Täysistunnon pöytäkirja 67/2005 vp

PTK 67/2005 vp

67. TIISTAINA 7. KESÄKUUTA 2005 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

4) Hallituksen esitys laiksi kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain muuttamisesta

 

Pentti Tiusanen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymyksessä on varsin laaja, merkittävä asia, ja se, että se on kirjattu hallituksen esityksenä 281 viime valtiopäiviltä, osoittaa, että se on kohtuullisen ajan ollut jo myös eduskunnassa. Tässä asiassa on ympäristövaliokunnan mietintöön liitetty myöskin perustuslakivaliokunnan ja liikennevaliokunnan lausunto. Lisäksi liitteenä on kaksi vastalausetta, joista ensimmäisen ovat allekirjoittaneet kolme kokoomuksen edustajaa ja yksi kristillisdemokraattien kansanedustaja ja toisen kokonaisuudessaan vasemmistoliiton yksi kansanedustaja ja osin yksi sosialidemokraattien kansanedustaja.

Arvoisa puhemies! Kysymyksessä on siis laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain muuttamisesta. Kysymys ei ole kokonaisvaltaisesta lain muuttamisesta, kyseessä on osittaisuudistus. Valiokunnan työskentelyssä kävi ilmi, että laajempaankin uudistukseen olisi ollut tarvetta, mutta nyt tähän ei ole ollut mahdollisuutta. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annettua lakia ja nimenomaan niin, että liukkauden estoon käytetyn kiviaineksen poistaminen osoitetaan osaksi kunnossapitoa, ja tässä muutetaan myös kunnan kunnossapitovastuuta aikaisemmasta. Edelleenkin laissa käsitellään kustannuksia, jotka kunnossapidon suorittamisesta aiheutuvat kuntalaisille silloin, kun kunta on kunnossapidon suorittaja.

Valiokunta kiinnittää kannanotoissaan mietintönsä alkuosassa huomiota myös siihen, että terminologisia rajanvetoja ei oikein kunnolla ole saatu aikaan puhtaanapidon ja kunnossapidon välillä ja ne on koettu vaikeiksi. Lumen ja hiekoitushiekan poistaminen on kunnossapitoa, kun taas lehtien ja roskien poistaminen on puhtaanapitoa. Tässä kohdin asiantuntijat ministeriöstä vastasivat, että aikataulut "ovat olleet niin tiukkoja", että näihin kaikkiin asioihin ei ole kylliksi sitten perehdytty.

Kuten aikaisemmin viittasin, keskeiset muutokset liittyvät katujen kunnossapidon laatutason määrittelyyn, muutoksiin kunnan ja kiinteistön välisissä kunnossa- ja puhtaanapitovastuissa ja kunnan velvollisuuteen ottaa huolehtiakseen tietyin ehdoin tietyissä tilanteissa tämä kunnossapito, ja maksut ovat siis yksi osa. Näiden maksujen suhteen ja yleensä sen suhteen, miten paljon kunnat huolehtivat kunnossapidosta, voidaan todeta, että prosessi on liikkeellä: kunnat yhä enemmän ovat ottaneet tätä tehtävää huolehtiakseen. Samalla on todettava, että tilanne on erilainen eri kunnissa.

Vastuunjako kunnan ja kiinteistön välillä on tietysti tärkeä asia, ja sitä on selvennetty nyt hallituksen esityksessä, jota voidaan tältä osin pitää hyvänä. Hallituksen esityksessä ehdotetaan eräiden nimettyjen erityisten tehtävien siirtämistä kokonaan kunnan tehtäväksi. Näitä ovat hiekanpoisto ajoradalta sekä pyöräteiden ja yhdistettyjen jalankulku- ja pyöräteiden kunnossapito. Jalkakäytävien kunnossapidon osalta kunnan on otettava pientalovaltaisella alueella kunnossapitotehtävät hoitaakseen, jos lain mukaista kunnossapidon tasoa ei saavuteta tai jos kunnossapitotehtävät jakautuvat alueen tontinomistajien kesken erityisen epätasapuolisesti. Tässä on selkeä parannus valiokunnan näkökulmasta siinä mielessä, että on kiinteistöjä, joidenka omistajat ja haltijat eivät pysty kunnossapitoon, mikä haittaa koko alueella kulkemista ja liikkumista. Edellytyksenä on kuitenkin ja se käy pykälästä 8 selvästi ilmi, että kunnossapito voidaan järjestää tarkoituksenmukaisena alueellisena kokonaisuutena ja että alue soveltuu koneelliseen kunnossapitoon. Tähän liittyy puolestaan tilanne, että joku ehkä alueen sisällä ei haluaisi luovuttaa kunnossapitoa, haluaisi tehdä sen itse, mutta tämä kunnossapito siirtyy tällaiseen laajempaan käsittelyyn, jolloinka tontinhaltijan oma mahdollisuus vastata tästä ei toimi ja mahdollisesti hän siten joutuu maksamaan maksua vastoin tahtoaan.

Tässä kohdin valiokunta on tehnyt selkeitä ja selventäviä muutoksia hallituksen esitykseen. Yksi näistä on hallituksen esityksessä 8 §:n 2 momentissa säädetty tärkeä muutos, tämä velvollisuus, eli kunnalla on tietyissä tilanteissa velvollisuus ottaa vastatakseen kunnossapito. Tähän saakka se on ollut aina mahdollista, mutta nyt se on velvollista.

Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että kuntien tulee ottaa puhtaanapidon laatuvaatimukset erityisen tarkasti huomioon vanhusten asuin- ja palvelutalojen läheisyydessä. Tällaisesta tapauksesta valiokunta kuuli myös asiantuntijoita. Paikalla oli vanhustentalon, tällaisen palvelutalon, edustaja ja kunnan edustaja. Tässä tilanteessa kävi ilmi, että lähellä tätä palvelutaloa oli omakotitaloasukkaita, jotka eivät pystyneet ylläpitämään jalkakäytävän kunnossapitoa. Se heikensi vanhustentalon, palvelutalon, asukkaiden liikkumismahdollisuuksia. Kunta kuitenkaan ei halunnut pyynnöistä huolimatta ottaa tätä puhtaanapitoa tehtäväkseen, mutta nyt tämän uuden lain mukaan se on, kuten totesin, velvoitettu siihen.

Edelleenkin valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että tontinomistajan asema on erilainen riippuen siitä, miten pitkälle tontin reuna asettuu kunnossapitovelvollisuuden suhteen, jalkakäytävän pituudesta taikka siitä, onko kysymyksessä esimerkiksi kulmatontti, ja näitä tasavertaisuusnäkökohtia on valiokunta painottanut.

Se, missä kohdin valiokunta todella täsmensi hallituksen esitystä, on myös 8 §:n kohta, sen 2 momentti, jonka se halusi nimenomaan yhdenmukaiseksi 1 momentin kanssa. 1 momentti toteaa, että kunta voi päätöksellään ottaa "kokonaan tai osittain" huolehtiakseen tontinomistajille kuuluvat kunnossapitotehtävät, mutta 2 momentissa oli oikeastaan epäloogisesti hallituksen toimesta esitetty vain ottomahdollisuus. Lain sisältö muutettiin sitten siltä osin samanlaiseksi kuin on 1 momentin kohdalla, eli siihen tuli "kokonaan tai osittain". Tilanteessa, kun kunta haluaa ottaa jonkun alueen omaksi toiminnakseen kunnossapidon suhteen, sen pitää tässä asiassa tietysti konsultoida, olla yhteydessä alueen asukkaisiin. Siitä määrätään pykälässä, ja se on sinänsä tärkeää, mutta myöskin aloitteentekijänä tässä asiassa voi olla alueen yksittäinen asukas tai asukasryhmä.

Edelleen, arvoisa puhemies, kunnossapito- ja puhtaanapitotehtävistä perittävä maksu on paljon keskusteluttanut valiokuntaa, ja myöskin siihen viitataan vastalauseissa. Kunnat perivät nykyisin maksuja vaihtelevasti. Pienet kunnat eivät yleensä peri kunnossapitomaksuja, vaikka kunnat ylläpitävät kunnossapitoa, mutta suuremmat kunnat taas perivät taksojen mukaan — nykyäänhän tämä tapahtuu taksoituksen kautta.

Valiokunta pitää kunnan tehtävien laajetessa lainmuutoksen myötä erittäin tärkeänä sitä, että kunnat taksaa valmistellessaan laativat maksuperusteet mahdollisimman tasapuolisella tavalla. Edelleenkin valiokunta korostaa, että kun kunta ottaa tehtävät alueellisesti hoidettavakseen, se voi myös jättää maksun täysin perimättä. Maksun periminen voi tullakin kalliimmaksi kuin maksun tuotto on. Lisäksi valiokunnan mielestä tulee mahdollistaa maksun perimättä jättäminen kohtuuttomissa tilanteissa, silloin kun kysymys on vähävaraisesta asukkaasta. Laitoshoidosta aiheutuvat kustannukset ovat joka tapauksessa moninkertaiset kotona asumisen mahdollisiin kustannuksiin verraten, silloin kun huolehditaan tästä kunnossapidosta kunnan toimesta ja asukas voi jatkaa asumista esimerkiksi omakotitalossa. Näin ollen tämä on tärkeä asia, koska kaikki todellakaan eivät samalla tavalla koe tätä rasitusta, mikä tulee kunnossapidosta. Joidenkin kohdalla kunnossapitomaksu, vaikka se olisikin pieni, rasittaa merkittävästi elämisen edellytyksiä, siis rahaa on kaiken kaikkiaan vähän ja sitä ei ole kaikkiin laskuihin, mitä postilaatikosta tipahtaa.

Edelleenkin valiokunta suosittelee, että kunnat harkitsevat kunnossapitomaksun perimisen kustannus—hyöty-suhdetta kokonaisuutena eivätkä peri maksua lainkaan silloin, kun periminen aiheuttaa maksutuottoa vastaavat kustannukset. Tämän totesin jo aikaisemmin, ja tätä sopii toistaa, niin kuin valiokunnan mietinnössäkin sitä painotetaan useampaan kertaan.

Edelleenkin valiokunta pitää tärkeänä sitä, että jatkossa seurataan kunnan vastuiden lisäämisen vaikutusta, katujen kunnossa- ja puhtaanapidon laatutasoa, sen vaikutuksia kuntatalouteen ja myöskin sitä, miten näiden vastuiden lisääminen kuntalaisille sosiaalisesti vaikuttaa, kuinka paljon siitä on sosiaalisia seuraamuksia. Tämä on tärkeä näkökulma valiokunnan mielestä.

Eräs asia, jonka valiokunta myös muutti hallituksen esitykseen, on sinänsä vain yksi sana, mutta sinänsä tärkeä. Se tuli 3 §:ään, jossa määritellään kunnossapidon toimenpiteet ja kunnossapidon tavoitteet, mitä pitäisi ottaa huomioon. Sana on terveellisyys, ja tämä liittyy nimenomaan katupölyyn, pienhiukkasiin, PM10:een ja PM2,5:een, eli hengitysteiden kautta ihmisen elimistöön, aina verenkiertoon saakka, kulkeutuviin hiukkasiin. Niitä pienimpiäkin, luokkaa 2,5, on mukana katupölyssä, joka pääosin on tätä suurempaa läpimittaa.

Edelleenkin, puhemies, kunnossa- ja puhtaanapitomääräyksiin. Siellä kiinnitetään myöskin roskaamiseen huomiota. Viherkaistan hoitoon kiinnitetään huomiota nyt, kun tonttiin välittömästi rajoittuva viherkaista ja oja kuuluvat tontinomistajan, asukkaan, velvollisuuteen tämän kunnossapidon ja puhtaanapidon suhteen.

Sitten asia, josta myöskin on 1. vastalauseessa. Se on kadulla ja yleisillä alueilla tehtävien töiden ohjauksen kohdassa ilmoitusmenettelyyn liittyvä aikamääre. Siitä vastalause 1:ssä todetaan, tämä 14 a §:n määritelmä, että kunnan on käsiteltävä ilmoitus viipymättä, kuitenkin viimeistään 14 vuorokauden aikana, kun se hallituksen esityksessä on alun pitäen ollut 30 vuorokautta ja valiokunnan enemmistö katsoo, että 21 vuorokautta on riittävä. Tämä oli asia, josta siis keskusteltiin, ja siitä varmaan puhutaan tänään myös lisää.

Hallituksen esitykseen liittyy kunnan mahdollisuus saada maksu kaduilla ja yleisillä alueilla tehtävistä töistä. Tämä keskustelutti valiokuntaa, mutta valiokunnan saaman asiantuntijatiedon mukaan tämä on perusteltua. Lähellä eduskuntaa Töölönkadun kohdallahan ovat kansanedustajat nähneet pitkään tilanteen, jossa tehtiin näitä työtehtäviä, useampaan kertaan avattiin Töölönkatu.

Lopuksi, puhemies, valiokunta edellyttää, että hallitus seuraa johtojen ja kaapelien asettamisesta perittävien maksujen kehitystä sen varmistamiseksi, että maksut pysyvät kohtuullisina ja tasapuolisina, ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin mahdollisten epäkohtien korjaamiseksi.

Siirtymäsäännöksiin tuli myös pieni muutos, mutta ajatus on edelleen se, että kunta voi kahdella vuodella käytännössä siirtää tämän lain voimaantuloa.

Vastalauseita varmasti vielä selvitetään yksityiskohtaisemmin, mutta vastalause 2:n kohdalla on todettava se, että siinä viitataan kunnossapitomaksujen keräämiseen niin, että niitä ei pitäisi ottaa asuintalotonteilta, vaan lähinnä suuremmista kiinteistöistä. Se on ajatus, joka vastalause 2:ssa on. Vastalauseen lausumaehdotuksen voi varmasti lukea vastalauseen allekirjoittanut. Pahoittelen pitkää aikaa, mutta tämä asia on ollut niin paljon esillä ja niin monelta taholta, että katsoin tarpeelliseksi tätä laajemmin selvittää.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että kaikista katuosuuksista pidetään huolta. Huonosti ylläpidetyt katuosuudet ovat vaarallisia ja voivat asettaa suoranaisen esteen etenkin fyysisiä rajoitteita omaavien ihmisten liikkumiselle. Ympäristön yleisen tilan kannalta on myös tärkeää, että kaikista katuosuuksista pidetään huolta. Huonosti hoidettu katuosuus pilaa myös lähellä olevia muitten katuosuuksia.

Katuja pitää kunnossa hyvin erilaisia ihmisiä. Etenkin monilla iäkkäämmillä ihmisillä on vaikeuksia suoriutua kunnolla katuosuuksiensa kunnossapidosta omakotialueilla. Usein näillä ihmisillä on pienet eläkkeet eikä heillä ole taloudellisia mahdollisuuksia palkata huoltohenkilökuntaa. Lisäksi he maksavat jo nyt kiinteistöveroa, joka ei kohtele eri tuloluokkien ihmisiä maksukyvyn vaan asumisen perusteella.

Kun kiinteistöverojärjestelmä luotiin, siihen sisällytettiin entinen katumaksu. Nyt aiotaan ilmeisesti kerätä kahta eri maksua samasta työstä. Ei muutenkaan ole oikein, että koko ajan siirrytään entistä enemmän verotuksesta maksujen keräämiseen. Maksut eivät kohtele ihmisiä maksukyvyn mukaan tasapuolisesti kuten valtiollinen progressiivinen verotus. Veroista maksuihin siirtyminen tarkoittaa huono-osaisuuden kasvua ja hyvinvointivaltion romuttamista.

Arvoisa puhemies! Asuminen on Suomessa hyvin kallista. Vaikka täällä asutaan jo ahtaasti ja kalliisti, nostetaan keskusteluun jatkuvasti uusia asumisen kustannuksien lisäyksiä. Muun muassa kiinteistöverojen tasoa on ehdotettu korotettavaksi yleisesti. Hallitus ei halua muuttaa Ara-järjestelmää, jotta asumismenoja saataisiin alemmaksi. Sen sijaan se ryöstää asumiseen tarkoitettuja rahoja muuhun käyttöön. Hallitus on täysin piittaamaton siitä, että monet ihmiset elävät hyvin köyhästi, kun asumismenot ovat karanneet käsistä.

Osa kunnista kerää jo nyt esitetyn kaltaisia maksuja. Monissa kunnissa asuville esitetty maksu tuo aivan uuden maksurasitteen. Hallituksen tuleekin pikaisesti tehdä järjestelmä, joka korvaa kunnille katujen kunnossapidon kustannukset. Tällainen järjestelmä saattaisi kaikki kunnat ja kuntalaiset tasa-arvoiseen asemaan ja varmistaisi katujen kunnossapidon yleisen hyvän tason.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Katujen kunnossa- ja puhtaanapito on ihmisten turvallisuuden ja liikkumisvapauden kannalta oleellisen tärkeä asia, ja käsillä oleva lakiesitys pyrkii parantamaan tässä suhteessa myös ympäristön tilaa. Eli tämä lakiesitys on sinänsä ihan hyvä, mutta tähän kuitenkin liittyy eräs ongelma, ja tämä ongelma on nimeltään maksuongelma. Tontinomistajille ja -haltijoille ollaan säätämässä jälleen uusi maksu, ja on selvää, että tämä uusi maksu siirtyy myöskin vuokrataloissa vuokriin. Jotenkin tämä maksu nyt muistuttaa sitä vanhaa katumaksua. Sen takia haluan vähän perustella tätä vastalausetta, jonka tein ympäristövaliokunnassa ja jota myöskin vasemmistoliiton ryhmä tukee.

Tällä hetkellä osassa kuntia kunnat ovat jo ottaneet tontinomistajien velvollisuuksiin kuuluvan katuosuuden ja jalkakäytävän kunnossa- ja puhtaanapidon hoitaakseen, tämä tilannehan on joissakin kunnissa. Näistä kunnista puolestaan osa perii tätä maksua tonttien omistajilta tai haltijoilta ja osassa kuntia taas tällaista maksua ei peritä, niin kuin tuli tuossa puheenjohtajan esittelyssäkin esille. Eli tilanne on siis eriarvoinen, ei voida puhua yhdenvertaisesta käytännöstä.

Valiokunnan esityksessä lähdetään nyt siitä, että lain säännöksen perusteella asiakkailta eli kunnan veronmaksajilta peritään katujen kunnossa- ja puhtaanapidosta tehtävän mukainen maksu siinä tapauksessa, että kunta erikseen päättää ottaa jonkin kunnan osan katujen kunnossa- ja puhtaanapidosta itselleen. Eli kunnalla on mahdollisuus ottaa tietyillä ehdoilla tiettyjä katuosia tai tiettyjä alueita itselleen ja hoidella itse tämä homma. Tämä johtaa siihen, kun tässä on oikeus periä näitä maksuja, että tällä perusteella näiden maksujen periminen tulee entistä yleisemmäksi. Yhä useammassa kunnassa näin tullaan tekemään, silloin kun kunta ottaa tämän tehtävän hoitaakseen. Kun tiedämme kuntatalouden tämän päivän tilanteen, mikä se on, se on hyvin vaikea, niin on aivan selvää, että tätä maksua aletaan entistä enemmän periä myöskin niissä kunnissa, jotka eivät nyt peri sitä ja tekevät näitä tehtäviä, eli se kuvitelma, että kunnat eivät tätä maksua perisi, ei tunnu oikein realistiselta. On selvää, että niiden ihmisten kannalta, jotka eivät tähän mennessä ole joutuneet tätä maksua suorittamaan kunnan itselleen ottamasta kunnossa- ja puhtaanapitotehtävästä, tämä maksu merkitsee uutta maksurasitusta, ja tietenkin myöskin silloin, kun kunta päättää ottaa sen tilanteen hoitaakseen, vaikka ihmisillä olisi halua itsekin tehdä, mutta he eivät voi sitä tehdä, kun kunta ottaa tietyn alueen hoitaakseen, näille ihmisille tulee myöskin tämä maksurasite.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton mielestä uusien kunnallisten maksujen luominen samanaikaisesti sen kanssa, että hallitus alentaa valtion tuloveroa ja viivyttää kuntien valtionosuussaatavien maksua, on täysin kohtuuton järjestely asukkaiden kannalta. Verovaroilla periaatteessa hoidettavaksi tarkoitetun tehtävän kustannus siirretään asukkaiden asumiskustannuksiin. Monien pientalotonttien asukkaat kärsivät tästä pahiten.

Uusien maksujen hyväksyttävyyttä pitää arvioida myös siltä kannalta, että hyvin monissa kunnissa joudutaan korottamaan kunnallisveroa hallituksen peruspalveluvihamielisen talouspolitiikan vuoksi — tästä asiastahan puhuttiin tänä päivänä välikysymyksessäkin monta kertaa — siksi, että valtio ei tosiasiassa korvaa täysimääräisesti näille kunnille sälytettyjä uusia tehtäviä. Eli silloin kun tämmöistä lakia säädetään, tässä pitäisi myöskin valtion toimenpiteet huomioida ja valtiolla pitäisi olla myöskin vastuu, silloin kun tämmöistä tehtävää ollaan kunnille siirtämässä. Eli se, mikä on se valtion vastuu ja osuus näissä maksuissa, on asia, jota kannattaa myöskin miettiä.

Tämmöisellä maksujärjestelmällähän on sitten oma historiansa. Kaikki muistavat, kun tämä kiinteistöverojärjestelmä luotiin 1990-luvun alussa. Veroa perusteltiin tuolloin voimassa olleen katumaksun poistumisella. Sanottiin, että kun mennään kiinteistöveroon, ei tarvita enää näitä katumaksuja. Tässä mielessä tämä hallituksen esitys merkitsee palaamista vanhaan, ja tämän vuoksi kunnissa asukkaat, jotka nyt joutuvat maksamaan uutta kunnossapitomaksua, eivät luonnollisestikaan voi ymmärtää, miksi verovaroilla ylläpidettäväksi tarkoitetusta palvelusta tehdään erikseen maksullinen. Silti vielä se kiinteistövero on olemassa.

Vasemmistoliiton mielestä uutta maksua ei pidä periä asukkailta, vaan kattaa tästä tehtävästä aiheutuvat kustannukset verovaroilla, jolloin maksurasitus voidaan jakaa kaikille asukkaille yhteisvastuullisesti. Tätä verorahoitusta tukee myös se, että katujen kunnossa- ja puhtaanapito hyödyntää kaikkia katujen käyttäjiä. Kaikki, jotka liikkuvat niillä kaduilla, hyötyvät siitä, että ne ovat hyvässä kunnossa.

Valiokuntakäsittelyssä esitin maksun perimistä koskevaan säädökseen muutosta, jolla maksun periminen asuintalotonttien omistajilta ja haltijoilta rajattaisiin säännöksien soveltamisen ulkopuolelle. Tämä on myöskin vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kanta. Ihan tarkasti tämä kohta eli 14 b §:n muutos kuuluu seuraavasti, ja sen tietysti yksityiskohtaisessa käsittelyssä tulemme esittämään: "Kunta voi vuosittain periä 8 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 13 §:n 1 momentissa tarkoitetuista huolehtiakseen ottamistaan kunnossapito- ja puhtaanapitotehtävistä aiheutuneet kustannukset kyseisten alueiden yleiseen käyttöön luovutettujen katujen varsilla olevien, muiden kuin asuintalotonttien omistajilta tai haltijoilta." Eli tämä rajaa nämä asukkaat tästä maksusta pois.

On selvää tietenkin, että nämä tehtävät tulisivat silloin kunnan verovaroilla suoritettaviksi ja sitten kunta olisi maksaja. Tätä varten sitten, että tämä ei mene pelkästään kunnan piikkiin, ehdotin lausumaa, joka sitten esitetään siinä toisessa käsittelyssä. Tämä meidän ryhmämme lausuma, joka sai myöskin kannatusta valiokunnassa kokoomuksen ja kristillisten ryhmältä — taisipa siinä olla yksi hallituspuolueenkin edustaja mukana — kuuluu näin: "Eduskunta edellyttää, että hallitus tuo kuluvan vuoden aikana ja voimaan saatettavaksi vuoden 2006 alusta lukien eduskunnalle esityksen kuntien valtionosuudesta annetun lain muuttamiseksi niin, että kuntien itselleen ottamiin tontinomistajien kunnossa- ja puhtaanapitotehtäviin säädetään erikseen maksettavasta valtionosuudesta." Nämä tehtäväthän ovat olleet joskus aikoinaan myöskin valtionosuuteen kuuluvina. Ne ovat vain sieltä jossakin vaiheessa tippuneet pois.

Arvoisa puhemies! Jos tätä maksuasiaa ei saada hoidettua nyt kuntoon tässä ensimmäisessä käsittelyssä, niin silloin tämä lakiesitys on syytä hylätä kokonaan, ja varmaan ryhmämme taholta tulemme sitten toisessa käsittelyssä tätä esittämään. Nimittäin asukkaat ovat täysin kyllästyneet uusiin maksuihin, joita näyttää tulevan jatkuvasti lisää. Ei tämä tie ole oikea, että tulee monenlaista maksua. Ja jokainen maksu aiheuttaa vielä oman byrokratiansa, kun sitä peritään ja näitä maksulappuja laitetaan, siinä on kovasti työtä myöskin, niin että kyllä tässä pitäisi päästä järkevämpään ja vähemmän byrokratiaa vaativaan toimintaan.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihmettelen suuresti, että vasemmistoliitto taas lisää kuntien maksuosuutta, koska jos ollaan sellaisessa hurskaassa uskossa, että valtionosuudet jotenkin kasvaisivat sillä määrällä, mitä näiden katujen puhdistaminen vie, niin se on kyllä ihan liian hurskas toivomus. Meillä täällä Helsingissähän ovat aika monet omakotitaloalueiden omistajat olleet sitä mieltä, että heiltä ei pitäisi periä ollenkaan maksua, koska heille tulisi niin suuri maksu. En kyllä usko, että tämmöinen periaate, mitä ed. Valpas esittää, on oikeudenmukainen. Paljon parempi on se, mitä tuossa mietinnössä esitetään ja mitä ed. Tiusanen sanoi, että kunta saa päättää, ottaako se maksun vai eikö se ota maksua.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aika usein olen ed. Asko-Seljavaaran kanssa ollut samaa mieltä monista asioista. Tästä me olemme nyt eri mieltä, ja minä olen sitä mieltä, että eihän tällaisessa uudessa tehtävässä, joka sitten aiheuttaa vielä monenlaista byrokratiaa näitten maksujen perintään, ole mitään järkeä. Kyllä pitäisi riittää sen kiinteistöveron, jolla kaikki tällaiset maksut hoidetaan. Jos näitä maksuja aletaan jatkuvasti lisäämään, niin meillä on joka hommaan maksu. Näyttää siltä, että kokoomus on tässä asiassa tämmöisen eurobyrokratian kannalla. Sieltähän näitä monenlaisia maksuja ja byrokratioita on meille työnnetty, ja kokoomus näyttää olevan nyt tässä eri linjoilla kuin ne asukkaat, jotka asuvat näitten katujen varsilla ja jotka joutuvat sitten maksamaan tätä maksua.

Heikki A. Ollila /kok:

Herra puhemies! Ympäristövaliokunnassa oli todellakin hyvin laaja yksimielisyys tämän käsiteltävänä olevan lain useimmista asioista. Se on tässä alkuun syytä todeta, vaikka näitä erimielisyyksiä on, jotka tässä tietysti korostuvat.

On totta kai kohtuullista, että kunta voi ottaa korvausta vastaan huolehtiakseen tontinomistajan vastuulla olevista kunnossapitotöistä, ja on tietysti oikein, että niistä sitä korvausta kunta voi periä, koska työt jäävät silloin tekijöiltä pois. On oikein, että tässä laissa terveyshaittoja aiheuttava katuhiekan poistaminen tulee kunnan tehtäväksi. Ja on myös oikein sekin, että kadulla ja yleisillä alueilla tehtävistä töistä määrätään tekijälle velvollisuus ilmoittaa kunnalle. Se aiheuttaa monien päällekkäisyyksien ja ehkä kaapeleiden katkomistenkin vähenemistä, toivottavasti. Mutta parista kohtaa, kuten täällä on todettu, jouduimme jättämään vastalauseen, jonka allekirjoittivat kokoomuksen edustajat ja kristillisdemokraattien edustaja.

Ensinnäkin hallitushan esitti siis 30 vuorokauden määräaikaa edellä mainitun luvan käsittelyyn kunnassa. Valiokunta mietinnössään lyhensi tuota aikaa 21 vuorokauteen eli kolmeen viikkoon. Kokoomuksen valiokuntaryhmän mielestä sekin aika on elämälle vieraasti liian pitkä. Kyllä kahdessa viikossa kunnassa pitää tuollainen asia saada läpi, ja se on tätä päivää, ja uskon, että se ei tule aiheuttamaan kunnissa suuria ongelmia. Lyhempään meneminen saattaisi sitten joinain loma-aikoina ja pitkien viikonloppujen siihen sattuessa olla jossain määrin ongelmallinen.

Toisekseen lakiesitykseen sisältyy kunnan oikeus periä kaduilla ja yleisillä alueilla tehtävistä töistä maksua. Maksun vaikutusten arviointi on kuitenkin puutteellista laajakaistastrategian ja kansalaisten peruspalvelujen turvaamisen kannalta. Täytyy muistaa se, että kun näitä töitä tehdään, niin kyllä niiden tarkoitus on palvella kuntalaisia ja kansalaisia. Ne edistävät yhteiskuntaa ja yhteiskuntarakennetta. Ja tietysti on niin, että jos niistä maksu peritään, niin viime kädessä se tulee asiakkaiden maksettavaksi. Maksu saattaisi myös johtaa alueelliseen eriarvoisuuteen, koska maksun määräytymisperusteista päätettäisiin kuntakohtaisesti. Ja kannattaa muistaa se, että ei kunnalle aiheudu kustannuksia kadun avaamisesta, peittoon saattamisesta tai kuntoon saattamisesta, ei myöskään siitä, että katu niiltä osin on käyttämättä, ei siitäkään tule kunnalle kustannuksia, joten siinä mielessä tuo maksu on myös perusteeton.

Kannattaa muistaa sekin, että myös liikennevaliokunta vähintäänkin kyseenalaisti tuon maksun. (Ed. Laukkanen: Vahvasti kyseenalaisti!) — Hyvin vahvasti kyseenalaisti, kyllä. — Ja siinä mielessä sen tänne jääminen on hieman hämmästyttävää, mutta eihän tämä nyt ole ensimmäinen kerta, kun täällä oppositio joutuu puolustamaan hallitusohjelmaa, jossa muun muassa laajakaistan etenemisestä kannetaan vakavaa huolta, ja tämä esitys ei sitä tue.

Markku  Laukkanen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Todellakin liikenne- ja viestintävaliokunta antoi ympäristövaliokunnalle lausunnon tästä lakiesityksestä, erityisesti niiltä osin, jotka koskevat liikenne- ja viestintävaliokunnan toimialaa ja siinä erityisesti paria asiaa eli erityisesti katujen kunnossapidon laatutason määrittelyä, sen uudistamista sekä sitten näistä kaduilla ja yleisillä alueilla tapahtuvista töistä ja niistä perittävistä maksuista ehdotettuja uusia säännöksiä, joihin ed. Ollila omassa puheenvuorossaan äsken kiinnitti huomiota.

Ensin tästä laatutasosta: On tietysti erittäin tärkeää, että tämän laatutason lähtökohtana on liikenteen tarpeiden edellyttämä tyydyttävä kunto. Nythän sitä muutetaan siinä mielessä oikeaan suuntaan, että siinä otetaan selvästi paremmin huomioon eri liikennemuotojen tarpeet ja olosuhteet. Tässä korostettavia seikkoja ovat muun muassa kadun liikenteellinen merkitys, liikenteen määrä, säätila, sen ennakoitavissa olevat muutokset, vuorokauden aika sekä eri liikennemuotojen, kuten moottoriajoneuvoliikenteen ja myös jalankulun ja polkupyöräilyn, tarpeet sekä liikenneturvallisuus ja liikenteen esteettömyys. Nämä ovat valiokunnan kompetenssitoimialan kannalta erittäin merkittäviä sisältömuutoksia, uudistuksia, tässä lainsäädännössä.

Sitten tämä ilmoitusmenettely: Tässä, ed. Ollila, haluan teille todeta sen, että liikenne- ja viestintävaliokunta todellakin näki tämän 30 vuorokauden määräajan erittäin ongelmallisena. Tietoomme saatettiin, että teleyritysten on ilman muuta pystyttävä täyttämään asiakaslähtöiset tilaukset nopeammin kuin kuukauden odottelun jälkeen. Tässä katsannossa kyllä rohkenen sanoa, että minua olisi miellyttänyt paljon enemmän tämä kokoomuksen vastalauseessa oleva kahden viikon määräaika ja henkilökohtaisesti olen pitänyt vielä lyhyempää aikaa tässä katsannossa merkittävämpänä ja tarpeellisempana, parempana vastaamaan näitä telepalveluiden peruspalvelutarpeita, mitä tänä päivänä yhteiskunnassa on hyvin paljon olemassa. Täytyy muistaa, että liikenne- ja viestintävaliokunta on arvioinut tätä asiaa myös telepalveluja koskevan yleispalveluperiaatteen kannalta. Teletoimintapalveluthan vaikuttavat kansalaisten tasavertaisuuteen, yritystoiminnan edellytyksiin sekä esimerkiksi myös etätyömahdollisuuksiin, ja tässä katsannossa vetosimme ympäristövaliokuntaan, että tätä 30 päivän määräaikaa olisi merkittävämminkin voitu alentaa kuin nyt tehtiin. Katsoimme, että peruspalvelujen, kuten telepalvelujen, katkeamista tulee aina pitää niin merkittävänä vahinkona, että se tulee voida korjata välittömästi.

Sitten nämä 14 b §:n mukaiset maksut. Kunnalla on mahdollisuus periä näitä maksuja kaduilla ja yleisillä alueilla tehtävistä töistä. Tässä kuunneltiin hyvin kattavasti myöskin tietoliikenteen ja tietotekniikan asiantuntijoita, ja pääsääntöisesti asiantuntijalausunnoissa näitä maksuja pidettiin lähinnä haittamaksuina ja sillä tavoin koko telemarkkinakehitystä haittaavina maksuina. On hyvä muistaa, että teleyrityksillä on jo nyt viestintämarkkinalain ja maankäyttö- ja rakennuslain mukaan velvollisuus korvata kiinteistön omistajalle ja haltijalle, kuten kunnalle, haitta ja vahinko, jonka on näytetty aiheutuneen telekaapeleita koskevasta rakennus- tai muusta vastaavasta työstä.

Valiokunnan huomiota kiinnitettiin siihen, että lakiin nyt kirjattu teleyrityksiä koskeva velvollisuus kunnostaa alue kaivuutöiden jälkeen on riittävä eikä uudenlaisia maksuja olisi tullut säätää lailla. Edelleen valiokunnan huomiota kiinnitettiin siihen, että uusi ja kunkin kunnan päätettävissä oleva maksu aiheuttaa vuosittain jopa 100 miljoonan euron kustannukset suomalaisille teleyrityksille ja näin ollen aina viime kädessä viestintäpalvelujen käyttäjille. Tämä on selkeä lisämaksu.

On pakko todellakin muistuttaa tästä valtioneuvoston periaatepäätöksestä ja hyvin kunnianhimoisesta kansallisesta tavoitteesta toteuttaa laajakaistastrategia, jonka tavoitteena ja tarkoituksena tietenkin on kehittää Suomesta johtava tietoyhteiskuntamaa, ja sen pohjana ovat totta kai nopeat tietoliikenneyhteydet, koko toimiva infrastruktuuri ja sen myötä mahdollistuva laajakaistapalvelujen tarjonta. On tässä katsannossa hieman hämmentävää, että kun liikenne- ja viestintävaliokunta perehtyy tähän asiaan asiantuntijakuulemisen kautta aika perusteellisesti, niin ympäristövaliokunta päätyy aivan toisenlaiseen johtopäätökseen tämän osalta ja katsoo, että tällä nyt syntyneellä maksulla ei ole laajakaistastrategiaa haittaavaa merkitystä.

On aivan selvä asia, että laajakaistamarkkinat kehittyvät pääosin markkinaehtoisesti. Laajakaistastrategian julkiseen rahoitusosuuteenhan käytetään valtion ja kuntien EU-rahoitusta, ja valiokunta pitää tästä johtuen hyvin ongelmallisena, että töistä suoritettava maksu loisi sellaisen kustannuserän, jossa jätetään huomioimatta telekaapeleiden sijoittamisen taustalla oleva tarkoitus luoda infrastruktuuria tietoyhteiskunnan kehittämiseksi. On ihan selvä asia, että tällä tulee olemaan pitkässä juoksussa vaikutusta myös laajakaistayhteyksien hintaan.

Tässä katsannossa, arvoisa puhemies, vaikka olenkin hallituspuolueen edustaja, olen tähän lopputulokseen nimenomaan näiden maksujen osalta pettynyt ja myöskin siltä osin tähän ilmoitusvelvollisuuteen pettynyt. Sen olisi pitänyt selkeästi olla olennaisesti tuota 21:tä vuorokautta lyhyempi.

Pentti Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän viimeiseen asiaan, jonka liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtaja Laukkanen sanoi, että hän on pettynyt ilmoitusvelvollisuuteen. Siteeraan hänen johtamansa valiokunnan lausuntoa.

Ensimmäinen siteeraus: "Valiokunta" — siis liikenne- ja viestintävaliokunta — "kiinnittää huomiota siihen, että ilmoitusmenettelyyn sisältyvä 30 päivän määräaika vaikuttaa pitkältä." Toinen kohta, jossa tätä aikaa määritellään: "- - valiokunta pitää välttämättömänä, että ympäristövaliokunta asiaa käsitellessään harkitsee 30 päivän määräaikaa huomioon ottaen telepalvelujen merkitys peruspalveluna ja niitä koskeva yleispalveluperiaate."

Nämä on siis harkittu, sitä on lyhennetty 21 vuorokauteen, ja niin kuin ed. Laukkanen tietää, tämä on hallituksen esitys ja valiokunnassa ei löytynyt yksimielisyyttä myöskään hallituspuolueiden välillä valinnasta 21 kontra 14 vuorokautta. Mutta valiokunta ehdottomasti otti valiokuntanne kannan huomioon tässä asiassa.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan lyhyesti vastauspuheenvuorona totean vaan sen, että niin kuin totesin, laajakaistastrategia etenee vain markkinaehtoisesti. Meidän telepalvelumme etenevät markkinaehtoisesti, niillä on hyvin merkittävä yleispalveluvelvoite. On aivan selvää, että koko suomalaisen tietoyhteiskuntastrategian idea on siinä, että me pystymme myös hinnoittelupuolella vastaamaan kansainväliseen kilpailuun. Siksi kaikki ylimääräiset maksut, joita taas tässä oltiin luomassa, ovat turhia tämän kehityksen kannalta ja niitä haittaavia. Nyt on erittäin suuri vastuu myös kunnilla ja kaupungeilla, että kun maksujen määräytymistä arvioidaan, pidetään tämä lähtökohta ja periaate mielessä.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ihan muutama sana tästä hallituksen esityksestä ja ympäristövaliokunnan mietinnöstä. Kun luin mietintöä, mieleeni palautui hallituksen esitys 50 vuodelta 92, jolloin olin käsittelemässä hallituksen esitystä eduskunnalle kiinteistöverolaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi. Muistan elävästi, millä tavoin kyseistä lakia perusteltiin. Siellähän todetaan nimenomaan, että vuotuinen kiinteistöverotus muodostuu rahamääräisten kiinteistötulojen verotuksen lisäksi nykyisin muun muassa kiinteistöjen harkintaverotuksesta, ansiotuloverotuksesta, katumaksusta ja manttaalimaksusta.

Silloin hyvin voimakkaasti perusteltiin kiinteistöveron järkevyyttä sillä, että nämä neljä elementtiä poistuvat kokonaan. Silloin vannottiin ja vakuutettiin, että nyt kadut pidetään puhtaina sillä tavoin, että kiinteistönomistajan ei tarvitse enää huolehtia niistä. Näin meille vakuutettiin, ja niin eduskunta hyväksyi lain — nyt en muista, arvoisa puhemies, sitä, oliko äänestyspäätös vai ei, mutta joka tapauksessa laki on hyväksytty. Ja sellainen käsitys ja muistikuva minulla siitä on, että nyt ei tarvitse kiinteistönomistajien huolehtia, oli mummu tai vaari tai vähän nuorempi, lapsiperheellinen, taikka jos on jossakin muualla isäntä töissä, emännän ei tarvitse huolehtia lumitöistä, kaupunki huolehtii. Kas kummaa, nyt tulee uusi maksu, joka on verrattavissa hyvin pitkälle siihen katumaksuun, joka silloin poistettiin, painostettiin, että se sisältyy kiinteistöverotukseen. Arvoisa puhemies, tämä tästä maksusta. Minä en vaan voi henkilökohtaisesti ymmärtää sitä, silloin kun lakia säädettiin ja maksu poistettiin, se perusteltiin nimenomaan näinpäin.

Arvoisa puhemies! Jäin miettimään valiokunnan yleisiä perusteita terminologialle. Lumen ja hiekoitushiekan poistaminen on kunnossapitoa, kun taas lehtien ja roskien poistaminen on puhtaanapitoa. Myönnän, että on tietysti jopa aika pitkälle hiustenhalkomista se, mikä on kunnossapitoa ja mikä on puhtaanapitoa, jos se näin tarkkarajaiseksi menee. Paljonko pitää olla lunta silloin, kun se on kunnossapitoa, ja sitten jos on jonkun verran lunta siellä täällä, niin onko se silloin puhtaanapitoa? Tältä osin tämä on kyllä minun mielestäni aika vaikeasti ymmärrettävä asia.

Arvoisa puhemies! Vielä puutun nimenomaan tähän, mihin ed. Laukkanen viittasi, mitä liikennevaliokunta totesi näistä maksuista, nimenomaan siltä osin, mikä koskee rakentamista. Tuntuu aika käsittämättömältä se, että valiokunta on aika tavalla lähtenyt muuttamaan sitä käsitystä, minkä liikenne- ja viestintävaliokunta yksimielisessä lausunnossaan toi esiin. Kuntaliitto on yksin puolustanut tätä maksua, mutta millä tavoin, jos voi näin sanoa, toteutuvat ne periaatteet, mitä eduskunta on laajakaistaverkon osalta aikaisemmin esittänyt? Itse olen nopeasti yrittänyt opiskella tätä ympäristövaliokunnan mietintöä. Kun voimassa oleva lainsäädäntö määrittelee jo teleyrityksille viestintämarkkinalain ja maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset velvollisuudet näistä maksuista kiinteistön omistajalle ja haltijalle eli myöskin kunnalle, niin jotenkin tuntuu oudolta, että nyt on niin kuin maksu maksun päälle. Tämä on minun mielestäni aika outo käsitys. Kun se on kunnan harkinnassa, niin ei kai se silloin ainakaan kovin yhteneväinen voi olla, mikäli olen asian oikein ymmärtänyt.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä on jo varsin perusteellisesti käsitelty tätä liikenne- ja viestintävaliokunnan antamaa lausuntoa. Kiinnitän ryhmäni puolesta huomiota vaan tähän mietintöön ja siihen liitettyihin vastalauseisiin ja totean koskien tätä 14 a §:n ilmoitusasiaa ja siihen liittyvää kunnan velvollisuutta ryhtyä viipymättä toimenpiteisiin, että olemme sillä kannalla, että tämä 14 vuorokautta on se, jota kannatamme, elikkä tässä suhteessa olemme kokoomuksen ja kristillisdemokraattien vastalauseen mukaisen pykälämuotoilun kannalla. Sen sijaan emme yhdy 14 b §:n muutokseen.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun nyt sattumalta on kolmen vuosikymmenen kokemus tältä sektorilta, niin olisi tietysti paljon sanottavaa, mutta yritän tiivistää tämän mahdollisimman lyhyeen kaiken kaikkiaan.

Minä ihmettelen ensinnäkin sitä, missä ovat hallituspuolueitten ympäristövaliokunnan jäsenet puolustamassa tätä mietintöä ja lakia.

Ed. Laukkanen käytti erinomaisen puheenvuoron, johon kyllä suurelta osalta on helppo yhtyä. Ne kriittiset äänenpainot, joita hän täällä meille esitti, olivat ihan viisasta sanomaa.

Kun puhutaan katujen ja yleisten alueitten kunnossa- ja puhtaanapidosta, niin pitää muistaa, että siihen asiaan aletaan vaikuttaa heti asemakaavoitusvaiheessa. Ensimmäiset virheet tai viisaat ratkaisut tehdään jo kaavoitusvaiheessa, siinä miten maankäytön suunnittelu tehdään ja minne pannaan raskas liikenne ja minne kevyt liikenne, kuka niistä vastaa, mikä organisaatio niistä vastaa. Seuraava vaihe on sitten katusuunnittelu. Jos se onnistuu, niin hyvin suurella todennäköisyydellä onnistuu myöskin kunnossa- ja puhtaanapito, jos se on yhteiskunnan ja yksityisen ihmisen tai yrityksen välillä jaettu oikealla tavalla.

Tämä on sellainen sektori, josta tulee jokaiselle kansalaiselle, varsinkin kaupungeissa asuville, jokapäiväinen asia, miltä aamulla näyttää, onko kaupunki, kunta, hoitanut kadut hyvin vai ei. Monta kertaa siitä tulee kuva siitä kaupungista, ja esimerkiksi Helsingissä on oltava valtavat organisaatiot. Pitää muistaa, että kun tällaisia lakeja tehdään ja rakennelmia luodaan, niiden pitäisi olla mahdollisimman yksinkertaiset, että olisi mahdollisimman paljon päätäntävaltaa alueen vastaavalla mestarilla tai työpäälliköllä, joka sitä ruljanssia pyörittää, ja hänellä sitten hyvät suhteet ihmisiin, että homma pelaa positiivisessa hengessä kaiken aikaa. Jos nämä, organisaatio ja ihmissuhteet, eivät toimi, siitä tulee kyllä jokapäiväinen riesa. Jos aamulla kolmelta menee aura asuntoalueille, että ihmiset pääsisivät liikkumaan, niin monta kertaa siinä ihmiset heräävät, ja jos se aura-auto ei mene, niin sitten kun lähdetään seitsemältä töihin, tulee purnaus, että kun ei pääse. Tämä on erittäin vaikea sektori kaiken kaikkiaan.

Ja maksuista jos puhutaan, niin nythän on kiinteistövero, mutta sehän on omaisuusvero, ei sillä käytännössä tarvitse olla mitään tekemistä katujen kunnossa- ja puhtaanapidon osalta. Voi olla niin, että jollakin vanhemmalla ihmisellä on arvokas kiinteistö arvokkaalla paikalla ja hän ehkä käy maito- ja ruokakaupassa päivisin ja maksaa eniten kiinteistöveroa, ja jos sanotaan, että hän sitten oikeudenmukaisesti maksaa katujen kunnossa- ja puhtaanapidosta, niin eihän se niin voi olla. Eli kun perusteina täällä jo aikaisemmin kuultiin, mitä on ollut katukorvaus, mikä on katumaksu, mitä on kiinteistövero, niin ne eivät vastaa käytännössä toisiaan.

Tämä on siis ollut erittäin vaikea sektori kunnissa, ja tämä laki ja lainmuutos onkin ongelmienpoistamislaki käytännössä. Kun tämän ensimmäisen kerran luki läpi ja asiantuntijakuulemisvaiheessa valiokunnassa kuulin, mitä asiantuntijat sanoivat, niin tuli kuva, että tähän oli ihan oikein ja viisaasti yritetty kerätä kaikki mahdolliset ristiriidat, mitä nykyisessä järjestelmässä on yhteiskunnan ja yksityisten välillä, ja yritetty poistaa ne ristiriidat. Mutta sanoisin, että jossakin vaiheessa pitää tehdä ihan kokonaisuudistus tältä sektorilta, katujen ja yleisten alueitten kunnossa- ja puhtaanapidosta, siis ihan uusi laki, alkaa puhtaalta pöydältä, tehdä siitä mahdollisimman yksinkertainen, jossa olisi tietyt asiat, keskeiset asiat, miten ne kadut suunnitellaan, miten ne rakennetaan, mikä on yhteiskunnan osuus ja yksityisen osuus rakentamisessa, miten ne kunnossa pidetään, mikä on yksityisen ja yhteiskunnan osuus kunnossapidossa. Ja niin kuin täällä on kriittisesti puhuttu näistä erilaisista maksuista, niin se on ihan totta, että on aivan turhaa periä liian monesta tuutista rahaa ja pyörittää sellaisia koneistoja, jotka sitten syövät sen rahan käytännössä, vaan tehdään yksinkertainen järjestelmä sekä kunnossapidon osalta että maksujen osalta ja niin, että se kohdistuu oikealla tavalla niihin yksityisiin, jotka katujen varsilla asuvat. Heidän liikenteensähän siinä pitäisi olla se perusta.

Kokoomus on jättänyt tästä vastalauseen ja nimenomaan 14 a §:stä, josta täällä on puhuttu, ja kuulimme juuri, että vihreitten eduskuntaryhmä on tämän 14 vuorokauden kannalla, että "Kunnan on käsiteltävä ilmoitus viipymättä, kuitenkin viimeistään 14 vuorokauden aikana", mutta sekinhän on aivan liian pitkä käytännön elävässä elämässä. Tämän järjestelmänhän pitäisi toimia sillä tavalla, että kaupungissa on hyvä organisaatio, sellainen organisaatio, että asianomaiset yrittäjät, jotka menevät töihin sinne kadulle, tietävät heti, kehenkä he ottavat yhteyttä, se on yksi puhelinsoitto, ja asian pitäisi olla sillä selvä. Ei siinä tarvita 14:ää vuorokautta, sen pitäisi tulla selväksi samana päivänä, kun yhteyttä asianomaisiin viranhaltijoihin otetaan. Mutta hyvä näin, jos se kuitenkin jonkin verran lyhenee. Tämä kompromissi 21 vuorokautta nyt oli sitten sellainen, voi sanoa, poliittinen kompromissi, että yleensä jonkinnäköinen sopu saataisiin aikaan.

Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa, sen halusin tulla sanomaan, yksityisten ihmisten ja kuntien ja kaupunkien kannalta. Mutta vielä parempaa pitäisi saada aikaan eli koko laki nostaa pöydälle ja tehdä se uudestaan paljon yksinkertaisemmaksi sekä yhteiskunnan että yksityisen kannalta.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Markku Koski.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vielma päätti hyvin, parempi laki pitäisi saada aikaan. Totesin omassa esittelypuheenvuorossani valiokunnan puheenjohtajana juuri sen, että tämä on osauudistus, ei kokonaisuudistus. Niin kuin mietinnön alkupuoleltakin voi huomata, valiokuntakin katsoi, että olisi pitänyt päästä parempaan kokonaisuuteen, ja vähän asiantuntijatkin olivat sitä mieltä, myös tästä, mitä täällä ed. Vistbacka tästä puhtaana- ja kunnossapidon rajanvedosta kommentoi — siinä tulee esiin tämä keskeneräisyys. Eli työn pitäisi jatkua.

Arvoisa valiokunnan puheenjohtaja Laukkanen, emme varmasti ole aliarvioineet liikenne- ja viestintävaliokunnan kannanottoa. Sitä on tässä tekstissä, meidän kohtuullisen pitkässä mietinnössämme, kyllä analysoitu. Itse en nyt sitä täältä analysoinut, kun muutenkin puhuin jo 15 minuuttia. Joka tapauksessa toteamme, että valiokuntamme mielestä "kohtuullinen maksu alueen tilapäisestä käyttämisestä ei ole kansallisen laajakaistastrategian eikä tietoyhteiskuntakehityksen vastainen". Tässä vetosimme myös perustuslakivaliokunnan lausuntoon. Näin ollen tämä huoli ei myöskään asiantuntijakuulemisen kohdalla ollut vakava, koska ei voi ajatella, että kunnat toimisivat omaa etuansa vastaan. Myös mietinnössä todetaan, että tämä koskisi lähinnä suuria kuntia. Tuo Töölönkatu oli hyvä esimerkki Helsingistä, ja siinä kai lähinnä uskoakseni myöskin Helsingin oma energiayhtiö oli liikkeellä, ei niinkään tietoliikenteeseen liittyvä toimija. Näin ollen tämä asia on kyllä huomioitu, ja arvostamme aina erityisvaliokunnan lausuntoja, myös tässä tapauksessa. Tämä asia on kyllä pohdittu. Myöskään liikenne- ja viestintäministeriö ei duubioinut tätä asiaa tällä tavalla. Tämä, että ainoastaan Kuntaliitto olisi ollut tuota mieltä: meidän käsityksemme pohjautui, kuten totesin, perustuslakivaliokunnan käsitykseen, joka oli myös yksimielinen, sekä myös liikenne- ja viestintäministeriön ja Kuntaliiton käsityksiin.

Ed. Vistbacka kiinnitti huomiota ja muisti vuoden 1992 katumaksulakia ja kiinnitti huomiota kunnan velvollisuuteen kadun kunnossapitoon. Sehän on voimassa olevaa lakia tällä hetkellä. 4 § "Kadun kunnossapito kuuluu kunnalle." Nyt käsittelyssä oleva lainmuutos: "Kadun kunnossapito kuuluu kunnalle". Aivan sama lause. Ja "Tontinomistajan velvollisuutena on kuitenkin pitää tontin kohdalla oleva jalkakäytävä käyttökelpoisena poistamalla jalankulkua haittaava lumi" jne. Tämä on nykylakia, ja ehdotus on niin, että aivan samalla tavalla, mutta lisäys "jollei 8 §:stä muuta johdu". Tämä 8 § pykälä on nimenomaan sitten se kohta, että kunta voi ottaa itselleen tämän tehtävän, ja 8 §:n 2 momentti on uusi.

Arvoisa puhemies! Tässä on todellakin kysymys siitä, että tällä hetkellä kunta huolehtii kadun kunnossapidosta ja tontinomistaja taas jalkakäytävästä ja tilanne ei muutu uudessakaan laissa. Näin ollen tuo prosessi, jota sanoin aikaisemmassa puheenvuorossani liikkeellä olevaksi, tarkoittaa sitä, että käsitykseni mukaan myös jalkakäytävien kunnossapito tulee siirtymään kokonaisvaltaisesti, laajasti, kunnissa kuntien tehtäväksi. Kunnat ottavat sen taikka meidän lainsäädäntömme kehittyy vielä, niin että ne myös velvoitetaan siihen, eli "kadun ja jalkakäytävän kunnossapito kuuluu kunnalle" tullee joskus olemaan lainkirjain, näin aprikoin. Mutta, puhemies, tällä hetkellä tämä tilanne on näin.

Mitä täällä puhuttiin valtion osuudesta, niin se on merkittävä näkökulma, mitä ed. Valpas toi esiin. Ja myöskin toinen merkittävä näkökulma on se, että kunnan ei tarvitsisi aina ottaa maksua, minkä täällä ed. Asko-Seljavaara totesi, vaan se voi harkita myös sitä asiaa kaiken kaikkiaan.

Eli tässä mielessä tässä on tietysti hiukan särmikäs tilanne, koska on uusia avauksia hallituksen puolelta ja niihin valiokunta on pyrkinyt vastaamaan, on parantanut jossakin määrin hallituksen esitystä, kaikin puolin ei ole pystynyt parantamaan sitä niin paljon kuin ehkä jotkut valiokunnan jäsenistä ja muistä olisivat halunneet, mutta niinhän usein tietysti tapahtuu. Emme ole myöskään käsittääkseni huonontaneet hallituksen esitystä mihinkään suuntaan. Näin ollen mielestäni on hienoa, että ympäristövaliokunnan lisäksi täällä on liikenne- ja viestintävaliokunnan jäseniä paikalla, meidän valiokuntamme jäseniä voisi olla kyllä vähän enemmän tällä hetkellä.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vielä tästä teleyritysten maksusta. Kysehän on nyt todellakin siitä, että jos tästä valiokunnan mietinnöstä haluaa hakea sellaisia myönteisiä elementtejä, missä katson, että erikoisvaliokunnan näkemykset on parhaiten otettu huomioon, niin sellainen on se painotus, että maksujen tulee olla kohtuullisia. Silloin jos maksut ovat kohtuullisia ja ne voitaisiin vielä valiokunnan tulkinnassa tavallaan rajata tapauksiin, joissa se kohtuullinen kaivuuaika ylittyy, niin silloin varmasti ne seuraamukset tästä maksusta jäävät paljon vähäisemmäksi kuin tilanteessa, jossa kunta tulisi määräämään sellaisen maksutason, että ne nousevat vaikkapa muutamaan prosenttiin hankkeen kokonaiskustannuksista. On aivan selvä asia, että silloin voidaan puhua kohtuuttomista maksuista ja voidaan puhua lainvastaisista maksuista ja voidaan puhua maksuista, jotka varmasti vaikuttavat kielteisesti sitten myöskin tähän laajakaistakehitykseen. Minusta tässä olisi ollut selvästi ihan erillisen ponnen, lausuman, aineksia, tässä toteamuksessa, että hallitus seuraisi (Puhemies koputtaa) perittävien maksujen kehitystä.

Heikki A. Ollila /kok:

Herra puhemies! Ettei jää väärää käsitystä, niin perustuslakivaliokunta ei todellakaan ottanut kantaa siihen, onko tämä hallituksen laajakaistastrategian mukaista. Sen teki liikennevaliokunta, ja siihen tämä vastalause näiltä osin, tältä puolelta jätetty vastalause nimenomaan, suurelta osin perustuu.

On harmi, että hallituspuolueiden valiokunnan edustajia ei täällä ole paikalla, kun ed. Laukkanen täällä selvitti liikennevaliokunnan lausuntoa, joka oli todellakin yksimielinen. Herää kysymys, mikä ihmeen tietokatkos tässä asiassa hallituspuolueiden ja hallituspuolueiden valiokuntaryhmien välillä on ollut, että näin on päässyt käymään. Ja ehkä tämän asian tekee vielä aika erikoiseksi se, kun ajatellaan, että jos tämän lain 14 §:t, a:t ja b:t, olisi annettu ihan erillislakina, että niitä ei olisi kytketty tähän, niin se olisi varmaan lähetetty liikennevaliokuntaan eikä ympäristövaliokuntaan, jolloin lopputulos olisi varmasti ollut toinen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Täällä on keskusteltu siitä historiasta, katu- ja manttaalimaksun poistamisesta, tai sen neljän ryppään poistamisesta, ja minä kiinnitän vain arvoisien edustajien huomiota siihen, että jos meillä on, sanotaan, katumaksu, niin siinä katkaisijassa on vain on- ja off-asento. Progressio elikkä kehitys, jos sitä tarvitaan, on joko "on" taikka "off", ja siitä syntyy sitten heiluriliike, siitä, että se menee aina virran mukana tuohon asentoon ja sitten se siirretään tuohon asentoon. Tätähän tämä eduskuntahomma on. Täällä kun kupeksii tarpeeksi monta kymmentä vuotta, niin kyllä sen huomaa, että tuttua juttua se kaikki on. Ja se, mikä on fanaattisesti tänään totta, huomenna on vihonviimeistä hemmettiä. Elikkä tämmöistä tämä politiikka on, ei tämä sen ihmeellisempää ole. Sama koskee puhtaanapitoa versus kunnossapitoa. Olennaista on, että kansa ymmärtää ja virkamiehet erikoisesti ymmärtävät, mitä niillä termeillä kulloinkin tarkoitetaan. Ei niitä pidä ottaa liian vakavasti; pääasia, että tunnistaa ne oikein, ja sillä sipuli.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Vieläkään en oikein ymmärrä, vaikka kuinka yritän lukea perustuslakivaliokunnan lausuntoa kustannuskattavuudesta, sen vaatimuksesta sillä tavoin kuin perustuslaki määrittelee, kun ottaa huomioon voimassa olevan lain viestintämarkkinalain ja maankäyttö- ja rakennuslain osalta, kun siellä puhutaan velvollisuudesta korvata kiinteistönomistajalle, -haltijalle, nimenomaan siitä, mitä haittaa siitä vastaavasta työstä on aiheutunut. Tältä osin, arvoisa puhemies, myönnän, että olen vajavainen, mutta minä en voi ymmärtää, minkä takia pitää vielä uusi maksu säätää, kun siellä on jo voimassa oleva laki, jolla niitä maksuja voidaan vaatia. Tämä tuntuu aika oudolta, että nyt kun sinne kaivetaan joku oja, niin lisäksi sillä perusteella, nyt tämän uuden lain mukaan, siitä tulee tällainen vuokrausmaksu.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunnan mietintö kyllä painottaa nimenomaan seurantaa. Se tulee monella tavalla esille, ja kyllä tietysti muutakin on syytä hallituksen lukea kuin vaan ponsia mietinnöstä.

Mutta vielä tähän perustuslakivaliokunnan kannanottoon: Se otti kantaa yleensäkin näihin maksuihin, ja se on todennut tämän mahdollisuuden siellä. Totean tämän vaan ikään kuin valiokunnan puheenjohtajana.

Sitten tämä asia, mihinkä perustuslakivaliokunta erityisesti viittasi, tämä selvittäminen, mistä on kyse, siis tämä yksityiskohtaisesti asian auki avaamisen vaatimus, joka on perustuslakivaliokunnan lausunnossa. 14 §:ssä ympäristövaliokunta onkin tämän asian näin tehnyt. Se on avannut nämä neljä kohtaa, kuten perustuslakivaliokunta lausunnossaan edellytti, että asiaa pitäisi avata, mistä on kysymys tässä asiassa.

Mutta, lopuksi, puhemies, kun tämä asia on ollut erityisen tarkassa keskustelussa ympäristövaliokunnassa ja siitä on todellakin käyty myös hallituspuolueiden kansanedustajien välillä neuvotteluja ja käsitelty tätä asiaa, oltu yhteydessä ministeriöön, niin tässä mielessä — viittaan ed. Laukkasen varsin syvältä rintakehästä lähteviin puheenvuoroihin ja siihen, mitä ed. Ollila hänelle kommentoi — kyllähän tietysti, kun tiedämme niin kutsutut asioiden käsittelysäännökset täällä valiokunnissa ja muuten, jotka olivat samat viime vaalikaudella kuin nyt, olisin valiokunnan ...

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Pyydän puhujaa siirtymään puhujakorokkeelle.

Puhuja:

(korokkeelta)

Puhemies! Valiokunnan puheenjohtajana olisin kyllä tietysti tässä vaiheessa mielelläni kuullut myös muiden valiokunnan jäsenten kommentteja. Meillä on merkittävä keskustan ryhmä, meillä on sosialidemokraattinen ryhmä valiokunnassa, ja he ovat nyt estyneet olemasta paikalla. He olisivat voineet varmasti tältä osin vastata ed. Laukkaselle. Mutta mielestäni mietinnössä, kun on niin monitahoinen hallituksen esitys, on pyritty ottamaan huomioon asioita, ja valiokunta, niin kuin täällä todettiin, pääosasta oli täysin yksimielinen. Siellä olivat nämä maksut ja tämä aikakysymys sitten erimielisyyden aiheita. Muun muassa se terveellisyysnäkökulma nostettiin valiokunnan toimesta keskusteluun ja hallituksen esitystä siinä suhteessa parannettiin, mikä koskee siis katupölyä.

Lopuksi ed. Pulliaiselle kiitos ilmoituksesta, joka koskee tätä aikamäärää, 14:ää päivää. Tuossa ratkaisevassa käsittelyssä ei ed. Hautala eikä muuten lähes joka kokouksessa oleva varajäsen Tynkkynen päässyt olemaan paikalla, ja se johtuu varmaan siitä, että tätä esitystä ei aikaisemmin ollut.

Mutta vielä siihen aikamäärään valiokunnan puheenjohtajan näkökulmasta: Se ei ole mikään aika, jota pitää odottaa, että se on kulunut, vaan tekstissähän todetaan, että se pitää tehdä periaatteessa heti, viimeistään siihen mennessä.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Piti oikein valiokunnan jäsenluettelosta tarkistaa, ja hämmästyksekseni huomaan, että asia todellakin on niin näinkin merkittävän ja kauaskantoisen, aika laajaulotteisenkin, lain käsittelyssä: paikalla ei ole yhtään hallituspuolueiden varsinaista valiokunnan jäsentä.

Yleiskeskustelu päättyy.