Leena Rauhala /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakialoitteeni koskee raskauden keskeyttämistä koskevan lain muuttamista. Aloitteessa esitetään, että lääkäreiden ja muun terveydenhoidon ammattihenkilöstön oikeuksia toimia omantuntonsa ja vakaumuksensa mukaan parannettaisiin. Ehdotamme oikeutta vakaumuksen perusteella kieltäytyä tekemästä lupapäätöstä raskauden keskeyttämiselle ja oikeutta kieltäytyä raskauden keskeyttämisestä, jos nämä tehtävät eivät muodosta olennaista osaa virkatehtävistä ja jos tehtävät on mahdollista hoitaa työnjaollisin järjestelyin vaarantamatta potilaan oikeuksia.

Tiedämme, että läntisen Euroopan maista ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa terveydenhuollon henkilöstöllä ei ole lakiin perustuvaa oikeutta kieltäytyä vakaumuksen perusteella suorittamasta abortteja tai laatimasta niihin liittyviä lausuntoja. On kestämätöntä puolustaa omantunnon vapauden puutetta sillä, että näin vaikeutettaisiin aborttioikeuden toteutumista, koska missään muualla näissä, joissa tämä lupa on, ei kuitenkaan näin ole käynyt. Siis EU:n 25 jäsenmaasta tämä mahdollisuus toimia omantunnon syistä näin, että kieltäytyy osallistumisesta raskaudenkeskeytyksiin, on olemassa, ja Euroopan neuvoston 47 jäsenmaasta vain kuudessa maassa tervey-denhuollon työntekijät eivät saa kieltäytyä osallistumisesta.

Aborttikysymyksessähän on vastakkain voimakkaita eettisiä argumentteja. Kun aborttilainsäädäntö suojaa lähinnä niiden vakaumusta, jotka katsovat ihmisen elämän alkavan vasta lapsen syntyessä, on suuri vaara, että aborttiin negatiivisesti suhtautuvat terveydenhuollon ammattihenkilöt joutuvat syrjinnän kohteeksi uskonnosta tai muusta syystä johtuvan oman vakaumuksensa vuoksi. Puuttuvan kieltäytymisoikeuden vuoksi ollaan erittäin lähellä syrjintää esimerkiksi niiden lääkäreiden kohdalla, jotka eivät vakaumuksensa vuoksi voi erikoistua gynekologiaan. Kuitenkin käytännön työssä toimiminen olisi täysin mahdollista suorittamatta raskaudenkeskeytyksiä.

Lääkärin toimiessa virkamiehenä hänen keskeisin yleinen velvollisuutensa on suorittaa virkatehtävät henkilökohtaisesti, eikä hän saa siirtää tehtäviään toiselle virkamiehelle, ellei erityissäännös tähän anna mahdollisuutta. Tällöinkin asiasta päättää ylempi viranomainen toimivaltansa puitteissa. Virkamiehellä on samat perusoikeudet kuin kaikilla muilla henkilöillä, eikä pelkkä virkamiesasema tee mahdolliseksi virkamiehen perusoikeuksien rajoittamista.

Arvoisa puhemies! Perusoikeussäännökset ovat erityisen merkityksellisiä lainsäätäjän toiminnassa, ja niistä voidaan johtaa eduskuntaan lainsäätäjänä kohdistuvia aktiivisia toimintavelvoitteita. Koska oikeus kieltäytyä abortista koskee erittäin keskeistä eettistä periaatetta, elä- män suojelua, terveydenhuollon henkilökunnan omantunnon ja vakaumuksen suoja tulisi toteuttaa lainsäädännöllä eikä jättää sitä tapauskohtaisena yksittäisten henkilöiden toteutettavaksi tai riippuvaiseksi hallinnollisista järjestelyistä. Tämän hallituksen hallitusohjelmassa onkin kirjaus, että selvitetään, onko tarvetta ja mahdollisuuksia säätää sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstölle oikeus eettisin perustein kieltäytyä jonkin työtehtävään kuuluvan toimenpiteen suorittamisesta ja miten asiakkaiden ja potilaiden turvallisesta hoidosta ja palveluista tuol-loin huolehditaan.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on jo perusoikeusuudistuksen yhteydessä todennut, että terveydenhuollon henkilökunnan uskonnollista ja muuta vakaumusta on kunnioitettava. Jo perusoikeuskomitea puolsi, että viranhaltijan tai työntekijän vakaumusta raskauden keskeyttämiseen liittyvissä tehtävissä terveydenhuollossa suojattaisiin hallinnollisin järjestelyin. Hallitus totesi esitykseen HE 309/1993 vp, että uskonnon- ja omantunnonvapaus puoltaa yleisesti työnjaollisia tai muita hallinnollisia järjestelyitä, joilla vältettäisiin henkilön velvoittaminen vakaumustaan loukkaavaan tehtävään. Hoitotoimenpiteestä kieltäytyminen tulee kysymykseen siinä tapauksessa, että on muita vaihtoehtoja. Tällaisissa tapauksissa työn järjestelyillä tai muilla vastaavilla toimenpiteillä tulee varmistaa asianmukainen hoito ja huolto muun henkilön suorittamana. Myös perustuslakivaliokunta on yhtynyt tähän näkemykseen silloin 90-luvun alussa.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä tässä ottaa esille, että Euroopan neuvoston päätöslauselmassa 1763 vuodelta 2010 todetaan, että hoitohenkilökunnalla on oltava oikeus ilman mitään sanktiota tai syrjintää kieltäytyä tekemästä tai avustamasta abortin tai eutanasian suorittamisessa. Neuvoston jäsenmaiden tuleekin kehittää säädöksensä niin, että ne turvaavat henkilöstön omantunnonvapauden.

Tiedämme, että etiikka on hyvän ja pahan ja oikean ja väärän pohtimista eikä vain oikeudellisten normien noudattamista. Kun lääketieteen yhä kehittyessä lääkäreiltä ja myös muilta ter-veydenhuollon ammattihenkilöiltä edellytetään yhä enemmän eettistä pohdintaa, heillä tulisi olla myös oikeus toimia tämän pohdinnan tulosten mukaisesti silloin, kun potilaan perusoikeudet, henki ja mahdollisuus saada tarvitsemaansa hoitoa eivät tästä syystä vaarannu.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Minä itse kannatan nykyistä laajempaa aborttioikeutta. Samalla minä kuitenkin kannatan ihmisille mahdollisuutta noudattaa omaa vakaumustaan ja toimia omantuntonsa mukaan. Erityisesti kannatan sitä silloin, kun tämä vakaumus jotenkin oleellisesti poikkeaa omastani, ja se sillä lailla voisi jollakin lailla kyseenalaistua.

Minä en usko, että kieltäytymismahdollisuus käytännössä aiheuttaisi merkittäviä ongelmia. Meillä on hyvin tavanomaista jo nykyisessä terveydenhuoltojärjestelmässä, että joku tekee jotakin ja joku erikoistuu johonkin muuhun. Ei siellä korvalääkäri mitään abortteja tee jnp. Kysymys on enemmänkin käytännön järjestelyistä, ja niin kauan kuin henkilön oikeus saada abortti silloin, kun se on ajankohtaista, ei vaarannu toisen henkilön oikeudella saada kieltäytyä tekemästä aborttia tai päättämästä siitä vakaumuksensa vuoksi, niin kauan minä en ymmärrä, miksi nämä kaksi eivät voisi elää rinnakkain.

Sanni Grahn-Laasonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä aiheestahan on parhaillaan lausuntokierros, käsittääkseni vieläkin, meneillään, ja myös sosiaali- ja terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta on siinä yksi lausuja, ja sieltä lausuntoa on odotettavissa tähän erittäin eettiseen kysymykseen.

Itselleni kuitenkin, kun näitä kuulemisia olen ollut Etenen jäsenenä kuulemassa, tuli se käsitys, että julkisen terveydenhuollon piirissä ei ole mitään operaatiota, mitä henkilökunta voisi kieltäytyä tekemästä tällä hetkellä. Lähden siitä, että ei voida ajatella, että lääkärit ja hoitajat voisivat alkaa valita, mitä tekevät ja mitä eivät tee. Erityisesti pienissä kunnissa ja pienissä yksiköissä tämä ei olisi käytännössä mahdollistakaan. Aina tulee kysyttäväksi se kysymys, että entä jos äidin terveys on uhattuna ja henkilökunta kieltäytyykin toimenpiteestä.

Toisaalta sitten myöskin on tärkeää, etteivät henkilökunnan asenteet ylipäätään näy siinä prosessissa, koska meidän aborttilakikin lähtee siitä, että valinta on nimenomaan perheen oma, ja koska kyse on näin sensitiivisestä asiasta ja vaikeasta päätöksestä jo varmaan lähtökohtaisestikin, niin on erittäin tärkeätä, että henkilökunta suhtautuu näihin tilanteisiin neutraalisti eikä yhtäkkiä esimerkiksi ilmoita, että "minun vakaumukseni estää tämän toimenpiteen suorittamisen".

Pelkään myös, että jos tällainen laki olisi, hoitohenkilökunnan mahdollisuus kieltäytyä abortista, niin se voisi olla avaus valikoivalle tekemiselle noin muutenkin. Valitaanko tulevaisuudessa sekin, että hoidanko jotakin jonkin vakavan rikoksen tehnyttä henkilöä tai hoidanko itse aiheutettuja elämäntapasairauksia vai onko sekin jollain tavalla tämmöinen omantunnon kysymys? Lähden siitä, että lääkärien ja muun terveydenhuollon henkilökunnan elämä on täynnä vaikeita tehtäviä, vaikeita päätöksiä ja ei pidä hakeutua työelämässä sellaisiin tehtäviin, joita ei lain antamissa raameissa pysty hoitamaan.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Yli puolet raskaudenkeskeytyksen läpikäyneistä oli masentuneita ja alakuloisia vielä vuosi keskeytyksen jälkeen ja 2 prosenttia sairastui vakavaan masennukseen. Tämä on vain yhdestä tutkimuksesta, jossa on tutkittu raskaudenkeskeytyksen läpikäyneitä henkilöitä. Se lisää syyllisyydentunnetta ja nostaa itsemurhariskiä myös monessa tapauksessa, joten kysymys on myös henkisesti vaikeasta päätöksestä, jos tällaiseen lähtee.

Missä vaiheessa sikiö on ihminen, ei ratkea tässä keskustelussa tänään. Mielenkiintoista on kuitenkin tietää pari asiaa sikiön kehityksestä, ja erityisesti haluan tämän kertoa odottavalle äidille Grahn-Laasoselle: 17 päivän ikäisenä sikiöllä on omat verisolut. 24 päivän ikäisenä sydän sykkii jo säännöllisesti. 6 viikon ikäisenä luusto on täysin kehittynyt, refleksit toimivat ja sen aivotoimintaa voidaan rekisteröidä. 8 viikon ikäisenä sen vatsa, munuaiset, maksa ja aivot ovat täydessä toiminnassa. 12 viikon ikäisenä sikiö nielee ja oksentaa lapsivettä. 4 kuukauden ikäisenä sen sukupuoli on selvästi nähtävissä. Se pystyy tarttumaan käsillään, uimaan, potkimaan ja tekemään kuperkeikkoja.

Arvoisa puhemies! Itse ainakin olen heikomman puolella, ja lapsi äidin kohdussa on sellainen. Varsinkin kun se on syntynyt, riippumatta millä tavoin, on sen hentoa elämää aina suojeltava. Koska sikiö on myös usean terveydenhoitohenkilön mielestä ihminen siinä kuin syntynyt lapsi on, olisi eettisesti oikein myös suoda heille oikeus olla osallistumatta raskaudenkeskeytykseen. Tässä asiassa on mielestäni tärkeämpää kuulla Jumalan antamaa omaatuntoa enemmän kuin työnantajaansa ilman rangaistuksen pelkoa.

Arvoisa puhemies! En voi myöskään ymmärtää sellaisia kannanottoja, kuten edustaja Grahn-Laasonen mainitsi, että terveydenhuollon henkilön ei tulisi ajautua semmoiseen tehtävään, jossa joutuu toimimaan vastoin omaatuntoa. Tämä on aivan käsittämätön perustelu asialle. Minun vaimoni itse on kätilö, hän on ollut vuosia synnytyssairaalassa töissä. Hän tekee kaikkensa puolustaakseen syntymätöntä ja syntyvää lasta. Olisi kohtuutonta häntä vaatia osallistumaan aborttiin sen johdosta, että hän on kouluttautunut kätilöksi, ja sanoa, että ei olisi pitänyt kouluttautua tälle alalle, jolla suojellaan elämää.

Lääkärin valakin velvoittaa suojelemaan elämää, ja jos näin huonoon tilanteeseen ollaan Suomen lainsäädännössä päädytty, että ihmiset heittelevät mielipiteitä tästä asiasta ja sen perusteella säätävät tai eivät säädä lakeja, niin sanon, että ollaan aika huonolla rappion tiellä. Se ei ole oikeudenmukaista, että terveydenhuollon henkilö ei voi olla osallistumatta aborttiin, jos se on hänelle omantunnon kysymys.

Silvia Modig /vas:

Arvoisa puhemies! Olisin toivonut, että edustaja Grahn-Laasonen nimeltä mainittuna olisi saanut vastauspuheenvuoron, mutta ehkä sen aika tulee myöhemmin.

Toisin kuin edustaja Niikko minä yritän lähestyä tätä esitystä muuta kautta kuin sen kautta, miten itse näen abortin asiana. Minä ymmärrän hyvin edustaja Grahn-Laasosen esiin tuomat huolet siitä, mihin tämä voisi kehittyä, mutta tämä on hyvin rajattu esitys. Tässä puhutaan yhdestä nimenomaisesta asiasta.

Jos minä olen moneen otteeseen täällä puolustanut jokaisen oikeutta omaan vakaumukseen ja sitä, että sitä tulee kunnioittaa, niin tässä kohtaa se tarkoittaa sitä, että jokaisella on oikeus aborttiin, se on jokaisen oma päätös, mutta niin pitää olla myös hoitohenkilökunnan valinta osallistua tähän toimenpiteeseen. Siinä on äärimmäisen tärkeää se, mitä edustaja Kontulakin alleviivasi ja mikä mielestäni esityksessä tulee kyllä esiin, että se ei saa millään tavalla vaikuttaa siihen, että toimenpiteen hakija ei saa hyvää ja laadukasta huolta ja palvelua. Se ei saa johtaa siihen, että häntä moralisoidaan tai syyllistetään tai painostetaan toisenlaiseen ratkaisuun. Mutta minä uskon myös, tai toivon, että jos tällä valiokuntakierroksella pystytään näyttämään ja miettimään, miten tämä voisi toteutua niin, että työpaikkojen työnjako toimii, toimenpidettä tarvitseva tai haluava saa laadukkaan palvelun ja henkilöiden valintaa toimia oman vakaumuksen mukaisena pystytään kunnioittamaan, niin en näe syytä, minkä takia tätä lakiesitystä ei voisi kannattaa.

Aiemmalla kyselytunnilla ministeri Ihalainen peräänkuulutti sitä, että meidän yhteiskuntamme tarvitsee enemmän suvaitsevaisuutta, ja minä olen siinä aivan samaa mieltä hänen kanssaan. Meidän on pakko luoda keinoja, miten me pystymme elämään yhdessä, tekemään töitä yhdessä, kunnioittamaan toinen toisemme vakaumuksia. Sen ei pitäisi olla keneltäkään mitään pois, miten toinen asian näkee ja kokee. Yhteiset palvelut voidaan silti järjestää tasavertaisesti jokaiselle.

Sanni Grahn-Laasonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Niikko teki tästä nyt jotenkin turhankin henkilöivän keskustelun. Me keskustelemme nyt tästä yhdestä lakiesityksestä, joka koskee abortin tekemistä ja hoitohenkilökunnan osuutta siinä.

Lähdin lähinnä lähestymään tätä asiaa siitä näkökulmasta, miten henkilökohtaisesta asiasta on kysymys silloin, kun perhe tällaista harkintaa tekee. Kun meillä tehdään noin 10 500 aborttia vuodessa, niin niistä 92 prosenttia tehdään sosiaalisista syistä, ja siinä on hyvin vaikea lähteä arvioimaan toisten puolesta, mitkä ne perheen mahdollisuudet ovat vastaanottaa tähän maailmaan uusi asukas, uusi ihminen.

Lähdin siitä, että aborttilaki nykyisellään jo on aika tiukka. Siihen vaaditaan pääsääntöisesti kahden lääkärin hyväksyntä, ja kuitenkin se toteutetaan sillä tavalla terveydenhuollossa nykymallilla turvallisesti, että en kyllä ymmärrä... Oikeastaan haluaisin sanoa Niikolle sen, että hän ottaisi huomioon sen, että tämä asia on niin sensitiivinen, että sellaiset ylimalkaiset heittelyt eduskunnan pöntöstä eivät välttämättä tunnu hyvältä kaikista niistä ihmisistä, joita itsekin luettelit, jotka näitä mahdollisesti myöskin jälkikäteen sitten punnitsevat, oliko se valinta oikea vai miten kävi.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymys ei ole mistään tunteellisesta heittelystä puhujapöntöstä, vaan kysymyshän, niin kuin itsekin sanoit, on lakialoitteesta, ja puhutaan terveydenhoitoalan henkilökunnan oikeudesta osallistua siihen. Nythän ei puhuta siitä, ettei saataisi aborttia suorittaa tai tehdä. Nythän ei ole tämä keskustelu menossa tässä, vaikka siihenkin olisi varmaan minulla oma kantani. Mutta se, että abortteja tehdään sosiaalisista perusteista yli 90 prosenttia, ei ole mikään peruste sille, että se on oikeutettu, jos tätä yritit esittää. Minun mielestäni sosiaalinen syy Suomessa voi olla se, että rahat ei riitä etelänmatkaan, jos minä synnytän lapsen ja rupean hoitamaan sitä. Tämä on aivan totta ja tilastoitua faktaa. Sosiaalinen syy voi olla ihan mikä tahansa tänä päivänä saadakseen abortin tehtyä. Tälle keskustelutasolle, jos mennään, niin tämä on yhtä leveätä kuin tämä on pitkääkin.

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koen kyllä nyt velvollisuudekseni nuorena naisena täällä puolustaa edustaja Grahn-Laasosta.

Minullekin tuli sellainen kokemus, että edustaja Niikko tätä asiaa lähestyessään katsoi tätä ei niinkään nyt vain kokonaan terveydenhuollon näkökulmasta ja terveydenhuollon henkilöstön näkökulmasta, niin kuin edustaja Rauhala esityksessään hyvin asiantuntevasti ja perustellusti teki. Tämä nyt ikään kuin lipsahti pikkuisen sille moraalipuolelle, miten oikeutettu abortti ylipäätään ottaen on, siitä henkilökunnan oikeutuksesta.

Näihin tutkimustuloksiin vetoamisesta: Ette ensinnäkään, edustaja Niikko, kertonut, mistä tutkimuksesta on kysymys, kun arvelitte, että abortin tehneen naisen elämässä voi käydä niin, että se aiheuttaa ahdistusta ja masentuneisuutta; siihen ei varmasti edes tarvita minkäänlaista tutkimustakaan, että voimme todeta, että se on niin raskas päätös, oli kyse minkälaisesta sosiaalisesta elämäntilanteesta tahansa. Edustaja Niikko, taustalla voi olla esimerkiksi raiskaus, ja siksi totean, että en lähtisi ylimalkaan arvioimaan tutkimustuloksia, joihin ette pysty toteamaan parempaa katetta, kun kysymyksessä on hyvin henkilökohtainen ratkaisu, ja toivoisin, että keskustelu keskittyisi nyt (Puhemies koputtaa) terveydenhuollon asemaan.

Sanni Grahn-Laasonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minuakin kiinnostaisi kuulla näistä tutkimuksista enemmän. Kun viittasitte näihin sosiaalisiin syihin, että se syy voi olla ihan mikä vain, niin se on kyllä ihan totta käytännössä. Tänä päivänä terveydenhuollon henkilökunta sanoo, että pääsääntöisesti, lähtökohtaisesti kaikki halukkaat Suomessa saavat sosiaaliset syyt -kriteerillä alkuvaiheen, ensimmäisen kolmanneksen, raskausviikoilla abortin. Se on mielestäni ihan oikein, koska silloin on mahdoton toisen ihmisen toisen puolesta arvioida sitä omaa henkilökohtaista tilannetta, mikä siellä kotona ja muutenkin on.

Minä painottaisin vielä sitä, mitä ensimmäisessä puheenvuorossani totesin, että on erittäin tärkeätä, että ne hoitohenkilökunnan asenteet ovat neutraaleja. Saattaa olla, että jos meillä tällainen mahdollisuus olisi kieltäytyä näistä operaatioista, niin se saattaisi tätä neutraliteettia kyllä vaarantaa, että siinä henkilökunta alkaisi itse arvioida, että minä en pysty sitä tekemään, koska minulla on tällainen eettinen vakaumus. Eli olisi erittäin tärkeätä, että siinä ei tällaista pohdintaa ja harkintaa tulisi sen asiakkaan (Puhemies koputtaa) tietoon nimenomaan, koska sen päätöksen pitää olla ehdottomasti sen perheen oma.

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Abortti on hyvin herkkä asia, eikä ratkaisu varmasti ole koskaan kenellekään helppo.

Edustaja Saarikko sanoi, että Niikko lipsahti hieman. Ei lipsahtanut, vaan meni roimasti yli. Jos yksikään ihminen, joka on tähän vaikeaan toimenpiteeseen joskus joutunut, kuuntelee tätä keskustelua, siitä kumpuaa se ahdistus ja masennus, edustaja Niikko, teidän puheestanne. Tämmöinen syyllistäminen, väheksyminen ja moralisoiminen ei edistä tätä asiaa ollenkaan.

Edustaja Grahn-Laasosen esittämä huoli ja toive siitä, että henkilökunnan pitää olla neutraalia, on erittäin tärkeä. Se on juuri näin. Sen takia minä palaan aikaisemmassa puheenvuorossani sanomaani: meidän on löydettävä keinoja, joilla me voimme yhdessä toisiamme kunnioittaen elää yhdessä ja tehdä töitä yhdessä toistemme vakaumuksia kunnioittaen.

Minä toivoisin, että puhemies pitäisi keskustelun asiallisella tasolla.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Minähän juuri luin vain faktaa siitä, millainen on sikiön kehitys. En minä ottanut kantaa siihen, että syyllistin tai en syyllistänyt ketään ihmistä. (Välihuutoja) Tämähän on selkeä tunne sillä terveydenhuollon henkilökunnalla, joka kokee pakotettuna joutuvansa osallistumaan aborttiin. Tämähän on heidän tunteensa, että he kokevat, että se on lapsi, jonka he joutuvat saattamaan maailmaan kuolemaan. He kokevat, että he haluaisivat olla erossa siitä prosessista. Tästähän on lakialoitteessa nyt kysymys, ja se, miksi tämä keskustelu meni näin lavealle, johtuu siitä, että samanlainen lakialoite on minulla tulossa seuraavana tämän lakialoitteen keskustelun jälkeen.

Mutta niihin tutkimustuloksiin: Yksi tutkimustulos on Söderberg-nimisen tutkijan, ja siinä yli puolet keskeyttämisen läpikäyneistä oli masentuneita ja alakuloisia vielä vuosi keskeytyksen jälkeen. Sitten toinen tulos oli Stakesin Gissler—Hemminki—Lönnqvist, suomalainen tutkimus, jossa naisten itsemurhariski raskauden keskeyttämisen jälkeen arvioidaan kolminkertaiseksi synnyttäneisiin naisiin nähden. (Puhemies koputtaa) Elikkä onhan näitä tuloksia vaikka kuinka paljon, mutta tämä ei ollut minun argumenttini ydin.

Peter Östman /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Abortti on hyvin herkkä asia, niin kuin edustaja Modig äsken totesi. Haluaisin lisätä, että aborttiasia on liian vakava asia, että se oikeuttaisi ketään syyllistämään tai moralisoimaan, mutta on hyvä, että voidaan käydä asiallista keskustelua aborteista.

Lähetekeskustelussa on tänään myös toinen lakialoite aborttilakiin tällä hetkellä sisältyvän niin sanotun eugeenisen pykälän kumoamisesta. Eugeeninen pykälä mahdollistaa raskauden keskeyttämisen sikiön vammaisuuden perusteella 24. raskausviikon loppuun asti. Terveiden lasten kohdalla ehdoton yläraja abortille on 20 raskausviikkoa.

Arvoisa puhemies! Nykyinen laki raskauden keskeyttämisestä tuli voimaan vuonna 70. Lakia on sittemmin viikkorajojen osalta muutettu ja eugeeninen pykälä lisättiin siihen vuonna 86. Muutoksen tarvetta perusteltiin muun muassa silloisten sikiödiagnostisten menetelmien ongelmilla. Lapsivesitutkimuksessa mahdollisesti paljastuva kromosomipoikkeavuus saatiin usein selville vasta 20. raskausviikon jälkeen, jolloin aborttia ei enää voitu suorittaa. Tutkimuskäytännöt ovat kuitenkin noista ajoista kehittyneet, ja myös tulokset on mahdollista saada aikaisemmassa raskauden vaiheessa. Myös ennen 24. raskausviikkoa syntyneitä keskosia on pystytty pitämään hengissä. Lisäksi tänä päivänä WHO:n suosituksen mukaisesti 22. raskausviikolla syntynyt rekisteröidään lapseksi, syntyypä hän elävänä tai kuolleena.

Nykyinen lainsäädäntö asettaa vammaiset ja niin sanotusti terveet ihmiset eriarvoiseen asemaan. Vammaisjärjestöt totesivat tämän jo lakimuutosta tehtäessä 80-luvulla. Esimerkiksi Down-syndrooman perusteella tehtävien aborttien määrä onkin lakimuutoksen jäljiltä kasvanut.

Lainsäädäntö antaa viestin, etteivät vammaiset ihmiset ole tervetulleita keskuuteemme. Tämä viesti on väärä. Tänään käsittelemämme aihe on herkkä ja vakava. Siitä huolimatta asiasta on uskallettava puhua ääneen. Emme voi vaieta siitä, että toiset saavat syntyä ja toiset eivät. Ihminen on arvokas riippumatta hänen ominaisuuksistaan tai kyvyistään. Ja koska monia päätöksiä tänä päivänä perustellaan taloudella, on ehkä hyvä myös muistuttaa, että ihminen on arvokas huolimatta siitä, tuoko hän yhteiskunnalle verovaroja vai viekö hänen hyvinvointinsa järjestäminen rahaa. Me kristillisdemokraatit haluamme muistuttaa, että ihmisarvo on aina markkina-arvoa tärkeämpää. Kuka meistä olisi riittävän hyvä syntymään, jos se kovilla arvoilla mitattaisiin?

Arvoisa puhemies! Sairauden tai vamman perusteella suoritetun raskauden keskeyttämisen ehdotonta takarajaa tulee mielestämme laskea vähintään 20. raskausviikkoon.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Naisen seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvät oikeudet ovat hyvin tärkeitä ja perustavia ihmisoikeuksia, joilla on tärkeä merkitys naisen itsemääräämisoikeudelle ja jotka ovat edellytys sille, että jokainen lapsi voisi syntyä tähän maailmaan toivottuna. Jos ajatellaan maailmanlaajuisesti, niin näillä oikeuksilla on erittäin suuri merkitys muun muassa köyhyyden voittamisessa.

Edustaja Rauhalan lakialoite lääkäreiden ja terveydenhuollon henkilöstön oikeudesta kieltäytyä abortista koskee erittäin keskeistä eettistä periaatetta: elämän suojelua. Terveydenhuollon henkilökunnan omantunnon ja vakaumuksen suoja tulisikin toteuttaa lainsäädännöllä eikä jättää sitä tapauskohtaisena yksittäisten henkilöiden toteutettavaksi tai riippuvaiseksi hallinnollisista järjestelyistä, niin kuin edustaja tässä aloitteessaan toteaa.

Tärkeää kuitenkin tässä on se, että tästä hoitotoimenpiteestä kieltäytyminen tulee kysymykseen vain siinä tapauksessa, että on muita vaihtoehtoja. Tällaisissa tapauksissa työn järjestelyillä tai muilla vastaavilla tavoilla sitten voidaan taata potilaan asianmukainen hoito ja tehdä se muun henkilön suorittamana. Tämä on hyvin tärkeää. Toisaalta sellaisesta teosta, joka on sitten hyvin merkittävä osa sitä virkatehtävää, ei sitten kumminkaan voisi kieltäytyä.

Kiinnitin huomiota siihen, että tässä esityksessä kerrotaan, että Euroopan neuvoston päätöslauselmassa vuodelta 2011 todetaan, että tämmöinen oikeus myöskin pitäisi olla, ja myöskin Lääkäriliitto toteaa, että olisi hyvä olla olemassa tällainen omantunnon oikeus. Yllättävää oli se, että Euroopan maista ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa ei ole tällaista oikeutta olemassa. Näin ollen minä pidänkin edustaja Rauhalan esitystä hyvänä elikkä sillä tavalla, että oikeus olisi kieltäytyä tästä raskauden keskeyttämisestä ja muista siihen liittyvistä asioista, jos nämä tehtävät eivät muodosta olennaista osaa virkatehtävistä ja ne on todellakin mahdollista hoitaa työnjaollisin järjestelyin vaarantamatta potilaan oikeuksia. Tärkeänä pidän sitä, että potilaan oikeudet todellakin menevät sitten tämän oikeuden edelle, eli kannatan esitystä.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä on jo monessa puheenvuorossa tullut esille, niin juuri tässä lakialoitteessa on nimenomaan kysymys mahdollisuudesta toteuttaa vakaumusta siinä työssä, missä terveydenhuollossa tai sosiaalihuollossa ollaan. Tietenkin, niin kuin täällä edustaja Grahn-Laasonen sanoi, että jos ei pysty lain puitteissa toimimaan, niin ei pidä sitten sellaisille aloille mennä, pyrkiä tai kouluttautua, niin tämä on juuri se ongelma, jos jollakin on, ei sen tarvitse olla mikään muu kuin ehkä oma näkemys omista taidoistaan ja kyvyistään ja siitä, että haluaa tulla esimerkiksi lääkäriksi ja haluaa toteuttaa ammattia lääkärinä ja kouluttautua lääkäriksi. Silloin siinä olisi jo eriarvoinen asema, että hän ei voisi tämän vakaumuksensa vuoksi kouluttautua lääkäriksi, jos hän näkee, että sen myötä hän pystyisi tässä elämässä toteuttamaan itseänsä. Minusta se ei ole hyvä peruste, että silloin sanotaan näille, että te ette saa sitten lääkäriksi lähteä kouluttautumaan.

Samoin syntyy se ajatus, että yhtäkkisesti joutuu, niin kuin edustaja Grahn-Laasonen sanoi, valitsemaan tilanteen, että ei teekään, että ilmoittaa yhtäkkisesti, että ei teekään tätä toimenpidettä. Nyt ehkä syntyy näitä yhtäkkisiä tilanteita, mutta juuri, jos me saamme tähän lakiin muutoksen, että kaikilla työyhteisössä, työnjohdossa ja työtovereilla, on kuva siitä, minkälaisiin tehtäviin itse kukin on valmis, niin minä uskon, että sillä voitaisiin semmoista työyhteisössä hyväksyntääkin myös aikaansaada, että ei siellä tule mitään yllättäviä tilanteita vaan kaikille on hyväksyttävänä tilanteena laki, (Puhemies koputtaa) että voi vakaumuksen puolesta kieltäytyä.

Näen tässä myös hyvin tärkeänä sen, että niille, jotka haluavat kieltäytyä, siinä on kysymys myös siitä, (Puhemies koputtaa) millä tavalla sikiö nähdään jo ihmiseksi.

Minä tulen toisen puheenvuoron käyttämään.

Annika Saarikko /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä edelleen kiittää kristillisdemokraattisia edustajia tämän asian hyvin vakavasta mutta asiallisesta lähestymistavasta. Koska kaikki tiedämme, että tässä aiheessa on niin suuri riski ja mahdollisuus kiihkoiluun, joka ei ainakaan niiden ihmisten mielestä, joiden elämää tämä aihe on koskettanut joko abortin suorittavana henkilökunnan jäsenenä tai aborttiratkaisuun päätyneenä naisena — näissä asioissa meiltä vaaditaan erityistä herkkyyttä.

Jäin paljon pohtimaan edustaja Modigin puheenvuoroa, jossa hän ihmisten oikeuteen omaan vakaumukseen ja sen mukaan elämiseen vedoten kannatti tätä edustaja Rauhalan esitystä. Minusta siinä kannatuspuheenvuorossa oli syvä viisaus. Pohdin tätä asiaa myös sen aborttiin päätyvän naisen ja ehkä myös hänen puolisonsa näkökulmasta, mutta ennen muuta sen naisen näkökulmasta, miltä hänestä tuntuu kohdata sellainen henkilökunnan jäsen, joka eleillään ja pahimmassa tapauksessa katseella tai sanoilla osoittaa, että "en ratkaisuasi hyväksy". Se tilanne tuskin on kummallekaan osapuolelle mieluisa.

Yhtenä näkökulmana on ehkä vielä syytä nostaa esiin se, että me turhan kapeasti ehkä ajattelemme tämän lainsäädännön, jos sellainen tästä syntyisi, koskevan vain meitä suomalaisia kantaväestön koulutettuja terveydenhuollon ammattilaisia. Meillä on yhä enemmän ja jatkossa meillä täytyy olla yhä enemmän muualta tulleita lääkäreitä, terveydenhuoltoalan ammattilaisia, joiden oma uskonnollinen vakaumus todennäköisesti ja monissa paikoin on joku muu kuin evankelisluterilainen. Heidän maailmankuvassaan saattaa olla vieläkin jyrkemmät suhtautumiset tähän, ja siten se on esteenä työnteolle ainakin tietyssä kohdin tässä maassa.

Jussi Halla-aho /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Grahn-Laasonen ei pitänyt hyvänä sitä, että terveydenhoitohenkilökunta voisi valikoida, mitä tekee ja mitä ei. Hänen mukaansa ei pidä hakeutua alalle, jolla ei pysty toimimaan. Täytyy muistaa, että yksi keskeinen motiivi lääkäriksi hakeutuvilla on halu puolustaa elämää. On täysin perusteltua sanoa, että esimerkiksi abortti tai eutanasia ei suoranaisesti ole elämän puolustamista, oltiin abortista tai eutanasiasta sinänsä mitä mieltä hyvänsä. Oma etiikkani kyllä venyy hyväksymään molemmat. Joissain tilanteissa tietenkin abortti tehdään äidin terveyden puolustamiseksi, mutta yli 90 prosentissa tapauksista näin ei ole.

Esimerkiksi Britanniassa on todettu, että muslimitaustaisella farmaseutilla on oikeus olla myymättä kondomeja ja muslimitaustaisella sairaanhoitajattarella oikeus olla hoitamatta miespotilaita. On katsottu, että asiakkaan oikeudesta saada ostaa kondomeja ei seuraa jokaisen yksittäisen farmaseutin velvollisuus myydä niitä. Tärkeintähän on, että asiakkaan oikeus toteutuu, ei se, että työntekijää kyykytetään pakottamalla hänet toimimaan mielestään sopimattomalla tavalla. Suomessa tästä ei vielä ole ennakkotapauksia, mutta odotan kyllä mielenkiinnolla, miten niihin tullaan suhtautumaan: saavatko vähemmistökansalaisten eettiset rajoitteet kenties enemmän ymmärrystä osakseen?

Abortti tai eutanasia on eri kaliiperin kysymys. Kuten sanottua, hyväksyn abortin pitkin hampain, mutta silti pidän sitä ihmisen tappamisena. Minun mielestäni ketään, ja kaikkein vähiten elämän suojelemiseen sitoutunutta lääkäriä, ei pitäisi velvoittaa ihmisen tappamiseen. Jos kyse on terveestä sikiöstä ja terveestä äidistä, kuten yleensä on, ja jos muitakin tehtävään kykeneviä henkilöitä on saapuvilla, kuten yleensä on, pitäisin tällaista pakkoa lähinnä sadismina.

Edustaja Kontula piti minun mielestäni asiasta hyvän puheenvuoron, johon pääosin yhdyn. Pidän myös lakialoitetta hyvänä.

Anna Kontula /vas:

Puheenjohtaja! Koska tämän pykälän kohdalla keskustellaan myös parin seuraavankin asioista, niin minä haluaisin lyhyesti kuvata sitä, miten monimutkainen asia abortista säätäminen on. Silloin kun tätä keskustelua 60—70-, osittain 80-luvulla käytiin, niin ensinnäkin käytiin keskustelua siitä, onko abortti ylipäätään hyväksyttävää vaiko ei, ja tämä on ensimmäinen osapuolia jakava asia. Siinä välissä on erilaisia tasoja: millä ehdoin abortti voisi olla hyväksyttävä, jos se on hyväksyttävä, millä aikataululla ja millaisissa tilanteissa jne.

Toinen kysymys sitten kokonaan on, jos ajatellaan, että abortti ei ole toivottavaa — oli se hyväksyttävää tai ei, mutta se ei ole toivottavaa yhteiskunnallisesti, niin kuin varmasti suurin osa myös aborttioikeuksien kannattajista ajattelee — millä keinoin me parhaiten tässä yhteiskunnassa estämme abortteja, vähennämme abortteja mahdollisimman paljon. Tämä on sitten erillinen keskustelu abortin eettisyyteen nähden, ja tästä meillä on kansainvälisesti aika paljon informaatiota, että ne maat, joissa abortin saaminen on kaikkein helpointa, ovat yleensä myös maita, joissa abortteja kaikkein vähiten tehdään ja joissa aborttien terveysvaikutukset ovat kaikkein vähäisimpiä, usein myös maita, joissa naisten lisääntymisoikeudet muuten ovat verrattain hyvällä mallilla.

Tämän kaiken lisäksi haluaisin tähän vielä korostaa myös aborttia tekevän henkilön oikeuksia suhteessa tähän Rauhalan tekemään aloitteeseen. Minä luulen, että jos minä joutuisin jossakin tilanteessa tekemään abortin, niin minä toivoisin, että siellä olisi sellainen henkilökunnan jäsen vastassa, joka suhtautuu vähintäänkin neutraalisti tähän asiaan, ei ainakaan kovin hostiilisti minuun ja päätökseeni, (Puhemies koputtaa) ja että tällä tavalla myös...

En, puhemies, luulen, että asia tuli jo selväksi.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvä, että keskustelu on tasoittunut. Se oli jossain kohtaa osin syyttelevää ja moralisoivaa. Uskon, että abortin tekeminen on varmasti niin raskas päätös, ettei enää ulkopuolista tuomiota tarvita, ei keneltäkään, ja kaikkein vähiten varmasti siltä henkilökunnalta, joka on juuri sillä hetkellä terveydenhuollossa vuorossa ja töissä.

Itselläni ei ole asiaan tiukkaa kantaa. Ymmärrän molemmat lähestymistavat, joilla tätä nimenomaista lakialoitetta on nyt lähestytty, mutta olen myös taipuvainen katsomaan asiaa edustaja Grahn-Laasosen näkökulmasta viitaten siihen, kun hän totesi, että missä sitten menee tavallaan tämän hoidosta kieltäytymisen raja. Nyt tuntuu mahdottomalta, että joku kieltäytyisi vaikkapa elämäntapasairauksien vuoksi sairastuneen hoidosta, mutta mitä viiden tai kymmenen vuoden kuluttua? Voiko tällainen itse hankittu sairaus olla niin vastentahtoinen hoidettava, että se on kieltäytymisperuste? Tästä syystä, vaikka ymmärrän, että kyseessä on periaatteellinen kysymys, muutan sen pragmaattiseksi ja kysyn, kuinka isosta ongelmasta tässä on kysymys. Eikö asia ole hoidettavissa nimenomaan työaikajärjestelyin ja niin, että ne henkilöt, joilla tällainen vakaumus on, eivät joudu näihin tehtäviin työpaikallaan?

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tätä keskustelua olen täältä takarivistä nyt jonkin aikaa seurannut, ja kyllä tähän asti tämän keskustelun järkyttävin ylilyönti ja siinä ehdottomuudessaan ihan omaa luokkaansa oli tämä edustaja Grahn-Laasosen puheenvuoro, jossa hän sanoi näin, että ei pidä hakeutua alalle, jos ei ole valmis tällaista toimenpidettä eli aborttia lääkärinä suorittamaan. Minusta se oli kyllä kaikkein ehdottomin, ja siihen ei näköjään lopulta kovin monellakaan edustajalla ollut sitten jostain syystä selkärankaa puuttua, mutta minä kyllä ajattelin, että puutun, ja minusta se ei ole kyllä mitään moralisointia. Tuen tätä edustaja Rauhalan aloitetta ja koen näin, että en tässä halua syvemmin lähteä tätä asiaa analysoimaan. Mielestäni tässä on aika epätasapainoisesti puututtu erilaisiin argumenteissa esiintyviin kärjistyksiin, ja koen, että keskustelu ei näin ole ollut kauhean mielekästä seurattavaa.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! En haluaisi tässä yhteydessä enkä muuallakaan lähteä arvioimaan meidän ammattihenkilökuntaamme terveydenhuollossa, että he ovat niin sanottuja valikoivia työntekijöitä, että he niin sen kaiken koulutuksen, vahvan ammatillisen koulutuksen, kuin eettisten periaatteitten mukaan, miten he sitä työtä tekevät, valikoisivat töitänsä, mitä he haluavat tehdä ja mitä he eivät halua.

Meillä, jotka olemme tämän lakialoitteen allekirjoittaneet, ei ole missään tapauksessa ollut lähtökohtana se, että on kysymys valikoinnista yleensä, työn valikoinnista, mitä teen ja mitä en tee, vaan tässä on kyse paljon syvemmästä, niin kuin täällä on tullut, ihmisen vakaumuksesta ja omastatunnosta kieltäytyä sellaisista tehtävistä, jotka rikkovat hänen ihmiskuvaansa ja sitä, miten hän ihmiselämän näkee, sikiön elämän ja sen elämän arvokkuuden, ja sitä kautta, niin kuin Hippokrateen valassa jo sanotaan, lääkärit vannovat, että en tule antamaan kenellekään mitään kuolettavaa myrkkyä, samoin en tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita. Eli Maailman lääkäriliiton vuonna 48 antamassa ja Geneven julistuksessa se kunnioitus ihmiselämään alkaa alkiosta, ihmiselämän alkaminen alkaa hedelmöittymisestä, ja siitä alkaa ihmiselämän kunnioittaminen, sitä ei tuhota. Ja tähän vakaumukseen perustuu se, ettei voi olla siinä aborttitilanteessa mukana mutta kunnioittaa siis ihmistä. Niin kuin täällä jo tuotiin esiin, tässä kunnioitetaan toisenlaisenkin ajattelun ja ihmiskuvan omaavaa ihmistä. Tietenkin, se on nimenomaan eettisesti oikein.

Haluan tässä vielä nostaa esille sen, mitä edustaja Östman toi tästä ihmisarvon kunnioituksesta, että tämä toinen lakialoite, jossa alennetaan tätä abortin tekemisen rajaa...

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä palata tuohon aikaisempaan puheenvuorooni. Puheessani en ottanut kantaa siihen, onko abortti hyväksyttävää vai ei. Kerroin vain esimerkin tavoin sen, että monen terveydenhoitajan ja sillä alalla työskentelevän näkemyksen mukaan sikiö on lapsi eivätkä he halua osallistua sen surmaamiseen abortin keinoin. Tämän johdostahan tässä omantunnonvapausasiassa keskustellaan.

Elikkä itse en tietenkään tuomitse ketään, joka tekee tai harkitsee abortin tekemistä vaikkapa sosiaalisin syin, kuten täällä todettiin, että yli 90 prosenttia tekee sen sen johdosta. Se on aina suuri tragedia, siinä on monta ihmiskysymystä menossa, ja me emme niitä tunne, mutta toivoisin sitä, että me voisimme myös tukea niitä raskaana olevia äitejä, jotta ei liian helposti synny tilannetta, että he ajautuvat ainoastaan elämäntilanteen takia siihen raskauden keskeyttämiseen, joten tämäkin olisi hyvä muistaa, että me voimme myös niinä vaikeina hetkinä tukea heitä.

Jussi Halla-aho /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Rauhala kyllä pitkälti jo sanoi sen, mitä itsekin haluan nyt sanoa vielä kertaalleen.

Edustaja Grahn-Laasonen ja sen jälkeen edustaja Karhu pohtivat sitä, johtaisiko lääkärin omantunnonvapaus aborttikysymyksessä laajempaan valikointiin, seuraisiko siitä esimerkiksi lääkärin oikeus kieltäytyä hoitamasta itse aiheutettuja sairauksia. Minun mielestäni tässä ei ole mitään harmaata vyöhykettä. Lääkärin perustehtävä, niin kuin aiemmassa puheessani sanoin, tai hänen keskeinen motiivinsa on halu puolustaa ja ylläpitää elämää. Abortti on elämän lopettamista, hyväksyttiin se tai ei. Se on tässä mielessä jyrkästi ristiriidassa lääkärin perustehtävien kanssa, minkä vuoksi se on mielestäni mitä suurimmassa määrin erityiskysymys.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Vielä haluan oikeastaan vastata tai jatkaa siitä, mitä edustaja Karhu hyvin kysyi, kuinka paljon näitä on ja eikö tämä hoidu työnjohdollisin kysymyksin.

Ymmärrän, että kysymyshän ei ole tuhansista tai monista, vaan riittävän monista sillä lailla, että sille yksittäiselle henkilölle se on kuitenkin ainutkertainen ja tärkeä asia, oli se sitten vaikka yksi tai kaksi, mutta tiedämme, että näitä on käytännössä. Jatkuvasti on ainakin itselleni tullut hyvinkin niitä, että miten raskasta se on, kun sitä ei voi tehdä. On tieto myös siitä, miten joku on erotettu virastaan ja on viety oikeusasteisiin saakka. Tiedän, että esimerkiksi 70-luvulta on tämänlaisia. Sen vuoksi, että me emme joudu tämänlaisiin tilanteisiin, kun työnjohdolliset keinot eivät auta, niin me saisimme tällä lailla sen turvattua, että jokainen voisi turvallisesti tehdä sitä työtä oman eettisen vakaumuksensa ja osaamisensa perusteella.

Kaiken kaikkiaan minusta silloin, kun me puhumme abortista ja nyt myös ihmisten vakaumuksesta, siinä on kyse ihmiselämän kunnioituksesta ja arvokkuudesta, että millä tavalla kaikki ovat arvokkaita, myös se syntymätön lapsi.