Liisa Jaakonsaari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunnan käsittelyssä on Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan toimintakertomus vuodelta 2001. Tämä on varmasti aika hämmentävää eduskunnalle ja oli hämmentävää myös valiokunnalle, että näin viivästyneenä pääsimme käsittelemään Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan kertomusta, mutta olemme saaneet siihen selityksen, ja hyvä niin.

Mutta tässä yhteydessä on kyllä hyvä korostaa pohjoismaisen yhteistyön tärkeyttä ja antaa kiitosta ja tunnustusta niille kansanedustajille, jotka ovat uurastaneet tällä tärkeällä alueella. Nyt kun Euroopan unioni on laajentumassa, varmasti on hyvä miettiä myös Pohjoismaiden neuvoston asemaa ja keskustella siitä, millä tavalla ja mitä uusia yhteistyökuvioita laajentuneessa Euroopan unionissa tulee syntymään, ja varmasti eri tavalla uusia alueellisesti merkittäviä yhteistyöryhmiä tulee syntymään. Yksi tärkeä, jossa Pohjoismaiden neuvosto on ollut edelläkävijä, on yhteistyö Baltian maiden kanssa, ja minusta tätä on hyvä luovasti ja innovatiivisesti jatkaa. Itämeri-kokouksen pääaiheena on ollut konfliktien ennaltaehkäisy, siviilikriisinhallinta, se kyllä kertoo siitä, että Pohjoismaiden neuvoston toiminta on ajan hermoilla ja on pystynyt löytämään uusia näkökulmia ja uusia ajatuksia.

Arvoisa puhemies! Suomen valtuuskunta korostaa tässä kertomuksessaan, että pohjoismainen yhteistyö tulisi ankkuroida paremmin eduskunnan ja sen valiokunnan työskentelyyn. Tätä myös valiokunta korosti, valiokunta yhtyy näihin käsityksiin, ja tässä yhteydessä on hyvä tuoda esille se, että puhemiesneuvostossa on jo ulkoasiainvaliokunnan aloite sen suhteen, että pystyttäisiin tiivistämään ja terävöittämään kaikkien parlamentaaristen valtuuskuntien ja valiokuntien välistä yhteistyötä ja luomaan ikään kuin parlamentaarinen ulottuvuus sisällöllisesti myös vahvaksi kansainvälisessä yhteistyössä. Esimerkkinä olemme pitäneet sitä, että kaikki nämä parlamentaariset valtuuskunnat voisivat ottaa pari kolme teemaa, joita me sitten yhdessä edustamme erilaisilla foorumeilla. Esimerkiksi pohjoinen ulottuvuus, joka on tärkeä suomalainen aloite, mutta joka valitettavasti vielä ei ole lyönyt itseään läpi niin hyvin, kuin se voisi lyödä, voi olla esimerkiksi yksi yhteinen ajatus ja idea ja toiminnanlähde, jota sitten Etyjin, Euroopan neuvoston, Pohjoismaiden neuvoston ja muissa parlamentaarisissa valtuuskunnissa voitaisiin yhteisesti edistää.

Arvoisa puhemies! Sitä, että Pohjoismaiden neuvoston työ tiivistyisi valiokuntien ja eduskunnan kanssa vielä enemmän, palvelee myös tämä eduskunnan täysistuntokäsittely, ja toivon, että siitä huolimatta, että tämä kertomus on vuodelta 2001, myös tässä täysistunnossa voitaisiin miettiä Pohjoismaiden yhteistyön tulevaisuutta laajentuvassa Euroopassa.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Kuuntelin varsin ilahtuneena ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan puheenvuoroa, ja samaa tietenkin voi sanoa myöskin luettuani valiokunnan lausunnon. Olen todella pahoillani siitä, että kyseessä on vuoden 2001 kertomus. Siihen on monia syitä valitettavasti, ja yksi niistä on se, että nämä myöskin käännetään, ja tämä nyt on valitettavasti näin myöhässä oleva, mutta kuten aikaisemmin sanoin täällä lähetekeskustelussa, niin vuoden 2002 kertomus varmasti saadaan vielä tämän syksyn aikana tänne eduskuntaan.

Muutama sana näistä valiokunnan kommenteista.

Valiokuntahan pitää ja korostaa tätä lähialueiden kanssa tapahtuvan yhteistyön merkitystä, ja tässä suhteessa meillä on varsin yhteneväiset näkemykset. Kun valiokunnan puheenjohtaja myöskin totesi, että tämä eduskunnan ja Pohjoismaiden neuvoston ja eduskunnan eri valiokuntien välistä yhteistyötä pitää tiivistää, niin tässä meillä on täsmälleen yhteinen intressi. Me olemme puhuneet tästä yhteistyön ankkuroinnista eduskuntaan, ja viimeksi lähetekeskustelussa esittelin sitä mallia, jolla toivomme, että tulevaisuudessa nämä asiat tulevat myös monissa muissa valiokunnissa käsiteltyä kuin pelkästään ulkoasiainvaliokunnassa.

Tässä yhteydessä toteaisin lähialueyhteistyöstä, että muutama merkittävä tapahtuma on lähiaikoina tulossa, tai ei niinkään lähiaikoina, mutta puolen vuoden sisällä kuitenkin. Huhtikuussa 2004 järjestetään Helsingissä täällä eduskuntatalossa pohjoismaisen ulottuvuuden konferenssi, joka on siis pääosin parlamentaarikkokonferenssi, mutta on myös muita osanottajia, ja tänne on lupautunut paikalle myöskin Euroopan parlamentin puheenjohtaja Pat Cox osallistumaan tähän konferenssiin, johon kutsutaan myös venäläisiä parlamentaarikkoja ja lähinnä Baltian maista edustajia myöskin. Tämä on konkreettinen esimerkki. Esimerkki myös siitä, että yhteistyötä tapahtuu myös kansalaisjärjestötasolla, on se, että ensi vuoden elokuussa Pohjola-Norden järjestää Saariselällä Pohjoiskalotti-konferenssin ja tämä tapahtuu myöskin hyvässä yhteistyössä Pohjoismaiden neuvoston ja ministerineuvoston kanssa.

Toinen asia, jonka haluan tässä yhteydessä mainita, joka liittyy tulevaisuuteen, mutta kuvastaa nyt sitä, mitä on meneillään, on se, että seuraavien kolmen vuoden aikana Pohjoismaiden ministerineuvosto tulee satsaamaan 250 miljoonaan Tanskan kruunua siihen, että lisätään liikkuvuutta Pohjolassa ja lähialueilla. Eli on erilaisia opiskelijavaihto-ohjelmia. Ne kohdistuvat yliopisto-opiskelijoihin, nuorempiin koululaisiin, aikuisopiskelijoihin, mutta niihin otetaan mukaan myös lähialueiden edustajia niin Baltian maista kuin myös Luoteis-Venäjältä. Tällä tavoin tätä yhteistyötä tehdään hyvin monella tasolla.

Sen lisäksi, arvoisa puhemies, tässä todettiin myöskin siitä tavasta, miten eduskunnassa näitä asioita käsitellään. Eri Pohjoismaissahan on hyvin erilaisia käytäntöjä tämän osalta. Aika monissa maissa tehdään niin, että joko ennen tai jälkeen Pohjoismaiden neuvoston istunnon käydään laaja keskustelu niistä asioista, mitkä sillä hetkellä ovat ajankohtaisia. Minä olen aikaisemmin jo tavallaan tuonut tämän ajatuksen esille, onko tämä kertomus se oikea tapa käsitellä pohjoismaisia asioita. Vaikka olisi ollut kyseessä vuoden 2002 kertomus, se on kuitenkin menneen tarkastelua. Eikö olisi paljon parempi, että nostetaan esille niitä asioita, jotka ovat juuri ajankohtaisia, joista juuri on tehty päätös tai ollaan tekemässä? (Ed. Elo: Miksi ei oteta tulevia asioita?)

Niin ajattelin nytkin ottaa tässä muutaman asian esille. Kun ed. Elo täällä kysyi, miksi ei oteta tulevia asioita, niin yhden jo otin, liikkuvuusohjelman, ja toinen on aika mielenkiintoinen. Meillähän on seuraava Pohjoismaiden neuvoston istunto 27.—29. tätä kuuta Oslossa, ja siellä tullaan esittämään pohjoismaisen tutkimuksen valkoinen kirja. Åbo Akademin rehtori Gustav Björkstrand ja ruotsin opetus- ja tutkimusministeri esittelevät tämän, ja tämä on pääosin siis rehtori Björkstrandin valmistelema, ja tässä on erittäin mielenkiintoinen aihe, koska varmaan tämä tutkimus- ja innovaatiopolitiikka on kaikille pohjoismaille erittäin tärkeä asia. Toivon, että myöskin aikanaan tämä valkoinen kirja tulee täällä eduskunnassa käsittelyyn. En tiedä, käsitteleekö sitä tulevaisuusvaliokunta vai talousvaliokunta vai mikä, mutta se on erittäin tärkeä asiakirja joka tapauksessa, uusi avaus.

Pohjoismaiden neuvoston istuntoonhan tulee Suomestakin seitsemän ministeriä mukaan lukien pääministeri. Ulkoministeri ei valitettavasti pääse, mutta puolustusministeri tulee. Se kuvastaa sitä, että pohjoismaisessa yhteistyössä ei ole tabuja asioita, vaan päinvastoin meillä on aivan normaalisti esityslistalla pääministereiden selonteko, ulkoministereiden selonteko ja puolustusministereiden selonteko. Muun muassa puolustusministerien selonteon osalta käsitellään siviilikriisinhallinta-aloitetta, joka mainitaan muun muassa tässä ulkoasianvaliokunnan mietinnössä. Sehän on asia, jota ulkoasiainvaliokunta on tukenut aikaisemmin ja pitänyt tärkeänä, että pohjoismaista yhteistyötä siviilikriisinhallinnan alueella myöskin vahvistetaan.

Arvoisa puhemies! Monesti unohtuu, että Pohjoismailla on todellakin yhteinen identiteetti, yhteinen kulttuuri, ja puhutaan pohjoismaisesta hyvinvointimallista. Meillä on todellakin myöskin erittäin hyvät tilastotiedot olemassa kaikista Pohjoismaista. Vuosittainhan ilmestyy Pohjoismainen vuosikirja, jossa kerrotaan monenlaista tietoa, ja siitä on olemassa myös taskutieto, pieni kirjanen, joka on hyvin hyödyllinen. Kun liikkuu esimerkiksi kansainvälisillä kentillä, voi samalla nopeasti kertoa Pohjoismaista merkittävimmät faktat.

Muutaman luvun ottaisin nyt tänä vuonna ilmestyneestä vuosikirjasta. Kun aina väitetään, että Suomi on niin kallis maa, niin kuitenkin nyt on voitu todeta, että Suomi on halvin pohjoismaa. Tämä on tietysti meille positiivinen uutinen. Sen sijaan yhtä positiivinen ei ole se, että jos katsotaan väestönkasvua, johon pääministeri Vanhanen on muun muassa kiinnittänyt huomiotaan, Suomessa väestönkasvu ei ole niin nopeaa kuin ehkä aikaisemmin, vaan nyt tällä hetkellä Islannissa, Färsaarilla ja Norjassa sekä väestö että talous ovat kasvaneet nopeammin kuin muissa Pohjoismaissa. Tässä muutama esimerkki siitä, että meillä on hyvin paljon tietoa olemassa. Pohjoismaiden ministerineuvosto ja Pohjoismaiden neuvosto julkaisevat paljon tutkimustietoa, tilastotietoa ja vastaavaa. Kysymys on vain siitä, osaammeko me hyödyntää ja käyttää niitä.

Aivan lopuksi, puhemies, kun ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja viittasi puhemiesneuvostolle tehtyyn ehdotukseen siitä, että käsiteltäisiin myös kansainvälisiä asioita, miten niiden ankkurointi tapahtuu täällä eduskunnassa, se on hyvä asia. Suuressa valiokunnassa on käyty myöskin keskustelua siitä, että tulevan EU:n uuden perustuslain myötä meille tulee aivan uudet haasteet ja täytyy myös koko eduskunnan työtapoja varmasti miettiä uudelleen. Voidaan sanoa, että osittain nämä asiat voivat olla yhteneväisiä, mutta toisaalta kyllähän esimerkiksi Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan ja Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan ja eräiden muiden valtuuskuntien työ on tietyllä tavalla poikkeavaa siitä, miten esimerkiksi työnjako eduskunnassa tapahtuu eduskunnassa päätettävien osalta, koska kuitenkin on niin, että eduskunta ei päätä niistä asioista suoranaisesti, joita Pohjoismaiden neuvosto käsittelee. Pohjoismaiden neuvosto tekee suosituksia hallituksille, ja hallitukset viime kädessä ovat niitä, jotka katsovat, voidaanko niitä aloitteita ja esityksiä viedä eteenpäin.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Meillä on käsittelyssä Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan vuosikertomus vuodelta 2001. Kuten tässä on jo valitettu, on hienoinen viive puhua vuodesta 2001 ja raportin pohjalta. Mutta, arvoisa puhemies, minusta on erinomaisen arvokasta se, että me myöskin täysistuntotasolla käsittelemme näitä kansainvälisiä parlamentaarisia elimiä, joissa eduskunnan jäsenet eri elimissä joutuvat työskentelemään. Meillä on useitakin vastaavia parlamentaarisia elimiä: Euroopan neuvosto, Euroopan turva- ja yhteistyöjärjestö, arktisen neuvoston puitteissa on parlamentaarista yhteistyötä, samoin Itämeri-neuvoston piirissä, ja tässä on tietysti meillä nyt käsittelyssä Pohjoismaiden neuvosto. Ei ole olemassa oikeastaan luontevaa foorumia muuten nostaa sitä työtä esille, mitä kansanedustajat joutuvat näillä foorumeilla tekemään, kuin tuoda se viime kädessä täysistuntokäsittelyyn. Tietysti valiokunta on näitä asioita myöskin tuonut esille. Sen vuoksi on arvokasta, että tämä tapahtuu näin.

Ed. Ojala puheenvuorossaan viittasi myöskin siihen, että me joudumme harkitsemaan eduskunnassa ehkä jatkossa laajemmin, kuinka näitä kansainvälisiä kysymyksiä, ennen kaikkea tietysti, vielä voi sanoa, ei ainoastaan kansainvälisiä vaan eurooppalaisia kysymyksiä käsitellään tämän uuden perustuslakiesityksen myötä, joka Euroopan unionille on kehittymässä. Se ehkä edellyttää Eurooppa-asioiden käsittelyn uudelleenarviointia eduskunnassa. Siltä pohjalta ilmeisesti ollaan jonkinlaiseen työryhmätyöskentelyynkin jossain vaiheessa siirtymässä. Siinä yhteydessä varmaan on syytä arvioida myöskin kokonaisuudessaan muidenkin kansainvälisten parlamentaaristen elinten luonne tässä eduskuntatyössä.

Arvoisa puhemies! Halusin myöskin kiinnittää huomiota itse Pohjoismaiden neuvostoon ja siinä tapahtuvaan työhön. Pohjoismaiden neuvostohan on tehnyt 50-luvun puolivälistä asti merkittävää työtä Pohjoismaiden yhteistyön tiivistämisen osalta sekä kulttuurin puolella että ennen kaikkea talouden, sosiaalisen kehityksen puolella, ja tänä päivänä käydään myöskin, kuten alustavissa puheenvuoroissa kuulimme, turvallisuuspoliittista keskustelua Pohjoismaiden neuvoston puitteissa.

Pohjoismaiden ja Pohjolan tilanne suhteessa Euroopan kokonaisuuteen on kuitenkin olennaisesti ja ratkaisevasti muuttunut sitten 50-luvun. Luonnollisesti keskeinen muutostekijä tässä on ollut toisaalta Euroopan unionin muodostuminen, läntinen integraatio, ja toisaalta ne muutokset, joita kylmän sodan jälkeen on tapahtunut Itä-Euroopan puolella. Ennen kaikkea tietysti meitä koskettaa Neuvostoliiton hajoaminen ja Baltian maiden jälleenitsenäistyminen. Nämä ovat tietenkin muuttaneet sitä kontekstia, jossa Suomi suhteessa lähinaapurustoonsa toimii, aivan ratkaisevalla tavalla. Tämä on myöskin luonut painetta ilmiselvästi Pohjoismaiden neuvoston suuntaan.

Arvoisa puhemies! Minä nostaisin vakavasti keskusteluun sen, ja mielelläni vaikkapa tässä täysistunnossakin voitaisiin asiaa vielä arvioida, onko Pohjoismaiden neuvosto tuossa formaatissa, kuin se tällä hetkellä työskentelee, jo tavallaan aikansa elänyt, vastaako se suoraan niihin haasteisiin, jotka pohjoismaisen yhteistyön kannalta ovat olennaisia, vai onko itse asiassa jäsenyyspohja tällä hetkellä liian kapea. Itse olisin kannattamassa sitä ajattelutapaa, että erityisesti nyt, kun Baltian maat ovat liittymässä Euroopan unioniin, Pohjoismaiden neuvoston perintöön ankkuroituvaa, Pohjolan tasolla tapahtuvaa yhteistyötä olisi aivan erinomaista viedä eteenpäin, jos nimenomaan Baltian maat voisivat tulla Pohjoismaiden neuvoston jäseniksi. Tällöin nimenomaan nämä pohjoisessa toimivat pienet valtiot olisivat yhteistyössä. Suurin osa niistä valtioista olisi myös Euroopan unionin jäseniä, jolloin voitaisiin tällä alueella laajapohjaisemmin ja luontevammin tarttua niihin vaikeisiin yhteiskunnallisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin haasteisiin, jotka koskettavat koko tätä aluetta. On aika vaikea eristäytyä ikään kuin tähän perinteiseen pohjoismaiseen yhteistyöhön ja kuvitella, että Itämeren toisella, itäisellä rannalla olevien valtioiden kehitysprosessi ei olisi nyt erityisesti unionin jäsenyyden toteutumisen kautta olennaisesti linkkautumassa yhteen tähän pohjoismaiseen perinteeseen.

Sen vuoksi, arvoisa puhemies, nostaisin vakavaan keskusteluun sen, olisiko syytä laajentaa Pohjoismaiden neuvostoa, ottaa sinne mukaan nämä uudet kolme Baltian maata.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Ensinnäkin haluan esittää kiitokset ulkoasiainvaliokunnalle, joka on esittänyt meille monipuolisen mietinnön käsiteltäväksi, ja oikeastaan yhtyä myöskin ed. Ojalan näkemykseen siitä, että ajankohtaisia asioita voidaan nostaa esille, vaikka kysymys on, niin kuin tässäkin tapauksessa, vuoden 2001 kertomuksesta. Mielestäni sekä Euroopan neuvoston että Pohjoismaiden neuvoston kertomuksissa voidaan ottaa esille ajankohtaisia asioita aivan hyvin eikä niiden tarvitse välttämättä liittyä edes tähän raporttiin, koska on tärkeää, että eduskunta käsittelee näitä raportteja sekä Euroopan neuvoston että Pohjoismaiden neuvoston osalta.

Hyvin pitkälle ajatukseni kulkee samaan suuntaan kuin ed. Kiljusen siinä suhteessa, että jäsenpohjaa, jota on käsitelty Pohjoismaiden neuvostossa jo aikaisemmin — tiedän sen tarkalleen, siitä on äänestettykin — voitaisiin laajentaa niin, että kolme Baltian maata voisivat olla mukana. Jos olen oikein ymmärtänyt, sen suurimmaksi esteeksi on nostettu se, että Baltian maitten kieli ei ole pohjoismainen kieli. Me suomalaiset tiedämme, vaikka olemme virallisesti kaksikielinen maa, että suuri osa meidänkin edustajistamme joutuu valitettavasti turvautumaan tulkkaukseen Pohjoismaiden neuvoston kokouksissa. Sen takia ei voida sanoa, että esimerkiksi suomalaiset olisivat pohjoismaisella kielialueella, koska suomihan on kuitenkin meidän suurimman osan äidinkieli.

Mitä tulee kieleen, kielihän ei saa olla este yhteistyölle. Sen takia minä näen aivan samalla tavalla kuin ed. Kiljunen, että kysymyksestä Pohjoismaiden neuvoston jäsenten ja Baltian maiden yhteistyöstä ja mahdollisesta yhteisestä elimestä pitäisi hyvin nopeasti päästä keskustelemaan.

Viittaan vielä erääseen tutkimukseen, joka Ruotsissa on tehty ja jonka mukaan 30 prosenttia ruotsalaisista on valmiita siirtymään yhteiseen kieleen, joka on englanti, ja 20 prosenttia tanskalaisista. Siinä mielessä uskon, että me olemme aivan uuden tilanteen edessä, mitä tulee pohjoismaiseen yhteistyöhön ja Baltian maiden väliseen yhteistyöhön.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Asia, joka on ollut Pohjoismaiden neuvoston toiminnan suhteen keskustelussa, on se, että niitä substanssiaiheita, mitä Pohjoismaiden neuvostolla on, esimerkiksi ympäristö ja kestävä kehitys, käytettäisiin ja siihen keskusteluun osallistuisivat myös eduskunnan substanssivaliokunnat niin, että ne eivät jäisi ainoastaan Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan jäsenten käsittelyyn, vaan niin, että voitaisiin käyttää niitä tarvittaessa, ei luonnollisesti automaattisesti vaan tarvittaessa, myöskin asianomaisissa valiokunnissa. Se lisäisi tätä kontaktipinnan laajuutta, mikä eduskunnalla on tähän tärkeään työhön, ja omalta puoleltani ajatellen esimerkiksi Itämeren tilannetta on todella tärkeätä, että myös Baltian maat ovat mukana tässä ja Venäjä.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Tulin tänne eteen, kun ajattelin kuitenkin kommentoida hieman edustajien Kiljusen ja Elon puheenvuoroja ja ehkä myös ed. Tiusasen puheenvuoroa.

Kuten ed. Elo sanoi, Baltian maiden jäsenyydestä Pohjoismaiden neuvostossa äänestettiin. Se oli konservatiiviryhmän aloite. Kaikki kolme muuta poliittista ryhmää, jotka Pohjoismaiden neuvostossa ovat, vastustivat suoraa jäsenyyttä mutta pitivät kaikki tärkeänä yhteistyön kehittämistä Baltian maiden kanssa, ja näinhän on tapahtunut. Niin kuin on todettu, sitä tapahtuu: Pääministerit tapaavat, yhä useammin myös erityisalojen ministerit tapaavat, parlamentaarikkoyhteistyö on säännönmukaista, tavataan useita kertoja eri kokoonpanoissa vuosittain ja jopa niin, että kansalaisjärjestötasolla tapahtuu yhteistyötä. Pohjola-Norden on ollut hyvin aktiivinen, ja useimpiin kaupunkeihin kaikkiin Baltian maihin on perustettu myös Norden-yhdistyksiä.

Tässä suhteessa yhteistyötä on kehitetty, mutta kun tulee kysymys siitä, voitaisiinko Baltian maille tai niiden parlamentaarisille delegaatioille myöntää suoraan jäsenyys Pohjoismaiden neuvostossa, silloinhan kysymys ei suinkaan ole siitä, että me voisimme sitä Pohjoismaiden neuvostossa päättää. Täytyy muistaa, että Helsinki-sopimus, jossa määritellään pohjoismainen yhteistyö, on valtioiden välinen sopimus. Siihen tarvitaan siis viiden valtion suostumus.

Arvoisa puhemies! Täytyy nyt muistaa myöskin se, että kun aivan oikein yhteistyön kehittäminen ja lisääntynyt yhteistyö on viime vuosina keskittynyt aika vahvasti Itämeren alueelle ja ennen kaikkea Baltian maihin, eivät kaikki muut maat ole katsoneet sitä varauksetta pelkästään hyvällä. Huolenaiheita on esitetty nimenomaan Islannista, osittain myös Norjasta ja sitten autonomisilta alueilta: Färsaarilta ja Grönlannista. Siellä on pidetty, että liian paljon itse asiassa on yhteistyö siirtynyt tänne lähialueillemme ja että liian vähän itse asiassa tehdään perinteistä pohjoismaista yhteistyötä, tai toisaalta sitten tuetaan Länsi-Pohjolan neuvostoa, joka on myöskin olemassa, tai esimerkiksi on kehitetty yhteistyötä sitten vaikka brittien ja irlantilaisten kanssa, joka sekin yhteistyö on nyt käynnistynyt. Ei tämä ole niin yksinkertainen asia. Minä kai täällä kerran totesinkin, että muistan hyvin sen, kun tapasimme Venäjän duuman edustajia ja he ihmettelivät, että kyllähän Venäjänkin sitten täytyy päästä Pohjoismaiden neuvoston jäseneksi, että paremminhan he edustavat pohjoista ulottuvuutta kuin esimerkiksi jotkin Baltian maat. En tiedä, kuinka tosissaan varapuhemies Tshilingarov oli, mutta näin hän kuitenkin sanoi, enkä minä nyt usko, että se oli pelkästään ihan vain ilmaan heitetty ajatus.

Mutta yhteistyötä siis kehitetään, ja täytyy muistaa, että pohjoismaisen yhteistyön rahoituksesta vastaa myöskin viisi maata. Kaikki osallistuvat siihen kustannustenjakoon ja tietenkin bruttokansantuotesuhteessa. Kysymys on myöskin siitä, ovatko Baltian maat jatkossa kiinnostuneita, kun ne ovat EU:n jäseniä. Kiinnostusta on ollut, se täytyy myöntää. Ei sekään ole ollut täysin yksituumaista. Yksittäiset edustajat ovat todenneet, että he haluaisivat liittyä, mutta minusta kyllä herää kysymys, ovatko he pitkällä tähtäimellä aidosti kiinnostuneita nimenomaan liittymään Pohjoismaiden neuvostoon. Sen uskon, että yhteistyö tulee jatkumaan ja varmaan tiivistymäänkin, kun ne tulevat Euroopan unionin jäseniksi, mutta täytyy muistaa, että tämähän on hyvin mielenkiintoinen tilanne. Pohjoismaatkin ovat tehneet erilaisia ratkaisuja: Kolme on EU:n jäseniä, kaksi on ulkopuolella, ja sama koskee Natoa. Natossa on kolme jäsentä ja kaksi ulkopuolella, eivätkä ne ole suinkaan samat maat. Tässä suhteessa Pohjoismaatkin ovat tehneet erilaisia ratkaisuja.

Mikäänhän ei ole kirkossa kuulutettu, mutta kyllä minä uskon, että ainakaan silloin ei voida puhua siitä pohjoismaisesta yhteistyöstä, jota nyt tehdään. Sitähän tehdään siis ruohonjuuritasolla. Ei ole sellaista yhdistystä, jolla ei ole pohjoismaista, voisiko sanoa, kansainvälistä järjestöä, oli kysymys urheilujärjestöistä tai muista vastaavista. En minä usko, että esimerkiksi vielä pitkään aikaan vastaava yhteistyö olisi niin luontevaa ja automaattista esimerkiksi sitten, mitä tulee Baltian maihin. Tässä tulee tämä kielikysymys. Kyllä minä uskon, että vielä me kansanedustajat ja virkamiehet ja muut selviämme näistä asioista, mutta kyllä uskoisin, että kansalaisjärjestöyhteistyössä kuitenkaan tämä kielikysymys ei ole ongelmaton. Tämänhän me olemme nähneet myöskin, kun meillä on ollut stipendiaattivieraita. Pohjoismaathan kutsuvat stipendiaatteja niin Baltian maista kuin Venäjältäkin, ja tämä kieliasiahan on ollut, minkä ed. Salokin oikein hyvin tietää, yksi aika iso ongelma. Esimerkiksi pelkkä englannin kieli ei ole yhteisenä kielenä näissä tapaamisissa riittänyt myöskään edes balttien osalta, mutta ehkä tulevaisuudessa kaikki nuoret sukupolvet puhuvat englantia ensimmäisenä vieraana kielenä ja tilanne voi muuttua.

Ed. Tiusanen aivan oikein toi esille sen, että todellakin Pohjoismaathan ovat edelläkävijöitä siinä, että nimenomaan hallitukset ovat yhteisesti hyväksyneet tämän kestävän kehityksen ohjelman, jota myös Johannesburgissa esiteltiin. Tässä suhteessa tietysti on vähän sääli, että se ei ole samalla tavalla sitten tullut esille. Se ei ole pelkästään meistä kiinni, vaan tässä on myöskin kysymys siitä, kuinka aktiivisesti meidän hallituksemme tuo näitä asioita esille. Ei kaikkea voida laittaa meidän neuvoston jäsenten vastuulle, vaikka meilläkin oma vastuumme näistä asioista on.

Ministeri Enestamin kanssa, joka on siis pohjoismaisen yhteistyön ministeri, meillä oli keskustelutilaisuus tänä syksynä. Nimenomaan jatkossa juuri mietitään esimerkiksi sitä, miten hallitus omalta osaltaan raportoi esimerkiksi siitä, mitä se tekee niiden suositusten eteen, jotka hyväksytään Pohjoismaiden neuvoston istunnossa. Mitään lopullista päätöstä ei vielä tehty, mutta nämäkin asiat olivat siellä esillä. Eli tämä on yhteistyötä, ja tietysti meidän täytyy huolehtia siitä, että täällä eduskunnassa meidät omat päätöksemme ja omat tavoitteemme ankkuroitaisiin mahdollisimman hyvin eduskunnan muuhun työhön.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Jatkan tätä keskustelua siitä, mihin valtuuskunnan puheenjohtaja ed. Ojala päätti äsken.

Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että tämä synkronisointi kansallisten valtioiden lainsäädäntötyön ja Pohjoismaiden suositusten välillä on edelleen ohut. Se on tällä hetkellä ehkä suositusten tasolla, mutta käytännön tasolla sitä ei tapahdu riittävästi. Se on valitettava asia.

Mitä tulee ed. Elon avaamaan keskusteluun Baltian maiden osallistumisesta Pohjoismaiden neuvoston työhön, olin itse väsäämässä sitä aloitetta konservatiiviryhmässä, kun sitä tehtiin, ja siitä myöskin äänestettiin. Me kävimme pitkään myöskin keskusteluja siitä, että sen jälkeen kun Suomi ja Ruotsi liittyivät EU:n jäseniksi vuonna 95, väistämättä kävi myöskin niin, että meidän suomalaisten ja ruotsalaisten suhtautuminen Pohjoismaiden neuvoston yhteistyön olemukseen jollakin lailla muuttui. Näin väistämättä kävi. Tuli ikään kuin kaksi linjaa, toisena EU-politiikka. Tällä hetkellä islantilaiset ja norjalaiset haluaisivat koko ajan käydä keskustelua Pohjoismaiden neuvostossa siitä, mitä EU:ssa tapahtuu, pelkästään Suomen, Ruotsin ja Tanskan jäsenyyden kautta, eli intressit ovat hyvin erilaiset tällä hetkellä.

Samoin kyllä ajattelisin niin, että tulevaisuudessa Baltian maat olisi hyvä saada mukaan tähän täysjäseniksi myös tekemään päätöksiä. Uskon, että heidän valtionsakin lähtevät siihen mukaan, kun ajatellaan näitä haasteita, mitä meillä on, esimerkiksi Itämeren alueen ympäristövaltioilla, tällä hetkellä ja yhteistyötä.

Toiseksi näkisin myöskin, että tällä hetkellä ruotsi on hyvin dominoiva kieli. Suomalaiset pärjäävät kyllä ruotsin kielen kanssa, mutta ongelmia tulee islannin ja tanskan kielen kanssa. Silloin meitä yhdistäisi englannin kieli, joka olisi meille kaikille Pohjoismaiden neuvoston jäsenvaltioille niin sanottu toinen kieli.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan myöskin ottaa kantaa Baltian maiden liittymiseen Pohjoismaiden neuvoston jäseniksi, vaikka en olekaan henkilökohtaisesti osallistunut ainakaan vielä Pohjoismaiden neuvoston toimintaan. Minun mielestäni tämä ed. Kimmo Kiljusen ottama kanta oli varsin hyvä siinä mielessä, että kyllä ainakin pitkän tähtäimen tavoitteena ja aika lyhyenkin tähtäimen tavoitteena täytyisi olla sen, että Baltian maat liittyisivät siihen mukaan. Perustelen tätä myöskin siitä näkökulmasta, että entistä enemmän meidän taloutemme ovat yhdessä ja on paljon sellaisia yrityksiä, jotka toimivat näissä kaikissa maissa.

Mitä sitten tulee siihen, ovatko baltit jatkossa kiinnostuneita tästä vai eivät, niin minun mielestäni on enemmän kuin toivottavaa, että he olisivat kiinnostuneita, koska silloin he myöskin ottaisivat vaikutteita tästä pohjoismaisesta järjestelmästä entistä enemmän ja kehittäisivät yhteiskuntaa samaan suuntaan kuin meillä, ja sitä kautta meille tulisi synergiaetuja varmasti ja ylipäätään meidän vaikutusvaltamme kasvaisi.

Sitten vielä kansalaisjärjestöasiaan, josta ed. Outi Ojala mainitsi: On varmaan totta — sanoisin sillä kokemuksella, kun itsekin olen aika monessa toiminut, joka kansainvälisesti toimii — että vielä tällä hetkellä pohjoismainen yhteistyö on ikään kuin toisella tasolla kuin Baltian maiden kanssa, mutta on myöskin joitakin järjestöjä, joissa ollaan jo pidemmällä Baltian kanssa. Tämä kielitaito-ongelma ei ainakaan omalla henkilökohtaisella kokemuksellani ole kyllä aiheuttanut ongelmia. Varsinkin nuorempi väki nimenomaan sitä englantia pystyy kyllä puhumaan, ollaan sitten Pohjoismaissa tai Baltian suunnassa.

Mitä enemmän meillä on sitä kansalaisjärjestöyhteistyötä Baltiaan päin, niin se entisestään parantaa meidän suhteitamme ja sitä kautta lähentää meitä. Olen sitä mieltä, että nimenomaan Suomen näkökulmasta katsottuna kannattaa ehdottomasti meidän kaikkien poliittiseen katsantokantaan katsomatta ajaa sitä, että Baltian maat otettaisiin täysjäseniksi Pohjoismaiden neuvostoon.