Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunnan saaman selvityksen mukaan sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnassa oli kuluvan vuoden maaliskuun alussa vireillä noin 28 000 valitusasiaa. Valitusten keskimääräinen käsittelyaika on tällä hetkellä noin kolmetoista kuukautta, mikä on kansalaisten oikeusturvan kannalta ehdottomasti liian pitkä aika. Lautakunnan nykyisillä voimavaroilla on vireillä olevien valitusten määrän ja käsittelyaikojen arvioitu kasvavan edelleen. Samaan aikaan hallitus kaavailee uutta elatustukilakia, jossa elatustuen toimeenpano siirrettäisiin kunnilta Kansaneläkelaitokselle. Toteutuessaan laki siirtää myös näiden asioiden valitusasiat sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan. Lautakunnalle on valtiontalouden kehyspäätöksessä osoitettu vuosille 2009—2011 lisähenkilöstön palkkaamiseen 300 000 euroa vuosittain. Hallituksen esityksessä vuoden 2008 toiseksi lisäta-lousarvioksi esitetään lautakunnan ruuhkien purkamiseksi jo tälle vuodelle, tämän vuoden puolivälistä lähtien, 220 000 euron lisämäärärahaa palkkaus- ja muihin menoihin.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta on arvioinut kuuden kuukauden käsittelyaikaan pääsemisen vuoteen 2011 mennessä edellyttävän huomattavaa lisähenkilökunnan palkkaamista, jolloin lautakunnan arvion mukainen lisäkustannus olisi vuodessa yhteensä 1,2 miljoonaa euroa.

Valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri on tehnyt sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan tarkastuskäynnin. Hänen käsityksensä mukaan lautakunnan toiminnan ongelmat ja asioiden ruuhkautuminen johtuvat liian vähäisistä henkilöstöresursseista valitusmäärään nähden sekä tähän nivoutuvista ongelmista resurssien suuntaamisessa ja käytössä sekä johtamisessa ja työilmapiirissä. Apulaisoikeuskansleri totesi käsityksenään, että henkilöstöresurssien lisääminen ja toimenpiteet niiden mahdollisimman tehokkaan ja kestävän käytön turvaamiseksi ovat tärkein keino varmistaa viivytyksettömän käsittelyn vaatimuksen toteutuminen.

Arvoisa puhemies! Tämän vuoden toisessa lisätalousarviossa ehdotettu 220 000 euron lisämääräraha tulee tarpeeseen. Sillä ei kuitenkaan yksin ratkaista valitusten suuresta määrästä ja ruuhkautumisesta aiheutuvia ongelmia kestävällä tavalla. Sen vuoksi me sosiaali- ja terveysvaliokunnassa päädyimmekin yksimielisesti lausumaehdotukseen, joka edellyttää, että muutoksenhakulautakunnan voimavaroja ruuhkien purkamiseksi ja käsittelyaikojen lyhentämiseksi lisätään ja että voimavarojen uudelleenkohdentamista seurataan aktiivisesti ja ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin lautakunnan toiminnan kehittämiseksi.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan palkkausjärjestelmää on kehitetty ja palkat ovat parantuneet aikaisempaan valtion palkkaluokkajärjestelmään verrattuna. Valiokunta katsoo, että uusien henkilöstövoimavarojen lisäksi on huolehdittava lautakunnan vakinaisen henkilöstön pysyvyydestä ja työhyvinvoinnista muun muassa johtamista, työ- ja käsittelyprosesseja sekä palkkausta kehittämällä, jotta henkilöstön vaihtuvuutta voidaan vähentää ja lautakunnan toimintakykyä parantaa.

Arvoisa puhemies! Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta tarvitsee lisäresursseja ja tukea johtamisen ja työtapojen kehittämiseksi. Jotta käsittelemättömien valitusten suma ei enää kasvaisi, on myös ensimmäisen asteen päätöksentekoa kehitettävä. Tämä tarkoittaa sitä, että Kansaneläkelaitoksen asiakaspalvelun toimintaa ja erityisesti ratkaisujen perustelujen laatua on jatkuvasti kehitettävä, koska niillä on keskeinen merkitys myös muutoksenhakujärjestelmän toimivuuden kannalta. Paljon on jo tehtävissä sillä, että Kelan asiakas, tavallinen ihminen, ymmärtää, mitä Kelalta saadussa kirjeessä lukee. Kun on kyse ihmisen toimeentulosta ja perusoikeuksien toteutumisesta ja varsinkin, jos päätöksestä tiedotetaan kirjallisesti, tulee kapulakieltä välttää. Kun ihminen ymmärtää, minkä takia hän on saanut hakemukselleen kielteisen päätöksen, ei hän tee valitusta sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan ainakaan sen takia, ettei ymmärrä perusteluja. Tämän vuoksi sosiaali- ja terveysvaliokunta päätyi myöskin yksimielisesti toiseen lausumaehdotukseen, joka peräänkuuluttaa Kelan asiakaspalvelutyön edelleenkehittämistä niin, että se palvelisi entistä paremmin asiakkaita ja heidän tarpeitaan vaikeissa elämäntilanteissa.

Sosiaalivakuutusasioiden ensimmäisen asteen ratkaisujen oikaisumenettelyjen toimivuus on keskeisessä roolissa myös sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalle tulevien valitusten määrän ehkäisyssä ja osaltaan myös kansalaisten oikeusturvan toteuttajana ja ensimmäisenä porttivahtina.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä asia on todella vakavampi kuin vaan hallintoon ja byrokratiaan liittyvä. Kyseessä on toimeentulon rajoilla elävien ihmisten asumistuen ja perusturvan, sosiaaliturvan, peruselementit, joihin kuukausisotalla, lähes vuosisotalla, ihmiset joutuvat valitusten kautta hakemaan korjausta. Kansaneläkelaitoksen valtuutetuissa otettiin taholtamme tämä asia syystalvella esille ja edellytettiin sosiaali- ja terveysministeriöltä pikaisia toimenpiteitä, jotta tähän asiaan saadaan korjausta. On tärkeätä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta lisää myös konkreettisesti näitä paineita, mutta tässä ei riitä nyt lomakkeiden kehittäminen, vaan tässä on kyseessä ihmisten perusturvan parempi hoitaminen, kuten oikeusvaltiossa pitää asian olla.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Kaikille kansanedustajille on varmasti tuttu se tilanne, jossa työkyvyttömäksi itsensä kokenut ja sen mukaisen lääkärinlausunnon saanut ihminen on hakenut työkyvyttömyyseläkettä mutta se anomus on hylätty. Jokaiselle meistä varmasti on tullut tällaisia tapauksia koskevia yhteydenottoja. Tämä sama tilanne koskee varmasti kokemustemme perusteella monia muitakin sosiaalietuuksia.

Kaikkein surkein jamahan se on silloin, kun esimerkiksi työkyvytön ei saa eläkettä mutta ei pääse enää töihinkään, kun on kuitenkin tosiasiassa sairas. Kaikkein surkeinta on se valituksen käsittelyajan pituus. Se on löysässä hirressä riippumista vähintäänkin, ja siihen pitää tulla korjaus. Ihmisellä ei voi olla huonompaa jamaa kuin se, ettei ole saanut jotain etuutta, joka kuuluu hänelle, mutta sitten kun valittaa, niin se valitus kestää, tällä hetkellä näyttää olevan niin, että keskimäärin kolmetoista kuukautta. Onhan tämmöinen tilanne ihan käsittämätön: toista vuotta saa odotella päätöstä valitukseen, jossa usein on erittäin vahvat ja laajaltikin haetut perusteet.

Minä pidän erittäin hyvänä tätä parannusta, joka tässä on tulossa, mutta tässä on kuitenkin tämä askel, joka eteenpäin otetaan, täysin riittämätön. Laki on niin kuin luetaan, sanotaan, mutta kyllä se on myös niin, että laki on käytännössä sen mukainen, mitkä ovat resurssit, jotka sen toimeenpanemiseen osoitetaan. Nyt on taas puute siitä parhaasta eli rahasta tämänkin lain toimeenpanossa. Ei ole käsittelijöiden vika, että sinne tämmöinen ruuhka on syntynyt. Siellä on liian vähän väkeä yksinkertaisesti. Nyt tulee jonkun verran voimavaroja lisää, mutta ei lähimainkaan riittävästi.

Valiokunnan ponnet ovat minusta hyviä, ei tässä ole mitään ongelmaa sinänsä, mutta ei tämä ponsilla hoidu. Ensi vuoden budjettiin pitää tulla rahaa, ja pannaan se nyt yhdessä mieleen, että tässä on kysymys niistä ihmisistä ja niiden ihmisten kohtalosta, jotka ovat varmasti ehkä kaikkien tukalimmassa asemassa koko yhteiskunnassa — tietysti pitkäaikaissairaat ovat vielä asia erikseen, mutta hyvin vaikeassa jamassa olevista ihmisistä ja heidän kohtalostaan on nyt kysymys. Laitetaan sinne ensi vuoden budjettiin selvästi enemmän rahaa kuin mitä tässä esimerkiksi on joiltakin tahoilta tullut, 200 000 euroa tai jotain muuta tämmöistä, ei niillä montaa ihmistä palkata. Sinne pitää saada käsittelijöitä varten todella reilusti lisää resursseja. Tämän pitäisi olla eduskunnan yhteinen tahto.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Valitusten käsittelyaika on todellakin luvattoman pitkä. Osasyynä lienee se, että uudelleenorganisoinnit eivät ole ehkä täysin tietyiltä osin onnistuneet. Tässä herää kysymys siitä, onko muutoksen hallinnassa jäänyt uupumaan niin sanottu riskien hallinta, jossa huomioidaan nämä muutoksen tuomat riskit. Toivoisinkin, että jatkossa, kun meillä tapahtuu lainsäädännön kautta näitä muutoksia, meillä sisältyisi niihin myöskin riskien hallinta ja toimenpiteet, joilla estetään tällaiset ongelmat, vielä kun on kysymys meidän kansalaistemme toimeentulosta monelta osin tässä.

Valiokunta on mielestäni puuttunut keskeisiin asioihin, esimerkiksi vaikutetaan valitusten määrään. Se on myös edunsaajien etu. Valiokunnan näkemyksissä, täytyy sanoa, nostetaan esille se, että vaikutetaan Kelan työmenetelmiin. Varmasti Kelan työmenetelmissä on paljon kehitettä-vää, samoin myöskin muutoksenhakulautakunnan työmenetelmissä. Samoin näkisin tärkeänä, että tunnistetaan selkeästi ne syyt, jotka aiheuttavat näitä valituksia, koska ei ole kenenkään etu, että joudutaan tilanteeseen, jossa joudutaan valittamaan, ja pureuduttaisiin siihen, millä tavalla nämä syyt saadaan poistettua.

Haluan tähän lopuksi ottaa esille ed. Anneli Kiljusen näkemyksen, kun hän totesi, että järjestelmien tulee olla ihmisiä varten. Mielestäni tässä kohdassa meillä Kelan valtuutetuilla on paljon työsarkaa edessämme.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilmassa on pikkuisen selittelyn makua. Kun siitä laista, joka tämän aiheutti, eli näitten alueellisten muutoksenhakulautakuntien lopettamisesta päätettiin, nämä kaikki, myöskin nämä uhkakuvat, olivat tiedossa. Eduskunta pääsi päättämään juuri tältä pöydältä. On aivan selvää, että kun lopetettiin viisi lautakuntaa, joissa kymmeniä vuosia asioita ratkaisseet ihmiset korvattiin uusilla voimilla, jotka sijoitettiin tänne Helsinkiin, niin tällainen oli odotettavissa. Valitettavasti silloisen hallituksen tahto ajettiin läpi ja nyt me siitä sitten maksamme. Toivottavasti tällä pystymme pitämään huolen siitä, ettemme ajaudu vielä pahempaan tilanteeseen.

Valto Koski /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tulin tänne korokkeelle sen takia, että olin edellisen vaalikauden aikana sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja ja tunnen osittain olevani vastuussa siitä, mikä keskustelussa kohdistuu edellisen valiokunnan päätöksiin.

On ikävää tietysti, että ihmiset syyttään tällaisissa asioissa joutuvat yleensä tähän valittamiskierteeseen. Olen samaa mieltä kuin ed. Lauslahti, että pitäisi pyrkiä siihen, että näitä valituksia syntyisi mahdollisimman vähän, taikka sitten olisi itseoikaisumenettely, jolla voitaisiin yksinkertaistaa tätä järjestelmää, niin ettei tarvitse tällaista byrokratiaa pitää yllä, kun se näyttää melko mittavasti rakennettunakin vastaavan huonosti kansalaisten odotuksiin. Kun kysymyksessä on usein ihminen, jolla on muutenkin ainakin taloudellisesti ahdasta, niin sitten tuntuu vielä enemmän huonolta tämä asia.

Haluan kuitenkin palauttaa mieliin, mitä tapahtui silloin, kun tätä asiaa edellisen eduskuntakauden aikana käsiteltiin. Meillähän sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta muodostettiin vuoden 2007 alusta, niin kuin täällä on todettu, yhdistämällä tarkastuslautakunta ja Kansaneläkelaitoksen yhteydessä toimineet sosiaalivakuutuslautakunnat. Näiden tehtävät siirrettiin sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalle. Aika hyvät lähtökohdat mielestäni oli tämän lain käsittelylle, kun tämä esitys perustui toimeentuloturvan muutoksenhakukomitean ehdotuksiin. Pidän parempana tällaista lakien komiteavalmistelua kuin ministeriön sisäistä valmistelua sen takia, että usein tuntuu siltä, että ministeriöissä, erityisesti sosiaali- ja terveysministeriössä, resursseja näitten asioitten perusteelliseen käsittelyyn on riittämättömästi. Kun tässä oli nyt komiteanmietintö takana, niin kuvittelin niin, että siellä on riittävästi pohdiskeltu eri näkökulmista tätä asiaa.

Tämän lainmuutoksen tavoitteenahan oli yhdenmukaistaa muutoksenhakujärjestelmää toimeentuloturva-asioissa Kansaneläkelaitoksen etuusasioissa tekemien päätösten osalta. Muistan, että kun asiaa valiokunnassa käsiteltiin, niin Kansaneläkelaitoksen edustajat eivät olleet sitä mieltä, että pitää siirtyä tähän järjestelmään välittömästi, vaan olivat sitä mieltä, että ne asiat, jotka olivat silloisten toimielinten käsittelyssä, olisi pitänyt hoitaa sitä kautta loppuun ja sitten uudet asiat ohjata tälle muutoksenhakulautakunnalle. Tähän johtopäätökseen ei kuitenkaan Kelan asiantuntijalausunnoista huolimatta päädytty. Nyt ollaan sitten tilanteessa, jota voidaan arvioida siltäkin pohjalta, olisiko se johtanut parempaan lopputulokseen.

Muistan myöskin, että Kelan valtuutettuna tähän asiaan äskettäin on puututtu, ja toivon mukaan sillä on ollut merkitys sille, että tämä asia on näin nopeasti saatu eduskuntaan uudelleen käsittelyyn, ja toivon myöskin, että ne ohjeet, jotka Kansaneläkelaitos on tätä lain valmistelua käsiteltäessä antanut, olisi otettu huomioon, jolloinka olisi sitten asiantuntijaelimen kautta saatu tälle sellaista pohjaa, joka paremmin vastaisi tarkoitustaan.

Vielä lainaan täältä tekstistä muutamaa kohtaa: "Uudistuksen tavoitteena oli myös valitusten käsittelyaikojen lyhentäminen sekä hallintokäyttölain menettelysäännösten toteutumisen varmistaminen sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan toiminnassa." Sitten omituinen tilanne tässä on kuitenkin syntynyt, niin kuin täällä on päivitelty, että uudistus merkitsi kuitenkin käsiteltävien asioiden lisääntymistä muutoksenhakulautakunnassa. En tiedä, onko selvitetty, minkä takia nämä ovat lisääntyneet, se olisi aika mielenkiintoinen asia tietää. Silloin kuitenkin arvioitiin, että lautakuntaan saapuu noin 20 000 asiaa vuodessa, ja kuitenkin 2007 saapuvien valitusten määrä ylitti tuon 20 000:n määrän 1 500 valituksella. Lisäksi Kansaneläkelaitoksen sosiaalivakuutuslautakunnista siirtyi keskeneräisinä asioina 3 200 valitusta, ja kun nämä 1 500 ja 3 200 lasketaan yhteen, tosi mittavasta valitusten määrästä on kysymys. Sitten kun verrataan sitä, kuinka paljon tämä uudistettu muutoksenhakulautakunta pystyy vuodessa asioita käsittelemään, niin se on noin 13 600 tämän tiedon perusteella, joka on tilastoista kerätty. Aika iso kaula jää, eikä ole odotettavissa lähiaikoinakaan semmoista tilannetta, jossa kansalaisten oikeusturva tältä osin paremmaksi muuttuisi, enkä usko, että rahallakaan näitä asioita voidaan hoitaa. Parempi olisi vielä palata siihen, jonka äsken totesin, että pitäisi lainsäädännön olla sellainen tai sitten pitäisi olla oikaisumenettelyn sellainen, jossa pystyttäisiin mahdollisimman paljon asioita hoitamaan suoraan sillä tasolla, jolla kansalaiset asioivat.

Sitten vielä sosiaali- ja terveysvaliokunnan kannanottoon. Mielestäni valiokunnan lausumaehdotukset puoltavat hyvin paikkaansa. Ainoastaan tähän 2. lausumaehdotukseen, jossa todetaan, että "eduskunta edellyttää, että muutoksenhakutarvetta sosiaalivakuutusasioissa pyritään vähentämään kehittämällä edelleen päätösten perusteluja ja asiakkaiden informointia ja että sosiaalivakuutusasioiden ensimmäisen asteen ratkaisujen oikaisumenettelyn toimivuus ja kehittämistarpeet selvitetään pikaisesti", olisi voinut nimenomaan vielä ottaa sen kohdan, että oikaisumenettelyjärjestelmä olisi tutkittu ja selvitetty ja sitten lainsäädännön monimutkaisuuden vaikutukset tähän käytäntöön. Tätä olisin tässä vielä kaivannut, vaikka jossakin määrin tietysti se on luettavissa täältä tekstistä, jos oikein tarkkana on.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Koski kävi ansiokkaasti läpi tätä, miksi tähän on ryhdytty. Nämä viisi alueellista valituslautakuntaa romutettiin ja sitten keskitettiin kaikki tänne yhteen paikkaan Helsinkiin, että sillä saataisiin yhdenmukaisia päätöksiä. Ihmettelin vaan silloin jo aikanaan sitä mutta nyt vielä enemmän, kun nyt on nähty, mikä ongelma on tullut. Nyt kun tietotekniikka on käytössä, eikö sitä olisi voitu tehdä siten, jotta tämä tieto olisi kyllä siirtynyt aika nopeasti ja olisi voitu kysyä toisilta lautakunnilta lausuntoa tai verkosta katsoa se? Jos on ongelmallinen tapaus, niin olisi voitu yhdenmukaistaa, koska nyt nähdään se tilanne, mikä silloin, niin kuin ed. E. Virtanen totesi, ennakoitiin, mikä tulee olemaan tilanne, kun tämä pannaan yhteen isoon nippuun ja valituksia on hirveästi käsittelyssä. Nyt nähdään tämä oikeusturvan taso, mikä tässä on syntynyt.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Perjantaina kuuntelin tarkkaan käytetyt puheenvuorot ja nyt tänään iltapäivälläkin ihan samalla tavalla. Tulivat mieleen juuri semmoiset asiat, mitkä ed. Valto Koski kerkisi tässä jo äsken toteamaan edellisen eduskunnan ajalta, eikö tässä olisi ollut mahdollista palata lähtöruutuun takaisin, jos se niin sanottu uudistus meni pieleen, niin miksi ei sitten näin voitu tehdä. Kun sitten tässä on oikein voimakkaat ponnet eräällä tavalla mutta ei ole laitettu päivämäärää, johonka mennessä selvityksen pitää tulla, mitenkä tämä perustavaa laatua oleva perusturva-asia on nyt meneillään, sitä ihmettelen. Mutta ehkä sosiaali- ja terveysvaliokunnalla on sellainen mekanismi, että se seuranta on automaattinen, ettei tarvitse päivämääriä laittaakaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva asia on niille ihmisille tärkeä, jotka haluavat saada oikeutta asioissaan. Silloin pitkät ajat, jokainen kuukausikin, ovat liikaa, tuottavat heille ongelmia. Tässä suhteessa haluan vain yhtyä niihin ajatuksiin, joita ed. Heikkinen keskustelun alussa toi esille.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Edellinen hallitus ja tämä hallitus ovat kirjanneet ohjelmaansa alueellistamisen. Tässä alueellistettiin maakunnista nämä lautakunnat Helsinkiin. Sekin on tietysti yksi näkökulma. Nyt minä olisin odottanut samaa, mitä tässä jotkut jo ennättivät edellä puhua. Kun nyt on todettu, jotta virhe on tapahtunut, eikö meidän pitäisi nyt lähteä siitä, jotta palataan siihen aikaisempaan järjestelmään, joka oli toimiva? Maakunnissa tunnettiin hyvin nämä tekijät. Se systeemi toimi. Siellä oli helppo ihmisten jopa ottaa yhteyttä niihin ihmisiin ja he olivat asiantuntijoita. Nyt kun se järjestelmä aikanaan purettiin, tässä tapahtui tämmöinen ongelma, jotta ihmiset saavat nyt odottaa sitä valituksen lopputulosta hyvin pitkään. Onko se 1 vuosi ja 4 kuukautta, tai mitä mahtavat ollakaan käsittelyajat tällä hetkellä siellä, ja se aika on liian pitkä. Jos muuta nyt tämä hallitus ei pysty tekemään tässä, niin ainakin pitäisi tehdä semmoinen laki, jotta vähintään puolessa vuodessa pitää tulla aina päätös, jolloin pakotettaisiin tämä järjestelmä toimimaan siten, jotta ihminen ei olisi siinä löysässä hirressä niin pitkiä aikoja kuin tällä hetkellä.

Toinen on se järjestelmä, jotta kyllähän edelleen pitää katsoa, kun täällä on hoitava lääkäri, joka antaa lausunnon ja joka on erikoislääkäri monessa tapauksessa, ja Kelan lääkäri, niin puhuvatko he samaa kieltä ihan oikeasti. Samaten se ensimmäinen käsittely kun tulee, onpa se sairauspäiväraha tai eläkehakemus, niin kyllähän siihen pitää panostaa paljon, jotta se päätös on sitten oikea ja katsotaan sen hoitavan lääkärin lausuntoja enemmän kuin jonkun asiantuntijalääkärin, joka sattuu olemaan satojen kilometrien päässä ja kirjoittaa kirjoituspöydän ääressä sen lausunnon, jotta tämä on terve ihminen.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta käsittelee todella kaikkein heikoimmassa ja vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten ja perheiden perusturvaan liittyviä valituksia pääosin, kyllä osittain muitakin, mutta näitä erityisesti. On yhdyttävä siihen, mikä täällä on noussut esille, että käsittelyajat ovat täysin kohtuuttomat, kun menee runsaasti yli vuoden aika odotellessa päätöstä valitukseen. Tämä on ollut aika pitkäänkin ongelma, ja sitä yritettiin edellisen hallituksen ministeri Haataisen esityksestä korjata, mutta pieleen näytti menneen. Onko palattava takaisin vai ei, siihen en osaa ottaa kantaa. Mutta siihen osaan ottaa, että tilanne tällä hetkellä on kestämätön ja vaatii todella voimakkaita toimenpiteitä näiden viivytysten syiden poistamiseksi, ovat ne sitten itse etuuslaeissa tai sitten tässä valitusjärjestelmässä.

Herra puhemies! Kun sosiaali- ja terveysvaliokunta esittää yksimielisesti tätä ensimmäistä pontta, jossa edellytetään, että lautakunnalle turvataan kansalaisten oikeusturvan ja lautakunnan toimintakyvyn edellyttämät henkilöstövoimavarat, niin oletan, että myös sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet puheenjohtaja Rehulan johdolla syksyllä äänestävät niitten lisämäärärahojen puolesta, joita mahdollisesti joudumme tekemään, ellei hallitus vapaaehtoisesti toimi tämän eduskunnan pian yksimielisesti hyväksymän ponnen mukaisesti. On siis todella tärkeää, että erityisesti tämän erikoisvaliokunnan jäsenet ja puheenjohtaja toimivat oman esityksensä mukaisesti johdonmukaisesti loppuun asti. Tässä aletaan olla sellaisessa tilanteessa, että voi sanoa, että on perustuslaillinen ongelma kansalaisten kannalta, kun päätösten tekoajat ovat näin pitkiä.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Kyseessä on erittäin keskeinen kansalaisten perusturvallisuuteen ja oikeusvaltioonkin liittyvä laajempi kysymys. Ed. Pulliainen oli tässä täsmälleen oikeassa, että kun eduskunta lausuu ja edellyttää jotakin, on ehdottomasti varmistettava, että eduskunnan tahto myös toteutuu hallituksen budjettivalmistelussa ja hallituksen esityksien muodossa. Eduskunnan budjettivaltaa, ylimpänä budjettivaltaa pitävänä pitää tietysti itse valtiovarainvaliokunnassa muun muassa tämän tyyppinen asia varmistaa. Kun Kansaneläkelaitoksen valtuutettuna olin ottamassa asiaa viime talvena esille, tätä oikeusturvaan liittyvää vakavaa epäkohtaa, jossa toimeentulon rajoilla olevan ihmisen peruselämän edellytykset roikkuvat tuolla vuoden ajan valituskierteessä, siinä yhteydessä edellytettiin sosiaali- ja terveysministeriöltä toimia. Ne ovat varmaan osaltaan vaikuttaneet siihen, että tätä asiaa on nyt tuotu eduskunnan käsittelyyn. Mutta kyllä tässä myöskin Kansaneläkelaitoksen valtuutetuissa meidän on pidettävä painetta nyt yllä, koska tällaiset ilman määräaikoja olevat yleiset lausumat ovat kasvojenpesua, ne eivät ole vastuullista asianhoitoa. Lisäbudjetissa esimerkiksi olisi voitu edellyttää hallitukselta jo tiettyjä voimavaroihin liittyviä kysymyksiä.

Sitten, herra puhemies, liityn siihen, että tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus eivät vakuutuslaitosten päätöksissä myöskään toteudu ja valitusmenettelyssä on myös muitakin epäkohtia. Tässä yhteydessä kiinnitän huomion nimenomaan esillä olleeseen työkyvyttömyyseläkepäätöksiä koskevaan päätöksentekoon, jossa useat henkilöt ratkaisevat vakuutuslääkärin lausunnon pohjalta usein eläke- ja muut korvauspäätökset. Huolimatta perusteellisesta lääketieteellisestä tutkimuksesta, jonka perusteella hoitavat lääkärit ovat todenneet potilaan pysyvästi työkyvyttömäksi ja potilaan asiaan perehtyneet monet henkilöt ja tutkimustulokset antavat yhteneväisenkin näytön, ovat vakuutusyhtiöt hylänneet työkyvyttömyyseläkehakemuksen. On kysyttävä, soveltavatko vakuutuslääkärit lakia vain vakuutusyhtiöiden näkökulmasta siten, että vakuutuksen-ottajien oikeusturva vaarantuu. Tämä on erittäin keskeinen kysymys. Ei voi olla niin, että korvausasioissa ei kuunnella esimerkiksi hoitavia ja potilaan tilanteen tuntevia erikoislääkäreitä. Inhimillisyys ja myöskin riippumattomuus ja uskottavuus ovat näissä useiden vakuutusyhtiöiden ratkaisuissa vaarantuneet. Kansalaisten tyytymättömyyttä on kohdistunut erityisesti If-vakuutusyhtiöön viime aikoina. Valtio omistaa itse asiassa seitsemännen osan kyseisestä vakuutusyhtiöstä.

Silloinkin kun henkilö valittaa eläkelaitoksen päätöksestä, hän voi joutua kohtaamaan sosiaaliturvan muutoksenhakujärjestelmään liittyvät ongelmat: käsittelyajat ovat pitkiä, lääketieteellisten seikkojen arviointipäätöksien teko ei tapahdu avoimesti, ja päätökset ovat riittämättömästi perusteltuja. Esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio kiinnitti tähän huomiota, muutoksenhakuelinten jäsenten rooliin myöskin toisaalta lainsäädäntötyössä mukana olevina ja toisaalta tuomareina, mikä ei hänen mielestään edistä luottamusta muutoksenhakujärjestelmään. Lainsäädäntövallan, tuomiovallan ja täytäntöönpanovallan erottaminen toisistaan kuuluu demokraattisen hallintomuodon peruspilareihin. Valitusprosessien pituus aiheuttaa vakavia ongelmia inhimillisellä tasolla. Oikeusturvan vaarantumisen vuoksi joudutaan kohtaamaan usein myös kohtuuttomia taloudellisia vaikeuksia. Hakija saattaa pudota, ja usein putoaa, toimeentuloloukkuun. Hän ei ole työnhakijana työvoimatoimistossa eikä enää saa sairauspäivärahaa, mutta ei myöskään eläkettä. Tämä on arkea hyvinvointivaltio-Suomessa.

Herra puhemies! Tältä osin näitä asioita on niin eduskunnan, valiokunnan, sosiaali- ja terveysministeriön kuin Kelan valtuutettujen puolella jatkuvasti pidettävä esillä, hyvinvointivaltion ja perusturvan kriteerejä sekä luottamusta myös hallinnon toimivuuteen ja yhteiskunnan tarjoaman oikeusturvan riittävyyteen. Vähemmästä ei ole kysymys.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Olin itsekin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa viime kaudella, kuten ed. Koski. Silloin jo epäilimme, että tämä organisaatio ei ole hyvin suunniteltu eikä tarpeeksi rahoitettu, ja nyt me olemme sitten tässä tilanteessa. Mutta rahaahan on tässä lisätalousarviossa — jos olette avanneet sen omalla pöydällänne olevan — 220 000 annetaan nyt Somlalle. Jostainhan tämä työvoiman lisäreservin palkkaaminen täytyy aloittaa.

Sitten myös sekä ed. Rajamäki että ed. Tennilä puhuivat näistä työeläkeasioista. Suurin osa työeläkeasioistahan ratkaistaan työeläkejärjestelmässä eikä suinkaan Somlassa. (Ed. Rajamäki: Sormi osoitti vakuutusyhtiöitä!) Siellä ratkaistaan hyvin pienet eläkkeet ainoastaan, eli kyllä nämä työeläkejärjestelmät ovat aika hyvin pystyneet hoitamaan tämän asiansa. Kyllä me valiokunnassa olemme valmiit seuraamaan tätä asiaa, kuten nämä seurausponnet ovat osoittaneet, mutta alun perinhän tämä koko ratkaisu oli huonosti suunniteltu.

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Painotan tuota valiokunnan toista pontta. Sosiaaliturva-asioissa pitäisi paljon laajemmassa mitassa siirtyä oikaisumenettelyyn, niin että se olisi se ensisijainen tapa. Nykyisinkin vaikka se on rajoitettua, sillä ratkaistaan neljäkymmentä kertaa enemmän asioita kuin valituksien kautta tapahtuvien muutosten muodossa.

Monien Kelan maksamien etuuksien osalta voisi hyvin ottaa mallia verotuksen oikaisumenettelystä, jossa oikaisu on itse asiassa pääsääntö ja valitus harvemmin tarvittava poikkeusmenettely. Ne ovat tyypillisesti tämmöisiä markkamääriä, aika tarkkaan laissa säädettyjä ehtoja, jotka pitää täyttää. Nyt vain ongelma on se, että kun nykymallissa periaatteessa sama käsittelijä, joka on ratkaisun tehnyt, joutuisi oikaisemaan, niin siinä on korkea henkinen kynnys. Pitäisi toiselle kirjoituspöydälle viedä ne oikaisuasiat, ja sen oikaisun pitäisi olla etuoikeutettu tapa saada oikeutta.

Siihen voisi tätä ed. Esa Lahtelan kaipaamaa desentralisaatiota tuoda takaisin, elikkä voisi sitten Kelan alueittain tapahtua tämä oikaisukäsittely, jolloinka myöskin tämä eri toimistojen ratkaisukäytäntöjen yhdenmukaistaminen voisi tapahtua jo oikaisuvaiheessa ja huomattavasti nopeammin, yksinkertaisemmin kuin valituksien käsittely ja odottaminen.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kiitos palautteesta, arvoisat edustajat, valiokunnalle valiokunnan tekemästä ja valiokunnan tämän keskustelun perusteella tekemättä jättämästäkin työstä.

Ensinnäkin, kun keskustelussa on sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnasta annetun lain muuttaminen, tässä voisi pitää jonkunlaisen historiakatsauksen siitä, millä perusteilla ja minkä valmistelun kautta päädyimme tilanteeseen, jossa nämä alueelliset sosiaalivakuutuslautakunnat lakkautettiin ja siirryttiin vuoden 2007 alusta yhteen sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan. Se olisi yhden pienen kertomuksen aihe. Miksi totean tämän, on se, että täällä osa käytetyistä puheenvuoroista, varsinkin opposition taholta, meinaa aktiivisesti unohtaa sen, miksi tässä tilanteessa ollaan.

Toisekseen, on kysymys ihmisten perusturvasta ja perusturvaan liittyvien asioiden mahdollisimman hyvästä hoidosta, mahdollisimman joutuisasta hoidosta. Kyllä minä annan kiitoksen hallitukselle. Ne ongelmat, jotka aikanaan tätä lakia säädettäessä hahmotettiin, olivat silloin tiedossa. Olemme tänään tilanteessa, missä 28 000 valitusta odottaa päätöstään. Keskimääräinen käsittelyaika on 13 kuukautta. Kysymys on aivan liian suuresta määrästä näitä valituksia. Toisekseen kysymys on aivan liian pitkästä ajasta odottaa sitä päätöstä. Tämä hallituksen esitys, nyt valiokunnan mietintövaiheessa ja istunnon käsittelyssä oleva esitys, pyrkii pureutumaan kokonaisuudessaan siihen, että sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta toimisi paremmin.

Täällä annettiin palautetta valiokunnan tekemistä lausumista. Kiitos siitäkin, että näihin olisi pitänyt kirjoittaa joku määräaika, vaikka historia on se, että tämä laki on säädetty vuonna 2006, tullut voimaan vuoden 2007 alusta ja nyt ollaan tilanteessa, jossa oleellisesti sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan toimintatapoja lainsäädännön kautta muutetaan, kun me tässä mietinnössä vielä sanomme ääneen sen, että me emme usko siihen, että tämä lautakunta edelleenkään tulee toimimaan niin, että se aivan rasvassa lähiaikoina olisi. Nämä lausumat on tehty muuten tänne ihan tosissaan, ja varsinkin ed. Rajamäelle haluan sanoa, että kyllä nämä lausumat kannattaa lukea jo ihan sen vuoksi, että te äsken käytännössä nollasitte koko lausumien merkityksen.

Toinen asia. Lisäbudjetissa on 220 000 euroa sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalle rahaa. Raha on tässä kohtaa tärkeä. Sinne tarvitaan uusia esittelijöitä, tarvitaan valmistelukoneistoa purkamaan näitä jonoja. Mutta tässä, jos missä, voi sanoa, että raha ei ole ainoa ratkaiseva tekijä, vaan prosessit pitää saada sellaiseen asentoon, että se lisävalitusten määrä pystyttäisiin käsittelemään edes kohtuullisessa ajassa ja näitä jonoja pystyttäisiin edes jollakin aikataululla purkamaan.

Tässä yhteydessä en malta olla mainitsematta yhtä yksityiskohtaa. Tuolloin aikanaan, kun tätä sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan liittyvää lainsäädäntöä tehtiin, oli käsittelemättömiä asioita vajaa 20 000. Silloin sanottiin, että haettiin ratkaisua sille, että tämä sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta olisi päässyt aloittamaan niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Olisi mielenkiintoista kuulla aivan aidosti ja oikeasti, miksi esimerkiksi se malli, että Kelassa nämä alueelliset sosiaalivakuutuslautakunnat olisivat hoitaneet oman savottansa loppuun ja sitä kautta Somla olisi päässyt puhtaalta pöydältä aloittamaan, ei aikanaan käynyt?

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rajamäki, en nyt ihan tarkkaan muista siteerata, oliko kysymys valiokunnan käsienpesusta vai kasvojenpesusta, mutta kyllä hieman oudolta tuntuu, että noinkin kokenut parlamentaarikko nollaa tämän kaltaiset lausumat, jotka ovat vielä yksimielisen mietinnön lausumia. Lausumia tulee ja menee, ja aikanaan on ed. Ala-Nissilä, nykyinen EU-virkamies, todennut, että jos lausumilla maailma kuntoon laitettaisiin, niin maailma olisi toisen näköinen. Mutta lausumia on kuitenkin erilaisia, ja tässähän on lähetetty terveisiä muun muassa Kansaneläkelaitokselle.

Toisekseen, ed. Rajamäki, kun te sanoitte puheenvuorossanne, että kun te otitte tämän asian noin vuosi sitten Kelan valtuutetuissa esille, niin tämä prosessi lähti liikkeelle, kysyn teiltä, ed. Rajamäki: Missä te olitte silloin, (Ed. Rajamäki: Kelan valtuutettu, kyllä!) kun ministeri Rajamäki oli mukana tekemässä hallituksen yksimielistä esitystä, kun tämä sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta aikanaan, se lainsäädäntö, tänne eduskuntaan tuotiin? Tämä historiakatsaus on tarpeeton ainakin niitten 28 000 ihmisen osalta, jotka sitä päätöstään viimesijaisen toimeentulonsa tilanteesta odottavat. Mutta kun eduskunnan istuntosalissa, julkisella foorumilla, te kerrotte, että te otitte vuosi sitten tämän asian esille, kysyn teiltä, missä te olitte silloin, kun hallitus aikanaan tämän esityksen antoi.

Toisekseen, todella toivon, että te Kansaneläkelaitoksen valtuutettuna, ja muutkin Kansaneläkelaitoksen valtuutetut pidätte tätä asiaa yllä. Nimittäin nythän tämä ei ole enää Kelan käsissä muuten kuin siltä osin, mikä liittyy tähän valiokunnan tekemään lausumaan, johon varapuhemies Koskinenkin otti täällä kantaa. Kyllä Kelalle on sellaisia terveisiä eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnasta, että miksi ensin vastataan, että meillä ovat asiat kunnossa, ja vasta sen jälkeen lähdetään miettimään, mitä niille omille prosesseille voisi tehdä. Tiedän, että Kela tekee 18 miljoonaa päätöstä vuodessa. Tämähän on marginaalimäärä verrattuna tähän kokonaisuuteen, mitä näistä asioista valitetaan. Mutta ottaen huomioon se inhimillinen tilanne, joka ihmisen kohdalla on, kun on siitä perusturvasta, vähimmäisturvasta, kysymys, toivon, että Kela itsekin miettii ja hakee itseoikaisumenettelyn kautta, jollaista esimerkiksi verohallinnossa on onnistuneesti käytetty, keinoja siihen, että tämä tilanne voisi näiltäkin osin parantua, niin että sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan käsittelyyn tulevien asioitten määrä voisi vähentyä.

Tämä on ehkä turhankin kärjekäs kannan ottaminen yhden edustajan puheenvuoroon, mutta kyllä hieman omituiselta tuntuu kokeneen parlamentaarikon puhe tilanteessa, jossa on aivan aidosti hallituksen esitys, jolla on pyritty nykytilannetta korjaamaan. Toisekseen, jos lukee tämän mietinnön, tässä on analysoitu tämä tilanne ja lähetetään terveisiä niille tahoille, joilla viime kädessä a) on vastuu ja b) vastuu myös valmistelusta, jotta tulevaisuudessa eteenpäin päästään.

Ed. Rajamäki, nämä ponnet ja nämä lausumat eivät ole kasvojenpesua, vaan nämä ovat viesti siitä, että ei yksin raha, ei yksin lautakunnan kokoonpano, eivät yksin tekniikat ratkaise, vaan tässä pitää katsoa tämä kokonaisuus ja muistaa se, että on viimesijaisen toimeentuloturvan asioista kysymys. Siellä on aito hätä ihmisillä. Kuka teki vuosi tai kaksi sitten jotakin, niin eipä sillä juuri merkitystä ole. Nyt pitää hakea ratkaisuja, joilla pärjätään tulevaisuuteen.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rehula piti tietysti henkilökohtaisen puheen henkilökohtaisena ed. Rajamäelle. Mutta kun siinä samaan asiaan minäkin kiinnitin huomiota äsken, niin tähdennän yhtä asiaa vaan: Kun asiat on just niin kuin ed. Rehula äsken tässä kuvasi ja kun ponnet sinänsä, lausumat, ovat ihan asiallisia ja äärimmäisen täsmällisiä jnp. ja kun ne ovat juuri sitä, mitä ed. Rehulakin halusi korostaa niitten olevan, niin silloin raportti siitä toteutumasta valiokunnalle tiettyyn päivämäärään mennessä olisi ollut erinomaisen paikallaan, mutta eri valiokunnilla on eri käytännöt. Se on tuolla tarkastusvaliokunnassakin nyt havaittu, että käytäntöjä on ollut historiallisesti monia.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Rehula valiokunnan puheenjohtajana piti hyvän katsauksen siihen, mitä on todella tapahtunut. Täytyy sanoa, että kyllä hallitus aina on kokonaisuudessaan vastuussa esityksistään ja niin edellinenkin hallitus siitä esityksestä, jonka johdosta tähän tilanteeseen on tultu. Silloin katseet tietysti kääntyvät tuonne sosialidemokraattien suuntaan, miksi asia meni tällaiseen juntturaan niin sanotusti kuin tämä on mennyt.

Myös se toinen asia, joka on polttavan tärkeä, johon ed. Rajamäki otti kantaa, eli eläkehakemusten hylkäys, vaikka on hyviä vankkoja perusteluita ja erikoislääkärien lausuntoja, on vanha asia, jota edelliset hallitukset enempää kuin nykyinenkään eivät ole korjanneet. Ei ole esityksiä tullut. Esimerkiksi sosialidemokraatit istuivat 12 vuotta hallituksessa. Olisi voinut odottaa, että sieltä olisi tullut esityksiä näin polttaviin ongelmiin, jotka edellisen hallituksen ministeri nyt tuo täällä voimakkaasti esille. Tärkeä asia, molemmat ovat äärimmäisen tärkeitä asioita, mutta pitää olla myös selkärankaa tunnustaa, miten asiat ovat menneisyydessä menneet.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Itse nuorempana olin uittohommissa tuolla Pohjois-Karjalassa. Kun uitossa oli tämä tilanne, siellä kuvattiin, että se on suma. Tässä on nyt semmoisesta suman purusta kyse. Uittomiehen silmällä silloin aikanaan, kun tätä lakia säädettiin, äänestin vastaan, koska minä näin, että tässä on tämmöinen ahtaumakohta ja tämä homma ei tule toimimaan. Ne lääkkeet, mitä ed. Rehula tuossa luetteli, vaikka oli hallituspuolueen edustaja, näin samalla tavalla kuin ed. Erkki Virtanen, joka varmasti kohta tulee käyttämään puheenvuoron. Äänestin samalla tavalla elikkä painoin punaista, koska tiedossa oli, jotta tämä homma ei vain tule toimimaan.

Toisaalta toinen närästävä kohta tässä on se kysymys siitä, jotta silloin keskitettiin kalliimmalle alueelle tämmöinen lautakunta, mikä maksaa huomattavasti enemmän. Nyt olen sitä mieltä, että tässä pitäisi tutkia muukin mahdollisuus kuin mitä nämä ponnet tässä ovat. Pitäisi katsoa, että ei välttämättä palata viiteen. Voi olla kolme tai mikä vain, mutta katsottaisiin uusi mahdollinen kokoonpano, jolloin alueellistettaisiin oikeasti tämä valitus eli jolloin saataisiin myös yksi tämmöinen hajautettu malli, johon tämäkin hallitus on pyrkinyt, mutta valitettavasti tehnyt päinvastaisia tekoja. Sen takia odotan, että tässä ryhdyttäisiin muihinkin toimenpiteisiin hallituksen toimesta, jotta ihmisten oikeusturva toteutuisi ja tämmöisessä säällisessä ajassa nämä ihmiset saisivat päätöksensä eikä tarvitse odottaa tiettävästi 1,4 vuotta tai joku tämmöinen aika.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Minä todellakin esitin sen sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaa koskevan viime kauden lakiesityksen hylkäämistä, kuten täällä on todettu. Valitettavasti ed. Rehula poistui täältä. Hän olisi kuullut sellaisenkin kummallisen ilmiön kuin että opposition edustaja ilmoittaa, että on lähempänä hänen näkemyksiään kuin tällä hetkellä toisen opposition edustajan eli ed. Rajamäen näkemyksiä.

Tuo lakiesitys tarjoaa, jos niin haluttaisiin, tulevaisuuden politiikantutkijoille mielenkiintoisen tutkimuskohteen siitä, miten eduskunnalla hyväksytettiin sellainen lakiesitys, jonka kohdalla, jos edustajilla oikeasti olisi ollut perustuslain tarkoittama vapaus toimia vain oikeutta, totuutta ja perustuslakia noudattaen, eduskunnasta ei olisi löytynyt enemmistöä lakiesityksen taakse. Mutta se oli hallituksen esitys, siis ministeri Haataisen, joka juuri oli tullut ministeriksi, ja toisaalta taustalla oli kaksi virkamiestä, jotka ajoivat tätä asiaa pitkään ja hartaasti kuin käärmettä pyssyyn, ja kun tuli uusi ministeri, niin näytti siltä, että sinnepä pyssyyn se lipsahti. Saimme tällaisen esityksen, jonka kestämättömyys todettiin aika selkeästi jo silloin. Ei siellä valiokunnassakaan asiantuntijoita kuultaessa hirveästi löytynyt sellaisia asiantuntijoita, jotka olisivat oikeasti uskoneet, että tämä suma tästä purkautuisi, enemmänkin niitä, jotka pelkäsivät, että tulisi entistä pahempi suma, kuten nyt on käynyt. Se on menneisyyttä, ja nyt on kysymys sitten siitä, miten päästään eteenpäin.

Ehkä menneisyydestä kuitenkin vielä sen verran, että kun on kysytty, miksi ne alueelliset lautakunnat lopetettiin, niin siihen oli kaksi syytä.

Toisaalta sitä perusteltiin sillä, että kun ne toimivat Kelan yhteydessä, niin puolueettomuus vaarantuu. Mutta kun se Kela-yhteys oli vain toimitilat ja toimistohenkilöstö, niin perusteluhan ei ollut mistään kotoisin. Lautakunnat olisi voitu siirtää paikkakunnalla toimivan jonkun muun valtion viranomaisen yhteyteen, joka ei muodollisestikaan olisi koskettanut lautakunnan käsittelemiä asioita.

Toinen oli se, että saataisiin yhdenmukaisia päätöksiä. Kuitenkin nämä lautakunnat olivat toimineet jo 40 vuotta ja sinä aikana kukaan ei ollut havainnut sellaisia ongelmia, että niitten päätökset olisivat poikenneet toisistaan, etenkään kun oli olemassa ylempi muutoksenhakuelin, josta voitiin saada se yhtenäistävä kanta, jos sellaiseen tarvetta olisi ollut. Tämmöinen väitehän oli suunnilleen samaa luokkaa kuin että hovioikeudet pitäisi lakkauttaa sen takia, että ne eivät tee yhdenmukaisia päätöksiä.

Mutta ongelmiahan tietenkin syntyi, kuten jo vastauspuheenvuorossani totesin, kun alueilta poistui 50—60 pitkään asioihin perehtynyttä juristia ja muuta lautakunnan jäsentä, jotka olivat tottuneet niitä päätöksiä tekemään, tunsivat järjestelmän. Heidät korvattiin täällä Helsingissä uusilla, aika usein ilmeisesti suoraan koulun penkiltä palkatuilla nuorilla juristeilla, joilta ymmärrettävästi menee ja meni aikaa sopeutumiseen. Tästä syystä oli selvää, että kun ne päätökset siirtyivät sieltä alueilta ja tuli koko ajan uusia lisää, niin nyt ollaan tässä kestämättömässä tilanteessa.

Tulevaisuutta varten todellakin nyt hallitus lisäbudjetissa esittää, kuten täällä ed. Asko-Seljavaara totesi, 200 000 euroa lisää 4—6 työntekijän palkkaamiseen. Mutta asiantuntijoilta kuulimme valiokunnassa, että se ei tule riittämään. Sillä ehkä pystytään juuri ja juuri pitämään tilanne ennallaan, mutta lisää tarvitaan, ja siksi on välttämätöntä, että tähän ensi budjetissa puututaan. Kun paine on kasvanut tällaiseksi, niin siitä on ollut se seuraus, että ne työntekijät, jotka Somlassa ovat nyt, ovat joutuneet entistä suuremman rasituksen kohteeksi, ja kun joutuu kohtuuttoman rasituksen kohteeksi ja sitten vielä ulkopuolisen arvostelun kohteeksi — on tietenkin selvää, että kun ihmisten valitukset viipyvät, niin kysellään, mistä tämä johtuu — niin kovin helposti sieltä sitten lähdetään pois ja taas joudutaan palkkaamaan uusia ja opettamaan heitä eli joudutaan huonoon kierteeseen, ja tämä huono kierre pitää katkaista.

Sitten tästä valiokunnan toiminnasta: Me todellakin haimme yksimielistä ratkaisua tähän ja löysimme sen. Jos en uskoisi, että näillä lausumilla voidaan antaa sellainen viesti, mihin ed. Rehulakin täällä viittasi, niin minä olisin tehnyt omat lausumaesitykseni. Ne varmaan olisi hylätty, mutta minä nyt uskon ja haluan uskoa siihen, että meillä on yhteinen näkemys siitä, että tämä asia on saatava kuntoon, että se muodostuu tämän yhteisen eduskunnan yhteiseksi tahdoksi, ja onhan se kumma, jos ei se tahto sitten vaikuta myöskin hallitukseen viimeistään ensi syksynä budjettia tehtäessä. Tämä pitää tehdä ei niinkään meidän uskottavuutemme vuoksi, josta tässä myöskin on kysymys, eikä suomalaisen oikeusturvankaan vuoksi, josta tässä myöskin on kysymys, vaan niitten vaikeassa asemassa olevien ihmisten aseman parantamiseksi, joista tässä ennen kaikkea on kysymys.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Erkki Virtanen on ihan oikeassa siinä, että Somlan toiminta on todellakin erittäin kriisiytynyt ja myöskin siinä, että nopealla, suurella rahoituksella tätä asiaa ei varmaan pureta, vaan vähitellen meidän täytyy valvoa tätä ja lisätä rahoitusta, ja myöskin siinä, että uusia tällaisia "pommeja" on tulossa.

Meillä on tämä elatustukijärjestelmän uusiminen nyt pöydällä, voipi olla, että tässä tulee samanlainen valitusryöppy, ja kukas ne sitten kaikki hoitaa. Meillä on takana hätäkeskusten valtiollistaminen, joka on epäonnistunut monessa suhteessa. Helsingin hätäkeskus ei toimi vieläkään. Kyllä kai ihmisen oikeusturva on suurempi silloin, kun hän on vetäissyt jonkun kappaleen nieluunsa ja tarvitsee muutamassa sekunnissa apua, kuin näissä asioissa, jotka odottavat vastauksia.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Ed. Rehula ei ole paikalla purkauksensa jälkeen. Sinänsä täytyy sanoa, että kiitän siitä luottamuksesta, että hänen mielestään sisäministeri olisi voinut viime kaudella hoitaa siinä ohessa sosiaali- ja terveysministereidenkin tehtävät.

Mutta vakavammin näihin eduskunnan lausumiin palatakseni, niin nämä eduskunnan käytännöt, eduskunnan mietinnöt, niissä on tietyntapainen hoitoon liittyvä paneutumisero, niin kuin ed. Pulliainen itse asiassa puheenvuorossaan siihen viittasi. Itse vuosina 1995—2003 valtiovarainvaliokunnan hallitusryhmien vetäjänä teimme budjettilausumia, jotka myös muotoiltiin sillä tavalla, että ne olivat toteuttamiseen tähtääviä. Niissä oli myöskin konkretiaa, aikataulutus, ja sitten erityisesti eduskunta itse budjettimielessä myöskin valvoi niiden täytäntöönpanon. Tästähän johtuu, että eduskunta joutui varsin useasti puuttumaan myöskin sosiaaliturvan epäkohtiin, kuten lastensuojeluun. Lasten psykiatriaan korvamerkityt määrärahat tuotiin eduskunnan valtiovarainvaliokunnan hallitusryhmien toimesta budjettiin ja pidettiin siellä kunnes nykyinen hallitus ja sen valtiovarainvaliokunnan hallitusryhmät poistivat näitä korvamerkittyjä rahoja nyt tälle vuodelle. Eli kysymys on siitä, millä tasolla ja tavalla eduskunta toisaalta myöskin näitä asioita hoitaa.

Totta kai se on erittäin tärkeä asia, että tehdään yksituumaisia mietintöjä, kannetaan huolta yhdessä. Jos lukee valtiovarainvaliokunnan kehysmietintöä, niin se on pääosin vakavaa epäluottamusta hallituksen kehysselonteolle, mutta hallituspuolueiden lopputulema on, ettei ole huomauttamista hallituksen kehysselontekoon nähden. Tässä suhteessa tämä yksituumaisuus tulee kyllä edellyttämään, panen tässä paineita nyt valtiovarainvaliokunnankin puolelle, eli sen on valvottava eduskunnan tahdon toteutuminen budjettivaltaa käyttävänä valiokuntana ensi vuoden budjetin valmistelussa. Tässä suhteessa tähän asiaan varmasti tulemme palaamaan.

Sitten minä haluaisin kyllä korostaa sitä, että meillä ei ole eikä saa olla oppositiota sosiaali- sen turvallisuuden perusturvallisuuden asioissa. Meidän pitäisi pystyä Suomessa tunnustamaan, että niin oppositiolla kuin hallituksella on syytä mennä itsekriittisesti peilin eteen suomalaisen köyhyyskehityksen ja syrjäytymisen kehityksen kanssa. Lapsiperheiden ja monien muiden ongelmien kärjistyessä näitä asioita, näitä huono-osaisuuden peruskysymyksiä, pitää uskaltaa käsitellä. Ei hyvinvointivaltiossa voi olla niin, että meillä edelleen tarveharkinnassa voi olla jopa kuusi Kelan etuutta tai että tällä tavalla niukasti toimeentulevan ihmisen perusturva on jossain 12 kuukauden käsittelyprosessissa hänen valituksensa muodossa. Nämä ovat sellaisia asioita, että hyvinvointivaltion pitää pystyä tästä puhumaan vakavalla tavalla. Eivät nämä ihmiset jaksa eivätkä kykene tuohon eduskunnan eteen mielenosoitusta järjestämään. Ei lastenpsykiatrian kohteena olevien lasten vanhemmat jaksa tuossa esittää mieltään. Eli huono-osaisten suhteellisen aseman parantamista ei ole priorisoitu poliittisissa valinnoissa ja tätä pitää niin kuin peräänkuuluttaa. Itse asiassa Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton sosiaalibarometri tälle vuodelle pitäisi kulua kaikkien kansanedustajien käsissä.

Herra puhemies! Haluan korostaa sitä, että tahtotila on nyt, kuten viittasin, Kansaneläkelaitoksen valtuutetuissa yli puoluerajojen. Oli tärkeätä, että Kelan valtuutetut viestivät omalta osaltaan tästä asiasta. Nyt eduskunta on kirjannut selkeitä lausumaehdotuksia, mutta ne pitää muuttaa konkretiaksi, kuten ed. Erkki Virtanen totesi. Nämä panostukset eivät vielä riitä siihen, mistä huolta kannetaan.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vuoden 2007 alusta tuli voimaan lainsäädäntö, jossa sosiaaliturvan muutoksenhaku kohdennettiin yhdelle lautakunnalle, sosiaaliturvan muutoksenlautakunnalle. Uudistuksella pyrittiin vahvistamaan ihmisten oikeusturvaa tilanteessa, missä he ovat tyytymättömiä omaan sosiaaliturvaansa liittyviä päätöksiä kohtaan. Uudistuksen tavoite oli hyvä: käsittelyaikojen lyhentäminen ja menettelyn selkeyttäminen. Muutoksenhakulautakunnan työskentelyssä on ollut ongelmia kuitenkin heti alusta alkaen. Käsiteltävien asioitten määrä on lisääntynyt ja käsittelyajat ovat pidentyneet, ja siten käsittely on kaiken kaikkiaan ruuhkautunut. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, missä sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalla on 28 000 käsittelemätöntä asiaa ja keskimääräinen käsittelyaika on 13 kuukautta.

Kun on kysymys ihmisten perusturvasta, ovat käsittelyajat aivan liian pitkiä. Tähän tilanteeseen pitää saada pikaisesti muutos. Valiokunta pitää myönteisenä sitä, että lainsäädäntömuutoksen kautta on tartuttu siihen, että tämän sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan työskentelyä tehostetaan. Hallitus on kohdentanut 220 000 euron lisämäärärahan käsittelijöitten palkkaamista varten, mikä helpottaa tilannetta jonkun verran.

Arvoisa puhemies! Valiokunta toteaa, että nämä muutokset, joita nyt esitetään lautakunnan toimintaan, ovat täysin välttämättömiä. Valiokunta toteaa myös, että nyt tehdyt muutosehdotukset eivät ole riittäviä työpaineeseen nähden. Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan työtä tulee edelleen kehittää ja suunnata sinne lisää resursseja. Johtajuutta tulee myös parantaa. Lisäksi Kansaneläkelaitoksen tulee päätöksiä tehdessään pyrkiä ennakkoinformoinnin ja käsittelyn selkeyden ja tiedottamisen kautta etsimään nykyistä parempaa tilannetta ja tekemään itse oikaisuja verohallinnon tapaan vastaten nykyistä paremmin tämän päivän käytäntöjä.