Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä laki Puolustusvoimista ja sen sisällön muuttamisesta on äsken käydyn vilkkaan keskustelun jälkeen varmaan sellainen, mikä ei varsinaisesti kirvoita enää niin laajaa puhujakenttää kuin äsken. Mielestäni sen sisällössä olevat ajatukset, uskaltaisin sanoa edelleenkin, ovat uudistusmielisiä, että henkilö hakeutuessaan Puolustusvoimien palvelukseen ja koulutukseen sitoutuu myöskin valmistuttuaan palvelemaan määrätyn ajan niin, että koulutuskustannukset saadaan korvattua.

Käsittääkseni on valiokunnan mietinnössä selvästi todettu, että myös koulutusaikana opiskelijan taloudellinen asema on turvattu vähintään samalla tasolla kuin korkeakouluopiskelijoilla yleensä. On sellainen sanoma, mikä jatkettuna edelleenkin, lainaus, missä todetaan: "- - opiskelijan edellytetään vapaaehtoisesti sitoutuvan palvelemaan puolustusvoimissa tietyn vähimmäisajan, jotta koulutuskustannusten vastineeksi saadaan puolustusvoimien kannalta välttämätön työpanos."

Tämä on aivan ainutlaatuisen oikea näköala ja oikein nähty, mutta tässä yhteydessä heittäisin myöskin sellaisen näköalan, että muut korkeakouluopiskelijat, kun he saavat yhteiskunnalta ilmaisen ja hyvät edut turvaavan opiskelun ja opintoedut, pitäisi sitouttaa palvelemaan tätä yhteiskuntaa ja maata ainakin henkisesti sillä tasolla, niin kuin nyt nähdään sotaväen puolella tapahtuvaksi. Käsittääkseni nuorella opiskelevalla väellä on sellainen tuntuma, kun he saavat koulutuksen, että heillä ei ole mitään vaatimuksia isänmaata ja yhteiskuntaa kohtaan, vaan he ovat vapaita antamaan saamansa opiskelupanoksen sinne, missä he parhaiten pystyvät siitä rahastamaan ja sitä hyödyksi käyttämään.

Tähän aiheeseen liittyy tietysti samalla se, että opiskelija tietää, että hänen palvelusaikansa on 5 vuotta, 10 vuotta tai enintään 15 vuotta, jos hän suorittaa vain alemman korkeakoulututkinnon eikä ole kyse ylemmästä tutkinnosta, niin kuin asian ensimmäisen käsittelyn aikana vahvasti tässä asiassa keskusteltiin. Väiteltiin jopa siitä, mitä sisältyy ylempään korkeakoulututkintoon, mitä ei.

Tämä on myöskin erikoinen näköala, että eduskunta käsittelee tässä yhteydessä tätä asiaa. Muun muassa tämänpäiväinen Etelä-Saimaa otsikoi tähän aiheeseen liittyen: "Maasotakoulun valintakokeet alkoivat. Ensimmäinen upseerikurssi käyntiin ensi syksynä." — Tässä ei ole sinänsä mitään uutta, mutta jutusta suora lainaus: "Vaikka maanpuolustusopiston muuttumisesta maasotakouluksi on käytännössä jo päätetty, vaadittavat lait ja asetukset eivät vielä ole voimassa. Ehdotus on annettu eduskunnalle ja varmistuksen pitäisi tulla kesään mennessä."

Tässä on se, mitä ensimmäisen käsittelyn aikana täällä esitin ja puhuin, että onko ollut sellainen kiire ja hätä saattaa käytännön toimenpiteet niin nopeasti käyntiin, että eduskunta ei pysy lainsäädännössä mukana. Ei ole epäselvää, etteikö laki tule hyväksyttyä, enkä tule sitä tässä yhteydessä missään muodossa kritisoimaan, mutta kritisoin edelleenkin sitä asiaa ja aihetta, että lainsäädännön valmistelutyö tehdään niin hitaasti ja myöhään, että me joudumme pakkotilanteessa jo käytännön toimenpiteet hyväksymään, toteuttamaan ja päättämään, vaikka maassa vallitsee syvä rauhantila eikä mitään uhkaa ole nähtävissä.

Rouva puhemies! Se, minkä takia tämän puheenvuoron olin varautunut asiassa käyttämään, on se keskustelu, mitä käytiin asian ensimmäisen käsittelyn aikana, jossa hallituspuolueiden taholta annettiin ymmärtää, että valiokunnan mietintö on yksimielinen eikä oppositio ole esittänyt siihen erilaisia poikkeavia näkemyksiä. Käsittääkseni tällaista haasteellista näköalaa, mitä siinä ajettiin takaa, että tämä olisi enemmän hallitus—oppositio-kysymys, ei käsittääkseni ole edes olemassakaan (Ed. Kekkosen välihuuto) vaan — niin kuin ed. Kekkonen nyt tähän asiaan herättyään näkee ja tuntee — kansallinen maanpuolustus ja Puolustusvoimiin liittyvät lainsäädännöt ovat yleensä sellaisia asioita, että niissä hallitus—oppositio-asetelma ei tule esille, vaan kysymys on kansakunnan kouluttautumisesta, varautumisesta pahimman varalle. Siinä on eduskunta varmasti yhtenäinen ja yksimielinen, eikä tällaisia intohimoja tähän asiaan voi ainakaan tämän asian käsittelyn yhteydessä löytää eikä ymmärtää.

Rouva puhemies! Uskon, että näillä lyhyillä saatesanoilla tämä laki saattaa tulla aika nopeasti nyt toisessakin käsittelyssä hyväksyttyä.

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Aivan niin kuin ed. S. Lahtela sanoi, tämä kuului niihin asioihin, jotka käsiteltiin erittäin hyvässä yhteisymmärryksessä asianomaisessa valiokunnassa. Olen jos en nyt liikuttunut niin aika otettu siitä, että ed. Lahtela lähtee ikään kuin itsestäänselvästi siitä asiasta, että tämmöiset raskaimman sarjan kysymykset, kuten maanpuolustus, pystytään hyvässä yhteisymmärryksessä kuljettamaan eteenpäin. Tämän lain käsittely puolustusvaliokunnassa oli tästä erinomainen esimerkki.

Juha Karpio /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hyvin tarkkaan kuuntelin ed. S. Lahtelan puheenvuoroa. Samalla tavalla hän viime viikon perjantaina käytti hyvin perustellun puheenvuoron. Vaikka asiasta vaihdettiin eri mielipiteitä ja saatettiin olla eri mieltäkin valiokuntakäsittelyn aikana, niin kuitenkin lopullinen mietintöhän on täysin yksimielinen.

Ed. Lahtela toi edelleen esille näkökohtia määräaikaisuudesta ja korvausvelvollisuudesta, mikäli koulutettu henkilö ei sitten voi noudattaa määräaikaisuutta. Sitä hivenen ihmettelin, kun hän halusi vetää tämän myös muille koulutusaloille kuin armeijan piiriin, eli että koulutettu henkilö olisi velvollinen toimimaan koulutusta vastaavassa paikassa. Mikäli tällaista ei ole, en ymmärrä, miten hän voi sitoutua tämmöiseen työntekoon.