Merja Kyllönen /vas:
            		
         
         
          Arvoisa herra puhemies! Käsittelyn alla olevassa esityksessä ehdotetaan
            rikosseuraamusalan organisaatiota muutettavaksi ja uudistettavaksi
            siten, että Rikosseuraamusvirastosta ja sen ohjauksessa
            toimivista Kriminaalihuoltolaitoksesta ja Vankeinhoitolaitoksesta
            muodostettaisiin Rikosseuraamuslaitos-niminen viranomainen.
         
         
         Tässä lakiesityksessä mainitaan Vankeinhoitolaitoksen
            osalta sellainen tosiseikka, prosessi, joka on käynnissä,
            että tällä hetkellä selvitetään osana
            tuottavuusohjelmaa vankeinhoidon terveydenhuoltoyksikön
            roolia ja suhdetta muuhun julkiseen terveydenhuoltoon. Esitänkin
            huoleni siinä suhteessa, ollaanko tuottavuusohjelman mukaan
            ja tuottavuusohjelman kautta palaamassa entiseen aikaan, jolloin
            vankeja kuljetettiin pitkin poikin Suomea saamassa perusterveydenhuoltoa,
            jos omat yksiköt lakkautetaan ja terveydenhuolto hankitaan
            täysin julkisesta terveydenhuollosta.
         
         
         Samanaikaisesti uuden vankeuslain kanssa voimaan tulleen aluevankilauudistuksen
            tavoitteena oli yhdistää laitoksia suuremmiksi
            hallinnollisiksi kokonaisuuksiksi. Tällöin kunkin
            aluevankilan alueella olisi kattavasti erityyppisiä laitoksia
            ja toimintoja siten, että vanki voisi suorittaa rangaistuksensa
            hänelle soveltuvissa laitoksissa ja toiminnoissa kotipaikkansa
            alueella rangaistusajan suunnitelman mukaisesti. Tämä on tietysti
            myönteinen tavoite, jos ajatellaan, että vangit
            saisivat olla lähellä omia perheitään
            ja omia sosiaalisia verkostojaan, jotta vierailut ja muu sosiaalinen
            toiminta mahdollistuisi. Mutta kuinka tällä hetkellä,
            kun arjen realiteetit ovat kertoneet meille, että vankimäärä on
            lisääntynyt entisestään päinvastoin
            kuin on tavoiteltu, turvataan vankien inhimillinen sijoittaminen
            eri vankiloihin, koska on tullut esille tilanteita, joissa vankeja
            on jouduttu sijoittamaan vanhoihin paljuselleihin tilanpuutteen
            vuoksi?
         
         
         Kriminaalihuollon tavoitteena on uusintarikollisuuden sekä rikollisuudesta
            aiheutuvan syrjäytymiskehityksen ehkäiseminen
            ja vähentäminen. Samoin kuin vankeinhoidossa myös
            kriminaalihuollossa laaditaan yhdyskuntaseuraamuksia suorittaville
            rangaistusajan suunnitelma. Pidän näitä asioita
            merkittävinä ja hyvinä. Mutta kuinka
            toteutamme näitä suunnitelmia ja uusia visioita,
            jos henkilöstöä ei vankiloissa ole riittävästi?
         
         
         Tässä uudessa lainsäädännössä muutetaan vankiloiden
            virat valtakunnallisiksi. Ne ennen olivat alueen sisäisiä virkoja.
            Tässä on työnantajalla jatkossa mahdollisuus
            siirtää virka mihin vaan, ja esitänkin
            huoleni esimerkiksi Pelson osalta, kun tällä hetkellä toimintoja
            supistetaan ja pohditaan muutostilannetta. Kun kokonaisuuden kannalta
            tällä hetkellä vankeinhoidossa henkilöstömitoitus
            on keskiarvoltaan 0,76, niin Pelsolla ajetaan kuin käärmettä pyssyyn
            alempaa keskiarvoa 0,66. Mielestäni tämä on
            ristiriidassa rikosseuraamusalan kehittämistavoitteiden
            kanssa. Toki tuottavuuden lisääminen on meidän
            kaikkien tiedossa ja se on merkittävä tavoite
            tällä hetkellä koko valtionhallinnossa,
            mutta se, mihin suuntaan meillä vankeinhoidon tila on tällä hetkellä kehittymässä
            ja
            turvataanko vangeille aidosti turvalliset olosuhteet, herättääkin
            kysymyksiä.
         
         
         Lisäksi mietin henkilökunnan oikea-aikaisen mitoituksen
            osalta myös työnkuvien kehittämisen ja
            osaamistarpeiden jatkovalmistelua. Tässä lakiesityksessä kirjataan,
            että on rikosseuraamusalalle valmistumassa yhtenäinen
            henkilöstrategia 2009—2012, joka ottaa huomioon
            valtion yhteiset henkilöstöpoliittiset periaatteet,
            tuottavuushankkeen vaatimukset ja Rise 2010 -hankkeen edellytykset.
            Ihan oikeutetusti henkilöstö on kysynyt, kun tämä lakiesitys
            tulee eduskunnan käsittelyyn ja eteenpäin valiokuntiin
            hiottavaksi ja päätettäväksi,
            onko todellakin niin, että kun tällä hetkellä on
            kesken tämän henkilöstö-strategian
            laatiminen yhdessä henkilöstöjärjestöjen
            ja muiden toimijoiden kanssa, että tehdään organisaation
            selvittämis- ja kehittämistyötä aivan
            turhaan, jos laki lyödään lukkoon ja
            sitten jälkikäteen selviää,
            mitä asioita olisikin tarvinnut viedä eteenpäin.
         
         
         Lisäksi organisaation keventämisen osalta
            on herännyt kysymys siitä, olisiko todella mahdollisuus
            laajempaankin remonttiin Rikosseuraamuskeskuksen johtajien osalta:
            vankiloiden johtajien, aluevankilajohtajan, vankilan apulaisjohtajan,
            joka muuttuu uudessa esityksessä osastojohtajaksi, ja apulaisjohtajien
            suhteen. Nyt näyttää siltä,
            että Kriminaalihuoltolaitoksen naiset ja miehet saavat
            pitää paikkansa, johtotähdet säilyvät
            ja tavallaan tekevien käsien, osaavien henkilöiden,
            jotka tekevät vankien kanssa sitä lähityötä,
            päälukua ollaan aktiivisesti vähentämässä.
         
         
         Tällä hetkellä esimerkiksi aiemmin
            mainitsemani Pelson vankilan osalta on esitetty kysymys, että jos
            henkilöstömäärää tämänhetkisen vankiluvun
            valossa pienennetään, miten voidaan toteuttaa
            turvallisuussuunnitelmaa, toteutuvatko vankien oikeudet, joutuuko
            vankila käyttökieltoon turvallisuussyistä,
            kun ei ole riittävää henkilöstöä paikalla
            varmistamassa vankien turvallista elämää.
            Ja ovatko todella asiat kunnossa koko meidän vankeinhoidossamme,
            ja kuka kantaa vastuunsa, mikäli henkilöstömitoitukset
            asetetaan liian alhaisiksi?
         
         
         Tällä hetkellä ollaan tietysti siinä onnellisessa tilanteessa,
            että ilmeisesti turvallisuusvaatimuksien suhteenkaan paloturvallisuusviranomaiset
            eivät
            ole tehneet viimepäisiä mittauksia ja selvityksiä.
            Todellisuus Pelson vankilassakin tällä hetkelläkin
            on se, että jos henkilöstömäärä lasketaan
            tuohon 0,66:een elikkä valtakunnallisen keskiarvon 0,76
            alle, se tarkoittaa sitä, että vankilalla täytyy
            olla valmis suunnitelma automaattijärjestelmästä,
            pitää tietää, milloin järjestelmä otetaan
            käyttöön, mitä se maksaa, kuka
            sen vastuuttaa ja millä tavalla nämä asiat
            aiotaan hoitaa, jos miehistölukua vähennetään.
         
         
         On käsittämätöntä,
            miksi ollaan edelleen nihkeitä eläköitymisen
            osalta siinä, että voitaisiin jatkaa siirtymäaikaa
            2012:sta 2015:een, joka todella mahdollistaisi sen, että ketään
            ei tarvitsisi virkasiirrolla ajaa muualle. Jos katsoo käsittelyssä olevaa
            lakiesitystä, niin havaitsee sen, että on tarkoituksena
            toteuttaa hyvää hallintoa ja hyvää menettelyä valtion
            toiminnoissa. Toivoisin, että nyt pohdittaisiin — ja
            koska täällä on runsaasti keskustalaisia
            kollegoja paikalla, niin myös vaikutettaisiin niin — että myös
            Pelson osalta mitoitukseksi otettaisiin valtakunnallinen keskiarvo 0,76,
            mikä tarkoittaisi virkajärjestelyissä 92 miestyövuoden
            vahvuutta, ja sen päälle tulisivat henkilöt,
            jotka eläköityvät vuoteen 2015 mennessä,
            niin että heidän eläköityessään
            virka automaattisesti ikään kuin jäätyisi
            pois. Se ei vaikuttaisi muuhun kuvioon. Pitkät työurat
            saisivat päättyä kaikessa rauhassa ja
            inhimillisesti.
         
         
         En tiedä, onko tämä arvovaltakysymys,
            mutta toivoisin, että positiivista viestiä myös
            näille valtionhallinnossa pitkän uran vankeinhoidossa
            tehneille henkilöille pystyttäisiin lähettämään.
            Kyllä näissä asioissa on kyettävä katsomaan
            myös se inhimillinen näkökulma. Lääkelain
            käsittelyssä tuli mielenkiintoisella tavalla esille,
            että puolustetaan alueita henkeen ja vereen, ja olen kyllä valmis
            puolustamaan Kainuuta ja Pelsoa samalla tavalla kuin täällä helsinkiläiset
            kollegat puolustivat omiaan.
         
         
       
      
      Keskustelu päättyi.