Täysistunnon pöytäkirja 65/2013 vp

PTK 65/2013 vp

65. TORSTAINA 6. KESÄKUUTA 2013 kello 16.03

Tarkistettu versio 2.0

4) Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi eläinsuojelulain ja rikoslain 17 luvun 14 §:n muuttamisesta

 

Maria Lohela /ps:

Arvoisa puhemies! Uskonnollisista syistä tehtävästä teurastuksesta puhuttaessa on olennaista puhua eläimen tuntemasta kivusta, kärsimyksestä ja pelosta. Eläinten hyvinvointia arvioidaan tyypillisesti siltä pohjalta, miten eläintä varjellaan tarpeettomalta kivulta, kärsimykseltä ja pelolta. Uskonnon varjolla teurastettaessa eli teurastettaessa eläin viiltämällä sen kurkku auki ilman tainnutusta ei tämä periaate ole lähelläkään toteutumista. Suomessa uskonnollinen teurastus on sallittua, mikäli tainnutus tapahtuu verenlaskun kanssa samanaikaisesti. Samanaikaisuuden tekninen onnistuminen kuulostaa mielestäni hieman epäilyttävältä, mutta tässä tilanteessa on luotettava valvoviin viranomaisiin sekä siihen, että he puuttuvat epäkohtiin, mikäli niitä havaitaan.

Nykykäytännön säilyttäminen on vähintä, mitä voidaan kansallisessa lainsäädännössä tehdä, vaikka EU on tässä asiassa ollut hyvin liberaali ja monet maat eivät siten rajoita uskonnollisia teurastuksia millään tavalla. Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnössä todetaan kuitenkin, että uskonnollisiin teurastuksiin liittyviä säännöksiä tulee tarkastella laajemmin eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Toivon, ettei tätä voi lukea sillä tavalla, että valiokunnassa olisi innokkuutta tinkiä nykyisistä teurastustavoista.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Olen täsmälleen samaa mieltä edustaja Lohelan kanssa eläinten rituaaliteurastuksista. Ne ovat ongelmallisia, mutta tässä hallituksen esityksessä niihin ei ole esitetty muutoksia, ja samoin ne ovat menneet valiokunnassa hallituksen esityksen mukaisina. Luotan siihen, että Suomessa eläinsuojelurikkomuksia valvotaan ja niistä määrätyt rangaistukset laitetaan täytäntöön.

Valiokunta otti mielestäni todella aiheellisesti kantaa ja esitti muutoksia poronhoitoalueella tapahtuneisiin porojen teurastuksiin ja nimenomaan siihen, että poron teurastajilta vaaditaan jatkossa luvat, mikä tulee väistämättä lisäämään kyllä lupabyrokratiaa. Vaikka hallituksen esitys toteaa, ettei valtiontaloudellisia vaikutuksia ole, niin kyllä tällä porotaloudelle mielestäni tulee väistämättä olemaan vaikutuksia. Minä harvoin olen nähnyt ilmaista byrokratiaa. Toivon todella, että tämä ei tule rasitteeksi poronhoitoalueelle jatkossa.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan tuohon asiaan, johon edustaja Mattila kiinnitti huomiota, itsekin olin kiinnittämässä, mutta hivenen eri tulokulmasta. Tässä kuitenkin valiokunta on tehnyt muutosehdotuksen, jossa todetaan, että ilmoitusvelvollisuus ei koske ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinten lopetusta. Tällä lauseella, miten minä sen ymmärrän — eläinten lopetus, 33 c § Eläinten lopetukseen liittyvästä toiminnasta ilmoittaminen — tällä lisäyksellä, jonka valiokunta tähän on tehnyt, käytännössähän muutos tarkoittaa sitä, että ilmoitusvelvollisuutta ei ole, jos eläin on tarkoitettu ihmisravinnoksi. Joko tämä on huonosti kirjoitettu tai sitten tämä mitätöi käytännössä kokonaan tuon 33 c §:n. Vai tarkoittaako se ainoastaan sitä, että tuo ilmoitusvelvollisuus koskee esimerkiksi turkistarhausta tai muuta? Poron teurastuksesta, nautojen ja muiden, tämän muutoksen mukaisesti ei tarvitse siis ilmoitusta tehdä.

Itse pidän myönteisenä sitä, että eläimen lopetuksen tulee olla mahdollisimman nopeaa ja kivutonta kyseisen eläinlajin lopettamiseen soveltuvalla lopetusmenetelmällä. Eläimen saisi lopettaa vain se, jolla on riittävät tiedot kyseisen eläimen lopetusmenetelmistä ja lopetustekniikasta sekä riittävä taito toimenpiteen suorittamiseksi. Minun mielestäni tämä on ensiarvoisen tärkeää kaikessa eläinten lopettamisessa.

Tässä hallituksen esityksessähän todettiin, että eläinten lopetustoimintaa koskevan valvonnan tehostamiseksi toiminnanharjoittajan olisi tehtävä eläinten lopetukseen liittyvästä toiminnasta ilmoitus aluehallintovirastolle ennen toiminnan aloittamista ja velvoite koskisi myös eläinten omistajia tai haltijoita, jotka lopettavat suuria määriä eläimiä kerrallaan säännöllisesti. Mutta tuo valiokuntakäsittely, jossa on kursivoidulla lisätty kohta "ilmoitusvelvollisuus ei koske ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinten lopettamista", poistaa tietysti ilmoitusvelvollisuuden silloin, niin kuin totesin, nauta- taikka muulta tuotannolta, kuten myös porotaloudelta, johon edellä viitattiin.

Anneli  Kiljunen  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Huomaan, että olemme kaikki kiinnittäneet huomiota tähän samaan erityiskysymykseen, joka liittyy uskonnollisista syistä noudatettavaan teurastustapaan. Haluan ensinnäkin todeta tässä, että edustaja Heinonen toi esille tavallaan tämän poikkeuksen, jonka valiokunta toi, elikkä tämän kohdan, että "valiokunta esittää jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa, että pykälän 1 momenttiin lisättäisiin nimenomainen täsmennys, jonka mukaan ilmoitusvelvollisuus ei koske ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinten lopetusta". Meillä oli eilen eduskunnan eläinsuojeluryhmän tilaisuus, jossa myös maa- ja metsätalousministeriössä oleva virkamies, joka vastaa lainsäädäntöjen valmistelusta, toi muun muassa tähän asiaan liittyen esiin ongelman, että tätä ei pystytä valvomaan, minkä takia käytännössä niissä rituaaleissa, joita uskonnollisissa tapauksissa toteutetaan, ei voida turvata, ettei tämän tyyppistä tapahtumaa tapahtuisi. On tietysti ymmärrettävää, että me voimme kokea, että ei kukaan järkevä ihminen näin toimi, mutta tätä ei voi kuitenkaan millään tavalla valvoa.

Arvoisa puhemies! Olen todella pahoillani siitä, että valiokunta ei muuttanut tätä esitystä hallituksen esityksen osalta ja mahdollistaa edelleen, voisiko sanoa, joittenkin eläinten osalta kivuliaan teurastustavan. Minun mielestäni eivät mitkään uskonnolliset rituaalit eivätkä muutkaan salli eikä sitä voi hyväksyä, että tämän tyyppistä toimintamallia voisi tehdä. Voimassa oleva lainsäädäntömme sallii uskonnollisen teurastuksen, jossa verenlasku aloitetaan samanaikaisesti eläimen tainnuttamisen kanssa. Kuitenkin asiantuntijat ovat todenneet, muun muassa eläinlääkärit ovat todenneet, että tainnuttamisen ja verenlaskun aloittamisen samanaikaisuuden toteuttaminen ja valvominen ei käytännössä ole mahdollista. Tällöin on olemassa suuri riski, että verenlaskun aloittaminen tapahtuu ennen tainnuttamista ja eläin kokee kipua ja kohtuutonta eläinrääkkäystä.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Haluaako edustaja jatkaa puhujakorokkeelta? (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle)

Puhuja:

Arvoisa herra puhemies! Vielä ihan muutama asia, joiden takia näen, että me emme voi hyväksyä minkäänlaisissa olosuhteissa yhdenkään eläimen hyvinvoinnin heikentämistä, teurastukseen liittyvää kivun tuottamista. Siinä mielessä, kun valiokunta tavallaan vetoaa siihen, että kun kokonaisvaltainen eläinsuojelulaki tulee eduskunnan käsittelyyn, niin tässä yhteydessä tämä asia korjattaisiin, minä olisin henkilökohtaisesti toivonut, että koska tähän asiaan olisi voitu puuttua jo nyt, niin valiokunta olisi ottanut tämän asian jo käsittelyyn ja muuttanut tältä osin pykälämerkintää eläinten suojelua paremmin turvaavaksi.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! EU:n asetus eläintensuojelusta lopetuksen yhteydessä sallii eläimen teurastamisen ilman tainnutusta uskonnollisessa teurastuksessa. Täällä on tänään jo asiaa käsitelty, ja rikkani rokkaan haluan kantaa minäkin. Eläinoikeusjärjestöt kertovat, että tämä on vastoin monien EU-maiden nykylinjaa. Asetuksen mukaan kansalliset lakipykälät saavat kuitenkin olla asetusta tiukemmat. On hyvä, ettei Suomen lainsäädännössä olla sallimassa eläimen teurastamista tainnuttamatta. Se olisi nimittäin ollut taka-askel siinä kehityksessä, jota eläinten kohtelun saralla on saavutettu.

Suomen lainsäädännössä on kuitenkin edelleen säilymässä sallittuna uskonnollisista syistä noudatettava teurastustapa, jossa verenlasku aloitetaan samaan aikaan eläimen tainnuttamisen kanssa. Tämä on mielestäni ristiriidassa sen eläinsuojelulakiin kirjatun vaatimuksen kanssa, että eläimelle ei saa teurastettaessa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Eläinten kärsimysten minimoimiseksi eläimet tulisi mielestäni aina tainnuttaa asianmukaisesti ennen teurastamista. Kannatan siis tainnutuspakkoa.

Sivumennen sanoen kannatan kyllä turkistarhausta Suomessa, mutta en kannata rituaaliteurastusta Suomessa. Rituaaliteurastukset, joissa eläin vuodatetaan verestä kuiviin ilman edeltävää tainnutusta, ovat eläinrääkkäystä. Tapa aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kärsimystä. Uskonnollinen rituaali, joka juontaa juurensa kieltoon olla syömättä verta, ei voi olla peruste eläinsuojelun laiminlyömiseen Suomessa.

Arvoisa puhemies! Eläinten teurastaminen tainnuttamatta tulee Suomessa kieltää kokonaan. Siihen on mahdollisuus nyt, kun eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen valmistelu on parhaillaan käynnissä maa- ja metsätalousministeriön johdolla. Maa- ja metsätalousvaliokuntakin katsoo mietinnössään, että uskonnollisista syistä noudatettavaan teurastustapaan liittyviä säännöksiä tulee kokonaisuudistuksen yhteydessä tarkastella laajemmin.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Olen itse pari vuotta sitten jättänyt aiheesta kirjallisen kysymyksen, ja pelkona oli jo silloin juuri tämä EU:n asetus, joka sallisi tämän rituaaliteurastuksen. Onneksi Suomella on mahdollisuus siihen, että voimme pitää kiinni nykykäytännöstä tai, jos haluamme, tiukentaa sitä entisestään, mikä on tietysti täysin kannatettavaa eläinten kärsimysten vähentämiseksi. Mielestäni suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu minkääntyyppinen rituaaliteurastaminen, ei sen paremmin niin, että tainnutuksen alkaessa aletaan laskea verta eläimestä, tai sitten niin, että koko tainnutus jätetään täysin tekemättä ja verenlasku aloitetaan.

Toivottavasti asiaan saadaan parannusta. Nyt pahin on tällä tietoa onneksi sentään vältetty.

Arto  Pirttilahti  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuohon samaan asiaan, minkä edustaja Heinonenkin otti, tähän 33 c §:ään: Tässä tuli sitten esille, että täytyisi lukea tämä pykälä loppuun asti, mutta tästä puuttuu tekstiä vielä tämän jälkeen. Tämä ei ole kaikki tässä, ja tässä on tullut tämmöinen jonkinlainen pieni kömmähdys ehkä sitten siinä valmisteluvaiheessa. Ainakaan itse en löytänyt sitä täältä pykälästäkään, mutta siinä on jonkinlainen tulkintaongelma.

Itse, arvoisa puhemies, katson kaikkinensa tämän toiminnan näin hyväksi, että meillä on todellakin tainnutus ennen verenlaskua. Sitä on tietenkin vaikea valvoa, mutta todellakin on lain mukaan näin toimittava, ja johan tämä on vanha teurastustapa maatiloilla jo aikaisemmin ollutkin, ja on hyvä, kun se tulee näin lakiin kirjattua.

Itse kun katson tätä byrokratian osuutta, mikä tähän sitten tulee toiminnanharjoittajille ja pienteurastamoille, niin toivon, ettei tähän tule liian paljon ylimääräistä työtä jälleen. Se on todettu jo maatalouden muussa harjoittamisessa, että meitä byrokratialla painetaan monelta osin.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Pirttilahti viittasi, että tästä meillä käsittelyssä olevasta mietintöpaperista puuttuisi jotain. Onko näin, että meillä on vaillinainen tieto tällä hetkellä tämän asian käsittelyssä? Sehän muuttaa olennaisesti tämän asian käsittelyä, sillä tässä esityksessä nyt suoraan sanotaan, että ilmoitusvelvollisuus ei koske ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinten lopetusta. Ja jos minä olen ymmärtänyt, niin tällä on nimenomaan tavoiteltu sitä, että esimerkiksi porojen omistaja voisi omaan käyttöönsä teurastaa ilman ilmoitusvelvollisuutta. Mutta jos tämän tekstin lukee, niin tämä tarkoittaa yksiselitteisesti sitä, että aina, teurastat kuinka ison määrän tahansa, kun se tulee ihmisravinnoksi, on niitä sitten kymmenen, sata tai satoja, niin ilmoitusvelvollisuutta ei ole, ja nyt olisi olennaista minun mielestäni tietää, onko tässä mietinnössä siis virhe, joka on oikeasti kirjoitettu toisella tavalla ja meille kopioitu väärin. Se vaikuttaa tämän asian käsittelyyn, puhemies.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun valiokunta käsitteli tätä asiaa, mihin edustaja Heinonen viittasi, niin Suomessa on sellainen käytäntö, että kun esimerkiksi viljelijät teurastavat niin sanotusti omaan käyttöön eli panevat pakastimeen lihaa, niin ilmoitusvelvollisuus ei koske valiokunnan mielestä ja lausunnon mukaan tällaisia tapauksia, ja sama koskee poroja. Eli tämmöinen niin sanottu omaan käyttöön, omaan pakastimeen ja sitä kautta omaan ruokapöytään tapahtuva teurastus ja siihen osallistuneet henkilöt eivät olisi ilmoitusvelvollisuuden piirissä.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mutta tässä mietinnössä lukee aivan yksiselitteisesti valiokunnan lisäyksenä, joka on kursivoitu: "Ilmoitusvelvollisuus ei koske ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinten lopetusta." Ja tämä on nyt se olennainen kysymys. Eli se rajaa silloin kaiken muunkin ihmisravinnoksi tapahtuvan teurastuksen pois ilmoitusvelvollisuuden piiristä kuin sen, että omistaja teurastaa yhden poron omaan kotitalouskäyttöönsä, ja jos sitä on valiokunta tarkoittanut, niin tämä tekstihän on silloin väärin muotoiltu, ja se olisi oleellista tietää, onko valiokunta tehnyt toisenlaisen päätöksen ja onko meillä vääränlainen teksti.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse kysyin tätä samaa asiaa valiokunnassa maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä ollessani, ja ei tässä kirjoitusvirhettä ole.

Edustaja Heinonen, ihan tästä juuri keskustelimme, aiheesta kyllä kysyitte. Mutta jos luette tästä yksityiskohtaiset perustelut, niin täällähän on, että "valiokunta toteaa, että 33 c §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitusvelvollisuus koskee eläinten lopetusta siinä tapauksessa, kun eläimiä lopetetaan suuria määriä kerralla säännöllisesti". Asia on juuri näin, niin kuin edustaja Eestilä sanoi, että tämä tarkoittaa, että ilmoitusvelvollisuutta ei ole silloin, kun eläin lopetetaan silloin tällöin yksilöllisesti omaan käyttöön. Tämä koskee käsittääkseni myös poromiehiä, jos otetaan ja tapetaan poro omaan käyttöön.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Sitten puhujalistaan.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Pidän hyvänä sitä, että keskustelussa on puututtu uskonnolliseen teurastukseen. Pidän vielä parempana sitä, jos puututaan mittakaavaltaan ihan toisen suuruusluokan eläinoikeusongelmiin. Suomen maatiloilla elää noin 12 miljoonaa ja turkistarhoilla noin 4 miljoonaa eläintä, joista isoa osaa, valtaosaa, ei koskaan teurasteta uskonnollisin perustein mutta joista iso osa kärsii monista hyvinvointiongelmista.

Edustaja Niinistö totesi edellä suunnilleen niin, että uskonnolliset syyt eivät ole riittävä peruste aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä eläimille, ja olen tästä tismalleen samaa mieltä. Mutta eipä kyllä turhamaisuuskaan ole erityisen hyvä peruste aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä eläimille, niin kuin turkistarhauksessa järjestelmällisesti tehdään, eikä tuottajien kustannusten säästäminen ole hyvä peruste aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä eläimille. Toivon siis, että kun puhumme eläinten hyvinvoinnin ja oikeuksien puolesta, mitä pidän erinomaisen hyvänä, niin olemme tässä työssä johdonmukaisia.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Vielä tuohon äskeiseen keskusteluun, että löytyy myös tällainen lause valiokunnan mietinnöstä: "Valiokunta korostaa, että esimerkiksi elintarvikkeeksi käytettävien omaan käyttöön tulevien kotieläinten tai porojen lopettaminen ei näin ollen kuulu lainkaan ilmoitusvelvollisuuden piiriin."

Just väärinkäsitysten välttämiseksi: kyllähän meidän eläinsuojelulaki kieltää ja rankaisee kaikenlaisesta eläinten kiduttamisesta, ja tämä esitys, jota käsitellään tällä hetkellä, tarkoittaa sitä, että eläin on aina tainnutettava ennen sen lopettamista. Sitten voimme tietenkin olla siitä monta mieltä, tarvitaanko yleensäkään eläimiä ihmisravinnoksi.

Pääasiallisin huoli, mikä valiokunnassa meillä oli, oli poromiesten ja porotalouden näkökulma, sillä tämä lakiesitys nyt koskee ihmisryhmistä kaikista suurimpana nimenomaan poromiehiä, porotaloutta. Valiokunta oli huolissaan siitä, tuleeko tämä liian kalliiksi, sillä tähän lakiesitykseen sisältyy myöskin vaatimus kelpoisuustodistuksesta siinä tapauksessa, kun eläimiä teurastetaan, ja tämä kelpoisuustodistus on tietysti maksullinen. Tätä sitten pohdimme, millä tavalla tämä järkevimmin nimenomaan porotalouden kannalta järjestettäisiin. Mielestämme saimme siihen sitten ihan hyvän mahdollisen ratkaisunkin, joka sitten toivottavasti otetaan mukaan lopullisessa laissa.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan pari yksityiskohtaa tästä valiokunnan mietinnöstä.

Ensinnäkin tämä uskonnollinen teurastus. En puutu näihin syihin enkä minkään uskonnon yksityiskohtiin ja kulttuureihin, mutta kuitenkin Suomessa on vallalla sellainen eläinsuojelulaki ja meidän toimintamme lähtee siitä, että eläin täytyy tainnuttaa ja vasta sitten laskea veri. Käytännössä me säilytämme lainsäädännön ennallaan eli kyseessä on niin sanottu samanaikaisuus, mutta se käytännössä johtaa usein siihen, että se kronologinen järjestys kuitenkin on lievästi niin, että ensin tainnutus, sitten verenlasku, koska varsinkin suurten eläinten kohdalla tätä on vaikea toteuttaa.

Ihan tämmöinen vain, että mitenkä tämä toteutuu: meillä ovat tietyt eläinsuojelupiirit arvioineet, että tämä saattaisi tapahtua toisessa järjestyksessä, mutta minulla on sellainen kuva kuitenkin, että eläinlääkärit ovat eläinlääkärivalan vannoneet, ja koska laki määrää, että tämän toiminnan täytyy tapahtua teurastamossa ja sitä täytyy valvoa eläinlääkärin, niin en jaksa oikein uskoa, että tämä järjestys voisi olla toisenlainen kuin laki määrää.

Sitten on toinen pieni juttu, mutta periaatteellisesti tärkeä: tämä, että monta kertaa pienimuotoisessa ruuantuottamisessa, lähiruoassa, tässä tapauksessa lihanjalostuksessa, pitää olla hyvin tarkkana, että emme laita ylimääräisiä kustannuksia tänä päivänä, koska kannattavuus on monta kertaa kriittisillä rajoilla. Sen takia täytyy aivan oikein kiinnittää huomiota, että viranomaismaksut, erinäköiset lisenssit, luvat ja muut eivät saa muodostua kohtuuttoman kalliiksi. Tämä on enemmänkin periaatekysymys kuin eurokysymys, ja sen takia joka kerta, kun näitä asioita myös tässä muodossa käsitellään, tämä täytyy tuoda esille.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Täällä muun muassa edustajat Niinistö ja Saarakkala ovat kannattaneet tämän juutalais-islamilaisen teurastustavan kieltämistä, joka siis on sellainen, että siinä viilletään eläimeltä kurkku poikki, ja ovat katsoneet, että näin tällä tavoin teurastamalla aiheutetaan eläimille tarpeetonta kärsimystä. En ole tässä asiassa yhtä hyvä asiantuntija kuin edustajat Niinistö ja Saarakkala, joten en tiedä, aiheuttaako eläimille enemmän kärsimystä se, että siltä viilletään kurkku poikki, vai se, että sille ammutaan joku pultti kalloon, niin kuin olen ymmärtänyt, että tämä varsinainen normaali teurastustapa tapahtuu, mutta tästä ei kannata meidän hirveästi kiistellä. Siitä ovat asiantuntijatkin eri mieltä keskenään.

Suomen nykyinen laki on tässä suhteessa hyvä. Olen omalta osaltani aikanaan, siitä taitaa olla jo parikymmentä vuotta aikaa, ollut myötävaikuttamassa silloisen maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilän kanssa tähän nykyiseen lakiin, ja sehän lähtee siitä, että samanaikaisesti kun eläimen kurkku viilletään auki, pitää ampua tämä pultti kalloon, jotta varmistetaan se, että eläimille ei aiheuteta liiallista kärsimystä, oltiin sitten mitä mieltä tahansa siitä, kumpi näistä tavoista on lempeämpi. Kumpikaan tuskin kovin lempeä on. Tämä on siis laki tällä hetkellä, ja sikäli kuin itse asiaa tunnen, niin esimerkiksi juutalaisen yhteisön piirissä ei tänä päivänä Suomessa teurasteta eläimiä, ja siihen on ymmärtääkseni ihan käytännölliset syyt.

Herra puhemies! Tuon tässä yhteydessä keskusteluun periaatteellisemman kysymyksen. Olen voimakkaasti sitä mieltä, että kerjääminen Suomessa tulisi kieltää. Olen perustellut sitä muun muassa sillä, että Suomessa on vuosikymmeniä tehty työtä, että Suomesta tulisi sellainen hyvinvointiyhteiskunta, että kenenkään ei tarvitse täällä kerjätä pysyäkseen elossa. Ja kun me tähän olemme päässeet, että täällä ei kenenkään tarvitse kerjätä pysyäkseen elossa, niin on mielestäni järjetöntä, että me sanomme muualta maailmasta tai Euroopasta tuleville kerjäläisille, että tulkaa Suomeen kerjäämään. Toinen hyvä syy kieltää kerjääminen on se, että se ei mielestäni ole ihmisarvoinen tapa hankkia elantonsa.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

(koputtaa)

Liittyykö tämä nyt tähän käsiteltävään aiheeseen?

Puhuja:

Ehkä, puhemies, voin jatkaa, koska tämä liittymä tulee kyllä hyvin pian esiin.

Toinen syy, miksi olen kannattanut kerjäämisen kieltämistä, on tosiaan se, että se ei ole ihmisarvoinen tapa hankkia elantonsa. On muitakin hyviä syitä: oheisrikollisuus, ihmisten hyväksikäyttö ja niin edelleen. Kun olen vaatinut kerjäämisen kieltämistä, niin julkisessa keskustelussa maan johtavat niin sanotut ihmisoikeusjuristit Martin Scheinin, Tuomas Ojanen ja kumppanit ovat sanoneet, että kerjäämistä ei saa kieltää.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

(koputtaa)

No niin, nyt pitää...

Puhuja:

Ehkä puhemiehen kannattaa odottaa, niin tämä liittymä selviää ihan kohta.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Pitää vähän nopeammin palata asiaan.

Puhuja:

Puhemiehen kanssa ei auta kiistellä, mutta kun puheenvuoroni jatkuu, niin huomaatte, että tämä liittyy aivan oleellisesti nyt käsiteltävänä olevaan asiaan. — Nämä ihmisoikeusjuristit ovat sanoneet, että jos kerjääminen kielletään Suomessa, niin se kohdistuu käytännössä tiettyihin kansallisiin vähemmistöihin tai kansalaisuuden perusteella oleviin ihmisiin. Ja kun se de facto, tosiasiallisesti, kohdistuu heihin, niin se on syrjivää lainsäädäntöä, jonka perustuslaki ja Euroopan ihmisoikeussopimus kieltävät. Näin ollen emme voi Suomessa kieltää kerjäämistä. Tämän argumentin monet poliitikot ovat ostaneet. Esimerkiksi pari iltaa sitten Ajankohtaisessa kakkosessa sosialidemokraattinen kaupunginvaltuutettu Thomas Wallgren sanoi, että Suomessa ei saa kieltää kerjäämistä, koska se on syrjivää lainsäädäntöä, koska se kohdistuu käytännössä romanialaisiin ja bulgarialaisiin romaneihin.

No hyvä, herra puhemies, (Puhemies: Nyt palataan asiaan!) nyt vaaditaan, että esimerkiksi edustaja Saarakkala ja Niinistö ja ymmärtääkseni edustaja Tynkkynen ja varmasti, voisin kuvitella, edustaja Haapanen kannattavat sitä, että kielletään Suomessa tämä juutalais-islamilainen teurastustapa. Minun mielestäni jos Suomen eduskunta haluaa sen kieltää, se ehdottomasti saa sen kieltää. Se on kansanvaltaisen Suomen kansan valitseman eduskunnan täysi oikeus. Itse en kannata sen kieltämistä sen pidemmälle kuin mitä nykyisessä laissa on kielletty, mutta eduskunta saa sen tehdä.

Niinpä kysyn nyt esimerkiksi edustaja Tynkkyseltä ja edustaja Haapaselta, jotka ymmärtääkseni aika monissa tilanteissa yhtyvät näiden niin sanottujen ihmisoikeusjuristien argumentointiin, kysyn teiltä: Miten voitaisiin teidän mielestänne, edustaja Tynkkynen, kieltää juutalais-islamilainen teurastustapa, joka siis tosiasiallisesti kohdistuu tiettyihin vähemmistöihin, Suomessa oleviin juutalaisiin ja islamilaisiin, joiden piirissä tämä teurastustapa uskonnollisista syistä on se, mitä toivotaan? Miten se voitaisiin kieltää mutta kerjäämistä ei voitaisi kieltää?

Minun pointtini, herra puhemies, on siis se periaatteellisella tasolla, että meillä on täysi oikeus kieltää kerjääminen, meillä on täysi oikeus kieltää tämä juutalais-islamilainen teurastustapa, meillä on täysi oikeus vaikkapa kriminalisoida erikseen erillisellä tunnusmerkistöllä kunniamurha ja tehdä monia muitakin lainsäädäntöjä, jotka de facto kohdistuvat johonkin tiettyyn etniseen tai uskonnolliseen vähemmistöön. Ei se tee sitä lainsäädäntöä perustuslain vastaiseksi, syrjiväksi, Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaiseksi, että se tosiasiallisesti kohdistuu johonkin vähemmistöön, kunhan lainsäädännön tarkoitus ei tietystikään voi eikä saa olla syrjivä.

Puhemies! Tässä yhteydessä nostan esiin tämän kysymyksen ja itse asiassa toivoisin, että se media, jota nyt ei lehterillä näy, joka tässä kerjäämisasiassa on kyllä onkinut näiltä ihmisoikeusjuristeilta ja eräiltä muiltakin valtiosääntöasiantuntijoilta näitä mielestäni täysin järjettömiä kannanottoja siitä, ettei kerjäämistä voisi kieltää, koska se muka on syrjivää lainsäädäntöä, tämä media kysyisi nyt näiltä samoilta ihmisoikeusjuristeilta, että kai meillä sitten tämä juutalais-islamilaisen teurastustavan kieltäminenkin olisi perustuslain vastaista. Mutta, kuten sanoin, minun mielestäni se ei ole perustuslain vastaista, kuten ei ole kerjäämisen kieltäminenkään.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ole ihmisoikeusjuristi, en ole niin sanottu ihmisoikeusjuristi enkä ole edes juristi, joten olen siinä mielessä vähän väärä henkilö vastaamaan tähän edustaja Zyskowiczin kysymykseen. Mutta se, mitä itse ymmärrän lainsäädännöstä, on samankaltaista kuin mitä edustaja Zyskowicz edellä esitti, enkä allekirjoita sitä perustelua, että kerjäämisen kieltäminen olisi mahdotonta sillä perusteella, että se tosiasiallisesti kohdentuu johonkin ihmisryhmään. Mutta kuten sanottu, olen vähän väärä henkilö tätä arvioimaan. Johtopäätökseni, yhtä kaikki, ovat samankaltaisia kuin edustaja Zyskowiczilla edellä.

Nyt kun tilaisuuden sain, haluan kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että edustaja Zyskowicz voi olla jyrkästikin eri mieltä näiden lainaamiensa ihmisoikeusjuristien näkemyksistä, mutta en silti pidä erityisen kunnioittavana puhetapana käyttää tätä attribuuttia "niin sanotut ihmisoikeusjuristit" jokaisessa yhteydessä. Kyllä uskon, että te pystytte argumentoimaan oman näkemyksenne ilman että te vähättelette näitten juristien asiantuntemusta tai heidän näkemystensä arvoa tässä keskustelussa.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän lakiesityksen käsittely oli tietysti mielenkiintoista ja erityislaatuista nimenomaan johtuen siitä, että kyseessä ovat vuosituhantiset perinteet juutalaisyhteisön kohdalla. En pysty tässä, kun minulla ei ole näitä juutalais- eikä islamilaisyhteisöjen asiantuntijoitten eikä esittelijöitten tekstejä läsnä, tarkkaan katsomaan, mutta jäin itse siihen ymmärrykseen, että suomalaisessa yhteiskunnassa myös juutalainen yhteisö hyväksyy tämän lain ja kykenee tekemään tämän rituaaliteurastuksen sitten myöskin uskonnon mukaisesti aloittamalla tainnuttamisen ja verenlaskun yhtä aikaa. Tällainen käsitys minulle jäi.

Se, mikä tästä sitten tekee tietysti erityisen, on se, että eläinten asema, suhtautuminen eläimiin, on muuttunut vuosituhansien aikana. Eläimet ansaitsevat myöskin suojelun ja hyvän kohtelun, ja eläinsuojeluasiasta tässä on kyse. Meidän täytyy tietysti tätä pohtia erityisesti myös turkistarhauksen kohdalla, missä menee se raja, jossa ihminen voi tuottaa eläimelle kipua tai kärsimystä.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Vastauspuheenvuoro, edustaja Zyskowicz, ja palataan tähän aiheeseen eikä ihmisoikeuksiin.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olen tyytyväinen edustaja Tynkkysen näkemykseen siitä, että Suomessa, jos halutaan, voidaan kieltää tämä teurastustapa eläinsuojelusyistä ja voidaan kieltää kerjääminen muista hyvin perustelluista syistä.

Mitä tulee sitten siihen, että kutsun näitä niin sanottuja ihmisoikeusjuristeja niin sanotuiksi ihmisoikeusjuristeiksi, se perustuu siihen, että he ovat omaksuneet erittäin kunniallisen käsitteen "ihmisoikeusjuristi", ja kuitenkin he edustavat tiettyä pientä näkökulmaa tai koulukuntaa tässä asiassa. Se on vähän sama kuin jos minä omaksuisin semmoisen käsitteen, että minä olen vaikka "oikeudenmukaisuusjuristi" ja edellyttäisin, että edustaja Tynkkynen ja muut sitten kutsuisivat edustaja Zyskowiczia tunnetuksi oikeudenmukaisuusjuristiksi. Tämän vuoksi kyseenalaistan tämän käsitteen ja usein näissä yhteyksissä puhun niin sanotuista ihmisoikeusjuristeista varsinkin, kun monet heistä eri yhteyksissä korostavat erilaisten konnien oikeuksia niin paljon, että joskus jopa ilmaisu "konnanoikeusjuristi" kuvaisi paremmin heidän ajatteluaan.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen tottunut, että edustaja Zyskowiczilla on aina joku tarina, joka sitten päättyy johonkin mielenkiintoiseen, ja sen takia kuuntelin hänen puheenvuoronsa hyvin suurella mielenkiinnolla, mutta täytyy sanoa, että tämä vertailu kyllä oli ainakin minun ajattelumaailmassani aika kaukaa haettu. Kyse on kuitenkin eläinrääkkäyksestä siinä vaiheessa, kun me puhumme eläimen teurastuksesta ilman tainnutusta. En voi hyväksyä sitä millään uskonnollisilla syillä enkä voi hyväksyä sitä sillä periaatteella, että joku uskonto mahdollistaa eläimelle kärsimystä, kun me voimme toteuttaa saman kuitenkin myös huomattavasti inhimillisemmin ja oikeudenmukaisemmin. Eläimellä on myös omat perusoikeutensa, jotka meidän kansalaisten ja ihmisten pitäisi mahdollistaa riippumatta siitä, missä me asumme, missä me toteutamme tai mikä uskonnollinen toimi sitä sitten toteuttaa.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Vielä vastauspuheenvuoro edustaja Zyskowiczille, mutta nimenomaan asiaan eikä ihmisoikeusjuristeihin.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kiljunen on vakuuttunut siitä, että tällainen teurastaminen viiltämällä kurkku poikki, jossa kuulemma sekunnin murto-osassa eläin taintuu, on eläinrääkkäystä. Minä en ole siitä vakuuttunut. Päinvastoin aikoinaan, silloin parikymmentä vuotta sitten, yritin perehtyä asiaan ja huomasin, että asiantuntijat, erilaiset eläinlääkärit ja muut asiaa tutkineet, olivat kovasti erimielisiä siitä, aiheuttaako se eläimelle enemmän kärsimystä kuin tämä pultin ampuminen kalloon. Sen vuoksi nykyinen Suomen lainsäädäntö, jossa edellytetään, että molemmat toimet tehdään samanaikaisesti, on varmasti sen eläimen kärsimyksen minimoimisen kannalta ihan hyvä.

Edustaja Kiljuselle vain totean tästä periaatteellisesta puolesta, että kyse oli siitä, onko sallittua säätää lainsäädäntö, joka de facto kohdistuu joihinkin, esimerkiksi etnisiin, vähemmistöihin, ja totta kai se on sallittua, jos peruste on jokin muu kuin syrjintä.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Uskonnollista vakaumusta on minun mielestäni kunnioitettava. Nyt on keskustelua käyty uskonnollisista teurastuksista ja siitä, missä järjestyksessä tainnutus ja verenlasku tapahtuvat, ovatko ne yhtäaikaisia. Kyllä itse tässä olen sen väen kannalla, joka tässä salissa on kannattanut tainnutusta ennen verenlaskun aloittamista inhimillisyyden näkökulmasta. Itse olen sitä mieltä, että vaikka perinteitä pitää voida kunnioittaa, ovat ne sitten minkä uskonnon perinteitä tahansa, niin niiden edelle pitää kuitenkin mennä inhimillisyys, on sitten kyse vaikkapa tyttölasten silpomisesta taikka poikien ympärileikkauksesta. Minun mielestäni niissä pitää tämän päivän Suomessa, länsimaassa, ja mielellään kaikissa maissa noudattaa tiettyä inhimillisyyttä ja erittäin korkeaa ammattitaitoa. Minun mielestäni ne on pitänytkin voida kieltää sillä tavalla tehtyinä kuin niitä on ehkä vuosisatojen taikka vuosituhansien saatossa tehty.

Itse kannatan sitä, että eläimet, teurastetaan ne sitten uskonnollisen teurastuksen kautta taikka muulla tavalla, saavat inhimillisen lopetuksen. Näin kun olen kiertänyt katsomassa vaikkapa suomalaista ruuantuotantoa, niin siellä on tehty erittäin ansiokasta ja hyvää työtä sen eteen, että tuo lopetus on kaikissa tilanteissa inhimillinen.

Haluan vielä viitata valiokunnan muutosehdotukseen 33 c §:ään, jossa todetaan, että ilmoitusvelvollisuus ei koske ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinten lopetusta. Tässä salissa on nyt täällä penkeissä keskusteltu siitä, että tästä puuttuisi jotain, mitä valiokunnan käsittelyssä on esillä ollut. Minun mielestäni se on nyt oleellinen tieto, ja se pitäisi saada kyllä tietoon, että jos tässä pitäisi lukea, että se koskee esimerkiksi vain sitä, että teurastajana on eläimen omistaja ja hän teurastaa yksittäisen poron omaan käyttöönsä, jos sitä tällä tavoitellaan — ja ainakin tuossa kuulin, että yksi valiokunnan jäsenistä oli sitä mieltä, että tämä on väärin kirjoitettu tai erilainen kuin valiokunnan kokouksessa on päätetty — niin toivon, että ainakin toisessa käsittelyssä asia olisi varmennettu.

Anneli Kiljunen /sd:

Herra puhemies! Kuten olen sanonut jo useaan kertaan, niin mielestäni eläin tulee aina tainnuttaa ennen teurastusta. Kuten täällä on todettu, me olemme keskustelleet pääasiassa Suomen menettelytavoista ja Suomen lainsäädännöstä, mutta valitettava tosiasia on myös se, että osassa Eurooppaa teurastetaan eläimiä huomattavasti enemmän sillä menettelytavalla, että eläintä ei tainnuteta etukäteen, vaan hänet teurastetaan esimerkiksi viiltämällä kurkku poikki. On hyvin todennäköistä myös se, että uskonnollisista teurastuksista Euroopassa syntyvä liha on myös kulkeutunut muualle. Tästä muun muassa eilen meidän eläinsuojeluryhmässä, jossa käytiin asiaa läpi, tuotiin esimerkkejä siitä, miten vaikea näitä on esimerkiksi Euroopassa seurata, koska tämän tyyppinen työskentely, menettelytapa, Euroopassa on tyypillistä.

Euroopassa tällä hetkellä käydään myös keskustelua siitä, pitäisikö nämä teurastustavat jollakin tavalla pystyä merkitsemään, jotta kuluttaja voisi sitten tietää ja itse vaikuttaa muun muassa näihin tapoihin, mistä liha on peräisin ja millä tavalla muun muassa teurastus on toteutettu. Tätä keskustelua käydään Euroopassa, ja tätä keskustelua varmaan olisi hyvä jatkaa myös täällä meillä Suomessa.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiitos edustaja Kiljuselle hyvistä huomioista. Tämä on tärkeää, että Euroopan laajuisesti asia korjataan ja myöskin Eurooppaan tuotavan lihan osalta ollaan tarkkoja siitä, miten eläin on teurastettu.

Suomessa tapahtuvat rituaaliteurastukset ovat melko vähäisiä. En muista tässä lukumääriä, mutta ne tapahtuvat aika keskitetysti ja aina eläinlääkärin valvovan silmän alla. Varmasti kun tämä lakiesitys edellyttää, että eläin pitää aina tainnuttaa ennen verenlaskua, niin se myös sitten estää laittomat kotiteurastukset.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Herra puhemies! Kyllä eläinten hyvinvointi ja suojelu ovat varmasti tällaisia hyväksyttäviä ja painavia perusteita siihen, että rituaaliteurastus siinä muodossa, miten EU-asetus sen mahdollistaa, voitaisiin Suomen perustuslain mukaan kieltää. Samoin myös tämä nykykäytäntö, jossa on tällainen uskonnollinen teurastus, jossa tainnutus tehdään samanaikaisesti verenlaskun kanssa, voitaisiin kieltää.

Mutta olen edustaja Zyskowiczin kanssa siinä samaa mieltä, että aivan varmasti on yhtä lailla painavat perusteet, että myös kerjääminen rikollisuutta lisäävänä ilmiönä ja nimenomaan siihen liittyvänä voitaisiin kieltää.

Maria Lohela /ps:

Arvoisa puhemies! On totta, että näistä erilaisista teurastustavoista on erilaisia näkemyksiä. Jonkun verran olen tätä asiaa selvitellyt ja lueskellut. On todellakin kysymyksiä siitä, aiheuttaako kurkun auki leikkaaminen samanlaista kärsimystä kuin se pultin ampuminen tai päinvastoin. Mutta joka tapauksessa näistäkin asioista kuka tahansa voi internetistä hakea lisätietoa ja löytää esimerkiksi kaikenlaisia videoita aiheesta ja voi sitä kautta tehdä päätelmiä, minkälainen menetelmä aiheuttaa vähemmän kipua, tuskaa tai pelkoa.

Palaisin tuohon edustaja Kiljusen esille ottamaan tuotemerkintäasiaan. Jätin aiheesta tänä keväänä ministeri Koskiselle kirjallisen kysymyksen, jossa tiedustelin mahdollisuutta ajaa teurastustavasta kertovan tuotemerkinnän käyttöönottoa lihapakkauksissa. Ministeri Koskinen ei ehkä vastauksessaan niinkään ottanut kantaa Suomen näkemykseen asiasta vaan lähestyi sitä komission linjausten kautta, ja komissio on esimerkiksi kokenut, että tällainen merkintä saattaisi tarpeettomasti leimata tiettyjä uskontokuntia ja uskonnonvapauttaan harjoittavia ihmisiä, ja tästä syystä komissiolla ei ole ollut intoa tähän asiaan lähteä.

Satu Haapanen /vihr:

Vielä kerran korostan sitä, että Suomessa on eläimen teurastaminen kiellettyä ilman tainnuttamista eli aina täytyy tainnuttaa eläin, ja tämä koskee tietysti kaikkia yhteisöjä.

Sitten minusta edustaja Heinosen huomio on aiheellinen. Kyllä tähän sisältyy sellainen väärintulkinnan mahdollisuus, tai ainakin pitäisi lukea kaikki tämä aikaisempi teksti, niin että ehkä voisi vielä miettiä tätä kirjaamista. Valiokunnan jäsenet varmasti tietävät, mistä ovat päättäneet ja mitä tällä on tarkoitettu, mutta ulkopuolinen voi saada väärinkäsityksen, jos lukee vain osan lakiesityksestä.

Sitten vielä lopuksi: Valiokunta vielä lausuu ja ehdottaa, että varsinkin poromiehiä koskien, jotta tästä kelpoisuustodistuksesta ei tulisi kohtuuttomia kustannuksia esimerkiksi pitkien matkojen vuoksi, toivomme, että kelpoisuustodistukseen vaadittavat tiedot voitaisiin osoittaa myös poroerotuksen yhteydessä suoritettavalla kirjallisella kokeella. Tämä oli valiokunnan lisäys tähän lakiesitykseen.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz kertoi, tai ainakin olin kuulevinani, että juutalaista teurastustapaa ei hänen tietääkseen enää noudateta Suomessa. Mutta islaminuskoisen väestön määrä kasvaa Suomessa, ja siksi tähän rituaaliteurastuskulttuuriin on syytä ajoissa harkita reagoimista lainsäädännöllisesti.

Edustaja Tynkkynen mainitsi aiemmassa puheenvuorossaan minut ja piti minua epäjohdonmukaisena, kun sanoin kannattavani turkistarhausta Suomessa mutta vastustavani rituaaliteurastusta. Ymmärrän edustaja Tynkkysen ajattelutavan tässä suhteessa, mutta itse en koe asiaa näin.

Satu Haapanen /vihr:

Täytyy vielä vastata edustaja Niinistölle, että olen ymmärtänyt, että islamilainen yhteisö on valmis ja on ollut valmis jo kauan tähän suomalaisen lainsäädännön mukaiseen teurastukseen. Mielestäni on aivan tarpeetonta ja aiheetonta lietsoa täällä väärinkäsityksiä tai jonkinlaista kulttuurien välistä erimielisyyttä. Elämme Suomen lakien mukaan, ja kaikkien, jotka asuvat Suomessa, totta kai täytyy lakia noudattaa. Olen aivan samaa mieltä siinä edustaja Tynkkysen kanssa, että mikäli edustaja Niinistö on huolissaan näistä harvoista, sanotaanko näin, rituaaliteurastuksen alaisena olevista eläimistä, niin toivon, että edustaja Niinistö olisi yhtä huolissaan myös turkiseläimistä ja niiden hyvinvoinnista.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Huomaan maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnöstä, että siellä on kuultu muun muassa juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston edustajia tästä asiasta. Sen vuoksi ihan selvyyden vuoksi totean, että valiokunnalla on varmasti parempi käsitys kuin minulla tilanteesta Suomessa juutalaisen yhteisön osalta. Mutta minulla on se käsitys, että juutalaisen yhteisön piirissä ei Suomessa teurasteta eläimiä tänä päivänä. Selvyyden vuoksi totean kuitenkin, että se ymmärtääkseni perustuu täysin käytännöllisiin syihin. Tämän lihan kysyntä on Suomessa ilmeisen vähäistä, ja tämä kysyntä pystytään täyttämään tuomalla tätä juutalaisen teurastustavan mukaisesti teurastettua lihaa muualta Suomeen.

Oma näkemykseni on se, että nykyinen lainsäädäntö tässä suhteessa on hyvä. Kuten varsinaisessa puheenvuorossani aikaisemmin totesin, tämä nykyinen lainsäädäntö, jossa edellytetään samanaikaisuutta sekä kurkun viiltämisen että päähän pulttia ampumalla suoritetun tainnuttamisen välillä — näin olen ymmärtänyt — takaa kyllä sen, että kaikkien eri kilpailevien tulkintojenkin mukaan eläimille ei aiheuteta tarpeetonta kärsimystä.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Jos asia on todella niin, kuten edustaja Haapanen sanoo Suomen islaminuskoisen yhteisön mielipiteistä liittyen rituaaliteurastukseen, niin aihetta huoleen ei ole. Toisenlaistakin tietoa on, mutta millään tavalla en halunnut puheenvuorollani lietsoa minkäänlaista epäselvyyttä asiasta. Maassa maan tavalla, se on hyvä periaate tässäkin asiassa.

Yleiskeskustelu päättyi.