Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! Suomen perustuslaki takaa jokaiselle oikeuden
saada tiedon viranomaisen asiakirjasta, ellei sen julkisuutta ole
välttämättömien syiden vuoksi
erikseen rajoitettu. Tämä on hyvään
hallintoon kuuluva periaate. Tänä keväänä on
käyty runsaasti keskustelua Kreikka-vakuussopimuksen salaamisesta.
Ensin asiakirjat julistettiin salaisiksi, mutta myöhemmin
korkein hallinto-oikeus päätti toisin, joten lopulta
sopimukset oli pakko avata. Lain mukaan ministeriöiden
tulee tarpeen mukaan toimia yhteistyössä asioiden
valmistelussa. Yhteistyön järjestämisestä vastaa
se ministeriö, jonka toimialaan asia pääosin
kuuluu. Kreikka-tapauksessa päävastuu oli valtiovarainministeriöllä.
Kysyn nyt oikeusministeri Henrikssonilta: Mikä oli oikeusministeriön
rooli Kreikka-salauspäätöksessä?
Kysyttiinkö ministeriön ohjeistusta, ja jos kysyttiin,
niin miten ja milloin?
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Sillä aikaa kun ministeri Henriksson valmistautuu, huomautan,
että sekä kysymykset että vastaukset,
ne puheenvuorot, kestävät maksimissaan yhden minuutin.
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
Arvoisa puhemies! Tämä on asia, joka on hoidettu
virkamiesten kesken. Minun tiedossani on, että virkamiehet
valtiovarainministeriössä ovat olleet yhteydessä myös
oikeusministeriön virkamiehiin. Keskusteluitten sisällöstä minulla
ei ole tietoa.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! Ministeri Henriksson totesi, että on
oltu yhteydessä ministeriöön. Hän
on päällikköviraston johtaja. Kysyisin
tarkemmin siitä, ketkä ovat olleet yhteydessä.
Kreikan vakuussopimuksen salaamisesta keskusteltaessa ministerit
ovat kerta toisensa jälkeen toistelleet, että heillä ei
ole mitään halua salata julkisen vallan asioita.
Siksi onkin kummallista, että valtiovarainministeri Urpilainen
loisti poissaolollaan viime viikon kyselytunnilla. Ja missä ministerimme
oli? Kansainvälisessä Bilderberg-seminaarissa
Englannissa. Haluan lisäksi kysyä ministeri Urpilaiselta:
Jos avoimuus kerran on tärkeää, miksi
Bilderberg-kokouksesta saadaan niin vähän tietoa
ulos? Voisitteko kertoa, mistä siellä puhuttiin?
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Nyt samaan kysymykseen kyllä liittyvät aika
kaukana toisistaan olevat aihepiirit. Jos yritettäisiin
pysyä kuitenkin siinä alkuperäisessä teemassa.
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
Arvoisa puhemies! Meillä on hyviä virkamiehiä meidän
ministeriöissä, ja he osaavat kyllä olla yhteydessä toisiinsa
ilman, että ministeri puuttuu siihen, joten minulla ei
tässä ja nyt ole niitä nimiä.
Mutta voidaan selvittää se, ketkä virkamiehet
ovat olleet yhteydessä toisiinsa, jos se tuo lisäarvoa
tähän keskusteluun.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Haluaako ministeri Urpilainen valaista asiaa?
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen
Arvoisa puhemies! Minä luulen, että vakuusjärjestelystä on
tässä salissa käyty keskustelua kyllä lukemattomia
kertoja. Toivon, että kansanedustajilla ei ole sellaista
oloa, että vakuusjärjestelystä ei olisi
päästy puhumaan. Mutta se on totta, että viime
torstaina en päässyt kyselytunnille. Itse asiassa
olin kyselytunnin aikaan muistaakseni juuri silloin tapaamassa Englannin
työväenpuolueen puheenjohtaja Ed Milibandia, jonka kanssa
kävin keskustelua Euroopan talous- ja työllisyystilanteesta.
Mutta minusta on erittäin hyvä asia, että korkein
hallinto-oikeus on tehnyt oman ratkaisunsa. Tuo hallinto-oikeuden
päätöshän totesi, että näiden
kreikkalaisten pankkien nimet pitää jatkossakin
salata, koska ne kuuluvat liikesalaisuuksien piiriin, mutta muuten
sopimus on avoin ja julkinen. Itse kansanedustajillahan on ollut
mahdollisuus tutustua vakuusjärjestelyyn ja sopimuksiin myöskin
ennen päätöksentekoa jo syksystä 2011 lähtien.
Mutta nyt meillä on olemassa myöskin oikeuden
päätös ja tulkinta siihen, miten tulevaisuudessa
toimitaan, jos tämänkaltaisia kansainvälisiä (Puhemies
koputtaa) sopimuksia laaditaan.
Vesa-Matti Saarakkala /ps:
Arvoisa herra puhemies! Euroopan keskuspankin kautta ovat Suomen
vastuut tässä eurokriisin hoidossa koko ajan kasvaneet
ja kasvavat koko ajan. Euroopan keskuspankkihan on linjannut, että tarvittaessa
se rajattomasti ostaa jälkimarkkinoilta näitten
ongelmamaiden joukkovelkakirjoja, eli tulee roskalainoja taseeseen.
No, tässä oli todella tämä Britanniassa
järjestetty Bilderberg-kokous viime viikolla, salainen sellainen.
Olisin nyt ihan kysynyt, kun nämä asiat kuitenkin
liittyvät toisiinsa, kun tuolla kokouksessa olivat olleet
esityslistalla euroalueen talousongelmat: keskusteltiinko siellä tästä Euroopan
keskuspankin toiminnasta, ja voitteko valaista, mitä nämä asiat
olivat koskien euroalueen talousongelmien hoitoa, eli linjattiinko
siellä jotakin sellaista, mitä eduskunnan olisi
nyt syytä tietää?
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen
Arvoisa puheenjohtaja! Voin vastata kysyjälle, että ei
linjattu. Bilderberg-kokous on kansainvälinen seminaari,
johon osallistuu maailmalta eri valtioista — muistaakseni
nytkin oli useista kymmenistä eri valtioista — sekä valtionpäämiehiä että median
edustajia että myöskin liike-elämän edustajia.
Siellä on mahdollisuus vaihtaa näkemyksiä hyvin
vapaamuotoisissa paneelikeskusteluissa ilman, että siellä otetaan
varsinaisesti kantaa mihinkään asioihin. Pidän
tärkeänä sitä, että Suomen
johtavat poliitikot myöskin pääsevät
tapaamaan kollegoita vapaamuotoisissa tilaisuuksissa, saamaan sitä kautta
uutta informaatiota, tutustumaan toisiin ihmisiin ja sitä kautta myöskin
muodostamaan entistä parempaa käsitystä moniin
ajankohtaisiin asioihin.
Mitä tulee sitten Euroopan keskuspankin rooliin, se
on itsenäinen toimija. Suomen pankki on eduskunnan valvonnassa
oleva pankki, ja sen takia mielestäni se keskustelu Euroopan
keskuspankin roolista ja myöskin sitä kautta Suomen Pankin
roolista on hyvä käydä, mutta se keskustelu
kuuluu käydä juuri kansanedustajien kesken ja
myöskin eduskunnan pankkivaltuuston johdattamana.
Pietari Jääskeläinen /ps:
Arvoisa puhemies! Tiedotusvälineissä saimme
oikein nähdä ja lukea, kuinka Kreikan ja Suomen
valtiovarainministerit juhlallisesti allekirjoittivat vakuussopimuksen.
Vasta myöhemmin kansalaiset ovat saaneet tietää,
ettei se mikään vakuussopimus ollutkaan. Eikö tällaisessa
tiedottamisessa ole harhautuksen makua? Niin sanottu vakuussopimus
allekirjoitettiin Suomen ja Kreikan pankkien kesken. Nyt olemme
saaneet tietää, ettei kyseessä olekaan
vakuussopimus. On ilmeinen vaara, että tietyissä olosuhteissa
vakuudet eivät ole voimassa. Eikö tällaisessakin
tiedottamisessa ole harhautuksen makua?
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen
Arvoisa puhemies! Me olemme pyrkineet valtiovarainministeriössä tiedottamaan
kansalaisille, medialle, myöskin kansanedustajille vakuusjärjestelyn
sisällöstä niin hyvin kuin mahdollista.
Muun muassa meidän nettisivuillamme on ollut poikkeuksellisen
paljon aineistoa käytettävissä jo syksystä 2011
lähtien, jolloin tuosta vakuusjärjestelystä Kreikan
kanssa sovittiin. Jo silloin, lokakuussa 2011, kerroimme muun muassa
sen, että juridisena sopimusosapuolena on neljä kreikkalaista
pankkia, ei Kreikan valtio, johtuen siitä, että Kreikan
valtio ei voinut oikeudellisista syistä tehdä meidän
kanssamme sopimusta.
Vakuustilille Kreikan toimesta on siirretty 924 miljoonaa euroa.
Sinne on tullut myöskin noin 2 miljoonaa euroa korkotuottoja,
eli tässä suhteessa voin sanoa, että vakuusjärjestely
on todella järjestely, joka turvaa suomalaisten veronmaksajien
asemaa. Mikäli sitten jonain päivänä tämä eduskunta
päättäisi luopua vakuusjärjestelystä, oikeudesta
vakuuteen, esimerkiksi tilanteessa, jossa se haluaisi antaa Kreikalle
velkoja anteeksi, niin se on sitten eduskunnan päätös,
(Puhemies koputtaa) jota en usko kyllä, että eduskunta kovin
hevillä tulee tekemään, eikä tämä hallitus tule
sitä esittämään, koska minun
mielestäni tuosta vakuussopimuksesta pitää kaikissa
olosuhteissa pitää kiinni.
Mauri Pekkarinen /kesk:
Arvoisa puhemies! KHO:n päätöksellä tämä muodollinen
salaamiskysymys on nyt ihan hyvässä päiväjärjestyksessä,
mutta tämä asiallinen puoli on vähän toinen
tarina. Myönnän, että luulin jo ymmärtäneeni,
mitä tämä sopimus pitää sisällään,
mutta sen jälkeen, kun kuulin korkeaa asiantuntijaa edellisen
kerran ja viimeisen kerran, en ollenkaan — joudun sanomaan — ymmärrä,
miten se sopimus on rakennettu ja mitä se pitää sisällään. Niin
paljon muuttui korkeimman mahdollisen valtiovarainministeriön
virkamiehen tarina siitä, mitä tämä sopimus
pitää sisällään.
Eli on kysymys siitä, mistä hyvästä nämä neljä pankkia
olivat valmiita laittamaan lähes miljardi euroa Suomen
tilille: pyyteettömästikö vaiko niin
kuin alun perin kerrottiin, että siellä oli velkapapereitten
vaihtojärjestely, jossa Kreikan valtio oli mukana. Nyt
kysymykseni kuuluu, osaako ja tietääkö,
tunteeko ministeri tämän sopimuksen sisällön,
se on kohta a. Ja kohta b: onko niin, että nämä vakuudet
pysyvät samanmittaisina silloinkin, (Puhemies koputtaa)
jos kenties näitä leikkauksia mennään
tekemään, jos velkasaneerauksiin mennään?
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen
Arvoisa puhemies! Syy, miksi Kreikan neljä pankkia
lähti tähän vakuusjärjestelyyn
mukaan, on se, että ilman tätä vakuusjärjestelyä kreikkalaiset
pankit olisivat jääneet ilman rahoitusta osana
Kreikka-kakkospakettia. Se on yksinkertainen selitys, mutta se on
hyvin looginen selitys, koska kreikkalaiset pankit tarvitsivat rahoituksen
osana Kreikka-kakkospakettia ja sitä rahoitusta ei olisi
tullut, koska Suomi ei olisi antanut sille vihreää valoa
ilman meille tulevaa vakuusjärjestelyä. Tällä logiikalla
kreikkalaiset pankit myöskin tähän järjestelyyn
suostuivat.
Mitä tulee sitten velkajärjestelyyn, edustaja Pekkarinen,
jonka pitkää uraa eduskunnassa suuresti kunnioitan,
tietää erittäin hyvin, että velkajärjestely,
velkojen anteeksianto, edellyttää euromaiden yksimielistä päätöstä.
Sellaista päätöstä ei voida
tehdä, että vastoin Suomen tahtoa annettaisiin
Kreikan velkoja anteeksi, vaan se edellyttää sitä,
että myöskin Suomi muiden maiden mukana tällaisen
päätöksen on tekemässä.
(Puhemies koputtaa) Ja jos Suomi tässä tilanteessa
itse luopuu vakuuksista, niin tietenkään vakuudet
eivät ole silloin voimassa, mutta en näe mitään syytä,
minkä takia Suomi lähtisi antamaan velkoja anteeksi
ja luopuisi vakuussopimuksista. (Puhemies koputtaa) Minusta se ei
ole Suomen etujen mukaista.
Pia Kauma /kok:
Arvoisa puhemies! Kansainvälinen valuuttarahasto IMF
on arvostellut kovin sanoin Euroopan komissiota siitä,
että talouskurivaatimukset ovat olleet liian kovia tälle maalle
ja että todennäköisesti maa joka tapauksessa
joutuu velkasaneerauksen piiriin. Millä mielin suhtaudutte
tähän arvosteluun ja uskotteko, että Kreikka
todella joutuu velkasaneerauksen piiriin, velkojen leikkauksen piiriin,
vielä 2016, niin kuin on ennustettu?
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen
Arvoisa puhemies! Minusta velkasaneerauksella tai velkajärjestelyllä spekulointi
on aivan turhaa tässä tilanteessa. Se ei todellakaan
auta Kreikkaa, se ei todellakaan auta euroaluetta, eikä se auta
Suomea. Mihin IMF:n sisäisen raportin kritiikki kohdistuu:
se kohdistuu itse asiassa vuoteen 2010. Oliko silloin tehty Kreikka-päätös
oikea, vai olisiko silloin pitänyt tehdä toisenlainen ratkaisu?
Tämä pohdinta varmasti tulee olemaan vielä edessä moneen
kertaan, kun historiaa tulkitaan ja arvioidaan tämän
kriisin erilaisia vaiheita.
Mutta se on selvä asia, että osa kriisimaista
on jo tarvinnut tähän mennessä enemmän
aikaa taloustavoitteisiinsa pääsemiseksi, ja se
on mielestäni ollut myöskin perusteltua. Olennaista
on pitää kiinni tavoitteista esimerkiksi Espanjan
osalta, Ranskan osalta. Alijäämätavoitteeseen
on tärkeä päästä talouden
uskottavuuden ja maiden talouden luottamuksen näkökulmasta,
mutta ne ovat tarvinneet tavoitteiden saavuttamiseen enemmän
aikaa, (Puhemies koputtaa) ja tässä suhteessa
myös komissio ja euromaat ovat olleet valmiita aikaa lisää antamaan
ja sitä kautta hieman joustoja tekemään.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa puhemies! Mielestäni oikeusministeri Henrikssonin
vastaus oli todella hyvä ja oikea, että etsitään
se käyty puhelu, ja kysyisin: oletteko valmiit myös
samassa vaiheessa käymään läpi,
mitä siinä puhelussa on käyty läpi?
Nimittäin julkisuuteen annettujen tietojen mukaan valtiovarainministeriön
virkamiehet ovat kreikkalaisia osapuolia jo alun alkaenkin varoittaneet,
että tämä sopimus saattaa tulla myöhemmin
julkiseksi. Näin on kerrottu julkisuuteen. Ja kuitenkin
samaan aikaan mainitussa asiakirjan julkisuuslaissa on yksiselitteistä,
että jos asia on epäselvä, silloin on
aina tulkittava sen puolesta, että asiakirjat on saman
tien julkistettava. Epäselvissä tilanteissa julkisuus
aina voittaa. On siis varoitettu jo Kreikkaa valmiiksi, ja sen takia
se, mitä, koska ja kuka oikeusministeriön virkamies
on sanonut, on arvokas lisä, jotta oppisimme kaikki tästä prosessista
vielä lisää. Oletteko valmis siis myös
tämän sisällön saman tien selvittämään?
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
Arvoisa puhemies! Ilman muuta, jos on oikein menetellä näin,
ja lähden siitä, että se on oikein. Meillä on
avoin yhteiskunta, me puolustamme avoimia arvoja tässä meidän
yhteiskunnassamme, ja luulen, että tässä asiassa
meidän on otettava kaikki irti siitä, mitä voidaan
tästä oppia. Sen takia tämä on
asia, jonka me nyt tutkimme ihan perin pohjin, ja katsotaan sitten,
mikä on se, mitä tästä opitaan.
Kaj Turunen /ps:
Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri Urpilainen, te vastasitte äsken
muutama kysymys aiemmin, että valtiovarainministeriö on
tiedottanut ja näissä tiedotteissa ovat olleet
nämä sopijaosapuolet. 20. päivä helmikuuta 2012
on valtiovarainministeriö tiedottanut tästä allekirjoitustilaisuudesta
Kreikan valtiovarainministerin kanssa, ja se on otsikoitu niin,
että Suomi on saanut vakuudet. Tässä tiedotteessa, joka
oli ensimmäisiä tiedotteita, ei ole minkäännäköistä mainintaa
siitä, ketkä olivat sopijaosapuolet. Oliko, ministeri
Urpilainen, tarkoituskin hiukan hämätä?
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen
Arvoisa puhemies! Vastaus kysymykseenne on: ei ollut tarkoitus
hämmentää. (Perussuomalaisten ryhmästä:
Ohhoh!) Tarkoitus on ollut kertoa koko ajan mahdollisimman avoimesti
sekä kansanedustajille että myöskin Suomen
kansalle siitä, mistä olemme neuvotelleet ja mikä tuo
neuvottelutulos on. Minä en voi tarkalleen muistaa juuri
tuon tiedotteen sisältöä, mutta jos tuo
uutisointi on noin kerrottu, niin uskon, että siinä on kysymys
myöskin kokouksesta, jossa euroryhmä on päättänyt
hyväksyä vakuusjärjestelyn.
Täytyy muistaa, että tämä vakuusneuvottelu oli
todella, todella vaikea vääntö, joka
kesti monta kuukautta, ja meidän piti löytää sellainen
malli, joka on juridisesti mahdollinen mutta joka on toisaalta myöskin
muiden euromaiden hyväksyttävissä, koska
vakuusjärjestely edellytti 17 euromaan yksimielistä päätöstä,
ja se päätös tehtiin euroryhmässä.
Euroryhmän kokouksessa tehtiin poliittinen päätös,
jossa hyväksyttiin, että Suomen ja Kreikan vakuusjärjestely
voidaan toteuttaa ja sitä kautta suomalaisten veronmaksajien asemaa
turvata.
Tytti Tuppurainen /sd:
Arvoisa puhemies! Kyllä pitää nähdä metsä puilta.
Euroopan talouskriisi pitää ratkaista. Se on tärkeätä suomalaiselle
taloudelle, suomalaiselle teollisuudelle ja suomalaisille työpaikoille.
Talous- ja rahaliittoa, euroa, Emua pitää kehittää.
Se tarvitsee vahvemman sosiaalisen ulottuvuuden, jossa otetaan nykyistä paremmin
talouspolitiikan koordinaatiossa huomioon myös työllisyys
ja kasvutavoitteet. Emu tarvitsee rinnalleen myös pankkiunionin,
jossa rahoitusmarkkinoita uudistetaan niin, että jatkossa
pankkien elvytys ja alasajo perustuu sijoittajavastuuseen eikä veronmaksajan
vastuuseen, niin kuin tällä hetkellä on
valitettavasti ollut.
Nyt, arvoisa pääministeri, Euroopan päämiehet
kokoontuvat huippukokoukseen kesäkuussa. Kysyn teiltä:
aiotteko te pitää esillä Emun sosiaalista
ulottuvuutta, aiotteko te vaatia rahoitusmarkkinoitten uudistamista
ja pankkiunionia, joka perustuu sijoittajavastuuseen? (Pentti Kettunen:
Ja liittovaltiota!)
Pääministeri Jyrki Katainen
Arvoisa herra puhemies! Tuo pankkiunioni todennäköisesti on
meidän esityslistalla, ja se on iso asia. Minä arvostan
sitä analyysiä, minkä edustaja Tuppurainen
tässä teki.
Pankkiunioni on erittäin tärkeä elementti
vakauden kannalta. Se myös lisää terveitä markkinatalouden
piirteitä pankkisektorilla tarkoittaen sitä, että kun
pankit ottavat riskejä, niin ne eivät voi olettaa,
että veronmaksaja kantaa, jos huonosti menee, ne vastuut.
Kun kaikilla Euroopassa on samat säännöt,
niin sitten ei voida elää niin, että jossakin
päin Eurooppaa pankkisektori elää leväperäisemmin
kuin jossakin toisaalla. Eli meidän pankkisektori tarvitsee
myös terveen kilpailuympäristön, että parhaat
pärjäävät. Tämä on erittäin
iso kysymys ja tulee päämiesten pöydälle.
Me yritämme ajaa juuri sitä linjaa, mitä te
mainitsitte, että olisi mahdollisimman laaja sijoittajavastuu.
Kaikki eivät jaa valitettavasti tätä samaa
näkemystä. Sitten toisaalta me olemme ajaneet
sitä, että olisi mahdollisimman itsenäinen eurooppalainen
viranomainen, joka pilkkoisi pankkeja, lakkauttaisi pankkeja, jos
niikseen tarvitsee. Tätäkään
kaikki eivät jaa, (Puhemies koputtaa) mutta työ on
vielä kesken.
Paula Lehtomäki /kesk:
Arvoisa puhemies! Kun korkein hallinto-oikeus linjasi nuo Kreikka-vakuusjärjestelyasiakirjat
julkisiksi, niin te, arvoisa valtiovarainministeri, tervehditte
tätä avoimuuslinjausta suurella ilolla ja myös
tässä nyt korostatte tätä avoimuuden
merkitystä.
Kuitenkin jokin aika sen jälkeen, kun oikeus oli tämän
julkisuuslinjauksen ottanut, kävi ilmi, että valtiovarainministeriö ei
ollut julkaissut lähimainkaan kaikkia asiakirjoja tähän
järjestelyyn liittyen. Kysymyksenikin kuuluu: Miksi te
ette tässä korostamassanne avoimuuden hengessä viimeistään
korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun jälkeen julkaisseet
reippaasti ja reilusti kaikkia asiakirjoja, vaan osa jäi
vielä jonnekin arkistojen uumeniin? Onko teillä Kreikka-järjestelyyn
liittyen vielä asiakirjoja, jotka eivät ole tulleet
julkisuuteen?
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen
Arvoisa puhemies! Täällä on paikalla
monia minua parempia juridiikan asiantuntijoita, muun muassa edustaja
Brax, jotka tuntevat julkisuuslain huomattavasti minua paremmin.
Mutta minulla on se käsitys, että julkisuuslaki
edellyttää myöntämään
asiakirjat niille asianomaisille toimijoille, jotka niitä asiakirjoja
ovat ministeriöltä pyytäneet. Tämä on
se, mitä laki edellyttää, ja juuri näin
valtiovarainministeriö on toiminut korkeimman hallinto-oikeuden
päätöksen jälkeen.
Julkisuuslaki ei edellytä asiakirjojen laittamista
nettiin. Se ei ole lain tarkoitus, mutta valtiovarainministeriö on
halunnut, niin kuin sanoin aikaisemmin, palvella myöskin
kansalaisia, koska tähän vakuusjärjestelyyn
ihan ymmärrettävästi sisältyy
suurta mielenkiintoa kansalaisten keskuudessa. Olemme halunneet
myöskin palvella kansalaisia niin, että olemme
laittaneet asiakirjat hyvin runsaslukuisesti myöskin nettiin
kansalaisten luettavaksi. Siellä nämä asiakirjat
ovat tällä hetkellä kansalaisten nähtävillä,
ja toivon, että ihmiset myöskin käyvät
niihin runsaasti tutustumassa.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Vielä pari lisäkysymystä tähän
aiheeseen.
Mauri Pekkarinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Jos Kreikan velkoja saneerattaisiin, Suomi menettäisi
täsmälleen samassa suhteessa sitä vähäistä vakuuttaan.
Näinhän se on. Minä ymmärsin,
että ministeri sanoo, että Suomi ei koskaan siihen
suostu. Vaikka sitten Kreikka menisi tilttiin, joutuisi eroamaan
eurosta, Suomen hallitus ei moiseen menettelyyn, siis velkojen anteeksiantamisen
osittaiseen saneeraukseen, suostu. Kiitos siitä. Se on
toinen viestini.
Toinen viestini, ei välttämättä kysymys,
mutta sanon sen ääneen kaikille. Uskokoon, ken
tahtoo, että Kreikasta on löytynyt neljä pankkia,
jotka ovat ilman mitään punnuksen toisella puolella olevaa
saantoa olleet noin muuten vain valmiita rahoittamaan yhteensä 1 000
miljoonalla eurolla Suomea. Sellaista hyväntahtoisuutta
ylipäänsä mistä tahansa rahalaitoksesta
maailmalta on vaikea löytää, ja erityisen
vaikea on löytää sitä Kreikasta.
Tosiasiassa se on epäilyni. Täällä takana on
jotain muuta kuin näiden neljän pankin hyväntahtoisuus.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
En tunnistanut aivan selvää kysymystä.
Se oli toteamus. (Seppo Kääriäinen: Oli
siinä kysymys, retorinen kysymys!)
Lasse Männistö /kok:
Arvoisa puhemies! Minun mielestäni on selvää,
että vakuudet ovat korkojen vaihtosopimuksen muodossa.
Tämä on ihan kurantti menettely, ja jos todella
täydellinen kaaos tulee, hallitsematon default-tila, niin
ne potentiaalisesti meitä suojaavat. Jos taas leikataan
velkoja vapaaehtoisesti, niin eivät vakuudet meitä suojaa,
ja tämä on aivan selvää. Olivatko sitten
vakuudet tai niiden vaatiminen ylipäätään autuaaksi
tekevä asia, tätä on vaikea kommentoida,
kun tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta toki jonkin verran poliittista
pääomaa siihen jouduttiin käyttämään.
Nyt kuitenkin, kun tätä vakuussoppaa keitetään
ja hämmennetään viikkotolkulla, itseäni huolettaa
lähinnä se, että Suomen taloudessa on paljon
isompiakin haasteita: talouskasvu sakkaa, juuri kuulimme, että konkurssihakemuksia
on enemmän kuin pitkiin aikoihin, kestävyysvaje
on nurkan takana. Kysyisinkin nyt pääministeriltä: onko
tämä vakuusasia todella Suomen tilanteen kannalta
se kaikkein keskeisin haaste tässä ja nyt, vai
millaisten haasteiden ratkaisuun meidän kannattaisi kiinnittää tässä tilanteessa
Suomessa huomiota?
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Pääministeri Katainen, siinä oli
selvä kysymys. (Naurua)
Pääministeri Jyrki Katainen
— Siinä oli selvä kysymys. — Se,
onko vakuuskeskustelu kaikkein tärkein asia Suomen taloudessa,
riippuu, keneltä kysyy. Osalle se on kaikkein tärkein kysymys,
mutta uskon, että sen suhteen, mistä eilen puhuttiin
esimerkiksi tässä salissa, oltiin enemmänkin
Suomen tulevaisuuden lähteillä.
Meillä on kolme keskeistä taloushaastetta. Yksi
on kansainvälisestä taloudesta tuleva. Meidän
ulkomaalaisia mahdollisia asiakkaita on harvalukuinen joukko verrattuna
meidän vientipotentiaaliin, eli meidän tuotteita
ja osaamista ei osteta maailmalla, koska talous menee huonosti. Mutta
se on vain yksi ongelma.
Ehkä se suurin ja toisaalta vaikein mutta myös kiinnostavin
ja mielenkiintoisin haaste on talouden rakennemuutos, teollisuuden
rakennemuutos. Me menetämme pysyvästi pysyviä työpaikkoja
tunnetuilla perinteisillä teollisuuden aloilla. Mutta nyt
meiltä päättäjiltä kysytään,
mitä Suomessa pitää tehdä, jotta
perusteollisuus mutta myös pk-yritykset kykenisivät
kasvamaan tässä maassa. Se lohdullinen puoli on
se, (Puhemies koputtaa) että meillä on iso joukko
esimerkiksi uusiutuvan energian yrityksiä, jotka voisivat
kasvaa erittäin suuriksi, työllistää paljon
ihmisiä, tuoda tuloja Suomeen, mutta tämän
maan pitää olla kilpailukykyinen. (Puhemies koputtaa) Tämä on
sekä vaikea että myös innostava haaste.
Juha Sipilä /kesk:
Arvoisa puhemies! Itse tutustuin aiheeseen talousvaliokunnassa
ja sen jälkeen kävin lukemassa tuon sopimuksen.
Minulta otettiin kännykkä, muistiinpanovälineet pois.
Olisin soittanut sieltä lukiessani tätä juristille
tarkentaakseni joitakin kysymyksiä. Se ei ollut mahdollista.
Me olemme tässä salissa päättäneet,
että silloin kun yksityishenkilö pankissa hakee
lainaa ja toinen yksityishenkilö takaa sen lainan, niin pankkivirkailija
lukee ääneen sen takaussopimuksen ja molemmat
allekirjoittavat sen allekirjoituksellaan, todistavat, että ovat
ymmärtäneet, mistä on kysymys.
Kun tätä keskustelua kuuntelee, niin minusta tuntuu,
että kovinkaan moni ei ole ymmärtänyt sitä,
mistä tässä vakuussopimuksessa on kysymys.
Minun mielestäni tämä asia pitäisi
vielä käsitellä sillä tavalla,
että jokainen ymmärtää ja myöskin
kansalaiset ymmärtävät, mistä tässä on kysymys,
niin kuin me vaadimme yksityisiltä kansalaisiltakin.
Kysymykseni valtiovarainministerille: vieläkö aiotte
piirtää tai vääntää rautalangasta
sen, mistä tässä vakuussopimuksessa Suomen
ja neljän kreikkalaispankin välillä on
kysymys? Se ensimmäinen havaintoni muuten, kun menin sinne (Puhemies
koputtaa) lukemaan sitä sopimusta, oli se, että eihän
tämä olekaan Suomen ja Kreikan välinen,
(Puhemies: Edustaja Sipilä, kysymys tuli jo!) vaan Suomen
ja neljän pankin välinen.
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen
Arvoisa puhemies! Olen käynyt henkilökohtaisesti
kertomassa ja selittämässä Suomen vakuusjärjestelystä hyvin
monessa eduskuntaryhmässä. Taisin olla keskustankin
eduskuntaryhmässä silloin kertomassa ja perussuomalaisten
eduskuntaryhmässä. Olen ollut monissa eri valiokunnissa kertomassa
vakuusjärjestelystä. Viimeksi eilen valtiovarainvaliokunnassa
kävimme läpi vakuusjärjestelyä,
vaikka itse aihe, jonka takia valiokunta minua oli sinne pyytänyt,
oli muu asia. Meidän virkamiehemme ovat käyneet
lukemattomia kertoja esittelemässä järjestelyä.
Totta kai aina, kun eduskunta ja valiokunnat pyytävät
ministeriä ja virkamiehiä, me olemme teidän
palveluksessanne, ja jos haluatte tästä asiasta
jatkaa keskustelua valiokunnassa, niin olemme jatkossakin käytettävissä.
Mutta minulla on se olo, että informaation puutteeseen
se ymmärrys ei voi kyllä jäädä,
vaan nyt on kysymys siitä, haluaako sitten myöskin
ymmärtää tätä järjestelyä.
Jos koetaan, että sitä vielä halutaan
piirtäen tai rautalangasta vääntäen
läpi käydä, niin minulla valmiutta siihen
löytyy, mutta se on nyt mielestäni (Puhemies koputtaa)
sitten kansanedustajista ja valiokunnista kiinni.