3) Hallituksen esitys viestintämarkkinoita koskevan
lainsäädännön muuttamisesta
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Jokaista hallituksen esityksen merkittävää lainsäädäntömuutosta
pitäisi voida kuvata merkittävyyden osalta jollakin
havainnollisella tavalla.
Arvoisa puhemies! Minulle tuli mieleen sellainen havainto televisiota
vuosikaudet seurattuani, että aina kun jossakin
maapallolla aloitetaan vallankumous, se alkaa sillä, että radio-
ja televisioasema ja -torni vallataan. Tässä tapauksessa,
arvoisa puhemies, tämä tapahtuu nyt hyvin rauhanomaisissa
merkeissä. Valiokunta on ollut yksimielinen viestintämarkkinalain
ykköspaketin mietinnön laatimisen yhteydessä.
Tässähän on perimmältään
kysymys siitä, että Oy Yleisradio Ab:n toimintaedellytykset
erittäin merkittävästi muuttuvassa toimintaympäristössä turvataan.
Asiaa valmisteltiin asianomaisella tavalla valtioneuvoston piirissä parlamentaarisesti,
ja Backmanin työryhmän linjaukset ovat valiokunnassa
saaneet yksimielisen tuen. Tätä viestintämarkkinalain
ykköspakettia seuraa kakkospaketti, jota arvoisa ministeri
esitellee meille liikennevaliokunnan jäsenille kesäkuun
alussa, ja odotamme sitä pakettia eduskuntaan loppukesästä niin,
että tämä liikennevaliokunta pystyisi
siis ykkös- ja kakkospaketin viemään
läpi asiaankuuluvassa vauhdissa. Tämä ykköspaketti
eduskunnan siunauksen saatuaan lienee tarkoitus saada voimaan heinäkuun
alusta lukien.
Aivan erikoisesti, arvoisa puhemies, tätä pakettia
odottavat kaupalliset tv-kanavat, joilla talouspuoli näyttää olevan
vähän ruikulilla, ja sillä tavalla ne
Backmanin työryhmän ehdotukset, jotka nyt lainsäädännön
kautta realisoituvat, helpottaisivat niiden siirtymistä digiaikakauteen.
Yleisradion osaltahan tätä valmistautumista digiaikakauteen
on taloudellisesti helpotettu merkittävässä määrin
Digita Oy:n kautta jnp., jossa rahavirrat ovat olleet tukemassa
Oy Yleisradio Ab:n investointeja digiaikakauteen siirtymisessä.
Nämä kaikki toimenpiteet ovat valiokunnassa saaneet yksimielisen
tuen. Myöskin toivomme, että nyt kun kaupallisia
tv-kanavia tässä suhteessa helpotetaan, ne myöskin
pystyvät selviytymään siitä roolistaan,
joka niille digiaikakauteen siirtymisessä on olemassa ja
johon toimilupakin tavallaan velvoittaa.
Me teimme yhden ainoan hyvinkin merkittävän
muutosehdotuksen eduskunnan ison salin ratkaistavaksi, ja se koskee
kaupallisia radiokanavia. Valtion televisio- ja radiorahastosta
annetun lain mukaanhan nämä kanavat joutuisivat maksamaan
radiotoiminnan toimiluvastaan haltijamaksua. Erikoisesti se siis
kohdistuisi liikevaihdoltaan yli 20 miljoonaa vanhaa markkaa oleviin
kanaviin. Nyt sitten ehdotamme sitä, että tämä toimilupamaksu
pysyvästi poistettaisiin. Tällä tavalla
jäisi 200 000 euroa nykytasolla radiorahastoon
saamatta, mutta olemme katsoneet, että tämän
laatuinen muutos olisi paikallaan. Eihän se tuo taloudellinen
tulos silläkään puolella kovin hääppöistä ole
ollut ja moniarvoisuutta kuitenkin on ylläpidetty, niin
että tämän laatuinen ehdotus on yksimielisenä tullut
valiokunnan piiristä tulleella ehdotuksella. Ehdotuksen
tekijä koetun säännön mukaisesti
nostaa omaa häntäänsä, profiiliaan,
sitten asiaan kuuluvalla puheenvuorolla, jos pitää sitä tarpeellisena
ja aiheellisena. (Ed. Kekkonen: Onko tämä moniarvoisuus todellista?) — Kyllä tämä
toivon
mukaan on, arvoisa ed. Kekkonen, ja palaan tähän
moniarvoisuuden seuranta-asiaan vielä vähän
myöhemmin.
Jos tekee jonkinlaisen yhteenvedon siitä, mitä lausunnonantajat
aivan erityisesti korostivat, niin se korostaminen kohdistui Oy
Yleisradio Ab:sta annetun lain 7 §:n sisältämään
julkisen palvelun määritelmään.
Nythän tuo 7 § säätää niin,
että Yleisradio Oy:n tulee tuoda täyden palvelun yleisradio-ohjelmisto
jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Erityisinä tehtävinä laissa
mainitaan muun muassa kansanvallan tukeminen tietoja, mielipiteitä ja
keskusteluja tarjoamalla, kotimaisen kulttuurin tukeminen, luominen
ja kehittäminen, kulttuurin välittäminen,
sivistäminen sekä suomen- ja ruotsinkielisten
kansalaisten kohteleminen yhtäläisin perustein.
Niin ikään tulee tuottaa ohjelmia kansainväliseen
levitykseen Suomesta ulkomaille.
Asiantuntijakuulemisessa vaadittiin tämän määritelmän
tarkistamista, yksilöimistä ja tietysti pääosin
sillä tavalla, jos ymmärsin oikein, että sitä tehtävää kavennettaisiin.
Näin nyt kuitenkaan ei sitten olla ehdottamassa eduskunnan
isolle salille. Siis toisin sanoen Oy Yleisradio Ab:lle halutaan
turvata julkisen palvelun tehtävän toteuttaminen
muuttuvassa tiedotusympäristössä ja myöskin
mahdollistaa se, että kun teknologia kehittyy, niin Oy
Yleisradio Ab pystyy myöskin niissä olosuhteissa
toimimaan asiaankuuluvalla tavalla. On hyvä, että tämä asia
yksimielisesti on nyt todettu.
Jotta eduskunnalla olisi mahdollisuus seurata tässä suhteessa
kehitystä muuttuvassa ympäristössä,
niin valiokunta ehdottaa, että eduskunnalle annetaan vuosittain
kertomus julkisen palvelun tehtävän toteuttamisesta.
Siitä, oliko se nyt vuosittain tai vähän
harvemmin, käytiin valiokunnassa runsaanpuoleinen keskustelu,
mutta kuitenkin teksti pysyi sitten siinä muodossa kuin äsken
totesin.
Oikeastaan vain yksi asia enää tuosta meidän käymästämme
keskustelusta: Nyt kun poistuvat Oy Yleisradio Ab:ltä kokonaan
mainostulot suurten yleisurheilukilpailuohjelmien lähettämisen
yhteydestä, niin silloin tietysti kaikille tuli mieleen ja aivan erikoisesti Suomen
keskusta -merkkiselle
puolueelle, että nyt just tulivat sitten nämä yleisurheilun
maailmanmestaruuskisat piikkiin, että eikös tässä nyt
pitäisi jotakin tehdä. Kuitenkin nyt sitten todettiin,
että jokainen lausuu täällä isossa
salissa näkemyksensä tästä asiasta,
mutta huolta asiasta on siis kannettu myöskin valiokunnassa
ja kollektiivisesti.
Näissä merkeissä yksimielinen mietintö.
Ed. Tiusanen merkitään
läsnä olevaksi.
Jyri Häkämies /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Niin kuin valiokunnan puheenjohtaja
Pulliainen tuossa totesi, käsittelyssä oleva laki
on poikkeuksellisen laajasti ja huolellisesti valmisteltu kansanedustaja
Jouni Backmanin vetämän työryhmän
toimesta. Näiltä osin tämä laki
oli siis varsin vankalla pohjalla jo eduskuntaan tullessaan.
Kaiken kaikkiaan tämän lainsäädännön
taustalla on nähtävissä monia eri tekijöitä.
Ensiksikin on teknologinen kehitys, tämä niin sanottu
konvergenssikehitys, jolla tarkoitetaan sitä, että samaa
aineistoa voidaan lähettää ja vastaanottaa
eri kanavien kautta, kuten esimerkiksi tv:tä, mobiilia,
kännykkää ja tietokonetta hyväksikäyttäen.
Toisaalta tällä lailla tähdätään
tietoyhteiskuntakehityksen edistämiseen. Usein Suomea pidetään
tietoyhteiskuntakehityksen mallimaana. Kuitenkin on hyvä ehkä muistuttaa,
että Suomi on erityisesti tietoyhteiskunnan viestintävälineiden
valmistajana maailman johtavia, mutta sitten, kun puhutaan sisältötuotteista
ja niistä palveluista, niin esimerkiksi USA:han verrattuna
Suomella on vielä matkaa, ja digi-tv nähdäänkin ikään
kuin joka kodin yhteytenä tietoyhteiskuntaan sitä mukaan,
kun ne palvelut sitten kehittyvät.
Kolmanneksi taustalla oli tietenkin digi-tv:n lanseerauksen
vauhdittaminen, joka, niin kuin hyvin tiedetään,
ei ole kauhean vauhdikkaasti vielä edennyt.
Neljäntenä, tietenkin tärkeänä asiana
on se taloudellinen tausta, mainonnan kehitys, mainosmarkan kehitys
tv-mainonnan osalta aivan erityisesti, joka ei ole kehittynyt niin
myönteisesti kuin aikanaan arvioitiin ja on luonut sitten
kaupallisille tv-yhtiöille taloudellisia paineita, jotka sitten
heijastuvat myöskin Yleisradioon. Kaiken kaikkiaan koko
tv-ala on tällä hetkellä tappiollinen,
koska mainonta ei ole kehittynyt sillä tavoin. Se on johtanut
todellakin kaupallisten tv-yhtiöiden vaikeuksiin. Myöskin
on todettava, että Yleisradio tänä päivänä on
raskaasti toiminnallisesti tappiollinen.
Valiokunta kuuli käsittelynsä yhteydessä kaiken
kaikkiaan 43:a asiantuntijaa ja saimme 7 kirjallista lausuntoa.
Niin kuin valiokunnan puheenjohtaja ed. Pulliainen totesi, valiokunta
kävi keskustelua ja valiokuntakuulemisessa korostui Ylen
julkisen palvelun määritelmän ongelmallisuus
ennen kaikkea suhteessa kaupallisiin yhtiöihin.
On syytä alleviivata, että Backmanin työryhmä ei
julkisen palvelun määritelmää avannut. Kaiken
kaikkiaan Backmannin työryhmän esityksen keskeiset
kohdat liittyivät siis toimilupamaksun puolittamiseen,
jolla haetaan ennen kaikkea digi-tv:n vauhdittamista, tv-lupamaksun tarkistamiseen
vuodesta 2004 eteenpäin vuosittain, millä haetaan
YLEn toiminnan suunnitteluun pitkäjänteisyyttä,
sekä ehkä pienempänä asiana
esillä oli mainosoikeuden poistaminen Yleisradion osalta.
Edelleen työryhmä esitti, että Yleisradiossa
toteutetaan taloudellisia tehostamistoimia, jotta pitkässä juoksussa
yhtiön talous oikenee.
Niin kuin totesin, valiokuntakäsittelyssä erityisesti
kaupallisten yhtiöitten toimesta YLEn julkisen palvelun
määritelmä koettiin ongelmallisena ennen
kaikkea siitä syystä, että YLE itse käsittää julkisen
palvelun hyvin laajasti ja näin ollen nähdään,
että YLE myöskin kilpailee monien ohjelmatyyppien
kanssa kaupallisten yhtiöitten kanssa. Aivan erityisesti
koettiin tietenkin ongelmana tämän ohella, että YLE
toimii varsin laajasti, se että samanaikaisesti kaupalliset
yhtiöt subventoivat yhä, joutuvat siis näitä toimilupamaksuja
maksamaan tänä päivänä lähes
300 miljoonaa markkaa.
Niin kuin ed. Pulliainenkin totesi, valiokunta kuitenkaan ei
tähän julkisen palvelun määritelmään
kajonnut eikä myöskään edellytä sitä jatkossa.
Ei ole odotettavissa, että myöskään
viestintämarkkinalain kakkosvaiheessa tähän
asiaan otettaisiin kantaa. Mutta sen sijaan valiokunta toivoo, että valtioneuvosto
ryhtyisi toimiin, jotta YLE velvoitettaisiin antamaan vuosittain
Kelan ja Suomen Pankin tapaan kertomus julkisen palvelun tehtävän
toteutumisesta. Uskon, että tämä antaa
eduskunnalle kerran vuodessa mahdollisuuden tarkastella viestinnän
kehitystä laajemminkin ainakin tämän
vaiheen ajan, kun esimerkiksi digi-tv:n lanseeraus on käynnissä.
Valiokunta yhtyi hallituksen esityksen kantaan siitä,
että toimilupamaksut tulee 1.7. lukien puolittaa. Tämän
oletetaan ja edellytetään parantavan kaupallisten
yhtiöitten toimintaedellytyksiä ja ennen kaikkea
niiden yhtiöiden panostuksia digitaaliseen ohjelmatuotantoon.
Valiokuntakuulemisessa ilmeni, että esimerkiksi Tekesin kautta
ei ole haettu eikä saatu tukea digitaaliseen ohjelmatuotantoon.
Siksi olisi ehkä syytä harkita, että meillä olisi
olemassa Kansallisen multimediaohjelman tapaan julkinen rahoituslähde, jolla
voitaisiin digitaalista ohjelmatuotantoa tukea.
Kaiken kaikkiaan digi-tv:n kehitystä on arvioitu kriittisesti
viime aikoina. Sovittimien heikko levinneisyys huolestuttaa ja vastaanottajat
aiheellisesti odottavat oikeaa vastavuoroisuutta, lisäarvoa
luovia vastaanottimia, joita markkinoille onkin tulossa. Tällä hetkellä on
tavallaan käynnissä muna—kana-tilanne:
kun ei ole vastaanottimia ja katsojia, ei ole panostuksia sisältötuotantoon,
joka ei puolestaan innosta ihmisiä vastaanottimien hankintaan.
Tämän kehän murtamiseksi on eri yhteyksissä esitetty
erilaisia subventiomalleja, esimerkiksi verovähennysmalleja,
mutta ministeriö ei näihin teknologianeutraliteetin
nimissä ole yhtynyt. Arvioiden mukaan sovittimien levinneisyyden
eteneminen muistuttaa aika tavalla matkapuhelinten aikanaan tapahtunutta
penetraatiota. Sen sijaan julkisuudessa on ollut tietoja, että ministeriö olisi
asettamassa selvitysmiehen ennen kaikkea koordinoimaan eri tv-yhtiöiden
panostuksia ja toimenpiteitä ja yhteistyötä digi-tv:n
edistämiseksi.
On selvää, että YLEllä tulee
olemaan aivan erityinen rooli digi-tv:n edistäjänä,
edelläkävijänä. Siksi sen taloudelliset
ja toiminnalliset edellytykset tulee turvata. Tämä tapahtuu
esityksen mukaan vuoden 2004 jälkeen tapahtuvin tv-lupamaksukorotuksin.
Edelleen edellytetään, että YLE toiminnallisesti
perkaa omaa kulurakennettaan ja että siirtymävaiheen
ajan YLE hyödyntää varsin vahvaa kassaansa.
Niin kuin tässä esillä oli, valiokuntakeskustelussa
nousi esille YLEn mainosoikeuden palauttaminen, joka olisi kuitenkin
sekä teoreettisesti että käytännöllisesti
vienyt asioita väärään suuntaan
ja olisi varmasti myöskin komission taholla herättänyt
jatkossa kysymyksiä, mikäli YLEllä mainosoikeus
tulevaisuudessa olisi säilytetty. Niin kuin valiokunnan
puheenjohtaja ed. Pulliainen totesi, valiokunta teki pykälämuutoksen
kaupallisten radioitten toimilupamaksun osalta. Näille
yhtiöillehän olisi tämän esityksen
mukaan mahdollisesti toimilupamaksu tullut vuoden 2007 alusta lukien.
Nyt tämä vuosiluku poistettiin. Näin
ollen myöskin kaupallisten radioyhtiöitten ja
analogisten radioyhtiöitten toimilupamaksut on tämän
esityksen mukaan poistettu.
Kaiken kaikkiaan viestintämarkkinalain toinen vaihe
tulee alkusyksystä eduskuntaan ja siinä erityisenä isona
kysymyksenä on niin sanottu must carry -periaatteen toteuttaminen.
Kaiken kaikkiaan uskon, että tällä esityksellä on
luotu pohjaa sille, että tv-yhtiöitten panostukset
digi-tv:hen voivat toteutua, ja sitten on syytä seurata tarkalla
silmällä ja korvalla, kuinka kehitys etenee.
Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Tässä on nyt kaksi
hyvin perusteellista esitystä: ensin valiokunnan puheenjohtajan,
sitten ed. Häkämiehen esitys. Nämä molemmat
esitykset jättivät, kuten myös tämä paperi,
avoimeksi minusta yhden aika perustavaa laatua olevan kysymyksen
tai semmoisen loogisen mahdottomuuden. Ed. Häkämies viittasi
näihin toimilupamaksukysymyksiin, joka merkitsee tulovirran
ehtymistä Yleisradiolle. On väläytelty
joskus, että lupamaksut poistuvat. Ed. Häkämies
viittasi myös siihen, että mainosmarkat eivät
ole kehittyneet sillä lailla kuin on joskus oletettu. Kuitenkin
samaan aikaan Suomi tulee saamaan muun muassa yleisurheilun maailmanmestaruuskisat,
jotka maksavat niin sanotusti mansikoita. Kysymys on, minne viime
kädessä tästä jää rahoitusvastuu?
Tuleeko se tähän taloon, palataanko johonkin sellaiseen,
mistä ollaan jo luopumassa? Viittaan tässä esimerkiksi mainosoikeuden
poistamiskysymykseen. Olen siis samaa mieltä siitä,
että Yleisradiolle perin huonosti sopii periaatteessa mainostaminen.
Siinä on sisään rakennettu ristiriita,
jos sillä on sekä lupamaksut että mainosmarkat.
Mutta niin kuin sanottu, tässä me olemme nyt tämän
pestyn kaulan kanssa, ja se suuri vastaus meiltä puuttuu.
Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Häkämies käsitteli hyvässä puheenvuorossaan
Yleisradion mainostamisoikeutta. Kyllä meillä valiokunnassa
tässä oli kaksi selvästi erilaista näkemystä.
Me, jotka olisimme säilyttäneet Yleisradiolla
mainostenmyyntioikeuden isojen urheilukilpailujen yhteydessä,
totesimme, että ne markat, jotka nyt jäävät saamatta,
eivät tule kuitenkaan meidän kaupallisten televisioidemme
tulolähteeksi, koska esimerkiksi jalkapallon maailmanmestaruuskisojen
yhteydessä, joka on erittäin tärkeä yleispalveluun verrattava
palvelu tai kisa, nämä Niken tai Adidaksen tai
Coca-Colan maksamat markat jäävät saamatta.
Siitä on aivan varmasti seurauksena painetta lupamaksujen
nousuun. Tätäkään kaneettia
ei valiokunnan enemmistö halunnut tähän
mietintöön ottaa, eli tavallaan otetaan tuloja pois,
muttei kerrota sitten, millä tämä tulonmenetys
rahoitetaan.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Wallinin puheenvuoro oli jälleen
hyvin mielenkiintoinen hallituspuolueen kansanedustajan pitämäksi
vielä johtavasta pääministeripuolueesta,
mutta näihinhän me olemme tietysti ed. Wallinin
kohdalla tottuneet jo aikaisemminkin, äänestyksiä myöskin
silloin tällöin. Se siitä.
Mutta ed. Kekkoselle vaan siitä, että jos
jollakin tavalla pitää kantaa vastuu tuosta asiasta
valiokunnan jäsenenä ja eduskunnan jäsenenä,
niin minä lähden siitä, että se,
joka kutsuu, se vastaa huudoistaan. Näin yksinkertaista.
Hallitus on ollut erittäin hyvin kulttuuriministerin voimin
mukana siinä kutsumisoperaatiossa, ja kun siitä seuraavat
ylimääräiset rasitukset kantaa valtio-organisaatio,
niin hallitus vastaa huudoistaan, ja sillä sipuli.
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun erityisesti ed. Kekkonen otti esille tämän
mainosrahoitteisen televisiopuolen, niin haluaisin todeta siihen,
että eräät asiantuntijat valiokunnassa
totesivat, että noin 150 miljoonaa menetettyä markkaa
tavallaan siirtyy kaupallisille, ja ne lankeavat veronmaksajille maksettavaksi
välillisesti tai välittömästi.
Itse en tiedä, kuinka paljon tämä pitää paikkansa,
mutta näin eräät asiantuntijat totesivat
nimenomaan tältä osin, kun puhutaan mainosmarkoista,
jotka tavallaan olisivat tulleet YLElle, mutta nyt siirtyvät
pois.
Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! On erittäin hyvä,
että täällä on kannettu valiokunnan
puheenjohtajan ja jäsenten toimesta huolta tästä toimilupamaksun
puolittamisesta ja ennen muuta siitä, meneekö tämä raha
nyt sitten oikeasti digitaalisen television lanseeraukseen, mikä koko
lain tarkoituksena oli. Valtava porkkana, siis Yleisradiolta häviää 26
miljoonaa euroa vuodessa. Tällä hetkellä Yleisradio
kantaa yksin vastuuta digitaalisen tv:n lanseerauksesta. Missä ovat
nyt ne kaupalliset, jotka suurella huudolla, suurella lobbauksella
hankkivat toimilupia ja saivat ne. Ei näy tarjontaa, ei
näy ohjelmia. Tarvitaan näköjään sitten
piiskaa, jos ei porkkana riitä.
Ed. Kekkonen ihan oikein kysyi, kuka maksaa. Kyllä se
vaan tahtoo näin olla, että kyllähän se
tv:n katsojaparka on aina viime kädessä se maksumies.
Siksi suorastaan ilahduin, kun valiokunnan arvoisa puheenjohtaja
täällä totesi, että kyllä hallituskin
ja ennen muuta urheiluministeri, joka tässä oli
hyvin aktiivisena MM-kisoja Suomeen hankkimassa, voisi olla osaltaan
järjestämässä projektirahoitusta,
joka tarkoittaa 6 miljoonaa euroa ylimääräistä rahaa.
Jalkapallon MM-kisat maksavat vielä enemmän. No,
ne ovat jo tämän vuoden budjetissa. Mutta tämä vain osoittaa
sen, että Yleisradiolta odotetaan hyvin nopeita liikahduksia,
investointeja ja satsauksia erittäinkin mittaviin urheilutapahtumiin.
Siitä huolimatta, rouva puhemies, olen sitä mieltä,
että tämä mainosoikeudesta luopuminen
on linjakasta. Se on sen mukainen linja, mihin nyt Euroopassa yleisradiotoiminnan
julkispalvelurahoituksessa ollaan menossa.
Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Laukkaselle, joka kaipasi kaupallisia
tv-yhtiöitä mukaan digitaaliseen sisältökehittelyyn:
Tällä toimilupamaksun puolittamisella tähdätään
tietysti ensiksi siihen, että nämä yhtiöt
saisivat pään vedenpinnan yläpuolelle.
Kun näin sitten tapahtuu, varmasti myöskin panostuksia
sinne digitaaliseen ohjelmatuotantoon tapahtuu.
Mutta ed. Kekkonen nosti esille YLEn talouden tulevaisuuden.
On aika oletettavaa ja lähtökohtaisesti selvää,
että toistaiseksi tv-lupamaksut ovat se perusta, jolle
tuo talous perustuu. Mutta mikä on sitten tulevaisuus?
Ministeri Sasi eräässä haastattelussa
otti tämän maksu-tv-ajatuksen esille, mutta se
heti tyrmättiin. Sasi totesi, että tästä asiasta
olisi syytä ryhtyä käymään
keskustelua ja tuomaan eri vaihtoehtoja keskusteluun.
Marjukka Karttunen /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Tämä käsittelyssä oleva
laki on laajasti valmisteltu ja se tähtää tietoyhteiskunnan edistämiseen.
Tällä lailla halutaan turvata Yleisradion toimintaedellytykset
harjoittaa julkista palvelua, ja sillä on yhä merkittävämpi
rooli sivistysvaltion yhteiskunnallisessa kehityksessä, ajatellaan
vaikka laadukkaita lastenohjelmia. Yleisradio on kuitenkin ainut
kanava, jonka ääreen uskaltaa neljä—viisi-vuotiaan
jättää yksinään televisiota
katsomaan. YLEllä on kuitenkin kova sopeuttaminen menoissaan
ja tuloissaan, koska rahastojen käyttöjen jälkeen
on sitten toimittava lupamaksujen turvin ja koska oikeus mainostamiseen
näiden kansainvälisten kilpailujenkin yhteyksissä loppuu.
Tulemme sitten vuosittain jatkossa saamaan selvityksen tästä julkisen
palvelun suorittamisesta, kun saamme selonteon eduskuntaan.
Viestintämarkkinalaki tuo mukanaan toimilupamaksujen
puolittamisen kaupallisille asemille, ja se on mielestäni
oikeudenmukaista, koska tällainen toimilupamaksu asettaa
televisioyhtiöt asemaan, jossa nämä eivät
kykene avoimesti kilpailemaan mediamarkkinoilla muiden toimijoiden
kanssa, ajatellaanpa vaikka printtimainontaa. Sillä alalla
ei ole toimilupamaksua ja samoista mainosmarkoista kuitenkin kilpaillaan.
Valiokuntakuulemisessa kävi kyllä hyvin ilmi,
että digitalisoituminen on suurin mullistus sitten tv:n
keksimisen. Tähän asti televisio on ollut yksisuuntainen
media, josta katsotaan, mitä sieltä tulee. Tämän
jälkeen se onkin interaktiivista palvelua, josta voidaan
poimia niitä palveluita, joita halutaan. Vielä meillä Suomessa
on etulyöntiasema it-osaamisen kannalta. Maailmalla kulkiessa
saa sellaisen fiiliksen, että meiltä myös tällä saralla
odotetaan paljon. Suomesta käydään kovasti
ottamassa mallia ja kyselemässä, miten me nämä interaktiiviset
palvelumme järjestämme. Esimerkiksi Saksahan otti
tämän saman mhp-standardin omille interaktiivisille
palveluilleen.
Niin kuin valiokuntakuulemisessa kävi ilmi, Suomen
valtio on ajautunut digitaalisen television toiminnan käynnistämisen
osalta muna—kana-asetelmaan: kun ei ole katsojia, ei kannata tehdä ohjelmaa,
ja kun ei ole ohjelmaa, ei kannata ostaa laitteita. Siinäpä ongelma.
Omaa ajatteluani olisi, että olisi ollut hyvä esimerkki
Ruotsin mallin mukaan luoda esimerkiksi jonkinlainen porkkana, valtion
tuki, esimerkiksi televisiolupamaksuissa digiboksin ostajalle, mutta
tähän suuntaan emme ole menemässä. Mutta
jotain julkista rahoitusta tai esimerkiksi Tekesiä voisi
kysyä apuun, jotta saataisiin digiboksit laajemmalti leviämään,
ja syksyllähän ilmeisesti ensimmäiset
digi-tv:t ovat tulossa jo markkinoille. (Ed. Laukkanen: Ne ovat
nyt jo!)
Liikenneministeriö ilmoitti digitaalisen toimiluvan
haltijoille, että ohjelmatoiminta tulee aloittaa asteittain.
Se on vähän kummallista. Mitä on asteittain?
Tässä tehtiinkin se ensimmäinen virhe.
Olisi pitänyt antaa selkeä päivämäärä,
milloin ohjelmat tulee aloittaa, jotta on ohjelmaa ja jotta kannattaa
ostaa digiboksi. On kuitenkin hyvä asia, että digitaaliset
kanavat on vapautettu toimilupamaksusta ainakin vuoteen 2010 asti, jotta
nämä, niin kuin ed. Häkämies
sanoi, saavat päänsä edes pinnalle, koska
meillä on vielä etulyöntiasema osaamisessa,
niin kuin sanoin, mutta kuinka kauan, muutaman vuoden?
On ihan eri asia käyttää tietokonetta
tai tv:tä, ja tässä on selvästi
ikäpolvien kuilu. Nuoret sukkuloivat netissä,
osaavat käyttää tietokonetta. Jos haluamme,
että kaikki suomalaiset pääsevät
tähän tietoyhteiskunnan kärryyn mukaan
ja edistämme tietoyhteiskuntaa, silloin ilman muuta digitelevisio
on siihen avain. Jos ajatellaan interaktiivisia palveluita, niin
esimerkiksi lottoaminenhan ei ole mikään uusi
juttu, sitä on netissä voinut harrastaa jo vaikka
kuinka paljon. Nuoret osaavat sen hyvin, mutta iäkkäämmät
henkilöt eivät. Kaikki osaavat käyttää televisiota
ja painaa ok-nappia, ja kun saadaan nämä lotot
sun muut palvelut televisioon, silloin ne ovat kaikkien kansalaisten
tavoitettavissa. Siksi tällä hankkeella on kiire,
jotta saamme suuret massat näiden interaktiivisten palveluiden
käsiin.
Niin kuin valiokuntakuulemisessa kävi ilmi, digitalisoitumisen
nopea läpilyöminen edistää tietoyhteiskunnan
kehittymistä. Jos ajatellaan vaikka äänestystä,
meillä koko ajan äänestysprosentit laskevat
ja on väläytelty äänestämistä esimerkiksi
digitaalitelevision kautta. Iäkkäämpi polvi
on tottunut lähtemään kansakoululle äänestämään.
Se ei enää sovi nuorten kulttuuriin, mutta nuoret
voisivat äänestää esimerkiksi
digitelevision kautta. Tätä pohtimaan olisi varmasti
hyvä asettaa joku komitea, koska ei voi olla hankalaa säilyttää äänestyssalaisuutta
digitelevision kautta, kun pankkisalaisuuskin jo toimii.
Arvoisa puhemies! Lakiesitys on oikean suuntainen, mutta kapea-alainen,
koska tällä halutaan edistää digitaalista
huomista, mutta tämä on suppea. Digitaaliseen
huomiseen kuuluvat printtimediat, mobiililaitteet, matkapuhelimet,
pda:t, muut e-paperit, julkiset liittymät, kopiomediat, cd:t,
dvd:t, tietokoneet, ja tässä keskitytään
lähinnä digitaalitelevisioon, interaktiivisuuteen
ja digitaaliradioon. Mihin tämä malli menee? Tämä kohdistuu
liikaa digi-tv:seen ja radioon, jossa sääntely
on tiukkaa. Mainonta on kallista. Netissä se ei ole säädeltyä kuten
tv:ssä, ja uhkakuva on juuri näissä muissa
toimintamalleissa. Jos esimerkiksi tv-kanavat siirtävätkin
ohjelmansa nettiin, mitä sen jälkeen tehdään
enää toimiluvilla?
Edustajat Wideroos ja Granvik merkitään
läsnä oleviksi.
Annika Lapintie /vas:
Rouva puhemies! Hallituksen esityksessä oli alun perin
rajattu ulos televisio- ja radiotoimintojen sisältöä koskevat säännökset,
jotka jäivätkin televisio- ja radiotoiminnasta
annettuun lakiin, kuten esimerkiksi puheenjohtaja alkupuheenvuorossaan
kertoi. Siitä huolimatta olin itse yllättynyt,
miten paljon saatiin esille provosoitua keskustelua siitä,
pitäisikö Yleisradion julkisen palvelun määritelmää supistaa
eli pitäisikö meidän lailla rajoittaa
paremmin ja enemmän sitä, mitä Yleisradio
voi lähettää.
Itse asiassa valiokunnan lopputuloksen mukaan täällä todetaan
aivan yksimielisesti ja selvästi: "Valiokunta korostaa,
että julkisen palvelun aseman turvaaminen on esityksessä keskeisellä sijalla."
Keskustelun lopputulos sinänsä oli ihan hyvä,
ja ehkä oli paikallaan sitten jo tässä vaiheessa
keskustella asiasta myös eduskunnassa.
Julkisen palvelun yleisradiotoiminnan määrittely
Suomessa pohjaa aika pitkälti eurooppalaiseen käsitykseen
siitä, mitä tämän julkisen palvelun
tulisi olla. Eurooppalaisessa keskustelussahan on useaan kertaankin
eri asiakirjoissa ja eri elimissä todettu, että julkisen
palvelun yleisradiotoiminnan käsite, joka pitää sisällään
tiedon välittämisen, sivistämisen ja
viihdyttämisen, liittyy keskeisesti eurooppalaiseen moniarvoiseen kulttuuriin.
Sen lisäksi julkiseen yleisradiotoimintaan liitetään
riippumattomuus, monipuolisuus ja laadukkuus tiedonvälityksessä sekä hyvin
olennaisena osana myös kansallisen kulttuurin tukeminen.
Esimerkiksi, kuten valiokunnan mietinnössäkin
todetaan, Euroopan unionin asiapapereissa, Amsterdamin protokollassa,
on todettu, että jäsenvaltioiden julkinen yleisradiotoiminta
liittyy suoraan jokaisen yhteiskunnan demokraattisiin, yhteiskunnallisiin
ja kulttuurillisiin tarpeisiin samoin kuin tarpeeseen turvata viestinnän
moniarvoisuus. Euroopan eri maissa on kuitenkin julkisen palvelun
tehtävät määritelty eri tavoin
joko lainsäädännössä tai
toimiluvissa. Kaikkialla kuitenkin on aika selvää se,
että nämä tehtävät
korostavat nimenomaan laajan ohjelmatarjonnan merkitystä eli
sisältävät kaikkialla sekä tiedonvälityksen,
sivistyksen että viihteen.
Viimeksi lokakuussa 2001 Euroopan komissio totesi, että tämän
julkisen palvelun yleisradiotarjonnan tulisi välittyä kaikilla
teknologian suomilla mahdollisuuksilla, vaikka nämä välineet
eivät perinteisessä mielessä olisikaan
varsinaisia radio- ja tv-ohjelmia. Nyt tämä hallituksen
esitys ja valiokunnan esitys myös Suomessa mahdollistavat
tämän, että Yleisradion toimintaa voidaan
myös näissä uusissa tietotekniikan välineissä välittää.
Tätä julkisen palvelun toteutumista voidaan arvioida
esimerkiksi siinä, miten eri ohjelma-alueet ovat edustettuina.
Yleisradion ohjelmatoiminnan resursseista uutis-, ajankohtais- ja
asiaohjelmistoon kohdentuu 43 prosenttia, draamaan, kulttuuriin
ja sivistykseen 28 prosenttia ja viihteeseen ja elämyksiin
18 prosenttia. Tämä kertookin sen, että Yleisradio
on korostuneesti asiaohjelmistokeskeinen. Mielestäni on
hyvä, että näin on.
Kun tätä Yleisradion toimintaa ja sen täyden palvelun
määritelmää pohditaan, usein
katsotaan asiaa pelkästään joko meidän
päättäjien tai ohjelmaa valmistavien
ja lähettävien tahojen kannalta. Sen sijaan olisi
myös hyvin tärkeää saada selville
yleisön toiveet. Jotta saataisiin selville yleisön
toiveet siitä, millaista palvelua ja millaista ohjelmaa
se haluaa televisiomaksun vastineeksi saada, siitä onkin
tehty tällaisia yleisötutkimuksia. Tuorein on
tältä alkuvuodelta. Siinä on nimenomaan
tutkittu sitä, miten tärkeinä katsojat
ja kuuntelijat pitävät eri ohjelma-alueita, ja
sitä, miten he itse näkevät, että se
on sitten kohdennettu kaikille suomalaisille. Sen lisäksi
hyvin tärkeää on ollut selvittää,
miten tavallaan suvaitsevaisesti ihmiset suhtautuvat erityisyleisölle
suunnattuihin ohjelmiin, joista he välttämättä itse
eivät koe saavansa mitään suoraa palvelua,
mitä he tarvitsisivat.
Yleisradion tilauksesta sinänsä tehty mutta puolueettomasti
suoritettu tutkimus toteaa sen, että suomalaiset arvostavat
erittäin laajasti julkisen palvelun ohjelmistoja. Me kaikki
varmaan olemme törmänneet siihen, että suomalaiset
eivät välttämättä aina
erota, mitkä palvelut on rahoitettu Yleisradion lupamaksulla
ja mitkä taas esimerkiksi mainostuloilla, kun usein kuulee
valitettavan, että lupamaksuilla joutuu maksamaan myös
Nelosen ja Kolmosen ohjelmia. Kuitenkin tässä tutkimuksessa
nimenomaan painotettiin sitä, että ihmisiltä kysyttiin
juuri lupamaksuilla rahoitetuista ohjelmista. Yleinen julkisen palvelun periaate,
että ohjelmat tulevat kaikille suomalaisille samalla maksulla
asuinpaikasta riippumatta, saa lähes yksimielisen kannatuksen,
joten päivänselvää on, että myöskään
eduskunnan ei tule tällaista sormeilla eikä lähteä kaventamaan
näitä yleisön toiveita.
Eri ohjelma- ja tehtäväalueista etenkin arkielämän
dokumenttikuvaukset, päivittäiset kotimaiset lastenohjelmat,
lähetykset merkittävistä kansainvälisistä urheilutapahtumista,
ympärivuorokautinen uutispalvelu ja kotimainen draama olivat
niitä, jotka saivat korkeimmat arvosanat, kun kysyttiin,
miten tärkeinä ihmiset näitä pitävät.
Sen sijaan pidettiin tärkeänä myös
sitä, että Yleisradio panostaa viittomakielisiin
uutisiin ja erityisryhmiin. Kun sanotaan, että ihmiset kokevat,
että eivät enää niin kauheasti
tarvitse näitä palveluja, sellaisia palveluja
olivat esimerkiksi kielivähemmistöjen omat ohjelmat,
radion sinfoniaorkesterin konsertit ja uskonnolliset ohjelmat. Tämähän
tietenkin antaa aihetta pohtia, mistä oikein mahtaa olla
kyse. Itse ainakin näkisin hyvin tärkeänä sen,
että vastaisuudessakin Yleisradion tulisi olla kaikkien
suomalaisten kanava, seurata, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
Painottaisin yhä enemmän sitä, että meidän
pitäisi ottaa paremmin huomioon eri kielivähemmistöt. Nyt
lainsäädännön tasolla on turvattu
ruotsin kielen asema, viittomakielisten asema ja saamen kielen asema.
Kuitenkin meillä on paljon maahanmuuttajia, jotka eivät
näistä kielistä mitään puhu.
Sen vuoksi pidän tärkeänä, että myös
tulevaisuudessa voitaisiin enemmän keskittyä uusiin maahanmuuttajayhteisöihin,
heidän uskonnollisiin ohjelmiinsa ja sillä tavalla
myös tältä tavallaan päättäjätasolta
edesauttaa sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan.
Yleisökertomuksesta mielestäni oli silmiinpistävä yksi
poikkeus eli ero siinä, miten naiset ja miehet kokevat
tarvitsevansa tätä julkisen palvelun ohjelmaa,
jota rahoitetaan lupamaksuilla. Naiset arvostavat useimpia julkisen
palvelun tehtäviä miehiä enemmän.
Erityisohjelmien osalta tämä näkyi hyvin
selvästi. Kuten arvata saattaa, suomalaista kulttuuria
ja taide-elämää käsittelevät
ohjelmat olivat naisille tärkeitä, kun sen sijaan
suurista urheilutapahtumista ja ympärivuorokautisista uutispalveluista
pitivät erityisesti miehet. Tässäkin
mielessä näkyy se, että ei rahoja aina
pidä suunnata niin, että vain niitä asioita, joita
miehet pitävät tärkeinä, rahoitetaan.
Aikaisemman urheilutapahtumia koskevan keskustelun osalta voitaisiin
muistaa se, että puolet suomalaisista eli monet suomalaiset
naiset kokevat ne pikemminkin perhe-elämää ja
vapaa-aikaa häiritsevinä eikä niinkään
välttämättömänä tuotteena.
Lopuksi ihan lyhyesti siitä, miten julkisen palvelun
toimintaa rahoitetaan. Mielestäni ratkaisu, jonka hallitus
ja valiokuntakin nyt teki, eli mainosrahoitus poistetaan Yleisradiolta
kokonaan, on sillä tavoin hyvä, että se
selkeyttää rahoitusta kaupalliseen ja lupamaksuilla
rahoitettuun. Tätä mielipidettäni tukee
vielä erityisesti se, että Ebu:n eurooppalaisen
vertailun mukaan tällainen vahva julkisen palvelun televisio
tuottaa monipuolisen kokonaistarjonnan ja parhaiten tätä monipuolista
kokonaistarjontaa tuottavat ne eurooppalaiset yleisradiot, joiden
toimintaa rahoitetaan lupamaksulla. Suomi ei tässä vertailussa ollut
mukana, mutta Englanti ja Ruotsi menestyivät kaikkein parhaiten
siinä, miten monipuolista kokonaistarjontaa kansalaiset
saavat. Sekin mielestäni tukee sitä, että lupamaksujen
käyttö rahoituksessa on kaikkein selkein keino
rahoittaa nimenomaan julkista yleisradiotoimintaa.
Ed. Huotari merkitään
läsnä olevaksi.
Tero Mölsä /kesk:
Arvoisa puhemies! Kuten täällä on
todettukin, viestintämarkkinalakihan on tavattoman iso
ja monipuolinen lainsäädäntökokonaisuus,
joka pitää sisällään
monia teknisiä ja muita tärkeitä ratkaisuja.
Kuitenkin tämän lain sisälle on mielestäni
kätketty erittäin merkittäviä viestintäpoliittisia
uudistuksia, nimenomaan viestintäpoliittisia, jotka ovat
etukäteiskeskustelussa jääneet aivan
hämäriksi suuren yleisön kannalta. Uudistukset,
jotka nyt tehdään, ovat seurausta mielestäni
niistä virhearvioinneista, joita viestintäpolitiikan
suhteen on maassamme tehty viime vuosina. Tosin tekninen kehittyminen
on ollut takana, mutta kiistämättä tällainen
viestintäpoliittinen epäonnistuminen on ollut
yksi syy, joka tähän lainsäädäntöön
on johtanut. Se, että näin on tehty, johtaa siihen,
että tämä lainsäädäntö siunaa
nämä virheet. Toisaalta voidaan sanoa, että se
jopa sementoi ne tämän lainsäädännön
sisään.
Pahinta tässä asiassa mielestäni
on se, että tämänkään
jälkeen ei ole mitään varmuutta siitä, saadaanko
näillä uudistuksilla ja rahoituksen uudelleenjärjestelyillä mitään
merkittävää uutta aikaan. Minusta eilispäivän
tiedot koskien digimaailman edistymistä ja myös
hallituksen sisältä tulleet haastattelutiedot
todistavat siitä, että mitään
varmuutta tulevaisuudesta tämän jälkeenkään
ei ole.
Viestintämarkkinoiden kehitystä mielestäni vauhditetaan
nyt keinoilla, jotka ovat markkinataloudelle hyvin vieraita. Keinoina
käytetään aikataulukikkailua siinä,
kuinka nopeasti pitäisi edetä, on jo useamman
vuoden käytetty tätä kikkailua. Edelleen
luodaan ostopakkopeikkoa ihmisille siitä, kuinka nopeasti
voi kalustoa uusia, että voi yleensä katsoa televisiota.
Jos vuosi 2006, joka nyt on takaraja, ei toteudu, on sanottu, että sen
jälkeen televisiosta näkyy pelkkää lumisadetta.
Kyllä tämä on hiukan vierasta markkinataloudelle.
Siksi minusta tuntuu ennen kaikkea omituiselta, että tätä lainsäädäntöä on
erittäin voimakkaasti markkinoitu nimenomaan niitten tahojen
toimesta, jotka ovat olleet markkinatalouden vetovoimia tässä maassa.
Tosin täytyy myöntää, että monilla
sektoreilla tässä yhteiskunnassa tätä kehitystä on
viime vuosina myös tapahtunut.
Tällainen uudistus on kuitenkin nyt toteutumassa, kuten
tiedämme. Se on menossa läpi täällä.
Se on perusteellisen valmistelun tulos, jossa myös oppositio
on ollut mukana niin sanotussa Backmanin työryhmässä,
mutta se ei ole mikään puolustus sille, että nyt
ollaan tekemässä uudistuksia, jotka eivät
välttämättä ole perusteltuja. Että tämä uudistus
olisi edes siedettävä, mielestäni asiat,
jotka myös esitin valiokunnassa, olisi tähän
pitänyt pystyä sisällyttämään.
Ensimmäisenä haluaisin mainita sen, että kun kaupallisia
viestintäyhtiöitä nyt tavallaan tuetaan
sillä, että toimilupamaksua alennetaan, olisi edes
jonkinlainen varmuus pitänyt olla siitä, että sen
alkuperäinen tarkoitus, jonka lakikin kertoo, että raha
käytetään nimenomaan digitalisoinnin kehittämiseen,
olisi voitu myös valiokunnan mietintöön
kirjata. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.
Toiseksi haluaisin tuoda esille sen, että tällä lailla
luodaan minusta kiistämättä — korostan sanaa
kiistämättä — automatiikka lupamaksuille.
Tällaista automatiikkaa minun ymmärtääkseni
tässä yhteiskunnassa ei ole enää oikeastaan missään.
Ei edes tulopolitiikassa tunneta sitä, että automaattisesti
korvataan kustannukset. Näin tulee nyt kuitenkin tapahtumaan,
vielä niin, että kustannusten korvausten lisäksi
lisätään 1 prosentti niin kauan kuin
nämä kaksi linjaa ovat olemassa eli analoginen
ja digitaalinen. Tällaista automatiikkaa ei olisi pitänyt
luoda vaan nimenomaan antaa lainsäädännöllä mahdollisuus YLEn
rahoituksen turvaamiseen muuten.
Kolmanneksi, arvoisa puhemies, asia, josta nyt on paljon puhuttukin:
nimenomaan mainosrahoituksesta luopuminen. Sitä on perusteltu
nyt nimenomaan Backmanin työryhmän tuloksena ja perusteltu
nimenomaan niin sanotulla puhdasoppisella linjauksella, eli puhdasoppisuus
vaatii sitä, että Yleisradio luopuu urheilukilpailujen
yhteydessä mainosrahoituksesta. Täällä on
jo todettu, että mitä sitten. Sitten tapahtuu
niin, että niitäkään mainosmarkkoja,
jotka olisivat olleet saatavissa, ei tällä kertaa
saada. Minusta se on tavattoman korkea hinta, kun puhutaan siitä,
että puhdasoppisuus tätä vaatii. Täällä on
mainittu esimerkkinä yleisurheilun MM-kilpailut 2005. Ne
maksavat saamieni tietojen mukaan noin 6 miljoonaa euroa.
Jos ja kun — tosin täällä oli hiukan
toisenlaistakin tietoa — mutta jos ne rahoitetaan Yleisradion
kautta, se merkitsee lupamaksujen 2—3 prosentin korotuspainetta.
Jos näin on ja jos vastaava summa olisi voitu rahoittaa
kaupallisesti nimenomaan mainosmarkkojen kautta, kyllä ihmettelen
suuresti tämän puhdasoppisuuden merkitystä,
jota nyt halutaan korostaa.
Arvoisa puhemies! Lopuksi toteaisin, että tämän
lain yhteydessä, kuten äskeinen puhujakin, on
korostettu nimenomaan julkisen palvelun merkitystä. On
totta se, että on haluttu, että tämä julkinen
palvelu, mitä se on, mitattaisiin millimetrin tarkkuudella,
ja on nimenomaan haluttu, että Yleisradio on pelkästään
julkisen palvelun tuottaja, ei mitään muuta. Tosin
on saatu selville, että tätä niin sanottua
julkista palvelua, joka nyt lakiin on kirjattu sen 7 §:ään,
on yritetty aiemminkin fiilata erittäin tarkasti, mutta
se tulos, joka nyt on käytettävissä,
on mielestäni kyllä aika kohtuullinen.
On sanottava, että Yleisradio on ollut mielestäni
hyvin vastuullinen, tässä korostan sanaa vastuullinen,
julkisen palvelun väline. Se on hoitanut tämän
tehtävän kiitettävästi. Kun
näin on, on hyväksyttävä myös
se, että tämän julkisen palvelun tuottaminen
ja välittäminen koko maahan vaatii yhteisiä resursseja,
joista tämän talon on huolehdittava ja nimenomaan
sen takia, että julkisen palvelun sisältö on
sellaista, että kaupalliset intressitahot eivät
siitä useinkaan ole kiinnostuneita. Mielestäni
Yleisradion on oltava koko maan julkisen palvelun tuottaja. Sen
lisäksi YLEn on toimittava täyden palvelun viestintävälineenä,
jona se voi tasavertaisesti kilpailla kaupallisten kanavien kanssa.
Eli käytännössä Yleisradio on
tämän jälkeen täyden valikoiman
tavaratalo, viestintäväline, ja sitä sen
pitää ollakin. Tämä kuitenkin
edellyttää mielestäni sitä,
että YLEn sisäisessä kirjanpidossa nämä kaksi
asiaa erotetaan toisistaan.
Lopuksi, arvoisa puhemies, kuten täällä on
todettu, tällä lainsäädännöllä on
varmasti erittäin hyvät tarkoitusperät
ja se pyrkii hyvään. Se on tietysti tässä syytä todeta.
Mutta tähän lainsäädäntöön
sopii minusta erittäin hyvin sanonta, että halu
on kovempi kuin kyvyt.
Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kiinnitän yhteen yksityiskohtaan
huomioni, toivottavasti en ymmärtänyt väärin.
Olin kuulevinani, että ed. Mölsä sanoi
puheenvuoronsa alussa, että tässä on
toimittu tavoilla, jotka ovat markkinataloudelle vieraita.
Kun siirrämme käytäntöön
tämän ajattelun — hän puhui
myöskin digi-tv:stä — mikä tässä digikysymyksessä nyt
on pettänyt? Tässä on pettänyt
nimenomaan kaupallinen puoli. Julkisen palvelun Yleisradio on satsannut
siihen tavattoman paljon. Se on itse asiassa repinyt resursseja
sellaisesta toiminnasta, joka sille luontojansa kuuluisi, josta
ei pitäisi voida tinkiä.
Mutta digi-tv:n toteutumisen suhteen se, missä tämä on
mennyt vikaan kaikkein pahimmin, on se, että ne yksityiset
firmat, jotka kaikkein suurimmin kirjaimin tähän
lähtivät mukaan vaatimalla oikeuksia, eivät
ole menestyneet, itse asiassa ovat mittaamassa itseänsä ulos.
Minusta tämä (Puhemies koputtaa) markkinatalous
ja lopputulos eivät ole nyt ihan sopusoinnussa. Viittaan
siihen, mitä ed. Mölsä äsken
sanoi.
Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Tämä lupamaksuautomatiikkahan
täytyy tietysti nähdä silla tavoin, että sillä ankkuroidaan
tavallaan sitten vastapaino. Jos Yleisradio menettää toimilupamaksuista
merkittävän summan rahaa, tämä takaa
sen, että myöskin huolehditaan siitä,
että yhtiöllä on resursseja vastata julkisen
palvelun tehtävistä. Näinhän
se täytyy, ed. Mölsä, mielestäni nähdä.
Tässä jää tietysti erittäin
mittava aukko, vuoden 2004 lupamaksukorostustarve ja -paine, joka
on erittäin ilmeinen ja joka sekin johtuu merkittävässä määrin
siitä, että Yleisradio joutuu yksin kantamaan
tätä digitaalisen television lanseerausta.
Mitä automatiikkaan tulee, tämä on
varsin normaali käytäntö eurooppalaisessa
yleisradiotoiminnassa. Muun muassa BBC:ssä ja eräissä pohjoismaisissa
yhtiöissä on samanlainen käytäntö kuin
mihin tämä lainsäädäntö nyt
päätyi.
Rouva puhemies! Eihän ostopakkoa tietenkään
ole. Tämä on uusi teknologinen sovellus. Aikanaan
tuli väritelkkari, ihmiset omaan tahtiinsa ostivat sen
ja ottivat uuden palvelun käyttöön tai
vaikkapa 3G:n kännykkämaailmassa tai muuta. Totta
kai on (Puhemies koputtaa) joku tavoite, milloin täytyy
voida analoginen jakelu ajaa alas, koska kahden jakelutien käytäntö on
meille kaikkein kallein.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vielä tästä toteutumattomuudesta,
jos niin voidaan puhua. Tilanne on vielä vakavampi kuin
ed. Kekkonen äsken kommentoi. Nimittäin tällä rintamallahan
on esiintynyt rintamakarkuruutta suorastaan ja niin, että paras
taloudellinen tulos on sillä firmalla tämänkin
kevään osalta, joka on livennyt koko rintamasta
pois. Elikkä tässähän se juuri
on, että se rahoitusvastuu on siirtynyt sitten kansanrahoitukseen
ja eduskunnan rahoitukseen ja järjestelyrahoitukseen ja
sillä tavalla on julkinen velvoite tullut tähän
taloon tavallaan, ja Oy Yleisradio Ab:hän onkin eduskunnan
radio.
Tero Mölsä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä tämä markkinataloudelle
vieras asia liittyy nimenomaan siihen — oikeastaan vastauspuheenvuoron
käyttäjä perusteli itse sen — että kysymys
on siitä, että kaupallinen puoli on paennut tämän
asian kehittämisestä ja toteuttamisesta. Nyt nimenomaan
tämän uudistuksen kautta, joka sisältyy
lainsäädäntöön, sitä puolta
tuetaan verovaroin, rahoilla, jotka aikaisemmin olivat Yleisradion
käytettävissä tähän
samaan tarkoitukseen. Minkäänlaista vastuuta siitä tai
velvoitetta siihen, että raha käytetään tarkoitukseensa,
ei ole, vaan se voidaan käyttää mihin
vain. Tosin täällä on sanottu, että riittää, kun
pää tulee veden pinnalle, mutta mitään
velvoitetta siihen, että raha käytetään
tähän tarkoitukseen, ei ole.
Arvoisa puhemies! Lopuksi tästä ostopakosta. Kyllä minusta
eduskunnan pitää kantaa huolta siitä,
minkälaista tiedotusilmastoa on. Jos tiedotusvälineitä,
lehdistöä ja sähköisiä viestimiä,
seuraa, niin kyllä näin on, että on todettu,
että aikataulu on lyöty lukkoon. Jos 2006 ei ole
tällaista viestintävälinettä,
jota tämä digitaalisuus vaatii, niin sen jälkeen
ei tule muuta ohjelmaa. Siitä se pakko tulee.
Markku Rossi /kesk:
Arvoisa puhemies! Häntä heiluttaa koiraa.
Näin on käynyt tämän hetken
tekniikan kehityksessä, radio- ja televisiotoiminnan digitalisoinnissa.
Kun täällä on osittain, oliko se
ed. Kekkonen, syyllistänyt hieman sikäli, että kaupallinen
tv-puoli, radiopuoli kenties myös, on vastuussa tai pettänyt
jotain, niin kyllä kai on näin, että koko tässä kehityksessä — jos
ed. Esa Lahtela olisi paikan päällä,
hän voisi todeta kenties — mopo on karannut käsistä tai
onko sitä saatu kiinni vielä ollenkaan. En tiedä,
onko kukaan pettänyt ketään. Tietysti
voi olla myös, että kuluttajat eli asiakkaat eivät
ole löytäneet näitä palveluita,
ja näin ollen, ennen kuin se puoli kohtaa, on selvää,
että sekä Yleisradio Oy että kaikki kaupalliset
toimijat ovat tässä teknisessä kehityksessä samalla
viivalla. Tässä mielessä minusta kenenkään
yksittäisesti syyllistäminen ei varmaan ole paikallaan.
Kokonaisuudessaan viestintämarkkinoita koskeva lainsäädäntöuudistus
ja lakien muuttaminen on paikallaan. Liikennevaliokunnassa asia on
saanut hyvän käsittelyn ja antanut erittäin
hyvän pohjan myös toiselle uudistusvaiheelle,
joka on vielä syksyllä tulossa meidän
käsiteltäväksemme.
Liikennevaliokunnassa asiaan perehdyttiin hyvin laajalti. Valiokunnan
puheenjohtaja esitteli keskeisiä kysymyksiä, jotka
valiokunnassa nousivat esille, ja aion lähes samoihin asioihin myös
omassa puheenvuorossani ottaa kantaa.
Uudistuksen tavoitteenahan on edistää tasapainoista
tietoyhteiskuntakehitystä, sananvapautta, viestintäteknologiaa,
sisältötuotantoa ja televisiotoimialaa. Kaikki
yleviä periaatteita, mutta ilman että niissä on
myös panostuksia, niiden lopputulema jää aika
vaillinaiseksi. Ne voivat jäädä helposti
kauniiksi tavoitteiksi. Siksi ymmärrän hyvin,
että Backmanin työryhmän kautta hallituksen
esityksen ja myös liikennevaliokunnan mietinnön
mukaan lähtökohta on se, että nämä tavoitteet
täytyy pystyä pukemaan myös käytännöksi.
Se edellyttää panostuksia, ja näiden
taloudellisten asioiden ratkomiseksi onkin juuri toimilupamaksun
puolittaminen nyt päätettävänä,
josta, yhtyen samaan näkökulmaan, minkä ed.
Häkämies aiemmin omassa puheenvuorossaan totesi,
lopputulemana tulee olla toimilupamaksun poistaminen suomalaisesta
tv- ja radiotoiminnasta.
On paikallaan, että Yleisradio Oy:n tulot turvataan,
kuten tämän esityksen mukaan tehdään. Syntyykö sitten
vuoden 2005 jälkeen inflaatio- plus 1 prosentin korotus
päällekkäisyyksien eli analogisen ja
digi-tv-tuotannon takia, synnyttääkö se
automaation vai ei, itse en siihen halua lähteä uskomaan,
mutta näen tärkeänä, että Yleisradion
rahoitus tullaan turvaamaan. Se ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä,
etteikö Yleisradion tule jatkaa säästötoimenpiteitä ja
katsoa, onko sellaisia rakenteellisia toimintoja kenties, jotka
voitaisiin jopa Yleisradiosta jättäää pois.
Se on Yleisradion sisäistä arviointia, mutta voisin
sanoa tähän, että yleisön toivomus
hyvin helposti on se, että mieluummin vaikka vähemmän,
mutta parempaa. Se pätee tietysti yleisesti ottaen kaikkeen
ohjelmatuotantoon muutoinkin.
Siinä mielessä jos nyt ajatellaan vaikkapa Yleisradion
varsin moninaista radioverkkoa esimerkiksi Etelä-Suomenkin
alueella, voi kysyä, onko kaikelle sille toiminnalle aina
sellainen tarve, että se pitää myös
ylläpitää. Ymmärrän
hyvin, että Yleisradio, kuten kaikki kaupalliset viestinnän
kentässä toimivat yritykset, joutuu tarkkailemaan
omaa tuotantoaan ja talouttaan tämän päivän
vaatimusten mukaan. Siihen kuuluu tuotantotehokkuus, mutta se ei
saa johtaa samalla siihen, mitä ilmiöitä on
havaittavissa kaikilla sektoreilla ja mikä näkyy
erityisesti toimitushuoneessa: ohjelmien laatuun ei pystytä satsaamaan. Resurssit
ovat vähäisempiä, ja näin ollen
lopputulos voi olla heikompi. Tässä mielessä tämä sama
ajatus, mieluummin vaikka vähemmän, mutta parempaa,
pätee yhtä kaikki niin kaupalliseen kuin yleisradiotoiminnankin
puolella.
Yleisradion julkisen palvelun asemasta on puhuttu valiokuntakäsittelyn
yhteydessä varsin paljon. Käsittääkseni
samaa julkisen palvelun tehtävää toteuttavat
lähestulkoon kaikki viestimet Suomessa ainakin joltakin
osin. Se, että Suomessa turvataan esimerkiksi kielivähemmistöjen viestinnälliset
oikeudet, on aivan paikallaan. Samaa työtä jossakin
suhteessa toki tekevät muutkin.
Julkisen palvelun määrittely oli keskeisellä sijalla.
Jatketaanko määrittelyä, se on mielenkiintoista.
En kuitenkaan usko, että siinä saadaan hirveän
paljon mitään aikaan, koska se on vähän sellainen
asia, että se karkaa käsistä, kun keskustellaan,
mikä on julkinen palvelu. En minäkään pidä sitä tosiasiallisesti
minään kovin tärkeänä asiana
siinä mielessä, että sitä ryhdytään
oikein erityisesti miettimään. Sille on luotu
omat pohjat ja perusteet tänäkin päivänä.
Joka tapauksessa toimilupamaksun kehitys vie siihen, että tavallaan
kaupallinen yleisradiopuoli toimii omillaan, ja se on mielestäni
ei ainoastaan markkinataloudessa vaan myös viestinnän
kentässä aivan oikea asia. Kun tämä pieni
mainoskysymys Yleisradion eräiden suurten urheilukilpailujen
yhteydessä on noussut varsin keskeiselle sijalle, haluan
todeta, että sen todellinen merkitys jossakin vajaan 2
miljoonan euron tasolla ei ole sen suuruinen kysymys kuin asiasta
on peistä taitettu. Kaiken kaikkiaan kysymys ei ole myöskään
kirkasotsaisuudesta eikä puhdasoppisuudesta vaan selkeästä,
myös kansainvälisestä tehtävänjaosta
ja työnjaosta, ja minusta on aivan paikallaan, että Yleisradio
Oy, kun se toimii lupamaksuilla, toimii niillä ja vastaavasti
kaupallinen puoli taas mainosrahoitteisesti.
Kun Backmanin työryhmän ja koko hallituksen
esityksenkin taustalla on sekä uuden digitalisointi- ja
muun tekniikan kehittyminen että talouden turvaaminen,
sen ohella haluan myös tähän sisältöpuoleen
ja ohjelmatuotantoon tässä puheenvuorossa ottaa
kantaa. On aivan paikallaan, kuten liikennevaliokunnan mietinnössä on todettu
ja esitetään, että eduskunta saa käsiteltäväkseen
kertomuksen Yleisradio Oy:n julkisen palvelun tehtävän
toteutumisesta samalla tavalla kuin eduskunta käsittelee
myös Kansaneläkelaitoksen ja Suomen Pankin asioita.
Minä uskon, että näistä puhuttavaa
tässä salissa piisaa ihan joka vuosikin. Koen
ihan tärkeänä, että myös eduskunnalla on mahdollisuus ottaa
viestintäpoliittisiin kysymyksiin eduskunnan keskeisimmällä foorumilla
kantaa. Se, kuinka pitkälle siinä mennään
ohjelma-asioista keskustelemaan, on yleensä toimituspolitiikkaa
jo enemmälti eikä eduskunnan asiaa. Mutta kaiken kaikkiaan
viestinnän tason kohottamisessa Suomen eduskunnalla ja
ilman muuta koko hallituksella ja meillä on keskeinen rooli.
Se, kuinka paljon me voimme siihen vaikuttaa, riippuu varmasti myös
hallituksen esityksistä, halutaanko panostaa digitalisoinnin
kehittymiseen. Nyt on ilmoitettu, että siihen valtiolta
ei löydy rahaa, eli se jää markkinavoimien
ja tavallaan viime kädessä myös kuluttajien
hyväksynnän varaan.
Aikataulut on ilman muuta tekniikan kehitystä ajatellen
lyötävä lukkoon. On kuitenkin toivottava,
että loppuseltaan tässä ei käy,
kuten alussa totesin, että häntä heiluttaa
koiraa, vaan koira pääsee tässä tapauksessa
sitä häntää heiluttamaan.
Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Toivottavasti minua ei nyt pidetä pilkun
kanssa keskustelijana, kun edelleen puutun keskustan puheenvuoronpitäjien
puheenvuorojen sisäiseen ristiriitaan.
Ed. Rossi ymmärtääkseni toivoi, että toimilupamaksusta
päästään pois. Hän
on myöskin kuullut, että ministeri viittaa lupamaksuista
poispääsemiseen. Sitten hän kuitenkin
sanoo, että YLEn rahoitus tulee turvata. Ymmärsin
myöskin niin, että hän oli sitä mieltä,
että urheilukilpailujen yhteydessä ei ole syytä käyttää mainosapua.
Kyllä tässä nyt väistämättä jää kysymys,
miten se YLEn rahoitus sitten turvataan, mitä havaitsin
ed. Rossin tässä kaipaavan. Minusta tässä hänen
toivomuslistassaan, johon liittyi myöskin se, että ohjelmat
olisivat entistä parempia, mikä siis merkitsee
myöskin lisää rahan tarvetta, on sisään
rakennettu ristiriita. Sinänsä siitä olen
perin yhtä mieltä, että tänne
tuotaisiin aika ajoin, mikä se tahti onkin, keskusteluun
se julkisen palvelun toiminta, mitä Yleisradio harrastaa.
Sen malli voitaisiin hyvin ottaa vaikkapa pankkivaltuustolta. Pankkivaltuustohan
antaa vuosittain Suomen Pankin toiminnasta oman kertomuksensa. Aivan hyvin
Yleisradion hallintoneuvosto voisi toimia saman kaavan mukaan.
Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kekkonen kuulee erinomaisesti ja ymmärtääkin
erinomaisesti, joskin johtopäätökset
olivat väärin.
Kun puhuin Yleisradion eräiden urheilukilpailujen yhteydessä näyttämistä mainoksista
ja mainosoikeudesta tähän asti ja niistä tulevasta
tulovirrasta, kysymyshän on todella varsin pienestä markkamäärästä tai
euromääräisestä summasta tänä päivänä,
se on joku vajaa 2 miljoonaa euroa. Ei se ole ratkaisu Yleisradio-yhtiön
tulojen ja talouden turvaamisessa, kyllä ne perustuvat
ilman muuta lupamaksuille.
Omalta osaltani olen liikennevaliokunnassa ollut hyväksymässä Backmanin
työryhmän linjauksen perusteilla tapahtuvaa lupamaksujen
kehitystä, sitä, että lupamaksuilla Yleisradion
rahoitus turvataan. Samassa yhteydessä toki, niin kuin jokaisessa
yrityksessäkin, täytyy toteuttaa säästötoimenpiteitä.
Täytyy kriittisesti tutkailla kaikkia asioita. Kaikki se,
mikä on ollut joskus aiemmin hyvä, ei välttämättä tänä päivänä ole.
(Puhemies koputtaa) Yleisradion taholta on itse ilmoitettu, että on
toteutettu merkittäviä säästötoimenpiteitä,
ja minusta se on hyvä pohja.
Markku Laukkanen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Viestintämarkkinalain ensimmäinen vaihe
ja myös valiokunnan ansiokas yksimielinen mietintö luovat
erinomaisen lähtökohdan Yleisradion aika vakaalle
ja turvalliselle kehitykselle myöskin tulevaisuudessa.
Siinä mielessä näen tämän
erittäin tärkeänä signaalina
myöskin yhtiölle, joka joutuu tällä hetkellä sopeutumaan uuteen
digitaaliseen toimintaympäristöön ja
samaan aikaan sopeuttamaan omaa toimintaansa myöskin talouden
aika tiukkoihin reunaehtoihin.
Yhtiöhän on todellakin uudessa teknologisessa
toimintaympäristössä, jonka keskeinen
tavoite on se, että digitaalisesta televisiosta voisi tulla jonakin
päivänä joka kodin tietoyhteiskunnan tärkein
päätelaite. Se on selkeä tavoite, ja
se tulee asettamaan yhtiölle tavattoman suuria ja merkittäviä haasteita.
Sitä tavoitetta vasten toki on monia asioita tässä myöskin
tarkasteltava. Oli hyvin ansiokasta ja tärkeätä,
että valiokunta katsoi nimenomaan myöskin uusien
digitaalisten jakeluteiden käyttämisen yhtiön
palvelujen jakamisessa välttämättömäksi
tulevaisuudessa. Tässähän oli kaupallisilla
yhtiöillä hieman erilaisia näkemyksiä ja
painotteita ja tavoitteitakin.
Totta kai yhtiön kannalta on varmasti tärkein muutos
ja uudistus se, että toimilupamaksu puolittuu. Se merkitsee
todellakin noin 26 miljoonan euron poistumista YLEn tulorahoituksesta,
joka on merkittävä summa rahaa. Se on yli 150
miljoonaa vanhaa Suomen markkaa, ja se täytyy jollain tavalla
kattaa. Siinä katsannossa tämän tietynlaisen
korotusautomatiikan luominen nyt tuleviksi vuosiksi 2005:stä alkaen
oli minusta tärkeä vastaantulo. Yhtiö,
totta kai, tarvitsee myöskin pitkäjänteisyyttä ja
vakautta vastapainoksi sille, jos tällainen summa tulopuolelta
lähtee. Tietysti olisin toivonut ehkä nimenomaan
eduskunnan valitsemassa hallintoneuvoston roolissani sitä,
että myöskin vuoden 2004 lupamaksun korotuksen
osalta olisi voinut löytyä jonkinlainen ponsimenettely,
jolla olisi kannettu huolta yhdessä myöskin sen
toteutumisesta. Mutta lähden siitä, että valiokunnan
mietinnön hengestä se tavoite löytyy,
joka kirjattiin täälläkin useasti esillä olleeseen
Backmanin työryhmän kantaan.
Rahoitusmallikysymys, johon ed. Häkämieskin
aikaisemmin viittasi, on ollut tässä kevään mittaan
vähän muutenkin esillä. Yllätyksekseni ministeri
Sasi on ollut aika aktiivinen viime viikkojen aikana ja tehnyt paljonkin
Yleisradiota koskevia aloitteita huolimatta siitä, että laki
on ollut täällä kesken. Hän
on tehnyt aloitteita, jotka ovat mittakaavaltaan sen luokan asioita,
että se vaatii vähän laajempaakin fundeerausta.
On hyvä ehkä sanoa nyt arvon kollegoille, että tapasin
ministeri Sasin ennen tätä keskustelua. Sanoin,
että aion kommentoida häntä, vaikka hän
ei olekaan paikalla, ettei nyt käy niin, että kommentoin
häntä hänen tietämättään.
Kuitenkin on hyvin tärkeätä, että jos
avataan julkisen palvelun rahoitusmalli, sitä mietitään sitten
kunnolla. Kaikki ne mallit, mitä Euroopasta löytyy,
ovat mielestäni huonompia kuin meidän. Jos julkista
palvelua rahoitetaan valtion budjetista tai sitten mainosrahoitteisesti,
niin on ihan selvää, että silloin julkisen
palvelun toiminta joutuu erityyppisten joko poliittisten suhdanteiden
tai sitten markkinasuhdanteiden varassa toimimaan paljon enemmän
kuin tämän meidän mallimme mukaisella
tavalla. Sitten jos liitetään tähän
nykyiseen tv-maksujärjestelmään vielä tällainen
kertomusmenettely, jonka hallintoneuvosto vallan hyvin voi todellakin
toteuttaa, samoin kuin pankkivaltuusto tai Kelan valtuutetut, joko kerran
vuodessa tai pari kertaa vaalikaudessa, minusta tästä muodostuu
se hyvä kokonaisuus, jolloin eduskunnalle syntyy myös
mahdollisuus arvioida julkisen palvelun toiminnan toteutumista kuitenkin
niin, että varsinaista budjettikeskustelua ei käydä täällä,
ja kuitenkin niin, että eduskunta itse ei ryhdy tekemään
niitä ohjelmia. Huolehditaan vaan siitä roolista,
mikä omistajana eduskunnalle tässä rakenteessa
kuuluu. Tämä luo tällä tavoin
myöskin mielestäni hyvän pohjan.
Mitä tulee sitten tähän maksu-tv-ideaan,
jota myöskin ministeri Sasi ja ed. Häkämies
ovat hieman availleet, kyllä vaan on niin, että nykykäytännössä julkisen
palvelun idealta vietäisiin aika nopeasti pohja, kun siinä lähdetään
kuitenkin siitä, että julkinen palvelu on ohjelmatarjontaa
kaikille tasapuolisin ehdoin, sama ohjelmisto kaikille tasapuolisin
ehdoin. Maksu-tv:n ideahan on taas aivan toinen. Mutta ymmärrän
hyvin, että jos lähdemme siitä, että tulevaisuudessa
käytämme uuden teknologian suomia mahdollisuuksia
niin, että perimme vaikkapa jonkunlaisella maksu-tv-korttityyppisellä tavalla
tv-maksun asiakkailta, totta kai se käy päinsä,
mutta emme voi lähteä siitä, että me
tarjoamme suljetun kanavan julkisen palvelun yhtiönä kansalaisille,
jotka ovat kuitenkin tv-maksun kautta oikeutetut saamaan vapaan kanavan,
vapaan signaalin. Se on eräs julkisen palvelun keskeisiä fundamentteja,
peruslähtökohtia.
Tähän liittyy myös kysymys julkisen
palvelun määrittelystä. Minulle on jäänyt
oikeastaan vähän epäselväksi
se, miksi sitä nyt olisi pitänyt lähteä määrittämään
uudelleen, koska meillä kuitenkin nykyisessä lainsäädännössä se
on aika perusteellisesti määritelty,
hyvinkin kattavasti määritelty. Seuraava askel,
jos sitä lähdetään syventämään,
onkin sitten se, että lähdemme jo ohjelmatyypeittäin
määrittelemään, että tämä on julkista
palvelua ja tämä taas ei. Ymmärrän,
että joillakin kaupallisen puolen toimijoilla saattaa tällaista
intressiä ollakin, mutta se nykyinen, mieluummin yleinen,
vähän sateenvarjonomainen määrittely
julkisen palvelun sisällöstä on mielestäni
paljon sopivampi sen toteuttamiselle. Eduskunta sitten hallintoneuvoston
kautta voi analysoida ja valvoa sen sisällön toteutumista.
Sitten vielä muutama sana tästä suuresta
ajankohtaisesta haasteesta, jota täällä nyt
on ihan oikealla tavalla minustakin käsitelty: siis mikä on se
tapa, jolla tätä suurta digitaalisen television lanseerausta
voidaan edistää? Tässähän
nyt eri maissa haetaan vähän erilaisia käytäntöjä,
mutta mielestäni, kun ainakin tällä hetkellä liikenne-
ja viestintäministeriö on tehnyt sen valinnan,
että ei ole löydetty eikä ole löydettävissä sellaisia
yhteiskuntapoliittisia tai maksupoliittisia keinoja, joilla me edistäisimme
digiboksien penetraatiota, niiden levinneisyyttä suomalaisiin
koteihin, niin kyllä se on oikea lähtökohta.
Nyt on kuitenkin näin, että jos me jostain löytäisimme
sen 2—3 miljardia vanhaa markkaa rahaa ja ostaisimme boksin
joka kotiin, me ostaisimme sen boksin, joka on tällä hetkellä uusinta
teknologiaa edustava, mutta se onkin huomenna tai vuoden kahden kuluttua
jo vanha. Eli välillisesti saattaisimme synnyttää tilanteen,
jossa emme edistäisikään tätä kehitystä,
vaan teknologisesti hidastaisimme sitä.
Siksi on hyvä nähdä, että tässä täytyy
nyt kuitenkin luottaa siihen, että parhaalla mahdollisella
ohjelmatarjonnalla, myöskin interaktiivisella ohjelmapalvelulla,
hyvillä uusilla sisältötuotteilla löydetään
ne katsojat, jotka ovat valmiit ostamaan niitä lisälaitteita,
digisovittimia, jotka sitten mahdollistavat digitaalisten palvelujen
käytön. Siksi on tärkeää,
että nyt kun liikenne- ja viestintäministeriö antaa
myöskin uusia lupia, lupien joukossa olisi myöskin
lisäarvopalveluihin erikoistuneita konsortioita, jotka
toisivat sitten aidosti lisäarvoa tuottavia palveluja televisiojakeluun.
Sen takia olisi tavattoman tärkeää, että myöskin
operaattorit, pankit ja postit olisivat digitaalisen tv:n palvelutuottajia
hyvin pian. Tämä luo tervettä kysyntää,
markkinaehtoista kysyntää.
On tietysti valitettavaa, että päätelaitevalmistajat
tämän paljon puhutun ja tunnetun standardikiistan
takia pääsivät laitevalmistukseen verrattain
myöhään, ja tämä on
ollut se syy, että meillä ei tällä Multimedia
Home Platform eli mhp-standardilla varustettuja avoimia bokseja
markkinoille oikeahintaisesti vielä oikeastaan ole tullut. On
selvää, että pitää olla
jakelutiet, pitää olla hyvät sisällöt
ja pitää olla kohtuuhintaiset matti ja maija meikäläisen
kukkarolle sopivat boksit tai telkkarit. (Rakennustöistä johtuvaa
jyrinää) Sitten alkaa tämä niin
sanottu penetraatio eli levinneisyys lähteä voimakkaasti
liikkeelle ja tähän jysähdykseen mekin
tässä digimaailmassa uskomme. Näihin
kannustaviin pommituksiin voinkin tämän analyysini
sitten, arvoisa puhemies, päättää.
Ismo Seivästö /kd:
Arvoisa puhemies! Harvoin tässä salissa pidetään
näin järisyttäviä puheita kuin äsken
kuulimme ed. Laukkasen puheenvuoron. (Ed. Pulliainen: Pistäkää paremmaksi!) — Voisin
yrittää, mutta luontainen vaatimattomuuteni estää sen,
ed. Pulliainen.
Viestintämarkkinalainsäädännön
uudistamisella, sen ykkös- ja kakkosvaiheella, tulee olemaan
teknologisten ja taloudellisten vaikutusten lisäksi myös
jossain määrin poliittisia ja kulttuurisia vaikutuksia.
Tavoitteena tulee kuitenkin olla palvelujen hyvä saatavuus
ja korkea taso. Sananvapauden toteutuminen ja turvaaminen on keskeinen
osa demokraattista yhteiskuntaa. Tästä periaatteesta
tulee pitää kiinni.
Tässäkin yhteydessä on syytä todeta,
että sananvapauden toteutuminen ei saa merkitä sitä, että raaistava
väkivalta ja erityisesti naisen ihmisarvoa polkeva pornotuotanto
saavat jyllätä viestimissä mielin määrin.
Lapsia ja nuoria on erityisesti suojeltava, kaikuuhan maailmalta
huolestuttavia viestejä väkivaltaviihteen vaikutuksista.
Toki muitakin syitä noihin ikäviin veritekoihin
on löydettävissä.
Yleisradion aseman turvaaminen on kuitenkin keskeinen osa viestintäkenttäämme.
Julkisen palvelun tehtävä korostuu siinä selvästi,
joskin sen tarkka määrittäminen onkin
hieman vaikeaa. Laista Yleisradio Oy:stä löytyy
kuitenkin selvät suuntaviivat julkiseen palveluun. Näihin
tehtäviin muun muassa valiokunnan puheenjohtaja ed. Pulliainen
viittasi. Laissa korostetaan seuraavia termejä ja sanontoja:
kansanvalta, kotimainen kulttuuri, sivistävä luonne,
yhtäläiset perusteet niin suomen- kuin ruotsinkielisille
kuin myös saamea, romania ja viittomakieltä käyttäville
ihmisille. Siinä on otettu huomioon myöskin kansainvälistyminen
ja se, että Suomessa on myös muita kieliryhmiä kuin
edellä mainittuja. Samoin tässä korostuu
se, mistä äskeinen jyrähdys hieman muistutti,
että maailmassa saattaa joskus olla myös poikkeustilanteita.
Silloin Yleisradion asema on erityisen keskeinen tiedonvälittäjänä kansalaisille.
Kansainvälistyvässä maailmassa, jossa
yhä enemmän englannin kieli hallitsee, suomalaisten
ohjelmien tuottaminen kuuluu Yleisradion tehtäviin.
Tässä on hyvin selvä perusta. Mutta
yhteiskunta kehittyy, me ihmiset kehitymme ja muutumme. Siksi julkinen
palvelu kaipaa näiden hyvien asioitten lisäksi
vielä jotain lisämääritelmää.
Mitä on julkinen palvelu tämän lisäksi
tänä aikana, millainen sopiva kokonaisuus tietoa,
sivistystä ja viihdettä kuuluu julkisen palvelun
tehtäviin?
Tämän julkisen palvelun hoitaminen vaatii myös
luonnollisesti rahoituksen. Yleisradion tuloista — viittaan
tässä vuoteen 2000, jolloin markka oli vielä maamme
valuutta — 1,7 miljardia tuli lupamaksuista ja loput, vajaa
300 miljoonaa markkaa, toimiluvista. Toimilupamaksujen nyt poistuessa
paineet luonnollisesti kohdistuvat tv-lupamaksujen korotukseen.
Se on välttämätöntä,
mutta niiden korotus tulee sitten myös huomioida työttömien
ja toimeentuloasiakkaiden kohdalla, jotta nämäkin
ihmisryhmät saavat nauttia tästä palvelusta,
joka kuuluu kaikille kansalaisille.
Edessämme häämöttää myöskin
digitaaliaika ja se tiukka aikataulu, joka siihen on asetettu. On tullut
jo keskustelussa esille, että kaupallisella puolella on
ollut tässä suhteessa ongelmia ja urheilutermiä käyttääkseni
tavallaan niin kuin juoksukilpailu, josta vetäjä puuttuu.
Kukaan ei ole kovin aktiivisesti kaupallisella puolella halukas
lähtemään joukkoa vetämään.
Riittääkö aika? Löytyykö tuo
vetäjä? Mikä on näiden tulevien
laitteitten hinta? Tuleeko niistä kansanpainoksia, jotka
sopivat tavalliselle pieni- ja keskituloiselle kansalaiselle? Se
jää nähtäväksi.
Mainoskysymys on eräs, joka tuli valiokunnan keskusteluissa
esille ja josta valiokunnassa äänestettiin, niin
kuin puheenjohtaja totesi. Vastalausetta tai tässä tapauksessa
mitään eriävää mielipidettä ei
asiasta kirjoitettu. Henkilökohtaisesti olin sillä kannalla,
että muun muassa suurten urheilutapahtumien kohdalla olisivat
tervetulleita Yleisradion kassaan ne muutamat miljoonat eurot, jotka
mainoksista ovat saatavissa. Tässä toinen linja
voitti. Sanoisin tässä tapauksessa: valitettavasti.
Erittäin positiivinen asia oli kertomuksen sisällyttäminen
mietintöön, mitä kaikkea se sitten käytännössä tulee
pitämään sisällään.
Joka tapauksessa se antaa tälle salille mahdollisuuden
keskusteluun viestinnästä, siitä, miten
Yleisradio on hoitanut julkisen palvelutehtävänsä,
ja ehkä laajempaankin keskusteluun viestinnästä ja
viestinnän sisällöstä tässä yhteiskunnassa.
Siinä suhteessa ei ehkä luoda kuitenkaan mitään
radikaalisti uutta linjaa, koska Kelan kertomus ja Suomen Pankin
toimintakertomus ovat tässä salissa aina vuosittain
esillä.
Jatkoa on seuraamassa ja, niin kuin puheenjohtaja totesi, toivottavasti
se kakkospaketti saadaan vielä tämän
eduskunnan aikana käsittelyyn ja hyväksytyksi
ja sitä kautta toivottavasti nämä lain
positiiviset tavoitteet saavutetaan.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa puhemies! Ensiksi täytyy kiittää valiokunnan
puheenjohtajaa siitä, että pitkällisten
keskustelujen ja monenlaisten kompromissienkin jälkeen
saatiin yksimielinen mietintö ja, sanoisiko näin,
tässä ei haluttu lähteä ilmeisestikään
millekään oppositio—hallitusrintama-linjoille,
vaan pyrittiin viemään yhteishengessä asiaa
eteenpäin ja siinä puheenjohtajan johdolla onnistuttiin
varsin hyvin.
Täällä on aika paljon puhuttu julkisesta
palvelusta ja nimenomaan Yleisradio Oy:n osalta. Kyseinen asiahan
on määritelty asianomaisen lain 7 §:n
1 momentissa, joka nyt on herättänyt erilaisia
näkemyksiä siitä, mitä sillä todellisuudessa tarkoitetaan.
Voi sanoa näin, niin kuin täällä eräässä puheenvuorossa
todettiin, että eräs perusta on Amsterdamin sopimukseen
liitetty pöytäkirja, jossa se on eräällä tavoin
määritelty. Mutta, niin kuin täällä on
myös todettu, myöskin muilla kuin Yleisradiolla
on hyvin paljon julkiseen palveluun verrattavaa toimintaa.
Julkisella palvelulla ymmärretään
käsitykseni mukaan myös sitä, että kaikkialla
maassa on sitten saatava kelvollinen kuva vastaanottimesta. Eduskunnan
oikeusasiamies on käsitellyt asiaa pari vuotta sitten televisiolähetysten
näkyvyyden osalta, ja hän on kannanotossaan painottanut nimenomaan
sitä, että kun on velvollisuus suorittaa maksuja,
niin silloin pitää myöskin kuva jollakin
tavoin tulla laadullisestikin kunnolla.
Täällä on myöskin puhuttu
rahoituksesta ja siitä, että niin kuin totesin
vastauspuheenvuorossani, eräiden asiantuntijoitten mukaan
Yleisradiolta siirtyy jonkin verran markkoja pois, mutta ne katetaan
sitten välillisesti taikka välittömästi kansalaisilta,
katselijoilta tai niiltä, joilla on televisiovastaanotin
riippumatta siitä, katsotaanko sitä tai ei. Hallituksen
esitykseenhän sisältyy kannanotto nimenomaan siitä,
millä tavoin vuosittain lähdetään
nostamaan toimilupamaksuja, ja erityistarkastelussa on jo vuosi
2004 ja sen jälkeen viedään asiaa normaalisti
eteenpäin.
Arvoisa puhemies! Täällä on myös
puhuttu eduskunnalle annettavasta kertomuksesta, nimenomaan juuri
julkisen palvelutehtävän toteutumisesta. Se on
sitten eduskunnan asia ja meidän kaikkien, jotka silloin
olemme täällä talossa, millä tavoin
kukin käsittelemme asiaa, mutta tämä kertomus
on tarkoituksenmukainen nimenomaan siltä osin, että siinä käsiteltäisiin
ainoastaan julkista palvelua.
Arvoisa puhemies! Telemarkkinalakiin tulee pieniä muutoksia,
mutta eräs asia, joka minua henkilökohtaisesti
on huolestuttanut viime aikoina, ovat mastot, joita eri puolilla
maata on aika paljon ja joita tulee lisää. Valiokunnan
mietinnössä on todettu nimenomaan luovutusvelvollisuus
myöskin radiomastojen osalta, eli jos on radiomastossa
vapaana oleva antennipaikka, niin on niin sanottu luovutusvelvollisuus.
Valiokunta on mietinnössä painottanut sitä,
että kun on luovutusvelvollisuus, niin silloin hintojen
tulee kuitenkin olla kohtuullisia. Myöskin on todettu,
että hintoja koskevat riitaisuudet pitäisi pystyä ratkaisemaan
nopeasti, ettei käy sillä tavoin kuin sähkömarkkinalain
osalta on käynyt, ja myöskin telepuolen kiinteitten
verkkojen osalta on käsitykseni mukaan ollut ristiriita
ja käsitykseni mukaan saattaa olla, että on vieläkin
osittain, eli Telian ja Elisan osalta. Tämä asia
varmasti liittyy ehkä enemmän siihen toiseen pakettiin,
ja toivoisin, että ministeriössä nyt
todella pohdittaisiin niitä asioita, jotka liittyvät
luovutusvelvollisuuteen. Tekisi mieli sanoa, että siihen
pitäisi saada jopa sijoittamisvelvollisuus, ettei käy
niin kuin eräässä kunnassa, jossa nyt
ihan hiljakkoin on tehty päätös, että 800
metrin päähän rakennetaan toinen masto,
vaikka muutamaa kuukautta aikaisemmin oli rakennettu 120 metriä pitkä masto vierelle.
Eli kun halutaan käyttää nimenomaan ansaitsemiskeinona
mastoja, silloin se voi johtaa tällaiseen, ja silloin,
kun mahdollisesti saadaan vaikutettua asianomaiseen kunnalliseen
lautakuntaan, että tällainen myönteinen
päätös tulee, minun mielestäni
lainsäädännöllä pitäisi
pystyä estämään tämä.
Todellisuudessahan meillä on maankäyttö-
ja rakennuslaki, joka määrittelee tätä,
tai oikeammin sen perusteella annettu asetus. Siellä on
aika tarkkoja määräyksiä tältä osin,
mutta vieläkään ne eivät ole
riittävän sitovia siltä osin, koska kunnallisilla
päätöksentekijöillä on
vielä kuitenkin harkintavaltaa siinä ehkä liikaakin.
Eli silloin kun on suurempi yhtiö, joka käyttää omaa
"lobbausta" tai painostusvoimaa, saattaa tulla tällaisia
ikäviäkin päätöksiä.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Mikkola.
Harry Wallin /sd:
Arvoisa herra puhemies! Haluaisin kiinnittää huomion
tässä vain yhteen kohtaan, koska en saanut vastauspuheenvuoroa aikaisemmin
käydyssä keskustelussa: nimenomaan mainosoikeudesta
luopumiseen. Kuten arvostettu puheenjohtajamme avauspuheenvuorossaan
totesikin, mietintö on liikennevaliokunnassa laadittu yksimielisesti.
Siinä ei ole eriäviä mielipiteitä.
Kuitenkin mainosoikeudesta luopumisesta kävimme pitkän
ja laajan keskustelun.
Tällä hetkellä Yleisradiolla on ollut
oikeus urheilukilpailujen yhteydessä myydä mainosaikaa. Näin
on voitu rahoittaa tärkeitten urheilukilpailujen näkyvyyttä katselijoille
koko maassa. Kun yksimielisesti olimme päätyneet
siihen parlamentaarisessa työryhmässä,
että mainosoikeudesta luovutaan, ja hallituskin sitä esittää,
niin kyllähän on aivan selvää,
että se 6 miljoonan euron potti, joka on tullut aikaisemmin
tästä mainosoikeudesta, tullaan kattamaan
jollain tavoin, jos lähtökohtana on se, että edelleenkin
halutaan näyttää kaikille suomalaisille
yleispalveluun verrattavia tärkeitä kisoja. Näitä ovat
tietenkin jalkapallon maailmanmestaruuskisat, kesä- ja
talviolympialaiset ja vaikka esimerkiksi jääkiekon maailmanmestaruuskisat.
Näissä kisoissa tähän asti,
kun niitä on lähetetty, mainostajina ovat olleet
suuret kansainväliset yritykset, jotka ovat olleet sponsoreina
näille kisoille. Eli ne ovat maksaneet tätä mainosaikaa
muun muassa jalkapallon maailmanmestaruuskisoihin. Nyt on ilman muuta
selvää, etteiväthän nämä jättiyritykset
lähde meidän kaupallisille televisiokanavillemme mainostamaan.
Eli ne kisojen yhteydessä olleet mainokset jäävät
näkymättä Suomessa. Näin ollen
jää saamatta 6 miljoonaa euroa, joka tähän asti
on vuosittain tullut, ja Yleisradio joutuu sen kattamaan.
Tässä haluaisinkin nyt hieman oikaista ed. Seivästöä siitä,
että mehän äänestimme ainoastaan
siitä, sisällytetäänkö mietintöön
lause, jossa todetaan, että kun nämä markat
jäävät saamatta, niin ne todennäköisesti
joudutaan kattamaan lupamaksuja korottamalla. Emme äänestäneet
siis siitä, säilytetäänkö Yleisradiolla
mainosoikeus vai ei, vaan siitä, että me olisimme
rehellisesti tunnustaneet sen, että näin tulee
käymään, että se 36 vanhaa miljoonaa,
kun halutaan nähdä kisat, tullaan kattamaan sitten
katselijoiden kukkarosta tai sitten jostain muusta ohjelmatoiminnasta
luopumisella. Tämä on kyllä aika merkittävä asia. Olisinkin
toivonut, että mainosoikeus olisi voinut säilyä näitten
esimerkiksi kesä- ja talviolympialaisten ja jalkapallon
MM-kisojen yhteydessä.
Kansainvälisestihän on tapahtunut sillä lailla muun
muassa Englannissa ja Saksassa, että kun heidän
yleisradiollaan ei ole ollut mahdollisuutta maksaa tuntuvia televisiointimaksuja,
niin nämä kisat ovat menneet kaapeli- ja maksutelevisioihin.
Näin ollen niitä pystyvät katsomaan vain
ne hyvätuloiset ihmiset, joilla on ollut mahdollisuus ostaa
ja maksaa niistä tuntuvia maksuja. Tavalliset pulliaiset
eivät sitten enää näitä kisoja
ole nähneet.
Yksi asia, josta myös kävimme keskustelua
ja josta puheenjohtajamme esittelypuheenvuorossaan mainitsi, on
Yleisradion velvoite antaa jatkossa vuosittain eduskunnalle kertomus
julkisen palvelun tehtävän toteuttamisesta. Katsoimme kuitenkin,
että tässä vaiheessa varmaan tällainen vuosittainen
kertomus on paikallaan digitalisoinnin takia, miten se edistyy.
Mutta kun tämä rajaa keskustelun vain Yleisradioon
ja sen ulkopuolella on aika laaja joukko muita televisiokanavia, niin
tietysti tämä keskustelu on hieman vaillinainen,
ja varmaankin myöhemmin tulee harkita, onko tämä tarve
vuosittainen vai joka toinen vuosi tai kerran eduskuntakauden aikana.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti tästä oikeudesta
mainostuloihin Oy Yleisradio Ab:llä. Minä luulen
niin, että kun tämä julkisen palvelun tehtävän
rahoittaminen valtion toimesta on ongelmallinen EU:n puitteissa,
niin on erinomaisen hyvä, että tämä asia
tehdään puhdaslinjaiseksi tukemistoiminnaksi niin,
että tämä urheilukilpailujen mainostulojen
osuus poistetaan puhdaslinjaisesti. Sillä tavalla näissä vaikeissa
tapauksissa voidaan yhteiskunnan puitteissa tätä julkisen
palvelun tehtävää rahoittaa eikä EU
puutu siihen.
Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Olen täysin samaa mieltä kuin
ed. Pulliainen, että varmaan näin on tehtävä.
Tätä mieltä me yksimielisesti valiokunnassa olimme.
Mutta meidän tulee myöskin huolehtia siitä,
että Yleisradio saa riittävästi lupamaksutuloja
esimerkiksi, että voidaan nämä meille
tärkeät muun muassa kilpailut näyttää,
ettei niistä luovuta rahanpuutteen vuoksi.
Mikko Elo /sd:
Puhemies! Tähän keskusteluun näyttävät
osallistuneen lähes ainoastaan ne, jotka ovat valiokunnan
jäseniä. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin
hyvin kiinnostunut tästä asiasta ja uskon, että suurin
osa kansanedustajista, vaikka emme olekaan liikennevaliokunnan jäseniä.
Puhemies! Tätä keskustelua on tietysti voinut seurata
julkisista tiedotusvälineistä ja erityisesti lehdistöstä.
Tässä henkilökohtaisesti hyvin suurella
mielenkiinnolla luin viime perjantain Helsingin Sanomista dosentti
Seppo Sisätön artikkelin. Pyytäisin mielelläni
liikennevaliokunnan jäseniä ja erityisesti sen
puheenjohtajaa kommentoimaan joitakin näitä aika
koviakin väitteitä, mitä dosentti Sisättö tässä artikkelissaan
toteaa.
Ensinnäkin lainaus hänen artikkelinsa alusta: "Suomalainen
digi-tv muistuttaa yhä enemmän uppoavaa venettä,
jota pidetään pinnalla purukumilla paikaten. Rohkeutta
tunnustaa virheitä ei ole, vaan viime vuosikymmenen lopulla
tehdyt korkean päättäjätason
virheet yritetään lakaista näkymättömiin.
Vaikka digitaalinen tv-ohjelmien jakelu on kiistatta lähitulevaisuutta,
on siihen pyritty Suomessa tavalla, jonka lopputulos on emämunaus.
Laiha lohtu on, että muuallakin on päädytty
umpikujaan." Aika kovaa tekstiä dosentilta.
Dosentti Sisätön mielestä digi-tv
tarvitsee nyt Suomessa uuden aloituksen. Hänen lähtökohtansa
on se, että otetaan uusi vuosi siksi
lähtökohdaksi, jolloin lopetetaan analogiset lähetykset.
Kun nyt on päätetty lopettaa analogiset lähetykset
vuonna 2006, hän sanoo tässä artikkelissaan
näin: "Tehdään yksiselitteinen poliittinen
päätös analogisten lähetysten
lopettamisesta 31.12.2010." Kun lukee tämän hänen
artikkelinsa, tulee vakuuttuneeksi siitä, että varmasti
hän on tässä oikeassa. Mutta niin kuin
sanoin, salissa on varmasti parempia asiantuntijoita ottamaan kantaa
tähän.
Puhemies! Hän perustaa väitteensä tai
vaatimuksensa sille, että hänen mukaansa maassamme
ei ole yhtään asiantuntijaa, joka uskoo analogisten
lähetysten loppuvan vuonna 2006. Tämä on
hyvin mielenkiintoinen väite myöskin.
Tässä ei kannata ehkä sen enempää tätä asiaa nyt
vatvoa minun puoleltani, mutta haluan vielä lopuksi todeta
vain sen, että dosentti Sisättö hyvin
mielenkiintoisella tavalla myös hahmottelee sen, miten
tästä tilanteesta voitaisiin päästä irti mahdollisimman
hyvin, mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Hän
peräänkuuluttaa markkinointistrategiaa, jossa
keskitytään yksinkertaisesti siihen, että katsojille
tiedotetaan toistuvasti, että analoginen vastaanotin on
menneisyyttä vuoden 2010 lopussa.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun ed. Elo provosoi puhumaan, provosoidutaan.
Uskoisin näin, että mitään taktista
edellytystä tehdä näitä johtopäätöksiä ja
niitten mukaisia edelleenjohtopäätöksiä tällä hetkellä lähimenneisyydessä ei
kerta kaikkiaan ole. Mutta voi olla hyvinkin niin, että ensi vuoden
puolella, jossakin helmi—maaliskuussa, joudutaan arvioimaan
asiaa ihan vilpittömästi uudestaan, esimerkiksi
tulevien hallitusneuvottelujen yhteydessä ottamaan asiaan
kantaa, mutta mitään poliittista ja taktista ja
teknistä edellytystä sitä ennen tehdä tämmöisiä johtopäätöksiä ei kerta
kaikkiaan ole. Myöskin dosentti Sisätön
artikkeli oli vähän ennenaikainen.
Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Sinälläänsähän
digitalisointikehitys ei ole juuri normaalia tekniikan kehitystä kummempi.
Se kulkee omaa latuaan eteenpäin. Pysyvätkö kuluttajat
eli lähinnä tv:n katselijat ja radion kuuntelijat
mukana siinä ja milloin tulevat vastaanottimet siihen ikään,
että ne pitää lähteä uusimaan,
siinähän tämä ongelma on. Kuluttaja
tietysti miettii, miksi minä juuri nyt lähtisin hankkimaan
uuden tv:n kenties, monta tuhatta markkaa tai euroa maksavat parhaimmat,
tai digiboksin. Ei ole kansalaisille oikein syntynyt selvää käsitystä,
miksi näin pitää tehdä. Sen
takia tämä on varmasti myös kaikille,
niin Yleisradiolle kuin kaupallisille osapuolille, varsin hankala paikka.
Yhdyn tässä liikennevaliokunnan puheenjohtajan
näkökulmaan, että vaikka nyt olisi helppo
sanoa, että pieleen menee, ei ehkä sen paikka
ole ihan vielä tässä näin. Sitä tarkoitin
puheenvuorossani, kun lopuksi toivoin, että todellakaan
häntä ei heiluta koiraa.
Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Riensin huoneestani keskusteluun vielä,
kun kuulin ed. Elon mielenkiintoisen puheenvuoron. Nimittäin
viime syksynä välittömästi,
kun digiboksien toimittamisen olisi pitänyt alkaa, sain
tiedon eräältä liikemieheltä, joka
oli suunnitellut pitkään, että hän
ryhtyy tuontipuuhaan, että hän ei voi tehdä sitä,
koska valmistajat eivät suostu valmistamaan sitä tyyppiä,
joka Suomeen oli valittu. Sille ei tällä väestöpohjalla,
joka meillä oli, ollut mitään taloudellisia
edellytyksiä tuotannon puolella. Hän jo silloin
uskalsi sanoa, että tämä on ollut taitamatonta
ja tietämättömyyteen perustuvaa, ylirohkeaa ajattelua,
että tällaiseen kansalliseen ratkaisuun täällä lähdettiin.
Tiedän, että tällä liikemiehellä ovat
esimerkiksi Aasian-suhteet erittäin hyvät ja hän
on todella innostuneesti odottanut digiratkaisua. (Puhemies koputtaa)
Hän oli erittäin pettynyt siitä, ettei
hän päässyt toteuttamaan tätä toimintaa,
jonka varaan hän oli laskenut paljon.
Ismo Seivästö /kd:
Arvoisa puhemies! Haluan ensinnäkin toivottaa puhemiehelle
pikaista toipumista saamastaan vammasta urheiluottelussa.
Mutta tähän asiaan mennäkseni, kuulun
valiokunnassa siihen joukkoon, joka olisi halunnut säilyttää Yleisradiolla
mainosoikeuden olympialaisten, maailmanmestaruuskilpailujen, jalkapallon
MM-kilpailujen kohdalla, mutta se nyt ei onnistunut. Haluan
nyt kuitenkin lukea, vaikka ed.
Wallin on joutunut lähtemään seuraaviin tehtäviin,
mistä äänestettiin. Ed. Wallin sanoi
aivan oikein, mutta teksti, joka oli opposition esitys mietintöön,
kuuluu sanatarkasti: "Valiokunta kiinnittää kuitenkin
huomiota siihen, että Yleisradio on käytännössä ainoa
kanava merkittävien kansainvälisten kilpailujen
välittämiseksi koko maahan. Mainostulojen poisjäänti
merkitsee automaattisesti lisääntyvää painetta
lupamaksujen korottamiseen. Esimerkiksi Helsingin saamat yleisurheilun
MM-kisat 2005 aiheuttavat Yleisradiolle 6 miljoonan euron kustannukset,
joka merkitsee lupamaksuihin noin 2—3 prosentin korotuspainetta."
Tässä on kuitenkin se henki, että oltiin
todella huolissaan mainostulojen menettämisestä.
Tämä esitys eli, käsittelyn vaiheissa
se supistui, muotoutui uudestaan, mutta perushuoli oli mainostulojen
menetyksestä ja toisaalta siitä, ettei mainostajille
tarjoudu hyvää kanavaa markkinoida tuotteitaan
yleisurheilun tai jalkapallon MM-kilpailujen välityksellä.
Siitä oli pohjimmiltaan tässä kysymys.
Yleiskeskustelu päättyy.