Hanna Mäntylä /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lapsiperheköyhyys on kasvanut vuosi vuodelta Suomessa. Meillä on varovaistenkin arvioiden mukaan noin 150 000 lasta, jotka elävät köyhyydessä. Voidaan puhua jo pysyvästä muutoksesta, jonka suunnan muutokseen tarvitaan nyt voimakkaita toimenpiteitä. Lapsiperheköyhyyden riskitekijöitä on useita: työttömyys, matala koulutus, yksinhuoltajuus tai suuri lapsiluku perheessä. Kaikki nämä nostavat osaltaan riskiä perheen vähävaraisuuteen ja sen kautta monentasoisiin ongelmiin.

Hallitus aikoo nostaa toimeentulotuen perusosaa etenkin yksinhuoltajien osalta. Toimenpide on ehdottomasti oikean suuntainen mutta riittämätön. Hallituksen esitys jättää täysin huomiotta sellaiset köyhät lapsiperheet, joissa on molemmat vanhemmat. Lisäksi se ei korjaa niitä ongelmia, joita kohdataan toimeentulotukea tarvitsevissa monilapsisissa perheissä.

Toimeentulotuki on jäänyt jatkuvasti jälkeen yleisestä tulokehityksestä, sillä se on sidottu kuluttajahintoihin, jotka normaalina aikana nousevat palkkoja hitaammin. Köyhien lapsiperheiden kannalta tämä on hyvin ongelmallista, koska vertaisryhmien aiheuttama paine laittaa perheet tiukoille ja usein tekee lapsista kiusattuja ja ulkopuolisia, mikä puolestaan lisää toimeentulotuella elävien perheiden lasten syrjäytymisriskiä. Perheen köyhyys vaikuttaa lapsen mahdollisuuksiin osallistua harrastuksiin tai muuhun toimintaan, jotka ovat oleellisia osallisuuden kokemukselle. Tämän seurauksena lapsi voi kokea syvää ulkopuolisuuden tunnetta suhteessa muihin ikätovereihinsa, ja pahimmillaan nämä tunteet altistavat mielenterveysongelmille, joiden vaikutukset voivat heijastua koko tulevaan elämään.

Eräs vanhemmuudessa jaksamisen suurimmista haasteista ovat toimeentulovaikeudet. Kun arkea leimaavat huolet rahan riittämisestä edes arjen välttämättömien hankintojen tekemiseen, on täysin selvää, että voimavarat vähenevät muusta elämästä. Vanhemmat väsyvät, uupuvat ja usein masentuvat. Perheiden hajoamisen taustalla ovat usein juuri toimeentulovaikeudet. Erityisesti yksinhuoltajaperheet ovat arjessa tiukoilla. Yhä useampi heistä joutuu turvautumaan toimeentulotukeen.

Edellä mainituista syistä esitän lakialoitteessani toimeentulotuen perusosan nostamista siten, että alaikäisen lapsen perusosa olisi 10—17-vuotiailla lapsilla 75 prosenttia yksin asuvan henkilön perusosasta ja alle 10-vuotiailla lapsilla 70 prosenttia yksin asuvan henkilön perusosasta. Näillä toimenpiteillä voidaan antaa nopeallakin aikataululla näille kaikkein heikoimmassa asemassa oleville lapsiperheille hiukan enemmän taloudellisia voimavaroja päivittäiseen elämiseen ja selviytymiseen.