Maria  Guzenina-Richardson  /sd:

Arvoisa puhemies! Luen lyhyet otteet kolmen hyvin arvostetun tahon lausunnoista tähän palvelumaksu-uudistukseen.

Ensimmäinen on Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry:n lausunto, jossa todetaan suunnitelmat lasten kokopäivähoidon maksuttomuudesta eli niin sanotusta nollamaksuluokasta luopumisesta ovat huonot. "Kokopäivähoidon maksuttomuudesta luopuminen heikentää merkittävästi pienituloisten lapsiperheiden, yksinhuoltajien, opiskelijoiden ja osa-aikaista työtä tekevien tilannetta ja selviytymistä." Lausunnossa jatketaan: "Tällä hetkellä kunnissa ehkäisevää lastensuojelutyötä tehdään vähän. Ongelmien ehkäisyn näkökulmasta ei riitä, että päivähoitomaksusta voitaisiin tehdä poikkeuksia vasta silloin, kun ongelmat ovat jo kärjistyneet ja kyse on lastensuojelulapsista. Syrjäytymiskierteen alkaminen jo varhaislapsuudessa on voitava nykyistä paremmin estää. Osana kunnallista sosiaali- ja terveystointa toimivan päivähoidon syrjäytymistä ehkäisevät vaikutukset ovat kiistattomat." Ja edelleen Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry toteaa: "Asiakasmaksujen korotuksia ja sitomista indeksiin ei tule toteuttaa suunnitellusti." Lausunnossa todetaan: "Palvelujen käyttäjien kannalta asiakas- ja palvelumaksujen korotus ei ole hyväksyttävä. Palvelujen käyttäjien rahoitusvastuu asiakasmaksujen kautta on Suomessa muita Euroopan maita suurempi. - - Siitä huolimatta ihmisten ja kotitalouksien rahoitusvastuuta halutaan entisestään lisätä. Asiakasmaksujen korotus heikentää erityisesti paljon palveluja tarvitsevien vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja eläkeläisten asemaa. - - Samaan suuntaan vaikuttavat suunnitellut lääkekustannusten uudistukset, jotka tuottavat lisäkustannuksia sekä asettavat eri asiakasryhmiä eriarvoiseen asemaan. Pitkäaikaissairaiden ja vammaisten henkilöiden asema on suhteellisesti heikentynyt muihin väestöryhmiin verrattuna. Pitkäaikaissairauden ja köyhyyden välillä on selvä yhteys. Asiakasmaksujen korotus on paljon palveluja tarvitsevien ihmisryhmien kannalta köyhdyttävää. Se on ristiriidassa hallitusohjelman köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämistavoitteen kanssa." Näin siis Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto.

Sitten Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys Yty ry:n lausunnossa todetaan näin: "Asiakasmaksujen korotukset sekä lääkehuollon suunnitellut uudistukset aiheuttavat monille asiakasryhmille lisäkustannuksia ja toisaalta asettavat eri asiakasryhmät eriarvoiseen asemaan. Vammaisfoorumi ry esitti jo toukokuussa eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, sosiaali- ja terveysministereille, Kansaneläkelaitokselle ja Kuntaliitolle lähettämässään kirjelmässä perustellun huolensa tilanteesta. Vammaisfoorumi katsoi, että asiakasmaksujen ja lääkekustannusten kokonaisuus synnyttää erityisesti pienituloisille, vammaisille ja pitkäaikaissairaille ihmisille tilanteita, joissa Suomen perustuslain 6 §:n mukainen yhdenvertaisuus ja 19 §:n mukainen oikeus sosiaaliturvaan eivät toteudu."

Sitten lainaan vielä Stakesin ylijohtajaa Matti Heikkilää, joka omassa selvityksessään toteaa hyvin ykskantaan: "Maksujen korotuksilla voi olla vakaviakin köyhyys- ja tulonjakovaikutuksia, eli ne kasvattavat tuloeroja. Myös vähävaraisten vanhusten riski palveluiden alikäyttöön kasvaa. Tämä puolestaan voi johtaa siihen, että riittävän aikainen hakeutuminen palvelujen piiriin vaarantuu ja johtaa viime kädessä raskaampien palvelujen tarpeeseen." Eli suomennettuna: asiakasmaksujen korotus tulee Suomen kansalle kalliiksi.

Saman suuntaisia lausuntoja ovat antaneet myös muut tahot sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Huolta kannetaan nimenomaan palvelumaksukorotusten seurannaisvaikutuksesta, mutta näyttää siltä, että meidän sosiaali- ja terveyspolitiikkaamme johtaa tänä päivänä valtiovarainministeriö sosiaali- ja terveysministeriön sijaan. Muulla tällaisia esityksiä ei voi perustella.

Edellinen hallitus teki virheen, kun alensi alkoholiveroa. Silloinkin asiaa ajoi valtiovarainministeriö, koska pelättiin, että suomalaiset suuntaavat viinasostoksille ulkomaille ja valtio menettää verotuloja. Tuon toimen seuraukset ovat nyt kaikkien tiedossa. Ja kuitenkin nyt ollaan tilanteessa, jossa kansan heikoimmassa asemassa olevien mahdollisuutta käyttää muun muassa terveyspalveluita ja päivähoitopalveluita heikennetään. Tällaisen seuraukset, kuten näistä edellä lukemistani lausunnoista ilmenee, voivat tulla hyvinkin kalliiksi. Nyt on kysyttävä, ovatko palvelumaksujen korotukset linjassa hallituksen strategioiden ja aikeiden kanssa. Nimittäin kun hallitus mainostaa itseään sosiaalisesti oikeudenmukaiseksi, niin toivoisi, että se näkyisi myös käytännössä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Todella hallitus kyllä yleisperusteluissaan aika paljon mainostaa itseään, siis Vanhasen toinen hallitus, ja hyviä tekoja. Täällä todetaan tämä kansaneläkkeen maksaminen alentamattomana laitoshoitoon vuoden 2008 alusta. Se siis lisää kansaneläkemenoja, ja lisäys on 45,8 miljoonaa. Mutta samalla on todettava, että todella pitkäaikaishoidossa olevan potilaan tai hoidettavan kohdallahan tällä sinänsä ei ole merkitystä, koska yleensä se koko eläke menee siihen hoitomaksuun eli se jää sinne kunnan puolelle.

Mutta todella tämä laki ja sen 7 c §, se muutos, nostaa prosenttia, jolla maksu määritetään eläkkeestä. Se on tähän saakka pitkäaikaislaitoshoidossa ollut 80 prosenttia kuukausituloista, ja nyt sitä nostetaan 2 prosenttiyksiköllä 82 prosenttiin. Positiivista on tietysti henkilökohtaiseen käyttöön jäävä kuukautinen raha, joka on nousemassa 10 eurolla 90 euroon. Mutta itse asia noin pitemmällä tähtäimellä on tietysti siis hoidettavan kannalta kyseenalainen, siis tämä, että 2 prosenttiyksikköä enemmän otetaan tuloista. Tässä mielessä on todettava, että tässä on todellakin maksupolitiikassa hallituksen ottama nousulinja toteutumassa. Hallitusohjelmassahan puhutaan palveluhoitomaksujen nostamisesta 60 miljoonalla eurolla vuositasolla, ja vielä se kaneettina siinä, että raha ei jää kunnalle, vaan tulee hallituksen kassaan, mikä on vielä herättänyt tietysti sitten kuntapuolella ihmetystä.

Mutta tämä periaate, että asiakasmaksuja nostetaan, on kyseenalainen myös siitä näkökulmasta, kuten edellinen puhuja totesi, että Suomessa potilasasiakasmaksut ovat vertailumaihin verraten selvästi korkeampia. Näin ollen tässä ei voi nyt taputtaa käsiä hallitukselle ja todeta, että hyvää politiikkaa. Tällainen tasapainoilu ja prosentin nostaminen ei ole oikein. Tämä 2 prosenttia kertaantuu vuosien mittaan, ja se osoittaa halua viedä tätä prosenttia aina vain suuremmaksi.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin totean sen, että tosiaan tämä prosenttiosuuden nostaminen ei ole oikein varsinkaan sen takia, että alun perin hallitus on perustellut näitten palvelumaksujen korotuksia sillä, että kuntien kyky palvelutuotannon kehittämiseen paranee, ja kuitenkin nämä maksukorotuksista tulevat eurot imuroidaan valtiolle eli kunnille siitä ei jää mitään.

Mitä tulee tähän lakiesitykseen ja siihen, jos ja kun se hyväksytään, niin muutokset ovat varsin vähäisiä laitoshoidossa olevien henkilöiden käyttövarojen osalta. Siellä suurimmat korotukset tulevat niille henkilöille, joitten työeläke on varsin pieni, alle 500 euroa, niin kuin täällä todetaan. Tämä on tietysti positiivista, että vähimmäiskäyttövara nousee 10 eurolla. Siitä on ties miten pitkä aika, kun tämä viimeinen muutos tehtiin. (Ed. Lahtela: 4 vuotta!) — Aha, no ei kovin pitkä sitten. Muistelen, että olisi pitempi aika ollut.

Arvoisa puhemies! Asiakasmaksujen määrittämisessä kunnissa on paljon eroja. Tämä maksuasetus ja laki, siellä on sanoja "voidaan" jne. Eli varmasti tässä on kirjavuutta, ja syytä olisi tarkistaa näitä määräytymisperusteita.

Edelleen jatkossakin pitäisi huoli pitää siitä, että laitoshoidossa olevan henkilön puolison toimeentulo ei saa vaarantua. Tähän tehtiin myös parannus, se oli aivan kohtuuton muutama vuosi sitten.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: Epäkohta, joka edelleen on hoitamatta: suojaosuuden säätäminen myös yksityisissä hoitolaitoksissa oleville henkilöille tulisi toteuttaa. Sitä ei ole tällä hetkellä.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä kyseessä on kolmiodraama, jossa dramatiikkaa on lopulta paljon vähemmän kuin sitä kolmiota.

Hallituksen esityksen taustana on hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan avo- ja laitoshoidon rajamaita poistetaan asteittain sosiaalivakuutuksista.

Pääministeri Matti Vanhasen kakkoshallituksen ohjelman mukaan tätä avo- ja laitoshoidon rajanvetoa poistetaan asteittain sosiaalivakuutuksista. Tarkoituksena on selkeyttää kuntien vanhustenhuollon järjestämistä siten, että avo- ja laitoshoitoa koskevat erilaiset säännökset eivät vaikuta vääristävästi kunnan järjestämään vanhuspalvelujen tuottamiseen ja saatavuuteen. Ensimmäisenä toteutettavana toimenpiteenä tässä, siis hallitusohjelman perusteella tehtävässä linjauksessa, on kansaneläkkeen maksaminen alentamattomana laitoshoitoon vuoden 2008 alusta. Tämä kansaneläkkeen maksaminen lisää laitoshoidossa olevien eläkeläisten tuloja, jolloin kuntien verotulot hieman kasvavat. No, valtiolle syntyy uusia menoja tämän kautta. Lisääntyvien eläkemenojen kattamiseksi valtio antaa kunnille ensin oikeuden nostaa laitoshoidon asiakasmaksuja, jolloin kunnat saavat vähän lisää tuloja. Tämä nostaa kuntien tuloja, mutta valtio leikkaa kuntien valtionosuuksia vastaavalla määrällä, jolloin valtiolle tulee takaisin se raha, jonka se eläkemaksuina maksoi.

Kolmiodraamassa ajatuksena on, että keskimäärin valtion, kuntien ja laitoshoidossa olevien taloudellinen rasitus ja edut pysyvät ennallaan. Vaikka keskimäärin on kyse kustannusneutraalista asiasta, niin joillekin eläkkeensaajaryhmille käy niin, että heidän asemansa heikkenee samalla, kun joidenkin toisten laitoshoidossa olevien eläkeläisten asema vahvistuu. Useimpien vahvistuu kuin heikkenee.

Esityksessä todetaan, että pienituloisimpien eläkeläisten käyttövarat kasvavat uudistuksen vuoksi jopa 33 euroa kuukaudessa joidenkin kohdalla, vaikka tätä laitoshoitomaksua korotetaan, siis sitä prosenttia. Joidenkin laitoshoidossa olevien kohdalla eläkkeiden käyttövara pienenee. Näin todetaan hallituksen esityksen perusteluissa. Tätä voi pitää mielestäni esityksen ikävänä sivutuotteena. Olisikin toivottavaa, että esityksen viimeistelyssä valiokunnassa voitaisiin turvata se, ettei kenenkään laitoshoidossa olevan eläkeläisen etuja heikennetä. Kyse ei liene kovin suurista summista.

Kun hallitus ryhtyy maksamaan siis kansaneläkettä lyhentämättömänä laitoshoidossa oleville, kyse ei ole erityisestä hyvän tahdon osoituksesta, vaan lähinnä teknisestä järjestelystä, koska rahat otetaan pois asiakasmaksujen muodossa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Ensiksi eräs huomio. Äsken käytiin tunnin, puolentoista keskustelu yliopisto-opiskelun avaamisesta kaupalliselle toiminnalle ja sali oli varsin täynnä, ja erityisesti hallituspuolueitten edustajia oli valtavasti paikalla, ja puheenvuoroja käytti ehkä 30—40 hallituspuolueitten edustajaa, jotka kehuivat sitä esitystä, eikä se oppositiostakaan nyt mitään tyrmäystä saanut, vaikka sen merkitys varmasti aika vähäinen on käytännössä. Mutta se siitä.

Mutta nyt, kun puhutaan eläkeläisistä, sairaista, lasten päivähoitoon liittyvistä kysymyksistä ja samalla vielä kuntataloudesta, niin täällä on kaksi hallituspuolueen edustajaa ja sitten meitä opposition edustajia hieman runsaampi määrä, onneksi. Tämä kertoo siitä arvostuksesta, jota hallituksessa on näitä kysymyksiä kohtaan. On ikävää, että nämä sosiaaliset ja kuntataloudelliset kysymykset eivät hallituspuolueiden edustajia kiinnosta.

Herra puhemies! Täällä on jo viitattu hallitusohjelmaan, ja toden totta, se on mielenkiintoinen. Hallitushan korottaa monin tavoin sosiaali- ja terveydenhuollon maksuja. Aiemmin on jo käsitelty tämä varsinaisten palvelumaksujen korotusesitys, ja nyt on saman tyyppinen esitys, jossa on tosin muitakin osasia. Ja kummallekin esityskokonaisuudelle johtava perusajatus on se, että kunnat perivät asiakkailta entistä enemmän maksuja ja valtio leikkaa ne omaan kassaansa. Eli kunnat tekevät likaisen työn hallituksen puolesta. Sairaat, vanhukset, eläkeläiset ja lapsiperheet ovat perimmäisinä maksajina. Kunta lähettää laskut, ja sitten valtio lainsäädäntövaltaansa käyttäen kahmaisee valtionosuuksista pois sen osan, mikä näin kuntien tilille tulee asiakkailta. Samalla tehdään tietysti ainakin pitemmällä tähtäyksellä tilaa hyväosaisten valtionverotuksen keventämiselle. Eli tällä tavalla painopiste siirtyy vauraalta, hyvinvoivalta kansanosalta niille, jotka ovat näitten kuntien peruspalvelujen käyttäjinä, ja niitä todella ovat nämä henkilöryhmät eli ikääntyneet, vanhukset, lapsiperheet, sairaat, vammaiset ja vastaavat.

Tämä politiikka ei ole sosiaalista politiikkaa. Ja hämmästyttääkin, että keskustajohtoinen hallitus toimii tällä tavalla. Erityisesti tässä on nostettava esille se, että kuntien taloutta ei edes haluta vahvistaa tätä kautta näillä maksujen korotuksilla, vaikka siihen olisi tässä ihan kohtuullinen mahdollisuus. Kaikki, niin kuin tämänkin esityksen mukaan, leikataan valtion kassaan. Tämä taulukko, joka on tämän hallituksen esityksen viidennellä sivulla, kertoo, että valtionosuuksia leikataan 44 miljoonaa euroa. Eläkkeensaajat saavat miljoona euroa, kuntien asiakasmaksutulot kasvavat 41 miljoonaa euroa ja kuntien verotulot 2 miljoonaa euroa. Eli näin valtio ottaa kaiken hyödyn pois.

Tässä viime päivinä, muun muassa oman maakuntani lehdessä tänään, ed. Kalmari kirjoitti näistä asioista kovin kaunista tekstiä ja mainosti, miten kansaneläkeläisten asema nyt valtavasti paranee ja tietysti suhteessa viime aikojen kehitykseen kansaneläkkeet nousevat jonkin verran enemmän, mutta todella talous valtakunnassa on niin hyvässä mallissa, että suurempikin korotus olisi paikallaan näille, jotka kaikkein vähiten tässä yhteiskunnassa toimeentuloturvaa saavat. Se 20 euroahan on se kansaneläkkeitten tasokorotus, ja kun toista tasokorotusta hallitus ei ole tälle vaalikaudelle luvannut, niin se on noin 5 euroa per vuosi. Ei se kovin iso silloin ole. Se toinen 20 euroa tulee kansaneläkeläisille niissä kunnissa, joissa kalleusluokitus muuttuu kakkosesta ykköseen. Mutta se on vain vanhojen virheiden korjaus, ja se ei ole siinä mielessä mikään tasokorotus eikä tule todellakaan kaikille. Ed. Kalmari ja monet muutkin laskevat indeksikorotuksen myös mukaan niihin lukuihin, ja tottahan se on, että se tuo uusia euroja, mutta uutta ostovoimaa se ei tuo eläkeläisille yhtään, koska sehän on hintojen noususta tuleva korvaus ja eläkeläiset joutuvat asumiskustannukset ja elämisen kustannukset maksamaan kalleimman mukaan. Ei heillä ole edes näitä tarjottuja lounaita, joita joillakin ihmisillä tahtoo olla.

Herra puhemies! Tämä hallituksen esitys on siis hallituksen politiikan johdonmukaista jatkoa. Kuntien taloutta ei korjata ja likainen työ pannaan kuntien tehtäväksi valtion puolesta. Sitä ei voi pitää hyväksyttävänä. Vielä olisi mielenkiintoista ja ehkä olisi paikallaan, että valiokunta tarkastelisi tämänkin esityksen osalta kunnittaista ja ehkä alueittaista painottumista. Nimittäin arvelen niin, että niissä köyhemmissä maaseutukunnissa, joissa esimerkiksi keskusta on vahva puolue, on suhteellisesti eniten näitä pienen eläkkeen saajia, ja näin ollen heidän kauttaan nyt rahoitetaan valtion kassaan varoja, kun näin toimitaan. Luulisi, että keskustassakin tätä mietittäisiin vähän pitemmälle. Nythän kuitenkin ansioeläketaso nousee toisella tavalla.

Herra puhemies! Tätä esitystä on syytä todella tarkastella pitemmällä tähtäyksellä kuin vain yhden vuoden ajan, ja silloin tämä eläkkeensaajien laitoshoitomaksun korottaminen 80:sta 82 prosenttiin tulee vähän uuteen valoon, ja sitä on syytä siinä mielessä tarkastella kriittisesti.

Herra puhemies! Toivon, että valiokunta paneutuu tähän hyvin tarkoin ja miettii syvästi sitä, onko se nyt oikein ja fiksua, että kunnat pannaan tekemään tällainen likainen työ, kun heikoimmilta kerätään varoja valtion kassaan kuntien kautta.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tulin tänne osoittamaan syvää ihailuani. Kysymyksessä on siis hallituksen esitys. Mutta en tullut esittämään ihailuani ja kunnioitustani maan hallitukselle, vaan sen — mitenkä tuon nyt kauniisti sanoisi — kykenevimmälle voimalle eli valtiovarainministeriölle, joka on onnistunut tässä lakiesityksessä tiivistämään älyllisen osaamisensa syvimmän olemuksen. Suomalaisen kansalliskirjallisuuden mukaan "Jumala on - - kaikkitietävä ja kaukaa viisas". Pakanana en ota tähän kantaa, mutta jos joku sanoisi valtiovarainministeriöstä näin, niin heti olisin samaa mieltä.

En nyt puutu tämän lakiesityksen niihin puoliin, joita täällä on perustellusti ja laajasti arvosteltu, erityisesti asiakasmaksujen lisäämistä, samalla kun verotusta kevennetään — sehän sortaa pienituloisia, kohtelee heitä muutenkin epäoikeudenmukaisesti — enkä puutu edes siihen, että nämä asiakasmaksujen tulevat korotukset leikataan valtiolle, vaan puutun siihen, miten se oikeasti tapahtuu.

Sitä leikkausta perustellaan nyt sillä, että kun asiakasmaksuja korotetaan, niin kunnat saavat ikään kuin ansiotonta rahaa. Samalla hallitusohjelmassa sanotaan, että korotus tehdään palvelujen saatavuuden ja laadun parantamiseksi, mikä on tietenkin täyttä potaskaa. Eiväthän ne palvelut, eikä se laatu siitä mihinkään parane, jos rahat otetaan pois.

Mutta se, mikä tässä valtiovarainministeriön esityksessä — käytän nyt tätä ilmaisua, vaikka kysymyksessä on virallisesti hallituksen esitys — on äärimmäisen ovelaa, kunnioitettavaa ja ihailtavaa, on se, että asiakasmaksujen korotuksen yleisesti ja tämän lakiesityksen erityisesti ja sitten indeksikorotusten täysimääräistämisen ja vielä muutamien muittenkin tämmöisten seikkojen vuoksi tätä asiaa perustellaan sillä tavalla, että lyhyellä katsannolla esitystä voisi joku pitää kannatettavana. Eli kun tässä nyt "lisätään" kuntien rahaa, niin otetaan se saman tien takaisin valtiolle. Vaikka kunnat sitä rahaa tarvitsevat, ne eivät tämmöisestä syystä sitä tarvitse.

Se tapahtuu niin, että valtionosuusprosenttia leikataan 33,88:sta 31,77:ään, ikään kuin nollasummapelinä kuntien ja valtion välillä, siis niistä valtionosuuksista, jotka maksetaan kustannuksista, tähänastisesta kustannusten jaosta, tähän saakka voimassa olleen lainsäädännön perusteella.

Mutta kun jatkossa tällä samalla alennetulla prosentilla käsitellään tietenkin kaikki ne uudetkin tehtävät, jotka osoitetaan kunnille, niin silloin tämä leikkuri, jota perustellaan nyt näillä historiallisilla tekijöillä, joista tässä on ollut puhe, leikkaa täysin muita asioita. Se leikkaa tietenkin kaikkia niitä kustannuksia, joista kunnat saavat valtionosuuksia nimenomaan tulevaisuudessa. Eli tämä on todella hienosti ja näppärästi rakennettu leikkuri. Saadaan näyttämään siltä, että on olemassa ikään kuin muutamia tällaisia perusteltuja syitä, miksi se kuntien ja valtion jakosuhde pysyy neutraalina.

Mutta sen jälkeen, kun siirrytään uusiin tehtäviin, se ei enää toimikaan näin, vaan se leikkuri kohdistuu entistä perusteettomammin kuntien niihin tuloihin, joilla pitäisi pystyä järjestämään ne palvelut, joilla erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevista suomalaisista huolta pidetään. Ja tässä katsannossa valitettavasti tämä linja jatkaa perinteistä valtiovarainministeriöläistä ja sitä kautta myöskin tämän hallituksen köyhiä sortavaa linjaa.

Arvoisa puhemies! Niin hyvä ja kaunis kuin tämä lakiesitys teknisesti onkin, asiallisesti ja syvimmältä olemukseltaan se on tuomittava.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Nyt tässä esityksessä, mikä tänään on käsiteltävänä, on kysymys siis pitkäaikaisen laitoshoidon maksuista. Tältä osin tilanne ei nyt ihan niin synkkä ole kuin on näiden muiden terveydenhuollon asiakasmaksujen suhteen. Eli pienituloisimpien eläkkeensaajien käyttövarathan tämän uudistuksen myötä kasvavat, vaikka tätä laitoshoitomaksua korotetaankin 2 prosenttiyksiköllä. Kansaneläkkeen saajien kannalta taas sitten kansaneläkkeen maksamiseen liittynyt laitoshoitorajoitus poistetaan, eli he saavat pitää tämän kansaneläkkeensä.

Oikeastaan tämän esityksen kannalta mielestäni merkittävin ongelma jää niiden henkilöiden kohdalle, jotka ovat nuorena tai keski-ikäisenä joutuneet pitkäaikaiseen laitoshoitoon ja joilla on kenties alaikäisiä lapsia elätettävänä. Ymmärtääkseni heidän asemansa tässä nyt heikkenee. Pitkäaikaisen laitoshoidon maksupolitiikkahan on räätälöity vanhushuoltoa ajatellen eli sellaisten henkilöiden maksuksi, joilla ei ole enää huollettavia. Mutta nuorikin ihminen voi joutua jossakin elämäntilanteessa pitkäaikaiseen laitoshoitoon, ja hänen kannaltaan epäoikeudenmukaiselta voi tuntua se, että hän joutuukin maksamaan tämän pitkäaikaishoitopäätöksen jälkeen merkittävästi enemmän, vaikka hoito jatkuu aivan samana.

Yleisellä tasolla olen kyllä aivan samaa mieltä, jos puhutaan näistä terveydenhuollon asiakasmaksuista, joita siis tämä esitys ei koske vaan joista tulee esitykset meille myöhemmin, että siinä suhteessa hallituksen linja on todellakin väärä. Olisin toivonut tänne ministeriä, koska olisi paljon kyseltävää tästä aiheesta, mutta toki sitten sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tämän käsittelyä jatkamme.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Hallitus avaa tällä pelin nyt sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen korottamisessa. Pitkäaikaislaitoshoidossa olevien maksu nousee 80 prosentista 82 prosenttiin. Tämä on se hallituksen tyly linja pienituloisia ihmisiä kohtaan. Perustelunahan on ollut, että näillä maksujen korotuksilla parannetaan laitoshoidon tasoa ja laatua, mutta tosiasiassa valtio kerää nämä maksut pois leikkaamalla valtionosuuksia vastaavasti. Näin ollen valtio ei näe itse asiassa tarvetta parantaa sosiaali- ja terveydenhuollon laitosten henkilöstömäärää ja hoidon tasoa, koska rahat leikataan pois.

Kunnat tarvitsisivat taloutensa vahvistamiseksi nämä rahat, jotta ne pystyisivät lisäämään vanhustenhoitolaitoksiin henkilöstöä. Esimerkiksi Kemin kaupungin kohdalla tällä hetkellä on lomautukset menossa, ja julkisuudessa olleiden tietojen mukaan se hoito on katastrofaalisen huonoa, siis ala-arvoista; se ei ole ihmisarvoista hoitoa enää.

Tämän tyyppiset lakiesitykset eivät missään tapauksessa paranna kuntien asemaa, päinvastoin ne heikentävät. Näin ollen tämmöistä pienituloisten ihmisten ja vanhustenhoidon tilanteen heikentämistä ei voi hyväksyä ja pitää oikeana. Hallitus on taitavasti kyllä markkinoinut tätä niin, että samaan lakiesitykseen on esitetty pieni porkkana, jolla nostetaan laitoshoidossa olevan potilaan käteenjäävää rahaa, mutta samanaikaisesti toista kautta sitä otetaan pois ja viedään kunnilta mahdollisuus parantaa hoidon laatua.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä tyrmistyin, kun luin tätä hallituksen lakiesitystä. Tämä pieni asia, minkä ed. Kuoppa tuossa totesi, kahdeksankympin suojaosuuden korottaminen yhdeksäänkymppiin, on indeksitarkistus. Sivulla 4 todetaan, jotta vuonna 2002 on aikaisemmin korjattu ja nyt sitä sitten korotetaan yhdeksäänkymppiin. Se on aika laiha lohtu, kun ottaa sitten huomioon kokonaisuutena, mitä tässä esityksessä tapahtuu.

Toinen asia liittyy sitten varallisuuteen. Tässähän todetaan sillä tavalla, jotta ensinnäkin metsätulot ja muu varallisuus ovat hyvin eriarvoisessa asemassa. Metsätulon osaltahan tässä todetaan sillä tavalla, jotta jos ei ole hakkuumahdollisuuksia, niin siitä voidaan vaatia tämmöistä alennusta, mikä nyt on vähin, mitä voi tehdä. Mutta sitten kun puhutaan muusta varallisuudesta, ilmeisesti tässä käy nyt niin, kun se varallisuusvero on poistettu — täällä vedotaankin siihen, että on poistettu — että ei pystytä oikein selvittämään sitä, niin että vaikka miten paljon olisi muuta varallisuutta, niin siitä huolimatta sitä ei näköjään ilmeisesti oteta huomioon. Ainakaan tässä ei näy se asia.

Sitten jos katsoo muuten tätä tilannetta, niin tällä hetkellähän kunnissa on tapahtumassa semmoista, jotta näitä laitoksiahan muutetaan. Aikaisemmin ne ovat olleet laitos-nimellä, mutta muutetaankin avohoidoksi, vaikka ihminen on mennyt vielä huonompaan kuntoon. Sitten hän asuu ikään kuin itsenäisenä siellä, mahdollisesti saa jopa asumistuen, mutta se onkin tämmöistä avopalvelua, jolloin tämä suojaosuusjärjestelmähän ei toimi. Silloinhan voi ottaa niin paljon rahaa kuin on ja vaikka velan puolelle mennä ilmeisesti. Ainakin jos sattuu pankkitilillä rahaa olemaan, niin kaikki pannaan syömään enstäin pois. Tietysti ilmeisesti ihan suoraan velaksi elämään ei voi vanhuksia eikä vammaisia jättää, jotta he joutuisivat ottamaan pankkilainaa. Se selkänoja onneksi vielä nyt on olemassa.

Mutta se iso asia, joka loukkaa kuntien arvokkuutta, itsemääräämisoikeutta, kunnioittamista, mitä tähän mennessä on ollut, tässä kuvastuu vahvasti. En olisi uskonut kyllä sitä, jotta tämä hallitus tekee tämmöisen silmänkääntötempun tässä. Sipoon kohdalla se teki semmoisen tempun, jotta en olisi uskonut. Siinä mentiin kunnallisen itsehallinnon rajojen yli vahvasti tekemällä pakkoratkaisu, jossa otetaan maata Helsingille, mikä tuntuu älyttömältä. Tässä on vähän saman sukuinen asia.

Tehdään semmoinen temppu, jotta asiakasmaksuja kerätään enemmän, mutta valtio koukkaakin kaikki pois sieltä. Eihän tämä sovi millään kunnallisen itsehallinnon malliin, joka meillä on ollut olemassa. Kyllä minusta kunnilla pitää olla itsenäinen oikeus niin, että jos korotetaan maksuja, ne pitää myös jättää sinne kunnan kassaan. Se on minusta se johtoajatus eikä näinpäin, jotta kunta pannaan tässä, onko se niin kuin lappuliisa vai mikä tämä on, parkkipirkko, pannaan keräämään maksut, mutta tässä tapauksessa tämä ei tee kunnalle palkkaa vaan kaikki nyysitään pois ja kunta vaan katsoo ihmeissään, jotta rahat menivätkin, mitä kerättiin. Sen takia minusta tämä periaate pitäisi kyllä eduskunnan ehdottomasti kumota eikä hyväksyä tämmöistä lakia, mitä tässä hallitus esittää.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti tästä pitkäaikaisen laitoshoidon asiakasmaksusta tai tässä tapauksessa sen tarkistamisesta. Minusta edellisissä puheenvuoroissa on ehkä vähän liian paljon onnistuttu perinteisistä taktisista syistä nyt katsomaan tätä oppositio—hallitus-linjalta. Näin tietenkin voi tätä katsoa, mutta minä en nyt itse asiassa lähde siihen keskusteluun mukaan, vaan haluaisin nostaa näitä isoja periaatteita, jotka ovat tämän kaiken takana, ja muistella vähän menneitäkin lyhyessä puheenvuorossani.

Nimittäin tämän kaiken voi nyt myöskin tulkita lähes tekniseksi muutokseksi, joka lähtee siitä, että näitä kelamaksujen tulkintoja, se laitoshoitorajoitus, poistetaan. Sen seurauksena tapahtuu eräänlaisia muita asioita, ja ne voidaan tietenkin nähdä pieninä negatiivisina asioina, mutta minusta se ei ole tämän asian juju kaikkinensa, vaan tässä pitäisi osata tiettyjä asioita tietää menneisyydestä ja sitten osata katsoa tulevaisuuteen, ainakin minun mielestäni, katsoa miten tässä käy.

Nimittäin ei viime vaan edellisellä kaudella oli vielä semmoinen laitoshoitomaksu olemassa, jonka takia kävi aika tylysti niille aviopareille, joilla lähes kaiken perheeseen tuodun rahan aikaansaanut yksilö, joka yleensä oli perheen mies, hyväpalkkainen tai hyvät tutkinnot omaava, joutui laitoshoitoon ja naiset, jotka ovat rautaisempia, terveempiä, jäivät yksin kotiin. Niissä tilanteissa vielä kahdeksan vuotta sitten 80 prosenttia miehen tuloista meni tämän laitoshoitomaksun korvaamiseen. Tiedän useita tapauksia, missä nämä kotiin jääneet rouvat joutuivat realisoimaan omia asuntojaan ja muuttamaan Helsingistä muihin kaupunkeihin tai maaseudulle kokonaan jotenkin pärjätäkseen tässä elämässä.

Tähänhän saatiin sitten suuren työn tuloksena muutos, ja siinä oli useita puolueita yhteistyössä, osa meistä kansanedustajista oli siinä mukana. Itse koin siinä työssä mukana olleena, että siitä olisi voinut vaikka romaanin kirjoittaa: se oli niin monimutkaista, että tämä asiakasmaksu, joka oli silloin asetuksessa, saatiin lopulta hallituksessa muutettua ja myöhemmin se taltioitiin muistaakseni tämän lain sisälle. Tämä on yksi puoli, joka tässä täytyy muistaa. Tämä on nyt ehdottomasti hyvä asia, jolloin tällä turvataan sitä, että se, joka jää kotiin, voi kodinomaisissa oloissa elää.

Jos käy päinvastoin näiden tulojen suhteen, että se kotona oleva ansaitsee paremmin, niin silloinhan laitoshoidossa olevalta menee 80 prosenttia, mutta siinä yhteydessä kotona oleva varmaankin pärjää siinä vanhassa yhteisössään. Se on sitten eri asia, onko se jonkin moraalisen periaatteen mukaan oikein. Se on toinen juttu. Minä en oikein osaa sitä itselleni, puhemies, edes selvittää.

Mutta kyllä haluaisin aika avoimesti tässä ottaa esille sen, onko tosiaan niin, että kaikki katsomme tässä salissa oikeaksi sen, kun joku on kroonisessa laitoshoidossa jossain laitoksessa ja vieressä on toinen siinä samassa laitoksessa ja saa aivan saman tasoista hoitoa, että toinen käytännössä maksaa oman hoitonsa melkein kokonaan ja toinen saa kaiken jostain kunnalta. Te nyt oppositiosta purnaatte sitten tästä, että tähän tulee jotain pieniä muutoksia sen suhteen, kun toinen jo 80-prosenttisesti maksaa omat laitoshoitokulunsa. Se lähentelee tilannetta, joka jollain lailla ei kyllä tasa-arvon ja perustuslain käsitteiden mukaan sinänsä onnistu. Tämä on enemmän tämmöinen teoreettinen ajattelu. En tiedä, miten sitä voisi mahdollisesti edes muuttaakaan, mutta pyytäisin tämän muistamaan.

Kun täällä myöskin sanottiin, että hoidon laatu tässä tapauksessa heikkenee, niin kyllä minä nyt sanoisin, ed. Kuoppa, että tässä tilanteessa, missä me tänään esimerkiksi olemme kaikkien näiden tilanteiden jälkeen, kyllä hoidon laatu Suomessa huononee ihan muista syistä johtuen kuin näistä. Se on niin monitekijäinen ongelma, joka on 30 vuoden aikana systeemin sisälle rakentunut, ja sieltä se kaikki johtuu.

Sitä, miten tulevaisuudessa kaikelle tälle käy, pyytäisin tässä asiassa muistamaan, kun tätä jatkossa käsitellään.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Haluan vastata tähän väitteeseen. Kyllä kuntien rahatilanne merkitsee sitä, että hoidon taso laskee. Jokainen euro, mikä kunnilta viedään, tulee merkitsemään sitä, että kuntien mahdollisuudet parantaa hoidon laatua ja pitää laatutasoa yllä heikkenevät. Se on tosiasia. Esimerkiksi Kemin kaupungin ongelmathan johtuvat siitä, että siellä on lomautuksia. Siellä on suuret taloudelliset vaikeudet, ja se on nimenomaan rahasta kiinni.

Sitten vielä haluan todeta, kun puhuttiin puolisosta, että tämä Suomi on merkillinen maa. Eläkeläisiä rangaistaan siitä, että he ovat aviopuolisoita. Suomessa on puolisorangaistus eli eläkeläispuoliso saa pienempää eläkettä kuin yksinäinen eläkeläinen. Jos olet yksinäinen palkansaaja, sinä maksat samalla tavalla veroa kuin silloin, jos samassa perheessä olisi useampia palkansaajia; verotus on henkilökohtainen. Mutta kun eläkkeet maksetaan, katsotaan tulot yhteen, eli siellä tulee tämä puolisorangaistus. Tämä on kyllä aika erikoinen järjestelmä. Toisella ihmisryhmällä on tämä puolisorangaistus, toisella sitä ei ole.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Luulen, että me kaikki hyötyisimme siitä, jos keskittyisimme niihin olennaisiin kysymyksiin ja esittäisimme ne siinä valossa kuin hallitus on ne meille esittänyt. Kyllä kai totuus on se, että pienituloinen eläkeläinen hyötyy tästä hallituksen esityksestä, kun taas suurituloinen eläkeläinen jonkin verran kärsii. Siis tämä on totuus, sitä ei kukaan voi kieltää.

Mutta ed. Kuoppa on aivan oikeassa, että kunnat jonkin verran tästä kärsivät. Eivät ne paljon kärsi. Ne kärsivät miljoonan euron edestä. Mutta kun viime viikolla käytiin välikysymyskeskustelua, niin esimerkiksi ed. Manninen tyrmäsi ed. Räsäsen luvut ihan täysin. Ne eivät pitäneet ollenkaan paikkaansa ed. Mannisen mielestä, vaan kuntien asema paranee ensi vuonna huomattavasti. Kokoomuksesta löytyi edustajia, jotka säestivät, miten hyvin menee, sillä seurauksella, että menin soittamaan edustajan kotikuntaan tiedustellakseni, minkälainen on tilanne. Aivan surkea, aivan surkea.

Maanantaina pidetään varsin monessa kunnassa valtuuston kokouksia, niin pidettiin eilen Kokkolassa, ja voi, kuinka keskustan ja kokoomuksen ja Rkp:n edustajat itkivät ensi vuoden taloustilannetta oman kaupunkinsa osalta. Ja mistä se johtuu? Se johtuu tietenkin osittain hallituksen esityksistä. Pitäisi puhua valtuustosalissa samaa tekstiä kuin eduskunnassa ja eduskunnassa samaa kuin valtuustoissa.

Tosiasia on se, että kuntien asema on ensi vuonna selvästi pahempi kuin se on tänä päivänä ja tässä salissa on annettu ymmärtää.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kallis on tapansa mukaan aivan oikeassa tässä asiassa. Kyllähän tämä lakiesitys todennäköisesti kohtelee vanhuksia ja eläkeläisiä juuri kuten sanoitte, ja sitten on se toinen puoli, että vanhukset ja eläkeläisetkin joutuvat kärsimään siitä, kuten omassa puheenvuorossani osoitin, että tähän asiaan kytketty valtionosuusprosentin vähentäminen tulee jatkossa leikkaamaan merkittävästi kuntien tuloja, ja niillä tuloilla ne eläkeläisten parhaimmat palvelut on tuotettu ja toivottavasti tuotetaan eteenkinpäin. Mutta jos tämä meno jatkuu, niin ei niitä enää jatkossa tuoteta, vaan he joutuvat ostamaan ne pahimmillaan markkinoilta, ja kyllä me silloin tiedämme, miten siinä käy.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka hallituksen asiakasmaksupolitiikka lyhytaikaisen hoidon suhteen on mielestäni väärä, niin on selkeästi se todettava, että tämä esitys laitoshoidon maksuista on mielestäni kyllä kohtuullisen oikeudenmukainen sosiaalisesti ja todellakin tämä nimenomaan näitä pienituloisia eläkeläisiä kohtelee hyvin. Eläkkeensaajien käyttövarojen lisäys on enimmillään 33 euron luokkaa kuukaudessa, jos työeläke on pienempi kuin 500 euroa kuukaudessa, ja tämän rajan alle jää kaksi kolmasosaa kaikista laitoksissa olevista henkilöistä. Mutta toki on sitten osa, joka tässäkin uudistuksessa menettää.

Vielä tämän esityksen puolustukseksi, kun täällä ei ole ministeriä sitä puolustamassa, haluan todeta, että tämähän liittyy siihen, että halutaan lieventää rajaa avo- ja laitoshoidon välillä, ja tämä on yksi askel siinä suunnassa, jotta avo- ja laitoshoidon välillä ei olisi nykyisen kaltaista porrasta esimerkiksi suhteessa kansaneläkkeen saamiseen, ja siinäkin suhteessa pidän tätä oikean suuntaisena.