Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tästä kertomuksesta käytiin viime perjantaina keskustelu, ja sen keskustelun eräs merkittävä puheenvuoro oli sen keskustelun ihan alkuvaiheessa, ed. Tennilän puheenvuoro, jossa hän iloitsi, että on saatu tämmöinen kertomusmenettely, että joka ikinen vuosi voidaan käydä Yleisradiota koskeva keskustelu isossa salissa. Silloin pyysin tämän puheenvuoron, jonka nyt juuri sain, huomauttaakseni ed. Tennilälle, että hän on nyt pudonnut kyllä ihan kuin eno veneestä kerta kaikkiaan — taitaa olla itse vielä hallintoneuvoston jäsenkin Ylessä. Nimittäin kyllä hänen hallintoneuvostokaverinsa ovat pitäneet huolen siitä, että tämä homma nyt vetää viimeisiään. Nyt tänä päivänä listalla on Yleisradiosta annetun lain muuttaminen, jonka yhteydessä sitten tämä kertomuskäytäntö tulee joka toinen vuosi tapahtuvaksi, ja tämän eduskunnan osalta ei enää yhtään kertomusta tule.

Tämä on mielenkiintoinen monessa mielessä. Ensimmäinen on ihan pelkästään tieteellinen mielenkiinto. Kysymyksessähän on eduskunnan radio, vielä radio, joka on suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Luulisi, että sen radion hallintoneuvoston ja toimijoitten erityisessä intressissä olisi eduskunnan informointi mahdollisimman tehokkaasti, todella ja joka ikinen vuosi pitää Yleisradion asiat eduskunnan listalla ja mielenkiinnon kohteena, vaan eipä käy niin. Edellisen eduskunnan aikana liikennevaliokunnassa asia oli esillä. Siellä oli suuri innostus — minä en ollut toki missään nimessä sen innostuksen luoja, muuta kuin tekninen puheenjohtaja kuuntelemassa vaan sitä innostusta — että tämmöinen jokavuotinen kertomusmenettely pitää saada aikaiseksi, ja niin se sitten yksimielisesti aikaansaatiin. Ei mennyt kuin kaksi vuotta, niin nyt siitä halutaan päästä mahdollisimman intensiivisesti ja tehokkaasti eroon.

Arvoisa puhemies! On mielenkiintoista, että meillä on tällä hetkellä liikenne- ja viestintävaliokunnassa Yleisradio-puolue, meillä on Yleisradion henkilökunta -puolue ja lisäksi meillä on sitten syvien kansanrivien edustaja, ed. Vistbacka, joka puolustaa aina lupamaksuja myöten viimeiseen saakka köyhän kansan asiaa, ja sitten on Susi-Pulliainen, joka ulvahtelee sieltä pöydän nurkasta omiansa, jolla ei ole mitään valtakunnan merkitystä, sanoi se mitä tahansa.

Arvoisa puhemies! Sitten vielä, mikä on mielenkiintoista tässä kertomusmenettelyssä ja tässä uudessa käytännössä: Tämän kertomuksen yhteydessä, josta nyt mietintö on pöydällä, kiinnitettiin erikoista huomiota siihen, että niin sanottujen riippumattomien tuottajien osalta tästä tuotannosta koko kertomuksessa on yksi ainut virke. Kun me pyysimme jakamaan tämän ohjelma-alueittain, niin niinpä kävi, että asia jäi pöydälle sen takia, että Yleisradiosta ei tätä selvitystä tullut, ei sitten juuri millään, ennen kuin tuli ultimaatumi pöytään, että sen on tultava. Nyt sitten tänne merkittiin, että pitäisi parantaa tapojaan. Mielenkiintoistahan tässä on se, että tämä eduskunta ei enää ole seuraamassa sitä, toteutuuko tämä nyt täällä esillä oleva toivomus Yleisradion kertomuksessa vai ei. Voi aikoja, voi tapoja!

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Todellakin tämän kertomuksen esittelypuheenvuorohan käytettiin viime perjantaina ja tuolloin keskustelu aloiteltiin. Minun mieleeni jäi sieltä erityisesti ryhmäpuheenjohtaja ed. Zyskowiczin puheenvuoro, jota tuolloin ei ollut tilaisuutta kommentoida, mutta kommentoinpa sitä nyt.

Tuolloinhan ed. Zyskowicz käytti puheenvuoron, jonka olen kuullut tässä salissa useammankin kerran käytetyn, aina silloin, kun puhutaan Yleisradiosta, ja mielenkiintoista on se, että kertaakaan en ole kuullut kokoomuksen ryhmäpuheenjohtajan kannanottoja tämän päivän suuriin yleisradiopoliittisiin kysymyksiin tai siihen, miltä se Yleisradion digitaalinen murros tulevaisuudessa näyttää ja mitä tarkoittaa uusien toimijoiden markkinoilletulo, kokonaisuudessaan sirpaloituva markkina, sirpaloituvat yleisöt, mitä tarkoittaa konvergenssikehitys, millä tavalla pitäisi Ylen tehtävä määritellä, sen laajuus määritellä, ottaa kantaa julkisen palvelun sisältöön, kansalliseen kulttuuri- ja sivistystehtävään, rahoituspohjaan tässä maailmassa, lupamaksujen perintämekanismiin, millä hankitaan maksajien legitiimiys sille asialle. Juuri kuulin, että tänäänkin hallintoneuvosto on tehnyt uuden lupamaksukorotusratkaisun.

En ole myöskään kuullut kokoomuksen johtavien yleisradiopoliitikkojen suusta kannanottoja, millä hoidetaan tämä digitaalisen television lanseeraus ja pidetään kiinni vuoden 2007 elokuuhun asetetusta aikataulusta tai miten suhtaudutaan hdtv:n, teräväpiirtotekniikan, tuloon, mitkä ovat Yleisradion linjaukset sen suhteen.

Tästä ei kuulu, mutta katsotaan peruutuspeiliin ja arvioitiin 70-luvun Neuvostoliittoa koskevaa ohjelmapolitiikkaa, jonka tiimoilta ed. Zyskowicz ehti viime perjantaina syyllistää kaikki täällä olevat entiset Yleisradion toimittajat suurin piirtein neuvostokätyreiksi. Selvittelin hieman jälkeenpäin tätä asiaa kaikkien meidän osalta ja totean sen, että yksikään täällä olevista Yleisradion entisistä toimittajista ei ole millään muotoa ollut tekemisissä niiden ohjelmistojen kanssa, joilla ed. Zyskowicz lyö Ylelle johtavan suomettajan leiman tässä keskustelussa. Tässä mielessä kyllä ed. Zyskowicz on velkaa anteeksipyynnön meille.

Yhtä mieltä ed. Zyskowiczin kanssa olen siitä, että Yleisradiolla on erittäin suuri tehtävä silloin, kun Suomi tekee omaa itsetilitystään sodanjälkeisestä ajasta, siitä 60—70-luvun, jopa 80-luvun alkupuolen, ulkopoliittisesta vaiheesta. On aivan selvää, että siinä ohjelmapolitiikassa oli paljon sellaisia piirteitä koko suomalaisessa yhteiskunnassa, Neuvostoliitto-suhteessa oli paljon sellaisia piirteitä, jotka ovat vielä keskustelematta Suomessa. Hyvä esimerkki on se, että esimerkiksi Karjala-kysymys on edelleenkin sen kaltainen tabu Suomessa, jota normaalilla tavalla suomalaiset johtavat tiedotusvälineet, Yleisradio tai Helsingin Sanomat, eivät osaa ja pysty käsittelemään. Karjalakysymyksenhän täytyisi olla aivan normaali asia ulkopolitiikan agendalla. Hyvien naapureiden täytyy voida puhua vaikka rajapyykin paikasta ilman, että naapuruus, se kuuluisa hyvä naapuruus, siitä vaarantuu. Näinhän sen tietysti pitää olla. Kaikissa muissa maissa — Baltian maissa, itäisen Euroopan maissa, uusissa Euroopan unionin jäsenmaissa — tällainen historian itsetilityskeskustelu on voitu käydä. Sitä käytiin useita vuosia Baltian maiden itsenäistymisen jälkeen, ja johtavassa roolissa oli aina kansallinen televisioyhtiö. Tämä haaste ja tämä tehtävä on Yleisradiolle suuri. Tässä katsannossa ed. Zyskowicz oli oikeassa mutta tässä täällä olevien entisten Yleisradion toimittajien syyllistämisessä perusteellisesti väärässä, sekä edelleenkin linjaukset Yleisradion tulevaisuuden keskeisiin kysymyksiin kokoomuksen puolelta todellakin puuttuvat.

Arvoisa herra puhemies! Itse aion tämän keskeisimmän sisältöosion keskittää tähän digitaali-tv:n lanseerauskysymykseen. Siitähän on esitetty nyt erittäin pessimistisiä tulevaisuudenkuvauksia. Luin tässä esimerkiksi dosentti Seppo Sisätön kirjoituksen viime viikon Helsingin Sanomista, jossa hän katsoi, että tuolla hankkeella ei ole käytännöllisesti katsoen minkäänlaista tulevaisuutta. Jos kysytään asiaa niinpäin, olisiko voitu olla tekemättä päätöstä siirtymisestä digitaalisuuteen, vastaus on tietysti, että ei. Se piti tehdä. Se oli ainoa oikea ratkaisu. Tällä hetkellä tuossa tavoiteaikataulussa ajaa analogiset lähetykset alas elokuussa 2007 on kaikki syy pysyä. Nyt liikenne- ja viestintäministeriön täytyisi nopeasti kutsua koolle kaikki eri toimijat, kaikki radio-, tv-yhtiöt, poliittiset päättäjät ja myöskin arvoketjun muut toimijat (Ed. Pulliainen: Kaikki kansalaiset, joilla ei ole digiboksia!) — kansalaisillakin on edustajansa, nimenomaan tässä talossa — ja olisi mietittävä eri toimijoiden kesken, mitä voidaan tehdä, jotta tässä lanseerauksessa aidosti onnistutaan. Verkkoteknologian kehitys, sen kattavuus, on edennyt toivotulla tavalla, digitaalisten tv-ohjelmien vastaanottaminen maanpäällistä digitaaliverkkoa käyttämällä alkaa olla mahdollista käytännöllisesti katsoen jo nyt koko maassa, ja satelliittijakelun mukaantulo täydentää signaalin saatavuutta. Nythän kaikki keskeiset kanavat ovat myöskin satelliitissa. Se oli erittäin merkittävä avaus.

Sen sijaan ohjelmistojen kehittämisen osalta voidaan esittää tavattoman paljon toiveita. Yle on yrittänyt panostaa ja panostanutkin digitaaliseen ohjelmatarjontaan, perustanut sille puolelle jopa omia kanaviakin. Mutta kun kaupallisilta tv-yhtiöiltä taas poistettiin niin sanottu toimilupamaksu, mikä tarkoitti useiden kymmenien miljoonien eurojen tulonhyvitystä kaupallisille tv-yhtiöille, totta kai ... (Ed. Kekkonen: Se meni Ruotsiin!) — Tämäkin on hyvä huomio, ed. Kekkonen, ja olen jälkeenpäin esittänytkin kysymyksen, ainakin nyt retorisessa mielessä, että jos tuolloin MTV3:n omistus olisi ollut Ruotsissa, olisiko mahtanut täällä riittää niin paljon omistajapoliittista tahtoa, että tuo alennus olisi annettu ulkomaalaiselle omistajalle. — Joka tapauksessa kyse oli siitä, että odotettiin, että tuo useiden kymmenien miljoonien eurojen vuosisatsaus olisi voitu satsata digitaalisten ohjelmien kehittämiseen. Näin ei käynyt, näin kävi vain osittain.

Tv-yhtiöiden tehtävänä on tietysti kehittää digitaalisia ohjelmistoja ja palveluita, on myös velvollisuus tehdä digitaalista tv:tä ja sen ominaisuuksia tunnetuksi. Ilman muuta nyt kaikkien tv-yhtiöiden pitäisi keskittyä tällaiseen yhteiskunnalliseen mainontaan ja kertoa, mikä ihmeen värkki se digitaalinen telkkari oikein on, mitä se tarjoaa, ja lisätä sen kautta digitaalisen tv:n tunnettavuutta ja käytettävyyttä suuren yleisön keskuudessa. Tietämys on tällä hetkellä hyvin ohut, ja tämä saattaa johtaa tilanteeseen, jossa antenniasennukset esimerkiksi taloyhtiöissä tulevat vuonna 2007 ruuhkautumaan, kun niitä ryhdytään puoli vuotta ennen analogisten lähetysten loppumista vasta tekemään.

Myös non-broadcastereiden rooli, jotka siis eivät ole perinteisiä yleisradiotoimijoita, digitaalisen tv:n kehitystyössä on aivan yhtä tärkeä kuin perinteisten yleisradioyhtiöiden. Tällaisia toimijoita ovat esimerkiksi Suomen Posti, pankit, Edita, teleoperaattorit, miksei päätelaitevalmistajat, kuten Nokia. Näiden pitäisi pikaisesti muodostaa konsortio ja tuottaa digitaaliseen televisioon sellaisia palveluja, joiden käyttö on siinä mahdollista nimenomaan tällä mhp-standardilla varustetulla digitaalisovittimella, joka mahdollistaa vuorovaikutteiset palvelut ja jossa on myös ip-toiminnot sisällään pitävä mahdollisuus, minkä myötä televisiolaite soveltuu myöskin eräiden Internet-palvelujen käyttöön. Totta kai kuluttajien tottumukset ratkaisevat viime kädessä, mitkä palvelut jäävät sinne käytettäviksi, mutta on hyvin tärkeätä, että koska digitaalisen tv:n kaistatilaa näissä mukseissa on tavattoman paljon vapaana ja on vielä näin, että on velvollisuus antaa sitä vapaata muksitilaa myöskin muille toimijoille, näiden kaupallisten toimijoiden tulisi ottaa tämä mahdollisuus käyttöön ja lisätä sen kautta myöskin kuluttajien kiinnostusta digitaali-tv:n tuloon.

Puhemies! Myös päätelaitevalmistajilla on digitaalisessa tv:ssä erittäin suuri haaste, suuri mahdollisuus. Digitaalinen tv-signaali on nyt jo vastaanotettavissa mobiileissa päätelaitteissa, se tulee olemaan mahdollista vastaanottaa junissa, metroissa, busseissa. Voidaan sanoa, että digi-tv:stä tulee joka kodin tärkein tietoyhteiskunnan päätelaite, jolle kuluttaja itse viime kädessä muotoilee sen lopullisen käyttökonseptin.

Itse digisovittimissa, -bokseissa, on aivan liian paljon käyttöongelmia tänä päivänä. Nyt tarvitaan sillä sektorilla kehitystyötä ja nimenomaan edistyneiden mhp-standardien mukaisten laadukkaiden boksien markkinoilletuloa sekä myös karvalakkimallien, joiden hinnan tulee ehdottomasti olla erittäin edullinen. Siksi oli aikanaan tärkeätä ja varsinkin vuonna 2007 on tärkeätä, että meillä on sitten myöskin sellainen mekanismi olemassa, että jos on sellaisia kotitalouksia, joilla ei ole taloudellisia edellytyksiä hankkia tuota boksia, jonka hinta saattaa vuonna 2007 olla ehkä, näin uskon, 30 euron pinnassa, tämä voidaan katsoa myöskin toimeentulojärjestelmän piiriin kuuluvaksi etuisuudeksi, kuten on esimerkiksi sanomalehden tilaus tai tv-maksun maksaminen tänä päivänä, ja sen kautta mahdollistaa digitaalisen boksin hankinta joka kotiin, joka talouteen, ja edistää myös merkittävällä tavalla tietoyhteiskuntakehitystä, jossa myös Yleisradio-yhtiöllä on keskeinen rooli.

Riikka Moilanen-Savolainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan vain lyhyesti todeta, että olen todella yllättynyt ja myöskin iloinen siitä, että valiokunta on nostanut mietinnössään aivan ykkösasiakseen kuulo- ja näkövammaisten palvelut. Olen tästä joitakin kertoja maininnut myös Ylen hallintoneuvostossa, ja tämä mietintö nyt antaa tälle asialle aivan toisenlaisen ulottuvuuden. Toinen äidinkieleni on viittomakieli, ja voin sanoa, että kyseessä on varsin monipuolinen ja rikas kieli. Näiltäkin osin Ylen julkiseen tehtävään istuu varsin hyvin viittomakielisten ohjelmien lisääminen. Valiokunta on ansiokkaasti perehtynyt tähän kyseiseen aiheeseen.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Käytin viime perjantaina lyhyen puheenvuoron tästä aiheesta ja ihan lyhyesti toteaisin siitä nyt, kun kuulin valiokunnan puheenjohtajalta, että hallintoneuvosto on jälleen tehnyt merkittävän päätöksen eli korottanut tv-lupamaksuja ilmeisesti myöskin sen johdosta, että hallintoneuvostohan teki tässä joitakin aikoja sitten merkittävän päätöksen siitä, että osallistuu Musiikkitalon kustannuksiin. Ilmeisesti kustannusarvio on noin 100 miljoonaa euroa, ja käsitykseni mukaan Yleisradion osuus siitä on neljännes.

En halua, arvoisa puhemies, vastustaa Musiikkitaloa, mutta itse pidän vähän käsittämättömänä sitä, että lupamaksuilla lähdetään tukemaan sitä toimintaa. Minun mielestäni nämä rahat pitäisi käyttää nimenomaan julkisen palvelun toiminnan tehostamiseen, arvoisa puhemies, niin kuin perjantaina totesin. Tiedän, että jälleen kerran ed. Kekkosella on minun jälkeeni puheenvuoro, jolloin hän kritisoi sitä, vaikka valiokunta yksimielisesti on todennut, että rahoitustarpeita on syytä harkita tarkoin nimenomaan sen johdosta, että tällä hetkellä tv-lupamaksu, varsinkin, kun se nousee vuosi vuodelta, kohtelee erittäin epäoikeudenmukaisesti pienituloisia ja erityisesti yksin asuvia vanhuksia verrattuna taas siihen, jos on useampia työssäkäyviä henkilöitä, jotka ovat kuitenkin samalla viivalla siinä lupamaksun osalta.

Arvoisa puhemies! Nykyaikana, kun ihmiset joutuvat käymään eri paikkakunnalla työssä, kuin missä asuvat, ja viikot joutuvat olemaan siellä, heillä on oltava sitten kaksi televisiolupaa. Näihin asioihin minun mielestäni hallintoneuvoston pitäisi paneutua ja saada tasavertaisempaan asemaan — koskaan täyteen tasavertaisuuteen ei päästä, mutta tasavertaisempaan asemaan — tv-katselijat.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi se, että nykyinen järjestelmähän on sellainen, että radion kuuntelijat eivät joudu osallistumaan lainkaan niihin kustannuksiin, joita radio-ohjelmien tuottaminen aiheuttaa.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Itse asiassa tulin tänne ed. Zyskowiczin takia, koska hän viime kerralla, kun tämä keskustelu keskeytettiin, otti tämän ulkopoliittisen ulottuvuuden esiin. Minä en suin surminkaan halua olla hänen kanssaan eri mieltä. Minusta sen kansallisen itsetilityksen, mihin ed. Laukkanen täällä viittasi, kansallisen itsetutkiskelun, kyllä pitää tapahtua myöskin tiedotusvälineissä niiden ohjelmiston sisältäkin käsin, ei vain niin, että ne käyvät tätä itsetutkiskelua, mikä sekin on toki tärkeätä. Mutta myöskin tiedotusvälineet ansaitsevat tämän sisäänpäin katsomisen, se niille kuuluu. Olisin sanonut ed. Zyskowiczille, jos hän olisi täällä paikalla, että se taakka, jonka hän sälytti Yleisradiolle, oli kyllä kohtuuttoman suuri. Niitä aivan samoja piirteitä oli kaikissa tiedotusvälineissä, koko valtamediassa. Tässä suhteessa Yleisradio ei ollut niin suuri poikkeus kuin ed. Zyskowicz antoi ymmärtää.

Meillä nyt heinäkuulla tulee mielenkiintoinen tilaisuus katsella, tai pikemminkin kuunnella, tämä Punainen heinäkuu, joka tarkoittaa sitä, että näitä Näin naapurissa -ohjelmia ja Neuvostoliittoa, Itä-Saksaa, näitä valtioita, ihannoivia ohjelmia aletaan ajaa ääniradiossa. Minusta se on ihan tarpeellista, ei vain kansallisen itsetutkiskelun kautta, vaan myöskin tämän välineen sisäisen elämän takia. En siis ole täydellisesti ollenkaan eri mieltä ed. Ben Zyskowiczin kanssa, ainoastaan siltä osin, että hän nyt yhdelle tiedotusvälineelle panee hiukan liian suuren taakan tässä.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Olen itse valiokunnan jäsen ja osallistuin käsittelyyn ainoastaan osittain. Nyt kun tässä olen tarkemmin lukenut tätä, niin täytyy sanoa, että olisin ehkä toivonut vähän enemmän painotusta sille tosiasialle, että kun aikoinaan kaupallisten toimilupamaksusta luovuttiin osittain, tai ollaan asteittain luopumassa, niin yhtenä syynä oli se, että kaupalliset panostaisivat digikanaviin, ja sitähän ei ole tapahtunut. Se olisi kyllä ollut semmoinen seikka, jonka olisin jotenkin toivonut tässä yhteydessä huomioitavan, ja sanonkin sen tässä nyt ääneen. Elikkä mielestäni ne kaksi asiaa oli tarkoitus kuljettaa käsi kädessä, ja siinä on tapahtunut nyt sellainen tilanne, että digiohjelmistosta vastaavaksi on jäänyt Yleisradio aika yksinäisenä.

Mutta sitten toinen asia on tämä, että olen kovin tyytyväinen siihen, että tämä julkisen palvelun määritelmä on tämä, mikä on. Se on puhuttanut jonkin verran valiokunnassa, ja aina siihen joku kaupallinen taho puuttuu. Mielestäni on ihan hyvä, että tähän saatiin selkeä ja varsin seikkaperäinen linjaus asiasta.

Mitä tulee tähän asiaan, minkä ed. Vistbacka otti esiin liittyen lupamaksurahoihin, niin täytyy sanoa, että olen kyllä täysin samaa mieltä, kyllä minäkin olen nähnyt korotukset lähinnä vastineeksi siitä tv-ohjelmistosta, mitä Yleisradio tuottaa. Totta kai siinä on muitakin kuluja, mutta todella toivon, että sillä voitaisiin rahoittaa sitä hyvää ja laadukasta tuotetta eikä se korotusosuus mene johonkin täysin muuhun.

Heikki A. Ollila  /kok:

Arvoisa puhemies! Yleisradion ja sen talouden ongelma ovat lupamaksut. Ongelma on siinä, että osa maksaa, osa ei. Ovelle koputtamisia pelätään aivan kuin Stalinin ajan Neuvostoliitossa, ovisilmistä kurkistellaan. Nyt kun digi-tv-järjestelmään siirrytään, olisiko mahdollista — ja tämä terveisenä hallintoneuvostolle selvitettäväksi tai selvitytettäväksi — sellainen järjestelmä, että kun lupamaksun maksaa, saa kortin, jolla sitten näkee niitä kanavia ja ohjelmia, jotka ovat maksuttomia? Sen jälkeen voitaisiin lupatarkastusjärjestelmästä luopua.

Markku  Laukkanen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Muutama sana lupamaksujärjestelmästä, joka kiistämättä on tämän uuden teknologian kehityksen myötä erittäin suuressa haasteessa.

Totta kai on selvää, että ensimmäinen asia on tavallaan se yleisön halu maksaa eli se legitiimiys, ja sehän tapahtuu vain Ylen ohjelmiston kautta, sen keskeisimmän tuotteen, ohjelmiston, kautta. Se määrää sen, onko yleisöllä halua se maksaa. Mutta ongelma syntyy siitä, että Yleisradion ohjelmistot ovat jo tänä päivänä saatavissa suurin piirtein kaikilla mahdollisilla eri jakeluteillä ja kaikilla mahdollisilla eri päätelaitteilla. Jos henkilöllä ei ole esimerkiksi tv-laitetta kotona — tv-laitteisiinhan tänä päivänä tv-maksu on sidottu — ja hän katselee sitä tulevaisuudessa, digitelkkaria, vaikkapa pelkästään mobiililaitteella, hän joutuisi tämän päivän lain mukaan maksamaan siitä lupamaksun. Eli on aivan selvää, kun täällä myöhemmin käsitellään Yle-lakia, joka perustui niin sanottuun Niemelän toimikunnan työhön, että tämän toimikunnan työ jäi tältä osin kesken. Eli on aivan selvä asia, että tämä ed. Ollilan esiin nostama kysymys on syytä aika nopeastikin selvityttää, koska teknologian kehitys on tässä katsannossa hyvin nopeata.

Mutta ed. Vistbackalle totean vain sen, että tietystihän tv-maksu menee Yleisradion kokonaisbudjettiin ja sieltä samasta kokonaisbudjetista maksetaan myöskin radiotoiminnan menot. Siinä mielessähän on ihan selvää, että aikanaan kun radioluvasta luovuttiin, katsottiin, että televisiopenetraatio on Suomessa jo niin suuri, että sellaisia talouksia, joissa ei ole televisiota, vaan on pelkkä radio, on tavattoman vähän. Sellaisia on, mutta niitä on tavattoman vähän. Sama liittyy myös siihen, että radiot halpenivat, tuli hyvin paljon pieniä taskuradioita ja koko radiopäätelaitemarkkina muutti sen tilanteen. Siinä katsannossa on järkevää, että on vain yksi maksu. Onko se nimeltään Yle-maksu tai viestintäveron kaltainen jollain toisella nimellä oleva maksu, se on mietittävä.

Mutta ed. Ollilalle vain lopuksi, että kaikissa maissa, joissa on menty tähän maksu-tv-järjestelmään, niin sanottuun pay-tv-järjestelmään, tv:n katselu on aina kalliimpaa kuin se järjestelmä, mihin tällainen tv-maksuperusteinen yleisradiotoiminta perustuu.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on useassa puheenvuorossa arvosteltu ed. Ben Zyskowiczin viimeviikkoista puheenvuoroa, jossa hän arvioi ja, aivan oikein, arvosteli myös Yleisradion toimintaa sekä sisäpoliittisesti että ulkopoliittisesti. Ed. Zyskowicz on sentään sellainen kansanedustaja, että hänen puheitaan ei tarvitse muiden puolustella, mutta haluan sanoa omasta puolestani, kun ilmeisesti olen aika lailla ed. Pulliaisen kanssa tämän salin nestoreita, että olen nähnyt niitä aikoja niin kaukaa, että hän puhui täysin totta. Ei niihin tietysti tarvitse sen kummemmin palata, mutta ei niitä ole syytä kyllä kiistääkään.

Yleisradio on ollut kovan politikoinnin väline sota-ajan jälkeiset vuodet, eikä se ole siitä politikoinnista päässyt vielä tänäkään päivänä. Kyllä tuolla maakunnissa on aivan selvästi nähtävissä, miten on johtajat valittu, mikä on poliittinen mandaatti, ketkä siellä puhuvat ja ketkä siellä eivät puhu jnp. (Ed. Laukkasen välihuuto) — Tämä on aivan selvä tämänkin päivän tosiasia, älkää turhaan kiistäkö.

Jos ed. Laukkanen haluaa puhua Karjalasta Yleisradiossa, niin minulla ei ole sitä vastaan mitään, mutta olisi siellä paljon tärkeämpiäkin asioita puhuttavana. Esimerkiksi tämän päivän peruskouluasioista voimme todeta, kuinka vähän niistä puhutaan. Sinne pitäisi panna paljon enemmän asiaa ja paljon vähemmän humpuukia ja politiikkaa.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Ei nyt ed. Zyskowiczin puheista ehkä kannata loputtomiin jankuttaa, kun hän ei ole itse paikalla, mutta kyllä tässä nyt vähän väärän todistuksen ed. Vielma antoi. Minä olen hyvin paljolti samaa mieltä kuin ed. Zyskowicz, mutta hiukan yritin suhteellistaa tätä niin, että kaikki se, mistä hän nyt syytti, ei kyllä tapahtunut Yleisradiossa ja sitä samanlaista tapaa käsitellä asioita oli monessa muussakin tiedotusvälineessä. Jos joku haluaa tutkimusta tehdä näistä asioista, niin kehotan kaivamaan vanhoja Tiedonantaja-lehtiä esiin. Siellä on nimittäin erittäin hyvä tutkimusvihje. Siellä systemaattisesti painettiin mustalla ohjelmatiedoissa ne ohjelmat, joita toivottiin katsottavan. Näin siitä materiaalista, jota on varsin paljon, karsiutuu varsin paljon pois kyllä sillä perusteella, että tutkii Tiedonantaja-lehden ohjelmatietoja.

Herra puhemies! Ed. Vistbackalle unohtui äsken vastata. Emme me ole eri mieltä siitä, etteikö tämä homma saata olla varsin kallista yksinäiselle kansaneläkkeen varassa elävälle eläkeläiselle. Se, mitä minä pelkään, on, että Yleisradion lupamaksut siirrettäisiin valtion verotukseen, mistä saattaisi syntyä sellainen tilanne, että täällä puukko kurkulla olisivat ne, jotka haluavat kunnollista ohjelmaa, kun keskusteltaisiin siitä, saadaanko korottaa verotusta esimerkiksi sen takia, että Yleisradion toimintaa voitaisiin jatkaa. Se on sen kaltainen kombinaatioyhdistelmä, joka ei minun mielestäni sivistyneeseen länsimaahan sovi.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Kiinnittäisin myös huomiota digi-tv:seen ja digiboksiin ja siihen, minkälainen kyky niitä ihmisillä on hankkia. Se on varmaan yksi jarruttava tekijä, mutta voi siellä olla muutakin. Mutta niin kuin täällä todettiin, 500 euron eläkkeellä oleva pihtiputaan mummo yksineläjänä voi olla suurissa vaikeuksissa näitten laitteitten kanssa, mutta toivottavasti siinä tulee sitten yhteiskunta apuun.

Olisin myös todennut näistä konserttitalon kustannuksista, jotka sisällytettiin tv-lupamaksuilla maksettavaksi, että se oli väärä päätös ja se olisi pitänyt muista varoista rakentaa eikä näistä. Se osaltaan nostaa näitä kustannuksia.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti digiaikakauteen siirtymisen ajankohdasta, siitä hetkestä, jolloin analogiset lähetykset lopetetaan. Olin ministeri Satu Hassin sijaisena silloisen hallituksen viestintäpoliittisessa työryhmässä aikoinansa. Siinä roolissa jouduin aika läheltä seuraamaan viikoittain tästä asiasta käytävää keskustelua. Sitten kun sanoin siellä yhtenä päivänä oman henkilökohtaisen näkemykseni elikkä sen, että vuoden 2007:kin alusta on varsin varhainen ajankohta viedä tämä hanke läpi menestyksellisesti, niin yhtäkkiä ministeri Hassille rupesi sopimaan erittäin hyvin olla läsnä näissä kokouksissa ja niin minut heitettiin noin 15 sekunnissa ulos siitä työryhmästä. No, sitten tämä Niemelän työryhmä päätyi siihen, oliko se nyt elokuu 2007, elikkä hanke siirtyy suurin piirtein puolella vuodella eteenpäin. Olen skeptinen edelleen siihen ajankohtaan nähden. Näissä pitäisi katsoa hyvin tarkkaan ja myöskin tämän sosiaalipoliittisen ulottuvuuden olla hyvin tarkkaan mietitty teknisen ulottuvuuden ohella.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti ed. Kekkoselle se, että tällähän hetkellä käsitykseni mukaan eduskunnan valitsemat edustajat hallintoneuvostossa määrittelevät toimilupamaksut ja ne mahdolliset korotukset, mitkä tänäänkin on tehty, ja sen jälkeen valtioneuvosto tavallaan hyväksyy ne. Minun mielestäni tähän pitäisi saada toisenlainen järjestelmä, nimenomaan niin, että se kohtelee tasapuolisesti ihmisiä ottaen huomioon heidän tulotasonsa. Itse en halua ottaa kantaa, mikä se järjestelmä on, onko se veroluonteinen maksu tai mikä hyvänsä. Sitähän tämäkin on, se riippuu siitä, miten perustuslakivaliokunta määrätyt maksut vain tulkitsee.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä televisiolupamaksukeskustelussa yhdyn kollega ed. Kekkosen kantaan siitä, että tämmöinen veroluonteinen maksu ei varmasti olisi kenenkään, ei ainakaan Yleisradion eikä ohjelmiston, onneksi ja tuskinpa tämänkään talon onneksi. Se tosiasia, että tässä ollaan jonkinlaisessa murroksessa tämän lupamaksun kanssa, liittyy myös aika läheisesti, kuten ed. Laukkanen tuossa sanoi, tähän kehittyvään laitekantaan ja siihen muutokseen, mikä siinä on tapahtumassa, kun monet laitteet ovat sillä tavalla liikuteltavia, että on hyvin vaikea ajatella, miten lupamaksu niiden suhteen hallitaan. Nämä ovat sellaisia asioita, joihin varmasti joudutaan paneutumaan vielä moneen kertaan. Mutta todella tämä budjettiperusteinen maksu ei kyllä varmasti ole hyvä ja aiheuttaa pahimmillaan sellaisen napanuoran kyllä tiedonvälityksen ja tämän talon välille, jota ei kukaan varmasti halua.

Mutta sitten tuosta digitalisoinnista: Varmaa on, että elokuu 2007 tulee turhan pian. Se on kova päätös, kun se tehdään, että analogiset pysäytetään ja sen jälkeen eivät enää ne, joilla digiboksia ei ole, näe yhtään mitään. Täytyy sanoa, että itse olin oikeastaan päinvastaista mieltä kuin ed. Pulliainen ja olen edelleen. Tosin nyt on menty jo hyvän matkaa eteenpäin, eli mielestäni digitaaliseen olisi pitänyt siirtyä pikavauhdilla subventoiden niitä bokseja, mutta kun ei ollut niitä bokseja, mitä subventoida, ja se olisi mennyt Yleisradion piikkiin, niin siitä ei innostuttu. Elikkä tämä analogisen ja digitaalisen päällekkäin lähettäminen on niin kallista Yleisradiolle, että se syö ihan näitä käytössä olevia rahoja sitä vauhtia, että tällainen kaksinaislähettäminen ei ole järkevää. Se, joka noita digikanavia seuraa, tietää, että myöskään niiden ohjelmatarjonta ei ole sellaista, että voisi kovin villisti huutaa niiden puolesta tällä hetkellä. Sinne pitäisi ensinnäkin saada laajaa ohjelmatarjontaa digipuolelle, jotta tulisi kysyntää niille ohjelmille ja kaikki haluaisivat nähdä niitä. Täytyisi saada teknisesti käyttökelpoiset laitteet, jotka on helppo asentaa ja jotka ovat hinnaltaan edulliset, ja sen jälkeen jonkinlainen järjestelmä, jolla subventoidaan lupamaksajille tämmöinen boksi, että kaikilla, myös näillä pienituloisilla ihmisillä, on mahdollisuus siirtyä tähän digiaikaan. Mutta se, että tätä päällekkäin ajamista jatkettaisiin jumalattoman pitkään, on kyllä ihan rahan haaskuuta. Muita keinoja pitäisi löytää.

Antero  Kekkonen  /sd:

Herra puhemies! Minä palaan tähän valiokunnan varsinaisen mietinnön tekstiin, jossa on yksi erittäin huolestuttava kohta, erittäin huolestuttava, ja se koskee nimenomaan tätä kuunnelmatuotantoa ja tätä asiaa tarkastellen nimenomaan näkövammaisten vinkkelistä.

"Erityisesti Yleisradion kuunnelmatarjonta on näkövammaisia lähellä", sanotaan täällä, mikä pitää paikkansa. Kuunnelmien osuus vähenee jatkuvasti, ja perinteinen fiktiivinen kuunnelma uhkaa kokonaan kadota Ylen kanavilta. Tämä on tavattoman huolestuttava kehityssuunta. Kyseessä on kuitenkin Suomen suurin teatteri, siis sellainen teatteri, joka ei tarvitse lavastajaa, joka antaa mahdollisuuden myöskin meille, jotka vielä vähän näemme, vaikka minkälaiseen mielikuvituksen leikkiin, vaikka minkänäköiseen fiktioon. Tässä mielessä minusta tämä huomio ansaitsisi kyllä erittäin perusteellisen tarkastelun Yleisradion sisällä. Kuunnelmatuotanto on ollut yleisradioyhtiön kaikkein parasta ruisleipää.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vielä lupamaksujärjestelmän rakenteista. Kaikissa Euroopan maissahan on vallitsevana pääsääntönä tämä Suomen kaltainen tv-maksujärjestelmä, jolla julkista palvelua, yleisradiotoimintaa rahoitetaan. On maita — esimerkiksi Saksassa on joitakin yhtiöitä — joissa osa rahoituksesta tulee myöskin mainonnasta, mutta Suomessa ei tietenkään ole haluttu siihen mennä, koska sillä syötäisiin kaupallisten radio- ja tv-yhtiöiden tulorahoitusta. Tämä on erittäin hyvä työnjako. On joitain maita, joissa on menty budjettiperusteiseen rahoitukseen, mutta niin kuin täällä jo todettiin, syntyisi vääränlainen napanuora tavallaan sitten omistajatahoon, jos joka vuosi käytäisiin budjettipäätöksen yhteydessä myöskin arvio julkisen palvelun yhtiön rahoituksesta. Se olisi väärä rakenne. Kyllä se täytyy suurin piirtein tästä mallista hakea.

Ongelmahan tässä niin sanotussa tasavertaisuusproblematiikassa on se, että tämä on tavallaan kotitalouskohtainen: on perheitä, joissa saattaa olla viisi tai jopa useampia jäseniä, jotka katselevat televisiota ja kuuntelevat radiota samalla hinnalla, ja sitten on yhä kasvava määrä näitä yhden hengen talouksia, jotka maksavat näin ollen totta kai suhteessa silloin paljon enemmän.

Vielä tästä analogisen toiminnan alasajosta. Elokuun viimeinen päivä kello 24.00 on kiistämättä tavattoman, tavattoman lähellä. Mutta ehkä suurin virhe, mikä tälle markkinakehitykselle voidaan nyt tehdä, on se, että poliittinen päätöksenteko antaisi semmoisen signaalin, että ähäkutti, ei pidetäkään kiinni siitä vaan ollaan valmiit sitä tavallaan siirtämään. Sen takia minusta on tärkeätä, että liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen kutsuisi koolle kaikki tässä digitaalisen tv:n lanseeraustyössä olevat keskeiset toimijat ja mietittäisiin yhteistyössä nopeasti ne toimet, millä digitaalinen tv, tämä loppufinaali, saataisiin menemään tyylikkäästi läpi. Siinä todella tarvitaan monipuolista ohjelmistotarjontaa. Jakelutien puoli on nyt jo kunnossa, mutta siellä tarvitaan paljon kehitystyötä täällä päätelaitepuolella ja myös sellaista hintakehitystä, että se hinta ei olisi kynnys millekään kotitaloudelle sen laitteen hankkimisessa.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Lupamaksuista kun puhutaan, niin hyvin usein unohtuu radion osuus, radiohan on merkittävä ohjelmatuottaja myös. Tässä nyt tuli tämä kuunnelmapuoli, joka nousee tuossa mietinnössä esiin, ja täytyy sanoa, että kaikki kiertyy takaisin kaikkeen, tyhjästä on paha nyhjäistä. Niin kuunnelma- kuin kotimainen näytelmätuotantokin on huomattavasti kalliimpaa kuin esimerkiksi visailujen tai tosi-tv:n tuottaminen. Mitä tiukemmalle Ylen budjetti menee, sen todennäköisempää on, että kaikki tämmöinen laadukas näytelmä-, kuunnelmatuotanto jää vähemmälle ja sitä kautta me sitten katselemme näitä, että annetaan pieni, halpa kamera jonkun mukaan ja hän kuvaa ulkomaanreissuaan itse ja syö, mitä sattuu, ja sitten näyttää niitä irvistelijöitä televisiossa, tai sitten jonkun kotiin asennetaan kamera, ja me katsomme, miten se perhe siellä elää. Se on todella aivan eri asia kuin tämmöiset knallit ja sateenvarjot tai reinikaiset tai vastaavat, jotka kaikki muistavat laadukkaina tuotantoina menneiltä ajoilta. Tässä täytyy taas muistaa se, että kun näitä lupamaksukorotuksia tehdään, niin sen rahan pitäisi todella mennä siihen tuotteeseen eikä mihinkään seiniin.