Arvoisa puhemies! Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreen raportin mukaan alakouluikäisistä joka kymmenes on ylipainoinen. Yläkouluikäisistä jopa joka neljäs on liian pulska. Tämä johtuu siitä, että liikunta on vähentynyt ja ruokailutottumukset ovat muuttuneet. Napostelusta on tullut osa arkea. Kun lapsi tulee koulusta, hän nappaa pullaa ja pasteijoita, mehuja ja limpparia välipalakseen sen sijaan, että ottaisi suomalaista ruisleipää, rasvatonta maitoa ja tuoreita kasviksia. Jos terveellisiä ruokailutottumuksia ei opita kotona, kotitalousoppiaines sekä terveystieto ja liikunta voivat vielä pelastaa paljon koulussa. Näiden kaikkien tuntimäärän vähentämisestä liikkuu huhuja. Matemaattiset yhtälöt eivät ratkaise kakkostyypin diabetesta. Kysynkin arvoisalta opetusministeriltä:

Mikä on näiden hyvinvointia edistävien oppiaineiden tulevaisuus?

Opetusministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Sinänsä on hyvin vakavaa viestiä se kehitys, että koko elämäntavan muutos on niin aikuis- kuin lapsiväestönkin keskuudessa johtanut siihen, että todella fyysinen kunto ja myös henkinen kunto on päässyt rapistumaan suomalaisilla. Koulu on siinä mielessä hyvä paikka, että siellä tavoitetaan koko ikäluokka ja voidaan merkittävästi vaikuttaa lasten kasvuun positiivisella tavalla. Haluan korostaa sitä, että pääasiallinen kasvatusvastuu näissäkin kysymyksissä on perheillä ja kodeissa mutta koulussa voidaan eri tavoin tukea lasten kasvua terveellisiin elämäntapoihin.

Ensi tiistaina työryhmä jättää esityksensä perusopetuksen tavoitteiden ja tuntijaon uudistamiseksi ja tulee siinä yhteydessä tekemään esityksen siitä, miten jatkossa eri tuntimäärät perusopetuksessa tulisivat jakautumaan.

Mutta on tärkeä muistaa, että noiden edustajan listaamien keinojen lisäksi meillä on suomalainen merkittävä innovaatio, kouluruokailu, jonka yksi tärkeä tehtävä on opettaa lapsille nimenomaan terveellisiä ateriatottumuksia ja tutustuttaa uusiin terveellisiin ruokiin.

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri totesi, mielikuvat ohjaavat ruokailutottumuksiamme. Kysynkin arvoisalta maa- ja metsätalousministeriltä, mitä hän on tehnyt nostaakseen terveelliset välipalat trendiruuaksi energiajuomien sijaan.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassahan on kirjattu suomalaisen ruuan edistämisohjelma. Siihen ohjelmaan on varattu tietyt resurssit, ja siinä on pääsihteeri, jonka johdolla on valmisteltu muun muassa erityisesti koululaisille tiettyjä mahdollisuuksia tutustua lähiruokaan, terveelliseen ruokaan. Tiedän sen, että siellä on suunnitelmissa ensi syksynä jopa viedä oppilaat marjametsään ja hakea sieltä ne omat marjat, (Ed. Arhinmäki: Eikö lähisikalaan?) jolloin tutustutaan siihen lähiruokaan ja siihen, mistä se ruoka tulee.

Ruuan tuotannossa äärettömän tärkeä asia on se, kun siellä kunnissa niitä ruokailuhankintapäätöksiä tehdään, että otettaisiin huomioon se, että lähiruoka on sittenkin kaikkein suurin työllistäjä sillä lähialueella. Se on myöskin tuttua ja turvallista, ja sitä kautta voidaan tutustuttaa myöskin koululaiset hyvään, terveelliseen lähiruokaan.

Arvoisa puhemies! Liikunta on hyvin tärkeä osa lasten lihavoitumisen estämistä. Meillä on erittäin suuri ongelma diabetes kakkosen kasvamisesta. Meillä on diabeetikkoja yhteensä noin 500 000, mikä on hyvin kallista yhteiskunnallemme. Yksi tapa on lisätä terveellisiä välipaloja mutta yhtä lailla vaikuttaa siihen, mitä lapset suuhunsa pistävät myös vapaa-ajalla. Sipsit ja karamellit ja jäätelöt ovat yhä useammin niitä energialähteitä.

Haluankin kysyä ministeri Kataiselta: Mitä valtiovarainministeriö tekee verotuksen puolella, jotta voisimme ohjata lasten kulutustottumuksia kohti porkkanoita ja omenoita? (Ed. Zyskowicz: Tarvitaanko veroporkkanoita?)

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Veroporkkanat voivat olla ihan hyödyllisiä. Me olemme selvittäneet sokeriveron käyttöä. Se on ollut vaikeampi kuin mitä kuvittelimme, mutta ei ilmeisestikään mahdoton. Sen käyttöönotossa on tiettyjä ongelmia eli esimerkiksi sellaisia ongelmia, että kaikista tuotteista ei ole saatavissa sokeritietoja tai energiatietoja. Sitten me voisimme ajatella, että niihin tuotteisiin, joissa ei niitä ole, pakotetaan sellaiset tiedot laittamaan nostamalla vero riittävän korkealle, mutta siinä saattaa tulla muita EU-säännöksiä vastaan.

Rasvaveron kohdalla, josta myös olen kiinnostunut, ongelma on se, että me emme saa lihasta rasvatietoja. Mutta sitten tietysti yksi vaihtoehto voisi olla se, että vain käsitellyistä elintarvikkeista perisimme rasvaveroa eli käsittelemättömät elintarvikkeet olisivat veron ulkopuolella ja käsitellyt olisivat siinä mukana. Meillä on selvitys menossa, kuinka voisimme lanseerata jonkun sortin rasvaveron ja jonkun sortin sokeriveron niin, että se olisi myös toimiva ratkaisu. (Ed. Korkeaoja: Aspartaamivero!) Ihan helppoa se ei kyllä ole.