Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota valiokunnan mietinnön kahteen ensimmäiseen lausumaehdotukseen. Täällä nimittäin sanotaan ensimmäisessä näin: "Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää mahdollisuudet ottaa omaehtoinen koulutus työllisyysohjelman lisään oikeuttavien toimenpiteiden joukkoon ja poistaa koulutuspäivärahan saamiseen liittyvä 86 päivän työttömyysedellytys, jotta työtön voisi hakeutua koulutukseen heti työttömyyden alettua."

Toinen: "Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee uudistuksen, jolla työnhakuun liittyvät suunnitelmat yhdistetään ja etuusjärjestelmää yksinkertaistetaan."

Arvoisa puhemies! Ainakin tämä ensimmäinen, kun se on valiokunnan mietinnön lausumaehdotus, tarkoittaa, että hallituspuolueitten kansanedustajat ovat yhtyneet tähän näkemykseen, kumpikin ja kaikki kolme, mutta erikoisesti tämä ensimmäinen. Minkä ihmeen takia näin yksilöity esitys pitää siirtää hallituksen esityksen varaan, kun se olisi voitu hoitaa tässä mietinnössä noin suitsait kuntoon? Tämä on käsittämätöntä.

Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Kyllä tuo ed. Pulliaisen kysymys oli hyvinkin perusteltu, ja itse en ole sille löytänyt oikeastaan muuta vastausta kuin sen, että kolmikantaneuvotteluissa on jotain sovittu tai ei ole sovittu tai sitten näitä lausumien sisältöjä ei ole tarkoitettukaan toteutettavaksi, ja silloinhan kuitenkin kaikissa tapauksissa vastauksen näihin ed. Pulliaisen kysymyksiin antavat hallituspuolueitten kansanedustajat ja valiokunnan jäsenet.

Tämä hallituksen esitys työntekijöitten muutosturvaksi on varmaan yksi tärkeimmistä lakiesityksistä, joita työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa käydään näiden neljän vuoden aikana läpi, enkä oikein ymmärrä sitten, miten näin tärkeä laki vietiin niin matalalla profiililla loppuvaiheessaan läpi. Perjantaina työelämä- ja tasa-arvovaliokunta sai valmiiksi oman mietintönsä, mutta yllättäen siitä ei järjestetty sitten tiedotustilaisuutta. Se tiedotustilaisuus olisi ollut hyvin tärkeä senkin takia, että myöskin ne, jotka jättivät vastalauseen — ihan perustellut vastalauseet — olisivat voineet esitellä tiedotusvälineille omia kantojaan paremmin.

Tänä päivänä tämä ensimmäisen käsittelyn keskustelu on aika lailla myöhään, yöaikaan. Kovin paljon ei ole porukkaa tähän osallistumassa, ja kun tietää sen, että on päivä keskusteltu välikysymyksestä, niin intoa ei kovin kauheasti ole ja tietää, mikä huomisen uutispäivän ykkösaihe sitten on. Huomennakin tämä sama linja jatkuu sitten, eli välikysymysäänestyksen jälkeen äänestetään sitten näistä vastalauseitten pykälistä, elikkä ei ole kovin paljon luvassa huomennakaan sitten ylenmääräistä julkisuutta. Tätä linjaa kyllä ihmettelen. Sitten en tiedä, meneekö jatkossa valiokunnassa niin, että näinkin tärkeät lait joko nostetaan hyvinkin näyttävästi esille tai sitten niistä ei puhuta yhtikäs mitään, ainakaan valiokunnan yhteisessä tiedotustilaisuudessa.

Mutta, arvoisa puhemies, on sanottava, että tässä hallituksen esityksessä ihan niin kuin valiokunnan mietinnössäkin on hyvin paljon oikeita asioita, ja paras puoli tässä varmaan on se, että yritetään vaikuttaa työttömän tai työttömyysuhan alaisen henkilön tilanteeseen etukäteen, ennakoivasti ja yhteistoimin asianomaisen itsensä, työnantajan ja viranomaisen yhteistyöllä ja yhteisin ponnistuksin. Tätä muutosturvaesitystähän on valmisteltu kilvan kiihtyvän rakennemuutoksen kanssa. Me elämme työmarkkinoilla jatkuvaa murrosvaihetta, ja kyse on paitsi yksilöä koskettavista ratkaisuista myöskin kansallisista strategioista ja siitä, miten kansallisella ja itse asiassa Eurooppa-tasolla pystytään tähän maailmanlaajuiseen murrokseen vastaamaan, josta kuitenkin aina laskun maksavat yksittäiset ihmiset.

Mutta on tässä esityksessä tämmöinen filosofinen ongelmakin, mitä olen kysynyt SAK:sta ja olen kysynyt vähän muualtakin, eli se, muuttuuko ihmisen ajattelutapa niin paljon, että häntä pitää työttömyyden alkuvaiheessa ja itse asiassa jo ennen työttömyyden alkamista, ennen kuin edellinen työsuhde päättyy, kannustaa huomattavalla taloudellisella panostuksella ja sitten kun tätä työttömyyttä jatkuu tarpeeksi pitkään — itse asiassa laskeskelin tuossa, että se on joku kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta — siinä päässä sitten mahdollisesti tätä samaa työtöntä kannustetaan ja aktivoidaan sillä, että häneltä uhataan evätä sitten se viimeinenkin turva elikkä työmarkkinatuki. Semmoinen esityshän on hallitukselta tulossa, niin kuin olen ymmärtänyt. Se on aikamoinen ihmiskuva, että ajatellaan, että vajaassa kolmessa vuodessa ihminen muuttuu näin täydellisesti, että häntä pitää saman ongelman edessä kannustaa ja aktivoida ihan päinvastaisilla toimilla työttömyyden alkupäässä kuin sitten siellä työttömyyden pitkittyessä. Tätä minä olen kysynyt aika monelta ay-ihmiseltä, olen kysynyt muiden puolueitten edustajilta ja valiokunnan jäseniltä, samoin kuin valiokunnan asiantuntijakuulemisessa peräsin tätä, mutta enpä saanut vastauksia. Voi olla, että jatkan kyselyä, varsinkin siinä vaiheessa, kun tämä työmarkkinatuen määräaikaistamisesitys tulee tänne eduskuntaan ja katsotaan, mitä hyvää siitä luvataan seuraamaan.

Muutama kohta siitä, miksi vastalause, nimenomaan tämä vasemmistoliiton vastalause 1, on jätetty. Täällä nyt jäi semmoinen epäkohta hallituksen esitykseen ja valiokunnan mietintöön, että kun työsuhde päättyy konkurssitapaukseen, silloin tämä työntekijä, työttömäksi jäävä, on eriarvoisessa asemassa ja muutosturvaan sisältyvä mahdollisuus palkallisella ajalla, enimmillään 20 päivää, hakea uutta työpaikkaa ei koske niitä työntekijöitä, jotka jäävät tästä syystä työttömiksi.

Muutosturvaan olennaisena osana kuuluvat myöskin aktiivitoimet, ja ajalta maksetaan työllistymisohjelmalisä, joka on hyvin huomattava, niin kuin pitää ollakin ja on ihan oikean suuntainen liikku, mutta sitä ei makseta kuitenkaan omaehtoisesta päätoimisesta ja ammatillisia valmiuksia edistävästä koulutuksesta, jonka aikana työtön saa koulutuspäivärahaa. Jos halutaan kannustaa kerran tämmöisiin aktiivitoimenpiteisiin, en ymmärrä, minkä takia on tehty näin jyrkkä jako työvoimapoliittisen koulutuksen ja omaehtoisen koulutuksen välillä. Kyllä yhtä lailla aktiivisuus tulee palkita myös omaehtoisessa koulutuksessa.

Sitten tässä työllistymisohjelmassa samoin kuin muissakin työhallinnon virallisissa suunnitelmissa, joiden sanotaan olevan sopimus työttömän elikkä asiakkaan ja viranomaisen välillä, on se paha puoli, että ne eivät sido millään lailla viranomaista vaan se velvoittavuus on aina ainoastaan yhteen suuntaan elikkä työtön on se heikompi osapuoli, joka joutuu sitoutumaan, ja jos se sitoumus ei pidä sitten, niin siitä seuraa vääjäämättä ja väistämättä karenssi. Jos haluttaisiin puhua aidosta vastavuoroisuudesta, niin kyllä silloin pitäisi olla velvoite myöskin siellä viranomaisen puolella esimerkiksi niiden sovittavien toimenpiteiden suhteen, niin että työtön voisi olla varma, että se aktiivitoimi, mikä on sovittu, myöskin toteutuu ajallaan.

Yksi iso ongelma tässä on vielä se, minkälaiset työvoimatoimiston resurssit tätä muutosturvaa toteuttamaan, siitä huolehtimaan, valjastettiin. Oli laskettu, että 76 henkilötyövuotta tämä muutosturvan toteuttaminen tuolla arvioidulla volyymi- ja tapausmäärällä sitoo. Aika yksinkertaista matematiikkaa esitettiin, kerrottiin vaan yksioikoisesti, että tuosta työvoiman lisätarpeesta kaksi kolmasosaa pystytään täyttämään toimintoja tehostamalla. Näyttää olevan niin, että sitten tämä valtiosektorin työvoima on semmoista, josta voidaan lappaa ulos aivan loputtomia määriä. Meillähän oli kehyskeskustelussa vuodelle 2011 esitetty arvio, että valtiolta poistuu 35 000 työntekijää. Näistä työpaikoista pitää ainoastaan puolet täyttää, ja sillekään laskelmalle ei osoitettu minkäänlaisia perusteita. Kun muistaa, että juuri tämän 26 työntekijän verran on ajateltu, että työhallinnolta voidaan siirtää työntekijöitä maaseutuosastoille, maaseutupuolelle, hoitamaan tätä EU-byrokratiaa, niin nettolisäys on ihan ympäripyöreä nolla. Tästä asiasta työhallinnon kenttähenkilöt, jotka olivat valiokunnassa kuultavina, antoivat hyvin selvän viestin, että tätä muutosturvatyötä ei pystytä hoitamaan työvoimatoimistoissa näillä resursseilla.

Vielä yhtenä epäkohtana on olemassa se, että jos työntekijä riitauttaa työsuhteen päättymisperusteen — ja vaikka tekisi sen ihan asiallisesta syystä — niin silloin hänen mahdollisen työllistymisohjelmalisänsä maksaminen siirtyy hamaan tulevaisuuteen ja silloin se ei vastaa tarkoitustaan. Tämä työllistämisohjelma ja työllistämisohjelmalisä on tarkoitettu juuri siinä vaiheessa maksettavaksi ja toteutettavaksi, kun se työsuhde päättyy ja toivon mukaan mahdollisimman nopeasti uusi alkaa. Tässä on olemassa semmoinen vaara, että selvissäkään tapauksissa tämän työllistämisohjelmalisän menettämisen pelossa työntekijä, työttömäksi joutuva henkilö, ei uskalla riitauttaa asioita.

Olen tehnyt valiokunnassa pykälämuutosesitykset ensimmäiseen lakiin liittyen työsopimuksen irtisanomisperusteeseen elikkä näihin konkurssitapauksiin, 7 luvun 12 §:ään, ja sitten vielä neljänteen lakiin työttömyysturvalain muuttamisesta, 6 luvun 3 a §:ään, jossa on tämä kohta omaehtoisesta koulutuksesta, ja edelleen sitten saman lain 10 luvun 3 §:ään Koulutuspäivärahan saamisen erityisedellytykset, elikkä täällä on sitten poistettu se 86 työttömyyspäivän ehto, joka on ollut mukana tämän koulutuspäivärahan saamiseksi.

Elikkä tuossa lyhyesti vastalauseen teksti ja pykäläsisältö.

Tarja  Cronberg  /vihr:

Arvoisa puhemies! Myös minä valitan tätä kiirettä, jolla tämä tärkeä laki on valmisteltu ja joka osittain on johtanut tiettyihin koordinaatio-ongelmiin vastalausepykälien muotoilussa. Mutta pääsääntöisesti muutosturvan tavoitteet ovat hyvät, toisin sanoen työllistäminen mahdollisimman nopeasti silloin, kun työsuhteen päättyminen ei ole johtunut työntekijästä itsestään.

Vihreät haluavat kiinnittää huomiota edunsaajiin, siihen, ketkä ovat tämän muutosturvan piirissä. On määritelty, että edunsaajia ovat vakituiset työntekijät sekä määräaikaisista ne, jotka ovat olleet työsuhteessa samaan työnantajaan 36 kuukautta 42 kuukauden aikana. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että osa pätkätyöläisistä, määräaikaisessa työsuhteessa olevista, ei pääse tämän muutosturvan piiriin.

Suomessahan 20—25 prosenttia koko työvoimasta on määräaikaisissa työsuhteissa, epätyypillisissä työsuhteissa. Näistä tiedetään erittäin vähän: tiedetään erittäin vähän, kuinka pitkiä nämä jaksot ovat, tiedetään erittäin vähän siitä, kuinka usein jaksot ovat samalle työnantajalle. Tässä nyt on olemassa riski, että nimenomaan määräaikaisissa työsuhteissa olevat, vaikkakin työ tehdään samalle työnantajalle ja pitkän ajanjakson kuluessa, joutuvat tämän muutosturvan ulkopuolelle. Erityisesti tämä ongelma koskettaa opettajia. Noin 30 prosenttia opettajista on määräaikaisissa työsuhteissa, ja usein tapahtuu niin, että heidät työllistetään syyskuussa ja he jäävät pois töistä sitten toukokuussa, mikä merkitsee sitä, että tätä 36:ta kuukautta on aika vaikea saada näin lyhyen ajan kuluessa kokoon.

Samoin haluaisin tässä sanoa, että sosiaali- ja terveysvaliokunta on myös kiinnittänyt huomiota siihen, että nimenomaan määräaikaisten työsuhteiden takia pitäisi joko lyhentää tätä työjaksoa, joka on 36 kuukautta, tai pidentää tätä kokonaisaikaa, jonka pituudelta tätä arvioidaan. Ehdotuksemme on, että tätä kokonaisaikaa, tarkastelujaksoa, pidennettäisiin 60 kuukauteen, jolloin suurempi osa näistä määräaikaisista työsuhteista olisi myös tämän muutosturvan piirissä silloin kun työnantaja on sama.

Arvoisa puhemies! Tältä pohjalta ehdotan, että käsittelyn pohjaksi otettaisiin vastalauseen 2 mukaiset lakipykäläehdotukset.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Puhemies! Kyseessä on merkittävä laki ja myös merkittävä mietintö työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalta tämän päivän akuutteihin kysymyksiin.

Viime eduskuntakaudella itse useassa keskustelussa olin tuomassa esiin muutosturvan tapaista vaihtoehtoa ja lähinnä pohdin — niin kuin moni muukin varmasti — sitä tiettyä tehottomuutta, joka irtisanomistilanteisiin on tähän saakka liittynyt sillä tavalla, että työntekijät, joille irtisanominen on realisoitunut, ovat saaneet aikanaan kaikessa rauhassa masentua ja lamaantua ja syrjäytyä kuukausikaupalla eikä ole tarvinnut tapahtua järjestelmän puolesta yhtään mitään. On hyvä, että moni muukin on ajatellut, että pelkästään sillä, että tällaisessa ikävässä tilanteessa, muutoksessa, jos se on välttämätön, myöskin toimenpiteisiin annetaan mahdollisuus ja työntekijälle annetaan mahdollisuus lähteä uuden työn ja uuden elämän hakuun ja etsintään mahdollisimman nopeasti. Sillä saadaan tehokkuutta lisää, ja se on tämän lakiesityksen yksi vankka peruste.

Irtisanomisia pelätään. Valtiovarain työ- ja sosiaalijaosto matkusti tänä keväänä Tanskaan ja perehtyi erityisesti työelämään ja niihin olosuhteisiin, jotka siellä ovat, niin sanottuun Tanskan malliin. Siellä irtisanominen on toki helppoa, mutta keskeinen havainto oli se, että ihmiset eivät pelkää tulla irtisanotuiksi eivätkä pelkää työelämässä tällaista asiaa, koska heillä on riittävän hyvä ansioturva silloin kun he ovat vakituisessa työsuhteessa, käytännössä se on noin 90 prosenttia palkasta, mikäli tulee irtisanotuksi. Totta kai se on määräaikainen, ja siinä tasossa pysyäkseen tulee myöskin sitten lähteä aktiivisesti uutta työtä etsimään, kouluttautua ja olla sitten siinä mukana tosiasiallisesti.

Meillä tämän lain ja tämän etuusparannuksen myötä nousee käsittääkseni keskimäärin noin 70 prosenttiin ansioturvan taso, ja se on myöskin merkittävä parannus. Itse näen, että tämän lain yhtenä tärkeänä pointtina, pääkohtana, on nimenomaan se, että välitöntä taloudellista hätää ja turvattomuutta tällaisen irtisanomisen tapahduttua ei tarvitse työntekijän tuntea. Eihän tämä koko maailmaa eikä kaikkia ongelmia hoida, mutta tämä on askel oikeaan suuntaan.

Miksi valiokunta on päätynyt kolmeen ponteen? Asioita olisi ollut varmasti monia muitakin, joita olisi voinut nostaa esiin. Se, mitä ed. Pulliainen tässä mainiosti käyttämässään puheenvuorossa luki ääneen, kuvasi sitä, kuinka vaikeaselkoinen tämä koko etuus- ja koulutuspuoli näissä työsuhde- ja työvoimapuolen asioissa on. Siitä on jo työntekijöiden työvoimatoimistoissa lähes mahdotonta selvitä, puhumattakaan sitten ihmisestä, joka on työnhakijana tai on joutunut irtisanotuksi. Se vähäinen vaatimus, että lähdettäisiin lainsäädännön yksinkertaistamiseen, on tänne mietintöön jälleen kauniisti kirjoitettu, ja toivotaan toisen ponnen mukaisesti, että nämä kaiken maailman suunnitelmat, joissa käytännössä sisällöt ovat lähestulkoon samat, ne ovat vain eri blanketilla, ja joista jokaisen suunnitelman tekemiseen menee kohtuuton määrä aikaa ilman että varsinaisesti työllistymisen eteen vielä tapahtuu mitään, yhdenmukaistettaisiin, niin että edes yhdellä blanketilla kaikki suunnitelmat saataisiin tehtyä ja ne oleelliset kysymykset kysyttyä.

Siihen, että kolmannessa ponnessa toivotaan ja edellytetään, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta saa vuoden 2007 loppuun mennessä selvityksen, miten tämä muutosturva toimii, voi tietysti todeta, että kun resursseja ei kaikkiin maailman tilanteisiin pystytä hetkessä lisäämään, niin kiirettä tulee pitämään, jos samanlaisia tapahtumia kuin esimerkiksi Leafin tai Perloksen osalta on nyt hiljattain ollut, jatkossakin tulee olemaan.

Haluan kuitenkin tämän resurssikysymyksen yhteydessä ottaa esille vuoden 2004 työllisyyskertomuksen ja sieltä luvut työvoimahallinnon resursseista. Yhteensä henkilöstömäärä työministeriössä ja työvoimapiireissä ja työvoimatoimistoissa vuonna 96 on ollut 3 738; nyt on 4 181. Jonkin verran vähennystä on ministeriön henkilöstössä, mutta esimerkiksi työvoimatoimistoissa asiakaspalveluhenkilöstön määrä on lisääntynyt karkeasti ottaen 800:lla. Kun kuitenkin sitten on tämä iloinen käyrä siitä, että sieltä korkeista työttömyysluvuista tässä ajassa on tänne 8 prosentin pintaan tultu, niin ei tämä nyt resurssien suhteen mielestäni aivan toivoton tilanne ole.

Sen lisäksi kiinnitän huomiota siihen, mitä valiokunnassa asiantuntijakuulemisessa tuli esille, kun eri työvoimatoimistoja kuultiin. Toiset työvoimatoimiston edustajat pitivät itsestäänselvänä asiana, että samoilla henkilöresursseilla ja samoilla määrärahoilla tehdään tämä, mitä tämä laki edellyttää, kun kerran on tehty tähänkin saakka, ja sitten toiset toimistot sanoivat, että tämä vaatii aivan valtavasti lisää ihmisiä, kun tätä ei ole tehty tähänkään mennessä. Eli meillä on valtavia alueellisia eroja siinä, kuinka aktiivisia työvoimatoimistot tänäkin päivänä ovat. Toimistot olisivat voineet jo tähänkin mennessä toimia nykyisillä resursseilla, niin kuin tiedän, että esimerkiksi omassa kotikaupungissani on jo tehty vuosikausia, vaikka ei käskyä ole eduskunnasta käynytkään. Mutta tämä resurssikysymys on sellainen, jota varmasti tarkastellaan, ja valtiovarainvaliokunnassa siihen myöskin kiinnitetään huomiota, mutta ei tämä asia kyllä pelkästään rahaa ja henkilötyövuosia lisäämällä hoidu. Tämä on myöskin työvoimahallinnossa tahtoasia.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Pahoittelen myös omalta osaltani tämän mietinnön aikataulua ja ajankohtaa. Koska tämä lainsäädäntö muutosturvan osaltakin on erittäin tärkeä, olisi toivonut, että useammallakin edustajalla olisi ollut mahdollisuus tänään osallistua tähän keskusteluun.

Muutosturvaa koskeva lainsäädäntö on odotettu uudistus. Se on myös osa laajempaa työttömyysturvalainsäädäntöuudistuksen kokonaisuutta. Tämän uuden järjestelmän tavoitteena on helpottaa taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanottujen sekä määräaikaisten työntekijöiden työllistämistä mahdollisimman nopeasti uudelleen. Työntekijän, työnantajan ja työvoimaviranomaisten aktiivisella ja ennakoivalla yhteistyöllä voitaisiin parhaassa tapauksessa työttömyyskausi ehkäistä kokonaan. Lähtökohtana hallituksen esitykselle on ollut tieto siitä, että työttömyyden pitkittyessä työllistyminen aina vaikeutuu. Esitys on tärkeä ja tarpeellinen, kuten mietinnössäkin todetaan. Varhaiset toimenpiteet ovat välttämättömiä työllistymisen edistämiseksi. Lisäksi työllistymisohjelmalisäesitykseen sisältyvä rahallinen kannuste helpottaa irtisanotun taloudellista turvallisuutta ja tulevaisuutta sekä tukee työllistymistoimiin osallistumista.

Arvoisa puhemies! Nostan esiin pari asiaa muutosturvamietinnöstä. Ensinnäkin määräaikaisissa työsuhteissa toimivien asema: Pätkätöiden kulttuurissa on erityisen tärkeää, että tämän työntekijäryhmän sosiaaliturvaa ja etuuksia pidetään ajan tasalla. Työllisyysohjelmalisän edellytyksenä olevia määräaikoja lienee syytä tarkentaa jatkossa samoin kuin edellytystä saman työnantajan palveluksessa olemisesta koko tarkastelujakson ajan.

Toiseksi kiinnittäisin huomiota muutoksen resursointiin. Lisätalousarviossahan tälle vuodelle varattiin muutosturvaa varten yhteensä noin 25 miljoonan euron määräraha. Ajatuksena on, että työllistymisohjelma laadittaisiin vuosittain noin 15 000 ihmiselle ja että työvoimapoliittiseen koulutukseen osallistuisi vuosittain noin 3 000 henkilöä enemmän kuin tällä hetkellä. Työllistymisohjelmalisää eli korotettua työttömyysturvaa maksettaisiin työvoimapoliittisten toimien, esimerkiksi koulutuksen, ajalta. Kukaan ei voi tietää tänä päivänä, minkä verran yritykset tulevat työntekijöitään irtisanomaan. Siinä mielessä luvut voivat olla toisetkin.

Erityisesti on esitetty huolta, että työvoimahallinnolle osoitetut lisätehtävät eivät hoidu pääosin toimintaa tehostamalla ja toimintaprosesseja kehittämällä. Ainostaan yksi kolmasosa lisätyövuosien tarpeesta on tarkoitus täyttää virkoja lisäämällä. Lisätalousarvioesityksessä on esitetty lisäystä 660 000 euroa muutosturvan toimintamallin edellyttäminä henkilöstölisäyksinä 1.7.2005 lukien. Tosin samalta momentilta esitetään vähennettäväksi 469 000 euroa siirtona te-keskuksille käytettäväksi EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen toimeenpanoon, joten nettolisäys momentilta on 191 000 euroa, ei 0 euroa, kuten edustaja ... (Ed. Mustajärvi: Käytännössä 0 euroa!) — Joka tapauksessa 191 000 euroa. — Aivan kuten valiokunnassa totesimme, on rahojen riittävyyttä seurattava tarkkaan ja heti ryhdyttävä toimiin, mikäli tarvetta ilmenee.

Arvoisa puhemies! Työttömyysturvaan liittyvä lainsäädäntö alkaa olla melko monimutkaista. Muutosturvaa varten on tehty muutoksia yhteensä kuuteen eri lakiin. Sekä sosiaali- ja terveysvaliokunta lausunnossaan että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta mietinnössään ovat puuttuneet järjestelmän vaikeaselkoisuuteen. Kyse on kansalaisen oikeudesta saada tietää omista oikeuksistaan. Mitä vaikeaselkoisemmaksi etuusjärjestelmä muodostuu, sitä heikommaksi käy kansalaisen oikeusturva. Monimutkaisen järjestelmän toimeenpano on myös viranomaisille hankalaa. Valiokuntakuulemisessakin esitettiin huolta työnhakuun liittyvien suunnitelmien kirjon turhasta lisääntymisestä. Pidän koko järjestelmän kannalta, oli kyse sitten meistä lainsäätäjistä, työttömistä, työnantajista tai työvoimatoimiston virkailijoista, erittäin tärkeänä lausumaa, että hallitus valmistelisi uudistuksen, jolla työnhakuun liittyvät suunnitelmat yhdistetään ja etuusjärjestelmää yksinkertaistetaan.

Arvoisa puhemies! Yhä edelleen tästä hyvästä muutosturvasta huolimatta on työntekijän irtisanominen Suomessa halpaa. Järjestelmää onkin jatkossa edelleen kehitettävä niin, että tuotantoa ei siirretä pois Suomesta vain siksi, että työntekijöiden irtisanominen on helpompaa kuin muualla. Tällaisten markkinavoimien armoilla meidän ei tarvitse toimia. Toivon, että tulevaisuuden tupopöydissä voidaan jatkaa neuvotteluja yritysten paremman yhteiskuntavastuun toteuttamiseksi. Se edellyttää yhteistyötä ja yhteistä sitoutumista Suomen tulevaisuuden turvaamiseksi.

Terhi Peltokorpi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelemme työntekijöiden kannalta tällä hetkellä erittäin tärkeää mietintöä, mietintöä muutosturvasta. Työttömäksi jäävän työntekijän etu on se, että hän työttömäksi jäätyään työllistyy mahdollisimman nopeasti uudelleen. Suurimmalla osalla työllistyminen tapahtuu kolmen kuukauden aikana työttömäksi jäännistä. Tällä lailla on tarkoitus edistää vielä nykyisestäkin työllistymistä.

Olen iloinen siitä, että määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevien asemaa tämä esitys myös parantaa. Yhtenä hyvänä esimerkkinä siitä on myös se, että ne työntekijät, jotka ovat olleet vasta lyhyemmän aikaa työnantajan palveluksessa, ovat oikeutettuja työllistymisvapaaseen jo työsuhteen aikana, ennen sen päättymistä. Työllistymisvapaaoikeuden päiväkesto riippuu sitten työntekijän työsuhteen kestosta.

Olen sitä mieltä, että työvoimaviranomaisten olisi mahdollista tehostaa toimintaansa nykyisestään. Ed. Ylä-Mononen jo omassa puheenvuorossaan viittasi siihen, että valiokunta asiantuntijoita kuullessaan sai tähän hyvin erilaisia vastauksia työvoimaviranomaisilta eri puolilta. Toisaalla näitä kysymyksiä on jo tähän mennessä hoidettu erittäin aktiivisesti, vaikka lainsäädäntö ei ole siihen velvoittanutkaan; toisaalla sanottiin, että tähän vaaditaan valtavasti uusia resursseja.

Tällä hetkellä meillä on erittäin iso kirjo erilaisia suunnitelmia, joita työvoimaviranomaiset joutuvat laatimaan: on työnhakusuunnitelmaa, yksilöityä työnhakusuunnitelmaa, uudistettua yksilöllistä työnhakusuunnitelmaa, aktivointisuunnitelmaa, kotouttamissuunnitelmaa ja työllistymisohjelmaa ja tähän lisäksi uusi suunnitelma. Näissä kaikissa on kysymys suurin piirtein samanlaisista, suurin piirtein samansisältöisistä suunnitelmista. Vain suunnitelman tekoajankohta ja kuhunkin suunnitelmaan liittyvät vaikutukset vaihtelevat jonkin verran. Valiokunnan toinen lausumaehdotus erittäin hyvin puuttuukin tähän nykyiseen kirjavaan tilanteeseen, ja siinä edellytetään, että nämä suunnitelmat yhdistettäisiin ja myös samalla etuusjärjestelmää yksinkertaistettaisiin. Tämä olisi varmasti sekä työttömän että työvoimaviranomaisten työskentelyn kannalta erittäin suuri edistysaskel. Yhden tai ehkä tarvittaessa kahden suunnitelman alla voitaisiin hoitaa tehokkaammin tämänhetkiseen tilanteeseen verrattuna työttömiä palveleva suunnitelma. Voi kysyä, ketä nykyinen suunnitelmaviidakko palvelee.

Työvoimakoulutuksen tavoitteena on parantaa työhönsijoittumisedellytyksiä. Tällä hetkellä koulutuksessa ei kuitenkaan riittävän hyvin oteta huomioon työelämän tarpeita, ja valiokunta kiinnittikin mietinnössään huomiota siihen, että koulutusta pitäisi järjestää niille aloille, joilla on kysyntää, mutta myös oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta pitäisi lisätä ja kannustaa työttömiä työnhakijoita siihen. Sen pitäisi olla itsestäänselvyys, ja jatkossa työllistymisohjelmalisän saantia myös omaehtoisen koulutuksen ajalta on hyvä harkita.

Tällä hetkellä tiedotuksessa on osittain ongelmia. Valiokunta on aikaisemmin kuullut muun muassa siitä, että vain kolmannes niistä työttömistä, joille oli tehty, siis yhteistyössä, arvoisa puhemies, työttömän kanssa, työnhakusuunnitelma, tiesi, että heille oli tällainen suunnitelma tehty, ja suunnitelma oli pitänyt tehdä yhteistyössä heidän kanssaan. Voi kysyä, mikä on sellainen suunnitelma, joka on tehty yhteistyössä, kun vain joka kolmas tietää, että hänelle on kyseinen suunnitelma tehty. Jotain vikaa on suunnitelman teossa, ja jotain vikaa on tiedotuksessa. Tähän onkin valiokunnan mielestä kiinnitettävä erityistä huomiota jatkossa.

Toisaalta on kiinnitettävä huomiota myös siihen, etteivät työttömät tai vielä työssä olevat jää näiden uusien etuisuuksien ulkopuolelle siksi, etteivät he ole tietoisia niistä. Esimerkiksi tämä oikeus hakea uutta työpaikkaa, mennä esimerkiksi työhaastatteluun, vielä edellisen työnantajan palveluksessa ollessaan voi helposti olla sellainen asia, josta tiedotus jää puutteelliseksi, ja työttömyysuhan alla oleva ihminen jää silloin tästä oikeudesta paitsi.

Yksi erittäin tärkeä asia, jonka haluan, arvoisa puhemies, tässä nostaa myös esille, on se, mistä valiokunta lausui päätösehdotuksissaan 6 luvun "Työttömyyspäivärahan määrä ja kesto" kohdalla. Siinä valiokunta halusi korostaa, että oikeus työllistymisohjelmaan ja työllistymisohjelmalisään tulee olla myös henkilöillä, joiden työsuhde irtisanotaan heidän ollessaan äitiys-, vanhempain- tai hoitovapaalla taikka jäädessään näille vapaille. Tällaisella henkilöllä tulee olla oikeus työllistymisohjelmaan ja työllistymislisään, kun hän vapaan jälkeen, siis sitten työttömäksi jäädessään, hakeutuu työttömäksi työnhakijaksi.

Arvoisa puhemies! Tästä asiasta myös tiedottamisessa on erittäin suuri huoli, että nämä ihmiset, joille se oikeus voi tulla vaikka 3,5 vuoden päästä siitä, kun heidät on irtisanottu, tietävät siinä vaiheessa vielä, että heillä on edelleen oikeus näihin lain suomiin työllistymisohjelmaan ja työllistymislisään.

Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Cronbergin ensimmäisenä allekirjoittamassa toisessa vastalauseessa on otettu esille ihan oikea asia eli toistuvasti määräaikaisessa työsuhteessa tai paremminkin pätkätöissä työskentelevät. Kannatankin hänen ehdotustaan, että vastalauseeseen 2 sisältyvät lakiehdotukset otetaan käsittelyn pohjaksi.

Ed. Ylä-Mononen muistutti täällä aivan oikein Tanskan mallista ja muistutti sillä tapaa oikein, että hän kertoi Tanskan mallissa olevan kaksi puolta. Ensimmäinen puoli on se, että työttömien perusturva on laitettu kuntoon, hyvälle tolalle. Sen jälkeen tällaiselta työttömältä voidaan sitten vaatia paljon enemmän, koska ei ole pelkoa siitä, että päälle kaatuvat asiat tulevat heti niskaan.

Tuosta, mikä on todellinen työvoiman tarve, todella saatiin hyvin erilaisia näkemyksiä työhallinnon suunnasta, mutta paremminkin viesti oli näin, että työministeriö ilmoitti, että näillä suunnitelluilla resursseilla tullaan pärjäämään, mutta työvoimatoimistoista esimerkiksi se henkilö, joka on hoitanut Salcompin irtisanottavien asemaa, sanoi, että se homma kyllä hoidettiin, mutta ilman muuta henkilöresursseja tarvitaan lisää, koska ne sinne käytetyt resurssit olivat muualta pois.