7) Laki toimeentulotuesta annetun lain 11 §:n
ja sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta
annetun lain 18 §:n muuttamisesta
Pehr Löv /r(esittelypuheenvuoro):
Värderade talman, arvoisa puhemies! Enligt utkomststödslagen
har varje person som inte kan få sin utkomst tryggad, till
exempel genom förvärvsarbete, genom företagande
eller genom andra inkomster eller tillgångar, rätt
till utkomststöd.
De egna och familjemedlemmarnas samtliga disponibla inkomster
påverkar enligt lagen utkomststödets storlek.
Undantag utgörs av så kallade inkomster med förmånsrätt.
Till dessa hör bland annat understöd och förvärvsinkomster som
kan anses ringa, vissa kostnadsersättningar och vissa förmåner
såsom moderskapsunderstöd, vårdbidrag
till pensionstagare, handikappbidrag och vårdbidrag till
barn. I januari 2002 inledde man ytterligare ett treårigt
försök under vilket minst 20 procent av förvärvsinkomsterna, dock
100 euro per hushåll per månad, lämnas obeaktat
då de disponibla inkomsterna räknas ut.
Puhemies! Toimeentulotukilain mukaan jokaisella, joka ei voi
saada toimeentuloaan turvatuksi esimerkiksi ansiotyöllään,
yrittäjätoiminnallaan tai muista tuloistaan, on
oikeus toimeentulotukeen. Lain mukaan toimeentulotuen suuruuteen
vaikuttavia tuloja ovat kyseisen henkilön ja perheenjäsenten
kaikki käytettävissä olevat tulot lukuun
ottamatta niin sanottuja etuoikeutettuja tuloja. Näitä ovat
muun muassa vähäisiksi katsottavat avustukset
ja ansiotulot, eräät kulukorvaukset ja edut, kuten äitiysavustus,
eläkkeensaajien hoitotuki, vammaistuki ja lapsen hoitotuki.
Lisäksi tammikuussa 2002 käynnistettiin kolmivuotinen
kokeilu, jonka aikana vähintään 20 prosenttia
ansiotuloista, kuitenkin 100 euroa taloutta kohden kuukaudessa, jätetään
ottamatta huomioon käytettävissä olevia tuloja
laskettaessa. Tämä merkitsee, että muut sosiaalituet
ja -etuudet, muun muassa lapsilisä kokonaisuudessaan, ovat
tuloa, joka otetaan huomioon henkilön tuloja laskettaessa.
Tämä merkitsee puolestaan, että jos esimerkiksi
lapsilisää korotetaan, toimeentulotuella elävät
perheet eivät saa tästä korotuksesta
mitään hyötyä, koska tulojen
lisäys vaikuttaa samalla toimeentulotuen määrään.
Epäkohta koskee myös lapsilisälain
mukaan yksinhuoltajavanhempien lapsista maksettava lisää,
joka on nykyisellään 33,60 euroa kuukaudessa.
Selvitykset osoittavat, että koko väestöön verrattuna
juuri yksinhuoltajalapsiperheiden reaalitulot ovat kehittyneet heikoimmin
yhteiskunnassamme. Näiden perheiden talous ei esimerkiksi
uuden vuosikymmenen alussa ollut vielä saavuttanut 90-luvun
alun yleistä tasoa. Tämä johtaa siihen,
että näillä perheillä on muita
lapsiperheitä enemmän taipumusta olla toimeentulossaan
riippuvaisia toimeentulotuesta. Tämän vuoksi on
kohtuutonta, että juuri köyhimmät perheet
eivät hyödy lapsilisän tai yksinhuoltajalisien
mahdollisesta korotuksesta. Ongelmien osittaiseksi korjaamiseksi
aloitteessa ehdotetaan, että listaa tuloista, joita ei
oteta huomioon, täydennettäisiin yksinhuoltajien
lapsista lapsilisään maksettavalla lisällä.
Talman! Den här lagmotionen utgår ifrån
att övriga sociala understöd och förmåner,
däribland barnbidraget i sin helhet, utgör inkomst som
skall beaktas vid uträknandet av en persons inkomster,
för även om man t.ex. höjer på barnbidragets
storlek kommer de familjer som lever på utkomststöd
inte att få någon nytta av den här förhöjningen,
eftersom tillägget till inkomsterna samtidigt påverkar
utkomststödets storlek.
En ändring i enlighet med motionen skulle medföra
tilläggsutgifter för kommunerna i form av en förhöjning
av kostnaderna för utkomststöd. Kommunerna kan
inte ensamma bära bördan för utgiftsökningen,
utan den bör kompenseras i sin helhet av staten. Med anledning
av detta bör även lagen om planering av och statsandel
för social- och hälsovården ändras.
Statens andel av kostnaderna för social- och hälsovården
föreslås därför höjas
så att den motsvarar den beräknade utgiftsökningen,
dvs. 12 miljoner euro, vilken enligt gjorda uträkningar
skulle innefatta en ökning på 0,11 procent. Följaktligen
föreslås det i lagmotionen att kommunernas andel
sjunker i motsvarande grad.
Puhemies! Edellä mainitun kaltainen muutos aiheuttaisi
puolestaan lisämenoja kunnille toimeentulotukien kustannusten
kohoamisena. Kunnat eivät yksin pysty kantamaan tästä menolisäyksestä aiheutuvaa
taakkaa, vaan valtion tulee kompensoida se kokonaisuudessaan. Tästä johtuen
myös lakia sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta
ja valtionosuudesta on muutettava. Valtionosuutta sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista
ehdotetaan näin ollen korotettavaksi siten, että se
vastaa arvioitua menojen lisäystä eli 12:ta miljoonaa
euroa, mikä tehtyjen laskelmien mukaan merkitsisi 0,11
prosentin korotusta. Näin ollen kuntien osuutta ehdotetaan
lakialoitteessa alennettavaksi samassa määrin.
Petri Salo /kok:
Arvoisa herra puhemies! Yritin päästä kiinni
ed. Pehr Lövin tekemään lakialoitteeseen
ja mietin sitä moneltakin näkökulmalta.
Jos oikein ymmärsin, tässä lakiesityksessä esitetään,
että lisättäisiin lakiin nimenomaan yksinhuoltajavanhemmille
maksettu lisä, jota ei otettaisi huomioon toimeentulotukiasiaa
määriteltäessä, mutta tavallista,
normaalia lapsilisää ei siihen sisällytettäisi,
vaan ainoastaan nimenomaan ja vain yksinhuoltajia koskeva asia,
joka on tietenkin tällainen asia, josta Kela käy
tänä päivänä monta
kamppailua siitä, koska on kysymyksessä todellisuudessa
yksinhuoltaja ja koska se on jotakin muuta. Näinhän
meille kerrottiin juuri Kelan raportissa.
Olen ajatellut niin, että kunnallisessa toimeentulotuessahan,
jota harkitaan erikseen joka kuukausi, otetaan huomioon erilaisia
tuloja, onko tullut tuloja ja minkälaisia menoja on, ja
sehän on yksilöllinen, harkinnanvarainen ratkaisu
joka kuukausi. Tämä yksinhuoltajan lapsilisähän
tulee tietenkin säännöllisesti niin kauan
kuin perheen tilanne on sen tyyppinen, että siihen on edellytykset.
Lisääkö tämä tavallaan
kumminkaan näitä harkinnanvaraisia kustannuksia?
Tällä olettamuksella, millä lähden
eteenpäin, että ikään kuin joku
henkilö saisi jatkuvasti, toistuvasti saman tyyppistä toimeentulotukea,
tällä ajatuksellahan se tavallaan lisäisi
kustannuksia, mutta tämähän on joka kerta
erikseen harkinnanvarainen asia, jossa katsotaan tämän
perheen ja henkilön käytettävissä olevat
tulot ja menot ja sen mukaan tämä asia ratkaistaan.
Olenko ymmärtänyt tämän asian
ihan oikein?
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Löv näköjään
on erikoistunut yksinhuoltajaäiteihin, kun pelkästään
esittää näinpäin tämän
asian. Minusta kuitenkin tässä on kyse on laajemmastakin
kysymyksestä. Ymmärsin, jotta jossain hallitusohjelmavaiheessa
käytiin kädenvääntöä siitä, miten
tämä hoidettaisiin, se ongelmatiikka nimenomaan,
jotta jos lapsilisiin tulee korotus, välttämättä toimeentulotuella
oleva henkilö ei siitä hyödy yhtään
mitään — ja se koskee kaikkia perheitä,
jotka ovat toimeentulotuella — koska lapsilisän
määrä otetaan perusnormissa huomioon.
Tämä vastauksena myös ed. Salolle, että kyllä se
vaikuttaa, ei se ole harkinnanvaraista vaan kokonaan lasketaan tämä lapsilisä tuloksi,
kun
otetaan perheen tuloja huomioon, ja silloin jos tämä lapsilisä nousee,
vastaavasti kunnan maksuosuus siinä pienenee. Sieltä kautta
tämä ed. Lövin ajatus siitä,
jotta se pitää kompensoida, jos tällä tavalla
tehdään yksinhuoltajien osalta, on ihan aiheellinen.
Tässähän sosiaali- ja terveysministeriö on
tehnyt, sanoisin, torjuntalaskelman tästä, että ei
tämän tyyppistä mallia. Meillähän
on tavoitteena myös joidenkin edustajien toimesta sosiaali-
ja terveysvaliokunnassa saada tämä läpi
nyt hallitusohjelmasta riippumatta sillä tavalla, että tämä koskisi
kaikkia elikkä saataisiin koko lapsilisät sieltä normilaskelma
pois. Täällä on sosiaali- ja terveysministeriön
laskelma varmaan jossakin minun pöydälläni
olevassa nipussa, ja siellä todettiin nimenomaan, jotta
jos näin tehtäisiin, se heikentäisi kuntien
asemaa. Minusta se on siinä mielessä huono peruste,
että kysehän aina pitää olla
siitä, miten tämä lapsiperhe, joka saa
toimeentulotukea, hyötyy niistä korotuksista.
Eikö sen pitäisi saada lisätuloa, koska
juuri toimeentulotuella olevat perheet eivät hyödy
siitä lapsikorotuksesta yhtään? Siinä mielessä tämä ed.
Lövin ottama asia, tosin vähän supistettuna,
on hyvin aiheellinen ja pitäisi saada korjattua, koska minusta
kyllä näille köyhille lapsiperheille — ne ovat
nimittäin köyhiä lapsiperheitä,
jotka saavat sen toimeentulotuen; ne normit eivät ole hyvin isoja — kuuluu
sama hyöty näistä korotuksista kuin muillekin.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Ilkka Kanerva.
Pehr Löv /r:
Arvoisa puhemies! Ed. Salon esille ottama ongelma-alue on todella
perustavanlaatuinen, koska sosiaalietujen monimuotoisuus on todella
monimutkainen asia, se täytyy myöntää.
Mutta nyt puhutaan todella semmoisesta ryhmästä,
jolla kaikkien tutkimustulosten mukaan on huonoin taloudellinen
tilanne Suomessa tänä päivänä.
On aina tietysti olemassa niitä, jotka väärinkäyttävät
sosiaalisia etuja Suomessa, ja rajat muodostavat harmaita alueita,
tiedän myöskin sen, mutta tällä tavalla
voidaan kuitenkin korjata jonkin verran köyhyyttä juuri
tärkeälle ryhmälle.
Keskustelu päättyy.