Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On varmaan paikallaan kommentoida eilistäkin keskustelua näin kansanedustajien budjettikeskustelun alkaessa. Aluksi voi todeta kyllä sen, että hallituksen talousarvioesitys on kokonaisuutena linjakas, se on erittäinkin linjakas. On tärkeää, että esityksen finanssipoliittinen linja tukee kotimaista kysyntää. Veronkevennyksillä lisätään kotitalouksien ostovoimaa, vahvistetaan luottamusta kotimaiseen talouskehitykseen ja tuetaan siten kansantalouden kasvupohjaa ja työllisyyttä. Linjaan liittyy, totta kai, työn verotuksen rakenteellinen keventäminen. Talouden dynamiikkaan, kansantalouden kakun kasvattamiseen, pyritään määrätietoisesti myös osaamiseen panostamalla, tutkimukseen ja kehitykseen panostamalla, ja myöskin rakenteellisin uudistuksin.

Tärkeätä on todeta, että talousarviokäsittelyhän on muuttunut eduskunnassa, sanotaan, viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittävästi. Kun olemme siirtyneet enemmistöparlamentarismiin ja EU-jäsenyyteen, se on ollut iso muutos. Talousarvio on entistä yleispiirteisempi. Nyt ensimmäistä kertaa on käytössä myöskin talousarviokehysmenettely tällä tavalla uudistettuna sisältäen menosäännön ja alijäämärajoitteen. Siinä on mukana myöskin peruspalvelubudjetti, tuloarviobudjetit. On tärkeätä, että siksi eduskunta kehittää myöskin omia toimintatapojaan koko ajan.

Eduskunta käsitteli keväällä talousarviokehykset. Silloin kiinnitimme huomiota useisiinkin kohtiin. On tyydytyksellä todettava, että tässä hallituksen talousarvioesityksessä on muun muassa kulttuurin rahoitus selkeästi otettu huomioon. Esille nousi myöskin maa- ja metsätalousministeriön pääluokka ja liikenne- ja viestintäministeriön pääluokka, ja näissä suhteissa on myöskin toiveita ja eräitä toimenpiteitä jo tehtykin.

Valtiovarainministeri Kalliomäki käsitteli eilen täällä euroalueen ajankohtaista tilannetta, ja se oli myöskin täällä keskustelussa esillä. On totta, että euroalue on eurooppalaisittain ja maailmanlaajuisestikin talouskasvultaan nyt heikko alue. Joku on jopa käyttänyt sairas mies-nimitystä. Ehkä se on liioiteltu, mutta on kyllä aivan oikein, että Suomen taholta määrätietoisesti kiinnitetään huomiota Vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamiseen euroalueen keskeisissä maissa. Eikä se riitä, vaan niissä maissa on saatava näitä rakenneuudistuksia, joita on laitettukin jo liikkeelle, myöskin toteutettu. Euro on myöskin meidän rahamme, ja se on tärkeätä pitää mielessä.

Eilen keskusteltiin myöskin siitä, näkyykö tässä talousarviossa se linjamuutos, että hallituskokoonpano on muuttunut ja keskusta on noussut toiseksi keskeiseksi hallituspuolueeksi ja pääministeripuolueeksi. (Ed. Pulliainen: Toissijaiseksi!) Minusta tässä linjamuutos näkyy (Ed. Ollila: Älä hymyile!) esimerkiksi vahvana yrittäjyyspanostuksena — ed. Ollila — joka on hallituksen ohjelmassa ja myöskin talousarviossa mukana. (Ed. Zyskowicz: Missä se budjetissa näkyy?) Talousarviossa sen niukkuudesta huolimatta myös voidaan panostaa peruspalvelujen parantamiseen lisäämällä kuntien valtionosuuksia 140 miljoonalla eurolla. Lasten ja nuorten hyvinvointiin panostetaan korottamalla lapsilisiä, (Ed. Ollila: Oliko se yksilapsiesitys keskustan?) osoittamalla valtionosuutta myöskin aamu- ja iltapäivätoimintaan sekä lisäämällä nuorisotyön määrärahoja. Myöskin alueellinen näkökulma on hyvin tärkeä tässä talousarvion taustalla.

Hallituksen talousarviossa on kolme peruspilaria: elvytys, valtiontalouden vakaus sekä rakenneuudistukset. Eurooppalaisessa mittapuussa Suomen valtiontalous onkin varsin vakaa. Vaikka velkaa nyt otetaan vähän toista miljardia euroa, niin velka kuitenkin, niin kuin eilen todettiin, lievästi laskee suhteessa bruttokansantuotteeseen. (Ed. Kuosmanen: Miten se voi laskea, kun se nousee?)

Arvoisa puhemies! Kaikkein tärkein asia on työllisyys. Minusta on virheellisesti kritisoitu hallituksen työllisyystavoitteita. Tavoitteethan ovat ehdottomasti oikeita. (Ed. Zyskowicz: Se on oikein!) 100 000 uutta työpaikkaa tällä vaalikaudella ja työllisyysasteen nostaminen vuosikymmenen loppuun mennessä 75 prosenttiin on ehdottomasti oikea tavoite. (Ed. Zyskowicz: Kyllä on!) Vaikka nämä tavoitteet on erittäin vaativia, niin hallituksella on mahdollisuus myöskin onnistua, kun yhdessä eri tahojen kanssa tehdään riittävästi, tehdään enemmän. (Ed. Zyskowicz: Tästäkin ollaan samaa mieltä!) Työllisyyden kohentamisella ja valtiontalouden vakaudella varaudutaan myöskin, totta kai, väestön ikääntymiseen.

Eilen täällä ei ehkä tullut riittävästi esille se, että hallitus julkaisi talousarvioesityksen yhteydessä toimenpidekokonaisuuden työllisyysasteen nostamiseksi. Vuoden 2004 aikana on tarkoitus pyrkiä pidentämään työuraa sekä alku- että loppupäästä. Alkupäästä se on ehkä helpompaa, ja muun muassa opintotukijärjestelmän uudistaminen kannustavammaksi on mielestäni tärkeä asia. Työuran pidentämiseksi loppupäästä hallitus etsii yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa toimenpiteitä, joilla ikääntyneiden pysymistä työelämässä tuetaan ja vähennetään työnantajien kannusteita ikääntyvien siirtämiseksi pois työelämästä. Ohjelmassa on, mikä on tärkeätä todeta, myös matalapalkka-aloille verokiilan kaventaminen sekä työntekijöiden että työnantajan puolella keventämällä pienituloisten verotusta ja alentamalla työnantajamaksuja. (Ed. Zyskowicz: Tätä odotetaan!) Vanhasen hallituksen ohjelman läpikulkevana teemana on lisäksi, niin kuin totesin jo, yrittäjyys. Esimerkiksi yrittäjien sukupolvenvaihdoksien edistämiseksi tehdään perintö- ja lahjaverotukseen huojennus jo ensi vuonna.

Arvoisa puhemies! Lopuksi tulen hallituksen veropolitiikkaan. Se on mielestäni oikea, ja kun tuloverotusta kevennetään, niin sillä samalla elvytetään kotimaista kulutusta ja samalla vähennetään työn rakenteellista verotusta. (Ed. Zyskowicz: Oikein!) Näin tulee toimia jatkossakin. Kun hallitusohjelmassa puhutaan, että veronkevennysvara on vähintään tämä 1,12 miljardia euroa, niin paino on sanalla vähintään. (Ed. Zyskowicz: Oikein!)

Yritysverouudistuksen osalta mielestäni on myöskin tärkeätä todeta, että hallitus toteuttaa merkittävän yritysverouudistuksen. Täällä kokoomuksen taholta tuntuu yrittäjiä peloteltavan tällä asialla. Kuitenkin kysymys on siitä, että yritysverotusta kevennetään, poistetaan epävarmuutta ja suositaan suomalaista yrittäjyyttä hyvin merkittävällä tavalla. Tekemättömyys nyt olisi huono asia.

Monet sellaiset, ed. Zyskowicz, pöytälaatikkoasiat, kuten sukupolvenvaihdosasia ja tämä alvin alarajan huojentaminen tai liudentaminen, nyt otetaan pöydälle ja nämä toteutetaan. Tämä on, arvoisa puhemies, hyvä asia, ja siksi toivon, että tässäkin talousarviokeskustelussa nämä yrittäjyyskysymykset ja kansantalouden kakun kasvattamiskysymykset nousevat hyvin keskeisesti esille. (Ed. Pulliainen: Löytyy lisäpöytäkirja, niinkö?)

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ala-Nissilä, jonka kaikki tunnemme hyvin asialliseksi ja asiantuntevaksi kansanedustajaksi, puhui puheenvuorossaan erittäin paljon asiaa. Voin täysin vilpittömästi sanoa, että lähes kaikkeen siihen, mitä ed. Ala-Nissilä puhui, voin yhtyä. Kuitenkin muutama seikka oli sellainen, johon on pakko vastauspuheenvuorossa puuttua.

Ensinnäkin ed. Ala-Nissilä julisti, miten uuden hallituksen linjamuutos edellisiin näkyy siinä, että nyt on vahva yrittäjäpanostus. Voitteko, ed. Ala-Nissilä, meille kansanedustajille kertoa, missä täällä budjettikirjassa näkyy se vahva yrittäjäpanostus? Kertokaa se saamassanne, toivottavasti, puheenvuorossa.

Toinen on tämä keskustan viljelemä ja ylläpitämä — myös herra pääministerin ylläpitämä — väite, että nyt on perhepolitiikassa täydellinen suunnanmuutos, koska edelliset hallitukset eivät tehneet mitään lapsiperheiden hyväksi, korkeintaan leikkasivat etuja. Tosiasia on se, että Lipposen ykkös- ja kakkoshallitukset tekivät erittäin huomattavia panostuksia lapsiperheiden peruspalveluiden hyväksi. Toteutettiin historiallinen esikoulu-uudistus, jota tässä maassa on kymmeniä vuosia vaadittu. Edelleen, lasten päivähoidossa subjektiivista päivähoito-oikeutta laajennettiin kaikkiin alle kouluikäisiin lapsiin, ja mitä tulonsiirtoihin tulee, niin esimerkiksi työmarkkinatuen lapsikorotuksiin tehtiin huomattava korotus.

Lopuksi, arvoisa puhemies, totean, että kun ed. Ala-Nissilä sanoi, että työllisyystavoite on oikein, mutta on tehtävä nykyistä enemmän, olen tästä hänen kanssaan täysin samaa mieltä. (Ed. Taipale: Ed. Zyskowicz unohti perheettömät!)

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ala-Nissilä jatkoi sitä samaa, mistä valtiovarainministeri aloitti eilen, elikkä vertasi tätä velan määrää bruttokansantuotteeseen. Sehän tarkoittaa sitä, että verrataan kaatopaikkakertymää. Eikö olisi paljon reilumpaa lopettaa tämmöinen kikkailu ja sanoa vaan, että velan määrä lisääntyy ja sillä sipuli? Velka on maksettava takaisin, olipa se kaatopaikkakertymä mitä tahansa nyt ja tulevaisuudessa.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tälle punamultahallitukselle on tyypillistä puheiden ja todellisten tekojen ristiriita. Puhutaan kauniisti yrittäjyydestä, mutta kuten ed. Zyskowicz sanoi, se ei näy budjetissa millään tavalla. Otetaan verotus esimerkkinä. Tällä hetkellä yksi suurimpia työllistämisen esteitä on se, että yrittäjät eivät tiedä, millainen verotus heillä on vuodesta 2005 alkaen. Hallitus ei ole antanut selkeitä ohjeita, kuinka asiat valmistellaan, ja tämä epäselvyys, epävarmuus johtaa siihen, että yritykset valmistautuvat tyhjentämään kassojaan, joka taatusti heikentää työllisyyttä.

Sukupolvenvaihdokset; missä ovat esitykset tältä osin? Nyt olisi suuri kiire tehdä jotakin, jotta yrittäjät eivät luopuisi yrityksistään ja että yrittäjyyden edellytykset voitaisiin turvata. Työnantajamaksut; missä ovat esitykset? Ne puuttuvat. Ja jopa esitys alvin alarajan muuttamisesta puuttuu, kun ei siitä ole hallituksessa yksimielisyyttä. Nyt sen pitäisi olla täällä pöydällä käsiteltävänä. Puheita on paljon, teot puuttuvat.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän yritysverotusuudistuksen odotteluun liittyy myös se, että aivan käsittämättömällä tavalla hallitus siirsi myöskin merenkulun tukiratkaisun siihen yhteyteen. Me joudumme näin ollen tätä merenkulun auttamista ja suomalaisten alusten pitämistä Suomen lipun alla odottamaan epämääräiseen tulevaisuuteen, siihen, kunnes hallitus mahdollisesti saa jotakin isompaa aikaan yritysverotuksen kokonaisuudistuksen yhteydessä.

Minusta ed. Ala-Nissilän ei pidä vähätellä velkaantumista. On todella kyseenalaista velkarahalla antaa suuria verohelpotuksia, jotka euromääräisesti painottuvat suurituloisille.

Me olemme eilen täällä keskustelleet Ranskan vaikeuksista täyttää Kasvu- ja vakaussopimuksen alijäämäkriteerit. Ranskassa Chirac puolustaa veronalennuksia aivan samalla tavalla kuin täällä hallitus, että se tuo työllisyyttä, se tuo talouskasvua. Sopii kysyä, toimisiko Suomikin samalla tavalla kuin Chirac — ikävä kyllä nyt ei ole niin — jos meidänkin tilanne olisi lähellä vakaussopimuksen riskirajaa. Kyllä tilanne on toinen, mutta politiikka on ihan samaa ja sisältää erittäin suuren riskin.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pikkasen ihmettelen, minkä takia kokoomus noin voimakkaasti moittii hallitusta ja vaatii, että nyt pitäisi tulla sukupolvenvaihdoksista lakiesitys jne. Kyllä teillä oli mahdollisuus tehdä ja tuoda käsiteltäväksi se esitys viime kaudella. Minä jaksan kuitenkin uskoa, että kun tuo on hallitusohjelmaan kirjoitettu, niin jopa opposition edustajana uskon ja luotan siihen, että se tulee.

Minä haluan kuitenkin moittia hallitusta siitä, että te puhutte kyllä pienyrittäjän, työnantajan puolesta, mutta sittenkin työnantajamaksut nousevat jonkin verran ensi vuonna. Kun edes pysyisivät muuttumattomina, mutta ne nousevat, ja te vaalien alla sanoitte, että alenevat. Eli kyllä teissäkin on melkoinen vika!

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Minusta täytyy kuitenkin antaa krediittiä hallitukselle eikä pelkästään moittia oppositiosta, koska yrittäjyyspolitiikkaa on se, jota itse häpesin eniten ollessani mukana hallituksessa. Mielestäni pienyrittäjyyttä hoidimme aivan liian vähän. Eli jo se, että nyt on tulossa 30 miljoonaa euroa liukuvaan alviin mikroyrittäjille, on erittäin tärkeä viesti siitä, että kannattaa itse työllistää itsensä yrittäjänä. On paljon pienyrittäjiä, jotka tunnen hyvin ja joille on erittäin suuri ongelma se, että se alvi tulee kerralla täysillä päälle. Kunhan saatte jotain ulos, niin uskon ja luotan siihen, että tämä on ainakin askel oikeaan suuntaan. Me emme tehneet sitä silloin. Kun ed. Alho oli ministeri, esitin siitä kysymyksen ja hän ryhtyi asiaa ajamaan, mutta se loppui silloin siihen. Hyvä, että asia nyt korjaantuu.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ala-Nissilä syytti kokoomusta siitä, että kokoomus pelottelee yrittäjäkenttää tällä osinkoverouudistuksella. Haluaisin todeta, että kokoomus lähti siitä, että tämä hyvin toimiva järjestelmä säilytetään ja katsotaan, mikä on EU-tuomioistuimen päätös. Hallitus on lähtenyt pelottelemaan yrittäjäkenttää juuri sillä, että hallitusohjelmaan on kirjattu tämä muutostarve.

Eilisessä Kauppalehdessä tilintarkastaja Tuokko, joka on ed. Ala-Nissilän kollega, juuri kertoi, että kymmenet ja kymmenet yritykset tällä hetkellä teettävät selvityksiä siitä, mitä hyötyä Viroon siirtymisellä olisi. Useat ovat jo niin tehneet, siirtäneet toiminnot joko osittain tai kokonaan Viroon. Tämä verokilpailu on realiteetti ja hallitus on tämän vaaran lähteen ja epävarmuuden avannut, ei kokoomus.

Kari Uotila  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Innostuksissani meni sanat sekaisin ja haluan oikaista eduskunnan pöytäkirjoihin, että todellakin tarkoitin sitä, että onneksi meillä ei ole Ranskan tilannetta tämän Kasvu- ja vakaussopimuksen alijäämän osalta, mutta silti ihmettelen sitä, että politiikkaa tehdään samalla tavalla. Asetin kysymyksen niin, että mikäli olisi sellainen tilanne, että meilläkin olisi vaikeuksia Vakaus- ja kasvusopimuksen kriteerien täyttämisessä, niin mahtaisimmeko me edelleen vannoa samalla tavalla velkarahalla tehtävään veronalennukseen silloinkin.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnä ed. Häkämiehelle, että tämä ministeri Niinistön asettama Arvolan työryhmähän nosti nämä asiat esille ja siitä se epävarmuus varmaan lähti. Mutta tämä epävarmuus ei poistu, ellei tätä järjestelmää uudisteta. Me tiedämme sen todellisen EU-maailman tässä suhteessa.

Puhemies! Minusta Vanhasen hallituksen ja ministeri Kalliomäen toiminta ansaitsee erityisen tunnustuksen tähänastisesta työstään. Kehotan vaan edustajia Sasi ja Zyskowicz lukemaan hallituksen yrittäjyyspoliittisen ohjelman ja tutustumaan niihin päätöksiin, joissa sukupolvenvaihdosasia muun muassa on päätetty hoitaa, tämä ikuisuuskysymys, ja sitten alvin alaraja jne. (Ed. Zyskowicz: Missä se näkyy?)

Jos mennään arkeologiaan, yrittäjyyshankkeeseen, joka oli tässä menneellä vaalikaudella, niin kyllä me mikroskoopin kanssa haimme niitä tuloksia, arvoisa puhemies, mutta emme löytäneet. Nyt on konkretiaa, nyt on tuloksia, ed. Zyskowicz. (Välihuutoja) — Iloitkaamme siitä yhdessä, ne tulevat! (Naurua — Hälinää)

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Nykyinen hallitus jatkaa kahden edeltäjänsä työllisyyspolitiikkaa. Tavoitteena on uusien työpaikkojen synnyttäminen ja työllisyysasteen nosto. Yksi keskeinen keino tavoitteiden saavuttamiseksi on verotuksen keventäminen. Näin teki myös edellinen hallitus. Työllisyystilanne olisi todennäköisesti heikompi, ellei näin olisi menetelty.

Keväällä eduskunta hyväksyi lisäbudjetin, jossa päätettiin muun muassa veroalen etupainotteisuudesta ja elvytyksestä. Toivottavasti ne päätökset ja ensi vuoden talousarviossa esitetyt veronalennukset lisäävät kotimaista kysyntää ja tuovat uusia työpaikkoja myös jatkossa. Niiden myötä myös palvelut voidaan jatkossa paremmin turvata.

Nyt kotimaisella talouspolitiikalla työllisyystilanne on koko ajan kohentunut muun muassa yksityisillä ja julkisilla palvelualoilla. Teollisuudessa ja rakentamisessa työllisyys on viime vuoden aikana kääntynyt heikompaan suuntaan. Tämä puolestaan johtuu kansainvälisistä tekijöistä, joihin me emme voi paljon omalla talouspolitiikallamme vaikuttaa.

Vaikkakin tulevan vuoden veroale painottuu voimakkaasti työllisyys- ja oikeudenmukaisuussyistä keski- ja pienituloisiin, niin todella pienituloiset eivät hyödy näistä päätöksistä, sillä he eivät maksa valtionveroa lainkaan, koska verotettavan tulon alarajaahan on viime vuosina nostettu useampaan kertaan. Näiden henkilöiden asioita täytyy hoitaa muilla keinoin.

Hyvinvointivaltion yksityiskohdissa on puutteita, joten yleiseen veroaleen ei mielestäni meillä ole varaa. Toivottavasti olen väärässä, kun uskon, että ne, joiden ansiot ovat korkeat, eivät kuluta aiempaa enempää tämänkään veronalennuksen jälkeen. Kaikki, tai ainakin suurin osa, suurempituloisten veronalennukseen kohdennetusta potista olisi mielestäni siirrettävä hyvinvointipalvelujen rahoittamiseen, mutta siihen ei kuitenkaan näytä olevan poliittista valmiutta. Muistutan, että kuitenkin yksi neljäsosa, siis noin 194 miljoonaa euroa, käytetään niiden henkilöiden veronalennukseen, jotka ansaitsevat enemmän kuin 3 200 euroa kuukaudessa, eli melkoinen summa tämäkin.

Budjetissa esitetään perustienpitoon osoitetun määrärahan pienentämistä yli 10 prosentilla nykyisestä tasosta. Rahoitus riittää hädin tuskin tiestön päivittäiseen hoitoon. Tienpidon mahdollisuudet tukea elinkeinoelämän ja aluekehityksen kannalta välttämättömiä investointeja heikkenevät. Alemman tieverkon investoinneista joudutaan kokonaan luopumaan ja kelirikkokorjauksia joudutaan, totta kai, vähentämään. Tätä luetteloa voisi jatkaa.

Ilman kunnollisia liikenneyhteyksiä muuttoliike, myös omassa maakunnassani, entisestään voimistuu, yritystoiminta vaikeutuu ja tietenkin muun muassa liikenneturvallisuus kärsii. Toimivat liikenneyhteydet ovat perusta myös uskottavalle aluepolitiikalle, alueelliselle ja maaseudun kehitykselle. Niitä voidaan pitää myös kansalaisten perusoikeuksina.

Eivät nämä asiat jatkuvilla tuottavuuden ja tehokkuuden nostamisvaatimuksilla, viittaan muun muassa VR-Yhtymään, ja erilaisilla selvityksillä parane ja tule kuntoon, tie- ja rataverkon ylläpitoon tarvitaan rahaa ja nopeasti, sen kaikki varmasti tietävät. Jälleen kerran muistutan tältä paikalta muun muassa Joensuusta pohjoiseen suuntautuvan radan peruskorjauksen kiireellisyydestä. Jos työryhmä ei näe sitä valtakunnallisesti tärkeäksi, niin muun muassa Enon, Lieksan, Nurmeksen suurille teollisuuslaitoksille rata on elinehto. Samoin ympäri maakuntaa on tiehankkeita, myös omassa kunnassani Lieksan ja Kuhmon välinen tie, jonka keskeltä puuttuu päällyste. Kymmeniä vuosia on asiaa yritetty hoitaa, mutta edelleen tie on vaarallisessa kunnossa. Puutavara- ja matkailuliikenteen kannalta se on sille seutukunnalle erittäin tärkeä.

Liikenneväylien rahoituksen osalta heijastukset aluetalouteen eivät ole rohkaisevia. Koko valtakunnan kattavan tieverkoston rahoituksesta ei mielestäni ole varaa tinkiä. On pakko kysyä, että ei kai edellisen eduskunnan aikana päätetyt mittavat uudet tiehankkeet, joihin varattiin tälle vuodelle muistaakseni noin 11 miljoonaa euroa, mutta joiden rakentamisen kokonaiskustannukset ovat runsaat 160 miljoonaa euroa, voi olla syynä perustienpidon rahoituksen supistamiseen. Eilisestä keskustelusta saattoi päätyä tähän johtopäätökseen. Viimeistään valtiovarainvaliokunnan toivon omassa mietinnössään esittävän tarvittavat määrärahalisäykset perustienpidon rahoituksen tasoon. Eduskunnalla tässä on kuitenkin valta tehdä päätös.

Arvoisa puhemies! Budjetin peruslinjaan olen tyytyväinen. Se tukee voimakkaasti kotimarkkinoita ja työllisyyttä. Esimerkiksi suorat työllisyysmäärärahat kasvavat, terveydenhoitoon tulee lisää rahaa ja myös koulutukseen ja osaamiseen panostetaan. Toki korjattavaa esitykseen jää, kaikkea ei saa kuntoon ensi vuodenkaan budjetissa. Mutta, niin kuin aiemmin tuossa totesin, uskon, että eduskuntakäsittelyssä tähän tulee korjauksia.

Outi Ojala  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kähkösen hyvin rehelliseltä kuulostavan puheenvuoron johdosta on syytä todeta, että hänenkin kritiikkinsä nimittäin kohdistui näihin suurituloisille jaettaviin verohelpotuksiin. Hänen näkemyksiinsä on hyvin helppo yhtyä. Olemme vasemmistoliiton puolelta halunneet korostaa nimenomaan sitä, että kaikkein pienituloisimpien ostovoiman kehittäminen olisi ollut se, joka olisi kotimarkkinoita varmaan kaikkein parhaiten sysännyt liikkeelle. (Ed. Nepponen: Niin kuin viime kerralla!) — Se on vain yksinkertainen totuus, että heillä on heikko ostovoima. Se lähes miljoona pienituloista ihmistä, joihin eilen viittasin, ostaisivat varmaan kotimaisia tuotteita, ruokaa ja muuta, mikäli heillä olisi lisää varaa.

Tämä liikennekysymys on erittäin tärkeä. Kun juuri luin, että budjetti ei todellakaan sisällä mitään uusia tie-, rata- tai meriväylähankkeita ja hallituksessa kuitenkin istuu ministerityöryhmä, joka pohtii näitä asioita, kysyisinkin ministeri Kalliomäeltä: Eikö olisi hyvä, että hallitus nyt jo tämän syksyn aikana toisi pikaisesti lisäbudjetin, jossa saataisiin liikkeelle uusia hankkeita ja työllisyyttä parannettua?

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näissä infra- ja liikenneasioissa on pettymys aikamoinen, koska siellä näitä uusia kehittämishankkeita ei ole ollenkaan. Jos ajatellaan rautateitä, niin sieltä puuttuu noin 50 miljoonaa euroa leikkauksina. Oikeastaan meidän perusradanpitomme on todella nyt vaarassa ja junat joutuvat kulkemaan aika hiljaa. Sehän vaikuttaa myös VR:n tulokseen, ja sitä kautta tuntuu aika vaikealta tämä tilanne. Toivottavasti ministeriössä sitten ministerityöryhmä miettii näitä asioita ja myöskin sitä, miten pitkällä aikavälillä todella rakennetaan meidän infraamme. Onko se ainoastaan niin, että valtion budjettiin todella täytyy esittää, vai löytyisikö jotain muita malleja, joita ministeriössä on kehitteillä?

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajien Ojala ja Tulonen kanssa olen aivan samalla linjalla näistä mainituista teemoista. Mutta ihmettelen, kun tiedän ed. Kähkösen olevan opetusalan henkilö, että hän oli niihin linjauksiin tyytyväinen, koska tosiasiassa 90-luvulla opetustoimessa, perusopetustoimessa, syntyi 5 prosentin vaje oppilaiden yksikköhintoihin. Se tarkoittaa oppilasta kohti 250—300 euroa vajetta. Vaaleissa ihmiset äänestivät hyvinvointipalveluiden puolesta, ja tällä rahalla, joka laitettiin veroaleen, olisi voitu tämä vaje aivan selkeästi nyt saada umpeen, jolloin perusopetus kunnissa olisi saatu kuntoon sillä tavalla, että tukiopetukseen, erityisopetukseen ja luokkakokoihin olisi tullut enemmän rahaa. Sama on yliopistoissa. Opiskelijamäärät ovat kasvaneet 33 prosenttia viime kaudella ja opetushenkilöstö vähentynyt. Perusopetus yliopistoissa on erittäin huonolla tolalla.

Tässä budjetissa ei ole kumpaankaan näistä minkäänlaista rahaa, vaan uudet rahat menevät esiopetuksen kuljetustukiin ja iltapäivä- ja aamupäivähoitoon ja perusopetus sekä kunnissa että yliopistoissa jää retuperälle.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kähkönen aivan oikein kritisoi veroalea. Huomauttaisinkin ed. Kähköselle, että kun olette tutustunut tuohon talousarvioesitykseen, niin olette varmaan huomannut, että tämä veroale kohdistuu alueellisesti hyvin eriarvoisesti. Näistä lähes miljoonasta ihmisestä, jotka eivät kuulu veronalennusten piiriin, asuu suuri osa juuri Pohjois-Karjalassa ja muualla Itä- ja Pohjois-Suomessa. Kun täällä eilen ministerit kehuivat, että tästä budjetista on tehty alueellisten vaikutusten arviointi, kysyisinkin joltain ministeriltä: Onko veronalennusten osalta myös tehty alueellisten vaikutusten arviointi, koska tämähän lisää alueiden välisiä tuloeroja?

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensimmäiseksi ed. Tuloselle, joka myös ilmaisi huolensa infrarahoituksista. Tietenkään tämä tilanne, missä nyt ollaan, ei voi olla tämän hallituksen syytä. Erittäin pitkään liikenneministerin salkku oli kokoomuslaisella ministerillä, ja kyllä näissä aiemminkin olisi voitu tehdä voimakkaampia panostuksia.

Mitä sitten tulee perusopetuksen rahoitukseen, niin kyllä viime vuosina valtionosuuksia on siellä voimakkaasti lisätty. Jokainen meistä tietää myös sen, että hyvin paljon myös kuntapäättäjistä on kyse siinä, mitä asioita priorisoidaan ja minne rahaa laitetaan. (Ed. Ojansuu: Kunnissa ei ole raha!) — Osassa on, osassa ei.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Budjettia, tätäkin, laaditaan tietäen ne pidemmän tähtäimen tosiasiat, jotka vaativat aika paljon uskallusta ja innovatiivisuutta. Ikärakenteen haasteet ovat nousseet jo ryhmäpuheenvuoroissakin esille, ja paljolti meidän pitää miettiä omia linjauksiamme nimenomaan tämän haasteen ja sen rinnalla työllisyysasteen nostamisen haasteen kautta. Miten syntyy uusia työpaikkoja, miten syntyy enemmän palkkasummaa ja sitä kautta kertyy sosiaaliturvarahastoihin ja verotuksen kautta jaettavaa? Toisaalta, mitä kautta pidämme huolta siitä, että ihmiset jaksavat työssään ja jatkavat työssään pidempään?

Tätä kokonaisuutta voidaan lähestyä hyvin monelta eri taholta. Budjetissa on joitakin konkreettisia toimenpiteitä, jotka liittyvät kiinteästi tähän kokonaisuuteen, mutta paljon sieltä myös puuttuu.

Ensinnäkin tähän työssä pysymiseen, työssä jaksamiseen. Se tietysti liittyy meidän terveyspalvelujärjestelmämme toimivuuteen, kuntoutusjärjestelmämme toimivuuteen ja siihen, että aikuiskoulutus ja työvoimapoliittinen koulutus on mahdollisimman tehokasta. Nyt budjetissa on resursseja koulutukseen. Toivon todella, että ne tuottavat hedelmää, että löytyy osaajia sinne, missä heitä tarvitaan, eikä kouluteta ihmisiä, jotka joutuvat suoraan kortistoon. Työterveyshuolto on tärkeä osatekijä, mutta ennen kaikkea terveysprojektin suurena missiona, tavoitteena, on saada perusterveydenhuolto ja koko palvelurakenne toimimaan.

Ed. Kalli keskustan ryhmäpuheenvuorossa totesi, että hallituksenvaihdos näkyy myös hyvinvointipolitiikassa. Valinnanvara korostuu, kunnat ja valtio ottavat yhdessä vastuun palveluista. Onko tämä jollakin tavalla uusi asia, että yhdessä otetaan vastuu palveluista? Jos katsoo kuntatalouden kehitystä, tilastot osoittavat vääjäämättömästi sen, että neljän positiivisen vuoden jälkeen ensi vuosi on valitettavasti kuntatalouden osalta miinusmerkkinen, tässä budjettikirjassa 52 miljoonaa euroa, Kuntaliiton laskelmien mukaan 84 miljoonaa euroa. Tältä osin ainakin pohja putoaa tältä väitteeltä. Valtionosuuksia sosiaali- ja terveydenhuoltoon lisätään mittavasti, se on totta, mutta sitten kun katsotaan sitä menopuolta, niin sosiaali- ja terveydenhuollonkin sisällä oikeastaan lisärahaa kuntanäkökulmasta ei tule lainkaan, koska jokainen uusi velvoite, totta kai, vaatii sen noin kaksi kolmasosaa kunnan omaa rahaa. Uskon, että tämä onkin, voi sanoa, varmasti hallituksen ja opposition yhteinen huoli, millä tavalla kunnissa nyt sitten tätä kakkua uudelleen jaetaan, kun on kuitenkin niukkuudesta kysymys.

Minusta tämä on se suuri ja olennainen kysymys, jossa toivoisi, että toteutuisi ed. Backmanin sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa toteama tavoite, että tarvitaan uusia palvelumalleja. Hän kysyi myöskin, onko tähän rohkeutta, ja hän totesi edelleen, että tätä tilaisuutta ei saa hukata. Onko meillä nyt sitten rohkeutta hakea näitä uusia palvelumalleja, palvelurakenteita, sillä vastuullisella tavalla, jolla Suomessa on ainakin periaatteessa totuttu asioita hoitamaan ja hyvinvointipalveluja tuottamaan? Se olennainen kysymys on muun muassa se, että kunnat paitsi järjestävät itse, osaavat ostaa, osaavat harkita sen, mikä on paras mahdollinen palvelukonsepti kyseisen kunnan kannalta, osaavat vaatia laatua ja osaavat arvioida oikean hinta—laatu-suhteen. Näin ei tänä päivänä ole. Katsotaan vain sitä hintaa ja voidaan ostaa sutta.

Toivon, että hallitus yhtenä osana esimerkiksi terveysprojektia, ylipäätänsä näitä kahta, sekä terveydenhuollon että sosiaalihuollon kehittämishanketta, panostavat tähän asiaan, koska, niin kuin sanottu, tilaisuutta ei saa hukata ja mielestäni siinä ei pidä nähdä vääränlaisia ideologia virityksiä, vaikka aina joku yksittäinen oikeistohulivili (Ed. Outi Ojala: Nimiä mainitsematta! — Ed. Korhonen: Mutta sukunimi alkaa S:llä!) esiintyykin julkisuudessa.

Edelleen haluan kiinnittää huomiota muutamaan kehittämisasiaan. Budjetissa on vanhustenhuoltoon lisärahoitusta, mutta siellä ei kerrota, millä tavalla se aiotaan käyttää. Toivon hartaasti, että osansa saavat omaishoitajien aseman parantaminen, kotipalvelujen kehittäminen. Myös palvelusetelikokeilu on lähtemässä liikkeelle. Mielipahakseni hallitusohjelmaan on kirjattu, että se ei saa koskea terveydenhuoltoa, ainoastaan kotipalveluja. Jos me ajattelemme, mikä tämä tarjontapuoli on, niin usein tämän alan yrittäjät antavat sekä kotisairaanhoitoa että kotipalvelua. Toivon, että tällä rajauksella tätä mielenkiintoista ja tervetullutta kokeilua ei vesitettäisi.

Vielä yhden asian haluan tuoda esille. Suomen tulevaisuuden menestystekijä on se, että meillä on osaavia, ammattitaitoisia ihmisiä. Yliopistot saavat lisärahaa, mutta se menee kiinteistökustannuksiin, tietohallintoon. Opetuksen tasoon valitettavasti näillä lisäyksillä ei ole vaikutusta.

Valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaostossa, sivistys- ja tiedejaostossa on tarvetta saada hallitukselta lisäselvityksiä moneen asiaan ja erityisesti juuri siihen, miten koulutus, miten lasten ja nuorten hyvinvointipalvelut, miten toisaalta vanhustenhuollon kehittäminen on tarkoitus viedä arkeen, konkretiaan, kuntien toimeenpantavaksi.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ensin alkuun lainaus eilisestä ministeri Kalliomäen puheesta: "Suomalaisen hyvinvointimallin käytännön toteuttamisessa kunnat ovat avainasemassa. Vastuu palveluiden saatavuudesta ja laadusta on kunnilla. Valtio puolestaan vastaa kuntien palvelutoiminnan taloudellisesta perustasta." Erittäin hyvin kiteytetty, ministeri Kalliomäki, kiistatta. Kysymys kuuluukin, vastaako budjetti sitten tähän perusväittämään ja tähän peruslähtökohtaan. Ikävä kyllä, vastaus on, että ei vastaa.

Voi sanoa, että olen todella pettynyt, kun luin tuon budjettiesityksen, ensinnäkin pettynyt siihen, että valtiovarainministeri, sosialidemokraatti ja myös arvostamani henkilö, ministeri Kalliomäki, on tehnyt näin epäsosiaalisen esityksen, mutta toisaalta täytyy sanoa, että luotan kyllä myös siihen, että sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä tulee tätä esitystä näiltä osin muuttamaan. Niin kuin tässä äskettäin ed. Kähkösen puheenvuorossa kävi ilmi, niin tällainen tahtotila on.

Keskustan linjoituksiin en suinkaan sitten ole pettynyt enkä oikeastaan ole niistä yllättynytkään. Suuret puheet vaalien alla ovat osoittautuneet aiemminkin täysin katteettomiksi, ja ne ovat niitä vaalienaluspuheita. Teot itse asiassa hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseksi ja eteenpäin viemiseksi ovat viimeisten vuosien aikana ja vuosikymmenenkin aikana olleet todella olemattomia.

Eilen kun kuunteli näitä ministerien puheita, niin varsinkin valtiovarainministerin puheesta kyllä väistämättä tuli sellainen johtopäätös mieleen, että Vakaus- ja kasvusopimus on suomalaisen yhteiskunnan ensisijainen tavoite tänäkin päivänä, ei se suomalainen yhteiskunta ja suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ja sen kehittäminen. Väistämättä tuli mieleen kuva taas tästä mallioppilasta ja siitä, miten mallioppilaan pitää toimia. Tässä tapauksessa, kun katsoo kuntataloutta ja valtiontaloutta ja vertaa niitä keskenään, niin lopputulema on kiistaton. Kuntatalous uhrataan, jotta valtiontalous on esittelykunnossa. Totta kai siitä voi olla hyvin monta eri mieltä, onko se oikea lähtökohta vai väärä lähtökohta, mutta olennainen kysymyshän kuuluu, miten käy hyvinvointirakenteiden, kun näin lähdetään yhteiskuntaa viemään eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Vaalienaluspuheista sen verran, että kun keskusta julisti koko aparaatillaan, että nyt käännetään kuntatalouden suunta, aluepolitiikan kehittämisen suunta, näin todella nyt kyllä tapahtuu. Aluetalouden ja kuntatalouden osalta käy niin, että kehyksien mukaan vuosina 2004—2007 kuntien vuosikate ei riitä edes nettoinvestointeihin, 9,8 miljardiin euroon, ja kun sitä 1,8 miljardiakin on jo vähennetty 2 miljardin tasolta, niin tilanne on todella huolestuttava. Ennen kaikkeahan, kun siinä ehkä kaikista synkin kuva syntyy sen kautta, että vuosikate ei riitä edes käyttöomaisuuden poistojen kattamiseen, niin todella sukelletaan ja sukelletaan syvälle. Vuosikate putoaa vuoden 2002:n tasosta 2,3 miljardista puoleen eli 1,3 miljardiin. Mutta ei se näy huolestuttavan itse asiassa hallituksen sisällä, ei edes kuntaministeriä, ja kuten totesin, niin neljä seuraavaa vuotta ovat samanmoisia.

Tästä näkökulmasta katsottuna oli todella uskomatonta, kun seurasin budjettiriihen käsittelyä, että ei opetusministeriö, ei sosiaali- ja terveysministeriö, ei sisäministeriö esittänyt indeksikorotuksia edes täysimääräisenä, ei edes budjettiriihen aikana. Minusta se on kyllä täysi osoitus itse asiassa siitä ... (Välihuuto ministeriaitiosta) — Se oli kehyksissä, anteeksi vaan, 75 prosenttia. — Mutta uskomatonta on kyllä se, että tässä tapauksessa ministerit ovat muuttuneet täysin äänettömiksi yhtiömiehiksi. Se on ehkä kaikista huolestuttavinta, että näin kyllä saadaan pääministerin mainostamia nopeita budjettiriihiä, mutta mitä tapahtuu demokratialle ja mitä tapahtuu poliitikkojen tahdolle. Se alistetaan itse asiassa tällä menettelyllä täysin kokonaan. No, politiikka on ihmeellistä, näinhän tässä on pakko kyllä pikkuhiljaa alkaa todeta.

Ministeri Manninen kuntaministerinä on ollut erittäin tyytyväinen siihen, että valtionosuudet lisääntyvät tämän hallituskauden aikana, siis kauden aikana, 550 miljoonaa euroa kehyksen mukaan. No, edellisen hallituksen aikana lisäys oli 1,3 miljardia, kaksinkertainen määrä. No, se ei riittänyt silloiselle selvitysmies Manniselle. Hän esitti rahaa ihan perustellusti lisää opetustoimeen ... — Anteeksi, puhemies, ääni meinaa karata tässä kokonaan. (Puhemies: Järjestämme vettä.) — Kiitos!

Mutta, arvoisa puhemies, ihan lyhyesti vielä aluekehityksestä.

Vaalien jälkeen pääministeri Vanhanen myönsi, ettei muuttoliikettä voida kahlita vaan se on riippuvainen suhdanteista. Näinhän se totta on. Ministeri Pekkarinen sanoi suoraan Lapin lehdistöstä, ettei aluepolitiikkaan tule muutosta, vaikka keskusta on nyt hallituksessa. Se on hyvin mielenkiintoinen näkökulma, mutta on pakko sanoa, että myös aluepolitiikan osalla tapahtui todella suuri linjanmuutos tässä suuressa aluepolitiikassa. Alueilta viedään nyt rahaa pois tällä kertaa, kun keskusta leikkaa perustienpidon ja radanpidon määrärahoja, vaikka oli itse vaatimassa niihin todella suuria korotuksia. Tämä aluerakenne, josta tässä aiemmin jo mainittiin, kärsii kyllä todella näistä toimenpiteistä. Aloitettuja tienparannushakkeita ei ehkä saada menemään eteenpäin. Uusia hankkeita ei voida käynnistää, syrjäisten teiden kunto heikkenee. Tämäkö se oli sitten se tahto, johon haluttiin?

Voi sanoa, arvoisa puhemies, että muuttoliike hidastuu kyllä varmasti näillä toimilla. Olen täysin vakuuttunut siitä, että se hidastuu, mutta se hidastuu vain sen verran, mitä junien nopeudet putoavat, kun nopeusrajoituksia joudutaan alentamaan rataverkon rapautuessa. Alueiden työllisyys heikkenee ja, arvoisa puhemies, aikakin loppuu ja ääni. Siis mitään kehittämislinjaa ei ole ja lopputulemana voi tästä sanoa hyvin tiiviisti yhteenvetona: Kuntatalous tulee ikävä kyllä tämän esityksen ja näiden vuosien mukaan romahtamaan. Sitä kautta veroprosentit nousevat, lainamäärät kasvavat, investoinnit pannaan jäihin ja todennäköisesti, ikävä kyllä, myös palveluverkkoa supistetaan. Kysymys kuuluu: Tämäkö oli se poliittinen tahto?

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallitus on kirjannut ohjelmaansa ekologisesta verouudistuksesta seuraavasti: "Verotuksen rakennetta uudistetaan edistämään kestävää kehitystä. Ekologisella verouudistuksella vähennetään uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä, ympäristöhaittoja ja edistetään kierrätystä sekä tuotteiden, niiden kulutuksen ja energiankäytön ekotehokkuutta." Talousarvioesityksessä ei kuitenkaan mainita sanaakaan ekologisesta verouudistuksesta. Vain auton käyttömaksuun on luvassa korotus. Sen sijaan useat kestävää tuotantoa ja kulutusta koskevat lupaukset jäävät toteutumatta ja esimerkiksi joukkoliikenteen ostorahoja on vähennetty lähes 4 miljoonaa euroa viimevuotisesta tasosta.

Tämän talon ulkopuolella kannanotot puhuvat yhä selkeämmin ekologisen verouudistuksen tarpeesta. Asiaa on perusteltu myönteisillä taloudellisilla, sosiaalisilla ja ympäristöllisillä vaikutuksilla, eikä päätöksiä näissä asioissa itse asiassa pitäisi enää lykätä. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkijoiden Juha Honkatukian ja Jaakko Kianderin toteuttamassa, viime kuussa julkistetussa selvityksessä päädytään selkeästi suosittamaan ympäristöverotuksen tason nostoa. Selvitys on ympäristöministeriön tilaama, ja toivoisikin, että ministeri Enestam käyttäisi hyväkseen tätä selvitystä osallistuessaan keskusteluihin veropolitiikasta.

Ympäristöverojen kiristäminen tarjoaa mahdollisuuden samanaikaiseen verotuksen rakenteen muuttamiseen. Kiander ja Honkatukia korostavat erityisesti verotuksen ennakoitavuudesta huolehtimista, muutoksen toteuttamista osana pitkäjänteistä ohjelmaa. Ympäristöverojen muutokset nostavat energian ja tavaroiden hintoja. Kuluttajille näitä muutoksia voidaan kompensoida keventämällä palveluiden verorasitusta ja myös tuloveroa alentamalla. Tämän seurauksena palveluiden osuus yksityisestä kulutuksesta kasvaa, mikä on kestävän kehityksen tavoitteiden mukaista. Palvelualojen suhteellinen kasvu on myös työllisyysasteen nostamisen kannalta välttämätöntä. Teollisuuden kustannuksia kasvattavat kiristykset voidaan selvityksen mukaan kompensoida esimerkiksi työnantajien sosiaalivakuutusmaksuja alentamalla.

Viime kevään menokehyksiä koskevassa puheessani totesin ja valittelin silloin, ettei menokehyksestä löydy suunnitelmaa ympäristö- ja energiaverojen korottamiseksi. Kysyin silloin ministeri Kalliomäeltä, onko tällaista suunnitelmaa valmisteilla, mikä mahdollisesti olisi suunnitelman aikataulu ja mikä on hallitusohjelman kirjauksen suhde siihen, että tällaista suunnitelmaa ei ole näkyvillä. Nämä kysymykset ovat selvästi yhä relevantteja myös edellä selostetun raportin valossa. Tyytyväinen olen toisaalta siitä, että eilisessä keskustelussa sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman, joka oli vähän aikaa myös ympäristöministeri, mainitsi useaankin kertaan ympäristöverot, vaikka hänenkään puheistaan ei varsinaisesti saanut selvyyttä aikataulukysymyksistä.

Hallitus on jo alkutaipaleellaan, kuten tässä keskustelussa on hyvin tullut ilmi, toteuttanut ohjelmaansa veroalen osalta hyvin reippaasti. Tulo- ja alkoholiverotusta tässä budjetissa alennetaan huomattavasti. Ajankohta olisi siis enemmän kuin sopiva myös verotuksen kohteiden laajentamiseen, veroratkaisujen pohdintaan myös tulopuolella. Ympäristö- ja energiaverot ovat yksi niistä ei turhan monilukuisista keinoista, joilla veropohjaa voidaan ylläpitää ja laajentaa. Kun hallitus on ohjelmassaan sitoutunut ekologiseen verouudistukseen, on vaikea ymmärtää, miksi tässä veronalennusten tilanteessa ei ole käynnistetty prosessia, jossa sitä myös ryhdyttäisiin toteuttamaan. Kokonaisveroasteen ei tarvitsisi muuttua, mutta kestävän kehityksen ja erityisesti ilmastopoliittisten tavoitteiden saavuttamisen kannalta muutos olisi merkittävä samoin kuin työllisyysasteen kohentamisen osalta.

Valtion verotulojen varmistamisen ohella ympäristöveroja tarvitaan ympäristöpolitiikan ohjauksen tehostamiseen. Vaikuttavuutensa vuoksi juuri energiavero on keskeinen taloudellinen ohjausväline. Hiilidioksidipäästöjä on energiaverotuksella alennettu jopa noin 7 prosenttia 90-luvun aikana. Tämänhetkinen energiaverojen rakenne ei kuitenkaan ole oikea eikä taso riittävä. Suomi sijoittuu luonnonvarojen kulutusta koskevassa vertailussa yhä edelleen maailmanlaajuisesti aivan kärkeen. Ongelman muodostavat talouden alhainen ekotehokkuus sekä jätevirrat ja hiilidioksidipäästöt. Suomen energiapolitiikka karkaa kauemmaksi kestävän kehityksen rajoista. Sähkönkulutuksen kasvu jatkuu ennätyskorkeana.

Hiilidioksidipäästömme ovat viime vuosina kasvaneet huomattavasti ennakoitua voimakkaammin. Ne nousivat vuonna 2002 korkeammalle tasolle kuin kertaakaan aikaisemmin. Tilastokeskuksen mukaan Suomen energiankulutus kasvoi viime vuonna 2,6 prosenttia ja sähkönkulutus 3,3 prosenttia. Samaan aikaan koko EU:n energiankulutus laski. Poikkeukselliset sääolosuhteet eivät yksin riitä selittämään energiankulutuksen kasvua. Kyseessä on pitempiaikainen trendi, joka koskee kaikkia yhteiskunnan sektoreita kotitalouksista teollisuuteen. Tämä on ristiriidassa kansallisen energiastrategian kanssa, jonka tavoitteena on sähkönkulutuksen kasvun pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun tämän vuosikymmenen loppuun mennessä.

Hiilidioksidipäästöjen saaminen uudelleen selkeään laskuun vaatii määrätietoisia toimia. Eräs tarpeellinen toimenpide olisi kivihiiliveron käyttöönotto. Tätä koskeva aloite on vihreältä eduskuntaryhmältä tulossa. Samoin tulemme vaihtoehtobudjetissamme esittämään energiaverojen korottamista sekä jäteveron korottamista ja laajentamista koskemaan myös teollisuuden kaatopaikkoja. Myös Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen selvitykset päästökaupan ja energiaverotuksen välisestä suhteesta tulevat siihen tulokseen, että päästökaupan ulkopuolisilla toimialoilla verotuksen pitäisi painottua nimenomaan hiilidioksidipäästöihin.

Arvoisa puhemies! Ekologisella verouudistuksella olisi oikein toteutettuna myönteisiä vaikutuksia työllisyyteen ja talouteen. Tarvitsemme uudistusta veropohjan turvaamiseksi. Toisaalta ekologinen verouudistus on välttämätön osa projektia, jossa talouskasvun ja ympäristön tilan huononemisen välinen suhde pyritään katkaisemaan. Hallituksen olisi viimeistään nyt ryhdyttävä laatimaan pidemmän aikavälin ohjelmaa energia- ja ympäristöverojen korottamiseksi. Tämä mahdollistaisi ympäristöverotuksen ohjausvaikutuksen täysimääräisen toteutumisen. Kianderia ja Honkatukea lainatakseni: verorakenteen muutokselle on hahmoteltava riittävän pitkäjänteinen ja taloudenpitäjien kannalta ennakoitavissa oleva sopeutumisura, jotta muutokset eivät aiheuta kenellekään kohtuuttomia sopeutumisongelmia, ei siis kuluttajille, yrityksille, valtiontaloudelle eikä myöskään ympäristölle.

Pehr Löv /r:

Värderade talman, arvoisa puhemies! Barnfamiljerna fick i regeringsprogrammet en speciell omtanke och arbetet med att underlätta deras trängda ekonomiska situation har påbörjats i och med regeringens första budgetförslag. Konkreta åtgärder föreslås i form av förhöjt barnbidrag för första barnet och dessutom får ensamförsörjarna som en verkligt behövande grupp en förhöjning av sitt tillägg.

Den förhöjning av barnbidraget som man kom överens om i regeringsprogrammet kommer att genomföras, vilket innebär att barnbidraget för det första barnet stiger med 10 euro i månaden samtidigt som ensamförsörjarbidraget höjs med 3 euro i månaden. Eftermiddagsvården kommer också att tryggas genom lagstiftning och nya anslag. Möjligheten till eftermiddagsvård innebär en stor principiell reform för barnens bästa och anslaget om 20 miljoner torde räcka för att finansiera de första månadernas verksamhet. Jag är speciellt nöjd över att regeringen i sitt förslag gjort dessa satsningar på barnen och barnfamiljerna.

Puhemies! Lapsiperheisiin kohdistui hallitusohjelmassa erityinen huolenpito. Työ heidän tukalan taloudellisen tilanteensa helpottamiseksi on käynnistetty hallituksen ensimmäisen budjettiesityksen myötä. Konkreettisia toimenpiteitä ehdotetaan ensimmäisen lapsen lapsilisän korottamisena ja lisäksi yksinhuoltajat todella tarvitsevana ryhmänä saavat korotuksen yksinhuoltajalisään. Hallitusohjelmassa sovittu lapsilisän korotus tullaan toteuttamaan, minkä mukaisesti ensimmäisen lapsen lapsilisä nousee 10 euroa kuukaudessa, samanaikaisesti kun yksinhuoltajalisää korotetaan 3 euroa kuukaudessa.

Iltapäivähoito tullaan myös turvaamaan lainsäädännön ja uusien määrärahojen avulla. Mahdollisuus iltapäivähoitoon merkitsee suurta periaatteellista uudistusta lasten parhaaksi, ja 20 miljoonan määräraha riittänee ensimmäisten kuukausien toiminnan rahoittamiseen.

Olen erityisen tyytyväinen siihen, että hallitus on esityksessään tehnyt nämä panostukset lapsiin ja lapsiperheisiin.

Barnfamiljerna kommer således att få det bättre i Finland under nästa år. Budgetpropositionen tar inte detta år upp frågan om hemvårdsstödets nivå. Jag vill ändå kommentera det. Fackföreningscentralens chefsekonom sade för några veckor sedan att hemvårdsstödet måste avskaffas om regeringens sysselsättningsmål skall kunna uppnås. Om man skulle gå in för Parmannes förslag skulle man ju samtidigt tvinga föräldrarna till arbete genom att göra det ekonomiskt omöjligt att vårda sina barn hemma. Föräldrarna i dagens Finland måste ju också ha möjlighet att välja detta alternativ i framtiden. Jag är övertygad om att desto fler barn som vårdas hemma en längre tid desto fler harmoniska unga med gott självförtroende får vi. Vi måste arbeta för att bevara denna möjlighet och samtidigt underlätta den ekonomiska situationen för dem som väljer att vårda sina barn hemma. Hemvårdsstödet bör justeras under den här mandatperioden, och det är något som regeringen gått in för i sitt program.

Allt som finns upptaget i regeringsprogrammet kan man förstås inte genomföra i regeringens första budget. Man kan dock redan nu nämna vissa grupper, vilkas levnadssituation behöver ses över och som även finns nämnda i den strategi som regeringsprogrammet omfattar. Den viktigaste satsningen för pensionärerna detta och nästa år utgörs av satsningen på samhällsservicen, dessutom kommer de pensionärer som betalar statsskatt i åtnjutande av samma skattesänkning som löntagarna. En granskning av de lägsta pensionsnivåerna kommer att genomföras 2005 för att trygga även den äldre befolkningen en skälig utkomst och möjlighet till livskvalitet.

Talman! Undervisningsministeriet begärde ju för sin del ökade anslag för studiestödet inför budgetförhandlingarna. Studiestödet har varit på samma nivå i omkring tio år och behöver småningom justeras, någonting som även alla regeringspartier varit överens om. Justeringen av själva studiestödet kommer nu inte i den här budgeten. Förutom det regelrätta studiestödet åtnjuter de studerande även rätt till bostadstillägg. Denna del är kanske den mest problematiska eftersom nivån på tillägget inte överhuvudtaget motsvarar hyresnivån, speciellt i huvudstadsregionen. Nivån på bostadstillägget bör ses över samtidigt som man även bör se över studerandenas bostadssituation på sommaren. Att studerande skall behöva säga upp sin bostad över sommaren på grund av att man inte har råd att behålla den är en orättvisa som bör justeras. Varje finländare skall ha rätt till tak över huvudet.

I förslaget till budget för 2004 sänks momentet för den allmänbildande utbildningen med drygt fem miljoner euro som en följd av att årskullarna minskar. I budgetförslaget överförs de inbesparade 5 miljonerna till eftermiddagsvården. Resurserna för den allmänbildande undervisningen borde nog hållas på samma nivå som 2003 och den teoretiska inbesparingen återinvesteras i skolorna för att garantera en högklassig allmänbildande undervisning i hela landet. Undervisningsgrupperna i skolorna runtom i landet börjar bli för stora, vilket kan försvåra de svagare elevernas situation. Genom att återinvestera kan man få ner gruppstorlekarna. Jag hoppas att motsvarande sänkning inte görs i kommande budgetar. Grundutbildningens höga nivå måste tryggas i Finland för att säkra vår konkurrenssituation. Utan god grundutbildning har vi heller ingen avancerad kompetens.

Puhemies! Vuoden 2004 talousarvioesityksessä vähennetään yleissivistävän koulutuksen momentilta runsaat 5 miljoonaa euroa sen seurauksena, että ikäluokat pienenevät. Toivon, ettei vastaavaa alennusta tehdä tulevissa budjeteissa. Peruskoulutuksen korkea taso on turvattava Suomessa kilpailutilanteen varmistamiseksi. Ilman hyvää peruskoulutusta meillä ei myöskään ole huippuosaamista.

Talman! Företagen ägnas en klar omtanke av den här regeringen trots att det inte syns till alla delar i nästa års budgetförslag. Vi får en glidande momsskyldighet, senare underlättade generationsväxlingar, förnyad företagsbeskattning med mera. Endast genom en god företagarpolitik skapas nya, riktiga arbetsplatser.

Talman! Sänkningen av alkoholaccisen är en mycket dålig åtgärd med tanke på finländarnas hälsa. Jag har ännu inte helt förstått varför man måste gå in för en så stor engångssänkning som regeringen föreslår. Aktiv uppföljning i det här skedet hade varit klokare. Vi får återkomma till det här under riksdagsbehandlingen.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Eläkeläiset hyödyttävät tiedoillaan ja taidoillaan yhteiskuntaa. Elämänkokemusta on arvostettava enemmän kuin nyt. Lähiajan kiireellisin toimenpide on pienimpien eläkkeiden korottaminen. Minimieläke on saatava nykyisen 400 euron tasosta noin 700 euroon kuukaudessa. Kansaneläkkeen pohjaosan poisto ja taitetun indeksin käyttöönotto olivat suuria virheitä, pohjaosan palautus on selvitettävä. Taitettu indeksi on ikäsyrjintää, se on poistettava.

Arvoisa puhemies! Näin kauniisti totesi ministeri Hyssälä vaaliesitteessään, mutta budjetissa ei ole minkäänlaista panostusta ei kansaneläkkeen pohjaosan palautukseen eikä indeksikorjaukseen tästä kiireellisimmästä toimenpiteestä puhumattakaan. Perhe-, sosiaali- ja terveyspoliittiset vaatimukset todellakin voittivat eduskuntavaaleissa, kuten saatamme havaita keskustan istuessa täällä suurimpana puolueena, mutta nämä tavoitteet eivät voittaneet hallituksen budjettiriihessä.

Kansan toivomat uudistukset itse asiassa toteutuisivat pienillä panostuksilla nyt esiteltyjen alkoholi- ja tuloveronkevennysten hintaan verrattuna. Kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetissa esimerkiksi minimiäitiyspäivärahan tuplaaminen ja kotihoidon tuen 17 prosentin korotus maksaisivat yhteensä vain 40 miljoonaa euroa vuodessa. Pienimpien kansaneläkkeiden korotus 17 eurolla kuukaudessa, kuten me esitämme, maksaisi 25 miljoonaa euroa. Kaikkein köyhimpiä auttava toimeentulotuen asumiskustannusten omavastuuosuuden puolittaminen maksaisi 20 miljoonaa euroa. Maan turvallisuutta kohennettaisiin tuntuvasti lisäämällä poliisien palkkaukseen 10 miljoonaa euroa, millä saataisiin 250 avointa poliisin virkaa täytettyä.

Hallitus nostaa ensimmäisen lapsen lapsilisää kymmenellä eurolla. Muiden lasten lapsilisä ei nouse lainkaan, ja tämä on hallitusohjelman mukaan ainoa korotus lapsilisiin seuraavan neljän vuoden aikana, vaikka viime kaudella koko eduskunta yksimielisesti vaati lapsilisien sitomista indeksiin. Kun vaalikauden inflaation ennustetaan olevan noin 8 prosenttia, niin käytännössä lapsilisien reaaliarvo laskee kaikilla muilla paitsi yksilapsisilla perheillä. Viisilapsisilla peräti 6 prosenttia. Lapsilisien reaaliarvo on pudonnut viimeisten kahdeksan vuoden sisällä 18 prosenttia suorien leikkauksien ja sen vuoksi, että niitä ei ole sidottu indeksiin.

Hallituksen lapsilisäkorotusmalli ei ole perusteltu ainakaan pääministeri Vanhasen väestöpoliittisten tavoitteiden mukaan. Tämä alunperin demarien vaaliohjelmaan kuulunut yksilapsimalli siis purkaa lapsilukumäärän mukaan nousevaa lapsilisäporrastusta, mitä purettiin jo Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana huonoin seurauksin. Lapsilisätyöryhmän selvityksen mukaan kaikkein huonoimmassa taloudellisessa asemassa ovat monilapsiset perheet ja tämä on yksi syy siihen, miksi suomalaiset eivät uskalla hankkia niin suuria perheitä kuin haluaisivat.

Hallitusneuvotteluissa kaavailtu kotihoidon tuen tasokorotus ei merkitse olennaista helpotusta niiden valinnanmahdollisuuksiin, jotka haluavat hoitaa lapsiaan kotona. Ratkaisun pitäisi olla huomattavasti merkittävämpi, ja tulevalle vuodellehan tätä ei olla edes vielä toteuttamassa.

Alkoholiveron rajua laskua viisaampaa olisi ollut odottaa ja katsoa, miten suomalaisten alkoholin tuonti Virosta muuttuu ensi vuonna. Alkoholi on maallemme suurempi ongelma kuin usein oivallammekaan. Se tappaa vuodessa 3 000 suomalaista, ja äidin alkoholinkäyttö on suurin yksittäinen kehitysvammaisuuden aiheuttaja. Sadat suomalaiset lapset vammautuvat pysyvästi vuosittain äidin alkoholinkäytön vuoksi. Suomessa arvioidaan olevan 300 000 alkoholin suurkuluttajaa, joilla on joko sosiaalisia tai terveydellisiä ongelmia alkoholinkäytön vuoksi. Heitä on siis neljä kertaa enemmän kuin pitkäaikaistyöttömiä.

Suomalaiset ovat perinteisesti juoneet viinaa sitä enemmän, mitä halvempaa se on ja mitä helpommin sitä saa. Erityisen vahva tämä lainalaisuus on nuorten kohdalla. Tutkijat pitävät toivottoman varmana sitä, että alkoholin kulutus ja samalla alkoholin haitat ryöstäytyvät käsistä näin rajun hinnanpudotuksen seurauksena. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä vaatii hallitukselta pikaista alkoholipoliittista selontekoa, joka voitaisiin käsitellä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ennen lopullista päätöstä alkoholiverosta.

Miksi hallitus suuntaa veronkevennyksen mieluummin viinakassiin kuin ruokakoriin? Miksi hallitus ei ole huolestunut siitä, että ruuan hinta on Euroopan unionin huipputasoa? Keskimääräinen elintarvikkeiden arvonlisävero Euroopan unionin maissa on runsaat 7 prosenttia, kun Suomessa se on 17 prosenttia. Lipposen toisen hallituksen aloittaessa toimintaansa vuonna 99 keskustan eduskuntaryhmän silloinen puheenjohtaja Mauri Pekkarinen vaati voimakkaasti ja kiireellisesti ruuan arvonlisäveron alentamista. Hän totesi tuolloin, että arvonlisäveron alennus kohdistaisi verotuksen kevennysvaraa sosiaalisesti oikeudenmukaisesti. Lapsiperheiden ja pienituloisten käytettävissä olevista tuloista suurin osa kuluu juuri ruokaan. Jos päähallituspuolue keskusta ei saa hyviä tavoitteitaan hallituksessa läpi, syyn täytynee sitten löytyä toisesta hallituskumppanista. Ihmetyttää, eikö sosialidemokraatteja kiinnosta sosiaalisesti oikeudenmukainen verotus.

Arvoisa puhemies! Lopuksi annan tunnustusta hallitukselle siitä, että näin runsaslukuinen joukko ministereitä istuu täällä salissa, välillä jopa enemmän kuin meitä kansanedustajia.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Paljon on asiaa. Aloitetaan kansalaiskirjeellä. Eläkeläisrouva Espoosta kirjoitti näin, (Ed. Pulliainen: Onko hän sitä Viljasen sukua?) — ei ole Viljanen, eikä tämän rouvan kirjekään ole hiljainen. — Eli hän kirjoitti näin: "Hyvätuloisten veroale ei työllisyyttä paranna, turha luulo. 20 euroa heille lisää ei merkkaa mitään, tuskin huomaavat. 20 euroa eläkeläisille on iso raha. Eläkeläiset käyttävät rahansa kulutukseen, ostavat kotimaista. Sieltä se työllisyys kohenee." Näin siis eläkeläisrouva Espoosta.

Pieneläkeläisten asia on unohtunut. Täällä on moneen kertaan tullut sanottua, että he eivät kostu näistä verohelpotuksista lainkaan ja tulonsiirtojahan sinne puolelle ei ole tulossa. Mutta ei hallitus aivan kaikessa tietenkään ole epäonnistunut, eikä kaikkea voi hetkessä tehdä. Hallitusta erityisesti kehottaisin hyvinvointivaltio-hokemisen sijasta muistamaan, että eihän se ole tärkeätä, että valtio voi hyvin, vaan se on tärkeää, että kansa voi hyvin, että on jaettavaa ja yrityksiä. Nyt tänne on tulossa uusi konkurssilaki ja sitä tuolla lakivaliokunnassa käsitellään. On tärkeää, että yrittämisen edellytykset ovat sellaiset, että voidaan tuottaa ja voidaan työllistää. Se on kaikista olennaisin asia. Kyllä me tässä salissa sitten osaamme ne rahat jakaa, kun sitä jaettavaa on. Siitä ei tarvitse olla yhtään huolissaan.

Ed. Vistbacka loi eilen hieman painetta pyttyyn ilmoittamalla, että minä täällä ruodin edustuksellisen demokratian puoluetukiasiaa, ja koska olemme aina lupauksen mittaisia, niin tässä sitä sitten tulee. Monista epäkohdista hallitus on polttavimmaksi noin prosenttiosuuksiltaan asettanut puoluetuen. Se nousee noin 1,181 miljoonaa euroa mukamas kunnallisvaaleissa käytettäväksi. Se tarkoittaa vanhoille puolueille lisää rahaa, eduskuntapuolueille lisää rahaa. Ei siis niille puolueille, jotka eivät ole eduskunnassa, ei penniäkään niille sitoutumattomille kansalaisille, joita yli 200 sitoutumatonta valtuutettua on eri puolilla Suomea. EU-vaalitukea on 1,9 miljoonaa euroa. Vanhat puolueet aikovat eurovaalilaskunsa maksattaa siis kansalaisilla. Tästähän tässä on kysymys.

Eikö nyt Ruotsista opittu mitään? Kun oikein rahan voimalla aivopestiin, tuli juuri päinvastainen tulos kuin eliitti haluaa. (Ed. Pulliainen: Sitähän se hallitus haluaa!) — Tämä on se linja. — Voin sanoa, että tervetuloa oppimaan perussuomalaisilta. Me olemme yhden kansanedustajan puoluetuella kahdeksan vuotta sinnitelleet ja aina esittäneet vaihtoehtoisen oman linjamme, emme rahalla vaan ajatuksella. Nyt meitä on kolme. Puolue on täysin velaton, ei ole killinkiäkään velkaa. Vanhat puolueet ovat velkaisia, ja nyt ne meinaavat, että ovat sitten kansan piikkiin pistämässä nämä. Ei tällä lailla asioita hoideta. Otetaan sieltä kansan karttuisalta kädeltä. Kyllä ihmiset ja tukijat antavat sitten vaalitaisteluihin ja muuhun, kun huomaavat, että asia on vilpitön, niin kuin esimerkiksi ed. Lahtela, joka siellä saapui, hyvin tietää. Kun asia on vilpitön, tulee myös talousapua. Se tästä puoluetuesta. (Ed. Pulliainen: Vähiten rahan tarpeessa oleva!) — Ehkä se voi olla, en tiedä. En ole niin hyvin perillä hänen varallisuusasteestaan.

Mutta ajoneuvoveronhan piti olla yksivuotinen vero, ja nyt sitä on kerätty kai kahdeksan vuotta ja taas nostetaan 10 eurolla, mitä ed. Sinnemäki ylisti, että hyvä, että nostetaan. Minä poistaisin koko ajoneuvoveron. Jos kateusveroja vaaditaan, tuolla ovat Kaivopuiston rannat täynnä huvikuunareita. Niillä on miljoonien arvo, eikä ole edes venerekisteriä. Niitä voi sitten ruveta verottamaan. Niitä löytyy myös Laurinlahdesta Espoosta, jos tällaisia kateusveroja halutaan. Keskusta huusi tästäkin asiasta äänensä käheäksi, että syrjäseuduilla ei voi nyt asua, kun on niin kova verotus. Bensiinivero pysyy ennallaan ja auton käyttömaksu nousee, joten kyllä tällä menolla siellä tosiaan rauhaa riittää niillä selkosilla.

No, sitten kehitysyhteistyömäärärahat nousevat vähän tarpeettomankin paljon, eli se lyhyesti tästä.

Mutta Kansallisoopperan säätiö on kyllä eliitin erinomaisessa suojeluksessa. Se saa lähes 30 miljoonaa euroa, joka on yhtä paljon kuin koko nuorisotyö yhteensä Suomessa, yksi laitos tuolla. Jos siellä haluaa käydä, maksaa sitten lippunsa. Minä viihdyn paremmin jossain Joutsenon Aholan kesäteatterissa, joka toimii omakustannusperusteisesti ja on paljon suurempi elämys kuin tämä.

Terveydenhuollossa tulee suuria ongelmia, siitä ei päästä mihinkään. Mielestäni on täysin käsittämätöntä, että lastenpsykiatriaan ja nuortenpsykiatriaan ja moniin muihin joudutaan etsimään rahaa kuin tikulla heinäsuovasta. Tiedän hyvin espoolaisena kuntapäättäjänä, että me olemme täydessä vaikeudessa jälleen näiden terveydenhuoltomenojen kanssa. Sama tulee olemaan Pääkaupunkiseudulla tilanne eli erittäin vaikea. Nämä ovat niitä isoja asioita, mihin pitää tehdä muutoksia.

Samoin on asuntopolitiikassa. Meille on luotu tänne uusi ihmistyyppi Suomeen. Sen nimi on "elinikäinen asuntosäästäjä". Jokainen nuori perhe on nykyään elinikäinen asuntosäästäjä, velat piripintaan ja 30 vuotta sitten siinä. Johan se kulutukseenkin vaikuttaa, kun kaikki menee näihin välttämättömyysasioihin.

Arvoisa puhemies! Paljonkin on asiaa, ja me tulemme budjetin yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään oman vaihtoehtomme. Tulemme esittämään sekä menojen poistoja että menojen lisäyksiä. Pääsääntö on se, että köyhille ja tarvitseville enemmän ja sieltä otetaan, missä on turhaa. Tulonsiirrot ovat pienituloisia varten. Hyvätuloiset ja rikkaat pärjäävät maailmassa aina.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tulen puoluetukiasiaan siinä mielessä, että yhteiskunnassahan tuetaan eri tahoja merkittävästi. Me tiedämme, että etujärjestöillä on merkittävä verotuki muun muassa jäsenmaksujen vähennyskelpoisuuden kautta: 1,5 miljardia markkaa lienee se. Mediaa tuetaan nollaverokannalla, päivälehtiä. Eduskuntakin on hoitanut omat resurssinsa. Tänne on tullut 200 avustajaa ja muuta henkilökuntaa mittavasti. Samaan aikaan puolueorganisaatiot on käytännössä ajettu alas. Esimerkiksi keskustankin puoluetoimiston väkiluku on puolittunut. (Ed. Vistbacka: Maitotilalliset vähentyvät!) Myöskin piirijärjestöjen henkilöstö on puolittunut. Sama koskee kaikkia puolueita.

Minusta se, että puolueista tehdään pelkästään vaalikoneita, että puolueilla ei ole enää resursseja valmistella asioita, ei ole oikea kehitys tässä demokratiassa. Jos perustuslailliset sitä ajavat, se on heidän asiansa, mutta minusta puolueillakin pitää olla tietyt resurssit hoitaa oma tehtävänsä. Ei niiden pidä olla pelkkiä vaalikoneita, vaan myöskin pitää olla resursseja valmistella politiikkaa. Muut etujärjestötahot ovat yhteiskunnassa mittavasti hoitaneet etunsa ja koko ajan vahvistuvat, mutta puolueita ajetaan alas. Se ei ole demokratian etu.

Reino Ojala  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin tähän puoluetukiasiaan puuttuisin siltä osin, kun ed. Soini sanoi, että 200 sitoutumatonta valtuutettua eri puolilla Suomea ei saa minkäänlaista puoluetukea. Tiedoksi se, että eivät myöskään puolueissa valtuutetut saa puoluetukea. Päinvastoin he pienistä mitättömistä kokouspalkkioistaan maksavat yleensä tukea sinne organisaatiolle ja puolueelle. Puoluetuesta kunnan tasolla Suomessa ei ole säädetty.

Ed. Soini kertoi, että heillä on pitkään sinnitelty yhdellä edustajalla ja on velaton puolue. Pitää katsoa vähän taaksepäin sitä historiaa, miten se puolue syntyi ja minkälaisten konkurssien kautta siihen velattomuuteen päästiin. Sillä tavalla konkurssien kautta mikä hyvänsä puolue voi silloin tällöin olla ikään kuin velaton.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pari huomiota tästä puheesta, jossa luvattiin demokratiaa, analyysiä, mutta kyllä se nyt aika tavalla vahvasti pieleen meni. Sitten kun luvattiin ottaa esimerkkejä, huomauttaisin nyt, että valtuutetut — ainakin meidän puolueessa ja luulen, että varsin monessa muussakin — maksavat aikamoiset verot. Kun otetaan veronpidätykset ja muut huomioon, se on lahjoitusta koko se palkkio, mikä saadaan, eikä mitään tukea puolueelta siihen hommaan.

Sitten hyvin mielenkiintoinen asia. Kun ed. Soini haukkui oopperaa, hän ei edes tiennyt, missä ooppera sijaitsee. Hän näytti tuonne elikkä lisärakennuksen suuntaan, kun olisi pitänyt näyttää tuonne elikkä Kansallismuseon ohi. Ihmisen, joka ei tiedä edes, missä ooppera on, ei pitäisi ruveta haukkumaan.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Soinin puheenvuoro noin opposition penkiltä esitettynä oli varsin oikean suuntainen, mutta olin pettynyt siinä, että se oli vähän vaisu, sillä lailla vaisu, että ed. Soini olisi voinut enemmän korostaa niitä asioita, mihin siinä puheessa pyrittiin.

Mutta kun ed. Soini kiinnitti yhdessä lauseessa huomiota lasten- ja nuortenpsykiatrian määrärahoihin ja niitten riittämättömyyteen, kasvattamiseen, tästä jäi mielestäni se etumerkki puuttumaan, että tätä näköalaa, että lapsilla ja nuorilla menee huonosti, kodin ja perheen vahvistamista ja tukemista, ei tässä hallituksen budjettiesityksessä näy. Olisin toivonut, että ed. Soini hyvin maailmaa tuntien ja tietäen myöskin perheitten ongelmat ja vaikeudet olisi nostanut sellaisen näköalan esille, missä nimenomaan kotia ja perhettä olisi vahvistettu enemmän, kun nyt tässä budjettiesityksessä sitä ei tueta ollenkaan.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En näihin muihin puheenvuoroihin halua puuttua, mutta ed. Reino Ojalalle sanoisin, että tämä oli loukkaava vihjaus. Me emme ed. Soinin kanssa olleet siinä yhtäkään lainaa ottamassa. Ed. Ojala voisi hieman perehtyä, ennen kuin julkisesti eduskunnan pöytäkirjaan tällaisia lausuu, ottaa selvää. Se puolue ei jättänyt velkaa taaksensa. Siellä oli omaisuutta, ja sillä oli pelattu, mutta asianajajat ovat kyllä hoitaneet sen, että velkojat ovat saaneet osuutensa pesästä. Me emme ed. Soinin kanssa ole millään tavoin osallistuneet muuta kuin sen pesän perkaamiseen. Nimiä en viitsi mainita, jotka ne velat ja muut tekivät.

Reino Ojala /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun tänään on näitä tarkennuksia aikaisemminkin sallittu, ajattelin, että tässä täytyy vähän tarkentaa. En ole myöskään maininnut edustajia Soini ja Vistbacka nimeltä missään. Sovitaan niin, että minä tarkoitin henkistä konkurssia.

Timo Soini /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olkoon se ooppera sitten vaikka tuolla, mielestäni sinne menee liikaa rahaa enkä tältä osin halua rasittaa.

Tämä puoluetuki näyttää olevan kipeä paikka. Ajattelin kysyä ed. Zyskowiczilta, joka nyt ei ole paikalla, kun on tuolla kansan parissa paljon, paljonko kansalta tulee toiveita nimenomaan, että korottakaa nyt sitä puoluetukea. Minä luulen, että sitä ei paljonkaan tule. Se, mitä tarkoitin sitoutumattomilla listoilla: Puolueilla on palkattuja toimihenkilöitä, piirisihteereitä eri puolilla, jotka auttavat papereiden teossa ja auttavat muutenkin näissä, sitoutumattomilla listoilla tätä eroa ei ole. Sovitaan näin, että olemme tästä puoluetuen korottamisesta eri mieltä. Me esitämme tämän korotuksen poistamista, ja te muut voitte esittää sen kannattamista ja sitten perustella kansalle, kun tätä mieltä olette. Me perustelemme kyllä omat mielipiteemme.

Peruspalveluministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Kalliomäki toi jo täällä eilen esille, että budjettiesityksessä painotetaan hyvinvointipalvelujen toimintaedellytysten parantamista. Muutamissa puheenvuoroissa kannettiin huolta Kansallisen terveyshankkeen rahoituksesta. Hallitus on sitoutunut vahvasti tämän terveyshankkeen rahoittamiseen, ja hanke etenee suunnitellusti. Tiedämme, että tässä hanke on jaettu eri asiakokonaisuuksiin ja kukin niistä on menossa eteenpäin. Tätä tehdään tietenkin tiiviissä yhteistyössä Kuntaliiton ja sairaanhoitopiirien kanssa. Mutta erityisen huolestunut olen perusterveydenhuollon tilanteesta, jossa terveyskeskuslääkärien virkoja on luvattoman paljon vakinaista hoitajaa vailla. Tässä meillä on kova työ. Ilman vakinaista hoitajaa ei pystytä kyllä keikkalääkärijärjestelmällä pitkäjänteistä terveydenhuoltoa perusterveydenhuollon puolella tekemään. Tässä on myöskin kunnissa ja kuntayhtymissä ja seutukunnilla kovasti työtä, että muutosvastarinta uudistuksiin saadaan murrettua ja nämä asiat saadaan hoidettua.

Arvoisa puhemies! Valtionosuuksia nostetaan ensi vuonna sosiaali- ja terveydenhuollon alueella. Euromääräisesti tämä tarkoittaa 420,3 miljoonan euron korotusta näihin laskennallisiin valtionosuuksiin, ja ansiotulovähennyksen korotushan kompensoidaan täysimääräisesti nimenomaan tämän budjettilohkon kautta. Se on 357 miljoonaa euroa, ja muuksi korotuksen osaksi jää siten 125,7 miljoonaa euroa. Tämä valtion lisäpanostus terveyshankkeeseen on sen tasoinen kuin valtioneuvoston periaatepäätös ja sitä edeltäneet selvitysmiesten ehdotukset edellyttävät. Tällä nostetaan laskennallista valtionosuusprosenttia 0,49 prosenttia, ja tästä Kansallisen terveyshankkeen osuus on euromääräisesti 50,2 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi katson, että hyvin merkittävä uudistus on myöskin terveydenhuoltohenkilöstön täydennyskoulutus, jonka määräraha ensi vuoden alusta tulee käyttöön — 12,7 miljoonaa euroa — ja näin saadaan koulutettua kaikkia terveydenhuoltoalan henkilöitä siellä kunnissa ajantasaistamaan tietonsa.

Yhteensä tämä talousarvioesitys sisältää Kansallisen terveyshankkeen osalta näitä laskennallisten valtionosuuksien nostoja yhteensä 63 miljoonaa euroa, hankerahoitusta kunnille 30 miljoonaa euroa ja muita pienempiä määrärahoja 4,8 miljoonaa euroa — tällä tarkoitan esimerkiksi elektronisen sairauskertomuksen toimeenpanoa, Käypä hoito -projektia jnp. — ja yhteensä nämä tekevät 97 888 000 euroa lisäystä.

Mutta tiedämme, että tämä tehtävä on erittäin haasteellinen. Kansallinen terveyshanke ei ole hallitus vastaan oppositio -hanke. Sama koskee myöskin valmistelussa olevaa Kansallista sosiaalialan hanketta ja myöskin Kansallista alkoholiohjelmaa. Nämä hankkeet ovat oleellisia hyvinvointivaltion ja hyvinvointiyhteiskunnan kehittämishankkeita, joilla parannetaan kansalaisten peruspalveluja. Toivottavasti kykenemme laajalla rintamalla tekemään yhteistyötä näiden tärkeiden tavoitteiden hyväksi.

Arvoisa puhemies! Perhepolitiikasta on keskusteltu tässä budjettikeskustelussa, ja kysymyksessä on ollut tämä lapsilisien korotus. On tässäkin todettava, että meillä tulee nyt tämä 10 euron korotus ensimmäisestä lapsesta ja tietenkin nämä yksinhuoltajakorotukset, mutta jo tällä hetkellä tähän järjestelmään sisältyy hyvin vahva porrastus siellä järjestelmän sisällä.

Sen lisäksi täällä on keskusteltu näistä lapsiperheiden toimeentulotukiasioista tämän uudistuksen jälkeen. On todettava, että ensisijaisissa etuusjärjestelmissä suoritettavat tasokorotukset pitävät aina sisällään sen elementin, että niistä eivät kaikissa tilanteissa pääse hyötymään ne henkilöt, jotka ovat korotuksen toteutuessa toimeentulotuensaajina. Näin on tapahtunut edellisen hallituksen aikana esimerkiksi kansaneläkkeen ja työttömyysturvan tason korotusten osalta. Tällöinkään eivät tasokorotuksista hyötyneet ne, jotka näitä etuja saivat ja olivat samaan aikaan toimeentulotuensaajina.

Toimeentulotukijärjestelmää ei ole tarkoituksenmukaista tehdä sellaiseksi, että toimeentulotuen rakenne tai muut toimeentulotuen määräytymiseen vaikuttavat seikat reagoisivat ensisijaisissa etuusjärjestelmissä tapahtuviin muutoksiin. Kun tämä järjestelmä on läpinäkyvä, niin kyllä se takaa aina kuitenkin tämän säädetyn vähimmäisturvan. Tietenkin se toimii myös toisin päin elikkä niin voidaan todeta, että kun 1995 leikattiin lapsilisiä, niin toimeentulotuen piirissä olleiden lapsiperheiden käytettävissä olevat tulot eivät silloin alentuneet, mutta sen sijaan niiden alentuivat, jotka eivät olleet tässä järjestelmässä ja olivat kuitenkin lapsiperheitä. Lapsiperheiden keskimääräinen toimeentulotuen kesto vuonna 2001 on ollut 5,7 kuukautta, elikkä tietenkin järjestelmässä aina tapahtuu: siirrytään siihen ja myöskin siitä pois. Toisaalta täytyy todeta, että on hyvä asia, että keskimäärin katsoen nämä lapsiperheet olivat tuen piirissä näinkin vähän aikaa.

Sitten tietysti lapsilisiin tulee nämä luonnolliset korotukset: ensimmäisestä lapsesta ensimmäisessä kuntaryhmässä 13 ja 10 euroa ja kaksi lasta: nousu 16 ja 37 euroa kuukaudessa.

Arvoisa puhemies! Hallituskaudella myöskin uudistetaan lastensuojelulakia ja vahvistetaan lastensuojelutyötä. Lapsiperheiden köyhyyttä ja ylisukupolvisia syrjäytymisen ketjuja ehkäistään. Nämä hankkeet ovat kiinteä osa suunnitelmia nimenomaan tässä Sosiaalialan kehittämishankkeessa. Esityksiä on tulossa tänne eduskuntaan.

Alkoholiverosta on puhuttu täällä paljon. Hallituksen päätös alentaa alkoholiverotusta on tehty pakkotilanteessa, jossa on laskettu, että on uhka näistä ylisuurista tuonneista ja sitten myöskin harmaan myynnin kasvusta. Silloin olemme kyllä muuten vielä huonommassa tilanteessa. Hallitus on perehtynyt alkoholipoliittiseen tutkimukseen, mitä ed. Räsänen täällä eilen peräänkuulutti. Talousarvioneuvotteluissa nimenomaan korostui erityinen huoli veronalennuksesta kansanterveysnäkökulmasta, ja niinpä tässä on paljon toimenpiteitä tulossa. Vaikka tilanne on vakava, niin seurauksia ei pidä jäädä odottamaan, vaan nämä uhat on käännettävä mahdollisuudeksi, sillä ...

Anteeksi, puhemies, minä vastaan sitten siihen, mitä on tulossa, seuraavassa puheenvuorossa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En epäile ministeri Hyssälän ja koko hallituksenkin tahtoa toteuttaa parhaalla mahdollisella tavalla Kansallista terveysprojektia. Mutta kun ministeri tältä osin luetteli summia ja lukuja, niin että hitaampia heikottaa, esitän ministeri Hyssälälle seuraavan yksinkertaisen kysymyksen: Miten kunnilla on ensi vuonna enemmän rahaa käytettävissä terveyspalveluihin, kun tämän budjettikirjan mukaan hallituksen toimenpiteet kaiken kaikkiaan kiristävät kuntataloutta yli 50 miljoonalla eurolla? Miten silloin kunnilla on enemmän rahaa käytettävissä terveyspalveluihin?

Toinen kysymys liittyy lapsilisiin ja siihen, että vain ensimmäisen lapsen lapsilisää korotetaan. Ministeri Hyssälä: Kuka on tässä samassa salissa lausunut seuraavaa: "- - kritisoin pääministeri Lipposen vaalikampanjansa avaustilaisuudessa esittämää korotusta lapsilisään ensimmäisen ja toisen lapsen osalta. - - tällä matematiikan tajulla, joka itselläni on, tehdään nimenomaan vääryyttä monilapsisille perheille. - - Eli aina suhteellisesti monilapsiset perheet ovat sitten heikommassa asemassa, kun tällä logiikalla korotukset tehdään."? Kuka on sanonut näin?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä nyt näkyy se, kun budjettiriihi käsitellään yhtenä päivänä. Ministereillä ei ole hajuakaan kokonaisvaltaisesta kuntatalouden tilanteesta. Luetellaan oman pääluokan menoja ja sanotaan, että tänne tulee rahaa lisää. Minä justiin tuossa kerroin, että kuntatalous on alijäämäinen. Kun ei edes nettoinvestointeja voida tehdä, poistoista ei pystytä huolehtimaan, niin on aivan populistista retoriikkaa yrittää väittää, että palvelurakenteita pystytään parantamaan. Ei kuntien raha ole sillä lailla, niin kuin ministeri antaa ymmärtää, pääluokkakohdittaista. Se on pääsääntöisesti yleiskatteellista rahaa. Kunnat tekevät omia ratkaisujaan. Tavoitteet ovat hienoja, me olemme kaikki niitten takana, mutta rahaa pitää tulla lisää, ja se huolettaa, että te ette edes esittänyt indeksikorotuksia 100-prosenttisina. Aivan käsittämätöntä.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tätä hallitusta voi kiittää Kansallisen terveyshankkeen osalta siltä osin, että noudatetaan edellisen hallituksen päättämiä toimenpiteitä hankerahoituksen, järjestelmämuutosten ja esimerkiksi henkilökunnan koulutuksen ja kaiken muun osalta.

Mutta sitten yhtyisin kritiikkiin terveydenhuollon tason parantamisen osalta, koska sillä, minkä nimistä rahaa kunnat saavat, ei ole kuntien päätöksenteon kannalta mitään merkitystä. Useimmilla kunnilla ei ole lainkaan budjetoitu semmoista osaa kuin sosiaali- ja terveystoimen valtionosuudet, koska ne sekoitetaan vielä verontasausjärjestelyihin. Sen takia, kun kuntatalous kovasti kiristyy, tietysti myös heikkenevien verotulojen ja muitten syiden takia, on aika vaikea kuvitella, että kunnat pystyvät pysymään siinä aikataulussa, mikä suunniteltiin.

Sen takia kysyisinkin: Mitähän kuuluu nykyisin hoitotakuulle, josta pitäisi säätää vuoteen 2005 mennessä ja joka takaisi säädylliset hoitoonpääsyajat? Pystytäänkö tässä heikkenevässä taloustilanteessa pitämään kiinni tästä Kansallisen terveyshankkeen keskeisimmästä kohdasta?

Haluan yhtyä siihen kritiikkiin, joka koskee lapsilisien korotuksen muotoa. Sehän ei tule ainoastaan ensimmäiselle lapselle, vaan se tulee, ja useammassa tapauksessa, perheen viimeiselle lapselle siinä vaiheessa, kun muut lapset ovat jo täysi-ikäisiä. Tavallaan tämä erityissuosinta kohdistuu kyllä silloin sosiaalipoliittisesti erittäin epätarkoituksenmukaisesti. Ymmärrän, ettei kovin paljon rahaa ole käytettävissä (Puhemies koputtaa) lapsilisään, mutta olisi ehkä ollut järkevämpää kohdistaa se alle kouluikäisille.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ongelmaksi Kansallisen terveysprojektin toteutumisessa tulee nousemaan nimenomaan kuntien mahdollisuudet vastata omasta rahoitusosuudestaan. Kuntaliiton arvion mukaan kuntien talous tulee kiristymään edelleen ensi vuonna, ja jos terveysprojektin rahoitus haluttaisiin vakavasti turvata, niin valtionosuuksien indeksitarkistus tehtäisiin täysimääräisenä.

Hallitus ei ole terveysprojektin rahoitusta koskevassa arviossaan huomioinut myöskään niitä uhkakuvia, joita alkoholiverotuksen keventäminen ja alkoholisairauksien lisääntyminen tulevina vuosina tulee merkitsemään. Jo nyt päihdesairaudet nielevät huomattavan osan terveysbudjetista, ja itse asiassa suuri osa päihdesairaista, alkoholisairaista, jää hoitamatta. Tämä osuus tulee jatkossa lisääntymään.

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Hallitus on sitoutunut viemään Kansallista terveyshanketta määrätietoisesti eteenpäin, tämä on hieno asia. Me tiedämme, että tässä on toki paljon tehtävää, ja minusta on oikein kiinnitetty huomiota niihin keskeisimpiin ongelmiin, ja myös ministeri Hyssälä täällä totesi, että suurin haaste on perusterveydenhuollon voimavarojen riittävyydessä.

Tässä on erityinen huoli erityisesti lääkäritilanteen kohdalla. Muun muassa Pohjois-Karjalassa jopa 17 prosenttia lääkärinviroista on täyttämättä. Lääkäriinpääsy ja lääkäripalvelujen saatavuus ei ole sillä tavoin järjestyksessä kuin pitäisi. Tässä on varmasti paljon tehtävissä ylipäätänsä hoitohenkilökunnan riittävyyden ja jaksamisen osalta.

Mielestäni hallitus on tässä asiassa lähtenyt oikealla tavalla eteenpäin, mutta tietysti nyt tulisi kiirehtiä niitä toimia, joilla tätä kokonaisuutta ja erityisesti juuri kuntatalouden näkökulmasta saataisiin paremmin hallintaan.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun olen täällä ed. Zyskowiczin puheenvuoroja kuunnellut kahtena päivänä, niin ainakin voin nyt todeta, että kun hän on salissa, niin täytyy muistaa sananparsi: "Sen, minkä taakseen jättää, sen edestään löytää." Häneltä löytyy asiakirjat muistuttamaan edustajien teoista menneisyydessä.

Joka tapauksessa, kun kuuntelin ministeri Hyssälän puheenvuoroa, niin olen yhtä huolissani kuin monet muut edustajat täällä Kansallisen terveysohjelman toteutumisesta nimenomaan tässä kuntatalouden kiristyvässä tilanteessa; tämä koskee Helsinkiä ja yhtä hyvin muita kuntia. Kun kunnat eivät pysty lisäämään perusterveydenhoidon resursseja, niin on vaarana, että terveydenhoidossa joudutaan poukkoilevaan tilanteeseen ja toteutetaan vain ne asiat ja hoidot, joita Kansallinen terveysohjelma tukee. Tavallaan hallitus ei voi pelastaa nahkaansa sillä, että luetellaan budjetissa olevat kirjaukset lisämäärärahoista, vaan hallituksen kyllä tulee kantaa kokonaisuudessaan vastuuta terveydenhoidosta. Sanoitte, että olette itse huolissanne perusterveydenhoidon tilanteesta, ja on syytä muuttaa se huoli myös resursseiksi.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Huoli Kansallisen terveysprojektin, erityisesti hoitotakuun, toteutumisesta, on todellakin syvä. Kun terveydenhuollon kustannukset ovat koko maassa, lähestulkoon jokaisessa kunnassa, nousseet ja kuntatalous kiristynyt, niin kyllä tässä ollaan sellaisessa tilanteessa, että toivoisin, että peruspalveluministeri selkeästi kertoisi, miten Kansallinen terveysprojekti todellakin voidaan toteuttaa. Toivon, että tarkastelette erilaisia kuntia ja erityisesti Pääkaupunkiseutua. Me olemme joutuneet yhteisöveroleikkauksen takia tekemään suuremmat säästöt kuin lama-aikana konsanaan, ja meidän terveydenhuoltoamme uhkaa todellinen kriisi. Toivon, että vastaatte, millä rahoilla Kansallinen terveysprojekti toteutetaan Pääkaupunkiseudulla.

Haluan tässä vielä todeta sen, kun täällä puhutaan, että lapsilisät nousevat, että näin ei todellakaan käy. Kyllä vaalikauden aikana lapsilisät laskevat monilapsisissa perheissä. Kysyisinkin ministeriltä sosiaalipoliittista perustetta tälle, minkä takia me haluamme todellakin leikata — niinhän tässä tapahtuu — monilapsisten perheiden lapsilisiä. Se on täydessä ristiriidassa sen kanssa, mitä esimerkiksi pääministeri Vanhanen on puhunut synnytystalkoista, ja te itse juuri, arvoisa ministeri, puhuitte lapsiperheiden köyhyyden ennalta ehkäisemisestä.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan todeta, että esimerkiksi Pirkanmaan sairaanhoitopiirin johtaja totesi, että näillä rahoilla, joita nyt on tulossa terveydenhoitoon, jonoja ei pystytä lainkaan lyhentämään. Hyvä, jos pystytään nykyinen hoitotaso ylläpitämään.

Toisena asiana ministeri Hyssälälle haluan todeta, että kun puhuitte toimeentulotuen tasosta, sanoitte mielestäni, että toimeentulotuen taso on riittävä. Kyllä se on todella alhainen. Sen lisäksi vielä ensisijainen sosiaaliturva on niin alhainen, että se pakottaa ihmiset toimeentulotukea hakemaan. Lähes 12 prosenttia toimeentulotuen saajista on eläkeläisiä, jotka joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen. Eläkkeiden tasokorotus olisi enemmän kuin paikallaan nyt heti.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä budjetti ja kuntatalouden tilanne ovat juuri sellaisia kuin edustajat Zyskowicz ja Korhonen totesivat.

Kansanedustajaehdokas Hyssälä teki itsestään hyvin mielenkiintoisen seurannan kohteen viime kevättalvella. Nyt, kun hän on ollut ministerinä, on ollut mielenkiintoista seurata lehdistöstä, mitä hän on maakuntakierroksillaan oikein tuonut esille. Siinä on mielenkiintoista se, että ministeri Hyssälä on toistuvasti lehtien mukaan todennut, että kuntien pitää tehostaa sairaan- ja terveydenhuoltoa. Taloustilanne on se, mikä se on, ja se ei muuksi muutu eikä äskeisellä ministeri Hyssälän esittelypuheenvuorolla muuksi muuttunut. Mitä tarkoitatte tällä tehostamisella? Millä tavalla sitä kunnallista järjestelmää ja kuntayhtymien järjestelmää pitää teidän mielestänne tehostaa, jotta tämä tilanne voidaan hoitaa?

Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni kaiken kaikkiaan on syytä pitää mielessä se, että eittämättä näitä palvelupanostuksia tässä budjetissa valtiolta kunnille on enenevässä määrin ja isoja summia. Se ei tietenkään poissulje sitä asiaa, että on todella tarkkaan katsottava myös kuntatalouden kokonaisuutta ja kuntien tosiasiallisia edellytyksiä hoitaa näitä palveluitaan.

Arvoisa puhemies! Esitän tässä kaksi kysymystä peruspalveluministerille, kun olisi hyvä tilaisuus. Toinen on se, että te puhuitte tästä valmisteilla olevasta sosiaaliohjelmasta. Voisitteko ystävällisesti sitä jonkin verran avata meille, mitä kaikkia toimenpiteitä siinä mahdollisesti on odotettavissa? Toinen kysymykseni koskee perhepäivähoitajia. En ole varma, kuuluuko vastuunjaossa teidän hoteisiinne tämä tärkeä kirjaus hallitusohjelmassa, jossa luvataan perhepäivähoitajan aseman parantamista, mutta toivoisin tietoa siitä, miten tämä hanke etenee.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin Kansallisesta terveysprojektista: Te sanoitte, että hallitus on siihen sitoutunut, ministeri Hyssälä. Mutta miten on mahdollista, että budjettikirjassa, jossa on yhdeksän erityistavoitetta, niiden joukossa tätä ei mainita selkeänä, erillisenä entiteettinä ollenkaan? Kuntien rahoitus on siinä ongelma. Te ette käytä sanaa hoitotakuu. Te ette myöskään puhu palveluseteleistä terveydenhuollon alalla. Nämä ovat minusta huolestuttavia asioita.

Sen lisäksi kysyisin teiltä erikseen: Miten on mahdollista, ettei hallitus vieläkään esitä vaikeavammaisille subjektiivista oikeutta henkilökohtaisen avustajan palkkaamiseen, vaikka se on ollut kymmenen vuotta agendalla? Ja vanhusten omaishoito, siihenkään hallitus ei näköjään esitä mitään lisää.

Peruspalveluministeri   Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Nämä kuntien lähiaikojen ongelmat tuskin johtuvat pääministeri Vanhasen hallituksen toimista. Kuntaministerinä meillä on ollut viimeiset neljä vuotta ed. Korhonen. Hän varmasti tietää, että nämä kuntatalouden ongelmat ovat pitempää perua, ja tilanne on siellä erittäin haasteellinen.

Nyt kuitenkin olemassa olevia resursseja on pyritty suuntaamaan palvelujärjestelmään, kuten totesin, ja meidän terveyshankkeemme nielee paljon varoja. Se, että ne ongelmat siellä perusterveydenhuollon puolella ovat tällä hetkellä erityisen suuret, johtuu osaltaan siitä, että viime vuosina on saatu lisää 2 000 virkaa erikoissairaanhoitoon, jolloin lääkärikuntaa on imetty erikoissairaanhoidon puolelle perusterveydenhuollosta. Myöskin, tämän sanoisin ed. Soininvaaralle, olisi jo silloin, kun ed. Soininvaara oli ministerinä, kyllä odottanut vielä tehokkaampia toimia tämän perusterveydenhuollon osalta. Nyt ollaan aika lailla kovassa paikassa, että sinne saadaan sitä väkeä. Hoitoonpääsyn turvaaminen on hallituksen ohjelmassa Kansallisen terveyshankkeen mukaisesti. Se on sieltä tulossa. Mutta tässä on todellakin paljon tehtävää.

Mitä tulee alkoholipolitiikkaan, mistä ed. Räsänen kyseli, olemme tosiaankin esittämässä nyt Suomessa ensimmäistä periaatepäätöstä valtioneuvostoon alkoholipolitiikan linjauksista. Päätavoitteena siinä nimenomaan on lasten ja perheiden hyvinvoinnin turvaaminen ja alkoholin riskikäytön ja haittojen vähentäminen. Sen lisäksi olemme tekemässä Kansallista alkoholiohjelmaa vuosiksi 2004—2007. Tässä tehdään nyt syksyn aikana tiivistä yhteistyötä kuntien, kansalaisjärjestöjen ja elinkeinoelämän kanssa, joten tässä ei ole jääty odottelemaan, vaan tehdään todellakin laajaa yhteistyötä.

Mitä tulee toimeentulotuen tasoon, josta kysyttiin, niin sehän on eduskunnan määrittelemä taso. Vähimmäisturvassa ei varmasti ole mitään hurraamista, tämähän on monta kertaa ollut täällä esillä. Olen ed. Kuopan kanssa ollut sosiaalivaliokunnassa silloin, kun näitä asioita väännettiin ja päätettiin, että näin tämä taso on tässä maassa määritelty.

Mitä tulee kuntien toimintojen tehostamiseen, niin olen kyllä itse sellaista ajatusta viritellyt, että sitä tehostamista kyllä saataisiin rakenteellisilla muutoksilla. Seutukunnissa ja sairaanhoitopiireissä varmasti sellaista uudistusmieltä on, ja siellä on paljon hankkeita. Kävin juuri kaikki Oulun seutukunnan hankkeet läpi, ja siellä on paljon hankkeita, joilla pyritään uudistamaan järjestelmiä. Siitä varmasti syntyy rakenteellisia säästöjä ja tehokkuutta.

Maija  Perho  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälä edellisellä kaudella, kun keskusteltiin kuntataloudesta, vähätteli kovasti niitä panostuksia, joita kuntatalouden kohentamiseksi tehtiin. Ne panostamiset todella näkyivät niin, että viimeisen neljän vuoden aikana kuntatalous on ollut positiivinen. Vuonna 2002 jopa 235 miljoonaa euroa. Te toistuvasti totesitte, että nämä lisäykset eivät merkitse mitään, koska ei ole tehty täysiä indeksikorotuksia. Nyt te olette sitten tätä sanomaanne muuntanut 180 astetta toisaalle ja kerrotte eri puolilla Suomea, kuinka paljon uutta rahaa on tehdä näitä hyviä asioita.

Olitte oikeassa siinä, että terveyshanke ja sosiaalihanke ovat tärkeitä yhteisiä asioita, ja on yhteinen tahto, että nämä asiat etenevät. Ei pidä kuitenkaan antaa väärää kuvaa, ja on todellakin pakko ratkaista se, mitä tehdään joka tapauksessa. Tällä uudella rahalla ei saada niitä muutoksia aikaiseksi, koska kuntien budjettivalmistelusta tulee koko ajan tietoja siitä, mitä säästöjä ja supistuksia tehdään, ja tavoite on täysin päinvastainen.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Hyssälä yrittää kyllä retoriikalla nyt paikata sen, ettei tunne asioita eikä taustoja. Olisi syytä perehtyä esimerkiksi kuntatalouden tilanteeseen edellisen hallituksen ajalta. Ne vuodet, niin kuin ed. Perho sanoi, olivat ylijäämäisiä. Vuoden 2002 ylijäämä oli 2,3 miljardia euroa. Nyt puolitetaan se ylijäämä. Niin kuin totesin, se ei riitä enää nettoinvestointeihin eikä poistoihin, ja te väitätte, että lisää rahaa tulee. Eihän se, että jollekin momentille tulee rahaa, niin kuin aiemmin sanoin, merkitse mitään, jos kokonaistalous ei pidä sitten kutiaan. Siinä olisi kyllä ministeri Kalliomäelle todella näköjään työtä, että saa tämän tietoisuuden lisääntymään.

Ennen kaikkea minua nyt kiinnostaa ministeri Kalliomäen näkemykset siitä, minkälaisia rakenteellisia muutoksia on tarkoitus tehdä, koska niitä on pakko tehdä, jos kuntien palvelurakenne halutaan säilyttää. Miksi niitä ei ole mitenkään kirjattu? Niitä ei ole hallitusohjelmassa, niitä ei ole budjettikirjassa. Vastustaako niitä joku? Ministeri Hyssälä totesi, että pitäisi tehdä ja pitäisi tehdä. Ei pitäisi vaan pitää tehdä, jos halutaan oikeasti huolehtia hyvinvointirakenteista, muutoin tulee kyllä pää vetävän käteen.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellisen hallituksen aikana kuntatalous joka vuosi vahvistui. Nyt meillä on ensimmäinen vuosi, jolloin kuntatalous heikkenee noin 50—80 miljoonan euron edestä, mikä merkitsee kunnissa noin 1 500—2 000 ihmisen irtisanomista tai henkilökunnan vähentämistä.

Kansallinen terveyshanke alun perin itse asiassa syntyi nimenomaan tämän perusterveydenhuollon kriisin takia. Siinä kehotettiin kuntia muodostamaan suurempia yksiköitä perusterveydenhuoltoon. Jussi Huttunen kiersi kuin maallikkosaarnaaja pitkin kyliä ja maakuntia keskustelemassa tästä. Samanaikaisesti kehotettiin niillä seuduilla, missä vaikeudet ovat suurimpia, muodostamaan sairaanhoitopiireistä perusterveydenhuoltopiirejä, jolloin otettaisiin sairaanhoitopiirien haltuun koko perusterveydenhuolto. Tätä ei sen jälkeen ymmärtääkseni ole enää tapahtunut. Opetukseen liitettiin pitempi velvollisuus työskennellä perusterveydenhuollossa jne. Toivon, että tätä työtä edelleen jatketaan.

Valtiovarainministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Ed. Korhosen kannattaa budjettikirjaankin tutustua vähän paremmin. Kyllä siellä on rakenteellisia toimia runsain mitoin.

Kuntatalouden osalta on sanottava myöskin se, että kun kuntatalouden lähivuodet ovat vaikeita ja alijäämää nyt tässä osoitetaan, niin nämä alijäämäthän tietysti perustuvat, niin kuin entinen ministeri Korhonen tietää erittäin hyvin, mekaanisiin menopainelaskelmiin, joissa ei ole huomioitu korjaavia toimenpiteitä, joita kunnat tietenkin tekevät, mikä on niiden velvoitekin, ja ne toimet liittyvät kyllä tähän rakenteelliseen puoleen hyvin voimakkaasti. Esimerkiksi nykyinen kuntajaotus ei toimi, emme saa sitä uuteen uskoon tulevaisuudessa riittävällä nopeudella, se on varma, mutta seudullinen yhteistyörakenne voidaan saada paljon parempaan kuntoon ja kuntien yhteistyö ja tuottavuus sitä kautta parantumaan merkittävästi.

Hallitus käsittelee tänään iltakoulussaan strategiaohjelmaansa, jossa nämä asiat ovat näyttävästi esillä. Ne ovat sisäänvetoa hallitusohjelmasta, ja työ etenee aivan aikataulussa ja sillä tavalla kuin pitääkin.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! No, minä otan vinkistä vaarin ja tutustun budjettikirjaan vielä paremmin, mutta haluaisin kuulla, mitä ne uudet toimenpiteet ovat. Mitä on seutukuntakokeilu, aluekeskushanke, Kainuun hallintokokeilu? Ne ovat kaikki edellisen hallituksen aikaansaamia, kaikki, jotka on pantu liikkeelle ja jotka ovat jo tänä päivänä reaalielämässä. Mitä uutta tämä budjettikirja nyt tai neljän vuoden aikana pitää sisällään, se olisi todella mielenkiintoinen tietää, koska minä en sellaista löytänyt, mutta voi olla, että olen tässä vuorokauden aikana huonosti lukenut sen, tunnustan.

Mutta, ministeri Kalliomäki, eikö olisi ollut syytä hallitusohjelmaan ottaa tai nyt jossakin vaiheessa ottaa esille valtioneuvoston aseman vahvistaminen kuntaliitoksissa? Eihän tästä mitään tulee, että tämä budjettikirja sisältää varautumisen yhteen kuntaliitokseen ensi vuonna. Pääkaupunkiseutu esimerkiksi, kyllä täällä jotakin pitäisi tehdä, jos oikeasti on huoli asumisen hinnasta, hyvinvointipalveluista, liikennejärjestelyistä, maankäytöstä, kaavoituksesta. Ei tämä kirja sisällä mitään semmoista. Kyllä se on todella huono esitys. Se ei vastaa siihen tarpeeseen, mikä yhteiskunnassa on.

Kimmo  Sasi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tehokkuus on äärimmäisen tärkeää ja sillä tavalla saadaan palveluita parannettua, mutta hallituksella ei ole oikeastaan mitään konkreettisia keinoja terveys- tai sosiaalipuolella tehokkuuden parantamiseksi. Tilaaja—tuottaja-malli olisi oiva keino.

Ministeri Kalliomäki, sanoitte, että hallitus käsittelee tänään tavoiteohjelmaa, jossa on tarkoitus puhua kuntien lukumäärän supistamisesta. Tämä kiinnostaa minua suuresti. Supistamalla kuntien lukumäärää tehokkuutta voidaan merkittävästi parantaa. Mitä te aiotte tehdä, jotta meillä olisi Suomessa 200 kuntaa tulevaisuudessa?

Valtiovarainministeri  Antti  Kalliomäki

Puhemies! Voimme sanoa, että hallitus käsittelee paperilla strategiaa, ohjelmaa, jossa nyt ei ole erikseen kuntajaotukseen puuttuvaa lukua tai osiota, mutta siellä on kyllä merkittävä linjaus juuri sillä tavalla, että kuntien palvelut voivat tehostua, tuottavuus kuntatoiminnassa voi vahvistua tällä järkevällä tavalla. Suomen kuntakenttä kärsii Baumolin taudista, varmaan ed. Korhonen tuntee tämän taudin, joka vaivasi kuntia erittäin pahalla tavalla hänen aikanansa ja vaivaa vieläkin. Siihen on saatava muutos. Se tautihan tarkoittaa sitä, että tuottavuus yksittäisellä sektorilla kasvaa nopeammin kuin kunnissa, mutta palkkakehitys kasvaa samalla tavalla ja sitä kautta kehitys etenee tavalla, jossa nykyisiäkään palveluja ei kyetä rahoittamaan tulevaisuudessa niillä rahoilla, joita käytettävissä on. Tähän on saatava korjaus ja tämä hallitus tekee näitä korjauksia. Olisi hyvä ollut, jos olisi edellinen kuntaministerikin toiminut vielä tehokkaammin siihen suuntaan, vaikka parhaansa varmasti yrittikin.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu kuntien toiminnan tehostamisesta ja kuntataloudesta, joka on todella heikkenemässä. Minä vielä peräänkuuluttaisin sitä kysymystä, mitä tämä tehostaminen noin eritellymmin on. Täällä on puhuttu rakenteellisesta kehittämisestä, uudistamisesta, mutta nyt me tiedämme, kun sen rakenteen sisällä ovat ne työntekijät, niin lääkärit, sairaanhoitajat ja muut, joista kuulemme, että kysymys on monta kertaa uupumisesta ja siitä, että työntekijöitä on liian vähän. Tästä kysymyksestä täällä ei mielestäni ole puhuttu vielä ollenkaan, miten varmistetaan se, että se toiminta todella toteutuu. Erityisesti ed. Pia Viitanen jo kysyi tämän Kansallisen terveysprojektin toteutumisesta, ja me tiedämme, että sosiaalityö on kriisissä, lastensuojelutapausten, kiireisten huostaanottojen määrä lisääntyy jne. Mitkä ovat keinot, joista voidaan sanoa, että ne ovat nyt käytössä? Tästä budjetista en löytänyt keinoja, joilla nyt pyritään pureutumaan siihen, että me vihdoin pääsisimme niin sanottuun ennalta ehkäisevään työhön eikä sellaiseen, että erityisesti lasten kohdalla tehdään kiireellisiä huostaanottoja. Siis voi sanoa, että viimeinen keino, jota ei missään tapauksessa tarvitsisi, on se, että odotetaan vaikeinta tilannetta, vaan pitäisi päästä tekemään työtä silloin, kun asia ei ole vielä vaikeutunut: Jotakin pitäisi budjetissa olla tämän sosiaalialan kehittämiseksi ja sen suhteen, miten näihin työntekijöitten uupumiseen ja määrään vastataan.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että kansanterveysohjelmaan on laitettu rahoja, mutta miten voidaan taata se, jotta kunnissa käytettäisiin ne terveyspalvelujen kehittämiseen tai terveyspuoleen yleensä? Kun itse olin kierroksella, niin siellä on eri näköisiä kuntia, niin kuin jokainen tietää, myös Pohjois-Karjalassa, ja siellä jotkut käyttävät enemmän sinne tälläkin hetkellä, vaikka olisi varaa käyttääkin tähän terveyspuoleen. Eikö tähän pitäisi semmoista normitusta tehdä enemmän, niin kuin edellinen puhuja totesi, vaikka siitä, jotta minkä verran sairaanhoitajia pitää olla yhtä hoidettavaa kohti jne, mitä tämä tarkoittaa? Koska nyt se on hyvin väljä tulkinta ja siinä mielessä ne rahat voivat ohjautua vääriin paikkoihinkin.

Toinen juttu, mikä tähän toimeentulotukeen ja lapsilisäkorotukseen liittyy: ainakaan tähän mennessä en ole vielä kuullut semmoista selvitystä, että varmasti näille köyhimmille perheille, mitkä elävät toimeentulotuen varassa, tämä korotus tulisi oikeasti. Tällä hetkellä näyttää siltä, että köyhimmät eivät saa mitään siitä korotuksesta.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitykset täällä sosiaali- ja terveyspalveluiden alueellakin vievät tätä kehitysprosessia eteenpäin. Tässä on annettava hallitukselle merkittävä tunnustus. Mutta jos ajatellaan nyt tätä käytyä keskustelua, jossa ed. Korhosen johdolla tavallaan lähdettiin siihen, että ainoastaan kuntarakenteen muutos on se, jolla pystytään vastaamaan sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamiseen tulevaisuudessa, minusta tämä on älyllistä epärehellisyyttä yksinkertaistaa asia tällä tavalla. Kyllä tämän ongelman ratkaiseminen on paljon monisäikeisempi. Kysymys on siitä, millä tavalla me löydämme riittävästi kansallista tahtoa uusien palvelukäytäntöjen, uusien toimintatapojen aikaansaamisessa. Siinä tarvitaan sekä hallituksen että opposition avointa vuoropuhelua näiden ratkaisujen löytämiseksi.

Sirpa  Asko-Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minulla olisi kysymys ministeri Hyssälälle koskien näitä erityisvaltionosuuksia sekä terveystieteelliseen tutkimukseen että opetukseen. Nehän ovat valitettavasti jääneet jälkeen viimeisten vuosien aikana noin 30 prosenttia, kun samanaikaisesti lääkäreiden ja hammaslääkäreiden koulutusmäärät ovat kohonneet 200 prosenttia. Eli nyt ollaan huolissaan kuntataloudesta. Tässähän tapahtuu selvästi nyt kustannusten siirtoa valtiolta kunnille, koska kunnat joutuvat nyt maksamaan tätä tutkimusta ja opetusta, kun se on niin paljon jäljessä siitä, mitä rahaa siihen tarvitaan. Hyviä lääkäreitä ei saa, jos ei siitä makseta. Eli onko hallitus miettinyt tätä erityisvaltionosuuden nostamista?

Martti  Korhonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä muisti on kummallinen asia, kun se on lyhyt ja se on valikoiva, niin kuin se ed. Karjulallakin taas kerran oli. Nyt unohtui kokonaan, että edellinen hallitus nimenomaisesti pani liikkeelle — minä luettelin ne kolme minuuttia, taitaa olla viisi minuuttia sitten — seutukuntakokeilun, aluekeskushallinnon, Kainuun hallintomallin. Mitä ne muuta ovat kuin hakemista vastausta siihen, miten palveluja voidaan tehostaa, miten voidaan monipuolistaa rakenteita?

Ed. Karjula, nyt kannattaa pikkuisen tehdä kotiläksyjä paremmin. Nimenomaan ne olivat niihin tarkoitettuja, mutta kun ei löydy niitä vastauksia sitä kautta, ei löydy rakenteisiin tarpeeksi voimakkaasti puuttuvia keinoja näiden kautta. Jotakin uutta pitää löytää ja sitä uuttahan tässä on yritetty kysyä. Mutta mitä se on? Ei ole mitään. Porkkanarahat luotiin edellisen hallituksen kautta, kiitos ministeri Enestamin ja muiden hyvin toimineiden. Mitä uutta nyt? Eihän se, että poljetaan paikallaan, kyllä rakenna mitään tulevaisuuteen.

Minusta olisi todella mielenkiintoista tietää, mikä tämän hallituksen linja on vai onko mitään linjaa. Vai onko niin kuin tähänkin asti on kuultu, että hallituksen sisällä on kolmesta viiteen linjaa?

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä haluaisin ensin ministeri Hyssälälle todeta, että me toivoisimme tällä puolella, että ministeri puhuisi enemmän tulevaisuudesta kuin menneistä vuosista.

Toiseksi täällä on käytetty erittäin hyviä puheenvuoroja kuntien taloudesta, muun muassa edustajat Korhonen, Zyskowicz ja monet muut. Minulla on niin lähellä vielä kunnallinen pitkä ura, että tiedän, että he puhuvat asiaa. Suomen kunnat ovat menossa todella vaikeita aikoja kohti, ja valtakunnan hallitus on sulkenut siltä silmänsä, kun on tehnyt tätä talousarvioesitystä.

Sitten ministeri Hyssälä puhuu kuntien, lähinnä terveydenhuollon, tehokkuuden lisäämisestä rakenteellisilla muutoksilla. Minä toivoisin, että tämä tulisi todella julkisuuteen, tämä puheenvuoro, että ne terveys- ja sosiaalipuolella toimivat henkilöt, jotka ovat todella kovien paineitten alla, tietäisivät, mikä on ministeri Hyssälän linja tänä päivänä. Koko terveydenhuolto-organisaatio esimerkiksi on täysin vanhentunut organisaatio, on turha yrittää tehdä pieniä muutoksia, pieniä korjauksia, kun organisaatio on 30 vuotta vanha ja lääketiede on 2000-luvun korkeata tasoa tämän päivän Suomessa. Tänne tuodaan minun mielestäni aika lailla tarpeettomia seutukuntahallintokokeiluja, kun hallituksen pitäisi puuttua suuren luokan asioihin, ja sitä on muun muassa terveydenhuolto-organisaation uusiminen.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa kansanterveysjärjestelmä on ollut 30 vuotta voimassa, ja se ei vieläkään toimi Etelä-Suomessa sillä tavoin kuin sen pitäisi. Tämä perusongelma on siinä, että meiltä perusterveydenhuollosta siirtyy reppufirmojen tai muiden toimesta erikoissairaaloihin keskussairaaloiden hoidettaviksi sellaisia potilaita, jotka eivät sinne kuulu. Tämä on valtion ja kuntien yhteinen huoli, mutta erityisesti tietysti kuntien tehtävänä on estää tämä.

Se tilanne, mikä syntyi 90-luvulla, kun leikattiin — olin silloin sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja — miljardikaupalla etuuksia, niin me emme ole koskaan päässeet siihen tilanteeseen kunta—valtio-suhteessa kuin silloin oli. Nämä kaikki vaikuttavat siihen, että nyt, kun nämä tarpeet ovat kasvaneet, näitä palveluita ei rahallisesti pystytä hoitamaan mutta ei myöskään organisatorisesti sen takia, että lääkäreitä näissä tehtävissä on liian vähän ja virkoja on täyttämättä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Hyssälä, te luettelitte huikean määrän myönteisiä summia, joita terveydenhuoltoon kunnille tulee käytettäväksi. Teiltä kysyttiin, miten kuntien mahdollisuudet terveyspalveluihin kohenevat, kun tämän budjettikirjan, siis teidän budjettikirjanne, mukaan teidän toimenpiteenne, siis valtiovallan toimenpiteet kuntatalouteen merkitsevät miinus 52 miljoonaa euroa. Te vastaatte, että viime kaudella, kun ed. Korhonen oli ministerinä, silloin oli paljon ongelmia.

Ensinnäkin sillä kaudella jokaisena vuonna valtion toimenpiteiden vaikutus kuntatalouteen oli plusmerkkinen. Toiseksi miten se, mitä ed. Korhonen teki ministerikaudellaan viime kaudella, vaikuttaa siihen, että tässä budjettikirjassa, teidän budjettikirjassanne, valtion toimenpiteiden kokonaisvaikutukset kuntatalouteen ovat 52 miljoonaa euroa miinuksella ilman näitä vajavaisia indeksitarkistuksia?

Ministeri Hyssälä, ed. Korhosella on leveä urheilijanuorukaisen selkä, mutta niin leveä se ei ole, että te tässä asiassa pääsisitte piiloon hänen selkänsä taakse.

Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä kuulutti täällä, että hyvinvointipalvelujen kehittäminen on hyvin haasteellista. Olen ministerin kanssa samaa mieltä. Oppositio mielellään on teidän tukenanne siinä kehittämisessä, mutta uskokaa nyt, ministeri, ihan tosissaan, että kunnat tulevat saamaan valtionosuutta vähemmän. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen, erikoissairaanhoidon jonojen lyhentäminen, hoitotakuun astuminen voimaan vuonna 2005 eivät mahdollistu näillä rahoilla.

Ihmiset ovat edelleen erikoissairaanhoidossa jonossa varsinkin sen tähden, että teillä ministeriössä ei ole valmiutta ollut kehittää erikoissairaanhoitoon, perusterveydenhoitoon esimerkiksi palvelusetelimallia. Jos ajatellaan, että hoitotakuu astuu todella voimaan vuonna 2005, kiire todella tulee. Puhutaan vaikka hammashuollosta: laki ei ole toteutunut. Suomalaiset eivät saa lainmukaista hammashoitoa, ja siihenkin voisi ajatella joitakin muita malleja, ettei jäädä odottelemaan, onko se mahdollista.

Valtiovarainministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Ed. Zyskowiczin mainitsemien vaivaisten indeksikorotusten jälkeen (Ed. Zyskowicz: Vajavaisten!) — anteeksi, vajavaisten, läheltä liippaa, 97 miljoonaa on kuitenkin aikamoinen summa. Niitten jälkeen ja sen tarkistuksen jälkeen, minkä lupasin eilen, se jää plussalle yli 60 miljoonaa, 62 miljoonaa euroa. Se johtuu itse asiassa tarkennuksista yleisperusteluissa lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan maksutulojen vaikutuksiin, ja siihen tarvittaessa myöhemmin.

Ed. Korhoselle: Ei kai nyt ole tarkoitus se, että ed. Korhosen mielestä pitäisi palata lähtöruutuun näissä hänen ministeriaikanaan käynnistetyissä taikka siitä jatkuneissa uudistuksissa, joissa on parantamisen varaa? Tämä hallitus aikoo parantaa niitä, toimii sillä tavalla. Niistä itse asiassa useimmat aloitettiin jo ennen ed. Korhosen ministeriuraa, niin että tässä on pitkä, pitkä jatkumo eri hallitusten toimia. Kun ne ovat samansuuntaisia, niin kyllä tulokset myöskin on havaittu eri hallitusten aikana hyviksi. Rakennepolitiikka on tietysti paljon laajempi kysymys kuin vain tämä julkinen sektori tältä osin, mistä nyt on puhe.

Ja kun budjettikirjaa lukee, siitähän löytyy koko veropolitiikka, joka käsittelee myöskin rakenteellisia kysymyksiä. Työurakysymys sekä molemmissa päissä työuraa että työelämän uudistukset työuran matkan varrella, pitkäaikaistyöttömyys. Vaikeasti työllistettävien asema on sellainen. Satsaukset ovat todella kovia, siihen on saatava parannusta, ja sitä tulee niillä rahoilla ja sillä rakenteellisella organisaatiota koskevalla uudistuksella, joka hallituksen ohjelmassa on. Julkinen sektori on minusta kuitenkin myös erittäin tärkeä rakenteellisten toimien kohde, ja siitä nyt tässä on koko ajan yritetty puhua. Voisi odottaa, että ed. Korhoseltakin pikkuisen löytyisi sympatiaa siihen, että asiassa voidaan edetä, eikä hänen tulisi tyrmätä omalla kaudellaankin vallinneita eteenpäin vietyjä uudistuksia.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Ed. Korhonen on täällä suorastaan kehunut, kuinka hyvin kuntataloudella meni silloin hänen ministerikautenaan. Kysynkin, miksi ette laittaneet terveydenhuoltoa kuntoon, kun niin hyvin meni. Terveydenhuolto rapautui koko ajan, erityisesti perusterveydenhuolto, ja jonot kasvoivat. Silloin olisi varmasti sitten ollut paremmat taloudelliset mahdollisuudet saattaa tämä asia kuntoon.

Sen sijaan nyt etenemme Kansallisen terveyshankkeen mukaisesti. Se on jaettu 40 eri osakokonaisuuteen, joista 11 on jo toteutettu, ja edelleen toteutetaan näitä loppuja. Nimitetäänpä sitä sitten tehostamiseksi tai toimintakäytäntöjen uudistamiseksi, siellä on tapahtunut esimerkiksi päivystysjärjestelmien keskittämistä, laboratorioiden keskittämistä, tehokkuuden hakemista kuvantamispalveluissa jne., ja myöskin terveydenhuollon tietotekniikan alueella ollaan etenemässä. Toimintakäytäntöjä uudistetaan, ja me tarvitsemme näitä uudistuksia. Siellä on erittäin hyvin mennyt, sairaanhoitopiireillä esimerkiksi, siellä on paljon jo tehty. Täytyy antaa myönteistä palautetta niille, jotka vastaavat näistä järjestelmistä, että siellä on paljon tehty.

Mutta erityinen huoli, kuten sanoin, on nyt perusterveydenhuollossa, että sinne saataisiin työntekijöitä. Haasteita riittää, mutta uudistusmieltä on. Alueet ovat suhtautuneet hyvin vakavasti näihin uudistushankkeisiin. Esimerkiksi Seinäjoen ja Vaasan osalta, Lappeenranta—Kouvola—Kotka akselilla on tapahtunut jo erittäin paljon myönteistä. On haettu sellaisia poikkeuksellisia ratkaisuja, kuten se että potilas voi valita kumpaan keskussairaalaan menee hoitoon, mitkä olisivat olleet ennenkuulumattomia vielä joku aika sitten. Me tarvitsemme tällaista uudistusmieltä, ja uskon, että yhteisellä hyvällä tahdolla me viemme tämän hankkeen loppuun. Tavoitteena on se, että väestö saa entistä laadukkaampia palveluja kohtuuajassa.

Hanna-Leena  Hemming  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä täällä aikaisemmin puhui kauniisti lapsiperheitten köyhyydestä. Siihen liittyen totean, että meillä kolmilapsisessa perheessä henkeä kohti laskettavat tulot ovat puolta pienemmät kuin lapsettomassa perheessä, mikä osoittaa ihan aukottomasti, että monilapsiset perheet ovat niitä, jotka tarvitsevat apua. Edes kaksi lasta perheessä ei riitä turvaamaan tätä nykyistä väestömäärää Suomessa kovin pitkälle.

Hallituksen lapsilisäkorotusmallissa on osoitettu laajasti olevan suuria puutteita. Se kohdistuu nimenomaan niihin tahoihin, jotka eivät välttämättä tätä rahaa ehkä niin tarvitsisikaan. Täällä on puhuttu yhteisen hyvän tahdon puutteesta. On vaadittu avointa vuoropuhetta. Nämä eivät mitkään ole tuoneet mitään muutosta tähän lapsilisämalliin. Pelkääkö hallitus nyt menettävänsä kasvonsa, jos se muuttaisi lapsilisäkorotusmallia, koska mitkään väestöpoliittiset ja sosiaalipoliittiset järkisyyt eivät näköjään muuta tätä asiaa?

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua kuuntelee, tulee mieleeni viime kausi, jolloinka syntyi Pääkaupunkiseudulla ja Helsingissä tällainen puolueista riippumaton Helsinki-kapinaliike. Kun tässä hallituspuolueen edustajana nyt uuden hallituksen työtä ja hallitusohjelmaa arvioi, niin täytyy sanoa, että vielä on haussa luottamus tähän hallitukseen. Tämä budjetti ei sitä luottamusta vahvista, ellei tapahdu muutosta.

Ed. Korhonen, teidän ajamaanne kuntapolitiikan linjaan nimenomaan aluepolitiikan osalta: Suomi on menettämässä veturin. On sanottu, että Pääkaupunkiseutu on Suomen veturi, mutta nyt veturi ei enää puksuta. Se puksuttaa hyvin heikosti, eli pötyä pönttöön kaivataan Pääkaupunkiseudulle.

Eilen pääministeri Vanhanen totesi, että työttömyysluvut valtakunnassa ovat kääntyneet parempaan suuntaan. Sain samanaikaisesti tiedon, että Uudellamaalla työttömiä on nyt 61 000, viime vuonna elokuussa 58 000, eli Uudellamaalla on päinvastainen kehityssuunta kuin muualla.

Erkki Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on vastauspuheenvuoro ministeri Hyssälän kauan sitten pitämään puheenvuoroon, ja palaan tähän tehostamiseen.

Ministeri Hyssälä otti esimerkiksi Oulun seudun, jossa hän on kiitettävästi partioinut, varmasti on mukava ollut käydä sisartakin tapaamassa, ja siinä samalla on tullut meidän asioitakin seurattua. Mitä on tapahtunut siellä Oulun seudulla, mihinkä te viittasitte? Ensinnäkin laboratoriopalvelut on ulkoistettu. Se on ollut siis muutos aikaisempaan. Edelleen on tilaaja—tuottaja-malli otettu kokeiluun. Meillä on nyt ensimmäisenä kuntayhteisöalueena konkreettisia kokemuksia, kuinka nopeasti tilaaja—tuottaja-mallilla pystytään saamaan joitakin säästöjä jnp. ja mitä tuloksia se ylipäätään tuottaa. Meillä on ensimmäisenä aloitettu virtuaalikokeilu ja oltu hyvin ennakkoluulottomia, ja siitä huolimatta me olemme persaukisia.

Mitä te tarkoitatte tehostamisella? Onko joku työntekijäryhmä laiminlyönyt tehtävänsä, kun te olette laukannut siellä Oulun seudulla ja tutustunut asiaan? Lääkäritkö pettää, hoitohenkilökuntako pettää, kuka pettää?

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tässä keskustelussa on tullut selkeästi esille se, että ne puheet, joita ministeri Hyssälä on esittänyt täällä, että kuntatalouteen sosiaali- ja terveydenhuoltoon, erityisesti terveysprojektin eteenpäinviemiseen, tulisi runsaasti rahaa, ovat ristiriitaisia. Kertaus on opintojen äiti. Voidaan todeta, että budjetin vaikutukset kuntatalouteen ovat negatiiviset ensimmäistä kertaa vuoden 99 jälkeen. Terveydenhuollon kustannukset ovat nousseet. Kuntiin on tullut uusia velvoitteita, joihin ei ole budjetoitu riittävästi voimavaroja. Yhteisöveroleikkaus kohdistuu erityisesti Pääkaupunkiseutuun. Jos tämän alle vetäisin viivan ja sanoisin koulussa, että mittavasti jää plussan puolelle, niin kyllä matematiikasta saisin nelosen.

Samoin, ministeri Hyssälä, silloin, kun edellinen pääministeri Lipponen totesi, että olisi hyvä, että lapsilisäkorotukset kohdistettaisiin vain ensimmäiseen lapseen, te sanoitte, että minun matematiikan tajullani tässä tehdään syvää vääryyttä monilapsisille perheille. Olen edelleen tätä mieltä, mutta kyllä vähän peräänkuuluttaisin ministerin ja hallituksen matematiikan tajua, jos te kerrotte meille täällä eduskunnassa, että lapsilisät nousevat. Ne eivät nouse, jos katsotaan koko vaalikausia ja otetaan myöskin huomioon ne perheet, joissa on lapsia enemmän kuin yksi.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vuonna 96 tehtiin laaja selvitys vammaispalveluista Suomessa. Siinä yhteydessä valikoitui erääksi ykkösasiaksi vaikeavammaisten henkilökohtaisten avustajien saaminen subjektiiviseksi oikeudeksi. Kysyin tätä ministeriltä ehkä varttitunti sitten. Haluaisin tähän vastauksen: Minkä takia hallitus ei vieläkään tee ehdotusta subjektiiviseksi oikeudeksi tässä asiassa? Näitä vaikeavammaisia ihmisiä Suomessa on käsittääkseni noin viitisen tuhatta tai vähän vähemmän. Kysymys ei ole rahasta, kysymys on vammaisliikkeen ykkösasiasta, josta on erittäin paljon puhuttu täällä. Ministeriö on erittäin tietoinen tästä asiasta.

Pekka  Nousiainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntatalouteen liittyvässä keskustelussa haluaisin palata sen verran taaksepäin, että meidän on muistettava se, mitä aiemmin kuntataloudessa on tapahtunut. Indeksitarkistuksia ei maksettu kuin puoliksi, veronmenetyksiä ei kompensoitu ja kunnissa kustannustaso nousi koko ajan. Nyt on tapahtunut kulttuurin muutos, jossa nämä indeksitarkistukset nousevat 75 prosenttiin ja myöskin veronmenetykset on kompensoitu. Valtionosuudet lisääntyvät, niin kuin on todettu, noin 140 miljoonaa euroa, mutta kun otetaan huomioon kustannustason nousu, se johtaa kuntatalouden alijäämäiseksi, ja tämä on koko vaalikauden mittainen.

Tämä on tosiasia, mutta neuvottelukulttuuri kunnallisten keskusjärjestöjen ja valtion välillä on vakaa. Nyt me odotamme positiivisia ratkaisuja valtionosuusuudistukselta, rahoitusjärjestelmän tarkistamiselta ja peruspalveluohjelmabudjetilta tämän vaalikauden aikana, ja tavoite on, että kuntien vastuut ja rahoitus saadaan tasapainoon. Tästä lähdetään nyt liikkeelle. Minusta tämä on peruspalvelunäkökulmasta hyvin keskeinen ja tärkeä kysymys.

Olli Nepponen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Nousiainen, kyllä te tiedätte, että kuntien talous on heikkenemässä. Yhtään se ei parane, päinvastoin se heikkenee, erityisesti Etelä-Savossa, jossa te olette maakuntahallituksen puheenjohtajana.

Ministeri Hyssälä sanoi, että sairaanhoitopiireissä tapahtuu paljon. Tosiasia on, että tässä vaikeassa kuntien tilanteessa nimenomaan sairaanhoitopiirien yli budjettien kasvavat menot ovat pahin este kuntatalouden kuntoon saamiselle. Toiseksi, mitä tapahtuu? Ei mitään. Meillä on Etelä-Savossa kaksi sairaanhoitopiiriä, joissa ainakin toisessa on keskustavoittoinen liittovaltuusto. Yhteistyötä on yritetty, ja olisi korkea aika saada nämä sairaanhoitopiirit yhdistettyä, jotta saataisiin jotakin säästöä aikaiseksi. Miten saatte omaan puolueeseenne niin paljon kuria, että he ryhtyisivät toteuttamaan näitä ajatuksia, mitä te ja edelliset hallitukset ovat virittäneet?

Maija  Perho  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä on keskusteltu perusterveydenhuollon kriisistä ja ministeri Hyssälä on edeltäjäänsä moitiskellut siitä, miksi ei lähdetty ajoissa liikkeelle, nyt ministeri Hyssälällä on oivallinen tilaisuus lähteä, ei välttämättä ajoissa, mutta toivottavasti kuitenkin niin, että sosiaalityö ei kokonaan kriisiydy tässä Sosiaalialan kehittämishankkeessa. Aivan samalla tavalla kuin terveyskeskuslääkärien puute rapauttaa perusterveydenhuoltoa, samalla tavalla sosiaalityöntekijöiden puute, heidän erittäin raskas ja liiallinen työmääränsä, karkottaa heitä järjestöihin, projekteihin, pois kuntien sosiaalitoimistoista. Mitä ministeri Hyssälä aikoo tämän asian kiirehtimiseksi tehdä, joka on nyt sitten tällä kaudella teidän vastuullanne?

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä totesi täällä, että sairaanhoitopiireissä on tehty paljon kehittämistyötä. Valitettavasti asia ei tietysti näin ole, mutta on kyllä tehty sellaista työtä, että erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon organisaatioita yhdistellään. Tämmöisiä kokeiluja on ollut. Niistä ei ole vielä tuloksia tullut. Nämä on tehty niillä rahoilla, jotka edellinen eduskunta osoitti, 8 miljoonaa euroa, Kansallisen terveyshankkeen kehittämiseksi. Tietysti ne tulokset ovat sitten tärkeitä, kun ne julkistetaan. Mutta, ministeri Hyssälä, kun sairaanhoitopiireistä kysyttiin, miten tällä ensi vuoden budjetilla tullaan toimeen, neljä kolmesta vastasi, että ei tulla, ja yksi oli epävarma.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä viittasi Etelä-Karjalan sairaanhoitopiiriin, Kymenlaakson sairaanhoitopiiriin. Kymenlaakson sairaanhoitopiiristä haluaisin todeta, että jonossa olevien potilaiden määrä on jälleen noussut viime vuoden tasosta, yli 4 000 potilasta on siellä hoito- ja leikkausjonoissa. Tämä yhteistyö on aloitettu, mutta mitään erityisen konkreettista sillä lailla ei ole saavutettu, joka itse asiaa auttaisi. Kyllä talous on se keskeinen asia: kylliksi rahaa Kansalliseen terveysohjelmaan ja kunnille myös.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Kyllä niin on käynyt, että vanhan kansanlaulun mukaisesti hallitus on laittanut verot valtion maksettavaksi, kun lainaa rahaa ja sillä tavalla helpottaa nimenomaan suurituloisten verotusta. Totean, että kysymyksessä on Münchhausen-sovellutus, joka ei kyllä johda pitemmällä mihinkään.

Reijo Kallio /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä on tänään ja eilen käydyssä keskustelussa kannettu huolta kuntatalouden kiristymisestä ja samalla vaadittu mittavia menonlisäyksiä moniin palveluihin. Toisaalta sitten on kuitenkin kritisoitu sitä, että valtio velkaantuu, ja tämä on vain sellainen yhtälö, joka ei toimi. Jos me tällä hetkellä haluamme vahvistaa kuntataloutta, niin se merkitsee sitä, että meidän on lisättävä tulonsiirtoja ja valtionosuuksia kunnille, mutta tässä valtiontaloudellisessa tilanteessa se merkitsee myöskin sitten, että valtion on otettava lisää velkaa. Halutaanko se tehdä näin?

Totta kai ei myöskään kannata tätä kuntataloutta nähdä liian synkein värein. Jos katsotaan esimerkiksi Kuthanekin laskelmia, niin vuosikate pysyy ensi vuonna suurin piirtein tämän vuoden tasolla. Alijäämä jopa laskee tästä vuodesta lähtien vuoteen 2007. Uskon, että nämä ennusteet on tehty kuitenkin joltisellakin asiantuntemuksella. Kyllähän se kuntatalouden tämänhetkinen kireys johtuu ennen kaikkea siitä, että kuntien verotulot eivät ole kehittyneet odotetulla tavalla. Itse asiassa monien kuntien verotulot ovat laskeneet johtuen lähinnä yhteisöverojen tuottojen laskemisesta.

Martti Korhonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän tämä kohta alkaa semmoista nollakeskustelua olla, koska näyttää, että asiantuntemus historiasta ja oikeastaan lyhyenkin ajan historiasta on noin kapeata. Jos lähdetään sille tielle, että lähdetään hakemaan syyllistä itse asiassa menneisyydestä, niin se on kyllä ehkä sellainen tie, joka ei kovin paljon rakenna eteenpäin, kun nyt pitäisi löytää niitä uusia avauksia, mitä minä olen yrittänyt perätä. Mitä budjettikirja pitää sisällään? Ei mitään itse asiassa. Kyllä kuntatalouden näkökulmasta se tilanne on kiistaton. Vuosina 2003—2007 vuosikate ei riitä nettoinvestointeihin eikä se riitä edes puistojen kattamiseen. Arvatkaapa, mitä yrityselämässä tapahtuu sillä tiellä. Ed. Kallion kannattaisi niihin Kuthanekin laskelmiin ehkä perehtyä pikkuisen tarkemmin vielä. Mutta kaikista ehkä huolestuttavinta on se, että Kuntaliiton hallituksen puheenjohtaja alkaa myötäillä tätä linjaa eikä enää ole siellä kuntien asialla, niin kuin nyt tuntuisi, että pitäisi olla, jotta näitä hyvinvointipalveluja voidaan säilyttää.

Neuvottelukulttuurilla, jos sen varaan rakennetaan, että neuvotellaan ja keskustellaan ja seurustellaan, ei sillä mitään saada. Lisää rahaa pitää tulla. Se on se ainut oikea tie, millä voidaan mennä näissä palvelurakenteiden kehittämisissä eteenpäin, ja sen lisäksi sitten uusia avauksia, jotta järjestelmiä voidaan kehittää.

Kaarina  Dromberg  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän totuus on se, että kuntatalous koko ajan kiristyy. Kenties keskustan kannatusalueiden kunnat hyötyvät tästä tämän hetken tilanteesta. Todella alkaa tässä miettiä suuren kunnan edustajana, onko enää oikein ollakaan Kuntaliitossa mukana, kun se ei aja näiden alueiden etua.

Kun täällä keskustelussa monta kertaa on tullut esille se, että Pääkaupunkiseutu täytyisi yhdistää yhdeksi alueeksi tai kunnaksi, niin ehdottomasti vastustan sitä, koska täällä on jokaisella oma profiilinsa. Siinä mielessä mieluummin tehdään niin, että ne pienet kunnat, joita on lukemattomia tässä maassa, saadaan yhteen ja sitä kautta tehokkuutta lisää.

Kun nykyisen hallituksen esityksen mukaan kunnille kompensoidaan ansiotulojen tulonhankkimisvähennys, niin Vantaa ainakin joutuu siinä kärsimään: jo ensi vuonna 600 000 euroa ja 1,8 miljoonaa euroa vuonna 2005 ja 2,8 vuosina 2004—2006. Kysynkin, miten hallitus aikoo kompensoida tämän. Puheet ovat jotakin muuta kuin todelliset teot.

Peruspalveluministeri   Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Mitä tulee tähän Kansalliseen terveyshankkeeseen, niin on ensin todettava, että kokoomushan esitti ennen vaaleja siihen vähemmän rahoitusta kuin hallitus on nyt omassa esityksessään (Ed. Perho: Ei pidä paikkaansa!) tehnyt. Näin ajattelemme, että tämä on se hankkeen esittämä rahoitus, mutta siitä osa tulee tietenkin näitä rationalisointihyötyjä myöten, elikkä sehän arvioitiin noin 200 miljoonaksi euroksi. Sitä nyt siellä kentällä tehdään mielestäni kiitettävästi. Kuten sanoin, siellä on valmiutta näihin uudistuksiin. Me olemme hyvin myöhässä liikkeellä.

Me olemme myöhässä myös sosiaalihankkeen kanssa. Olisi pitänyt tehdä tämä aiemmin, mutta nyt se kuitenkin on tulossa. Tämä viimeistelty Sosiaalialan kehittämishanke on menossa niin, että tämä periaatepäätös tulee valtioneuvostoon aika pian. Me viimeistelemme juuri sitä, että tulossa on. Sen myötä nimenomaan on parannuksia sosiaalipuolelle tulossa, mutta sielläkin puuttuu henkilökuntaa, puuttuu koulutettua henkilökuntaa ja on monenlaisia — jaan tämän ed. Perhon huolen — siellä on monenlaista huolta, mutta pyrimme niitä tällä kyllä edesauttamaan. Nämä eivät ole kaikki ihan Vanhasen hallituksen aikana syntyneitä ongelmia.

Mitä sitten tulee tähän vaikeavammaisten avustajajärjestelmään, niin se on erittäin tärkeä kysymys. Valitettavasti siinä ei ole nyt edetty, ei silloin kun kokoomukselta oli sosiaali- ja terveysministeri, eikä nyt sen kummemmin. Tilanne on siltä osin heikko, mutta muuten vammaispoliittista painotusta tulemme tässä edistämään. Olette varmaan lukeneet hallitusohjelmasta ja kehyksistä tähän liittyviä asioita.

Mitä sitten tulee Oulun seutuun, josta ed. Pulliainen täällä sanoi, niin siellä on tehty todella hyvää työtä esimerkiksi seutuyhteistyön nimissä terveydenhuollon alueella ja sieltä olisi paljon muuhunkin maahan opiksi otettavaa, että kyllä siellä seuduilla osataan. Oli mielenkiintoista tutustua niihin hankkeisiin, elikkä siellä on juuri tällaisia yhteistyöelementtejä, jopa terveyskeskusten yhdistämistä ja muuta, josta väestö sitten saa palveluja terveysasemilta. Kyllä nämä ovat niitä uusia käytäntöjä, joita Kansallinen terveyshanke juuri edellyttää.

Sitten haluan vielä lopuksi sanoa näistä tulonsiirroista, että tällä hallituskaudellahan tehdään 160 miljoonan euron tulonsiirrot eli onhan se nyt sentään jotakin siihen nähden, että viime vuosina niitä ei ole tehty tai että on leikattu. Kuitenkin tässä taloustilanteessa olemme saaneet tällaisen hallitusohjelman, jossa näin paljon kuitenkin tulee tulonsiirtoihin lisää, ja ne mielestäni kyllä auttavat montaa lapsiperhettä ja varatonta. Eihän tämä mikään pieni summa ole siihen nähden, että tässä taloustilanteessa maassa on tietysti monia ongelmia. Ei vähiten työttömyydestä johtuen.

Mari Kiviniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhasen hallituksen ensimmäinen budjetti on varsin hyvä avaus Rkp:llä maustetulle punamultayhteistyölle. Se vastaa vähintäänkin kohtuullisesti sinänsä koviin odotuksiin talouden kasvun vauhdittamisesta, työttömyyden alentamisesta sekä sosiaalisesti ja alueellisesti tasa-arvoisemman Suomen rakentamisesta. Mutta pitää kuitenkin muistaa, että tämä on vasta alkua. Hallituspuolueiden yhteistyön tuloksia saavutetaan pitkin vaalikautta, kaikkea ei voi tehdä kerralla.

On hieman ihmetelty sitä, että tämä budjetti syntyi ilman suuria riitoja ja tarpeetonta teatteria, mutta se ei kuitenkaan johdu siitä, kuten oppositiojohtaja Itälä epäili, että ikävät asiat olisi siirretty ratkaisemattomina eteenpäin. Pikemminkin niin päin, että ne asiat, jotka voitiin, selvitettiin hyvissä ajoin etukäteen. Keskeneräisiä ja selvitystä vaativia asioita ei olekaan syytä yrittää runnoa päätökseen ennenaikaisesti. Valmistelut esimerkiksi yritysverotuksen tai opintotuen muutosten osalta pitää tehdä huolella. Erityisesti yritysverotuksen uudistamisessa on oltava tarkkana. On huomioitava pk-yritysten tarpeet samoin kuin kansainvälisen verokilpailun vaatimukset. Oman lisänsä pohdintaan tuovat kieltämättä myös Ruotsin Emu-päätös sekä Viron EU-jäsenyys. Se on kuitenkin selvää, että ei hätäilemällä hyvää tule.

Arvoisa puhemies! Tässä suhdannetilanteessa tuloveron kevennysten jatkaminen on enemmän kuin perusteltua. Kovin optimistisesti kun ei voi suhtautua muiden maiden vetoapuun. Kansainvälisessä taloudessa valoa on odotettu tunnelin päähän jo pitkään, ja odotus näyttää jatkuvan. Mahdollisuudet negatiivisiin yllätyksiin ovat edelleen olemassa. Kun näin on, kotimaisin voimin on rasvattava edelleen talouden rattaita ja tuloveron kevennykset tulevat täysin tarpeeseen. Painotus veronalennuksissa on kuitenkin punamultahenkinen, eli pieni- ja keskituloiset saavat suhteessa suurituloisempiin isommat alennukset. Näinhän me ennen vaaleja lupasimmekin.

Pelkät veronalennukset eivät tietenkään riitä talouden kasvun vauhdittamiseen eivätkä työttömyyden vähentämiseen. Myös muilla toimilla on luotava aktiivisesti uusia työpaikkoja. Vaikuttavampi aktiivinen työvoimapolitiikka on yksi tärkeä elementti työllisyyden edistämisessä. Pääpaino on kuitenkin hallitusohjelmankin mukaan muissa toimissa.

On puututtava talouden rakenteisiin. Onkin hyvä, että työnantajamaksujen alentamista valmistellaan tällä hetkellä valtiovarainministeriössä. Niin sanottu Holmin—Vihriälän-malli on yksi mahdollinen alennuksen toteuttamistapa. Kun selvitys on valmistunut, päätetään toteuttamistavasta. Tätä uudistusta on syytä kiirehtiä.

Tärkeää on myös se, että yrittäjyyden edellytyksiä parannetaan. Arvonlisäveron alarajakynnyksen lieventäminen poistaa yrittämisen esteitä ja on tervetullut rakenteellinen muutos. Sukupolvenvaihdosten helpottamiseen on ensi vuoden aikana myös sitouduttu. Yrittäjyysohjelman myötä budjettiratkaisuja tukemaan tuodaan jatkuvasti uusia elementtejä. Yrittäjyyden osalta näyttää siis hyvältä.

Missä muualla sitten näkyy punamullan jälki ja muutos sateenkaaren kosketuksesta? Ainakin perhepolitiikassa. Hallituksen yhteisenä linjana on, että vuoden 2004 budjetissa pääpaino on lasten, nuorten ja lapsiperheiden aseman parantamisessa yrittäjyyden edistämisen ja aluekehityksen turvaamisen rinnalla. Ensimmäisen lapsen lapsilisää korotetaan 10 eurolla, ja jatkoa seuraa tulevina vuosina, kun hallitusohjelmaan kirjatut minimiäitiyspäivärahan ja kotihoidon tuen korotukset toteutuvat. Lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestäminen saa myös sysäyksen, samoin kuin osittainen hoitovapaa laajenee ensi- ja toisluokkalaisten vanhempiin.

Myös kuntia valtio kohtelee selkeämmin ja reilummin kuin aikaisemmin. Tuloveron kevennyksistä kunnille aiheutuvat menetykset korvataan täysimääräisesti, kuntien tuottamiin peruspalveluihin kohdennetaan kokonaisuudessaan hallituskauden aikana merkittäviä lisäpanostuksia, samoin kuin esiopetuksen kuljetuksen kustannuksiin löytyy nyt rahoitusta. Mutta tästä huolimatta ei kunnilla tietenkään helppoa tule olemaan. Ei ole syytä vähätellä sitä, että monet kunnat kamppailevat taloudellisten ongelmien kanssa. Yleinen taloustilanteen paraneminen ja työpaikkojen luominen, jotka ovat hallituksen budjettiesityksessä ja hallitusohjelmassa keskeisellä sijalla, vaikuttavat kuitenkin niidenkin tilanteeseen myönteisesti.

Muutamalla sanalla on syytä myös kommentoida sitä keskustelua, jota kuntien tilanteestakin täällä salissa äskeisessä debatissa käytiin. Ed. Sasi muun muassa kritisoi sitä, että hallituksella ei ole esittää toimenpidesuunnitelmaa siitä, kuinka kuntien määrää saataisiin laskettua 200 kappaleeseen. Ylipäänsäkin ihmettelen sitä, että olisi olemassa joku tällainen ideaali optimimäärä kuntia. Sellaista ei ole, vaan pieni kunta pystyy hyvin hoitamaan velvoitteensa ja tekemään sen taloudellisesti ja tuottamaan palvelut samalla tavalla kuin suuri kunta voi siinä onnistua. Sen vuoksi tällaiset luvut on kyllä aivan hatusta vetäistyjä ja tarpeettomia. Sitä paitsi kokoomukselle voi todeta, että kokoomuksella oli kyllä 16 vuotta aikaa, kun yhtä soittoa hallituksessa istuivat, tätä hanketta toteuttaa.

Arvoisa puhemies! Suurin epäkohta ensi vuoden budjetissa on se, ettei koko hallitusohjelmaa voi toteuttaa kerralla. Talouskasvu halutaan ensin saada kunnolla käytiin, jonka jälkeen jaettavaakin on valtion budjetissa enemmän. Tämä on syytä muistaa erityisesti eläkeläisten, sillä pienimpiin eläkkeisiin hallitusohjelmassa luvattua korotusta joudutaan vielä odottamaan. Helpotusta pienituloisille eläkeläisille tuo kuitenkin muun muassa terveyspalveluiden paraneminen lisämäärärahojen myötä.

Mutta malttia vaaditaan myös opiskelijoilta. Opintotuen osalta on nimittäin odotettava selvitysmiehen tuloksia, jotka saadaan vasta marraskuun lopussa. Opintotukeahan on korotettu viimeksi Ahon hallituksen aikana ja parannuksiin on todella ollut tarvetta jo pidempään. Hallitusohjelmassahan luvataan kohennusta opiskelijoiden opintososiaaliseen asemaan, ja tämä lupaus on toki täytettävä. Mutta samalla järjestelmää on muutettava nopeampaan valmistumiseen kannustavaan suuntaan.

Arvoisa puhemies! Iso laiva kääntyy hitaasti, ja kerralla ei tämäkään hallitus saa jatkuvasti muuttuvissa olosuhteissa maan asioita kuntoon. Työ on kuitenkin nyt aloitettu vahvalla otteella.

Reijo Kallio /sd:

Herra puhemies! Kun olen kuunnellut tätä budjetin lähetekeskustelua, niin täytyy sanoa, että hyvin on hallitus rakentanut kirkon keskelle kylää budjettiesitystä tehdessään. Siksi ristiriitaista ja vastakkaistakin opposition kritiikki on ollut. Onhan tämän budjetin peruslinja hyvä. Se sopii tähän suhdannetilanteeseen, ja erityisesti veronkevennykset toteutetaan työllisyyttä tukevalla tavalla.

Mutta, herra puhemies, Suomenkin kannalta on tärkeää, että maailmantalous näyttäisi olevan elpymässä, joskin hitaasti. Euroalueella me jäämme tänä vuonna vielä varmaankin tuonne 0,5 prosentin kasvuun. Se johtuu siitä, että euroalueen veturimaat Saksa ja Ranska ovat vielä talousvaikeuksissa. Itse asiassa ne painiskelevat Vakaus- ja kasvusopimuksen alijäämäkriteerin kanssa. Mielenkiintoista tässä on tietysti se, että Saksa aikanaan oli vaatimassa tiukkaa talouskuria euroalueelle. Nyt se olisi ilmeisesti myös ensimmäisiä maita, jotka haluaisivat lipsua tästä Kasvu- ja vakaussopimuksesta.

Yhdysvalloissa tilanne kasvun osalta on huomattavasti parempi. Siellä tänä vuonna päästään varmaan jo yli 2 prosentin talouskasvuun johtuen siitä, että siellä kulutus on pysynyt korkealla tasolla lähinnä alhaisen korkotason takia ja toisaalta lisääntyneet puolustusmenot ovat aktivoineet talouskasvua. Yhdysvaltojen ongelma on tietysti kaksoisvaje eli yhtäältä vaihtotaseen alijäämä ja toisaalta liittovaltion budjettialijäämä, joka on melkoinen.

Mielenkiintoista on kuitenkin se, että pitkästä aikaa Japanin talous näyttäisi osoittavan piristymisen merkkejä. Se on toki ollut nähtävissä kyllä jo Nikkei-indeksin nousuna pidemmän ajan. Tietysti perusteiltaan Japaninkin talous on vielä kohtalaisen haavoittuva. Lähinnä siellä on pankkisektori jonkinlaisena ongelmana.

Joka tapauksessa kuitenkin nämä myönteiset näkymät maailmantaloudessa tuovat jonkinlaista valoa myös Suomen talousnäkymiin. Uskoisinkin, että viennin aallonpohja Suomessa on ohitettu. Kasvun osalta me pääsemme tänä vuonna varmaan johonkin 1,5 prosenttiin, joka on selkeästi euroalueen keskiarvon yläpuolella, ensi vuonna jo ehkä tuonne 3 prosentin tuntumaan. Meillä on kuitenkin pari erittäin akuuttia ongelmaa taloudessamme.

Ensinnäkin pitkittynyt hidas kasvu on heikentänyt yritysten kykyä ja halua pitää kiinni työvoimastaan. Mielestäni kuitenkin nämä irtisanomiset, joita on tehty viime kuukausien aikana kohtuullisen paljon, saattavat kostautua, koska vientikysynnän elpyessä tarvitaan uutta henkilökuntaa. Voidaan kysyä, onko sitä siinä tilanteessa sitten saatavissa.

Toinen akuutti ongelma on se, että investoinnit, erityisesti yritysten kone- ja laiteinvestoinnit, pienenevät tänäkin vuonna. Mutta uskon, että kun tämä tietynlainen epävarmuus maailmantalouden osalta hälvenee, myöskin investoinnit tulevat lisääntymään.

Meidän taloutemme kasvu on viime aikoina ollut yksinomaan yksityisen kulutuksen varassa. Tämän onneksi on mahdollistanut vakaa tulokehitys ja alhainen korkotaso. Näin on varmaan vielä osittain ensi vuonnakin.

Mitä tulee budjettiesitykseen, se mielestäni ylläpitää vakaata taloutta ja jatkaa sitä vakaata linjaa, joka alkoi Lipposen hallitusten aikana. Se on suhdannepoliittisesti oikea-aikainen ja työllisyyttä tukeva. Finanssipolitiikka tukee kasvua myös ensi ja ainakin vielä seuraavanakin vuonna. Veronkevennykset, joita tehdään ansiotuloihin, ovat mittavia, mielestäni kuitenkin kutakuinkin oikean suuruisia. Erityisen tärkeää on se, että näitten veronkevennysten profiili on hyvä. Onhan kevennysten painopiste tulohaitarin alapäässä, eli prosentuaalisesti vaikutus on suurin noin 1 000 euron kuukausiansioissa. Tätä pidän työllistymisen ja kulutuskysynnän kannalta oikeana kohdennuksena.

Tämän mittavan alkoholiverovähennyksen osalta, mikä myöskin sisältyy ensi vuoden budjettiesitykseen, me olemme eräänlaisessa pakkoraossa. Siinä ei ole paljon muuta tehtävissä. Jälkiviisaasti tietysti voisi kysyä sitä, olisiko meidän pitänyt tehdä verosopeutusta jo aikaisempina vuosina, jolloin meidän ei tarvitsisi tehdä tätä korjausliikettä kertaheitolla.

Vihdoin tehdään myös pienten yritysten kasvumahdollisuuksia lisäävä arvonlisäverouudistus, kun verovelvollisuuden liikevaihtorajaan tulee asteittain liukuva veronhuojennus, joka pienentyy liikevaihdon kasvaessa. Tätä uudistusta pidän erittäin tärkeänä.

Tärkeänä pidän myöskin ministeri Kalliomäen eilistä ilmoitusta siitä, että hallitus on valmis päättämään uudesta yritysverotusmallista jo tämän vuoden puolella ja sitoutumaan siihen, että malli toimeenpannaan eduskunnalle ensi keväänä annettavilla lakiesityksillä. Tämä tulee hälventämään nyt yrityskentällä vallitsevaa epätietoisuutta ja epävarmuutta. Yrittäjyyden edistäminen muitakin kuin verotuksellisia keinoja käyttäen on tärkeää, sillä mikäli me aiomme haalia hallituksen tavoitteekseen asettamat 100 000 uutta työpaikkaa, kyllä meidän täytyy saada myöskin näitä yrittäjyyttä edistäviä toimia käyntiin. Näitä tullee sisältymään yrittäjyysohjelmaan.

Tärkeänä pidän myös sitä, että hallitus tulee lupauksensa mukaisesti tänä syksynä ulos myös verotuksellisin ja muin keinoin, joilla pyritään turvaamaan suomalaisen merenkulkuelinkeinon tulevaisuus. Vähin vaatimus tietysti olisi se, että meillä merenkulun osalta olisi samanlaiset kilpailuedellytykset kuin on esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa, ehkä myöskin muissa unionin maissa. Tältä osin jään odottamaan, mitä hallitus tulee esittämään.

Yrittäjyyden ja työllisyyden kannalta on erinomaista myös se, että teknologiapolitiikan määrärahoihin tehdään tuntuva, yli 7 prosentin korotus tähän vuoteen verrattuna. Myös Tekesin määrärahoja on tarkoitus korottaa 30 miljoonalla markalla.

Kaikkinensa, herra puhemies, huomaan, että ylitän tässä aikaa. Totean, että budjetin peruslinja on hyvä ja sitä voi puolustaa.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Esitän syvän huoleni kuntien heikentyneistä mahdollisuuksista turvata asukkailleen välttämättömät peruspalvelut.

Talousarvioesitys ei ole vuosiin ollut kuntatalouden kannalta näin heikko. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 99 budjetin nettovaikutus kuntatalouteen on negatiivinen. Valtiovarainministeriön omien laskelmien mukaan ilman indeksikorotuksia budjetti on jopa 52 miljoonaa euroa miinusmerkkinen. Ensi vuoden talousarviossa ajatukset peruspalvelubudjetista, vakauden ja ennustettavuuden takaamisesta kunnille, on heitetty romukoppaan. Kuntien velvollisuuksia ja tehtäviä ollaan lisäämässä, mutta riittävää rahoitusta uusien velvoitteiden toteuttamiseen ei sen sijaan ole luvassa. Kunnat pakotetaan velanoton ja palveluiden laadun heikentämisen tielle.

Mielestäni eduskunnan onkin tarkkaan pohdittava, kuinka hallituksen lupaama mutta budjettiesityksessä hylkäämä tavoite turvata kunnille kestävä palveluiden rahoitus toteutetaan. On tärkeää, että täällä eduskunnassa tarkastellaan erilaisia kuntia, pieniä kuntia, keskisuuria kuntia ja suuria kaupunkeja, sitten erikseen Pääkaupunkiseutua, minkälaiset mahdollisuudet näillä alueilla, näillä kunnilla on turvata palvelut. Ei ole oikein, että puhumme kuntataloudesta vain keskimääräisinä arvoina.

Totean, arvoisa herra puhemies, että myöskin oikeuskansleri ja perustuslakivaliokunta ovat tähän asiaan kiinnittäneet huomiota ja tällaista tarkempaa tarkastelua vaatineet. Esimerkiksi opetustoimen uudet velvoitteet peruskoulun eka- ja tokaluokkalaisten aamu- ja iltapäivätoiminnasta sekä esiopetuksen kuljetuksista ovat alibudjetoituja. Kun kunnat sitten joutuvat rahoittamaan oman osuutensa lisäksi tämän kyseisen vajeen, merkitsee se myös sitä, että perusopetukseen käytettävät voimavarat tosiasiallisesti pienenevät. Tämä taas merkitsee suurempia luokkakokoja ja erityisopetuksesta tinkimistä esimerkiksi. Näin ei missään nimessä pidä päästää tapahtumaan.

Itse aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämissä pitää ehdottomasti hyödyntää kolmannen sektorin eli järjestöjen, seurakuntien ja yrittäjien panosta. Perheiden valinnanmahdollisuus on myös tässä yhteydessä turvattava, ja pidän tärkeänä, että eduskunta arvioi ja mahdollisesti tekee ne korjaukset tuohon hallituksen hieman torsoksi jääneeseen esitykseen aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittämistä koskevaksi laiksi, koska näyttää, että jos tuo laki tuollaiseksi jäisi, se kyllä pahasti vaurioittaisi aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittämistä tulevaisuudessa.

Erityisen huolissani olen suurten kaupunkien heikentyneistä mahdollisuuksista turvata palvelut. Sen sijaan hallitus on kaupunkilaiset kokonaan unohtanut, siltä ainakin meistä pääkaupunkiseutulaisista tuntuu. Vanhasen hallituksen ensimmäinen talousarvioesitys on täysin ristiriidassa ennen vaaleja Pääkaupunkiseudun ihmisille annettujen lupausten kanssa. Budjettiin ei sisälly yhtään konkreettista helpotusta Pääkaupunkiseudun vaikeaan tilanteeseen. Päinvastoin hallitus on koko kesän tehnyt ehdotuksia kaupunkilaisten elämän kurjistamiseksi. Milloin on oltu rajoittamassa asuntolainojen verovähennysoikeuksia, milloin on ehdotettu kunnallisten asiakasmaksujen nostoa muuttamalla ne tulosidonnaisiksi. Näiden ehdotusten toteutuminen tekisi varsinkin suurissa kaupungeissa, joissa asumiskustannukset ovat kovin korkeat, tavallisen keskituloisen perheen ja yksineläjän arjesta entistä kalliimpaa ja lähes sietämätöntä. Mielestäni hallituksen tulisikin yksiselitteisesti irtisanoutua näistä ehdotuksista, joita mitä ilmeisimmin kesän aikana hyvin vakavasti on esitetty.

Kuntien oikeus yhteisöverotuottoon on turvattava ja virheellinen yhteisöveropäätös on korjattava mahdollisimman nopeasti. Yhteisöveron tuotto on aivan välttämätön osa Pääkaupunkiseudun palveluiden rahoitusta, ja toivon, että tämän hallitus ymmärtää.

Hallituksen lapsilisäesitys on epäoikeudenmukainen ja merkitsee monilapsisissa perheissä lapsilisän reaaliarvon laskua. Lapsilisäkorotus on hyvin tervetullut, mutta mielestäni se tulisi kohdentaa kaikkiin alle 7-vuotiaisiin lapsiin. Alle kouluikäisten lasten perheiden köyhyysriski on suurin, ja nuorilla perheillä menot ovat useimmiten suurimmat. Mielestäni siinä hallitus kyllä ansaitsee ehdot, jos täällä sanotaan, että tällä vaalikaudella on tarkoitus lapsilisiä korottaa, koska kyllä tämä linjaus, mikä lapsilisistä täällä on tehty, merkitsee sitä, että monien perheiden lapsilisien ostovoima päinvastoin pienenee. Toivon todella, että tähän asiaan eduskunta voisi tehdä korjauksen, ja toivon, että lapsilisät sidottaisiin indeksiin, niin kuin me viime vaalikaudella yksimielisesti täällä päätimme.

Mielestäni tämä yhden lapsen perheiden suosiminen on hyvin kielteinen perhepoliittinen signaali ja täysin vastakkainen sille, mitä esimerkiksi pääministeri Vanhanen on useissa puheissaan esittänyt. Toki tämä lapsilisän taso ei ratkaise lasten hankintaa. Paljon merkittävämpää on se, millainen on vanhempien, varsinkin naisten ja äitien työmarkkina-asema. Mielestäni hallituksen on kiirehdittävä toimiaan työelämän tasa-arvon edistämiseksi, erityisesti vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten jakamista tasapuolisesti vanhempien työnantajien kesken on kiirehdittävä. Myös monet muut hankkeet, joista paljon puhuttiin ennen vaaleja liittyen työelämän tasa-arvon edistämiseen, mielestäni pitäisi nyt vahvasti nostaa esille ja viedä eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Hallitus on myöntänyt useaan otteeseen, että hallitusohjelman toimenpiteet eivät ole riittäviä, jotta työllisyyttä ja valtiontaloutta koskevat hallitusohjelman tavoitteet toteutuisivat. Budjettiesitystä lukiessa tähän hallituksen huoleen voi yhtyä. Työministeri Filatovin uhkaus siitä, että työllisyyspolitiikassa ei tehdä mitään muita muutoksia kuin se, että lisätään työvoimapolitiikan toimeenpanon määrärahoja, näyttää ikävä kyllä toteutuvan. Hallituksen sokea usko työvoimapolitiikan temppuihin on mielestäni hyvin hämmästyttävä, ja tämä hallituksen lykkäyslinja pahentaa työttömyyttä ja jättää yrittäjät epävarmuuteen. Tämä on ikävä tosiasia. Kyllähän on niin, että tästä ensi vuoden talousarviosta puuttuvat tehokkaat työllisyystoimet, ne uudet ajatukset ja asiat, joita kovin paljon vaalien alla esitettiin. Tiedän, että niitä selvitellään, mutta meillä ei todellakaan ole kauan aikaa odottaa, työllisyystilanne heikkenee hetki hetkeltä.

Arvoisa puhemies! Mielestäni eduskunnan on uudelleen arvioitava työllisyyden edistämiseen suunnatut voimavarat, jotka tässä budjetissa ovat, ja ainakin työnantajamaksujen porrastuksesta matalapalkka-aloilla ja kotitalousvähennyksen laajentamisesta pitäisi tehdä etenemispäätökset jo tämän talousarvion käsittelyn aikana.

Suvi-Anne Siimes /vas:

Arvoisa puhemies! Yksi harvoin käytetty, mutta lukkoon hyvin sopiva avain budjettiesityksen ja sen sisältämän verolinjauksen tarkasteluun on toteamus, että budjetti on pitkälti rakennepolitiikkaa suhdannepolitiikan kaapuun puettuna. Rakennepolitiikka onkin Suomen taloudessa tarpeen, sillä työttömyys on edelleen sietämättömän suurta ja irtisanomisuutiset siitä huolimatta jokapäiväisiä. Rakennepolitiikkaa tarvitaan myös siksi, että maamme väestö vanhenee, samalla kun kansainvälinen kilpailu kiristyy koko ajan. Siksi on mietittävä, miten me pärjäämme ja toimimme edessä olevien muutosten edessä.

Mutta onko hallituksen esittämä mittava verojen alentaminen todella paras ja tehokkain lääke taloutemme rakenneongelmien ratkaisemiseen, ja onko se paras lääke edes meneillään olevan suhdannetaantuman taltuttamiseen, kuten pääministeri ja valtiovarainministeri väittävät? Minun mielestäni ei ole. Suomen rakennepoliittiset haasteet ovat työllisyyden parantaminen ja työllisyysasteen nosto sekä väestön vanhenemiseen vastaaminen. Rakennepolitiikan kutistaminen pelkäksi ansiotulojen verojen alentamiseksi on huono vastaus kumpaankin niistä.

Verojen alentamisen tutkittu vaikutus työllisyyteen on monella tapaa epäselvä. Jonkinlaista näyttöä on siitä, että pienipalkkaisen työn verotuksen keventäminen vaikuttaisi työllisyyteen myönteisesti. Sikäli kuin niin on, suuri osa hallituksen veronalennuksista menee väärään osoitteeseen, sillä pääosa kevennyksistä suuntautuu aivan muille kuin pienituloisille ansiotulonsaajille, muista pienituloisista nyt puhumattakaan. Kuten ed. Outi Ojala täällä eilen totesi, yli miljoona suomalaista aikuista jää kokonaan veronkevennysten ulkopuolelle, ja niinpä Vanhasen hallituksen veronkevennysten todellinen tarkoitus onkin rakenteellinen julkisen sektorin ja yhteisen sektorin roolin pienentäminen ja suhdannevaikutus on vain savuverho tämän tavoitteen edessä.

Arvoisa puhemies! Myös köyhyys on rakennepoliittinen ongelma, vaikka siitä ei juuri Ecofinin eikä epävirallisen euroryhmän pöydissä puhuta. Sitäkään ongelmaa veronalennuspolitiikka ei ratkaise. Lisäksi voi olla, että koko hallituksen lanseeraama matalapalkkastrategia, siis se pienipalkkaisten ja huonostituottavien palvelualojen työpaikkojen luominen, josta pääministeri eilen puhui, on työllisyyden parantamisen ja työllisyysasteen nostamisen suhteen väärä. Köyhyysongelmaa se ei ainakaan ratkaise. Kovan kansainvälisen kilpailun maailmassa Suomi ei voi ikinä pärjätä tämän päivän todellisille matalapalkkamaille. Siksi rakennepolitiikka tulee perustaa koko kansan korkean koulutuksen ja osaamisen ja niistä nousevan paremman tuottavuuden varaan, ei suinkaan matalien palkkojen ja niillä kilpailemisen varaan.

Korkea koulutus ja kaikkien työikäisten osaamiseen panostaminen ovat myös erittäin hyvä keino kompensoida niitä tuottavuuden ja talouden kasvuvauhdin menetyksiä, joita väestön ikääntymisestä väistämättä seuraa. Oikeammat rakennepolitiikan välineet löytyvät siksi korista, johon on pakattu koulutuksen korkea taso ja laatu, osaamisen kehittäminen ja alue- ja elinkeinopolitiikasta huolehtiminen. Talousarvioesityksen eväskorista löytyy kuitenkin pääosin aivan muuta. Veronalennuslinjan vastinparina on kurjistuva kuntatalous ja se, että koulutuksen laadusta ja jopa määrästä täytyy monissa kunnissa ensi vuonna tinkiä. Tuntikehyksiä leikataan, luokkakokoja kasvatetaan ja esimerkiksi lukioon pääsyn kynnystä joudutaan monin paikoin nostamaan, samalla kun tukiopetukseen ja kouluavustajien palkkaamiseen varattuja varoja karsitaan. Myös kuntien mahdollisuudet panostaa oman alueensa elinkeinopolitiikkaan pienenevät, joten niiltä osin rakennepolitiikka kulkee nyt aivan väärään suuntaan.

Arvoisa puhemies! Heikon talouskasvun pilvet lepäävät tällä hetkellä sakeina sekä Suomen että maailmantalouden päällä, ja sään selkenemisen merkit ovat ekonomistien toistuvista plus-merkkisistä ennusteista huolimatta edelleen epäselvät. Suhdannepoliittinen elvytys on siksi paikallaan ja budjettiesityksen elvyttävä panostus sinänsä oikea. Jopa jonkin asteinen velanottokin on tässä suhdannetilanteessa perusteltua. Mutta onko kertarysäyksellä ja kokonaan velkarahalla toimeenpantava veronalennus todella paras tapa elvyttää taloutta? Tuoko se parhaiten uusia työpaikkoja? Onko veronalennuksesta lääkkeeksi Kemijärveltä lähtevän Salcompin tai jonkin muun vastaavasta syystä toimintansa ulkomaille siirtävän yrityksen aiheuttamiin paikallis- ja aluetalouden ongelmiin? Tuovatko veronalennukset uusia tilauksia hiipuvista vientimarkkinoista kärsivälle perusteollisuudelle? Vastaus on: eivät tuo, eikä niistä ole uusien innovaatioiden eikä markkinointiponnistustenkaan moottoriksi.

Vientiteollisuuden ongelmat tai yksinkertaisen kokoonpanotyön ulkomaille siirtymisen riskit eivät juurikaan riipu ansiotulojen verotuksesta eivätkä edes suomalaisten kotitalouksien kasvavasta ostovoimasta. Niihin vaikuttavat aivan muut asiat. Siksi suhdannepoliittista helpotustakin pitäisi etsiä sellaisista toimista, jotka säilyttävät työtä vaille jäävien ihmisten ammattitaitoa ja työmarkkinoihin kiinnittymistä. Suhdannepolitiikassa ja myös suhdannepolitiikaksi naamioidussa rakennepolitiikassa tarvitaankin nyt aivan muita paukkuja kuin verotuksen mittavaa alentamista. Joitakin nallipanoksia budjettiehdotuksesta toki löytyykin, mutta varsinaiset paukut ovat Suomen talouden ongelmien kannalta väärissä paikoissa.

Kokonaan oma kysymyksensä on se, mitä hallitus tekee, jos pilvet Atlantin yllä eivät osoitakaan hajoamisen merkkejä; mitä se tekee, jos kasvu ei käynnistykään tilanteessa, jossa talouspolitiikan eväät on jo kertaalleen käytetty verojen alentamiseen. Laittaako hallitus silloin lapun luukulle ja laatii Liisan listan, jolla hyvinvointipalveluita, siis koulutusta, terveydenhuoltoa ja sosiaaliturvaa, leikataan? Se ainakin olisi väärä viesti. Peruspalveluista ja kansalaisten hyvinvoinnista huolehtiminen on asia, josta täytyy kantaa vastuu kaikkina aikoina ja kaikissa tilanteissa, siis myös silloin, kun kasvu on huonoa tai ekonomistien talousennusteet epäonnistuneita.

Hallituksen valitsemaan peruslinjaan liittyy siksi iso riski myös palveluiden rahoittamisen ja niistä huolehtimisen näkökulmasta. Vaikka olenkin oppositiossa, toivon totisesti, ettei tuo riski laukea. Lisäksi toivon, että hallitus kertoo vielä tämän budjettikäsittelyn aikana sen, mitä muita rakenteellisia toimia se on oikein ajatellut toteuttaa ja tuoda tänne eduskuntaan päätettäväksi ylisuurten veronalennusten lisäksi. Rakennepolitiikka ei hoidu pelkästään sillä, että sitä naamioidaan suhdannepolitiikaksi, mutta ei se hoidu silläkään, että kaikki vaikeat päätökset haudataan hamaan tulevaisuuteen. Ennätysnopealla budjettiriihellä ei kannata kehuskella, jos kaikki oikeat päätökset ja ehdotukset jäävät tekemättä.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Kun entinen veroasioista vastaava ministeri täällä toistaa samaa väitettä, mikä on tullut siellä täällä aikaisemminkin sanotuksi, niin haluan pari sanaa siihen väitteeseen kommentoida. Tuo väite kuului suurin piirtein siihen tapaan, että veronkevennykset tässä nyt kohdistuu nimenomaan suurituloisille jotenkin taikka tämä ei huomioi pieni- ja keskituloista veronmaksajaa niin kuin pitäisi.

Haluan palauttaa vain lyhyesti mieleen, että siitä henkilöverotuksen 800 miljoonan euron kevennyksestä 365 miljoonaa euroa tulee näitten asteikkojen alentamisen kautta. Eikö niin, entinen ministeri Siimes? Tämä asteikkoalennus menee sekin aika pienituloisille, kun nimenomaan palkansaajista on puhe. 435 miljoonaa on se osa tästä kevennyksestä, joka käytetään nimenomaan ansiotulovähennyksen ja tulonhankkimisvähennyksen lisäämiseen, jotka kohdistuvat valtaosaltaan juuri pienituloisille ja vähän vähemmässä määrin keskituloisille. Kun mennään suurituloisiin, he eivät saa ensimmäistäkään senttiä tästä veronkevennyksestä.

Elikkä kun muistelen vähän menneitä aikoja ja sitä, miten aikaisemmin on menetelty, minusta tässä on erittäin radikaali painotus nyt nimenomaan pieni- ja keskituloisten suuntaan, ja se on hyvä.

Suvi-Anne Siimes /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! En nyt ihan niele sitä väitettä, että tämä Vanhasen hallituksen ensimmäinen iso veronalennus olisi se kaikkein oikeudenmukaisin, mitä Suomessa on tehty. Siinä on toki elementtejä, jotka ovat järkeviä, jos ylipäätänsä ajatellaan, että ansiotulojen verotusta kevennetään. Mutta minun pointtini äskeisessä puheenvuorossani oli juuri se, että mielestäni hallitus näillä suurilla kertarysäyksellä annettavilla veronkevennyksillä tekee oikeasti rakennepolitiikkaa väittäessään tekevänsä suhdannepolitiikkaa. Tätä myydään kansalaisille pelkkänä elvytyksenä.

Oikeasti ja myös valtiovarainministeriön virkamieslogiikan mukaisesti tässä selkeästi tehdään toimenpiteitä, joilla alennetaan veroastetta, pyrkimyksenä pienentää julkisen sektorin roolia yhteiskunnassa. Mielestäni, arvoisa ministeri Pekkarinen, tämä on asia, josta voimme olla ja olemme tässä salissa ja tässä talossa hyvin voimakkaasti eri mieltä. Mielestäni rakennepolitiikassa tarvitaan toisenlaisia painotuksia, ja veronkevennysten rooli suhdannepolitiikassa voisi vasemmistoliiton mielestäni olla paljon pienempi kuin mikä se hallituksen linjassa on.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen hallitus adoptoi edeltäjänsä hallitusohjelman, joka lupaa 100 000 uutta työpaikkaa vaalikauden aikana. Se ei lupaa puolittaa työttömyyttä, eikä se määrittele sitä, mitä työmarkkinoilla muutoin tapahtuu sen toimikauden aikana. Lipposen hallitukset epäonnistuivat työttömyyden puolittamisessa, ja Vanhasen hallituksen alkutaival on ollut työpaikkojen katoamisen aikaa lähes 1990-luvun alun malliin. Viimeksi mainitusta ei voi toki syyttää Vanhasen hallitusta. Ylikansalliset yhtiöt toimivat karuimman mallin mukaan maksimoidakseen taloudellisen tuloksensa asemamaasta, työntekijöistä inhimillisinä olentoina välittämättä. Tämä on se toimintaympäristö, jossa noiden 100 000 uuden työpaikan pitäisi syntyä.

Hallitus on kuluneen kesän ja alkusyksyn aikana paljastanut suurin piirtein kaikki korttinsa, joten sen toimintapolitiikan arviointi on mahdollista. Se tunnistaa taloudellisen taantuman ja katsoo tilanteen olevan niin pahan, että velkaelvytyksellä on yritettävä lisätä kotimaista kulutusta, joka toisi lisää työpaikkoja. Mielenkiintoista on mitoitus: Hallitus uskoo, että prosentin veroale tuottaa kuvatun vaikutuksen. Tätä politiikkaa on arvioitava yleisessä eurooppalaisessa viitekehyksessä. Yleensäkin arviointi pitäisi tehdä aina siinä. Toimimmehan yhtenäisvaluutan oloissa avoimilla yhteisillä sisämarkkinoilla.

Suomen hallituksen ohella Ranskan hallitus on valinnut saman taktiikan. Pääministeri Raffarinin hallitus on kuitenkin valinnut 1 prosentin sijasta 3 prosentin tuloverojen alen. Se johtaa Ranskassa voimakkaaseen budjettialijäämään. Ranska rikkoo näin jo toista vuotta peräkkäin EU-maiden sopimusta, jonka mukaan julkisen talouden alijäämä ei saa olla yli 3:a prosenttia bruttokansantuotteesta.

Arvoisa puhemies! Ranskan esimerkillä on monta merkityksellistä vaikutusta myös Suomeen. Ensinnäkin, tuloverojen 1 prosentin alennuksella ei voida olettaa olevan juuri mitään merkityksellistä työllisyyttä kohentavaa vaikutusta. Toiseksi, Suomi on tekemässä velkaa tilanteessa, jossa sen markkinakilpailijat, Ranskan ohella myös Saksa ja Italiakin, eivät välitä niin sanotuista Emu-kriteereistä yhtään mitään.

Velan tekemisen sijasta Suomen hallituksen olisi tullut valita sisäisen infran vahvistamisen tie keräämällä sitä varten varoja kansalta. Nyt hallituksen budjettiesityksessä kurimuslistalla ovat niin perustienpito, rautatieliikenne kuin joukkoliikennekin. Sijoittaminen niihin loisi valittua keinoa varmemmin toimeliaisuutta maan eri osiin. Nyt valittu veroalelinja vaikuttaisi parhaimmillaankin vain suurimmissa asutuskeskuksissa. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että hallitusta vetää Suomen keskusta, joka on oppositiossa kantanut huolta maan kaikista osista.

Kolmanneksi, nyt on nähty, että mallioppilaspolitiikka EU:ssa ei tuota merkittävää taloudellista hyvää, ei edes todella maltillinen tulonjakopolitiikkakaan. Nyt on valttia etsittävä muun muassa mallikelpoisesti maan rajojen sisäpuolella toimivasta logistiikasta. Se merkitsee aktiivista sijoittamista tulevaisuuteen. Nyt hallitus toimii juuri päinvastoin. Tätä ei pidä äänestämättä hyväksyä.

Sijoittaminen valtakunnan liikennejärjestelmään on perusteltua myös laajemmin maailmantalouden näkökulmasta. Yhdysvallat on politiikallaan osoittanut, että nyt on käynnistynyt taistelu maapallon jäljellä olevista uusiutumattomista luonnonvaroista, niistä ensimmäisenä raakaöljyvarannoista. Tämä on johtava lähitulevaisuudessa näiden energianlähteiden pysyvään reaalihintojen kohoamiseen. Viisas yhteiskunta tunnistaa ajan merkit ja ryhtyy pikaisesti kehittämään uusiutuviin energianlähteisiin perustuvaa energiahuoltoa. Suomen kaltaisessa maassa tähän on erinomaiset mahdollisuudet. Sijoittaminen siihen luo välittömästi työpaikkoja ja taloudellista toimeliaisuutta. Päästökaupassa se on todellista kauppatavaraa.

Pitkällä aikavälillä uusiutuviin energianlähteisiin perustuva energiahuolto pyörittää euroja maan rajojen sisäpuolella, millä on suuri kansantaloudellinen merkitys. Nyt on tällaisen politiikan etsikkoaika. Tämänkin uskoisin sopivan erityisen hyvin Suomen keskustan politiikkaan. On itsestään selvää, että uusiutuviin energianlähteisiin perustuva järjestelmä edellyttää väyläverkoston hyvää kuntoa ja logistisen järjestelmän toimivuutta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen budjettiesitys on alijäämäinen. Sen ei tarvitsisi olla sitä edes hallituksen valitsemalla veroalepolitiikalla, jos verohallinto keräisi tarmokkaasti ne verot ja maksut, joista eduskunta on jo päättänyt. Valtiolta jää nimittäin miljardeja euroja verotuloja saamatta harmaasta taloudesta ja ylikansallisesti mahdollisesta veronkierrosta johtuen. Varsinainen talousrikollisuus on viime aikoina entisestään laajentunut ja kerännyt piiriinsä entisten toimijoiden lisäksi huume- ja muuta rikollisuutta.

Tyydytyksellä on pantava merkille, että hallitus budjettiriihessään lisäsi miljoonan euron verran panostusta talousrikollisuuden nujertamiseen. Eduskunta voisi laittaa oman kortensa kekoon lisäämällä 10 miljoonaa euroa harmaan talouden kuriin saattamiseen. Tämä sijoitus juuri tässä vaiheessa pelastaisi hallituksen budjettipolitiikan sen jäljellä olevana toimikautena, olkoon se nyt sitten mikä tahansa. Pelkkä rahallinen panostus talousrikostutkintaan ei kuitenkaan yksin riitä, vaan tarvitaan niitä lainsäädännöllisiä toimia, joita alan johtavat tutkijat ovat ehdottaneet.

Kuten aiemmin totesin, maammekin joutuu ottamaan yhä selvemmin huomioon kansainvälisen toimintaympäristön. Fossiilisten energianlähteiden reaalihinnan kohoaminen vaikuttaa erityisesti maapallon köyhimpien alueiden ihmisten elämään, mikä laajentaa rikkaiden ja köyhien välistä kuilua. Kansainvälisen kehitysavun tarve lisääntyy, samoin tarve ohjata turvaavasti käytettävissä olevia varoja kestävää taloutta edistäviin tarkoituksiin. Jotta kehitysapuun saataisiin jotakin uutta ja ainutlaatuista, nyt pitäisi ottaa käyttöön professori Tony Atkinsonin ehdottama kansainvälinen lotto. Sillä voitaisiin kerätä ylikansallinen potti kehitysyhteistyöhön.

Arvoisa puhemies! Ehdotukseni kuuluu, että kun Suomella ja eduskunnalla on mitä erinomaisinta asiantuntemusta näissä asioissa, niin Suomi olisi aloitteellinen ja ryhtyisi hoitamaan näitä asioita YK:lle Suomesta käsin.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade herr talman! Budgeten för nästa år är inte ett dokument som innehåller stora överraskningar. Samma ekonomiska linje, som varit rådande under de senaste åren, fortsätter trots att regeringsbasen har förändrats. Den konjunktursvacka som råder i världsekonomin sätter sina spår i den finländska ekonomin och begränsar svängrummet i statsbudgeten.

Regeringsprogrammets huvudmål — ökad sysselsättning och utvecklande av välfärdssamhället — genomsyrar budgetförslaget. Målet att öka sysselsättningsgraden till 75 procent är ambitiöst och kräver åtgärder i båda ändorna av individens arbetsliv om det skall kunna förverkligas.

Budgeten beaktar familjepolitiken bättre än på länge, en sak som bör noteras med tillfredsställelse.

En central fråga för den enskilda medborgaren är hur den offentliga servicen fungerar. Kommunerna har serviceansvaret och skall se till att de lagstadgade uppgifterna sköts på ett tillfredsställande sätt. Budgetförslaget är neutralt i förhållande till kommunerna, varför vi kan utgå ifrån att den kommunala ekonomin inte rubbas av statsbudgeten.

Det är ändå nödvändigt att komma ihåg att kommunerna i genomsnitt lever i ekonomiskt trångmål. Vi får inte hemfalla till att tro att det är endast de kommuner som drabbats av skattebortfall vid omfördelningen av samfundsskatten som har problem. Många avfolkningskommuner har kroniska problem som säkert är lika besvärliga som till exempel huvudstadsregionens nyuppkomna problem.

Herra puhemies! Olen tietoinen siitä, että on vaikeaa merkittävästi laajentaa talousarviota. Haluan kuitenkin viitata muutamaan ongelma-alueeseen, jotka mielestäni pitäisi ratkaista.

Aluepolitiikalla on näkyvä rooli Vanhasen hallituksen hallitusohjelmassa. Jotta aluepolitiikka toimisi, perusrakenteiden täytyy olla kunnossa. Kansalaisten samanarvoinen kohtelu asuinpaikasta riippumatta vaatii, että saatavilla on nopeita tietoliikennemahdollisuuksia. Suomi ei ole vielä tosissaan aloittanut laajakaistayhteyksien laajentamista samanarvoisella yhteiskunnallisella tuella. Haluan muistuttaa, että nopeiden tietoliikenneyhteyksien tarve ei ole maaseudulla pienempi kuin esimerkiksi Helsingissä.

Perustieverkon parantaminen ja kunnossapito on maaseudun tulevaisuudelle kohtalon kysymys. Kun etäisyydet ovat pitkät, tien laatu on ratkaiseva valittaessa asuinpaikkaa. Siellä, missä etäisyydet ovat lyhyet ja tienkäyttäjiä paljon, teiden huolto pannaan etusijalle valitettavasti vähemmän liikennöityjen teiden kustannuksella. Talousarvio sisältää vähennetyn määrärahan perustienpidolle verrattuna viime vuoteen. Se sopii huonosti yhteen pyrkimykseen harjoittaa aktiivista aluepolitiikkaa ja pitää koko maa elossa. Talousarvio ei myöskään sisällä korotettua määrärahaa yksityisille teille, jotka ovat toinen elintärkeä tieryhmä haja-asutusalueille.

Myös kireissä talousarviokehyksissä on oltava tilaa uusien palvelumuotojen aloittamiselle. Turkistarhaus on maaseudulle merkittävä elinkeino, jonka harjoittajat tekevät työtä seitsemän päivää viikossa. Jotta elinkeino olisi puoleensavetävä nuoremmille sukupolville, vaaditaan järjestettyä vapaata. Hallinnollinen osuus hoidetaan helposti Melan ylläpitämien kehyksien sisällä, usein niin, että kuntien maaseutulautakunnat hoitavat käytännöllisen työn. Pohjanmaalla on kahdessa kunnassa menossa projektin muodossa kokeilu, josta saadaan kokemuksia, miten lomituspalvelu toimii turkiseläinten tarhaamisessa. Kokemukset ovat tähän asti olleet tavattoman hyvät, ja projektin ei pidä raueta ilman seurantaa koko elinkeinossa. Osa projektin rahoituksesta tulee Pohjanmaan te-keskuksesta. Minä jätän talousarvioesityksen, jossa esitän, että määräraha turkistarhojen vuosilomia varten otetaan mukaan ensi vuoden budjettiin.

Herr talman! Jag vill avsluta med att konstatera att jordbruksnäringen och därmed hela landsbygden upplever en stor oro över vad EU:s lantbruksreform kommer att betyda för näringen och vad slutresultatet av artikel 141-förhandlingarna kommer att vara. Båda dessa ödesfrågor har en betydligt större bärvidd än enbart lantbruksföretagarnas ekonomi. Hela vår regionala utveckling har sin hörnsten i lantbrukets framtidsutsikter. Jordbruket står för en stor del av den infrastruktur som är behövlig och nödvändig för all annan företagsverksamhet på landsbygden.

Regeringen måste helt enkelt få fram ett bra resultat i artikel 141-förhandlingarna. Min uppfattning är att första prioritet bör tillskrivas ett icke sjunkande stöd som ger näringen en signal om att det nationella stödet existerar också efter tio år och till och med längre in i framtiden. Slutligen: regeringen och alla vi här i riksdagen måste komma ihåg att en levande landsbygd inte går att importera.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Minulla on ikävä Paavo Lipposen hallitusta, ei sen takia, että Paavo on niin söpö, ei siksi, että Paavo Lipposen hallitus olisi tehnyt niin erinomaista politiikkaa, vaan siksi, että Paavo Lipposen hallituksen puheet ja teot olivat jokseenkin sopusoinnussa.

Viikonloppuna listasin niitä lupauksia, joita vaalikentillä puoli vuotta sitten tehtiin, ja vertasin niitä keltaisen budjettikirjan lupauksiin. Siinä on huikea ero Paavon ja Matin puolueilla. Suosittelen, että jokaisen maalaiskunnan kuppilan ja taajamien kaljabaarien levyautomaatteihin tilataan uusi levy 1970-luvulta. Petetyt äänestäjät voivat nyt kuunnella Taisto Ahlgrenin Pettäjän tie -tangoa. Tämä 30 vuotta sitten levytetty melankolinen tango voi nousta uudelleen supersuosituksi, kun keskustaa äänestäneille selviää tänä syksynä, millainen puolue Suomen keskusta on puheissaan ja teoissaan.

Moni kunnanjohtaja huokaili helpotuksesta, kun keskusta voitti vaalit. Ajateltiin, että nyt pienetkin pärjäävät. No, mitä on tapahtunut? Keskustalaisessa pikku kunnassa Pohjois-Savossa tulevaisuuden näkymät kuulostavat seuraavilta: Sosiaalitoimen ja terveystoimen palvelujen kysyntä kasvaa, kun vanhusväestö lisääntyy ja vanhuuden vaivat runtelevat yhä useampia. Kunta ei pysty tulevina vuosina vastaamaan lakisääteisistä palveluistaan tällä tulokehyksellä eikä täyttämään kuntalain 65 §:n mukaista alijäämän kattamisvelvollisuuttaan. Tässä kunnassa keskusta oli eduskuntavaalien ylivoimainen voittaja. Keskusta oli ennen vaaleja kuntien ystävä. Nyt Kuntaliitto sanoo hallituksen budjettiesityksestä, että se ei korjaa kuntatalouden alijäämäisyyttä. Kuntien talous kiristyy edelleen ensi vuonna.

Nuori äiti Pohjois-Savossa kertoi äänestäneensä keskustaa sen takia, että se välittää lapsiperheistä. Näin hän oli kuullut keskustalaisen edustajan sanovan torilla. Äidille oli luvattu vaalikentillä, että äitiyspäivärahan minimi nousee ainakin työttömyysturvan peruspäivärahan tasolle. Eläkeläisten paneelissa Kuopiossa toissa maanantaina keskustalainen kansanedustaja Rauno Kettunen totesi, että oli tullut luvattua liikoja ennen vaaleja. Ensi kerralla olisi viisainta olla lupaamatta mitään. Kun kuulin ed. Kettusen lauseen, varmistuin siitä keskustan vaalistrategiasta, että keskustan oli hinnalla millä hyvänsä voitettava vaalit, jopa pettämällä äänestäjiä. En voi kuin ihmetellä, miksi kukaan uskoo puolueeseen, joka pettää näin.

Voi Koposen Tyyneä Pohjois-Savosta, kun hän repesi riemuun ja ponnahti kiikkutuolistaan keskustan voitettua vaalit! Tyynelle ja muille eläkeläisille oli luvattu vaalipaneeleissa keskustan ehdokkaiden suulla, että eläkeläiset vihdoinkin saavat korotuksia pieniin eläkkeisiinsä. Nyt hän voi vain hyräillä Taisto Ahlgrenin Pettäjän tie -tangon sanoja.

Opposition tehtävä on esittää vaihtoehtonsa, jos se näkee, ettei hallitus hoida hommaansa kunnolla. Pääoppositiopuolue kokoomus ei ole esittämässä omaa varjobudjettiaan, koska se on niin tyytyväinen hallituksen esittämään veronalennuslinjaan. Hallituksen veronalennuksesta hyötyy 5 000 euroa kuukaudessa hankkiva kansanedustajaa euromääräisesti kolme kertaa enemmän kuin 1 000 euron kuukausituloa nauttiva. Voi vain kysyä, miten nyt keskustan aikana verotuksen painopiste on muuttunut Lipposen kahdeksan vuotta jatkuneesta taipaleesta. Keskusta huiputti tässäkin asiassa kansaa.

Hyvät äänestäjät, teille haluan sanoa, että napin painallus täällä eduskunnassa merkitsee paljon enemmän kuin puolen tunnin puhe tupaillassa. Hyvät median edustajat, pyydän: Selvittäkää ihmeessä kansalaisille, millä eri vaihtoehdoilla puolueet haluaisivat tässä salissa jakaa kansalaisten yhteiset varat.

Me kristillisdemokraatit olemme jo laatineet tasapainossa olevan varjobudjettimme. Poimin siitä vain muutaman esimerkin.

Kd:n vaihtoehdossa jokainen nälkäinen saa etua. Kun esitämme ruoan arvonlisäveron alentamista 12 prosenttiin, siitä hyötyvät eniten pienituloiset, opiskelijat ja lapsiperheet.

Miten hallituksen budjettiesitys vastaa ihmisten yhä suurempaan turvallisuuden kaipuuseen? Demariministeri Kari Rajamäki on ansiokkaasti nostanut esiin hallinnonalansa epäkohtia. Poliisin keskeiset tehtävät lisääntyvät ja vaikeutuvat, poliisipalvelut ovat heikentymässä hälyttävästi, kuuluu viesti poliisivoimista. Ministeri kantaa vain huolta, mutta ei esittänyt budjettiin lisävaroja poliisille. Hänen tavoitteenaan on vain, ettei poliisin virkoja vähennetä.

Kristillisdemokraattien varjobudjetissa esitämme poliisin toimintamenoihin lisää 10 miljoonaa euroa. Tällä rahalla perustettaisiin muun muassa 250 uutta poliisin virkaa. Poliisipalvelujen saatavuus on kansallisen turvallisuuden kannalta merkittävää, vaikka se ei ole ainut asia ihmisen turvallisuuskaipuuseen vastaamisessa. Erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa poliisin toimintavalmius on vähentynyt merkittävästi. Kd:n kriminaalipoliittisessa ohjelmassa on tavoitteena saada nykyiset puuttuvat 1 000 poliisin virkaa täytettyä kuluvan vaalikauden aikana.

Kristillisdemokraatit eivät unohda myöskään kaukaisia lähimmäisiä, elämmehän yhdessä maailman rikkaimmista maista. Kehitysyhteistyömäärärahoja haluamme korottaa 15 miljoonalla eurolla. Näin saavuttaisimme välitavoitteen eli 0,4 prosenttia bkt:stä matkalla kohti YK:n suositustasoa eli 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta.

No, mistä rahoitus? Ihan lyhyesti. Alkoholiverotuksen alentamisen siirtäminen, pörssiveron ja luovutusvoittoveron käyttöönotto, tuloveronalennukset hallituksen esityksiä pienempinä ja K-18-vero väkivaltaviihteelle.

Summa summarum. Kun Suomen keskusta on joutunut luopumaan ja halunnut luopua sille keskeisistä tavoitteista verotuksen, alueellisen tasapainon, lapsiperheiden, työttömien, yrittäjien, eläkeläisten ja maaseudun osalta, niin ihmettelen, mitä se tekee hallituksessa. Keskustalle oli vaaleissa tärkeintä vain hallitusvaltaan pääsy, ei vähäosaisen kansan puolustaminen.

Arvoisa puhemies! Taisto Ahlgrenin Pettäjän tie -tango lupaa keskustalle tuskaa ja vaivaa tulevina vuosina. "Pettäjän tie on tuskainen käy harhaan, vie valhees sun mun eloni ainaisen." Näin siis Taisto Ahlgren.

Katri  Komi  /kesk:

Arvoisa puhemies! "Kaikkea muuta voi vastustaa, mutta ei hyvää." Näin tuumasi J.-J. Rousseau. Tässä budjettikeskustelussa on jo osoitettu tämä aforismi vääräksi. Hyvääkin vastustetaan.

Hallituksen tehtävä on kannustaa yrittäjyyttä, auttaa luomaan uusia tuotteita ja työpaikkoja. Odotan erittäin paljon yrittäjyyden ja työllisyyden politiikkaohjelmista kauden edetessä. Liukuva arvonlisäveron alaraja ja sukupolvenvaihdoksen edistäminen ovat hyvä alku.

Arvoisa puhemies! Tämän päivän kuluttaja on entistä vaativampi myös elintarvikeostostensa suhteen. Halutaan terveellisyyttä, laatua, hyvin kohdeltuja eläimiä ja lehmiä, joilla on nimi, sekä työstään nauttivia emäntiä isäntineen. EU:n maatalouspolitiikan uudistus kesällä sovittiin sellaiseksi, että sen kanssa voitaneen elää täällä Suomessakin. Tosin valitettavaa on, että byrokratia kasvaa taas, vaikka toisin alun perin suunniteltiin. Tilatukimallin rakentaminen oloihimme sopivaksi on kyllä haastava tehtävä ministeriöllemme. Ja kun 141-neuvottelut ovat vielä kesken, niiden tulosta on paha mennä arvioimaan ennen kuin jyvät ovat laarissa.

Toivon, että jos hyvistä pyrkimyksistä huolimatta tulos ei kokonaisuudessaan ole niin hyvä kuin haluaisimme, löytyy yhteistä tahtoa hoitaa ongelmakohtia myös rahallisesti. Se, mikä suoraan tästä talousarviosta puuttuu, on Makeran lisärahoitus, josta on kuitenkin periaatteessa sovittu. Se tulee tarpeeseen maatilayrityksien pyrkiessä säilyttämään elinkelpoisuutensa.

Maatalouden supervuosi on todellakin osoittautumassa nimensä veroiseksi, mutta eteenpäin on katsottava. Esimerkiksi maaseutuyrittäjien työterveyshuoltopalvelujen kehittämiseen tulisi pystyä myös panostamaan vaikkapa Kansallisen terveysprojektin osana kentällä.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että budjetissa luvataan kiinnittää huomiota maaseudun ja erityisesti kotieläintilojen ja elintarviketeollisuuden puhtaan veden turvaamiseen. Samoin on hyvä, että yhtenä maa- ja metsätalousministeriön tehtäväalueena on nyt maaseudun väkiluvun alenemisen hidastaminen, maaseudun elinkeinorakenteen monipuolistaminen, alueiden tasapainoisen väestökehityksen ja -rakenteen turvaaminen sekä työllisyyden ylläpitäminen. Erittäin iso kokonaisuus, jossa on huomioitu naisyrittäjyyden edistäminen ja hankkeet, joilla vahvistetaan keskusten ja niitä ympäröivän maaseudun vuorovaikutusta sekä paljon muuta.

Hienoa, että budjetissakin mainitaan, että EU:n sokerialan uudistuksessa pyritään turvaamaan viljelyn mahdollistaminen edelleen Suomessakin, toivottavasti myös Etelä-Savossa. Myös puutarhatalouden strategian toimeenpano käynnistetään. Erityisen ilahtunut olen siitä, että kansallisiin markkinoinnin ja tuotannon kehittämistoimiin varatusta määrärahasta osoitetaan 60 000 euroa Portaat luomuun -ammattikeittiöohjelman toteuttamiseen. Tähänhän viime vuonna eduskunta osoitti meidän luomuryhmäläisten tekemien aloitteiden mukaisesti rahaa, vaikkei sitä alkuperäisessä budjetissa ollutkaan.

Positiivista on sekin, että Makeran myöntämisvaltuudesta 6 miljoonaa euroa arvioidaan käytettävän pienimuotoisten biokaasulaitosten rakentamiseen maatiloille. Koelaboratorioita todellakin tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Huolimatta talouden asettamista raameista voidaan budjetissa panostaa peruspalvelujen parantamiseen. Kuntien valtionosuuksia lisätään ensi vuonna 140 miljoonalla eurolla. Indeksitarkistukset tehdään nyt 75-prosenttisesti, kun ne kolmena viime vuonna on tehty vain 50-prosenttisesti. Valtionosuusjärjestelmiä aiotaan kehittää palvelurakenteiden ja tuottamistapojen uusimista ja kuntien välistä yhteistyötä edistäväksi.

Kuntien verotulojen väheneminen kompensoidaan kunnille täysimääräisesti valtionosuuksia korottamalla. Tämä kompensaatio kunnille on todellinen saavutus, sillä sitä ei yleensä veronkevennysten yhteydessä ole tapahtunut. (Ed. Nepponen: Rahat eivät yhtään lisäänny! — Ed. Sasi: Ne vähenevät!) Samalla kompensoidaan myös seurakuntien menetystä.

Maakunnan kehittämisraha nousee 33,9 miljoonaan euroon tämän vuoden 19,8 miljoonasta. Alue- ja osaamiskeskusohjelmiinkin sidottu rahoitus kasvaa hieman. Samalla edellä mainittujen ohjelmien vaikuttavuutta keskusalueiden ulkopuolella lisätään, ja mikä tärkeintä, ohjelmiin sitomaton maakunnan kehittämisraha lähes viisinkertaistuu tämän vuoden reilusta 3 miljoonasta 14 miljoonaan euroon.

Talousarviosta tehdään ensimmäisen kerran myös alueellisten vaikutusten arviointi ja peruspalvelubudjettitarkastelu aloitetaan. Kuitenkin myös tasa-arvotarkastelu on tarpeen.

Arvoisa puhemies! Veronkevennysten painotus on keskustan linjan mukainen, vaikka veronkevennysten määrä ei ihan olekaan. Veronkevennysten tärkeä tehtävä on lisätä kotitalouksien ostovoimaa, vahvistaa luottamusta kotimaiseen talouskehitykseen ja tukea kansantalouden pitemmän aikavälin kasvuperustaa. Yhdessä työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin ja kuntien palveluihin suunnattujen määrärahalisäysten kanssa veronkevennykset tukevat työllisyyskehitystä ja siten talouden vakautta. Eli ei siis pelkästään veronkevennyksillä työllisyyttä lisätä, mihin ed. Pulliainen aikaisemmin viittasi.

Ymmärrän hallituksen ajattelun, että jos alkoholiveroa ei alenneta, valtion verotulot vähenevät joka tapauksessa. Kevennyksen tarkoitushan tietysti on, että alkoholi ostettaisiin mieluummin Suomesta kuin ulkomailta. Tämähän tukisi myös kotimaista työllisyyttä. Silti myönnän, että tätä asiaa ei ole helppo hyväksyä.

Kaiken lisäksi tässä talousarviossa panostetaan lasten ja nuorten hyvinvointiin. Tämä tapahtuu muun muassa korottamalla lapsilisiä sekä osoittamalla valtionosuutta aamu- ja iltapäivätoimintaan. Arpajaislaki pannaan vihdoin toimeen, minkä seurauksena nuorisotyön määrärahat kasvavat 8 miljoonalla eurolla. Se on huomattava lisäys, kun otetaan huomioon määrärahojen olematon kehitys koko 90-luvun ajan.

Arvoisa puhemies! Liikenneministeriön hallinnonalalla on edellisten hallitusten jäljiltä tilanne, jossa uuden hallituksen on vaikea saada nopeasti omia painotuksiaan näkyville. Talousarviossa todetaan, että liikenneväylien peruspalvelutaso pyritään turvaamaan ja säilyttämään liikenneverkkojen kunto. Määrärahat ovat kuitenkin aika alhaiset, jotta tavoitteisiin päästäisiin. Muun muassa rataverkon ylläpidosta puuttuu vuodessa 50 miljoonaa euroa, kuten täällä aikaisemmin todettiin. Kunnossapitorahoituksella voidaan kuitenkin kohtuullisesti parantaa alempiasteisen tiestön ja yksityisteiden kuntoa.

Joukkoliikenteen hyvät edellytykset ovat elintärkeitä erityisesti maaseudulla. Ilahduttavaa siis on se, että liikenneministeriö valmistelee jo syksyllä hallitukselle joukkoliikenteen ostopalveluiden rahoituksesta strategialinjaukset, joissa arvioidaan, miten lähivuosina joukkoliikennepalvelut maaseudulla turvataan.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama kommentti muutamiin aikaisempiin puheenvuoroihin:

Tosiaan ed. Pulliainen totesi veronalennuksista, että niillä ei pelkästään työllisyyttä lisätä. Se on totta. Tarvitaan monipuolinen paletti tämän asian hoitamiseen, siihen, että yritetään hoitaa tätä asiaa tässä taloudellisessa tilanteessa. Mutta muun muassa tutkimus- ja kehittämisrahoihin on tulossa noin 100 miljoonan euron lisäys, ja tässä kokonaisuudessa, joka kattaa energiatuetkin, osaamisen kehittämiseen, uusiin työpaikkoihin, niitten luomiseen tähtäävä raha, on siis tuommoinen 530 miljoonaa euroa. Ed. Pulliainen viittasi myös energia-asioihin. Ensi vuonnahan on 27 miljoonaa euroa käytettäväksi energiatukena uusiutuvien energialähteiden ja energiansäästön edistämiseen. Elikkä siinäkin on reilu lisäys tämänvuotisiin määrärahoihin.

Vielä ed. Kärkkäiselle: Hänkin varmaan ymmärtää sen, että vaalien alla kansanedustajat puhuvat tavoitteista, ja hallitusohjelma on aina kompromissi useimmiten usean puolueen välillä. Itsekin voin myöntää sen, että eläkeläisille tulee se tasokorotus vuonna 2006, tosin pienempänä kuin esimerkiksi itsekin olisin halunnut. Mutta niin kuin sanoin, hallitusohjelma on aina kompromissi, ja siihen on tällä kertaa tyydyttävä. Katsotaan taloudellisen tilanteen parantuessa, voidaanko tätä asiaa muuttaa.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä pääministeri Matti Vanhasen hallitus on saavuttanut merkittäviä avauksia lyhyen alkutaipaleen aikana. Hallitusohjelma tehtiin hyvässä yhteisymmärryksessä kuten myös käsiteltävänä oleva ensi vuoden budjetti. Oppositio on pyrkinyt horjuttamaan tätä hallituksen hyvää yhteistyötä ja tulosta, mutta tosi tylsin asein. (Ed. Zyskowicz: Ihanko totta! Vasta yksi hallitus on erotettu!) Suomen kansantalous ja esimerkiksi yritysten kilpailukyky on hyvässä kunnossa. Tästä on syytä kiittää Paavo Lipposen hallitusta onnistuneesta talouspolitiikasta. (Ed. Zyskowicz: Kyllä!) Hyvinvointiyhteiskunnan palvelut ja myös turvaverkot ovat toimineet ja kansalaiset ovat arvostaneet niitä. (Ed. Zyskowicz: Hyvä! Tämä on totta!)

Vanhasen ja Kalliomäen hallituksen ohjelman keskeisenä sisältönä on turvata eri toimenpitein peruspalvelut koko maassa. Julkisuudessa on vahvimmin ollut esillä terveydenhoitoon suunnattavien määrärahojen lisäys. Kansallisen terveysprojektin toteuttaminen alkoi jo Lipposen toisen hallituksen aikana. Toistaiseksi tulokset ovat olleet vaatimattomia osin hankkeiden puutteiden takia. Merkittävin syy on kuitenkin kuntien heikentyneet talousnäkymät. Kunnat eivät pysty lisäämään omaa rahoitusosuuttaan hankkeiden toteuttamiseen. Kuntien talousnäkymät ovatkin vakavin este peruspalvelujen turvaamiseksi koko maassa. On hyvä, että veronkevennyksen aiheuttamat kuntien verotulomenetykset kompensoidaan kunnille, mutta lisää rahaa tämä ei tuo kunnille.

Etelä-Savon kunnille kompensaatio antaa 11,3 miljoonaa euroa ja verovähennys vie 9,7 miljoonaa euroa. Se, että kompensaatio toteutetaan lisäämällä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia, on periaatteellisesti oikein. Kaiken kaikkiaan sisäasiainministeriö on laskenut, että valtion talousarvion vaikutus on Etelä-Savon kunnille hieman positiivinen: peräti 1,7 miljoonaa euroa.

Tulevina vuosina valtion osallistumista sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitukseen on lisättävä niin, että samalla kuntien rahoitusvastuu alenee. Lisäksi on haettava mahdollisuuksia rahoittaa palvelut vahvistamalla kuntien verotulopohjaa. Tällä tarkoitan uusia, lähinnä omaisuuteen ja varallisuuteen kohdistuvia kunnallisia veroja. Ansiotulojen verotus on jo nyt äärirajoilla.

Kunnallistalouden näkymiä tulee talousarvion käsittelyssä eduskunnassa arvioida erityisen tarkasti. Jos näyttää siltä, että uusimmat taloudelliset ennusteet johtavat kuntien enemmistön taloudellisesti ja toiminnallisesti kestämättömään tilanteeseen, tulee talousarvioon vielä täällä eduskunnan käsittelyssä tehdä kuntataloutta vahvistavia muutoksia. Samalla voidaan ottaa kantaa vuodelle 2005 valmisteltavan kuntien valtionosuustarkastelun tavoitteisiin. Erityisesti kannan huolta siitä, että monien maakuntakeskusten talous näyttää nyt olevan kiristymässä tavalla, joka voi vakavasti haitata niiden roolia maan tasapainoisen aluekehityksen veturina.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien tavoitteet täyttyvät tässä talousarvioehdotuksessa erityisesti työllisyysasioiden hoidossa. Työvoimapolitiikan määrärahojen lisäys antaa mahdollisuuden torjua työttömyyden kasvua.

Tuloveronkevennykset ovat oikeansuuntainen toimenpide juuri nyt rakenne-, tulonjako- ja suhdannepoliittisessa tilanteessa. Veronkevennysten ja palkankorotusten ansiosta kotitalouksien ostovoima kasvaa 4 prosentin luokkaa. Tuloveronkevennysten kohdistuminen juuri pieni- ja keskituloisiin on oikean suuntainen. Sosialidemokraatit ovat koko ajan olleet maltillisella linjalla, kun on puhuttu veronkevennyksistä viimeisen vuoden aikana.

Sosialidemokraattien useat tavoitteet tässä talousarvioehdotuksessa lähtevät liikkeelle. Tässä yhteydessä haluan mainita muutaman myönteisen asian: veikkausvoittovarojen käyttöä koskeva laki, nuorten työpajatoiminnan vakinaistaminen, aamu- ja iltapäivätoiminta sekä Noste-ohjelman käynnistyminen. Nuorten työpajat ovat nyt mahdollisuus nuorille, joilla ei ole koulutuspaikkaa tai jotka eivät tiedä, mihin suuntaisivat katseensa. Nuorten työpajaohjaajien, valmentajien, vakinaistaminen on todella hyvä suunta nuoriso- ja pätkätyöttömyyden vähentämiseksi. Välivuodet koulutuksessa, nuorisotyöttömyys, lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntyminen, päihteiden käytön lisääntyminen sekä syrjäytymisuhka ovat esimerkkejä niistä monista syistä, joiden takia nuorisotyön rahoitus tulee lähivuosina pitää korkealla tasolla.

Arvoisa puhemies! Nyt otan esille eräitä kohtia budjettikirjasta.

Etelä-Savon työttömyys ei ole kasvanut tämän alkuvuoden aikana vaan vähentynyt edellisen vuoden elokuuhun verrattuna 7 prosenttia. Toivoa sopii, että tämä kehitys jatkuu edelleen niin, että työttömyys lähtee laskemaan ripeästi edelleenkin. Työttömyyden torjuntaan parasta olisivat valtion kohdistamat investoinnit esimerkiksi homekoulujen korjaamiseen. Liikenneväylien rakentaminen, niin tie- kuin raideliikenteen investoinnit, ovat panostamista tulevaisuuteen. Näitä tulevaisuuden panostuksia tarvittaisiin juuri Etelä-Savossa ja koko Itä-Suomessa. Valitettavasti talousarvioehdotuksessa näitä hankkeita ei ole näkyvissä.

Talousarvioehdotus ei sisällä yhtään uutta merkittävää tieverkon kehittämishanketta. Nyt käynnissä oleville ja jo tänä vuonna käynnistyville hankkeille on talousarvioehdotuksessa kuitenkin varattu jatkorahoitus. Viitostien peruskorjaus on edennyt mukavasti, mutta edelleen tähän valtatiehen tarvitaan rahaa.

Maakunnan kannalta tärkeä liikennehanke on Kerava—Lahti-oikorata, joka nyt on hyvää vauhtia valmistumassa. Hanke valmistuu vuonna 2006, ilmeisesti aikaisemminkin. Sen luonnollinen jatke olisi, minkä aikaisemminkin olen nostanut esille, Lahden ja Mikkelin välin oikaisu Heinolan kautta. Selvitykset tästä oikoradasta on tehty jo 90-luvun alussa. Nyt pitäisi pikaisesti päivittää ja käynnistää hanke viimeistään 2012.

Myönteisenä asiana olen pannut merkille sen, että Mikkelin lentokentän tukemiseen on jo talousarvioehdotuksessa varattu määrärahoja. Tuen määrä ei valitettavasti ole riittävä turvaamaan lentoliikennettä Savonlinnaan ja Mikkeliin. Edelleen tuen myöntämisperusteena on kuitenkin lentopaikan liikenteellinen merkitys. Tämä ehto tulisi ehdottomasti poistaa sieltä.

Suomessa toimivat lääkäri- ja pelastushelikopterit rahoittavat toimintansa keräysvaroin ja saavat tukea Raha-automaattiyhdistykseltä. Kansalaiset ja toimijat alkavat kyllästyä siihen, että näiden tärkeiden koptereiden rahoitus ei ole tässäkään talousarvioehdotuksessa. Tämä tilanne on kestämätön, ja tästä syystä pelastushelikopterit pitäisi saada valtion rahoituksen piiriin vuonna 2005.

Arvoisa puhemies! Nyt meillä on vaalikauden ensimmäinen talousarvioesitys käsittelyssä. Työttömyyden torjunta ja kansalaisten peruspalvelujen turvaaminen ovat tässä talousarvioesityksessä keskeisessä asemassa. Tästä on erinomainen mahdollisuus jatkaa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kehittämistä, ja hallituksen työlle on annettava myöskin tuki ja kiitos.

Jere Lahti /kok:

Herra puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Täällä on puhuttu paljon jo budjetista ja tullaan puhumaan. Yksityiskohtia on tarkasteltu aika seikkaperäisesti, ja näin varmasti on hyvää ja tarkoituksenmukaistakin, lähes kaikilta osiltaan ainakin. Mielihyvin yhdyn niihin näkemyksiin, joissa kiitetään hallitusta siitä, että se rakensi ehdotuksensa ripeästi ja ilmeisen yksituumaisena. Nyt valitulla veropolitiikalla elvytetään edelleen kotimarkkinoiden kysyntää viennin vauhtia ja vauhdittumista odotellessa. Tässä esityksessä on myös pitäydytty tiukasti valtiontalouden kehyksissä. Silloin kun on tunnustuksen antamisen paikka, niin sen mielellään tekee, ja näissä asioissa hallitukselle on syytä antaa tunnustusta.

Esityksessä on kuitenkin myös ilmiselviä puutteita. Esimerkiksi veroasteikon tulorajoihin ei tehdä täysimääräisiä inflaatiotarkistuksia. Kuntatalouden suhteen budjetti on myöskin kiristävä, kun indeksikorotuksista hyvitetään vain 75 prosenttia ja yhdessä verovähennysten kompensaatioiden kanssa se ei riitä. Useat kunnat joutuvatkin tämän seurauksena nostamaan veroäyriään, ja ostovoiman kasvu ei näin ollen toteudu tavoitellulla tavalla. Veronkevennysten kohdentaminen paremmin ansaitsevia syrjivästi kiristää jälleen progressiota. Se on isku päin suomalaista osaamisyhteiskuntaa, jonka työpanoksen varassa hyvinvointimme jatkuminen ja kehittyminen viime kädessä on. Osaajiemme kannustamiseksi ja pitämiseksi yleensä Suomessa tulisi korkein rajaveroaste laskea nopeasti 50 prosenttiin.

Maamme kansainvälinen kilpailukyky edellyttää, että saamme kokonaisveroasteemme alle Euroopan unionin keskimäärän. Nyt ollaan tuosta rajasta 3—4 prosenttiyksikön päässä. Korostaisin jatkossa en niinkään budjetin yksityiskohtiin, ensi vuoteen, liittyviä asioita, mutta enemmänkin talouden yleispiirteestä johtuvia seikkoja, jotka mielestäni hallituksen tulisi mitä pikimmin ottaa huomioon, jotta Suomi ei joudu vaikeisiin tilanteisiin. Kun nyt valtiontalouden velkaantuminen on vaalikauden aikana aivan oikein kielletty, tulee seuraavien vuosien veronkevennyksille tehdä tilaa menorakenteita karsimalla ja toimintoja tehostamalla. (Ed. Kuoppa: Mitä pitäisi leikata?) — Tulen siihen.

Nopeimmin julkisia menoja kevennetään arvioimalla kriittisesti kuntarakennettamme. Nykyinen rakenne on aivan liian raskas ja jäykkä, jotta kunnilta edellytetyt palvelut voitaisiin tuottaa halutun laatuisina ja riittävän kustannustehokkaasti. Kuntien tiiviimmällä yhteistyöllä ja julkisten palvelujen kilpailuttamisella päästäisiin nopeasti käynnistämään välttämättömiä säästöohjelmia ja tästä edelleen varmasti päästään siihen ohjelmaan, jolla kuntien lukumäärä, koko toiminnan laajuus ja luonne paremmin huomioon ottaen päästään optimaaliseen kuntamäärään Suomessa.

Arvoisa puhemies! Uskon, että Suomi joutuu toimimaan lähivuodet totuttua ja myös ennustettua huomattavasti niukemman talouskasvun oloissa. Jo tämän vuoden kasvu tulee jäämään käsitykseni mukaan — toivon, että olen väärässä — oletetusta, ja ensi vuodenkin ennuste on hyvin epävarmalla pohjalla. Hitaan kasvun jatkuttua jo kolmatta vuotta ovat yritykset hermostuneet odottamiseen ja toteuttaneet mittavia työvoimasopeutuksia, joukkoirtisanomisia. Myös investointien supistuminen kielii niiden epävarmuudesta tulevaisuuden suhteen. Eräät yritykset ovat siirtyneet edullisemman työvoiman, kustannusten ja verotuksen maihin, useat ovat sitä juuri nyt harkitsemassa. Kun tärkein haasteemme on työllisyyden ja tuottavuuden kohentaminen hyvinvointimme mahdollistamiseksi tulevaisuudessa, olisi edellä esitetty uhkakuva toteutuessaan maallemme, maamme taloudelle, tuhoisa.

Arvoisa puhemies! Sinipunahallitukset nostivat maamme lamasta ja paransivat merkittävästi valtiontaloutemme sekä julkisen sektorimme suhdannesietokykyä. Sen seurauksena ja tuloksena meillä on nyt edessä niukka pelivara saada taloutemme rakenteet, tehokkuus, niiden myötä kilpailukykymme, kansainvälinen kilpailukykymme, kuntoon. Se onkin välttämätöntä, sillä tulemme kohtaamaan uudenlaisen, kansainvälisen ja kilpailulle täysin avoimen toimintaympäristön. Tilanne on hyvin vaativa, se on sitä hallituksen sisälläkin, sillä kompromissien aika on ohi ja vain parhaat vaihtoehdot kelpaavat.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Koetan olla lyhytsanainen, mutta täällä on muutamia sellaisia asioita, jotka ovat toistuneet eri puheenvuoroissa. Yksi on se, mikä meidän työttömyyden tämän hetken tilanteemme on.

Jos katsotaan sitä kehitystä, mitä työmarkkinoilla on tapahtunut, niin jo edellisen hallituksen aikana tehtiin syksyn lisäbudjetissa tiettyjä investointiratkaisuja, jotka ovat tukeneet esimerkiksi rakennusalan työllisyyttä Suomessa, panostettiin homekoulujen korjaamiseen ja tämän tyyppiseen. Uuden hallituksen lisätalousarviossa tehtiin myös saman tyyppisiä toimia, ja kun moneen kertaan on sanottu, että esimerkiksi rakennuspuolella pitäisi elvyttää, niin sen suhteen kannattaa kyllä hyvin tarkkaan arvioida nykyistä tilannetta, koska tosiasia tilastojen valossa on se, että rakennusalan työllisyys on tänä vuonna kohentunut ihan tähän syksyyn asti 5 000 lisätyöpaikalla. Tietyillä rakennusalan sektoreilla on ylikuumenemisen vaara. Esimerkiksi tieliikenteen puolella tietyt tiepiirit harkitsevat tarjouspyyntöjen siirtämistä ensi vuoden puolelle sen vuoksi, että ne olettavat saavansa ne edullisemmin kuin tänä vuonna pyytäessään tarjouksia. Tässä mielessä on syytä sekä hallituksen että eduskunnan miettiä tätä suhdannekulkua ja katsoa rakennusalan investointien kautta tehtäviä elvytysratkaisuja hyvin tarkalla silmällä ja kohdentaa ne paitsi toimialoittain myös alueellisesti, jolloin niistä saadaan se toivottu työllisyyshyöty, mutta jos niissä lähdetään tämmöisiin yleisiin kautta linjan -ratkaisuihin, niin saatetaan joutua ojasta allikkoon.

Sitten lyhyesti, mitä nyt sitten sillä lisärahalla, jota työvoimapolitiikan puolelle on tulossa, aiotaan tehdä. Uusi työllisyysohjelma on poikkihallinnollinen, ja sen tavoitteet ovat varmasti tuttuja: työuran pidennys, työelämän kehittäminen, työvoimapolitiikan palvelurakenteen uudistaminen ja työmarkkinatuen aktivointi. Mutta käytännössä esimerkiksi nuorten yhteiskuntatakuu on sellainen asia, joka lähtee ensi vuoden aikana liikkeelle. Kysehän on siitä, että nuori ei olisi kolmea kuukautta pidempään passiivisesti työttömänä, mutta se ei tarkoita sitä, että 1. päivänä tammikuuta tuo yhteiskuntatakuu olisi toteutunut, koska meillä on pohjalla sen verran suuri joukko nuoria työttömiä, jonka purkamisessa menee aikaa. Ne toimet, joita tarjotaan, ovat työharjoittelu, työvoimapoliittinen koulutus, tukityö, jotta nuori ei olisi passiivisesti työttömänä, vaan pääsisi aktiivitoimien piiriin. Opetusministeriön puolella on painopiste niissä nuorissa, jotka ovat peruskoulunsa päättäneet, mutta eivät vielä ikään kuin selkeästi työmarkkinoille tulevaa joukkoa.

Sosiaaliset yritykset käynnistyvät ensi vuonna, ja niiden tarkoitus on helpottaa vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien työllistymistä. Kyse on siitä, että yritys, joka työllistää vähintään 30 prosenttia näitä kyseisiä ryhmiä, voi saada pitkäaikaisen työllistämistuen sen tuottavuuden aleneman kompensointiin, jota tietty vajaakuntoisuus tai pitkä työttömyys ihmisille on aiheuttanut. Mikä tahansa yritys voi ryhtyä sosiaaliseksi yritykseksi, jo olemassa oleva yritys tai sitten perusteilla oleva yritys, mutta jos yrityksen tarkoitus on erityisesti työllistää vajaakuntoisia, niin silloin tässä alkuvaiheessa voidaan myöntää projektitukea sen liikkeellelähtöön.

Sen lisäksi työvoiman palvelukeskukset, jotka hakevat kiinteämpää yhteistyötä kuntien sosiaalitoimen, terveydenhuollon ja paikallisten toimijoiden kanssa, pyrkivät purkamaan sitä pitkäaikaistyöttömyyden tuomaa taakkaa, jota maassamme usein rakenteelliseksi työttömyydeksi nimitetään. Mutta ei voi sanoa, että tulisi kahden ryhmän palvelut, että olisi perinteiset työnhakukeskukset ja nämä palvelukeskukset, vaan se, kumpaan ryhmään, kumman palvelun piiriin, ihminen tulee, määrittyy sitä kautta, tarvitseeko hän jotakin muutakin apua kuin perinteistä työvoimapolitiikkaa, esimerkiksi sosiaalitoimen palveluja, Kelan kuntoutuspalveluja tai muita vastaavia. Mutta voisi sanoa, että näiden palvelukeskusten kautta ihmiset voivat saada henkilökohtaisempaa palvelua. Vetoaisin kaikkiin, ketkä kunnissa toimivat, että he olisivat myös aktiivisia sillä puolella rakentamaan yhteistyöverkostoja palvelukeskusten ympärille, koska valtio ei tässä yksin voi toimia vaan tarvitsee ennen muuta kuntakumppanuutta, koska kunnassa sosiaalipalvelut tuotetaan, mutta tarvitaan yhteistyötä myös monien muiden toimijoiden, kuten vaikkapa työpajojen tai sosiaalisten yritysten kanssa.

Sen lisäksi työvoimapoliittisen koulutuksen sekä laatua että kestoa, voisi sanoa, lisätään tai parannetaan. Pyrimme pitkäkestoisempaan koulutukseen, joka johtaa tutkintoon, koska sen vaikutukset ovat paremmat ja se mahdollistaa ne lisäresurssit, joita budjetissa on tähän tarkoitukseen varattu, sekä oppisopimuskoulutuksen lisäämiseen.

Ehkä työuran pidentämisen kannalta yksi keskeinen väline on Työelämän kehittämisohjelma, koska tosiasia on se, että vaikka kuinka paljon muutettaisiin esimerkiksi eläkelainsäädäntöä ja vaikeutettaisiin ihmisten työelämästä pois pääsyä, niin jos työelämä itse ei muutu enemmän sellaiseksi, että se huomioi ihmisen myös muine kuin pelkästään työhön liittyvine tarpeineen, niin ihmiset eivät jaksa työelämässä, ja he hakevat aina jostakin sen väylän, jolla pääsevät sieltä pois. Tähän tuotekehittelyyn ja yritysten kanssa tehtävään yhteistyöhön on myös lisätty panostuksia paitsi ensi vuonna myös hallituksen neljän vuoden kehysajattelussa joka vuosi yhä enemmän.

Sitten haluaisin vain korjata sellaisen virheellisen tiedon, joka eilen oli tässä salissa, että työnetsijäkokeiluun olisi käytetty 12 miljoonaa euroa. Se ei pidä paikkaansa. Siihen on budjetoitu alun perin 12 miljoonaa euroa, ja olisin toivonut, että tuo kaikki raha olisi tullut käytetyksi, koska se on varsin tuottoisa väline, mutta ikävä kyllä yksityiset työnetsijät eivät ole pystyneet parempaan tulokseen kuin myöskään ne työttömät, jotka työtä välillä epätoivoisesti tässä maassa hakevat.

Tosiasialliset luvut ovat sellaiset, että työnetsijäkokeiluun viime vuonna käytettiin 68 000 euroa, mutta työmarkkinatuesta säästyi 111 000 euroa, koska palkkion maksu on sidottu siihen, että ihminen pääsee työhön, joka on tietyn mittainen ja kestoltaan tietyn ajan kestävä, minkä jälkeen työnetsijä, joka on toiminut apuna välitystoiminnassa, saa oman palkkionsa. Säästö työmarkkinatuen puolella on aina suurempi kuin se palkkio, jonka työnetsijä on saanut.

Nämä tulokset ovat olleet ohuita, se on totta, mutta konsepti sinänsä on tunnustettu toimivaksi. Se pitää vain liittää kiinteämmin palvelukeskusten toimintaan, työvoimapoliittiseen koulutukseen ja muuhun koulutukseen, jotta olisi helpompi saada työttömät työnhakijat ja työvoimaa tarvitsevat yritykset kohtaamaan.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olisin kysynyt avustusten myöntämisperiaatteista investointeihin. Meillä Keski-Suomessa on keskusteltu julkisuudessa kovasti Jyväskylän Seudun Nuorisoasunnot ry:n hankkeesta erään vanhan julkisen rakennuksen peruskorjaamiseen ja annettu ymmärtää, että tähän hankkeeseen tulee työvoimaviranomaisilta investointiavustusta. Muut yrittäjät ovat reagoineet asiaan sillä tavalla, että he eivät ole tasavertaisia asianomaisen kiinteistön osalta, eivätkä yleensä hotelli- ja ravintola-alalla toimivat yritykset ole tasavertaisia.

Minä kysyn ministeri Filatovilta: Mitkä ovat ne periaatteet, että te-keskusten puitteissa myönnettävien avustusten osalta ja samoin ministeriön myöntämien avustusten osalta eri yritykset, kaikki yritykset niin Keski-Suomessa kuin muualla Suomessa, ovat tasavertaisia?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minä ihmettelen tätä puhetta työmarkkinatuen vastikkeellisuuteen siirtymisestä. Sehän on vastikkeellista jo nytkin: pitää olla valmius mennä töihin kun niitä osoitetaan. Kyllä minä näen, että tässä on teillä tekeillä sellainen tilanne, jossa osa pitkittyvän työttömyyden uhreista heitetään kokonaan pois työmarkkinoilta toimeentulotuen varaan, kuntien toimien varaan. Tätä te sillä haette, haluatte vähän putsata tilastoja tai ehkä paljonkin. Kova on silloin minusta tämä ajattelutapa. Minä en myöskään hyväksy työttömien jakamista kahteen kastiin työvoimapalveluissa: ne, joissa on vielä toivoa, ja sitten ne toivottomat, jotka heitetään kokonaan sivuun. Tätä sillä palvelujärjestelmällä nyt periaatteessa haeskellaan.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työministeriö on kymmenen viime vuoden aikana keksinyt aika monta toimenpidettä pitkäaikaistyöttömyyden nujertamiseksi, mutta aika huonot jäljet niissä on ollut. Sen verran kuin toimien vaikuttavuutta on tutkittu — aika vähän on tutkittu verrattuna siihen, kuinka paljon käytetään rahaa — aika pessimistiseen käsitykseen on tullut siitä, onko näillä toimilla tosiasiallista vaikutusta.

Nyt on myös ongelma se, ettei tavallaan oikein tehdä itselleen selväksi, onko tarkoituksena auttaa julkista taloutta sillä tavalla, että sitä taakkaa, jota rakenteellisesta työttömyydestä tulee veronmaksajille, helpotettaisiin, vai onko tarkoitus auttaa tätä henkilöä itseään hänen sosiaalisissa ongelmissaan. Johtaa hyvin erilaiseen politiikkaan, kumpaan tähdätään. Ihmistä ei kannata pakolla panna sellaiseen, jonka tarkoitus on auttaa vain häntä itseään eikä koko yhteiskuntaa.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Investointitukia päätettäessä katsotaan kilpailuasetelmaa ja pysyviä työllisyysvaikutuksia.

Vastikkeellisuutta työmarkkinatuessa ja työttömyysturvassa on jo tällä hetkellä. Siihen ei ole tulossa mitään erityistä uudistusta. Kyse on siitä, että näitä palveluja ja aktivointitoimia olisi paremmin tarjolla. Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyys on laskenut vielä viimeistenkin tilastojen varjossa 7,9 prosenttiyksikköä, mikä kyllä kumoaa ed. Soininvaaran väitteet siitä, että pitkäaikaistyöttömyyden helpottamisessa ei olisi onnistuttu.

Jos perehtyy vaikuttavuustutkimuksiin paremmin, huomaa sen, että esimerkiksi työvoimapoliittisesta koulutuksesta sijoitutaan työmarkkinoille suunnilleen samoin prosenttituloksin kuin normaalista ammatillisesta koulutuksesta, mikä on aika hyvä tulos, jos otetaan huomioon se, että kyseinen joukko on iäkkäämpää, usein vajaakuntoisempaa ja usein vaikeammassa työmarkkina-asemassa muutoin kuin nuoret kouluttautuneet ihmiset.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Tuloverotuksen alennukset noudattavat perinteistä linjaa. Ne varmistavat suurituloisille muhkean käteenjäävän eurokasan, mutta pienituloisille alennuksista riittää vain rippunen. Erityisen kaltoin hallitus kohtelee työttömiä ja valtaosaa eläkeläisistä. Pieni- ja keskituloinen eläkeläinen jää kokonaan ilman minkäänlaista veronalennusta. Eikä hallitus esitä kansaneläkkeen tasokorotusta, josta hyötyisivät erityisesti kansaneläkkeellä olevat ja pientä työeläkettä saavat.

Elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen 17 prosentista 12 prosenttiin antaisi veronalennushyödyn myös eläkeläisille, työttömille ja opiskelijoille, ja lapsiperheille erityisesti, joissa elintarvikkeiden kulutus on runsasta, myöskin hyöty olisi suurinta. Elintarvikkeiden arvonlisäveron alennusta on vastustettu sillä, että se ei tule hintoihin, mutta kilpailun lisääntyminen ja kansainvälistyminen pakottaa elintarvikekaupan siirtämään veronalennukset hintoihin. Elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen parantaisi myös elintarvikealan työllisyyttä.

Hallituksen lupaus korottaa kansaneläkettä vuonna 2006 on monelle eläkeläiselle liian kaukainen asia. Sanonta pitää paikkansa, että ennen kurki kuolee kuin suo suolaa. Vasemmistoliitto esittää 18 euron korotusta heti ensi vuoden alusta. Tämä on välttämätöntä sitä taustaa vasten, että toimeentulotuen saajista 11,8 prosenttia on eläkeläisiä.

Työttömyyden alentamiseksi hallitus suunnittelee erityisesti matalapalkkaisen työn teettämisen kannustamista. Suunnitelmalla alentaa heikosti tuottavien alojen sosiaaliturvamaksuja hallitus palkitsee työnantajia, jotka maksavat huonoja, alhaisia palkkoja. Mitä ovat ne alat, joihin alennuksia sovellettaisiin? On pidettävä huolta siitä, että sosiaaliturvan rahoitusta ei vaaranneta. Jos alennetaan työvoimavaltaisten alojen maksuja, on pääomavaltainen teollisuus pantava maksamaan alennuksista aiheutuva tulojen menetys.

Suomessa palkkataso on EU-maihin verrattuna alhainen. Suomi on palkkojen ostovoimavertailussa aivan häntäpäässä, ja lisääntyneet osa-aikatyöt ja epätyypilliset työsuhteet eivät nykyisilläkään palkoilla turvaa työntekijälle toimeentuloa, vaan työssäkäyvien ihmisten on turvauduttava toimeentulotukeen. Noin 10 prosenttia toimeentulotuen saajista on työssäolevia ihmisiä. Halutaanko tätä määrää edelleenkin lisätä? Mielestäni tämä on täysin kohtuuton jo ajatuksena.

Nyt hallitus on rakentamassa kengänkiillottajayhteiskuntaa. Suomessa ei pärjää kiinalaisella palkkatasolla. Miten työntekijä voi olla motivoitunut työhön, josta hän ei saa edes välttävää toimeentuloa? Jo nyt yhdistelmätuella työllistetyt kokevat suurimmaksi epäkohdaksi sen, että mielekkäästäkin työstä maksetaan niin pientä palkkaa, ettei sillä pysty elättämään itseään ja perhettään. Ihmetyttää tässä valmistelussa sosialidemokraattien hiljaisuus. Onko lopullisesti luovuttu työläisten oikeudesta palkkaan, jolla voi tulla taloudellisesti toimeen? Mielestäni edelleenkin työstä pitää saada kunnon palkka. Työläinen on palkkansa ansainnut, mutta näyttää siltä, että hallitus on asiasta toista mieltä.

Kuntien tarjoamat palvelut korostuvat entisestään pienituloisille ihmisille, sillä rahaa yksityisten palvelujen käyttämiseen ei ole. Kuntien talouden kiristäminen on pienituloisten ihmisten ahdingon lisäämistä, sillä kunnat nostavat taksoja ja palveluista perittäviä maksuja, samoin myöskin veroja, pitääkseen talouden edes jonkinlaisessa kunnossa. Valtion ensi vuoden budjetti kiristää kuntataloutta, ja koko hallituskausi on jäämässä kuntatalouden osalta alijäämäiseksi. Indeksitarkistukset kuntien valtionosuuksiin on tehtävä täysimääräisinä, sillä kunta joutuu myös maksamaan kohonneet kustannukset täysimääräisesti.

Hallituksen tavoite 100 000 uuden työpaikan luomiseksi on hyvä, mutta nyt budjetti näyttää muodostuvan sellaiseksi, että 100 000 uutta työpaikkaa jää pelkäksi tavoitteeksi. Kunnat ovat viime vuosina lisänneet henkilökuntaansa. Kunnissa on edelleen tarvetta lisätä henkilöstöä terveydenhoitoon, opetustoimeen, vanhustenhoitoon, päivähoitoon jne., mutta valtion kuntien taloutta kiristävä budjetti estää henkilöstön palkkaamisen. Samalla valtio osaltaan itse estää tavoitteensa toteuttamisen, onhan huomattava, että kunnat kuitenkin maksavat valtaosan niistä palkkamenoista, joita uuden henkilöstön palkkaaminen aiheuttaa, ja siten työllistäminen tätä kautta olisi valtiolle edullista.

Työntekijöiden irtisanomisen vaikeuden on väitetty estävän työllisyyden parantamista ja työllistymistä. Tästä väitteestä itse Münchhausen olisi kateellinen, niin perätön mielestäni tuo väite on. Suomessa sanotaan irti vuosittain kymmeniätuhansia ihmisiä. Eivät työnantajat palkkaa työläisiä sillä perusteella, että heidät on helppo irtisanoa. Työnantajat palkkaavat työntekijän, kun on riittävästi kysyntää palveluille tai tuotteille. Yt-laki on saatava perusremonttiin mahdollisimman nopeasti, sillä nyt voimassa oleva yt-laki on pelkkä irtisanomislaki eikä se anna työntekijöille mahdollisuutta puolustaa työpaikkojaan ja omia oikeuksiaan.

Liikenneministeriön pääluokassa perustienpidon rahat ovat vähentyneet rajusti ja se johtaa tieverkon kunnon heikkenemiseen. Myös liikenneturvallisuusinvestoinnit vähenevät huomattavasti. Esimerkiksi Pirkanmaalle esitetyllä summalla voidaan rakentaa ensi vuonna vain 4 kilometriä uutta kevyen liikenteen väylää, kun tarve on lähivuosina useita satoja kilometrejä. Pirkanmaan osalta perustienpidon rahat vähenevät 2,7 miljoonaa euroa. Samassa suhteessa myös monissa muissa maakunnissa näin käy. Tämä on myöskin asia, jolla voitaisiin työllistää ihmisiä ja parantaa liikenneturvallisuutta. Mielestäni eduskunnan tulisi muuttaa tätä kohtaa niin, että perustienpidon rahoja ei leikata tällä tavalla kuin nyt hallitus esittää.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ensi vuoden tulo- ja menoarvioksi tukee tavoitetta kehittää Suomesta Euroopan turvallisin maa, jossa on myös elinvoimaiset alueet ja vahvoja keskuksia eri puolilla maata sekä kunnilla kyky tuottaa tasapuolisesti kansalaisten tarvitsemia laadukkaita palveluja. Sisäasiain turvallisuuden tavoitetilassa pidetään yllä oikeusjärjestelmän toimintakykyä, yleistä järjestystä ja turvallisuutta, kykyä suojata ja pelastaa väestöä sekä kykyä estää laiton maahantulo. Näiden toimien yhteensovittamisesta vastaa sisäasiainministeriö. Keskeistä on sisäisen turvallisuuden ohjelman laadinta, jolla on myös kytkentä sosiaalisen turvallisuuden vahvistamiseen. Sisäisen turvallisuuden työlle on myös rakennettava yhteys ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän työhön. Sisäasiainministeriö omalta osaltaan vahvistaa myös siviilikriisinhallinnan kansallisia valmiuksia, muun muassa asiantuntijoiden rekrytointia.

Viime aikoina on paljon keskusteltu poliisin ja poliisitoiminnan edellytyksistä. Muutamalla sanalla nimenomaan keskityn lähinnä tälle puolelle.

Talousrikollisuuden torjuntaa vahvistetaan nimenomaan budjettiriihen ja hallituksen budjettikeskustelujen kautta luodulla miljoonan euron lisämäärärahalla. Tämä sen takia, että vuodesta 2000 talousrikollisuuden tutkinnan resursointi on laskenut niin paljon, että tarvittaisiin lähes 80 virkaa tällä puolella vuoden 2000 tilanteen palauttamiseksi. Tämä on ollut erittäin huolestuttava kehitys, johon hallitus nyt puuttuu. Erittäin tärkeätä on myös hallituksen budjettiriihessä kirjaama periaate palata talousrikollisuuden voimavaroihin kuten myös laittoman työvoiman valvonnan lisäresursointi nyt syksyn lisäbudjetissa.

Poliisimäärärahojen kasvu on tärkeätä, mutta poliisiyksikköjen välistä yhteistoimintaa samoin kuin poliisin yhteistyötä muiden turvallisuustoimijoiden kanssa on lisättävä. Erityisesti ptr eli poliisin, Tullin ja rajaviranomaisten yhteistyö on tärkeätä entistä enemmän myös jatkossa.

Eilen ed. Kallis käytti aika huolimattomia määrittelyjä käydessään läpi huumausainerikollisuutta ja sen torjuntaa. Tämä on ongelma, totta kai. Huumausainerikollisuus on lisääntynyt Suomessa, ja huumausaineet salakuljetetaan lähtökohtaisesti ulkomailta. Tältä osin pari sanaa ja painotusta; tätähän nyt nimenomaan johdollani on ministeriössä ja myös poliisin johdon ja krp:n johdon kanssa painotettu.

Ensinnäkin painotan erityisesti lähialueyhteistyötä ja tekijäkeskeistä lähestymistapaa. Tämä tarkoittaa sitä, että huumausaineiden torjuntatoimet tulee toteuttaa ensisijaisesti niiden lähtö- ja alkuperämaissa. Myös tämän vuoksi lähialueyhteistyö sekä Euroopan unionin jäsenvaltioiden välinen rikostorjuntaa koskeva yhteistyö ovat tärkeitä osa-alueita. Näitä yhteistyömuotoja myös tehostamme. Neuvottelemme parhaillaankin Viron kanssa operatiivisen rikostorjuntayhteistyön tehostamisesta sisäasiainministereiden viime heinäkuun vierailun yhteydessä tekemän aloitteen pohjalta. Viimeksi eilen, kun ed. Kallis puhui, krp:n johto oli Virossa tekemässä konkreettista operatiivista yhteistyötä. Uskon, että se tulee olemaan tuloksellista. Myös ministerineuvoston puitteissa viime viikon Rooman kokouksessa sovimme siitä, että operatiivisesti ja konkreettisemmin Europolin roolia myöskin EU-maiden kesken näissä talousrikollisuus- ja huumausainerikollisuus- ja kansainvälisen vakavan rikollisuuden asioissa on vahvistettava.

Tekijäkeskeistä lähestymistapaa on ryhdytty tehostamaan muun muassa laatimalla suunnitelma poliisin, Tullin ja rajaviranomaisten yhteisestä rikostiedustelu- ja -analyysitoiminnosta, toteuttamalla vakavan rikollisuuden torjuntakohteiden määrittely- ja valintamenettelyä sekä kehittämällä erilaisia tutkintamenetelmiä.

Huumausainerikostorjunta on vakiintunut osaksi peruspoliisitoimintaa. Tässä suhteessa ed. Kallis ei mielestäni kovin isänmaallisia johtopäätöksiä täällä eilen tehnyt. Lisäksi huumausaineiden pienimuotoista levittämistä ja muuta tavanomaista huumausainerikollisuutta torjutaan muun muassa erilaisilla katuvalvontaprojekteilla, joiden yhteydessä yksilöidään huumausaineiden levittäjiä sekä toteutetaan heidän osaltaan vaikuttavimmat torjuntatoimet. Myös tämän kaltainen huumausainerikostutkinta on nykyisin vakiintunut osaksi poliisin perustoimintaa. Poliisi seuraa erilaisten tutkimusten avulla huumausaineiden käytön ja huumausainerikollisuuden kehittymistä. Saatujen tietojen perusteella voimavaroja voidaan kohdentaa sellaisiin toimenpiteisiin, joiden avulla saavutetaan rikostorjunnallisesti paras mahdollinen vaikuttavuus. Näin myöskin krp:n johto tänäkin päivänä vakuuttaa, ja näin toimitaan.

On selvää, että tietysti voimavararesursoinnista silloin tällöin käydään keskustelua, ja poliisin osalta tämä asia on ollut esillä myöskin surullisella tavalla asettaen vastakkain yhteismitattomia asioita. Tässä ovat olleet erittäin ikäviä poliisin johdon taholta puhemiehen suojaukseen liittyvät kommentit kuten myös pääministerin suojaustoimen aiheuttamat vaikutuskommentit. Puhemiehen suojaus ei tule aiheuttamaan mitään määrärahatarpeita. Asiat on järjestetty sillä tavalla, että se ei aiheuta lisäkustannuksia. Pääministerin osalta viimeaikaisten tapahtumien jälkeen luulen, että asiasta kommentoinut poliisijohto vaikenee siltä osin kuin siinä tarpeita meillä on.

Itse asiassa olen edellyttänyt jo ennen kesää poliisin ylijohdon ja ministeriön talousjohdon tiiviimpää yhteistyötä poliisin taloudellisten resurssien ja toiminnan kehittämisen arvioinnin osalta. Tätä työtä on jatkettava, koska ovat niin kaukana toisistaan nämä näkemykset. Voin sanoa, että kun poliisiylijohto perinteisesti — muistan ainakin syksystä 2001 alkaen joka syksy — on esittänyt näkemyksiä, joiden mukaan poliisin henkilöstömäärää joudutaan vähentämään tiedossa olevalla määrärahatasolla, näin ei kuitenkaan ole tapahtunut.

On tietysti selvää, että tarvitaan myös määrärahoja, mutta tarvitaan myöskin kriittistä keskustelua siitä, millä tavalla toimitaan myöskin toiminnan tehostamisen kautta. Itse asiassa poliisin vahvuus on vuodesta 1998 noussut 10 886:sta 11 029:ään, toki siinä on myöskin opiskelijoita 209 joukossa. Vuoden 2003 nettomenot tulevat poliisin osalta olemaan noin 530 miljoonaa euroa. Poliisiosaston arvio on noin 540 miljoonaa euroa. Vuoden 2002 tilinpäätöksestä kasvua olisi talousyksikön arvion mukaan 7,5 prosenttia ja poliisiosaston arvion mukaan 9,5 prosenttia. Palkkausmenot vuonna 2002 olivat 418 miljoonaa euroa, ja arvio vuoden 2003 palkkausmenoista oli noin 440 miljoonaa euroa. Poliisiosasto on arvioinut 465 miljoonaa euroa ensi vuodelle.

Vuoden 2004 talousarvioesityksessä poliisille esitetään 553 miljoonaa euroa. Määrärahassa on huomioitu täysimääräisesti poliisin palkkausjärjestelmästä aiheutuvat menot. Uusi palkkausjärjestelmä onkin kieltämättä ongelmallinen rakenteellisten tekijöidensä osalta. Se vaatii 8,5 miljoonaa euroa pelkästään. Poliisin bruttotuloiksi ensi vuonna on arvioitu 38,3 miljoonaa euroa, ja kun esitettävä nettomääräraha on 553 miljoonaa euroa, on poliisin käytössä yhteensä 591 miljoonaa euroa. Jos palkkausmenot ovat yhteensä edellä arvioidut 465 miljoonaa euroa, jää muihin menoihin ja investointeihin yhteensä 126,3 miljoonaa euroa. Vuonna 2002 muut menot ja investoinnit olivat yhteensä 116 miljoonaa euroa. Lopputulemana voidaan todeta, että tältä näkökulmalta poliisi kykenee ensi vuonna nettomäärärahalla ja arvioidulla tulolla pitämään henkilöstömäärän suurin piirtein nykyisellä tasolla ja käyttämään muihin menoihin ja investointeihin noin 10 miljoonaa euroa enemmän kuin vuonna 2002. Tällöin siirtyvää erää, joka on muuten 30 miljoonaa euroa, ei tarvitse vielä käyttää lainkaan. Asia on toki ministeriön sisällä, siis talousjohdon ja poliisijohdon kanssa, koko ajan meillä selvitettävänä, mutta niiden näkökulmien välistä, joissa toiselta puolelta jo taivas pimenee heinäsirkoista ja toisella puolella ei pilvenhattaraakaan auringon edessä ole, täytyy myöskin nyt tarkentaa sitten tietysti, ja tulen näin toimimaan.

Pelastustoimen osalta me jatkamme alueellistamistyötä. Ensin 22 yksikön alueellisen pelastustoimen järjestelmä toimii, ja hätäkeskustoiminnassa tähdätään sovitulla tavalla lainsäädännön mukaiseen 15 hätäkeskukseen.

Rajavartiolaitoksen painopisteenä on turvata liikenteen sujuvuus niin EU:n rajoilla kuin myös maallemme taloudellisesti yhä tärkeämmäksi käyvällä itärajalla. Tässä suhteessa pitäisi nähdä voimakkaammin aluetalouden ja kansantalouden edut, nimenomaan Pietarin talouden ja lähialueiden logistisen toimivuuden pohjalta. Ministeriöllä on tältä osin budjettiriihessä tiettyjä kariutuneita asioita. Se liittyi lähinnä siihen, että me voimme nyt sisäisin organisaatiojärjestelyin varmistaa kyllä siirtoja itärajalle eli lisätä henkilöstöä siellä, lähinnä Vaasan esikuntajärjestelyjen kautta, mutta meillä uhkaavat, mikäli lisävoimavaroja ei saada, Ivalon ja Imatran rajajääkärikoulutukseen liittyvät karsintapaineet. Erittäin tärkeätä on tietysti itärajan, Kaakkois-Suomen, toimintavalmiuden ylläpito sujuvien, turvallisten rajanylitysten näkökulmasta paitsi turvallisuuden myös taloudellisen vaikutuksen osalta. Ministeriö tältä osin tietysti priorisoi asiat tällä tavalla.

Merivartiointia kehitetään myös kalustohankinnoin, ja meillähän on jo keväisestä lisäbudjetista lähtien aikaistettu Tursas-luokan alusten peruskorjausta. Näin Rajavartiolaitoksen valmius ja kyky öljyntorjuntatehtäviin myös merellisissä talviolosuhteissa paranee merkittävästi. Peruskorjauksella tuetaan samalla telakka-alan työllisyyttä.

Herra puhemies! Sisäasiainministeriön laajin ajankohtainen uudistushanke on ulkomaalaislain kokonaisuudistus, joka on tarkoitus saattaa voimaan ensi vuonna, viimeistään 1.5.2004, jolloin Euroopan unioni laajentuu ja muun muassa Viro liittyy unionin jäseneksi äskeisen kansanäänestyksenkin vahvistamalla tavalla. Ulkomaalaislain voimaantulon vaatimat lisämäärärahat turvataan tulevissa lisätalousarvioissa. Oli erittäin tärkeätä, että tässä asiassa pystyttiin löytämään järjestely. Kysehän ei ole pelkästään sisäasiainministeriön toimintaan liittyvistä kysymyksistä vaan kansallisesti välttämättömästä, kansallisen edun mukaisesta lainsäädännöstä, jossa hallitun maahanmuuton kokonaisuus on kyseessä. Tältä osin pystyttiin välttämään, kiitos valtiovarainministerin kanssa käytyjen keskustelujen, nimenomaan poliisin toimintamenoihin kohdistunut leikkausuhka, joka olisi ollut 2,5 miljoonaa euroa. Samoin pelastustoimen valtionosuuteen liittyvät leikkaustoimet pystyttiin keskeisesti budjettiriihen neuvotteluissa välttämään.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lyhyessä puheenvuorossa kysyn ministeriltä: Millä tavoin sisäasiainministeri näkee ja ministeriössä nähdään poliisipalvelujen tasapuolinen saatavuus? Keskeisessä Suomessa, näissä uusissa kihlakunnissa, kun on vain yksi partio viikonloppuisin ja öisin, joudutaan poliisia odottamaan monta kertaa yli kaksi tuntia. Se ei ole poliisien vika, jos he joutuvat kuskaamaan päihtyneitä taikka muita 150 kilometrin päässä olevaan pidätettyjen säilöön taikka päihtyneitten säilöön. Jos joku hätätilanne on, nimenomaan pahoinpitelytilanne taikka varkauksia taikka muuta on liikkeessä tapahtunut, silloin tekijät ovat lähteneet ja omaisuus on hävitetty jne., ja kuitenkin nämä ihmiset joutuvat maksamaan veronsa samalla tavoin kuin taajamissa asuvat.

Onko ministeriössä pohdittu sitä, että tämä sisäinen turvallisuus olisi edes kohtuullinen myöskin niillä alueilla, joilta poliisi on siirtynyt pois uuden kihlakuntajärjestelmän kautta? Alussahan luvattiin, että poliisipalvelupisteet säilyvät, mutta viimeaikainen käytäntö on johtanut siihen, että päälliköt määräävät työhönilmoittautumispaikaksi keskuspaikan, eli siinäkin joudutaan ajamaan monta kertaa jopa toistasataa kilometriä ikään kuin edestakaisin siitä asuinpaikasta.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ennen vaaleja kaikki puolueet, myöskin sisäasiainministeri Rajamäen oma puolue, olivat huolissaan meidän sisäisestä turvallisuudestamme, johon poliisin toimintaedellytykset olennaisesti vaikuttavat. Nyt tässä budjettiesityksessä kuitenkaan poliisin toimintamäärärahoja ei kasvateta siinä määrin, että poliisi voisi ensi vuonna edes säilyttää nykyiset henkilöstöresurssit. Tämän budjettikirjan mukaan, tämän esityksen mukaan, täällä tehostetaan, täällä lisätään ammattimaisen huumausainekaupan torjuntaan, täällä tehostetaan liikennevalvontaa, täällä lisätään moniin poliisin perinteisiin toimintamuotoihin ja tehostetaan. Täällä on näitä sanoja hyvin paljon tässä budjettikirjassa. Mutta miten, ministeri Rajamäki, kun te olette kesän aikana ja myöskin äskeisessä puheenvuorossanne tuonut esiin toiminnan tehostamisen ja organisaatiouudistuksen, käytännössä nämä tullaan toteuttamaan?

Esko-Juhani Tennilä  /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Herra sisäministeri, te esitätte Ivalon rajakomppanian toiminnan lopettamista. Jos tähän päädytään, Ivalosta menee kymmeniä työpaikkoja ja samalla arktinen koulutus rajavartioston osalta loppuu. Tämä on suomenennätysluokkaa keskittämisessä, ja ihmettelenkin, että juuri te, herra sisäministeri, lähdette tällaiselle tielle. Olette oikeastaan viimeinen ministeri tässä hallituksessa, jolta tällaisia toimia olisin odottanut.

Ihmettelen myös haluanne lopettaa Lapista Lapin ihmisten vapaan metsästysoikeuden kotikunnassaan. Se on niitä harvoja luontaisoikeuksia, joita meidän ihmisillämme on, ja nyt te olette sen kimpussa. Jos te tällä linjalla jatkatte, sosialidemokratia joutuu kyllä susiluokkaan Lapissa, eikä se ole hääppöinen asenne.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin arvoisalta ministeri Rajamäeltä sitä, mikä teidän kantanne on sekä Helsingin Sanomissa että TV1:ssä esitettyyn kertomukseen — kertomukseksihan tätä voisi kuvata — siitä, miten yksi pörssiyhtiö rakentaa tytäryhtiöittensä kautta Suomeen varsin monta poliisitaloa, ehkä oikeustalojakin sopimuksin, jotka allekirjoittaa paikallinen poliisipäällikkö ja laamanni, ja sitten jatkossa veronmaksajille jää oikeus näiden 25:kin vuoden ja pitempien vuokrasopimuksien vuokrien maksuun. Siitä tulee kustannuksia sisäministeriölle, ja kuitenkin nimenomaan täällä puhuitte poliisitoimen huonosta rahoituksesta tai siitä, että siitä yleensä kannetaan huolta. Viittaan vielä siihen, että esimerkiksi Kotkassa, kun puhutaan sellaisesta asiasta kuin toriparkista, maan alle tehtävästä autojen päivähoitopaikasta, tähänkin keskusteluun liitetään tulevaisuudessa Oka Osakeyhtiön rakentama oikeustalo. Kyllä kummallisia sopimuksia on olemassa.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Rajamäki totesi, että poliisi pystyy pitämään henkilöstömäärän suurin piirtein nykyisellä tasolla, kun kertoi valtion talousarviosta ensi vuoden osalta. Minulla on ollut tilaisuus edellisessä ammatissa toimia hyvin paljon poliisien kanssa ja olen ollut muun muassa Jyväskylässä turvallisuussuunnitteluryhmässä, joka on laatinut turvallisuussuunnitelmaa, ja tuolloin, jo silloin vuosia sitten, todettiin, että henkilöstömäärä asioitten hoitamiseen on liian pieni, ja tänä päivänä tilanne on entistäkin pahempi. Esimerkiksi huumausaineitten osalta käy niin, että kun tehostetaan jonkun suuremman paikkakunnan toimintaa niin asianomaiset osaavat kyllä hakea sitten pienemmät paikkakunnat ja toimia sitä kautta. Keski-Suomi, niin kuin varmasti koko maa, on tältä osin seuraavien vuosien aikana erittäin vaikeassa tilanteessa. Mitä aiotaan sisäasiainministeriössä tehdä, että turvataan poliisille riittävät henkilöstö- ym. resurssit tässä suhteessa?

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Rajamäki tekee varmasti parhaansa ja yrittää poliisin määrärahojen ja sisäisen turvallisuuden osalta pitää huolta, mutta kuitenkin talousarviosta sivulta 128 ilmenee, että verrattuna vuoden 2003 ja vuoden 2004 poliisin henkilöstömäärää kokonaisuudessaan siellä on vähennystä 260 virkaa. Kuten ministeri Rajamäki varmasti tietää, poliisin alkuperäinen talousarvioesitys oli määrältään 571 miljoonaa euroa, mikä olisi tarkoittanut, että se olisi vastannut sitä, että taso olisi onnistuttu jotenkin pitämään samana, mitä se on tänä vuonna.

Nyt nämä noin 10 miljoonan euron leikkaukset on pakko kohdentaa kuitenkin henkilöstömenoihin, koska poliisin kuluerät koostuvat nimenomaan henkilöstökuluista. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilöstön väheneminen sattuu kaikkein kipeimmin harvaanasutuille alueille, missä sekä poliisipalveluiden että muiden palveluiden osalta ollaan jo valmiiksi aivan kipukynnyksellä. Tällä on erityisen voimakas merkitys koko poliisin luotettavuudelle ja palveluverkostolle. Sanoisin näin, että tällä budjetilla poliisin palvelut tulevat edelleen huononemaan. Minä luulen kyllä, kun vertaa eduskuntavaalien keskusteluun, että se ei ole kyllä ollut kansalaisten tahto.

Sisäasiainministeri  Kari  Rajamäki

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tässä on mielenkiintoista se, että kokoomuslaiset edustajat ovat muutaman kuukauden ministeriurani jälkeen vaatimassa selvityksiä, mitä aiotaan kokoomuslaisten sisäministereiden jälkeen nyt ruveta tekemään. Kysymys on tietysti ihan paikallaan, koska kyse on tärkeästä asiasta, sisäisestä turvallisuudesta, jossa valtavasti muun muassa talousrikollisuuden osalta on menty huonoon suuntaan, ja tietysti poliisin toiminnassa on myöskin tehostamisen tarvetta ja määrärahakysymyksiäkin on hyvä käsitellä.

Haluan huomauttaa, että ensi vuoden osalta on todella tilanne se, että määräraha on huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi tänä tai viime vuonna. Kyseessä on tämä uusi palkkausjärjestelmä, joka hivenen hämmentää tilannetta, ja sen vaikutuksia on vielä vähän vaikea arvioida.

Sanoisin, että alueellisten palveluiden saatavuuden osalta, kuten ed. Vistbacka ihan oikein totesi, on ongelma. 90-luvun alusta on menty jopa viidenneksen leikkauksilla ja sopeuttamisella itäisen, keskisen ja pohjoisen Suomen lääneissä, ja meidän on pakko tältä osin arvioida tilannetta. Juuri tähän liittyy yhteistyö eri viranomaisten kanssa. Rajaviranomaisille on lisätty tiettyjä yleisen turvallisuuden ja järjestyksenpidon tehtäviä, ikään kuin poliisitehtävävaltuuksia, toimia rajalla. Yhtä lailla on syytä kysyä, onko järkevää, että alueen ainut poliisipartio on lähinnä itselleen vaarallisen juopon kuljettamisessa kiinni tai että päivystää juopumusrikkomuksen takia sellissä olevaa eikä pysty reagoimaan tai jättää hänet yksin sinne selliin jatkossa. Etävalvontayhteistyötä tarvitaan tältä osin ja viranomaisten yhteistyötä, jotta poliisin toiminta voidaan tehokkaasti hoitaa.

Ed. Tennilälle sen verran, että kannan kyllä jatkuvasti maattomien metsästäjien oikeuksista huolta niin pohjoisessa kuin etelässä, mutta Imatran ja Ivalon osalta kysymys on juuri niin, että nimenomaan itse olen nyt toiminut niin, että Rajavartiolaitos ei ryhdy päätöksiin ja toimenpiteisiin panemaan täytäntöön Imatran ja Ivalon rajajääkärikoulutuksen lakkauttamista, (Ed. Tennilä: Miksi esititte?) — Nimenomaan minun pyynnöstäni Rajavartiolaitoksen johto on pidättäytynyt kaikista toimenpiteistä talveen saakka, jolloin arvioidaan kokonaistilanne uudestaan. (Puhemies koputtaa) Mitään tällaisia lakkauttamisratkaisuja ei tehdä.

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen kysyi poliisivirastoasiasta. Olen kiinnittänyt samaan asiaan huomiota. 1999—2002 on rakennettu lukematon määrä poliisivirastoja, kihlakunnanvirastoja, uudisrakennuksen tyyppisiä isoja hankkeita, ikään kuin poliisin toimintamenoasioina sivussa ratkaisemalla. Ei tämä voi olla oikein. Kyllä se on kuitenkin vietävä lähemmäs kilpailuttamista. Tämän vuoden alusta hallitushan on toiminut niin, että tämän tyyppiset asiat menevät hallituksen raha-asiainvaliokuntaan, ja (Puhemies koputtaa) näin on omalta osaltani valtiovarainministeriön kautta kolme pelastusosaston hanketta käynyt siellä jo.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Paljon on jo sanottu, ja siksi keskitynkin kahteen yksityiskohtaan. Toinen on aluekehitys ja toinen on tietoyhteiskunta.

Ensin aluekehitys, maan tasapainoinen kehittäminen, joka hallitusohjelmassa on tavoitteena. Odotukset ovat olleet suuria siihen, että aluekehityksessä tapahtuisi nyt suunnanmuutos. Myös talousarviossa vahvistetaan aluekehityksen tavoitteet: muuttoliikkeen ja väestökehityksen tasapainottaminen sekä palvelurakenteen turvaaminen koko maassa.

Keinoja tähän on kaksi. Ne ovat vanhoja. Me tunnemme ne jo EU-jäsenyyden alusta. Toinen on ohjelmapohjainen aluekehitys, joka siis käytännössä on EU:n määrittelemä toimintatapa, ja toinen on osaamispohjainen aluepolitiikka, jossa lähtökohtana on alueen omat voimavarat, sen oma osaaminen. Kumpikin ovat hyviä asioita ja ovat käytännössä tuottaneetkin tulosta, mutta eivät voi tuottaa sitä laadullista ja määrällistä muutosta, jota tänä päivänä maan tasapuolinen kehittäminen vaatisi. Päinvastoin voidaankin todeta, että viimeisen kahdeksan vuoden aikana, kun nämä keinot ovat olleet käytössä, alueelliset erot ovat Suomessa kasvaneet enemmän kuin muissa Euroopan maissa.

Samanaikaisesti, kun ohjelmapohjaista aluepolitiikkaa on alettu Suomessa soveltaa, on kansalliset aluetuet lakkautettu ja palvelutasosta tingitty. Kun teiden kunnossapito romuttuu, terveyspalvelut heikkenevät ja kyläkoulut suljetaan, on paradoksaalista, että maaseudun kehittämisprojekteihin on ollut saatavissa kosolti rahaa. Ne eivät vaan voi korvata niitä työpaikkamenetyksiä silloin, kun palvelut heikkenevät. Ihmiset muuttavat. Toteankin, että vaikka hallituksen linjaus kyläkauppojen tukemiseen investointien osalta on erittäin tervetullut, on se pieni pisara meressä.

Toinen keino on tehdä osaamiskeskuksista osaamispohjaisen aluekehityksen kulmakivet. Ne ovat hieno asia. Mutta muutamat viiden kaupunkiseudun ulkopuolella olevat osaamiskeskukset, eivät pysty tuottamaan sitä kasvua ja sitä kehitystä, jota maan tasapainoinen kehitys tänään vaatisi. Ne eivät yksinkertaisesti pysty kääntämään kehitystä tilanteessa, jossa yli puolet maan tutkimus- ja kehittämisresursseista keskittyy Pääkaupunkiseudulle, mikä tuottaa jatkuvaa eriarvoista kehitystä ennen kaikkea tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Sitten kysymys tietoyhteiskunnasta. Suomi on tietoyhteiskunnan luvattuna maana pärjännyt kansainvälisissä vertailuissa pienelle maalle aivan ennenkuulumattomalla tavalla. Tietoyhteiskunnan politiikkaohjelma on kyllä tekeillä hallituksen mukaan, mutta talousarviossa sen rahoitus pirstoutuu lukuisille momenteille. Sellaista panostusta, joka ylläpitäisi suomalaista kokonaisvaltaista tietoyhteiskuntakehitystä, ei ole näkyvissä.

Toteaisinkin, että hallituksen, joka profiloituu veronkevennysten ja alkoholiveron kautta, tulisi mennä itseensä ja miettiä, olisiko veronkevennysten suuruinen, yli 700 miljoonan euron, panostus luonut enemmän työpaikkoja ja hyvinvointia, jos rahat olisi veronkevennysten sijaan investoitu laajakaistaverkon rakentamiseen koko maahan ja siihen liittyvän teknologian kehittämiseen. Tällöin suurten taajamien ulkopuolella olevat it-yritykset, etätyöntekijät ja viljelijät olisivat saaneet tasa-arvoiset toimintamahdollisuudet.

Mikäli alkoholiveron alennusta vastaava summa, yli 300 miljoonaa euroa, olisi panostettu kirjastojen kehittämiseen, joissa todella tarvitaan lisäpanostusta ihmisiä tukemaan — tietoyhteiskunnan tukihenkilöitä — ehkä suomalaiset lapset, nuoret ja aikuiset olisivat tulevaisuudessa paremmassa kilpailuasemassa kuin tänään, kun yhteiskunta muutaman vuoden kuluttua joutuu panostamaan lisää mielenterveysongelmiin, alkoholin aiheuttamiin sairauksiin ja lisääntyvään perheväkivaltaan. Jos Suomessa muutaman vuoden kuluttua ei ole vain ikääntyvä vaan myös voimakkaasti alkoholisoituva väestö, olemme todellisissa vaikeuksissa eläkkeiden maksun ja terveydenhoidon kustannusten kanssa. Laajakaistaverkko ja kirjastot olisivat tässä ei vain sivistyneempi vaan myös tehokkaampi hyvinvoinnin vaihtoehto.

Henrik Lax /r:

Herr talman, arvoisa puhemies! Jag skall tala om en enda fråga, men den är också en knäckfråga för både regeringen och riksdagen.

Den är frågan om hur det skall bli möjligt att få fart på ekonomin och företagsamheten och hur det skall bli möjligt att skapa självbärande arbetsplatser. Med företagsamheten, vare sig vi talar om små, medelstora eller mycket stora företag, står och faller det finska folkets utkomst och välfärd, allas vår försörjning. Det är uppenbart att den så kallade Arvela-arbetsgruppens förslag om att återinföra dubbelbeskattning av företagens vinster förstärkt den oro som företagarna och företagens ägare känner inför framtiden och fått dem att skjuta fram beslut som påverkar sysselsättningen och samhällsekonomin i hela landet.

Regeringen måste därför mycket tydligt och snabbt klarlägga sina konkreta avsikter i fråga om företagsbeskattningen. Vi vet att all företagsamhet innebär ett risktagande, att alla investerings- och andra viktiga beslut som företagen och deras ägare skall göra bygger på bedömningar som innehåller många osäkra element om framtiden. Det är därför oerhört viktigt att statsmakten inte tillför ytterligare osäkerhetsmoment för dem som driver företag och vill satsa pengar i företagsamheten. Kontinuiteten och förutsägbarheten i den lagstiftning som berör företagen och deras ägare är förstås i nyckelställning, inte minst skattereglerna.

Jämfört med många andra västeuropeiska länder har vi i Finland en rätt svagt utvecklad företagartradition. Det är svårt att säga vad det beror på, men mycken berättigad kritik har riktats mot att det hos oss varit svårt att förutse hur företags- och skattelagstiftningen kommer att se ut ens på fem, för att inte tala om tio års sikt. Många är de exempel som advokatkåren kan berätta om då advokaterna av dessa skäl har avrått utländska företagare att etablera sig i Finland.

För drygt tio år sedan gjordes det en genomgripande omstrukturering av beskattningen av företagen oh deras ägare. Skattebasen breddades, skattesatserna på kapital- och företagsinkomster sänktes, enkel beskattning av företagens vinster infördes med det så kallade avoir fiscal-systemet och så vidare. Företagsägandet jämställdes med annat ägande. Dividenderna jämställdes med räntor och hyror och inkomster av andra placeringar. Den skattemässiga diskrimineringen av företagsägandet avskaffades i huvudsak.

För våra förhållanden har dessa regler fått vara i kraft oförändrade under en ovanligt lång tidsperiod och vilka har då följderna blivit? Ja, att företagsbasen har stärkts och att vi finländare på 1990-talet rätt helskinnade lyckades komma ut ur den svåraste ekonomiska depression som något industriland råkat ut för under modern tid. Efter det har det mellanstatliga beroendet, den ekonomiska integrationen och globaliseringen av ekonomin gått vidare med stormsteg och skapat nya stora osäkerhetsfaktorer för landets företag oavsett om de är små eller stora. Konkurrensen från nya EU-länder, Kina med flera hör till bilden.

Arvoisa puhemies! Epävarmat taloudelliset näkymät, uusien kilpailijoiden uhka, eri maiden välinen verokilpailu ym. ymmärrettävästi hermostuttavat maamme yrittäjiä ja yritysten omistajia. Epätietoisuus hallituksen suunnittelemista muutoksista yritysten toimintaan keskeisesti vaikuttaviin verosäännöksiin on ilmeisesti myötävaikuttanut siihen, että laaja, maamme työllisyyteen ja julkiseen talouteen vaikuttava päätösten suma nyt seisoo ja odottaa konkreettisia, hyviä veroratkaisuja. Hallitusohjelman kirjaukset esimerkiksi siitä, ettei yritysten ja näiden omistajien verotusta olla kiristämässä, eivät ole vakuuttaneet myös muunlaisten epävarmuustekijöiden vallitessa päätöksiä tekeviä yrittäjiä.

On tietenkin vaikea arvioida, mitä nyt jo on saatettu menettää yritysten investointeja taikka sijoittumista tahi uusien tuotelinjojen luomista koskevien päätösten lykkääntymisen myötä. Lainatakseni ministeri Filatovin jonkin päivän takaisia sanoja on kuitenkin nyt tehtävä kaikki mahdollinen yritystoiminnan tukemiseksi kainalosauvoja tietenkään käyttämättä. Huonoimmassa tapauksessa voi jopa käydä niin, että päättämättömyys vahvistaa käännettä kohti syvenevää talouslamaa. Hyvässä lykyssä päätössuman avautuminen voi ratkaisevasti vahvistaa meidän talouskehitystämme ja varmistaa sen pysymistä kasvun puolella.

Yritysten sukupolvenvaihdosten edistäminen sekä yritysomistajuuden säilyminen kotimaisissa käsissä ja laajasti henkilöomistajuutena ovat selvästi hallitusohjelman mukaisia tavoitteita. Yritysten ja niiden omistajien verotuksen mahdollinen kiristäminen tekisi nämä tavoitteet tyhjiksi. On hyvä muistaa, ettei Euroopan unioni voi pakottaa meitä kahdenkertaiseen osinkoverotukseen. Yhtä vähän meidän on pakko ylläpitää kansainvälisesti ylikorkeata marginaaliverotusta. Epävarmuus osinkoveron tulevaisuudesta on jarru järkeville yritysten sukupolvenvaihdoksille. Henkilöverotuksen tason ja rakenteen poikkeaminen epäedullisesti muista maista voi talouden yhdentymisen jatkuessa osaltaan muodostua aikapommiksi, ellei näin ole jo käynyt. On äärimmäisen tärkeää, että hallitus pysyy lupaamassaan aikataulussa ja marraskuussa hälventää epävarmuuden edessä olevista veroratkaisuista. Kenenkään edun mukaista ei ole ensi keväänä nähdä kotimaisten omistajien paniikinomaisia osingonjakoja ja yritysmyyntejä. Ilman tulevaisuuden uskoa yrittäjien keskuudessa koittaa ankea aika.

Talman! EU kan inte tvinga oss att dubbelbeskatta dividender. Ingen kan heller kräva att vi upprätthåller en extra hög marginalbeskattning i ett internationellt sett lågt inkomstläge. Osäkerheten om dividendbeskattningens framtid är en spärr för angelägna generationsväxlingsarrangemang för företagarna. Också en personbeskattning som till sin struktur och nivå avviker oförmånligt från det som gäller i andra länder kan med tiden bli en tidsinställd bomb, om den inte redan har blivit det.

Regeringen måste hålla sitt löfte och senast i november skingra företagarnas oro för de förestående skattelösningarna. Ingen är betjänt av att en obeslutsamhet skulle leda till panikartade dividendutbetalningar eller dito utförsäljning av företag. Utan framtidstro inom företagen randas dystra tider för hela vårt folk.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Talouden ja työllisyyden turvaaminen on välttämätöntä hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisen takia ja sen kehittämisen kannalta. Tästä peruslähtökohdasta tässä salissa vallinnee suuri yksimielisyys. Harmonia loppuukin sitten niihin valittaviin toimenpiteisiin, joilla tätä hyvää tavoitetta yritetään toteuttaa. Eilisessä talousarvion esittelypuheenvuorossaan valtiovarainministeri Kalliomäki totesi hallituksen rakentavan omat toimenpiteensä kolmen pilarin varaan: kotimarkkinoiden elvytykselle, julkisen talouden vakaudelle ja kolmanneksi talouden rakenteiden uudistamiselle. Haluan puheessani tarkastella näitä pilareita, jotka mielestäni huojuvat uhkaavasti.

Arvoisa puhemies! Ensimmäinen pilari, kotimarkkinoiden elvytys, on yritetty toteuttaa tuloveron kevennyksillä. Mittavista veronkevennyksistä puhuminen taitaa kuitenkin olla enemmän psykologiaa kuin kuluttajan kukkarossa oikeasti näkyvää hyötyä. Palkansaajien kaavaillusta tulotasosta riippuen noin 1—2 prosentin kevennyksestä pelkästään ansiotason noususta johtuva progression kasvu syö jo yli kolmanneksen verohyödystä pois. Sen lisäksi kunnat talousvaikeuksissaan turvautuvat kunnallisveron nostoon ja mahdollisesti sosiaalivakuutusmaksuihin tehtävät kiristykset nipistävät loputkin niin sanotuista veronkevennyksistä. Valtion kukkaro kyllä kevenee, mutta kulutuskysyntä ei tule lisääntymään edes yksityisellä palvelusektorilla niin paljon, että työllisyys paranisi merkittävästi, puhumattakaan siitä, että näillä kotikonsteilla olisi mitään vaikutusta kansainvälisen suhdannetaantuman kanssa kamppailevan vientiteollisuuden ahdinkoon. Veronalennuksia pitäisi ehdottomasti käyttää työnantajamaksujen madaltamiseen, jottei suomalaisen työn hinnoittelu vie meiltä nopeassa tahdissa lukuisia teollisia työpaikkoja, niin kuin nyt viime aikoina näyttää käyneen.

Liian korkeat työnantajamaksut vaikeuttavat myös uusien ihmisten työllistymistä. (Ed. Huotari: Miten Kela rahoitetaan?) Hallitusohjelman toteuttamiseksi asetettiin kymmeniä työryhmiä ja komiteoita pohtimaan erilaisia tärkeitä ja vähemmän tärkeitä asioita. Eikö yksi keskeisimpiä asioita olisi miettiä vaikka sitten kolmikantaisessa työryhmässä suomalaisen työn kilpailukyvyn turvaamista? Olisiko aika kiireesti kaivaa esille vaalien aikana suitsutettu Holmin—Vihriälän malli näiden pohdintojen pohjaksi? Ikävä tietysti todeta tässä kohtaa, että tämän vuoden lisätalousarvio huomioiden hallitusohjelman sovittu veronkevennysvara on jo käytetty kokonaan eikä näihin todella työllisyyttä parantaviin malleihin ole enää rahaa käytettävissä.

Onko hallituksella enää muuta elvytyskeinoa olemassa kuin lisääntyvä velanotto loppuvaalikautta varten? Valtiovarainministeri totesi, että tarkasti taloutta hoitaessamme olemme edelleen alenevan valtionvelan maa. No, kovin suuresta taloudenpidontaidosta ei ikävä kyllä ole kyse, sillä jos kasvuvauhti pysyy nykyistä varsin alhaista reaalikorkoa suurempana, velan suhde bruttokansantuotteeseen pienenee automaattisesti, tekipä sitten sitä tahi tätä. Velanottohan vastaa itse asiassa verotuksen kiristämisen vaikutusta. Kysymys on vain siitä, mikä sukupolvi otetun velan maksaa. Velasta, siitä on poliittisesti helpompi puhua kuin siitä, että lykkäämme veronmaksua tuleville vuosille, kenties tuleville sukupolville.

Jos tarkastelemme velkaantumista EU:n tasolla, niin EU-maiden julkisten talouksien alijäämäisyydet tulevat lisäämään lainojen määrää eli velanottoa koko euroalueella. Lainojen kysyntä puolestaan rupeaa nostamaan korkotasoa ja se puolestaan hidastaa yksityissektorin investointeja, eli näin yritettäessä parantaa julkisen sektorin taloutta saatetaan mahdollisesti yksityissektori entistä tukalampaan tilaan. Lisäksi täällä on useissa puheenvuoroissa huomattu se, kuinka valtiontalouden tasapainon saavuttaminen tapahtuu kuntatalouden kustannuksella ja sen vaikutukset saamme kaikki kokea heikentyneinä peruspalveluina. Lisäksi sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa ja kulutusta suoremmin lisäävää olisi ollut tukea lapsiperheiden, eläkeläisten, opiskelijoiden ja vähätuloisten ostovoimaa arvonlisäveron alentamisen kautta. Ministeri Kalliomäki sanoi täällä, että veroratkaisuihin niin kuin koko budjetin sisältöön ovat vaikuttaneet hallituksen arvovalinnat. Millaisesta arvomaailmasta kertoo se, että viinan hinnan alentaminen on tärkeämpää kuin ruuan hinnan alentaminen?

Arvoisa puhemies! Toinen pilari, julkisen talouden vakauden tavoittelu, on kyllä sinällään hyvä asia, mutta kevään menokehyksellä lukkoon lyöty menokuri ei juuri jätä mahdollisuutta suunnata politiikkaa tulonsiirroilla. Pääministeri on toivonut Suomeen lisää lapsia. Väestöliiton tutkimuksen mukaan suomalaiset eivät juuri taloudellisten syiden takia uskalla hankkia niin suuria perheitä kuin he haluaisivat. Me kristillisdemokraatit suuntaisimme valtion tukea lapsiperheille välittömästi nostamalla kaikkia lapsilisiä, kotihoidon tukea ja minimiäitiyspäivärahaa. (Ed. Bryggare: Lisää lainaa!) Samoin haluaisimme tukea pitkän elämäntyön hyvinvointimme eteen tehneitä eläkeläisiä nostamalla pienempiä eläkkeitä. Samoin kannustaisimme opiskelijoita opintososiaalisilla parannuksilla korottamalla ateriatukea ja tekemällä opiskelijoiden asumistuesta ympärivuotisen. — Näihin välihuutoihin haluaisin sanoa, että kristillisdemokraatit ovat esittämässä vaihtoehtobudjettia, joka on taloudellisesti tasapainossa.

Arvoisa puhemies! Kolmannen pilarin eli talouden rakenteiden uudistamisen osalta yritysveropaketti ja työvoimapolitiikan uudistukset ovat tervetulleita. Väärin kohdistuneista tukityöllistämishankkeista ja erilaisista turhista kurssituksista rahat on pian siirrettävä tehokkaampiin toimenpiteisiin, muun muassa oppisopimuskoulutukseen ja suoraan työllistämistukeen myös yksityiselle sektorille. Me tarvitsemme Suomeen oikeita työpaikkoja, ei tilastojen kaunistelua.

Arvoisa puhemies! Olemme suomalaisina haasteellisten talousnäkymien edessä. Niistä emme selviä näpertelemällä rahaa menomomenttien välillä, sillä maailma on täynnä hyviä ja kannatettavia kohteita. Meidän on uskallettava kriittisesti puuttua tämän budjetin talousperusteisiin, sillä näillä eväillä talous ja työllisyys eivät parane.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Essayah vaati täällä työnantajamaksujen alentamista. Sehän tarkoittaa sitä, että Kelan rahoituspohja vaikeutuisi entisestäänkin, ja siinä on sitten kaksi vaihtoehtoa: Joko sitä rahoitetaan valtion budjetista, niin kuin tähänkin mennessä joudutaan jo tekemään, tai sitten joudutaan leikkaamaan niitä etuuksia, joita Kelalta maksetaan, eli sairausvakuutusta ja lääkemenokorvauksia jne. Se ei ole mikään taikakeino eikä esimerkiksi tässä Holmin—Vihriälän mallissa edellytetä työllistämistä, eli se on suora tuki työnantajalle ilman, että on mitään takeita siitä, että se lisäisi yhtään työllisyyttä. Olen tämän tarkistanut Holmilta, hän oli vasemmistoliiton hallitusneuvotteluryhmän kuultavana ennen hallitusneuvotteluja. Olin erittäin pettynyt siihen, että he perustelivat vain byrokratialla sitä, että tätä työllistämisvelvoitetta siihen ei laiteta, mutta ymmärrän kyllä Holmin perusteet, miksi siihen sitä ei laiteta.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin puuttua ed. Essayahin esiin nostamaan arvonlisäveroasiaan. Kehottaisin pyytämään esimerkiksi puoluetoveri Kallikselta sen paperin, joka verojaostossa ihan viime viikkoina on ollut käsittelyssä ja jossa on komission piirissä nyt tutkittu — nimenomaan kun kaipasitte sitä tietoa tästä asiasta — tämän arvonlisäveron vaikutuksia työllisyyteen. Ensinnäkään ruuan osalta se ei mene sinne hintoihin, vaikka te kuinka niin toivoisitte. Se ei hyödytä tällöin sitä köyhää opiskelijaa, eläkkeensaajaa tai palkansaajaa, vaan esimerkiksi palvelualoilla se saattaa tarkoittaa sitä, että kauppaketjut rakentavat entistä isompia pytinkejä pellolle. Laittavat senkin rahan seiniin eivätkä investoi ihmisiin.

Toinen asia on se, että kyllä tässä näkyy kristillisdemokraattien pitkä oppositiolinja, jossa samaan aikaan puhutaan aina vain hyvästä taloudenpidosta ja sitten listataan, valutetaan, tuolta puhujakorokkeelta kaikki mahdolliset ihmisryhmät, joiden eteen pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuota. Tiedän tämän teidän tasapainotetun budjettinne. Siihen on tutustuttu useina vuosina aikaisemminkin, eikä sieltä kovin suuria vaihtoehtoja ole löytynyt.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Näyttää siltä, että sosialidemokraateilla on kovia tunnontuskia. Se on ymmärrettävissä, kun he ovat ajamassa kaikkein hyvätuloisimmille edelleen reippaita veronkevennyksiä, joista eläkeläiset, pienimmän eläkkeen varassa olevat, opiskelijat ja työttömät eivät saa senttiäkään. Tämä on sosialidemokraattien linja, ja se on väärä linja.

Ed. Essayah esitti hyvin selkeästi tämän kristillisdemokraattien budjettivaihtoehdon. Voin käydä sen monistamassa, jotta edustajat Bryggare ja Huovinenkin saavat tämän, että voitte tutustua siihen. Me todellakin lähdemme siitä, että työllisyyden parantaminen on nyt kaikkein tärkeintä. Sitten ostovoiman lisäys pitää ohjata kaikkein pienituloisimmille, muun muassa pienimpiin eläkkeisiin. (Välihuutoja)

Hallitusohjelma lupaa vasta vuosien kuluttua pienimpiin eläkkeisiin korotuksen. Se on väärää politiikkaa. Meidän linjamme on, että annetaan heti niille, joilla on puutetta ostovoimasta, ja silloin on myös oikeudenmukaista, että pienimpiin eläkkeisiin tehdään korotukset, eikä lykätä niitä odottamaan. Nyt annetaan kaikkein hyvätuloisimmille ja unohdetaan heikoimmassa asemassa olevat. Tämä on selkeä vaihtoehto, jonka ed. Essayah hyvin esitti tässä.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Essayah otti mielestäni varsin monia hyviä asioita esille, kuten muun muassa työnantajamaksujen alentamisen, joka ei ollenkaan ole näin yksiselitteinen asia kuin ed. Huotari täällä esitti. Sillä on jo saatu aikaan hyviä tuloksia aikaisemmin.

Pyysin tämän puheenvuoron kuitenkin lähinnä liittyen ruuan arvonlisäverokeskusteluun. Siinä olen samaa mieltä kuin tuolta SDP:n suunnasta sanottiin. Sitä mieltä kokoomus oli jo ennen vaaleja, että kaikkein tehokkainta on alentaa tuloverotusta. Mutta sen sijaan en nähnyt vaalien aikaan yhtään ainutta keskustalaista, joka ei olisi mainostanut, että ruuan arvonlisävero laskee, jos keskusta pääsee hallitukseen. Sitä vain olen ihmetellyt, että nyt heitä on jo aika paljon, jotka ovat muuttaneet kantansa.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva ensi vuoden talousarvio on huolella rakennettu vastaamaan niihin kolmeen keskeiseen pilariin, jotka ovat tämän ensimmäisen pääministeri Matti Vanhasen budjetin perusteena: elvytys, vakaus ja kolmantena erittäin keskeisenä asiana rakenteet ja niiden uudistaminen.

Minusta tämän elvytyksen toteuttaminen tapahtuu kahta kautta. Toisaalta merkittävän tuloveron alentamisen ja toisaalta tietyn lainanoton avulla, joka on erittäin perusteltu valinta tässä kansainvälisessä taloustilanteessa. Me olemme taantumassa, josta eteneminen ilman merkittävää työttömyysasteen nousua on suuri haaste suomalaiselle yhteiskuntapolitiikalle. Tässä mielessä voidaan sanoa, että budjetti sisältää varsin vakaan ja tasapainoisen kokonaisuuden, jossa otetaan lisäksi huomioon kolme kansallisesti erittäin merkittävää haastetta. Ensimmäisenä väestön erittäin nopea ikääntyminen, tähän liittyvä työikäisen väestön väheneminen ja periaatteessa kolmantena tekijänä osin ulkopuolelta tuleva verokilpailu. Ne ovat tosiasioita, jotka tulevat lähivuosina haastamaan hyvin merkittävällä tavalla suomalaista yhteiskuntapolitiikkaa.

Keskityn, arvoisa puhemies, omassa puheenvuorossani niihin rakenteellisiin tekijöihin, joissa vaaditaan tulevina vuosina läpimurronomaisia uudistuksia. Tämänkin vuoksi tämmöinen budjettikeskustelu on toki paikallaan. Erilaisten mielipiteiden, näkökulmien esiin nostaminen on erityisen arvokasta, joskin kaipaan enemmän sellaista keskustelua, jossa ei vain käydä tätä hyvin perinteistä mustavalkoista vastakkainasettelua oppositio—hallitus, vaan jossa päästäisiin ehkä rakentamaan ja löytämään sellaista yhteistä pintaa, jolla ratkaistaan kipeitä yhteiskunnallisia ongelmia.

Miksikä tämä on äärimmäisen tärkeää? Se on tärkeää senkin vuoksi, jos ajattelemme sitä, että vajaan vuoden kuluttua Euroopan unioni laajentuu. Vaikka Ruotsi teki kielteisen päätöksen euroalueeseen liittymisestä, lähivuosina myös Euroopan yhteinen talousalue tulee laajentumaan ja tämän laajemman vakauden säilyttämisen kannalta hyvin keskeinen vastuu talous- ja työllisyyspolitiikasta on jokaisella jäsenvaltiolla. Tässä mielessä ne ratkaisut, mitä me kansallisesti pystymme tekemään — huomatkaa ennen kaikkea: yhteisesti sopimaan — ovat sitä kestävää perustaa, jonka varassa Suomi voi säilyttää hyvin merkittävän kansainvälisen aseman ja luoda sillä tavalla tasapainoa ja riittävää vaurautta kaikille kansalaisille.

Mitkä sitten ovat näitä keskeisiä alueita, joihinka osittain jo tässä budjetissa haetaan ja on löydettykin ratkaisuja? Ensimmäisenä nostan esille yrittäjyyden voimakkaan suosimisen. Se on asia, jossa on päästy liikkeelle. Yrittäjyyden politiikkaohjelma osittain vahvistaa tätä, mutta jatkoa ajatellen meidän pitää löytää vielä nykyistäkin vahvempia toimenpiteitä.

Toinen alue on sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittäminen. Me kävimme ennen istuntotaukoa aika voimakasta keskustelua siitä, mitä täällä sosiaali- ja terveyspalveluiden alueella tarvitaan. Minusta sen alueen kehittämisessä on liian paljon sellaisia tabuja, joista me emme ole valmiita edes keskustelemaan ja puhumaan. Me kaikki tiedämme niin jo viime hallituskauden ajalta kuin nytkin, että nykymenolla rahat eivät tule riittämään valtion budjetissa. Sen vuoksi meidän pitää löytää tehokkaampia toimenpiteitä, joilla me etenemme.

Minä otan vertailun yksityisestä yrityselämästä, jossa jo aikaa sitten on pääperiaatteena ollut toiminta juuri oikeaan tarpeeseen, mikä merkitsee sitä, että kaikki toiminnot lyhenevät, ei hyväksytä jonoja, ei hyväksytä raaka-ainevarastoja. Nyt jostakin syystä julkiseen toimintaan on pesiytynyt se ajattelu, että jos jotain ongelmaa ei kyetä ratkaisemaan, niin annetaan vain jonojen lisääntyä. Mitä tämä merkitsee koko kansantalouden kannalta? Tällä hetkellä esimerkiksi Kela-maksujen suurin painopiste ei suinkaan ole terveyspalveluihin suoritetut aktiviteetit, toimenpiteet, vaan ihmisten jonotusajan päivärahat. Tämän vuoksi minusta todella rohkea asennoituminen uudelleen arviointiin on läpimurronomaisesti välttämätöntä.

Kolmantena alueena otan opintotuen ja opintojen rahoituksen. Minä uskon, että meillä on hallituspuolueidenkin keskuudessa jo hyvin kattava yksimielisyys siitä, että jotain pitää tälle opintotuelle tehdä. Täällä on puhuttu ateriakorvauksesta, voidaanko se liittää nyt jo tähän käsillä olevaan budjettiin eduskunnan toimesta. Nostan sen ilmaan, mutta laajempaakin uudelleen arviointia tarvitaan. Otan esimerkiksi opintotuen, riittääkö se vai eikö riitä. Vasta tehty selvitys opiskelijoiden keskuudessa osoitti, että keskimäärin opiskelija saa noin 1 000 markkaa kuukaudessa tukea kotoa vanhemmiltaan. Ajatellaan jo tätä, miten vähävarainen opiskelija eriarvoistuu, jos hän elää perheessä, jossa ei ole mahdollisuutta tähän 1 000 markan perheen tukeen. On pohdittava, miten saadaan joustavammat mutta samalla myös opiskelijaa kannustavat käytännöt aikaan.

Ihan viimeisenä asiana, arvoisa puhemies, totean, että nämä politiikkaohjelmat ovat erittäin merkittävä uusi valinta tässä hallitusohjelmassa ja on äärimmäisen tärkeää, että nyt tämän budjetin käytäntöön soveltamisessa jokainen politiikkaohjelma saa myös riittävästi taloudellisia voimavaroja.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa puhemies! Itselleni on helppoa yhtyä ed. Karjulan yhteistyön peräänkuuluttamiseen. Näen, että Suomi on liian pieni maa harhalaakeihin ja vain yhteistyöllä globaalissa kilpailutilanteessa me pärjäämme.

Suomen tieverkostoja pyritään ylläpitämään ja kehittämään siten, että teiden päivittäinen liikennöitävyys turvataan ja teiden kunto säilytetään. Liikennejärjestelmien toimivuus on ensisijaisen tärkeää pitkien välimatkojen Suomessa. Myös elinkeinoelämän kansainvälistyminen asettaa haasteita suomalaisille liikenneväylille. Liikenne on perusta koko maan kehitykselle. Valtakunnan kasvukeskukset, maakuntakeskukset ja aluekeskukset toimivat alueidensa vetureina. Niiden osaamista voidaan hyödyntää ja elinkeinoelämän synergiaa parantaa tehokkaammalla alueellisten ja kansallisten verkostojen hyödyntämisellä.

On pidettävä huoli, että tulevaisuudessa Suomen kansainväliset yhteydet toimivat entistä tehokkaammin. Suomen kuljetusjärjestelmän logistisen tehokkuuden edellytyksenä on, että koko kuljetusketjua kehitetään. Tämä tarkoittaa, että erityistä huomiota kohdistetaan eri liikennemuotojen solmukohtina toimivien henkilö- ja tavaraliikenteen terminaaleihin. Suomen ja Venäjän välisen tavara- ja henkilöliikenteen voimakas kasvu edellyttää suuria investointeja Suomen liikennepolitiikassa. Rajan ylittävän liikenteen voimakkaalla kasvulla on moniulotteisia vaikutuksia sekä Suomelle että erityisesti rajanylityspaikkojen lähialueille. Rajan ylittävä vuorovaikutus Suomen ja Venäjän välillä ilmenee lähialueyhteistyön lisääntymisenä, kasvavana ostos- ja muuna matkailuna sekä lisääntyvinä tavarakuljetuksina. Itäliikenteen varaan syntyy myös uusia palvelu-, logistiikka- ja tuotantotoimintoja, jotka ovat tärkeitä alueen elinkeinoille.

Arvoisa puhemies! Hallitus on talousarvioesityksessään ottanut joiltain osin huomioon liikenneverkkojemme kunnon ylläpitämisen sekä Venäjän liikenteen kasvun mukanaan tuomat haasteet. Liikenne- ja viestintäministeriön tavoitteena on laatia Euroopan unionin ja Venäjän taloudellisen yhteistyön kehittämiseksi erillinen liikenteen kehitysohjelma. Ohjelman tavoitteet ovat hyviä. Tarkoituksena on laatia suosituslista niistä toimenpiteistä, joilla pystytään vahvistamaan niin Suomen logistista asemaa kuin hyödyntämään taloudellista potentiaalia. Lisäksi tarkoituksena olisi poistaa liikennettä haittaavia esteitä EU:n ja Venäjän välisessä liikenteessä.

Etelä-Karjalan tulevaisuudelle on elintärkeää Valtatie 6:n Imatran ja Lappeenrannan välisen nelikaistatien loppuun rakentaminen. Yrityselämä on jo vuosia vaatinut maakunnan pääkadun kuntoon saattamista. Voimakkaasti kasvava rajaliikenne vaatii myös uusia investointeja. Valtatie 6 ja raideliikenne eivät laatutasoiltaan palvele eivätkä riitä vastaamaan yrityselämän ja samalla myös yksityisen ihmisen tarpeita Etelä-Karjalassa. Meillä sijaitsee yksi maailman suurimmista metsäteollisuuskeskittymistä. Yli puolet kaikesta raskaasta liikenteestä Valtatie 6:lla välillä Lappeenranta—Imatra on metsäteollisuuden kuljetuksia. Tältä osin on huomioitava, että Kuutostien kunto on heikentynyt ja onnettomuudet, jopa kuolemaan johtaneet, ovat lisääntyneet huomattavasti kasvaneen liikenteen myötä. Nämä seikat edellyttävät, että alueen liikenneinvestointeihin panostetaan toden teolla.

Arvoisa puhemies! Yksi tärkeistä asioista, joka liittyy myös Venäjän ja Suomen väliseen liikenteeseen, on rajamuodollisuuksien toimivuus. Matkustajien ja tavaroiden virta kasvaa raja-asemilla. Tämän vuoden matkustajamäärä Kaakkois-Suomen raja-asemilla on noin 5,3 miljoonaa henkilöä. Kasvua syntyy edelliseen vuoteen noin 10 prosentin verran. Venäläisiä tuosta 5,3 miljoonasta on noin 3,7 miljoonaa. Reaalinen arvio on, että tämän vaalikauden loppuun mennessä rajan ylittävien määrä on yli 7 miljoonaa henkilöä, mistä venäläisten osuus on selkeästi yli 5 miljoonaa. Jotta turvallisuus säilyisi, on ehdottoman tärkeää lisätä Rajavartioston, Tullin ja poliisin resursseja. Talousarvioesityksessä ei ole näille sektoreille osoitettu sentin senttiä.

Tyyppiesimerkki on Nuijamaan rajanylityspaikka. Toivottavasti uuden rajaliikennekeskuksen rakentaminen pääsee käynnistymään vielä tämän vuoden puolella, todella kaivattu investointi, mikä tulee poistamaan Nuijamaan kylätaajamaa rasittavan epäinhimillisen liikenneongelman sekä helpottamaan rajanylitystä niin henkilö- kuin tavaraliikenteen osalta. Ongelmana kuitenkin on, että määrärahoista henkilöstön lisätarpeisiin ei ole mitään tietoa. Henkilöstötarve, korostan lisätarve, muutaman vuoden aikana Vaalimaan, Vainikkalan, Nuijamaan ja Imatran raja-asemilla on todella suuri. Toimintoja pystytään varmasti tehostamaan. Teknologiaa voidaan kehittää, mutta ilman ihmistyövoimaa tilanne ryöstäytyy käsistä rajatoiminnoissa. Tulevaan tilanteeseen on reagoitava jo edeltä käsin eikä sitten, kun paniikki on jo päällä.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Talousarvioesityksen työvoimapolitiikan toimeenpanoa koskevassa osassa valtaosa luvun määrärahoista kootaan yhdelle momentille: työllistämis-, koulutus- ja erityistoimiin. Toivottavasti tämä muutos jäntevöittää määrärahojen käyttöä, vaikka todellisuus edelleenkin osoittaa toista. Työvoimapoliittisten toimenpiteiden volyymiksi vuodelle 2004 ehdotetaan keskimäärin 97 200:aa henkilöä. On hyvä, että toimenpiteiden volyymi kasvaa, mutta miten hallitus aikoo kohdentaa määrärahat alueellisesti? Hukkuuko lisävolyymi suuriin keskuksiin ja teollisuuden irtisanomisten vaivaamille alueille? Määrärahojen kasvu ei valitettavasti näy samassa suhteessa henkilömäärissä, sillä esimerkiksi koulutuksen keskimääräistä oppilaspäivän hintaa korotetaan. Toivon, että palvelujen eriyttäminen lähtee aidosta halusta yksilölliseen palveluun, jolla asiakkaita pyritään oikeasti kuulemaan. Viimeiset kymmenen vuotta työllisyyspolitiikan moottorina on ollut paremmin keppi kuin porkkana. Onko tässä nyt vaarana, että uudistuksella halutaan siivota vaikein työttömien joukko maton alle ja panokset kohdennetaan rajusti niin sanottuun parhaimpaan työttömien joukkoon?

Sosialidemokraattien velvollisuus on nyt kertoa tahtonsa ja tavoitteensa selkeästi julki, koska he kuitenkin ovat hallituksen työllisyyspolitiikan pääarkkitehteja. Talousarvioesityksessä todetaan: "- - julkiset työvoimapalvelut ja muut palvelut sekä niiden resurssit kootaan työvoiman palvelukeskuksiin, joihin tulevat mukaan työvoimatoimisto, kunta ja niiden sosiaali- ja terveys- ja nuorisotoimi, Kansaneläkelaitos ja muut palvelutuottajat. - - Uudistus käynnistetään vuonna 2004 jatkamalla yhteispalvelupisteiden toimintaa ja muuttamalla mahdollisimman monella paikkakunnalla yhteispalvelupisteitä palvelukeskuksiksi." Tämä merkitsee muun muassa sitä, että työvoimatoimistojen määrää vähennetään radikaalisti seuraavien vuosien aikana, 160:sta jopa 100 toimistoon. Se taas merkitsee, että etenkin pienillä paikkakunnilla asuvien ihmisten työvoimapalvelut katoavat tai heikkenevät oleellisesti.

Palvelukeskusten asiakkaiksi siirtyy vuoden 2004 aikana noin 10 000 henkilöä. Ilmeisesti työmarkkinatuen määräaikaistaminen on se pakko, jolla asiakkaat ohjataan oikeaan osoitteeseen. Palvelukeskusten toimintaan tarkoitetun määrärahan käyttö edellyttää, että myös kunnat osallistuvat yhteisten palvelujen järjestämisestä aiheutuviin menoihin. Kuinkahan monella kunnalla on tässä taloustilanteessa mahdollisuus siihen?

Työmarkkinatuen käyttöä aktiivisena tukimuotona lisätään, todetaan talousarvioesityksessä. Lisäksi työmarkkinatuen saajien aktiivisuuden lisäämiseksi käynnistetään valmistelu, joka tähtää työmarkkinatuen enimmäiskeston määrittelemiseen passiivisena tukimuotona. Yksikään tutkimus ei ole antanut viitettä siihen, että työttömät eivät olisi aktiivisia ja halukkaita vastaanottamaan työtä. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta heidän kohdallaan ei työpaikan löytyminen edes ole oikea ratkaisu vaan he tarvitsevat monimuotoisia, etupäässä sosiaalipoliittisia, toimia.

Työmarkkinatuen saamisehtoihin lisättävä aktiivisuusehto on työttömälle työnhakijalle silkkaa keppiä. Se vaikeuttaa entisestään työttömän selviytymistä arjessa ja vaikuttaa työmotivaatioon esimerkiksi tilanteessa, jossa työtön joutuu vastaanottamaan koulutustaan vastaamatonta työtä.

Työtön ei nykyisten pykälienkään mukaan saa työttömyysturvaansa vastikkeetta, vaan hänen on oltava työmarkkinoiden käytettävissä, otettava vastaan tarjottua työtä, osallistuttava määrättyihin toimenpiteisiin ja noudatettava työnhakusuunnitelmaa. Työttömyysturva voidaan jo nykyisellään evätä määräämättömäksi ajaksi, kunnes työtön suostuu palaamaan ruotuun. Miksi hallitus lietsoo mielikuvaa siitä, että mitään pakkoa nykyisellään ei ole? Jos hallituksen linjaa sovelletaan tiukasti, kuntien toimeentulotukimenot kasvavat reilusti nykyisestä. Kenen etu sellainen on?

Olen huolissani jo tällä hetkellä siitä, että palkkaperusteiset työllistämistukirahat jäävät monessa kunnassa käyttämättä. Se on todellinen osoitus siitä, kuinka arvokkaita resursseja hukataan pesuveden mukana. Vuonna 2002 Hämeen te-keskuksen työvoimaosastolle oli myönnetty työllistämiseen 17,3 miljoonaa euroa. Rahaa palautettiin syksyllä 2002 muiden alueiden käyttöön 1,3 miljoonaa euroa, kun nähtiin, ettei rahaa saada käytetyksi. Vuonna 2002 hämäläisiltä työttömiltä vietiin siis lähes 3 miljoonaa euroa arvokasta työllistämisrahaa toisille alueille. Tänä vuonna te-keskus luovuttaa muiden alueiden käyttöön niin ikään kolmisen miljoonaa euroa. En ymmärrä, miten työttömältä vaaditaan tehokkuutta ja aktiivisuutta työttömyysturvansa vastikkeeksi samaan aikaan, kun organisaatiot voivat varsin helposti jättää työttömien työllistämisestä näin paljon rahaa käyttämättä.

Työvoimakoulutus on usein osoittautunut riittämättömäksi ja tehottomaksi. Opettajien epäpätevyys on yleisesti tunnettu ongelma. Työttömät kokevat saavansa ammattitaidotonta ja hyödytöntä opetusta, johon heidät on kuitenkin velvoitettu osallistumaan. 55—59-vuotiaille työttömille suunnitellaan työllistämistoimenpiteitä pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisemiseksi. Jos työtä ei avoimilta työmarkkinoilta löydy, viime keinona talousarvioesityksessä esitetään tukityöllistämistä. (Puhemies: Edustaja, 7 minuuttia!) Käytännössä se merkitsee sitä, että vakaan ammattitaidon ja koulutuksen omaavia ihmisiä työllistetään tehtäviin, jotka eivät vastaa heidän osaamistaan. Voiko ihminen nöyryyttävämmin päättää pitkän työuransa vain sen vuoksi, että yhteiskunta ei pysty sopivaa työtä tarjoamaan?

Pääministeri Vanhanen totesi Polemiikki-lehden haastattelussa näin: "Kyllä yrittäjänkin pitää saada epäonnistua. Henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuus varmasti helpottaisi yrittäjäksi siirtymistä." Tuntuu kummalliselta, että yrittäjille halutaan antaa konkurssin sattuessa päänsilitystä ja porkkanaa, mutta työttömille, joille työttömyys on niin ikään henkilökohtainen konkurssi, annetaan vuodesta toiseen vain keppiä ja syytetään työtöntä työttömyydestään. Loppujen lopuksihan kyse on samasta asiasta, työnteosta, oli kyseessä sitten palkkatyöläinen tai yrittäjä. Miksi suhtautuminen yhteiskunnassamme on silti edelleenkin niin eriarvoista?

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen talousarvioesityksessä ei nähdäkseni ole suurten linjojen osalta yllätyksiä. Kuten täällä on aiemmin todettu, tuskin tälläkään budjetilla tullaan tekemään mitään työttömyyden kovan ytimen purkamiseksi. Hallitus haluaa keskittyä tempputyöllistämiseen, jota voisi myös työttömien simputukseksi kutsua. Mutta koska vihreiden ryhmäpuhe jo keskittyi työllisyyteen, aion itse puhua kolmesta asiasta: kulttuurista, yrittäjyydestä ja opiskelijoista.

Arvoisa puhemies! Budjettiesitys tuo lisää rahaa kulttuurille. Tämä ilahduttaa minua. Budjettiesitys ei kuitenkaan korjaa sitä ahdinkoa, jossa orkesterit ja laitosteatterit elävät. Työvoimavaltaisina aloina inflaatiopaineet kohdistuvat niihin erityisen rankasti. Nyt hallitus ei kuitenkaan esitä tähän yleisen palkkatason kehityksestä johtuvaan kustannusten nousuun rahaa. Valtionosuuden perusteena toimiva henkilötyövuoden yksikköhinta pysyy sentilleen samana. Vain Kansallisoopperan ja Kansallisteatterin työehtosopimusten mukaiset korotukset on huomioitu budjetissa. Tarkoittaako tämä, että vain näiden taidelaitosten työntekijät ovat palkkansa ansainneet?

Hyvä on, että valtionosuuteen oikeuttavien henkilötyövuosien määrää lisätään edes vähän. Tällä hetkellä laskennallinen määrä on paljon pienempi kuin todellinen työntekijöiden määrä. Tämä on, kuten jokainen ymmärtää, suuri ongelma. Nyt kun teattereiden ja orkestereiden laskennallista työntekijämäärää nostetaan yhteensä 18 hengellä koko maassa, tämä on kuitenkin vain alle 10 prosenttia vajauksen todellisesta määrästä. Käytännössä hallituksen budjettiesitys siis tarkoittaa sitä, että toimintaa on supistettava, jotta kustannukset saadaan peitettyä. Useassa tapauksessa tähän liittyy vielä kuntien taloustilanteen tiukentuminen ja niiden tarve supistaa tukeaan kulttuurilaitoksille. Haluaako hallitus siis ajaa alas suomalaiset orkesterit ja laitosteatterit, erityisesti ne vähän pienemmät, jotka sijaitsevat maakuntien keskuksissa?

Arvoisa puhemies! Toinen aihepiiri, johon hallituksen soisin kiinnittävän huomiota, on arvonlisäverotus. Se koskee niin kulttuurialaa kuin yrittämistäkin. Pääosin ongelmat ovat kulttuurialalla samoja kuin kaikessa muussakin pienyrittämisessä. Joitakin ongelmia liittyy kuitenkin nimenomaan kulttuurituotteisiin.

Yksi erityiskysymys on osa erinomaista järjestelmää, jossa kulttuurituotteilla on pienempi arvonlisäveroprosentti kuin muilla tuotteilla. Poikkeus tässä järjestelmässä ovat äänilevyt, joista suomalainen kulttuurin kuluttaja maksaa 22 prosenttia arvonlisäveroa, kun se esimerkiksi teatterinäytöksistä on vain 8 prosenttia. Jos äänilevyjen hintaa saataisiin pudotettua, vähenisi todennäköisesti piraattien kauppa ja halpatuonti Virosta ja valtion verotulot itse asiassa lisääntyisivät. Pienikin myynnin nousu olisi ensiarvoisen tärkeää pienille kotimaisille levy-yhtiöille, kun ne kilpailevat markkinoista suurten ylikansallisten firmojen puristuksessa.

Kuvataiteessa tilanne on monimutkainen, niin monimutkainen, että se todennäköisesti alkaa karsia alalla toimivia yrittäjiä pois. Taiteilijan itsensä myydessä teoksensa arvonlisävero on 8 prosenttia. Kun teoksen välittää galleria, joutuu galleria maksamaan provisiostaan 22 prosenttia. Siis teoksen hinnan muodostuessa kahdesta eri osasta on näillä erilaiset arvonlisäveroprosentit. Jos galleria on hankkinut teoksen myydäkseen sen eteenpäin, on arvonlisävero koko teoksen arvosta 22 prosenttia. Miksi järjestelmä on niin vaikea? Halutaanko, että taiteilijat keskittyvät kaupustelemaan teoksiaan, sen sijaan että tekevät taidetta? Miksi taidetta välittäviä galleristeja kohdellaan eri tavoin kuin esimerkiksi kirjakauppiaita?

Arvoisa puhemies! Yrittäjiä lannistetaan suomalaisen verojärjestelmän monimutkaisuudella. Suomessa on pienyrityksiä ratkaisevasti vähemmän kuin muissa Oecd- ja EU-maissa. Työllisyydenhoidossa keskeinen keino on niiden alojen elinehtojen parantaminen, joilla maksettavat palkat ovat pieniä ja keskisuuria. On hyvä, että hallitus on muuttamassa alvin rajaa liukuvaksi. Tämän lisäksi se voisi myös madaltaa työnantajamaksuja palkkahaitarin alapäässä. Olennaista on myös konkreettisesti helpottaa työllistämistä. Miksi on niin vaikea luoda järjestelmä, jossa yhdellä verkkosivulla voisi täyttää ilmoituksen, johon merkittäisiin kaikki työnantajan suorittamat maksut, ja olisi yksi tilinumero, minne ne kaikki maksettaisiin? Summien erottelun ei tarvitsisi olla työnantajan tehtävä. Nykyinen järjestelmä suosii pienen mittakaavan harmaata taloutta, koska moni jättää velvoitteensa hoitamatta tuskastuttavan paperisodan takia.

Kuvataiteen tuleminen arvonlisäverotuksen piiriin toimii hyvänä esimerkkinä siitä, miten verouudistukseen liittyy paljon koulutuksen ja tiedon puutteita, eikä pelkästään uudistuksiin, vaan myös vallitsevaan järjestelmään. Ohjeet olisi syytä saada suomeksi, ei byrokratiaksi.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan vielä lyhyesti puhua teemasta, jota on täällä sivuttu jo moneen otteeseen: opiskelijoiden toimeentulosta. Kuvitteleeko hallitus todella, että selvitykset auttavat niitä opiskelijoita, jotka syövät nuudelikeittoa, koska tuliset mausteet vievät nälän pois, tai heitä, jotka keskeyttävät tenttiin lukemisen joka ilta kolmeksi tunniksi käydäkseen siivoamassa jättimarketteja? Vuokra on pakko maksaa, syödäkin on pakko. Vuokran maksaakseen pitää käydä töissä. Kallistuneisiin opiskelija-aterioihin ei enää riitä opintotuki. On halvempi syödä rasvainen einespitsa, tai jos siihenkään eivät rahat riitä, niin sekoittaa kaurapuuroon sipulia ja pippuria ja näin saa puurostakin suolaisen ruuan. Opiskelijoiden kohtelu on siis kohtuutonta. Jokainen valtiontaloutta vähänkään ymmärtävä tosin tajuaa, ettei massiivisia parannuksia pystytä kerralla tekemään. Hän tajuaa myös sen, että askel kerralla on mahdollista edetä, jos tahtoa on. Hallitus ei halunnut nostaa opiskelijoiden asumislisän vuokrakattoa. Se on väärin.

Roger Jansson /r:

Värderade herr talman! Årsbudgeten är som vanligt ett imponerande stycke allmänbildning och kan jämföras med en akademisk kurs i nationalekonomi. Det är verkligen synd att så ytterst få läser hela det här aktstycket. Inte heller vi riksdagsledamöter ges en rimlig chans att fullt ut hinna ta del av hela budgetens olika delar. För det är en enda weekend en alltför kort tid. Jag har därför såsom alla andra fått koncentrera mig på de för mig och min valkrets viktigaste delarna av budgeten, fastän jag så gärna skulle vilja behärska allt.

Jag kommer därför i remissdebatten att ta upp fyra ämnesområden: För det första, den oacceptabelt höga arbetslösheten i landet, för det andra, den obegripliga utflyttningen ur landet av en av våra mest produktiva näringar, för det tredje, landskapet Ålands ställning i Finlands budget och ekonomi och för det fjärde, regeringens åtgärder för förbättring av ett av världens mest förstörda havsområden. På grund av tidsbegränsningen i debatten tar jag idag upp de två första frågorna och sedan när jag får tillfälle den tredje och fjärde.

Herr talman! Det är i internationell belysning obegripligt eller åtminstone mycket förvånande att trots flera högkonjunkturår i följd, med den offentliga ekonomin i rätt god balans och med en hög välfärdsnivå i landet är arbetslösheten i flera kommuner fortfarande mellan 15 och 20 procent och i hela landet fortfarande runt 9 procent. När vi nu är inne i en tillfälligt avmattad produktivitetsökning så tenderar arbetslösheten att ytterligare öka. Det här måste betecknas som ett av politikens främsta misslyckanden. Det drabbar ju människor av kött och blod, det drabbar familjer, det drabbar andras lycka och liv.

Situationen kräver någon form av nationell samling. Att i det här läget ha ett mål inom regeringen på 100 000 nya jobb är naturligtvis bra och rätt, men sätten för att förverkliga målen verkar delvis otydliga och osäkra. Jag understöder de förslag som finns i budgeten men också de förslag som här har framförts, att vi också måste söka nya vägar för att lösa detta Finlands största problem. Vi måste söka dessa lösningar brett och tillsammans för människornas skull och för att höja Finlands totalproduktion.

Det lönar sig att särskilt studera de delar av landet och de kommuner där man har en låg arbetslöshet och en hög sysselsättning. En annan viktig fråga är att höja intresset för företagande och entreprenörsskap. För det erfordras en mycket bred lista med åtgärder. Ett politiskt program för det här är absolut nödvändigt. Via ett ökat småföretagande finner vi den mest effektiva vägen att höja sysselsättningen. I den här situationen har landet inte råd att förlora eller rättare sagt slarva bort befintliga högproduktiva arbetsplatser. Om så sker kan man inte kalla det annat än en nationell tragedi och ett nationellt misslyckande.

Herr talman! På det här sättet har jag byggt mig en åsnebrygga över till min andra frågeställning idag. Finland har inte råd att släppa ifrån sig de cirka 5 000 arbetsplatserna inom färj- och kryssningstrafiken, med de indirekta effekterna tillsammans 10 000 arbetsplatser. Finland har inte råd att helt förlora de kommunskatteintäkter som utflaggningen resulterar i i Nyland, på Åland, i Åboland, ja i hela landet.

Tekes har nyligen publicerat sin utredning om Finlands sjökluster och funnit att detta direkt sysselsätter 47 000 personer och omsätter 11,4 miljarder euro per år. Av dessa 47 000 arbetsplatser finns 95 procent på fastlandet, här i rikets kommuner. Bara 5 procent finns på Åland och densamma regionala fördelningen gäller för antalet inblandare företag. Alltså är sjöfarten en finsk fastlandsnäring av stor betydelse.

Finland var under 1996—1997 med och beslutade om att EU skulle klara av att skydda sin sjöfart mot konkurrensen från billighetsregister. Till skillnad från övrig näringspolitik såg sig unionen, inklusive Finland, tvungen att acceptera ett stödsystem via skattegottgörelser. Alla andra EU-medlemmar med sjöfart har vidtagit tillräckliga åtgärder för att rädda och hålla kvar sin sjöfart, men Finland har dröjt och dröjt och delvis infört förbättringar. Så nu har vi nästan lyckats röka ut vår sjöfart ur landet. Vi hörde igår om Finnlines utflaggningar. Historien kommer att döma oss hårt för det här.

Men det som finns kvar under finsk flagg måste vi hålla kvar med alla tillgängliga medel. I budgeten för 2004 finns inga nya åtgärder insatta. Däremot tog regeringen ett separat beslut att under hösten återkomma till frågan. Nå, well, näringen och dess anställda får igen nöja sig med det lilla.

Vår uppgift i politiken är nu att snabbt visa att skrivningen i statsminister Vanhanens regeringsprogram inte är tomma ord. Jag håller inte helt med finansminister Kalliomäki om att det är helt naturligt att binda sjöfartslösningen till beslutet om företagsbeskattningen i landet. Inte har de andra länderna väntat på det. Men nu har regeringen beslutat så. Då får vi tillsammans göra det bästa av situationen och det ökar ytterligare brådskan under hösten.

Lösningen just nu är helt enkelt en speciallagstiftning för rederibeskattningen för, otvetydligt för, att tillsammans med tillräckliga övergångsräddningsersättningar få stopp på utflaggningen. Det ena räcker inte, båda ingredienserna måste finnas med. Den senare delen genom att något höja anslaget i liggande budget eller allra senast i första tilläggsbudgeten. Sedan måste vi parallellt söka lösningar för näringen som inte erfordrar fortsatta stora, ekonomiska insatser av samhället. Sådana lösningar finns runtom i Europa. Låt oss studera dem och välja de bästa för landet. Låt oss också se om det inte vore särskilt klokt att överföra en ökad sjöfartspolitisk beslutanderätt till det självstyrda, synnerligen maritima landskapet Åland.

Jag återkommer, herr talman, till mina två andra frågor senare i debatten.

Kaarina Dromberg /kok:

Herra puhemies! Haluan puheenvuorossani tällä kertaa keskittyä vain muutamaan opetusministeriön asiaan.

Erityisesti minua kiinnostaa hallituksen esitys pienten koululaisten aamu- ja iltapäivähoidosta. Haluan heti todeta, että on erittäin hienoa, että toiminta on viimeinkin vakiintumassa, kun siitä säädetään lailla. On tärkeää, että pienille lapsille järjestetään mieluisaa toimintaa turvallisessa ympäristössä silloin, kun vanhemmat ovat vielä töissä. Hallituksen esityksessä on kuitenkin tiettyjä epäkohtia, ensinnäkin rahoituspuoli. Iltapäivätoimintaan osoitettu 20 miljoonaa euroa vuodelle 2004 ei riitä alkuunkaan kattamaan kaikkia kuluja. Näin ovat arvioineet esimerkiksi Kuntaliitto ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto.

Rahoitusarvion perusteena on laskelma, että koululaiset ovat kerhossa keskimäärin kolme tuntia päivässä. Tosiasiassa monet lapset ovat kerhossa säännöllisesti paljon kauemmin. Esimerkiksi Vantaan kansainvälisellä koululla on järjestetty ykkös- ja kakkosluokkalaisten hoitoa niin, että lapset voivat tulla hoitoon jo kello 7.30 aamulla ja olla hoidossa kello 17:ään asti. Monet ekaluokkalaiset menevät kouluun kello 10 ja pääsevät kello 13. Näin he käyttävät hoitoa jopa seitsemän tuntia päivässä. Vanhemmat voivat olla turvallisin mielin, kun lapsilla on toimintaa ja valvontaa sekä aamu- että iltapäivisin.

Iltapäivätoiminnasta peritty keskimääräinen kuukausimaksu on ollut koko maassa 60 euroa, ja ilmeisesti tästä syystä hallitus nyt esittää kerhomaksuille 60 euron kuukausittaista maksukattoa. 60 euroa on aivan liian alhainen, sillä suurissa kaupungeissa kustannukset, esimerkiksi tilavuokrat, ovat huomattavasti korkeampia. Esimerkiksi Vantaalla iltapäiväkerhon maksut vaihtelevat 75:stä 140 euroon. Tampereella keskimäärin maksu on 100 euroa ja Espoossa puolestaan 140 euroa. Toimijoille liian alhainen maksukatto aiheuttaa ongelmia. Jotkut iltapäiväkerhot joutuvat jopa lopettamaan toimintansa, koska kerhojen ylläpitokustannuksia ei saada millään katetuiksi näin pienellä maksulla valtion maksamasta tuesta huolimatta. Perheiden kannalta tilanne tässä suhteessa heikkenee, koska tarjonta vähenee.

Seurauksena saattaa olla jopa se, että joissain kunnissa kehittyy kaksijakoiset markkinat, kun kuntiin syntyy kahdenlaisia kerhoja: kunnan ylläpitämiä halpoja valtionosuuskerhoja ja varakkaiden perheiden luksuskerhoja, jotka jättäytyvät vapaaehtoisesti lain ja tukien ulkopuolelle. Käytännössä esitetty uudistus lisää kuntien menoja, sillä maksukatto rajoittaa maksukertymää eikä valtionosuus kata kuluja. Tämä rahoitus on joissakin kunnissa valitettavasti suoraan pois perusopetuksesta, joka kuitenkin on kunnan tärkeimpiä peruspalveluja.

Hallituksen esitys on erittäin epätarkka sen suhteen, miten valtionosuuksia maksetaan. Esityksen mukaan aamu- ja iltapäivätoimintaa järjestäisivät kunnat, jotka voisivat hankkia palveluja myös muilta yhteisöiltä. "Tarkoituksena on, että rahoitus myönnetään kunnille, jotka voivat käyttää saamaansa rahoitusta aamu- ja iltapäivätoimintoihin liittyvien palvelujen hankkimiseen." Toisaalta esityksessä todetaan, että rahoitus myönnetään ainoastaan sellaisille kunnille, jotka tosiasiassa järjestävät toimintaa. Katsotaanko se siis toiminnan järjestämiseksi, jos kunta ostaa iltapäivätoiminnan palveluja joltakin yhteisöltä, vai tarkoitetaanko tällä sitä, että kunta saa rahoitusta vain, jos se itse järjestää toimintaa? Tähän haluaisin vastauksen.

Herra puhemies! Ohjaajien kouluttamiseen halutaan kiinnittää aiempaa enemmän huomiota ja henkilöstön rikostausta selvitetään. Nämä ovat hyviä asioita. Esityksessä todetaan: "Opetusministeriön tarkoituksena on suunnata opetushenkilöstön jatko- ja täydennyskoulutukseen osoitettuja voimavaroja Opetushallituksen ja lääninhallitusten kautta lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan aiheuttamiin henkilöstön koulutustarpeisiin." Näin ei missään nimessä pidä tapahtua. On tärkeää, että iltapäivätoiminnan henkilöstöä koulutetaan, mutta ne varat eivät saa olla pois perusopetuksen opettajien lisä- ja täydennyskoulutuksesta.

Esityksessä mainitaan sopiviksi koulutustaustoiksi soveltuvat korkeakoulututkinnot, soveltuvat aikaisemmat opistoasteen tutkinnot sekä soveltuvat ammatilliset perustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot. Esityksessä on esimerkkejä soveltuvista tutkinnoista, mutta käytännössä on tulkintakysymys, mikä on soveltuva. Joku perheenäiti voi olla erittäin hyvä ohjaaja, vaikka hänellä koulutusta ei olisikaan siinä mittakaavassa. Monimutkaiset ja epätarkoituksenmukaiset kelpoisuusvaatimukset voivat johtaa vaikeuksiin saada hyviä ohjaajia.

Herra puhemies! Kuten jo sanoin, perusopetus on kunnan tärkeimpiä palveluja. Se, että perusopetus säilyy laadukkaana, on tärkeä tekijä maamme kilpailukyvyn kannalta. Vain siten saamme tulevaisuuden osaajia. Laadukkaaseen perusopetukseen vaaditaan kuitenkin resursseja. Valitettavasti tämä budjetti ei ole koulujen kannalta kannustava. Suuret opetusryhmät, vähentynyt tuki- ja erityisopetus ovat jo nyt arkipäivää useissa kouluissa. Parannusta ei todellakaan ole luvassa, päinvastoin. Kuten ed. Itälä jo totesikin, perusopetuksen varsinaiseen opetukseen kohdentuvat resurssit pienenevät reaalisella tasolla. Kyllä kehityksen pitäisi nyt kulkea ihan toiseen suuntaan, jotta perusopetuksen taso edes säilytettäisiin.

Lopuksi vielä opintotuesta. Opetusministeriössä valmistui jo viime hallituskaudella erittäin hyvä selvitys opintotuen kehittämisestä. Kannustava opintotuki -julkaisu pitää sisällään monia opiskelijoiden asemaa parantavia ehdotuksia, joita muun muassa useat opiskelijajärjestöt pitivät hyvinä. Tämä ei kuitenkaan kelpaa ministeri Karpelalle, vaan hänen piti palkata taas uusi selvitysmies. Kyllä tätä asiaa on mielestäni selvitetty jo aivan tarpeeksi. Opiskelija-aterian enimmäishinta nousi elokuun alussa 20 senttiä. Ateriatukea ei kuitenkaan korotettu, vaan hallitus kisaili keskenään siitä, kuka sitä ehdotti. Kukaan ei pitänyt huolta siitä, että se olisi todella toteutettu. Juhlapuheet on pidetty, nyt tarvitaan todella tekoja.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Pääministeri Vanhanen on keskustavetoisen hallituksen äänitorvena jo useaan kertaan toistellut työttömyyden poistamisen olevan hallituksen tärkein tehtävä. Hallituksen yhtenä konkreettisena tavoitteena on 100 000 työpaikan lisäys kuluvan vaalikauden aikana. Uusien työpaikkojen luominen on sinänsä oikea tavoite. Talouspolitiikan onnistuminen on edellytys sekä hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiselle että sen kehittämiselle.

Hallitus kasasi esityksensä ensi vuoden talousarvioksi harvinaisen yksimielisenä ja ripeästi. Työllisyyttä parantavan budjetin perusjuonteeksi punamultahallitus valitsi veronkevennyslinjan. Jo ensimmäisenä budjettivuotena 2004 hallitus alentaa tuloveroja roimasti. Ansiotulojen verotus kevenee 775 miljoonaa euroa. Hallitus on päättänyt keventää tuloverotusta etupainotteisesti käyttämällä menokehyksien tuloveronalennusvaran kerralla, ja samalla hallitus alentaa reilusti alkoholijuomien verotusta painottaen väkeviä viinoja. En tiedä, miten paljon tämä sitten auttaa työllisyyden lisäämisessä ja työttömyyden vähentämisessä, mutta näyttää siltä kuin hallitus kaavailisi Suomen nostamista taantumasta kulutusta lisäämällä.

Mielestäni alkoholiveron alennukset ovat liioiteltuja. Minun on hyvin vaikea uskoa sitä, että ilman veronalennuksia ensi vapun jälkeen suomalaiset olisivat ryhtyneet rahtaamaan viinaa Virosta tolkuttomia määriä. Viinaveron maltillisempikin alennus olisi varmasti riittänyt, ja sitähän me voimme vielä pohtia täällä eduskunnassa. Veronalennukset lisäävät nimittäin myös lähes varmasti suomalaisten alkoholin kulutusta ja samalla juomisesta aiheutuvia haittoja, sekä terveydellisiä että henkisiä.

Tuloverojen alennuksilla ei ole osoitettu olevan juurikaan vaikutusta työllisyyteen. Sen sijaan tuloverojen alentaminen kaikissa tuloluokissa on tarpeetonta ja jopa epäoikeudenmukaista. Nythän esimerkiksi työttömät, useat eläkeläiset ja muut pienituloiset jäävät kokonaan ilman veronalennuksia. Budjetissaan hallitus on osoittanut, että veronalennuksiin ei oikeasti olisi ollut edes varaa. Veronalennukset joudutaan kustantamaan ottamalla lisää lainaa. Hallitus esittää 1,3 miljardin euron suuruista nettolainanottoa ensi vuodelle. Jos veroja on pakko alentaa, olisivat esimerkiksi palveluiden ja ruuan arvonlisäveron alennukset olleet varmasti tehokkaampia kulutuksen lisääjiä ja kohdistuneet oikeudenmukaisemmin kaikkiin tuloluokkiin. Lisäksi tuloverojen ja viinaveron alennus pienentää tuntuvasti valtion kassaan päätyvien eurojen määrää.

Kuntatalouteen veroeurojen menetys ei suoraan vaikuta, koska kunnallisverovähennykset on luvattu korvata kunnille täysimääräisesti — näin, jos hallitus todella pitää lupauksensa. Silti kuntien talousahdingon jatkuminen on hyvin realistinen pelko. Useissa kunnissa rahojen loppuminen voi johtaa tilanteisiin, joissa on pakko supistaa palvelujen tarjontaa ja jopa lainvastaisesti lopettaa palveluiden tarjoaminen. Rahapulassa kituuttavien kuntien mahdollisuudet lisätä osuuttaan esimerkiksi Kansallisen terveysprojektin rahoituksessa on hyvin epävarmaa. Myös kuntien lisäsatsaukset alkoholiveron alennuksista johtuvien haittojen torjumiseen ovat kiven alla. Hallitukselta ei myöskään herunut rahaa kuntien peruspalveluiden järjestämiseen eikä esimerkiksi tarpeelliseen lapsiasiamiehen viran perustamiseen.

Tämän budjetin verolinjalla hallitus rankaisee pienituloisia ihmisiä tuplasti. Pienituloiset palkansaajat, eläkeläiset, työttömät ja opiskelijat eivät hyödy veronalennuksista juuri lainkaan. Samalla hallitus heikentää kuntien mahdollisuuksia tarjota palveluja, jotka ovat juuri pienituloisimmille ihmisille kaikkein tärkeimpiä.

Vasemmistoliiton mielestä, kuten täällä keskustelussa varmasti on useaan kertaan käynyt ilmi, tuloveronalennusten asemesta tulisi ensi vuoden budjetissa panostaa kansalaisille tärkeiden palvelujen rahoitukseen ja parantaa vaikeimmassa asemassa olevien kansalaisten toimeentuloa. Tältä pohjalta eduskuntaryhmämme esitteleekin budjettikäsittelyn aikana oman oikeudenmukaisemman vaihtoehdon, jossa teemme esityksiä esimerkiksi talousarvioaloitteiden muodossa.

Kirsi Ojansuu /vihr:

Arvoisa puhemies! Minun on pakko vielä palata käytyihin vaaleihin ja niihin teemoihin, koska hallitusohjelma ei kunnioita vaalien tulosta, ja sen näkyy tässä budjetissakin. Tämän kevään vaalikampanjoinneissa asetettiin vastakkain veronkevennykset ja yhteiskunnan tarjoamat hyvinvointipalvelut. Äänestäjät osoittivat selkeästi ja viisaasti valitsevansa palvelut mieluummin kuin verohelpotukset. Vaalien jälkeen puheet palveluista näkyvät kuitenkin unohtuneen, ja hallitus onkin priorisoinut verohelpotuksia. Olen edelleen kiukkuinen tästä linjauksesta, enkä voi ymmärtää tällaista valintaa tässä taloudellisessa ja poliittisessa tilanteessa. Verohelpotuksista ei ole iloa, jos samalla tärkeät hyvinvointipalvelut jäävät ajopuun asemaan. Suomalainen koulutus on hyvä esimerkki arvokkaasta, kansainvälisten vertailujen mukaan huippulaadukkaasta palvelusta, joka on myös kannattava investointi tulevaisuuteen. Koulutuksen korkea laatu on kuitenkin uhattuna.

Arvoisa puhemies! Nykyisin koulut toimivat jatkuvassa resurssivajeessa. Viime vuosien vajaista indeksitarkistuksista syntynyt valtionosuuden jälkeenjääneisyys opetusministeriön pääluokassa on noin 156 miljoonaa euroa. Veroaleen käytetyt rahat olisivat voineet kevyesti kattaa tämän vajeen. Kyse on poliittisesta arvovalinnasta. Koulujen arjessa tämä rahoitusvaje merkitsee sitä, että oppilasta kohden on käytettävissä 250—300 euroa vähemmän kuin on tarpeen. Käytännössä nämä euromäärät merkitsevät suurempia ryhmäkokoja, vanhentuneita oppimateriaaleja, tukiopetuksen ja yksilöllisen ohjauksen puutetta. Lyhyesti sanottuna opetuksen taso kärsii.

Tähän eivät hallituksen elvytystoimenpiteet eli verohelpotukset auta mitenkään. Valtionosuuden jälkeenjääneisyydestä johtuvat muutokset ovat omiaan lisäämään koulutuksellista eriarvoisuutta ja lisäämään syrjäytymisen riskiä varsinkin vähäosaisimpien lasten ja nuorten kohdalla, jotka jo ennestään kuuluvat riskiryhmään. Varmaa on, että koulutusinvestoinneissa pihistelemisellä on pitkälle tulevaisuuteen ulottuvat seuraukset ja tuhoisat sellaiset. Vihreä eduskuntaryhmä tulee varjobudjetissaan esittämään lisärahaa perusopetuksen ja toisen asteen opetuksen parantamiseksi.

Arvoisa puhemies! Rahapula vaivaa koulujen lisäksi myös yliopistoja. Yliopistoille ohjattu julkinen rahoitus oli 90-luvulla panostamista määrään laadun kustannuksella. Vuosina 1992—2001 yliopisto-opiskelijoiden määrä kasvoi 33 prosentilla, maisterien määrä 38 prosentilla ja tohtorien määrä kasvoi kokonaiset 128 prosenttia, mutta samaan aikaan opettajien määrä ei kasvanut vaan laski 3 prosentilla. Aikana, jolloin Suomessa puhutaan tutkimuksen laadusta enemmän kuin koskaan, yliopistotyössä panostetaan määrään. Syynä tähän on nykyinen yliopistojen rahoitusmalli, joka ohjaa yliopistoja ensi sijassa haalimaan paljon tutkintoja.

Tällaisella maisterihamstrauksella on kohtalokkaat seuraukset, ja tämä rahoitusmalli tulisi uudelleenarvioida pikaisesti. Opettajien määrää ei voi vähentää laskematta opetuksen tasoa. Yliopistojen perusopetus onkin tämän resurssipulan vuoksi kärsinyt, ja siihen esimerkiksi yliopistojen rehtorien yhteinen kanta on, että nimenomaan tähän pitää puuttua, sillä tämä perusopetuksen resurssipula näkyy massaluentoina, kirjatentteinä sekä opiskelijoiden saaman henkilökohtaisen palautteen ja ohjauksen puutteena. Opetuksen ja ohjauksen puutteet ovat yksi merkittävä osasyy valmistumisaikojen venymiseen.

Yliopistot ovat monien uusien haasteiden edessä. Uusia tutkimusaloja syntyy, tutkimuslaitteet kallistuvat, ja kansainvälisessä kehityksessä on oltava mukana. Perusopetus on kuitenkin se kivijalka, jolle suomalaisen tiedemaailman huippuosaaminen rakentuu. Huippuyksiköitä ei synny tyhjästä. Resursseja tulee nyt kohdentaa perusopetuksen laadun parantamiseen myös yliopistoissa.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan vielä esittää kannatukseni opiskelijoiden asumislisän vuokrakaton tuntuvalle korotukselle, ja siitä puhuu esimerkiksi ed. Meriläinen. Nykyisellään asumislisän vuokrakatto ei vastaa opiskelupaikkakuntien vuokratasoa. Suurella osalla opiskelijoista merkittävä osa opintorahastakin kuluu asumismenojen kattamiseen. Monilla asumisen kustannukset vievät puolet kuukausittaisista käytettävissä olevista tuloista. Korkeat asumiskustannukset ja liian alhainen vuokrakatto patistavat opiskelijat töihin vuokrarahoja ansaitsemaan, ja tämä vie aikaa opiskelijoiden päätyöltä eli opiskelulta, ja sehän ei ole kenenkään etu.

Lyly Rajala /kd:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnalle on jaettu pääministeri Vanhasen hallituksen ensimmäinen raamattu eli talousarvioesitys ensi vuodelle.

Maassamme meneillään oleva irtisanomisbuumi ei ole ainakaan innostamassa uuteen yrittäjyyteen. Hallitusohjelmassa työllisyyden ja työpaikkojen lisääminen on ylöskirjoitettu hyvinkin korkealle. Tavoitteena hallituksella on saada vaalikauden aikana Suomeen 100 000 uutta työpaikkaa. Kehnolta näyttää ainakin alku.

Valtiovarainministeri sanoi eilisessä puheessaan muun muassa seuraavaa: "Rakenteellista työttömyyttä puretaan parantamalla työnvälityspalveluita ja lisäämällä työvoimapolitiikan tehokkuutta." Mitähän tuo lause tarkoittaa, miten Rymättylän tyttö sen ymmärtää? Parantamalla työnvälityspalveluita ei lisätä yhtään työpaikkaa, paitsi ehkä muutama työnvälitystoimeen, joka sekin on vinhaa vauhtia yksityistymässä välitysfirmoille. Hyvä niinkin, vai tunnetteko ketään, joka olisi voittanut Valittujen Palojen arvonnassa tai työllistynyt työvoimatoimiston kautta? Minä en. (Ed. Huotari: Minä tunnen!)

Ollessani työttömänä joitakin vuosia sitten otin mielelläni vastaan lyhyitäkin työjaksoja, vaikkapa vain yhden päivän keikan. Osa-aika- tai pätkätyökin on mielestäni parempi kuin ei mitään työtä. Nämäkin hommat muuten sain hanskaan suoraan työnantajilta.

Lauseen toinen toteama "lisäämällä työvoimapolitiikan tehokkuutta" tarkoittanee suomeksi työpaikkojen vähenemistä, kun työt tehdään tehokkaammin eli niin kuin ne yksityisellä sektorilla tehdään. Ainoa autuus työllisyyden parantamiseen on edelleen pienten ja keskisuurten yksityisten yritysten kasvun varassa, vai kuvitteleeko joku vielä, että julkinen sektori voisi työllistää kaikki maamme työttömät? Hallituksen tulee tehdä kaikki voitavansa helpottaakseen uusien yritysten perustamista sekä kymmenientuhansien sukupolvenvaihdosta odottelevien yritysten asemaa. Tässä talousarviossa siihen on vielä kohtalaisen kevyet keinot.

Viimeaikaisille irtisanomisille tulee tehdä loppu. Rautaruukki Raahessa ohitettiin vähin äänin. Nyt on meneillään pohjoisen tyhjennys. Kemijärven kaupungista lähtee kerralla puolet kunnassa olevista teollisista työpaikoista. Vuolijoella oleva Talgon tehdas korisee henkitoreissaan odotellen, milloin espanjalainen omistajayhtiö lyö hanskat naulaan. Tuolloin yksi ainutlaatuinen teollisuuden haara, rautatie- ja raitiovaunutuotanto, sekä alan osaajien ammattitaidon hyödyntäminen lakkaavat olemasta Suomessa kertaheitolla. Suomussalmella irtisanotaan, Oulussa irtisanotaan, ympäri Suomea irtisanotaan.

Irtisanomissuojan nostaminen ei kuitenkaan ole se keino, jolla yrityksille luodaan uskoa palkata uutta työvoimaa. Suomen kiinnostavuus yritysten sijoituspaikkana vaatii hallitukselta voimakkaita ponnistuksia yritysten suuntaan. Työnantajamaksuihin tulee tehdä jopa radikaalejakin kevennyksiä, jotta niin olemassa olevat kuin myös uudet yritykset uskaltavat ja haluavat toimia nimenomaan Suomessa eikä missään vinku-Intiassa.

Olin elokuussa saattamassa hautaan eli synnyinmaani Ruotsin lipun alle suomalaisena 14 vuotta asiakkaita palvellutta risteilyalus Viking Cinderellaa. Yhtiön operatiivinen johto ilmoitti tuolloin harkitsevansa loppujenkin seitsemän laivansa siirtämistä noin 30 prosenttia henkilöstökuluissa säästävään ruotsalaiseen kauppalaivastoon. Mitä tähän vastasi toissa torstaina kyselytunnilla arvoisa valtiovarainministeri? Aikoi puuttua asiaan joskus ensi vuoden lopulla. Se on silloin myöhäistä. Varustamot tekevät ratkaisujaan nopeasti, ennen kaikkea Viron myönteisen Euroopan unioniin liittymisäänestyksen jälkeen. Maastamme on loppumassa vuosikymmeniä täällä jyllännyt matkustaja-aluselinkeino. Hallituksen tulee puuttua asiaan vikkelästi. Muuten meiltä loppuu varustamoiden lisäksi myös ansiokas laivanrakennusteollisuus. Kiitokset hallituspuolueen edustajille Gestrin ja Jansson siitä, että otitte puheissanne kantaa merenkulun ohjaamiseksi oikealle väylälle mitä pikimmin.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen veroratkaisuista olen edelleen vankasti samaa mieltä kuin kesällä esitellessäni ryhmäpuheenvuorossa kristillisdemokraattien vaihtoehtoista lisätalousarviota tälle vuodelle. Tuolloin hallitus teki kuuluisan, kansalaisia erittäin epädemokraattisesti kohtelevan silmänlumeen eli 1 prosentin tuloveronalennuksen palkansaajille. 1 prosentti kaikille on kuitenkin euroina eri määrä kullekin. Kaikista eniten hädässä oleva kansanosa, pienituloiset, joihin ennen kaikkea eläkeläisetkin kuuluvat, jäivät nuolemaan näppejään, kun ale ei heitä koskenutkaan.

Eläkeläisille on luvattu maat ja mannut. Mitä he saavat hallituksen esityksessä? Mieluummin kylmää kuin lämmintä kättä ja sitäkin pitkällä viiveellä. Vanhusväestö on rakentanut maailman parhaan hyvinvointiyhteiskuntamme meidän elettäväksemme. Heitä tulee kunnioittaa ja palkita elämäntyönsä jo tehneinä kunniakansalaisina nyt eikä viidestoista päivä. Eläkeläiset on jätetty mopen osalle aivan tarpeeksi kauan. Muistakaamme, että myös omat vanhempamme ovat nyt ja tulevaisuudessa ennen meitä putoamassa tuohon niin karuun eläkeläisloukkuun. Olisiko jo aika antaa kunnian kukon laulaa myös heille, jotka vähiten pystyvät enää etujaan ajamaan? Se on meidän, Suomen kansan edustajien, tehtävä.

Ruuan arvonlisäveronalennus kohtelisi ennen kaikkea pienituloisia paremmin kuin hallitusohjelmassa oleva tuloveronalennus. He elävät kädestä suuhun, eli kaikki liikenevä tulo menee elämiseen ja olemiseen. Se, jos mikään, olisi keino parantaa kansalaisten asiaa tasapuolisemmin ja saisi kotimaisen kulutuksenkin kasvuun. Ruuan hinnan aleneminen alv:n avulla nostaa kulutusta sekä lisää tuotantoa kotimaassa.

Sotaveteraanien ja sotainvalidien asiat ovat vasta aivan viime aikoina saaneet arvostusta eli nyt, kun loppu lähenee. Heidän keski-ikänsä on jo niin korkea, että kuolo korjaa satoa päivittäin.

Herra pääministeri on varmasti ihan hyvää tarkoittaen paimentanut suomalaisia lisääntymään, mutta millä eväillä? Ennen vaaleja ohjelmassa ollut lapsilisien indeksisidonnaisuus on tyystin unohtunut talousarviosta. 10 euron porkkanaksi tarkoitettu lisä ensimmäisen lapsen lapsilisään jättää käteen porkkanan sijasta pelkän naatin. Lapsen paras kasvupaikka on useimmiten oma koti. Kotihoito on myös ehdottomasti edullisin hoitomuoto. Siihen kuin myös muihin perhepoliittisiin toimiin tulee satsata yhä painokkaammin. Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuutemme.

Opiskelijoiden tukimuodot tulee varmasti selvittää pitkässä juoksussa, mutta kun kerran opintorahajärjestelmään on aikoinaan lähdetty, tulee se päivittää muun yhteiskunnan nykypäivän tasolle. Ennen vaaleja annetut lupaukset ovat matkalla vesittyneet, elleivät peräti hukkuneet. Kuinka voimme kuvitella, että opintoja voidaan saattaa loppuun entistä nopeammassa ajassa, jos ainoa keino opintojen rahoittamiseen on työssäkäynti yhtä aikaa? Eräillä aloilla täytyy kyllä muistuttaa myös yritysten kiivaasta kisasta parhaista tekijöistä. Nykyään parhaat palat poimitaan työelämään jo opintojen varhaisvaiheessa, heti kun henkilökohtaiset talentit paljastuvat työnantajille.

Opiskelijoiden lisäksi myös useat opinahjot elävät jo heikommin kuin kädestä suuhun. Yliopistojen rehtorit ovat jo ottaneet voimakkaasti (Puhemies: Aika!) kantaa yliopistojen hädänalaiseen taloudelliseen tilanteeseen.

Kunnat, ennen kaikkea Pohjois- ja Itä-Suomessa, ovat ahdingossa. Kuntien valtionosuuksien rajut leikkaukset viime aikoina sekä kuntien tehtäväkentän lisääminen eivät edesauta tasa-arvoista kehitystä eri puolilla Suomea, vai onko tarkoitus todella lopettaa osa Suomea? Talousarvioesitys ei suoraan leikkaa kunnilta, mutta verotulojen alenema aiheuttaa ahdinkoa suuressa osassa maamme 446 kunnasta. Koulussa opetettiin, että miinus miinus on yhtä kuin plus. Kuntien kohdalla tämä yhtälö ei kuitenkaan toteudu. Mitä siitä tulee, jos kaksi köyhää kuntaa yhdistetään? Ei ainakaan paremmin toimeentulevaa yhtä suurempaa kuntaa.

Hallituksen talousarviossa on runsaasti arvosteltavaa: terveydenhoito, tiestö, poliisit ja monet muut vaalilupauksissa annetut asiat, mutta jätän loput hampaankoloon muhimaan ja odottamaan seuraavia puheenvuoroja.

Tähän loppuun kuitenkin, arvoisa puhemies ...

... ed. Ala-Nissilän puheeseen tänään kello 10. Hän aloitti sanomalla, että hallitus on ollut talousarviota tehdessään linjakas. Näin on, mutta hallituksen laivaa varten olisi väylää syvennettävä; muuten laiva kyntää pohjaa.

Arvoisa puhemies! Omalta osaltani pyrin ymmärtämään hallitusta sekä parantamaan yhteistyötä oppositiosta käsin siten, että avustajanani aloitti viikko sitten kahden edellisen kauden kepulainen kansanedustaja, poliisimestari Kari Myllyniemi.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ensimmäisen budjettiesityksen tavoitteena on kotimaisen kulutuksen elvyttäminen veronkevennyksin ja sitä kautta uusien työpaikkojen luominen. Tavoitteena on yrittäjyyden edistäminen ja lapsiperheiden tukeminen useallakin eri tavalla. Tavoitteena on myöskin peruspalveluista huolehtiminen.

Veronkevennysten kautta tapahtuva kotimaisen kulutuksen lisääminen edellyttää saatavien lisäeurojen käyttämistä kotimaisten tuotteiden ja palvelujen ostoon. Vain siten saadaan lisää työtä suomalaisille. Suosittelenkin hallitukselle ensi vuonna niin sanotun kotimaisuuskampanjan toteuttamista. Jos me jokainen kuluttaja käyttäisimme ensi vuonna esimerkiksi 20 euroa kuukaudessa kotimaisten tuotteiden ja palvelujen ostoon ulkomaisten sijasta, työllistäisimme lähes 30 000 ihmistä vuositasolla. Se onkin yli 30 prosenttia hallitusohjelmassa olevasta uusien työpaikkojen tavoitteesta.

Budjetin suurin veroale kohdistuu alkoholin verotukseen. Meistä kukaan ei tiedä varmuudella, miten alkoholin hinnanalennus vaikuttaa alkoholin kulutukseen, miten se vaikuttaa pimeän viinan tuontiin esimerkiksi Virosta jne. Maa- ja metsätalousvaliokunnan perinteisellä kesäretkellä Pohjois-Pohjanmaalle tutustuimme myöskin Tyrnävän perunaviinatehtaaseen. Tehtaan toimitusjohtaja kertoi meille suuren huolensa pimeän viinan kaupan merkittävästä lisääntymisestä. Sääntelyn poistuttua kansalaiset voisivat Internetin kautta tilata ja maksaa Virosta esimerkiksi 600 pullon tuontierän alkoholia. Rahti kotiovelle tuotuna olisi vain 100 euroa. Näin meille kerrottiin Tyrnävän perunaviinatehtaan toimitusjohtajan suulla. Edelleen Virosta tuodun alkoholin hinta olisi veroalennuksen jälkeen yli 40 prosenttia halvempi kuin Suomessa.

Hallitus aikoo budjettiin liittämänsä ponnen mukaan selvittää mahdollisuutta säätää ilmoitusvelvollisuuden alaiseksi isommat yksityiskäyttöön tuonnit. Eduskuntakäsittelyssä on pyrittävä hyvin kattavaan alkoholiveron alennusten vaikutusten selvittämiseen, jotta voimme yrittää ehkäistä ongelmia jo etukäteen.

Budjetti lähtee tämän lähetekeskustelun jälkeen valtiovarainvaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi. Muut erikoisvaliokunnat antavat siitä omat lausuntonsa. Tämä budjetti lakeineen onkin pääministeri Vanhasen hallituksen puolueiden ensimmäinen todellinen yhteistyön testi täällä eduskunnassa. Hallituspuolueiden eduskuntaryhmillä on budjettiin varmasti pieniä omia korjaustarpeita, joista me sovimme yhdessä hallituksen kanssa. Viime kädessä hallituspuolueiden eduskuntaryhmät kantavat yhdessä hallituksen kanssa poliittisen vastuun päätöksistä.

Arvoisa puhemies! Seuraavaksi muutama sana oman vaalipiirini asioista.

Hyväkuntoinen perustieverkko on jokaisen alueen kehittymisen ykkösedellytys. Ensi vuoden budjetin suurin ongelma alueiden kehittämisedellytyksiä ajatellen onkin tien rakentamiseen ja peruskorjaamiseen tarkoitettujen rahojen niukkuus, joka ei ole nykyisen hallituksen syy, vaan se on pitkäaikaisen kehityksen tulos. Tiedän, että hallituksella on hyvä pyrkimys tienpidon rahoituksen tason nostoon, asiaahan valmistelee liikenne- ja viestintäministeri Luhtasen johtama ministereiden väylätyöryhmä.

Liikenne- ja viestintäministeri Sasin aloitteesta virkamiestyöryhmä on valmistellut Suomen tieverkon jakamisen korkealaatuisiin ydinverkkoihin ja muihin teihin. Näihin korkealaatuisiin tieverkkoihin kuuluisivat viisi päätietä, jotka lähtevät täältä Helsingistä muualle Suomeen. Näitä viittä päätietä olisi tarkoitus kehittää niillä niukoilla tierakentamisen resursseilla tehokkaasti muiden tieverkkojen jäädessä vähemmälle. Tuleekin mieleen se, oliko ministeri Sasin tavoitteena pistää Suomen tieverkko palvelemaankin vain viittä jo ennestään vahvaa kasvukeskusta. Nimittäin pari viikkoa sitten aamu-tv:n toimittaja esitteli tätä liikenneverkkotyöryhmän valmistelemaa esitystä ja totesi siinä muun muassa, että Valtatie 2 Helsinki—Pori ei kuulu työryhmän esityksiin. Tällaiset kannanotot ovat merkittävä kuolinisku Valtatie 2:n vaikutuspiirissä olevien alueiden kehittämiselle. Ne yritykset, jotka hakevat vaihtoehtoa sijoittua Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, lukevat varmasti tarkkaan nämä Tiehallinnon suunnitelmat. Siksi se on suuri imagotappio niille alueille, jotka jäävät pois näistä valtakunnallisesti merkittävistä kehittämiskohteista. Vetoankin hallituksen liikenne- ja viestintäministeriin toivomuksin siitä, että valtiovalta ei omilla toimillaan jakaisi Suomea kehitettäviin ja ei-kehitettäviin alueisiin.

Valtatie 2:han on erittäin tärkeä liikenneväylä sen vaikutuspiirissä oleville kunnille, yrityksille ja ihmisille. Valtatie 2:n peruskorjaamiseksi on laadittu realistiset ja toteuttamiskelpoiset suunnitelmat, joilla on tarkoituksena parantaa tien liikenteenvälityskykyä, liikenteen turvallisuutta ja myös ympäristönsuojelua. Peruskorjaus maksaa 35—40 miljoona euroa, ei siis sen enempää. Vetoankin valtiovarainvaliokunnan liikennejaostoon aloitusmäärärahan saamiseksi Valtatie 2:n peruskorjaamiselle. Hämeen vaalipiirin kansanedustajat tulevat tekemään tästä yhteisen talousarvioaloitteen. Edelliselle valtiovarainvaliokunnan liikennejaostolle annan suuren kiitoksen siitä, että ainakin kahteen edelliseen budjettimietintöön kyseinen Valtatie 2:n tiehanke on saanut oman maininnan.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Ehkä ensin on paikallaan kiittää ed. Anttilaa hyvästä puheenvuorosta ja kiittää kiitoksista tämän kuninkaallisen valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston puolesta. Mutta sitten budjetista.

Avainsanoja ovat: se työllistää, vakauttaa, se elvyttää. Keskustan eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoron pitänyt ed. Kalli jotenkin antoi ymmärtää tai sain sen vaikutelman, että tämä yrittäjäpolitiikka olisi jotenkin vain ja ainoastaan keskustapuolueen siipien suojassa. Tässä viittaisin kyllä siihen, että suhdetta yrittäjiin ja yrittäjyyteen on lähdetty jo edellisten hallitusten voimin ja toimin kehittämään erilaisilla ohjelmilla. Se ei ole sellainen asia, jonka kukaan tai mikään taho voisi omia yksinoikeudekseen.

Sitten eräitä tällaisia huolenaiheita: Täällä on moneen kertaan puhuttu liikennepolitiikasta. Minustakin se näyttää ja näyttäytyy alamittaiselta. Toivon, että siihen löytyy eduskuntakäsittelyn aikana parempia, jonkinlaisia pieniä korjausesityksiä, mutta tässä yhteydessä ei tietenkään voi kuin viitata sen alamittaisuuteen.

Kannan huolta myös alkoholiveron alentamisesta ja ennen kaikkea siitä, että hyvin vähän keskustellaan sen yhteiskunnallisista vaikutuksista. Otammeko sen vastaan ihan tumput suorina ilman mitään vastapropagandaa, vastatoimia? Budjetissa ei ole minkäänlaista kantaa näihin asioihin. Tiedämme, että ryyppääminen lisääntyy, ja sen putken päässä ei kyllä mielihyvää ole eikä mitään sellaista, joka ihmisen onnellisuusastetta parantaisi. Riskit sen sijaan moneen kielteiseen ilmiöön ovat ilmiselviä. Tässä mielessä odottaisi, että kun tiedämme tällaisen ilmiön kohtaavan yhteiskuntaamme, olisi myös vastapunnuksia tähän uuteen, hyvin merkittävään tilanteeseen. 50-luvulla suomalaiset kuluttivat alkoholia 2 litraa asukasta kohden, ranskalaiset noin 20 litraa asukasta kohden vuodessa. Tällä hetkellä suomalaiset ovat viisinkertaistaneet kulutuksensa, ranskalaiset ovat puolittaneet kulutuksensa. Alkoholipolitiikalla on merkitystä ja vaikutusta.

Kannan huolta myös kuntatalouden tilasta. Sitä on edelleen pyrittävä parantamaan, koska kunnat yhä enemmän kantavat vastuuta käytännön palvelujen järjestämisestä.

Sitten hyvää: Ensinnäkin veropolitiikan suunnalla on aivan liian vähälle huomiolle jäänyt se, että jo Lipposen hallitusten aikana verotusta korjattiin siten, että yli 300 000 verovelvollista, siis 300 000 ihmistä, on vapautettu valtionveron maksuvelvollisuudesta tyystin. Tämä ei ole saanut julkisessa keskustelussa juuri mitään huomiota, saati että sitä olisi jotenkin osattu arvostaa. Tämähän on jo merkittävä asia, millä tavalla kevennetään sellaisten ihmisten verotusta, jotka eivät ole verovelvollisia. Tämäkin tilanne meillä on kohdannut yhä useampia. Silloin pitää katsella muita vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia heidän toimeentulo-ongelmiensa ratkaisemisessa.

Hyvänä pidän myös sitä, että valtakunnan liikenneverkon kannalta eräästä merkittävimmistä väylistä, E18:sta, on, niin kuin meillä päin sanotaan, pläkkiselvästi sanottu, että sen toteuttamisen esteenä ovat vain hallinnolliset esteet. Viimeksi tämän ovat käyneet valtiovarainvaliokunnassa todistamassa valtiovarainministeri sekä valtiosihteeri Sailas ja budjettipäällikkö Sukselainen. Ei ole muita esteitä kuin hallinnollisia esteitä. Tämä on hallituksen kannalta upeata toimintaa, että se juhannuspaketti, joka piti sisällään oikoradan Lahteen, Vuosaaren sekä tämän E18:n, sopimuksena myös käytännössä pitää.

Hyvänä pidän sitäkin, että hallitus on asettunut sillä tavalla nyt ruotuun, että liikuntabudjettikin on jakosuhdelain mukainen.

Oman vaalipiirini asioista eräät kohteet kuten Valtatie 2, myös Vihti ja Karkkila ovat siinä edunsaajina, Kantatie 51 Kirkkonummi—Kivenlahti-suunnalla ja koko Karjaan seudun liikenneolosuhteitten korjaaminen ovat hyvin tärkeitä. Läntisen Uudenmaan kannalta tietysti Hanko—Hyvinkää-rataosuuden sähköistäminen on myöskin lähiajan tavoitteita.

Herra puhemies! Budjettiprosessi on edennyt tyylikkäästi hyvässä hengessä. Kun viime vaalikaudella ylijäämäisen budjetin oloissa oltiin köyhiä, kipeitä, suorastaan kireitä ja henki oli huono, niin tätä henkeä kuvaa se, että nyt matkustetaan paratiisiin velkarahalla. Tämä kuvaa yhteistyöhengen luonnetta. Toivottavasti tämä tyyli myös sitten säilyy jatkossa, kun eduskunta omalta osaltaan alkaa toteuttaa sitä paljon puhuttua budjettivaltaansa.

Timo Seppälä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olemme tässä salissa saaneet alkukesästä kokea, että vääristä puheista joutuu vastuuseen. Vääristä ja katteettomista lupauksista ei kuitenkaan joudu vastuuseen muuta kuin neljän vuoden välein. Täytyy vain toivoa, että äänestäjien muisti olisi kyllin pitkä.

Viime kaudella johtava oppositiopuolue ryhmänjohtajansa suulla useaan otteeseen toisti kansantalouden kakun kasvaneen takavuosina sadoilla miljardeilla. Silloisten puheiden perusteella jakovaraa olisi ollut yllin kyllin kaikkeen tarpeelliseen, mutta hallitukselta puuttui halukkuutta niiden toteuttamiseen. Nyt hallituksessa ovat omat ihmiset ja jopa puhuja itse, mutta teot ovat täysin toista kuin vaalien alla luvattiin. Kuntien edunvalvojiksi itseään kutsuvat edustajat esimerkiksi kiristävät kuntataloutta 52 miljoonalla eurolla, kun samainen luku neljänä edellisvuotena oli jokaisena vuotena positiivinen. Jos mukaan otetaan vielä indeksikorotuksista nipistetty 25 prosentin osuus, kasvaa vaje 32 miljoonalla eurolla eli yhteensä kuntatalous kiristyy 500 miljoonaa vanhaa markkaa. Siinä on hallituksella selittämistä kahtia jakautuneen kansan kuihtuvissa kunnissa.

Yksi kaltoin kohdeltu kansanosa on eläkeläisten joukko. Nykyinen peruspalveluministeri lupasi vaalien alla kansaneläkkeisiin 300 euron korotuksen. Nyt, kun hän on vallan kahvassa, luvataan kansaneläkkeeseen vain 7 euron korotus ja sekin vasta vuonna 2006. Tällaistako on lupausten pitäminen?

90-luvun laman kynsissä ja pankkikriisistä selviämisessä valtio joutui ottamaan pahimmillaan 80 miljardia markkaa lainaa vuodessa ja leikkaamaan valtion menoja miltei kaikilta momenteilta. Silloin se oli ainoa keino säilyttää Suomi yhtenä pohjoismaisena hyvinvointivaltiona. Nyt siihen säästötasoon ei enää olisi välttämätöntä tarvetta.

Yksi eniten kärsinyt pääluokka valtion tulo- ja menoarviossa on liikenne- ja viestintäministeriön pääluokka. Siellä leikkaukset ovat kymmenen vuoden aikana olleet miljardeja mummon markkoja. Erityisesti on kärsijänä ollut alempiasteinen tieverkko, joka on hyvää vauhtia rapautumassa, ja suuren omaisuuserän arvo laskee vuosi vuodelta. Nyt uusi hallitus esittää perustienpitoon 41 miljoonaa euroa vähemmän kuin kuluvan vuoden budjetissa on ollut. Yksityisteiden kunnossapitoon esitetään nykyisen suuruista 11,1 miljoonan euron summaa, mutta sekin on reaaliarvoltaan aiempaa pienempi, kun otetaan huomioon kustannustason kehitys. Ei siis tule parannusta tähänkään asiaan, vaikka oppositiossa niin uhottiin ja se olisikin tuiki tarpeellista.

Sama linja jatkuu muuallakin. Perusradanpito on suurissa ongelmissa. Tässä talousarviossa ehdotetulla rahoitustasolla korvausinvestointeja voidaan tehdä 117,8 miljoonalla eurolla, kun vuosittainen korvausinvestointitarve olisi 170 miljoonaa euroa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että monilla rataosuuksilla joudutaan nopeuksia alentamaan, kun suuntauksen pitäisi olla juuri toiseen suuntaan.

Joukkoliikenteen palvelujen ostoihin ja kehittämiseen esitetään 79,3 miljoonan euron summaa, kun vuoden 2003 budjetissa määräraha oli 83 miljoonaa euroa. Tätäkö on kahtia jaetun kansan yhdistäminen? Sitäkö, että syrjäkylien tuetut joukkoliikenteen palvelut pienenevät entisestään?

Yrittäjyydelle luvataan kymmenen hyvää ja sata kaunista, mutta missä viipyvät teot? Mitään ei ole ainakaan tässä talousarviossa. Ministerien suulla on luvattu uudistaa yritysverotusta ja parantaa pienen ja keskisuuren teollisuuden asemaa. Pyhäpuheissa on selvitetty pkt-yrityksen rajan olevan enintään 250 henkilön yrityksissä, suuremmissa yrityksissä osinkoverotus kiristyisi radikaalisti. Viime viikolla kemijärveläinen yritys ilmoitti lopettavansa 280 henkilön yrityksen ja siirtävänsä sen Kiinaan. Mahtoiko se olla vain sattuma vai yksi murheellinen esimerkki siitä, millaisia vaikutuksia huhuilla ja ministereiden löyhillä puheilla voi olla, kun ei pystytä tekemään linjakkaita ja nopeita päätöksiä?

Mutta ei niin paljon pahaa ettei jotain hyvääkin. Ensi vuoden veronalennukset ovat juuri oikeaan osuneita. Niiden vaikutus on taloustilanteeseen sopivasti elvyttävä ja kansalaisia työntekoon kannustava. Tosin päähallituspuolueet ennen vaaleja ilmoittivat vastustavansa veronalennuksia viimeiseen saakka, mutta tässä tapauksessa lisääntynyt tiedon määrä ja talouden kylmät tunnusluvat ovat todennäköisesti lisänneet tuskaa ja johtaneet oikeisiin toimenpiteisiin.

Arvoisa puhemies! En yllytä valtiota mihinkään kulutusjuhlaan, koska siihen ei ole aihetta. Meillä on aivan riittävästi ongelmia tulossa suurten ikäluokkien eläköityessä ja tarkka taloudenpito on paikallaan, mutta äänestäjilläkin pitäisi olla jonkinlainen kuluttajansuoja, jotta pehmeistä puheista ja katteettomista lupauksista jouduttaisiin edes moraaliseen vastuuseen.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! On ollut mielenkiintoista kuulla, miten roolit ovat vaihtuneet budjettikeskustelussa vaalien ja hallituksen vaihdosten jälkeen. Kokoomus otti keväällä räksyttävän koiran roolin keskustalta, mutta oli tällä viikolla sovinnollisempi, melkeinpä ministeri Kalliomäen esittämä hiljainen Viljanen. Ennen kaikkea huvittaa keskustan kansanedustajien roolin vaihto oppositiosta hallituspuolueeksi. Miltähän kansalaisesta mahtaa kuulostaa tämä roolin vaihto? Monellehan hallitus—oppositio-kuvio on täyttä hepreaa.

Mitähän mahtaa ajatella kainuulainen eläkeläinen, joka uskoi keskustan ehdokkaiden ylisuuriin vaalilupauksiin ja antoi äänensä keskustalaiselle? Uusi hallitushan toteuttaa "rahaa on ja ei ole" -linjaa; rahaa ei ole eläkeläisille, mutta hyvätuloisten veroalennuksiin kyllä on. Ehkä hän pettyy politiikkaan lopullisesti ja seuraavissa vaaleissa ei äänestä lainkaan. Näin saattaa käydä. Toivon, että näin ei käy, mutta kyllä tämä poliittinen teatteri aika irvokasta välillä on.

Veronalennuksiin siis riittää rahaa yli miljardi, mutta kuinka paljon se auttaa verokilpailussa. Emme koskaan pääse Viron tasolle, jos emme hylkää hyvinvointiyhteiskuntaa. Veronalennus merkitsee pienituloiselle muutamaa euroa ja hyvätuloisille muutamaa kymmetä euroa. Hyvätuloiselle muutama kymmenen euroa ei merkitse mitään, mutta niille miljoonalle ihmiselle, siis työttömälle, eläkeläiselle, opiskelijalle, kotihoidon tuella olevalle, äitiyspäivärahalla tai muilla sosiaalietuuksilla oleville veroalerahoilla olisi ollut tosi paljon käyttöä, mutta hehän eivät saa yhtään euroa tästä jakopolitiikan kukkasesta. Minusta nimittäin veronalennukset ovat ihan samalla tavalla jakopolitiikkaa, mistä aikaisempi valtiovarainministeri syytti vasemmistopuolueita ja erityisesti vasemmistoliittoa. Mutta mielenkiintoista on, että kun tuo aikaisempi valtiovarainministeri on hävinnyt maisemista ja ilmeisesti mennyt kaukomaille, niin eilen kuulemamme kokoomuksen ryhmäpuheenvuoro oli varsinaista jakopolitiikkaa, mutta näin ajat muuttuvat ja talouden tiukasta linjasta ei kuulunut juuri sanaakaan.

Lapsiperheet saavat tässä budjetissa 10 euroa kuukaudessa, mutta sitäkään ei anneta kaikkein köyhimmille lapsiperheille. Siis toimeentulotuella olevat lapsiperheet eivät tule saamaan tätä korotusta, ja se on selvä arvovalinta tältä hallitukselta. Kysyin nimittäin asiaa ministeri Hyssälältä kyselytunnilla viime keväänä. Hän on täysin tietoinen ollut ja tehnyt tietoisesti tämän valinnan, että kaikista köyhimmille perheille tätä lapsilisää ei anneta. Sen sijaan kansanedustajan perhe sen 10 euroa tulee samaan. (Välihuutoja) — Ministeri Mönkäre eilen vastasi asiaan niin, että toimeentulotukeen tulee indeksikorotus, joka vastaa kustannusten kasvua, ja se tulee kaikille toimeentulotukiasiakkaille riippumatta siitä, onko heillä lapsia vai ei. Ministeri Mönkäreen vastaus oli eilen harhaanjohtava, koska hän antoi ymmärtää, että kysymys olisi erityisestä ratkaisusta. Kyse ei ole erityisestä ratkaisusta, vaan sisältyy normaaliin indeksiratkaisuun.

Äitiyspäivärahasta keskusta äänestytti useina vuosina, mutta nyt se ei toteuta tätä omaa esitystään. En tiedä, kuka hallituksessa oikein sitten vastusti tätä minimiäitiyspäivärahan korottamista. Eivät kai sosialidemokraatit sentään vastustaneet? Tämä olisi mielenkiintoista kuulla.

Lapsiasiavaltuutettu on päässyt sentään hallitusohjelmaan, mutta ei tule saamaan näköjään rahaa, eli lapsiperheiden asiat yhä edelleen tulevat olemaan retuperällä niin kauan, kunnes me saamme Norjan lapsiasiavaltuutetun kaltaisen virkamiehen, joka pitää lapsiperheiden ääntä myös julkisuudessa enemmän.

Iltapäivätoimintaan tulee jonkin verran rahaa, mutta säännökset, kuten täällä aikaisemmin on kuultu, ovat niin tiukat, että se voi aiheuttaa hankaluuksia jo nyt toimiville iltapäiväkerhoille. Toivottavasti siihen saadaan niin joustava malli, että ei synny älytöntä byrokratiaa.

Opiskelijoille keskustalaiset lupasivat eduskuntatalon portailla hallitusohjelmaan kauniit lauseet, mutta todellisuudessa kuitenkaan siihenkään ei rahaa riitä ja tiukka menosääntö takaa sen, ettei tulevaisuudessakaan riitä, ellei löydetä leikkauskohteita, joista nämä rahoitetaan.

Työllisyys on tänään ollut täällä kaikkien huulilla, mutta keinot vaihtelevat reunasta reunaan. Se tarkoittaa sitä, että juuri mitään ei tapahdu, kun me emme pääse yksimielisyyteen ja erityisesti hallituspuolueet eivät pääse yksimielisyyteen siitä, miten asioita pitäisi hoitaa.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto tulee tekemään varjobudjetin eli esittämään veronalennuksille vastapainoksi toisenlaisen ratkaisun, joka on meidän arvovalintamme. Lopuksi täytyy todeta, että on perin oudoksuttavaa, että kepun ja demarien hallitus ei saa pelastettua junavaunutehdas Talgoa, vaikka avaimet siihen olisi käsissä ja täysin mahdollista toteuttaa tämä ratkaisu. Ennemmin ollaan antamassa kenkää neljällesadalle ihmiselle, joista nyt osa on saanut lähteä jo viime kuussa.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen hallitus on laatinut linjaavan talousarvioesityksen. Siitä löytyy useita suunnanmuutoksia, jotka ovat merkittäviä taloudellisesti haasteellisena aikana. Perheenäitinä minua erityisesti miellyttää talousarvioon sisältyvät ratkaisut, jotka näkyvät konkreettisesti suomalaisissa perheissä. Lapsilisän ja yksinhuoltajakorotukset, osittaisen hoitovapaan laajennus sekä aamu- ja iltapäivätoiminnan aloittaminen ovat selkeitä toimenpiteitä, joilla hallitus helpottaa perheiden arkea. Näitä päätöksiä on odotettu jo aivan liian kauan. Loistavaa jatkoa uuteen linjaukseen saamme tulevissa talousarviokäsittelyissä, joissa hallitusohjelman mukaan käsittelemme kotihoidon tuen, vähimmäissairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahan korotuksia. Kuka voi siis väittää ettei Vanhasen hallitus osoita selkeitä uusia perhepoliittisia linjauksia? Nämä poikkeavat oleellisesti edellisten vuosien päätöksistä.

Arvoisa puhemies! Oululaisena, Pohjois-Suomen voimakkaimmin kasvavan kaupungin asukkaana ja päättäjänä olen tyytyväinen, että olemme vähitellen siirtymässä vakaampaan ja ennakoivampaan kunta—valtio-suhteeseen. Vihdoinkin on nähtävissä, ettei kuntia ahdisteta uusilla velvoitteilla ilman rahoitusta. Indeksitarkistuksien ja valtionosuuksien korotukset ovat kädenojennuksia niin pienille kuin suurille kunnille. Merkittävät lisäpanostukset sosiaali- ja terveystoimen menoihin, sekä veronkevennyksien täysimääräinen kompensointi ovat oikeansuuntaista politiikkaa, joka auttaa kuntia peruspalveluiden järjestämisessä. Tämän täytyy näkyä niin lapsien kuin keski-ikäisten, niin opiskelijoiden kuin eläkeläisten arjessa.

On siis täysin irvokasta syyttää istuvaa hallitusta kuntien kurjistamisesta. Meistä jokainen tietää, että kuntien taloudellinen ahdinko on alkanut jo vuosia sitten. Keskeisimpiä syitä ovat olleet raju muuttoliike, valtionosuuksien leikkaukset ja mittavat lisätehtävät ilman rahoitusta. Takavuosina syntyneitä ongelmia ei korjata yhdellä talousarviolla. Nyt on kuitenkin nähtävissä, että hallituksen pääpuolue, keskusta, ymmärtää myös kasvukeskuksien ongelmat. Peruspalvelubudjetille odotan selkiyttäviä ja rakentavia jatko-osia tällä hallituskaudella.

Arvoisa herra puhemies! Matti Vanhasen hallitus on asettanut haastavan tavoitteen työllisyyden hoidossa. Perheyrittäjän tyttärenä ja työntekijänä olen helpottunut, että tämä hallitus on ottanut vakavasti yrittäjyyden edellytyksien parantamisen. Uusien yrityksien syntyminen ja nykyisten säilyminen ovat perusta paremman työllisyyden tavoitteelle. Tulevissa päätöksissä, jotka liittyvät sukupolvenvaihdoksiin ja yritysverotukseen, on huomioitava, että päätökset yrityksissä tehdään pitkällä aikavälillä. Tässä mielessä meillä ei ole varaa tempoilevaan päätöksentekoon, vaan tässäkin asiassa on edettävä harkiten ja hallitusti.

Arvoisa puhemies! Voimme siis havaita, että Matti Vanhasen hallitus on laatinut rakentavan ja linjakkaan talousarvion, joka on uuden alku.

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen talousarvioesitys on kokonaisuudessaan kohtuullinen, mutta myös kritiikin aihetta löytyy. Talousarvioesitys on löysä, menoja lisätään ja veroja alennetaan. Budjettivaje täytetään valtion velanotolla. Veronalennukset ovat työllisyys- ja rakennesyistä paikallaan. Veronalennus olisi kuitenkin tullut kattaa vastaavilla menosäästöillä. Uusista menoista olisi tullut pidättyä, jos ja kun ne joudutaan rahoittamaan valtionvelan lisäyksellä. Hallituksen menokuri on osittain pettänyt, ja aiheetonta ei ole, jos hallitusta moittii velkaelvytyksestä.

Vaikka hallitus muutoin esittää veronalennuksia, sisältää esitys ajoneuvoveron eli niin sanotun tarraveron korotuksen. Tuo liikennettä rasittava vero säädettiin alun alkaen pahimman laman aikana määräaikaiseksi. Myöhemmin vero luvattiin useammankin ministerin suulla poistaa, kuitenkin monella tapaa järjetön vero ei ole poistunut vaan jäänyt pysyväksi, ja nyt sitä edelleen esitetään korotettavaksi. Huono esitys.

Vain kolmasosa liikenteeltä perittävistä veroista käytetään liikenteen menoihin. Suomen maantiet ovat menossa hyvää vauhtia rappiolle. Erityisen vaikea tilanne on alemman tieverkon osalta. Niukatkin tierahat on liiaksi suunnattu suuriin hankkeisiin, joita ei voida liikenteellisesti perustella. Perustienpitoon ei rahaa ole riittänyt läheskään riittävästi. Tiet ovat todella jo nyt laajasti rappiolla. Rahaa tarvitaan lisää ja pikaisesti.

Suomalainen merenkulku on häviämässä. EU:ssa yleisesti ja erityisesti myös Ruotsissa on merenkulkua ryhdytty tukemaan vielä aiempaa voimakkaammin. Suomalaiset varustamot ovat laajasti luopumassa Suomen lipusta. Nyt olisi enemmän kuin viimeinen hetki nostaa merenkulun tuet samalle tasolle kuin ne ovat jo Ruotsissa. Hallituksen lupaus, että asia ratkaistaan myöhemmin syksyllä yritysverouudistuksen yhteydessä, voi merkitä sitä, että silloin kaikki on jo liian myöhäistä.

Yritysverouudistuksen osalta kaiken kaikkiaan hallitus on pitänyt tarpeettomasti yllä epävarmuutta ja epätietoisuutta.

Puutteita ja ongelmia edelleen jää. Olisi toivonut jotain parannusta ylivelkaisten ongelmiin; leikkausjonot ovat monessa tapauksessa täysin kohtuuttomia ja erityisesti kohtelevat väärin pienituloisia ihmisiä; kansaneläkkeen perusminimillä ei vieläkään kukaan elä ihmisarvoisesti; työttömien ongelmat ovat pääosin edelleen ratkaisematta jne.

Toisaalta kyllä valtion ja yhteiskunnan rahoja käytetään laajasti hyvin löysästi. Esimerkiksi täysin katastrofaalisia ovat ne uutiset, että hallitusneuvottelujen tarjoiluun käytettiin 100 000 euroa. On vaikea puolustaa veroja, jos kansalaisille kerrotaan tämmöisestä holtittomasta rahankäytöstä. Sitä ei näköjään ole kukaan vaivautunut missään selittämään tai selvittämään kansalaisille. Kyllä myös meidän eduskunnassa pitäisi olla vastuussa siitä, että kansalaisille tulee se kuva, että heiltä pakolla kerättyjä verovaroja käytetään säästeliäästi ja niitä ei tuhlata.

Vappuna Viron EU-jäsenyyden myötä laajentuva halvan turistiviinan tuonti lisää alkoholin kulutusta. Alkoholin aiheuttamat haitat lisääntyvät puolestaan suorassa suhteessa kulutuksen nousuun. Kun hallitus esittää alkoholiveron laskua vastatoimena Virosta tulevalle viinalle, se edelleen lisää kulutusta ja samalla vakavia haittoja. Hallitus heittää bensaa tulipaloon. Alkoholiveron alennuksella ilmeisesti tosiasiassa pyritään vain pelastamaan valtion verotulot. Tämä tuskin onnistuu. Lisäksi täytyy muistaa, että alkoholin aiheuttamat kustannukset yhteiskunnalle ovat suuremmat kuin alkoholin verotulot valtiolle, vaikka kaikkea kulutusta pystyttäisiin verottamaan.

Valtiovarainministeriö on onnistunut johdattelemaan hallituksen pahasti vikateille. Siinä ministeriössä ei luonnollisestikaan ole edes alkoholipoliittista asiantuntemusta. Alkoholi on kiistatta suurin suomalaisia uhkaava terveysriski. Alkoholin aiheuttamat inhimilliset haitat ulottuvat joko suoraan tai lähipiirin kautta enemmistöön suomalaisista. Kun alkoholi on selvitysten mukaan mukana yli 90 prosentissa väkivaltarikoksia, muodostaa alkoholi suuren uhkan myös koko yhteiskunnan sisäiselle turvallisuudelle. Alkoholin aiheuttamat haitat ovat erittäin merkittäviä, ja ne ovat esimerkiksi suuruusluokaltaan kymmenkertaiset verrattaessa niitä laittomien huumeiden aiheuttamiin haittoihin.

Vaikka ministereiden joukossa on useita raittiita miehiä ja naisia, ei tämä valitettavasti näy hallituksen toistaiseksi lepsussa alkoholipolitiikassa. Kun kuuntelee ministereiden ja hallituksen selityksiä täällä eduskunnassa, tulee mieleen, että nämä perustelut ovat peräisin paljolti monin osin alkoholielinkeinon lobbareilta. Niiden edut, jotka tekevät rahaa alkoholilla, joka on myrkky, eivät saisi vaikuttaa hallituksen ja eduskunnan päätöksiin. Kansallisesta alkoholiohjelmasta ei ole vielä kuultu mitään.

Arvoisa puhemies! Vaikka hallitus kaiken kaikkiaan kritiikistä huolimatta esittää kohtuullista talousarviota, me tarvitsemme rohkeutta, ahkeruutta ja tervettä järkeä, jotta voimme kehittää rakasta isänmaatamme kansalaisten parhaaksi.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ainoastaan talouden kasvulla ja myönteisellä työllisyyskehityksellä voidaan turvata laadukkaiden peruspalveluiden, kuten terveydenhuollon ja koulutuksen, saatavuus. Vuosia jatkunut myönteinen työllisyyskehitys on katkennut. Työllisiä suomalaisia oli viime kuussa 28 000 vähemmän kuin edellisvuoden heinäkuussa. Tilanne on oleellisesti muuttunut siitä, kun eduskunta käsitteli budjetin kehyksiä. Ihmetystä herättää, että budjettiriihessä ei hallitus ottanut tätä kuitenkaan huomioon.

Talous- ja työllisyyskehityksestä on todella ennustettu vieläkin heikompaa. Uutisia uusista yt-neuvotteluista tulee päivittäin, niin kuin olemme saaneet huomata. Vanhasen hallituksen tärkein tavoite on työpaikkojen määrän lisääminen 100 000:lla. Tämä tärkein tavoite ei kuitenkaan valitettavasti onnistu ensi vuoden budjettia katseltaessa. Hallituksen budjettiesitys tukeutuu työllisyyden hoidossa perinteisiin keinoihin. Ainoa varsinainen uusi päätös koskee työnantajamaksujen keventämisen lykkäämistä yhdellä vuodella eteenpäin.

Hyvää on tietysti se, että palkkatulon verotuksesta on tehty positiiviset päätökset. Negatiivista on kuitenkin se, että tässä yhteydessä eläkeläiset unohdettiin.

Kunnat ovat todella avainasemassa, kun tänään puhutaan peruspalveluista. Valtionosuutta ei tule tarpeeksi, ja se on ikävä asia. Ensi vuoden budjetti todella kiristää valtionosuuksia ja kuntien mahdollisuutta tarjota peruspalveluita, toisin kuin täällä ministeri Hyssälä tänään kertoi. Neljä edellistä vuotta ovat todella olleet kuntatalouden kannalta huomattavasti myönteisempiä. Laskelmat miinusmerkkisestä budjetista ensi vuodelle ovat hyvin erilaiset. Kuntaliitto laskee 84 miljoonaa euroa, ja jotkin muut laskelmat ovat olleet pienempiä, 51—52 miljoonaa euroa. Nämä ovat aika isoja summia.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollosta on aika paljon täällä tänään ollut puhetta. Ministeri Hyssälä joutui aika koville eduskunnan edessä johtuen tietysti siitä, että jäi sellainen tunne, että ei oltu nyt sitten oikein tietoisia siitä, minkälaisia ratkaisuja hallitus on tehnyt. Kun oli puhetta muun muassa siitä, että sairaanhoitopiirit tekevät uudistustyötä ja uudistuksia, rakenteellisia muutoksia, se ei kyllä pidä paikkaansa. Kun sairaanhoitopiireiltä on kyselty, mitenkä ne suhtautuvat nyt tähän budjettiin ja siihen, että niiden ensi vuonna täytyy saavuttaa hoitotakuun taso, jotta todella se puoli vuotta on maksimissaan jonotusaika myöskin erikoissairaanhoidossa, kaikki vastasivat yhtä lukuun ottamatta, että tämä ei mahdollistu millään. Tietysti tämä on aika vakava asia, koska hoitotakuuseen käsittääkseni oli koko eduskunta sitoutunut. Se on todella välttämätöntä, koska ei ihmisiä voi pitää niin pitkissä jonoissa kuin tänä päivänä todella tapahtuu.

Myöskin on puhuttu siitä, millä tavalla hoitotakuu sitten voitaisiin toteuttaa. Pettynyt olen siihen, että palvelusetelimallia, jota ministeriössä on suunniteltu nyt kohta vuoden verran, ei otetakaan käyttöön myöskään erikoissairaanhoidossa tai hammashoidossa, jossa kansalaiset eivät saaneet lain suomaa hoitoa, vaan tämä on poistettu esityksestä. Se olisi ollut iso rakenteellinen muutos. Ilman yksityissektorin mukaan ottamista tarkemmin esimerkiksi hoitotakuun muodossa ei ole mahdollista hoitojonojen lyhentäminen.

Täällä on puhuttu myöskin paljon siitä, mitä uusia palveluita hallitus toivoo kunnilta. Tietysti uusi laki peruskoulun ensimmäisen ja toisen luokan aamu- ja iltapäivätoiminnasta, että se lain tasolle nostetaan, on hyvä asia. Mutta huono asia on kyllä se, että toimintaan on varattu kunnille ainoastaan 20 miljoonaa euroa, mikä ei todella riitä kattamaan uudistukselle asetettuja odotuksia. Jos valtionapuna myönnettäisiin 20 miljoonaa euroa, sadalletuhannelle lapselle se tekisi 200 euroa per lapsi. Omasta kaupungistani Tampereelta tiedän, että tuloja kertyisi 620 lapsen mukaan noin 124 000 euroa. Lapsimäärä kaksinkertaistuu, jos toisluokkalaiset esimerkiksi otetaan mukaan. Näin ollen esimerkiksi Tampereen kaupungin kannattaisi jatkaa entisillä maksuilla ja jättää reagoimatta koko lain voimaantuloon. Tässä on yksi iso rahanreikä kunnille. Tietysti siinä tulevassa laissa, joka nyt alkaa olla sitten jo käsittelyssä täällä eduskunnassa, on ongelmana myöskin se, että 60 euroon rajataan maksimimäärä, mikä voidaan vanhemmilta periä iltapäivähoidosta. Monet yksityiset palveluntuottajat jäävät silloin ulkopuolelle, mikä on myöskin huono asia.

Arvoisa puhemies! Ennen kuin aika loppuu, yksi pieni asia vielä. Hallitusohjelmassa luvattiin, että muutkin kuin Pääkaupunkiseutu saavat tämmöistä infralisää alueittensa kehittämiseen. Nyt sitä ei täällä ole, ja se on erittäin paha asia. Toivon mukaan siitä saadaan yhteinen päätös, koska siitä kyllä tulee talousarvioaloite. Monelle kaupungille ja kasvukeskukselle se olisi ollut tärkeä asia.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen tavoittelemat työttömyyden alentaminen ja työllisyysasteen nostaminen ovat tavoitteina aivan kannatettavia ja oikeita. Kuitenkaan välineet, joita hallitus käyttää, eivät johda toivottuun tulokseen. Mittavilla, euromääräisesti erityisesti suurituloisille suunnatuilla verohelpotuksilla ei saada aikaan sellaista kotimaisen kysynnän kasvua, joka vaikuttaisi merkittävästi työpaikkakehitykseen. Parempi työllisyysvaikutus saadaan aikaan pienituloisemmille suunnatuilla tulonsiirroilla, he kun käyttäisivät käytännössä lisätulonsa suoraan kulutukseen ja siinä mielessä ratkaisu olisi oleellisesti parempi.

Kuntatalouden ajaminen katastrofin partaalle toimii myös hallituksen työllisyystavoitteen vastaisesti. Viime vuosina kunnallistalouden vahvistumisen myötä työpaikat ovat lisääntyneet, mutta nyt hallituksen ratkaisujen seurauksena se kehitys tulee pysähtymään. Kunnat joutuvat korottamaan veroprosenttiaan, karsimaan palvelujaan ja vähentämään myös työvoimaa, lykkäämään samalla työllistäviä investointeja. Viime aikoinahan työpaikkalisäykset ovat tapahtuneet käytännössä erityisesti kuntasektorilla, mutta se kehitys väistämättä pysähtyy näiden ratkaisujen seurauksena.

Täällä on aikaisemmin käytetyissä useissa hallituspuolueen edustajien puheenvuoroissa kehuttu budjettiesitystä luettelemalla kaikkea sitä hyvää, mitä kunnille on tulossa. Muun muassa keskustapuolueen ryhmänjohtaja kehui budjettia niin vuolaasti, että sai ministeri Pekkarisenkin aitiossa punastelemaan ja hämmästymään niin, ettei käyttänyt budjetista varsinaisesti puheenvuoroakaan, ja Pekkarinen ei aivan vähästä hämmästy. Se minusta kuvastaa sitä linjaa, mikä tässä keskustelussa on: hallituspuolueiden yletön budjetin kehuminen, ilman että siihen on mitään todellista aihetta ja perustetta. On totta se, että kunnille lisätään valtionosuuksia. Jokainen meistä kuitenkin tietää, että kunnille lisätään myös velvoitteita ja niistä selviytymiseen kunnilta vaaditaan moninkertainen määrä siihen verrattuna, mitä valtio lisääntyvinä valtionosuuksina näihin tehtäviin panostaa.

Budjetista ilmenee, että se kiristää kuntien talouden kokonaistilannetta 52 miljoonaa euroa. Ministeri Kalliomäkihän eilen tosin kiisti tuon ja lupasi tuoda korjauksen. Ilmeisesti se käsittelyn aikana jossakin vaiheessa tulee. Vielähän sitä ei ole näkynyt. Mutta tuo 52 miljoonan euron heikennys ei vielä sinänsä ollenkaan kuvaa sitä todellista tilaa, mihin hallitus kuntataloutta on ajamassa. Valtiovarainministerin omienkin selvitysten mukaan kuntatalous ajautuu raskaasti alijäämäiseksi vuosittain koko hallituskauden ajan. Alijäämää syntyy jokaisena vuotena keskimäärin noin 400 miljoonaa euroa. Siihen verrattuna tuo 52 miljoonaa euroa on tietenkin pieni raha, mutta kyllä sekin tuskaa kunnissa lisää. Kun otetaan huomioon se, että neljän seuraavan vuoden aikana kumulatiivinen alijäämä kasvaisi lähelle 1,7:ää miljardia euroa, jokainen tietää, että se tilanne on mahdoton ja kestämätön, ja se tilanne on kuntalain vastainen. Kuntien taloushan on tasapainotettava tiettyjen vuosien kuluessa. Ilmeisesti kuntaministeri kuitenkin kunnallistalouden ammattilaisena siviiliammatiltaan on tuon tilanteen tiedostanut. Hänhän eilen myönsi tuon kehityksen, joskin tyytyi käytännössä määrittelemään puheenvuorossaan, minkä käytti, pelkästään leikkauskäsitettä, mitä sillä ymmärretään. Joka tapauksessa on niin, että ei enää ensi vuottakaan kuntataloudessa selvitä pelkästään käsitteitä määrittelemällä. Väistämättä edessä ovat palvelujen karsinta ja toisaalta veroprosenttien korotukset. Palveluihin tarvitaan yksiselitteisesti lisää rahaa, muuten kuntasektori ei selviydy säädetyistä tehtävistä.

Täällä on useissa aikaisemmissa puheenvuoroissa myös ylistetty sitä, että tämä hallitus korvaa kunnille verovähennysjärjestelmän muutoksista aiheutuvat verotulon menetykset, niin kertoi täällä joku aika sitten Kuntaliiton nykyinen hallituksen puheenjohtaja ed. Nousiainenkin ja piti sitä erityisenä tämän hallituksen ansiona. Tuo kompensointi tietenkin on vähintä, mitä voi edellyttää ja odottaa. Lisäksi on tietenkin huomioitava kun tuota ylistetään, jos verrataan aikaisempien vuosien kehitykseen, että viime vuosina kuntien verotulot ovat yleensä kasvaneet huolimatta siitä, että vähennysjärjestelmää on muutettu ja annettu veronalennuksia, mutta tällä hetkellähän tilanne on käytännössä täysin toinen. Kuntien verotulot eivät kasva. Sen vuoksi on väistämättä edessä se, että ne lisäalennukset, mitä nyt ollaan hyvätuloisille suuntaamassa, on korvattava kuntasektorille.

Veronalennusten on kerrottu painottuvan erityisesti pieni- ja keskituloisille. Tietenkin voidaan tilastoluvuilla pelata ja esittää sellainen näkemys. Muun muassa (Puhemies koputtaa) valtiovarainministeri omassa puheenvuorossaan, esittelypuheenvuorossa, (Puhemies koputtaa) totesi, että puolet kevennyksistä menee alle 2 400 euroa kuukaudessa ansaitseville ja kolme neljäsosaa 3 200 euroa kuukaudessa ansaitseville. Jos mietitään, mitä näiden tulonsaajaryhmien taakse kätkeytyy, niin voidaan arvioida. Yli 3 200 euroa kuukaudessa ansaitsevat ...

Välittömästi lopetan — noin 10 prosenttia väestöstä, ne saavat kuitenkin neljänneksen tuosta veronalennuksesta. Se omalta osaltaan osoittaa, että ne puheet ovat aika katteettomia.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Matti Vanhasen työn, yrittäjyyden ja yhteisvastuuhallituksen ensimmäinen budjettiesitys on nyt eduskunnassa. Kahdeksan vuoden tauon jälkeen Suomen keskusta yhdessä sosialidemokraattien ja Rkp:n kanssa on ollut valmistelemassa tätä budjettiesitystä, joka on selkeästi askel positiivisempaan suuntaan. Kansalaisten taholta budjettiin on kohdistunut ja kohdistuu aina rajut odotukset, jotka liittyvät tällä hetkellä erityisesti aluekehitykseen, tulonsiirtoihin ja verotukseen.

Vanhasen hallitus valmisteli elokuussa budjettiesityksen ennätysajassa, sillä yhteisten veroeurojen eli tulojen ja menojen tasapainosta päästiin sopuun jopa päivässä, sinänsä aivan ihmeellistä. Taustalla oli hallituspuolueiden jo keväällä löytämä yhteinen sävel siitä, miten kuluvalla vaalikaudella budjetit rakennetaan ja mitkä ovat raamit, joiden sisällä toimitaan. Myös valtiovarainministeriön ja muiden ministereiden välillä käydyissä neuvotteluissa onnistuttiin niin, ettei lisäyksistä ja leikkauksista tullut suuria kiistoja budjettiriihessä.

Herra puhemies! Budjettiesityksestä henkii, ja korostan, henkii positiivinen uusi vire, ja siinä on nyt varmaankin sitten uuden punamullan tuoksu. Maailmantalouden epävarmuus on haitannut ulkomaankauppaa ja vientiä, mutta uskon oman maan ja maan talouden positiivisiin näkymiin on ainakin todettava olevan vahva kansalaisten keskuudessa. Elinkeinoelämässäkin elävät vahvat odotukset, että kansainvälinen kehitys kääntyy nousuun, mutta on avoimesti todettava, että viime päivien irtisanomiset ja lomautukset puhuvat myöskin toista kieltä. Kuitenkin tässä tilanteessa on varmasti järkeä ja viisautta lisätä kotimaista kysyntää ja kulutusta.

Budjettiesityksessä talouden ja yrittäjyyden kasvua ja kansalaisten luottamusta valoisiin näkymiin ruokitaan, kuten täällä on useasti jo todettu, tuloverojen alennuksilla. Ne kohdistuvat aiempiin vuosiin verrattuna tasaisemmin kaikkiin väestöryhmiin, jotka ovat valtionverotuksen piirissä, alleviivaan: jotka ovat valtionverotuksen piirissä. Veronalennukset eivät valitettavasti auta aivan vähävaraisimpia perheitä ja eläkeläisiä, opiskelijoita ja työttömiä, koska näiden ryhmien tulot jäävät usein valtionverotuksen tuloveroasteikon alarajan alapuolelle.

Edellä mainittujen väestöryhmien näkökulmasta katsottuna elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen olisi mielestäni ollut oikeudenmukaisempi ratkaisu. Ruuasta joutuvat kaikki kaupassa kävijät maksamaan arvonlisäveroa tulosta riippumatta. On myös toivottavaa, että lähivuosina veronalennustoimenpiteitä pystytään suuntaamaan elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamiseen. Asia on kuitenkin ollut ajankohtainen ja aiheellinen jo siitä lähtien, kun Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi. Meillä voimassa oleva arvonlisäveron taso on yksi Euroopan korkeimmista.

Herra puhemies! Budjetissa alennetaan alkoholin verotusta keskimäärin 33 prosentilla. Alennuksia on perusteltu Viron tulevalla EU-jäsenyydellä, ja julkisuudessa on puhuttu voimakkaasti viina- ja kaljarallin käynnistymisestä, jos veroa ei alenneta. Keskustelussa ei ole kiinnitetty mielestäni riittävästi huomiota veroratkaisun kansanterveydellisiin ja sitä kautta myös kansantaloudellisiin vaikutuksiin.

Elokuussa on eräiden oppositioedustajien suusta saatu kuulla voimakasta kritiikkiä hallituksen ahdasmielisyydestä ja myös keskustan kädenjälkien näkymättömyydestä budjettiesityksessä. Erityisesti ed. Sasille ja muille voisin todeta, että kokoomuslaisen talouspolitiikan tulokset olivat laihat verrattuna siihen, että kahden edellisen vaalikauden aikana talouskasvu oli voimakasta ja eväät kansakunnan tasapainoiselle rakentamiselle olivat olemassa, eikä myöskään sinä aikana työttömyyttä saatu puolitettua.

Ed. Sasin on turha kritisoida budjettia tai hallituspolitiikkaa siitä, etteivät keskustan jäljet näy painotuksissa. Jos ed. Sasi tarkoittaa ahdasmielisyydellä sitä, että maassa herätellään keskustelua arvoista, parannetaan alueiden, yritysten ja eri kansalaisryhmien asemaa, niin olkoon sitten. Ilmeisesti kokoomuslaiseen aatemaailmaan sopivat nyt alkoholin, tupakan ja muiden päihteiden sekä seksikaupan vapauttaminen. Se lienee nyt uutta kokoomuslaista liberalismia, jonka lisäksi tulo- ja kehityseroja ihmisten ja alueiden välillä pitäisi lisätä. En tiedä tarkoittiko todella ed. Sasi tätä, kun hän puhui ahdasmielisyydestä jokin aika sitten.

Herra puhemies! Hallituksen budjettiesitys osoittaa, että yhteiskunnan suuntaa halutaan muuttaa. Veronalennusten lisäksi budjetissa panostetaan perheellisten asemaan, aluekehitykseen ja työllisyyteen. Ensimmäisestä lapsesta maksettavaan lapsilisään ja yksinhuoltajien tukeen tehdään korotuksia. Opiskelijoiden tuen korjaaminen nykyistä kustannustasoa vastaavaksi ei valitettavasti tässä budjettiesityksessä toteutunut, mutta sekin on otettava huomioon tulevina vuosina.

Budjetti tuo hyviä uutisia kuntasektorillekin, sillä kuntatalouden tilannetta ei vaikeuteta tästä eteenpäin, muttei se varmasti tällä budjetilla tule paranemaankaan, niin kuin ehkä on liiankin positiivisesti annettu ymmärtää.

Valitettavaa on se, että Tiehallinnossa määrärahat supistuvat perustienpidon osalta, ja myös valitettavaa on se, että maatalousministeriön pääluokassa maatalouden rakenteen kehittämiseen ei löydy ainakaan tällä hetkellä riittävästi varoja. Siihen on paneuduttava nyt budjetin käsittelyn aikana. Siellä on monta tärkeää isoa asiaa auki. Maatalousministeriön pääluokka nousee 4 prosenttia, ja täytyy muistaa, että 77 prosenttia tämän pääluokan menoista johtuu EU-jäsenyydestä, että aika vähän me pystymme sitten lopulta tähän vaikuttamaan.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Tuossa aamupäivän keskustelun yhteydessä totesin jo, että helsinkiläisenä kansanedustajana tässä seuraa hyvin suurella mielenkiinnolla, kuinka tämä uusi hallitus kilvoittelee nyt saadakseen luottamuksen myös puolentoista miljoonan Pääkaupunkiseudun asukkaan silmissä.

Se täytyy myöntää, että hallituksen budjettiesityksen peruslinjaus on kohdallaan ja siellä on monia hyviä tavoitteita, jotka näkyvät myös budjettikirjan plusmerkkisinä määrärahalisäyksinä. Mutta on rehellisyyden nimissä todettava, että kun kuntien talous on kiristynyt koko ajan, niin hallituksen esitykset tulevat liian pieninä, nämä määrärahalisäykset erityisesti peruspalveluihin ja muun muassa Kansalliseen terveysohjelmaan.

Aamupäivän keskustelun yhteydessä ministeri Hyssälä puolusteli kovasti Kansallisen terveysohjelman tavoitteita ja hallituksen esitystä, ja hän itse esitti varauksen siihen, että on syytä huolehtia, että myös perusterveydenhoito resursoituu niin, että tämä kokonaisuus toimii hyvin. Tässä yhteydessä kyllä täytyy sanoa, että hallituksen tulee päivittää vielä tätä Kansallista ohjelmaa tämän budjettisyksynkin kuluessa, koska samaan aikaan, kun erikoissairaanhoitoon ja muun muassa ortopedisten jonojen purkuun löytyy lisämäärärahoja, niin toisaalta jonot kasvavat ja uutta hätää syntyy siitä, että terveyskeskuksissa ei ole riittävästi resursseja. Tiedämme kaikki, että eri puolilla maata on sama ongelma kuin täällä Pääkaupunkiseudullakin eli että terveyskeskuslääkäreiden vakansseja on vähintään joka kolmas täyttämättä, näin myös Helsingissä.

Kun hallitusohjelmaa katsoo ja sitä taustaa vasten tätä budjettikirjaa, niin Pääkaupunkiseudun kannalta haluan hyvin vakavasti tuoda sen vetoomuksen tähän saliin, että emme kokisi, että olemme vastakkaisilla puolilla suomalaisten asioitten hoitamisessa, kun puhumme Pääkaupunkiseudusta ja muusta maasta, vaan kokisimme, että olemme samalla puolella suomalaisten ihmisten hyvinvoinnin parantamiseksi. Tämä kyllä edellyttää hallitukselta pureutumista nyt näitten suurten kaupunkien ja Pääkaupunkiseudun asioihin.

Olen jo kerran todennut tämän päivän aikana, että siinä, missä valtakunnalliset työllisyystilastot näyttävät parempaa tilannetta, Helsingissä ja Uudellamaalla viime vuoden elokuusta tämän vuoden elokuuhun, arvoisa puhemies, työttömien määrä on kasvanut 3 000 ihmisellä ja pitkäaikaistyöttömien määrä on pysynyt entisellään. Tässä on syytä kyllä soittaa hälytyskelloja, koska jos sanotaan, että Pääkaupunkiseutu on Suomen veturi, niin jos veturi voi huonosti, ei junan viimeinenkään vaunu liikahda tai tässä voi käydä niin, että se veturi siirtyy junan häntäpäähän vaunuksi. Mistä löytyy sitten sitä ötyä ja höyryä, millä Suomea vedetään eteenpäin yhä kovenevassa kansainvälisessä taloudellisessa tilanteessa?

Haluan nostaa vielä, arvoisa puhemies, yhden yksityiskohdan budjetista esille, koska toivon, että budjetin käsittelyn yhteydessä siihen vielä puututaan. Asumiskustannukset ovat erityisesti Helsingissä ja muuallakin Pääkaupunkiseudulla karanneet jo tavallisen ihmisen ulottumattomiin. Oli varmaan eilen kuvatun Viljasen perheen sukulainen eräs kansanedustaja, joka kertoi, että hän osti juuri tästä eduskuntatalon lähinurkilta 34 neliön yksiön ja yksiön hinta oli 150 000 euroa. Eräs toinen kansanedustaja Pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, ei kovin kaukaa, kuitenkin Etelä-Suomesta, kertoi, että kun hän myi omakotitalonsa, joka oli rakennettu omalle perheelle hyvänä käsityönä, siinä oli 180 neliötä, niin hän sai siitä omakotitalosta 128 000 euroa. Tämä henkilö, joka myi sen talonsa, ei olisi saanut Töölöstä yksiötä sillä talonmyyntihinnalla. Minusta tämä konkreettinen esimerkki kertoo siitä valtavasta huolesta, joka liittyy nimenomaan asumisen kustannuksiin täällä Pääkaupunkiseudulla. Ja sama taso on vuokrissa, sama ero.

Nyt yksityiskohtaan, johon ministeri Hyssälä aamulla omassa puheenvuorossaan kiinnitti huomiota tai vastasi: toimeentulotukimenot. Nyt voi sanoa, että pitkäaikaistyöttömyys on Helsingissäkin johtanut siihen, että toimeentulotukimenoina katetaan kallistuvia asumisen kustannuksia ja työttömyyden jatkuessa sitä, että työttömyysperusturva on liian pieni.

Mutta yksityiskohta: Edellistä eduskuntaa hiersi aika monta vuotta tilanne, joka oli syntynyt Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana. Silloinhan meillä oli aika normaalit asuntomarkkinat. Kohtuullisia vuokra- ja omistusasuntoja oli myös Helsingissä saatavilla. Syntyi ilmeisesti niiltä pohjilta ajatus, että toimeentulotukeen tulee asumiskustannusten osalta ottaa 7 prosentin omavastuuosuus. Tuo ratkaisu johti siihen, että Helsingissä tuli 280 uutta ihmistä leipäjonoihin erityisesti Itä-Helsingin alueella. Ihmiset elävät niin niukan selviytymisen rajoilla, että asumiskustannusten omavastuu on johtanut todelliseen pysyvään köyhyyteen. Minä toivon, että kun budjettiesitystä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa käsitellään — ja arvioisin, että on tulossa myös budjettimuutosesitys — tämä asia otetaan uudelleen tarkasteluun, että se saisi nimenomaan nyt edustajien huomion. Ilmeisesti muuallakin suurissa kaupungeissa tämä ongelma on todettu mutta erityisesti täällä Helsingissä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, toivon kovasti, että osittain valtion hankkeena liikahtaisi eteenpäin myös Helsingin kannalta työllistävä ja periaatteessa tärkeä rakennushanke. Se on uuden musiikkitalon rakentamisen käynnistymisen varmistaminen.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan ensin: tuki ed. Rakel Hiltuselle huolesta Pääkaupunkiseudusta. Nimittäin Espoossa työttömyysaste on noussut 6 prosentista 9 prosenttiin kuluvan vuoden aikana. Työttöminä ovat nimenomaan korkeakoulutetut henkilöt, eli Pääkaupunkiseudulla on erityisongelmansa.

Mutta jo keväällä hallitusohjelmakeskustelun yhteydessä puutuin siihen, että hallitusohjelmasta puuttui väestöpolitiikka kokonaan. Lapsiperheitten aseman parantaminen kuitattiin silloin neljällä lauseella, joitten sisältö ei mitenkään riitä kannustamaan suomalaisia sellaiseen perhesuunnitteluun, jolla edes kyettäisiin ylläpitämään nykyinen väestömäärä, väestönkasvusta puhumattakaan. Silloin ei ollut paikalla yhtään ministeriä kuulemassa, mitä minulla oli sanottavaa. Sama tilanne on tänä iltana.

Pääministeri Vanhanen toi pian nimityksensä jälkeen esiin oman huolestuneen mielipiteensä lapsiperheitten asemasta ja negatiivisesta syntyvyyskehityksestä. Hän oli nimityksensä jälkeen ilmeisesti valaistunut. Siksi olisi voinut ajatella, että hallitusohjelman perhepoliittisiin puutteisiin olisi talousarvioesityksen avulla päätetty tehdä oikaisu terveempään suuntaan. Näin ei käynyt. Pääministerillä on tietenkin oikeus puhua kesäisen iltapäivälehden toimittajalle vaikka Ruokolahden leijonista, mutta hänen asemansa edellyttää vastuunkantoa, ja sitä ei nyt saatu.

Hallitus on nostanut työllisyyden ja yrittäjyyden erityishuolikseen. Lisäksi hallitus on paukutellut henkseleitään lapsiperheitten tukien parantamisella. Suomalaiset ovat ulkoisesti nöyriä vastaanottamaan sen, mitä ylhäältä annetaan. Pinnan alla kuitenkin kytee nyt. Hallituksen päätös 10 euron korotuksesta ensimmäisen lapsen lapsilisään mitätöi täysin monilapsisten perheitten arvon yhteiskunnassamme. Edes kahden lapsen politiikka ei nimittäin turvaisi yhteiskunnalle jatkossa nykyistä väestömäärän tasoa. Vastuun tulevaisuudesta kantavat ne monilapsiset perheet, joiden taloudelliselle tilanteelle ei hallituksesta löydy ollenkaan ymmärtäjiä. Perheissä ei voida ymmärtää, kuinka hallitus on voinut kävellä yli edellisen eduskunnan päätöksen sitoa lapsilisät indeksiin. Mutta huuto kuuluu kuuroille korville, kuten huomaatte.

Työelämän ja perheen yhteensovittaminen on tärkeä osa hallitusohjelmaa. Konkreettisena tekona meille nyt rakennetaan kunnallista ilta- ja aamupäivätoimintamallia kautta maan. Ministeri Haatainen painotti viime perjantaina, että kun kunnat nyt on asetettu vastuuseen iltapäivätoiminnan järjestämisestä, ollaan pienille koululaisille tarjoamassa laadukasta hoitoa koulun jälkeen. Tämä huomautus ei varmasti ole mieluisaa kuunneltavaa tähän asti vetovastuussa olleille yksityisille ja kolmannen sektorin palvelun tarjoajille kuten seurakunnille, joiden työn laatu näin kyseenalaistetaan. Jo käytössä olevalla mallilla on kuitenkin järjestetty vastuullista iltapäivätoimintaa noin viisi tuntia päivässä. Hallituksen vastuu päättyy kolmen tunnin jälkeen ja jättää lapset heitteille kaksi kolme tuntia päivässä. Missä on laatu? Missä on turvallisuus? Missä suunnitelmallisuus? Missä jatkuvuus?

Lisäksi samalla, kun kunnallista iltapäivähoitoa subventoidaan, sidotaan perheiden kädet valita lastensa hoitopaikka. Nykyisiä päivähoitomarkkinoita vastaava tila toteutuu myös iltapäivähoidon osalta. Perheet, jotka haluaisivat valita jälkikasvunsa iltapäivätoiminnan osoitteeksi yksityisen tai kolmannen sektorin tarjoaman hoitopaikan, jäävät joko täysin ilman rahaa tai maksavat palvelusta kalleimman mukaan. Holhousyhteiskuntamentaliteetti jyllää yhä. Kohta vääjäämättä pidetään iltapäivätoimintaan osallistumista edellytyksenä lasten sosiaalistumiseen. Näin puhutaan nimittäin jo lasten päivähoidosta.

Kun jatkossa määritellään iltapäivätoiminnan työntekijöitten pätevyys, täytyy huolehtia myös siitä, että lapsen omat vanhemmat ovat varteenotettavia hoitajavaihtoehtoja eikä ajauduta tilanteeseen, jossa vanhemmat kokevat olevansa epäpäteviä kasvattamaan omat lapsensa.

Arvoisa puhemies! Yrittämisen kannustaminen on yksi hallitusohjelmamme pääteesejä, eikä yrittäjyyden kansantaloudellista merkitystä enää kiistetä missään puolueessa. Kotitalouksien merkitys yritystoiminnan tukijoina täytyisi tunnustaa pikimmiten. Kotitalouksille on yhteiskunnassa sälytetty kaikki työnantajan velvollisuudet, mutta oikeus saada vähentää työvoimakustannukset täysimääräisinä omasta tulosta on ollut tabu. Perheessä tapahtuvaa työn tekemistä pidetään piikomisena ja renkimisenä. Miksi työn arvo muuttuu työnantajan mukaan? Miksei kotitalouksien mahdollisuuksia työllistää käytetä hyväksi, vaikka hallitusohjelman toteutuminen on riippuvainen massiivisesta määrästä uusia työpaikkoja?

Kodit tulisikin vihdoin rinnastaa oikeisiin työnantajiin, jotka voisivat täysimääräisesti vähentää työvoimakulut tuloistaan. Kotitaloustöihin palkkaamista edistäisi lisäksi se, että monimutkaista eläke- ja vakuutusmaksu- sekä ennakonpidätysviidakkoa selkeytettäisiin. Tähän ei hallituksella näytä olevan mitään halua, vaikka heinäkuun helteillä kannettiinkin huolta perheiden jaksamisesta. Perheiden mahdollisuuksia tarjota työpaikkoja ei ole tuettu edes nostamalla kotitalousvähennystä 1 500 euroon, vaikka siitä on lakialoite tehty jo viime keväänä.

Passivoivasta julkishallintoa kasvattavasta pahoinvointiyhteiskunnasta on todellakin päästävä oikeasti työntekoon ja yrittäjyyteen kannustavaan hyvinvointiyhteiskuntaan. Hallituksellamme on valta ja tukuittain keinoja lunastaa lupauksensa työllisyyden ja yrittäjyyden edistämisestä. Onko kissan kokoisten lupausten taakse hyvin helppo mennä piiloon?

Arvoisa puhemies! Hallitus toivoo yhteistyötä ja avointa keskustelua. Nyt kun palautetta annetaan, jotta päätökset olisivat parempia, ei paikalla ole yhtään hallituksen edustajaa. (Ed. Oinonen: Iltakoulussa!)

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Koulussa on varmasti kilttejä oppilaita ainakin siltä kannalta huomioiden, miten helposti tämä budjetti meni läpi budjettiriihessä ja miten heikosti sektoriministerit ajoivat omia asioitaan budjettiriihessä. Muistan viime vaalikaudelta kyllä — myös ed. Oinonen kiinnitti huomiota siihen — kun myöskään silloin eivät aina olleet ministerit paikalla, kun talousarviota käsiteltiin. Kyllä pitäisi olla paikalla vaikka sitten päivystävän ministerin. Kun muut ovat koulussa, joku voisi vähän lintsata. Se aika varmasti löytyisi.

Puhemies! Valtion talousarvio voi olla siunaukseksi mutta myös turmioksi. Vähäinen määrärahan heikennys saattaa johtaa kohtalokkaaseen lopputulokseen. Tällainen on joukkoliikenteen palvelujen ostovähennys liikenne- ja viestintäministeriön pääluokassa. Hallitus esittää eduskunnalle sen vähentämistä tämän vuoden tasosta 3,7 miljoonalla eurolla samaan aikaan, kun tarve ostojen lisäämiseen on entistä suurempi ja kustannustaso on noussut. Hallitus rikkoo samalla valtion VR Osakeyhtiön kanssa tekemän sopimuksen, joka määrittää ostojen pysymisen samalla tasolla vuonna 2004 kuin nyt kuluvana vuonna. Samalla heikennetään rataliikenteen kehittämistä aikana, kun sitä tulisi niin Suomen teollisuuden kilpailutekijänä, alueellisena vahvuutena kuin ympäristön ja kestävän kehityksen kannalta päinvastoin tukea.

Tikariniskuna säästöpäätös, siis tämä sinänsä pieni 3,7 miljoonaa euroa, kohdistuu tällä menolla muun muassa Kymenlaaksoon. Kotka—Kouvola-radan henkilöliikenne on jälleen uhattuna. Tuo rata kuitenkin yhdistää pohjoista ja eteläistä Kymenlaaksoa. Se on etenkin Kymenlaakson ammattikorkeakoululle tärkeä. Sitä kautta oppilaat pääsevät hyvin kulkemaan, se yhdistää maakuntaa. Nyt asia on, kuten yleensäkin liikenne- ja viestintäministeriön rahat, eduskunnan käsissä. Toivottavasti valtiovarainvaliokunta ja sen liikennejaosto pystyy hoitamaan asian huolimatta siitä, että liikennevaliokunnan aikaisempi teräksinen puheenjohtaja on jättänyt tärkeän tehtävänsä tultuaan valittua valtioneuvoston jäseneksi.

Vaikuttaa lisäksi siltä, että perusteilla oleva Varustamoliikelaitos hidastaa öljyntorjuntaan sopivan monitoimijäänmurtajan hankintaa. Ainakin nyt on ollut jatkuvasti keskustelua siitä, onko tämä liikelaitos valmis ottamaan kantaakseen velkaa. Öljyntorjuntavalmiutta hallituksen esitys sinänsä parantaa, ja tästä kiitos hallitukselle. Etenkin hallitusohjelmassa tuo asia on huomioitu hyvin. Rahoitusta olisi aiheellista suunnata kuitenkin enemmän kuin mitä budjetissa on myös vapaaehtoisen öljyntorjuntavalmiuden turvaamiseen, josta Wwf:n vapaaehtoisprojekti on hyvänä esimerkkinä.

Kansallisesta terveysohjelmasta on aiheellisesti puhuttu paljon. Se on jopa päässyt tämän päivän uutisissa vahvasti esille, että eduskunta nyt tästä keskustelee, ja on hyvä, että myös hallituksen sisältä ovat jotkut kansanedustajat ihan aidosti esittäneet tässä asiassa epäilyksensä, eli rahoitus ei ole riittävä. Keväällä 2002, siis aikaa sitten, terveysohjelman rahoituksen vähimmäismääräksi Lipposen toinen hallitus päätti 700 miljoonaa euroa, ja tuo päätös oli jälleen säästöpäätös siihen nähden, mitä Kansallisessa terveysohjelmassa, sen laatijoiden omassa lausunnossa professori Jussi Huttusen johdolla, hallitukselle esitettiin. Siis valtiovarainministeriön vaikutuksesta ennen muuta hallitus ja valtioneuvosto pienensi sitä lukua, mikä tuolloin oli esillä.

Siis nyt on kysymys minimirahoituksesta, ja tätäkään ei saavuteta, ei valtion omassa rahoituksessa, eikä Kuntaliiton toimitusjohtajan antamien tietojen mukaan erityisesti kuntien kantokyky tätä 350:tä miljoonaa euroa pysty kattamaan. 26.8. Kotkassa Kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanne totesi tämän olevan ongelma, siis sen, että kunnat eivät pysty rahoittamaan Kansallista terveysohjelmaa. Edellinen Kuntaliiton hallituksen puheenjohtaja, nykyinen kuntaministeri Manninen on myös omissa puheenvuoroissaan viime kesältä tätä samaa ajatusta epäsuorasti todennut, kun hän on etsinyt rahoitusta nimenomaan potilasmaksuista.

Eräs asia on jäänyt aika vähälle, ja se on nimenomaan lääkekorvauskäytännön muutos, jota nyt ollaan viemässä huonompaan suuntaan. Tulisi kaksi korvaustasoa: 50 ja 90 prosentin. Ainut hyvä puoli on siinä se, että omavastuuosuus poistettaisiin. Mutta tuo 75 prosenttia, joka on tällä hetkellä, se pääsääntöisesti pudotettaisiin 50 prosenttiin ja täysin korvattavat lääkkeet loppuisivat kokonaan, jotenka kalliit lääkkeet tulisivat tuonne 90 prosentin tasolle, ja se 10 prosenttia on jo paljon, koska ne lääkkeet, kuten insuliini, ovat niin kalliita.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluaisin todeta Haminassa aamupäivällä 15. syyskuuta tapahtuneesta traagisesta lääkärin puukottamisesta. Nuori naislääkäri joutui puukotuksen kohteeksi. Tekijä on potilaan vanhemmilta saamani tiedon mukaan ilmeisesti psyykkisesti sairas henkilö, ollut ilmeisesti myös hoidossa aikaisemmin. Ongelma yhteiskunnallisesti on nyt se, että joudumme jälleen etsimään rahoitusta ja mihin: sairaaloiden ja terveydenhoidon, etenkin terveyskeskuksien, turvaamis- ja suojaamisvälineisiin ja laitteisiin. Tähän on tultu, ja tietysti syy ei ole mitenkään nykyisen hallituksen, vaan se on paljon pitemmällä, ajassa jolloinka esimerkiksi ei psykiatrisen laitoshoidon korvaamiseksi pystytty toteuttamaan tai haluttu toteuttaa tarvittavaa avohoitoa.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomi on erittäin isojen haasteitten edessä: kuinka kykenemme turvaamaan hyvinvointiyhteiskunnan perustan, hyvät palvelut, korkean työllisyyden ja vahvan perusturvan tilanteessa, jossa Euroopan unioni on laajenemassa, kansainvälinen kilpailu on kovenemassa, tehokkuusvaatimukset ovat lisääntymässä ja kaikenlainen globalisaatio merkitsee sitä, että meidän, pienen maan, asema ei ole enää niin itsestäänselvyys kuin mitä aikaisemmin. Vanhasen hallituksen lähtökohta on tässä tilanteessa parantaa kotimaista kysyntää, vahvistaa kysyntää ja sitä kautta talouskasvua.

Se toteutetaan ensinnäkin varsin mittavin tuloveron kevennyksin, joittenka pääpaino on pieni- ja keskituloisissa ihmisissä. Tämä merkitsee sitä, että luodaan kotimaiseen toimintaan lisää potkua ja lisää voimaa ja sitä kautta uusia työpaikkoja.

Toinen tärkeä lähtökohta on uusien työpaikkojen aikaansaaminen yrittäjyyden edellytysten parantamisen kautta. Tämä on merkittävä linjanmuutos aiempaan verrattuna. Yrittäjyyspolitiikkaohjelman kautta haetaan sellaisia kokonaisratkaisuja, joilla yrittämisen kynnys madaltuu ja yritystoiminnan edellytykset paranevat.

Sukupolvenvaihdosten helpottaminen on hyvin tärkeä asia, koska meillä on 60 000—70 000 yritystä tilanteessa, jossa kaivataan jatkajia ja kaivataan uusia yrittäjiä. Tässä ollaan toimenpiteitä jo tekemässä.

Toinen merkittävä, periaatteellinenkin, asia on arvonlisäveron alarajan joustavoittaminen. Tällä parannetaan erityisesti pienimpien yritysten, mikroyritysten, asemaa. Mielestäni on tarpeen, että täällä eduskunnassa tätä toimialojen kohtaa laajennetaan niin, että myös alkutuotantoyritykset ovat tämän joustavoittamisen piirissä.

Yrityspalvelupisteitten neuvonnan tehostaminen tähtää myös siihen, että yrittäjät saisivat mahdollisimman paljon tietoa ja mahdollisimman paljon faktaa yritystoiminnan eri vaiheessa tämän neuvonnan ja sen toiminnan vahvistamisen kautta.

Teknologiarahoituksen lisääminen on merkittävä strateginen valinta hallitukselta. Nythän monen vuoden ajan teknologiarahoitus valtion budjetin osalta on polkenut käytännössä paikoillaan, ja nyt tehdään merkittävä korotus. Se antaa mahdollisuutta rakentaa hyvinvointia ja tulevaisuutta yritystoiminnan edellytysten osalta. Mielestäni tässäkin on tärkeää uusi lähtökohta, kun kauppa- ja teollisuusministeriön tavoitteena on, että teknologiarahoituksesta suuntautuisi nykyistä merkittävämpi osa näitten viiden kasvukeskuksen ulkopuolelle, ja tällä tavalla laajemmat alueet pääsisivät tämän tulevaisuuden rakentamisen kannalta tärkeän rahan piiriin.

Maaseutuyrittäjyyden osalta, joka on mielestäni tärkeä osa Suomen tulevaisuutta, koen myönteisenä, että maatilatalouden investointeihin ollaan osoittamassa aiempaa enempi lisärahoitusta. Tässä toki on se tilanne, että tämänkään jälkeen tämä rahoitustaso ei ole riittävä, koska on paljon hyviä hankkeita, jotka tarvitsisivat rahoitusta. Tämä on myöskin järkevää työllistämispolitiikkaa, toteuttaa kaikki ne konkreettiset investoinnit, mitkä elinkeinokeskuksissa on vireillä.

Kotimaisen energian osalta on sanottava se, että tässäkin on menty eteenpäin. Meillähän on toki viime vuosien aikana kotimaiseen energiaan kiinnitetty huomiota, ja tässä kuuluisassa energiapaketissa edellisen eduskunnan aikana tämä asia nostettiin esille. Nyt ollaan määrätietoisesti toteuttamassa sitä kokonaisohjelmaa, jossa bioenergian käyttöä halutaan lisätä. Tähän sisältyy metsänhoidon rahoituksen vahvistaminen.

Herra puhemies! Kokonaiskehityksen kannalta on erittäin tärkeää, että meillä palvelut ja infra ovat kunnossa. Täällä aiemmin on puhuttu paljon kuntarahoituksesta, ja näyttää siltä, että kannat ovat hyvin nopeasti muuttuneet sen jälkeen, kun hallituspohja muuttui, ja ikään kuin tietämättömyyskin on sitten lisääntynyt. Tosiasia on, että valtion budjetin kautta kuntatalouteen tulee lisärahaa ja myöskin suhtautuminen on aiempaa myönteisempi.

Veronalennukset, jotka ovat tulossa, kompensoidaan täysimääräisesti kunnille, mikä on myönteinen periaatteellinen ratkaisu, niin kuin pitääkin olla. Indeksitarkistuksista on paljon puhuttu. Ne toteutetaan nyt 75-prosenttisesti, kun kolmen viimeisen vuoden aikana on toteutettu vain 50 prosentin tasolla. Tämä on myös merkittävä parannus.

Itse pidän tärkeänä sitä, että nykyisen kuntaministerin puolelta ei ainoaksi lääkkeeksi esitetä kuntaliitosta, niin kuin tässä takavuosina on ollut tapana, vaan nyt halutaan kannustaa kuntia seutuyhteistyöhön ja palveluitten tuottamiseen useamman kunnan yhteistyönä. Mielestäni tämä on henkisessä mielessäkin paljon mielekkäämpi tapa hakea tehostamista ja kehittämistä tänne palvelutuotantoon.

Tierahoituksen osalta on sanottava se, että koen myönteisenä, että ministeriryhmä on selvittämässä uusia rahoitusmahdollisuuksia tieinvestointien toteuttamiseen. Nykyinen kehys on liian pieni, se pitää sanoa suoraan. Uusia hankkeita on voitava käynnistää tämänkin nelivuotiskauden aikana, ja niihin tarvitaan uusia rahoitusmahdollisuuksia, elinkaariajattelua ja kaikenlaisia uusia keinoja, millä perusinfraa pystytään parantamaan ja vahvistamaan. Tässä haluan korostaa sitä, että tarvitaan myöskin huolenpitoa yksityisteistä ja heikoimmassa kunnossa olevista teistä ja sinne tarvitaan aiempaa enemmän panostuksia, koska se on koko maan kehittämisen kannalta aivan välttämätön ja ensiarvoinen asia.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan päätöksillä pystytään vaikuttamaan oikeudenmukaisemman yhteiskunnan rakentumiseen. Yhdessä vuodessa ja yhdessä budjetissa kaikki asiat eivät muutu opitimitilanteeseen, mutta uskon ja tiedän sen, että nyt olemme oikealla tiellä kohti oikeudenmukaisempaa ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Tämä käsittelyssä oleva talousarvioesitys vie sitä linjaa tietyllä tavalla oikeaan suuntaan, pienin askelin, mutta oikeaan suuntaan.

Susanna  Rahkonen  /sd:

Arvoisa puhemies! Haluaisin ensin lausua muutaman sanan käydystä budjettikeskustelusta. Sitten kommentoin hallituksen budjettilinjaa ja tuon esiin erään pienen yksityiskohdan.

Kuuntelin hyvin hämmästyneenä kokoomuksen puheenjohtaja Ville Itälän ryhmäpuheenvuoroa. Puheessaan hän kasasi hallituksen niskaan koko joukon asioita, joista päättäminen kuuluu yritysten tai kuntien päätösvaltaan. Miten ed. Itälän mielestä Suomen hallituksen pitäisi puuttua kemijärveläisen yrityksen irtisanomisiin? Entä miten hallitus voi torjua yksittäisessä kunnassa vaikkapa kokoomuslaisen kaupunginjohtajan ajamat linjaukset, joissa opetusryhmäkokoja kasvatetaan tai päivähoidon henkilökuntaa vähennetään? Pitäisikö valtion käynnistää yritystoimintaa Kemijärvellä tai antaa laki, jolla yksityiskohtaisesti ohjataan kaupungin toimintaa koulutoimen tai päivähoidon käytännön järjestelyissä?

Kokoomus on toiminut vastuuntuntoisesti Lipposen hallituksissa, mutta nyt se valitettavasti on sortunut populististen menonlisäysten esittämiseen rahoitusta kuitenkaan esittämättä. Ed. Itälä ei puheenvuorossaan esittänyt selkeää vaihtoehtoa hallituksen talouspoliittiselle linjalle, ja kannustaisinkin kokoomusta harkitsemaan ja monen muun oppositiopuolueen tavoin esittämään realistisen oman vaihtoehtobudjettinsa.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Antti Kalliomäen esittelemä talouspoliittinen linja elvyttää ja vakauttaa valtiontaloutta tässä suhdannetilanteessa. Myös talouden rakenteita uudistetaan. Vuoden 2004 talousarvio toteuttaa ansiokkaasti hallituksen talouspoliittista linjaa. Elvytyksen painopiste on ansiotulojen verotuksen keventämisessä, jonka yhteissumma on yhdessä viime kevään lisäbudjetin kanssa runsas miljardi euroa. Tällä pyritään tässä suhdannetilanteessa lisäämään kuluttajien ostovoimaa kotimaisen kysynnän ja työllisyyden lisäämiseksi. Näistä toimenpiteistä syntyisi valtiovarainministeriön arvion mukaan työpaikkoja lisää 15 000—20 000. Monet ovat arvostelleet veronalennusten olevan liian suuria työpaikkojen lisääntymisen epävarmuuden ja palveluiden rahoitusvajauksen kannalta.

Nyt on hallitusohjelmassa sovittu veronalennusvara käytetty kokonaan, joten jatkossa voidaan panostaa erityisesti hyvinvointipalveluiden kehittämiseen ja niissä olevien ongelmien poistamiseen. Verojen alennuksia nopeampi työllisyysvaikutus olisi jatkossa palkata nyt suunniteltua enemmän lisähenkilöstöä sosiaali- ja terveyspalveluihin. Samoin tarvitaan lisää aikuisia kouluihin opettajiksi, avustajiksi ja iltapäivähoitoon sekä esimerkiksi vaikkapa poliiseja järjestyksenpitoon. Näin jatkossa. Kansalaiset saisivat lisää palveluita, ja työntekijöiden työuupumusta vähennettäisiin. Samalla ehkäistäisiin ennakolta moninaisia ongelmia, jotka heikolla hoitamisella aiheuttavat merkittäviä kustannuslisäyksiä tulevina vuosina.

Teen ajatuskokeen. Mitä jos palkkaisimme jatkossa todellakin lisää väkeä julkisiin hyvinvointipalveluihin, esimerkiksi ensimmäisenä vuonna 20 000 ihmistä ja seuraavana vuonna 10 000 ihmistä? (Ed. Nepponen: Kuka maksaa palkat?) Oletetaan, että vuosipalkka olisi heillä 25 000 euroa, mikä on 10 prosenttia alle suomalaisen keskipalkan. Valtio olisi palkanmaksaja. Esimerkissäni valtio ottaisi tarkoitukseen lainarahaa ensin 500 miljoonaa euroa ja sitten 250 miljoonaa euroa. Arvioidaan, että näin palkatut henkilöt käyttävät tuloistaan 90 prosenttia kulutukseen. Tästä 70 prosenttia menee tässä ajatuskokeessani ostettujen tavaroiden ja palvelusten työpalkkoihin. Näin syntyy vielä uusia työpaikkoja.

Laskelma päätyy siihen, että näin palkatut henkilöt maksaisivat itse veroina valtion kassaan 199 miljoonaa euroa. Tällä summalla voidaan taas maksaa sitä otettua lainaa pois, siitä vuosikorkoa ja myös lyhentää tätä lainaa. Samalla säästyisi työllisyysmenoja, jos oletetaan, että palkatuista suurin osa olisi ollut ennen työttöminä, eli saisimme väkeä lisää töihin ja olennaista olisi se, että palvelut paranisivat ja niiden käyttäjät hyötyisivät.

Korkea työttömyys syö julkisen talouden resursseja. Siksi on todellakin järkevää tähdätä työllisyyden parantamiseen. Tässä esittämässäni mallissani olisi yksi vaihtoehto, jota ei saisi torjua vain siksi, että työpaikat syntyisivät julkiselle sektorille. Julkinen sektori on myös tärkeä ja merkittävä työllistäjä ja se myös luo hyvinvointia ja meidän kilpailukykyämme, kunhan sitten pidetään huoli siitä, että palvelut on organisoitu ajanmukaisella tavalla.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi asia. Hallitusohjelmassa luvataan perustaa lapsiasiainvaltuutetun virka. On erittäin hyvä asia, että hallitus on näin ohjelmaansa kirjannut, ja todellakin olisin toivonut jo sen viran perustamista heti ensi vuonna ja näin toivon edelleen. Kuitenkin, jos se ei nyt heti tähän budjettiin mahdu, niin toivottavasti tämä on mahdollista mahdollisimman pian, koska lapsiasiainvaltuutettu pystyisi ennalta puuttumaan ongelmiin, joita lasten kohdalla esiintyy erityisesti heikoimmassa asemassa olevien lasten tilanteissa. Näin hallitus pystyisi näitä muita lapsipoliittisia kirjauksiaan edistämään, eli toivon todella pikaisesti tämän viran ja toimiston perustamista.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Budjettiesitys on tehty ajankohtana, jota varjostaa epätietoisuus talouden tulevasta suunnasta. Vaikka Yhdysvalloissa on jo nähtävissä nousun merkkejä, niin sitä vastoin Euroopan talouden tulevaisuus on pulmallinen sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Kasvu on vain 1 prosentin luokkaa, eikä Eurooppa voi olla kasvun lähde kuten ennen.

Korkea työttömyytemme, väestön nopea ikääntyminen ja eläkkeelle siirtyminen asettavat kovat haasteet aikana, jolloin kuntien talous on edelleen tiukkenemassa. Vanhushuoltosuhteen osalta päätöksiä tulisi tehdä jo nyt. Onneksi työttömyysaste ei ole lähtenyt nousemaan, mutta uhka on ilmeinen. Ilman järkevää talouspolitiikkaa Suomi voi alkaa kuihtua aikana, jolloin on kasvava työvoimapula ja kova pitkäaikaistyöttömyys. Erityisen huolestunut olen nuorten, alle 25-vuotiaitten työttömyyden kasvusta. Uhka syrjäytymiselle on ilmeinen.

Hallitus on asettanut kunnianhimoiseksi tavoitteekseen 75 prosentin työllisyysasteen. Sen saavuttaminen ei varmastikaan onnistu hallituksen esittämillä ratkaisuilla, tarvitaan voimakkaampia ja jo päätettyihin ratkaisuihin puuttuvia ennakkoluulottomia muutoksia. Menojen kattaminen ei tule onnistumaan nykyisellä työllisyysasteella ja näillä veroprosenteilla. Työpanoksen on kasvettava.

Tässä taloustilanteessa hallitus jatkaa edellisten hallitusten linjalla. Kotimainen kulutuskysyntä on viennin takkuillessa pitänyt pyörät pyörimässä ja pitää myös lyhyellä tähtäimellä. Jo päätetyt ja nyt esitetyt veronalennukset ovat hyväksyttävä toimenpide.

Valitettavasti ratkaisut tapahtuvat velkarahalla. Onneksi edelliset hallitukset ovat hoitaneet valtiontaloutta niin, että velkamäärä on laskenut ja erityisesti sen osuus bkt:sta, laskun näyttäessä edelleen jatkuvan. Sitä on edesauttanut erittäin matala korkotaso. Velkamäärän kasvattaminen voi olla vain väliaikainen toimenpide, ja entäs sitten, kun korot vääjäämättä nousevat?

Henkilöverotuksessa rassaavat edelleen korkeat rajaveroasteet. Niihin olisi tullut etsiä ratkaisuja. Yritysverouudistuksen viivästyminen puolestaan luo epävarmuutta yrityselämälle aikana, jolloin tarvittaisiin vakautta. Uusia yrittäjiä tarvitaan lisää jopa 60 000 lähivuosina. Myönteisenä on todettava arvonlisäveron alarajan nostaminen ja porrastaminen. Sitä vain en ymmärrä, miksi keskusta hyväksyy maatalousyrittäjien jättämisen tämän hyvän uudistuksen ulkopuolelle. Kokoomus ei sitä hyväksy.

Hyvinvointipalvelujen turvaaminen on kuntien lakisääteinen tehtävä. Sen kanssa kunnat joutuvat painiskelemaan kiristyvän talouden aikana. Huolimatta hallituksen ja erityisesti keskustan edustajien, myös Kuntaliiton puheenjohtajan, vakuuttelusta uudesta kulttuurista kuntien talous kiristyy edelleen ensi vuonna ja myös tulevina. Lipposen hallituksen aikana kuntatalous kokonaisuutena oli positiivinen. (Ed. Kangas: Aivan oikein!) Nyt valtion toimenpidevaikutus Kuntaliiton laskelmien mukaan on 84 miljoonaa euroa alijäämäinen. Näin ei voi jatkua.

Hyvät ja toimivat liikenneväylät ovat maakuntien selviytymisen elinehto. Vuoden 2004 budjetissa ei aloiteta yhtään uutta hanketta. Onneksi edellisen hallituksen päättämät hyvät hankkeet, kuten Kerava—Lahti-oikorata ja Lahti—Heinola-moottoritie, saavat rahoituksensa. Niillä on myönteinen vaikutuksensa niin Etelä-Savon kuin koko Itä-Suomen tulevaisuudelle. Valitettavasti ne eivät riitä. Viitostie kaipaa perusparantamista vielä monesta kohtaa. Myös Savon-radalla tarvitaan toimenpiteitä, jotta nopeat junat saadaan liikkumaan Kouvola—Pieksämäki-välillä ja vaikuttamaan maakuntamme tulevaisuuteen.

Erityisen ongelman Etelä-Savolle ja kaikille muillekin maakunnille tuo perustienpidon määrärahojen lasku. Tiepiirien mukaan perustienpidossa on ammottava rahoituskuoppa, puhumattakaan pienemmistä. Yksityisteillekään ei lisämäärärahoja heru. Alueet tarvitsevat elääkseen hyvät liikenneyhteydet. Jos niitä ei ole, häviää teollisuus ja loputkin kuihtuneesta asutuksesta. Etelä-Savon kasvukeskusten yritystoiminta tarvitsee lentoyhteyksiä kansainväliseen liiketoimintaansa. Valtion on tuettava liikennöintiä joukkoliikennevaroista ja jatkettava ministeri Sasin aikanaan aloittamia toimenpiteitä.

Arvoisa puhemies! Tämän päivän maailmassa turvallisuus puhuttaa kaikkia. Valitettavasti poliisin näkyminen on harvinaisuus harvaanasutuilla alueilla. Erityisesti onnettomuus- tai vaaratilanteessa avun saaminen kestää kohtuuttoman pitkään. Poliisi tarvitsee lisää resursseja täyttääkseen avoinna olevat vakanssinsa.

Itärajamme on EU:n itäraja, joka on ollut turvallinen ja hyvin hoidettu molemmin puolin. Venäjä on nyt omista lähtökohdistaan johtuen merkittävästi heikentämässä osuutensa vartiointia. Vaaran merkit ovat ilmeiset. Sanotaan, että Venäjällä on yhdestä kahteen miljoonaan muista maista tullutta ihmistä etsimässä heikkoa kohtaa, mistä pääsisi EU:n alueelle. Kasvava huumeitten salakuljetus ja muu rikollisuus vaativat lisää panoksia. Samaa edellyttävät myös Suomen ja yrityselämän kannalta myönteisesti kasvaneet turistivirrat. Jos palvelu ei pelaa Suomen raja-asemilla, etsitään uudet lomakohteet.

Myös Rajavartiolaitos kouluttaa varusmiehiä. Määrärahojen niukkuus on pakottamassa laitoksen luopumaan Ivalon ja Imatran koulutuspaikoista. Kysymys on aluepolitiikan kannalta merkittävästä määrästä työpaikkoja. Laitoksen oma koulutus tarjoaa myös erittäin hyvän pohjan rekrytoinnille oman henkilöstön osalta. Kysymys on pienestä määrärahasta, joka eduskunnan on hoidettava.

Viimeisenä nostan esiin eläkeläiset ja veteraanit. He jäävät tässä budjetissa nuolemaan näppejään lupauksista huolimatta. Eräs keskustalainen kollegani kirjoitti yleisönosastolla: "Keskusta on vaatinut kansaneläkkeen noin 300 markan jälkeenjääneisyyden korjaamista ja kansaneläkkeen pohjaosan palauttamista sekä yhtenäistä oikeudenmukaista eläkeindeksiä", tarkoittaen taitettua. "Siksi on tärkeää, että keskusta pääsee hallituksesta käsin korjaamaan eläkepolitiikassa tapahtuneet epäoikeudenmukaisuudet." Olette hallituksessa. Missä ovat teot, keskusta?

Viime joulukuussa eduskunta edellytti yksimielisesti hyväksyessään ponnen, että hallitus selvittää mahdollisuuden saada lisärahoja veteraanien vuosittaiseen kuntoutukseen. Silloinen ed. Hyssälä, nykyinen ministeri, totesi, että asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen. Ministeri Hyssälä, veteraanien määrä ja heille osoitettujen määrärahojen kokonaismäärä laskee. Olette myös siirtänyt syrjään veteraaniasiain neuvottelukunnan ja myös liittojen valtuuskunnan yhteisen ja ensisijaisen tahdon veteraanikuntoutuksen määrärahojen nostamiseksi. Miksi näin?

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa herra puhemies! Täällä ovat useat edustajat käsitelleet puheenvuoroissaan liikenne- ja viestintäministeriön sektoria. Joitakin havaintoja ja vastauksia näihin puheenvuoroihin.

Ensinnäkin ihan yleisesti haluaisin todeta sen, että nythän liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan määrärahoiksi ehdotetaan lähes 9,8 miljardia euroa, ja se on jonkin verran suurempi kuin viime vuoden talousarviossa. Täällä on tiestön ylläpidosta kannettu aivan aiheellisesti huolta, ja voin todeta, että tästä rahasummasta tiestön ylläpitoon ja investointeihin ehdotetaan 721,5 miljoonaa euroa ja tästä perustienpitoon 558 miljoonaa euroa sekä aloitettaviksi päätettyihin ja käynnissä oleviin tiehankkeisiin melkein 123 miljoonaa euroa. Täällä ovat todella hyvin useissa puheenvuoroissa ainakin edustajat Uotila, Ojala ja nyt viimeksi Nepponen kiinnittäneet huomiota tähän tien- ja radanpidon rahoituksen tasoon. Näissä samoissa puheenvuoroissa on verrattu tätä rahoituksen tasoa hallitusohjelman sisältöön.

Tietysti täytyy tässä rehellisesti todeta se, että ministeriön talousarvioehdotus ensi vuodelle on hallitusohjelman kirjauksiinkin nähden varsin niukka. Näinhän se on. Tästä perustienpidosta, josta on siis kannettu eniten näissä puheenvuoroissa huolta, voisin todeta, että näinhän se on. Kun nyt tähän esitetään siis 558,3 miljoonaa euroa, niin tämä on noin 41 miljoonaa vähemmän kuin tämän vuoden budjetissa. Mutta tähän määrärahan suuruuteen ovat vaikuttaneet siis eduskunnan kertaluontoisen lisämäärärahan — mihin näissä puheenvuoroissa on siis viitattu — tämän 50 miljoonan poistuminen ja toisaalta sitten hallitusneuvotteluiden ja toukokuun kehyspäätöksen mukainen lisäys näihin infrastruktuurirahoihin, eli tämä 41 miljoonan vähennys johtuu tästä ja summa muotoutuu siis näin.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, jotta tämä metsä ei nyt puilta unohtuisi, on meidän kuitenkin syytä muistaa se, että meillä on tällä hetkellä käynnissä yhdeksän suurta tiehanketta, siis huom. käynnissä. Suurimpia näistä on E18-tien osuus Lohjan ja Lohjanharjun välillä ja lisäksi Suomessa rakennetaan kokonaan uutta rataa Lahden ja Helsingin välille. Siis yhdeksän suurta tiehanketta. Näitä ovat E18-tie Lohja—Lohjanharju, Tampereen läntisen kehätien ensimmäinen vaihe, Lahden—Heinolan välinen osuus Nelostiellä ja sitten vuoden 2004 aikana valmistuvat tiehankkeet Kehäkolmosen, lentoaseman ja Tikkurilan välille sekä Koskenkylän ja Kouvolan välinen osuus Kuutostiellä. Siis tekemistä on ja vireillä olevia tiehankkeita on.

Sitten täytyy todeta se, mikä on mielestäni erittäin tärkeä asia, että hallitusohjelmassa edellytetty erillinen infrastruktuurityöryhmä — se kokoontuu muuten tänään — on laatimassa koko hallituskauden kattavaa ja jopa sen ylikin menevää pitkäjänteistä investointiohjelmaa. Se, mikä minusta on äärimmäisen tärkeätä nyt tässä, on, että tämän työryhmän tulee myös tarkastella ja etsiä uusia rahoitusmalleja väylähankkeiden rahoittamiseksi. Minusta tämä on hyvin tärkeä asia kaiken kaikkiaan, jos ajattelemme meidän investointeja yleensä. Väylähankkeet lienevät niitä ainoita investointihankkeita ylipäätään, joita rahoitetaan näin suuressa määrin lähes kokonaan budjetin kautta. Esimerkiksi kiinteistöjä ei rahoiteta enää budjetin kautta jne. Tässä on sitten tämä itse asiassa ihan budjettitekninenkin näkökulma otettava huomioon, eli kuinka varmistamme riittävän pitkäjänteiset investoinnit.

Rataverkosta on kannettu huolta aivan oikein. Täällä on tuotu esiin nopeus- ja painorajoitteet ja niitten lisääntyminen. Minä olen lähtenyt itse siitä, että rataverkon kunnosta huolehtiminen on nyt ensisijainen kohde, johon ministeriölle liikenevät lisäeurot tulee käyttää. Voin todeta sen, että budjettineuvotteluissa sovittiin jo siitä, että tähän radanpidon rahoitukseen palataan syksyn lisäbudjetin yhteydessä. Tähän täytyy nyt sitten laittaa toivoa, että siihen todella saamme jonkin verran lisäystä. Minä tiedän nämä ongelmat, mitä tällä sektorilla on.

Täällä on tuotu esiin huoli myös näistä haja-asutusalueiden joukkoliikennepalveluista ja erityisesti ostoliikenteeseen liittyvistä palveluista. Voin sanoa sen, että tämä on erittäin suuri kokonaisuus ja sitä ei millään pienellä vippaskonstilla ikään kuin ratkaista koko tätä joukkoliikenteen palvelukokonaisuutta, kuinka tämän nyt oikein sanoisikaan. Tästä syystä vein tämän koko haja-asutusalueiden joukkoliikennepalvelukysymyksen hallinnon ja alueellisen kehittämisen ministerivaliokuntaan. Meillä on tämmöinen ministerivaliokunta, joka laatii tästä tällaisen kokonaisen esityksen. Tämä käsittely minun käsitykseni mukaan mahdollistaa ostoliikenne- ja joukkoliikennemäärärahojen tarkastelemisen kokonaisuutena. Tämä on minusta äärimmäisen tärkeä asia, joka liittyy erittäin kiinteästi myös aluepolitiikkaan ja tietysti kaiken kaikkiaan elinkeinopolitiikkaan, kansalaisten tasaveroiseen kohteluun ja siihen, kuinka tätä maata kehitetään. Tässä tietysti tavoitteeksi tulee ottaa koko budjettitalouden kattava ja myös tietysti hallinnonalat ylittävä tarkastelunäkökulma.

Budjettiin sisältyy hyvin kiinteästi tämä merenkulkuun liittyvä organisaatiouudistus, liikelaitosuudistus. Tämä esityspaketti on siis täällä eduskunnassa. Siitä on myös seurauksia meidän budjettiesitykseemme, ja niistä varmasti sitten tässä organisaatiouudistuksen ja budjettilakien käsittelyn yhteydessä saadaan parempaa tietoa, kun asia etenee tämän käsittelyn myötä.

Mutta ryhmäpuheenvuoroissa, ainakin kokoomuksen ja Rkp:n ryhmäpuheenvuoroissa, käsiteltiin myös tätä merenkulun tilannetta. Tästä merenkulun tilanteesta voin todeta sen, että siitähän hallitus on kirjannut budjettiriihipöytäkirjaansa asiasta selkeän lausuman, ja lausuma lähtee siitä, että liikenne- ja viestintäministeriö ja valtiovarainministeriö valmistelevat tätä asiaa yhdessä niin, että hallitus voi ottaa asiaan kantaa sen jälkeen, kun yritys- ja pääomaverotuksen päälinjoista on päätetty. Tähän liittyy sitten tietysti myös hallitusohjelman edellytys siitä, että myös tätä tonnistoverolainsäädäntöä pohditaan.

Arvoisa puhemies! Näitä kysymyksiä ja asioita on paljon, ja toivon, että voin toisessa yhteydessä vielä jatkaa tätä keskustelua.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Vaalien alla rummutettiin tulevaa veroalea ja luotiin vähävaraisille ihmisille sellainen kuva, että veroale jotenkin kohdistuisi heihin. Näin ei sitten käynyt vaan verohelpotukset ohjattiin rikkaille. Veroratkaisu on väärä ja sillä petettiin annetut lupaukset. Verohelpotukset olisi pitänyt kohdistaa pieni- ja keskituloisille, ei rikkaille. Pieni- ja keskituloisia on Suomessa paljon, valtaosa väestöstä. Heidän ostovoimansa parantaminen olisi tukenut koko maan työllisyyttä.

Maakuntien kehitykseen on tulossa liian vähän rahaa. Sisä-Suomessa on paljon tiehankkeita, jotka pitäisi saada käyntiin. Maamme pitkistä välimatkoista ja aluepoliittisista ongelmista johtuen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota kuljetusyhteyksien kehittämiseen. Keski-Suomen liikenteen pullonkaula on Nelostie, joka monin paikoin ei vastaa niitä vaatimuksia, joita matkustajaliikenne ja kuljetusyhteyksien tarpeet edellyttävät. Nelostien perusparannus olisi saatava välittömästi käyntiin. Nelostien kaltaisilla valtaväylillä on säteilyvaikutuksia myös naapurikuntien kuljetusyhteyksille, mutta siitä huolimatta monen vuoden ajan Keski-Suomi on jäänyt jälkeen tiehankkeisiin varattujen määrärahojen jaossa. On pakko todeta, että Lipposen kakkoshallitus otti maakuntien tarpeita enemmän huomioon kuin Vanhasen hallitus. Teitten ylläpito on parasta aluepolitiikkaa, joka sekin oli vahvemmissa käsissä Lipposen kakkoshallituksen aikaan kuin nyt. Jos tiestöstä ei huolehdita, siitä uhkaa tulla kehityksen jarru.

Olen huolissani seurannut vanhustenhuollon kehitystä. Vanhustenhuolto on menossa aivan väärään suuntaan, vähän niin kuin rappiolle. Kohta tarvitaan vanhustensuojelulaki, kun vanhusten vointi laitoksissa heikkenee. Meillä on velvollisuus huolehtia vanhuksista ja huonokuntoisista ihmisistä. Se on hallituksen tietoinen päätös, jos vanhuksista ei huolehdita. Kyllä Suomessa rahaa on, mutta näyttää siltä, että hallitus löytää niille rahoille parempaa käyttöä kuin panostaa vanhuksiin.

Toinen ryhmä, joka kaipaa erityistä huomiota, on lapsiperheet. Lapsiperheet ovat vasemmistoliitolle kärkihanke. Suuria haasteita ovat lasten turvallisuudesta huolehtiminen, perheitten vapaa-ajan lisääminen, jotta vanhemmilla olisi lapsille aikaa nykyistä enemmän. Työelämän pitää joustaa lapsiin päin eikä niin kuin nyt, että lapset joustavat kaikissa tilanteissa työelämään päin. Lisäksi lapsiperheet tarvitsevat selvää rahaa esimerkiksi lapsilisien indeksikorotuksen muodossa.

Hallitus on sitoutunut köyhyyden ja syrjäytymisen torjuntaan. Nämä ovat vaikeita ongelmia, joiden hallitsemiseksi tarvitaan voimakkaampia toimenpiteitä. Suomen kaltaisessa suhteellisen vauraassa ja hyvinvoivassa maassa ei voi esiintyä köyhyyttä. Tällaisessa maassa köyhyys on merkki itsekkyydestä ja solidaarisuuden puutteesta. Liian usein toinen ihminen unohdetaan eikä välitetä hänen tarpeistaan. Näin ei voi olla, vaan köyhille ja syrjäytyneille on annettava huomiota, läheisyyttä ja rahaa. Nämä ongelmat ovat kaikkien suomalaisten yhteisiä ongelmia. Syrjäytyminen ja ahdistus johtavat arvaamattomiin tekoihin, kuten Suomessakin on tapahtunut. Yksinäisyys ja syrjäytyminen saavat aikaan pahoja ongelmia.

Köyhyyttä ei torjuta rikkaille osoitettavilla veronalennuksilla vaan vahvistamalla kuntien sosiaali- ja terveyssektoria. Ilman lisärahoitusta kunnat joutuvat vaikeaan tilanteeseen. Kuntien vastuulla olevien palveluiden ja muiden velvoitteiden järjestäminen on todella vaikeaa näillä resursseilla, mitä kunnilla tällä hetkellä on. Kuntien valtionapujen indeksikorotukset on annettava täysimääräisinä ja suunnattava lisärahaa kuntien sosiaali- ja terveysmenojen vahvistamiseen, koska perusturvaa kansalaiset tuntuvat kaipaavan. Kunnille pitää saada lisää liikkumavaraa palkata lisää työvoimaa, jotta kunnat selviytyvät niille kuuluvista tehtävistä. Hoitoalalla ja muuallakin julkisella puolella työntekijät palavat loppuun suuren työtaakan alla.

Hallituksella on näytön paikka työttömyyden vähentämiseksi. Työttömyys uhkaa luisua pahemmaksi. Juhlapuheissa luvataan luoda työpaikkoja, mutta toisin käy. Esimerkiksi Kemijärvellä ajetaan alas matkapuhelinten komponentteja valmistava yritys. Toiminnot siirretään ulkomaille. 280 ihmistä saa lopputilin. Valtran traktoritehtaan kauppa aiheuttaa pelkoja toimintojen siirtämisestä ulkomaille ja työntekijöitten asemasta. Monilla työpaikoilla supistukset ja irtisanomiset uhkaavat. Satatuhatta uutta työpaikkaa ei synny tällä menolla. Valtra-kaupassa hallitus ei tehnyt kaikkea mahdollista, jotta Valtra olisi löytänyt kotimaisen ostajan. Valtion tuella olisi voinut välttää yhtiön ajautumisen amerikkalaiselle yhtiölle, joka ei ajattele suomalaisia työntekijöitä vaan puhdasta taloudellista hyötyä. Mistä hallitus tekee satatuhatta uutta työpaikkaa, jos yrityksiä ajetaan alas ja ihmisiä irtisanotaan? Samoin on täysin mahdoton hyväksyä, että yritykset huonontavat työntekijöitten oikeuksia. Ay-liike on selvästi ilmoittanut, että kaikenlaiset yritykset heikentää työntekijöitten asemaa tullaan torjumaan.

Valtionyhtiöitten omistajapolitiikasta on keskusteltu eri yhteyksissä. Mielestäni kaikkea ei pidä myydä pois, vaan kyllä valtio voi olla omistajana hyvin erilaisissa yrityksissä ja joissain yrityksissä valtio on paras mahdollinen omistaja. Yrityksillä pitää olla vastuu työntekijöitten asemasta ja työpaikkojen säilymisestä. Raaka kapitalismi on kylmää suihkua työntekijöille. Siinä ei ratkaise muu kuin raha. Näissäkin asioissa hallitukselta kaivataan vastuuta, muuten lupaukset työttömyyden vähentämisestä jäävät täyttämättä.

Myös minä kiinnittäisin täällä huomiota eläkeläisten asemaan. Eläkeläiset on jätetty rahanjaossa ilman. Missä on kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksen hyvitys, jota keskusta vaati vielä vuosi sitten, kun käsiteltiin budjettia tälle vuodelle?

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On ilo nähdä, että hallituksen iltakoulusta ovat ministerit Kalliomäki, Luhtanen ja Manninen kiiruhtaneet tänne saliin paikalle pitkän työpäivän jälkeen vielä kuulemaan meidän ajatuksiamme ja toiveitamme.

Kun olen budjettikeskustelussa puheenvuoroja käyttänyt, olen aina puhunut kuntataloudesta, enkä voi nytkään välttyä tätä teemaa käsittelemästä.

On toki lähtökohtana todettava, että tämä hallitus ja nimenomaan kuntaministeri puhuvat kieltä, jota kunnissa ymmärretään; ymmärretään kuntien talouden vaikea tehtävä ihmistä lähellä olevien tehtävien hoitamisessa. Siitä huolimatta kunnissa tehtävät ovat edelleen vaikeita. Kunnallisen vastuun kantaminen niin luottamushenkilö- kuin virkamiestasolla on yhä edelleen erityisen raskasta. Koska kuntien menot edelleen kasvavat, talous on tiukka. Muun muassa erikoissairaanhoidon menot kasvavat lähes kaikissa kunnissa. En pysty ainakaan äkkiseltään muistamaan ainuttakaan kuntaa, jossa näin ei tapahtuisi. Edelleen, kun monet kunnat nimenomaan maakunnissa kokevat muuttotappiota, paineet kunnallisverojen korotuksiin yhä edelleen, ikävä kyllä, ovat todellisia ja vaarana on se, että valtionveron alennukset sitten menevät kunnallisveron korotuksiin, jolloinka kävisi se ikävä tilanne, että se ostovoiman kohottaminen, mikä on ollut tarkoitus valtionveron alennuksella, ei täysimääräisenä toteutuisi. Eli meillä on vastuu kunnista ja vastuu on kannettava siten, että kunnille ei tulisi lisätehtäviä, ilman että siihen osoitetaan rahoitusta.

Mutta sitten menen erääseen asiaan, josta henkilökohtaisesti olen hyvin huolissani ja josta täällä eduskunnassa on jo budjetin lähetekeskustelun yhteydessä puhuttu. Se liittyy alkoholiverokysymykseen. Olisin hyvin vahvasti toivonut, että jo ennen tätä tilannetta, kun Viro tulee liittymään Euroopan unioniin, olisi Suomi voinut vaikuttaa Euroopan unionin lainsäädäntöön siten, että tämän kaltaiset ongelmat, jotka nyt erittäin vakavana uhkana Virosta ovat vyörymässä, olisi voitu välttää.

Mehän olemme vaikeassa tilanteessa, jossa on vaarana, että alkoholin kulutus kääntyy hyvin voimakkaasti nousuun. Samaan aikaan alkoholin verotuotot laskevat, mutta alkoholin haitat lisääntyvät ja haitoista aiheutuvat kulut nousevat. Tämän yhtälön hallitus on tiedostanut, mutta onko sitten tämä lääke, mitä siihen on etsitty, oikea, tätä hyvin vahvasti kysyn ja kysyn, olisiko ollut käytettävissä joitain muita ratkaisuja. Epäilen, että tavalliset ihmiset eivät ulkomailta sittenkään olisi tuoneet niin paljon alkoholijuomia kuin on pelätty ja edelleen ammattimaiseen alkoholijuomien tuontiin ja myyntiin olisi ollut löydettävissä ennaltaehkäisevät keinot. Tällöin vakavasti esittäisin vielä harkittavaksi sitä, onko aihetta niihin veropoliittisiin muutoksiin, joita nyt ollaan tekemässä.

Pelkään todella, että kun alkoholin kulutus kasvaa, tulee lisää erilaisia haittoja. Muun muassa Liikenneturva on ennakoinut rattijuoppojen määrän kasvavan rajusti alkoholin hinnan laskiessa. Erityisesti nuorten kuljettajien kohdalla Liikenneturva on huolissaan alkoholin halpenemisesta johtuvasta alkoholikäyttäytymisestä liikenteessä. Koska nuorten kuljettajien kohdalla ne taidot, jotka automatisoituvat, eivät vielä ole automatisoituneet, niin alkoholi juuri tuossa tilanteessa aiheuttaa kaikenlaisia menetyksiä, ihmishengistä aineellisiin menetyksiin. Kaikkiaan joka neljännessä kuolemaan johtavassa onnettomuudessa joku osallisista on ollut alkoholin vaikutuksen alaisena. Nämä ovat, ikävä kyllä, niitä vakavia realiteetteja, jotka ovat jo nyt olemassa.

Siksi olisin toivonut ja toivon, että niitä asiantuntijalausuntoja, joita sosiaali- ja terveysministeriön toimesta, Tuotevalvontakeskuksen toimesta ja monilta muilta tahoilta on hyvin vakavasti tuotu, voitaisiin ottaa vielä asian jatkokäsittelyssä huomioon, sillä alkoholista aiheutuvat haitat joku maksaa ja kuka se on muu kuin veronmaksaja, hän, joka tekee työtä, maksaa ansiotuloveroa tai yrittäjätuloveroa, ja sitten, kun yhteiskunta ottaa rahat, niin vaarana on, että nämä ovat monesta muusta tarpeellisesta asiasta pois, eläkkeistä tai muista yhteiskunnan palveluista, joilla joudumme sitten näitä alkoholihaittoja maksamaan samalla, kun tulee menetyksiä menetettyinä työpäivinä, ennenaikaisina eläköitymisinä, kuolemantapauksina, perhetragedioina, inhimillisinä ongelmina, ja pelkään, että rikollisuus myös kaikissa muodoissaan vakavasti kasvaa.

Siksi toivoisin hyvin voimakkaasti näihin asioihin vielä jatkokäsittelyissä kiinnitettävän huomiota. Pelkoni on, että hyvää tarkoittava raittiusvalistus ei tehoa niihin, joilla ongelmat ovat tai ovat tulossa. Pelkään yleensäkin, että hyväkään valistus ei pysty korjaamaan niitä uhkakuvia, joita on tulossa. Toivottavasti tuon pelkoni kanssa olen väärässä.

Arvoisa herra puhemies! Muihin valtiontalouden kysymyksiin palannen myöhemmin ja asianomaisten ministeriöitten pääluokkien ollessa asian jatkokäsittelyssä tuonnempana esillä.

Heikki A. Ollila /kok:

Arvoisa puhemies! Budjetista ja tästä keskustelusta yleensäkin voi todeta sen, että ei täällä kovin suurta erimielisyyttä ole niistä menoista, jotka tähän budjettiin sisältyvät. Ainakaan yhtään menoleikkausta tai vähentämistä, siihen kuuluvaa ehdotusta, en ole vielä toistaiseksi täällä kuullut. En ole kyllä koko aikaa, herra paratkoon, täällä istunutkaan. (Ed. Kankaanniemi: Entäs puoluetukirahat?) — Aivan oikein. Siinä on yksi.

Eivät kyllä toisaalta nuo menot kerro mitään siitäkään, miten kyvykkäitä tai luovia hallituksen ministerit ovat tai millaiset ansiot heillä tähän budjettiin on. Ei täällä ole yhtään sellaista uutta oivallusta, joka veisi Suomea parempaan suuntaan. Ei hallituksen ansioita voi siis sillä mitata, mitä etuuksia on luvattu. Ansiomerkit ja papukaijamerkit jaetaan sitten muutaman vuoden kuluttua, kun nähdään, ovatko erilliset asiat budjetissa yhdessä sellainen kokonaisuus, että ne turvaavat hyvinvoinnin tasaista kasvua ja pitävät osaltaan valtion- ja kansantalouden sellaisessa kunnossa, että ei jouduta taas pakkosäästöjen ja leikkausten tielle.

Turvaako budjetti osaltaan riittävästi työllisyyttä? Veroratkaisut tukevat sitä, mutta mahtavatko riittää 100 000 uuteen työpaikkaan vaalikauden aikana? Toivon, että riittävät, mutta vahvasti epäilen. Onko valtiontalous tasapainossa vaalikauden lopussa, vai lisääntyykö valtionvelka jatkossakin? Mikään ei viittaa siihen, etteikö tuo tasapaino jäisi vain hurskaaksi toiveeksi.

Mutta se, mitä haluan kysyä asiasta tietäviltä — ja olen iloinen, että täällä salissa on paikalla ainakin yksi, jonka pitäisi tietää, ehkä kaksikin; SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja voi olla toinen — on tämä: Onko tässä budjettikirjassa koko totuus? Hallitusohjelman esittelyn jälkeen edellinen hallitus kaivoi pakotettuna esiin salaisen lisäpöytäkirjan. En usko sellaiseen nyt. Sen sijaan niin sanottu hevosmiesten tietotoimisto on kertonut, että budjettineuvottelujen yhteydessä nopean sovun hintana olisi sovittu hallituspuolueiden kesken, että budjetin paisuttaminen eduskunnassa sallitaan hallituspuolueiden eduskuntaryhmille. Summakin on tiettävästi sovittu. Ehkä asiasta tietävät kertovat, onko arvioni 100 miljoonasta eurosta oikea. Jos tällainen sopimus on olemassa, olisi kohtuullista kertoa se koko eduskunnalle, koska kyllähän silloin faktisesti on kyse osasta budjettia. (Ed. Reino Ojala: Ei se sitten olisi salainen enää!) Jos sopimus on olemassa, meitä lähetekeskustelutetaan väärästä asiakirjasta. Silloin on syytä kysyä, eikö hallitus oppinut keväästä mitään. Sehän oli tosin eri hallitus.

Herra puhemies! Ensi vuonna käydään kunnallisvaalit. On tärkeää, että kansalaiset kiinnostuvat vaaleista ja osallistumisesta niihin ehdokkaina ja sittemmin luottamushenkilöinä. Poliittiset ryhmät, jotka demokratian instrumentteina kunnissa toimivat, rahoittavat toimintaansa luottamushenkilömaksuin. Kun tuo maksu ei ole vähennyskelpoinen tuloverotuksessa, vaan vero maksetaan brutosta, nousee kokouspalkkioista maksettava vero korkea marginaalivero huomioon ottaen jopa 75—80 prosenttiin. Raha ei toki olekaan oikea motiivi yhteisten asioiden hoitamiseen, mutta oikeudenmukaista olisi tämä epäkohta korjata. Verokertymään luottamushenkilömaksun tekeminen vähennyskelpoiseksi tuloverotuksessa ei vaikuttaisi käytännössä mitään, mutta kansalaisten osallistumiseen, jonka hallitus hyvällä, kiitettävällä tavalla on tavoitteekseen asettanut, se kyllä vaikuttaisi. Toivon tämän asian korjaantuvan tässä talossa syksyn aikana.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Matti Vanhanen aloitti kautensa sanomalla, että keskustaa tarvitaan aina silloin hallituksessa, kun huono taloudellinen aika koittaa. Poikkeusta ei tehty nytkään. Tämä näyttäisi siis pitävän säännöllisesti paikkansa. Nytkään, kun talouden taivaalla on muitakin pilviä kuin poutapilviä, ei ole näkyvissä lähimaastossa sellaista käännettä, jolta voisi odottaa ihmeitä. Suhdannekäänne parempaan ei ole siis vielä tarpeeksi vakuuttava.

Maamme sijainti aiheuttaa sen, että emme pääse nauttimaan kasvusta aivan ensimmäisten saajien joukossa. Mutta hyötynsä on siitäkin, että kasvu sitten kun se tulee, viipyy näillä leveysasteilla pitempään, ja voimme toivon mukaan näin luoda puskuria jälleen koittavia huonompia aikoja varten. Maailmantalouden heilahtelut tasoittuvat siis matkalla tänne.

Työllistämisen vaikuttavuuden lisäämiseksi käytetyistä keinoista voi syyllä antaa istuvalle hallitukselle ruusuja. Yrittäjyyden edistämisen kautta työllisyystavoitteen nostamiseen eivät edelliset hallitukset ole halunneet tai uskaltautuneet ryhtyä. Lisäksi on uskallettava panostaa uuden tyyppiseen aluevaltaukseen yritysmarkkinoilla. Palveluyritykset ovat paitsi aluevaikuttimia myös erityisesti nuoriso- ja naistyöpaikkojen luojia. Juuri näille yritysmalleille on tarvitsijoita sekä käyttäjiä koko maassa. Uuden yrityskulttuurin luominen paitsi sisällöllisesti myös määrällisesti voi tehdä uudesta alusta positiivisesti yllätyksellisen. Etenkin edellä mainittua kahta kohderyhmää, nuoria ja naisia, on erityisesti ajateltava mietittäessä uusien työmahdollisuuksien ja edellytysten luontia. Tämä edesauttaa sitäkin, että viime aikoina paljon keskusteltu väestöongelma ei kohtaa ja kohtele yhtä aluetta kerrallaan liian ankaralla kädellä.

Haastetta ei tule puuttumaan myöskään yhä kansainvälistyvän yrityselämän pauloissa työskenteleviltä, ovatpa he sitten päättäjiä yrityksessä tai itse yrittäjiä. Ensiarvoisen tärkeää on mielestäni tukea jo toiminnassa olevia yrityksiä sekä edistää niiden työllistämisedellytyksiä. Vaikuttavuuden mittarit osoittavat selvästi toimivien yritysten etumatkan työllistämisessä. Hallitusta huutavat nyt apuun erityisesti ne yritykset, jotka sijaitsevat EU:n rahanjakoautomaatiksi kutsutun alueen ulkopuolella, siis niin sanotuilla tyhjillä valkoisilla alueilla.

Oma osansa tarkastelukulmassa on myös kuljetustuen vaikuttavuus, johon on tämän hallituksen aikana puututtu, eri alueisiin ja sitä kautta yrityksiin maassamme. Pidän tärkeänä, että uuden yrityskulttuurin rinnalle nostetaan myös hyväksi havaitut infrahankkeet, jotka ovat perinteisesti laaja-alaisia työllistäjiä alueillaan. Olen tosin kuullut viime aikoina kommentteja siitä, että tänä päivänä esimerkiksi tiehankkeet eivät enää työllistäisi merkittävästi. Tästä olen eri mieltä. Edellisen hallituksen käärittyä massiivisen väyläpaketin palvelemaan vain eteläistä Suomea katsomme seuraavaksi olevan muun Suomen vuoron. Meriväylien, tielinjausten ja rataverkon on hyödynnettävä koko Suomen elinkeino- ja muuta elämää. Väylätyöryhmässä istuvien ministerien on siis ulotettava vastuunsa kauemmas kuin silmä siintää täältä eduskunnasta katsottuna, muualle maakuntiin.

Panostaminen osaamiseen sekä tulevien vuosien tutkimus- ja tuotekehitysrahat ovat avainasemassa uusien yritysaluevaltauksien onnistumisessa. Ympäristöön ja sitä kautta ympäristöteknologiaan panostaminen on kaikkien ministeriöiden yhteinen asia. Erityisesti pohjavesialueiden ja vedenkäytön tutkimukseen ja siihen liittyviin ympäristöratkaisuihin on panostettava entistä enemmän. Vilpittömästi voi olla hallituksen riveissä tukemassa niitä ratkaisuja, jotka liittyvät uuden teknologian laajentamispyrkimyksiin entistä painokkaammin ympäristöön kohdentuvina. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sekä tutkimuslaitosten yhteistyön tulokset näkyvät vasta vuosien päästä, mutta ne palvelevat paitsi alueellista myös koko maata suosivaa kasvua. Ympäristöteknologia onkin mielestäni se ala, johon suomalainen osaaminen on painokkaasti ja ponnekkaasti suunnattava, sillä kysyntää sille tulee varmasti olemaan niin kotimaassa kuin muuallakin. Esimerkiksi päästökauppaan liittyvät tulevat ratkaisut ovat pakostakin ankaria. Niiden seuraukset ovat osaltaan lievennettävissä tulevaisuudessa juuri ympäristöteknologian ja energiatalouden yhteistyön tuloksia hyödyntämällä.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan metkaksi tämän Vanhasen hallituksen ensimmäisestä budjetista käytävän keskustelun tekee se, että vajaa puoli vuotta sitten samat tässä salissa istuneet nyt vaatijapuolueen edustajat eivät kahdeksan vuoden aikana saaneet tehtyä päätöksiä niistä määrärahoista, joita he nyt vaativat tähän yhteen ainoaan ja ensimmäiseen budjettiin. Budjetin saamasta vastaanotosta minulla on kuitenkin ilo todeta, että vain mitättömyydet säästyvät kritiikiltä.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Valtion ensi vuoden talousarvioesityksen painottuminen työttömyyden hoitoon, terveyteen ja lapsiperheiden tilanteen kohentamiseen, ikäihmisiä unohtamatta, on selkeä jatke hyvälle hallitusohjelmalle, joka puolestaan oli kovasti meidän sosialidemokraattien vaaliohjelman näköinen. Näin demarina siis on varsin helppoa olla tyytyväinen tuleviin budjettilinjauksiin. Toiveita ja pientä korjattavaa toki jää elämään, mutta päälinjaukset ovat kohdallaan.

Erityisen hyvänä pidän uusia avauksia panostukseen, jolla pyritään hillitsemään työttömyyden kasvua. Työ on meille kaikille työikäisille ja -kykyisille parasta sosiaaliturvaa. Vielä hyvin muistissa olevan taannoisen syvän laman yksi selkeä opetus tutkimusten mukaan oli, ettei työttömyyden kasvua voi tyytyä vain seuraamaan sivusta, vaan uusia ja ennakkoluulottomiakin keinoja on rohjettava kokeilla.

Yhtenä elvytyskeinona on veronkevennykset kotimaisen kysynnän vauhdittamiseksi. Tässä roolissa ja talouspoliittisessa tilanteessa ne ovatkin hyväksyttävissä. Muutoin liputan mieluummin hieman korkeamman verotuksen puolesta, sillä sinällään monille mieluisten veronalennusten nurjana puolena on valtion kassavirran kapeneminen ja sitä kautta hyvin tärkeiden, tasapuolisesti kaikkien saatavilla olevien peruspalveluiden turvaamisen vaikeutuminen. Ongelmallista on myös se, ettei valtionveron alentaminen juurikaan osu kaikkein pienituloisimpaan väestönosaan, siis siihen kunnallisen ansiotulovähennyksen piiristä pois jäävään joukkoon, joka ei maksa valtionveroa lainkaan.

Alkoholiveron alentaminen varsin mittavalla kertarysäyksellä ei mielestäni ole kovin tyylipuhdas ratkaisu. Asteittainen alentaminen olisi ollut parempi vaihtoehto. Olen tästä jo moneen otteeseen aiemminkin tässä salissa puhunut, mutta kun etsikkoaika portaittaiseen alentamiseen haaskattiin, ollaan pakon edessä, ja epäilen, että yhtäkkiä halvalta tuntuvan viinan aiheuttamat haitat lienevät pian tosiasia. Toivon, että olen väärässä. Hyvää yhteistyötä tämän ongelman minimoimiseksi tarvitaan yli hallitus- ja oppositiorajojen.

Jos alkoholiveron alentaminen mietityttääkin, niin ilolla otan sen sijaan vastaan kovasti kaivatun uudistuksen, jossa arvonlisäveron verovelvollisuuden raja tehtäisiin liukuvaksi. Sekin tähtää omalla työllä pärjäämiseen ja tulee helpottamaan pienten yritysten toiminta- ja toimeentulomahdollisuuksia.

Panostaminen sosiaali- ja terveydenhuoltoon, yksi vaaleissa kovasti esillä olleista toiveista, toteutui. Erityisesti terveydenhuollon satsausten kautta yhteisestä hyvästä pääsevät nauttimaan kaikki kansalaiset ikään katsomatta. Mahdollisuudet parempaan hoitoon ja henkilökunnan puolella jaksamiseen lisääntyvät niin perusterveydenhuollossa, päiväkodeissa, vanhainkodeissa kuin kotipalvelussakin.

Lapsiperheiden huomioiminen monella eri tasolla niin suorina tukina kuin pienten koululaisten iltapäivätoiminnan saattamisena lakisääteiseksi on erinomainen linjaus. Jottei tässä kuitenkaan menisi niin sanotusti lapsi pesuveden mukana, on ainakin puhuttua iltapäivähoidon maksukattoa ja toiminnasta vastaavien aikuisten koulutusvaatimuksia mietittävä tarkasti. Nyt mainiosti toimivien yleishyödyllisten ja niin sanottujen kolmannen sektorin yhdistysten ja liittojen pitkää osaamista ja kokemusta hoidon järjestämisessä tulee voida edelleen käyttää hyväksi. Näin järjestelmästä ei tulisi myöskään kunnille taloudellisesti liian raskas. Vaarana nimittäin on, ettei toimintaa järjestetä edes nykymitassaan, jos hoidosta aiheutuu kunnille nykyistä enemmän kuluja. Vankkaa harkintaa ja asiaa kokemuksella tuntevien tahojen kuuntelemista herkällä korvalla siis kaivataan ennen lain lopullista lukkoon lyömistä.

Arvoisa puhemies! En malta tässä kohdin olla ottamatta esiin lapsiasiainvaltuutetun virkaa, jonka hallitusohjelma lupaa mutta jota ei vielä tähän budjettiin saatu. Toivottavasti hanke on mukana lähisuunnitelmissa.

Eläkeläisten lapsikorotuksen maksamisen jatkuminen on hyvä asia, tosin sen tasoon pitäisi saada selkeää korotusta. Selkeämpää korotusta olisi kaivannut myös lapsilisän yksinhuoltajakorotus, jonka pieni nosto on kuitenkin budjettiesityksen ilonaiheita. Suunta tässä on oikea, ja hyvä on, että vihdoinkin tämän asian kanssa ollaan liikkeellä. Monet yksinhuoltajathan ovat maamme pienituloisia.

Liikkeelle sen sijaan ei vieläkään päästy toimeentulotukea saavien lapsiperheiden asiassa. Mielestäni on kohtuutonta, että he eivät pääse hyötymään lapsilisästä ja sen korotuksista. Jos lapsilisän kriteerinä pidetään sitä, että se on tasapuolisesti kaikille lapsille tuleva lisä riippumatta perheen tuloista ja siksi hyvätuloisetkin voivat sen saada, pitäisi tämän kriteerin toimia myös kaikkein pienituloisimpien kohdalla.

Vielä liikenteen rahoituksesta. Tällä kertaa voin tyytyväisenä todeta, että Tampereen läntisen kehätien ykkösvaihe on sovitusti mukana esityksessä. Liikenteen osalta haluan kuitenkin esittää myös selkeää kritiikkiä liikenneministerin hetki sitten esittämästä kattavasta selvityksestä huolimatta. Syynä on perustienpidon mielestäni alakanttiin mitoitetut määrärahat. Tienpidon tasosta ei ole varaa enää tinkiä, panoksena tässä pelissä kun saattavat olla ihmishenget. Rahoituksen kapeneminen hankaloittaa ja suorastaan estää myös muun muassa maassa kovasti kaivattujen kevyen liikenteen väylien rakentamista. Tilanne Hämeen tiepiirin laskelmien mukaan esimerkiksi kotimaakunnassani Pirkanmaalla on se, että perusteltua rakennustarvetta olisi 250 kilometrille kevyen liikenteen väyliä, mutta näillä luvuilla, luvatuilla summilla, saadaan kyseiselle alueelle rakennettua neljä kilometriä tietä kevyen liikenteen käyttöön.

Otan tähän lopuksi vielä opiskelijoiden ateriatuen tason, joka olisi syytä ottaa vielä uuteen harkintaan, ettei tässä plus miinus nolla -tilanteelta vaikuttavassa ratkaisussa tosiasiallisesti syyllistyttäisi tukitason leikkaukseen.

Kaiken kaikkiaan budjettiesityksen linjaukset ovat oikean suuntaisia, mutta ajassa on muistettava elää ja muutoksia on rohjettava tehdä, mikäli tilanne sitä vaatii.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Tyydyn tässä puheessani käsittelemään vain muutamia yleisiä linjauksia ja sitten tuonnempana myöhemmin Satakuntaan ja maakuntaan liittyviä yleispiirteitä.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhasen hallitus on valinnut yrittäjyyden ja työllisyyden hallitusohjelman keskeisiksi teemoiksi. Kumpikaan tavoite ei kuitenkaan näytä päässeen päärooliin itse talousarviossa. Budjetti siis jatkaa samalla korulauselinjalla, kuin itse hallitusohjelmakin. Keltaisesta kirjasta jäävät lähes tyystin puuttumaan yrittäjyyden edistämiseksi tarvittavat toimet sekä rakenteelliset uudistukset, joilla työmarkkinoiden toimintaa saataisiin tehostettua.

Hallituksen tärkein tavoite on työllisyyden lisääminen vähintään 100 000 hengellä vaalikauden loppuun mennessä. Lukuisista lomautus- ja irtisanomisuutisista huolimatta tilastot kertovat, että varsinainen työttömyys ei ole lähtenyt nousuun. Samanaikaisesti työllisten määrä on kuitenkin laskenut 5 000:lla. Työttömien määrä on työministeriön tilastojen mukaan laskenut 3 600 henkeä. Kun samanaikaisesti työvoimapoliittisiin toimiin on sijoitettu 8 000 henkilöä enemmän kuin vuotta aikaisemmin, tulee esille hieman toisenlainen totuus. Työpaikkojen määrä on siis käytännössä kääntynyt laskuun. Tilasto kertoo vain sen, mitä sen halutaan kertovan. Hallituksen kunnianhimoiset tavoitteet uusien työpaikkojen luomiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi näyttävät ajautuneen yhä pidemmälle saavuttamattomiin.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen yhteiskunnan suurin haaste on työllisyys. Työllisyyden hoidossa hallitus turvautuu kuitenkin vanhoihin lääkkeisiin. Aivan samoihin veronkevennysten ja aktiivisen työvoimapolitiikan keinoihin, joista nykyinen pääministeripuolue keskusta ehti edellistä hallitusta kovistella. Työllisyyden valoisampi vaihtoehto näyttää jäävän tyystin hämärän peittoon.

Hallitus jatkaa talouden elvyttämistä edellisten hallitusten viitoittamalla veronkevennysten tiellä. Linjaus on mielestäni aivan oikea. Kun vientiteollisuus yskii, on kotimarkkinoiden toimivuus varmistettava. Meillä ei todellakaan ole varaa ajautua laman syövereihin. Huolestuttavaa kuitenkin on, että elvytys tehdään valtionvelan määrää kasvattamalla. Tässä taloustilanteessa hallittu ja harkittu velan määrän kasvattaminen on kuitenkin mahdollista, kunhan sen suhde bruttokansantuotteeseen säilyy edelleen terveellä pohjalla.

Työllisyysasteen nostamisen ja työllisyyden parantamisen on oltava ykköstavoitteitamme siitä riippumatta, kuulummeko hallitus- ja vai oppositiorintaman riveihin. Lähivuosina suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle ja huoltosuhde oleellisesti muuttuu. Hyvinvointipalvelujen rahoituspohjan turvaamiseksi suurempi joukko ihmisiä pitää saada mukaan työmarkkinoille. Työllisyysasteen nostaminen ja rakenteellisen työttömyyden kitkeminen edellyttävät rohkeita rakenteellisia uudistuksia. Pelkät ansiotuloveron kevennykset eivät tee Suomesta verotuksellisesti kilpailukykyistä sijaintipaikkaa yrityksille, yhtiöiden avaintoiminnoille tai osaaville ihmisille. Uudet pysyvät työpaikat syntyvät vain menestyviin yrityksiin. Siksi onkin erittäin tärkeää, että yhteiskunta kannustaa yrittäjyyteen ja että yrityksille luodaan sellaiset olosuhteet, missä ne voivat menestyä.

Viimeaikaiset uutiset suomalaisyritysten siirtymisestä Suomen rajojen ulkopuolelle ovat olleet todella huolestuttavia. Suurin haasteemme ei tulevaisuudessa ole se, millä vähennetään työttömyyttä, vaan se, miten saamme ylipäätään yritykset ja työnantajat pysymään Suomessa. Pidän huolestuttavana tulevaisuuden visiona sitä, että teollinen yritystoiminta yhä enenevässä määrin siirtyy edullisempien työvoimakustannusten maihin. Uutiset on syytä ottaa vakavasti ja tosissaan, sillä vaarana on itseään ruokkiva kierre, jonka myötä yhä suurempi osa teollista toimintaa harjoittavista yrityksistä muuttaa Kiinaan, Brasiliaan, Venäjälle tai Viroon. Hallituksella ei ole varaa viivyttelyyn. Tässä asiassa emme saa olla jälkijunassa. Kun tuotanto on siirretty toiseen maahan, olemme auttamattomasti myöhässä.

Arvoisa puhemies! Yrityksen ensisijainen tehtävä on kannattava liiketoiminta. Työllistäminen on sen seurausta. Vain kannattava yritys voi turvallisesti laajentaa ja tarvitsee lisää työntekijöitä. Palkanmaksajahan on viime kädessä asiakas, ja yrityksen palkanmaksukyky mitataan markkinoilla joka päivä. Yhteiskunnan tehtävänä on kovassa kansainvälisessä kilpailussa pitää yritysten yleiset toimintaedellytykset kilpailukyvyn varmistavalla tasolla. Jotta menestyisimme kansainvälisessä kilpailuasetelmassa, tulee toimintaedellytysten olla paremmat kuin kilpailijoillamme. Ylimääräisinä haittatekijöinä meillä on muun muassa sijaintimme, harvan asutuksen, kylmän ilmaston ja ikärakenteen aiheuttamat rasitteet. Jos emme pysty näihin haasteisiin vastaamaan, tulemme kylmästi syrjäytetyiksi tilanteessa, jossa yritys harkitsee pääkonttorinsa tai tuotantolaitoksensa sijoittamispaikkaa.

Oikeastaan ainoa budjettiin sisältyvä yrittäjyyttä tukeva veropoliittinen linjaus on arvonlisäverotuksen alarajan muuttaminen liukuvaksi. Linjaus on aivan oikean suuntainen ja erityisen tarpeellinen alkutaipaleella olevien mikroyritysten kasvumahdollisuuksien edistämiseksi. Kaavamaisen rajan muuttaminen liukuvaksi on oikea ja perusteltu ratkaisu, mutta työllisyyden kannalta sillä tuskin on suurta merkitystä. Alle 25 000 euron liikevaihdolla ei yritys vielä käytännössä pysty työllistämään yhtään kokopäiväistä työntekijää.

Erityistä huomiota tulisi kiinnittää ensimmäisiä työntekijöitä palkkaavien yrittäjien tukemiseen. Kynnys ensimmäisen työntekijän palkkaamisessa on usein hyvin korkea. Siirtyminen yksinyrittäjästä työnantajaksi lisää vastuun ja asioiden hallinnan määrän moninkertaiseksi. Pienissä yrityksissä on usein merkittävää työllistämispotentiaalia, ja tämä tulisi saada purkautumaan työmarkkinoille avoimina työpaikkoina.

Arvoisa puhemies! Jään odottamaan hallitukselta luvattuja ja välttämättömiä toimia yrittäjyyden edistämiseksi ja kannustamiseksi.

Reino Ojala /sd:

Arvoisa puhemies! Keskustelu valtion budjetista on siinä mielessä mielenkiintoinen, että siinä voidaan hyvin katsella taaksepäin ja katsella eteenpäin ja päätyä omiin johtopäätöksiin. Kuitenkin puheenvuoroon käytettävissä oleva aika on niin lyhyt, että kovin moneen asiaan ei ehdi puuttua.

Kuitenkin tämän päivän keskusteluista on selvästi jäänyt mieleen se, että meidän poliitikkojen yksi tehtävä näissäkin keskusteluissa olisi kuitenkin se, että me yrittäisimme tätä politiikan arvostusta nostaa ja poliittisen toiminnan tekijöiden työtä arvostaa, niin että myös kansalaiset voisivat sitä arvostaa. Tässä mielessä ei välttämättä ole hyvä se, että me luotamme siihen, että ihmisten poliittinen muisti on todella lyhyt. Nytkin ne puolueet ja poliittiset ryhmät, joilla on ollut neljä viimeistä vuotta hallussaan valtiovarainministeriön johto, molemmat ministerin paikat, ovat täysin tämän unohtaneet ja ihmettelevät, miksi nykyinen hallitus ei tee mitään. Muutaman kuukauden jälkeen asiat ovat erinomaisen huonosti verrattuna siihen, miten niiden pitäisi olla, ja kuitenkin heillä on ollut avainpaikat hallussaan. Eivät ihmiset tätä ymmärrä; he pitävät tätä poliittisena pelinä, ja sitähän se keskustelu vähän onkin.

Arvoisa puhemies! Tämän hetken työttömyysluvuissa on selkeästi nähtävissä aktiivisen työvoimapolitiikan merkitys. On aivan varmaa, että luvut olisivat vielä huomattavasti murheellisemmat, jos emme edellisellä kaudella olisi voimakkaasti puolustaneet aktiivista toimintaa työkyvyn ylläpitämiseksi.

Kun tiedämme kansalaisten ikärakenteessa tapahtuvan muutoksen ihan lähivuosina, voisi kuvitella, että tämä huomattaisiin myöskin niiden ihmisten piirissä, jotka voivat työtä tarjota, että pidettäisiin kiinni työntekijöistä kouluttamalla heitä nyt myös tuleviin tarpeisiin, kun osaavaa työvoimaa on olemassa vielä omassa yrityksessä. Osaavaa työntekijää kannattaa kunnioittaa, ja kokemus monessa tehtävässä tuota osaamista vain parantaa. Ikääntyvää työntekijää ei pidä eikä kannata pelätä. Toisaalta meidän on myös lainsäädännössä tehtävä kaikki muutokset, jotka edesauttavat ikääntyneemmänkin työntekijän palkkaamista. Viittaan tässä muun muassa eläkelainsäädäntöön ja työttömyysturvalakiin, jossa on pieniä sudenkuoppia, jotka on korjattavissa ilman lisäkustannuksia valtiolle tai eläkevakuutusyhtiöille.

Arvoisa puhemies! Kunnat tuottavat Suomessa kansalaisille tärkeät peruspalvelut. Ei ole yhdentekevää, mitä kuntien taloudessa tapahtuu. Vuonna 2002 kunnallistalous vahvistui selvästi koko maan tasolla. Tämä johtui erityisesti usealta eri vuodelta viime vuodelle kohdistuneista verontilityksistä, osin tähän vaikutti myös vuoden 2002 alusta kunnallistalouden vakauttamispaketti. Tänä vuonna tilanne huononee, ja on arvioitu sen heikkenevän edelleen hieman ensi vuonna. Tämän jälkeen kuntien vuosikate paranee vuoteen 2007 saakka, mutta hitaasti. Tämä tarkoittaa sitä, että kuntien on edelleen tehtävä ratkaisuja menojen kasvun hillitsemiseksi. Erityisesti oppositiopuolueiden on otettava tämä tässäkin keskustelussa huomioon esittäessään lisämenoja kaikkiin niihin hyviin kohteisiin, joita hallituspuolueina joutuivat rahapulassa siirtämään omaa oppositioaikaansa odottamaan.

Terveydenhoito on tässäkin keskustelussa ollut paljon esillä. On syytetty erityisesti sairaanhoitopiirejä kustannusten paisuttamisesta, ja vaikuttaa siltä, että monesti tietämättä, mitä on tehty ja mistä nämä kustannukset aiheutuvat. Jos päätettäisiin, että tehdään vain niitä toimenpiteitä, joita pystyttiin tekemään esimerkiksi kymmenen vuotta sitten, nämä jonot purkautuisivat nopeasti ja kahta kautta: osa leikkaussaliin ja osa kuolemaan. Tätäkö me haluamme? Kehitys erityisesti nivelsairauksien, sydän- ja verisuonitautien ja syöpätautien hoidossa on ollut valtavan nopeaa, mutta se on myöskin kallista. Mutta jos apua on olemassa, kuka voi päättää, että sitä ei käytetä näiden ihmisten hyväksi?

Tänä vuonna kustannukset esimerkiksi Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä suhteellisesti eniten nousevat synnytysten johdosta. Ensisynnyttäjien keski-iän nousu on ollut nopeaa ja aiheuttanut muun muassa sen, että tänä päivänä pelastetaan elämään sellaisia keskosia, joilla kymmenen vuotta sitten ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia. Tämäkin on erittäin kallista. Pitäisikö nämä lapset jättää pelastamatta?

Sairaanhoitopiirit saavat tulonsa kunnilta ja vain kunnilta. Hallitusohjelman mukaan selvitetään erityisen kalliin sairaanhoidon kustannusjakoa ja tarvetta sen muutoksiin. Tykönäni hiljalleen olen miettinyt, pitäisikö sittenkin koko erikoissairaanhoidon maksujärjestelmä taas kymmenen vuoden periodin jälkeen harkita uudelleen. Lääketiedettä ja siihen liittyvää kallista teknologiaa on turha kehittää huomattavilla yhteiskunnan panoksilla, jos me emme tuon kehitystyön tuloksia raaski käyttää myöskin hyväksemme.

Arvoisa puhemies! Tähän vielä yksi lähinnä paikallinen asia: Kun on rakennettu teitä, kunnallistekniikkaa, sitä infraa, rakennetaan myöskin vettä ihmisille. Pirkanmaalla Nokialla on vuosia toivottu Tottijärvi—Nokian siirtovesiviemärin saamista valtion talousarvioon. Se ei tässäkään talousarviossa toteudu johtuen siitä, että tähän pääsevät vain kehitysalueilla olevan kunnat. Mutta tässä puhutaan monen tuhannen asukkaan taajamasta, joka on kaavoitettu ja johon varmasti tullaan vesijohto vetämään tulevina vuosina. Tällä hetkellä vaikuttaa, että se on kunnalle ylivoimaisen kallista. Toivoisin, että tulevina vuosina voitaisiin vielä nykyistäkin enemmän harkita valtion osallistumista näihin hankkeisiin myöskin niillä alueilla, joille ihmisiä muuttaa huomattavasti.

Lopuksi, arvoisa puhemies, apuvälinemessuilla Tampereella kohtasin perheen, jossa isä ja äiti kuljettivat kehitysvammaista lastaan pyörätuolissa, 15-vuotiasta poikaa, joka ei koskaan siitä tuolista nouse eikä kehity. Heidän tuskansa siitä, että se korvaus, joka tästä omaishoitajan tehtävästä maksetaan, on niin pieni, oli kyllä niin koskettava, että se oli pakko täällä tänään sanoa. Minä toivon, että tulevina vuosina voidaan myöskin enemmän ymmärtää sitä, kuinka huomattavan paljon halvempaa, mukavampaa, tehokkaampaa, vaikkakin vanhemmille raskasta, on se, että näitä lapsia voidaan hoitaa kotona. Tämä ei ollenkaan väheksy sitä, että myöskin vanhusten omaishoitajille pitää tietysti korvaus maksaa työn raskauden mukaan. Mutta tämä on asia, joka tulisi ottaa huomioon.

Eero Lämsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Ojala puheensa lopussa otti esille omaishoitaja-asian. Olen itsekin tämän asian kanssa ollut paljon tekemisissä. Minusta on erittäin tärkeää, että tätä asiaa korjataan ja viedään eteenpäin. Minulla on sellainen kuva, että nyt tässäkin budjetissa tämä asia nousee vahvemmin esille ja omaishoitajien asemaa tullaan parantamaan tulevaisuudessa. Se on erittäin tärkeätä, se on inhimillistä hoitoa ja yhteiskunnan kannalta myös edullista.

Arvoisa puhemies! Kun on kuunnellut tämän päivän aikana salikeskustelua ja myös uutisia, mitä tästä salikeskustelusta on tullut, kyllä päällimmäiseksi on jäänyt tietynlainen intos siitä, muuttaako tämä Vanhasen ensimmäinen budjetti sitten mitään vai ollaanko menossa suuntaan tai toiseen. Mielestäni tässä kuitenkin selvä painopiste on olemassa verrattuna edellisiin Lipposen hallitusten budjetteihin, ja kyllä se näkyy sosiaalipolitiikassa ja yrittäjyyspolitiikassa.

Kun aamupäivällä käytiin tätä keskustelua, kokoomuksen puolelta tuli rajua arvostelua siitä, että budjetti ei pidä sisällään minkäänlaista linjausta, mikä liittyisi meidän hallitusohjelmaamme liittyvään yrittäjyysohjelmaan ja yrittäjyyden toimintojen parantamiseen. Minusta kokoomuksessa arvostettujen poliitikkojen pitäisi ymmärtää se, että kun tämä on hallitusohjelmaan linjattu tämän vuoden aikana, ei tietenkään linjaus voi olla ensimmäisessä budjetissa vielä mukana sillä painolla kuin he aamupäivällä itse olisivat sen halunneet olevan. He tietävät tarkkaan tämän, että se ei ole mahdollista. Kyllä tässä kokoomuksen suuntaan on heitettävä se, miksi kokoomus ei viime hallituskaudella, kun oli hallitusvastuussa, nostanut yrittäjyysasiaa esille, niin kuin se nyt on nostettu hallitusohjelmassa. Siitä kyllä puhuttiin erityisesti opposition toimesta hyvinkin paljon. Tämä ei ollut ollenkaan uusi asia. Jos kokoomus olisi tämän asian sitten ottanut esille, kun oli hallitusvastuussa, nyt se olisi sitten budjetissa hyvin pitkälle siinä muodossa kuin kokoomus itse sen olisi halunnut olevan. Tästähän tässä nyt sitten on kysymys.

Valtion talousarvio mielestäni ohjaa aina yhteiskuntaa johonkin suuntaan, vaikka valtion talousarvio on itse asiassa yhä enemmän marginaalitekijä, kun ajatellaan koko kansantaloutta. Kuitenkin se vie yhteiskuntaa aina johonkin suuntaan, ja se on meidän tärkeä tässä muistaa.

Ministeri Kalliomäki toi esille budjetin peruslinjauksia, ja minusta niihin voi kyllä yhtyä. Ensinnäkin on tärkeää se, että talouden elvytys toteutetaan nyt tällä vauhdilla kuin on päätetty, ja siinä keskeisin tekijä on työn verotuksen alentaminen. Toinen tärkeä linjaus on julkisen talouden vakaus. Tässä on yksi hyvin merkittävä asia se, että valtion budjettikehys on laadittu koko vaalikaudeksi. Se antaa tukevat raamit toteuttaa valtion talousarviota, valtion budjettipolitiikkaa myös eteenpäin ajatellen.

Sitten kolmas linjaus, rakenteelliset uudistukset, jotka koostuvat hyvinkin monista erilaisista tekijöistä. Siellä on yritysverouudistusta, yritysten sukupolvenvaihdosten helpottaminen, palkan sivukulujen porrastukset, eläkepolitiikkaa jne. Nämä ovat niitä rakenteellisia uudistuksia, joita on tarkoitus sitten toteuttaa, ja ne ovat tietysti erittäin tärkeitä asioita toteuttaa. Riittävätkö ne sitten niin sanotussa rakenteellisessa uudistuksessa, se nähdään jatkossa. On selvää, että jos ne eivät riitä, sitten on tartuttava muihinkin rakenteellisiin uudistuksiin varsin rohkeasti.

Meillähän on hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämisessä valtavan suuri haaste, ja yksi suurimpia on se, että meillä jäävät niin sanotusti suuret ikäluokat pois työvoiman käytöstä eli siirtyvät eläkkeelle, ja tämä tapahtuu valtaosaltaan tämän vuosikymmenen aikana. Toinen erittäin suuri haaste tietysti on se, että työllisyyttä voidaan nostaa noin 5 prosenttiyksiköllä. Vain tämä tulee takaamaan sen, että meillä kansantuotteen ja talouden kasvu tulevat menemään eteenpäin sitä vauhtia, että tämmöisen hyvinvointiyhteiskunnan rakenteet voidaan ylläpitää.

Budjetin peruslinjauksesta voisi todeta sen, että minusta tämän budjetin myötä politiikassa on siirrytty ainakin piirun verran sosiaalisempaan suuntaan. Minusta tämä sopii paremmin minunkin maailmankatsomukseeni. Kyllä kaksi kautta toteutettiin varsin oikeistolaista politiikkaa, tietyllä tavalla kovaa politiikkaa. Nyt ollaan menossa enemmän tämmöiseen sosiaalisempaan suuntaan, ja pidän tätä hyvänä.

Arvoisa puhemies! Ihan muutama asia pääluokkakysymyksiin. Maatalouspääluokka jää osittain avoimeksi tässä budjetissa liittyen 141-ratkaisuun, ja toisaalta, vaikka se ei nyt liity suoraan maatalouspääluokkaan mutta liittyy elinkeinoon, on tämä liukuvan alvin kysymys. Sitä ei todellakaan ole ratkaistu vielä, niin kuin kokoomuksen suunnalta tuotiin päivällä esille. Minusta on erittäin tärkeää, että siihen tulee myös tämä perustuotanto mukaan, niin kuin hallitusohjelmassa tätä asiaa on linjattu. Hyvin suuri kysymys maatalouspääluokassa on Makera-rahoitus. Tilanne on tietyllä tavalla huono siinä, että nyt Makeran (Puhemies koputtaa) kehittämisvarat vähenevät 366 miljoonasta 297 miljoonaan euroon. Se on erittäin vakava tilanne, kun ajatellaan, että emme voi näitä investointeja toteuttaa, mitä pitäisi ensi vuoden aikanakin toteuttaa, vaan ne rahat, mitkä ensi vuodelle on varattu, joudutaan (Puhemies koputtaa) käyttämään jo tämän vuoden investointeihin.

Arvoisa puhemies! Kuljetustukiasian tähän lopuksi haluan tuoda esille. Minusta on erittäin tärkeää, että se saadaan myös Pohjois-Savoon. Se on ollut kahden vaalikauden aikana täällä hyvin vahvasti esillä, ja nyt se sitten toteutuu. Myös sitten nämä liikenneministeriön asiat, siihen pääluokkaan kuuluvat tiestöhankkeet ovat sellaisia, joihin varmasti joudutaan tulevissa budjeteissa sitten palaamaan.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Talousarvioesityksen ylivoimaisesti tärkein tavoite on tietenkin työttömyyden laskeminen. 100 000 työpaikan luominen on hyvin kunnianhimoinen tavoite, mutta kyllä se on täysin välttämätön ja saavutettavissa. Pidemmällä aikavälillä pyritään myös työllisyysasteen tuntuvaan nostamiseen, niin kuin täällä ed. Lämsä totesi. Näihin molempiin tavoitteisiin on tietenkin helppo yhtyä, ja samalla on todettava, että niiden tavoittaminen ei ole mitenkään mahdotonta. Luonnollisesti tarvitaan myönteistä kehitystä yleisessä talouskehityksessä sekä tietysti määrätietoista etenemistä hallituksen linjauksen mukaisesti.

Suomen Pankki julkisti tänään uudet kasvuennusteet niin tälle kuin tulevallekin vuodelle ja alensi aikaisempia ennusteita. Tämä on tietysti hyvin huolestuttavaa. Täytyy toivoa, että tämä ei ole trendi. Yhdysvalloista on tullut ihan positiivisiakin uutisia, että talous olisi lievässä kasvussa. Me tiedämme, mitkä ongelmat Euroopassa ovat. Mutta jos talouden kasvua ei saada liikkeelle, silloin työllisyystavoite tietenkin meiltä käsistä saattaa karata. Toivotaan niin, että tämä suunta ei ole se, mihin nyt ollaan maailmanlaajuisesti menossa. Valtiovarainministeri Kalliomäki useaan otteeseen, muun muassa valtiovarainvaliokunnan kuulemisessa, totesi sen, että hänen mielestään ja hyvin monen ekonomistin mielestä nyt pohja on saavutettu ja sieltä tullaan ylöspäin. Näin toivon asian totta vie olevan.

Kokonaisuutena budjetista on todettava se, että esitys on lukuisine puutteineenkin vähintään tyydyttävä. Veroratkaisu on pieni- ja keskituloisten kannalta paras yli kymmeneen vuoteen. Sen voin sanoa sillä kokemuksella, mitä itselläni on tästä talosta ja hyvin pitkään verojaoston jäsenenä olleena. Veronalennus ja tupokorotus mukaan lukien kasvaa keskituloisten palkansaajien kuukausiansio lähes 60 euroa. Veroratkaisun ajoittamisella pyritään tietenkin kotimaisen kysynnän elvyttämiseen ja työllisyyden paranemiseen.

Mielestäni budjetin tekijöiltä on kuitenkin unohtunut yksi keskeinen asia, josta on syytä keskustella, niin kuin keskustelua täällä on käyty. Tämä tärkeä asia on tietenkin eläkkeensaajien taloudellisen aseman parantaminen. On nimittäin niin, että kun korjataan pieni- ja keskituloisten eläkkeensaajien, joita eläkeläisistä on valtaosa, tuloja, niin rahat tulevat suoraan kulutukseen, ja sitä kautta työllisyys tietenkin paranee. Jos verotuksen puolella ei edetä esimerkiksi eläketulovähennystä korottamalla, niin se, mitä pitäisi mielestäni tehdä, on se, että pohjaosan korotusta aiennettaisiin ja sitä nostettaisiin vähän ylemmäksi. Samaten valtionverotuksessa alinta tulorajaa kyllä voitaisiin edelleen nostaa, niin kuin Lipposen ykkös- ja kakkoshallituksen aikana tehtiin.

Parasta sosiaaliturvaa on tietenkin edelleenkin työ. Suomessa työttömyys on häpeällisen korkealla tasolla voimakkaiden talouden kasvuvuosien jälkeenkin. Yhä useampien saamiseksi työmarkkinoille työllisyysmäärärahoja näkyy nyt sitten aika merkittävästi lisättävän, hyvä niin.

Nuorisotyöttömyyteen puututaan järjestämällä kaikille alle 25-vuotiaille koulutusta, työharjoittelua tai työpaikka kolmen työttömyyskuukauden jälkeen. Tämähän on sosialidemokraattien tavoite ollut, ja se on nyt selkeästi kirjattu hallitusohjelmaan, ja uskon, että se puree myöskin.

Työttömyyden suurimpaan ongelmaan elikkä pitkäaikaistyöttömyyden katkaisuun etsitään uusia keinoja. Noiden toimenpiteiden täytyy johtaa parempaan, konkreettisempaan työllistämiseen. Tässä suhteessa odotukset ovat hyvin paljon tässä työllisyyspoliittisessa ohjelmassa.

Nuorten kannalta hyvä uudistus on myöskin se, että peruskoulun päättäville annetaan koulutustakuu. Tämä on myöskin sosialidemokraattien kirkas tavoite, joka nyt on kirjattu. Olin itse aikoinaan nuorisoliikkeessä tätä asiaa viemässä eteenpäin, ja pitkäjänteinen työ tuottaa tulosta, hyvä näin. Kaikille peruskoulun päättäneille osoitetaan opiskelupaikka lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa tai peruskoulun kymppiluokalla. Koulutukseen lisätään voimavaroja myös enintään kansa- tai peruskoulun käyneiden aikuisten osaamistason nostamiseksi niin sanotulla Noste-ohjelmalla. Nyt meillä vain alueellisesti täytyy saada tästä ohjelmasta kaikki mahdollinen irti. Pannaan se käytäntöön!

Ihmisten palveluiden järjestämiseen ja toimeentuloon tulee nyt jonkun verran korotusta, hyvä näin. Varmastikin paranevat palvelut ja saadut lisäeurot ovat riittämättömiä, mutta suunta on oikea ja askel hyvinvointipalvelujen lisäämiseen ja pienituloisten aseman parantamiseen otetaan. Kansalliset suuret hankkeet sosiaali- ja terveyspalveluissa ovat monivuotisia. Tässä yhteydessä on muistettava se, että meidän on järjestettävä niille myöskin rahoitusta. Näillä hankkeilla parannetaan palvelujen tasoa niin päiväkodeissa, terveyskeskuksissa kuin vanhustenhuollossakin.

On tietystikin ihan selvää se, että korjattavaa edelleenkin hyvin paljon jää ja epäkohtia on, joihin tarvitaan jatkossakin valtion toimenpiteitä ja budjettirahoitusta. On myöskin selvää, että yrittäjyyden edellytyksiä on parannettava, jotta pystytään saavuttamaan tuo työllisyystavoite sadastatuhannesta uudesta työpaikasta ja luomaan (Puhemies koputtaa) kymmeniätuhansia uusia yrityksiä. Tähän yrittäjäpoliittinen ohjelma tähtää. Minä tuen henkilökohtaisesti voimakkaasti hallituksen pyrkimyksiä tämän suhteen ja uskon, että kun ministeri Pekkarinen, oman maakunnan ministeri, on tämän asian päällä kauppa- ja teollisuusministerinä, tämä homma etenee. (Puhemies koputtaa)

Tiehankkeista, arvoisa puhemies, ihan muutama sana on pakko tässä yhteydessä sanoa. Nimittäin on Suomelle häpeäksi se, että meidän päätieväylä etelä—pohjois-suunnassa, Nelostie, on sellaisessa kunnossa tuolta keskisiltä osiltaan. On aivan ehdotonta, että Heinola—Jyväskylä—Äänekoski—Viitasaari-tieyhteys saadaan asiaankuuluvaan kuntoon. Se on Euroopan Ten-verkkoa. Jonkun verran tämän vuoden talousarviomäärärahojen yhteydessä sitä korjataan. Täytyy vain ihmetellä edellisen valtiovarainministerin Niinistön käyttäytymistä näissä infrahankkeissa. (Puhemies koputtaa) Hän erityisesti tältä puhujakorokkeelta useampaan kertaan toi esille sen, että Jyväskylä—Kirri-tiehanke liittyen Nelostiehen on tarpeeton ja se pitää pyyhkiä pois. Hänen tahtonsa ei toteutunut. Tuo hanke on nyt käynnistymässä ja hyvä niin. Se homma hoidettiin yhteistyössä nykyisen ministerin Rajamäen, valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston ja ministeri Sasin tuella. Tässä asiassa onneksi Sasi ei kuunnellut Niinistöä vaan oli meidän maakunnan ihmisten asioilla.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Esitän puheeni aluksi puhemiesneuvostolle ja hallitukselle toivomuksen menettelytavoista talousarvioesitystä ja muita merkittäviä asioita käsiteltäessä. Olisi kohtuullista, että hallituksen aitiossa olisi aina vähintään yksi ministeri silloin, kun eduskunnassa käsitellään merkittäviä asioita, kuten talousarviota. Se tuntuisi kohtuulliselta, eduskunnan työtä kunnioittavalta ja sivistyneeltä toiminnalta. (Ed. Hurskainen: Onhan täällä! Edustaja katsoo vasemmalle!) Kiitokset teille, ministeri Manninen, kun olette vielä täällä. — Aitio on ollut päivän aikana pitkiä jaksoja tyhjänä.

Valtion talousarvioesitys vuodelle 2004 sisältää erittäin vähän uusia ajatuksia ja avauksia. Todellisia poliittisia linjauksia siitä ei veroratkaisun lisäksi juuri löydy. Tyyliltään perusteluteksti muistuttaa istuvan hallituksen hallitusohjelmaa: paljon tavoitteita, vähän todellisia ratkaisumalleja. Se on ajopuubudjetti, jonka turvin yksi vuosi menee edellisten vuosien antaman virran voimalla, mutta tulevien vuosien vaikeudet on siirretty sivuun. Eräs olennainen piirre talousarvioesityksessä on vaikeiden asioiden vähättely ja unohtaminen sekä ylioptimistisiin toiveisiin tuudittautuminen. Jo esityksen ensimmäinen lause kertoo tästä tyylistä paljon: "Edelleen vaimeana jatkuvasta talouskasvusta huolimatta työllisyydessä ei ole tapahtunut merkittävää heikkenemistä." Tämä oli siis lainaus. Näin aikana, jolloin viimeisimmän tilaston mukaan maassamme on työttömiä yli 280 000 ja Suomessa on ollut sosialidemokraattinen työministeri vuodesta 1995 lähtien. On hyvä tapa ajatella positiivisesti, mutta totuudelta ei kuitenkaan tule sulkea silmiä, niin kuin istuva hallitus näyttää tekevän. Eläkeläiset ja veteraanit on lähes tyystin unohdettu.

Talousarvioesitystä on ehditty mainostaa työllisyysbudjetiksi, koska työllisyyttä pyritään lisäämään 100 000 hengellä vaalikauden loppuun mennessä. Tavoite on kirjattu aikana, jolloin edelliseen vuoteen verrattuna on vähentynyt liki 30 000 työpaikkaa ja uusia ilmoituksia työpaikkojen menetyksistä tulee julkisuuteen jatkuvasti eri puolilta maata, ja mitään uutta konkreettista hallitus ei kuitenkaan tältä osin esitä.

Työministeriön hallinnonalan tarkempi tarkastelu osoittaa, että pohja tuolta toiveelta puuttuu. Suurin osa menoista käytetään ihmisten kannalta passiiviseen tilanteen ylläpitämiseen ja aktiivinen ote puuttuu. Aivan pieni positiivinen poikkeus sisältyy työmarkkinatuen saamisehtoihin. Niihin lisätään erikseen määriteltävän työttömyysajan jälkeen aktiivisuusehto, jonka mukaan aktiivitoimenpiteisiin osallistuminen asetetaan työmarkkinatuen saamisen ehdoksi. Jos se on tarkoitettu lähtölaukaukseksi kehitykselle, jonka seurauksena rahaa maksetaan tehdystä työstä, on eräs kynnys ylitetty.

Sanomallani en luonnollisestikaan halua väheksyä laisinkaan ihmisten auttamista hädänalaisessa tilanteessa, jota työttömyys hyvin usein on. Haluan vain korostaa sitä, että juuri työttömyyden hoitaminen vaatii rohkeita poliittisia linjauksia eikä hurskaita tilastollisia toiveita. Tekemätöntä työtä ja tekijöitä on maassamme runsaasti, kunhan hallitus uskaltaa tarkistaa asenteitaan. Työttömät ihmiset toivovat myös tuota aktiivista vaihtoehtoa. Toisin ajattelevat ovat poikkeuksia, joilta ote työelämästä ja elämästä on saattanut irtaantua.

Meidän keskeisimmät työllistäjämme ovat valtio, kunnat ja elinkeinoelämä. Työttömyyden kannalta tarkasteltuna pelastajan rooli lankeaa elinkeinoelämälle, lähinnä pienelle ja keskisuurelle yritystoiminnalle. Hallituksen tulisi luoda maahamme olosuhteet, joissa yrittäminen on mahdollista ja kannattavaa. Jokaista itsensä työllistävää ihmistä tulisi tukea ja arvostaa.

Arvoisa puhemies! Toinen vaikea asia, jonka osalta talousarvioesityksessä ei juuri linjoja luoda, on meneillään oleva muuttoaalto. Se on menneitten vuosikymmenien pahin muuttoaalto siinä mielessä, että maahamme muodostuu alueita, kokonaisia kuntia, joiden tulevaisuus näyttää todella huolestuttavalta. Vain viimeisen määränpään, Helsingin seudun, osalta on talousarvioesityksessä erityistoimenpiteitä kuntien ja valtion kesken. Hyväksyttäköön tämä, mutta unohtaa ei myöskään pidä muita kasvukeskuksia ja kuntia sekä niiden ongelmia, jotka ovat samanlaisia ja suhteellisesti yhtä vaikeita kuin Pääkaupunkiseudulla.

Haluan korostaa asenteiden muuttamista suomalaiseen haja-asutusrakentamiseen. Meillä on kaikki tekniikka olemassa ja käytettävissä siihen, että rakentamisesta ei seuraa päästöjä maahan, veteen eikä ilmaan. Meillä on myös hyvä suunnittelun ja rakentamisen ammattikunta, mutta meillä on aivan väärä asenne haja-asutusrakentamiseen. Muun muassa ympäristökeskuksista löytyy runsaasti henkilöitä, jotka pitävät tärkeimpänä tehtävänään kontrolloida ja jarruttaa hankkeita, kun heidän pitäisi toimia juuri päinvastoin. Heidän tulee neuvoa ja auttaa ihmisiä löytämään tapa rakentaa suomalaiselle maaseudulle asuntoja, työpaikkoja ja vapaa-ajan rakennuksia.

Arvoisa puhemies! Aivan erityisesti haluan käsitellä talousarvioesityksen ympäristöministeriön hallinnonalaa. Olen suuri luonnon ystävä, mutta en voi ymmärtää niitä monia maassamme tehtyjä ratkaisuja, jotka on tehty yksisilmäisesti luonnon näkökulmasta ja unohtaen maanomistaja, maasta ja metsästä leipänsä ottava ihminen.

Talousarvioesityksen perusteluissa on maininta, että "Henkilöstön osaamisessa painotetaan ammattitaitoista johtamista, vuorovaikutustaitoja ja riittäviä tietoteknisiä valmiuksia." Tuon kaikenhan pitäisi olla itsestäänselvää ammattimaisesti johdetussa organisaatiossa ilman niin merkittävään kirjaan kuin valtion talousarvioesitykseen kirjattuja periaatteitakin.

Hallituksen tulisi tehdä periaatepäätökset siitä, että esimerkiksi suojelupäätöksiä ei tehdä, ellei ole varaa maksaa maanomistajille välittömästi korvauksia. Kun esimerkiksi kaupunkialueella käydään kauppaa valtion maista, ottaa asianomainen valtion organisaatio mahdollisimman korkea hinnan, mutta kun on kysymys päinvastaisesta tilanteesta, jolloin valtion toimenpitein suojellaan yksityisen maita, (Puhemies koputtaa) maksetaan korvausta mahdollisimman vähän ja mahdollisimman myöhään. Näin ei saa olla tämän päivän suomalaisessa oikeusvaltiossa. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Muun muassa hyvät liikenneväylät takaavat sen, että suomalaiset kasvukeskukset todella kasvavat ja voivat hyvin. Esillä oleva talousarvioesitys on tässä mielessä pettymys. Uusia merkittäviä tiehankkeita sieltä ei löydy. Koko Keski-Suomen kehityksen kannalta aivan oleellisin asia on saada Päijänteen itäpuolisen väylän Lusi—Vaajakoski suunnittelu ja rakentaminen käyntiin. Jyväskylä oli aikoinaan viimeinen kaupunki (Puhemies koputtaa) kokoistensa joukossa, jonka läpikulku- ja ohikulkuväylä rakennettiin vasta 1980-luvun lopussa monien vaikeiden vaiheiden jälkeen. Nyt näyttää siltä, että Keski-Suomi jää viimeiseksi maakunnaksi, jonka maakunnallista päätietä ei ole rakennettu liikennetarvetta vastaavaksi ja maakunnan kehitystä turvaavaksi väyläksi. Positiivista toki esityksessä on se, että Jyväskylä—Kirri-väli talousarvioon sisältyy, mutta siitä päätöksen tekikin jo edellinen hallitus. — Anteeksi, että hiukan ylitin aikani.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Valtion talousarvioesitys sisältää kaikkien ihmisten hyvinvointiin vaikuttavia parannuksia. Ansiotuloveron kevennysten kohdistaminen pieni- ja keskituloisiin tekee niistä hyväksyttävät. Ne tuovat monille perheille kipeästi kaivattua helpotusta arkielämään. Toivottavasti myös niiden kautta vahvistuu kulutuksen lisäksi myös työllisyys.

Erityisen merkittävää ja tärkeää on se, että tuloverotuskertymän vähennykset kompensoidaan kunnille täysimääräisesti. Olen suhtautunut ja suhtaudun edelleen kriittisesti kaikille kohdistuviin veronalennuksiin. Siitä täytyy pitää huolta, etteivät hyvinvointipalvelut ja niiden välttämätön kehittäminen vaarannu veronkevennysten johdosta.

Positiivista on sosiaali- ja terveyspalveluiden valtionosuuksien kasvu. Sen kautta on mahdollista jatkaa Kansallista terveysprojektia ja lisätä ikäihmisten palvelujen laatua. Satsaus hyvinvointipalveluihin kohdistuu nyt kaikkein kipeimmin apua tarvitseville, kuten laitoshoidossa oleville ikäihmisillemme. Ikäihmisten palveluiden riittävyyden ja laadun varmistaminen tulee olemaan vuosituhannen ensimmäisten vuosikymmenten suurimpia haasteita. Ei riitä, että turvaamme vähimmäistason ja poistamme räikeimmät palvelupuutteet, vaan meidän tulee myös innovatiivisesti kehittää ja viedä eteenpäin sosiaali- ja terveyspuolen palveluita. Sosiaalialan kehittämisohjelman rahoituksen turvaaminen ja ohjelman käyttöönotto sekä muu kehittämistoiminta edellyttää myös tulevaisuudessa mittavia panostuksia sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Eläkeläiset hyötyvät veronkevennyksistä valtionverotuksen kautta, mutta se ei koske kaikkein pienituloisimpia ikäihmisiä. Mielestäni veronkevennykset olisi tullut kohdistaa myös pienituloisimpiin kunnallisen verotuksen piirissä oleviin eläkeläisiin. Onneksi kansaneläkkeeseen tulee vuodenvaihteessa edes indeksikorotus, ja muu tasokorotus on hallitusohjelmassa sitouduttu toteuttamaan vuonna 2006. Eläkeläisten taloudellisen tilanteen helpottamiseen tulee panostaa tulevissa budjeteissa voimakkaammin.

Sosiaali- ja terveysministeriön toimialalla on budjetissa luvassa monia tarpeellisia uudistuksia, mitkä ovat tänäänkin täällä jo moneen kertaan olleet esillä. Toistamatta niitä korostan kuitenkin aamu- ja iltapäivähoidon tärkeyttä lapsen myönteisen kasvun ja kehityksen tukemiseksi. Esiopetukseen toteutettava kuljetustuki tasoittaa alueellisia eroja esiopetuksen osalta erityisesti maaseutukuntien kohdalla.

Lapsiin ja nuoriin satsataan budjettiesityksessä 100 miljoonaa euroa nykyistä enemmän. Nämä eurot palaavat varmasti yhteiskunnallemme moninkertaisina takaisin inhimillisen hyvinvoinnin lisääntymisenä ja sen myötä erilaisten pahoinvointikustannusten vähenemisenä. Järjestöjen ja seurojen toteuttama nuorisotyö saa budjetissa merkittävän lisäpanostuksen. Itse kannan edelleen huolta kunnallisen nuorisotyön tilanteesta, mutta näen, että nuoriin satsatut eurot myös järjestöjen kautta edistävät nuorten hyvinvointia ja ehkäisevät syrjäytymistä.

Nuorten kannalta on myös merkittävää alle 25-vuotiaille toteutettava yhteiskuntatakuu. Kenenkään nuoren ei saa antaa tipahtaa tyhjän päälle, vaan heidät tulee ohjata ja heille tarjota mahdollisuus koulutukseen ja työelämään.

Pienyrittäjien asemaan saadaan talousarvioesityksessä pientä parannusta, kun alvin alaraja muuttuu liukuvaksi ja tukee näin ollen kaikkein pienimpiä yrittäjiä. Myös sukupolvenvaihdoksen helpottaminen auttaa pienyrittäjiä. Pienyrittäjien aseman parantamiseksi tulee myös jatkossa tehdä töitä. Sehän on yksi selkeä tapa edistää työllisyyttä. Yrittäjyyden politiikkaohjelma antaa myös varmasti hyviä eväitä tähän kehittämistyöhön.

Ympäristöpuolella budjetti sisältää tarpeellisia panostuksia öljyntorjunta- ja luonnonsuojeluohjelman rahoittamiseen. Öljyntorjuntavalmiuden lisäämiseksi budjetissa on varattu jatkorahoitusta kolmen aluksen peruskorjaukseen ja öljyntorjuntavarustukseen. Lisäksi luonnonsuojelualueiden palveluita parannetaan ja luonnonsuojelualueiden hoitoon panostetaan. Budjetti sisältää myös seudullisten virkistysalueiden tukemisen. Hyvää budjetissa on myös uusiutuvien energialähteiden käyttämisen edistäminen.

Ympäristönäkökulman voimakas esiinotto on tärkeää kaikessa päätöksenteossa. Luonnolla on itseisarvo sinänsä, joka tulee huomioida kaikessa päätöksenteossa. Sillä on myös merkittävä vaikutus ihmisten hyvinvointiin.

Eläinten hyvinvoinnin osalta olisin toivonut budjettiesitykseen panostuksia muun muassa laillisesti toimivien eläinsuojeluyhdistysten tukemiseksi ja eläinten hyvinvoinnin ja oikeuksien toteuttamiseksi ja edistämiseksi.

Kehitysyhteistyömäärärahojen nostaminen 0,37 prosenttiin bruttokansantuotteesta on tärkeää. YK:n asettama 0,7 prosentin tavoite on silti meillä vielä kaukana.

Opiskelijoiden opintososiaalisen aseman parantaminen ei ole budjettiin mahtunut. Tärkeää olisi ollut opiskelijoiden asumislisän ympärivuotistaminen. Myös ateriatuen korotus nykyisiä kustannuksia vastaavaksi olisi ollut välttämätöntä.

Opiskelijoiden asemaa ajatellen ei budjettiin voi olla tyytyväinen. Jatkossa opiskelijoiden kokonaisvaltaista tilannetta selvittävän työryhmän raportin ilmestyttyä tulee opiskelijoiden opintososiaalista tilannetta parantaa. Opiskelijat on hiljattain julkaistussa tutkimuksessa todettu yhdeksi kolmesta suomalaisesta köyhien ryhmästä. Hallituskauden aikana tulee toteuttaa hallitusohjelmaan kirjatut opiskelijoiden asemaa koskevat parannukset.

Lisäksi kaikkein heikoimmassa asemassa toimeentulotuella elävien asemaa olisi pitänyt helpottaa erityisesti poistamalla 7 prosentin asumismenojen omavastuuosuus. Lisäksi olisi ollut tarpeen nostaa valtionosuuksia ennalta ehkäisevän toimeentulotuen osalta. Kunnilla on tällä hetkellä (Puhemies koputtaa) hyvin erilaiset mahdollisuudet auttaa asukkaitaan ennalta ehkäisevän toimeentulotuen avulla, vaikka se usein olisi järkevä panostus tulevaisuuden kannalta.

Hallituksen tärkein tavoite, 100 000 uuden työpaikan luominen hallituskaudella maahamme, on kova haaste. Työllisyyspolitiikan puolella on tulossa tärkeä laki sosiaalisista yrityksistä. Työvoimakoulutuksessa on keskeistä panostaa erityisesti pidempiaikaisiin ammatillisiin koulutuksiin, mihin budjettiesitys tuo parantuneet mahdollisuudet. (Puhemies koputtaa)

Hyvä puhemies! Budjettiin voi olla nykyisessä taloudellisessa tilanteessa tyytyväinen. Kaikki toiveet eivät kuitenkaan täyty kerralla, kuten kaikki tietävät. Kiitän hallitusta ja sen yhteistä säveltä näistä ratkaisuista. Jatkossa toivon, että panostuksia kohdennetaan edellä esittämiini asioihin, ei vain taloudellis-teknisten, vaan ennen kaikkea ihmis- ja luontolähtöisten arvojen toteuttamiseksi.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Budjetin yhdeksi painopistealueeksi tulevalle vuodelle hallitus esittää verojen kevennystä. Siihen on varattu 775 miljoonaa euroa. Tulevana vuonna alennetaan marginaaliveroja yhdellä prosenttiyksiköllä kaikissa tuloluokissa. Lisäksi pieni- ja keskituloisten verotusta alentaa se, että kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä ja tulonhankkimisvähennystä korotetaan. Oikein kohdennetut verojen kevennykset palaavat monin verroin takaisin yhteiskunnan käyttöön ja näin mahdollisuudet entistäkin parempien palvelujen järjestämiseen paranevat. Tietenkin myös kunnan vaikuttajana olen tyytyväinen, että hallitus esittää kuntien menettämien verotulojen kompensointia täysimääräisesti valtionosuuksia korottamalla.

Silti on hyvä painottaa, että tämä ratkaisu helpottaa vain osaksi kuntien taloutta. Verotuksen kompensointi ei paljoakaan pelasta kuntatalouden alijäämäisyyttä. Ennusteiden mukaan kuntien talous heikkenee edelleen vuodesta 2003 vuoteen 2004. Siispä valtionosuuksien indeksitarkistus olisi tehtävä täysimääräisenä. Samalla olisi tärkeää, että kun kunnille annetaan uusia velvoitteita, niin valtionosuudet mitoitettaisiin tuolloin todellisten kustannusten mukaan.

Tyytyväisenä voin todeta, että hallitus on käynnistänyt kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän arvioinnin. Valtionosuusjärjestelmää kehitetään palvelurakenteiden ja tuottamistapojen uusimista sekä kuntien välistä yhteistyötä edistäväksi. Ymmärsin, että esitysten on määrä astua voimaan vuoden 2005 alusta, mutta kun täällä on ministeri paikalla, niin hän voi varmaankin vastata, ellei asia ole näin.

Opetusministeriön hallinnonala kiinnostaa minua sivistysvaliokunnan varapuheenjohtajana erityisesti, koska tarve koulu- ja kulttuuripuolen rahoista ja eri osa-alueiden kehittämisestä on huutava. Opetusministeriön budjettia on vääristänyt se, että veikkaus- ja vedonlyöntipelien tuoton käyttämisestä annettua lakia ei ole otettu käyttöön. Nyt se on mainittu erityisesti hallitusohjelmassa ja se on myös budjettiratkaisuilla esitetty toteutettavaksi, eli viimeinkin kirjastojen rahoitus siirretään jakosuhdelain säännösten mukaisesti budjettirahoitteiseksi ensi vuoden alusta alkaen.

Totta kai meille jokaiselle edustajalle ovat oman alueen tarpeet tärkeitä. Olen päättänyt nostaa Kuutostien esille puheenvuoroissani, kunnes se tunnustetaan niin tärkeäksi, että määrärahat sitä varten varataan tulo- ja menoarvioon. Seuraavana vaiheena Kuutostiellä olisivat toimenpiteet Imatran ja Lappeenrannan välillä olevien pullonkaulojen poistamiseksi.

Tyytyväisenä voin todeta, että ulkomaalaislain uudistus edistyy, mutta pahaa pelkään, että ulkomaalaislain voimaantulosta aiheutuvat kustannukset sisällytetään sisäasiainministeriön budjettikehyksiin. Tämä vaarantaisi muun muassa Rajavartioston määrärahoja ja erityisesti rajajääkärikoulutusta Imatralla. Sisäasiainministeriön pääluokan perusteluissa on mainittu, että rajavalvonnan määrää lisätään ja rajaliikenteen sujuvuus pyritään turvaamaan lisäämällä Rajavartioston henkilöstöä. Kuitenkin seuraavassa lauseessa sanotaan, että tavoitteen saavuttaminen edellyttää Rajavartiolaitoksen sisäisiä organisaatiomuutoksia. Muutokset ajaisivat rajajääkärikoulutuksen lopettamiseen vuoden 2005 alusta Imatralla. Ulkomaalaislain uudistuksen aiheuttama lisärahoitustarve täytyy näin ollen sisällyttää lisäbudjettiin, jottei se rasittaisi sisäasiainministeriön jo entisestäänkin tiukkoja budjettikehyksiä.

Arvoisa puhemies! Budjetista leikattiin muun muassa 3,4 miljoonan euron määrärahaesitys, jolla olisi turvattu Kaakkois-Suomen rajanylityspaikkojen toiminnan sujuvuus. Nyt leikkausten seurauksena erityisesti Nuijamaan ja Imatran raja-asemilla jonot kasvavat entisestään ja se aiheuttaa todellisia ongelmia erityisesti alueen elinkeinoelämälle. Nyt kysynkin paikalla olevilta kansanedustajilta: Onko meillä varaa tähän?

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Vuoden 2004 talousarvioesityksessä on hallitusohjelman mukaan lukuisia yrittäjyyttä ja työllisyyttä tukevia elementtejä. Esimerkiksi arvonlisäveron alarajan liukuvuus 0:sta 22 prosenttiin liikevaihdon kasvaessa on erittäin hyvä toimenpide, koska se kannustaa ihmisiä työllistämään itsensä yrittäjänä tai itsellisenä ammatinharjoittajana tai edelleen se kannustaa osa-aikaisia yrittäjiä ryhtymään täyspäiväisiksi yrittäjiksi.

Huolestusta herättävä seikka tässä arvonlisäveron huojennusmallissa on kuitenkin, ulottuuko se todella maaseutuyrityksiin vai ei. Olisi erittäin tärkeätä, että myös maaseutuyritykset, jotka ovat usein tämmöisiä monialayrityksiä, pääsevät tämän saman huojennuksen piiriin, sillä varsinkin maatalouden harjoittajat ovat monessa kohtaa tukalassa asemassa ja tarvitsevat kannustusta siihen, että toimeentuloa etsitään muusta yritystoiminnasta. Sen sijaan alkutuotannosta puun myyntitulot on erittäin perusteltua jättää tämän arvonlisäverohuojennuksen ulkopuolelle, sillä jos puun myyntitulot otettaisiin mukaan tähän huojennuksen piiriin, se lähinnä sekoittaisi puumarkkinoita.

Toinen hallitusohjelmaan sisältyvä yrittäjyyttä edistävä linjaus, joka ei nyt vielä näy budjetissa mutta on työn alla, on yritysten omistajavaihdosten verokohtelun keventäminen. Toivottavasti siitä saadaan nyt nopeasti jo syksyn aikana tuloksia, jotta meillä on niille lukuisille sukupolvenvaihdosta odottaville yrittäjille hyviä terveisiä kerrottavana heti alkuvuodesta.

Arvoisa puhemies! Työnantajan sivukulujen alentaminen on yllättävän paljon puhuttanut tässä salissa tänä päivänä, vaikka se ei sinällään sisälly tuon vuoden 2004 talousarvioon. Toisaalta oppositiosta kokoomus on sitä kovasti talousarvioon kaivannut ja toisaalta vasemmistoliitto on jo sitä ehtinyt moittia, vaikka tosiaan ensi vuonna tuo asia tuskin toteutuu. Se on kumminkin niin tärkeä asia yrittäjien kannalta, että olisi jopa hyvä, että se voitaisiin toteuttaa ensi vuonna, mutta uskotaan, että hallitusohjelman mukaisesti sitten vuoden 2005 talousarviota käsiteltäessä meillä on olemassa toimiva malli siitä, miten työnantajan sivukulujen alentaminen oikein kohdentamalla lisää työn tarjontaa, mitä tässä kaivataan.

Kautta linjan toteutettava sivukulujen alentaminen ei ole hyvä ratkaisu, koska sen vaikutus hukkuu liian moneen kohtaan jaettuna. Sen sijaan jos alennus kohdennetaan juuri sinne, missä ollaan sillä kynnyksellä, että kannattaako yrittäjän tai työnantajan teettää jotain työtä, niin sillä tavalla tosiaan sillä on työllisyyttä edistävä vaikutus. Esimerkiksi työelämä- ja tasa-arvovaliokunta vieraili Pohjois-Karjalassa viime viikolla ja siellä meille esitellyn Työttömyyden kuva -tutkimuksen perusteella tuli hyvin selväksi, että tarvitaan nimenomaan semmoisia jokamiehen ja jokanaisen työpaikkoja, joita tällä uudistuksella voidaan tähän maahan tuoda.

Arvoisa puhemies! Hallituksen talousarvioesityksessä on muutamia hyviä seikkoja koskien työelämää ja perhe-elämää ja erityisesti niiden yhteensovittamista. Osittaisen hoitovapaan laajennus eka- ja tokaluokkalaisten vanhemmille, joka on käsittelyssä tällä hetkellä, on hyvä uudistus. Samoin hallituksen esitys iltapäivätoiminnan tukemisesta on kovastikin tervetullut. Minua ihmetyttää se kritiikki, jota iltapäivätoiminnan käynnistäminen on saanut osakseen, koska hallituksen esityksessä selvästi todetaan, että kunta voi järjestää aamu- ja iltapäivätoiminnan tai hankkia palvelut muulta julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta. Tämä hallituksen esitys ei siis missään tapauksessa sulje pois seurakuntia tai järjestöjä aamu- tai iltapäivätoiminnan järjestämisestä. Luotan, että kunnissa päättäjät osaavat tehdä viisaita ratkaisuja ja hakea sen oikeanlaisen toimivan yhteistyön eri järjestöjen ja kunnan itsensä tuottamien palveluitten välillä. Esimerkiksi Lappeenrannassa jo vuonna 2001 käynnistettiin iltapäivätoiminnan ohjausryhmä, jossa on mukana seurakunnat, järjestöt ja kaupunki, ja varmasti se työ jatkuu tämän esityksen vauhdittamana.

Arvoisa puhemies! Pieni huomio tuolta maa- ja metsätalouden pääluokasta. Etelä-Suomen metsien suojeluohjelman kokeiluhankkeisiin saatiin rahoitus sillä tasolla, mitä se tarvitsee. On erittäin hyvä, että tämmöisiin vapaaehtoisiin markkinalähtöisiin suojelutoimiin viimein ryhdytään, ja toivon mukaan lähivuosina tuo kokeilu, joka nyt muutamissa maakunnissa alkaa, voidaan laajentaa koskemaan laajemminkin koko eteläistä Suomea.

Arvoisa puhemies! Yhteenvetona tästä hallituksen talousarvioesityksestä vuodelle 2004 voisi todeta, että se on oikein hyvä avaus pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelman toteuttamiseksi.

Marjukka Karttunen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihmisen elämässä on tärkeintä hyvä arki. Edellisen hallituksen aikana budjettien nettovaikutukset kuntatalouteen olivat aina reilusti plussalla. Punamultahallituksen talousarvioesitys sen sijaan kiristää kuntien taloutta, minkä on todennut myös Kuntaliitto viimeksi 16. päivä tätä kuuta. Myös sisäministeriö tiedotti asiasta samana päivänä. Tiedotteen mukaan kunnallistalouden ja hallinnon neuvottelukunta arvioi kuntien rahoitusaseman heikkenevän ensi vuonna. Kuntien verokertymät ovat alentuneet. Tällainen kokonaismeininki vaarantaa kuntien edellytykset tuottaa hyvinvointipalveluja, kuten koulu- ja terveyspalveluja. Alussa toteamani ajatuksen sisältö, jonka mukaan ihmisen elämässä on tärkeintä hyvä arki, onkin entistä enemmän punamultahallituksen korulause. Esimerkiksi koulujen opetusryhmät ja terveyskeskusjonot kasvavat.

Lain mukaan perusopetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen ja antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Tätä taustaa vasten luokanopettajana minua lähinnä masentaa lukea hallituksen budjettiesitystä, joka on koulujen, opettajien ja oppilaiden kannalta kaikkea muuta kuin ruusuinen. Perusopetuksen resurssit pienenevät reaalisella tasolla, mikä merkitsee suurempia opetusryhmiä, vähemmän tukiopetusta ja muita tukitoimia koulussa.

On myös niin, että positiivista on sanottava silloin, kun siihen on aihetta. Esimerkiksi se, että pienten koululaisten iltapäivätoiminta saadaan lakisääteiseksi, on hienoa, tosin tähänkin uudistukseen liittyy minulle vierasta ideologiaa. Esitys ei riittävästi kunnioita seurakuntien ja järjestöjen sekä yrittäjien tarjoamaa vaihtoehtoa. Ilmeisesti hallituksen mielestä ainut oikea tapa järjestää iltapäivätoimintaa on tehdä se kunnan omana toimintana. Myös keskitettyihin maksukattoihin liittyy ongelmia. Ne tekevät olemattomaksi monipuolisen kerhotoiminnan idean. Maksun rajaaminen saattaa johtaa siihen, että laadusta joudutaan tinkimään. Nuori Suomi ry:n ja kolmenkymmenenkolmen kunnan iltapäivätoiminnan koordinaattorin mukaan aamu- ja iltapäivätoiminnan valtionosuutta on lisättävä. Tätä vaatimusta kyseinen järjestö ja paikallistason asiantuntijat perustelevat sillä, että lakiehdotuksessa valtionosuus on laskettu sen mukaan, että toimintaa järjestetään keskimäärin kolme tuntia päivässä, kun tällä hetkellä kerhot huolehtivat lapsista yleensä viisi tuntia päivässä. Tätä vaatimusta onkin tuettava.

Arvoisa puhemies! Liikennevaliokunnan jäsenenä koen tasapainoisen maa-, meri- ja ilmaväylien kehittämisen erittäin tärkeänä. Koko Suomen kannalta on erittäin ongelmallista se, että eräiden näkemyksien mukaan merenkulun aika Suomessa on ohi. Suunnitelmat, joiden mukaan Turun lentokenttä ei olisi niin sanottujen kehitettävien kenttien joukossa, tai linjaukset siitä, että Turku-rautatiet eivät olisi kokonaan tavaraliikenteen ydinverkossa, merkitsisivät Varsinais-Suomen kilpailukyvyn heikkenemistä ja Pääkaupunkiseudun ruuhkien kasvua.

Liikenneasioihin liittyy sekin, että budjettiesityksen joukkoliikenteen määrärahat ovat pienenemään päin. Bussiostoissa määrärahan vähennys kuluvaan vuoteen on 5,6 prosenttia. Lääneille varatut lipputukimäärärahat ovat vähenemässä 10,2 prosenttia. Nämä ovat julkisen liikenteen ja liikennepäästöjen kannalta ikäviä signaaleja. Bussipalvelut onkin saatava vakaammalle pohjalle valtion budjetissa. Ongelmallista on sekin, että kuluvaan vuoteen verrattuna Turun tiepiirin perustienpidon määräraha vähenee noin 6 miljoonaa euroa. E18-tien rakentaminen on jo farssi.

Arvoisa puhemies! Mielestäni Suomessa on voitava elää niin, että tuntee olonsa turvalliseksi. Paljon on kiinni asennekasvatuksesta ja ennalta ehkäisystä, mutta olen huolestunut siitä, että poliisilla ei ole riittävästi toimintamäärärahoja. Poliisimiesten määrä vähenee keskimäärin 230 henkilötyövuotta. Onko tämä oikea signaali? Myös muut turvallisuutemme eteen työskentelevät tahot, esimerkiksi Tulli, Rajavartiolaitos ja Puolustusvoimat, tarvitsevat omansa.

Arvoisa puhemies! Meidän on haettava keinoja siihen, miten palvelut saadaan turvattua. Yksi keino on etsiä tapoja, joilla voidaan tuottaa enemmän ja laadukkaampia palveluja samalla rahalla. Palvelutuotantoa ja ihmisten arkea ajatellen pitäen silmällä myös syrjäytymisen ehkäisyn on tärkeää panostaa työllisyyden parantamiseen. Kun ihmisillä on mielekästä työtä, elämä sujuu paremmin, monet lieveilmiöt vähenevät ja korkea työllisyysaste mahdollistaa hyvinvointipalvelujen rahoituksen.

Tarvitsemme uusia yrittäjiä ja uusia työpaikkoja. Miten tämä toteutuu? Välttämättömiä asioita tuli hyvin esille ed. Ville Itälän ryhmäpuheenvuorossa. On esimerkiksi huolehdittava siitä, että työnteko kannattaa aina. Ensiarvoisen tärkeää on toteuttaa yritys- ja pääomaverotuksen uudistus niin, että se tukee yritysten toimintaa Suomessa. Ansiotulojen verotuksen osalta hallitus on tähän mennessä toiminut oikeansuuntaisesti. Tätä linjaa pitää jatkaa.

Arvoisa puhemies! Tarvitsemme myös tulonsiirtoja. Hallitus esittää ensimmäisestä lapsesta maksettavan lapsilisän korottamista 10 eurolla. Toistan tässä eduskuntaryhmäni kannan, jonka mukaan korotusta ei pidä tehdä vain ensimmäisestä lapsesta maksettavaan lapsilisään. Korotus tulee antaa kaikille alle 7-vuotiaille lapsille. Hallituksen perhepolitiikkaan liittyy sellainenkin epäkohta, että hallitus ei esitä lapsilisien sitomista indeksiin, vaikka eduskunta yksimielisesti tätä edellytti viime vaalikaudella. Perusteltua on myös olla tyytymätön siihen, että kotihoidon tuki on jäämässä niin sanotusti lapsen kenkiin.

Tarvitsemme myös rehellisyyttä. Mielestäni budjettiesitys on hyvä paikka osoittaa rehellisyyttä, jos sitä on. Kuten kaikki tiedämme, Vanhasen hallituksen ohjelmassa luvataan parantaa opiskelijoiden asemaa. Mitä tekee hallitus? Ensin keskustaministeri Karpela esittää ja demarien Kalliomäki tyrmää. Sitten Karpela ei vie asumislisäasiaa eikä ateriatukea edes budjettiriiheen, koska hän haluaa katsoa selvityksen tulokset. Minkä selvityksen? Kai se on selvitetty jo moneen kertaan, että opiskelijoiden (Puhemies koputtaa) toimeentulossa on parantamisen varaa. Mitä pitää vielä selvittää? Kaiken huippu oli se, että sosiaalidemokraatit olivat esittävinään loppuvaiheessa jotakin, mutta loppujen lopuksi kukaan ei esittänytkään mitään. Onko tämä rehellistä politiikkaa?

Myös varttuneempi väki oli pelinappulana. Liisa Hyssälän vaaleja edeltäneet kansaneläkelupaukset (Puhemies koputtaa) jäivät lunastamatta. Kun hallitus käy sisäisiä pelisääntökeskustelujaan, sen jäsenten kannattasi miettiä lupausten ja tekojen pelisääntöjä.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vuoden 2004 talousarvioesitys tulee kantamaan Suomea yli suhdanneheikentymän ja antamaan uuden talouden kasvulle hyvän perustan. Esitys on osa nelivuotista hanketta, jolla Suomi on palautumassa vertaistensa hyvinvointivaltioiden joukkoon. Se on ensi askel kohti parempaa tulevaisuutta.

Budjettiesityksen keskeisin peruskivi on työllisyyden parantaminen. Tämä tavoite on otettu huomioon budjettiesityksessä monipuolisesti. Hyvä näin, sillä haasteelliset tavoitteet 75 prosentin työllisyysasteesta ja 100 000 uuden työpaikan luomisesta tällä hallituskaudella edellyttävät määrätietoista ja monipuolista keinovalikoimaa. Voimallisista työllisyyden parantamiseen tähtäävistä panostuksista huolimatta budjetti tukee peruspalveluiden järjestämistä ja edelleen kehittämistä. Työllisyyden parantaminen ja peruspalveluiden huomioiminen ovat mielestäni talousarvioesityksen päälinjat, jotka tukevat hyvinvointivaltion perustehtävää.

Yrittäjyyden edistämiseksi on erittäin myönteistä se, että hallitus toteuttaa sukupolvenvaihdosten verotuksen helpottamisen nopeasti. Yritysten sukupolvenvaihdoksissa juuri veroseuraamukset ovat olleet vaihdoksia hidastava tekijä. Sen hoitamisen jälkeen myös kiinnostuksen yrittäjyyttä kohtaan on mahdollista nousta. Pienyrityksille on myönteinen kannustin arvonlisäveron alarajan huojentaminen. Lakiehdotusta laadittaessa on tärkeää, että kaikkia yrittäjyyden aloja tullaan kohtelemaan tasapuolisesti, joten maatalouden on sisällyttävä alarajan huojennuksen piiriin.

Yritysten kehittämiseksi ja niiden palvelukyvyn kasvattamiseksi on merkittävää tutkimus- ja kehittämisrahojen tuntuva korottaminen. Yli 100 miljoonan euron lisäys yhdistettynä Tekesin myöntövaltuuksien lisäämiseen antaa merkittävää tukea yrityksille yhä kansainvälistyvämmässä ympäristössä. Pk-yritysten osaamisen vahvistaminen teknologiavarojen kohdentamisella ja teknologia-asiamiesten määrän lisäämisellä ovat aluepoliittisesti järkeviä toimenpiteitä.

Arvoisa puhemies! Kunnat toteuttavat ihmisten tarvitsemista peruspalveluista valtaosan. Viime vuosina kuntien mahdollisuudet palveluiden laadukkaaseen järjestämiseen ovat heikentyneet. Ensi vuoden budjettiesitys tuo käänteen vallinneeseen menoon. Esitys vie meitä kohti vakaampaa kunta—valtio-suhdetta. Tuloveron kevennyksien kunnille aiheuttama tulojen menetys korvataan täysimääräisesti. Kuntien valtionosuuksia korotetaan 140 miljoonalla eurolla ja indeksitarkistukset toteutuvat 75-prosenttisesti aikaisemman 50 prosentin sijasta. Se tuo kuntien kassaan lähes 100 miljoonaa euroa. Näiden myönteisten toimenpiteiden toteutuksesta huolimatta kuntatalous on ennustettu alijäämäiseksi. Toivottavaa on, että yrittäjyyden kehitysedellytysten parantuminen ja maakuntien kehittämisrahojen lisääminen tukevat osaltaan kuntien verotulojen kehitystä.

Perhepolitiikassa suunta muuttuu. Selkeimmin se näkyy, kun lapsilisää korotetaan kahdeksan vuoden leikkausten ja nollalinjan jälkeen. Korotus on kuitenkin määrältään pieni, ja sillä menneiden vuosien leikkautumiset eivät tule korjatuksi. Korotus kohdistuu vain ensimmäiseen lapseen sekä yksinhuoltajaosuuteen. Se on kuitenkin avaus ja suunnan muutos. Tästä on hyvä jatkaa. Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan valtionosuuden myöntäminen ja muut seuraavina vuosina tulevat lapsiperheiden asemaa vahvistavat toimenpiteet kertovat selkeästi suunnan muuttumisesta.

Talousarvioesitys tuo myös kauan kaivattua lisäpanostusta sosiaali- ja terveystoimeen. Perusterveydenhuolto ja vanhustenpalvelut tulevat saamaan lisää varoja. Samoin on laita myös omaishoitotyötä tekevien kohdalla. Näiden määrärahalisäysten lisäksi palvelujärjestelmien rakenteita ja toimintaa kehittäviin hankkeisiin tulevat lisäykset parantavat osaltaan sosiaali- ja terveystoimen toimivuutta.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa on tulonsiirtojen osalta tehty jaottelu niiden kohdentamisesta eri vuosille. On valitettavaa, että pienien eläkkeiden tasokorotus tulee tapahtumaan vasta vuonna 2006. Pientä eläkettä saavat eivät pääse suoraan nauttimaan veronalennuksista. Ainoana lohtuna ensi vuoden budjetissa on se, että indeksikorotus suoritetaan. Se tulee olemaan 6—7 euron luokkaa asuinkunnasta riippuen. Myönteistä pienellä eläkkeellä toimeen tuleville on lisäksi se, että he tulevat hyötymään palvelujen parantumisesta. Myös alhainen inflaatio hidastaa tulokuilun kasvamista heidän osaltaan.

Toisena pienenä puutteena budjettiesityksessä koen sen, että tiemäärärahat jäävät tarvetta alhaisemmalle tasolle. Perustienpitoon kohdistettavat määrärahat riittävät tiestön kunnon säilymiseen nykytasolla, mikäli tuleva vuosi on niin sanotusti normaali. Esimerkiksi viime talvi osoitti sen, että tiestön kunnossapidossa tapahtuu suoranaisia laiminlyöntejä, kun tarpeet ovat varoja suuremmat. Vähänkin poikkeavat olosuhteet aiheuttavat sen, että tiepääoma heikkenee, ja sillä on liikenneturvallisuuden lisäksi vaikutusta myös elinkeinoelämän toimivuuteen. Meidän tulisi tunnustaa itsellemme Suomen pohjoisten olosuhteiden vaikutus tiemäärärahatarpeisiin. Se merkitsee riittävien kunnossapitomäärärahojen lisäksi riittäviä investointivaroja muuallekin kuin Etelä-Suomeen.

Arvoisa puhemies! Mikäli tiemäärärahat tulevat säilymään eduskuntakäsittelyssä esitetyllä tasolla, on meidän ilmeisesti toivotettava onnea suotuisien sääolosuhteiden aikaansaamiseksi.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen ensimmäinen budjetti ottaa vahvan ja rohkean etunojan, jolla se haluaa vauhdittaa talouskehitystä ja luoda pohjaa tulevaisuuden menestykselle tilanteessa, jossa se ei saa apua ainakaan Euroopan alueen talouskasvusta tällä hetkellä. Monet puheenvuorot tässäkin keskustelussa ovat vakuuttaneet Suomen olevan yhä enemmän riippuvainen kansainvälisestä kehityksestä. Siksi on tärkeää ottaa tämä tietoinen riski, joka tarkoittaa valtionvelan absoluuttista kasvua — velka tosin alenee, kun sitä verrataan bruttokansantuotteeseen — ja näin ryhtyä ajoissa tekemään tilaa talouden vahvistumiselle. Nyt meidän täytyy uskaltaa muuttaa linjaa kannustavampaan ja palkitsevampaan suuntaan. Meillä on selkeä tarve pitkäjänteiselle yhteiskuntapolitiikalle, jolla vastataan suhdanteiden heilahteluihin, joita näyttää tulevan yhä tihenevään tahtiin. Tämä kertoo myös globaalin talouden haasteesta: sen ulkopuolelle emme voi asettua emmekä jäädä.

Ensi vuoden budjetin peruslinja muodostuu yhtä aikaa veronkevennyksistä, työllisyyteen satsauksesta sekä peruspalveluista huolehtimisesta. Yhtälö ei ole ainakaan liian helppo. Hallitusohjelmassa asetetut tavoitteet 100 000 uudesta työpaikasta ja työllisyysasteen nostosta 75 prosenttiin neljän vuoden aikana ovat kovia ja vaativat rohkeita ratkaisuja. Tämä talousarvio on hyvä alku näiden toteuttamiselle. Myönnettävä on, että paljon jää vielä tehtävää tulevillekin vuosille, ja aina myös voidaan käydä keskustelua siitä järjestyksestä, missä uudistukset toteutetaan. Mielestäni kuitenkin kuvatunlainen etunoja tällä hetkellä juuri tarvitaan.

Herra puhemies! Työllisyyden kohentumisen kivijalka on yrittäjyyden vahva esiin nosto. Yrittäjyyden politiikkaohjelma on juuri sitä uutta ajattelua, jolle on nyt tilausta. Tällä ohjelmalla halutaan luoda maahan uutta yrittäjäpotentiaalia, kannustaa yrityksiä kasvuun ja kansainvälisyyteen, vahvistaa alueellista yrittäjyyttä, parantaa markkinoiden toimivuutta ja yrittäjyyskasvatusta jne. Yritysverotukseen nyt marraskuussa tulevat linjaukset ovat yksi merkittävistä päätöksistä. Hallituksella on selkeä linja, että yritysverotusta kevennetään ja näin vahvistetaan Suomen verojärjestelmän kansainvälistä kilpailukykyä. Tällä linjalla luodaan vakautta ja ennustettavuutta yrittäjien keskuuteen.

Myös erittäin pitkään korjauslistalla ollut yritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdosten helpottaminen veronhuojennusten kautta, toivon mukaan, toteutetaan ensi vuoden aikana. Itse toivoisin, että se toteutettaisiin jo heti vuoden alusta. Mikroyritysten kasvua helpottamaan otetaan käyttöön arvonlisäverotuksen alarajan liudentaminen. Tämän uudistuksen tulee koskea myös maatalouden piirissä olevia ja sivuelinkeinoja. Verotuksen neutraliteetti ei toteudu, jos perustuotanto jätetään uudistuksen ulkopuolelle. Silloin myös jätettäisiin yksi työpaikkoja luova alue kokonaan käyttämättä.

Budjetissa panostetaan vahvasti myös osaamiseen ja luodaan uutta pohjaa uusille innovaatioille reilun 100 miljoonan euron lisäyksellä tutkimus- ja tuotekehitysvaroihin. Samaan aikaan on ministeri Pekkarisen asettama työryhmä miettimässä, miten teknologiarahoitusta kohdistetaan nykyistä tehokkaammin erityisesti pk-yrityksille ja alueellisesti. Tämä on juuri sitä uudenlaista aluepoliittista ajattelua uusin asein.

Herra puhemies! Maatalouden rahoitus on osin auki. Tiedämme komission välitarkastuksen mukanaan tuomat muutostarpeet mutta emme vielä sitä, mikä tulee ratkaisuksi artikla 141:n kohdalla. On itsestäänselvyys, että neuvotteluratkaisun synnyttyä, toivottavasti reilusti ennen vuodenvaihdetta ja toivottavasti hyvän ratkaisun, saatamme tarvita kuitenkin kansallisia toimia, joilla turvataan viljelijöiden tulokehitys ja taataan korkealuokkainen kotimainen ruuantuotanto. Tähän meillä tässä talossa ja myös hallituksella on oltava yksimielisyys ja vahva tahto. Viljelijät odottavat ja edellyttävät pitkäjänteisyyttä ja ennustettavuutta.

Makeran rahoitustaso jää edelleen valitettavasti liian alhaiseksi. Maatalouden investoinnit tuovat mukanaan ja tullessaan myös sysäyksen niin rakennusalaan kuin kauppaankin. Siksi olisi mielestäni perusteltua, että pääsisimme investoinneissa tasolle, joka vastaa niitä tarpeita, jotka tällä hetkellä eri puolilla Suomea ovat olemassa. Nyt investoinneissa on reilun vuoden viive. Tämä vaikuttaa selkeästi maaseudun työpaikkakehitykseen.

Kuntatalouden osalta voimme olla tyytyväisiä siihen, että veronkevennykset toteutetaan selkeästi valtion kustannuksella. Valtionosuuksia lisätään ja indeksit maksetaan lähes täytenä eli 75-prosenttisesti. Valtio kantaakin näin sille kuuluvan suhdannevastuun. Kuitenkin pieniä pilviä riittää kuntatalouteenkin, kun ennuste kertoo sen olevan miinuksella koko vaalikauden. Tämän on oltava tarkan seurannan kohteena, että kunnat pystyvät tuottamaan ja toteuttamaan peruspalveluvelvoitteensa. Toki kuntien yhteistyöhön ja myös rakenteiden uudistamiseen tarvitaan selkeää viestiä, ja sitä viestiä meidän ministereiltämme on myöskin tullut.

Ne tärkeät uudistukset muun muassa iltapäivähoidon osalta sekä terveydenhoitoon tulevat lisäpanokset ovat ehdottomasti ilon aiheita kuntalaisten keskuudessa. Myös pitkään haluttu uudistus veteraanien kuntoutusmäärärahojen säilyttämisestä edes edellisen vuoden tasolla toteutuu. Tämä mahdollistaa entistä useammat kuntoutuskäynnit ja myös puolisoiden osallistumisen niihin.

Herra puhemies! Uusia liikennehankkeita ei juurikaan aloiteta ensi vuoden aikana. Tämä lisää selvästi paineita tulevien vuosien osalle. Meillä Etelä-Savossa on meneillään merkittävä parannushanke välillä Joroinen—Varkaus Viitostien osalta. Mikkelin eteläpuolisen Viitostien parantaminen ja Savonlinnan liikennejärjestelyt on otettava seuraavien vuosien ohjelmaan, vaikka pätkä kerrallaan, niin kuin tähänkin asti me olemme tottuneet. Myöskään alempiasteisen tiestön kunto ei saa enää tästä huonontua. Saavutettavuus on yksi alueen merkittävistä kehittymisedellytyksistä. Saavutettavuus tarkoittaa niin tiestön, rautatien kuin tietoverkkojenkin osiota. (Puhemies koputtaa) Kaikkia näitä tarvitaan, jotta alueellinen tasa-arvo toteutuu ja pysytään kehityksen pyörässä mukana.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen eduskunnalle antama vuoden 2004 talousarvio on mielestäni hyvä ja tasapainoinen kokonaisuus. Se on myös linjassa keväällä hyväksytyn hallitusohjelman kanssa. Haluan omassa puheenvuorossani keskittyä talousarvion koulutus- ja sosiaalipolitiikkaa koskeviin esityksiin.

Koulutuspolitiikan osalta näen vuoden 2004 talousarviossa erittäin tärkeänä ensimmäisen ja toisen luokan sekä erityisoppilaiden aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämisen, joka siis nyt mahdollistuu kattavampana ja suunnitelmallisempana kuin aikaisemmin. Aamu- ja iltapäivätoiminta luo lapsille turvallisen vaihtoehdon vapaa-ajan viettoon. Paikalla on ammattitaitoisia ja turvallisia aikuisia, jotka ohjaavat lasten toimintaa.

Aamu- ja iltapäivätoiminnalle on myös selkeästi kysyntää. Opetusministeriön tekemän selvityksen mukaan kaksi kolmasosaa vanhemmista kaipaisi apua lasten aamu- tai iltapäivätoiminnan järjestämiseen. Mielestäni yhteiskunnan tulee kantaa vastuuta tapahtuvasta muutoksesta, jossa nuoret lapsiperheet muuttavat kasvukeskuksiin ja menettävät siten vanhempiensa ja sukulaistensa tukiverkoston elämäntilanteessa, jossa ulkopuolista apua, niin läsnäoloa kuin taloudellistakin tukea, tarvittaisiin. Aamu- ja iltapäivätoiminta myös edesauttaa vanhempien työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista.

Toinen lapsiperheitä koskeva tärkeä perhepoliittinen toimenpide on lapsilisien korotus, joka muun muassa yksilapsisille perheille on 10 euroa. Taloudellinen niukkuus korostuu erityisesti ensimmäisen lapsen kohdalla, jolloin vanhemmat ovat usein vielä opiskelijoita tai aloittelemassa työuraansa. Siksi on tärkeää kohdistaa tukea nimenomaan ensimmäiselle lapselle. Yksinhuoltajakorotus ja lapsen hoidon vuoksi osa-aikatyötä tekevälle myönnettävä hoitorahan korotus ja laajennus ovat signaaleja siitä, että hallitus toimii ajassa ja ehdotukset on tehty katsoen yhteiskunnallisia tosiasioita.

Ajassaan toimiva hallitus lisää myös tervetulleesti valtionosuuksia kuntien sosiaali- ja terveyspalveluihin. Nyt satsattava 140 miljoonaa euroa mahdollistaa paremmat palvelut terveyskeskuksissa, sairaaloissa, vanhainkodeissa ja päiväkodeissa. Erityisen tärkeänä näen määräaikaisena työskentelevän henkilöstön työsuhteiden vakinaistamisen. Turvallisuudentunne työpaikan säilymisestä auttaa työssä jaksamista ja elämän suunnittelua.

Arvoisa puhemies! Toinen koulutuspolitiikan osalta mainittava asia on yliopistojen rahoitus, jota siis tullaan lisäämään. Yliopistot ovat kärsineet vakavasta resurssipulasta jo 90-luvulta alkaen, ja tämä kehitys, jossa perusopintokursseista asti opetus on karsittu minimiin, on pysäytettävä.

Innovaatioihin perustuvassa tulevaisuuskehityksessä tutkimustoiminnalle myönnettävät 100 miljoonan euron lisärahat ovat osaltaan takaamassa Suomen kilpailukykyä myös tulevaisuudessa. Toisaalta kilpailukykymme edellytyksenä on laaja-alainen osaaminen ja hyvin koulutettu väestö. Tätä tulee tukemaan talousarvioesityksessä turvattu nuorten työpajatoiminta, joka ehkäisee syrjäytymistä lisäten osallisuutta, kasvattaen nuorten mahdollisuuksia kokea onnistumista ja auttaen siten oman elämän hallinnassa. Yksi syy nuorten työttömyyteen on työkokemuksen puute, ja juuri työpajojen kautta nuorille avautuu mahdollisuus kartuttaa työkokemustaan, jolloin he ovat siten turvatummassa asemassa työmarkkinoilla.

Ilolla tervehdin myös kauan odotettua päätöstä siitä, että veikkausvoittovarat viimein kohdistetaan oikeille tahoille: tieteen ja taiteen edistämiseen sekä nuorisotyöhön. Tieteen rinnalla taide- ja kulttuuripolitiikka ovat tulevaisuuden menestystekijöitä, joiden arvoa usein vähätellään.

Arvoisa puhemies! Vuoden 2004 talousarvio herättää myös muutamia kysymyksiä. Ihmettelen, että hallitusohjelmaan kirjatuille yliopistokeskuksille esitetään ainoastaan pientä koordinointimäärärahaa toimintansa kehittämiseen ja uusien alueellisten osaamispainotusten toteuttamiseen. Koulutus- ja tiedepolitiikka on tunnustettu keskeiseksi vaikutuskanavaksi alueellisesti tasapainoisen kehityksen ja palveluiden turvaamiseksi maan eri osissa. Yliopistokeskukset tarjoavat korkeatasoisia opiskelu- ja tutkimusympäristöjä myös suurimpien kasvukeskuksien ulkopuolisille ympäristöille. Jotta yliopistokeskukset pystyvät toteuttamaan niille asetetut kunnianhimoiset tavoitteet alueellisina vetureina, on alueelliseen kehittämiseen turvattava korvamerkitty hankerahoitus, joka tulisi olla 9 miljoonaa euroa vuositasolla. Tästä hankerahoituksesta tulisi kanavoida jokaiselle kuudelle yliopistokeskukselle 1,5 miljoonaa euroa koordinaatioyliopiston kautta. Suomalaisen koulutusjärjestelmän avainsana on opetuksen laadukkuus, ja olisi kovin erikoista, että yliopistokeskusten osalta tavoitteita asetetaan ja tuloksia odotetaan laadukkuudesta tinkimättä ilman tarkoituksenmukaisia resursseja.

Toinen kysymyksiä herättävä asia on opiskelijoiden asema. Vaikka opiskeluaikojen nopeuttamista ja valmistumisen kannustamista pohtiva työryhmä jatkaakin vielä työtään, olisi mielestäni ollut tärkeää huomioida myös opiskelijat vuoden 2004 talousarviota laadittaessa esimerkiksi opiskelijoiden ateriatuen korottamisella. Opiskelijalounaan enimmäishinnan noustessa olisi myös ateriatukea korotettava niin, että ateriatuen osuus aterian kokonaishinnasta säilyisi nykyisellä tasollaan.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Todellakin hallituksen talouspoliittinen analyysi on verrattain oikea ja, mikä tärkeintä, hyvin realistinen. Suomen Pankkihan joutui tämän vuoden talouden kasvuennustetta alentamaan, toisaalta muistuttamaan myös niistä globaalitalouden ja Yhdysvaltojen talouden kehityksen epävarmuustekijöistä, vaikka tiettyä orastavaa kasvua ja sen kautta sitten Suomenkin talouden paranemisnäkymiä sieltä katsoen on olemassa. Olennaista on totta kai se, että talous- ja finanssipolitiikkaa pitää tehdä ajassa, ja tässä perus-, isossa katsannossa varmasti tämä budjetti nyt vastaa tähän tilannetarpeeseen parhaalla mahdollisella tavalla. Siinä määrin myöskin tällaisia taloutta elvyttäviä elementtejä tästä budjetista voidaan löytää.

Olennainen kysymys kuitenkin, herra puhemies, tietysti on siinä, millä päästään kiinni siihen massiiviseen rakennetyöttömyyteen, joka syö joka vuosi myöskin sitä liikkumavaraa, mitä finanssipolitiikassamme tarvitsisimme. Voidaksemme luoda uusia työpaikkoja kasvun kautta tarvitaan 4 prosentin kasvu. Tänä päivänä lillutaan siellä 2 prosentin pinnassa, ja ensi vuoden näkymät eivät paljon parempia ole, vaikka kasvuennuste yli 2:n menisikin. Tämä vain tarkoittaa sitä, että se noidankehä, joka koostuu rakennetyöttömyydestä ja tulevina vuosina suurten ikäluokkien eläköitymisestä ja toisaalta vähäisestä yrityskannasta, tarkoittaa käytännössä sitä, että tulevina vuosina meillä on yhä vähemmän väkeä tekemässä sitä työtä, mitä sitten tämän huoltosuhteen heikkeneminen maassa tarkoittaa. Yhä vähemmän väkeä tekee työtä, jonka pitäisi tuottaa entistä enemmän. Tämä on sellainen yhtälö, johon pitää hallituksen kaikin mahdollisin keinoin pyrkiä pureutumaan.

Tämän hallituksen onnistuminen ilman muuta tullaan mittaamaan vaalikauden loputtua siinä, miten työllisyyspolitiikassa on onnistuttu, ja silloin tarvitaan kaikki keinot. Tarvitaan ilman muuta täällä paljon esillä olleita aktiivisen työvoimapolitiikan keinoja, mutta ne eivät riitä. Tarvitaan myöskin rakenteellisia uudistuksia. Tarvitaan verotoimia niin yritys- kuin palkkaveropuolella, edelleenkin aktiivista verotason alentamista, koska nyt on koko ajan hyvä muistaa, että EU:n laajentumisen myötä Baltian maat tuossa lähellä ovat myöskin yritysten sijoituspaikkakilpailussa yhä vakavammin varteenotettavia vaihtoehtoja monelle suomalaiselle palvelualan yritykselle. Siitä on nähty nyt jo tavattoman vakavat viestit, ja siinä katsannossa on päivänselvää, että Suomen täytyy voida olla kilpailukykyinen.

Puhemies! Tulee tässä vain pohtineeksi sitä, että onhan meillä Euroopan talousalue, onhan meillä Emu, meillä on Vakaus- ja kasvusopimus, meillä on kyllä vakautta, tiettyä stabiliteettia, mutta erittäin alhainen kasvu, ja tavallaan maanosien välisessä kilpailussa Eurooppaa voisi kutsua vaikkapa laiskaksi, lihavaksi lehmäksi, joka makaa ja märehtii, ja muut, Yhdysvallat ja Aasian maat, menevät kaukana, kirmaavat talouskilpailussa Euroopan edelle. Kyllä silloin pitää hälytyskellojen soida myöskin Euroopan tasolla ja pohtia todellakin, mitkä ovat Eurooppa-tasolla ne keinot, joissa euron odotetut hyödyt tulisivat sitten myöskin hyödyttämään kilpailukykyä nykyistä paremmin.

Sopii kysyä, mikä yhteys tavallaan sitten Emulla ja eurolla on tähän alhaiseen kilpailukykyyn ja matalaan kasvuun. Ne odotukset, joita Emulle ja eurolle asetettiin, eivät ole lähimainkaan tämän vahvan kasvun kautta toteutuneet. Ne valtavat julkisen talouden alijäämät, mitä me tiedämme Saksan, Italian ja Ranskan osalta olevan, ovat merkkejä juuri siitä, minkä kaltaisten ongelmien äärellä koko Eurooppa tänä päivänä on.

Yhdysvaltojen kilpailukyky on perustunut tähän asti ja perustuu edelleenkin siihen, että se on pystynyt käyttämään ict-sektorin, siis informaatio- ja kommunikaatiosektorin, mahdollisuuksia eräällä tavalla sellaisena läpivaikutuksena, geneerisenä vaikutuksena, kaikilla toimialoilla ja saanut sen kautta olennaisesti parempaa tehokkuutta yritystoimintaan ja talouselämään ja myöskin julkiseen sektoriin. Tämä on hyvä myöskin muistaa, että myös julkinen sektori pystyy käyttämään ja tehostamaan toimintaansa, aikaansaamaan todellisia säästöjä sillä, että otetaan käyttöön informaatioteknologian mahdollisuuksia. Tässä mielessä olisi todella hyvä, että Vanhasen hallitus ottaa tämän tietoyhteiskunnan politiikkaohjelman todella vakavasti. Ne sadat miljoonat eurot, mitkä esimerkiksi verohallinto käyttää Suomessa tänä päivänä vanhojen ohjelmien päivittämiseen, ovat todella vuosi vuodelta hukkaan heitettyä rahaa. Sen sijaan pitäisi luoda sellaiset järjestelmät, jotka hyödyttävät paremmin veronmaksajia ja joilla saadaan aikaan hallinnossa todellisia säästöjä. Sama koskee opetussektoria, sama koskee terveydenhuoltoa, koko julkisen sektorin toimintaa. Sieltä saadaan kilpailukykyä ja tuottavuutta myöskin julkiselle sektorille. Tähän koko ict-sektorin uuteen nousuun on syytä ilman muuta myöskin uskoa, ja sen mahdollisuuksiin pitkälle myöskin Suomen tuleva talouden kasvu tulee ilman muuta perustumaan.

Puhemies! Muutama sana tietysti sitten omalta vastuusektoriltani, liikenne- ja viestintäministeriön sektorilta. Onhan tämä äärimmäisen vakava tilanne. Puuttuu viitisenkymmentä miljoonaa euroa siitä, että pysytään tiestön arvon säilyttämisessä edes nykyisellään, eli tarve on siellä 710 miljoonan euron vuotuisen rahoituksen tasossa, kun nyt on varattu noin 550. Tämä on äärimmäisen suuri haaste, ja tähän täytyy nimenomaan uusien rakenteellisten rahoituskeinojen kautta löytää tämän vaalikauden aikana ratkaisu, muutenhan olemme tilanteessa, että tällä vaalikaudella ei tulla aloittamaan yhtään uutta tieinvestointia. Me tiedämme tarpeet kaikissa vaalipiireissä, kaikkien edustajien seutukunnilla on mittavia, perusteltuja hankkeita.

Erityisesti tietysti on nyt hyvä mainita ed. Hurskaisen täällä esiin ottamat Venäjän-liikenteen ongelmat, koska ne ovat kansallisia ongelmia, ne ovat EU-ongelmia. Meillä Suomella on tällainen kymmenen vuoden suhteellinen kilpailuetu EU:n uusiin jäsenmaihin. On hyvä muistaa, että Puolalla, Unkarilla, Baltian mailla on vanhat Venäjän-yhteydet. (Puhemies koputtaa) On vain ajan kysymys, milloin Venäjä, Aasia, löytää ne reitiksi Eurooppaan. Siksi Suomen voidakseen säilyttää asemansa johtavana eurooppalaisena logistiikkamaana kannattaa tarttua tähän todella ja (Puhemies koputtaa) hoitaa rahoituksellisesti sellainen tierahasto, jonne tulee kärsivällistä eläkesäätiörahaa, yksityistä rahaa ja budjettirahaa, EU-rahaa, ja löytää sen kautta kykyä tehdä uusia investointeja.

Lopuksi, puhemies, viranomaisverkon toteuttaminen täysimääräisenä on mitä ajankohtaisin asia nyt viime aikoina esillä olleiden sähkökatkosten vuoksi. Jos ne vain jatkuvat sillä tavoin, kuin niitä nyt on ollut, pelastuspalvelu todella tarvitsee viranomaisverkon, joka ei ole riippuvainen muista verkoista eikä niin riippuvainen sähköhuollosta kuin se tänä päivänä on.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Suurta huolta aiheuttaa se, että hallitus ei lisää perusopetuksen määrärahoja. Ajatellaan, että kun maamme lapset ja nuoret voivat huonosti ja kouluissa on ongelmia, voidaan tilanne korjata helposti lisäämällä resursseja kaikkeen koulussa tapahtuvaan muuhun toimintaan ja muihin palveluihin. Varoja lisätään kalliisiin kuraattori-, psykologi- ym. oppilashuoltopalveluihin, iltapäivätoimintaan jne. Hyvä niin, tarvitsevathan nämä asiat kipeästi lisävaroja. Mutta kritisoin sitä, että yhtään ajatusta varsinaiseen asian ytimeen ei ole haluttu satsata, siihen, mitä varten koulu on olemassa.

Koulun ydinasia, päätehtävä ja olemassaolon tarkoitus on opettaminen. Kun luotaisiin sille mahdollisimman hyvät toimintaedellytykset, joihin kuuluu muun muassa kohtuulliset ryhmäkoot, tarve kalliisiin erityispalveluihin pienenisi takuuvarmasti. Kun satsattaisiin opettajan ja oppilaan väliseen vuorovaikutukseen, vahvistettaisiin ja parannettaisiin sitä, olisi se sitä halpaa varhaista puuttumista, josta kaikki ovat aiemmin puhuneet ja johon yhteinen hyväksyntä on kohdistunut.

Kun oppilaita on luokassa yli 30 ja oppitunnin pituus 45 minuuttia, voi helposti laskea, että kukin oppilas saisi teoriassakin vain minuutin opettajan henkilökohtaista aikaa ja huomiota. Se ei riitä, kun ajattelee, kuinka moninaiset oppilaiden tarpeet ovat ja jokainen haluaa ja tarvitsee yksilöllistä kohtelua.

En ole vakuuttunut siitä, että päättäjillä olisi tällä hetkellä kaikki tieto nykyajan lasten ongelmista ja keinoista ennaltaehkäistä mahdolliset tulevat ongelmat. Eipä se tieto ainakaan hallituksen budjettiehdotuksesta säteile. Nyt kun ikäluokat ovat pienenemässä, vaikka pääministeri Vanhanen arvovallallaan toisin yrittää vaatiakin, olisi mahdollisuus ja varaa tehdä viisaita päätöksiä.

Arvoisa puhemies! Pienten koululaisten yksinäiset iltapäivät ovat jo joitakin vuosia puhututtaneet ja huolestuttaneet päättäjiä ja vanhempia ja kauhistuttaneet jopa ulkomaalaisia. Hyvä, että saamme nyt lakiesityksen pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnasta. Viime kaudella muistan erään johtavan asiantuntijan kertoneen, että jo kymmenen tunnin yksinolo viikossa aiheuttaa lapselle ongelmia. Hyvää tarkoittavat asiat voidaan kuitenkin vesittää puutteellisilla tai ajattelemattomilla lakiesityksillä. Tie kadotukseen on kivetty hyvillä aikomuksilla.

Suurimpina ongelmina uudessa laissa on nähty asiakasmaksukatto, joka on 60 euroa. Nykyisin asiakasmaksut vaihtelevat suuresti 0—140 euron välillä ja kyseinen 60 euron summa on vain keskimääräinen hinta nykyisistä kustannuksista. Esimerkiksi Vantaalla seurakunnat arvioivat kuluiksi 290 euroa kuukaudessa. Maksukatto voi tuntua ensin hyvältä ajatukselta, pysyväthän keskituloisten perheiden maksuosuudet kohtuudessa, mutta kun asiaa tarkastellaan toiminnan järjestäjän näkövinkkelistä, asia mutkistuu. Kaavailtu maksukatto on varsin matala. Se ei riittävästi tue kuntien mahdollisuutta järjestää laadukasta toimintaa. Silloin maksukatto saattaa kääntyä itseään vastaan. Laadukas iltapäivätoimintatarjonta vähenee, ja se ei vastaa perheiden tarpeita.

Kuntien saama valtionosuus ei tule riittämään tarvittavaan tuntimäärään. Valtionosuus riittää kyllä kolmen tunnin iltapäivätoiminnan ajaksi päivässä, mutta perheillä on erityisesti kaupunkimaisissa kunnissa todellinen tarve pidempään iltapäivätoimintaan pitkien työpäivien ja työmatkojen vuoksi. Maaseutumaisissa kunnissa aamu- ja iltapäivätoiminnan tarve on vähäisempää. Tämä saattaa johtaa siihen, että palvelujen tuottaja kituuttelee ensin julkisilla varoilla kolmen tunnin verran ja sen jälkeen parin tunnin ajan toimii täysin yksityisenä yrityksenä ja saattaa rahastaa asiakkailta minkälaiset hinnat tahansa kompensoidakseen heikon julkisen avustuksen. Maksukatto ja hallituksen myöntämät riittämättömät rahat aiheuttavat siis päinvastaisen vaikutuksen kuin oli tarkoitettu.

Toinen asia, johon liian vähäiset budjettivarat kohdistuvat, on perusopetus. Kuntien rahoitustilanne kiristyy. Moni kunta, esimerkiksi Espoo, aikoo ottaa varoja iltapäivätoimintaansa perusopetuksen rahoista, koska uusien velvoitteiden valtionosuuksia ei ole mitoitettu oikeiden, todellisten kustannusten mukaisesti. On hyvä muistaa, että koulujen perinteiset kerhotunnit ovat paras tapa toteuttaa iltapäivätoimintaa. Kerhot tukevat ja syventävät lapsen opetussuunnitelmien mukaista oppimista. Ne tukevat lapsen koulunkäyntiä. Kerhotuntien elvyttäminen ei vaadi uutta hallintoa, ei uutta organisaatiota, ja niitä pitävät varmasti koulutetut ammattilaiset.

Arvoisa puhemies! Kaikkein kummallisin ja epäoikeudenmukaisin rahanjako on tiemäärärahoissa. Tiemäärärahat jaetaan tasaisesti ympäri maatamme aluepoliittisista, jopa työllisyyssyistä. Pitäisi saada enemmän painoa sille, missä tarvitsijat ovat. Tiet pitää rakentaa tarpeen eikä muun syyn, esimerkiksi työvoimapoliittisten syiden, vuoksi.

Yksi tiehanke on saanut lähes koulukiusatun aseman: Uudellamaalla Kantatie 51, joka on saanut odottaa vuoroaan ainakin toistakymmentä vuotta. Tilanne on paha liikenteen sujuvuuden kannalta. Liikenne seisoo säännöllisesti joka päivä aamuin illoin, ja viikonloppuisin käyttäjämäärät hipovat maan huippua. Vaikka hallitus väittääkin tuntevansa kyseisen tien ongelmat, ei parannusta siitä huolimatta luvata. Uusmaalaisella liikenneministerillä ja valtiovarainvaliokunnan (Puhemies koputtaa) liikennejaoston puheenjohtajalla luulisi olevan voimaa viedä asia päätettäväksi, jos vain tahtoa löytyisi.

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, ettei löydy.

Arto  Satonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Vuoden 2004 budjettiesitys on perusrakenteeltaan vallitsevaan taloudelliseen suhdannetilanteeseen sopiva. Lievä velkaantuminen on perusteltua kotimaisen kysynnän turvaamiseksi. Erityisesti toteutettavia tuloveronalennuksia on syytä tervehtiä lämmöllä. Ne ovat jatkoa Lipposen—Niinistön hallituksen talouspolitiikalle ja ovat mitä kokoomuslaisinta politiikkaa. Kuten jo ennen vaaleja sanoimme, alentamalla tuloveroa kaikissa tuloluokissa tasaisesti saadaan parhaiten dynamiikkaa talouteen ja turvataan siten hyvinvointivaltion rahoituspohjaa. On hienoa huomata, että meidän viestimme on mennyt perille.

Kunnallisverotuksessa tehtävän ansiotulovähennyksen korotus parantaa työnteon kannattavuutta erityisesti matalapalkka-aloilla, minkä vuoksi se on myös oikeaa politiikkaa. Veropolitiikan osalta hallitus ansaitsisi siis pelkkää kiitosta, ellei yritysverotukseen jatkuvasti maalailtaisi uhkia suomalaisten yrittäjien ja siten myös työntekijöiden taivaalle. Jatkuva epävarmuus siitä, miten yhtiöveron hyvitysjärjestelmä tulee muuttumaan, on jo pelottanut monen yrittäjän nostamaan rahojaan ulos yrityksestä. Pitäisi toimia aivan päinvastoin. Hallituksen pitäisi kannustaa siihen, että yrittäjä sijoittaa omaan yritykseensä. Pääministeri on luvannut sukupolvenvaihdoksiin veronhuojennuksia vielä siten, että ne toteutetaan vuoden 2004 aikana. Siitä lupauksesta tulee pitää kiinni, sillä aikaa ei ole tuhlattavaksi.

Arvoisa puhemies! Siitä huolimatta, että budjetin loppusumma on oikeassa suuruusluokassa ja veropolitiikka pääosin oikealla linjalla, sisältyy budjettiin monia kohtia, joissa olisi viisaampaa tehdä toisenlaisia arvovalintoja.

Hallitusohjelmassa luvataan ensimmäistä ja toista luokkaa käyville oikeus aamu- ja iltapäivähoitoon. Tämä lupaus on nyt vesitetty, kun oikeudesta on luovuttu ja hankkeelle on myönnetty vain 20 miljoonan euron määräraha. Tämän määrärahan suuruudesta osuvimman kommentin on antanut kunta- ja alueministeri Hannes Manninen, joka Opettaja-lehdessä 12.9. totesi, että tällä summalla ei saada aikaan kattavaa ja laadukasta toimintaa, koska summan pitäisi olla vuositasolla noin kymmenen kertaa suurempi. Minun käsitykseni hallituksen esityksestä ei kuitenkaan ole aivan yhtä pessimistinen kuin ministeri Mannisen.

Hallituksen esitykseen liittyy kuitenkin paljolti ongelmia, ja niitä mielestäni ed. Vahasalo ennen minua kuvasi varsin hyvin. Tarkoitan siis ongelmia liittyen maksukattoon ja siihen, että valtionosuus ei ole riittävä. Vaarassa on, että iltapäivätoiminta jää toteutumatta monissa kunnissa, joissa sitä ei vielä ole, tai että se tullaan rahoittamaan perusopetuksen muutenkin niukoista määrärahoista. Niin tai näin, joka tapauksessa silloin syödään lasten pöydästä. Tulen tekemään asiasta määrärahan korotusesityksen.

Hallitus on päättänyt budjettiesityksessään käydä myös autoilijan kukkarolla. Auton käyttömaksun korottaminen 10 eurolla tapahtuu samaan aikaan, kun perustienpidon määrärahoja kiristetään. Ei budjettia tehtäessä ainakaan tienkäyttäjiä ole ajateltu muuta kuin maksumiehen rooliin.

Opiskelijat hallitus on myös unohtanut. Ei ole hallitusohjelman lupaamaa korotusta opintososiaalisiin etuuksiin eikä edes tarkistuksia heikennyksiin, kuten aterian hinnan korotukseen. Ateriatuen nostaminen on vähintä, mitä voidaan tehdä . Opintotuen osalta Kannustava opintotuki -muistion pohjalta olisi jo voitu ryhtyä toimeen eikä piiloutua lisäselvitysten taakse.

Lopuksi, arvoisa puhemies, mielestäni jokaisen vastuullisen päätöksentekijän velvollisuutena on myös kertoa, mistä aikoo vaatimansa lisämenot rahoittaa. Oma linjaukseni on se, että esittämiini määrärahan korotuksiin voi rahaa löytää budjetin sisältä työministeriön aktiivisen työvoimapolitiikan lohkolta. Siellä ovat hallituksen merkittävät lisäpanostukset, eivät lasten ja nuorten etuuksien kohdalla.

Toki aktiivisia työvoimapoliittisia toimia tarvitaan tiettyyn rajaan asti. Hallitus on kuitenkin päättänyt nostaa kansallisella rahoituksella järjestettyyn työvoimapoliittiseen koulutukseen osallistuvien määrää 5 500:lla jo entisen 68 500:n lisäksi. Tämä lisäkouluttaminen maksaa 28 miljoonaa euroa. Lisäpanostuksia on mahdoton perustella edes kasvaneella työttömyydellä. Kurssitettavien määrän ennallaan pitäminen riittäisi siihen aivan hyvin. Silloinkin kurssille pääsevät kaikki ne, joille sillä on työllistymisen kannalta oikeasti merkitystä. Viime kädessä työllistymisessä on kyse työn kohdannosta ja työnteon kannattavuudesta. Pelkällä kurssittamisella työttömyyttä ei poisteta, ei, vaikka sitä tehtäisiin kuinka paljon. Aktiivisen työvoimapolitiikan lisäpanostukseen esitetyt rahat käytetään mielestäni paljon paremmin satsaamalla ne lasten ja nuorten koulutukseen ja iltapäivätoimintaan. Tässä suhteessa oma arvomaailmani poikkeaa hallituksen linjasta.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Vanhasen työn, yrittäjyyden ja yhteisvastuun hallituksen ohjelman toteuttaminen näkyy jo selkeästi sen ensimmäisessä talousarvioesityksessä. Opposition taholta on täällä monissa puheenvuoroissa syytetty keskustaa siitä, etteivät kaikki vaalilupauksemme näy tässä talousarvioesityksessä. On aivan selvää, etteivät kaikki yhden puolueen vaalilupaukset mahdu edes kolmen puolueen hallitusohjelmaan eivätkä neljäksi vuodeksi tehdyn hallitusohjelman kaikki hyvät asiat heti ensimmäisen vuoden talousarvioesitykseen. Muutos ei tapahdu kuin kahvasta kääntämällä, vaan askel askeleelta.

Puolessa vuodessa on jouduttu myös toteamaan taantuman jatkuminen ja talouskasvuennustetta on jouduttu kuluvana vuonna jo useaan otteeseen alentamaan. Myös vientiyritysten irtisanomiset ja irtisanomisvaroitukset ovat olleet kylmä suihku ajatellen hallitusohjelman työttömyydenalentamistavoitetta. Sen vuoksi jo kevään lisäbudjetissa toteutettiin nopeasti tuloverotuksen alentaminen, mitä jatketaan ensi vuonna. Veroratkaisulla yritetään heti alkuunsa nujertaa orastava työttömyyden uusi kasvu.

Itse puhuin vaalikentillä en niinkään tämän tuloveronalennuksen puolesta, vaan enemmän elintarvikkeiden arvonlisäveron alennuksen puolesta, jos alennusvaraa ylipäätänsä on, mutta täytyy uskoa talousviisaita, jotka ovat todenneet, että kuitenkin työllisyyden kannalta tämä tuloveronalennus on nyt kiireesti toteutettava, ja onhan se tietysti kansainvälisen verokilpailunkin kannalta tärkeä asia. Mutta mielestäni silti, jos varaa löytyy vaalikauden lopussa, ei elintarvikkeiden arvonlisäveron alennustakaan pidä kokonaan unohtaa. Sen voisi toteuttaa esimerkiksi Sailaksen työryhmän mukaisena ensi vaiheessa 14 prosenttiin.

Hallitusohjelmassa on keskeistä yrittäjyyden edistäminen tekeillä olevan yrittäjyysohjelman mukaisesti. Ensi vuonna toteutetaan jo arvonlisäveron alarajan joustavoittaminen, mikä kannustaa aivan pieniä yrityksiä palkkaamaan lisätyövoimaa ja taatusti vaikuttaa myönteisesti työllisyyskehitykseen. Myös sukupolvenvaihdosten verotusten kevennyksillä pyritään pysäyttämään yrittäjien väheneminen. Sekin toteutetaan jo ensi vuonna puhumattakaan siitä, mitä tähän yrittäjyysohjelmaan sitten laajempia asioita tulee. Varmaan vaalikauden aikana niitä toteutetaan ja aiotaan toden teolla pk-yrittäjyyteen panostaa. Pk-yrittäjistähän on viime kädessä kiinni tämän maan työllisyys. Ensi vuoden budjetti on kuitenkin hyvä alku parempaan suuntaan tässäkin suhteessa.

Ensi vuoden talousarviossa on myös jo selvästi merkkejä aluepolitiikan muutoksesta, ei kovin suuria mutta kuitenkin. Maakuntien kehittämisrahaa lisätään. Myös teknologia- ja tutkimusrahoitusta lisätään, ja ministeri Pekkarinen, joka hetki sitten oli vielä täällä salissa, on käynnistänyt selvitystyön, jolla t&k-rahoitusta alueellistettaisiin ainakin joiltakin osin. On aivan selvää, että ei sitä voi koko potin osalta tehdä, mutta tästä on vuosia täällä puhuttu, eikä mitään ole tapahtunut. Nyt se varmaan pannaan toimeksi. Myös valtionhallinnon alueellistamista jatketaan. Tästä on toki annettava edellisellekin hallitukselle tunnustus, että työ on käynnistynyt, mutta työ jatkuu. Tämä on aluepolitiikan kannalta myös tärkeä asia.

Kuntatalouteen täällä on puututtu monissa puheenvuoroissa. Oppositio on moittinut erityisesti mielestäni yllättävänkin paljon budjetin kuntatalousosaa. Tosiasia on kuitenkin se, että indeksitarkistukset tehdään nyt 75-prosenttisesti. Muistaakseni kolmena vuonna Niinistön budjeteissa oli vain 50 prosentin indeksitarkistus. 75 on kuitenkin enemmän, se on käänne parempaan suuntaan. Myös tuloveronkevennyksistä kunnille aiheutuvat menot korvataan nyt täysimääräisesti. Tätäkään ei ole aiemmin toteutettu. Valtionosuuksiakin lisätään, mutta kaikesta huolimatta se on myönnettävä, että kuntatalous säilyy kireänä johtuen tietysti siitä, että kuntien verotulot eivät ole riittävät. Harkinnanvaraisiin avustuksiinkin on budjetissa jonkin verran lisäystä edellisvuoteen, että voidaan näitä aivan heikoimmassa asemassa olevia kuntia auttaa, ei tosin kovin suurta lisäystä, mutta kuitenkin. Eli kyllä tähän kuntatalousosaan täytyy olla tyytyväinen näissä tilanteissa.

Budjetissa muistetaan nyt myös lapsiperheitä sekä lapsia ja nuoria. Lapsilisien korotus ei ole suuri, mutta kuitenkin korotus monen vuoden jälkeen. Kotihoidon tuen korotusta ei ollut varaa vielä tähän budjettiin sisällyttää, mutta seuraavana vuonna on senkin vuoro. 1. ja 2. vuosiluokan oppilaiden aamu- ja iltapäivätoiminta käynnistetään. Myös esiopetuksen oppilaille annetaan, muistaakseni ensi vuoden elokuun alusta, maksuton kuljetus, jos se matka on yli 5 kilometriä tai voi olla lyhyempikin, jos se on vaarallinen. Nuorison kansalaistoimintaa tuetaan, työpajatoimintaa vakinaistetaan ja ennalta ehkäisevää huume- ja päihdetyötä tehostetaan, eli lapsiin ja nuoriin on satsattu. Tietysti tästä on sitten seurauksena, että eläkeläiset joutuvat odottamaan. Kansaneläkkeen korotus tapahtuu myöhemmin. Nyt on vain indeksitarkistuksen vuoro.

On aivan selvää, että meidän jokaisen edustajan kannalta, oman alueen kannalta ja yleisemminkin kaikissa budjeteissa on myös aina puutteita. Mielestäni tierahojen riittämättömyys on tämän budjetin ehkä suurin puute. Perustienpitoon meillä pitäisi olla varaa satsata enemmän. Kuten täällä muun muassa ed. Laukkanen aiemmassa puheenvuorossaan totesi, täytyisi näitä rahoitusjärjestelmiä ja -malleja luoda jopa aivan uudenlaisia. Nykyiset tierahat eivät yksinkertaisesti riitä tiestön kunnon ylläpitoon. Yksityisteihin on satsattu kyllä sama määrä kuin aiemmin.

Myös maatalousrahoituksen osalta, arvoisa puhemies, (Puhemies: 7 minuuttia, arvoisa edustaja!) lopussa toteaisin, että näiden neuvottelujen osalta se tilanne on auki, mutta uskon, että budjetin käsittelyn yhteydessä voidaan myös maatalouselinkeinon rahoitusasiat hoitaa.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Herra puhemies! Työllisyysasteen nostaminen on hallituksen ohjelmassa asetettu keskeiseksi tavoitteeksi. Toistaiseksi ei ole näköpiirissä, että hallitus onnistuisi tavoitteessaan lisätä työllisten määrää 100 000 henkilöllä. Tämän hallituksen aikana työllisten määrä on nimittäin laskenut 10 000 henkilöä verrattuna viime vuoden vastaavaan ajankohtaan. Tätä taustaa vasten onkin vastuutonta politiikkaa joka vuosi velkarahalla lisätä pysyväisluonteisia menoja, niin kuin hallitus nyt aikoo tehdä. Hallituksen velkamyönteisyyttä osoittaa budjettiesityksen lisäksi myös viime viikolla julkisuuteen tullut valtiovarainministeriön esitys siitä, että Suomen Pankin kantarahastosta, siis eräänlaisesta vararahastosta, tilitettäisiin valtiolle 741 miljoonaa euroa.

Viime viikolla Suomen Pankin pääjohtaja Matti Vanhala varoitti myös velkaelvytyksen riskeistä. Talous ei välttämättä lähdekään nousuun eikä kotimaisella kysynnällä saavutetakaan toivottua työllisyyskehitystä. Hän otti kantaa myös hyvinvointivaltiomme rahoitukseen ja vääjäämättä edessä oleviin rakenteellisiin uudistuksiin, joihin on pakko ryhtyä, kun resurssit eivät yksinkertaisesti riitä ja rahoituspohjakin uhkaa pettää.

Arvoisa puhemies! Kun Itä-Euroopan maat liittyvät Euroopan unioniin, taloutemme ja työmarkkinamme ovat ennenkokemattomien haasteiden edessä. Hallituksen päähuomio EU:n laajenemisessa on kuitenkin ollut pelkästään siinä, että suomalaiset voivat käydä Virossa ostamassa halvempaa alkoholia. Tosiasiassa osa suomalaisista on jo vuosikaudet käynyt ostamassa alkoholia Virosta.

Kun sallittu tuontimäärä Viron EU-jäsenyyden myötä lisääntyy, on odotettavissa lyhytaikainen, näin näkisin, Viron-matkailun vilkastuminen. Tuskinpa kuitenkaan merkittävä osa kansalaisista aikoo jatkossakaan kotipaikkakunnan ohella ostaa alkoholijuomia Viron-matkoillaan. Sen sijaan uskon, että sieltä kotialkosta ostaminen tulee vääjäämättä lisääntymään, kun alkoholin hinta laskee. Minkä takia hallitus ei nähnyt mahdolliseksi ensin odottaa kokemuksia Viron EU-jäsenyyden vaikutuksista alkoholin myyntiin Suomessa ja ryhtyä vasta sen jälkeen toimenpiteisiin, jos niihin on aihetta?

Auton omistaville kansalaisille ensi vuoden budjettiesitys on pettymys. Auton käyttömaksua korotetaan, ja kuitenkin määrärahat tiestön kunnostamiseen ja kunnossapitoon ovat entistä niukemmat. Oppositiossa ollessaan keskusta nimenomaan piti suurta melua alemman tieverkon kunnossapidosta. Nyt hallituspuolueena keskusta on valmis hyväksymään budjetin, jossa määrärahojen puute pakottaa jopa muuttamaan huonokuntoisia asfalttiteitä takaisin sorapintaisiksi. Keskustan ryhmäpuheenvuorossa todettiin, että toimiva tie- ja rataverkko on toimivan yhteiskunnan ja elinkeinoelämän ehdoton edellytys. Vanhasen hallitus on kuitenkin esittämässä nyt budjettia, jossa ei ensi vuodelle ole euroakaan määrärahaa elinkeinoelämän kannalta erittäin keskeisen E18-tien rakentamiseen. Tässäkin asiassa hallituksen puheet ja budjettikirjan luvut ovat keskenään ristiriidassa.

Arvoisa puhemies! Yritysten kilpailukyvyn säilyttäminen ja parantaminen ovat avainasemassa, jos hallitus tosiaan tavoittelee hallitusohjelmassa luvattua työllisyyden parantamista. Tällä hetkellä yritys toisensa jälkeen on alkanut siirtää toimintojaan jo Suomenlahden yli Baltian maihin. Naapuriemme lisäksi myös Kaukoidän maat näyttävät houkuttelevan yrityksiämme halvemmilla tuotantokustannuksilla ja ennen kaikkea niillä suurilla markkinoilla.

Jos yrittämisen edellytykset puuttuvat, ei meillä kohta ole koulutettuja osaajiakaan eikä nykyisen kaltaisen sosiaaliturvamme rahoittajia. Jos töitä ei ole, on äärimmäisenä uhkakuvana Suomen jääminen EU:n syrjäkolkaksi, pääosin vanhusten ja työkyvyttömien asuttamaksi maaksi. Tähän asti työikäinen väestö on muuttanut maassamme, mutta tulevaisuudessa muuttomatka saattaa yhä useammalla suomalaisella suuntautua maamme rajojen ulkopuolelle.

Herra puhemies! Kotimaisen elintarviketuotannon säilyttäminen ja säilyminen on vaakalaudalla EU:n itälaajenemisen myötä. Tänä syksynä ovat katkolla 141-artiklan mukaiset Etelä-Suomen kansalliset maataloustuet. Ne neuvottelut ovat vielä pahasti kesken, ja tuen maksuvaltuus loppuu tämän vuoden lopussa. Budjettiesityksestä päätellen ministeri on jo luopunut toivosta päästä maamme kannalta myönteiseen lopputulokseen, koska pääluokasta ei löydy rahoitusta tukien maksamiselle. Jos tarkoitus on löytää tarvittavat rahat lisäbudjettiin, se on mielestäni huonoa neuvottelutaktiikkaa. Tällä hetkellä varsinaisessa budjettiesityksessä pitäisi olla varattuna riittävästi euroja tuen maksamiseen maksuvaltuuden enimmäismäärän mukaan. Sillä me osoittaisimme maataloutemme todellakin olevan vaakalaudalla, mikäli kansallisen tuen maksuvaltuutta EU:lta ei heru.

Baltian maiden liittyminen Euroopan unioniin on siis suuri haaste paitsi muutoin meille myös sisäisen turvallisuutemme säilyttämiselle, kun ihmisten ja tavaroiden vapaa liikkuminen maittemme välillä tarkoittaa vääjäämättä myös rikollisuuden ja rikollisten liikkumista maasta toiseen. Vaalikampanjan aikana kaikki hallituspuolueet puhuivat poliisien määrän lisäämisestä ja kantoivat huolta kansalaisten turvallisuudesta. Nyt tämä hallitus on antanut budjettiesityksen, joka on käsittämättömän löysä ja käsittämättömän heikko juuri tällä sektorilla. Poliisin nykyresursseilla kansalaisten lähiympäristön turvallisuus EU:n itälaajenemisen jälkeen ei ainakaan parane. Tämä puolestaan vaikuttaa pitkälti meidän koko yhteiskuntamme tulevaisuuteen.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käydyssä keskustelussa esitetystä varovaisesta kritiikistä huolimatta rohkenen sanoa, että hallituksen talousarvioesitys on kokonaisuutena ajatellen kestävällä pohjalla. Kaikkia toiveita ei ole voitu toteuttaa, mutta suunta on oikea.

Tätä budjettia laadittaessa kansantalouden näkymät ovat hyvin haastavat. Kansainvälinen taantuma jatkuu ja vaikuttaa väistämättä myös Suomeen. Budjetin tavoitteena onkin omilla toimilla laittaa Suomen pyörät taas pyörimään. Siksi on tärkeää, että esityksen finanssipoliittinen linja tukee kotimaista kysyntää. Linjana on myös työn verotuksen rakenteellinen keventäminen. Tuloveronkevennykset tuntuvat kaikkien palkansaajien pussissa. Tavoitteena veronkevennyksillä on lisätä kansalaisten ostovoimaa ja edistää kotimaista kysyntää ja työllisyyttä.

Tavoitteena on myös turvata kuntatalouden perusta ja sitä kautta peruspalveluiden hyvä taso. Erityisesti terveydenhoidon lisätarpeisiin varaudutaan, mutta lähivuosina on varauduttava myös yhä suurempiin terveydenhoidon menoihin. Aivan sama koskee vanhustenhoitoa, jonka tarve tulee Suomessa kasvamaan nopeasti.

Eurooppalaisessa mittapuussa valtiontalous kestää kyllä vertailua. Vaikka absoluuttisesti velkaa otetaankin ensi vuonna lisää, valtionvelka kuitenkin lievästi alenee ensi vuonnakin suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Arvoisa puhemies! Hallituksen linja on, että vuoden 2004 budjetissa pääpaino on työllisyyttä ja yrittäjyyttä vahvistavilla ratkaisuilla, mutta myös lapsiin, nuoriin ja perheisiin panostetaan entistä enemmän. Tämä on hyvä suunta. Esimerkiksi lapsilisiä korotetaan ensimmäistä kertaa miesmuistiin tai ainakin nuoren miehen muistiin. Myös lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan varoja lisätään.

Tulonsiirtojen lisäksi täytyy pitää huolta siitä, että yhteiskunnan apua saavat ne lapset ja nuoret, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat. Siksi talousarviota laadittaessa on pidettävä huolta muun muassa siitä, että lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon rahat riittävät. Myös nuorisotyöttömyyden kimppuun on käytävä ripeästi, ja niin tehdään.

Yrittäjyyttä tukevia ratkaisuja valmistellaan. Pienimpiä yrityksiä helpottaa arvonlisäveron porrastus, mutta muitakin toimenpiteitä tarvitaan. Niitä on valmisteilla ja niitä on luvassa.

Itse paljon nuorisotyötä tehneenä olen hyvin iloinen siitä, että nuorisotyön määrärahat viimeinkin nousevat. Panostukset lapsiin ja nuoriin ovat panostuksia tulevaisuuteen. Nuorisotyön koko kenttä on hyvin tyytyväinen siihen, että valtion tulo- ja menoarviossa vuodelle 2004 siirrytään hallitusohjelman mukaisesti toteuttamaan eduskunnan yksimielisesti aikanaan säätämää lakia Veikkauksen tuoton jaosta. Tuotonjakolain mukaanhan nuorisotyölle osoitetaan Veikkauksen tuotosta 9 prosentin osuus. Tämä pysäyttää nuorisotyön määrärahoissa pitkään jatkuneen lasku- ja leikkaussuuntauksen ja tuo kauan kaivattuja lisäresursseja. Nuorisotyöhön budjetin mukaan tulee käytettäväksi lisää varoja noin 8 miljoonaa euroa. Esimerkiksi nuorisojärjestöjen valtionavut kasvavat. Harmillista kuitenkin on, että lisävaroja ei osoiteta kunnallisen nuorisotyön tukemiseen. Tältä osin budjettiesitys kaipaa korjailua.

Lapsi- ja nuorisotyön kannalta olisi ollut linjakasta, että hallitusohjelmassa päätetty lapsiasiamiehen viran perustaminen toteutuisi jo ensi vuonna. Tämän ei pitäisi olla kustannuskysymys. Eduskuntaryhmien olisi hyvä päästä jatkoneuvotteluissa sopuun asiassa.

Opiskelijoiden aseman parantamisesta ei näy toivottuja merkkejä ensi vuoden budjetissa. Ensin on odotettava, minkälaisia esityksiä asiaa pohtiva selvitysmies tekee opintotuen uudistamiseksi. Siitäkin huolimatta olisi perusteltua, että opintotuen ateriatukea nostettaisiin. Ateriatuki menee taatusti tarpeeseen, opiskelijan jokapäiväiseen ruokailuun. Monelle opiskelijalle ateriatuen avulla turvataan päivän ainoa täysipainoinen ateria. Kustannusten nousun johdosta aterian hinnat ovat nousussa. Kohtuullista olisi, että samoin toimitaan myös ateriatuen osalta. Viimeinen merkittävä uudistus ja parannus opintotukeen on tehty kymmenisen vuotta sitten Ahon hallituksen aikana.

Ympäristön kannalta on hyvä, että öljyntorjuntavalmiutta parannetaan. Väylänhoitoalus Seili ja kaksi Tursas-luokan vartioalusta perusparannetaan, jotta ne kykenevät torjumaan ympäristövahinkoja talviolosuhteissa. Myös uuden monitoimijäänmurtajan tilausta valmistellaan. Vesistöjen kuormitusta pyritään pienentämään ja erilaisiin ympäristön tilaa parantaviin hankkeisiin panostetaan. Uusmaalaisena esimerkkinä voi mainita Tuusulanjärven kunnostuksen toisen vaiheen. Se voidaan aloittaa, koska valtion budjetissa on siihen tulossa 100 000 euron aloitusraha. Tuusulanjärven kunnostus vaatii paljon aikaa, mutta on hienoa, että valtiokin on näissä talkoissa mukana.

Myös panostuksia uusiutuvan energian käyttöön lisätään. Energiatukeen on varattu 27 miljoonaa euroa. Lisäystä vuoteen 2002 on lähes 10 miljoonaa euroa. Onkin toivottavaa, että uusiutuvan energian hankkeita lähtee runsaasti liikkeelle eri puolilla Suomea. Se tuo maahan työtä ja auttaa myös Suomea saavuttamaan Kioton ilmastosopimuksen velvoitteita.

Yhteismäärältään 1 060 miljoonan euron asuntorahoitusvaltuuksilla mahdollistetaan noin 10 000 uuden vuokra- ja asumisoikeusasunnon tuottaminen. Uutena keinona otetaan käyttöön lainatakaukset. Jotta asetettuihin tavoitteisiin päästään, on hallituksella oltava valmius kehittää aravajärjestelmää edelleen. Asuntopolitiikka on kuitenkin nähtävä kokonaisuutena. Esimerkiksi Uudellamaalla pientaloasuntojen tai tonttien kysyntä ja tarjonta eivät juurikaan kohtaa. Odotankin hallitukselta ripeitä toimia asuntomarkkinoiden ongelmien korjaamiseksi.

Arvoisa puhemies! Vaikka talousarvioesitys ansaitsee kokonaisuutena hyvän arvosanan, on yhteiskunnassamme vielä lukuisia ongelmia ja epäoikeudenmukaisuuksia. Tulevissa talousarvioissa tällä eduskuntakaudella voidaan kehyspäätöksen puitteissa huomioida esimerkiksi kotihoidon tuki ja pienimmät eläkkeet. Työtä jää siis vielä tehtäväksi, mutta tästä on hyvä jatkaa.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Julkinen talous on Suomessa Euroopan parhaassa kunnossa. Maanantaina julkistettu Eurostatin tilasto vahvisti, että Suomen julkisen talouden ylijäämä, 4,2 prosenttia bruttokansantuotteesta, oli viime vuonna suhteellisesti suurin EU-maissa. Kakkosena olleen Luxemburgin ylijäämä oli 2,5 prosenttia ja Euroopan suurissa talouksissa, Saksassa ja Ranskassa, julkisen talouden alijäämä oli noin 3,5 prosentin paikkeilla.

Suomella menee siis eurooppalaisittain katsoen kohtuullisen hyvin. Tältä edellisen hallituksen luomalta vahvalta perustalta uudella hallituksella oli hyvät lähtökohdat tehdä vuoden 2004 talousarvioesitys huolimatta siitä, että maailmanlaajuiset talousnäkymät eivät osoita kuin hajanaisia elpymisen merkkejä. Hallitukselle on annettava rehdisti tunnustus siitä, että se on toteuttamassa oikea-aikaisesti ja riittävän suurina ansiotuloverotuksen alennukset. Tämä on rohkea teko sitä taustaa vasten, mitä nykyiset hallituspuolueet lupasivat äänestäjilleen puoli vuotta sitten ennen vaaleja.

Ensi vuonna valtio ottaa uutta velkaa noin 1,3 miljardia euroa. Hyvä julkisen talouden perusta antaa tähän mahdollisuuden, mutta voiko julkinen taloutemme pitkällä aikavälillä perustua velanottoon? Julkinen velkamme on edelleen iso. Valtiolla on velkaa 63 miljardia euroa ja kunnilla noin 8 miljardia euroa. Mielestäni lähivuosina lisävelan ottoon on suhtauduttava erittäin pidättyväisesti, sillä muutaman vuoden kuluttua julkiset menot ovat kasvamassa voimakkaasti ikärakenteemme muutoksen seurauksena, ellemme nopeasti pysty uudistamaan palvelujen rakenteita ja tuotantotapoja.

Arvoisa puhemies! Tarkastelen seuraavassa talousarvioesitystä kuntatalouden ja yritystoiminnan edistämisen kannalta.

Palvelujen turvaamisen kannalta huolestuttavaa on, että talousarvioesitys on kuntatalouden osalta negatiivinen ja kuntien talous kiristyy edelleen. Valtion toimenpiteiden arvioidaan lisäävän kuntien menoja noin 157 miljoonalla eurolla verrattuna kuluvaan vuoteen. Kunnille tulee uusia, sinänsä hyviä ja kannatettavia tehtäviä, mutta kunnat eivät pysty niitä toteuttamaan, ilman että valtio osoittaa riittävät resurssit. Ellei valtio osallistu esitettyä suuremmalla panoksella kustannuksiin, niin kuntien tämän vuoden ennakoitu 210 miljoonan euron alijäämä uhkaa kasvaa vielä tulevina vuosina.

Valtiovarainministeriön oma arvio on, että vuoden 2004 talousarvioesitys leikkaa kuntataloutta noin 52 miljoonalla eurolla ilman indeksitarkistuksia. Täytyy vain todeta, että edellisen hallituksen aikana budjettien nettovaikutukset kuntatalouteen olivat aina plusmerkkiset. Talouden tulevat leikkaukset lienevät olleet syy siihen, miksi ministeri Manninen on pitkin kesää esitellyt eri palvelujen saattamista maksullisiksi. Ei ole ihme, jos keskituloisia lapsiperheitä huolestuttavat esitykset päivähoito- ja terveyskeskusmaksujen korottamisesta ja asuntolainan korkovähennysoikeuden poistamisesta, kun muutenkin menot siinä elämän vaiheessa ovat suurimmillaan.

Hallitus on saanut omassa esityksessään budjetin kuulostamaan kunnille hyvältä, kun se lupaa valtionosuuksiin lisärahoitusta 464 miljoonaa euroa, mutta tosiasiallisesti siitä 359 miljoonaa on veronmenetysten kompensointia. Keskusta lupasi kunnille ennen vaaleja valtionosuuksien indeksikorotukset täysimääräisinä, mutta toisin kävi. Kuntaliiton laskelmien mukaan tätä kautta tulee kunnille 32 miljoonan euron menetykset. Lisäksi uhkana on se, että yhteisöverotulojen romahdus vähentää ei ainoastaan Pääkaupunkiseudun ja muiden suurten kuntien tuloa vaan myös köyhien kuntien tuloja tuloveron tasauksen kautta. Tämä tulee varmasti olemaan yllätys monelle Suomen kunnalle.

Arvoisa puhemies! Hämmästyttää, että kovalla kohulla lanseerattuun yrittäjyyden politiikkaohjelmaan ei talousarvioesityksessä osoiteta euroakaan lisärahoitusta. Ainoa yrittäjyyttä edistämään tehty myönteinen esitys, joka sisältyi hallituksen talousarvioesitykseen, on arvonlisäveron alarajan muuttaminen liukuvaksi. Kieltämättä se on hyvä esitys ja ansaitsee eduskunnan täyden tuen. Valitettavasti epäselvää edelleen on, koskeeko päätös myös maatalousyrittäjiä. Toivon, että keskusta ei jälleen anna periksi tässä maaseudulle tärkeässä asiassa. Kun emme tiedä arvonlisäverotuksen liukuman toteuttamismallia, toivon, ettei sillä lisätä yrittäjien hallintobyrokratiaa vaan löydetään helppo ja yksinkertainen malli.

Edellisen hallituksen aikana valmisteltiin pientyönantajien vero- ja maksujärjestelmä ja niin sanottu verotilijärjestelmä. Ministeriössä on valmis malli, maksuttoman Internetin kautta toimiva maksupalvelujärjestelmä. Ihmettelen, mihin tämä suunnitelma on hautautunut, ja toivoisin, että se kaivettaisiin esiin ja pantaisiin pikaisesti käytäntöön.

Yrittäjien sukupolvenvaihdoksesta on tulossa hyvin merkittävä talous- ja elinkeinopoliittinen kysymys. Odotan ja varmaan koko Suomi odottaa mielenkiinnolla, mitä toimenpiteitä hallitus tulee esittämään tässä asiassa. Yritystoiminnassa epävarmuus halvaannuttaa kaiken kehitystyön ja johtaa aina huonoon lopputulokseen. Mielestäni hallituksen olisi pitänyt antaa talousarvioesityksen yhteydessä yrityksille selvä viesti, mihin suuntaan yritystoiminnan olosuhteita ja lähtökohtia ollaan kehittämässä.

Yrityksen ja yrittäjän verotus on yksi ja sama asia. Vaikka yhtiöverotusta alennettaisiin ja samalla osinkoverotusta kaksinkertaistetaan, tulee väistämättä yrittäjän työstä ja yrittäjän riskistä saaman tulon kokonaisverotus nousemaan. Mielestäni hallituksen tulisi selvityksen jälkeen kokonaan luopua suunnitelmista laittaa osingot kahdenkertaisen verotuksen piiriin. Suomen hallituksen on ajettava suomalaisten yritysten ja suomalaisten osakesäästäjien etua eikä ulkomaalaisten institutionaalisten sijoittajien etua.

Arvoisa puhemies! Erityisen tärkeänä olisin nähnyt hallitusohjelmassa luvatun työvaltaisten alojen työnantajamaksujen alennuksen toteuttamisen pikaisesti. Palvelualoilla on runsaasti potentiaalista työtä uuden yritystoiminnan aloittamiseksi, jos vain palkkakustannukset pystytään pitämään kilpailutasolla. Sairastuminen on yrittäjälle edelleen valtavan iso riski ja este ryhtyä yrittäjäksi. Olin odottanut hallitukselta edes jonkinlaisia toimenpiteitä yrittäjien ja palkansaajien sosiaaliturvan yhtenäistämiseksi. Työsuhteen luomat lukuisat turvaverkot on ulotettava koskemaan myös yrittäjiä.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On ollut mielenkiintoista uutena, ensimmäisen kauden kansanedustajana seurata tätä vuoden 2004 talousarvion lähetekeskustelua. Ihmetystä herättävät suuresti lähinnä oppositiossa olevien niin sanottujen entisten hallituspuolueiden kärkevät kannanotot tähän hallituksen esittämään talousarvioon. (Ed. Hemmilä: Miten niin niin sanottujen?) Erityisen suuresti minua ihmetyttää se, että kokoomuksen, vasemmistoliiton ja vihreiden kritiikki kohdistuu niihin asioihin, jotka olisi pitänyt hoitaa jo heidän hallituskaudellaan. (Ed. Hemmilä: Esimerkkejä!) On paikallaan esittää kysymys: Mitä siellä hallituksessa on oikein tehty edellisellä vaalikaudella?

Vanha sananlasku sanoo: "Ei Roomaakaan rakennettu päivässä." Samoin on tässä talousarviossakin. Tällä budjetilla käännetään Suomi-nimistä laivaa piirun verran oikeaan suuntaan kohti oikeaa väylää. (Ed. Hemmilä: Te olette vähentämässä rahoitusta!) Vaalikauden päättyessä uskon oikean sataman löytyneen ja tällöin on todellisen arvioinnin aika. Tällöin on vaalilupausten lunastamisen aika. Silloin on aika arvioida, kuinka on onnistuttu vaaliohjelmissa, laaditussa hallitusohjelmassa. Tuolloin on aika esittää kysymys, (Ed. Hemmilä: Myöhäistä silloin!) onko asetetut tavoitteet todella saavutettu.

Pääministeri Vanhasen hallitusohjelma lähti liikkeelle siitä ajatuksesta, että se mahdollisti suunnanmuutoksen. Tämä esitetty vuoden 2004 talousarvio mahdollistaa tuota suunnanmuutosta. Talousarvion päälinjana on yrittäjyyden ja yhteisvastuun vahvistaminen, työttömyyden asteittainen nujertaminen yrittäjyyttä vahvistamalla. Talousarviossa näkyy myös yhteisvastuu yhteiskunnan heikompiosaisista, peruspalveluiden asteittaisesta parantamisesta, lapsiperheiden aseman parantamisesta ja ennen kaikkea aluekehityksen tasapainottamisesta. Esitetty talousarvio on käsitykseni mukaan nousukauteen tähtäävä.

Arvoisa puhemies! Keskityn tässä puheenvuorossani lähemmin työttömyyden asteittaiseen nujertamiseen yrittäjyyttä vahvistamalla.

Kuten tiedämme, palkkatyö edellyttää aina työnantajia. Suuryritykset eivät jatkossa työllistä entiseen tapaan. Suuryritysten yksi tulevaisuuden elinehto on töiden ulkoistaminen ja kilpailuttaminen alihankkijoilla, pk-yrityksillä. Jatkossa uudet työpaikat syntyvät pääsääntöisesti pienyrityksiin.

Päättäjät ovat Suomessa puhuneet pitkään sekä järjestelmällisesti työllistämisen ja yrittämisen puolesta. Tästä huolimatta yrittäjien määrä on ollut laskeva jo muutaman vuoden. Kehityssuunta on huolestuttava. Suomessa on yhteensä noin 225 000 yritystä. Luku on suhteellisesti vähäisempi kuin useimmissa Euroopan maissa. Suomi tarvitsisi vähintään 50 000 uutta yritystä lisää, jotta päästäisiin edes eurooppalaiseen keskivertokastiin.

Ei voi väittää, ettei Suomen valtio ole kehottanut ryhtymään yrittäjäksi, ongelmia on ollut vain useita. On olemassa ilmeisesti kaksi syytä, miksi ihmiset eivät ryhdy yrittäjiksi. Ensimmäinen on riskien pelko. Pelätään, että menetetään varma eläketyöpaikka. Toisena syynä lienee pelko, ettei hallita yrittäjyyden riskiä. Näistä muodostuu todella iso ongelma. Suomalaiset eivät halua yrittäjiksi. Euroopasta ei löydy kansaa, joka vierastaisi yrittäjyyttä yhtä paljon kuin suomalaiset. Mielestäni yhtenä tärkeimpänä ongelmana voidaan yhteiskunnan taholta todeta se, että valtion virkamiehet ovat luoneet yrittäjyyden kehitysohjelmia ilman oikeita yrittäjiä.

Hallitusohjelman mukaisesti pääministeri Vanhasen hallitus on käynnistänyt yrittäjyysohjelman. Käynnistetty yrittäjyysohjelma on kunnianhimoinen. Ministeri Pekkarinen esitellessään ohjelmaa on todennut, että hallituksen ohjelman avulla nostetaan suomalaisten yrittäjien olosuhteet Euroopan kärkeen. Työ on siis haasteellinen. Yritystoiminnan kapeikkoja, pullonkauloja, kipupisteitä on paljon. Yksi tällainen on saada ministeriöissä ja muualla toimivat virkamiehet puhaltamaan yhteen hiileen niin, että yrittäjillä olisi mahdollisimman vaivatonta työskennellä ja asioida viranomaisten kanssa. Toimintatapoja siis tehostetaan.

Toinen asia on asenteiden muokkaus. Kun valtio muuttuu näkyvästi yrittäjäystävällisemmäksi, myös ihmisten into ryhtyä yrittäjiksi lisääntyy. Intoa vahvistetaan helpottamalla yrittäjiä koskevaa lainsäädäntöä ja verotusta. Yrittäjyyteen pyritään saamaan ennakoitavuutta. Kaiken kaikkiaan nyt pyritään tekemään sellaiset yrittäjiä koskevat perusratkaisut, ettei niihin tarvitse hetkelleen puuttua.

Arvoisa puhemies! Perustelu sille, miksi keskityin vain yrittäjyyteen tässä puheenvuorossani, on se yksinkertainen syy, että tulevaisuuden työpaikat ovat pienyrityksissä. Ilman työnantajia meillä ei ole palkkatyötä, ilman palkkatyötä meillä ei ole verotuloja, ilman verotuloja meillä ei ole palveluita ja ilman palveluita meillä ei ole hyvinvointivaltiota. Näin tämä mekanismi toimii katkeamattomana ketjuna.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen talousarvioesitys on vallitsevaan suhdannetilanteeseen hyvin sopiva. Budjetin talouspoliittinen linja tukee kotimaista kysyntää. Veronkevennyksillä lisätään kotitalouksien ostovoimaa, vahvistetaan luottamusta kotimaiseen talouskehitykseen ja tuetaan kansantalouden kasvupohjaa, työllisyyttä ja yrittäjyyttä. Linjana on työn verotuksen keventäminen. Talouspolitiikan tärkein tavoite on 100 000 uuden työpaikan luominen vaalikauden loppuun mennessä.

Budjetti pitää sisällään monia tavallisten ihmisten arkielämään liittyviä uudistuksia ja parannuksia. Erityisesti lapset ja nuoret saavat osansa. Lapsilisiä korotetaan, lasten aamu- ja iltapäivähoito käynnistetään, esiopetuksen kuljetukset saatetaan valtionosuudellisiksi ja nuorisotyön määrärahoja korotetaan. Talouden hitaan kasvun ja kehyksen tiukkuuden johdosta monet tärkeät asiat saavat odottaa vielä seuraaviin budjetteihin. Tällaisia ovat kotihoidon tuen korotus, sairausvakuutuksen vähimmäispäivärahan korotus ja kansaneläkkeen tasokorotus.

Maatalouden rahoitus jää avoimeksi tässä budjettiesityksessä johtuen keskeneräisistä 141-neuvotteluista ja maataloustukiuudistuksen toimeenpanosta. Yhtä lailla tyytymättömyyttä on herättänyt Makera-rahoituksen vajavaisuus johtuen siitä, että rakenteellisia uudistuksia ei kyetä riittävästi tekemään.

Aluepolitiikka vahvistuu ja maakuntien kehittämisrahaa lisätään. Se lisää maakuntien omaehtoista kehittämispotentiaalia ja huomioi kunkin maakunnan omat yksilölliset kehittämistarpeet.

Tämä budjettikeskustelu on osoittanut sen, että haasteellisimmaksi näyttää nousevan kuntatalous sekä liikenneverkkojen rakentaminen ja niiden rahoitus.

Erityisesti huolta antaa alemman tieverkon rahoitus. Budjettiesityksen varaus perustienpitoon on 558 miljoonaa euroa. Tänä vuonna se oli 630 miljoonaa euroa, ja esimerkiksi oman alueemme, Kaakkois-Suomen tiepiirin, osalta 64 miljoonan euron varaus on pudonnut 55 miljoonaan euroon. Se tietää sitä, että perustienpito ei saa riittävästi rahoitusta, teiden kunto heikkenee, ja vaje on myöskin yksityisteiden valtionosuuksien osalta. Myönteistä siellä liikenneverkoissa on kuitenkin jatkorahoitukset Valtatielle 6 Koskenkylä—Kouvola, Kerava—Lahti-oikorata ja Joroinen—Varkaus, Valtatie 5.

Arvoisa puhemies! Eurooppalaisessa mittapuussa Suomen valtiontalous on vakaa. Velkamäärä lisääntyy 1,2 miljardia euroa, mutta suhteutettuna bruttokansantuotteeseen velan osuus laskee.

Kunta—valtio-suhde on täällä ollut hyvin voimakkaassa keskustelussa. Hallitusohjelma ja ensi vuoden budjetti lähtevät vakaasta, pitkäjänteisestä kuntapolitiikasta. Kunnallisten peruspalvelujen saatavuus ja laatu turvataan kohtuullisella vero- ja maksurasituksella ja huolehtimalla kestävästä rahoituksesta. Perusteetonta optimismia kuntatalouteen loivat välillä vuoden 2002 verotilitykset, joissa oli kertymää aikaisemmilta vuosilta, joita ei oltu tilitetty. Nyt kunnissa on palattu arkeen.

Kuntakulttuuri on muuttunut Vanhasen hallituksessa aikaisempaan nähden. Tästä kertoo se, että indeksikorotukset nousevat 75 prosenttiin ja toisaalta veromenetykset korvataan kunnille täysimääräisesti korottamalla sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuksia. Varsinaista parannusta tämä budjetti ei tuo kuntatalouteen. Parantuneesta kuntakulttuurista nuo tapahtumat kertovat, mutta kuitenkin kuntatalous säilyy alijäämäisenä koko tämän vaalikauden ajan. Tämä johtuu pääosin pitkään jatkuneista kunnallisveron tuoton leikkauksista valtion toimin, valtionosuuksien leikkauksista ja vajaista indeksitarkistuksista. Valtionosuuksien korotukset, joita budjetissa on 140 miljoonaa euroa muuhun kuin veronmenetysten kompensointiin, eivät riitä kattamaan kustannustason nousua ja kunnille annettavien uusien tehtävien aiheuttamia kustannuksia.

Kuntaväki luottaa kuitenkin hallitukseen ja sen lupaukseen vakaasta ja pitkäjänteisestä kuntapolitiikasta, ja tätä tukee ja vahvistaa se, että kuntien rahoitusjärjestelmän uusiminen ja valtionosuusjärjestelmän tarkistaminen on aloitettu yhteistyössä Kuntaliiton ja eri ministeriöiden työryhmissä. Yhtä lailla peruspalveluohjelma, peruspalvelubudjettityö on käynnistymässä, ja tarkoituksena on, että vuoteen 2005 mennessä arvioidaan kokonaisuudessaan kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmä siten, että sinne tehdään tarvittavat olosuhteista aiheutuvat muutokset ja pyritään saamaan kuntien tehtävät ja vastuut tasapainoon riittävän rahoituksen kanssa.

Peruspalvelujen turvaaminen on kunnille ja valtiolle tänä päivänä suuri haaste. Väestö ikääntyy, sairastavuus kasvaa ja sen vuoksi myöskin kuntasektorilta odotetaan omaehtoisia panostuksia, palvelujen tuotantojärjestelmiltä tehokuutta, uusimuotoista kuntien välistä yhteistyötä ja ennen kaikkea innovatiivisia työskentelytapoja.

Kuntaväki kuitenkin odottaa, että valtiovalta kunnioittaa perustuslain säännöstä, eli kun valtio antaa kunnille tehtäviä, sen on taattava, että kunnilla on myöskin riittävä rahoitus. Tätä edesauttaa se, että jatkossa indeksitarkistukset tehdään täysimääräisesti, kustannustason kehityksestä myöskin maksupolitiikassa huolehditaan ja myöskin kaikkia kuntia kohdellaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti eri osissa maata.

Arvoisa puhemies! Muutama sana olisi vielä ollut Vanhasen hallituksen yrittäjäpolitiikasta, mutta siihen on syytä palata aikanaan.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen hallituksella on edessään vaativa työlista ja vaativa kausi. Hallituksen lähtötilanteessa kansainvälisen talouden näkymät eivät ole kovin hyvät. Myös talouden kasvu on varsin hidas. Näin ollen se keskeinen tavoite, työllisyysasteen nostaminen ja työpaikkojen lisääminen, on todella vaativa tehtävä.

Myös alueellisen kehityksen tasapainottaminen on hyvin tärkeää. Samoin on tarve kiinnittää lisääntyvää huomiota peruspalveluiden riittävyyteen, saatavuuteen ja laatuun. Me tiedämme, että ikääntymisen myötä palvelujen tarve niin terveys- kuin sosiaalipalvelujenkin puolella on lisääntymässä.

Keskeinen kysymys tulee olemaan myös kansallisen elintarviketuotannon varmistaminen, sukupolvenvaihdosten edistäminen ja maaseudun elinmahdollisuuksien vahvistaminen, niin että ylipäätänsä meillä alueellisen kehityksen edellytyksistä kyetään huolehtimaan.

Yhteiskunnassamme on paljon syrjäytymisen riskejä, pääosin työttömyydestä johtuvia, mutta meillä on edelleen myös köyhyysongelma. Näihin kaikkiin on yhdessä haettava ja löydettävä toimivia ratkaisuja.

Samaan aikaan, herra puhemies, on kyettävä varautumaan myös unionin laajenemiseen ja sen tuomiin lisähaasteisiin.

Pääministeri Matti Vanhasen hallitus on ensimmäisessä talousarviossaan panostanut peruspalveluohjelman ja peruspalvelubudjetoinnin käynnistämiseen. Tästä on tulossa tärkeä väline, kuten täällä ed. Nousiainen hyvin edellä jo kuvasi. On tärkeää, että kuntapolitiikka kaikkinensa nähdään sellaisena kokonaisuutena, johon haetaan paitsi riittävää taloudellista perustaa ja vakautta myös uusia toimintamalleja, niin että peruspalvelujen saatavuus ja laatu todella kyetään turvaamaan. Esimerkiksi lääkäritilanne, josta on jo usean vuoden ajan käytetty huolestuneita puheenvuoroja täällä eduskunnassa, on edelleen huolestuttava. Muun muassa Pohjois-Karjalan maakunnan alueella joka neljäs lääkärin virka oli keväällä täyttämättä. Eräissä kunnissa, kuten Juuassa, saamamme tiedon mukaan viidestä terveyskeskuslääkärin virasta on vain puoli käytännössä täytetty. Myös hoitohenkilökunnan riittävyys ja jaksaminen on asia, johon on kiinnitettävä huomiota.

Tämä kaikki liittyy, herra puhemies, Kansallisen terveyshankkeen ja myös Sosiaalialan kehittämishankkeen riittävän vahvaan ja jäntevään toteutukseen. Se vaatii päättäväistä työtä sekä valtakunnan tason toimijoilta että myös kunta- ja kuntayhtymätasoilla. Perusterveydenhoidon edellytysten vahvistaminen on etusijalla. Sitä kautta kyetään vaikuttamaan myös siihen, että ihmiset hoidetaan ajallaan oikeassa paikassa ja että myös ennakoivaan, ennalta estävään terveystyöhön on mahdollisuus.

Kuntatalouden osalta on todettu, että lähivuodet näyttävät alijäämäisiltä. Nyt on panostettava siihen, että pitkäjänteisesti kyettäisiin vahvistamaan sekä palvelujen tuottamisen ja järjestämisen edellytyksiä että kuntien taloutta, niin että tasapuolisesti palvelut olisivat saatavilla. Ensi vuoden budjetissa nyt hätäapuna vähän harkinnanvaraisen avustuksen lisäystä on tulossa.

Arvoisa puhemies! Tiekysymykset ovat täällä keskustelussa jo nousseet aiheellisesti esille. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa perustienpidon rahoitus, ja koko tiepiirin alueella, on todella heikossa jamassa. Tähän on erityisesti nyt jatkossa kiinnitettävä vahvaa huomiota. Alueellisen kehittämisen lähtökohdan ja perusteiden kannalta on olennaisen tärkeää, että liikenneyhteydet ovat kunnossa.

Yrittäjyysohjelma on hallituksen keskeisiä hankkeita. Tätä kautta ja ylipäätänsä talouden vahvistumisen ja kasvun lisääntymisen, yritystoiminnan elpymisen ja työllisyyden paranemisen kautta meillä on mahdollisuudet lisätä verotuloja, edistää tätä kautta myös kuntatalouden vahvistumista ja vahvistaa valtion edellytyksiä huolehtia kansalaisten tarpeellisista palveluista ja elämisen edellytyksistä. Alueiden kilpailukyvyn parantamiseksi hallitus on lisäämässä maakunnan kehittämisrahaa. Nyt päästään sille tasolle, joka aikanaan alueiden kehittämisestä aluepolitiikkalain säätämisen yhteydessä kymmenkunta vuotta sitten asetettiin maakunnan kehittämisrahan tavoitteelliseksi tasoksi. On tärkeää, että eri tavoin edistetään yrittäjyyttä, työllistymistä ja myös panostetaan osaamiseen ja sellaiseen teknologiaan, joka tuo uuden yritystoiminnan edellytyksiä ja vahvistaa alueiden kehitystä.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Keskityn tässä vuoden 2004 valtion talousarviossa lähinnä sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaan. Lainaan aluksi tekstiä muualta:

"Valtion ja kuntien tulee huolehtia siitä, että kaikille kansalaisille voidaan tarjota saman tasoiset julkisista varoista rahoitetut terveydenhuollon palvelut. Kuntien yhteistoiminnan lisääminen, terveydenhuollon ja sosiaalitoimen yhteistyön parantaminen sekä väestömäärältään entistä suurempien terveydenhuollon yhteistyöyksikköjen muodostaminen ovat tärkeitä keinoja tämän saavuttamiseksi.

Valtion ja kuntien tulee huolehtia terveydenhuollon tarkoituksenmukaisista porrastuksista siten, että kukin potilas saa tarvitsemansa tutkimukset, hoidontarpeen arvioinnin sekä vaikuttavan hoidon ja kivun lievityksen. Samanaikaisesti valtion ja kuntien tulee osoittaa voimavarat tehokkaaseen terveyden edistämiseen ja sairauksien ehkäisyyn."

Arvoisa puhemies! Teen tämmöisen retorisen kysymyksen kollegoille salissa: Mistä tämä lainaus on, ja ennen kaikkea, koska tämä on kirjoitettu? Tämä lainaus on Stakesin raportista n:o 161, ja se on vuodelta 94 eli yhdeksän vuotta vanha. Veikkaan, että tätä olisi voinut väittää täysin moderniksi tekstiksi tältä päivältä.

Minusta on järkyttävää, että asia on näin. Ihan kuin yhdeksän vuotta olisi mennyt ilman, että mitään on Suomessa tehty tai sosiaali- ja terveysministeriössä tai muualla. Tietenkään asian laita ei ole näin, mutta tätä taustaa vasten esimerkiksi Kansallinen terveysprojekti on todella aiheen tässä maassa. Aivan aiheellisesti täällä on ministerin suullakin tänään sanottu, että tämä ei ole oppositio—hallitus-linjan asia, vaan tämä on meidän kaikkien yhteinen asia. (Ed. Väistö: Koko kansan asia!) — Se on kansan yhteinen asia. Olen täysin samaa mieltä tästä asiasta varsinkin, kun se pitää sisällään 50 hanketta, joista vasta ehkä 11 kappaletta on saatu päätöksen, eli suurinta osaa työstä vasta tehdään. Samanlainen tilanne on tietenkin Kansallisen sosiaalihankkeen kanssa.

Mutta lainasin tätä aikaisempaa tekstiä sen takia, että kun yhdeksän vuotta sitten on nämä ongelmat jo tiedetty, niin minkä takia edelleen meillä on se tilanne, että budjettikirjassa ei tarkasti kerrota, miten Kansallisen terveysprojektin asiat tällä hetkellä ovat? Sivulla 53 voidaan lukea yleisperustelut, ne samat luvut, jotka ministeri luki täällä, ei viitteitä mistään tarkemmasta mihinkään muualle. Minusta niiden pitäisi olla sanallisessa tekstissä joko liitteinä tai liitteen liitteinä, mutta niiden pitäisi olla haettavissa, kun on näin isosta, näin monen vuoden aikana kehittyneestä asiasta kysymys.

Kuntien osuuden sitä kautta täytyisi tulla jollain lailla selväksi, koska tässä salissa nyt hyvin yleisesti tiedetään, että valtio on tästä 50 prosentista täyttämässä velvollisuuttaan. Sen sijaan kuntapuoli ilmeisesti siihen ei pysty juuri missään päin Suomea. Toisin sanoen kokonaisuus ei silloin toteudu. Edes yhdeksän vuotta sitten sanottu teksti ei näytä toteutuvan. Hyvin halukkaasti käytetään tätä yleistä termiä, hyvin halukkaasti puhutaan hoitotakuusta, ja ne, jotka näitä asioita tietävät, arvoisa puhemies, tietävät, että vuoden 2005 alusta näillä budjettirahkeilla hoitotakuu ikävä kyllä ei tule toteutumaan. Se on enemmän kuin ikävä asia. Minusta se on häpeä Suomen kansanterveystyölle kokonaisuudessaan. Henkilökohtaisesti en myöskään voi ymmärtää sitä, että hoitoseteli on jumiutettu jo hallitusneuvotteluissa pelkästään kotipalveluihin ja jarrutetaan sen mukaanottoa tämän Kansallisen terveysprojektin yhteydessä, koska tiedetään, että silloin tämä projekti ei pääse toteutumaan.

Samaten, kun tätä projektia tarkastellaan hieman toisesta näkökulmasta, meillä on ministeriön alalla Tato, jota on tarkisteltukin, meillä on kai Terveys 2015 -suunnitelma. On monenlaista muuta kirjallista materiaalia niin paljon, että hyvä ettei hyllyjen kestokyky ole liian kovalla koetuksella niiden suhteen. Epidemiologisia totuuksia on aivan tarpeeksi. Vanhusten määrä, huoltosuhteiden muutos, eläkeläisten lukumäärä, eläkeläisten terveydentila — kaikki tämä tiedetään aivan tarkasti. Mutta siinä sivussa hiipii koko ajan esimerkiksi eläkeläisiä kohtaan ikädiskriminaatio eivätkä arvostusasiat ole kunnossa: heitä ei kuunnella sillä korvalla, jolla heitä, työnsä tehneitä ihmisiä, jotka ovat meitä enemmän tässä maailmassa tehneet, pitäisi kuunnella, ei arvosteta niin, että se koituisi heille joko sairaudenhoitona tai turvallisena eläkkeellä olona.

Eläkepoliittisesti tämä sama ryhmä edelleen kärsii siitä, että taitettu indeksi jäi voimaan. Niin kuin tiedämme, ei tullut tasaindeksiä 50/50. (Ed. Kankaanniemi: Edellisen hallituksen päätös!) — Vaikka se oli edellisen hallituksen aikana, ed. Toimi Kankaanniemi, joka tapauksessa tämä hallitus olisi voinut sen muuttaa, koska tässä hallituksessa on monta edustajaa, jotka viime kaudella puhuivat, että sen pitää olla tasaindeksi. Tämä ei ole näköjään hallitus—oppositio-asetelmaa, vaan tässä pätee joku muu logiikka, jonka seuraus on se, että vanhuksia ei arvosteta, koska heidän etujaan ajetaan oppositiossa, mutta ei hallituksessa. Ikävä kyllä se on näin.

Samaten omaishoitajan palkkamalli. On omituista, ettei siihen tässä budjetissa kiinnitetä huomiota. Se olisi halvin tapa hoitaa eläkkeellä olevia ihmisiä ja vanhuksia asiallisella tavalla.

Toinen tähän hyvin läheisesti liittyvä asia on sotaveteraanit. Suomen veteraaniliittojen valtuuskunta on käynyt pääministerin luona, ilmeisesti useiden ministereiden luona, eduskunnan puhemiehistön luona, ja paikalla ovat olleet myös ryhmien puheenjohtajat, ja jättänyt hienon kirjelmän syyskuun alussa. Heillä on siinä kuusi asiaa, joita he toivovat, ja minusta on aika ikävää, että edes ykkösasiaa, jossa he toivovat vuosittaista kuntoutusta sen lausuman mukaan, minkä eduskunta viime kaudella liitti omiin lausuntoihinsa, ei ole tässä budjettikirjassa. Veteraaneja on jäljellä 115 000, näistä invalideja 20 000, keski-ikä on 83 vuotta, ja heistä siirtyy ikuisen rajan yli 30—40 henkilöä joka päivä. Miten tähän ei viitsitä vaivautua, että saataisiin heille edes vuosittainen kuntoutus, joka sekin on aivan liian vähän?

Sairaudenhoito, iso ongelma kaikkinensa. Tässä maassa puhutaan siitä, että erikoissairaanhoito maksaa kovin paljon. Puhutaan osaoptimoinnin kalleudesta. Ei budjettikirjasta voi lukea edes ajatusta sinnepäin, että se, mikä meidän maassamme maksaa, on pitkät jonot, pitkät kuntoutusajat, pitkät tutkimusajat, ei suinkaan se lyhyt episodi, jolloin täsmäluonteisesti kyseiset asiat diagnoosin teon jälkeen pystytään hoitamaan. Tiedetään, että erityisvaativan tason sairaanhoito olisi syytä siirtää valtion kustannettavaksi, jolloin saataisiin uusia organisatorisia rakenteitakin pystyyn. Ei minkäänlaista elettä näissä keskusteluissa, että se toteutuisi. Yliopistosairaalat ovat erittäin huolissaan erityisestä valtionosuudestaan, joka on pudonnut 30 prosenttia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Sietää kysyä, miten sivistyneessä maassa tämmöinenkin on mahdollista.

Entä sitten vammaispolitiikka? Vaikea asia näköjään tälle eduskunnalle. Vaikeavammaisia Suomessa on ilmeisesti vajaa 5 000, varsinaisesti vaikeavammaisia. Vammaispoliittisen työryhmän strategia tehtiin vuonna 96, siis yhdeksän vuotta sitten, samana vuonna kuin tämä Stakesin raportti. Ensimmäisen kerran vammaispolitiikka oli omana osionaan Lipposen kakkoshallituksen hallitusohjelmassa. Hyvin laajasti koko vammaisfoorumi, vammaiskenttä ja myöskin vammaisyhteistyöryhmä eduskunnassa ovat nimenneet kolme asiaa, joita he toivoivat, että tämä hallitus olisi ottanut omalle listalleen. Ensimmäinen niistä oli subjektiivisen avustajajärjestelmän järjestäminen. Henkilökohtaisen avustajan tarve vaikeavammaisella on niin raskas ja tärkeä, että se pitäisi saada subjektiiviseksi oikeudeksi, koska muuten tämä vammaispalvelujen velvoite, joka on velvoite, huomatkaa, ei toteudu, ellei sitä laiteta subjektiiviseksi oikeudeksi. Tästä ei ole mitään merkkejä ensi vuoden talousarviossa. Toisena kohtana pyydettiin aistivammaisten kommunikatiivisten oikeuksien turvaamista tulkkipalvelujen avulla, ja kolmas oli oikeus liikkumiseen yksilölliset tarpeet huomioiden. (Puhemies koputtaa)

Tähän vastakohdaksi loppuun, arvoisa puhemies, sanon... Kun ymmärsin, että 7 minuutin puheet on jo takanapäin, niin ajattelin, että tässä voi puhua hieman enemmän, mutta voin lopettaa. (Puhemies: 10 minuuttia!) — Suositus on näin, en käy siitä peistä taittamaan. — Sanon vaan vastakohtana, että kun lasten iltapäivätoimintaa nyt aloitetaan ja siihen investoidaan rahaa, on aika mielenkiintoista, että lasten työaikaa hyvin halukkaasti eduskunnan toimesta lisätään kahdella tunnilla per päivä siihen nähden, että näiden lasten vanhempien, joko isän tai äidin, työaikaa lyhennettäisiin kahdella tunnilla per päivä ja se aika turvattaisiin lapsille parempaan kotihoitoon.

Seppo Lahtela /kesk:

(Ed. Hemmilä: Älkää koko kirjaa lukeko!) Arvoisa herra puhemies! Ed. Hemmilän huoli siitä, että kirjaa ei kokonaisuudessaan tulisi käsiteltyä, on tässä vaiheessa aiheeton. Jos en sitä tämän illan kuluessa saa läpi selattua, niin otan uuden puheenvuoron ja jatkan huomenna.

Mutta sen, mitä näihin budjettipuheenvuoroihin voisi ottaa kantaa ja nähdä tämän päivän ja eilisen kuullun ja nähdyn perusteella, keskeisenä osana myöskin vanhan kaavan mukaan tuntuu olevan niin, että verotus, veronalennukset, ovat nousseet merkittäväksi puheenaiheeksi ja sisällöltään ja painoarvoltaan tärkeiksi näkökohdiksi siitä, kuinka valtion talousarviota vuodelle 2004 puidaan ja nähdään. Tietenkin ymmärrän sen, että tuloa saavan kohdalta on tärkeätä, että siitä menee mahdollisimman vähän veroa. Tässä on hallitus pystynyt tämän asian täyttämään ja kansalaisten toiveet toteuttamaan.

Mutta useassa puheenvuorossa täällä on sivuttu sellaista näköalaa, että ennen vaaleja puhuttiin voimakkaasti ja vahvasti kaikilla rintamilla siitä — taisi olla niin, että sosialidemokraateilla ei tainnut olla kyllä paljon lämpöä tähän asiaan, mutta kaikilla muilla — että ruuan arvonlisäverotusta tulisi laskea. Mielestäni tämän asian hoitaminen ja laskeminen olisi parantanut tätä maailmankuvaa, niin köyhää kuin rikastakin, ja tätä olisi hallituksen talousarvioesityksestä toivonut, halunnut ja pitkälti odottanut. Näitä näköaloja, että työpaikka- ja ravintolaruuan osalta arvonlisäverotusta alennettaisiin 22 prosentista 17 prosenttiin, voi vain tyydytyksellä tervehtiä, että jotain liikkumista kuitenkin asian suhteen on olemassa. Tosin tässäkin valitettavasti koko asian hyväksyminen on verhottu tänne EU:n elimien varjoon ja näyttää siltä, että jos se nyt jotenkin kariutuu, niin tuntuu siltä, että ehkä Suomessa halua olisi, mutta EU:ssa ei ole annettu mahdollisuutta.

Mutta sen sijaan, mitä suuri yleisö näkee ja tuntee tässä asiassa, tämä veronalennus onkin rakentunut sille pohjalle, että tulee alkoholiveron alennus, mitä ainakin ed. Oinonen voimakkaasti täällä vastusti, ja tämän osalta pidän erityisenä asiana sitä, että ed. Oinonen vastusti voimakkaasti, koska alkoholin suurkuluttajia usein ovat köyhät ja vähävaraiset. Tältä pohjalta näen alennuksen hyvänä, mutta periaatetta, että sitä tällä rintamalla viedään, niin tätä ei nyt niin lämpimästi katso. Erityisesti pidän ihmeenä sitä, että alkoholiveron alennus kohdistuu nimenomaan väkeviin, kun kansantajuisesti ja kotimaista teollisuutta ajatellen sen olisi pitänyt erityisesti kohdistua olueen ja ehkä voisi sanoa, että terveempiä kansan elintapoja ajatellen myöskin viineihin ja muihin miedompiin juomiin.

Tällä kertaa voisin näin maallikkonäköalana tuomita koko alkoholiveron alennuksen varsinkin, kun se on näin vaatimattomissa ja pienissä puitteissa olemassa. Tämä käy eräänlaisena alkoholin kulutuksen lisäyskampanjana, että nyt käyttäkää, kun kerran hinta laskee. Kuitenkin tällä näköalalla, että Viron liittyessä EU:hun tulee vapaa tuontioikeus Virosta ja toteutuu sellainen näköala, että me pystyisimme vastaamaan siihen lähtökohtaan, että ei olisi kannattavaa tuoda Virosta, eli sikäläinen hinta olisi niin paljon kalliimpi verrattuna suomalaiseen hintaan taikka päinvastoin, että tätä liikennettä ei tapahtuisi, joudutaan tekemään toinenkin kampanja tämän päälle.

Herra puhemies! Toisaalta olen myöskin siitä huolestunut, että jos alkuvuodesta tapahtuu tämä veronalennus ja hinnanalennus, niin kuka korvaa niille säästäväisille kansalaisille ne pullot, mitkä on ostettu kalliilla hinnalla, kun hinta ja käypä arvo putoaakin. (Ed. Sasi: Pitää saada hinnanerokorvaus!) Tämän osalta tuskin tähän tukea löytyy, enkä sitä nyt ole vaatimassakaan, vaikka itsekin sen karkeasti ja karvaasti tulen kokemaan, jos näin on olemassa.

Sen, mitä sitten voisi nähdä, niin tähän budjettinäköalaan voimakkaasti ja vahvasti liittyy myöskin tämä asia, että työllisyyskysymys on noussut yhdeksi tärkeäksi keskeiseksi tavoitteeksi koko hallituksen budjettiesityksessä ja myös budjettipuheissa. On hurskas ja vahva toive, että 100 000 uutta työpaikkaa löytyy ja syntyy hallituskauden aikana. (Ed. Sjöblom: Todella hurskas toive!) Tämän osalta, ed. Sjöblom, voi hyvin todeta, että se toive ei näillä eväillä eikä näillä puheilla, mitä nyt on esitetty, tule toteutumaan eikä käymään. Tarvitaan kovempia, vahvempia otteita ja näköalaa tähän asiaan, sellaisia tekoja, missä yrittäjyys Suomessa nousee aivan toiseen arvoon, toiseen näköalaan. Ei kukaan työnantaja palkkaa ketään töihin, jos ei tarvita työntekijää. Ja toisaalta, kun ammattiyhdistysliike taistelee tällä kertaa voimakkaasti sillä lähtökohdalla, että irtisanomiskynnystä pitää nostaa mahdollisimman korkeaksi ja vaikeaksi, niin tämä tekee myöskin sen, että yritys tarvitessaan työvoimaa pitkään harkitsee, ottaako vai ei, ja jos ei ole sellaisia takeita, että tällä menestymisen mahdollisuutta pidemmällä ajalla olisi olemassa, niin jättää ottamatta ja jättää kasvattamatta liiketoimintaansa siltä osin ja ehkä hylkää joitakin tilauksia, tietää ne vaikeudet, mitkä tulevat siinä vaiheessa, kun väkeä vähennetään, ainakin sen kielteisen julkisuuden, mitä esille tulee.

Mitä tulee yleensä yrittäjän asemaan tähän yrittäjyysohjelmaan nähden. Yrittäjän asema suomalaisessa yhteiskunnassa on sellainen, että juhlapuheissa on tullut sijaa ja ymmärtämystä, mutta sitten todellisuudessa yrittäjä, puhun nyt pienyrityksistä, yrittäjä kohtaa oman elämänsä yksinäisenä sutena ja yksinäisenä sieluna vahvaa vastapuolta kohtaan, mitkä ovat tietysti markkinat, ja edelleenkin otan esille tämän ammattiyhdistysliikkeen, mikä juristien kautta suurena rintamana talloo yrittäjän yrityksen näköalan toisin päin, niin että yrittäjä on yleensä siellä huonommalla puolella. Tältä osin toivon, että syntyisi parempi näköala tähän asiaan, syntyisi sellainen näköala, että tällä yrityselämällä olisi Suomessa paremmat menestymisen mahdollisuudet.

Mitä sitten tulee tähän yrittäjyysohjelmaan ja maisemaan muuten, niin se, että löydetään, selvitetään ja tulee ensi vuonna järjestykseen tämä arvonlisäverotuksen liukuva alaraja, niin että yrittäjän on mahdollista ryhtyä maksamaan sitä arvonlisäveroa siinä vaiheessa, kun yrittäjälle kertyy sellaista tuloa, mistä tätä kannattaa maksaa, se puhdistaa erityisen paljon yksin yrittäjien, pienten mikroyritysten mahdollisuutta lähteä liikkeelle ja selviytyä myöskin tulevaisuudessa tästä arvonlisäveron kannosta.

Tähän yritysverotukseen hallituksen osalta on annettu ymmärtää, että yrittäjän verotusta ei kovenneta eikä kiristetä, mutta tällä kertaa valitettavasti tilanne on niin ilmassa, ettei ole oikein tietoa, mitä on tulossa, mitä on syntymässä, miten ja missä muodossa. Ei voisi, jos ajatellaan pitkäjänteistä, johdonmukaista työtä eteenpäin, ei voisi päästää järkevästi sellaista tilannetta syntymään kuin nyt on olemassa, että tämä on pelkkien lupausten varassa, että verotusta ei kiristetä. Tähän budjettiesitykseen olisi pitänyt jo lyödä esille se, kuinka menetellään, kuinka tehdään ja mitä se lopullinen verotus tulee olemaan.

On hyvänä asiana nähtävissä, että myöskin lupausten puitteissa on se, että hallitusohjelmassa kerrotaan ja selvitetään selkeästi, että yritysten sukupolvenvaihdokseen liittyvät siirtymisongelmat, uuden yrittäjän ongelmat ja siihen tarvittavat veronhuojennukset tulevat parempaan järjestykseen ja hoitoon.

Herra puhemies! Yksi erityinen ongelma, mikä omaa sieluani riistää ja kovasti painaa, on se, että täältä budjettikirjasta ei löydy näköalaa siihen, mitä annetaan eläkeläisille, niille, jotka tämän suomalaisen hyvinvoinnin ovat rakentaneet. Heille tarjotaan lämmintä puhetta niin kuin itsekin tässä parhaillaan sitä jakelen, mutta ei ole lantin lanttia kuitenkaan täällä, millä tätä asiaa parannettaisiin ja hoidettaisiin. Tämä on suomalaisen yhteiskunnan, suomalaisten päättäjien, eduskunnan häpeä riippumatta siitä, onko keitä nyt tällä kertaa hallituksessa taikka oppositiossa. Tämä asia olisi pitänyt saattaa järjestykseen jo edellisten hallitusten aikana ja nyt ryhtyä toimenpiteisiin, mutta ymmärrän niin, että selkeästi on sidottu näissä budjettikehyksissä tämä seuraavaksi nelivuotiskaudeksi niin, että siihen ei ole parannusta näkyvissä eikä tulossa.

Sen pohjalta on suomalaisen päättävän yhteiskunnan häpeä, että tämä asia on hoitamatta. Siihen varsinaista syyllistä ei voi löytää eikä nähdä, vaan koen ja näen, näen ja tunnen, että koko tämä nykyinen päättäjäpolvi on velkaa tälle rakentajasukupolvelle siitä, että heidän eläkkeitänsä olisi pitänyt korjata ja hoitaa, nähdä ainakin edes kunnon myötätuntoa näitten asioitten kuntoon panemiseen.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! On innostavaa päästä puhumaan ed. Seppo Lahtelan jälkeen aikana, jolloin puheitten olisi jo pitänyt 12 minuuttia sitten kuulemma loppua, mutta parempi myöhään kuin aikaisin.

Arvoisa puhemies! Voidakseen ymmärtää muiden kuin itsensä viisaita puheita, on hyvä olla selvillä käsitteistä. Minusta näyttää, että tämän budjetin keskeisiä käsitteitä ovat erityisesti pieni- ja keskituloisia suosivat veronalennukset ja toisena matalan tuottavuuden työpaikat. On tietysti häpeällistä tunnustaa tältä paikalta oma ymmärtämättömyytensä, mutta minun on pakko omaa ymmärtämystäni lisätäkseni kysyä, miten jo toteutetut ja tässä budjetissa luvatut veronalennukset suosivat pienituloisia.

Olen omasta mielestäni suurituloinen, kuten todennäköisesti kaikki me, jotka nyt olemme täällä salissa. Minua verotetaan viimeisen listan mukaan 5 000 euron kuukausitulosta, jolloin minua ei-suosiva veronalennus, joka toteutuu jatkossa, on 50 euroa. Ennen tänne tuloani johtamassani yrityksessä työskentelevät siivoojat ansaitsevat noin 1 700 euroa kuukaudessa. Tuskin kukaan ryhtyy kiistämään sitä, että he ovat tämän maan pienituloisia ja heidän kaltaisiaan on varsin paljon. He näyttävät saavan 25 euron heitä suosivan veronkevennyksen. Siis minä, jota ei suosita, saan kaksinkertaisen veronkevennyksen heihin verrattuna, joita suositaan.

Arvoisa valtiovarainministeri, joka olette jossain muualla, minun on pakko kysyä, mikä näistä kolmesta termistä, pienituloinen, suurituloinen, suosia, on tässä veropolitiikassa saanut Suomen sanakirjasta poikkeavan merkityksen. Jos ne kaikki pitävät paikkansa, niin väite tai lausuma "pieni- ja keskituloisia suosivat veronalennukset" on loogisesti mahdoton. Tai sitten, jos niin ei kuitenkaan ole, minä ryhdyn vaatimaan suurituloisia suosivia veronalennuksia huolehtiakseni siitä, että siivoojat saavat ihan oikeasti euromääräisenä kansanedustajia ja toimitusjohtajia suuremmat veronalennukset.

Arvoisa puhemies! Olen vakaumuksellinen keynesläinen jo vanhoista kansantaloustieteen opinnoistani lähtien enkä suhtaudu halveksien veronalennuksiin enkä vastusta niitä oppositiossa olemisen, vastustamisen ilosta. Harrastin keynesläisyyttä sen verran, että muistelen hänen olleen aikanaan sitä mieltä, että olennainen termi talouden panosten kerrannaisvaikutusten tarkastelussa oli säästämisalttius. Viisaus meni muistaakseni niin, että mitä pienempi oli säästämisalttius jossakin tietyssä tulonsaajaryhmässä, sitä suurempi oli siihen suunnatun lisäpanostuksen taloudellinen kerrannaisvaikutus, ja tiedän varmasti, koska siitä on tietysti tutkimuksiakin aivan riittävästi, että pienituloisten säästämisalttius on huomattavasti pienempi kuin meidän suurituloisten. Tästä syystä olisi ihan oikeasti talouden elvyttämisen ja kiihdyttämisen kannalta ollut erinomaisen suotavaa, että tämä suosia-termi olisi suosinut vähän toisella tavalla kuin se nyt suosii.

Se, mikä tässä budjetissa minua myös vaivaa, edelleenkään ei ilkeämielisyydestä hallitusta kohtaan vaan siitä, että budjetin olisi hyvä huolehtia myöskin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten aseman parantamisesta ja yhteiskunnallisen tasa-arvon edistämisestä, on se, että ehkä juuri kaikkein heikoimmassa asemassa olevien asia on unohtunut. En usko, että välttämättä tahallisesti, enkä välttämättä siitäkään syystä, että hallituspuolueilla sinänsä olisi pahaa tahtoa. Olen tässä budjettikeskustelun aikana kuullut useankin sosialidemokraatin ja jokusen keskustalaisenkin kiinnittävän huomiota muun muassa toimeentulotuen asumismenojen omavastuuosuuteen ja todistavan ihan oikein, että se olisi pitänyt saada poistetuksi. Mutta kertoman mukaan budjettineuvotteluissa se ei valtiovarainministeriölle ja sitä kautta tietysti myöskään budjettiin kelvannut.

Ed. Seppo Lahtela vaati eläkeläisten aseman parantamista. Voin kyllä hänelle luvata, että samoin kuin on toimeentulotuen asumismenojen poistamisesitys, myöskin kansaneläkkeitten tasokorotuksesta varmaan tullaan tekemään aloite, jonka puolesta ed. Seppo Lahtela ja myöskin muut omastatunnostaan huolta pitävät hallituspuolueittenkin edustajat voivat äänestää.

Siunatuksi lopuksi haluan kiinnittää kahteen erilliseen asiaan huomiota.

Olen varmaan huono savolainen kansanedustaja, kun olen sitä mieltä, että suomalaisen asuntopolitiikan kannalta ensisijainen tehtävä olisi laittaa Pääkaupunkiseudun asuntopolitiikka kuntoon. Jos Helsinki ja ympäristökunnat eivät noille runsaille vihreille maille, joita näkyy lentokoneesta katsellen paljon olevan, onnistu rakentamaan riittävästi asuntoja riittävän edulliseen hintaan ja jos se vaatii valtiovallan panostuksia siihen, että kunnallistekniikka ja muut tarvittavat yhteiskunnalliset palvelut saataisiin kuntoon, niin olen valmis tukemaan sellaisia rahoja, koska jos Helsingin asuntopolitiikka on huonossa kunnossa, siitä ei hyvää seuraa koko tälle valtakunnallekaan.

Mutta jotta puhuisin myöskin oman alueeni puolesta, samalla myöskin Helsingin puolesta, pidän tärkeänä, että korjataan yksi yksittäinen epäkohta, joka on ollut jo pitkään korjaamatta. Se on yliopistollisten sairaanhoitopiirien erityisvaltionosuus, jolla rahoitetaan paitsi tutkimusta myöskin lääkärinkoulutusta. Kuopion yliopistollisessa sairaalassa on nyt ihan viimeaikaisella päätöksellä lisätty lääkärinkoulutusta, mutta evo-rahoja ei ole lisätty kymmeneen vuoteen markkamääräisesti ja euromääräisesti yhtään. Se on merkinnyt käytännössä sitä, että koko viime aikoina lisätty lääkärinkoulutus on tullut tältä osin pelkästään savolaisten maksettavaksi. Kun kaikki valmistuvat lääkärit eivät kuitenkaan savolaisia hoida, olisi kohtuullista, että tältä osin tämä valtionosuusvääryys korjattaisiin.

Siunatuksi lopuksi, jos minun nyt pitäisi määritellä, minkälaiseen suuntaan hallitus voisi reivata tätä budjettia siitä, mitä se nyt on, tarjoaisin vaikkapa linjaa "pienten puolesta paksuja vastaan".

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Puhemies! Korjaan ainakin sen, mitä minä tiedän, edellisen puhujan, ed. Virtasen, näkemystä evo-rahoista. Ei aivan kyllä totta ole se, mitä hän puhui. Toisekseen evo-rahoja on hiukan pidetty kortilla myös sen takia, etteivät nuoret opiskelevat lääketieteen kandidaatit ja valmistuvat lääkärit uppoudu vain tutkijankammioihin vaan hakeutuvat kentälle töihin. Kaikella on tarkoituksensa.

Ed. Seppo Lahtela puhui mielestäni hyvin eläkeläisten asiasta antaumuksella. Mutta sitä, ettei latin latia olisi eläkeläisille tässä budjetissa, en myöskään aivan näkemykseksi hyväksy. Siellä on valtava panostus terveydenhuoltoon ja niihin palveluihin, joita nimenomaan ikääntyneet ihmiset, paljolti eläkeläiset, tarvitsevat.

Puhemies! Valtion talousarviossa vuodelle 2004 on paljon hyvää ja toivoa paremmasta, ennen kaikkea työllisyyden kohentamiseksi. Lisämäärärahat eri työllisyystoimiin ovat erinomainen asia, varsinkin kun ne ovat nyt kytkettyinä keskustankin näkemyksen mukaisesti voimakkaaseen kehittämistyöhön ja muutokseen tällä alalla.

Sitten on mietitty, muuttuuko joku asia politiikassa Vanhasen hallituksen ohjelman ja budjetinkin myötä. Otan pienen esimerkin siitä muutoksesta, joka on selvä ainakin aikaisempiin neljään vuoteen verrattuna. Meillä on hallituksen esitys n:o 69 koskien työmarkkinatuen tarveharkintaa puolison tulojen osalta. Tässä on selvä muutos aikaisempaan, kannattaa perehtyä tähän esitykseen. Siinä näkee sen linjan, jota nykyinen Vanhasen hallitus eduskuntaryhmien tuella toteuttaa.

Voin olla myöskin vain tyytyväinen, että ne asiat, mistä keväällä yhdessä hallitusneuvotteluissa sovittiin, ovat ainakin työministeriön osalta varsin hyvin liikkeessä. Suhtaudun tämän alueen kehitystyöhön ja muutokseen positiivisesti ja annan sille täyden tukeni. Esimerkiksi yhteispalvelupisteiden toiminnasta kantautuu hyvin myönteistä palautetta. Menemme kohti räätälöityjä työllisyyspolkuja. Räätälöidyt toimenpiteet maksavat ehkä enemmän mutta ovat myös tehokkaampia. Tällaiset täsmätoimet vaativat henkilöstöä lisää ja hieman eri tavalla koulutettua, työvoimapuolelle tarvitaan uudenlaista osaamista. Suunta on nyt hyvä ja aktiivinen.

Terveydenhuollolle Suomessa ei kuulu edelleenkään erityisen hyvää, silti kansalaiset ovat tyytyväisiä saamiinsa terveydenhuollon palveluihin. Kansallinen terveysprojekti on politiikkatasolla ylhäältä ojennettua, ja nyt on minusta aika kannustaa jokainen kunta ja kuntapäättäjä miettimään, mikä on kussakin kunnassa Kansallisen terveysprojektin omakohtainen sovellus. Jos päättäjiä ei saada kunnissa tosissaan pohtimaan muutostarpeita ja paikallisia sovelluksia, jäävät nyt budjetissakin osoitetut lisäresurssit vain syntyneen rahoitusvajeen kattamiseksi ja paikkaamiseksi. Yksi perusterveydenhuollon kehittämisalueista on kouluterveydenhuolto. Lasten ja nuorten psyykkinen oireilu on saanut edellisen eduskunnan toimimaan. Mutta mitkään lisäresurssit erikoissairaanhoidon tai terapian puolella eivät tule riittämään, jos perusterveydenhuolto ei selviä tehtävistään.

Paljon kentällä tapahtuu. Esimerkiksi Pirkanmaalla Vammalan suunnalla suunnitellaan usean kunnan yhteistä isoa organisaatiota, jonka harteille annetaan koko sosiaali- ja terveydenhuolto. Mäntän seudulla yritetään ponnistella terveydenhuoltoaluehankkeen kanssa, tosin toistaiseksi heikoin saavutuksin. Keski-Suomen puolella Saarijärven seudulla on paikallisesti lähdetty kehittämään lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan välistä työnjakoa, ja siellä jälki on ilmeisen hyvä. Paljon siis tapahtuu. On selvää, että terveydenhuollon kehittämiseksi sille tehokkuus- ja toimivuustasolle, mitä nyt pidämme hyvänä, vaaditaan myös voimakasta panostusta teknologian hyödyntämiseen. Mistä löytyisi Tekes-rahaa julkiseen terveydenhuoltoon?

Hoitotakuu on iso asia. Se on tavoite, jota kohti pitää nyt kaikkien kulkea. Eri kunnat ovat kovin eri tilanteessa erikoissairaanhoidon kustannusten ja toteuttamisen kanssa. Samantapaisissa kunnissa ero kustannuksissa voi olla käsittämättömän suuri. Usein tämän taustalta löytyy jokin olemassa oleva rakenne, jota syystä tai toisesta ei rohjeta muuttaa. Omassa kotikunnassani hoitotakuu ei ole utopiaa vaan valtuutettujen päätöksistä riippuen mahdollinen hyvinkin vuonna 2005. Ongelmana on todennäköisesti se, että sairaanhoitopiiri ei pysty tuottamaan määräajassa palveluita. Olemmehan saaneet selvityksen, kuinka paljon tarpeeton jonottaminen maksaa. Se maksaa kaikkine kuluineen yhteiskunnalle luultavasti enemmän kuin itse hoitotakuun toteuttaminen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien korottaminen on yksi vaihe tässä isossa projektissa, ja tätä projektia riittää varmasti vielä seuraavallekin eduskunnalle yhteisistä Vanhasen hallituksen ponnisteluista huolimatta.

Vanhasen hallituksen budjettiesitys vuodelle 2004 on hyvä alku. Jokainen meistä tietää, että niin työttömyyden kuin vaikkapa terveydenhuollonkin alueen ongelmissa tekoja tarvitaan hallitukselta joka päivä.

Tapani Tölli /kesk:

Herra puhemies! Matti Vanhasen hallituksen ensimmäinen budjetti on laadittu haasteellisissa oloissa. Budjetti on niukoista määrärahoista huolimatta tulevaisuuteen luotaava. Tilanne on haastava, kun samanaikaisesti on vietävä maa yli taantuman ja pystyttävä rakentamaan pohjaa vakaalle taloudelliselle kasvulle.

On todettava, että pitkään aikaan ei mikään hallitus ole tarttunut yrittäjyyteen ja yrittäjyyden edistämiseen niin vahvasti kuin tämä hallitus. Se näkyy jo hallitusohjelmassa ja erityisesti kahdessa politiikkaohjelmassa, yrittäjyyden ja työllisyyden, ja näkyy myös tässä budjetissa. Pääosa toimenpiteistä ei tietenkään vielä ole ehtinyt tähän budjettiin, muun muassa yritysverotuksen uudistusesitys valmistuu vasta myöhemmin syksyllä. Määrätietoinen tarttuminen yrittäjyyteen antaa myös luottamusta kaiken kaikkiaan tulevaisuuteen. Koko yhteiskuntataloutemme kannalta tämä on hyvin merkittävä asia. Ilman uusien yritysten merkittävää lisääntymistä ei hyvinvointipalvelujemmekaan parantaminen ole kovin hyvin mahdollista. Erityisen tärkeä tämä yrittäjyysasia on juuri nyt, kun meillä it-teollisuudessakin on siirtymässä tuotannollista toimintaa jopa enemmän kuin julkisuudessa on ollut esillä niin sanottuihin halvan työvoiman maihin.

Herra puhemies! Kuntatalous on tänä päivänä ollut hyvin paljon esillä keskustelussa tässä salissa. Osittain olen, pitkäänkin kuntatalouden kimpussa toimineena, ihmetellyt opposition puheita, varsinkin kun tiedämme kuntatalouteen liittyvät toimenpiteet viime vuosilta. Vanhasen hallituksen hallitusohjelmassa todetaan, että hallitus toteuttaa pitkäjänteistä ja vakaata kuntapolitiikkaa ja kunnallisten peruspalvelujen saatavuus ja laatu turvataan koko maassa kohtuullisella vero- ja maksurasitteella. Me tiedämme, että ensi vuonna ja lähivuosina kuntatalous on tiukka.

Kuntatalous on kokonaisuutena laskettuna alijäämäinen. Ongelmana ei ole kuitenkaan tämän hallituksen toimenpiteet. Hallitus on lisännyt valtionosuuksia ja tehnyt niihin indeksikorotukset suurempina kuin edelliset hallitukset. Ongelmana on selkeästi verotulojen hiipuminen. Mitä paremmin, tekee mieli tässäkin yhteydessä todeta, onnistumme yrittäjyyden edistämisessä, sitä paremmin se näkyy myös kunnallistaloudessa.

Sitten se muutos, mikä on menneisiin vuosiin verrattuna ainakin: Näin entisenä päätoimisena kunnallistalouden kimpussa työskennelleenä voi sanoa, että nyt on näkymä kuitenkin siitä, millä tavalla kuntataloutta, kuntatalouden asioita, valtio tulee hoitamaan ja millä tavalla suhtautumaan. Kaikki pääpuut eivät tietenkään ole selvillä. Nythän valmistellaan kuntien rahoitusjärjestelmän uudistamista.

Tänä päivänä ovat esillä olleet myös tässä salissa Pääkaupunkiseudun ja muun Suomen kuntien väliset erot. On ollut esillä jopa jonkinlainen vastakkainasettelu. Haluan tuoda esille sen, että me olemme tässä palveluiden tuottamisessa ja järjestämisessä samassa veneessä, olipa sitten kysymys palveluiden tuottamisesta kaukana Pohjois-Suomessa tai täällä Pääkaupunkiseudulla. Tietyllä tavalla on hyvin totta se, että Pääkaupunkiseudulla ja pääkaupungilla on veturin tehtävä, mutta veturillakaan ei ole merkitystä, jos ei ole perässä junaa. Se on sillä tavalla, että jos ei ole hyvinvoivaa maata ympärillä, ei ole silloin pääkaupunkiakaan. Kyllä me tarvitsemme sillä tavalla tasapainoisen kehityksen maata.

Tänä päivänä on ollut esillä myös kuntien välinen yhteistyö. Monilla alueilla ja monissa kunnissa sitä ollaan määrätietoisesti kehittämässä, jopa ehkä enemmän kuin julkisuudessa näkyy, ja ollaan kehittämässä kohtuullisen ennakkoluulottomasti.

Kuntaliitokset niin ikään ovat olleet esillä. Siihen on syytä todeta, että mekaaniset kuntaliitokset eivät monestikaan tuo ratkaisuja, vaan jos ja kun kuntaliitoksia tehdään, siinä aina täytyy olla silmämääränä hyvä toiminnallinen kokonaisuus. Eivät ainakaan mitkään tutkimukset ole selkeästi tuoneet esille, että joku tietty kuntakoko on optimaalinen. On hyvinvoivia pieniä kuntia, hyvin palvelunsa järjestäviä ja tuottavia pieniä kuntia ja samalla tavalla toimivia suuria kuntia. Mutta millä tavalla palvelut voidaan mahdollisimman tehokkaasti ja laadukkaasti järjestää, siitähän on kysymys.

Herra puhemies! Haluan vielä puuttua yhteen asiakokonaisuuteen, joka niin ikään on ollut täällä esillä, ja se on tiehankkeet. Yhdyn niihin huolenilmaisuihin, joita on esitetty, että tiemäärärahat eivät riitä. Tiestö, josta on sanottava, että se on tietyllä tavalla osa kansallisomaisuuttamme, alkaa rappeutua, jos ei saada lähivuosina rahoituksen tasokorjausta. Niin ikään on ollut esillä se, että lähitulevaisuudessa uusien tieinvestointien määrä on hyvin vähäinen.

On kiinnittänyt huomiota se, että me tarkastelemme tieinvestointeja samalla tavalla kuin toimintamäärärahoja ja joudumme toteamaan silloin tällöin, että meillä ei ole varaa tieinvestointeihin ja joihinkin muihin infraan liittyviin investointeihin. On kuitenkin tilanteita, että emme voi sanoa, ettei meillä ole varaa investoida, vaan joudumme sanomaan, että meillä ei ole varaa olla investoimatta, jotta kehitystä tapahtuu. Monille investoinneille voi laskea kohtuullisen hyvän tuoton. On ilolla todettava se, että ministerityöryhmässä valmistellaan tähän liittyviä rahoitusasioita ja hankkeita.

Lopuksi haluan ottaa esille vielä yhden kokonaisuuden, joka liittyy koko budjettiin, ja se on yksi sana: vaikuttavuus. Olen ilolla todennut sen, että tämä sana esiintyy nyt sekä hallitusohjelmassa että tämän budjetin yhteydessä. On todettu aluepoliittisten toimenpiteiden osalta, että tullaan myöhemmin arvioimaan, mikä on näiden eri toimenpiteiden vaikuttavuus. Näin meidän tulisi tehdä monen muunkin asian osalta, ettei tapahdu niin kuin pahimpina leikkausten ja karsimisten vuosina tapahtui, että säästimme joissakin asioissa kustannuksista piittaamatta.

Herra puhemies! Matti Vanhasen hallituksen ensimmäinen budjettiesitys on annettu eduskunnalle, ja voi sanoa kaiken kaikkiaan, että budjetin laatimisessa on näissä olosuhteissa onnistuttu kohtuullisen hyvin ja se on hyvin tulevaisuuteen luotaava ja tulevaisuudenuskoa antava.

Juhani Sjöblom /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen ensimmäinen budjettiesitys lupaa jotain eri suuntiin, pääasiassa myös valtionvelan kustannuksella. Heti kun kokoomuksen valtakausi valtiovarainministeriössä päättyi, velkaa ollaan ottamassa merkittävästi lisää. Valtionvelan bkt-osuus on edellisten hallitusten aikana laskenut vuodesta 99 lähtien joka vuosi, yhteensä 14 prosenttiyksikköä. Nyt on nähtävissä tasaantumisen lisäksi ehkä käännekin toiseen suuntaan. Tällä tiellä ei ole syytä lähteä kiihdyttämään vauhtia.

Ministeri Kalliomäen mukaan yritysverouudistus ei vaikuta vielä valtion budjettiin vuonna 2004. Hallitus lupaa tehdä päätökset vielä tämän vuoden puolella. Miksi linjauksia ei lyödä pöytään jo nyt? Olisi hyvä, jos hallitus voisi keskusteluttaa riittävän monipuolisesti näin suuret linjaukset sekä taata riittävän pitkän siirtymäajan lakien voimaantuloon. Yrittäjyyden politiikkaohjelman linjaukset olisi syytä tuoda päätettäväksi yhtenä suurena pakettina, jolloin hyvät ja huonot uudistukset ehkä tasoittaisivat toisiaan. Verosummaahan ei yritysten verojen osalta olla laskemassa. Hallitusohjelma lupaa turvata vain veronsaajan edut.

Jos uusi verojärjestelmä pyritään ottamaan käyttöön vuoden 2005 alusta lukien, niin epämääräiset ajanmääreet marraskuun, loppuvuoden tai ensi kevään osalta eivät riitä. Sekä osinkoveron uusi hyvitysjärjestelmä että arvonlisäveron alarajan liukumaa kuvaavat mallit olisi pitänyt esittää viimeistään nyt, jolloin yrityksillä olisi mahdollisuus sopeuttaa omaa toimintaansa tänä loppuvuonna ja koko ensi vuoden ajan sekä tehdä kaksi tilinpäätöstä ennen uuteen verojärjestelmään siirtymistä.

Edellinen hallitus asetti itselleen kovat tavoitteet, mutta ei ehtinyt niitä toteuttaa. Nykyinen hallitus uudisti samat tavoitteet työllisyyden parantamiseksi. Saa nähdä, miten keskustan käy lupaustensa kanssa. Vaalilupauksethan olivat pahasti ristiriidassa jo ennen vaaleja. Nykyinen pääministerikin lupasi vaalikeskusteluissa, ettei osinkoverojen hyvitysjärjestelmästä tulla luopumaan.

Missä on rahoitus sukupolvenvaihdosten helpottamiseen? (Ed. Seppo Lahtela: Tulossa!) Onko perintöverojärjestelmä ajan tasalla? (Ed. Seppo Lahtela: Valmistelussa!) Entä luovutusvoittovero? (Ed. Seppo Lahtela: Se unohdetaan!) Hallitus sanoo parantavansa yrittäjien sosiaaliturvaa kannustavaksi. Miten se aikoo toimia? Yhteisvastuuta budjetti ehkä tarjoaa, mutta miten on työllisyyden ja yrittäjyyden kanssa? (Ed. Seppo Lahtela: Paljon tekemistä!)

Yhtä tärkeää kuin uudet yritykset ja uudet työpaikat on varmistaa vanhojen yritysten ja työpaikkojen säilyminen. Epävarmuuden jatkuminen ei ole kenenkään edun mukaista. Turha varovaisuus ei tue kasvutavoitteita eikä madalla kynnystä ryhtyä yrittäjäksi. Näihin sukupolvenvaihdosasioihin muun muassa odottavat kymmenettuhannet yritykset vastauksia.

Arvoisa puhemies! Tässä budjetissa ei vielä näy se hallituksen linja, josta se tullaan joskus lähi- tai myöhemmässä tulevaisuudessa muistamaan. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan sekä uusia malleja että sitä, millaisen keskustelun ne herättävät hallituksen sisällä ja etujärjestökentässä.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen hallituksen alkutaival osuu hankalaan kansainväliseen suhdannetilanteeseen. Työpaikkoja ja investointeja on karkaamassa halvemman työvoiman maihin. Yhtenä esimerkkinä meillä Hämeenkyrössäkin toimiva Flextronics, joka parhaimmillaan on työllistänyt Hämeenkyrössäkin lähes tuhat henkeä, on nyt siirtämässä koko toimintansa Kiinaan. Pidän tärkeänä, että näille runsaasti työpaikkoja menettäville alueille pyritään nopeasti aikaansaamaan korvaavia työpaikkoja ja lievennetään muutenkin näille alueille syntyneitä ongelmia. Hallitusohjelman tärkein haaste on työllisyyden ja työpaikkojen lisääminen ja yrittämisen edellytysten parantaminen. Tämä näkyy myös selkeästi nyt käsiteltävänä olevassa ensi vuoden talousarviossa.

Kokoomuksen ja kristillisten puheenvuoroissa on kannettu huolta siitä, ettei keskustan vaaliohjelmaa toteutetakaan kokonaisuudessaan tässä talousarviossa. Näin asia onkin, mutta olen tyytyväinen, että keskustan hyviä tavoitteita ollaan kuitenkin nyt vuosien tauon jälkeen asteittain toteuttamassa. Tämä on kuitenkin vasta tämän eduskunnan ja Matti Vanhasen hallituksen ensimmäinen talousarvio. Enpä muista, että mikään muukaan puolue olisi saanut heti kaikkia vaaleissa asettamiaan tavoitteitaan läpi. Kokoomuksellakin olisi ollut useampi vaalikausi aikaa hallituksesta käsin hoitaa kaikki ne puutteet, jotka se nyt on havainnut. Korvaani sattui myös erityisesti kristillisten ed. Kärkkäisen puheenvuoro, joka meni kokonaan keskustan haukkumiseen. En havainnut puheenvuorossa jäämääkään kristillisyydestä.

Arvoisa puhemies! Talousarvioesityksessä kotimaista kysyntää vahvistetaan keventämällä pieni- ja keskituloisten verotusta. Valmisteilla on myös matalan tuottavuuden alojen työnantajamaksujen alentaminen. Yrittäjyyteen kannustetaan muuttamalla alv:n alaraja liukuvaksi. Ratkaisun on koskettava myös maaseudun pienyrityksiä sekä maa- ja metsätalousyrityksiä. Yrittäjiä on kohdeltava arvonlisäverotuksen osalta edelleen tasapuolisesti toimialasta riippumatta.

Yritysten kilpailukykyä kansainvälisestikin parantaa reilun 100 miljoonan euron lisäys tutkimus- ja kehitysmäärärahoihin. Suomen mahdollisuudet pärjätä maailmalla perustuvat osaamiseen ja kehittyneeseen tuotantoon eikä bulkkituotteisiin, kuten viime aikojen tuotannon siirtymisissä halvan työvoiman maihin on nähty. Hyvää on myös valmisteilla oleva yritysten sukupolvenvaihdosten verotuksen keventäminen. Yritysten kilpailukykyä on tarkoitus parantaa myös myöhemmin syksyllä tehtävillä yritysveroratkaisuilla.

Alkoholiveroa alennetaan kolmanneksella. Tähän on esitetty perustelut. Pidän tärkeänä, että ratkaisun vaikutuksia seurataan, syntyviin ongelmiin puututaan ja elleivät tulokset vastaa odotuksia, veroratkaisuun palataan. Itse olisin pitänyt elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamista alkoholiverotuksen keventämistä tärkeämpänä. Toivon, että ruuan korkeaan arvonlisäverotukseen saadaan jatkossa kevennystä.

Talousarviossa parannetaan lasten, nuorten ja lapsiperheiden asemaa. Tässä on tapahtunut myös käänne parempaan. Jatkossa toivon enemmän panostuksia myös eläkeläisten hyvinvointiin. Mikäli taloustilanne paranee, toivon, että asiaan voidaan palata ennen vuotta 2006, jolle hallitusohjelman mukainen tasokorotus on ajoitettu. Eläkeläisten osalta saattaa käydä niin, että kun alkoholiveroa alennetaan, se laskee elinkustannusindeksiä ja vaikuttaa siten myös tuleviin eläkkeiden indeksikorotuksiin. Pahimmassa tapauksessa eläkeläiset saattavat joutua näin myös viina-alen maksumiehiksi.

Kuntatalouden ja peruspalveluiden rahoituksen kannalta tämä talousarvio on selvästi useita edellisiä talousarvioita parempi. Ansiotulovähennyksiä kompensoidaan nyt ensi kertaa kunnille 359 miljoonalla eurolla, indeksitarkistusten tasoa on nostettu 50 prosentista 75 prosenttiin, ja määräraha on nyt 97 miljoonaa euroa. Myös palveluiden parantamiseen on osoitettu lisää 140 miljoonaa euroa. Tästä huolimatta kuntatalouden tila on edelleen vaikea.

Tienpidon osalta talousarviossa on Pirkanmaan kannalta hyvää 26 miljoonan euron määräraha Tampereen kehätien ensimmäiseen rakennusvaiheeseen. Kaiken kaikkiaan tiemäärärahat kuitenkin ovat liian niukat eivätkä vastaa maakuntien odotuksia. Esimerkiksi kevyen liikenteen väylien määrärahoissa on kymmenien vuosien jono Pirkanmaallakin. Kevyen liikenteen väylät ovat liikenneturvallisuuden kannalta tärkeät, koska kevyen liikenteen väylien tarve on kasvanut liikenteen lisääntyessä ja samanaikaisesti ihmisten liikuntatottumusten muututtua muun muassa pyöräilyä, rullaluistelua ja sauvakävelyä suosiviksi.

Lopuksi haluan vielä todeta, että koska Suomen maataloutta koskevat EU-tukineuvottelut ovat vielä kesken ja muun muassa Suomen maataloudelle välttämättömän 141-tuen kohtalo on edelleen epäselvä, on kansallisella tasolla varauduttava hoitamaan tukiasiat hallitusohjelmaan kirjatun periaatteen mukaisesti. Samoin maatalouden rakenteen kehittämisestä on huolehdittava turvaamalla Makeran toimintaedellytykset, niin kuin hallitusohjelmassa sovittiin.

Arvoisa puhemies! Vaikkei hallituksen esitys ensi vuoden talousarvioksi kaikilta osin vastaakaan minun tavoitteitani, voi sitä kaiken kaikkiaan pitää kokonaisuutena tähän taloudelliseen tilanteeseen nähden hyvänä.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Herra puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä laati vastuullisena oppositiopuolueena vaihtoehtoisen budjetin hallituksen budjettiesityksen saatuaan. Meidän esityksessämme on mittaa vain yhden konekirjoitusliuskan verran, ja se päätyy sellaiseen lopputulokseen, että velanoton määrä pienenisi hallituksen esittämästä noin puoleen. Tällä tavalla katsoisimme, että emme ole siinä politiikassa mukana, joka merkitsee sitä, että otetaan velkaa, jotta annetaan hyvätuloisille veronkevennyksiä. Se on mielestämme edesvastuutonta politiikkaa tässä talouden vaiheessa.

Veronkevennykset ovat paikallaan, mutta ne tulee ohjata pieni- ja keskituloisille ja ruuan arvonlisäveron alentamiseen, joka on maatalouden etu ja joka on eläkeläisten, lapsiperheiden, työttömien ja kaikkien niiden etu, jotka hallitus on esityksessään hylännyt laiminlyömällä sosiaaliturvan kehittämisen heikoimmassa asemassa olevien osalta ja antamalla veronkevennykset tavalla, joka ei ole sosiaalisesti oikeudenmukainen.

Herra puhemies! Alkoholipolitiikasta on täällä jonkin verran puhuttu, mutta ehkä ei kuitenkaan niin paljon kuin olisi nyt aihetta. Nimittäin ensi vuosi tulee olemaan erittäin rajun murroksen aikaa suomalaisessa alkoholipolitiikassa. Yhdeksän vuotta sitten olin alkoholiasioita vastaavana ministerinä. Ahon hallituksessa neuvoteltiin Suomen EU-jäsenyydestä, ja noissa neuvotteluissa ankaran väännön jälkeen saimme oikeuden pitää korkeat tuontirajat yksityisten henkilöiden alkoholin tuonnille yhdeksän vuoden ajan. Nyt tuo määräaika on päättymässä vuodenvaihteessa. Ei tuolloin eikä vielä muutama vuosi sittenkään ollut tiedossa, että Viro tulee Euroopan unionin jäseneksi vuonna 2004 eli lähes samaan aikaan kuin nämä tuontirajat käytännössä poistuvat alkoholin osalta. Tämä yhteensattuma vaikuttaa tosiasiassa niin, että meidän alkoholiolomme muuttuvat ensi vuonna todella rajusti.

Lipposen hallitukset laiminlöivät täydellisesti valmistautumisen tähän suureen muutokseen. Lipposen hallitukset eivät yrittäneetkään saada jatkoaikaa tuolle alkoholin tuontirajojen ennallaan pitämiselle tai edes niiden asteittaiseen alentamismalliin vaan nukkuivat ihan sikeää unta, kun asiat etenivät. Lipposen hallitus ei myöskään puuttunut millään tavalla Viron EU-jäsenyysneuvotteluihin, ei yritysverotuksen eikä alkoholiverotuksen osalta, ja nämä molemmat ovat nyt sitten näkymässä ensi vuonna hyvin arvaamattomalla, vakavalla tavalla. Yrityksiä saattaa siirtyä Viroon ja toisaalta alkoholin tuonti vapautuu hallitsemattomalla tavalla.

Vanhasen hallitus on myös laiminlyönyt täydellisesti vastuun ottamisen tästä tilanteesta. Ainoa toimenpide, joka budjetista ja sen yhteydessä annetuista esityksistä ilmenee, on se, että hallitus esittää 33 prosentin alennusta alkoholiveroon. Se on täysin virheellinen menettely mielestäni. Se kyllä pudottaa varmasti valtion verotuloja yli 300 miljoonalla eurolla, mutta se ei vähennä sitä määrää, joka tuodaan Virosta. Se määrä, joka tuodaan Virosta ensi vuonna, olisi ihan yhtä suuri, vaikka vero pidettäisiin nykytasolla, koska eivät ihmiset pysty tuomaan niin paljon kuin mihin hallitus on lähtenyt ajatuksissaan. Tältä osin siis tilanne on ryöstäytymässä ensi vuonna hallituksen käsistä.

Budjettiesityksestä ei löydy myöskään minkäänlaisia toimenpiteitä tilanteen hallintaan ottamiseksi. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön pääluokasta ei löydy Tuotevalvontakeskukselle minkäänlaisia lisäresursseja eikä myöskään raittius- taikka muuhun toimintaan, jota nyt tarvittaisiin ennalta ehkäisevänä toimintana. Näitä toimenpiteitä tarvitaan kiireesti, ja mielestäni hallituksen pitäisi antaa eduskunnalle välittömästi selonteko alkoholipolitiikasta, jotta eduskunta ja nimenomaan täällä sosiaali- ja terveysvaliokunta, mahdollisesti hallintovaliokunta ja jotkin muutkin valiokunnat, voisivat käsitellä tämän tilanteen vaatimat toimenpiteet. Nythän tämä asia menee vain alkoholiverolakina valtiovarainvaliokunnan verojaostoon, jossa se katsellaan valtiontalouden kannalta, eikä asiaa käsitellä eduskunnassa lainkaan kokonaisvaltaisesti. Kuitenkin asia on sen laatuinen, että se vaikuttaa kautta yhteiskunnan kansanterveyteen, sosiaaliturvaan, perheitten pahoinvoinnin kasvuun, nuorten ja lasten alkoholinkäytön lisääntymisen aiheuttamiin ongelmiin, liikenneturvallisuuteen, työstä poissaoloihin, eläköitymiseen, onnettomuuksiin, tapaturmiin ja kaikkeen muuhun, mikä aiheuttaa valtavat kustannukset, menetykset ja inhimillisen hädän. Kunnat ovat kaikkein suurin kärsijä tässä kehityksessä lähivuosina ja jo ensi vuonna.

Hallitus on siis todella unohtanut hoitaa kaikkein tärkeimmän tehtävänsä nyt tässä alkoholipoliittisessa murroksessa. Sen vastuu on todella suuri. Nyt tarvitaan tätä selonteon sisältämää konkreettista toimenpideohjelmaa, mitä tehdään. Vain veroista luopuminen on täydellinen virhearvio, ja tietysti eduskunta voi kaataa nyt tämän veronkevennysmallin ja samalla vaatia tällaista toimenpideohjelmaa, jolla muutoin voitaisiin asiaan puuttua.

Herra puhemies! Täällä on puhuttu myös kuntien taloudesta. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä vaatii valtionosuusjärjestelmään täysimääräiset indeksikorotukset ja myös yhteisöveron jakoperusteisiin muutoksia sillä tavalla, että kunnat pärjäävät tässä talouden kiristyvässä tilanteessa ja siinä tilanteessa, kun esimerkiksi sosiaali- ja terveysmenot uhkaavat jatkuvasti kasvaa muun muassa alkoholikysymyksen takia. Kunnissa ja erityisesti vaikeimmassa taloudellisessa asemassa olevissa maaseutukunnissa pantiin suuri toivo tähän hallitukseen, mutta tämä hallituksen ensimmäinen budjetti ei valitettavasti vastaa näihin toiveisiin millään positiivisella tavalla. (Ed. S. Lahtela: Ei ole vielä keritty!) — Olisi luullut, että jo olisi keritty tässä asiassa edetä hieman paremmin esimerkiksi siten, että indeksikorotukset olisivat 100-prosenttiset eivätkä 75-prosenttiset niin kuin nyt on. Kuitenkin kaikkein hyvätuloisimmille on varaa antaa reilut veronkevennykset. Tämä on valinta ja mielestäni virhevalinta hallitukselta.

Arvoisa puhemies! Myös sairaiden ihmisten asemasta ja eläkeläisten asemasta on kannettava huolta. Meillä sairauskulut Suomessa ovat potilaan omalta osalta varsin korkeat, kansainvälisesti verrattuna lähes korkeimmat Euroopassa. Tähän maksukattoon pitäisi puuttua nyt kiireesti. Sitä viime kaudella vielä nykyiset hallituspuolueet vaativat, mutta nyt sitä ei kuitenkaan näy. Toinen asia on todellakin pienen eläkkeen varassa elävät, jotka on unohdettu tässä budjetissa niin kuin hallitusohjelmassakin. Sille puolelle on oikeudenmukaista ja tarpeellista ja myös kotimaisen kulutuskysynnän positiivisen kehityksen nimissä tarvetta saada parannuksia eduskuntakäsittelyn aikana.

Lopuksi, herra puhemies, opiskelijoille on taattava asumislisä ympärivuotisesti ja aterian hintojen nousua vastaava tuen korotus on välttämätöntä, jotta opiskelijat pystyvät opiskelemaan ja opiskelu on houkuttelevaa. Kristillisdemokraattinen ryhmä haluaa kehittää opintotukea Kannustava opintotuki -työryhmän esittämien tavoitteiden mukaisesti. Hyvää yötä!