Eero Lämsä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä valtioneuvoston maatalouspolitiikkaa koskevan selonteon mietintö valmistui viime viikolla ja oli valiokunnalle aikamoinen uurastus. Me käsittelimme tätä reilun kahden kuukauden ajan ja kuuntelimme kaiken kaikkiaan yli 70:tä asiantuntijaa ja saimme sitten koottua mielestämme ihan kohtuullisen hyvän mietinnön. Tässä käsitellään maatalouspolitiikkaa hyvin monelta osin. Tässä yhteydessä haluan todella valiokunnan jäsenille osoittaa parhaat kiitokset tästä ahkerasta työskentelystä, että tämä mietintö saatiin määräajassa sitten valmiiksi.

Arvoisa puhemies! Maatalous ja maatalouspolitiikka vaikuttavat kaikkiin kansalaisiin, ja ne kiinnostavat monia eri intressitahoja. Se ei ole ihme, sillä maatalouden perustehtävä on tuottaa ravintoa. Maatalous elintarviketuotannon arvoketjun alkupäässä luo vankan perustan suomalaisen kuluttajan arvostamalle kotimaiselle ruualle. Maa- ja puutarhatalouden tuotanto muodostaakin elintarviketalouden perustan. Samalla se on rakentamassa pohjaa kotimaisen elintarviketeollisuuden kilpailukyvylle sekä koko elintarviketalouden kestävälle kehitykselle.

Maataloustuotannon pitää kyetä toimimaan kiristyvässä kilpailutilanteessa kannattavasti kilpailijamaihin nähden. On tärkeää, että maatalouspoliittisia keinoja käytetään laaja-alaisesti kannustavan toimintaympäristön ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. (Hälinää)

Suomen liittyessä Euroopan unioniin tuotiin painokkaasti esiin Suomen poikkeukselliset ilmasto-olosuhteet. EU:n taholta on tunnustettu tämä tosiasia maamme liittymissopimuksessa ja EU:n myöhemmissäkin päätöksissä. Mietinnössä valiokunta toteaa, että myös Eurooppa-neuvosto on hyväksynyt periaatteen, jonka mukaan monitoiminnallinen maatalous säilytetään kaikkialla Euroopassa. Valiokunta korostaa, että maataloutta tulee voida harjoittaa koko maassa. Suomella on oikeus täydentää EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa kansallisilla ratkaisuilla.

Suomen liittymissopimuksen artikla 142 sisältää oikeuden maksaa kansallista pohjoista tukea 62. leveyspiirin pohjoispuoliselle ja siihen rajoittuville alueille eli C-tukialueelle. Tuki on pitkäaikaista kansallista tukea sen varmistamiseksi, että maataloutta pidetään yllä komission määrittelemillä pohjoisilla alueilla. Valiokunta korostaa artiklan keskeistä merkitystä kansallisten tukien perustana. Etelä-Suomen eli A- ja B-tukialueen kansallinen tuki perustuu Suomen liittymissopimuksen artiklaan 141. Artikla on mahdollistanut kansallisen tuen maksamisen liittymisestä aiheutuviin vakaviin vaikeuksiin. Artikla ei määrittele vakavia vaikeuksia eikä rajaa tuen kestoaikaa. Valiokunta pitää kuitenkin artiklan ainoana oikeana tulkintana sitä, että siinä tarkoitetaan pysyviä vaikeuksia. Artiklan mukaisen tuen jatkamisesta on sovittu komission kanssa vuosina 1999 ja 2003. Maatalouden harjoittaminen myös A- ja B-alueilla edellyttää tulevaisuudessakin kansallista tuotanto- ja investointitukea. Suomessa kannattava maataloustuotanto ei ole mahdollista ilman ilmastollisia olosuhteita kompensoivaa tukijärjestelmää. Valiokunta edellyttääkin, että koko maa tulee saada pitkäaikaisen ja vakaan kansallisen tukijärjestelmän piiriin.

Arvoisa puhemies! Maataloutemme on maamme EU-jäsenyyden aikana käynyt lävitse rajun muutoksen, kun aiemmin suljetusta kansallisesta tuotantojärjestelmästä siirryttiin avoimeen kilpailutilanteeseen EU:n laajuisilla sisämarkkinoilla. Muutokset maamme maataloudessa ovat tapahtuneet nopeasti. Viimeisen 10 vuoden aikana tukea saavien tilojen määrä on vähentynyt lähes 30 000 tilalla eli reilu neljännes tiloista on lopettanut tuotantonsa.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että eräillä tuotantoaloilla rakennekehitys on johtamassa tilanteeseen, jossa tuotantoyksiköt toimivat lähes teollisesti hyödyntäen esimerkiksi kotieläintaloudessa hyvin pientä peltoalaa suhteessa eläinmäärään. Painottaen perheviljelmäpohjaisen tuotannon merkitystä valiokunta pitääkin tarpeellisena, että tulevaisuudessa harkitaan tukitoimenpiteiden porrastamista yksikkökoon mukaan. Tämän tulee olla myös EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tavoite. Porrastuksen tarve korostuu energianhinnan kohoamisen myötä.

Suomessa maatalous on ollut niin sanotusti perheviljelmäpohjaista. Tämä on osaltaan edistänyt yhteiskunnallista tasapainoa ja tasa-arvoa sekä ympäristönäkökohtien huomioon ottamista. Valiokunta katsookin, että valtiovallan ja tuottajajärjestöjen tulee yhdessä arvioida, miten suurten tuotantoyksiköiden ja perheviljelmien tuet mahdollisesti eriytetään tulevaisuudessa.

Mietinnössä todetaan, että viimeisen 10 vuoden aikana tapahtuneesta tilakoon kasvusta noin kaksi kolmasosaa on tapahtunut peltoa vuokraamalla. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että nykyiset säännökset maatalousmaan vuokra-ajoista on luotu sellaisia olosuhteita varten, jotka poikkeavat nykyoloista. Maatalousmaan käyttötavat ja maatilatalouden elinkeino- ja viljelijärakenne ovat voimassa olevan maanvuokralain säätämisestä muuttuneet olennaisesti. Nykyisen kaltaiset varsin lyhyet vuokrauksen enimmäisajat eivät enää ole perusteltuja sen enempää sopijaosapuolten kuin yleisen edunkaan kannalta. Ne ovat omiaan luomaan epävakautta maatalouden harjoittamiseen, samoin kuin estämään maahan tehtäviä perusparannuksia ja investointeja. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että mahdollisimman nopeasti ryhdytään toimenpiteisiin maatalousmaan vuokra-aikojen pidentämisen mahdollistamiseksi.

Valiokunnan mielestä tilakoon ja monialaisten maatilayritysten edelleen kasvaessa liiketoimintaosaamisen merkitys suurten yksikköjen päätöksenteossa käy yhä tärkeämmäksi. Tässä tilanteessa koulutus ja neuvontaorganisaatioiden asema korostuu, mikä edellyttää tilannetta vastaavaa osaamista myös koulutus- ja neuvontatyöltä. Valiokunta painottaakin neuvonnan roolia osana innovaatiojärjestelmää. Yrittäjän omista lähtökohdista kiinni pitävän, puolueettoman neuvontavaihtoehdon saatavuus tuleekin tulevaisuudessa turvata. Nopea rakennekehitys on vaatinut myös paljon taloudellisia resursseja. Valiokunta korostaakin, että maatalouden investointien rahoituksen turvaaminen pitemmällä aikavälillä on erittäin keskeistä rakennekehityksen jatkuessa.

Arvoisa puhemies! Maatalouden toimintaympäristön muutos jatkuu edelleen. Siihen vaikuttavat erityisesti markkinamuutokset, jotka johtuvat sisämarkkinakilpailun kasvusta EU:n laajenemisen myötä sekä taloudellisesta globalisaatiosta maailman kauppajärjestön Wto:n käynnistämien neuvottelujen myötä. Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä myös huomiota siihen, että EU on viime vuonna Wto-neuvotteluissa ehdollisesti sitoutunut poistamaan asteittain maatalouden vientitukien käytön vuoden 2013 loppuun mennessä. Vuonna 2006 päähuomio maatalouden neuvotteluissa kohdistuu siihen, kuinka paljon ja millä aikataululla Wto:n jäsenmaat suostuvat alentamaan maataloustuotteiden tulleja. Myös maatalousneuvotteluiden kolmannesta osasta eli sisäisen tuen alentamisesta neuvotellaan. Valiokunta pitää välttämättömänä, että Suomi vaikuttaa kaikin keinoin EU:n kantaan Wto-neuvotteluissa siten, että maamme maatalouden ja koko elintarviketalouden toimintaedellytykset voidaan turvata.

Valiokunta toteaa myös, että EU:n maatalouspolitiikan eräänä perustavoitteena on ollut perustamissopimuksesta lähtien maataloustuotteiden saatavuuden turvaaminen. Tämä tavoite ei ole kuitenkaan mitenkään konkretisoitunut, ja EU onkin nähnyt ongelmaksi lähinnä ylituotannon. EU:n pyrkimyksenä on ollut vapaiden sisämarkkinoiden toiminnan turvaaminen ja tuotteiden saatavuuden varmistaminen sillä tavoin. Mahdollinen tilanne, jossa vapaat markkinat eivät jostakin syystä toimi ja elintarvikkeiden saatavuudessa esiintyy joillakin alueilla ongelmia, ei ole EU:ssa ollut tarkasteltavana. Unioni ei olekaan nähnyt huoltovarmuuskysymyksiä energiaa lukuun ottamatta toimialaansa kuuluvaksi. Valiokunta toteaa mietinnössään, että EU-jäsenyyden aikana maamme huoltovarmuus on alentunut. Valiokunta edellyttääkin, että maamme elintarvikehuoltovarmuusnäkökohdat otetaan nykyistä painokkaammin huomioon.

Arvoisa puhemies! Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että laajentunut elintarviketuonti niin muista EU-maista kuin kolmansista maista asettaa elintarvikevalvonnalle uusia haasteita. Valiokunta korostaakin, että elintarviketuotantoketjun hyvin tuloksellista laatutyötä tulee edelleen jatkaa ja vahvistaa. Valiokunta pitää myös tärkeänä sitä, että elintarvikkeiden kotimaisuus säilyy leimana, jota kuluttajat arvostavat ja joka vaikuttaa ostopäätöksiin.

Ruokakulttuurin kehittäminen onkin maatalouspolitiikkaa laajempi yhteiskunnallinen asia, johon tulee satsata. Elintarviketuotantomme ei ole kuitenkaan vielä markkinoinnissa hyödyntänyt riittävästi kotieläintemme hyvää terveystilannetta ja elintarviketurvallisuutemme korkeaa tasoa. Yleisesti todetaan kuluttajien luottavan kotimaisiin kotieläintuotteisiin, mutta käytännössä erityisesti tuontilihan, mutta myös ulkomaisten maitotuotteiden osuus maamme kulutuksessa on kasvanut. Valiokunta korostaa erityisesti sitä, että kotimainen kulutus on elintärkeää maataloustuotannollemme. Vienti ei muodosta perustaa yhdellekään maamme elintarviketuotantoalalle.

Hallitusohjelman mukaisesti tutkimukseen ja kehittämiseen suunnattua kokonaisrahoitusta onkin lisätty. On kuitenkin huolestuttavaa, että maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle lisäyksestä ei ole jaettu osuutta, vaan päinvastoin tutkimus- ja kehittämistoiminnan samoin kuin neuvonnan rahoitusta ollaan vähentämässä.

Valiokunta kiinnittää huomiota myös viljelijän jaksamiseen työssään. Viime vuosikymmenen aikana maataloustuottajien toiminnassaan kokemat muutokset ovat olleet suuria. Jatkuvat muutokset maatalouslainsäädännössä ja tukijärjestelmissä vaikeuttavat pitkäjänteistä suunnittelua vaikuttaen näin viljelijäperheiden jaksamiseen ja hyvinvointiin. Työmäärä ja sidonnaisuus työhön ovat usein muodostuneet sellaisiksi, että työssäjaksamisesta on tullut merkittävä ongelma.

Arvoisa puhemies! Suomen liityttyä EU:n jäseneksi unionin maatalous- ja ympäristöpolitiikka alkoi vaikuttaa maamme maataloustuotantoon. EU:n osarahoitteinen ympäristötukijärjestelmä on unionin merkittävin maatalouden ympäristönsuojelun ohjauskeino. Järjestelmän tavoitteena on vähentää pinta- ja pohjavesiin ja ilmaan kohdistuvaa kuormitusta sekä huolehtia maatalousympäristöjen luonnon monimuotoisuudesta ja hoitaa maatalousmaisemaa. Valiokunta toteaakin, että ympäristötuki on muuttanut merkittävästi viljelykäytäntöjä ympäristön kannalta paremmaksi. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että maamme viljelyalasta peräti 98 prosenttia on vapaaehtoisen ympäristötukijärjestelmän piirissä. Vaikka viljelijät ovat laajasti mukana, hyvän ympäristötyön vaikutukset ilmenevät vasta pitkän aikavälin kuluessa, koska maaperä ja vesistöt ovat suuria kokonaisuuksia, joissa muutokset näkyvät hitaasti. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että myös tulevaisuudessa viljelijät saadaan laajasti mukaan ympäristön hoitoon myönteisen ympäristövaikutuksen aikaansaamiseksi. Valiokunta kiinnittää mietinnössään huomiota myös vesistöihin kohdistuvaan kokonaisravinnekuormitukseen ja edellyttääkin, että vesistöihimme kohdistuvaan kokonaisravinnekuormitukseen vaikuttavat tekijät selvitetään.

Valiokunta korostaa myös, että luomutuotannon edistämiseksi ympäristötukijärjestelmää kehitetään niin, että tilan koko pinta-ala voi olla luopumissopimuksen piirissä kaikkina sopimusvuosina. Luomutuotteiden kulutuksen lisäämiseksi valiokunta pitää erityisen tärkeänä, että luomutuotteiden käyttöä voidaan lisätä julkisissa ruokapalveluissa. Suurkeittiöiden luomutuotteiden kulutuksen lisäyksellä olisi luomutuotteiden menekin edistämisen kannalta myönteinen vaikutus, koska se vaikuttaisi kansalaisten kulutustottumuksiin ja siten myös kuluttajien tuotevalintoihin päivittäistavarakaupassa.

Arvoisa puhemies! Valiokunta toteaa, että ilmastonmuutos ja öljyvarantojen väheneminen tuottavat energiasektorille lähivuosina merkittäviä tuotannollisia, toiminnallisia ja teknologisia muutostarpeita. Suomella on erittäin hyvät mahdollisuudet lisätä ja monipuolistaa merkittävästi sekä metsä- että peltobiomassan käyttöä. Ottaen huomioon maamme asema korkean osaamisen ja teknologian maana käytössä tulee kiinnittää erityistä huomiota niin sanottuun arvotuotteiden talteenottoon ja siirtää myös bioenergiassa painopistettä niin sanottujen toisen sukupolven biopolttoaineisiin eli biomassan muuttamiseen biodieseliksi, polttoainealkoholiksi tai kaasuksi.

Valiokunta korostaa, että pellon käytön tarkastelun lähtökohtana maassamme tulee olla suomalaisen ruuantuotannon kotimaisten raaka-aineiden saannin turvaaminen. Maassamme on kuitenkin tällä hetkellä riittävästi peltoalaa teollisuuden raaka-ainekysynnän tyydyttämiseksi sekä pellon vaihtoehtoisten käyttömuotojen mahdollistamiseksi. On arvioitu, että tarvittaessa nykyisestä peltoalastamme voidaan ottaa peltobioenergian tuotantoon lähes 500 000 hehtaaria. Tällöin koko kesantoala olisi myös peltobioenergian tuotannossa. Maamme maatalouden kannalta peltobioenergian tuotannolla voisi siten olla tasapainottavakin vaikutus. Myös ympäristön kannalta olisi hyvä, jos tämä peltoala olisi järkevässä ja tuottavassa käytössä.

Arvoisa puhemies! Mietinnön sisältö kiteytyy kokonaisuudessaan mietinnössä oleviin neljään lausumaan. On erittäin tärkeää, että lausumat muodostuisivat myös sitten käytännön toimiksi. Se luo edellytykset koko elintarviketalouden kestävälle kehitykselle ja varmistaa, että suomalaiset maanviljelijät voivat tehdä tärkeää työtään maatiloillaan viljellen ja varjellen luonnon kanssa yhdessä.

Jukka Vihriälä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Valtiovarainvaliokunta keskittyy lausunnossaan ennen kaikkea maatalouden kannattavuuteen.

Euroopan unionin jäsenyyden myötä kansainvälinen kilpailu Suomen maatalous- ja elintarvikemarkkinoista on selvästi kiristynyt. Jäsenyyden vaikutukset ovat kohdistuneet voimakkaimmin tilatasolla maataloustuotteiden tuottajahintojen alentuessa ja maatalouden tukijärjestelmien muuttuessa jatkuvasti. Valtiovarainvaliokunta toteaakin, että maatalouspolitiikalla tulee luoda edellytykset muun muassa kuluttajien odotuksia vastaavalle tehokkaalle ja luontoa kunnioittavalle elintarviketuotannolle. Tarkoituksena tulee olla vakaan ja ennustettavan toimintaympäristön luominen maatalousväestölle ja koko elintarvikeketjulle.

Euroopan unionissa maatalouden rahoi-tuskehys on linjattu vuosille 2007—2013. Linjaus merkitsee noin 100 miljoonan euron leikkausta Suomen EU:lta saamiin maaseudun kehittämistukiin. Hallitus on sitoutunut ensi vuoden kehyspäätöksellä maaseutuasioiden hoitamiseen lisäämällä kotimaisen rahoituksen osuutta, ja kohta tulemme näkemään, miten tässä onnistutaan.

Arvoisa puhemies! Maatilatalouden kehittämisrahaston toiminta on tärkeeää maatalouden tulevaisuuden kannalta. Makeran tehtävä on turvata maatilatalouden ja muiden maaseutuelinkeinojen investointien rahoitusta ja edistää niiden kehittämistä. Selvitykset osoittavat, että Makeran käytettävissä olevat varat eivät riitä rakennetukien myöntämiseen. Tulevaisuudessa Makeran toiminnan kannalta valtiovarainvaliokunta piti selkeänä riskinä rahaston määrärahojen riittävyyttä suhteessa ennakoituun tarpeeseen. Maaseutuinvestointien ja maatilojen omistajavaihdosten rahoituksen turvaamiseksi on välttämätöntä saada siirtoja talousarviosta Maatilatalouden kehittämisrahastoon, ja tähänhän lausumaehdotuksessa selvästi otetaan kantaa.

Selvitykset ja tutkimukset osoittavat, että maatalouden kannattavuus ja tulokehitys ovat heikentyneet Euroopan unionin jäsenyyden aikana. Varsinkin päätoimisten tilojen kannattavuuskehitys on huolestuttava. Osa-aikaiset tilat ovat pystyneet tilan ulkopuolelta tulevien palkkatulojen avulla kuitenkin kasvattamaan kokonaistulojaan. Vuoden 2004 tulokset kirjanpitotilojen kannattavuudesta osoittavat, että maatalouden työansio oli noin 19 prosenttia teollisuustyöntekijän tuntiansiosta. Eniten kannattavuus heikkeni silloin sikatiloilla ja viljatiloilla. Maataloustulo aleni 4 prosenttia. Kasvavat tuet eivät kyenneet kompensoimaan alenevia myyntituottoja ja voimakkaasti nousevia tuotantokustannuksia. Tuotantokustannukset kohosivat peräti 13 prosenttia, koneiden ja rakentamisen hinnat yleistä inflaatiota nopeammin.

Valtiovarainvaliokunta arvioikin sitä, millä edellytyksillä Suomen maatalous selviää tulevaisuudessa. Perusedellytys on riittävän kannattavuuden takaaminen. Meidän olosuhteissamme on välttämätöntä, että kotimaisen tuotannon turvaamiseksi ja omavaraisuuden säilyttämiseksi maataloudelle on maksettava tukea. Jos EU:n budjetista maksettavat tuet pienenevät, kannattavuuden takaavat vain riittävässä määrin maksettavat kansalliset tuet. Muussa tapauksessa ei voida taata, että suomalainen maatalous säilyy ja tuottaa raaka-ainetta kotimaiselle elintarviketeollisuudelle. Suomen tuleekin EU:n kanssa käytävissä neuvotteluissa vaatia liittymissopimuksen mukaisten tukijärjestelmien jatkamista koko maassa, kuten valiokunnan lausumaehdotuksessa todetaan.

Suomen elintarvikesektorille on tärkeää, että maatalouspolitiikalla turvataan kotimaisten raaka-aineiden saanti tulevaisuudessa. Näin on myös pystyttävä vastaamaan odotuksiin elintarvikkeiden turvallisuudesta, laadusta ja eläinten hyvinvoinnista. Kuluttajan luottamuksen säilyttämistä tulee pitää elintarvikeketjun tärkeimpänä haasteena tulevaisuudessa. Teknologian soveltaminen, uusien tuotantoinnovaatioiden kehittäminen, entistä parempien toimintatapojen luominen on keskeinen osa-alue, jolla suomalaisen maatalouden ja koko elintarvikeketjun kilpailukykyä voidaan parantaa. On panostettava maatalous- ja elintarviketuotannossa entistä enemmän laatuun, tuoteinnovaatioihin ja tuotekehityksen tulosten nopeaan hyödyntämiseen.

Valtiovarainvaliokunta toteaa, että elintarviketuotanto on jatkossakin maatalousmaan tärkein käyttötarkoitus. Uusiutuvan energian tuotanto voi kuitenkin olla elintarvike- ja energia-alan markkinatilanteen tai tilan omien tavoitteiden näkökulmasta kannattava vaihtoehto pellon käytölle.

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni määrittelee yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteeksi maatalouden tuottavuuden lisäämisen, maatalousväestön kohtuullisen elintason, markkinoihin vaikuttamisen, elintarvikehuollon turvaamisen ja kohtuulliset kuluttajahinnat. Tämä tavoite edellyttää sitä, että yhteistä maatalouspolitiikkaa kehitetään niin, että se entistä paremmin ottaa myös huomioon syrjäisempien alueiden maatalouden ja sitä kautta kaikkien kansakuntien huoltovarmuuden.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Maatalouspolitiikan kansainväliset haasteet ovat suuret. Maailmankaupan vapauttamiseen tähtäävät Wto-neuvottelut ovat EU:n ja Suomen maatalouden kannalta erittäin merkittäviä. Neuvotteluissa aikanaan ratkeaa, minkälaisia ja minkä suuruisia tukia jatkossa on oikeus maksaa. Valiokuntamme viestittää mietinnössään, että maataloutta on voitava harjoittaa koko maassa. Suomella on oikeus täydentää EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa kansallisilla ratkaisuilla. Valiokunta haluaakin, että maahamme saadaan yhtenäinen, pitkäaikainen ja vakaa tukipolitiikka. Tavoitteen toteutumista on vaikeuttanut maan jakautuminen toistaiseksi sisällöltään erilaisiin tukialueisiin. Perustana on oltava Suomen liittymissopimuksen, joka sisältää artiklan 142. Se antaa oikeuden maksaa pitkäaikaisia kansallisia tukia sen varmistamiseksi, että maataloutta pidetään yllä erityisillä komission määrittelemillä pohjoisilla alueilla.

Korkeatasoisen kotimaisen elintarviketuotannon turvaaminen on välttämätöntä. Monet tutkimukset osoittavat, että suomalaiset haluavat syödä kotimaista ruokaa ja pitävät tärkeänä, että kansallisen tuotannon jatkuminen turvataan tulevaisuudessakin. Maataloustuotantomme vahvuudet — kuten tuotteiden puhtaus ja turvallisuus, eläinten ja kasvien terveys, ympäristön huomioiminen tuotannossa, jäljitettävyys ja eettinen tuotantotapa — ovat asioita, joita suomalaiset arvostavat. Valtiolla on oikeus ja velvollisuus turvata kansalaisilleen elintarvikkeitten saatavuus ja niiden turvallisuus. Huoltovarmuus, elintarvikeomavaraisuus myös kriisiaikoina, on se, mistä emme saa tinkiä.

Maatalous ei tietenkään jatku, ellei se ole taloudellisesti kannattavaa viljelijälle. Tämä edellyttää Suomessa myös EU- ja kansallisia tukia, joilla kompensoidaan maamme epäedullisia ilmastollisia olosuhteita. On syytä muistuttaa, että jos kotimainen elintarvikkeiden ja niiden raaka-aineiden tuotanto loppuu, niin myös kotimainen elintarviketeollisuus joudutaan ajamaan alas. Samalla elintarvikeketjun lähes 300 000 työpaikkaa poistuvat. Viesti elintarviketeollisuuden puolelta valiokunnalle oli selvä: raaka-aineita ei kannata tuoda ulkomailta. Suomalainen elintarvikeketju on maan kolmanneksi suurin työllistäjä. Pidettäköön siis maatalouden ja elintarviketeollisuuden toimintaedellytykset kunnossa.

Suomi tunnetaan puhtaasta luonnostaan. Myös terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehittelyssä Suomi on ollut aktiivinen. Suomessa on jo pitkään investoitu elintarvikkeiden tutkimukseen ja tuotekehitykseen, ei kuitenkaan riittävästi. Elintarvikesektorin tulevaisuuden kannalta ratkaisevaa on riittävä resursointi tutkimukseen ja tuotekehittelyyn sekä neuvontaan ja koulutukseen. Korkean jalostusasteen tuotteella erotumme ja pärjäämme paremmin kovenevassa kilpailussa.

Arvoisa puhemies! Niin sanottujen päätoimisten tilojen viljelijäpuolisoiden tulokehitys on ollut viime vuosina varsin kehno. Syynä on ollut tuotantopanosten, erityisesti energian, hinnan voimakas kohoaminen. Tuotantokustannusten nousua ei ole pystytty siirtämään tuottajahintoihin. Energian hinta on toki uhka ja huolenaihe hyvin monelle sektorille, mutta maa- ja metsätaloudelle myös mahdollisuus. Bioenergian tuotanto on jatkossa entistä merkittävämpi maatalouden tuotantosuunta. Maatalous tuottaa uusiutuvassa energiatuotannossa tarvittavaa biomassaa myös normaalin tuotantoprosessin sivutuotteena. Biopolttoaineiden ja bioenergian tuottamiseen voidaan käyttää peltoalaa, joka muussa tapauksessa voisi olla huomattavasti tuottamattomammassa käytössä tai kokonaan joutomaana.

Maatiloilla on osaamista ja taitoa hyvin erilaisiin töihin. Monialaisten maatilayritysten määrä tulee edelleen kasvamaan. Maaseudulla tarvitaan myös uudenlaisia yrittäjyyden muotoja. Yrittäjyys voi ulottua ja ulottuukin jo nyt hoivapalveluista matkailuun, kauppaan, käsi- ja taideteollisuuteen, energia- ja koneyrittäjyyteen. Näin ollen myös uudenlaisia rahoitus- ja neuvontaorganisaatioita tarvitaan vastaamaan tähän muutokseen.

Arvoisa puhemies! Maatalousyrittäjien henkinen ja fyysinen jaksaminen on joutunut kovalle koetukselle muun muassa tilakoon kasvattamisen vuoksi sekä tuotantomenetelmien ja tukijärjestelmien muutoksissa. Uhkakuvat ja epävarmuus ovat lisääntyneet. Myös lomittajien sairastavuus ja työstä poissaolot ovat lisääntyneet. Maatalousyrittäjiltä vaaditaan tässä tilanteessa aivan uudenlaisia valmiuksia. Uusia eväitä kaivataan pikaisesti niin maatalouslomituksen kehittämismahdollisuuksia selvittävältä työryhmältä kuin myös muilta kehittämishankkeilta.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa puhemies! Maatalous on yksi kaikkein laaja-alaisimmista ja monivaikutteisimmista tuotannonaloista Suomessa. Maataloudessa on otettava huomioon niin maailmanlaajuisten Wto-neuvottelujen tulokset kuin s kaikkein syrjäisimmän maatilan maidon soluluvut tai tarralaput ja kaikki siltä väliltä. Tällaista tavoitteiden, määräysten ja vaikutusten kirjoa ei juuri muilla toimialoilla ole. Kaiken tämän keskellä on ihminen viljelijästä kuluttajaan, raaka-aineesta terveysvaikutteiseen elintarvikkeeseen.

Mietintö tunnistaa hyvin maatalouden merkityksen, vaikutuksen kansantalouteen ja sen erittäin laajan monivaikutteisuuden, sillä onhan elintarviketalous Suomen neljänneksi tärkein tuotannonala. Mietinnön johtopäätös voidaan kiteyttää vaikkapa suomalaisten henkivakuutuksen päivittämiseksi. Vanhasen hallitus halusi linjauksen maatalouden tulevaisuuden tavoitteista ja näkemyksistä toisin kuin edeltäjänsä. Tästä voimme kaikki olla hyvin tyytyväisiä.

Kansallisen maatalouspolitiikan liikkumavara on kaventunut merkittävästi EU:n laajennuttua ja uuden yhteisen maatalouspolitiikan tultua käytäntöön. Siksikin on tärkeää linjata meidän kansallisia tavoitteitamme niin, että harjoittamamme maatalouspolitiikka mahdollisimman hyvin turvaa Suomen elintarvikeomavaraisuuden, turvallisuuden ja laadun, ottaa ympäristönäkökulmat vakavasti huomioon ja takaa viljelijöille toimeentulon ja palkan tekemästään työstä.

Valiokunta kiinnittää aivan erityistä huomiota elintarvikkeiden ja myös energialähteiden omavaraisuuteen. EU ei tällaista tunnista, ja siksikin meidän itsemme on pidettävä huoli siitä. Jokaisella maalla ei ole vain oikeus, vaan myös velvollisuus huolehtia elintarvikehuollostaan.

Suomalainen maatalous ja koko elintarvikesektori on kantanut ja kantaa tästä vastuuta. Meidän päätöksentekijöiden on myös kannettava vastuumme siitä, että kaikilla alan toimijoilla on riittävät mahdollisuudet oman toimintansa harjoittamiseen kannattavasti.

Valiokunnan kuulemisessa tuotiin esille huoli elintarvikkeiden huoltovarmuuden heikkenemisen mahdollisuudesta. Tähän myös valiokunta kiinnittää vakavaa huolta yksimielisessä mietinnössään. Kysymys on ensisijaisesti siitä, että tuotannossa säilyy kannustavuus. Hyvin tehdyllä työllä on voitava tulla kunnolla toimeen. Muutoin emme saa riittävästi uusia yrittäjiä maatalouden harjoittajiksi.

Puhemies! Maailmanlaajuinen paine maataloustuotteiden hintoihin on kova yhä edelleen. Perustelu, jolla tätä vaaditaan, on kehitysmaiden tuotteiden helpompi markkinoillepääsy. Tavoite on oikea, mutta keinot täysin väärät. Maailmanlaajuiset elintarvikejätit käyttävät vain hyväkseen halvemmat raaka-aineiden hinnat, ja vaikutukset kehitysmaiden ihmisiin ovat korkeintaan negatiivisia. Wto ei tunnista ruuan raaka-aineen laatua tai tuotantotapaa, ainoastaan hinnan. Tässä yhtälössä suomalainen maataloustuotanto, ruuantuotanto, ei voi menestyä. Siksi on tärkeää pitää tiukasti kiinni kansallisista mahdollisuuksistamme säilyttää nykyinen ruuan laatu, luotettavuus, jäljitettävyys ja eettisesti korkealla tasolla oleva tuotantotapamme.

Valiokunta linjaakin yhtenäisen tukijärjestelmän tarvetta koko maahan. Meillä on artikla 142, joka on ankkurina kansallisille maataloustuille. Eteläisen Suomen artiklalle 141 on myös saatava ankkurointi. Suomen ilmasto-olosuhteethan eivät ole muuttuneet miksikään sitten EU-liittymisen, ja siksi tarvitsemme pysyvän kansallisen tuen koko maahan.

Puhemies! Laadulla ja turvallisuudella on myös hintansa, eikä niitä saavuteta itsestään. Eikä missään muualla maailmassa ruokaa pystytä tuottamaan maailmanmarkkinahintaan samoin kriteerein kuin Suomessa. Laadulla on siis hintansa. Suomessa koko elintarvikeketju tutkimus ja neuvonta mukaan lukien on sitoutunut laatutyöhön. Tämä on meidän valttimme myös maailmanlaajuisessa kaupassa ja jokaisen suomalaisen etu.

Maataloustuotanto on myös tuntenut vastuunsa ympäristökysymyksissä. Nykyisellä ympäristöohjelmalla on pystytty alentamaan fosforipäästöjä 60 prosenttia ja typen käyttöä 30 prosenttia. Myös muita toimintatapoihin liittyviä, ympäristön kannalta erittäin positiivisia käytäntöjä on otettu käyttöön. Maatalouden ympäristöpiikkiä rasittaa edelleen lukuisa joukko sellaisia valumia, jotka eivät ole maataloudesta lähtöisin. Tällaisia ovat muun muassa viheralueiden päästöt mukaan lukien tienpenkat sekä yhdyskuntajätevedestä talteen otetut ravinteet, jotka palaavat kiertoon. Valiokunta kiinnitti huomiota oikean tutkimustiedon merkitykseen eri valumalähteistä muun muassa lannoitevalmistelakia käsitellessään.

Uuden ympäristötukiohjelman on oltava sellainen, että viljelijät voivat siihen sitoutua. Ei ole kenellekään etua eikä hyötyä ylimitoitetuista vaatimuksista, vaan tärkeintä on löytää taso, jossa viljelijät ovat mukana, ympäristöstä huolehditaan vastuullisesti ja ravinteita pystytään käyttämään, jotta saadaan aikaan riittävän laadukasta satoa.

Puhemies! Lopuksi: Maaseudulla on mahdollisuuksia ja potentiaalia. Tästä esimerkkinä on kotimaisen uusiutuvan energian nykyistä huomattavasti laajempi käyttö. Tästä meillä on myös yksimieliset linjaukset energia- ja ilmastoselonteossa. Saadaksemme käyttöön maaseudun mahdollisuudet, täytyy meillä olla riittävät resurssit tutkimukseen, kehitykseen ja neuvontaan. Sama tarve on kaikilla aloilla, jotka toimivat kansainvälisen kilpailun puristuksessa. Maatalous ei tee tästä poikkeusta. Erityisesti tarvetta on liiketoiminta- ja johtamisosaamisen kehittämisessä.

Puhemies! Suomi on EU:n maatalousvaltaisin (Puhemies koputtaa) ja maaseutuvaltaisin maa, jolle on uskottu poikkeuksellisen laajat luonnonvarareservit. Niiden täysimääräinen (Puhemies: Aika!) hyödyntäminen edellyttää poliittista tahtoa ja osaamista. Tästä on hyvä jatkaa yhteisymmärryksessä maatalouden kehittämistä. (Puhemies koputtaa) Luonteva jatko tälle yhteisymmärrykselle (Puhemies: Ed. Leppä, aika!) on saada seuraavan hallituksen ohjelmaan maaseudun politiikkaohjelma.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Maatalouspoliittisen selonteon lähetekeskustelussa ihmettelin muuten perusteellisen selonteon sisältöä siitä, ettei siinä puhuta mitään metsätaloudesta, ja ihmettelyni vain kasvoi, kun luin valiokunnan yksimielisen mietinnön, koska sielläkään ei ole sanaakaan metsätaloudesta, vaikka energia-kohdassa toki puhutaan pajusta ja mainitaan ohimennen sana "puupolttoaine" ja sen puskurivarastot. Mielestäni selonteon olisi tullut käsitellä koko maataloussektoria, jolloin siihen olisi kuulunut oleellisena osana myös metsätalous, onhan mietintöön otettu, aivan oikein, omana kohtanaan muun muassa hevostalous ja turkistarhaus. Kysynkin hallituspuolueiden edustajilta: Eikö olisi paikallaan vaatia hallitukselta selontekoa myös metsätaloudesta ja metsäpolitiikasta, koska puupuoli on ollut perinteisesti yksi maamme niin sanotuista tukipilareista.

Arvoisa puhemies! Mietintö on sisällöltään sinällään erinomainen tuotos, mutta mielestäni se sisältää tiettyjä ristiriitaisuuksia. Se on tietenkin luonnollista, koska mietintö on yksimielinen, mikä on ulospäin erittäin hyvä asia.

Kun luin mietinnön, niin huomiota kiinnitti sangen perusteellinen selvitys huoltovarmuudesta, josta on perustellusti tehty myös lausumaehdotus. Mieleeni tuli vain ajatus siitä, onko tämä ed. Pulliaisen kädenjälki, sillä olen yli 19 vuotta seurannut hänen toimintaansa täällä talossa ja aina, kun vain on ollut mahdollista, hän on tuonut varsin voimakkaasti esille juuri maamme huoltovarmuuden mahdollisina kriisiaikoina.

Mietinnössä on aivan oikein todettu näennäisviljelyn vaara, mutta olisi ollut ehkä paikallaan tuoda esiin myös viimeaikainen karjanhoidon kehitys, jossa niin sanottu näennäiskarjanhoito on lisäämässä alaa. Syynä tähän on EU:n edellyttämä tukipolitiikka. Maamme maataloudelle ei ole millään tavoin eduksi, että pääosa EU:n peltokasvi- ja kotieläintuista irrotetaan tuotannosta ja jäsenmaihin perustetaan uusi tuotantoon sitomaton tilatukijärjestelmä. Tämä järjestelmä ei kannusta työntekoon eikä siihen, että tiloilla pyrittäisiin mahdollisimman korkeaan ja laadukkaaseen tasoon. Nykyisinhän viljely perustuu suurelta osin siihen, että EU-tarkkailijoilta saadaan hyväksyntä tuille. Usein näyttää siltä, että talonpojat ovat täysin EU-byrokraattien ja satelliittien armoilla ja heistä tehdään hallinto- ja valvontaviranomaisten toimesta tahdottomia ja oikeudettomia loiseläjiä.

Arvoisa puhemies! Mietinnössä on mielenkiintoisella tavalla käsitelty perheviljelmäpohjaista tuotantoa. Perussuomalaisten mielestä mietinnössä olisi voitu suoremmin esittää vaikkapa lausuman muodossa tukitoimenpiteiden porrastamista yksikkökoon mukaan, kuten myös suurten tuotantoyksiköiden ja perheviljelmien saamien tukien erottamista toisistaan. EU:n edellyttämä suurtilalinja on maaseudulle turmiollista. Kuvaavaa on sekin, että tuettavan kertainvestoinnin määrä on jouduttu nostamaan 840 000 euroon. Meidän mielestämme nykyisen virhelinjan seurauksena tilakoot ovat paisuneet ylisuuriksi ja vaarana on vieläkin suuremmat kokonaisuudet, jolloin niihin kohdistuva velkataakka kasvaa kohtuuttomaksi ja siitä johtuva työuupumus ja muut ongelmat vain lisääntyvät unohtamatta maaseudun autioitumista. Perussuomalaisten mielestä tilanteen korjaamiseksi tulisi ottaa käyttöön vaikkapa entisen pinta-alalisän kaltainen, sosiaalisten perusteiden mukainen pien- ja perhetilojen tasaustuki.

Arvoisa puhemies! Niin selonteossa kuin mietinnössäkin korostetaan, että talonpojan tulee saada ponnistuksilleen oikeudenmukainen korvaus. Toisaalta kuitenkin käy selville, että viljelijöiden tulotaso on pudonnut viime vuosina huomattavasti. Nyt viljelijän pitää tehdä vähintään kaksinkertainen työmäärä päästäkseen entiselle tulotasolleen. Toisaalta talonpoikien ajaminen taloudelliseen ahdinkoon ei kuitenkaan näy kuluttajan kukkarossa. Suomessa ruokakorin hinta on noussut EU-maiden kärkijoukkoon. Sopiikin kysyä, mistä löytyy se välikäsi, joka vetää suomalaisen talonpojan selkänahasta suurimman siivun. Toivon, että EU puuttuisi tähän epäkohtaan, puuttuuhan se lähes kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä: Niin selonteossa kuin mietinnössäkin on käsitelty runsain mitoin erilaisia tavoitteita, jotka sinällään ovat hyviä ja kannatettavia, mutta EU-sidonnaisuuden aikana suurin osa niistä perussuomalaisten mielestä on valitettavasti epärealistisia. Toisaalta on todettava, että talonpojan asema ei ole koskaan ollut näin huono kuin se nyt yleisesti ottaen on keskustapuolueen johtaman hallituksen aikana. Unohtaa ei sovi myöskään sitä, että keskustapuolueen johdollahan meidät vietiin EU:hun ja käytiin maatalouttammekin koskevat epäonnistuneet neuvottelut.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Selontekoon liittyvä mietintö on hyvä kokonaisuus maatalouteen vaikuttavista tekijöistä. Tunnustaa täytyy, ettei se varsinaisesti lupaa suuria. Miten se voisikaan? Tiedämme maatalouspolitiikan liikkuvan maailmanlaajuisesti. Ei ole pysyviä elementtejä, ei ole varmuutta kuin ruuan tarpeesta. Positiivinen tahto maataloudesta ja maaseudusta kuitenkin näkyy mietinnössä.

On selvää, ettei ilman taloudellista tulosta kukaan voi maatalousyrittäjänä toimia. Maataloustuet ovat nousseet merkittävään asemaan talonpojan tulonmuodostuksessa. Tavoiteltavia olisivat oikeat tuottajahinnat. Mietinnössä viitataan niin sanottuun perheviljelmään, jossa omistus ja tuotanto pidetään pääsääntöisesti samoissa käsissä. Perheviljelmän kokoa on vaikea määritellä, ed. Vistbacka, nyky-Suomessa ja EU:ssa. Maatalouden tulokehitys ei ole valtavista yrityssatsauksista huolimatta pysynyt muun tulokehityksen tahdissa. Maatalouden investointitukien on oltava jokaisella tuotantosuunnalla oikean suuruiset, muuten tuotanto pysähtyy. Tukipolitiikassa on oleellista, että Suomi sitoutuu käyttämään hyväksi yhteisen maatalouspolitiikan mahdollisuudet täysimääräisesti. Toisaalta mahdollisuuden merkittäviin kansallisiin tukiin tulee olla jatkuvasti mielessä. Kansalliset tuet vakauttavat tuloja ja toimintaa. Suomalaisen maataloustuotannon ja elintarviketeollisuuden tulee olla turvattua koko maassa huomioiden alueelliset erityispiirteet. Mietinnön lausumat osuvat kohdalleen.

Maatalouden ympäristötuet ovat yhteiskunnassa tunnustettuja elementtejä. Viljelijä välittää ympäristöstään. Asennetta tulee taloudellisesti tukea nykyisen kaltaisella ympäristöohjelmalla. Kotieläintiheät alueet on huomioitava paremmin uudessa ympäristötukiohjelmassa, jotta tuottajan on myös taloudellisesti järkevää liittyä ohjelmaan.

Menestyminen vaikuttaa työssäjaksamiseen muun työpaineen ohella. Toimintaympäristön jatkuva muutos ja riskinotto vaativat maatalousyrittäjältä uudenlaisia valmiuksia. Uupumus ja siitä seuraavat sairaudet ovat maataloudessakin tätä päivää. Tilat kasvattavat myös työtaakkaa, jolloin ulkopuolinen apu ja työterveys nousevat tärkeämmiksi. Neuvonnan rooli nousee, ja sen rahoituksesta on huolehdittava.

Maidontuotannon ennustetaan siirtyvän yhä voimakkaammin C-alueille. Alueilla on valmiutta tuottaa jo nykyisellä kapasiteetilla enemmän maitoa ja maidontuottajat ovat innokkaimmin myös investoineet. Yhtenä ongelmana on niin sanotun pohjoisen tuen määrärajoite. Tilakohtainen tuotantokiintiö, jonka ylittyessä ei enää tämän vuoden alusta ole voitu maksaa kansallista tukea, tuo tulonmenetyksiä. Kiintiöiden siirtyminen tilojen välillä esimerkiksi lyhytaikaisella vuokrauksella tukee tuotantoa varsinkin investoivilla tiloilla.

Suomalainen liha on puhdasta ja terveellistä. Jotta kotimaista lihaa on markkinoilla riittävästi, kuten mietinnössä todetaan, on lihan tuotanto saatava pitkäaikaisen ja vakaan tuen piiriin koko maassa.

On välttämätöntä taata suomalainen rehun- ja viljantuotanto. Ympäristötuen kansallisen lisäosan maksuperuste muuttuu uudella rahoituskaudella. Kun huomioidaan viljantuotannon kannattavuuskehitys, on tärkeää, että kyseinen tukimuoto voidaan säilyttää.

Vaikka turkistarhaus koetaankin varsinaisesta maataloudesta ulkopuoliseksi, on mietinnössä todettu sen oleellinen merkitys maaseudulle sekä taloudellisesti että toiminnallisesti, ja hyvä niin.

Kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, tämä mietintö on niin onnistunut kuin se voi olla.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Mietintö on yksimielinen ja tarkoittaa sitä, että siinä koko ajan mukana olleena olen siinä ilmaistujen näkökohtien kanssa täsmälleen samaa mieltä. Kiinnitän huomiota joihinkin sellaisiin asioihin, jotka ovat mielestäni olennaisia sen kokonaisuuden ymmärtämisen kannalta ja jotka mielestäni ovat myöskin eräällä tavalla historiallisia näkökohtia.

Ed. Vistbacka kiinnitti huomiota huoltovarmuuteen, kiitoksia siitä. Tämä on kuitenkin meidän yhteistyömme tulos. Kiinnitän huomiota siihen, millä tavalla tämä mietintö on eräällä tavalla poikkeuksellisen etevä huoltovarmuuden suhteen. Se on siinä, että kun meillä historiallisesti on 2,25 miljoonaa peltohehtaaria käytettävissä, niin nyt kaikki selvitykset, myöskin Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen selvitys, osoittavat, että me tulemme elintarviketuotannossa toimeen 1,5 miljoonalla peltohehtaarilla, mikä tarkoittaa sitä, että sieltä hevostalouden ajalta peräisin olevat peltohehtaarit, nuo 500 000—700 000 hehtaaria, voidaan käyttää peltoenergian tuotantoon ja se kasvi voi silloin olla se ruokohelpi, josta niin paljon, aivan oikein, puhutaan, se voi olla paju, mihinkä ed. Vistbacka tässä viittasi jne., ja se voi olla myöskin muutama muu kasvi.

Mutta joka tapauksessa, kun peltoenergian tuotantoon siirrytään, se merkitsee käytännössä sitä, että se energia täytyy käyttää hyväksi. Jos meillä on esimerkiksi ruokohelpi tuotantokasvina ja sitä käytetään yhdistettyyn lämmön ja sähkön tuotantoon, niin sitä osaa, sitä ruokohelpifraktiota, voidaan käyttää vain 20 prosenttia siinä seoksessa ja loppu on muuta biomassaa. Siis toisin sanoen, kun me otamme tämän ratkaisevan askeleen, me siirrymme myöskin energiapoliittisesti omavaraisuuteen, mutta samalla me sitoudumme täyttämään myöskin siinä polttoaineseoksessa sen 80 prosenttia. Siis toisin sanoen me sitoudumme maaseudun kokonaisvaltaiseen työllistämiseen ja kaikkien sen mahdollisuuksien hyväksikäyttöön. Silloin meillä on käytettävissä se pitkälle viety omavarainen energiatuotanto ja sen rinnalla elintarviketuotanto.

Niinpä, arvoisa puhemies, tässä mietinnössä ei kanneta lainkaan huolta ylituotannosta, ei sillä tavalla kuin siitä joskus on huolta kannettu, vaan lähdetään siitä, että se kokonaisuus toimii aina ja kaikissa oloissa kaikki mahdollisuudet hyväksi käyttäen, eikä ole olemassa mitään sellaista, mistä pitäisi houkutellen erikoista tukea maksaa.

Kun täällä arvoisa valiokunnan puheenjohtaja lähti liikkeelle tästä ensimmäisen ponnen taustalla olevasta kansallisen tuen tarpeesta verrattuna Suomen ilmastovyöhykesijaintiin, hän totesi, että tämä tavoite on ollut meillä yksimielinen. Tässä lausumassaan arvoisa puheenjohtajamme jättää huomiotta sen ajan, jolloin ensimmäiset paperit tässä salissa saatettiin julkisuuteen. Kun asiaa ensimmäisen kerran valiokunnassa käsiteltiin aikoinansa 1990-luvun alussa EY-jäsenyyden ja muun siintäessä edessä, silloin olin ainut silloisessa eduskunnassa, joka toi tämän asian esille. Jäin valiokunnassa täysin yksin. Erikoisesti ed. Metsämäki vastusti jyrkästi tämän laatuisten asioitten esiin tuomista, koska ne haittaavat Suomen integroitumiskeskusteluja. Sittemmin se määrätietoinen työ tuotti sen tuloksen, että ilmastollinen näkökohta hyväksyttiin yleiseksi periaatteeksi ja välillä oikein värikkäitten vaiheittenkin jälkeen täällä talossa selonteon käsittelyn yhteydessä, ja on hienoa, että se on nyt meidän kaikkien yhteinen tahto, mikä korostaa sitä, että tämä on yhteispeliä, jossa kunnioitetaan toisten ehkä jonkinmoista tietämystäkin ja sillä tavalla toimitaan yhteiseksi hyväksi, tässä tapauksessa Suomen maatalouden menestyksen hyväksi. Suomen maaseudun elinkeinotoiminta on todellista tulevaisuuden toimintaa. Siinä ei ole kysymys auringonlaskun asioista, ei vähänkään vertaa.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa puhemies! Ensiksi haluan lausua parhaat kiitokset valiokuntamme puheenjohtajalle hyvin tehdystä työstä. Mielestäni oli erittäin tärkeää, että valiokunta pääsi yksimieliseen mietintöön.

Maatalouspoliittisessa selonteossa tarkastellaan yleisellä tasolla maatalouden kansainvälisen toimintaympäristön muutoksia ja siinä kuvataan ja arvioidaan Suomen maatalouden viimeaikaista kehitystä. Selonteko linjaa maatalouden kansallisesti tärkeät päätavoitteet sekä toimenpiteet, joilla edessä oleviin haasteisiin voidaan vastata. Mielestäni maatalouden edessä on tulevina vuosina kaksi merkittävää haastetta.

Ensimmäinen haaste on kansainvälisten markkinoiden avautuminen. Vaikka nyt loppusuoralla oleva Wto-kierros päättyisikin ilman sopua, paine markkinoiden avaamiseen, kilpailun lisäämiseen ja tuen vähentämiseen ei jatkossakaan katoa. Toinen haaste on Euroopan unionin sisäinen. Kun vuosien 2007—2013 rahoituskehyksestä päätettiin, päätökseen sisällytettiin tarkastuslauseke, jonka mukaan vuosien 2008—2009 kaikkia talousarvion menoeriä katsotaan kriittisesti. Vaikka haasteita tulevaisuudessa riittää, on selvää, että suomalainen elintarvikesektori tulee pärjäämään kiristyvässä kilpailussa. Tavoitteena tulee olla kuluttajien odotuksia vastaava tehokas ja luontoa kunnioittava elintarviketuotanto.

Jälkikäteen voi todeta, että maatalouspoliittisessa selonteossa on käsitelty varsin vähän alan koulutukseen ja tutkimukseen liittyviä asioita. Maatalouteen ja jatkojalostukseen kohdistuu, kuten jo aikaisemmin totesin, vaatimuksia osaamistason nostamisesta samalla tavoin kuin muillakin tuotanto- ja palvelualoilla. EU-aikana tilakoko on kasvanut ja tilan tuottavuus on noussut. Perheviljely on edelleen pääasiallinen viljelymuoto, mutta on myös muodostettu suurempia yhteenliittymiä muun muassa eläintuotannossa.

Tulevaisuudessa, kun meidän on panostettava yhä enemmän tutkimukseen ja tuotekehitykseen, tulee kysyneeksi, onko alan ammatillinen ja korkeakoulutus pystynyt vastaamaan tähän kehitykseen. Näyttää siltä, että maatalousopetuksen rakennemuutos on kesken. On selvää, että alan koulutuksessa tulisi toteuttaa samanlaista rakennemuutosta, jonka maatalouden tuotantoyksiköt ovat jo kokeneet. Alan tutkimustoiminnassakin tarvitaan uudelleensuuntaamista. Alan lopputuotteiden valmistus on keskittymässä ja samalla muuttumassa yhä kansainvälisemmäksi. Mielestäni tulisi siis tehdä ratkaisuja, joissa tutkimus- ja tuotekehitystoimintaa vahvistettaisiin elintarviketeollisuuden keskittymissä. Se olisi koko kansallisen elintarvikeklusterin tulevaisuuden kannalta tärkeää uudelleenajattelua.

Valtioneuvosto rajasi selonteon koskemaan vain maatalouspolitiikkaa, ja siinäkin käytännössä rajattiin turkistarhaus, hevostalous, marjantuotanto ja porotalous sen ulkopuolelle. Maatalouspoliittisen selonteon sijaan olisi ollut tarpeellista tarkastella maaseutua kokonaisuutena. Tällä hetkellä yli kolmannes eli 24 300 maamme tiloista on monialaisia eli harjoittaa maa- ja metsätalouden rinnalla muun toimialan yritystoimintaa. Koneurakointi on yleisin ja liikevaihdollaan mitattuna merkittävin maatalouden ulkopuolinen toimiala. Myös rakentaminen on kasvussa. Matkailutiloja on vajaat 1 900. Teollisuuden sijoittuminen maaseudulle on tärkeä monipuolisen, työllistävän ja kestävän elinkeinorakenteen turvaajana. Erityisesti elintarvikeala ja puunjalostus ovat tyypillisesti maaseudulle sijoittuneita elinkeinoja.

Suomen viljelypinta-ala ja maataloustuotanto ovat kehittyneet suotuisasti viime aikoina. Maa- ja metsätalouden työvoima ja aktiivitilojen lukumäärä on kuitenkin jatkanut vähenemistään. Maatalouden tuottavuus- ja työllisyyskehitystä tukevat tällä hetkellä merkittävästi voimistuneet investoinnit. Maatalouden tuotantorakennetta on vahvistettava nimenomaan työvaltaista maataloutta ja nuorien tuottajien toimintaedellytyksiä tukevin toimin.

Korkean omavaraisuuden säilyminen avoimilla EU-markkinoilla osoittaa, että riittävän suurella tilakoolla kannattavaa tuotantoa on ylläpidettävissä perustuotteidenkin osalta. Kuitenkin on muistettava, että tilakoon kasvun jatkuminen ja maatalouden pääomavaltaistuminen lisää pääoman hoitokustannuksia ja velkaantumisastetta. Tulevaisuuden haasteet, kuten maaseudun autioituminen, maatilojen kannattavuus, kotimaisten elintarvikkeiden kysyntä ja tukipolitiikka, ovat helpompia kohdata, mikäli maatalous säilyttää innovaatiokykynsä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi toteaisin, että elintarvikesektori työllistää 300 000 suomalaista, sen liikevaihto on 11 miljardia euroa, se tuottaa miljardin vientitulot. Elintarvikesektori on neljänneksi tärkein toimiala Suomessa. Jatkossa onkin tärkeää, että meillä säilyy kilpailukykyinen maataloustuotanto koko maassa. Tätä tukemaan on valiokunta liittänyt yksimieliseen mietintöön neljä lausumaehdotusta.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade fru talman! Regeringens jordbrukspolitiska redogörelse var närmast ett konstaterande av situationen inom jordbruket och en utmärkt kartläggning av såväl den nationella jordbrukspolitiken som EU:s jordbrukspolitik. Målsättningsdelen i redogörelsen var väldigt svag eller obefintlig. Det är följaktligen riksdagens sak att ställa målen.

Eftersom det är första gången någonsin som riksdagen fått en lantbrukspolitisk redogörelse måste riksdagens svar och riktlinjer tas på allvar av nuvarande och kommande regeringar. Det stora arbetet som jord- och skogsbruksutskottet har satt ner på hörandet av 73 sakkunniga och sammanfattandet av deras utlåtanden liksom våra egna åsikter till det betänkande som nu finns på bordet får inte bli ett papper som samlar damm på hyllorna. Dokumentet skall vara både riktgivande och bindande för regeringarna tills nya riktlinjer dras av riksdagen.

Muutamia tärkeitä linjanvetoja valiokunta teki, joita ei aikaisemmin ole selkeästi lausuttu. Ensimmäisessä lausumassa valiokunta toteaa, että kannattava maataloustuotanto ei ole mah-dollista ilman ilmastollisia olosuhteita kom-pensoivaa tukijärjestelmää ja siksi koko maahan tulee saada pitkäaikainen ja vakaa kansallinen tuki. Tällä kirjelmällä ilmaistaan nyt ensimmäistä kertaa tämä tosiasia näin selkeällä, toteavalla tavalla. Artiklan 141 mukainen laskeva tuki ei saa olla tukipolitiikassamme suuntaa-antava, vaan liittymissopimuksemme 142 artiklaan ankkuroidun pitkäaikaisen tuen on oltava koko maamme tukipolitiikan lähtökohta.

Toisessa lausumassa eduskunta edellyttää vuosittaiset määrärahat Maatilatalouden kehittämisrahastoon Makeraan, mikä mahdollistaa jatkuvan investointituen, ilman että rahasto tyhjennetään, mikä on tilanne muutaman vuoden kuluttua ilman uutta rahoitusta. Kolmas lausuma edellyttää, että elintarvikehuoltovarmuus taataan kansalaisten turvallisuuden tähden myös kriisiaikoina. Neljäs lausuma edellyttää, että tutkimus- ja tuotekehitystoiminnalle turvataan riittävä rahoitus.

Suomen maatalouden suurin ongelma on huono kannattavuus. Vaikka maatilojen määrä EU-aikanamme on vähentynyt kolmasosalla, tuotanto on säilynyt. Niin pääoman kuin työn panostukset ovat jäljellä olevilla tiloilla kasvaneet. Siitä huolimatta maatilakohtaiset reaalitulot ovat laskeneet noin 10 prosentilla. Kannattavuuskerroin oli 0,52 vuonna 2004, mikä merkitsee, että oman työn tuntikorvaus oli 6,1 euroa ja oman pääoman korko noin 2,6 prosenttia. Kannattavuuden heikkeneminen puhuu selvää kieltä, ja meidän on tajuttava, että emme pärjää eurooppalaisessa kilpailussa samoilla edellytyksillä, vaan meillä on oltava oma maatalouspolitiikka, joka täydentää EU:n maatalouspolitiikkaa. Tässä yhteydessä valiokunnan kannanotot perheviljelmän puolesta tulevat kuvioihin. Maanviljelijän on saatava toimeentulonsa kohtalaisesta työpanostuksesta, jotta voimme värvätä uusia nuoria maatalouselinkeinon piiriin. Valiokunta toistaa myös, että maataloutta tulee voida harjoittaa koko maassa ja silloin suurtuotanto ei voi toimia mallina.

Utskottet tar också ett helt nytt grepp i stödpolitiken. Vi utgår ifrån att statsmakten i samråd med producenterna förhandlar om sättet att gradera de nationella stöden till förmån för mindre enheter. Eftersom ställningstagandet för familjejordbruksmodellen är entydigt, måste vi också ha mod att se till att modellen kan överleva. Vi har som bekant två instrument: graderat investeringsstöd och graderat produktionsstöd. Volymen för vår livsmedelsproduktion måste anpassas till vår självförsörjning med en viss säkerhetsmarginal. Vi måste i alla sammanhang komma ihåg att det röda skynket för våra grannländer är att vi med nationellt stödd produktion marknadsför våra produkter på den gemensamma marknaden.

Regeringen valde att helt förbigå två viktiga delar i landsbygdsnäringen, nämligen hästhushållningen och pälsdjursuppfödningen. Båda dessa har fått sin plats i betänkandet. Hästhushållningen är den snabbast växande landsbygdsnäringen med cirka 200 nya företagare per år. Utskottet pekar bland annat på det stora problemet med att det inte finns avsättning för slakthästar. Eftersom marknaden inte fungerar finns det orsak för ministeriet att gå in som part för att få ordning i frågan.

Till sist, fru talman, vill jag notera utskottets konstaterande om pälsdjursuppfödningens betydelse för delar av vår landsbygd. Pälsdjursuppfödningen har en stor sysselsättande effekt och tar hand om en stor del av slaktavfallet som annars skulle vara problemavfall och därmed medföra kostnader. Nu förvandlar pälsdjuren i stället slaktavfallet till exportintäkter.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan myös minä omasta puolestani kiittää valiokuntaa perusteellisesta työstä, joka käsittää hyvin laajasti maataloustuotannon tulevaisuuden näkymiä ja lähtökohtia. Haluan tässä yhteydessä, ennen kuin käsittelen valiokunnan lausumia, todeta sen seikan, että maatalouspoliittinen keskustelu on ymmärrettävistä syistä viime vuosina keskittynyt hyvin pitkälle tukipolitiikan ympärille, ja omassakin puheenvuorossani keskityn siihen. Mutta haluan kuitenkin todeta aluksi sen, että elinkeinon tulevaisuus kyllä ensisijaisesti riippuu siitä, millä tavalla se pystyy kehittymään, ottamaan huomioon markkinoiden vaatimuksia, kuluttajien vaatimuksia, millä tavalla tuottavuuskehitys menee eteenpäin, ja on tarpeen, niin kuin täällä on puheenvuoroissa kyllä sivuttu asiaa, luoda edellytyksiä tällaiselle osaamisintensiiviselle maatalous- ja elintarviketuotannolle.

Arvoisa puhemies! Kun tässäkin keskustelussa tämä tukijärjestelmä on ollut jo keskeisellä osalla puheenvuoroissa esillä ja ensimmäinen valiokunnan lausumaehdotus koskettaa tätä asiaa, arvioin tilannetta omalta puoleltani.

Tässä todetaan, että koko maa tulee saada pitkäaikaisen vakaan kansallisen tukijärjestelmän piiriin. Tähän tavoitteeseen on helppo yhtyä. Millä tavalla tämä käytännössä on mahdollista toteuttaa? Kaikki tuntevat hyvin sen tosiasian, että Suomen kansallisen tuen artiklat, nämä artiklat 141 ja 142, nyt sisällöltään erilaiset ja niiden syntyhistoria on erilainen. Heti alusta alkaen artiklan 141 tulkinta on ollut erilainen Suomessa ja komissiossa, ja tämä erilainen tulkinta on tullut esille kaikissa niissä yhteyksissä, kun artiklan 141 mukaista tukea ja tuen jatkoa on käsitelty. Komissio lähtee siitä, on lähtenyt alusta alkaen siitä, että artiklan mukainen tuki on määräaikaista, tilapäistä tukea, jonka tarkoituksena on varmistaa Suomen maatalouden integroituminen yhteiseen maatalouspolitiikkaan tämän määräaikaisen tuen turvin. Suomen lähtökohta on ollut alusta alkaen se, että kiinnitetään huomiota artiklan sanamuotoon "vakavin vaikeuksin". Jos ilmenee vakavia vaikeuksia, niin Suomi katsoo, että tätä tukea on ilman aikarajoja voitava hyödyntää. Tämä ongelma-asetelma näyttää säilyvän edelleenkin. Komission kanta ei ole asiassa muuttunut. Niin kuin tässä nyt Suomen eduskunta toteaa, Suomi lähtee siitä, että tarvitaan pysyvää kansallista tukea. Tällöin on kiinnitettävä huomiota siihen, että itse artikloiden muuttaminen on siinä näkymässä, mikä tällä hetkellä on meillä olemassa, hyvin epätodennäköistä, lähitulevaisuudessa ainakin, eli me joudumme elämään näiden artikloiden mukaisesti.

On myös kiinnitettävä huomiota siihen, että komissiolla on yksinomainen päätäntävalta sen tuen suhteen, mitä näiden artikloiden nojalla annetaan. Se ei ole siis ministerineuvoston päätösvallassa oleva asia, vaan komissio, jonka tulkinnan tästä artiklasta jo kerroin, yksin ja itsenäisesti tekee päätöksen Suomen tekemän ehdotuksen pohjalta. Tämä on otettava huomioon.

Pitkällä aikavälillä näyttäisikin siten tarkoituksenmukaiselta ja perustellulta toteuttaa 1. lausumaehdotuksessa esitetty ajatus pitkäaikaisesta tukijärjestelmästä niin, että pystyisimme luomaan unionin yhteisen maatalouspolitiikan piiriin sellaiset tukijärjestelmävaihtoehdot, jotka aidosti ottaisivat huomioon ne luonnonolosuhteiden erot, jotka ovat koko unionin alueella eivätkä vain jonkun maan sisällä. Tähän tarjoutuu mahdollisuus, kun luonnonhaittajärjestelmän tulevaisuudesta tehdään uusia ratkaisuja, jotka voivat olla käytössä 2010-luvulle tultaessa. Tässä tilanteessa, missä nyt elämme, pitää voida elää siihen asti, kunnes mahdollisesti uusia vaihtoehtoja on käytettävissä niiden tukimuotojen puitteissa, jotka ovat nyt tarjolla. Ja tämä tarkoittaa tietysti sitä, että näitä kansallisia tukia 141 ja 142 tarvitaan jatkossakin ja myöskin ympäristötukiohjelmaan liittyviä mahdollisuuksia on käytettävä hyväksi. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että meillä on hyvin haasteellinen vaihe edessä, kun pyrimme ratkaisuun, joka vie meitä eteenpäin turvaten maataloustuotannon kannattavuuden edellytykset ja rakenteeltaan yhtenäisen maatalouspolitiikan harjoittamisen mahdollisuudet koko maassa.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa rouva puhemies! Maatalouspolitiikasta keskusteltaessa on erittäin tärkeää nähdä se toimintaympäristö ja siinä tapahtuneet muutokset, jotka keskeisellä tavalla vaikuttavat siihen, millaista maatalouspolitiikkaa myös Suomessa voidaan harjoittaa. Euroopan unionilla on yhteinen maatalouspolitiikka, mutta siihen tulee ratkaisevasti paineita globaaleilta, maailmanlaajuisilta, foorumeilta ja erityisesti Maailman kauppajärjestön Wto:n piiristä. Siihen nähden, tähän toimintaympäristön todellisuuteen nähden, arvoisa puhemies, minusta on hieman yllättävää ja ehkä erikoistakin, että valiokunta ei ole kuullut ensimmäistäkään kauppapolitiikan asiantuntijaa ulkoministeriöstä tai maa- ja metsätalousministeriöstä. Huomaan, että meillä on selkeä tarve tiivistää kauppapoliittisten vastuunalaisten toimijoiden ja maa- ja metsätalousvaliokunnan välistä yhteydenpitoa.

Linkitys Maailman kauppajärjestöön tarkoittaa, ed. Vistbacka, sitä, että kun te aina arvostelette tätä Euroopan unionin maatalouspolitiikkaa, niin vaikka Suomi ei olisi Euroopan unionin jäsen, niin se Maailman kauppajärjestön jäsenenä joutuisi noudattamaan niitä säädöksiä, joista siellä sovitaan. Ja ed. Vistbacka, jos te ehdotatte, että Suomi eroaisi myös Maailman kauppajärjestön jäsenyydestä, niin silloin Suomen olisi yksinäistä ja kylmää olla. (Ed. Soini: EU:sta eroaminen riittää!) — Tämä on erittäin tärkeää jopa siellä pitää mielessä. — Niidenkin, jotka eivät ole EU:n jäsenvaltioita mutta jotka ovat Maailman kauppajärjestön jäseniä, pitää noudattaa Maailman kauppajärjestön tekemiä säädöksiä.

Käynnissä olevalla Dohan neuvottelukierroksella on erittäin suuri merkitys maatalouspolitiikan toimintaympäristölle. On muistettava, että tällä Wto:n neuvottelukierroksella, niin kuin Wto:ssa aina, noudatetaan sitä periaatetta, että ennen kuin kaikki on hyväksytty, niin mitään ei ole hyväksytty. Tästä näkökulmasta täytyy tarkastella myöskin niitä tarjouksia, joita Euroopan unioni on näissä neuvotteluissa tehnyt. Meidän on saatava hyvä lopputulos, jotta unioni voi täyttää myöskin ne sitoumukset, joita se on omalta puoleltaan tehnyt.

Arvoisat kansanedustajat, näissä neuvottelupöydissä Wto:n piirissä törmää usein myöskin sellaisiin vaatimuksiin, että maataloustuotteita ja teollisuustuotteita pitäisi käsitellä niin kuin samalla viivalla. Tästä asiastahan me olemme perustavaa laatua olevalla tavalla eri mieltä, mutta tähän käsitykseen usein törmää. Toinen asia on, että kun Wto:n piirissäkin voidaan maataloustuotteissa kyllä pitää tällaisia tiettyjä laatuun ja jäljitettävyyteen liittyviä kriteereitä — tämä ed. Lepälle muistutukseksi — niin usein törmää siihen, että Euroopan unioni, Suomi mukaan lukien, tosiasiallisesti pyrkisi jarruttamaan kaupan vapautumista näiden kriteereiden kanssa. Toistan sen, että näistä kysymyksistä me olemme erittäin paljon eri mieltä, mutta tämä on se todellisuus, jossa Wto:n noin 150 jäsenmaan välisissä keskusteluissa joudutaan kättä vääntämään.

Dohan neuvottelukierroksella tavoitteenamme edelleen on tasapainoinen ja onnistunut lopputulos sillä tavalla, että kaikilla neuvottelualoilla — maatalouskauppa, teollisuustuotteiden kauppa, palvelukauppa — pystytään etenemään sillä tavalla, että ne ovat suhteellisen tasapainossa ja on tasapainoinen lopputulos myös sillä tavalla, että maataloussektorin sisällä saavutetaan sisäisessä tuessa, vientituessa ja markkinoillepääsykysymyksissä, tasapainoinen kokonaisuus, joka sopivalla tavalla huomioi sen, että EU:n puolella on tehty vientitukisitoumuksia. Nyt me olemme vailla sitä, että USA liikkuu omassa kotimaisessa tuessaan jne.

Meidän pitää myös muistaa, että tällä Wto:n neuvottelukierroksella on merkitystä paitsi maatalouskaupalle myös erinomaisen suuri merkitys sille, millainen uskottavuus tällä multilateraalisella järjestelmällä ja kauppajärjestelmällä, jossa on sitovat säännöt ja demokraattinen päätöksentekojärjestelmä, on tulevina vuosina ja minkälaisen signaalin nämä kauppaneuvottelut lähettävät myöskin maailmantaloudelle.

Arvoisa puhemies! Olen pannut merkille eduskunnan merkittävät kommentit ja saatesanat tätä Dohan neuvottelukierrosta eteenpäin vietäessä. Meillä on kaikki mahdollisuudet siihen, että heti heinäkuun alkupäivinä Suomi ja minä yhdessä ministeri Korkeaojan kanssa ryhdymme sitten Euroopan unionin puolesta yhdessä komission kanssa tätä ruljanssia vetämään.

Eero Lämsä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Lehtomäelle ensinnäkin. Otetaan neuvo vastaan, että tätä yhteistyötä valiokunnan kanssa jatketaan. Me kyllä tätä ylläpidämme. Me olemme kyllä Wto-asiassa kuulleet asiantuntijoita ja kuulemme myös huomenna. Koko ajan ollaan ajan tasalla.

Arvoisa puhemies! Ihan tähän kokonaisuuteen. Jos katsotaan maatilan näkökulmasta, viljelijän näkökulmasta, niin voisi kiteyttää oikeastaan neljä semmoista merkittävää asiaa:

Viljelijän tarvitsee tietää, mikä tulevaisuudessa on tukien taso ja mikä on niitten ennakoitavuus. Nythän EU:n yhteinen maatalouspolitiikka on osittain tähän vastannut, elikkä tiedämme näitten tukijärjestelmien olemassaolon pitemmällä aikavälillä. Mutta sitten tullaan tähän tukien tasoon, ja tämä epävarmuus tulee nyt sitten näissä tukijärjestelmissä ennen kaikkea 141:n osalta.

Maatilalle on erittäin tärkeää sen onnistumiseksi tietää, mitkä ovat markkinahinnat, mitkä ne tulevaisuuden markkinahinnat ovat. Silloin tullaan siihen kysymykseen, minkä ministeri Lehtomäki toi esille, näiden Wto-neuvottelujen onnistumiseen. (Puhemies: Minuutti!) Meidän on ehdottomasti onnistuttava niissä. EU ei saa enää alentaa vientitukia, (Puhemies koputtaa) koska se johtaa esimerkiksi maidon viennin heikkenemiseen. Sieltä ei saada enää sellaista hintaa ...

... ja niin kuin tiedetään, maitosektorilla 30 prosenttia menee vientiin.

Tietysti maatilan näkökulmasta on erittäin tärkeätä, että pystytään vastaamaan tähän kustannuskehitykseen, ja siinä tietysti on rakennekehitys erittäin merkittävä asia, mutta myös ne politiikan toimet ...

... mitkä on mahdollista tehdä.

Ja sitten siihen viljelijän jaksamiseen tulee kiinnittää huomiota. (Hälinää — Naurua)

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärsin ministeri Lehtomäen puheen viestin olevan se, että määrällä emme voi kilpailla tulevaisuudessa, kun maailmankauppa vapautuu, ja silloin meidän pitää tietysti tuottaa puhtaita, terveysvaikutteisia elintarvikkeita jatkossa, erikoistua. Mutta kuitenkin tässä selonteossa hallituksen osalta oli kovin kapea tämä tuotekehitykseen ja tutkimukseen osoitettu osio. Olisin kysynyt ministeri Korkeaojalta: Mikä on hallituksen vastaus tulevaisuutta ajatellen, kun puhutaan tutkimukseen ja tuotekehitykseen panostamisesta?

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On erittäin hyvä, että kumpikin ministeri on täällä paikalla nyt, ja panin tyydytyksellä merkille ennen tämän istunnon alkamista, että myöskin maataloustuottajat ovat tyytyväisiä eduskunnan tapaan käsitellä tätä selontekoa. Siinä mielessä tämä on hyvä lähtölaukaus uudelle MTK:n puheenjohtajalle, niin että onnittelen myöskin häntä tästä. (Eduskunnasta: Tämä on nyt eduskunnan istunto!)

Arvoisa puhemies! Kysyisin nyt, kun on tilaisuus, ministeri Korkeaojalta: Miten suhtaudutte näihin lausumiin? Te kyllä kiinnititte huomiota tähän 141 artiklaan viittaavaan ensimmäiseen lausumaan, mutta näissä kaikissa lausumissa on kyse pitkälti myöskin rahasta. Aiotteko te nyt hallituksen käydessä budjettineuvotteluja ensi vuoden osalta esimerkiksi Makeran pääomavarantoa vahvistaa?

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä maatalouspolitiikan vitsauksena väitetään olevan byrokratian nimenomaan Suomessa. Siihen kuuluvat säännösten monimutkaisuus, valtava valvonta ja rangaistusten kohtuuttomuudet. Säädökset ovat tarpeettoman yksityiskohtaiset ja monimutkaiset. Väitetään pelkästään tukihakemuslomakkeiden täytön käsittävän noin parisataa sivua. Valvonta on siis valtavaa. Kuitenkin nyt asiaa vähän tutkittuani väitettiin, että siitä on kuitenkin aika paljon suomalaista perua sitten. Esimerkiksi kun lentovalvonta lopetettiin, niin sen tilalle tuli valtava määrä maatarkastajia. Miten on, ministeri Korkeaoja, onko tässä jotakin säästökohdetta?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän ensimmäiseen lausumaehdotukseen tämä vastauspuheenvuoro liittyy ja ministerin äskeiseen puheenvuoroon.

Kun nyt ajatellaan, että kaiken pohjana, niin kuin tästä lausumaehdotuksestakin käy ilmi, on ilmastovyöhykkeellisyys ja siinä olevat erot ja Suomen sijainti täällä pohjoisessa vähän niin kuin omassa ilmastovyöhykkeessään, niin nyt juuri ollaan tilanteessa, kun Romania ja Bulgaria ovat liittymässä EU:hun, että koko Euroopan ilmastovyöhykkeellisyys on mukana Euroopan yhteisössä. Eikö, arvoisa ministeri, tämä olisi nyt sitten se oikea lähtökohta lähteä juuri luomaan uudelta pohjalta tätä vyöhykkeellisyyteen perustuvaa tukijärjestelmää pysyvänä järjestelmänä? Tällä tavalla esitin asiani 90-luvun alussa. Silloin olin yksin. Nyt ministeri varmaan on samaa mieltä.

Nils-Anders Granvik /r(vastauspuheenvuoro):

Fru talman! I många yttranden, inlägg har framkommit den nationella stödpolitikens avgörande betydelse för vår framtid. Nu har riksdagen ett klart ställningstagande för ett enhetligt stödsystem som egentligen utgår från artikel 142, som är ryggraden i vårt nationella anslutningsfördrag. Det här måste ju kunna vara ett starkt stöd för regeringen i kommande förhandlingar om artikel 141, för det är ju en omöjlig situation att artikel 141 med vikande stöd också i framtiden skall vara grunden för vår stödpolitik för hela landet, för då tar ju livsmedelsproduktionen slut i vårt land.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä valtiovarainvaliokunnan lausunnossa todetaan, että maatalouden kannattavuus ja tulokehitys ovat heikentyneet ja niitä pidetään huolestuttavina. Tämähän oli juuri se asia, joka lähetekeskustelussa nousi keskeiseksi kiistakysymykseksi, kun sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa väitettiin, että yrittäjien tulot sen kuin kasvavat ja maatalous pärjäilee kiitettävästi, ja puhuttiin siitä, että yhä pienempi poppoo jakaa vuosittain aina yhtä suuren kakun.

No, tämä sosialidemokraattien linjaus ei kyllä onneksi näy mietinnössä, mutta ministeri Korkeaojalta tiedustelisin kantaa tähän samaan kysymykseen, jonka ed. Pulliainen otti esiin, eli EU:n laajentumiseen. On nimittäin arvioitu, että tämä Bulgarian ja Romanian liittyminen EU:hun saa aikaan jopa 6 prosentin leikkauspaineen vanhojen jäsenmaiden maataloustukeen vuonna 2013, koska (Puhemies: Minuutti!) Romanialle ja Bulgarialle sovitut tuet lasketaan tähän ylärajaan mukaan. Tiedustelen ministeri Korkeaojan näkemystä tästä: Mikä tulee olemaan maatalousyrittäjien tulevaisuus EU:n laajentuessa?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensiksi toteaisin ministeri Lehtomäelle, että ainakin Pohjanmaalla tilat ovat tulleet sen verran suuriksi, että ei enää talonpoika pärjää eikä puoliso siellä. Se menee vähän liian pitkälle, tämä EU:n systeemi.

Kysyisinkin nimenomaan ministeri Korkeaojalta, joka vastuullisestion yrittänyt puolustaa suomalaista talonpoikaa siellä: Emmekö me saa minkäänlaista stoppia siihen, että vaaditaan yhä enemmän ja enemmän työpanosta eli suurempia yksiköitä? Myöskin se byrokratia: Maaseudun Tulevaisuudessa oli 12,5 sivua ohjeistusta siitä, miten niitä tukihakemuksia pitää täyttää, eli siinä pitää olla ikään kuin toinen ammattikunta, joka täyttää niitä tukihakemuksia, ja toinen sitten viljelee maata taikka hoitaa karjaa.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän valiokunnan yksimielisen mietinnön suurin arvo on se kansallinen yksimielisyys, joka on saavutettu maatalouspolitiikasta tulevaisuuteen katsottaessa. Nämä lausumat, jotka valiokunnan mietintö sisältää, antavat sen suomalaisen poliittisen selkänojan ministereille Korkeaoja ja Lehtomäki sekä myös tuleville hallituksille näissä kansainvälisissä vaikeissa neuvotteluissa. Kysyisinkin: Millaisena ministerit näkevät tämän kansallisen yksimielisyyden merkityksen?

Sitten hyppy tuonne Wto-maailmaan, mitä ministeri Lehtomäki ansiokkaasti omassa puheenvuorossaan kuvasi. Ehkä täällä peltojen energiankäytön puolella pystytään vastaamaan viljojen vientitukien alenemiseen, mutta mitä keinoja ministerit näkevät, että meillä on turvata maidontuotannon jatkuvuutta, jos vientituet tulevaisuudessa alenevat, niin kuin tämä EU:n ehdollinen linjaus pitää sisällään?

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Paula Lehtomäki palautti erinomaisesti maanpinnalle nämä meidän jotkut mieskollegamme, jotka kärsivät tästä päät pensaaseen -pupujussiefektistä eivätkä uskalla nähdä maatalouspolitiikan kansainvälistä tulevaisuutta.

Sitten haluaisin sanoa ministeri Juha Korkeaojalle saman huomion kuin ed. Harry Wallin , kun tämä kysyi, miksi t&k-toiminta ei kiinnosta ministeriä enempää. Monipuolista maa- ja elintarviketalouden tutkimusta tarvitaan myös hallinnon tueksi, kun Suomen näkökantoja perustellaan EU:ssa. Suomen maa- ja elintarviketaloudessa on alueita, jotka ovat tärkeitä vain meille, ja maatalouden tuotanto-olosuhteet ovat Suomessa ainutlaatuiset samoin kuin maaseudun rakenne. Erityisesti maitosektoria tukeva nurmituotanto vaatii omaa tutkimusta. Siksi ihmettelen, ettei t&k-toimintaan ministeri Korkeaoja halua kiinnittää enempää huomiota. (Puhemies: Minuutti!) Tutkimuksellamme on annettavaa sekä kotimaisilla että eurooppalaisilla areenoilla.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Korkeaoja kiinnitti huomiota samaan asiaan, tosin aika varovasti rivien välissä, mistä itsekin aion puhua, eli siihen, että tässä mietinnössä hyvin ohuesti puututaan siihen keskeiseen kysymykseen, joka on tämä tuottajan ja kuluttajan välinen yhteistyö. Kysynkin nyt: Onko hallituksella suunnitelmia edesauttaa tätä maataloustuottajan ja kotimaisen kuluttajan tällä hetkellä lähtökohdiltaan kyllä hyvää suhdetta ja sen kehittymistä ja arvostusta tulevaisuudessa?

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Toisin kaksi asiaa esille, lähinnä perunanviljelyn ja turkistalouden. Nämä ovat kaksi pientä sektoria, mutta erittäin merkittäviä. Miten ministeri näkee perunatärkkelyksen tuotannon tulevaisuuden? Toinen asia: Mitkä ovat turkistalouden mahdollisuudet kehittyä vielä tässä maassa?

Sitten ministeri Lehtomäelle lähinnä siitä, että kun suomalainen elintarviketeollisuus ja -kauppa ovat etabloituneet hyvin vahvasti Pohjoismaihin, Venäjälle ja Baltiaaan ja kuitenkaan kansainväliset yhteiset pelisäännöt eivät ole sellaisia, että ne edesauttaisivat niin voimakkaasti, onko tässä nyt tulossa joitakin merkittäviä parannuksia, jotka helpottaisivat elintarviketeollisuutta, koska se on meille erittäin tärkeä asia.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuen erottamisella elintarviketuotannosta on vissi tarkoitus. Senhän on tarkoitus vähentää tuotantoa, ja se on johtanut siihen, että meillä on näennäisviljely ja tulee olemaan jatkossakin. Kun kuitenkin tällä hetkellä tarvittaisiin energian tuotantoon yhä enemmän kotimaisuutta, niin kuin täällä on todettu ja mietinnössäkin todetaan, eikös meidän pitäisi tapella tämmöistä vastaan, ettei tämmöinen toteutuisi?

Toinen kysymys, mikä liittyy energiaan, on se, jotta jotenkin meidän pitäisi osata lopettaa tämä viljan poltto kattiloissa. Nimittäin sehän on ihan sikatoimintaa siinä mielessä, jotta vaikka maailmalla nähdään nälkää, niin meillä poltetaan suoraan viljaa kattilassa. Jotenkin se voi antaa aika kielteisen kuvan niille ihmisille, jotka ovat tänä päivänä kuolemassa nälkään.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Kun tässä on niin paljon kysymyksiä, niin jos menetellään näin, että voin välissä pitää puheenvuoroja, niin mielelläni sen teen. Täällä on muutamia kysymyksiä.

Ed. Pulliaiselle toteaisin tästä aidosti ilmastovyöhykkeet huomioon ottavasta järjestelmästä, että se on juuri se, mihin viittasin ja mitä tarkoitin, että unionin piirissä pitäisi saada luonnonhaittakorvausjärjestelmää kehitettyä sillä tavalla, että todella nämä Euroopan ilmastollisten luonnonolosuhteiden suuret erot voitaisiin asianmukaisesti ottaa huomioon, ja tällöin merkittävä osa erillisistä eri maissa sovellettavista kansallisista tuista ja niiden tarpeista poistuisi. Voitaisiin yhden järjestelmän puitteissa toimia. Tämä on se pitkän tähtäyksen linja, johon meidän pitää pyrkiä.

Tässä sitten on kiinnitetty tähän maatalouden kilpailukykyyn huomiota. Haluaisin kyllä kiinnittää huomiota siihen, että me olemme yhteisillä elintarvikemarkkinoilla ja siellä tuottavuuskehityksessä mukana pysyminen on oleellinen tekijä, että pärjäämme.

Ed. Lintoselle tähän asiaan liittyvänä tuotekehityksen turvaaminen, tutkimuksen turvaaminen. Olen lukuisissa yhteyksissä todennut, että Suomi pärjää maataloudessakin ja elintarviketuotannossakin vain luottamalla korkeaan osaamiseen. Olen kannustanut yrityksiä panostamaan tuotekehitykseen ja olen kaikissa yhteyksissä puhunut myös siitä, että maatalouden tutkimus on välttämätöntä ylläpitää, ja toivon, että ed. Lintonen omassa ryhmähuoneessaan kiinnittää ponnekkaasti huomiota tähän asiaan, että tämä tutkimusrahoituksen tarve on kaikille yhteinen tavoite.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Maailman nälkäongelman ratkaisu ei ole kyllä siinä, että Suomesta viedään viljaa näihin kehitysmaihin, vaan siinä, niin kun pyrimme tekemään, että paikallista ruuantuotantoa saadaan pystyyn. Elintarviketeollisuuden toimintaedellytyksiin tietysti me pyrimme vaikuttamaan Baltian maissa, jotka ovat EU:n jäseniä. Siellä pitäisi olla asian aika hyvällä mallilla. Tietysti sitten Venäjän Wto-jäsenyysneuvottelut ja sen toteutuminen osaltaan parantaisi myös suomalaisten toiminnan ennakoitavuutta siellä. Tämän vientituen osalta, jonka valiokunnan puheenjohtaja otti esille, meidän täytyy olla valmistautuneita siihen, että se sitoumus, minkä EU on tehnyt, joudutaan täyttämään. Mutta siinä lohtuna voi sanoa, että silloin se tarkoittaa myös sitä, että eri puolilla maailmaa pystytään markkinoita avaamaan teollisuustuotteille, että kännyköitä, paperikoneita ja tämän kaltaisia juttuja voidaan Suomesta entistä paremmin viedä ulkopuolelle.

Ed. Tiilikaisen ja muiden esille nostamiin yksimielisyysasioihin: Kyllähän valiokunnan yksimielinen mietintö osoittaa, että me olemme kaikki vahvasti sitoutuneita siihen, että Suomessa on jatkossakin hyvä ja toimiva peruselintarviketuotanto ja elintarviketeollisuus, mutta meidän haasteemme on tehdä myöskin tukipolitiikassa se niin, että se on kansainvälisesti hyväksyttävää. Tähän haasteeseen me kyllä tarvitsemme hyviä ideoita, me tarvitsemme innovatiivisuutta. Olen aivan varma, että se lopputulos pitkällä aikavälillä on parempi, jos me otamme siinä myöskin etunojaa, emmekä vain takanojaa vastaan haraten.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämä vahvuus on todella tässä yksimielisyydessä. Nyt vaan odotetaan, että tämä kantaa hedelmiä. Edessä on kovia ratkaisuja, jotta maanviljelijän tulotaso pystytään ylläpitämään. Muistan kun ministeri Haavisto kantoi huolta huoltovarmuudesta muutama vuosi sitten, eikä kukaan muu kantanut huolta. Nyt onneksi tämä on tullut. Siihen on kaikki edellytykset, mutta jotta me voimme tuottaa puhtaita elintarvikkeita, voimme panostaa bioenergian tuotantoon, me tarvitsemme kovia tutkimus- ja tuotekehityspanoksia. Niitä odotetaan. Niistä on käytetty puheenvuoroja, mutta sitä tarvitaan. Meillä on kaikki edellytykset moniin sellaisiin terveysvaikutteisiin elintarvikkeisiin, joilla on myöskin vientimahdollisuuksia.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallitus on kuunnellut herkällä korvalla luomuväen tarpeita. Luomutuotannon edellytykset ovatkin parantuneet. Luomukotieläintuen lisäksi muun muassa nurmiin kohdistuvat tuet ovat lisääntyneet ja kesannointivelvoite on poistunut pääosalta luomutiloja. Tulevaisuuden haasteita luomutuotannossa ovat muun muassa viljelymäärien lisääminen sekä kuluttajien ostohalukkuuden kasvattaminen. Tukijärjestelmien on myös oltava toimivia ja kestävään tuotantoon tähtääviä. Olen kuullut, että luomutuen määrä olisi myös nousussa uudelle ohjelmakaudelle siirryttäessä. Toivoisinkin ministeriltä tähän jotain kommenttia.

Toinen asia, jota haluan kysyä, on maaseudun elinvoimaisuuden säilymisen kannalta tärkeä ja kasvava ala eli hevostalous. Meillä on tällä hetkellä noin puolet Ruotsin hevosmäärästä per asukas täällä Suomessa. Tämä tarkoittaa sitä, että kasvuvaraa meilläkin ilmeisesti on vielä. Kysyisin: Aikooko ministeriö tehdä erillistarkastelun hevostalouden osalta?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! EU:n komissiossa on valmisteilla säännös, jonka mukaan maataloustukien tilakohtaiset tiedot tulisivat julkisiksi. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan maa- ja metsätalousministeri Korkeaoja on suhtautunut kielteisesti tällaisiin suunnitelmiin. Tämä puolestaan on siellä EU:n komissiossa herättänyt ihmetystä, kun Suomi on tunnetusti maailman vähiten korruptoitunein maa ja muuten EU:n politiikassa ja EU:ssa haluamme esiintyä avoimuuden mallimaana. Eli ihmettelen kovasti, mikä näissä maataloustuissa nyt sitten on sellaista, että niiden tilakohtaisia tietoja ei voida julkistaa. Päinvastoin, jos peitellään ja salaillaan, niin siitähän vasta syntyy epäilystä, että nämä pari miljardia euroa vuodessa myönnettäisiin jotenkin väärin perustein. Avoimuus ja rehellisyyshän ovat paras keino saada ja hakea ja antaa hyväksyttävyyttä näillekin tuille. Eli miksi vastustatte tilakohtaisten tietojen avoimuutta?

Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Elinvoimainen maaseutu tarvitsee luovan ja innovatiivisen vision. Energiamaaseutu olisi tällainen tulevaisuuden visio. Kuitenkin energiamaaseutu on lähinnä kuiskaajan osassa tässä selonteossa ja myös mietinnössä. Samanaikaisesti on todettu, että Suomen maatalouden energiapotentiaali ylittää Suomen energiankulutuksen ja voi lyhyelläkin aikavälillä korvata energian tuonnin. Tällä hetkellä Suomen maatalouden energiaomavaraisuus on nolla. Miten on mahdollista, että puhutaan ruuan huoltovarmuudesta, jos maatalouden oma energiahuoltovarmuus on näin heikoissa kantimissa?

Kysynkin ministeri Korkeaojalta, miksi energiaomavaraisuutta ja maatalouden energiapotentiaalin hyödyntämistä jarrutetaan.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä yksimielinen mietintö antaa hyvän perustan nykyisen hallituksen loppukaudelle. Haluan korostaa sitä, että näitten lausumien toteuttaminen ei ole ainoastaan ministeri Korkeaojan tehtävä, vaan koko hallituksen tehtävä. Toivon, että tältä pohjalta myös budjettineuvotteluissa aikanaan edetään, jotta eduskunnan yksimielinen tahto johtaa käytännön toimiin.

Ehkä akuutein kysymyshän tässä on tämä Maatilatalouden kehittämisrahaston pääomittaminen niin, että kaikki ne investoinnit, mitä maataloudessa on suunnitteilla, saavat nopeassa aikataulussa tarvittavan rahoituksen. Sitten on erittäin tärkeää, että tämä pitkäaikaisen tukipolitiikan valmistelu käynnistyy. Tässä ministerit Lehtomäki ja Korkeaoja hyvin kuvasivat tätä kansainvälistä painetta. Pidän hyvin tärkeänä, että meillä on valmiutta myös muihin kansallisiin toimiin, esimerkiksi veropolitiikassa parantaa maatalouden kannattavuutta, niin kuin tämä hallitus on kyllä tehnytkin, mutta sitä työtä pitää jatkaa uusilla toimilla, joilla kannattavuusedellytykset täyttyisivät. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan osalta (Puhemies: Minuutti!) maatalous varmasti ottaa mielellään vastaan enemmän kehittämispanoksia tutkimuksen puolelta, kun vain niitä rahoituksia saadaan.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaisten viljelijöiden keski-ikä on tällä hetkellä hyvin korkea. Uskaltaisinkin sanoa, että maatalouden työvoiman turvaaminen on eräs keskeinen tulevaisuuden haasteemme. Koulutuksella on tietenkin tässä merkittävä rooli, miten saamme nuoria opiskelemaan maatalousalaa, mutta sen lisäksi haasteena on nykyisten viljelijöiden työssäjaksamisen turvaaminen toimivan ja riittävän lomitusjärjestelmän sekä työterveyspalvelujen avulla.

Sosiaali- ja terveysministeriöhän asetti viime vuonna työryhmän pohtimaan maatalouslomituksen kehittämismahdollisuuksia, ja olisinkin kysynyt ministeri Korkeaojalta, kun työryhmä sai jo kerran jatkoaikaa: Onko teillä tietoa, milloin työryhmä saa työnsä päätökseen ja mitä tuo työryhmä tulee mahdollisesti lomituspalveluihin esittämään?

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Lehtomäkeä ennen kaikkea pyydän muistuttamaan siitä asiasta, että me suomalaiset viljelijät olisimme vähänkin samalla viivalla näissä Wto-neuvotteluissa sikäli, että maataloutta harjoitetaan kovin eri lailla eri puolilla maailmaa. Suomessa maataloutta harjoitetaan ehdottomasti kestävän kehityksen kannalta eniten oikein.

Esimerkiksi USA:ssa hommaa tehdään raa’asti pohjavesivaroja ylikäyttäen, kaikki käsityövaltainen tuotetaan meksikolaisella laittomalla työvoimalla. Samaa tehdään Ranskassa, Espanjassa, Italiassa. Brasiliassa tehdään täysin sumeilematta orjatyövoimalla raa’asti luontoa riistäen. Jos me tämmöisten kanssa joudumme kilpailemaan pelkästään omin neuvoin, ei ole mitään mahdollisuutta onnistua siinä hommassa. Siitä syystä kansallinen yksimielisyys pitää olla, että me voimme kansallisilla tuilla tämän turvata ja ohjata peltoa energian tuotantoon, ettei meidän tarvitsisi maailman bulkkimarkkinoilla suomalaisilla tuotteilla kilpailla.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta maatalouspoliittinen selonteko on hyvin onnistunut asiakirja kaiken kaikkiaan. Minä jäin sitä lukiessani kaipaamaan kuitenkin yhtä asiaa.

Kun me kaikki tiedämme, että tämän maatalouden harjoittajista hyvin monilla on myöskin joku toinen toimintamuoto, yritystoiminta, joka olisi lähinnä kuulunut kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarisen ruoteliin, olisin toivonut, että hänkin olisi ollut täällä, mutta jospa pystytte vastaamaan. Minä näkisin mielelläni lisäyksen tai lisäselvityksen siltä osalta, jotta sellaisia keinoja olisi käytettävissä meidän omien päätöstemme osalta, että niin sanottuja sivuelinkeinon harjoittajia, jos maatalous on sivuelinkeino tai päinvastoin, voitaisiin tukea, koska se olisi erinomainen keino vaikuttaa siihen, että maataloutta pystyttäisiin harjoittamaan koko maassa, niin kuin tämän asiakirjan eräs keskeinen tavoite on.

Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joku aika sitten tässä salissa käsiteltiin tämä EU:n perustuslaillinen sopimus, ja nyt on ratifiointisopimus käsittelyssä parhaillaan. Kun on väitetty, että maatalouden asema tässä EU-neuvottelupöydässä heikkenee tämän uuden sopimuksen myötä entiseen verrattuna, niin olisi mielenkiintoista kuulla ministerien kommentit.

Vielä ministeri Korkeaojalta kysyisin tästä uudesta ympäristötukiohjelmasta, koska siihen ovat viljelijät vanhastaan sitoutuneet varsin hyvin ja jos se on onnistunut, niin sillä ei panna liiallista kustannusrasitetta maataloudelle, mikä on tämänhetkinen valmistelutilanne ja noudatteleeko se entisiä linjoja kuitenkin.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tukijärjestelmä ja maataloustuet ovat aivan välttämättömiä viljelijöille, ja yllättävän paljon on puhuttu tästä tuesta, mutta yllättävän vähän taas tuen myöntämisen perusteista. Olen seurannut keskustelua tanskalaisissa lehdissä, joissa on todettu, että 20 prosenttia saajista saa 80 prosenttia kaikista tuista, siis maataloustuista, ja tässä 20 prosentin joukossa ei ole päätoimisia viljelijöitä juuri lainkaan. Olisi tärkeää saada tuo tärkeä tuki kansalta viljelijöille, mutta tämä koetaan kyllä muissa piireissä kuin viljelijäpiireissä epäkohtana. Esimerkiksi Tanskassa, johon jo viittasin, käydään kovaakin keskustelua asiasta ja on myöskin tarkoitus puuttua siihen. (Puhemies: Minuutti!)

Tiedustelenkin ministeri Korkeaojalta, eikö olisi syytä ottaa tämä asia myöskin käsittelyyn.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kaikissa vanhoissa EU-jäsenmaissahan on ollut tyypillistä, että siellä on vallinnut hyvin suuri kansallinen yksimielisyys maatalouspolitiikan sisällöstä ja suunnasta suhteessa Euroopan unioniin. Siihen niiden voima on myöskin perustunut. Siksi olisi todella suotavaa, että tämä yksimielinen selonteko olisi nyt askel samaan suuntaan. Ne puheenvuorot, mitä täällä on nyt sosialidemokraattisen ryhmän puolelta kuultu, ovat olleet ainakin minun mielestäni omiaan vahvistamaan sitä yhteistä tahtotilaa. Toivonkin, että tästä tulee nyt tavallaan sellainen väline, jolla me löydämme näihin vaikeisiin ratkaisuihin yksimielisen kannan suhteessa Euroopan unioniin sekä myöskin ratkaisut niihin tarvittaviin kansallisiin tukiin.

Rouva puhemies! Kun puhutaan koko Suomesta maatalouden harjoittamisen alueena, niin totta kai tiedämme, että meillä on paljon alueellisia eroja, paljon alueellisia ongelmia. Eroja syntyy myöskin erilaisesta tukipolitiikasta. Täytyy sanoa, että kyllähän täällä joissakin puheenvuoroissa aika vahvana se C-alueen ääni kuuluu.

Nyt kysynkin, ministeri Korkeaoja, teiltä, millä keinoin te aiotte turvata sen, että myöskin A-, B-alueella voidaan turvata maidontuotannon jatkuvuus. (Puhemies: Minuutti!) Tämä väki on erittäin huolissaan tänä päivänä siitä, että maidontuotanto todella kokonaan (Puhemies koputtaa) siirtyy C-alueelle, mikä olisi todella tuhoisaa. (Puhemies: Minuutti!)

Rouva puhemies! Lopuksi vielä kysyn tästä energiapoliittisesta yhteensovittavuudesta energiapolitiikan ja maatalouspolitiikan kesken (Puhemies koputtaa) Tässä tarvitaan nyt tietysti ...

... maatalouspoliittisia keinoja, jotta päästään siihen energiapoliittiseen tavoitteeseen, 5,75:een.

Timo Soini /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Pumaka on pumaka ja praktika on praktika, tiedetään jo Venäjältä. Tässä on hyviä asioita, mutta nämä ovat hurskaita toiveita. Me olemme EU:n varassa. Minä en luota EU:hun, eikä EU luota minuun, siinä on tasapaino. Tämä on ainoa tasapaino, joka näissä asioissa on.

Mitä tulee Wto-neuvotteluihin, ne käy sosialisti Mandelson mittatilauspuvussa, ja minä en ainakaan kovin levollisesti niinä öinä nuku, kun niitä käy tämä sosialisti Mandelson, joka ei ole puuttunut puheenvuorollakaan Elisabet II:n suuriin maataloustukiin, joka on suurin maataloustuen nostaja Englannissa. Nämä saavat miljarditukiaisia ympäri Eurooppaa, nämä kreivit ja kuninkaalliset, ja me olemme kerjuulla, pienviljelijät, sosialisti Mandelsonin mittatilauspuvun kanssa siellä Dohan neuvotteluissa.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Vaikka komissio käyttää neuvotteluoikeutta unionin puolesta, niin neuvottelumandaatin komissiolle antaa ministerineuvosto, eli kyllä poliittisen päätöksenteon puolella tämä mandaatin anto kuitenkin on.

Täällä on viitattu erinäisissä puheenvuoroissa maataloustukien julkisuuteen. Haluan tästäkin nyt todeta sen, että meillä on tällä hetkellä työssä työryhmä, joka selvittää kansallisen lainsäädännön tilannetta ja mahdollisia muutostarpeita, jos tietoja julkistettaisiin. Komissiolla on työn alla aihetta koskeva asia, ja olemme päätyneet siihen menettelytapaan, että unionin yhteinen politiikka märiteltäisiin ensin. Me sopeudumme siihen ja olemme valmiita toimimaan tässä julkisuusasiassa sillä tavalla kuin Euroopan unionissa yhteisesti tästä asiasta päätetään.

Me olemme kuitenkin kaikissa yhteyksissä todenneet, että olemme valmiita antamaan kaikille kysyjille tietoja, joiden pohjalta tukijärjestelmän toimivuutta voidaan arvioida. Meillä on tietoja, jotka koskevat erilaisia tilatyyppejä, erilaisia alueita ja erilaisia tuotantosuuntia, niiden tukien osuutta tällaisten erityyppisten tilojen taloudessa, niitten markkinatuottoja, niitten menoja, niitten tuloja, eli itse tätä tukijärjestelmän merkitystä ja kohdistumista voidaan näiden tietojen perusteella aidosti arvioida. Ei tietenkään voida arvioida (Puhemies koputtaa) sitä, mitä tukia kullekin julkkikselle menee.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tietenkin tällaisen selonteon mietinnöstä päästään hyvin pitkälle kansalliseen yksimielisyyteen, sillä pitkälle tämän selonteon ja mietinnön osuus on kumminkin historiaa ja sen kertaamista. Mutta ei tässä paperissa mitään sellaisia todella konkreettisia ja myönteisiä linjauksia tulevaisuuteen ole, joita myöskin monet maataloustuottajat olisivat odottaneet. Huomenna kun menemme konkreettisiin asioihin ja lähdemme käsittelemään esimerkiksi luopumistukijärjestelmien heikentämistä, huomaamme heti, että konsensus loppuu sitten siihen. Mietintöön sisältyy vastalauseita, ja eduskunta joutuu äänestämään, mikä on linjaus tulevaisuuteen.

Mutta, arvoisa puhemies, kysyisin ministeriltä, kun Etelä-Pohjanmaan maataloustuottajat kävivät äsken luonamme ja olivat huolissaan myöskin tästä liittymissopimuksen artiklan 141 mukaisesta tuesta. He olivat tyytymättömiä hallituksen toimiin asian yhteydessä ja kertoivat, että ne olivat hyvin vaatimattomia eikä Suomi ole ajanut riittävän painokkaasti liittymisneuvotteluissa sovittua jo artiklaan 141 kirjattujen (Puhemies koputtaa) erityisjärjestelyjen turvaamista. (Puhemies: Minuutti!) Aikooko hallitus ottaa tästä neuvosta vaarin?

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Petri Salon puheenvuorossa hallitukselta perättiin toimenpiteitä 141:n osalta. Kokoomus oli hallituksessa monta monituista vuotta, ja kokoomuksen erityisesti olisi pitänyt hallituskaudellaan tarttua kohtiin, joissa olisi ollut mahdollisuus saada tämä 141 pysyväksi. Nyt varmaan sitten osaltaan ministeri Korkeaoja yrittää.

Arvoisa puhemies! Tässä mietinnössä on monta hyvää asiaa, mutta viljelijät myöskin varmasti aidostikin odottavat nyt todellisia toimenpiteitä. Meidän viljelijämme ovat tänä päivänä aktiivisia tekijöitä ja kehittävät toimintojaan, ja kuitenkin heidän tulotasonsa on varsin matala, he eivät saa sijoitetulle pääomalle tuottoa, eivät yrittäjäriskistä korvausta eivätkä kunnon palkkaa. Nyt olisi aika tämän yksimielisyyden jo vallitessa syventää keskustelua myöskin koko markkinaketjuun (Puhemies koputtaa) teollisuuden ja kaupan osalle.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Lehtomäki totesi, että Wto-neuvottelut ovat erittäin tärkeät EU:lle ja Suomelle. Se pitää varmaan paikkansa. Olen lehtitietojen mukaan huomannut, että ministeri Lehtomäki on kertonut, että EU:nkin pitäisi antaa näissä neuvotteluissa jotenkin joissakin asioissa periksi. Kysyisin: Missä asioissa EU:n pitää nyt sitten antaa periksi, ja miten se vaikuttaa EU:n ja varsinkin Suomen maatalouteen?

Toisena asiana kysyisin ministeriltä: Eikö näitä kotimaisia tukia pitäisi suunnata nimenomaan niille tiloille, joilla tilan pitäjä itse asuu ja saa sieltä pääasiallisen elantonsa? Sitten niin sanottujen kaukoviljelijöiden kohdalla mietittäisiin, annetaanko vai ei. Täällä ovat olleet esillä nämä Englannin kuningattaret sun muut, jotka saavat mahtavia maataloustukia. Näin voisi olla myös EU:ssa, että maataloustuet pitäisi jakaa ensisijaisesti tiloilla asuville (Puhemies: Minuutti!) ja tilasta pääasiallisen elantonsa saaville eikä jakaa muille, kun rahat niukkenevat.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tähän alkuun haluan todeta ed. Laukkasen puheenvuoron johdosta, että ehkei aivan niin tuhoisaa ole, jos maidontuotannon valta-alueelle Väli-Suomeen, muun muassa Pohjois-Savoon ja Pohjanmaalle, maidontuotanto keskittyy tulevaisuudessakin. Siihen on omat syynsä ja hyvät viljelyedellytykset.

Mutta, arvoisa puhemies, haluan myös kiittää ministeri Korkeaojaa. Hän on omalta osaltaan ollut vaikuttamassa myös uusien tekniikoiden edistämiseen ja eteenpäin viemiseen. Esimerkiksi kausikasvihuoneiden selvittäminen ministeriössä on laitettu juuri liikkeelle. Tarkoitus on tässä olla edistämässä suomalaisen marjatuotannon aikaistamista ja sitä kautta myös pärjäämistä kansainvälisillä markkinoilla. Nämä ovat oikeita toimenpiteitä, mitä tarvitaan. Suomalainen talonpoika haluaa tänä päivänä viljellä maata, hän haluaa tehdä siellä puhdasta ruokaa, ei ainoastaan toimia siistijänä, ei halua ainoastaan toimia ympäristön ylläpitäjänä. Mutta tämä peruslinjaus on aina pidettävä, (Puhemies: Minuutti!) maataloustuotanto on kuitenkin meillä kaiken toiminnan kulmakivi.

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansallinen yhteisymmärrys maatalouspolitiikassa on meille elintärkeää. Käsiteltävänä oleva yksimielinen mietintö on tässä hyvä lähtökohta. Olennaista on turvata perheviljelmäpohjaisen tuotannon kannattavuus ja jatkuvuus. Tässä tärkeällä sijalla ovat niin markkinahinnat kuin riittävä ja pitkäjänteinen tukijärjestelmä. Myös kaikki mahdollisuudet luomutuotantoa, terveysvaikutteisia elintarvikkeita ja bioenergiaa myöten on hyödynnettävä. Meillä on myös käyttämättömiä mahdollisuuksia eritoten naudanlihan tuotannon osalta. Siinähän me olemme nyt yhä enemmän tuonnin varassa. Kysyn ministeriltä: Miten näette tässä emolehmätuotannon aseman, joka nyt on joutunut muun muassa Pohjois-Karjalan kohdalla vähän vastatuuleen, kun siellä tutkimushomma lopetettiin?

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänään muuten lienee kuningatar Elisabetin syntymäpäivä, koska osa edustajista on loikkinut sinne Britannian suurlähetystöön. Mutta nyt asiaan.

Vaikka tässä käsitellään valtioneuvoston selontekoa maatalouspolitiikasta ja ed. Vistbacka täällä jo halusi laajentaa sitä metsätalouden puolelle, minä haluaisin, että Suomen ainoa öljy eli turve olisi myöskin täällä ollut mukana. Suomen turvevarat ovat kuitenkin lähes kymmenkertaiset puuvarojen energiasisältöön nähden ja peräti kaksinkertaiset verrattuna Pohjanmeren tunnettuihin öljyvaroihin tai kaksi kolmasosaa Norjan öljyvaroista. Nämä ovat Gtk:n laskelmia, joten mielestäni myöskin tässä selonteossa ja mietinnössä olisi tullut ottaa huomioon tämä voimavara, vaikka se kuuluukin osaksi metsätalouteen. m

Kysyin tänään monelta maa- ja metsätalousvaliokunnan jäseneltä, kumpaan osastoon turve kuuluu, onko se maa- vai metsätaloutta. Kukaan ei osannut siihen vastata, joten pitäisikö meidän perustaa tänne vielä uusi maamme nimen mukainen — nimemmehän on Suomi — suovaliokunta?

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Meillä on käsillä hyvä mietintö. Suomalainen elintarviketalous joutuu toimimaan kansainvälisen ja kansallisen markkinamuutoksen puristuksessa, ja sen vuoksi on erittäin tärkeää, että tässä mietinnössä on otettu vahvasti esille osaamisintensiivinen elintarviketalouden kehittäminen. Minä uskon, että aika vähälle huomiolle on jäänyt Suomen Akatemian teettämä kansainvälinen tutkimus suomalaisen elintarviketutkimuksen nykytilasta, ja se kertoo sen, että elintarviketutkimus on globaali menestyjä, maailmanluokan tutkimustoimintaa.

Tässäkin mielessä on äärimmäisen tärkeää, että nyt meneillään olevassa osaamiskeskusohjelmien haussa hallitus sitoutuu riittävän lujasti tähän elintarviketalouden vahvistamiseen ja varaa paikan elintarvikeklusterille valittujen osaamiskeskusohjelmien joukosta.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Liittymissopimuksen artikla 141 on merkitykseltään niin tärkeä, että se tekee koko Etelä-Suomen viljelijöistä pätkäyrittäjiä ja aiheuttaa tavattoman epävarmuuden. Siksi tämä ensimmäinen lausuma, joka mietinnössä on, ja sen loppu, jossa sanotaan, että koko maa tulee saada pitkäaikaisen ja vakaan kansallisen tukijärjestelmän piiriin, on tavattoman tärkeä.

Kun esitin suuressa valiokunnassa EU-perustuslaille tavoitteita asetettaessa, että otettaisiin Suomen tavoitteeksi, että tämä 141 artikla muutettaisiin sitovaan muotoon yksiselitteiseksi ja tällaiseksi kuin tässä lausumassa sanotaan, niin hallituspuolueet kaatoivat tämän esityksen ja Suomi ei edes tavoitellut tätä silloin.

Nyt kysyn, ministeri Korkeaoja: Pidättekö realistisena, että nyt jatkossa laajentuneessa Euroopan unionissa tämä ensimmäisen, kaikkein tärkeimmän lausuman mukainen tavoite voidaan saavuttaa? Onko se mielestänne todella realistinen? Puheenvuorossanne totesitte, että se voidaan ehkä ensi vuosikymmenellä saada, mutta onko se todella sitä? Se on viljelijöille tavattoman tärkeä kysymys.

Klaus Pentti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunnan yksimielinen mietintö on todella hyvä, ja ministeri Korkeaoja täällä totesi, että maatalouden tulevan kilpailukyvyn ja menestymisen kannalta on tärkeää, miten se pystyy kehittymään ja ottamaan huomioon kuluttajien tarpeet.

Tähän liittyen vielä totean, että neuvonnan määrärahoja on leikattu ja siihen valtiovarainvaliokunta ja maa- ja metsätalousvaliokunta kiinnittivät huomiota. Hallitus on edelleen budjettiraameissa esittämässä ensi vuodelle maaseudun kehittämisen määrärahoihin lähes 3 miljoonan euron leikkausta. Haluan todeta, että kun neuvonnan valtionavut ovat olleet noin 9 miljoonan euron luokkaa vuodessa, tämä leikkaus merkitsi noin neljänneksen leikkausta näistä rahoista.

Neuvonnan oma tulorahoitus on vuodessa noin 30 miljoonaa euroa ja sen työllistävä vaikutus noin 900 henkilötyövuotta. Neuvonta on henkilöstölleen maksamilla palkoilla mahdollistanut yhteiskunnalle noin 8 miljoonan euron verotulot eli lähes saman summan, mitä sen valtionavut ovat. Eli näillä säästöillä ei kyllä todellista säästöä saada, jos näistä rahoista leikataan, puhumattakaan siitä hyödystä, mikä tulee yhteiskunnalle paremman tuottavuuden kautta.

Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sekä tässä mietinnössä että muuallakin aika laajasti keskustellaan tästä ympäristötuen merkityksestä ja täällä puheenvuoroissa on siihen viitattu. Se on tulevaisuuden tae, sekä taloudellisesta että kuluttajan näkövinkkelistä sellainen asia, joka suomalaisen elintarviketuotannon kilpailukykyä parantaa.

Kysyisin ministeriltä saman kysymyksen oikeastaan kuin ed. Ranta-Muotio: Missä nyt mennään tässä uuden ohjelman valmistelussa ja mitkä ovat ne keskeiset asiat, mitkä siinä esille nousevat?

Arvoisa puhemies! Vielä tiedustelisin turkistalouden, turkistarhauksen, merkitystä maailmankaupan osalta, vaikka ministeri Lehtomäki täältä nyt poistuikin: Mitkä ovat ne toimenpiteet, mitkä hallitus laajasti katsoen turkistaloudessa haluaisi linjata?

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Elinvoimaisen maaseudun on oltava politiikassa yleisesti hyväksyttävä päämäärä, ja tätä elinvoimaisuutta on mitattava muun muassa väestön määrällä ja aluerakenteellisilla muuttujilla. Tämä yhteinen päämäärä tulee hyvin selkeästi esille tässä valiokunnan mietinnössä.

Mutta, arvoisa puhemies, näistä tuista on täällä puhuttu useaan eri otteeseen ja haluaisin nostaa keskusteluun ja ennen kaikkea muistuttaa siitä, että todella maataloustuki on tärkeä tuottajalle, mutta viime kädessä se tuki menee kuluttajalle. Niin, me syömme sitä jokainen, tätä tukea, aamupalapöydässä niin täällä Helsingissä kuin tuolla Evijärvellä tai pohjoisessa Rovaniemellä.

Mutta ennen kaikkea tämän tuen merkitys on erittäin suuri, koska Suomi on pohjoinen maa ja meillä maatalous alkaa vasta siinä, missä se muualla loppuu. Sen takia olisi erittäin tärkeää, että pystyttäisiin neuvottelemaan EU:ssa nämä tukiasiat erittäin hyvin ja korvaamaan näitä sitten kansallisilla tuilla siitä eteenpäin.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä on järjestelmä, josta meistä jokainen tietää tässä salissa, että se on suomalaiselle maataloudelle elintärkeä. Mutta nyt haluaisin kysyä ministeri Korkeaojalta, kun tänä keväänä Turun Sanomissa Mauri Salo kirjoitti maatalouden tulevaisuudesta seuraavasti: "Viime kesänä käydessäni Liettuassa sain todeta, että sinne vietiin Suomesta sianlihaa. Kun kysyin perusteita, sain vastauksen, että se on Suomessa halvempaa." Kun näin toimitaan, kansallinen tuki valuu väärään kohteeseen. Oletteko te, ministeri Korkeaoja, tästä väittämästä samaa mieltä?

Tatja Karvonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua ilahduttaa erityisesti valiokunnan lausumaehdotus 3, jossa puhutaan elintarvikehuoltovarmuudesta ja siitä, että jokaisella valtiolla on oikeus ja velvollisuus huolehtia kansalaisten elintarvikkeiden saatavuudesta ja niiden turvallisuudesta. Tämä vahvistaa omavaraisuuttamme, jolloin meillä on mahdollisuus saada puhdasta ja turvallista suomalaista ruokaa. Lisäksi olen tyytyväisyydellä laittanut merkille sosialidemokraattien äänensävyn muutoksen maatalouskysymyksissä. Lokakuussa, kun asiasta käytiin lähetekeskustelua, sosialidemokraateilla oli halu kärjistää teollisuutta ja maaseutuyrittäjyyttä vastakkain. Kuten näissä puheissa on tullut esille, niin elintarviketeollisuus on osa suomalaista elintarvikeketjua. Olisinkin tiedustellut ministeriltä: Joko teidänkin mielestänne sosialidemokraatit ovat vihdoin ja viimein ymmärtäneet, että ilman suomalaista maataloutta ei ole suomalaista ruokaa?

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lyhyesti: On erittäin ilahduttavaa, että mietintö on yksimielinen ja antaa hyvän pohjan jatkolle. Pitää muistaa kuitenkin, että Wto-neuvottelut ja samoin EU:n laajeneminen, Bulgaria, Romania ja mitä vielä jatkossa tuleekin, tarkoittavat tulevaisuudessa varmasti sitä, että meidän tulee yhä enemmän olla asiassa yhtä mieltä ja vetää suomalaista maatalouspoliittista linjaa. Ilman sitä me emme pärjää. Huoltovarmuudesta on kysymys, on kysymys suomalaisesta maaseudusta ja ennen kaikkea koko suomalaisesta elämänmuodosta. Kulttuurimaisemat eivät säily pelkällä harrastelupohjalla, siihen tarvitaan ehdottomasti huippuosaajia.

Mutta yksi asia, arvoisa herra puhemies! Lopuksi kysyn vielä ministeri Korkeaojalta: Kun tässä mietinnössä on perin vähän otettu kantaa metsätalouden asioihin ja monella tilalla metsätalouden tulo on noin jopa puolet tilan nettotuloista, niin milloin tulee sitten metsäpoliittinen selonteko, jota itse metsätaustaisena ihmisenä pidän erittäin tärkeänä? Tämä olisi erittäin tärkeä Suomen bioenergiatuotannon kannalta ja samalla myös maatalouden tulevaisuuden kannalta.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Pyrin vastaamaan muutamiin esille tulleisiin asioihin, kaikkiin en tässä yhdessä puheenvuorossa ehdi.

Ensinnäkin tähän 141:een ja siitä käytäviin neuvotteluihin. Ei taida olla toista asiaa, joka olisi niin monella tavalla ollut miltei päivittäin esillä ministeriön eri toimissa, ja myös, kun olemme käyneet kymmeniä neuvotteluja komission kanssa, asia on ollut eri tavoilla esillä. Voin vakuuttaa, että tämän hallituksen aikana 141-neuvotteluja eri muodoissa on kyllä käyty huomattavasti enemmän kuin koskaan aikaisemmin, eli se kyllä kestää vertailun. Olisin toivonut, kun tulin tähän hommaan, että pohjustustyö edellistä, siis tämän hallituksen aikana tehtyä 141-ratkaisua varten, olisi tehty vähän huolellisemmin.

Mitä tulee sitten täällä esitettyyn kysymykseen koskien energiaa — ed. Cronberg totesi, että energiaomavaraisuutta jarrutetaan — ed. Cronberg on lähtenyt pois — mutta voin todeta, että kyllä tässä bioenergian eri muotoisessa käyttöönotossa on edetty hyvin määrätietoisesti. Muun muassa ruokohelven osalta pinta-ala on laajentunut joka vuosi niin paljon kuin se on käytännössä voinut laajentua. Kaikki edellytykset on sille, että tämä laajenee. Viime keväänäkin ja todennäköisesti tänä keväänä kylvetään kaikki se ruokohelven siemen, mitä on ollut maailmalta saatavissa. Muun muassa tämä. Mitä tulee sitten näihin muihin tuotantolinjoihin, myös niissä on edetty. Ministeri Pekkarinen varmasti koskettelee tässä tätä liikenteen biopolttoaineiden käyttöä, jossa viime perjantaina tehdyt päätökset luovat edellytyksiä uusille investoinneille.

Metsätalous päätettiin jättää tietoisesti tämän ulkopuolelle samoin kuin muu maaseudun yritystoiminta, joka on erittäin tärkeä ja keskeinen osa maaseudun elinvoimaisuutta. Se on päivänselvää. Mitä tulee metsätalouteen, hallitus työskentelee tällä hetkellä Kansallisen metsäohjelman päivittämisen osalta niin, että tarvittava pohjatieto olisi käytettävissä ensi syksynä, kun puolueet valmistautuvat vaaliohjelmiensa tekemiseen ja kun sitten aikanaan tehdään seuraavan hallituksen hallitusohjelma, jotta perustiedot Suomen metsätalouden kehittämiseksi ja jatkotoimien käynnistämiseksi olisivat olemassa ja ne voitaisiin ottaa huomioon näissä yhteyksissä.

Ympäristötukeen on kiinnitetty täällä eri puheenvuoroissa huomiota. Tästä toteaisin, että tavoitteena on se, että luomme sellaisen ympäristötukijärjestelmän, joka johtaa siihen, että vesistöjen kuormitus edelleen alenee. Erityisesti vesistöjen fosforikuormitus on ollut ongelma, ja näillä ympäristötukiohjelmilla on pyritty siihen, että tämä kuormitus alenisi. Oleellista tässä on se, että viljelijät tulevat näihin ohjelmiin mahdollisimman laajasti mukaan. Jos ne laaditaan sellaisiksi, että ne eivät viljelijää kiinnosta, ei haluttua ympäristövaikutusta saada aikaiseksi. Tässä olemme hakemassa sellaista järjestelmää, joka turvaa tämän myönteisen ympäristökehityksen jatkumisen edelleenkin.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Kuinka voisi osa tuntea kokonaisuuden?" Näin lausui aikoinaan Pascal, ja varmasti kokonaisuuden hahmottaminen ei ole edes maatalouspoliittisen selonteon lukeneille ja sen lisäksi valiokuntamme pitkän mietinnön selanneille yksinkertaista. Aloitan tällä puheella tämän kokonaisuuden käsittelyn osaltani.

Maatalouden vaikuttavuus maaseutuun ja päinvastoin on nykyisin aiempaa voimakkaampaa. Molempien olemassaolo on edellytys toisen elinvoimaisuudelle. Maataloudessa tapahtuvat muutokset heijastuvat myös muuhun yhteiskuntaan. Viime vuosina maatalouden toimintaympäristö on voimakkaasti muuttunut myös kansainvälisesti, mihin tässä on aikaisemmin jo viitattu. Hallitus on kuitenkin kyennyt huomioimaan kohtuullisesti niin viljelijät, maaseudun asukkaat, kuluttajat kuin ympäristön tilasta huolta kantavatkin. Tässä taistossa varsinkin kansainvälisillä areenoilla tarvitaan yksi vahva Suomen ääni.

Kestävä kehitys on yksi hallituksen keskeisistä maatalouspolitiikan lähtökohdista. Tähän perustuen hallitus on pyrkinyt huolehtimaan alan kannattavuudesta sekä turvaamaan riittävän kansallisen elintarviketuotannon. Kestävä kehityshän pitää sisällään ekologisen kestävyyden lisäksi taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden. Tämä on tärkeätä muistaa.

Tässä maatalouspoliittisessa selonteossa on rajattu ulos esimerkiksi hevostalous ja muita maaseudun erityisaloja, vaikka on todettu, että näillä aloilla on kiistämätön merkitys varsinkin maaseudun elinvoimaisuuden ylläpitäjänä ja yritystoiminnan kehittäjänä.

Arvoisa puhemies! Maatalous on osa elintarvikeketjua. Pellolta pöytään -laatujärjestelmämme on maailman mittakaavassa ainutlaatuinen ja tuottaa hyviä tuloksia. Lintuinfluenssan rantautuminen maahamme tuskin aiheuttaisi paniikkireaktioita suomalaisissa kuluttajissa.

Elintarvikeklusteri työllistää maassamme noin 300 000 ihmistä. Näiden ihmisten työ perustuu suomalaisten raaka-aineiden riittävälle saannille, muuten ei pärjäisi elintarviketeollisuutemmekaan. Ilman toimivaa maatalouspolitiikkaa työpaikat ovat maatalouden lisäksi vaarassa myös muilla aloilla. Elintarviketeollisuus on Suomen viidenneksi suurin teollisuudenala tuotannon jalostusarvolla mitattuna. Haluammehan ostaa kohtuuhintaista suomalaista ruokaa. Se tarkoittaa sitä, että kuluttajaa kannattaa ja pitää maatalouden kautta tukea. Suomella on omat erityistarpeensa esimerkiksi ilmastollisista syistä johtuen, jotka on myös tasapuolisuuden nimissä huomioitava. Wto-neuvotteluissa seuraava määräaika on heinäkuun loppu eli Suomen puheenjohtajuuskaudella. Näissä neuvotteluissa on muiltakin mailta lupa odottaa vastaantuloa. Myös muiden kuin maatalouteen liittyvien neuvottelukohtien käsitteleminen ja loppuunsaattaminen on lisäksi tehtävä, jotta tulos olisi hyväksyttävissä.

Elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen olisi keino alentaa hintoja. Esimerkiksi arvonlisäveron alentaminen nykyisestä 17 prosentista 12:een. Tämä vahvistaisi koko elintarviketeollisuuden tuotantoketjua. Alennus myös kohdistuisi sosiaalisesti oikeudenmukaisesti, ja näin ollen veronalennuksen vaikutukset olisivat mahdollisimman laajat. Tosin on muistettava, että elintarvikkeiden osuus kulutusmenoistamme on pienentynyt koko ajan, ollen nyt noin 13 prosenttia. Jokaisella maalla on oikeus ja velvollisuus huolehtia omasta elintarviketurvastaan. Erilaiset kriisit eivät ole tarinoita historiankirjoista, vaan todellisuutta tänäänkin eri puolilla maailmaa. Itse asiassa ruokaa tarvitaan yhä enemmän tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Liian usein maatalous ja maaseutu jäävät innovaatiojärjestelmissä unohduksiin. Maataloudellinen tutkimus ja neuvonta ovat kuitenkin tärkeä tukijalka yrittäjille. Näiden rahoituksesta huolehtiminen on seuraavankin hallitusohjelman haasteita yhdessä Makeran rahoituksen kanssa. Haluan kuitenkin kannustaa viljelijöitä liiketoimintansa jatkuvaan kehittämiseen. Neuvonta on aikuiskoulutuksen ohella paras väline myös teknologian siirrossa viljelijälle. Neuvonta on myös useimmiten tilakohtaista neuvontaa, jolloin se on tehokasta, mutta samalla kallista. Suomessa viljelijä maksaakin suurimman osan tämän tyyppisestä henkilökohtaisesta neuvonnasta. Suomalainen neuvontahan perustuu vapaaehtoiseen viljelijöiden perustamaan yhdistystoimintaan, jonka toimintaa valtio tukee. Yhteiskunnan tuen tärkeimpiä pysyviä perusteita on meillä muun muassa pitkien etäisyyksien vuoksi taata neuvonnan alueellinen ja tuotannonalakohtainen kattavuus ja puolueettoman neuvonnan saanti. Onkin tärkeätä, että sekä Makerasta että tutkimus- ja kehitys- sekä neuvontarahoituksesta on lausuma mietinnössä.

Arvoisa puhemies! Hallitus on selonteon yhteydessä huomioinut uusien tuulien tarpeen. Uusien teknologioiden käyttömahdollisuuksiin halutaan satsata. Kuitenkaan tilakokojen kasvattaminen ei ole selonteossa itsestäänselvyys. Suuria tilakokoja tärkeämpää on se, mihin tilan voimavarat käytetään. Myös bioenergian antamat mahdollisuudet on nostettu selonteossa esille ja valiokuntamme on niitä talven mittaan paljon käsitellyt. Mutta koska tästä asiasta on puhuttu salissa paljon energia- ja ilmastopoliittisen selonteon yhteydessä, en sitä kommentoi tässä tämän enempää. Mahdollisuuksia on.

Uusien toimintatapojen esiin nostaminen ei tarkoita, että se tapahtuu perinteisen maatalouden kustannuksella. On selvää, että maatalouden toimintaedellytykset ja elintarviketeollisuuden raaka-ainetuotanto on säilytettävä. Tämän vuoksi tukijärjestelmien on säilyttävä toimivina. Kustannusten kasvua on kuitenkin myös kyettävä hillitsemään. Tulevaisuudessa avainasemassa ovat koko maaseudun elinvoimaisuuden edistäminen ja toimeentulomahdollisuuksien monipuolistaminen.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk:

Arvoisa puhemies! Maataloutemme pahin ongelma on heikko kannattavuus. Selontekokin sen toteaa, samoin kuin valtion tilinpäätöskertomus vuodelta 2004. Maataloustulo, joka on liikevaihdosta viljelijäperheen työpalkaksi omien pääomien koroksi jäävä osuus, on laskenut vuodesta 94 eli vuotta ennen EU-aikaa tähän mennessä 35 prosenttia. Kustannukset ovat kohonneet viime vuosina erityisesti energian hinnannousun vuoksi vuositasolla jopa lähes 15 prosenttia. Samaan aikaan markkinoilta ei ole ollut mahdollisuus saada lisätuloa tuotehintoina ja tukitasotkin ovat säilyneet kutakuinkin entisinä.

Suuri vaikutus maataloustuloon on edelleen vuonna 1995 tapahtuneella kansallisen tukitason pudottamisella 750 miljoonalla silloisella markalla. Osa siitä on vuosien mittaan palautettu, mutta valtaosa on jäänyt pysyväksi rasitteeksi. Selonteossa todetaan, että keskeinen keino parantaa kannattavuutta on saada lisää tuloja markkinoilta, toisin sanoen parempia hintoja tai alentamalla kustannuksia. Tukien kasvua ei ole näköpiirissä, jos olemme realistisia.

Parempia hintoja voidaan saada vain laatutuotteilla ja tuotekehityksen kautta. Esimerkiksi terveysvaikutteisilla tuotteilla on kysyntää ja niistä kuluttajat ovat valmiita maksamaan. Sen vuoksi on hyvä, että valiokunnan neljännessä lausumassa edellytetään lisäresursseja tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan. Täällä ministeri myös vastasi näihin kysymyksiin, jotka koskivat tutkimusrahoitusta.

Samassa lausumassa korostetaan neuvonnan merkitystä. Tutkimus ja neuvonta voivat olla apuna tässä kustannusjahdissa. Kun pyritään tilatasolla alentamaan maatilojen kustannuksia, voidaan tutkimuksen kautta löytää uusia keinoja tuottaa halvemmalla. Nyt todella EU-aikana tämä kustannusjahti kannattaa. Toisin oli ennen EU-aikaa, koska maataloustulojärjestelmällä yleensä hyvitettiin kustannusten nousu. Mutta nyt viljelijä jos pystyy kustannuksia alentamaan, niin se voi suoraan tulla omaan laariin hyödyksi.

Valtio voi osaltaan vaikuttaa maatalouden kustannuskehitykseen. Vakaa matala korkokanta on kieltämättä eduksi myös maatalouselinkeinolle ja on ollut viime vuosina. Vanhasen hallitus kevensi maatalouden polttoaineen sähköveroa viime vuoden maaliskuusta alkaen. Tämä laki oli täällä juuri tällä viikolla lopullisessa käsittelyssä. Lain valmistelu vei vain luvattoman paljon aikaa, mutta ensi syksystä lähtien on haettavissa näitä energiakustannuskorvauksia, jotka eivät tosin maatalouden kannattavuutta yksistään ratkaise. Niiden vaikutus on aika pieni mutta periaatteellisesti aika tärkeä, koska järjestelmä on kuitenkin pysyvä.

Myös maatalouden sukupolvenvaihdosten verotusta on helpotettu. Se on jäänyt aika vähälle huomiolle. Tämän vaalikauden alkupuolella tämä yritysveroratkaisu sisälsi sen, koskien kaikkia pk-yrityksiä, myös maatiloja, että niiden arvostus sukupolvenvaihdostapauksessa verotuksessa huomioidaan alemmaksi kuin aiemmin.

Arvoisa puhemies! Yksi huoli on viljelijöiden ja perheiden jaksaminen yksikkökoon kasvaessa, mikä tuli täällä jo keskustelussakin esille. Erityisesti kotieläintiloilla, joilla on seitsemänpäiväinen työviikko, sosiaalipolitiikassa tämä on huomioitava: lomituksissa, sairauspäivärahoissa jne.

Vielä yksi asia: Tämä bioenergia, peltoenergia oli erittäin tärkeä näkökohta ja tuli korostetusti esille tässä valiokunnan mietinnössä. Kun täällä on ministeri Pekkarinenkin paikalla, niin täytyy heti esittää kysymys, onko biokaasuteknologiaan saatavissa kehittämisrahaa. Tiedetään kyllä, että tänne lämmitysjärjestelmien puolelle on, mutta polttoainepuolella meidän pitäisi pystyä etenemään ja peltokasveissa on suuria mahdollisuuksia. Kaiken kaikkiaan tämä tuo uusia näkymiä ja olen aivan varma, että koko Suomen peltoala tulevaisuudessakin tarvitaan. Toinen juttu sitten on, että se voidaan hoitaa viljelijän kannalta kannattavasti.

Minna Lintonen /sd:

(Ed. Pulliainen: Mitä ihmettä kuulemmekaan nyt?) Arvoisa herra puhemies! — Maatalous puhuttaa jälleen, hyvä näin. Vaikeneminen ei ole maatalousasioissa kultaa. Keskustelulla on itseisarvoa.

Lipposen hallitukset ovat hoitaneet maatalouspolitiikkaa niin tyydyttävästi, että Vanhasen hallitus ei ole joutunut tekemään perustavan laatuisia muutoksia. Tuottajajärjestötkin ovat kantaneet kortensa maatalouden pärjäämisen kekoon. Jos väitetään, että Suomen maatalous on aivan kuralla, niin sehän tarkoittaisi, että edellä mainitut tahot olisivat täysin epäonnistuneet. Onneksi hallituksen maatalousselonteko ei joutunut vetämään tällaisia johtopäätöksiä. Silti myös niin kutsuttujen asiantuntijoiden työn tulokset on paikallaan kyseenalaistaa silloin tällöin. Tämä on myös Suomen maatalouden edun mukaista.

Sosialidemokraattinen ryhmäpuhe viime lokakuussa teki maataloudelle palveluksen. (Ed. Pulliainen: Eläköön!) Sen jälkeen on käytetty paljon paljon puheenvuoroja maataloudesta, mikä, ed. Pulliainen, oli teikäläistenkin etu, elikkä olemme kehittäneet maataloutta tässä. (Ed. Pulliainen: Ihanko totta?) Tietenkin tämä maatalouspoliittinen selonteko, sehän oli helppoa todeta, oli yksimielinen. Se johtui siitä, että mehän kirjoitimme valiokunnassa historiaa emmekä tulevaisuutta.

Tuen merkitys korostuu liikaa maatalouspolitiikassamme. Tuki on välttämätöntä, mutta tulevaisuuden ongelmia ei ratkaista lisäämällä tukea, jonka osuus tuloista on jo nyt huolestuttavan suuri. Ei ole oikein, että me työnnämme jatkuvasti vain päätä pensaaseen eivätkä keskustapuolueen edustajat uskalla katsoa tulevaisuuteen rehellisesti. Olennaista on reagoida ja sopeutua markkinoiden vaatimukseen, kuten muissakin elinkeinoissa. Tämä voi tapahtua monella tavalla. Tuottajilla on merkittävä omistus osuustoiminnallisessa ja muussakin elintarviketeollisuudessa. Olisiko esimerkiksi tätä kautta mahdollista edistää integraatiota, sopimustuotantoa ja koko elintarvikeketjun kilpailukykyä?

Niin kuin aikoinaan maatalouspoliittisen selonteon lähetekeskustelussa ryhmäpuheenvuoroissa todettiin, ruoka on tärkeä asia — niin on, ruoka on ilman muuta tärkeä asia — mutta haasteita ja ongelmia kieltämättä riittää. Kaikilla maatalousyrittäjillä ei mene hyvin. Siksi uskon, että viljelijöistäkin aika moni toisi asiallisen näkökulmansa mielellään esille, mutta eivät maatalouspolitiikkaan vihkiytyneet voi olla ainoita, jotka aiheesta saavat puhua. Keskustapuolue on kummallisen mustasukkainen ollut siitä, että sosialidemokraatitkin ovat uskaltautuneet maatalouspoliittiseen keskusteluun.

Suomalaisen elintarviketuotannon turvaamiseksi maatalouspolitiikassa on tehtävä selkeitä uudistuksia. Maatalouden tukijärjestelmä kaipaa yksinkertaistamista ja läpinäkyvyyttä. Tukijärjestelmän byrokratian vähentäminen toimisi niin hallinnon, maataloustuottajien kuin kuluttajienkin hyväksi. Tukien julkisuus on perusteltua, sillä ne eivät ole sosiaaliavustuksia, niin kuin jotkut keskustalaiset ovat todenneet, vaan ne ovat yritystukea. Antakaa nyt maataloudelle sille kuuluva arvo! Älkää puhuko, että tuet ovat sosiaalitukia! Luontevaa olisi saattaa muutokset alulle jo Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella yhteisten avoimuuspyrkimystemme hengessä.

Myös ympäristötuet olisi järjestettävä toimivammalla tavalla, niin että ne myös motivoisivat viljelijöitä. Ympäristötuen perimmäinen tarkoitus on huolehtia ympäristöstä eikä tietenkään suinkaan toimia täydentävänä tulonlähteenä. Meillä ei ole varaa luonnonvarojen pihistykseen. Kuluttajat tekevät ostopäätökset, ja heitä on syytä kuunnella. Kuluttajien arvostaman kotimaisen tuotannon laadukkuuden pitäisi näkyä siinä, että laatutuotteista voi markkinoilla saada parempaa hintaa, tai sitten kuluttajat eivät pidä oletettua laatueroa merkittävänä.

Arvoisa herra puhemies! Satavuotias eduskunta pysyy virkeänä ja nuorekkaana uudistamalla itseään. Käytännön uudistustyö merkitsee oman valmistelun ja päätöksenteon rakenteiden uudistamista. Maatalouspolitiikassa ja maaseutupolitiikassa tämä uudistustarve merkitsee ennakkoluulotonta valiokuntatyön uudistamista. Ottaessaan oman valiokuntajakonsa uudistuksen valtiontalouden osalta uudelleen tarkasteltavaksi eduskunnan tulee avata myös tarpeettomat rajat maa- ja metsätalousvaliokunnalta. Tarkoituksenmukaista olisi yhdistää maa- ja metsätalousvaliokunta ympäristövaliokuntaan. Se hyödyttäisi tulevaisuuden maataloutta. Tuolloin lainsäätäjä joutuisi aidosti valinnan eteen. Ristiriitaisissa kysymyksissä olisi joka kerta löydettävä yhteiskunnan kannalta tärkein intressi eikä tyydyttäisi kahdesta valiokunnasta annettaviin vastakkaisiin päätelmiin.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty erinomaista keskustelua. Monessa niistä puheenvuoroista on kosketeltu myöskin energiakysymystä, ja oikeastaan siitä syystä tähän muutaman sanan haluan tulla lausumaan.

Todellakin keskustelua kun on kuunnellut, niin jos nyt jättää tämän äskeisen puheenvuoron pois, niin täällä on oltu laidasta toiseen hyvin samanmielisiä. Riittäköön se kommentiksi tähänastisesta.

Arvoisa puhemies! Pari asiaa, jotka tässä kysymyksenä nousivat esille, ensinnä tutkimus- ja kehittämispanos elintarvikealalla, elintarvikesektorilla.

Ministeri Korkeaoja on ilmeisesti asiaa jo käsitellyt. Haluan minäkin tässä sen sanoa, että myöskin elintarvikesektorin itsensä pitäisi tiedostaa entistä vahvemmin ja voimakkaammin tarve panostaa nimenomaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Kun katsotaan elinkeinoaloittain sitä, miten eri elinkeinosektoreilla panostetaan tutkimus- ja kehittämistyöhön, niin elintarvikesektori on kyllä enemmän siellä häntäpäässä kuin keskikastissa, siitä kärjestä nyt puhumattakaan. Jos se on tärkeätä kehittää ja tutkia, missä asennossa joku tuoli on erinäköisissä vempaimissa, ja siihen pannaan rahaa, niin kyllä aika paljon tärkeämpää itse asiassa voisi ajatella olevan sen, siihen liittyvän tutkimuksen, mitä on se ruoka kaiken kaikkinensa, mitä pannaan alas tuosta noin ja sitten se jostakin menee eteenpäin jnp.

Elikkä kyllä tässä tutkimus- ja kehittämistyössä on paljon sarkaa täällä elintarviketalouden piirissä, ja todella toimialan itsekin pitäisi panostaa nykyistä enemmän. Meillä on ollut ja on edelleenkin sellaisia teknologiaohjelmia esimerkiksi Tekesin rahoituksessa, jotka periaatteessa voivat rahoittaa tämän tyyppisiä hankkeita, jotka parantavat tuotteita tai eri tavoin liittyvät elintarvikesektoriin ylipäänsä, ja toimialan oma panos tässä on tärkeä.

Biokaasun kehittäminen on toimialaa, jota myös rahoitetaan ihan samalla tavalla kuin muunkin energian sekä polttotekniikkaa, logistiikkaa että muita käyttöön liittyviä asioita. Ei sitä ole pantu millään tavalla ikään kuin sivuun.

Arvoisa puhemies! Mitä vielä tulee peltoenergiaan ja erityisesti sen käyttöön liikenteessä, viimeviikkoisen energia- ja ilmastostrategiakeskustelun jälkeen hallitus on nyt energia- ja ilmastotyöryhmässä tehnyt päätöksen siitä, että tavoitetasoksi asetetaan todellakin 5,75 prosenttia biokomponenttia kaikessa liikenteen, työkoneitten ja vastaavien polttoaineissa vuonna 2010. Hallitus ei ole tehnyt lopullista päätöstä siitä, mikä on se prosentti, mikä tämän käyttövelvoitteen kautta tulee, onko se 5,7 prosenttia, onko se 3 vai siltä väliltä. Näiltä osin lopullinen ratkaisu tehdään sitten, kun loppusyksystä annetaan hallitukselle esitys. Valmistelutyö meillä kauppa- ja teollisuusministeriössä on paraikaa käynnissä.

Minä haluan koko tämän hankkeen vaikutusta pellon käyttöön ehkä kuvata ihan parilla luvulla vielä. Jos tämä noin 5 prosenttia tuotettaisiin etanolista suomalaisissa pelloissa, jos tämä noin 5 prosenttia biodieselin biokomponentista tuotettaisiin suomalaisissa pelloissa, tämä tarkoittaisi etanolin osalta sitä, että vähän yli 200 000 hehtaaria tarvittaisiin tai 175 000 hehtaaria ohralle ja noin 30 000—35 000 hehtaaria sokerijuurikkaalle. Näin on optimoitu näiden kahden lähinnä etanolin raaka-aineen tarvitsema peltomäärä, mikäli kaikki pystyttäisiin meillä ylipäänsä tuottamaan. Jos taas se biodieselin tarvitsema biokomponentti otettaisiin suomalaisesta pellosta rypsinä, rapsina tai jossain muussa muodossa, niin se tarvitsisi noin 250 000 hehtaaria peltoa.

Eli kaiken kaikkinensa, arvoisa puhemies, jos tämmöinen ajatuskoe nyt tässä tehtäisiin, että kyettäisiin nyt vastaamaan ensinnäkin siitä, että todellakin pidetään kiinni siitä 5,75:stä, ja toisekseen siitä, että se raaka-aine tuotettaisiin suomalaisessa pellossa, se on huikea määrä suomalaista peltoa, mikä näihin tarpeisiin tarvittaisiin. Joutuukin sanomaan tässä vaiheessa, että vaikka kaikki positiivinen lataus kohdistuu siihen, että tähän haasteeseen voitaisiin mahdollisimman pitkälle vastata suomalaisella raaka-aineella, niin en uskalla mennä tässä teille sanomaan, että löytyisi sellaisia mahdollisuuksia, joilla kilpailukykyisesti näin suurta osaa siitä tarpeesta, mikä biokomponenttitarvetta on, pystyttäisiin tyydyttämään suomalaisella raaka-aineella. Mutta me teemme kaiken voitavamme, että niin suuri osuus kuin suinkin voitaisiin tyydyttää tuosta tarpeesta suomalaisen pellon tuottamalla raaka-ainepohjalla.

Arvoisa puhemies! Sen ehkä tässä vielä kerron, että nyt kun hallituksella on selvä tahtotila siitä, miten menetellään, tarkoitus on käynnistää myös tätä valmistavan potentiaalisen elinkeinon kanssa sellaiset toimet, jotka voisivat synnyttää mahdollisimman nopeasti meille sellaista tuotantoa, jolla kotimaisella tuotannolla, myös sillä teollisella tuotannolla, nyt en tarkoita vain peltoa, vaan myös sillä teollisella tuotannolla, tuotettaisiin mahdollisimman suuri määrä siitä biopolttoaineesta, mitä äsken sanotussa aikataulussa Suomessa sitten tarvittaisiin.

Maija-Liisa Lindqvist  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on erittäin erinomaisessa tilanteessa meillä biopolttonesteiden edistäminen ja siitä kiitos ministeri Pekkariselle.

Mutta täytyy sanoa, että ihmettelin edelleen täällä ed. Lintosen puheenvuoroa. Tuntuu, että hän ei kyllä ymmärrä, että on kysymys todella suuresta joukosta työpaikkoja silloin, kun meillä puhutaan koko elintarvikeketjusta, noin 300 000 työpaikkaa. Meillä ei varmasti ole elintarviketeollisuutta Suomessa, jos meillä ei ole alkutuotantoa. Ei kannata tuoda erilaisia raaka-aineita Suomeen sitä varten, että niistä jalostettaisiin, vaan todella me tarvitsemme yhteistyötä nyt. Koko elintarvikeketju kehittyy edelleen, ja sitä kautta olemme kilpailukykyisiä myös kansainvälisillä markkinoilla. Muun muassa terveysvaikutteiset elintarvikkeet ovat varmasti yksi suuri tulevaisuuden mahdollisuus kaikkien näitten bioenergiahankkeiden ja biopolttonesteiden lisäksi.

Esa  Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Lintosen puheenvuoroon voisi todeta, että ilmeisesti demareissa näköjään on kaksi linjaa olemassa. Minä edustajan sitä linjaa, jotta tämä ympäristövaliokunta voitaisiin liittää maa- ja metsätalousvaliokuntaan, niinpäin nimenomaan, siis ympäristövaliokunta liittää, jos käydään liittämään, eikä toisinpäin. (Välihuuto) — Ei se ole sama asia. Nimittäin johtava on kuitenkin tämä maa- ja metsätalousvaliokunta. Minusta kyllä voi olla ihan ennallaan tämä.

Mutta sitten yksi asia. Tuossa aikaisemmin ministeri Lehtomäki vastasi tähän minun ajatukseeni siitä, jotta en pitänyt hyvänä tätä viljan polttoa kattiloissa. Minusta se ministerin vastaus oli tosi tyly siinä mielessä näille ihmisille, jotka näkevät nälkää. Nimittäin hän totesi jotenkin siihen malliin, jotta pitää viedä sitä teknologiaa, siinä maassa pyrkiä auttamaan. Mutta jos jossakin on nälänhätä, niin kyllä silloin jos Punainen Risti tarvitsee viljaa, niin me myymme ja mahdollisesti annamme jopa lahjaksikin omana osuutenamme sinne emmekä tee noin tylyä päätöstä, mitä ministeri teki. Toivon mukaan hän lukee tämän puheenvuoron.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lintonen on oikeassa sikäli, että tämä mietintö on kyllä enemmänkin historiaa kuin tulevaisuutta, ja ehkä tämä maatalouden tulevaisuuden puute onkin sosialidemokraattien maatalouspoliittinen linja. Mutta sitten on myös pakko todeta, että ed. Lintosen puheenvuoro osoitti senkin, että hän ymmärtää maa- ja metsätalousvaliokunnan roolista ja tehtävistä yhtä paljon — sanotaan nyt, ettei tule puhemieheltä moitteita — kuin ympäristövaliokunnankin tehtävistä.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä yksimielisyys alkoi ropista, kun saatiin nämä niin sanotut viralliset puheenvuorot käytettyä. Elikkä minusta oli aika yllättävää, että ed. Wallinin puhetta kun kuunteli, niin se oli suurin piirtein valiokunnan keskustelun ja kannanottojen mukainen, mutta sitten ed. Lintosen puheenvuoro kyllä osoitti sen, että sosialidemokraattisessa puolueessa on todella kaksi eri linjaa. Tässä olen itse vitsaillut 1970-luvun sanonnalla “tapa talonpoika päivässä”. Nyt se on demareissa saanut vallan taas.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässähän on erittäin mielenkiintoista se, että ed. Lintonen istui kyllä ihan ahkerasti siellä valiokunnassa, kun tätä mietintöä viimeisteltiin, eikä tuonut mitään näitä näkökohtia keskusteluun, kun me muut sinne esittelimme kirjallisesti näitä muutosesityksiä, ei käyttänyt edes retorisia ulvahduspuheenvuoroja tuohon suuntaan, mitä hän tuolta korokkeelta äsken juuri esitti. Hän siis edustaa jotakin muuta näkemystä, muttei pysty oikein hyvin ajoittamaan näitä puheenvuoroja niin, että niillä olisi vaikuttavuutta.

Toisekseen, tämä valiokuntien yhdistäminen on äärimmäisen mielenkiintoinen asia, koska ympäristöasiathan kuuluivat aikoinaan laki- ja talousvaliokuntaan. Ed. Lintosen analyysi tarkoittaa nyt sitä, että nyt talousvaliokunta, maa- ja metsätalousvaliokunta ja ympäristövaliokunta pitää yhdistää. Tämä oli mielenkiintoinen avaus. Puheenjohtaja Heinäluoman puheenvuoroa odotamme erittäin pikaisesti tänne saliin.

Nils-Anders Granvik /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä on vaikea ymmärtää ja uskoa, että ed. Lintonen on ollut valiokunnassa mukana muotoilemassa tätä mietintöä, mitä nyt täällä käsitellään, aivan uskomatonta. Hän ja ed. Lapintie ovat esittäneet vaatimuksen, että maataloustukea pitää julkistaa. Olisi erittäin mukava kuulla, kun edustajat perustelisivat kansalle, miten ne tuet ovat sellaisia kuin ovat. Tämä on nimittäin erittäin vaikea asia. Minkä takia esimerkiksi on ed. Lepällä luultavasti noin kolme kertaa isompi tuki per hehtaari, kuin ed. Granvikilla on? Ja tämä on täysin oikein, täysin oikein, että näin on tilanne, koska on eri tuotantosuunnat. Mutta juuri tämä tekee mahdottomaksi julkistaa tämän tukisysteemin, koska kukaan ei sitä ymmärrä. Minä väitän, että on kourallinen nyt täällä salissa niitä, jotka sen pystyvät selittämään.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Nyt olisi kyllä todella tärkeää kuulla, kuinka laaja on ed. Lintosen ajatusten kannatus sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä ja puolueessa. (Ed. Kangas: Ed. Lintonen puhuu omissa nimissään!) — Täällä puhuu omissaan, mutta hän myös voi toimia muulla tavalla kuin ottamalla täällä tällaisia asioita esille, myös puolueorganisaation kautta. Ja siitä huolimatta vaikka olisi yksinkin, niin mielenkiintoista olisi kuulla, onko sosialidemokraateissa tällaista kantaa lajemmin.

Mutta, herra puhemies, totean itse asiasta, että kun tehdään tulopoliittisia kokonaisratkaisuja ja siellä sovitaan jotakin, mikä eduskunnan pitää hyväksyä, niin se tulee tänne välittömästi ja viedään nopeasti eteenpäin. Mutta kun maatalouden osalta tai energiapolitiikan osalta viime aikoina on tehty sopimuksia ja yritetty viedä asioita eteenpäin, niin tavattoman hitaasti hallitukselta tulee esityksiä. Mistä tämä johtuu, arvoisat ministerit? Miksi esimerkiksi maataloustupoa odotellaan aina kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen jopa (Puhemies koputtaa) ja samaten energiaratkaisuja verotuksen osalta, tukien osalta.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Lintonen aloitti puheensa tuomalla esille, että Lipposen hallituksen aikana harjoitettiin erittäin hyvää maatalouspolitiikkaa. Varmaan silloin tehtiin, ed. Lintonen, hyviäkin töitä, mutta Lipposen hallituksen aikana leikattiin kansallista tukea 750 miljoonaa markkaa, ja niitä virheitä on joutunut Vanhasen hallitus korjaamaan. Ed. Lintonen antoi semmoisen kuvan, että Vanhasen hallituksen maatalouspolitiikka on ollut erittäin huonoa. Ei sitä voi mitenkään muuten tulkita.

Ed. Lintonen totesi myöskin mietinnön neljästä lausumaehdotuksesta, joita itse on ollut valmistelemassa, jotka täällä ovat. Eivät nämä mitään historiaa ole. Kyllä nämä katsovat, ed. Lintonen, eteenpäin. Vai ettekö te ole oikein näitä lukenut, vai millä tavalla te olette lukenut nämä ponnet?

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Odotinkin jo, koska saan puheenvuoron, kun tässä tulee oikein täydeltä laidalta ja olen taas tämmöinen eduskunnan musta lammas, jota saa hakata kuin jotakin nyrkkeilysäkkiä. Mutta ei se mitään. Minä otan tässä erään esimerkin.

Ensinnäkin ed. Kauppilalle, joka kysyi, onko sosialidemokraateilla kaksi linjaa. Kuinka monta edustajaa teillä on vasemmistoliitossa? Teillä on juuri niin monta linjaa aina kaikissa asioissa. Se on aika vähän, jos meillä 53 sosialidemokraatilla on vain kaksi linjaa.

Sitten haluaisin kysyä, onko tosiaan niin, että te ette halua keskustella maatalouspolitiikasta, siis sen tulevaisuudesta. Otan esimerkin. Perustelen niin, että me jokainen haluamme, että Suomessa säilyisi työvaltainen maatalous ja perheviljely, eikö niin? Mutta maatalouden kilpailukyky voi jatkossa perustua vain yksikkökoon kasvuun ja sitä kautta tapahtuvaan tuottavuuden kasvuun ja yksikkökustannusten alenemiseen samoin kuin teknologisen kehityksen hyödyntämiseen. Eikö tämä ole totta? Minä pelkään, että me elämme semmoisessa maatalousromantiikassa, jota vastoin ei uskalleta nyt tässä salissa puhua. Ei ole oikein kansalle puhua tällaista romanttista hölynpölyä, jos ei ole todella tulevaisuus sitä.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä en ainakaan syyllisty ed. Lintosen hakkaamiseen vaan pikemminkin kehun, että silloin kun tämä selonteko tuotiin eduskuntaan, hänhän oli SDP:n kansanedustajista se, jolle nimenomaan annettiin ryhmäpuheenvuoro selonteon yhteydessä. Olen pannut merkille julkisuudessa, että julistetaan, että hän on SDP:n maatalousasiantuntija ja maatalousvastaava. Minun mielestäni se korostaa sitä, että SDP:n maatalouspolitiikan keskeiset hartiat ovat nykyään pitkälti ed. Lintosella maatalouspolitiikan osalta.

Mutta kun täällä oli myöskin ministeri Pekkarinen paikalla, niin kysyisin, kun maatalousministeri ei vastannut kysymykseen, miten te näette tämän turvetuotannon, jota ei ole käsitelty tässä esityksessä. Miten te näette sen realistiset mahdollisuudet olla tukemassa meidän energiantuotantoamme ja bioenergiaa, vai onko tämä sellainen ala, joka on häviämässä Suomesta kokonansa, puhutaan muun muassa ruokohelven viljelystä vanhoilla suomailla jne.?

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaisen viljelijän ensisijaisena tehtävänä on tuottaa suomalaisille ruokaa, mutta suomalaisia maatiloja pitäisi tulevaisuudessa arvioida kokonaisuuksina. Tilakoko ei voi olla ainoa tehokkuuden mittari. Arvioissa pitäisi ottaa huomioon tilan koko toiminta, miten tila ylipäätänsä pärjää ja kannattaa. Monella tilalla leipä tulee monesta suunnasta, maataloudesta, metsästä ja maaseutumatkailusta. Tämä pitää ottaa huomioon, ei pelkkää maataloutta, ja ennen kaikkea tämä metsäteollisuus. Lähes kaikilla suomalaisilla tiloilla on metsät, ja niitäkin voisi viljellä ja tuottaa metsäteollisuudelle raaka-ainetta. Nyt metsäteollisuus kertoo, että se ei saa raaka-ainetta tarpeeksi. Tähän huutoon pitäisi nyt suomalaisen maanomistajan ja metsänomistajan vastata ja ehkä siirtyä maataloudesta metsäpuolelle, että suomalainen teollisuus saa raaka-ainetta. Siitä me elämme tänä päivänä vielä.

Eero Lämsä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Lintoselle. Kyllä maatalouspolitiikasta ja maataloudesta on romantiikka kaukana. Itse ammattiviljelijänä tiedän sen tarkkaan. Arkipäivä on erittäin kovaa.

Ed. Lintosen puheesta minä en ainakaan saanut sellaista käsitystä, että hän olisi maatalousvastainen. Ei tästä ollut kysymys, vaan hän hyvin selkeästi toi esille minusta ihan oikeita näkemyksiä siitä, millä tavalla tätä maataloutta pitäisi kehittää ja viedä eteenpäin. Otan esimerkiksi sen, kun hän toi esille, että tukia maksetaan liikaa suhteessa markkinoilta saataviin tuottoihin. Se on aivan oikein. Tämä on ikävä vääristymä. Mutta ilman sitä tukitasoa, mikä meillä nyt on, ei ole mahdollisuutta menestyä. Minä tiedän yhden maatilan hyvin läheltä, jossa on 45 000 euroa tuet ja 35 000 euroa jää viivan alle. Eihän tässä ole mitään järkeä.

Mutta kuitenkin meidän on vaan mentävä tällä tavalla eteenpäin, kun nämä EU:n järjestelmät tällaisia ovat. Sen takiahan minä olen koko ajan ollut huolestunut Wto:sta ja näistä, saammeko me markkinoilta riittävästi hintaa myös tulevaisuudessa, koska se on aivan keskeinen kysymys ja meidän pitäisi yhteisesti pyrkiä kaikin keinoin tavoittelemaan sitä, että meillä myös elintarviketeollisuus on vahvaa, että se pystyy maksamaan hintaa, että se toimii (Puhemies koputtaa) tehokkaasti jne. Tämä on se keskeinen asia, että me saisimme tämän tukisysteemin suhteessa markkinoilta saatuun hintaan oikeaan uomaan.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rohkenen epäillä, että ne edustajat, jotka tässä keskustelussa ovat arvostelleet tätä selontekomietintöä peruutuspeiliin katsomisesta ja enimmäkseen historian kirjoittamisesta tulevaisuuteen katsomisen sijaan, eivät ole lukeneet kotiläksyään. Nimittäin jos muistellaan hallituksen selontekoa, jonka lähetekeskustelu käytiin täällä 26. lokakuuta viime vuonna, silloin oli henki se, että se hallituksen selonteko eduskunnalle, oli enemmänkin historian kirjoittamista. Mutta siinä selonteon lähetekeskustelussa tuotiin voimakkaasti esiin juuri se, mihin haasteeseen valiokunta on vastannut erittäin hyvin.

Kyllä näin oppositiopuolueen edustajana on annettava tunnustusta eduskunnalle, kaikille, siis hallitukselle ja myös oppositiolle, siitä, että olemme onnistuneet saamaan siltä pohjalta, mikä selonteko oli, niin hyvin tulevaisuuteen katsovan mietinnön. Ei teidän tarvitse, hyvät kollegat, lukea muuta kuin nämä lausumat, mitä neljä kappaletta on tämän selonteon päätteeksi. Lukekaa ne edes, niin te näette, että kyllä tässä on konkretiaa, tässä on tulevaisuutta.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Todella se asia, että meillä on oma elintarviketuotanto ja oma elintarvikehuolto, on tärkeä. Ilman omaa alkutuotantoa meillä ei ole näitä 250 000—300 000:ta työpaikkaa elintarviketeollisuudessa ja elintarvikeketjussa ollenkaan. Kun olemme monta kertaa puhuneet työllistämisestä ja työttömyydestä, niin mihin ihmeeseen me laittaisimme nämä, jos tätä omaa alkutuotantoa meillä ei olisi?

Vielä haluan korostaa senkin asian, että mikäli me olemme ulkomaisen tuonnin varassa ja jos siellä jonkinlainen katastrofi sattuu, siellä alkuperämaassa, mistä meille tuotaisiin elintarvikkeita, niin tuskinpa siellä ajateltaisiin sitä, mitä täällä Suomessa syödään huomenna ja ylihuomenna.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Kauppilalle: Niin ed. Wallinin kuin oma puheenvuoroni olivat täsmälleen tämän mietinnön mukaisia.

Ed. Karvonen on poistunut salista, mutta jotkut muutkin ovat kysyneet demareitten linjaa maatalouspolitiikassa. Tässä paperissa ei ole eriävää mielipidettä, kyllä se on tämän mietinnön mukainen. Tosiaan ed. Karvonen kysyi demareitten linjaa ministereiltä, mutta kyllä hänen olisi ollut syytä myös tutkia tämä mietintö, edes sen verran selata.

Mitä tulee ed. Lintosen esitykseen, että ympäristövaliokunta ja maa- ja metsätalousvaliokunta yhdistettäisiin, niin missään tapauksessa en ole tämän kannalla. Toki sillä tavalla voisi ajatella, että tänne maatalousvaliokunnan puolelle voi niitä asioita siirtää, mutta ei niitä tule missään tapauksessa yhdistää. Samalla tavalla on esityksiä ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhdistämisestä tuotu joissakin tapauksissa esille. Ei missään tapauksessa.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on varmaan joiltakin unohtunut se, minkä takia meillä on yleensä maataloustukia. Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi, jolloin markkinat vapautuivat, ja unionissa oli toteutettu jo maatalousreformi, jossa alennettiin selkeästi elintarvikkeiden hintoja. Tähän haasteeseen meidän on kyettävä vastaamaan. Kun tämä meidän oma sijaintimme on mikä on, se edellyttää myöskin kansallisia toimenpiteitä. On äärettömän hyvä asia, että tässä mietinnössä ja tässä salissa on yksituumaisuus siitä, että näitä kansallisia tukia tulee jatkossa olla ja myöskin kotimainen elintarviketuotanto tulee turvata ja nimenomaan tulee turvata meidän huoltovarmuutemme.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En halua puuttua SDP:n sisäisiin näkemyseroihin maatalouspolitiikan linjasta. Minä luotan täällä esitettyyn kantaan, että SDP seisoo tämän valiokunnan mietinnön takana, se on se fakta ja realiteetti.

Olen ed. Pulliaisen kanssa eri mieltä ed. Lintosen ajoitustaidosta. Kyllähän se on aivan mestarillinen ja loistava. Hän on ottanut pääroolin täällä keskustelussa, vaikka kaikki muut ovat hyvin vahvasti tämän valiokunnan mietinnön takana. Pidetään huolta siitä, että meillä Suomessa säilyy vahva elintarviketalous, koko ketju, tuotanto, teollisuus, jalostus, kaikki, mitä siihen liittyy, ja 300 000 työpaikkaa, jotka ovat globalisoituvassa maailmassa äärettömän tärkeitä koko Suomen kansantaloudelle, kaikille veronmaksajille, kaikille meille. Se olkoon meillä yhteinen kantava ajatus ja linja, jonka pohjalta hoidetaan näitä käytännön asioita ja annetaan tuki ministerille vaikeissa tehtävissä.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eniten minua ihmetyttää tässä keskustelussa se, että keskustapuolue ja sosialidemokraatit ovat samassa hallituksessa, kun me muistamme, että kaikista suurista asioista, mistä nyt on tänäkin keväänä keskusteltu, teillä on vähintään kaksi erilaista mielipidettä. Kunta- ja palvelurakenneuudistus on samoihin riitoihin jumiutunut, ja nyt maatalouspoliittisesta selonteosta tulee täällä salissa aivan samanlaisia mielipiteitä. Kun on seniorimies ja muistaa menneet punamultahallitusten ajat, silloin oli jatkuvaa ristiriitaa, mutta ei näin julkisesti ja näin näkyvästi kuin tänä päivänä.

Otan kantaa ympäristövaliokunnan ja maa- ja metsätalousvaliokunnan yhdistämiseen. Pidän tärkeänä sitä, että niitä ei yhdistetä sen takia, että on suuri vaara, että jos ne yhdistetään, niin ympäristökysymykset sanelevat silloin linjan maa- ja metsätalouspuolella. On parempi, että valiokunnat keskustelevat omat asiansa keskuudessaan ja sitten ottavat kantaa ja viimeistään tässä salissa sitten ne näkemykset yhtyvät.

Pia Viitanen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Luulin jo, etten saa vastauspuheenvuoroa. Kerran jo näytitte sellaista merkkiä, mutta hyvä, että se myönnettiin.

Niin, puhemies, eihän tässä mitään ongelmaa ole. Tässä on yksimielinen mietintö, ja kaikki sen takana ovat. Aivan, kuten myös ed. Lämsä sanoi äsken, ei täällä SDP:n toimesta mitään kielteisiä näkemyksiä maatalouspolitiikasta ole esitetty. Päinvastoin me pidämme hyvin tärkeänä, että maaseutu pysyy elinvoimaisena. Pidämme hyvin tärkeänä näitä linjauksia esimerkiksi bioenergian edistämisasioissa ja kaikessa muussa, mistä tässä on paljon keskusteltu.

Se, mitä olemme sanoneet, mikä on myös ollut mielestäni ihan koko tämän salinkin hyväksymä ajatus, on se, että esimerkiksi maatalouden ympäristövaikutuksia tulee jatkossa miettiä myös siltä kannalta, mitä voimme vielä tehdä paremmin. Me olemme hyvin tyytyväisiä sosialidemokraateissa siihen, että ympäristötuki on käytössä hyvin laajasti, ja olemme sitä puolustaneet. Haluamme, että jatkossa voimme miettiä vielä sitä, miten saataisiin vielä paremmin näitä ympäristövaikutuksia tämänkin tuen kautta.

Varmasti jokainen meistä ajattelee omalla tavallaan siitä, kuinka monta valiokuntaa eduskunnassa on tarkoituksenmukaista olla. Ne eivät ole mitään ryhmäpäätösten asioita. Mutta mikä varmasti voi olla ed. Minna Lintosen ajatuksessa taustalla, on se, että kaikissa sektoreissa, oli se energiapolitiikkaa, maatalouspolitiikkaa, asuntopolitiikkaa, mitä vaan, (Puhemies koputtaa) me joudumme ajattelemaan ympäristöasioita enemmän ja enemmän. Siitähän hyvänä esimerkkinä on hallituksen juuri eilen lanseeraama kestävän kehityksen ohjelma, josta tänään olemme saaneet lukea lehdistöstä. Siinäkin yhteensovitetaan ympäristönäkökulmia talouteen niin, että ympäristö säilyy siellä hyvin merkittävässä roolissa.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitos tästä puheenvuorosta.

Minä olen todella otettu, että kollegat kiinnittivät puheenvuorooni näin paljon huomiota. Minua on haukuttu tietämättömäksi. Niin varmaan olenkin monissa asioissa, myös maa- ja metsätalousasioissa. En ole kieltänyt sitä enkä ole esiintynyt täällä minään sen suurempana asiantuntijana. Jotkut teistä ehkä ovat syyllistyneet tähän monissakin asioissa. Kuitenkin demokratiaan kuuluu se, että kansanedustajat ja luottamushenkilöt ottavat kantaa erilaisiin asioihin ja myös maatalouspolitiikkaan asiantuntijoita ja kansalaisia kuultuaan. Poliitikoilla tulee olla mielipiteitä, ja jos rupeamme kahlitsemaan keskustelua, lyömme demokratiaa ja sananvapautta korville. Ei minua uhkailulla ja agitoinnilla ja pelottelulla hiljennetä.

Tällainen keskustelu vie maataloutta eteenpäin, sanokaa mitä sanotte!

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Herra puhemies sallii varmasti ottaa kantaa ed. Lintosen täältä puhujakorokkeelta tekemään ehdotukseen, että maa- ja metsätalousvaliokunta ja ympäristövaliokunta yhdistettäisiin, joten lausun tässä heti mielipiteeni. Olen jyrkästi toista mieltä ja uskon, että tällä puolella salia ei tämä ehdotus kyllä tule saamaan minkäänlaista tukea. Ja ne edustajat, jotka vähänkin tietävät ja tuntevat eri valiokuntien toimialoja ja työskentelyä, pitävät varmasti tätä yhteenliittämistä täysin mahdottomana.

Mutta, herra puhemies, viime syksynä eduskunnan käsittelyyn tuotua hallituksen maatalouspoliittista selontekoa on maa- ja metsätalousvaliokunnassa jalostettu koko talven ja kevään ajan. Selontekoon liittyen valiokunta korostaa maaseudun merkitystä koko maan talouskasvun ja hyvinvoinnin veturina. Tähänhän MTK:kin on kiinnittänyt huomiota tämän päivän tiedotteessaan. Tämän näkemyksen pohjalta valiokunta myös liitti selontekoon neljä lausumaehdotusta. Vaikkakin selontekoon saatiin huomattavia parannuksia aikaiseksi, toki siihen jäi myös puutteita. Se on hyväksyttävä, myöskin tämän keskustelun aikana se on kuultu monilta edustajilta.

Aina on kuitenkin pidettävä mielessä, että tärkeintä on, että suomalaisen maatalouden kilpailukyky voidaan pitää yllä ja maatalousyrittäjän tulee saada omasta työstään ja sijoittamastaan pääomasta myös oikeudenmukainen korvaus. Maataloustulon, joka viime vuosina on jatkuvasti alentunut, viime vuonna peräti 15 prosentilla, kehityssuunta on kerta kaikkiaan käännettävä. Se on käännettävä jo tällä hallituskaudella, mutta erityinen haaste on seuraavalla hallituksella.

Herra puhemies! Maatalousyrittämisen tueksi tarvitaan Suomessa tukijärjestelmää, joka kompensoi näitä meidän erityisolosuhteitamme. Tukijärjestelmän tulee mahdollistaa maatalouden harjoittaminen koko maassa. EU:n vuoden 2003 maatalousuudistuksessa ei onnistuttu pitämään tästä tavoitteesta täysin kiinni eikä myöskään Etelä-Suomen vakavien vaikeuksien tukineuvotteluissa samana vuonna. Etelä-Suomen kansallinen maataloustuki on tarkoitettu nimenomaan EU:hun liittymisestä aiheutuvien vakavien vaikeuksien lievittämiseen.

Unionin linjauksen mukaisesti kuitenkin tämä kansallinen tuki on määritelty vain väliaikaiseksi ja sen määrän tulee unionin vaatimusten mukaisesti alentua. Totuus kuitenkin on se, etteivät eteläisen Suomen ilmasto-olosuhteet tule muuttumaan ainakaan oleellisesti lähiaikoina. Näin ollen kyseinen tuki tulisi voida muuttaa pysyväksi ja komission kanssa on pystyttävä neuvottelemaan siitä, että tuki on myös pitkäkestoinen.

Valiokunnan lausumassa yksimielisesti edellytetään, että koko Suomi on saatava pitkäkestoisen ja vakaan kansallisen tukijärjestelmän piiriin. Näin eduskunta suorastaan kasaa tulisia hiiliä istuvalle maa- ja metsätalousministerille, mutta myös hänen seuraajalleen. Toivonkin, arvoisa ministeri, että te toimitte nyt omalta osaltanne niin näissä 141-neuvotteluissa, ettei seuraajanne tarvitse arvostella teitä samoin kuin te olette arvostellut edeltäjiänne.

Herra puhemies! Valiokunnan lausumaehdotuksessa edellytetään, että Maatilatalouden kehittämisrahaston Makeran pitkän aikavälin rahoitusvalmiutta parannetaan. Maatilatalouden rakenteen kehittämisen keskeisenä tavoitteena onkin luoda edellytykset kannattavan toiminnan harjoittamiseen, mikä useimmiten tarkoittaa yrityskoon kasvattamista. Suomalaisen elintarviketuotannon jatkuvuuden kannalta on elintärkeää kannustaa erityisesti nuoria viljelijöitä investoimaan tuotannon kehittämiseen.

Itä-Euroopan maiden maatalouden tuotteiden tulo EU:n sisämarkkinoille tullee muutaman vuoden kuluessa vaikuttamaan myös kotimaisiin elintarvikemarkkinoihimme. Erikoistumalla ja kehittämällä tuotantoamme voimme pysyä mukana yhä kovenevassa kilpailussa. Maatalouden kehittymisen vaatimat investoinnit ovat yksittäiselle viljelijälle kuitenkin usein kohtuuttomat. Ne ovat mahdollisia ainoastaan Maatilatalouden kehittämisrahaston tuella.

Hallitus ei ole kuitenkaan kyennyt nyt turvaamaan Makeran toimintaedellytyksiä. Saatujen selvitysten mukaan Makeran rahat loppuvat vuoteen 2012 mennessä, mikäli peruspääomaa ei vahvisteta. Valiokunnan esittämässä lausumassa edellytetäänkin, että rahoitusvalmiutta parannetaan siirtämällä valtion talousarviosta riittävä määräraha vuosittain. Nyt onkin pidettävä huoli, että jo tämän hallituksen viimeisen budjetin käsittelyn yhteydessä ja erityisesti seuraavan hallituksen ohjelmaan kirjoitetaan tästä selvät sävelet.

Arvoisa puhemies! Jatkan näistä tärkeistä asioista seuraavassa puheessani, koska aika näyttää jo käyvän loppuun. Mutta haluan todeta vielä, että koska vuosi toisensa jälkeen maatalouden tulot ovat alentuneet, niin tämä kehityssuunta on todellakin käännettävä nyt positiiviseksi. Se on tärkeintä tulevaisuuden kannalta.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Kuten aikaisemmin jo tässä debatin aikana totesin, niin EU-komissio on todellakin valmistelemassa sellaista säännöstä, jonka perusteella maataloustukien tilakohtaiset tiedot tulisivat julkisiksi.

Tuossa edellisen debatin aikana ed. Granvik kyseli, miksi ihmeessä, mitä tällaisia perusteluita voi olla, että näin pitää tehdä. No, mielestäni komission lähtökohdat ovat hyvät ja voin ihan allekirjoittaa ne. Lähtökohtana on, että väärinkäytösten vähentämiseksi kaikkien jäsenmaiden pitää kertoa, ketkä saavat EU:n maataloustukia ja minkälaista tukisummaa myönnetään.

Ministeri Korkeaoja jotenkin vihjaisi, että tässä ilmeisesti ne, jotka kannattavat näiden tukitietojen julkistamista, haluavat vain harrastaa populistista tirkistelyä ja katsoa, miten paljon näitä etuja saadaan. Ihmettelen sitä kyllä kovasti, koska Suomihan on esiintynyt avoimuuden ja läpinäkyvyyden mallimaana ja muistaa aina EU-yhteyksissä ja muuallakin maailmassa kertoa, miten vähän korruptoitunut meidän maamme on. Ihmettelen kyllä tällaista asennoitumista. Tämä ministeri Korkeaojan käyttäytyminen tai asennoituminen on kyllä pantu merkille myös EU:n piirissä. Siellä muun muassa EU:n hallinnosta ja tilintarkastuksesta vastaava komissaari Siim Kallas on ihmetellyt tätä suomalaista käyttäytymistä ja paljon keskustelua komission piirissä on ilmeisesti myös sitten herättänyt tämä Suomen valitsema linja, joka poikkeaa täysin muun muassa meidän kanssamme hyvin samanlaisten valtioiden eli Ruotsin ja Tanskan käytännöstä.

Kahdeksan maata on julkistanut osan tiedoista, yhdeksän maata miettii, ja Suomi kolmen muun maan kanssa on torjunut tällaisten tilakohtaisten tukien julkistamisen kokonaan. (Välihuuto) — No, näin EU:n komissio on ainakin tiedotteessaan todennut, ja sekä Siim Kallas että hänen kabinettipäällikkönsä Henrik Hololei on näin sanonut. (Ed. Ollila: Tässäkö on Suomen maatalouden ongelma?) — Toivon, ed. Ollila, että tässä ei olisi Suomen maatalouden ongelma, mutta kyllähän se tietenkin herättää ihmetystä, kun tällaista julkistamista niin kovasti vastustetaan, että ei kovin vilkasta mielikuvitusta tarvitse, kun rupeaa miettimään, mikähän siinä sitten on syynä. Aina kun on salailua ja peittelyä, niin ei savua ilman tulta, vai miten vanhan kansan sananlaskut sanovat.

Toivon tietenkin olevani väärässä ja toivon, että myös hallitus muuttaa tässä linjansa. Suomen kanssa tätä avoimuutta ovat torjuneet Puola, Kreikka, Saksa ja Itävalta, eli aika oudossa seurassa olemme, kun ajattelemme, että ne, jotka ovat näitä tietoja julkistaneet, ovat Tanska, Ruotsi ja Hollanti, jotka ovat saman tyyppisiä maita nimenomaan tämän avoimuuden ja läpinäkyvyyden suhteen. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan myös MTK olisi vastustanut näiden tietojen julkistamista ja yrittänyt verrata näitä maataloustukia asumistukiin, mitä myös ihmettelen kovasti. Jos todellakin näin on, niin pitäisikö sitten näitä maatalouden tukia myös muuttaa vähän tähän asumistukien perusteiden suuntaan eli niitäkin sitten myönnettäisiin sosiaalisin perustein? En itse ole näin ymmärtänyt, että maataloustuki olisi sen tyyppinen tuki, mutta jos perusteluna kerran käytetään salaamiselle asumistukia, niin tällainenkin yhtymä voidaan vetää.

Ja koska pidän tätä asiaa hyvin tärkeänä ja joissakin puheenvuoroissa on myös tätä avoimuutta puolusteltu, niin ehdotan hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:

"Eduskunta toteaa, että maatalouden tukemista koskevien tilakohtaisten tietojen salaaminen estää yhteiskunnallisen keskustelun maatalouden tuista ja sen arvioimisen, kohdentuvatko tuet tarkoituksenmukaisesti, ja siksi eduskunta edellyttää, että hallitus tuo eduskunnalle ensi syksynä tarvittavat muutokset eri lakeihin, jotta monimutkaista ja vaikeaselkoista maatalouden tukijärjestelmää koskevat tiedot tila- ja viljelijäkohtaisista tuista tulisivat julkisiksi."

Näin sitten kaikilla niillä, jotka tätä avoimuutta kannattavat, on oikeus patistella hallitusta, ettemme joudu tuolla EU:ssa kummalliseen seuraan, ja sanotaan nyt näin, että kummallisten pohdintojen kohteeksi siitä, mikä ihme Suomella on syynä siihen, että Suomi ei halua avoimesti julkistaa maataloustukia.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Haluan ed. Lapintielle vielä todeta, että me olemme tässä asiassa omaksuneet sen kannan, että kun unionin tasolla tehdään linjaus yhteisestä toimintalinjasta, Suomi sopeutuu siihen. Kuitenkin olemme yhdessä, kun puheenjohtajakauden toimintaa suunniteltiin Itävallan kanssa, todenneet, ettemme lähde erillisiin ratkaisuihin, mutta olemme selvittämässä omaa kansallista lainsäädäntöämme, mitä edellytyksiä tarvitaan. Tuissa ei ole mitään salaamista, ja me olemme korostaneet sitä, että olemme valmiita myötävaikuttamaan kaikille halukkaille sellaisen tiedon antamiseen, joka antaa täydet edellytykset arvioida tämän tukijärjestelmän toimivuutta erityyppisillä tiloilla, tukien osuutta kokonaistuloista jne. Siis kaikki ne asiat, joita tarvitaan tämän järjestelmän oikeudenmukaisuuden arvioimiseen, ovat käytettävissä.

Heikki A. Ollila /kok:

Arvoisa puhemies! On se tietysti vähän onnetonta, jos vasemmistoliiton suurin huoli tällaisessa tärkeässä asiassa ryhmänpuheenjohtajan suulla on tuo äsken kuultu. Voisi tietysti olla loogista kysyä, julkistetaanko sitten esimerkiksi asianajajien ja lakimiesten valtiontuet.

Tämä yksimielisyys, joka tässä mietinnössä on, on jossain määrin kyllä tietysti haastavaa. Nyt jäädään sitten odottamaan hallitukselta tekoja, mutta onhan myös niin, että tällaisen yksimielisyyden hinta on usein myös mitäänsanomattomuus, kierretään kannanotot ja unohdetaan pois ne asiat, joista ollaan erimielisiä. Sitäkin voisi joskus pohtia, mitä arvoa sellaisella lopputuloksella itseisarvoisena on.

Yksi puute tässä on, kuten jo aikaisemmin totesin. Aivan ratkaisevaa suomalaiselle viljelijälle on kuluttajan käyttäytyminen ja hänen valintansa. Se olisi voinut olla keskeinen, ellei keskeisin, näkökulma tässäkin mietinnössä.

Vastaus selontekoon ottaa kuitenkin ihan hyviä kantoja hyviin asioihin, ja hyvä niin. Neljä pontta antavat myös maa- ja metsätalousministerille hyvän selkänojan puolustaa suomalaisen maatalouden asemaa ja tulevaisuutta. Siihen tuntuu olevan tarvetta. Kovin usein ministeri taitaa olla yksin oman puolueensakin ministereiden kanssa ilman heidän tukeaan näissä ongelmissa. Toisaalta ehkä se lopettaa myös sen punamullan mukanaan tuoman riitelyn maataloudesta, jonka synnyn kyllä ennustin. Dokumentti löytyy vaikkapa eräässä nimeltä mainitsemattomassa Seinäjoella ilmestyvässä lehdessä olleessa kolumnissani ennen vaaleja. Tuosta punamullan riitelystä hyvä tai pikemminkin huono esimerkki oli täällä eilen äänestetty laki maatalouden energiapalautuksista. Miten se menikään?

Tulopoliittisena ratkaisuna sovittiin ensin, oikein laskettiin, 21,5 miljoonaa maataloudelle palautettavaa summaa energiaveroja osana juuri sitä tukea, josta tämän mietinnön ykkösponsi puhuu. Suhteellisen pienen asian toimeenpanoon saatiin ensin kulumaan toista vuotta. Summa oli sovittu, kunnes valtiovarainministeri tai -ministeriö keksi sinänsä ennenkuulumattoman ajatuksen, että peritään kuitenkin hallinnon kustannukset viljelijöiltä. Pitkityksellä uuvutettu maatalousministeri ilmeisesti taipui, ja simputuksesta jäi kai sitten jollekin hyvä mieli. Millä nimellä politiikassa kutsutaan tällaista, että ensin sovitaan ja sitten vielä vähän puserretaan? Sehän on selvää iltalypsyä. Suomen poliittisessa historiassa se on tosin aikaisemmin yhdistetty johonkin muuhun kuin sosialidemokraatteihin.

Maatalouden rakennemuutos on Suomessa ollut valtava, ja sellaisena se jatkuukin. Ed. Minna Lintosen syntymän jälkeen on viljelijöiden määrä vähentynyt joka vuosi yli 10 000:lla. Se on kolme neljä kertaa enemmän joka vuosi kuin tänä vuonna paljon puhutut UPM:n irtisanomiset, joita en toki halua ongelmana vähätellä.

Samaan aikaan suuri osa maataloutta on sopeutunut tulojen menetyksiin eri tavoin. Sivuelinkeinot ja muualla työssäkäynti on lisääntynyt. Sellaisten tilojen lukumäärä, joissa molemmat työskentelevät, on vähentynyt ennen kaikkea viime vuosina nopeasti.

Arvoisa puhemies! Meillä suomalaisilla on väkilukuun nähden suuri osa kasvullista maata, maapallon pintaa, vastuullaan ja hoidossaan. Siitä huolehtiminen ja sen kunnossapito on meidän velvollisuutemme tällä maapallon kolkalla etenkin tässä tilanteessa, jossa kukaan ei kykene varmuudella ennustamaan edessä olevia muutoksia maailmassa lähivuosikymmeninä. Tämän ymmärtäminen ja tunnustaminen on maatalouden mahdollisuus ja haaste, johon kansakunnan tulee yhdessä vastata.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Ministeri Korkeaoja vastasi hyvin ed. Lapintien, vasemmistoliiton ryhmäpuheenjohtajan, puheenvuoroon. Haluan sen verran vielä täydentää, että jos joku haluaisi tietoja maatalousvaliokunnan puheenjohtajan Lämsän tukien määrästä, niin hän voisi marssia Kiuruveden maataloustoimistoon. Tukihakemus on julkinen, ja sitten ei ole mikään salaisuus, mitkä ovat hehtaarikohtaiset tuet tai niin edelleen, joten tämä on nytkin jo hyvin pitkälle mahdollista. Tässä ed. Lapintie yhdisti myöskin väärinkäytökset ja julkisuuden toisiinsa tavalla, joka oli täysin kohtuuton ja perusteeton. Meillähän on maatalouden tarkastusjärjestelmä erittäin laaja ja moniportainen, ja siihen me voimme luottaa ja myöskin viljelijäkunnan vastuullisuuteen.

Puhemies! Täällä on paljon annettu myönteistä palautetta valiokunnan mietintöön ja ennen kaikkea näihin lausumiin. Itsekin pidän näitä erittäi tärkeinä lähtökohtina paitsi tämän myöskin ensi kevään neuvotteluissa muodostettavan hallituksen toimintalinjalle. Tämä tavoite pitkäaikaisesta ja vakaasta kansallisesta tukijärjestelmästä on oikea tavoite ja tavoittelemisen arvoinen, ja siihen pitää kaikin keinoin pyrkiä.

Myöskin Maatilatalouden kehittämisrahaston riittävistä rahoituksista huolehtiminen on tärkeää. Esimerkiksi SDP:n puoleltakin täällä todettiin, että tarvitaan investointeja ja rakennekehitystä, ja se juuri edellyttää sitä, että riittävä rahoitus on käytettävissä, ja sen takia pitää yhteisesti toimia niin, että vielä tämän hallituskauden aikana tätä asiaa pystytään vieläkin parempaan tilanteeseen saamaan.

Elintarvikehuoltovarmuus ja omavaraisuuskysymykset, kyllähän ne ovat niitä perustavaa laatua olevia kansallisia strategisia tavoitteita, jotka vaativat juuri tällaista yksimielisyyttä, mitä tässä salissa on ollut. Politiikkakartasta riippumatta kaikille suomalaisille on tärkeää, että nimenomaan elintarvikkeista ja energiasta meillä olisi mahdollisimman suuri omavaraisuus. Neljäs lausuma, tutkimukseen, kehitystoimintaan, neuvontaan lisäpanostamiset, ne ovat myöskin hyvät havainnot täältä valiokunnan puolelta. Niillä juuri vahvistetaan sitä koko sektorin kilpailukykyä ja menestymistä. Elintarvikesektorin koko ketjun kilpailukykyhän ratkaisee viime kädessä tämän maataloudenkin tulevaisuuden, miten tehokas meillä on paitsi alkutuotanto myös tuotantopanosteollisuus, jalostustoiminta ja myöskin osaltaan kauppa. Ja jokaisen sektorin kilpailukykyä parantavia toimia tarvitaan.

Tässä keskustelussa ovat hyvin tulleet myös esille ne kansainväliset paineet, mitä Suomeen liittyy: Wto-neuvottelut ja EU:n maatalouspolitiikan uudistaminen. Nämä oli hyvä mielestäni tuoda tosiseikkoina keskusteluunkin esille ja myöskin viljelijäkunnalle tiedoksi. Eli ne ratkaisut, mitkä ministeri tai hallitus tekee tai eduskunta, eivät valitettavasti tänä päivänä ole itsenäisiä, vaan ne liittyvät tähän isompaan kokonaisuuteen. Ja myöskin tämän realistisen tiedon levittäminen on meidän kaikkien yhteinen tehtävä.

Kannattavuuden osalta ratkaisevassa asemassa ovat markkinahinta, tuotantokustannukset ja tukipolitiikka. Markkinahinnan osalta sanon sen, että täällä maitosektorin puolella Valiolla on erittäin hyvä strategia. Sen tavoitteena on olla Euroopan tasolla johtavia tilityshinnan maksajia. Samanlainen strateginen tavoitehan tarvittaisiin myös täällä lihasektorilla. En tiedä, onko osaltaan tämä keskeisten lihayritysten pörssissäolo tekijä, joka tätä tavoitetta heikentää. Itse ainakin toivon, että lihasektori voisi ottaa saman tyyppisen tavoitteen, haasteellisen tavoitteen, kuin markkinoitten laajentamisessakin, jossa se muuten on kyllä mielestäni onnistunut varsin hyvin.

Tuotantokustannusten osalta tämä hallitus on toteuttanut polttoaineveron alentamisen, joka oli oikea ratkaisu. Me tarvitsemme jatkossakin toimia, joilla kustannuksiin vaikutetaan. Sukupolvenvaihdosten verotukseen voidaan vielä tehdä lievennyksiä. Voidaan toteuttaa sähköverotuksessa maatalouden siirtäminen teollisuuden sähköveroluokkaan, joka alentaisi sähkökustannuksia. Voidaan tehdä toimenpiteitä, joilla erityisesti karjatalouden jaksamiseen vaikutetaan lomitusjärjestelmän kehittämisellä. Me tarvitsemme myöskin todella voimakkaita panostuksia energiapolitiikkaan, niin kuin täällä on todettu, joka antaa paljon mahdollisuuksia myös maatiloille ja laajemmin ottaen maaseudulle.

Puhemies! Näen, että tämä on hyvä linjaus nykyisen hallituksen toiminnalle ja tulevaisuuteen, ja ennen kaikkea on arvo tämä yksimielisyys, joka meidän kannattaa kyllä näissä isoissa päälinjoissa säilyttää myöskin jatkossa.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Sanon tässä aluksi saman, jonka sanoin vastauspuheenvuorossani, että minua ihmetyttää tämän keskustelun kuultuani, miten keskustapuolue ja sosialidemokraatit mahtuvat samaan hallitukseen, kun kaikista suurista, keskeisistä asioista väännetään kättä ja vielä julkisesti sillä tavalla kuin tässä salissa tänä päivänä. Kolme vuotta sitten samoihin aikoihin nämä ongelmat olivat jo kuumimmillaan ja tuli tikkukirjaimin lappu, että jo riittää. Se johti sitten pääministeri Jäätteenmäen eroon. Minä vaan odotan kiinnostuksella, milloin vastaava lappu jommaltakummalta puolueelta kiertää jälleen tässä salissa.

Mutta, arvoisa puhemies, haluan aluksi omalta osaltani todeta tyydytyksellä sen, että me olemme saaneet tämän valtioneuvoston maatalouspoliittisen selonteon, joka mielestäni on hyvin monipuolinen selvitys vaikeasta ja meille tärkeästä sektorista, maataloudesta. Minä haluan myöskin kyllä esittää ihan kiitokset ministeri Korkeaojalle monessa vaikeassa asiassa toimineena ministerinä. Hän on saanut kyllä paljon kielteistä palautetta, ja on syytä antaa silloin positiivista, kun siihen on aihetta.

Ulkopolitiikasta on aivan oikein ja perustellusti todettu, että sijainnillemme kartalla emme voi mitään. Aivan samalla tavalla voimme myös maatalouden osalta todeta, että sijaintimme vaikuttaa aivan ratkaisevasti niihin periaatteisiin, joita maatalouspolitiikassa harjoitetaan. On aivan luonnollista, että pohjois—etelä-suunnassa yli tuhannen kilometrin pituisessa maassa on pakko muodostaa monia erilaisia ratkaisumalleja olosuhteista riippuen, mikäli haluamme, että maataloutta harjoitetaan kaikkialla Suomessa, niin kuin tässä selonteossa aivan oikein tavoitteeksi on otettu. Pitkien etäisyyksien maassa se on jopa aivan välttämätöntä tulevaisuutemme turvaamisessa.

Arvoisa puhemies! Menestyvä maatalouspolitiikka on myös onnistuneen aluepolitiikan eräs kulmakivi. Maamme on viimeisten vuosikymmenten aikana kokenut valtavia mullistuksia väestön muuttaessa pohjoisesta etelään ja haja-asutusalueilta taajamiin. Olemme menettäneet satojatuhansia kansalaisiamme tuon muuttovirran seurauksena muun muassa naapurimaahamme Ruotsiin. Tuo sisäinen muuttoliike jatkuu edelleen, ja elämme tietyiltä osiltaan maatamme jo lähellä kriittistä pistettä, eli onko elämän edellytyksiä alueilla jatkossa yleensä vai ei. Juuri tällaisilla alueilla onnistuneet maatalouspoliittiset ratkaisut sekä onnistunut muu elinkeinopolitiikka niiden rinnalla ovat avainasemassa. Yhä enemmän maataloudenharjoittajat toimivat muidenkin toimialojen yrittäjinä. Se on tilanteessamme oikea kehityssuunta, jota meidän tulee myöskin tukea.

Arvoisa puhemies! Aivan liian usein asetetaan vastakkain maaseutu ja taajamat, lähinnä keskustaajamat. Meidän tulisi muun muassa kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa kuitenkin huomioida, että kun kasvukeskuksilla menee hyvin, se on maakuntien etu, ja päinvastoin, kun maakunnilla menee hyvin, se on kasvukeskusten etu. On todella valitettavaa, että tuo kunta- ja palvelurakenneuudistus on jumiutunut hallituksessa saman tyyppiseen sisäiseen riitelyyn kuin tänä päivänä täällä salissa tämän selonteon osalta.

Samat puolueet, keskusta ja sosialidemokraatit, ovat hyvin usein vastakkain myös maataloudesta keskusteltaessa. Eli keskeiset asiat maassamme ovat punamultahallituksen jatkuvien riitelyjen aiheena. Tuo riitely ja vastakkainasettelu näkyy tarkastellessamme hallituksen käytännön tuloksia sekä maatalouden että aluepolitiikan osalta. Kun jompikumpi puolue joutuu tämän tästä nöyrtymään tai ratkaisu löytyy kaupankäynnin seurauksena, häviäjä aina on maataloudenharjoittaja ja maaseudulla asuva ihminen. Esimerkkejä on paljon, ja hallituspuolueiden edustajat ne kyllä tuntevat, mutta vaikenevat ja välihuudot eivät niitä korjaa.

Arvoisa puhemies! Maatalouspoliittinen selonteko on mielestäni onnistunut asiakirja, kuten sanoin. Sen toteuttamiseen tarvittaisiin vain toisenlainen hallitus ja tasapainoisempi hallitus kuin on tänä päivänä. Presidentinvaalien toisella kierroksella kyllä linja näkyi ja maaseudulla kuuli mielipiteitä, mikä sen hallituksen tulisi olla.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Edellinen puhuja haikaili toisenlaista hallitusta. Olen ollut täällä niin kauan, että olen monenlaisia hallituksia nähnyt, ja kyllä sellainen toisenlainen hallitus vuonna 1995—1996 ensi töikseen leikkasi maatalouden kotimaista tukipakettia erittäin rankalla kädellä kokoomuslaisen valtiovarainministerin johdolla ja myös maatalousministeri, no, oli Hemilä, joka oli tietysti vähän niin kuin lähellä ehkä sitä linjausta. Mutta se on mennyttä ja nyt pitää katsoa eteenpäin.

Herra puhemies! Meidän suurin ongelmamme on se, että Suomen EU-jäsenyysliittymissopimuksen artikla 141 on epäonnistunut. Suomi hyväksyi kelvottoman, onnettoman artiklan, joka antaa vallan eteläisen Suomen tukipolitiikassa EU-komissiolle. Tämä on tehnyt maatalouspolitiikan suurelta osin lyhytjänteiseksi, epävarmaksi, ahdistaa viljelijöitä jatkuvasti, koska aina on vain pätkä eteenpäin tiedossa, mitä on tulossa. Pääomavaltaisella alalla, niin kuin maatalous on, tällainen lyhytjänteisyys on täysin kohtalokasta ja tuottaa tavattoman paljon taloudellisten ongelmien lisäksi myös henkisiä ja jaksamisongelmia kaiken sen byrokratian lisäksi, mikä meillä on.

Herra puhemies! Tässä ensimmäisessä lausumaehdotuksessa, joka on sinänsä erinomaisen hyvä — kannatan näitä kaikkiakin lausumaehdotuksia, mutta tämä ensimmäinen on ehkä yksi niistä tärkeimmistä — todellakin puututaan 141 artiklaan tosiasiassa ja vaaditaan, että koko maa tulee saada pitkäaikaisen ja vakaan kansallisen tukijärjestelmän piiriin. Nyt kuitenkin, kun kysyin vastauspuheenvuorossa ministeri Korkeaojalta, onko hänellä uskoa, että tämä voidaan saada, ette vastannut lainkaan, vaan totesitte jotakin kokonaan muuta, mutta ymmärrän, että siihen ei ole helppo vastausta antaa.

Mutta todellakin olin hämmästynyt siitä, että kun yritimme silloin perustuslakineuvotteluissa saada tätä asiaa nostettua sinne EU-pöytään silloin, kun oli iso sopimusuudistus käynnissä, niin koko hallitusrintama torjui tämän esityksen esille ottamisen todella sellaisena, että tämä artikla 141 olisi siirretty perustuslakiin korjatussa muodossa, niin että siellä ei olisi sitä sanaa "voi", vaan siellä olisi, niin kuin tässä ponsilausumassa sanotaan, että "tulee" saada. Tämä mahdollisuus menetettiin, ja nyt kun hallitus pakkosyöttää tätä onnetonta perustuslakia eduskunnan läpi kiireellä, meillä ei ole mahdollisuutta edes sitten jatkoneuvotteluissa palata tähän tavattoman tärkeään, viljelijöitten kannalta elintärkeään, asiaan jatkoneuvotteluissa.

On annettu kyllä Eurooppa-neuvoston huipputasolla monta kertaa lausumia, että koko unionin alueella on kannattava maataloustuotanto turvattava, mutta ne ovat pelkkiä julistuksia niin kauan kuin tämä artikla 141 on voimassa siinä sanamuodossa, missä se nyt on. Näillä näkymin se on ehkä ikuisesti, koska ei voi ajatellakaan, että olisi kovin realistisia mahdollisuuksia jatkoneuvotteluissa saada tuota muuttumaan laajenneessa, todella monella tavalla maatalouspolitiikan kiemuroihin ja Wto-neuvottelujen ja muiden myötä lisääntyvien ongelmien parissa olevassa unionissa. Tämä on nyt valitettavasti menetetty mahdollisuus. Tulevaisuus on tältä osin siis hyvin, hyvin ongelmallinen.

Mutta kotimaisessa päätöksenteossa voidaan paljon tehdä maatalouden hyväksi. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tietojen mukaan, siis laskelmien mukaan, viime vuonna maataloustulo laski edellisestä vuodesta 14 prosenttia. Kannattavuus taittui uuteen laskuun. Kannattavuuskerroin aleni 0,52:sta 0,46:een. Muihin ammatteihin verrattuna verrannollinen työtuntiansio oli maataloudessa vain 3,70 euroa, kun esimerkiksi teollisuustyöntekijän keskiansio oli noin nelinkertainen viljelijään verrattuna, ja aleni viime vuonna reippaasti, 14 prosenttia maataloustulo ja kolmatta vuotta peräkkäin. Tämä on se linja, jossa nyt maatalous Suomessa toimii. Nuoria viljelijöitä investointituilla ynnä muilla houkutellaan viljelyyn, mutta heidät houkutellaan samalla kannattamattomaan toimintaan ja tavattoman suureen epävarmuuteen varsinkin Etelä-Suomessa. Tämä kehitys on todella huolestuttava, ja tätä täällä ei ehkä ole riittävän perusteellisesti käyty läpi, ei selonteossa enempää kuin myöskään mietinnössä.

Sitten nämä ikävät riitelyt: energiaveron palautus 21,5 miljoonaa euroa, mistä kuulimme ed. Ollilalta hyvän selvityksen, tämä 100 miljoonan euron riitely. Nämä antavat tavattoman huonon kuvan hallituksen halusta ja kyvystä hoitaa Suomen maatalouspolitiikkaa. Tässä tarvitaan todella tältäkin osin selkeä suunnanmuutos. Voi vaan kysyä, sallisiko SAK sitä, että tupossa sovittuja asioita lykättäisiin kuukaudesta toiseen, jopa vuodesta toiseen, ja odotettaisiin, sitten lopulta tehtäisiin nahkapäätös ja ne sopimuksessa olevat ehdot leikattaisiin sovittua huonommaksi. Kyllä SAK:laiset, ihan oikein, tekisivät jo lakon siinä vaiheessa. Maataloutta hallitus kohtelee tällä tavalla. Vaikka se sopii, niin se on erittäin hidas ollut viime aikoina toteuttamaan näitä sopimuksia. Eläke- ja luopumistukiasioissa pitää päästä parempaan suuntaan, mutta ei kaikilta osin siltä näytä.

Nämä energia- ja ympäristökysymykset ovat maatalouden kannalta tavattoman tärkeitä. Niihin pitää kiinnittää huomiota, koska niissä on kysymys koko maaseudun tulevaisuuden näkymistä.

Herra puhemies! (Puhemies koputtaa) Lopuksi totean, että viljelijäväestön jaksamiskysymys on todella vakava kysymys tänä päivänä ja tulevaisuudessa.

Matti   Kauppila  /vas:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Lapintien tekemää lausumaehdotusta.

Maatalouden toimintaympäristö on viime vuosina muuttunut merkittävästi. Maataloustuotteiden maailmanmarkkinoiden ja kauppapolitiikan kehitys, Wto:n ja Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan muutokset ja unionin laajentuminen, sekä koetut elintarvike- ja eläintautikriisit ovat kaikki osaltaan muuttaneet maatalouden toimintaolosuhteita. Muutosten seurauksena kilpailu globaaleilla markkinoilla kiristyy. Maatalous ja maatalouspolitiikka vaikuttavat kaikkiin kansalaisiin, ja ne kiinnostavat monia eri intressitahoja, onhan maatalouden perustehtävä tuottaa ravintoa.

Hallituksen maatalouspoliittinen selonteko on sekä perusteellinen että realistinen. Maatalouden haasteet ja mahdollisuudet on käsitelty niin globaalilla, eurooppalaisella kuin kansallisellakin tasolla. Vuonna 2003 kesäkuussa sovittu maatalouspolitiikan uudistus linjaa markkinoille suuremman roolin maatalouden tuotantoon ja siten myös sen rakenteeseen vaikuttavana tekijänä.

Vuoden 2006 alusta alkoi maatalousreformi, jossa cap-tuen irrottamista tuotannosta perusteltiin tuotannon määräytymisellä markkinahintojen mukaan, parantamaan elintarvikesektorin sisäistä tehokkuutta. Kun tukea irrotetaan tuotannosta, kaventuvat myös keinot, joilla julkinen valta voi vaikuttaa tuotantoon ja markkinoihin. Nyt onkin kysyttävä, onko tämä ratkaisu järkevä ja kestävä pitemmän päälle, vaikka se nojautuukin Wto-sopimuksiin ja -periaatteisiin. Tukien dekoplaus ei ole kuluttajan eikä tuottajankaan etujen mukainen. Euroopan unionin vientitukien poistuminen voi ajan myötä alentaa erityisesti voin ja sianlihan hintaa Euroopan unionin sisämarkkinoilla.

Myös viljan hinnalle käynee samoin, jos Euroopan unionissa saadaan hyviä satovuosia ja suuret Euroopan unionin ulkopuoliset tuottajamaat lisäävät tuotantoaan ja vientiään. Se johtanee Euroopan unionissa maataloustuotannon selvään laskuun ja hintojen nousuun. Tätä periaatetta jouduttaneen muuttamaan ja siihen tulisi varautua.

Elintarviketeollisuuden strategioilla ja niiden onnistumisella on suuri merkitys lihantuottajien hinnoille. Pitkälle jalostettujen valmistuotteiden markkinoita on tuottajamaiden vaikea vallata, jos tuontipaine kasvaa niin, että siinä testataan myös kuluttajien kotimaisuusastetta. Paljonko kotimaisuudesta ollaan valmiita maksamaan? Tässä suhteessa kaupan ja teollisuuden yhteispeli ja keskinäinen neuvotteluasema ovat ratkaisevia. Teollisuuden pitää saada kauppa mukaan hankkimaan lisäarvoa kotimaisista tuotteista.

Minkälaisia toimintaympäristön muutoksia ja muutoksen tuomia mahdollisuuksia sitten on olemassa? Maatalouspolitiikan uudistukset kannustavat luopumaan tuotannosta ja suuntautumaan maatalouden ulkopuolisiin tulolähteisiin, ohjaavat vähitellen sivutoimisia viljatiloja luopumaan tuotannosta, kun niiden pääomakanta kuluu ja nopeuttaa tältä osin tilojen lukumäärän vähenemistä. Meillä on nyt noin 70 000 tilaa, ennuste vuodelle 2013 on noin 50 000 tilaa. Siinä on kova tinki maatalousyrittämiselle, ken saa jatkaa, kuka joutuu lopettamaan. On tehtävä ajoissa oikeat johtopäätökset tilansa asemasta markkinoiden tiimellyksessä. Luopujat antavat tilaa markkinoille ja tuotantoresursseja jatkaville. Ihannetilanteessa nämä investoinnit eivät kasvata tuotantoa. Kuitenkin peltomaata saadaan jatkavien käyttöön pääosin luopujilta. Kaupan tuotemerkkien ja keskittämisen on jätettävä tilaa paikallisille tuotteille. Hintojen aleneminen ja tilojen sijainti suhteessa paikallisiin elintarvikejalostajiin ratkaisee valittavat vaihtoehdot. Tämä on yksi heikko kohta markkinavoimien jyllätessä suurilla tuotantomäärillä erityisesti eläintuotannossa. On suuri vaara, että pienet jalostajat ja tuottajat häviävät.

Toisaalta maataloutta on kannustettava yhteiskunnan haluamiin markkinattomien hyötyjen tuottamiseen: maisemointi, vesiensuojelu, biodiversiteetti ja monet muut erityisesti maaseutua koskevat asiat. Uusilla Euroopan unionin jäsenmailla on suuria haasteita, kuten tuotanto ja markkinointi, on myös mahdollisuuksia, kuten koko ketjun tehokas järjestely, lähes puhtaalta pöydältä. Meillä täällä Suomessa on vielä vähän aikaa järjestää kotieläintuotteiden tarjontaketju tehokkaammaksi. Meidän on vahvistettava tuotannon sijoittumista jalostuslaitosten läheisyyteen.

Yksi suuri mahdollisuus on yrittäjyyden vahvistaminen maataloudessa. Kaikki tuotannon laajentajat eivät pysty hyödyntämään mittakaavaetuja tai laajentamaan tuotantoa hallitusti ilman ennakoimattomia lisäkustannuksia puhtaasti ammattitaidottomuuttaan yritystalouden puolella. Enää ei saa sanoa, että maatalous on vahvaa ja perinteikästä mutta yrittäjäkulttuuri heikkoa. Nyt koulunsa käyneet yrittäjät pystyvät laskemaan liiketaloudellisesti parhaat ratkaisut laajentaessaan tuotantoaan asteittain ja ottavat heikkojen yritysten paikat markkinoilla.

Maatalouden elinkelpoisuuden ja kilpailukyvyn sekä sen tukemisen yhteiskunnallisen oikeutuksen kannalta on tärkeää, että ruoka tuotetaan tehokkaasti niin, että myös muista moniarvoisen yhteiskunnan maataloudelle asettamista vaatimuksista huolehditaan.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Vielma ei ole paikalla salissa, mutta häntä kiusaa alati se, että nykyhallituksella menee niin hyvin, että hänen pitää yrittää keikuttaa hallituksen venettä jatkuvasti omissa puheenvuoroissaan, valitettavasti huonoin tuloksin.

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö on yksimielinen, eikä pidä vetää johtopäätöstä SDP:n linjasta, jos meidän yksi edustajamme suhtautuu kriittisemmin ja tuo asioita esille täällä salissa. Toivon näin ainakin, vaikka tässä sellaista näkemystä tuli myöskin hallituksesta ja valiokunnan puheenjohtajalta, hallituskumppanilta siis.

Kuten jo lähetekeskustelussa aiemmin totesin, sisältyy käsiteltävään selontekoon valitettavan vähän konkreettisia muutosesityksiä. Suomen maatalous ja ennen kaikkea maaseutu on kuitenkin muuttunut merkittävästi eduskunnassa käydyn edellisen kattavan maatalouspoliittisen keskustelun jälkeen. Suomi on kuluneen vuosikymmenen aikana virittänyt kilpailukykynsä parhaimmilleen ja liittynyt Euroopan unioniin ja suomalainen maatalous on joutunut nykyajan tosiasioiden edessä muokkaamaan toimintansa täysin uuteen suuntaan pääosin ilman julkisen sektorin tukea ja ohjausta.

Kuten valiokunta mietinnössään toteaa, on Suomen maatalous erittäin monivaikutteista. Nyt on viimein aika lähteä yhteisvoimin kehittämään maatalouden monipuolisuutta. Elintarvikkeiden ja bioenergian tuotantoa, elintarviketurvallisuutta sekä myös maaseutumatkailua tulee edistää yhtenä ehyenä kokonaisuutena, jotta suomalainen maatalous voi tulevaisuudessa toimia omavaraisesti. Vaikka virkistys- ja vapaa-ajan palveluiden ja bioenergian tuotanto tulevat eittämättä olemaan keskeisessä osassa suomalaista maataloutta ja maaseutua kehitettäessä, tulee elintarviketuotanto säilyttää ensisijaisena maatalouden tehtävänä. Suomalaisen ruuan arvo ja näin ollen myös sen tuottamisen tarve perustuu puhtauteen, eettisyyteen ja jäljittelemättömyyteen. Nämä ominaisuudet muokkaavat suomalaista elintarviketurvallisuutta lähiruokana, josta voi hyvällä omallatunnolla olla maailmalla ylpeä. Vaikka laadukkaita ulkomaisia elintarvikkeita on myös saatavissa ja niitä tulee myös yhtä lailla hyödyntää, säilyy suomalaisen elintarvikkeen arvo ja tarve myös tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietinnössä mainitaan suurempien kehitystarpeiden liittyvän maatalouden ja päätoimisten tilojen kannattavuuden parantamiseen. Kannattavuus paranee kehitettäessä toimintatapoja, sekä muokkaamalla tuotteita ja palveluja kysynnän mukaan. Uutta teknologiaa soveltamalla sekä uusia teknologiainnovaatioita kehittämällä voidaan kehittää koko elintarvikeketjun kilpailukykyä. Vain tätä kautta voi syntyä maaseudun elinvoimaisuuden turvaavia työpaikkoja.

Arvoisa puhemies! Selonteossa ja valiokunnan mietinnössä ei keskitytä mielestäni tarvittavissa määrin niihin haasteisiin, joihin maatalouspolitiikan tulisi ehdottomasti pyrkiä vastaamaan tulevina vuosina. Elintarvikkeiden verrattain korkeasta hintatasosta, maatalouden tukemisen, korkeista kustannuksista, maatalouden kannattavuuden parantamisesta, maatalouden haitallisista ympäristövaikutuksista, kuluttajaturvallisuudesta ja maataloustuotannon eettisistä näkökohdista sekä EU:n yhteisen maatalouspolitiikan muutoksista aiheutuvista haasteista ei ole tehty riittäviä, kattavia johtopäätöksiä.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Seppälä vielä viittasi tähän aikaisempaan keskusteluun, minkä ed. Lintonen toi tähän saliin. Minun mielestäni kumminkin ed. Lintonen palveli tätä maatalouspoliittista keskustelua, ja huomasin, kuinka sähköä tuli saliin aivan uudella tavalla. Hänhän on myöskin kokenut maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen, joten tietämättömyydestäkään häntä ei voida varmasti tässä asiassa syyttää. Kaikkien tiedossa on myöskin, että hän on puheenjohtaja valtiovarainministeri Heinäluoman vankka tukija ja heidän yhteistyönsä on hyvin lämmintä, ja voidaan perustella myöskin, että ed. Lintonen saattaa ennakoida näissä puheenvuoroissaan jo hyvin pitkälle SDP:n maatalouspolitiikkaa myöskin seuraavan hallituksen osalta. Minun mielestäni tämä keskustelu raikastui merkittävästi, kun saimme kuulla tämän puheenvuoron.

Arvoisa puhemies! Meillä Vaasan vaalipiirin kansanedustajilla oli myöskin eteläpohjalaisia kansan edustajia tänään vieraana, ja he olivat paljon kriittisempiä tämän selonteon aikaansaannoksiin, kuin täältä puhujakorokkeelta on annettu ymmärtää. Heidän mielestään tässä selonteossa on kuvattu perusteellisesti kyllä maatalouden ja maatalouspolitiikan historiaa, sen kehitystä ja nykyistä tilannetta ja se antaa siten varsin hyvät perustiedot maatalouteen vaikuttavista tekijöistä. Mutta niin kuin on täällä moneen kertaan viitattu, selonteossa on myös todettavissa se, kuinka voimakasta viljelijäväestön tulojen alamäki on ollut viime vuosina. Se on tietenkin aiheutunut kiristyvästä kilpailusta ja markkinoiden tuomista paineista.

Erityisesti haluan myöskin kiinnittää huomiota siihen episodiin, mikä kevättalvella käytiin, kun valtiovarainministeri ja pääministeri ottivat yhteen maatalouspolitiikasta. Puhuttiin 100 miljoonan euron kompensaatiosta. Panin merkille, että kun pääministeri mainitsi sanan 90 prosenttia, niin ei mennyt kuin päivä kaksi, kun hän joutui julkisuudessa vetämään tämän 90 prosentin tukitason takaisin. Voidaan vain kysyä, mikä oli se poliittinen voima, joka sai pääministerin vetämään sanojaan takaisin, että hän ei olisi koskaan 90:tä prosenttia edes maininnutkaan. Mutta itsestään selvää pitäisi olla se, että kompensaation täytyisi olla 100 prosenttia, kun voidaan kysyä, miksi juuri maatalousyrittäjiltä automaattisesti nipistettäisiin jo 10 prosenttia pois tulotasosta, joka on viime vuosina ollut muutenkin alentuva.

Eteläpohjalaiset viljelijät olisivat myöskin toivoneet, että eduskunta olisi tässä selonteossaan antanut selvät konkreettiset ja myönteiset linjaukset moniin maataloudelle tärkeisiin asioihin. Mutta valitettavasti monet maataloutta koskevat päätökset ovat viime aikoina olleet viljelijäväestön kannalta epätyydyttäviä tai edelleenkin keskeneräisiä. Ja valitettavasti myöskään tämä selonteko ei näytä tuovan näihin asioihin mitään keskeistä ratkaisua.

Esimerkiksi maaseuturahoituksen vajeen kompensoimisesta viljelijäväestölle annetut poliittiset lupaukset eivät ole vieläkään realisoituneet. Suomessa maaseuturahoitus on erittäin tärkeä, koska monessa muussa jäsenmaassa tukitarve hoidetaan cap-tuen avulla, mutta Suomessa alhaisen cap-tuen jättämää aukkoa joudutaan paikkaamaan maaseuturahoituksella, kuten lfa-tuki, ympäristötuki, kehittämishankkeet jne. Näissä asioissa meillä ei ole yksinkertaisesti epäonnistumisen varaa.

Tällä hetkellä on käsittelyssä myös esitys uudeksi ympäristötukiohjelmaksi. Esityksessä on monia ongelmallisia kohtia erityisesti karjalannan käyttöä ja kotieläintiloja koskien. Tuottajat eivät voi hyväksyä sellaisia ympäristötuen tiukennuksia, jotka ovat taloudellisesti raskaita ja estävät laadukkaan sadon tuottamisen sekä heikentävät ratkaisevasti maamme kilpailukykyä yhteisillä markkinoilla. Ympäristöohjelman sisältöä tulisi vielä korjata siten, että toimenpiteiden mielekkyys ja tehokkuus myös viljelijöiden näkökulmasta voidaan turvata. Vain siten varmistetaan myös viljelijöiden osallistuminen täysimääräisesti ohjelmaan.

Hallituksen esitys luopumistukijärjestelmien jatkosta heikentää nykyistä järjestelmää. Viljelijät odottaisivat, että eduskunta tekee luopumistuesta päätökset asiaa valmistelleen työryhmän perusteltujen esitysten mukaisesti. Huomenna näemme, kun menemme konkreettisesti tähän asiaan, kuinka hallituspuolueet suhtautuvat alkuperäiseen esitykseen. Mietintö on kuitenkin jo muuttunut.

Siis EU:n yhteinen maatalouspolitiikka on taipunut huonosti Suomen pohjoisen maatalouden olosuhteisiin, vaikka käyttöön on otettu mahdollisimman laajasti EU:n sallimat eri tukimuodot. Jäsenyysneuvotteluissa päädyttiin ratkaisuun, että Suomi tarvitsi erityisehtoja, jotka poikkesivat yhteisen maatalouspolitiikan säännöistä. Nyt meidän pitäisi vain pitää huolta, että Suomen maataloudessa pidetään kiinni liittymissopimuksen 141 mukaisesta tuesta. Ja meillä Etelä-Pohjanmaalla vallitsee edelleen sellainen mielikuva, että hallituksen toimet eivät ole olleet tässä asiassa kaikkein tehokkaimpia ja Suomi ei ole ajanut riittävän painokkaasti liittymisneuvotteluissa sovittuja erityisjärjestelyjä.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Tarja  Cronberg / vihr:

Arvoisa puhemies! Kuten mietinnössäkin todetaan ja myös itse selonteossa, maaseutu ei pysy elinvoimaisena perinteisen maatalouselinkeinon turvin. Jo tänään puhutaan vähenevästä väestöstä, kyläkoulut suljetaan ja tiet rapistuvat. Kuten ministeri Lehtomäki totesi, maatalouden toimintaympäristö muuttuu voimakkaasti kansainvälisten kauppamääritteiden takia, ja näin ollen Suomen maataloutta leimaa epävarmuus, poukkoilevaisuus ja heikko tulevaisuudenusko.

On ihmeellistä, että tässä historiallisessa tilanteessa on olemassa toinenkin vaihtoehto: mahdollisuus täydentää maaseudun elinvoimaa rakentamalla energiamaaseutua. Tähän ei kuulu ainoastaan peltoenergian viljely tai metsän hakkeen käyttö vaan myös lämpö- ja energiayrittäjyys. Suomessa on tällä hetkellä aika paljon esimerkkejä. Jotkut maanviljelijät ovat rakentaneet oman lämpölaitoksen, toiset tekevät itse biodieseliä. Kehitys on jo käynnissä, mutta sitä ei tueta tarpeeksi eikä sen mahdollisuuksia nähdä.

Jyväskylän yliopiston tutkimus toteaa maatalouden energiatuotantopotentiaalin ja biomassassaresurssin ylittävän Suomen oman energiantarpeen ja kohtuullisen lyhyellä aikavälillä Suomen tuontienergia voitaisiin korvata maatalouden tuottamalla energialla. Nythän Suomessa lasketaan peltohehtaareja ja todetaan, että mikään ei riitä ja että kaikki pellot pitäisi viljellä ruokohelpeä. Näinhän ei ole, vaan kyse on erittäin monimuotoisesta paketista, joka sisältää hakkeen, peltoenergian ja ennen kaikkea myös biokaasun, jonka hyödyntäminen Suomessa on aivan alkutekijöissään. Kun tällainen resurssi on olemassa, on todella ihmeellistä, että Suomen maatalouden omavaraisuus energian suhteen on nolla, lukuun ottamatta jotain viidennestä bioenergialla tapahtuvasta lämmityksestä.

Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa todetaan myös, että Suomi on sen takia menettänyt tällaisen hajautetun maaseudun teknologiaklusterin kehittämisen mahdollisuudet, että olemme bioenergian käyttöönotossa ja energiamaaseudun kehittämisessä jäljessä. Toisin sanoen olemme jääneet jälkeen siinä teknologiakehityksessä, johon meillä olisi ollut erittäin hyvät mahdollisuudet. Se koskee pellettiuuneja, jotka tänään tulevat Italiasta ja Itävallasta. Se koskee metsäkoneita. Tällä hetkellä tietyn tyyppiset hakelaitteet hankitaan muualta. Teknologian kehittämiseen ja teknologian vientiin liittyvä potentiaali ei siis myöskään toteudu.

Nyt valiokunta toteaa — mikä tietysti on hyvä asia — että ilmastonmuutos ja öljyvarantojen väheneminen tuovat energiasektorille lähivuosina merkittäviä tuotannollisia, toiminnallisia ja teknologisia muutostarpeita ja että erityisesti vaihtoehtoisten liikennepolttoaineiden, muun muassa biopolttoaineiden, saatavuuteen ja tuottamiseen liittyvät hankkeet tulee käynnistää välittömästi.

Kun täällä salissa kävimme joku päivä sitten keskustelua maatalouden fossiilisen energian veronpalautuksista, niin keskustan edustajat totesivat kuin yhdestä suusta, että ei vielä, ei ole mahdollista tehdä tätä vielä, täytyy odottaa, kaikki ei ole valmista. Ja nyt todetaan, että nämä toimenpiteet tulisi aloittaa välittömästi. Itse haluan todeta, että asialla on todella kiire, jos suomalainen maaseutu aikoo pärjätä Euroopassa. On hyvä tuottaa ruokaa, mutta sen rinnalla on tuotettava energiaa. Tästä syystä esitänkin lausumaehdotuksen, joka kuuluu seuraavasti:

"Eduskunta edellyttää, että energiamaaseudun kehittäminen aloitetaan välittömästi ja että eri bioenergiamuodoille annetaan suosituimmuusasema sekä energiatuotannossa että energian saatavuudessa."

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö valtioneuvoston selonteoksi maatalouspolitiikasta on hyvä paperi, ja erittäin hyvä on myös se, että ministeri Korkeaoja on jaksanut koko keskustelun ajan olla aitiossa ja tehdä muistiinpanoja. Samoin myöskin valiokunnan puheenjohtaja on varsin aktiivisesti ollut salissa seuraamassa asian käsittelyä.

Maatalous on osa suomalaista elintarvikearvoketjua, ja tässä arvoketjussa on toimijoina viljelijäväestöä 98 000 ja elintarviketeollisuuden ja muun sektorin väkeä noin 300 000. Tämä on suuri joukko ja sillä tavalla kansantaloudellisesti merkittävä asia, että maaseudun, erityisesti maatalouden, toimintaedellytysten säilymiseen ja parantamiseen tulee kiinnittää erityinen huomio.

Kotimaisuus on se, johon on nojattu vuosikaudet. Koko unionin jäsenyyden ajan me olemme puhuneet kotimaisuudesta: kuluttajat haluavat ostaa, ja kauppa sitten haluaa toimittaa. Nyt kuitenkin tänään täällä on useampaan otteeseen puhuttu siitä, että maatalouden kannattavuus on tavattoman heikko. Täällä on puhuttu tukien alenemisesta, mutta toisaalta varmasti totuus löytyy sieltä, että meillä on tuottajahintojen lasku ollut viime vuosina hyvin voimakasta. Kuluttajan kukkarossa se ei juurikaan ole näkynyt, koska kaupan osuus on viime vuosina aika voimakkaasti vahvistunut ja toisaalta myöskin teollisuus on laittanut omaa talouttaan kuntoon.

On hyvä, että on kunnossa olevia toimijoita, ja nyt tuleekin teollisuuden vuoro tulla mukaan myöskin tuottajan näkökulmasta sillä tavalla, että tuottajille on maksettava eurooppalaiseen tasoon nähden oikean mukainen hinta. Meillä on useammilla tuotannonaloilla selkeästi Pohjois-Eurooppaan ja myöskin Keski-Eurooppaan peilaten matalammat tuottajahinnat, ja tämä näkyy nimenomaan maatalouden kannattavuudessa.

On peräänkuulutettu sitä, että tuottajien pitää olla innovatiivisia, kehittää uusia tuotteita, terveysvaikutteisia ja muita. Ne ovat marginaali-eriä kuitenkin, jos katsotaan koko maataloutta. Se luo joillekin kymmenille tai joillekin sadoille tiloille mahdollisuuden, mutta yli 70 000 tilan pitää tulla kuitenkin toimeen markkinaehtoisella hinnoittelupolitiikalla, ja siksi markkinaehtoisen hinnoittelupolitiikan pitää olla myöskin tuottajalähtöistä eikä niin, että tuottajalle jää vain jakojäännös.

Meillä on kansallisesti varmasti mahdollisuus vaikuttaa mielipiteisiin ja pitää huoli siitä, että nämä kotimarkkinat toimivat suomalaisilla tuotteilla hyvin. Joutsenlippu on yksi ilmentymä, jolla suomalaiset elintarvikkeet erottuvat kaupan hyllyistä, ja erityisen tärkeää onkin, että pidetään huoli tunnistettavuudesta ja jäljitettävyydestä. Erityinen huomio tulisi mielestäni maa- ja metsätalousministeriön osalta kiinnittää nimenomaan tuontielintarvikkeiden valvontaan ja myöskin asioiden oikea-aikaiseen julkistamiseen. Tilastojen mukaan noin 15 prosenttia maahantuoduista elintarvikkeista on lähestulkoon kelpaamattomia kuluttajille. Niissä on myrkkyjäämiä, tai sitten ne ovat laadultaan muuten heikkoja. Tämä on sellainen iso asia.

Se, mikä meillä tulee olemaan jatkossakin haaste, on se, että Euroopan unionin sisämarkkinat toimivat tehokkaasti. Tarjouksia tulee Suomeen, ja tietty niitä Suomestakin lähtee, mutta siinä, että me kykenemme kuitenkin omaa tonttiamme mahdollisimman hyvin puolustamaan, vaaditaan kustannustehokkuutta ja — edelleen peräänkuulutan sitä — myöskin halua ostaa kotimaisia elintarvikkeita. Meillehän on rantautunut Keski-Euroopasta kauppaketju, jonka tuotevalikoimat olivat alun perin lähestulkoon kaikki maahantuotuja. Kuluttajat äänestivät jaloillaan, ja sitten sen lopputuloksena on merkittävä määrä tämän päivän tuotevalikoimassa myöskin suomalaisia tuotteita. Tämä on hyvä kehitys, ja tätä vaan pitää pyrkiä varmistamaan ja jatkamaan.

Huoltovarmuus Suomen kaltaiselle maalle, joka on kuitenkin kuin saarivaltio, on äärettömän tärkeä. Siksi, niin kuin täällä on todettu, koko eduskunta on sitä mieltä, että suomalainen maatalous on pyrittävä pitämään kannattavana ja mielenkiintoisena, niin että nuoria hakeutuu koulutukseen ja he ovat sitten aikanaan valmiit hyvällä ammattitaidolla ottamaan vastaan uudet haasteet. Tämän päivän viljelijäväestön tilanne ei ole kovin mukava. Nimittäin EU:n taholta tuleva epävarmuus ja toisaalta sitten myöskin kansallisten tukien epävarmuus erityisesti eteläisen Suomen osalta on sellainen, joka tietenkin jäytää mieltä, kun siihen lisätään se, että tänä päivänä vielä tuottavuus on tiloilla nettotuloksen osalta varsin vaatimatonta, kaikilta osin ei edes kyetä tekemään positiivista tulosta.

Haluan loppuun todeta oman mielipiteeni, että maanviljelijä ei voi olla koko yhteiskunnalle talkoissa, vaan hänkinb tarvitsee sijoitetulle pääomalle tuoton sekä tietenkin itselleen yrittäjäriskistä korvauksen ja kunnon palkan.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Maatalouden selviäminen on varmistettava, jotta myös kotimainen elintarviketuotanto voi jatkua. Tässä ei ole mitään epäselvää.

Maaseudun kehittäminen on kuitenkin laajempi kysymys kuin pelkästään maatalouskysymys. Hyvin tärkeätä työtä maaseudun kehittämiseksi ovat tehneet maaseudun toimintaryhmät luomalla perusedellytyksiä pienyrittäjyydelle, maaseutukulttuurin elpymiselle ja myös maaseudun palveluille, ja monilla muillakin aloilla nämä ryhmät ovat olleet aktiivisia tienraivaajia. Nyt ollaan tilanteessa, jossa lähiaikoina käsitellään Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma. Siinä ratkeaa myös se, minkälaisin voimavaroin nämä maaseudun toimintaryhmät voivat jatkossa toimia. Tärkeätä on, että niitten rahoituksen riittävyys turvataan tilanteen nyt muuttuessa niin, että koko maaseuturahoituspaketti on yksi ja sama.

Nyt on huolena se, että maaseudun toimintaryhmien rahat supistuvat tässä uudenlaisessa jaossa. Tämä huolenaihe koskee sekä Euroopan unionin Suomeen myöntämiä että myös kansallisia vastikerahoja. Tietoon on tullut, tai ainakin näin on sanottu, että ministeriön valmistelussa on esillä ollut 260 miljoonan euron summa, mikä merkitsisi suoranaista vähennystä toimintaryhmien nykyisiin kehyksiin. Minusta tähän ei voi missään tapauksessa tyytyä. Me tuemme täältä vasemmalta ja varmasti monista muistakin eduskuntaryhmistä tuetaan toimintaryhmien esille tuomaa vaatimusta siitä, että niiden rahoitukseen on varattava ohjelmakaudelle 2007—2013 vähintään 350 miljoonaa euroa, joka säilyttäisi tuon rahamäärän reaalisesti nykyisen ohjelmakauden tasolla. Riittävä määräraha tarvitaan, jotta näitten toimintaryhmien ansiokas työ koko maassa voi jatkua.

Arvoisa puhemies! Maaseutu on kokenut kovia. Siellä on myöskin ilahduttavia merkkejä siitä, että on löydetty laajuutta elinkeinoihin. Moni ihminen on palautunut myös asukkaaksi maaseudulle samaan aikaan, kun virta on vienyt tietysti pääsääntöisesti toiseen suuntaan. Mutta ilman aktiivista ponnistelua kehittäminen ei tapahdu, ja näitten toimintaryhmien arvostuksen pitää näkyä myöskin niissä rahoissa, joita nyt ollaan siinä isossa potissa jakamassa.

Esitänkin eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavan lausumaehdotuksen:

"Eduskunta edellyttää, että maaseudun paikallisten toimintaryhmien rahoitukseen varataan vähintään 350 miljoonaa euroa EU:n ohjelmakaudelle 2007—2013."

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Muutamia kommentteja esille tulleisiin kysymyksiin.

Ed. Ollila täällä puheenvuorossaan, joka oli monelta osin oikein hyvä ja jonka päälinjoihin voi yhtyä, totesi kuitenkin tästä energiaveron palautuksesta virheellisen tiedon. Tämä sopimus, joka tulopoliittisten ratkaisujen jälkeen maataloutta koskien tehtiin, oli sisällöltään sellainen, että tämä toiminta voi aiheuttaa valtiontaloudelle 21,5 miljoonan kulut. Siis sopimus piti sisällään sen, että valtion budjettivaikutukset tästä ratkaisusta ovat tämän suuruiset, mikä siis piti alun pitäenkin sisällään sen, että järjestelmän hallintokustannukset otetaan siinä huomioon. Eli siinä kyllä hallituksen sisällä on toimittu niin kuin sovittiin eli missään tapauksessa ei toisin.

Sitten ed. Kankaanniemi ja muutamat muut ovat ottaneet esille kysymyksen 141 artiklasta ja siitä, mitä tapahtui. Perustuslakisopimuksen solmimisen yhteydessä asia oli erittäin monipuolisesti tarkastelussa, olisiko mahdollista siinä yhteydessä saada asiaan muutoksia. Kävi selville, että pyrkimyksenä oli poistaa kaikki sellaiset artiklat, joista katsottiin, että niiden vaikuttavuus tai niiden voimassaolo on loppunut, jotka ovat käyneet tarpeettomiksi. Tässä suhteessa se, että onnistuimme pitämään huolta siitä, että uudessa perustuslakisopimuksessa tämä artikla edelleen on olemassa, on merkittävä saavutus jo sinänsä.

Sekin mahdollisuus, että artiklan sisältöön olisi tässä yhteydessä voitu puuttua, sekin selvitettiin, mutta minkäänlaista mahdollisuutta ei minkään muunkaan vastaavantapaisen artiklan osalta ollut olemassa, että niitä olisi ryhdytty muuttamaan. Ainoa mahdollisuus oli se, että sieltä raivattiin vanhentuneita artikloja pois, ja se, että tämä artikla nyt edelleen on siellä, tietysti vahvistaa sen aseman siinä mielessä, että katsottiin, että kymmenen vuoden päästäkin sen kuuluu sisältyä voimassa oleviin artikloihin. Valitettavaa on se, että artiklan juridinen tulkinta on sellainen kuin täällä aluksi kuvasin, ja niin kuin tiedetään, tässä suhteessa komissio tekee artiklan mukaiset päätökset. Se merkitsee siis sitä, että komission tulkinta artiklan sisällöstä on erityisen vahva.

Ed. Cronberg, nostitte esille kysymyksen energiamaaseudusta. Hallitus on sekä maatalouspoliittisessa selonteossaan ja täällä valiokunta että myös energiapolitiikkaa koskevan selonteon yhteydessä korostanut tätä asiaa voimakkaasti. Bioenergian käyttö on voimakkaasti lisääntynyt Suomessa. Haluaisin nyt nostaa esille kysymyksen siitä, minkälaisia konkreettisia toimia pitäisi tehdä, että kehitys olisi teidän mieleisenne. Olen täällä todennut jo, että esimerkiksi ruokohelven viljelyn laajuus on lisääntynyt juuri niin paljon kuin se on käytännössä ollut mahdollista viime vuosien aikana, kun kaikki se siemen, mitä on käytettävissä, on kylvetty. On myös niin, että mitä tulee liikenteen biopolttoaineisiin, niiden kotimainen lisääminen on mahdollista vain teollisuustuotantoa kehittämällä ja tutkimukseen ja tuotekehitykseen panostamalla, ettei kävisi niin kuin Ruotsissa on pitkälle käynyt, missä kyllä bioenergiaa käytetään liikenteessä, mutta missä se on merkittävältä osaltaan brasilialaista sokerietanolia.

Kannattavuuskehitykseen on kiinnitetty huomiota. Kielteinen kannattavuuskehitys viime vuosina on erityisesti johtunut siitä, että energian hinta on noussut ja kustannukset ovat maatalouden lannoitteiden ja tuotantopanosten puolella nousseet. Suuri ongelma on kyllä se, miten pidämme huolta siitä, että esimerkiksi investointituet eivät siirry panosten hintoihin. Viljelijöitten tietoisuutta ja kykyä kilpailuttaa panosten tuottajia on kannustettava, ja siinä pitää päästä parempiin tuloksiin. Investointitoiminta Suomessa on ollut kotieläinsektorilla erittäin vilkasta, ja se on omalta osaltaan kyllä merkinnyt sitä, että alalla kysyntä on ollut suurta ja ehkä jossain mielessä tästäkin johtuen ovat panosten hinnat nousseet.

Ed. Tennilä kiinnitti huomiota toimintaryhmien rahoitukseen. Kysymys on siitä, että meillä tässä uudessa maaseuturahoituspaketissa EU-osuus vähenee, ja silloin tietysti joudumme katsomaan, millä tavalla kansallista rahoitusta voidaan lisätä. Siinä suhteessa sitten kun tämä kokonaisuus muodostuu, niin kaikki tähän maaseutukehitykseen liittyvät osa-alueet sitten tulevat kyllä saamaan oman suhteellisen osuutensa ja myös toimintaryhmien työt tulevat kyllä turvatuksi. Mutta myös toimintaryhmien puolella on tarpeen miettiä tehokkaampia, parempia toimintamuotoja ja sitäkin toiminta-aluetta edelleen kehittää.

Tuontielintarvikkeiden valvontakysymys on tärkeä, mihin ed. Salo kiinnitti huomiota. Siinähän suhteessa on myös tämä Paras-hanke. Koska kunnille elintarvikevalvonta kuuluu, on tärkeä pystyä tehostamaan kunnallista toimintaa tälläkin sektorilla niin, että elintarvikevalvontaa pystytään nykyisestä parantamaan.

Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Korkeaoja tiedustelee, mitä pitäisi vielä tehdä.

Ensinnäkin ehkä tärkein asia, joka pitäisi vielä tehdä, on bioenergian syöttötariffit, toisin sanoen niiden pääsy kantaverkkoon.

Toinen asia on 30 miljoonan investointituki, joka tänä päivänä on olemassa. Se on täysin riittämätön, ja sitä käytetään vain uusiin, esimerkiksi tuulivoimaloihin. Sitä pitäisi voida käyttää kaikkiin voimalaitosinvestointeihin. Tällä hetkellä kukaan ei investoi hakevoimalaitoksiin. Haketta kuljetetaan läpi Suomen Pohjois-Karjalasta Pohjanmaalle. Sen lisäksi koko teknologian kehitys on tällä hetkellä esimerkiksi John Deeren metsäkoneissa täysin pysähdyksissä.

Vielä haluaisin todeta sen, että pellettiin siirtymisen hakumenettely on tällä hetkellä sellainen, että kukaan ei usko Suomen hallituksen haluavan panostaa pellettiin. Pellettilämmityksiin ei siksi tällä hetkellä siirrytä.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maaseudun toimintaryhmissä on myös Lapissa semmoista elämänmakuisuutta ja paljon virtaa ja ovat saaneet tehdyksi hyviä avauksia ja edistetyksi maaseudun puolella uskoa siihen maaseudulla asumiseen, jopa sinne palaamiseen. Niitä pitääkin arvostaa, näitä maaseudun toimintaryhmiä, myös rahanjaossa. Se kaikki muu on sitten vain puhetta. Ilman rahaa sekään toiminta ei ole riittävän laajaa ja tuloksellistakaan. EU-rahat ovat tietenkin nyt semmoiset kuin ne ovat, mutta kansallinen raha on tietysti arviointikysymys. Minusta pitää arvioida tätä asiaa niin, että näitten maaseudun toimintaryhmien rahoja ei saa vähentää, joka uhka tässä nyt on olemassa.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minä rohkenen olla ed. Cronbergin kanssa vähän eri mieltä tämän hallituksen energiapolitiikasta. Mielestäni Vanhasen hallituksen energiapolitiikka on ollut varsin avarakatseista siinä mielessä, että tätä bioenergiapuolta on hyvin voimakkaasti kehitetty, on tullut tukia ja syntynyt myöskin uusia laitoksia. Meillä on jonkun verran tai, sanotaanko, toistakymmentä lämpövoimalaitosta hankkeena, mutta vihreät vastustavat tai ainakin ympäristöihmiset vastustavat niiden liikkeelle saamista. Me tarvitsemme jonkin näköisen järjestyksen kuitenkin tässä asiassa siinä mielessä, että nyt hakepuolella on niin paljon jo polttotehoa, että tarvitaan ulosottokalusto, jotta saadaan nämä ketjut toimimaan. Tässä pitää mennä vaiheittain. Nyt olisi jätteenpolton vuoro, ja sen jälkeen on taas muun kehittämisen vuoro.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Rohkenen olla eri mieltä ed. Cronbergin kanssa siitä, kun hän epäili, että Suomessa ei rakenneta lämpövoimaloita. Voisi sanoa, että on tietoa asiasta sen verran, että niitähän nousee lähestulkoon kuin sieniä sateella nyt, sekä sähkö—lämpö-voimaloita että pelkkiä lämpövoimaloita, jotka ovat sitten lämmöntuotannoltaan ihan megawatin tai muutaman megawatin luokkaa. Sen vuoksi itse epäilen, että ihan lähiaikoina, ei tarvitse edes puhua pitkälle lähivuosista, vaan ihan lähimmän vuodenkin kuluessa jo saattaa tulla aikamoinen pula puuraaka-aineesta nimenomaan, mikä menee polttoon.

Mutta sitten haluan, arvoisa puhemies, vielä puuttua siihen, että täällä on nyt esitetty ainakin kahden eduskuntaryhmän taholta lausumaehdotuksia tähän yksimieliseen mietintöön. (Puhemies: Minuutti!) Ainakaan näitten (Puhemies koputtaa) eduskuntaryhmien edustajat eivät ole valiokunnassa esittäneet yhtään sen kaltaisia ajatuksia.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Cronbergille voisi todeta semmoisen ajatuksen, jotta ne teitä lähellä olevat piirit ovat usein vastustamassa just näitä voimalahankkeita, niin kuin ed. Salo tuossa totesi, ja voisi toivoa sen tyyppisen viestin menevän, jotta jos johonkin suunnitellaan voimalaa, niin toivon mukaan siellä ymmärrettäisiin, jotta me tarvitsemme kotimaisia energioita eikä oltaisi heti panemassa hanttiin joka paikassa.

Sen sijaan ministerille voisi toivottaa onnea ja menestystä siinä työssä, koska me tarvitsemme bioenergiaa lisää ja me olemme edistyneet paljon tässä, mutta yksi olisi tärkeä kuitenkin katsoa myös: alueellinen sijainti. Meillä Itä-Suomessa ainakin yksi etanolitehdashanke on, joka olisi liikennepolttoainehanke. Pitäisi löytyä semmoinen ajattelu, jotta ei nyt kasattaisi kaikkea tänne johonkin yhdelle seudulle, vaan vaikka Pohjois-Karjalaan. Tai tällä hetkellä se on kyllä Itä-Suomi, Punkaharju, missä on pitkällä valmistelut käynnissä, ja toivon mukaan sieltä ministeriöstä annettaisiin semmoista viestiä, jotta tämmöinen investointituki olisi mahdollista. Muutenhan se toimii ilman tukea.

Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hemmilä nosti esille tämän hakkeen riittävyyden näkökulman. Nyt kun meillä on varsin kattava polttolaitosjärjestelmä, niin on tietysti jossakin vaiheessa, että tuon hakkeen kilpailukyky laitoksilla olisi hyvä, mietittävä myöskin tuon hakkeen kuljetuksen tukemista tavalla tai toisella, jolloin kuljetusmatkat voisivat pidentyä ja sitä kautta voitaisiin turvata tuon hakkeensaannin riittävyys.

Tämä bioetanolikysymys, jonka ed. Esa Lahtela nosti esille, on yksi keskeinen tulevaisuudenhaaste maaseudulla erityisesti Itä-Suomessa, jossa se olisi aluepoliittinen ratkaisu, ympäristöratkaisu ja energiapoliittinen ratkaisu. Näkisin, että meidän pitäisi päästä ratkaisuun, jossa yksi bioetanolitehdas sijoitetaan Länsi-Suomeen ja toinen Itä-Suomeen. Sillä lailla me kykenisimme tasaamaan tämän järjestelmän ja hoitamaan tämän biokomponentin liikennepolttonesteisiin.

Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä asetettiin kyseenalaiseksi hakkeen saanti. Metla on arvioinut, että Suomessa voitaisiin käyttää noin 30 miljoonaa kuutiota haketta, joka vastaa 28:aa terawattituntia, noin kahta ydinvoimalaa. Itä-Suomessa on hakelaitoksia, mutta tällä hetkellä hakkeen käyttö ei lisäänny. John Deere, entinen Timberjack, on todennut, että se ei tällä hetkellä kehitä tuotekehityksessä näitä hakettimia, koska ensin tarvitaan viesti hallitukselta, että hakkeeseen todellakin panostetaan. Toisin sanoen signaali puuttuu. Hakkeesta he toteavat, että haketta ei tule kuljettaa yli sataa kilometriä. Toisin sanoen Suomessa tarvittaisiin hajautettu hakelämpölaitosrakenne.

Eero Lämsä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan tähän bioetanolituotantoon sen verran, että kun me valiokunnassa kuulimme asiantuntijoita, niin kun kysyin siinä asiantuntijoilta, mitkä mahdollisuudet heillä on sitten maksaa tästä ohrasta, niin lähtökohta oli, että se on se markkinahinta, mikä nyt on. Tämä on sen bioetanolin tuotannon heikko kohta, koska kyllä minä toivoisin, että myös tämä etanolituotanto toisi parempaa hintaa viljalle, koska se on se keskeisin lähtökohta. Jos ohrantuotannossa ei tule parempaa kannattavuutta kuin nyt on, niin kyllä sitten ontuu koko tämä etanolituotanto.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Maatalouspolitiikan toimintaympäristö on viime vuosina kansainvälistynyt ja muuttunut aikaisempaa monitahoisemmaksi. Muutokset maatalousmarkkinoilla vaikuttavat jokaisen kuluttajan ja maatalousyrittäjänkin päivittäiseen elämään. Kansallisen edun turvaaminen tässä moniulotteisessa verkossa edellyttää yhteistä näkemystä maataloudesta sekä selkeätä tavoitteiden määrittelyä ja sitoutumista riittävin resurssein tavoitteiden toteuttamiseen.

Maatalouden perustehtävä on tuottaa ravintoa kuluttajille. Maatalouden monivaikutteisen luonteen vuoksi sen rooli ja tehtävät eivät kuitenkaan rajoitu tähän, vaan sillä on suuri merkitys muun muassa aluetaloudessa, maaseudun elinvoiman ylläpitämisessä, maiseman hoitajana ja maaseutuluonnon monimuotoisuuden vaalimisessa. Maatalouspolitiikkaan kohdistuukin erilaisia odotuksia. Maatalousyrittäjien ensisijainen tavoite on saada omalle työlle ja sijoitetulle pääomalle oikeudenmukainen korvaus. Kuluttajat odottavat korkealaatuisia elintarvikkeita kohtuuhintaan. Maaseudun asukkaat odottavat maatalouden lisäävän elinympäristön viihtyisyyttä ja elinvoimaa. Maatalouden ympäristövaikutuksia seurataan hyvinkin tarkkaan tänä päivänä.

Kotimaisen perustuotannon bruttoarvo on arvioitu 4,3 miljardiksi euroksi ja elintarviketalouden kokonaistyöllisyys lähes 300 000 vuosityöpaikaksi. Tämä on noin 13 prosenttia maamme koko työllisestä työvoimasta. Nämä ovat edelleenkin suuria lukuja.

Kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa suomalaisen maatalous- ja elintarviketuotannon on hyödynnettävä nopeasti ja ennakkoluulottomasti tutkimus- ja kehittämistoiminnan tuloksia. Koska emme voi kilpailla maataloustuotteiden massatuotannossa, meidän on panostettava entistä enemmän laatuun ja tuoteinnovaatioihin sekä tuotekehityksen tulosten nopeaan hyödyntämiseen markkinoilla. Maataloudelle uusia mahdollisuuksia voi tarjoutua esimerkiksi terveysvaikutteisten elintarvikkeiden myötä. Suomalainen ruis ja kaura ovat esimerkkejä raaka-aineista, joiden terveysvaikutuksista saadaan jatkuvasti uutta tietoa.

Maatalouden kannattavuuden kehitys on ehkä alan pahin ongelma tällä hetkellä. Nimellinen maataloustulo on laskenut rakenteellisesta kehityksestä huolimatta 35 prosenttia. Suurta huolta kannan perheviljelmäpohjalla toimivien sikatilojen tulevaisuudesta erityisesti Pohjois-Suomessa. Nyt tarvittaisiin pikaisia toimia sellaisissa olosuhteissa toimiville tiloille, jotka eivät nurmiviljelyalueella juuri pysty rehua käyttämään. Ilman lisätoimia sikatilat häviävät C4- ja C3-alueilta ihan lähivuosina.

Toinen ongelma on jaksaminen. Maatilojen lukumäärä on supistunut, mutta jatkavien tilojen tilakoko ja eläinmäärä ovat oleellisesti kasvaneet. Automatisoinnista huolimatta työmäärä on kasvanut. Monet sosiaaliset ongelmat ja viljelijöiden sairastavuus ovat lisääntyneet. Tämä näkyy sijaisavun käytön kasvuna.

Suomessa maataloustuotantoa on viime vuosina ohjattu entistä enemmän kestävän kehityksen periaatteella. Merkittäviä kestävää kehitystä uhkaavia globaaleja huolia ovat maailman energiavarojen riittävyys sekä ilmastonmuutos. Vaikka elintarviketuotanto on jatkossakin maatalousmaan tärkein käyttötarkoitus, niin uusiutuvan energian tuotanto voi olla erittäin kannattava vaihtoehto. Energiakasveilla voidaan lisäksi turvata pellon viljelykelpoisuus sen mahdollisesti jäädessä tilapäisesti pois elintarviketuotannosta. Bioenergian käyttö vähentää fossiilisten polttoaineiden aiheuttamia kasvihuonekaasujen päästöjä ja siten hillitsee ilmastonmuutosta. Meidän tulee tavoitella omavaraisuutta niin energian kuin ravinnonkin tuotannossa.

Ympäristötuki on muuttanut, kuten ansiokas mietintö toteaa, viljelykäytäntöjä ympäristön kannalta paremmiksi. Järjestelmän vaikutukset luonnossa kulkevat arviolta noin 7 vuotta toimia jäljessä. Ympäristötuen tuleekin olla tulevaisuudessa edelleen vastikkeellista ja samalla viljelijää kannustavaa. Vain viljelijöiden sitoutumisella tulevaan ympäristötukijärjestelmään ympäristön- ja vesistönsuojelun tavoitteita voidaan tuloksellisesti tavoitella.

Arvoisa puhemies! Oikealla maatalouspolitiikalla edistetään alan monivaikutteisuutta ja parannetaan maaseudun elinvoimaa. Parhaimmillaan maatalouspolitiikalla luodaan kannustava ja paremmin ennustettava toimintaympäristö maatalousväestölle ja koko elintarvikeketjulle.

Suomalaisen elintarviketuotannon vahvuuksia ovat puhdas luonto, tuotantomenetelmien ympäristöystävällisyys, tuotannon eettisyys, korkeatasoinen eläinten kohtelu ja alkutuotannon jäljitettävyys. Näitä vahvuuksia meidän tulee täysipainotteisesti hyödyntää.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Käyty keskustelu on osoittanut, että tässä salissa on varsin laaja yhteisymmärrys maatalouspolitiikan tilasta ja tavoitteista. Me kaikki arvostamme maaseutua, arvostamme kuluttajina suomalaista, kotimaista, ruokaa, arvostamme elintarvikesektoria myös työllistäjänä, se on todella merkittävä.

Valiokunta on hyvin onnistuneella tavalla linjannut myös tärkeät yhteiset tehtävämme, jotta onnistumme jatkossa varmistamaan kansallisen elintarviketuotannon. On erinomaisen tärkeää, että elintarvikehuoltovarmuus on nostettu esille. Keskeinen ongelma, tuotannon kannattavuus, saa mielestäni vahvat painotukset mietinnössä. On tärkeää, että saamme pitkäjänteisen kattavan tukijärjestelmän. Sen ohella tarvitsemme toki myös vahvistusta tuottajahintoihin. Tämän vuoksi tarvitaan myös ponnisteluja yhteisen markkinoinnin edistämiseksi, jotta kotimaiset puhtaat laadukkaat elintarvikkeet ovat entistä houkuttavampia ja näin varmistetaan tuotannon perusta. Se on kotimainen kysyntä.

Arvoisa puhemies! On kiinnitetty huomiota oikealla tavalla myös tutkimuksen merkitykseen. Elintarvikeklusteri tulee säilyttää vahvana tutkimusalana. Myös neuvontaa tarvitaan. Maaseutu on käynyt läpi erittäin mittavan muutoksen, ja muutos jatkuu. Siihen on varauduttava ja panostettava, ja on tärkeää, että myös jatkuvuus ja jaksaminen kyetään varmistamaan. Tässä mielessä myös koulutus on hyvin tärkeällä sijalla.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Maatalouden toimintaympäristö on varsin lyhyessä ajassa muuttunut huomattavasti. Maamme kymmenvuotinen EU-jäsenyys on ollut keskeisin muutokseen vaikuttava tekijä. Aiempi kansallinen maatalouspolitiikka on vaihtunut unionin yhteiseen politiikkaan. Myös muu toimintaympäristö on kokenut muutoksia. Maataloustuotteiden maailmanmarkkinoiden ja kansainvälisen kauppapolitiikan kehitys sekä koetut elintarvike- ja eläintautikriisit ovat osaltaan muokanneet maatalouden toimintaolosuhteita.

Aktiivisten tilojen määrä Suomessa on laskenut vuosien 1990—2004 välisenä aikana jopa 44 prosenttia. Tämä tarkoittaa noin 55 000:ta tilaa. Vähennys on kohdistunut ennen kaikkea kotieläintiloihin. Esimerkiksi viljatilojen suhteen kehitys ei ole niin dramaattinen. Tilamäärien ennustetaan edelleen vähentyvän, sillä noin kolmannes nykyisistä tiloista aikoo lopettaa vuoteen 2012 mennessä. Syyt ovat varmasti monet, mutta yksi merkittävä tekijä lienee se, että viljelijöillä on korkea keski-ikä. Suurimmat ikäluokat sijoittuvat 50 ja 55 ikävuoden välille, ja tiloille on tänä päivänä vaikea löytää jatkajaa.

Maatalouden työvoiman turvaaminen onkin mielestäni eräs keskeinen tulevaisuuden haaste. Samoin haasteena on nykyisten viljelijöiden työssäjaksamisen turvaaminen toimivan ja riittävän lomitusjärjestelmän sekä työterveyspalvelujen avulla. Lomituspalvelut ovat osa maataloustyöntekijän sosiaaliturvaa. Niiden merkitys työssäjaksamiselle on aivan keskeinen. Myös toimivat terveyspalvelut on taattava tasavertaisesti kaikille maataloudessa työskenteleville. Etenkin vaivoja ennalta ehkäisevät terveyspalvelut ovat keskeisiä, sillä niiden avulla voidaan suoraan vaikuttaa työvoiman turvaamiseen maataloudessa.

Arvoisa puhemies! Oleellinen tekijä maatalouden tulevaisuuden kannalta on elintarviketeollisuuden tulevaisuus. Koska suomalainen elintarviketeollisuus käyttää pääsääntöisesti kotimaassa tuotettuja raaka-aineita, on alkutuotannon kilpailukyvyn säilyminen ensiarvoisen tärkeää. Kuluttajat puolestaan arvostavat tuotteiden korkeaa laatua ja turvallisuutta. Kotimaisen elintarvikeketjun säilyminen onkin pitkälti riippuvainen kuluttajien halusta ja luottamuksesta ostaa kotimaisia elintarvikkeita, vaikka ne maksaisivatkin hieman enemmän.

Arvoisa rouva puhemies! Suomi on Euroopan unionin maaseutumaisin maa, jolla on omat leimalliset erityispiirteensä. Pitkät etäisyydet, harva asutus ja pohjoinen luonto asettavat maaseudun kehittämiselle omat haasteensa. Pelkän maatalouspolitiikan avulla maaseutua ei voida kuitenkaan kehittää, vaan tarvitaan myös omaa maaseutupolitiikkaa. Maatalous on kiinteä osa maaseutua, ja sillä on tärkeä merkitys maaseudun elinvoimaisuudelle. Kuten selonteossa sanotaan, maatalousmaisema on monelle suomalaiselle päivittäinen elinympäristö.

Hyvin monen kaupunkilaisen juuret ovat tänä päivänäkin maaseudulla. Kaupunkiasumisellamme on kansamme keskuudessa vielä varsin lyhyt historia, joten voidaan sanoa, että jokainen meistä kantaa kulttuurisessa perimässään edelleen maaseutua mukanaan. (Ed. S. Lahtela: Tosi on!) Maaseutu- ja maatalousmaisemalla on monta eri merkitystä. Se on kotimaisema, se on virkistyksen lähde, ja se on myös ekologisesti erittäin arvokas ja ainutlaatuinen systeemi.

Maaseudun elinvoimaisuudesta ja kehittämisestä huolehtiminen onkin meille monessa mielessä tärkeä asia. Maaseudun elinvoimaisuutta on pyrittävä lisäämään tukemalla yrittäjyyttä, edistämällä monipuolista elinkeinorakennetta ja hyödyntämällä alueiden omia vahvuuksia. Myös etätyön lisäämiseksi tarvitaan pitkäjänteisiä toimia. Ympäristötukien merkitys on keskeinen ympäristönsuojelu- ja maisemanhoitotoimenpiteiden osalta. On hyvä, että tukien vaikutukset näkyvät muun muassa ravinteiden käyttömäärien vähenemisessä ja pientareiden ja suojakaistojen kasvamisessa, mutta kuten selonteossakin mainitaan, rannikkoalueiden veden laatu, jonka tilaan maatalous keskeisesti vaikuttaa, ei ole valitettavasti vielä riittävästi parantunut. Tämän asiantilan korjaamiseksi on ponnisteltava todella voimakkaasti. Ehkä kaikista tärkein kohde meille on Itämeri, jonka tila herättää erittäin laajaa huolestuneisuutta. Viljelijöitä onkin edelleen kannustettava omassa toiminnassaan tiedostamaan myös keskeiset ympäristönsuojelulliset näkökohdat.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan nostaa vielä esille erään kohdan maaseudun kehittämisen osalta, ja se on kylätoiminta. Kylätoiminta on tänä päivänä erittäin suuri kansanliike. Toiminnan tavoitteena on saattaa eri tahot yhdessä pohtimaan ja toimimaan elinolosuhteiden parantamiseksi kylissä ja laajemminkin kunnissa ja seutukunnissa. Kylätoimintaan panostaminen on myös yksi esimerkki keinoista maaseudun elinvoimaisuuden tukemisessa. Kylätoiminta syntyy vastauksena kylän konkreettisiin tarpeisiin. Se on asukkaiden omaehtoista ja paikallista kehittämistoimintaa oman alueensa elinkelpoisuuden, viihtyisyyden ja kyläidentiteetin vahvistamiseksi. Kylätoiminnan avulla pyritään vastaamaan kulloisiinkin ajankohtaisiin haasteisiin. Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla toimivan Keskipohjalaiset Kylät ry:n toimesta maakunnan kylissä on panostettu kylien asukasmäärien säilyttämiseen ja lisäämiseen, peruspalveluiden toiminnan turvaamiseen, työmahdollisuuksien lisäämiseen sekä nuorisotoimintaan. Tänä päivänä kylätoiminta onkin suunnitelmallista ja pitkäjänteistä työtä, jossa sekä toimitaan että kouluttaudutaan.

Valtion budjettiin otettiin kuluvan vaalikauden alussa ensimmäisen kerran kylätoiminnalle osoitettu määräraha. Kylätoimintaa toteutetaan myös projektirahoituksella toimivien hankkeiden avulla unohtamatta valtaisaa vapaaehtoistyön määrää. Valtakunnallisen kylätoimintaohjelman mukaisesti vuoden 2007 kylätoiminnan konkreettisena tavoitteena on, että valtionosuus saataisiin ensi vuonna pysyvästi valtion budjettiin omalle momentilleen. Maaseudun elinvoimaisuuden säilyttämisen kannalta pidän tätä kannatettavana tavoitteena.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Niin kuin täällä on jo moneen kertaan todettu, maa- ja metsätalousvaliokunta on laatinut valtioneuvoston maatalouspolitiikkaa koskevasta selonteosta erinomaisen mietinnön, ja täällä on käytetty monta hyvää puheenvuoroa, niin kuin edelläni ed. Urpilainen.

Mietinnössä on tiivistetty Suomen maatalouden tämän hetken tila ja sen merkitys yhteiskunnalle. Valiokunnan neljä lausumaehdotusta sisältävät tärkeimmät keinot, joilla eduskunta ja myös hallitus voivat vaikuttaa maataloutemme kehitykseen ja maamme elintarvikehuoltovarmuuteen, jonka oikeutusta on perusteltu toteamalla, että jokaisella valtiolla on oikeus ja velvollisuus huolehtia kansalaistensa elintarvikkeiden saatavuudesta ja niiden turvallisuudesta.

Korkealaatuisten ja turvallisten elintarvikkeiden tuottaminen ja elintarviketeollisuutemme raaka-aineiden saannin varmistaminen on maatalouden tärkein tehtävä, mutta sen lisäksi on bioenergiatuotanto nousemassa yhä tärkeämmäksi tuotannonalaksi niin meillä kuin muuallakin. Maaseudun monivaikutteisuuden merkitys kasvaa, esimerkkeinä vaikkapa urakointiin, matkailuun, ruokakulttuuriin ja maaseutumaisemaan liittyvät palvelut, jotka ovat yhä tärkeämpiä maaseudun elinehtojen, mutta myös kaupunkilaisten hyvinvoinnin kannalta.

Suomen pohjoisen maatalouden menestyminen perustuu korkeaan osaamiseen, mutta kaupan vapautumisen myötä tukipolitiikan merkitys on noussut yhä tärkeämmäksi, niin kuin valiokunta on todennutkin. EU:n vanhat ja vahvat maatalousmaat ovat varmistaneet oman maataloutensa kilpailukyvyn alemman satotason maita korkeammalla cap-tukitasolla. Suomella ei ole varaa antaa periksi oman tukipolitiikkamme osalta, niin kuin valiokunta toteaa. Koko maa tulee saada pitkäaikaisen ja vakaan kansallisen tukijärjestelmän piiriin.

Maa- ja metsätalousvaliokunta samoin kuin valtiovarainvaliokuntakin lausunnossaan on kiinnittänyt huomiota osaamisesta huolehtimiseen lausumassa, että eduskunta edellyttää, että elintarviketalouteen liittyvän tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan sekä neuvonnan riittävä rahoitus turvataan. Käydyssä debatissa jo totesinkin, että neuvontahenkilöstön palkoistaan maksamat verot ovat suuruusluokaltaan samaa luokkaa kuin neuvonnan saamat valtionavut, joten säästöillä ei voi maatalouden kehittämiseen kohdistuvia budjettileikkauksia perustella. Osaamiseen kannattaa panostaa ja hyödyntää kehittyvän teknologian tarjoamat mahdollisuudet niin tuotannossa kuin neuvonnassakin. Neuvonta sinällään on verkottunut niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla yhä lisää ja tietoverkkoja hyödynnetään ja neuvontapalveluja ollaan kovaa vauhtia viemässä verkkoon. Siinä mielessä laajakaistan merkitys koko valtakunnassa tulee kasvamaan, ja koko valtakunta tuleekin saada laajakaistan piiriin, jotta myös maatalouden välttämättä tarvitsemat verkoista saatavat neuvontapalvelut voidaan varmistaa.

Tutkimuksen, neuvonnan ja koulutuksen merkitys kasvaa tulevaisuudessa niin meillä kuin muuallakin. ProAgria Maaseutukeskusten Liitolla on paraikaa menossa neuvontaan liittyviä toimeksiantoja yli kymmenessä maassa, ja näyttää, että kysyntä maailmalla kasvaa.

Yrityskoon edelleen kasvaessa yrittäjien liikkeenjohtokyky tulee entistä tärkeämmäksi. Tietotaitoa lisäämällä autetaan myös viljelijöiden henkistä jaksamista. Alan koulutus ja tutkimus tarvitsee osittain uudelleen suuntaamista, ja ennen kaikkea Suomen valttina tulevat olemaan puhtaat, laadukkaat elintarvikkeet sekä niistä jalostetut korkean teknologian tuotteet, kuten terveysvaikutteiset elintarvikkeet. Paitsi maaseutuyrittäjät niin myös tutkimus ja neuvonta ovat vahvasti sitoutuneet laatutyöhön. Laatujärjestelmien soveltamisessa alkutuotantoon kuljemme kansainvälisessä kärjessä. Neuvonnan merkitys on suuri kasvavissa maatilayrityksissä, joissa neuvojan on yhdessä yrittäjän kanssa löydettävä kullekin tilalle järkevä toimintamalli. Siksi onkin huolestuttavaa, että neuvonnan rahoitusta on vuosittain leikattu.

Maatalouden ympäristöasiat ovat nousseet keskusteluun viime aikoina useammankin kerran, niin täälläkin tänään. Samoin kuin laatutyössä Suomen maatalous on ympäristövaikutusten huomioimisessa tuotannossa kansainvälistä kärkeä. Valiokunta antaakin tunnustuksen maataloudelle sekä maaseutumaiseman että sen monimuotoisuuden ylläpitämisestä. Luomutuotantoa on tuettu EU-jäsenyyden aikana ja siihen saatiin tänä vuonna jälleen muutamia parannuksia. Ympäristötuki on parantanut selvästi viljelykäytäntöjä, ja siksi on tärkeää, että myös nyt valmisteltava ympäristötuki on sellainen, että viljelijät voivat siihen nykyiseen tapaan sitoutua.

Itämeren kysymys on täällä noussut monessa puheenvuorossa esille, ja täytyy sanoa, että Itämerenkin kannalta on tärkeää, että meillä panostetaan tutkimukseen ja osaamiseen ja neuvontaan. Panostamalla muun muassa jalostukseen voidaan vaikuttaa niin eläinten kuin myös kasvien ravinteidenkäyttökykyyn ja myös rehun koostumuksella voidaan vaikuttaa rehun hyväksikäyttöön ja siten vähentää ravinnepäästöjä.

Kaikkia ravinnevalumia ei voi myöskään laittaa maatalouden syyksi, sillä maaperän käytöstä riippumatta maaperästä tulee aina jonkin verran ravinteita vesistöihin. Itämeren ravinnepäästöissä on huomioitu selonteossa Pietarin ravinnepäästöt suurimpina, mutta lahden eteläpuolelta tulevat, Suomea suuremmat päästöt on jätetty Suomen ja ennen kaikkea maatalouden varjoon. Samoin saasteista osa on peräisin muun muassa Keski-Euroopan kaukokulkeumista. Tulee myös muistaa, että taajamat ovat aikoinaan laskeneet jätteensä järviin, joiden pohjasta nyt vapautuu myös näistä jätteistä peräisin olevia ravinteita. Ravinnekeskustelun antina voidaan pitää sitä, että puhdistamolietepohjaisten maanparannus- ja kasvualustojen ja muiden ravinnelähteiden käyttömäärät on esitetty selvitettäväksi. Tämä on aiheellista, koska käytetyt määrät hehtaaria kohti ovat aivan toista luokkaa kuin esimerkiksi karjanlannan suurimmat käyttömäärät.

Vesistökuormitusta tulee vähentämään myös energiapolitiikan uudistuminen; esimerkiksi biokaasun tekeminen lannasta vähentää ravinnepäästöjä. Kesantojen sijaan pelloilla tuotettaisiin enenevästi energiakasveja. Ssuomalaiset viljelijät ovat ammattitaitoisia ja haluavat tehdä työtään viljellen ja varjellen maata.

Arvoisa rouva puhemies! Maatalouden työmäärä on kasvanut etenkin kotieläintiloilla kasvaneiden yrityskokojen myötä. Maatalousyrittäjät ovat sekä fyysisesti että henkisesti kovilla huolimatta teknologian kehittymisestä. Ed. Vistbacka tunnisti hyvin viljelijöiden jaksamiseen kohdistuvia uhkia, mutta en voi yhtyä hänen arvioonsa näennäiskarjanhoidon lisääntymisestä. Tapaukset, joista on uutisoitu, ovat olleet useimmiten onnettomia yksilön tragedioita, joissa jaksaminen on loppunut. Siihen ei voi vastata lisääntyneellä valvonnalla, sillä jo nyt viljelijät ovat aivan liian suuren valvonnan alla. Parhaiten siihen voidaan vaikuttaa sekä lomitusjärjetelmää että työterveyshuoltoa edelleen kehittämällä.

Yhdyskuntarakenteen muutos maatalouden rakenteenmuutoksen seurauksena tulee ottaa tosissaan, sillä kyläyhteisö voi edelleen parhaimmillaan pitää yllä sosiaalista verkkoa ja yhteistyömahdollisuuksia ja auttaa myös tulevaisuuden maaseutuyrittäjiä jaksamaan, mutta hyvästä työstä pitää saada myös sellainen palkka, että sillä elää.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunnassa aikaan saatu mietintö maatalouspoliittisesta selonteosta on hyvin harkittua ja tasapainoista tekoa. Aivan erityinen arvo on sillä, että mietintö on yksimielinen. Maatalouspolitiikassa, jos missä, tarvitaan kansallista yksituumaisuutta.

Arvoisa puhemies! Tässä salissa käytiin viime viikolla palautekeskustelu energia- ja ilmastopoliittisen selonteon mietinnöstä. Keskustelussa lähes kaikki puheenvuoron käyttäneet kansanedustajat kannattivat bioenergian käytön lisäämistä, perusteluina ympäristöystävällisyys ja energiatuotannon omavaraisuusasteen nostamistavoite.

Käsiteltävänä olevassa maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnössä on kyse samasta asiasta. Näkökulma on nyt maatalouspainotteinen. Myös tässä mietinnössä tuodaan esille EU:n suosittama ja hallituksen viime perjantaina asettama liikenteen biopolttoaineiden 5,75 prosentin käyttötavoite vuodelle 2010. Tämän tavoitteen kattaminen kotimaisella pellontuotannolla vaatisi yli 0,5 miljoonaa hehtaaria viljeltyä peltoalaa.

Maahamme on ainakin keskustelun asteella suunnitteilla useita kotimaista raaka-ainetta käyttämään tarkoitettuja biopolttoainetehtaita potentiaaliltaan suurimpana Salon sokeritehtaan muuttaminen etanolitehtaaksi. Näitä hankkeita tulisi edistää mitä pikimmin. Tähän tarvitaan myös valtiovallan panostusta. Valtion mukaantulo esimerkiksi tuntuvin investointituin olisi politiikkaa, joka suosisi niin ympäristöä ja maaseutua kuin myös ympäristöteknologiaa, joka tulee epäilemättä olemaan kansainvälisestikin erittäin merkittävä toimiala.

Arvoisa puhemies! Valiokunta on nostanut varsin aiheellisesti esille kysymyksen elintarvikkeiden huoltovarmuudesta. Valtion tärkeimpiä tehtäviä on elintarvikkeiden saatavuuden varmistaminen kaikissa olosuhteissa. Euroopan unionin maatalouspolitiikka ei lainkaan ota huomioon kriisitilanteissa elintärkeää elintarvikehuoltoa. Elintarvikkeiden uhatessa käydä vähiin emme voi luottaa kehenkään muuhun kuin itseemme. Mietinnössä on todettu huoltovarmuuden alentuneen Suomen EU-jäsenyyden aikana. Euroopan unioni on nähnyt maatalouden lähinnä ongelmallisena ylituotantoalana. Huoltovarmuus on taattava kansallisin toimin panostaen erityisesti huoltovarmuutta lisäävään peltokasvituotantoon.

Arvoisa puhemies! Molemmat aiemmin esille nostamani asiat, sekä peltobioenergian tuotannon varsinainen käynnistäminen että elintarvikehuollon varmistaminen, ovat riippuvaisia Euroopan unionista. Liittymissopimuksemme kuitenkin sallii erityisolojemme huomioimisen kansallisin tuin. Tämä kansallinen liikkumavara on Suomen maataloudelle elinkysymys unionin maatalouspolitiikan suosiessa Keski-Euroopan korkean satotason maita.

Liittymissopimuksen 142 artiklan mukaan Suomella on oikeus maksaa kansallista pohjoisten alueiden tukea. Tämä pohjoisten alueiden tuki on luonteeltaan pysyvää. Sitä vastoin artiklan 141 mukainen Etelä-Suomen maataloudelle maksettava kansallinen tuki edellyttää sanamuotonsa puolesta unioniin liittymisestä johtuvia vakavia vaikeuksia. Artiklassa ei määritellä, mitä tarkoitetaan vakavilla vaikeuksilla. Tuen maksamiselle ei kuitenkaan ole määritelty aikatakarajaa. Tuen jatkamisesta on sovittu komission kanssa kahteen otteeseen vuosina 1999 ja 2003. Kansallisten tulotukien osalta on päästävä komission kanssa yhteiseen tulkintaan, jonka mukaan artiklan 141 tarkoittamat vakavat vaikeudet ovat luonteeltaan pysyviä. Tämän tavoitteen on myös valiokunta hyvin tuonut esille mietinnössään.

Kansallisista tuista puhuttaessa on pakko ottaa esille myös investointituet ja todeta myös Maatilatalouden kehittämisrahastoon liittyvät ongelmat. EU:n komission edellyttämiä investointien korkeita tukitasoja ei ole mahdollista saavuttaa muutoin kuin käyttämällä investointiavustuksia pääasiallisena tuki-instrumenttina. Avustusten käytön seurauksena Maatilatalouden kehittämisrahaston pääomakanta kuitenkin vähenee nyt nopeasti. Ikävä todeta, että kokoomuksen ja ministeri Hemilän hallituskaudella Maatilatalouden kehittämisrahastoon ei siirretty markan markkaa eikä euron euroa. Tosin täytyy myöntää, ettei kehittämisrahastosiirroissa nytkään ole ollut hurraamista, vaikka ne onkin 15 vuoden tauon jälkeen uudelleen aloitettu.

Maatilatalouden kehittämisrahaston toimintakyvyn turvaaminen vaatii jatkuvaa ja pitkäjänteistä vuosittaista pääoman lisäystä valtion talousarviosta rahastoon. Valiokunta on kiinnittänyt tähän varsin aiheellisesti huomiota.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt kiittäisin valiokuntaa, joka on tehnyt ihan hyvän mietinnön. Voi sanoa, että mietintö on paljon parempi kuin itse selonteko aikanaan. Selonteossahan oli reippaat 50 sivua historian kuvausta ja sitten vähän linjauksia, mutta kovin vähän yksityiskohtaisia esityksiä siitä, millä tavalla hyviin tavoitteisiin päästään. Pitää myös kiittää ministeri Korkeaojaa, joka on täällä uskollisesti ollut kuuntelemassa monenlaisiakin puheita, erittäin mielenkiintoisiakin puheita. Aika montaa näistä puheista voisi kommentoida, mutta jääköön nyt sitten johonkin toiseen kertaan tai ehkä niistä voi sitten kirjoittaa vaikka kolumnin lehteen.

Rouva puhemies! Tärkein asia on se, että ensin on tämä EU:n yhteinen maatalouspolitiikka, jota sitten täydennetään erilaisilla kansallisilla ratkaisuilla. Näin on ollut ja näin varmaan tulee olemaan tulevaisuudessakin. EU:n sisällä on kuitenkin erittäin paljon paineita ja ehkä myös tarpeitakin erilaisille muutoksille. Monet näistä tavoitteista ja toiveista ovat kuitenkin keskenään hyvinkin ristiriitaisia. Jotta me pärjäämme tulevaisuudessa EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa, jotta se paremmin ottaisi huomioon myös Suomen olosuhteet, pitää meidän suomalaisten olla yhtenäisiä, kun ajamme omia tavoitteitamme EU:ssa. Eli ensin pitää löytää kansallinen konsensus, jota sitten yhdessä voimme puolustaa EU:ssa.

Olen monta kertaa todennut, että ei ole käynyt kateeksi ministeri Korkeaojaa joka hetki, jos pitää käydä kahden rintaman sotaa. Vähän sen tyyppinen tällä hetkellä se tilanne on ollut. Ensin pitää taistella kotimaassa hallituskumppaneiden kanssa asioista ja sitten sen jälkeen pitää taistella EU:ssa komissiota vastaan. Ehkä tämä niin sanottu kahden rintaman sota on myös osaltaan vaikuttanut niihin tuloksiin, mitä EU:ssa on saavutettu. Viittaan tässä nyt sitten vaikka sokerireformiin tai maaseuturahoitukseen tai 141 artiklaan tai joihinkin muihin vastaaviin tuloksiin. Viljelijöitä ei kuitenkaan kiinnosta mikään muu kuin tulokset. Tyylipisteitä viljelijät eivät anna, he haluavat vain tietää, mitkä ovat ne päätökset, mitkä vaikuttavat heidän omaan elinkeinoonsa.

Rouva puhemies! Mietinnössä korostetaan ja myös selonteossa korostettiin pitkäjänteisyyttä. Hyvä niin, se on keskeinen asia. Pitkäjänteisyyttä tarvitaankin, koska tulevat 14 artiklan neuvottelut ovat erittäin tärkeitä. Siinä mielessä on hyvä, että valiokunta on myös tästä kirjannut lausuman mietintöön. Samoin tärkeätä on Makera-rahoituksen turvaaminen tulevaisuudessa.

Mutta pitkäjänteisyyttä lyö pikkuisen korvalle, kun esimerkiksi seuraavana asiana täällä eduskunnassa tänään on käsittelyssä luopumistukijärjestelmän jatkaminen, jota jatketaan neljällä vuodella, kun työryhmä aikanaan esitti kuutta vuotta ja myös ed. Hemmilä vastalauseessaan esitti kuutta vuotta. Jos aidosti puhutaan pitkäjänteisyydestä, niin miksi sitten luopumistukijärjestelmää jatketaan vain neljällä vuodella, kun EU:n rahoituskehyskin kuitenkin laaditaan aina kuudelle vuodelle tai itse asiassa taitaa olla seitsemälle vuodellekin?

Maatalouden tulokehitys on ollut huonoa viime vuosina. Maatalouden tulokehityksestä puhuessa tulee aina mieleen tämmöinen vertaus, että se on vähän tämmöinen triangelin muotoinen, siinä on kolme kulmaa. Yhdessä kulmassa ovat tuotteista saatavat myyntitulot, toisessa kulmassa ovat maataloustuet, ja kolmannessa kulmassa ovat sitten maatalouden kustannukset. Kaikkiin näihin osiin pitää pystyä vaikuttamaan, jos halutaan parempi taloudellinen kehitys ja parempi taloudellinen tulos. Voi vain ihmetellä, kun seuraa esimerkiksi hintatasoa viljamarkkinoilla. Euroopassa on monia maita, joissa maksetaan kymmenen tai kymmeniä euroja tonnilta enemmän viljasta, oli sitten kysymys vehnästä tai ohrasta tai muista vastaavista viljalajeista, kuin mitä Suomessa tänä päivänä maksetaan. Euroopassa on kuitenkin keskimäärin alhaisempi kustannustaso ja myös satotaso on parempi kuin meillä täällä. Täytyy ihmetellä, eivätkö ne tahot, jotka viljaa ostavat tällä hetkellä, ajattele ollenkaan tätä tilannetta. Eivätkö he ajattele sitä, ettei tämä voi jatkua loputtomiin tällä tavalla, jossain vaiheessa tulee seinä vastaan.

Toinen asia on sitten se, mikä on tämä tukipolitiikka. Suomalaiset ovat varmaan sitä mieltä, että EU:n maatalouspolitiikka ei kaikessa mielessä ole oikeudenmukaista. Se ei ota Suomen olosuhteita sillä tavalla huomioon kuin pitäisi ottaa. Siihen muutoksen ajaminen on vaikeaa, mutta sitä tietysti pitää tavoitella.

Kustannuksissa oli erittäin hyvä avaus se, että energiaverossa päästiin palautuksiin, päästiin aloittamaan palautus valmisteverojen osalta. Mutta pitää myös miettiä, mitä muita sen tyyppisiä ratkaisuja on, mitä me voimme kansallisesti tehdä. Verotushan on edelleen kuitenkin kansallisesti päätettävissä. Siihen liittyvät myös sukupolvenvaihdokset ja vähän muutkin verolainsäädökset tulevaisuudessa.

Täällä on myös tänään keskusteltu siitä, että Suomessa pitäisi pyrkiä perheviljelmäpohjaiseen maatalouteen. Pakko kysyä, mitä se sitten oikein tarkoittaa? Jos joku täällä edustajista määrittelisi minulle, ja varmaan, kun ministeri tuolla nyökkää, myös ministeri Korkeaoja, mitä tarkoittaa perheviljelmämaatalous, niin olisin todella iloinen ja tyytyväinen. Tiedän, että tuottajajärjestökään ei sitä ole vielä pystynyt määrittelemään ja monta vuotta on yritetty, mutta jos eduskunnasta löytyy viisautta siihen, niin kaikki viisaus otetaan aivan varmasti vastaan.

Tämä ajattelu on siinä mielessä mielenkiintoista, kun kuitenkin puhutaan koko ajan siitä, että ne tilat pärjäävät parhaiten, joilla tilan pyörittäjillä, isännällä ja emännällä, on eniten johtajaominaisuuksia, heillä on eniten yhteistyökykyä, heillä on eniten koulutusta, heillä on eniten ammattitaitoa, kaikkia sen tyyppisiä asioita, mitä tarvitaan monimuotoisessa maataloudessa eikä pelkästään perheviljelmäpohjaisessa maataloudessa. Eli jokaisen tilan pitää arvioida oman tilan mahdollisuudet ja miettiä, millä tavalla se tila hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla ja miten myös hyödynnetään se ammattitaito, mikä tilan isännällä ja emännällä on.

Rouva puhemies! Sitten lopuksi vielä yksi sana tutkimukseen liittyen. Mietinnössä korostetaan tutkimuksen merkitystä. Tutkimus onkin tärkeää. Valitettavaa on kuitenkin se, että Suomessa on vain muutamia yrityksiä elintarviketeollisuudessa, jotka pystyvät todella panostamaan tutkimukseen. Meillä on aivan liian ohut pohja siihen, pitäisi olla enemmän yrityksiä, jotka voivat tehdä omaa tutkimustoimintaa, ja taas sitten valtio erilaisin toimenpitein voisi olla mukana myös siinä tutkimustoiminnassa. Olen myös erittäin huolestunut tästä hallituksen tuottavuusohjelmasta. Käytännössähän se tietää sitä, että maataloustutkimuksesta joudutaan rahoja vähentämään. Se tietää myös sitä, että Mtt:ltäkin todennäköisesti joudutaan irtisanomaan kymmeniä ihmisiä. Se on kyllä valitettavaa ja se on aivan väärä signaali siihen, kun puhutaan, että myös maataloudessa pitää panostaa tutkimukseen.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt käynnissä oleva maatalouspoliittisen selonteon palautekeskustelu ja mietinnön käsittely mielestäni osuvat erittäin oikeaan aikaan, käytiinhän läpi muutama viikko sitten energiapoliittista selontekoa, minkä yhteydessä tavallaan samat ongelmat nousivat esille. Onhan totta, että Suomen maatalouspolitiikka on ollut vuoden 95 jälkeen todella valtavassa myllerryksessä, ja voidaan sanoa ihan hyvällä omallatunnolla, arvoisa rouva puhemies, että suomalainen maatalous ja maatalouden harjoittajat ovat olleet erinomaisen epävarman tilanteen edessä koko tämän menneen kymmenen vuoden ajan. Loppujen lopuksi tämä epävarma tilanne ei ole ollut kenenkään eduksi, ajatellaan vaikka niitä ihmisiä siellä työnsä ääressä. He ovat todella ylivoimaisen tilanteen edessä olleet, kun ei ole elämässä ja maatalouden harjoittamisessa ollut kovinkaan paljon niin sanottuja varmoja asioita.

Mutta siitä iloitsen erittäin suuresti ja annan suuren arvon maa- ja metsätalousvaliokunnalle ja sen puheenjohtajalle, että tästä hyvästä mietinnöstä on saatu yksimielinen ja sinne on nostettu erittäin monta tärkeää asiaa. Niiden asioiden käytäntöön paneminen on nyt eduskunnan vastuulla, että muistamme tästä eteenpäin, kun teemme budjettipäätöksiä tai säädämme lakeja, joilla viedään sitten tätä selonteon ja mietinnön ilmapiiriä toiminnaksi kentälle, että on tärkeää huolehtia, että suomalainen maatalous ja sen elinvoima säilytetään ja sitä kehitetään.

Vuoden 94 jälkeen tähän päivään maatalouden tulot ovat laskeneet 35 prosenttia selonteon mietinnön mukaan. Kuinka monella suomalaisella tulon nauttijalla tällaiseen kehitykseen olisi ollut varaa? Tuskinpa kenelläkään. Tilanne on siinä mielessä aivan kestämätön, mutta nyt, kun tiedostamme nämä ongelmat, niihin on paljon helpompi puuttua. Tämä yksimielisyys mielestäni, joka selonteon lähetekeskustelun aikana nousi esille tässä samassa salissa, on mielestäni nyt kertaalleen ja lopullisesti ammuttu alas, ja iloitsen siitä suuresti, että kaikissa puheenvuoroissa, joita tässä salissa on käyty, ja olen kuunnellut ne kaikki, se yksimielisyys huokuu jokaisesta puheenvuorosta läpi, ja se pitää panna erittäin suurella tyytyväisyydellä merkille.

Toinen vahva lisä yksimielisyyden lisäksi on se, että on korostettu perheviljelyn ja -viljelmien tärkeyttä. Suomalainen maatalous perustuu perheviljelmiin, ja annan erittäin suuren arvon sille sinnikkyydelle ja ammattitaidolle, millä perheviljelmiä on eteenpäin viety tässä maassa olosuhteissa, jotka eivät ole olleet kadehdittavia.

Suomalainen maatalous ja koko tämä elintarvikeketju tarjoaa Suomessa työpaikan noin 300 000 ihmiselle, mikä on suurin piirtein 13 prosenttia työllisestä työvoimasta. Tämä on sellainen panostus suomalaiseen yhteiskuntaan, joka pitää meidän ehdottomasti pitää yllä ja jota pitää kohentaa. Puhdas ruoka sinänsä on jo itseisarvo. Kaikilla on tuoreessa muistissa hullunlehmäntauti tai ihan äskettäin suurena kohuna esille noussut lintuinfluenssa, jolloin todella puhuttiin myös maatalouspolitiikasta hyvin vahvasti.

Euroopan unionin periaate on se, että jokaisessa unionin jäsenmaassa pitää pystyä harjoittamaan maataloutta, olkoot sitten olosuhteet maassa mitkä tahansa. Suomelle tämä on erittäin kultainen sääntö. Suomi on pohjoinen valtio. Osa suomalaisesta maanviljelystähän tehdään pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, ja on erittäin tärkeätä, että pidetään kiinni tästä unionin jäsenmaiden keskuudessa yleisesti hyväksytystä periaatteesta. Tästä asiasta eivät meidän neuvottelijamme Brysselissä tai Strasbourgissa tai missä tahansa saa milliäkään tinkiä. Tästä on pidettävä kiinni viimeiseen hetkeen asti.

Suomella on oikeus täydentää myös Euroopan unionin maatalouspolitiikan vajetta omilla kansallisilla ratkaisuilla. Tästäkään periaatteessa ei pidä yhtään tinkiä ja on pidettävä huoli siitä, että eurooppalaisen maatalouspolitiikan huonot asiat eivät kärjisty sitten väärällä maatalouspolitiikalla Suomen eduskunnassa. Viittaan tässäkin yksimielisyyteen ja tulkitsen sekä mietinnön että käydyt puheenvuorot tänä päivänä siten, että Suomen eduskunnalla on valmiutta vastata huutoonsa sitten, kun se hetki tulee.

Arvoisa rouva puhemies! Veikkaanpa ja pahoin pelkään, että se hetki jonain päivänä tuleekin, kun katsoo tätä tilojen nopeaa vähenemistä ja ennen kaikkea sitä kehitystä, mikä Euroopan unionin alueella maataloudessa yleensä on. Niin kuin sanoin, maataloustulon määrä ei voi loputtomiin laskea, ja toisaalta käynnissä olevat Wto-neuvottelut sekä EU:n laajeneminen luovat myös erittäin mielenkiintoisen tilanteen koko maatalouteemme. Uhkia on tavattoman paljon, ja ei voi olla niin, että esimerkiksi kansainvälisillä markkinoilla käytävällä maataloustuotteiden kaupalla olisi vaikutusta siihen, millaista maataloutta Suomessa pystytään harjoittamaan. On erittäin tärkeää, että pidämme huolen siitä, että suomalaiset maatilat voivat hyvin, tuotamme puhdasta ruokaa ja työpaikat säilyvät Suomessa. Tämä on suomalaiskansallinen velvoite, josta pitää pitää tiukasti kiinni kaikilla sektoreilla kaikessa päätöksenteossa. Tästä päätöksenteosta huolehdimme me itse, se ei ole kirjattu minnekään Euroopan unionin direktiiveihin tai asetuksiin.

Huoltovarmuus, mistä esimerkiksi ed. Kiviranta mainitsi hyvässä puheenvuorossaan vahvoja faktoja, on myös seikka, johon tulee tulevaisuudessa kiinnittää yhä enemmän huomiota. On kansallinen velvollisuus huolehtia, että Suomen kansalaisilla on kaikissa Suomen olosuhteissa puhtaat, hyvät elintarvikkeet käytettävissä, ja pitää muistaa, että asumme täällä erittäin pohjoisessa vaikeiden kulkureittien päässä poissa Euroopan lyhyiltä kuljetusmatkoilta. Meidän on huolehdittava elintarviketaloudestamme itse. Se on suurta viisautta, se on parasta huoltovarmuutta, mitä voimme tehdä. Varmuusvarastoinnista on myös puhuttu, ja siitä on myös eduskunnan pidettävä huoli, että kaikissa olosuhteissa pystymme takaamaan hyvän ruuan jokaiselle suomalaiselle ja että se on riittävän hyvää ja terveellistä.

Samassa yhteydessä kun maatalouspoliittista selontekoa käsitellään, pitää käsitellä omalta osaltaan myös metsätalouden tilannetta. Jos haluamme tässä maassa harjoittaa kannattavaa metsätaloutta, se tarkoittaa sitä, että maatalouden on voitava hyvin, koska sitä kautta tulee se intensiteetti, se työvoima, mitä metsätalouden kannattava harjoittaminen vaatii. Ilman toimivaa maataloutta en näe mahdollisuutta siihen, että suomalaisen metsäteollisuuden raaka-ainetuotanto Suomessa onnistuisi luotettavasti. Ne 300 000 metsätilaa, joilla suomalainen puu kasvaa, ovat hyvin pitkälti maatalouden toimintaa, koska siihen useimmiten sisältyy myös metsätaloutta. Tulevissa veroratkaisuissa on pidettävä muun muassa huoli siitä, että metsätilan omistamisesta voi tulla ihan oikeasti ammatti ja sille taataan ne samat edut, muun muassa sukupolvenvaihdoksessa, mitä maatiloilla tänä päivänä on.

Myös energiapolitiikan puolella on erittäin merkittäviä avauksia luvassa. Tässäkin maataloudella on erittäin tärkeä osansa. Peltoenergia, bioenergiaa parhaimmillaan, on mahdollisuus, joka tuhotaan sen myötä, jos annamme olemassa olevien, käytössä olevien peltojen rappeutua ja vesottua. On tärkeää, että se peltomäärä, joka vapautuu perinteisestä viljelytuotannosta, käytetään sitten bioenergiapuolella tehokkaasti hyväksi. Muun muassa maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojan puheenvuorossaan mainitsema ruokohelven viljely on otettava vakavasti, ja se on Suomelle loistava mahdollisuus.

Metsien käytön yhteydessä nousee esille myös bioenergian hankkiminen metsästä. On välttämätöntä huolehtia siitä, että muun muassa suomalaiset metsätiet pysyvät kunnossa ja se maaseutuinfra, mitä meillä Suomessa tällä hetkellä on. Ilman tätä infraa emme pysty korjaamaan yhtään mottia haketta suomalaisista metsistä. Se työ ei kerta kaikkiaan onnistu etätyönä. Siitä meillä on jo monta varoittavaa esimerkkiä. Jotta koko suomalainen metsänhakkuumäärä, 85 miljoonaa mottia, joka on teoreettinen maksimi, tulee hyödynnetyksi, Suomi on pidettävä kokonaisuudessaan asuttuna, ja tässä maataloudella on erittäin tärkeä rooli niin tänä päivänä kuin tulevaisuudessakin.

Lopuksi, arvoisa rouva puhemies, totean vain sen, että nämä käydyt puheenvuorot tänä päivänä todistavat minusta sen ihan sataprosenttisen varmasti, jotta suomalaiselle maataloudelle löytyy vahva tuki Suomen eduskunnasta, ja olen erittäin iloinen siitä, että se on myös yksimielinen tuki.

Hyvin paljon kiitoksia maa- ja metsätalousvaliokunnalle ja sen puheenjohtajalle erinomaisesta työstä, ja annan myös suuren arvon sille, että maa- ja metsätalousministeri on henkilökohtaisesti tämän pitkän keskustelun seurannut paikan päältä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä mietintö on lähes täydellinen. Mutta niin kuin meillä kaikillahan on omat vajavuutensa, niin tässäkin mietinnössä on jotain semmoista vajavuutta, josta ajattelin, että pitää esittää jopa muutosesitys tähän. Mutta en tee paperilla sitä. Sivulla 5 ensinnäkin on tämmöinen kursivoitu osa ja siitä puuttuu yksi i, elikkä "tukijärjestelmän piriin" — kyllä siinä pitää olla "piiriin". Toivon, että tämä korjataan, että myöhemmät sukupolvet eivät sitten katso, että tässä on tämmöinen virhe jäänyt. Aina pitää oman peukalon jälki jättää joka paperiin, ja tässä on tällainen. Toivon, että tämä tehdään ihan oikeasti. En tiedä, miten tekniikkana hoituu, mutta kuitenkin on pitää olla oikein kirjoitettu.

Sitten itse asiaan. Ensinnäkin lähden vähän takaperoisesti. Täällä puhutaan turkistarhauksesta, joka on sinällään jo tuossa selonteossa ollut sillä tavalla korostettu, mutta valiokunta otti kantaa siihen kysymykseen. Otan tämän siksi esille, koska viime aikoina on kuitenkin keskusteltu siitä näkökulmasta, aiotaanko turkistarhausta sallia Suomessa, otetaanko Ruotsista esimerkkiä vai mitä Ruotsissa yleensä tapahtuu. Minusta olisi tässä tärkeää kuitenkin eduskunnan viestin olla selkeä sillä tavalla, että ne ihmiset, jotka tämän ammatin parissa työskentelevät, tietäisivät tulevaisuuden. Kaikkein huolestuttavimmat puheenvuorot olen kuullut jopa radiosta vihreiden puheenjohtajan suusta, kun hän esitti kymmenen vuoden siirtymä- taikka lopetusaikaa. Kymmenen vuoden päästä olisi kaput sitten koko homma elikkä turkistarhaus loppu. Toivon mukaan selkeytyy jatkossa näissä keskusteluissa se, että tämän tyyppinen ei voi olla mahdollista. Sehän tarkoittaa, niin kuin täällä todetaan, että 22 000 henkilöä saa tästä toimeentulonsa, joista suoraan 5 600 tarhauksessa ja 17 000 välillisesti, mikä on aikamoisen kaupungin väkiluku tai useampien pienempien kuntien väkiluku. Siinä mielessä voi miettiä myös sen taloudellisen arvon, mitä se tarkoittaa roskakalan hyödyntämisessä tai teurasjätteiden tai tällaisten, mitkä muuten jouduttaisiin hävittämään. Nyt siitä tehdään rahaa, ja tässä on arvioitu 200 miljoonaa euroa vuodessa, mikä sekään ei ole vähäinen summa.

Sitten muutama näkökulma ihan hajanaisesti. Lähden tukipolitiikasta yleensä, koska nyt, niin kuin vastauspuheenvuorossa aikaisemmin totesin, se tie, että tukia ei ole kytketty tuotantoon, kiloihin, määriin, vaan alaan (Ed. S. Lahtela: Se on virheellinen!) — se on täysin virheellinen. — Sehän tarkoittaa tätä tilannetta, että nyt meidän peltomme ovat osin tehottomassa käytössä, koska minä olen kuullut joidenkin viljelijöiden itse todenneen, että he ovat tämmöisiä niin kuin näennäisviljelijöitä, koska ei kannata satsata hirveän paljon siihen peltoon, ei väkilannoitteita käyttää eikä hyvin tiheään kylvääkään. Tehdään jotain, että se on vaan viljelykunnossa oleva pelto. Sehän tarkoittaa, että se on hukkaa. Se on nimittäin, kun peltoenergia tarvitsee kotimaista energiaa, se ala, vajaakäytössä.

Tälle meidän pitäisi jotain osata tehdä siten, että pelto saadaan tehokkaaseen käyttöön. Koska tämähän on ihan järjetön tilanne, että pidetään vaan sitä peltoa, että saa siihen sen tuen, eikä siihen satsata. Nyt tämä energian tarve tulee olemaan kova haaste siinä. Toivon, että tähän löydetään sellainen ratkaisu, joka kannustaa sitten tähän energiakasvien viljelyyn. Siinä yksi näkökulma.

Sitten tästä, kun kuuntelin tätä debattia ja keskustelua siitä, onko Suomessa miten tehokkaasti bioenergiaa lähdetty hyödyntämään.

Minusta maa- ja metsätalousvaliokunnassa yleisesti ottaen, kun on ollut pitempään samassa valiokunnassa, se keskustelu ja toimenpiteet huomioon ottaen me olemme aika hyvässä vauhdissa olleet koko ajan. Tämä näköala on lisääntynyt koko ajan. Se on niin kuin kasvanut.

Muistan joskus aikanaan täällä käytyä debattia, kun ed. Aittoniemi oli vielä eduskunnassa. Hän leimasi meidät risujen polttajiksi, kun me puhuimme metsäenergiasta. Tällä hetkellä ovat jo muuttuneet ihan toiseen arvoon nämä keskustelut. On koettu, että me tulemme tarvitsemaan ja tarvitaan ne risut ja tarvitaan kävyt ja kaikki, mitä voidaan polttaa. Me tarvitsemme peltoenergiaa ja tarvitaan biokaasua. Nimittäin joskus aikoinaan ydinvoimakeskustelun aikaan, kun puhuttiin silloin viidennestä ydinvoimalasta, jotkut naureksivat tälle biokaasulle, että pierulla lähdetään ajelemaan. Mutta tänä päivänä se on varteenotettava vaihtoehto.

Nyt biokaasulla ajetaan jo, ja erityisesti maaseudun näkökulmasta siinä on maatiloille hyvä mahdollisuus ja mahdollisesti sillä tavalla, että myös jopa nämä koneet, jotka pelloilla kulkevat, voivat kulkea biokaasulla tai niin kuin tänä päivänä ne kulkevat rypsiöljyllä, mutta omalta tilalta saadulla polttoaineella. Siinä ei ainakaan tule kuljetushäviötä kovin paljoa eikä kustannuksia, kun se on siitä lähipiiristä, omasta kylästä saatu polttoaine. Se on hajautettua energian tuotantoa mitä parhaimmillaan.

Sen takia minusta tämä biokaasunäkökulma pitäisi myös osata hyödyntää ja tarvittavin porkkanoin viedä eteenpäin sitä, että voidaan tämmöisiä investointeja tehdä, koska usein hyvin pienellä panoksella saadaan hyvä tuotos aikaan. Ja kun saadaan se lumipallo pyörimään, niin se kasvaa. Se tarkoittaa, että se tuo tullessaan uusia, jotka lähtevät mukaan. Pikkuhiljaa se on kannattavaa ja investointeja tehdään ilman mitään tukia tai apuja.

Siihen keskusteluun, mitä tässä käytiin, en syvemmälle mene, mutta mitä ed. Lintonen sanoi, että pitäisi maa- ja metsätalousvaliokunta yhdistää ympäristövaliokuntaan, siitä itse totesin tuossa, että jos joudutaan tämmöisiä tekemään, pitäisi niinpäin tehdä, että ympäristövaliokunta liitetään maa- ja metsätalousvaliokuntaan. Se ei ole ihan sama, kumminpäin se tehdään. Nimittäin siinä, liitetäänkö Suomi Karjalaan vai Karjala Suomeen, on aika vissi ero. Sen takia tässä on vähän saman tyyppinen ajattelu, että kannattaa miettiä, miten möläyttää suusta, onko se kumminpäin parempi. Nimittäin siinä ne arvot voivat mennä sekaisin, ja olen sitä mieltä, että kyllä nämä molemmat valiokunnat ilmeisesti tarvitaan yhä edelleen. Ei käydä nyt tekemään vielä hirveän hätäisiä johtopäätöksiä.

Muuten olen täydellisesti näiden ajatusten takana. Itse olin valiokunnassa. Voin todeta, että tehtiin pitkään työtä. Tietysti puheenjohtaja oli aika taitava siinä yhteenvedossa. Karikot ohitettiin ja tehtiin lähes täydellinen mietintö sitä i:tä lukuun ottamatta. Mutta sen i:nkin minä ymmärrän siinä mielessä, että tässä on kyllä niin paljon tekstiä, että varmaan sieltä tietokoneelta loppui se viimeinen i sitten.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin tunnustuksen sanoihin, mitä tänä iltana on osoitettu tästä mietinnöstä maa- ja metsätalousvaliokunnalle. Tämä on hyvin perusteellinen ja laaja-alainen ja, voi sanoa, ajankohtaisiin asioihin puuttuva mietintö. Sen painoarvoa nostaa vielä se, että mietintö on yksimielinen, ja se on heijastunut myös siihen keskusteluun, mitä tänä iltana tässä salissa on käyty. Tämä antaa hyvän selkänojan myös maatalouspolitiikan hoitamiselle.

Arvoisa puhemies! Puutun vain muutamaan yksittäiseen asiaan.

Maatalouden taloudellinen merkitys on huomattava. Maatalouden parissa on vain noin 90 000 ihmistä kokopäiväisesti töissä eli saa elantonsa, ja koko elintarviketalouden työllistävyys on noin 300 000. Mutta maatalouden välillinen vaikutus on erittäin suuri. Me puhumme maataloudesta, niin kuin totta on, tuottajana, mutta koko maataloussektori on myös erittäin merkittävä kuluttaja, käyttää erittäin paljon erilaisia tarvikkeita, tavaraa ja työvoimaa. Se näkyy välillisesti hyvin merkittävästi. Tämän voin todeta myös omakohtaisesti, sillä olen ollut pitkään vahvan maatalouspaikkakunnan kunnanjohtajana suuren kasvukeskuksen Oulun vieressä. Sen vahvan maatalouden positiivinen heijastusvaikutus näkyy kyllä koko seudulla. Haluan tämän todeta ja vieläkin sen, että maatalous on myös merkittävä kuluttaja.

Niin ikään tässä mietinnössä ja keskustelussa on todettu, että maatalouden tuki erityisesti Suomen olosuhteissa on välttämätön. Meillä on sen verran vaikeat ilmasto-olosuhteet ja muutenkin vaikeat olosuhteet tuottaa elintarvikkeita samalla tavalla kuin Keski-Euroopassa, että pysyvä ja kestävä tuki on välttämätön. Tässäkin tekee mieli todeta se, että kun monesti tähän tukeen ja eri tukimuotoihin liitetään hyvin paljon negatiivisia latauksia, niin kuitenkin viime kädessä maatalouteen kohdistuva tuki on sittenkin tukea edulliselle elintarvikkeen hinnalle, niin että me, jotka kulutamme, saamme kohtuullisella hinnalla elintarvikkeita. Näin se viime kädessä on. Hyvin harvoin, todella harvoin, voi sanoa, että ne tuet jäävät elämään sen viljelijän tilillä tai takataskussa, vaan kyllä ne kiireesti menevät muuhun. Se on erityisesti tämän päivän todellisuutta. Näemme, miten taloudellisesti tiukoilla monet viljelijät ovat.

Vielä, arvoisa puhemies, muutamaan asiaan.

Tässä mietinnössä on puututtu viljelijöiden jaksamiseen. On erittäin tärkeää, että siitä on oma kappaleensa. Se on hyvin ajankohtainen asia. Erityisesti tämä näkyy karjatiloilla. Varmasti tämä jaksaminen on heijastunut ja heijastuu siihen, että monilla paikkakunnilla, monilla alueilla ja monilla tiloilla on huoli siitä, löytyykö jatkajaa. Vaikka periaatteessa olisi joku jatkaja, hän ei halua ottaa sitä valtavaa taakkaa kannettavakseen. Tämä asia on yhteisesti huolehdittava, ja se tarvitsee konkreettisia toimenpiteitä.

Tässä on kiinnitetty huomiota tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Se on erittäin hyvä ja kannatettava asia. Tällä tutkimuksella ja tuotekehityksellä on saatu paljon aikaan. Yhden esimerkin otan, joka on itseänikin hyvin lähellä. Mietinnössä mainitaan perunatuotannosta ja siemenperunatuotannosta. 1976 perustettiin Siemenperunakeskus, ja huomenna tämä Siemenperunakeskus viettää 30-vuotisjuhlia, joihin aion osallistua. Tämä Siemenperunakeskuksen toiminta on osoitus osaamisesta, johon osaamiseen ruvettiin panostamaan, ja sillä saatiin paljon aikaan. Nyt perunatuotantoon ja siemenperunatuotantoon liittyvä osaaminen Suomessa on korkeaa kansainvälistä tasoa, niin että tätä osaamista voidaan jopa viedä.

Samalla tavalla voidaan nostaa ja on nostettu myös monia muita maatalouden ja elintarviketuotannon osa-alueita. Tässä haluan kiinnittää huomiota vielä siihen, että se tutkimus voi olla myös laaja-alaista ja sen tulee olla. Se ei keskity vain yhteen kohtaan, vaan siihen voidaan kiinnittää niin it-teknologiaa kuin monia muita alueita ja sillä saadaan paljon hyvää aikaan. Tästä on myös hyvä esimerkki tämäkin siemenperunatutkimukseen liittyvä asia Oulun seudulla, kun siinä on sekä yliopisto, Vtt ja Bioforum, monia muita. Se on sillä tavalla poikkitieteellinen asia, ja silloin saadaan paljon hyvää aikaan.

Arvoisa puhemies! Sitten bioenergia. Siitä on tullut jo melkein hokema, mutta se on niin ajankohtainen asia ja monia mahdollisuuksia sisältävä, että uskon, että tämänkin mietinnön seurauksena siihen liittyvät konkreettiset toimenpiteet vauhdittuvat.

Lopuksi haluan todeta, että valiokunta on varsin onnistuneesti valinnut myös ne asiat, jotka on lopuksi otettu lausumaehdotuksiksi. Ensimmäisenä on tukijärjestelmän vakaus, toisena on Maatilatalouden kehittämisrahaston Makeran vahvistaminen ja kolmantena huoltovarmuus. Tämä huoltovarmuus on sellainen asia, joka on omalta osaltaan merkittävästi auttanut ymmärtämään kotimaisen elintarviketuotannon suurta merkitystä. Neljäntenä on juuri tämä tutkimus ja tuotekehitys.

Arvoisa puhemies! Tämän mietinnön pohjalta on kohtuullisen hyvä jatkaa maatalouspolitiikkaa ja tarttua maatalouden moniin ongelmiin, niin että ne saadaan ratkaistua.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! On selvää, että maataloudesta pitää saada kansallinen yhteisymmärrys niin, että Suomessa voidaan elintarvikkeita ja kotimaista energiaa tuottaa, ja tässä on ollut tiettyjä vaikeuksia puolustaa Suomen maataloutta EU:ssa. Pitäisin tärkeänä sitä, että koetetaan löytää sellainen ratkaisu EU:n puitteissa, joka mahdollistaa tällaisen perheviljelmätyyppisen maatalouden koko Euroopan unionissa, mutta että myöskin sellaisista vientituista voidaan luopua, jotka aiheuttavat köyhtymistä kehitysmaissa. Tässä aika paljon luottaisin talonpoikien omien organisaatioiden yhteistyöhön, että juuri nämä tuet löydetään. On ollut vaikeuksia puolustaa reiluja pelisääntöjä Euroopan unionin sisällä, ja nämä sokerikiistat ovat tästä hyvä varoittava esimerkki, että jatkossa tätä sisäistä solidaarisuutta on voimakkaasti ja äänekkäästi vaadittava.

Uskon, että maatalouden asema suomalaisessa yhteiskunnassa taas kerran voitaisiin uudestaan lunastaa, jos lisättäisiin tukien avoimuutta, ja en usko, että on mitään hävittävää siinä, että Suomessa niin kuin useissa EU-maissa julkistettaisiin maataloustukien saajat. Ymmärrän, että Euroopan komissio on tässä asiassa hiukan viime aikoina ollutkin aktiivinen myös Suomen suuntaan. Uskon, että kansalaisille olisi hyvä nähdä se, miten nämä rahat jakautuvat, ja varmaan julkinen keskustelu niiden kohdistamisesta olisi aivan tarpeen. En todellakaan pidä tätä millään tavalla maanviljelijöiden yksityisyyttä loukkaavana, yhtä vähän kuin pidän yrittäjien yksityisyyttä loukkaavana sitä, että verovarojen käytöstä noudatettaisiin tällaista avoimuutta.

Yksi tärkeä lähtökohta on se, että on pidettävä huolta maaseudun monimuotoisuudesta. Tällä hetkellä on tärkeää puolustaa maaseudun toimintaryhmien resursseja. Ed. Tennilä on puhunut näistä asioista, ja kansanedustajat ovatkin saaneet useita, hyvin lukuisia viestejä siitä, että tällä hetkellä kansallisessa maataloustukien jaossa nämä maaseudun toimintaryhmien tärkeät resurssit saattavat jäädä muun tuen jalkoihin. Se olisi vahinko, koska nämä ovat juuri sellaisia pieniä kehittämisrahoja, joilla voidaan edistää tätä maaseudun monitoimisuutta ja luoda sellaisia tukielinkeinoja, jotka myöskin mahdollistavat sitten omalta osaltaan maatalouden säilymisen.

Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä sitä, että tällä monimuotoisuudella tavoitellaan uusia työpaikkoja, ja pidin erittäin mielenkiintoisena MTK:n tuoretta ohjelmajulistusta, jossa todetaan, että maaseudulle voitaisiin luoda jopa 30 000 uutta työpaikkaa juuri näissä hieman vähemmän perinteisissä ja ei niinkään suoraan maatalouteen liittyvissä toimissa, kuten palvelu- ja elämystuotannossa, luonnonsuojelualueiden hoidossa ja kunnostuksessa jne.

Jotta maatalous voisi olla yhteiskunnallisesti hyväksyttyä, on pyrittävä kaikin tavoin edistämään tuotannon kuluttajalähtöisyyttä ja tuottajien ja kuluttajien yhteisymmärrystä. Olen pitänyt erittäin hyvänä sitä, että Suomessa on pohdittu kestäviä tuotanto- ja kulutustapoja ja tällä tavalla laadittu ohjelmia siitä, miten voidaan ylittää tällaisia vanhoja vastakkainasetteluja, jotka ehkä teollisessa yhteiskunnassa vallitsivat maataloustuottajien ja kuluttajien välillä, ja näitä tällaisia vanhoja vastakkainasetteluja ei ole mitään syytä yrittää herättää henkiin, vaan päivän henki on aivan ilman muuta se, että täytyy luoda yhteisymmärrystä, ja se tapahtuu varmasti hyvin paljon sillä tavalla, että katsotaan, mitä tämän päivän kuluttajat haluavat. Olen iloinen siitä, että etiikka, ympäristönsuojelu, kaikin puolin kestävä kehitys on sellainen alue, joka myöskin ihmisiä tänä päivänä kiinnostaa. Ihmiset ovat valmiita pohtimaan ruuan alkuperää.

Tässä selonteossa myöskin on kiinnostavia tavoitteita asetettu, ja valiokunta on niitä työstänyt esimerkiksi sikäli, että se pitää luomutuotantoa ilahduttavalla tavalla tärkeänä kehityssuuntana. Valiokunta toteaa, että luomutuotteiden käyttöä voidaan lisätä julkisissa ruokapalveluissa, joiden käyttö on koko ajan lisääntymässä. Yksi sun toinen meistä syö pääasiassa suurkeittiön tuottamaa ruokaa, ja hyvä niin, ja silloin voidaan vaikuttaa näihin suurkeittiöiden emäntiin ja muuhun henkilökuntaan ja sisäänostajiin, että he ostavat kotimaista, ostavat myöskin luomutuotteita ja myöskin kertovat tästä sitten meille syöjille.

Olen itse aloittanut luottamustehtävän Finfoodin luomustrategian vetäjänä, ja tarkoitus on se, että kartoitetaan kaikki nämä pullonkaulat, joita luomutuotannossa on tuottajien, kaupan, jalostajien ja kuluttajien välillä. Toivottavasti tällä tavalla saadaan luomutuotteiden kulutus Suomessa uuteen nousuun, mikä sitten omalta osaltaan auttaisi nostamaan luomutuotannon alaa Suomessa. Se ei ole kovin vaatimaton tälläkään hetkellä, se on 6,7 prosenttia, mutta näkisin mielelläni määrätietoista työtä alan toimijoiden kesken, että pääsemme siihen, mitä kestävien tuotanto- ja kulutustapojen työryhmä, niin sanottu Kultu-toimikunta, esitti viime vuonna tavoitteeksi: 20 prosenttia vuoteen 2025 mennessä. Tähän päästään määrätietoisella työllä ja yhteistyöllä.

Puhemies! Energia on mielenkiintoisella tavalla esillä valiokunnan mietinnössä. Tässä on ilahduttavan paljon tarkasteltu nyt niin kovin muodikkaan ja suositun bioenergian energiataseita ja ravinnetaseita ja tehty se hyvin terveellinen havainto, että on pyrittävä valitsemaan kustannustehokkaita tapoja tuottaa bioenergiaa. Kaikki bioenergian tuotanto nimittäin ei ole kustannustehokasta. En tiedä, kuka maataloustieteilijä tätä mietintöä on ollut laatimassa, mutta tässä erittäin ansiokkaasti analysoidaan panoksia ja tuotoksia, joita bioenergiasta saadaan, ja todetaan esimerkiksi, että hehtaarin viljasadosta saadaan etanolia noin 0,5 tonnia, joka vastaa 0,32:ta öljyekvivalenttitonnia, ja päädytään siihen, että Suomen kaltaisessa maassa ei kannattaisi niinkään keskittyä viljasta tehtävän etanolin tuotantoon, vaan öljykasveista valmistettu biodiesel on olisi meidän oloissamme kustannustehokkain. Hyvin paljon pohditaan myöskin tilakohtaisten biokaasureaktorien mahdollisuuksia. Nämä ovat kaikki tällaisia näkymiä, joista on pienissä piireissä puhuttu hyvin kauan, ja on hienoa, että näistä on tullut tällaista ikään kuin valtavirran politiikan isoa keskustelua. Hallituksen pitäisi nyt sitten löytää ne oikeat ohjauskeinot, jotta nämä parhaat bioenergian tuotantomuodot saadaan käyttöön.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan vastauksessa ei puututa sanallakaan geenimuunteluun, ja hieman ihmettelen, onko tässä lakaistu maton alle kysymys, joka jakaa. Mielestäni se ei ole viisasta. Ei ole viisasta ajatella, että geenimuunnellut viljelykasvilajikkeet voidaan ikään kuin keittiön ovesta ja tiskin alta päästää suomalaisille pelloille. Tässä pitäisi olla määrätietoista strategiaa. Itse en mitenkään voi kuvitella, että Suomen kaltaisen maan kannattaisi kovin paljon toiveita laittaa geenimuunteluun maataloudessa. Voi olla, että joillakin aloilla mahdollisuuksia on, mutta meillä varmasti kannattaa satsata tuotantoon, joka pikemminkin lähtee luonnonmukaisuudesta, ja niin kuin tiedämme, tänä päivänä luomusäädökset eivät edes mahdollista geenimuuntelun sisällyttämistä miltään osin tuotantoon, ja näin on mielestäni hyvä. Olisi ollut ansiokasta, että tässä mietinnön vastauksessa olisi puututtu asiaan, joka on kovin ajankohtainen, siihen, että jos sitten geenimuuntelua viljelyyn otetaan, niin kuinka taataan se, että se ei häiritse tavanomaista ja luomutuotantoa. Tästä en ainakaan havaitse, että olisi sanallakaan mitään sanottu.

Arvoisa puhemies! Vielä on sekunti aikaa sanoa, että kannatan ed. Tennilän ja ed. Cronbergin tekemiä ponsiesityksiä.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ministeri Korkeaoja väsyi kuuntelemaan jo niitä kehuja, mitä hän on valtioneuvoston vastuullisena ministerinä maatalouspoliittisen selonteon osalta saanut. Toisaalta sitten kun kuuntelin tätä viimeaikaista keskustelua, niin vaikutti myöskin siltä, että kysymyksessä on keskinäisen kehumisen kerho, koska useat maatalousvaliokunnan jäsenet käyttivät puheenvuoron, mutta voin myöskin valiokunnan ulkopuolisena sanoa, että valiokunta on tehnyt hyvän ja ansiokkaan mietinnön. Suuri arvo on annettava sille, että se on yksimielinen, ja tällä selontekomenettelyllä me linjaamme suomalaista maatalouspolitiikkaa ja sen järjestämisen puitteita pitkälle tulevaisuuteen.

On erittäin tärkeää, että maatalouspolitiikassa on päästy selontekomenettelyyn, koska aikaisemmin maatalouspoliittista keskustelua eduskunnassa on tuon selonteon mukaan käyty silloin ennen kuin Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi, ja nyt on korkea aika sitten käydä syväluotaava keskustelu tilanteessa, jossa suomalainen maatalouspolitiikka tällä hetkellä on.

Meillähän maatalouspolitiikka ja maatalouden harjoittaminen on perustunut perheviljelmäpohjaiseen maatalouteen. Ed. Jari Koskinen haki määritelmää sille, ja itse olen tulkinnut, että perheviljelmäpohjainen maatalous on sitä, että perhe pääasiallisesti töitä tehden tilalla saa toimeentulonsa tilalta, ja tämä on ollut se suomalainen tapa tuottaa meille kotimaisia puhtaita, turvallisia elintarvikkeita myöskin tähän saakka.

Minusta nyt sitten tässä selonteossa ja mietinnössä nousee muutamia asioita, joihin on hyvä kiinnittää huomiota.

Ensistäänkin ministeri Korkeaoja kiinnitti huomiota tähän 142 artiklaan ja harvaanasutun pohjoisen maatalouden kriteeristöön, joka nyt on saatu siirrettyä perustuslaillisen sopimuksen liiteasiakirjoihin ja osaksi sitä, ja nyt tällä järjestelmällähän me turvaamme tämän 142 artiklan tulevaisuudenkin osalta, ja sillä tavalla siinä on yksi keskeinen tekijä myöskin tähän ratifiointikeskusteluun, jota me emme saa nyt tässä unohtaa emmekä ohittaa.

Arvoisa puhemies! Maatalous Suomessa on todella viimeisen kymmenen vuoden aikana joutunut suuren rakennemuutoksen kouriin. Meillä on käytännössä tilamäärä vähentynyt 25 000:lla — nyt niitä on noin 70 000 jäljellä — ja ennen kaikkea maatalouden tulotaso, niin kuin täällä on todettu, on laskenut 35 prosentilla. Maatalouden harjoittajan työtulo on vain noin viidennes vastaavan teollisuustyöntekijän työtulosta, ja voi kysyä, kuka on valmis sillä tulotasolla tekemään vähintään kaksinkertaista työmäärää päivässä jatkuvasti ja siitä elinkeinonsa hankkimaan.

Aivan keskeistä, kuten täällä on todettu, suomalaisen maatalouden tulevaisuuden kannalta on se, että meillä on kansallinen maatalouspolitiikka, kansalliset tuet, joita käytetään riittävässä määrin tuotannon ylläpitämiseen silloin, kun Euroopan unionin tuki ei riitä kattamaan sitä, että tilojen kannattavuus on taattu. Se on täällä todettu yksimielisesti. Sen on lausunut myöskin valtiovarainvaliokunta asiassa antamassaan lausunnossaan, ja minusta se on yksi suuri arvo tähän keskusteluun.

Itse asiassa hyvin suuri haitta on ollut se, että maatalouspolitiikka ja sen tulorahoitus on johtuen unionin säädösten muuttumisesta viime vuosina ollut se, että se on ollut lyhytjänteistä, tempoilevaa, epävarmaa ja tukipolitiikka on muuttunut paljon. Nuoret eivät ole nähneet, että maatalous sinällään voisi luoda kestävän, kannattavan toiminnan edellytykset, ja sillä lailla hakeutuminen maatalouden harjoittajaksi on ollut hyvin vähäistä. Sukupolvenvaihdoksia ei ole tapahtunut riittävässä määrin.

Elikkä jos näillä ratkaisuilla nyt saadaan nämä esteet ja heikkoudet poistettua elikkä päästään selvästi yhteisesti hyväksyttyyn kannattavaan maataloustuotantoon, turvataan maatalouden houkuttelevuus ja lisäksi, mihin täällä on kiinnitetty ansiokkaasti huomiota, myöskin huolehditaan siitä, että viljelijäperheet jaksavat harjoittaa toimintaansa — on sijaisapujärjestelyt kunnossa, on maatalouslomitus kunnossa, ja tätä kautta saadaan sitten myöskin tilaa tiloilla tilan johtamistoimintaan ja myöskin siihen sosiaaliseen kanssakäymiseen, mitä normaalisti on — niin sitä kautta me myöskin luomme paremman jaksamisen tiloilla ja kykenemme sitten viemään näitä asioita eteenpäin.

Toinen kysymys, johon lähetekeskustelussa kiinnitin huomiota, oli tämä huoltovarmuus, johon silloin selonteossa sinällään ei ollut kiinnitetty huomiota, mutta valiokunta on ansiokkaasti tämän nostanut esille, ja on selvää, että jokaisen valtion tulee ja sillä on oikeus ja velvollisuus huolehtia siitä, että kansalaiset saavat riittävän elintarviketurvan kaikkina erilaisina aikoina, myöskin kriisiaikoina. Tässä on keskeistä se, että me pidämme yllä koko maassa elintarviketaloutta ja myöskin riittäviä varmuusvarastoja tuon kriisin varalle.

Arvoisa puhemies! Bioenergia on täällä noussut vahvasti esille, ja ennen kaikkea nyt, kun maatalouspoliittisesta selonteosta on kysymys, minusta se on sitten peltoenergian osalta, mistä tässä nyt on syytä käydä keskustelua. Täällä ehdotin aikaisemmin, että näitä bioetanolitehtaita tulisi tässä tilanteessa perustaa vähintään kaksi Suomeen, toinen Itä-Suomeen, toinen Länsi-Suomeen. (Ed. Hemmilä: Varsinais-Suomeen!) — Varsinais-Suomi tai Länsi-Suomi, miten se nyt tulkitaan. — Sillä turvattaisiin ensistäänkin alueellista tasapuolista näkökulmaa. Se olisi vahva maatalouspoliittinen ratkaisu, ja se olisi myöskin tässä tilanteessa erittäin kestävä energiapoliittinen ratkaisu juuri siitä syystä, että meillä ei ole vielä tuotu biokomponenttia liikennepolttonesteisiin. Kuitenkin nyt on lakiehdotus olemassa siitä, että tuo 5,75 tulisi vuoden 2008 alusta lisättäväksi sitten biopolttonesteeseen, ja tämä luo selvästi markkinat, mutta meidän on huolehdittava, että meillä myöskin tuotantoa syntyy ja riittävässä määrin.

Niin kuin mietinnössä todetaan, meillä on ylituotantoa, ohran ja vehnän ylijäämää, Suomessa 580 000 tonnia, joka vastaa noin 170 000 hehtaarin viljelyalaa, elikkä tässä on selvä potentiaalinen viljelyala tälle peltoenergian tuotannolle. Nyt sitten toivottavasti kun ensi vuoden budjettia valmistellaan, niin myöskin kauppa- ja teollisuusministeriö pitää huolen siitä, että niiltä osin kuin investointitukia tarvitaan fyysisten rakenteiden ja investointien rahoittamiseen, niin siihen saadaan myöskin riittävät määrärahat näiden osalta sitten käyttöön.

Kaiken kaikkiaan Suomessa maatalouspolitiikan keskeinen kysymys, joka selonteossa tunnustetaan, on se, että me tuotamme elintarvikkeita, joita kuluttajat haluavat käyttää. Lähtökohta on silloin puhtaus, terveellisyys, turvallisuus, ja näin meillä koko ketju toimii hyvässä yhteisymmärryksessä, ja kun tiedetään vielä, että koko elintarviketalous työllistää noin 300 000 ihmistä, sillä on merkittävä yhteiskuntapoliittinen ja työllistävä vaikutus, ja jos otetaan maatalouden merkitys myöskin metalliteollisuuden ja koko koneenrakennusteollisuuden käyttäjänä, sillä on entistä laajempi yhteiskunnallinen merkitys.

Valiokunnan mietintö on erinomainen, ja täällä ovat nämä lausumaehdotukset saaneet kannatusta. Kannatan myöskin omalta osaltani niitä.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Maatalouspoliittisen selonteon lähetekeskustelussa keskustan ryhmäpuheessa nostin tärkeimmäksi tavoitteeksi kansallisen yksimielisyyden löytämisen nojaksi meidän maatalouspoliittiselle toiminnallemme ja neuvotteluille, mitä Suomi käy suhteessa EU:hun sekä sitten Wto:hon. Tämä valiokunnan nyt antama mietintö vastaa täysin tuohon. Siitä kuuluu kiitos kaikille valiokunnan jäsenille, sen puheenjohtajalle ja yhtä lailla oppositio- kuin hallituspuolueryhmille. Käsittely on ollut hyvin rakentavaa ja siihen yksimielisyyteen pyrkivää.

Puhemies! Tuo yksimielisyys kulminoitui pariin asiaan, ja niistä tärkeimmät löytyvät valiokunnan lausumista. Sieltä haluan poimia kaksi, ensinnäkin sen tavoitteen, että koko maassa olisi pitkäaikainen kansallinen tuki mahdollista, ja toisaalta huoltovarmuusnäkökulman korostamisen, mitä ei vielä niin selvästi hallituksen selonteossa ollut. Se nousi valiokunnan käsittelyssä erittäin keskeiselle osalle ja hyvä niin.

Tämä valiokunnan mietintö antaa nyt sitten sen selkänojan sekä nykyiselle hallitukselle että tuleville hallituksille käydä näitä kansainvälisiä neuvotteluja, ja periaatteenahan meillä niin Suomessa kuin EU:ssa on se, että jokaisella maalla on se oikeus omaan elintarviketuotantoon ja ruokaturvaan, mutta Wto-neuvotteluissa varmaan joudutaan tyytymään siihen, että ne keinot, mitä käytetään sen huoltovarmuuden varmistamiseksi, eivät voi olla sellaisia, että ne heikentävät toisten maitten oikeuksia siihen omaan ruokaturvaansa. Suomeksi sanottunahan tämä tarkoittaa sitä, että jollain aikavälillä vientituet ovat varmasti ainakin siellä häipyvien tai alenevien tukien joukossa, niin kuin ne ovat alentuneet itse asiassa tähänkin saakka.

Tuo huoltovarmuus ei ole kuitenkaan pelkästään sitä, että tuotetaan suunnilleen se omaa kulutusta vastaava ruokamäärä, vaan huoltovarmuuden oleellisia tekijöitä ovat maatalousosaamisen säilyminen, tuottokykyisen peltomaan ylläpito, siemenhuolto, riippumattomuus fossiilisesta energiasta. Nämä ovat hyvin tärkeitä näkökulmia huoltovarmuuteen, ja ehkä niitä olisi voitu vieläkin selvemmin valiokunnan mietinnössä tuoda esille. Meidän on kuitenkin hyvin viisasta ylläpitää se maatalouden tuotantopotentiaali, viljelykelpoinen maa, ja säilyttää alan osaaminen ja tutkimus, niin kuin valiokunta ponsissaankin edellyttää. Samalla voidaan sitten Wto:n vaatimuksesta painopistettä siirtää ruoan tuotannon ja bioenergian tuotannon välillä aika joustavasti.

Valiokunta tämän periaatteen on kirjannut ja asettanut kuitenkin painon sille, että ruoan tuotanto on se ensisijainen ja sitten sen sallimissa puitteissa peltoja käytettäköön bioenergian tuotantoon. Markkinatilannehan viime kädessä sitten määrää sekä tuotantopanosten hinnoissa että tuotteitten hinnoissa sen, mihin tämä tasapaino kulloinkin on viisasta asettaa tai mihin se asettuu.

Arvoisa puhemies! Markkinahinta korostuu Suomenkin maataloudessa tulevaisuudessa enemmän kuin tänä päivänä, koska on turha kuvitella, että kannattavuutta pystyttäisiin kovin suuresti lisääntyvien tukien varaan perustamaan tai että tuotantopanosten hinnatkaan oleellisesti alenisivat. Niinpä jos kannattavuus halutaan saada semmoiselle tasolle, niin kuin sen viljelijöitten kannalta kuuluu olla, markkinahinta on äärimmäisen keskeinen tekijä. Jos vientituista luovutaan, se tietenkin vaikuttaa maataloustuotteitten markkinahintoihin. Uskoisin, että tämä bioenergian lisääntyminen ja peltokasvien kasvava energiakäyttö tasapainottaa viljamarkkinoita sillä tavalla, että sieltä puolelta meille ei ehkä suuria ongelmia tule.

Suurimmat haasteet ovat siinä, miten meidän maidontuotantomme voidaan säilyttää nykyisessä laajuudessaan, koska varsin merkittävä osa, noin kolmannes, maidontuotannosta taitaa päätyä rajojen ulkopuolelle vientituotteina. Siellä toisaalta vientitukien mahdollinen aleneminen vaikuttaa suoraan kykyyn maksaa maidosta, mutta sitten täytyy huomata se, että se päävientikohdehan meillä on Venäjä, ja jos Venäjä taas liittyy Wto:n jäseneksi, niin sieltä samalla poistuu tällä hetkellä viennin kannattavuutta rasittavia tuontitulleja, niin että ihan kaikessa kokonaisuudessaan se vientitukien poisto ei välttämättä kohdistu siihen meijerin tilityskykyyn maidon tuottajalle.

Puutarhatuotannossa markkinahinta on jo tällä hetkellä hyvin ratkaiseva. On itse asiassa syytä ottaa esille se, että puutarhatuotanto vastaa markkinahinnalla mitattuna noin puolta kaikesta kasvinviljelytuotannon myyntiarvosta eli se on yhtä merkittävä markkinahinnoilla mitattuna kuin viljantuotanto ja muut peltotuotannot yhteen laskettuina. Tämä monesti unohtuu, ja se on sen takia syytä sanoa tässä julki. Sillä on erittäin suuri merkitys koko maaseudun yritystoiminnan ja työllisyyden kannalta.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä ottaa esille bioenergian ja siellä olevat hyötysuhteet, mitä tässä on keskustelun kuluessa kiitelty, tätä valiokunnan seikkaperäistä selvitystä tuolta alueelta. Kun lasketaan eri bioenergian raaka-aineitten energiahyötysuhdetta, niin yllättävän suuri osa, usein lähes puolet, siitä tuotantoon sitoutuneesta energiapanoksesta tulee sen viljelykasvin lannoitteen valmistuksesta. Eli kun vaikka etanolin tuotantoon kasvatettavaa viljaa lannoitetaan tai rypsiä lannoitetaan tai sokerijuurikasta lannoitetaan, niin sen lannoitteen valmistus saattaa sisältää noin puolet koko siinä tuotantoketjussa kuluvasta energiamäärästä.

Luomutuotannossa kun pelataan biologisen typensidonnan voimin, tämmöinen energiapanos jää pois. Toisaalta sitten satomäärissä jäädään myös jälkeen. Mutta biokaasun tuotanto on siitä mielenkiintoinen laji, että siinähän raaka-aineeksi kelpaa nurmisilppu, silputtu nurmi, nurmirehu, ja sitä luomumenetelmillä pystytään erittäin kilpailukykyisesti tuottamaan biologisen typensidonnan avulla. Voi olla, että monilla luomukasvinviljelytiloilla jo viljelykierron monipuolisuuden ja nurmen hyödyntämisen takia voi tulevaisuudessa olla mahdollista se, että viljelykierron nurmivuosina sieltä korjataan satoa, toimitetaan se lähistöllä olevaan biokaasureaktoriin ja tällä tavalla pystytään viljelyn järkevyyttä, viljelykiertoa ja kannattavuutta parantamaan.

Tyydytyksellä totean lisäksi sen, että luomutuotannon osalta valiokunta yhtyi kestävän tuotannon ja kulutuksen työryhmän tavoitteisiin luomutuotannon kasvun osalta.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Selonteossa on käsitelty hyvin niukasti turkistarhausta. Emme kuunnelleet kyseiseltä osalta asiantuntijoita, ja syy oli se, että varsinaisessa selonteossa siitä ei muistaakseni ollut riviäkään. Käsittelen tässä puheenvuorossani lyhyesti turkistarhausta.

Maatila, esimerkiksi karjatila ja turkistarha, tällainen yhdistelmä sopii yhdessä hyvin toimivaksi, sillä kyseisillä tiloilla niin sanotut kiireajat eivät satu päällekkäin, muun muassa tästä syystä. Mitä enemmän yrittäjällä on tukijalkoja, sitä parempi. Maassamme on noin 1 600 turkistarhaa ja ne antavat työtä ja toimeentuloa yli 10 000 ihmiselle. Turkistuotannosta saamme vientituloja noin 200 miljoonaa euroa eli melkoisen summan. Turkistuotanto edistää koko maatalouden kierrätystä. Turkiseläinten rehun raaka-aineena käytetään teurastamoiden ja kalateollisuuden sivutuotteita ja totta kai rehuviljaa. Tämän kautta turkiseläinkasvatus liittyy luontevasti muuhun maatalouteen. Jos turkistarhausta ei olisi, teuras- ja kalasivutuotteet pitäisi hävittää, ja se maksaisi tietysti melkoisen summan.

Ruotsissa turkistarhaus on joutumassa ylipääsemättömiin vaikeuksiin. Naapurissa ollaan esittämässä, vai onko jo esitetty, että minkeillä tulisi olla mahdollisuus päiväuintiin. Jos tällaiset vaatimukset toteutuvat, kuten näyttää, ala ei ole enää kannattava. Tämä tietäisi sitä, että turkistarhaus tosiaan Ruotsissa kävisi taloudellisesti kannattamattomaksi. Ministeri Pekkarinen on lehtitietojen mukaan kirjelmöinyt asiasta ja vedonnut Ruotsiin, jotta siellä pidättäydyttäisiin edellä mainitusta kohtuuttomasta vaatimuksesta minkkien tarhauksessa. Pahalta kuitenkin näyttää.

Sanon, että tauti voi olla tarttuva. Aateveljiä ja aatesisaria löytyy maastamme ja myös täältä eduskunnasta. Kyseisten henkilöiden mielestä turkistarhaus tulisi kieltää Suomessa. Joka tapauksessa jos ja kun tarhaus kielletään tai se on jo kielletty joissakin maissa ja jos se käy sitten esimerkiksi naapurissa Ruotsissa mahdottomaksi, niin seurauksena on, että tämä turkistarhaus muuttaa muualle. Eli uskon, että eläinten olot eivät tästä parane. Päinvastoin, useimmiten ne menevät huonompaan suuntaan.

Arvoisa puhemies! En vastusta sitä, että eläinten hyvinvoinnista kannetaan huolta, päinvastoin. Maaseudulla on iät ja ajat kasvatettu ja hoidettu eläimiä ihmisen hyödyksi. Hyötyeläimiä on totuttu kohtelemaan hyvin ja jopa yksilöllisesti. Yksilöllisyys on ehkä tänä päivänä kärsinyt tilojen ja karjan koon kasvaessa, mutta hyvästä hoidosta ei ole tingitty eikä tingitä Suomessa. Turkistarhaukseen pätevät kaikki ne eettiset periaatteet, jotka koskevat kotieläintaloutta yleensä. Pohjoismaiset kotieläintuottajat huolehtivat eläimistään hyvin, eivätkä turkiseläinten kasvattajat tee tähän poikkeusta. Eläimen hyvinvointi on kunnon turkin kasvamisen edellytys.

Turkistarhaus on merkittävä elinkeino, ja nahoilla on kysyntää. Turkiseläinten kasvatus on meillä laillinen elinkeino. Turkiseläinten kasvattajat haluavat tukea yrittämiseen, sen edellytyksiin. He eivät ole ainakaan viestittäneet, että he haluaisivat tuotantotukea. Mutta heiltä puuttuu muun muassa lomituspalvelut eli he eivät ole maatalousyrittäjien lomituspalvelulain piirissä. Toivottavasti jossakin vaiheessa tämäkin epäkohta korjaantuu.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Rouva puhemies! Täällä tässäkin keskustelussa on paljon puhuttu siitä, miten valtavia maataloudelle maksetut tuet ovat, mutta jos suhteutetaan suomalaiselle maataloudelle, viljelijöille, suunnatut tuet tähän meidän 5 miljoonan kansaamme, jokainen meistä maksaa euron päivässä maataloustukia. Siinä on silloin kansalliset tuet ja EU-tuet laskettu yhteen. Mutta on myös laskettu, paljonko se maksaisi, jos kaikki ruoka tuotaisiin Suomeen muualta. Tuo summa olisi 20-kertainen, ja se summa valuisi maan rajojen ulkopuolelle.

Arvoisa puhemies! Eräs ainoita Suomelle erityisesti räätälöityjä tukimuotoja on ollut kuivauskorvaus. Viime vuonna kuivauskorvaus sisällytettiin osaksi tasatukimallia. Kuivauskorvaus on nimenomaisesti ollut tuotantosidonnainen, Suomen erityisiin luonnonolosuhteisiin tarkoitettu tukimuoto. Sen poistaminen vähentää entisestään viljelijöitten tuotantomotivaatiota. Kun kuivauskorvaus uudistuksessa viime vuonna sulautettiin tasatukijärjestelmään, menetettiin sen tuotantoa tukeva ja kannustava elementti. Viljan tuotannon kohdalla on myös huomionarvoista, että tukitasolaskelmat perustuivat vuoden 2003 tilanteeseen. Vuodesta 2004 lähtien viljahehtaareille nimittäin tuli voimaan kuivaustuelle korotus, joka tilatukimallissa myös sulautettiin näihin kokonaistukiin. Kuivauskorvauksen kaltainen tukimuoto olisi ollut tässä meidän tukijärjestelmässämme syytä säilyttää.

Tuottajahintojen jatkuvan alentumisen lisäksi maanviljelijän on täytynyt sopeutua EU:n suoranaiseen tukiviidakkoon ja sen mukanaan tuomaan paperisotaan sekä mukautua valvonnan alaisena olemiseen. Tukihakemusten ja viljelysuunnitelmien teko oli viljelijöille tänä keväänä entistäkin vaikeampaa. Erilaisten byrokratian koukeroitten perässä pysyminen ei ole enää ollenkaan yksinkertaista puuhaa perehtyneimmällekään viljelijälle.

Maataloushallintoon liittyvää byrokratia- ja ohjeviidakkoa on ehdottomasti yksinkertaistettava. Hyvä suunnittelu on toki järkevää ja välttämätöntä. Nykyisillä tavoilla toimien viljelijät kuitenkin joutuvat käyttämään kohtuuttoman paljon aikaa erilaisten lomakkeitten täyttämisessä ja niihin liittyvien ohjeitten lukemisessa. Nykyisen järjestelmän pyörittämiseen liittyvät maataloushallinnonkin kulut ovat liian suuret ja jatkuvasti vain kasvavat. Tällä hetkellä käytössä olevat erilaiset valvonta- ja seurantatavat ovat monilta osin epätarkoituksenmukaisia. Valvontaan menee enemmän rahaa ja aikaa kuin sen avulla voidaan saavuttaa hyötyjä. Valvonnan tasossa tulisi löytää järkevä ja tarkoituksenmukainen tasapaino saavutettavan hyödyn ja panostusten välille. Suomalaiset viljelijät ovat vastuuntuntoisia ja ammattitaitoisia yrittäjiä, joita ei tarvitsisi valvoa ja vahtia ollenkaan niin tarkkaan kuin nykyisin tapahtuu.

Arvoisa puhemies! Samanaikaisesti kun selonteko korostaa innovaatioiden ja toimenpiteiden merkitystä, kuitenkin hallitus leikkasi vuoden 2006 tulo- ja menoarviossa maatalouden kehittämiseen suunnattuja määrärahoja. Onneksi kuitenkin täällä eduskunnassa niitä rahoja hieman saatiin budjettikäsittelyn yhteydessä lisättyä. Useat selonteossa esitetyt ratkaisut edellyttävät nyt lisäpanostusta neuvontaan ja viljelijöiden osaamisen kehittämiseen. Valiokunnan lausumaehdotuksessakin edellytetään, että tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan sekä neuvonnan riittävä rahoitus jatkossa turvataan.

Rouva puhemies! Sokerijuurikkaan tuottajahinnan alenemisesta johtuva korvaus ja siirtymäkauden lisäkorvaus, niin sanottu alueellistamislisä, liitetään tilatukeen tilakohtaisena lisäosana. Maa- ja metsätalousministeriö kävi korvauksen tasosta neuvotteluja viljelijöitten edustajien kanssa. Neuvotteluissa ei kuitenkaan päästy yksimielisyyteen. Niinpä ministeriö päätti yksipuolisesti, että kansallista tukea viljelijöille maksetaan tänä vuonna enintään 60 euroa sokerijuurikashehtaarilta. Tämä tuen taso on aivan riittämätön kompensoimaan juurikkaan tuottajahinnan alentamista. Tästähän myöskin MTK on lausunut oman mielipiteensä, jossa järjestö tuki 200 euron korvausta.

Viime syksynä EU:n sokerineuvotteluissa suostuttiin ratkaisuun, jossa Suomen omavaraisuusaste alennetaan nykyisestä 70 prosentista jopa alle 50:een. Tämä tulee johtamaan Salon sokeritehtaan lopettamiseen. Mikäli nyt ei ryhdytä pikaisiin toimenpiteisiin, näillä näkymin tuleva käyntikausi on jäämässä Salon tehtaan viimeiseksi. Kuitenkin sokeritehdas voidaan muuttaa suhteellisen pienillä kustannuksilla kannattavaksi etanolitehtaaksi, joka käyttäisi raaka-aineinaan sokerijuurikasta osan aikaa vuodesta ja suurimman osan aikaa vuodesta ohraa. Kustannus tehtaan muuttamiseksi sokerin tuotannosta etanolin valmistukseen ei ole kuitenkaan liian suuri, ei niin suuri kuin on yleisesti ottaen kuviteltu. Tehtaan alasajo ja maan tasalle purkaminenkin maksaa.

On väitetty, ettei Suomessa olisi mahdollista kannattavasti tuottaa biopolttonesteitä, koska saatava energiamäärä olisi pienempi kuin etanolin tuottamiseen kuluva energiamäärä. Tuollaiset laskelmat eivät vastaa käytännön kokemuksia. Etanolin valmistuksen kannattavuutta sokerijuurikkaasta ja ohrasta parantavat oleellisesti sivutuotteina saatavat rehut. Varsinais-Suomessa on paljon kotieläintaloutta, joten Salossa tapahtuva rehuntuotanto voidaan käyttää kokonaisuudessaan lähellä tehdasta. Tehdas on lähellä myös raaka-aineita ja lähellä kuluttajia. Näin vältyttäisiin turhalta kuljettelemiselta, mikä sekä parantaa tuotannon kannattavuutta että vähentää ympäristönkin kuormitusta. Salon seudun hyvillä juurikassadoilla saadaan hehtaarilta etanolia jopa 3 500—4 000 litraa. Siellä juurikkaan tuotannon jatkumista siis puoltavat monet tekijät. Siellä on sopivat maalajit, siellä on osaavat viljelijät ja olemassa oleva, viljelyyn tarvittava koneistus sekä kuljetuskalusto pellolta tehtaalle. Lisäksi tehtaalla on erittäin kokenut ja osaava, ammattitaitoinen henkilöstö. Nyt olisikin nopeilla päätöksillä pidettävä huoli siitä, että sekä juurikkaanviljely Salon seudulla voisi jatkua että sokeritehdas voisi aloittaa etanolin tuotannon.

Nykyaikana sekä energian että elintarvikkeiden huoltovarmuuteen tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota. Tämä seikka on saanut ansiokkaasti huomiota myöskin valiokunnan mietinnössä. Erilaisten kriisien riski kasvaa jatkuvasti. Luonnonmullistukset ja muut sään ääri-ilmiöt tulevat lisääntymään johtuen ilmaston lämpenemisestä.

Rouva puhemies! Vielä loppuun haluan sanoa, että vuosi toisensa jälkeen maataloustulo on alentunut niin, että maanviljelijöitten sietokyvyn raja alkaa olla jo ylitetty. Maataloustulo aleni viime vuonna peräti 15 prosentilla. Samaan aikaan vähittäiskaupan katteet viime päivien tietojen valossa ovat kasvaneet ja rahapussit siellä pullistelevat. Maaseudulla on aina tehty työtä ja arvostettu työtä tekeviä ihmisiä, tekevät he sitten mitä työtä tahansa. Maanviljelijän perustehtävä on ruuan tuottaminen, ja myös maanviljelijät ansaitsevat työlleen oikeudenmukaisen korvauksen.

Omavarainen ruuantuotanto on tärkeä osa turvallisuuttamme, ja kotimainen, turvallinen ruoka on omaa varallisuuttamme. EU:n huipputasollakin on moneen kertaan vahvistettu päätös siitä, että maataloutta on voitava harjoittaa myös heikoimmilla tuotantoalueilla, kuten Suomessa. Tätä eduskuntakin hyväksyessään mietinnön tulee edellyttämään, ja tästä EU:n perusperiaatteesta niin nykyisen kuin tulevienkin hallitusten on pidettävä tiukasti kiinni, jotta maatalous ei olisi mennyttä, vaan tulevaisuutta.

Eero Lämsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Yritän tässä tiivistää kahteen minuuttiin ajan voittamiseksi täältä paikalta. Ensinnäkin tuossa 19:n uutisissa tämä uutinen oli, että ministeri Lehtomäki läksytti valiokuntaa. Ja kun kuultiin, että emme ole kuulleet Wto:n asiantuntijoita, niin tämähän ei pidä paikkaansa. Me olemme kuulleet Wto:n asiantuntijoita tämän mietinnön osalta kaikilla tuotesektoreilla, siinä olivat Wto:n asiat vahvasti esillä. Sitten me valiokuntana olemme myös kuulleet jatkuvasti Wto:hon liittyviä asiantuntijoita. Haluan tuoda tässä esille myös sen, että edellinen valiokunnan puheenjohtaja, nykyinen varapuhemies Sirkka-Liisa Anttila oli Hongkongissa valiokunnan puheenjohtajana silloin Wto:n neuvotteluissa mukana.

Elikkä me olemme koko ajan olleet hyvin vahvasti mukana Wto-asiassa, ja myös meidän mietinnössämme on Wto:ta käsittelevä osio, ja sen lopputulema on: "Valiokunta pitää välttämättömänä, että Suomi vaikuttaa kaikin keinoin EU:n kantaan Wto-neuvotteluissa siten, että maamme maatalouden ja koko elintarviketalouden toimintaedellytykset voidaan turvata." Eli minä haluan tämän tuoda sen takia esille, että se oli uutisissa ja ettei tule nyt väärää käsitystä, että valiokunta ei olisi perehtynyt tähän eikä oltaisi ajan tasalla.

Toisen asian, arvoisa puhemies, haluan ottaa tässä esille, kun täällä on noussut esiin se, että ympäristö- ja maa- ja metsätalousvaliokunta voitaisiin yhdistää. En ole sen kannalla enkä ole sen kannalla, että ministeriöitä lähdettäisiin yhdistämään missään mielessä, ja minulla on kaksi perustetta tähän: Ensinnäkin on se, että molemmissa valiokunnissa on niin valtava työmäärä, että se ei ole siinäkään mielessä mitenkään järkevää. Toinen on se, että kyllä minä olen aistinut, että ympäristövaliokunnan ja maa- ja metsätalousvaliokunnan välillä on aika hyvä yhteistyö.

Otan esimerkkinä sen, mitä me maailmallakin olemme tuoneet esille. Ed. Pulliainen toi, kun olimme Meksikossa, erittäin hyvin esille sen, että me laadimme metsälainsäädäntöä ja samanaikaisesti ympäristölainsäädäntöä ja ne nivottiin yhteen ja ne laadittiin samanaikaisesti. Meillä oli erittäin hyvä yhteistyö, ja me saimme molempien intressit näihin molempiin lakeihin. Minusta meillä on ollut, ed. Tiusanen, ympäristövaliokunnan puheenjohtaja, hyvä yhteistyö. Minä ainakin olen kokenut näin enkä näe mitään tarvetta siihen, että lähdettäisiin näitä yhdistämään.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! "Vaihtelu yksin on pysyvää", sanoi aikoinaan Arthur Schopenhauer. Ainakin maataloutemme on ollut jatkuvien muutosten kohteena jo pitempään. EU-jäsenyytemme aikana maatalouden tuotannon rakenteessa tapahtuneet muutokset ovat heijastuneet myös pellon käyttöön. Nautakarjatilojen väheneminen on laskenut nurmialaa kymmenessä vuodessa yli 100 000 hehtaarilla. Samalla viljan viljelyala on noussut lähes samalle tasolle, millä oltiin 80-luvun puolivälin jälkeen. Lisää vilja-alaa on tullut melkein 250 000 hehtaaria.

Jo päätetyt maatalouspolitiikan muutokset luovat taas kerran uutta kuvaa Suomen maaseudusta. Yhtenä ongelmana on se, että EU:n yhteinen maatalouspolitiikka ei ole pystynyt riittävään pitkäjänteisyyteen ja se on muodostanut erittäin monimutkaisen byrokratian ympärilleen.

Maailmalla maataloustuotteiden kysyntä ja tuotanto kasvavat edelleen, mutta hitaammin kuin 1990-luvulla. Suurin osa kasvusta tapahtuu kehittyvissä talouksissa. Maataloustuotteiden kauppavirroissa tämä näkynee selvästi. Näin ollen elintarviketeollisuus keskittyy jatkossa entisestään ja erilaisten yleismaailmallisten standardien rooli kasvaa. Toki edelleenkin yllättävät kasvi- tai eläintautiepidemiat, säähän liittyvät katastrofit ja poliittiset päätökset voivat vaikuttaa suuresti eri tuotannonhaarojen tulevaisuuden ennusteisiin.

Samaan aikaan kun maataloustuotteiden kauppaa maltillisesti avataan, olen vahvasti sitä mieltä, että puhtaasti vapaiden markkinoiden ehdoilla toimiva maataloustuotanto ei yksinkertaisesti toimi. Se hyödyttäisi lähinnä muutaman suuren viejämaan teollisluonteisia tuottajia, ja perheviljelmät kärsisivät niin meillä pohjoisessa kuin maapallon eteläosissakin. Huoltovarmuusnäkökohta olisi hyvä ymmärtää todellisena turvana muuallakin kuin Suomessa. Sillä ehkäistäisiin monta katastrofia muun muassa Afrikassa.

Arvoisa puhemies! Suomen maatiloista vuonna 2005 hieman alle 7 prosenttia oli luomutiloja. Kaiken kaikkiaan luomutiloja on Suomessa noin 4 400. Etelä-Savo on yhä luomumaakunnan maineessa. Alueemme pelloista hieman yli 9 prosenttia kuului viime vuonna luomutuotannon piiriin. Maatalouden kestävän kehityksen kannalta on tärkeää pohtia luomun mahdollisuuksia. Tällä hetkellä luomutuotteiden osuus elintarvikemarkkinoilla on todella pieni. Kasvun varaa siis olisi. Lähiruoka-ajattelun tulisi olla olennainen osa luomua. Luomu ei toki aina ole lähellä tuotettua ruokaa, mutta usein se tuodaan kauppojen hyllyille juuri lähiympäristön tuottajilta.

Myös kunnat voisivat käyttää omissa ruokapalveluissaan nykyistä enemmän lähiruokaa. Kunnallisten ruokapalvelujen on kuitenkin aina kilpailutettava hankintansa. Ympäristötekijät ovat kilpailuttamisessa yksi hankintaperusteista. Kovassa tarjouskilpailussa lähituottajankin on mahdollista pärjätä, kun valtteina ovat esimerkiksi tuotteiden lyhyet toimitusajat ja matkat. Pelkkä tuotteen edullisuus ei ole ainoa peruste hankintoja tehtäessä. Esimerkiksi lähituotteen tuoreus voi jättää suuret keskusliikkeet kisassa toiseksi.

Kestävän kehityksen ja tuotannon toimikunnan Kultun raportti julkaistiin viime vuonna. Työryhmä asetti tavoitteeksi ammattikeittiöiden luomu- ja lähiruoan käytön lisäämisen vuosittain 10—15 prosentilla. Myös hankintoja tekevien tahojen riittävä tiedonsaanti on raportin mukaan turvattava.

Luomun menestymismahdollisuuksia lisäävät osaltaan toukokuun alusta lähtien työnsä aloittaneet maakunnalliset lähikeittiöneuvojat. Luomukeittiökeskuksen hankkeen myötä toivotaan juuri julkisen sektorin kiinnittävän huomiota raaka-aineiden hankinnassa siihen, missä ja miten ne on tuotettu. Jotta mahdollisuudet voidaan käyttää hyväksi, tarvitaan luomuasioissa yhtenäinen strategiapohja. Myös lähielintarviketuotannon edut paikallistaloudessa pitäisi ottaa huomioon.

EU:n luomutuotantoa koskeva asetus on käsittelyn alla. Asetus pyrkii yksinkertaistamaan luomutuotantoa koskevaa lainsäädäntöä. Tarkoituksena olisi myös määritellä nykyistä selkeämmin luonnonmukaisen tuotannon tavoitteita ja periaatteita. Pääosin uusi asetus vaikuttaa toimivalta. Tosin muutamissa kohdissa joustoa tarvitaan, sillä Suomen erityisolosuhteet on muistettava luomutuotannossakin. On ehdotettu myös, että rehun tulisi olla peräisin omalta tai toiselta saman alueen luomutilalta. Suomessa kuitenkin etäisyydet ovat pitkiä ja luomutilat joskus kaukana toisistaan. Onneksi maantieteellisten, ilmastollisten ja rakenteellisten tekijöiden vuoksi on mahdollista saada helpotuksia. Nyt on vain pidettävä kansallisella tasolla huoli siitä, että saamme tarvittavat myönnytykset mukaan varsinaiseen asetukseen. Tämänkin asian käsittely jatkuu Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella.

Keväällä nousi esiin uusi trenditermi "järkiruoka", jossa terveyttä edistävään ravitsemusinnovaatioon yhdistyvät suomalaisen perusruoan ominaisuudet: laatu, maukkaus, puhtaus, turvallisuus ja pellolta pöytään jäljitettävyys. Olkoon tämä osa sitä tutkimuksen ja tuotekehityksen lisäksi tarvittavaa kaupallistamista.

Arvoisa puhemies! Jaksaminen on ollut kestopuheenaihe EU-aikana tilakokojen suurentuessa. Esimerkiksi maatalousyrittäjillä lomat jäävät usein vähiin. Odottelenkin budjettikäsittelyssä myönteistä päätöstä moniin lomitukseen liittyviin asioihin. Luotan siihen, että ensi vuoden budjettiin saadaan yksi lisälomapäivä karjatiloille. Toivottavasti ainakin sijaisapuun ja hevostilojen lomaoikeuteen saadaan myös parannuksia.

Jaksaminen ja hyvinvointi eivät tänä päivänä ole itsestäänselvyyksiä. Siksi on pidettävä huolta siitä, että yhteiskunnan tukijärjestelmät pystyvät tehokkaasti auttamaan ihmisiä, jotta loppuunpalamisilta ja vaikkapa avioeroilta vältyttäisiin myös maatiloilla. Ennaltaehkäisyssä olisi tärkeätä, että investointeja tai muita suuria muutoksia suunniteltaessa tilalla tehtäisiin isäntäväelle myös henkisen ja fyysisen puolen kartoitus. Nythän vain taloudellinen laskelma on tarpeen esimerkiksi investointitukea anottaessa. Myös työnohjaukselliset menetelmät ja pienryhmätyöskentely saattavat olla apuna tiukalla hetkellä maatilayrityksen toiminnan jatkuvuuden takaajana. Jos ministeri olisi paikalla, niin olisin häneltä kysynyt vielä, onko harkittu likvissä avustamisen lisäksi tukea myös viljelijän omien resurssien kartoittamiseen ennen suuria investointeja, mutta kyselen tätä joskus myöhemmin uudelleen.

Omasta fyysisestä ja henkisestä terveydestä huolehtiminen kuuluu toki jokaisen velvollisuuksiin. Etelä-Savossa on ollut käynnissä Hätäkös tässä -hanke. Voimavarariihen avulla on kartoitettu laajentavien tai aloittavien yrittäjien henkilökohtaisia resursseja ennen isoja päätöksiä. Ei ollenkaan hullumpi homma. Taloudellisten laskelmien tekeminenhän on jo pakollista ennen avustusten hakemista.

Sitten vielä tuosta mietinnöstä muutamia poimintoja, joita tässä keskustelun aikana on mieleeni tullut. Hevosten teurastamisen vaikeus maassamme nostettiin myös tässä mietinnössä esille. Samalla se tarkoittaa tietysti hevosenlihan saatavuuden vaikeutta. Luin tuossa juuri lehdestä, että hevosenlihalla olisi kysyntää myös koirien ruokavaliossa esimerkiksi silloin, kun on kyse allergisista oireiluista johtuvista ongelmista. Alhainen tuottajahinta ja harvat teurastuspaikat tekevät nykyisin sen, että hevoset useimmiten haudataan jonnekin maahan, toivottavasti edes suhtkoht ympäristöystävällisesti.

Puutarhapuolesta muutama sana. Puutarhapuolen, sisältäen kasvihuonetuotannon ja avomaan puutarhatuotannon, merkitystä ja osuutta maatalouden kasvinviljelytuotosta ei osata aina arvostaa. Se on 54 prosenttia. Näiden tuotannonhaarojen työllistävä vaikutus etenkin kausityövoimalle on suuri. Ja koska, toisin kuin minun nuoruudessani, lapsuudessani, nykyisin ei suomalaisille tuo työ tunnu kelpaavan, on onneksi helpotettu ulkomaisen työvoiman tuloa Suomeen näille tiloille.

Maidontuotannosta vähän. Kiintiöjärjestelmän jatkuvuus olisi pyrittävä turvaamaan, koska se takaa kuitenkin sen tuotannon säilymisen myös täällä luonnonolosuhteiltaan epäedullisilla alueilla ja tasapainottaa samalla EU:n sisäistä kysyntää ja tarjontaa markkinahäiriöiden eliminoimiseksi. Suomen osuus EU:n maataloustuotannostahan on alle 2 prosenttia, mutta Suomen osuus voin viennistä on noin 12 prosenttia. Ja kuten ed. Tiilikainen tuossa aiemmin sanoi, niin todellakin kolmasosa Suomessa vastaanotetun maidon sisältämästä rasvasta viedään joko sisämarkkinoille tai sitten vientituen turvin Euroopan ulkopuolelle, paljolti Venäjälle. Tämä suhde poikkeaa muiden jäsenmaiden tilanteesta todella paljon, koska meillä Suomessa kuluttajat haluavat vähärasvaisia tuotteita. Tämä pitää tietenkin pitää osaltaan myös mielessä tuolla Wto-neuvotteluissa ja niiden jälkeistä politiikkaa suunniteltaessa.

Seuraavan hallituksen ohjelmaa mietittäessä on myös huomioitava, ettei kehysmenettely nykyisellään taivu myöskään maatalouspolitiikkaan kovin hyvin. Kuten aikaisemmin sanoin, EU:n politiikkahan ei tuppaa kauhean pitkäjänteistä olemaan.

Ed. Cronbergin puheenvuorosta vielä tuossa kirjoitin ylös, että maatalous ylläpitää kyllä sitä runkoasutusta ja perusinfraa siellä maaseudulla, niin että jos ei sitä ole, niin ei todellakaan muukaan siellä maaseudulla säily tai maaseutumatkailua voida harjoittaa jne.

Arvoisa puhemies! Monialaisten maatilayritysten määrä kasvaa edelleen. Myös muu yritystoiminta ja maaseudulla asuminen lisäävät maaseudun monipuolisuutta. Tätä nykyä maatalous ja maaseutu ovatkin entistä selvemmin kytköksissä toisiinsa. Samalla myös niiden kehittäminen ja tulevaisuuden haasteet ovat osin samoja.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! (Välihuuto) — Toiveisiin, että antaa palaa, senkin kyllä kerron tässä.

Voisi arvella, että on todella hyvästä ja herännäisestä asiasta kysymys, kun on maatalouspoliittisen selonteon palautekeskustelu ja tätä keskustelua on jatkunut jo kauan, koko päivän, ja näyttää, että jatkuu vielä eteenkinpäin. Tämä osoittaa sen, että eduskunnassa on herännyt henki ja vireys hoitaa, valvoa ja puhua maatalouden ja suomalaisen elävän maaseudun puolesta. Toivon, että tämä myöskin johtaa tulevaisuudessa sellaisiin toimenpiteisiin ja tekoihin, että hallitustasollakin ymmärretään sen viljelijän arkea, tulevaisuutta ja sitä osaa, mikä maatalous on koko yhteiskunnasta, sen yhteiskunnan elinvoimasta. Näin katsottuna tämä vastuullisuus ja vastuuntunto, mitä täällä on tänään kuultu ja puhuttu, toivon mukaan herää ja herkeää sellaisiin piireihin ja piirteisiin, että tulevien vaalien jälkeen se myöskin löytyy seuraavan hallituksen ohjelmasta, siitä hengestä sen tyyppisenä, että myöskin tämä suomalainen viljelijä kokee, että hänestä ja heistä kannetaan huolta ja kannetaan vastuuta.

Mutta se, mitä jään kovasti kaipaamaan tähän mietintöön — maa- ja metsätalousvaliokunta on tehnyt, sanoisin, aika hyvän tai todella hyvän mietinnön — tätä metsätaloutta tässä asiassa ei ole käsitelty ollenkaan. Se on vanhastaan liittynyt varsin pysyvästi maatalouteen ja maanviljelykseen yhtenä pankkina, yhtenä tulevaisuuden kokonaisuuden takaajana. En tiedä, johtuuko siitä, että kun verottaja on erottanut maatalouden ja metsätalouden erikseen, että voisiko olla niin, että maa- ja metsätalousvaliokuntakaan ei ole tätä huomannut, että siitä olisi kyllä voinut muutaman kymmenen riviä kirjoittaa ja kertoa, kuinka välttämätöntä se on suomalaiselle talouselämälle ja erityisen läheisesti liittyy maatalouteen. Itse koen tämän asian niin, että siellä köyhissä kurjissa Kaakkois-Suomen oloissa, missä itse vaikutan, ei pellolta ole oikeastaan lisää saatavissa mitään, ja tämä aika vuodesta on parasta metsän kasvun aikaa. Toivoisi, että ympäri vuoden olisi vastaavat kasvuolosuhteet. Silloin siellä pärjättäisiin.

Mutta ed. Vilkuna halusi kuulla, miten palaa, niin kerronpa tässä vähän tämmöisen luomuperusteisen asian, kun aina luomusta on täällä totuttu puhumaan.

Kun metsän sertifioinnin yksi perusasia on se, että pitää kulottaa, niin niinpä tähän kulotukseen liittyen viikko sitten kulotimme 6,5 hehtaaria. Homma onnistui erinomaisen hyvin. Alue on kylvetty männylle, ja siinä tekstissä, minkä olen yleisölle jakanut, on kerrottu, että kasvaa suuri honkametsä, mistä voi jauhaa tulevaisuuden teollisuus Suomen hyvinvoinnin ja elämän tarpeisiin semmoista rahaa, millä koko yhteiskunta pyörii myöskin eteenpäin ja laajemminkin. Mutta niinpä yllättäen tänään ollessani tuolla yhdessä kokouksessa puhelin soi useamman kerran ja kun katselin, niin siellä ilmoitettiin, että nyt on tapahtunut merkittävä homma, se metsä on syttynyt uudestaan palamaan ja palaa laajalla alueella — siis tämä kulotusalue on syttynyt uudestaan palamaan — mitä tehdään. Minä sanoin, että vanha neuvo, soittakaa palokunta. Niinpä tätä kirjeenvaihtoa, sanomanvaihtoa on tässä tehty. Kun ed. Oinonen on kantanut erityistä huolta siitä, metsäomistajan, isännän, velvollisuudesta suorittaa jälkivartiointi, niin tämän osalta ed. Oinosen vanhat puheet ja aloitteet tulivat mieleen, että minunpa se on täältä hoidettava, ja niinpä delegoin tämän asian emännälle, kuinka se tehdään ja toteutetaan, ja nyt tämäkin asia on taas hoidossa. (Ed. Pulliainen: Onkos ed. Oinonen nyt jälkivartioinnissa?) Viikkoon ei tapahtunut siinä asiassa mitään, mutta nyt se asia syntyi uudelleen esille. — Ed. Pulliainen, kyllä minä ymmärrän, että ed. Oinonen tietää tämän kokonaisuuden ja olisi vähän sitä mieltä, että tämmöisiä ei pitäisi päästä syntymäänkään, mutta se on välttämätöntä. — Ja siellä puhutaan vain kahdesta kolmesta vuorokaudesta, tässä minun asiassani. Tästä on viikko aikaa, ja nyt tämä jälkivartiointi toi tuloksen ja nähtiin, että näin kävi ja näin syntyi.

Rouva puhemies! Se, mitä tähän mietinnön henkeen sisältyy ja käy, niin täällä paljon puhutaan yrittäjyydestä ja kannattavuudesta. Tämän olisi voinut ehkä paksummallakin, tummemmalla tekstillä tänne kirjoittaa, että vain kannattava maatalous on askel tulevaisuuteen ja luo kestävän pohjan. Viljelijäkunnassa on tällä kertaa kovin paljon sellaista henkeä ja tunnetta, että pidetään maataloustuotantoa yllä, mutta tällä kannattavuudella ei ole niin kovin paljon väliä, kunhan aina vaan tuet saadaan. En tarkoita, että kaikki viljelijät olisivat tällaisia. Esimerkiksi ed. Leppä voimakkaan karjatalouden harjoittajana tietää erinomaisen hyvin tämän asian, että vain lypsetystä maidosta maksetaan, ei kirjoilla olevista lehmistä. Mutta viljan viljelyn osalta tämä asia on erityisen pitkälti sitä, että hehtaareista maksetaan, tuotetulla sadolla ei oikein ole merkitystä, ei ainakaan niin lopullista ja ratkaisevaa merkitystä kuin pitäisi olla. Tätä suomalainen viljelijäväki ei voi hyväksyä, ymmärtää eikä käsittää, että näennäistyöstä, näennäisviljelystä, saa ehkä parhaan tuloksen ja erinäisillä laskentamalleilla laskemalla voidaan laskea jo keväällä, mistä se tulos tulee, ja ilmoista riippumatta voidaan tehdä arvio, kannattaako siellä pellolla käydä useamman kerran vaiko harvemmin ja mitä sinne kannattaa panostaa ja mitä ei. Näin ei saisi olla. Vain kannattavan maatalouden, kannattavan viljelyn kautta saavutettu panos ja tulos hyötysuhteella, että suurempi tulos kuin panos, on se, missä luodaan ne kasvun edellytykset, mistä viljelijäväki on tottunut tämän elantonsa Suomen pitkinä aikoina, myöskin nälän sekä ylituotannon aikoina, saamaan ja siitä nauttimaan.

Täällä on monessa puheenvuorossa kannettu huolta turkistalouden osalta, ja turkistalous sisältönä, tekstinä, on saanut myöskin erinomaisen sijan täällä mietinnössä. Yhdyn niihin huolenaiheisiin, missä kannetaan huolta siitä, onko se maailmanmarkkinoiden osalta uhattuna niin, että siihen olisi suurempiakin puheita ja tekoja täällä Suomessa uhrattava. Mutta toivon, että tämän keskustelun perusteella niin hallituksen kuin oppositionkin taholta järki ja voima tässä asiassa voittaa. Ja ne inhimilliset olosuhteet, missä turkistalous Suomessa näitä eläimiä hoitaa ja pitää, ovat sellaiset, että kunhan kerrotaan oikeata tietoa, niin myöskin suuri yleisö, suuri ostava kansa, tämän käsittää ja ymmärtää.

Yksi sellainen, mikä sattui silmään, kun täällä muun muassa ed. Esa Lahtela sanoi, että on jotain korjattavaa täällä tekstissä, jostakin puuttui i, mutta minusta täällä on merkittävä asiavirhe, sellainen, mikä luo tätä sisältöä maaseudun ja kaupungin välillä aivan toisella lailla kuin se on kirjoitettu, ja se on tämä hevostalous. Täällä on, suora lainaus: "Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että hevostalous on maaseudun kannalta merkittävä toimiala, joka nojautuu maaseudun voimavaroihin ja alan omiin vahvuuksiin." Se on myöskin näin, mutta se on erityisesti maaseudun ja kaupungin elikkä maaseudun ja asutustaajamien yhdistävä voimavara. Se ei ole yksin maaseudun asia, vaan se on sillä lailla, että se kaupunkilaiskansalainen, joka hevosten kanssa pelaa, vaikka ne hevoset ovatkin usein siellä maaseudulla laitumella, oppii ymmärtämään sen puhtaan, raikkaan ja arvokkaan maaseudun ilmapiirin. Sen osalta olisin toivonut, että tekstissä olisi lukenut, että se on yhdistävä voimavara maaseudun ja asutustaajamien välillä. En nyt vaadi tätä korjattavaksi, mutta kun olen tarkkana yrittänyt lukea, onko mitään kauneusvirheitä, niin tämmöisen täältä löysin.

Kyllä, niin kuin tässä todetaan, kannattava maatalous on koko Suomen kansan etu. Mielestäni se täällä on erinomaisen hyvin todettu, ja nämä lausumat ovat kaikki hyviä, mutta toistan yhden, tämän ensimmäisen: "Koska Suomessa kannattava maataloustuotanto ei ole mahdollista ilman ilmastollisia olosuhteita kompensoivaa tukijärjestelmää, eduskunta edellyttää, että koko maa tulee saada pitkäaikaisen ja vakaan kansallisen tukijärjestelmän piiriin." Tässä on minusta sanottu se sisältö, mitä täällä on olemassa. Tämä ei tarvitse erikseen sen suurempaa keskustelua 141:stä kuin muistakaan. Kun tämän pohjalta viedään, hoidetaan ja myöskin kerrotaan EU:ssa, että näin on täällä olemassa, ja ollaan sen puolesta aidosti loppuun saakka, niin luulen, että suomalaisen maatalouden osuus ja asema on tulevaisuudessa parempi kuin se tänä päivänä onkaan. Asenteista, ilmapiiristä, uskosta tulevaisuuteen on kysymys.

Rouva puhemies! Pyhimmäksi lopuksi uskallanpa sanoa semmoisen, vaikka kaikki eivät tästä sanomasta pidä, että nykyhallitus ei ole oikein hyvin ja uskottavasti tätä maatalousasiaa hoitanut ja tehnyt, ja jostakin syystä muillakin kuin minulla tuolla takametsissä on semmoinen tunne, että jos olisi tämä vanha Lipposen hallitus ja maatalousministeri joku Koskinen tai kuka lienee ollutkin, niin ei se ainakaan huonommin tämä maatalouden asema olisi nyt kuin se nyt on meidän oman puolueemme osalta hoidettuna, tehtynä ja ujosti käsiteltynä, jolloin ei oikein ole kehdattu pitää riittävästi sen maatalouden ja maaseudun asukkaan puolia. Toivoisin, että tulevaisuudessa tässä asiassa käytäisiin vähän jämerämmin kiinni ja uskoteltaisiin sillä lailla, että tällä asialla ja tällä alalla on tulevaisuutta ja se on koko kansan etu.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Aiemmin jo käsittelin puheenvuorossani laajemmin maatalousselontekoon ja maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintöön liittyvää asiaa, mutta halusin nostaa vielä erään asian esiin.

Ympäristöasiat ja vesistöjen tilan huomioiminen on ollut tärkeä osa tätä maatalouspolitiikan selontekokeskustelua, mutta sinällään erittäin tärkeä pohjavesikysymys ei ole tässä yhteydessä noussut näkyvästi esiin. Ympäristötukien ja tilatuen täydentävien ehtojen vaikutus on nostanut pohjavesialueella viljelijöille esiin aivan uusia ongelmia. Pohjavesien suojelu on tärkeää, mutta siihen liittyvä säätely ei välttämättä ole kaikilta osin ajan tasalla ja tuskin on myöskään kaikilta osin uuden perustuslainkaan mukaista. Pohjavesialueet sijaitsevat yleensä läpäisevillä maalajialueilla. Viljelysmaiden osalta niitä on sijoitettu myös erikoisviljelyssä oleville alueille, jopa alueille, jotka kuntien osayleiskaavoissa on nimenomaan erikoisviljelyyn osoitettu, ja alueille, joilla osayleiskaavamääräyksessäkin on todettu, että alueella ei ole tärkeitä pohjavesialueita. Mutta näitä nyt nämä kakkospohjavesialueet tämänhetkisten tulkintojen mukaan ovat.

Nimenomaan kakkospohjavesialueiden rajauksia on tehty huomioimatta viljelijöille koituvia seuraamuksia ja viljelijöitä kuulematta. Tähän ei varmaan aikoinaan ole ollut tarvettakaan, mutta nyt tilanne on muuttunut. Pohjavesialueiden luokitus pohjautuu useimmiten luonnoksenomaiseen suunnitteluun ja rajaukset on viivoittimella linjattu eivätkä perustu välttämättä tärkeimpiin ja todellisiin selvityksiin. Nyt tukihakemuksissa on kaikki ne peruslohkot, jotka osittainkin ovat pohjavesialueella 1 tai 2, merkitty kokonaan pohjavesialueiksi.

Eri puolilta valtakuntaa on minuunkin otettu yhteyksiä ja viljelijät ovat kertoneet muun muassa lannanlevitykseen tulleista vaikeuksista. Perunanviljelijöillä on ongelmia ruton torjunnan suhteen. Vadelmanviljelyssä vegetatiiviversojen poistaminen Bastaa käyttäen ei nyt ole mahdollista, ja käsityö on kallis vaihtoehto, jos haluaa varmentaa tuholaisten hävittämisen ja talvehtimisen varmistamisen. Samoin on ongelmia mansikan versojen hävittämisessä. Niin ikään rikkakasvien hävittäminen porkkanaviljelyksillä on vaikeuksissa. Tässä joitakin esimerkkejä. Monissa tapauksissa syy on myynti- ja käyttöluvan lupakäytännössä — Suomessa on kallis lupamenettely — ja siinä, että maahantuoja ja rekisterinhaltija eivät ole kalliita kokeita teettäneet Suomen pohjavesialueille kohdistuvia pieniä markkinoita varten. Tämän päivän viljelytekniikka kuitenkin perustuu tiettyjen työvaiheiden ja viljelyn onnistumisen varmistamisen suhteen kemikaalien käyttöön, ja viljelijöiden tasapuolisen kohtelun ja kansallisen kilpailukyvynkin kannalta on tarpeen tarkistaa torjunta-aineiden käyttöön liittyvää säätelyä paremmin vastaamaan muissa EU-maissa olevaa käytäntöä.

Samoin pidän tärkeänä, että pohjavesialueiden rajauksia tarkistetaan todellista tarvetta vastaavaksi. Pohjavesien suojelu on sinällään tärkeää, mutta tämän päivän tiloja kohdanneet ongelmat ovat kuitenkin johtaneet siihen, että olisi varmaan paikallaan tarkemmin nämä rajaukset selvittää, jottei turhia kustannuksia ja tulonmenetyksiä viljelijöille aiheuteta.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Lähes seitsemän tuntia on keskusteltu tärkeästä asiasta, ja osalla meistä ehkä vireyskin on jo vähän huonommassa asennossa kuin alkupuolella. (Ed. Pulliainen: Ei ole mitään hätää!) — Kyllä se näin vaan on. — On hienoa kuitenkin todeta, että kaikki poliittiset ryhmät kantavat huolta maaseudun elinvoimaisuudesta, elintarviketuotannon turvallisuudesta ja omavaraisuudesta.

Käsittelyssä oleva mietintö osoittaa, että maa- ja metsätalousvaliokunta on paneutunut asiaan huolella ja yksimielinen mietintö on saatuaikaan. Tässä kohtaa on koko valiokunnalle lausuttava parhaimmat kiitokset. Tämä mietintö, kuten myös sen pohjana oleva selonteko, on poliittinen kannanotto suomalaisen maaseudun puolesta. Sen muuttaminen käytännöksi vaatii kuitenkin toimenpiteitä, sillä ilman käytännön toimia ja maaseudun arkea palvelevia ratkaisuja niin selonteko kuin mietintökin jäävät puhtaaksi sanahelinäksi.

Arvoisa rouva puhemies! Pidän erittäin myönteisenä sitä, että valiokunnan mietinnössä maataloustuottajien ja sijaishenkilöitten jaksamisen edistäminen on nähty koko yhteiskuntaa palvelevaksi tekijäksi. Maatalouden rakennemuutos, tilojen koon ja eläinmäärien kasvu sekä sijaishenkilöitten osa-aikaisuus ovat väistämättä kasvattaneet maaseudulta toimeentulonsa saavien taakkaa ja lisänneet epävarmuutta. Lomitusjärjestelmän kehittämistä on mielestäni jatkettava ja maaseudun palveluista huolehdittava myös tulevaisuudessa.

Perusmaatalouden kannattavuudesta tulee kantaa entistä suurempaa huolta. Mietinnössä todetaankin hyvin selkeästi, että maataloustulo on laskenut noin 35 prosenttia rakennekehityksestä huolimatta. Erityisesti vuonna 2005 tilastot osoittivat, että ainoastaan sikatiloilla oli kasvua. Muilla päätuotantosuunnilla merkki oli miinusmerkkinen, ja kyllähän tosiasia on, että 6 euron tuntipalkalla muilla toimialoilla ei juurikaan töitä tänä päivänä tehdä. Eli on oltava erittäin huolissaan perusmaatalouden kannattavuudesta.

Selvitys osoittaa myös sen, että sivuelinkeinojen merkitys maaseudulla on kasvanut ja korostumassa. Esimerkiksi kaivinkoneurakointi, yksityisteitten huolto, pienimuotoinen yritystoiminta sekä maatila- ja erämatkailu, joitakin mainitakseni, ovat laajentaneet maaseudun elinkeinorakennetta. Tätä kehitystä on tuettava, sillä monimuotoinen elinkeinorakenne tarjoaa työ- ja yritysmahdollisuuksia eri puolilla maaseutua ja palvelualan yritykset, erityisesti matkailu, tarjoavat elämyksiä ja virkistysmahdollisuuksia kaupunkilaisille. Maalla on edelleenkin jotakin erityistä, mitä et muualta löydä. Rauha ja hiljaisuus palauttavat meidät juurille.

Tässäkin yhteydessä haluan korostaa bioenergian mahdollisuuksia Suomelle. Meillä on hyvät edellytykset lisätä ja monipuolistaa merkittävästi sekä metsä- että peltobiomassan käyttöä, niin kuin valiokunnan mietinnössä todetaan. Maassamme on alan huippuosaamista eikä raaka-aineista ole pulaa. Siksi pidänkin tärkeänä, että bioenergian saatavuuteen tai tuottamiseen liittyvissä hankkeissa ei viivytellä, vaan ne käynnistetään välittömästi. Valiokunta on mielestäni omassa mietinnössään nostanut bioenergian painavasti esille.

Maan hallitus on erittäin haastavassa tilanteessa sovittaessaan eri alueitten tukipolitiikkaa siten, ettei alueitten välille synny kuilua. Suuri pelko tällä hetkellä on, että 142-tukialue olisi 141-tukialueen maksumiehenä jatkossa, ja tätä me emme varmaan kukaan tavoittele. Pidän tärkeänä, että maaseutua kehitetään tasapuolisesti, jotta eri alueitten erityispiirteet ja vahvuudet voidaan hyödyntää.

Arvoisa rouva puhemies! Perheviljelmät ovat minun mielestäni keskeinen osa maaseutua ja maaseutuyrittäjyyttä. Tilakoko on kasvanut, kuten tässä mietinnössä todetaan. Vuokrapeltojen rooli on erityisen vahvasti noussut keskiöön. Kuitenkin katson tilanteen niin, että meidän kaikkien tulee työskennellä sen eteen, että perheviljelmillä myöskin tulevaisuudessa on oma sijansa.

Täällä on kannettu huolta siitä, että tämä mietintö ei sisällä metsätalousosiota. Varmaan siinä on omat syynsä. Muistutan kuitenkin mieliin sen, että meillä on Kansallinen metsäohjelma, josta muutama kuukausi sitten kuulimme tilannekatsauksen. (Ed. Pulliainen: Olisiko metsäpoliittisessa selonteossa pitänyt maataloutta käsitellä?) — No, miksei, koska metsätalous on osa maataloutta ja se tukee myös maaseudun elinkeinomahdollisuuksia. Kansallinen metsäohjelma luo sitten metsätaloudelle omat lähtökohdat, ja sikäli tämän esille nostaminen nyt ei ole kovin välttämätöntä.

Arvoisa puhemies! Elinvoimainen maaseutu on elinehto Suomelle. Tärkeintä jatkossakin on tietenkin puhtaan kotimaisen elintarviketuotannon ja omavaraisuuden turvaaminen, mutta myös muita maaseudun mahdollisuuksia on tarpeellista kehittää. Totean sen, että valiokunta on tehnyt hyvää työtä enkä aio tämän tiukemmin arvostella niistä puutteista, joita siellä mahdollisesti on.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunta on tehnyt hyvää työtä. Kuuntelin tässä, tosin pätkittäin, pitkin päivää puheenvuoroja, ja voi todeta, että tämä mietintö ja myöskin valiokunnan työ on saanut ansaitsemaansa huomiota myös laajemmin, mihin täällä viitattiin, tässä uutisoinnissakin. Ainakin huomattu on.

Puheet — aloitan siitä — mitkä koskevat ympäristövaliokunnan sekä maa- ja metsävaliokunnan yhdistämistä, eivät tietenkään ole realistisia. Mutta yhden asian haluaisin todeta tästä työnjaosta, ja se on luonnonvaraiset eläimet ja metsästys. Se mielestäni kuuluisi luonnollisemmin ympäristövaliokunnan kuin maa- ja metsätalousvaliokunnan aihealueeseen. Olisi hyvä saada näille eläimille myös joku puoltaja, ei se, joka katsoo piippua pitkin. Mutta yhteistyö kahden valiokunnan välillä on todella ollut hyvää. Vuonna 96 laadittiin metsälait ja myöskin luonnonsuojelulaki, ja siinä ristiin sitten valiokunnat antoivat lausunnot, niin kuin ed. Pulliainen on tänään puhunut, ja tämä yhteistyö oli asiallista ja myöskin varmasti antavaa sillä tavalla, että se johti parempaan lopputulokseen.

Mitä tulee Suomen maatalouteen ja maatalouspolitiikkaan, niin on luonnollista, että se nojautuisi puhtaaseen luonnonympäristöön, ja pääosin näin tapahtuu. Luonnonmukaisen viljelyn painottaminen on täällä tullut monta kertaa esiin. Ed. Tiilikainen ymmärtääkseni viittasi myös Suomen kansalliseen kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelmaan ja siihen mietintöön, jonka toimikunta antoi. Kaikki se, mikä pohjaa luonnonmukaiseen viljelyyn, on myös maatalouden kilpailukyvyn kannalta positiivista. Ajattelen muuta Eurooppaa, yleensä maailmaa. Suomi on tässä mielessä lintukoto, että maaperämme on esimerkiksi kadmiumvapaata.

Alle 4 prosenttia kansalaisista saa elantonsa varsinaisesta maataloudesta, mutta maaseudulla asuu huomattavasti enemmän ihmisiä, ja tällöin, vaikkei tämä metsäselonteko olekaan, metsien moninaiskäyttö on tärkeä näkökohta, ja avohakkuut, laajat hakkuut, yksipuolinen monotyyppi toimii maaseudun asuttamista ja maaseutuelinkeinoja vastaan. Aivan lyhyesti toteaisin, että myöskin metsien kestävä käyttö, kohdistuva, valikoiva puunhakku metsästä, samoin sekametsät, on tuottavampaa kuin tämä metsäpelto ja avohakkuut ja aukeat aakeet, vaikka sitten pihassa seisoisikin lopputuloksena aina hienompi mersu.

Mutta maatalouteen ja itse tähän tekstiin. Tässä mietinnössänne on erittäin hyvin kyllä monta asiaa ja hyvin analyyttisesti käsitelty. Maa- ja metsätalousvaliokunta on tehnyt hyvää työtä, ja siinä on ihan asiakirja, jossa on paljon faktaa. Muutamaan asiaan haluaisin kuitenkin viitata.

Ensiksi hiukan myös kysyen — täällä on ed. Pulliainen, joka varmasti tietää hyvin asian — sivulla 16 siteerataan, tosin siis siteerataan, selontekoa, ja siteeraus kuuluu: "Suomen omat ravinnepäästöt, joista maatalous on tärkein, ovat Pietarin jätevesien jälkeen merkittävä tekijä rannikkomme rehevöitymisessä." Tässä mielestäni on asiavirhe. Rannikkovesien rehevöitymisen ensisijainen tekijä on Suomen omat päästöt, joista maatalous on merkittävin. Tämä on selkeä tilanne. Myös haja-asutusalueiden jätevesipäästöt, joilla alueilla asuu yksi miljoona ihmistä, ovat suunnilleen yhtä suuret kuin neljän miljoonan muun ihmisen, jotka asuvat viemäröidyillä alueilla, ja tämä taas liittyy näihin jätevesien puhdistamisasioihin. Tämä virhehän on siis selonteossa; on ainakin huolimattomasti kirjoitettu.

Toinen asia, johonka haluaisin kiinnittää huomiota, on se, mikä täällä tuli esiin aikaisemmin. Ed. Kähkönen käytti pitkän puheenvuoron turkistarhauksesta. Ei ole epäselvää, etteikö sitten muualla maailmassa kohdeltaisi turkiseläimiä tai eläimiä yleensäkin monissa paikoin, ei kaikkialla mutta monissa paikoin, huonommin kuin Suomessa, siis tuotantoeläimiä, mutta mielestäni se ei aiheuta mitään perustetta sille, että Suomessa haluttaisiin perustella turkistarhausta.

Eniten kyllä ihmettelen sitä aktiviteettia, mitä kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarinen on Ruotsin suuntaan osoittanut tässä asiassa. Jos Ruotsissa vaaditaan turkiseläimille enemmän mahdollisuutta luonnonmukaiseen käyttäytymiseen, niin mitä se Suomen ministerille kuuluu? Miksi hänen pitää siihen mennä esittämään, että älkää vaatiko tätä eettisesti kestävää asiaa? Ihmettelin sitä todella kovasti. Sitten kuulin, että se on sairaus, siis että se tauti tarttuu Ruotsista Suomeen. Se on vähän niin kuin se lintuinfluenssa, joka on tuolla katossa koko ajan, niin että pitäisi pitää sateenvarjoa päällä, ettei se vain kaki päähän, yhtä loogista, yhtä viisasta. Ei, jos ruotsalaiset haluavat tässä asiassa olla suomalaisia edellä, niin miksi me olemme huutamassa, että ei saisi?

Sitten bioenergiaan ja nimenomaan biopolttoaineisiin. Täällä on paljon, niin kuin sanoin, faktatietoa ja hyvää tietoa myöskin hehtaaripuolelta ja siitä, paljonko hehtaaritasolla merkitsisi se, että esimerkiksi 5,75 prosenttia Suomen polttoaineista olisi bioenergiaa, biopolttoainetta, ja mikä on esimerkiksi etanolin ja maaöljyn suhde energianäkökulmasta.

Mutta eräs asia — en nyt ole ihan varma, onko se siellä vai ei, mutta olisi ollut hyvä olla — on se näkökulma todella, että kotimainen bioenergia esimerkiksi liikennepolttoaineen kohdalla säästäisi muualla vielä rikkaampaa luonnon monimuotoisuutta, koska meillehän on kaikille aika selväksi käynyt se, miten kestävällä tavalla esimerkiksi Brasiliassa tuotetaan etanolia sokeriruokoplantaaseilla, entisillä rannikkosademetsäalueilla, taikka miten öljypalmu leviää esimerkiksi Kaakkois-Aasian saaristossa, Borneolla, Malakan niemimaalla. Siis Malesia ja Indonesia ovat nämä maat.

Sitten vielä: Yhdyn täysin elintarviketeollisuuden merkitykseen ja suomalaisen maatalouden tärkeyteen. Se on siis tärkeä asia, ehdottomasti tärkeä. Mutta sitten nämä jättisikalat ja jättikanalat ja jättinavetat ja eläinten tekeminen numeroiksi ja se, ettei enää todella tunneta eläimiä, mikä mikin on — tähänkin täällä on tänään viitattu — on kyllä huono asia. Se ei ole sitä kestävää tuotantoa, ja sen tuotteen laatukaan varmasti ei ole sitten niin hyvä kuin olisi muuten. Näihin voisi kiinnittää huomiota, eläinten kohteluun yleensä. Luulen, että Anja Eerikäinen -vainaa voisi kertoa meille paljon esimerkkejä ja monet muut tällä hetkellä edelleenkin eläinsuojelutyössä toimivat henkilöt, sekä vapaaehtoiset että viran puolesta, esimerkkejä siitä, että ei se aina suomalainenkaan kohtelu osu oikealla tavalla maaliinsa vaan aiheuttaa ongelmia.

Mutta lopuksi eräs asia, jonka nyt huomasin, minkä haluaisin vielä sanoa, on se, että kun me puhumme yleensä biopolttoaineista ja siitä, että nyt olisivat esimerkiksi liikennebiopolttoaineet yksi mahdollisuus. (Puhemies: 10 minuuttia, ed. Tiusanen!) — Kyllä, puhemies, minä huomasin sen ja sen takia vielä käytän noin minuutin, en ihan. — Se ongelma ei ratkea siitä, että me lisäämme vain polttoaineeseen taikka tankkiin sitä biopolttoainetta muun lisäksi, vaan ongelma ratkaistuu vain niin, että energian kulutusta voidaan vähentää, ja kyllä se vetytalous siellä enemmän takana on kuin se, että me liikenteen biopolttoaineilla pyrimme ikään kuin jatkamaan samalla tavalla, lisäämään liikennevälineiden tehokkuutta, niiden hevosvoimamäärää taikka tehokkuutta yleensä, ja sitten toisaalta sinne aina jää sitä maaöljyä ja muuta, joka tuottaa sellaista hiilidioksidia, joka ei sitoudu.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa puhemies! “Show must go on!” Näin ed. Komia lainaten aloitan puheenvuoroni, koska hetkittäin tuntuu todella siltä, mitä sitaatissa pyrin ilmaisemaan. Todella show’n makua oli siinä jo heti avaustunnin aikana, että henkilö, joka oli itse ollut tekemässä ja hyväksymässä yksimielistä mietintöä, puhui mietinnöstä, niin kuin ei olisi koskaan aikaisemmin millään lailla siitä kuullutkaan, ja mikä naurettavinta, vaati maahan maatalouspoliittista keskustelua juuri silloin, kun maassa käytiin maatalouspoliittista keskustelua. (Ed. Pulliainen: Hän on fakiiri!) Arvoisa rouva puhemies! Juuri tällä tyylillä tämä henkilö median suurella myötävaikutuksella ja asiantuntemattomuudella varasti koko show’n. Tämä on erittäin ikävää, kun kuitenkin puhutaan kansakunnan tulevaisuuden kannalta hyvin, hyvin tärkeästä asiasta.

Mitä tässä muutamia puheenvuoroja olen kuullut ja kuunnellut, yksi, joka on ihmetyttänyt, oli alkuillasta vasemmiston puolelta ennen kaikkea ynnä vihreitten puolelta vaatimus tukien julkisuudesta, avoimuudesta — kun ne ovat avoimia, ne ovat julkisia. Löytyy kaikki, jos mennään maataloustoimistoon; joka asian pystyy laskemaan. Kerron esimerkin: Jos kerrotaan vaikka kenelle tässä salissa tai tuolla kylällä, että kun hehtaarin ohran tuottaminen maksaa tämän verran ja siitä saa myydessään vähempi kuin sen tuottaminen maksaa, on kohtuullista, että siihen pannaan x euroa hehtaarille tukia. Kaikki sanovat, että okei, on oikein. Tämä viljelijä saakoot sen 50 euroa. Mutta jos tällä viljelijällä on 200 hehtaaria ja 200 kertaa 50 on 10 000 euroa, onko kohtuullista, että tämä viljelijä saa 10 000 euroa? Moni sanoo, että ei ole kohtuullista. Kuitenkaan se sadas hehtaari ei ole yhtään sen tuottoisampi siinä mielessä kuin se ensimmäinen hehtaari. Jos tämä tällä lailla riippumatta siitä kokonaisuudesta tuodaan noin vaan julki, niin se aiheuttaa vielä enempi eripuraa ja närää ja parjausta. Ei se ole ollenkaan tarpeellista, koska jokainen, joka haluaa ne tiedot, ne saa.

Geenimanipulaatiosta on myös puhuttu täällä. Tosin mietinnössä siitä oli hyvin kevyesti, ei juuri lainkaan. Mutta sekin on semmoinen asia, että täytyy muistaa historiasta, että kun se on Amerikassa vallitsevaa todellisuutta, niin se vaan tulee pikkuhiljaa meillekin, halusimmepa sitä tai ei. Amerikka ei ole tunnetun historian aikana yhtään taloudellista sotaa hävinnyt, ja jos tästä geenimanipuloidusta, geenimuunnellusta, ruuasta tulee taloudellinen sota, niin ei Amerikka häviä sitäkään. Eikä se ole uhka niiden asiantuntijalausuntojen mukaan, mitä minä olen kuullut. Toissa viikolla istuin yhden maailman johtavan geenitutkijan seurassa ja hän piti sillä sektorilla mahdollisuuksia huomattavasti suurempina kuin uhkia. Vaikka minä yritin tuoda niitä uhkia kyllä enempi esille kuin mahdollisuuksia, minun oli pakko sinä iltana myöntää, että voi olla, että sillä on mahdollisuudet.

Kestävä kehitys, siitä jo tuossa debattipuheenvuorossa pikkasen pääsin sanomaan. Mutta todella Suomen maatalous on se maailman maatalouksista, joka on lähinnä kestävää kehitystä. Suomalainen maatalous on periaatteessa ainut maatalous, jossa makeaa vettä johdetaan pellolta pois. Kaikkialla muualla maailmassa makeaa vettä johdetaan pellolle päin tai sitä ei johdeta mihinkään. Tämä on loppujen lopuksi se kysymys, millä yhteiskunta tullaan ruokkimaan, millä loppujen lopuksi valta tässä maailmassa näytetään, koska valta tulee olemaan ja on aina ollut sillä, kenellä on energia, vesi tai ruoka. Suomessa siinä mielessä, jos tämä asia kunnolla hoidetaan, arvoisa rouva puhemies, meillä on mahdollisuus. Meillä on energiaa, me olemme siinä suhteessa maailman rikkaimpia maita per henkilö. Meillä on eniten peltoa ja metsää käytettävissä, bioenergiaa. Meillä on rajattomasti puhdasta vettä, ja kun me näillä kahdella asialla järkevästi ruoan tuotamme, niin meitä ei maailman myrskyt heiluttele. Se täytyy muistaa. Se on meidän kaikkien etu.

Bioenergiasta meillä oli pikkasen, aika hyvinkin, mietinnössä puhetta. Se tulee olemaan tulevaisuuden asiamme. Mutta siellä on yksi lause, jonka minä kyllä pyydän ottamaan huomioon, tämä, joka hetken valiokunnassamme keskustelua aiheutti: kevätrypsi. Sitä tuotetaan vain Suomessa. Muualla tuotetaan rapsia. Valiokunnan mietinnössä on teksti, että pitäisi miettiä kevätrypsistä tuotetun liikennepolttoaineen vapauttaminen verosta. Minusta tämä olisi juuri sitä itsekästä isänmaallisuutta, mitä tämän maan hallitsijoilta, vallitsijoilta, meiltä kaikilta, on syytä odottaa ja mitä meidän täytyisi hyödyntää. Se on kyllä hyvin itsekkäästi ajateltu, mutta jos tämmöisen keksinnön joku Välimeren maa tekisi, joku tämän siellä huomaisi, tämän tyylisen kotiinpäinvetomahdollisuuden, niin veikkaanpa vaan, että tämmöisen huomion tekijälle annettaisiin sertifikaatti seinälle ja laki äkkiä voimaan. Mutta meillä tuntuu ainakin tällä hetkellä olevan pientä epäilystä siitä, kärsiikö tuommoista kokeilla — pian EU-setä suuttuu. Toivon, että sitä ainakin aktiivisesti kokeillaan.

Elävän maaseudun on sanottu olevan tulevaisuudenturvamme, mutta kyllä loppujen lopuksi oma ruoka on meidän tulevaisuudenturvamme. Maailman elintarviketuotannossa laajasti ajatellen on paljon enempi uhkia kuin mahdollisuuksia edellä mainituista syistä johtuen. Siinä mielessä olkaamme järkeviä, pitäkäämme itsekkäästi huolta omasta maataloudestamme. Se on kuitenkin pitkän päälle se meidän tulevaisuuden tiemme.

Arvoisa puhemies! Ei tämän enempää tällä kertaa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensiksi käsittelen yleensä tällaisen mietinnön aikaansaamista. Ei missään asiassa varmaankaan ole niin helppoa löytää moitittavaa, välistä vedettävää, keljuiltavaa, pilkattavaa, melkein mitä negatiivista tahansa kuin maataloudessa, erikoisesti jos maataloutta ylikansallisista syistä joudutaan taloudellisesti tukemaan yhteiskuntien omilla varallisuuksilla. Siis tämä on lähtökohta. Tähän projisoituna on äärimmäisen uskaliasta hyvän omantunnon omaavien kansanedustajien lähteä yrittämään normaalissa parlamentarismissa tämän laatuisesta asiasta yksimielistä mietintöä. Se on uhkarohkea teko, arvoisa puhemies; se on uhkarohkea teko, jossa tänä päivänä jälleen kerran on osoittanut, että pieleen meni. Mutta minä olen kuitenkin sitä mieltä, että kannatti yrittää. Se, mikä kirjoitettu on, se kirjoitettu on. Se mikä allekirjoitettu on, se allekirjoitettu on. Mutta joka tapauksessa olen äärimmäisen pettynyt siitä, mitä tänä päivänä on tapahtunut, että viitsitään tehdä edustajatovereille se, mikä tänä päivänä on tehty. Näin voi tehdä. Tämä potentiaalinen mahdollisuushan on joka ikisellä kansanedustajalla, joka valiokunnissa istuu, joka ikinen päivä: luottamuksen voi pettää rankimman jälkeen.

Arvoisa puhemies! Toinen asia. Nyt en arvostele, tähdennän: nyt en arvostele, yhteistä aikaansaannosta, mutta kiinnitän huomiota mielestäni hyvin merkittävään näkökohtaan, siihen, kuinka historiallinen ja vallankumouksellinen tämä mietintö on, jos se halutaan aivan tarkkaan lukea ja ymmärtää, niin kuin se kirjoitettu on. Tähdennän sitä, että tämän mallin mukaisesti, jossa kaikki Suomen 2,25 miljoonaa peltohehtaaria ovat käytössä, voidaan osoittaa, että ehdotettu malli ei tuota normaalivuonna yhtään ainutta kiloa tai tonnia ylituotantoa, jos noudatetaan sitä kaikkea, mikä tuonne kirjoitettu nyt on. Jos ajatellaan historiallisesti, onko tällaista aikaa eletty, niin ei varmaan maailmansodan jälkeen kertaakaan eikä minään aikana eikä sitä ole kertaakaan missään yhtenäisessä asiakirjassa ylösmerkitty, mutta nyt näin on vaan tehty.

Me olemme mielenkiintoisessa tilanteessa, että me tavallaan joudumme hyväksymään oikeaksi sellaisen, mitä tänä päivänäkin on rankimman jälkeen tuolta takapenkistä arvosteltu. On arvosteltu sitä, että meillä on ollut ylituotantoa, jota sitten, sen niin kuin eräällä tavalla poistamista katseilta, on jouduttu subventoimaan. Näin on tehty, sitä voi arvostella, mutta asianomaiselta henkilöltä on jäänyt kokonaan huomaamatta se, mihinkä se on johtanut. Se on johtanut siihen, että meillä on tänä päivänä erinomaisessa viljelykunnossa 2,25 miljoonaa peltohehtaaria, käytettäväksi 1,5 miljoonaa hehtaaria elintarviketuotantoon huoltovarmuusmielessä ja muutoinkin, ja meillä on 500 000—700 000 hehtaaria käytettävissä peltoenergian tuotantoon, siis energiaomavaraisuuden ja huoltovarmuuden turvaamiseen. Siis meidän ei tarvitse näitä jälkimmäisiä peltohehtaareja raivata mistään, ne ovat valmiina tuotantokunnossa. Siis tämä on ollut se tuote, se historiallinen tuote, jota tänä päivänä on arvosteltu.

Pysyttekö ollenkaan mukana? Minä olen kauhean pettynyt, kun minun ymmärryskyvylläni ja kielenkäyttökyvylläni ei ole mitään vaikeuksia ymmärtää tätä jujua siitä tekstistä, mikä on kaikkien luettavana ollut, ja sitten löytyy henkilöitä, jotka eivät halua lukea sitä niin kuin se on valiokunnassa luettu. Asianomainen henkilö on ollut kuuntelemassa, kun valiokuntaneuvos lukee sen joka ikisen rivin, niin että jos ei luettua ymmärrä, niin kuullun voi ymmärtää, niin että ei mene ... Elikkä minä katson, että tämä on vähän niin kuin keljuilua meitä muita kohtaan, täysin luvallista: Ei ole olemassa mitään estettä, etteikö näin voi tehdä, mutta se on kenkkua, se ottaa pannusta. Ja nyt on vaan kysymys siitä, kun vielä joutuu kohtaamaan huomispäivänä yhden kerran ennen kuin juhannustauko alkaa, ettei polta päreitään lopullisesti. Se on niin kuin suuri miehuuskoe huomispäivänä edessä.

Arvoisa puhemies! Edelleen vallankumouksellista tässä mietinnössä on porrastusasia. Edelleen vallankumouksellista on vuokrausasiat. Kaksi aivan merkityksellistä uutta linjanvetoa, ja täällä takapenkistä hihkutaan, että pitää käydä maatalouspoliittista keskustelua. Siinä on kerrakseen maatalouspoliittista keskustelua, jota ei ole pystytty vetämään, ei Lipposen hallitusten aikana, joissa olimme mukana tässä toiminnassa, eikä tämänkään hallituksen aikana aikaisemmin, eikä sitä ollut myöskään siinä selonteossa, josta mietintö on nyt laadittu. Minusta tässä on tehty sellaisia linjanvetoja, jotka ovat aivan uniikkeja suomalaisessa maataloudessa, ja siitä minusta pitää olla ylpeä.

Ja mikä tärkeintä, arvoisa puhemies, se on sellaista asiaa, jota meidän pitää vaalia, että se ei mene kiville, vaan että se ohjelma, mikä nyt on kirjoitettu, se oli 60 liuskaa konekirjoitettua tekstiä, on itse asiassa seuraavan hallituksen maatalouspoliittinen ohjelma. Silloin sillä on merkitys, silloin sillä on kantavuutta. Ei tätä pidä tehdä uudestaan. Jos se menee uusiksi, niin se menee huonommaksi.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Itsekin tässä taannoin myös kylvötöitä tehneenä osa-aikaviljelijänä haluan muutaman sanan ajankohtaiseen keskusteluun esille tuoda.

Suomessa maatalous on rakentunut perheviljelmien hyväksi koetulle perustalle, ja tämän tulee olla lähtökohta myös tulevaisuudessa. Laajassa maassamme eri maakunnissa ja maan eri puolilla maatilatalouksien luonne vaihtelee. On alueet, jotka ovat selkeästi viljan- ja peltoviljelyn alueita, mutta kun tullaan Keski-Suomeen, Itä-Suomeen, Pohjois-Suomeen, silloin tulemme myös Maito-Suomeen ja ennen kaikkea alueille, missä maatilataloudessa maatilametsän merkitys korostuu.Oma kotiseutuni Keurusseutu — Keuruu, Multia ja naapurikunnat — on juuri tällaista aluetta, missä maatilat elävät monimuotoisuudesta: pelto, karja ja metsä. Tosin se karja on aika monelta tilalta väistynyt, mutta toki karjataloudella on edelleen merkittävä osa. Maatilojen tulot muodostuvat kokonaisuutena eri tuotantosuunnista, ja näin maatilayrittäjäperhe saa toimeentulonsa maatilalta.

Jos kolme vuosikymmentä sitten täällä eduskunnassa olisi käyty tätä keskustelua siten kuin maatalouspolitiikasta silloin paljon puhuttiin, olisi puhuttu pien- ja perheviljelmistä. Nyt sana "pien" on perheviljelmäyhteydestä puheissa jo kadonnut, mutta väitän, että menestyvä tila ei ole välttämättä kiinni hehtaareista. Näin ei saa olla edes EU-aikana, vaan kyse on monista mahdollisuuksista, joita maaseutu maatilayrittäjälle eri muodoissaan antaa. Monimuotoisuus on mahdollistanut työllisyyden tilalla eri vuodenaikoina ja toimeentulon järkevästi todella hehtaarikoostakin riippumatta. Tämä maatilayrittäjien monimuotoisuus tulee voida turvata jatkossakin. Suomalainen maaseutu säilyy parhaiten paikalliset vahvuudet ja paikalliset mahdollisuudet, yrittäjän omat mahdollisuudet huomioon ottaen ja niitä hyödyntäen. Suomea ei tule pakottaa riskialttiisiin yhden tuotantomuodon teollisiin tiloihin. Sanon: ei tule pakottaa. Sillä, joka näin haluaa ja tahtoo tehdä, olkoon se mahdollisuus, ja häntä kannustettakoon siinä. Mutta Suomi pitää nähdä Suomena, joka elää siitä, että maaseudulla on perheviljelmät. Suomessa tulee kunnioittaa talonpojan itsenäisyyttä. Juuri silloin, kun viljelijä tuntee olevansa isäntä omilla pelloillaan, omissa metsissään, joissa hän voi tehdä itsenäisesti ratkaisunsa, voidaan saavuttaa paras tulos ja myös tyytyväisyys.

Täällä on puhuttu huoltovarmuudesta. On välttämätöntä, että me pidämme huolta siitä, että Suomessa on ruuan omavaraisuus. Me tiedämme, että näin ei tällä hetkellä ole. Onneksi tätä ei missään kriisiolosuhteissa ole jouduttu mittaamaan. Olen huolestunut rukiin ja yleensäkin leipäviljan suomalaisen tuotannon osuudesta. Olen huolestunut lihantuotannon osuudesta.

Meidän on kannettava huolta siitä, että meillä on kaikissa oloissa, niin kuin aikoinaan isäni opetti, oma vara, vieraan vara ja vielä jäämisen vara. Kun nämä kolme varaa — oma vara, vieraan vara ja jäämisen vara — muistetaan, niin kyllä ovat olleet kovin käsittämättömiä aikoinaan valitukset ylituotannosta, saatikin kun silloin, kun ylituotannosta eniten valitettiin, aikuisilla ihmisillä oli lähimuistissaan ne ajat, jolloin ruoka oli kortilla ja jolloin ruuasta oli puutetta.

Täällä on tuotu esille viljelijän jaksaminen, erityisesti karjatiloilla, mutta myös muutoin. On aivan oikein tuotu. Eräs karstulalainen viljelijä minua evästi tähän puheenvuoroon äsken puhelinsoitolla, että puhuisin lomaoikeuksien lisäämisestä edes yhdellä lomapäivällä, koska lomaoikeuden saavien määrä on vähentynyt. Samalla maatalouslomittajat toisivat myöskin työpaikkoja maaseudulle.

Täällä on tuotu esille bioenergiakysymys aivan oikein. Jyväskylän yliopistossa Erja Jokinen ja Ari Lampinen ovat osoittaneet ne valtavat mahdollisuudet, mitä suomalainen maatilatalous bioenergiassa tarjoaa. Väitänkin, että bioenergian voittokulkua ei tule estämään mikään. Tulevaisuudessa tullaan vaatimaan bioenergian yhä lisääntyvää, monipuolisempaa ja monimuotoisempaa tuotantoa ja käyttöä.

Eräs kysymys, jota en ole vielä havainnut nostettavan esille tässä keskustelussa, liittyy perintö- ja lahjaveroon. Minusta olisi välttämätöntä, että suomalainen perintö- ja lahjaverokäytäntö poistettaisiin. Näin on tehty niissä maissa, joissa muun muassa presidentti Martti Ahtisaaren kertoman esimerkin mukaan on haluttu edistää sukupolvenvaihdoksia. Nyt jotkut sanovat, että voidaanhan ne sukupolvenvaihdokset hoitaa ja järjestellä. Mutta silloin kun olemme siinä tilanteessa, mikä johtaa perimiseen, aina ei järjestelyjä voida tehdä, kuolema voi tulla yllättäen, ja sitten on tietysti tahtotilasta ja monista muista tekijöistä kysymys, milloin halutaan sukupolvenvaihdoksia tehdä. Tarpeeton haittatekijä, perintövero lähiomaisilta, tulisi myös maa- ja metsätilojen kohdalta poistaa ja näin ollen edesauttaa tulevaisuutta myös niille, jotka tätä tärkeää elinkeino- ja yrittäjäsektoria tulevaisuudessa jatkavat. Jos perintö- ja lahjavero voitaisiin poistaa, uskallettaisiin niin maatilayrityksiin kuin muihinkin yrityksiin tehdä järkeviä investointeja. Silloin investoinneista, jotka ovat menoerä, ei jouduttaisi maksamaan noita perintöveroja.

Arvoisa rouva puhemies! Katson luottavasti suomalaisen maatalouselinkeinon, maatilatalouden, tulevaisuuteen. Suomalaiset haluavat syödä suomalaista, turvallista ja puhdasta ruokaa.

Arto Satonen /kok:

Puhemies! Kun keskustelu on kestänyt varsin pitkään, haluan tiivistää oman sanomani varsin lyhyesti.

Ensinnäkin täytyy todeta, että pidän erittäin hyvänä sitä, että on saatu aikaan yksimielinen mietintö, joka katsoo kohti tulevaisuutta. Maatalouden ja perheviljelmien tulevaisuuden edellytyksistä huolta kantaminen on kansallinen asia, ja sitä ei pidä liikaa politisoida, vaikka sellaistakin tässä salissa on tänään esiintynyt. Silti täytyy sanoa kyllä se, että tämän hallituskauden aikana varsinkaan eteläsuomalaisen maanviljelijän kannalta tätä ei voi kyllä kovin onnellisena kautena sikäli pitää, että tässä on ollut monia sellaisia asioita, jotka ovat jääneet viime kädessä maksettaviksi tai ovat pienentäneet maatalousyrittäjien tulotasoa nimenomaan Etelä-Suomessa. Siellä on ollut kuivauskorvauksen menetystä, vakavien vaikeuksien tukitason alentamista, EU:n budjettiratkaisua, capia, sokeriratkaisua. Sitten kun otetaan yksi paikallinen esimerkki omalta alueelta, niin kuttutuotanto on käytännössä ajettu alas, koska tukitaso heikkeni niin voimakkaasti. Näitä voi kutsua torjuntavoitoiksi, jos niin haluaa. Ymmärrän sen, että neuvottelut Euroopan unionin kanssa ovat varsin vaikeat, mutta totuus on kuitenkin ollut se, että lopputulemana tilanne ei ole kovin positiivinen.

Kaikkein eniten olen kuitenkin huolissani siitä, kuinka nämä nuoret viljelijät, jotka investoivat voimakkaasti omiin tiloihinsa, jaksavat siellä. Kun tuolla työasiainvaliokunnassa, missä itse olen, paljon puhutaan jatkuvasti työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta, työelämän uupumusta vastaan taistelemisesta, työssä jaksamisesta, näistä kysymyksistä, niin juuri nimenomaan näitten maanviljelijäperheiden, jotka voimakkaasti investoivat, laajentavat tuotantoansa, osalta tämä kysymys on suurempi kuin millään muulla alalla. Näin voi sanoa. Ja jos siihen tulee sitten avioero esimerkiksi ...

Arvoisa rouva puhemies! En aivan onnistunut pysymään 2 minuutin aikataulussa. Jatkan vielä muutaman sanan tästä perheviljelijöiden jaksamisesta.

Minulla on itselläni ollut — kiitos MTK:n kummiyritystoiminnan — mahdollisuus hyvin läheltä seurata nuoren perheen omistaman sikatilan kehitystä, ja olen sitä katsonut hyvinkin läheltä, kuinka paljon sinne on otettu lainaa, kun on tehty investointeja, vaikka sinne on toki saatu yhteiskunnan apuakin niihin investointeihin. Kyllä siinä koko ajan niin kuin pelottaa tätä yrittäjäpariskuntaa. Varmaan kuvaa aika hyvin sitä tilannetta laajemminkin, mitä sitten, jos sattuu jotain, tulee joku sairastuminen tai keskinäiset välit rikkoutuvat tai jotain muuta, miten siitä sitten selvitään, tai tukitasotilanne muuttuu sillä tavalla, että sitä ei pysty ennakoimaan. Tämä on se erittäin iso kysymys, koska jos meillä ei ole niitä riskien ottamiseen valmiita viljelijöitä myöskin tulevaisuudessa, niin silloin meillä ei myöskään ole tulevaisuutta kotimaisella elintarviketuotannolla, jolla varmasti on edelleen vahva kansan kannatus. Uskotaan, että suomalainen elintarvike on puhdas, ja halutaan tämä omavaraisuus säilyttää laajasti yli puoluerajojen. Siinä suhteessa meidän tulee erityisesti kantaa huolta siitä, että nämä viljelijät, jotka tilaansa investoivat ja sitä kehittävät, myöskin työssään jaksavat.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on käyty nyt monta tuntia keskustelua maatalouspolitiikasta tämän mielestäni erittäin hyvän selontekomietinnön pohjalta. Ja kuten täällä ed. Pulliainen aivan erinomaisessa puheenvuorossa totesi, niin on aivan selvää, että kun vuoden kuluttua jo maahan on todennäköisesti hallitus muodostettu ja sillä pitää myöskin maatalouspoliittinen osio kansallisella tasolla olla, niin kyllähän tässä selonteossa on keskeiset asiat. Jos nämä neljä lausumaa ja se, mitä niiden sisään on kirjoitettu, jos ne hallitusohjelmaan on aikaansaatu, niin minä sanoisin, että erittäin merkittävästi on edetty maatalouspolitiikassa ja ennen kaikkea kansallisen maatalouspolitiikan eteenpäin viemisessä. Tuntuu todella käsittämättömältä, että ennen kaikkea vielä hallituspuolueen erään edustajan taholta todetaan, että nyt pitäisi alkaa puhua maatalouspolitiikkaa, kun sitä juuri ollaan oltu tekemässä. Minusta tämän parlamentaarisen järjestelmänkin kannalta, niin kuin ed. Pulliainen totesi, jokaisella edustajalla täällä on oikeus myöskin arvostella omia tekemisiään. Sekin nyt tänä päivänä on täällä nähty.

Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin nostaa vielä näkökulmaa maatalouden kannattavuudesta ja todeta esimerkiksi sen, että Euroopan komissio teetti niin sanotun eurobarometrin viime syksynä ja kysely mittasi kaikkien suomalaisten mielipiteitä. Viljelijät olivat mukana siinä omalla painoarvollaan eli noin 3 prosentin osuudella. Ja tässä oli mielestäni ihan mielenkiintoinen näkökohta, kun suomalaiset arvioivat, että lähes joka toisen suomalaisen mielestä Euroopan unionin maatalouspolitiikan tärkein tehtävä on huolehtia viljelijöiden toimeentulosta.

Kyllähän näin on, että tämä selontekokin lähtee hyvin keskeisesti siitä, millä pystytään turvaamaan maataloustuotanto ja ennen kaikkea samalla huolehtimaan, että viljelijöille on kannattavaa tuotantoa, millä he elintarvikkeita tuottavat. Neljä viidestä haluaa maatalous- ja kalatalouspolitiikasta päätettävän kotimaassa eikä Euroopan unionissa.

Toiseksi tärkeintä tässä barometrissa oli maatalouspolitiikassa suomalaisten mielestä huolehtia pienistä ja keskisuurista tiloista. Maaseudun elinvoimaisuudella, ruuan terveellisyydellä sekä ympäristöstä huolehtimisella on heille erittäin suuri merkitys. Juuri näitä asioita kansalaisetkin kokevat aivan tällä tavalla. Eli tämä maatalouden kannattavuuskysymys minusta on erittäin tärkeä ja keskeinen.

Tietenkin tässä, arvoisa puhemies, on syytä vielä uudelleen todeta se, että maataloustulo laski viime vuonna 14 prosenttia edellisestä vuodesta Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen mukaan. Laskun syinä olivat maa- ja puutarhatalouden kustannusten 4 prosentin kasvu, kokonaistuotannon aleneminen ja maataloustukien maksun viivästyminen, myöskin tällainen tekninen ongelma. Se näkyi selkeästi siinä, että kun näitä tukimaksuja siirtyi toiselle vuodelle, se näkyi sitten koko maataloustulossa. Niin kuin kaikki me tiedämme, ennen kaikkea tulot pienenivät maidon tuotannossa ja naudanlihan tuotannossa. Siipikarjan lihassa mentiin voimakkaasti alaspäin. Kananmunien hinta laski erittäin jyrkästi. Ainostaan viime vuoden ajalta sianlihasta voidaan sanoa, että siinä oli niin kuin valonpilkkua. Eli siellä tapahtui nousua. Kyllähän, kun ajattelee näiden tuotannonalojen harjoittajia, niin kyllä sieltä löytyy silloin varmasti sellaisia viljelijäperheitä, jotka ovat tyytymättömiä ja kokevat ennen kaikkea, että silloin syyttävä sormi helposti osoittaa aina maan hallitusta kohtaan, että se ei ole saanut hoidettua näitä ja näitä asioita. Näinhän se on. Kyllähän periaatteessa vastuu aina kuuluu poliittisille päättäjille, mutta kun asiat riippuvat niin monesta seikasta, ei yksin voi tänne sitä mennä osoittamaan.

Eli kyllä tavattoman tärkeää on, että tätä maatalouden kannattavuutta, tulotasoa pystyttäisiin nostamaan. Ja kyllähän keskeinen tekijä viime vuoden aikana on ollut kustannusten raju nousu, ennen kaikkea öljyn, energiakustannusten nousu. Kyllä se on syönyt sitä vähäistä maataloustuloa, mitä olisi viljelijäperhe itse tarvinnut. Sitten on tullut näitä kaikkia ongelmia. Täällä on erinomaisia puheenvuoroja tämän illan ja iltapäivän aikana käytetty siitä jaksamisongelmasta, mitä maataloudessa on, ja myöskin niistä rakenteellisista ongelmista, mitä sinne on syntynyt eri tuotannonaloilla. Mutta aivan selvää on, että ei meillä ole elävää maaseutua, jos meillä ei ole kannattavia perusmaatiloja, olipa niiden koko sitten mikä tahansa. Minusta se on se perusasia. Kaikki muu on sitä rekvisiittaa, jota tarvitaan, ja monimuotoisuus ja kaikki on hyvä, mutta kyllä meillä pitää tämän perusasian olla kunnossa. Minusta tämä selonteko antaa erittäin hyvän pohjan tämänkin asian edistämiselle.

Mutta, arvoisa puhemies, haluan sitten puuttua myöskin ed. Lintosen esille ottamaan asiaan, jolla hän tuli julki ja joka oli varmaan tarkoitettukin esittää hyvin näyttävästi, eli tulen nyt tähän ympäristövaliokunnan ja maatalousvaliokunnan yhdistämiseen. En tiedä, mitä muita valiokuntia on tarkoitus yhdistää, mutta kuvitellaan, että sillä nämä ongelmat sitten tässä parlamentissa ratkeavat. Kuten täällä ed. Pulliainen toi esiin jo aikaisemmin, tiedämme hyvin, että ympäristöasiat olivat aiemmin laki- ja talousvaliokunnalla ja ehkä osittain eräitä asioita myöskin, jotka liittyvät ympäristöön, maa- ja metsätalousvaliokunnalla. Mutta sitten perustettiin ympäristövaliokunta ja ympäristöministeriö, ja tässä erityisen aktiivisia olivat aikanaan sosialidemokraatit sitä ajamassa; ensimmäinen ympäristöministerikin tuli heidän keskuudestaan. En tällä hetkellä näe mitään perusteita sille, että maatalousvaliokunta ja ympäristövaliokunta pitäisi yhdistää, varsinkin nyt kun me olemme Euroopan unionissa ja yhteisessä maatalouspolitiikassa. Maataloussektorilla on niin tavattoman paljon tärkeitä asioita. On tällä hetkellä, tulee tulevaisuudessa olemaan, ja kun ajatellaan kansainvälistäkin maatalouden kehitystä, mitä tulee tapahtumaan, niin kyllä maatalousvaliokunnalle löytyy riittävästi tehtäviä. Jos ei sitten ympäristövaliokunnalla niitä ole, niin tietenkin se on niin, että jos kääntäisi sen niin päin, voitaisiinko sitten ympäristövaliokunnan asiat siirtää maatalousvaliokunnan hoidettaviksi. Jos sitä ed. Lintonen tarkoitti, niin minusta sitä pitäisi sitten ainakin selvittää.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Seppo Lahtelalle kiitoksia hevostalouden merkityksen korostamisesta. On totta, että hevoset toimivat siltana maaseudun ja kaupunkien mutta samalla myös eri sukupolvien välillä. Mietinnössä todettiin elinkeino- ja harrastustoiminnan lisäksi hevosten merkitys nuorisokasvatuksessa sekä terapia- ja kuntoutuskäytössä. Hevoset myös jakaantuvat koko Suomeen. Siksi onkin tärkeätä, että eläinlääkärien koulutuksessa pystytään Viikin suureläinklinikan ja päivystyksen myötä säilyttämään perusosaaminen hevosiinkin liittyen.

Pari kommenttia aiempiin puheenvuoroihin.

Elintarviketurvallisuuden toteuttaminen aiheuttaa kustannuksia, ja se on vaan myönnettävä.

Omastakin puolestani vielä kiitos valiokunnan jäsenille ja puheenjohtajalle hyvästä yhteistyöstä tätä mietintöä väsätessä. Siksi itseänikin ihmetyttivät eräiden oppositioedustajien lausumaesitykset tähän yksimieliseen esitykseen.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän maatalouspolitiikan selonteon mietinnön tulee olla niin tämän hallituksen kuin seuraavankin käsikirja, jolla maatalouspoliittista linjaa ja koko maaseudun selkärankaa, maataloutta, kehitetään. Siihen on yksimielinen taustatuki eduskunnasta olemassa, ja tästä on erittäin hyvä jatkaa niitä käytännön tehtäviä, niitä käytännön esityksiä, joita hallitukselta nyt sitten tämän jälkeen me kaikki yhdessä odotamme, ja aivan erityisesti niitä odottaa tietenkin maatalousväestö, viljelijät.

Puhemies! Eräs esimerkki yksimielisyyden merkityksestä on taannoinen päätös, johon myöskin tässä mietinnössä viitataan: hevostalouden kehittämisen osalta yksimielinen päätös arpajaisveron harmonisoinnista. Tuo kasvusysäys, jonka tämän myötä hevostalous sai, on nimenomaan toiminut sen dynamiikan mukaan, jolla tällainen päätös voikin toimia. Hevostalous on vastannut tähän kasvattamalla merkittävästi toimialaansa. Sen työllisyysvaikutukset ovat lisääntyneet, aluetalousvaikutukset lisääntyneet, investoinnit lisääntyneet, investointihalukkuus on lisääntynyt, ja se toimii juuri niin kuin sen pitääkin. Voimme olla tyytyväisiä, että me tämän tyyppisiä päätöksiä täällä aikaansaamme.

Puhemies! Täällä on muutamissa puheenvuoroissa arvioitu, että nykyaikainen modernisoitu kotieläintalous tuotantoyksiköineen ei välttämättä ole eläimille se kaikkein paras mahdollinen paikka tätä kotieläintuotantoa harjoittaa. Rohkenen olla kyllä eri mieltä. Kun uusia rakennuksia tehdään, uusia investointeja tehdään, kyllä niissä entistä paremmin otetaan huomioon eläinten mahdollisuus lajinomaiseen käyttäytymiseen ja sitä kautta eläinten olosuhteet parantuvat. Siksi minusta se on ihan merkittävä asia, että näitä investointeja tehdään. Se vie tätä alaa nimenomaan eteenpäin.

Seppo Lahtela  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Vihriälä otti puheenvuoronsa lopussa esille kannattavuuden ja tilakoon. Tämä ei liity suoraan mietinnön sisältöön eikä tähän arvioon, mutta liittyy siihen ongelmaan, mikä nykyisessä maatalouden harjoittamisessa on olemassa, että se on liian pitkälti vähän EU-normien perusteista, että lähdetään siitä liikkeelle, että pitää olla 150 hehtaaria viljeltyä, pitää olla vähintään 150 lehmää ja pitää olla vähintään 1 000 sikaa jne., ennen kuin se on kannattavaa. Tämä on luonut ja luo monelle maatalousyrittäjälle ongelman, henkisen ongelman, että tämän minun tilani toiminta ei voi olla kannattavaa, kun tämä EU-normien mukaisesti ei täytä niitä kaikkia edellytyksiä pinta-alan suhteen ja voisi sanoa, että myöskin tuotantosuunnan suhteen.

Haluan korostaa yhtä asiaa. Kannattavan toiminnan ja jatkuvan elannon mahdollisuus ja yhteiskunnan vahvistuminen on mahdollista vain silloin, kun on vähän enemmän tuloja kuin mitä on menoja ja ihmiset elävät tyytyväistä elämää, tuntevat tekevänsä tärkeää työtä ja luottavat siihen, että heidän elantonsa on turvattu myöskin tulevaisuudessa. Jos tämä muistetaan, silloin ei ole kysymys siitä, montako lehmää on tai montako hehtaaria viljelyksessä. Pääasia on niin että se viljelijäyrittäjä sopeutuu siihen ja tuntee työnsä ja tehtävänsä tärkeäksi ja asianmukaiseksi.

Eero Lämsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihan ajattelin tässä osoittaa vielä kiitokset eri eduskuntaryhmille todella hyvästä osallistumisesta tähän keskusteluun. Tässä on todella käyty reilut seitsemän tuntia keskustelua ja hyviä puheenvuoroja kaiken kaikkiaan, ja tämä on ollut siinä mielessä erittäin hyvä mietinnön käsittely.

Tähän ajankohtaan, että mietintö tuli nyt. Kun hallitusohjelmaa valmisteltiin, siihen linjattiin, että selonteko maatalouspolitiikasta on annettava. Kädenvääntöäkin käytiin siitä, mikä on oikea ajankohta. Viittaan ihan ed. Pulliaisen puheenvuorossaan esille tuomaan näkemykseen, että todella tämä selonteko on tavallaan semmoinen asiakirja, jossa on eväitä tulevaan hallitusohjelmaan ja maatalouspolitiikan linjaukseen, olkoonpa hallituksessa kuka tahansa. Siinä mielessä ajankohta oli ihan hyvä.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Rouva puhemies! Ympäristövaliokunnan puheenjohtajana ihmettelen kokeneen kansanedustaja Vihriälän puheita, hän kun kritisoi ed. Lintosta asiattomuudesta, kun ed. Lintonen esittää, että maa- ja metsätalousvaliokunta pitäisi liittää tai siirtää ympäristövaliokuntaan. Itse pidän ed. Lintosen ajatusta epärealistisena ja kummallisena. Mutta ed. Vihriälä nyt sitten esittääkin, että pitäisi ympäristövaliokunta (Ed. Vihriälä: Sanoin, että selvittää!) — tai tämän selvittämistä tai mitä tahansa — siirtää osaksi maa- ja metsätalousvaliokuntaa. Molemmat ovat asiattomia, ja on aivan typerää tämän tyyppinen keskustelu. Kumpikaan ei toimi ainakaan ympäristövaliokunnan keskuudessa. Tässä mielessä molemmilla valiokunnilla on tärkeä tehtävänsä, ja ympäristönäkökulma on onneksi koko talossa ja myös valiokunnassa laajentunut. Muuallakin kuin ympäristövaliokunnassa kannetaan huolta hyvästä ympäristöstä. Molemmilla on ihan yllin kyllin tehtäviä. Tässä mielessä tällainen nokittelu taikka käsitysten vaihtaminen henkilöiden toimesta, joilla ei ole tietoa esimerkiksi jonkun valiokunnan työtehtävistä, on kyllä aiheetonta, molempien siis.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Seppo Lahtela täällä toi erinomaisena kiteytyksenä esille sen, että viljelijän on voitava tuntea tekevänsä tärkeää työtä, tuntea olevansa päättäjä, itsenäinen isäntä tai emäntä, viljelijäyrittäjämies tai -nainen tasapuolisesti omalla tilallaan. Tämä on tärkeä asia, ja silloin kun tuntee näin, silloin myös jaksaa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihan tässä siunatuksi lopuksi kiinnitän huomiota nyt siihen, erikoisesti ed. Tiusaselle, että on syytä palauttaa mieleen, millä tavalla syntyi tämä nykyinen valiokuntajako ja mitä siihen liittyi. Siihen liittyi se, että meillä on ministeriö ja sitä vastaava valiokunta täällä eduskunnassa. Tämähän se oli se perusrakennelma, johonka koko tämä järjestelmä nojautui. Nyt ed. Lintonen on tällä vedollaan saanut aikaiseksi sen, että nyt keskustellaan sitten siitä, että aha, pitäisikö sitten loppujen lopuksi jonakin tuloksena mahdollisesti ympäristöasiat hajottaa sitten talousvaliokuntaan ja maa- ja metsätalousvaliokuntaan jnp. Elikkä tämä avaus kyllä nyt oli niin harkitsematon, kun olla voi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä tähän asiaan tämän todeta. Tietysti on aika huono lopetus tälle selonteon käsittelylle tämä valiokuntanäkökulman esittäminen, mutta jos ed. Lintonen, niin kuin täällä joku on tulkinnut, on halunnut päästä julkisuuteen jollakin tällaisella, niin ed. Vihriälä sitten jollakin omalla perusteellaan alkaa tätä asiaa katsoa toisinpäin. Ei tällainen keskustelu ole tietenkään mistään kotoisin. Nämä ministeriöt ovat ja valiokunnat ovat, ja tämä keskustelu nyt menee kyllä vähän niin kun maitohappojen tiliin.