Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Kellon käydessä jo toista kierrosta samaa työpäivää on valitettavaa, että tämän asian ansaitsemaa intoa ei tahdo löytyä enää puhumiseen tässä salissa. Siitä huolimatta haluan tuoda esiin näkemyksiä, jotka on sisällytetty lakialoitteeseen. Ne koostuvat niistä mielipiteistä, kannanotoista ja elävän elämän esimerkeistä, jotka olen saanut tietooni Omaiset ja Läheiset -liiton puheenjohtajana, liiton, joka toimii tuki-, neuvonta- ja edunvalvontajärjestönä omaishoitajille. Liitossa on tällä hetkellä 37 alueyhdistystä ja 5 000 henkilöjäsentä.

Murhe, joka noin arviolta 300 000 omaishoitajalta kuuluu, on se, että omaishoitajat ovat erilaisessa asemassa tänä päivänä asuinkuntansa mukaan. Meillä on voimassa oleva omaishoitajalaki, jota vielä muutama vuosi sitten tarkennettiin, jota hyvin viitteellisesti kunnissa toteutetaan. Omaishoitajalain osalta tähän lakiin, lähinnä sosiaalihuoltolakiin, esitetään lisättäväksi nykyistä tarkemmat säädökset omaishoidon tuesta, maksettavasta palkkiosta sekä uutena kulukorvauksesta ja vapaapäivistä. Samoin esitetään tarkennettavaksi sitä, milloin kunnan on tehtävä sopimus omaishoidon tuesta, sekä esitetään korjattavaksi niitä epäkohtia, joita on syntynyt omaishoidon tuen suhteesta eläkkeisiin ja työttömyysturvaan. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi myös omaishoidon tuen verotusta. Asiakasmaksulain muutoksella esitetään kunnan omaishoidon tuen yhteydessä antamia palveluita maksuttomiksi.

Omaishoidon tuki, joka on tarkoitettu omaiselle tai läheiselle, lain mukaan myös muulle henkilölle, joka toimii joko ympärivuorokautisesti tai kuitenkin selkeästi on sidottu hoitoon, on tänä päivänä määritetty alihintaan, jonka alaraja tällä hetkellä on 1 727 markkaa, joka on keskimääräinen hoitopalkkio. Kun hoitopalkkio yhteensovitetaan muiden tulonsiirtojen ja verotuksen kanssa ja kun kunnat samanaikaisesti veloittavat kotiin annettavista palkkioista, omaishoitajan osalle usein ei jää edes penniäkään hoitokustannuksista.

Lakisääteinen vapaapäivä, joka omaishoitajille on säädetty, jää toteutumatta liian monessa kunnassa, tai omaishoitajalle on määritetty myös hinta vapaapäivien lomittajasta, jolloin liian usein kuulee sanottavan, ettei omaishoitajalla ole varaa vapaapäivänsä pitämiseen.

Verotuksen osalta lakiesityksessä esitetään, että hoitopalkkiosta perittäisiin 15 prosentin lähdevero eikä hoitopalkkiota oteta huomioon hoitajan muuta verotusta määritettäessä. Sen lisäksi edellytetään, että mikäli muu kuin omainen tai läheinen eli niin sanottu muu henkilö toimii omaishoitajana, kunta tekee hänen kanssaan työsopimuksen eikä toimita siten kuin nyt, kun kierretään omaishoitajasopimuksella todellisuudessa syntyvää työsuhdetta.

Omaishoidon palkkioksi esitetään ympärivuorokautisesta, kokoaikaisesta omaishoidosta 6 000 markkaa ja 3 000 markkaa silloin, kun omaishoitaja ei hoida omaishoidossa olevaa henkilöä kokoaikaisesti. Kulukorvaus, jonka määräksi esitetään lakialoitteessa 1 000 markkaa, on vastaava kulukorvaus, joka maksetaan perhehoidosta.

Sen lisäksi edellytetään, että kun omaishoidosta tehdään sopimus, tälläkin hetkellä sopimuksen yhteydessä tulee myös laatia suunnitelma omaishoidon toteutumisesta, kotiin saatavista palveluista ja niistä perittävistä kustannuksista. Näin ei kuitenkaan käytännössä tapahdu, joten lakialoitteessa edellytetään sopimuksen tekemistä kuukauden kuluessa siitä, kun omainen tai läheinen tai hoidettava on tehnyt asiasta vaatimuksen kunnalle.

Muilta osin toivon, että sosiaalivaliokunta käsitellessään lakialoitteen paneutuu tähän ja saamme korjauksia omaishoitajien kipeästi tarvitsemiin sosiaalisiin tukimuotoihin.

Margareta  Pietikäinen  /r:

Herr talman! Det är mycket glädjande att anhörigvårdarnas situation kommer upp i många olika sammanhang. Också det är positivt att vi i kväll behandlar två lagmotioner om anhörigvårdarna. Jag vill också påminna om att när riksdagen förde en aktuell debatt om handikappade och samhället var det många som i det sammanhanget berörde anhörigvårdarnas situation.

Herr talman! I mitt tal kommer jag att i första hand utgå från min lagmotion som finns på listan som ärende nr 10. I 19 § grundlagen förpliktas det allmänna att ordna tillräckliga social- och hälsovårdstjänster genom lag. En form av socialtjänst är stöd för närståendevård. Enligt § 17 socialvårdslagen skall kommunen ombesörja anordnandet av stöd för närståendevård. Således bör det bestämmas om de väsentliga delarna gällande denna vårdform på lagnivå.

I Finland vårdas cirka 300 000 personer inom närståendevården. Av dessa åtnjuter endast 20 000 kommunalt vårdstöd. Stöd för närståendevård beviljas genom att ett vårdavtal ingås mellan anhörigvårdaren och kommunen. Kommunernas för ändamålet reserverade medel tar ofta slut vid halva året, varefter kommunen inte längre ingår nya avtal. Således är det inte möjligt att senare under året få stöd inom ramen för närståendevård om inte en tilläggsbudget godkänns, vilket händer alltför sällan. Eftersom det är på kommunens ansvar att reservera medel för ändamålet är skillnaderna mellan olika kommuner betydande. Ur kommuninvånarens perspektiv kan situationen vara djupt orättvis och till och med kränka likhetsprincipen. Somliga får stöd, andra blir utan.

Min lagmotion garanterar närståendevård åt alla som uppfyller kriterierna. Närståendevård förutsätter att det finns en anhörig, närstående eller motsvarande som tar på sig uppgiften att förse den vårdbehövande personen med den vård denna behöver. De vårdbehövande är inte endast äldre, också många handikappade och långvårdspatienter vårdas i hemmen av närståendevårdare. Kommunerna sparar enligt en utredning gjord av Stakes omkring 8 miljarder mark årligen tack vare anhörigvårdarna och därmed inbesparade vårdplatser inom institutionsvården. Närståendevårdarna innebär alltså betydande inbesparingar för kommunerna.

Puhemies! Omaishoidon tukea tulisi korottaa tuntuvasti. Nykyinen vähimmäispalkkio on 1 260 markkaa kuukaudessa. On syytä muistaa, että omaishoidon tuki on veronalaista tuloa. Tämän lakialoitteen mukaisesti vähimmäispalkkio kaksinkertaistettaisiin. Mielestäni omaisiaan ja läheisiään hoitavilla tulisi myös olla oikeus vapaapäiviin. Uupumuksen vaara on suuri, koska työ on raskasta ja sitoo monissa tapauksissa hoitajan kokonaan hoidettavaan. Tämän vuoksi ehdotan, että kunnat velvoitettaisiin huolehtimaan siitä, että omaishoitajille järjestetään sijaisia siinä määrin kuin heillä siihen on oikeus.

Lakialoitteeni on askel omaishoitajien tilanteen parantamiseen. Olenkin iloinen, että yli sata kansanedustajaa on ollut mukana allekirjoittamassa lakialoitteeni. Mutta haluan vielä todeta, että monia epäkohtia on vielä korjattavana. Yhtenä esimerkkinä syntyneestä epäoikeudenmukaisuudesta on tämä kirje eräältä omaishoitajalta. Siteeraan tästä osia. Omaishoitaja kirjoittaa: "Olen äitiäni kotona hoitava osaeläkkeellä oleva 60-prosenttisesti työtä tekevä. En voi saada omaishoidon tukea, koska tuloraja ylittyy. Laitospaikka säästyy ja kaupunki ansaitsee sillä, että äiti on kotona, koska kotiavusta ynnä muista palveluista kaupungille maksetaan. 2 000 markan suuruista tukea ei voi myöskään maksaa työttömyyspäivärahaa saavalle, vuorottelukorvausta tai osatyökyvyttömyyseläkettä saavalle. Lastenhoidon tuissa se otetaan tulona huomioon." Kirjoittaja jatkaa: "Jos jäät osaeläkkeelle juuri sitä varten, että hoidat omaista, et voi saada kyseistä tukea. Käytännössä sitä siis voivat saada vain kokoaikaisessa työssä tai kokonaan eläkkeellä olevat. Tuen tulisi kirjoittajan mielestä olla niin suuri, 5 000—6 000 markkaa, että se todella olisi palkan suuruinen. Nyt 2 000 markan tuki aiheuttaa myös sen, että työmarkkinatukea saava nuori menettää tuen, jos saa omaishoidon tukea. Kuitenkaan 2 000 markalla ei elä." Tämän asian nostin osittain esille jo kyselytunnilla. Minusta ministereitten vastaukset eivät olleet kyllä tyydyttäviä. Tähänkin tilanteeseen on puututtava. Tämä oli siis esimerkki elävästä elämästä. Toivon, että ratkaisu löydettäisiin myös tähän ongelmaan. Mutta toistan kuitenkin: lakialoitteeni ei puutu tulojen ja yhteiskunnan tuen yhteensovittamiseen. Se saakoon jäädä tuonnemmaksi, mutta kyllä tulen itse myöskin palaamaan tähän asiaan.

Lopuksi haluan korostaa, että omaishoitajien aseman ja taloudellisten ehtojen parantaminen sekä oikeus vapaaseen ja sijaisiin lakialoitteeni mukaisesti, jonka siis on allekirjoittanut yli sata kansanedustajaa, on vähintä, mitä yhteiskunta voi tehdä tämän ryhmän hyväksi, joka varsin hyvin ansaitsee tulla kutsutuksi arkipäivän sankareiksi.

Liisa  Hyssälä  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pietikäinen juuri totesi, että tämä ryhmä, omaishoitajat, ansaitsee tulla kutsutuksi arkipäivän sankareiksi. Sanoisin vastaavasti, että ansaitsisi myös kyllä inhimillisemmän ajan tämän asian käsittelyyn kuin näin myöhäisen illan, mutta olosuhteitten pakosta olemme täällä nyt näin myöhäisinä tunteina puhumassa tärkeästä asiasta.

Olen aivan samaa mieltä kuin ed. Puisto ja ed. Pietikäinen. Ed. Vehviläinen on myöskin allekirjoittanut tämän ed. Puiston aloitteen kehittämistarpeesta. Nythän sosiaali- ja työjaosto valtiovarainvaliokunnassa otti viime mietinnössään vuodenvaihteessa aika tiukankin kannan, jossa ponteen tuli nimenomaan tämä omaishoidon kehittämistarve. Jaosto tiedosti siellä näitä epäkohtia, joita olivat omaishoidon tuen pienuus, verotuksen epäoikeudenmukaisuudet, vapaapäivien sijaisjärjestelyt ja omaishoitajien jaksaminen, tukipalvelut ja omaishoidon eriarvoisuus eri kunnissa. Näihin ponnen muodossa odotetaan nyt hallituksen reagoivan ja tuovan esitykset budjettiriihestä eduskunnan käsittelyyn syksyllä. Näin jaosto yksimielisesti toivoi. Tämähän on yksimielisesti myöskin eduskunnan hyväksymä täällä salissa. Näin ollen suuri vastuu on nyt hallituksella tuoda ne esitykset tänne. Jos ei niitä ala syksyllä kuulua, eduskunta varmasti sitten toivon mukaan on tässä hyvinkin aloitteellinen, jos ei näihin ongelmiin puututa.

Arvoisa puhemies! Tämä ongelmavyyhti on itse asiassa osa laajempaa kokonaisuutta, joka on kotona tehtävän hoito- ja hoivatyön arvostus. Tässä on nyt kysymyksessä omaisten suorittama hoito, vanhusten ja vammaisten hoitaminen, mutta myöskin lasten kotihoito kuuluu tähän samaan sarjaan, jossa on vähän arvostusta ja vähän tukea yhteiskunnan puolelta.

Jos tämä omaishoitajien tekemä työ ei olisi tässä mittakaavassa mahdollista, yhteiskunnan kulut olisivat monin verroin suuremmat. Nyt on osoitettu myös, että kun omaishoitaja on vapaapäivällä ja omainen sijoitetaan laitokseen tai joutuu omaishoidosta laitokseen, hyvin usein käy niin, että tulee ylihoitoon. Vesa Mäensivun tutkimus osoitti, että joka viides vanhus on sijoitettu toimintakykyyn nähden joko yli- tai alihoitoon. Suuri riski näissä on, että sijoitetaan ylihoitoon. Kun sijoitetaan laitokseen, se vähentää omaa toimintakykyä omaishoitajien hoidettavilta.

Tämä liittyy myöskin suurempaan vyyhtiin terveydenhuollon bruttokansantuoteosuudesta. Meillä todellakin laitetaan näihin asioihin vähemmän rahaa valtion toimesta kuin muissa Pohjoismaissa ja muualla Euroopassa. Kun keskustan perhetyöryhmä järjesti omaishoidon seminaarin auditoriossa, vaadimme, että omaishoitajien asiaa pitäisi ihan parlamentaarinen komitea tai työryhmä laittaa selvittämään, koska tässä on niin monta asiaa, kuten lakialoitteet osoittavat. Tässä on monta osiota, jotka kaipaisivat todella paneutumista ja syvällistä pohdintaa. Parlamentaarinen komitea olisi mielestämme paras näitä asioita ja myöskin rahoitusta selvittämään. Nyt tämä ei valitettavasti näytä näköpiirissä olevalta asialta, joten toivon, että näille hyville lakialoitteille tulee sen sijaan myönteinen käsittely ja että valiokuntatyöskentelyssä suhtauduttaisiin niihin asian vaatimalla vakavuudella.

Pekka Ravi /kok:

Herra puhemies! On todellakin tärkeää, että omaishoidon tukijärjestelmän toimintaedellytyksiä parannetaan, koska se on hoidettavan henkilön kannalta usein mielekkäämpi ja tarkoituksenmukaisempi hoitomuoto ja myöskin yhteiskunnalle kiistattomasti halvempi kuin laitoshoito.

Puutun vain yhteen osaan esillä olleissa lakialoitteissa, ja se on omaishoidon verokohtelu. Itse noin vuosi sitten kysyin nimenomaan omaishoidon verokohtelun lieventämistä kirjallisessa kysymyksessä, ja ministeri Siimeksen vastaus oli vähän lyhennettynä se, että verotuksellisia keinoja ei ole käytettävissä. Yksinkertainen resepti hänen mielestään oli se, että kunnan pitäisi omaishoidon palkkiomäärää nostaa ja sillä tavalla päästäisiin parempaan lopputulokseen. Minusta kuitenkin kannattaisi pohtia verotuksellista keinoa. Ed. Puiston aloitteessa malliksi oli otettu 15 prosentin lähdevero, joka on pohtimisen arvoinen asia. Toinen vaihtoehto voisi olla tarkoin suunnattu vähennys, joka voisi toimia saman suuntaisesti. Minusta olisi todella tärkeätä, ettei verotuksellistakaan porttia täysin suljettaisi, vaikka se näyttää tällä hetkellä olevan aika voimakkaasti hallituksen taholta vastatuulessa.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Molemmat lakialoitteet, ensimmäisen allekirjoittajana ed. Virpa Puisto ja toisessa ed. Margareta Pietikäinen ym., ovat erittäin kannatettavia aloitteita samasta asiasta. Omaishoitajat ovat todella arjen sankareita, kuten on jo todettu. Siksi tätä tulee kaikin tavoin edistää ja tukea. Yhdyn myös ed. Ravin esille tuomiin ajatuksiin verotuksellisen keinon käyttämisestä tämän edistämisessä. Näissä hyvin valmistelluissa aloitteissa on oikeastaan sanottu kaikki se, millä voidaan ensi vaiheessa kehittää tärkeää omaishoitoa ja nimenomaan auttaa myös siinä, että ne, jotka eivät mitään tukea tällä hetkellä saa, voisivat tulla tuen saajiksi, ja auttaa niitä, jotka saavat varsin pientä ja vaatimatonta tukea, että he saisivat tästä parempaa tukea omaishoitoon. Tämä on inhimillinen ja edullinen tapa hoitaa asia silloin, kun siihen on mahdollisuus.