Valto Koski /sd (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys lähtee siitä, että eduskunta on vastauksessaan 275/1998 hallituksen esitykseen laiksi toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetun lain muuttamisesta antanut lausuman. Tietysti tässä on paljon muitakin perusteita, mutta viittaan nyt tähän. Tässä lausumassa todettiin: "Eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetun lain vaikutuksia ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin, joilla väestön tupakointia voidaan edelleen vähentää". Tämä tietysti on ihan hyvä asia, että kun eduskunta on jonkin lain käsittelyn yhteydessä jotain sanonut, niin se on sitten ministeriössä johtanut käytännön toimenpiteisiin. Uskon, että tässä eduskunnan lausumassa on painavat perusteet siihen, että asia on nyt käsittelyssä.

Tähän hallituksen esitykseen sosiaali- ja terveysvaliokunta on saanut työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan ja perustuslakivaliokunnan lausunnot, joita kommentoin myöhemmin. Sen lisäksi on kuultu varsin laaja asiantuntijajoukko saadaksemme kaikki asiaan liittyvät tarvittavat tiedot valiokunnan päätöksenteon perusteeksi. Sen lisäksi sosiaali- ja terveysvaliokunta on lisännyt asiantuntemustaan muun muassa tutustumalla Irlannin ja Tanskan tupakkalain vaikutuksiin ja nykytilaan, ja sen lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistio 2004/15 on ollut yhtenä perusteena, kun asiaa on käsitelty.

Täytyy todeta heti alkuun, että tämän sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistion lähtökohdat lähtivät kahdesta vaihtoehdosta. Toinen vaihtoehto, joka mielestäni olisi noudattanut Euroopan unionin maiden nykyistä käytäntöä tupakkalakien muuttamisesta, olisi ollut se, että olisi toteutettu täyskielto ravintoloissa. Toinen vaihtoehto, joka nyt siis on hallituksen esityksen perusteluihin kirjoitettu ja jonka pohjalta tämä koko esitys lähtee, on se, että muuten täyskielto on voimassa, mutta sallitaan tupakointi erillisessä tupakointitilassa, jota koskevat sitten erilaiset määräykset ja tarkastustoimet jne.

Sen lisäksi haluan todeta vielä täältä hallituksen esityksen sivulta 13 kohdasta 3 "Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset" kohdan 2 "Toteuttamisvaihtoehdot". Täällä todetaan: "Eräs ratkaisu tupakoinnin vaarojen estämiseen niissä tiloissa, joissa se nykyisin on sallittua tietyin edellytyksin, on, että tupakointi kielletään täysin myös näissä tiloissa. Tällöin tupakointi olisi siis kielletty kaikissa sisätiloissa. Tupakoinnin voidaan katsoa kuuluvan kuitenkin perustuslaissa turvatun yksilön vapauden ja itsemääräämisoikeuden piiriin, kuten eduskunnan apulaisoikeusasiamies on kanteluasian yhteydessä vuonna 2004 katsonut."

Tällaisten asioiden valossa valiokunnan on ollut tietysti tätä asiaa omalta osaltaan tarkasteltava ja tarkasteltava sitä tietysti muutenkin perustuslakivaliokunnan kannanottoon liittyen. Jos nyt on kysymyksessä perustuslain turvaama yksilön vapaus ja itsemääräämisoikeus polttaa tupakkaa, niin sitten ristiriidassa on se, ketä pitää suojella, kun toisen kautta tupakka on syöpävaaralliseksi aineeksi määritelty ihan niin kuin asbestikin. Tässä tunteet ovat vähintään kaksijakoiset, kun valiokunnan puheenjohtajana, varmaan valiokunnan jäsenenäkin, tätä tekstiä on lukenut ja sitten käytännössä katsellut, mitä terveydellisiä haittoja liittyy tupakointiin. Täytyy tietysti todeta, että sosiaali- ja terveysvaliokunta lähtökohtaisesti lähtee siitä, että kansanterveysnäkökulmat tässäkin laissa ovat päällimmäisenä.

Näihin toteuttamisvaihtoehtoihin liittyy vielä seuraava teksti: "Toisaalta työturvallisuuslain mukaan työnantajan velvollisuutena on huolehtia työntekijän turvallisuudesta ja terveydestä työssä, mihin työntekijälle on myös perustuslain mukaan oikeus. Koska tupakoinnin rajoittaminen työtiloissa on perusteltua terveydellisistä syistä, sen kieltäminen työtiloissa ei ole suhteetonta. Täyskielto aiheuttaisi sen, että asiakkaiden olisi mentävä ulos tupakoimaan. Tämä puolestaan johtaisi asiakkaiden edestakaiseen liikkumiseen ravintolasta ulos ja takaisin. Tällainen liikkuminen saattaa aiheuttaa järjestyshäiriöitä ja muita ongelmia sekä ravintolalle että rakennuksen muille liike- ja asuintiloille. Lisäksi ulkona tupakointiin liittyy talvisaikana järjestelyjä, joita lämpimissä maissa ei tarvita." En tiedä, onko tämän tyyppinen teksti ollenkaan tänne ollut tarpeen kirjoittaa. Nämä ovat itsestäänselviä asioita. Jos tupakointia rajoitetaan, siitä seuraa käytännössä justiin sitä, mitä tähän on kirjoitettu, ja siinä ei sen kummempata enää sen jälkeen ole.

Mitä tulee sosiaali- ja terveysvaliokunnan kannanottoon, muutama kohta sieltä painotuksena esille.

Hallituksen esitykseen haluan kiinnittää erityisesti huomiota siltä osin kuin sen alkuosassa todetaan, että tupakointia ravintolassa valvovat kunnan tupakkalain mukainen valvontaviranomainen ja työsuojeluviranomainen. Jos nämä tältä osin pelkistetysti luetaan, niin pääsee käsitykseen, että tätä valvoo vain kaksi viranomaista. Tosiasiassa asian käsittelyn yhteydessä todettiin valiokunnassa, että tätä valvovat Tullilaitos ja monet työsuojeluviranomaiset, valvontaviranomainen läänin hallinnon puolelta ja kuntien puolelta jne. Yhteensä, jos oikein muistan, tupakkalain käytännön toteuttamiseen liittyy viiden viranomaisen valvontaa, ja olisi ollut jotenkin selkeämpää määritellä tarkemmin se — kun tiedetään, että tällainen viiden valvontaviranomaisen toimenpide on monelta osin ongelmallinen — ja selkeyttää sitä, miten tätä valvotaan. Tähän vielä, mitä tähän valvontaan tulee, palaan myöhemmin.

Valiokunta toteaa "Yleistä"-osassa: "Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tupakansavu on työoloihin tehdyistä parannuksista huolimatta edelleen merkittävä terveysuhka ravintolatyöntekijöille. Tupakansavulle altistuminen ravintolatyössä lisää riskiä sairastua ja kuolla ennenaikaisesti syöpään sekä sydän- ja verisuonisairauksiin. Ravintolatupakoinnin rajoittamisella voidaan tätä riskiä pienentää. Kuten hallituksen esityksen perusteluissa on kuvattu, esimerkiksi Irlannissa ja Norjassa ravintolatupakointi on kielletty kokonaan. Ravintola-alan myynnin ei kuitenkaan ole todettu näissä maissa vähentyneen ja yleinen mielipide kielloista on ollut myönteinen. Ruotsissa on ollut mahdollista sallia tupakointi ravintoloiden tupakointitiloissa, mutta niitä ei kuitenkaan ole rakennettu siinä määrin kuin oletettiin. Kansainvälisen kehityksen on kaiken kaikkiaan arvioitu suuntautuvan yhä enemmän ravintolatupakoinnin kieltämiseen kokonaan. Myös Who:n ja EU:n piirissä on neuvoteltu tähän tähtäävien suositusten laatimisesta. Valiokunta korostaa, että ehdotettu sääntely ei velvoita ravintoloita tupakointitilojen rakentamiseen, vaan ravintolat voivat päättää tilojensa savuttomuudesta."

Jos tästä nyt jotakin myönteistä hakee, niin tästä se saattaa löytyä. Tämä voi johtaa siihen, että joku pikkuravintola, jota nyt ensimmäisessä vaiheessa nämä lain velvoitteet koskevat, kun otetaan siirtymäaika huomioon, saattaa tehdä ihan oikean johtopäätöksen ja kieltää koko tupakoinnin ravintolassa, jolloinka se tavoite, josta itse olisin mielelläni halunnut enemmänkin keskustella, että olisi noudatettu näitä useiden muiden EU-maiden tapaa kieltää tupakointi kokonaan, ainakin osittain toteutuu.

Kun valiokunta tätä asiaa käsitteli, niin erityisesti kiinnitettiin huomiota siirtymäsäännökseen. Lain mukaan näille ravintoloille, jotka ovat alle 50-paikkaisia ja joiden nykylain mukaan ei tarvitse rakentaa erillisiä tupakointialueita, tulee velvoitteeksi 1.6.2007 valita joko kokonaan tupakoimaton ravintola tai rakentaa määräysten mukainen tupakointitila erikseen. Taas sitten ne, jotka ovat nykyisen lain mukaan tupakoinnilta yrittäneet suojata sekä ravintolatyöntekijöitä että muita ravintolassa kävijöitä, saavat itse asiassa kahden vuoden siirtymäajan, mitä valiokunnassa yleisesti ottaen arvosteltiin ensinnäkin tasa-arvokysymyksenä pienempien ja suurempien ravintoloiden kesken ja sitten toisekseen sikäli, onko tällainen siirtymäsäännös ollenkaan tarpeellinen.

Oikeastaan aika erikoiselta se tuntuu, kun äsken kuulitte sen tekstin, joka luin tupakoinnin vaarallisuudesta ja siitä, että nykyisen lain puitteissa ne tavoitteet, jotka asetettiin, eivät suojaa tupakoinnin haittavaikutuksilta ihmisiä. Silti sallitaan kahden vuoden siirtymäaika. Sanon tämän valiokunnan puheenjohtajana sen takia, että tämä oli aika painavasti useissa asiantuntijalausunnoissa esillä ja tulee täällä salissakin varmasti keskeisesti keskustelun aiheeksi.

Tupakointitila sinänsä aiheutti valiokunnan asiantuntijakuulemisessa paljon keskustelua, ja tähän liittyy kahden eduskunnan valiokunnan kannanotot, perustuslakivaliokunnan kannanotto ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kannanotto.

Vähän erikoiselta tuntuu perustuslakivaliokunnan kannanotto, kun perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että ravintolatupakoinnin salliminen vain erillisessä ja eristetyssä tupakointitilassa on "perusoikeusjärjestelmään palautuvan terveydensuojelun edistämisen näkökulmasta oikeasuhtaista, koska voimassaolevan lain edellyttämät tekniset ratkaisut eivät ole riittävästi estäneet työntekijöiden ja ravintolan asiakkaiden altistumista tupakansavulle". Sitten kuitenkin perustuslakivaliokunta piti perusteltuna tarjoilun kieltämistä tupakointitilassa, mutta kiinnitti huomiota siihen, että "ruoan ja juoman nauttimisen kieltäminen tupakointitilassa etääntyy perusoikeusjärjestelmään kiinnittyvästä suojelutavoitteesta ja puuttuu asiakkaan itsemääräämisoikeuteen". On aika erikoinen kannanotto, mutta en tietysti voi käydä maallikkona arvioimaan, mistä lähtökohdista tällainen kannanotto perustuslakivaliokunnan päätökseen on tullut.

Perustuslakivaliokunta totesi lisäksi kiellon koskevan "tupakointitilaa siitä riippumatta, miten tila on työntekijöiden suojelun näkökulmasta järjestetty". Perustuslakivaliokunnan mielestä "sosiaali- ja terveysvaliokunnan on - - arvioitava, miten sääntelyn tavoite tältä osin voidaan saavuttaa ehdotettua kieltoa lievemmin keinoin". Sanon, ettei mitenkään, ja se käy kyllä tästä valiokunnan kannanotostakin selkeästi ilmi. Sen takia, vaikka kuinka pohdiskeltiin tätä perustuslakivaliokunnan kannanottoa, niin me lähdimme näistä terveydellisistä näkökulmista emmekä ottaneet sitä riskiä, että tarjoilu olisi tupakointitiloihin sallittu.

Sama asia oli esillä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossa, ja se myöskin esitti lausunnossaan, että "sosiaali- ja terveysvaliokunta vielä harkitsisi, onko kielto lakiehdotuksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta välttämätön" Ja kun sitä harkittiin, todettiin, että kielto on välttämätön tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Näin sitten tietysti tästä asiasta joudutaan käymään täälläkin keskustelua, koska on jäseniä, jotka olivat sekä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan että sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäseniä.

Sitten vielä, arvoisa puhemies, ihan lopuksi yksi kummallisuus. Kun eduskunta taannoin sääti lääkelain, siinä yhteydessä todettiin, että nikotiinituotteiden myyntiä voidaan vapauttaa päivittäistavarakauppoihin, mutta siihen liittyi, kas kummaa, luvanvaraisuus ja alle 18-vuotiaille myyntikielto. Kun valiokunta käsitteli sitten tämän aikaisemman lainsäädännön näkökulmasta sitä, pitääkö tupakkatuotteiden myynti saattaa luvanvaraiseksi, niin meillä ei ollut yhtään asiantuntijaa, jos oikein muistan, joka olisi ollut sitä vastaan. Ainoa, joka oli sitä vastaan, näytti olevan ministeriö, joka ei antanut siihen lupaa. Vähän kummalliselta tuntuu tänä päivänä tästä paikasta todeta, että meillä on nikotiinituote itse asiassa luokiteltu päivittäistavarakaupan myynnissä luvanvaraiseksi ja tupakkatuotteita ei. Tämän perusteella tulee sitten mielellään kysyneeksi, kumpi tässä nyt sitten oikein on vaarallisempi, nikotiinituote vai tupakka, jos näin asiaa harkitaan.

Haluan kuitenkin kiittää valiokunnan jäseniä asian käsittelystä ja toivon, että palataan myyntilupakysymykseen ja vielä siihenkin, että meillä on esimerkiksi savukerasioita myytävänä, joissa on 10, 18 ja 20 savuketta. Tietojeni mukaan näiden on Euroopan unionin ja Who:n jossakin määritelmässä todettu erityisesti houkuttelevan nuoria tupakoinnin aloittamiseen. Toivon, että luvanvaraisuus ja näitten pienten tupakka-askien myynnin rajoittaminen olisivat lähiaikoina, mahdollisimman pian, sosiaali- ja terveysministeriön lainvalmistelulistalla.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valiokuntamme puheenjohtaja totesi, että me olemme varsin yksimielisiä, kaikki sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet, siitä, että tämä hallituksen esitys on erittäin tervetullut, sillä tupakointi on todella kehittyneissä maissa suurin kansanterveydellinen riski. Vuosittain tupakointi aiheuttaa Suomessa 5 000 ennenaikaista kuolemaa. Teollistuneissa maissa tupakoinnin terveyshaittojen hoidon kustannukset ovat lähes 10 prosenttia terveydenhuollon kokonaiskustannuksista. Suomessa tupakanhaittojen kokonaistaloudellinen merkitys on 750 miljoonaa euroa vuodessa, josta terveydenhuolto maksaa 230 miljoonaa. Me veronmaksajat kustannamme mielellämme lasten ja seniorikansalaisten terveydenhuollon, mutta emme halua kantaa vastuuta sauhuttelijoiden itselleen ja ympäristölleen aiheuttamista sairauksista. Tupakointi on niin suuri terveyshaitta, että siihen on puututtava. Jos tupakka keksittäisiin nyt, niin se varmaan kiellettäisiin. Ihmettelen suuresti perustuslakivaliokunnan lausuntoa, että tupakointi olisi joku perustuslaillinen oikeus. Sehän on muiden ihmisten terveyden vaarantamista samoin kuin oman terveyden.

Savuttomat ravintolat ovat jo arkipäivää, kuten valiokunnan puheenjohtaja mainitsi, Irlannissa, Norjassa, Uudessa-Seelannissa, Italiassa, Ruotsissa ja ensi kesänä Virossa. Ravintolatupakoinnin kieltäminen on onnistunut hyvin näissä maissa. Etenkin ravintoloiden työntekijät ovat tällöin tulleet suojatuksi tupakansavulta. Lisäksi savuton ravintola kannustaa ihmisiä lopettamaan tupakanpolton. Viihtyvyys parantuu, ja jopa lapsia voi viedä ravintolaan.

Käsittelyssä oleva hallituksen esitys, jossa siis tupakointi kielletään, on erittäin tervetullut. Esityksen ongelmana on ainoastaan siirtymäaika, josta jo puheenjohtajakin mainitsi. Nimittäin niissä ravintoloissa, joihin on jo rakennettu savunpoistojärjestelmä entisen lain mukaan, vaaditaan kolmikantasopimuksen mukaisesti kahden vuoden siirtymäaika vielä lain voimaantulon jälkeen. Eli yhteensä vasta kolmen vuoden kuluttua tästä päivästä meillä on suurissa ravintoloissa savuttomuus. Sehän on täysin kohtuuttoman pitkä aika. Työterveyslaitos on mittauksissaan osoittanut, että ravintoloiden tekemät ilmanvaihtotekniset parannukset eivät johda ravintolatyöntekijöiden ja asiakkaiden altistumisen merkittävään vähenemiseen; savun poisto ei siis toimi. Tämän vuoksi kokoomus ehdottaa vastalauseessa 2, että siirtymäaikaa ei anneta, mutta laki tulisi voimaan kaikissa ravintoloissa, myös pienissä, 2.5.2008. Siis vappuna 2008 saa vielä savutella, mutta vapun jälkeinen päivä kahden vuoden kuluttua on sitten savuton Suomessa.

Suomessa tupakanvastainen valistus on ollut heikkoa. Erityisen huonoa terveyspolitiikkaa tehtiin, kun ex-ministeri Mönkäre ajoi väkisin nikotiinivalmisteet päivittäistavarakauppoihin ja kioskeihin. Nikotiini on voimakas keskushermostoon vaikuttava lääkeaine, johon kehittyy helposti riippuvuus. Tämän lain myötä myrkyllisiksi luokiteltavat nikotiinivalmisteet, jotka olivat muutama vuosi sitten vielä reseptilääkkeitä, ovat kohta saatavissa tuhansissa päivittäistavarakaupoissa ja kioskeissa. Niiden valvonta on ihan mahdoton toteuttaa. Pidänkin tätä erittäin negatiivisena kehityksenä. Päinvastoin olisin samaa mieltä kuin puheenjohtaja Valto Koski lakialoitteessaan, että myös tupakanmyynti tulisi saattaa luvanvaraiseksi kaikissa liikkeissä.

Eli kokoomus siis esittää vastalauseessa 2, että laki tulisi voimaan 2.5.2008 ja siirtymäaikaa ei anneta.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Kiitän sosiaali- ja terveysvaliokuntaa perusteellisesta ja myös rohkeasta työskentelystä tämän tupakoinnin vähentämiseksi tarkoitetun lakiesityksen kohdalla. Ihan erityisesti iloitsen siitä, että asiantuntijavaliokunta rohkeni vastata selkeästi perustuslaki- ja työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan esittämiin kysymyksiin, kun muun muassa perustuslakivaliokunta toivoi, että sosiaali- ja terveysvaliokunta asian jatkokäsittelyssä arvioi, miten sääntelyn tavoite voitaisiin ehdotettua kieltoa lievemmin keinoin saavuttaa. Samoin työ- ja tasa-arvoasiain valiokunnassa kyseltiin sitä, olisiko kuitenkin mahdollista, että niitä juomia voitaisiin viedä tupakkatiloihin, mutta mielestäni sosiaali- ja terveysvaliokunnan vastaus ja valittu linja on oikea ja myös perusteltu.

Käsittelyyn on otettu myös vuonna 2004 tekemäni lakialoite, jossa esitin 15 muun kansanedustajan kanssa, että ravintolatupakoinnista luovuttaisiin kokonaan Irlannin ja Norjan malliin, jolloin ei olisi edes näitä tupakointitiloja erikseen mahdollistettu. Vaikka näissä maissa ravintola-asiakkaille ei ole järjestetty erillisiä tupakointitiloja, niin ravintola-alan myynnin ei ole todettu vähentyneen ja yleinen mielipide kieltoon nähden on ollut myönteinen. Panin myös ilolla merkille, että valiokunnan puheenjohtaja Valto Koski omassa puheenvuorossaan totesi, että olisi mielellään nähnyt juuri tämän Norjan ja Irlannin mallin toteutuvan myös Suomessa, mikä oli siis tämän oman lakialoitteeni kanta.

Uudistuksien ja muutoksien vastarinta on usein etukäteen aivan suhteettoman kova verrattuna siihen, miltä sitten tuo muutos jälkikäteen tuntuu, ja tupakoinnin rajoittamisen historiahan on täynnä näitä esimerkkejä. Työpaikkatupakoinnin kieltoa vastustettiin aikoinaan raivokkaasti. Nyt tuntuu aika merkilliseltä kuvitella, että esimerkiksi eduskunnan valiokunnan kokouksissa tupakointi on ollut aivan tavallista eikä tupakoimattomilla edustajilla ole ollut mitään oikeuksia vaatia savutonta työskentelytilaa.

Viime kaudella kuuluin itse sosiaali- ja terveysvaliokuntaan ja kävimme Espanjassa Espanjan parlamenttiin ja sikäläiseen valiokuntaan tutustumassa. Mieleeni on jäänyt, kun neuvottelimme siellä valiokunnan huoneessa sikäläisen valiokunnan kanssa ja asialistalla oli muun muassa keskustelu globaaleista kansanterveysongelmista, joiden kärjessä olivat kasvavat tupakoinnin aiheuttamat sairaudet. Merkilliseksi tilanteen teki se, että espanjalaisen valiokunnan jäsenistä osa tupakoi koko keskustelun ajan aivan ketjussa siellä valiokunnan kokoushuoneessa. Mutta nyt on edistystä tapahtunut sielläkin, Espanjassahan astui tämän vuoden alusta voimaan laki, joka kieltää tupakoinnin työpaikoilla ja ravintoloissa. Todennäköisesti sielläkin nyt valiokunnassa saadaan nauttia savuttomista tiloista.

Uskon, että muutaman vuoden kuluttua ihmetellään, onko joskus todellakin tupakointi ollut ravintolasaleissa sallittua ja miksi työntekijöillä ja tupakoimattomilla asiakkailla ei ole ollut aiemmin oikeutta savuttomiin tiloihin. Tupakansavu on syöpävaarallinen aine, tupakointi on merkittävä ennenaikaisen kuolleisuuden aiheuttaja ja lisää syövän lisäksi riskiä sairastua myös sydän- ja verisuonitauteihin ja keuhkosairauksiin. Joka toinen tupakoiva kuolee juuri tupakoinnin aiheuttamiin sairauksiin, ellei pysty lopettamaan ajoissa. Suomessa on arvioitu, että tupakka tappaa viitisentuhatta ihmistä vuosittain eli enemmän kuin esimerkiksi alkoholi, liikenneonnettomuudet, itsemurhat ja murhat yhteensä.

Globaalisti todellakin ongelma on mittava. Who on arvioinut tupakoijien määrän nousevan 1,3 miljardista 1,7 miljardiin vuoteen 2025 mennessä. Sen seurauksena 4,9 miljoonaa ihmistä kuolee vuosittain eli yksi joka kuudes sekunti. Maailmanpankin arvion mukaan rikkaat maat käyttävät 6—15 prosenttia terveydenhuollon menoistaan tupakoinnista aiheutuvien sairauksien hoitoon. Myös passiivinen tupakointi vaarantaa terveyden, ja sen vuoksi on todellakin tärkeää, ettei mikään ammattiryhmä, myöskään ravintolatyöntekijät, joudu altistumaan työnsä vuoksi tupakansavulle. Tällä hetkellä viitisentoistatuhatta ravintolatyöntekijää altistuu tupakansavulle, ja siinä on koko yhteiskunnan vastuu, että pystymme heille järjestämään paremman työsuojelun.

Iloitsen todellakin siitä, että valiokunnan enemmistö päätyi tukemaan sitä, ettei tupakointitiloista tehdä ruokailupaikkoja. Itse olisin nähnyt mielelläni tuon aloitteeni Norjan ja Irlannin malliin etenemisen, jossa ravintolatupakointi olisi kielletty tyystin, mutta kyllä pidän tätä valiokunnan linjaa varsin tyydyttävänä.

Yhdyn kuitenkin edustajien Soininvaara, Virtanen ja Rauhala tekemään vastalauseeseen 1, jossa ehdotetaan lain voimaantulon porrastuksesta luopumista. Yritysten tasapuolinen kohtelu edellyttää, että tupakointikielto tulee voimaan nopealla aikataululla myös suurissa ravintoloissa eikä tätä nopean aikataulun velvoitetta jätetä pelkästään pienten ravintoloiden täytettäväksi. Tässäkin suhteessa panin ilolla merkille, että valiokunnan puheenjohtaja ed. Valto Koski toi esiin, että asiantuntijat olivat puoltaneet ymmärtääkseni tätä näkemystä ja myös ed. Valto Koski olisi mielellään nähnyt tämän linjan toteutuvan. Mutta tästähän me pääsemme vielä täällä salissa äänestämään.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Räsäsellä oli hyvä puheenvuoro. Kysyisin kuitenkin ed. Räsäseltä, kun hän ei sitä ollenkaan käsitellyt, että jos asiantuntijat ovat tätä mieltä ja valiokunnan puheenjohtajakin, onko mahdollisesti ed. Räsäsellä aavistus siitä, mistä johtuu, ettei voitu tehdä niin kuin asiantuntijat ja te itse olisitte halunneet. Tosin en edellytä sitä, että te olisitte nyt ottanut sellaisen selvänäkijän kannan, mutta olisi ollut hauska kuulla ikään kuin käsitys, miksi näin tapahtui.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Syyhän on yksinkertaisesti kolmikanta. Kolmikanta näyttää tässä maassa määräävän semmoisiakin asioita, jotka sille eivät kuulu. Nythän kolmikannassa on sovittu, että tämä siirtymäaika on kaksi vuotta ja laki tulee voimaan vuoden kuluttua. Kolmikanta on määrännyt ihmiset altistumaan savulle vielä kolme vuotta.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tietysti voi tietää valiokunnan ulkopuolisena jäsenenä tarkasti, mitkä syyt ovat johtaneet tähän valittuun linjaan. Mutta kyllähän yhden syyn ainakin valiokunnan puheenjohtaja toi jo puheenvuorossaan esiin, eli ainakin jossakin asiassa vain ministerin kielteinen kanta, eriävä kanta, jäi selväksi perusteeksi pysyä tietyllä linjalla. Mutta varmasti valiokunnan puheenjohtaja pystyisi pikemminkin kommentoimaan tätä valittua linjausta, ja toivoisinkin, että ed. Valto Koski käyttäisi tässä yhteydessä puheenvuoron.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusasen, sanoisinko nyt, hieman retoriseen kysymykseen vastaisin retorisesti. Kun arvostan valiokunnan puheenjohtajaa, niin on ehkä kohtuutonta vaatia häntä todistamaan tässä asiassa. Olen hieman eri mieltä kuin ed. Asko-Seljavaara. Kysymys on pääasiallisesti yhden kolmasosan kannasta eli hallituksesta tai oikeastaan ministeristä. (Ed. Asko-Seljavaara: Se on osa kolme!) Tämä koko totaalikiellon puuttuminen varmasti johtuu sillä tavoin kolmikannasta, että myöskin työntekijäjärjestö, jonka jäseniä tämä tietenkin koskee positiivisessa mielessä, arvioi kuitenkin, että siitä saattaisi tulla niin paljon haittavaikutuksiakin, että tässä tapauksessa on parempi nyt aluksi tyytyä tähän. Itse olen asiasta hieman toista mieltä mutta tyydyn kuitenkin tähän näkemykseen.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Perustuslakivaliokunta omassa lausunnossaan toteaa, että myöskin yrittäjille pitää antaa siirtymäkausi. Tämä talo on joku vuosi sitten velvoittanut yritykset tekemään investointeja nimenomaan tupakan savuhaittojen poistamiseksi. Silloin lainsäädäntö on jäänyt jo puolitiehen. Silloin on jätetty pienet ravintolat kokonaan ulkopuolelle, jotka ovat varsinaisia kraatereita. Nyt sitten tämä asia kulkee varmaan johdonmukaisesti eteenpäin, mutta kyllä tässä kannattaa nyt miettiä myöskin todella yritysten tekemiä suuria investointeja, joita ne ovat joutuneet tekemään, elikkä siinä mielessä siirtymäkausi on paikallaan. Mutta toivon, että nyt myöskin tämän lain käsittelyn yhteydessä sivulauseessa otetaan asennekasvatus huomioon: miksi esimerkiksi oppilaitoksissa on tupakkahuoneet.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on esitetty mielipiteitä kolmikantavalmistelusta. Minun mielestäni siinä ei ole mitään pahaa. Tämähän on hyvä hallituksen esitys, ja kuten tiedämme, nykyinen lainsäädäntö ei ollut onnistunut. On saatu kokemuksia siitä, että valvonnan osalta esimerkiksi on suuria ongelmia. Jos mietitään tätä siirtymäaikaa, joka tähän hallituksen esitykseen nyt sisältyy, niin se on juuri näin, kuten ed. Salo täällä totesi. Täytyy yrityksille, ravintoloille ja myöskin yleisölle antaa sopeutumisaikaa. Mitä tulee tähän lupakysymykseen, olen täsmälleen samaa mieltä ed. V. Kosken kanssa, että on tietty ristiriita olemassa, mutta meillehän valiokunnassa todistettiin, että ministeriössä tätä asiaa seurataan ja tähän palataan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kolmikanta on kovin helppo syy vähän kaikkeen, mutta tässä kyllä voisi olla ihan paikallaan yhteisesti todeta, että edellisellä kerralla tämä homma meni totaalisesti poskelleen — kerta kaikkiaan täydellisesti epäonnistunut ja niin sanottu mahalasku, jota ei sitten laskuna voinut jälkikäteen valvoa millään tavalla. Siitä kokeilusta tuli laskuja, ja nyt kohtuullistetaan niitä laskuja. Näin minä sen näen. Jätetään se kolmikanta rauhaan.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kolmikantaahan monesti sillä tavalla syyllistetään, että se puuttuu asioihin, jotka eivät sille kuulu. Mutta tässä kohtaa haluaisin vain todeta, että noin lääketieteellisestä näkökulmasta tai terveyden näkökulmasta joskus saattaa olla kolmikannallakin oma akilleenkantapäänsä, joka ehkä sitten kuitenkin tulee esiin sellaisessa tilanteessa, että tällaisesta kolmikantaisesta sopimuksesta seuraa sitten ongelma, joka on lähinnä terveydellinen, niin kun tässä omasta mielestäni.

Valto Koski /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En malta olla käyttämättä täsmentävää puheenvuoroa. Niin kuin esittelypuheenvuorossani totesin, niin tätä valmisteltiin syyskuussa 2004 niin sanotussa Reijulan työryhmässä. Reijulan työryhmä valitsi täyskiellon sijaan tupakointitilan, joka katsottiin kuitenkin nykyistä lakia paremmaksi vaihtoehdoksi, ja sen jälkeen, kun työryhmä on omat johtopäätöksensä tehnyt, siihen on otettu kantaa siitä näkökohdasta. Varmasti ei voida välttyä siltä, että tämä ei ollut paras vaihtoehto, niin kuin itse totesin. Oman mielipiteeni mukaan Suomen olisi pitänyt noudattaa täyskieltoa ja valita se Reijulan työryhmän vaihtoehto, joka jätettiin valitsematta. Silloin ei tällaisista siirtymäajoista tarvitsisi enää keskustella.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on puhuttu vähän niin kuin aidanseipäistä. Nimittäin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossahan todetaan "juoman vieminen". Kun tehdään pleksiseinät sinne ja sieltä hyvä savunpoisto, niin miksi ihmeessä ei voisi juomia viedä sinne itse? Ei tässä kenenkään tarjoilijan terveys vaarannu. Sen takia minä olen kuunnellut tätä keskustelua huolissani, että ilmeisesti täällä ei ole luettu — sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tai missään edustajat eivät ole lukeneet — mitä tarkoittaa tämä lausumaehdotus. Toivoisi nyt edes, jotta kiinnitätte huomiota tässä keskustelussa siihen, jotta ihminen vaarantaa joka tapauksessa terveytensä. Jos siellä ei ole lasia, niin hän menee sinne savukoppiin ja siellä vetää henkoset ja savut tupruavat ja hän vetää henkeensä, ja se juoman nauttiminen ei enää pahenna sitä tilannetta varmasti yhtään.

Pehr Löv /r:

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Det är den offentliga maktens skyldighet att värna om en god hälsa för alla. Tobaksrök utgör en stor hälsofara, ämnena i tobaksröken förorsakar cancer, dessutom hjärt- och blodkärlssjukdomar och leder till många tusen extra dödsfall årligen. Det är just därför vår, beslutfattarnas, politikernas, skyldighet att för det allmännas bästa skapa ett så rökfritt samhälle som möjligt. Det här är inget förmynderi utan ett stort ansvarstagande.

Puhemies! Julkisen vallan velvollisuuksiin kuuluu huolehtia kaikkien kansalaisten hyvästä terveydestä. Tupakka on terveydelle vaarallinen aine. Savuttoman ympäristön luominen on siis meidän poliitikkojen vastuulla. Tämä ei ole minkäänlaista holhoamista, vaan tämä on aitoa vastuuntuntevaa työtä.

Nuvarande lagstiftning har inte fungerat. Vi har klara undersökningsresultat som visar att röken i restaurangerna, som också har investerat i förbättrande åtgärder, tränger in i utrymmen både i restaurangen och till och med andra utrymmen så, att den stör den allmänna trivseln och hälsan och framför allt är den en hälsofara för personalen.

Därför är det här förutom den allmänpolitiska aspekten i den här lagstiftningen framför allt en arbetarskyddssynpunkt för personalens del som är en mycket, mycket viktig ingrediens. Det är inte bara det att tobaken förorsakar cancer och hjärtsjukdomar, den är också mycket, mycket besvärlig för dem som har astmatiska besvär eller andra överkänslighetssjukdomar.

Vi har mycket goda erfarenheter av totalförbud från Norge och Irland. Utskottet har delvis och jag också besökt båda länderna, och man är där helt nöjda med snyggare, trivsammare restauranger som lockar mera kunder. Inget problem. I Sverige där man fick ett nästan totalförbud enligt i stort sett samma modell som i Finland från 1.6.2005 är det endast ungefär 2 procent som har gått in för de här tobaksfria lokalerna. Alltså, den kommer inte att bli någon allmän modell i Finland, därför kunde vi ha tagit steget ut.

Men man måste böja sig för ett förhandlingsresultat och ta det här som en nästbästa lösning. Huvudsaken är att vi får en modernare lagstiftning till stånd.

Se on kerta kaikkiaan niin, että nykyinen lainsäädäntö ei ole toiminut. Tupakansavu on päässyt leviämään muihin huoneisiin ja aiheuttaa sen kautta henkilökunnalle ja ravintola-asiakkaille suurtakin haittaa. Totaalikielto olisi ollut ehdottomasti paras. Se on otettu erittäin positiivisesti vastaan sekä Norjassa että Irlannissa ja vähän muuallakin nyt pikkuhiljaa, ja tämä on eurooppalainen linja. Muutaman vuoden sisällä meillä on todennäköisesti hyvin pitkälle vain savuttomia ravintoloita.

Tämä siirtymäaikaongelma on ihan ilmeinen. Kolme vuotta tästä päivästä lähtien on aika pitkä aika, koska tiedämme, kuinka vaarallista tupakansavu on. Nyt tietysti tilanne on se, mikä se on.

Ed. M. Salo tässä esitti yhden realismin, vähennysoikeuden myöskin elinkeinoelämälle. Se on tärkeä tietysti, mutta tässä nyt tehdään se prioriteetti, että se on tärkeämpi kuin ihmisten terveydenhuollosta huolehtiminen. Tähän osaan en ole tietysti ihan tyytyväinen mutta nielaisenkin tämän kompromissin, koska suuntaus on niin oikea ja hyvä tässä lainsäädännössä.

Nu är det alltså väldigt viktigt att vi tar det här steget mot rökfrihet. Det är en inriktning som vi ser i dagens Europa i allt större utsträckning, och jag är helt säker på att inom några år så har vi så gott som totalt rökförbud i Europas alla restauranger. Finland kommer att få se över sin lagstiftning så att vi får ett totalförbud småningom. Det betyder och jag hoppas att signalen går fram till alla restauratörer, krogägare i Finland nu att investera inte i onödan i rökrum för de kommer ändå att måste plockas bort inom några år. Alltså är de bortkastade pengar. Tänk i stället på trivseln, på era kunders bästa.

Det här vill jag också säga om de synpunkter som har kommit fram att jag har en viss förståelse för att man för trivselns skull borde få ta sitt ölglas med i ett rökrum om man är både rökare och öldrickare, men då fungerar inte den hälsopolitiska synvinkeln längre. Det är den tjockaste och värsta luften i dessa rökrum och då betyder det, om vi ger den möjligheten, att samtidigt ger vi aktivt en signal att vi bryr oss inte om er hälsa. Därför är signalvärdet stort och viktigt också i det här avseendet.

Tavallaan ymmärrän niitä, jotka haluavat, että myöskin olutta tai muita juomia saisi tuoda mukaan sinne tupakointitilaan. Mutta jos me niin sallisimme, koska siellä on niin kova käry, kova tupakansavu, ja se on vaarallisin alue, niin se tietää samalla sitä signaalia, että emme huolehdi niitten asiakkaiden terveydestä. Vaikka se on omalla vastuulla, niin se ei voi olla meidän signaalimme päätöksenteossa.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minun puheenvuoroni sävy taitaa hieman poiketa edellisistä puhujista.

Käsittelyssä on sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö, joka käsittelee hallituksen esitystä laiksi toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetun lain muuttamisesta. Kansanomaisemmin ilmaisten kyseessä on siis tupakkalaki. Lakiesityksestä on pyydetty lausunnot sekä perustuslakivaliokunnalta että työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalta.

Lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että ravintoloiden ja muiden ravitsemisliikkeiden sisätilojen tulee olla savuttomia, mutta tupakointi voidaan sallia erillisessä tupakointitilassa. Tupakointitilat tulee toteuttaa siten, että savu ei kulkeudu muihin tiloihin. Teknisillä ratkaisuilla tupakointitila on mahdollista erottaa muista sisätiloista siten, ettei siellä tapahtuvasta tupakoinnista aiheudu haittaa työntekijöiden terveydelle.

Tupakointitilassa työskentely olisi kielletty, ja siellä voitaisiin suorittaa vain järjestyksen kannalta välttämättömiä toimenpiteitä. Koska tilassa ei pääsääntöisesti saa työskennellä, siellä ei voida myöskään tarjoilla. Tämä on työntekijöiden suojelun kannalta täysin perusteltua, ja tältä osin laki on hyvä ja kannatettava. Toisaalta tarjoilualueen savuttomuus vähentää myös ravintolan muiden asiakkaiden altistusta passiiviselle tupakoinnille, mikä myös on kannatettava ja hyvä tavoite. Savuton ilma tuskin aiheuttaa kenellekään haittaa, mutta savuinen puolestaan ei ole kenellekään hyväksi.

Myös voimassa oleva työsuojelulainsäädäntö edellyttää, että työntekijät suojellaan tupakansavulta, joka on määritelty syöpävaaralliseksi aineeksi. Tupakansavuton hengitysilma työpaikalla on jokaisen työntekijän oikeus. Tämä tavoite ei kuitenkaan ole tähän mennessä toteutunut ravintolahenkilökunnan osalta, niin kuin täällä on useissa puheenvuoroissakin jo todettu. Työterveyslaitoksen selvitykset osoittavat, että tähänastiset ratkaisut eivät ole onnistuneet suojaamaan ravintoloiden työntekijöitä, sillä käytössä olevat tilojen tekniset ratkaisut eivät ole estäneet tupakansavun kulkeutumista. Joka kolmas ravintolatyöntekijä altistuukin edelleen tupakansavulle yli neljä tuntia päivässä.

Tupakointitilan osalta edellytetään, että savun leviäminen muihin tiloihin on estettävä. Tämä tarkoittaa sitä, että jotta tupakointitilan lainmukaiset edellytykset täyttyisivät tämä on varmistettava erilaisin teknisin järjestelyin. Asiantuntijakuulemisten perusteella alipaineistus on mahdollista, samoin ilman kierrättäminen ja tilojen varustaminen erillisillä suodattimilla. Oikeanlaisilla teknisillä ratkaisuilla asia voidaan järjestää siten, että työntekijät eivät altistu savulle. Ongelmallisimpia kohteita tosin saattavat olla vanhat kiinteistöt, mikäli tupakansavu joudutaan johtamaan yhteiskanavaan muun ilmanvaihdon kanssa. Tällöinkin on luonnollisesti kiinnitettävä huomiota siihen, että savu ei leviä muualle, ja tarpeen vaatiessa on käytettävä esimerkiksi suodattimia tai muita tehokkaita ratkaisuja.

Ehkä on kuitenkin syytä, että en tässä yhteydessä pohdi teknisiä ratkaisuja sen syvällisemmin vaan jätän sen tehtävän lain käytännön toteuttajille ja asiantuntijoille.

Tupakointitilan rakentaminen ei ole pakollista, vaan ravintola voi olla myös kokonaan savuton. Tämä on siis aivan itse valittavissa, miten haluaa tilanteen toteuttaa. On varsin todennäköistä, että läheskään kaikki ravintolat eivät ryhdy investoimaan tupakointitilojen rakentamiseen. Myös käytännön mahdollisuudet tilojen järkevään ja toimivaan sijoitteluun ovat ravintolasta riippuen hyvin erilaiset. Investointihalukkuutta luultavasti vähentää myös se, että varmuutta tupakointitilan laillisesta käyttöiästä ei ole olemassa. Muutamat maat ovat ottaneet käyttöön täyskiellon ravintolatupakoinnin suhteen, ja tulevaisuudessa myös Suomessa saatetaan päätyä tähän malliin.

Osa ravintoloista ratkaissee asian siten, että tupakointitilat sijoitetaan ulos tai ravintolan terassia käytetään tupakointipaikkana. Osa joutunee tyytymään siihen, että ainoa mahdollinen savuttelupaikka on ravintolan ulkopuolinen katukäytävä. On selvää, että lailla ei pystytä asettamaan ravintoloita ja asiakkaita täysin yhdenvertaiseen asemaan keskenään, vaikka siihen pyritäänkin. Tässä tilanteessa kuitenkin työsuojelunäkökohdat ovat mielestäni ensisijaisia.

Erillinen ja teknisiltä ominaisuuksiltaan toimiva tupakkatila on järkevä järjestely Suomen olosuhteissa. Tulevaisuus näyttää käytännössä, onko lainsäädäntö kaikilta osiltaan toimiva vai pitääkö sitä muuttaa suuntaan tai toiseen. Runsaasti on esitetty mielipiteitä myös siitä, että ravintoloiden tulisi olla täysin savuttomia, ja tällekin kannalle löytyy hyviä perusteluita. On kuitenkin varsin todennäköistä, että aktiivisesti tupakoiva ja tupakasta riippuvainen tupakoi myös ravintolassa käydessään. Jos tämä ei ole sallittua sisätiloissa, tupakointi siirtyy ravintolan ulkopuolelle, yleensä kadulle, jos erillistä terassi- tai muuta tilaa ei ole käytettävissä. Pienissä ravintoloissa tuskin syntyy siis suurtakaan ongelmaa siitä, että ihmiset käyvät ulkona tupakalla; sen sijaan suuremmassa ravintolassa liikennöinti aiheuttaa todennäköisesti melkoisia hankaluuksia.

Arvoisa puhemies! Hyvistä tavoitteistaan huolimatta kaikilta osin en voi pitää tupakkalakia järkevänä ja toimivana ratkaisuna, ja siksi olenkin valiokunnan käsittelyssä esittänyt lain muuttamista ja jättänyt asiaan liittyen myös vastalauseen, joka on numerolla 3. Lakiehdotuksen 13 b §:n mukaan myös ruuan tai juoman nauttiminen on tupakointitilassa kiellettyä. Tämä rajoitus on myös vastalauseen allekirjoittajien mielestä perusteeton eikä sillä ole mitään tekemistä työntekijöiden suojelun kanssa. (Ed. Pulliainen: Mutta annatte myrkyttää muut!) — Ei.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota siihen, että käytännössä voi olla vaikeaa saada asiakkaat ymmärtämään, miksi he eivät voisi viedä juomaansa tupakointitilaan. Lain yleisen hyväksyttävyyden kannalta olisi perusteltua sallia juoman vieminen tupakointitilaan, jos järjestelyt pystytään tekemään esimerkiksi läpinäkyvien seinien sekä kertakäyttöastioiden käytön ja astioiden palautusjärjestelyiden avulla sellaisiksi, että tupakointitilaa pystytään valvomaan eikä ravintolan työntekijöiden tarvitse mennä sinne kuin hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Valiokunta onkin esittänyt harkittavaksi, onko kielto ehdotuksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta välttämätön. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lähestymistapa on mielestäni erittäin asiallinen ja myös kansantajuinen, ja kuitenkin siinä on ensisijaisena huomioitu nimenomaan työntekijöiden suojelu.

Myös perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota samaan asiaan ja toteaa lausunnossaan, että ruuan ja juoman nauttimisen kieltäminen tupakointitilassa etääntyy perusoikeusjärjestelmään kiinnittyvästä suojelutavoitteesta ja puuttuu asiakkaan itsemääräämisoikeuteen ja että kielto koskee tupakointitilaa siitä riippumatta, miten tila on työntekijöiden suojelun näkökulmasta järjestetty. Valiokunta on kehottanut sosiaali- ja terveysvaliokuntaa arvioimaan, miten sääntelyn tavoite tältä osin voidaan saavuttaa ehdotettua kieltoa lievemmin keinoin. Lisäksi valiokunta on todennut — perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan on näin: "Sääntelyn arvioinnissa on - - kiinnitettävä huomiota perusoikeuksien yleisiin rajoitusedellytyksiin kuuluvaan suhteellisuusvaatimukseen. Rajoituksen tulee siten olla välttämätön hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi eikä se saa mennä pidemmälle kuin on perusteltua ottaen huomioon rajoituksen taustalla olevan yhteiskunnallisen intressin painavuus suhteessa rajoitettaviin perusoikeuksiin." Vaikka perustuslakivaliokunnan lausunto ei olekaan aivan yhtä kansantajuinen, myös siitä käy ilmi selvästi juoman ja ruuan nauttimiskiellon kyseenalaistava näkemys. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on kuitenkin nähnyt asian toisin ja pidättäytynyt tältä osin sitkeästi hallituksen alkuperäisen esityksen kieltolakilinjalla.

Juoman nauttimisrajoitukseen liittyy myös käytännön turvallisuusriskejä, sillä tupakointitilaan mennessään henkilö joutuu jättämään juomansa baaritiskille tai ravintolan pöydälle. Nykykäytännön mukaan juoman jättäminen ilman vartiointia ravintolassa ei ole turvallisuuden kannalta perusteltua eikä edes järkevää. Samalla se on omiaan aiheuttamaan järjestyshäiriöitä, kun odottamaan jätetty juoma on vaihtunut, haihtunut tai kadonnut kokonaan.

Työntekijöiden ja asiakkaiden suojelemiseksi on perusteltua, että ravintolatiloissa tupakointi rajataan tupakointitilaan. En näe kuitenkaan mitään perusteita sille, että tupakointitilassa ei saa nauttia ruokaa tai juomaa. Ruuan tai juoman nauttiminen ei altista ketään savulle, ja siitä ei muutoinkaan ole mitään terveydellistä haittaa kenellekään ulkopuoliselle, muulle osapuolelle. Näen kiellon lähinnä tupakoitsijoiden sormellaosoitteluna, sillä kansanterveyden kannalta sillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Ajatus siitä, että epämiellyttävä koppi sinällään vähentäisi ihmisten tupakointia, on mielestäni absurdi. Tupakoinnin lopettamisen ja savuttomuuden pitää lähteä ihmisestä itsestään, omasta halusta. Tietenkään tupakoitsijalla ei ole mitään oikeutta altistaa savulle ulkopuolisia henkilöitä.

Kieltoa on perusteltu sillä, että tilaan jätettäisiin astioita ja henkilökunta joutuisi tällöin menemään tupakointitilaan. Tilassa olisi mielestäni täysin perusteltua sallia ruuan ja juoman nauttiminen silloin, jos tupakointitilan huoltoon, siivoamiseen ja käyttöön yms. liittyvät toiminnot pystytään toteuttamaan siten, että työntekijät eivät altistu tupakansavulle.

Koska juoman nauttimisen rajoittaminen tupakointitilassa ei ole millään tavalla välttämätöntä ravintolahenkilökunnan työsuojelun kannalta, sitä on mielestäni pidettävä merkityksettömänä ja turhana rajoituksena. Rajoituksen tarkoituksena onkin luultavasti toimia pikemminkin moralisointivälineenä kuin välttämättömänä tai edes tarpeellisena ratkaisuna. Pidän aika käsittämättömänä, että tupakkatilaan ei saa viedä edes kahvikuppia, vesilasia tai jäätelötötteröä, jos joku haluaa. Lehdenluku siellä kuitenkin lienee sallittua, koska sitä ei nimenomaisesti ole laissa kielletty. Lainsäädännön muuttuminen moralisointivälineeksi ei ole lainsäädäntötyön arvostuksen kannalta järkevää. Mikäli aidosti haluttaisiin vähentää tupakointia, tulisi yhteiskunnan panostukset ja ohjaus suunnata ensisijaisesti lasten ja nuorten valistukseen ja ennalta ehkäisevään työhön. Aikuiset ihmiset kantavat vastuun itse itsestään.

Arvoisa puhemies! Ehkä tähän loppuun on hyvä vielä todeta, että itse en tupakoi, en ole koskaan elämässäni tupakoinut enkä myöskään aio koskaan sitä aloittaa. (Ed. Pulliainen: Siitä huolimatta myrkytätte ... !) — En ota vastuuta siitä, mitä ed. Pulliainen sanoo. Vaadin tähän paremmat perustelut.

Arvoisa puhemies! Aivan tähän loppuun: lain pykäläkohtaisessa käsittelyssä tulen esittämään muutosta lain 13 b §:ään sen mukaisesti kuin vastalauseessa 3 on esitetty.

Riikka  Moilanen-Savolainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen perimmäinen tarkoitus on säätää toimivaa lainsäädäntöä ja nimenomaan nykyistä lainsäädäntöä toimivampaa. Ymmärrän kyllä ed. Holmlundin näkökulmat, mutta siihen, mihin sosiaali- ja terveysvaliokunta kallistui, on kolme syytä.

Ensinnäkin on tarkoituksenmukaista, että tupakointitila on vain lyhytaikaiseen oleskeluun tarkoitettu, ja näiltä osin, jos juomien ja jopa ruuan vienti siihen tilaan olisi sallittua, tämä tavoite ei toteutuisi. Toisaalta henkilökunnan osalta tämä vaatisi siivousta, asiakaspalvelua jne. Kolmanneksi valvonta. Vaikkakin ed. Holmlund esitti, että nämä tupakointitilat rakennettaisiin läpinäkyvästä pleksistä, en jaksa uskoa, että näiltä osin valvonta olisi yksinkertaista.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tupakointilaissa ja aivan erityisesti nyt valiokunnan linjauksessa tämä tupakkatila ja siellä tapahtuva ruokailu ja juominen eivät koskettele varsinaisesti moralismia tai moraalia vaan nimenomaan terveyttä ja työsuojelua. Todellakin siinä on ennen muuta kysymys näiden ravintolatyöntekijöiden terveydestä, mutta myös yleisistä kansanterveyden näkökulmista. Kyllä sosiaali- ja terveysvaliokunnan enemmistö on mielestäni aivan oikein todennut, että tupakointitila vaatisi käytännössä ihan samanlaista siivousta, asiakaspalvelua ja anniskeluvalvontaa kuin nykyiset tupakointialueet. Eli jos ed. Holmlundin malli toteutuisi, niin käytännössä se kyllä vesittäisi hyvin paljolti tämän lainsäädännön.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Holmlundin puheenvuoro oli erittäin hyvä ja perusteltu ja vastaa aika pitkälti niitä näkemyksiä, mitä perustuslakivaliokunnan lausunnossa myöskin asiasta on esitetty. Suomessa henkilökohtainen vapaus on suojattu, ja kuten ed. Ilkka Taipale valiokunnassa totesi, mennään aika pitkälle, jos se kielletään, että haluaa polttaa sikarin ja juoda konjakkia samanaikaisesti ja menee tupakkahuoneeseen. Kyllä siinä mennään varsin pitkälle henkilökohtaisen vapauden rajoittamisessa, kun samalla ei aiheuteta myöskään haittaa kenellekään, kun sama henkilö tulee sen konjakkilasin kanssa ulos tupakkahuoneesta. Täytyy sanoa, että hallituksen esitys on varsin holhoava, ja sosiaali- ja terveysvaliokunta on tässä holhouksessa mennyt valitettavan pitkälle ja olisi paremmin pitänyt kuulla kyllä perustuslakivaliokuntaa tässä asiassa.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen kyllä aivan eri mieltä ed. Sasin ja ed. Holmlundin kanssa, vaikka olenkin kokoomuslainen. Muutkin kokoomuslaiset valiokunnassa olivat sitä mieltä, että syöminen ja juominen, nakit ja muusi, ei todellakaan sovi siihen tupakkahuoneeseen. Onhan tarkoitettu, että siellä viivytään lyhyen aikaa. Siitähän tulee toinen ravintola, jos siellä ruvetaan syömään ja juomaan. Kyllä nämä nyt näkevät liian ruusuisena sen suojelun, mihin tämä laki tähtää.

Anne Holmlund /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen puheenvuorossaan ilmoitti, että tämä vesittäisi tavallaan kokonaan tämän lain, mutta tilannehan ei ole ollenkaan tämä, vaan joka tapauksessa tämä laki huomattavasti parantaa nykyistä tilannetta ja lopettaa erityisesti ravintolan työntekijöiden altistuksen tupakansavulle. Tämähän on tämän lain ykköstarkoitus. (Välihuuto) — Erittäin paljon siivoojia sellaisissa tiloissa käytännössä siivoaa, joissa on muitakin altistavia aineita. Silloin pitää ottaa huomioon se, että työntekijän suojelu niissäkin tilanteissa toteutuu, ja tämä on työnantajan vastuulla, ja mielestäni se on varsin hyvin Suomessa toteutettu. — Tämä ei myöskään mitenkään tarkoita sitä, että ravintolassa sitä ei pystyttäisi toteuttamaan, jos se muuallakin pystytään toteuttamaan, ja sikäli en olisi niin kovin paavillinen tämän asian suhteen. Minä uskon, että tähän löytyy monenlaisia käytännön ratkaisuja, joten tämä käytännössä voidaan aivan järkevästi ja myös kansantajuisesti toteuttaa.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta se, mitä ed. Holmlund täällä on esittänyt, on kyllä hyvinkin terveen järjen mukaista. Jos ajatellaan sitä, että tämä lakiesitys on täällä sen takia, että se suojelee näitä työntekijöitä, niin on itsestäänselvää, että on aivan eri asia, jos henkilö työssään joutuu koko työvuoron, kahdeksan tuntia, altistumaan tupakansavulle tai jos hän kerran tai kaksi, jos niinkään usein, käy työvuoronsa aikana siellä tilassa. Se on aivan eri asia. Tässä on tosiaan menty ihan liian pitkälle, ja tosiaan tämä perusoikeusulottuvuus, johon ed. Sasi viittasi, on kokonaan unohtunut tässä keskustelussa. Toivon lämpimästi, että tämä ed. Holmlundin esitys tulee myöskin päätökseksi.

Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä osin tämmöinen sinipunayhteistyö näköjään löytyy noin valtaosin, kun katsoo näitä puheenvuoroja.

Tässähän on kyse yksinkertaisesti siitä vaan, että ... Miettikää nyt ihmeessä: Rekkamiehellä on tiukka aikataulu, menee johonkin tuonne huoltoasemalle ja siellä on tupakkakoppi erikseen, ostaa kahvikupin, samalla vetäisee henkoset siinä, kun rekan kopissa ei saa polttaa, ja on hirveän syntinen. Nyt käydään rankaisemaan siitä, kun sen aikataulun mukaan pitää joutua, kun työnantaja on iskenyt tämmöiset kiireet aikataulut. Sen takia minä kyllä näen, että tämä järkevä vaihtoehto, mitä ed. Holmlund esittää, pitäisi hyväksyä kanssa näinpäin.

Sitten toinen juttu on se siivous. Joka tapauksessahan tila joudutaan siivoamaan. Ei kai sitä siivoamatta jätetä, vaan onko se itsepalvelusiivous tarkoitus sitten järjestää, täällä kun puhuttiin? Tuossa lakiesityksessähän on, että pitää puhaltaa savut pois, ja kun savut on pois, niin sitten sinne voi mennä siivoamaan ja käytetään suojavälineitä.

Varsinaisessa puheenvuorossa sitten lisää.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse kannatan kyllä aika tiukkaa lakia ja tulkintaa tässä. Terveys mielestäni ensin ja sitten vasta bisnes. Jos mietitään, niin täällä eduskunnassakin, kun tämä laki hyväksytään, ainakin minä toivoisin, että tuo tupakkahuone tuolta siirtyisi johonkin muualle. Tänään olen nyt pari kertaa käynyt tarkistamassa, ja aina kun ovi aukenee sieltä, tänne tulee rappusten yläpäähän sauhut, ja kokemuksesta sanon, että niille, jotka ovat tupakalle allergisia, vaikutukset on aika pienistä aika merkittävätkin, että siinä mielessä tiukka tulkinta on hyvä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtelalle, joka on kaikkien rekka-asioitten superekspertti, vaan huomautan siitä, että fiksu rekkamies tekee sillä tavalla, että kun hän tulee sieltä kopista ulos, niin hän ottaa sen röökin siinä, tempaisee ne henkisavut siinä, sitten tumppaa sen pois ja sen jälkeen menee kahville eikä sekoita niitä hienoja lemuja ja tuoksuja, mitä on kahvissa ja tupakissa. Kaksinkertainen nautinto.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin Kimmo Sasilta, miten yksilönvapaus toimii Irlannissa ja Norjassa myös, kun konjakki ja sikari -yhdistelmä on siellä kielletty. Eikö se ole myöskin yksilönvapautta siellä? Siellä se katsotaan taas ihan hyväksi asiaksi.

Meille on, arvoisa puhemies, sanottu valiokunnassa, että sellaisia teknisiä ratkaisuja ei ole olemassa, jotka tupakansavun voisivat eliminoida pois varsinkin vanhoista rakennuksista, ja suurin osa ravintoloista on vanhoissa rakennuksissa. Tupakkatiloista täytyy tehdä mahdollisimman kurjia koppeja, joissa ei saa viihtyä ollenkaan pitkään.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Debattia ja tätä muutakin keskustelua kuunnellessa on välillä tuntunut, että tässä on vähän unohtunut se, miksi tätä lakia ollaan muuttamassa. Lakia ollaan muuttamassa siksi, ettei kukaan ravintolatyöntekijä, ei yksikään ravintolatyöntekijä, sairastuisi keuhkosyöpään, keuhkoahtaumatautiin tai johonkin muuhun tupakasta kiistatta aiheutuvaan sairauteen siksi, että hän joutuu työskentelemään siellä ravintolassa, mikä on hänen työpaikkansa. Tämä on se lähtökohta, ja ehkä on perusoikeuksistakin keskusteltaessa hyvä pitää mielessä, mistä tässä nyt olikaan kyse. Tässä katsannossa itse asiassa tupakointi olisi pitänyt kieltää ravintoloissa kokonaan.

Täällä on valiokunnan puheenjohtajan ja monen muunkin valiokunnan jäsenen suulla kerrottu, että me kävimme todellakin tutustumassa perusteellisesti Irlannin tilanteeseen. (Ed. Soinin välihuuto) Siellä me saimme omakohtaisen kokemuksen, joka oli varsin järisyttävä, kun ne vuosisataiset oluen tuoksut — ed. Soini, kuvitelkaa nyt — nousivat sieltä tupakansavun ja lemun häiritsemättä meidän himoitseviin sieraimiimme. Se oli nautinnollinen tunne. Tästä samasta nautinnollisesta tunteesta nauttivat irlantilaiset näköjään ihan kattavasti. Kaikkein voimakkaimmin tätä totaalikieltoa siellä puolusti Irlannin ravintolaliiton puheenjohtaja. Minusta tämä ehkä nyt riittää todistamaan jotakin tästä.

Kuten täällä jo debatissa totesin, tilanne kuitenkin Suomessa valitettavasti näyttää muodostuneen sellaiseksi, että ei ollut mahdollista vielä tässä vaiheessa säätää täyskieltoa, ja siitä seurauksellisesti valitettavasti aiheutuu nyt sitten erilaisia ongelmia. Itse asiassa se keskeisin ongelma, joka minun ja ed. Soininvaaran ja ed. Rauhalan vastalauseessa on ja myöskin itse asiassa kokoomuksen vastalauseessa mutta valitettavasti vähän vesitettynä, on nostettu esiin eli tämä siirtymäaika. Siis tämä koko siirtymäaikaproblematiikkahan juontuu siitä, kuten ed. Pulliainen täällä totesi, että nyt voimassa oleva laki oli täysi susi, (Ed. Pulliainen: Se olisi ollut hyvä silloin!) ja se aiheutti tämän ensimmäisen ongelman. Eli kun osalle ravintoloista eli pienille ravintoloille haluttiin antaa helpotus ja suuremmat joutuivat tekemään ne parannukset, jotka eivät tosiasiassa olleet mitään parannuksia, niin ne joutuivat investoimaan niihin, ja nyt sen hyvittämiseksi sitten annetaan ikään kuin helpotuksia, joilla kuitenkin aiheutetaan se, että niissä ravintoloissa työskentelevät ja myöskin niissä ravintoloissa asioivat asiakkaat joutuvat nauttimaan kaksi vuotta pidempään tupakansavua kuin lakiesitys muuten edellyttäisi.

Senkin joku täällä jo totesi, että tässä asetetaan vastakkain kaksi arvoa: toisaalta perustuslakivaliokunnankin puheenjohtajan ja ed. Holmlundin täällä voimallisesti korostama, onkohan se nyt, vapaus röyhyttää ihan rauhassa ihan missä itse haluaa. Tämä asetetaan toisaalta sitä vapautta vastaan, että ihmisellä pitäisi olla oikeus kuitenkin itse päättää niistä olosuhteista, joissa työskentelee, tai ainakin siltä osin kuin on kysymys hänen omasta terveydestään.

Siis teoreettisesti tämä perustuslakivaliokunnan näkemys, jonka syntyä hieman ihmettelen, kun luin perustuslakivaliokunnan kolmen asiantuntijan lausunnot, joista kaksi oli toista mieltä valiokunnan lausunnon kanssa ja kolmas ei ollut mitään mieltä, mutta valiokunta ihan itse oli päätynyt tämmöiseen kantaan, käytännössä tarkoittaa sitä — siis siellä ravintolassahan voi juoda sitä olutta ja syödä sitä ruokaa ihan missä tahansa muuallakin; tse asiassa kun se koppi on pikkuinen, niin valtaosa ravintolatilasta on sellaista, jossa voi syödä ja juoda ihan vapaasti, mutta kun perustuslakivaliokunta vaatii tai ei nyt ihan vaatinut, mutta vihjaili, että tässä loukataan perusoikeuksia — sehän tarkoittaa silloin sitä tulkintaa, että perusoikeus on saada tupakoida ruuan syönnin ja juonnin yhteydessä missä tahansa riippumatta siitä, haittaako se työntekijöitten ja asiakkaitten terveyttä. Ja tässä katsannossa perustuslakivaliokunnan näkemys on vähintäänkin arveluttava.

Täällä on myöskin väitetty, että tämä koppiratkaisu sinänsä poistaa kaikki ongelmat. Näinhän ei ole. Vaikka sinne ei nyt sallittaisi viedä ovesta lasia ja ruoka-astioita, mikä muuten aiheuttaisi tietenkin sen, että sitä todella pitää siivota, siis ei siivota siinä siivoamisen normaalissa mielessä, sekin toki pitää tehdä, ja asiantuntijoitten mukaan sitä siivousta tehtäessä pitäisi käyttää vähintään hengityslaitteita, koska seiniin tarttuvia hiukkasia, toisin kuin sitä savua, jonka vielä yhteiskanavan kautta toteutettu poisto vanhoissa rakennuksissa jotenkin saa sieltä pois, ei saa pois ja ne jäävät sinne kokolattiamattoihin ja seiniin, ja niitä siivottaessa on vähimmäisvaatimus käyttää hengityslaitteella varustettuja hengityssuojaimia. Voi tietysti kuvitella, kuinka monen siivousfirman repertoaareihin kuuluvat paineilmalla varustetut hengityssuojaimet. Jos nyt veikata pitää, niin tuskin kenenkään. (Ed. Soini: Harja liikkuu joka tapauksessa!) — Harja liikkuu ja ne hiukkaset lentelevät siellä, ja liikuttelijan keuhkosyöpä on aika paljon lähempänä kuin silloin, kun hän pysyisi sen tilan ulkopuolella tai käyttäisi niitä paineilmalaitteita.

Se ongelma, mihin valiokunta ei halunnut lausua mietinnössään, jota itse korostin, on se huoli, joka liittyy tekniseen ilmastointiratkaisuun eli siihen, että kun se joudutaan järjestämään, kuten vanhoissa taloissa on pakko, ellei todella haluta käyttää siihen paljon rahaa, mikä todennäköisesti ei ole mahdollista, yhteiskanavan kautta, se tarkoittaa sitä, että silloin sitä paine-eroa sen kopin ulkotilan eli sen muun ravintolan ja sen kopin osalta ei synny, koska poisto tapahtuu sen saman kanavan kautta. Fysiikan lakeja ei voi edes äänestämällä kumota, (Ed. Pulliainen: Kyllä Sasi siihen pystyy!) — no niin varmaan — mutta ei kuitenkaan käytännössä, teoriassa ehkä, mitenkään nyt aliarvioimatta kokoomuksen kaikkein mahtavimpien kykyjen varsinaisia kykyjä esimerkiksi tällaisessakin asiassa. Mutta se aiheuttaa sen, että aina, kun se ovi aukaistaan — siis tuohan on hyvä esimerkki tämä eduskunnan tupakointitila, kun se tapahtuu yhteiskanavan kautta — paine-ero on oven molemmilla puolilla sama, ja kun ovi aukeaa, tupakansavu leviää ja itse asiassa se leviää sieltä todennäköisesti, vaikka sitä ovea ei edes aukaistaisi.

Tilannehan joka tapauksessa paranee, mutta tästä syystä tämäkin on hyvä perustelu sille, että itse asiassa tämä olisi voitu kieltää kokonaan ja välttää tämä siirtymäajan ongelma, koska nyt sitten käy niin, että nämä pienet ravintolat joutuvat rakentamaan ne tilat heti tai kieltämään tupakoinnin kokonaan, mikä on tietysti toivottavaa, mutta ei kai nyt voi ajatella, että tällä tavalla ikään kuin mutkan kautta päästään hyvään tulokseen, vaan pitää kohdella näitä eri ravintoloita tasapuolisesti. Saattaa olla ihan hyvin tilanne, että jos nyt 2,5 vuoden päästä Suomessa ehkä päädytään kieltämään ravintolatupakointi kokonaan, silloin sitten poistoja on tekemättä näillä pienillä ravintoloilla. Kun tässä ikään kuin pyöritellään tätä ravintoloitten taloudellisen tasa-arvon ja ihmisten terveyden tasa-arvon välistä kehää, niin joudutaan sellaiseen oravanpyörään, että ei se ole kunniaksi kenellekään.

Tästä syystä, arvoisa puhemies, tulemme huomenna yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään, että hallituksen esityksessä ja valiokunnan mietinnössä esitettyä siirtymäaikaa näille jo aiemmin epäonnistuneita tai toimimattomaksi osoittautuneita investointeja tehneille ravintoloille ei myönnettäisi vaan kaikki siirtyisivät noudattamaan lakia 1.6.2007.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Suomessa olemme olleet hyvin edistyksellisiä tupakkapolitiikassa, mutta olemme jo jääneet pahasti jälkeen. Monet varsinaiset tupakantupruttelijamaat ovat kieltäneet tupakoinnin ravintoloissa kokonaan, mutta meillä ei jostain syystä siihen näytä löytyvän rohkeutta. Meillä kuitenkin edellytykset totaalikieltoon olisivat suotuisammat kuin näillä tupruttelijamailla. Nykyinen tupakkalaki ei ole ollut tehokas. Tupakansavu leviää savullisista alueista savuttomienkin puolelle hyvin. Siksi lakia tuleekin muuttaa paremmaksi. Esitetty lakiehdotus jää kuitenkin puolitiehen eikä tuo kaivattua savuttomuutta ravintoloihin.

Euroopan 30 maasta tehty vertailu osoittaa, ettei Suomen tupakkalainsäädäntö ole enää Euroopan edistyksellisimpiä. Tupakoinnin vähentämistyötä arvioitiin tupakkatuotteiden hinnalla, tupakointikielloilla, rajoituksilla, mainontakielloilla, tupakoinnin lopettamisen tuen aktiivisuudella ja tupakkatuotteiden varoitusmerkinnöillä. Suuri painoarvo annettiin hintapolitiikalle ja seuraavaksi eniten tupakointikielloille julkisissa tiloissa. Edistyksellisin maa Euroopassa oli Irlanti. Sitä seurasivat Iso-Britannia, Norja ja Islanti. Suomi sai täydet pisteet tupakkamainontakiellosta ja vähiten pisteitä tupakoinnin vähentämistyöhön käytettyjen varojen määrästä. Suomen edelle sijoittuivat kaikki muut Pohjoismaat paitsi Tanska. Suomi sijoittui keskinkertaisella pistemäärällä seitsemänneksi, Italia ja Ranska olivat aivan kannoilla.

Me vertaamme täällä Suomessa aina asioita naapurimaihin, ja kun verrataan nyt Ruotsin tilanteeseen, niin Ruotsissa hotelli- ja ravintolaliiton tekemän kahden seurantatutkimuksen perusteella ravintoloiden tupakointikielto ei ole peloista huolimatta aiheuttanut asiakaskatoa, vaan tulot ovat pysyneet ravintoloilla pääosin ennallaan, henkilökunta voi nykyään paremmin eivätkä asiakkaat valita. Puolen vuoden kuluttua tupakointikiellon voimaantulosta 66 prosenttia ravintoloitsijoista katsoi, että tulot olivat säilyneet ennallaan, 16 prosentin mielestä ne olivat peräti lisääntyneetkin ja vain 6 prosenttia vastanneista näki tulojensa vähentyneen. Noin 2 prosenttia ruotsalaisravintoloista on rakentanut erillisen tupakkahuoneen.

Ruotsissa mielipidekyselyn mukaan yhdeksän kymmenestä ruotsalaisesta pitää ravintoloiden ja kahviloiden tupakointikieltoa hyvänä asiana. Pubeissa vastaava määrä on 86 prosenttia, ja 82 prosenttia ei ole muuttanut ravintoloissa, pubeissa, baareissa tai muissa huvipaikoissa käymistään. Vain 4 prosenttia sanoo käyvänsä niissä vähemmän kuin aikaisemmin ja 11 prosenttia käy useammin kuin ennen, niin että näyttäisi vähän siltä, että tupakointikiellolla on ollut tällainen win-win-tilanne.

Ennustukset ravintolatupakoinnin kiellon aiheuttamista lieveilmiöistä — meitäkin on peloteltu valiokunnassa siitä, että tulee koti- ja katutappeluita — eivät ole toteutuneet missään maassa. Ihmiset ovat ottaneet tupakkalakien muutoksen hyvin sävyisästi vastaan, ja henkilökunta on ollut tyytyväinen raikkaaseen ilmaan.

Uusimman suomalaisten teettämän kyselyn mukaan ravintolatupakoinnin nykytilanteeseen halutaan muutosta eli kansa haluaa muutosta nykytilanteeseen. Vapaata tupakointia kannattavat vain harvat. Pari vuotta sitten tehdyn kyselyn mukaan ravintoloiden ja baarien siirtyminen savuttomuuteen ei aiheuttaisi Suomessakaan asiakaskatoa. 66 prosenttia vastaajista ei muuttaisi käyttäytymistään suuntaan tai toiseen, 20 prosenttia lisäisi käyntejään savuttomissa ravintoloissa tai baareissa ja vain 12 prosenttia vähentäisi käyntejä.

Kaliforniassa on pisimmät kokemukset ravintolatupakoinnin kieltämisestä. Siellä tupakointikielto tuli voimaan 98. Tehdyissä tutkimuksissa on ilmennyt sielläkin, että ravintoloiden liikevaihto ei ole alentunut ja että tupakoinnin kieltävällä lailla on ollut jopa suotuisa vaikutus anniskelupaikkojen liiketoimintaan.

Useimpien tutkimusten mukaan aikuisten tupakointi laski Kaliforniassa vuonna 2005 14 prosenttiin, joka on tähän saakka alhaisin luku. Nämä tulokset eivät johdu ainoastaan lainsäädännöstä vaan siihen liitetystä laaja-alaisesta tupakoinnin vähentämisohjelmasta.

Arvoisa puhemies! Ravintoloissa työskentelevät joutuvat altistumaan päivittäin pitkiäkin aikoja ympäristön tupakansavulle. Esitetyt eri pituiset siirtymäajat eri ravintoloille aiheuttavat hämminkiä sekä ravintoloiden että asiakkaiden keskuudessa. Ne myös vaikeuttavat valvontaa, ne asettavat ravintolat erilaiseen asemaan. Siksi olisi ollut tärkeää, että kaikilla ravintoloilla olisi sama siirtymäaika. Kannatan siksi vastalausetta numero 2. Kaikkien kannalta ravintoloiden täyssavuttomuus ilman siirtymäaikaa olisi ollut tietysti paras vaihtoehto, ja uskon, että tämä tuleva laki tulee olemaan ainoastaan välivaihe tässä tupakoinnin täyskiellossa.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tämän tupakkalain olisi toivonut jo nyt päätyvän siihen täyskieltoon, minkä sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja esittelypuheenvuorossaan hyvin nosti esille ja perusteli sitä, miten myös valiokunnassa se kanta oli hyvin vahvasti esillä. Mutta ehkä aste asteelta mennään sitä kohti.

Tupakansavu on edelleen merkittävä terveysuhka ravintola-alan työntekijöille maassamme. Tupakansavussa, jota tupakoijan lisäksi hengittävät samassa tilassa olevat muutkin henkilöt, on 4 000 kemiallista yhdistettä, joista yli 40 aiheuttaa syöpää. Myös merkittävä osa lopuista on terveydelle haitallisia. Näin ollen tupakansavulla altistuminen ravintolatyössä lisää riskiä sairastua ja kuolla ennenaikaisesti syöpään, lähinnä keuhkosyöpään, sekä sydän- ja verisuonisairauksiin.

Tiedämme myös, että ympäristön tupakansavu on syöpävaarallinen aine, syöpävaaran lisäksi siis merkittävä sydän- ja verisuonisairauksien, erilaisten keuhkosairauksien, jotka mainitsin, ja myös synnytysterveyden vaaratekijä, eikä pelkästään niille, jotka sitä käyttävät, vaan jo tuskin havaittava määrä ympäristön tupakansavua nostaa sydän- ja verisuonisairauksien vaaran puoleen siitä, minkä aktiivinen tupakointi aiheuttaa. Tilannetta pahentaa erityisesti se, että ympäristön tupakansavun hengittäminen on yleensä tahatonta altistumista vaaralle, kun taas tupakointi on aina tupakoitsijan oma valinta. Tämän vuoksi, kun on kysymys tahattomasta altistumisesta, on todella tärkeää, että saamme savuttomat ravintolat ja ne tilat, missä voidaan ruokailla ja on terve ilmasto.

Arvoisa puhemies! Tässä on paljon puhuttu erityisesti tupakointitilasta. Olen tyytyväinen siihen, että sosiaali- ja terveysvaliokunta päätyi perustuslakivaliokunnan ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan esityksistä huolimatta siihen, että tupakointitila on tila, johonka ei juomia ja ruokaa viedä. Perustelut ovat nimenomaan terveydelliset ajatellen sitä, minkälaiseksi tila muodostuisi, jos ruokaa ja juomaa sinne viedään ja sitä nautitaan. Silloin ei ole pelkästään kysymys enää tupakointitilasta, vaan tilasta, jossa oleskelu muuttuu pidemmäksi, ja seurustelutilasta. Silloin mahdollisesti paitsi asiakkaiden ajankäyttö pitkittyy siellä, myös mahdollisesti tullaan rakentamaan isompia tupakointitiloja ja viihtyvyyttä lisätään, ja se ei ole terveydelle hyväksi.

Valiokunnan mietinnössä on myös hyvin otettu esille valvonta, josta myös työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossa todettiin, erityisesti se, että valvonta on vaikeaa, jopa mahdotonta käytännössä, koska on kysymys siitä, niin kuin valvonnassa on kiistattomasti voitu osoittaa, että savun leviämistä savuttomille alueille on vaikeaa mitata. Kuten lausunnossa todetaan, lakiehdotuksen toteutuessa valvonta helpottuu olennaisesti ja vaikeasti tulkittavat baaritiskiä ja ravintoloiden pelitiloja koskevat erillispykälät poistuvat. Tämä on hyvä, mutta sinänsä se, ettei tupakansavu leviä niistä tupakointitiloista, on tärkeää kaiken kaikkiaan varmistaa sellaisilla tupakointitilan rakentamisilla, joista mielestäni valiokunta hyvinkin pitkään kävi keskustelua, että näillä hormeilla saadaan toteutettua se tavoite, mikä savuttomalla tilalla on, ja että se, että koko ympäristö olisi savuton, tavoitetaan näillä teknisillä keinoilla, mitä rakennetaan.

Arvoisa puhemies! Vastalauseessa 1 on otettu kantaa siirtymäaikaan. Olen tämän vastalauseen kannalla, että siirtymäaika olisi sellainen, että kaikille se toteutettaisiin 1.6.2007 alkaen ja näin se koskisi kaikkia erikokoisia ravintoloita yhtäaikaisesti ja olisi oikeudenmukainen ja myöskin valvonta voitaisiin paremmin toteuttaa, kun olisi yksi siirtymäaika tämän lain toteutukselle.

Vielä, arvoisa puhemies, lopuksi on todettava, että tässä lakiesityksessä puhutaan riittämättömästä tavoitteesta, että tekniset ratkaisut eivät aikaisemmin ole olleet riittäviä estämään tupakansavun kulkeutumista savuttomiksi varatuille alueille. Tämä ehkä on nyt se, mikä askel tästä päästään eteenpäin, mutta seuraava vaihe on se, että pitää päästä kokonaan täydelliseen tupakointikieltoon ravintoloissa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Valiokunnassa on kuultu asiantuntijana muun muassa ravintoloitsija Heikki Jokelaa ravintola Never Grow Oldista. Kaikki on sanottu, mitä tähän aiheeseen liittyy, jo tässä yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu ja aivan erikoisesti ed. Holmlundin täällä käyttämä pitkä puheenvuoro, jossa vellottiin tätä asiaa laidasta laitaan, ees sun takasin, osoittavat sen, että tämä ei voi johtaa mihinkään muuhun kuin täyskieltoon, siis juuri länsieurooppalaisen sivistyneen, terveyspoliittisesti oikean politiikan mukaisesti. Kerta kaikkiaan meillä ei ole varaakaan kansanterveydellisesti siihen, että me maksamme näitä laskuja, mitä tupakoinnista, sekä passiivisesta että aktiivisesta, aiheutuu. Tilanne on niin vakava. On valitettavaa, että tähän lopputulemaan täytyy kulkea tällaisten mutkien kautta, vetää ravintoloitsijoita höplästä ja saada heidät rakentamaan kaikenlaisia härveleitä, ja sitten loppujen lopuksi ne kaikki puretaan.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! On todella ollut taas mielenkiintoista kuunnella tätä uusmoralismin veisuuta. Kun ajattelen sitä, mitä näen täällä pitkin ja poikin kaupunkeja, niin rappukäytävissä nappakengissä ja saumasukissa keskellä talvea hytistään ja imetään posket lommollaan tupakkaa tai syksyisessä räntäsateessa kahlataan tuolla porttikongeissa samasta syystä. Onko se nyt sitten terveydelle hyvä? Eikö olisi asiallisempaa, että se olisi jossain kunnolla sallittua? Mutta ei, kaikki pitää kieltää. Kohta tulee henkiverokin. Tulkoon nyt selväksi, että itse en polta tupakkaa enkä sen puolesta puhu omasta asiasta.

Mutta sitten juuri tämä tuopinvientikielto, mihinkä kai ed. Holmlund viittasi. Olettaisi, että juuri tällaiset kiellothan ovat tyypillisimmillään EU-potaskaa. Mutta tämä on ihan niin kuin kansallisesti hoidettua, että jos sinä nyt menet jonnekin, niin et saa viedä tuoppiasi mukana. Kyllä sen sijaan, että tällaisia mennään säätelemään ja kääntelemään, rehellisempäähän tietysti sitten olisi kokonaan kieltää tupakointi eikä tällaisilla kepulikonsteilla mennä eteenpäin. Se, mikä tässä vastalauseessa 1 on hyvää, mitä ed. Virtanenkin perusteli, on se, että pitäisi olla samat pelisäännöt kaikille, niin suurille kuin pikkufirmoille. Nyt tässä ei ole, ja lainsäädäntöä ei pitäisi tehdä epätasa-arvoiselta pohjalta.

Arvoisa herra puhemies! En nyt ole niin kovin vakuuttunut, että nappakengissä porttikongeissa vedetään tupakkaa tai sitten ravintolan edessä syyssohjossa vedetään kiivaaseen tahtiin. Vilu siinä tulee ja saattaa tulla keuhkokuumekin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä onkin mielenkiintoinen lakiesitys, kun tämä synnyttää näin paljon keskustelua. Kaikennäköisiä väittämiä tässä on esitetty ensinnäkin siitä näkökulmasta, jotta ihmiset tykkäävät, ravintolan asiakkaat tykkäävät savuttomuudesta. Eikö semmoisia ravintoloita pidä laittaa pystyyn? Nimittäin jos katsoo, miten markkinat toimivat, niin jos semmoinen ravintola pitää olla ja se vetää, niin semmoinenhan pitää laittaa pystyyn ja todennäköisesti ravintoloitsijat laittavat pystyyn.

Mutta nythän ollaan tekemässä ihan muun näköistä ajattelua elikkä lainsäädännöllä estettäisiin joitakin asioita. Tässä se argumentti on ollut työntekijöiden suojelu. Sen minä ymmärrän, ja minä lähden kokonaan tästä esityksestä siltä pohjalta, ihan pelkästään siitä, millä tavalla nuo ravintolatyöntekijät voisivat olla sillä tavalla töissä, jotta ei tarvitsisi hengittää tätä savua ja sillä tavalla imeä itseensä syöpävaarallisia aineita.

Mutta nyt tässä sosiaali- ja terveysvaliokunta minusta on lähtenyt kyllä ihan muille teille. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossa me lähdimme siitä, jotta ei sen ravintolatyöntekijän tarvitse mennä sinne tilaan kuin hyvin poikkeustapauksessa. Jos siellä on tappelu mahdollisesti, niin hän menee semmoiseen tapaukseen, mutta todennäköisesti niitä nyt ei hirveän paljon ole, tai jos joku tämmöinen järjestystä vaativa toimenpide. Sekin jos on paha, niin eiköhän se poliisi haeta sitten paikalle. Sitten varmasti tuuletetaan, ovet on auki ja kaikki mahdolliset puhaltimet päällä, jottei siellä hirveästi savuakaan enää ole olemassa.

Siinä mielessä on mennyt pohja esityksestä laajalle siihen näkökulmaan, jotta ne asiakkaat eivät saisi viedä kahvikuppiaan johonkin tilaan ja samalla vetää tupakkaa tai juoda jotain muuta juomaa siellä sitten siinä yhteydessä, kun polttavat tupakkaa. Minusta se rekkakuskiesimerkki on oikein hyvä siinä mielessä. Ed. Rönni, joka nyt ei satu olemaan paikalla, on siinä asiantuntija, kun on itse ennen eduskuntaan tuloaan toiminut rekan kuljettajana ja on tälläkin hetkellä ilmeisesti tupakkamies vielä. Itse minä en ole jäävi tässä. Minä en ole polttanut moneen vuoteen. Joskus nuorempana tupsuttelin vielä, mutta nyt sitten voi puhua ihan sydämen kyllyydestä ja ei ole oma lehmä ojassa, ei pätkänkään vertaa.

Minusta ed. Rönni sen kuvasi aika hyvin siinä, jotta aikataulut ovat aika kireät tuolla kuljetuksissa, ja kun mennään huoltoasemalle, niin se Pulliaisen malli ei kyllä käy yhtään, mitä hän vastauspuheenvuorossaan totesi. Hän sanoi, jotta pitää erottaa nämä asiat. Kun tulee sinne huoltoasemalle ja ei kun heti rööki huuleen siinä bensatankin kupeella, niin siinä joku voi olla tankkaamassa ja siinä on räjähdysvaara ja voi tulla äkkilähtö siinä hommassa. Sen takia kyllä jotenkin turvallisempi se olisi sisätiloissa kuitenkin polttaa se tupakka ja juoda se kahvi siellä. Työnantaja ei todennäköisesti ymmärrä, se kuljetusyrityksen omistaja, sitä, että nyt pitää vielä tupakkakin polttaa tässä, kun on kahvit juotu, jossakin vähän kauempana puskanjuuressa, vähän niin kun tuo ed. Soini totesi, että räntäsateessa jossakin siellä metsänlaidassa 100 metriä huoltoasemasta käydään tempasemassa röökit sitten, kun rekan koppia ei saa savustaa. No, huolensa kelläkin.

Sitten näissä toisissa jutuissa, mitä tässä on todettu, argumentit eivät ole hirveän vahvoja. Siivouksesta jo totesin vastauspuheenvuorossani. Ne kopit, jos yleensä niissä poltetaan, pitää siivota, ja joku ihminen sen tekee. Mutta se ajatushan tuossa koko pohjaesityksessä oli se, jotta pitää olla savuton tila elikkä se pitää tuulettaa ennen kuin se siivotaan. Silloin ei ole merkitystä sillä, onko se kahvikuppi sinne viety tai kaljamuki, vaan kyse on ihan eri toimenpiteestä. Sitten on se toinen puoli, mitä täällä on tullut esille vahvasti, jotta sitten tehdään niin iso, jotta kaikki sinne siirtyykin sinne tupakkakoppiin. Joo, mutta tehdään lainsäädäntö. Me olemme siitä tekemässä lainsäädäntöä. Tehdään niin pieni koppi, jotta sinne voi sopia vain muutama henki. Siellä ei ole edes alustaa, mihin laittaa mitään, että pitää pitää kuppi kädessä. Ei voi kun lattialle laittaa, ja minä luulen, että hyvin harva sinne laittaa. Enintään tuhkakuppi siellä voi olla kepin päässä. Kyllä minä luulen, että siinä on semmoinen tilanne, että sinne hirveän mielellään ei kyllä mennä niin kuin seurustelemaan, kun ei ole istumapaikkaakaan, jos ei tuhkakupin päällä sitten istu.

Silloin nämä argumentit ei kyllä toimi ollenkaan nyt tässä niin kun vastapuolelta. Keksikää parempia, jos aiotte ehtiä hyvät argumentit tehdä. Ainoa on tietysti se terveysnäkökulma, jotta halutaan pitää huolta niiden ihmisten terveydestä, jotka tupakoivat. Mutta tällä ette saa sitä tehtyä. Ne ihmiset menevät johonkin muualle polttamaan sen tupakan, jos on niin kova himo olemassa. Se voi jonkun verran tietysti, kun tekee oikein vastenmieliseksi jonkin asian ja oikein hankalaksi, johonkin vaikuttaa, mutta ei se välttämättä sitä ongelmaa ratkaise. Sen takia minä olen tämän ed. Holmlundin tekemän vastalauseen takana, kun aikanaan asiaa yksityiskohtaisesti käsitellään.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annettua lakia. Jos puheiden määrällä mitattaisiin lakiesityksen tärkeyttä, niin tämä olisi varmasti näiden päivien tärkein lakiesitys. Täällä on puhuttu tuopeista, siivouksesta, tuhkakupista, EU:sta, kaikista mahdollisista asioista, ja ehkäpä ne kaikki tähän asiaan liittyvät.

Tämän hallituksen lakiesityksen lähtökohtana on, että ravintolat ja muut ravitsemusliikkeet olisivat savuttomia. Ravintoloilla olisi kuitenkin oikeus järjestää erillinen tupakointitila. Päätöksen tupakointitilasta tekee ravintoloitsija, mutta sen tulee täyttää lain kriteerit.

En yleensä ole kannattamassa rajoitusten lisäämistä ihmisten elämään. Lakiesitys on kuitenkin tehty tupakoinnin vähentämiseksi ja ravintolatyöntekijöiden työolojen parantamiseksi. Ei taida olla olemassa toista työpaikkaa, jossa joudutaan työskentelemään yhtä savuisessa ympäristössä.

Lakiesitys parantaa merkittävästi ravintolatyöntekijöiden työturvallisuutta. On myös todennäköistä, että tupakointi vähenee yleisesti, kun niin sanottujen ravintolatupakoitsijoiden määrä vähenee. Moni sellainen, joka haluaisi lopettaa tupakanpolton, sortuu usein ravintolassa tupakointiin. Tällaisten määrä todennäköisesti vähenee savuttomien ravintoloiden myötä. On hyvä, että ravintoloille on lakiesityksessä annettu mahdollisuus järjestää halutessaan tupakointitila eli täyskieltoon ei mennä. Ravintoloille jää edelleen mahdollisuus tupakointitiloihin.

Nykyinen tupakkalaki ei ole kovinkaan onnistunut. Tupakansavu leviää tupakoimattomien puolelle monessa ravintolassa. Lain valvonta on myös ollut hankalaa. Uusi lakiesitys on siinäkin suhteessa vanhaa mielekkäämpi. Lain porrastus siten, että pienet ravintolat siirtyvät heti savuttomiksi ja isommat vasta parin vuoden siirtymäajan jälkeen, on hieman ongelmallinen. Ravintolat ovat eri asemassa tässä suhteessa. Toisaalta on niin, että ne ravintolat, jotka ovat investoineet tupakoimattomiin tiloihin, saavat hieman hyvitystä aiemmille panostuksilleen. Lähtökohtana pitäisi kuitenkin olla, että laki olisi tässä suhteessa kaikille sama, eli olisi tasapuolisempaa saattaa laki voimaan kaikissa ravintoloissa yhtä aikaa.

Arvoisa puhemies! Laki on järkevä ja parannus nykyiseen tilanteeseen. Vaikka en rajoitusten lisäämistä yleisesti ottaen kannata, on kuitenkin kyse ravintolatyöntekijöiden terveydestä ja yleisesti kansalaisten terveydestä. Uusi laki tuskin vähentää ravintoloiden kannattavuutta. Asiakkaiden viihtyvyyttä se kyllä lisää.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ei pitäisi provosoitua, kun provosoidaan, mutta provosoidun nyt kumminkin.

Ed. Esa Lahtelalta tekee tietysti mieli kysyä, siksikö ravintolatyöntekijöitten terveyttä pitää vaarantaa, että rekkakuskien aikataulut ovat kohtuuttomia. Kyllä se perustelu on hieman kestämätön. Kun väitätte, että ei sinne tarvitse niitten työntekijöitten mennä, jos sinne nyt niitä laseja pitkin iltaa viedään, niin jos siellä nyt käy 50 tupakoitsijaa sen illan mittaan, mikä nyt todennäköisesti on aika pieni määrä, juomassa olutta, niin siellä on äkkiä 50 lasia. Minä haluan nähdä sellaisen ravintolan tai ravintoloitsijan, joka sallii sen kasauman. Okei, no voi näin tietysti käydä, mutta tekee mieli väittää, että kyllä siellä niitten työntekijöitten edellytetään käyvän. Kannattaa pitää mielessä, että jossain kohtaa, vaikka kysymys olisi vain pienestä määrästä, tämähän parantaa, totta kai, niitten työntekijöitten tilannetta, mutta jollain kohtaa on se kynnys, jonka ylitettyä keuhkosyöpä iskee. Tästähän tässä työsuojelussa on aina kysymys, että ei ylitetä kasautuvasti riskirajoja.

Kun ed. Soini nappaskengissään poistui täältä, niin on syytä todeta, että me olimme siellä Irlannissa katsomassa, kuinka moni siellä oikein kauniilla säällä tupakoi ulkona nappaskengissä. Ei tupakoinut juuri kukaan. He olivat tottuneet siihen, että siellä ravintoloissa ei tupakoida. Näytti jopa siltä, että tupakoivat suomalaisetkin onnistuivat olemaan tupakoimatta sen ajan. Kun on vielä perusteltu, että Suomen sääolot ovat jotenkin ihmeelliset, niin Helsingissä sataa vähemmän kuin Dublinissa ja Helsingissä on lämpimämpää kuin Narvikissa, ja siitä huolimatta molemmissa näissä kahdessa kaupungissa tupakkalaki totaalikieltoineen toimii oikein hyvin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Virtaselle voisi todeta: Kannattaa käyttää vähän mielikuvitusta. Jos siinä viisikymmentä lasia tulee, niin on aika huonosti organisoitu lasienpalautusjärjestelmä. Mutta pannaan poletti, euro tai kaksi, niin saadaan jopa kilpailu siitä, että kun palauttaa lasin, niin saa euron takaisin. Siinähän tulee jopa kilpailu, että kaverilla on oikein syli täynnä laseja, kun kantaa sinne, kun saa palauttaa lasit, eikä tarvitse yhtään tarjoilijan mennä käymään siellä.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ne kansanedustajat, jotka nyt eivät tätä lakiesitystä hyväksy ja haluaisivat vielä viedä ne nakit ja muusit sinne tupakointikoppiin, edustavat varsin vanhakantaista näkemystä, sillä todennäköisesti, kuten täällä on monesti sanottu, meille tulevat täysin savuttomat ravintolat, täysin savuttomat työpaikat aivan parin vuoden sisällä, odottakaa vain, ja mitään tämmöistä perustuslaillista oikeutta ei varmaan sen jälkeen ole tupakoida missä tahansa haluaa.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Haluaisin kanssa vielä parilla sanalla kommentoida ed. Virtasen puheenvuoroa, kun ajatellaan sitä nykytilannetta ja verrataan sitä tulevaan. Jos ajatellaan niin, että nyt henkilö pahimmillaan joutuu koko kahdeksan tunnin työvuoron olemaan tässä savullisessa tilassa, ja sitten jos ajatellaan, että hän joutuu käymään siellä vaikka kolme kertaa ja kerralla vaikka kolme minuuttia, mikä on vajaat kymmenen minuuttia, eikö siinä ole aika olennainen asia sen riskin osalta, mitä siitä seuraa, jos edes näinkään monta kertaa joutuu käymään?

Sitten haluaisin vielä sen verran sanoa myöskin ed. Asko-Seljavaaran puheenvuoroon, että olen siinä kanssanne aivan samaa mieltä, että varmasti suuri osa ravintoloista, erityisesti ruokaravintoloista, ei tule ollenkaan rakentamaan tätä tupakointitilaa. Mutta kyse on nyt niitten pienien pubien ja muitten näkökulmasta, joissa aivan olennainen asia on tämä, plus sitten niitten huoltoasemien, joihin ed. E. Lahtela mielestäni aivan oikein on täällä viitannut.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Minulla on semmoinen käsitys, että olemme jälleen kerran tekemässä sellaista lainsäädäntöä, jota ei pystytä kontrolloimaan tasaisesti koko maassa, vaan meillä on vähän niin kuin keskikaljakuppilakulttuuri maaseudulla ja siihen liitettynä autoilu. Minä ennustan, että meillä on myöskin tämä ravintolapuoli samassa kunnossa, että jossakin päin on aika väljät tulkinnat ja jossakin päin on hyvinkin tiukkaa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kauppilan puheenvuoroon tässä aiheessa voisi todeta, että ravintoloitsija tehdessään tiloja ei voi ollenkaan luottaa, mitä tämä tulevaisuus on olemassa, miten tämä muuttuu, mitä siitä tulee, mitä siitä syntyy. Kyllä käsitän, että tästä tupakasta pitäisi ikään kuin päästä eroon, mutta en kyllä käsitä sellaista asiaa, että sitä tehdään näin tällä lainsäädännöllä, tällä sisällöllä, mitä nyt on olemassa. Jos joku on tottunut sen kaljansa juomaan sen tupakan kanssa, niin miksi ei sitä voida sallia ja ymmärtää. Kyllä tämä valiokunta mietinnössään on aika lailla oikeilla jäljillä olemassa. Olen samaa mieltä ja toisaalta olen eri mieltä mutta yhdyn kuitenkin tähän enemmistön näkemykseen, mitä tähän on syntynyt ja tullut.

Näin katsottuna, mitä tulee sitten siihen asiaan, mitä Irlannissa Dublinissa on olemassa, niin kun talousvaliokunta kävi siellä, niin kyllä se aika ihmeellinen homma oli. Ei siellä pubeissa kyllä savua ollut, mutta nämä työntekijät ja asiakkaat olivat ovenpielessä ulkona tupakalla. Ei sekään voi olla oikea homma. Jotain valistusta tähän asiaan pitää tehdä.

Jotenkin tuntuisi siltä, että valtiovarainministeriö on kai ilmeisen kiinnostunut siitä, että Suomessa tupakanpoltto ei ainakaan vähene, mieluummin elpyy, koska se on merkittävä verotulo yhteiskunnan kassaan.