Anne  Holmlund  /kok:

Arvoisa puhemies! Aina, kun on mahdollisuus myös hieman kehua hallitusta, ehkä se myös opposition edustajalle joskus on ihan suotava paikka.

Arvoisa puhemies! Kannatan lämpimästi lähestymiskiellosta annetun lain muuttamista siten, että lakia voitaisiin soveltaa myös kiellosta suojattavan ja kieltoon määrätyn asuessa samassa asunnossa. Hallitus on puuttunut esityksessään tähän ongelmakohtaan, jota useat kansalaisjärjestötkin ovat maassamme jo pitkään ajaneet.

Nyt käsittelyssä oleva lakiesitys lähestymiskiellon ulottamisesta samassa asunnossa asuviin kiellolla suojattavaan ja kieltoon määrättyyn on erittäin tarpeellinen. Toteutuessaan tämä niin sanottu perheen sisäinen lähestymiskielto merkitsee sitä, että perheen sisäiseen lähestymiskieltoon määrätyn henkilön olisi poistuttava asunnosta, jossa hän ja kiellolla suojattava henkilö asuvat yhdessä, eikä hän saisi ottaa yhteyttä suojattavaan henkilöön. Lisäksi nykyisiä lähestymiskieltosäännöksiä ehdotetaan muutettaviksi siten, että kieltoa uudistettaessa lähestymiskielto voitaisiin määrätä vuoden sijasta enintään kahdeksi vuodeksi. Nämä uudistukset ovat tarpeellisia ja edistävät perheväkivallan uhrin suojelemista väkivaltaiselta nykyiseltä tai entiseltä puolisoltaan. Uudistukset ovat tärkeitä myös asianosaisten mahdollisten yhteisten lasten kannalta.

Arvoisa puhemies! Erittäin kannatettavana pidän myös ed. Sarkomaan lakialoitetta niin sanotun vakaan tahdon pykälän poistamiseksi. Tähän asiaan on myös hallitus esityksessään puuttunut.

Suomen rikoslakia muutettiin jo vuonna 1995 siten, että myös kodissa tapahtunut pahoinpitely on virallisen syytteen alainen rikos. Tätä aikaisemmin se oli asianomistajarikos. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että perheväkivalta johtaa lähes aina syyteharkintaan, vaikkei väkivallan kohteeksi joutunut sitä vaatisikaan. Samassa yhteydessä eduskunta kuitenkin lisäsi rikoslakiin säännöksen toimenpiteestä luopumisesta, mikäli pahoinpitelyrikoksen asianomistaja sitä omasta vakaasta tahdostaan pyytää. Tämän niin sanotun vakaan tahdon pykälän olemassaolon johdosta perheväkivallan uhrilla on ollut mahdollisuus pyytää syytteestä luopumista.

Perheväkivaltaan liittyy yleensä voimakkaita häpeän ja syyllisyyden tunteita. Lisäksi väkivallantekijä useissa tapauksissa uhkailee väkivallan uusimisella ja vannottaa asiasta vaikenemista. Väkivallan uhri eli asianomistaja voi pelätä väkivallantekijää niin paljon, että pyytää painostuksen alaisena syytteestä luopumista. Sitä, onko syytteestä luopumisessa kysymys vakaasta tahdosta vai painostuksesta ja uhkailusta, on syyttäjän monesti lähes mahdotonta arvioida. Tästä syystä on välttämätöntä, että rikoslakia edelleenkin kehitetään perheväkivallan uhrien aseman parantamiseksi ja heidän suojelemisekseen.

Sekä ed. Sarkomaan lakialoitteessa, jonka itsekin olen allekirjoittanut, että myös hallituksen esityksessä ehdotetaan, että rikoslain 21 luvun 17 §:n säännös toimenpiteestä luopumisesta pahoinpitelyssä kumottaisiin. Pykälä sisältää säännöksen mahdollisuudesta jättää syyte nostamatta silloin, kun asianomistaja omasta vakaasta tahdostaan pyytää, ettei syytettä nostettaisi. Kun tämä säännös kumotaan, yhä useampi väkivallantekijä joutuu teoistaan oikeudelliseen vastuuseen, mikä osaltaan ennalta ehkäisee myös tulevia väkivallantekoja. Asianomistajan omasta vakaasta tahdosta esittämä pyyntö ei siten enää muodostaisi ratkaisevaa perustetta arvioitaessa sitä, nostetaanko rikoksesta syyte vai jätetäänkö se nostamatta.

Arvoisa puhemies! Perheväkivalta on Suomessa aivan liian yleistä. Maassamme tapahtuu vuosittain noin 100 000 perheväkivaltatapausta, jotka koskettavat 90 000:ta perhettä. Perheväkivallan seurauksena Suomessa kuolee vuosittain 50 naista ja miestä, mikä kertoo osaltaan ongelman vakavuudesta. Traagisinta on, että suurin osa perheväkivallasta tapahtuu perheissä, joissa on lapsia. Arviolta jopa noin 200 000 lasta Suomessa kärsii vuosittain perheväkivallasta, jonka seuraukset ovat aina traumaattisia. Nyt esitettävät lakimuutokset on pikaisesti saatettava käytäntöön, jotta perheväkivallan vastaisessa työssä päästäisiin jälleen yksi elintärkeä askel eteenpäin.