14) Lisätalousarvioaloitteet
       
         					
      
      
         
         Matti Saarinen /sd(esittelypuheenvuoro):
            		
         
         
         Arvoisa rouva puhemies! Lisätalousarvioaloitteita on
            tehty 93 kappaletta. Se kertoo, että tarpeita on yhteiskunnassa
            edelleen. Ajattelin aluksi, että puhun minuutin kustakin
            aloitteesta, mutta ottaen huomioon, että lehtereillä on
            yksi henkilö ja salissa ei ole ainoatakaan kansanedustajaa, niin
            lyhennän oleellisesti puheenvuoroni.
         
         
         Olen tehnyt henkilökohtaisesti aloitteen numero 72
            koskien määrärahan osoittamista Hanko—Hyvinkää-radan
            sähköistykseen. Sähköistysohjelma
            oli Ratahallintokeskuksen tappolistalla muutama vuosi sitten. Ratahallintokeskus oli
            sitä mieltä, että Suomen kaikkia rataosuuksia ei
            sähköistetä ja että silloin
            voimassa ollut sähköistysohjelma lopetetaan ja
            sitä ei siis jatketa. Eduskunta päätyi
            toiselle kannalle ja lausui, että sähköistysohjelmaa
            tulee jatkaa.
         
         
         Niin sitä on jatkettu, ja millä tavalla. Sitä on jatkettu
            sillä tavalla, että sähköistyshankkeita
            ei ole enää, niin kuin aikaisemmin, valittu tällaisen taloudellisen
            tuottavuuden perusteella, puhutaan käsitteestä hyöty—kustannus-indeksi,
            vaan näitä kohteita on valittu esimerkiksi Rovaniemi—Kemijärvi-suunnalta,
            Vaasa—Seinäjoki-suunnalta, muin kuin taloudellisin
            perustein. No, vauras kansakunta pystyy näin tietysti tekemään. Yksityinen
            henkilö tai liikelaitos tai yrittäjä ei näin
            tietenkään toimisi, hän hakisi varoilleen tuottoa.
            Mutta nyt on kuitenkin saatu korjattua sellaisiakin rataosuuksia,
            missä juuri ei liikennettä ole. Jos alkuvuodesta
            tähän päivään mennessä Savonlinna—Huutokoski-osuudella,
            40 miljoonan euron määräisesti korjatulla
            rataosuudella, on 10—20 junaa kulkenut, niin se on kyllä taloudellisesti
            ajatellen äärettömän erikoista
            investointipolitiikkaa. Kyllä se kuulkaa kipeätä tekee, kun
            kiskojen välit kasvavat hetken päästä horsmaa.
         
         
         Mutta miksi tein aloitteen koskien Hanko—Hyvinkää-rataosuuden
            sähköistämistä? Se on valtasuoni
            Hankoniemeltä tuonne pohjoisen satamiin saakka. Tänä päivänäkin
            rahtia kulkee Kemi—Hanko-akselilla. Se on Suomen kannattavin
            rataosuus sähköistystä ajatellen. Jostakin kumman
            syystä se ei ole saanut tämän nykyisen hallituksen
            myötätuntoa siihen mittaan saakka, että olisi
            noin 40—45 miljoonaa euroa löytynyt sen rataosuuden
            sähköistämiseen, vaikka asiantuntijat
            aivan yksituumaisesti sanovat, että se on Suomen kannattavin
            sähköistysinvestointikohde. Vain valtionhallinnossa
            voidaan tehdä tällaisia päätöksiä,
            jättää tällaisia hankkeita toteuttamatta.
            Tämä tuntuu käsittämättömältä.
         
         
         Nyt kun Kemistä lähtee juna määränpäänä Hanko,
            niin dieselveturi vaihdetaan joko Tampereen ratapihalla tai Riihimäen
            ratapihalla ja loppumatka vedetään siis dieselvetoisesti.
            Kaikki kaikessa tämän sähköistyksen
            kannalta on Hangon satama, sen vetovoimaisuuden kasvattaminen. Sieltä on
            lyhyin, nopein matka kansainvälisille markkinoille, siellä ei
            tarvita jäänmurtoapua, sinne kannattaa tuoda junalla
            rahtia. Tässä mielessä tuntuisi ja tuntuu
            todella oudolta, että sinne ei ole vielä sähköpiuhoja
            saatu.
         
         
         Hankoniemellä on myöskin erittäin
            suuret rakennemuutosongelmat. Siellä on paljon työttömyyttä.
            Hanko kaupunkina tietyllä tavalla polun päässä on
            siinä tilanteessa, että se elää satamastaan.
            Siksi siellä on kaikki munat samassa korissa. Se on hyvin
            suhdanneherkkä ajatellen vaikka maahantuotavien autojen
            määrää. Kun siellä on 500 000
            autosta suurin piirtein 100 000:een pudonnut autojen tuonti
            Hangon satamaan, niin se Hankoniemelle kova isku. Eli Hangon ja
            Hangon seudun työllisyyden kannalta tällä on
            valtavan suuri merkitys.
         
         
         Ja niin kuin aluksi sanoin, rouva puhemies, valtasuoni rahtiliikenteen
            kannalta kulkee akselilla Kemi—Hanko. Kansantalouden kannalta, ympäristöpoliittisesti
            ja myös työllisyyspoliittisesti on järkevää kuljettaa
            rautateitse rahtia Hangon satamaan ja sieltä maailmalle.
         
         
         Vielä tähän asiaan liittyen, tässä yhteydessä on
            niin sanottu ryhmäkuri näyttänyt jälleen
            kerran karmeutensa. Niin kuin näette, näiden 93 aloitteen
            joukossa ensinnäkään ei ole ensimmäistäkään
            hallituspuolueen edustajan tekemää aloitetta.
            (Ed. Lauri Oinonen: Kaksi!) — Korjaan, korjaan! Jos on
            kaksi, niin täytyy vetää äkkiä takaisin.
            On aloitteita. Sanon vain, että niitä on äärettömän
            vähän ja ne ovat rohkeita, jotka näin ovat
            tehneet.
         
         
         Omalta osaltani törmäsin tähän
            tilanteeseen niin, että kun yritin saada Läntisen
            Uudenmaan hallituspuolueiden kansanedustajia allekirjoittamaan tätä aloitetta,
            hallituspuolueiden eräskin edustaja sanoi, että hän
            ei uskalla allekirjoittaa sitä. Onhan tämä ihan
            ennen kuulumatonta, että kansanedustajille on laitettu
            sellaiset aisat ja valjaat, että he pelkäävät
            tehdä kansanedustajan toimia valtiopäivillä,
            että he sanovat ei uskalla, että hallitusryhmien
            rivit on nyt pamputettu näin suoriksi.
         
         
         Tämähän on tullut esille kyllä jo
            varsinaisen budjetinkin yhteydessä joulun alla eri äänestyksissä.
            Ja sitten kuitenkin, kun tuolla maakunnissa liikutaan ja paikallislehtiä luetaan,
            niin käyttäydytään ihan toisin
            ja annetaan ihan toisenlaisia lausuntoja. Tämä sali,
            tämä talo on se paikka, missä pitäisi
            se kanta osoittaa. Eli ymmärrän ryhmäsopimuksen
            arvokkuuden päätöksenteossa, mutta esimerkiksi
            alueellisten, paikallisten hankkeiden osalta olisihan se ihan monella
            tavalla edullista antaa kunnille, yrityksille, äänestäjille sellainen
            signaali, että ollaan kuitenkin paikallisissa asioissa
            paikallisten hankkeiden puolella siitä riippumatta, ollaanko
            eduskunnassa sitten oppositiossa tai hallitusvastuussa. Eivät
            nämä äänestykset ja esitykset
            yhtään hallitusta sinänsä kaataisi.
         
         
         Rouva puhemies! Vielä Uudenmaan kannalta täällä on
            toinen merkittävä aloite. Ed. Merja Kuusisto on
            tehnyt aloitteen myöskin Kehä IV -tiehankkeen
            suunnittelumäärärahan saamisesta budjettiin.
            Pääkaupunkiseudun liikenneongelmat ovat merkittäviä.
            Täällä on muuttovoittoa, täällä on
            paljon tohinaa ja tohotusta. Nämä liikenneolosuhteet
            vaativat kehittymistä, ja yhä enemmän
            ihmiset liikkuvat entistä pitempiä työmatkoja.
            Siinä mielessä toivoisi ymmärtämystä myös
            tähän Kehä IV:n tarpeisiin.
         
         
         Ja aivan vihoviimeiseksi, rouva puhemies, kun katsoo tätä asiakirjaa,
            missä nämä lisätalousarvioaloitteet
            on luetteloitu, niin tällaisena tietokoneaikana toivoisi,
            että tästä olisi myöskin luettavissa,
            minkä määräinen, euromääräinen
            tämä aloite on. Tässä on ihan
            mukavasti kerrottu järjestyslukuja, esityksen tekijä ja
            määrärahan kohde, ja menokohta on ja
            momenttikin, mutta voisiko sinne loppuun laittaa sen miljoonamäärän. Sen
            pitäisi olla yksinumeroinen, kaksinumeroinen tai kolmenumeroinen
            luku, jollain näillä jo pärjätään,
            se ei vaadi montaa lyöntiä lisää.
            Näin täältä voisi tehdä erilaisia
            analyysejä, paljonko kenenkin aloitteet maksavat, ja näkisi,
            onko kyseessä iso tai pieni asia. Nyt se vaatii äärettömän paljon
            työtä ja vaivaa ennen kuin selvittää esimerkiksi
            tämän lapun, joka minulla on kourassani, tämän
            kaksipuoleisen aanelosen, saisi selville, mitä tämä maksaisi,
            jos tämä toteutettaisiin, tai paljonko edustajakohtaisesti
            on tehty aloitteita. Tämä on hallinnon suuntaan
            pieni, vaatimaton pyyntö, ja luulisi, että tämä ei
            maksaisi kovin paljon, jos tämä toteutettaisiin.
         
         
       
      
         
         Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):
            		
         
         
         Arvoisa rouva puhemies! Niin kuin ed. Saarinen käsitteli
            rautatieasioita, näin myöskin minun kaksi lisätalousarvioaloitettani,
            48 ja 49, käsittelevät rautatieasioita.
         
         
         Ed. Saarinen toi esille tärkeän kysymyksen Suomen
            kokonaisrataverkolla, radan Hyvinkää—Hanko.
            Se on todella Suomen satamakuljetusten kannalta tärkeä rata,
            ja helpottaisi jo nyt ruuhkaisen Vuosaaren sataman ratayhteyksiä,
            jos tuo yhteys olisi siinä kunnossa kuin sen olettaisi olevan.
         
         
         Mutta sitä vastoin en voi yhtyä ed. Saarisen näkemykseen
            tästä Huutokoski—Savonlinna-välistä.
            Se on osa Suomen pisintä poikkirataa maan leveimmällä kohdalla,
            jolleka tulee liikennettä. Jos tätä rataa
            ei olisi nyt laitettu kuntoon, olisi vaihtoehtona ollut radan rappeutuminen
            siihen kuntoon, että se kenties olisi poistettu liikenteestä ja
            ehkä sitten jopa purettu, ja näin tsaarinvallan
            loppuhenkosilla päätetty poikkirata olisi mennyt
            poikki. Sehän oli alun perin tarkoitettu Pietarista Hiitolan,
            Elisenvaaran, Savonlinnan, Huutokosken, Pieksämäen,
            Jyväskylän, Haapamäen, Parkanon kautta
            Poriin, jollaisena se rata myös on ollut. Tosin se valmistui
            liikenteelle vasta ennen talvisotaa 1938 Haapamäeltä Parkanon
            kautta Poriin.
         
         
         Jos tämä rata kokonaisuudessaan olisi toimiva,
            niin kuin lisätalousarvioaloitteessa 49/2010 vp
            ehdotan, se voisi olla Suomen teollisuus- ja transitorata. Aivan
            kuten Hangon satama maamme eteläisimmässä kärjessä on
            jäistä vapaa, myöskin länsirannikolla
            löytyy käytännössä jäävapaita
            satamia Porin ja Rauman seudulta, ja jos Suomen karttaa tarkastelee,
            niin on havaittavissa, että koillisesta lounaaseen voitaisiin
            liikennöidä Itä- ja Pohjois-Suomen kaivos-
            ja kaivannaisteollisuuden raskaita kuljetuksia molempiin suuntiin
            juuri niitä reittejä myöten, joita tämä poikkirata
            osaltaan palvelisi. Silloin voitaisiin käyttää hyväksi
            näitä lähes jäävapaita
            satamia länsirannikolla eikä rasitettaisi muiden,
            nyt jo ruuhkautuneitten ratojen liikennettä, joilla myös on
            nopeaa pikajuna- ja pendolinoliikennettä.
         
         
         Siksi esitän lisätalousarvioaloitteellani
            49, että tämä poikkirata tai poikittaisrata,
            niin kuin Porin satamajohtaja on sen nimennyt, pääpoikittaisrata,
            Sttr, Suomen teollisuus- ja transitorata, saatettaisiin kuntoon
            raskaita kuljetuksia varten, joita kaivos- ja kaivannaisteollisuudelta
            tulee olemaan entistä enemmän. Kysymys lisätalousarvioaloitteessani
            on juuri Haapamäki—Parkano—Pori-radan
            käyttöönoton perusselvityksestä.
         
         
         Mitä aloite maksaa? Olen viitannut momenttiin, jota
            voitaisiin tähän käyttää.
            Käytännössä juuri tässä vaiheessa
            tällainen selvitys ei maksaisi käytännössä mitään.
            Voitaisiin käyttää normaaleja rautateitten
            rataverkon kunnossapitohenkilöitä, sen suunnittelijoita,
            asiantuntijoita, ja he tekisivät tästä suunnitelman,
            ja siltä pohjalta asiaa käytäisiin valmistelemaan.
         
         
         Tuo rata on raivattu. Se on läpikuljettavissa resiinalla.
            Osaltaan rakenne on niin heikko, että se ei niiltä osin,
            mistä liikenne on lopetettu, kestä edes kiskobussilla
            ajamista, mutta resiinarallitempauksia siinä on ollut.
            Ainoastaan Virtain kaupungin alueella, missä Kurun maantie
            katkaisee radan siten, että ei ole tasoristeystä eikä yli- tai
            alikulkua, on viitisenkymmentä metriä resiinaa
            siirrettävä muilla keinoilla, ja kahdessa ylikäytävässä,
            joista silta on nostettu liian matalan korkeuden vuoksi pois nykyajan
            kulkuvälineille.
         
         
         Tämä rata olisi kunnostettavissa nykyajan
            menetelmillä, kun ensiksi tehtäisiin suunnitelmat. Rata
            on vesottu. Siellä ei kasva miehen mittaisia mäntyjä missään.
            Pari viikkoa sitten viimeksi pistokokein tarkastin tuon koko rataosuuden
            Porista Haapamäelle, ja joka kohdassa se on viime kesänä raivattu,
            mutta se ehkä kaipaisi sitä jatkuvasti. Tämä on
            tehty nimenomaan työllisyystyönä. Radallahan
            on liikennettä noin 40 prosentin osuudella Parkanosta Niinisaloon
            ja Parkanosta Kihniölle sekä Puolustusvoimien
            että ennen kaikkea raakapuun, osin myös turpeen,
            kuljetuksia varten. Näkisin, että tämän
            radan käyttöönottoa pitäisi
            valmistella.
         
         
         Sitten lisätalousarvioaloitteella 48 tuon esille Haapamäen
            kautta kulkevien ratojen perusparantamista ja sähköistämisen
            suunnittelun aloittamista. Vanha Pohjanmaan rata, joka valmistui Tampereelta
            silloiseen Nikolain kaupunkiin, nykyiseen Vaasaan, 1883, on juuri
            tuo Haapamäen kautta kulkeva rata. Se on välillä Tampere—Seinäjoki
            74 kilometriä pitempi kuin Parkanon kautta kulkeva oikorata,
            ja aivan kuten täällä tänään muussa
            yhteydessä on tuotu esille, pitkän ajan tavoitteena
            tulevalle vuosikymmenelle on saada rata Seinäjoelta Ouluun
            kahden raideparin radaksi. Nyt tulisi ottaa huomioon, että rata
            Seinäjoelta Tampereelle on jo kahden raideparin rata, joista
            toinen raidepari kulkee sieltä vuodesta 1883 asti Haapamäen
            kautta. Tämä rata sisältää pitkiä suoria
            osuuksia. Siellä on useiden kilometrien suoria. Kaarteet
            ovat loivia. Todella 1880-luvulla tehty rata täyttää ihan
            nykyajan rakenteelliset linjaukset. Rata kulkee pääosin
            helposti kunnostettavia maastoja. Suuria suoalueita ei ole. Paljon
            on kangasmaita tai muuten kovia maita.
         
         
         Elikkä radan saattaminen pääratojen
            liikennöitävään nopeuteen ei
            ole mikään mahdottomuus. Itse asiassa tuo kunnostettava
            osuus ei ole pitempi ollenkaan kuin Seinäjoki—Parkano—Tampere-oikorata,
            koska nyt rata Tampereelta Orivedelle on jo Ten-rata, Trans-European
            Network -rata, joka on jo tässä superkunnossa
            ja sitä osaltaan myöskin VR:n toimesta nyt tietyiltä osin perusparannetaan
            tämänkin vuoden aikana.
         
         
         Eli tällöin valmis rata olisi olemassa. Ei
            tarvitsisi lunastaa toiselle Parkanon kautta kulkevalle oikoradalle
            maa-alueita. Olemassa oleva rata joka tapauksessa pidettäisiin
            kunnossa. Laitettaisiin se sellaiseen kuntoon, että sitä voidaan
            kulkea niillä nopeuksilla, joita nykyajan liikenne edellyttää.
            Tällöin hyödynnettäisiin koko
            rataverkkoa tehokkaalla tavalla.
         
         
         Myöskin, mitä tämä aloite
            maksaa? Itse asiassa suunnittelu ei maksa mitään.
            Meillä on ratamestarit. Minulla oli vieraana ratamestari
            käymässä, ja jos ratamestarien työtehtäviin
            halutaan osoittaa näitä suunnittelu- ja valmistelutehtäviä, niin
            tämä kaikki onnistuu nykyisellä organisaatiolla,
            ja sitten tuleville vuosille voitaisiin suunnitella tämä käyttöönotto.
         
         
         Oikorata Tampere—Parkano—Seinäjoki
            on valmistunut 1971 elikkä täyttää 40
            vuotta ensi keväänä, ja näin
            ollen se on kunnostuksen tarpeessa. Kun tuota rataa joudutaan kunnostamaan,
            aivan oikein, iän vuoksi, niin sitä ennen tulisi
            tämä vanha Pohjanmaan rata saattaa Haapamäen
            kautta kulkevana kuntoon, jotta liikennettä voitaisiin
            ohjata oikoradan kunnostustöitten aikana vaihtoehtoista
            reittiä eikä tarvitsisi tänä aikana
            sitten kokea niitä haittatekijöitä, joita
            työt liikenteen seassa merkitsevät.
         
         
         Edelleen tähän lisätalousarvioaloitteeseen
            48 liittyy sitten myöskin osuus Haapamäki—Jyväskylä,
            joka on tuota poikkirataa, josta aiemman aloitteen yhteydessä puhuin.
            Näkisin, että tämä kokonaisuus
            tulisi ottaa suunnittelun kohteeksi ihan normaalina asianomaisten
            virkamiesten työnä ja tehdä valmistelutyöt
            tulevia toimenpiteitä varten.
         
         
       
      
         
         Matti Saarinen /sd:
            		
         
         
          Arvoisa rouva puhemies! Pienenä osoituksena siitä,
            että ei pidä lannistua, vaikka salissa ei kuulijoita
            juuri olisikaan, sain seuraavan sisältöisen tekstiviestin: "Ed.
            Saarinen, lyhensitte puheenvuoroanne, kun salissa ja lehtereillä oli
            vain yksi kuulija. Täällä nettiyhteyden äärellä meitä on
            enemmän, kuuntelisimme pitempäänkin."
            Ja siellä on sitten asianomaisen henkilön allekirjoitus
            mukana. Näin huomaamme, että ihmiset seuraavat,
            vaikka salissa ei niin kovaa hälinää ja
            hulinaa olekaan, ja se on tietysti hyvä asia, että eduskunnan
            toimintaa seurataan.
         
         
         Mutta ed. Oinosen kanssa jos vähän vielä pohtii
            tätä Savonlinna—Huutokoski-rataosuutta.
            Sehän on rataosuus, jossa ei ole juurikaan liikennettä.
            Tuntuu niin tuskalliselta, kun tarve on yhtäällä ja
            rahat menevät toisaalle, kun Hanko—Hyvinkää-rataosuus
            on puolestaan sellainen, että siellä on liikennettä,
            mutta siellä eivät olosuhteet ole kunnossa. Kun
            vielä nämä määrärahatarpeet ovat
            suurin piirtein samaa luokkaa, noin 40 miljoonan euron edestä investoitiin
            Savonlinna—Huutokoski-rataosuuteen, jossa siis liikennettä on
            olemattoman vähän. Olisiko se voinut odottaa,
            että olisi tehty akuutimmat hommat ensin? Koska ihan yhtä ruosteisia
            ovat ne kiskot, jotka siellä uusiin vaihdettiin, vaihdetaan
            ne vuotta kahta myöhemmin tai aikaisemmin, koska eihän siitä liikenne
            juuri kärsi, kun ei siellä sitä ole ollutkaan.
            Toivottavasti sinne nyt tulee liikennettä, ettei jossain
            vaiheessa taas vaihdeta kiskoja sen tähden, että ne
            ovat käyttämättöminä ruostuneet puhki.
            Mutta toivon sille alueelle liikennettä. Tiedän,
            että tässä liikennekulttuuri on muuttunut,
            siellä ovat muun muassa puukuljetukset siirtyneet rekka-autoihin,
            mikä ei ollut toivottava kehityssuunta, kun toivottiin,
            että ne olisivat siirtyneet rautateille. Näin
            tässä tapauksessa pääsi käymään.
         
         
         Mutta olen toiveikas tämän Hanko—Hyvinkää-rataosan
            sähköistämisen osalta jo siinäkin mielessä,
            että ensimmäisen kerran joitakin viikkoja sitten
            ministeri Vehviläinen on vastannut tekemääni
            kirjalliseen kysymykseen, että tämän rataosuuden
            sähköistäminen on perusteltua ja tarpeellista.
            Tämä on ensimmäinen kerta, kun ikään
            kuin keltainen liikennevalo palaa, tähän asti
            on tullut vain torjuvia ja tyrmääviä kannanottoja.
            Tämä on kyllä hallituksenkin kammareissa alettu
            huomata ja noteerata, ja tämän vuoksi tästä näinkin
            paljon haluan puhua, että tämä olisi seuraavan
            liikennepoliittisen selonteon paalupaikalla, koska tämä on
            niin kannattava ja tärkeä hanke paitsi Hangon
            ja läntisen Uudenmaan myös koko Suomen kannalta.
         
         
         
       
      
         
         Lauri Oinonen /kesk:
            		
         
         
          Arvoisa puhemies! Hanko—Hyvinkää-rata
            on osa Suomen rataverkkoa ja on tärkeä, aivan
            kuten ed. Saarinen ansiokkaasti on tuonut esille. Ilman muuta Suomen mantereen
            eteläisimpään paikkaan kulkeva rata on
            elimellinen osa koko Suomen rataverkkoa, ja meillä pitää olla
            eri satamiin mahdollisimman hyvät ratayhteydet. On oikein
            hienoa, että ministeri Vehviläinen on vastannut
            ed. Saariselle näin myönteisessä hengessä.
            Erinomaisen hyvä näin.
         
         
         Ministeri Vehviläiselle annan tunnustusta, että hänen
            aikanaan on pelastettu kolme ratakokonaisuutta mahdolliselta purkamisuhalta
            kokonaan. Elikkä tämä poikkirata Huutokoski—Savonlinna-väliltä,
            Karjalan rata Pohjois-Karjalassa, elikkä Nurmes—Kontiomäki-välistähän
            on kyse tai Joensuu—Oulu, jos haluaa pitemmän
            osuuden ilmaista, ja sitten Keski-Suomen rata Äänekoski—Saarijärvi—Haapajärvi,
            jossa nyt käydään laittamaan Äänekoski—Saarijärvi-osuus
            hyvään kuntoon.
         
         
         Kyse on kokonaisuuksista, ja arvoisa ed. Saarinen, minä olen
            vakuuttunut siitä, että poikkiradalle vielä tulee
            liikennettä. Olennaista transitokuljetusten kannalta olisi,
            että alkuperäinen ratayhteys, niin kuin se oli
            rakennettu, Pietari—Elisenvaara—Parikkala, tulisi
            rajanylityspaikaksi rautateille. Se vaatisi kunnostuksen, uudelleen rakentamisen
            Parikkalasta rajan yli Elisenvaaraan, ja silloin tälle
            radalle avautuisi kansainvälisen radan ulottuvuus.
         
         
         Edelleen toivoisin, että tälle maan leveimmälle
            yhteydelle saataisiin myös matkustajajunaliikennettä.
            Nythän tuo matkanteko on aika ongelmallista, kun Pieksämäeltä on
            sitten vaihdettava bussiin. En moiti bussiyrittäjiä,
            he tekevät parhaansa, mutta näkisin, että pitäisi
            palauttaa yhtenäinen pikajuna, niin kuin on aikoinaan ollut,
            Savonlinnasta Haapamäelle asti. Nyt näkisin, että se
            voisi olla pikajuna Parikkalasta tätä poikkirataa
            pitkin Vaasaan. Sitten jos tuo Haapamäki—Parkano—Pori-rata
            saataisiin kuntoon, niin se voisi olla ihan länsirannikolle.
            Näkisin, että pitää luoda julkisen
            junaliikenteen tarjontaa myös poikittaissuunnissa. Tämän
            koen hyvin tärkeäksi, ja siksi juuri näen,
            että rataverkoston pitäisi kokonaisuudessaan olla
            siinä kunnossa, että se mahdollistaa liikenteen.
         
         
       
      
         
         Kari Rajamäki /sd:
            		
         
         
          Arvoisa puhemies! Kyllä meitä varmaan muutama
            edustaja oli työhuoneessa tekemässä päälle
            kaatuvia töitä ja samalla keskittymässä ed.
            Saarisen tärkeisiin puheenvuoroihin.
         
         
         Mutta itse asiassa haluan myös yhtyä tähän huoleen
            infrastruktuurista. Itse asiassa jos Suomen talouskasvua halutaan
            nyt vahvistaa, niin meidän pitää panostaa
            koulutukseen ja nimenomaan infrastruktuuriin. Sillä tavalla
            nopeampaan talouskasvuun kyetään.
         
         
         Täytyy myös muistaa, että koko aluetalouden, aluekehityksen
            perusasia on saavutettavuus. Tässä suhteessa on
            luvattoman huonoon kuntoon laskettu meidän päärataverkkoja
            ja myöskin perusinfratieverkko. Se on rapautumassa. Tältä osin
            on valitettavasti niin, että eduskunnassakin on leimattu
            ikään kuin tienpätkäkeskusteluksi näitä kehittämishankkeita,
            joita käydään.
         
         
         Kuitenkin esimerkiksi Suomen hyöty—kustannus-laskelmissa
            on vakavia puutteita. Meillä jätetään
            toteuttamatta yhteiskunta- ja kansantaloudellisesti kannattavia,
            aluekehityksen kannalta keskeisiä investointeja juuri tämän
            laskentatavan harhan takia. Ei oteta huomioon kaikkia hankkeen vaikutuksia,
            alue- ja talouspoliittisia ja työllisyyspoliittisia vaikutuksia.
            Nyt sitten yksittäisten kaivoshankkeiden osalta ymmärretään
            se, mutta pitää nähdä ylimaakunnallisesti
            infran ja tieverkon kokonaisuus. Tältä osin pitäisi
            lopettaa puhuminen tienpätkistä maantieteellisesti
            rajatulle alueelle ja nähdä hankkeiden positiiviset vaikutukset
            paljon laajemmalle, aina koko tieverkoston tasolle ja myös
            kansalliseen kilpailukykyyn. Esimerkiksi jos ajatellaan taloudellisen vuorovaikutuksen
            vahvistamista Pietariin ja Venäjään,
            meidän pitäisi osata nähdä maakuntien tienpätkien
            sijasta laajemmat tieverkot. Meillä on ollut hyviä Pro
            Valtatie 2 -, Pro Valtatie 5 - ja muita tämän
            tyyppisiä liikkeitä, ja toivottavasti kauppakamarit
            ym. vastaavat toimijat opettavat myös kunnallisia päättäjiä näkemään
            vähän laajemmin tiekysymyksiä.
         
         
       
      
         
         Lauri Oinonen /kesk:
            		
         
         
         Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäki toi juuri tärkeän
            näkökohdan esille. Pitäisi nähdä laajat
            kokonaisuudet niin maantie-, valtatieverkossa kuin myöskin
            rautatietieverkossa.
         
         
         Minua on itseäni ihmetyttänyt — vielä palaan tähän
            Huutokoski—Savonlinna-osuuteen — se on ollut yllätys,
            että kovinkaan paljon sitä liikennettä ei
            ole ollut. Silloin kun — toissa vuonnako se oli, kun tämä rata
            kunnostettiin, mikä kesti juhannuksen suvesta syyskuun
            loppuun — tuo 76 kilometrin mittainen rata laitettiin liikenteelle,
            se ei ollut kuin muutaman kesäviikon homma, kahden ja puolen
            kuukauden homma, ja jo syksyllä, ei ollut vielä maa
            jäässä, Stora Enson taholta sanottiin,
            että tämä rata on osoittanut tarpeen,
            siitä ohjattiin liikennettä. Mutta onko syynä ratamaksu
            tai joku muu kummajainen, (Ed. Rajamäki: On, on!) minkä takia
            ei haluta käyttää vaihtoehtoisia reittejä,
            vaan ruuhkautetaan jo muutenkin ruuhkaisten ratojen liikennettä?
         
         
         Pitäisi olla tervettä järkeä,
            että liikennettä ohjattaisiin myös sinne,
            mitä kautta se voisi kulkea. Kun meillä metsäteollisuuden
            sijaintipaikat ovat — valitettavasti — supistuneet,
            niin tämä tulee merkitsemään
            kotimaan rataverkolla entistä enemmän piteneviä kuljetusmatkoja,
            ja silloin ilmasto-, ympäristöpoliittisista syistä johtuen
            raskaita kuljetuksia nimenomaan pitäisi ohjata kumipyöriltä kiskoille
            ja hyödyntää kokonaisrataverkkoa. Ja
            ratamaksu pitäisi saada jotenkin järkevälle
            kannalle, että kannattaisi hyödyntää olemassa
            olevaa ja kunnostettua kokonaisuutta.
         
         
         Savonlinna—Huutokoski-väli oli myös
            esimerkki siitä, kuinka nopeasti nykyaikaisella kalustolla
            rata voidaan kunnostaa — kaksi ja puoli kuukautta!
         
         
         
       
      
         
         Kari Rajamäki /sd:
            		
         
         
          Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinonen otti erittäin
            tärkeän asian esille, että meidän
            pitää myös teollisuuspoliittisesti nähdä näiden
            tariffien vaikutukset. VR:n tämmöinen lyhytnäköinen
            hinnoittelu, että eräillä rataosilla
            on nostettu jopa 150—170 prosenttia taksoja, on täysin
            kestämätöntä. Olen hyvin pahoillani,
            että hallitus ei esittänyt tässä lisätalousarvion
            yhteydessä sitä, mitä virkamies- ym.
            liikennepoliittisessa valmistelussa esitettiin, että pitäisi vapauttaa
            pariksi vuodeksi näitä rahtimaksuja nyt nimenomaan
            metsäteollisuuden toimintaedellytysten tukemiseksi Itä-
            ja Pohjois-Suomessa. Valitettavasti tähän ei hallitus
            osoittanut nyt määrärahaa, mutta ehdottomasti
            näin pitäisi toimia, ja laajemmin juuri, kuten
            sanottu, raide- ja vesiliikenteen kehittäminen on eurooppalaista liikennepolitiikkaa,
            myös ympäristöasiat paremmin huomioon
            ottavaa liikennepolitiikkaa.
         
         
         
       
      
      Keskustelu päättyi.