Sisäministeri Päivi Räsänen

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset ovat välikysymyksessään tarttuneet tärkeään aiheeseen. Sisäisen turvallisuuden ylläpitäminen on jokaisen valtion ydintehtävä. Turvallisuus on edellytys kaikelle muulle yhteiskunnan kehittämiselle. Sisäisestä turvallisuudesta ja poliisipalveluista on hyvä käydä eduskunnassa perinpohjaista keskustelua. Samalla tarjoutuu mahdollisuus oikoa väärinkäsityksiä ja virheitä, joita välikysymyksessäkin esitetään.

Arvoisa puhemies! Suomalainen poliisi nauttii laajaa ja vakaata arvostusta. Tuoreimman poliisibarometrin mukaan 92 prosenttia suomalaisista luottaa poliisiin paljon. Barometrissa kansalaisilta kysytään, kuinka vakavana ongelmana he pitävät rikollisuutta... (Hälinää)

Arvoisa puhemies! Barometrissa kansalaisilta kysytään, kuinka vakavana ongelmana he pitävät rikollisuutta lähiympäristössään. Vastaukset osoittavat, että turvallisuudentunne on pysynyt samanlaisena jo kymmenen vuoden ajan. Poliisibarometrissa nousee esille myös kansalaisten huoli palveluiden heikentymisestä. Poliisipalveluista käydyn julkisen keskustelun valossa huoli on ymmärrettävä. Tosiasiassa poliisin toimintakyky on kuitenkin säilynyt vakaal- la, hyvällä tasolla. Vetoan perussuomalaisten vastuuntuntoon ja rehellisyyteen, ettei kansalaisten turvallisuudentunnetta horjutettaisi väärillä, totuudenvastaisilla väittämillä. (Eduskunnasta: Ohhoh!)

Arvoisa puhemies! Kansantalouden heikko kehitys on edellyttänyt mittavia julkisen talouden sopeutuksia eri hallinnonaloilta ja asettaa erityisen haasteen poliisipalveluiden turvaamiselle tulevina vuosina. Sisäisen turvallisuuden merkitys on kuitenkin tunnustettu. Sisäministeriössä asetettiin heti hallituskauden alussa, 2011, työryhmä selvittämään poliisin tarvitsemia resursseja. Johtopäätös oli, että palvelutason ylläpitäminen aiemmin linjatuilla rahoituskehyksillä ja rakenteilla olisi johtanut vuoteen 2016 mennessä noin 70 miljoonan euron alijäämään. Se olisi merkinnyt lähes 1 000 henkilötyövuoden vähenemistä poliisitoimesta, ja työttömien poliisien määrä olisi noussut 500:aan.

Keväällä 2012 tähän haasteeseen hallitus vastasi kehyspäätöksellä poliisin pitkän aikavälin resursseista. Vuoteen 2016 ulottuva ratkaisu perustui kolmeen välineeseen: 1) määrärahan asteittaiseen tasokorotukseen aina 30 miljoonaan euroon vuoden 2015 tasolla, 2) hallintorakenteen uudistukseen eli Pora III -hankkeeseen, jolla uudelleen kohdennetaan noin 28 miljoonaa euroa hallinnosta ja rakenteista operatiiviseen toimintaan, ja 3) toiminnan tehostamiseen, jolla kompensoidaan henkilöstön vähenemä.

Tämän vuoden alussa toimeenpannun Pora III -hankkeen uudistukset kattavat koko poliisihallinnon toiminnot. Poliisihallinnon johtamisjärjestelmän uudistaminen, Poliisihallituksen keventäminen, aluehallintovirastojen poliisin vastuualueiden lakkauttaminen, uusien poliisilaitosalueiden muodostaminen vähentämällä paikallispoliisin yksiköiden määrä 24:stä 11:een, liikkuvan poliisin toimintojen yhdistäminen paikallis-poliisiin, keskusrikospoliisin toimintojen uudistaminen, poliisikoulutuksen uudistaminen, palveluverkon kehittäminen, Poliisin tekniikkakeskuksen tehtävien siirtäminen Poliisihallitukseen ja automaattisen liikennevalvonnan tukitoimintojen keskittäminen ovat merkittävimmät muutokset.

Pora-hankkeelle tälle vuodelle asetettu 15 miljoonan euron kustannustenvähenemistavoite tullaan saavuttamaan. On valitettavaa, että tämän hankkeen syyksi luetaan toistuvasti asioita, joilla ei ole mitään tekemistä hankkeen kanssa. Hallintoa kevennettäessä mitään poliisin tehtäviä ei ole ajettu alas, vaan päinvastoin on haluttu turvata valvonta-, hälytystoiminta, rikostorjunta sekä paikallinen näkyvyys ja alueen tuntemus. Vaikka hallintoa on supistettu ja keskitetty, operatiivista toimintaa ei keskitetä vaan kehitetään hajautetusti. Toiminnalliset alueet eli kenttäjohtoalueet ovat pysyneet muuttumattomina. Palveluverkostoon tehtyjen muutosten myötä toimitilakustannusten nousua on hillitty mutta poliisiasemia ei juurikaan ole suljettu. Laitosten koon kasvaminen sekä liikkuvan poliisin toimintojen yhdistäminen paikallispoliisiin on mahdollistanut henkilöstöresurssien käytön tehostamisen.

Pora III -hankkeen tavoitteena on nimenomaan ylläpitää mahdollisimman korkea operatiivisen poliisitoiminnan taso huomioiden talouden realiteetit ja kustannusten nousupaineet. Tavoitteena on hyvää henkilöstöpolitiikkaa noudattaen vähentää hallinto-, tuki- ja päällikkövirkojen määrää yhteensä 246 henkilötyövuotta vuoteen 2016 mennessä. (Mauri Pekkarinen: Miten on käynyt?) Suomessa on ollut ja on edelleenkin kansainvälisesti vertaillen vähän poliiseja suhteessa väestömäärään. Poliisin rajallisia resursseja ei ole syytä vähätellä, vaikeita tilanteita varmasti tulee kentällä vastaan. Silti kansalaisten turvallisuus ja poliisin toiminnalliset tulokset ovat kansainvälisesti korkealla tasolla. Tästä on syytä antaa kiitos poliisihallinnolle ja erityisesti sen henkilöstölle.

Arvoisa puhemies! Poliisitoiminnan määrätietoista kehittämistä on aiempina vuosina haitannut tarpeeseen nähden liian matala kehystaso ja rahoituksen lyhytjänteisyys sekä ennakoimattomuus. Merkittävä osa rahoituksesta on perustunut aiemmin määräaikaisiin lisärahoituksiin ja työllistämispaketteihin. Vuodesta 2012 alkaen poliisin toimintamenomomentille on osoitettu rahoitusta noin 725 miljoonaa euroa. Samalla kun vuoden 2015 talousarvioesityksen määrärahoiksi ehdotetaan kokonaisuudessaan 53,7:ää miljardia euroa, mikä on noin miljardi euroa vähemmän kuin vuodelle 2014 on budjetoitu, on poliisin määrärahatasoa nostettu. Se on nyt hieman yli 730 miljoonaa euroa.

Keskikesällä hallitus päätti osoittaa lisätalousarviossa poliisihallinnolle 2,5 miljoonan euron lisärahoituksen, jonka avulla on ollut mahdollista työllistää loppuvuodeksi sata ylimääräistä poliisia. Myös työttömien poliisien määrä on hallinnassa. Tällä hetkellä työttömien määrä on 77, kun se vielä alkuvuodesta oli 231.

Välikysymyksen budjettiriiheen kohdistetut moitteet ovat kohtuuttomia. Samalla kun eri hallinnonaloille kohdistetaan mittavia leikkauksia, poliisi sai 6,5 miljoonan euron lisäyksen sekä 1,3 miljoonaa euroa aiemmin sovitun palkkaliukumaleikkauksen puolittamiseksi. Kaiken kaikkiaan riihen lopputuloksena poliisin vuoden 2015 määrärahataso on 8 miljoonaa euroa korkeampi kuin kevään kehyspäätöksessä.

Arvoisa puhemies! Poliisin toiminnalliset tunnusluvut osoittavat, että tilanne on kehittynyt asetettujen tavoitteiden suuntaisesti. Toimipisteverkko on säilynyt kattavana, hälytyspartioita on sijoitettu myös harvaan asutuille alueille. Välikysymyksessä tiedustellaan, miten poliisin vasteajat ovat kehittyneet hallintorakenneuudistuksen myötä. Koko maassa kiireellisimmissä A-luokan hälytystehtävissä poliisin keskimääräinen toimintavalmiusaika on tänä vuonna samalla tasolla kuin ennen organisaatiomuutosta. Kahden kiireellisimmän hälytystehtäväluokan tehtävissä toimintavalmiusaika on hienoisesti heikentynyt — tähän vaikuttaa kuitenkin hälytystehtävien lukumäärän nousu kuluvana vuonna. Pitkien välimatkojen vuoksi avunsaanti voi kuitenkin valitettavasti joskus kestää pitkään. Suomi on maantieteellisesti iso maa, jossa on ollut ja on edelleen merkittäviä alueellisia eroja toimintavalmiusajoissa. (Mauri Pekkarinen: Todellakin!) Poliisin tilastojen perusteella voidaan havaita, että Pora III ei ole heikentänyt poliisin kykyä hoitaa hälytystehtäviä pienemmillä paikkakunnilla. Kun viidenkymmenen suurimman kunnan tiedot poistetaan, voidaan todeta, että kiireellisimmät hälytystehtävät ovat hoituneet jopa nopeammin kuin ennen vuodenvaihdetta ja A- ja B-hälytystehtävät hoidetaan yhtä nopeasti kuin aiemmin.

Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden valvonnan määrä on pystytty pitämään edellisen vuoden tasolla. Katuturvallisuusindeksi on parantunut noin kymmenyksellä. Liikenneturvallisuusindeksi on ollut viime vuodet nousussa, eikä tänä vuonna ole odotettavissa laskua. Poliisi kirjaa jokaisen kansalaisen tekemän rikosilmoituksen tai muutoin poliisin tietoon tulleen rikoksen. Rikosten määrä on laskussa. Erityisesti olen iloinen siitä, että muun muassa pahoinpitelyrikokset ovat vähentyneet ja rikoslakirikosten määrä on hieman laskussa. Myös tutkinta-ajat on pystytty ylläpitämään. Huolimatta julkisuudessa esitetyistä väitteistä myös omaisuusrikosten selvitysprosentti on ennusteiden mukaan samalla tasolla kuin aiempina vuosina.

Hallitus on kohdentanut erillistä määrärahaa talousrikostutkintaan, eivätkä nämä erityispanostukset, vaikka välikysymyksessä toisin esitetään, ole vähentäneet muuta rikostorjuntaa. Harmaan talouden torjunnalla on tavoiteltu merkittäviä verojen ja sosiaalivakuutusmaksujen lisäyksiä sekä takaisin saatuja rikoshyötyjä. Verotarkastusten perusteella maksuunpantujen verojen määrä on kasvanut viime vuosina. Poliisin talousrikoksissa haltuun saama omaisuus on kasvanut vuoden 2011 noin 32 miljoonasta viime vuoden noin 41 miljoonaan euroon.

Välikysymyksessä on esitetty, että liikkuvan poliisin lakkauttaminen ja poliisin arjen resurssipula näkyisivät maaseudulla sekä suurten kaupunkien ulkopuolella valvonnan huolestuttavana vähentymisenä. Tämäkään ei pidä paikkaansa. Poliisipartioiden toiminnan seurauksena ilmi tulleita liikennerikoksia on kuluvana vuonna ollut jopa hiukan enemmän kuin vastaavana aikana ennen organisaatiouudistusta. Tämä on tilanne niin suurimmissa kunnissa kuin muuallakin maassa. Liikenteen valvontaan on koko maassa pystytty käyttämään edellistä vuotta enemmän liikennevalvontatunteja. Poliisi on paljastanut noin 2,5 prosenttia enemmän vakavaan liikenneturvallisuuden vaarantamiseen syyllistyneitä kuljettajia. Toisaalta poliisin tietoon tulleiden rattijuopumusrikosten määrä on usean vuoden suuntauksen mukaisesti edelleen vähentynyt. Yleinen liikenneturvallisuus ei ole heikentynyt poliisin organisaatiomuutoksen seurauksena. Kuluvana vuonna tieliikenteessä on menehtynyt viidennes vähemmän edellisen vuoden vastaavaan aikaan verrattuna, joskin henkilöonnettomuudet ovat hieman lisääntyneet, mutta samaan aikaan pääteiden liikennemäärät ovat lisääntyneet. Hallituksen suunnitelmissa on myös automaattisen liikennevalvonnan lisääminen 1 000 kilometrillä lähivuosina. Samoin liikennevalvontaa tehostetaan muun muassa ottamalla poliisiautoissa operatiiviseen käyttöön rekisterikilpien lukulaitteet. Liikennevalvonnan hallinnollinen yhdistäminen paikallispoliisiin ei ole siis vähentänyt liikennevalvonnan määrää ja laajuutta.

Arvoisa puhemies! Suojelupoliisin toimintaympäristö on muuttunut poikkeuksellisen nopeasti. Kesäkuussa annettiin uusi terrorismin uhka-arvio. Hallitus on ohjannut suojelupoliisille 1,6 miljoonaan euron tasokorotuksen juuri terrorismintorjuntaa varten. Sen ansiosta henkilöstön määrää on voitu nostaa noin 20 henkilöllä, mikä on lähes 10 prosenttia suojelupoliisin kokonaishenkilöstöstä. Etenkin Syyrian ja Pohjois-Irakin terrorismitilanne antaa kuitenkin aiheen seurata tarkasti suojelupoliisin tarvitsemia resursseja. Parhaillaan suojelupoliisin toimintaedellytyksiä tarkastellaan kahdessa eri työryhmässä. Hallituksen esitys terrorismiin kouluttautumisen kriminalisoinnista on eduskunnan käsittelyssä. Sisäministeriössä valmisteltavalla lainsäädäntöhankkeella edistetään terrorismin ja vakavan kansainvälisen rikollisuuden torjuntaa sallimalla poliisille eri liikennemuotojen matkustajatietojen saantioikeus. Näillä lainmuutoksilla parannetaan edellytyksiä seurata ja torjua terroristiseen toimintaan ja taisteluihin osallistumista.

Arvoisa puhemies! Vuosien 2003 ja 2010 lainmuutosten myötä järjestyksenvalvojia voidaan poliisin luvalla asettaa kauppakeskuksiin, liikenneasemille, joukkoliikenteen kulkuneuvoihin sekä terveydenhuollon tai sosiaalihuollon, Kelan toimipisteisiin, työ- ja elinkeinotoimistoihin, satamiin ja lentoasemille. Välikysymyksessä yksityinen järjestyksenvalvonta nähdään kielteisenä ja moitittavana asiana. Epäselväksi kuitenkin jää, ovatko moitteen kohteena ensisijaisesti ne yritykset, jotka käyttävät esimerkiksi vartiointiliikkeiden palveluja, vai tarkoitetaanko välikysymyksessä sitä, että poliisipartioiden tulisi päivystää anniskeluravintoloiden ovilla. Poliisi on keskeisin yleisestä järjestyksestä ja sisäisestä turvallisuudesta vastaava viranomainen. Poliisin rinnalla toimii muita viranomaisia, kuten Rajavar-tiolaitos ja Tulli. Turvallisuuden ylläpitämiseen osallistuu myös turvallisuusalan liikeyrityksiä. Hyväksyttyjen vartijoiden ja järjestyksenvalvo-jien määrä on vuosien varrella kasvanut, mutta ei suinkaan "räjähdysmäisesti", kuten välikysymyksessä väitetään. Kaikilla yhteiskunnan sektoreilla turvallisuusajattelu on viime vuosina kehittynyt ja nähdään laajemmin. Monilla organisaatioilla on omaa turvallisuudesta vastaavaa henkilöstöä, ja lisäksi muun henkilöstön valmiuksia ylläpitää turvallisuutta vahvistetaan. En näe turvallisuusnäkökulman laajentumista huolestuttavana kehityssuuntana, kuten välikysymyksessä nähdään, vaan asianmukaisena, tarpeellisena muutoksena.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä esitetyt väitteet hätäkeskusuudistuksen vaikutuksista eivät pidä paikkaansa. Suomalainen hätäkeskustoiminta on palkittu viime ja tänä vuonna Euroopan parhaana järjestelmänä ja erityisesti toimivan viranomaisyhteistyön vuoksi. On yksi yhteinen hätänumero 112, ja hätäkeskus huolehtii niin pelastustoimen, poliisin kuin sosiaali- ja terveystoimen hälytyksistä. Tämä ei ole itsestään selvää Euroopassa eikä edes naapurimaissamme. Viranomaisten erilliset hätäkeskukset ja pienet hätäkeskusalueet aiheuttavat ruuhkatilanteissa viiveitä avunsaannissa.

Tällä hetkellä Manner-Suomessa toimii seitsemän hätäkeskusta. Rakennemuutoksen päättyessä vuoden loppuun mennessä palvelee kansalaisia kuusi keskusta, ei viisi, kuten välikysymyksessä virheellisesti lasketaan. Hätäkeskusuudistushan on käynnistetty edellisen hallituksen toimesta, ja sen toimeenpanoa on jatkettu tällä hallituskaudella. Uudistusta arvioineen työryhmän mukaan hätäkeskustoiminnan tasoa on onnistuttu parantamaan, toisin kuin välikysymyksessä väitetään. Hätäilmoitusten vastausajat ovat lyhentyneet. Ennen uudistusta vain 77 prosenttiin hätäpuheluista kyettiin vastaamaan alle 10 sekunnissa. Vuonna 2013 luku oli 93 prosenttia, ja tänä vuonna on saavutettu jo 95 prosentin taso. Lisäksi päivystäjäkohtaista kuormitusta on kyetty tasaamaan. Palvelutaso on parantunut, vaikka Hätäkeskuslaitoksen henkilöstön määrä on samanaikaisesti pienentynyt.

Avuntarvitsijan tarkka paikantaminen on oleellista. Paikantamisessa merkittävässä roolissa ovat ajantasainen kartta-aineisto ja ilmoittajan paikantamista helpottavat työkalut. Uuteen hätäkeskustietojärjestelmään tullaan kehittämään uusia avuntarvitsijan tarkan paikantamisen mahdollistavia ominaisuuksia. Lopullisena tavoitteena on siis kuuden toimintavarman (Puhemies koputtaa) hätäkeskuksen verkosto. Riittävän suuri keskus pystyy järjestelemään työt niin, ettei toiminta kaadu edes useamman päivystäjän poissaoloihin. Uudistuksen viimeinen vaihe on hätäkeskusten verkottuminen yhteiseen tietojärjestelmään, joka mahdollistaa ruuhkatilanteissa tehtävien joustavan siirron toiselle hätäkeskukselle.

Det är också skäl att i detta sammanhang konstatera att det bokstavligen talat är livsviktigt att nödsamtal kan besvaras och service kan ges på vartdera nationalspråket. I samband med reformen säkerställs därför att också de språkliga rättigheterna tillgodoses i nödcentralsverksamheten.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Välikysymyksessä moititaan siis hallitusta, joka on vaikeana taloudellisena aikana pitänyt poliisien määrän vakaalla tasolla, poistanut lähes täysin poliisien työttömyyden, lisännyt poliisin määrärahoja, lyhentänyt vasteaikoja pienemmillä paikkakunnilla, tehostanut terrorismin ja harmaan talouden torjuntaa, parantanut katu- ja liikenneturvallisuutta ja vähentänyt hallintoa ja jonka aikana Hätäkeskuslaitoksen toiminta on voimakkaasti parantunut ja se on todettu Euroopan parhaaksi hätäkeskusjärjestelmäksi. Hallitus on toiminut määrätietoisesti asettamiensa tavoitteiden mukaisesti. Poliisitoiminnan taso kestää kansainvälisen vertailun — Suomeen tullaan jopa hakemaan oppia toiminnan kehittämisestä. Poliisihallinto on vii me vuosien aikana toteuttanut kolme merkittävää rakenneuudistusta , mitä myös perussuomalaiset ovat peräänkuuluttaneet. Hallitus on omalla toiminnallaan tukenut poliisin toiminnan kehitystä. Myös jatkossa meidän tulee yhdessä huolehtia siitä, että poliisin toimintaan ja kansalaisten turvallisuuteen osoitetaan riittävä määrä resursseja huomioiden toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset.

Ismo Soukola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Minä niin toivoin, todella toivoin, että minä olisin tänään voinut kiittää hallitusta tämän välikysymyksen tiimoilta muustakin kuin nopeasta vastausaikataulusta. Olisi ollut todella hienoa todeta tässä ja nyt, että hallitus on viimein ottanut vakavasti huolen kansalaisten turvallisuudesta ja poliisien resurssien riittävyydestä, mutta valitettavasti hallitus vastauksessaan jatkaa Poliisihallituksen käsikirjoittamaa propagandaa ylimielisenä ja todellisuudentajunsa kadottaneena. Ministeri väittää, että meidän kysymyksemme sisältävät virheitä ja valheellisia tietoja. Nämä tiedot ovat kuitenkin täysin todellisuudesta, työssä olevien poliisimiesten henkilökohtaisesti kertomia tietoja. Jos ministeri suhtautuu näihin tietoihin tuolla tavalla, niin aika vaikea tätä asiaa on viedä yhteisymmärryksessä eteenpäin.

Arvon hallitus, ketkä te itsenne lisäksi saatte uskomaan, että lisäleikkausten peruuttaminen olisi määrärahalisäys — tilanteessa, jossa poliisin toimintaedellytykset ovat vaarassa, vaikkei leikattaisi lanttiakaan? Puheet määrärahalisäyksestä ovat suoranainen loukkaus poliisia kohtaan. Jo vuosia ennen tätä viimeisintä hallintorakenneuudistusta ovat poliisilaitokset joutuneet säästämään toimintamenoissa muun muassa jättämällä eläkkeelle jääneitten virkoja täyttämättä tai työvuorojen painottamisella virka-aikaan elikkä niihin tunteihin, jolloin ei tarvitse maksaa haittakorvauksia ilta-, yö- ja viikonlopputyöstä. Ja mehän tiedämme, että rosvot eivät virka-aikana liiku. Sen lisäksi joudutaan vielä tinkimään työvälineistä, kuten ajoneuvokaluston laadusta ja määrästä.

Poliisijohdon kykenemättömyys hallintorakenneuudistuksen järkevään läpiviemiseen ei ole parantanut kenttävalvonta- ja tutkintatehtävissä olevien yhä kasvanutta työtaakkaa, vielä vähemmän kentän luottamusta Poliisihallitukseen ja poliisin ylimpään johtoon. Eipä ministeriökään voi uudistuksen valvonnasta puhtaita papereita saada. Toki pukkina kaalimaalla Poliisihallitus syötti ministeriöön juuri sellaista tietoa kuin itse halusi. Poliisin ylijohto ei ole ollut tehtävien tasalla kiristyvässä taloustilanteessa.

Tässä Pora kolmosessa toteutettu päällystövirkojen vähentäminen on tehty pääsääntöisesti rakentamalla edellä mainittujen virkojen haltijoille erilaisia asiantuntija-, tukipalvelu- ja projektitehtäviä, joista useat vielä entistä korkeammalla palkkatasolla. (Kari Rajamäki: Kolminkertaisella!) Yhtenä esimerkkinä on Poliisihallituksessa käynnissä oleva projekti, jonka sanotaan vaativan kaksi miestyövuotta. Voisin sanoa, että vaikkapa edustaja Raatikainen pystyisi vastaavan projektin hoitamaan kahdessa viikossa eikä tarvitsisi tinkiä lakisääteisistä vapaapäivistä. (Erkki Virtanen: Entäs kansanedustajan työstä?) Palkkamenojen kasvu onkin syönyt ne teoreettiset säästöt, mitä Pora kolmosen piti tuoda. Vuoden 2013 maaliskuussa, kun hallintorakenne-esitys tuotiin eduskuntaan, sanoin olevani varma kustannusten kasvusta säästöjen sijaan. Aika on näyttänyt, että olin oikeassa. Siksi en halunnut lähteä ministerin kanssa vedonlyöntiin, lopputulos oli niin ilmeinen.

Arvoisa puhemies! Ministerin myös tässä esille tuoma vasteaikojen kehitys perustuu lähinnä niitten manipulointiin alentamalla tehtävien kiireellisyysluokkaa, jos tehtävälle ei ole partiota saatavilla, (Paavo Arhinmäki: Poliisiin siis voidaan luottaa!) tai muuttamalla suoritteiden perusteita, jolloinka nyt on saatu paperilla enemmän liikenteen valvontaa kuin mitä liikkuva poliisi aikaisemmin teki — ihan suoriteperusteita on muutettu. (Eduskunnasta: Kiinni jäitte!) Sisäministeriön vakuuttelut ovat antaneet kansalaisille virheellisen kuvan maamme turvallisuusviranomaisten kyvystä vastata tehtäviensä vaatimuksiin.

Liikkuvan poliisin lakkauttaminen vei merkittävän reservin haja-asutusalueiden poliisipalvelujen saatavuudesta sen lisäksi, että liikenteen ja erityisesti raskaan liikenteen valvonta tulee vääjäämättömästi vähenemään sellaiselle tasolle, että sillä on negatiivinen vaikutus lainkuuliaisuuteen. Yksin automaattiseen liikennevalvontaan panostaminen on hölmöläisten peiton jatkamista, ellei samalla osoiteta riittävästi henkilöstöä kameroiden tuottamaa materiaalia käsittelemään.

Kovasti muodissa olevaan talousrikollisuuteen panostaminen on poissa muusta rikostutkinnasta. Lievien omaisuus-, huume- ja väkivaltarikosjuttujen tutkijat uupuvat työtaakkansa alla. Ei ole mitenkään tavatonta, että nuoret, muutaman vuoden työssä olleet tutkijat syövät mielialalääkkeitä pystyäkseen selviytymään työvuoroistaan.

Kansalaisten eriarvoinen asema poliisipalveluiden saatavuuden suhteen ei välttämättä ole kiinni asuinpaikasta. Muutama vuosi sitten ministereitä Katainen ja Stubb ja heidän läheisiään oli uhkailtu. Silloin Espoon poliisilaitoksen konstaapelina osallistuin varotoimena tehtyyn tehostettuun valvontaan ministereiden kotien läheisyydessä. Miten vastaavaa palvelua voisi saada yksinhuoltajaäiti väkivaltaista entistä puolisoaan kohtaan? Varakkaalla on sentään mahdollisuus ostaa turvallisuutta kaupasta, köyhällä ei ole siihen mahdollisuutta.

Useat poliisit ovat tulleet viime aikoina kertomaan julkisuuteen, miten heikon korren varassa sisäistä turvallisuuttamme näinä aikoina yritetään ylläpitää. Suorittavan tason ulostulot, jotka ovat varsin poikkeuksellisia, kertovat siitä suuresta huolesta, jota poliisit tuntevat nähdessään, etteivät voimavarat yksinkertaisesti riitä edes kaikkien hälytystehtävien hoitamiseen.

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero kommentoi ulostuloja toivomalla, että kritiikki tuotaisiin virkateitä pitkin poliisin johdolle eikä näin julkisuuden kautta. Vuosien varrella on nähty, että joko virkatie on tukossa tai sitten viesti saattaa muuttua jopa ihan päinvastaiseksi, kun se viimein ylijohtajan pöydälle on päätynyt. Ylijohtaja Paatero ei nähnyt tai halunnut nähdä julkisuuteen tulemisen perimmäistä tarkoitusta.

Vaikka perussuomalaisten eduskuntaryhmän välikysymys käsitteli poliisipalveluiden saatavuutta, on syytä olla huolissaan koko sisäisen turvallisuuden ja oikeusvaltion peruspilareiden toimivuudesta. Hätäkeskuslaitos palvelee yhä kauempana avuntarvitsijaa, jolloin paikallistuntemuksen puute saattaa vaikeuttaa avun perillepääsyä. Henkilöstöä on myös hätäkeskuksissa vähennetty äärimmilleen. Laitoksen johtoa se tuskin kiinnostaa, sillä työssään uupunut, vahingossa väärään osoitteeseen avun lähettänyt päivystäjä vastaa yleensä yksin mahdollisiin virkavirhesyytöksiin.

Poliisin lisäksi syyttäjä- ja oikeuslaitosta ahdistavat mittavat säästötoimet, eikä niiltä välty Vankeinhoitolaitoskaan. Syyttäjät joutuvat yhä useammin tekemään syyttämättäjättämispäätöksiä juttuihin, jollaisia vielä muutama vuosi sitten olisi puitu käräjäsaleissa. Oikeuslaitoksen kustannuksia pitäisi pyrkiä karsimaan sieltä, missä ne vähiten vaikuttavat juttujen käsittelyyn. Esimerkiksi yksinkertaisesti rikosjuttujen asianajopalkkiot, joita valtion varoista maksetaan, tulisi vihdoin saattaa kohtuulliselle tasolle.

Vankiloita suljettaessa yhä vaarallisemmat rikolliset suorittavat tuomiotaan avovankiloissa tai panta jalassa kansalaisten keskuudessa. Lehtitietojen mukaan Norja harkitsee vankilapalvelujen ostamista Hollannista. Vastaavaa pitäisi meilläkin harkita.

Arvoisa herra puhemies! Kun katsoo tätä turvallisuusinstituutioiden alasajoa, ei voi kuin ihmetellä. Hyvinvointivaltiomme on pian sitä vain roistoille, ja tätä me tuskin haluamme.

Outi Mäkelä /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomus suhtautuu tinkimättömästi sisäisen turvallisuuden asioihin. Suomalaisten on voitava luottaa siihen, että turva ja apu ovat läsnä ja lähellä. Suomen tulee tavoitella sitä, että olemme Euroopan turvallisin maa. Poliisipalvelujen riittävien resurssien turvaaminen on keskeinen osa tämän tavoitteen saavuttamisessa.

Kansalaisten luottamus poliisin kykyyn ehkäistä, paljastaa ja selvittää rikoksia on säilytettävä korkealla tasolla. Tämä siitäkin huolimatta, että säästötoimia on ollut tarpeen toteuttaa kaikilla hallinnonaloilla. Resurssien turvaamiseksi oli tarpeen ja perusteltua, että budjettiriihessä pääministeri Stubbin hallitus peruutti poliisin toimintaan aiemmin kaavaillut lisäleikkaukset. Kokoomuksen mielestä hallituksen päätös oli oikea ja se ansaitsee koko eduskunnan tuen.

Arvoisa puhemies! Poliisin toimintaa ei voida jatkossa heikentää uusilla määrärahaleikkauksilla. Rikollinen toiminta on siirtymässä entistä suuremmassa määrin tietoverkkoihin ja -järjestelmiin. Näiden rikosten selvittäminen ei saa johtaa poliisin perinteisten ydintoimintojen heikkenemiseen.

Kokoomus kannattaa muutoksia, joilla uudistetaan hallintorakenteita, jos toimenpiteillä pystytään turvaamaan poliisin toimintaresurssit ja poliisien määrä kenttätasolla. Kansalaisten turvallisuudentunteen kannalta on tärkeää, että virkapukuiset poliisit ovat näkyvästi lähellä ihmisten arjessa ja hädän hetkellä nopeasti paikalla. Lain on oltava kansalaisten turvana kaikkialla ja kaikkina vuorokaudenaikoina. Lupapalveluiden osalta on jatkossa hyödynnettävä entistä enemmän yhteispalvelupisteitä sekä liikkuvia toimipisteitä.

Poliisin toiminnalle on vuosien aikana lainsäädännön kautta asetettu runsaasti erilaisia muotomääräyksiä, jotka hankaloittavat poliisin toimintaa ja pidentävät esimerkiksi tutkintaan kuluvaa aikaa. Tuntuu, että uutta säätelyä laadittaessa unohdetaan sen vaikutukset poliisin käytännön työhön. Kokoomuksen eduskuntaryhmä edellyttää, ettei poliisin toimintaa hankaloiteta turhalla sääntelyllä ja että aiemmin säädettyjä muotomääräyksiä on kyettävä purkamaan.

Arvoisa puhemies! Välikysymys kritisoi kovin sanoin hätäkeskusuudistusta ja antaa keskusten toiminnasta lähes katastrofaalisen tilannekuvan. Hätäkeskuslaitoksen uudistuksen tuloksia on arvioitava pitkällä aikavälillä, mutta kuten ministerin vastauksestakin kuultiin, jo saatujen tietojen mukaan uudistus on parantanut palvelun laatua. Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että uudistus toteutetaan loppuun. Tärkeintä on turvata kansalaisten saaman palvelun laatu ja hätäkeskuksissa työskentelevien ihmisten mahdollisuudet suorittaa työnsä parhaalla mahdollisella tavalla.

Arvoisa puhemies! Rangaistusten osalta on otettu edistysaskelia muun muassa raiskausrikoksissa. Syyskuun alussa voimaan tulleella lakimuutoksella raiskausrikosten rangaistuksia tiukennettiin ja alle 18-vuotiaaseen kohdistuva raiskaus luokitellaan aina törkeäksi.

Edellisen hallituksen aikana on rangaistusasioissa kuitenkin otettu myös askel suuntaan, joka on osoittautunut vääräksi. Virheet on myönnettävä silloin, kun siihen on aihetta, ja myös korjattava. Sakon muuntorangaistuksen poistaminen on valitettava esimerkki epäonnistuneesta uudistuksesta, ja sen palauttaminen on toteutettava nopeasti — rikoksista tulee aina seurata rangaistus. Liian usein keskustelussa huomio kiinnittyy rikoksentekijän oikeuksiin ja oikeusturvan toteutumiseen. Jatkossa on keskityttävä ennen kaikkea rikoksen uhrin asemaan ja siihen, että rikokset saadaan selvitettyä. Uhrille on tärkeää, että tekijä joutuu vastuuseen teostaan ja saa rangaistuksen.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten tekemässä välikysymyksessä ollaan huolissaan nykyisen turvallisuustilanteen heikkenemisestä käynnissä olevan kansainvälisen kriisin seurauksena. Tähän huoleen on helppo yhtyä. Parhaillaan eduskunnan käsittelyssä oleva lakiesitys, jolla säädetään rangaistavaksi kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten, on oikeansuuntainen kehitysaskel. Me emme voi hyväksyä sitä, että Suomesta lähdetään Syyriaan, Afganistaniin tai muualle kouluttautumaan sitä varten, että pystytään myöhemmin tekemään terrorismirikoksia. Tärkeintä on estää tilanteen radikalisoituminen, ja meidän on arvioitava myös mahdollisuudet uusiin toimenpiteisiin vakauden säilyttämiseksi. Suojelupoliisin ohella myös keskusrikospoliisin mahdollisuuksista terrorismin kitkemiseksi on huolehdittava.

Arvoisa puhemies! Kokoomus haluaa säilyttää Suomen maana, jossa jokainen tuntee olonsa turvalliseksi, jossa apu on lähellä ja jossa rikosten tekijöille seuraa rangaistus.

Mika Kari /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Arjen turvallisuus on kaikille ihmisille tärkeää iästä, asuinpaikasta tai tulotasosta riippumatta. Poliisi on hyvinvointiyhteiskuntamme palveluita, jotka turvaavat ihmisten perusoikeuksien toteutumista. Olemme Suomessa tottuneet siihen, että kenenkään ei tarvitse pelätä työpaikalla, kotona tai ulkona kadulla liikkuessaan. Toimivat palvelut poliisista oikeuslaitokseen ovat turvallisuuden teräsbetonipohja, jolle yhteiskuntajärjestyksemme rakentuu.

Poliisin hallintouudistusta on tehty maan kolmen viimeisimmän vaalikauden aikana. SDP on esittänyt huolensa kansalaisten turvallisuuden toteutumisesta myös edellisten uudistushankkeiden jälkeen. Vaatimuksestamme tällä vaalikaudella seurataan poliisin rakenneuudistuksen kolmannen vaiheen toteutumista äärimmäisen tarkasti. Kahden aiemman uudistusvaiheen osalta riittävän laaja arviointi valitettavasti puuttuu. Sosialidemokraattien ponnekkaasta vaatimuksesta hallituksen on tämän vuoden loppuun mennessä annettava hallintovaliokunnalle selvitys hallintorakenneuudistuksen toimeenpanosta. Selvityksessä on kiinnitettävä erityistä huomiota muun muassa liikenteen valvontaan ja liikenneturvallisuustyöhön sekä poliisin palveluiden saatavuuteen maan eri osissa.

SDP lähtee siitä, että poliisin riittävät resurssit erityisesti kenttätyöhön sekä poliisin alueelliset palvelut pitää turvata kaikissa oloissa. Tämä on kantava ajatus myös Pora III:n tavoitteissa. Kenttätyön resurssit linkittyvät suoraan myös poliisin työturvallisuuteen. Poliisin on kenttätyössä voitava luottaa siihen, että hän saa aina tarvittaessa apua toiselta poliisilta tai poliisipartiolta. Joillakin alueilla kynnys lisäpartioiden töihin kutsumiseen kiiretilanteissa on jo nyt valitettavasti noussut liian korkeaksi. Tämä kehityssuunta on kestämätön. Voidaan kuitenkin kysyä, onko poliisin hallintouudistuksen aikaisemmissa vaiheissa kenttätyön merkitys korostunut tarpeeksi. Pora II:n kohdalla johdon tehtäviin jäi tiettyä ylimiehitystä. Poliisihallitusta tuolloin aikanaan paisutettiin muun muassa siirtämällä lakkautettujen poliisin lääninjohtojen henkilöstöä ylempään hallintoon. On selvää, että hallinnon paisuminen syö resursseja kenttätyöstä. Poliisimiesten määrä uhkaa romahtaa muutamassa vuodessa Kataisen hallituksen hallitusohjelmatavoitteeksi kirjatusta 7 700:sta jopa alle 7 000:een. Poliisien määrä on jo nykyisellään laskenut noin 7 400 henkilöön. Ollaan kiistatta kipurajoilla.

Hallitus on reagoinut poliisin määrärahatilanteeseen ensi vuoden budjettiesityksessään, jossa aiemmin suunniteltuja leikkauksia perutaan ja poliisin määrärahoja lisätään kehysleikkauksiin nähden varsin mittavasti. Poliisin palveluja on viime vuosina sähköistetty ja liikennevalvontaakin automatisoitu. Silti pääosa käytännön poliisityöstä tehdään ihmiseltä ihmiselle nyt ja tulevaisuudessa. On huomattava, että poliisin hallinnon uudistukset ovat jo tehneet paljon niitä säästöjä, joita muilla hallinnonaloilla on vielä tekemättä. Siksi on perusteltua, ettei poliisin määrärahoihin tehdä nyt enää lisäleikkauksia.

Välikysymyksessä viitataan myös yksityisen turvallisuusalan nopeaan kasvuun viime vuosina Suomessa. Se on totta: yksityinen vartiointipalvelu on lisääntynyt, ja vartijat ovat tulleet katukuvaan ja kauppoihin. Sosialidemokraatit pitävät kuitenkin erittäin tärkeänä, että poliisin viranomaistehtäviä ei siirretä yksityisten toimijoiden tehtäväksi. Poliisin viranomaistehtävät suojaavat kansalaisten turvallisuutta ja muitakin keskeisiä perusoikeuksia. Ne eivät voi missään ta-pauksessa olla kauppatavaraa. Yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta huolehtiminen kuuluu yksiselitteisesti valtion perustehtäviin nyt ja tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Me suomalaiset olemme perusluonteeltamme rehellisiä ja voimme luottaa toisiimme. Yhteiskunnassamme on kuitenkin monia uhkia, kuten syrjäytymistä, väkivaltaa, kansainvälistä rikollisuutta ja kasvavaa huolta terrorismista. Kansalaisten turvallisuus on kuitenkin kaikkiaan hyvällä tasolla täällä meillä Suomessa. Sen lisäksi erityisen tärkeää on myös kansalaisten kokema turvallisuudentunne. Siihen vaikuttaa poliisin näkyminen katukuvassa ja haja-asutusalueilla. On arvokas asia, että resurssipaineidenkin keskellä poliisit pystyvät näkymään erilaisissa tapahtumissa luonnollisena osana yhteisöämme. Myös haja-asutusalueiden poliisipalvelut on kyetty pitämään pääsääntöisesti kohtuullisella tasolla resurssipaineista huolimatta, vaikka puutteitakin kieltämättä on.

Suomalaiset luottavat poliisiin. Poliisilla on erittäin laaja tehtäväkenttä ja osaava henkilöstö, joka lunastaa kansalaisten luottamuksen joka päivä teoillaan. Ammattitaitoinen poliisihenkilöstömme ansaitsee yhteiskunnan tuen, asianmukaiset resurssit ja työrauhan vaativassa tehtävässään vuosiksi eteenpäin.

Pirkko Mattila /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On syytä kysyä, vastaako hallituksen politiikka sitä yhteiskunnallista todellisuutta, mitä tulee sisäiseen turvallisuuteen ja yleensä poliisipalveluihin. Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut laajamittaisesti poliisipalvelujen turvaamiseen ja tehnyt selväksi, että tavoitteena on, että Suomi on turvallinen maa asua ja elää ja pysyy sellaisena. Käytännön toimet ovat kuitenkin olleet ristiriidassa näitten lupausten kanssa. Nyt on kyse turvallisuudesta, ja se on kansalle sama asia kuin turvallisuudentunne. Nyt tätä tunnetta puuttuu. Hallituksen harjoittamaan sisäiseen turvallisuuteen ja sen politiikkaan tarvitaan lisää arkijärkeä sekä oikeudenmukaisuutta, kentän kuulemista. Kysymys on yhteiskunnan kannalta välttämättömästä asiasta: kansalaisen turvallisuudentunteesta.

Arvoisa hallitus, päätitte poliisin hallintorakenneuudistuksen yhteydessä lakkauttaa liikkuvan poliisin. Arvoisa ministeri, ei ole pelkästään kyse siitä, että on yhdistetty liikkuva poliisi paikalliseen poliisiin. Perustelitte lakkautusta sillä, että paikallispoliisin toiminta vastaavasti tehostuu, mutta tästä kuullaan aivan päinvastaista viestiä maakunnasta. Kansalaisen huoli on kasvanut.

Poliisille kuuluvia tehtäviä ei nykyresursseilla kyetä suorittamaan periaatteellisellakaan tasolla. Erityisen huolestuttavaa on, että kansalaisen oikeusturva vaarantuu. Poliisin vajaat resurssit heikentävät kykyä erilaisten päivittäisrikosten tutkintaan, ja myös kaikki valvontatehtävät vaikeutuvat. Julkisuuteen uutisoidaan poliisien huoli oman työn kunnollisesta suorittamisesta, joka koetaan vaarannetuksi.

Käytännössä tutkinta on useissa omaisuus-, väkivalta- ja huumerikoksissa muuttunut pelkästään rikosten kirjaamiseksi. Kiinnijäämisriskin väheneminen on huono asia. Yleinen lainkuuliaisuus heikkenee. Nykytilanne turhauttaa myös kokeneita, tutkintaan erikoistuneita poliiseja. Kokonaisuudessaan poliisin määrärahakehitys on johtanut poliisin resurssien vähenemiseen, vaikka jo entuudestaan siis Suomessa poliisien määrä suhteessa väkilukuun on maailman pienimpiä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen ajaman hätäkeskusuudistuksen vaikutukset ovat kansalaisten mielestä käytännössä osoittautuneet haitallisiksi. Uudistus, jonka piti tuoda parannuksia järjestelmään, on osin koettu sitä heikentäneeksi. Ennen uudistusta hätäkeskuksella oli tarkat tiedot onnettomuuskohteesta, mutta enää näin ei kuulemani mukaan ole välttämättä ollut vaan pelastuslaitos on joutunut usein tarkistamaan paikannustiedot itse. Tämä on hidastanut avun perille pääsemistä ja voi pahimmassa tapauksessa maksaa ihmishenkiä. Uudistuksen myötä myös paikallistuntemus hätäkeskuksissa on heikentynyt tai häipynyt. Tämä on aiheuttanut myös hyvin haasteellisia tilanteita päivystäjille. Henkilökunnan vähäisyys ja laajentuneet toiminta-alueet aiheuttavat työntekijöille stressiä, kiirettä ja sitten heikentävät myös kansalaisen turvaa.

Arvoisa puhemies! Kansainvälinen tilanne tuo meille lisää paineita turvallisuuskysymyksiin. Nämä vaikuttavat myös suojelupoliisin toimintaan. Julki tulleiden tietojen mukaan Suomesta on lähtenyt väkilukuumme suhteutettuna eniten fanaattisia islamisteja kriisipesäkkeisiin. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä painottaa, että suojelupoliisin toimintaan sekä voimavaroihin tulee panostaa nykyistä enemmän. Meidän tulee kyetä vastaamaan tulevaisuudessa myös eteen tuleviin uhkiin, mikä myös kokoomuksen ryhmäpuheessa otettiin esiin.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä katsoo, että hallitus on järjestelmällisesti sivuuttanut ne poliittiset linjanvetonsa hallitusohjelmassaan, joihin se on sitoutunut. Hallitusohjelman keskeisten tavoitteiden ja tehtyjen päätösten välinen ristiriita kertoo nykyisen hallituksen toiminnan epäjohdonmukaisuudesta.

Katsomme, että hallitukselta puuttuu yhteiskunnan ohjaamisessa tarvittava ymmärrys, poliittinen sitoutuminen ja tuki poliisin toiminnan turvaamiseksi. Peräänkuulutamme edelleen pitkäjänteistä kokonaissuunnitelmaa, jonka avulla poliisin toiminnot resursoidaan riittävästi. Pora III ei ole tällainen pitkäjänteinen suunnitelma. Tästä kertovat myös hallituksen sisäiset erimielisyydet, mitä poliisien lukumäärään tulee. Esimerkkinä mainittakoon edustaja Kiurun ja seitsemän muun kokoomuksen kansanedustajan allekirjoittama kirjallinen kysymys poliisien määrästä 28. helmikuuta 2012.

Kaikesta tästä seurauksena on, että kansalaisen luottamus arjen turvallisuuteen ja toimivuuteen on murentunut. Hallitus on epäonnistunut sisäistä turvallisuutta koskevassa politiikassaan. Hallituksen tekemät yleistä järjestystä ja turvallisuutta, poliisihallintoa sekä hätäkeskustoimintaa koskevat päätökset ovat osoittautuneet epäonnistuneiksi. Uudistusten vaikutuksia ei ole arvioitu riittävästi ja niistä on tiedotettu tarkoitushakuisesti ja muunneltua totuutta noudattaen.

Arvoisa puhemies! Edellä esitetyn perusteel-la teen seuraavan epäluottamuslause-esityksen: "Nojautuen välikysymystekstin sisältämiin kysymyksiin, joihin hallitus ei ole tyydyttävästi vastannut, eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Antti Rantakangas /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arjen turvallisuus huolettaa kansalaisia, samoin keskustaa. Moni kysyy, saako tavallinen ihminen enää oikeutta, kun poliisin voimavarat eivät enää riitä esimerkiksi asuntomurtojen ja omaisuusrikosten tutkimiseen. Poliisin läsnäolon ja näkyvyyden puute lisää ihmisten turvattomuuden tunnetta. Osassa Suomea poliisin tulo kestää jopa tunteja. Alueellinen eriarvoisuus syvenee. Monella on käsitys, että poliisin keskushallinto on ylisuuri. Poliisiin luotetaan, mutta luottamusta rapauttavat kärjistyvät ongelmat. Poliisin rekisterivuodot ja sisäiset rikostutkinnat ovat näistä osoituksia. Kaikki ei ole kunnossa.

Keskusta on vaalikauden aikana esittänyt useamman kerran, että hallitus antaisi sisäisen turvallisuuden selonteon eduskunnalle. Tämä olisi mahdollistanut laajan poliittisen keskustelun ja tärkeät linjaukset siitä, kuinka turvallisuuspalvelut ja niiden saatavuus varmistetaan. Samalla sisäisen turvallisuuden kysymykset olisivat nousseet tässäkin salissa niille kuuluvaan arvoonsa. Selontekoja on tullut, mutta ei tästä tärkeästä asiasta.

Hallitus lupaa, arvoisa puhemies, ohjelmassaan pitää poliisien määrän 7 600—7 700 henkilötyövuodessa. Samalla hallitus lupaa, että Suomi on Euroopan turvallisin maa. Suomalaisten todellisuus ei tässäkään asiassa valitettavasti kohtaa hallituksen todellisuuden kanssa. Jo ensi vuonna ollaan menossa jo selvästi tämän tavoitetason alle, kuten SDP:n ryhmäpuhujakin totesi. Hallituksen maaliskuinen kehysriihessä päättämä määrärahan taso merkitsee poliisien määrän romahtamista alle 7 000 henkilötyövuoden vuoteen 2017 mennessä, vaikka Poliisi 2020 -selvityksen mukaan kentällä tarvittavien poliisien määrän tulisi olla 8 300. Tässä on tulossa 1 500 poliisin vajaus tarpeeseen ja sitten toteutumaan verrattuna hallituksen päätöksillä. Vastaavasti selvityksessä pidetään tarpeellisena lisätä poliisiammattikorkeakoulun aloituspaikkoja 400:aan. Ensi vuonna kuitenkin näitä aloituspaikkoja on vain neljännes tästä.

Kokoomusjohtoisten hallitusten aikana niin poliisia, Puolustusvoimia, vaalipiirejä, kuntien palveluja, monia muitakin asioita on niin sanotusti uudistettu. Yli kolmen vuoden jälkeen jokainen suomalainen näkee omin silmin, mitä uudistaminen hallitukselle tarkoittaa: se tarkoittaa leikkauksia, kaiken keskittämistä ja palvelujen alasajoa. Poliisin alimitoitetut määrärahat yhdistettyinä liikkuvan poliisin lakkauttamiseen, poliisipiirien yhdistämiseen ja poliisikoulutuksen vähentämiseen vaarantavat turvallisuutta.

Poliisin ohessa osansa leikkauksista ovat saaneet pelastuslaitokset, Tulli, Puolustusvoimat, Rajavartiolaitos ja viranomaisten keskinäinen yhteistyö, ja esimerkiksi hyvin tärkeää ja kustannustehokasta sopimuspalokuntatoimintaa pitäisi edistää nykyistä enemmän. Jatkuva myllerrys ja riittämättömät voimavarat aiheuttavat epävarmuutta, syövät motivaatiota ja aiheuttavat suoranaista uupumistakin työssä. Uskon poliisien ilmi tulleiden ongelmien kertovan myös tästä.

Eduskunta on edellyttänyt, että hallintovaliokunta saa tämän vuoden loppuun mennessä selvityksen poliisia koskevien päätösten toiminnallisten ja taloudellisten tavoitteiden toteutumisesta. Eduskunta tähdensi etenkin liikenteen valvontaa, liikenteen turvallisuustyötä ja poliisipalvelujen saatavuutta maan eri osissa. Missä selvitys viipyy?

Arvoisa puhemies! Jotta poliisin toimintakyky ja ihmisten luottamus poliisiin pysyvät, vaaditaan poliisihallinnolta hyvää johtamista sekä valtiovallalta riittäviä voimavaroja. Ihmisille turvallisuutta luo tieto siitä, että hädän hetkellä apua on saatavilla. Meillä ei ole varaa tinkiä ihmisten turvallisuudesta.

Keskusta katsoo, että tällä vaalikaudella tehtyjen hallinnollisten laatikkoleikkien sijaan olisi syytä käydä perusteellisesti läpi poliisin nykyiset tehtävät. On pohdittava, mitä tehtäviä voi sujuvammin hoitaa toinen viranomainen ja onko poliisin tehtävissä päällekkäisyyttä muiden viranomaisten kanssa. Keskusta olisi myös valmis joustavoittamaan eri viranomaisten käyttöä niin, että kahden eri viranomaisen käyntiä samalla tapahtumapaikalla voidaan vähentää.

Viimeistään seuraavalla vaalikaudella on toteutettava uudistus, jossa valtion paikallishallinnon palveluita toteutetaan kunnallisissa yhteispalvelupisteissä. Näin voidaan parantaa palvelujen tasa-arvoista saatavuutta. Tällä vaalikaudella asia ei ole valitettavasti edennyt. Keskusta selvittäisi myös kyläpoliisien mahdollisuudet täydentää nykyisiä poliisipalveluja. Samansuuntaista on esittänyt myöskin poliisiylijohtaja Paatero. Lisäksi tulisi keskustella ja selvittää, miten voitaisiin yhdistää poliisin, Rajavartiolaitoksen ja Tullin tutkintatehtäviä ja syventää viranomaisten yhteistyötä niissä.

Arvoisa puhemies! Sisäinen turvallisuus muodostaa yhteiskuntamme ja hyvinvointimme kivijalan. Huhtikuun eduskuntavaaleissa suomalaiset pääsevät ottamaan kantaa hallituksen politiikkaan myös turvallisuusasioissa.

Edellä olevan perusteella teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: "Eduskunta katsoo, että hallitus on alimitoittanut poliisin voimavarat ja heikentänyt ihmisten arjen turvallisuutta. Hallitus ei pysty lunastamaan lupauksiaan paremmasta turvallisuudesta. Näillä perusteilla eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Risto Kalliorinne /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton mielestä poliisipalvelujen turvaaminen on tärkeää. On jokaisen kansalaisen etu, että rattijuopot pysäytetään liikenteessä, harmaa talous kitketään työmailta, murtomiehet napataan kiinni ja väkivaltaan puututaan kodeissa ja kaduilla. Näiden poliisin peruspalvelujen puolesta mekin toimimme aikanaan Säätytalolla käydyissä hallitusneuvotteluissa, ja silloiseen Kataisen hallitusohjelmaan kirjattiinkin seuraavasti: "Poliisipalvelut turvataan koko maassa. Tavoitteena on vakiinnuttaa poliisien määrä vähintään nykyiselle tasolle koko vaalikaudeksi."

Tämä lupaus ja tämä tavoite on petetty. Poliisien määrä tulee vähenemään, eivätkä voimavarat riitä turvaamaan palvelutasoa koko maassa. Vakavana uhkana on, että jatkossa harmaan talouden huijarifirmat saavat puuhastella ihan rauhassa, murtomiehet saavat kaupitella tavaroitaan ilman kiinnijäämisen pelkoa ja syrjäseudun asukas saa turhaan odotella apua vaaratilanteen uhatessa.

Arvoisa puhemies! Vaikka näemme laadukkaiden poliisipalvelujen turvaamisen tärkeänä kansalaisen perusoikeutena, emme silti usko, että sisäinen turvallisuus on kiinni pelkästään poliisin resursseista. Poliisin resursseilla ei ratkaista turvallisuusuhkia, jotka aiheutuvat, jos työttömyys räjähtää käsiin, sosiaaliset ongelmat kärjistyvät ja yhteiskunta jakautuu hyvä- ja huono-osaisiin. Vasemmiston mielestä köyhyyden kitkeminen on tärkeintä sisäisen turvallisuuden parantamista.

Perussuomalaisten välikysymyksessä näitä yhteiskunnan jakautumiseen liittyviä ongelmia ei käsitellä mitenkään. Tämän vuoksi välikysymyksen sisältö jää kapeaksi poliisimiesten määrän mittaamiseksi, eikä tämä perussuomalaisten resepti kykene antamaan eväitä yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden todelliseksi parantamiseksi. Tämän vanhan opposition välikysymyksen keinoin mökin mummo ehkä saisi hieman nopeammin apua vaaratilanteessa ja vankiloihin tulisi lisää porukkaa kakkua lusimaan mutta yhteiskunnan kokonaisturvallisuus ei paranisi, koska rikollisuuden syntysyihin ei puututtaisi mitenkään.

Samalla siis kun puolustamme poliisin resursseja, me vasemmalla haluamme painottaa, että yhteiskuntarauhaa ei turvata pelkästään poliisivoimin, vaan tarvitaan huomattavasti laajempaa näkemystä ja keinovalikoimaa.

Arvoisa puhemies! Yhtenä keinona poliisin voimavarojen kehittämiseen on käytetty poliisin rakenneuudistuksia. Näitä Pora-hankkeita — mehän puhumme Pora-hankkeista ikään kuin kaikki ihmiset tietäisivät, mitä se sisältää — siis poliisin rakenneuudistushankkeita on toteutettu lyhyessä ajassa jo kolme, ja niiden avulla on ollut tarkoituksena keventää hallintoa ja siirtää väkeä kentälle. Tämä on hyvä tavoite.

Kuitenkin näiden rakenneuudistusten palaute on ollut hämmentävää. Virallisissa raporteissa, ja äsken kuullussa hallituksen vastauksessa, listataan positiivisia saavutuksia, mutta kuitenkin kentältä tuleva palaute on kovin kitkerää. Uusissa organisaatioissa pomojen palkat ovat nousseet mutta kenttämiehistö kokee painetta ja riittämättömyyden tunnetta. Muutokset ovat olleet nopeita, ja väsymys jatkuviin uudistuksiin kuuluu kenttämiehistön palautteessa.

Tämän kaiken uudistamisen ja muutosten keskellä olisi erityisen tärkeää, että tavallisella poliisimiehistöllä olisi suuri luottamus omiin johtajiinsa. (Erkki Virtanen: Poliitikkoihin!) Voidaan kuitenkin kysyä: onko näin? Poliisin rakenneuudistusten aiheuttamat reaktiot kentällä ovat huolestuttavaa kuultavaa. Poliisin ylimmän johdon on pikaisesti kyettävä palauttamaan täysi luottamus omaan toimintaansa, sillä ilman luottamusta poliisin ylin johto on kyvytön suoriutumaan tärkeästä tehtävästään.

Arvoisa puhemies! Edellä olevaan viitaten totean, että hallituksen välikysymysvastaus ei tyydytä vasemmistoliittoa, ja teen seuraavan epäluottamusehdotuksen: "Eduskunta edellyttää, että poliisipalvelut turvataan koko maassa ja että harmaan talouden torjuntaan ja liikenteen valvontaan voidaan osoittaa riittävästi voimavaroja. Hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Johanna Karimäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sisäiseen turvallisuuteen kuuluu kansalaisten tasapuolinen mahdollisuus saada tarvitessaan viranomaisapua. Vihreä eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että poliisin kenttä- ja rikostutkinnan voimavarat turvataan. Poliisin hallintorakenteen uudistus on osittain turvannut tätä tavoitetta. Hallintoa on purettu ja rahoitusta on siirretty kenttätyössä olevien poliisien palkkaamiseen. Hallituksen ensi vuoden budjettiesityksessä poliisin määrärahat ovat suunnilleen tämän vuoden tasolla.

Kannamme huolta siitä, että rikostilastoíssa jotkin alueet Suomessa ovat turvattomampia kuin toiset. Tähän on syytä kiinnittää huomiota kaikilla politiikan osa-alueilla. On panostettava ennalta ehkäisevään sosiaalityöhön. Esimerkiksi päihde- ja mielenterveyspalveluiden taso on turvattava. Hyvä sosiaali- ja koulutuspolitiikka takaa tasa-arvoisen yhteiskunnan, jossa heikoimmista huolehditaan. Kun perusasiat ja perustoimeentulo ovat kunnossa, on myös paremmat edellytykset korkealle sisäiselle turvallisuudelle.

Ympäristörikostutkinta on myös huomattavan aliresursoitua. Huolestuttavaa on, ettei Suomessa pysty kouluttautumaan ympäristörikostutkijaksi. Vihreät vaativat, että ympäristörikostutkintaa lisätään.

Hätäkeskusuudistus on yhdistänyt hätäkeskuksia suuremmiksi yksiköiksi. Hätäkeskus huolehtii niin pelastustoimen, poliisin kuin sosiaali- ja terveystoimen hälytyksistä. Olennaista on hätäviestin nopea vastaanotto sekä avun saaminen tarvitsijoille ripeästi. Selvitysten mukaan hätäilmoitusten vastausajat ovat lyhentyneet. Avun tarvitsijan tarkka paikantaminen on oleellista. Ajantasaisen kartta-aineiston päivityksestä on huolehdittava muun muassa kuntaliitosten yhteydessä.

Eduskunnalle on tulossa käsittelyyn lakimuutos hätäkeskustoiminnasta. Nopeaa tíedonkulkua eri viranomaisten välillä on tehostettava. Parannusta hallituksen loppuvuodesta annettavassa esityksessä on, että jatkossa voi ilmoittaa hätäsanoman tekstiviestillä numeroon 112. Vaikka järjestelmä edellyttäisi ennakkorekisteröitymistä, parantaa se merkittävästi kuulovammaisten asemaa.

Liikkuvan poliisin toimintojen yhdistäminen paikallispoliisiin on herättänyt ymmärrettävää huolta ihmisissä. Liikenneturvallisuus ja sen takaaminen riittävällä poliisi- ja nopeusvalvonnalla on keskeistä. Esimerkiksi Länsi-Uudenmaan alueella toimivassa Espoon poliisissa on poliisiryhmä, joka käyttää aikaa erityisesti liikennevalvontaan. Tarvittaessa liikennevalvontatehtävissä lähellä oleva poliisi voidaan hälyttää rikospaikalle. Tämä tuo toimintaan vähän enemmän notkeutta, mutta vihreä ryhmä painottaa, ettei se saa johtaa liikenneturvallisuuden heikkenemiseen. Jatkossa on seurattava, että todelliseen liikennevalvontaan on käytetty riittävästi työtunteja ja että liikenneturvallisuuden paraneminen näkyy tilastoissa. Kannatamme myös peltipoliisien lisäämistä eli automaattista nopeusvalvontaa.

Arvoisa puhemies! Talousrikostutkinta sekä järjestäytyneen rikollisuuden tutkinta ovat tärkeä osa harmaan talouden torjuntaa. Harmaa talous tarkoittaa yritystoimintaa, jossa palkkoja maksetaan pimeästi, ei suoriteta lakisääteisiä sosiaaliturva- ja eläkemaksuja eikä makseta veroja. Kaikkia myyntituloja ei ilmoiteta kirjanpitoon. Harmaaseen talouteen liittyy usein myös muuta rikollisuutta, kuten rahanpesua ja veroparatiisien hyödyntämistä.

Harmaa talous on haitaksi koko yhteiskunnalle, koska valtio menettää verotuloja noin 5 miljardia euroa vuodessa. Harmaan talouden syövereihin hukkuvilla rahoilla saisi paljon hyvää perustoimeentulon vahvistamiseksi, pienituloisten eläkeläisten ja köyhien lapsiperheiden aseman parantamiseksi.

Harmaan talouden kitkemiseksi tarvitaan lukuisia toimia. Esimerkiksi tilaajavastuulaki velvoittaa rakennusurakoiden ja vuokratyövoiman tilaajaa varmistamaan, että aliurakoitsijat ovat maksaneet veronsa ja työntekijöiden eläkevakuutusmaksut. Mutta tämäkään laki ei toimi riittävän tehokkaasti vaan on päivitettävä. Vihreät kiirehtii harmaan talouden torjuntaa ja siihen liittyviä lakimuutoksia, kuten tilaajavastuulain päivitystä sekä parannuksia työsuojeluviranomaisten tiedonsaantioikeuksiin.

Arvoisa puhemies! Sisäinen turvallisuus ja ihmisten kokema turvallisuus ovat tärkeitä arvoja länsimaisessa demokratiassa. Voimme olla ylpeitä siitä, että maassamme viranomaiseen voi luottaa ja poliisi on ystävämme. Näistä arvoista on pidettävä kiinni. Vihreä ryhmä katsoo, että haastavassa taloustilanteessa hallitus on kyennyt turvaamaan riittävästi maamme sisäisen turvallisuuden.

Ulla-Maj  Wideroos /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! Framtidens stora utmaning för polisen blir faktiskt att trygga de ekonomiska resurserna för polisverksamheten samtidigt som statens ekonomiska utrymme minskar. Alla borde inse och också medge att det här inte är någon lätt ekvation. Därför finns det ingen orsak heller att i denna debatt försköna verkligheten.

På grund av trycket på statsekonomin måste vi ställa frågan om vi kan göra saker och ting annorlunda och helt enkelt bättre. Det betyder att det inte finns möjlighet att upprätthålla status quo, vare sig det gäller polisen eller andra delar av ordningsmakten. Med målsättning att få resurserna för fältverksamheten att räcka till genomfördes därför betydande administrativa rationaliseringar i början av året.

Men vi ska nu inte se bakåt, utan vi behöver blicka framåt. I takt med att världen förändras så förändras naturligtvis också brottsligheten. Det innebär att polisen i sitt jobb hela tiden måste vara beredd på att möta nya utmaningar.

Arvoisa puhemies! Aikana, jona yhteiskunnassa poliisiin kohdistuu suuria odotuksia — samanaikaisesti taloudellisten resurssien ollessa rajalliset ja muutospaineen kova — on kuitenkin tärkeää taata poliisille työrauha. Ruotsalainen eduskuntaryhmä peräänkuuluttaa vakautta poliisin rahoitukseen. Poliisilla on oikeus vaatia pitkäjänteisyyttä organisaation kehittämisessä.

Hallinnolliset uudistukset Pora I, Pora II ja Pora III ovat seuranneet toinen toistaan. Nyt uudistukset on pantava toimeen ja kehitettävä ruohonjuuritason kenttätoimintaa. Tähän tarvitaan työrauhaa.

Mitä talouteen ja resursseihin tulee, kaikkea ei tarvitse maalata synkin värein. Aivan kuten sisäministeri Räsänen sanoo, budjettiriihi sisälsi hyviä uutisia poliisille. Samanaikaisesti kun monet muut hallinnonalat pakotettiin huomattaviin leikkauksiin, poliisi sai määrärahoihinsa tasokorotuksen, joka on noin 8 miljoonaa euroa enemmän kuin kevään kehyspäätöksessä. Tätä taustaa vasten perussuomalaisten välikysymys vaikuttaa hieman väärään hälytykseen lähdöltä.

Värderade talman! I interpellationen uttrycker man sin oro för att polisen inte verkar tillräckligt synligt i våra samhällen. Vi håller med om att den allmänna tryggheten är en hörnsten i polisens verksamhet. Medborgarna har rätt att förvänta sig att polisen är en synlig del av vardagen.

Synligheten är också viktig för det förebyggande arbetet — att preventivt motverka brott. Vi noterar i polisadministrationens verksamhetsberättelse för år 2013 — och det här är ett exempel — att det index som mäter tryggheten på gatorna har förbättrats något. Det är bra, och det tyder på att polisen har lyckats styra sina resurser rätt.

Vår grupp tror ändå inte att det är förnuftigt att återinföra bypoliserna. Det skulle vara ett mycket ensamt jobb och vår övertygelse är att polisen bäst verkar i team. I alla lägen är det viktigt att poliskåren är öppen för samarbete med andra myndigheter. När vi söker lösningar och modeller som effektiverar polisens arbete finns det stor potential i samarbete åtminstone med allmänna tullmyndigheterna, gränsbevakningen och landets socialmyndigheter.

Det är också av största vikt att man vid Polisyrkeshögskolan i Tammerfors fortsätter att utbilda poliser på svenska. Den språkliga servicen i praktiken är även ytterst viktig på nödcentralerna. Därför välkomnar vi minister Räsänens betoning av att servicen ska fungera på båda språken.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ottavat välikysymyksessään esiin myös yksityisten vartiointiliikkeiden roolin. Tätä haluan vielä lyhyesti kommentoida. Kukaan ei ole voinut olla huomaamatta yksityisten vartiointiliikkeiden määrän kasvua. Ryhmämme ei voi olla yhtä mieltä välikysyjien kanssa siitä, että kyse olisi "räjähdysmäisestä" kasvusta ja että tätä olisi pidettävä pelkästään kielteisenä ilmiönä.

Vartiointiliikkeet voivat hoitaa useita tehtäviä, mikä antaa näin poliisille enemmän aikaa keskittyä vakaviin rikoksiin, joita ainoastaan poliisi on pätevä hoitamaan. Vartiointiliikkeiden yleistyminen asettaa tietysti vaatimuksia vartijoiden koulutukselle — muskeleiden perusteella tapahtuva valinta ei riitä. On syytä määritellä selkeästi kansalaisten koskemattomuus vartiointihenkilöstöön nähden. Vakavasti otettavat vartiointiliikkeet eivät tietenkään saa loukata kansalaisen perusoikeuksia.

Arvoisa puhemies! Poliisiasiat synnyttävät aina vilkkaan keskustelun. Me suomalaiset arvostamme poliisikuntaamme, ja tämän vuoksi resurssien tarkistaminen ei ole suosittua. Mielestäni täällä salissa tänään kuullun perusteella voidaan sanoa poliisin olevan korkealle priorisoitu budjetin määrärahoista päätettäessä. Kun jatkamme kansanomaisesti palvelusuuntautuneen, kielitaitoisen, tarmokkaan ja luottamusta herättävän poliisikunnan kehittämistä, kenttätoimintaan suuntautumisen tulee olla kaikkein tärkeintä.

Sauli Ahvenjärvi /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvä sisäinen turvallisuus kuuluu hyvinvointiyhteiskunnan kivijalkaan. Lakien noudattamisen valvonta ja rikostorjunta ovat valtiovallan keskeisimpiä tehtäviä. Siksi on hyvä, että tästä aihepiiristä käydään laajaa keskustelua myös eduskunnassa. Kuitenkaan populismilla ei rakenneta turvallista yhteiskuntaa eikä lisätä kansalaisten luottamusta Suomen poliisin toimintaa ja korkeaa ammattitaitoa kohtaan. Keskustelun tulee perustua pelottelun sijaan asialliseen faktatietoon.

Arvoisa puhemies! Tavoitteenamme on ollut tehdä Suomesta Euroopan turvallisin maa, jossa ihmiset ja eri väestöryhmät kokevat yhteiskunnan yhdenvertaisena ja oikeudenmukaisena. Hallitusohjelman tavoite on korkea, mutta ehdottoman tärkeä. Valtion kiristyneen taloustilanteen vuoksi tämä tavoite ei ole kuitenkaan saavutettavissa ilman rakenteellisia järjestelyjä.

Vuoden 2011 valtiontalouden kehyspäätöksessä poliisitoimelta vaadittiin vahvaa sopeuttamista. Alijäämän arvioitiin nousevan noin 69 miljoonaan vuoteen 2015 mennessä, mikäli poliisin toiminta olisi jatkunut ilman rakenteellisia muutoksia. Tällä vaalikaudella tehdyt toimenpiteet ovat mahdollistaneet poliisitoiminnan alijäämän kasvun pysäyttämisen sekä poliisin hyvien toimintavalmiuksien turvaamisen. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä katsoo, että juuri näillä toimenpiteillä on mahdollistettu välikysymyksessä esille nostettujen arjen turvallisuutta parantavien toimenpiteiden toteuttaminen — ei vain tällä hallituskaudella, vaan myös tulevaisuudessa.

Näihin tavoitteisiin pääsemiseksi sisäministeriö käynnisti vuonna 2012 hankkeen poliisin hallintorakenteen kehittämiseksi. Pora kolmosen tavoitteena on ollut irrottaa poliisin johtorakenteita keventämällä sekä hallinto- ja tukitoimintoja yksinkertaistamalla 25—30 miljoonaa euroa uudelleenkohdennettavaksi poliisin kenttätyöhön. Hankkeella on onnistuttu turvaamaan poliisin hyvä palvelutaso uudistamalla organisaatiorakennetta ja mitoittamalla henkilöstön määrä oikeaan suhteeseen käytettävissä oleviin taloudellisiin resursseihin nähden. Hallinnon keventämisellä ja resurssien oikeanlaisella suuntaamisella on pystytty varmistamaan kenttä- ja rikostorjuntatehtävissä työskentelevien poliisien riittävyys. Ministeri Räsäsen johdolla sisäministeriössä toteutettu pitkäjänteinen poliisitoimen kehittämistyö on osoitus esimerkillisestä vastuunkantotyöstä. Tällä tavalla, hallintoa uudelleen järjestelemällä sekä kenttätyön resursseista ja tuloksellisuudesta huolehtien, tulisi toimintaa kehittää kaikilla valtionhallinnon aloilla. (Kari Rajamäki: Ei kyllä esimerkistä käy!)

Valtiontalouden laajojen sopeutustoimien keskellä ministeri Räsänen on taistellut määrätietoisesti sen puolesta, että poliisin resursseista on huolehdittu. Budjettineuvottelujen tuloksena poliisissa vältyttiin uusilta toimintamenosäästöiltä ja poliisi sai ensi vuodelle (Kari Rajamäki: Kiitos valtiovarainministerin!) kehyspäätökseen nähden 6,5 miljoonan euron lisäyksen. Poliisin määrärahoihin ei siis tule lisäleikkauksia ensi vuodelle, ja työttömien poliisien määrä on selkeästi laskenut.

Välikysymyksessä on otettu esille myös suojelupoliisin kyky vastata kansainvälisessä toimintaympäristössä ilmeneviin haasteisiin. Juuri tässä tarkoituksessa supolle kohdennetun tasokorotuksen lisäksi sille tuleekin turvata riittävät toimintavaltuudet uusien turvallisuusuhkien, kuten terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden, torjumiseksi. Tärkeää on myös panostaa sellaiseen asiantuntijaosaamiseen, jota kyberrikollisuuden kaltaiset uudemmat rikoslajit torjuntatyöltä edellyttävät.

Arvoisa puhemies! Meidän tulee pystyä vastaamaan tulevaisuudessa rikosten määrissä tapahtuviin muutoksiin ja rikollisuuden vakavoitumiseen. Sisäinen ja ulkoinen turvallisuus ovat yhä enemmän toisiinsa lomittuneita, mistä joh-tuen Suomen tuleekin suhtautua vakavasti kansainvälisiin rikollisuuden ilmiöihin eikä pitää itseään enää pohjoisen lintukotona.

Esitetystä kritiikistä huolimatta meidän tulee muistaa, että suomalaisessa yhteiskunnassa poliisi koetaan edelleen luotettavaksi ja asiantuntevaksi toimijaksi. Kristillisdemokraatit toivovat, että poliisin tilanteen ylenmääräinen synkistely ja ongelmien liioittelu tai yksittäistapauksien yleistäminen eivät horjuta kansalaisten luottamusta poliisiin ja sen toimintakykyyn.

Sisäministeri Päivi Räsänen

Arvoisa herra puhemies! Aluksi otan nöyrästi vastaan puhemiehen ohjeistuksen puheenvuoron pituudesta ja yritän nyt onnistua paremmin.

Kiitän keskustelusta edustajia. Tämä keskustelu osoittaa, että sisäistä turvallisuutta pidetään tärkeänä ja poliisia arvostetaan. Suomalaiseen poliisiin luotetaan myös rehellisyyden, luotettavuuden ja tasapuolisuuden vuoksi. Poliisihan joutuu usein hoitamaan myös varsin luottamuksellisia tehtäviä, joihin sisältyy vaitiolovelvoitteita. Sen vuoksi haluan, arvoisa puhemies, tässä esittää paheksuntani siitä, että edustaja Soukola kertoi yksityiskohtia luottamuksellisista virkatehtävistään poliisina.

Arvoisa puhemies! Poliisimäärärahoja ei ole tällä kaudella leikattu vaan lisäyksillä, muun muassa vuonna 2012 tehdyillä päätöksillä ja nyt budjettiriihessä tehdyillä päätöksillä, paikattu alenevaa kehystä niin, että määrärahat ovat pysyneet vakaalla tasolla. Pyydänkin perussuomalaisia perehtymään tämän vaalikauden budjettikirjoihin, joista voitte tarkistaa sen, millä tavalla nuo määrärahat ovat kehittyneet.

Poliisimäärät ovat pysyneet 7 400—7 500:n tasolla. Arvioidaan, että tällä hetkellä meillä on noin 7 450 poliisimiestä. Voidaan olettaa, että tuon hivenen nousevan määrärahakehyksen vuoksi, joka päätös tehtiin nyt budjettiriihessä, ensi vuonna poliisimäärä voidaan sinne 7 500:n tasolle vakiinnuttaa. Mutta olen sitä mieltä, että poliisimäärää ei tästä pysty turvallisuudesta tinkimättä laskemaan tulevinakaan vuosina. Suomessa meillä on poliiseja tällä hetkellä noin yksi poliisi per 720 asukasta, kun muissa Pohjoismaissa tuo suhdeluku on noin 1/500 tai 1/550. Mutta se täytyy todeta, että suomalainen poliisi toimii tehokkaasti, koska taas nuo toiminnalliset vertailuluvut poliisin toiminnan tasosta kyllä pärjäävät hyvin kansainvälisessä vertailussa. Eli meillä on erittäin hyvä, ammattitaitoinen, tehokkaasti toimiva, hyvillä arvoilla toimiva poliisi.

Pora III -uudistus etenee, selvitys annetaan eduskunnalle. Tässä yhteydessä haluan vielä todeta, että jos tuota Pora-uudistusta emme olisi tehneet, niin kuin on tuolta perussuomalaisista esimerkiksi meille neuvoja annettu, niin esimerkiksi tänä vuonna meillä olisi 15 miljoonaa euroa vähemmän käytettävissä poliisimiesten palkkauksiin. Se tarkoittaa 300:aa poliisimiestä.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kentällä työskenteleviä poliiseja ei saa vähentää, on kenttä sitten katu tai asiakirjaviidakko tai vaikkapa netti. Poliisin on oltava siellä, missä ihmisetkin ovat, mutta poliisilaitokset eivät itsessään lisää turvallisuutta. Lupapalvelut ja muut asiointia vaativat palvelut on turvattava jatkossa paremmin esimerkiksi yhteistoimintapisteillä ja liikkuvilla toimipisteillä. Uskon, että tämän osalta hallitus myös on valmis tekemään töitä, jotta näitä pisteitä saadaan enemmän.

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En pidä ihan reiluna, fiksuna tai edes kovinkaan rehellisenä sitä kuvaa, jota oppositio täällä sisäisestä turvallisuudesta antoi — en varsinkaan, kun koko Pora-uudistukset, jo ensimmäisen ja toisen Pora-uudistuksen, aloitti käytännössä keskustapuolue lopettamalla Suomesta 66 poliisilaitosta ja vasemmistoliitto hallituksessa ollessaan hyväksyi tämän nykyisen poliisiuudistuksen. Syksyn teemaan liittyen: happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.

Edustaja Soukolan puhetta en muuten kommentoi kuin toivon, ettette omalla puheenvuorollanne vieneet luottamusta suomalaiseen poliisiin.

Valtion ei ole mitään järkeä kouluttaa poliiseja kortistoon. Työttömiä ei tarvita tähän maahan enää yhtään lisää. On tarkoituksenmukaista, että koulutetuille poliiseille osoitetaan heidän koulutustaan vastaavaa työtä. Arvoisa ministeri, kysyn: oletteko sisäministeriössä arvioineet määrärahatarvetta tuleville vuosille, jotta voisimme kouluttaa Suomeen tarvittavia lisäpoliiseja?

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri Räsänen, kyllä minä kuitenkin edelleen peräänkuulutan sitä kokonaissuunnitelmaa, pidemmän aikavälin kokonaissuunnitelmaa, joka on hallitusohjelmaan kirjattu, ja siihen liittyen Pora kolmosta. Onko teidän mielestänne tämä Pora kolmonen nyt se pidemmän aikavälin kokonaissuunnitelma poliisin resursseista ja toimista? Tähän on toistuvasti ottanut myös valtiovarainvaliokunta — ja myös hallintovaliokunta — kantaa, että täytyy poliisien määrä vakiinnuttaa. Tämä lukee aivan yksimielisessä mietinnössä, mitä valiokunnasta on saatu.

Kyllähän me tiedämme myös muita ongelmia. Ei se välttämättä todellakaan hallituksesta johdu, että joku Vitja on epäonnistunut, mutta se on kuitenkin epäonnistuminen. Se on ollut erittäin kallista, joten kyllä minä peräänkuulutan myöskin sitten valtiovarainministeriöstä sitä — valtiovarainministeri on lähtenyt — mikä on valtiovarainministerin kanta siihen, miten tämä poliisien resurssi ja toiminta turvataan todella vakiintuneelle tasolle, niin että tässä ministeriöt sitten, ja ministerit, käytte yhteiskeskustelua.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sisäinen ja ulkoinen turvallisuus ovat yhteiskunnan tärkeitä kivijalkoja, ja kyllä varmasti rehellisesti pitää sanoa näin, että tämä sisäisen turvallisuuden painoarvo sekä hallituksessa että eduskunnassakin on ollut liian vaatimaton. On ajateltu, että kaikki on hyvin, ei meillä voi tapahtua mitään huonoa kehitystä. Sen takia toivon, että voisimme olla yksimielisiä siitä, että tulevaan hallitusohjelmaan ja myöskin tulevan hallituksen tavallaan strategiaan tämä sisäinen turvallisuus saadaan paljon paremmin esille. Toki pääministeri voi sitä jo nyt lähteä nostamaan vahvemmin esille, elikkä esimerkiksi sisäministerin pitäisi olla ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan jäsen — ministeri Räsänen on nyt puolueen puheenjohtajuuden kautta siinä mutta ei sisäministerin roolissa — mikä tarkoittaisi sitä, että myös keskushallinnon ja ministeriöitten tasolla koordinaatio pelaisi paremmin ja myös niitä päällekkäisyyksiä ja raja-aitoja voitaisiin purkaa, mitä on olemassa. Tässä on varmasti paljon tehtävää. Kuten sanoin, tämä vahva kivijalka pysyy yhtä vahvana kuin tähänkin asti.

Sitten on tietysti kansalaistenkin kannalta tärkeää, että se poliisien näkyvyys ja saavutettavuus ovat olemassa, kunnossa myöskin siellä harva-alueella, (Puhemies koputtaa) missä tällä hetkellä on paljon puutteita.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on useassa puheenvuorossa ja ministerin välikysymysvastauksessakin korostettu niitä poliisin lisäresursseja, joita budjetissa annettiin. Täällä lukee, että poliisi sai 6,5 miljoonan euron lisäyksen, sivulla 3 kolmannessa kappaleessa ministerin vastauksessa, ja useissa puheenvuoroissakin tätä rahaa on korostettu. Turun Sanomissa luki sitten budjettiriihen jälkeen seuraavasti: "Ylijohtaja Paatero kummastelee uutisointia, että poliisi saisi lisää rahaa. Kysymys on vain siitä, että kun toisella kädellä leikataan, niin toisella kädellä poliisi saa saman summan tasokorotuksena, eli lopputulos on plus miinus nolla." Kyllä on todella hämmentävää tavallisen kansalaisen seurata tätä keskustelua ja kansanedustajan ottaa selvää, leikattiinko rahaa vai tuliko lisää sitä rahaa. Haluaisin nyt kysyä: onko tämänkaltainen viestintä teidän mielestänne asiallista, ja mitä tästä kansalaisen pitäisi ajatella?

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansalaisten turvallisuus ja poliisien määrä on taattava, ja on hyvä käydä keskustelua eri haasteista, jotta tunnistamme ne.

Valtiolle tuo lisää rahaa se, että torjumme tehokkaasti harmaata taloutta. Hallituksellahan on harmaan talouden torjuntaohjelma, jossa on 22 toimenpidettä, joista osa on edennyt, mutta on paljon vielä tekemistä. Kysyisin vastaavilta ministereiltä arviota, miten torjuntaohjelma on edennyt.

Toisaalta myös ympäristörikostutkinnan tehostaminen tuo vastaavalla tavalla valtion kassaan lisätuloja, ja lisäksi se toimii ennalta ehkäisevästi, että ympäristön tahallista turmelemista ei tapahtuisi niin paljon. Kysyisin tästäkin, mitä voisimme tehdä, sillä jos vertaamme Ruotsiin, niin Ruotsissa on yli 5 000 tilastoitua ympäristörikosta vuosittain, kun Suomessa on alle 200. Myös tässä olisi yksi ansaintalähde valtiolle.

Sauli Ahvenjärvi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on todettu, hyvä sisäinen turvallisuus on monen eri tekijän summa. Periaatteessa kaikilla poliittisilla päätöksillä on vaikutuksensa sisäiseen turvallisuuteen, jos ei heti, niin viimeistään pidemmällä aikavälillä. Esimerkiksi lasten ja nuorten hyvinvointia tukevat palvelut, perhepolitiikka, päihdepolitiikka, mielenterveyspalvelut, työllisyyden hoito ja yleinen elinkeinopolitiikka vaikuttavat vahvasti sisäiseen turvallisuuteen.

Me tarvitsemme syvempää ymmärrystä ja laajempaa keskustelua tästä aiheesta. Sisäisen turvallisuuden kehittämisen näkökulman tulisi olla mukana kaikessa julkisessa päätöksenteossa. Me teemme kyllä paljon ympäristövaikutusten arviointeja, mutta voisimmeko ryhtyä systemaattisesti arvioimaan myös päätösten vaikutuksia sisäiseen turvallisuuteen?

Ulla-Maj Wideroos /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman, arvoisa puhemies! Jag tänker så här lite framåt och funderar vad man ännu kunde göra för att förbättra tryggheten i samhället, och jag skulle gärna fråga minister Räsänen vad man skulle kunna göra för att få flera invandrare att utbilda sig till poliser, för jag tror att det skulle ha en betydelse för tryggheten.

Eli kysyisin sitä, mitä voitaisiin tehdä sen eteen, että useampi maahanmuuttaja olisi kiinnostunut poliisin ammatista. Kuvittelisin, että tämä arjen turvallisuus hyötyisi siitä, jos olisi enemmän maahanmuuttajia poliiseina.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen Lappi sijaitsee keskellä Barentsin aluetta, Norjan, Ruotsin ja Venäjän välissä. Lappi on Suomen kansainvälisin maakunta, ja matkailukunnissa paikalla oleva väestömäärä moninkertaistuu matkailusesongin aikana. Etäisyydet ovat pitkiä ja asutus harvaa, esimerkiksi Tornion kaupungissa sillanpielessä on kyltti, jossa lukee "Kilpisjärvi 459 kilometriä". Koko tuo matka on saman poliisipiirin aluetta. Lapissa on 16 kuntaa, joissa toimin-tavalmiusaika on yli puoli tuntia, ja kolme kuntaa, joissa se on yli tunnin. Onko vastuuministeri sitä mieltä, että turvallisuustilanne on Lapissa tyydyttävä? Kannattaa kysyä, missä oli suomalainen poliisi silloin, kun Norjan poliisi tuli Suomen puolelle pysäyttelemään suomalaisia autoilijoita ja oli konetuliasein varustautuneena viime heinäkuussa.

James Hirvisaari /m11(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaisten turvallisuus on monialainen ja mielestäni ylivoimaisesti tärkein poliittinen kysymys. Siihen kuuluu poliisin lisäksi muun muassa maanpuolustus, rajavalvonta, liikenne, terveysasiat ja myös maahanmuutto. Holtittoman vapaa liikkuvuus aiheuttaa rikosaaltoja ja moninaisia muita ongelmia. Ihmisten ruumiin ja omaisuuden koskemattomuutta olisi kuitenkin varjeltava kaikin keinoin. Yhteiskunnan turvallisuutta on mahdollista säädellä lainsäädännöllä ja taloudellisten resurssien oh-jauksella, mutta hyysärihallituksemme tuntuu olevan haluton kaikkeen muuhun paitsi maailmanparantamiseen, muualta tulevien sosiaali-elättien paapomiseen ja oman kansan kyykyttämiseen.

Ismo Soukola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täytyy vain ihmetellä, kuinka kaukana Poliisihallituksen ja ministerin näkemykset ovat siitä, mitä kenttä näkee. Ihmettelen, jos ei ministeri ole lukenut esimerkiksi Keski-Suomen poliisilaitoksen henkilöstön lähettämää avointa kirjettä, mikä tuli julkisuuteen tämän vuoden keväällä, taikka komisario Mansikkamäen tekemiä tutkimuksia poliisin rakenneuudistuksen vaikutuksista kenttätyöhön.

Toisena asiana: Kun täällä puhutaan vaalikauden mittaisista ajanjaksoista poliisin rahoituksen kehittämisessä, muistuttaisin kuitenkin, että poliisimiehen koulutus kestää kolmisen vuotta. Mitenkä nämä asiat toimisivat yhteen sillä tavalla, että meillä olisi jatkossa riittävästi poliiseja koulutettuina mutta ei olisi yhtään poliisia työttömänä?

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vakaa sisäinen turvallisuus on hyvinvointiyhteiskunnan yksi kulmakivi. Tähän tietysti liittyy se asia, mitä tänään käsitellään: poliisien resurssit ja niiden oikea kohdentaminen. Tähän liittyy myös se, että ne resurssit ovat oikein kohdennetut, varsinkin kun turvallisuusuhkat muuttuvat nopeasti. Sisäinen turvallisuus on varsin laaja käsite, ja siitä pitäisi eduskunnan keskustella enemmän. Kysyn ministeriltä: onko suunnitelmissa ja valmistelussa, että eduskunta saisi sisäisen turvallisuuden selonteon, jolloinka näihin yksityiskohtiin pystyttäisiin puuttumaan paljon paremmin ja varautumaan suunnitelmallisemmin niihin toimiin, joilla myös pystytään vaikuttamaan? Tämä koskee erittäin merkittävästi jokaista kansalaista ja mahdollistaisi sen, että myöskin kansalaiset pystyisivät omatoimisesti tekemään sitä, mitä voidaan tehdä sisäisen turvallisuuden vahvistamiseksi.

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kansalaisten turvallisuudentunne ja luottamus poliisiin edellyttää virkapukuisen poliisin läsnäoloa ihmisten arjessa. Se edellyttää myös sitä, että rikoksen tapahtuessa on riittävät resurssit rikoksen tutkintaan, jotta tutkinta on nopeaa ja tehokasta. Sen takia onkin hyvä, että hallitus on linjannut, kuten ministeri sanoi, että operatiivista toimintaa ei keskitetä vaan sitä jatketaan hajautetusti siellä asiakaspinnassa. (Mauri Pekkarinen: Väkeä vähennetään!) Kuitenkin kymmenien miljoonien ikuisuusprojekteiksi paisuneet tietojärjestelmähankkeet ovat tällä hetkellä poliisihallinnossa rahoitusongelma. Kysyn ministeriltä: jos nämä tietojärjestelmähankkeiden rahoitustarpeet uhkaavat niiden poliisien määrää, jotka työskentelevät siellä kansalaisten asiakaspinnassa, niin onko tämä prioriteetti täysin selvillä, kumpi silloin jätetään tekemättä?

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on hyvin laaja yhteisymmärrys sisäisen turvallisuuden merkityksestä. Täällä on myös yhteisymmärrys siitä, että myös poliisin osalta on tarvittu ja tarvitaan rakenneuudistuksia. Rakenneuudistusten osalta sosialidemokraatit ovat painottaneet aina sitä, että painopisteen pitää olla lähellä kansalaisia niin sanotussa kenttätyössä. Tältä osin pidän hyvänä sitä, että keskustan ryhmäpuheenvuorossa harrastettiin itsekritiikkiä, kun todettiin, että aiemmissa uudistusvaiheissa tämä johto on jäänyt liian suurelle painolle näissä uudistuksissa ja resursseja olisi pitänyt siirtää enemmän kenttätasolle. Tältä osin edustaja Karin linja on ollut kestävä — riippumatta siitä, onko kysymys edustaja Mika Karista vai Kari Rajamäestä.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli ihan hyvä, että saatiin vähän politiikkaakin mukaan tuon edustaja Backmanin puheenvuoron kautta. Tämä näytti menevän jo vähän niin, että politiikkaa puuttuu politiikasta. Keskustalla on tainnut sisäministeri olla 30 vuotta sitten, ja tämä huomio, (Välihuuto) mikä nyt tehtiin... — Anteeksi, tuo edustaja Pekkarinen on niin nuori mies vielä, että eihän siitä ole kuin parikymmentä vuotta. — Keskusta korostaa sitä, että on tärkeää edetä lupausten mukaan: voimavarat suunnataan kentälle, ja on mahdollisimman kevyt johto-organisaatio. Ja kun meille on kerrottu, että se on vielä varsin tukeva, niin nyt sitä pitää ohentaa ja pitää katsoa, pärjättäisiinkö pelkällä poliisiosastolla, tarvitaanko Poliisihallitusta lainkaan, ja sitten tehtävät kentälle, johto-organisaatio kentälle. Tämä pitää selvittää, koska kaikki kivet pitää kääntää myöskin keskushallinnon ohentamisessa ja supistamisessa.

Pitää katsoa myöskin poliisin tehtävät. Minulle on viestitetty esimerkiksi, että aselupiin liittyvät soveltuvuustestit ovat aivan tarpeettomia. Siinä tuli varmasti virhe. Kymmeniä henkilötyövuosia voidaan irrottaa siitä, että aselupiin nyt sisältyvästä soveltuvuustestistä luovutaan (Puhemies koputtaa) ja pannaan poliisimiehet tutkimaan rikoksia ja hoitamaan ennaltaehkäisyä.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Rantakankaalla ja keskustalla on kyllä nyt turhaa vaatimattomuutta. Hallituksen politiikkaa johdetaan pääministerin johdolla, ja edellisellä kaudella pääministeri oli keskustasta. Itse olin tuolloin pois eduskunnasta, mutta sivusta seuratessani havaitsin, että juuri tuolloin tehtiin sellaisia poliisiuudistuksia, joissa johtotasoa lihavoitettiin.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun 2009 perustettiin Poliisihallitus, niin siinähän oli tavoitteena vähentää poliisihallinnon ylemmän henkilöstön määrää. Käytännössä poliisiylijohtajan hallintorakenneuudistus on pönöttänyt hallintoa ja heikentänyt kentän toimintaedellytyksiä. Ministerinhän tulisi johtaa voimavarojen kohdentamista. Tämä kehitys ei ole kuitenkaan, ministeri Räsänen, teidän otteissanne kyllä näkynyt. Ja valitettavasti, kun myöskin hallitusohjelmassa me kirjoitimme Säätytalolla, että poliisien määrä säilytetään vähintään vuoden 2011 tasolla, tässä SDP on joutunut nyt muun muassa budjettiriihessä tekemään kovasti vääntöä, koska tämä on 7 700:sta putoamassa 7 000:een. Uusien poliisien vuosittainen koulutusmäärä on pudotettu niin alas, että jatkossa se estää poliisien määrän noston, ja tätä te ette ole käynyt läpi ollenkaan. Ja toisin kuin kokoomuksen poliisikansanedustajien laita on, SDP ja valtiovarainvaliokunta kyllä kokevat, että kansalaisten yleinen luottamus poliisin johtoon ja kansalaisten (Puhemies koputtaa) tasavertaisen turvallisuuden takaamiseen on heikentynyt.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä tästä äskeisestä jatkaen haluaisin kysyä ministeriltä, miten hän arvioi näitä eri sisäisen turvallisuuden viranomaisten uudistamishankkeita. Tällä hetkellähän nimittäin säästötoimia ja organisaatiouudistuksia on menossa kaikilla sisäisen turvallisuuden hallintoaloilla — Rajavartiolaitos joutuu voimakkaiden säästötoimien kohteeksi, järjestelee uudestaan toimintojaan, Tullissa on menossa omia järjestelyjä ja myös poliisissa — mutta ainoa, missä kritiikki on aivan mielettömän voimakasta kentältä, on poliisi. Eivät rajavartiomiehet soittele poliitikoille eivätkä kirjoittele lehteen, he luottavat johtajiinsa ja tekevät siellä sitä tärkeää työtä eteenpäin. Mutta poliisissa se luotto ylimpään johtoon puuttuu. Kysyisin: miten ministerinä arvioitte näiden sisäisen turvallisuuden eri viranomaisten kykyä viedä näitä uudistuksia eteenpäin hyvässä yhteistyössä henkilöstön kanssa?

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Räsänen, te ja teidän hallituksenne tässä vastauksessanne annatte ikään kuin ymmärtää, että perussuomalaiset olisivat jotenkin keksineet nämä ongelmat ihan itse. Näinhän se asia ei ole. Te toteatte, että vetoan perussuomalaisiin, ettemme levitä väärää tietoa. Emme me levitä väärää tietoa. Se vain on niin, että sen palautteen perusteella, joka meille on tullut kentältä, tavallisilta kansalaisilta — vaikka te olette tässä tutkimuksessanne sitä mieltä, että turvallisuudentunne on pysynyt samana kymmenen vuoden ajan — me olemme kyllä tästä asiasta hiukan toista mieltä. Sen takia me päädyimme tähän välikysymykseen. Lisäksi, keskusteltuani — ja monen muun meistä keskusteltua — ihan tavallisten poliisimiesten kanssa, sieltä tulee aivan samansisältöistä viestiä. Eli me teimme tämän välikysymyksen nimenomaan sen takia.

No, täällä edustaja Rantakangas ryhmäpuheessa totesi tämän tarpeen selonteosta sisäisestä turvallisuudesta. Minäkin perään sitä selontekoa. Tämä on niin tärkeä kysymys, että sitä täytyy ajaa. Minä kysynkin tässä näin: mihin toimiin te rupeatte, (Puhemies koputtaa) käynnistättekö tämän selonteon, ja onko semmoinen tulossa lähiaikoina?

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset, nimenomaan heidän edustajansa Soukolan kautta, väittivät vastauspuheessaan, että poliisitoimintaan liittyviä tilastoja olisi manipuloitu. Poliisin toimintaa mitataan indeksien avulla. Esimerkiksi katuturvallisuusindeksissä painotetaan poliisille ilmoitettujen ryöstöjen, pahoinpitelyjen, vahingontekojen sekä ratti- ja liikennejuopumuksien lukumäärät ja lasketaan yhteen. Jos otetaan esimerkiksi katuturvallisuusindeksi vuonna 2011, niin se oli 78,5, ja tänä vuonna se on 94. Kansalaisten turvallisuudentunne — vastaavina lukuina — oli silloin 3 ja tänä vuonna 3,6. Eli mitä suurempi indeksiluku, sitä parempi tilanne on verrattuna valtakunnalliseen keskiarvoon vuodelta 99.

Kysyn ministeriltä: Mikä taho mittaa poliisitoimintaa, ja kuka vastaa raportoinnista? Tehdäänkö tämä työ ministeriössä, Poliisihallituksessa vai kenttäorganisaatiossa? Ja haluaisin tietää, mitä tahoa perussuomalaiset ja edustaja Soukola syyttävät tilastojen manipuloinnista.

Ismo Soukola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aika yksinkertaisesti nykyään liikennevalvontaan katsotaan jopa se, kun ollaan matkalla tehtävään: se aika, mikä ajetaan sille tehtävälle, on muka liikennevalvontaa. Samoin, kun siirretään kiinni otettua muutaman kymmenen kilometrin päähän lähimpään säilöönottotilaan, tehdään myös tällä matkalla liikennevalvontaa, jota todellisuudessa ei pystytä edes tekemään. Varsinkaan silloin, jos on vähän karheampi asiakas siellä kyydissä elikkä väkivaltaisempi tyyppi, ei siinä mitään liikennevalvontaa enää tehdä.

Sen lisäksi A-luokan tehtäviä aika nopeasti siirretään B-tehtäväluokkaan, jos ei tarvittava poliisipartio ole lähellä saatavissa, elikkä tällaiset ilmoitukset ovat tyypillisimmin kansalaisten ilmoittamia rattijuopumusepäilyjä. Jos ei poliisipartiota ole paikalla, niin tehtäväluokka tipahtaa aika nopeasti B-luokkaan.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun liikkuva poliisi lakkautettiin, niin yhtenä perusteena oli se, että poliisijohto saa näin ollen enemmän resursseja kohdentaa poliisivoimia sinne, missä niitä kulloinkin tarvitaan: jos siellä on kansainvälistä rikollisuutta jollakin alueella paljon, niin liikennevalvonta joustaa. Onko nyt näin kuin poliisijohto kertoo, että he ovat sidottuja liikenteen valvonnassa tiettyyn henkilöresurssiin, joka vuonna 2011 oli 619 henkilöä? Ja käykö tässä näin johdon näkökulmasta, että mitä tahansa tapahtuukin, niin liikennevalvonnasta pidetään kiinni, muut joustavat? Onko tämä, ministeri, oikea tulkinta, vai onko poliisin ylin johto tehnyt väärän tulkinnan?

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sisäisen turvallisuuden osalla on tällä kaudella tapahtunut todella paljon. Kuntapalveluiden rahoitusleikkaukset ovat heikentäneet sitä, että syrjäytymiskehitystä esimerkiksi estettäisiin, mikä on sisäisen turvallisuuden ohjelmassa nostettu kaikista suurimmaksi kärkitekijäksi. Myös poliisi, Tulli, Rajavartiolaitos, myöskin tuomioistuimet, syyttäjät ja vankeinhoito kamppailevat heille asetettujen vaatimus- ja tehostamistasojen kanssa. Se vaikuttaa suoraan heidän palvelutuotantokykyynsä ja myöskin henkilökunnan hyvinvointiin. Tavoite Euroopan turvallisimmasta maasta vuonna 2020 tuntuu karkaavan. Myöskin ministerin vakuuttelut siitä, että kaikki on oikeastaan paremmin kuin ennen, vähintäänkin hämmentävät. Kun otetaan tähän vielä vahva kansainvälinen ulottuvuus, niin herääkin kysymys, kuinka tämä uudenlainen vahvistuva kansainvälinen ulottuvuus myöskin sisäisessä turvallisuudessa hanskataan Suomessa paremmin.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun pääministeri on paikalla, niin kysyn häneltä: kun olette nyt tätä keskustelua kuunnellut, niin kuinka näkisitte mielestänne sisäisen turvallisuuden vahvuuden ja sellaisen vakaan tilanteen vaikuttavan meidän ulkoiseen turvallisuuteemme? Tähän varmasti löytyy yhtymäkohtia.

Tähän välikysymykseen mielestäni hallitus vastasi hyvin. Se oli riittävän vakuuttava niissä kysymyksissä, jotka olivat perussuomalaisten välikysymyksessä. Tosin täällä sitten jäi ministeri Räsäseltä vastaamatta muun muassa siihen, onko hallitus onnistunut ja ollaanko onnistumassa nyt siinä, että poliisin keskushallinnosta siirretään resursseja nimenomaan kenttätyöhön.

Keskustapuolueen kyydissä oli erittäin raskasta viime kaudella, teidän pääministerikaudellanne, tehdä muun muassa hätäkeskusuudistusta, eli hiukan ihmettelin keskustan kysymyksiä.

Ministeri Räsäselle vielä toivomus: kun tuotte selvityksen hallintovaliokunnalle, niin tuokaa selvitys, kuinka jaksaa hätäkeskusten henkilöstö, kuinka jaksavat poliisit kenttätyössä ja mikä on se todellisuus siellä arjessa. Se ei vie arvovaltaa teiltä eikä hallitukselta.

Kari Tolvanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että täällä puhutaan sisäisestä turvallisuudesta. Näin pitää olla jatkossa enemmänkin ja pitää tehdä toimenpiteitä. Kansalaisten ja viranomaisten huolta täytyy kuunnella herkällä korvalla, ja niin hallitus on tehnyt: se on perunut 6,5 miljoonan leikkaukset poliisilta, ja se on antanut 1,3 miljoonaa lisää rahaa, toivottavasti nuorten poliisien työllistämiseen.

Poliisin tilastot näyttävät hyvältä. Mutta herkällä korvalla kun kuuntelee kenttää, poliiseja, he ovat huolestuneita, he ovat tunnollisia, he ovat hieman loppuunpalaneita. Se on valitettava tosiasia. Osa johtuu tiukasta taloustilanteesta — tosin poliisien määrä on nyt sama kuin vuosina 2007—2008 — mutta osa johtuu kyllä huonosta johtamisesta. Puhutaan pelolla, rikosilmoituksilla ja vähättelyllä johtamisesta. Miten tähän aiotaan puuttua? Samoin Poliisihallitus edelleen on olosuhteisiin nähden liian suuri. Aiotaanko tässä tehdä jotain selvitystyötä? Aiotaanko tehtäviä kenties karsia ja prosesseja keventää? Näillä pystytään saamaan säästöjä.

Pääministeri Alexander Stubb

Arvoisa puhemies Niinistö! — Anteeksi: Heinäluoma. (Naurua)

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on osoittanut, miten tärkeänä me kaikki tässä talossa pidämme sisäistä turvallisuutta ja miten paljon me kunnioitamme suomalaista poliisia ja luotamme siihen ja suomalaiseen poliisijärjestelmään.

Kaksi huomiota ja suora vastaus edustaja Hiltuselle:

Huomio numero 1 on se, että kun teimme budjettiriihessä ja sitä edeltäneissä kehyksissä vaikeita päätöksiä, niin päädyimme siihen ratkaisuun, että poliisitointa ei lähdetä ylenpalttisesti leikkaamaan. Ymmärrän edustaja Tolvasen tulokulman, että on olemassa poliisien keskuudessa huoli, mutta me pyrimme lieventämään tätä huolta.

Toinen huomio, joka liittyy sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden ikään kuin nivoutumiseen yhteen: Edustaja Hiltunen on täysin oikeassa, että niitä ei voi oikeastaan eriyttää toisistaan. Sisäinen turvallisuus on suoraan linkissä ulkoiseen turvallisuuteen. Sen takia pidän edustaja Lintilän esitystä ja ajatusta siitä, että sisäministeri olisi pysyvästi mukana myös ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa, hyvänä, ja tällä hetkellähän meillä tämä tilanne on ollut.

Sisäministeri Päivi Räsänen

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin selonteko sisäisestä turvallisuudesta annetaan eduskunnalle vuonna 2017 tämän eduskunnan antaman ponnen mukaisesti, eli sitä valmistellaan ja siihen varaudutaan. Täällä hallintovaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Mattila kyseli useamman kerran tästä pitkän aikavälin suunnitelmasta, poliisiresursseista, ja se tehtiin todellakin vuonna 2012, silloin keväällä kehyspäätöksen yhteydessä, ja se ulottuu vuoteen 2016 saakka.

Sen lisäksi olen käynnistänyt selvityksen sisäministeriössä siitä, millä tavalla poliisin resurssit voidaan turvata myös tulevina vuosina ottaen huomioon ne taloudelliset kehykset, jotka meillä on näköpiirissä. Tämä on kyllä haasteellinen tehtävä, mutta olen ollut erittäin ilahtunut tästä keskustelusta, sillä huomaan, että kaikki eduskuntapuolueet haluavat turvata poliisin resurssit. Sen vuoksi olen luottavaisella mielellä, että myös tuleva eduskunta ja tuleva hallitus turvaa poliisin tarvittavat resurssit.

Tuo kehyspäätös, viime kevään kehyspäätös, oli keväällä eduskunnan käsittelyssä, ja ymmärtääkseni eduskunta oli hyvin perillä siitä, että siihen päätökseen sisältyi leikkauksia, eri hallinnonaloille miljarditason leikkauksia, joista 6,5 miljoonaa euroa kohdistui poliisitoimintaan. Sisäministeriön tavoitteena ja omana tavoitteenani budjettiriihessä oli se, että tuota leikkausta ei toteutettaisi ensi vuonna juuri sen takia, että meillä on tuo hallintorakenneuudistus meneillään — se on käynnistetty vasta tämän vuoden alusta. Ja hallitus yksimielisesti päätyi siihen, että kehyksiin nähden lisättiin se 6,5 miljoonaa euroa, jolloin ei tule leikkausta, ja sen lisäksi, aivan niin kuin edustaja Tolvanen täällä totesi, tulee vielä se 1,3 miljoonaa euroa lisää, millä voimme hivenen jopa tuota poliisin resurssitilannetta ensi vuonna parantaa. Mutta itse pidän tässä tilanteessa tätä hyvänä tuloksena, kun ottaa huomioon sen valtiontalouden tilan, jonka edessä olemme, ja velkaantumisen paineen.

Haluan myös painottaa sitä, että tässä Pora III -hankkeessa vähennyksiä on kohdennettu myös sinne poliisin ylimpään johtoon. (Mauri Pekkarinen: Ei pidä paikkaansa!) Esimerkiksi Poliisihallitus on se yksikkö, johon on kohdistunut kaikkein suurin vähennys, eli 20 prosenttia vähennetään henkilöstöä Poliisihallituksesta. Päälliköiden ja apulaispoliisipäälliköiden vähennystavoite vuoteen 2016 mennessä on tuossa Porassa 30, tänä vuonna siitä toteutuu jo 21. Hallintohenkilöstön vähennystavoitteesta toteutuu tänä vuonna 78. Se, minkä takia tämä vähennys tapahtuu asteittain — siis kaiken kaikkiaanhan se oli 246, niin kuin puheessani mainitsin — johtuu siitä, että tässä on noudatettu valtion hyvän henkilöstöhallinnon periaatteita eli ketään ei irtisanota vaan eläköitymisen myötä sitten näitä hallinto- ja päällikkövirkoja lopetetaan.

Sitten, arvoisa puhemies, täällä oli muutamia yksittäisiä kysymyksiä. Tämä maahanmuuttajakysymys oli hyvä. Siihen on pyritty, että meillä olisi myös maahanmuuttajataustaisia hakijoita ja poliisikoulutettavia. Siinä on kaksi ongelmaa. Toinen on se, että poliisin täytyy olla Suomen kansalainen, ja hänellä täytyy olla hyvä äidinkielen, siis suomen tai ruotsin kielen, taito. Nämä valitettavasti joskus tulevat kompastukseksi.

Hätäkeskusuudistuksesta totean vielä sen, että paitsi, että nuo hätäpuheluihin vastaamisajat ovat merkittävästi parantuneet tuon hätäkeskusuudistuksen myötä, niin myös palokunnan keskimääräiset toimintavalmiusajat ovat pysyneet vakaalla tasolla. Totta kai meillä on yksittäisiä tilanteita, jotka näkyvät iltapäivälehdissä, mutta ne ovat pysyneet tuossa 10 minuutin, alle 10 minuutin, tasolla vakaasti myös tuon uudistuksen aikana.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministerille kiitoksia vastauksista.

Tuo edustaja Karimäen ryhmäpuheessaan esille nostama osoiteongelma on yksi semmoinen ihan käytännön konkreettinen asia, joka niissä keskusteluissa, joita itse olen käynyt poliisin kanssa, on noussut esille, ja tämä hätäkeskusuudistus on yleensä niissä keskusteluissa myös mukana. Miten te, arvoisa ministeri, näette, minkä arvon te laitatte paikallistuntemukselle? Ihan käytännön esimerkki — siis tämä on poliisimiehen minulle kertomaa: joka ikinen viikko heitä ohjeistetaan vääriin osoitteisiin. Täällä ovat nousseet myös nämä kuntaliitokset. Meillä on Kouvolassa alue laajentunut. Siellä ovat osoitteet muuttuneet, teiden nimet ovat muuttuneet. Ihminen soittaa hädässä hätäkeskukseen, ja hän hätäpäissään ei tietenkään muista, mikä se on se uusi tien nimi, vaan sanoo sen vanhan. Voitteko te vakuuttaa minulle, että Kuopiossa tiedetään, missä on esimerkiksi Myllykosken rantatie?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sekä pääministeri, joka nyt poistui salista, että sisäministeri ovat täällä kertoneet tilastojen valossa, että kaikki on hyvin, mutta tuo kevään kehysratkaisuhan, jonka hallitus teki, tarkoittaa sitä, että tältäkin osin se tuleva pommi jää uuden hallituksen ja uuden eduskunnan, ennen kaikkea uuden hallituksen, harteille, se jää sinne, elikkä rajut leikkaukset 2016—17. Te yritätte nyt sinnitellä tämän hallituskauden loppuun asti ja selitätte, että kyllä tämä tästä menee. Tämä on ikävä sanoa näin, mutta kun on seurannut tilannetta valtiovarainvaliokunnassa, niin on käymässä lähes kaikilla hallinnonaloilla tällä tavalla.

Sanon ystäville SDP:ssä, kun te kritisoitte keskustan päätöksiä edellisessä hallituksessa ja edellistä pääministeriä, että teillä olisi ollut kolme ja puoli vuotta aikaa tässä hyvässä hallituksessa korjata niitä virheitä. Mutta mitä olette tehneet? Olette vain pahentaneet ongelmaa monin tavoin. Yhteiskunnan eriarvoisuus on lisääntynyt, työttömyys on kasvanut, valtio velkaantuu (Puhemies koputtaa) ennätysvauhtia.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Rantakankaalle on todettava, että meillä on ollut niin paljon sitä korjattavaa, että ihan kaikkea ei ole ehtinyt korjata, mitä edelliseltä hallitukselta jäi. Keskeisimpänä korjauksen tarpeena on ollut se taloustilanne, joka nimenomaan edellisellä vaalikaudella heikkeni huomattavasti, kun puhutaan valtiontaloudesta.

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä kysytään siis, mihin uusiin arjen turvallisuutta parantaviin toimenpiteisiin hallitus on ryhtymässä. Tämä voidaan nähdä mielestäni hyvin laaja-alaisesti. Kiinnittäisin itse huomiota kotien paloturvallisuuteen. Erityinen haaste on ikääntyvä, omissa kodeissaan asuva senioriväestö. Monet heistä saavat koteihin erilaisia kunnallisia tukipalveluja. Kysyisinkin asianomaiselta ministeriltä: mihin toimenpiteisiin ollaan ryhtymässä, että näillä ammatti-ihmisillä olisi riittävä kyky tehdä havaintoja senioreiden kodeissa paloturvallisuuden edistämiseksi?

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Syrjäseuduilla poliisin saapuminen paikalle esimerkiksi pahoinpitelyyn liit- tyen saattaa kestää tuntikausia, joskus jopa niin kauan, että rikos ehtii lähes vanhentua ennen kuin virkavalta on paikalla.

Sitten ehkä hieman huvittava asia, mutta tämä on täysin totta: On ollut tapauksia, joissa metsästäjiä on epäilty aiheettomasti susien salametsästyksestä, vaikka jäljet ovat tulleet susien suvunjatkamistouhuista. Kyllä silloin on poliiseja paikkakunnalla useita partioita, niin moottorikelkoilla kuin autoillakin. Päiväkävelyllä olevat mökinmummotkin tuntevat olevansa tarkkailun kohteena.

Poliisien määrää ei saa vähentää, ja tehtävät on kohdistettava ydintoimintoihin eli ihmisten ja omaisuuden turvaamiseen. Kentälle on jalkautettava kirjoituspöytien äärestä kaikki irrotettavissa olevat resurssit. Muuten elämme kohta (Puhemies koputtaa) rosvovaltiossa. Onko näin, ministeri Räsänen?

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministerin puheessa oli teksti, jossa todettiin, että poliisipartioita on sijoitettu myös harvaan asutuille alueille. Kun taannoin kysyttiin eräässä tilaisuudessa erään pohjoiskarjalaisen kunnan edustajalta, että miten usein siellä niitä poliisipartioita näkyy, niin vastaus oli, että olen yhden kerran kesällä nähnyt poliisipartion tässä kunnassa. Eli ei niitä hirvittävästi siellä harvaan asutuilla alueilla ole, se on tosiasia.

Mutta sitten tämä poliisien tulo. Ministeri väitti äsken puheenvuorossa, että alle 10 minuutin. On kerrottu myös semmoisia tapauksia, että kun on hätäkeskukseen soitettu, pyydetty poliisia, niin sieltä on ilmoitettu, että lähin partio Pohjois-Karjalassa on Varkaudessa tällä hetkellä ja kestää ainakin sen 2 tuntia ennen kuin se on paikalla. Kyllä nämä ovat esimerkkejä, joitten pitäisi herättää myös ministeriössä ajattelemaan, ovatko asiat oikeasti kunnossa.

Lopuksi kysyn: mikä on ministerin kanta kyläpoliisiasiaan, jonka poliisijohtaja Paatero on nostanut esille?

Katja Taimela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Elävästä elämästä käytännön esimerkki: jouduin tänä kesänä soittamaan elämäni toista kertaa hätäkeskukseen, ja täytyy sanoa, että olin vähintäänkin yllättynyt siitä, että pitkähkö puhelinkeskustelu käytiin potilaan voinnin sijaan siitä, sijaitseeko itselleni varsin tuttu kohde todellakin ilmoittamassani osoitteessa vai ei.

Vaikka välikysymys koskeekin lähinnä poliisin palveluita, välikysymyksen esittäjät nostavat esille myös hätäkeskusuudistuksen, joka on kohdannut paljon, osin perusteltuakin, kritiikkiä. Hätäkeskusuudistuksen toteutumista arvioineen työryhmän mukaan hätäkeskustoiminnan tasoa on kuitenkin onnistuttu parantamaan. Arviointiryhmän mukaan hätäkeskuksen sijainnilla ei ole merkitystä ilmoituksen vastaanoton, siihen liittyvän paikallistuntemuksen ja muiden hätäkeskuspalvelujen antamisen kannalta. Miten te, ministeri Räsänen, olette kokenut hätäkeskusuudistuksen, ja millaista palautetta te olette saaneet siitä ministeriöönne ihmisten arjesta?

Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Julkisuudessa on esitetty, että poliisipiireissä on jatkuvaa tarvetta siirtää liikenteen valvonnan resursseja sinne, missä on muuta jatkuvaa tai akuuttia tarvetta lisäresursseissa. Ajanjaksolla tammi—heinäkuu 2014 on liikennevalvonta jäänyt tavoitteistaan jonkin verran ja raskaan liikenteen valvonta oleellisesti. Myös liikenteen valvonnan tuottavuus on laskenut ajanjaksolla oleellisesti ja automaattisen liikennevalvonnan suoritteet ovat laskeneet huomattavasti. Kysynkin arvoisalta ministeriltä: onko tähän kiinnitetty Poliisihallituksessa riittävää huomiota, ja onko mahdollisen toiminnan optimointi johtanut lähivalvonnan lisääntymiseen poliisipiirien raja-alueiden ja varsinkin liikenteen valvonnan kustannuksella?

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Poliisien resurssien rajallisuudesta johtuen minimivahvuuksiin ei ole päästy. Käytännössä käsite minimivahvuus on muutettu tavoitevahvuudeksi. Se antoi poliisin johdolle mahdollisuuden tinkiä jo ennestään vähäisistä partiovahvuuksista. Yksittäisenä esimerkkinä mainitsen Keski-Suomessa Viitasaarella olleet rötöstelyt. Poliisia ei saatu edes paikalle. Arvoisa ministeri, onko tämä välinpitämättömyyttä poliisipalvelujen kuntoon hoitamisesta? Tämänkaltaisissa tilanteissa saattaa jopa ihmishenki olla vaarassa.

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri Räsänen vastauspuheenvuorossaan totesi, Suomi on laaja maa ja täällä on erilaiset olosuhteet. Täällä keskustelussa on tuotu esille sekin, että esimerkiksi Lapissa meillä on 21 kuntaa, joista 16:ssa toimintavalmiusaika on yli puoli tuntia ja 3:ssa yli tunnin. Nyt kun näitä isoja poliisilaitoksia on muodostettu, niin on ymmärrettävää, että poliisipäälliköillä on erityisen kovat paineet keskittää niitä resursseja siellä, missä tapahtumia on. Haluankin kysyä: onko ministeriöllä mahdollisuus puuttua jotenkin tai vaikuttaa siihen, että ne poliisin voimavarat eivät entisestään keskittyisi, etteivät nämä toimintavalmiusajat kasvaisi nykyisestään vielä näillä harva-alueilla?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa kiintyi huomio poliisin tehtävissä olleen kansanedustaja Tolvasen puheenvuoroon, jossa hän sanoi, että poliisissa on työpaineita niin, että loppuun palamista tapahtuu. Tähän asiaan on tietysti suhtauduttava vakavasti, ja kysymyshän on nyt sitten siitä, jo seuraavia hallitusneuvottelujakin silmällä pitäen, minkälaisia paineita on nyt olemassa siihen, vaikka täällä on hyvä keskustelu, että olemme taas siinä tilanteessa, että poliisin tehtäviä pitää vähentää niin että siellä Securitas ja muu bisnes painavat päälle, ihan niin kuin ter-veydenhuollossa, että "meidän pitää saada se oma alue". Eivät heitä kiinnosta johtajan tehtävät vaan se, mitä kentällä tapahtuu. Tässä mielessä olisi tärkeätä, että nimenomaan se on poliisi ja nimenomaan niissä arjen tehtävissä — niin kuin sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa todettiin — niin että poliisi näkyy. Vastaus siihen ei ole se, mitä poliisijohtaja Paatero esitti, että voitaisiinko tällaista kyläpoliisia ruveta harkitsemaan vähän niin kuin tehtävien ulkopuolella, vaan se on nimenomaan poliisi. (Puhemies koputtaa) Minkälainen näkymä ministerillä on tästä asiasta?

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pienten poliisiasemien palvelutaso ei ole ollut tyydyttävä. Ainakin omalla alueellani monet ihmiset ovat joutuneet tilaamaan palveluaikaa, jonka ovat saaneet sitten monen viikon päästä, eivät omalta alueelta vaan muualta, ja virka-aikana ovat joutuneet olemaan poissa työstä, kun ajokorttiasian tai jonkun muun luvan tähden ovat joutuneet käyttämään omaa aikaansa. Tässä valtio on selvästi vierittänyt kustannuksia kansalaisille, ja nämä kustannukset ovat kertaantuneet työajan menetyksenä ja kulkemisena, niin että on hyvä syy kysyä, onko tämä toteutettu hallintorakenne ollut sen kaltainen, mitä on tavoiteltu. Selvästi käytäntö osoittaa, että näin ei ole käynyt.

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämänaamuisessa tv-lähetyksessä tuli ilmi, että mikäli suunnitelmat, säästötoimet, toteutetaan, saatetaan joutua vähentämään useita kymmeniä syyttäjänvirkoja ja jopa 150 tuomaria. Myös vanginvartijoiden määrää vähennetään, jolloin vankien työntekeminen ja päihdekuntoutus mahdollisesti vähenevät. Tämän seurauksena vangit lojuvat selleissään ja katkeroituvat yhteiskunnalle. Vapauduttuaan yhteiskuntaan katkeroitunut vanki on selvä turvallisuusriski, ja tässä on linkki tämänpäiväiseen poliisikeskusteluun: tämä tulee vaikuttamaan poliisitoimintaan. Kysynkin arvoisalta ministeri Räsäseltä: onko hallituksen piirissä keskusteltu näistä toisiakin ministeriöitä koskettavista ongelmista, ja jos on keskusteltu, niin mitä hallitus aikoo tehdä tämän ongelman ratkaisemiseksi?

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kovasti tilastopainotteista uskottelua on, ja oikeastaan olen vähän hämmentynyt, että edustaja Östman oikeastaan sokeasti uskoo siihen, mitä indeksit kertovat.

On aivan päivänselvää, että yhteiskunnalta on mennyt usko poliisiin, ei poliisimieheen ja poliisilaitokseen sinällään eikä niihin poliiseihin, mutta poliisien läsnäolon puutteessa meillä julkiset palvelut joudutaan turvaamaan vartiointiliikkeitten vartijoilla. Rautatieasemalle kun menette iltaisin, niin kuka tuo turvallisuudentunteen? Yksityinen palveluntuottaja. Tällä kurin kun me olemme poliisin katunäkyvyyttä vähentäneet, olemme samalla kertaa luoneet yksityiselle puolelle rahareiän, jota me täytämme julkisin varoin.

Kysynkin ministeriltä: tarvitsisiko nyt keskittyä myös siihen, että vertaillaan (Puhemies koputtaa) nuorison syrjäytymisen ja eriarvoistumisen kehittymisen myötä tulevaa puutetta ja poliisien voimavaroja?

Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pakko tässä vaiheessa päivää todeta ministerille, että olette tehnyt kuitenkin vaativaa ja hyvää työtä varmistaessanne sisäistä turvallisuutta ja huolehtiessanne monta uudistusta eteenpäin.

Olisin erityisesti kysynyt teiltä tästä Tullin, Rajan ja poliisin yhteistyöstä, minkälaisia jatkosuunnitelmia sen osalta on, koska viranomaisia on monella eri hallinnonalalla ja vastaavasti pelastus-, aluehallinto- ja ely-alueiden osaltakin on käyty keskusteluja ja selvityksiä on menossa. Olisiko löydettävissä tulevaisuuden ja ehkä jo jopa tämän päivän toimintamalleja tämän yhteistyön kautta tiivistämällä hallintoa ja vapauttamalla entisestään siihen arkiseen työhön käsipareja ja aivoja?

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on luvannut turvata poliisin palvelut koko maassa, mutta näin ei käy ainakaan maaseudulla, missä kansalaiset joutuvat odottamaan poliisien tuloa kohtuuttoman kauan.

Sitten ministeri Räsänen mainitsi myös, että nämä rattijuoppotapaukset ovat vähentyneet. Ehkä yhtenä syynä ovat nämä peltipoliisit: ne eivät tunnista näitä juoppokuskeja, liikanopeudet kylläkin. Eli on tärkeätä, että poliisi näkyy katukuvassa. Se luo ihmisille turvallisuutta. Ja myös: eivät nämä katuväkivalta, tappelut, nujakat ja ryöstelyt ole vähentyneet, ainakaan mitä lehdistä lukee. Osoituksena on tämä yksi Vantaan Heurekan puistossa tapahtunut nuorten touhu, josta he kirjoittivatkin, että ei ole enää se tavallista, että pelkäävät kulkijat pimeällä, vaan tämä katuväkivalta on päivälläkin tapahtuvaa.

Ja vielä se, mistä edustaja Kallikin puhui: käytännössä on käynyt myös niin (Puhemies koputtaa) näitten passi- ja ajokorttiasioiden tapauksessa, että nämä asiat ovat mutkistuneet ja matkat ovat huomattavasti pidentyneet, ainakin maaseudulla.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmisten sisäinen turvallisuus on tärkeä asia kansalaisille, ja siitä pitää puhua ja miettiä laajasti kaikkia niitä asioita, jotka vaikuttavat yhteiskunnan turvallisuuteen.

Liikenne- ja viestintävaliokunnassa keskustelimme pitkään tästä liikennepoliisin ja paikallispoliisien toimintojen yhdistämisestä. Nyt on hyvä todeta, että tämä yhdistäminen oli järkevää: saatiin kumminkin pitää ne poliisien virat, poliisit omassa tehtävässään, ja säästö tuli siitä kiinteistöjen yhteiskäytöstä.

Paljon oli pelkoa siitä, pystytäänkö raskaan liikenteen valvonnasta huolehtimaan. Mutta kaikkien tietojen mukaan, mitä on tullut, myös tämä tehtävä on pystytty hoitamaan. Voimme varmaan kaikki kuitenkin todeta (Puhemies koputtaa), että tällä hetkellä liikennevalvontakin on hyvällä tolalla kaikesta huolimatta. Siis menee sitten Nelostietä, Vitostietä (Puhemies koputtaa) tai Tuusulanväylää, niin aina siellä on poliisi kyllä mittaamassa ylinopeutta ja sakottamassa.

Mika Raatikainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olen tullut poliisista tänne nyt reilu kaksi kuukautta sitten ja 30 vuotta palvellut, niin että luulisi, että minulla on jonkunnäköistä tietoa, mitä tuolla kentällä tapahtuu. Vähän hämmästyneenä kuuntelin täällä joidenkin edustajien kommentteja, että täällä lietsottaisiin jotain uhkakuvia. Ei täällä mitään lietsota. Poliisikollegani ovat kertoneet, miltä homma maistuu ja miltä se näyttää, ja tiedän sen itsekin.

Ministeri Räsäselle olisi kysymys: oletteko tietoinen siitä, että jos Suomessa olisi saman verran poliiseja kuin keskimäärin Euroopassa, meillä pitäisi olla yli 6 000 poliisia lisää? Täällä aina Euroopan nimeen vannotaan. Tämmöinen kysymys.

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Poliisiylijohtaja Paatero esitti kesällä kyläpoliisimallin käyttöönottoa. Siitä on tässä lyhyesti jo kysyttykin, mutta vähän toisesta näkökulmasta lähestyn asiaa: onko ministeri tietoinen siitä, että työturvallisuus, oikeusturva, todisteluasiat jälkeenpäin ovat aivan eri mallilla kuin niinä vuosikymmeninä, jolloin tämmöinen malli on ollut käytössä? Se ei koske pelkästään poliisien työturvallisuutta ja oikeusturvaa, yhtä hyvin asiakkaiden ja myös sivullisten. Mitä mieltä olette, onko tämä keskustelunavaus nyt tämmöinen heinäkuun kesäjuttu vai tavoite kääntää keskustelua sivuraiteelle varsinaisesta pääasiasta eli sisäisestä turvallisuudesta ja poliisipalvelujen saatavuudesta?

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri pyysi tutustumaan budjettiin. Ihan hyvä kehotus, siihen on tutustuttu. Mutta onko ministeri itse tutustunut ja tietoinen siitä, mitä tapahtuu oikeassa elämässä tuolla kentällä? Meillä on Suomessa kuntia, joissa tosiasiassa poliisipalvelut eivät pelaa. On konkreettisia tilanteita: Jossakin kunnassa — jätän nyt mainitsematta kuitenkin, missä — on ollut sellainen tilanne, että myymälässä on huumepäissään oleva henkilö ruvennut riehumaan. Kaupan henkilökunta ja asiakkaat ovat joutuneet pitämään tätä riehujaa yli 2 tuntia kiinni ennen kuin poliisi saapui paikalle. Pihtiputaalla tässä noin vuosi sitten oikeus otettiin omiin käsiin, koska siellä oli rötösteleviä ulkomaalaisia ja poliiseja ei ollut. Siellä sitten tehtiin niin sanotut kodinturvajoukot. Ihmiset ottivat tavallaan oikeuden omiin käsiinsä, rupesivat suojelemaan omaa omaisuuttaan ja ottivatkin sitten (Puhemies koputtaa) tämmöisen rötöstelijäporukan kiinni ja saivat siitä sitten tuomion. Kun täällä on kysytty...

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansalaiset kyllä luottavat virkavaltaan ja poliisiin: poliisibarometrin mukaan yli yhdeksän kymmenestä suomalaisesta luottaa paljon poliisiin. Mutta voi kyllä kysyä, luottaako oppositio poliisiin, niin vahvasti täällä tänään kyseenalaistetaan poliisin suorituskyky. Voi kysyä, lisääkö tämä keskustelu kansalaisten turvallisuudentunnetta vai vähentääkö se sitä. Tämän kysymyksen jätän ilmaan.

Kuitenkin näinä vaikeina aikoina poliisin määrärahoja budjettiriihessä palautettiin 6,5 miljoonaa euroa ja vielä lisättiin 1,3 miljoonaa euroa. Lisää poliiseja on saatu töihin. Poliisien työttömyys on tällä hetkellä vähäistä, vain 77 henkilöä on työttömänä. Paljon hyvääkin on tehty.

Mutta tärkeä kysymys on se, että jatketaan sillä määrätietoisella tiellä, mihin sosialidemokraatit ovat kiinnittäneet huomiota, eli vähemmän hallintoa, enemmän poliiseja kentälle. Ministeri Räsänen, teiltä haluaisin kyllä vielä kuulla vakuutuksen siitä, että hallinnon purkamista jatketaan ja tuodaan enemmän miehiä kentälle töihin.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä kristillisdemokraat-tien edustajat muun muassa ryhmäpuheessaan ovat syyttäneet perussuomalaisia populismista, ja sama linja näyttää jatkuvan täältä sosialidemokraattien rivistä. Muistuttaisin kuitenkin hallintovaliokunnan työstä, jolloin poliisin hallintorakennetta oltiin uudistamassa. Oppositio jätti eriävän mielipiteen ainoastaan siitä, että liikkuva poliisi lakkautettiin valtakunnallisena yksikkönä, muutoin mietintö on yksimielinen. Luen, mitä yksimielisesti olemme sitoutuneet tekemään hallintovaliokunnassa, myöskin siis oppositiossa. Valiokunnan lausumaehdotus, josta täällä on puhuttu tänään: "Eduskunta edellyttää hallituksen seuraavan tarkkaan poliisin hallintorakenneuudistuksen toimeenpanoa." Sitä me olemme täällä tänään tekemässä, ja se vain on niin, että se on välillä se välikysymys oppositiolle ainoa keino tuoda näitä asioita keskusteluun. Kuten olemme tänään täällä salissa kuulleet, myöskin terveisiä sinne: tämä keskustelu on näköjään osoittautunut aika aiheelliseksi.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Poliisin näkyminen tuo turvallisuutta. Tässä keskustelussa ovat monet edustajat tuoneet kansalaisten sekä poliisin kenttämiesten huolen käytännön tilanteesta konkreettisella tavalla esiin. Ministeri puolestaan on vastannut ja yrittänyt vakuutella, että kaikki on kunnossa. Ei tämä keskustelu todella ole turvallisuutta lisännyt.

Sen sijaan olemme esittäneet useita kertoja, että hallitus toisi eduskunnalle selonteon sisäisestä turvallisuudesta, jolloin eduskunnan valiokunnat pääsisivät tällaista juupas—eipäs-keskustelua syvemmin perehtymään sisäisen turvallisuuden laajaan kokonaisuuteen, poliisiasiat tietenkin keskeisinä siinä. Miksi te, ministeri Räsänen, ette ole tätä selontekoa toiveistamme ja kysymyksistämme huolimatta tuoneet, vaikka kerran sitä jo hieman lupailitte? Onko joku hallituskumppani sen estänyt, vai miksi ette itse ole halunnut syvällistä keskustelua sisäisestä turvallisuudesta käydä eduskunnassa?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaiseen poliisiin luotetaan hyvin vahvasti ja luotetaan nimenomaan sen takia, että suomalainen poliisi on ammattitaitoinen. Täällä aiemmin edustaja Rajamäki puhui siitä, että poliiseja ei kouluteta riittävästi eikä voida sitten määrää nostaa. Olen kyllä sitä mieltä ja sen tiedon varassa, minkä Poliisikoulusta olen saanut, että on kyllä erittäin tärkeää, että kun poliisikoulutukseen otetaan väkeä, niin heillä on myös tieto siitä, että he tulevat poliisin töihin pääsemään sen jälkeen, jos he sen koulutuksensa läpäisevät. Tällaista johdonmukaisuutta me kyllä tarvitsemme tähän järjestelmään.

On nyt hyvä, että tulevan budjetin osalta tämä rahoitus on ihan kohtuullisessa mallissa, kiitokset siitä ministerille. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on koko ajan tukenut poliisien resursseja. On myös erittäin tärkeää se, että saatiin nyt näille työttöminä oleville poliiseille töitä, koska silloin hakijoiden taso lähtee heti huononemaan, jos ei voi luottaa siihen, että on töitä valmistumisen jälkeen, ja tästä on pidettävä kiinni.

Anne Louhelainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin vastaan edustaja Tuppuraiselle, että perussuomalaiset luottavat sekä kansalaisiin että poliisiin ja sen vuoksi tämä välikysymys onkin tehty.

Myös poliisien toimitilaratkaisut ovat kärsineet määrärahojen vähentymisestä ja hallintorakenneuudistuksesta. Esimerkiksi Päijät-Hämeessä on valitettavasti poliisin palvelupisteitä lopetettu ja lisää pisteitä on lakkautuslistalla. Toimitilavähennysten yhteydessä on tullut kritiikkiä Senaatti-kiinteistöjen monopoliasemasta. Hämeessä entisen liikkuvan poliisin tilat on tyhjennetty mahdollisten uusien vuokralaisten tieltä, mutta Hämeen poliisilaitos on kuitenkin maksanut koko vuoden tiloista vuokraa Senaatille ja maksaa edelleen niin kauan, kunnes Senaatti löytää tiloihin uudet vuokralaiset. Kuulostaa siltä, että varsinaista säästöä ei liikkuvan poliisin toimitiloista ole siis saavutettu vaan poliisi maksaa vuokraa tyhjistä tiloista. Arvoisa ministeri, miten koette poliisin hallintorakenneuudistuksen onnistuneen, ja onko näistä toimitilaratkaisuista pystytty saavuttamaan todellisia säästöjä?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä suomalainen poliisimies tekee edelleenkin todella hyvää, vastuullista ja vaikeata työtään. Kuitenkin on nämä rakenneuudistukset, mistä Tuppurainenkin kertoi, että piti hallintoa keventää — mitenkä siinä asiassa oikein on käynyt? Hallintoa piti keventää, operatiivisia resursseja lisätä, siis poliisimiesten kentälläolon edellytyksiä kasvattaa. Mitä on tapahtunut? Vuosien 2008—2009 vaiheen jälkeen keskushallinnossa työskenteli 136 henkilöä. Tänä vuonna siellä työskentelee 280 henkilöä. Kulut ovat lisääntyneet selvästikin, ja samaan aikaan sieltä kentältä, juuri niitten poliisimiesten kenttäresurssista, vähennetään sekä rahaa että resursseja.

Arvoisa puhemies! Kysyn ministeriltä: pitävätkö nuo äsken kertomani lukemat paikkansa? Vielä kerran: 2008—2009 oli 136 henkilöä keskushallinnossa ja tänä vuonna 280 henkilöä.

Sisäministeri Päivi Räsänen

Arvoisa puhemies! Tämä poliisin hallintorakenneuudistus on todellakin edennyt aivan sen suunnitelman mukaan, joka tehtiin, ja siinä nimenomaan noita poliisin ylijohtotehtäviä Poliisihallituksessa on vähennetty, niin kuin totesin, 20 prosenttia poliisiylijohtotehtäviä Poliisihallituksesta. Samalla tavalla on vähennetty myös niin päällikkövirkoja, apulaispäällikkövirkoja kuin hallintovirkoja, ja niitä on vähennetty sitä mukaa kuin pystytään eläköitymisen kautta pääsemään tuossa virkojen vähenemisessä eteenpäin.

Kaiken kaikkiaan, jos ajatellaan näitä tilaratkaisuja, virkaratkaisuja ja muita hallintouudistukseen kuuluvia ratkaisuja, me tulemme saavuttamaan tänä vuonna 15 miljoonan euron edestä tätä kustannusten vähenemistä. (Mauri Pekkarinen: Minä kysyn nyt, konkreettinen kysymys: pitääkö luvut paikkansa?) Tähän sisältyy se, että miehistön määrä on kasvanut jonkin verran ja se suhde, miehistön ja päälliköiden määrä, on muuttunut selvästi edullisempaan suuntaan, ja se tulee muuttumaan tässä tulevina vuosina edelleen.

Sitten haluan korjata, kun täällä edustaja Reijonen kuuli ilmeisesti väärin. En puhunut poliisin toimintavalmiusajoista vaan palokunnan keskimääräisistä toimintavalmiusajoista, jotka ovat alle 10 minuutissa säilyneet. Sen sijaan poliisin toimintavalmiusajat ovat keskimäärin A-luokan tehtävissä siinä 17 minuutin paikkeilla.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä luotan täysin siihen, että ministeri suhtautuu vastuullisesti tehtäväänsä. Nyt kun minä esitin hänelle hyvin konkreettisen kysymyksen siitä, miten on käynyt esikunta- ja johtotehtävissä työskentelevän henkilöstön määrän kanssa, niin jos ei nyt ihan tarkkaa vastausta pysty sanomaan, niin pitävätkö minun lukemani suurin piirtein paikkansa? 136 henkilöä 2008—2009, ja kun sisäministeriön ja muun hallinnon henkilöstö otetaan huomioon 2014, lukema silloin on 280 henkilöä. Minä kansanedustajana ja joskus kauan aikaa sitten pikkasen tuon tehtävän hoitajan ominaisuudessa yritin saada ne selville, ja minä sain virkamiesteitä nämä lukemat tietooni. Pitävätkö nämä paikkansa? Vielä kerran.

Sisäministeri Päivi Räsänen

Arvoisa herra puhemies! Tarkistan nämä luvut. Minä en uskalla tässä vastata nyt ihan näin yksityiskohtaisesti, mutta sen tiedän joka tapauksessa, että poliisin ylijohtotehtäviä on karsittu merkittävällä tavalla. Niitä ollaan vähentämässä, ja sitä mukaa kuin eläköitymisen myötä pystymme niitä vähentämään, ne vähenevät edelleen. Ja Poliisihallituksen, joka on se oleellinen, ylijohtotehtäviä ollaan karsimassa 20 prosenttia eli viidennes.

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin on todettu, järjestyksenvalvonnan puolelta resursseja on koko ajan leikattu ja ennen kaikkea haja-asutusalueilla huoli on suuri kansalaisten turvallisuudesta, ja tälle puolelle pitäisi näitä painotuksia laittaa.

Sitten haluaisin tähän liikennevalvontaan puuttua. Lp kun lakkautettiin, niin sanottiin, että se sulautuu sitten näihin paikallisiin poliisiloihin, mutta kun on seurannut tuolla liikenteessä liikkumista, niin kyllä siellä valvonta on huomattavasti vähentynyt. Jos mietimme, että meillä esimerkiksi raskaan liikenteen puolella koko ajan kabotaasin puoli laajenee ja nyt muun muassa tänä päivänä on viimeinen päivä ennen kuin ammattipätevyydet umpeutuvat, niin tälle puolelle, jos minne, tarvittaisiin näitä resursseja, että olisi tasavertaisuutta liikenteen valvonnassa.

Sitten haluaisin vielä ministeriltä kysyä, kun ministeri puhui, että Poliisihallituksesta on leikattu 20 prosenttia: mitä toimenpiteitä vielä pitäisi tehdä, että tänne kentälle saataisiin lisää miehiä?

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuohon edustaja Pekkarisen puheenvuoroon liittyen tuon esille sen, että on luonnollista, että kun tehdään organisaatiomuutosta, on paljon päälliköitä, johtotehtävissä toimineita poliisimiehiä, joita pitää sijoittaa uudelleen, ja nyt on menossa ylimenovaihe, ja tietysti eläköitymisen kautta sitten näitä tehtäviä vapautuu ja sitä kautta saadaan resursseja kohdennettua kentälle sinne asiakaspintaan, niin kuin kuuluukin. Mutta voisin ehkä kysyä, mitä edustaja Pekkarinen tekisi näille johtotehtävistä vapautuneille henkilöille, jotka nyt ovat ikään kuin rasitteena — ymmärsin tuon kysymyksen niin. Pitäisikö heidät laittaa pihalle? Nimittäin ei niistä poliisipäällikkötehtävissä toimineista oikein sinne partiotehtäviinkään ole. Se on taas toisenlaista ammattitaitoa vaativaa tehtävää.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kyllä nyt toivoisin, että ministeri saisi tilaisuuden vastata, mutta... (Seppo Kääriäinen: Entinen ministeri vastaa! — Naurua) — No, entinen ministeri pohdiskelee tätä asiaa sillä tavalla, että jos tilanteessa, jossa kentällä olevien poliisimiesten määrä kaiken aikaa vähenee — vuonna 2011 heitä oli 7 783, nyt ministeri sanoi, että 7 450, siis 350 henkilöä muutamassa vuodessa ministerinkin lukemien perusteella on vähentynyt — eli jos siellä kentällä olevasta väestä näin raju vähennys — kuitenkin monien satojen henkilöitten vähennys — tapahtuu, niin kyllä sitä päällystöäkin pitää kentälle saada lähettää. Jos olisin tuossa tehtävässä, olisin sen uudistuksen tehnyt niin, että olisi selvä suunnitelma, millä tavalla koko väelle hommaa löytyy. Ei hallintoa hallinnon vuoksi, vaan kentälle, koska siellä tarvetta on.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä peräänkuulutettiin, että luottaako oppositio poliisiin. Taatusti luottaa. Suomalainen poliisi on ammattitaitoinen ja toimii korkealla moraalilla. Jotain kertoo esimerkiksi se, että kun henkilö saa ylinopeussakon, niin sakon saatuaan tämä kiittää. Tuskinpa missään muualla maailmassa tällaista tapahtuu. Mutta jos tämä luottamus poliisiin järkkyy, sillä asialla on kauaskantoiset kielteiset seuraukset.

Maaseudulla on huolestuttava ilmiö. Poliisin häivyttyä sieltä sinne on pesiytynyt ulkomaalaistaustaisia hämäräperäisiä kaupustelijoita, ja erityisesti vanhemmat ihmiset ovat peloissaan.

Mutta kysyn, arvoisa ministeri: miten te voitte väittää, että liikenneturvallisuusindeksiin ei tule tänä vuonna laskua, kun vuotta on vielä yli neljännes jäljellä?

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Äsken edustaja Tiilikainen esitti täällä sisäisen turvallisuuden kokonaista selontekoa. Tuen tätä ajattelua tästä laajemmasta kehyksestä — huomasin, että pöydälle oli tullut jo seuraava välikysymys, jossa puhutaan työttömyydestä ja ihmisten pahoinvoinnista ja pienituloisuudesta — koska ei ole minkäänlaista mahdollisuutta ainoastaan poliisivoimia lisäämällä lisätä ihmisten turvallisuutta. Jos se ihmisten hyvinvointi ja elämisen tilanne heikkenee toista kautta, niin sitä rikollisuutta tai huonovointisuutta puretaan sitten monella tavalla. Siitä syystä tämmöinen laajempi ajattelu olisi jo tarpeen.

Mutta ministerille kysymys: Tässä on puhuttu nyt näistä jalkapoliiseista, jotka toimivat siellä kentällä. Se on tarpeellista, mutta mitenkä on pystytty satsaamaan enemmän harmaan talouden puolelle ja rikoksiin, jotka ovat talousrikoksien puolella, kun tuntuu, että se sektori itse asiassa kasvaa jotenkin ihan eri tavalla kuin tässä aikaisempina vuosina?

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä on ryhmässämme neljä poliisia. Heillä on varmaan aika suuri tuntemus ja tieto, mitä kentällä tapahtuu. Tämä perussuomalaisten välikysymys on tehty kansalaisten palautteen ja huolen pohjalta.

Mutta itse kysymykseen ministerille: Juuri valmistuneita nuoria poliiseja on työttöminä tai määräaikaisessa työssä. Hälytystilanteissa poliisien resurssien vähäisyys lisääntyviin tehtäviin nähden on aiheuttanut tilanteita, joissa virkavallan saapuminen on viivästynyt. Vakavia ongelmia on syntynyt tästä syystä. Virassa olevat poliisit toimivat äärirajoilla. Eikö hallituksen mielestä olisi niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta edullisempaa työllistää nämä työttömät poliisit? Rikosten vähetessä ja järjestyksen parantuessa voittaa niin ihminen kuin yhteiskuntakin henkisesti ja taloudellisesti.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta on surullista, että ministerin vastaus oli samalla tavoin ylimielinen kuin hallituksen toiminta monesti muutenkin. Vähän tulee mieleen Lahtisen kertomus Tuntemattomassa sotilaassa Vanhalalle, kun hän sanoi, että "menes valittaan nälkääsi, niin lyödään semmoinen rätinki eteesi, jossa todistetaan, ettei sinulla voi olla nälkä". Se palaute, mitä kentältä saamme, olisi syytä ottaa tosissaan. Välikysymyksen huoleen poliisin saapumisajoista, tutkinta-ajoista ja rikosten selvittämisestä pitää suhtautua vakavasti. Jos nykymeno jatkuu, pitää tehdä päätös siitä, mitkä rikokset jätetään syyttämättä ja tuomitsematta, koska ei niitä nytkään ehditä tutkia. Pitää tehdä päätös siitä, millä alueella poliisi ei yritäkään näkyä. Siellä jo rupeavat kansalaiset itse ottamaan oikeutta omiin käsiinsä, kun sitä poliisia ei näy.

Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomen suurin sisäisen turvallisuuden uhka syntyy yhteiskuntamme eriarvoistumisesta ja totaalisesta syrjäytymisen vaarasta. Tällöin jalustalle nousee sosiaalisen turvaverkkomme toimivuus ja nimenomaan viranomaisyhteistyö yli hallintorajojen. On selvää, että poliisien riittävä määrä kentällä pitää turvata. Luonnollisesti on poliisien voimavarojen kohdentamista myös pystyttävä arvioimaan viileästi tosiasioissa tarkasti pysyen. Muistettava on, että poliisitkin ovat ihmisiä, jotka eivät ole koneita.

Kysyisin teiltä, arvoisa ministeri Räsänen: Väestöpohja vaikuttaa alueen poliisimääriin. Lapissa ja Helsingissä poliisimäärät ovat kuitenkin runsaammat turismiin perustuen. Kuinka tarkkaan seurataan poliisiresurssien riittävyyttä muun muassa Kaakkois-Suomessa, jossa on runsaasti rajanylityksen mukanaan tuomaa turismia? Kuitenkaan Kaakkois-Suomessa tätä ei huomioida poliisimäärissä tällä hetkellä.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On yksi ryhmä, joka erityisesti kokee Suomessa turvattomuutta tällä hetkellä, ja se on ikääntyneet ihmiset ja vanhukset. Yli 65-vuotiaista hyvin moni ikääntynyt joutuu jonkun sorttisen rikoksen kohteeksi. Se on yleensä lompakon tai käsilaukun varastaminen, ja pahimmillaan se voi olla pankkikorttirikos. Kysyisin teiltä, hyvä ministeri: millä tavalla voitte turvata tulevaisuudessa vaikkapa tekemällä tämän sisäisen turvallisuuden selonteon, mitä sinne voitaisiin lisätä, ja miten voitaisiin parantaa ikääntyneiden ihmisten turvallisuutta Suomessa?

Täällä mainittiin tilastot. Hyvin moni ikääntynyt ihminen ei kykene tai pysty tekemään minkäänlaista rikosilmoitusta kokemastaan rikoksesta, koska se prosessi on hankala ja vaikea eikä välttämättä johda edes tutkittavaksi asti.

Sitten kysyisin vielä näistä yksityisen alan vartijoista: mitä mieltä te, ministeri, olette siitä, että julkista valtaa ollaan siirtämässä yksityisille vartiointiliikkeille?

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Poliisiylijohtaja Paatero on puhunut pitemmän aikaa kyläpoliiseista ja varsinkin harvaan asuttujen alueitten elämän turvattomuuden kasvusta. Hän on puhunut jopa siitä, että rikollisuus maaseudulla on mennyt yhä raaempaan suuntaan. Täällä on otettu esille se, että vartiointiliikkeet ja vastaavat ovat valtaamassa nyt alaa, jotta tämä turvallisuusvaje — jos tämmöistä termiä saa tässä yhteydessä käyttää — tulisi täytetyksi. Mutta on nähtävissä myös sellainen ilmiö, että eräät vapaaehtoisryhmät kylillä ja kortteleissa — eikä pelkästään maaseudulla vaan vähän kirkonkylissäkin — ottavat ikään kuin yhteisöllisyyden nimissä, sen alueen turvallisuuden nimissä, vastuulleen sen alueen turvallisuuden ja yritysten turvallisuuden hoitamisen ja niin edelleen, eivät siis vartiointiliikkeinä vaan tällaisina vapaaehtoisryhminä. Näin vastuu siirtyy viranomaisilta yhteisöjen nimissä taas vapaaehtoisjoukoille. Minä kysyn tästä, arvoisa ministeri: mitä te ajattelette tällaisesta kehityssuunnasta?

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse jatkaisin tätä edustaja Kääriäisen hyvää puheenvuoroa, koska saan palautteita nimenomaan pienistä kunnista, että siellä ollaan peloissaan, koska nuoriso tietenkin käyttäytyy välillä epätoivotulla tavalla, ja jos siitä tehdään ilmoitus poliisille, niin poliisi ei sinne jouda ja sen jälkeen saattaa tulla jopa jonkinlaisia kostotoimenpiteitä. Kun ylijohtaja Paatero nosti esille tämän kyläpoliisin — nimitettäköön sitä sitten miksi tahansa — niin onko mahdollista, että esimerkiksi reservin tulevat paikallisjoukot jollakin tavalla tekisivät yhteistyötä poliisin kanssa? Kuten edustaja Jokinen totesi, niin kyllä melkeinpä ainoita tekijöitä, jotka lisäävät arkiturvallisuuden tunnetta, on se, että virkapukuinen poliisi on siinä yhteisössä läsnä. Minunkin mielestäni tätä asiaa pitäisi ikään kuin jatkojalostaa eikä heti vastustaa kategorisesti. Siihen varmaan saattaa löytyä joku malli, joka on myös toteuttamiskelpoinen.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen aikana kokonaisturvallisuus on heikentynyt useilta osin. Tämä hallitus on leikannut poliisin, Puolustusvoimien, Rajan, Tullin, pelastustoiminnan, sairaankuljetuksen, Hätäkeskuksen, kaikkien, toimintaedellytyksiä.

Porissa on tämmöinen turvallisuuskeskittymä, jossa on poliisi, pelastustoimi, hätäkeskus ja valtakunnallinen hätäkeskusyksikkö. Siellä on tiedon kulkeminen ja keskustelu hyvin avointa ja joustavaa. Siellä huomataan ja tiedetään toisten ongelmat tämmöisissä toiminnoissa, missä tarvitaan yhteistyötä eri viranomaisten kesken. Aikooko ministeri käyttää tuota viestintää paremmin hyödykseen, mitä Porista tulee? Se on ainutlaatuinen paikka koko Suomessa. Aikooko ministeri vakuuttaa, että tämä on olemassa vielä huomennakin? Nimittäin nyt liikkuu huhuja, että oltaisiin rikkomassa tämä toimiva hyvä yhteistyö.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on noussut esille huoli työntekijöiden jaksamisesta, ja yhdyn siihen ajatukseen, että on syytä selvittää, miten parantaa kenttätyöntekijöiden jaksamista niin poliisissa, Tullissa, Hätäkeskuslaitoksessa kuin Rajavartiolaitoksessakin.

Arvoisa puhemies! Palaan vielä ympäristörikoksiin, koska ministeri ei vielä kommentoinut asiaa ja ympäristörikosten tutkinnan lisäämistä. Ympäristölainsäädäntö ja -lupasääntely on niin monimutkaista, että rikospaikkatutkinta vaatii asiantuntijuutta, ja on ehdotettu, että tarvittaisiin oma rikostutkintayksikkönsä, jotta voidaan saada enempi tehoa ympäristörikosten tutkintaan. Kysyisin ministerin arviota mahdollisuuksista.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin hieman valoa tähän kuulusteluun. Sikäli myönteistä se tieto, minkä olen saanut ainakin liikkuvan poliisin ja Itä-Suomen poliisin yhdistymisestä, että liikkuva poliisi on pystynyt auttamaan muita poliisipartioita heidän tehtävissään. Tältä osin ainakin tuo uudistus on kulkenut eteenpäin. En mene tähän muuhun liikennevalvontaan sitten sen enempää.

Mutta, arvoisa puhemies, kyllä käytännössä on myös Itä-Suomen alueella käynyt niin — puhun nimenomaan nyt Etelä-Savo—Pohjois-Karjala—Pohjois-Savo-alueesta — että resurssit ovat siellä pienentyneet, ja nyt tällä hetkellä ollaan siinä tilanteessa, että näkyvyys todellakin heikkenee. Se näkyy juuri syrjäisemmillä alueilla, ja keski-arvominuutit eivät siinä riitä: puhutaan tunnista, puhutaan kahdesta jne. eli varsin pitkistä odotusajoista. Poliisin resurssitarve on turvattava. Se minimivaatimus on 7 500 poliisimiestä, siihen täytyy vähintään nyt huomiota kiinnittää. Se on kyllä tietysti sitten seuraavan hallituksen asia.

Lopuksi, arvoisa puhemies: minäkin yhdyn kyllä tähän savolais-karjalaiskysymykseen, onko nyt (Puhemies koputtaa) ammuttu sitten tämä ikään kuin vapaaehtoinen Paateron tekemä esitys kyläpoliiseista alas.

Sisäministeri Päivi Räsänen

Arvoisa herra puhemies! Palaan tähän edustaja Pekkarisen kysymykseen, vaikka hän ei olekaan enää paikalla. Tarkistin näitä lukuja, joita hän esitti, ja nuo Pekkarisen esittämät luvut eivät kyllä pidä paikkaansa. Vuonna 2008 meillä oli 220 henkilötyövuotta näissä poliisin ylijohtotehtävissä, siis poliisiosaston, lääninjohdon, sisäministeriön tehtävissä, ja tänä vuonna vastaavissa tehtävissä Poliisihallituksen ylijohtotehtävissä on 126 ja sisäministeriön poliisiosastolla 39, eli selvästi aleneva trendi, aivan niin kuin on ollut tavoitteena.

Sitten haluan todeta sen, että poliisin toimivaltaa edellyttävää julkista valtaa ei voida tietenkään siirtää yksityiselle turva-alalle eikä myöskään vapaaehtoisille. Eli kaikissa noissa lainsäädännön muutoksissa, jotka ovat koskeneet yksityistä turvallisuusalaa, perustuslakivaliokunta on kyllä hyvin huolellisesti pitänyt huolen siitä, että viranomaiselle kuuluvaa toimivaltaa ei siirretä muille tahoille. Mutta sen sijaan tuo poliisiylijohtajan ehdotus kyläpoliisitoiminnasta on mielestäni kyllä aivan harkinnan arvoinen, ja sitä ollaan Poliisihallituksessa jo viemässäkin eteenpäin. Se ei vaadi edes mitään lainsäädännön muutoksia, se vaatii vain toimintajärjestelyjä. Ja sitten meillä on menossa myös selvitys täydennyspoliisien käytettävyydestä, ja sehän liittyy osaltaan tähän vapaaehtoistoimintaan.

Sitten täällä on kyselty hyvin paljon sitä, millä tavalla näitä poliisin resursseja jaetaan eri puolille Suomea, ja siinä Poliisihallituksella on vastuu ihan sen alueen tarpeen mukaan näitä resursseja jakaa.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei poliisien määrä lisäänny hallinnollisia toimenpiteitä vähentämällä, poliisien määrä pysyy samana. Suomessa on keskimäärin 150 poliisia 100 000:ta asukasta kohti, ja EU:n 27 maan keskiarvo on reilusti yli puolet, noin 340 poliisia. Suomessa on myös vähiten vankeja EU:n 27 maan kesken, sekin kertoo mielestäni jostakin.

Poliiseilla on hyvä rikosselvitysprosentti, 80, mutta vähemmälle huomiolle ovat jääneet nämä niin sanotut pimeät jutut, joissa tekijää ei valmiiksi tiedetä. Niissä luvut ovat todella karuja. Tilastot osoittavat, että yli puolet raiskauksista näissä pimeissä jutuissa jää selvittämättä, jos tekijää ei tiedetä tutkinnan alkaessa. Lisäksi pahoinpitelyistä jää selvittämättä lähes kaksi kolmesta. Omaisuusrikoksista suuri osa on pimeitä, ja niistä lähes yhdeksän kymmenestä jää selvittämättä. Viime vuonna oli näitä pimeitä rikoksia noin 200 000 ja niistä selvisi vain viidesosa.

Arvoisa ministeri, eivätkö nämä tosiasiat jo avaa hallituksen ja ministerin silmiä, että Suomen poliisi tarvitsee lisää resursseja? Tähän listaan kun lisätään vielä harmaa talous, niin kyllä jotain pitäisi tehdä.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri on todennut tilastoihin viitaten, että rikosten määrä on laskusuunnassa, mutta itse ainakin perustellusti sanon, että tämä on Lapin osalta tilastoharhaa: nimittäin rikosten määrän laskuun tarkastelujaksolla vaikutti automaattisen liikennevalvonnan uudelleenorganisointi. Rikoslakirikosten määrä, kun näitä liikennerikkomuksia ei lasketa, kasvoi lähes 6 prosenttia. Hälytystehtävien määrä kasvaa todellakin Lapissa edelleen. Ja ruuhka-aikoina, esimerkiksi matkailun sesonkiaikoina, hälytystehtäviä joudutaan joillakin alueilla jättämään niin sanotusti odotukselle, ja harvaan asutuilla alueilla osaa tehtävistä joudutaan hoitamaan ilman että poliisi on läsnä paikalla, puhelimitse. Partiot joutuvat jatkuvasti priorisoimaan tehtäviä, ja tästä seuraa se, että ne joutuvat jättämään osan tehtävistä hoitamatta kokonaan. Tämähän synnyttää juuri sitä epäluottamusta kansalaisten keskuudessa ja myöskin poliisin keskuudessa turhautumista. Harvaan asutuilla seuduilla partion vuoron aikana hoitama alue (Puhemies koputtaa) on laaja ja jopa 1—3 tuntia kestää mennä sinne paikalle. On todella vakava asia se, että ihmiset joutuvat käyttämään oman käden oikeutta turvallisuutta rakentaessaan.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sisäisen turvallisuuden takaaminen ja varmistaminen on kansalaisille, meille kaikille, todella tärkeä arvo ja asia, ja sen vuoksi keskustellaan niistä resursseista, millä poliisikunta voi sitä tehdä. Sinänsä turvallisuutta ei pelkästään poliisivoimilla saada.

Minun kysymykseni oikeastaan on, kun tässä välikysymyksessä kysytään erityisesti poliisipalvelujen turvaamisesta — vastauksessanne, ministeri, toitte hyvin esille sen, miten rahoista olette pitäneet kiinni ja budjettiriihessä ei kaikkea viety, mitä meinattiin viedä — nyt nimenomaan se, missä kaikissa tehtävissä poliisit tänä päivänä ovat, jos ajatellaan sisäistä turvallisuutta ja turvallisuutta yleensä. Jos me ajattelemme, että meillä on hyvin paljon tämmöisiä terveyteen liittyviä, mielenterveyteen ja kotirauhaan, melkein kotikasvatukseenkin liittyviä, niin onko tehtäviä, joita tulisi poliiseilta siirtää jonnekin muualle, jotta he voisivat nimenomaan sitä hyvää työtä, (Puhemies koputtaa) mitä he ovat tähänkin saakka tehneet, vielä varmistaa ja vahvistaa?

Hanna Mäntylä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on tämä Lapin tilanne noussut jo useampaan otteeseen esiin, ja en ala nyt tässä enää toistamaan näitä Lapin erityispiirteitä, koska uskon, että ministeri ne varmasti tietää.

Mutta haluaisin nostaa esimerkiksi tämän vasteaikojen ongelmallisuuden — näitähän ei voida pitää millään tavalla kohtuullisina. Oikeastaan haluaisin kertoa tämmöisen aika raadollisenkin esimerkin elävästä elämästä, jonka itse olen kuullut, jossa oli tämmöinen epäselvä kuolemantapaus ja tosiaan poliisia jouduttiin odottamaan tuntikausia paikalle ennen kuin sitten voitiin tämä tilanne läheisten ja hoitohenkilöstön kanssa saattaa eteenpäin. Pidän kyllä tällaista todella epäinhimillisenä.

Toinen asia, jonka haluaisin vielä nostaa esiin, on tämä, että ihmiset eivät läheskään aina tee edes ilmoituksia kokemistaan rikoksista, koska he ovat menettäneet uskonsa järjestelmään. Se ei ole poliisin vika missään tapauksessa, mutta usko tähän järjestelmään on kärsinyt. Tämä on asia, johon meidän pitäisi kyllä yhdessä löytää ratkaisu: kuinka ihmiset voisivat kokea, että tämä järjestelmä on rakennettu niin, että (Puhemies koputtaa) tähän kannattaa uskoa.

Ja kysyisin vielä lopuksi ministeriltä: oletteko...

...nämä Lapin erityispiirteet huomioineet? — Kiitos.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä kansa luottaa poliisiin, ja kun poliisi näkyy, niin se herättää sitä turvallisuudentunnetta, mutta valitettavasti tuolla maalaispitäjissä sitä poliisin näkyvyyttä ei enää niin usein ole kuin sitä on joskus ollut.

Viestit kenttäpoliiseilta meille ovat kyllä tulleet, ja ne ovat olleet huolestuneita. Käytännön resurssit eivät riitä sillä tasolle, millä se tarve olisi. Vastuulliset poliisit tuntevat tämän myös itse. Nämä säästöt ovat vaikuttaneet poliisin saatavuuteen ja työtehtävien priorisointiin tuolla eri paikoissa.

Mutta rouva ministeri, kysyisin aselupien käsittelystä — aikataulut niissä ovat osittain hyvinkin pitkät, kun aselupia haetaan — sekä myös tulkinnoista tästä lainsäädännöstä. Tähän myös edustaja Rantakangas omassa puheenvuorossaan aiemmin viittasi. Milloin näistä ohjeista tulee yhtenäiset tulkinnat jokaiseen poliisilaitokseen, jotka aselupia myöntävät?

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hämmennys tässä keskustelussa varmasti aiheutuu siitä, että hallituksen puolelta esitetään näitä tilastolukuja ja meillä kansanedustajilla on kenttäkokemuksella niiltä poliiseilta saatua tietoa kenttätyöstä, jotka tekevät sekä tutkinta- että kenttätyötä muutoin, ja kun he joutuvat työssään tekemään priorisointia päivittäin, niin kysyisin: toteutuuko kansalaisten oikeusturva tällä menetelmällä? Se on minusta ydinkysymys, josta juontaa sitten se, että joko kansalaiset luottavat tai he eivät luota poliisiin.

Sitten, arvoisa puhemies, vielä ruusuja ministerille siitä, että ainakin omalla alueellamme nuo niin sanotut, arkikielellä, putkakuljetukset on voitu eliminoida ainakin tällä hetkellä. Se oli minusta viisas päätös, jota ei kannata ruotia tämän enempää.

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri sanoi tuossa, että Pora on edennyt suunnitelmien mukaisesti. Otetaan nyt malliesimerkkinä sitten Pirkanmaa — ehkä Lapissakin on samoja asioita ollut. Kun meiltä aikanaan purettiin pois ja lopetettiin näitä asemia, niin asemapäälliköt ja kakkospäälliköt siirrettiin Tampereelle, ehkä vielä seuraavakin pykälä, asemien vakansseja siirrettiin silloin yhtä lailla Tampereen suuntaan, poliisivankila lopetettiin ja yhtä lailla tämän toiminnat siirrettiin Tampereelle. Nyt tällä hetkellä ollaan lupapalveluprosesseja siirtämässä Tampereelle. Ylä-Pirkanmaallakin on yksi partio tällä hetkellä olemassa, ja kyllähän kesän aikaan sillä partiolla on kivasti mennyt, kun se on ollut juoppokuskina, siirtänyt niitä porukoita sieltä Tampereen putkaan. Eli onko ollut tarkoitus, että poliisin tehtävänkuvaa muutetaan tähän niin kuin juoppotaksina olemiseen? Ei ole mikään salaisuus, sen tietävät nuo Viron pojatkin jo, että tehdään hämyhälytys siellä toisella puolella meidän aluetta ja tehdään sitten omia tehtäviä siellä toisessa päässä aluetta. Millä tavalla tämän Poran oli tarkoitus toteutua näillä harva-alueilla? Oliko tarkoitus tämä, että poliisit ovat juoppokuskeja?

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun on kuunnellut sisäministerin vastauksia tässä keskustelussa, niin täytyy todeta, että tavallisilla suomalaisilla kansalaisilla ja sisäministerillä on kovin erilainen näkemys poliisipalveluiden tilasta tällä hetkellä, se on tosiasia. Kuitenkin poliisin on toimittava koko maassa ja ihmisten saatava apua tarvittaessa, siitä me kaikki varmaankin olemme täysin yksimielisiä. Tosiasia on, että poliisin säästöt näkyvät ensimmäisenä niillä seuduilla, joilla poliisien määrä on muutenkin vähäinen.

Keskusta on vaalikauden aikana useasti esittänyt, että hallitus antaa eduskunnalle kokonaisselvityksen poliisin tilanteesta ja sisäisestä turvallisuudesta laajemminkin. Kun tätä kysymystä on myöskin kysytty tässä keskustelussa sisäministeriltä ainakin kolmen keskustalaisen kansanedustajan taholta jo aiemmin, niin voisitteko nyt kertoa oman näkemyksenne? Voisiko tällaisen selonteon antaa?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on ollut sillä tavalla mielenkiintoista, että minäkin varmaan voisin sanoa — siis opposition kansanedustajana — että totta kai tämän hallituksen aikana yleinen turvallisuus on heikentynyt, erityisesti maaliskuun 25. päivästä lähtien, jolloin lähdimme hallituksesta. Tai kun täällä sanotaan, että tuolla tiellä ajaessani nyt olen havainnut, että paljon vähemmän siellä sitä liikennevalvontaa on, niin minäkin olen havainnut: ennen tätä uudistusta tapasin yhden kerran siellä poliisiauton ja nyt kaksi kertaa. Siis tällaisilla perusteilla argumentointi ei ole mistään kotoisin, koska sen tilastollinen kattavuus ei ole riittävää. Tiedustelisin ministeriltä: teettekö te selvitystä siitä kuuluisasta kentän tilasta vähän ehkä niin kuin uskottavammin tilastollisin menetelmin kuin tässä yhteydessä?

Lopuksi toteaisin, että esimerkiksi Kuopiossa olen viime aikoina nähnyt paljon enemmän poliiseja kuin tässä vähän aikaa aiemmin, viimeksi silloin, kun (Puhemies koputtaa) yksi mustamaija yritti ajaa suojatiellä päälleni.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä edustaja Rantakangas käytti aikaisemmin taloudellisesti niin lupaavan puheenvuoron, että uskon, että seuraavaan hallitukseen on paljon pyrkijöitä sisäministeriksi. Vähän moititte mennyttä perintöä ja tulevaa perintöä. Kaikillahan se on ollut haasteellista. On ihan selvää, että pahassa maailmassa ei ole resursseja jokaisen asian selvittämiseen. Se on tosi ikävää ennen kaikkea näiden ihmisten kannalta, se on erittäin ikävää poliisien kannalta, jotka haluavat tehdä työnsä huolellisesti. Mutta, arvoisa puhemies, kaikki me olemme tänään ymmärtäneet sen, että hallitus tai ministeri ei ole laiminlyönyt poliisien asiaa. Kaikella tarmollaan sisäministeri Räsänen on työskennellyt toimialansa hyväksi poliisien puolesta ja turvallisuuden puolesta. Jos puhemies sallii, niin sanoisin, että niin kuin äiti lapsiaan hän on tätä asiaa paimentanut.

Ismo Soukola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kalliorinne tässä jossain vaiheessa kehui Rajavartiolaitosta, että se on tyytynyt mukisematta kohtaloonsa ja luottaa johtoonsa. Se pitää ihan paikkansa, Rajavartiolaitos luottaa johtoonsa. Raja teki omat hallintorakenneuudistuksensa etuajassa ennen näitä nykyisiä säästövaatimuksia ja on onnistunut siinä erinomaisen hyvin.

Edustaja Tolvanen toi täällä esille poliisin johtamismentaliteetin, joka on kieltämättä pikkasen erilainen kuin Rajavartiolaitoksella. Sen takia Poliisihallituksen luottamus kentällä on käytännössä katsoen jo pakkasen puolella, ja tähän pitäisi myöskin ministerin reagoida jollain tavalla, vaikka sitten uudelleenjärjestää koko Poliisihallituksen tehtävät jollain tavalla toisin. Minulla on kyllä siihen tarvittaessa ehdotus, jos ministeri vaivautuu jossain vaiheessa kuuntelemaan.

Mutta ministeriltä kysyisin: Kun kerroitte, että 21 päällikköä tai apupäällikköä on tänä vuonna siirtynyt johdosta pois, niin mihin nämä ovat menneet? Kuinka moni heistä on joissain tukitehtävissä poliisihallinnossa mutta ei kuitenkaan päällystötehtävissä?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oleellinen tarkennus, edustaja Jääskeläinen: sanoin, että sisäisen turvallisuuden määrärahojen osalta uuden hallituksen on löydettävä ratkaisut, miten tämä järkyttävä vaje pystytään kattamaan, ja siihen tarvitaan kyllä monia keinoja.

Puhemies! Keskustan puoluehallitus hyväksyi viime keväänä sisäisen turvallisuuden ohjelman. Siinä yksi keskeinen lähtökohta oli luoda Suomeen kyläpoliisijärjestelmä lisäämään turvallisuudentunnetta erityisesti maaseutualueella, ja on hieno asia, että poliisiylijohtaja Paatero on tarttunut tähän ideaan. Täälläkin salissa tämä keskustan aloite on saanut laajaa kannatusta. Se on hyvä asia, koska se varmasti pitää seuraavalla kaudella sitten toteuttaa.

Muutoin olen sitä mieltä, että tarvitaan poliisin piirissä työhyvinvointiselvitys, koska niin paljon on tullut ristiriitaista tietoa siitä, mikä on poliisien tilanne tosiasiassa. Tällainen työhyvinvointiselvitys olisi konkreettinen tapa tutkia, millä tavalla käytännössä poliisit ja henkilöstö kokevat tämän elämänsä.

Lopuksi sanon sen, että meidän kaikkien pitää kantaa vastuuta sisäisestä turvallisuudesta. Se on meidän yhteinen asia, tässä ei ole hallitusta ja oppositiota (Puhemies koputtaa) viime pelissä.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on ollut aika vahva yksimielisyys siitä, että poliisien määrä ja turvallisuus ovat tärkeitä asioita yhteiskunnallemme. Täällä on myös perusteltu tätä välikysymystä sillä, että se on hyvä keino aikaansaada keskustelua, mutta kyllä tässä on tänään käynyt ilmi, että välikysymys on ollut myös hyvä keino oikaista näitä virheellisiä käsityksiä, joita esimerkiksi tässä välikysymyksen osalta on esitetty. Tässä hallituksen vastauksessa on alleviivattu sitä, että painopiste on nyt poliisin operatiivisen toiminnan vahvistamisessa ja myös poliisin toimintaa tukevia uudistuksia on aika paljon vireillä.

Se, mistä vielä ehkä haluaisin kantaa huolta, on tämä jo aikaisemmin mainittu muotomääräysasia, joka aiheuttaa monenlaista byrokratiaa sinne poliisin arkeen. Jos ministeri vielä ehtii vastata, niin olisin kysynyt: onko näiden muotomää-räysten purkuun suunnitteilla jonkinlaisia toimia tai uudistuksia?

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Perimmiltäänhän on kyse myös ihmisten perusoikeuksista, oikeudesta kokea turvallisuutta, ja saada myöskin oikeutensa tähän tuntea. Tähän liittyy isompi kysymys, josta tänään on puhuttu: virkaa tekevien poliisien tehtävien siirtäminen yksityiselle puolelle, vartiointiliikkeille tai kyläpoliiseille tai johonkin muualle. Tämä kysymys ei ole ainoastaan polii-sien kohdalla: Tässä talossa oli kysymys lääkäreiden tehtävien siirtämisestä osakeyhtiössä toimiville lääkäreille. Meillä on tarinaa aikaisemmin pysäköinninvalvonnan tehtävien siirtämisestä pois viranomaisilta. Tätä ketjua toivottavasti ei jouduta jatkamaan, ja minä toivon, että näissä kaikissa päädytään semmoiseen ratkaisuun, että viranomaisia on riittävästi. Myös hallintoa pitää olla niin, että virkavastuulla ja oikeusturva muistaen ihmisten perusoikeudet voidaan toteuttaa.

Sisäministeri Päivi Räsänen

Arvoisa herra puhemies! Keskustan kansanedustajat ovat useamman kerran kysyneet tästä sisäisen turvallisuuden selonteosta, ja kerran jo siihen vastasinkin, mutta vastaan nyt edelleen, että eduskunta edellytti, että sisäisen turvallisuuden selonteko annetaan vuonna 2017, ja aivan tämän mukaan toimitaan. Siihen on ryhdytty jo sisäministeriössä valmistautumaan, että sellainen selonteko annetaan. Mutta sen lisäksi eduskuntaa informoidaan tästä Pora III -uudistuksen etenemisestä, ja siinä tilanteessa hallintovaliokunnan kanssa ja hallintovaliokunnalla on mahdollisuus käydä syvällinen keskustelu ja tarkastella, millä tavalla tuo hallintouudistus on edennyt.

Tämän keskustelun aikana moni on sanonut, että poliisille tarvittaisiin lisää resursseja. En ole kuullut kyllä, kuinka monta miljoonaa euroa täällä ehdotetaan lisää resursseja. Silloin kun budjettiriihi oli käynnissä, niin lehtitietojen mukaan edustaja Soukola totesi, että tarvittaisiin 8 miljoonaa euroa lisää. No, hallitus teki itse asiassa sen linjauksen, että 7,8 miljoonaa euroa päätettiin sellaista rahaa, jota ei oltu päätetty sitä ennen, (Erkki Virtanen: Edustaja Soukolan olisi pitänyt pyytää enemmän!) eli 8 miljoonaa euroa... Totta kai siellä oli se kehysriihen leikkaus pohjalla, senkin me kaikki tiedämme, mutta olisin olettanut, että perussuomalaiset ovat tyytyväisiä budjettiriiheen, mutta yhtään kiitoksen sanaa ei ole tässä istunnossa kuulunut. (Jari Lindströmin välihuuto)

Sitten vielä muistutan siitä, että samoihin aikoihin perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jari Lindström kertoi toivovansa, että hallitus olisi tuonut enemmän rakenneuudistuksia. No, sisäministeriössä on tehty nyt monta rakenneuudistusta. Tämä poliisin hallintorakenneuudistus on yksi niitä tehokkaimpia uudistuksia, joissa nimenomaan sieltä hallinnosta siirretään resursseja kenttätoimintaan.

Sitä 28:aa miljoonaa euroa, joka tässä on uudelleenkohdennuksen kohteena, ei leikata poliisitoimesta pois, vaan se jää sinne nimenomaan sitä varten, että saadaan sitä painopistettä kenttätoimintaan siirrettyä, ja me näemme, että tämä kehitys on hyvässä vauhdissa. Jo tänä vuonna hallintovaliokunta tulee saamaan siitä sitten tarkemman selvityksen.

Täällä on kerrottu tarinoita pitkistä toimintavalmiusajoista. Se on aivan totta, niitä on, niitä tapahtuu niin pelastuspuolella kuin poliisitoiminnassa. Mutta niitä on ollut aiemminkin, Suomi on ollut pitkien välimatkojen, pitkien etäisyyksien, maa aikaisemminkin. Tässä suhteessa tilanne ei ole huonontunut, se on hyvä muistaa. Kyllä väitän, että se kuva, josta te kerrotte täällä, joka kentältä tulee kansalaisten kanssa keskustellessa, osittain johtuu siitä, että on myös annettu väärää informaatiota, on lietsottu ikään kuin väärillä tiedoilla, esimerkiksi puhumalla siitä, että kun liikkuva poliisi lakkautetaan, niin ikään kuin liikennevalvonta lakkautettaisiin. Liikennevalvonnan taso, suoritteiden määrä, on pysynyt ennallaan, joiltakin osin jopa parantunut. Siinä on käynyt juuri niin kuin Pora-uudistuksessa oli luvattu. Samoin esimerkiksi poliisin palvelupisteverkostoa, poliisiasemaverkostoa, ei ole supistettu, vaikka noita hallinnollisia alueita on suurennettu eli poliisilaitosten määrää on vähennetty. Meillä on yksi ainoa poliisiasema tämän uudistuksen myötä vähennetty, ja se on Vihdin—Karkkilan poliisiasema. Kaikilta muita osin tuo poliisiasemaverkosto on säilynyt ennallaan.

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa kiitän tästä keskustelusta, jotta en jälleen ylittäisi aikaani.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! En olisi hurjina nuoruusvuosinani uskonut, että minulla tulee poliisia ikävä, mutta niin vain tulee. Oli hyvä, että Savukoskella 1970—80-luvulla kirkkaankeltaisella poliisi-Ladalla liikkuneet kyläpoliisit ottivat kiinni holtittomat mopopojat. Enää ei ole mopoa, mutta eipä ole poliisejakaan eikä sitä Ladaa.

Välikysymys poliisipalveluitten turvaamisesta on perusteltu. Jatkuvat organisaatiouudistukset kuluttavat henkilöstön voimavaroja. Lapissa jos missä poliisit operoivat äärimmäisen ohuella miehityksellä. Ei ole kenenkään etu, että poliisit kuluttavat entistä enemmän aikaa autossa istumalla.

Lapissa poliisin toiminnalle on aivan erityisiä haasteita: pitkät etäisyydet, harva asutus, äärevät luonnonolosuhteet ja matkailukauden sesonkiluonteisuus. Poliisin toiminnan ja kansalaisten turvallisuuden kannalta avainasemassa on palveluverkko. Lapissa on 16 poliisiasemaa, joista tosin 6 on kahden poliisin miehittämiä ajoittain. Jo nyt eletään palveluverkon tiheydessä äärimmäisellä rajalla. Lapissa on 16 kuntaa, joissa toimintavalmiusaika on yli puoli tuntia, ja 3 kuntaa, joissa se on yli tunnin. Ja harvinaista ei ole se, että naapurit joutuvat väkivaltatilanteissa tekemään sitä työtä, joka ehdottomasti kuuluisi poliisille. Hyvin usein jätetään soittamatta hätäkeskukseen, koska jo etukäteen tiedetään, ettei poliisi hätiin ehdi tai muut tärkeämmät tehtävät ajavat edelle. Kansalaiset ovat soittaneet minullekin milloin mihinkin vuorokaudenaikaan ja kertoneet karuista tilanteista arkielämässä. Ne vies-tit ovat aivan toisenlaisia kuin mitä ministeri Räsänen äsken juuri täällä kertoi.

Myös rikostutkinta ontuu resurssipulan vuoksi, ja se heijastuu vääjäämättä tutkinta-aikoihin. Sen laskun maksaa aina rikoksen uhri. Määrärahojen niukkuus johtaa myös harmaan talouden kasvuun ja siihen, että ennakoivaan työhön jää entistä vähemmän aikaa. Jos määrärahat jäädytetään tietylle tasolle, on se käytännössä leikkaus, sillä kaikki hankinnat, palvelut ja työ kallistuvat koko ajan.

Arvoisa puhemies! Poliisiin kohdistuva juustohöylä johtaa vääjäämättä turvallisuustilanteen radikaaliin heikkenemiseen ja ennen kaikkea alueilla, jotka poikkeavat keskiarvoluvuista. Maan eri osiin kohdistuvat kaavamaiset leikkausprosentit ovat epäoikeudenmukaisia: ne eivät huomioi erilaisia toimintaympäristöjä. Näyttää ilmeiseltä, että etelässä ei yleensäkään tunneta Lapin olosuhteita eikä myöskään poliisihallinnossa.

Viime heinäkuussa sattui mielenkiintoinen tilanne Utsjoella Norjan terrorismiuhkaan liittyen. Konetuliasein aseistautuneet norjalaiset poliisit tulivat Suomen puolelle, pysäyttivät suomalaisia autoja, tutkivat Suomen kansalaisia — kysymys kuuluu, missä olivat suomalaiset poliisit. Raja-alueilla on totuttu siihen, että naapurimaan viranomaiset voivat tehdä virkatyötään rajan yli, mutta tilanne, jossa Suomen poliisi kamppailee resurssipulan kanssa myös poikkeustilanteessa, on muotopuoli. Poliisilla tulee olla tarkkaan määritelty tehtävä ja tarkkarajaiset valtuudet. Poliisin korkea arvostus perustuu paitsi henkilöstön osaamiseen ja ammattitaitoon myös siihen, että sillä on tunnustettu legitiimi asema. Resurssipulan aikanakaan poliisin toimenkuvaa ei pidä alkaa hämärtämään. Poliisi on poliisi, rajamies rajamies, ja Tullin työntekijällä on omat tehtävänsä. Sektorirajat ylittävää yhteistyötä tulee tietenkin tehdä, mutta jokaisen viranomaisen pitää pysyä omalla tontillaan.

Kannattaisin edustaja Kalliorinteen tekemää epäluottamuslause-esitystä, mutta tahdikkuussyistä jätän sen vasemmistoliiton oman ryhmän jäsenen tehtäväksi.

Sisäministeri Päivi Räsänen

Arvoisa puhemies! Kiitos mahdollisuudesta siihen suoraan vastata.

Todellakin tuossa tilanteessa Norjan poliisi tuli Suomen puolelle terrorismintorjunta-asioissa aivan Prümin sopimuksen pohjalta ja Suomen viranomaisen luvalla, eli siinä Norjan poliisin toiminnassa ei ollut mitään meidän lainsäädäntömme tai kansainvälisten sopimusten kannalta poikkeavaa. Toki yleensä näissä tilanteissa pyritään siihen, että kansallinen poliisi, siis Suomen poliisi, ja ulkomailta tuleva, Prümin sopimuksen nojalla tuleva, poliisi toimivat yhdessä, että heidät nähdään yhtä aikaa, mutta sekään ei ole välttämätöntä. Tuossa tilanteessa suomalaiselle poliisille oli tullut joku kiireellisempi tehtävä, ja sen takia Norjan poliisi oli hetken aikaa siellä yksin toimimassa. Se on todellakin, vielä vakuutan, aivan tämän sopimuksen mukainen ja meidän lainsäädäntömme mukainen tilanne.

Sen sijaan on suomalaisessa viranomaisjärjestelmässä erittäin hyvä vahvuus, että meillä viranomaiset tekevät yhteistyötä. Toki jokaisella viranomaisella on ne omat toimivaltuutensa ja tehtävänsä, mutta viranomaisten yhteistyö varsinkin harvaan asutuilla alueilla on tärkeää. Hallituksen esityshän Rajavartiolaitoksen rajavartiomiesten toimintaedellytysten parantamisesta niin, että he voivat sitten myös poliisin tehtäviä olla tukemassa aiempaa paremmin, hyväksyttiin jo eduskunnassa ja on voimaan tullutta lainsäädäntöä. Eli tätä yhteistyötä pyritään edelleen tehostamaan.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tiedän kyllä, minkälaisia kansainvälisiä sopimuksia Suomi on tehnyt liittyen poliisitoimeen ja avunantoon yli rajojen, mutta oleellista ei ollut sitten kuitenkaan se, että Norjan poliisi tuli Suomen puolelle, vaan kysymys kuuluu niinpäin, että tiedättekö, kuinka vähän tuolla hetkellä — kyse oli heinäkuusta, loma-ajasta — suomalaisia poliiseja oli virkatehtävissä samaan aikaan. Minun mielestäni on aika hurja tilanne se, että norjalaiset virkamiehet ottavat noin vahvaa roolia Suomen puolella osin siitä syystä, että poliisimiehitys on niin ohut Lapissa. Itse asiassa toinen poliisipartio joutui etsintätehtävään Tunturi-Lapin alueelle ja Suomen puolella oli vain kaksi poliisimiestä hoitamassa näitä asioita, niin että kyllä minusta tilanne on aivan liian haavoittuva, jos noin vähäisin voimin operoidaan noin tärkeissä asioissa.

Sisäministeri Päivi Räsänen

Arvoisa puhemies! Norjan poliisi ei tullut tukemaan Suomen poliisia suomalaisissa turvallisuustehtävissä, vaan se liittyi tähän norjalaiseen terrorismiepäilyyn, (Markus Mustajärven välihuuto) ja sen takia tuon Prümin sopimuksen nojalla Norjan poliisi tuli tilapäisesti Suomen puolelle.

James Hirvisaari /m11:

Arvoisa puhemies! Suomalaisten turvallisuuden takaamisen tulisi olla Suomen hallituksella aivan ykkösprioriteetti ja maailman tärkein asia. Monilla tärkeillä aloilla toimintaa on kuitenkin hankalasti kuristettu. Lisäksi orjailemme joka suhteessa ja aivan liikaa Euroopan unionin kurimuksessa. Eurostoliitto on jopa pahempi kuin Neuvostoliitto.

Poliisipalvelujen alasajon lisäksi suomalaisten turvallisuustilannetta heikentää sotaisan islamin leviäminen meidänkin maahamme. Uutistoimisto CNN:n mukaan muslimien määrään nähden kaikista maailman maista meiltä Suomesta on lähtenyt eniten jihadisteja Syyriaan, kuten täällä jo aiemmin mainittiinkin jossakin puheenvuorossa. Tilanne on siis todella vakava. Jopa Suomessa asuva somaliyhteisö on huolissaan Isis-järjestön suorittamasta värväyksestä heidän keskuudessaan.

Asian suhteen on ryhdyttävä nopeasti oikeasti tehokkaisiin toimenpiteisiin. Olen hyvilläni siitä, että perussuomalaiset ovat huomioineet tuon järjestön ja sen raakalaismaisen toiminnan vä-likysymyksen perustelutekstissä. Tällä kertaa myöskään media ei ole vaiennut, kuten se tavallisesti tekee. Itsehän taannoin varoitin liiallisen muslimimaahanmuuton seassa tulevasta ääriaineksesta, mutta oikeusjärjestelmämme palkitsi varoituksen sakoilla, kun halusi vääristellä ja tulkita intentioni täysin kuuseen. Enkä muuten suinkaan ole ainoa, jonka suun maan Valtakunnansyyttäjänvirasto pyrkii kovin kyseenalaisin perustein tukkimaan. Mutta sisäministeriössä selvitettävänä oleva Suomen kansalaisuuden poistaminen terroristeiksi lähteviltä kaksoiskansalaisilta olisi erittäin hyvä asia. Suomen kansalaisuu-den poistaminen ylipäätään rikoksiin syyllistyviltä kaksoiskansalaisilta tulisi ottaa vakiokäy-tännöksi.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten välikysymys on aiheellinen. Tosin siitä puuttuu yksi suomalaisten turvallisuuteen oleellisesti vaikuttava asia eli rajavalvonta. Rosvojen vapaa liikkuvuus on lisännyt omaisuusrikosten määrää Suomessa valtavasti. Suomeen tullaan pakettiautoilla Baltiasta tai Itä-Euroopasta kerjäämisen, työnteon tai turismin verukkeella tehtailemaan asuntomurtoja. Edes maahantulokielto ei estä rikollisten tuloa Suomeen, koska rajoja ei valvota. Tilanne on räjähtämässä käsiin, mutta poliisi on voimaton. Rikollisporukoita tulee ja menee, mutta poliisi ei voi torjua heidän tuloaan maahan, vaikka poliisi tietäisi analyysin perusteella, että he ovat tulossa tekemään rikoksia. Tällaista villin lännen meininkiäkö hallitus todellakin haluaa? Jos ette halua, miksette ole tehneet yhtään mitään? Teillähän on nyt kaikki valta.

Arvoisa puhemies! Nykyinen tilanne on täysin kestämätön. Suomen on otettava käyttöön oma rajavalvonta. Rosvot on pysäytettävä jo rajalla. Jos oman rajavalvonnan käyttöönotto edellyttää EU:sta eroamista, niin pitää sitten tehdä sillä tavalla. Muutos-puoluehan on jo tehnytkin lakialoitteen siitä, että eduskuntavaalien yhteydessä järjestettäisiin kansanäänestys Suomen EU-jäsenyydestä. Annetaan kansan päättää, vai ettekö te uskalla kansalta mitään kysyä?

Arvoisa puhemies! Poliisipalvelujen turvaaminen ja riittävien talousresurssien ohjaaminen niille on aivan ehdottoman välttämätöntä. Minä yhdyn perussuomalaisten välikysymykseen, ja vaikka en ole saanut mahdollisuutta sitä itse allekirjoittaa — tässä viitattiin äsken johonkin tahdikkuusasioihin — minä kuitenkin kannatan edustaja Mattilan esittämää epäluottamusta hallitukselle, joka toivottavasti vihdoin tähän miekkaan kaatuu.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelman tavoitteena on, että Suomi on Euroopan turvallisin maa, jossa ihmiset ja eri väestöryhmät kokevat yhteiskunnan yhdenvertaisena ja oikeudenmukaisena. Tähän tavoitteeseen myös hyväksytyssä kolmannessa sisäisen turvallisuuden ohjelmassa pyritään.

Kansalaiset ja toimijat kokevat turvallisuuden hyvin eri tavoin. Ikä, asuinpaikka, elämäntilanne, terveys ja moni muu asia vaikuttavat suuresti siihen, kokeeko ihminen olonsa turvalliseksi vai ei. Poliisitoimi on tärkeä osa sisäistä turvallisuutta, näkyvä osa, jonka toimintatavat ja resurssit vaikuttavat ehkä eniten turvallisuuskokemukseen. Turvallisuus ja turvattomuus, uhkat ja rikosten määrä näkyvät ja tuntuvat ihmisten arjessa: kun liikutaan tiellä, kohdataan juopuneita, nähdään rikottuja ikkunoita ja varastettuja autoja, kun soitetaan hätäkeskukseen ja niin edelleen.

Poliisilla on suuri vaikutus rikosten ja uhkien ennaltaehkäisijänä. Ennaltaehkäisyssä kiinni jäämisen riski on yksi tärkeä tekijä. Kun tämä riski pienenee, se tekee tilaa rikollisuudelle. Poliisien määrä sinänsä ei ole ratkaiseva tekijä vaan koko keinovalikoima, jolla työtä hoidetaan. Tekniikkaa käytetään yhä enemmän valvonnan apuvälineenä. Tämän valvonnan haittapuoli on, että ihmiset kokevat olevansa liiankin valvottuja: Kaikkialla on kameravalvontaa, teillä ja ostoskeskuksissa. Kännykästä saadaan liikkuminen selville, puhelutiedoista puhumattakaan.

Kyberturvallisuudesta ei puhuta turhaan. Identiteettivarkaudet ja tietojen hankinta ovat nykypäivää. Rikollisuus on siirtynyt verkkoihin. Tässä Suomella on paljon haasteita edessä, eivätkä valtion omat näytöt ole mairittelevia. Kyberturvallisuuden uhkien torjunta on saatava toimivaksi: on pystyttävä takaamaan kansalaisille ja yrityksille tietoverkkojen turvallisuus.

Tietoverkkojen osalta valtio on jättänyt ihmisten turvallisuuden lähes yksinomaan ihmisten omaksi tehtäväksi, omasta kukkarosta maksettujen turvaohjelmien hankinnan varaan. Tässä koen olevan suuren puutteen. Lähes kaikki yhteiskunnalliset palvelut pystyy pian hoitamaan vain verkossa. Jokaisella pitää olla tietokoneet, joilla asioida. Tietoturvapalvelut ja ohjelmistojen päivitykset maksavat paljon. Mielestäni yhteiskunnan tietoyhteiskunnalliseksi lupaukseksi ei riitä huippunopean kaapelin saaminen kylille, vaan siihen pitäisi myös liittää edullisten turvaohjelmien paketointi.

Herra puhemies! Omasta turvallisuudesta huolehtiminen on monelta osin siirretty kansalaisten ja yritysten omalle vastuulle. Me maksamme itse hälytysjärjestelmät ja vakuutukset. Samoin maksamme kauppojen ja kauppakeskusten vartijapalvelut kohonneina tuotteiden hintoina. Asunto- ja pyörävarkaiden kiinnijäämisriski on hyvin pieni. Omien tehtäviensä alasajolla valtio pakottaa ihmiset hoitamaan myös omaisuuden ja hengen turvaamisen itse, kun poliisia ei näy eikä kuulu, varsinkaan harvaan asutulla seudulla. Kuntaliitosten myötä toiminta-alueet ovat kasvaneet liian laajoiksi ja alueen tuntemus heikentynyt muun muassa teiden nimien muutosten vuoksi.

Joko hallitus ei ole pystynyt luomaan mielikuvaa turvallisesta ja hyvästä Suomesta tai viesti ei ole mennyt perille tai hallitus on alisuoriutunut tehtävästään. Joka tapauksessa kansalaisten käsitys omasta turvallisuudestaan ja erityisesti poliisitoimen tilasta on se, että he ovat hyvin huolestuneita. Lähes aina ihmisiä kohdatessa nousee keskustelun keskiöön poliisien tilanne ja huoli tulevaisuudesta. Kun turvallisuushuoleen liitetään huoli työstä ja toimeentulosta, terveyspalvelujen saatavuudesta tai terveestä ja turvallisesta lasten kasvuympäristöstä, synnytetään turvattomuutta, joka pahimmillaan kumuloituu erilaisina lieveilmiöinä, syrjäytymisenä, mellakoina ja rikollisuutena.

Olen huolissani Suomen tulevaisuudesta myös tästä turvallisuusnäkökulmasta katsottuna, ja niin ovat meihin yhteyttä ottaneet kansalaiset, joiden huolesta tämä välikysymys lähti liikkeelle. Siksi ja edellä kerrotuista syistä kannatan edustaja Mattilan tekemää epäluottamuslausetta.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Näin aluksi: kannatan edustaja Rantakankaan esittämää epäluottamuslausetta.

Välikysymyksen päähuolenaihe on tärkeä: poliisin heikentynyt asema maan sisäisen turvallisuuden takaamisessa. Poliisin toiminta lainvalvojana on ohittamattoman tärkeä asia, ja poliisin toimintaedellytyksistä ollaan syystäkin huolissaan. Poliisihenkilöiden määrälle on olemassa absoluuttisia vähimmäismääriä maan väkilukuun nähden, ja ne rajat ovat tätä menoa tulossa vastaan todella nopeasti, joidenkin laskelmien mukaan ovat jo tulleet ja nykyiset 7 600 poliisia eivät riitä turvaamaan maan jokaisen asukkaan turvallisuutta tasavertaisesti.

Rikosten selvittämiseen, ennaltaehkäisyyn ja estämiseen tarvitaan paikalla olevia virkapukuisia poliiseja. Tietokoneen äärestä torjutaan ehkä uudenmuotoisia uhkia, annetaan kasvatusta ja valistusta, selvitellään jälkitilanteita, mutta jalkatyötä ei korvaa mikään. Henkilökuntaa, ihmisiä, ammattitaitoisia poliiseja ja virkamiehiä, tarvitaan myös tilanteiden jälkihoidossa. Toki toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti ja toiminnan on muututtava sen mukana. Kuitenkin poliisin vasteajat kertovat osaltaan maan epätasa-arvoistumisesta poliisin voimavarojen pienentyessä. Tehostaminen ei saa tarkoittaa sitä, että toisaalla poliisin tulo kestää tunteja, kun muualla saa apua heti. Totta kai resursseja kohdennetaan enemmän sinne, missä tehtäviäkin on enemmän, mutta lähtökohta, jokaisen suomalaisen turvallisuus, ei saa kärsiä.

Arvoisa puhemies! Haluankin tässä kohtaa muistuttaa myös siitä, että poliisi ei yksin ole yhtä kuin sisäinen turvallisuus. Sisäisen turvallisuuden kokonaisuus on laaja ja monisyinen, ja liian usein unohtuu sen tarkasteleminen kokonaisuutena. Turvallisuus ja tunne turvallisuudesta on ihmisen välttämättömien elämää turvaavien asioiden, aivan tärkeimpien perustarpeiden, listalla. Turvallisuudentunne on vähentynyt totta kai osittain siksikin, että poliisi on mennyt nettiin tai kadonnut katukuvasta.

Arvoisa puhemies! Viranomaisyhteistyön merkitys kasvaa etenkin harva-alueilla. Tällä vaalikaudella päätetyt ja toteutetut varuskuntien lakkautukset sekä rajavartioasemien sulkemiset vaikeuttavat viranomaisyhteistyön toteuttamisen mahdollisuuksia alueilla, joille kenttäpoliisin palvelut eivät yllä. Viranomaisyhteistyön tärkeyttä ei voi liikaa korostaa.

Poliisin toimintaedellytysten turvaaminen vaatii myös hyvää johtamista ja riittäviä resursseja siihen. Puutteet näissä vaikuttavat niin poliiseihin kuin kansalaisiin. Jatkuvat hallinnon uudistukset ja alimitoitetut resurssit aiheuttavat epävarmuuden ilmapiiriä, heikentävät työmotivaatiota ja tuovat mukanaan työuupumusta. Siksi työhyvinvointiselvitys poliisin piirissä olisikin aivan paikallaan.

Arvoisa puhemies! Sisäinen turvallisuus on yhä enemmän myös kansainvälinen asia. Olemme tuudittautuneet liikaa ajatukseen, että eihän meillä täällä Suomessa mitään tapahdu, sen tyyppiseen ajattelutapaan. Rikollisuus ja kriisit eivät kuitenkaan tunne eivätkä tunnista maiden rajoja. Ennaltaehkäisyyn tarvitaan poikkipoliittista otetta ja vahvaa kokonaisuuden hahmottamista yhteistyön kautta. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka pidetään meillä edelleen kuitenkin erillään sisäisestä turvallisuudesta aivan korkeimmassa johdossa asti, vaikka asiat ovat hyvin pitkälle yhteisiä. Näin esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspoliittisessa työryhmässä olisikin perusteltua olla myös sisäministeriön edustus.

Turvallisuuden kaikkien tasojen ymmärtäminen ja parantaminen edesauttaa koko yhteiskunnan hyvinvointia. Ongelmien ennaltaehkäisyllä on suuri merkitys: sisäisen turvallisuuden tarkastelussa on lähdettävä perusasioista, siitä turvallisuudentunteesta. Mikään määrä poliiseja ei riitä, jos tuo perusta horjuu.

Kokonaistarkastelun vuoksi toistan jälleen kerran hallitukselle esitetyn vaatimuksemme sisäisen turvallisuuden selonteon tuomisesta eduskunnalle.

Katja Hänninen /vas:

Arvoisa puhemies! Poliisi on vain osa niistä keinoista, joilla turvallisuusongelmiin voidaan ja pitää puuttua. Se, miten hyvin hoidamme työllisyyttä ja millaisen turvan voimme tarjota toimeentulovaikeuksista kärsiville ihmisille, on tärkeä osa keinovalikoimaa. Oleellista on myös rikoksen uusimisen estäminen kuntoutuksen avulla, sillä vankila ei saa olla pelkkä säilö, joka palauttaa tuomitun takaisin vankilaan johtaneeseen elämäntilanteeseen.

Hyvät edustajatoverit, rikosten torjunta on siis paljon muuta kuin poliisi ja vankila. Silti poliisipalveluja tarvitaan, eikä vain suurimmissa taajamissa. Poliiseja tarvitaan liikenteen valvontaan, harmaan talouden torjuntaan sekä rikosten ennaltaehkäisemiseen ja selvittämiseen. Onpa poliisi aika ajoin myös sosiaalityön ensimmäinen reagoija esimerkiksi kotihälytyksissä.

Poliisin hallinnon uudistaminen ei ainakaan toistaiseksi ole vapauttanut poliiseja kenttätyöhön, vaikka juuri siellä heitä kaivattaisiin. Liikkuvan poliisin lakkauttamisen yhteydessä sovitusta henkilötyövuosimäärästä ei tilastojen mukaan ole kyetty pitämään kiinni. Ongelmaa pahentaa myös se, että poliisin määrärahoja uhkaa koko ajan leikkaantuminen.

Poliisin voimavarojen turvaaminen koko maassa on tärkeää. Jos näin ei tehdä, syntyvän turvallisuustyhjiön täyttää kyllä jokin muu kuin demokraattisesti ohjattu poliisi. Yksityiset turvafirmat tai vapaaehtoisvartiointi ei saa korvata poliisin julkista palvelua. On huolestuttavaa, että sisäministeriön keväällä julkistama tilanneraportti harvaan asuttujen alueiden turvallisuudesta tarjoaa lähinnä vinkkejä järjestöille ja muille vapaaehtoisille. Valtio on ottanut itselleen yksinoikeuden voimankäyttöön. Siksi sen on myös vastattava siitä, ettei synny tilanteita, joissa yksilöt kokevat ainoaksi mahdollisuudekseen omankädenoikeuden. Villi länsi syntyi siellä, missä laki ja järjestysvalta olivat heikot. Ei saa syntyä tilannetta, jossa ihmiset varsinkin harvaan asutuilla seuduilla kokevat, että poliisin apua on turha pyytää, kun se tulee vasta tuntien päästä, jos ollenkaan.

Edustaja Kalliorinne mainitsi aiheellisesti poliisien luottamuksen esimiehiinsä. Myös kansalaisten luottamusta poliisiin ovat viime aikoina koetelleet paitsi huumepoliisin rikosepäilyt myös ylimitoitetut ja kummalliset operaatiot esimerkiksi Helsingin vappumarssilla tänä vuonna. Luottamus ja turvallisuudentunne palautetaan riittävillä poliisiresursseilla, julkisen palvelun lähtökohdista lähtevällä poliisitoiminnalla sekä estämällä yhteiskunnallisen eriarvoistumisen jatkuminen. Luottamusta ei saa murentaa sillä, että poliisi ei ole tavoitettavissa silloin, kun apua tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Kalliorinteen epäluottamusehdotusta.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on ollut ihan hyvä keskustelu sisäisestä turvallisuudesta. Se on keskittynyt aika paljolti poliisiin, mutta sisäisestä turvallisuudestahan huolehtivat myös Hätäkeskus, Raja ja Tulli. Ja sitten vielä oikeusviranomaisia ollaan vähän sivuttu: syyttäjää, tuomioistuinta, vankeinhoitoviranomaisia. Täytyy sanoa, että minkään viranomaisen tilanne ei ole kovin ruusuinen. Tästä on syytä jatkossakin keskustella ja tehdä selvityksiä.

Nyt kun tänään on keskitytty poliisiin, niin haluan toistaa sen, että jos miettii näitä kaikkia muita viranomaisia, niin poliisin tilannehan on paras. Kaikki säästöt peruttiin, 6,5 miljoonaa, ja sen lisäksi tuli 1,3 miljoonaa euroa lisää rahaa, siis lisää rahaa. Summa ei tietysti ole kovin iso, mutta se on kyllä hallitukselta osoitus siitä, että se haluaa säilyttää poliisin toimintakykyisenä. Toivottavaa on, että tällä 1,3 miljoonan lisärahoituksella saadaan palkattua osa työttömistä nuorista, juuri valmistuneista poliiseista, töihin ja että myös lisärahaa saadaan, että heidät kaikki saadaan työhön. Tämän eteen on tehtävä työtä. Poliisimiesten kipurajana on pidetty noin 7 500:aa henkilötyövuotta. Nyt tällä hetkellä ollaan siinä, tarkka luku on 7 456, ja toivottavasti työllistämisen jälkeen mennään yli 7 500:n. Tämä on itse asiassa sama luku kuin oli vuonna 2008. Tässä oli hyviä vuosia muutamat vuodet, kun valmistui suuria kursseja ja heidät onneksi saatiin työllistettyä — poliisissa oli parisataa, kolmesataa poliisimiestä enemmän kuin nyt. Mutta se on nyt mennyttä aikaa. Nyt on palattu, voi sanoa, tähän normaaliin päiväjärjestykseen. Olisi iloinen asia, jos meillä olisi rahaa satsata poliisiin lisää, voisi vaikka heti tuhat poliisia palkata lisää, että päästäisiin kansainväliselle tasolle, mutta nyt, kun realisti olen, tiedän, että se ei tässä tilanteessa ole mahdollista. Toivon toki jatkossa pieniä lisäyksiä tähän poliisin määrärahatilanteeseen, koska kansalaiset tarvitsevat poliisia.

Arvoisa herra puhemies! Sitten on hieman toinen asia: Otin esille tämän poliisin työssäjaksamisen. Olen hyvin paljon eri turvallisuus- ja oikeusviranomaisiin yhteydessä jatkuvasti: tapaamalla, sähköpostitse ja muuten. Tiedän aika hyvin sen kentän tilanteen. Itse asiassa tämän istunnon aikanakin olen saanut runsaasti palautetta tekstiviesteillä. Poliisit lähtökohtaisesti ovat tunnollista porukkaa. He haluavat parantaa maailman, ainakin silloin uran alkuaikoina, ja kun se ei ole mahdollista ja tulee erilaisia vastoinkäymisiä, niin semmoinen loppuunpalamisen pelko on aika iso. Itse asiassa poliisissa joissain paikoissa henkilöstöbarometrit, jotka siellä tehdään, näyttävät niin sanotusti hyvin punaista eli hyvin huonoa. Se tukee sitä, mitä palautetta saan. Meillä on hyviäkin paikkoja, joissa esimerkiksi muutosjohtaminen — kun nythän tämä on jatkuvaa muutosta ollut — on hoidettu hyvin, mutta on sitten toisenlaisiakin paikkoja. Minä toivoisin nyt, että tähän johtamiseen kiinnitettäisiin huomiota, kun olen itse nähnyt ja hyvin paljon kuullut olevan rikosilmoituksilla johtamista, pelolla johtamista ja vähättelevää, mitätöivää johtamista, ja näinhän ei nykypäivänä saisi olla. Tähän pitää puuttua.

Nyt tähän lopuksi, arvoisa puhemies, haluan sanoa sen, että kun tuskin rahoitusta kovin paljon poliisille saadaan lisää — toivottavasti vähän — niin sitten ollaan tilanteessa, että tehtäviä pitää karsia, ja se pitää meidän tehdä täällä: ei yksittäisen poliisimiehen, ei yksittäisen tutkinnanjohtajan, ei yksittäisen poliisipäällikön, vaan meidän. Päätetään, mitä jätetään tekemättä, eli on tämmöinen tehtävien purku. Kun meillä on täällä norminpurkutalkoot olevinaan, niin voitaisiin poliisiltakin purkaa näitä turhia normeja pois. Siitä saataisiin huomattavia säästöjä.

Sen lisäksi, kuten jo sanoin, jos kentällä, operatiivisella tasolla, menee heikosti, niin vaikka poliisikin tarvitsee hallinnon, se ei voi olla niin raskas kuin nykypäivänä, ja vaikka sitä vähennetään, on vielä käytävä jokainen tehtävä läpi. Se on valitettava tosiasia. Poliisin ylijohto tekee sinällään ihan hyvää työtä, mutta se valitettavasti pitää käydä läpi edelleen, onko siellä liikaa porukkaa, koska poliisilaitoksissa on hallintoa jo monessa paikassa todella rankalla kädellä kevennetty — ei kaikissa.

Ja poliisin rahoitukseen on saatava pitkäjänteisyys, että poliisipäälliköt pystyvät suunnittelemaan toimintansa, ja pitää ottaa harkintaan, että tämä rahojen korvamerkitseminen lopetetaan. Ei meillä ole sitä viisautta, annammeko me rahaa järjestäytyneen rikollisuuden, talousrikollisuuden vai jonkin muun torjuntaan; kyllä se viisaus löytyy sieltä operatiiviselta tasolta ja päälliköiltä. — Kiitos.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Poliisin palvelut ovat peruspalveluita. Olipa aatteeltaan suppeaa julkista sektoria ajava tai laajaa hyvinvointivaltiota kannattava, poliisin tarpeel-lisuus tunnustetaan. Ihmisten turvallisuudesta huolehtiminen on järjestäytyneen yhteiskunnan perustehtävä. Poliisi saa myös työstään ansaittua tunnustusta. Kansalaiskyselyissä poliisi nousee aina luotetuimpien yhteiskunnallisten laitosten joukkoon, eikä tavallinen kansalainen "pelekää polliisia", niin kuin meillä Oulussa sanotaan. Suuri osa poliisin työstä jää tilastojen ulkopuolelle. Poliisin puuttuminen käytökseen saattaa monet vallattomat nuoret jo hyvissä ajoin ymmärtämään, että kodin sanoma oikeasta ja väärästä on totisinta totta.

Välikysymyksen tekijät olisivat omasta puolestaan voineet antaa hallitukselle tunnustusta siitä, että se on tehnyt parhaansa poliisin toiminnan turvaamiseksi. Budjettiin lisättiin valtiovarainministeri Rinteen aloitteesta 6,5 miljoonaa euroa. Sisäasiainministeri puolestaan on ajanut pontevasti uudistuksia, joiden tavoitteena on tuottaa enemmän palveluita samalla rahalla.

Arvoisa puhemies! Poliisin työ ei ole helppoa. Sen toiminnalle esitetään jatkuvasti uusia tavoitteita. Harmaata taloutta pitäisi suitsia, terrorismin uhkaa entistä tehokkaammin torjua, eikä perinteisistä tehtävistä saisi tinkiä. Poliisin pitäisi olla näkyvissä järjestystä valvomassa. Ja vaikka varkausrikoksissa summat ovat usein pienempiä kuin talousrikoksissa, ei rikoksen uhrille sellaista käsitettä olekaan kuin pikkurikos.

Välikysymys on tietysti aina hallitukselle esitetty haaste, mutta tästä välikysymyksestä kuultaa läpi, ettei kysyjillä oikein ole omaa vaihtoehtoa tarjolla. Oman strategian sijaan esitetään ostoslistaa, toiveiden tynnyriä. Kun perussuomalaisilla on kohta neljän vuoden ajan ollut eduskunnassa poliisiasioiden avainpaikka eli hallintovaliokunta hallussaan ja kun ryhmän riveissä on poliiseja melkein yhtä paljon kuin meillä Oulussa Rotuaarilla uudenvuodenaattona, olisi toivonut laadukkaampaa vaihtoehtoa. Hallitus ansaitsee omasta työstään luottamuksen.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toistan aivan saman edustaja Tuppuraiselle kuin mitä sanoin jo tässä aiemmin. Eli omasta mielestämme olemme nimenomaan hallintovaliokunnassa tehneet aivan vastuullista työtä. En käy toistamaan sitä, mitä täällä mietinnöissä ja niissä pohdinnoissa olemme tehneet, mutta korostan sitä, että Pora kolmosessa, poliisin hallintorakennetta uudistaessa, olimme aivan samassa rintamassa hallituksen kanssa tekemässä yhteistyötä tämän poliisiasian eteen. Ainoa, mitä vastustimme, oli se, että liikkuva poliisi lakkautetaan valtakunnallisena yksikkönä. Tämä oli siis opposition yhteinen näkemys.

Minä ihmettelen, minä ihmettelen, minusta nämä ovat suorastaan jo populistisia puheita tältä laidalta ja myöskin täällä kristillisdemokraat-tien puheenvuoroissa, koska mikään muukaan ei tue sitä, että meillä ei olisi ollut vaihtoehtoa. Me olemme kolmena vuonna esittäneet varjobudjettimme, missä nimenomaan on resursseista kysymys. Jos puhutaan poliisien resursseista, se tarkoittaa palkkaamista, se tarkoittaa rahaa. Kyllä meillä on vaihtoehto.

Maria Lohela /ps:

Arvoisa herra puhemies! Heinäkuun lopussa Turun poliisi tiedotti, ettei se kyennyt vastaamaan kaikkiin tehtäviin kiireisenä viikonloppuna, ja sitten hieman myöhemmin Turun Sanomat kertoi, että pahimmillaan Lounais-Suomessa 300 000 ihmisen asuinalueella on liikkeellä vain kaksi partiota. Kun otetaan saaristo-olosuhteet huomioon, niin matka-ajat siellä voivat olla hyvin huomattavia.

Myös poliisit ovat erityisesti tässä kesän aikana kertoneet työstään. Heillä on tehtäviä niin paljon, ettei kaikkiin kyetä vastaamaan, juttupinot kasvavat, ja partioiden vähyyden vuoksi onnettomuuspaikoilla voidaan joutua odottamaan tuntikausia. Eivät nämä arjen kertomukset ole millään keskimääräisillä tilastoilla pois selitettävissä.

Täällä keskustelussa on useampaankin otteeseen viitattu siihen, että tämän välikysymyksen takana olisi jopa halua lietsoa pelkoa tai epäluottamusta poliisiin tai yleiseen turvallisuudentunteeseen, mutta tästähän ei ole kyse, kuten on jo moneen otteeseen todettukin. Minunkin ymmärrykseni mukaan ihmiset luottavat kyllä poliisiin erittäin vahvasti, mutta he eivät luota siihen, että poliiseja olisi riittävästi tai että poliisi ehtisi tulla apuun silloin, kun sitä tarvitsee. Se, ettei poliiseja ole riittävästi, ei ole asiakastyötä tekevien poliisien vika.

Poliisin täytyy vastata lain sille määräämiin tehtäviin. Nykyään haasteita lisäävät oikein erityisesti voimistunut harmaa talous, ulkomaalaiset taskuvarkauksia ja asuntomurtoja ja mökkimurtoja tehtailevat rikollisliigat sekä islamilaiset terroristijärjestöt, jotka levittävät vaikutusvaltaansa Suomeen. On ihan selvää, että taloudellinen tilanne on erittäin vakava, mutta jos me tingimme turvallisuudesta, niin olemme kyllä ohuempaakin ohuemmalla jäällä.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Sisäinen turvallisuus on hyvinvointiyhteiskuntamme kivijalka: ottaako poliisi varkaan tai väkivaltarikollisen kiinni, tuleeko ambulanssi tai palokunta paikalle, kun on todellinen hätä. Nämä ovat asioita, jotka puhuttavat ja ovat tärkeitä kansalaisille. Tähän ketjuun liittyy myös toimiva lainkäyttö. Emme elä oikeusvaltiossa, jos kansalaiset eivät saa oikeusturvaa. Oikeusvaltiomme murenee, jos kansalaiset eivät voi enää luottaa siihen, että rikokset tutkitaan ja tuomitaan kohtuullisessa ajassa. Siksi kannan huolta poliisien resurssien lisäksi oikeuslaitoksemme ahdingosta. Kohtuuton työpaine alioikeuksissa on johtanut juttujen venymiseen, ja tuomioiden laatu uhkaa kärsiä. Tämä on omiaan lisäämään muutoksenhakutuomioistuinten työkuormaa. Osa käräjätuomareista on jo ilmaissut hätähuutonsa ja kertonut, että he näkevät painajaisunia oikeuskanslerista kovan työpaineen, kohtuuttoman työpaineen, alla. Samaan aikaan kansalainen roikkuu löysässä hirressä tietämättä, miten esimerkiksi riitajuttu tai muu juttu tulee ratkeamaan, samaan aikaan viivästyskorot juoksevat.

Miksi otan esille nämä seikat poliisivälikysymyksen yhteydessä? Otan sen takia, että kysymys on sisäisestä turvallisuudesta, joka on paljon laajempi kuin pelkästään poliisien asia. Poliisia tarvitaan rikollisen toiminnan selvittämiseen, ennaltaehkäisyyn, onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niin edelleen. Tähän työhön poliiseille tulee toki turvata riittävät voimavarat, mutta meillä ei ole koskaan varaa palkata niin paljon poliiseja, että saisimme rikollisuutta aisoihin, jos laiminlyömme rikosten ennaltaehkäisyn ja emme puutu niihin yhteiskunnallisiin ongelmiin ja ilmiöihin, jotka aiheuttavat syrjäytymistä ja rikollista käyttäytymistä.

Runsas päihteidenkäyttö yhdessä muiden syrjäytymistä edistävien tekijöiden kanssa saattaa nopeuttaa ja kärjistää yksilön elämänhallinnan menettämistä ja ajautumista yhteiskunnan ulkopuolelle. Syrjäytyminen vaikuttaa yksilön, hänen lähipiirinsä ja laajemmin yhteiskunnan turvallisuuteen. Kaksi vuotta sitten laaditun sisäisen turvallisuuden kolmannen ohjelman mukaan alkoholi on suurin yksittäinen tekijä väkivallan ja onnettomuuksien taustalla. Alkoholi on mukana noin neljänneksessä kuolemaan johtaneista tieliikenneonnettomuuksista ja noin 10 prosentissa kaikista tieliikenneonnettomuuksista.

Tätä taustaa vasten pidän erikoisena sitä, että perussuomalaisten toinen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Hanna Mäntylä vaati kesällä, että alkoholipolitiikassa tehdään Suomessa täyskäännös. Perussuomalaisten alkoholipoliittisten muutosten listaan kuuluvat esimerkiksi alkoholiveron lasku ja viinien vapauttaminen päivittäistavarakauppoihin. Lainaan nyt edustaja Mäntylää, hän toteaa lehdessä: "Suomessa eletään käytännössä kieltolain aikaa. Aluksi viinit ja vahvat oluet tulisi vapauttaa myyntiin päivittäistavarakauppoihin, ja näin purettaisiin Alkon monopolia." Näin toteaa Mäntylä. Minä taas sanoisin, että meillä ei ole koskaan varaa palkata niin paljon poliiseja lisää, että saisimme pidettyä rikollisuutta aisoissa, jos noudattaisimme perussuomalaisten alkoholipolitiikkaa.

Arvoisa puhemies! Kun täällä on keskusteltu tänään poliisien voimavaroista ja Pora III -ohjelmasta, haluaisin tässä lopuksi antaa myös tunnustusta sisäministerille siitä, että vastoin monia uhkatekijöitä Pora III -hankkeessa on myös onnistumisia. Jos me ajattelemme liikkuvan poliisin yhdistämistä muuhun poliisiorganisaatioon, niin kentältä on tullut myös positiivista viestiä siitä, että se on myös helpottanut siellä harva-alueillakin poliisin, sanotaan, työn organisointia.

Varmasti toisenlaisiakin näkemyksiä on, ja on selvää, että meidän on jatkossa kiinnitettävä erityisesti huomiota siihen, että kenttäpoliisien määrä pysyy, niin kuin täällä on todettu, riittävän suurena suhteessa hallintoon. Se on kuitenkin todettava, että jos emme tuohon edellä mainittuun ennaltaehkäisyyn puutu riittävän hyvin, niin koskaan me emme saa poliisivoimia riittämään.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy korjata tämä edustaja Lohen kommentti, että perussuomalaiset olisivat tällaista alkoholipolitiikkaa kannattaneet, kuten hän mainitsi. Tämä on yksistään edustaja Mäntylän kommentti. Me emme ole ryhmässä koskaan tähän asiaan ottaneet kantaa, niin että tämä tiedoksi myös edustaja Lohelle.

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellä lukemani sitaatti oli perussuomalaisten omasta lehdestä, ja sama sitaatti oli myös Ylellä. Siinä sitaatissa nimenomaan sanatarkasti mainittiin se, mitä perussuomalaisten toinen varapuheenjohtaja, edustaja Mäntylä on todennut perussuomalaisten alkoholipoliittisina tavoitteina. Tätä ihmettelen, mutta olen todella tyytyväinen, jos perussuomalaiset eivät tähän heidän varapuheenjohtajansa alkoholipoliittiseen kantaan voi yhtyä.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Kiitoksia, arvoisa puhemies! On tietysti ehkä hienoa täällä salikeskustelussa tällä tavalla oppositiokollegan nostaa tikunnokkaan asia, jota ovat ajaneet myöskin monet muut puolueet. Ei ole monta päivää siitä, kun kokoomuksen edustaja oli tästä samaisesta asiasta puhumassa, mutta ehkä se on sitten tietysti tapa, ja täällähän se politiikka tehdään. Tämä ei todellakaan, niin kuin edustaja Mäkipää sanoi tässä, ole ollut laajemmin keskustelussa perussuomalaisten politiikkaohjelmissa. Arvostan sitä, jos edustaja Mäntylä tällä tavalla on asian tuonut esille, mutta minusta olisi ollut todella paljon, paljon reilumpaa, että tässä olisi tuotu myöskin ne muut tahot ja monet muut puolueet, jotka samasta asiasta ovat keskustelleet.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Lohelle tiedoksi: Tämän asian tiimoilta tervetuloa huomenna eduskunnan täysistuntoon keskustelemaan pienpanimoitten jälleenmyyntioikeuden sallimiseksi tässä maassa. Tervetuloa tukemaan yrittäjyyttä, parempaa, sivistyneempää alkoholipolitiikkaa. Toivon todella näkeväni Lohen täällä iltamyöhällä uivan, vaikkapa sitten vastavirtaan.

Arvoisa herra puhemies! Kansalaiset luottavat poliisiin mutta haluavat poliisin näkyvän kaduilla, teillä, arjessa, enemmän. Mistä se kertoo? Olivatpa tutkimustulokset miten hyvää ja kaunista luettavaa kehittyneistä tilastoista tahansa, niin kansalaisten viesti on: he tuntevat turvattomuutta, luottavat poliisiin, mutta luottaminen poliisiin ei tarkoita sitä, että kansalainen tuntisi arkensa turvalliseksi. Mielestäni perussuomalaisten välikysymys on perusteltu: esitetään huoli ja käydään se keskustelu juuri nyt tässä hetkessä, kun on mahdollista vielä tämänkin hallituksen aikana ja eduskunnan aikana tehdä joitakin perustavaa laatua olevia muutoksia — ainakin jos ei muuta, niin ruvetaan lukemaan tilastoja niiden arvottamalla tavalla.

On aivan selvää, että väkivalta kaduilla on varmasti vähentynyt, mutta pitää nähdä, minkälaisia resursseja meillä on tuolla kaduilla. Julkisten palvelujen tuottaminen turvatusti edellyttää tänä päivänä yksityisiä vartiointi- ja turvapalveluiden tuottajia. Yhteiskunta maksaa samalla kertaa kansalaistensa turvallisuudesta yksityisille palveluntuottajille, mutta samalla kertaa meillä yhteiskunnan kansalaiset tuntevat, että poliiseja on liian vähän arjessa — ristiriita, mikä varmasti on. Tuntien nyt jollakin tavoin poliisien palkkausta en usko, että yksityisen turvapalvelun ja koko organisaation kustannukset ovat yhden poliisimiehen kohdalta kovinkaan paljon edullisemmat. Meillä monien julkisten paikkojen turvallisuus taataan tänä päivänä yksityisen turvapalvelun antajan toimesta.

Suomessa poliisikoulutus on korkeatasoista, ja valmistuneet poliisit ovat ammattiinsa kykeneviä. En väheksy niiden turvapalveluyritysten panosta, jotka vastuullisesti hoitavat toimia ja kouluttavat omat vartijansa, mutta voimankäyttö on mahdollista muutamien kurssipäivien jälkeen, eli voimankäyttöä harjoitetaan tänä päivänä muidenkin kuin poliisien toimesta. On siis tärkeää, kun puhutaan yhteiskunnallisesta turvallisuudesta, muistaa se toinen puoli: sosiaalinen eriarvoisuus on lisääntynyt ja sitä kautta aivan varmasti myös häiriökäyttäytyminen.

On selvää, että me emme muureja rakentamalla emmekä poliiseja palkkaamalla saa tästä yhteiskunnasta turvallista ja ihmiselle levollista arkea ja tyydytystä tuottavaa, mukavaa asumista. Me tarvitsemme poliisia, me arvostamme poliisia, mutta meidän tulee huolehtia, että poliisien resurssit ovat sellaiset, että kansalaiset näkevät poliisin arjessa enemmän tuovan turvaa.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni tämä välikysymys on aihealueeltaan tärkeä ja on hyvä keskittyä esillä olevaan aiheeseen perinpohjaisesti.

Suomen suurin sisäisen turvallisuuden uhka syntyy yhteiskuntamme sosiaalisesta eriarvoistumisesta ja totaalisesta syrjäytymisen vaarasta. Tällöin jalustalle nousee sosiaalisen turvaverkkomme toimivuus ja nimenomaan viranomaisyhteistyö yli hallintorajojen. Viranomaistehtäviä ei voi yksityistää. Kysymys on kansalaisen perusoikeuksien toteutumisesta. Poliisien määrä on kiinni budjettimäärärahoista. Siksi on tärkeää, että ensi vuoden budjettiin lisättiin valtiovarainministeri Antti Rinteen johdolla ja ministeri Räsäsen johdolla 6,5 miljoonaa euroa poliisin määrärahoihin. Tämä on hyvä. Tämä tarkoittaa käytännössä kehyspäätöksessä tehdyn leikkauspäätöksen kumoamista. Tarkkaan ottaen leikkauksia ei ole peruttu, koska se vaatisi tehdyn kehyspäätöksen purkamista. Tämän takia leikkaukset ovat voimassa, mutta toiminnan turvaamiseen lisätään 6,5 miljoonaa euroa niin sanotusti uutta rahaa. Lopputulos on plus miinus nolla, kaikkien lisäpanostusten jälkeen jopa hieman plussalla.

On selvää, että poliisien riittävä määrä kentällä pitää turvata. Paisuneesta hallinnosta on varaa supistaa. Poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen yhteistyötä on syvennettävä, samoin näiden yhteistyötä syyttäjäviranomaisten kanssa ja tietenkin kuntien sosiaalipäivystyksen kanssa. Hallintouudistuksen järjestyksessään kolmannen Poran toteutumista on seurattava tarkasti. Hallintoa on uudistettava, mutta samalla poliisin palvelu on turvattava koko maassa.

Arvoisa herra puhemies! Luonnollisesti on poliisin voimavarojen kohdentamista myös pystyttävä arvioimaan viileästi tosiasioissa tarkasti pysyen. Muistettava on, että poliisitkin ovat ihmisiä, jotka eivät ole koneita. Olen huolissani poliisien työssäjaksamisesta. Alueet voivat olla kovinkin laajoja, ja työssä venyminen on välttämätöntä. Esimerkiksi Kaakkois-Suomen laajalla alueella, missä rajanylitys ja turismi on vilkasta, ei poliisimäärissä tätä huomioida vaan tässä pohjataan alueen väestömäärään. Tämä huolestuttaa ja tuskastuttaa alueen asukkaita sekä alueella työskenteleviä poliiseja, jotka tekevät koko ajan parhaansa venyen mutta joutuen kuitenkin vastaanottamaan epäkiitollista palautetta riittämättömyydestä. Kenttäväkeä kaivataan Kaakkois-Suomeen lisää.

Arvoisa herra puhemies! Vielä muutama sana harmaasta taloudesta tai oikeammin talousrikollisuudesta. Poliisin toiminnan painopisteistä vuodelle 2014 valtiovarainvaliokunta nosti esiin budjettimietinnössään talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjunnan edistämisen. Hallitus on tehostetusti panostanut poikkihallinnolliseen harmaan talouden torjuntaan. Poliisille tarkoitukseen on osoitettu noin 6 miljoonan euron vuosittainen lisärahoitus vuosille 2012—2015. Tä-mä on äärimmäisen tärkeää meidän kotimark-kina-aloille ja niiden yrittäjille. Itse asiassa tässä kohdassa on jo ennakkoon kiitettävä edellistä valtiovarainministeriä Jutta Urpilaista siviilirohkeudesta muuttaa säädöksiä ilmoitusvelvollisuudesta. Kiitos kuuluu myös rakennustyönantajille, RT:lle, ennakkoluulottomasta työstä rehellisen yrittäjän ja työntekijän puolesta. Tuloksia saamme jo tämän syksyn aikana. Tämän saman mallin toivon leviävän myös muille aloille. Mutta ilman todellista kiinni jäämisen uhkaa, ilman päteviä ja torjuntaan erikoistuneita poliiseja jäisi tämäkin työ ilman todellisia muutoksia yhteiskunnassamme.

Arvoisa herra puhemies! Vähemmän hallintoa ja toimimattomia tietokonejärjestelmiä, enemmän kenttäpartioita ja ajattelevia päitä Hangosta Utsjoelle ja Vaasasta Ruokolahdelle.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Kuulun koulukuntaan, jonka mielestä valtion tärkein tehtävä on taata turvallisuus, niin sisäinen kuin ulkoinenkin. Onko nykyhallitukselta päässyt tämä näkökulma unohtumaan, sitä on pohdittu tänään tässä välikysymyskeskustelussa. Puhumme siis sisäisestä turvallisuudesta ja poliisin toimintaedellytyksien säilyttämisestä. Hallitus on linjannut säilyttävänsä poliisipalvelut koko maassa. Kuitenkin se on toimillaan hankaloittanut poliisille laissa määriteltyjen tehtävien suorittamista. Välikysymys on siten perusteltu ja käyty keskustelu tarpeellista.

Ensinnäkin liikkuvan poliisin lakkauttaminen oli hallitukselta virhe, josta perussuomalaiset moneen otteeseen huomauttivat. Se on yhdessä poliisin kroonisen resurssipulan kanssa johtanut tieliikenteen valvonnan vähenemiseen etenkin suurten kaupunkien ulkopuolella ja maaseudulla. Vähäinen kiinnijäämisriski, arvoisa ministeri, lisää helposti holtitonta liikennekäyttäytymistä maanteillä.

Toiseksi myös järjestystä valvovia partioita on jouduttu vähentämään kentältä. Poliisien aika ei riitä tärkeään ennalta ehkäisevään työhön, ja ihmiset kokevat turvattomuutta, kun poliisi ei näy katukuvassa entiseen tapaan.

Kansalaiset huomaavat poliisitoimen kurjistamisen myös muin tavoin. Niin sanottuja päivittäisrikoksia eli lieviä omaisuus-, väkivalta- ja huumerikoksia ei enää ehditä riittävästi tutkia, vaan niiden tutkinta on muuttunut lähinnä rikosten kirjaamiseksi. Poliisin asiointipisteitä on karsittu, mikä on pidentänyt monien matkaa poliisikonttorille. Lupapalvelut ovat paikoin ruuhkautuneet, joten aikaa passin tai ajokortin uusintaan saa odottaa viikkokaupalla.

Poliisien arjessa resurssipula tuntuu etenkin työn kuormittavuuden lisääntymisenä. Tästä ovat viime aikoina myös poliisit itse rohkaistuneet julkisuuteen puhumaan, ja tähän hätähuutoon on syytä suhtautua vakavasti.

Arvoisa puhemies! Poliisin resurssien pienentyessä yksityiset turvallisuusalan yritykset kasvattavat asemiaan. Varakkaat kansalaiset hakevat turvaa yritysten tarjoamista hälytyspalveluista. Julkisissa tiloissa toimivat vartijat käyttävät enenevässä määrin julkista valtaa ja vastaavat poliisille kuuluvista tehtävistä. Toisin kuin ministeri Räsänen vastauksessaan tänään sanoi, en itse osaa pitää tätä kehitystä "tarpeellisena muutoksena", kuten ministeri totesi. Väitän, että ministeri yritti vääntää välttämättömyydestä hyvettä. Se on inhimillistä, mutta silti painotan: ei ole oikein, että valtion perustehtäviin kuuluva yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tuottaminen kaupallistuu.

Arvoisa puhemies! Poliisin ja rikostutkinnan resurssit on saatettava asianmukaiselle tasolle, jotta poliisi voi kunnialla hoitaa sille laissa määrätyt tehtävät ja ylläpitää turvallista suomalaista yhteiskuntaa. Poliisin pitää voida paremmin toimia lähellä kansalaisia ja näkyä heidän arjessaan kaikkialla valtakunnassa, myös reuna-alueilla. Hälytysviiveet eivät saa olla kohtuuttomia, ja rikostutkintaan on varattava riittävästi käsipareja. Suomea ei saa ajaa tilaan, jossa vain rikkailla on varaa ostaa itselleen turvallisuutta. En halua tänne Amerikan mallia.

Sisäministeri Päivi Räsänen

Arvoisa herra puhemies! Ihmettelen, kuunteliko edustaja Jussi Niinistö lainkaan tuota aiempaa keskustelua, ja erityisesti nyt kommentoin tätä liikennevalvontaa. Nimittäin liikkuvan poliisin lakkauttamisen jälkeen tämä operatiivinen henkilöstö, joka valvoo liikennettä, siirrettiin kokonaisuudessaan paikallispoliisin hallinnon alaisuuteen hoitamaan aivan sitä samaa tehtävää, jota he ovat tähänkin saakka hoitaneet, ja nuo henkilötyövuodet, joita liikenteen valvontaan on käytetty, ovat jopa hiukan kasvaneet edellisvuodesta sekä raskaan liikenteen valvonnan osalta että muun liikennevalvonnan osalta, ja poliisi on paljastanut noin 2,5 prosenttia enemmän vakavaan liikenneturvallisuuden vaarantamiseen syyllistyneitä kuljettajia.

Eli toivoisin, että sellaisia perättömiä väitteitä, joilla ei ole mitään totuuden pohjaa, ei toistettaisi tässä salissa, koska sillä luodaan myös aivan väärää kuvaa tilanteesta, ja väitän, että myös lietsotaan sitä turvattomuuden tunnetta, mikä kansalaisille tulee. Eli poliisi hoitaa edelleenkin liikennevalvontaa aivan samalla lailla kuin ennen tätä hallintouudistusta, vain tuo hallinnollinen yhdistäminen on tehty.

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministeri Räsäselle kommentista ja siitä, että hän on jaksanut täällä istua pitkää päivää.

Mutta täytyy painottaa, että me perussuomalaiset emme levitä perättömiä väitteitä, emme varsinkaan, mitä tulee liikennevalvontaan. Ihmettelen, kuunteliko ministeri Räsänen edes esimerkiksi poliisikansanedustaja Soukolan kertomusta siitä, miten liikenneturvallisuuteen käytettyä aikaa tänä päivänä lasketaan.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vuoden 2014 alusta voimaan astunut poliisin hallintorakenneuudistus, Pora III, on poliisin historian laajin, ja sen keskeisenä tavoitteena on toimia koko poliisitoimen talouden tasapainottajana. Tässä uudistuksessa poliisilaitokset vähenivät 24:stä 11:een ja valtakunnallinen liikkuva poliisi sulautettiin paikallispoliisin yhteyteen perustettuun liikennepoliisiin. Hankkeen laajuudesta huolimatta Pora III ei alun perin kuulunut pääministeri Kataisen hallitusohjelmaan eikä hallitusohjelman strategiseen toimeenpanosuunnitelmaan.

Säästötavoitteiden osalta näyttää siltä, että ne jäävät yleisesti poliisin tiukentuneen kehysrahoituksen alle, ja siksi on aivan aiheellista kyseenalaistaa myös, miten hallintorakenneuudistukselle asetetut tavoitteet tullaan saavuttamaan vuoden 2016 tavoitteiden mukaisesti.

Mielestäni yksi keskeinen lähtökohta hallintorakenneuudistuksessa oli, ettei lain valmistelun yhteydessä liikennettä valvovan viranomaisen lakkauttamisella todettu olevan mitään yhteyttä liikennevalvonnan hyvän tason säilyttämiseen. Muistuttaisin meitä tässä salissa siitä, että se oli vain abstrakti toteamus, joka ei perustunut liikkuvan poliisin lakkauttamisesta johtuvaan vaikutusten arviointiin. Sen vuoksi toteamusta ei voida kritiikittömästi hyväksyä. Juuri ennalta ehkäisevästä näkökulmasta on mielestäni hyvä nostaa keskusteluun muutamia näkökohtia hallintorakenneuudistuksen tästä vaiheesta, vaikka prosessit ovat varmasti vielä kesken ja muotoutumassa omille raiteilleen.

Arvoisa puhemies! Liikennepoliisisektorit ovat sulautuneet poliisilaitosten alaisuuteen pääasiallisesti hyvin, hoitavathan ne samat liikkuvan poliisin miehet ja naiset edelleen näitä tehtäviä. Haluaisin kuitenkin nostaa keskusteluun kansalaisten arkihavainnot liikennevalvonnan vähentymisestä eli havainnot siitä, ettei poliisi näy aivan samalla tavalla tuolla pääteiden varsilla. Myös valtakunnallisesti toimineen liikkuvan poliisin liikenneviestinnän ja liikennetiedottamisen tasosta on väitetty tullun alaspäin. Kentältä tulleiden tarkistamattomien viestien mukaan ajanjaksolla tammi—heinäkuu on liikennevalvonta jäänyt tavoitteesta jonkin verran mutta vain vähän mutta erityisesti raskaan liikenteen valvonta on pienentynyt oleellisesti. Myös liikenteen valvonnan tuottavuus on laskenut ajanjaksolla samojen tietojen mukaan oleellisesti ja automaattisen liikennevalvonnan suoritteet ovat laskeneet jopa huomattavasti.

Mielestäni nämä asiat tulee selvittää. Jokaisen poliisilaitoksen tehtävä on asettaa tehtävät tarvittaessa kiireellisyysjärjestykseen ja järjestää toimintayksiköiden tehtävät sen mukaisesti. Laitosten on myös vastattava budjettivastuullisina taloudellisista toimintaedellytyksistä ja ylläpidettävä olemassa olevilla resursseilla asianmukaista toimintavarmuutta sekä huolehdittava toimialaansa kuuluvien tehtävien vaatimasta johtamisesta.

Arvoisa puhemies! On ymmärrettävää, että poliisipäälliköillä on tarve ohjailla myös liikennevalvonnan resursseja sinne, missä on muuta akuuttia tarvetta. Näihin näkökohtiin perustuen on siis mahdollista, että valvonta- ja hälytyssektori tarvitsee liikennevalvontaan kohdistettuja partioita lähemmäksi taajama-alueita paikkaamaan omia resurssivajeitaan, mikä puolestaan on pois pääteiden liikennevalvonnasta. Tätä kehitystä meidän on syytä tarkkailla ja pitää huoli liikennevalvonnan resursseista myös tulevaisuudessa. — Kiitos.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Kaikki salissa olevat pitävät varmasti poliisin työtä tärkeänä ja merkittävänä tekijänä yhteiskuntarauhan turvaamisessa. Tämänpäiväistä juupas—eipäs-väittelyä on käyty eduskunnassa lähinnä siitä, mitkä resurssit ovat riittäviä poliisin työn hoitamiseksi kunnolla, ja tuon rajan veto on hyvin vaikeaa.

Kansalaisille näkyvä poliisi luo eniten turvaa. Hallinnollisia uudistuksia onkin pyritty tekemään siksi, että saadaan lisää poliiseja kentälle. Aivan yhtä tärkeää on kuitenkin myös tutkintatyö. Esimerkiksi huumausainerikollisuus on piilossa olevaa rikollisuutta, jonka paljastamiseksi on tehtävä pitkään tutkintatyötä.

Tarpeellisia uudistuksia tehtäessä on huolehdittava myös siitä, että jotain oleellista ei valu hukkaan pesuveden mukana. Esimerkiksi poliisin erityisosaaminen ja paikallistuntemus ovat tärkeitä tekijöitä rikoksia selvitettäessä. Poliisin on tunnettava oma yhteisönsä, ihmiset ja taustat, jotta osaa havaita alueella nousevat uudet ja huolestuttavat ilmiöt. Näin myös luottamus asukkaiden ja poliisin välillä vahvistuu.

Tiukkeneva taloudellinen tilanne pakottaa miettimään, onko kaikki kivet jo käännetty. Kenttätyötä tekeviltä kuulee joskus, että viranomaisyhteistyötä voisi nykyisestään lisätä. Tällä hetkellä esimerkiksi virkavastuut eivät yhteistoiminnasta säädetystä laista huolimatta ole kaikissa tapauksissa eri viranomaisten välillä selkeitä, mikä haittaa muuten luontevalta tuntuvaa yhteistyötä, tai sitten yhteistoimintaa ei ole mahdollistettu riittävän laajaksi. Yksi tällainen esimerkkitilanne on huumevalvonta ja Tullin huumekoiran sekä koiraohjaajan lainaaminen poliisin toimivaltaan kuuluvaan tehtävään yksittäisessä tilanteessa. Koulutetun koiran ja ohjaajan käyttö mahdollisimman tehokkaasti on järkevää yhteiskunnan resurssien käyttöä.

Minulle on myös viranomaisten taholta ihmetelty yhteistoiminnan tiukkoja rajoja, esimerkiksi tilanteessa, jossa poliisi ja tulliviranomainen ovat suorittamassa yhdessä vesillä tapahtuvaa tehtävää. Poliisin saadessa samaan aikaan kotihälytyksen perheväkivallasta lähistöllä poliisi joutuu viemään Tullin työntekijän ensin maihin ja noutamaan mukaansa toisen poliisin ennen kuin pääsee itse suorittamaan hälytystehtävää. On kysyttävä, onko tämä kaikissa tilanteissa välttämätöntä. On myöskin kysyttävä, onko olemassa muita vastaavanlaisia tilanteita, joissa säännöksiä tarkistamalla saisimme aikaan järkevämpää resurssien käyttöä. Nykyisen lainsäädännön toimivuus onkin syytä siis tarkistaa. Vaikka kunkin viranomaisen pääasiallisista tehtävistä suoriutumisen tulee olla aina etusijalla, olisi luontevaa ja kustannustehokasta, että viranomaisilla olisi pyynnöstä mahdollisuus avustaa toista viranomaista aina, kun siihen on mahdollisuus. Olen tästä asiasta jättänyt tänään kirjallisen kysymyksen.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan on tarpeellista katsoa asiaa kuitenkin myös laajemmasta näkökulmasta kuin yksittäisen vuoden toimintaan tarvittavista määrärahoista tai resurssien järkevästä käytöstä, vaikka sekin on tärkeä näkökulma. Poliiseja tarvitaan vähemmän niissä yhteiskunnissa, joissa myös pahoinvointia on vähemmän. Kun työttömyys, köyhyys ja päihdeongelmat kasvavat, kasvavat myös turvattomuus ja rikollisuus. Eduskunnan tehtävä on luoda Suomesta sellainen maa, jossa poliisin resursseja tar-vittaisiin yhä vähemmän, maa, jossa ohikulkija palauttaa laukusta tippuneen lompakon poliisiasemalle, maa, jossa kerran rikollinen ei ole aina rikollinen. Sellaisen yhteiskunnan luomisessa ei ratkaisevaa ole poliisien määrä vaan kansalaisten hyvinvointi.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan keskityn tässä vain yhteen asiaan. Minä uskon, että ministeri tekee kaiken voitavansa, että vähillä resursseilla se poliisin tehtävä tulisi hoidettua mahdollisimman hyvin.

Olin päivällä täällä huolissani, niin kuin monet muutkin, siitä, että ne uudistukset ja rakenneuudistukset, jotka on tehty ja joita ollaan edelleenkin osin tekemässä, eivät ehkä satu toteutumaan ihan sillä tavalla kuin mitä niillä alun perin lähdettiin tavoittelemaan ja hakemaan. Hallinnossa resurssit ja henkilöstö lisääntyvät ja kentällä vähenevät. Näin selkeästi on lukemin osoitettavissa.

Sen kentällä olevan henkilöstön vähenemisen osalta keskustelua jo päivällä täällä käytiin. Mitä vielä tulee siihen, minkä verran on keskushallinnossa henkilöitä, niin kävin vielä tarkistamassa luvut, joita päivällä pyysin — luvut pyysin vertailukelpoisiksi vuosilta 2008 ja 2014 — ja toistan ja tarkennan yhden kohdan, jonka kieltämättä sain tässä tänä päivänä, ja kun ministerin kanssa juttelin, halusin sen kohdan vielä tarkistaa: 2013—2014 Poliisihallituksessa työskenteli 232 henkilöä, lisäksi sisäasiainministeriössä noin 47 henkilöä — ei ihan tarkkaan, mutta se on noin 47 henkilöä — eli yhteensä 279 henkilöä. Puhuin päivällä täällä 280 henkilöstä. Vastaava luku vuonna 2008: poliisin keskushallinnossa työskenteli silloin — siis sisäasiainministeriössä työskennellyt väki mukaan lukien — yhteensä 136 henkilöä. Siis Helsingissä olevan hallinnon osalta nämä ovat vertailukelpoisia lukuja.

Mutta tämän lisäksi ministeri minulle aikaisemmin huomautti, että olennaista tietysti ja kieltämättä on se, minkä verran lääninhallinnossa on ollut väkeä ja mitä alueellisessa hallinnossa on tällä hetkellä väkeä. Noissa minun lukemissani kieltämättä eivät olleet mukana viidessä lääninhallinnossa silloin 2008 vielä työskennelleet yhteensä 78 henkilöä. Ne olivat alueella olevia henkilöjä. Mutta vastaavasti, kun se väki väheni, jos alueilta katsotaan, uusien poliisilaitosten, joita syntyi eri puolille maata, esikuntatehtävissä olevan hallintohenkilöstön määrä lisääntyi erittäin merkittävästi. Nyt asiantuntijat, joita käytin, eivät kyenneet ihan tarkkaan sanomaan, kuinka paljon lisääntyi näissä poliisilaitoksissa esikuntatehtävissä olevan henkilöstön määrä. Ei ehkä ihan sitä 78:aa — vähän vähemmän, kenties vähän enemmän — eli ei ihan sitä, mutta kuitenkin merkittävä lisäys siellä tapahtui. Minä voin nyt yhden laitoksen osalta, jonka satun tietämään, sanomaan, että taatusti lisääntyi, mutta kuinka paljon koko maassa, sitä en ihan tarkkaan pysty sanomaan.

Tällä tavalla tarkennettuna vielä kertaalleen: Täällä Helsingissä olevasta keskushallinnosta ne lukemat pitävät aivan tasan tarkkaan paikkansa. Niistä läänien luvuista, jotka eivät olleet päivällä tässä kertomassani mukana, 78 kieltämättä ovat poistuneet hallinnosta, mutta uusien poliisilaitosten, joita on vielä paljon enemmän kuin niitä läänejä — läänejä häippäisi viisi, ja näitä uusia poliisilaitoksia on toistakymmentä reippaasti — esikuntatehtävissä väki sitten vastaavasti lisääntyi.

Halusin tämän vielä kertoa tähän pöytäkirjaan, nyt niiltä asiantuntijoilta tarkennettuna. Kaiken kaikkiaan tämä tarkoittaa sitä, että poliisin hallinnossa henkilöstön määrä — nimenomaan hallintohenkilökunnan, esikunta- ja johtotehtävissä olevien ja muun hallintohenkilökunnan, määrä — on selvästi lisääntynyt näitten uudistusten aikana. Se pitää tarkkaan paikkansa.

Sisäministeri Päivi Räsänen

Arvoisa herra puhemies! On varmasti hyvä, että näistä luvuista kinastelua ei jatketa, mutta sen totean, että olen täysin samaa mieltä edustaja Pekkarisen kanssa siitä, että poliisihallinto on ollut raskasta. Ja juuri sen takia vuonna 2012 hallitus teki tämän poliisin hallintorakenneuudistuspäätöksen, jonka tavoitteena on se, että tuota hallintoa vähennetään: sitä vähennetään Poliisihallituksesta, sitä vähennetään myös poliisilaitoksista vähentämällä poliisilaitosten määrää, yhdistämällä liikkuva poliisi paikallispoliisiin, jolloin saadaan sekä poliisipäälliköiden määrää että hallintovirkojen määrää vähennettyä. Se vähennys ei tapahdu yhtäkkiä, koska noudatamme hyvää henkilöstöpolitiikkaa emmekä irtisano näitä johtotehtävissä olevia henkilöitä, mutta jo tämän vuoden aikana on merkittä-västi juuri näitä esikunta-, hallinto- ja päällikkötehtävissä olevien henkilötyövuosia, siis henkilöiden määrää, vähennetty, ja niitä tullaan edelleen vähentämään aivan tämän suunnitelman mukaisesti vuoden 2016 loppuun saakka.

On varmasti ihan paikallaan, että edustaja Pekkarisen kanssa käymme vielä huolella nämä luvut läpi, koska niistä löytyy kyllä ihan selkeät dokumentit, joiden pohjalta varmasti voimme yhdessä sitten todeta, mitkä ne oikeat luvut ovat.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämän päivän välikysymys on tärkeä aihe, mutta poliittisesti ajatellen ajoitus oli hieman huono. Näin voisi yhdellä tapaa kiteyttää tänään käsittelyssä olevaa perussuomalaisten välikysymystä poliisipalvelujen turvaamisesta.

Sisäisen turvallisuuden arvoa, joka kiteytyy poliisin toimintavarmuuteen omissa tehtävissään, ei kukaan tässä salissa ole kiistänyt. Hallituksen harjoittamassa sisäisen turvallisuuden politiikassa pysyvänä tavoitteena tulee olla kansalaisten luottamuksen säilyttäminen poliisiin. Siitäkin valtaosa meistä on samaa mieltä, että tilanne suomalaisten tarvitsemien poliisipalvelujen saatavuudessa voisi olla parempi. Pyrkimyksenä pitäisi olla vähintään esimerkiksi edustaja Tolvasen mainitsema minimi, 7 500 poliisia, josta me olemme nyt hieman jäljessä. Tästä syystä esimerkiksi vasteajat erityisesti harvaan asutuilla alueilla, kuten vaikkapa Pohjois- ja Keski-Suomessa, ovat hädän sattuessa liian pitkät. Rehellistä on myös tunnustaa se, että edellisten hallitusten tekemät säästöpäätökset selittävät ainakin osan nykyisistä poliisin ongelmista. Toisaalta yhtä rehellistä on tunnustaa meidän julkisen taloutemme tila. Sen oikaisemiseksi kaikkien hallinnonalojen pitää tehdä oma osansa. Kiitokset, totta kai, niin poliisi kuin Puolustusvoimatkin saa siitä, että näillä sektoreilla päätökset on viety käytäntöön, kun muilla, kansantalouden kannalta merkittävämmillä sektoreilla suhteellisesti ottaen pienempien säästöjen löytäminen on osoittautunut yllättävän vaikeaksi.

Arvoisa puhemies! Kuten totesin, poliittisessa mielessä huonoksi välikysymyksen ajoituksen tekee pääministeri Stubbin hallituksen päätös luopua jo sovituista poliisin määrärahojen lisäleikkauksista. Päätöksen myötä poliisin vuoden 2015 määrärahataso on noin 8 miljoonaa euroa korkeampi kuin kevään kehyspäätöksessä. Tätä budjettiriihessä saavutettua sopua toivottavasti ainakin suurin osa eduskuntapuolueista pitää hyvänä asiana.

Lisäksi, arvoisa puhemies, ensi vaalikaudella pitäisi ylipäätään miettiä todella tarkasti uusien säästöpäätösten tai rakenneuudistuksen kohdentamista poliisitoimintaan. Jatkuva muutos uusine Pora-hankkeineen ei voi olla pysyvä olotila. Ennemminkin erityisesti kenttätoiminnan resursseja tulee pyrkiä edelleen lisäämään. Yksi meidän poliitikkojen käytössä oleva keino poliisin auttamiseksi tähän tavoitteeseen pääsemiseksi olisi juuri edustaja Mäkelänkin esille nostama poliisitoimintaan liittyvän turhan byrokratian purku. Sitä toivovat niin poliisit kuin tavalliset suomalaisetkin. Poliisia tarvitaan kentällä ja rikoksia ratkaisemassa eikä papereita pyörittämässä. Esimerkiksi nykyiset muotomääräykset kotietsinnän toteuttamisesta tulisi harkita uudelleen.

Näillä sanoilla annan oman tukeni hallitukselle tässä välikysymyksessä.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Silloin kun ihminen tarvitsee poliisin palvelua, on aina tosi kyseessä. Siksi tuon palvelun on aina oltava esteettä myös saatavissa. Poliisien määrä alkaa olla sillä tasolla, että se näkyy eri tavoin myös kansalaisten arjessa. Omat havaintoni ja se palaute, jonka itse olen saanut, kertovat, että esimerkiksi liikennevalvonnassa uudistukset ovat näkyneet negatiivisellakin tavalla. Samoin kannan erityistä huolta poliisin vasteaikojen kehityksestä maaseudulla, niin kuin edellisessäkin puheenvuorossa kannettiin. Minulla, tuskin välikysymyksen allekirjoittaneillakaan, ei ole siitä mitään faktaa, mutta vahva mututuntuma kertoo, että vasteajat olisivat pidentyneet. Minä koen itse näin, koska maaseudulla asuvat ihmiset ottavat hihasta kiinni, antavat palautetta kasvotusten, puhelimitse, sähköpostitse, että heidän turvallisuudentunteensa on heikentynyt. Paitsi turvallisuus sinänsä myös turvallisuudentunne on tärkeää ihmisille. Siihen voidaan vastata vain sillä, että meillä on riittävästi poliisipartioita töissä, että he voivat näkyä niin maaseudulla kuin kaupungeissakin muutenkin kuin vain kiireellisimpiä tehtäviä hoitamassa.

On arvokas asia, että valtiovarainministeri Rinteen johdolla hallitus on todennut poliisin määrärahatilanteen ja päättänyt peruuttaa niihin aiotut leikkaukset. Hyvä näin. Poliisin kohdalla erilaiset valtiontalouden tilanteen vaatimat säästöt on hoidettu esimerkillisellä tavalla hallintoa uudistaen. Se on harvinainen positiivinen esimerkki alasta, jolla hallintoa on lähdetty päivittämään tähän päivään ajoissa. Siinäkin mielessä on kohtuutonta, jos heille kohdistuu lisäleikkauksia, vaikka he ovat hoitaneet leikkauksista osansa nyt jo kolmannen hallintouudistuskierroksen myötä.

Arvoisa herra puhemies! Poliisin hallintoa on uudistettu, jotta poliisipalvelu kentällä voisi olla mahdollisimman kattavaa ja laadukasta tänään ja myös huomenna. Uudistusten tarkka seuranta on erittäin tärkeää, ja mikäli ongelmia ilmenee, ne on hoidettava viipymättä myös kuntoon. Polii-sien riittävä määrä on mielestäni ykkösasia. Sen lisäksi tärkeää on, että esimerkiksi jonkin erityisalan asiantuntijapoliisien ammattitaito ja erityisosaaminen saadaan myös uudistusten jälkeen täysimääräisesti käyttöön. Poliisin paikallistuntemus ja alueellinen kattavuus ovat erittäin tärkeitä asioita, jotka pitää turvata kaikissa olosuhteissa.

Yksi keskeinen asia, joka tulisi käydä tarkasti läpi poliisien määrän kannalta, on poliisien koulutusmäärärahat. Poliisissa samoin kuin muillakin julkisilla aloilla tulevat vuodet tarkoittavat melkoisia eläköitymisen ruuhkavuosia. Herää kysymys, onko tähän riittävästi varauduttu poliisien koulutusmäärissä.

Arvoisa herra puhemies! Suomi on vielä hyvinkin rauhallinen ja turvallinen yhteiskunta, onneksemme. Jotta se voisi sellaisena pysyä, tarvitaan työtä sen puolesta joka päivä. Poliisi on kohdannut merkittävät uudistushankkeet, ja niiden jälkeen poliisi ansaitsee työrauhan ja riittävät resurssit erittäin tärkeän tehtävänsä suorittamiseen. — Kiitos.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Kuten välikysymyksestämme tulee selvästi esille, poliisin resurssit ovat vähentyneet määrärahakehityksestä johtuen vuosi vuodelta. Suomessa poliisien määrä suhteessa väkilukuun on maailman pienimpiä. Vaikutukset näkyvät monella eri tasolla ja tavalla niin ihmisten arjessa kuin poliisien ja muiden toimijoidenkin arvokkaassa työssä. Kehityksellä on vaikutuksensa myös rikostutkintaan. Tutkintaprosessit venyvät kohtuuttoman pitkiksi ja joissain tapauksissa jopa keskeytyvät, kun tutkinnan tekijöitä ei ole tarpeeksi työtaakkaan nähden. Tutkijoista riippumattomista syistä ihmisten oikeusturva tulee loukatuksi. Kuinka voimme luulla rikoksen uhriksi joutuneen kansalaisen luottavan oikeuksiensa toteutumiseen, jos rikostutkintaa ei voida kaikissa ta- pauksissa saattaa loppuun vaan rikokset ainoastaan kirjataan tapahtuneiksi? Tästä ei voi syyttää poliisia tai syyttäjää tai oikeuslaitosta.

Arvoisa puhemies! Poliisien resurssipula heijastuu monin eri tavoin muihinkin ammattilaisiin, jotka tekevät töitä turvallisuuden ylläpitämiseksi. Esimerkiksi Rikosseuraamuslaitoksen toimintaan ovat leikkurit iskeneet rajusti viime vuosina ja säästöillä on ollut suora vaikutus laitoksen toimintaan. Rikosseuraamusalan ammattilaisten mukaan jo tähän mennessä toteutuneet säästöt ovat vaikeuttaneet rikoksista tuomittujen parissa tehtävää ennalta ehkäisevää sekä kuntouttavaa työtä, jolla pyritään ehkäisemään tuomittujen henkilöiden rikosten uusinta. Ilman riittäviä resursseja kuntouttavien toimintojen järjestäminen ei tule olemaan mahdollista riittävässä laajuudessa.

Säästöistä kärsivät myös rikosten uhrit. Esimerkiksi seksuaali- tai väkivaltarikoksen kohteeksi joutunut voi joutua odottamaan asiansa käsittelyä kohtuuttoman pitkään, mikä voi aiheuttaa monenlaisia vakavia psyykkisiä ja fyysisiä ongelmia. Onneksi on esimerkiksi arvokas Ri-kosuhripäivystys, joka sekin tosin toimii puutteellisilla resursseilla. Myös uhrien kärsimykset maksavat yhteiskunnalle, puhumattakaan muista vaikutuksista ja inhimillisestä kärsimyksestä. Oma lukunsa ovat myös lähestymiskieltotapaukset ja vainoamisen kohteeksi joutuneet henkilöt, jotka tarvitsisivat suojelua. Ikävä kyllä hekin kärsivät poliisien resurssipulasta.

Arvoisa puhemies! Poliisin resurssipula näkyy tavallisten kansalaisten arjessa myös Lapissa. Lapin poliisit ovat työhönsä vahvasti sitoutuneita monista haasteista huolimatta. Lapissa välimatkat ovat pitkiä ja erityispiirteet aivan omanlaisensa. Lapissa myös raskaan liikenteen riskit ovat huonokuntoisilla teillä aivan omaa luokkaansa. Liikennemäärät ovat myös turismin myötä suuria. Liikenteen turvallisuuden valvominen on mahdotonta, jos ja kun entisen liikkuvan poliisin partioiden aika menee miehistöpulan vuoksi muiden hälytystehtävien hoitoon. Tällä tulee olemaan mahdollisesti vaikutusta liikenteen valvontatehtäviä suorittavien poliisien ammattitaitoon ja lopulta ehkä motivaatioonkin, kun liikennevalvontatehtäviä voidaan suorittaa vain satunnaisesti. Peltipoliisit eivät edelleenkään ole ratkaisu tehokkaaksi ja monipuoliseksi liikenteen valvonnaksi. Kaikilla Lapin poliisilaitoksillakaan ei ole jatkuvasti riittävää miehitystä paikalla. Tämä tilanne on omiaan lisäämään kansalaisten pelkoa oman turvallisuutensa puolesta. Toisaalta se myös madaltaa rikollisen toiminnan kynnystä, kun kiinni jäämisen riski pienenee. Palveluverkon tuleekin olla koko maan kattava, unohtamatta Lapin syrjäseutujakaan. Henkilöstöstä on Lapissa selvä vaje.

Arvoisa puhemies! Aivan liian usein kuulee, että ihmiset eivät edes tee rikosilmoituksia, koska eivät usko saavansa apua. Tämä heikentää merkittävästi ihmisten oikeusturvaa. On huolestuttavaa, jos kansalaisten luottamus järjestelmään on heikentynyt. Tämä luottamus on palautettava. Poliisin näkyvyydellä on kiistaton vaikutus rikosten ennaltaehkäisyssä. Meidän on turvattava kaikille ammattilaisille, jotka työskentelevät sisäisen turvallisuuden parissa, kaikki toimintaedellytykset niin rikosten uhrien kanssa toimiville kuin rikosten ennaltaehkäisyn ja selvittelyn puolesta työtä tekeville.

Haluaisin vielä lopuksi todeta, että onneksi meillä Suomessa on työhönsä motivoituneet poliisit ja muut ammattilaiset, joille on kunnia-asia hoitaa työnsä hyvin kansalaisia parhaansa mukaan palvellen. Helppoa se ei tänä päivänä ole, heille kuitenkin siitä suuri kiitos. Poliitikkojen velvollisuus on kuulla heidän viestinsä ja ottaa se vakavasti. Tämä hallitus ei ole niin tehnyt.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kannatan edustaja Mattilan tekemää epäluottamuslausetta.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Hallitus on linjannut ohjelmassaan hyväksyvänsä poliisien resursseista tehdyn pidemmän aikavälin kokonaissuunnitelman, jonka mukaan poliisipalvelut turvataan koko maassa ja Suomi olisi turvallisin maa Euroopassa. Todellisuudessa poliisille laissa säädettyjen tehtävien suorittaminen on käynyt entistä mahdottomammaksi. Valitettavasti totuus on se, että rahoituskehykset eri poliisilaitoksilla ovat pahasti vajavaisia, määräaikaisten ja eläköityvien poliisien tilalle ei palkata ketään, resurssipulan vuoksi ylitöihin on yhä vaikeampaa saada työntekijöitä ja, viimeisimpänä, poliiseilta ollaan leikkaamassa myös henkilökohtaisia palkanlisiä, joita hommansa hyvin hoita-neet poliisit ovat saaneet.

Arvoisa puhemies! Kansalaisten turvallisuuden ja yhdenvertaisuuden lisäksi uudistus koettelee toden teolla poliisin työssäjaksamista ja motivaatiota: enemmän töitä, vähemmän palkkaa. Säästöt näkyvät etenkin palveluissa. Kansalaiset joutuvat odottamaan poliisipartion saapumista paikalle kohtuuttoman kauan, etenkin syrjäseuduilla. Ennalta ehkäisevä työ vähenee, mikä osittain lisää tutkittavien rikosten määrää. Poliisit itse ovat kritisoineet uudistusta säästöjen lisäksi myös siitä, että vastoin uudistuksen säästöhenkeä päällystön eli ylikomisarioiden, rikosylikomisarioiden, apulaispoliisipäälliköiden ja päälliköiden virkoja on lisätty ja palkkoja nostettu, kun poliisit taas hakevat omia virkojaan uudestaan mutta pienemmällä palkalla.

Arvoisa puhemies! Täytyy myös sanoa, että hallituksen suorittaman hätäkeskusuudistuksen vaikutukset ovat olleet haitallisia kansalaisille. Hätäkeskuksia oli ennen 15, uudistuksen jälkeen enää 5. Hätäkeskustyöntekijöiden paikallistuntemus on monin paikoin hävinnyt kokonaan, eikä ihmekään: miten toisessa maakunnassa sijaitseva hätäpuhelimeen vastaava työntekijä voisi tietää vaikkapa 200 kilometrin päässä sijaitsevan lenkkipolun sijainnin? Ennen hätäkeskukset osasivat antaa tarkat tiedot onnettomuuskohteista, nyt pelastuslaitoksien tulee tarkistaa itse paikannustiedot. Tämä tulee auttamattomasti hidastamaan avun perillepääsemistä ja voi pahimmassa tapauksessa maksaa ihmishenkiä.

Arvoisa puhemies! Liikkuvan poliisin lakkauttaminen näkyy kansalaisille tieliikenteen valvonnan vähenemisenä ja ammattiliikenteessä esimerkiksi raskaan liikenteen ja kabotaasiliikenteen valvonnassa. Liikkuva poliisi on ollut ainoa raskasta liikennettä valvova viranomainen tien päällä. Se on valvonut muun muassa kabotaasiliikenteen sääntöjen noudattamista ja joutunut puuttumaan räikeisiin, jopa liikenneturvallisuutta vaarantaviin seikkoihin, kuten ilman liikennelupia ajettaviin kuljetuksiin, laittomalla polttoaineella tai sormeilluilla piirtureilla ajettaviin kuljetuksiin ja esimerkiksi ylikuormiin, jotka ovat valitettavan yleisiä Itä- ja Pohjois-Suomen harvaan asutuilla ja vähän valvotuilla alueilla.

Arvoisa puhemies! Harmaan talouden torjunta on ollut yksi tämän hallituksen kärkihankkeista, mutta liikkuvan poliisin lakkautus käytännössä pysäyttää harmaan talouden torjunnan teiden päällä.

Sisäministeri Päivi Räsänen

Arvoisa herra puhemies! Tässä edustaja Kokon puheenvuorossa toistui se sama virhe, joka oli tuossa perussuomalaisten välikysymyksessä, eli väite siitä, että ollaan siirtymässä viiteen hätäkeskusalueeseen. Siis nyt ollaan siirtymässä kuuteen hätäkeskusalueeseen eikä viiteen.

Sitten toinen asia on paikantamistiedot. Avun tarvitsijan paikantaminen on todellakin hätäkeskustoiminnassa oleellista, mutta siinä on merkittävässä roolissa nimenomaan ajantasainen kartta-aineisto ja tietotekniikka. Meillä itse asiassa tällaista paikallista paikkatuntemusta ei ole edes ollut sitten kunnallisen hätäkeskuslaitoksen. Ennen vuotta 91 meillähän oli lähes 70 alueellista hätäkeskuslaitosta. Ehkä voidaan ajatella, että silloin vielä oli jonkinlaista paikallistuntemusta olemassa, mutta jo pelkästään sen vuoksi, että on 15 hätäkeskusaluetta, on selvä, että hätäkeskuspäivystäjä ei voi jokaista lenkkipolkua sillä alueella tuntea vaan se paikantaminen perustuu joka tapauksessa tietotekniikkaan ja karttoihin.

Myös hätäkeskustoiminnan tulokset samoin kuin pelastuslaitoksen toiminnalliset tulokset osoittavat, että hätäkeskusuudistuksen aikana on tapahtunut myönteinen kehitys hätäpuheluihin vastaamisaikojen osalta ja sitten toisaalta pelastustoimen toimintavalmiusajat ovat pysyneet entisellä tasolla. Sitä uhkakuvaa, joka edustajan puheessa tuli esiin ja joka myös perussuomalaisten puheenvuorossa esitettiin, ei ole tapahtunut, sillä ei ole tosiasioihin pohjautuvaa perustaa.

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, kyllä vain kansalaisten tuomat asiat julkisuuteen tuovat ja meillä iltapäivälehdet kertovat, millä tavalla tämän hätäkeskusuudistuksen jälkeen on tapahtunut: siellä ovat aivan vikapaikkoihin ohjautuneet hälytysajoneuvot, ja siellä ovat ihmishenget olleet vaarassa. Otan muun muassa meidän oman alueen, Pohjois-Karjalan alueen. Aivan varmasti, kun Joensuussa hätäkeskus toimi, siellä jos missä oli sitä paikallistuntemusta ja -tietämystä, mutta nyt kun mietitään, että Kuopiosta annetaan käskytys, niin aivan varmaan ollaan hataran päällä näissä asioissa.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä käsitellään jatkuvasti vastausaikoja ja sanotaan, että ne ovat tilastollisesti lyhentyneet. Hyvä niin, mutta se aika, mikä kuluu siitä soittamisesta siihen, että ajoneuvot lähtevät, on se sitten poliisi, sairaankuljetus tai pelastuslaitos tai mikä tahansa muu toimija, on kasvanut koko ajan. Tämä on kasvanut ihan käytännön syistä. Siellä ohjelmat ovat semmoisia, mitkä vaativat tiettyjä toimia, ennen kuin pystytään suorittamaan hälytystä eteenpäin. Viiveitä löytyy, voin sanoa käytännön esimerkin: ollaan oltu autolla liikenteessä, sinä aikana on tullut hälytys, ja saman tien painetaan koneeseen matkalla ilmoitus, ja silti viive on 30 sekuntia, vaikka se on samalla sekunnilla tehty. (Puhemies koputtaa) Nämä kaikki tilastot, kaikki tämmöiset, ovat harhaanjohtavia tässä kohtaa.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä tosiaan on numeroita pyöritelty niin, että päässä pyörii, kiitoksia ministerille.

Se, mitä haluan itse sanoa, on se, että toivottavasti kuitenkin kuunnellaan niitä ongelmia, mitä kentältä tulee. Ihan oikeasti kuntauudistuksessa on tullut. Jos mennään tuonne maalle, melkeinpä jokaisessa suomalaisessa maalaiskunnassa on Kirkkotie, Rantatie ja niinpäin pois. Mutta olen kuullut ihan sellaisiakin koskevia erehdyksiä, että Lapissa on Jäämerentie Rovaniemellä ja sitten on myös Ivalossa. Voitte kuvitella, mikä välimatka on Ivalon ja Rovaniemen Jäämerentiellä, kun siellä sitten auto on väärässä paikassa. Sillä tavalla tuntuu itsestäkin hassulta, että kun hälytyksen on tehnyt nimenomaan Muhoksen kirkossa, hätäkeskus kysyy, onko kirkon osoite Kirkkotie 4, ja sitten sieltä tulee 30 vuotta työtä tehnyt sairaankuljettaja, joka varmasti tietää sen, että se osoite on Kirkkotie 4. Toivottavasti niitä kentän ongelmia otetaan tarkasti sitten esille ja tehdään niihin parannuksia.

Sisäministeri Päivi Räsänen

Arvoisa puhemies! Kentän ongelmia on syytä kuunnella, ja jokainen sellainen tapaus, jossa avun perillesaaminen on viivästynyt merkittävästi, on syytä tutkia. Esimerkiksi näistä tapauksista, joita iltapäivälehdissä on esiintynyt, joihin olette viitanneet, on Hätäkeskuslaitos teettänyt ihan tarkat selvitykset, mistä ne johtuvat. Mutta näiden tilanteiden määrä ei ole keskimäärin lisääntynyt, eli ei pelkästään sillä perusteella, että iltapäivälehdissä jotain lukee, voi vetää johtopäätöksiä siitä, miten tämä uudistus on onnistunut. Sen takia on tärkeää katsoa niitä tilastoja, sitä mitä tilastot kertovat.

On aivan totta, että hätäpuheluihin vastaamisajat ovat eri asioita kuin sitten taas nämä pelastustoimen toimintavalmiusajat, mutta nämä pelastustoimen toimintavalmiusajat ovat pysyneet vakaalla tasolla. Eivät ne ole parantuneet mutta eivät ole huonontuneetkaan, eli ne ovat pysyneet sillä alle 10 minuutin keskimääräisellä vakaalla tasolla. Ja hätäpuheluihin vastaamisajat taas ovat huomattavasti tämän hätäkeskusuudistuksen myötä parantuneet.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietysti, kun hätäkeskukseen pitää soittaa, silloin on hätä ja sinne ei turhan takia soitella, joten nämä huolet, mitä uutisoidaan, tietysti ovat kansalaisilla hyvin vakavia, ja näitä yhteydenottoja meille, yhdelle sun toiselle, näistä aina ajoittain tulee.

Kun mennään suuriin kuntiin, kuntauudistusta tehdään ja kunnat yhdistyvät, niin näitä kadunnimiä sitten menee päällekkäin. Se tuo näitä ongelmia kyllä tuolla kunnissa ihan niitten kansalaisten keskuudessa, kun pitäisi muistaa, mikä se uusi kadunnimi onkaan, kun niitä on samannimisiä ollut ja on tehty uusia. Tietysti tätä tiedottamista, opastusta ihmisille pitäisi lisätä myöskin, mutta kyllä kaiken kaikkiaan näissä vasteajoissa sitten, mistä on hienot tilastotkin olemassa, reuna-alueilla aina on se ongelma paljon vakavampi kuin siellä maakuntakeskuksissa. Mitä etäämmälle mennään, sitä kauemmin sitä poliisia saa odottaa.

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Omakohtainen kokemus siitä on, kun olen ajanut poliisin Poke-järjestelmän mukaan: olin oikealla tiellä, oikeassa numerossa, mutta tie oli väärässä kunnassa. Ja näitä tällaisia tapahtuu, näitä ei varmasti koskaan voida sulkea kaikkia täysin pois, mutta kuten edustaja Savola tuossa totesi, kun kuntaliitoksia tulee ja lähestulkoon jokaisessa kunnassa on Kirkkotie, Kauppatie, Torikatu tai joku muu, niin on äärimmäisen tärkeää, että Hätäkeskuslaitoksessa ollaan ajan tasalla ja päivitetään nämä ohjelmat sinne hälytysjärjestelmään, että ei käy niin, että tulee väärää tietoa. Tällaisia varmastikaan ei koskaan kaikkia voida sulkea pois, mutta pitää pyrkiä tekemään mahdollisimman hyvä työ, jotta hälytysajoneuvo ei yhtään ainoaa kertaa menisi väärään osoitteeseen.

Mika Raatikainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset tekivät välikysymyksensä aiheesta, joka koskettaa kaikkia suomalaisia ja Suomessa oleskelevia, eli poliisin resurssien riittävyydestä. Valtion perustehtäviin kuuluu hoitaa ulkoista ja sisäistä turvallisuutta. Valitettavasti nykyinen ja edellinen hallituksemme eivät ole osoittaneet mitään valtavaa asiantuntemusta näihin asioihin: varuskuntia on suljettu, poliisien määrää vähennetty ja tehokas liikkuva poliisi lakkautettu. Vastaavasti yksityisten, usein monikansallisessa omistuksessa olevien turvayhtiöiden vartijat hoitavat vaikeaa tehtäväänsä yleisillä paikoilla, kuten esimerkiksi Helsingin rautatieasemalla. Yksityisten turvapalveluiden markkinat ovatkin kasvussa, kun valtio ulkoistaa perustehtäviään. Valtiolla menee todella heikosti, jos edes tärkeimmille liikennepaikoille suurimmissa kaupungeissa ei ole varaa asettaa poliisia. Maaseudulla tonkka on jo kaatunut, maito hapantunut. Poliisia saatetaan joutua odottamaan tuntitolkulla, sikäli mikäli poliisia edes paikalle saadaan.

Poliisiylijohtajan esittämä ajatus kyläpoliisista on kiva. Vielä kivempaa olisi, jos kylissä ja taajamissa näkyisi ihan oikeita poliisipartioitakin, edes silloin tällöin ja etenkin silloin, kun Peetu ajaa Irja-Mirjan ja muun perheen hankeen, aikamiesveljekset puukottelevat toisiaan kiljupäissään tai tilanne on muuten sellainen, että kyläpoliisi Reinikainen olisi yksinään hiukan orpona ja ehkä niin sanotusti kuutamolla kuvioista, puhumattakaan Reinikaisen omasta turvallisuudesta.

Arvoisa puhemies! Poliisin tehtävät ovat sellaisia, ettei edes niin hyvä poliisi kuin Suomen poliisi niistä tviittailemalla selviä. Poliisin tehtäviä ei myöskään voida hoitaa sulle—mulle-tuolileikeillä tai hyvä veli -konklaavin jorinoilla. Poliisin tehtäviä eivät hoida robotit, tietokoneet tai joogalentäjät; niitä hoitavat koulutetut poliisit, joita ikävä kyllä on Suomessa väkilukuun suhteutettuna vähemmän kuin melkein missä tahansa muussa maassa maapallolla. Asukasluvun kehitykseen suhteutettuna esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja Irlannissa poliisien määrät ovat lisääntyneet 2000-luvulla. Suomessa on tällä hetkellä 1,5 poliisia suunnilleen 1 000:ta asukasta kohti, Tanskassa ja Ruotsissa noin 2 poliisia 1 000:ta asukasta kohti. Muissa Pohjoismaissa poliisien määrä suhteessa väkilukuun on nousussa, kun Suomessa suunta on vakaa tai hieman laskeva. Keskimääräinen eurooppalainen taso — ja nyt kannattaa kiinnittää huomiota sanaan "eurooppalainen", kun täällä niin kovasti aina puhutaan, että Eurooppa on hieno paikka — on 2,5 poliisia 1 000:ta henkilöä kohti, Itävallassa ja Irlannissa jopa 3. Jotta poliiseja olisi meillä 1 000:ta asukasta kohti yhtä paljon kuin esimerkiksi keskimäärin Euroopassa, se tarkoittaisi noin 6 100 poliisin palkkaamista. Eli siinä mielessä tämä keskustelu poliisien määrästä on ollut melko absurdi: me olemme niin alhaalla, ettei sitä kukaan ymmärräkään Euroopassa, kun kollegoita tapailen.

Erilaisten kyselyiden mukaan kansalaiset haluaisivat lisää poliiseja turvaamaan arkea. Lisäksi poliisi on tehtyjen tutkimusten mukaan, ainakin vielä, yksi arvostetuimmista ammateista ja organisaatioista Suomessa. Kansalaiset luottavat poliisiinsa, joka koetaan nimenomaan kansalaisten poliisiksi, toisin kuin esimerkiksi maita valloittavassa naapurissamme. Siksi onkin perin outoa, ettei kansan ääntä kuunnella. Toimin kansan edustajana ja juuri siksi pidän hallituksen suoritusta tähän mennessä outona. Kansan tahdon kanssa hallituksen toimilla tässä asiassa ei ole juuri mitään tekemistä.

Arvoisa puhemies! Olen toiminut poliisina vuodesta 83, pois lukien noin kymmenen vuotta ollessani virkavapaalla erilaisissa YK- ja EU-tehtävissä ulkomailla. Edustan siis reaalimaailmaa enkä haavemaailmaa. Poliisin kalusto on tuona aikana parantunut, koulutus monipuolistunut ja pidentynyt, ja kaikki tosiaankin osaavat kirjoittaa, lukea ja laskea — useimmat jopa useammalla kielellä, mikä nykyään on tarpeellista, kun asiakaskunta alkaa olla enenevässä määrin monikulttuurista rikollisuuden moniosaajaa.

Poliisin työajasta entistä enemmän menee kaikenlaisten "tärkeiden" lomakkeiden täyttämiseen, joita EU ja muut mielensäpahoittajat ovat saaneet aikaiseksi kaiken hankaloittamiseksi ja ajan tuhlaamiseksi. Myös koko ajan lisääntyvä tulkkien käyttö hidastaa prosesseja. Kaikki tämä on pois partiointiin ja rikosten selvittämiseen käytettävästä ajasta, rikosten ennaltaehkäisystä puhumattakaan.

Hallituksen kannattaa huolellisesti seurata, mitä tapahtuu naapurissamme ruotsalaisessa kansankodissa, missä pelastuslaitos ei mene tiettyihin kaupunginosiin kiireellisillekään tehtäville ilman poliisisaattuetta, tai mitä tapahtuu aika ajoin Ranskan lähiöissä tai vaikkapa Saksassa. Ei ole tyhmyyttä varautua jatkossa samanlaisiin ääri-ilmiöihin Suomessakin. Kukaanhan niitä ei toivo, mutta ne ovat mahdollisia. Ne voidaan mahdollisesti vielä torjua hyvällä maahanmuutto- ja muulla politiikalla, mutta poliisien vähentäminen tässä tilanteessa on lähinnä edesvastuutonta.

Myös suojelupoliisin resursseista on pidettävä huolta, ja niitä on (Puhemies koputtaa) syytä lisätä.

Kyllä, kiitos.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Vakaa ja kestävä sisäinen turvallisuus on yksi hyvinvointiyhteiskunnan perustekijä. Me elämme tällä hetkellä melkoista muutoksen aikaa, ja sisäisen turvallisuuden uhatkin ovat muutoksenalaisia. Siksi on tärkeää, että sisäisen turvallisuuden ohjelma ja suunnitelma ja toteutus ovat ajan tasalla.

Nyt käsillä oleva välikysymys on kohdennettu poliisin resursseihin ja poliisipalveluihin. Ne ovat yksi tärkeä osa sisäistä turvallisuutta. Tässä keskustelussa on jonkun verran kiistelty määrärahoista: onko niitä lisätty vaiko ei. Pitäisi olla kohtuullisen yksinkertaista vertailla sitä asiaa, kun vertaillaan budjettivuotta: onko tämän vuoden käytettävissä oleva määräraha suurempi kuin viime vuoden ja onko ensi vuodelle suunniteltu määräraha suurempi kuin tämän vuoden. Se on joko kasvua tai vähennystä. Mutta jos verrataan sitä, että on suunniteltu leikattavaksi jonkun verran ja sitten leikataankin vähemmän ja sanotaan, että nyt sitten lisättiin, niin ei se ole mitään li- säystä. Pitää vertailla budjettivuotta budjettivuoteen. Silloin tämän pitäisi olla selkeä, eivät mene käsitteet sekaisin.

On tärkeää, että poliisilla on riittävät toimintaresurssit ja että ne on kohdennettu oikein. Nyt kun me elämme tällaista säästöjen ja leikkausten aikaa, on myös suuri vaara, että leikataan kustannusvaikutuksista piittaamatta. Eli vaikuttavuuden arvio määrärahojen kohdentamisessa on aivan oleellinen kysymys. Poliisipalveluissa on tärkeää sekä palveluiden saatavuus että saavutettavuus: silloin kun tarvitaan, poliisi kohtuullisessa ajassa on paikalla. Kun poliisi näkyy riittävästi, se vaikuttaa merkittävästi myös ennaltaestävästi. Kun tietää sen, että kiinni jäämisen riski on todellinen ja suuri, se vaikuttaa myös ennaltaestävästi, ja näin pitäisi olla.

Arvoisa puhemies! Puutun tässä sisäisen turvallisuuden kokonaisuudessa yhteen näkökulmaan, josta pitäisi puhua enemmän ja joka vaikuttaa myös poliisien toimintaan, ja se on alkoholin aiheuttamat ongelmat. Meillä on Suomessa taipumus näitä asioita vähätellä, sen ovat monet asiantuntijat todenneet. Ei monesti muisteta sitä, että vuosittain rattijuopon uhrina kuolee noin 80 ihmistä. Jos sellainen onnettomuus tapahtuu, se on melkoinen asia. Suunnilleen joka kolmas liikennekuolema on rattijuopon aiheuttama. Se on aika vakava asia, joka vaikuttaa turvallisuuteen. Ja kun katsomme sitten, niin joka kolmas vapaa-ajan ja kotitapaturma on tapahtunut päihtyneenä, noin 70 prosenttia tulipaloissa kuolleista ihmisistä on kuollut päihtyneenä, noin 50 prosenttia hukkumiskuoleman uhreista on ollut päihtyneenä, 70 prosenttia henkirikosten uhreista on ollut päihtyneenä ja yli 60 prosenttia pahoinpitelyistä on tapahtunut päihtyneenä. Näissä tilanteissa tarvitaan yleensä poliisia, ja näiden kustannusvaikutus kokonaisuudessaan on valtava. Arviot vaihtelevat, vuositasolla alkoholin aiheuttamat seurausvaikutukset, kustannusvaikutukset, vaihtelevat arvioiden mukaan 4—7 miljardin euron välillä. Kyllä tästä on syytä puhua myöskin sisäisen turvallisuuden näkökulmasta. En halua tällä moralisoida enkä nostattaa semmoista kiihkoa, mutta tämä asia on koko hyvinvointiyhteiskunnan kannalta ja sisäisen turvallisuuden kannalta todella vakava asia. Tämä ei ole vain poliisiresurssikysymys, vaan tähän pitää paneutua laajemmin, jotta poliisin resurssit kohdentuvat sinne, missä niitä todella tarvitaan. Nämä ovat tietyllä tavalla, voisiko sanoa, turhia ongelmia tässä mielessä, koska ne voitaisiin myöskin estää.

Arvoisa puhemies! Suomessa luotetaan poliisiin, ja on tärkeää, että poliisin resurssit ovat riittävät ja toimitaan myös pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti, että tehtävät ja resurssit vastaavat toisiaan.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Ministeri on todellakin täällä todennut, että rikosten määrä on ollut laskussa ainakin Lapin osalta. Pakko todeta, että silloin on lähinnä tekninen se syy, miksi se näyttää laskua. Jos laitetaan liikennerikkomukset tästä laskusta pois, niin on todettava, että rikoslakirikosten määrä on kasvanut useita prosenttiyksikköjä.

Hälytystehtävien määrä todellakin kasvaa Lapin maakunnassa edelleen. Ja ruuhka-aikoina, muun muassa matkailun sesonkiaikana, hälytystehtäviä joudutaan jättämään niin sanotusti odotukselle, ja harvaan asutuilla alueilla osa hälytystehtävistä joudutaan hoitamaan vain puhelimitse, ilman poliisin läsnäoloa. Vartijat joutuvat jatkuvasti priorisoimaan tehtäviä ja jättämään osan tehtävistä hoitamatta. Se aiheuttaa sekä kansalaisille huolta että poliisille turhautumista.

Harvaan asutuilla seuduilla partion vuoron aikana hoitama alue on todellakin laaja, ja matkat hälytyspisteisiin saattavat kestää yli tunnin, jopa 3 tuntia. Sekin ihme tässä on nähty viime vuosina, että laajassa Enontekiön kunnassa ei ollut poliisia lainkaan hetken aikaa — se asia kyllä sitten on myöhemmin korjattu. Voidaan miettiä, mitä esimerkiksi tutkinnan osalla merkitsee se, että partion paikalletulo viipyy, kun kuitenkin todistajien kuuleminen tapauksessa mahdollisimman pian on erittäin tärkeää.

Tuolta kentältä saadun palautteen mukaan uudistukset ovat suorastaan vyöryneet poliisitoimen alalla. Tuskin on edellinen uudistus saatu päätökseen, kun uutta on ollut putkessa. Nämä uudistukset ovat varmasti tärkeitä, ja on tärkeätä, että rakenteita uudistetaan, mutta ellei ehditä kuunnella ja todeta, miten edellisen uudistuksen ajatellut hyödyt ovat toteutuneet, on usein liian aikaista käynnistää uutta. Tämä ainakin aiheuttaa henkilöstössä ylimääräisiä paineita ja myöskin turhautumista, kun huomataan, että ei ehditä kunnolla saada tuloksia uudistusten aiheuttamista hyödyistä, kun jo uutta lykätään putkeen.

Poliisin määrärahan kehityksellä on valtavat vaikutukset myös laajemmalti — tässä on viitattu näihin monissa puheenvuoroissa. Poliisin resurssit ennalta ehkäisevään työhön ovat vähentyneet, ja sillä taas on yhteyttä erilaisten sosiaalisten ongelmien lisääntymiseen. Käytännön esimerkkinä on huumeisiin liittyvä kaikenlaisen rikollisuuden lisääntyminen, ja se, mikä on ollut huolestuttavaa, on se, että huumeet ovat mukana jopa syvän maaseudun monissa tilanteissa. Lisääntynyt huumeidenkäyttö lisää ilman muuta sosiaalisia ongelmia monitahoisesti, ja ellei näitä ketjuja päästä poliisin toimesta katkaisemaan ajoissa, seuraukset ovat usein vakavia ja pelottavia maaseutuyhteisöissä.

Yksi sellainen positiivinen kehittämishanke on vireillä, ja se on rajat ylittävän yhteistoiminnan hanke Tornionlaaksossa. Juuri Lapin maakunnassa, joka on tämmöinen kansainvälinen maakunta, on sekä Norjan että Ruotsin rajalla syytä etsiä todellakin rakentavaa yhteistyötä, ja mielestäni tämä Tornionlaakson hanke vaikuttaa lupaavalta. Siinähän etsitään yhteispartioinnille mahdollisuuksia. Se edellyttää varmasti joitakin muutoksia myöskin lainsäädäntöpuolella mutta ennen muuta koulutuksen osalta. Nyt tämä mielestäni erittäin kannatettava hanke, tällainen koulutusprojekti, on aloitettu, ja täytyy toivoa sille menestystä. Nimittäin näin päästään tulevaisuudessa toivon mukaan eroon niistä hankalista tilanteista, joissa Ruotsin poliisi ajaa rikollista, joka siirtyy sitten Suomen puolelle, ja sitten joutuu luovuttamaan tuon ajotehtävän ennen kuin on saanut rikollisen kiinni, tai sitten suunta on päinvastoin. Tässä mielessä on tärkeää, että tämä yhteishanke menestyisi.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Rundgren kiinnitti aivan oikeaan asiaan huomiota siinä, kun uudistuksia suunnitellaan ja tehdään. Sekä tässä poliisihallinnon puolella on uudistusta uudistuksen perään että sitten meillä on monta päällekkäistä uudistusta tässä valtakunnassa myös muuten menossa. Esimerkiksi Puolustusvoimien osalta on uudistettu rajusti, varuskuntia on lakkautettu, mikä sitten myös osaltaan on ollut vaikuttamassa muun muassa siihen, kuinka virka-apua pystytään jatkossa antamaan. Myös tässä salissa on keskusteltu kuntauudistuksesta ja sen vaikutuksista. Kuntarakenteen muuttuessa kadunnimet muuttuvat, ja se tuo osaltaan ongelmia. Kun uudistetaan liikaa yhtä aikaa, niin ongelmat silloin kertaantuvat.

Sisäinen turvallisuus on tärkeää aivan kuten ulkoinen turvallisuus meillä täällä Suomessa. Nyt kun Ukrainassa on ollut levotonta ja myös meidän naapurimaamme on mukana tässä konf-liktissa siellä, niin kansalaisten huoli on ilman muuta tässä suurta. Sen vuoksi nämä asiat puhututtavat ja meihin kansanedustajiin otetaan näistä hyvin paljon yhteyttä.

Se, mikä luo turvallisuutta tuolla maaseutupitäjissä aivan kuten kaupungeissa, on se, että meillä on viranomaisia, jotka näkyvät, ja poliisi on se tuttu turva siinä, mitä on totuttu näkemään. Ja vielä se, että poliiseissa on näitä tuttuja poliiseja niin sanotusti, on aina edesauttamassa turvallisuuden tuntemusta. Tietysti, kun mennään leveämmille hartioille ja laajempiin yksiköihin, se paikallistuntemus siinä on ongelma: jos hätäkeskus laittaa väärään osoitteeseen menemään viranomaisia, niin se on ongelma, mutta myöskin se mietityttää, mikä niillä paikallisilla poliiseilla on se asiantuntemus, jos ei ole sieltä vastaavalta kulmalta kotoisin.

Herra puhemies! Vasteajat on se, mikä tietysti keskusteluttaa. Omassa maakunnassa Etelä-Pohjanmaalla ei tässä ole pahin tilanne. Keskimäärin 18,8 minuuttia noiden tilastojen mukaan on tämä vasteaika siellä, eli 11,9 minuutista sinne 38 minuuttiin tässä niin sanotussa A-tehtävässä poliisipartion yleensä pitäisi olla paikalla, ja tilastojen mukaan näin on. Mutta kyllä tässäkin on huomioitava se, että mitä etäämmälle maakuntakeskuksesta menemme, sitä enemmän tässäkin aina sitten reuna-alueet ovat niitä kärsijöitä ja heikommilla olevia. Ja kyllähän meillä tässä yhteiskunnassa pitäisi lähteä siitä, että kaikilla pitää olla yhdenvertaiset edellytykset asua siellä, missä haluaa, ja sen turvallisuudentunteen pitää olla sallittua muuallakin kuin pelkissä keskuskaupungeissa.

Herra puhemies! Myös poliisien huoli on tietysti ilmeinen. He haluavat tehdä työnsä kunnolla. He haluavat tehdä sen parhaalla mahdollisella tavalla ja hoitaa sen tehtävänsä. Monella tämä on kutsumusammatti, ja he kokevat erittäin suurena ongelmana sen, että säästöt ovat syöneet heiltä resursseja. Sijaisten palkkauksesta tulee yhteydenottoja, että se ei ole mahdollista niin kuin se on ollut ennen, joudutaan tehtäviä suorittamaan yhden hengen partiolla jne. Priorisointia joudutaan tekemään, ja tämä sitten aiheuttaa osaltaan myös uupumista. Se taas sitten johtaa siihen, että haetaan jopa aivan muihin tehtäviin kuin poliisitehtäviin. Nämä ovat niitä yhteydenottoja, mitä tietysti varmasti monelle meistä on näistä tullut.

Mutta, herra puhemies, haluan yhteen asiaan kiinnittää vielä huomiota, ja se on se, että meillä on tämä aselakiuudistus — se on ollut edellisillä eduskunnilla, mutta myös nyt ollaan aselakia uudistamassa — ja nämä lupakäytänteet vaihtelevat hyvin paljon eri puolilla Suomea, lähinnä tulkinnat niistä, ohjeistuksenhan pitäisi ainakin käytännössä olla kaikille sama. Tuolta reserviläiskentältä tulee hyvin paljon palautetta siitä, että joistakin poliisilaitoksista on paljon hitaampaa saada aselupia kuin toisista. Siihen tietysti osaltaan vaikuttaa se, että siellä voi olla komisario, jolla on hyvinkin suuri alue hoidettavana, ja sitten se, kuinka hän vielä itse tulkitsee sitä lainsäädäntöä, mikä on tuotu, osaltaan vaikuttaa. Ehkä meillä on menty hieman äärimmilleen myöskin tässä asiassa: jos on jo aktiiviharrastaja, niin ei välttämättä meidän tarvitsisi niin tarkasti sitten syynätä näitä asioita. Mutta tietysti sen ymmärtää, että virkavirhettä ei poliisikaan halua tehdä.

Mutta, herra puhemies, joka tapauksessa tämä on tärkeä välikysymys, ja se on hyvin tärkeää, että me olemme tänään päässeet keskustelemaan tästä kansalaisia huolettavasta asiasta, sisäisestä turvallisuudesta.

Tom Packalén /ps:

Arvoisa puhemies! Poliisin pitkän aikavälin henkilöstötarpeita selvittäneen työryhmän mukaan poliisien määrän tulisi kasvaa. Työryhmän arvion mukaan poliiseja pitäisi olla noin 8 500 vuoteen 2020 mennessä, jotta turvallisuustaso voitaisiin säilyttää. Arvio on annettu vuonna 2009, joten siinä ei ole huomioitu kansainvälisten kriisien mahdollista vaikutusta sisäiseen turvallisuuteen. Näkisin, että poliiseja tulisi olla vähintään 8 000, jotta tyydyttävä turvallisuustaso ja henkilöstön jaksaminen työssään voitaisiin varmistaa. Onko hallituksella jotain sisäpiirin tietoa rikollisuuden kehityksestä, kun siihen voidaan suhtautua näin löysin rantein? Tänä vuonna, kun poliiseja siis on arviolta 100 enemmän kuin ensi vuonna, ovat etenkin kenttä- ja lyhytkestoinen tutkinta olleet todella kovilla, lupapalveluista puhumattakaan.

On vaikea sanoa, kumpi on huolestuttavampaa: se, että hallitus on näin tietämätön todellisesta tilanteesta, vai se, että se on niin välinpitämätön siitä. Onko hallitus todella sitä mieltä, että nämä ihmiset, jotka päivittäin vaarantavat oman turvallisuutensa meidän muiden puolesta, ovat ansainneet tällaista kohtelua: jatkuvaa epävarmuutta, uudistuksia, lisää kuormittavuutta? Eikö meidän tehtävänämme poliittisina päättäjinä olisi turvata työrauha myös poliiseille? Koulutettuja, motivoituneita poliiseja palkataan lyhyisiin määräaikaisuuksiin, eikä heillä ole mitään mahdollisuutta suunnitella elämäänsä puolta vuotta pidemmälle. Tämän kansalaisten turvallisuutta vaarantavan toiminnan on loputtava.

Arvoisa puhemies! Jokainen meistä tiedostaa, että taloustilanteen realiteetit on kohdattava ja ymmärrettävä. Samalla rahalla on pakko saada nykyään yhä enemmän aikaan. Meidän päättä-jien olisi kuitenkin hyvä muistaa, että kaikki arvot eivät ole rahassa mitattavia eivätkä kaikki toimenpiteet vaadi suurta budjettia. Meidän tulisi voida turvata jokaiselle koulutetulle poliisille parhaat mahdolliset toimintaedellytykset ja tätä kautta toteuttaa vastuumme kansalaisten turvallisuuden ylläpitäjinä. Sen sijaan, että kuilu päättäjien ja suorittavan tason välillä syvenee, tulisi meidän miettiä, kuinka voimme toimia rinnakkain turvallisemman huomisen puolesta.

Arvoisa puhemies! Epätietoisuus on organisaatioissa suurin riski. Poliisi on läpikäynyt nyt kolme isoa hallintorakenneuudistusta, ja lisää poraamista näyttää olevan tiedossa. Tämä jatkuva muuttuminen ja resurssien leikkaukset ovat aiheuttaneet suurta huolta suorittavalla tasolla, siellä missä käytännön turvallisuustyö tehdään, niiden keskuudessa, joiden harteilla lepää yhteiskuntamme sisäinen turvallisuus. Tämä huoli aiheuttaa jatkuvaa väsymystä ja uupumusta.

Poliisien lukumäärä laskee koko ajan avun tarvitsijoiden ja tehtävien määrän pysyessä kuitenkin korkealla tasolla. Kansalaisten turhautuminen näkyy jo tietyillä alueilla. Poliiseille ei haluta soittaa, kun partiota ei kuitenkaan saa paikalle, ainakaan alle tunnissa. Kenen vastuulla on, jos ja kun kansalaiset alkavat toteuttamaan oman käden oikeutta? Jos 50 000 kansalaisen kaupunkia valvoo yksi partio, voidaan miettiä, onko tällainen vastuu kohtuullinen kenenkään kannettavaksi. Valvontaa ei voida taata koko valtakunnan alueelle partioinnin muodossa, ja partioiden vasteajat nousevat korkeiksi, kun keikkoja on jonoksi asti. Kauppiaiden on turha soittaa näpistelijöiden takia poliisia. Jos joskus partio kiireisemmiltä tehtäviltään pääsee paikalle, näpistelijä mitä luultavimmin repii sakon poliisin edessä. Kansalaisten turvallisuutta ei paranna se, että keikan kiireellisyysluokitusta tiputetaan, jotta tilastot pysyvät kunnossa. On tunnustettava, että tämänhetkisillä resursseilla kaikkeen ei pystytä ja tehtäviä todella joudutaan priorisoimaan.

Pelkästään suunniteltujen leikkausten peruminen ei riitä pitämään poliisin palvelutasoa tyydyttävällä tasolla. Yleisen hinnannousun takia myös poliisin budjetin tulee kasvaa samassa suhteessa. Jos budjetti ei kasva, joudutaan jälleen kerran turvautumaan jo hyvin tutuksi käyneeseen juustohöylään.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Ensiksi kiitos ministeri Räsäselle, että olette raivannut kalenteristanne aikaa ja kuuntelette tätä salikeskustelua myös tv-kameroiden sulkeuduttua.

Arvoisa puhemies! Kuten välikysymyksessämme siis todetaan, on sisäisen turvallisuuden ylläpitäminen jokaisen valtion ydintehtävä. Perussuomalaiset luottavat sekä kansalaisiin että poliisiin. On tärkeää ottaa annettu palaute vakavasti, ja siksi tämä välikysymys on tehty. Polii-sien määrärahakehitys on johtanut poliisin resurssien vähenemiseen, vaikka Suomessa polii-sien määrä suhteessa väkilukuun on maailman pienimpiä. Poliisien määrä onkin noin 7 500 eli ilmeisesti suunnilleen sama kuin vuonna 2008. Edustaja Tolvanen kertoi täällä, että hänen mielestään ollaan jo kipurajalla. Minulla ei ole mitään syytä epäillä arvostetun rikosylikomisarion ja väkivaltarikosyksikön johtajan puheita.

Arvoisa puhemies! Poliisin resurssit liittyvät kiinteästi myös harmaan talouden ja korruption kitkemiseen. Harmaa talous on erityisesti kuljetusalalla iso ongelma. Rehellisen toimijan on hankala pärjätä, koska mukana on niin paljon harmaalla alueella liikkuvia toimijoita. Yksi liikkuvan poliisin merkittävimmistä tehtävistä olikin valvoa nimenomaan raskasta liikennettä ja kuljetusalaa sekä kitkeä harmaata taloutta sieltä. Liikkuva poliisi on kuitenkin lakkautettu, ja kuljetusalalla harmaa meno sen kuin jatkuu. Tämä viesti tulee edelleen kuljetusalan ammattilaisilta.

Arvoisa puhemies! Myös lupapalvelut ovat merkittävä osa poliisin työtä. Resurssien vähentämisen tarve on esimerkiksi Päijät-Hämeessä aiheuttanut sen, että palvelutoimistoja on jo lopetettu, ja seuraavana listalla lienevät Asikkalan ja Padasjoen poliisin palvelutoimistot. Hämeeseen kohdistuukin poliisiresurssien vähentämistarve. Tämä ei varsinaisesti liity Pora kolmosen muutoksiin vaan aiemmin vahvistettuun niin sanottuun poliisin resurssimalliin. Hämeeseen kaivataankin kipeästi poliisille lisärahoitusta, jotta saataisiin lisättyä vakinaisen henkilöstön määrää. Mahdollisella lisärahoituksella saataisiin pidettyä edes nykytilanne ja voitaisiin pyrkiä parantamaan toiminnan yleistä tasoa ja siten lisättyä kansalaisille tuotettavia turvallisuuspalveluita. Taloudellinen tilanne on kuitenkin niin valtion kuin kuntienkin osalta sellainen, että sekä työttömyysluvut että ihmisten lisääntyvä syrjäytyminen tuovat haasteita sisäisen turvallisuuden ylläpitoon, mikä osaltaan merkitsee taas lisää työtä poliiseille.

Arvoisa puhemies! Pora kolmoseen liittyy myös voimakas poliisin toimitilojen vähentämistarve, ja poliisin toimitilaratkaisut ovatkin siis kärsineet määrärahojen vähentymisestä ja hal-lintorakenneuudistuksesta. Toimitilavähennysten yhteydessä onkin tullut kritiikkiä Senaatti-kiinteistöjen monopoliasemasta. Esimerkiksi Hämeessä entisen liikkuvan poliisin tilat on tyhjennetty mahdollisten uusien vuokralaisten tieltä. Hämeen poliisilaitos on kuitenkin maksanut koko vuoden tiloista vuokraa Senaatille ja maksaa edelleen niin kauan, kunnes Senaatti löytää tiloihin uudet vuokralaiset. Kuulostaa siltä, että varsinaista säästöä ei liikkuvan poliisin toimitiloista ole siis saavutettu vaan poliisi maksaa vuokraa tyhjistä tiloista.

Arvoisa puhemies! Poukkoileva leikkaus—lisäys-menetelmä poliisin määrärahoissa vaikuttaa valitettavasti olevan yksi tämän hallituksen toimintatavoista. Yhteiskunnallisesti olisi kuitenkin tarkoituksenmukaisempaa puhua polii-sien määrän ja siten myös rahoituksen lisäämisestä eikä esittää jatkuvia leikkausuhkia. Se vaikeuttaa käytännön toimijoiden työtä ja poliisin toiminnan kehittämistä pidemmällä tähtäimellä. Toiminnan kannalta täytyisikin päästä tilanteeseen, jossa rahoituksen kokonaistaso pidetään ennustettavana ja mahdollisimman vakaana niin sanotut indeksikorotukset huomioiden. Nykyinen tilanne vie pohjaa pois sisäisen turvallisuuden kehittämistyöltä. Kaiken kaikkiaan tällainen toiminta aiheuttaa sekä kenttäpoliiseille että hallinnossa työskentelevälle henkilökunnalle työssäjaksamisen ongelmia. On kuitenkin muistettava, että kun puhutaan poliisin resursseista, ei pitäisi aliarvioida kenenkään työpanosta vaan pohtia asiaa kokonaisuutena.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Mattilan tekemää epäluottamuslausetta.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Harvoin olen kuullut ja nähnyt sellaista tilannetta, mikä oli tänään, että on niin erinäköinen tulkinta poliisin tilastoista ministerillä ja eduskunnalla, sillä kyllä keskustelussa mielestäni ministeri jäi aika yksin. Voi sanoa näin, että jopa hallituspuolueitten riveissä tämä perussuomalaisten välikysymys sai ymmärrystä, ja keskustelu on mielestäni ollut aika hyvähenkistä.

Perussuomalaiset ovat esittäneet vaihtoehtobudjetissaan poliisille 25 miljoonan euron lisämäärärahaa tälle vuodelle ja samoin syyttäjälaitokselle 1:tä miljoonaa, tuomioistuimille 4:ää miljoonaa. Eli kun puhutaan siitä, että olemme vastustaneet rakenneuudistusta ja että sitten ikään kuin sen seurauksena olisi jouduttu vähentämään vakansseja, niin se ei pidä tietenkään paikkansa, kun ottaa huomioon myös nämä meidän esittämämme määrärahalisäykset, jotka on sitten äänestysten kautta tyrmätty.

Mutta kyllä tämä tilanne on kaiken kaikkiaan turvallisuuden suhteen lähivuosina muodostumassa jopa aika katastrofaaliseksi. Nyt on tullut viestiä syyttäjälaitokselta, tuomioistuimilta. Nimenomaan lähivuosina tämä korttitalo tulee romahtamaan, jos nyt ei määrärahoja löydy lisää. Itse olen myös sitä mieltä, että kovemmat rangaistukset tulisi ottaa käyttöön, eli tämä ensikertalaisuuspykälä voitaisiin kumota, rattijuopumuksista tiukemmat rangaistukset, ihan kuten kansalaisaloitteessa vaaditaan, ja sitten ihan tällainen peruskuri: toivon, että sitä palautetaan ja yhteisöllisyyttä lisätään. Tämmöinen yltiöyksilöllinen, vapaamielinen suuntaus on myös osasyy tällaiseen henkiseen pahoinvointiin, ja se kärjistyy näinä talouden heikkoina aikoina. Tässä täytyy tehdä aika iso yhteiskuntapoliittinen suunnanmuutos, ja perussuomalaiset ovat siinä valmiita isoihin muutoksiin.

Sisäministeri Päivi Räsänen

Arvoisa herra puhemies! Itsekin tässä vaiheessa kiitän eduskuntaa aktiivisesta keskustelusta. Aion kyllä edelleenkin tässä vielä istua ja kuunnella puheenvuoroja.

Olen edustaja Saarakkalan kanssa samaa mieltä siitä, että rakenneuudistusta, jolla siis pyritään vähentämään hallintoa ja siirtämään painopistettä siihen operatiiviseen toimintaan, ei tarvittaisi, jos meillä olisi useita kymmeniä miljoonia euroja vielä lisää laittaa rahaa poliisitoimeen. Mutta samalla on katsottava vastuullisesti koko valtiontaloutta ja sitä velkaantumiskehitystä, joka meillä valtiontaloudessa on. Mielestäni se ratkaisu, jonka hallitus teki keväällä 2012 — eli jossa se poliisin rakenteellinen rahoituksen alijäämätilanne, noin 70 miljoonan euron kasvava alijäämä, rahoitettiin puoliksi tällä hallintouudistuksella ja puoliksi sitten niillä 30 miljoonan euron määrärahakorotuksilla — oli hyvin tasapainoinen ja vastuullinen. Siinä huomioitiin myös se, että jos ajatellaan yhteiskunnan turvallisuutta ja tulevaisuutta, niin kyllä siinä yksi edellytys on se, että me emme päästä valtiontalouteen ja julkiseen talouteen sellaista ylivelkaantumiskierrettä, että se on hallitsematonta. Ei tarvitse mennä kuin Kreikkaan ja katsoa, mikä turvallisuustilanne siellä on. Siellä on poliisien määrä huomattavasti suurempi Suomen poliisimäärään verrattuna, kun verrataan suhteessa väkilukuun, mutta turvallisuustilanne on varmasti heikompi. Sen takia ajattelen, että tuskinpa perussuomalaisillakaan sellaista kassaa on, josta voidaan joka paikkaan sitä rahaa työntää niin, että valtio ei velkaannu, siitähän tässä on kysymys.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia ministerille nopeasta vastauksesta ja reagoinnista.

Totta kai kyse on priorisoinnista. Perussuomalaisillahan on ollut vaihtoehtobudjetti joka vuosi, ja nytkin se on taas työn alla ja tulee, kun aika on. Se on ollut tasapainossa suhteessa hallituksen talousarvioesitykseen, niin että siinä mielessä me olemme pystyneet olemaan kuitenkin siinä samassa kehyksessä.

Suurimpia leikkauskohteitahan, mitä perussuomalaiset ovat esittäneet, on ollut kehitysapu, ja nyt sitten eilen tuli sinne meiltä rakenneuudistus. Mielestäni, jos ajatellaan, että pitää tehdä rakenneuudistuksia, jotka kirpaisevat ja tavallaan muuttavat olemassa olevaa tilannetta, tulisi aloittaa näistä suomalaiselle yhteiskunnalle, voisi sanoa, vähemmän tärkeistä kohteista, joihinka kehitysapu tietenkin lukeutuu. Eli tietenkin tämä on kokonaisuus ja näin, mutta siellä on satoja miljoonia euroja varaa ottaa. Siihen rakenneuudistus, lähdettäisiin sillä liikkeelle.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille todella, että olette täällä paikan päällä kuuntelemassa vielä meitä viimeisiäkin puheenvuoron käyttäjiä.

Arvoisa puhemies! Turvallisuus on yksi ihmisen perustarpeista, ja turvallinen olotila on laadukkaan arjen edellytys. Poliisin tehtävä on turvata kansalaisten arkea. Poliisin toiminta on riippuvainen resursseista: kun ne vähenevät, heikkenee samalla palvelun laatu ja kattavuus. Liikennevalvonta on selkeä esimerkki poliisin läsnäolon merkityksestä. Kun poliisia ei näy mailla eikä halmeilla, on kiinni jäämisen riski liikennesääntöjen rikkojalla olematon. Seurauksena on, että tiemme ovat turvattomampia.

Poliisien määrä suhteessa väkilukuun on Suomessa pieni. Ottaen huomioon harvaan asutun maamme pitkät välimatkat ei kattava valvonta onnistu, jos poliiseja on liian vähän. Rikospaikoille ei ehditä riittävän nopeasti, jos partiot ovat liian kaukana. Tämä on tuttua jopa Varsinais-Suomessakin.

Kotihälytysten osalta tilanne on vakava. Esimerkiksi perheväkivallan kohdalla kärsijöinä ovat usein myös lapset. Jos poliisin saapuminen paikan päälle viivästyy liikaa, voivat seuraukset olla kohtalokkaita. Myös poliisilaitosten lopettaminen monilla paikkakunnilla on lisännyt yleistä turvattomuudentunnetta. Lintukodon rauha järkkyy.

Poliisien määrärahoja on mietittävä uudemman kerran, jos aiotaan saavuttaa tavoite olla Euroopan turvallisin valtio. Pitää ottaa huomioon muun muassa se, että suojelupoliisin tehtäväkenttä laajenee jatkuvasti ja on entistä vaativampaa. Määrärahojen puutteen vuoksi poliisi ei voi palkata lisää työvoimaa, vaikka tällä hetkellä valtion rahoilla koulutettuja poliiseja löytyisi työttömyyskortistosta. Samanaikaisesti työllistetyt poliisit meinaavat hukkua työtaakkaan. Tämän seurauksena tutkinnat viivästyvät, ja usein joudutaan tekemään syyttämättäjättämispäätöksiä, kun ei ole aikaa ja resursseja tutkia tapauksia.

Perussuomalaisten välikysymys koskien poliisin toimintaa on paikallaan. Hallituksen tulisi tosissaan miettiä esitystensä vaikutusta maamme turvallisuuteen ja poliisien arkeen.

Kansalaisemme ovat huolissaan myös polii-sien työturvallisuudesta. Jos syntyy jossain esimerkiksi suurempaa hässäkkää, saammeko sinne tarpeeksi virkavaltaa paikalle? Silloin vaarantuu sekä kansalaisten että niitten harvojen poliisien, jotka paikalle ehtivät, turvallisuus.

Lopuksi vielä sanoisin, että jos alkoholia oppisimme käyttämään oikein — sanotaan näin — niin moni murhe jäisi pois. Poliisien resurssit myös menevät siinä asiassa tavallaan... Eivät ne mene hukkaan, mutta resursseista kuluu paljon just alkoholiongelmien takia. Juoppoja löytyy, ja totta kai heidätkin pitää korjata talteen, ettei heille käy huonosti.

Kaiken edellä olevan perusteella kannatan perussuomalaisten epäluottamuslausetta hallitukselle.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa puhemies! Kesän aikana, lainatakseni kansanedustaja Rajamäkeä, Paateron palatsissakin on herätty siihen, että harva-alueella poliisipalvelut eivät pelaakaan, toisin kuin oli palatsissa paperilla suunniteltu ja pääpoliisiasemien päälliköiden suilla vakuutettu. Eikö liikkuvista poliisimiehistä vapautunutkaan sellaisia voimavaroja, että harva-alueen poliisipalvelut ja poliisin ennalta ehkäisevä, säännöllinen näkyvyys tarpeellisella intensiivisyydellä olisi taattu?

Kovin merkillistä oli se, että itse poliisikomentaja peräänkuulutti lähiö- ja kyläpoliisien perustamista. Se, oliko ajatuksena herättää keskustelua siitä, että eläkkeelle jääneet poliisimiehet voisivat vapaaehtoisesti tai pientä kulukorvausta vastaan hoitaa edelleen ympäristönsä poliisiasioita, kuten esimerkiksi hoitaa ennalta ehkäisevää rikostiedustelua ja antaa neuvoja kyläläisille poliisiin liittyvissä lupa-asioissa, jäi minulle ainakin avoimeksi. Ajatus ei ole tyhjästä temmattu. On nimittäin niin, että monella paikkakunnalla, josta on poliisiasema lakkautettu, mutta paikkakunnalle on jäänyt asumaan evp-poliisi, saadun tiedon mukaan tällainen eläkeläispoliisi saa jopa päivittäin yhteydenottoja sekä entisiltä virassa olevilta esimiehiltään ja työkavereiltaan että paikkakunnan siviileiltä, jotka liittyvät johonkin poliisiasiaan. On nimittäin paljon helpompaa soittaa tutulle poliisille kuin kaukana olevalle tuntemattomalle päivystäjälle. Näinkö työuria sitten jatketaan poliisin puolella?

Poliisin toimipaikkojen keskittämisen myötä olemme menettäneet kaksi mielestäni erittäin tärkeää suomalaisen poliisin toimenkuvaan liittyvää seikkaa: nimittäin ensiksi paikallisen rikostiedustelun ja sen ennalta ehkäisevän vaikutuksen ja toiseksi poliisin ja paikkakunnan asukkaiden välisen läheisen yhteistyön ja ystävyyden. On nimittäin niin, että ajan myötä harva-alueelle asettuu hyvin harva virassa oleva poliisi asumaan. Kenttäpoliisit asuvat kaupungissa ja haluavat viettää vapaa-aikansa, kuten muutkin työtä tekevät, irti työstä, jotta jaksaisivat taas painia asiakkaidensa kanssa. Tällä menolla poliisi irtautuu tavallisesta kansasta siten, että poliisi koetaan enemmän vastustajaksi kuin puolustajaksi, varsinkin kokeilevan nuorison keskuudessa. Voi käydä niin, että vastakkainasettelu säilyy koko elämän ajan. Onko tällainen todella tarkoitus?

Poliisin keskittämisvimmaa sopii kritikoida myös tietoyhteiskunnan kannalta. Laajakaista laajenee harva-alueelle kiihtyvällä vauhdilla. Partioautot ovat varustetut mitä uudenaikaisimmilla tietoteknisillä välineillä. Rahaakin on hassattu poliisin tietoteknisiin hankkeisiin kymmeniä miljoonia, puhutaan jopa 25—30 miljoonasta epäonnistuneen tietohallintoprojektin yhteydessä. Silti halutaan poliisit istumaan komisarioiden silmästä silmään -käskynantotilaisuuksissa aamuisin kuten vanhoissa amerikkalaisissa elokuvissa. Eikö alaiseen, poliisimieheen, luoteta? Eikö tietotekniikkaa osata käyttää hyväksi? Onko etätyöajatusta tutkittu riittävästi? Monia muitakin kysymyksiä voisi esittää erityisesti tilahallinnan kannalta.

Veneilyä Kallavedellä m/s Justiinalla harrastavana olen menneenä kesänä huomannut, että kovin vähäistä oli venepoliisin näkyvyys. Pari venettä näkyi pääasiassa seisovan Kuopion Maljalahden satamassa. Sopii kysyä, avaako poliisijohto ensi kesänä keskustelua saaripoliisista.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Huoli tulevaisuudesta näkyy myös huolena poliisihallinnon tilasta: onko poliiseja riittävästi ja oikeissa paikoissa? Syitä tähän huoleen ovat antaneet ne tosiasiat, että omaisuusrikoksista ainoastaan noin joka kymmenes selviää, siis niistä, joista tehdään rikosilmoitus; suuri joukko pikkurikoksia jää ilmoittamatta. Tämä on yksi seuraus suurista poliisipiireistä. Ei maakunnan toiselta reunalta ehdi toiselle reunalle hetkessä. Hitaatkin rikolliset ehtivät pakoon.

1960-luvulla, jolloin maalaispoliisit eivät olleet työaikalain alaisia, eräässä eteläsavolaisessa nimismiespiirissä, jossa oli noin 12 000 asukasta ja seitsemän poliisimiestä, tehtiin vuosittain 400—500 rikosilmoitusta, joista lähes kaikki selvitettiin. Poliisit asuivat virka-alueellaan, tunsivat kaikki asukkaat ja antoivat siihen saakka virkavaltaiselle ja byrokraattiselle poliisiviranomaiselle ihmismäiset kasvot. Kysyvää ihmistä autettiin, ja luottamus pelasi.

Ehdotus kyläpoliisien paluusta kansalaisten pariin on tullut ja tulee aika ajoin esille. Ajatus elää, vaikka poliisitoimen uudistukset ovat siirtäneet kyläpoliisit historiaan jo ajat sitten. Nykyiset poliisitoimen tehtävät ovat etäännyttäneet poliisit kauas kansan parista. Poliiseja on keskitetty suuriin keskuksiin. Näin alueiden eriarvoisuus kasvaa. Kenttätyössä jo etäisyydet ovat monissa osissa maata niin pitkiä, että tunnin tai parin ajomatkaa ei tehdä pienten rötösten takia. Kansalaisten oikeusturva kärsii. Poliisin ennalta ehkäisevä vaikutus samalla häviää, kun sitä ei näy, ei kuulu. Kun sitten putkat kunnista hävitettiin, kuljetetaan juopuneita ja muita putka-asiakkaita satoja kilometrejä keskitettyyn putkaan. Aikaa työhön kuluu kahdelta poliisilta tunteja, joka aika on tietenkin pois muusta työstä. Poliisin ehkä tärkein tehtävä on näkyä katukuvassa ja kylänraiteilla ja sillä tavoin ehkäistä ennalta rötöstelyä ja kaikin tavoin muutenkin rauhoittaa kaupunki- ja kyläkuvaa ja rakentaa turvallisuudentunnetta. Kyläpoliisille olisi käyttöä, mutta sen toiminnan rahoitukseen ei ole vielä määrärahoja. Tosiasia on, että rikosilmoitusten tutkinta-ajat venyvät jo yli vuoteen, partioita on liian vähän ja kaikkia tehtäviä ei ehditä hoitaa lainkaan. Vaikka uudistusten tavoitteena pitäisi olla keventää johtoporrasta ja laittaa panoksia kenttätyöhön, on julkisuudessa kenttäpoliiseilta tullut viestiä, että ainoa muutos on päällikkötason palkkojen nousu. Jos näin on, on se täysin tuomittava suunta.

Tieliikenteen turvallisuutta valvoo yli 900 peltipoliisia, jotka kattavat noin 4 000 kilometrin matkan. Valvonnan tehokkuutta on parannettu langattomalla kuvien siirrolla kamerasta liikennevalvontakeskukseen. Tässä tekniikka on tullut hallinnon avuksi.

Arvoisa puhemies! Hieman valvonnasta vielä: Yhdysvaltain julistettua terrorismin vastaisen sotansa 2001 on valvontajärjestelmää tehostettu räjähdysmäisesti. Ennen iskuja eri puolilla maailmaa oli noin 30 miljoonaa asennettua valvontakameraa, vuonna 2006 kameroita oli jo reilusti 340 miljoonaa, ja Yhdysvalloissa niissä oli usein myös mikrofoni. Tänä päivänä niitä on huomattavasti enemmän. Kehitys on myös Suomessa sama. Kameravalvonta kasvaa, vaikka on tehty tutkimuksia, joiden mukaan kameravalvonta ei vähennä rikollisuutta. Isossa-Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan rikollisuus on lisääntynyt 9 prosenttia kameroiden asentamisen jälkeen. Olisiko se lisääntynyt enemmän ilman kameroita, tutkimus ei kerro. Valvonnasta on tullut suurta liiketoimintaa ja vallankäytön väline. Kameroiden kasvokuvat tallennetaan tietokoneelle, ja niin kattavat valvontarekisterit ovat valmiita, kun ne yhdistetään muihin viranomaistietokantoihin. Mikrosirut ovat tulossa voimalla, ja me kaikki kannamme matkapuhelinta, paikannuslaitetta. On suuri vaara, että uusi tekniikka antaa mahdollisuuden todella laajaan ihmisten kontrolliin. On pidettävä tarkka huoli siitä, että valvontatekniikan sallimisella ei viedä ihmisten vapautta. Ihmisten kannalta olisi paljon turvallisempaa, jos meitä valvoisi ihan tavallinen, tuttu poliisi.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Aloitetaan tuosta debatissa tulleesta esimerkistä. Ministeri, sanoitte, että ilman Pora III -hanketta nyt olisi 15 miljoonaa vähemmän rahaa käytettävissä. Kuitenkin tässä on jo useastakin suunnasta ja muitakin tietolähteitä käyttäen tullut tietoja, että näitten lopetettujen toimipisteiden tai kiinteistöjen, mitä nyt sanotaankin, vuokrasopimukset ovat kuitenkin voimassa ja niistä vuokrat juoksevat edelleen. Säästöjä ei siis niiltä osin ole tullut. Muutetut virkanimikkeet ovat taasen useissa tilanteissa nostaneet palkkoja, joten syntynyt säästö ei siitäkään ilmene, vaan tämä herättää kysymyksen, mistä tuo 15 miljoonaa tosiaan koostuu.

Yhteiskunnallisesti myös tämmöisen turvallisuustyhjiön, myös meno- ja polttoainekuluissa, tuo se tosiasia, että jostain hiljaisemmalta ja pienemmältä paikkakunnalta kun tuodaan joku putkaan, niin se kuljetusmatka on pitkä ja sitoo henkilöstöä pitkän ajan. Tämän putkakeikan ajan se paikka, mistä on lähdetty viemään, usein on ilman poliisia todella pitkän ajan, ja tätä vielä lisää se, että nämä poliisit joutuvat tekemään nämä paperityöt ja raportit sitten, elikkä se paperinpyörittely ja raporttien teko vie ison osan poliisien ajasta. Ja nyt kun täällä on esimerkiksi noussut tämä aselupakäytäntö, niin sekin on yksi näitä uusia asioita.

Keskustelussa moni vannoi myös telkänpönttöjen nimeen nopeusvalvonnan yhteydessä. Mi-nä väitän, että tämä ei ole semmoinen nopeudenvalvontahanke, mitä siitä nyt ensimmäiseksi rupeaisi miettimään, vaan se on poliisin taloudenkorjaustoimenpide. Se on halpa: se kerran lyödään sinne tienvarteen, ja sitten se räpsii kuvia sopivaan tahtiin. Tällä saadaan taloutta korjattua. Jos me mietimme liikenneturvallisuutta taasen, niin voisin heittää jokaiselle teistä henkilökohtaisen kysymyksen: kun te ajatte tämmöisen telkänpöntön kohdalle, katsotteko telkänpönttöä, nopeusmittaria, telkänpönttöä, nopeusmittaria, ja sitten olettekin ajanut sen risteyksen ohi, minkä risteävää liikennettä teidän olisi pitänyt katsoa? Eli tämä ei välttämättä olekaan turvallisuushanke, vaan tämä on taloudellinen toimenpide.

Liikennepoliisi lakkautettiin. Monessa paikoin on kaivattu sitä nopeusvalvontaa teille. Se on ihan hyvä, että siellä on partioita tienvarrella, mutta isoin ongelma liikennepoliisin lakkautuksen yhteydessä on nimenomaan tämä raskaan liikenteen valvonnan heikkeneminen. Se ei välttämättä aivan vielä näy, mutta kun liikkuva poliisi oli nimenomaan tämmöinen erikoisyksikkö, mikä oli erikoistunut siihen, niin nyt sitä ei ylläpidetä enää siinä määrin kuin mitä aikaisemmin on tehty, ja tässä yhteydessä raskaan liikenteen liikennevalvonta heikkenee huomattavasti. Ja kun edustaja Kokko on hyvin tuonut tämän kabotaasiliikenteen tässä esille, niin siitä on hyvä jatkaa. — Arvoisa puhemies, oliko tämä 5 minuutin puheenvuoro?

Selvä, kiitoksia. Minä jatkan sitten seuraavassa puheenvuorossa. Elikkä jatketaan seuraavassa, mutta tähän perään kannatan edustaja Mattilan tekemää epäluottamuslausetta.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Välikysymys poliisipalvelujen turvaamisesta on paikallaan. Välikysymyksen myötä on saatu keskustella poliisipalveluiden tilanteesta ja rahoituksesta, joka on täysin toisenlainen kuin 33 vuotta sitten, jolloin itse tulin poliisin palvelukseen.

Turvallisuus on ihmisille lähes ravintoon, lämpöön ja suojaan verrattavissa oleva perustarve. Keskusteluun sisäisestä turvallisuudesta ja poliisihallinnon resursseista on siis suhtauduttava äärimmäisellä vakavuudella.

Suomalaiset luottavat poliisiinsa. Kansalaisten luottamus ja turvallisuudentunne edellyttävät kuitenkin virkapukuisen poliisin läsnäoloa ihmisten arjessa. Se edellyttää myös sitä, että hädän hetkellä poliisi tulee paikalle nopeasti ja hoitaa tarvittavat toimenpiteet, rikostutkinta mukaan lukien, nopeasti ja ammattitaidolla. Ammattitaitoiset, työhönsä sitoutuneet poliisimiehet haluavat tehdä työtään ihmisille eivätkä näyttöpäätteille ja tietojärjestelmille. Hallituksen linjaus siitä, että poliisipartiotoimintaa jatketaan edelleen hajautettuna, vaikka hallintoa on keskitetty, on aivan oikein ja välttämätön linjaus.

Tietojärjestelmien kehittäminen on monen muun julkisen sektorin lailla myös poliisihallinnossa muodostunut ikuisuusprojektiksi, projektiksi, joka ei valmistune koskaan mutta nielee kymmeniä miljoonia euroja Molokin kitaansa. Kun rahoituksesta on tiukkaa, on priorisoitava ja käytettävä niukat varat ennemmin poliisien palkkaamiseen kuin tietojärjestelmien ikuiseen kehittelyyn.

Säästäminen poliisin ilta-, yö- ja viikonloppuhaittakorvauksista johtaa riittämättömiin partiovahvuuksiin. Kun säästetään poliisin haittakorvauksista, silloin säästetään kansalaisten turvallisuudesta aikana, jolloin partioiden tarve on suurin, viikonloppuöisin.

Tämän salin äärimmilleen säätämä normioh-jaus vie tehoja käytännön poliisityöstä, kun työn päähuomio kansalaisten palvelutarpeen sijaan kiinnittyy muotomääräysten täyttämiseen. On selvää, että tarpeeton normiohjaus myös turhauttaa henkilöstöä. Normien purkua tarvitaan siis myös poliisihallinnossa.

Poliisin tehtäviä on vähennettävä ja tehtäväprosesseja on kevennettävä. Tarvitaanko jokaisen luonnolliseen kuolemaan kuolleen henkilön surutaloon poliisipartio tekemään kuolemansyyn tutkintaa, jos ei ole epäiltävissä rikosta? Onko poliisin koulutuksen ja resurssien järkevää käyttöä käyttää poliisia vakuutusyhtiöiden kirjurina ja niin edespäin? Tavallisten liikennerikkomusten seuraamusjärjestelmän muuttaminen hallinnolliseksi menettelyksi pysäköintivirhemaksun tapaan ja tavallisten rattijuopumusten käsittely rangaistusmääräysmenettelyllä, siis suoraan sakolla, vapauttaisi poliisin työaikaa selvissä, tekijän myöntämissä jutuissa. Tuomioistuinmenettelystä luopuminen helpottaisi myös syyttäjien ja tuomioistuinten kroonista resurssipulaa. Tehtävistä luopuminen ja priorisointi on eduskunnan tehtävä. Täällä on tehtävä se arvovalinta, mitä tehtäviä poliisilta edellytetään, ja annettava sen mukainen resursointi. Näistä prosesseista vapautuva työaika voitaisiin käyttää vaikka näkyvään, ennalta estävään toimintaan.

Arvoisa puhemies! Keskustelu poliisien resurssien niukkuudesta on välttämätöntä, mutta se on suhteutettava vallitsevaan erittäin vaikeaan taloustilanteeseen, jossa julkisen sektorin sopeutuksia kohdistuu kaikille hallinnonaloille. Poliisin rahoituksesta on kuitenkin pidetty tiukasti huolta. Vuonna 2012 kehysriihessä poliisin rahoitukseen päätettiin osoittaa hallintorakenneuudistuksen lisäksi 30 miljoonan euron tasokorotus. Tämän vuoden toisessa lisäbudjetissa myönnettiin 2,5 miljoonaa euroa poliisimiesten työllistämiseen. Lisärahalla työllistetään 100 poliisia loppuvuodeksi. Viimeksi kehysriihessä peruttiin poliisin rahoituksen 6,5 miljoonan euron leik-kaus ja myönnettiin 1,3 miljoonaa euroa palkkaliukumien rahoitukseen. Nämä miljoonat eivät ole mitään virtuaalirahaa, vaan ne ovat oikeita euroja, joilla monen poliisimiehen perheen toimeentuloa turvataan. On faktaa, että budjetin kokonaismäärä valtion osalta laskee edellisvuodesta, mutta poliisin budjetin määrärahataso nousee hiukan. Myös uhkakuva 500 työttömästä poliisista on pystytty estämään. Nyt työttömiä poliiseja on 77.

Jatkuva poliisitoimen myllertäminen toinen toistaan seuraavien rakennemuutosten seurauksena on kylvänyt epävarmuutta poliisin henkilöstöön, joka tekee työtään kovan paineen alla. 7 500 poliisia on ehdoton minimi. Poliisien määrää on kansalaisten turvallisuuden takaamiseksi pystyttävä tulevaisuudessa lisäämään.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa herra puhemies! Poliisin toimintaan kuten kaikkeen muuhunkin toimintaan yhteiskunnassa on kohdistettu viime vuosina rankkoja säästöjä. Tämä on poliisin osalta erityisen huolestuttavaa, sillä maailma ei ole muuttunut yhtään paremmaksi eikä rikollisuus ole erityisesti vähentynyt viime aikoina. Poliisia tarvitaan, ja poliisin tekemä työ on tärkeää. Siksi on hyvä, että tässä vaikeassa rahoitustilanteessa ainakin keväällä tulevaan budjettiin kaavailtu 8 miljoonan euron säästö peruttiin talousarvioesityksessä.

Poliisin työ on hyvin monitahoista ja moniulotteista. Toimintaa kehitettäessä pitää kaikin keinoin luoda edellytykset sille, että varsinainen poliisityö voidaan hoitaa hyvin, ja turhaa hallintoa ja monimutkaisia prosesseja tulee vähentää. Esimerkiksi kotietsintöjen toteuttaminen on nykyään hankalaa ja kallista. Erityisesti on todettava, että sakon muuntorangaistus on saatava takaisin voimaan. On ammattitaitoisten poliisien työn aliarvioimista, jos pikkurötöstelijät, jotka antavat sakoille piutpaut, voivat jatkaa rikkeiden tekoa ilman pelkoa kiven sisään joutumisesta. Moni on huolissaan rötöstelijöiden kansalaisoikeuksien toteutumisesta. Lainsäädäntöä tulee kehittää siten, että rikoksen uhri ja uhrin oikeudet huomioidaan paremmin ja murhamiehet sun muut pannaan pitkäksi aikaa kiven sisään. Tällä on olennainen vaikutus myös rikollisuuden määrään ja siihen, mihin rajallista poliisin aikaa voidaan käyttää.

Arvoisa puhemies! On äärimmäisen tärkeää, että kansalaisten luottamus poliisiin säilyy. On äärimmäisen tärkeää, että kansalaiset kokevat, että kun asiaa poliisille on, poliisi myös auttaa ja ratkoo rikokset. Hallituksen on turvattava riittävällä rahoituksella se, että poliisilla on riittävästi resursseja pitää kansalaisten turvallisuustaso vakaana ja tarjota poliisiapua silloin, kun on sen paikka. Vakaan suomalaisen yhteiskunnan kannalta on huolestuttavaa, jos poliisin niukka resurssitilanne johtaa siihen, että kansalaiset kokevat, ettei poliisilta saa apua silloin, kun olisi tarvis. Tässä mielessä on hyvä, ettei näitä kehysratkaisussa esitettyjä säästöjä toteuteta.

Arvoisa puhemies ja arvoisa ministeri! Otan jälleen kerran esiin kaakkoisen Suomen poliisin erityisaseman. Poliisin resurssien mitoitus perustuu alueen pinta-alaan ja väestön määrään. Tä-mä ei ole oikeudenmukainen jakoperuste, sillä Kaakkois-Suomi on raja-aluetta ja vuosittain alueella liikkuu yli 10 miljoonaa ulkomaalaista matkailijaa. Näiden aiheuttamaa työmäärän lisäystä ei huomioida resursoinnissa lainkaan, vaikka syytä olisi. Pyyntöni hallitukselle onkin, että tämä asia otettaisiin vakavaan pohdintaan ja varmistettaisiin se, että matkailijoihin ja heidän asioihinsa liittyvä työmäärän lisäys huomioitaisiin poliisin toiminnassa Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson alueilla.

Arvoisa puhemies! Katson, että hallitus ansaitsee täyden tuen toiminnassaan, ja katson, että tämä välikysymys on aiheeton.

Mikael Palola /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten täällä useissa puheenvuoroissa on todettu, sisäinen turvallisuus ja turvallisuudentunne on yksi tällaisen hyvinvoivan yhteisön ja myöskin yhteiskunnan ihan perusasioita. Täällä on myös useissa puheenvuoroissa todettu, että meillä kaikilla tässä salissa yhteisenä tavoitteena tulisi olla se, että jokainen meistä suomalaisista voisi elää Suomessa hyvin turvallisesti. Näihin puheenvuoroihin ja puheenvuoroissa esitettyihin näkökulmiin on kyllä varmasti meidän kaikkien hyvin helppo yhtyä.

Turvallisuuteen ja turvallisuudentunteeseen vaikuttavat hyvin monet seikat. Yksi turvallisuuden takaamisen kannalta keskeinen asia on huolehtia siitä, että Suomessa on kilpailukykyä ja Suomen julkinen talous on kunnossa ja että meillä jokaisella suomalaisella on mahdollisuus tehdä työtä ja osallistua yhteiskunnan toimintaan täysivaltaisena, ja myöskin, että meillä yhteiskuntana on mahdollisuus sitten huolehtia myös heikoimmista.

Täällä käydyssä keskustelussa on useissa puheenvuoroissa nostettu ansiokkaasti esille myös päihteiden merkitys turvallisuuden kannalta. Myöskin näihin puheenvuoroihin on helppo yhtyä. Toivonkin, että jatkossa myös näihin asioihin kiinnitetään Suomessa nykyistä enemmän huomiota.

Myös toimivilla poliisipalveluilla on luonnollisesti hyvin tärkeä ja keskeinen rooli turvallisuuden takaamisessa. Monet suomalaiset ovat esittäneet huolensa ja olleet huolissaan tämän tiukan talouden keskellä myöskin sitten poliisipalveluiden saatavuudesta. Kuten tämänpäiväinenkin keskustelu on hyvin osoittanut, tässä salissa tuntuu vallitsevan hyvin vankka yhteisymmärrys siitä, että meidän ja yhteiskunnan tehtävänä on pyrkiä varmistamaan poliisipalveluiden saatavuus ja ylipäätään se, että palvelut ovat aina niin lähellä ja nopeasti saatavilla kuin se suinkin on mahdollista, ja se, että rikoksentekijät saadaan kiinni ja rikoksista seuraa myös rangaistus. Siksi onkin hyvä, että hallitus nyt peruutti budjettiriihessä poliisitoimintaan aiemmin kaavaillut lisäleik- kaukset. Se on samalla minusta myös hyvä osoitus siitä, että meidän hallitus on toimintakykyinen ja kantaa hyvin vastuuta.

Mutta lisäleikkausten perumisesta huolimatta on kuitenkin todettava, että poliisien ja poliisipalveluiden resurssit ovat edelleen rajalliset. Siksi onkin tärkeätä, että poliisi voi keskittyä olennaiseen, ja niin kuin täällä useissa puheenvuoroissa on noussut esille, jos ja kun on olemassa turhiakin muotomääräyksiin liittyviä tehtäviä, niin niitä voitaisiin sitten vähentää ja purkaa. Myös minä haluan korostaa sitä, että poliisipalveluiden on oltava saatavilla myös syrjäisimmillä seuduilla, kauempana kasvukeskuksista.

Minusta tämä välikysymyskeskustelu on ollut paikallaan. Tämä keskustelu on osoittanut sen, että täällä eduskunnassa suhtaudutaan vakavasti sisäiseen turvallisuuteen ja että kansalaiset voivat luottaa siihen, että turvallisuudesta pidetään jatkossakin huolta, huolimatta tiukasta taloustilanteesta.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Yhdysvalloissa loma-asuntoni lähellä oleva poliisimies nappasi kiinni, kun oli näkevinään uuden asukkaan, ja kysyi, mistä olen kotoisin. Sanoin: Suomesta. Hän halusi suomalaisen poliisimiehen hihamerkin, jonka sitten edustaja Hakolan, viime kauden kansanedustajan, avulla hänelle toimitin.

Kävimme keskustelua siitä, kuinka poliisi toimii ennen kaikkea liikenteen valvojana Yhdysvalloissa. Lopputulos oli kyllä minun mielestäni se, että amerikkalainen järjestelmä vaikutti tuntuvasti järkevämmältä ja tehokkaammalta. Ensinnäkin siellä on yksi auto ja yksi mies. Jos tilanne vaatii, niin toinen auto kutsutaan paikalle, mutta yleensä yhdellä poliisilla liikennevalvonnassa pärjätään varsin pitkälle.

Hän selitti, että he ovat lopettaneet myös autojen katsastuksen jo 20 vuotta sitten. Niihin autoihin, jotka ovat liikenteessä vaarallisia, vaihdetaan renkaat sinä päivänä, kun katsastus suoritettiin. Myös päästömittaukset lopetettiin noin viisi, kuusi vuotta sitten. Todettiin, että katalysaattorit ynnä muut vaihdetaan, jos auto ei mene muuten läpi, mutta 364 päivää ajetaan jälleen niin huonoilla renkailla kuin päästöjä aiheuttavalla autolla. Yhdysvaltain liikennevirasto oli laskenut, että kääntymällä oikealle punaisia valoja vasten — kuitenkin siten, että liikenne on vapaata ja pysähtyminen on tapahtunut valoihin — säästetään paljon enemmän polttoainetta ja estetään päästöjen syntymistä tehokkaammin kuin tällä katalysaattorimittauksella.

Liikenneongelmat, varsinkin vakavat kuolemaan johtavat onnettomuudet, tapahtuvat useimmiten nimenomaan ratin ja selkänojan välisellä alueella. Ihmiset ovat huumeen alaisina, lääkkeiden väärinkäytön vaikutuksessa tai alkoholin vaikutuksen alaisina ryhtyneet autoa ajamaan. Toinen merkittävä riskitekijä on liian pitkään käytössä olleet autonrenkaat, joiden urasyvyydet aiheuttavat vesiliirtoa. Nämä molemmat voidaan tarkistaa tehokkaasti nimenomaan tien päällä.

Vanhoja poliisiautoja päivittäin siirretään sellaisille alueille, joilla halutaan poliisin näkyvän. Niitä voidaan vaihtaa kolme neljä kertaa päivän aikana, mutta se luo turvallisuudentunnetta. Kun auton hinta varsinkin Suomessa koostuu pitkälti veroista ja vanhojen käytettävissä olevien autojen elinkaari päättyy Suomessa liian aikaisin ehkä romuttamoon suhteessa siihen, että niitä käytettäisiin asutuskeskuksissa tai liikenteen sellaisilla paikoilla, missä Suomessa on peltipoliiseja, jotka navigaattori kyllä kertoo etukäteen, minulle jäi semmoinen käsitys, että samoilla resursseilla Yhdysvalloissa aiheutetaan 200—300 prosentin tuottavuus suhteessa siihen, mitä todella liikenteessä tapahtuu.

Tähän asiakokonaisuuteen sisältyy se omituisuus, että Suomi myi katsastustoiminnan, minkä seurauksena tämä katsastustoiminta monopolisoitui alueittain ja on tällä hetkellä muutaman kansainvälisen sijoittajaryhmän hallussa. Kun autojen katsastusta tutkittiin Norjassa, todettiin, että kansantalouden tasolla turha toimenpide sitoo ihmisiä, sitoo resursseja, mutta lopputulos ei ole sen kustannuksen veroinen. Suomessa aikanaan varmasti autot olivat siinä kunnossa — tiet olivat huonoja ja suolattuja — että niitä oli syytäkin seurata tarkemmin, mutta yksi päivä ei tarkoita sitä, että auto olisi koko vuoden kunnossa. Mutta jos "katsastus" renkaan ja kuljettajan osalta tehdään pistokokeenomaisesti tien päällä, se voi kohdistua koska tahansa kehen tahansa.

Luulen, että Suomen kannattaisi todella pohtia koko katsastustoiminnasta luopumista. Suomessa on yli 3 miljoonaa henkilöautoa, ja katsastaminen vie keskimäärin useamman tunnin aikaa asianomaiselta, ennen kuin se on tehty. Jos siihen sitten laskee jonkinnäköisen kustannusarvion kansantalouden tasolla, niin luulen, että liikutaan summassa 300—500 miljoonaa euroa. Jos tämä kansantalouden tasolla voitaisiin siirtää johonkin muuhun hankkeeseen, luulen, että lopputulos olisi nykyistä parempi.

Se, että Suomessa jatketaan auton katsastusta vastoin Norjan käytäntöä, johtunee osittain siitä, että se ei ole EU-maa, valiovertailua ei uloteta sinne asti. Ja Yhdysvallat, joka on maailman autoistunein maa, on tässäkin asiassa varmasti johtava osaamiseltaan, ja meidän Suomessa kannattaisi pohtia, teemmekö sittenkään liikenteen valvonnassa ja poliisitoimessa töitä niillä prosesseilla, jotka ovat muualla maailmassa osoittautuneet parhaimmiksi mahdollisiksi.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, kiitoksia ministerille, että olette jaksanut täällä olla kuuntelemassa meitä.

Siitä, mitä edustaja Lehti sanoi tuossa autonkatsastuksesta, olen täsmälleen samaa mieltä. Valtion määräämällä tehtävällä joku muu tekee nyt tällä hetkellä bisnestä.

Mutta välikysymyskeskusteluun. Kollega Katja Hänninen kyseli täällä puheessaan, onko poliisi usein Suomessa se ensimmäinen sosiaalityöntekijä, ja kyllähän se monesti näin on. Poliisi on usein myös se, joka tulee paikalle, kun kukaan muu ei enää kelpaa.

Välikysymyksessä on kyse sisäisestä turvallisuudesta, arjesta. Tätä arjen turvallisuutta olisi toki voinut vielä laajemmin käsitellä, mutta maailmaa ei voi lähteä syleilemään yhdellä välikysymyksellä. Vasemmisto arvosteli ryhmäpuheessaan sitä, että välikysymyksemme oli lähinnä poliisilaskentaa. Voin vastata, että arvostamme kyllä varmasti myös laajasti arjen turvallisuutta, ja tämä näkyy myös meidän varjobudjetissamme.

Aina on onnettomuuksien ja rikosten ennaltaehkäisy paljon parempi vaihtoehto, eli se tulee sitten muun muassa sen oikeudenmukaisen sosiaalipolitiikan kautta.

Mutta sitten haluan sanoa sen, että en todellakaan halua lietsoa mitään näissä puheissa, mikä horjuttaa yleistä turvallisuudentunnetta — tämä viesti siis ministerille. Toivon myös valtiovarainministeriltä tukea sisäministerille tämän tehtävässä poliisin resurssien takaamisessa. Päinvastoin haluan, että tästä keskustelusta jää vahva signaali, että eduskunta välittää sisäisestä turvallisuudesta, poliisien resursseista ja poliisien työssäjaksamisesta, ja sitä kautta viesti kaikille, niin kaidan tien kulkijoille kuin muillekin.

Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että liikkuvan poliisin lakkauttaminen valtakunnallisena yksikkönä oli tarpeetonta. Liikkuva poliisi oli kustannustehokas tietojohdettu yksikkö, jolla oli vahva osaaminen liikenteen valvonnassa ja sitä kautta tietysti myös ongelmien ennaltaehkäisyssä. Toivon kuitenkin, että odotetut säästöt sitten pystytään todentamaan.

Toivon myös samoin poliisin hallinnon keventämistä ja haluan todella tietää, onko olemassa se paljon puhuttu "Paateron palatsi"? Täällä on puhuttu myös siitä, että poliisikentältä tulee paljon enemmän yhteydenottoja kuin esimerkiksi Tullista tai Rajavartiolaitoksesta, ja samaan hengenvetoon kysytty myös sitten johtamisesta. Juustohöyläleikkaukset ovat olleet epäreiluja poliisille, ja senkin vuoksi hallinto on mielestäni katsottava läpi, vaikka kyllä allekirjoitan senkin, että hallintoa tarvitaan. Tämä hallinnon puute oli eräs puute esimerkiksi Norjassa poliisioperaatiossa, kun Anders Breivik teki omat kauhistuttavat ampumatekonsa. Nyt Norja on lisäämässä poliisihallintoaan, ja Norjan lakivaliokunta vieraili eduskunnassa myös hallintovaliokunnan vieraana. Toivon voimia heille. Samaan hengenvetoon kannatan myös Norjan aloitetta ulkomaille taistelemaan lähtemisen kieltämisestä.

Hätäkeskusuudistuksesta on todettu täällä moneen kertaan, että käytännön työssä on kohdattu haasteita edelleenkin. Uudet toiminta-alueet, laajemmatkin, ja kuntaliitokset ovat omiaan antamaan tätä lisähaastetta.

No, sitten täällä salissa on monesti kyselty sisäisen turvallisuuden selonteon perään. Vähintäänkin se tuli tuossa Suomen Keskustan ryhmäpuheessa esille ja monen keskustan kansanedustajan suusta. Kyllä ihmettelen sitä, että hallintovaliokunnassa ymmärtääkseni oli myös Suomen Keskustan jäseniä ja he yksimielisesti olivat juuri päättämässä mietinnön lausumasta, kun annettiin lausuma poliisin hallintorakenteen uudistamisesta. Siellä todetaan, että "eduskunta edellyttää hallituksen antavan eduskunnalle vuoden 2017 loppuun mennessä kokonaisvaltaisen seikkaperäisen selonteon". Eli tämä on kyllä päätetty ihan myös Suomen Keskustan kanssa yksimielisesti. Samoiten olemme hallintovaliokunnassa saamassa vuoden 2014 loppuun mennessä — siis tämän lausuman mukaisesti — selvityksen tästä poliisin hallintorakenteen uudistuksen toimeenpanosta. Ja lausumaehdotus edellyttää hallituksen myöskin seuraavan tarkkaan poliisin hallintorakenneuudistuksen toimeenpanoa. Minusta tuntuu, että tänä päivänä tässä salikeskustelussa myös tätä eduskunnan työtä on näiltä osin toteutettu.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Suomessa oli 204 nimismiespiiriä vuoteen 1996 saakka. Vuonna 1996 nimismiespiirit lakkautettiin ja niistä muodostettiin 90 kihlakuntaa. Vuonna 2009 kihlakunnat lakkautettiin ja niistä muodostettiin 24 poliisilaitosta. Vuonna 2014 lakkautettiin 13 poliisilaitosta ja jäljelle jäi vain 11 poliisilaitosta. Samalla kerralla lakkautettiin myös liikkuva poliisi.

Poliisin hallintorakennetta on uudistettu monta kertaa. Joka kerta on siirrytty pienemmistä yksiköistä suurempiin, ja joka kerta uudistus on myyty kansalaisille kertomalla uudistuksen lisäävän ja parantavan poliisipalveluja. Palvelujen paranemisesta voidaan olla montaa mieltä, sillä uudistusten seurauksena ovat poliisin virat vähentyneet, eikä palvelukaan parane sillä, että nimismiespiirin kansliaa taikka poliisilaitosta aletaan kutsua palvelutoimistoksi. Palvelu ei parane asiointipaikan nimeä vaihtamalla ja väkeä vähentämällä, kun vielä samaan aikaan harvennetaan toimipaikkaverkostoa.

Uudistusten myötä kansalaisten asiointimatkat poliisilaitoksille ovat pidentyneet ja asiointiin on tullut uusia tuulia. Monissa poliisilaitoksissa kansalaisia kehotetaan varaamaan lupahallinnon asiointeja varten asiointiaika jo etukäteen. Toiminta muistuttaa ison marketin lihatiskiä joulusesongin aikaan, jolloin kinkkuja jaetaan numerojärjestyksessä ja jonotuslappua vas-taan.

Viimeisimmässä Pora III -uudistuksessa piti karsia päälliköiden ja päällystön virkoja ja näin vapauttaa varoja partiointiin ja kuulustelupöy-tien taakse. Kuinkas kävi? Poliisilaitoksista kantautuneet viestit kertovat, että päällystön virat eivät ainakaan vielä — ainakaan vielä — ole vähentyneet luvatulla tavalla. Sen sijaan miehistön ja alipäällystön virkoja karsitaan jatkuvasti. Onko tämä uudistuksen tarkoitus?

Arvoisa herra puhemies! Kun nostaa keskusteluun epäkohtia, on reilua esittää epäkohtiin myös korjauksia. Poliisin lupahallinto työskentelee valtavan paineen alla. Työtä on enemmän kuin tekijöitä, erilaisten hakemusten käsittelyajat ovat pitkät, ampuma-aseen hankkimislupaa saattaa pahimmillaan joutua odottamaan jopa useita kuukausia. Poliisin lupahallinnon työtaakka kevenisi merkittävästi, mikäli jokaiselta muutaman vuoden välein aseenhankkimislupaa hakevalta ei edellytettäisi soveltuvuustestiä. Testin tekeminen valvotusti poliisiasemalla kuluttaa henkilöresursseja. Huomattavasti jouhevampaa olisi, mikäli testi vaadittaisiin vain esimerkiksi ensimmäistä aselupaansa hakevalta.

Toinen lupahallinnon työtaakkaa merkittävästi keventävä asia olisi ottaa käyttöön niin sanottu aseenvaihtamismenettely. Tuolloin henkilö, joka haluaisi jostain syystä vaihtaa ampuma-aseensa uudempaan ja turvallisempaan, voisi vaihtaa aseensa aseliikkeessä ilman monimutkaista ja kallista hankkimislupamenettelyä. Vaihtamisen edellytyksenä olisi, että henkilö vaihtaa aseensa samassa taikka heikommassa teholuokassa ja samalla toimintatavalla olevaan aseeseen, ilman että pitää hankkia erikseen hankkimislupa. Mielestäni on aivan aiheellista kysyä, minkä takia tarvitaan aseenhankkimislupa kaikkine lupahallinnon kiemuroineen, jos henkilö haluaa uudistaa lippaallisella kertatulella toimivan .308 Winchester -kaliiperin kiväärinsä täsmälleen vastaavilla ominaisuuksilla olevaan uudempaan aseeseen taikka jos kaksipiippuisen 12/76-kaliiperin haulikon omistaja haluaa vaihtaa aseensa uudempaan vastaavan kaliiperin aseeseen.

Minkä takia aseenvaihtoprosessilla pitää kuormittaa poliisin lupahallintoa? Ylivoimaisesti suurin osa aseiden vaihtamisista tehdään aseliikkeiden kautta, jolloin aseiden tiedot kirjataan automaattisesti liikkeiden rekistereihin ja uuden aseen vaihtaneen henkilön pitäisi käydä pelkästään asetarkastuksessa poliisilaitoksella, jolloin aseen numerointi ja muu yksilöinti kirjattaisiin poliisin luparekisteriin. Poliisi voisi omia toimintojaan järkevöittämällä ja yksinkertaistamalla säästää lupahallinnon kuluja merkittävästi. Nä-mä lupahallinnosta säästyneet kulut voitaisiin kohdentaa toisaalle poliisihallintoon.

Ajatuksia ja ideoita on. Kysymys lienee siitä, haluaako Poliisihallitus ottaa niitä käyttöön. — Kiitos.

Sisäministeri Päivi Räsänen

Arvoisa herra puhemies! Ihan tässä vaiheessa haluan kiittää perussuomalaisten eduskuntaryhmää tämän hyödyllisen keskustelun käynnistämisestä. Mielestäni tämä keskustelu on kyllä antanut vahvan viestin siitä, että poliisin työtä arvostetaan ja että poliisin resurssit halutaan nyt turvata ja halutaan myös tulevaisuudessa turvata. Tämä on kaikkien ryhmien yhteinen viesti. Ja kun eduskunnan valiokunnat, hallintovaliokunta ja valtiovarainvaliokunta, alkavat käsitellä ensi vuoden talousarviota, niin toivon, että edelleenkin tämä sama asia muistetaan. Olen kyllä ihan samaa mieltä, että jos me eläisimme vielä parempia taloudellisia aikoja, niin tämä olisi sellainen kohde, johon olisi hyvä saada vielä lisää resursseja, jotta poliisin toiminta voitaisiin turvata, mutta mehän joudumme tämän vaikean taloustilanteen kanssa nyt taiteilemaan. Mutta näissä oloissa mielestäni on kuitenkin päästy hyvään tilanteeseen.

Arvoisa puhemies! Voinko vielä vastata edustaja Hongistolle?

Edustaja Hongisto kyseli miehistön määrästä ja siitä, ollaanko nyt näitä poliisipäälliköiden ja hallintovirkoja todella vähentämässä. Siis tuo päälliköiden ja apulaispoliisipäälliköiden vähennystavoite vuoteen 2016 mennessä on yhteensä 30 henkilötyövuotta, ja tämän vuoden aikana sieltä vähenee 21 henkilötyövuotta. Hallintohenkilöstön kokonaisvähennystavoite on 128 henkilötyövuotta, ja tämän vuoden aikana vähenee 78. Ne muut vähenemiset tapahtuvat sitten myöhemmin, kun ihmiset jäävät eläkkeelle — mehän emme irtisano tämän uudistuksen yhteydessä ketään. Mutta kyllä ilman muuta juuri se on tavoite, mitä tekin ajatte takaa.

Sitten te totesitte, että tämän Pora III:n yhteydessä olisi luvattu, että palvelut paranevat. Sitä emme ole luvanneet. Olemme luvanneet ja pyrimme siihen, että palvelutaso pystytään säilyttämään tämän uudistuksen kautta.

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On valitettavaa, että salissa ei ole yhtään keskustan edustajaa, sillä tuo keskustajohtoinen pääministeri Vanhasen hallitus teki virheen silloin, kun ylireagoi näihin sinänsä traagisiin kouluampumistapahtumiin. Silloin siirryttiin tässä aselupien käytännöissä näihin soveltuvuustesteihin ja kaikkeen muuhun tiukentamiseen, joka lähti siitä ajatuksesta, että väline aiheuttaa ongelmia, kun olisi pitänyt kohdistaa toimenpiteet niihin henkilöihin, jotka aiheut-tavat ongelmia erilaisilla välineillä ja tässä ta-pauksessa aseilla. Siinä mielessä tämä pääministeri Vanhasen ylireagointi tähän asiaan on johtanut tähän käytäntöön, joka myös, niin kuin edustaja Hongisto täällä toi hyvin esille, käyttää väärin poliisin resursseja ja myöskin tunnollisten aseharrastajien toimia vaikeuttaa ja myös tuo lisäkustannuksia näihin aseharrastuksiin.

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Päivällä oli puhetta tästä — ministeri Räsänen totesi — että poliisihallinnosta on tarkoitus vähentää 20 prosenttia päällystötason henkilöitä, ja edustaja Jokinen toi minun mielestäni erinomaisesti esille tämän asian, että me kaikki ymmärrämme sen, että virassa olevaa viranhaltijaa ei voida irtisanoa, se on aivan luonnollinen asia, eikä laittaa ketään kilometritehtaalle. Mutta kun nyt sitten on suunniteltu, että näitä virkoja lakkautetaan, niin siitä huolimatta on perustettu uusia, esimerkiksi poliisilakimiehen virkoja. Ajattelin, että jos olisin päivällä saanut puheenvuoron, niin olisin kysynyt teiltä, ministeri Räsänen tätä: kuinka paljon näitä uusia virkoja on perustettu vanhojen, lakkautettavien virkojen raunioille, elikkä mikä on erotus lakkautettujen henkilötyövuosien ja uudelleen perustettujen henkilötyövuosien määrässä? Ja nimenomaan nämä poliisilakimiesten virat on perustettu käsitykseni mukaan toistaiseksi, ne eivät ole henkilön virkaiän myötä loppuvia virkoja — jos ymmärrätte, mitä tarkoitan — ja kun virka on perustettu toistaiseksi, niin silloin, kun siinä virassa oleva henkilö (Puhemies koputtaa) eläköityy, toinen tulee tilalle ja itse asiassa henkilövähennystä ei tapahdu.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Hongisto nosti esille juuri sen asian, mistä olen tehnyt kirjallisen kysymyksen, juuri tuon sisältöisenä, ja näköjään edustaja Jokinen on samoilla kannoilla. Pitäisi keskittyä siihen, että se ihminen on soveltuva, ja niin sanottu nuppikoe on ihan ok, jos se sitä meidän mielestämme vaatii, mutta kyllä tätä paperinpyörittelyä voidaan tehdä vähän järkevämminkin.

Arvoisa puhemies! Debatissa jo nostin tämän kokonaisturvallisuuden heikkenemisen ja eri virkatahojen viranomaisyhteistyön ja siinä kohtaa tämän Porin erikoisaseman. Siinähän on ainutlaatuinen paikka, missä tosiaan samassa kiinteistössä on hätäkeskus, poliisi, pelastustoimi ja sitten vielä tätä koko Häkeä johtava yksikkö siinä etupihalla. Näin ollen tieto liikkuu ja tiedetään kaikki toistemme erikoisasiat ja se, miten nämä asiat toimivat yhdessä. Ainakaan omaan korvaani ei ole vielä kuulunut sitä, aikooko ministeriö enemmän kuunnella Porin kiinteistön sisällä toimivien virkamiesten lausuntoja ja kokemuksia. Minun mielestäni siitä olisi otettavissa jotain irti, jotain hyötyä siitä.

Nostan tämän nyt tässä kohtaa esille erityisesti sen takia, että siellä liikkuu huhu, että siellä oltaisiin nyt tätä isoa kokonaisuutta rikkomassa elikkä eri toimintoja hajauttamassa. Esimerkiksi tämä alueellistamispäätöksellä Poriin sijoitettu valtakunnallinen Hätäkeskusyksikkö on nyt sitten liipaisimen alla. Toivoisin, että työrauhan säilyttämiseksi ministeri nyt voisi ottaa tähän kantaa ja varmistaa työrauhan siellä koko kiinteistössä. Huoli koskee kaikkia näitä viranomaisia. Kaikki ovat jo nyt minimihenkilöstöllä toimivia, elikkä siellä pieninkin semmoinen lisä-stressi aina vaikuttaa lopputulokseen.

Näistä viranomaisyhteistöistä: Aikaisemmin edustaja Jokinen taisi nostaa esille tämän. Kun esimerkiksi pelastustoimi on jossain elvytyskeikalla ja todetaan, että ei nyt kannata enää jatkaa, ja lääkäri antanut siihen luvan ja niin edespäin elikkä ei olla ihan täydellisesti onnistuttu siinä, potilasta ei saada elvytettyä henkiin, niin tämän vainajan ruumishuoneelle saattaminen ei olekaan aivan yksiselitteistä, vaan siellä tarvitsee tämän pelastuslaitoksen sairaankuljetuksen odottaa niin kauan, että poliisi tulee paikalle, ja sitten vasta poliisi voi soittaa ruumisauton hakemaan. Tässä sidotaan kaksi minimillä toimivaa viranomaisresurssia yhteen paikkaan. Se ei ole hyvä menehtyneen omaisien kannalta eikä kenenkään muunkaan, joka sillä hetkellä, kun nämä viranomaisyksiköt ovat kiinni, on avun tarpeessa. Tämmöisiä pieniä asioita pitäisi tarkastella uudelleen ja katsoa, että sillä sairaankuljetuksella, pelastuslaitoksen henkilökunnalla, jollakin tämmöisellä sopivalla taholla, olisi oikeus soittaa se ruumisauto sinne ja ilmoittaa vaikka poliisille, että tuletteko paikalle, ei näytä olevan mitään ulkoisia kuolemanmerkkejä tai mitään muuta vastaavaa, että on luonnollinen menehtyminen kyseessä. Tämmöisiin pitää puuttua eikä mihinkään isompiin kokonaisuuksiin. Pienistä puroista syntyy se iso virta.

Toinen, mikä tässä myös on nyt rasittanut mielestäni epäoikeudenmukaisesti poliisin resursseja, on tämä pakkoruotsi. Alueita kun yhdistettiin, niin virkamiesruotsipakko tuli myös Satakunnan alueelle. Ja kun ruotsin kieli, siis suoritettu virkamiesruotsi, ei ollut voimassa ja kokeneet hyvät virkamiehet joutuivat hakemaan omaa virkaansa uudelleen, niin todellisuudessa kävi niin, että kokemusta poistui kentältä ja koulunpenkiltä virkamiesruotsin suorittanut, vastavalmistunut poliisi tuli nyt sitten heidän tilalleen. Tämä ei ole taas kovin hyvä tämän koko alueen kannalta: kokemusta häipyi johdosta. Tämmöiseenkin joustoon pitäisi ehdottomasti kiinnittää huomiota ja pakkoruotsista pitäisi pyrkiä pois.

Aivan lopuksi: Aika on hieman jo ylitetty, mutta totean vain sen, että myös oikeuslaitos eri tahoillaan on resurssipulan alla. Ja tätä kokonaisuutta kun katsotaan eteenpäin, niin on ehdottoman hyvä, että me teimme tähän välikysymyksen. Tämä on ainoa keino, millä me pystymme kunnolla keskustelemaan näistä asioista, yhteiskunnan turvallisuudesta. Ja minä painottaisin nimenomaan sitä kokonaisturvallisuutta tässä kohtaa, eli turvallisuus on jotain, mikä on läsnä tai ei ole läsnä, mutta se on jokapäiväistä, meidän arkielämäämme.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Keskustelu poliisin rahoituksesta ja tästä välikysymyksestä jatkuu. Tuohon poliisin rahoitukseen tuon yhden näkökulman, joka haittaa tällä hetkellä poliisin rahoituksen kohdentamista siellä poliisihallinnon sisällä. Meillähän on tässä talossa taipumus aina löytää ajalle tyypillisiä asioita ja halu sitten hoitaa siinä ajassa niitä asioita ja korvamerkitä rahoitusta budjettiin. Näin on tapahtunut poliisihallinnossakin. Milloin talousrikostutkinta on ollut kaikkein tärkein asia ja siihen on haluttu korvamerkitä poliisin budjettiin rahaa, milloin terrorismin torjunta ja niin edelleen, ja se on sama asia kuin tuolla liikennerahoituksen puolella, että aina halutaan uusia hankkeita ja niille löytyy puolestapuhujia, mutta tuntuu, että siitä perusrahoituksesta ei ole kenelläkään suurta huolta, tai ainakaan niin paljon, että sinne sitä lisärahoitusta osoitettaisiin. Näin on myös poliisihallinnon puolella, ja se peruspoliisitoiminta, partiotoiminta, rikostutkinta, on sen rahoituksen tarpeessa. Tulisikin välttää tässä talossa näitä korvamerkittyjä rahoituksia poliisille.

Sitten nostan esille tästä poliisipiirijaosta ja hallintorakennejaosta yhden epäkohdan, joka näkyy toimintavalmiusajoissa. Aina jossain on se poliisipiirin raja, ja esimerkiksi omalla alueellani, tuolla Päijät-Hämeessä, aikoinaan, kun Myrskylä hoidettiin Orimattilasta käsin, sen toimintavalmiusajat olivat puolta lyhempiä kuin mitä ne ovat nyt tässä rakenteessa, kun enää siitä läheltä Orimattilasta käsin ei Myrskylän hälytystehtäviä hoideta. Näistä tällaisista rajanvetotilanteista ja siitä, että palvelutaso laskee kansalaisten osalta, tulee päästä eroon.

No, sitten tähän kyläpoliisikeskusteluun muutama näkökulma:

En täysin ole sisäistänyt sitä, mitä tässä tarkoitetaan, mutta tuon muutaman näkemyksen omasta kokemuksesta tuolta 90-luvun puolestavälistä, kun valtakunnassa aloitettiin lähipoliisipilottikokeilu. Olin siinä silloin ensimmäisinä mukana, ja sehän oli paikallista poliisitoimintaa mutta niin, että tutkittiin alueen turvallisuustilannetta ja sen tutkimustiedon, selvittelyn ja paikallisen kokemuksen pohjalta sitten kohdennettiin toimenpiteitä sillä alueella. Me otimme mukaan sidosryhmiä, niin viranomaistahoja kuin kolmannen sektorin toimijoitakin, ja poliisi oli tällainen asioiden esilletuoja ja yhteistyön luoja, ja sillä lailla se koko yhteisö ikään kuin kiinnitti huomiota turvallisuustilanteeseen.

Lähipoliisitoiminta tai kyläpoliisitoiminta, mitä tässä nyt sitten ollaan viemässä eteenpäin, edellyttää kuitenkin aina myös poliisilta riittäviä työvälineitä, ammattitaitoa, sitä ei yksi eläkkeellä oleva konstaapeli hoida, vaan poliisin pitää pystyä sitten puuttumaan kaikkiin rikoksiin sillä alueellaan eikä vain seurailemaan sivusta.

Mutta paikallistuntemus on erittäin tärkeää, koska silloin kun poliisi tuntee oman alueensa, tuntee oman alueensa konnat ja ihmiset, niin silloin asioiden hoitaminen, rikosten selvittäminen on helpompaa. Ja sitä voimavaraa ei oikeastaan tällä hetkellä täysin tunnusteta, kun poliisitoimintaa on kuitenkin keskitetty jossain määrin. Mutta tämä on tärkeä voimavara, ja sitä tulee hyödyntää edelleen.

Edustaja Lehti toi täällä esille kokemuksia Yhdysvalloista, ja tuosta hajautetusta poliisipartioinnista minulla itselläni on kokemusta 90-luvulta. Silloin sitä tehtiin kahdella autolla ja kolmella miehellä, teimme tämmöisen kokeilun, ja se oli erittäin toimiva malli. Eli silloin siinä se näkyvyys lisääntyi, poliisiautoja oli kaksi yhden sijaan, ja se toiminta ryhmänä mutta kuitenkin hajautettuna toimi erittäin hyvin. Ja jos tuli kuljetustarve, niin se kahden miehen maijapartio lähti kuljettamaan kiinni otettua, mutta edelleen alueelle jäi yksi poliisi ja auto näkyvästi toimimaan. Erittäin toimiva malli.

Ja myös tuo edustaja Lehden esille nostama katsastuskysymys: haluaisin kyllä kuulla siitä lisää, koska jos voimavaroja voitaisiin siirtää siitä katsastuksesta tuonne tiellä tapahtuvaan valvontaan, niin uskon, että tekninen liikenneturvallisuus varmasti paranisi tästä nykyisestä katsastusjärjestelmästä.

Lopuksi haluan kiittää ministeri Räsästä erittäin hyvästä ja ponnekkaasta toiminnasta poliisin toimialalla ja myös siitä, että tässä keskustelussa olette ollut aktiivisesti mukana.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä aselupien uusi käytäntö on kyllä osoittautunut ylireagoinniksi. Tekisi mieli sanoa, että poliisin resursseja voisi siellä aika helposti irrottaa järkevämpään tehtävään. Sama ehkä koskee ajokortin uusimista, koska siellä jokaisesta kuljettajasta löytyy historiatieto, jos rikkeitä on. Se todennäköisesti riittäisi siihen, että ne, joilla on erityisesti ongelmia, kutsuttaisiin, muut menisivät läpihuutojuttuna. Se, että minulle aseluvan saannin yhteydessä tehdään mielestäni aika naiiveja kysymyksiä, joista ei nyt ehkä luotettavasti pysty sanomaan sitä eikä tätä, mutta tunteja kuluu, on resurssien väärinkäyttöä.

On aika omituista muuten, että Yhdysvalloissa saa ajokortin samana päivänä. Hinta on 19 dollaria 90 senttiä, täytät rastin ruutuun. Tietyissä osavaltiossa myös 15-vuotiaat saavat kortin ja saavat ajaa valoisana aikana. Suomessa sallitaan kevytmoottoripyörä, joka on yksi vaarallisimmista laitteista — sama koskenee mopoautoja — kun samanikäiselle voisi varsin hyvin antaa huomattavasti turvallisemman ja halvemmankin laitteen, auton.

Kyllä näissä poliisin prosesseissa varmaan olisi vielä parantamisenkin varaa.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä on muutamassa puheenvuorossa puhuttu vielä tästä aluetuntemuksesta ja paikallistuntemuksesta niin hätäkeskuksen, poliisin kuin pelastustoimenkin osalta. Näissä yhteyksissä on viitattu siihen, että kunhan tekniikka toimii, niin silloin homma toimii ja apu löytää perille. Entäs sitten, kun se tekniikka ei toimikaan? Nämä kaikki viranomaisturvallisuuspalvelut ovat semmoisia, joiden on toimittava myös poikkeusoloissa, silloinkin kun kaikki tekniikka ei toimi. Eli paikallistuntemus on turvallisuussektorilla ehdottoman tärkeää, ja siihen se, että meillä on joku TomTomin navigaattori siinä auton edessä, ei vain riitä, ja sama koskee hätäkeskuksia. Kyllä se paikallistuntemus on tärkeää.

Täällä ministeri Räsänen nosti esille sen, että paikallistuntemusta ei ole oikeastaan sen jälkeen ollut, kun alueelliset hätäkeskukset loppuivat. Se on totta, koko ajan on heikentynyt tämä tilanne, mutta sitä oli vielä jäljellä ennen tätä nykyistä uudistusta. Nyt siitä ollaan kyllä sitten erkaannuttu jo kauas. Eli tämä on asia, mitä minun mielestäni ei ole painotettu kunnolla ja riittävästi. Alueet pitää tuntea. Eikä aina ole semmoinen tilanne, että sillä keikkapaikalla olisi joku osoite, mihin voidaan mennä. Siihen ei välttämättä saada edes mitään navigaattoripisteitä, vaan se on esimerkiksi vesipelastustehtävä, se on joku ankkalampi, ja ankkalampi taas on puhekielessä monesti joku muu kuin mikä se on kartalla. Tässä kohtaa tarvitaan sitä paikallistuntemusta. Eli korostan, että sitä ei saa unohtaa tässä eikä tekniikkaan saa liikaa luottaa.

Kalle Jokinen /kok:

Kiitos, arvoisa puhemies! — Otan esille vielä tämän, että partioiden aloituspaikkakunnilla on merkitystä poliisitoiminnassa eli sillä, mistä poliisipartio aloittaa näkyvän poliisipartioinnin. Tässä kysymyksessä tullaan siihen, onko toimitiloja, koska toimitilat rasittavat poliisin kustannusrakennetta ja niistä on pyritty luopumaan ja on keskitetty poliisiasemia.

Olen aiemmin tuonut esille mallin — josta edustaja Jalonen täällä kertoi omassa puheenvuorossaan — siitä, että viranomaisyhteistyötä tällä alueella voitaisiin kehittää niin, että poliisin ja pelastuslaitoksen kanssa voitaisiin katsoa, löytyykö esimerkiksi pelastuslaitoksen hallista se autopaikka ja peltikaapit, niin että poliisipartio voisi työnsä sitten sieltä aloittaa, jos ei siellä muutoin ole poliisiasemaa sillä paikkakunnalla.

Poliisin tulisi muutenkin ottaa tässä verkostossaan mallia pelastuslaitoksista, koska pelastuslaitoksen toimipaikat, lähtöpaikat, on sijoitettu sillä mitoituksella, että sieltä pystytään sen alueen tarpeita niissä hätätilanteissa, hälytystilanteissa, nopeutta vaativissa tilanteissa, palvelemaan. Tätä verkostoa poliisinkin tulisi tarkastella ja pyrkiä siihen samaan hälytysnopeusvalmiuteen, mihin nyt palolaitosten sijoittelulla on pyritty.

Eli viranomaisyhteistyötä tarvitaan. Tässä on edelleen meillä tämä valtion ja kunnan hallinnollinen raja. Onhan keskusteltu siitäkin, tulisiko pelastustoiminnan olla valtion toimintaa vai jatketaanko siellä kunnallisella puolella. Mutta oli niin tai näin, tätä yhteistyötä poliisin ja pelastusviranomaisten kesken pitää kehittää. Uskon, että sillä on hedelmällisiä seurauksia.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Puutun vielä tähän, mistä hätäpuhelu tulee. On todennäköistä, että suhteellisen pienellä vaivalla se ensimmäinen linkkiasema, johonka soitto on tullut, useimmiten kännykästä, saataisiin pelastuskeskuksen näyttöpöydälle, jolloin nämä sekaannukset, kun useassa kunnassa on samannimisiä teitä, voitaisiin pääsääntöisesti välttää. Se ei edes koske tietosuojalain kannalta mitenkään ristiriitaisia osa-alueita, kun ei siinä henkilö ole oikeastaan kyseessäkään.

Se ongelma, jonka tässä edustaja Jalonen totesi: mistä tavallaan alkaa työtehtävä. Yhdysvalloissa kun poliisilla on työtehtävä, niin ainakaan kiireellisissä tilanteissa hänen ei tarvitse mennä poliisilaitokselle vaan hän lähtee kotipihasta ja auto on myös kotipihassa. Sillä halutaan aikaansaada sitä näkyvyyttä. Ei se paljoa auta, jos poliisilaitoksen pihalla on 30 autoa, verrattuna siihen, että ne poliisiautot ovat siellä sun täällä. Se luo sen yleisen turvallisuudentunteen, ja Suomessa on ollut yksi keskustelun avaaja, että poliisi ei enää näy samalla lailla kuin silloin, kun liikkuva poliisi oli voimissaan.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Erittäin hyviä puheenvuoroja tässä. Tahdon vielä nostaa tästä viranomaisyhteistyön käsitteestä esimerkinomaisesti vesipelastuksen, koska se aukaisee sen, että viranomaisyhteistyö on muutakin kuin se, että samalla lailla liikenneonnettomuustilanteessa on poliisi ja pelastuslaitos. Vesipelastus on semmoinen tehtävä, missä kaikki nämä viranomaiset voivat tehdä yhteistyötä. Samassa isommassa vesipelastustehtävässä, pelastussukellustehtävässä, voi olla sukeltajia Puolustusvoimien, Rajavartioston, poliisin ja pelastuslaitoksen piiristä, sinne ollaan menty vaikka Rajavartioston helikopterilla toiselta puolelta Suomea, ja yhteistoiminnassa myös poliisin ruumiskoirat etsivät kohdetta. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että viranomaisyhteistyö on todellakin paljon laajempi asia kuin mitä ensiarvaamalta, asiaa lähemmin tuntematta, tajuaa.

Varuskuntien lakkautus on tässä kohtaa äärimmäisen harmillista, koska siellä varuskuntapaikkakunnilla on tämä yhteistyö ollut Puolustusvoimien, pelastuslaitoksen ja poliisin yhteistoimintana varsin saumatonta ja hyvää. Toivon, että tämä yhteistyö jatkuu samanlaisena ja sitä kehitetään edelleen. Tämä valtiollistamiskuvio pelastustoimen osalta on sitten oma ongelmansa.

Kiitän ministeri Räsästä siitä, että te olette ollut täällä koko keskustelun ajan. Se on melkoisen harvinaista ministeriltä.

Sisäministeri Päivi Räsänen

Arvoisa herra puhemies! Keskustelu on ollut kiinnostavaa, ja pidän tärkeänä sitä, että kaikki kansanedustajien esiintuomat seikat huomioidaan ja niitä myös pyritään parhaan kyvyn mukaan edistämään.

Haluan vielä kommentoida tähän hätäkeskusuudistukseen, jota edustaja Jalonen kommentoi: Hätäkeskusjärjestelmän toimintakyky on näitten uudistusten myötä huomattavasti parantunut, ja se on parantunut myös tämän uusimman uudistuksen myötä. Jos verrataan sitä siihen aikaan, kun meillä oli se järjestelmä, jossa oli useita kymmeniä aluehälytyskeskuksia, joissa oli sitä paikallistuntemusta, niin me huomaamme nyt, että sillä on kuitenkin huomattavasti pienempi merkitys kuin sillä, että meillä on riittävän suuret, toimintakykyiset hälytyskeskukset, joissa on riittävän suuri määrä myös päivystäjiä ajatellen ruuhkatilanteita, ettei se pieni hälytyskeskus, jossa on vain yksi tai kaksi ihmistä, tukkeudu niihin puheluihin, niin kuin kävi esimerkiksi Norjassa Utøyan ja Oslon traagisten iskujen jälkeen. Siellä oli kaksi erillistä hälytyskeskusta, kummallakin paikkakunnalla omat, eri viranomaisilla eri hälytyskeskukset, eli viranomaisetkaan eivät edes suoraan päässeet sinne, vaan tuli näitä viiveitä, kun tietoa siirrettiin viranomaiselta toiselle. Ja Utøyan hälytyskeskuksessa oli muistaakseni vain yksi henkilö päivystämässä, ja puhelin meni heti tukkoon, kun sinne alkoi tulla näitä puheluja. Siellä nimenomaisesti todettiin, että täytyisi päästä tällaiseen riittävän suurien hälytyskeskusten, kaikkien viranomaisten yhteiseen toimintaan, ja oppia on haettu Suomesta. Norjassa ei ole vielä päästy sitä uudistusta vähemmistöhallituksen oloissa tekemään, mutta uskon, että sielläkin se aivan lähivuosina tulee eteen. Tämä suomalainen hätäkeskusjärjestelmä on todellakin sellainen, josta me voimme kansallisesti olla ylpeitä. Toki sitä tulee edelleen kehittää ja sen toimintakykyä turvata.

Tuo asia, minkä edustaja Jalonen otti esiin tästä hätäkeskusten johdon sijaintipaikasta: Tulen aivan lähipäivinä sen asian selvittämään. Saan tällä viikolla vielä virkamiesselvityksen tästä asiasta, ja sen jälkeen kyllä nopeasti asia ratkaistaan.