Johannes Koskinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pöydille on jaettu perustuslakivaliokunnan mietinnön lisäksi tehty 10 kansanedustajan muistutuskirjelmä ja siihen saadut pääministerin lausunto ja vastine, ja myöskin muu aineisto on ollut edustajien tutustuttavana. En käy sitä tarkemmin läpi, vaan käyn pääkohdat tuosta mietinnöstä.

Mehän hankimme tätä lisäselvitystä oikeuskansleri Jaakko Jonkan kautta. Häntä kuultiin henkilökohtaisesti, ja sitten hän kokosi näiden eri rahoittajatahojen selvitykset valtioneuvoston kansliasta, Suomen Akatemiasta, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitrasta ja Tekesistä, teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskuksesta. Tuon aineiston pohjalta perustuslakivaliokunta kuvaa tosiseikat, jotka tässä asiassa ovat oleellisia ministerin oikeudellisen vastuun selvittämiseksi.

Tutkimushankkeen sopimusosapuolet allekirjoittivat yhteistyösopimuksen helmikuun lopun ja maaliskuun alun 2012 välisenä aikana. Valtioneuvoston kanslian puolesta sopimuksen allekirjoittaja oli alivaltiosihteeri Timo Lankinen neuvottelevan virkamiehen Riitta Kirjavaisen esittelystä. Tutkimushanketta ei kilpailutettu. Valtioneuvoston kanslian mukaan yhteisrahoitteista tutkimushanketta ei tarvinnut kilpailuttaa, koska hankintalain 8 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan hankintalakia ei sovelleta palveluhankintoihin, jotka koskevat tutkimus- ja kehittämispalveluja, paitsi jos niistä saatava hyöty koituu yksinomaan hankintayksikölle sen toiminnassa käytettäväksi ja hankintayksikkö korvaa suoritetun palvelun kokonaan.

Valtioneuvoston kanslian antaman selvityksen mukaan tutkimushanketta koskevan yhteistyösopimuksen virkamiesvalmistelun yhteydessä tehtiin siis virkamiesvoimin oikeudellinen arvio siitä, onko tutkimushanke kilpailutettava hankintalain mukaisesti. Soveltamistulkinnasta ei tehty erillistä päätöstä. Kanslian mukaan tulkinta vahvistettiin viime kädessä kanslian edustajan allekirjoittaessa sopimuksen. Kilpailutusta koskevaa oikeudellista tulkintaa ei saatettu erityisesti pääministerin tietoon. Näin ollen tuo kilpailuttamista koskeva laintulkintakysymys koskee virkamiesten toimintaa ja se on oikeuskanslerin selvitettävänä sinne tehtyjen kantelujen pohjalta.

Valtioneuvoston jäsenen rikosoikeudellista vastuuta arvioitaessa perustuslain 114 §:n mukaan syytteen nostamisesta valtioneuvoston jäsentä vastaan päättää eduskunta saatuaan perustuslakivaliokunnan kannanoton valtioneuvoston jäsenen menettelyn lainvastaisuudesta. Tämä taas edellyttää, että on kysymys tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta tehdystä, olennaisesta ministerin tehtävään kuuluvien velvollisuuk-sien rikkomisesta tai että ministeri on menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti. Sitten pitää löytyä vielä selvät rikosoikeudelliset normit, joita koskevat tunnusmerkistöt olisivat täyttyneet.

Valiokunnan tulee ottaa kantaa siihen, onko asiassa menetelty lainvastaisesti, ja jos näin on, onko kysymys sellaisesta lainvastaisuudesta, jota tarkoitetaan perustuslain 116 §:ssä tuon kynnyksen ylittävästä lainvastaisuudesta ja joka voi johtaa syytteen nostamiseen valtakunnanoikeudessa. Sen sijaan valiokunta ei arvioi toiminnan tarkoituksenmukaisuutta, joka kuuluu poliittisen vastuun piiriin. Nyt esimerkiksi lehdistössä on ollut kirjoittelua, että perustuslakivaliokunta siunaisi erilaiset hyvä veli -suhmuroinnit, kun ei ryhdytä oikeudellisiin toimenpiteisiin tässä asiassa. Edellä totesin, että tämä kilpailuttamista koskeva laintulkinta tulee oikeuskanslerin selvitettäväksi virkamiesten menettelyn osalta. Ja sitten taas se, että kuinka järkevää on tilata 700 000 eurolla tuollainen tutkimus ja kuinka hyvä vastine saadaan rahalle sitä kautta, on tarkoituksenmukaisuuden arviointia, se on poliittisen vastuun piirissä, ja sitä koskevaa poliittista debattia sopii toki käydä ja kritisoida. Mutta juuri tässä julkisessa uutisoinnissa on herkästi mennyt sekaisin se, että jos on joku asia, joka herättää kritiikkiä, niin onko sitten saman tien kysymys lainvastaisuudesta ja pitäisikö nostaa oikeudellisia toimia. Näin ei ole, vaan on pidettävä selvä ero poliittisen vastuun ja oikeudellisen vastuun välillä.

Valiokunta selvitti tarkemmin esteellisyyttä esitetyn väitteen johdosta. Valiokunta katsoo, ettei Katainen ollut hallintolain 28 §:n 1 momentin nojalla esteellinen, kun hän on vuonna 2011 eri tavoin osallistunut toimiin, jotka johtivat sopimukseen kansainvälisen tutkimushankkeen toteuttamisesta. Pääministeri Kataisen ja tutkija Pekka Himasen lähinnä virka- ja työtehtävien pohjalta syntynyt tavanomainen tuttavuussuhde ei perusta esteellisyyttä. Muistutuksessa ei ole esitetty eikä saadussa selvityksessä ole tullut esille myöskään muita tekijöitä, jotka olisivat kokonaisuutena arvioiden vaarantaneet luottamuksen pääministerin puolueettomuuteen.

Edelleen tarkistimme sitten hyvän hallinnon periaatteiden noudattamisen tuossa menettelyssä. On merkityksellistä arvioida, onko kilpailuttamatta jättämisellä mahdollisista tavanomaisista menettelytavoista tai hyvän hallinnon periaatteista poikettu tutkimushanketta koskevassa päätöksenteossa Himasen suosimistarkoituksessa. Tätä selvitettiin myöskin sekä kirjallisten että suullisten keinojen avulla, ja perustuslakivaliokunnan päättelyketju on seuraava: Pääministerin ja hänen johtamansa valtioneuvoston kanslian tehtäviin kuuluu tulevaisuus- ja muu yhteiskuntapoliittinen suunnittelu mukaan lukien valtioneuvoston tulevaisuusselonteon valmistelu. Pääministeri on ollut tuossa mietinnössä tarkemmin kerrotuin tavoin aloitteellinen ja aktiivinen, jotta tulevaisuusselonteon valmistelua tukeva kansainvälinen tutkimus tilattaisiin professori Himasen tutkimusryhmältä ja sille järjestettäisiin rahoitus valtioneuvoston kanslian ulkopuolelta. Hän antoi valtioneuvoston kanslian virkamiehille tehtäväksi neuvotella Himasen, Sitran, Suomen Akatemian ja Tekesin kanssa tutkimushankkeen toteuttamisesta ja rahoittamisesta.

Suomen Akatemian edustajien lausunnoista ilmenee, että pääministerin ja valtioneuvoston kanslian osallistuminen tutkimushankkeen valmisteluun on vaikuttanut Suomen Akatemian hallituksen päätöksentekoon ja päätöksen valmistelijoiden liikkuma-alaan. Suomen Akatemia ei ilmeisesti olisi osallistunut tutkimushankkeen rahoittamiseen ilman pääministerin ja valtioneuvoston kanslian taholta esitettyjä arvioita tutkimushankkeen merkityksellisyydestä. Rahoittajatahojen edustajat ovat kuitenkin olleet mukana sopimusneuvotteluissa ja osallistuneet sopimuksen valmisteluun, sekä lopuksi sopimusosapuolet ovat omissa päätöksentekomenettelyissään itsenäisesti päättäneet osallistumisestaan hankkeen rahoittamiseen. Valiokunnan tehtävänä olevaan ministerin virkatoimien lainmukaisuuden tutkimiseen ei kuulu sen selvittäminen, ovatko tilaajan ja rahoittajaosapuolten virkamiehet menetelleet tutkimushankkeen valmistelussa ja päätöksenteossa asianmukaisesti. Virkamiesten toimintaa arvioi oikeuskansleri heitä koskevien kanteluiden johdosta annettavissa ratkaisuissa.

Tästä yhteenvetona saadun selvityksen perusteella pääministerin aloitteellisuus ja vahva rooli tutkimushanketta koskevan sopimusvalmistelun alkuvaiheessa on ollut ratkaisevan tärkeää sille, että rahoittajatahot ovat lähteneet mukaan. Valiokunnan saamasta selvityksestä ei ole ilmennyt, että Katainen olisi henkilökohtaisista syistä pyrkinyt vaikuttamaan sopimusosapuoliin tai sopimuksen valmisteluun valtioneuvoston kansliassa tai että hänen toimensa olisivat muutoin olleet tarkoitussidonnaisuusperiaatteen vastaisia tai myöskään laajasti ymmärretyn hyvän hallinnon periaatteiden vastaisia.

Johtopäätöksenä perustuslakivaliokunta katsoi, että saadussa selvityksessä ei ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella olisi syytä epäillä pääministeri Jyrki Kataisen menetelleen muistutuskirjelmän tarkoittamissa virkatoimissa lainvastaisesti, ja edelleen esittää perustuslain 114 §:ssä tarkoitettuna kannanottonaan, että pääministeri Jyrki Katainen ei ole kysymyksessä olevassa asiassa menetellyt virkatoimissaan lainvastaisesti.

Tästä syystä esitän, että eduskunta ei päätä syytettä nostettavaksi 10 kansanedustajan muistutuskirjelmän johdosta.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Kataisen tilaama tulevaisuusselonteko filosofi Pekka Himaselta on farssi sanan todellisessa merkityksessä, ja se tuo mieleen tässä salissa 1990-luvun alussa käsittelyssä olleen Kauko Juhantalon koplausjutun. (Kokoomuksen ryhmästä: Ohhoh!) Juhantalo ilmoitti hoitavansa SKOPin intressit, siis pankille valtion varoja, jos pankki huolehtii hänen intressistään. Pääministeri Jyrki Katainen antoi Suomen Akatemian ymmärtää, että jos he ryhtyvät rahoittamaan Pekka Himasen hanketta eli hoitavat pääministerin ti-laustutkimuksen, Akatemia saa edelleen tutkimusrahaa valtiolta. (Ben Zyskowicz: No, eihän näin ole missään todettu!) — Ei pääministeri tätä suoraan sanonut, edustaja Zyskowicz, mutta näin Suomen Akatemiassa ymmärrettiin asia. (Pertti Salolainen: Se on heidän vikansa!)

Tiedehallinnon keskuselin laitettiin maksamaan suuri summa rahaa tutkimuksesta, joka ei millään ilveellä olisi koskaan läpäissyt sen omia valintakriteerejä. Perustuslakivaliokunta tutki tapauksen oikeudellisuutta ja varmaankin teki sen pohjalta aivan oikean päätöksen. (Matti Saarinen: Yksimielisesti!) No, olipa valiokunnan päätös oikein tai ei, niin mielestäni pääministeri on toiminut väärin. On huomioitava, että Himaselta tehtyyn tilaukseen liittyy läheisesti myös moraalinen puoli, josta pääministeri Katainen muistaa itsekin usein mainita. Olisikin luullut, että perustuslakivaliokunta olisi löytänyt edes pienen nuhtelun tai huomautuksen aiheen pääministeri Kataisen toiminnasta, mutta mitä vielä.

Valiokunnan päätös on mielestäni ennakkotapauksen luonteinen, (Matti Saarinen: Montako teillä on jäsenenä siellä?) sillä tulevaisuudessa valtioneuvoston jäsenet voivat tilata jopa 700 000 euron sepustuksen vaikka rahapulassa olevalta anopiltaan kenenkään voimatta puuttua asiaan. (Pertti Salolainen: Voi hirveätä!) Siunaus on sille nyt annettu, ja sillä siisti. Tuleekin mieleen, että tilatessaan mieleisensä tutkimuksen tuttavaltaan pääministeri Katainen halusi varmistaa sen, ettei selontekoon tulisi liikaa perussuomalaisten linjauksia vaan linjaukset olisivat hänen oman maailmankatsomuksensa mukaisia.

Perustuslakivaliokunnan ratkaisun myötä tulivat julki myös oikeuskanslerin asiassa tekemät selvitykset. Niissä Suomen Akatemian edustajat lyttäävät Himasen tutkimuksen. Oikeuskanslerin mukaan pääministeri sekä valtioneuvoston kanslia vaikuttivat ratkaisevasti siihen, että Suomen Akatemia saatiin Himas-hankkeen rahoittajaksi. Akatemian entisen strategiajohtajan Leena Treuthardtin mukaan Akatemian hallituksessa oltiin huolissaan väleistä valtioneuvoston kansliaan.

Arvoisa herra puhemies! Koska pääministerin tulevaisuusselonteon tilaamiseen liittyy paljon moraalisesti tuomittavia ja kyseenalaisia piirteitä, olisi enemmän kuin aiheellista tehdä pääministeriä vastaan epäluottamuslause, mutta koska perustuslakivaliokunnassa oli päätöstä tekemässä myös kaksi perussuomalaista kansanedustajaa, (Perussuomalaisten ryhmästä: Kolme!) niin jätän epäluottamuslauseen tällä erää tekemättä, vaikka niin kovasti mieli tekisi. (Välihuutoja) Mahdollisen epäluottamusäänestysesityksen teen, kun oikeuskansleri Jaakko Jonkan selvitykset aikanaan valmistuvat.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy pari asiavirhettä oikaista. Ensinnäkin yksimielistä perustuslakivaliokunnan mietintöä tekemässä ei ollut kaksi vaan kolme perussuomalaisten kansanedustajaa. Toiseksi edustaja Oinonen lähti siitä, että kun on muistutuskirjelmä tehty, pitäisi aina löytää jotakin, edes pikkunuhteita annettavaksi muistutuksen kohteesta. Tällainen vanha lautamiesperiaate on laitettu vitsiksi, että pikkusakko on aina paikallaan. Perustuslakivaliokunta ei voi lähteä tästä periaatteesta, vaan meidän pitää arvioida, onko todella mitään lainvastaista tapahtunut, ja sen mukaan tehdä esitys suurelle salille ja täysistunnolle. Tässä, kuten totesin, hyvin laajalla yksimielisyydellä ja hyvässä yhteistyössä tämä ratkaisu löytyi. Kukin edustaja toki itsenäisesti tekee sen harkintansa perustuslakivaliokunnassa, siellä ei ryhmäpäätöksiä tehdä, ja tässä tapauksessa myös kolme perussuomalaisten edustajaa tähän samaan lopputulokseen päätyi.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Koskinen tuossa totesi, niin perustuslakivaliokunta on perusteellisen selvityksen pohjalta yksimielisesti katsonut, ettei ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella olisi syytä epäillä pääministeri Jyrki Kataisen menetelleen muistutuskirjeen tarkoittamissa virkatoimissa lainvastaisesti, joten kannatan edustaja Koskisen tekemää esitystä.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä asiassa ja ehkä varsinkin siitä käydyssä julkiskeskustelussa on ollut paljon aika masentavia piirteitä. Edustaja Oinosen äsken käyttämä puheenvuoro edustaa tätä tyylisuuntaa.

Julkinen keskustelu on hyvin paljon arvostellut tehtyä tutkimusta, jota siis ei ole vielä olemassakaan. Tämä tiedoksi kaikille niille julkiseen keskusteluun osallistujille, jotka ovat sen lytänneet. Toinen julkisessa keskustelussa erittäin paljon esiintynyt kritiikin kohde on ollut se, että tämä tilattiin professori Himaselta ja hänen tutkijaryhmältään kilpailuttamatta.

Minun mielestäni tämä arvostelu — siis puhun nyt julkisesta keskustelusta, tätä arvostelua ei niinkään ole tässä muistutuskirjelmässä — on perustunut lähinnä väärinkäsitykseen. Jos tässä haluttiin saada maailman parhaimpiin kuuluvilta asiantuntijoilta, kuten Manuel Castellsilta, ajatuksia, jotka liittyvät Suomen tulevaisuuden menestystekijöihin, ja jos nämä asiantuntijat olivat professori Himasen verkostossa, niin oli aivan luonnollista, että se tilattiin silloin sieltä. Siis on väärinkäsitys minun mielestäni tässä yhteydessä puhua kilpailuttamisesta. Itse näen niin, että jos haluttiin näiden ihmisten ajatuksia Suomen tulevaisuudesta hyödyntää, niin silloin tutkimus todellakin tilattiin sieltä. Olen joskus julkisuudessakin rinnastanut tätä siihen, että jos halutaan Karita Mattila laulamaan, niin silloin tilataan Karita Mattila laulamaan, vaikka joku, esimerkiksi Sibelius-Akatemian opiskelija, laulaisi aivan samat aariat paljon halvemmalla. (Naurua)

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Me emme, edustaja Zyskowicz, valitettavasti, ehkä valitettavasti, ole kirjoittaneet kilpailulakia kuitenkaan tutkimuksen osalta samalla tavalla kuin laulun osalta. Laulun osalta edustaja Zyskowicz on aivan oikeassa. Perustuslakivaliokunnan näkökulmasta tässä asiassa on oleellista se, että pääministeri on toiminut virkamiesten esittelystä myös tässä kilpailutusasiassa saamansa selvityksen pohjalta ja niin kuin virkamiehet ovat sanoneet, että kuuluu tehdä. Saattaa hyvin olla, että arvio oli väärä, mutta me emme Suomessa eikä meidän lakien mukaan pääministerin kuulu vielä yöllä kello 2 epäillä jokaista virkavastuulla saamaansa ohjetta ja alkaa niitä itse vielä uudelleen tarkistamaan.

Tältä osin oli aivan selvää, että jos valtioneuvoston kansliassa, samoin myös näissä rahoittajatahoissa olevat vastuuhenkilöt ovat toimineet väärän arvion suhteen siitä, olisiko tämä pitänyt kilpailuttaa, niin sitä ei sen tiedon varassa, mitä valiokunta on saanut, voi mitenkään sälyttää virkavastuulla toimivan pääministerin harteille. Tältä osin mielestäni on syytä vielä kerran sanoa, että pääministerillä ei ole sellaista vastuuta eikä voi olla sellaista vastuuta, että hän epäilisi korkeiden virkamiesten valmistelun laittomuutta, jos ei siihen ole ollut pienintäkään aihetta.

Ville Vähämäki /ps:

Kunnioitettu puhemies! Valiokunnan mietintö on hyvä, jollei jopa loistava. On kiittäen ylistettävä tätä uutta toimintamallia, joka on valiokunnan mietinnössä sekä sen selvityksissä tuotu julki. Uuden toimintamallin viesti tieteentekijöille on selkeä. Poliitikkojen kanssa kannattaa olla hyvissä, ellei jopa fantastisissa väleissä.