Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! (Hälinää)

Aiheenamme on nyt talouspolitiikan pitkä linja aina vuoteen 2015 asti, ja pyrin esittelemään valtiovarainvaliokunnan mietinnön mahdollisimman nöyrästi luettuani tämän päivän lehtiä, jotta kukaan ei loukkaannu puheenvuorostani.

Arvoisa puhemies! Lähtökohtahan on tietysti voimassa oleva kehyspäätös. Viimeksi edellisen hallituksen tekninen kehyspäätös hyväksyttiin maaliskuussa tänä vuonna. Sen jälkeen käytyjen vaalien jälkeen kirjoitettiin hallitusohjelma, ja tähän uuteen kehyspäätökseen on sisällytetty nuo muutokset, joista hallitusohjelman yhteydessä on sovittu.

Talouskehitys kuitenkin on muuttunut aika olennaisesti siitä, mikä se oli eduskuntavaalien aikaan, ja myöskin siitä, mikä se oli hallitusneuvottelujen aikaan. Hallitusneuvottelujen aikana talouden kasvu oli vielä suhteellisen myönteistä, nimittäin meillä kokonaistuotanto kääntyi vuonna 2010 kasvuun ja tosiaan se jatkui varsin vahvana aina heinäkuulle asti. Heinäkuun jälkeen tilanne on kuitenkin aika olennaisesti muuttunut. Kun kehyspäätös tehtiin syyskuussa, silloin oltiin jo epävarmassa taloustilanteessa, ja sen jälkeen näkymät ovat selvästi synkentyneet. Siinä ehkä kuvaavaa on se, että kun alkusyksystä arvioitiin, että talouden kasvu on tänä vuonna 1,5 prosenttiyksikköä, niin komission marraskuussa julkaiseman talousennusteen mukaan kasvu olisi vain 0,5 prosenttiyksikköä, ja on pelättävissä, että talouden kehitys kääntyy valitettavasti jopa taantumaksi.

Jos katsotaan Suomen talouden kuvaa hieman pidemmällä tähtäimellä, niin voidaan sanoa, että meillä on nyt käsillä finanssikriisiin liittynyt taantuma, mikä merkitsee sitä, että taantuma on selvästi syvempi ja pitkäaikaisempi kuin normaalit suhdannetaantumat. Me näemme sen siinä, että talouskasvu on hidastunut, ja pitää muistaa se, että viime vuoden lopulla Suomen kokonaistuotanto oli suurin piirtein samalla tasolla kuin vuonna 2006. Ja silloin kun ajatellaan yhteiskunnan hyvinvointipalveluja ja niitten maksukykyä, yhteiskunnan maksukykyä, pitää muistaa ottaa tämä seikka toki huomioon.

Huolestuttavaa Suomessa on myöskin se, että viennin arvo meillä on polkenut paikallaan. Oikeastaan viennin arvo oli parhaimmillaan vuoden 2008 alussa 6 miljardin luokkaa vuodessa, ja se on pudonnut nyt 5 miljardin tasolle vuonna 2011. Tämä on kehitys, joka meidän täytyy kyetä korjaamaan. Muussa tapauksessa meille syntyy pysyviä ongelmia.

Ehkä kaikkein huolestuttavinta kuitenkin on se, että kuluttajien luottamus on heikentynyt vuoden 2011 aikana. Helmikuusta 2011 tuo sukellus on oikeastaan jopa syvempi kuin vuoden 2008 loppupuolella. Se ei tietysti ennusta kovin hyvää talouskehitystä, koska kulutuskysyntä on merkittävä talouden kasvua ylläpitävä tekijä.

Työttömyystilannekin on parantunut meillä vuoden 2009 lopusta selvästi. Työttömyys on nyt alle 8 prosenttia, mutta pitää muistaa, että edellisen kerran meillä työttömyys meni alle 8 prosentin vuonna 2005, eli tavallaan tässäkin on palattu kehitykseen, joka oli saavutettu jo vuonna 2005.

Tietysti kaikkein huolestuttavinta on se, että valtiontalous meillä on vahvasti alijäämäinen. Kuten tiedämme, tämän vuoden budjetin mukaan velanotto on yli 8 miljardia ja ensi vuonna hallituksen esityksen mukaan 7 miljardia.

Aivan viimeisimmän viikon asia. No, tietysti tämän päivän uutiset kertovat, että jopa Saksalla alkaa olla vaikeuksia myydä joukkovelkakirjojaan, mutta Suomenkin osalta aivan pelkästään marraskuun aikana Suomen valtion maksaman koron ero Saksan maksamaan valtionkorkoon on kasvanut merkittävästi. Ero oli 0,4 prosenttia marraskuun alussa, ja tällä hetkellä se on lähes 0,8 prosenttia, ja tämä on tietty kuumemittari, joka meidän täytyy ottaa vakavasti huomioon.

Myöskin on otettava huomioon se, että kun meillä on ollut tämä taantuma, teollisuustuotanto ei ole sen jälkeen kovin vahvasti toipunut. Tässä on se merkittävä rakenteellinen vaikutus, että meillä markkinapalvelut kasvavat, mutta palveluissa tuottavuus ei ole lainkaan sama kuin se on teollisuustuotannossa, ja se merkitsee sitä, että hyvinvoinnin ylläpitäminen käy entistä haastavammaksi. Eva julkaisi Jorma Ollilan johdolla selvityksen, jossa arvioitiin, että meillä tuottavuus on vahvasti pudonnut. Tosin täytyy muistaa, että aina laskusuhdanteessa tuottavuus heikkenee, mutta meillä on kova työ sinä suhteessa, jos halutaan päästä niihin tuottavuuslukuihin, joissa oltiin vielä pari vuotta sitten.

Tässä tilanteessa, kun Euroopassa puhutaan pankkikriisistä, myönteistä on se, että pohjoismaiset pankit, Suomessa toimivat pankit ovat likviditeettitilanteeltaan varsin hyviä. Tältä osin täytyy sanoa, että pankit tässä yhteiskunnassa eivät ole riski. Mutta kaiken kaikkiaan olemme siinä tilanteessa, että kun vuonna 2008 voitiin yhden syksyn aikana tehdä useita elvytyspäätöksiä, niin tällä valtionvelalla olemme tilanteessa, jossa elvytykselle ei juuri ole tilaa vaan meidän pitää pyrkiä ensi sijassa tasapainottamaan valtiontaloutta.

Kuitenkin tässä yhteydessä merkittävää on se, että Suomen talouden perustekijät ovat hyvät. Olemme tehneet hyvää työtä viimeisten 15 vuoden aikana. Siitä syystä perusta on kuitenkin kunnossa, vaikka näitä tiettyjä ongelmia meillä kaiken kaikkiaan on.

Mitä hallituksen talouspoliittiseen linjaan tulee, hallituksen talouspolitiikan keskeisin tavoite on turvata julkisen talouden kestävyys. Tässä lähtökohtana on se, että tämän nelivuotiskauden aikana valtionvelan suhde kokonaistuotantoon käännetään selkeään laskuun. Tässä noudatetaan selkää menosääntöä. Tietysti olennaista on se, että kysymys on Suomen talouden luottamuksesta. Tämä tehdään päätöksillä, joilla valtiontaloutta tasapainotetaan 2,5 miljardia kaiken kaikkiaan, ja näitä päätöksiä on pantu täytäntöön tässä kehyspäätöksessä siten, että ne ovat etupainotteisia. Jo ensi vuonna tehdään suuri osa säästöpäätöksistä ja veronkiristyksistä. Myöskin uudelleenkohdennuksista tehdään merkittävä osa etupainotteisesti eli ensi vuoden aikana.

Valtiovarainvaliokunta toteaa kantanaan, että pidämme finanssipolitiikan kiristämistä välttämättömänä, jotta valtion rahoitusasema voidaan turvata. Tässä tavoitteena nimenomaan on se, että on pidettävä huolta talouspolitiikan uskottavuudesta. Jos se uskottavuus menetetään, niin silloin toimintakykykin helposti menetetään, kuten eräitten maitten kohtalo tältä osin osoittaa.

Kuitenkin täytyy sanoa, että pelkästään sopeutustoimet eivät yksin riitä kääntämään valtion velkasuhdetta laskuun kehyskauden aikana vaan tarvitaan myöskin muita toimenpiteitä. Meillä on pitkän aikavälin toimenpiteitä ja lyhyen aikavälin toimenpiteitä. Pitkän aikavälin toimenpiteinä olennaista on se, että rakenteellista alijäämää selvästi pyritään alentamaan. Tämä merkitsee sitä, että kun meillä on hallitusohjelmassa selkeä perälauta, jossa lähdetään siitä, että valtionvelan bkt-osuus täytyy saada selvään laskuun ja vuonna 2015 alijäämä saa olla enintään 1 prosenttiyksikkö suhteessa bruttokansantuotteeseen ja kolmen A:n luokitus täytyy säilyttää valtion luottoluokituksena, niin on tehtävä vielä näitten kehysten lisäksi seuraavia toimenpiteitä.

Voidaan keskustella siitä, olisiko toimenpiteet pitänyt aloittaa jo syyskuussa tai nyt budjetin täydennysesitysten yhteydessä, mutta hötkyilemättä toimiminen ehkä on kuitenkin paras resepti tässä yhteydessä, ja on tarkoituksenmukaista, että viimeistään maaliskuussa pidettävässä kehysriihessä hallitus ottaa tiukan kannan ja pyrkii todellakin tuon valtiontalouden kestävyyden turvaamiseen välttämättömillä toimenpiteillä. Tärkeätä on se, että siinä yhteydessä rakenteellista alijäämää pyritään poistamaan.

On hyvä, että valtiovarainvaliokunta on sopinut myöskin valtiovarainministerin kanssa, että kun näitä toimenpiteitä suunnitellaan, pidämme yhteisen seminaarin, jossa käymme näitä eri mahdollisuuksia lävitse, koska on tärkeätä, että ei aina käytetä pelkästään juustohöylää vaan voidaan tehdä myöskin rakenteellisia muutoksia. Siihen menemme nimenomaan siitä syystä, että saadaan myöskin kasvua aikaan, koska pelkkä leikkaaminen ei ole tervettä vaan pitää olla tiettyjä aktiivisia toimia, joilla pyritään kasvua edistämään, ja niitä tarvitaan ehdottomasti lisää.

Valiokunta luettelee näitä mietinnössään:

Ensinnäkin koulutus on investointi tulevaisuuteen, ja on tärkeätä, että pidetään huolta perustutkimuksesta ja koulutuksen laadusta.

Tutkimus- ja tuotekehitysmenot: Pidetään kiinni tavoitteista, edelleen 4 prosenttia. Valtion rahoitus vähenee, jolloin on pidettävä huolta siitä, että laatu tutkimus- ja tuotekehitysprojekteissa paranee. Alueena voidaan ajatella, että nimenomaan sosiaalisiin innovaatioihin pyritään kiinnittämään huomiota, koska väestön ikääntyminen on suuri haaste.

Työllisyyden osalta tärkeätä on se, että työuria pidennetään, nuorten syrjäytymistä estetään ja opintoaikoja tiivistetään, mutta sanon myöskin: työperäistä maahanmuuttoa osaavien, koulutettujen ihmisten osalta pitää suosia, koska kun he tulevat tänne tekemään työtä, he ovat myöskin kasvun moottoreita tässä yhteiskunnassa. Ja tärkeätä on se, että nuorten syrjäytymisen ehkäisystä pidetään huolta.

Yritysten vientiä täyty pyrkiä tukemaan nimenomaan kasvuhakuisilla alueilla, ja tältä osin Finnveran riskinottokyvyn kasvattaminen on tärkeää.

Liikenteessä pitää voida tehdä investointeja, mutta niitten kustannus—hyöty-suhteen pitää olla myöskin hyvä. Kasvukeskusten vuokra-asuntotuotantoa pitää myöskin pyrkiä edistämään.

Myöskin terveydestä, sosiaaliturvasta pitää pitää huolta sillä tavalla, että kun ihmiset ovat vaikeuksissa, heistä pidetään huolta, että kun he joutuvat sosiaalisen turvaverkon varaan, he voivat myöskin ponnahtaa sieltä takaisin työelämään, että heidän työkykyisyytensä kaikissa tilanteissa säilytetään.

Arvoisa puhemies! Tärkeätä on myöskin se, että veropohjasta pidetään huolta, että meillä on kattava veropohja. Veronkiertoa estetään, harmaata taloutta estetään, kuten tässä onkin yhtenä tavoitteena, ja työnteon verotusta ei kiristetä, vaan verotusta kiristetään nimenomaan ympäristö- ja terveysperusteilla.

Arvoisa puhemies! Kun tehdään kasvua edistäviä toimenpiteitä, Suomi selviää siitä kriisistä, joka on meillä valitettavasti näköpiirissä.

Sari  Sarkomaa  /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan erinomaisen puheenjohtajan jälkeen on hyvä jatkaa ja todeta, että julkisen taloutemme tervehdyttämisen edellytys on se, että vanhat lääkkeet otetaan, mutta myös uusia tarvitaan. Annostelu on tehtävä taiten, niin että sivuvaikutukset talouskasvuun jäävät mahdollisimman pieniksi. Leikkaukset tai pelkkä lääkekuuri eivät yksin potilasta pelasta. Kestävien tulosten aikaan saamiseksi tarvitaan perusteellinen elämäntaparemontti.

Talouteemme kohdistuu samanaikaisesti useita haasteita, joita tulee sekä kotimaasta että kansainvälisestä toimintaympäristöstä. Akuutin talouskriisin ohella julkista talouttamme haastaa väestön ikääntymisen ja työvoiman supistumisen aiheuttama menojen ja tulojen epäsuhta.

Vaikka talouden näkymät tulevalle kehyskaudelle ovat poikkeuksellisen sumuiset, kolmesta asiasta voimme olla aivan varmoja: Ensinnäkin, mitä tehokkaammin tasapainotamme taloutemme, sitä paremmin pärjäämme tulevissa talouden tyrskyissä. Toiseksi, ilman työtä ei ole hyvinvointia. Toimet, joilla edistämme uusien työpaikkojen syntyä, työllisyyttä ja yrittäjyyttä, ovat kullan arvoisia. Erityisen arvokasta on turvata jokaisen nuoren pääsy koulutukseen ja sitä kautta työpaikkaan. Kolmanneksi, vähemmällä on saatava aikaan enemmän ja parempaa. Jokaiselle eurolle ja sentille on löydettävä paras mahdollinen käyttötarkoitus. On uudistuttava, jotta julkinen sektori saadaan toimimaan nykyistä fiksummin ja tehokkaammin, tietenkin laadusta tinkimättä.

Tuon elämäntapamuutoksen onnistuminen on helpompaa, kun muistaa, että lopussa odottavat palkinnoksi terveempi elämä ja parempi olo. Kun nyt sopeutamme talouttamme ja uudistamme yhteiskunnan rakenteita, on samalla tavalla kysymys myönteisestä muutoksesta.

Hallituksen jo toimeenpanemien sopeuttamistoimien ohella hallitusohjelmaan kirjattiin selkeä resepti julkisen talouden tasapainottamiseksi. Hallitus sopi, että uusiin lisäsopeuttamistoimiin tartutaan, mikäli valtionvelan bkt-osuus ei näytä kääntyvän laskuun tai valtiontalouden alijäämä näyttää asettuvan yli 1 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Jo nyt on täysin selvää, että näihin velka- ja alijäämätavoitteisiin ei päästä tähän mennessä toteutetuilla toimenpiteillä. Kehysselonteon laatimisen jälkeen talouden näkymät ovat synkentyneet entisestään, eikä odotteluun ole varaa. Voi sanoa, että hallitusohjelman perälautakirjaus on laukeamassa. Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että uusista sopeuttamistoimista päätetään heti kevään kehyspäätösten yhteydessä. (Matti Saarinen: Tarvittaessa!)

On syytä muistaa, ettei vakaa valtiontalous ole itseisarvo vaan välttämätön edellytys monille muille tärkeille tavoitteille, kuten köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämiselle. Euroopan kriisimailta olemme oppineet kouriintuntuvasti sen, että hyvinvoinnin rakentaminen kuplan varaan tai jatkuva velkarahalla elvyttäminen voi lopulta käydä koko hyvinvointiyhteiskunnan turmioksi.

Arvoisa puhemies! Niukkenevilla voimavaroilla on löydettävä ympäristöä kunnioittavia, kestävää kasvua luovia vipuvaikutuksia. Vaikka kannustinpöytää ei taloudellisesti vaikeina aikoina voida kattaa kukkuroilleen, on huolehdittava siitä, että Suomi säilyy hyvänä kotipesänä kaiken kokoisille yrityksille ja että työn tekeminen on aina kannattavaa.

Panostukset osaamiseen ja sivistykseen ovat parasta tulevaisuuden rakentamista. Koulutusjärjestelmän rakenteita on uudistettava, mutta laadukkaasta opetuksesta ja tutkimuksesta ei ole lupa tinkiä. Erityisen tärkeänä kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää Perusopetus paremmaksi, Pop -talkoiden jatkamista. Perusopetus on korkean osaamisemme kivijalka, ja samalla se on myös parasta syrjäytymisen ehkäisyä.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuuden ratkaisee se, miten hyvin onnistumme uudistamaan toimimattomia rakenteita. Tässä työssä kunta- ja palvelurakenneuudistus on aivan keskeinen työkalu. Väestön vanhetessa kuntien velkataakka kasvaa, eikä velkaantunut valtio voi loputtomiin lisätä rahoitusta kunnille. On rehellistä myöntää, että jäljelle jää vain kaksi vaihtoehtoa: joko palveluita vähennetään tai rakenteita muutetaan. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on palveluiden puolella.

Myös suomalainen työelämä kaipaa rakenneuudistusta. Työurien pidentämisessä on olennaista, että kaikki työkykyiset ja työhaluiset saadaan mukaan työelämään. Hyvän ja perheystävällisen työelämän on oltava jokaisen työntekijän oikeus.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi totean, että me tässä salissa kannamme vastuuta siitä, luotetaanko kotimaassa ja maailmalla Suomeen ja kykyymme hoitaa talouttamme vastuullisesti. Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että hallitus valmistautuu kevään kehysneuvotteluihin avoimin mielin ja valmiina uusiin linjauksiin. On varmasti aika kömpiä ulos poteroista silloin, kun isänmaamme etu sitä vaatii. Kokoomuksen eduskuntaryhmä antaa tälle työlle täyden tukensa.

Sirpa Paatero /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitusvaihdoksen ja sosialidemokraattien hallitukseen tulon myötä on moni asia muuttunut. Työllisyys ja oikeudenmukaisuus ovat nyt hallituksen politiikan keskiössä. Julkista taloutta tasapainotetaan heti ensimmäisessä budjetissa. Samalla lisätään kuitenkin voimavaroja köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämiseksi. Talouskasvua vauhditetaan, työllisyyttä edistetään ja kilpailukykyä vahvistetaan.

Sosialidemokraattien paluu hallitukseen merkitsi myös sopimusyhteiskunnan paluuta. Raamiratkaisu työmarkkinoilla vahvistaa syntyessään kilpailukykyä ja talouden ennustettavuutta sekä työllisyyttä ja ostovoiman kehitystä. Liittojen osalta juuri tänään on ratkaiseva päivä. Toivottavasti se ratkaisu on positiivinen ja syntyy. Kiitokset hallitukselle, sillä sen panostukset raamisopimuksen syntyyn olivat ratkaisevat.

Sosialidemokraattien vaalien alla esittelemä työn ja oikeudenmukaisuuden sekä kestävän talouskasvun linja näkyy nyt jo heti budjetissa ja tässä raamissa. Kehyspäätöksessä hallituksen panostukset ovat kasvuun, työllisyyteen ja julkisen talouden tervehdyttämiseen, joka tehdään sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Koulutukseen ja osaamiseen panostetaan. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiomenojen tavoite on yhä edelleenkin 4 prosentin tasolla. Työllisyyteen panostetaan monin eri tavoin. Yritystoimintaa ja vientiä tuetaan.

Liikenneinvestoinnit ja perusparannustoimet tukevat liikennepoliittisten tavoitteiden ohella tietenkin kasvua ja työllisyyttä. Perusturvaan ja palvelujen kehittämiseen suunnataan selkeitä lisäpanostuksia, ja näin on jo tehty. Suomen tulevaisuudesta huolehditaan tarjoamalla kaikille nuorille kolmen kuukauden sisällä yhteiskuntatakuun mukaisesti työ-, koulutus- tai harjoittelupaikka.

Tärkeätä on, että veropohjaa laajennetaan ja verotuksen painopiste siirtyy kasvua haittaavasta työn ja yrittämisen verottamisesta kohti ympäristö- ja terveysperusteista verotusta. Harmaan talouden torjuntaa tehostetaan useilla eri toimilla.

Kuntarakennetta uudistetaan myös vahvasti niin, että kuntalaisille tärkeät lähipalvelut turvataan myös jatkossa tasapuolisesti. Julkisen talouden tehokkuutta edistetään toimivilla tietoliikennejärjestelmillä ja uudistamalla pelkäksi henkilöstön vähentämisohjelmaksi edellisellä kaudella muuttunut valtionhallinnon tuottavuusohjelma vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelmaksi.

Sosialidemokraatit ovatkin pitkään olleet huolissaan julkisten palvelujen ulkoistamisesta ja yksityistämisestä. Nämä pelkäämämme ongelmat ovat nyt nousseet monin tavoin esiin. Nyt olisikin syytä tehdä kattava selvitys näiden nyt jo tehtyjen ulkoistusten taloudellisista ja toiminnallisista vaikutuksista. Meillä ei ole varaa palveluiden saatavuuden tai laadun heikentämiseen tai osaoptimointiin, joita nyt harrastetaan. Toivon, että selvitystarve saa tukea myös muilta puolueilta ja tämä saadaan pikaisesti tehtyä.

Arvoisa puhemies! Taloustilanne on heikentynyt edelleen maailmalla, ja näkymien heikkeneminen Euroopan velkakriisin syvenemisen vuoksi on aiheuttanut epävarmuutta tässä loppuvuoden aikana. Tältä Suomikaan ei voi välttyä.

Epävarmuudesta kertovat viestit vaikuttavat ihmisten ja yritysten tulevaisuudenuskoon ja johtavat siten talouskasvun heikkenemiseen. Tämän vuoksi on erittäin hyvä, että hallitusohjelmassa on selkeät kirjaukset ja tahtotila velkakierteen estämisestä ja sitten niistä tehtävistä toimista. Ratkaisuja meidän ei onneksi täällä tarvitse tehdä, kuten monissa muissa maissa, hätiköiden ja kiireellä, vaan harkiten.

Hallitusohjelman mukaisesti keväällä voimme sitten miettiä lisäpäätöksiä julkisen talouden kestävyyden vahvistamiseksi. Siinä on edettävä menojen ja tulojen yhtä suuren sopeutuksen sekä rakenteellisten toimien avulla. Nämä uudet sopeutukset on kuitenkin tehtävä ja ajoitettava niin, että ne eivät heikennä talouden kasvua ja kotimaista kulutusta. Eihän itseään kannata ampua nilkkaan ja omin toimenpitein lisätä tulevaa taantumaa.

Nämä kaikki toimenpiteet on tehtävä sosiaalisesti oikeudenmukaisella ja kestävällä tavalla. Vastuuta on perätty, ja sitä on myös kannettava, ihan koko kansakuntana. Tämä tarkoittaa hyvätuloisten ja varakkaiden osalta muita suurempaa taakkaa.

Ismo Soukola /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun tätä kehystä tarkastelee ja katsoo, niin näyttää siltä, että istuva hallitus on ihan pökerryksissä tämän epävarman taloustilanteen edessä. Vakava taantuma on tulossa, mutta se näissä kehyksissä ei juurikaan näy. Hallitus jatkaa kovalla leikkauslinjalla, vaikka tämä tulee vaan pahentamaan taantumaa ja työttömyyttä.

Koko kehysjärjestelmä on jäykkä muinaisjäänne ajalta, jolloin rahaa oli riittävästi. Talouspolitiikkaa pitää pystyä muuttamaan, jos ja kun olosuhteet sitä vaativat. Asiantuntijat ovat arvostelleet näitä kehyksiä siitä, että ne perustuvat epärealistisiin lukuihin, jollaisten pohjalle on vaikea rakentaa kestävää talouspolitiikkaa. Leikkauksia toki pitää tehdä vaikeina aikoina, mutta ne pitää kohdistaa vastuullisesti ja oikeudenmukaisesti. Siksi onkin käsittämätöntä, että hallitus kasvattaa kansainvälisen kriisinhallinnan menoja ja pyrkii ehdoin tahdoin YK:n suositukseen kehitysapurahojen määrästä suhteessa bruttokansantuotteeseen, vaikka omassa maassakin riittää avuntarvitsijoita.

Leikkaukset vaarantavat valtakunnan perusasiat. Uhattuna on maamme uskottava itsenäinen puolustus, mutta eipä sisäinen turvallisuuskaan ole yhtään sen paremman tulevaisuuden edessä. Puolustushallinto joutuu kehyskaudella suhteettomien leikkausten kohteeksi. Asiantuntijat ovat huomauttaneet, että hallituksen toimet rapauttavat vääjäämättömästi maamme yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaa puolustuskykyä ja vaarantavat mahdollisuutemme itsenäiseen ja uskottavaan puolustukseen koko valtakunnan alueella. Poliisiin kohdistuvat leikkaukset ovat, jos mahdollista, vielä huolestuttavampia. Ne ovat jo vaarantaneet kansalaisten päivittäisen turvallisuuden harvaan asutuilla alueilla, ja nyt tämä kehitys tulee jatkumaan myös Ruuhka-Suomessa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen veropolitiikka voimistaa tasaverokehitystä. Se vaikeuttaa heikompiosaisten kykyä selvitä vaikeista ajoista. (Pia Viitanen: Kannattaa lukea se Vattin selvitys!) Perussuomalaisten mielestä köyhyyden vähentämiseen ja nuorisotyöttömyyteen ei muutenkaan panosteta uskottavasti. Esimerkiksi oppisopimuskoulutuksesta tehtävä 10 miljoonan euron leikkaus hallitusohjelmassa olleen 21 miljoonan euron lisäksi on selvä signaali siitä, mikä hallituksen arvomaailma on.

Suomalainen menestystarina on rakentunut sivistyksen perustalle. Koulutussektorille kehyskaudella suunnitellut säästöt vaarantavat koulutuksen tasa-arvon. Lukioiden lakkautukset sekä ammatillisen koulutuksen mittavat leikkaukset pakottavat ihmisiä suuriin kasvukeskuksiin ja heikentävät maamme kansainvälistä kilpailukykyä, eivätkä koululaitoksen tehtäviä suinkaan helpota homeongelmaiset opinahjot, joiden peruskorjaukseen valtio on satsaamassa vaivaiset 5 miljoonaa euroa.

Kehykset vaarantavat suomalaisen ruuantuotannon kannattavuuden, Kansallisen metsäohjelman toteutumisen, sitoumukset uusiutuvan energian lisäämiseen, ja samalla hallitus antaa teiden rapautua, vaikka asiantuntijoiden mukaan olisi edullisempaa hoitaa ylläpito kunnolla nyt kuin ryhtyä isompiin korjaustalkoisiin tulevaisuudessa. Onko hallituksen käsitys vastuunkannosta se, että kansallisen pääoman annetaan valua hiekkaan? Lisäksi merenkulun tukien yhtäkkinen leikkaus johtaa ulosliputuksiin ja suomalaisten merimiesten työpaikkojen menettämiseen.

Arvoisa herra puhemies! Me perussuomalaiset olemme erittäin huolissamme kuntien valtionosuuksien leikkauksista. Ne heikentävät peruspalveluja ja lisäävät tasaprosenttisten kunnallisverojen, -taksojen ja -maksujen nousupaineita. Näin selkärangaton hallitus sysää vaikeat päätökset ja leikkaukset kuntien kannettavaksi. Suunniteltu kuntauudistus toteutuessaan on kuolonisku monelle talousvaikeuksissa olevalle kunnalle, ja se tulee vain lisäämään kriisikuntien määrää. Nämä toimenpiteet asettavat kunnat pakkoliitosten eteen, jotka puolestaan vievät monesta kunnasta lähipalvelut pois. Tutkimusten mukaan juuri suuret kunnat käyttävät rahojaan erityisen tehottomasti. Lisäksi suurissa kunnissa päätöksenteko siirtyy kauemmaksi kuntalaisista eikä paikallisiin tarpeisiin pystytä vastaamaan. Mutta tämä on vain selvä jatkumo brysseliläiseen aluepolitiikkaan, jossa syrjäseuduille on luvassa vain kasvukeskusten hyvinvoinnin maksajan rooli.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden tarkistetuista kehyksistä toteutuessaan lisää taloudellista ja alueellista eriarvoistumista, vaarantaa kansallisen turvallisuuden sekä rapauttaa kansainvälisen kilpailukyvyn. Tätä me perussuomalaiset emme voi hyväksyä.

Arvoisa puhemies! Ehdotan, että eduskunta hyväksyy vastalauseen 1 mukaisen kannanoton.

Timo Kalli /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kataisen hallitus lähtee menokehyksessään siitä, että talous kasvaa vuosittain noin 2 prosentilla. Kasvuarvio on ylioptimistinen ottaen huomioon, kuinka vähän hallitus panostaa yrittäjyyteen ja suomalaiseen työhön. Edessä on Suomen raju velkaantuminen. Hallitus itse arvioi, että hallituksen politiikalla Suomen velan määrä nousee lähes puoleen bruttokansantuotteestamme. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä näin ei voida jatkaa.

Keskustan linja on toinen: Ottaisimme velkaa joka toinen päivä vähintään miljoona euroa päivässä vähemmän, keräisimme reilun miljardin enemmän veroja mutta oikeudenmukaisesti, (Matti Saarinen: Päivitä numerot!) torjuisimme osan Kataisen hallituksen lupaamista ylisuurista, velkarahalla rahoitettavista veronkevennyksistä. Näin kerätyillä verorahoilla hillitsisimme valtion velkaantumista, turvaisimme ihmisten kannalta tärkeitä palveluja kaikkialla Suomessa sekä ennen kaikkea panostaisimme uuteen kasvuun ja työllisyyteen.

Kataisen hallitus on ajamassa itseään umpikujaan. Hallituspuolueilla on omia kynnyskysymyksiään, joista sopiminen on vaikeaa. Esimerkiksi kelpaa verotus. Vasemmistolle ei kelpaa arvonlisäverotuksen kiristäminen. (Kari Uotila: Eikä yrittäjille!) Kokoomus puolestaan pitää kynsin hampain kiinni suurituloisten veronkevennyksistä. Pääministeri Katainen on luvannut lisätoimia vasta puolen vuoden päästä. Tällä aikataululla toimet tulisivat voimaan vasta ensi syksynä. Näin ei yksikään vastuullinen yritys tai kotitalous voisi toimia.

Hallitus aikoo taloudellisen tilanteen niin vaatiessa tasapainottaa taloutta puolet veronkiristyksillä ja puolet leikkauksilla. Tämä voi kuulostaa viattomalta. Kataisen giljotiini kuitenkin leikkaa sieltä, missä jo entuudestaan menee huonosti. Hallituksen jääräpäisesti ajama kuntauudistus on tästä hyvä esimerkki. Jos hallitus ei tule järkiinsä, monien syrjäisten alueiden ihmisiltä menevät mahdollisuudet laadukkaisiin terveys- ja koulupalveluihin. Koulujen perässä kylistä katoavat kaupat ja posti. Tämä ei muuten keskustalle kelpaa.

Kataisen hallitus ei saa maksattaa laman laskua yhteiskunnan heikompiosaisilla. Jos leikkauksiin joudutaan, perusturvasta ja peruspalveluista ei voi tinkiä. Koulujen, päiväkotien, terveyskeskusten ja vanhustenkotien on pysyttävä auki joka puolella Suomea. Vastakkain ovat verot ja leikkaukset. Keskusta on valmis verottamaan kulutusta nykyistä kovemmin mutta oikeudenmukaisesti. (Kari Rajamäki: Miten sitä oikeudenmukaisesti tehdään?) Emme kiristäisi jokapäiväisessä elämässä tärkeää ruuan, lääkkeiden, sähkön ja polttoaineiden verotusta.

Arvoisa puhemies! Uuden kasvun jarruna on hallituksen vähäinen into panostaa uuteen kasvuun, yrittäjyyteen ja uusien työpaikkojen syntymiseen. Hallitus kyllä leikkaa suomalaista työtä tilattujen lehtien arvonlisäverolla, korottamalla työvaltaisten palvelujen verotusta, nostamalla bensiini- ja dieselveroa, leikkaamalla uusiutuvasta energiasta ja yritysten tuotekehityksestä jne.

Arvoisa puhemies! Velkaantumisen kuriin saattamisesta on turha haaveilla, jos suomalaiset yritykset eivät menesty eikä ihmisille ole töitä. Keskusta on kasvuohjelmansa julkistanut. Se sisältää yli 60 konkreettista toimenpidettä yrittäjyyden ja työllisyyden edistämiseksi. Erityisesti Kataisen hallitus voi vapaasti valita parhaat toimet meidän 60 toimenpiteen listaltamme.

Pääministeri Katainen ja valtiovarainministeri Urpilainen ovat tässä salissa vähätelleet keskustan vaihtoehtoa, jossa valtio velkaantuu vähemmän. Hallitukselle 365 miljoonan euron valtionvelan lisäys on pikkusumma, mutta keskustalle ei. (Matti Saarinen: Lue täydentävä esitys! Väärät luvut!)

Arvoisa puhemies! Euroopan talousnäkymät ja vaikeutunut euron kriisi synkistävät tulevaisuutta. Nykyinen hallitus ei saa kasvattaa Suomen vastuita omia asioitaan holtittomasti hoitaneiden euromaiden taloudesta. Keskusta jakaa hallituksen huolen Euroopan taloudesta, mutta sen alle ei saa jäädä Suomen etu ja oman pesän hoitaminen. Päinvastoin: mitä huonompia uutisia maailmalta tulee, sitä paremmin meidän on omat asiamme hoidettava. Tämän tosiasian hallitus menokehyksessään unohtaa.

Arvoisa puhemies! Ehdotan, että selonteon johdosta hyväksytään keskustan jättämä vastalause numero 2.

Risto Kalliorinne /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mennään nyt vähän niin kuin aakkosjärjestyksessä: Kallin jälkeen Kalliorinne.

Arvoisa puhemies! Viime keväänä talouden kehitys näytti valoisalta, mutta sen jälkeen ennusteet ovat synkentyneet. Tilanne sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa on kaikkea muuta kuin valoisa. Tämä asettaa uusia haasteita työllisyyden turvaamiselle ja samalla tietenkin myös valtiontalouden tasapainottamiselle.

Valtiovarainvaliokunta asettuikin tukemaan hallituksen tasapainotuslinjaa. Valiokunta pitää tärkeänä, että tarvittavista uusista sopeutustoimista päätetään jo ensi kevään kehyspäätöksen yhteydessä. Toimenpiteiden ajoitusta on kuitenkin arvioitava huolellisesti sen valossa, mitä on käymässä työllisyydelle ja toimeliaisuudelle maassamme. (Mauri Pekkarinen: Mitä tuo tarkoittaa?)

Useat Euroopan maat leikkaavat nyt menojaan ja korottavat verojaan pakon sanelemana. Kulutuksen kasvua ja elintason kasvua on pönkitetty vuosikausia velkarahalla, ja nyt on edessä nopeatahtinen talouden tasapainotus. Yhtälö on vaikea, koska pikaisista säästötalkoista seuraa myös suuria vaikeuksia paikallistaloudelle ja edessä on vääjäämättä terveidenkin yritysten kaatumisia kotimaisen kulutuksen supistuessa nopealla tahdilla. Kun säästöt lamaannuttavat taloutta ja talouden elvytysvara on käytetty, ovat poliitikkojenkin vaihtoehdot vähissä. (Pentti Kettunen: Tehän lähditte vaikuttamaan hallitukseen!)

Onneksi Suomi ei ole akuutissa pulassa. Onneksi Suomi ei ole akuutissa pulassa, onneksi meillä on vielä mahdollisuus valita, mitä ja milloin teemme. Toimenpiteiden ajoituksesta ja keinojen oikeellisuudesta tulee nyt entistä tärkeämpää. Hallitus arvioi siis tulevana keväänä lähivuosien menoja ja tuloja. Vasemmiston mielestä silloin on tärkeää löytää järkevä tasapaino sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja talouden tasapainotustoimien välillä.

Viime keväänä hallitusohjelmaneuvotteluissa kyettiin sopimaan sekä säästötoimista, veronkorotuksista että myös työttömyysajan perusturvan ja toimeentulotuen perusosan parantamisesta indeksikorotuksen lisäksi 100 eurolla. Se oli oivallinen osoitus järjen ja sydämen liitosta.

Vasemmiston mielestä oikeudenmukaisuus pitää ottaa huomioon silloinkin, kun jaetaan niukkuutta. Ehkä juuri silloin sydäntä eniten tarvitaankin, sillä pienet ja heikot ovat yleensä myös vaikutusvallaltaan pieniä ja heikkoja ja siksi alttiita menettämään säästötalkoissa kaikista eniten. Sankari ei ole se, joka eniten valtion menoja säästää, vaan se, joka järkeä ja omaatuntoansa käyttää myös säästäessään. Kansalaiset ymmärtävät paremmin hallituksen päätökset, jos he kokevat, että myös yhteiskunnan hyväosaisimmat osallistuvat entistä enemmän panoksellaan tasapainotustalkoisiin. Tämän vuoksi vasemmiston mielestä ei bisnesluokassa saa olla vapaamatkustajia. (Anne Kalmari: Mutta nyt on!)

Arvoisa puhemies! Viime hallituksen aikana valtionhallinnon tuottavuusohjelman kaavamaisuus johti siihen, että tehtäviä ulkoistettiin ja usein ulkoa ostetusta työstä maksettiin enemmän kuin aikaisemmin. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan arvio tuottavuusohjelmasta olikin tyrmäävä, kun tarkastusvaliokunta kantanaan lähes tasan vuosi sitten eli 25.11.2010 ilmoitti, että valtion tuottavuusohjelmaa nykymuodossaan ei ole syytä jatkaa. Ei olekaan ihme, että hallitusohjelmassa sovittiin tuottavuusohjelman korvaamisesta uudella vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelmalla. Tuloksellisuus syntyy aidosti tuottavuutta lisäävin toimenpitein. Tavoitteena on, että työ muuttuu samalla työntekijälle mielekkäämmäksi, asiakkaat kokevat palvelujen laadun paremmaksi ja työn yhteiskunnallinen vaikuttavuus nousee. (Kimmo Kivelä: Sanahirviö!)

On ikävää huomata, että kuitenkin useat ministeriöt jatkavat vanhan valtion tuottavuusohjelman toteuttamista ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Järjettömät ulkoistamishankkeet etenevät vääjäämättä, ja virkamiesten vähentämistavoitteet elävät sinnikkäästi ministeriöiden käytävillä. Arvoisa valtiovarainministeri, toivomme lepää teissä. On aika panna nopeasti täytäntöön se, mitä tuottavuusohjelmasta on hallitusohjelmassa sovittu.

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä haluaa kiittää Suomen hallitusta ja eduskunnan valtiovarainvaliokuntaa ja erityisesti sen hallituspuolueita vastuullisesta työstä Suomen valtiontalouden vakauttamisen eteen ja Euroopan talouskriisin voittamiseksi tehdystä työstä. Eduskuntaryhmämme yhtyy valtiovarainvaliokunnan mietinnön kannanottoihin ja linjauksiin ja sitoutuu jatkossakin toimimaan pienten ja heikkojen äänitorvena valtiontalouden kehysten sisäpuolella.

Anni Sinnemäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikeina aikoina täytyy tehdä erityisen paljon töitä sen puolesta, että ihmiset voivat sanoa elävänsä oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa. Ajattelen, että hallituksen politiikassa erittäin olennainen linjaus on se, että työttömän perusturvaa ja toimeentuloturvaa parannetaan tilanteessa, jossa julkisia menoja leikataan. Tällä me oikeastaan maksamme vielä 1990-luvun alun laman jälkeen kertynyttä velkaa, eräänlaista perusturvavelkaa tai oikeudenmukaisuusvelkaa. Vihreä eduskuntaryhmä on tyytyväinen, että nämä tärkeät perusturvan korotukset on tehty jo hallituksen ensimmäisessä talousarviossa.

Suomen talouskehitys on tällä hetkellä heikompaa kuin arvioimme Säätytalolla tämän vuoden kesäkuussa. Euroopan talousongelmat eivät ole ratkenneet, eivät edes ratkeamaan päin. Työllisyys paranee enää hyvin hitaasti. Epävarmuus on siirtänyt yritysten investointeja ja uusien ihmisten palkkaamista. Ensi talvena hallituksella tulee olla valmius tehdä päätöksiä, jotka parantavat Suomen talouden ja työllisyyden näkymiä. Kaikki tällaiset päätökset eivät ole helppoja eikä niiden tarvitsekaan olla, mutta oikeudenmukaisia niidenkin päätösten tulee olla.

Vihreä eduskuntaryhmä pitää välttämättömänä hallituksen valmiutta uudistuksiin. Mielestämme suomalaisten kannalta hyödyllisimpiä ja oikeudenmukaisimpia olisivat päätökset eläkejärjestelmän muokkaamisesta työurien pidentämiseksi. Hallitus tähtää työurien pidentämiseen alkupäästä nuorten yhteiskuntatakuulla. Hallituksen tulisi eläkejärjestelmän muutoksilla varmistaa työurien pidentyminen myös loppupäässä. Nämä päätökset olisi hyvä tehdä nyt eikä lykätä niitä enää pidemmälle.

Työurien pidentämistä edistävät muutokset parantaisivat eläkkeensaajien eläkkeitä, ja ne olisivat reiluja myös 1970-luvulla ja 1980-luvulla syntyneille ihmisille, joiden työurien aikana eläkemaksut tulevat joka tapauksessa nousemaan todella reippaasti. Työurien pidentämiseen tähtäävät muutokset säästäisivät meidät todennäköisesti joiltain hyvin vaikeilta ja epäoikeudenmukaisilta leikkauksilta.

Eläkejärjestelmän muokkaamisen lisäksi nostan esiin kaksi muuta kokonaisuutta, joilla voimme vahvistaa talouden kestävyyttä oikeudenmukaisella ja inhimillisellä tavalla. Meidän kannattaisi säästää yksityisen hoidon kelakorvauksista, jotka eivät tällä hetkellä enää hyödytä hintansa edestä kansanterveyttä, vaan näyttävät valuvan yksityisten yhtiöiden voittoihin, joista aina ei edes makseta veroja. Ja meidän kannattaa miettiä, teemmekö vieläkään tarpeeksi masennuksen hoitamiseksi ajoissa. Ajoissa annettu apu ehkäisee mielenterveyssyistä eläkkeelle siirtymistä.

Arvoisa puhemies! Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n tuoreimpien arvioiden mukaan meillä on enää muutama vuosi aikaa kääntää ilmastopolitiikan suunta. Jos jätämme muutoksen tekemättä, olemme loukussa arvaamattomien, kielteisten muutosten ja vaikutusten kanssa, sellaisten kielteisten vaikutusten, jotka heikentävät ihmisten hyvinvointia, työllisyyttä ja kykyä ratkoa talouden ongelmia. Meidän pitää saada aikaiseksi käänne ilmastopolitiikassa aikana, jolloin maailmanlaajuinen taloudellinen tilanne on poikkeuksellisen epävarma, mutta meillä ei ole nyt aikaa odottaa suotuisampia taloudellisia suhdanteita. Ilmastopolitiikka vaatii meiltä investointeja ja ideoita: investointeja energiatehokkuuteen, investointeja uusiutuviin energiamuotoihin, ideoita tehdä asiat uudella tavalla, vähähiilisesti, järkevästi, toisin.

Eurooppa tarvitsee sekä säästäväisyyttä että uuden kasvun siemeniä. Vihreä eduskuntaryhmä näkee, että parhaassa tapauksessa nämä kaksi tavoitetta on mahdollista yhdistää. Useat Euroopan maat tarvitsevat kipeästi säästötoimia ja uudistuksia, myös lisää verotuloja. Näin pahasti velkaantuen emme voi jatkuvasti elää. Mutta me tarvitsemme myös investointeja, ja tällä hetkellä se kaikkein järkevin suunta, josta uusi kasvu ja tuottavuus löytyvät, on ilmastopolitiikan ratkaisujen löytäminen. Energiatehokkaampi Eurooppa, resurssitehokkaampi Eurooppa on sellainen Eurooppa, joka pystyy taittamaan taantuman ja vastaamaan nousevien talouksien haasteeseen.

Mikaela Nylander /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! De goda ekonomiska nyheterna kommer nu i någon mån från hemlandet, men i övrigt mest bara från de växande ekonomierna i Asien och Latinamerika. De dåliga nyheterna kommer däremot från det övriga Europa och från USA.

Den bästa nyheten från vårt eget land blir om ramavtalet på arbetsmarknaden kan ros i hamn. Utan detta skulle många fler arbetsplatser stå på spel än annars. Samtidigt är det viktigt att inse att också ramavtalets lönehöjningar kan överskrida en del företags bärkraft i utsatta branscher. Vår ekonomiska tillväxt riskerar också att bli helt beroende av den inhemska konsumtionen i ett läge då exportmarknaden sviktar.

Arvoisa puhemies! Muualta Euroopasta tulee hyviä uutisia vain niukasti. Näihin kuuluu Liettuan hyvä toipuminen kriisistään, ja siitä yhdessä muiden Baltian maiden kanssa on tullut eräänlainen talousihme. Islanti ja Irlanti toipuvat niin ikään, ja Portugalilla on toivoa. Sen sijaan Kreikan ohella Unkari on ongelmallinen, kun taas Italian ja nyt myös Espanjan toivo on uusissa, toimintakykyisissä hallituksissa.

Kaikkein tärkeintä meille on tietenkin se, millaiseksi talouskehitys muodostuu tärkeimmissä vientimaissamme kuten Ruotsissa, Saksassa, Venäjällä, Hollannissa, Isossa-Britanniassa ja Ranskassa, Yhdysvaltoja ja Kiinaa unohtamatta.

Ärade talman! Vår exportframgång beror ändå minst lika mycket på vår egen konkurrenskraft, som vi till varje pris måste slå vakt om. Näringslivets delegation Eva varnade i förra veckan för en nedgång i vår produktivitetsutveckling. Förhållandet mellan vår upplåning och vår minskande disponibla arbetskraft accentuerar vikten av ständig vakthållning kring produktiviteten och därmed konkurrenskraften. Viktigt är att öka produktiviteten med tekniska medel och inte ensidigt genom att förkorta arbetslivets längd. Detta är inte produktivt utan kontraproduktivt.

Ärade talman! Osäkerhet präglar i varje händelse den ekonomiska utvecklingen under hela denna ram- och valperiod. Vi kan och bör alltid hoppas på det bästa, men bör vara beredda på det värsta. Det betyder att regeringen och riksdagen måste ha beredskap att vidta ytterligare balanseringsåtgärder senast i samband med att nästa rambudget behandlas på våren. En god tumregel är den som regeringen definierat i sin redogörelse och som finansutskottet i sitt betänkande förenar sig om: att hälften av balanseringsåtgärderna är inbesparingar och den andra hälften skattehöjningar.

För bägges del gäller att vi in i det sista bör undvika sådana nedskärningar och skattehöjningar som drabbar dem som har det sämst ställt. Lika viktigt är det att undvika sådana åtgärder som hämmar den ekonomiska tillväxten som vi är så beroende av. Det måste alltså handla om en delikat balansgång mellan social rättvisa och ekonomiskt förnuft.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta asettaa aivan oikein etusijalle alueet, joihin tässä tasapainoilussa tulee kohdistua valtiovallan erityinen huolenpito: koulutus, tutkimus- ja kehitystoiminta, työllisyys, yritysten ja viennin tukeminen, liikenne ja perusturva. Valiokunta korostaa myös uuden ajattelun tarvetta valtion tuottavuusohjelmassa, jossa painopiste tulee siirtää henkilöstöleikkauksista teknisiin ratkaisuihin, sekä kuntauudistuksen tarvetta.

Ärade talman! På samma sätt som arbetsmarknadsorganisationerna, både arbetsgivare och arbetstagare, i detta läge bär sin del av ansvaret är det att hoppas att också oppositionen här i riksdagen gör det. Det duger inte att plocka billiga politiska poäng på att motsätta sig varje försök att spara pengar å ena sidan och samtidigt varje försök att öka skatteintäkterna.

I sista hand handlar det om ett ansvar inför kommande generationer, och då talar vi inte bara om framtida generationer utan också om den generation som redan växer upp. Vår generation av beslutsfattare kan inte i längden leva över våra tillgångar. En dag ska skulderna återbetalas, och före det betalar vi och våra barn varje dag ränta på dessa skulder.

Arvoisa puhemies! Viime kädessä kysymys on vastuusta tuleville sukupolville, ja tällöin emme puhu ainoastaan seuraavista sukupolvista vaan myös jo kasvamassa olevasta sukupolvesta. Meidän päättäjien sukupolvi ei voi pidemmän päälle elää yli varojensa. Eräänä päivänä velat on maksettava takaisin, ja sitä ennen me maksamme ja meidän lapsemme maksavat joka päivä korkoa näistä veloista.

Jouko Jääskeläinen /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Merkittävät arviointivirheet maailmalla uhkaavat myös Suomen talouden perusteita tulevina vuosina. Tähän tulokseen on pakko tulla, kun katsomme Yhdysvalloista alkanutta pankkikriisiä ja siellä jatkuvaa kiistelyä talousratkaisuista tai kun arvioimme erinäisiä talousratkaisuja Euroopassa.

Kun numerotalous erkaantuu kauas reaalitaloudesta, kun monimutkaiset rahoitusinstrumentit ohjaavat päätöksiä, velkaa otetaan arkikulujen hoitoon, tehdään vahinkoa ei ainoastaan itselle vaan myös yhteiseen valuutta-alueeseen kuuluvuille naapureille. Silti on tunnustettava, että meidän on huolehdittava omista ratkaisuistamme. Toiset eivät voi tasapainottaa meidän budjettiamme. Suomessa olemme sikäli paremmassa asemassa verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan, että velanhoitokykyymme edelleen luotetaan ja velkaosuus suhteessa bkt:hen on tasolla, joka on kyllä korkea, mutta ei ole vielä ylittänyt tasoa, josta ei enää omin voimin olisi paluuta, niin kuin tällä hetkellä on tilanne muutamassa Euroopan kriisimaassa. Nyt on aika tehdä päätöksiä, jotka turvaavat luottamuksen säilymisen.

Teimme 90-luvun vaikeina vuosina parhaamme alueellisen ja paikallisen kriisin kanssa. Nyt tehtävämme on selvitä riskeistä, jotka ovat suuremmat kuin vuoden 2008 tapahtumissa. Kristillisdemokraatit vastuullisena hallituspuolueena toimii keskeisten yhteisten tavoitteidemme puolesta. Ne ovat velkaantumisen hillitseminen, sosiaalisesti oikeudenmukainen kulujen sopeutus sekä järkevät veroratkaisut. Kaksi tavoitetta ja toimintatapaa nousee ylitse muiden: Suomen säilyminen kolmen A:n luottoluokituksessa ja sosiaalisesti oikeudenmukainen eteneminen ratkaisuissa. Näiden tavoitteiden toteutuminen turvaa sen, että myös lapsillamme on mahdollisuus elää maassa, joka antaa mahdollisuudet hyvään elämään. Luottoluokituksen muutos lisäisi kulu-ja nopeasti. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden unohtaminen taas luo pitkän syrjäytymisen varjon monien elämään.

Suomalaisen talouskasvun tasoa ei voida arvioida kovin tarkoin edes ensi keväänä. Loivaa kasvua voisi pitää myönteisenä yllätyksenä. Siksi on selvää, että hallituksen tehtävänä on ensi keväänä käydä ohjelmansa mukaan tarkasti läpi ne arviot, jotka nyt ovat vuosien 2013—2015 kehyksen perustana.

Valiokuntien mietinnöissä nostetaan ansiokkaasti esille monia tiukan kehyksen esille tuomia ongelmia. Edustusverkoston heikentäminen voi heikentää Suomen ulkopoliittista roolia. Kehitysyhteistyön määrärahojen jäädytys hallituksen loppukaudella ei lisää kansainvälistä luotettavuutta suhteessa lupauksiimme. Samalla on huolehdittava avun kohdentumisen hyvästä laadusta, mutta tämä vaatimus ei vähennä velvollisuuttamme auttaa hädänalaisia. Maanpuolustus on tahdon asia, mutta on syytä yhtyä valiokunnan arvioon siitä, että tehtävät raharatkaisut eivät saa heikentää alueellisen puolustuksemme perustaa. Myös sisäinen turvallisuutemme tarvitsee lisäresursseja.

Arvoisa herra puhemies! Heikommassa asemassa olevien etuuksia on voitu korjata etupainotteisesti, mutta edelleen on syytä arvioida lapsiperheiden asemaa ja tehokkaasti estää lapsiköyhyyden kasvu. Monet sosiaali- ja terveydenhuollon ratkaisut vaativat lisäpanostusta, johon esimerkiksi kuntauudistuksen säästöt eivät riitä. Tarvitaan ennalta ehkäisevää toimintaotetta. Pelkästään alkoholin ja päihteiden käytön vähentämisellä voitaisiin niiden käytöstä seuraavien suorien ja epäsuorien kulujen määrää huomattavasti hillitä. Kuntien on voitava tietää, että ne saavat riittävät voimavarat ikääntyvien ja eri tavoin hoitoa tarvitsevien asukkaittensa hoitoon. Palveluverkkoa ei saa ohentaa niin, että avun saanti käy kohtuuttoman vaikeaksi sen perusteella, missä hoitoa tarvitseva asuu.

Koulutuksen resurssien oikeaa kohdentamista tarvitaan, jotta työelämän tarpeet ja koulutuksen alueellinen ja yksilötason kysyntä voidaan sovittaa toinen toisiinsa. Samalla on syytä entisestään parantaa nuorten ammatinvalinnallista ohjausta, jotta voidaan välttää tarpeetonta alan vaihtoa ja edistää työelämään pääsyä.

Liikenneinvestointien niukkuus on selkeä haaste infrastruktuurimme hyvälle hoidolle. Ratkaisujen ekologisista vaikutuksista ja niiden kohdentumisesta liikkumisen ja kuljetusten tarpeiden mukaan on huolehdittava erityisen tarkoin, tarvittaessa tarkastellen myös jo tehtyjä suunnitelmia.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman merkittävä peruslinjaus on, että menoleikkausten ja veronkorotusten määrä on yhtä suuri. Tätä periaatetta voidaan tarvittaessa hienosäätää sosiaalisesti oikeudenmukaiseen suuntaan. Tässä tilanteessa menestyvät voivat kannatella yhteistä taakkaa hieman muita enemmän.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Kiitoksia eduskuntaryhmille erittäin arvokkaista näkemyksistä, ja toisaalta kiitän myöskin valtiovarainvaliokuntaa mietinnöstä, jossa on mielestäni paneuduttu hyvin huolella tähän tärkeään asiaan eli tulevien vuosien valtiontalouden kehyksiin.

Kuten valiokuntakin tuossa omassa mietinnössään toteaa, niin parantavat hallituksen kehyskauden toimenpiteet ovat suuruusluokaltaan, nuo sopeutustoimet, 2,5 miljardia euroa ja ne jakautuvat menosäästöjen ja veronkiristysten osalta puoliksi. Samanaikaisesti näiden sopeutustoimien kanssa menoja suunnataan kuitenkin uudelleen erityisesti perusturvaan ja myöskin työllisyyden tukemiseen. Tämä on sosiaalisesti oikeudenmukaista, mutta näemme, että tällä myöskin omalta osaltaan pidetään yllä kulutuskysyntää ja kotimarkkinoiden toimivuutta.

Täällä on monessa puheenvuorossa viitattu kansainvälisen talouden tilanteeseen ja ennen kaikkea tähän vallitsevaan Euroopan talouskriisiin, ja on ehkä hyvä todeta myöskin tässä yhteydessä, että valtiovarainministeriö tekee koko ajan skenaariotyötä eri vaihtoehdoista, mihin Suomi ja maailma saattavat olla menossa lähiaikoina.

Myös hallitusohjelma rakennettiin siten, että se on sovellettavissa erilaisissa talouden kehityskuluissa. Se oli viisaasti rakennettu hallitusohjelma. Velkasuhde käännetään laskuun tarvittaessa myös lisäsopeutuksen keinoin. Mutta samalla on tärkeää huomata myös se, mikä eilen Suomessa vierailleen talousnobelisti Joseph Stiglitzin viesti oli, eli että yksipuolisilla lisäleikkauspäätöksillä taantumatilannetta ainoastaan pahennettaisiin ja työllisyyttä heikennettäisiin. (Mauri Pekkarinen: Mitäs ne ovat?) Suhdannepolitiikan perusopit ovat siis edelleenkin voimassa, ja tästä syystä näiden mahdollisten lisätoimenpiteiden ajoitus on erityisen tärkeä. Niinpä peräänkuuluttaisin talouspolitiikan keskustelijoiltamme ehkä laajemmaltikin yhteiskunnassa tämmöisen laajemman talouskuvan hahmottamista. Kuten Åbo Akademin professori tämän päivän Hufvudstadsbladetissa toteaa, valtio ei ole yritys. Valtio ei ole yritys, jota johdetaan kvartaaliajattelulla.

Hallitus valmistautuu kevään kehysriiheen huolellisesti yhdessä päättämässään aikataulussa. Kestävyyden vahvistamiseksi ja velkasuhteen stabilisoimiseksi tarvitaan hyvin laaja skaala erilaisia toimenpiteitä, ei mitään poukkoilua tai paniikkiratkaisuja.

Tämä on myös paras viesti sekä kansalaisille että markkinoille. Me uudistamme Suomea, mutta teemme sen sovitussa aikataulussa step by step, askel askeleelta, ja siten, että saamme uudistuksille myöskin kansalaisten tuen. Pidän tätä erityisen tärkeänä ajankohtana, jolloin hyvin moni Euroopan maa on myöskin poliittisessa kriisissä velkakriisin ohella.

Pari viikkoa sitten annetussa Suomi-raportissaan luottoluokittaja Standard & Poor’s vahvisti Suomen kolmen A:n luottoluokituksen ja antoi ensimmäisessä lauseessaan tuen hallituksen talouspolitiikalle. Käytettiin termiä "viisas". Onkin hyvä pitää mielessä, että kansainvälinen talous on lähellä todella vakavaa häiriötilaa. Euroalueen vakauttamiselle ja tälle häiriötilan poistamiselle on annettava kaikki se huomio ja energia, jonka se nyt hallitukselta vaatii.

Arvoisa puhemies! Toimet uuden kasvun vahvistamiseksi ovat elintärkeitä. Finnveran luottomuotoisen vienninrahoitusjärjestelmän vahvistaminen, yhteisöveron kevennys, vakauden ja ennustettavuuden luominen raamisopimusta tukemalla — totta tosiaan toivomme, että raamisopimus tänään syntyy — kotimaisen ostovoiman tukeminen, t&k-verovähennyksen ja bisnesenkeli-vähennyksen selvittäminen sekä energiaveroleikkurin muuttaminen ovat kaikki toimia, joilla aktiivisesti tuemme uuden kasvun ja uusien työpaikkojen synnyttämistä. Samasta syystä myöskään työn verotusta ei kiristetä. Nimittäin hyvinvointi perustuu työhön, ja siihen hallitus haluaa suomalaisia kannustaa. (Mauri Pekkarinen: Leikkaa 81 miljoonaa!)

Lopetan muistuttamalla siitä, että yhteiskunnan rakenteelliset toimet ovat vähintään yhtä tärkeitä. Kuntauudistus on yksi lähihistorian suurimmista julkisen sektorin uudistushankkeista ja erittäin tärkeä väline, kun parannamme suomalaisten tasa-arvoa palveluiden saannissa ja laadussa. Samalla uudistus vahvistaa kuntien taloudellista asemaa.

Myös työurien pidentämiseksi hallitus on tekemässä toimia. Nuorisotakuun ja muiden toimien onnistuessa on niillä myöskin pitkäkestoiset ja positiiviset vaikutukset sekä julkisen talouden kestävyyteen että yhteiskunnalliseen eheyteen.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä tähän keskusteluun todeta, että Suomi on priimus tarkkailuluokalla, ja meillä ei todellakaan ole aihetta iloon. On tietenkin niin, että laihdutuskuurin elämäntapamuutoksen aloittaminen on aina vaikeaa. Ylimääräisistä herkuista ei ole helppo luopua. Oli erittäin hyvä, että valtiovarainvaliokunta antoi tukensa sille, että hallitus tekee uusia, tarvittavia (Vasemmalta: Tarvittaessa!) sopeuttamistoimenpiteitä, kun kevään kehysriihi alkaa. Kyllä täytyy todeta, että me nyt jo tavallaan elvytämme, kun ajatellaan, että velkaannumme 7 miljardia ensi vuonna. Täytyy sanoa, että ei voi olla niin, että aina on oikea aika elää yli varojen ja sitten koskaan ei ole aika laittaa taloutta tasapainoon.

Haluan kyllä tähän keskusteluun tuoda sen näkökulman, että ei voi olla niin, että elvytyksen kaapuun puetaan haluttomuus sopeuttaa taloutta ja halutaan siirtää vastuuta tuleville sukupolville. On erittäin tärkeää, että sopeuttamistoimenpiteitä tehdään, mutta tärkeää on todellakin, että emme estä sitä talouden kasvua ja työllisyyden edistämistä. Erittäin taiten nämä toimet täytyy tehdä ja löytää sellaisia vipuvaikutuksia, joilla saadaan kestävää kasvua.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan ensin täytyy muistuttaa taas kerran, miksi näitä leikkauksia joudutaan tekemään. Se on edellisen hallituksen perintöä, se yli 8 miljardia, jonka vuoksi joudumme nyt näitä leikkauksia tekemään. Se on erittäin hyvä, että nyt olisitte ottamassa velkaa vähemmän ja tekemässä erilaista veropolitiikkaa kuin silloin, kun näitä erilaisia verohelpotuksia hyvätuloisille olitte antamassa.

Olen huolissani suomalaisesta terveydenhuollosta, ja on erittäin hyvä, että aihe nousee myös täällä esille. Kelakorvausten siirtäminen pelkästään julkisen puolen käyttöön on erittäin hyvä ajatus. Tätä olemme olleet sosialidemokraatteina tukemassa. Tämä liittyy kaiken kaikkiaan tähän suureen kysymykseen näistä ulkoistettavista palveluista, ja toivon yhä edelleen uudelleen nyt, että tässä valtion tuottavuusohjelman tarkastelussa muilta puolueilta tulisi tukea sen puolen ulkoistuksen tarkastelulle.

Ismo Soukola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä tulee valtionyhtiöitten ulkoistamiseen, niin siinä minä en olisi läheskään niin optimistinen kuin mitä täällä salissa on osoitettu ja esitetty. Mutta kun ministeri Urpilainen otti esille nuorisotyöttömyyden, mitä tässä kyselytunnillakin jo sivuttiin, niin eivät oikein nämä hallituksen sanalliset tavoitteet kohtaa edes tuolla kehyskaaren loppupäässä tästä nuorisotyöttömyydestä puhuttaessa. Minä olenkin erittäin huolestunut siitä, että edes kehyksissä niihin ei hirveästi ole panostettu tässä esityksessä. Toivoisin, että jollain tavalla tässä nyt tulisi hallitus edelläkävijäksi ja näyttämään puheittensa taustaksi myös tukevia lukuja.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietenkin ensin pitäisi sopia, puhutaanko menneisyydestä vai puhutaanko tulevaisuudesta, ja kun ymmärrän, että on kyse kehyksistä, niin puhutaan tulevaisuudesta.

Minusta keskustan ja hallituksen välillä on selvä poikkeus muutamassa asiassa. Me haluaisimme nyt heti lisätuloja, ja se onnistuu vain keräämällä lisää veroja. Haluaisimme, että valtio velkaantuu vähemmän, ja se onnistuu keräämällä lisää veroja. Se mahdollistaa myöskin sen, että voidaan panostaa enemmän uuteen kasvuun. On myös se ero, että me haluaisimme tehdä nämä ratkaisut jo heti budjetin käsittelyn yhteydessä, emme siirtää keväälle, koska tässä menetetään mahdollisesti yksi vuosi. Molemmat tunnistamme sen, että edessä on erittäin suuri uhka. Politiikassa pitää tehdä päätöksiä ajalla, ja sen tähden näitä päätöksiä pitää tehdä. Siis enemmän tuloja, vähemmän velkaa ja enemmän toimia uuden kasvun aikaansaamiseksi.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Julkisen talouden tilanne on huolestuttava. Täytyy muistaa se, että kuntatalous on noin puolet julkisesta taloudesta, ja kuntien taloustilanne on tällä hetkellä parempi kuin se on valtiolla. Tästä johtuen tulevaisuudessakin tullaan valtionosuuksista jonkin verran nipistämään, jotta kunnat osallistuvat valtiontalouden paikkaustoimiin ja julkisen talouden paikkaukseen ja tasapainottamiseen, mikä on meille välttämätöntä.

Kun silti oppositiopuolueet erityisesti vastustavat kuntiin kohdistuvia valtionosuuden muutoksia ja haluavat niistä luopua, niin kysynkin oppositiopuolueilta: haluatteko te sitten tuplata valtiolle tulevat säästötoimet? Jos kuntien valtionosuusmuutoksista luovutaan, se merkitsee sitä, että meidän täytyy kaksinkertaistaa eri ministeriöihin tulevat säästötoimet: kaksinkertaisesti leikkauksia puolustusministeriöön, kaksinkertaisesti leikkauksia sisäministeriöön jne. Tämäkö on teidän tienne?

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä salissa näytetään olevan aika yksimielisiä siitä, että niin monet maailmantalouden, Euroopan talouden ja myös kotimaamme talouden tunnusluvut ovat heikentyneet sitten viime kevään ja kesän, että on aika todennäköistä, että talouspolitiikkamme koko kuva ei ole vielä niissä toimissa, joita on tehty, vaan lisää tarvitaan.

Valtiovarainministeri Urpilainen totesi, että lisätoimenpiteiden ajoitus on hyvin tärkeää suhdannesyistä. Mielestäni myös lisätoimenpiteiden luonne on hyvin tärkeä asia. Jos onnistumme tekemään eläkejärjestelmään sellaiset muutokset, jotka uskottavasti pidentävät suomalaisten työuria, niin silloin sekä lisäämme pitkän aikavälin kestävyyttä että vähennämme leikkaustarvetta emmekä myöskään toimi suhdannetta vastaan.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! I tider då osäkerheten är stor är det viktigt att regering och riksdag har beredskap att fatta de beslut som krävs av oss. Strukturella reformer som är ämnade att garantera en god service i framtiden, satsningar på kunnande och på innovationer samt en politik som sporrar till förlängda arbetskarriärer och till företagsamhet utgör en del av vårt ansvar för framtiden.

Valtion velkaantuminen yhdistettynä yhä pienenevään määrään työikäisiä suomalaisia asettaa toki rajoituksia liikkumavarallemme. Siksi oikea ajoitus tasapainottaville lisätoimenpiteille on hyvin tärkeätä. Valmiutta pitää kuitenkin olla ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin. Terve talous on paras perintö tuleville sukupolville. Siksi meidän on saatava taloutemme tasapainoon.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On selvää, että edellisen hallituksen ja kaikkien muiden hallitusten perintö tässä ajassa on senkaltainen, että ei varmaan mitään yhteissopimusta siitä tule, kuka sitä hoitaa, mikä perintö jätettiin. Tästä on ehkä tavallaan turha kauheasti taistella. Meidän on vaan hoidettava ne tilanteet ja asiat, joissa nyt ollaan. Se on tosiasia. Ja sanoisin oppositiolle, että sittenkin, kun katsoimme teidän vaihtoehtobudjettianne, eivät ne erot hallituksen budjettiesitykseen niin suuria olleet, että niissä mitään hirmuista eroa olisi tämän talouden suuren kuvan hoitamisen kannalta, siis talouden suuren kuvan hoitamisen kannalta. Ei se velkaantumiseuromiljardimäärä ollut niin kovin erilainen. Siksi siinä mielessä kyllä me tässä salissa — ja nekin, jotka eivät nyt istu salissa — aika lailla samassa veneessä olemme näitten kysymysten kanssa.

On aivan selvää, että kun suhdanne on nyt jo muuttunut, niin hallitushan tulee toimimaan. Näin uskon, valtiovarainministeri Urpilainen. Keväällä te teette päivitetyn suunnitelman sen mukaan, mikä tilanne on silloin. Ilahduin t&k-vähennyksestä ja muusta tutkimuspanostuksesta. Nämähän ovat juuri niitä asioita, joilla me katsomme myöskin laman yli tässä tilanteessa. Ja muistutan: ennaltaehkäisevä ote on monessa asiassa paras tapa säästää.

Jyrki  Yrttiaho  /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kokoomusryhmän puheenjohtajan Jan Vapaavuoren mukaan viimeistään maaliskuussa kehysratkaisujen yhteydessä tulee lisää menoleikkauksia. Kyse on mieluummin miljardeista kuin sadoista miljoonista, totesi Vapaavuori Suomen Kuvalehdessä. Jaatteko, ministeri, tämän hallituksen johtavan puolueen ryhmänjohtajan käsityksen, ja mitkä ovat muiden hallituskumppaneiden ajatukset tässä?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lipposta siteeraten näkeehän sen nyt sokea Reettakin, että ensinnäkin te olette hukanneet sen vahvan kasvuperinnön, mikä teillä oli, kun liikkeelle lähditte. Te rakennatte ensi vuoden budjettia ja kehyksiä niistä samoista talouden poteroista, jotka olivat totta puoli vuotta sitten. Maailma ympärillä on radikaalisti muuttunut, erittäin radikaalisti. Te leikkaatte kasvun eväitä monilta keskeisiltä kohdilta. Kokoomus puhuu, että pitää tutkimus- ja kehittämisrahojen lisääntyä. Te leikkaatte likimain 10 prosentilla valtionosuutta näissä asioissa. Vihreät puhuvat, että pitää uusiutuvaan energiaan nyt investoida. Te leikkaatte kymmeniä miljoonia euroja niistä rahoista ensi vuonna jo. Toimitte täsmälleen toisin päin kuin te toivotte ja toimitte täsmälleen toisinpäin kuin tässä suhdannetilanteessa pitäisi toimia.

Arvoisa ministeri! Eikö olisi aika tunnustaa, että se vaihe, mitä nyt eletään suhdannetilanteessa ja Suomen talouden realiteeteissa, on jotain muuta kuin puoli vuotta sitten, ja ryhtyä toimenpiteisiin välittömästi? Tulee monta kertaa vähän sama fiilis kuin äsken kyselytunnilla. Kansalaisille jäi televisiossa se käsitys, että työllisyysrahoja lisätään ensi vuonna. Ensi vuonna momentilta 51 vähennetään budjetista budjettiin 50 miljoonaa euroa, ja kun lisäbudjetti otetaan huomioon, niin noin 81 miljoonaa euroa. Minusta oli välttämätöntä oikaista äsken kyselytunnilla tullut täysin väärä kuva siitä, miten asiat ovat.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan aluksi edustaja Kalliorinteelle täytyy todeta, että ei oppositio halua missään tapauksessa tuplata näitä leikkauksia. Meillä perussuomalaisilla on sellainen verotusmuoto, joka käy myöskin oikeille vasemmistolaisille. Se on varallisuusveron palautus. Ja edustaja Jääskeläiselle voin sanoa, että kyllä niitä eroja budjetista löytyy, jos tutustuu budjetteihin.

Mutta valtiovarainministeriltä kysyisin sitä, että nyt kun näitä teknologia- ja innovaatiopolitiikkaan suunnattuja rahoja leikataan 85 miljoonaa euroa vuosittain ja puhutaan sitten vaan tutkimus- ja tuotekehitysverotuista ja enkelisijoittamisesta, tämä on tutkintaa, niin kuinka kauan näitä nyt tutkitaan, että päästäisiin hyödyntämään niitä ja saataisiin sitä kasvun pohjaa?

Lasse Männistö /kok(vastauspuheenvuoro):

Kiitos, arvoisa puhemies! Täällä edustajat Jääskeläinen ja viimeimmäksi Turunen nyt peräänkuuluttivat tätä t&k-verovähennystä. Tästä on siis tehty päätös. Mikäli työmarkkinaraami pitää ja tuo raamisopimus toteutuu, niin hallitus on sitoutunut ottamaan käyttöön joko t&k-verovähennyksen tai kasvuyrittäjyyteen kohdistuvan verovähennyksen vuoden 2013 alusta. Itse kannatan näistä tätä jäljimmäksi mainittua, koska nyt meillä tulisi panostaa kasvuun, ja nimenomaan tällainen enkelisijoittamisen verokannustin siihen kannustaisi.

Kysyisin edustaja Pekkariselta, miten sitten keskusta ei omassa vaihtoehtobudjetissaan esittänyt merkittävämpää tasapainotusta, kun te täällä sitä peräänkuulutatte. Samassa puheenvuorossa perustelette lisämenoja ja toisaalta peräänkuulutatte vastuullisempaa talouspolitiikkaa. Itse kyllä allekirjoitan sen, että talous on valitettavasti heikompaan suuntaan menossa ja luultavasti joudutaan kiperiä ratkaisuja vielä tekemään. Mutta miksei keskusta sitten vaihtoehtobudjetissaan näitä oikein esittänyt?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri näin. Me esitimme omassa vaihtoehdossamme nimenomaan sen tarpeettomimman kulutuksen merkittävää leikkausta verotuksen kautta, sieltä voimavarojen ottamista ja sitten toisaalta sellaisten ansiottomien tulojen leikkaamista, niin windfall-voittojen kuin näitten siirtoverojen leikkausta. Sieltä valtiolle lisää voimavaroja, ja näistä osa nimenomaan verotuksen kautta yritysten toiminnan vauhdittamiseen ja toinen osa sellaisiin järkeviin investointeihin tai tutkimus- ja kehittämismenoihin, vienninedistämisiin, niihin rahoihin, joista kaikista te leikkaatte ensi vuoden budjetista.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Talous ja erityisesti tällä hetkellä kansainvälinen talous on luottamusta. Äskeinen valtiovarainministerin puheenvuoro lisäsi allekirjoittaneen luottamusta hallituksen talouspolitiikan linjaan. Sitä vastoin keskustan linja ei lisää kuluttajien luottamusta, kun te olette pienentämässä kulutuskysyntää tilanteessa, jossa pitäisi päinvastoin sitä vahvistaa. Sama keino, arvonlisäveron korotus, heikentää yrittäjien luottamusta talouteen, ja se heikentää yrittäjien mahdollisuutta tuottaa tällä hetkellä lisää työpaikkoja, joita tarvitsemme.

On myös hyvä, että valtiovarainministeri totesi hyvin painokkaasti, että nyt ei ole kysymys kvartaalikapitalismista, ei kvartaalitaloudesta. Olen huolissani niistä puheenvuoroista, joissa taloutta kuvataan darwinistiseksi maailmaksi, jossa heikkojen on väistyttävä vahvojen tieltä. Sosialidemokraattien näkökulmasta talous on ensisijaisesti politiikkaa, politiikkaa, johon poliitikkojen on otettava nyt kansainvälisesti vahvempi ote eikä oltava koko ajan nöyristelemässä nöyränä markkinavoimien edessä.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämän talousvelkamyrskyn alle on jäänyt keskustelu lähes kokonaan puolustuksen näköaloista. Parissa puheenvuorossa niihin viitattiin. Minulla on kaksi näkökohtaa.

Ensinnäkin: vaikka myös puolustuksen puolella on tarvetta säästää, niin tällä kertaa neljän vuoden mittaiset säästöt ovat erittäin ronskeja, keskimääräistä kovempia, niin kovia, että Puolustusvoimain komentajakin totesi niitten jälkeen, että tämä tarkoittaa riskin ottamista Suomen puolustamisessa, ja se on hiljaisen kenraalin puheeksi vakavasti otettavaa puhetta.

Toisekseen: kun leikkaukset suuntautuvat alueellisten joukkojen varustamiseen, nykyaikaistamiseen — siis sitä ei sallita — niin sehän on suora isku alueellisen puolustuksen ytimeen. Sitä vielä täydentää se, että joukko-osastoja tullaan lakkauttamaan melko kova määrä.

Tästä tulenkin johtopäätökseen, että olisi ollut kyllä paikallaan, että hallitus olisi nöyrtynyt asettamaan todellisen parlamentaarisen valmisteluelimen tekemään Puolustusvoimien uudistamista.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yleensä en ota amerikkalaisilta neuvoja, mutta nyt kysymyksessä on nobelisti ja taloustieteilijä ja hän toteaa, että Suomen taloutta on tasapainotettava kiristämällä hyvätuloisten tuloverotusta, tehtävä talouskasvua, tulevia investointeja vaikka velkarahalla, ja vastaa "kyllä" kysymykseen, olisiko siis esimerkiksi Suomessa mielekästä nyt lainata rahaa ja sijoittaa ne vaikkapa edullisten asuntojen rakentamiseen pääkaupunkiseudulle. Stiglitzin vastaus oli yksiselitteinen "kyllä". Sen lisäksi hän varoittaa tuloerojen kasvusta: ajan mittaan ne rapauttavat yhteiskuntiemme demokraattista luonnetta. Näin ollen kun keväällä näitä vaihtoehtoja kerätään, sopeutumisvaihtoehtoja, sekä lisätuloja että säästöjä, niin pitää pitää mukana valikoimassa myöskin elvyttäminen.

Mitä tulee tähän arvonlisäveron korottamiseen, niin jos keskusta on sitä mieltä, että arvonlisäveron korottaminen ei vaikuta negatiivisesti tulonjakoon, työllisyyteen, yrittäjyyteen jne., niin onko keskusta sitä mieltä, että nostettaisiin vaikka 10 prosenttia sitä, niin saataisiin (Puhemies koputtaa) kerralla tasapainotettua paljon enemmän?

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Te, valtiovarainministeri, olette pitänyt tänään merkittävän ja erittäin hyvän puheenvuoron eurooppalaisella foorumilla ja siinä väläytätte ihan perustellusti sitä vaihtoehtoa, että Euroopan keskuspankki nyt ainakin tilapäisesti ostaa vielä enemmän. Se vaihtoehto on hyvä monessa suhteessa, mutta siihen sisältyy erittäin suuria riskejä. Niistä vähäisin ei ole mahdollisesti inflaation nousu, joskaan ei nyt välittömästi, koska olemme sellaisessa tilanteessa, jossa vähään aikaan inflaatio ei varmasti ole se ongelma.

Jos Eurooppa etenee esittämällänne tiellä, niin se tänään teidän esiin nostamanne tarve kasvuun on poikkeuksellisen tärkeä. Se malli, mitä olette esittänyt tänään, varsinkin se malli, vaatii uutta kasvua. Kun hallitusohjelmassa on suomalaisen infran, erityisesti rautateiden mutta muunkin vihreän kasvun kannalta tärkeän infran, osalta päätetty, että selvitetään, voitaisiinko Infra Oy:n tai jonkun Ruotsin muun mallin tavalla lisätä keinoja kestävällä, kannattavalla tavalla, satsata ja tuoda kasvua, esimerkiksi rautateillä, niin kysyisin, missä vaiheessa näette, että tämä päätöksenteko olisi. Ruotsin tie tältä osin olisi ehkä hyvin Suomenkin tie.

Kimmo Sasi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin voidaan sanoa, että talous on politiikkaa, mutta me näemme Kreikassa, että talous on politiikkaa mutta sen seuraukset eivät ole aina vastuullisia. Jos meidän toimintamme on sitä, että se on vain politiikkaa, niin se tarkoittaa sitä, että piikki on auki. On tiettyjä talouden fundamentteja, joita täytyy noudattaa, ja silloin voidaan asiat pitää hallinnassa.

Täällä viitattiin muun muassa Stiglitziin. Lisäisin tähän Krugmanin myöskin. Nämä ovat tämmöisiä talouspolitiikan vennamolaisia, joitten vastuullisuudesta ei ole kyllä mitään havaittavissa. (Kari Uotila: Silläkö sitä Nobeleita jaetaan?) Tältä osin täytyy sanoa, että kävin kuuntelemassa Stiglitziä, kun hän oli puhumassa täällä, ja täytyy sanoa, että he markkinoivat sitä, että valtioitten pitää elvyttää. Nyt, kun valtiot ovat elvyttäneet ja me olemme Kreikan tilanteessa ja he ihmettelevät, miten tähän on tultu, pitäisi kysyä myös, kuka sille Kreikalle lainaa rahaa. Stiglitz sitä ei lainaa, eikä hän löytänyt tietoa siitä, kuka sitä rahaa lainaa, niin että tältä osin täytyy sanoa, että ne neuvot eivät ole välttämättä kauhean valideja tältä osin.

Ajoitus on tärkeä, mitä tehdään, ja tältä osin pitää olla mielellään aina ajoissa, kun talouspoliittisia toimenpiteitä tehdään.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen kehysperustelut ja puheet ovat kestämättömällä pohjalla. Ne ovat ristiriitaisia. Täällä hallitus lupasi lyhentää velkaa, ja täällä sivulla 20 sanotaan, että saattaa ennakoitua, että 2015 velkaa on 108 miljardia eli 20 miljardia enemmän. Miten on mahdollista, että te laskette työttömyyttä 7:stä 5 prosenttiin ja tuotte työpaikkoja? Tällä perusteellakaan en voi ymmärtää, mitenkä velka nousee ja millä te sitten kumminkin saatte tämän työttömyyden pudotettua alemmaksi. Mitkä ovat ne todelliset toimenpiteet, mitä halutaan verotukseen tai sosiaalipuolelle? Se ei ole kyllä käynyt ilmi, vaikka kuinka olisi hyvää uskoa tähän hallituksen toimintaan. — Tämä pieni esimerkki.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Tässä oli paljon tärkeitä asioita. Yritän niihin puolestani kommentoida.

Edustaja Soukola kysyi nuorisotyöttömyyden määrärahoista, kuinka paljon hallitus on niitä lisäämässä, ja osittain tähän viittasi myöskin edustaja Pekkarinen. Täytyy muistuttaa keskustaa, että kun keväällä olitte hallituksessa hyväksymässä teknisiä kehyksiä, teitte niihin yli 100 miljoonan euron työllisyysmäärärahojen leikkauksen. Olitte siis hyväksymässä työllisyysmäärärahoihin yli 100 miljoonan euron leikkauksia. Mutta tämä hallitus halusi lisätä työllisyysmäärärahoja, ja muun muassa nuorisotyöttömyyteen tulee 60 miljoonaa euroa vuodessa rahaa, jolla on tarkoitus taata jokaiselle nuorelle joko harjoitus-, opiskelu- tai työpaikka. Se on tärkeä tavoite, koska me näemme, mitä tapahtuu tällä hetkellä muun muassa Espanjassa, Isossa-Britanniassa, missä nuorisotyöttömyys on päässyt räjähtämään lähes käsiin, ja se lisää myöskin sosiaalista eriarvoisuutta yhteiskunnassa, kun nuoret ovat menettäneet tulevaisuudenuskonsa.

Täällä kysyttiin myöskin näiden selvitysten perään: mitä ollaan tekemässä, millä aikataululla esimerkiksi tutkimus- ja kehitysverovähennysselvityksen osalta tai bisnesenkeliverovähennyksen osalta. Ajatus on toukokuuhun mennessä saada nuo selvitykset valmiiksi, ja ne ovat todella osa raamisopimusta. Mikäli raamisopimus syntyy — nyt näyttää hyvältä, mutta mikäli huomenna saamme varmuuden siitä, että raamisopimus syntyy — niin tarkoitus on jo ensi viikolla laittaa hallituksen budjetin täydennysesitykset eteenpäin ja sitä kautta myös sitten nuo selvitykset liikkeelle niin, että ne toukokuuhun mennessä saadaan valmiiksi.

Täällä on puhuttu säästöistä. En löytänyt yhtään esitystä opposition puheenvuoroista uusista säästöistä, että olisitte kertoneet, mistä asioista vaihtoehtoisesti olisitte säästämässä, kun olette niin monia säästöjä täällä kyllä arvostelemassa ja kritisoimassa.

Täällä on paljon puhuttu, muun muassa edustaja Pekkarinen, elinkeinotuista. Täytyy muistuttaa, että elinkeinoelämä itse on esittänyt, että elinkeinotuista on mahdollisuus säästää.

Mitä tulee edustaja Kääriäisen sinänsä hyvään puheenvuoroon Puolustusvoimien säästöistä, olin itse käymässä Puolustusvoimissa ja kävimme yhdessä läpi kaikki nuo säästöt, jotka heihin ovat kohdistumassa, ja kyllä minulle jäi se tunne tuon pitkän keskustelun jälkeen, että Suomen puolustuskyky tulee näiden säästöjenkin jälkeen säilymään. Mutta se on selvää, että tuo rakenneuudistus tulee olemaan hyvin haastava. Nyt on paljon kysymys myös siitä, mitä asioita Puolustusvoimat itse priorisoi omassa toiminnassaan.

Kaiken kaikkiaan minusta on tärkeää todeta, että vaikka me teemme vaikeita päätöksiä, nostamme veroja, leikkaamme menoja, niin silti tuloerot Suomessa kapenevat. Se on poikkeuksellista jopa kansainvälisesti, että samaan aikaan, kun taloutta sopeutetaan, pienituloisten ihmisten asemaa parannetaan.

Edustaja Brax kysyi Euroopan keskuspankin roolista. En ole todennut, että Euroopan keskuspankin pitäisi ostaa enemmän joukkovelkakirjoja. Olen todennut, että mikäli näyttää siltä, että nyt tehdyt päätökset eivät riitä palomuurin rakentamiseen Euroopassa eli että tämä kriisi uhkaa laajentua esimerkiksi Italiaan tai jopa Ranskaan, niin siinä tilanteessa meidän tulee harkita Euroopan keskuspankin roolin kasvattamista, vahvistamista — siihen on monia vaihtoehtoja — ja ennen kaikkea Kansainvälisen valuuttarahaston eli IMF:n vastuun lisäämistä. Nämä ovat sellaisia asioita, joista on tarkoitus huomenna Berliinissä myöskin saksalaisen ja hollantilaisen kollegani kanssa käydä keskustelua, koska kyllä tämä taloustilanne näyttää valitettavasti menevän koko ajan huonompaan suuntaan. Sen takia voi olla, että olemme hyvin piankin erittäin isojen asioiden äärellä.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri näin. Tässä järjestyksessä ratkaisutaistelut käydään Euroopassa, ja tässä on toivotettava valtiovarainministerille voimia nimenomaan siinä muutoksessa, mikä tämä moraalikatokattaus ja kasinokapitalismin jälki tulee olemaan, ja torjuttaessa nimenomaan Olli Rehnin tie velkaunioniin, perussopimuksen vastaiseen yhteisvastuuseen veloista.

Mutta me emme selviydy tästä myöskään ilman kotirintaman kunnossapitoa. Tarvitaan valtiontalouden sopeuttamista, uudelleensuuntaamista menoissa ja rakenteissa, mutta myös talous- ja kasvupanostuksia ja kriisin sosiaalisten vaikutusten hallintaa. Ilman sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja veronmaksukyvyn mukaista yhteiskuntaa ei synny kansallista eheyttä ja sitä uuden Suomen perustaa, jolla tässä nimenomaan on mentävissä eteenpäin. Nämä molemmat puolet täytyy vakavasti, vastuullisesti harkita.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On kyllä ala-arvoista, että, ministeri Urpilainen, te menette teknisten kehysten taakse tässä keskustelussa. Ottakaa nyt jo poliittisesti ihan tälle hallitukselle vastuu näistä linjauksista. Suuri ongelma hallitusohjelman ja kehysten välillä on se, että hallitusohjelmassa on hyvät tavoitteet mutta kehyksessä on liian vähän rahoitusta tavoitteiden toteuttamiseen. Hyvä esimerkki on tämä nuorisotakuu, josta jo puhuttiin. Sosiaalipuolelta toinen esimerkki löytyy vanhuspalvelulaista, jota valmistellaan. Se, mitä esitetään, 70 miljoonaa euroa, ei varmasti tule riittämään sen mukaisesti, että se saataisiin kunnolla toteutettua.

Sanoitte hetki sitten tässä, että valtiota ei johdeta kvartaaliajattelulla, ja siitä olen samaa mieltä. Mutta jotenkin kyllä tulee mieleen, että tätä valtiota johdetaan kyllä nyt lukituilla vaalilupauksilla: "ei" yleiselle arvonlisäveron korotukselle, "ei" eläkeiän nostolle, "ei" tuloverojen korotuksille. Haluaisin kysyä, mitä tarkoititte viikko sitten täällä keskustelussa kyselytunnilla, kun sanoitte, (Puhemies koputtaa) että suurituloisten pitäisi osallistua näihin lamatalkoisiin. Ettekö te ole veroministeri? Te voisitte korottaa heidän verojaan.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kaukana ovat luottamusta lisäävät toimenpiteet. Pikemminkin, kun lähtökohtaisesti tässä maailmantalouden katastrofaalisessa tilanteessa Suomen tilanne on ollut kuitenkin kohtuullinen, nyt tehdään paniikkiratkaisuita, järjettömiä säästöpäätöksiä, joilla syödään kehityksen eväitä. Nyt me tarvitsisimme kannustusta ihmisten omatoimisuuden vahvistamiseen. Sitä kautta tulee kasvatettavaa kakkua, sitä kautta rakennamme yhteistä hyvää. On järjetöntä puhua myös kuntauudistuksesta tällä tavoin niin kuin valtiovarainministeri teki. Kuntarakenneuudistus on välttämätön, mutta sellaisesta, mikä tehdään pakolla tai kiireellä, ei tule hyvä, ja tätä ollaan tekemässä pakolla ja kiireellä.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen otti esiin tärkeän kysymyksen investoinneista uusiutuvaan energiaan. Näen, että Euroopan tasolla se tärkein askel on siirtyä miinus 30 prosentin päästövähennystavoitteisiin vuoteen 2020 mennessä. Koko meidän maanosamme tasolla tämä on se, mikä varmistaa investoinnit energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan. Suomessa hallitushan aikoo vielä erikseen käydä läpi sen, millä tavalla uusiutuvan energian paketti edistyy, ja luulen, että Pekkarisen huolta voi hyvin lievittää se, että suunniteltua kiihkeämmät korotukset turpeen verotukseen tulevat varmasti myös omalta osaltaan lisäämään Suomessa puun käyttöä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kunnianhimoinen tavoite 5 prosentin työttömyydestä vaatii varmasti myös sellaisia toimenpiteitä, joita vielä emme ole tehneet. Työn ja sosiaaliturvan parempi yhdistäminen on yksi niistä, joilla voimme edetä nykyistä nopeammin kohti tätä työttömyyden laskemistavoitetta.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Muutama sana vielä velanotosta. Tälle vuodelle arvioitiin viime vuonna tähän aikaan otettavan velkaa 8 miljardia. Nyt tiedämme, että 7,4 miljardia on velanoton taso. Kun keskusta täällä propagoi, että he ottavat 350 miljoonaa euroa vähemmän velkaa kuin hallitus ensi vuonna, niin tämä tällainen 350 miljoonaa menee virhemarginaalin. Teidän oma arvionne on viime vuodelta erehtynyt 1,6 miljardia.

Sitten vähän elvyttämisestä: Vaaditte elvytystä, mutta te olette syöneet kaikki eväät. Te käytitte jopa velkarahaa veronkevennyksiin, ja se oli edesvastuutonta, (Välihuutoja) kun se kohdistui vielä varsin hyväosaisten hyväksi. Sitten te olette suuria yrittäjien ystäviä. Kaikki Suomen yrittäjät vastustavat arvonlisäveron yleisen kannan nostoa. Soittakaa edes kerran Suomen Yrittäjille ja kysykää heidän kantansa, jos ette sitä tiedä.

Mutta tämän mietinnön ydinkohta on kuitenkin se, että valiokunta pitää tärkeänä, että tarvittavista uusista sopeutumistoimista päätetään ensi kevään kehyspäätöksen yhteydessä. Sitä tarvetta tässä nyt sitten puntaroidaan.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa keskustelua on ihan hyvä todeta, että tämä Euroopan talouskriisitilanne, missä ollaan, on alun perin syntynyt siitä, että Euroopassa on eletty yli varojen. On siirretty vastuita tuleville sukupolville. Kyllähän siitä perimmiltään on kysymys, että hyvinvointia on rahoitettu velkarahalla koko Euroopassa, ja jotta pitkällä tähtäimellä saamme asian kuntoon, on selvää, että jokaisen eurooppalaisen valtion on itse kannettava, aivan kuten valtiovarainministeri on eurobondeista sanonut, vastuu omasta taloudestaan ja omista veloistaan.

Haluaisin arvoisalle valtiovarainministerille sanoa sellaisen viestin, että on hyvin tärkeää, kun sitten niitä tarpeellisia sopeuttamistoimia arvioidaan, niistä tehdään päätöksiä kevään kehysriihessä, että mennään sinne avoimin mielin eikä liikaa kanneta kynnyskysymyksiä, koska talouden tilanne on sellainen, hyvinvointiyhteiskunnan tilanne on sellainen, että tarvitaan aivan uudenlaisia ratkaisuja.

Mutta kyllä sanon keskustalle tässä ja nyt, että teidän vaihtoehtobudjettinne on hyvin kosmeettinen velan eron suhteen. Oikeastaan otatte velkaa yhtä paljon kuin hallitus ottaisi. Ette oikein kannata niitä rakenteellisia uudistuksia, joita hallitus vie eteenpäin. Ripottelette rahaa sinne tänne, ja uskottavuus kyllä (Puhemies: Edustaja Sarkomaa, aika on rahaa!) ja luotettavuus on teidän vaihtoehdostanne kaukana, aivan kuten edustaja Backman totesi.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä salissa syytetään mielellään edellistä hallitusta kaikesta, mutta yksi asia, mistä ette ainakaan voi syyttää edellistä hallitusta, on se, että ylimitoititte hallitusohjelmaneuvotteluissa ne tavoitteet ja ne ennusteet. Ja nyt minusta kuulostaa, että täällä salissa eri puolueiden välillä nyt jo on havaittavissa erimielisyyksiä siitä, miten toteutetaan ne maalliskuussa tehtävät kuuluisat leikkaukset tai vaihtoehdot.

Tässä vaiheessa kysyisinkin erityisesti sosialidemokraateilta, miten suhtaudutte mahdolliseen arvonlisäveron nostoon, jos sellainen esitys eteenne tulee. Se saattaa olla se päivä edessänne nopeampaan kuin arvaattekaan.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi asia. Valtiovarainministeri Urpilainen täällä totesi, että hyvinvointi perustuu työhön. Olen juuri samaa mieltä, ja niin totta se on. Mutta nuorisotyöttömyyden hoitoon on 400—500 miljoonaa euron tarve, tämän on todennut TEMin virkamies ihan sanatarkasti näin lehdistössä, ja kuitenkin hallitus sijoittaa tähän 60 miljoonaa euroa. Miten ihmeessä tämä kasvu voidaan toteuttaa ja työttömyyttä hoitaa, kun tämä gäppi on näin suuri?

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiontalous on rahaa, kirjanpito on politiikkaa. Arvoisa valtiovarainministeri, me säästäisimme kaikkein hyvätuloisimpien lompakon kulumista, me tekisimme viidennen veroluokan, ja me palauttaisimme varallisuusveron. Tällä hetkellä kehys antaa mahdollisuuden heittää miljardeja Eurooppaan, mutta se ei anna mahdollisuutta antaa kaikkein vähäosaisimmille leipää suuhun. Tuloveron kiristäminen kaikissa tuloluokissa on kova korvalle lyönti kaikkein köyhimpiä ihmisiä vastaan. Silloin se tarkoittaa sitä, että veroja täytyy saada tasaveroina jostakin muualta, jos kerta mistään ei voida ottaa. Tästä lienemme samaa mieltä, jostakin täytyy sitä rahaa tulla.

Tämä kehys ei tällä hetkellä esimerkiksi riitä siihen, että opiskelijoiden asemaa parannettaisiin vuoden alusta. Minä voin kertoa, että opintotukeen ei tässä maassa ole tehty minkäänlaista korjausta 23 vuoteen. (Välihuutoja — Hälinää) — Opintotuen tasoon ei ole tehty korjausta ja nyt halutaan siirtää sitten indeksikorotuskin siitä ylöspäin tai kauemmaksi. Miksi sitä ei voida toteuttaa heti?

Sen lisäksi lapsilisät: miksi niitä ei saada tasapuolisesti kaikille lapsille tässä maassa?

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kannattaa tarkistaa faktat opintotuen suhteen. Ei siihen sen enempää.

Mutta suuri pettymyshän tässä nyt kaiken kaikkiaan oli opposition varjobudjeteissa se, että tosiasiassa eroa suuren talouspoliittisen linjan välillä oppositiolla ei ollut hallitukseen nähden, sitä eroa ei siis ollut. Perussuomalaiset vaihtoehdossaan ottavat täsmälleen saman määrän velkaa kuin hallitus ottaa, ja kauhea huuto oli lähetekeskustelussa, että on kyllä vastuutonta ottaa velkaa. Te otatte saman verran.

Keskusta ottaa käytännössä saman verran velkaa. Tänään muuten teidän velkanne enää eroaa 600 000 per päivä, ei enää sitä miljoonaa, kun nämä tulosummat ovat muuttuneet. Eli tämä oli suuri. Teidän velanottolinjanne on sama kuin hallituksen. Teidän politiikkanne eroaa ainoastaan siinä, että se on epäreilumpi. Te nostatte tasaveroja, te nostatte arvonlisäveroa. Siinä tulee ainoa ero.

Minä haluan, puhemies, mennä eteenpäin (Välihuutoja) nimenomaan talousnobelisti Stiglitzin ja valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen linjalla myös tulevaisuudessa, eli pelkät yksisilmäiset säästöt ovat vain pahasta, niillä kaivetaan kuoppaa. Ja uskon, että tämä työn ja oikeudenmukaisuuden linja pätee myös sitten keväällä.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdestä asiasta ei ole paljon puhuttu. Se on suomalainen ruoka, suomalainen elintarviketeollisuus ja elintarvikeala. Se työllistää kumminkin suoraan ja välillisesti yli 300 000 ihmistä Suomessa. Maatalouden leikkaukset tällä kehyskaudella tulevat olemaan 110 miljoonaa euroa, ja se ajaa kyllä meidän kansallisen elintarviketuotantomme entistä ahtaammalle kuin nyt.

Täällä on kysytty sitä, missä ovat kehyksestä kasvun eväät. Pelkkiä leikkauksia ei voi ainoastaan suorittaa, pitää olla myös niitä eväitä siihen kasvuun. Niitä olisi saatavilla maataloudesta, sen ruuantuotannosta, bioenergiasta ja muiden luonnonvarojen käytöstä, mikäli niin haluttaisiin tehdä. Tällä hetkellä valitettavasti ainakin energiataloudessa hallitus tulee tukemaan vain ydinvoiman ja kivihiilen käyttöä.

Martti Mölsä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies ja ministeri! Yksi oleellinen seikka, joka vaikuttaa Suomen talouteen, on muiden maiden tukeminen. Nyt Suomi on kaksinkertaistamassa osuutensa Kansainvälisen valuuttarahaston rahoituksessa, kirjoitti Aamulehti eilen. Lehden mukaan tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja Tuija Brax on autuaan tietämätön asiasta. Brax ihmettelee lehdessä: "Tämä on yhtenä lukuna muiden budjettilukujen joukossa. Missään siitä ei ole puhuttu." Hyvin huolestuttavaa, kun kukaan ei tiedä. Eduskunta ei tiedä Suomen takausvastuista, eikä pääministeri Katainen eikä Euroopan komissiokaan tiedä, mitä nyt pitäisi tehdä.

Arvoisa ministeri, keneltä nyt sitten pitäisi kysyä? Kuka nyt huijaa ja ketä, kun hallituspuolueidenkin edustajat syyttävät julkisuudessa toisiaan tiedon puutteesta.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus kuuluu myös tulevien kehysvuosien sisältöön. Olen hiukan huolestuneena seurannut sitä, millä tavalla kuntauudistus ja sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus sovittuvat yhteen sillä tavalla, että terveydenhuollon erityiset vaatimukset tulisivat huomioitua tässä uudessa rakenteessa.

Edustaja Sinnemäki otti esille savakorvauksen poistamisen, jota on syytä kannattaa siinä mielessä, että se on yksi askel terveydenhuollon monikanavaisen rahoituksen purkamisessa. Mutta ennen sitä meidän täytyy kyllä huolehtia siitä, että meidän julkinen terveydenhuolto on tätä nykyistä tilannetta huomattavasti paremmassa kunnossa sillä tavalla, että meidän perusterveydenhuolto on vahvaa ja voimakasta, jotta se pystyy ottamaan sitten vastaan sen asiakasvirran, joka tulee siinä tilanteessa, jolloin tätä yksityistä, pientäkään, savakorvausta ei ole enää käytettävissä.

Edustaja Kääriäinen otti esille Puolustusvoimien tulevaisuuden. Itse uskon samalla tavoin kuin valtiovarainministeri, että rakennemuutoksessa ja tulevissa talousmuutoksissa ja niistä huolimatta meidän Puolustusvoimat kyllä säilyy elinvoimaisena (Puhemies koputtaa) ja pystyy tarjoamaan suomalaisen puolustuksen tulevaisuudessakin.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tervetuloa politiikan maailmaan, jossa otsikot syntyvät näköjään aivan irrallaan itse jutusta, mutta näköjään ne valitettavasti otetaan tosissaan. Itse haastattelussa nimenomaisesti sanoin, että tarkastusvaliokunta ei syytä ketään eikä etsi syyllisiä vaan esittää parannuskeinoja. Ja viittaus IMF:ään ei ollut niin, että missään ei ole puhuttu — se on tänään Aamulehdessä aivan oikein uudessa jutussa korjattu — vaan että niissä tilanteissa, kun on esitelty ERVV:tä, ei ole esitelty niitä muita kokonaisuuksia. Se on aivan eri asia.

Mutta tämmöistä tämä on. Tervetuloa tähän maailmaan, tulette törmäämään tähän vielä monta kertaa. Otsikot ovat aivan jostakin muualta kuin itse juttu.

Lasse Männistö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta kertoo oman vaihtoehtonsa olevan vastuullinen. Minä en näe asiaa näin. Tänään toteutettu veronkorotus on poissa huomispäivän mahdollisuuksista korottaa veroja, jos siihen ajaudutaan. Keskusta esittää, että veroja korotetaan miljardilla eurolla enemmän ja kuitenkin sopeutetaan julkista taloutta vaan 356 miljoonalla eurolla enemmän, joten minä kysyn, mihin te sitten hukkaatte tämän yli 600 miljoonaa euroa. Te kuitenkin korotatte arvonlisäveroa, työn verotusta enemmän, joten ei tätä keskustan esittämää budjettia voi vastuullisempana pitää.

Mutta on toki huolestuttavaa laajemmin, että nyt epävarmuus lisääntyy, ja todella allekirjoitan ne kriittisen tarkastelun vaatimukset, joita varmaan keväällä vielä kohdataan. Tähän toivotan kyllä voimia valtiovarainministeri Urpilaiselle ja koko hallitukselle. (Puhemies koputtaa)

Lopuksi totean edustaja Tolppaselle vielä, että tietyt faktat kannattaa selvittää. Opintorahaa korotettiin 15 prosentilla syksyllä 2008, ja siihen on (Puhemies koputtaa) itse asiassa sen jälkeenkin tehty vielä tiettyjä pienempiä parannuksia, (Puhemies: Kiitos, edustaja Männistö!) mutta perusfaktat kannattaa ottaa selville.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä työllisyydestä. Kyllä se nyt, ministeri, vaan on niin, että tekninen kehys on tekninen kehys ja politiikkatoimin tulevat siihen aina ne rahat, joilla hoidetaan politiikkaa, tässä tapauksessa työllisyyspolitiikkaa. Te leikkaatte, niin kuin sanoin, yli 50 miljoonaa budjetista budjettiin ja yhteensä 80 miljoonaa, kun otetaan vielä tuo lisäbudjetti huomioon. Tämän kuvan halusin vaan kertoa. Äsken Suomen kansalle tuli ihan väärä käsitys siitä, miten menetellään tästä vuodesta ensi vuoteen.

Mitä tulee vielä teidän haastatteluunne saksalaislehdessä, se oli komea haastattelu, onnittelut siitä, luin sen aamutuimaan heti. Siinä vaan pohditte siihen tapaan, että ei eurobondeille mutta että jos joudutaan, niin sitten kuitenkin tämä EKP:n toimien vahvempi ote. Se oli ensimmäinen kerta, kun Suomen ministeri ottaa selvän kannan siihen, että jos ei kerran eurobondeja, niin sitten tämä EKP-toimi. Minä vaan muistutan siitä, että se käytännössä tarkoittaa sitä, että se on setelirahoitusta, se on inflaation irti pääsemistä. Siinä toimessa me Suomen tapaiset maat kyllä myöskin maksamme kalliin hinnan, ehkä vielä vähän kalliimman hinnan kuin muutoin maksamme.

Mitä vielä tulee kasvun edellytyksiin, niin... (Puhemies koputtaa)

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Täällä on muutamia huomioita, joita vielä ajattelin kommentoida.

Edustaja Vehviläiselle toteaisin, että poliittista vastuuta kannetaan — niin kuin kantaa keskustakin siitä, että jätti uudelle hallitukselle perinnöksi 8 miljardin euron alijäämän, jota tässä nyt sitten näillä vaikeilla päätöksillä hoidetaan. Se on myöskin vastuunkantoa.

Tässä oli useampi puheenvuoro verotuksesta. Kun täällä kysyttiin myöskin sitä, millä nyt sitten suurituloiset osallistuvat lamatalkoisiin, sekin taisi tulla edustaja Vehviläiseltä, niin muun muassa sillä, että pääomatulovero nousee ja siihen tulee progressiivisuuden elementtejä, eli mitä suuremmat ovat pääomatulot, sen enemmän maksetaan veroja. Tämä on aivan keskeinen elementti, jolla myöskin verotuksen oikeudenmukaisuutta lisätään ja suurituloisten osuutta verotuksessa kasvatetaan.

Täällä oli myös niitä puheenvuoroja, taisi olla edustaja Tolppanen, jotka viittasivat pienituloisten ihmisten asemaan. Minun täytyy vielä kerran muistuttaa, että sen ohella, että me teemme tämän merkittävän perusturvaparannuksen, me myöskin kevennämme kaikista pienituloisimpien ihmisten asemaa. Eli verotus kevenee pienituloisten ihmisten osalta. Sen sijaan suurituloisten verotus ei kevene niin kuin täällä on ehkä keskustan puheenvuoroissa annettu ymmärtää, vaan työn verotus, ansiotulovero, pysyy ennallaan. Se säilyy nykytasolla, mutta pienituloisten ihmisten verotus kevenee, ja tämä on mielestäni juuri sitä oikeudenmukaisuutta, jota me haluamme verotuksessa lisätä.

Ihan lopuksi tähän Kansainvälisen valuuttarahaston Suomen osuuteen, josta nyt on julkisuudessa jonkun verran kirjoitettu. Siitä päätökset on tehty jo 2010 syksyllä. Eli 2010 syksyllä on sovittu ja sitä asiaa hallituksessa sekä useammassa ministerivaliokunnassa käsitelty, että Suomen osuus nousee Kansainvälisessä valuuttarahastossa, ja tuo esitys on nyt — johtuen siitä, että tuo valuuttarahaston päätöksentekoprosessi on hyvin hidas — sitten eduskunnan käsittelyssä osana budjettia eli budjettilakina, mutta päätökset tuosta on tosiaan hallituksen piirissä tehty jo syksyllä 2010. Eduskuntaa on myöskin siitä oltu useampaan otteeseen informoimassa.

Mitä tulee sitten tähän Euroopan akuuttiin talouskriisiin ja -tilanteeseen, tilanne tietenkin elää koko ajan, ja sen takia on arvioitava myöskin uusia mahdollisia työkaluja, joilla tätä kriisiä ollaan patoamassa, koska valitettavasti nyt näyttää siltä, että kriisin leviämisen uhka on todella suuri, eli nyt huoli ei ole enää Kreikassa, se ei ole enää Italiassakaan, vaan se on entistä enemmän Ranskassa. Sen takia pitää olla aika avoimin mielin pohtimassa niitä keinoja, joilla me teemme kaiken voitavan tämän kriisin ratkaisemiseksi. Mutta se on selvää, että eurobondit eli Euroopan yhteiset joukkovelkakirjat eivät kuulu kriisinhoitovälineistöön, koska ne eivät aidosti ole ratkaisu tämän kriisin hoitamiseen, vaan lähtökohdan pitää olla se, että jatkossakin jokainen maa vastaa itse omasta taloudestaan ja omista veloistaan.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työllisyyden takaamisen lisäksi pitäisi puhua enemmän myöskin työhyvinvoinnista. Suomalainen työelämä ei ole kaikilta osin terve. Työhyvinvoinnin laiminlyönti leikkaa bruttokansantuotteestamme jopa 3—4 prosenttia. Pelkät työkyvyttömyyseläkkeet maksavat vuodessa 24 miljardia euroa.

Mielenterveysongelmat ja masennus ovat yleisimpiä työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen syitä. Huono työilmapiiri, heikko johtaminen ja epäinhimilliset tuottavuuden lisäämisen vaatimukset lisäävät muun muassa masennuksen riskiä. Onneksi lopultakin on tajuttu, että tuottavuusohjelmat ovat olleet pelkkiä epäinhimillisiä säästöohjelmia. Meidän on turha puhua työurien pidentämisestä, ellemme pääse kehittämään samalla myöskin työpaikkojen olosuhteita.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtionvelan määrä on huolestuttava, ja siihen pitääkin puuttua. Keinot ovat vaan eri puolueilla erilaisia.

Mutta on eräs asia, jota tässä keskustelussa ei ainakaan vielä ole sivuttu, ja se on semmoinen valtava pommi kuin kiinteistöjen korjausvelka. Onko hallituksessa perehdytty tähän asiaan ja esimerkiksi etsitty sopivia rahoitusmalleja tähän yhä kasvavaan ongelmaan ennen kuin se karkaa käsistä kuin hauki rannasta?

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Vehviläinen ennätti lähteä, mutta olisin hänelle halunnut sanoa, että vaalilupaukset on tehty pidettäviksi. Hän viittasi siihen omassa puheenvuorossaan.

Taitaa olla niin, että lukutaidossa ja ainakin luetun ymmärryksessä on kovin suuria eroja opposition ja hallituspuolueitten välillä, niin eri tavalla näitä valtion tarkennettuja kehyksiä tulkitaan. Tässä taloudellisessa tilanteessa valtiontalouden tarkastettuihin kehyksiin on mielestäni ladattu paljon hyviä asioita ja Suomea eteenpäin vieviä asioita. Keskitytään siis, arvoisat kollegat, yhdessä niihin eikä keksitä toinen toistaan veikeämpiä konsteja, millä voidaan toista puoluetta tai hallituspuolueita tässä mollata. Yhteistyötä!

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on moneen otteeseen kysytty, miksi keskusta nostaisi arvonlisäveroa. Sen tähden, että haluamme alentaa ruuan ja perustarvikkeiden arvonlisäveroa nykyisestä 4 prosenttia ja toisaalta haluamme alentaa polttoaineiden kustannuksia, lämmityskustannuksia niiltä ihmisiltä, joille syntyy kustannuksia, jotka asuvat etäämmällä. Tätä ei voida tehdä, ellei jostakin saada lisää. Tämä on yksi osa, jolla haluaisimme nostaa kuluttajien luottamusta talouteen. Ei se kuluttajien luottamus tällä keskustelulla nouse, siinä tarvitaan tekoja. Ja niin kuin täällä edustaja Sasi esitellessään mietintöä totesi, kuluttajien luottamus on selvästi laskenut. Suomen hallituksen tärkein tehtävä on toimia niin, että kuluttajien luottamusta voidaan parantaa ja nostaa. Se edellyttää sellaisia toimia, joita keskustan vaihtoehtobudjetissa on.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä lähtee siitä, että noudatetaan sovittua hallitusohjelmaa ja siihen tehtyjä kirjauksia myös näiden perälautakirjausten osalta. Elikkä keväällä arvioidaan tilannetta: ovatko sopeutumistoimet riittäviä, tarvitaanko minkälaisia toimia. Tänään ovat olleet keskustelussa sekä säästöt, veronkiristykset että myöskin elvytysratkaisut. Elikkä kyllä siinä mielessä yhdyn myöskin opposition vastuulliseen kritiikkiin siitä, että tilanne on vaikeutumassa, mihin ministeri Urpilainenkin viittasi. Varmasti kaikkien vaihtoehtojen pitää olla pöydällä, kun talvella ja keväällä ratkaisuja mietitään.

Mitä tulee sitten tähän eurokriisiin, niin on tietysti aika outoa — en ota kantaa eurobondien puolesta tai vastaan — onhan se aivan käsittämätöntä, että meidän Suomesta lähtöisin oleva komissaari ja koko komissio esittävät tässä tilanteessa eurobondeja, jos eivät eurobondit ole nimenomaan siinä valikoimaratkaisussa, jolla kriisiä pitäisi hoitaa. Kai komission tehtävä olisi tänä päivänä tätä kriisiä hoitaa eikä tehdä jotain siihen kuulumattomia ratkaisuja. Minä pelkään, että jopa (Puhemies koputtaa) EKP:n ratkaisujen ja Maailmanpankin ratkaisujen ohella myös eurobondikeskustelu tulee kyllä kiihtymään.

Kristiina Salonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kärnä otti esille tärkeän asian. On varsin kummallista, että täällä salissa syytetään vaalilupausten pitämisestä. Jos niin ei toimittaisi, niin salin ulkopuolella syytettäisiin vaalilupausten pitämättä jättämisestä. Jos vaalilupaukset eivät ole vain epärealistista sanahelinää, ne usein päätyvät toteutettaviksi.

Talouden ennustamista on useaan otteeseen verrattu sumussa seilaamiseen. Tämä vertaus onkin tällä hetkellä varsin osuva, sillä niin epävarmaa tulevaisuuteen katsominen nyt on. Tällaisessa tilanteessa onkin syytä muistaa, että hätäisiin ratkaisuihin ei ole varaa. Kehysratkaisun ohjenuorana toimineet työ, oikeudenmukaisuus ja eriarvoisuuden vähentäminen ovat sellaisia tavoitteita, joita myös minä haluan omalta osaltani olla edistämässä. Pyydänkin, että ministeri Gustafsson vie hallitukselle ja valtiovarainministerille terveiseni, kiitokseni siitä, että näiden asioiden ja arvojen näkyvyydestä on tässä kehysratkaisussa pidetty huolta.

Ismo Soukola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä edustaja Kalliorinne ihmetteli perussuomalaisten huolta kuntauudistuksesta ja kuntalaisista. Sanoin, että kuntien menot ovat 50 prosenttia valtion menoista, mutta yllätys yllätys, 100 prosenttia kansalaisistamme asuu jossain kunnassa. Sen takia me olemme huolissamme kuntauudistuksesta ja sen tuomista varjoista.

Täällä on muutenkin viitattu perussuomalaisten varjobudjettiin, vaikka me käsittelemme budjettikehyksiä. Minä sanon, että jos perussuomalaiset olisivat rakentaneet varjokehyksen, niin se olisi ollut budjettinsa kaltainen, elikkä siinä olisi ajettu suomalaisen työntekijän, suomalaisen yrittäjän, suomalaisen sairaanhoitajan, suomalaisen poliisin, suomalaisen puolustusvoiman parasta.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme todella pahimmillaan lähestymässä 1930-luvun alun kaltaista tilannetta, joka vaatii selkeitä johtopäätöksiä kansallisesta selviytymisestä ja valtiontalouden kestävyydestä. Haluan tähän keskustan verolinjaan esittää nyt sen peruslähestymistavan, että kun tulo- ja terveyserot ovat olleet voimakkaassa kasvussa Suomessa, niin tämä hallituksen sosiaalinen, perusturvallisuutta vahvistava panostuslinja on tässä tilanteessa todella tärkeä paitsi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta niin meidän kotimarkkinoiden ostovoiman kannalta, koska nimenomaan tämä toimintaympäristö tulee vaikeuttamaan vientiteollisuudesta riippuvaisen maan kannalta selviytymistä. On hyvin tärkeää, ettemme hyydytä kotimaista ostovoimaa. Tämä on näkökohta, joka teillä jää pois näissä lähestymistavoissa. Minusta meidän pitäisikin alue- ja työllisyysvaikutuksia erityistäsmätarkasteluun kyllä ottaa jatkossa nimenomaan sen takia, että tämä työllisyysvaikutus ja kuljetus ja logistiikka muun muassa pystytään tarkemmin arvioimaan. Mutta tällä hetkellä tämä peruslinja keskustalla on kyllä väärä tähän tilanteeseen.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On annettava tunnustus hallitusohjelmalle: verbaalisessa osassa puhutaan aivan oikein, että tulevaisuuden avain menestymiseemme on koulutus. Tämänhän näki jo Snellman aikanaan, kun sanoi, että pienen kansan menestyksen edellytykset ovat koulutuksessa. Tuntuukin, että hallitusohjelman verbaalinen ja numeraalinen osuus ovat täysin eri maailmasta. Meillä on sympaattinen ja hyvää tarkoittava opetusministeri. Toivon hänelle voimia ja ennen kaikkea myös navigointitaitoja yhdistää nämä asiat, jotta todellakaan emme sahaa omaa oksaamme niin kuin näyttää: peruskoulutuksesta karsitaan, ammatillisesta koulutuksesta tänään on käsittelyssä (Puhemies koputtaa) yliopistolain muutos, joka on myös heikennys.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Gustafsson, hallitus ponnistelee nuorten työttömyyden ja toimettomuuden vastaisessa työssä hartiavoimin, ja siinä ministeri Ihalaisella on suuret haasteet, jotta tässä onnistuttaisiin, koska oikeastaan siinä ei ole varaa epäonnistua, jotta meidän nuorillamme olisi parempi tulevaisuus.

Ministeri Virkkunen tänään kyselytunnilla vastasi, että kuntien täytyy olla myös mukana tässä nuorten työttömyyden ehkäisemistyössä, ja hän viittasi koulussa tapahtuvaan työllisyysopetukseen tai -ohjaukseen. Ministeri, onko teillä opetusministeriössä ollut keskustelua jo siitä, millä tavalla esimerkiksi peruskoulussa jo alakoulun puolella nuorten työllisyyteen, työllistymiseen ja opiskelujen ohjaukseen kiinnitettäisiin huomiota, että nuorille tulisi käsitys siitä, mihinkä kaikkeen he olisivat valmiita ja pystyisivät tavallaan työuransa ja elämänsä suuntaamaan?

Arvonlisäverosta: edustaja Kalli poistuikin, mutta minkähän takia he eivät sitä korottaneet jo viime kaudella, jotta olisi vältytty näiltä mittavilta alimitoitusbudjeteilta tälle hallituskaudelle?

Opetusministeri  Jukka  Gustafsson

Onpa hienoa!

Arvoisa puhemies! Ehkä kolmeen neljään asiaan kommentoin. Siinä vaiheessa, kun pyysin puheenvuoron, niin tarkoitukseni oli vastata, kommentoida edustaja Kerolan käyttämää puheenvuoroa.

Tuossa viimeksi edustaja Kivelä puheenvuorossaan peräsi tällaista snellmanilaista koulutuspolitiikkaa, ja totesitte puheenvuorossanne, että tarvitsemme navigointia. Olemme sitä muuten tekemässä, ja edustaja Kivelä ei ilmeisesti ole nyt tietoinen siitä, että viime viikolla on opetus- ja kulttuuriministeriöstä lähtenyt kirje kunnille. Ensi vuoden budjetin mukaisesti perusopetukseen kohdennetaan 50,5 miljoonaa euroa käytettäväksi ryhmäkokojen pienentämiseen, osin aamu- ja iltapäivätoimintaan ja kerho-opiskeluun. Suomi on tällä hetkellä ilmeisesti Euroopassa tältäkin osin aivan poikkeava maa, että me pidämme huolta meidän silmäterästämme eli peruskoulusta. Tämä on totta, edustaja Kivelä, (Kimmo Kivelä: Hyvä!) siltä osin korjaan puhettanne.

Sitten edustaja Kalli totesi täällä tästä kuluttajien luottamuksesta, että se on Suomessa laskemassa. Kyllä se varmaan on näin, mutta mitä muuta se voisi tässä Euroopan taloustilanteessa olla? Kyllä suomalaiset ovat sillä tavalla fiksua ja elämää kokenutta ja nähnyttä väkeä, että kyllä varmaan ne suuremmat vaikutukset tulevat muualta kuin Suomesta. Ja minä uskon, että tämänkin takia Suomen hallituksen linja on, että mahdolliset tarvittavat lisäsäästöt tehdään sitten kevättalvella eikä horjuteta kansalaisten luottamusta nyt tässä, kun muutenkin tätä tuskaa ja tuskanhikeä on varmaan kansalaisilla ihan riittävästi. (Kimmo Kivelä: Entä ammattikorkeakoulujen aloituspaikat?)

Sitten edustaja Kerola todella käytti puheenvuoron ja naljaili hallituksen suuntaan siltä osin, että työ- ja elinkeinoministeriön virkamies Tiainen on jossain lausunnossaan todennut, että tarvitaan 400—500 miljoonaa euroa, jos nuorisotyöttömyys poistetaan. Voi olla, että se luku on teoreettisesti lähellä totuutta, sen on tohtorismies esittänyt, mutta ei hallitus ole luvannutkaan poistaa koko nuorisotyöttömyyttä. Se olisi varmaan ollut epärealistinen tavoitekin, niin tavoiteltavaa kuin se tietysti monessa mielessä olisikin. Mutta sen hintalappu voisi olla suuruusluokaltaan jotain tuollaista.

Sen sijaan me olemme luvanneet tehdä historiallisen teon: toteuttaa tämän yhteiskuntatakuun, jonka osana on koulutustakuu. Jos hallitus siinä onnistuu, niin kuin uskon, niin vuonna 2013, kun tämä yhteiskuntatakuu käynnistyy, kolmen kuukauden jälkeen, jos ei ole työtä saanut, käydään sitten yhteisvoimin rakentamaan työ-, opiskelu-, harjoittelu-, työpaikka- tai kuntoutusmahdollisuutta ajatuksella, että nuorta ei jätetä. Ja tämä 60 miljoonaa euroa: Jää nyt sitten nähtäväksi, kuinka pitkälle se riittää. Itse uskon, että sillä pärjätään tosi tosi pitkälle. Mutta tämä on hallitukselle niin tärkeä henkinen ja poliittinen sitoutuminen, että varmaan niitä lisävoimavarojakin sitten joudutaan arvioimaan. Itse pidän myöskin tärkeänä kevättalvella pohtia elvytystä, lisäpanostuksia yleensä työttömyyteen, myöskin nuorisotyöttömyyteen. Ei tässä yksin voida Suomessakaan edetä niin, että tässä vaan säästöjä tekemällä jotenkin pärjättäisiin ja noustaisiin.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb piti hiljan Brüggen Eurooppa-yliopistossa Suomen hallituksen EU-linjasta kertovan puheenvuoron. Hän totesi Ylen uutisen mukaan: Euro on darwinistinen järjestelmä, eli vahvimmat voittavat, ja euro on hyvin markkinavetoinen järjestelmä, eli niillä mailla, jotka ovat kolmen A:n luottoluokituksessa, on sekä moraali, oikeus että taloudellinen tahto viedä integraatiota eteenpäin. Vasemmistoliiton kansanedustajana on minun pakko hämmästellen kysyä, mistä lähtien sosiaalidarwinismi ja vahvemman oikeus on ollut Suomen hallituksen ja myös hallituksessa mukana olevien SDP:n, vasemmistoliiton ja vihreiden linja.

Hallituksen selonteko valtiontalouden tarkistetuista kehyksistä vuosille 2012—2015 rakentuu menoleikkauksille ja tasaverojen kiristyksille. Tässä suhteessa peruslinja on uusliberalistinen kriisipolitiikan linja. Hallitus on sitoutunut EKP:n ja komission väärään rahapolitiikkaan, sisäisen devalvaation politiikkaan. Siksi luvassa on talouden vakauden ja eurokriisin varjolla vyönkiristyksiä, työttömyyttä, palkkojen ja eläkkeiden jäädyttämistä, julkisten palveluiden keskittämistä ja karsintaa, kuntien valtionosuuksien leikkauksia ja kuntien pakkoliitoksia.

Kunnilta leikataan peruspalvelujen valtionosuuksia 631 miljoonaa euroa. Kuntien yhteisövero-osuuden supistaminen tämänvuotisesta ja yhteisöveron alentaminen vähentävät kuntien rahoitusta noin 330 miljoonalla. Samaan aikaan kuntien tehtävät ja palveluiden tarpeet kasvavat. Pääomatulot hallitus pitää jatkossakin kokonaan kuntaveroista vapaina. Jos pääomatuloista maksettaisiin muiden tulojen tapaan kunnallisveroa, olisivat kunnat saaneet 1,4 miljardia enemmän tuloja vuonna 2009. Siinä uutta veropohjaa kiristyvään kuntatalouteen.

Puhemies! Työttömien perusturvan 100 euron korotus on vasemmiston ja kansalaisjärjestöjen viime vaalikaudella nostaman vakavan köyhyyskeskustelun ja painostuksen tulosta. Kuitenkin tästäkin korotuksesta hallitus leikkaa kymmeniltätuhansilta suuren osan tukien yhteensovituksella, palvelumaksujen korotuksilla ja kulutusverotuksen kiristyksillä. Tarvitaankin vaalikauden yli ulottuva ohjelma köyhyyden torjumiseksi, kuten vasemmistoliitto on parin vaalikauden ajan vaatinut. Olemme edelleenkin vaatimuksiemme takana.

Puhemies! Suuret yritykset irtisanovat henkilöstöään. Talouden epävarmuus lykkää investointeja ja hankintoja. Työttömyys on kääntymässä kasvuun; erityisesti nuorten tilanne on vaikeutumassa. Nuorisotakuusta uhkaa rahojen vähyyden takia tulla pelkkä palkattoman työn, työharjoittelun ja koulutuksen projekti. Hallitus ei lisää työllisyyspanostuksia vaan leikkaa niitä. Tänä vuonna työllisyyden hoitoon on valtion budjetissa 560 miljoonaa, mutta ensi vuonna hallitus esittää budjettiin enää 480 miljoonaa. Siis laman lähestyessä työllisyyden hoitoon varatut määrärahat kokonaisuutena ottaen vähenevät peräti 80 miljoonalla. Budjetin selvitystaulukot kertovat ensi vuodesta, että työvoimakoulutuksessa ja tukityöllistämisessä mennään alaspäin. Valtion työllistäminen puolittuu, tuottavuusohjelma karsii työpaikkoja ja lisää työttömyyttä, myös kunnat työllistävät vähemmän.

Korkeakouluilta ja tutkimuksesta leikataan kovalla kädellä yli 200 miljoonaa. Armeijan hankinnoista nipistetään ensi vuonna 33 miljoonaa. Jatkossa varuskuntia lakkautetaan. Puolustusvoimien ruokahuollon yhtiöittämisessä rikotaan häikäilemättä suomalaisia työmarkkinapelisääntöjä ja -lainsäädäntöä. Siinä poljetaan ja dumpataan hämmästyttävällä tavalla työntekijöiden palkkoja, sukupuolten tasa-arvoa ja pitkäaikaisen ja sitoutuneen henkilöstön oikeuksia. Aivan käsittämätöntä politiikkaa hallitukselta, jolta ainakaan työmarkkinaosaamista ei pitäisi puuttua.

Puhemies! Me vasemmalla peräänkuulutamme uusien työpaikkojen luomista esimerkiksi perustamalla valtion yrityksiä, jotka kehittäisivät uutta tuotantoa korvaamaan Nokia-vetoisen teknologiateollisuuden ja metsäteollisuuden alas ajamia tehtaita. Me vaadimme valtion ja kuntien oman palvelutuotannon puolustamista ja laajentamista muun muassa vanhuspalveluissa. Me esitämme vaihtoehtoja talouskriisiä pahentavalle EU-politiikalle. Ihmisten tarpeet on asetettava pankkiirien, suurfirmojen, suurituloisten ja asevarustelun tukemisen edelle.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Tarkastelen omassa puheenvuorossani näistä kehyksistä työllisyys- tai työttömyysosaa, oikeastaan voisi sanoa näin päin.

Hallitusohjelmaan on kirjattu kunnianhimoinen tavoite työllisyysasteen nostamisesta nykyisestä vähän vajaasta 68:sta aina 72 prosenttiin asti ja työttömyysasteen painaminen 7 prosentista 5 prosenttiin. Varsinkin jälkimmäinen näistä tavoitteista vaatii erittäin aktiivista ja toimivaa työllisyyspolitiikkaa, jota ohjelman mukaan ollaankin ryhtymässä toteuttamaan. Vaikka talouskasvun hiipumisesta huolimatta työllisyys jatkaa vielä tämän vuoden aikana vähän laskuaan, niin työ- ja elinkeinoministeriön tuoreen ennusteen mukaan työttömyyden lasku kuitenkin pysähtyy, tai voi pysähtyä, ensi vuonna. Jos huonosti käy, työttömyys voi jopa kääntyä nousuun. Jotta se työllisyyspolitiikka olisi kaikkein tehokkainta, tulee meidän sitoa huomattava määrä resurssejamme juuri esimerkiksi nuorten työllistämiseksi ja kouluttamiseksi sekä pitkäaikaistyöttömien aktivoimiseksi, kuten valtioneuvosto esittääkin.

Työttömiä nuoria oli elokuussa 55 000. Nuorten yhteiskuntatakuuta varten varatut 60 miljoonaa tulevatkin todelliseen tarpeeseen. Meidän on varmistuttava nimittäin siitä, että jokainen heistä löytää itselleen opiskelu-, työ-, tai työharjoittelupaikan. Yhteiskuntatakuun ei tule kuitenkaan olla mitään pätkätöiden kierrettä tai turhia koulutusjaksoja, vaan kaikin mahdollisin keinoin on pyrittävä vaikuttavuuteen, joka kantaa pitkälle, eli parhaimmillaan nuori löytää itselleen pysyvän työpaikan tai löytää kokonaan uuden ammatin ja sitä kautta työpaikan. Tätä ohjelma myöskin korostaa, ja hyvä niin.

Näiden nuorten lisäksi meillä on kymmeniätuhansia nuoria, jotka eivät syystä tai toisesta edes yritä hakea töitä tai koulutuspaikkaa ja jäävät näin palvelujärjestelmiemme ulkopuolelle kokonaan. Näitä väliinputoajia meidän on vaikea tavoittaa perinteisillä työllisyyspolitiikan keinoilla. Tätä varten on hyvä, että meillä on ollut rohkeutta etsiä erilaisia lähestymistapoja tähän ongelmaan. Yksi näistä on etsivä nuorisotyö, jolla on mahdollista tavoittaa myös tukiverkkojen ulkopuolella olevat nuoret. Etsivän nuorisotyön mallista on tullut hyviä kokemuksia, ja siksi se olisi syytä ulottaa koko maahan. Kuten asianomaiset valiokunnat kannanotossaan totesivat, sitä pitäisi kehittää yhdessä kolmannen sektorin ja yksityisten toimijoiden kanssa.

Arvoisa puhemies! Nuorisotyöttömyyden lisäksi on tärkeää, että kiinnitämme huomiota myös pitkäaikaistyöttömiin, kuten valtiontalouden kehyksissä tehdäänkin. Meillä Suomessa, myöskin Kaakkois-Suomessa eli Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa, on pitkään jatkuneen rakennemuutoksen seurauksena suuri joukko reilusti yli vuoden työttöminä olleita, mutta en halua rajata tätä pelkästään omalle kulmakunnalleni. Moni heistä on koko ikänsä työskennellyt täysin ainutlaatuisissa ammateissa ja hankkinut vain sellaista ammattitaitoa, josta on ollut hyötyä juuri heidän alallaan. Näitä ihmisiä on poikkeuksellisen hankala työllistää, ja heitä on valitettavasti poikkeuksellisen suuri joukko. Jo pelkästään tästä syystä onkin erityisen tärkeää antaa riittävä määrä resursseja kunnille, jotta ne voivat suoriutua pitkäaikaistyöttömien työllistämisvelvoitteistaan. Tätä uutta kokeilua varten varatut rahat vuodesta 2012 eteenpäin ovat erinomaista politiikkaa, jota on helppo tukea.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Valtiontalous on, kuten jokainen ymmärtää, valtavien haasteiden edessä. Painetta tulee niin sisältä kuin ulkoakin. On selvää, että sopeuttamistoimenpiteitä eli leikkauksia tullaan tarvitsemaan ja tekemään. Opposition ja hallituksen näkemys onkin varsin yhteneväinen näihin tarpeisiin liittyen. Eri mieltä ollaan tavoista ja kohteista. Puutun puheessani muutamien ministeriöiden vastuualueisiin.

Kuntien peruspalvelun ja valtionosuuden leikkaus 631 miljoonalla eurolla on hallituksen esityksessä mainittu tilapäiseksi toimenpiteeksi. Silti siihen ei olisi nyt perussuomalaisten mielestä syytä mennä, ei edes tilapäisesti. Kunnat painiskelevat jo nyt taloutensa kanssa, ja lisäleikkaukset kohdistuvat kipeästi niiden ydintoimintaan. Veroprosentit ovat niin kunnallisveron kuin kiinteistöveronkin osalta jo kipukynnyksellä. Keinovalikoima talouden kurissa pitämiseen alkaakin olla vähissä. Liitoskunnissa on vielä viiden vuoden suoja-aika voimassa, joten sieltäkään ei ole apua haettavissa kuin vasta tuon ajan loputtua. Kun hallitus ajaa kuntia yhä syvemmälle ahdinkoon, herääkin kysymys, onko se tarkoitushakuista toimintaa. Kukaan ei tunnusta ajavansa pakkoliitoksia, mutta rahahanoja kiristämällä ja velvoitteita lisäämällä saadaan aikaiseksi vapaaehtoinen pakko. Useita köyhiä kuntia yhteen liittämällä saadaan aikaiseksi vain köyhä suurempi kunta.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen ruoan tuotanto onnistuu vain Suomessa. Suomalainen ruoka on arvovalinta jos mikä. Siksi sen tuotannon puolustaminen ja tukeminen on tärkeää. Leikkaukset maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalta ovatkin vastoin näitä arvoja. Tilojen vähenemiseen ja maatalouselinkeinon harjoittamiseen pitääkin kiinnittää vakavaa huomiota. Jatkuvat lakien, asetusten ja säädösten kiristykset ovat kohonneiden kustannusten kanssa ajaneet ja ajamassa tilanteen kestämättömäksi ja yhä useampia tuottajia työttömiksi. Vesi- ja viemäröintihankkeiden toteuttamiseen on varattu kehyksessä vuoteen 2015 pienenevä määräraha. Vesihuoltohankkeet ovat kuitenkin aivan välttämättömiä Suomen tasapuolisen kehittämisen kannalta.

Arvoisa puhemies! Yrittäjyys- ja elinkeinopolitiikka ovat avainasemassa koko Suomen tulevaisuutta mietittäessä. Ilman työtä ei ole toimeentuloa, ja ilman toimeentuloa ei ole mitään jaettavaa. Uusien innovaatioiden tukeminen ja niiden saattaminen tuotantoon ja työpaikoiksi on Suomen kohtalonkysymys nyt ja tulevaisuudessa. Uudet ajatukset ja rohkeat esilletulot ovatkin tervetulleita. Hyvä, että hallitus uskaltaa vahvistaa Finnveran riskinottokykyä tuleville vuosille. Tästä on syytä antaa kiitos. Kehyskaaren loppuun ollaan kuitenkin leikkaamassa teknologia- ja innovaatiopolitiikan rahoitusta noin 85 miljoonaa euroa vuodessa. Tätä on taas pidettävä takaiskuna.

Suomi tarvitsee myös erillistä asuntopolitiikkaa vuokra-asuntojen rakentamisen vauhdittamiseksi ja asuntojen hintojen nousun hillitsemiseksi. Korjausrakentamisesta leikkaaminen vain siirtää ongelmia eteenpäin ja kiinteistöjen korjausvelka kasvaa. Ollaankin tilanteessa, jossa tuleekin vakavasti miettiä sopivien rahoitusmallien synnyttämistä tämän ongelman ratkaisemiseksi.

Arvoisa puhemies! Nuorten yhteiskuntatakuu on hyvä ja kannatettava kokeilu. Kannan kuitenkin itse huolta siitä, riittävätkö siihen varatut määrärahat, ja siitä, ettei takuun ulkopuolelle jääviä jätetä unholaan. On nimittäin olemassa vaara, että kun keskitytään erikseen johonkin ryhmään, saattaa joku toinen apua tarvitseva työttömien ryhmä jäädä liian vähälle huomiolle ja panostukselle. Pitkäaikaistyöttömien osalta hallitus käynnistää määräaikaisen kokeilun, jossa päävastuu työllisyyden hoidosta siirretään kunnille. Vastuuta ei voida vain delegoida kunnille ilman niille samalla annettuja resursseja.

Kaikki panostukset pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseen ovat kannatettavia, kunhan pidetään samalla huolta siitä, että resurssit ovat riittäviä ja että kokeilu toimii työttömien kannalta katsottuna joustavasti ilman ylimääräistä byrokratiaa. Perussuomalaisten esittämiä ideoita työllistymisen helpottamiseksi saa myös käyttää aivan vapaasti. Mestari—kisälli-toimintamalli, yli 50-vuotiaiden työllistämisen edistäminen ja panostaminen työpajatoimintaan sekä etsivään nuorisotyöhön ovat esimerkkejä näistä ideoista.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi kannatan edustaja Soukolan tekemää esitystä.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Kun kehyksistä keskustellaan poikkeuksellisesti tässä vaiheessa vuotta vaaleista ja hallitusneuvotteluistakin osittain johtuen, niin on poikkeuksellisen tärkeätä mielestäni puhua tulevaisuudesta eikä niinkään jatkaa enää, sanoisinko, jänkytystä menneisyydestä. Tulevaisuus onkin poikkeuksellisen mielenkiintoinen tässä maailmantilanteessa keskusteltavaksi.

Ihan ensin ruohonjuuritason tulevaisuustoive, arvoisa puhemies — rohkenen siitä tässä hiukan puhua. Puheeni innoittajina ovat uusimmat Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Pöystin tilastot sekä Tilastokeskuksen tietyt tilastot. Nyt jos Suomen eduskunta siirtyisi siitä loukusta pois, mihin se enää yhtenä harvana parlamenttina on päätynyt, että kansanedustajilla ei ole edessään pientä näkyvää pöytätietokonetta, niin pystyisin samalla pyytämään teitä avaamaan tietyn sivun ja katsomaan niitä tilastoja, joihin haluaisin viitata. Tämä ikään kuin virikkeenä eduskunnan tulevaan kehitykseen. Mutta kun näin ei vielä toistaiseksi ole, niin joudutte luottamaan suu-sanallisiin kertomuksiini niistä, ja aloitan ensimmäisenä Tuomas Pöystin, Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajan, tuoreista arvioista, joissa on laskettu pidemmän aikavälin riskiarvioita Suomen kestävyysvajeelle.

Varsinkin kun nyt Suomen osalta on pullisteltu kolmen A:n luokan erinomaisuutta, niin on syytä kyllä muistuttaa, että ei ole poissuljettua, etteikö Suomikin, jos asiat hoidetaan nyt huonosti, päätyisi pidemmällä aikavälillä tilanteeseen, jossa sekä EU:n velkakriteeri ylittyy että veroaste nousee korkeammaksi kuin koskaan Suomen historiassa. Tämä todennäköisyys ei onneksi ole vielä ylitsekäyvä, mutta meidän täytyy pitää mielessä, että meidän ikärakenteellamme ja varsinkin meidän poikkeuksellisen suurella riippuvuudellamme maailmanmarkkinoista on mahdollista, että asiat kehittyvät todella myös huonoon suuntaan. Siksi on erittäin tärkeätä, että keväällä, kun käydään tosiasiassa uudet hallitusneuvottelut ja kehysneuvotteluita käydään seuraavan kerran, niin yksi ylitse muiden on työllisyyden ja kasvun edellytysten luominen.

Siltä osin jo debatissa yritin kysyä ministeri Urpilaiselta hänen näkemystänsä siitä, onko Infra Oy tai joku muu Ruotsin mallin mukainen keino vakavasti käytettävissä, kun hallitusohjelmassa asiaa ruvetaan selvittämään sen suhteen, että Suomessa löytyisi investointeihin rahaa tässä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa.

Europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari ennen eduskuntavaaleja piti erittäin hyviä puheenvuoroja siitä, kuinka meidän pitää osata erottaa syömävelka siitä, että sitten pitää riittää rahaa kuitenkin myös kasvua tuottaviin investointeihin. Tämä on mielestäni yksi ensi kevään isoimpia kysymyksiä. On kestämätön tilanne, että meidän rataverkostomme mutta myös — kun täällä äsken puhuttiin talorakentamisesta, korjausrakentamisesta — ylipäätänsä suomalainen infrastruktuuri, on heikkenemässä vaarallisella tavalla. Se syö meidän kasvumahdollisuuksiamme, se näivettää meidän talouttamme. Kysymyksessä on myös erittäin suuri ympäristö- ja ilmastopoliittinen seikka.

Arvoisa puhemies! Kun keväällä mietitään asioita, niin kun täällä muutaman kerran on vielä sanottu mahdollisiin poteroihin jäämisestä vaalikeskusteluihin, niin rohkenisin ensin iloita valiokunnan puheenjohtaja Sasin näkemyksistä ja valiokunnan näkemyksistä siitä, että muun muassa ympäristöveroissa voidaan vielä liikkua. Edustaja Sinnemäki kertoi vihreiden yleisnäkemyksistä, jotka täysin allekirjoitan. Palattakoon nyt vielä hallitusneuvotteluissa jo esille ottamaamme näkemykseen, että siinä missä me todennäköisesti joudumme vielä leikkaamaan niitä syömävelkapuolen asioita, jotta tulee tilaa kasvulle ja että ylivelkaantuminen taittuu, niin meidän täytyy myös nostaa veroja, ja tältä osin rohkenisin vakavasti pitää esillä paitsi puheenjohtaja Sasin esille nostamia veroja, myös tuloverotuksen liikkumista varsinkin meidän hyväosaisten osalta sekä arvonlisäveron nostamista. Mutta tähän pakettiin tulevat kuulumaan myös lisäsäästöt, näin uskallan jo tässä vaiheessa sanoa.

Puhemies! Aivan viimeiseksi vielä kuntauudistuksesta ja rakenteellisista uudistuksista. Meillä näyttää olevan vaara, että kuntauudistuksen nimiin vannotaan silloinkin, kun oikeasti pitäisi vielä enemmän keskittyä palveluiden tuottamisen tehokkuuden nostamiseen. Pelkään, kun edustaja Pekkarinenkin uhosi, että näillä orsilla vielä tavataan, että jos kuntauudistusta ei tehdä nyt mahdollisimman suurella konsensuksella ja viisaudella, niin saattaa olla, että me kaikki tuhlaamme energiaa pikkuisen väärän asian ympärillä pyörimiseen. Toivoisin, että kun se rakenneuudistus on kaikkien mielestä välttämätön, niin vielä löytyisi yritystä tehdä se rakenneuudistus nopeasti siltä osin kuin sille on löytymässä konsensusta mutta sitäkin kiireemmin etsiä keinoja ylipäätänsä ja paljon syvemmälle kuin vaan kuntarajoihin tuottaa palveluita huomattavasti tehokkaammin julkisella sektorilla.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Hallitus on joutunut tekemään työtä vaikeassa taloustilanteessa, ja silti on saatu kasaan budjetti ja kehykset, joissa panostetaan kasvuun, työllisyyteen ja kilpailukyvyn vahvistamiseen. Hallitus on ansiokkaasti pitänyt vaikeana aikana mielessä myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ulottuvuuden. Pystytään tekemään Suomen historian mittavin perusturvan parannus. Hallituksen ohjelma ja budjetti pitävät sisällään toimenpiteet, joilla luomme oikeudenmukaisuutta suomalaiseen yhteiskuntaan.

Tästä hyvänä esimerkkinä on muun muassa se, että pääomatuloverosta tehdään maksukyvyn mukaan määräytyvä, perintö- ja lahjaveroa kiristetään suurten perintöjen osalta, suurituloisille kohdistuvia verovähennyksiä karsitaan ja kaikkein pienituloisimpien verotusta kevennetään. Tämä on oikeudenmukaisuutta, jota hallitus nyt haluaa toteuttaa.

Pitkäjänteinen politiikka on tärkeää, eikä keinotekoisiin pikaratkaisuihin tule tyytyä. Nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn panostetaan merkittävästi varmistamalla yhteiskuntatakuun toteutuminen. On pidettävä aidosti kiinni siitä, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle turvataan opiskelu-, työ-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään 3 kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta.

Ajoissa on puututtava myös syrjäytymisen syihin. Usein syrjäytyminen saa alkunsa koulutuksen keskeytymisestä. Nuorten yhteiskuntatakuu on hyvä esimerkki siitä, miten kannetaan vastuuta kauemmaksi katsoen. Tämän päivän syrjäytyneet nuoret ovat ikävä kyllä tulevaisuuden syrjäytyneitä aikuisia. Yhteiskunnalliset ja inhimilliset kustannukset ovat valtavat, jos asiaan ei puututa välittömästi.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa saatiin aikaan myös pitkään tavoitteena ollut opintotuen sitominen indeksiin. Tällä hallituksella on tahtoa tämä asia saattaa vihdoin käytäntöön. Se, että se tapahtuu vasta vuonna 2014, on myös opiskelijoiden keskuudessa ymmärretty ja hyväksytty taloustilanteen sanelemana pakkona.

Hallitus tekee harkittuja ratkaisuja ja uskaltaa myös harkita asioita uudelleen muuttuvissa tilanteissa. Opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokan osalta meillä sivistysvaliokunnan sosialidemokraattisilla jäsenillä on tavoite saada perustamiskustannusten osalta 10 miljoonan euron lisäys, ja tämä oli myös koko sivistysvaliokunnan yksimielinen kanta. Sisäilmaongelmat on vakava kansallinen epidemia erityisesti koulurakennusten osalta, ja meidän on kannettava tästä asiasta huolta. Kouluaikana sisäilmaongelmista kärsivät lapset päätyvät pahimmillaan työkyvyttömyyseläkkeelle aikuiseksi tultuaan. Tämä sisäilmaongelmien vyyhti on niin vakava kysymys, ettei sitä pidä sivuuttaa vaikean taloustilanteen keskelläkään, ja samalla teemme tietenkin myös kansantaloudellisesti elvyttävää politiikkaa. Tietenkin sen lisäksi myös rakentaminen tulevaisuudessa ja ennen kaikkea sen valvonta tarvitsevat tehostamista.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden tarkistetuista kehyksistä vuosille 2012—2015 kertoo hallituspuolueiden arvovalinnoista. Se osoittaa muun muassa sen, että hallitus haluaa ennemmin satsata ulkomaille kuin todella kantaa huolta kotimaan asioista. Kriisissä olevia euromaita halutaan edelleen tukea silläkin uhalla, että se ajaa myös oman maamme talouden pahimmassa tapauksessa vaikeaan ylivelkaantumiseen.

Suuntaus näkyy myös kehitysavun ja kansainvälisen kriisinhallinnan määrärahojen kasvattamisena samaan aikaan, kun kotimaamme talouden näkymät ovat epävarmat ja monilla yhteiskuntamme eri alueilla joudutaan toteuttamaan rajujakin leikkauksia. Sitä paitsi on todettava, arvoisa puhemies, että kehitysapu lainarahalla ei ole kestävää politiikkaa eikä kehitysyhteistyön päämääränä ylipäätään saisi olla tietyn bkt-osuuden saavuttaminen kaavamaisesti, vaan päämääränä pitää olla tuloksellinen yhteistyö kohdemaan ja sen kansalaisten kanssa: hädänalaisten tukeminen, ei kansaansa sortavien korruptoituneiden hallitusten.

Etenkin kehyskaudella huolettaa turvallisuus, sisäisen turvallisuuden eli poliisin huolestuttavan tilanteen lisäksi ulkoinen eli se, että hallitus toimillaan tietoisesti kyseenalaistaa mahdollisuutemme itsenäiseen ja uskottavaan puolustukseen, kuten edustaja Soukola perussuomalaisten ryhmäpuheessa oikein totesi, kohdistamalla puolustushallintoon suhteellisesti suurimmat leikkaukset. Tosiasia on, että hallituksen toimet rapauttavat maamme yleiseen asevelvollisuuteen pohjautuvaa puolustuskykyä.

Etenkin alueellisten joukkojen materiaalihankintojen viivästyttäminen, varusmiesten maastovuorokausien huomattava laskeminen sekä noin 100 000 reserviläisen kertausharjoitusten käytännöllisesti katsoen lopettaminen aiheuttavat sodan ajan joukkojemme suorituskyvyn laskun kehyskaudelta pitkälle tulevaisuuteen. Joukot ovat harjoitusta vailla, ja niiltä puuttuu riittävä aseistus. Tilanne on vaikea. Varsinkin jos eduskunta huomenna päättää liittää Suomen jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen, koko maan puolustamisen tärkeä periaate on vaakalaudalla. Asteittaiseen luopumiseen koko maan puolustuksesta viittaa myös varuskuntien kohtalo. Varuskunnilla on kuitenkin tärkeä merkitys maanpuolustustahdolle ja alueellisen puolustuksen periaatetta noudattavalle puolustusratkaisullemme.

Samalla kun oman maan puolustuksen määrärahat hupenevat merkittävästi, hallitus lisää kansainväliseen kriisinhallintaan käytettäviä varoja. Tavoiteltu paikka YK:n turvaneuvostossa ei voi olla oman maan puolustuksen alasajon arvoista. Nyt tarvitaan suhteellisuuden tajua. Puolustusvoimien lakisääteinen päätehtävä on Suomen sotilaallinen puolustaminen.

Kehyspäätökseen on sisällytetty määrärahat, jotka tarvitaan Puolustusvoimien Ruokahuollon Palvelukeskuksen eli Purun yhtiöittämiseen ensi vuoden alusta. Kyse on matalapalkkaisen, naisvaltaisen alan kylmästä kokoomuslaisesta kyykyttämisestä palkkadumppauksen kautta. Sen on laskettu tuottavan säästöjä puolustusvoimille. Sitä, kuten yhtiöittämisen kokonaishyötyä, sopii kuitenkin epäillä. Leijona Catering -nimisen bisneksen käynnistämiskulut ovat huomattavat ja todelliset kustannushyödyt vaikeasti ennustettavissa, puhumattakaan imagohaitoista, joiden luulisi mietityttävän yleensä tasa-arvon puolesta puhuneita vasemmiston edustajiakin. Puru-kysymykseen saamme palata ensi viikolla

Arvoisa puhemies! Lopuksi tahdon vielä todeta, että sotaveteraanien kuntoutukseen suunnatut resurssit ovat edelleen liian vähäiset. Elämme aikaa, jolloin valtiovallalla on viimeiset hetket muistaa isänmaatamme puolustaneita veteraaneja. Tämän tulisi näkyä myös kehyspäätöksessä. Siihen meillä on varaa ja siihen meillä olisi myös yhteistä tahtoa yli hallitus- ja oppositiorajojen.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Pari kolme kommenttia. Oikeastaan aloitan kuitenkin kannattamalla edustaja Kallin täällä tekemää esitystä vastalauseessa 2.

Sen jälkeen ne kommentit.

Ministeri Urpilainen täällä äsken esiintyi, ja hänen tämänpäiväiseen saksalaislehden haastatteluunsa on täällä viitattu. Haluan sen viittauksen osalta todeta, että näyttää siltä myös Suomen hallituksen toimissa, että kun vielä muutama viikko tai kuukausi sitten hallitus vielä ankarasti torjui ajatuksen Euroopan keskuspankin mukaantulosta pelastamaan näitä pahimpaan kriisiin joutuneita, kun siitä varoiteltiin vielä muutama aika sitten, kun hallitus vielä pitkään luuli ja luotti siihen, että rahoittamalla päätös toisensa jälkeen uusilla yhteisvastuullisilla toimilla velkamaita, että tällä kaikella selvitään jotenkin tästä velkakriisistä, niin nyt näyttää siltä, että Suomenkin valtiovarainministeri alkaa horjua, kääntyä tänne EKP:n suuntaan, setelirahoituksen suuntaan, kaikkeen siihen, mikä kyllä sitten synnyttää myöskin inflaatiota ja vie meidän ostovoimaamme pois, köyhdyttää meitä kaikkia euroalueen maita ja kaikkia eurooppalaisia.

Voi olla, että itse asiassa sittenkin tämä on edullisempi tapa jopa meillekin kuin se, että ollaan sellaisissa yhteisvastuissa, joissa tämän ylitakauksen vuoksi joudutaan sitten vastaamaan vielä paljon enemmän kuin jotkut muut maat joutuvat tästä roskien hoitelemisesta vastaamaan. Saattaa olla, että niihin vaihtoehtoihin verrattuna Euroopan keskuspankin kautta setelirahoituksen tietä eteneminen voi olla edullisempikin tie, mene ja tiedä. Mielenkiintoista vain oli havaita, kuinka pitkään hallitus luotti siihen, että ottamalla ratkaisu toisensa jälkeen uusia vastuita meidän yhteisille harteillemme sitä tietä hommat hoituisivat. Näköjään usko tuohon malliin horjuu, ja hallituksen ministerikin puhuu täällä jo kertaalleen kerrottua.

Toinen kommenttini liittyy tähän kuntauudistukseen, kun edustaja Brax sitä toivoi, että se nyt on välttämätöntä suorittaa. Sanon aivan lyhyesti tässä yhteydessä vielä kerran, että keskusta ei tule hyväksymään sellaisia kuntauudistuksia, joiden idea on se, että Suomeen, Euroopan maaseutumaisimpaan, harvimpaan asuttuun maahan pitäisi rakentaa myös asukasluvultaan Euroopan suurimmat kunnat, että Suomeen pitäisi rakentaa sellainen kuntajärjestelmä, joka ainoana koko Euroopassa kantaisi vastuun myöskin suoraan perusterveydenhoidosta ja siihen välittömimmin liittyvistä muista palveluista. Missään Euroopassa ei tällaista järjestelmää tällä hetkellä ole.

Siinä, että Suomeen, Euroopan harvimpaan asuttuun maahan pitäisi tällainen kuntarakenne rakentaa, ei meidän mielestämme ole kyllä kerta kaikkiaan mitään järkeä. Se on vaan niin, että emme me jyväskyläläiset tiedä joutsalaisia paremmin, miten lasten päivähoito tai peruskoulu tai lukio pitää siellä Joutsassa hoitaa. Kyllä he taatusti tietävät siellä paremmin sen kuin me. Minä olen Jyväskylän kaupungin päättäjä ollut pitkästi yli 30 vuotta. Ne varmasti tietävät siellä Joutsassa paremmin kuin me jyväskyläläiset tällaiset asiat. Sellaisten suurkuntien, joihin keskitetään tosiaan puoli maakuntaa tai käytännössä koko maakunta, rakentamisessa ei ole mitään järkeä. Professori Wikbergin selvitys osoitti, että noin 10 000 asukkaan kunta on optimi kunta myöskin sen taloudellisen tehokkuuden kannalta, kun katsotaan, mikä kuntakoko puhuu tehokkaimman kuntapalvelun puolesta. Hänen ja hänen tutkijaryhmänsä tulokset kertovat tuon näköistä tulosta.

Arvoisa puhemies! Vielä sitten ihan tähän päivän muuhun teemaan. Aivan lyhyesti kertaan vielä kertaalleen, että se on aika onneton asia, että hallitus nukkuu ruususenunta. Nyt olisi todellakin korkein aika myös meille jo ryhtyä Stiglitzin mallin mukaisiin toimenpiteisiin, joissa idea on se, että sellaisia tuottavia investointeja, joita joka tapauksessa maassa tarvitaan, pitää panna liikkeelle nyt, sellaisia toimia, joilla yrittäjyyden tietä tasoitetaan ja sitä kautta tehdään mahdolliseksi se, että synnytetään uusia työpaikkoja niihin tilanteisiin, jotka muutaman kuukauden päästä ovat käsillä, jolloin talous sukeltaa erittäin rajusti myös meillä. Näihin kaikkiin pitäisi valmistautua. Hallitus ei tätä tee. Se leikkaa kasvun edellytyksistä.

Minusta oli todella huvittavaa suorastaan — sori vaan, että sanon huvittavaa — että täällä kahdessa hallitusryhmän puheenvuorossa sanottiin, että Suomi tavoittelee tutkimus-, teknologia- ja innovaatiovoimavarojen kasvua 4 prosentilla seuraavien vuosien aikaan. Minä ennustan, että 4 prosenttia on todennäköisesti totta, mutta etumerkki on toinen. Veikkaan, että se on miinuksen puolella, koska nämä toimet toimivat niin, yksityinen rahoitus näihin asioihin tulee sillä tavalla, että se seuraa sitä valtion julkisen rahoituksen mittaa. Jos sitä ratkaisevasti vähennetään, on ilman muuta selvää, että myöskin yksityinen panostus Suomen tuottavuuden ja talouden kilpailukyvyn kannalta tärkeisiin asioihin tulee laskemaan.

Arvoisa puhemies! Vielä viittaan myöskin siihen, että vihreiden puheenvuorossa puhuttiin, että uusiutuvaan pitää lisätä. Vielä kerran, edustaja Sinnemäki, en oikein päässyt selville hänen puheestaan, että onko hän niin kuin lukevinaan budjettia niin, että siinä jotenkin voimavaroja lisätään uusiutuvaan vai miten. Totuus on kuitenkin yksiselitteisesti se, että siellä leikataan kaikista niistä uusiutuvan voimavaroista, jotka eivät ole lailla säädettyjä. Onneksi me rakensimme sen uusiutuvan paketin niin, että ylivoimaiseen valtaosaan hallitus ei pääse noin vaan määrärahoja leikkaamalla käsiksi, mutta niistä vapaista asioista, joihin pääsee, on nyt sitten merkittävästi leikattu.

Siis vielä kertaalleen, kannatan edustaja Kallin kakkosvastalausetta.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkariselle vaan, että kukahan se nukkui viime kaudella ruususenunta, ihan muistin virkistykseksi.

Nyt valtiontalouden kehykset 2012—2015 ovat käsittelyssä, ja lainailen täältä muutamia kohtia.

Hallitusohjelman mukaisesti kehyspäätöksessä kohdistetaan lisäpanostuksia kaikkiaan 700 miljoonaa vuoden 2015 tasolla. Resursseja suunnataan nuorisotyöttömyyteen, pitkäaikaistyöttömyyden torjuntaan, perusturvan parantamiseen, sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseen, työllisyyden ja kasvun edistämiseen sekä ympäristön- ja luonnonsuojeluun.

Sitten on tärkeää tietysti muistaa, että tätä työtä tehdään tällä hetkellä osittain kasvavalla velalla, ja on syytä nostaa esille myös valtionvelan määrä, joka on nousemassa erittäin korkeaksi. Ennusteen mukaan velkaa on vuonna 2015 noin 108 miljardia euroa, mikä on noin 48 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Meneillään olevat euroalueen vakauttamisjärjestelyt ja myös ihan globaali talous ovat myös lisänneet Suomen taloudellisia vastuita, ja ne muodostavat näin uudenlaisen uhan ja haasteen julkisen talouden kestävyydelle ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoitukselle. Näin todetaan valtiovarainvaliokunnan mietinnössä.

Arvoisa puhemies! Vielä muutamia kohtia täältä nostan, erittäin tärkeitä. Valiokunta pitää tässä tilanteessa erittäin tervetulleena uudistuksena nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamista, jossa tarjotaan jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 35-vuotiaalle vastavalmistuneelle työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluttua työttömäksi joutumisesta. Valiokunta korostaa, että yhteiskuntatakuun avulla voidaan saavuttaa merkittäviä säästöjä, mikäli esim. nuorten syrjäytymistä pystytään vähentämään. Uudistuksen toimeenpanoon ja tarvittavien resurssien riittävyyteen tuleekin kiinnittää aivan erityistä huomiota.

Arvoisa puhemies! Liikennepolitiikan pitkän aikavälin tavoitteet ja kehittämiskohteet linjataan ensi keväänä annettavassa liikennepoliittisessa selonteossa. Valiokunta painottaa jo tässä yhteydessä pitkäjänteisen päätöksenteon tärkeyttä ja toteaa, että kustannus—hyöty-suhteeltaan tehokkaat ja liikenteen päästöjä vähentävät kehittämishankkeet ovat tärkeitä investointeja tulevaisuuteen. Oikein suunniteltuina ja toteutettuina ne maksavat itsensä takaisin liikenteen sujuvuuden parantuessa ja liikenneturvallisuuden lisääntyessä. Valiokunta painottaa liikenneinvestointien ja riittävien perusparannusvarojen merkitystä työllisyydelle ja elinkeinoelämälle. Erittäin tärkeää on myös muistaa joukkoliikenteen palvelutaso, että sitä kehitetään ja että kasvukeskusten vuokra-asuntotuotantoa edistetään.

Sitten on vielä yksi erittäin tärkeä asia: perusturva- ja palvelujen kehittäminen. Valiokunta on tyytyväinen siihen, että perusturvaan ja palvelujen kehittämiseen suunnataan selkeitä lisäpanostuksia. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevien perusturvaa ja toimeentuloa parannetaan jo ensi vuoden alusta lukien ja kehyskaudella myös asumistukijärjestelmää uudistetaan ja työmarkkinatuen tarveharkinnan tuloja varaudutaan tarkistamaan. Näillä toimilla lisätään myös pienituloisten ostovoimaa ja kulutuskysyntää, mikä on erittäin tärkeää tässä tilanteessa.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelma lupaa rakentaa avointa, oikeudenmukaista ja rohkeaa Suomea. Toivon näin, mutta pelkään myös, ettei tämä kehysratkaisu näitä tavoitteita riittävästi tue. Pohjoismaisena hyvinvointivaltiona jatkaminen on tärkeää, mutta sitä pusertaa ahdinkoon Euroopan talouskriisi. Kasvun urat ovat niin meillä kuin muuallakin Euroopassa tiukassa, eikä kehysratkaisu riittävästi tue aluerakennettamme ja elinkeinoelämäämme. Juuri eilen saimme kuulla Nokia Siemens Networksin jättilomautuksista. Nokia — Connecting People, Disconnecting Economic Growth. Ei meillä ole näkyvissä lähitulevaisuudessa tuollaista Nokian kaltaista talousveturia, joka veti meidät 90-luvun lamasta ylös.

Aluerakenteemme vahvistaminen on voimakkaassa vastatuulessa monen eri politiikkasektorin kautta. Tiemäärärahojen leikkaukset, koulutuspoliittiset ratkaisut, maakuntien kehittämisrahojen leikkaukset, maa- ja metsätalouden leikkaukset yhdessä kuntarahoituksen muuttuessa vievät pohjan pois aluerakenteelta, jolla voimme luottaa koko Suomen voivan hyvin etelästä pohjoiseen. Osin itse aiheuttamamme ongelman lisäksi kehitämme sekä Suomessa että koko Euroopassa uusia keinotekoisia ja kilpailukykyämme rajoittavia kustannuksia työnantajille, mutta emme ole kyenneet löytämään uusia tuottavia työpaikkoja kustannuspakoon lähteneiden tilalle.

Saksan eilen rahamarkkinoilta saama huomautus osoittaa myös meille, että yli varojensa eläneiden maiden uskottavuuskriisi näkyy maksukykyistenkin valtioiden lainojen korkotason nousuna, väistämättä. Teollistuneiden länsimaiden velkataakka on niin suuri, että tilanne ei korjaudu seuraavan vuosikymmenenkään aikana. Sijoittajat ymmärtävät sen, ja siitä seuraa, että vaikka rahamarkkinat luottaisivatkin maksukykyymme, rahoittajat tekevät korkovaatimuksellaan yhä tuottavampaa bisnestä. Tämä tilanne jatkuu ja pahenee meilläkin ja muuttuu sitä raskaammaksi, mitä suurempia takuuriskejä otamme. Kykenemme tukemaan meitä velkaisempien maiden talouspolitiikkaa ainoastaan sillä, että otamme itse velkaa. Onhan järjetöntä, että poliitikkojen suosiota ja vallanhalua on pönkitetty velalla uskoen, että voimme ylläpitää ansiotasoa korkeampaa elintasoa.

Rahaliiton jäsenenä joudumme huomioimaan tarkoin myös kumppanimaiden tapahtumat. Portugalissa alkoi yleislakko. Miten EU:n työikäistyvä nuoriso maksaa tekemämme velat, jos heidän työkykynsä heikkenee pitkän jatkuvan työttömyyden vuoksi? Teknistyvä maailma ja kiristyvä kilpailu asettavat ammattikoulutukselle vaatimuksia päivittää työssä käyvienkin taidot. Etelä-Euroopan maiden korkea, jopa 40 prosentin nuorisotyöttömyys tulee huomioida mietittäessä tulevaisuuden talouskehitystä.

Jokaisen tässä salissa, vaikka harvalukuisinakin, täytyy ymmärtää, että perinteinen metsäteollisuus muuttaa halvempien tuotantokustannusten maihin. Se jättää jälkeensä tuhansia työttömiä ja aiheuttaa muuttoliikettä pääkaupunkiseudulle. Metsiemme hakkuusäästöjen käyttöönotolla voisimme korvata nykyhinnoin laskettuna jopa useiden miljardien öljyntuontimenot ja saada 300—400 miljoonan euron verotettavan tulon. Viherpopulismilla on turhaan syyllistetty myös turpeen käyttö. UPM aloittaa yt-neuvottelut muun muassa Jämsän tehtaan 1 100 työntekijän kohtalosta ja ilmoittaa koko henkilöstön lomautustarpeeksi 90 vuorokautta. Nämä ovat metsäteollisuudelta huolestuttavia lukuja.

Eivät kaikki ihmiset voi sulloutua kaupunkeihin, ja maaseutua ei voi tuoda. Verotulojen väheneminen on ongelma, ei kuntiemme määrä. Kuntarajoja siirtämällä ei suoraan luoda uusia työpaikkoja edes muille sektoreille, korkeintaan suojellaan kuntien ja kaupunkien virkamiehiä viiden vuoden irtisanomissuojan avulla.

Euroopan laajuinen kilpailukyvyn heikkous vaivaa Suomeakin. Energiapoliittiset kehykset ovat luvattoman lyhytnäköisiä. Energiaintensiivinen teollisuus ei voi luottaa edullisen energian jatkuvuuteen. Uusiutuvan energian käytön lisäämispyrkimykset käpertyvät liian tiukkaan tuulienergian ympärille, kun muitakin eli maakunnallisia mahdollisuuksia olisi. Öljyn hinta ei tule laskemaan, ja sen varaan laskettu talous on megaluokan hiilijalanjälki. Energiaa on saatava entistä enemmän kotimaisin ja paikallisin voimin. Se onnistuu hajautetulla energiaratkaisulla. Jo Esko Ahon hallitus laski maahamme syntyvän 12 000—15 000 työpaikkaa hajautetun energiaratkaisun avulla, eikä edustaja Pekkarinen ministerinä ollessaan kyllä aivan tässä vauhdissa perässä pysynyt.

Puolustusvoimien määrärahojen leikkaukset vievät uskottavuuden koko maanpuolustukselta. Euroopan unioni ei pysty lähettämään yhtään pyssyä, ei miinaa eikä sotilasta, jos omaa hölmöyttämme miinoista raivatuilta rajoilta joku uhkaa hyökätä. Niinpä kannatan edustaja Soukolan tekemää esitystä.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme ovat valtiontalouden kehykset vuosille 2012—2015. Lukiessani näitä kehyksiä, tätä esitystä, minulle tämä on jatkumo hallitusneuvotteluista, jatkumo niistä neuvotteluista, joissa ensin pidettiin kaksi viikkoa seminaaria, sen jälkeen huilattiin viikko ja neljän viiden päivän aikana tuotiin eurot siihen kylkeen. Kaikki muuten hyvin, mutta elävän elämän ja todellisuuden ero siihen, millaisia tekstejä oli päästy kirjoittamaan, oli aika suuri.

Tämän jälkeen oltiin tilanteessa, missä aika moni, varsinkin sosialidemokraatti, syytti entistä hallitusta siitä, että jouduttiin noudattamaan vanhoja kehyksiä, että ne ovat ne keskustavetoisen hallituksen kehykset, joitten mukaan mennään. Nyt on kyse Jyrki Kataisen hallituksen kehyksistä, joiden suhteen — kun aloitin siitä, että minulle tämän asian käsittely on jatkumo — tullaan olemaan tulevana talvena maalis—huhtikuulla tilanteessa, jossa kirjoitetaan sitten ne oikeat luvut, oikeat luvut, joilla mennään eteenpäin.

Miksi tämä jatkumon kertominen puheenvuoroni alkuun? Siksi, että sanat, teot, luvut ja arki eivät ole saman sisältöiset. Puheet: Edelleen hallituksessa on ministerejä, jotka lupaavat ilmaista joukkoliikennettä tai kirjoja lukiolaisille. Edelleen ollaan tilanteessa, jossa meillä on hallitusohjelma, jossa on luvattu paljon asioita, ja edelleen meillä on se talouden kylmä arki ja se raami, joka tehtiin taloudellisesti aivan toisenlaisessa tilanteessa kuin missä nyt ollaan. Näissä on iso ristiriita. Se, miksi tämä tilanne on ongelmallinen, johtuu siitä, että hallitus on luvannut aika paljon, ja otan vain yhden esimerkin siitä asiasta, jossa sanat, tekstit ja arki eivät kohtaa.

Hallitusohjelmassa lukee selkeästi, että tähän maahan säädetään vanhuspalvelulaki. Peruspalveluministeri suunnilleen ensimmäisiksi töikseen ilmoitti, että se pohja, joka on olemassa, ei kelpaa hänelle vaan se menee uudelleen valmisteluun, ja taisipa hapuilla senkin kanssa, tuoko koko esitystä eduskuntaan. No, nyt on jo selvinnyt syksyn aikana, että tuo esitys tänne tulee, mutta kun on käytettävissä kuntien palvelujen parantamiseen 145 miljoonaa euroa, jolla pitäisi pystyä kehittämään muutakin — vähentämään terveyseroja, parantamaan palvelujen laatua, tekemään monen-, monenlaisia asioita — se ristiriita, jolla odotukset ja se tuleva arki ollaan tekemässä, on aika iso.

Toinen asia, joka ei ole ihan vähäpätöinen kyseisen lain osalta: Olen mielenkiinnolla seurannut peruspalveluministerin puheita siitä, tuleeko tuohon tulevaan vanhuspalvelulakiin henkilöstömitoitukset. Ja se on muuten sitten sarjassa niitä asioita, että ovat ne luvut mitkä tahansa, niin jotta kunnat pystyvät suoriutumaan tehtävästä, joka heille ollaan antamassa, nuo mitoitukset muuten maksavat, ja saattaa olla, että ihan 145 miljoonaa euroa, vaikka se laitettaisiin kaikki tuohon vanhuspalvelulain toteuttamiseen, ei tule riittämään.

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelmassa lukee, että työmarkkinatuen tarveharkinnan poistaminen selvitetään. Täällä kehysmietinnössä valtiovarainvaliokunnan enemmistö toteaa, että on hieno asia, kun tarveharkinnan tulorajoja varaudutaan tarkistamaan. Kumpaakos tekstiä tässä pitää uskoa: selvitetäänkö asia, jolle on olemassa hintalappu, vai tyydytäänkö siihen, mitä näissä kehyspapereissa lukee? Tai toinen vastaavanlainen ristiriita: Täällä ovat hallituspuolueitten edustajat hehkuttamalla hehkuttaneet tilannetta, joka viime viikolla syntyi talousarvion tarkennusesityksessä, 4 miljoonaa euroa rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahoihin. Tämä kehyspaperi pitää sisällään sen, että sama vääntö on vuoden päästä edessä, koska täällä lukee teksti, että "sen arvioidaan alenevan" — tämän kuntoutusrahatarpeen — "kehyskaudella etuuden saa-jien vähetessä".

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tänään salissa on keskusteltu paljon maamme taloudellisesta tilanteesta sekä kansainvälisestä talouskriisistä. Suomen talous on saatava oikeille raiteille, sillä velkaantumisen tie ei ole kestävä, ja tämä on itsestään selvää. Haastavan taloustilanteen rinnalla omana ongelmanaan on se surullinen tosiasia, että yhä useampi suomalainen on vaarassa syrjäytyä tai voi muutoin henkisesti pahoin. Tämä jää usein taloudellisten seikkojen varjoon, mutta näin ei saisi missään nimessä olla. Yhteisöllisyyttä ja välittämistä ei voi koskaan korostaa liikaa.

Kuten salissa on tänään jo monesti todettu, on nuorten 15—24-vuotiaiden työttömyystaso maassamme huolestuttavan korkealla. Tänä vuonna alle 25-vuotiaita työnhakijoita on noin 30 300, joista noin kolmasosalla on takanaan vain peruskoulu. Näiden tilastojen ulkopuolelle jää lisäksi lukuisia nuoria, jotka eivät ole rekisteröityneet työnhakijoiksi.

Nuorten työttömyyden takana on työ- ja koulutuspaikan saamisen vaikeuden lisäksi merkittäviä sosiaalisia tekijöitä, jotka estävät työllistymisen. Näiden esteiden vähentämiseen tarvitaan sosiaalityötä nuorten kanssa. On erittäin tärkeää, että nuorten ei tarvitse jäädä tyhjän päälle keskeyttäessään tai päättäessään koulun tai ollessaan työllistämistoimenpiteiden ulkopuolella, sillä juuri palvelujen väliin putoaminen muodostaa nuorille merkittävän riskitekijän.

Arvoisa puhemies! Hallituksen tärkeä tavoite on nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen vuoden 2013 alusta. Tämä tavoite korostaa entisestään sosiaalityön tarvetta nuorten kanssa, jotta yhteiskuntatakuu voisi toteutua myös niiden nuorten kohdalla, jotka elävät tänä päivänä yhteiskunnan valtavirran ulkopuolella, sekä niiden lukuisten nuorten kanssa, joiden omat voimavarat, kyvyt ja todellinen kunto eivät ole riittäviä työ- ja elinkeinotoimistojen eikä edes työvoiman palvelukeskusten palvelujen käyttämiseen.

Sosiaalityölle yhteiskuntatakuun myötä tuleva haaste onkin suuri. Nuoret ovat tähän päivään asti olleet marginaalisessa asemassa sosiaalityössä. Nuoruus on jäänyt lapsuuden ja lastensuojelun varjoon, ja nuorista on sosiaalityössä puhuttu lähinnä ongelmakeskeisesti tai toimeentulotukiasiana. Sosiaalityössä lasten ja nuorten tilanteet on tähän asti tunnistettu lähinnä perheiden ja lastensuojelun kautta. Valitettavasti käytännön aikuissosiaalityössä on huomattu jo vuosien ajan, kuinka lastensuojelu pystyy vastaamaan vain kaikkein kiireisimpiin ja vakavimpiin lasten ja nuorten tuen, avun ja huolenpidon tarpeisiin. Siten monien nuorten oman elämän ja tulevaisuudennäkymien selkeyttämiseen tarvittava ulkopuolinen tuki tulee esille vasta nuoren tullessa toimeentulotuen ja aikuissosiaalityön piiriin täysi-ikäisyyden kynnyksellä.

Toimeentulotuki on viimesijainen etuus kaikille tulottomille ja pienituloisille, mutta siinä on kysymys rahasta, ei sosiaalityöstä. Pelkkä toistuva rahan jakaminen taas ei kaikkein syrjäytyneimpiä auta. Sen sijaan nuoria on motivoitava ottamaan vastuuta omasta elämästään ja pidettävä huolta siitä, että he myös saavat riittävästi tietoa ja opastusta tarjolla olevista työ- ja koulutusvaihtoehdoista ja myös oikeasti tarttuvat niihin.

Jotta yhteiskuntatakuu saadaan toimimaan myös käytännössä, tarvitaan nykyistä tehokkaampia keinoja toimeentulotukikierteeseen jumittuneiden nuorten auttamiseksi. Yksi tapa olisi velvoittaa sosiaalityöntekijät tapaamaan kaikki alle 25-vuotiaat sosiaalitoimessa asioivat nuoret ja kertomaan heille mahdollisuuksista saada tukea ja kannustusta omien mielenkiinnon kohteiden, vahvuuksien ja tulevaisuudennäkymien selkeyttämiseen. Tähän ei toimeentulotuki eivätkä työllistämispalvelut ole mikään vastaus, sillä kyseessä on sosiaalialan ammattitaitoa edellyttävä työ, joka saattaa jatkua vuosiakin, ennen kuin nuori on kykenevä käyttämään nuorten yleisiä palveluja.

Merja Mäkisalo-Ropponen  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden kehysten ohjaavana tavoitteena pitäisi olla terve ja hyvinvoiva yhteiskunta. Terveyden ylläpitämisen ja edistämisen tulisi ohjata ja johtaa kaikkea päätöksentekoa, koska silloin teemme kestävän kehityksen kannalta oikeita ratkaisuja. Kestävä kehitys pitää sisällään ekologisen, inhimillisen, sosiaalisen ja taloudellisen ulottuvuuden. Terveyden edistämiseen ja ylläpitämiseen tähtäävät toimenpiteet ja päätökset eivät saisi olla vain sosiaali- ja terveysministeriön ja valiokunnan agen-dalla, vaan niiden tulee olla kaikkia hallinnonaloja ohjaava yhteinen tavoite.

Millainen on sitten terve yhteiskunta, jota voidaan pitää tavoitteena, ja miten se näkyy valtiontalouden tarkistetuissa kehyksissä? Tästä pari esimerkkiä.

Terveessä yhteiskunnassa pidetään huolta kaikista, myös niistä, jotka eivät kilpailussa pärjää. Tämän takia riittävä ja oikeudenmukainen perusturva on tärkeää, ja tähän pitää panostaa taloudellisestikin vaikeina aikoina. Terveessä yhteiskunnassa toimitaan yhteisöllisesti. Jokainen meistä voi elämänsä aikana joutua niin sanotusti reunalle. Reunalla oleminen ei tarkoita vielä putoamista, mutta jos ihminen ei saa apua ja tukea riittävän ajoissa, hän voi pudota esimerkiksi syrjäytymisen kierteeseen. Perhe ja lähi-ihmiset ovat ensisijaisia tukijoita ja auttajia. Terveessä yhteiskunnassa on myös toimivat tukiverkostot, koska aina ei ole perhettä tai perheellä ei ole voimavaroja auttaa ja tukea.

Yhteiskunnassamme on paljon reunalla olevia lapsia ja nuoria. 90 prosenttia lapsistamme ja nuoristamme voi hyvin, mutta 10 prosenttia on syrjäytymisvaarassa. Tällä hetkellä arvioidaan, että näistä 10 prosentista on 75 prosenttia syrjäytyneinä myös varhaisaikuisuudessa — suunnaton määrä inhimillistä kärsimystä, tuhlattua tulevaisuutta ja hukkaan heitettyä rahaa. Meidän on tehtävä kaikkemme tämän estämiseksi, ja siksi esimerkiksi yhteiskuntatakuun toteuttamisesta tulee toivottavasti meidän kaikkien yhteinen tahtotila.

Vaikka yksilö olisi pudonnutkin reunalta, hänet voidaan edelleen nostaa ylös. Terveessä yhteiskunnassa halutaan auttaa ja tukea jokaista kansalaista elämään inhimillistä elämää olosuhteista riippumatta. Sivistyneen yhteiskunnan tunnistaa siitä, miten siellä kohdellaan heikoimmassa asemassa olevia. Tämän takia on hyvä, että esimerkiksi työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossa on nostettu esille pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden merkitys. Tällä hetkellä erityisesti vaikeammin työllistettäville ei ole tehostettuja palveluja riittävästi tarjolla ja tarjotut toimenpiteet eivät ole riittävän vaikuttavia. Esimerkiksi välityömarkkinoiden kehittämistä on jatkettava, jotta vaikeasti työllistettävien polkuja työelämään voidaan helpottaa. Toisaalta tuottavana kansalaisena oleminen ei ole ainoa ihmisyyden mitta.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa edelleen kiinnitetään liian vähän huomiota ennalta ehkäisevään työhön ja kuntouttavaan toimintaan. Mielenterveysongelmien, alkoholiongelmien ja kansansairauksien ennaltaehkäisy on jäänyt viime vuosina liian vähälle. Diabeteksen, verenpainetaudin ja vastaavien kansansairauksien ennaltaehkäisy säästäisi miljardeja euroja vuosittain. Toisaalta kuntouttavan toiminnan puutteiden takia Suomessa tehdään ikäihmisistä turhan takia liian aikaisin vuodepotilaita.

Arvoisa puhemies! Meillä on valtavasti tutkittua tietoa kaikista näistä edellä mainituista asioista, mutta tätä tietoa ei ole saatu jalkautettua käytännön toiminnaksi. Rakenteiden ja toimintakulttuurien muuttaminen on hidasta. Nyt tarvitaan toimenpiteitä, joilla kaikki olemassa oleva tieto saadaan juurrutettua käytännön toiminnaksi. Tuottavuusohjelmia me emme tarvitse, mutta toiminnan tehostamista kylläkin. Esimerkiksi terveydenhuollossa tehokkuus on vaikuttavuuden ja panosten suhde. Kaikessa toiminnassa on syytä panostaa vaikuttavuuteen, ei siis tuottavuuteen.

Toivottavasti me täällä eduskunnassa pystymme säätämään lakeja, jotka mahdollistavat tämän muutoksen. Tärkeitä lähitulevaisuudessa täällä päätettäviä, toiminnan muutoksen mahdollistavia ja jopa siihen edellyttäviä lakeja ovat muun muassa kuntarakenneuudistus ja siihen liittyvä valtionosuusuudistus sekä myöskin ikälaki.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Hallitus on rakentanut tämän valtiontalouden kehyssuunnitelman suurelta osin uskon ja toivon varaan. Velan määrä suhteessa bkt:hen on kasvamassa koko kehyskauden. Ei kai tällaiseen kehitykseen voi valtiontaloutta rakentaa pitkällä tähtäyksellä?

Hallitusohjelmassa tämä hallitus lupasi pienentää valtionvelkaa kuluvalla vaalikaudella. Näissä kehyksissä ei tällaisia merkkejä liiemmälti ole. Yhtenä vuosittain kasvavana automaattina mainitaan Euroopan unionille maksettavien jäsenmaksujen vuosittainen kasvu niin, että jäsenmaksu kehyskauden lopussa on lähes 2 miljardia. Tämä on automaatti, johon meidän lienee tässä tilanteessa pakko tyytyä.

Samaan aikaan, kun monin paikoin mietitään, mitä tehdään syrjäytyvän nuorison hyväksi, hallitus on pienentämässä ammatillisen ja usean muun koulutuksen määrärahoja. Samoin oppisopimuskoulutuksen määrärahat ovat leikkauslistalla. Perusteena käytetään pieneneviä ikäluokkia. Missä ovat ne 40 000 nuorta, jotka tällä hetkellä ovat pahimmassa syrjäytymisvaarassa, ja mikä on heidän kohtalonsa? Ei näitä asioita voi lakaista maton alle.

Perusväylien tienpitoon kehyssuunnitelmassa ei olla panostamassa yhtään enempää kuin viime vuosina. Varmasti kaikilla tiedossa on, että alempiasteiset tiet alkavat olla erittäin heikossa kunnossa ja perusparannusmäärärahojen tarve on välttämätön. Sen sijaan niin tärkeinä en näe esimerkiksi Tampereen Rantaväylän tunneliin luvattuja määrärahoja, joissa tarve tulee aivan muualta kuin liikenteen tarpeista.

Työllistämismäärärahojen karsiminen perustuu oletukseen, että työttömyys vähenee niillä ilmoituksilla, mitä hallitus antaa. Ei näistä kasvun ilmoituksista mitään selkeitä merkkejä ole näkyvissä. Jos tilastoidaan kaikki työtä vailla olevat, niin ei se kovin hyvältä näytä. Kyllä työllistämistoimet tarvitsevat edelleen työllisyyspoliittisia panostuksia. Sama tilanne on sosiaalipuolella. Ei köyhyys mihinkään ole kadonnut eikä katoa pelkästään tilastoimalla.

Ympäristöministeriön hallinnonalalla ollaan jatkamassa Kosteus- ja hometalkoot -toimintaohjelman toteuttamista. Ongelmaa ei kuitenkaan todennäköisesti tiedosteta, koska tähän varatut määrärahat ovat alkuunsa pienet ja kutistuvat myöhemmille vuosille. Tosin joiltakin poliitikoilta on kuultu lausuntoja, että esimerkiksi kuntien osalta pitäisi kustannukset sälyttää kokonaan kunnille. Kyllä mielestäni tällainen asia on valtakunnallisesti ja terveydellisesti niin tärkeä, että valtion ei tule väistää vastuutaan. Rakennukset, joissa on todettu esimerkiksi homeongelmia, on aikanaan rakennettu senhetkisten rakennusmääräysten mukaan. Jos näin ei ole tehty, vastuu siirtyy rakennusvalvonnalle.

Herra puhemies! Monien asiantuntijoiden toisenlaisista arvioista huolimatta hallitus luottaa edelleen vahvaan verotulojen kasvuun. Onko hallituksella mahdollisesti joitakin uusia verosuunnitelmia tai korotusaikeita, joihin kasvun odotukset perustuvat? Päinvastoin hallitus lupaa, että tuloverotus ei kiristy kehyskaudella. Mistä veroista on tarkoitus lisääntyvät verotulot tulouttaa?

Sähkön ja muiden lämmitys- ja polttoaineiden veronkorotusautomaatilla hallitus on viemässä kasvun edellytyksiä useilta teollisuudenaloilta. Samalla hallitus tasaverokorotuksillaan aiheuttaa edelleen köyhyyden kasvua pienituloisten ihmisten keskuudessa.

Useissa kunnissa kuntataloutta on pystytty sopeuttamaan tiukalla menokurilla. Nyt hallitus näkee sen paheena, josta on rangaistava. On luotu harhakuva, että kuntataloudessa menee hyvin ja siksi kuntien velvollisuuksia voitaisiin lisätä ja valtionosuuksia karsia.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomen talouskasvuennusteita on laskettu alemmalle tasolle, yritysten tilauskirjat tyhjenevät, ja Eurooppa painii kriisimaiden velkaantumisen kanssa. On selvää, että se, mitä juuri nyt tarvitsemme, on talouttamme ja hyvinvointiamme parantavia tekoja, siis suoraviivaista toimintaa ja aidosti toimivia ratkaisuja.

Vuoteen 2015 mennessä valtionvelkamme nousee nykyisestä noin 42 prosentista noin 48 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tällä hetkellä työkyvyttömyyseläkkeellä on 270 000 ja työttömänä 180 000 suomalaista. Huolestuttavaa on ennen kaikkea se, että työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään yhä nuorempana, noin 52-vuotiaana, ja että kokonaan työelämän ja opintojen ulkopuolella on kymmeniätuhansia nuoria. Kokonaisuutena tilanne on siis kestämätön. Tarvitsemme kaikki suomalaiset töihin, jotta talous saadaan paremmalle uralle.

Julkisen rahoituksen painopistettä siirretään, ja sitä tuleekin siirtää, kohti pk-sektoria. Pienistä ja keskisuurista yrityksistä löytyvät juuri ne kasvuhakuisimmat ja työllistävimmät yritykset, joita me tarvitsemme. On hieno asia, että Finnvera saa lisää määrärahoja vientiyritystemme tukemiseen. Toivottavaa kuitenkin on, että varoja käytetään myös kasvavien, uusia markkinoita hakevien pk-yritysten tarpeisiin eikä yksinomaan suurten, jo pitkään kansainvälisillä markkinoilla toimineiden yritysten tukemiseen, jotka tietenkin ovat tärkeitä suomalaisten työllistäjiä nekin.

Yritysten rahoitus tulee 70—80-prosenttisesti pankeista niin Suomessa kuin Euroopassa yleisestikin. Yhdysvalloissa vastaava luku on 30 prosenttia. Suuri riippuvuus pankkien rahoituksesta aiheuttaa yrityksille ongelmia, jos pankkien rahoitushanat menevät kiinni talouden kiristyessä. Suomessa kotitaloudet ovat suhteessa huomattavasti vähemmän velkaantuneita kuin muissa Pohjoismaissa ja tilanne on näiltä osin hyvä. Olisikin pohdittava, miten näitä kotitalouksilla olevia rahoja saataisiin liikkeelle ja rahoittamaan suomalaisten kasvuyritysten toimintaa. Tähän meidän on haettava hyviä käytäntöjä sellaisista maista, jotka ovat siinä jo onnistuneet. Meillähän on jo erinomainen koulutus- ja tuotekehitysperinne, mutta pullonkaula on se, että yritysten rahoitusten saanti on edelleen heikkoa.

Kasvavien ja voittoa tuottavien yritysten investoinnit ovat meille äärimmäisen tärkeitä. Siksi tarvitsemme ennen kaikkea ennakkoluulottomuutta ja vanhojen rakenteiden pölyttämistä. Esimerkiksi Virossa yritysten jakamattomat voitot on jo vapautettu yhteisöverosta, jolloin investointi on yrityksille edullisempaa. Miten investoinnit Suomeen sitten saadaan kiinnostaviksi? Tämä on avainkysymys, kun tiedetään, että yrityksille suunnattu tutkimus- ja kehitysrahoitus sekä verokannusteet ovat huomattavasti OECD-maiden keskivertoa alhaisempia meillä. Meidän tuleekin käydä läpi kaikki ehdotukset investointiasteen nostamiseksi Suomessa. Tätä työtä ei pidä lopettaa ennen kuin ratkaisu on löydetty.

Arvoisa puhemies! Talouden tervehdyttämisessä hallitus on tehnyt erittäin hyvän valinnan myöskin satsatessaan harmaan talouden torjuntaan 20 miljoonaa euroa. Onhan arvioitu, että harmaan talouden vuotuinen kokonaismäärä Suomessa olisi noin 10—14 miljardia euroa. Menetettyjen verojen määräksi puolestaan on arvioitu 4—6 miljardia euroa. Odotuksia tervehdyttämisen kautta saaduista veromääristä ei ole merkitty kehyksiin, mikä on tietenkin oikea ratkaisu. Tässä on kyse pitkän aikavälin satsauksesta, jossa samalla tervehdytetään kilpailutilanne etenkin rakennusalalla sekä tietyillä palvelualoilla. Ei ole kenenkään etu, että yritykset eivät maksa veroja eivätkä huolehdi työntekijöidensä sosiaaliturvasta. Pitkällä aikavälillä harmaa talous tuottaa aina pelkästään häviäjiä.

Arvoisa puhemies! Epävarmoina aikoina tarvitsemme talouspolitiikassamme rohkeita ratkaisuja. Ennen kaikkea tarvitsemme niitä nopeasti. Oikotietä onneen ei ole. Ainoastaan talouttamme parantamalla pystymme säilyttämään nykyisen hyvinvointimme tason. Tyhjätaskuna on mahdotonta tehdä hyviä ratkaisuja.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kansainvälinen talous, Suomen talous mukaan lukien, on tulevina vuosina suurten haasteiden edessä. Talouden heikot kasvunäkymät ja velkaantuminen asettavat tiukat reunaehdot valtiontaloudelle. Tällä hetkellä Euroopan velkakriisi näyttää todella vakavalta, ja se tuntuu laajenevan nopeasti. Huominen on arvoitus meille kaikille.

Meillä erityisesti sosiaali- ja terveyssektori on myös suurten haasteiden edessä palvelutarpeen lisääntymisen ja muuttumisen vuoksi. Väestön ikääntyminen haastaa palvelutuotannon, ja samaan aikaan tapahtuva huoltosuhteen muutos sekä ammattitaitoisen henkilöstön eläköityminen syventävät vielä ongelmaa. Nykyinen terveydenhuoltojärjestelmä rakennettiin 1970-luvulla sen aikaisiin tarpeisiin, eikä se kykene enää vastaamaan tämän päivän tarpeisiin.

Yksi suurimpia ongelmia on terveydenhuollon rahoituksen monikanavaisuus, jonka osalta Suomi on OECD:n vertailussa rankattu jopa maailman kolmanneksi epätasa-arvoisimmaksi maaksi Meksikon ja USA:n jälkeen. Köyhyys ja eriarvoisuus ovat lisääntyneet hälyttävästi kasvattaen terveyseroja. Miesten osalta elinajan-odotteen ero on jopa 12,5 vuotta eri tulo- ja sosiaaliryhmien välillä. Tällaista kehitystä ei pystytä pysäyttämään vain kosmeettisilla toimilla tai pienillä rahalisäyksillä. Onneksi hallitus on käynnistänyt kuntarakenneuudistuksen, joka ohjaa myös palvelurakenneuudistusta. Nyt tarvitaankin rohkeutta toteuttaa uudistukset. Aika on käymässä vähiin.

Tulevien vuosien painopistealueita sosiaali- ja terveydenhuollossa ovat muun muassa perusturvan kehittäminen ja sen kautta köyhyyden lieventäminen. Monet uudistukset, kuten muun muassa pienempien peruspäivärahojen, toimeentulotuen ja asumistuen korotukset, tähtäävät kehyskaudella pienituloisten aseman parantamiseen. Tärkeitä toimenpiteitä ovat myös kunnallisverotuksen perusvähennyksen alarajan nosto sekä nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen. Paljon on vielä tehtävää, mutta meidän on edettävä valtiontalouden sallimissa raameissa.

Terveyden edistäminen ei ole vain terveydenhuollon tehtävä. Se on läpi kaikkien yhteiskunnan osa-alueiden ja hallintokuntien kulkeva teema. Se koskee yhtäläisesti kaavoitus- kuin sivistystointakin. Myös lainsäädännöllä voidaan edistää terveitä elintapoja, käyttötottumuksia. Tästä esimerkkinä ovat nyt korotettavat alkoholi-, tupakka-, virvoitusjuoma- ja makeisverot. Näiden tuotteiden verotuksen vaikutuksia on syytä tarkkailla huolella ja laajentaa epäterveellisiin kulutustottumuksiin suuntautuvaa verouudistusta. Itse näkisin mielelläni muun muassa tietyt rasvat nykyistä suuremmin verotettavien elintarvikkeiden joukossa.

Arvoisa herra puhemies! Edelleenkään ei voi liiaksi korostaa pikaista tarvetta sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien uudistamiseksi ja yhteensopivuuden saavuttamiseksi. Tämä on välttämätöntä, jotta palveluiden saatavuus, sujuvuus ja ennen kaikkea turvallisuus voidaan taata kaikille kansalaisille asuinpaikasta riippumatta.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset kantavat huolta Suomen pitkän aikavälin talouskasvusta. Mielestämme Suomen innovaatiopolitiikan pitäisi tukea nykyistä enemmän innovatiivisia kasvuyrityksiä sekä parantaa Suomen houkuttelevuutta tutkimus- ja kehitysinvestointien kohdemaana.

Perussuomalaiset panostaisivat määrätietoisesti t&k-verotukeen. Suurimmalla osalla OECD-maita on jo verojärjestelmässään t&k-toimintaa tukevia elementtejä, joiden tulokset ovat poikkeuksetta olleet rohkaisevia. Hallitusohjelman mukainen lupaus selvittää t&k-verokannustimien käyttöönoton mahdollisuuksia on oikean suuntainen mutta riittämätön. No, tosin tänäänhän me kuulimmekin sitten tässä salissa, kun ministeri Urpilainen kertoi ja antoi kyllä ymmärtää niin, että tätä t&k-verotukea yhdessä enkelisijoittamisen kanssa, näitä molempia vaihtoehtoja, nyt tutkitaan toukokuun loppuun asti ja mahdollisesti jopa molemmat otettaisiin käyttöön. Tosin sitten edustaja Männistö kertoi täällä, myöskin hallituspuolueen edustajana kylläkin, että vain toinen näistä mahdollisesti otettaisiin käyttöön. Mutta toivoisin niin, että ne voitaisiin molemmat ottaa käyttöön.

Pk-yritysten tuotekehityksen ja innovaatioiden tie katkeaa liian usein pääomien puutteeseen. Nykyiset rahoitusmallit ovat puutteellisia etenkin siemenvaiheen kasvuyrityksille, sillä yksityiseen rahoitukseen perustuva niin sanottu enkelisijoittaminen on maassamme suhteellisen vähäistä johtuen tappioiden rajoittuneesta verovähennysoikeudesta. Enkelisijoittamisen tappioiden verovähennysoikeuden laajentaminen edes-auttaisi kasvuyritysten pääomittamista yksityiseltä sektorilta. Kasvuhakuisten pk-yritysten toimintaedellytyksiä pitäisi mielestämme parantaa. Hallitus kuitenkin leikkaa kehityskauden loppuun, vuoteen 2015 mennessä teknologia- ja innovaatiopolitiikan rahoitusta 85 miljoonaa euroa vuodessa. Pidämme tätä leikkausta vääränä toimenpiteenä. Pidämme sitä myös vääränä signaalina koko sille yrityskentälle, jolta toivomme saavamme kasvua aikaiseksi tulevinakin vuosina.

Kehyskaudella olisi syytä varautua myös ta-loudellisesti luomaan uutta yritystoimintaa vähentämällä yritystoiminnan aloittamiseen ja lopettamiseen liittyvää byrokratiaa. Uuden yritystoiminnan saamiseksi maahamme olisi myös päätöksentekijöiden pystyttävä innovatiivisiin ideoihin itsekin, kun niitä niin usein yrittäjiltä ja yrityksiltä vaadimme. On meidän tehtävämme säätää lait ja asetukset niin, että ne luovat parhaat mahdollisuudet ja edellytykset toteuttaa yritys-ideoita.

Työelämä muuttuu. Elämän mittaiset työurat ovat historiaa. Työsuhteet ovat nykyisin yhä useammin määräaikaisia ja projektiluonteisia. Tästä kertovat karua kieltään tilastot. Maassamme alkaa työttömyysjakso yli 900 000 kertaa vuoden aikana. Ihmisten on entistä vaikeampaa saada rakennettua keskeytymätöntä työuraa ja siten toimeentuloa.

Maassamme pitäisi olla järjestelmä, jossa kokeilevalla yrittämisellä voitaisiin täydentää työuria. Jäätyään työttömäksi ei välttämättä nostaisikaan työttömyyskorvausta vaan ilmoittautuisi esimerkiksi verottajan nettisivuilla väliaikaiseksi niin kutsutuksi kokeilevaksi yrittäjäksi. Tuolloin voisi kokeilla olemassa olevan yritysidean toteuttamista. Olisi oltava mahdollisuus milloin vain lopettaa yritystoiminta ja palata sosiaaliturvan piiriin tai toisen palvelukseen. Aloittamisen ja lopettamisen pitäisi olla pelkkä ilmoitusasia ilman joutavaa byrokratiaa. Yrittäjänä olosta maksettaisiin päivämaksu, summa, joka pitäisi sisällään kaikki lakisääteiset maksut eläketurvasta ennakkoveroihin. He, jotka olisivat rekisteröityneet kokeilevaksi yrittäjäksi vuoden aikana, tekisivät vuoden lopussa tai määräajoin tarkemman selvityksen verottajalle tuloistaan. Uskon, että madaltamalla kynnystä ja poistamalla turhan byrokratian pienyritystoiminnan aloittamiselta valtio voisi merkittävästi parantaa talouttaan säästyneillä sosiaaliturvamaksuilla, työttömyyskorvauksilla ja vähentyneellä harmaalla taloudella.

Arvoisa puhemies! Nuorten yhteiskuntatakuu olisi laajennettava koskemaan myös kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia 25—30-vuotiaita, vailla tutkintoa olevia pitkäaikaistyöttömiä. Lisäksi kehyksiin olisi varattava taloudelliset resurssit myös yli 50-vuotiaiden yhteiskuntatakuuseen työelämässä pysymiseksi. Edelleen koko kehyskaudelle olisi mielestämme rakennettava malli, jossa ammattiin valmistuvalle, yli kuusi kuukautta ilman oman alan työtä olevalle henkilölle suunnitellaan jatkokoulutusmalli. Jatkokoulutus olisi syytä rakentaa yhteistyössä yrityksen ja työntekijöitten välillä.

Työ- ja elinkeinoministeriölle siirrettävien kotouttamistoimien vuosittainen rahoitus on 115 miljoonaa euroa vuosina 2013—2015. Kotouttamista tarvitsevan maahanmuuton hillitsemisellä aikaansaataisiin tältä sektorilta säästöjä.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Soukolan tekemää ehdotusta.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kehyksistä keskustellessamme olemme keskustelleet rahasta, ikivanhasta foinikialaisesta keksinnöstä. Kun keskustellaan jostakin asiasta, mistä silloin vaietaan? Talouden reunaehdoista keskusteltaessa ei saa unohtaa yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, jokaisen ihmisen ihmisarvoa, kansanvaltaa ja monia keskeisiä arvoja, jotka ovat osa suomalaista menestystarinaa.

Eräissä puheenvuoroissa on viitattu siihen, että elvyttävien investointien lykkääminen rapauttaa infrastruktuuriamme ja tulee pitkän päälle kalliiksi. Tällainen toiminta on verrattavissa vuotavaan kattoon, jota ei korjata ajoissa, vaan korjaamista lykätään. Tällainen vaara on monien säästökohteiden kohdalla kehyksen puitteissa.

Salista poistunut edellisen hallituksen ministeri, edustaja Pekkarinen, on pullistellut täällä saavutuksillaan. Eräästä saavutuksestaan, ministeriaikaisesta saavutuksestaan, hän on vaiennut, nimittäin suomalaisen lannoiteteollisuuden myymisestä norjalaiselle Yaralle. Siinä meni naapurikunnassani Siilinjärvellä sijaitseva lannoitetehdas, meni myös Soklin fosfaattiesiintymä ja valmis markkinointiverkosto koko Venäjän aluetta varten, ja kaikki tämä lähes ilmaiseksi. Kansallisomaisuuttamme myytiin pilkkahintaan. Mitä teki sitten norjalaisomisteinen Yara? Nosti heti lannoitteiden hinnat moninkertaisiksi. Käsi nyrkissä ja nyrkki taskussa suomalainen talonpoika on maksanut tämän typeryyden.

Elämä on kaikkinensa joukkuepeliä. Hyvin paljon joukkuepeliä toteuttavat yhteiskunnassamme kolmannen sektorin toimijat. Tästä monialaisesta yhteistyöstä on erinomainen esimerkki Rikosuhripäivystys Riku. Siinä on mukana seitsemän eri tahoa: Kirkkohallitus, Punainen Risti, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Ensi- ja turvakotien liitto, Suomen Mielenterveysseura, Naisasialiitto Unioni ja Setlementtiliitto, joka toimii varsinaisena koordinaattorina. Vuosittain Rikuun on noin 20 000 yhteydenottoa. 6 000 koskee rikosten uhreja ja heidän läheisiään. Rikun toimintaa on rahoitettu oikeusministeriön pääluokasta ja välillisesti myös sisäministeriön taholta. Ensi vuodelle rahoitusta on budjetoitu 200 000 euroa. Laajasta toiminnasta johtuen tämä määräraha on riittämätön, ja näin ollen pääosa tuesta on tullutkin Raha-automaattiyhdistykseltä kohdennettuna Suomen Setlementtiliitolle, joka on jakanut toimintarahaa edelleen aluetoimistoille ja palvelupisteille. Jonkin verran tuloja saadaan myös kunnilta ja toimittamalla omaa lehteä. Riku-toiminta auttaa merkittävästi rikoksen uhriksi joutuneita henkilöitä mutta myös rohkaisee ja suojelee todistajia. Näen, että toiminnalla on myös rikoksen kitkennässä ja ennaltaehkäisyssä merkittävä roolinsa.

Moneen moneen kertaan on tässä salissa tänä iltana puhuttu siitä, että on taloudellisesti kovat ajat edessä. Tässä kohtaa ei pidä tehdä tyhmyyksiä ja painaa paniikkijarrutusta, vaan pitää tehdä viisaita toimenpiteitä, jotta vauriot olisivat mahdollisimman vähäiset maailmantalouden sekavasta vyyhdistä huolimatta. (Jukka Gustafsson: Näin hallitus juuri toimii!) — Hyvä! Emme silti ole tyytyväisiä, mutta kaikille hyville pyrkimyksille annamme tuen, se on vastuullista oppositiopolitiikkaa, ministeri Gustafsson.

Kaikenlainen yhteiskunnallinen epävakaus on, niin kuin ymmärrämme, omiaan lisäämään erilaista rikollisuutta. Näin ollen on tärkeää, että eduskunta tulevaisuudessa huolehtii Riku-toiminnan rahoituskehyksen riittävyydestä. Kentältä saatujen tietojen mukaan laadukkaan Riku-toiminnan perusrahoituksen tulisi vuodesta 2013 alkaen olla vähintään puoli miljoonaa euroa vuosittain.

Meidän on elettävä vastuullisesti. Vastuullisuutta ei ole kaiken lupaaminen, mutta mitä on luvattu, siitä on pidettävä kiinni. Täällä salissa viitattiin perussuomalaisten varjobudjettiin, että se on velanottomäärältään samansuuruinen kuin hallituksen esitys. Se pitää paikkansa, mutta meidän varjobudjettimme on oikeudenmukaisemmin painotettu. Siinä nimenomaan korostetaan veronmaksua, verot maksukyvyn mukaan, ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten puolustamista. Meidän on oltava ääninä niille, joilla ei ole ääntä, joiden ääni hukkuu. Täällä eräs sosialidemokraattinen edustaja puhui siitä, (Puhemies koputtaa) minä puhun vielä hetken...

Sanon vielä, herra puhemies, tämän, että me kyllä kannatamme samaa linjaa kuin hallitus velanotossa, mutta meidän velanottomallissamme rahaa ei lapioida holtittomasti ympäri maailmaa.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kivelä oli huolissaan Rikosuhripäivystyksen määrärahoista. Tässä vaiheessa voin todeta, että ollos huoleton, valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaos on ollut hereillä, kun Rikosuhripäivystyksestä on puhuttu.

Mutta tähän otsikkoasiaan, valtiontalouden kehyksiin: Me kaikki tiedämme, että nämä kehykset joudutaan nyt laatimaan erittäin epäselvissä olosuhteissa, mikä on luonnollisesti haastava lähtökohta useamman vuoden linjausten tekemiselle. Tämä huomioiden onkin oltava tyytyväinen siihen työhön, jota hallitus on tehnyt vahvistaakseen mahdollisuuksiamme selvitä tulevien vuosien nyt jo nähtävillä olevista väistämät-tömistä haasteista, nimittäin väestön ikärakenteen muutoksesta ja kyvystä lisätä kansainvälistä kilpailukykyämme.

Etenkin koulutus on meille pienenä kansana kohtalonkysymys. Koska niin henkilö- kuin muutkin resurssimme ovat rajalliset, koulutusta on järjestettävä erityisesti sellaisille aloille ja sellaisilla alueilla, joilla on uudelle työvoimalle selvää tarvetta ja mahdollisuus työllistää. Puolustaessamme koko maan kattavaa koulutusverkostoa emme saakaan tehdä sitä sillä tavalla, että päädymme lakkauttamaan kaikista menestyneimpiä yksiköitä, joissa niin koulutuksen laatu kuin työllistymisprosentitkin ovat jopa poikkeuksellisen korkealla tasolla. Nämä sanat kohdistan erityisesti ministeri Gustafssonille, ja tästä aiheesta keskustelimme jo, kun puhuimme kesusta täällä pari viikkoa sitten.

Arvoisa puhemies! Työurien pidentämisessä nuorten yhteiskuntatakuu on myös erinomainen asia ja estää toivottavasti nuorten väliinputoajien sukupolven syntymistä tänä taloudellisesti vaikeana aikana. Kaiken kaikkiaan työelämän laadun parantaminen ja alhainen työttömyys ja korkea työllisyysaste edellyttävät myös sitä, että työpaikoilla johtajat ja esimiehet osaavat kuunnella ja johtaa siten, että eritaustaiset ja eri elämäntilanteissa olevat ihmiset pyrkivät ja pystyvät antamaan parhaansa myös työpaikoilla.

Meillä Suomessa on jo kisaa Suomen parhaista työpaikoista. Nyt, kun pyritään paremmin sovittamaan työtä ja perhe-elämää yhteen, toivoisinkin, että meillä alkaisi olla myös sellainen kilpailu, mikä olisi Suomen perheystävällisin työpaikka. Se, miten hyvin onnistumme ratkaisemaan ihmisten perhe- ja työelämän yhteensovittamiseen liittyvän problematiikan, vaikuttaa suoraan hyvin siihen, miten pystymme ylipäätään hyödyntämään edes niitä henkilöresursseja, joita meillä on olemassa. Jokainen työkykyinen ja työhaluinen pitää saada työhön, ja mitä joustavammissa olosuhteissa työntekijät saavat omaa työtänsä tehdä, sitä parempaa on varmasti myös työn tuottavuus. Työterveyshuollon toimivuus on jo myös luonnostaan hyvinkin tärkeä asia.

Arvoisa puhemies! Yritysten ja viennin tukeminen on asia, jota ei voi ohittaa, kun tavoitteena on aikaansaada kasvua ja kansainvälistymistä. Eritoten nyt, kun rahoitusmarkkinoita uhkaa jäätyminen, on hyvä, että Finnveran rahoitusmahdollisuuksia kasvatetaan. Veropohjan laajentaminen on niin ikään hyvä asia, kuten myös harmaan talouden torjunta, johon on tarkoitus panostaa lisää. Uusia työpaikkoja ja uutta työtä syntyy kuitenkin vain sitä kautta, että niin työnteko kuin sen tarjoaminenkin on kannattavaa.

Tässä yhteydessä voisinkin ehkä hieman kritisoida kotitalousvähennyksen leikkausta, mutta kyse ei kuitenkaan ole kuin paluusta taantumaa edeltävälle tasolle. Vielä on todettava, että vain harva perhe on käyttänyt nykyisiä vähennysoikeuksia täysimääräisesti, mutta silti kotitalousvähennyksen tuomat lisätyöllistämismahdollisuudet ovat huomattavat ja pelko siitä, että harmaa talous lisääntyy, on aivan aiheellinen.

Arvoisa puhemies! Katson kelloa, kun olen tunnollinen ja pyrin noudattamaan sitä 5 minuutin aikaohjeistusta. Huomautan vielä, että tulevaisuusvaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota seuraaviin asioihin:

1. perus- ja huippututkimuksen laadun kehittämiseen

2. Suomen kansallisen innovaatiojärjestelmän systeemisiin häiriöihin

3. tutkimusinfrastruktuurin haasteisiin

4. huippulahjakkaiden huomioimiseen opetuksessa sekä

5. tiedon avoimuuden teknologioihin ja palveluihin.

Toivon todellakin, että useat edustajat lukevat tulevaisuusvaliokunnan lausunnon, sillä siinä on mielestäni erittäin hyvin linjattu meidän tulevaisuutemme kipukohtia tai mahdollisuuksia, miten ne haluamme nähdä.

Mutta aivan lopuksi, arvoisa puhemies, yhtä kaikki keskeistä on, että varaudumme myös tarkistamaan linjauksiamme, mikäli siihen ilmenee tarvetta. Vastuulliseen toimintaan nimittäin kuuluu myös mahdollisuus lisäsopeutuksiin. Tämä koskee myös vuosien 2012—2015 talousarviota ja kehyksiä.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Kevään vaaleissa kansa antoi poliittiselle eliitille voimakasta palautetta harjoitetusta politiikasta nostaessaan perussuomalaiset maan kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Muistatte hyvin vaalien jälkeiset hallitusneuvottelut, joissa budjettikehys luotiin. Katainen sai maksaa kalliit lunnaat pääministerin paikastaan. Neuvotteluissa hallitusohjelmasta tuli kompromissien kokoelma, kun samaan pakettiin piti tunkea puolueiden täysin vastakkaisia vaalilupauksia ja kukaan ei suostunut luopumaan niin sanotuista kynnyskysymyksistään. Inhottavat asiat lakaistiin maton alle.

Hallituspuolueet sopivat, että vyötä kiristetään, jos EU:n velkakriisi entisestään syvenee eikä valtion velkaantumisvauhti ala päätetyillä toimilla hidastua. Juuri siinä tilanteessa nyt ollaan. Kesän kasvuennusteet ovat osoittautumassa katteettomiksi, ja sopimuksen mukaan leikkauksia ja veronkorotuksia pitäisi nyt tehdä yhtä paljon. Kokoomus ei halua koskea palkkaveroihin vaan olisi valmis leikkauksiin, mutta Urpilainen jarruttelee, eikä yhteistyötä helpota se, että kuntauudistus ei etene. Eilen Aamulehti kirjoitti: "Jyrki Katainen on sixpackinsä kanssa vielä vaikeuksissa. Ennen kuin lumet ovat keväällä sulaneet, kansalaiset ovat saaneet seurata hallitusneuvottelujen uusintanäytöksen, kun taas taistellaan kynnyskysymyksistä."

Arvoisa puhemies! Edustaja Pia Viitasen pyynnöstä todettakoon vielä kerran — vaikka hän ei nyt paikalla olekaan, mutta Gustafsson on — että hallituksen veropolitiikka voimistaa tasaverokehitystä. Se vaikeuttaa heikompiosaisten kykyä selvitä vaikeista ajoista. Tämän hallituksen linjan mukaisesti rikkaat rikastuvat ja köyhyys lisääntyy suomalaisessa yhteiskunnassa. Näin on tapahtunut koko 2000-luvun kaikkien hallitusten toimesta. On tietenkin ymmärrettävää, että tämän hallituksen budjettikehys on kokoomuslaisten mieleen, mutta sosialistien housuissa tulonsiirtoa hyväosaisille en osaa edes kuvitella.

Euroopan talousongelmat ja Suomen kasvava kestävyysvaje tulevat ensi vuonna aiheuttamaan sen, että perussuomalaisten esittämät mielipiteet omaksutaan hallituspuolueiden omiksi ideoiksi. Hyvä niin, jos Suomi sillä pelastetaan.

Hallituksen järeät aseet talouden korjaamiseksi koskettavat eniten maaseutua ja tähtäävät maaseudun tyhjentämiseen, ja keskittämiskehitys jatkuu. Hallituksen kehysbudjettiin kirjatun linjauksen seurauksena palvelut siirtyvät suurkuntien kuntakeskuksiin. Palveluja on varmasti tarjolla, mutta ne ovat yhä kauempana. Hallituksen tarkoituksena on tyhjentää Suomen maaseutu ja etenkin haja-asutusalueet tämän hallituskauden aikana, mutta se tavoite voi jäädä haaveeksi. Siinä lyhyesti tämän hallituksen talouspoliittinen linjaus ja tarkoitusperä.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Soukolan tekemää ehdotusta.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä edustajille on jaettu pöydälle myös erillinen liite, jossa näkyy kaikkien muiden valiokuntien antamat lausunnot tähän kehykseen, ja myös siellä on keskustan jättämiä eriäviä mielipiteitä. Esittelen näiltä osin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa keskustan jättämää eriävää mielipidettä tämän vaalikauden kehyksiä ajatellen.

Toistan sen, minkä jo tänään totesin kerran, että kaikista suurin ongelma on, että tämän hallitusohjelman, joka sisältää hyviä tavoitteita, toteuttamiseen varatut määrärahat tällä kehyskaudella ovat riittämättömät. Otin esille jo tämän nuorisotakuun ja pidän sitä äärimmäisen tärkeänä, mutta minä en voi uskoa, että se tulee toteutettua sillä 60 miljoonalla per vuosi, eli siihen pitäisi saada lisää rahoitusta. Toinen esimerkki on tämä vanhustenpalvelulaki, johon ministeri Guzenina-Richardson viime viikolla lupasi rahoitusta 72 miljoonaa, ja samalla hän totesi, että tulee ottaa mukaan nämä henkilöstön määrää koskevat mitoitukset. Minä en uskalla kyllä luottaa siihen, että 72 miljoonalla eurolla saataisiin tämä tärkeä vanhuspalvelulaki asiallisella tavalla tuolla kunnissa toteutettua.

Sitten iso kysymys, jossa keskustalla on suuri periaatteellinen ristiriita hallituksen kanssa, liittyy kuntauudistukseen. Me näemme niin, että sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen ja myös rahoitustapa pitää pikaisesti ratkaista. Te tiedätte kaikki, että kuukausi kuukaudelta tulee aina uusia selvityksiä, erilaisia rahastomalleja ja alueellisia malleja, mutta näitten osalta ei ole päästy minkäänlaisiin uusiin ratkaisuihin, ja keskusta ei millään voi uskoa sitä, että kuntaliitoksien kautta saataisiin suomalaiset sosiaali- ja terveyspalvelut tasavertaisesti koko maassa toteutettua.

Perusturvan osalta tiedätte sen, että keskustan mielestä olisi pitänyt nyt tässä prime time -kohdassa parantaa myös pienimpiä vanhempainpäivärahoja ja pienimpiä sairauspäivärahoja. En mitenkään voi uskoa siihen, jos jo täälläkin puolijulkisesti puhutaan siitä, että edessä on lisäleikkauksia ja veronkorotuksia viimeistään siellä ensi kevään budjettiriihessä, että jäisi jotenkin liikkumavaraa tehdä sitten niitä perusturvan korotuksia myöhemmässä vaiheessa hallituskaudella.

Sitten otan vielä esille tämän omaishoidon kehittämisen. Olen pettynyt siihen ja sanon, että tässä millään hallituksella oikeastaan ei ole puhdas sydän. Eli minusta siinä, mitä viimeisten kymmenen vuoden aikana on omaishoidon kehittämisestä puhuttu tuolla kentällä, kunnissa, ja erityisen paljon tässä salissa, ei ole päästy riittävän pitkälle eteenpäin. Keskusta esittää ensi vuodelle, että omaishoidon tukipalkkio, jota saa noin 33 000 henkilöä, tulisi verottomaksi. Se olisi oikea askel ja kannuste sinne omaishoitajien jaksamisen suuntaan.

Mutta kaikista suurin, isoin ratkaisu on se, että tällä hetkellä omaishoitajat ovat epätasa-arvoisessa asemassa riippuen siitä, missä kunnassa he asuvat. Eli jossakin kunnassa mitoitetaan riittävästi rahoitusta omaishoidon tukeen ja tulee niitä uusia sopimuksia kunnan ja omaishoitajien välille, mutta sitten luvattoman monissa kunnissa saattaa olla, että määrärahat loppuvat jopa kesken vuoden ja näitä omaishoitajasopimuksia irtisanotaan. Ainoa tapa, jolla omaishoito saadaan tasavertaiseksi eri omaishoitotilanteiden, omais-hoitajien kanssa, on se, että omaishoidon tuki siirretään Kelan hoidettavaksi. Tämä on asia, josta olen pahoillani, että ennen vaaleja näin tv-paneelin, jossa kaikista eduskuntapuolueista, mitä siinä oli läsnä, kaikki muut kannattivat Kelalle siirtoa paitsi kokoomus. Nyt näistä, jotka kannattivat, viisi puoluetta on hallituksessa ja tätä ei toteutettu. Pidän tätä äärimmäisen tärkeänä.

Sitten viimeinen asia, jonka nostan tästä eriävästä mielipiteestämme esille, liittyy kosteus- ja homeongelmiin. Se on ongelma päiväkodeissa, eri terveyskeskuksissa, samalla tavalla sitten sivistyspuolella kouluissa, oppilaitoksissa. Meillä on riittämättömästi kehyksessä varattu rahoitusta, varsinaista uutta rahaa oikein hurjan vähän, mutta myös nämä myöntämisvaltuudet ovat liian pienet. Haluan todeta sen, että tässä ei ole kysymys pelkästään rahasta. Pidän hyvänä, että tarkastusvaliokunta teettää tästä asiasta laajan selvityksen ja siihen on varattu Työterveyslaitos tekemään tätä selvitystä. Kysymys on myös vastuusta, ja minusta meidän pitäisi ymmärtää, mikä terveysriski tässä kaiken kaikkiaan piilee.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Kun puhutaan valtiontalouden tarkistetuista kehyksistä vuosille 2012—2015, puhutaan tulevaisuudesta. Suomen tulevaisuudesta huolehditaan vahvasti, kun sitoudutaan nuorisotakuuseen. Kyseisestä takuusta on täällä salissa käytetty tänään useampi puheenvuoro, jopa kyselytunnillakin, ja itse keskityn siihen oikeastaan täysin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenenä tässä omassa lyhyessä puheenvuorossani.

Nuorisotakuu on tärkeä uudistus, ja hallituksen sitoutuminen siihen on erittäin tärkeää. Jatkossa on huomioitava kuitenkin, että kehyksissä on esitetty 30 miljoonan euron lisämääräraha vuosille 2013—2015 työllistämistoimiin, mutta ei määrärahaa nuoria palvelevaan ja ohjaavaan henkilöstöön. Henkilöstökehys on pienenevä edellä mainituille vuosille, mikä vaarantaa omasta mielestäni yhteiskuntatakuun toteutumisen kolmen kuukauden määräajassa erityisesti niillä alueilla, joilla oppilaitoksista valmistuvien nuorten määrät ovat suuret. Työmarkkinatukilain monimutkaisuuden soveltaminen suoriin työnhakijoihin sitoo vielä osaltaan henkilöresursseja ja tuo siksi lisähaasteen tähän aiheeseen. Uskon ja haluan luottaa, että hallitus elää ajassa, ja tietysti niitä linjauksia ja mahdollisia lisäpäätöksiä tehdään, jos ja kun se tarve sitten myöhemmässä vaiheessa tulee.

Nuorisotyöttömyyden alentaminen edellyttää myös merkittävää työvoiman kysynnän kasvua, joka ei välttämättä toteudu helposti, kun me tiedämme nämä talouden realiteetit tässä hetkessä.

Mitä tulee yhteiskuntavastuuseen, tämän yhteiskuntatakuun toteutumisen vauhdittamiseksi pitää löytää ehdottomasti uusia keinoja, joilla lisätään yritysten yhteiskuntavastuuta tulevasta työvoimasta.

Palkkatuen maksatuksesta haluan kertoa sen verran, että on vähintäänkin outoa, että työttömänä on pakko niin sanotusti maleksia 3 tai 6 kuukautta ennen kuin saa mahdollisuuden työllistymiseen palkkatuen avulla, eli tähän asiaan pitäisi miettiä ratkaisuja hyvin nopeasti. Tänä vuonna vaatimus on 3 kuukautta ja ensi vuoden alusta 6 kuukautta työttömyyttä määräaikaisen työsopimuksen ehtona palkkatuen maksamiselle. Sanomattakin on selvä, että ehto rajoittaa merkittävästi yritysten halua työllistää.

Toteutuakseen nuorisotakuu vaatii siis vielä paljon tekoja ja yhteistyötä eri toimijoiden kesken, ja luotan, että tässä myös saadaan oppositiolta vahvasti tukea.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen kehysselonteko lähtee tosiasiain tunnustamisesta: Suomi on menossa kohti vaikeita aikoja. Vaikeudet voidaan kuitenkin voittaa, mikäli Suomi huolehtii talouskasvun edellytyksistä ja mikäli Suomen valtio huolehtii julkisen talouden tasapainosta. Talouskasvun edellytysten turvaaminen on aiheellista sijoittaa ykkössijalle.

Vaikka tänään keskustelemme valtiontalouden menokehyksistä, julkinen talous pysyy pystyssä tai kaatuu tulopuolen kehityksen mukana. Prosentin notkahdus kulutuksessa heikentää valtion välillisten verojen tuottoa 250 miljoonaa euroa. Pieni muutos yritysten kannattavuudessa voi puolestaan pudottaa yhteisöveron tuottoa sadoilla miljoonilla. Tulopuolen valtavia menetyksiä olisi kovin raskasta korvata vastaavilla säästöillä. Säästäväisyyden periaatetta on kunnioitettava.

Silti on varottava, ettei kovalla menokurilla ajeta alas julkista kysyntää samaan aikaan, kun vientivetoinen teollisuus vähentää työvoimaansa. Taloudessa on automaattisia vakauttajia, joiden on annettava toimia. Uusien, hätiköityjen säästöpäätösten sijaan uskottavuutta on haettava siitä, että tehdyistä päätöksistä pidetään kiinni.

Arvoisa puhemies! Valtiontaloudesta päätetään täällä eduskunnan täysistunnossa. Talouden vakauden kannalta ratkaisuvaiheessa oleva työmarkkinoiden raamisopu on liki yhtä tärkeä. Hallituksen aktiivinen toiminta ja sitoutuminen kohtuullisiin veronkevennyksiin ja lisäpanostuksiin on hyvä esimerkki siitä, kuinka järkevä jousto valtiontaloudessa voi tukea kestävyyttä paremmin kuin yksioikoinen leikkauslinja. Eduskunnan kehyskeskustelun ja päätöksenteon viestin työmarkkinaosapuolille pitää sisältää sopuvetoomuksen ohella myös sitoumus siitä, että aiemmista päätöksistä pidetään kiinni ja niissä pysytään.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Olemme tänään kuulleet paljon puheita. Meillä kaikilla on sama tavoite: saada yhtenäinen ja toimiva linja Suomen taloudelle vuosiksi 2012—2015. On hienoa, että meillä on ehkä kaikkien aikojen keskustelevin eduskunta, kuten arvoisa puhemies Eero Heinäluomakin on todennut. Se on harmillista, että hallituksen arvomaailma on kaukana perussuomalaisten arvoista.

Meidän tavoitteemme on hoitaa ensin kotimaan asiat kuntoon ja vasta sen jälkeen parantaa maailmaa. Kansalaisten luottamus on ollut jo pitkään epäileväinen suhteessa hallituksen kykyyn huolehtia suomalaisen yhteiskunnan toimivuudesta ja siihen, miten se pitää perusturvaan liittyvät palvelut saavutettavissa ja myös köyhimpien ihmisten saatavilla täällä Suomessa, ei Euroopassa.

Tämän hallituksen linja on ollut ensisijaisesti turvata Euroopan taloustilannetta. Näitä röyhkeitä rahansiirtoja on selitetty sillä, että näin turvaamme Suomen talouden ja työpaikat. Ja onko näin käynyt? Ei. Lähes joka päivä kuulemme lomautuksista, irtisanomisista sekä konkursseista Suomessa. Eurooppaan singotuista rahoista huolimatta talous on siis menossa heikompaan suuntaan. Nämä tukipaketit ja takaukset ovat suomalaisen veronmaksajan kannalta katsottuna loputon ja upottava suo, josta ei ole paluuta, tai oikeastaan olisi. Kreikan seuraavan lainaerän maksamiseksi siltä on kärtetty allekirjoitusta paperiin, jossa se suostuu tekemään muutoksia omaan talouspolitiikkaansa. Antonis Samaras on kirjoittanut EU:lle, EKP:lle ja IMF:lle kirjeen, jossa hän selittää puolueensa tukevan pääministeri Papademosin säästöohjelman toteuttamisessa. Tämä Kreikan lähettämä kirje on mitätön paperi. Se on poliittinen sitoumus, ei juridinen sopimus. Nyt pitäisi vaatia Kreikalta tiukkoja näyttöjä siitä, miten siellä on taloutta korjattu viimeisen puolentoista vuoden aikana. Jos näytöt eivät täsmää vaatimuksiin, Suomi voisi hypätä pois maksajien joukosta.

Nyt Euroopan taloudelliset ongelmat ovat siirtymässä Italian lisäksi myös Ranskaan. Jos Ranska uppoaa, se on euroalueen loppu. Niinpä nyt ehdotetut yhteiset eurobondit ovat aivan järjetön ehdotus. Ne eivät korjaa edesvastuuttomasti ta-loutensa hoitaneiden maiden rakenteita. Ne ruokkivat ja lisäävät vääristyneitä tapoja. Miksi tehdä mitään; rahaahan saa, kun sitä pyytää.

Arvoisa herra puhemies! Tänään käsittelemme Suomen valtiontalouden kehyksiä tuleville vuosille. Hallitusohjelmassa on ristiriitaisia toimenpiteitä. Toisaalla se yrittää esimerkiksi torjua nuorisotyöttömyyttä nuorten yhteiskuntatakuulla, ja toisaalla se karsii oppisopimuskoulutuksesta. Nuorten työllistäminen on tärkeää ja kantaa hedelmää tulevaisuudessa. Työllisyydessä on tärkeää muistaa myös naisvaltaiset alat. Puolustusvoimien ruokahuollon ulkoistaminen ei tue tätä tavoitetta.

Perussuomalaiset ovat ehdottaneet varjobudjetissaan useita erilaisia ratkaisuja, miten selvitä jatkossa. Säästöjä tehdään kotimaassa monista kipeistä asioista. Edelleenkään emme pysty hoitamaan sotiemme veteraanien kuntoutusta tai omaishoitajien jaksamista sille tasolle, joka heille kuuluisi. Niinpä on pystyttävä nipistämään myös muualle annettavasta humaanisesta tuesta.

Kehitysmäärärahoja ei tässä taloustilanteessa tule nostaa 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Yksi syy on muun muassa se, että kehitysavun perillemenoa ei valvota tehokkaasti. Kehitysapu myös kiertää monen järjestelmän kautta. Suomi kanavoi kehitysavustaan noin viidesosan EU:n kautta, ja noin neljännes kehitysyhteistyövaroista kanavoidaan YK-järjestöjen ja kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten kautta. Ilmankos kehitysapurahoista ei näytä perille asti kulkeutuvan juuri mitään.

Arvoisa herra puhemies! Täällä on tänään hallituspuolueiden edustajien taholta todettu, että talous on politiikkaa. Varmasti näinkin on. Mutta politiikka ei tuo lapsille leipää eikä vanhuksille hoivaa. Vaaditaan myös poliittista tahtoa löytää oikeita ratkaisuja. Ministerit ovat jokainen vuorotellen kertoneet laatineensa selontekoja ja perustaneensa työryhmiä jos jonkinlaisten asioiden selvittämiseen. Ne ovat kilpiä, joiden taakse hallitus nyt piiloutuu. Erityisen huomion kohteena tulee olemaan muun muassa vanhuspalvelulaki. Pelkään, että näiden työryhmien tulokset vain toteavat sen, minkä hallitus haluaakin niiden toteavan. Mitään uutta ja hallitusohjelmasta poikkeavaa ne tuskin uskaltavat esittää.

Arvoisa herra puhemies! Kannatan edustaja Soukolan tekemää ehdotusta.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen päämäärät ja suunnitelmat valtiontalouden kehyksiin liittyen kuulostavat monin kohdin kauniilta, mutta konkreettiset suunnitelmat epäkohtien korjaamiseksi ja asioiden edistämiseksi tuntuvat jäävän puolitiehen. Toisaalta taas toivoisin lisäharkintaa siinä, millä aikataululla asioihin paneudutaan ja kuinka resurssit kohdistetaan.

Aikatauluihin liittyen hyvin selkeä esimerkki on opintotuen indeksiin sitominen. Jaksan yhä hämmästellä, kuinka niin moni kansanedustaja vielä vaalien alla kannatti opintotuen sitomista indeksiin vuoden 2012 alussa. Kaikesta päätellen tämä asia ei enää vaalien jälkeen ollutkaan niin tärkeä monille teistä, arvon kollegat. Voisi kuvitella, että tämän suuruusluokan asia olisi voitu hoitaa lupausten mukaan ajallaan eikä vasta vuonna 2014. Me perussuomalaiset olemme yrittäneet kannanotoillamme auttaa hallituspuolueiden edustajia muistamaan vielä oman kantansa opintotuen indeksiin sitomisesta vaalien alla, mutta mitä ilmeisimmin turhaan.

Puolustusministeriön hallinnonalalla toiminnan painopiste vuosina 2012—2015 on laaja puolustusvoimauudistus laajoine leikkauksineen. On selvää, että 200 miljoonan leikkaukset laskevat puolustuksen toiminnan tasoa merkittävästi. Keskusteluissa ovat tulleet esille myös mahdolliset lisäleikkaukset. Varuskuntien lakkautuslistaa on pohdittu jo kuumeisesti. Se merkitsisi yleisen asevelvollisuuden vaarantumista ja lukuisten työpaikkojen menettämisen uhkaa. Armeijan tulevaisuuden koulutustavoitteita pitäisi tarkastella myös yhteiskunnallisesti. Koulutetut asevelvolliset ovat elintärkeä apu pelastusviranomaisille, jos maatamme kohtaisi esimerkiksi öljykatastrofi tai jokin muu uhka. Yleinen asevelvollisuus merkitsee nuorelle myös perusasioiden oppimista ja sosiaalista kanssakäymistä. Siksi pitäisi ennakoida niitä asioita, jotka ovat usein todellinen syy aseistakieltäytymiseen, eli ylipainoa ja huonoa kuntoa. Tukiohjelmia tähän on jo kokeiltu menestyksellisesti muutamilla paikkakunnilla.

Sotiemme veteraanien kuntoutus ja kotihoito eivät hoidu läheskään tyydyttävästi näillä kehyksillä. Vanhuspalvelulaki on hyvä, jos se saadaan toimimaan.

Kulttuuripolitiikassa kehyskauden tavoitteena on edistää kulttuurin ja luovan alan työllistävyyttä, lisätä kulttuuripalveluiden tasa-arvoista saatavuutta ja kulttuurin kansantaloudellista vaikuttavuutta. Tästä huolimatta ammattikorkeakoulujen leikkaustalkoiden johdosta lopettamis-uhan alle päätyvät usein myös kulttuurialan koulutusta järjestävät yksiköt, kuten esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulun muotoilun ja musiikin opetus, jotka ovat edistäneet ainutlaatuisella panoksellaan suomalaista osaamista. Myös käsi- ja taideteollisuusjärjestöt ovat huolissaan valtionavun leikkausten vaikutuksista käsityökulttuurin jatkuvuuteen.

Edellä mainittujen asioiden lisäksi korostan hallitusohjelman mukaisen yhteiskuntatakuun laajentamista huomioimaan myös 25—30-vuotiaat tutkintoa vailla olevat nuoret työttömät, jotka ovat kipeästi avun tarpeessa.

Arvoisa puhemies! Syrjäytyminen aiheuttaa ihmiselle kärsimystä ja tuskaa. Yhteiskunnalle se merkitsee kallista hintalappua. On korkea aika suunnata voimavarat oman maan asioihin eikä pitää piikkiä auki rajattomasti Euroopan kriisivaltioiden tukemiseen. Omavaraisuus ruoantuotannossa ja pienten sekä keskisuurten yritysten hengissä pysyminen ovat avainasemassa, että jatkossakin voimme edes jossain määrin puhua hyvinvointivaltiosta Suomen kohdalla. Puhdas ruoka ja vesi voisivat olla se uusi nokia.

Lopuksi kannatan edustaja Ismo Soukolan esitystä.

Sanni Grahn-Laasonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Halusin edustaja Elomaalle todeta, että opintotuki todellakin tämän hallituksen toimesta sidotaan indeksiin. Aivan oikein, vuonna 2015 kyllä, mutta me täytämme sen opiskelijajärjestöjen yksimielisen eduskuntavaalien alla esittämän toivomuksen, ja minusta se on niin hieno asia, että tässä melkein tulee sellainen fiilis, että kiittämättömyys on maailman palkka, jos tässä taloustilanteessa moititaan hallitusta siitä, että tavoite toteutetaan.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Kunnat ovat osa julkista taloutta. Yleinen talouskehitys heijastuu myös kuntatalouteen, ja se tulee lähivuosina kiristymään entisestään valtiontalouden sopeuttamistoimien ja verotulojen kasvun hidastumisen vuoksi. Kuntien taloudellinen liikkumavara tulee pienenemään, minkä seurauksena kunnat velkaantuvat ja joutuvat nostamaan kunnallisveroprosenttejaan. Vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa kunnilta vaaditaan silti joskus jopa kohtuuttomilta tuntuvia odotuksia: tiukkaa menokuria ja toiminnan tuloksellisuuden parantamista. Väistämättä tulee mieleen, että mitenköhän kauan näin tiukalla politiikalla pystytään kattavasti tarjoamaan peruspalvelut ja investoinnit. Hallitus ihannoi suuruuden ideologiaa kaavailemallaan kuntauudistuksella, mutta joskus pienikin kunta voi olla paljon tehokkaampi kuin sitä paljon isompi kunta.

Arvoisa puhemies! Lapsiperheköyhyys on valitettavasti arkipäivää monessakin suomalaisessa kodissa. Perusturvan korotus etenkin heidän kannaltaan on riittämätön. Kotihoidon tukea saavat lapsiperheet — eli ne, joilla toinen vanhemmista on kotona alle 3-vuotiaan lapsensa kanssa — joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen, siihen viimeiseen oljenkorteen, joka heillä on enää käytettävissään. Otetaan esimerkiksi kotona lapsensa kanssa oleva äiti ja työtön tai työmarkkinatuella elävä isä. Toimeentulotukiluukulla käynti on väistämätöntä. Perusturvan tulisi kattaa myös heidän toimeentulonsa. Köyhyyden vähentämiseen ei muutenkaan perussuomalaisten mielestä panosteta riittävästi. Siitä kertoo jo tasaverokehitystä voimistava hallituksen veropolitiikka. Hallituksen arvomaailmasta kielii myös oppisopimuskoulutuksen määrärahojen leikkaus puoleen.

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää, että valtio alkaa tukea pieniä ja keskisuuria yrityksiä sekä yritysrahoituksen että kasvurahoituksen osalta. Tavoitteena olisi synnyttää ja ylläpitää kilpailukykyisiä yrityksiä, kannustaa kasvavia kansainvälisiä yrityksiä ja innostaa yrityksiä luomaan uusia innovaatioita ja osaamista. Myös polttoaineveron korotus liittyy hyvin olennaisesti yrittäjyyteen. Olisi erittäin tärkeää, että energiaveron palautus saataisiin niille yrityksille, jotka tulevat kärsimään dieselverotuksesta. Polttoaineveron korotus tällaisenaan tulee vahingoittamaan vakavasti koko suomalaista teollisuutta ja sen toimintaedellytyksiä, etenkin vientiteollisuutta ja suomalaista kuljetuselinkeinoa. Se tulee myös nostamaan kaupan ja teollisuuden kustannuksia, syömään suomalaisten yritysten kilpailukykyä ja työpaikkoja sekä kiihdyttämään inflaatiota. Hallitus haluaa tukea yrittäjyyttä ja kasvua, mutta niin kuin edustaja Soukola ryhmäpuheessaan sanoi, hallitus on täysin pökertynyt epävarman taloustilanteen edessä. Tämäkö on hallituksen kestävää talouspolitiikkaa?

Lopuksi haluan tässä mainita vielä, että täällä on useampi edustaja puhunut erittäin tärkeästä asiasta, omaishoidontukijutusta, ja sitä on helppo kannattaa. Se on tärkeä, ja se olisi keskitettävä täysimääräisesti Kelan hoidettavaksi, koska on tosissaan eriarvoisuutta eri kuntien välillä näihin kriteereihin perustuen.

Mutta kannatan edustaja Soukolan tekemää esitystä lopuksi.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Talouden suhdannenäkymät niin maailmantaloudessa, eurotaloudessa kuin Suomessakin ovat heikentyneet. Eurokriisin syventyminen ja Yhdysvaltojen talouden ongelmien pahentuminen ovat heikentäneet talouskasvua. Velkakriisin kourissa kärvistelevän euroalueen talousnäkymät ovat synkät. Euroalueen velkakriisi on kärjistymässä taantumaksi, ilmeisesti myös lamaksi. Arvioni on, ettei tilanne ratkea nykytoimin eikä nykyisen kaltaisin toimin. Vaihtoehdoiksi näyttävät muodostuvan joko finanssivallan keskittäminen Brysseliin tai sitten euroalueen hajoaminen. Hyviä vaihtoehtoja ei ole. Yhä useammat asiantuntijat katsovat, että euro on tullut tiensä päähän.

Arvoisa puhemies! Suomen kansantalouden tuotanto sukelsi laskuun syyskuussa, jolloin tuotanto laski 0,6 prosenttia edelliskuukaudesta. Kehitys on huolestuttava, sillä kansantaloutemme ei ole vielä toipunut edellisen finanssikriisin aiheuttamasta taantumasta. Vuonna 2009 Suomen bruttokansantuote laski roimat 7,8 prosenttia, eikä Suomen talous ole taantuman jälkeisestä kasvusta huolimatta päässyt vuosia 2008—2009 edeltäneelle tasolle. Kansantaloutemme lyhyen kasvuvaiheen jälkeen tuotannon kasvu on siis heikentynyt. Tämä näkyy selkeimmin teollisuudessa. Vielä selkeämmin talouden ongelmat näkyvät kuluttajien ja yritysten luottamusindikaattoreissa. Etenkin kuluttajien luottamus talouteen on laskenut huolestuttavan alas. Teollisuustuotannon supistuminen kääntää myös työttömyyden kasvuun. Tuotannon supistuminen näkyy jo nyt lomautettujen määrän kasvuna.

Arvoisa puhemies! Hallitus aikoo sopeuttaa alijäämäistä valtiontaloutta kehyskaudella toteutettavilla 2,5 miljardin euron menoleikkauksilla. Näyttää kuitenkin pahasti siltä, että 2,5 miljardin leikkaukset eivät riitä. Hallitusohjelmaan kirjatun niin sanotun perälautakirjauksen mukaan hallitus on sitoutunut toteuttamaan lisätoimenpiteitä, jos valtionvelan bkt-osuus ei näytä kääntyvän laskuun ja valtiontalouden alijäämä näyttää asettuvan yli 1 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Valtionvelan suhde bruttokansantuotteeseen on kuitenkin kasvanut nopeasti, ja valtionvelan oletetaan tänä vuonna kasvavan noin 82 miljardiin euroon. Mikäli valtionvelka kasvaa ennusteen mukaan koko kehyskauden ajan, velka on vuonna 2015 noin 108 miljardia euroa, minkä arvioidaan olevan noin 48 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Valtiovarainministerin arvion mukaan valtiontalouden alijäämä vuonna 2015 on 2,8 prosenttia bkt:stä. Edessä ovat siis uudet valtiontalouden sopeuttamistoimet. Velkaantumisen tahtiin pitää kiinnittää huomiota, mutta taantumaa kohti luisuvan taloustilanteen kannalta menoleikkaukset ja veronkorotukset ovat myrkkyä, jotka heikentävät talouskasvua entisestään.

Taantuman aikana ei tulisi lähteä rajuihin leikkauksiin, vaan tulee kohdistaa lisää voimavaroja toimiin, jotka edistävät talouskasvua. Suomi nousi 1990-luvun lamasta paljolti koulutukseen sekä tutkimus- ja kehittämisinvestointeihin keskittämällä. Pääministeri Kataisen hallitus sen sijaan leikkaa tulevan kasvun eväistä, kuten esimerkiksi koulutuksesta.

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden kehyksissä vuosille 2012—2015 kohdistetaan rajuja menoleikkauksia koulutuksen rahoitukseen. Ammattikorkeakoulujen valtionrahoitusosuuteen kohdistetaan vuoteen 2015 mennessä 51 miljoonaan euron säästötavoite. Kuntaosuuden leikkaus mukaan lukien leikkaus nousee 126 miljoonaan euroon. Säästövelvoitteesta johtuen ammattikorkeakoulujen koulutustarjontaa supistetaan noin 2 200 aloittajalla vuonna 2013. Ammattikorkeakoulujen koulutustarjontaa ollaan hei-kentämässä voimakkaasti nopealla aikataululla. Koulutuspaikkojen merkittävä vähentäminen johtaa tilanteeseen, jossa elinkeinoelämän tarpeisiin ei pystytä vastaamaan. Koulutuspaikkojen määrän sopeuttaminen niillä aloilla, joilla on koulutuksen suhteen ylitarjontaa, on tietenkin paikallaan. Asiasta tarvitaan kuitenkin yksityiskohtainen selvitys. Pikaratkaisut voivat johtaa peruuttamattomiin virheisiin.

Menosäästöjen kohteeksi joutuvat myös lukiot ja ammatillinen koulutus. Säästöleikkuriin joutuvat lisäksi oppilaitosten perusparannus- ja laajentamishankkeet, mikä merkitsee esimerkiksi sitä, että kipeästi korjausta vaativia kouluja, joista osa on niin sanottuja homekouluja, ei rahoituksen puutteen vuoksi kyetä remontoimaan.

Merkille pantavaa on, että koulutukseen kohdistuvat leikkaukset eivät ole linjassa hallitusohjelmaan kirjatun niin sanotun yhteiskuntatakuun kanssa, jonka mukaan jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja-, tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta.

Leikkauksia tehdään myös tutkimuksen rahoitukseen. Suomen Akatemian valtuuden kokonaistasoon (Puhemies: 5 minuuttia!) tehdään hallituksen päätöksen mukaisesti vajaan 12 prosentin vähennys vuosina 2012—2015. Tutkimusmäärärahan taso laskee leikkauksen myötä vuoteen 2015 mennessä noin 34 miljoonaa euroa. Tutkimusrahoituksen leikkaukset heikentävät mahdollisuuksia luoda uutta osaamista ja innovaatioita talouskasvua vauhdittamaan. Tutkimusmäärärahojen säästöjen seurauksena tapahtuu niin sanottua aivovientiä, jolloin huippukoulutetut tutkijat siirtyvät työskentelemään ulkomaille.

Koulutuksesta leikkaaminen on riskialtista peliä, sillä koulutus tulisi nähdä ennen kaikkea investointina tulevaisuuteen. Korkeatasoinen koulutus ja osaaminen luovat pohjan, jolle kilpailukykymme perustuu. Suomalainen koulutusjärjestelmä on saanut kansainvälistäkin tunnustusta. Koulutukseen kohdistuvat leikkaukset edustavat lyhytnäköistä politiikkaa, jolla voi olla hyvin kauaskantoiset vaikutukset.

Sanni Grahn-Laasonen /kok:

Arvoisa puhemies! Vaikeasta taloustilanteesta on tänään sanottu suurin piirtein kaikki mahdollinen, mitä siitä voidaan sanoa, ja kun uutisia seuraa, niin se ei ole yllätys kenellekään, että eletään epävarmaa aikaa. Toisin kuin perussuomalaiset puheenvuoroissaan ovat sanoneet, hallitus ei todellakaan ole pökertynyt toimintakyvyttömäksi, vaan päinvastoin tehdään — käytän nyt esimerkkiä vaikka työvoimapolitiikan puolelta — erittäin aktiivista työtä jatkuvasti. Yhtenä tärkeimmistä päivänpolttavista aiheista on tietysti tämä raamisopimus ja sen kohtalo, mutta sen lisäksi myöskin muunlainen aktiivinen työvoimapolitiikka. Tavoitteena hallituksella on työllisyysasteen nostaminen 67,8 prosentista 72 prosenttiin ja vastaavasti sitten työttömyysasteen painaminen alas 5 prosenttiin. Toteutuessaan olisi melkeinpä historiallista, että työttömien aktivointiaste on tarkoitus nostaa 30 prosenttiin.

Aiempina vuosina ongelmana on ollut se, että vaikka esimerkiksi nuorisotyöttömyyden hoitoon on myönnetty lisätalousarvioissakin lisämäärärahoja melkoisen ketterästi, niin määrärahoja on kuitenkin jäänyt toistuvasti käyttämättä ely-keskuksissa. Tähän liittyen ollaan toteuttamassa sen tyyppinen toimenpide, jossa aktiivisen työvoimapolitiikan määräraha muuttuu kaksivuotiseksi siirtomäärärahaksi, eli tällä päästään toivottavasti parempiin tuloksiin myöskin sitten vaikuttavuuden osalta.

Tämän hallituksen tärkeimpiä projekteja on tämä nuorten yhteiskuntatakuu, johon myöskin merkittäviä rahasummia on myönnetty. Siinä on erittäin tärkeätä, että nimenomaan panostetaan esimerkiksi oppisopimuskoulutukseen ja siihen, että luodaan yrittäjille kannustimia ottaa nuoria töihin. Tähän varmastikaan kaikkia mahdollisia keinoja ei ole vielä keksitty, eli tässä me tarvitsemme uusia ideoita. Suurimpia esteitä sille, minkä takia yritykset ovat tähän saakka olleet mukana pienemmällä osuudella kuin olisi ehkä mahdollista, on ollut se, että monet yritykset kokevat sekä oppisopimuskoulutuksen että Sanssi-kortti-järjestelmät ja muut varsin byrokraattisiksi. Näitä byrokratian esteitä on nyt kiireesti murrettava.

Nostaisin vielä esiin sen, että ylipäätänsä, kun tiedämme kaikki, että kun nuori ihminen syrjäytyy työelämän ulkopuolelle, siitä aiheutuu erilaisten arvioiden mukaan 60 ikävuoteen mennessä 1,2 miljoonan euron kustannukset, on sulaa hulluutta, että näihin nuoriin ei panostettaisi. Meillä jää joka päivä viisi nuorta työkyvyttömyyseläkkeelle, ja meidän on pakko löytää uusia keinoja, uusia tapoja, kuntouttaa ja palauttaa toimintakykyä. Pitää antaa sen tyyppistä viestiä, että lähtökohtaisesti kaikilla tulisi olla mahdollisuus, jos vaan ikinä resurssit sallivat, palata työelämään yhtenä.

Kunnissa ja palvelujärjestelmissä nuorten osalta tulisi ylipäätänsäkin määritellä selkeästi se kokonaisvastuussa oleva taho. Minä olen käyttänyt siitä sanaa rakenteellinen välinpitämättömyys, joka on ongelma; kaikki kannattavat sinällään tässäkin salissa nuorten tukemista, mutta silti esimerkiksi, yhtenä esimerkkinä, opiskelijahuollossa on kunnista riippuen suuria puutteita. Ei voi olla niin, että aina tarvitaan tiukkoja henkilöstömitoituksia, kyllä jotkut tärkeät asiat voidaan laittaa kuntoon ilman pakkoakin.

Tästä taloustilanteesta vielä ihan pari sanaa. Meillähän on hallitusohjelmassa sen tyyppinen kirjaus, jonka mukaan hallitus tekee lisäsopeutuksia, jos velan bkt-osuus ei näytäkään kääntyvän laskuun tai jos valtiontalouden alijäämä näyttää asettuvan yli 1 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Olemme tällä hetkellä erittäin lähellä sitä tilannetta, jossa on ryhdyttävä etsimään uusia mahdollisia säästökohteita, mutta sitäkin tärkeämpää on se, että saamme hyvällä yhteishengellä aikaan rakenteellisia uudistuksia, koskivat ne sitten työelämän parannuksia tai esimerkiksi kuntarajoja.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kuten me kaikki tiedämme, hallituksen laatima valtiontalouden kehys vuosille 2012—2015 on lähinnä yritys pitää kiinni perinteistä eli siitä, että jatketaan kehysbudjetointia vanhaan malliin, vaikka tiedossa on jo se, että uusiksi se menee vielä monta kertaa, kun euron kriisi kumuloituu täydellä teholla, kiitos Euroopassa ja Suomessa harjoitetun hölmöläisten EU- ja Emu-politiikan, johon perussuomalainen puolue ei ole koko olemassaolonsa aikana uskonut.

EU-Titanic on törmännyt jäävuoreen, mutta kapteeni Katainen yhä vain kehottaa hallitustaan jatkamaan soitantaa kannella. Tällaisista kehyksistä puhuminen tuntuukin vähän siltä kuin olisi itse kuuntelemassa ja arvioimassa ministerien Titanicin kannella soittamaa musiikkia samalla, kun vesi jo kallistaa pian uppoavaa laivaa. Ei siis mitään järkeä, ellei samalla kehoteta ryhtymään hallitustakin toimiin, lopettamaan soitanta ja laskemaan pelastusveneitä vesille. Titanic on uppoamassa.

Arvoisa puhemies! Se, mitä yritän sanoa, on, ettei kehysbudjetoinnille järjestelmänä kannata antaa tässä ajassa liikaa painoarvoa, sillä se, millaista politiikkaa hallitus ajaa, tuli selville jo silloin, kun alettiin keskustella ensi vuoden talousarvioesityksestä. Hallitus keskittää Suomea keskuksiin, aivan kuin sillä saataisiin laiva kallistumaan takaisin. Ei, se ei auta. Kun kerran koko laiva on suunniteltu kestämään vain hyvää säätä, ei isoa railoa sen kyljessä pystytä paikkamaan. Nyt on ensisijaisen tärkeää keskittyä siihen, että mahdollisimman moni saadaan laivalta pelastettua, eikä siihen, että laiva eli EU saadaan pelastettua.

Leikkauslistat itsessään eivät Suomea Titanicin kyydissä pelasta. Niiden laatiminen on samanlaista harhaisuutta kuin että yrittäisi uppoavalla laivalla alkaa hieroa kauppoja omista pelastusliiveistään rahaa vastaan. Kuten on nähty, markkinavoimille Titanicin pelastuminen käy vain siinä tapauksessa, että kaikki ne, ketkä ovat alimmalla kannella, pysyvät siellä, ja markkinavoimien mielestä muidenkin olisi syytä siirtyä sinne. Suunnaksi otettaisiin suuri tuntematon ja matkustajien pelastusveneistä luovuttaisiin heti. Titanicista tulisi orjalaiva.

Kunnon kapteeni ei siihen suostuisi vaan ilmoittaisi, että laiva jätetään ja palataan takaisin kotiin. Ainahan on toki mukana matkustajia, jotka sanovat tällaisen olevan taaksepäin menoa, mutta jos paikka pelastusveneessä ei kelpaa, he voivat jäädä kannelle kuuntelemaan hallituksen soitantaa. Pelastusveneisiin on kyllä tulijoita, eikä ilman menetyksiä kuitenkaan selvitä, kun on kerran lähdetty laivalle, jonka ei pitänyt upota ja johon siksi ei ole varattu riittävästi pelastusveneitä.

Arvoisa herra puhemies! Täällä on tuotu esille jo paljon niitä epäkohtia, joita hallituksen laatimien kehysten sisälle mahtuu, joten en lähde toistamaan niitä, vaikka en kaikkia niitä esityksiä, jotka täällä kehyksissä ovat, hyväksykään. Ne epäkohdat tulevat ikävä kyllä ilmi vielä monta kertaa euron kriisin entisestään paisuttamina.

Sosialidemokraatit ja kokoomus veivät Suomen aikoinaan rahaliittoon, joten on ymmärrettävää, ettei sitä virhettä haluta myöntää. Se on inhimillistä, mutta se, että karilleajon jälkeenkin pitäisi vielä uskoa syypäiden neuvoihin, ei ole inhimillinen vaatimus.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka suunnistammekin juuri nyt erityisen sumuisissa olosuhteissa, niin valtiontalouden kehyksissä vuosille 2012—2015 on mahdollisuuksia suomalaisen työn lisäämiseksi. Hyvinvointi perustuu työhön, kuten valtiovarainministeri Urpilainen tänään täällä lausui, ja koska uudet työpaikat syntyvät pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, haluan seuraavassa keskittyä nimenomaan yrittämisen ja suomalaisen työn lisäämiseen.

Hallitusohjelmassa on lukuisia hyviä kirjauksia, joilla mahdollistetaan yrityksien kasvua tukevia toimia. Nämä kirjaukset tulisikin nyt saada hallituksen erityiseen tarkasteluun. Tässä taloudellisessa tilanteessa on tarpeen katsoa kokonaisuutena kaikki sellaiset erityistoimet, joilla voidaan olettaa olevan selvästi kasvua tukevaa vaikutusta. Toimenpiteiden tulee olla sellaisia, että ne tuottavat julkisen talouden tasapainon kannalta myönteisen lopputuloksen. Olen listannut joukon toimenpiteitä, joilla yrittäjyyttä ja suomalaista työtä voidaan vahvistaa.

Ensiksi tutkimus- ja kehitysmenojen vähennys. Hallitusohjelmassa luvataan selvittää t&k-vähennyksen toteutumismahdollisuudet pikaisesti. Jo viime hallituskaudella valmistuneessa selvityksessä on esitetty kansainvälisiä malleja innovaatiokannusteille. Yritysten kasvun tukemiseksi on tärkeää, että jo tehdyt selvitykset johtavat käytännön toimiin nopeasti. Verokannusteiden arvioidaan kohdentuvan suoria tukia paremmin juuri pienten ja keskisuurten yritysten innovaatiotoimintaan.

Toiseksi poisto-oikeuksien kasvattaminen. Hallitusohjelmassa on luvattu selvittää myös tuotannollisten investointien korotettujen poistojen jatkotarve. Poistojen korottaminen tulisi toteuttaa vähintään luvatulla tavalla. Poistojen laajentaminen kannustaisi investoimaan ja loisi siten kestävää kasvua ja työpaikkoja.

Kolmanneksi rahoituksen turvaaminen. Pk-yritysten rahoitustilanne on huomattavasti vaikeampi kuin edellisen finanssikriisiä seuranneen taantuman alla. Puskurit, jotka tällöin toimivat hyvin, on pitkälti käytetty, ja on todennäköistä, mikäli rahoitustilanne vaikeutuu, että yritykset ajautuvat vakaviin rahoitusvaikeuksiin. Tämän vuoksi julkisten rahoituslaitosten, kuten Valtiokonttorin ja Finnveran välineitä yritysten toiminnan ja kasvun rahoittamiseen tulisi lisätä laajentamalla näiden laina- ja takausmahdollisuuksia ja lisäämällä riskinottokykyä.

Myös yksityistä pääomasijoitustoimintaa voitaisiin edistää uusilla verokannustimilla. Yksityisille pääomasijoittajille, jotka ovat kartuttaneet varojaan toimimalla esimerkiksi itse yrittäjinä tai ovat muulla tavalla hankkineet sijoituspääomaa, tulisi myöntää kannustin sijoitettaessa riskillistä pääomaa kasvaviin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Kannustimena toimisi esimerkiksi luovutusvoittoverotuksesta myönnettävä huojennus silloin, kun osakkeiden tai yritysten myynnistä kertyvät varat sijoitetaan takaisin pienten ja keskisuurten yritysten toimintaan.

Neljänneksi tappiontasaus. Suomessa tappiot voidaan vähentää vain tappiovuotta seuraavien vuosien tulosta. Useissa EU-valtioissa, samoin kuin EU:n ulkopuolellakin, on käytössä takautuvia tappiontasausjärjestelmiä. Yritykset voivat tällöin vähentää tappioitaan myös edeltävien vuosien voittoja vastaan ja saada käytännössä verottajalta palautusta aiempina vuosina maksamistaan veroista. Näin tulisi olla Suomessakin. Valtiohan ei menetä verotulojaan, vaan tasaa niitä yrityksille eri vuosina ja samalla yritysten rahoitustilanne helpottuu.

Arvoisa puhemies! Edellä lueteltuihin asioihin liittyen toivon, että hallitus tulee esittämään edellä mainittuja ja mahdollisesti muitakin kohdennettuja toimia, joilla voidaan luoda kasvua, yrittäjyyttä ja suomalaista työtä. Uskon, että näillä toimilla on myöhemmin myönteisiä vaikutuksia ja investoinnit saadaan liikkeelle. Syntyy uutta yritystoimintaa ja uusia suomalaisia työpaikkoja.

Juha  Rehula  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Yhteiskuntaa rakennettaessa ja eteenpäin vietäessä on paljon asioita, joita voidaan parantaa, kehittää, uudistaa, viedä eteenpäin ilman euronkaan lisäpanostusta. Hyvä niin, ja tämä kannattaa muistaa aina silloin, kun rahasta puhutaan. Mutta on asioita, jotka eivät onnistu ilman lisäeuroja, ja kun käsittelyssämme ovat tämän vaalikauden valtiontalouden tarkistetut kehykset 2012—2015 vuosille, vääjäämättä joutuu toteamaan sen, että on monta asiaa, joissa on hyviä lauseita, hienoja tavoitteita, mutta rahat eivät kohtaa. Tämä tietysti juontaa siihen tilanteeseen, jossa maahan hallitusta rakennettiin ja pystytettiin, pidettiin kahden viikon ensimmäinen vaihe, jossa tehtiin 80 sivua hallitusohjelmaa tilanteessa, jossa euroista ei ollut tietoakaan. Sen jälkeen tuli hallitusneuvottelujen toinen vaihe, jossa tulivat eurot mukaan, ja siitä seurasi se, että ihan kaikki tekstit ja eurot eivät kohtaa.

Nyt kun käsittelyssämme on kehys, se tarkoittaa sitä, että sitä arkea, sitä tulevaisuutta, jota ollaan rakentamassa, kehykset ovat määrittämässä. On muuten monena vuonna ollut huomattavasti tärkeämpää se, millaiset kehykset maan hallitus on eduskunnalle tuonut, kuin varsinainen budjetti konsanaan, koska näissä kehyksissä, tässä kehysmenettelyssä, tässä toimintatavassa määritellään se, mikä on mahdollista, mikä ei.

Hallitusneuvottelujen aikaan julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan käytiin neuvottelua kestävyysvajeesta. Oli monenlaisia lukuja, ja se neuvoteltiin sille tasolle, jolla nyt on rakennettu niin tulevan vuoden 2012 budjetti kuin sitten tämä kehyskausi. On asioita, joista voi neuvotella, ja sitten on asioita, joista neuvottelemalla ei pääse tosiasioita karkuun.

Hallitus vannoo suurimpana rakenteellisena uudistuksenaan — ja se on näissä kehyksissä sisällä — suurimpana rakenteellisena uudistuksenaan kuntarakenneuudistuksen. Kaiken syksyä on käyty yhteiskunnallista keskustelua, ja hyvä niin, että on käyty, puolesta ja vastaan, ja onpa käytetty voimakkaitakin puheenvuoroja sen puolesta, että kuntarakenneuudistus pitää tehdä. Keskustalla ei ole eikä tule olemaan mitään sitä vastaan, että meillä on pienempi määrä kuntia, mutta sen lukumäärän muutoksen tulee tapahtua vapaaehtoisesti.

Tästä kuntarakenneuudistuksesta ja sen vannomisesta, millaiset miljardimäärät sieltä on saavutettavissa sen tulevaisuuden varmistamiseksi, jota meidän ei tarvitse ennustaa, me tiedämme, millainen huoltosuhde meillä on: niissä miljardimäärissä, joita ollaan hakemassa, on pahemman luokan valuvirhe. 100 pienimmän kunnan osuus kaikkien kuntien menoista on 3 prosenttia. Maamme 336 kunnasta 200 pienimmän kunnan osuus kaikkien kuntien menoista on vajaa 14 prosenttia. Jos kävisikin niin, että kuntakartta siivotaan, rajoja poistetaan, niin se, mistä se valuvika pahimmillaan tulee, on se, että unohtuu, että ihmisiä tuskin on tarkoitus muuttaa yhtään mihinkään, tarvitaan niitä palveluja. Vastaavia asioita löytyy useita kehyksien sisältä: kuntien rahoituksen turvaaminen, se tapa, jolla sitä ollaan tekemässä.

Toinen asia. Kuntien uusiin palveluihin koko kuntakentälle on kehyskaudella varattu 145 miljoonaa euroa. Sillä on tarkoitus toteuttaa vanhuspalvelulaki, tehdä lastensuojelua nykyistä paremmin, lisätä perhehoitoa, aikaansaada lapsiperheiden kotipalvelua, tehdä ennalta ehkäisevää terveydenhuoltoa nykyistä paremmin jne. jne. jne. Tämä lista on melkoisen pitkä.

Kolmas asia, perusturvan parantaminen. En tänään lähde yhtään pidemmälle sitä polkua, josta on keskusteltu muutaman viikon ajan, mutta kyllä edelleenkin kalskahtaa se historiallinen perusturvan parantaminen tilanteessa, missä perusturvaan kuuluvat kansaneläkkeet, kotihoidon tuki, pienimmät vanhempainpäivärahat, kun nyt ollaan korottamassa 100 eurolla työttömän päivärahaa, jonka toki jokainen työtön on ansainnut.

Neljänneksi, arvoisa puhemies, otan omaishoidon tuen kehittämisen. Me tarvitsemme vääjäämättä niitä rakenteellisia uudistuksia palvelujen järjestämiseen. Omaishoidon aseman parantaminen, uusien keinojen löytäminen ja ainakin jossain määrin uuden rahankin kohdentaminen tähän toiminnan muotoon tulee olemaan yksi niitä ratkaisun avaimia, millä me tuon huoltosuhteen heikkenemisen osalta tulemme selviämään. Mitä hallitus tässä kohtaa lupaa? Eipä oikeastaan muuta kuin peruspalveluministerin kyllä sinänsä komeat ja hyvältä kuulostavat puheet. Jäämme odottamaan, miten ne puheet ovat yksi yhteen näitten kehyksien kanssa.

Juha Väätäinen /ps:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden tarkistetuista kehyksistä vuosille 2012—2015 antaa selkeän mutta samalla surkean kuvan hallituksen kyvystä toimia järjellisesti Suomen, sen kansalaisten ja koko yhteiskuntamme hyväksi ajassa, tässä ajassa, tässä päivässä. Perusteet vuoden 2012 ja seuraavien kolmen vuoden osalta ovat huterat. Ne eivät nojaa tosiasioihin. Kasvu on Suomessa pysähtynyt jo kuukausia sitten, samoin Euroopassa. Ainut, mikä kasvaa, on holtiton velalla eläminen. Kehys nojaa 1,8 prosentin kasvuun. Siihen ei usko kukaan, eivät edes hallituksen ministerit. Kuka tästä kärsii? Köyhin, heikoin, puolustuskyvyttömin, varattomin.

Pari esimerkkiä.

Hallitus poistaa korjausrakentamisesta ensi vuonna 35 miljoonaa. Se on hirvittävän suuri raha niille, jotka korjausrakentamista suunnittelevat. Paluu tapahtuu vuoden 2008 tasolle. 5 miljoonaa lisää pelastaisi tilanteen. Asetusta ei tarvitsisi muuttaa. Viesti olisi positiivinen, ei korjausrakentamista tappava.

Seuraava ryhmä ovat opiskelijat. Hallitus ajaa alas ammattikoulutuksesta 54 miljoonaa. Samalla turmelemme jopa pienimpien koulukkaiden ja heidän opettajiensa terveyden homekoulujen korjausasioitten hoitamattomuuden takia.

Valtio leikkaa omaa nilkkaansa myös liikennerahoituksessa. Se haluaa rapauttaa yksityis- ja metsäautotiet, toimivat tiet. Vähennys on 15 miljoonaa. Toimiva, tärkeä tieverkko alas — tämäkö on viesti liikenneministeriöltä ja hallitukselta? Eivät puut metsistämme liiku kävelyteillä, eivät tehtaat pyöritä paperia, sellua ilman puuta. Jos tähän pääluokkaan ei saada korjausta heti 2012, on viesti väärä ja suunta turmiollinen meille kaikille. Pantakoon heti nyt koko kehyskaudelle myöskin vähintään nykyiset 23 miljoonaa vuodessa.

Herra puhemies! Hallituksen tulee käynnistää voimakas lobbaus Brysseliin ja myös muuten Keski-Euroopan maihin, että EU:n 2014—2020 kehyksien innovaatio-, tutkimus- ja logistiikkarahoihin, 80 miljardiin, varataan Suomen pohjoisille osille, kaivostoiminnalle, matkailulle ja Barentsinmeren hyödyntämiselle riittävä miljardiluokan rahoitus. Se on muuten koko Euroopan tulevaisuuden kannalta tärkeä ja sen etu. Rinnan on Suomessa aloitettava työvoimakoulutus Suomen tulevaisuuden elintärkeille työllistämisaloille, äsken mainituille kaivosteollisuudelle, matkailulle, telakkateollisuudelle suomalaisen työvoiman turvaamiseksi.

Meillä on vuodessa yli 900 alkanutta työttömyysjaksoa. Kertaan: 900 000. On jääty työttömäksi 900 000 kertaa. Pitkäaikaistyöttömiä, 6—24 kuukautta työttömänä olleita meillä on 100 000. Onko työttömyysjakso kohdentunut jokaista sataatuhatta ihmistä kohtaan yhdeksän kertaa vuodessa? Kauhistuttava luku. Kerta kaikkiaan kauhistuttava luku.

Herra puhemies! Täällä on kuultu jo aiemmin perussuomalaisten sektori- ja pääluokkakohtaisia näkemyksiä vuosien 2012—2015 kehyksistä. En puutu niihin erikseen. Sanonpahan vaan lopuksi: valtioneuvoston luvut noille vuosille ovat vailla reaalipohjaa ja perustuvat toiveajattelulle.

Rohkenen lainata perussuomalaisten presidenttiehdokkaan Soinin mukailtua lausuntoa: "Missä hallitus, siellä väärät numerot ja turhat toiveet." Tarttis varmaan tehdä muutakin kuin vaan odottaa euron romahdusta.

Lopuksi kannatan edustaja Soukolan tekemää ehdotusta.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunnan näkövinkkelistä totean tästä valtioneuvoston selonteosta valtionta-louden tarkistetuista kehyksistä vuosille 2012—2015 seuraavaa:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman mukaan hallitus huolehtii koulutuksen, osaamisen ja tutkimuksen riittävästä rahoituksesta. Tähtäämme kansainväliseen kärkeen niin ammattiosaamisessa, korkeakoulutuksessa kuin tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassakin perustutkimusta unohtamatta. Koulutus on yhteiskunnan kannalta ennen kaikkea investointi tulevaisuuteen. Taloudellisesti epävarmoina aikoina juuri koulutuksesta ja osaamisesta huolehtiminen on erityisen tärkeää. Hallitusohjelman mukaisesti tavoitteena on edelleen 4 prosentin bkt-osuus tutkimus-, kehitys- ja innovaatiomenoissa. Koska teknologia- ja innovaatiopolitiikan rahoitus kehyskaudella tästä taloustilanteesta johtuen nyt jonkin verran vähenee, on tärkeää pyrkiä entistä tehokkaampaan rahoituskohteiden priorisointiin sekä myös yritysten omien t&k-panostusten kasvattamiseen.

Opetuksen järjestämisessä ensisijaisena on oltava aina lapsen etu. Lähtökohtana tulee olla varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen yhteys siten, että ne muodostavat yhteisen oppimisen ja kasvamisen polun. Voidaankin olla tyytyväisiä siihen, että varhaiskasvatuksen ja päivähoitopalveluiden lainsäädännön valmistelu, hallinto ja ohjaus siirretään kehyskaudella sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön.

Kehyskaudella vahvistetaan myös maailman parasta peruskouluamme tasa-arvoisten mahdollisuuksien takaajana. On hienoa, että talouden tasapainottamisesta huolimatta parannamme edelleen esi- ja perusopetuksen, lukiokoulutuksen, aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä taiteen perusopetuksen laatua. Erityisen odotettuja ja tärkeitä ovat kehyskauden panostukset perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen ja opiskelijahuollon vahvistamiseen.

Yksi tärkeimpiä kehyskauden painopisteitä on hallitusohjelmassa sovittu yhteiskuntatakuu, joka toteutetaan selonteon mukaan täysimääräisesti vuonna 2013. On todella hienoa, että kaikissa puolueissa täällä salissakin on todettu, kuinka hieno asia tämä yhteiskuntatakuu on. Takuun toteuttamisen määrärahaa lisätään 60 miljoonaa euroa vuodessa vuosina 2013—2015. Vuosittaisesta lisäyksestä puolet kohdistuu työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalle työllistämis-, koulutus- ja erityistoimiin ja toinen puoli opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle. Näistä lisäyksistä voimme olla todella tyytyväisiä. Yhteiskuntatakuun onnistumiseksi on välttämätöntä panostaa oppilaanohjaukseen ja opinto-ohjaukseen nykyistä enemmän. Yhteiskuntatakuun toteuttamista tukee myös ammatillisen koulutuksen opiskelijavalintojen kehittäminen.

Vuoden 2010 alusta voimaan tulleen yliopistouudistuksen ja sen rahoitusjärjestelmän mukainen valtionrahoituksen ensimmäinen indeksitarkistus tehtiin tälle vuodelle. Indeksikorotus tapahtuu korottamalla yliopistoille edellisen vuoden talousarviossa osoitettua määrärahaa kertaluonteisia eriä lukuun ottamatta yliopistoindeksin vuotuista kustannustasonnousua vastaavasti. Indeksin kustannusvaikutus ensi vuodelle olisi 56 miljoonaa euroa, mutta yliopistolain muutoksen myötä indeksitarkistus puolitetaan väliaikaisesti vuoden 2012 osalta. On ikävää, että väliaikainen indeksitarkistuksen puolitus joudutaan tekemään, mutta onneksi kehyspäätöksissä on varauduttu yliopistojen työnantajan työttömyysvakuutusmaksujen korvaamiseen täysimääräisesti vuodesta 2012 lähtien.

Arvoisa puhemies! Kehyskauden hienoimpia asioita on myös se, että opintotuki sidotaan indeksiin, vaikkakin taloustilanteesta johtuen vasta vuoden 2014 syyskuusta lukien. Tästä meidän on syytä iloita.

Aktiivinen kansalaisuus ja sosiaalinen vahvistaminen säilyvät nuorisopolitiikan keskiössä. Yhteiskuntatakuun toimeenpanolla pidetään työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön nykytaso. Nuorisotyöhön hallitusohjelmassa kohdistettu 6 miljoonan euron säästö toteutetaan kohdentamalla uudelleen Veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovaroja nuorisotyön edunsaajien kesken. Määräraharatkaisuissa tulee huomioida, että nuorisotyölle on tulossa lisävelvoitteita nuorten työllistämisestä, yhteiskuntatakuun toteuttamisesta sekä pitkäaikaistyöttömyyden poistamisesta. Myös vuoden 2011 alusta voimaan tulleen nuorisolain muutosten toimeenpano on tärkeää. Näillä muutoksilla on tavoitteena parantaa nuorten mahdollisuuksia saada tarvitsemansa julkiset palvelut ja tehostaa nuorille tarjottavaa varhaista tukea muun muassa koulutukseen ja työelämään pääsyn edistämiseksi aivan yhteiskuntatakuun hengen mukaisesti.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi haluan todeta, että euron kriisi ja Suomen talouden tasapainottamistarpeet tulevat pistämään nyt esitetyt neljän vuoden valtiontalouden kehykset useaan kertaan vielä uusiksi.

Erityisen tyytyväinen olen siihen, että ministeri Gustafsson on saapunut saliin, koska ajattelin näistä kehyksistä puhua juuri sivistys-, opetus- ja kulttuuripuolen asioista. Suomi nimittäin pelastui 1990-luvun alun lamasta panostamalla koulutukseen ja tutkimukseen. Mitä tekee nyt nykyinen hallitus taantuman alla? Toteuttaa jättimäiset leikkaukset tutkimukseen sekä koulutukseen niin lukio-, ammattikoulu- kuin ammattikorkeakoulutasolla. Mikäli hallitus supistaa lukio- ja ammattikorkeakouluverkostoa etenkin Pohjois- ja Itä-Suomessa, niin kuin todennäköisesti tekee, ajaa se näiden alueiden nuoret täysin epätasa-arvoiseen asemaan muiden alueiden nuorten kanssa. Toisen asteen opinnot on oltava mahdollista käydä kotoa käsin kohtuullisen matkan päässä myös Pohjois- ja Itä-Suomessa.

Ammattikorkeakoulutuspaikkoja hallitus leikkaa roimalla kädellä kaikkialta muualta paitsi Ruuhka-Suomesta. Hallitus perustelee leikkauksia sillä, että aloituspaikat on saatava sinne, missä nuoretkin ovat, eli Etelä-Suomeen. Totta kai nuoret pyrkivät Etelä-Suomeen, kun omalta kotipaikkakunnalta viedään viimeisetkin koulutusmahdollisuudet. On hölmöläisten hommaa siis siirtää koulutuksen painopistettä vain Ruuhka-Suomeen.

Koulutuspaikkojen leikkauksetkaan eivät riitä, vaan koulut joutuvat kärsimään myös pienenevistä koulujen korjausmäärärahoista. On täysin edesvastuutonta pienentää nykyinen 36 miljoonan euron korjausmääräraha 5 miljoonaan euroon. Suomessa on arviolta 1 000 koulurakennusta, joissa kärsitään nyt kosteus- ja homevaurioista. Niin oppilaiden, opettajien, muun henkilökunnan kuin myöskin vanhempien huoli omasta ja lasten terveystilanteesta on valtava tässä tilanteessa. Miksi hallitus ei kuule tätä hätähuutoa vaan jättää koululaiset ja henkilökunnan viettämään päivänsä terveydelle haitallisissa tiloissa? Tämä korjausrakentamisen rahoitus on nyt todella tarpeen.

Olen huolissani myös vapaaseen sivistystyöhön tehtävistä leikkauksista. Esimerkiksi kansalaisopistoilla on suuri merkitys nuorille, työttömille, maahanmuuttajille ja eläkeläisille. Opiston kursseilta he saavat päiväänsä merkityksellistä sisältöä sekä valmiuksia hakea työelämään.

Nuorten yhteiskuntatakuun on määrä tulla voimaan vuoden 2013 alussa. Haluan itse tehdä lujasti töitä, että tämä nuorten yhteiskuntatakuu toteutuu. Mutta missä ovat hallituksen konkreettiset keinot takuun toteutumiselle? Takuu on erittäin kannatettava, kuten sanoin, mutta me tarvitsemme todellisia keinoja. Oppisopimuskoulutus, työpajatoiminta, joista myöskin keskusteltiin tänään kyselytunnilla, eivät ole niin kovassa huudossa nyt hallituksen rahoituksessa kuin annetaan ymmärtää. Takuulla on aikaansaatava nuorille merkityksellinen työ tai opiskelupaikka niin, että nuoret pääsevät takaisin kiinni yhteiskuntaan ja saavat siitä suunnan elämälleen.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan kiinnittää huomiota hallituksen liikennepoliittiseen ohjelmaan ja kehykseen. Olen erittäin huolissani hallituksen perusväylänpitoon suuntaamista rahoista, koska koko ajan ostovoima laskee siitä, että tienpidon nykytason säilyttäminen on yhä vaikeampaa vuosi vuoden jälkeen. Mitä tullaan tekemään sitten tulevassa liikennepoliittisessa selonteossa, se on kysymysmerkki, mutta toivon, että alueellinen tasavertaisuus tullaan toteuttamaan niin, että tiemäärärahoja ja perusväylänpitoon tulevaa rahoitusta nähdään koko Suomen alueella. Liikennehankkeita halutaan toteuttaa myöskin Kehä kolmosen ulkopuolella.

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Edustaja Vehkaperä on innokas ja osaava kansanedustaja, ja minusta on tärkeätä, että asiat voi sanoa vähän ronskimminkin. Mutta tosiasia nyt kuitenkin on se, etteivät nämä koulutuksen, sivistyksen leikkaukset jättimäisiä ole. Ainoat, joista voidaan puhua suuruusluokaltaan, että ne ovat merkittäviä, ovat tässä vaiheessa ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen vähennykset. Mutta niin kuin olen aiemminkin todennut, kun saamme helmikuussa ammattikorkeakoulujen ja heidän taustayhteisöjensä esitykset, niin arvioidaan niitä sitten sen pohjalta.

Mitä tulee toisen asteen koulutukseen osallistumiseen, niin voin vakuuttaa teille, edustaja Vehkaperä, että olen teidän kanssanne ihan samaa mieltä, että pitää tarkasti katsoa se, että nuorilla etäisyydet lukio- tai ammatilliseen koulutukseen ovat kohtuullisia. Tämä pitää nyt sitten hyvin tarkkaan arvioida. En halua jäädä historiaan opetusministerinä, joka jollakin tavalla vaurioittaisi nuorten näkökulmasta sitä, että heillä on kohtuullinen matka päästä sitten keskiasteen koulutukseen — nimenomaan nyt puhun keskiasteen koulutuksesta tässä yhteydessä. Kyllä meillä on ihan yhteinen huoli ja näkemys tästä.

Mutta tosiasia nyt on se, että valtion taloudellinen tilanne on niin vakava, että me joudumme myöskin tekemään valitettavasti säästöjä koskien meidän koulutustamme, ja se nyt vaan pitää tehdä taiten sillä tavalla, että nuorten opiskelumahdollisuudet säilyvät hyvinä.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Talouden näkymät koko euroalueella ovat varsin sumuiset. Varmaan me kaikki täällä salissa olemme huolissamme siitä, mikä on talouskehitys. On sinänsä harmillista se, että valtakunnan hallituksella ei ole kokonaisnäkemystä siitä, minne pitäisi mennä. Hallituksen ote on vähän niin kuin seilattaisiin aallokossa ja veneestä olisi loppunut bensiini, polttoaine, ja se vie vaan, aallokon mukana mennään. Pitäisi olla selkeä suunnitelma siitä, miten tästä selvitään. Sitä ei kuitenkaan hallituksella näytä olevan.

On tietysti hyvä, että osa hallituspuolueitten edustajista on lukenut keskustan kasvuohjelmaa. Kuuntelin tuolla suorastaan innostuneena edustaja Suutarin puheenvuoroa. Hänellä on vahva yrittäjäkokemus, ja hän nosti juuri niitä asioita esille, joita keskustan kasvuohjelmassa tuleville vuosille on olemassa: verokannustimet, poisto-oikeuden kasvattaminen jne. On hyvä, että myös hallituspuolueet tukevat näitä ajatuksia, joita meillä on.

Itse ajattelin, että nostan tässä omassa puheenvuorossani kaksi pääluokkaa kehysten osalta: maa- ja metsätalouden ja puolustuksen.

Puolustusbudjetin osalta olen todella huolissani siitä, että leikkaukset ovat poikkeuksellisen rajuja ja johtavat kyllä koko itsenäisen Suomen puolustuksen kannalta todella hankalaan tilanteeseen. Näen oikeasti sen, minkä myös komentaja, kenraali Puheloinen on nostanut esille, että tässä saattaa olla uskottava puolustuskyky horjumassa, ja se on tietysti erittäin ongelmallinen asia. Lähes 900 miljoonan euron leikkaukset kokonaisuudessaan kehyskaudella ovat todella mittavia. Juuri kun alueellisen puolustuksen kehittäminen tulisi polkaista käyntiin, niin tilanne on sen kaltainen, että johtamisvälineitten, panssarintorjunnan — muun muassa nämä nostan esille — osalta emme pysty varustamaan alueellisia joukkoja, samalla kun koko puolustusdoktriini on muuttumassa liikkuvan puolustuksen suuntaan. Sehän tarkoittaa myös sitä, että täällä logistisella ja kuljetussektorilla jäämme vajaaksi.

Mutta Suomessa puolustus perustuu vahvaan reserviin, me kaikki tiedämme sen. Yleisen asevelvollisuuden lisäksi meillä on näitä vahvuuksia olemassa. Vahva maanpuolustustahto, joka eri maakunnissa on — me kaikki sen allekirjoitamme — on keskeinen lähtökohta tämän uskottavan puolustuskyvyn ylläpitämisessä. Kertausharjoitusten erittäin voimakas leikkaaminen — kuten ministeri on todennut, koko lähihistorian ajan suurimmat leikkaukset, vaan 2 000 henkilöä kutsutaan ensi vuonna kertausharjoituksiin ja seuraavien vuosien osalta saattaa olla, ettei kutsuta ketään, on nolla, eli määrä putoaa 25 000:sta 2 000:een — on niin merkittävän iso, että kuinka joukkojen toimintakyky voidaan pitää yllä näin pienillä kertausharjoitusmäärillä. Se on iso kysymys. Toivottavasti tässä nyt hallitus ottaa lusikan kauniiseen käteen ja linjaa näitä asioita uudelleen.

Mutta oikeastaan koko tämän kehyskauden budjetin suuria kysymyksiä on se, että ratkaisuja tehtiin hätiköidysti, hyvin nopeasti. Lainvalmistelu on ollut ontuvaa, mikä näkyy ennen kaikkea ruokahuollonkin osalta, jota valiokunnassa on käsitelty. On todettu niin, että paljon huonompaa lainvalmistelua ei voi enää tehdä kuin on tämänkin asian osalta nyt tullut tuonne valiokuntaan käsittelyyn.

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalous: Samaan aikaan, kun puhutaan suomalaisen ruuan vahvuudesta, lähiruuasta, luomuruuasta, niin alkutuotannon kannattavuus heikkenee koko ajan ja jaksaminen maatiloilla on kyseenalaista. Makeran eli Maatilatalouden kehittämisrahaston investointirahoja ollaan leikkaamassa. Hallitusohjelmassa todetaan vaan niin, että sitä tarkastellaan tämän kehyskauden aikana. Tulevaisuus on hämärän peitossa. Tämmöinen epävarmuustilanne, joka on maataloustuottajien osalta, on todella huolestuttava. Nähtävästi tilanne on niin, että hallitus ei sittenkään panosta siihen, että saisimme täällä kotimaista ruokaa, jolloin elintarvikkeitten jäljitettävyys olisi selkeästi merkitty ja sitä kautta voisimme tukea suomalaista maataloustuotantoa.

Maatalouden ja metsätalouden osalta metsäteollisuuden näkymät ovat aika epävarmat. Kemera-varat, kestävän metsätalouden rahoituslain mukaiset varat, ovat pienenemässä voimakkaasti tällä kehyskaudella. Samoin pienpuun energiatuki edelleenkin tökkii metsäteollisuuden valitusten johdosta. Minne me metsäteollisuuden osalta olemme menossa, varsinkin kun huomioimme sen, että monen maakunnan aluetalouden näkökulmasta metsäteollisuudella on ollut merkittävä rooli ja se ruokkii myös metalliteollisuutta?

Maatalouden näkökulmasta myös edellisen puheenvuoron käyttäjän mainitsemat tiemäärärahat ovat hyvin keskeisessä roolissa, eli tulevaisuus näitten kehysten valossa on todella harmaa. Toivotaan, että hallituksessa on tahtotila korjata nämä asiat ja lähteä liikkeelle siitä, että tätä kasvua rakennetaan yhdessä koko eduskunnan voimin.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Euroopassa eletään nyt taloudellisen epävarmuuden aikaa, ja me olemme olleet suurien haasteiden edessä jo jonkin aikaa. Erinäisiä toimenpiteitä on tehty, muttei vielä tiedetä, milloin eurota-loudet saadaan takaisin kasvu-uralle. Tämä koskee erityisesti meitä Suomessa. Korkeista työvoimakustannuksista ja muista syistä johtuen viimeisimmässä suhdannenotkahduksessa teollinen tuotantomme laski enemmän kuin muualla, eikä ole näköpiirissä, millä se nostetaan takaisin entiselle tasolle ja tukevaan nousuun.

On olemassa viitteitä siitä, ettei teollisuutemme elvykään suhdanteiden muuttuessa sillä tavoin kuin aikaisemmin. Miksi ei elvy? Siksi, kun sitä ei siinä määrin enää ole, sillä kuten tiedämme, merkittäviä määriä tuotantoa on siirtynyt muihin maihin. Olemme siis suuren haasteen edessä, ja siksi myös tässä valtiontalouden kehystarkastelussa tulee olla tiukalla linjalla. Meidän tulee keskittää tarmomme, jotta saamme Suomen takaisin nousu-uralle.

Yksi keino luoda edellytyksiä tälle on pitää huoli nuorisostamme ja erityisesti nuorista työttömistä. Siksi on hyvä, että edelleen vaikeuksista huolimatta pyritään jatkamaan perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämistä ja kerhotoimintojen ym. vakiinnuttamista. Näihin kehittämistoimiin kohdennetaan lisärahoitusta lähes 35 miljoonan euron verran vuoteen 2015 mennessä.

Niin ikään on hyvä, että nuorten yhteiskuntatakuun toimeenpano aloitetaan ensi vuonna. Kun tämän yhteiskuntatakuun toteuttamiseen lasketaan mukaan kuntien työllistämistukien korotus, valtio lisää rahaa noin 34 miljoonaa euroa. Näiltä osin hallitus siis on erinomaisella tavalla hyvällä asialla.

Yrittäjyyden ja yritysten kasvun edellytyksiä tulee kehittää edelleen. Sillä saralla on vielä paljon tehtävää. Meidän tulisi yritysten veroratkaisujen ym. suhteen ottaa mallia esim. Virosta, Latviasta, Irlannista tai Islannista, joissa kaikkialla on onnistuttu saamaan taloudet tanakalle kasvu-uralle synkän romahduksen jälkeen nimenomaan yritysten toimintaedellytyksiä parantamalla. Tähän sisältyy muun muassa verotuksellisia ratkaisuja. Suomessa — voi tulla monille yllätyksenä — on yksi maailman parhaimmista kasvuyritysten rahoitusjärjestelmistä. Silti on erityisen tärkeää saada ulkomainen pääoma suuntautumaan Suomeen. Kun kasvuyrityksiä rahoitetaan, on nopealle kasvulle paremmat mahdollisuudet. Pääomatulojen verokohtelun tulee olla sijoittajaystävällisempää kansainvälisesti verrattuna. Muun muassa monesti tässäkin salissa yli puoluerajojen peräänkuulutettu riski- ja enkelisijoittajien tappioiden verovähennysoikeus sijoituksen kokonaistuloksesta tulisi toteuttaa kehyskaudella. Tällä yksinkertaisella toimenpiteellä saisimme paljon aikaiseksi ja luotua merkittävän mahdollisuuden uudelle kasvulle.

Jokaiselle on selvää, että yritysten kasvaessa syntyy työpaikkoja, ja kun on työpaikkoja, on ihmisillä töitä, ja näin ollen meillä on varaa ylläpitää tätä hyvinvointiyhteiskuntaamme.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus lähtee selonteossaan siitä, että Suomen talouden perustekijät ovat hyvät verrattuna moniin muihin maihin. Samoin se toteaa, että Suomen taloudella on kuitenkin tunnetut haasteet ja näissä oloissa korostuu, että omissa käsissämme olevat päätökset ovat oikeita. Mutta voidaan aivan aiheesta kysyä, tunnistaako hallitus aivan oikeasti tulevat haasteet.

Valtiontalouden kehykset on laadittu hallituksen toimesta suhteellisen hyvien suhdannenäkymien varaan, kuten oli myös hallitusohjelmankin kanssa. Tilanne on kuitenkin jatkuvasti muuttunut jo viime kesästä eikä suinkaan parempaan suuntaan. Voikin kysyä, ovatko hallituksen linjaukset oikeita ja nimenomaan suomalaisten kannalta oikeita. Elääkö Suomi hallituksen päätöksillä yli varojensa eli ottaa syömävelkaa, ja käyttääkö hallitus sitä velkaa tasapuolisella tavalla? Hallitus ei myöskään ole toimillaan luomassa mitään uusia kasvun edellytyksiä. Kannusteet uutta luovan kasvun saamiseksi ovat hallituksen linjauksilla olemattomat.

Keskusta lähtee toiminnassaan toiselle linjalle. Ottaisimme vähemmän velkaa, keräisimme oikeudenmukaisemmin enemmän veroja, haluaisimme turvata ihmisille palveluja koko Suomessa, panostaisimme oikeudenmukaisesti työllisyyteen ja yrittäjyyteen. Hallituksen linjausten taustalla tuntuu olevan keskittämisen ja suuruuden ihannointi, joka ei luo työtä eikä talouskasvua, pikemminkin päinvastoin.

Hallituksen linjauksena on muun muassa kuntarakenneuudistuksen kautta kuntien ohjaaminen pakkoliitoksiin, tilattavien lehtien arvonlisäveron käyttöönotto, polttoaineiden veronkorotusaikeet, ammattikorkeakoulujen ja ammattikoulutuksen aloituspaikkojen vähennykset, koulurakennusten peruskorjausmäärärahojen rajut leikkaukset, maakuntien kehitysrahojen pienennykset, perustiemäärärahojen vähennykset ja yksityistiemäärärahojen rajut pienennykset. Tässä vain muutamia esimerkkejä. Kaikissa näissä toimenpiteissä on vaarana myös työllisyyden heikkeneminen ja maakuntien palvelujen heikkeneminen. Kaikki nämä vaikuttavat nimenomaan työllisyyden heikkenemiseen ja palvelujen heikkenemiseen.

Viime laman aikana Suomessa saatiin hyviä kokemuksia elvytystoimista eri aloilla. Niillä pystyttiin torjumaan työttömyyttä ja tasaamaan kustannusvaihteluita esimerkiksi työllisyysvaltaisella rakennusalalla. Elvytystoimilla pystyttiin myös aikaistamaan monia hankkeita.

Tulevina vuosina tulisikin esimerkiksi perustieverkon kunnossapidon hankkeisiin saada reilusti enemmän euroja, samoin myös yksityisteihin ja koulujen korjauksiin, eikä missään tapauksessa saa vaarantaa kotimaisen ruuan tuotantoa, kuten hallituksen linjaukset nyt ovat vaarassa tehdä.

Arvoisa puhemies! Keskusta on esittänyt oman vaihtoehtobudjettinsa ja kasvuohjelman tuleville vuosille. Se on vastuullinen ja hyvä pohja tulevaisuuteen.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Löysin tuolta omista arkistoistani erinomaisen sitaatin, joka on hyvä tässä kehyskeskustelussa lukea, sillä voin täysin allekirjoittaa tämän linjauksen, joka löytyy Jaakko Kianderin, Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtajan, muistiin merkitsemistä kuolemattomista sanoista:

"Perinteisistä julkisen vallan tehtävistä koulutuspolitiikka ja hyvinvointipolitiikka tulisi nähdä kasvupolitiikan välineinä. Koulutuksen tuottama inhimillisen pääoman kasvu, samoin kuin terveys- ja sosiaali- ja työvoimapolitiikan tavoitteina olevat työkyvyn ylläpito ja parantaminen ovat tärkeitä talouden kasvutekijöitä." Mitäpä tähän lisäisi muuta kuin sen, että kun huolehdimme vielä tämän lisäksi yrittämisestä, sen sallivasta asenneilmapiiristä ja kaikesta lainsäädännöstä, joka tukee yrittäjyyden kasvamista, yritysten muodostumista, niin suomalaisilla ei pitäisi olla hätäpäivää.

Nyt kuitenkin tätä kehysselontekoa ja siitä annettuja lausuntoja lukiessani ja tuota mietintöä lukiessani tulee mieleen se, että mahtavatkohan sittenkään nämä Kianderin lanseeraamat viisaudet olla vielä hyväksyttyjä tämän päivän eduskunnassa. Nimittäin leikkaukset, vaikka kuinka tunnistamme tämän taloudellisesti heikon ajan, ovat sitä luokkaa, että kohdennukset ainakin olisi pitänyt tehdä toisella tavalla.

Koulutuksen tulee mielestäni olla suhdanneriippumatonta. Sen pitää olla tekijä ja arvo, jonka varaan suomalaiset yhteiskuntansa rakentavat. Näin on ollut aina, ja tästä Suomi on historian menneinä vuosina noussut, ja siitä se on kammennut itsensä kasvun tielle ja kansainvälisille kilpakentille ja menestynyt siellä erittäin hyvin. Siksi huoleni kiinnittyy tietysti erityisesti koulutukseen, sivistykseen, tutkimukseen, ja niistä muutamia kommentteja seuraavaksi.

Perusopetus säästyy nyt mielestäni kohtuuttomilta leikkauksilta. Siellä tehdään sisällä rakenteellisia muutoksia. Huoleni tietysti liittyy tällä kehyskaudella tehtävään opetussuunnitelmamuutokseen, jossa pohditaan sitten ainejakoa, joka aikanaan muokkaa ja muodostaa uudenlaisen oppimisympäristön ja opetussuunnitelman kouluihimme. Toivottavasti hallitus tekee siinä hyvää painotustyötä painottaen taitoaineita, niin kuin on ollut puhetta.

Lukiokoulutus sen sijaan tällä kehyskaudella kärsii melkoisia kolhuja. Tämä siitä syystä, että valtionosuusleikkaukset toisaalta koskettavat lukiokoulutusta, mutta myöskin sinne sisältyy muita toimenpiteitä, jotka radikaalisti pienentävät lukioverkkoa. En nimeä näitä pienlukiolisien poistamiseksi, koska näin ministeri on vakuuttanut, että sellaista työtä ei tehdä, mutta jo vuonna 2012 löydämme merkkejä siitä, että lukioverkko harvenee. Tällöin herää kysymys tietysti siitä, onko meillä yleissivistävää koulutusta jokaisen oppilaan saatavilla kotoa käsin käyden, niin kuin meille on vakuutettu. Erityisesti kannan huolta tietysti Itä- ja Pohjois-Suomen lukioverkosta, joka on erittäin tärkeä sivistyksen ylläpitäjä koko alueelleen säteillen.

Ammattikoulutuksen paikat ovat uhattuina, niin kuin täällä on moneen kertaan todettu, niin ikään ammattikorkeakoulupaikat. Mielestäni nyt, kun puhumme elinkeinoelämän tarpeiden tyydyttämisestä, erityisesti ammattiopisto- ja ammattikorkeakoulupaikat ovat niitä, joiden tulisi toimia symbioosissa näiden koulutusyksiköiden ja elinkeinoelämän välillä. Siksi huoleni liittyy siihen, että kun näitä paikkoja niin reilulla kädellä leikataan, niin onko kaikki ajateltu loppuun asti. Erityisesti kannan huolta siitä suuralueajattelusta, mihin täällä ministeri on viitannut. Se mielestäni puoltaa Etelä-Suomen koulutusverkkoon panostusta ja vastaavasti leikkaa sitten pohjoisesta ja Itä-Suomesta.

Tutkimusmäärärahat, jotka ovat tosi tiiviisti sidoksissa yritystoimintaan mutta myös yliopisto-opetukseen, joutuvat niin ikään melkoisen leikkurin kohteeksi. Ihmettelen tuossa valtiovarainvaliokunnan mietinnössä sitä kirjausta, jossa todetaan, että tutkimuksen avulla Suomi on aina pärjännyt ja siihen panostamalla tuomme lisää hyvää tulevaisuuteen, mutta kuitenkin leikkaukset ovat monia kymmeniä miljoonia. Tätä yhtälöä en saata ymmärtää, kuinka se on sovitettavissa tämän hallituksen tavoitteen kanssa yhteen.

Vapaa sivistystyö sai aivan viime metreillä yllätykselliset leikkaukset vuosittain. Nämä leikkauksethan tietysti kohdentuvat erityisesti kansanopistoihin, jotka ovat laatineet jo budjettinsa ensi vuodelle ja joutuvat nyt tosi suurten leikkausten kohteeksi. Mutta tämä kohdentuu myös kansalaisopistoihin, joissa nimenomaan opiskelevat vähävaraiset opiskelijat, kotiäidit, koti-isät, työttömät ja ne ihmiset, joilla ei ole varaa kustantaa opiskelujaan kalliimmissa opinahjoissa. Heille kansalaisopiston opintotarjonta on erittäin tärkeää, ja sen lisäksi se on levinnyt koko maahan. Tämän vuoksi huoleni liittyy siihen, että sitä on näin raa’alla kädellä veistelty.

Alueellisuuteen kuuluu myöskin kulttuuritarjonta. Me kaikki näemme tuolta kehysbudjetoinnista, kuinka orkestereita, museoita ja teattereita on kohdeltu. Nehän ovat paitsi koulukulttuurin tarjoajia myös erittäin tärkeitä kulttuuritoimijoita kullakin alueella. Hännänhuippuna tulevat tietysti koulutuspuolelle nämä perusparannusinvestointileikkaukset: määrärahat ovat 36 miljoonasta laskeneet 5 miljoonaan. Tiedämme paljon kouluyksiköitä, joita yhtä olen itsekin menossa vihkimään, jonka hinta on ollut 5 miljoonaa, elikkä puhutaan yhden yksikön peruskorjauksesta.

Arvoisa puhemies! Vielä ihan viimeiseksi lopuksi liikenneinvestointeihin. Kuten kaikki tiedämme, yritykset varaavat aina paikkansa hyvien liikenneyhteyksien varrelta ja tietysti sieltä, missä on saatavissa työvoimaa. Meillä omalla alueellamme on yksi erittäin tärkeä tiehanke, joka sijoittuu kehyskaudelle. Hintaa tällä on arviolta 46 miljoonaa, ajateltuna vuosille 2012—2015, ja se liittyy tietysti tähän isoon ydinvoimahankkeeseen, josta eduskunta on tehnyt päätöksensä viime hallituskaudella.

Tuolle alueelle on sijoittumassa monia uusiutuvan energian hankkeita, ja näille kaikille investoinneille kustannusarvion on arvioitu olevan tuollaista 10 miljardin luokkaa, elikkä työllisyysvaikutukset ovat huomattavat. Tästä syystä haluan painottaa, että kun liikennepoliittista selontekoa tehdään, siellä huomioidaan myös tällaiset isot maakunnalliset hankkeet, joita ei ole ollut havaittavissa silloin, kun hallitusohjelmaa esimerkiksi on kirjoitettu.