Liisa Jaakonsaari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tuleva historiankirjoitus arvioi tämän eduskunnan, pian työnsä päättävän eduskunnan, työtä, niin mikähän nousee kaikkein tärkeimmäksi asiaksi? Varmasti vastauksia on niin monta kuin on kansanedustajaa, mutta rohkenisinpa sanoa, että tuleva historiankirjoitus näkee tämän eduskunnan ja tämän poliitikkosukupolven merkittävimpinä päätöksinä Euroopan unionin laajentumisen.

On todellakin niin, että aikalaisten on aina vaikea nähdä historian suuret muutokset, eduskunta itsekään ei sitä aina huomaa. Kun katsoin tämän päivän Hesarista eduskunnan oman ilmoituksen, mikä on tämän päivän istunnossa tärkeä asia, niin siellä luki, että tupakoinnin vähentämistä koskevan hallituksen esityksen muuttaminen. Kuitenkin tämän eduskunnan ja tämän päivän (Ed. Pulliainen: Siitähän säästyy rahaa sitten!) tärkein asia on nyt se, että me olemme antamassa eduskunnan suostumusta Euroopan unionin jatkolaajentumiselle, Bulgarian ja Romanian liittymiselle Euroopan unionin jäseneksi.

Tämä nyt käsiteltävänä oleva Bulgarian ja Romanian liittyminen Euroopan unioniin pitää nähdä sen historiallisessa yhteydessä, osana sitä laajempaa politiikkaa koko maanosamme eheyttämiseksi, jonka mukaisesti 10 Euroopan unionin maata liittyivät unioniin 1.5.2004, tämän eduskunnan aikana, ja jonka mukaisesti unionin laajentumispolitiikka on tuottanut hyviä tuloksia. On arvioitu selvästi, että se orastava talouden kasvu, työpaikkojen lisääntyminen, jota nyt on hienokseltaan nähtävissä, on aika paljolti unionin laajentumisen aiheuttaman dynamiikan seurauksia. Siis sekä uudet jäsenmaat että vanhat jäsenmaat ovat hyötyneet unionin laajentumisesta, ja ennen kaikkea olemme nyt itse toteuttamassa sitä unionin perimmäistä ideaa, rauhan rakentamista.

Ulkoasiainvaliokunta pitää Bulgarian ja Romanian liittymistä Euroopan unioniin perusteltuna. Samalla on rehellisesti todettava, että Bulgaria ja Romania eivät ole jäsenyyteen vielä täysin kypsiä ja jäsenyyskriteerien asianmukainen täyttäminen ennen liittymistä on erittäin tärkeää. Tähän kilvoitteluun on maita kannustettu monin tavoin. Bulgarian ja Romanian liittymissopimus sisältää suojalausekkeita, jotka antavat mahdollisuuden suojatoimenpiteisiin, mikäli Bulgaria ja Romania eivät kykene täyttämään velvoitteitaan. (Hälinää)

Kiitoksia, puhemies! — Kiihkeät puoluekokoukset ovat takanapäin, ja nyt on koittanut arki. Huomasin, että kummassakaan puoluekokouksessa ei liiemmälti Euroopan unionin asioita käsitelty, (Ed. Pulliainen: Jätettiin ed. Jaakonsaarelle!) ainakaan televisio- tai radiouutisten mukaan. Ja ehkä siinä onkin yksi syy, minkä takia Eurooppa-ilmasto on myös Suomessa vähän heikentynyt, kun me poliitikot emme ole kiinnostuneita Euroopan unionista. (Ed. O. Ojala: Sillä ei kerää pisteitä äänestäjiltä!) — Niin, mutta sillä tehdään historiaan, sillä tehdään historiaa, ja nyt me olemme tekemässä tätä historiaa.

Hallitus on vahvistanut, että se ei aio esittää siirtymäaikaa työvoiman vapaalle liikkumiselle Bulgarian ja Romanian osalta, ja tämä merkitsee sitä luonnollisesti, että työvoiman vapaa liikkuvuus alkaa heti liittymishetkestä lähtien. Onneksi tästä on sitten opittu. Edellinen EU:n laajentuminenhan herätti Suomessakin ylisuuria pelkoja siitä, että halpatyövoima vyöryy hyvinvointi-Suomeen. Nämä pelot osoittautuivat perättömiksi, ja on hyvä, että tästä on nyt opittu.

Komissio antoi viimeisimmät Bulgariaa ja Romaniaa koskevat edistymisraporttinsa 16.5.2006. Niissä todetaan vakavia puutteita sekä Bulgarian että Romanian osalta. Komission osoittamia yksittäisiä puutteita voi Romanian osalta ehkä luonnehtia hallinnollisiksi, ja vakavampia puutteita ovat Bulgarian ongelmat järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjunnassa. Ulkoasiainvaliokunta pitää Bulgarian järjestäytynyttä rikollisuutta ja korruptiota erittäin vakavina ongelmina, ja valiokunta toteaa, että yleisemminkin toimivan oikeusvaltion ja asianmukaisen hallinnon rakentaminen on kesken ja Bulgariassa ja Romaniassa edellytetään edelleen päättäväisiä ja vaikuttavia toimenpiteitä.

Komissio on kertonut edistymisraporteissaan, että Bulgarian ja Romanian liittyminen unioniin on kuitenkin yhä mahdollista 1.1.2007, mikäli riittävää edistystä tapahtuu. Komission on määrä siten antaa uudet edistymisraportit viimeistään lokakuussa 2006 eli muutaman kuukauden kuluttua, ja komissio toteaa, että tässä yhteydessä se voi myös suosittaa jäsenyyden lykkäämistä vuodella, mikäli edistymistä ei ole tapahtunut. Ulkoasiainvaliokunta pitääkin tärkeänä, että komissio edellyttää jäsenyyttä hakevilta mailta jäsenyyskriteerien täyttämistä ja korostaa, että liittymissopimuksen ratifioinnista riippumatta lykkäyslausekkeen käyttö voi olla perusteltua, jos komission jäsenvaltiot näkevät siihen aihetta.

Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että myös vähemmistökysymyksissä, vankilaolosuhteissa, poliisitoiminnassa, oikeuslaitoksen toimivuudessa, lastensuojelussa ja vammaisten asemassa on vakavia puutteita. Myös ihmiskauppa on todellinen ongelma. On selvää, että merkittäviä parannuksia juuri näillä alueilla edellytetään myös liittymisen jälkeen ja erityisesti vähemmistöolojen ja ihmisoikeuksien kehityksen tarkka seuranta on tarpeellista. Uudistustyö ei tietenkään lopu jäsenyyteen, vaan sen pitää jatkua entistä määrätietoisemmin. Ulkoasiainvaliokunta pitää selvänä, että Bulgaria ja Romania toimivat määrätietoisesti puutteiden korjaamiseksi ennen liittymistä.

Valiokunta toteaa, että liittymissopimus Bulgarian ja Romanian kanssa on kuitenkin allekirjoitettu huhtikuussa 2005 ja siinä on sovittu Bulgarian ja Romanian jäsenyydestä ensi vuoden alusta lähtien. Sopimuksen mukaan ainoa liittymistä koskeva avoin seikka on erityinen mahdollisuus lykätä liittymishetkeä vuodella, siis ei itse jäsenyys. Jäsenyys on selkeä sitoumus EU:n nykyisten jäsenvaltioiden taholta, ja on lähdettävä siitä, että tätä sitoutumista kunnioitetaan. Samalla sopimuksella Bulgaria ja Romania ovat sitoutuneet jäsenyyden ehtojen noudattamiseen.

Bulgarian ja Romanian puutteet ovat selkeästi tiedossa, mutta ulkoasiainvaliokunta toteaa samalla, että Bulgaria ja Romania ovat tehneet merkittäviä uudistuksia liittymisen takia ja todettuja puutteita on määrätietoisesti korjattu. Komission edistymisraporttien toteamat ongelmakohdat ovat vähentyneet jokaisen uuden arvion myötä. Maiden integraatiotahto on ilmeinen, ja tässä on hienoa nähdä se historian tekemisen meininki, mitä Euroopan unionin jäsenyysperspektiivi maille merkitsee.

Bulgarian ja Romanian liittymissopimuksen hyväksymistä koskevissa arvioinneissa on myös pohdittava maiden liittymisen torjumisen vaikutuksia: jos haluamme torjua näiden maiden liittymisen, niin mitä se vaikuttaa. Valiokunnan mielestä on todennäköistä, että jäsenyys tarjoaa Bulgarialle ja Romanialle paremmat edellytykset korjata puutteita ja kehittää yhteiskuntaa kuin jäsenyyden hylkäävä päätös, jolla voi olla huomattavan merkittäviä kielteisiä seurauksia maiden ja alueen kehitykseen.

Valiokunta myös toteaa, että komission tekemän selvityksen mukaan kokemukset edellisestä laajentumisesta osoittavat, että liittyminen vauhdittaa jäsenmaiden uudistuksia. Se ei hidasta, vaan se vauhdittaa. Myös tiettyjä vuonna 2004 liittyneitä maita koskevat samanlaiset varaukset kuin nyt Bulgariaa ja Romaniaa, ja näistä varauksista huolimatta liittymissopimus katsottiin hyväksyttäväksi, ja vuonna 2004 tapahtunutta laajentumista voidaan pitää kiistattomana menestyksenä.

Ulkoasiainvaliokunta pitää siis Bulgarian ja Romanian liittymistä unioniin tärkeänä askeleena Euroopan eheyttämisessä. Euroopan unionin laajentumisesta on tullut Eurooppaa myönteisesti muokkaava keskeinen tekijä. Tämä laajentuminen ei pysähdy Bulgariaan ja Romaniaan. On erittäin tärkeää, että EU-jäsenyys säilyy majakkana niille Euroopan maille, joilla on tahtoa uudistua ja liittyä tähän eurooppalaiseen perheeseen. Vaikka meillä on historian käsitys siitä, että Euroopan unioni on nyt jossain heikkouden tilassa, niin tästä tilasta on nyt selvästi nousemassa erittäin historiallisia käänteitä, niin kuin Euroopan unionin laajentuminen on ollut ja jatkuessaan edelleen on.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin laajentuminen kahteen uuteen maahan on todellakin merkittävä ratkaisu. Erityisen mielenkiinnonhan tähän tuo se, että Suomi aloittaa pian EU-puheenjohtajuuskautensa ja toisaalta myös komissiossa laajenemiskysymyksistä vastuun kantaa suomalainen komissaari Olli Rehn.

Pidän merkillisenä ja miltei häpeällisenä sitä, että Bulgarian ja Romanian tilanne eivät ole saaneet laajempaa keskustelua aikaan Suomessa, ennen tätä päivää eivät myöskään kovin paljon eduskunnassa, esimerkiksi lähetekeskustelu jäi varsin vaisuksi. Siinä mielessä olen täsmälleen samaa mieltä ed. Jaakonsaaren kanssa, että kyllä tämä kysymys on merkittävämpi, merkitykseltään suurempi kuin tuo kohta alkava tupakkalakikeskustelu ja yksi tämän kevään merkittäviä linjauksia myös Suomen eduskunnassa.

Romanian ja Bulgarian liittyminen Euroopan unioniin on sinänsä lähtökohtaisesti mielestäni kannatettava hanke. Maat kuuluvat hyvin luontevasti eurooppalaiseen yhteisöön, ja on tärkeää kannustaa myös näitä kommunismin ikeen alta vapautuneita maita kehittymään osaksi eurooppalaista talous- ja arvoyhteisöä. Pidän linjakkaana sitä tuoretta hallituksen ja eduskunnan päätöstä, että myös Romanian ja Bulgarian osalta työvoiman vapaa liikkuvuus toteutuu liittymishetkestä lähtien. Tämän linjauksen merkitys tosin jäänee vähäiseksi. Bulgariasta ja Romaniasta ei ole odotettavissa merkittävää työvoiman liikkumista Suomeen.

Bulgaria ja Romania tulevat olemaan laajentuneen Euroopan unionin köyhimmät jäsenvaltiot. Romanian kansantuote henkeä kohden on alhaisin ja Bulgarian toiseksi alhaisin. Tuon hallituksen esityksen mukaan maiden osuus Euroopan unionin menoista olisi arvioiden mukaan noin 4 prosenttia ja niiden osuus maksuista taas 0,9 prosenttia. Tämä toki osaltaan merkitsee sitä, että myös suomalaiset veronmaksajat omalta osaltaan joutuvat kasvavan nettomaksunsa myötä osallistumaan Euroopan unionin laajentumisen kustannuksiin Romanian ja Bulgarian osalta. Toisaalta laajentuminen on myös nähtävä investointina ehyempään ja taloudellisesti sekä poliittisesti vakaampaan ja kilpailukykyisempään Eurooppaan, joka toivottavasti tulevaisuudessa maksaa itsensä takaisin myös Suomea hyödyttävänä kasvualueena.

Samalla tulee muistuttaa, että laajentumisen lasku täytyy Suomessa jakaa solidaarisesti. Se merkitsee myös sitä, että Euroopan unionin rahoitusratkaisusta seuranneet maaseudun EU-tukien leikkaukset kompensoidaan maaseudun väestölle täysimääräisesti. Tästä asiastahan tullaan tällä viikolla käymään varmasti keskustelua maatalouspoliittisen selonteon yhteydessä.

Maatalousväestön kannalta huolestuttava huomio mietinnössä liittyy rahoituskehysten jälkeiseen aikaan. Hallituksen esityksessä todetaan, että Bulgarian ja Romanian liittymisestä aiheutuvat maatalouspolitiikan menot eivät ole mukana Brysselin Eurooppa-neuvostossa lokakuussa 2002 hyväksytyssä maatalousmenojen ylirajoissa ja niiden sisällyttäminen jäi vuoden 2007—2013 rahoituskehyksissä ratkaistavaksi. Bulgarian ja Romanian maatalousmenot on sovittu sisällytettäväksi maatalousmenojen ylärajan piiriin, eli Romanialle ja Bulgarialle liittymissopimuksessa sovitut tuet toteutuvat liittymissopimuksen mukaisesti ja muita unionin maatalousmenoja pitää sitten vastaavasti vähentää, jos menojen yläraja tulee vastaan. Tämä saa eräiden arvioiden mukaan aikaan noin 6 prosentin säästöpaineen vanhojen jäsenmaiden maataloustuessa vuonna 2013. Tämä on tietysti aika merkittävä havainto ajatellen myös oman maamme maatalouden tulevaisuuden näkymiä.

Ulkoasiainvaliokunta pitää Bulgarian järjestäytynyttä rikollisuutta ja korruptiota vakavina ongelmina. Tuossa mietinnössä todetaan, että niiden torjuminen edellyttää päättäväisiä ja vaikuttavia toimia Bulgarian hallituksen taholta.

Liittymisaikataulu on melko rohkea. Komissio totesi edistymisraporteissaan, että Bulgarian ja Romanian liittyminen unioniin on yhä mahdollista ensi vuoden alusta, mikäli riittävää edistymistä tapahtuu.

Vakavimpana ongelmana näistä mietinnössä ja siihen liitetyissä lausunnoissa esitetyistä pidän kyllä maiden ihmisoikeustilannetta ja aivan erityisesti etnisten vähemmistöjen osalta. Molemmissa maissahan on runsaasti vähemmistökansallisuuksia ja erityisesti romanien asema on vaikea. Bulgariassa on lähes 400 000 ihmisen romaniväestö, josta merkittävä osa elää yhteiskunnan ulkopuolisissa getoissa. Romanien työttömyysaste Bulgariassa on 70—90 prosenttia, ja lapset jäävät helposti vaille koulutusta ja sosiaaliturvaa. Lapsilisän saamisen edellytyksenä on henkilötunnus, jonka ehtona taas on osoite, mitä ei voi taata gettoon. On selvää, että tällainen kohtelu ei täytä Kööpenhaminan kriteereitä eikä Euroopan sosiaaliperuskirjan ehtoja. Romanian 800 000 hengen romanivähemmistö on myös räikeän eriarvoisessa asemassa muuhun väestöön nähden. Julkinen antiziganismi on varsin yleinen ilmiö myös romanialaisessa mediassa ja jopa julkisen vallan edustajien keskuudessa.

Mietintöä ja varsinkin siihen liitettyä suuren valiokunnan lausuntoa lukiessani heräsi kyllä huoli siitä, onko Romanian ja Bulgarian ihmisoikeustilanteeseen panostettu riittävän vakavasti, ollaanko nyt liian helpolla, liian nopealla aikataululla, katsomassa läpi sormien näiden maiden tosiasiallista tilaa. Ihmiskauppa on myös merkittävä ongelma molemmissa maissa niin ihmiskaupan kauttakulkureittinä, lähdemaana kuin kohdemaana.

Myös vammaisten asemassa ja lastensuojelussa on vakavia puutteita. Bulgariassa Pelastakaa Lapset on raportoinut yhdessä muiden paikallisten kansalaisjärjestöjen kanssa lukuisista lastenoikeuksien loukkauksista. Pienten, alle 3-vuotiaiden laitoslasten osuus on maassa kasvanut viime vuosina, ja jos lapsi joutuu lastenkotiin, niin hän mitä todennäköisimmin jää sinne aikuiseksi asti. Lastenhoitolaitokset ovat usein eristyksissä muusta yhteiskunnasta. Näiden monien laitosten rakennusten kunto on varsin huono. Laitoksissa on puutetta ruuasta, vaatteista ja hoitohenkilökunta on usein epäpätevää. Pelastakaa Lapset -raportti kiinnitti huomiota myös lukuisiin vammaisten lasten ja etnisiä vähemmistöjä edustavien lasten, kuten romanien, makedonialaisten ja muslimien, oikeuksien loukkauksiin.

Ulkoasiainvaliokunnan mielestä on todennäköistä, että jäsenyys tarjoaa Bulgarialle ja Romanialle paremmat edellytykset korjata puutteita ja kehittää yhteiskuntaansa kuin jäsenyyden hylkäävä päätös, jolla voisi olla huomattavia kielteisiä seurauksia maiden ja alueen kehitykseen. Kyllä tämä varmasti pitää paikkansa, sen uskon, mutta sopimuksen mukaisesti liittymähetkeä olisi mahdollista lykätä vuodella, vaikka itse jäsenyyttä ei hylättäisikään. Kyllä mielestäni tämä tulisi myös edelleen pitää mahdollisuutena. Onko ylipäänsä mahdollista puolen vuoden sisällä riittävällä tavalla korjata näin massiivisia epäkohtia?

Bulgariaa ja Romaniaa koskevat suojalausekkeet edellyttävät monitorointia, mutta onko missään määritelty, miten monitorointi konkreettisesti ja luotettavasti suoritetaan? Unioniin liittymisen ehtona on selkeästi se, että todetut epäkohdat korjataan, ja komissio tulee antamaan (Puhemies koputtaa) lokakuun alussa uuden edistymisraportin. — Arvoisa puhemies! Vielä pieni hetki. — Toivon, että tuossa lokakuun raportissa vakavasti tutkittaisiin vielä maiden tosiasialliset edellytykset jäsenyyteen ensi vuoden alusta. Jos Romanian ja Bulgarian kohdalla nimenomaan näissä aivan oleellisissa, keskeisissä ihmisoikeuskysymyksissä lipsutaan, miten voidaan myöhemmin edellyttää Kööpenhaminan ehtojen täyttymistä esimerkiksi Turkin osalta?

Komission jatkoseurannassa tulee selvittää, toteuttaako Romania parannuksia myös laitoksissa elävien lasten epäinhimilliseen kohteluun. Aivan ehdoton edellytys on se, että Romanian on taattava kaikille lapsille virallisesti identiteetti. Samoin komission tulee vakuuttua esimerkiksi Bulgarian romaniväestön olojen selvästä paranemisesta. Tilanne, jossa lukuisia romaneja joutuu elämään leireissä ilman osoitetta ja henkilöpapereita kaiken sosiaaliturvan ulottumattomissa, ei ole hyväksyttävissä Euroopan unionin jäsenvaltiossa.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen luetteli pitkän rimpsun epäkohtia, joissa vielä odotetaan edistymistä ja neuvottelun kuluessa esillä olleiden velvotteiden täyttämistä. Varmasti on paljon tehtävää, mutta uskon vakaasti siihen, että nimenomaan tämä mahdollinen lykkäys on sellainen keino, jolla saadaan vauhtia niiden epäkohtien poistamiseen ja lieventämiseen, joita täällä on todettu. On todella ongelmallista, että hallinto, oikeusvaltio ei ole vielä siinä kunnossa kuin länsimainen käsitys edellyttää, ympäristölainsäädännön toimeenpanossa on ongelmia ja näissä ihmisoikeuskysymyksissä erityisesti. Mutta ulkoasiainvaliokuntahan on todennut, että se pitää tärkeänä, että komissio edellyttää jäsenyyttä hakevilta mailta jäsenyyskriteerien täyttämistä ja korostaa, että liittymissopimuksen ratifioinnista riippumatta lykkäyslausekkeen käyttö voi olla perusteltua, jos komissio ja jäsenvaltiot näkevät siihen aihetta. Tämä monitorointi on tietysti keskeinen asia nyt loppuvuoden osalta.

Outi Ojala /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Räsänen kiinnitti huomiota erittäin tärkeään asiaan eli näihin ihmisoikeusloukkauksiin, jotka kohdistuvat vähemmistöryhmiin ja erityisesti romaniväestöön. Tämähän se on se ongelma nyt tavallaan, että jäseneksi pyrkiviltä mailta edellytetään kehitystä. Se on ollut äärimmäisen hidasta, pientä parannusta on tapahtunut, mutta Romaniassa ja Bulgariassa se on aivan liian hidasta. Ongelmana on se, että sen jälkeen, kun heidät on hyväksytty jäseniksi, niin näihin ihmisoikeusloukkauksiin on erittäin vaikea puuttua. Sen takia nyt pitäisi tehdä kaikki mahdollinen, ennen kuin jäsenyys luvataan, jotta sekä Romania että Bulgaria aidosti sitoutuisivat kohentamaan romaniväestön tilaa; se on hälyttävä, se on huolestuttava. Näissä kahdessa maassahan on Euroopan suurimmat romanivähemmistöt, ja todellakin nyt EU:n puitteissa näyttää siltä, että tähän kiinnitetään liian vähän huomiota.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivon todellakin, että tämä mahdollisuus lykätä vielä Romanian ja Bulgarian osalta jäsenyyden toteutumista otettaisiin aivan vakavasti mahdollisuudeksi ja huomioon. Toivonkin, että ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari, joka on varmasti perusteellisesti asiaan paneutunut, jossakin vaiheessa keskustelua vielä voisi arvioida sitä, miten todennäköisenä tätä lykkäysmahdollisuutta pidetään. Onko tässä nyt käymässä niin, että syksyllä ikään kuin läpihuutojuttuna kuitenkin tämä liittyminen viedään ensi vuoden alusta eteenpäin? Minulle on tullut se kuva näistä asiakirjoista, joihin olen tutustunut, että on hyvin vaikea kuvitella, että Romania ja Bulgaria olisivat ensi vuoden alusta EU-jäsenyyteen valmiita. Paljon todennäköisemmältä tuntuisi, että vasta vuoden 2008 alusta se voisi olla mahdollista. Niin paljon siellä pitäisi vielä tehdä.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Bulgaria ja Romania ovat menossa sisään, mutta toivottavasti Suomi on lähitulevaisuudessa matkalla ulos, sillä näillä unionisteilla on enää Suomessa 1 prosentin kannatusero. Ajatelkaa nyt, tämän massiivisen aivopesun ja vanhojen puolueiden propagandan jälkeen 46 prosenttia kannattaa EU-jäsenyyttä, 45 vastustaa. Tämä on tulos, joka jossain vaiheessa purskahtaa voimakkaasti esiin, ja itsenäisyystahto tulee kasvamaan.

Arvoisa puhemies! Minä en ole mikään EU:n portsari ja portinvartija. Jos Romania ja Bulgaria haluavat tähän kolhoosiin, niin sen kun tulevat. Ei sitä pidä estää, enkä esitä tämän hylkäystä, mutta tämä prosessi on tyypillinen EU-prosessi: kriteerit eivät täyty, mutta sisään vaan. Mutta kun pieni Liettua jää 0,1 prosenttia kriteeristä, niin sitä ei oteta talous- ja rahaliittoon. Saksa, Portugali ja Ranska saavat elää vajeittensa kanssa kuin pellossa, ja mitä tapahtuu? Ei mitään, mitenkään ei puututa. Tässä nähdään tämä EU-pelin henki. Kaikki perustuu siihen poliittiseen tahtoon, jonka määrittelee eliitti. Mitkään sopimukset eivät pidä. (Ed. Kekkonen: Kuuluuko Suomi eliittiin?)

Arvoisa puhemies! Lähdetään tästä — ed. Kekkosellekin — että lukekaapa mietinnön kansilehti. Katsokaa: siellä komissaari Olli Rehn todistaa omasta asiastaan, laajentumiskomissaari antaa laajentumisesta lausuntoa. No, kun itse kysyy ja itse vastaa, niin vastaus on varmasti oikein. (Ed. Kekkonen: Tämä liittyy tähän eliittiin myös!) Näinhän tämä tulee menemään. Kiinnitin tähän asiantuntijakuulemisessa huomiota, että Gunnar Jansson oli ainoa ihmisoikeusasiantuntija täällä, joka oli lausunut suurelle valiokunnalle. Missä ovat ihmisoikeusjärjestöjen lausunnot? Missä ovat kansalaisjärjestöjen lausunnot? Ei ole kuin tohtorihattu päässä näitä EU-eliittiherroja ja -rouvia, vain Teija Tiilikainen puuttuu enää todistamasta tämän auvon autuutta. Muutenhan tämä lista oli täydellinen.

Arvoisa herra puhemies! Jos katsotaan sitten tätä tilannetta tosiaan ihmisoikeuskriteereiden ja muiden mukaan, täällä itse todetaan, että korruptio on ongelma, syvään juurtunut, mutta ei kun sisään vaan. Tyypillinen EU-tapa: kun on poliittinen syy, niin kyllähän kaikki käy. Ja se, arvoisa puhemies, on suuri onni, että Romanian ja Bulgarian kansat eivät ole enää kommunismin orjia, mutta siihen ei ollut EU:lla mitään osuutta. Oma kansa sai tarpeeksensa. Ronald Reagan asevarusteli Neuvostoliiton kanssa Neuvostoliiton hengiltä, ja sitten vielä Paavi Johannes Paavali II osoitti moraalisen rappion, jota kommunismi edusti, ja niin siihen kaatui totalitäärinen kommunismi joka puolella Itä-Eurooppaa. Nyt ollaan sitten menossa toiseen kommunismiin, Euroopan unioniin, joka on suuren rahan ja sosialistibyrokratian liitto, ei yhtä sortava, se on semmoinen pehmeä diktatuuri. Lopputulos kansan kannalta on kuitenkin sama: ei kuunnella. Ei tässäkään kuunnella kansalaisia, vain eliittiä on kuunneltu, ei ihmisoikeusjärjestöjä, ei kansalaisjärjestöjä, ja propagandaa vaan tuutista, minkä kestää.

Mutta kirves on puun juurella. Vain prosentin enemmistö on tällä suomalaisella eliitillä 10 vuoden ja jatkuvan suuren aivopesun jälkeen, ja siihen tulee vielä tämä puheenjohtajuus päälle. On hyvin mielenkiintoista nähdä, miten Suomi puheenjohtajana hoitaa ihmisoikeuksia, esimerkiksi Romaniassa veljeskansamme unkarilaisten oikeuksia. Heitä on siellä sorrettu pitkin ja poikin vuosikymmeniä. Mitä tulee Suomi tekemään? Nostaako kissan pöydälle vai syöttääkö hanhenmaksapalleroita kansalle. Joensuuhun ei voinut kokous mennä, koska ei ollut tarpeeksi sviittejä? Tämmöinen on Euroopan unioni. Töihin tänne tullaan eikä sviittiin asumaan.

Arvoisa herra puhemies! Kun katsotaan näitä perusteita, niin jos minä katsoisin, ovatko kriteerit täyttyneet, niin näyttää, että eivät ole. Mutta mennään siitä huolimatta.

Arvoisa puhemies! En ole EU:n portsari. En estä ketään menemästä sisälle, mutta haluan itse ulos.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Palaisin kuitenkin keskustelun alkuun ja kehuisin valiokunnan puheenjohtajan ed. Jaakonsaaren puheenvuoroa ja siinä esiteltyä ongelmaa. Se oli hyvin tasapainoista pohdintaa siitä, että tässä on paljon ongelmia, mutta vielä suurempiin vaikeuksiin jouduttaisiin, jos valittaisiin toisin.

Tämän sanottuani kuitenkin minusta on tärkeä ed. Räsäsen esiin nostama kysymys, että tässä kai täytyy vielä miettiä sitä, mikä on oikea aika, ja lastensuojelun osalta itsekin olen kuullut vain entistä huonompia raportteja. Se saakin itse asiassa pohtimaan, että on aika hurjaa, jos joku tuommoinen yhteiskunnan perusmoraalikoodi hajotetaan niin voimakkaasti kuin Ceausescun aikana Romaniassa hajotettiin.

Ainakin kun me suuren valiokunnan ryhmänä edellisellä vaalikaudella olimme vierailulla, niin meille kerrottiin, että esimerkiksi Ceausescun järjestelmässä itse asiassa normina oli vielä tuottaa yksi tai kaksi lasta ikään kuin yhteiskunnalle eli niin kuin perheen ulkopuolelle. On aika jännää tai itse asiassa pelottavaa, kuinka niin sanotusti kolmanteen ja neljänteen polveen asiat saattavat mennä eteenpäin myös pahassa ja kuinka näyttää olevan hyvin hidasta se kehitys, ettei lapsia synnytettäisi niin sanotusti kadulle tai laitoksiin.

Tämä asia on syytä kyllä pitää mielessä ja juuri muistaa kysyä ed. Outi Ojalan kysymys, että mitä sitten, mikä on se vääntömomentti, jos nyt liian helposti päästetään sisään. Siinä kyllä vastaukseni on, että jos nämä maat päästetään sisään sen ed. Jaakonsaaren logiikan mukaisesti, jonka olen valmis allekirjoittamaan, että toinen vaihtoehto on vieläkin huonompi, niin kyllä meidän silloin mielestäni Suomen eduskunnassa pitäisi tukea kaikkia niitä instrumentteja, eurooppalaista ihmisoikeusvirastoa, komission entistä aktiivisempaa roolia puuttua ja arvioida jäsenmaan ihmisoikeustilannetta. Meidän pitää uskaltaa avata uusi — jos ed. Jaakonsaarta lainaan — näkymä Euroopan unionin historiassa myös siihen, että keskinäisistä asioista meidän on uskallettava puhua rohkeammin, suoremmin ja on vaadittava toinen toisiltamme parempia tekoja.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, lakivaliokunnan näkökulmasta vain yhteen asiaan. Ulkoasiainvaliokunta korostaa mietinnössään tarvetta parantaa vähemmistöjen kohtelua päättäväisellä tavalla sekä Bulgariassa että Romaniassa, ja, mikä lakivaliokunnan näkökulmasta on erittäin tärkeätä, ulkoasiainvaliokunta kirjoittaa: "Vakavia huolia on - -muun muassa vankilaolosuhteiden, poliisitoiminnan ja oikeuslaitoksen suhteen." Nämä huolet ovat todella vakavia, ja siitä johtuen haluan puhua hiukan eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja siitä, mitä lakivaliokunta tällä vaalikaudella jo ikään kuin ennakoiden tätäkin tilannetta päätyi tekemään.

Eurooppalainen pidätysmääräys perustuu siihen ajatukseen, niin kuin eurooppalainen yhteistyö oikeuden alueella muutenkin, että periaate on niin sanotun vastavuoroisen tuomioiden tunnustamisen periaate, joka taas perustuu yhteiseen luottamukseen. Tampereen kokous, Suomen puheenjohtajakausi oli hyvin keskeinen näiden periaatteiden lanseeraaja. Meidän virallinen politiikkamme on ollut koko ajan, että tämä on Suomellekin hyvin tärkeätä, että on vastavuoroiset tuomioiden tunnustamiset ja että me todellakin luotamme toinen toisiimme.

Eurooppalaisen pidätysmääräyksen yhteydessä lakivaliokunta kuitenkin joutui katsomaan totuutta silmiin, ja jopa direktiivin tosiasiallisia valtuuksia venyttäen, ainakin niiden rajoja hipoen, päädyimme ratkaisuun, jonka Suomen eduskunta sitten yksimielisesti meidän yksimielisestä esityksestämme hyväksyi, että ei pidä olla sinisilmäinen. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen yhteydessä ei voi riittää pelkästään se, että jostakin toisesta EU-maasta tulee lomake, joka on vielä rasti ruutuun -lomake, että lähettäkääpä tämä ja tämä ihminen meille oikeuteen tutkintavankeuteen, on nämä ja nämä todisteet, ottakaapa selvää, ilman että täällä Suomessa mitään muuta tutkittaisiin kuin se, onko lomake oikein ja mitä rasteja tässä on.

Sen takia eduskunta on päätynyt yksimielisesti hyväksymään lakivaliokunnan näkemyksen eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä niin, että jos jo Suomessa tämän toimenpiteen kohteella, varsinkin jos on kysymys yksityisestä ihmisestä, mutta yhä enemmän — ja tämä täytyy muistaa, kun korruptiosta puhutaan — myös liike-elämän intresseistä, jos jo Suomessa tällä taholla on vakavia väitteitä ihmisoikeuksien loukkaamisesta, korruptiosta, esimerkiksi mahdollisesta kohtuuttoman pitkästä tutkintavankeudesta, niin kuin tässäkin mietinnössä kerrotaan, ei hyväksyttävissä olosuhteissa tai muista vakavista oikeusvaltion periaatteita tai ihmisoikeusjärjestelmää loukkaavista rikoksista tai siitä, että kysymyksessä ei ole aito oikeusprosessi, johonka kuuluu sokeasti luottaa, niin jo Suomessa tuomioistuimessa nämä väitteet on tutkittava ja otettava vakavasti.

Vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta ja sen taakse sisältyvää ajatusta keskinäisestä luottamuksesta ei saa ottaa uskontona, sitä ei voida pitää mantrana, se ei saa olla joku ajatus, jossa Suomi osoittaa kuuliaisuuttaan Euroopan unionille, vaan on otettava tosissaan se, että aito keskinäinen luottamus, aito kyky vastavuoroisesti tunnustaa toinen toisensa oikeusjärjestelmät ja luottaa niihin syntyy vasta, kun on näyttöä siitä, että voi luottaa. Ja tämäkin johtaa niihin samoihin ajatuksiin, joista ed. Ojala täällä puhui. Euroopan unionin on kehitettävä järjestelmiä, joilla monitoroidaan jäsenmaiden, toinen toisensa, toimintaa. Erityisesti oikeuslaitoksen luotettavuuden, korruptiosta vapauden suhteen on pikaisesti saatava komissiolta puolueettomia raportteja siitä, voimmeko me oikeasti luottaa. Kysymys on hyvin vakavasta Euroopan sisäisestä potentiaalisesta ihmisoikeusongelmasta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minulla ei sinänsä ole mitään sitä vastaan, että edetään juuri sillä tavalla kuin ulkoasiainvaliokunta on tässä esittänyt, sehän on ihan selvä asia. Kiinnitän vaan muutamaan näkökohtaan huomiota.

Ensinnäkin historiasta. Kun kaikissa niissä puheenvuoroissa, jotka täällä on tähän mennessä käytetty, on aivan oikein kiinnitetty huomiota ihmisoikeusnäkökohtien toteutumiseen näissä kahdessa uudessa EU:n jäsenvaltiossa, niin tämähän ei ole yllätys. Näitähän asioita on käsitelty täällä isossa salissa 90-luvulla ja 2000-luvun alussa muutaman kerran ainakin, aivan täsmälleen näitä asioita. Ne ovat varmaan olleet ryhmäkokouksissa esillä eri yhteyksissä, ne ovat olleet kirjallisten kysymysten kautta esillä, ja ne ovat olleet julkisuudessa esillä. Siis mitään sellaista ei ole tapahtumassa, mikä olisi jollakin tavalla yllätyksenä tähän päivään tässä ja nyt tullut.

Toisekseen haluan uskoa, että ed. Outi Ojala oli äskeisessä lyhyessä puheenvuorossaan oikeassa siinä, että tässä on se mahdollisuus, että eräällä tavalla ryypätään fataalit vaikuttaa näihin asioihin sillä politiikalla, mitä nyt harjoitetaan. Se on äärimmäisen kiusallinen asia, koska toisaalta tämän Euroopan unionin uskottavuus, ollaan siitä sitten mitä mieltä tahansa ed. Soinin tavoin tai muulla tavoin, joka tapauksessa on sinänsä koko ajan kyseenalaistettu ja aivan erikoisesti Suomessa, jossa nämä kannatusluvutkin ovat sellaiset kuin tässä oli jo tullut esille. (Ed. Kekkonen: Mutta meillä ei ole Romanian ja Bulgarian ongelmaa!) Mutta sitten mitalin toisella puolella ihmisoikeuksien vartijat ja vaalijat ovat erittäin tärkeässä asemassa sillä tavalla, että jos tavallaan syödään periaatteet pyhän poliittisen tarkoituksenmukaisuuden alttarilla, niin sekin on aika kova juttu. Siis toisin sanoen, kun ei taida olla olemassa sellaista tilannetta, että olisi hyvää ratkaisua kaikkien kannalta olemassakaan, niin se on äärimmäisen kiusallinen tulos.

Arvoisa puhemies! Mutta se varsinainen asia, minkä takia tänne korokkeelle nousin, on se, että kun tässä me juuri juhlimme tätä 100-vuotiasta parlamentarismia ja sen yhteydessä juhlapäätöksellä päätettiin tästä ulkopoliittisella alueella toimivasta tutkimuslaitoksesta, niin kyllähän tämän keskustelun perusteella ei voi tulla muuhun tulokseen kuin siihen, että ensimmäinen asia, mitä tämä laitos rupeaa tutkimaan 1.1.2007 lukien, ovat juuri nämä asiat Euroopan unionin alueella, juuri ne asiat, jotka ovat tässä keskustelussa tulleet esille, jotka ovat fundamentteja tällaisen yhteisön tulevaisuuden suhteen ja erikoisesti siinä, millä tavalla periaatteet pitävät, mitenkä periaatteita vaalitaan.

Aivan erikoisesti Suomi on tässä hyvin, sanotaanko, oikeutetussa asemassa sen takia, että tämä taloudellinen vekselihän on sellainen, joka aivan erikoisesti kohdistuu Suomen maksettavaksi, siis Suomen nettomaksajuus on vain lisääntymässä siitä 600 miljoonasta eurosta näppärästi ylöspäin. Aivan niin kuin ed. Räsänen täällä puheenvuorossaan aivan oikein totesi, niin vuoteen 2013 saakka me olemme tilanteessa, että me kompensoimme tämän tulojen alentumisen suomalaisille tuottajille kansallisista varoista, jos EU komissio sen hyväksyy. Siis toisin sanoen se 6 prosenttia on meille arkipäivän realismia täsmälleen ja oikein. Toisin sanoen tässä katsannossakin meillä on aivan erikoinen mielenkiinto olla joka tavalla aktiivisia. Tätä varten tälle ulkopolitiikan alueella toimivalle instituutille, joka on nyt päätetty perustaa, on nyt töitä. Loppu.

Eva Biaudet /r:

Arvoisa puhemies! Tämä on historiallinen hetki. Itse asiassa on aika mielenkiintoista tai ihmeellistä muistella omaa hetkeämme, kun pääsimme jäseneksi EU:hun. Jos ajattelee näin Bulgarian ja Romanian ulkopuolisena henkilönä, EU-kansalaisena, niin on hyvä mielestäni, että täällä käydään tästä historiallisesta hetkestä keskustelua, koska se on erittäin tärkeä koko Euroopan kehitykselle.

Ärade talman! Jag har kanske inte så mycket att tillägga. Här har framförts väldigt kloka inlägg, förutom ett mera på den underhållande sidan, men annars så har det problematiska med utvecklingen i Bulgarien och Rumänien kommit väl fram.

Dock har det ju visat sig — och det tycks vi alla vara eniga om — att det här är ett enastående momentum att påskynda förbättringen av situationen i de här länderna. Medlemskapet i EU är säkert det enda och det bästa instrumentet att kunna förverkliga våra målsättningar, till exempel beträffande mänskliga rättigheter.

Utrikesutskottet lyfter också upp i sitt betänkande hur viktig utvidgningen är som en faktor också för att samla Europa efter decennier av splittring. Utrikesutskottet noterar att arbetet med att bygga upp en fungerande rättsstat och en riktig förvaltning överlag både i Bulgarien och Rumänien är på hälft och det kräver beslutsamma och effektiva åtgärder, såsom här har sagts i dag.

En utvidgning är ju inte ändamålsenlig bara för dess egen skull. EU finns till för att upprätthålla fred och skapa välfärd för sina medlemmar, för människorna, för invånarna i alla länder, också i Bulgarien och Rumänien, och inte för dess egen storhets skull. Och trots att de här länderna ännu inte uppfyller alla medlemskrav är det viktigt att uppmuntra Bulgarien och Rumänien att själva klara av att helt enkelt lösa sina problem. Det behövs både morötter och käppar.

Här har alldeles särskilt lyfts fram minoriteternas problem och kanske då framför allt romernas alldeles särskilt svåra problem. Förutom att det säkert krävs tålamod så krävs det naturligtvis nog väldigt stor beslutsamhet och alldeles särskilt en visad vilja av beslutsfattarna att påverka attityder. I sådana här frågor som handlar om förtryck och diskriminering av minoriteter är lagstiftningen naturligtvis väldigt viktig, men signalen att inleda lagstiftning och ta avstånd från diskrimineringen är minst lika viktig, och det är sådant som man kan iscensätta omedelbart, det kräver ingen tid.

Så den här viljan att ändra på samhället, viljan att kunna bemöta villkoren för mänskliga rättigheter också vad gäller exempelvis romernas situation är väldigt avgörande. Jag tror att det måste finnas bevis för den innan anslutningen kan äga rum, men det är klart att samhället kommer inte att vara färdigt.

Precis på samma sätt är det bra att här har lyfts upp frågan om barnskydd och trafficking. Trafficking är ett av de största hoten som Europa står inför och på det här området är naturligtvis de här länderna både offer och kanske också orsak. Men det är klart att arbetet endast i de här länderna inte räcker, också mottagarländerna längre i norr, sådana som vårt eget land, måste dra sitt strå till stacken.

Det här är ett momentum och jag tycker att det är alldeles riktigt att utrikesutskottet klart har tagit ställning för ett medlemskap samtidigt som det har lyft fram möjligheten att uppskjuta själva anslutningen. Jag tror att det är en viktig signal att vi i de europeiska medlemsländerna tar kriterierna på allvar och att den här uppskjutande möjligheten också är ett äkta alternativ och inte enbart någonting som finns i skrift.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta on omassa mietinnössään kiinnittänyt erittäin hyvin huomiota niihin ongelmiin, joita näiden tulevien jäsenmaiden ihmisoikeustilanteen osalta on edelleen olemassa, samoin myöskin hallinnon ja korruption ongelmiin. Tässä suhteessa mietintö on varsin hyvin kirjoitettu. Totean kuitenkin myös sen, minkä valiokunta täällä jo itse toteaa, että näitä ihmisoikeusseurantamekanismeja on lähinnä tämän unionin perusoikeusviraston seurantatehtävä ja ongelmana on juuri se, että ei ole sellaisia mekanismeja puuttua ihmisoikeusloukkauksiin kuin esimerkiksi on sitten taloudellisella puolella, jos siellä epäkohtia ilmeneekin.

Toivoisin kovasti, että Suomen puheenjohtajuuskaudella, kun avoimuutta ja monia hyviä asioita on jo nostettu esille, mietittäisiin myöskin erinomaisesti, miten ihmisoikeusloukkauksiin voitaisiin entistä tehokkaammin puuttua myös unionin sisällä. Nimittäin nyt on valitettavasti nähtävissä, että Euroopassa, paitsi että EU-kriittisyys on lisääntynyt, valitettavasti myöskin kansallismielisyys, nationalismi ja rasismi nostavat päätään. Tässä suhteessa, kun me tiedämme, että muun muassa Ranskassa niin sanottu puolalainen putkimies -efekti on jo toiminut negatiiviseen suuntaan, niin on tietysti pelättävissä, että vielä kahdesta uudesta jäsenmaasta, joissa kiistatta on paljon ongelmia ja jotka ovat — Romania ja Bulgaria, nämä kaksi maata — tulevan unionin kaksi köyhintä maata, myöskin lähtee ihmisiä liikkeelle, ja on varmasti niin, että niillä, joilla on vaikeaa ja jotka joutuvat epäinhimillisen kohtelun kouriin omissa maissaan, näitä lähtöhaluja voi olla vielä enemmän kuin muilla. Tässä on olemassa se riski, että nimenomaan nationalismi ja rasismi lisääntyvät Euroopan unionissa. Tässä mielessä kaikkien Euroopan johtajien tulee suhtautua tähän tilanteeseen todella vakavasti ja miettiä, miten he oman johtajuutensa osalla kykenisivät luomaan sellaista painetta, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen on otettava tosissaan. En halua pelotella, mutta valitettavasti tällaisia näkymiä on nyt jo ilmassa.

Suomihan on toisaalta toiminut erittäin aktiivisesti, mitä tulee romanien aseman kehittämiseen Euroopan unionissa, ja ehkä tässä yhteydessä on hyvä jo se sanoa, että jo 1996, kun Euroopan neuvoston yhteyteen perustettiin romaniasiantuntijaryhmä, niin Hollanti ja Suomi olivat ne maat, jotka lähtivät rahoittamaan sitä, että eurooppalaisten romanien yhteistyötä voitaisiin kehittää ja romanien asemaan liittyviä ongelmia nostaa esille. Tässä silloinen ulkoministeri Tarja Halonen oli hyvin aktiivisesti mukana. On hyvä myös muistaa se, että kun Suomi oli Euroopan unionin puheenjohtajamaa 1999, niin tietääkseni se oli ensimmäinen kerta, jolloin Eurooppa-neuvoston kokouksen päätöslauselmissa mainitaan ja todetaan romanit. Tämäkin on ollut merkki siitä, että tähän romaniväestön kohteluun on ryhdytty vihdoinkin kiinnittämään todella huomiota.

Nythän Euroopan neuvoston yhteyteen on perustettu Eurooppalainen romanifoorumi. Tämä aloite lähti Suomen tasavallan presidentin Tarja Halosen aloitteesta, ja tämä elin toivottavasti myöskin osaltaan pystyy paitsi tehostamaan romanien välistä yhteistyötä myöskin nostamaan heidän eri maissa kohtaamansa ongelmat esille.

Ongelmana tässä nyt vain on se, mikä käy ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstäkin ilmi, että valitettavasti jo siitä asti, kun Euroopan unioni oli kuuden jäsenen unioni tai kun se oli kahdentoista jäsenmaan unioni ja vielä viidentoista unioni, näitä ongelmia valitettavasti on ollut näissä vanhoissa perustajajäsenmaissa, mitä tulee romanien aseman tunnustamiseen. Sen takia tässä tietysti myöskin varmaan näissä hakijamaissa tiedetään tämä tilanne, että vaikka jonkin asteista kehitystä on tapahtunut, niin silti ei riittävästi.

Arvoisa puhemies! Minä olen Romanian ja Bulgarian jäsenyyden kannalla mutta toivon todella, että nyt painetta lisätään syksyyn mennessä näihin maihin siten, että ei pidetä itsestäänselvänä vielä 2007 jäsenyyttä vaan takataskussa on myöskin se mahdollisuus, että jos ei todella edistymistä tapahdu, niin sitä voidaan lykätä 2008:aan. Minusta se arviointi pitää tehdä vasta syksyllä, mutta joka tapauksessa jäseniksi ne varmasti tulevat, ja minusta näin pitää ollakin. Euroopan unioni on rakennettu sitä varten, että siihen voivat halukkaat liittyä, mutta on muistettava, että kaikki Kööpenhaminan kriteerit on todellakin toteutettava täysimääräisesti.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Minulla oli kunnia, niin kuin kahdella seuraavallakin puhujalla, olla matkassa puhemiehen valtuuskuntamatkalla Romaniaan ja Bulgariaan. Tähän nähden tunnen syvää mieltymystä näiden molempien maiden jäseniksi tuloon. Ed. Biaudet käytti puheenvuoron tässä todeten, että olivat uljaita siinä yhteydessä, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, ne tuntemukset ja se mieliala, mikä Suomessa oli, kun tämä liittyminen tapahtui. Mutta tulkoon sen vakaumuksen ja totuuden nimessä kerrottua, mikä itselläni tässä asiassa on olemassa, että Suomessa tämä oli matalaa pintaliitoa, kun molemmissa maissa, Bulgariassa sekä Romaniassa, se on todella suuri, valtava kansallisuus- ja kansalliskysymys. Sellaista ei Suomessa ole ikinä osattu uneksiakaan eikä kuvitella, mimmoinen se maailma on näille maille ja näitten maitten kansalaisille.

Jos voisi ajatella niitä tuntemuksia, kun siinä mukana olin ja katselin, niin Suomessa ei voitaisi koskaan kuvitella myöskään, että olisi sellainen ilmapiiri. Ehdokasmaassa, 2007 tai 2008 jäseneksi tulevassa maassa, mieluummin jo 2007, joka paikassa, missä virallinen lippu oli pystyssä, oli maan asianomainen lippu, oli EU:n lippu ja Naton lippu. Tällaista ei ole Suomessa koskaan ollut (Ed. Kekkonen: Tuleeko joskus olemaan?) — eikä todennäköisesti koskaan tulekaan. (Ed. Jaakonsaari: Älkää olko niin varma!) — Ed. Kekkonen, minä luulen, että me olemme kyllä tuolla nurmituomaan joukoissa kaikki siinä yhteydessä, kun asenteet ovat Suomessa muuttuneet sen tyyppisiksi, että Suomen lipun asema olisi yksi kolmasosa tästä virallisesta liputuksesta, jotkut muut täyttäisivät sen kaksi kolmattaosaa. Voin olla väärässäkin, mutta se on sitten ensimmäinen kerta, kun olisin, en muista koskaan tietoisesti arvelleeni olevani väärässä. (Naurua)

Näin katsottuna tämä näille maille on erittäin toivottava, myönteinen ja ymmärrettävä asia. Sen osalta täytyy sanoa, että maailmalla liikkuminen sivistää, ja niin se tässä itseänikin on vähän sivistänyt siltä osin, että ymmärrän tätä asiaa ja asemaa, mikä siellä on olemassa, toisella lailla kuin täältä Suomesta katsottuna. (Ed. Jaakonsaari: Tosi hienoa!)

Ajatellaan ja arvellaan tätä maailmaa sitten niitten ongelmien osalta, mitä siellä on olemassa. Ed. Räsänen kiinnitti huomiota romaniväestön asemaan. Se käsitys, mikä itselleni jäi, on se, että asemahan ei siellä häävi ole olemassa. Mutta maailma voi muuttua. Se muuttui Suomessakin. Ennen muinoin romaniväestö oli vähän sellaisen toisarvoisen kansalaisen asemassa (Ed. Kekkonen: Entäs nyt?) ja heitä katsottiin niin kuin vähän eri luokkaa. Mutta nyt — ed. Kekkonen, kyllä minä tiedän, mitä te haette tässä — sen jälkeen, kun Suomeen tuli tavaton määrä, ei määrällisesti paljon, mutta näkyvyyttä oli paljon, maahanmuuttajia, romaniväestö sai alkuperäiskansan oikeudet ja heidän asemansa on merkittävästi parantunut ja heistä ovat jopa ilmoittaneet jossakin jotkut, että eivät lähde näitä maahanmuuttajia maksamaan ja muuttavat vaikka Ruotsiin täältä ehkä. En tiedä, olisiko kukaan lähtenyt, mutta tämmöisiäkin uhkauksia on esitetty. Näin katsottuna, vaikka tämä nyt vähän kevyesti on esitettykin, ei se välttämättä ole huono asia, etteikö näistä niin sanotuista syrjityistä kansanosista toisissa, muuttuneissa olosuhteissa pidettäisi parempaa huolta kuin silloin alun perin on ollutkaan.

Jos tätä maailmaa katsotaan sitten siten, mistä johtuu, että heillä on niin ponteva tämä into, mistä johtuu, että näillä tulijamailla on niin kova into tähän asiaan, niin tässä mietinnössä ei kuitenkaan ole tätä asiaa sisällöltään oikein katsottu eikä myöskään pohdittu sitä tuntumaa, mikä on yhtenä tekijänä. Tietenkin on se, että he pääsevät, niin kuin on todettu aikaisemmissa puheenvuoroissa, kommunismin ikeestä tänne suureen Eurooppaan, länsimaisen demokratian ja sivistyksen pariin. Sivistystä heillä on länsimaista ollut kautta aikojen, niin etten usko, että siinä mitään erityistä muutosta tapahtuu. Mutta oleellinen osa on tietenkin se, että he ovat näissä liittymisneuvottelusopimuksissa onnistuneet erityisen paljon paremmin kuin suomalaiset. Jos ajatellaan sitä eroa, mikä syntyy ja käypi, nämä kaksi maata saanevat suuruusluokassa noin 50 miljardia euroa seitsemän vuoden aikana tätä liittymis- ja kehittämisrahaa. Romania saa siitä 33 miljardia euroa, ja tämä kun suhteutetaan siihen asiaan, että Suomi sai lämmintä kättä sinne mennessään, niin ymmärrän kyllä erinomaisen hyvin, että siellä tapahtuu myöskin muutosta länsimaisempaan ja ymmärrettävämpään suuntaan.

Täällä on myöskin puheenvuoroissa viitattu siihen — erityisesti lämmitti, kun ed. Räsänen muisti tämän puheenvuorossaan — että suomalaiset tämän kautta maksavat myöskin tätä rahaa, maksavat vähän, mutta maksavat todella paljon kuitenkin. Se on myöskin meidän hintamme siitä, että he pääsevät mukaan. Mutta siitäkin huolimatta, että pidän ankarasti suomalaisen maaseudun ja maaseudun kehittämisen puolta, olen valmis ymmärtämään, että kun se nyt sinne on sovittu, niin maksetaan, ja yritän selittää myöskin sen täällä Suomessa tässä mahdollisessa kenttäpuheenvuorossa, jos minulta joku sitä kysyy, että tämä menee oikeaan paikkaan, oikeaan asiaan ja oikean tyyppiseen toimintaan. Aivan paljon toisella lailla, sanoisin, silloin kun se raha menee sinne liittyjämaihin, se menee oikeampaan paikkaan kuin se toinen vaihtoehto, mihin se menee ilman mitään osoitetta, näille Brysselin herroille, jotka tuhoavat ja heittävät sen sellaiseen järjestelmään ja semmoiseen menoon, mistä ei kukaan hyödy millään lailla.

Näin katsottuna toivon myöskin, että näissä maissa tapahtuu se kehitys sen tyyppisenä, että nämä ihmisoikeuskysymykset, mistä puhutaan, korruptio, mistä puhutaan, ja vastaavat tulevat semmoiseen kuntoon ja järjestykseen, että ne pääsevät jäseniksi ja pystyvät täyttämään ehdot jo 2007 alusta.

Jos tätä maailmaa ajatellaan ja katsotaan, niin tämä komission arvio, arvio päivämäärältä 16.5.2006, missä todetaan nämä ongelmat, mitkä tässä esteenä liittymiselle vielä ovat olemassa, tämä lista, on pitkä. Bulgarian osalta on kuusi vakavaa puutetta, Romanian osalta oliko niitä nyt vaan neljä. Jos ajatellaan näitä Romanian ongelmia ja puutteita, mitä sieltä tulee, niin toistanpa ne täältä mietinnöstä, kun ne ovat täällä: maataloustukien maksatus, maatalouden hallinto- ja valvontajärjestelmät, teurastus, verohallinnon tietotekniikkavalmiudet. Kyllähän nämä nyt aika yksinkertaisia asioita ovat olemassa. Pitää vaan tehdä kauppaa ja ostaa niillä saatavilla rahoilla tätä tietotekniikkaa ja näitä hallintoihmisiä, mitkä Suomestakin voivat käydä tätä valistusta jakamassa, panemassa järjestykseen ja kertomassa, miten tämä homma toteutuu ja käypi. Ei näiden luulisi olevan vaikeita missään muodossa.

Kun sitten katsotaan teurastusta, mikä on molemmissa maissa ongelma (Ed. Kekkonen: Mistä teurastuksesta puhumme?) — ed. Kekkonen, muistutan yleisteurastuksesta, kun käsitellään teuraseläintä syötävään tarkoitukseen — muistutan mieleen sen, että kun Suomi oli Euroopan unionin kanssa ongelmissa näistä asioista, porojen teurastuksesta siellä teurastuspaikalla luonnossa kylmissä olosuhteissa, mikä on ikiaikainen perinteinen tapa Suomessa ollut teurastaa poro, tähän löytyi Euroopan unionin kautta säädös, missä todetaan, ettei voida siellä teurastaa, vaan on teurastettava teurastuslaitoksessa jne. No, nyt pienessä mitassa siinä poikkeuksiakin on. Näin voisi sanoa, että jos eivät muut tästä asiasta hyötyneet, niin kuitenkin rakennusliikkeet ja rakentajat hyötyivät, kun näitä teurastuslaitoksia rakennettiin ja tehtiin, ja tietenkin kuljetusliikkeet, kun ne sinne kuljetetaan.

Enkä malta olla mainitsematta tässäkään yhteydessä erästä paikkaa. Kun Sallan kirkonkylässä ajelin ja tutustuin maisemaan, niin siellä lukee "Tuomiotie". Kun katsoin, mitä siellä tien perässä on olemassa, niin siellä on poronteurastuspaikka. Tämä osoittaa kyllä, että suomalaiset ovat osanneet mukautua myöskin kielellisesti ja opastuksellisesti oikein tähän asiaan ja sisältöön.

Näin arvellen, herra puhemies, en pidä tätä mietintöä huonona. Olisin toivonut, että kiivaammin olisi otettu kantaa, että mieluummin 2007 kuin viivyttelyn jälkeen, ja olisin toivonut myöskin, että tässä olisi selkeästi todettu, että molemmat maat yhdellä kertaa. Silloin se olisi mahdollistanut myöskin Bulgarian tulon samalla kertaa kuin Romania tulee. Toivottavasti tulee nytkin.

Näin arvellen näillä muutamilla vaatimattomilla sanoilla haluan tukea tämän asian edistymistä ja tämän sopimuksen loppuun saattamista niin, että se kaikissa muissakin Euroopan unionin maissa kohtaisi niin myönteisen vastaanoton kuin se tuntuu nyt Suomessa tällä kertaa kohdanneenkin.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun on vähän vaikea ymmärtää ed. Seppo Lahtelan logiikkaa tässä syrjintäajattelussa: kun tulee vielä heikommassa asemassa oleva ryhmä, niin sen jälkeen ne aiemmin syrjityt henkilöt kokisivat, että heillä asiat ovat paremmin. No, en tiedä sitten, ovatko ne yhtään sen paremmin tuollaisessa tilanteessa.

Mutta näissä maissa, jotka nyt ovat hakemassa Euroopan unionin jäsenyyttä, on tosiaankin useanlaisia vähemmistöjä. On nämä romanivähemmistöt, mutta myös aika laaja unkarilaisvähemmistö, ja ei heidänkään asemansa ole kaikistellen ihan hyvä ollut. Siinä mielessä minusta on tärkeätä, että näissä viimeisissä neuvotteluissa pyrittäisiin vaikuttamaan siihen, että nämä vähemmistöjen asemat turvattaisiin.

Sitten on se kysymys, mikä täällä on ollut esillä jo, miten puuttua näihin ihmisoikeusongelmiin, jos niitä tulee jäsenmaiden sisällä. Yhden kerranhan meillä on ollut sellainen tilanne, eli Itävallan kohdallahan siihen puututtiin, kun oli kysymys tämmöisistä rasistisista kannanotoista. (Puhemies koputtaa) En tiedä, sen jälkeen ei ole paljon näitä kannanottoja näkynyt enää, vaikka varmasti tilanteita on ollut.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Korostan, että itsekin kyllä kannatan Romanian ja Bulgarian EU-jäsenyyttä, mutta toivon, että aikataulun suhteen oltaisiin hyvin tarkkana.

Ed. Seppo Lahtela oli selvästikin vaikuttunut tuosta puhemiehen matkasta, jolla hänellä oli tilaisuus olla mukana. Mutta olisin kiinnostunut kuulemaan ed. Lahtelalta, kävikö tämä teidän delegaationne tutustumassa näihin Romanian ja Bulgarian romanigettoihin, joissa ihmiset elävät kaatopaikoilla ilman sosiaaliturvaa ja henkilötunnusta. En ole itse käynyt kummassakaan maassa, mutta saamani tiedon mukaan esimerkiksi viime vuonna, kun työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kävi tutustumismatkalla, niin ei siellä näihin gettoihin käyty tutustumassa.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vähän olen hämmentynyt. Tämä ed. Seppo Lahtela on kuin isoveli, ja hän yleensä käyttää hyvin asiallisia puheenvuoroja. Tässä nyt jotenkin tuntui tämä hämmentävältä, kun ed. Seppo Lahtela haluaisi aikaistaa jopa tämän liittymisen, koska tässä kuitenkin — minä ainakin olen kokenut niinpäin — sopimusehtojen pitäisi aina täyttyä. Silloin kun työelämävaliokuntana käytiin aikanaan ed. Jukka Gustafssonin johdolla siellä, niin silloin ainakin ne ehdot olivat hyvin kaukana ja olisi ollut paljon vielä tekemistä ja todennäköisesti nytkin siellä on, koska yksi iso asia on tämä romanikysymys.

Mutta sitten on myös pimeä talous, joka tuli siellä esille. Ainakin Bulgariassa todettiin, että se on valtavan isoa, jopa enemmistö voi olla pimeätä taloutta, ja sen kyllä ymmärtää, millä tavalla siellä tapahtui uudelleen varojen jako. Purettiin sosialismi, ja sitten ne, jotka olivat röyhkeämpiä, ottivat rahat haltuunsa ja todennäköisesti pyörittävät niillä omia bisneksiään siellä. Sen takia odottaisin nyt ed. Seppo Lahtelalle kanssa malttia tässä, jotta ei niin kova hoppu ole ottaa näitä mukaan, ennen kuin saataisiin olot kuntoon siellä, jotta ei leviä tänne turvallisiin EU-maihin semmoisia piirteitä, mitä tällä hetkellä siellä on olemassa.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Esa Lahtelalle voisi todeta, että pimeä talous on laajempaa taikka pienempää, mutta ihmisten elintaso on semmoista 10—20 prosenttia suomalaisesta palkkatasosta, niin että siihen ei paljon pimeyttä mahdu, mutta ei sinne mahdu paljon valoa eikä paljon verotustakaan.

Ed. Räsänen kysyi, kävimmekö katsomassa näitä gettoja. Emme käyneet. Täytyy todeta, että se oli valitettava asia, mutta itselläni oli mahdollisuus paikallisen väestön ja oppaan kautta tavallaan kuulla ja nähdä vähän, mitä se maailma on olemassa, ja siltä osin olen aika hyvin sisäistänyt tavallaan, mitä se siellä on.

Täällä aikaisemmin oli myöskin keskustelua siitä, miten nämä ihmisoikeuskysymykset ovat. Enpä malta nyt olla kertomatta ihmisoikeuskysymyksistä sitä, että delegaatio erityisen vahvasti tutustui Ceausescun suureen linnaan, mihin nähden tämä Eduskuntatalokin on tämmöinen torpan kokoinen, ja siellä näihin ihmisoikeuskysymyksiin. Siellä oli tämä vanha kommunistisen puolueen päähuone, mikä oli silloin valmistunut: 60 jakkaraa. Kristallikruunutkin taisivat painaa 2,5 tonnia kappale jne. Tämä oli semmoinen, mikä erityisesti näissä ihmisoikeuskysymyksissä minua puhutteli, ja sillä lailla katsottuna niin kyllä siellä on ongelmia sen valtaväestön kanssakin ollut. Kaikkia on riistetty laidasta laitaan. Siitä ei ole kukaan jäänyt osattomaksi.

Antero Kekkonen /sd:

Puhemies! Ihan tähän viimeiseen ed. Seppo Lahtelan huomioon: Todellakin oli vaikuttava hetki se, kun olimme ihmisoikeuskomitean tai -ryhmän huoneessa ja selvisi, että tämä huone oli aiemmin ollut Romanian kommunistisen puolueen keskuskomitean politbyroon kokoushuone. Minusta tässä noin ihmisoikeusmielessä oli jotain elämää suurempaa. Ainakin siinä oli syvää ironiaa, jonka minun mielestäni myöskin isännät antoivat meidän ymmärtää, eli tämmöisen sortojärjestelmän keskuspaikasta oli tehty ihmisoikeuksien keskuspaikka. Se teki erittäin syvän vaikutuksen. Se oli vähän samaa lajia kuin se, kun olimme ed. Lahtelan kanssa Stasin poliisivankilassa, jossa myöskin kävimme sellaista keskustelua, että näistä kidutuskammioista pitäisi tehdä ihmisoikeustuomioistuinten istuntopaikkoja.

Puhemies! Olin siis tällä samalla puhemiehen johtamalla matkalla kuin ed. Lahtelakin, ja on pakko todeta se, että tämä ulkoasiainvaliokunnan mietintö on erinomaisessa linjassa niiden kokemusten kanssa, mitä me siellä saimme. Me emme käyneet getoissa, mutta kun ed. Räsänen tämän kysymyksen esitti, niin kerron, missä me kävimme. Me kävimme luostareissa, ja oli kerta kaikkiaan ilo todeta se helpottunut olo, mikä tällä luostareiden väellä oli järjestelmän muututtua. He olivat aidosti iloisia, uskaltaisin sanoa, aidosti onnellisia sikäli kuin onnea nyt voi mitata. Mutta kun joskus on ollut mahdollisuus käydä entisen järjestelmän aikana uskonnollisissa kohteissa ja on kokenut sen ahdistuksen, mikä siellä on, niin kyllä nyt ilmapiiri oli jotain aivan muuta. Täytyy sanoa, että tämä luostarikäynti oli yksi niitä vaikuttavimpia kokemuksia koko matkalla.

Herra puhemies! Mietintö on kiinnittänyt huomionsa erittäin tärkeisiin asioihin. Järjestäytynyt rikollisuus on valtava kysymys siellä. Myöskin oikeuslaitoksen, en väitä, että puutteellinen ammattitaito, mutta se taakka, joka heillä on asioita ratkaistaessa, on kyllä, uskaltaisin sanoa, kohtuuttoman suuri. Varmaan on myöskin niin, että oikeuslaitoksessa on edelleenkin sellaisia henkilöitä, jotka ovat ansainneet kannuksensa edellisen järjestelmän palveluksessa, ja noin inhimillisesti ajateltuna on ilmeisesti varsin raskasta muuttaa periaatteitaan, muuttaa ihmisoikeuskäsityksiään, ylipäänsä sopeutua siihen länsimaiseen järjestelmään, mitä EU edustaa. Korruptio on aivan olennainen tekijä, aivan niin kuin mietintökin huomiota on siihen kiinnittänyt.

Täältä pohjoisen hyvinvoinnin keskeltä katsottuna ehkä pahimmalta tuntui yleensä vammaisten ja erityisesti vammaisten lasten kohtalo ja kohtelu. Siellä on ymmärtääkseni puutteita, joita ei pidä sietää, vaikka kuinka hyväksyisi tämän ratkaisun, mitä me nyt olemme tekemässä.

Ihmiskaupassa nämä ovat läpikulkumaita, sen lisäksi että siellä itsessään harjoitetaan ihmiskauppaa.

Vähemmistöt tässä ovat tulleet jo monasti esille. Romanien kohtelu ei ansaitse minkäänlaista arvosanaa. Myöskin unkarilaiset, veljeskansamme, aivan niin kuin täällä ed. Soini huomautti, veljeskansamme on ihan oikeissa vaikeuksissa siellä.

On kuitenkin pakko sanoa tässä myös se, että se vilpittömyyden tuntu, joka heillä tässä rakennustyössänsä nyt on, myöskin sai aikaan kyllä aikamoista uskoa siihen, että he tulevat onnistumaan. Tässä mielessä siihen, että he työskentelevät vilpittömästi, että he työskentelevät tosissaan ja että he todellakin haluavat tähän eurooppalaiseen perheeseen, niillä kokemuksilla, mitä tällä meidän matkallamme saimme, niihin ponnistuksiin ja vilpittömiin ponnistuksiin on helppo uskoa.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Minulla oli myös tilaisuus osallistua siihen parlamenttivaltuuskunnan matkaan, ja hiukan kokemuksia siltä ajalta ja myöskin menneeltä ajalta yleisesti.

Tuo parlamenttivaltuuskunnan matka oli aivan erinomainen. Monta matkaa tehneenä haluan sanoa, että se onnistui sataprosenttisesti, meillä oli hyvä johtaja: kiitos varapuhemies Kanervalle ja koko ryhmälle. Me otimme todella asioista selvää, kyselimme ja keskustelimme ja aina saimme myöskin mielestäni erittäin hyvät vastaukset. Olimme saaneet myöskin etukäteistietoa suurlähettiläiltä jo aikaisemmin, kiitos siitä, ja olemme jo ehtineet pitää jälkipalaverinkin tämän matkan tiimoilta. Se oli juuri sillä tavalla tehty matka ja koko prosessi kuin se pitää tehdäkin.

Saimme myös erittäin vilpitöntä informaatiota, aivan niin kuin ed. Kekkonen täällä sanoi, kummassakin maassa, sekä Romaniassa että Bulgariassa. Minun mielestäni aivan merkillepantavaa oli se, että meille kerrottiin kielteisiä ja myönteisiä asioita, ja minun mielestäni, sikäli miten osaan kuunnella ja ihmisten puheita lukea, kerrottiin hyvin vilpittömästi ja avoimesti. Olen sitä mieltä, että asianomaiset maat ovat tehneet vilpitöntä työtä, lyhyessä ajassa yllättävän paljon hyvää työtä. Pitää muistaa lähtökohdat, mistä lähdetään, silloin kun kommunismin alta päästään pois ja tulevaisuus suunnataan aivan toiseen järjestelmään.

Minä olen henkilökohtaisesti ollut EU:n kannattaja jo silloin, kun siitä on äänestetty. Sitä on turha tietysti mainostaa, mutta minä olen henkilökohtaisesti — täällä kun olen kuunnellut puheita, haluan sanoa — edelleenkin sitä mieltä, että se on myöskin Suomen kannalta ollut onnellinen ratkaisu ja aivan tarpeettomasti kuulemme populistisia puheenvuoroja, niin kuin täälläkin olemme kuulleet. Toisaalta ymmärrän oikein hyvin, että on kritiikkiäkin ja on paljon sellaisia asioita EU:n toiminnassa, joita on pakko muuttaa, jos halutaan, että EU toimii tehokkaasti ja kunkin maan osalta myönteisesti. Muun muassa meidän maataloutemme on tästä kärsinyt ja monet muut sektorit, jotka joutuvat byrokratian kanssa painimaan.

Mutta meidän tulee kuitenkin täältä katsottuna ymmärtää Bulgarian ja Romanian kaltaisia maita huomattavasti enemmän kuin me ymmärrämme. Kuvaannollisesti sanoisin, että Romania ja Bulgaria hyppäävät 50 vuotta, puoli vuosisataa vähintäänkin, portaita yhdellä kertaa ja enemmänkin, jos historiaa katsotaan taaksepäin, huomattavastikin enemmän, portaita, joita me olemme vähitellen kivunneet ja kavunneet ja monen muun maankin tuella. Pitää muista, että kyllä Suomeakin on onneksi autettu varsinkin sota-ajan jäljiltä ja monenkin asian osalta.

Tätä taustaa vasten EU on Romanian ja Bulgarian kaltaisille maille mielestäni ainut mahdollisuus nousta todella jaloilleen ja toivottavasti nopeasti nousta jaloilleen. EU on rauhan organisaatio. Sitä on liian vähän korostettu nykyaikana, kun puhutaan kielteisistä asioista. Paras tapa luonnollisesti turvata tuo rauha juuri tällaisissa tapauksissa, joita me nyt käsittelemme, on tukea Bulgarian ja Romanian kaltaisten maiden työtä ja tukea sitä nimenomaan EU:n kautta, koko Euroopan kautta. — Sanon tässä välillä, että sehän on aivan selvä asia, että jos me mietimme, kenen tässä olisi tai minkä maiden pitänyt maksaa, niin kyllä laskuja olisi pitänyt lähettää muuallekin ja kenties huomattavasti enemmän kuin EU:lle, mutta niitä laskuja on turha lähettää ja siitä historiasta on tänä päivänä enää turha puhua. — Koko Eurooppa on kuitenkin tätä kautta näiden maiden asialla, ja minusta se on hyvä.

Minulla on sellainen kuva, niin kuin täällä on jo sanottu, että Romania ja Bulgaria pyrkivät aidosti korjaamaan myöskin niitä vakavia ongelmia, mistä täällä on puhuttu, muun muassa ihmisoikeusasioita. Ne ovat vain niin suuren luokan asioita, että niitä ei tietysti polkaista heti käyntiin, mutta toivottavasti lisää panoksia panemalla he onnistuvat myös näiden asioiden osalta. Ulkoasiainvaliokunnan kannanotossa Romanian ja Bulgarian liittymistä EU:hun pidetään perusteltuna ja tarkoituksenmukaisena, ja haluan sanoa omalta kohdaltani, arvoisa puhemies, että olen myöskin täysin sitä mieltä.

Sitten, arvoisa puhemies, populismillakin pitäisi olla kyllä omat rajansa. Pitäisi olla itsekritiikkiä siinä, mitä puhuu. Kun ed. Soini sanoi EU:sta, että ollaan menossa toiseen kommunismiin eli EU:hun, niin minä haluaisin sanoa tältä osalta, että näin voi puhua vain ihminen, jonka ei ole tarvinnut kokea kommunismia, ei läheltä eikä kaukaa. Ja senhän me kaikki tiedämme ja tiedämme suureksi onneksemme, että Suomikin 60 vuotta sitten oli lähellä joutua tähän samaan kaaokseen, mutta onneksemme ei joutunut.

Minä olen itse aikoinaan Lapin lapsena saanut Unrra:lta ensimmäiset muistamani vaatteet. Elikkä United Nations Relief and Rehabilitation Administration oli tämä järjestö, joka auttoi lapsia ja aikuisiakin muun muassa palattuamme Ruotsista evakkoreissulta poltettuun Lappiin. Se oli ikimuistettava hetki, kun pellavasäkistä puistettiin vaatteet lattialle, pantiin karvahattu päähän ja takki päälle ja lähdettiin hakkaamaan halkoja — muuten 7—8-vuotiaana.

Jos silloin olisi ollut jo jokin toinen voimakkaampi järjestö, joka olisi tukenut niitä maita, jotka olivat sen kohtelun kokeneet kuin Suomi koki, niin kädethän me silloin olisi ristiin pantu. Se on ihan selvä asia. Ja siitä seurasi vain, että me maksoimme sotakorvaukset, me asutimme satojatuhansia karjalaisia, me jälleenrakensimme Lapin jnp. ja suurelta osalta omin suomalaisin ponnistuksin, mutta ei sitä kohtalon polkua tarvitse toivoa Romanian kaltaisille ja Bulgarian kaltaisille maille. Romania ja Bulgaria eivät ole yksinkertaisesti tätä taustaa vasten, halusin sen sanoa, historialleen voineet mitään. Ne ovat sen joutuneet läpikäymään ja nyt ovat siinä tilanteessa kuin ovat ja ovat EU:n oven, jo osittain avatun oven, kynnyksellä.

Minä toivoisin, että tämä myöskin onnistuisi heidän osaltaan, ja tietysti haluan omalta osaltani sanoa, arvoisa puhemies, niin kuin siellä totesimme puolin ja toisin ihan vilpittömästi, että kaikkiin sellaisiin kielteisiin puoliin, mitä vielä heillä siellä on ihmisoikeus- ym. kysymyksissä, mahdollisimman paljon panoksia niin, että siinä lyhyessä ajassa, missä heidän tarkoituksensa on nyt EU:hun päästä, myöskin nämä niin sanotut punaiset kortit olisivat poistettavissa ja EU olisi raollaan heille jo vuoden 2007 alusta.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Ehkä tämän lakiesityksen puitteissa on todettava, että sinänsä kannatettava esitys, mutta aika paljon huomautettavaa näin suomalaisittain. Ehkä tässä on tyypillinen tilanne sikäli, miten Euroopan unioni laajenee vähän hallitsemattomasti, siis ei tiedetä, mitä välttämättä on tulossa. Elikkä ongelmia on tulossa sekä meille että sitten tietysti näille maille, jotka ovat liittymässä, jotta ne täyttäisivät nämä jäsenkriteerit. (Ed. Soini: Ja EU on se suurin ongelma!)

Minun mielestäni pitäisi aina selvittää nämä alueelliset ja rakenteelliset vaikutukset nimenomaan Suomelle, silloin kun tämmöistä lähdetään neuvottelemaan ja sopimaan, koska jo tässä keskustelussa on tullut aika paljon erilaisia painopistealueita siinä, mihin tämä vaikuttaa. Toisaalta täytyy muistaa, että Romanialla ja Bulgarialla on aika kovat toiveet EU:n suhteen, elikkä ne odottavat, että todella joku tulee ja maksaa osan niiden 50 vuoden nopeasta harppauksesta. Se on näin suomalaisittain muistettava aina. Elikkä pitäisi olla jonkin näköisiä laskelmia aina jonkin näköisenä oheistuotteena hallituksen esityksissä, mitä tämä saattaa vaikuttaa meille.

Näistä vaatimuksista, mitä näille maille on: varmaan samanlaista keskustelua käydään perustuslaista elikkä tästä EU:n tulevasta perustuslaista, mitä vaatimuksia se asettaa näille maille, ja toisaalta sitten, mitä vaatimuksia näillä mailla olisi tähän perustuslakiin.

Kilpailukyky on merkittävä asia. Mekin puhumme täällä koko ajan, kuinka kilpailukykyisiä me olemme Euroopan unionin sisällä. Elikkä näissä maissa on kumminkin tavoitteena se, että kun on työvoima halpaa ja halvat raaka-aineet, silloin pitäisi myöskin pystyä hyödyntämään nämä asiat korkeamman osaamisen ja teknologian kautta. Ja jos mietitään tätä kohtaa näin suomalaisittain, siinä on taas, sanoisiko, uusia kiinoja tulossa, mihin meidän työpaikkamme saattavat ohjautua.

Tulopolitiikkaa harrastetaan näissä maissa, ja kun täällä on puhuttu moneen kertaan, että palkkataso on hyvinkin alhainen ja samaan aikaan pitäisi kehittää sosiaaliturvaa, se tuo omat haasteensa, ja ymmärtääkseni EU:lla on erilaisia ohjelmia tällekin rintamalle. Kysymys kuuluu, kuka maksaa.

Työelämän kysymyksiä on aika paljon, esimerkiksi työsuojelu. Erilaiset työsuojelusäännökset ovat ilmeisesti ainakin teoriassa kunnossa, mutta miten ne pystytään käytännössä hoitamaan, kun joskus tässäkin salissa keskustellaan suomalaisten kyvystä hoitaa omat työelämän asiat?

Maatalous täällä tuli jo esille ja varmaan ylihuomenna keskustellaan lisää, mutta se on varmasti suuri ongelma molemmissa maissa. Jos mietitään suomalaisittain, niin joku Puola, Bulgaria, Romania, ne ovat valtavia maatalousmaita ja hyvin alkeellisella tasolla. Sen tason nostaminen merkitsee hyvinkin suurta laskua Euroopan unionille, ja me nettomaksajina saamme ilmeisesti osan niistä kustannuksista. Maataloudessa on vielä entisten kansallistettujen maa-alueiden palauttamiskysymyksiä, jotka ovat hyvinkin arka asia siellä vielä.

Täällä on vähemmistöjen asema tullut jo puhuttua, niin että siihen en puutu tässä kohtaa.

Vammaisten asemassa on sen sijaan paljon tekemistä. Esimerkiksi psykiatrista hoitoa tarvitsevien henkilöiden ihmisoikeudet ovat aika kyseenalaiset siellä. Niitä yritetään tarkastella EU:n tasollakin, mutta aika surkealta näyttää raporttien mukaan.

Sitten investointipolitiikka. Näihin maihin ovat investoineet Italia, Saksa, Ranska ja USA, ja uskoisin, että Suomi tulee olemaan yksi investoijamaa.

Sitten mielenkiintoisin asia ehkä tähän lopuksi: pahimmat ongelmat siellä ovat kansalaisjärjestöjen mielestä korruptio, oikeuslaitos, tullilaitos, valtiovarainhallinto, valtion monopolit, kuten terveydenhuolto, farmasia, infran rakentaminen, sähkönjakelu ja energiatuotanto, elikkä sen yhteiskunnan kaikki perusteet ovat oikeastaan tämmöisen aika kyseenalaisen toiminnan piirissä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan muutama asia täältä edestä.

Tuossa ed. Vielma puhui siitä, jotta Bulgaria ja Romania hyppäävät hetkessä kymmeniä vuosia, jopa sata vuotta tai enemmän kuin sata vuotta eteenpäin. Siinä ajatuksessa piilee se näkökulma, että nimenomaan jos hyppää kertaheitolla ilman kasvamista eteenpäin rajusti, niin se tuo myös omat ongelmansa. Kaikki eivät ennätä sopeutua siinä. Se on vähän niin kuin se, kun viedään näihin moniin maihin viimeistä tekniikkaa eikä se porukka ole ennättänyt kasvaa siihen ja siinä tapahtuu siten, jotta ihmisiä jää paljon työttömäksi.

Kyllä tässäkin laajentumisessa on osin siitäkin kysymys ainakin Romanian osalta, koska siellä maanomistusolot on sillä tavalla jaettu, että aikanaan kun nyt sitten uudelleen jaettiin nämä maapläntit, niin siellä on hirveän paljon tämmöisiä pientiloja. Jos en nyt ihan väärin muista, niin on arvioitu lähes miljoonan ihmisen jäävän aika nopeassa aikataulussa mahdollisesti työttömäksi siellä taikka joutuvan johonkin muuhun tehtävään, ja heitä ei tarvita sitten. Silloin, onko tästä nyt kaksi vuotta aikaa, kun työelämävaliokuntana käytiin siellä, kysyin nimenomaan tätä kohtaa, ja siellä todettiin, että osa tietysti mahdollisesti jää, joilla ikää on, eläkkeelle tai pois työelämästä sillä tavalla, osa tietysti ei halua mihinkään lähteä, mutta osa sitten voi olla valmis liikkumaan Euroopan työmarkkinoille.

En sinällään pidä tarpeellisena tässä tätä vapaan liikkuvuuden rajoittamista. Suomella ei todennäköisesti siitä tule olemaan uhkaa. Täällä ed. Jaakonsaari viittasi näihin edellisiin rajoituksiin, jotka koskevat vaikka tässä lahden toisella puolella olevaa naapurivaltiota ja yhdeksää muuta, jotka liittyivät reilu kaksi vuotta sitten unioniin. Silloin minä näin hyvin tarpeellisena ja yhä olen pitänyt tarpeellisena sitä siirtymäpakettia, mikä silloin oli olemassa. Tosin siinä olisi pitänyt kaikki laittaa työluvallisiksi eikä niin kuin tässä tapahtui, että toinen puoli oli, elikkä palvelut voitiin ostaa komennusihmisten avulla lähetettyinä työntekijöinä ja sitten muuten tarvittiin työlupa. Se ei ollut järkevää, mutta muuten kuitenkin tämäkin on parempi kuin ei mitään, koska se tilanne, mikä oli silloin reilu kaksi vuotta sitten, se oli sen oloinen Suomessa, että se olisi voinut tehdä markkinahäiriöitä Suomessa, ja sillä haluttiin suojata nimenomaan sitä. Kukaan työnantaja ei varmasti jäänyt ilman työvoimaa, jos halusi palkata näistä maista tässä kahden vuoden aikana.

Mutta nämä maat ovat sen verran kaukana — siitä oli tehty jopa tutkimuksia, miten paljon tänne Pohjolaan olisi halukkaita tulijoita — että hirveän isoa vetoa ei ole tänne olemassa, koska tämmöinen luontainen siirtymäsuunta on ilmeisesti tuonne Etelä- ja keskisen Euroopan suuntaan. Ilmeisesti sieltä käydään aika paljon Italiassa ja Espanjassa hedelmiä ja marjoja poimimassa. Muistan, että Romaniassa se määrä oli toista miljoonaa, jotka ovat siirtotyöläisinä ja lähettävät kotiin rahaa, ja he kokivat sen oikein hyvänä asiana, joka on ihan luonnollinen asia. Perhe on siellä kotona, ja sitten joku perheenjäsen lähtee tienaamaan ja tuo rahaa sitten sinne, ihan puhdasta valuuttaa.

Siihen liittyy yksi ongelma, mikä on näkynyt näissä maissa ja näkyy edelleen. Italiassa on tämmöinen määrätty kielteinen seikka olemassa, mafia, ja ilmeisesti ne lonkerot ovat sitten siellä soluttautuneet myös näihin valtioihin ja luoneet tämmöiset omat osastonsa sinne. Minusta se liittyy tähän liittymisajatukseen ja niihin ranskalaisiin viivoihin, mitä pitää täyttää. Minusta se pitäisi saada kyllä jollakin tavalla enemmän hallintaan kuin se tällä hetkellä on olemassa, koska ne lonkerot on helposti liikkuvia ja laajentumassa tänne muuallekin, jos nämä rajamuodollisuudet poistuvat, niin kuin tällä hetkellä tulee tapahtumaan aika nopeassa aikataulussa. Sen takia odotan, että tässä tapahtuu myös toimenpiteitä sillä puolen, ennen kuin tämä liittyminen tehdään.

Pimeä talous, jota ed. Pulliainen on Suomen osalta täällä lahjakkaasti peräänkuuluttanut, oli mahtava. Siellä puhuttiin, että jopa enemmän on pimeän talouden piirissä kuin näkyvän talouden. Kyllä ne opit sitten äkkiä leviävät tänne yhä enemmän, jos ei nyt aseteta niin tiukkoja puitteita sinne, jotta nämä pitää saada vaan kiinni yksinkertaisesti ja hallintaan. Nämä kaikki kytkeytyvät tietysti toisiinsa, se on paketti. Siellä on ammatti-ihmiset, jotka pyörittävät pimeätä taloutta ja ovat kahmineet siinä uudelleenjaon yhteydessä itselleen valtavia omaisuuksia ja pyörittävät sitten mahdollisesti omassa maassaan, mutta myös maan rajojen ulkopuolella näitä harmaita ja pimeitä valuuttoja, jotka alun perin ovat tietysti olleet yhteistä omaisuutta, mutta kun silloin tapahtui sillä tavalla, että päältä kahmivat ne, jotka olivat johtoasemissa, olivatko johtajia tai poliittisia päättäjiä, he ottivat sieltä itselleen sopivat palat ja omaisuudet jaettiin vaan näin. (Ed. Soini: Kommunistit ovat aina ryöstäneet kansaa!) Joten minusta ei pidä hirveätä hätiköintiä pitää tässä. Pitää nyt katsoa, kun se on mahdollista vielä, onko se sitten se kaksi vuotta vielä aikaa tässä, mikä on se raja, ja tarvittaessa enemmänkin, jos ongelmia ei ole poistettu.

Sitten tässä yksi kysymys, joka tuli hyvin esille molemmissa maissa, on se, jotta siellä on kyllä laitettu aika nopeassa aikataulussa organisaatiota kuntoon. Muodollisesti näyttää siltä, että organisaatiot on kaikin puolin, siellä on systeemit olemassa, olivatpa ne työelämän puolella tai valtionhallinnon puolella. Sitten kun kysyin, minkäs takia tuolla rakennustyömaalla ei ole kypäriä ihmisillä eikä satu olemaan kaiteita, ei edes vähäisintä kaidetta, kun kerrostaloja tehdään, niin niistä kuulemma on haittaa. Se kuvastaa sitä, jotta vaikka muodollisesti asiat olisivat kunnossa pykälinä, niin se ei ole ainakaan tällä hetkellä vielä siirtynyt sinne käytännön työelämän tasolle, jotta siellä todettaisiin, että jos kivi putoaa päähän, niin siitä on ihmiselle aika paljon haittaa enemmän kuin siitä, että hiki on kypärän alla. Tai jos kaiteet estävät vapaampaa liikkumista siellä, niin sitten kun tipahtaa sieltä kymmenennestä kerroksesta maahan, niin siitäkin voi olla jonkun verran ainakin jalkaluille haittaa, jos jaloilleen putoaa. Joten kyllä siellä monta asiaa on olemassa, ja viesti on se, jotta ei hötkyillä.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Oma tarkastelukulmani tähän asiaan liittyy toisaalta niihin kokemuksiin, jotka tulivat sillä paljon puhutulla valiokuntamatkalla, jolla tavattiin paitsi parlamentin ja muiden virasto-organisaatioiden edustajia niin myöskin korruption vastaista työtä tekevien kansalaisjärjestöjen edustajia. Kävi aivan selväksi kyllä se, että ongelmia tällä puolella on hyvin suuriakin ja myöskin varmaan sellaisia, jotka vaativat aika pitkänkin ajan ratketakseen, mutta ne on kuitenkin suhteutettava tähän laajempaan kokonaisuuteen. Omaan tarkastelukulmaani vaikuttaa myöskin se, että aikaisemmassa tehtävässäni Tampereen ammattikorkeakoululla minulla oli työnantajan määräyksestä ja tahdosta mahdollisuus olla puoli vuotta töissä Unkarissa, itse asiassa aika lähellä Romanian rajaa Miskolcin yliopistossa, nimenomaan opiskelemassa sitä, miten tämä järjestelmän muutos sosialismista markkinatalouteen on vaikuttanut ja miten se sitten on muuttanut myöskin liiketoimintaympäristöä.

Jos tätä asiaa laajemmin ajattelee, ennen kaikkeahan kyse on historiallisesta oikeudenmukaisuudesta. Sen paremmin Romania kuin Bulgaria ei ollut osa tätä sosialistista leiriä omasta tahdostaan, vaan jonkun toisen tahdosta, aivan samalla tavalla kuin sitä Ceausescun palatsia, jossa myös itse olen vieraillut, ei tehty sen takia, että kansa olisi halunnut, vaan sen takia, että johtaja sen halusi. Minun mielestäni on aina aika hyvä muistaa se asia — me voimme nyt sitä ihmetellä ja vähän naureskellakin sitä, mitä on tapahtunut — että myöskin Suomessa oli voimia, jotka olisivat halunneet tänne vastaavanlaisen järjestelmän. Jos näin olisi käynyt, niin meillä olisi kyllä nyt mahtavat palatsit, mutta ei olisi hyvinvoivaa kansaa. Tämän vääryyden korjaamiseen liittyy koko Euroopan unionin laajentuminen. Meidän on annettava niille kansakunnille, jotka ilman omaa tahtoaan joutuivat historiallisten tapahtumien seurauksena tähän tilanteeseen, mahdollisuus parantaa aidosti omien kansalaistensa elintasoa ja mahdollisuuksia, ja siihen liittyy koko laajentuminen. (Ed. Soini: Entä itsenäisyys?)

On myöskin niin, että laajentumisella turvataan eurooppalaista rauhaa, estetään se, että muodostuu toisenlainen Berliinin muuri eri paikkaan. Se, että EU:n laajentamista pidetään jatkuvasti mahdollisena myöskin vielä Romanian ja Bulgarian jälkeen, tarkoitan nyt esimerkiksi Ukrainaa, on hyvin tärkeää, että se mahdollisuus pidetään olemassa. (Ed. Soini: Turkki ja Marokko myös!)

Samalla tavalla on myöskin tärkeää se, kuten ulkoasiainvaliokunta mielestäni aivan oikein on linjannut, että jäsenyyskriteereistä pidetään tiukasti kiinni. Kuten täällä on jo useassa puheenvuorossa sanottu, niin monessa suhteessa, esimerkiksi ihmisoikeuksiin liittyen, ongelmat ovat suuria. Tietysti voidaan kysyä, kummalla tavalla nämä ongelmat paremmin ratkeavat: niin, että näitä maita pidetään järjestelmän ulkopuolella, vai niin, että niitä otetaan osaksi tätä järjestelmää. Itse uskon niin, että parasta on se, että ennen kun jäsenyys myönnetään, niin pidetään huolta siitä, että tietty kriteerien minimitaso tulee toteutumaan, ja sen jälkeen osana Euroopan unionia vaaditaan sitten lisää ja viedään tätä asiaa eteenpäin. Näin uskon, että tämä on sekä kaikkien kannalta parasta että järkevää.

Arvoisa puhemies! Haluaisin lisäksi tarkastella tätä Euroopan unionin laajentumista kokonaisuudessaan myös taloudellisesta näkökulmasta. Usein kun tältä paikalta puhutaan, tai varsinkin tuosta viereiseltä paikalta, kuten ed. Lahtela ja muut aikaisemmin, niin puhutaan vaan siitä, mikä on tämän nettomaksun hinta tai että näille markkinoille tulee maita, joissa on halpa työvoima. Tässä helposti unohtuu se, että Suomi on kansantaloutena merkittävästi hyötynyt tästä Euroopan unionin itälaajenemisesta. Jos te katsotte esimerkiksi suomalaisten kauppaliikkeitten liikevaihtoja tai monien teollisuudenalojen toimintoja, missä ne sijaitsevat ja mistä ne rahaa tänne Suomeen kotiuttavat, niin Baltia varsinkin on tullut meille, voi sanoa, toiseksi kotimarkkinaksi. Toki ollaan myöskin Pietarin markkinoilla, ja se ei liity Euroopan unioniin, tämä kyseinen asia ei ole näin yksiselitteinen, mutta se on mahdollistanut meille jalansijan siellä. Tietysti Romania ja Bulgaria ovat kauempana ja suomalaiset eivät siellä markkinoilla saa sellaista jalansijaa kuin Baltiassa, mutta kaikkinensa tällä on todella paljon myöskin positiivisia taloudellisia vaikutuksia.

Toinen asia liittyy siihen, että ikääntyvä Suomi on menossa kohti työvoimapulaa ja kaikkein potentiaalisimmat henkilöt tulevat nimenomaan näistä uusista EU-jäsenmaista. Sieltä meidän on kaikkein helpointa saada tänne työvoimaa. Tässä suhteessa olen täysin eri mieltä kuin ed. Lahtela siitä, että oli viisasta aikoinaan määrätä nämä siirtymäajat. Sen sijaan siitä olen samaa mieltä kuin ed. Lahtela, että oli viisasta, että ne nyt poistettiin, koska järjestelmä oli aivan pielessä. Toki siinä oli myöskin monia ongelmia, kuten täällä kaikki tietävät. Se, että vuokratyövoimaa kohdeltiin eri tavalla kuin suoraan palkkaukseen otettua, oli varmaan kaikkien mielestä järjetön tilanne, eli siihen liittyy myös näitä asioita. Mutta monessa suhteessa tilanne on se, että jos me ajattelemme vaikka näitä suuria laivatilauksia, mitä nyt on saatu, meillä on hyvin paljon sieltä Puolasta tänne tullutta työvoimaa tekemässä sitä työtä. Hyvä kysymys on, olisimmeko me edes voineet ottaa niitä kaikkia tilauksia vastaan, jos me emme olisi voineet hyödyntää tässä ulkomaista työvoimaa.

Tässä suhteessa on viisasta pitää rajat auki, antaa se mahdollisuus sieltä tulevalle väelle tulla tänne, toki niin, että he tekevät työtä samoilla työehdoilla kuin suomalaiset, koska ei meistä tietenkään kukaan halua sitä, että tässä lähdetään polkemaan suomalaisten työehtoja. Mutta kun meiltä suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle 13 000 ihmistä enemmän siirtyy eläkkeelle kuin uusia tulee työmarkkinoille, niin töitä on kyllä varmasti tarjolla sekä suomalaisille että myöskin ulkomaalaisille.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun Romania ja Bulgaria liittyvät Euroopan unionin jäsenyyteen, niin on hyvä muistaa, että Suomen osuus erilaisista EU-tuista entisestään vähenee, mikä on jo tapahtunut 10 uuden jäsenmaan kautta. Sanon tämän vain sen takia, että meillä jatkuvasti erilaisia hankkeita rakennetaan ikään kuin Euroopan unionin tukien varaan. Pitää nähdä realismi myös aluepolitiikassa, samoin Euroopan unionin rajan ylittävän yhteistyön näkökulmasta ja lähialueyhteistyön näkökulmasta. Tämä liittyy myös siihen keskusteluun, mikä on eduskunnassa käyty siitä, mikä on se osuus, joka bruttokansantuotteesta maksetaan Euroopan unionille jäsenmaksuna. Olemme kannattaneet matalaa tasoa yleensä Suomessa, ja silloin on vaikea pyytää enemmän Euroopan unionin rahoitusta.

Mutta, puhemies, tähän Bulgarian ja Romanian asemaan: Haluaisin viitata lähinnä nyt ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon edellytyksiin. Tässä on aivan selvästi kaksi maata, joilla on erittäin paljon ympäristökysymyksiä ongelmallisina auki, muun muassa jätehuolto, ja muutenkin Tonavan alueella me olemme tottuneet tietoihin, jotka esimerkiksi kertovat kaivosteollisuuden jätealtaiden tulvimisesta vesistöihin, Tonavan sivujokiin ja itse Tonavaan ja siitä syntyneisiin muun muassa syanidimyrkytystilanteisiin. On myös erittäin runsaasta luonnon monimuotoisuudesta kysymys. Tonavan suistoalue on yksi megadiversiteettialue Euroopassa. Tässä mielessä esimerkiksi tämä luontodirektiivin soveltaminen, lintudirektiivin soveltaminen on erittäin tärkeä asia koko Euroopan näkökulmasta ja luonnonarvojen näkökulmasta.

Siirtymäaikoja annetaan erityisesti jätehuoltoon. Tässä asiassa on kyllä tarkoituksenmukaista myös suorittaa sellaista asiantilan seuraamista, että katsotaan, miten uudet, liittyvät jäsenmaat tulevat velvoitteensa ympäristön osalta täyttämään.

Muuten itse liittymisestä olen henkilökohtaisesti toki sitä mieltä, että Euroopan rajat eivät siis lopu Unkarin itärajaan tai että myöskään jatkossa olisi myös näiden jälkeen uusia Euroopan unioniin liittyviä maita. Mutta kun täällä joku mainitsi sivumennen, taisi olla ed. Soini, myös Marokon Turkin lisäksi, niin tässä on toki erittäin vinha perä, jos ajattelemme niitä maita, joidenka kanssa Euroopan unioni joutuu, aivan oikein, vakavissa asioissa yhteistyöhön, taikka sitä yhteistyötä pitäisi olla enemmän kuin sitä on. Esimerkiksi Pohjois-Afrikan maiden, näiden rannikkovaltioiden suhteen, jotka ovat Marokosta etelään, Mauritania, Sierra Leone jne., me tiedämme tämän pakolaiskysymyksen, jatkuvan pakolaisvirran, joka hengenvaarallisissa olosuhteissa ylittää Atlanttia kohti Kanarian saaria, koko Afrikan väestöräjähdyksen. Ikään kuin paine suuntautuu kohti Pyreneiden niemimaata tai Italiaa, Apenniinien niemimaata, ja sitä kautta tietysti koko Eurooppaan. Näiden asioiden hallinta olisi sellaista viisasta Euroopan unionin politiikkaa, ja sitä ei ratkaista sillä tavalla, että Pohjois-Afrikka liitetään Euroopan unionin osaksi tai Marokkokaan sen osaksi. Nämä ovat kysymyksiä, jotka todellakin odottavat ratkaisua. Siinä on monesta näkökulmasta syytä löytää kestävä tie tämän tilanteen ratkaisemiseksi.

Pohjalla ja kaukana takana on tietysti esimerkiksi se, että lähes koko Afrikassa, etenkin keskisessä ja pohjoisessa Afrikassa, ei ole minkäänlaista perhesuunnittelua, äärimmäinen köyhyys, äärimmäinen rikkaus kulkevat Afrikassakin aika lähellä toinen toisiaan, mikä on yksi pohja sille, että yhteiskunta ei kehity. Euroopan unioni on kunnostautunut Afrikan rannikolla lähinnä kalastuksen suhteen niin, että Euroopan unioni on käytännössä yksi tehokalastaja, jonka kalastussopimukset usein ovat hyvin verrannollisia ryöstökalastukseen: ostetaan rahalla kalakannat, voi sanoa, sukupuuttoon.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärsin ed. Tiusasen kiinnittäneen meidän huomiotamme siihen, että Romania ja Bulgaria ovat siinä mielessä hyvin mielenkiintoinen valtiopari, että kummassakin valtiossa on tätä alkuperäistä luontoa historiallisista syistä säilynyt tänä niin sanottuna biodiversiteettinä aika tavalla paljon ja sitten toisaalta on tapahtunut näitä yksittäisten teollisuuslaitosten jnp. päästöjä luontoon, jotka ovat sitten niin kuin pistemäisesti hävittäneet sitä muun muassa jokien välityksellä. Mutta mikä koskee Euroopan unionia nyt tässä suhteessa, niin Euroopan unioni, jos voidaan puhua biodiversiteetistä — nyt vähän heikko ilmaisu — se kyllä rikastuu näitten kahden valtion liittymisellä siihen.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen on todella täysin oikeassa. Viittasin Tonava-deltaan, se on tällainen megabiodiversiteettialue, mutta todellakin Karpaateilla on esimerkiksi lajikysymyksissä, tietyn lajisuojelun kohdalla, varmasti haastetta, ja tämä kaiken kaikkiaan tuo lisää erittäin paljon luonnon monimuotoisuutta sekä kasvi- että eläinkunnan puolelta Euroopan unioniin, ja sen säilyttäminen on tärkeää.

Toinen asia on myös kulttuuripuoli. Täällä on puhuttu esimerkiksi Bukarestin tuhoamisesta, Ceausescun megalinnasta ja palatsista ja siitä maniasta, mikä siihen on liittynyt. Myöskin tällainen kulttuurin monimuotoisuuden suojelu ja vastuu siitä on yksi asia, joka tulee esille siellä, esimerkiksi unkarilaisten vähemmistöjen asuinalueilla Transsylvaniassa jne.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Romania ja Bulgaria ovat osa perinteistä Eurooppaa. Sen vuoksi jäsenyys on jo tälläkin perusteella kannatettava asia, ja liittymissopimus on Bulgarian ja Romanian kanssa allekirjoitettu. Ainut avoin kysymys on tämä liittymishetki, onko se ensi vuoden alusta vai seuraavan vuoden alusta. Kun komissio nyt syksyllä antaa tämän jäsenyysehtojen täyttymistä koskevan raportin, niin silloin tämä ratkeaa. Näissäkin puheenvuoroissa, joita täällä on käytetty, ja Suomen kannanotoissa on korostettu sitä, että jäsenyysehtojen täytyy täyttyä. Saattaa olla hyvin todennäköistä, että liittyminen menee vuoden 2008 alkuun.

Työvoiman vapaa liikkuminen: Minun mielestäni on hyvä, että se on tässä nyt otettu suoraan. Suomen kannalta ei ole mitään suuria paineita sellaisesta, mitä pelättiin Baltian maista; sitäkään ei sitten kuitenkaan tullut. Tämä on aivan hyvä, että se tulee heti voimaan. Maatalouden osalta Suomessa on koko itälaajenemista epäilty, että sieltä tulee niin kovia paineita, että se aiheuttaa meidän maataloudellemme suuria ongelmia. Bulgaria ja Romania ovat sen verran kaukana ja omassa tuotannossa on kehittämisvaraa, että siltä kannalta ei ole mitään uhkatekijöitä. Kaiken kaikkiaan tämä on hyvä asia, ja jäsenmaksu menee oikeaan kohteeseen, kuten täällä ed. Lahtela totesi, joka oli paikan päällä käynyt toteamassa. Täytyy vain toivoa, että laajentuvan kaupan avulla saamme sitten oman hyötymme takaisin, mutta ennen kaikkea tämä on tärkeä näille maille tämä jäsenyys.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ed. Ranta-Muotiolle. Hän ei ollut varmaankaan täällä paikalla, kun aikaisemmin käytiin keskustelu siitä, että Romanian ja Bulgarian maatalouden rahoittaminen EU:n toimesta ajoittuu vuoteen 2013 saakka ja se on ratkaisematta kokonaan. Se merkitsee 6 prosentin alentumista keskimäärin meidän saamiimme EU:n maataloustukiin. Elikkä siis toisin sanoen Suomen maatalous on rahoittajana, jollei Suomi kansallisesti kompensoi tätä alennusta, elikkä oli vähän rohkeanlainen hallituspuolue- ja keskustapuoluelausunto äsken ilmoille ulvahtamassa.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Minäkin olin suuren valiokunnan delegaatiossa viime keväänä. Kävimme Turkissa, Romaniassa ja Bulgariassa omin silmin katsomassa. Olen antanut lausunnon Bulgarian radiolle, International Herald Tribuneen puhunut itälaajentumisesta. Kas, kun maailmalla ihmetellään, että meillä EU:n vastustus on puolet kansasta, mutta parlamentti hyrisee vaan tyytyväisyyttään tässä kolhoosissa. Tämä ei mitenkään kuvasta kansan mielipidettä, ja kansalta ei mitään kysytä. On vaarallista politiikkaa ylätasolta lyödä alaspäin näitä asioita niin itälaajentumisen kuin kaiken muunkin osalta. Tämä tulee eteen. Toistan sen, että en vastusta näiden maiden jäsenyyttä. Jokainen saa vapaaehtoisesti liittyä tähän Euroopan unioniin. Mutta kirves on puun juurella. Tämä sortuva järjestelmä ei tule pysymään pystyssä. Se rakentaa sisäänsä monen näköiset jännitteet, ja se tulee kaatumaan, ja sitä ei kannata ihmeemmin surra. Kun kerran kelvoton kaatuu, niin uusi ja parempi, itsenäinen, tulee tilalle.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Mielestäni Romanian ja Bulgarian vilpitöntä, avointa, suhtautumista asiaan ja keskusteluun osoittaa se, että kummankin maan suurlähettiläät kuuntelevat meidän puheitamme täällä, niin myönteisiä kuin kielteisiäkin. On aivan oikein, että keskustelu tapahtuukin tällä tavalla eikä esimerkiksi niin kuin taannoin 100-vuotisjuhlissa, kun heittelimme kirveitä täältä juhlatilaisuudesta.

Arvoisa puhemies! Lyhyesti ed. Esa Lahtelalle haluaisin sanoa, kun hän sanoi, että jäsenyyden osalta ei saa hätiköidä, ja sitten hän käytti varmaankin meille kaikille tuttua slangikieltä "ei pidä hötkyillä". Kyllähän me olemme puheissamme ja teoissamme omalta osaltamme aivan samaa mieltä, ja Bulgariassa ja Romaniassa ollaan samaa mieltä, mutta aina tällaisen ajattelutavan toisessa päässä voi olla viivyttely, ja missään tapauksessa siihen ei ole aihetta eikä syytä näiden maiden osalta. Jos asiat tulevat kuntoon siinä ajassa kuin me olemme edellyttäneet ja EU on edellyttänyt, niin ei meidän pidä myöskään jarruja painaa.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä laajeneminen tapahtuu mielenkiintoisessa tilanteessa: Meillä on Euroopan unionin perustuslaki auki, elikkä me olemme täällä puhuneet siitä paljon, ja (Ed. Soini: Se on kuollut, ei se ole auki!) samalla päätöksentekosysteemi, miten päätökset EU:ssa tehdään. Samaan aikaan meillä on EU:n budjetit vuosittain neuvottelujen alla ja sieltä tulee ... ed. Pulliainen täsmensi jo maatalouden kohdalla, että jos nyt vuoteen 2013 ollaan suhtkoht turvassa, niin sen jälkeen onkin sitten ehkä isompi juttu. Elikkä Euroopan unionin painoarvo siirtyy koko ajan Itä- ja Etelä-Eurooppaan, ja sitten rahavirrat suuntautuvat sinne. Työvoiman suhteen voi sanoa, että uskon, että Ranska, Saksa, Italia maksavat mieluummin näille maille, että työvoima pysyisi omissa maissa. Se on syytä muistaa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ettei syntyisi väärää käsitystä, niin ed. Vielmalle voisi sen todeta, jotta ainakaan itse en halua olla hidastamassa, jarruttamassa, sitä kehitystä. Jos siellä saadaan sopimusehdot kuntoon molempien maiden osalta, niin minusta silloin voi olla 27 maata, nämä maat mukaan tähän yhteiseen isoon revohkaan, mutta jos siellä on ehtoja täyttämättä, mitä epäilin puheenvuorossani, niin siinä tapauksessa ei.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Täällä vilahti tämä termi "perustuslain kaltainen sopimus" eli EU:n niin sanottu perustuslakisopimus, jonka ratifiointikysymys on ollut täällä keskustelussa viime viikolla. Teroitan vaan sitä mieliimme, että ne maat, jotka ovat ratifioineet EU:n perustuslaillisen sopimuksen, ovat juuri pääosin näitä uusia jäsenvaltioita. Se on hiukan ollut ikään kuin sellainen edellytys sille, että on kylliksi "hovikelpoinen" Euroopan unionin jäsenyyteen, ja se on kyllä ollut aika huono kriteeri tälle ratifioinnille. Tässä mielessä Suomella on aivan toinen asema ja vapaus tässä kohdin.