Juha Rehula /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme on laki, jonka ainoa tarkoitus on varmistaa potilasturvallisuus Tehyn mahdollisen työtaistelun aikana. Tilanne on poikkeuksellinen. Eduskunta on tehnyt sen työn, mikä meille kuuluu, saadakseen hallituksen antaman lakiehdotuksen lopulliseen muotoonsa. Jokainen meistä toivoo, että olisimme tehneet turhaa työtä ja että lakia ei tarvittaisi. Tätä lakia ei kukaan halua voimaan. (Vasemmalta: Paitsi hallitus!) Se on edelleen mahdollista. Jäljellä oleva aika on käytettävä sovinnon aikaansaamiseen. Sovinto on ja sen tulee olla ensisijainen ratkaisu. Lakia ei myöskään tarvita, mikäli osapuolet kykenevät sopimaan työtaistelutoimien rajaamisesta niin, että kansalaiset voivat olla varmoja henkensä ja terveytensä säilymisestä ja turvaamisesta mahdollisen työtaistelun aikana.

Arvoisa herra puhemies! Nyt on aika tehdä päätös. Tämä asia ei tässä salissa puhumalla parane. Hallitus ja eduskunta eivät voi jättää potilasturvallisuutta, kansalaisten henkeä ja terveyttä toiveiden ja odotusten varaan.

Arvoisa herra puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä tukee yksimielisesti hallituksen esityksen hyväksymistä.

Marja Tiura /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hoitajilla on oikeus työtaisteluun. Heillä on totta totisesti oikeus palkankorotuksiin. Kokoomus on ollut kunnallisten naisvaltaisten koulutettujen alojen reilujen palkankorotusten kannalla ja on vahvasti edelleen. Se on ainoa tie kohti palkkauksen aitoa tasa-arvoa. Me nostimme asian keskusteluun, ja tänä syksynä kunta-ala onkin saanut ennätyksellisen korkean palkkatarjouksen. (Hälinää — Puhemies koputtaa) Kokoomuksen eduskuntaryhmän toivomus ja vetoomus on, ettei tätä potilasturvallisuuslakia koskaan tarvitse panna toimeen. (Välihuuto: Sopii!) Tällä lailla tai millään muullakaan lakiesityksellä ei syntynyttä kiistatilannetta ratkaista. Se ratkaistaan vain ja ainoastaan molempien neuvotteluosapuolten kesken sellaisella sopimuksella, joka on sekä Tehyn että kuntatyönantajan hyväksyttävissä. Toivomme ja haluamme uskoa, että sopu saa sijansa, jotta potilaat ja hoitohenkilökunta eivät joudu kärsimään. (Ed. Gustafsson: Ovat jo joutuneet!)

Arvoisa puhemies! Vastuullisen päätöksentekijän on tehtävä joskus päätöksiä, jotka eivät ole helppoja ja tuntuvat ikäviltä. Tämä on sellainen tilanne. Joudumme punnitsemaan perusoikeuksia. Lopulta on niin, että ihmisen oikeus elämään on niistä tärkein ja kaikkein tärkein. (Ed. Tiusanen: Sen takia sopimus pitää saada!) Yhdistymis- ja kokoontumisvapaus ja siihen liittyvä työtaisteluoikeus on myös tärkeä perusoikeus. Siitä me pidämme kiinni. Kuitenkin yhteiskunnan heikoimpien tilanne on aina ja kaikissa tilanteissa turvattava. Valtiovallan on nyt ja tulevaisuudessa aina kaikin keinoin pyrittävä takaamaan oikeus elämään ja riittävään hoitoon.

Arvoisa puhemies! Koska neuvotteluosapuolet eivät ole pystyneet sopimaan suojelutyöstä, toisin kuin aina ennen, on valtiovallan eettinen ja perustuslaillinen tehtävä taata potilasturvallisuus. Onnettomuuteen joutuvalla on oikeus hoitoon. Syöpää sairastavalla on oikeus hoitoon. Odottavalla äidillä on oikeus synnyttää turvallisin mielin.

Arvoisa puhemies! Tällä lakiesityksellä ei vaikuteta mahdolliseen työtaisteluun. Lakia ei panna toimeen, jos suojelutyöstä päästään sovintoon. Tämä on viimesijainen keino. Lakia ei ole suunniteltu ketään vastaan, vaan se tehdään kansalaisten hengen ja terveyden puolesta ja myös yksittäisen hoitajan puolesta. Kun potilasturvatyö on lailla säädetty, viimeisen työvuoron tekijä voi lähteä töistä tietäen, että henkeä ja terveyttä vakavasti uhkaavat tilanteet hoidetaan. Voin vain kuvitella, millaiseen ristiriitatilanteeseen moni hoitaja on jo joutunut. Tiedämme kaikki sen, että jokainen hoitaja tahtoo tehdä työnsä mahdollisimman hyvin.

Arvoisa puhemies! Niin vähän kuin kukaan meistä tätä lakia toivoo, (Ed. Gustafsson: Pelkkiä sanoja!) niin paljon kuin me toivomme sopua ja vakavasti vetoamme sovinnon syntymisen puolesta, silti tiedämme, että lain hyväksymättä jättäminen tässä tilanteessa olisi väärin. Se olisi vastuutonta.

Anneli Kiljunen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sosialidemokraatit ovat tuoneet vahvasti esille oman linjansa hallituksen esittämää pakkotyölakia kohtaan. Tärkeintä on ihmisten hengen ja terveyden turvaaminen aina ja kaikissa tilanteissa. Me emme hyväksy pakkolakia. Lähtökohtana on oltava sovittelu ja neuvottelu. Suojelutyön rajoista tulee pakottamisen ja yksipuolisen määräämisen sijasta sopia neuvottelemalla paikallisesti kunnan tai kuntayhtymän ja Tehy ry:n paikallisen osaston välillä. (Ed. Zyskowicz: Sitä ei estä mikään vieläkään!) Tällöin molemmat osapuolet tuovat parasta asiantuntijuutta potilasturvallisuuteen ja kantavat vastuunsa suojelutyön tekemisestä.

Valiokunnissa hallituksen tekemää pakkolakiehdotusta parannettiin, mutta ei riittävästi. (Ed. Zyskowicz: Mikä estää sopimasta?) Työhön pakottaminen jäi lain keskeiseksi sisällöksi. Lakiehdotus ei edelleenkään takaa potilasturvallisuutta. Tämän on myös ministeri Risikko todennut useaan kertaan. Tosiasia on, että potilaiden turvallinen hoito voidaan taata vain sopimalla olemassa oleva hoitoalan työkiista.

Hallituksen olisi pitänyt ennakoida tilanne ja vahvistaa kuntataloutta, jotta kuntatyönantajalla olisi paremmat edellytykset neuvotella ratkaisu olemassa olevaan kiistaan. (Ed. Zyskowicz: Tarkoitatteko edellistä hallitusta?) Nyt on tärkeää, että sovittelulautakunta löytää ratkaisun hoitoalan työkiistaan mahdollisimman pian ja hallitus tarjoaa sille ratkaisuun tarvittavat voimavarat.

Arvoisa puhemies! Kansainvälisen työoikeuden tulkintakäytännön perusteella työtaistelun osapuolia ovat yhteisöt, eivät yksilöt. Lakiehdotus sisältää kuitenkin mahdollisuuden tuomita uhkasakko suojelu-työstä kieltäytymisestä yksittäiselle työntekijälle. Tämä ei ole hyväksyttävää ja on myös vastoin kansainvälistä ihmisoikeuskäytäntöä. Perusoikeuksien kannalta kyseenalainen on niin ikään tilanne, jossa työtaistelun ulkopuolinen terveydenhoitoalan ammattilainen pakotetaan työhön uhkasakolla.

Tehyläisten irtisanoutumiset ovat vakava uhka potilasturvallisuudelle. Tämän vuoksi hallituksen olisi pitänyt keskittyä erityisen tarkoin siihen, että molemmille työtaistelun osapuolille tarjotaan parhaat mahdolliset välineet kriisitilanteen ratkaisemiseen. Mutta mitä on tapahtunut? Hallitus on tullut mukaan työtaisteluun kuntatyönantajan rinnalle tehyläisiä vastaan. Pakkolakiesitys on vaikeuttanut ratkaisun löytämistä. (Ed. Zyskowicz: Eikä ole!) Työtaistelu on laajenemassa, paine neuvottelupöydässä on heikentynyt. (Ed. Zyskowicz: Eikä ole!) Hallituksen olisi pitänyt pysytellä työtaistelun ulkopuolella ja kantaa oma vastuunsa sovun aikaansaamisesta ja terveydenhuollon turvaamisesta nyt ja tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Sekä hallituksen kyvyttömyys ratkaista palkkaongelmaa että hätäavuksi keksitty pakkolaki johtavat pahimmillaan terveydenhuollon syvään kriisiin myös pidemmällä aikavälillä. Sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan tarvitsemme tulevina vuosina hoito- ja hoiva-aloille 200 000 uutta työntekijää. On pelättävissä, että nyt aikaansaatu sotku entisestään vähentää alan houkuttelevuutta. Yhä harvempi lähtee opiskelemaan hoito- ja hoiva-alalle. Vaarana on myös, etteivät irtisanoutuneet hoitajat enää palaa takaisin entisiin töihinsä.

Hoitajien kokemusta työn raskaudesta ja palkkauksen jälkeenjääneisyydestä ei haluta ymmärtää ja ottaa vakavasti, vaan uskotaan, että pelkkä kutsumus riittää työn motiiviksi edelleen. Hallituksen tulisi nyt osoittaa arvostuksensa terveydenhuoltoa ja sen alalla työskenteleviä työntekijöitä kohtaan, jotta alan tulevaisuus pystytään turvaamaan.

Arvoisa herra puhemies! Toivoimme, että laki olisi saanut sellaisen muodon, joka olisi todellisuudessa taannut potilasturvallisuuden ja jossa ei olisi yksipuolista työhön pakottamista. Vain yhteisesti sopimalla voidaan tässä tilanteessa taata parempi potilasturvallisuus.

Tästä syystä esitämme, että lakiehdotus hylätään. Siltä varalta, että laki tulee hyväksytyksi äänestyksessä, esitän hyväksyttäväksi seuraavan sisältöisen lausuman:

"Eduskunta edellyttää, että hallitus ensisijaisesti panostaa sovinnon aikaansaamiseksi työriidassa ja että hallitus huolehtii kuntataloudesta lisäämällä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia siten, etteivät joukkoirtisanoutumiset toteutuisi eikä lakia tarvitsisi panna toimeen. Jos kaikesta huolimatta päädytään tilanteeseen, että laki tulee voimaan, hallituksen on ryhdyttävä toimiin saadakseen osapuolet sopimaan suojelutyön ja potilasturvallisuuden rajaamiseksi, koska laki ei takaa potilasturvallisuutta."

Erkki Virtanen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on tuonut käsiteltäväksemme lakiesityksen, jonka turvin työnantaja voi pakottaa hoitohenkilöstön työtaistelutilanteessa yksipuolisesti työhön. Hallitus vetoaa potilasturvallisuuteen ja kyseenalaistaa samalla työntekijöiden perustuslaillisen oikeuden puolustaa etujaan työtaistelulla. Tämä on erittäin arveluttavaa. Siksi vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ei hyväksy tätä lakiesitystä.

Suomalaisen terveydenhuollon henkilöstö tuottaa maailman parasta terveydenhoitoa Euroopan matalimmilla palkoilla. Palkkojen alhaisuudesta ja hoitajien vähäisyydestä potilasta kohti johtuu, että Suomi käyttää bruttokansantulostaan terveydenhuoltoon Oecd-maista lähes vähiten. Niinpä suomalaisten hoitajien työn tuottavuus onkin huippuluokkaa, mikä mahdollistaa korkeatasoiset terveyspalvelut varsin pienellä taloudellisella panostuksella. Siitä huolimatta hoitajat eivät saa tätä vastaavaa palkkaa. Tämä edullisuus otetaan suoraan heidän tilipussistaan ja selkänahastaan.

Sanoissa kaikki tunnustavat hoitajien palkan pienuuden ja sen synnyttämät ongelmat. Viime vaalien alla kaikki puolueet, mutta erityisesti kokoomus, lupasivat korjata asian. Hoitohenkilöstöä luvattiin kuulla herkällä korvalla ja toivoa tasa-arvotuposta tarjottiin vaalivoittoon saakka. Nyt, kun on lupausten lunastusten aika, toivo on muutettu pakoksi ja kuuntelevat korvat uhkasakoksi.

Toki me vasemmistoliitossakin lupasimme, mutta me myös pidämme lupauksemme. Me tuemme suomalaisen hoitohenkilöstön oikeutettuja vaatimuksia tässä työtaistelussa, aivan samoin kuin me tuemme julkisen alan muiden pienipalkkaisten työntekijäryhmien vaatimuksia oman palkkauksensa saattamiseksi oikeudenmukaiselle tasolle. Siksi me emme hyväksy tätä pakkotyölakia.

Me emme usko, että tämä laki pystyy takaamaan potilasturvallisuuden. Ei se siihen pysty. Arvoisa hallitus, te yritätte tällä lailla pakottaa työhön ihmisiä, joiden työn yksiselitteinen eettinen perusta on aina ollut työhön sitoutuminen, auttaminen ja vastuuntunto. Nyt te katsotte oikeaksi kyseenalaistaa näiden ihmisten moraalin ja etiikan uhkaamalla heitä uhkasakolla. Mitä te oikein ajattelitte? Mitä te luulette tällaisen suhtautumisen merkitsevän suomalaisen terveydenhuollon tulevaisuudelle, jota jo nyt jäytää ja vielä enemmän uhkaa pula osaavasta henkilöstöstä?

Menettelyn voisi jotenkin ymmärtää, jos työtaistelu, jota kukaan suomalainen ei halua, olisi ainoa vaihtoehto, mutta kun se ei ole. On parempikin vaihtoehto. Jokainen tässä salissa tietää ja rehellinen tunnustaakin, ettei tämä kiista ratkea ilman rahaa. Kunnilla yksin ei sitä rahaa ole. Se raha on ollut ja on edelleen teidän käsissänne, arvoisa hallitus. Siksi myös tämän kiistan ratkaisu on teidän käsissänne. Te olisitte voineet parantaa ratkaisevasti kiistan neuvotteluedellytyksiä vetämällä pois kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosentin 2 prosenttiyksikön leikkauksen ja tuomalla näin kunnille 500 miljoonaa lisää neuvotteluvaraa. Sen sijaan te toitte tänne kuntatyönantajan aloitteesta tämä pakkolain ja heikensitte neuvotteluilmapiiriä kenties ratkaisevasti.

Arvoisa puhemies! Ihmishenki on aina rahaa arvokkaampi. Valtion on osoitettava kunnille lisää rahaa ja kuntien maksettava hoitajille parempaa palkkaa, jotta ihmishenget säästyisivät sekä nyt että erityisesti tulevaisuudessa. Pakkotyölaki ei tätä pyrkimystä edistä. Päinvastoin sen hylkääminen ja valtionosuuksien lisääminen yhdessä ovat avain tähän lukkoon. Siksi, arvoisa puhemies, vasemmistoliiton eduskuntaryhmän alusta asti yksiselitteisen ja johdonmukaisen kannan mukaisesti ehdotan, että lakiesitys hylätään.

Anni Sinnemäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työtaistelu kuuluu perusoikeuksiin, ja Tehyn työtaistelu on oikeutettu. Työtaisteluilla on myös sekä perustuslain että Ilon sopimusten mukaan rajansa. Tyypillisesti työtaistelun rajoista esimerkiksi ihmishengen välittömäksi suojelemiseksi sovitaan osapuolten kesken neuvotteluissa. Nyt kuntatyönantajan ja Tehyn välillä ei ole syntynyt sopimusta näistä rajoista. Tämä johtuu siitä, että Tehy ei ole kuntatyönantajaa kohtaan kokemansa epäluottamuksen tähden halunnut näistä rajoista neuvotella. Ja koska sopimusta työtaistelun rajoista ei ole muuten saatu, eduskunta säätää asiasta lain. Meidän kuuluu tästä asiasta kantaa vastuu, ja vihreä eduskuntaryhmä äänestää lain hyväksymisen puolesta.

Tällä lailla eduskunta ei asetu kuntatyönantajan puolelle. Tämä potilasturvalaki ei muuta sitä tosiasiaa, että hoitohenkilökunnan työtaistelu aiheuttaisi toteutuessaan vakavan ja vaikean tilanteen koko yhteiskunnalle ja olisi siten erittäin voimakas painostuskeino työnantajaa kohtaan, mikä tietenkin osaltaan kertoo siitä, miten merkittävää työtä Tehyn jäsenet tekevät. Myös mietinnössään sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa, että lain suomia valtuuksia tulee tulkita suppeasti myös sen ilmentämiseksi, ettei määräyksiä ole sallittua antaa työtaistelun murtamisen tarkoituksessa.

Tämän lain säätämisen ajan on koko ajan neuvoteltu sopimukseen pääsemiseksi. Olen täysin vakuuttunut siitä, että kaikki osapuolet ovat neuvotelleet parhaan kykynsä mukaan eivätkä ole antaneet potilasturvalain säätämisen vaikuttaa neuvotteluihin.

Hyväksyessään lakiehdotuksen sosiaali- ja terveysvaliokunta painotti, että valtiovallan tulee ensisijaisesti panostaa kaikin käytettävissä olevin keinoin sovinnon aikaansaamiseen työriidassa, niin että lakia ei tarvitse panna toimeen. Vihreä eduskuntaryhmä yhtyy tähän näkemykseen.

Kaikkien osapuolten etu on — hoitajien, kuntatyönantajan, Suomen kansalaisten — että sopimus syntyisi ennen joukkoirtisanoutumisten toteutumista. Vihreän eduskuntaryhmän näkemys on selvästi se, että sopimuksen syntymiseen tarvitaan hoitohenkilökunnan kunnollisia palkankorotuksia. Sopimuksen synnyttyä ne myös rahoitetaan.

Håkan Nordman /r(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, ärade talman! Patientsäkerhetslagen är svår eftersom rätt ställs mot rätt, rättten till liv och hälsa och rätten till arbetskonflikter. Båda dessa rättigheter är viktiga grundpelare i vårt välfärdssamhälle. Vi litar på att våra rättigheter används på ett sådant sätt att enskilda medborgares liv och hälsa inte är i fara. Så har det också fungerat hittills i alla arbetsmarknadskonflikter inom vårdsektorn.

Den här situationen är svår för alla, för riksdagen och regeringen, förhandlingsparterna, vårdarna, patienterna och medborgarna. Ingen vill ha en sådan här situation. Den innebär ett misslyckande och den skrämmer.

On harmillista ja oikeastaan yllättävää, että tällainen tilanne on syntynyt. Jo ennen eduskuntavaaleja puolueissa vallitsi suuri yksimielisyys siitä, että tilannetta hoitoalalla on parannettava ja hoitajat ansaitsevat paremman palkan. Pääargumentteina olivat tuolloin tasa-arvo ja palkkausehtojen parantaminen naisvaltaisilla aloilla, henkilöstötarpeen kasvu ja vaikeudet rekrytoida hoitohenkilöstöä jatkossa. Hallitusohjelmassa ja budjetissa hallitus ilmaisikin hyvän tahtonsa myötävaikuttaa tämän suuntaiseen — oikean suuntaiseen — ratkaisuun.

On äärimmäisen valitettavaa, että osapuolet eivät ole keskenään löytäneet ratkaisua, joka toisi hoitoalalle huomattavan parannuksen. Vaikeudet johtuvat — mikä ei ole yllättävää — siitä, että myös tätä ratkaisua on tarkasteltava laajemmassa yhteydessä. Miten se rahoitetaan? Mitä se merkitsee hoitoalalle jatkossa? Mitä se merkitsee hoitoa tarvitseville? Mitä se merkitsee muille aloille ja tuleville tulopoliittisille sopimuksille?

Det finns ännu ett par dagar tid för att hitta gemensamma nämnare för arbetstagarna och arbetsgivarna, kommunerna och staten. En lösning som gör denna lag obehövlig. Om det misslyckas — något som svenska riksdagsgruppen hoppas att inte inträffar — behövs den här lagen. Det behövs regler och beredskap för hur människors liv och hälsa ska tryggas i en undantagssituation.

Svenska riksdagsgruppen har stor förståelse för den kamp som nu förs, men däremot svårare att förstå att man inte på frivillig väg denna gång varit villig att begränsa kampåtgärderna så att patienterna inte skulle utsättas för direkt livsfara. Om det värsta inträffar, dvs. att uppsägningarna träder i kraft, kan grundlagens stadganden om medborgarnas rätt till liv och hälsa inte helt fullständigt garanteras. Då uppstår omedelbart frågan om vem som har det sista ansvaret och svaret är inte långt borta — det är samhället. Staten har naturligtvis det sista ansvaret och måste också bära det ansvaret.

Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä olisi vastuutonta jättää huolehtimatta siitä, että välttämätön hoito on saatavissa. Kaikki odottavat tätä tilanteessa, jossa kyse on ihmishenkien pelastamisesta tai loppuelämän ajaksi vakavalta vammautumiselta välttymisestä. Kyse voi tietenkin olla myös meistä ja meidän läheisistämme, koska niin oma elämäntilanteemme kuin kenenkään muunkaan elämäntilanne ei ole hallinnassamme. Pääministerikin kokee sen parhaillaan, ikävä kyllä.

Tämä vuoksi, herra puhemies, ruotsalainen eduskuntaryhmä kannattaa käsittelyssä olevaa lakiehdotusta, vaikka raskain sydämin. Haluan kuitenkin korostaa, ettei tämä laki ratkaise tätä työtaistelua, vaan ainoastaan lievittää sen kohtalokkaimpia vaikutuksia. Olemme kaikki tietoisia siitä, ettei laki potilasturvallisuuden varmistamisesta sinänsä ratkaise työtaistelua. Sitä sen ei myöskään pidä tehdä. Parhaassa tapauksessa se toimii päänsärkytabletin tapaan hetkeksi helpottaen.

Arvoisa puhemies! Hoitoala tulee jatkossa maksamaan enemmän valtiolle ja kunnille. Tähän vaikuttavat väestön ikärakenne, tulevat palkankorotukset ja hoitoon tarvittava lisätyövoima. Tähän meidän on totuttava. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän puolesta vetoan kaikkiin osapuoliin: on tehtävä kaikki mahdollinen, mitä on tehtävissä ratkaisuun pääsemiseksi.

Vården kommer att kosta mera i fortsättningen för staten och kommunerna. Till det bidrar befolkningens åldersstruktur, kommande löneförhöjningar och de flera händer som behövs i vården. Det här måste vi vänja oss vid. Svenska riksdagsgruppen vädjar till alla parter: Gör allt det som göras kan de närmaste dagarna inför måndagen.

Päivi Räsänen /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vetoan vakavasti kaikkiin neuvotteluosapuoliin, Tehyyn, kuntatyönantajaan ja myös maan hallitukseen, että sovinto syntyisi nopeasti. Nyt tarvitaan kaikilta osapuolilta joustoa.

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän näkökulma tilanteeseen on hiukan erilainen kuin vasemmisto-opposition. Työtaisteluoikeuden puolustaminen ei ole tässä tärkeintä vaan kaikkein heikoimpien oikeus elämään ja terveyteen. Siksi ymmärrämme myös tämän lain hallituksen paniikkiratkaisuksi. Potilasturvalaki auttaa joukkoirtisanoutumisten uhatessa kuin puudutuslaastari paiseen hoidossa. Se peittää ja lievittää hetkeksi oireita mutta pitkittää ja vaikeuttaa itse ongelman ratkaisua. Se syventää pitkällä tähtäimellä terveydenhuollon kriisiä vähentämällä alan houkuttelevuutta. Lääkärit ovat huolestuneita siitä, että he menettävät nyt työtovereidensa parhaimmistoa, kun kokeneimmat hoitajat harkitsevat vakavasti alan vaihtoa. Toisaalta potilasturvalaki ei estä joukkoirtisanoutumisten aiheuttamia kuolemantapauksia ja vammoja. Pelkästään hoitojonojen pidentyminen vaarantaa monen ihmisen terveyden. Jos pakkoa käytetään, mieluummin olisi tullut turvautua pakkosovitteluun.

Sosiaali- ja terveysministeriö on saamani tiedon mukaan neuvotellut virallisesti yhden ainoan kerran Tehyn kanssa 25.10. Miksi ministeri Risikko ei esikuntineen panostanut vahvasti siihen, että olisi saatu aikaan vapaaehtoisuuteen pohjautuva suojelutyösopimus? Tehynkin olisi tullut siihen suostua. Sen sijaan hallitus toi sotatilaan tarkoitetun valmiuslain kaltaisen esityksen, joka on koettu yksipuolisena nöyryytyksenä. Hallitusrintama ei sallinut lain muokkaamista edes siten, että siitä olisi poistettu uhkasakko ja otettu aidosti Tehy mukaan suojelutyön toteuttamiseen. Ettekö te, ministeri Risikko, luota terveydenhuollon ammattilaisiin, jotka ovat tottuneet noudattamaan alan lainsäädäntöä ilman sanktioiden uhkaa?

Kokoomus nousi vallan kahvaan lupaamalla hoitajille tasa-arvotupon, ja sen jälkeen hallitus tuuletti täällä salissakin historiallisella palkkaratkaisulla. Kun hoitajille selvisi, että ratkaisu oli kupla eikä palkkakuopasta noustaisi, pettymys purkautui työtaisteluksi. Ja nyt ministerit ovat linnoittautuneet hokemaan, että lisärahaa kuntien terveydenhuoltoon ei tule, vaikka valtion talous on ennätyksellisen vahva.

Hallitus on asettanut meidät kaikki kansanedustajat vaikeaan tilanteeseen. Joudumme ottamaan kantaa potilaiden hengen ja terveyden turvaamiseen tilanteessa, jossa olisi täysin mahdollista ratkaista ongelma rahalla. Jos tämä esitys nyt hylättäisiin, hallituksen olisi pakko nopeasti vauhdittaa sovun syntymistä sillä ainoalla toimivalla keinolla, johon joka tapauksessa, ennemmin tai myöhemmin, joudutaan turvautumaan, eli rahalla.

Lain soveltaminen joukkoirtisanoutumisten aikana on vaivalloista, kallista ja potilasturvallisuutta vaarantavaa. Lääninhallituksissa valmistaudutaan jo viikonloppuna jalkautumaan pareittain koputtelemaan irtisanoutuneiden hoitajien kotioville. Syöpäosaston sairaanhoitaja kertoi saaneensa kahden tunnin koulutuksen päivystyspoliklinikalle, jonne hänet aiotaan määrätä. Psykiatrinen sairaanhoitaja kertoi, että hän ei enää saa antaa aikoja skitsofreniaa sairastaville potilaille, jotka jäävät nyt heitteille ja saattavat olla itselleen ja ympäristölleen vaarallisia. Vanhusten palvelukeskuksen hoitaja kertoi, että häntä oli kehotettu tyhjentämään varasto tavaroista, ikkunaton 10 x 10 metrin pommisuojahuone, sillä tuohon tilaan siirretään 36 vanhusta tyhjennettävältä sairaalaosastolta. Sairaan lapsen siirtolento ulkomaille maksaa vähintään 15 000 euroa, sen lisäksi tulevat hoitokulut. Yhden potilaan hoitokustannukset saattavat nousta 100 000 euroon. Eikö tämä kaikki ole aivan järjetöntä? Pyydän teiltä, valtiovarainministeri Katainen, että antakaa nyt periksi ja tuokaa pian esitys kuntien valtionosuuden korotuksesta, jolla voidaan parhaiten taata potilasturvallisuus ilman tarpeetonta potilaita vaarantavaa ja terveydenhuollon ammattilaisia kiusaavaa toimintaa.

Arvoisa puhemies! Esitän, että eduskunta hyväksyisi mietintöön liitettyyn ensimmäiseen vastalauseeseen sisältyvän kristillisdemokraattien lausumaesityksen: "Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa potilasturvallisuuden takaamiseksi esityksen, jolla kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuutta korotetaan. Lisärahoituksen tavoitteena on tukea terveydenhuollon palkkaratkaisun syntymistä, ehkäistä pahenevaa työvoimapulaa ja parantaa terveydenhuollon palvelutasoa."

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisten eduskuntaryhmä ei hyväksy eikä tule hyväksymään nyt jo toisessa käsittelyssä, hämmästyttävää kyllä, olevaa hallituksen esitystä potilasturvallisuuden varmistamisesta terveydenhuollon työtaistelun aikana. Tällä esityksellä on tarkoitus taata potilaiden turvallisuus, mutta käytännössä sitä ei kyseisellä lailla pystytä turvaamaan. Hoitajia ei voida pakottaa työhön vastoin heidän tahtoaan. Se ei ole oikein eikä järkevääkään, kun asia voitaisiin hoitaa rahalla.

Tällä hetkellä sairaanhoitajien palkat ovat niin pienet, että hoitajat mieluummin irtisanoutuvat kuin suostuvat jatkamaan työtään. Kun palkkojen korottamiseen ei siitäkään huolimatta tahdo löytyä rahaa, vaikuttaa siltä, että hallitus katsoo rahan säästämisen olevan tärkeämpää kuin tehyläisten hoitajien tekemän työn jatkumisen.

Arvoisa puhemies! Suomalainen terveydenhuolto on ollut kriisissä jo pidemmän aikaa. Nyt tilanne näyttää räjähtävän käsiin. Kaikki me olemme saaneet lukea lehdistä vanhuksista, jotka makaavat päivästä toiseen sängyissään ilman, että kukaan ehtii auttaa heitä syömään, kävelylle tai edes vessaan. Hoitajia on jo nyt liian vähän. Kohtelemalla hoitajia nyt huonosti hallitus saa aikaan sen, että heitä on tulevaisuudessa vieläkin vähemmän.

Potilasturvalaki on isku vasten terveydenhuollon henkilökunnan kasvoja. Tämä ihmisryhmä on tehnyt vuosikausia töitä äärimmäisen raskaissa ja kuluttavissa olosuhteissa, alipalkattuina, vajaamiehityksellä. Ja nyt, kun hoitajat yrittävät hakea oikeutta itselleen, ryhtyy hallitus lain voimalla sabotoimaan heidän laillisia työtaistelutoimiaan. Asettumalla kiistassa näin selkeästi työnantajan puolelle ei hallitus ainakaan edistä sopuratkaisun syntymistä osapuolten välillä. Nyt olisi aika raottaa valtion rahakirstua.

Tänne eduskuntaan on viime päivinä tulvinut lukuisia huolestuneita, vihaisia ja turhautuneita yhteydenottoja hoitoalan työntekijöiltä. Nämä ihmiset kokevat, täysin aiheellisesti, että pakkotyölailla loukataan heidän perusoikeuksiaan. Tämä pakkotyölaki on monelle viimeinen pisara. Lähettämissään viesteissä useat ovat uhanneet muuttaa pois Suomesta tai vaihtaa kokonaan alaa. Nämä uhkaukset on syytä ottaa vakavasti. Toteutuessaan hoitajien lähtö tulee suomalaiselle yhteiskunnalle todella kalliiksi.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten eduskuntaryhmä ihmettelee, kuinka on mahdollista, että hallituksen esityksen mukaan uhkasakko voidaan määrätä yksittäiselle henkilölle. Laissa ei ole määritelty selkeästi uhkasakon suuruutta. Vastaisiko se kenties kuukauden, kahden kuukauden vai ehkä puolen vuoden palkkaa? Jos pakkolaki tulee voimaan, perussuomalaiset edellyttävät, että tieto töihin pakottamisesta tai uhkasakosta annetaan kaikille sairaanhoitajille henkilökohtaisesti. Näitä tiedonantoja ei voida jättää kenenkään postilaatikkoon.

Hoitoalan työntekijöille on jo vuosikausia lupailtu palkankorotuksia. Nyt he eivät enää jaksa odottaa. Heitä ei voi siitä syyttää eikä syyllistää. Perussuomalaisten kanta tässä asiassa on se, että ainoa keino ratkaista tilanne on antaa hoitajille lisää rahaa. Se vaatii useampivuotista palkkaohjelmaa. Tässä valtiovallan on nyt tunnettava vastuunsa, sillä rahaa meillä kyllä on. Kysymys on vain priorisoinnista.

Valtiovarainministeri  Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä moniin niistä puheenvuoroista, joita tässä salissa on käytetty. Haluan kuitenkin oikaista sen väärinkäsityksen, ettei hallitus olisi kannustanut tai käynyt keskusteluja työmarkkinaosapuolten kesken vapaaehtoisten lakkorajojen löytämisen puolesta. Tätä työtä on tehty ja lukuisia kertoja. Jokainen ymmärtää sen, että tämä on ensisijainen ratkaisu, mikäli työtaistelutoimia halutaan tavalla tai toisella rajoittaa. Tämä on myös ollut suomalainen perinne aina tähän päivään saakka. Työntekijä ja työnantaja ovat halunneet vapaaehtoisesti kirjoittamattoman lain perusteella sopia työtaistelutoimien rajoittamisesta.

Nyt me olemme täysin uudessa tilanteessa. Vastaavanlainen tilanne oli uhkaamassa rajavartijakiistan yhteydessä, mutta periaatteessa me olemme täysin uudessa tilanteessa, ja siitä syystä johtuen hallitus on pakotettu säätämään lain, jolla toteutetaan se, mitä tavanomaisesti työnantaja ja työntekijä ovat keskenään halunneet sopia. Kun näin ei ole haluttu tehdä, me olemme pakotettuja ottamaan vastuun kiireisen hoidon turvaamisesta sitä kaikkein eniten tarvitseville. Jokainen meistä tietää, ettei mittavaa joukkoirtisanoutumista tai sen vaikutuksia voida tällä lailla estää, ja jokainen tietää, ettei tämä laki ratkaise itse ongelmaa, mutta tämä laki pyrkii ratkaisemaan minimissään sen kiireellisen hoidon, jota moni suomalainen näiden päivien aikana mahdollisesti tarvitsee. (Ed. Gustafsson: Siirtääkö se vain ratkaisua?) Jokainen, joka asiaa on seurannut, tietää myös sen, että kysymys ei ole vain rahasta. Totta kai kysymys on palkankorotusten tasosta, mutta ei ole kysymys vain rahasta.

Me haluamme antaa täyden tukemme neuvottelupöydän työlle. Neuvottelijat eivät ole itse halunneet tuoda julkisuuteen niitä keskusteluja ja tavoitteita, joita neuvottelupöydässä käydään. Näin ollen en pidä millään tavalla mahdollisena, että hallitus osallistuisi julkisuudessa siihen keskusteluun, jota neuvottelupöydässä ja sen ympärillä käydään. Me haluamme antaa näille neuvotteluille täyden tuen ja haluamme, että tätä lakia ei koskaan tarvitsisi käytännössä soveltaa, mutta valitettavasti, jos siihen tilanteeseen joudutaan, meillä on velvollisuus, perustuslain tuoma velvollisuus puolustaa niitä ihmisiä, jotka kiireistä hoitoa tarvitsevat.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Täällä tänään on käyty hyvin vakava keskustelu, ja ymmärrän, että täällä kukaan ei halua, että työtaistelu alkaa, enkä jaksa uskoa myöskään, että kukaan haluaisi, että kenenkään henki tai turvallisuus vaarantuu. En usko, että näissä asioissa on erimielisyyttä.

Ensimmäisessä käsittelyssä nousi kysymys siitä, voiko jossakin tapauksessa, jos työvelvoitteen saanut kieltäytyy työstä, syntyä kysymys myös tämän lain mukaisesta mahdollisuudesta, että tulee uhkasakon uhka tai että uhkasakko joudutaan maksamaan. Vastasin ed. Räsäselle ja muutamalle muulle myöhemmin illalla kahden kesken, mutta ajattelin, että kun on kysymyksessä näin vakava asia, niin on syytä kuitenkin vielä lyhyesti vastata koko salille, ettei myöhemmin jää mitään epäselvyyttä siitä, että tämäkin asia on selvitetty ja kysyjälle vastattu.

Tämä potilasturvalaki, siis niin kuin me kaikki tiedämme, lähtee siitä, että jos työtaistelu uhkaa välittömästi vaarantaa potilaiden hengen tai aiheuttaa pysyvän, vakavan vammautumisen hoitohenkilökunnan riittämättömyyden vuoksi, niin yksittäinen hoitaja voidaan määrätä velvoitetyöhön, ja jos tästä työstä kieltäytyy, niin tämän lain mukaan seurauksena voi olla uhkasakko, ei siis välttämättä ole, mutta voi olla uhkasakko. Mutta tämä laki ei muuta ympäröivää lakiympäristöä, ei verolainsäädäntöä eikä myöskään rikoslakia, ja niin muodoin on syytä ottaa huomioon se todennäköisesti teoreettinen ja toivottavastikin teoreettinen tilanne, että myös rikoslakia täytyy arvioida yksittäisessä tilanteessa. (Eduskunnasta: Eikö se ole uhkaus?) — Ei. (Ed. Laakso: Sitähän se on! Miksi te otatte tämän esille, jos se ei ole uhkaus?) — Haluan, että tämä asia hoidetaan oikein ja rehellisesti ja täällä vastataan kysymyksiin.

Kysymykseen voi siis tulla äärimmäisessä, äärimmäisen epätodennäköisessä tilanteessa se, että arvioidaan myös rikoslain mukaista laiminlyöntirikosta. Terveydenhuollon ammattikunnan kohdalla voi tulla kyseeseen niin sanottu epävarsinainen laiminlyöntirikos. Tällä tarkoitetaan, että laiminlyönnillä aiheutetaan kielletty seuraus, samanlainen kuin aktiivisella teolla. Pidän tätä todennäköisyyttä äärimmäisen pienenä, että tämä tilanne tulee. Laiminlyöntirikoksen tunnusmerkistön täyttyminen siinä tapauksessa, että henkilö jättää noudattamatta lääninhallituksen määräystä, on äärimmäisen epätodennäköistä siis ja teoreettista. Yksityiskohdissaan jokainen tapaus on niin poikkeuksellinen, että etukäteen emme edes voi tietää, voiko tällainen tilanne toteutua.

Siinä arvioinnissa, onko tehtävästä kieltäytynyt vastuussa laiminlyönnistä aiheutuvista seurauksista, on kiinnitettävä huomiota paitsi kunkin tapauksen erityispiirteisiin myös työtaistelutilanteen aiheuttamiin erityisiin vaikeuksiin ja paineisiin. Yleisellä tasolla, arvoisa puhemies, ei siis voida täysin poissulkea sitä mahdollisuutta, ja katsoin velvollisuudekseni, että tämä on kerrottava, vaikka, niin kuin ed. Räsäselle jo kerroin, pidän tätä äärimmäisen epätodennäköisenä.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tilanne on vakava, mutta hallituksen puolella nämä käänteet tämän asian hoidossa kyllä antavat aiheen suureen ihmetykseen. Nyt hallitus sanoo, että se ei voi ottaa osaa tätä asiaa koskevaan julkiseen keskusteluun sen jälkeen, kun te olette hallituksena lähes puoli vuotta ja sitä ennen poliitikkoina lähes vuoden ajan pitäneet yllä julkista keskustelua tästä aiheesta.

Jos olisin kokoomuslainen, niin en kyllä kovin paljon ylpeilisi siitä, missä tilanteessa nyt ollaan tämän pakkolain käsittelyn yhteydessä. Te olette nostattaneet odotukset ja toiveet ja nyt te olette tuoneet tämän pakkolain tänne ja kieltäytyneet neuvottelemasta täällä eduskunnassa tämän pakkolain sisällöstä, niin että se olisi muuttunut asialliseksi suojelutyölaiksi ja nämä uhkamääräykset olisi poistettu sieltä.

Tilanne on todella vaikea ja valitettava, ja pahinta on, että tämä laki ei tule takaamaan ensi viikolla potilasturvallisuutta. Se on jo nyt tähän mennessä nähty. Teillä on yksi mahdollisuus tulla tästä asiasta ulos ilman, että teidän vastuunne todella realisoituu täällä, ja se on se, että saatte ensi viikon aikana sopimuksen ja nöyrrytte keskustelemaan myös hallituksen panoksesta.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä on montakin merkillepantavaa piirrettä. Jos katsoo hallitusta, niin tässä on ainakin sellainen piirre, joka jotakin poliittista viestiä antaa. Keskusta on rintamakarkuruudessa koko ajan. Pätkäministeri Tiilikainen siellä istuu paikalla, joka kantaa vastuuta. Muut ministerit väistelevät koko ajan vastuun kantamista tässä isossa, vakavassa asiassa, mikä on kovin kummallista.

Kyllä tässä nyt, ministeri Katainen, on pakko sanoa, että kun te koko ajan väitätte, että hallitus ei ole osapuoli, hallitus on ollut osapuoli ennen vaaleja, vaalien jälkeen, koko ajan tämän kiistan syntymisessä. Ministeri Katainen, te teette peruuttamatonta vahinkoa nyt suomalaiselle terveydenhuoltojärjestelmälle. Siellä opiskelijat harkitsevat opiskelualan vaihtoa. Siellä alalla työskentelevät harkitsevat alan vaihtoa. Kuvitteletteko te tästä selviävänne vaan pelkästään sillä, että te sanotte, että hallitus ei ole osapuoli? Ei tämä, ministeri Katainen, näin toimi, ja minä toivon, että nyt myös keskustapuolue osallistuu tähän ja kantaa vastuun tämän asian hoitamisesta. Tämä asia on saatava ratkaisuun ja sinne pöytään pitää saada rahaa, jotta ongelma poistuu tästä yhteiskunnasta. Onhan tämä nyt aivan käsittämätöntä, että kun maa on rikkaampi kuin koskaan, niin me emme voi potilasturvallisuutta hoitaa, turvaudutaan pakkolakiin. Tämä on järkyttävää, ministeri Katainen.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitän ministeri Braxia asiallisesta vastauksesta kysymykseeni.

Ministeri Katainen, te täällä nyt totesitte, että ette pidä asiallisena osallistua keskusteluun, mutta olette kuitenkin tähän asti monta kertaa, viimeksi tällä viikolla median kautta, osallistunut keskusteluun kuntien valtionosuuksien korotuksesta ja nimenomaan sanonut sen moneen kertaan, että lisää rahaa ei tule. Eikö sekin ole osallistumista keskusteluun?

Ilman riittävää rahoitusta ja ilman riittävää vastaantuloa valtion puolelta on suuri vaara, että se toivottavasti syntyvä sopimus, jolla sairaanhoitajien palkkoja korotetaan kohtuullisella tavalla, johtaa kunnissa suuriin vaikeuksiin ja se voi pahimmillaan johtaa henkilöstöleikkauksiin esimerkiksi vanhustenhoidossa. Eli silloin tämä koko prosessi kääntyy karhunpalvelukseksi terveydenhuollollemme, jos siellä ei ole riittävää rahoitusta. Mehän elämme siinä tilanteessa, että Suomessa terveydenhuollon rahoitus on vertailumaihin nähden selvästi niukempaa, ja sen vuoksi tämä asia todellakin olisi tullut jo aiemmilla vaalikausilla korjata. Siinä olen teidän kanssanne ihan samaa mieltä.

Ja olenhan ollut yhdessä välikysymyksessäkin teidän kanssanne.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Julkisella vallalla on vastuu ihmisten turvallisuudesta ja hoidon saannista. On julkisen vallan tehtävä taata tämä asia. Nyt tämä asia on käännetty päälaelleen ja vastuu on sysätty sairaanhoitajille. Tästä on kysymys. Ja jos sairaanhoitajat nyt eivät mene töihin, niin heitä uhkaillaan sakolla ja pakolla. Kuka uhkaa valtiovaltaa, joka laiminlyö tämän lainmukaisen peruspalvelun järjestämisen? Tästä on nyt kysymys ja vain tästä.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Millään lailla ei pystytä takaamaan potilasturvallisuutta sataprosenttisesti. Se on selvä. Mutta miettikääpä, edustajat Kiljunen, Virtanen ja Korhonen, mikä olisi tilanne, ellei tätä lakia tehtäisi tässä tilanteessa, jossa suojelutyöstä ei ole pystytty sopimaan, kuten normaalisti sovitaan suojelutyöstä. Tähän meitä velvoittavat myöskin kansainväliset ihmisoikeussopimukset. Kyse on ihmishengistä. Mutta edelleen korostan, että harras toive on, ettei tätä lakia tarvitse panna täytäntöön. Lisäksi tässä ei ole kyse mistään pakkolaista, vaan potilasturvallisuuslainsäädännöstä.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä kiista voi ratketa vain sopimuksella, ja vihreä eduskuntaryhmä vielä kerran korostaa hallituksen suuntaan sitä, että hallituksen tulee tehdä kaikki voitavansa sen eteen, että tämä sopimus ennen joukkoirtisanoutumisten realisoitumista syntyisi.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit ovat puheenvuorossaan hyvin usein ottaneet esiin sen, että ennen vaaleja hoitohenkilökunnalle luotiin kohtuuttomia odotuksia. Oletteko siis sitä mieltä, että Tehyn vaatimukset näissä neuvotteluissa ovat kohtuuttomia? (Eduskunnasta: Se on eri asia!)

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on moneen kertaan todettu, että kaikkein tärkeintä on potilasturvallisuuden takaaminen ja ihmishenkien turvaaminen. Tätä asiaa ei saa kyseenalaistaa missään tilanteessa. Me sosialidemokraatit olemme moneen otteeseen esittäneet tälle laille elikkä pakkolaille toista vaihtoehtoa, taloudellisten resurssien vahvistamista kuntaan. Tämä on tärkeä kysymys juuri nyt, kun me tiedämme, että neuvotteluissa keskustellaan tällä hetkellä rahasta. Tämän lisäksi olemme vaatineet sopimusmenettelyn vahvempaa tukemista neuvottelutilanteissa. Ja jos tämä laki tulee voimaan, olemme esittäneet neuvottelumenettelyn ottamista suojelutyön määräyksiin.

Arvoisa puhemies! Me tiedämme, että tämä laki ei turvaa potilasturvallisuutta. Me tiedämme, että ainoa vaihtoehto on, että hoitoalan työkiista saadaan ratkaistuksi. Mitkä ovat hallituksen todelliset toimenpiteet hoitoalan työkiistassa, jotta potilasturvallisuus voidaan taata nyt ja tulevaisuudessa?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Tiura, ihmisoikeussopimukset eivät estä antamasta valtionapuja. Ihmisoikeussopimukset eivät estä sopimasta. Ihmisoikeussopimukset eivät velvoita asettumaan vain toisen osapuolen puolelle.

Mutta, arvoisa valtiovarainministeri, kun te nyt olette jatkuvasti ilmoittanut, että te ette voi tehdä mitään, te ette voi osallistua näihin neuvotteluihin, aivan samalla tavalla hallitus ilmoitti, että se ei voi myöskään tukea Kemijärven paperityöläisiä, kun heiltä viedään tehdas alta, vaikka teillä oli molemmissa mahdollisuudet vaikuttaa. Mihin ihmisille tärkeisiin asioihin te oikeasti sitten voitte vaikuttaa?

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiuralle toteaisin, että jollette nyt usko sosialidemokraatteja, niin voisitte uskoa maan johtavaa työoikeuden professoria Kari-Pekka Tiitistä, joka totesi kirjallisessa lausunnossaan, että tämä hallituksen ehdotus näyttää arveluttavalta eikä kaukana ole ajatus pakkotyöstä. Asiantuntijakuulemisessa hän suullisesti totesi, että tämä uhkasakkopykälä pitäisi poistaa. Se on kaikkein nöyryyttävin ja väärämielisin kohta tässä hallituksen esityksessä.

Kysyn, onko se sitä kokoomuksen yksilökeskeistä politiikkaa, että heikoin lenkki laitetaan tällä uhkasakon paineella vastentahtoisesti töihin. Me olemme vaatineet, niin kuin yleinen työmarkkinakäytäntö on, että rangaistus, sakko, kohdentuu yhteisölle, ammattiosastolle tai vastaavalle. Tämä on ydinkysymys, tämä uhkasakkoasia tässä. Te nöyryytätte sairaanhoitajia nyt. Tehkää, valtiovarainministeri Katainen, nyt aloitteet. Näen, että te vakavoidutte, mutta tehkää.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä on hallituksen esitys laiksi potilasturvallisuuden varmistamisesta Tehyn työtaistelun aikana. Syyksi hallitus ilmoittaa tarpeen turvata potilaiden henki ja terveys, koska Tehy ei ole rajannut suojatyötä työtaistelun piiristä.

Työtaistelu on perustuslakimme ja Ilon sopimusten hyväksymä tärkeä perusoikeus. Kuitenkin työtekijäjärjestöt ovat velvolliset antamaan työntekijöitään suojatyöhön ihmisten hengen, terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi minimum service -käsitteen mukaan. Työntekijäjärjestöillä on oikeus neuvotella suojatyörajoista. Tehy ei ole kokemuksiinsa vedoten halunnut luovuttaa jäseniään suojatyöhön. Työtaisteluoikeuden rajoittamiseen lailla suojatyön turvaamiseksi on siis oikeusperuste. Lain tulee kuitenkin olla oikeassa suhteessa syntyneeseen tilanteeseen.

Hallituksen alkuperäinen esitys perustui ylimitoitettuun ajatukseen, että suuronnettomuus uhkaa maata, joten jokainen terveydenalan ammattilainen voidaan velvoittaa uhkasakon nojalla töihin. Esitys ei ollut oikeassa suhteessa työtaistelun aiheuttamaan uhkaan.

Valiokuntakäsittelyssä lakiesitys on muuttunut siten, että suojatyötä koskeva säännös on täsmennetty. Työtaistelun ulkopuolisen hoitajan määräämiseksi tarvitaan pääsääntöisesti suostumus. Määräyksen antamiskertoja ja lain voimassaoloa on rajattu ja Tehyn ammattiosastoa on kuultava ennen suojatyöesityksen tekoa. Lakiin on kuitenkin jäänyt mahdollisuus määrätä uhkasakko yksittäiselle työntekijälle. Uhkasakko, jos se on välttämätön, tulee määrätä ammattijärjestölle, joka käy työtaistelua. Laissa on edelleen mahdollisuus määrätä hoitaja, joka ei koskaan ole ollut työ- ja virkasuhteessa työnantajaan, uhkasakolla tekemään työtaistelun alaista työtä. Se olisi Ilon sopimuksen nojalla sen kieltämää pakkotyötä.

Uhkasakkosäännös on hoitajia ärsyttävä ja tarpeeton. Sitä ei tulisi ottaa käyttöön. Tehy lienee valmis suosittamaan jäseniään lain mukaiseen suojatyöhön, ainakin ennen kuin ministeri Brax rupesi uhkailemaan rikoslailla. Lakiin on siis jäänyt sellaisia säännöksiä, joita en voi kohtuuttomina hyväksyä. Kansainvälisen käytännön vastaisina ne avaisivat työoikeuteemme mahdollisuuden laillisten työtaistelujen murtamiseen.

Työtaistelun lopettaminen oikeudenmukaiseen palkkaratkaisuun on mahdollisuuksien rajoissa. Pääministerillä ja valtiovarainministerillä on erityinen vastuu toimia niin, että kansalaisen henki ja terveys ja turvallisuus perustuslaissa säädettyinä perusoikeuksina ovat voimassa kaikissa tilanteissa. Heillä on suurempi vastuu siihen kuin sairaanhoitajilla. Heillä on velvollisuus myös huolehtia siitä, että siihen on kulloinkin tarvittavat voimavarat.

Herra puhemies! Kannatan ed. Anneli Kiljusen tekemiä molempia ehdotuksia, siis sekä hylkäys- että ponsiehdotusta.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Hallitus, joka ei ole osapuoli missään, tekee lain, joka ei vaikuta mihinkään. Tämä johtopäätös on pakko tehdä. Sinällään tässä laissa ei ole kuin kaksi vikaa: väärä nimi ja surkea sisältö.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on lain kaikissa käsittelyvaiheissa toiminut johdonmukaisesti. Meidän periaatteemme eivät ole kaupan. Jos tämä lakiesitys lähentelee pakkotyötä, silloinhan se olisi pitänyt käsitellä perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Ensimmäisessä käsittelyssä äänestettiin myös lain nimestä. Oikea nimi tälle laille on pakkolaki. Pakko on aina pakko riippumatta siitä, millä se perustellaan, ja varsinkin silloin, kun pakko ulotetaan koskemaan myös niitä, jotka eivät ole työtaistelussa millään lailla osallisia, astutaan vaaralliselle alueelle.

Potilasturvalaista ei voida puhua, koska laki ei takaa potilasturvallisuutta. Sen on todennut ministeri Risikkokin useaan kertaan. Turvallisuuden takaa vain riittävä henkilöstö asianmukaisin työehdoin. Miksi laki sitten säädetään, jos sen ensimmäinen tavoite ei toteudu edes lakia voimaan runnovien mielestä? Vastaus on, että lakia käytetään työtaistelun murtamiseen. Siitä on kysymys, vaikka se voidaan naamioida kaikkien julkilausuttujen, sinällään myönteisten asioitten taakse. Kunnallinen työmarkkinalaitos pyysi pakkolakia ja sen myös sai.

Arvoisa puhemies! En olisi halunnut nähdä tätä päivää, että eduskunnassa puututaan tällä tavoin työtaisteluoikeuteen. Suomalainen sopimusyhteiskunta on kaikkine puutteineenkin luonut vakautta ja ennustettavuutta. Kun sopimisen sijaan otetaan pakko ja se tehdään täysin tietoisesti, kuvastaa se suurta murrosta suomalaisessa yhteiskunnassa. Astumme epävakauden ja kärjistyvien ristiriitojen aikaan, astumme työreformin maailmaan.

Kaikkein vastenmielisintä tässä hoitoalan kiistassa on ollut työntekijöitten häikäilemätön syyllistäminen. Ne ihmiset, jotka työssään jopa vuosikymmenten ajan ovat huolehtineet lähimmäistensä terveydestä ja hengestä, leimataan mielikuvasodassa rahanahneiksi saalistajiksi. Työntekijät eivät sitä unohda. Hoitajat ovat syystäkin katkeria, eikä teistä, arvoisat ministerit, ole näiden haavojen parantajiksi.

Toivottavasti sopu viikonlopun neuvotteluissa löytyy, mutta jo nyt on astuttu aivan liian pitkälle. Erityisesti kokoomuksen puheenjohtajalla, valtiovarainministeri Kataisella, on miettimisen paikka. Vallan ja vastuun tulee kulkea aina käsi kädessä. Vaalit voidaan voittaa kyseenalaisilla keinoilla, mutta niistä joutuu aina vastaamaan ja maksamaan hinnan. Sen koki aikoinaan pääministeri Jäätteenmäki, ja sen kokee myös valtiovarainministeri, puheenjohtaja Katainen.

Arvoisa puhemies! Tämä laki on hylättävä.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Päätämme eduskunnassa tänään historiallisesta laista. Huolestuneet kansalaiset ja hoitajat ovat lähestyneet meitä kansanedustajia sadoin sähköpostein ja puheluin. Saadut postit luettuaan meistä edustajista varmasti jokainen ymmärtää, kuinka hoitajia kohtaan epäoikeudenmukaisesta pakkolaista on nyt kysymys.

Potilaan näkökulmasta katsottuna hoitajien irtisanoutumisuhka on ennen kaikkea pelottava. Erityisen pelottava se on niille, jotka tarvitsevat jatkuvaa hoitoa sairaaloissamme. Ei ole oikein, että heikkokuntoiset potilaat joutuvat pelkäämään elämänsä puolesta. Näin ei saisi olla. Ei ole myöskään oikein, että hallitus nöyryyttää pakkolailla hoitajia ja on leimannut heidät kansalaisten silmissä lähes hirviöiksi lakon tiimoilta. Sisar hento valkoinen muuttui hallitukselle yhtäkkiä ahneeksi mustaksi sisareksi. Eivät hoitajat ole syyllisiä siihen, että heillä on työn vaativuuteen ja vastuullisuuteen nähden kehno palkka. Työnantaja repii niukoista määrärahoistaan johtuen hoitajilta jokaisen voimanrippeen kuin orjalta, ja hoitajien on kutsumusammatissaan vain jaksettava.

Arvoisa puhemies! Syy tähän ongelmatilanteeseen on valtiossa, ei hoitajissa. Miksi ei ole toimittu silloin, kun olisi pitänyt? Hallituksia on tullut ja mennyt, mutta mitään ei ole oikeastaan vuosien varrella tehty hoitajien palkkatason korjaamiseksi. Nyt maksamme siitä korupuheiden, välinpitämättömyyden ja pihiyden hintaa. Tämä pakkolaki ei ratkaise mitään, se vain siirtää ongelmaa eteenpäin. Nyt äänestetään seurauksien, ei todellisten syiden hoidosta. Voimaan tullessaan tämä pakkolaki kertoo hallituksen halveksivasta asenteesta hoitajia kohtaan sekä hallituksen kyvyttömyydestä hoitaa ja ratkaista inhimillisesti ongelmatilanteita.

Arvoisa puhemies! Tulevissa vaaleissa kansalaiset varmasti muistavat, mitkä puolueet istuivat hallituksessa vuoden 2007 hoitajien joukkoirtisanoutumisten sekä pakkolain (Puhemies: Kolme minuuttia!) voimaan saattamisen aikana. Toivottavasti kumpaankaan ei tarvitse mennä. Perussuomalaiset eivät tule hyväksymään lakiesitystä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tämä laki, jota virheellisesti kutsutaan potilasturvalaiksi, todellisuudessa on hämäävä hallituksen kulissi, ja pakkolaki on hylättävä.

Kun katsomme tällä hetkellä hallitusaitioon, niin näemme, että ministeri Katainen on poistunut, mutta ennen kuin hän lähti, hän mielestäni hämmensi eduskuntaa puhumalla siitä, että olisi ensi sijassa meneillään olevissa neuvotteluissa kyse jostakin muusta kuin rahasta, mutta mistä olisi kysymys, sitä hän ei maininnut. Myöskin aitiosta poistuneen vihreän oikeusministerin viittaukset rikoslakiin ovat tietysti erittäin hämmentäviä, kun kysymys on nimenomaan työtaistelusta.

Edelleenkin hallituksen aitiossa istuu kaksi terveydenhoidon koulutuksen saanutta henkilöä, mikä tekee vielä kummallisemmaksi sen, että tämä laki tuodaan eduskuntaan ikään kuin apuna ja pelastajana potilasturvallisuuteen. Totean myös, että ministeri Risikko on itse todennut, että tämä laki ei takaa potilasturvallisuutta, mitä pidän arvokkaana lausumana. Näin ollen tässä ollaan todellakin heikoilla. Ajatelkaa niitä Tehyn työntekijöitä, jotka työskentelevät teho-osastoilla, leikkaussaleissa, päivystyksissä, synnytysosastoilla, keskososastoilla jne. Emmekö me loukkaa kaikki oikeastaan heitä, kun olemme joutuneet tähän tilanteeseen pakkolakia säätämään, jotta ihmisten potilasturvallisuus muka pelastuisi? Jokainen tietää, että potilasturvallisuus pelastuu ainoastaan niin, että syntyy sovinto ja hallitus antaa nyt alkajaisiksi ne 150 miljoonaa euroa, joita julkisuudessa olleiden tietojen mukaan on jo kertaalleen Superin ja Tehyn puolesta esitetty ministeri Kataiselle. Tämä onneton tilanne, se, että täällä ei ole pääministeriä, johtaa todellakin kummallisuuteen, mutta myöskin se, että keskustapuolue on ikään kuin sivussa tästä asiasta. Ainoastaan ministeri Tiilikainen on täällä hallituksen aitiossa, ja ed. Pekkarinen pistäytyi kyllä painamassa nappia, mutta poistui.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen lehtitietojen mukaan todistaa juuri tänään sen, että me tarvitsemme erikoissairaanhoitoa, hyvää sairaanhoitoa tähän maahan ja että hoitajat ovat palkkansa ansainneet. Pois Tehyn jäsenistö, kuten koko terveydenhoidon jäsenistö, palkkakuopasta, se on tämän eduskunnan tehtävä. Tässä me emme mene hallituksen taakse, ja sanon, että kyllä asia niin on, ettei eduskunnan tarvitse nauttia hallituksen luottamusta, ei myöskään kokoomuksen tai keskustan tai vihreiden tai Rkp:n.

Tarja Tallqvist /kd:

Arvoisa puhemies! Hallitus on Vanhasen ja Kataisen luotsaamana ajamassa Suomen terveydenhuoltoa katastrofiin, jonka seurauksia kukaan ei pysty arvaamaan eikä edes uskalla arvata. Pienipalkkaiset, hyvin koulutetut hoitajat ovat oman jaksamisensa ja terveytensä äärirajoilla hoitaneet sairaamme, vammaisemme, vanhuksemme. Vaalilupaukset antoivat heille uskoa paremmasta, vaan kuinka kävi: hoitajat, tämä naisvaltainen ammattikunta, petettiin raskaasti.

Kohta äänestämme pakkolain puolesta tai sitä vastaan. Mutta kyllä se läpi menee, hallituspuolueet pitävät siitä huolen. He ovat oman vastuunsa unohtaen pitäneet ääntä potilasturvallisuudesta syyllistäen hoitajat ja Tehyn rankimman kautta. He ovat maalanneet kaameita uhkakuvia, jotka kyllä toteutuvatkin, jos sopua ei synny. Tämän uhkailun alle on haluttu haudata se, mistä kaikki alkoi, eli se, että hoitajat on petetty vaalilupausten palkankorotusten suhteen. Se, että valtiolla on rahaa maksaa nämä korotukset, tekee tästä taistelusta erityisen vastenmielisen ja tekopyhän. Se kertoo siitä, että hoitajien tekemää työtä tarvitaan, mutta siitä ei haluta maksaa.

Arvoisa puhemies! Pakkolaki ei tule toimimaan. Haluan kysyä, kun laki astuu voimaan, onko hoitajalla oikeutta hyvään hallintomenettelyyn. Kuinka varmistetaan puolueitten kuuleminen ja neutraali päätöksenteko? Hoitajia on kuulusteltu ja määrätty pakkotyöhön jo tällä viikolla, ennen kuin laki on edes voimassa. Onko hoitaja lainsuojaton tässäkin asiassa? Hallitus on tuskin tietoinen, että valmiussuunnitelmien mukaisissa työhön jäävien hoitajien pakkosiirroissa on siirretty tai ollaan siirtämässä silmähoitajia neurologiaan ja ortopediaan ja terveydenhoitajia terveyskeskusten akuuttiosastoille. Synnytyksiä hoitamaan ja teho-osastoille on haalittu alalta kauan poissa olleita.

Potilaiden turvallisuus ja hoitajien ja heidän osaamisensa arvostus ovat täysin nolla, kun vielä työtä voidaan tämän pakkolain mukaan teettää ylipitkiä vuoroja lepotauotta. Näinkö potilaat muka ovat turvassa? Hoitajat ainakaan eivät ole turvassa, sillä jokainen terveydenhuollon ammattilainen vastaa itse omasta toiminnastaan, kuten myös potilasvahingoista, ja vielä uhkasakon uhalla. Hoitajia ei voi siirtää erikoisosaamista vaativista paikoista yksiköstä toiseen ilman, että laatu ja turvallisuus kärsivät.

Arvoisa puhemies! Pakkotyöhön määrättäviä ehkä kuullaan. Kuulemisen tulee suorittaa neutraali taho ja sitä ei saa delegoida työnantajille. Mutta kuka kuulee työnantajan pakkosiirtämiä hoitajia? Tehyn taistelussa on kyse hoitajien palkasta ja työntekijöiden saatavuudesta terveydenhuoltoon tänään ja tulevaisuudessa. Nyt valtiolla on rahaa tähän mutta ei tahtoa. Hallitus ottaa hirmuisen vastuun ihmisten terveydestä ja hengestä.

Pakkolaki on todellinen orjalaki, joka takaa, että tulevaisuudessa hoitajapula vain pahenee. Ei kukaan kestä tällaista kohtelua eikä varsinkaan, jos eduskunta siunaa sen. (Puhemies: 3 minuuttia!) Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Räsäsen lausumaehdotusta.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Hoitajat ovat palkkakuopassa. Hoitajia, siis meitä, on nytkin liian vähän. Työntekijäpula sosiaali- ja terveydenhuollossa on tulevaisuudessa suuri uhka ja ongelma koko hyvinvointiyhteiskunnalle. Käsittelyssä oleva potilasturvalaiksi naamioitu pakkotyölaki sisältää valiokuntien korjaustenkin jälkeen sellaisia kohtia, joiden vuoksi sitä ei voi hyväksyä.

Suomalainen ammattitaidoltaan ja työmoraaliltaan vahva hoitaja on saanut hallituksesta vastustajan, jolta eivät näytä keinot loppuvan. Hallitus, joka on osittain saanut juuri heiltä valtakirjan, käyttää ylintä päätäntävaltaa Suomessa. Pettymys on valtava. Mutta pettyneinäkin hoitajat tekevät työnsä, ja pyydän, että nyt ette käytä tätä hoitajien vastuuntuntoa väärin. Tänäänkin he tekevät työtä niin, että pääministeri pääsisi tänne äänestämään laista, joka on heitä itseään vastaan.

Kun äänestätte lain hyväksymisen puolesta, puhkaisette norsun kokoisen aukon suomalaiseen sopimusjärjestelmään. Kohdistatte rangaistusmenettelyn yksittäiseen työntekijään, vaikka kuntatyönantaja neuvottelee kokonaisen ja yhtenäisen järjestön kanssa, joka ajaa jäsentensä etuja. Te luotte katteetonta toivoa hoidettavien potilaiden keskuuteen. Tämä laki ei ole potilasturvalaki, vaan lopputulemassa se on potilaita eriarvoistava ja pahimmillaan sopimusta lykkäävä, jolloin yhteiskunnan ja yksittäisen potilaan turva ja tulevaisuus vaarantuvat kohtuuttomasti.

Saadessaan lainvoiman laki on uhka julkiselle terveydenhuollolle tilanteessa, jossa kolmas ja yksityinen sektori eivät edes yhdessä voi sitä korvata. Te olette ajaneet tämän työtaistelun tilanteeseen, jota voisi shakkitermein käyttäen todeta, että tilanne on "matti".

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Oecd:n vertailut osoittavat, että Suomi käyttää poikkeuksellisen vähän rahaa terveydenhoitoon. Kun USA käytti vuonna 2005 terveydenhoitoonsa 6 400 dollaria per asukas, niin Norja käytti 4 364 dollaria, Ranska 3 374, Saksa 3 287 dollaria, Tanska 3 108 ja Ruotsi 2 918 dollaria per asukas. Sen sijaan Suomi käytti terveydenhoitoon vuonna 2005 vain 2 381 dollaria per asukas, joka on muuten vähemmän kuin mitä USA käyttää julkiseen terveydenhoitoon per asukas. Meillä puhutaan siitä, että USA käyttää paljon rahaa, koska se on yksityistetty systeemi, mutta julkiseenkin terveydenhoitoon USA käyttää enemmän rahaa per asukas kuin Suomi.

Me olemme vaipumassa kehitysmaasarjaan näillä satsauksilla, ja erityisen iso ongelma on se, että meillä käytetään hyvin vähän hoitajien määrän turvaamiseen ja hoitajien palkkoihin. Lapin kannalta esimerkiksi on kova kysymys se, että Norja maksaa hoitajille tämän Oecd:n tilaston mukaan 3 800 euroa kuukaudessa, mutta Suomi vain reilut 2 000 euroa kuukaudessa. Me menetämme sinne nyt jo väkeä. Jos näin jatketaan, niin tämä virta vahvistuu.

Viime vaalikaudella myös silloinen tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja Jyrki Katainen ymmärsi terveysprojektimme vetäjänä, että jollekin on ruvettava ja hoitajien palkkoja pitää nostaa tai muutoin päädymme lähivuosina umpikujaan. Valtiovarainministeriössä Kataisen ymmärrys on kadonnut, näin siitäkin huolimatta, että rahaa nyt olisi selvästi paljon käytettävissä, meneväthän esimerkiksi tuloveron tuotot tänä vuonna noin 700 miljoonaa euroa yli odotusten, eli ei rahasta ole nyt todellakaan kyse. Nyt on muuttunut asenne.

Arvoisa puhemies! Tehy on lujilla otteillaan pelastamassa suomalaista terveydenhoitoa ja estämässä sen täydellisen kriisiytymisen. Samalla Tehy raivaa tietä muillekin matalapalkkaisille naisten aloille tilanteen korjaamiseksi.

Viime vaalikaudella puhuttiin todella paljon siitä, että naisten euro on vain 80 senttiä. Se on totta. Mutta paradoksi on se, että nyt, kun meillä on naisenemmistöinen hallitus, yksikään naisministeri ei sano sanaakaan siitä, että Tehy on oikealla asialla ajaessaan korotusta. (Ed. Zyskowicz: Onhan Risikko sanonut!) — En ole kuullut selvästi sanottuna tässä tilanteessa, joka on nyt päällä, että naiset edes nostaisivat äänensä kuuluviin tuolta ministeriaitiosta ja puolustaisivat tätä Tehyn toimintaa, jolla sitä 80:aa senttiä viedään lähemmäksi euroa ja koetetaan samalla raivata tietä muillekin naisvaltaisille aloille, jotka ovat jääneet pahasti jälkeen.

Nyt on puheenvuorojen aika. Vaalien alla kyllä puhutaan, mutta nyt on, naiset myös siellä ministeriaitiossa, puheiden ja samalla myös tekojen aika. Naisten tilanne pitää korjata, ja se alkaa tästä Tehyn liikehdinnästä. Näin minä sen uskon.

Antti Vuolanne /sd:

Arvostettu puhemies! Kun täältä on nyt valtiovarainministeri, kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen, lähtenyt jo pois, niin varmaan ed. Zyskowicz voi vastata sitten hallituksen puolelta. (Ed. Zyskowicz: Riippuu puhemiehestä!) Jos te nimittäin pitäisitte vaalilupauksenne, työtaistelua ei tulisi. Jos te pidätte vaalilupauksenne, lakkoa ja irtisanoutumisia ei tule. Nyt on kysymys siitä, pidättekö te vaalilupauksenne vai ettekö te pidä vaalilupaustanne.

Me sosialidemokraatit ja koko oppositio aiomme nyt pakottaa teidät pitämään vaalilupauksenne hoitajille ja hoiva-alan matalapalkkaisille naisvaltaisille aloille. Nyt tarvitaan tekoja. Pelkkä asian esiin nostaminen ennen vaaleja ei riitä, vaan vaalien jälkeen tarvitaan tekoja matalapalkka-alojen ongelman hoitamiseksi.

Ennen vaaleja te olitte kokoomuksessa pakkotilanteessa oppositiossa ja otitte huijauksen kohteeksi hoitajat. Te petitte vaalilupaukset. Te keväällä luovuitte tasa-arvotuposta. Te luovuitte tasa-arvotuposta, ja te, mikä pahinta, petitte vaalilupaukset tasa-arvoerän osalta 190 miljoonan euron voimin. Siis te petitte vaalilupaukset myös tasa-arvoerän osalta 190 miljoonan euron verran. Nyt te ette ole vetäneet mattoa alta pelkästään hoitajilta, vaan te tällä toimenpiteellä veditte maton alta kuntatyönantajalta. Te veditte maton alta molemmilta neuvotteluosapuolilta. Te poistitte kuntatyönantajalta teidän sinne lupaamanne 190 miljoonaa ja näin vääjäämättä veitte kehitystä kohti työtaistelua. Nyt te tuotte tänne uholain, uhkalain, lakon murtamislain. Te toitte hallituksen esityksenä lain, jossa työtaisteluun myös kuulumattoman terveydenhuollon ammattihenkilön pitää uhkasakon voimalla tulla töihin, vaikka hän olisi hoitovapaalla tai työelämän ulkopuolella. Se oli märkä rätti hoiva-alan ihmisille.

Nyt pyytäisin, että teidän puheenjohtajanne, valtiovarainministeri Katainen, tulisi ulos ja pyytäisi anteeksi hoitajilta ja nöyrtyisi tulemaan meidän sosialidemokraattien aloitteen taakse, jossa ehdotamme 600:aa miljoonaa euroa sosiaali- ja terveyspalveluihin, (Puhemies: 3 minuuttia!) palkkatasa-arvoon ja julkisten palvelujen kehittämiseen. Nyt on aika palkalla, ei pakolla, hoitaa tämä asia.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä monet hallituspuolueiden edustajat ovat päivästä toiseen todenneet, jotta hallitus on tehnyt kaikkensa. Täällä jotkut ovat ehdottaneet, jotta tämä laki pitäisi nimetä pakkolaiksi. Minusta se pakko-sana ei vielä kokonaan kuvaa, mitä tämä laki on. Tässä on kyse Pilatus-laista, ja tarkoitan sillä sitä, jotta ministerit, hallitus, pesevät kätensä, pitkä rivi pilatuksia — äsken, nyt täällä ei ole kuin kaksi — pesee kätensä. Nyt ovat tästä lähtien kaikki muut syyllisiä: oppositio on syyllinen, kaikki hoitajat ovat syyllisiä, ja siellä keskoskaapissa kun lapset kuolevat tai syöpäosastolla ei saa hoitoa, kaikki muut ovat nyt syyllisiä paitsi hallitus.

Siinä mielessä minusta tämän lain nimi pitäisi nyt muuttaa Pilatus-laiksi ehdottomasti. Nimittäin tällä tavalla voidaan pestä käsiä, mutta pitää kysyä sitten, jotta mihin on kadonnut sitten ministerien vastuu, koska on olemassa ministerivastuulaki. Eikö sitä voisi ulottaa tähän, koska meillähän on kyse siitä, jotta meillä on kuitenkin rahaa olemassa, ja koska kyse on siitä, jotta ilman rahaa, ilman sopimusta, tämä asia ei laukea, ei sillä, jotta tehdään sakko, henkilökohtainen sakko, uhkasakko, ja tehdään vielä se, niin kuin täällä oikeusministeri totesi, jotta tässä voi olla myös mahdollista viime kädessä, jotta hoitaja joutuu linnaan. Jopa eläkkeellä oleva hoitaja voi joutua tietyssä tapauksessa linnaan kuolemantuottamuksesta, kun on sitten maksanut sakon ja voidaan osoittaa pitkän tutkimuksen jälkeen, jotta se on just tästä johtunutkin tämä kuolemantapaus. Onhan tämä nyt törkeätä siinä mielessä, jos tämä meidän Suomen oikeusvaltio toimii näin. Sen takia olen ehdottomasti sitä mieltä, mitä täällä on todettu siitä, jotta tämä yksilöön kohdistuva sakko ei ole oikein ja se pitäisi saada pois.

Toisaalta itse pääpilatus on nyt poissa täältä eli valtiovarainministeri. Toivoisi nimenomaan sitä, jotta tässä tapauksessa Katainen ja kokoomus olisi pyytänyt anteeksi, niin kuin ed. Vuolanne täällä totesi. Kyse on siitä, jotta nyt viedään kaikki nämä sen takia, jotta ei uskalleta nöyrtyä, ei uskalleta sanoa, että tässä annettiin väärä signaali ja nyt ei olla valmiita sitä lunastamaan, vaan nyt tehdään niinpäin, jotta mitään ei uskalla tunnustaa kokoomus siitä, jotta näin on tehty, vaan viedään pakon kautta, näytetään, jotta me olemme aina oikeassa. Minusta tässä pitäisi ehdottomasti uskaltaa sanoa, että tässä on tullut toimittua väärin.

Vielä isompi homma oli, kun eilen kuuntelin, kun toimihenkilöunioni aikoo tulla tukilakolla tähän mukaan: Katainen totesi, jotta tällä ei ole mitään väliä enää. Se osoittaa tämmöistä täyttä ymmärtämättömyyttä työmarkkinapolitiikkaa kohtaan, ja toivoisin, jotta myös valtiovarainministeri opiskelee vähän, mitä työmarkkinapolitiikka on.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Olen hyvin tietoinen siitä, että nämä puheet eduskuntasalissa eivät edistä sopimukseen pääsemistä. Kyllä me kaikki ilmoitamme, että meillä on sama tahto — ja luulenkin, että se on vilpitön tahto — ettei tätä lakia tarvitsisi soveltaa. Asiat eivät aina ole niin kuin haluamme, vaan asiat tahtovat monesti olla niin kuin ne ymmärretään. Kyllä minä uskallan väittää, että tämän talon ulkopuolella suuri yleisö katsoo, että eduskunta on jakautunut: hallitus on asettunut työnantajan puolelle, ja oppositio on asettunut Tehyn puolelle. Tällainen käsitys varmasti syntyy, ja tämä ei ole hyvä asia.

Olisi ollut hyvä, jos eduskunta olisi ollut yksimielinen, ja ihmettelen kyllä pikkasen sitä, ettei hallitus ole ollenkaan neuvotellut opposition kanssa näin tärkeässä asiassa. Ehkä se uhkasakko olisi silloin poistunut laista. Esitimme sitä, mutta mitään varsinaista neuvottelua ei ole opposition kanssa käyty. Kun näin ei ole tapahtunut, niin ovatko sitten kaikki ne puheet totta siitä, miten hallitus on tehnyt kaikkensa? Onko hallitus todella yrittänyt vaikuttaa tuohon riitaan, niin kuin hallituksen mielestäni olisi pitänyt tehdä?

Kristillisdemokraatit ovat kyllä välittäneet hallitukselle sellaisen tahdon, että olemme kysyneet, haluatteko te, että ryhmämme olisi tämän lain takana, ja jos te haluatte, suostukaa sitten siihen ehtoon, minkä me olemme hallitukselle esittäneet. Minkäänlaista vastausta ei ole tullut. Minä pelkään, että tästä ei ole kenellekään hyötyä. En väitä, että hallituksen aina pitäisi neuvotella opposition kanssa ja käydä opposition kanssa keskustelua, mutta jos väitetään, että tämä laki on niin tärkeä kuin se itse asiassa kyllä on, niin kyllä olisi pitänyt meidän kanssamme edes keskusteluja käydä.

Minä ilmoitan tässä, että kristillisdemokraatit olisivat tämän lain hyväksyneet, jos hallitus olisi tullut pikkasen vastaan, mutta kun ei tullut, niin me emme tätä hyväksy, koska luotamme nyt siihen, että hallitus hoitaa tämän rahalla. (Puhemies: 3 minuuttia!) Eilen kyselytunnilla valtiovarainministeri Katainen ilmoitti, että kaikki elementit ovat pöydällä, ja se tarkoittanee sitä, että myöskin rahaa on pöydällä.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Koko eduskunta on yksimielinen siitä, että sairaanhoitajat tarvitsevat selkeän palkankorotuksen ja Tehyn ja KT:n on päästävä neuvottelutulokseen ennen työtaistelun alkamista.

Arvoisa herra puhemies! Kansanedustajien puheet pakkotyöstä, joita on kailotettu mediassa, jopa televisiossa, ovat pahasti vahingoittanut terveydenhuollon henkilöstön moraalia, ja kuten ed. Kallis sanoi, nämä puheet eivät ole millään tavalla edistäneet sovintoon pääsyä.

Suojelutyötä on aina tehty terveydenhuollon henkilöstön lakkojen aikana sellaisissa tapauksissa, joissa potilaan henki on vaarassa tai potilas on vaarassa vammautua vakavasti ilman hoitoa. Kyseessä ei ole pakkotyö, vaan suojelutyö. Potilasturvalaki antaa sairaanhoitajalle mahdollisuuden palata entiseen työpaikkaansa, vaikka on irtisanoutunut, ilman että on lakkorikkuri. Eikö tämä osoita, miten korvaamattomia hoitajat ovat?

Suojelutyöhön kuuluvat nimenomaan vaikeat erikoissairaanhoidon alueet, kuten päivystys, tehohoito, keskosten hoito, syöpähoito ja akuutti psykiatria. Näissä työpaikoissa työskentely ei ole mitään pakkoa, vaan se on korkeaa ammattitaitoa vaativaa erikoissairaanhoitoa, johon vaaditaan vuosien kokemus. Näissä työpaikoissa olisi jo kauan sitten pitänyt maksaa parempaa palkkaa osaaville hoitajille kuin vastavalmistuneille. (Ed. Tennilä: Sanokaa Kataiselle tämä asia, hän on unohtanut sen!) Kannustava palkkapolitiikka ei ole kuitenkaan kehittynyt julkisella sektorilla, kuten hyvin muistatte Jorma Ollilan haastattelusta. Toivottavasti tämän työtaistelun jälkeen KT alkaa miettiä, miten terveydenhuollon henkilöstöä palkitaan osaamisesta ja kokemuksesta.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tällä viikolla puhetta on riittänyt potilasturvalain käsittelyn yhteydessä näin aamuvarhaisesta aina yön pimeille tunneille asti. Aina ennen terveydenhoitoalan lakkotilanteessa on sovittu lakkotoimia rajoittavasta suojatyöstä, jotta ihmishenkien menetyksiltä säästyttäisiin. Tällä kertaa Tehy veti ässän hihastaan ja ilmoitti jäsenistön joukkoirtisanoutumisista 19.11. lukien, ellei sitä ennen saada sovintoa aikaan palkkakiistassa. Koska suojatyöstä on tällä kertaa saatu sovittua osapuolten kesken, päätti hallitus säätää pikaisella aikataululla lain potilasturvallisuuden varmistamiseksi terveydenhuollon työtaistelun aikana. Selvää on, että lailla vaikeutetaan sovintoneuvotteluja ja lisätään irtisanomisten todennäköisyyttä. Hoitajaliitto Tehy ilmoittikin hetimmiten laajentavansa työtaistelua. Tämä mielestäni osoittaa, kuinka vakavissaan terveydenhuoltoalan henkilöstö on asiansa kanssa. Hoitajien mitta on täynnä.

Lapin keskussairaalan osalta tämä tarkoittaa 7:ää uutta irtisanoutunutta jo entisten 417 työntekijän lisäksi. Tämän lisäksi uudet irtisanoutumiset koskevat nyt myös Länsipohjan keskussairaalaa. Irtisanoutuneita on Keroputaan sairaala mukaan lukien yhteensä 237.

Perustuslakivaliokunnan käsittelyn aikana tuli selväksi, että esitys sivuaa useita keskenään jossain määrin ristiriitaisin päätelmiin johtavia perusoikeussäännöksiä. Toisaalta lain taustalla lähtökohdaksi voidaan ottaa jokaisen oikeus elämään ja turvallisuuteen. Perustuslain 18 §:n mukaan puolestaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Vapauteen liittyvä perusoikeus puolestaan estää pakkotyön. Toisaalta myös ammatillinen yhdistymisvapaus ja vapaus järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi on turvattu. Tärkeää onkin pyrkiä tasapainoon eri perusoikeuksien toteutumisen välillä. Tämä koskee myös sitä, että tehyläisillä on oikeus työtaisteluun eikä tätä oikeutta tule pakkolailla murtaa.

Hallituksen esitys sisältää säännöksen, jonka mukaan lääninhallituksen päätöstä potilasturvatyöhön määräämisestä on tehostettava uhkasakolla. Sosialidemokraatit eivät hyväksy uhkasakon käyttöä, koska se kohdistuisi nimenomaan yksittäisiin Tehyn jäseniin. Joukkoirtisanoutumisissa on kyse kollektiivisesta työtaistelutoimenpiteestä, jolloin on kansainvälisen ihmisoikeuskäytännön vastaista langettaa sanktio yksilölle.

Potilasturvallisuutta ei taata niin sanotulla pakkotyölailla. Potilasturvallisuus voidaan varmistaa vain neuvottelemalla ja sopimalla asiasta parttien välillä. Lakiesitys ei siis ratkaise itse ongelmaa eli palkkakiistaa, mutta ei takaa potilasturvallisuuttakaan. Tarvitsemme osaavaa ammattityövoimaa nyt ja etenkin tulevaisuudessa siirtyessämme senioriyhteiskuntaan, (Puhemies: 3 minuuttia!) jolloin ikääntyneiden määrä kasvaa roimasti. Toivon, että molemmat sopijapuolet tekevät hartiavoimin töitä saavuttaakseen sovinnon asiassa.

Jukka  Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit ovat tuoneet vahvasti esille meidän linjamme hallituksen eduskuntaan tuomaan lakiin. Olemme korostaneet, että ihmisten henget on turvattava aina ja kaikissa tilanteissa. Tämä on ollut meille itsestäänselvyys koko lain käsittelyn ajan, mutta eduskunnassa käsittelyssä ollut lakiesitys ei turvaa potilasturvallisuutta, kuten täällä nyt on niin moneen kertaan todettu, myöskin ministeri Risikon suulla.

Hallituksen pohjaesitys perustui pakottamiseen. Meidän demarien ajamat pykäläparannukset tähtäsivät sopimuksen syntymiseen neuvottelujen avulla. Potilaiden turvallisuus voidaankin taata mielestäni vain sopimalla työriita ennen joukkoirtisanomisten voimaan astumista. Mielestäni kaikkien osapuolten on tultava toisiaan vastaan ratkaisun löytämiseksi.

Arvoisa puhemies! Tuon keskustelun aikana, nyt aamulla ja eilen, olen yrittänyt itselleni jäsentää näitä leimallisesti sosialidemokraattien ja toisaalta porvarien, suluissa kokoomuksen, eroja itse tämän asian sisällön kannalta.

No, se ensimmäinen ero nyt on kristallinkirkas, ja se liittyy tähän uhkasakkoon. Me sosialidemokraatit emme hyväksy uhkasakkoa tässä yhteydessä. Tämä uhkasakkoasia tulee jäämään Suomen poliittiseen historiaan ainutlaatuisena toimenpiteenä, huomioiden sen kohderyhmän. No, kokoomukselle se näyttää sopivan, että yksilölle kohdennetaan tämä uhkasakko. Se on hävytöntä.

Toinen iso periaatteellis-poliittinen ero lähtee siitä, että me olemme halunneet korostaa sitä ja lähteä siitä, että tästä suojelutyöstä on sovittava (Ed. Zyskowicz: Mikä estää sopimasta?) paikallisesti. Hallitus on nyt lähtenyt siitä, että riittää, kunhan kuunnellaan ja annetaan lausunto.

Kolmas olennainen ero on se, että me sosialidemokraatit olisimme halunneet toimia niin kuin työmarkkinapolitiikassa yleensä toimitaan, puolueettomasti suhteessa kuntatyönantajaan ja Tehyyn. Mitä tekee porvarihallitus? Häikäilemättömällä tavalla asettuu työnantajan puolelle, aivan niin kuin keskustan kansanedustaja Sihto reilu viikko sitten täällä sanoi.

Neljäntenä totean sen, että me sosialidemokraatit ymmärrämme ja tuemme Tehyn oikeutettuja palkkavaatimuksia. (Puhemies: 3 minuuttia on täyttynyt!) Ymmärrämme, että tämä 24 prosenttia on tavoitetaso, niin kuin hetki sitten sanoin, ja siitä varmaan tullaan alas, mutta kokoomus haluaa nöyryyttää hoitajia.

Ja lopuksi, arvoisa puhemies, totean sen, että me sosialidemokraatit yhdessä muun opposition kanssa syyskuussa jätimme 600 miljoonan euron raha-asia-aloitteen, jolla kuntataloutta vahvistetaan, jonka sisällä myöskin tämä hoitoalan palkka-asia hoidettaisiin. Ensi vuoden budjetissa kokoomus ja hallitus esittää nettona lisää 21 miljoonaa euroa sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oppositio ankarasti vastustaa tätä potilasturvalakia ja puhuu sopimisen puolesta. Kysyn yksinkertaisesti, mikä olisi estänyt Tehyä ja kuntatyönantajaa vapaaehtoisesti sopimasta suojelutyöstä ja sen rajoista, kuten aina aikaisemmin on tehty terveydenhuoltoalan työtaisteluissa.

Toinen asia: Oppositio sanoo, että tällä lailla hallitus asettuu työnantajan puolelle. En ymmärrä tällaista näkemystä. Sehän tarkoittaisi sitä, että potilaiden hengenvaara ja vammautumisen uhka olisivat osa työtaistelukeinoja. Ei mikään vastuullinen ammattiliitto, ei myöskään Tehy, tietystikään lähde tästä.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämän aamun keskustelussa on vilahtanut piirteitä, jotka eivät enää sotke esillä olevan asian ja esillä olevan tilanteen eri elementtejä, vaan liikutaan hyvien tapojen rajoja horjuttaen. Paheksun erityisesti vasemmistoliiton edustajien käyttämiä puheenvuoroja näiltä osin.

Toisekseen, keskustan eduskuntaryhmälle on täysin selvä tämä tilanne, missä me tällä hetkellä olemme. Tätä lakia ei kukaan halua, tätä lakia ei toivottavasti tarvitse koskaan laittaa voimaan. Kyse on kansalaisten hengen ja terveyden turvaamisesta mahdollisen työtaistelun aikana, siksi me olemme liikkeellä. Arvon edustajat, älkäämme sotkeko asioita ehdoin tahdoin keskenään.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Bjarne Kallis ja sosialidemokraatit ovat ihmetelleet sitä, että näinkin vakavan asian ollessa kyseessä hallitus ei ole halunnut neuvotella opposition kanssa. Minä olen pian 30 vuotta ollut eduskunnassa enkä muista koskaan olleen tämmöistä tilannetta, että näinkin periaatteellisesti suuren asian yhteydessä ei ole neuvoteltu. Kyllä tämä uhkasakkokysymys on suututtanut hoitajia ja heikentänyt neuvotteluilmapiiriä, siitä on, ed. Zyskowicz, kysymys.

Tällä hetkellä jo paikallisesti sairaalapiireissä sovitaan suojelutyöstä, enkä usko, että minkään keskoskaapin töpseliä koskaan irrotetaan, kyllä hoitajien työetiikka on sen verran korkea. Mutta ihmettelen tätä hallituksen jääräpäisyyttä, eikä yksikään hallituksesta ole vastannut siihen, miksi tämmöisiä neuvotteluja esimerkiksi tämän uhkasakon osalta ei ole käyty.

Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyn myöskin, niin kuin ed. Räsänen puheessaan viittasi, miksi ministeri Risikko ei esikuntineen panostanut vahvasti myös siihen, että olisi saatu aikaan vapaaehtoisuuteen pohjautuva suojelutyösopimus. Tietojemme mukaan tosiaan 25.10. oli ainoa tapaus, kun Tehyn kanssa on neuvoteltu virallisesti, ja se tapahtui vain tosiaan tuon yhden ainoan kerran.

Myös haluan todeta sen ed. Zyskowiczille, että kd on odottanut, että hallitus ottaa opposition mukaan, niin kuin tästä sosialidemokraattien puheenvuorosta myöskin kuulimme, ja pyrittäisiin löytämään yhteinen ratkaisu rahoituksen löytämiseksi. Niin kuin ed. Kallis totesi, kd on ollut valmis myöskin tukemaan mahdollisesti tätä pakkolakia, jos rahoitus olisi voitu liittää sen yhteyteen.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Jaakonsaarelle ihan ystävällisesti, että silloin, kun tämmöinen pikaisesti annettava lainsäädäntöesitys tänne eduskuntaan tulee, valiokunnassa on tilaisuus keskustella asiasta ja etsiä se ratkaisu. Näin minä olen sen ymmärtänyt, paljon lyhyemmällä kokemuksella, en ole ollut kuin 20 vuotta vasta täällä eduskunnassa.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli hyvä, että edustajatoverini Jaakonsaari käytti puheenvuoron. Se asia itse asiassa unohtui tuosta omasta puheenvuorostani, ja aikarajakin tuli vastaan. Toteaisin tyydytyksellä myöskin ed. Kalliksen puheenvuoron johdosta siltä osin, että myöskin meidän sosialidemokraattien taholta olisi löytynyt halua keskustella, ja nimenomaan tämä uhkasakkokysymys oli yksi aivan olennainen tekijä, jota emme missään tapauksessa olisi voineet hyväksyä. Meillähän oli muistaakseni neljä pykälämuutosta, joilla me olisimme vahventaneet tämän sopimusmenettelyn asemaa ja merkitystä tässä lainsäädännössä, jotka olisivat muuttaneet tämän hallituksen pakkolakiesityksen luonteeltaan sovittelulaiksi. Tässä on myöskin yksi olennainen ero. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Hallitus on aika kovanahkainen näköjään, ei haluta neuvotella.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! Tällä maalla, tällä yhteiskunnalla, on varaa poistaa varallisuusvero, mahdollistaa miljoonaoptioiden jakaminen, lihottaa Fortumin johtajien pulleita tilipusseja entisestään, syytää rahaa rikkaille, minkä ennättää, mutta hoitohenkilöstölle, puhumattakaan muista julkisen puolen matalapalkkaisista, tällä maalla, tällä arvomaailmaltaan tuskallisen vääristyneellä maalla, ei ole varaa. Eikä tällä maalla näy olevan varaa turvata suomalaisen terveydenhuollon tulevaisuutta; päinvastoin kansa inhimillisillä vaatimuksillaan näyttää hallituksen ja eduskunnan enemmistön mielestä olevan kaatamassa tämän yhteiskunnan.

Tämä yhteiskunta ei kaadu hoitohenkilöstön palkkoihin. Tämä yhteiskunta ei kaadu siihen, että asiat laitetaan kuntoon julkisessa terveydenhuollossa. Mutta välinpitämättömyyteen, kylmään, tuskallisen selkeään, rahakkaaseen kihovaltaan, ahneudelle kaiken uhraavaan ajatusmaailmaan, suuruuden ja kunniantunnon tavoitteluun tämä yhteiskunta kaatuu, ja siihen tämän maan hyvinvointi murenee ja siirtyy tämän maan kansalaisten ulottumattomiin. Kasvava ahdistus, lisääntyneet itsemurhat, järkyttävät murhenäytelmät, rikki revityt ihmiselämät, inhimillinen hätä — korvat suljettuina sitä ei kuunnella. Kaikki energia tässä maassa on keskitetty taloudellisuuteen, tehokkuuteen, linjakkuuteen, mielekkyyteen, itsekkyyteen, tuottavuuteen ja äärimmäisen inhimillisyyden hiljaisuuteen ja sanomattoman suuruuden tavoitteluun. Ja vielä kysytään, miksi niin moni meidän nuoristamme, miksi niin moni meidän kansastamme voi huonosti tänä päivänä. Olisiko meidän aika katsoa itseämme peiliin, meidän päättäjien aika katsoa itseämme peiliin, mihin me olemme menossa, mihin me olemme tätä maata viemässä, onko meidän arvomaailmassamme jotain vakavasti vialla?

Hoitohenkilökuntaan kuuluvat kriminalisoidaan tänään. Tänään minut kriminalisoidaan. Ammattini, josta olen tähän taloon lähtenyt, kriminalisoidaan. Olen vastuussa, olen tappaja, olen murhaaja, jos en lähde osoitettuun pakkotyöhön. Tyhjiä sanoja ovat tässä salissa olleet "ammattien arvostus" ja "ammatin kunnioitus", ja minä kysyn, kuka takaa potilaiden hengen silloin, kun tässä maassa ei enää ole alalla osaavia ihmisiä, ei ketään, joka haluaa olla orjan ja kriminaalin osassa.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Kokoomus nosti tasa-arvotupon keskusteluun, mutta rahaa kokoomus ei näytä lupaavan. Ed. Tiura jätti kainosti kertomatta, että kokoomus myös lupasi hoitajille rahaa.

Lainaan 9.3.2007 silloisen kansanedustaja Kataisen televisiokeskustelussa käyttämää puheenvuoroa sanasta sanaan: "Hei, nyt on pakko tohon, koska syy, miksi me olemme halunneet ottaa tämän tasa-arvotupon esille, on se, että me emme enää luota siihen, että pelkästään työnantajat ja työntekijäjärjestöt pystyvät pääsemään sellaiseen sopimukseen, jolla me hoidamme esimerkiksi hoitoalan palkat kuntoon. Meillä ei yksinkertaisesti hyvinvointiyhteiskunnassa ole varaa siihen, että noin 20 prosenttia koulutetuista hoiva-alan ihmisistä menee ulkomaille tai muihin ammatteihin." (Ed. Zyskowicz: Sehän on ihan oikein!)

Elikkä näin kokoomus lupasi, ja sitten hallitus väittää, että he eivät ole puuttuneet työmarkkina-asioihin. He ovat hyvin tiukasti sitoutuneet siihen, mutta kokoomuslaiset eivät halua lunastaa näitä lupauksia. Ministeri Kataiselle on varmasti syytä muistuttaa, ja ed. Zyskowicz varmaan kaivaa sieltä laatikostaan myöskin tämän kannanoton.

Vastuu potilasturvallisuudesta on aina työnantajan ja viime kädessä valtiovallan. Tämä pakkotyölaki on tarkoitettu Tehyn työtaistelun murtamiseen uhkasakkojen avulla. Hoitohenkilöstö käyttää tästä laista nimeä orjatyölaki. Minä yritän sivistyneesti käyttää nimeä pakkotyölaki, mitä se mielestäni on.

Ministeri Brax kertoi, että uhkasakon lisäksi myöskin rikosoikeudellinen vastuu tulee näille sairaanhoitajille, jos he eivät noudata tätä uhkasakko- ja pakkotyölakimääräystä. Näin ollen tästä tulee moninkertainen uhka näille terveydenhoitajille. Eli kyllä tässä pakotetaan ja puututaan rajusti yksilön oikeuksiin.

Lisäksi kokoomus lupasi, että kyllä vanhusten hoidosta pitää maksaa saman verran kuin paperikoneen pyörittämisestä. Missä, arvoisat kokoomusedustajat ja kokoomusministerit, missä on se kate näille lupauksille? Te ette ole luvanneet rahaa, päinvastoin, valtiovarainministeri Katainen on jatkuvasti sanonut, että lisää rahaa ei tule.

Uutistietojen mukaan erimielisyys on enää rahasta kiinni. Se on rahasta kiinni. Ja rahalla tämä asia voidaan ratkaista. Tietenkin niin kauan kuin yksikin asia neuvottelupöydässä on auki, niin kaikki asiat ovat auki. Mutta uutistietojen mukaan erimielisyys on kiinni enää rahasta. Näin ollen sen ratkaisun avaimet ovat täysin hallituksen käsissä, tuleeko Suomeen terveydenhuoltoalan työtaistelu vai ei. Nyt on ratkaisun aika.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Keskusta on joutunut aikamoiseen kiirastuleen uuden hallituskumppaninsa kanssa. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen lupasi tosiaankin — toistan muutaman lupauksen, joita sieltä nousi — maksaa kunnille sen osuuden naisvaltaisten alojen palkankorotuksista, joka ylittää siis yleisen korotustason.

Myös opetusministeri Sari Sarkomaa kertoi ennen vaaleja, että kolmikannassa valtiovallan ei pidä olla vain äänetön yhtiömies vaan aktiivinen tasa-arvon eteenpäinviejä. Tämä keskustelu alkoi siis 8.3. Sarkomaan toimesta. Samaa viestiä hoitajille tarjoili kokoomuksen terveydenhuollon ykkösnyrkki Sirpa Asko-Seljavaara. Hän esitti Ylen vaalikoneessa, että sairaanhoitajien vastuullista työtä tulee arvostaa 3 000 euron peruspalkalla ja palkkoja on korotettava nopeasti. Iltalehden kyselyssä kokoomuksen puoluesihteeri Tujunen kannatti 500 euron lisäystä hoitajien palkkoihin, (Ed. Saarinen: Sille häviää jo Hyssäläkin!) ja kaiken tämän kruununa oli vahva puhe koko kentältä tasa-arvotuposta.

Hallituksen tukema samapalkkaisuuserä hoitajille on nyt annettu. Se on 50 euroa kuukaudessa, jossa hallituksen osuus on noin 30 euroa. Sairaanhoitajien lähtöpalkka nousisi korotusten jälkeen 1 940 euroon, jos tämä sopimus olisi hyväksytty, ja palkka jäisi edelleen alle kunta-alan peruspalkkojen tämänhetkisen keskiarvon.

Monessa eduskuntaan lähetetyssä sähköpostissa on kysytty, mihin on unohtunut samapalkkaisuuserän kolmas jakokriteeri, alipalkkaus. Hallituksen tukema samapalkkaisuuserä jaettiin aloittain seuraavasti: hoitohenkilöstö sai siitä sen 1,8 prosenttia, opetusala 1,5, lääkärit 1,2 ja tekniset 0,4 tuosta erästä. Euromääräisesti eniten tuosta tasa-arvoerästä hyötyivät lääkärit, joiden keskiansio on se 5 888 euroa.

Myös kansalaiset ovat huomanneet hallituksen epäonnistuneen neuvotteluissa. Vain joka kymmenes arveli hallituksen ja eduskunnan edesauttaneen kiistan ratkaisua MTV:n ja Helsingin Uutisten teettämän mielipidemittauksen mukaan. Hallitus on omilla toimillaan asettunut osapuoleksi neuvotteluissa. Sen esittämän 150 miljoonan tasa-arvoerän jakaminen kaikille kunta-aloille sai naisvaltaiset koulutetut ja alipalkatut alat työtaisteluun. Pakkolain esittäminen neuvottelujen ollessa kesken herätti myös muut liitot tukemaan Tehyä. SAK:n Ihalaisen mukaan tällainen lain antaminen suojelutyöstä on periaatteellinen asia ja koskee sen takia vaikutuksiltaan muitakin työmarkkinajärjestöjä kuin pelkästään kiistan osapuolia.

Arvoisa puhemies! Kiritän hallitusta toteuttamaan myös omaa hallitusohjelmaansa, jossa todetaan, että korotetun valtionosuuden suuruus riippuu siitä, kuinka selkeästi kuntasektorilla tehtävää palkkaratkaisua onnistutaan kohdentamaan koulutetuille naisvaltaisille aloille, joiden palkkaus ei vastaa (Puhemies: 3 minuuttia täyttynyt!) työn vaativuutta. Toivon, että Vanhanen ja Katainen tänä viikonloppuna nöyrtyvät edesauttamaan työmarkkinasovun löytymistä ylimääräisellä valtionosuuden korottamisella.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Mistä kaikki sai alkunsa? Se sai alkunsa siitä, että kokoomuksen puheenjohtaja Katainen antoi poliittisen pörssitiedotteen, missä hän totesi: "Esitämme, että valtio siis maksaa kunnille sen osuuden naisvaltaisten alojen palkankorotuksesta, joka ylittää yleisen korotustason." Toivoisin, että kokoomuslaiset voisivat vahvistaa, onko tämä teksti totta. Esimerkiksi ministeri Risikko voisi sen tehdä. Ed. Zyskowicz poistui salista tietoisena siitä, että tulen kysymään ihan asiallisesti, onko tämä teksti totta. Tähän riittää vastaus "kyllä" tai "ei", ei mikään venkoilu eikä asioitten sivuun vieminen, vaan kannan ottaminen siihen, onko näin luvattu vai eikö. Siitä täällä ei ole suostuttu keskustelemaan porvareitten toimesta lainkaan. Esimerkiksi eilen valtiovarainministeri Katainen väisti tämän kysymyksen täysin, kun ed. Korhonen sen täällä esitti. Tästä kaikki johtuu.

Kaiken lisäksi tämä asia on valtavan vakava. Minä olen hirveän hämmästynyt — jokainen täällä saa käyttäytyä tavallaan ja vastaa siitä — että kun täällä puhutaan vakavasti, kun etenkin usein vasemmiston puolelta tuodaan ajatuksia esiin, niin kokoomusleirissä erityisesti naureskellaan, nauretaan koko tälle prosessille, koko tälle asialle. Ei tämä ole, hyvät kollegat, naurun asia, mutta niin kuin sanoin, jokainen reagoi tavallaan. (Ed. Mannisen välihuuto) — Mölinä voi tulla tuskasta ja huolestakin, ed. Manninen, mutta me emme ole tälle asialle nauraneet emmekä myhäilleet. Me olemme kantaneet tästä aitoa huolta. (Vasemmalta: Ei ihme, miksi ei naurata!) — Niin, meitä tämä ei naurata.

Minkä kuvan tämä prosessi antaa lainsäädännöstä? Nyt on hosuttu ja jyrätty ja uhkailtu ja pakotettu ja väläytetty jopa hoitajien rikosoikeudellista vastuuta. Se tästä vielä puuttui. Sekin koetaan uhkaksi, että tällä lailla, niin kuin ministeri Brax totesi, voi olla jopa rikosoikeudellisia seurauksia. Polun päässä on tilanne, että ollaan tekemässä hallituksen voimin hoitajista rikollisia. Nyt ei ole noudatettu alkuunkaan hyvää hallintotapaa. Tämä on antiesimerkki lainsäädäntötyöstä: eihän hosumalla tule kuin vähäjärkisiä lapsia, jos niitäkään.

Herra puhemies! Kaikki tiedämme, että ulospääsyn takaisi kuntien valtionosuuksien korottaminen. Tätä Tehyn perusteltua vaatimusta ei saa maksattaa kuntataloudella ja kunnilla.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen puheenjohtaja Katainen eilen asetti omaisuuden tasavertaiseksi ihmishengen kanssa. Valtiovarainministeri onkin omalla toiminnallaan osoittanut, että raha on hallitukselle rakkaampi kuin oikeudenmukaisuus, ihmisten mielipiteet tai ihmishenget. Kokoomuksen 500 lisäeurosta sairaanhoitajille tuli yhdessä viikossa 500 päivää vankilassa.

Naisten alistamisen ajan piti olla ohi, kun kokoomus jyllää hallituksessa. Heti vaalien jälkeen kokoomuksen retoriikassa kuitenkin hoitajat vaihtuivat enkeleistä kuoleman enkeleihin, joiden työmoraalin ja etiikan kokoomuksen, keskustan, vihreiden ja Rkp:n hallitus pakkotyölailla kyseenalaistaa. Enkeleistä tuli kuoleman enkeleitä, joita oikeusministeri Brax passittaa rikollisina vankilaan.

Hallitus on useasti todennut, ettei tämä laki pelasta henkiä. Lain tarkoituksena onkin siis ainoastaan ja vain nöyryyttää hoitajia. Tuota nöyryytystä eivät kokoomuksen esittämät hurskastelut muuksi muuta. Ilman lisärahaa sairaanhoitajat eivät saa ansaitsemaansa palkankorotusta eivätkä keskoset, syöpäpotilaat, sydänsairaat ja onnettomuuksien uhrit tämän lain kautta saa osaavien ammattilaisten hoitoa. Jo nyt on tiedossa, että pakkotyölaki karkottaa ison joukon noista osaavista ihmisistä alalta lopullisesti.

Pakkotyölaki ja hallituksen haluttomuus osallistua talkoisiin rahalla ovat johtamassa täydelliseen umpikujaan. Silti hallitus ei ole vieläkään suostunut kertomaan, mitä tapahtuu ensi tiistaina, jos vain rahasta kiinni olevaa sopua ei synny. Aikooko hallitus tällä lailla vain kiillottaa sädekehäänsä ja todeta, että kuolkoot ja jääkööt hoitoa vaille, kunhan syyllisiksi voidaan osoittaa yksittäiset sairaanhoitajat.

Ensi tiistaina jo ruuhkautuneet lääninhallitukset ruuhkautuvat entisestään. Haastemiehet alkavat metsästää kadoksissa olevia sairaanhoitajia, ja ruuhkautuneet käräjäoikeudet täyttyvät häpeäpaaluun naulattavista naisista. Yksikään näistä toimenpiteistä ei pelasta yhtäkään henkeä. Siksi, jos ja kun hallituspuolueiden voimin tämä pakkotyölaki tänään hyväksytään, tullaan tämä päivä aina muistamaan mustana perjantaina, jolloin murskattiin sekä julkinen terveydenhuolto, tasa-arvo että usko hallituksen vastuunkantohalukkuuteen. Kriisissä kyse on rahasta, ja kriisi on myös ratkaistavissa rahalla, ei pakkotyölailla.

Siksi muiden vasemmistoliittolaisten tavoin kannatan tämän lain hylkäämistä.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva pakkotyölaki tulee olemaan monessa suhteessa ongelmallinen, jos sitä lähdetään toteuttamaan. Lain sisältö on monilta osin kovin tulkinnanvarainen. Erikoista siinä on se, millä tavoin yksittäistä työntekijää kohdellaan. Tätä osoittaa erityisesti lain 7 §, jossa todetaan: "Lääninhallitus voi tehostaa tämän lain 4 §:ssä tarkoitettua päätöstä potilasturvatyöhön määräämisestä uhkasakolla." Miten tämä voi olla mahdollista, kun käsitykseni mukaan voimassa olevan kunnallisen virkamieslain puolella työtaistelutoimenpiteessä ei sanktioita säädetä yksilölle? Erityisesti tämä kaikkine muine ongelmineen tulee aiheuttamaan monenlaisia henkisiä paineita etenkin niille henkilöille, jotka tullaan määräämään pakkotyöhön. Vaarana on, että stressit aiheuttavat sairauslomia ja sen jälkeen koko tilanne pahenee vain entisestään. Asetetaankohan silloinkin uhkasakkoja ja minkä suuruisina ja määrätäänkö ne täytäntöönpantaviksi tarvittaessa muuntorangaistuksena vaikkapa vankilassa? Muuntorangaistuksessahan yhden päivän vankeus vastaa 30 euron uhkasakkoa.

Täällä on puhuttu varsin tunteenomaisesti ihmishengen turvaamisesta. Oma käsitykseni on, että nyt käsittelyssä olevalla lakiesityksellä sitä ei voida turvata, kuten myös ministeri Risikko on useaan kertaan todennut. Ainut oikea keino on nyt se, että hallitus kaivautuu bunkkereistaan pääministeri Vanhasen johdolla ja lyö pöytään riittävän rahasumman, jolla sopimus saadaan aikaiseksi, sillä rahaa kyllä on ja kansalaisetkin tuntuvat hyväksyvän palkankorotukset siten, että myös kunnat selviytyvät syntyvästä tilanteesta ja hoitohenkilökunta saa ammattipätevyyttään vastaavan palkan.

Tämä lakiesitys mielestäni osoittaa omalta osaltaan hoitohenkilökunnan työn vastuullisuuden ja välttämättömyyden. Ei kai tällaista esitystä muuten olisi annettu. Hallituksen ja hallituspuolueiden antamasta arvostuksesta hoitohenkilökuntaa kohtaan ei kannata puhua enää mitään, valitettavasti.

Timo  Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hieman siitä jatkan, mistä aloitin. Julkisella vallalla on tämä hoidon järjestäminen, vastuu siitä, ja nyt vastuu sitten sanktiopuolella asetetaan hoitajalle. Kyllä meiltä löytyy ministerivastuulaki. Lopulta voidaan katsoa myös, että ministeri on vastuussa. Hänelle voidaan esittää henkilökohtaista epäluottamuslausetta tästä asiasta, ja muitakin keinoja on. Toivottavasti tälle tielle ei jouduta lähtemään.

Arvoisa herra puhemies! Kyllä jotenkin tuntuu, että hallitus ja neuvottelijat eivät nyt ymmärrä, mimmoinen tilanne Suomen sairaaloissa on. Tämä olisi pitänyt pystyä välttämään. Nyt siellä henkilösuhteet ovat katkolla, potilaat huolissaan, valtava psyykkinen vahinko tapahtunut näissä terveydenhuoltoasioissa, hakeutumisessa hoitoon, ja tämä on kyllä anteeksiantamatonta tässä suhteessa. Täytyy kyllä ihmetellä sitä.

Tietysti kokoomus on löysine puheineen päävastuussa, mutta kyllä täytyy sanoa, että kyllä kepu on jättänyt kokoomuksen löysään hirteen roikkumaan. Kyllä tässä pelin politiikka rehottaa. Typerää ja tyhmäpuheista kokoomusta kepukin roikottaa siellä löysässä hirressä. Tämä on minun mielestäni kyllä aika ihmeellistä myös hallituksen sisäisen hengen kannalta, kuinka näin voidaan tehdä. Tämä on myös poliittinen oppitunti kansalliselle kokoomukselle. Te maksatte todella suolaisen hinnan siitä, että teillä on epälojaali hallituskumppani.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies, kollegat! Tällä lailla, tai sillä lailla, sanoisi Tarvajärvi-vainaa, ei näitä asioita tietenkään hoideta. Eli hallitukselta pitäisi vaatia tämmöistä asioiden hoitotakuuta, että pistetään ihan vakavasti ja tosissaan asiat kuntoon. Hallitus varsinkin puhuu aina, että eduskunta näin haluaa, mutta se tietysti tarkoittaa — kyllähän me tajutaan — eduskunnan enemmistöä eli mitä niitä on kaikkia, vihreitä, kokoomuslaisia ja keskustalaisia. Rahaa on, mutta tunneäly puuttuu tai sitten kokoomus näyttelee äärimmäisen tyhmää ajaessaan omia tavoitteitaan, ja lääkärit huutelee välihuutoja, kun hoitajien asiaa ajetaan. Tämä on tämmöistä poliittista huumoria, satiiria.

Mutta ihan oikeasti Suomi on lääkehoidon kärkimaa, vai voiko puhua edes lääkehoidosta, kun kyse on vanhemmista, ikääntyneistä ihmisistä. Eikö se ole lääkitsemistä? MOT-ohjelma todisti, kuinka vanhuksia makuutetaan tuolla noin ja sitten lääketehtaat rahasampoina tuottavat osakkeenomistajille komeata tuottoa.

Viimeksi kysyin sitä, kuinka monella ministerillä on lääketehtaitten osakkeita, koska tämähän on ihan suoraa yksityistämistä, että saataisiin hoitajat tuonne enemmänkin yritysaloille ja lääkärien alaisuuteen. Kyllähän lääkäreillä oma vastuu on tästä. Kyllä olisi pitänyt silloin muutama vuosi sitten tajuta, kun naisvaltaiset alat petettiin aikoinaan tällä — tästä on tutkimustakin tehty — prosenttilinjalla. Saatiin hööpötettyä jotkut pikkutunneilla siihen, että sitten kun korotetaan koko ajan vähän kerrallaan aina näitä juttuja prosentin, niin heillä on aina sama prosentti.

Lääkärithän tekivät aikoinaan aika rankan irtioton hoitohenkilökuntaan, ja nyttenkin sitten ollaan vaan ihmeissään, kukas nämä hallituksen typeryydessään huolimattomasti kunnille jakamat rahat ... Samahan ollaan tekemässä kulttuuripuolella: annetaan sinne iso kakku ja sitten voi unohtaa kansalaisopistot ja muuta vastaavaa. Kyllä on kokematon hallitus. Ei uskoisi, että on ollut niin hienoja konsultteja, jotka järjestivät liiankin yllättävän vaalivoiton. Kokoomustahan minun siis ihan oikeasti alan ihmisenä käy vähän sääliksi, kun piti vaan saada suuri vaalivoitto, että on enemmän huutelijoita täällä sitten ja voi mässäillä ja muuta paremmin, ja joutuikin yhtäkkiä hallitusvastuuseen eli niin kuin tämmöinen karman laki kolahti, että nyt ne olisi hoidettava sitten ne suuret puheet ja pistettävä asiat kuntoon.

Minä olen kirjoittanut näin, että vaalitäkyyn iski oikein kunnon peto. Voin kuvitella hoitajien pitkäaikaisen ... Hoitajathan ovat siitä onnellisessa — ja onnettomassa — asemassa, että he todella ovat nähneet sen kurjuuden, koska siellä joudutaan koko ajan olemaan niitten ihmisten kanssa tekemisissä, jotka ovat joko lähellä kuolemaa, kuolemassa tai sitten sairaita, toki jotkut paranevatkin. Mutta kuitenkin oma työ on ollut aina vaan kurjistuneempaa, sitä ei ole arvotettu, arvostettu tässä maailmassa niin kuin olisi pitänyt. Eli tässä tapauksessa tämä todella vaalitäkyyn iskenyt peto on aika paha, ja tällä systeemillä se päästetään todella vielä pahaksi.

Kerroin eilen, kuinka oma isäni kuoli jo silloin entisten hallitusten aikana sinne priorisoituun hoitojonoon. Siitäkös jotkut jo pillastuivat, ei tämmöisiä saa kertoa täällä. Ei eduskunnassa saa, kuolemako se oli se karmea sana, jota nykyään ei saa käyttää täällä?

Sitten kun ministeri Brax puhui tästä, että voi olla ja ehkä on uhkasakko, niin mitä puhetta se on? Onko se sitten vaan tehtykin uhkailumielessä, ministeri Brax, että uhkaillaan tällä mutta ei toteuteta, mutta ehkä joskus ja jos? Eli sillä on tämmöinen tietty iskevä vaikutus.

Ja tähän nyt lopetan sen sitten, että kun tämä tasa-arvotupohöpinä tai höpö ja löpinä tässä oli aikoinaan, niin kun puhuttiin, että kun kansaa pidetään Aku Ankkana tässä asiassa, niin jäikö Tupu pois tästä, tasa-arvo-Tupu, ja jäivät vaan Höpö ja Löpö tuonne sitten esittelemään meille näitä asioita, joista nyt kumpikin on pois.

Eli hallitukselta tarvittaisiin, kun aikoinaan kreikkalaiset filosofit sanoivat, että ahaa-oivallus, niin tämä rahaa-oivallus, nyt tarvitaan rahaa, homma ratkeaa ja saadaan kurottua vähän sitä hoitoalalla olevaa kuilua kiinni. (Ed. Hemming: Ei, kun tyylitaju on se, joka puuttuu!) En puhu edes psykologeista mitään, joita lääkärit ovat polkeneet aina Kelan kautta, vaan hoitajista ja lääkäreistä, jotka tekevät sitä yhteistyötä siellä. Ja hallitus joko tekee kaiken voitavansa tai menettää kaikki hoitajansa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Syyskuun 13. päivänä 2002 eduskunnassa jätettiin silloiselle Lipposen hallitukselle välikysymys, ja välikysymyksen otsikko oli "Kansalaisten perusoikeuksien toteutuminen terveydenhuollossa", ja ensimmäinen allekirjoittaja oli kansanedustaja Matti Vanhanen, toisena Mauri Pekkarinen, sitten Anu Vehviläinen, Juha Korkeaoja, Esko Aho jne. Välikysymyksen kysymys kuului näin: "Onko hallitus tietoinen, että sen lupausten vastaisesti terveydenhuollon ongelmat ovat pahentuneet ja yhä useammat kansalaiset jäävät vaille heille kuuluvaa hoitoa, ja aikooko hallitus ryhtyä pikaisiin toimiin kriisiytyvän terveydenhuollon ongelmien ratkaisemiseksi erityisesti pääkaupunkiseudulla ja muilla ongelma-alueilla turvatakseen kansalaisille perustuslain mukaiset oikeudet?" Eli potilasturvallisuus oli silloin kansanedustaja Matti Vanhasen laatiman välikysymyksen aiheena.

Kun sitten 25.9.2002 käytiin keskustelu asiasta, niin ensimmäinen allekirjoittaja puheenvuorossaan esitti muutamia mielenkiintoisia näkemyksiä. Hän totesi muun muassa: "- - rahan puutteen takia ketään ei saa passittaa kotiin." Edelleen hän totesi: "Valtiolla on aina viimekätinen vastuu perustuslain suomien oikeuksien vaalimisessa." Ja edelleen: "- - on huomattava se tosiasia, että Suomi on vähitellen pudonnut terveydenhuoltomenoissaan EU:n häntäpäähän. Käytämme vähemmän rahaa terveydenhuoltoon kuin muualla. Käytämme vähäiset varat varmasti omalla järjestelmällämme hyvin tehokkaasti, mutta niukkuus näkyy nyt jonoissa, alan palkoissa ja työmäärässä." Ja vielä: "Talouskasvun huipulla hallitus lupasi, että syntyy voittoisa tripla, jossa verotusta kevennetään, palveluita parannetaan ja velkaa lyhennetään. Näin ei käynyt, ja hallituksen arvoista kertoo jotain se, minkä tavoittelusta ensimmäisenä luovutaan." Ja vielä lopuksi silloinen kansanedustaja Vanhanen totesi: "Yksi politiikka on kärsinyt konkurssin, mutta potilaita ei saa laittaa sijaiskärsijöiksi."

Arvoisa puhemies! Tällaista tekstiä kuulimme runsas viisi vuotta sitten tältä paikalta. Kului puoli vuotta, oli vaalit ja keskusta nousi johtavaksi hallituspuolueeksi, ja sitä on nyt jatkunut sitten neljä ja puoli vuotta, ja pääosan siitä ajasta tämän välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja on ollut pääministerinä. Voimme kysyä, mitä näitten silloin kriisissä olleiden terveydenhuollon palvelujen ja ihmisten turvallisuuden hyväksi on tehty. Ja voimme todeta, että ainakaan tämän päivän tilanne, tämä äärettömän vakava tilanne, joka maassa on, ei kerro sitä, että Vanhasen johtama hallitus, ensimmäinen ja tämä toinen, olisivat tosissaan panostaneet terveydenhuoltoalaan, eivät ainakaan hänen mainitsemiinsa palkkoihin eivätkä hoitajien työmääriin, hoitajien määrään työpaikoilla. Tämä näkyy siinä, että tällainen tilanne on päässyt syntymään, ja siihen pitää saada ratkaisu, ja ratkaisu on se, mitä nykyinen pääministeri eli silloinen välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja perää, eli arvoja ja sen mukaisia taloudellisia panostuksia.

Ministeri Katainen edelleen tälläkin viikolla ilmoitti, että senttiäkään ei lisää hallitus anna Tehyn palkkaratkaisuun, mutta samassa haastattelussa totesi, että veronkevennyksiä annetaan jo ensi vuonna tai viimeistään 2010 kaikissa tuloluokissa. Eli veronkevennykset ovat todella tärkeitä, mutta hoitoalan kriisi, sairaiden ihmisten hoitaminen ei ole arvoista ykkönen.

Arvoisa puhemies! Tähän tilanteeseen on jouduttu siitä syystä, että noin vuosi sitten kokoomus otti vaaliohjelmansa keskeiseksi teemaksi Sari Sairaanhoitajan ja hänelle luvattiin suuri palkankorotus. Kokoomus ei kieltänyt, että 500 euroa olisi se hyvä tavoite. Se vaaliteema johti vaalivoittoon, hallitusvastuuseen. Hallitusohjelmaan kirjoitettiin tätä koskeva kappale, ja nyt siitä vetää takaisin sen kun ehtii koko hallitus. Käsittämätöntä. Koko hallitus on vastuussa tästä tilanteesta tältä osin. Tehy vaatii liikaa, sopimus on saatava aikaan siitä väliltä, mutta hallituksen jääräpäisyydellä ei sitä synny. Hallituksen on annettava periksi.

Arvoisa puhemies! Tämä laki, joka nyt on käsittelyssä, on hankala. Myönnän, että ymmärrän, että tällaista lakia hallitus vie eteenpäin. En kuitenkaan hyväksy sitä, koska se ei ole ratkaisu tähän ongelmaan. Hyväksykööt hallituksen takana olevat puolueet, joilla on enemmistö, ja viekööt läpi ja kantakoot vastuunsa tästä, kun tällaiseen tilanteeseen ovat asian ajaneet. Tämä on kuitenkin niin vakava kysymys, että joudun miettimään hyvin vakavasti tätä tilannetta, ja varmasti me jokainen joudumme, ja vetoamaan siihen, että tämän viikonlopun aikana tehdään ratkaisu, jolla nostetaan sairaanhoitajien, hoitoalan, palkkoja. Heijastukoon se sitten muihinkin matalapalkka-aloihin, eli olen eri mieltä kuin kokoomus, joka on täällä vastustanut Tehy-ratkaisua sen takia, että sehän heijastuu muihinkin matalapalkkaisiin. Minä olen päinvastoin sitä mieltä, että matalapalkkaisten palkkoja pitää kaiken kaikkiaan korottaa ja unohtaa ne suurituloisten verokevennykset, jotka edelleen ministeri Kataisen puheissa olivat kaikkein tärkeimpänä asiana.

Eli hallitus kantakoon nyt vastuun niin pitkälle kuin pystyy tästä osaltaan synnyttämästään tilanteesta, johon olemme joutuneet. Potilaat, kärsivät ihmiset, eivät saa kärsiä. Siksi tarvitaan sopimus.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Muutamia huomioita tästä keskustelusta. Näyttää siltä, että aika laajasti on esillä sellainen käsitys, jota pidän virheellisenä, että eduskunta ei voi puuttua palkka-asioihin. Tätä tulee sekä oikealta että vasemmalta. Olen tästä asiasta eri mieltä. Mielestäni eduskunnan on puututtava palkka-asioihin silloin, kun palkat ovat liian pieniä. Kuten me tiedämme, palkat ovat liian pieniä monilla eri alueilla. Sen takia on välttämätöntä, että eduskunta näyttää selkeän tien sille, miten matalapalkka-alojen palkkoja voidaan korottaa.

Muistatteko te, kuka sanoi, että metsätyöläisten palkat ovat hävettävän pieniä? Se oli Kekkonen. Ja, mitä tapahtui? Sen jälkeen metsätyöläisten palkkoja nostettiin.

Muistatteko, kuka sanoi, että me emme enää luota siihen, että pelkästään työnantajat ja työntekijäjärjestöt pystyvät pääsemään sellaiseen sopimukseen, jolla hoidetaan hoitoalan palkat kuntoon? Muistatteko, kuka näin sanoi? Se oli kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen. Olen täsmälleen samaa mieltä hänen kanssaan. Me emme voi luottaa siihen, että työntekijäjärjestöt ja työnantajajärjestöt hoitavat pienipalkkaisten alojen palkat kuntoon. Ja juuri sen takia eduskunta on olemassa, että eduskunta muun muassa korottamalla kuntien valtionosuuksia puuttuu tähän kysymykseen, pitää huolta siitä, että kunnilla on varoja pienipalkkaisten alojen palkankorotuksiin. Eli, herra puhemies, olen eri mieltä siitä, kun esimerkiksi SDP:n riveistä arvostellaan nykyhallitusta siitä, että tämä hallitus sotkeutuu palkansaajien ja työnantajien välisiin palkkaneuvotteluihin. Mielestäni hallituksen pitääkin sotkeutua. Tosin se tapa, millä tämä hallitus sotkeutuu, on väärä ja virheellinen.

Ministeri Katainen antoi viimeksi tiistaina lausunnon, jonka mukaan mitään ylimääräistä rahaa ei tulla antamaan kunnille Tehyn työtaistelun estämiseksi ja sopimukseen pääsemiseksi. (Ed. Saarinen: Hän on siitä ylpeä!) Samanaikaisesti hän korostaa sitä, että neuvotteluratkaisu on tämän sovittelulautakunnan käsissä. Kuinka voi olla niin, että hän kaikkein keskeisimpään kysymykseen, joka sovintolautakunnassa on esillä, eli kysymykseen palkkojen korotuksesta ottaa kantaa vielä viime tiistaina todeten, että ei senttiäkään tule tähän kaikkein keskeisimpään, neuvotteluiden keskiössä olevaan kysymykseen, ei senttiäkään tule lisää?

Tämähän on puuttumista sovintolautakunnan työhön, ja tämä on puuttumista tavalla, jossa otetaan kantaa nimenomaan työnantajan puolesta. Ei ole siis vain niin, että tämä lakiesitys, joka nyt on käsittelyssä, on kuntatyönantajan pyynnöstä syntynyt ja hallituksen taholta selkeä puuttuminen työnantajan hyväksi, vaan myöskin se tapa, millä valtiovarainministeri Katainen nyt esiintyy kesken näitä neuvotteluja, neuvottelujen herkimmässä vaiheessa, osoittaa, että hallitus on asettunut kuntatyönantajan puolelle eikä ole valmis käyttämään sitä kaikkein keskeisintä välinettä eli rahaa näiden neuvotteluiden edistämiseksi ja ratkaisun synnyttämiseksi.

Mistä loppujen lopuksi on kysymys? Kysymys on tietenkin siitä, että Tehy toimii tällä hetkellä muurinmurtajana kaikkien matalapalkka-alojen suhteen. Juuri tästä syystä niin kokoomuksen kansanedustaja Zyskowicz kuin valtiovarainministeri Katainenkin yrittävät, että palkankorotukset, joita Tehy väistämättä tulee saamaan, olisivat mahdollisimman pienet, jotta nämä palkankorotukset eivät tulevaisuudessa heijastuisi muille matalapalkka-aloille. Eli kyse on siitä, että yritetään ikään kuin saada aikaan se, että ne välttämättömät korotukset, jotka kuitenkin on tulevaisuudessa tehtävä myös muilla matalapalkka-aloilla, olisivat mahdollisimman pienet ja siirtyisivät mahdollisimman kaukaiseen tulevaisuuteen.

Herra puhemies! Mielestäni tämä lakiesitys on hylättävä, enkä suoraan sanoen voi lainkaan ymmärtää sitä, että perustuslakivaliokunnassa osa vasemmistosta päätyi siihen, että tämä laki voidaan hyväksyä yksinkertaisella enemmistöllä. Kysymyshän on, kuten ed. Söderman totesi, räikeästä puuttumisesta sopimusoikeuteen tavalla, joka ei ole sovitettavissa yhteen helpon säätämisjärjestyksen kanssa. Sen takia olisi ollut välttämätöntä, että tässä asiassa alusta alkaen koko vasemmisto olisi ollut sitä mieltä, että tämä laki vaatii vaikeutettua säätämisjärjestystä.

Petteri Orpo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus ja kokoomus lähtevät siitä, ettei tätä pakkolakia eli siis lakia, joka on pakko säätää, ole koskaan pakko käyttää. (Ed. Saarinen: Oletteko hylyn kannalla?) Tämä tilanne on äärimmäisen vakava. Pelkkä lakon ja irtisanomisten uhka on ajanut sairaalat erittäin vaikeaan tilanteeseen. Tämän lakon alkaminen ja irtisanoutumisten toteutuminen olisi paitsi potilaille myös sairaaloiden koko henkilöstölle hirvittävä tragedia. Eri henkilöstöryhmien välit ovat jo nyt kiristyneet aika huonoiksi, ja monella irtisanoutuvalla on varmasti suuri huoli omasta jatkostaan. Irtisanoutuminen on ollut äärimmäisen kova henkilökohtainen ratkaisu. Näin kovia keinoja ei olisi toivottu eikä ole oikeastaan ennen nähtykään.

Tästä koko asiasta on varmasti paljon opittavaa, mutta tämän lain käsittelyn yhteydessä on todettava, että meidän pitää jatkossa huolehtia siitä, että lakkorajoista sovitaan ja että suojelutyöstä huolehditaan. Lääkärilakko muutaman vuosien takaa oli tästä hyvä esimerkki. Silloin työtaistelukeinot olivat erittäin tehokkaita, mutta kaikki kriittiset toimenpiteet sairaaloissa hoidettiin.

Kuitenkin nämä uutiset neuvotteluista eiliseltä päivältä olivat toiveita antavia. Vaikeina pidetyistä tekstikysymyksistä oli ilmeisesti päästy sopuun, ja se on jo erittäin suuri askel, se antaa todella toivoa.

Nyt on siis kyse rahasta. Jos hieman pohditaan tätä rahakysymystä, niin ed. Heinäluoma nosti täällä esille tänään suuret odotukset ja toiveet, joita tässä on. Varmasti myöskin kaikki ymmärrämme tämän suuren haarukan, joka työnantajien ja työntekijöiden näkemyksissä on. Jos nyt mietitään näitä perimmäisiä syitä ja jos ollaan aivan rehellisiä, niin kyllä tämä ongelma juontaa juurensa tupokauteen ja tupomaailmaan, aikaisempiin vuosiin ja aikaisempiin hallituksiin, jolloin ei ollut mahdollisuutta eikä halua kiinnittää tähän huomiota eli kiinnittää huomiota hoitoalan palkkojen jälkeenjääneisyyteen ja siihen, että ne eivät vastaa koulutusta. Tämä ongelma vuosien ja vuosikymmenten aikana suureni, ja nyt tuo patouma on lähtenyt kerralla purkautumaan. (Ed. Erkki Virtanen: Nyt pitäisi ratkaista!) On pakko muistuttaa jälleen kerran siitä tosiasiasta, että te, sosialidemokraatit, ette tehneet hallituksessa ollessanne mitään sairaanhoitajien palkkojen parantamiseksi (Välihuutoja vasemmalta) ja nyt te olette täällä hurskastelleet päiväkausia ja olette mukamas tämän asian takana. (Ed. Saarinen: Te löitte Hyssälän ennätyksen!)

Koko kunta-ala on saanut ansaitsemansa reilut palkankorotukset. Nyt haetaan vielä neuvotteluissa tyydyttävää ratkaisua. Tähän tavoitteeseen pääsyä kokoomus toivoo. Kokoomus on toivonut sitä vaalien alla, vaalien aikana ja vaalien jälkeen.

Arvoisa puhemies! Toivon kaikilta osapuolilta viisautta ja joustavuutta, jotta sopu syntyy ja jotta tätä lakia ei tarvitse käyttää.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Käsittelemme nyt pakkotyölakia, joka ei turvaa potilasturvallisuutta, ja sen takia tällaisen lain säätäminen on täysin turhaa puuhastelua. Tällä lakiesityksellä vain vaikeutetaan nyt käynnissä olevia tärkeitä sovintoneuvotteluja. Hallituksen olisi mielestäni pitänyt panostaa enemmän näihin sovintoneuvotteluihin, sillä pakkolaki pahimmillaan pitkittää järkevän ratkaisun syntymistä.

Arvoisa puhemies! Pakkotyölaki on paluuta menneisyyteen, aikaan, jolloin työntekijöiden oikeuksia poljettiin. (Eduskunnasta: Entäs ihmisoikeudet?) Silloin oli olemassa myös pakkotyölaitoksia, jotka muistaakseni lopetettiin joskus 80-luvulla. Ei kovin hyvältä näytä, että nyt sairaaloista, terveyspalveluista, näistä laitoksista tehdään sellaisia, että siellä tehdään pakkotyötä.

Hallituksen suurta röyhkeyttä osoittaa se, että tällä lailla halutaan murentaa myöskin kokonaisuudessaan ammattiyhdistysliikkeen työtaisteluoikeuksia laajemminkin. Erityisen suurta ylimielisyyttä osoittaa hallitukselta se, että se kohdistaa nämä kovat pakkotoimet terveydenhuollon henkilöstöön eli naisvaltaiseen, alipalkattuun alaan, jota yritetään nyt jyrätä pakkotyölailla, siihen liittyvillä sakoilla, ja väläytelläänpä jopa rikosseuraamuksia. Tämä on aika kovaa peliä.

Tämä terveydenhoitoala on arvostettu, mutta alipalkattu, ja se ei olisi kyllä ansainnut tällaista kohtelua hallituksen taholta. (Eduskunnasta: Ei missään tapauksessa!) Tällainen pakkolaki, jos jotakin pakkolakia olisi pitänyt joskus soveltaa, olisi pitänyt säätää näille ahneille johtajille, jotka ovat miljoonia euroja rahastaneet muun muassa valtionyhtiöissä, ja kokoomusministeri, joka vastaa näistä yhtiöistä, on vain seurannut (Eduskunnasta: Tumput suorana!) — tumput suorana — tätä tilannetta. Eli pakkotyölakiesitys onkin pohjanoteeraus porvarihallitukselta. Ja erityisesti kokoomuksen sählääminen näkyy kaikilla sektoreilla tämän hallituksen toimissa.

Pääministeri ja keskustapuolue näyttävät vetäytyneen sivustaseuraajan rooliin. Jos katsomme tämänkin päivän puhelistaa, niin kuinkahan monta keskustan puheenvuoroa siellä on käytetty, kuinka monta on pyydetty? Tilanteessa, jossa nyt tarvittaisiin aktiivista otetta pääministeripuolueelta ja ennen kaikkea toimenpiteitä sovinnon löytämiseksi, puolue vaikenee koko asiasta. Se, mitä hallitus on lähinnä kokoomuksen sähläyksen toimesta saanut aikaan, on se, että tilanne on koko ajan vaikeutunut.

Arvoisa puhemies! Tällä pakkolailla on muitakin tavoitteita ja ainakin seuraamuksia kuin hoitohenkilöstön nöyryyttäminen. Koko ammattiyhdistysliikkeelle hallitus haluaa osoittaa sen, että työtaistelutoimia voidaan murtaa tämän päivän Suomessa pakkotyölain kaltaisilla toimilla. Erityisesti halutaan varoittaa muitakin pienipalkkaisia ryhmiä, etteivät he ryhtyisi hakemaan oikeutta palkkaukseensa ja muihin työehtoihinsa. Tästähän ed. Zyskowicz oli erityisen huolissaan. Hänhän totesi ensimmäisessä käsittelyssä, että jos nyt hoitajat saavat jotain enemmän, niin muut pienituloiset ryhmät tulevat perässä. Olen ihan samaa mieltä, kuin joissakin puheenvuoroissa täällä on todettu, että näin pitääkin tapahtua. Kyllä meillä on suurituloisille annettu jo aivan tarpeeksi, pienituloistenkin vuoron pitäisi joskus tulla. Tämän pakkolain vaikutuksista siis koko ay-kenttään kannattaa olla huolissaan. Toivon myös, että ay-liike huomioi tämän tilanteen. Tässä ollaan erittäin huonoilla jäljillä.

Arvoisa puhemies! Pakkolaki johtaa myös entistä enemmän terveyspalvelujen yksityistämiseen. Hallitus on jo aiheuttanut toimillaan sen, että kaikki osaava ja ammattitaitoinen hoitohenkilöstö ei enää palaa töihin julkiselle sektorille. He eivät suostu varmaankaan työtaistelun jälkeen jatkamaan työtään laitoksissa, joissa on tällainen pakkotyön mahdollisuus olemassa. Eli siirtyminen yksityissektorille tulee varmasti lisääntymään, varsinkin kun palkkaus siellä on jo tällä hetkellä useinkin korkeampi. No, tästä seuraa julkisten palvelujen heikentyminen ja yksityissektorin vahvistuminen. En tiedä, onko näillä hallituksen toimilla ollutkin tällainen päämäärä ja tarkoitus.

Arvoisa puhemies! Huolestuttavaa on myös se, että pakkolain kaltaiset toimet heikentävät hoitoalan henkilöstön saatavuutta pitkällä aikavälillä. Nuoria on vaikea houkutella alalle, jolla on pieni palkkaus, vuorotyö, jota tehdään useinkin vähällä henkilöstöllä, ja nyt vielä hallituksen toimien seurauksena siellä on myös pakkotyömahdollisuus.

Arvoisa puhemies! Kaikki tietävät, että ratkaisua tässä kiistassa ei synny ilman lisärahaa valtiolta, ja korostan vielä: valtiolta. Tämä raha on annettava, senkin me tiedämme, ennemmin tai myöhemmin. Tämän takia tuntuu vastuuttomalta, että asian ratkaisua viivytetään ja aiheutetaan näin lisää vahinkoa tälle alalle ja vaarannetaan vielä potilasturvallisuus. Nyt tarvitaan jo vihdoinkin hallituksen ulostuloa. Sopu löytyy, kun hallitus taipuu ratkaisuun, joka tuo rahaa. Muuta mahdollisuutta ei ole.

Arvoisa puhemies! Pakkotyölakia ei tule hyväksyä demokraattisessa yhteiskunnassa, jossa työn tekemisen pitää perustua muihin arvoihin kuin pakkokeinoihin.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Aivan aluksi niille, jotka ovat verranneet Rajavartioliiton lakon yhteydessä kaavailtua lakiesitystä Tehyn lakkoa koskevaan pakkolakiin: Kyseessä on täysin eri asia. Rajavartioliittoon liittyvä hallituksen esityshän koski vain työtaistelun piiriin kuulumattoman henkilöstön asemaa, ei itsensä irtisanoneita kuten nyt. Ministeri Wideroosin ja Valtion työmarkkinalaitoksen silloin valmistelema hallituksen esityshän lähti siitä, että työnantaja voi määrätä tällaisen virkamiehen suorittamaan Rajavartiolaitoksesta annetussa laissa tarkoitetut tehtävät. Korostin itse silloin käydyssä keskustelussa hyvää yhteistyötämme Rajan ammattilaisten kanssa ja uskoin, että asiat etenevät neuvottelupöytien ja Saloniuksen pöydän kautta niin kuin piti ja niin kuin kävi. Hallituksen esityksessä oli silloin lähdetty siitä, että rajaturvallisuus voidaan varmistaa vain töissä ja työ- ja virkaehtosopimuksen piirissä olevien täyden työpanoksen varmistamisella. Vuonna 2005 ei niin sanottua Tehy-lakia olisi siis voitu näin ollen mitenkään testata, kuten eräät ovat halunneet esittää.

Herra puhemies! Hallitus on monella tavalla nyt asianosainen. Valtiovarainministeri on henkilökohtaisesti puolueensakin puheenjohtajana ja myös valtiovarainministerinä tämän mustan päivän pääarkkitehti. Minusta on syytä nähdä, että tähän tilanteeseen ei ole ajelehdittu, vaan tähän on tultu hallituksen toimien ja toimimattomuuden, haluttomuuden ja joustamattomuuden johdosta: ennen kaikkea haluttomuus nähdä kuntatalouden rahoituskriisiä, sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien jälkeenjääneisyyttä, kyky olla reagoimatta hyvässä valtiontalouden tilanteessa, ylijäämäisessä tilanteessa, siihen, että kuntatalous ja terveydenhuolto ovat vakavasti kriisiytyneet. Olisi ollut vähintäänkin velvollisuus lähteä aktiivisesti toimimaan rahoituspohjan parantamiseksi.

Toinen asia: Joustamattomuus työntekijäkuntaa ja tehyläisiä kohtaan ja koko terveydenhuollon henkilöstöä kohtaan pyrkimällä sanelun ja pakottamisen tielle on anteeksiantamatonta. Tässä vastuussaan hallitus ei voi piiloutua eduskunnan ja jonkun lain taakse, vaan hallitus vastaa todella tästä, voi sanoa, historiallisesta kriisistä, johon nyt Suomi monella tavalla on itse asiassa jo ajautunut.

Ensinnäkin kansalaisten turvallisuus ollaan ennennäkemättömällä tavalla vaarantamassa, se pitää sanoa suoraan.

Toinen asia on se, että meidän koko terveydenhuollon tärkein voimavara on tänään ja tulevaisuudessa terveydenhuollon ammattilaiset, terveydenhuollon työntekijät, ja tältä osin meillä on nyt jo selvästi nähty, että työolosuhteiden ja palkkauksen jälkeenjääneisyys ei ole luonut sitä kilpailukykyä, että vaativassa leikkaushoidossa tai muussa tämä avainryhmä olisi pystytty varmistamaan. Meillä on Husissa sydänpuolella leikkaussaleja vajaakäytössä, lääkäreitä löytyy ja muuta henkilöstöä, mutta sairaanhoitajia ei. Eli tämmöistä kilpailukykyisyyttä palkkauksellisesti ei ole viety riittävästi eteenpäin. Nyt tämä kriisi tietysti talouden kautta mutta myös asenteen kautta, jollaisen hallitus on omaksunut, pahenee.

Herra puhemies! Kyllä minä katson, että tässä tapauksessa valtiovarainministerillä monessa mielessä keskeisesti toimineena ministerinä ja ministerinä, jonka vastuulla on ollut ratkaisun hakeminen ja jolla minun mielestäni on ollut myös syyllisyys ajautumisesta tähän tilanteeseen, on täysi poliittinen vastuu tästä historiallisesta kriisistä. Erittäin ikävää on se, että tämän vaikutukset tulevat olemaan erittäin syvät myös tulevaisuuden terveydenhuollon välttämättömiin toimenpiteisiin. Tämä ei herätä toivoa turvallisesta terveydenhuollon tulevaisuudesta.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituspuolueiden masinoima teatteriviikko on nyt päättymässä. Olemme kuulleet tuntitolkulla uskomatonta hurskastelua potilasturvallisuudesta. Todellisuudessa oikeistohallitus on testaamassa mahdollisuutta säätää perustuslakia ja monia ihmisoikeuksia loukkaava pakkotyölaki. Eilen monet ammattiliitot, muun muassa Metallityöväen Liitto, kuljetusalojen monet työntekijäliitot ja STTK:laiset Toimihenkilöunioni ja Erto tuomitsivat pakkotyölain hyökkäyksenä työtaisteluoikeutta vastaan.

Tämä on ajan merkki. Oikeistohallitusten työmarkkinapolitiikan malliin kuuluu sopimusvapauden rajoittaminen, pyrkimys pakkosovinnon ja pakon käyttöönottoon. Siitä on meillä paljon kansainvälisiä esimerkkejä ja kokemusta, ja siihen suuntaan hallitus on myös tämän pakkolain myötä pyrkimässä. Sen takia kyllä ihmettelen, kuten ed. Laakso täällä, että oppositio ei kokonaisuudessaan voinut johdonmukaisesti vaatia perustuslakivaliokunnassa lain käsittelyä perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Arvoisa herra puhemies! Täällä ministeri Brax riisui tältä pakkolain politiikalta viimeisenkin viikunanlehden, kun hän täällä uhkasi irtisanoutuvia ja pakkotyöstä kieltäytyviä rikosoikeudellisilla seuraamuksilla. Braxilta on kyllä kysyttävä, miten te aiotte rakentaa rikosoikeudellisen syy-yhteyden työntekijän irtisanoutumisen ja mahdollisten hoidon puutteiden aiheuttamien potilasvahinkojen välille. Kovin kovin pitkälle yritätte venyttää tämän syy-yhteyden. Vain Mooseksen lakiin kuuluu rangaistus, joka ulotetaan kolmanteen tai neljänteen polveen. Sen ymmärrän ja tiedän, että porvareiden aatemaailma ja asenne työtaisteluoikeuteen on peräisin 30-luvulta, mutta vihreän prekariaattipuolueen profiiliin sopii huonosti puhe pakkotyöstä ja rikosoikeudellisesta henkilökohtaisesta, yksilöön ulottuvasta vastuusta työtaisteluoikeuden käyttämisen yhteydessä. Kovin kovin kalliin hinnan maksatte ministerin paikoistanne.

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajat! On suorastaan törkeää, että hoitajille yritetään sälyttää perustuslain mukainen valtiovallan vastuu turvata jokaiselle riittävät terveyspalvelut. Siitä tässä on kysymys. Hallituksen tekeytyminen ikään kuin hoitajien palkkakiistan ulkopuoliseksi tahoksi on aivan surkea silmänkääntötemppu. Jokainen tässä salissa tietää, että hallitus ratkaisee suurelta osin kuntien rahoituksen ja toiseksi keskeiset hallituspuolueet käyttävät valtaa myös Kunnallisessa työmarkkinalaitoksessa. Ratkaisun avaimet sekä maan hallituksessa että työnantajapuolen Kunnallisessa työmarkkinalaitoksessa ovat samojen puolueiden käsissä, keskeisesti hallituspuolueiden käsissä. Tehyä ja hoitajien taistelua vastassa ovat samat poliittiset voimat niin hallituksessa kuin työnantajapuolella neuvottelupöydässä.

Te olette järjestäneet täällä viikon sirkuksen vakavassa asiassa. Näin vähän porvarihallitus ymmärtää työmarkkinapolitiikkaa ja sen logiikkaa. Kyllä tällaisen hallituksen ja tämän luokan vastuullisten ministereiden tulisi vielä pitkään saada olla poliittisessa keskoskaapissa. Sinne te kuulutte.

Lopputulos pakkotyölain säätämisestä on päinvastainen kuin lain kannattajat uskovat. Pakon käyttö tulee poliittisen bumerangin tavoin vasten porvarien kasvoja. Hoitajien oikeutettu kamppailu ei voi päättyä muuhun kuin voittoon. Taistelu rohkaisee kaikkia keskitetyn työmarkkinavallan tukahduttamia pienipalkkaisia ammattiryhmiä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Siksi hallitus on nyt umpikujassa, ja siksi se turvautuu poikkeustoimiin.

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n johto ja porvaripuolueet toivovat tulopolitiikalle loppua. Nyt he ovat sen saamassa. Tästä liittokierroksesta voidaan jo päätellä, ettei sen perään itketä työpaikoilla eikä ammattiliitoissa. Tästä on alkamassa uuden työmarkkinapolitiikan aika Suomessa, ja toivottavasti — ja uskon siihen varmasti — hoitajat voittavat tämän kamppailun. Se on meidän yhteinen kansallinen tehtävämme, se on suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen tehtävä.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Me kokoomuksessa olemme olleet ja olemme edelleen sitä mieltä, että sairaanhoitajat ansaitsevat reilun palkankorotuksen. Ratkaisu terveydenhuoltoa uhkaavaan joukkoirtisanoutumiseen syntyykin ensisijaisesti rahalla. Ratkaisun syntyminen edellyttää, että kumpikin osapuoli, sekä kuntatyönantaja että Tehy, joustavat omista vaatimuksistaan. Kun ratkaisun joskus kuitenkin on synnyttävä, miksei se voisi syntyä jo tällä viikolla? Tämän puolesta me vetoamme osapuoliin.

Valitettavasti vain valtiovalta, joka viime kädessä vastaa kansalaisten perusoikeuksista, kuten oikeudesta elämään, ei voi jäädä odottamaan, että osapuolet pääsevät sopimukseen. Sen on varmistettava, että lapset voivat syntyä turvallisesti, että vauvoja ei jätetä keskoskaappiin yksin, että puhdasta verta riittää sitä tarvitseville ja että teho-osastoilla makaavien ihmisarvoinen elämä jatkuu. Siksi potilasturvallisuuslain säätäminen, niin epämiellyttävää kuin se onkin, on välttämätöntä.

Kaikki keinot eivät ole enää sallittuja edes sodassa ja rakkaudessa. Ei niiden soisi olevan vaalimisen arvoisia myöskään puoluepolitiikassa tai palkkapussin suuruudesta tapeltaessa. Potilasturvallisuuslakia vastustava oppositio tekee äärettömän kovaa politiikkaa asettaessaan vastakkain potilasturvallisuuden, ihmisten hengen ja terveyden ja puoluepoliittisen edun tavoittelun. Opposition repivästä ja vastuuttomasta politiikasta huolimatta valtiovallan on pyrittävä vähentämään viattomille sivullisille aiheutuvia vahinkoja. Tärkein ihmisarvo on kuitenkin oikeus elämään.

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva potilasturvallisuuslaki on osoitus siitä, että sairaanhoitajien työn välttämättömyys tunnustetaan. Todella toivon, että palkkariidan osapuolet pääsevät sopimukseen, jotta potilasturvallisuuslakia ei tarvitse panna täytäntöön.

Henna Virkkunen /kok:

Arvoisa puhemies! On hyvin poikkeuksellinen tilanne, että eduskunta joutuu lainsäädännöllä puuttumaan työtaistelun rajoihin. Suomalaiseen sopimusyhteiskuntaan on kuulunut perinteisesti sadoissa tätä edeltäneissä työtaisteluissa, että ensimmäiseksi, vaikka mistään muusta ei ole kyetty sopimaan, on sovittu työtaistelun rajoista, siitä, että siihen saakka hankittua omaisuutta ei tuhota, ihmishenkiä ei työtaistelun vuoksi vaaranneta. Siksi on hyvin valitettavaa, että nyt tuosta rajoituksesta ei ole voitu osapuolten kesken sopia, vaan eduskunta joutuu tällä tavoin lain muodossa turvaamaan kansalaisten hengen ja turvallisuuden uhkaavassa työtaistelutilanteessa.

Opposition osalta on esitetty, että hoitohenkilökunnan palkkaodotuksia on kohtuuttomasti nostatettu kokoomuksen toimesta. Me olemme sitä mieltä, että hoitohenkilökunta tarvitsee koulutuksensa ja työn vaativuuden mukaisen palkan. Hoitajien ja monen muun koulutetun, kunta-alalla työskentelevän naisen palkkaus on jäänyt jälkeen vuosikymmenten aikana. Neuvottelupöydän tilanne on nyt poikkeuksellisen vaativa. Kuntatyönantajan ja Tehyn on löydettävä ratkaisu, jonka molemmat ovat valmiita hyväksymään, mutta joka on myös taloudellisesti mahdollista toteuttaa.

Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Minulla on mukana Turun Sanomien 14. päivä marraskuuta pääkirjoitus, ja haluan sitä lainata joissakin kohdissa. Otsikkona on "Väärällä asialla politikointia". "Sairaanhoitajien suojelutyövelvoitetta laajentavan tilapäislain ensimmäinen käsittely nostatti eduskunnassa poikkeuksellisen kärjekkään sananvaihdon. Oppositio hyödynti täysin mitoin tilaisuutta vakavalla asialla politikoimiseen. Sinivihreä hallitus puolestaan osoitti, että tiukan paikan tullen sen rivit pitävät."

Edelleen lainaus: "Opposition puhujat ryöpyttivät hallitusta tutuin väittein vaalilupausten pettämisestä, suomalaisen neuvottelukulttuurin rikkomisesta ja asettumisesta kiistassa työnantajan puolelle. Poliittisten irtopisteiden toivossa pyrittiin sekoittamaan kaksi erillistä asiaa: Tehyn työtaistelu ja potilasturvallisuuden takaaminen."

Edelleen Turun Sanomissa jatketaan pääkirjoituksessa: "On oppositiojohtajilta älyllistä epärehellisyyttä ulvoa sutena susien joukossa, vaikka he hyvin tietävät, että joutuisivat pääministerin asemassa priorisoimaan ratkaisuja aivan samoin. Kesällä 2005 SDP oli hallituspuolueena ajamassa pikalainsäädäntöä rajavartijoiden lakon murtamisesta, jottei maan mainetta yleisurheilun MM-kisojen isäntänä olisi riskeerattu. Nyt, kun kyse on ihmishenkien turvaamisesta, puolue riekkuu hanketta vastaan kuin pahainen katupoika."

Eli kun Turun Sanomat porvarillisena lehtenä kirjoittaa, aikaisempana sitoutumattomana lehtenä ottaa kantaa pääkirjoituksessaan näin, ei voi todeta kuin että vastakkainasettelun aika on taas kerran alkanut ja neljäs valtiomahti osoittaa sen, kenen puolella se on. Turun Sanomat on asettautunut hallituksen, porvarihallituksen, puolelle tässä asiassa ja hallitus taas työantajan puolelle tai kuntatyönantajan puolelle. (Ed. Salo: Siellä on sosialisti päätoimittaja!)

Paula Risikko, joka on peruspalveluministerinä, on moneen kertaan todennut, että tämä pakkolaki ei muuta sitä tilannetta, että potilasturvallisuus olisi taattu. Täällä keskustelussa on moneen kertaan se tullut esille, ja edelleen tässä pääkirjoituksessa sitten vedotaan, että tämä laki on se, joka pelastaa.

Rajavartijoiden lakon kohdalla ed. Rajamäki toi hyvin esille sen, että kyse oli järjestäytymättömästä työntekijäkunnasta, joka oli kohteena, kun lainsäädäntöä tehtiin. Oli kyse "rikkurilaista". Sosialidemokraattinen ryhmä ei tätä lakia koskaan hyväksynyt, ja lopputuloksena oli se, että tätä lakia ei säädetty. Päinvastoin toimi kokoomus, minulla on mukana vanha lainaus Ilkka Kanervan sanomisesta silloin, kun tätä niin sanottua rikkurilakia käsiteltiin: "- - Suomi tulee huolehtimaan omien lakiensa mukaisesti kisojen turvallisuudesta sen kaikilta osilta. Tämän sopimuksen toimeenpanosta tässä on kysymys eikä suinkaan mistään ulkopuolelta tulleesta vaatimuksesta - -." Turun Sanomat väittää toista. On sen takia korjattava, että laitetaan niin kuin nämä asiat ovat. Ne onneksi kuitenkin löytyvät meidän valtiopäiväasiakirjoista.

Tehyn työriita ei ratkea tällä pakkolailla, ja jos ajatellaan sitä, mitä tämä uhkasakko, jonka mahdollisuus nyt lääninhallituksella on, maksimissaan on: se on yhden tai kahden kuukauden palkka. Se on hirvittävän suuri määrä rahaa, ja kun 30 euron suoritteet voidaan vaihtaa vankeusrangaistukseksi, niin tämän tyyppinen lainsäädäntö ei todellakaan ole nykypäivää.

Sitten jos vielä ajatellaan sitä, että meillä on muitakin ryhmiä, jotka ovat lakossa: Alkon myyjät ja Toimihenkilöunioni ovat tukilakkotoimenpiteisiin ryhtymässä. Farmaseuteilla on tulossa lakkotoimenpiteet. Onko tulossa taas uusia pakkolakeja, että saadaan kaikki nämä lait tavallaan kumottua? Onko odotettavissa, että me istumme täällä nyt sitten jouluun asti ympärivuorokautisesti?

Edelleen voisi ajatella sitä, että kun hallitus ei ole halunnut tuoda sitä rahaa tänne pöydälle tämän lakon tai työriidan ratkaisemiseen, niin onko kyse siitä, että hallitus, porvarihallitus, haluaa romuttaa suomalaisen julkisen terveydenhuoltojärjestelmän. Tältäkään ajatukselta ei voi välttyä, kun pohtii näitä asioita. Hallitus ei ole tarjonnut kunnon vastauksia. Me tiedämme myös sen, että lääninhallitukset eivät pysty toimimaan eivätkä tekemään niitä päätöksiä, joihin laki velvoittaa.

Sen takia olen ollut tämän lain hylkäämisen kannalla niin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kuin tänään täällä, kun kakkoskäsittelyssä äänestetään. Mutta hyvin mielenkiintoista on se, että meidän porvarihallituksella on näin voimakas tuki esimerkiksi Turun Sanomien taholta. Ehkä siihen vähän vaikuttaa se, että perheyrittäjät saavat tämän veroratkaisun tässä samassa yhteydessä, kun hallitusohjelma on tehty, että tulee tämä sukupolvenvaihdoksen verotuksen keventäminen tai kokonaan poistaminen. Ehkä se on vaikuttanut siihen, että ollaan suoraan sitten hallituksen puolella ja oppositio nähdään mustana mörkönä.

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on esitys laiksi potilasturvallisuuden varmistamisesta terveydenhuollon työtaistelun aikana. Lain taustalla on se, etteivät työmarkkinaosapuolet ole sopineet suojelutyöstä kuntatyönantajan toiveista huolimatta. Laista on sen käsittelyn aikana pyydetty lausunnot työmarkkinakeskusjärjestöiltä. Ne toteavat asiasta muun muassa seuraavaa:

SAK: "Normaaleissa olosuhteissa työmarkkinaosapuolet ovat yleensä yhdessä sopineet lakko- ja työtaistelurajoista. SAK on ohjeistanut omia jäsenliittojaan siten, että työtaistelutilanteessa liitot rajaavat omilla päätöksillään hengen ja terveyden kannalta välttämättömät toimet ulos työtaistelun piiristä."

Akava ry: "Akava ry katsoo, että hallituksen tehtävä on huolehtia kansalaisten turvallisuudesta ja kantaa yhteiskuntavastuu tällaisessa poikkeuksellisessa tilanteessa".

EK: "Näissä olosuhteissa ehdotettu erillislaki on EK:n mielestä välttämätön."

STTK: "Lakia tulee muuttaa siten, että Tehyn edustajien tulee osallistua lääninhallitukselle mahdollisesta potilastyöstä tehtävän esityksen tekemiseen."

Lakiin on liitetty tämä kuulemismenettely.

Arvoisa puhemies! Asia on tältä osin kristallinkirkas. Koska lakko- ja työtaistelurajoista ei ole työmarkkinaosapuolten kesken sovittu, eduskunnan tulee säätää laki potilasturvallisuuden varmistamisesta ja suojelutyöstä, joka rajaa hengen ja terveyden kannalta välttämättömät toimet ulos työtaistelun piiristä. Uskon myös, että molempien osapuolien tahto tässä vakavassa asiassa on toimia niin, että inhimillisiltä tragedioilta vältytään.

Arvoisa puhemies! Erikoista tässä neuvottelussa on se, että vaikka kunta-ala on palkkajohtaja, sopimukseen ei ole päästy. Vielä erikoisempaa on se, että se järjestö, joka on saamassa ennätyssuuret korotukset, ajautuu työtaisteluun, jossa ei ole rajattu ulos edes suojelutyötä. Tämä kertoo osaltaan myös neuvottelujärjestelmän toimimattomuudesta ja kehittämistarpeesta. Tietenkin kaikkien lähtökohta tässä vaikeassa ja vakavassa tilanteessa on se, että työmarkkinahäiriöiltä vältytään. On syytä toivoa neuvotteluosapuolille, sovittelulautakunnalle ja valtakunnansovittelijalle kärsivällisyyttä ja voimia hakea ja löytää neuvotteluratkaisu.

Arto  Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä tilanne ratkeaa vain ja ainoastaan sopimalla, ja se ratkeaa sillä, että löydetään kompromissi osapuolten välillä.

Pyysin tämän puheenvuoron myöskin kertoakseni käsitykseni tästä suojelutyövelvollisuudesta. Täytyy sanoa, että ed. Jukka Mäkelä piti niin erinomaisen puheenvuoron siitä, miten ammattijärjestöt ovat tähän suhtautuneet — ovat suhtautuneet omissa päätöksissään tähän asti ja ovat suhtautuneet nyt tässä tilanteessa — että tästä ei voi vetää muuta johtopäätöstä kuin sen, että meidän on työtaistelun muodosta riippumatta toimittava niin, että suojelutyövelvoite on olemassa silloin, kun kyse on ihmisten hengestä, terveydestä ja turvallisuudesta. Jos me tästä periaatteesta luovumme, niin silloin me avaamme semmoisen oven, että me emme todellakaan tiedä, mitä sen takana on ja mitä siitä voi seurata.

Toinen asia on kysymys tästä neuvotteluasemasta ja siitä, että mahdollisimman vähän lailla vaikeutettaisiin sitä normaalia kehitystä työmarkkinoilla ja työmarkkinaneuvotteluissa, ja juuri sen takia sinne lakiin tehtiin se muutos, että Tehyä kuullaan. Nyt jo tiedetään, että paikallisesti tätä on käytetty ja sovellettu, ja se on osaltaan edesauttamassa tämän kriisin ratkaisua.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Ennen viime eduskuntavaaleja kokoomuksella oli korvat, jotka kuulivat aivan oikein sen ison tarpeen ja sen hädän, mikä on sairaanhoidossa tällä hetkellä. Hoitoalalla saa liian pieniä palkkoja, ja hoitajia on liian vähän. Nyt, kun olisi mahdollista ratkaista tämä asia, näihin korviin on laitettu tulpat, jotta hätää ei enää kuulla, ja korvat vielä heiluvat aika tavalla.

Nyt on kysymys siitä, mikä on meidän terveydenhoitomme ja sairaanhoitomme tulevaisuus. Riittääkö meillä osaavia ammattilaisia, työntekijöitä, myös tulevaisuudessa terveydenhoidossa, vanhustenhoidossa? Jo nyt ongelma on se, että moni koulutettu osaava hakeutuu toisille aloille, muuttaa pois maasta sen vuoksi, että he eivät saa sellaista palkkaa, jonka he ansaitsevat. Nyt olisi kaikki mahdollisuudet ratkaista tämä ongelma. Nyt olisi itse asiassa eduskunnan ja hallituksen velvollisuus ratkaista tämä ongelma.

Joka tapauksessa tähän työkiistaan tarvitaan ratkaisu, ja se ratkaisu ennemmin tai myöhemmin tulee ainoastaan sitä kautta, että hallitus osoittaa ne tarvittavat rahat, joilla palkkakiistaan saadaan sopimus. Minusta on edesvastuutonta, jos päästetään tilanne siihen, että sairaanhoitajat joutuvat joukkoirtisanoutumaan puolustaakseen oikeutettuja vaatimuksiaan. Kyllä tämä ratkaisu pitää löytää ennen tätä tilannetta, koska olen syvästi huolestunut potilasturvallisuudesta. Kaikki me tiedämme ja ministeri Risikko on monta kertaa sanonut, että tällä pakkotyölailla ei potilasturvallisuutta taata. Sen vuoksi nyt on se viimeinen hetki, jolloin hallituksen pitää laittaa rahaa peliin ja mahdollistaa se, että sairaanhoitajat eivät joudu toteuttamaan työtaisteluaan, johon heillä on täysi oikeus.

Tämä pakkotyölaki rikkoo työntekijöiden perustuslaillisia oikeuksia. Tämä pakkotyölaki rikkoo niitä kansainvälisiä oikeuksia, joita työntekijöille on luvattu ja mitä sopimuksissa lukee. Itse asiassa tämä pakkotyölaki, jos se toteutuu, entisestään vaikeuttaa sitä tilannetta, millä me saamme jatkossa ammattilaisia alalle, miten me saamme hoitohenkilökunnan pysymään alalla, miten saamme nuoret opiskelemaan alaa ja siirtymään sinne.

Ennen vaaleja kokoomus lupasi 500 euroa hoitajille. Nyt ilmeisesti se 500 onkin joko uhkasakkona 500 maksettavaksi tai peräti 500 päivää tuomiota, koska täällähän ministeri Brax väläytteli jo sitä, että yksittäisiä sairaanhoitajia tullaan mahdollisesti rikosoikeudellisesti rankaisemaan siitä, jos he eivät tule töihinsä. Onhan tämä uskomaton tilanne, että yksilöitä lähdettäisiin rankaisemaan yhteisestä järjestön päättämästä työtaistelutoimesta. Tämä on valtava hyppäys.

Arvoisa puhemies! Nyt todella mietityttää hallituksen ministereiden ja hallituspuolueiden edustajien asenne. Mitä te ajattelette, kun te kuvittelette, että jatkossa hoitoalalla on työntekijöitä, riittää työntekijöitä, jos se, mitä te tarjoatte heille, on sakkoja ja linnaa siitä, että he pyrkivät oikeutetusti nostamaan palkkojaan, että he pyrkivät toteuttamaan sen, mikä luvattiin ennen vaaleja? Se pidetään, mikä luvataan, sanottiin ennen vaaleja. Nyt näyttää siltä, että kysymys on siitä, että se, mikä luvattiin, se petetään.

Arvoisa puhemies! Kävin työministeriön sivuilla katsomassa vapaina olevia työpaikkoja. Helsingin kansanedustajana tietysti olin erityisen kiinnostunut siitä, mikä on tilanne Uudenmaan osalta. Sieltä löytyi terveydenhoidon ja sairaanhoidon alalta toistatuhatta ilmoitusta, toistatuhatta erityyppistä. Toki jonkun verran haettiin myös lääkäreitä, mutta valtaosa oli hoitohenkilökuntaa, erityyppistä hoitohenkilökuntaa. Katsoin sitten näitä ilmoituksia, mitä reppufirmat hakevat ja millä palkalla. Sieltä löytyy paljon tällaisia firmoja, jotka vuokraavat sairaanhoitajia ja muita hoitajia terveydenhoitoon, näiden työilmoituksia. Esimerkiksi Husiin palkataan reppufirmojen kautta ja palkaksi luvataan keskimäärin 3 500—5 000 euroa kuukaudessa sairaanhoitajille, röntgenhoitajille. 3 500—5 000 euroa kuukaudessa, ja nämä palkat maksaa ihan samalla lailla yhteiskunta sitä kautta, että ne kierrätetään yrityksen kautta. Pitää muistaa, että sen lisäksi, että yritykset tuottavat palveluita, yritysten ideahan on tuottaa myös taloudellista voittoa eli ne kuorivat kermaa vielä siitä päältä.

Arvoisa puhemies! Tämä osoittaa minusta selkeästi sen, että yhteiskunnalla on varaa maksaa kunnollisia palkkoja, jos on haluja. Yhteiskunnan tehtävä on tuottaa hyviä, laadukkaita kunnallisia palveluita, ei tuottaa voittoa. Miten yritykset, joiden ensisijainen tehtävä on tuottaa voittoa, voivat maksaa näin kovia palkkoja työtehtävistä, jotka suoritetaan yhteiskunnan sairaaloissa, Husin sairaaloissa? Tämä minusta näkyy selkeästi. Voitte käydä itse kaikki katsomassa työministeriön sivuilta, minkälaisia palkkoja yksityiset reppufirmat tarjoavat julkisen terveydenhoidon piirissä oleville reppusairaanhoitajille.

Tästä on, hyvät kansanedustajat, kysymys. Nyt tämä on tahdon asia. Me voimme hoitaa tämän asian kuntoon vielä tämän viikonlopun aikana. Nyt meidän pitää hylätä tämä pakkotyölaki, ja sen sijaan nyt tarvitaan hallitukselta niitä pelimerkkejä, sitä, miten todella ratkaistaan tämä kriisi. Me emme voi päästää tilannetta siihen, että sairaanhoitajat ja hoitohenkilökunta joutuvat pakkoirtisanoutumaan. Meidän pitää estää se. Ja se on estettävissä vain ja ainoastaan sillä, että valtio tulee vastaan, antaa oman pottinsa, jotta palkkakiistassa voidaan löytää sopu. Jos olemme vastuullisia, jos olemme potilasturvallisuudesta välittäviä edustajia, meidän ainoa mahdollisuutemme on painaa äänestyksessä "ei" ja panna paine siihen, että palkkakiistaan löytyy ratkaisu. Ja se löytyy, sen avaimet ovat ministeriaitiossa.

Tuulikki Ukkola /kok:

Puhemies! Ed. Arhinmäelle voisi sanoa, että syynä on se, että toisessa paikassa voi työn tuottavuus olla toisenlainen kuin toisessa.

Mutta menisin nyt tähän pääasiaan elikkä tähän suojelutyöhön, potilasturvalain oikeuteen. Jos vapaaehtoisesti olisi suostuttu, niin kuin kaikissa muissa työtaisteluissa, siihen, että rajataan tietty osa ihmiselämää suojelevasta hoidosta tämän työtaistelun ulkopuolelle, niin tätä lakia ei olisi koskaan tarvittu.

Minä kunnioitan ed. Södermanin huomautusta siitä, että laille on oikeusperuste. Mutta minä ihmettelen sitten, miksi demarit eivät kuuntele sen vertaa, että kuitenkin ovat valmiit hylkäämään tämän lain. Se on politiikkaa, ja sehän tässä ongelmana onkin. Minä voisin kysyä, niin kuin ed. Heinäluoma sanoi kokoomukselle, että jos olisin kokoomuslainen, niin kysyisin. Minä sanoisin, että jos olisin SDP:läinen, niin kysyisin, oletteko ylpeitä siitä, että olette tämän työtaistelun aikana lietsonut julkisella keskustelulla, väärillä informaatioilla, tämän työtaistelun ilmiliekkiin. Nyt te olette hyvin totisia poikia, niin kuin televisiokeskustelussa kävi ilmi. Televisiossa oli ensimmäistä kertaa asiallista informaatiota, jota tässä salissa teidän puoleltanne ei ole tullut.

Minä olen oikein tyytyväinen siitä eilisillan A-talkista. Lopultakin tuli informaatiota, jonka myös kansa ymmärsi. Tärkein informaatio siinä oli Husin toimitusjohtajan, Oulun entisen kaupunginjohtajan Kari Nenosen huomautus: Hoitajille voidaan maksaa myös työpaikkakohtaisia palkkoja. Ei kaikille tarvitse maksaa samaa, vaan voidaan käyttää yrityskohtaisia ja henkilökohtaisia palkanlisiä.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Tänään on kuultu etenkin istuntosalin vasemmalta laidalta moneen kertaan välihuuto "pelkästä rahasta on kysymys". SDP:tä ja vasemmistoliittoa pidetään usein vahvoina ay-puolueina, mutta välihuudoista päätellen SDP:n ja vasemmistoliiton kansanedustajien ay-tuntemus ei ulotu kunta-alalle. Tai sitten SDP ja vasemmistoliitto ovat tässä vakavassa asiassa sortuneet halpaan populismiin. Toivon totisesti, että kyse on tiedon puutteesta eikä rivosta poliittisesta pelistä ihmisten hengellä. Ainakin puheenjohtaja Heinäluoman luulisi vanhana ay-aktiivina tietävän, että näissä neuvotteluissa hiertää rahan lisäksi myös kunta-alan sekava järjestökenttä. (Välihuutoja vasemmalta: Ei hierrä enää!) Pitkään on neuvoteltu siitä, onko Tehyllä ylipäätään oikeutta neuvotella jäsenilleen erillistä sopimusta lainkaan ja mitä ammattiryhmiä mahdollinen sopimus koskisi, ennen kuin rahaan päästiin edes asialistalla. Siitä eivät ole olleet edes kunta-alan muut työntekijäjärjestöt yksimielisiä.

Rahalla tämä ratkeaa; niinpä, kun se raha vaan saadaan kohdennettua hoitajille. Valtion edellinen, 150 miljoonan euron yritys tilanteen ratkaisemiseksi vesittyi nimenomaan siihen, että sitä ei kohdennettu mitenkään. Terveydenhoitoalan palkkaerot vain kasvoivat. Se 150 miljoonaa vain syvensi hoitajien palkkakuoppaa. Ei ihme, että hoitajat kokivat tulleensa petetyiksi, mutta pettäjää pitää etsiä jostain ihan muualta kuin hallituksesta. Mutta se lähihistoriasta.

Mitä tähän potilasturvalakiin tulee, eikö hallituspuolueiden olisi sittenkin kannattanut hyväksyä SDP:n tähän potilasturvalakiin tekemät muutosesitykset? Ainakin me olisimme säästyneet tuntien tyhjältä retoriikalta ja älyllisesti epärehellisiltä välihuudoilta. (Vasemmalta: Miksette hyväksyneet?) Mutta jos Tehylle olisi annettu SDP:n esityksen mukaisesti jokaisessa kunnassa veto-oikeus potilasturvatyöhön, koko laki olisi menettänyt merkityksensä. Jos Tehy ei luota työnantajaosapuoleen sen vertaa, että suojelutyöstä olisi pystytty sopimaan valtakunnallisesti, miksi Tehy luottaisi työnantajaan kunnissa yhtään sen enempää? Ei. Jos SDP:n esitys olisi hyväksytty, suojelutyötä ei tehtäisi missään sairaalassa. Toisaalta ainakin silloin SDP olisi ollut hallituksen mukana kantamassa vastuuta sen seurauksena menetetyistä ihmishengistä. Mutta vastuun pakoilu ei saa haitata hallituksen toimintaa, ei etenkään silloin, kun on kyse ihmisten hengestä ja terveydestä.

Arvoisa puhemies! Mitä tästä kaikesta voidaan ottaa opiksi? Miten vältämme vastaavat tilanteet tulevilla palkkaneuvottelukierroksilla? Sillä tätä tilannetta seurataan muissa julkisen alan ammattiliitoissa todella tarkasti. Jos tästä ei oteta opiksi, sama tilanne toistuu tulevina vuosina moneen kertaan vastaavilla aloilla. Jahka tämä kriisi on lauennut, meidän on ensimmäiseksi uudistettava suojelutyön pelisäännöt. Hoitajat ja muut suojelutyövelvoitteen alaiset alat ovat kokeneet suojelutyön vesittäneen heidän työtaistelunsa kerta toisensa jälkeen, ja siksi Tehy ei tällä kertaa suostunut edes neuvottelemaan asiasta. Tulevissa työtaisteluissa tällainen pattitilanne on pystyttävä välttämään. Työnantajaosapuolen on ymmärrettävä, että suojelutyö pakottaa työntekijäpuolen taistelemaan toinen käsi selän takana. Toisaalta työntekijäpuolen on ymmärrettävä, että jos suojelutyöstä ei pystytä sopimaan, valtion on yksinkertaisesti pakko tulla tavalla tai toisella väliin. (Eduskunnasta: Näin toimivat kaikki vastuulliset!)

Tänään käsillä oleva poikkeuslaki on siihen kuitenkin ruma ja kömpelö työkalu. Tämän työtaistelun jälkeen onkin perustettava kolmikantainen työryhmä pohtimaan suojelutyön pelisääntöjä tulevaisuudessa. Toinen tästä kriisistä opittava läksy kohdistuu kunta-alan ammattiliitoille. Niin kauan kuin esimerkiksi sairaanhoitajia on viidessä eri liitossa, niin kauan kuin päiväkotien lastenhoitajat ovat hajallaan neljässä eri liitossa, kuntien koulutettujen alipalkattujen naisvaltaisten alojen palkkakuoppaa ei pystytä kestävästi paikkaamaan. Yhdistäkää rivinne ja unohtakaa keskinäiset pelinne! Sen jälkeen teidän oikeutettuja vaatimuksianne on mahdotonta sivuuttaa.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua on tänään ja tämän viikon aikaan seurannut, niin me tietysti tyypillisesti poliittisen debatin kiihtyessä ajaudumme vastakkainasetteluun, joka tässä tapauksessa näyttää jyrkemmältä kuin se tosiasiassa on. Tässä on useita asioita, joissa varmasti oppositio, ainakin sosialidemokraattinen oppositio, yhtyy niihin näkemyksiin, joita myöskin hallituksella on ja eduskunnan enemmistöllä on.

Ensimmäiseksi, me varmasti kaikki kannamme huolta potilasturvallisuudesta. Tämä ainakin kaikessa argumentaatiossa näkyy ryhmien lävitse, että meillä on huoli siitä, että viime kädessä ihmiselämä on keskeisin perusarvo ja potilasturvallisuus on ykkösasia. Toinen asia, josta me varmasti olemme yhtä mieltä, on se, että normaalissa työtaistelutilanteessa sovitaan lakkorajoista ja sovitaan myöskin siitä, miten suojelutyö tehdään. Tästäkin meillä vallitsee yhteisymmärrys. Se, mistä ei vallitse yhteisymmärrystä, on se, mitkä ovat ne keinot, joilla tässä tilanteessa tämä potilasturvallisuus varmistetaan ja näistä lakkorajoista päästäisiin yhteisymmärrykseen.

Hallitus tällä lakiesityksellään lähtee pakon kautta liikkeelle. Me sosialidemokraatit olemme korostaneet sopua, sovittelua, lähtökohtana. Hallitus myöskin antaa keppiä tässä, ei anna porkkanaa, vaan antaa keppiä, jota vielä ryyditetään tällä hyvin erikoisella uhkasakkomenettelyllä, joka on poikkeuksellinen, joka on täysin poikkeuksellinen. Uhkasakko annetaan sanktiona yksilölle tilanteessa, jossa kaikki yhtyvät siihen, että kyse on kollektiivisesta työtaistelusta, yhteisestä työtaistelusta, jolloin on aivan ymmärrettävää, että lähtökohtaisesti, jos tässä joitakin sanktioita olisi, niiden tulee kohdistua järjestöön eikä yksilöihin.

Kun uhkasakko kohdistuu yksilöihin, voidaan katsoa, että tämä menettelytapana itse asiassa on keino pyrkiä murtamaan tätä lakkotaistelua. Sen vuoksi me olemme katsoneet, että tällä lainsäädännöllä hallitus on asettunut työnantajan puolelle ja kaiken lisäksi rikkoo perustavimpia kansainvälisiä sopimuksia, jotka on Ilossa tehty ja jotka myöskin koskevat perusihmisoikeuksia mukaan lukien työtaisteluoikeus. Tämä asettaa meidät tähän vaikeaan kulmaan, että niin vastenmielistä kuin onkin asettua tätä lainsäädäntöä vastaan, meidän on pakko äänestää sitä vastaan.

Tässä on itsestäänselvästi asetettu myöskin hallitukselle mahdollisuus, jos sitä olisi käytetty hyväksi, keskustella opposition kanssa. Olen ihan vakuuttunut, että koska nämä keskeisimmät perusteet meillä ovat yhtäläiset — lakkorajoista on sovittava ja potilasturvallisuus on varmistettava — me olisimme voineet löytää yhteisymmärryksen tässä talossa. Jos se yhteisymmärrys olisi löytynyt, se olisi varmasti auttanut tämän kokonaisprosessin ratkaisuun.

Meille — toistan vielä — sosialidemokraateille keskeisintä on: ei pakkoa vaan sovun hakeminen. Ja se sopu löytyy kahdesta kulmasta. Viime kädessä tämä työtaistelu ratkeaa sovittelun ja sovun kautta. Mutta myöskin niiden keinojen, joita tässä nyt tällä lainsäädännöllä haetaan koskien tätä lakkorajoista sopimista, olisi pitänyt nimenomaan rakentua sovun löytämiseen työntekijöiden ja työnantajan välillä. Nyt tässä käytetään pakkoa, ja meidän on pakko sen vuoksi äänestää tätä lakiesitystä vastaan.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! "Parlamentti sananakin jo kertoo, että alusta alkaen kysymyksessä on ollut nimenomaan keskusteleva, puhuva laitos. Laitoksen syntyessä on ilmeisesti uskottu, että kun kansan edusmiehet ja edusnaiset vakaalla mielellä yhdessä keskenänsä neuvoa pitävät, niin asiat selviävät. Puhuenhan asiat selviävät, sanoo Suomenkin kansa, ja sellainen vakaumus on ollut parlamenttien synnyn pohjana. Vielä tänäkin päivänä on ehkä muutamissa parlamenteissa jäljellä tuota vanhaa yhdessä pohdinnan perinnettä, ja luulisin, että mekin voimme sanoa, että tämäkin eduskunta valiokuntatyössään edustaa vielä tuota vakavaa, asiallista yhdessä pohtimisen pitkää pitkää perinnettä."

Näin opasti maamme eduskuntaa ja sen oppositiota vuonna 1984 pääministeri Kalevi Sorsa. Tämä Kalevi Sorsan ohje näyttää totaalisesti unohtuneen nykypäivän sosialidemokraateilta.

Me kokoomuslaiset olemme edelleen sitä mieltä, että sairaanhoitajat ansaitsevat palkankorotukset. Se asia tukee ratkaista, ja se tulee ratkeamaan. Potilasturvallisuus on nyt asia, joka pitää kuitenkin hoitaa.

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni meidän tulee taata jatkossakin, että kaikissa työtaistelutilanteissa, kaikissa mahdollisissa tilanteissa, suojelutyö hoidetaan ja lakkorajoista sovitaan. Emme voi jättää tulevaisuudessa paloautoja talleihin, ambulansseja parkkiin, vankiloita ilman vartijoita emmekä Puolustusvoimia ilman henkilökuntaa, emme sairaaloita ilman lääkäreitä emmekä sairaaloita ilman sairaanhoitajia. Tästä on nimenomaan kyse.

Itse uskon, että ratkaisu palkka-asiassa syntyy ja potilasturvalakiakaan ei käytännössä tarvita. Tarve tälle potilasturvalaille mahdollisissa joukkoirtisanoutumistilanteissa ei ole uusi. Asia on ollut olemassa ja sen mahdollisuus on olut tiedossa ja olemassa jo pitkään, ja suojatyö tällaisissa tilanteissa olisi voitu hoitaa jo edellisen hallituksen aikana kuntoon. Nyt asia hoidetaan kuntoon tilanteen ollessa niin sanotusti päällä, se vain yksinkertaisesti on pakko tehdä. Nyt kuitenkin lain säätäminen on siis välttämätöntä. Näin toimisi jokainen vastuullinen hallitus. Näin toimisi jokainen vastuullinen poliitikko, olen siitä vakuuttunut.

Myös ed. Kimmo Kiljusen puheenvuoroon: Hänen puheenvuorostaan löytyi vuonna 1984 pääministeri Kalevi Sorsan kokoomukselle osoittamaa kritiikkiä sen oikean keskustelun suhteen. Se oli aito opposition puheenvuoro, jossa keskityttiin tähän käsittelyssä olevaan asiaan, sen eri näkökulmiin, aidosti sotkematta siihen muita asioita, joita tässä salissa on tämän viikon ja viime viikon aikana varsin taitavasti onnistuttu sotkemaan.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Toivottavasti äänestä saa jotain selvää.

Makasin viime maanantaina sairaana kotona Oulussa ja katselin ihmeissäni televisiosta tänään toisessa käsittelyssä olevan lain ensimmäistä käsittelyä. Voi sitä hurskastelun määrää, mikä salin vasemmalta laidalta tuli. Koko demarien vasemmistoryhmä oli kuin laupiaat samarialaiset mellastamassa heidän kielellään pakkolaiksi muuttuneesta potilasturvalaista.

Ed. Heinäluoma, kirjoitin tänne valmiiksi, että jos olisitte nyt täällä salissa ja jos istuisitte nyt tuolla ministeriaitiossa entisessä ammattipalttoossanne, niin mitä te tekisitte: olisitte säätämässä samaa lakia ja puhuisitte sen puolesta kuin Runeberg. Jos sattuisitte nyt olemaan salissa, väittäisitte varmaan, että siinä tapauksessa, että olisitte tällä hetkellä valtiovarainministeri, ei tällaista tilannetta olisi syntynytkään. No ei varmaan olisikaan, eihän matalapalkkaisten koulutettujen alojen palkkoihin puututtu eurollakaan, kun olitte hallitusvastuussa edelliset vuodet.

Olen ylpeä, että kokoomus otti asian esille eli niin sanotusti kissan pöydälle viime syksynä. Muussa tapauksessa mikään jo sopimuksen tehnyt naisala ei olisi saavuttanut tämän syksyn neuvotteluissa perinteisiä miesvaltaisia aloja huomattavasti korkeampia palkankorotuksia. Muistakaa, että 90 prosenttia kunta-alasta on tarjotun sopimuksen allekirjoittanut ja hyväksynyt. Olen tavannut pelkästään tyytyväisiä kunta-alan työntekijöitä, kun he saivat yli 13 prosentin palkankorotukset ensimmäistä kertaa elämässään.

Se, mitä kokoomus on luvannut, on jo lähestulkoon täytetty. Kenenkään järkeen ei voi mahtua se, että vuosikymmenten aikana jälkeenjäänyt palkkaratkaisu voitaisiin korjata yhdellä sopimuskierroksella. Onko joku myös niin naiivi, että ymmärtäisi kokoomuksen tasa-arvotupon sanoman siten, että valtio maksaisi minkä suuruisen pyynnön tahansa? Se olisi johtanut yhteiskunnalliseen anarkiaan. Joku liitto olisi siis voinut pyytää vaikkapa 100 prosentin palkankorotuksen, ja se olisi siis tullut kattaa valtion kassasta. Ei kai tällaista usko edes salin vasen laita?

Nyt hyväksyttävä laki on vihonviimeinen keino turvata ihmisille perustuslaillinen oikeus elämään ja terveyteen. Kukaan meistä ei toivo, että lakia tulisi koskaan saattaa käytäntöön. Voimaan se toki tulee saattaa kaiken varalta, koska työnantaja- ja työntekijäosapuolet eivät tässä tapauksessa erittäin poikkeuksellisesti ole sopineet suojatyön rajoista vapaaehtoisesti, kuten yleensä työtaisteluissa on tehty.

Hallitus on osansa tehnyt antamalla ensimmäistä kertaa suuren summan palkkapottiin. Muistakaa, että hallituksen talkoisiin antama 150 miljoonaa euroa on 600 miljoonaa euroa neljässä vuodessa. Vasemman laidan edustajille, jotka edelleen elävät Neuvostoliiton aikaa eli menneisyyttä, muistutan, että tuo 600 miljoonaa euroa on muuten yli 3,5 miljardia vanhaa markkaa, ja te kehtaatte väittää, että hallitus ei ole tehnyt mitään.

Arvoisa puhemies! Kannatan ihmisille elämän ja terveyden turvaavan lain hyväksymistä. Toivotan jaksamista neuvotteluihin. Toivottavasti sopu syntyy eikä tätä lakia todellakaan tarvitse saattaa käytäntöön.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Tämä, yleensä koko hoitajien lakon tilanne, on kyllä hämmentänyt ihmisiä pahankertaisesti, ja täytyy kyllä myöntää, että jos täällä itse ei olisi päivittäin ja öittäin tätä asiaa käsitellyt, niin ei oikein tietäisi, kuka on mitäkin sanonut. Esimerkiksi kokoomuksen puheenvuorot ja erityisesti kokoomuksen puheenjohtajan, valtiovarainministeri Kataisen puheenvuorot ovat kyllä todella hämmentäviä. Välillä sanotaan, että hallitus ja valtiovalta on se, jonka pitää puuttua palkkoihin ja pitää puuttua työnantajan ja työntekijän välisiin keskusteluihin ja kertoa, miten suuri palkankorotus pitää antaa ja millä tavalla tämä vielä toteutetaan. Eli silloin ennen vaaleja sanottiin ja vielä hallitusohjelmassakin lukee, että hallitus takaa sen, että kaikki matalapalkkaiset, koulutetut naiset saavat riittävän suuren palkankorotuksen. No, sitten kun asia on vähän mennyt eteenpäin, niin täällä kerta toisensa jälkeen on puhuttu ihan muuta.

Ensinhän se alkoi niin, että valtiovarainministeri Katainen sanoi, että emmehän me mitään luvanneetkaan, että ihan hulluja olette kuvitelleet. No, sitä nyt ei ole vähään aikaan kuulunut, mutta sen sijaan nyt olemme saaneet kuulla sen, että valtion ei millään tavalla pidä sotkeutua työnantajan ja työntekijän välisiin palkkakeskusteluihin. Mutta samanaikaisesti ministeri Katainen itse on jatkuvasti ottanut kantaa siihen, että palkankorotuksiin ei ole varaa, on vain 150 miljoonaa euroa, jotka valtio lupaa, ja enempää ei ole eikä enempää tule. Ja nyt viimeisenä ministeri Katainen on väittänyt, että tämä pakkotyölaki ei millään tavalla puutu näihin työnantajan ja työntekijän välisiin neuvotteluihin, ja sehän taas ei ole yhtä totuuden kanssa, koska tällaisen lain esitteleminen eduskunnan hyväksyttäväksi tilanteessa, jossa neuvottelut ovat kesken ja jossa laki selvästi antaa työnantajalle aseet käteen, on totta kai suoranaista puuttumista meneillään oleviin neuvotteluihin.

Surullisinta ja kaikkein ikävintä tässä on se, että ilmeisesti asiasta on tehty ihan selkeä arvovaltakiista. Hallitus ei liikahda milliäkään mihinkään suuntaan silloin, kun on kyse rahasta tai kun pitäisi täällä täysistuntosalissa päätöksenteon paikalla tehdä jotakin. Julkisuudessa kyllä heitellään lupauksia sinne ja vaatimuksia tänne ja sitten vielä todetaan, että tiukasti pysymme omassa kannassamme. Kaikkien muiden kyllä pitää liikkua, ensisijaisesti tässä tilanteessa tehyläisten ilmeisesti. Kuntatyönantajaa hallitus ei ole vaatinut liikkumaan, vaan on sen sijaan antanut tänne tämän lakiesityksen, jolla pönkitetään vielä sitä tiukkaa asentoa, jossa Kuntatyönantaja tällä hetkellä on. Sen sijaan työntekijöitä vaaditaan kyllä liikkumaan.

Itse haluaisin ensi sijassa vaatia hallitusta liikkumaan. Ei voi olla niin, että näin vakavassa tilanteessa kuin hoitoalan lakko on, hallitus toteaa, että olemme kerran sanoneet summan ja siitä emme enää liiku. Näin tärkeistä asioista ei voi tehdä ministereiden arvovaltakysymystä. Kyllä ministerit ovat olemassa sen takia, että he ottavat vastuun ja kantavat vastuun eivätkä pelkästään omaa arvovaltaansa pönkitä.

Vielä tuossa aamulla ensimmäisessä puheenvuorossa ministeri Katainen sanoi, että raha ei ole se tärkein asia. Olen itse asiassa tästä osittain samaa mieltä. Hoitoalan ongelmat eivät ole pelkästään rahakysymys; ne ovat myös työvoimakysymys, työolosuhdekysymys. Itse asiassa hyvin paha kierre on nyt syntynyt: Koska ne palkat ovat niin pienet, hoitohenkilökuntaa on vähän ja liian vähän monissa paikoin. Sitten kun ollaan pienellä, liian vähällä, työvoimalla tekemässä töitä niin sairaaloissa kuin vanhainkodeissa, osittain myös päiväkodeissa ja kouluissa, niin seurauksena on se, että työ on sen tekijöille entistä raskaampaa ja erityisesti hoitoalalla uusien ihmisten hakeutuminen sinne työhön on hyvin, hyvin hankalaa. Monet, kuten täällä on koko viikon ajan kuultu, sairaanhoitoalan ja hoitoalan työntekijät valitsevat ulkomaille siirtymisen tai valitsevat kokonaan toiselle alalle siirtymisen.

Itse olen ollut erittäin huolestunut niistä opiskelijoiden lähettämistä sähköpostiviesteistä, joissa he kertovat, että he eivät haluakaan valmistua tähän ammattiin juuri tämän halventavan suhtautumisen takia, jota ovat täällä eduskunnassa kuulleet niin kokoomuksen kuin keskustan puheenvuoroissa ja nyt ihan viimeisenä myös alleviivatusti vihreiden puheenvuorossa. Olin kyllä aika häkeltynyt muuten ihan fiksuna pitämäni ed. Kasvin puheenvuorosta, kun hän totesi näistä hoitajien työoloista, että nyt pitää ottaa lusikka kauniiseen käteen ja tehdä niin kuin valtio ja työnantaja haluaa.

No, toinen asia, joka on ollut hyvin hämmentävä tämän arvovallan lisäksi, ovat ne perustelut, miksi valtio ja hallitus ei anna lisää rahaa. Ed. Zyskowiczin freudilainen lipsahdus oli kyllä aika selventävä. Kyse on nimenomaan siitä, että ei voi antaa hoitajille nyt lisää rahaa, koska seuraavaksi myös muut kuntien matalapalkkaiset, pätkätyötä tekevät naiset alkaisivat vaatia palkankorotusta. Tämä nyt oli todella kummallista, koska itse olin ymmärtänyt asian niin, että sehän tässä juuri on tarkoituskin: hoitajat tavallaan ovat ensimmäisenä barrikadeilla ja muurinmurtajina saamassa vähän parempaa palkkaa raskaasta ja vaativasta työstään, ja sitten seuraavassa aallossa tulevat muut alipalkatut naiset. Eikö se ollut tarkoitus? Näin ainakin kokoomus aikaisemmin on sanonut, ennen vaaleja. Mutta hallitusohjelmaanhan sitten jo ruvettiin tekemään rajoituksia. Täällä tänään nyt ratkaistaan, että eihän se ollutkaan tarkoitus. Olen kyllä itsekin aika ihmeissäni; vaikka näin monta vuotta olen tätä poliittista päätöksentekoa läheltä seurannut, niin tämä on aika käsittämätön pyörähdys. Mutta älyttömämpää perustelua on vaikea keksiä sille, miksi hoitajat eivät voi saada lisää palkkaa, jos syy todella kokoomuksen ja ilmeisesti myös keskustan ja vihreiden mielestä on sitten se, että muutkin voisivat saada korotusta.

Yksi asia, jonka nyt vielä tässä puheenvuorossa haluaisin ottaa esille, on tämä nimenomainen pakkotyölaki, jota tällä hetkellä olemme nyt käsittelemässä. On aivan käsittämätöntä, että periaatteellisesti näin tärkeä laki tällaisella kiireellä runnotaan läpi täällä eduskunnassa. Luulin, että sellaiset ajat ovat jo kaukana takana, jolloin eduskunnassa kolmeen asti aamuyöllä istutaan ja puhutaan ja sitten äänestetään ja samalla tavoin viikossa tärkeät valiokuntatyöt tehdään ja tärkeät asiantuntijakuulemiset.

Olin itse viikko sitten perjantaina kuuntelemassa tätä ensimmäistä asiantuntijakuulemista, ja parikin perustuslakivaliokunnan kuulemista asiantuntijoista totesi, että he olivat vain tuntia aikaisemmin saaneet tämän hallituksen lakiesityksen käsiinsä. Sehän on nyt aivan ennenkuulumatonta ja tavatonta, että pakotetaan asiantuntijat hätiköiden paneutumaan aiheeseen, ja lopputuloskin on sitten se, miltä se näyttää. Olen samaa mieltä kuin asiantuntijana kuultu arvostettu professori Hidén — joka itse asiassa on tunnettu hyvin maltillisista kannanotoistaan — kun hän totesi, että tilanteessa, jossa on selkeästi toinen vaihtoehto, ei perusoikeuksia rajoittavaa lakia voi hyväksyä yksinkertaisella enemmistöllä täällä salissa. Ihmettelen, että ainoastaan vasemmistoliiton edustaja perustuslakivaliokunnassa jätti tästä eriävän mielipiteen ja totesi, että laki olisi ilman muuta perustuslain vastaisena vaatinut vaikeutettua säätämisjärjestystä.

Erityisen ihmeissäni olen myös siitä kovasta painostuksesta, joka tähän lakiin liittyy, eli siitä, että yksittäisille hoitajille asetetaan uhkasakko, joka sitten, jos sitä ei maksa, johtaa vankeustuomioon. Ja vielä yllättävämpi oli oikeusministeri Braxin esiintyminen täällä tänään, kun hän totesi, että yksittäinen sairaanhoitaja voi joutua kuolemantuottamuksesta tai laiminlyönnistä rikosoikeudelliseen vastuuseen silloin, jos ei jostakin syystä pysty tätä työvelvoitetta täyttämään. Aivan käsittämättömän kova on tämä painostus.

Paras keino taata potilasturvallisuus ja paras keino saada mahdollisimman nopeasti tämä uhkaava tilanne ratkaistua on se, että laki nyt hylätään ja annetaan niille neuvotteluille ihan oikeasti se rauha ja sen lisäksi hallitus ottaa edes pienen taka-askeleen ja myöntää, että sekin voi hiukan taipua, ja annetaan hoitajille rahaa, jota on todella paljon. Rahalla saadaan nämä riittävät korotukset, (Puhemies koputtaa) ja sen lisäksi saadaan tämä ahdistava ja painostava tunnelma häivytettyä, kun hylätään laki ja todetaan, että hoitajille annetaan rahat, ja ollaan sitten iloisia siitä, että tulevaisuudessa myös muut matalapalkkaiset kuntien työntekijät saavat ne korotukset.

Merja  Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Mitä arvoja yhteiskuntamme arvostaa: pakkoa vai sopimista, vastaantuloa palkkaneuvotteluissa vai vastakarvaan silittämistä? Nyt, ikävä kyllä, näyttää siltä, että pienipalkkaiset naiset halutaan pitää hiljaisina. Heitä halutaan hallita uhkaamalla uhkasakoilla ja pakkotyöllä. Onko todella niin, että hallitus ajattelee hoitajien palkankorotusta vain kuluina kunnille ja valtiolle? Eikö hoitotyö mielestänne tuota mitään? Minusta jokainen hoidettu potilas on niin inhimillisesti kuin yhteiskunnankin kannalta katsoen taloudellisen ja järkevän työn tulosta.

Arvoisa puhemies! Nyt on aika neuvotella ja sovitella, jotta julkisen terveydenhuollon palvelut turvataan kansalaisille nyt ja tulevaisuudessa. Syntyneet haavat voidaan vielä parantaa sopimalla ja neuvottelemalla. Uskon, että hallitus on kykenevä hoitamaan asian ennen Liisan päivää, jos tahtoa on.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan kun tuossa ed. Ukkola piti puheenvuoron, niin vahvistui se käsitys, mitä täällä tuossa aikaisemmin totesin, että tätä lakia voisi kutsua Pilatus-laiksi, ja toivoisin, että eduskunta vaihtaisi nimen tähän. Kukaan ei ottanut siihen kantaa. Tässä Pilatus-laissahan nyt syyllistetään kaikki muut osapuolet. Hallitus pesee kätensä tässä puhtaaksi, ja kaikki pilatukset istuvat täällä orrella nyt ja ovat sitä mieltä, että nyt tästä lähtien kaikki muut ovat syyllisiä, kun tämä laki säädetään. Siis hoitajat ovat syyllisiä, oppositio on syyllinen, kaikki, jotka uskaltavat sanoakin jotain vastaan, ovat syyllisiä. Siinä mielessä ehdotan, että hallitus voisi vetää nopeasti tämän pois ja todeta, että muutetaan tämä nimi Pilatus-laiksi.

Sitten ihmetyttävät nämä vihreiden kannanotot, kun täällä ed. Kasvi jotenkin aliarvioi paikallista sopimista, kun koko ajan me olemme täällä monesti todenneet, että se olisi hyvä asia, että voidaan paikallisesti sopia. Me joskus olemme vähän epäilleet, ettei ihan kaikkea voi paikallisesti sopia, mutta tässä tapauksessa ed. Kasvihan lyttäsi tämän ihan kokonaan, että jos toteutuisi meidän demareiden esittämä malli ja vasemmiston yleisesti esittämä malli, jotta pitää viedä paikallisesti sovittavaksi ne suojelutyörajat ja kaikki, niin tämä vesittyisi koko homma. On se muuten ihme juttu, miten aliarvioidaan ihmisten vastuuntuntoa siellä paikalla, että he vesittäisivät koko homman ja jätettäisiin ihmiset sinne kuolemaan sitten. Minä näen, että jos ihmiset pääsevät sopimaan, ne paikalla olevat ihmiset tietävät parhaiten eikä lääninhallitus, mikä on sopivaa, ja ihmiset voidaan pelastaa siellä, ovat he sitten siellä keskoskaapissa tai missä hyvänsä.

Sitten toinen asia tietysti on, kun täällä ministeri Cronberg aikaisemmin totesi, että tämä on ainoa vaihtoehto. Nyt tänä päivänä hän ei ollut paikalla. Se ainoa vaihtoehto, millä tämä ratkaistaan, tulee olemaan se, jotta tästä etsitään ja löydetään sopu. Siihen nähden en ala puhua enää mitään, koska me tiedämme, millä löytyy se sopu. Se ei löydy sillä tavalla, jotta ihmisiä painostetaan, ahdetaan nurkkaan, ja se ei löydy pelkästään millään lausumilla. Se löytyy vain etsimällä sopu, jotta myös tämä toinen osapuoli eli hoitajat hyväksyvät sen.

Onko tämä pakkolaki sitten hidastanut sopimista? Kyllä minä uskon. Täällä on ed. Paula Sihdon uutinen vaan siitä, jotta hän ei pysty tulemaan tänne, koska on kaatunut, loukkaantunut tuolla ja on sairauslomalla. Ed. Sihto täällä kyllä totesi ainakin kahteen kolmeen kertaan, jotta tämä pakkolaki hidasti tätä prosessia, ainakin se keskeytti sovittelua. Kyllä minä uskon, koska hän on asiantuntija siinä. Vai oletteko te parempia asiantuntijoita? Hän on paikan päällä ollut. Hän tietää ne asetelmat siellä, jotka ovat niissä pöydissä, missä näitä sovitaan. Sitten täällä ovat nämä mestarit, jotka eivät ole koskaan niissä pöydissä olleet, eivät tiedä koko työmarkkinapolitiikasta yhtään mitään, ja sitten tullaan tänne mestaroimaan, sanomaan, että ei tämä mitään ole hidastanut, kyllä tämä pakkolailla hoidetaan. Minusta se on jotenkin niiden ihmisten aliarvioimista, jotka tietävät, ja minusta ed. Sihto tietää. Harmi, kun hän ei pysty tulemaan tänä päivänä äänestämään, koska uskoisin, että hän ainakin, jos ei muuta, äänestäisi mahdollisesti tyhjää, jos ei olisi sitten hylkäämisen kannalla, en tiedä.

Tässä pitää kysyä myös sitä, mistä aikaisemmin puhuin tässä: mikä on ministerivastuu lain mukaan tai julkisen vallan vastuu tässä? Nyt tässä heitetään yksittäisille ihmisille vastuu siis uhkasakolla. Jopa eläkeläinen voi joutua tässä linnaan pahimmillaan, koska katsotaan rikoslakia, ja kun se johdatellaan niin, jotta jos tarpeeksi pitkälle menisi tämä ketju ja se eläkeläinen patistetaan uhkasakolla töihin eikä hän lähdekään töihin, maksaa sakon ja sattuu joku kuolemantapaus, niin pahimmillaan voi olla, että se ihminen istuu vielä linnassa. Siis hän on kuvitellut, että hän onkin eläkkeellä tässä ja voi nauttia sen työnsä hedelmistä eläkkeellä ollessaan, mutta pahimmillaan voi istuakin linnassa sitten vaikka kuolemantuottamuksesta. Onhan tämä nyt törkeää siinä mielessä.

Mutta sitten yksi etsintäkuulutus: Tuossa löysin käytävältä korvatulpat. Mahtavatko nämä olla Kataisen tulpat? Nimittäin nämä ovat vähän käytetyt. (Ed. Gustafsson: Onko niitä käytetty?) — Tässä näyttää, että näitä on puristeltu. — Olisiko käynyt sillä tavalla, että nämä ovat Kataisen tai jonkun muun kokoomuslaisen tai ministeriaitiossa olevien tulpat? Kyllä nämä ovat tällaiset keltaiset tulpat. Onko tässä se salaisuus, minkä takia nyt sitten ei ole kuultu niitä hoitajien viestejä ja niitä viestejä siitä, miten tämä laukaistaan?

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Lausumaehdotuksessa on lause, jossa puhutaan kuntataloudesta ja sen heikkoudesta, eli kuntatalouteen pitäisi lisätä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia. Samoin edustajat Gustafsson ja Arhinmäki ovat penänneet rahaa valtiolta. Mutta miksi? Kumpi talous on terveempi? Valtiolla on velkaa 56 miljardia euroa, kunnilla on noin 7 miljardia euroa. Näitä summia kun katsotaan, niin voidaan hyvin nopeasti päätellä, kummalla on vähemmän tai enemmän rahaa. Seuraava kysymys on se, kuka maksaa. Valtionosuudet eivät synny vain nappia painamalla. Siellä on aina se sama henkilö. Siellä on se veronmaksaja. On turhaa puhua siitä, että valtio tulee ja pelastaa. Itse asiassa veronmaksajat maksavat ne korotukset, joita terveydenhuoltoon tulee hoitajille, ei valtio, eivät kunnat, vaan veronmaksajat. On harhaanjohtavaa puhua, että se on pelkästään valtio, joka tulee ja pelastaa tämän sopimuksen.

Pentti Tiusanen /vas:

Herra puhemies! Nyt on kysymys Suomen vakavimmasta asiasta. Mitä meidän terveyden- ja sairaanhoidolle tapahtuu ihan välittömästi ensi viikolla tiistaista alkaen ja pitkällä tähtäimellä tulevaisuuteen? Näin ollen on erittäin ymmärrettävää, että me joudumme puhumaan itse asiasta ja tavalla, joka ei kuulosta aina varsin miellyttävältä.

Yksi tosiasia on se, että kun nyt Tehyn ratkaisu- ja sopimusmahdollisuutta on heikennetty tällä hallituksen pakkolakiesityksellä, niin kuin kansanedustaja Sihto, joka on itse sovittelulautakunnan jäsen, useaan kertaan on myös sanonut, niin tästä seuraa kriittisten avaintehtävien tekijöiden maastamuutto, siirtyminen muihin tehtäviin ja ennen muuta siirtyminen yksityiselle sektorille. Ja se taas kertautuu leikkaustoiminnan vaikeuksina, diagnoosiin pääsyn vaikeutena jne.

Olemme myös nyt näkemässä sellaista päätöksentekoa, joka edesauttaa ja vauhdittaa suomalaisen julkisen terveydenhoidon alamäkeen tuuppaamista, todella jyrkkään alasluisuun. Yksityistäminen on tämän prosessin yksi päämäärä, ja on todellakin kyseenalaista, jos löytyy niitä näkökulmia, jotka pitävät yksityistämistä positiivisena. Yksi löytyi, ja se oli nimenomaan Husin uuden toiminnanjohtajan maininta Suomen Yleisradion, Ylen, Aamu-tv:ssä kuluneella viikolla.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama kokoava, eräällä tavalla vastauspuheenvuoro kuulemaani keskusteluun.

Ensinnäkin totean ed. Rajalalle, että kyllä edellisellä sopimusjaksolla tupokauden olosuhteissa kokoomuslaiset kokoomuslaisen työmarkkinajohtajan johdolla olivat junailemassa erityisen palkankorotuksen kuntapuolelle. Sitä kutsutaan palkkaohjelmaksi. Se oli 3,9 prosenttia tupon päälle, ja siinä niin kuin asiassa sisässään sovittiin siitä eräällä tavalla, että näin voisi jatkua tulevaisuudessa. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että näin juuri ei tehdä. Että kyllä asialla on oltu.

Sitten edustajatoverini Kasvi teki tämmöisen järjestökentän analyysin. 40 vuotta tuossa sotkussa mukana olleena minun tietojeni perusteella tilanne on vähän toisenlainen, mutta sillä ei ole tämän asian ratkaisemisen kannalta käytännöllisesti katsoen mitään merkitystä. Nyt on kysymys ensinnäkin siitä, että tämä laki pitää hyväksyä. Valitettavasti olemme ajautuneet tähän tilanteeseen. Ei ole teoreettista mahdollisuutta tässä neuvottelutilanteessa, jossa pitää viikonvaihteessa saada ratkaisu aikaiseksi, että nyt tässä tapauksessa hylättäisiin tämä laki. Se ei nyt vaan ole poliittisesti eikä asiallisesti mahdollista.

Toinen asia, kun täällä on puhuttu suojelutyöstä: Olen ollut työmarkkinapuolella kummallakin puolella, työnantaja-, työntekijäpuolella, olosuhteista riippuen, sopimassa suojelutyörajoista, menettelytavoista, kaikesta mahdollisesta. Yleensä on, aivan niin kuin kaikki tiedämme, siitä pystytty sopimaan, mutta tällä kertaa ei. Mutta kun nyt on vedottu siihen rajavartijalakkotilanteeseen, joka oli silloin aikoinaan uhkaamassa muutama vuosi sitten, niin tietysti nyt jos ihan arkirealistisesti otetaan asia, niin jos nyt sitten uusiutuisi tämä tilanne, mikä nyt on tällä hetkellä olemassa, niin tietysti vanhana, jo koettuna konseptina tämä ratkaisu kaivettaisiin kassakaapista esille. Toivottavasti tätä ei tarvitse käyttää lainkaan hyväksi. Tästä on päästävä ratkaisuun.

Minusta on äärimmäisen mielenkiintoista Husin toimitusjohtajan Kari Nenosen lausuma näistä työpaikkakohtaisista lisistä ja niitten käytön mahdollisuudesta. Jos tämä totta on — sehän on minulle kolmannen käden tieto — niin sehän tarkoittaa käytännössä sitä, että Husin toimitusjohtaja varsin kattavalla työpaikalla näissä asioissa on sitä mieltä, että on olemassa paikallisesti kuoppakorotustarpeita, jotka pitää hoitaa. Siis toisin sanoen palkkahinnoitteluliitteet kuntasopimuksessa eivät ole sellaisia, että ne olisivat tähän päivään soveltuvia. Tämä tarkoittaa sitä, että se käytännön ratkaisu on kuoppakorotusratkaisu, näin voisin kuvitella, ja se tarkoittaa sitä, että palkkahinnoittelusta, liitteistä sovitaan kuoppakorotusperiaatteella, esimerkiksi nimenomaan lääkärien palkkoihin viitaten. Sehän on silloin vain kuntatyönantajan ja Tehyn välinen sopimus. Jos muut järjestöt, jotka ovat sopimuksen tehneet, eivät sitä hyväksy, niin ei mitään muuta kun ryhtyy röttelöimään vaan. Siitä tulee erittäin mielenkiintoinen soppa sen jälkeen.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Esitin ryhmäpuheenvuorossa lausumaehdotuksen, jota ed. Söderman kannatti. Nyt sitten tarkemmin luettuani tätä, huomasin, että tässä on kaikessa kiireessä tapahtunut kirjoitus- ja ajatusvirhe, jota emme ole tarkoittaneet ja jonka takia luen tämän viimeisen lauseen.

Arvoisa puhemies! "- - hallitus ryhtyy toimenpiteisiin saadakseen osapuolet sopimaan suojelutyön rajaamisesta." Tässä on siis tapahtunut kirjoitusvirhe, ja, arvoisa puhemies, toivoisin, että tämä otettaisiin huomioon tämä tarkennus ihan tämän kiireen ... (Eduskunnasta: Esitä se!) — Elikkä esitän vielä: "- - hallitus ryhtyy toimenpiteisiin saadakseen osapuolet sopimaan suojelutyön rajaamisesta."

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on ollut erinomaisen antoisa. Tietoni ovat lisääntyneet runsaasti. Ensinnäkin ed. Ukkola ilmoitti täällä, että julkisen sektorin hoitajat ovat laiskempia kuin yksityissektorilla. Ed. Heinonen ilmoitti, että hoitajien palkankorotusvaatimukset ovat liian suuria, ja ed. Kasvi ilmoitti, että hoitajat ovat väärässä ammattiliitossa. Tämä on todella mielenkiintoista.

Sen lisäksi ed. Lauslahti ilmoitti, että valtionvelka on moninkertainen kuntiin verrattuna. Aivan niin, mutta hän jätti kertomatta, mistä se johtuu. Se johtuu siitä, että valtio on saattanut kunnat juuri tähän tilanteeseen. Sen lisäksi kannattaisi ehkä tutustua, mikä on valtion nettovelka. Valtiokonttorilla on noin 100 miljoonan edestä itsenikin allekirjoittamia velkakirjoja. Niitä on paljon muitakin.

Sen lisäksi, arvoisa puhemies, kannatan ed. Anneli Kiljusen äsken tekemää korjausesitystä.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelun aikana on tullut muutamia mielenkiintoisia uusia linjauksia eri puolueilta. Esimerkiksi ed. Kasvi linjasi ja moni kokoomuksen edustaja on linjannut, että paikallisen sopimuksen sijaan tarvitaan keskitettyä sopimista. Tämä on suuri linjanmuutos, ja uskon, että tästä kokoomus tulee jatkossa pitämään myös kiinni.

Mutta otin puheenvuoron ed. Lauslahden puheenvuoron jälkeen. Hän sanoi, että veronmaksajat maksavat nämä sairaanhoitajien palkankorotukset, ja näinhän se on. Kaikkien gallupien mukaan veronmaksajat myös haluavat maksaa nämä korotukset. Sen sijaan ihmettelin vähän ed. Lauslahden valtionvelkapohdintoja, mutta ehkä se johtuu siitä, että tänä päivänä kokoomus kannattaa ceausesculaista politiikkaa. Ceausescun Romaniassahan lähtökohta oli se, että kaikissa tilanteissa ensisijaista on maksaa valtionvelka pois. Itse me lähdemme siitä, että mihin tarvitaan velatonta valtiota, jonka terveydenhoitojärjestelmä on romahtanut. Me emme siis kannata ceausesculaista politiikkaa, toisin kuin ilmeisesti ed. Lauslahti kannattaa.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Tässä on paljon pohdittu nyt sitä, kenen rahoilla näitä kuntien palkanmaksuvaroja ja kuntien mahdollisuutta hoitaa peruspalvelujaan pitää rahoittaa. Niin kuin myös edustajat Erkki Virtanen ja Arhinmäki tässä, yllätyin kovasti tästä, että kunnat selvitkööt itseksensä, kyllä siellä rahaa riittää. Näinhän ei ole, vaan tämän pakkotyölain perusteluissa hallitus on monta kertaa sanonut, että nyt hallitukselle on valjennut, että sen vastuulla on taata potilasturvallisuus. Ihmettelen tätä, koska vuosikymmenet esimerkiksi perustuslakivaliokunta on linjannut ja keskusteluissa on selkeästi tullut esille, että viime kädessä onkin valtiovallan ja hallituksen vastuulla katsoa, että kunnat selviytyvät peruspalveluistaan, joihin kuuluu myös työntekijöiden palkanmaksu. Eli mikään uutinen se ei ole voinut olla kenellekään hallituksen ministereistä.

Mutta aikaisemmilta niin kuin nykyisiltäkin perustuslakivaliokunnan asiantuntijoilta on käynyt selkeästi ilmi, että se on hoidettava niin, että valtio takaa riittävästi rahoja kunnille, jotta ne selviytyvät näistä tehtävistään. Tämän vuoksi on erityisen ihmeellistä, että kun nyt vedotaan ja kerrotaan, että on ymmärretty, että hallitus on viime kädessä vastuussa, miksi tätä vastuuta ei sitten hoideta. Kun vastuun olennainen sisältö on se, että hallitus istuu rahakirstun päällä, hallitus vastaa kuntien valtionosuuksista, niin tässä vaiheessa nyt ainoa oikea järkevä keino on ottaa ne rahat pois sieltä kirstusta ja antaa ne kunnille. Tällä tavalla se valtion vastuu toteutuu eikä suinkaan niin, että tuodaan tänne pakkotyölaki, joka on monella tavalla hyvin kyseenalainen ja periaatteellisesti merkillinen uusi linjaus.

Liisa Jaakonsaari /sd:

Arvoisa puhemies! Leidit lavalla! Hyvät kollegat! Aikalaisen on aina yleensä erittäin vaikea tunnistaa niitä syviä muutosvirtoja, joita tapahtuu, koska me elämme näitten keskellä. Minäkään en tunnistanut silloin 60- ja 70-lukujen taitteessa, jolloin lähes kaikki minun serkkuni muuttivat Ruotsiin, että nyt tapahtuu oikeastaan maailmanhistorian suurin rakennemuutos, joka silloin tapahtui, kun ihmiset muuttivat maalta kaupunkeihin, emmekä me tunnistaneet sitä Euroopan taloushistorian syvintä lamaa, joka oli tulossa ja jonka haavoja vieläkin on.

Nyt on kysymys siitä, mitä nyt sitten tapahtuu. Kyllä tämä terveydenhuollon palkkakriisi on vain jäävuoren huippu siitä, mitä terveydenhuollon alalla on tapahtunut, ja nämä ongelmat ovat syvällä. Itse asiassa syy, minkä takia tulin vielä käyttämään puheenvuoroni, on tämä pakkolaki, joka itse asiassa kärjistää tätä kriisiä.

On ollut ihailtavaa tehyläisten päättäväisyys, ja kyllä tämäkin ounastelee tiettyä vallankumousta, se, että matalapalkkaiset naiset eivät suostu enää tekemään alipalkattuina töitä, ja mitä kaikkea tämä sitten merkitsee? Minun ennustukseni on se, että terveydenhuollon alan kriisi voimistuu ja sen seurauksena terveydenhuollon valtavat markkinat tulevat purkautumaan yksityistämisenä. Se ei ole tietoinen päätös. Minä en sano, että hallituksella olisi tässä joku katala juoni, vaan näin vain tulee tapahtumaan. Näin vaan tulee tapahtumaan. Kun tämä kaikki tapahtuu yhdessä tämän maailmantalouden tietyn selvän laskun kanssa, niin kyllä tämmöinen näköala on. Kyllä tämä on Suomen politiikan erikoisuus, että ikään kuin ajaudutaan aina kriisiin ja sitten nämä rakenteet korjautuvat, mutta aina pahimman kautta, aina pahimman kautta, niin kuin nyt tulee tapahtumaan, vähän hampaat irvessä ja kuilun partaalla. Näin tulee tapahtumaan terveyssektorilla. Tämä ei ole kunniaksi poliittiselle järjestelmälle, ja tämä pakkolaki pahentaa tätä henkistä ilmapiiriä terveydenhuollon sisällä.

Veijo Puhjo /vas:

Herra puhemies! Hallituksen potilasturvalakiesitys eli niin sanottu pakkotyölakiesitys on käsitykseni mukaan muutoksin rajattunakin sillä tavoin terveydenhuollon työtaisteluun osallistuvien työntekijöiden perusoikeuksien suojaan puuttuva, että hallituksen esitys olisi tullut säätää vaikeutetussa säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunnan pitkässä tulkintalinjassa mittavat työvelvollisuutta tarkoittavat lakiesitykset on säädetty vaikeutetussa säätämisjärjestyksessä ja auttamisvelvollisuutta tarkoittavat lakiesitykset taasen tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Työvelvollisuuden säätäminen terveydenhuollon työtaisteluun osallistuville ja osin sen ulkopuolella olevalle henkilökunnalle ei perustu perustuslain 127 §:n velvollisuuteen osallistua isänmaan puolustukseen eikä sen voida katsoa kuuluvan myöskään perustuslain 23 §:ssä säädetyn poikkeusoloja koskevan valtuutuksen piiriin. Kysymyksessä ei ole myöskään toimintavelvollisuus, joka ajankohtaistuu ihmisten vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella tyypillisesti olevissa onnettomuustilanteissa. Sen sijaan lakiesitys ja sen tarkoittama työvelvollisuus loukkaa terveydenhuollon vireillä olevaan työtaisteluun liittyvillä pakotteilla työtaisteluosallisten perusoikeuksia monella tavalla.

Esityksen tarkoittama työvelvollisuus merkitsee muun muassa ensiksi puuttumista henkilökohtaiseen vapaudensuojaan ja osin liikkumisvapauden suojaan, toiseksi loukkaa taannehtivasti irtisanoutuneen henkilökunnan sopimusvapauden suojaa ja oikeutta vaihtaa halutessaan työsuhdetta potilasturvatyön aikana, ja lisäksi kolmanneksi esitys puuttuu työntekijöiden ammatilliseen järjestäytymisvapauteen ja siihen oleellisesti liittyvään työtaisteluoikeuteen.

Herra puhemies! Potilasturvallisuudella perustellen hallitus puuttuu terveydenhuollon hoitohenkilökunnan ja kuntatyönantajan väliseen työriitaan ja asettuu sen osapuoleksi ilman, että hallitus olisi ollut valmis löytämään keinoja välttää työmarkkinakonfliktin laajeneminen joukkoirtisanoutumiseksi. Hallituksen tarttuminen työvelvollisuuslakiin ensimmäisenä toimenpiteenä osoittaa, ettei asiassa varmistuttu siitä, ettei potilasturvalain tarkoitus eli potilaiden hengen turva ollut toteutettavissa perusoikeuksiin vähemmin puuttuvin keinoin. (Ed. Zyskowicz: Ei se ollut ensimmäinen toimi!) — Teidän mielipiteenne.

Päinvastoin työmarkkinakonfliktin kulku kuluvana vuonna osoittaa nähdäkseni kiistatta, että hallitus on omilla ratkaisuillaan luonut nimenomaan hoitohenkilökunnalle oikeutetun odotuksen palkkatasa-arvoerästä, mutta on myöhemmillä ratkaisuillaan pettänyt nämä odotukset. Nyt tilanteen kärjistäminen hallituksen omin toimin johtaa sovintoratkaisun vaikeutumiseen ja potilasturvallisuuden heikkenemiseen. Kaiken lisäksi esityksen valmistelusta vastannut ministeri on itse eduskunnassa esityksen lähetekeskustelussa myöntänyt, että lakiesitys potilasturvallisuuden varmistamisesta terveydenhuollon työtaistelun aikana ei edes ratkaise potilasturvallisuusongelmaa: "- - tällä laillahan ei ratkaista tätä itse ongelmaa eikä tälläkään lailla pystytä täysin takaamaan potilasturvallisuutta."

Samaan aikaan kun potilasturvalaki on tuotu eduskunnan käsittelyyn, on eduskunnan valiokunnissa käsiteltävänä lakiesitys sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuslain muuttamisesta, jossa hallitus ehdottaa kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien alentamista noin 2 prosenttiyksikön verran ilman, että tähän olisi ollut mitään valtiontaloudellisesti pakottavia syitä. Puheena olevan esityksen vaikutus kuntataloudelliseen tulorahoitukseen on jopa suurempi kuin työtaistelun kohteena olevien henkilöstöryhmien vaatimien palkkojen tasokorotusten aiheuttamat kustannuslisät.

Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Nyt hallitus nojaa omissa perusteluissaan tähän perustuslailliseen toimeksiantoon perustellakseen työvelvollisuutta tarkoittavaa esitystään. Mielestäni hallituksella olisi ollut mahdollisuus toimia paremmin perustuslain 22 §:n velvoitteen toteuttamiseksi ja terveydenhuollon työtaisteluun osallistuvien perusoikeuksiin vähemmin puuttuvin keinoin peruuttamalla ehdottamansa kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien leikkaus ja turvaamalla kuntien palkanmaksukyky.

Valtiovarainministeri Katainen, Tehyn työtaistelun ratkaisulla on kauaskantoiset seuraukset. Teidän tulee nyt tulla ulos kuorestanne. On kansallinen tehtävä, että meillä on 10—15 vuodenkin kuluttua riittävästi hoitavia käsiä, kun suuret ikäluokat tarvitsevat apua sairauksiinsa. Miljardirahakirstun vartijana on teidän, ministeri Katainen, nyt avattava tuo kirstu ja turvattava siten kuntien mahdollisuudet suoriutua hoitajien oikeutetuista palkankorotuksista. Teillä on tasan kolme päivää aikaa toimia, etteivät hoitajien irtisanoutumiset realisoituisi. Jos te ette sitä tee, niin Suomen koko terveydenhuoltoa seuraava katastrofi menee varmasti teidän oman henkilökohtaisen osaamattomuutenne piikkiin.

Olen varma, ettette te varmastikaan henkilökohtaisesti haluaisi ottaa kontollenne sitä, että hoitajia alkaa oikeasti siirtyä alalta pois tai että alalle hakeutuvien määrä alkaisi vähentyä teidän toimimattomuutenne takia. Nyt ei kannata olla jääräpää vaan saattaa hoitajien työtaistelu kunnialliseen ja onnistuneeseen päätökseen. Kannatan lakiesityksen hylkäämistä.

Ben  Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käytetty paljon puheenvuoroja, joukossa myös hyviä puheenvuoroja, enkä halua pitkittää tätä keskustelua. Minun on kuitenkin pakko korjata ed. Lapintien puheenvuorossa esille tullut väärinkäsitys aikaisemmin sanomastani, ja tämä on pakko tehdä sen vuoksi, että sama väärinkäsitys on näköjään monella muullakin edustajalla ja myös tämän talon ulkopuolella, mihin vähiten syyllinen ei ole Yleisradion tv-uutiset, joka antoi puheenvuorostani väärän käsityksen.

Ed. Lapintie sanoi, että minulle tapahtui freudilainen lipsahdus. Sillä näin maallikon ymmärryksen mukaan tarkoitetaan sitä, että henkilö sanoo vahingossa sen, mitä ajattelee, ilman että on sitä tarkoittanut. Ed. Lapintielle taas siinä kuuntelemisessa, jossa olisi pitänyt olla kyse kuullun ymmärtämisestä, tapahtui sellainen luullun ymmärtäminen, eli hän luuli ja siksi kuuli minun sanoneen jotain sellaista, mitä en sanonut.

Ed. Lapintie ja kaikki muut, en ole todellakaan sanonut, että ongelma tehyläisten palkankorotuksissa olisi se, että myös muut kuntasektorin alat, usein naisvaltaiset alat, olisivat vaatimassa vastaavia korotuksia. Näin siis en ole sanonut.

Ed. Lapintie, päinvastoin olen sitä mieltä, että on aivan luonnollista, että tavalla tai toisella se, mitä Tehy tämän kiistan päätteeksi, toivottavasti sovun kautta, tulee saamaan, vaikuttaa myös kuntasektorin muiden alojen palkkaukseen pidemmällä aikavälillä, ja hyvä niin, koska olen sitä mieltä, että kuntasektorin naisvaltaisten alojen palkkoja tulee korottaa.

Mutta, ed. Lapintie, mitä minä sitten sanoin? (Välihuutoja — Puhemies koputtaa) Ed. Lapintie, siteeraan sanatarkasti sitä, mitä sanoin, jotta huomaatte, että tulkintanne oli väärä. Sanoin seuraavaa: "Kuten jo aikaisemmin sanoin, meille on pääministerin toimesta kerrottu, että neuvottelupöydässä on esimerkiksi sellainen tilanne, jossa pitkän sopimuksen loppupuolelle Tehy vaatii, että sen yleisen linjan, mikä kuntapuolella syntyy, sen päälle Tehylle on maksettava pääministerin mukaan 15 prosenttia vielä lisää. Kysyn teiltä: Mikä on se hintalappu tällaiselle vaatimukselle? Mikä on se taso, mihin muut, opettajat, siivoojat, suostuvat, jos tietävät, että sen sopimuksen päälle, minkä he kuntatyönantajan kanssa sopivat, on olemassa järjestö, joka aina saa 10 tai 15 prosenttia päälle?"

Edelleen sanoin: "Mutta neuvottelupöydässä on kysymyksiä, joita niin vaan ei rahallakaan ratkaista. Osin on kyse työmarkkinapelisäännöistä, Tehyn omasta sopimusoikeudesta, mutta osin on kyse siitä, että jos Tehy vaatii, että se joka tapauksessa pitkässä sopimuksessa, sen loppupuolella, saa esimerkiksi 10 tai 15 prosenttia enemmän kuin muut, niin mikäköhän on se rahasumma, jolla tämä ratkaistaan, koska mikä on se taso, mihin muut suostuvat, kun tietävät, että naapuri saa siihen vielä 10 tai 15 prosenttia till? Kertokaa se."

Ed. Lapintie ja muut, näistä suorista sitaateista huomasitte, että en ole sanonut mitään sellaista, mitä väititte minun sanoneen.

Mitä sitten tulee näihin muihin kysymyksiin, nyt on kerrottu neuvottelupöydästä, että muut kuin rahakysymykset olisi lähes ratkaistu. Jos näin on, hyvä niin, ja sopu on varmasti taas askeleen lähempänä.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Lyhyesti paikalta. Kuntatyönantaja, ed. Zyskowicz, odotti, että te korvaatte koko 340 miljoonaa euroa tasa-arvolisänä, ja te vesititte siitä 190 miljoonaa, joten kuntatyönantaja ei ole voinut neuvotteluissa edetä. Antakaa tämä heille, niin saamme tähän maahan rauhan.

Täällä on sanottu, että me emme tarvitse pakkoa nyt. Olen sitä mieltä, että tarvitsemme pakkoa enemmän kuin koskaan. Kokoomus on pakotettava sosialidemokraattien talousaloitteen taakse, jolla kunnille osoitetaan 600 miljoonaa euroa sosiaali- ja terveyspalveluihin, palkkatasa-arvoon ja julkisten palveluiden kehittämiseen, ja koko opposition on nyt kokoomus pakotettava pitämään vaalilupauksensa.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! En ole nyt aivan vakuuttunut siitä, siteerasiko ed. Zyskowicz juuri sitä puheenvuoroa, johon tämä freudilainen lipsaus sisältyy, ja mielestäni sanoitte kyllä toisella tavalla, mutta ehkä tätä pöytäkirjatarkistusta ei tässä kannata ruveta sen enempää käymään.

Mutta jos tilanne todellakin on se, että olette sitä mieltä, että hallituksen tarjoama 150 miljoonaa euroa on liian vähän, niin minkä takia hallitus valtiovarainministeri Katainen etunenässä ei sitten anna tämän tilanteen ratkaisemiseksi enempää rahaa? Tilannehan on nyt niin vakava, että ihan oikeasti on vaarassa potilaiden turvallisuus, on vaarassa pitkittynyt työriita. Miksi tilannetta ei sitten ratkaista antamalla lisää rahaa, jos syynä ei ole teidän pelkonne siitä, että muutkin matalapalkkaiset naiset saavat korkeampaa palkkaa tulevaisuudessa? Onko kyseessä pelkästään hallituksen ja ministeri Kataisen ilkeys, vai onko se keskusta, joka pistää kynsin hampain vastaan, että kuntien työntekijöille ja hoitoalan henkilökunnalle ei voida maksaa enempää palkkaa? Jos syynä ei ole pelko siitä, että kaikki kuntien matalapalkkaiset naiset saavat isomman korotuksen, niin miksi te sitten ette anna lisää rahaa, kun me kaikki tiedämme, että sitä rahaa on, vaan päinvastoin tuotte tänne esityksiä, joilla kuntien määrärahoja leikataan entisestään, korotatte terveyskeskusmaksuja mutta siirrätte ne valtion kassaan ettekä anna niitä kunnille?

Esko-Juhani  Tennilä /vas:

Puhemies! Ed. Zyskowicz on täysin oikeassa. Naisten palkat ovat pahasti jäljessä julkisella sektorilla varsinkin, ja nyt kun Tehy on voimakkaasti liikkeellä ja tulee saamaan korotuksen, niin se tulee viemään siihen, että muutkin naisvaltaiset matalapalkka-alat pärjäävät jatkossa, ja tämänkin vuoksi pitää kannattaa tätä Tehyn toimintaa. Naisten euro on, arvoisat naisministerit, vain 80 senttiä. Paradoksi on se, että nyt kun Tehy on viemässä sitä lähemmäksi euroa omalta osaltaan ja myös muiden naisten osalta, jotka ovat matalapalkoissa, niin nyt istutte hiljaa ettekä sanallakaan puolusta Tehyn toimintaa. Jopa uhkailuja tulee ja pakkotyölakia. Voi hyvät naiset, kyllä te alistutte siellä hallituksessa muutaman miehen karkeaan komentoon.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Mistä tässä on kysymys? Koko konflikti on saanut alkunsa yhdestä tekstistä. Ed. Zyskowicz lainaa täällä mielellään toisten vaalilupauksia, toisten puheita, (Ed. Zyskowicz: Omia tekstejä!) nyt jo omiakin puheita. Miksi te ette lainaa omia vaalilupauksianne? Minä lainaan ihan muutaman sekunnin verran: "Esitämme, että valtio siis maksaa kunnille sen osuuden naisvaltaisten alojen palkankorotuksesta, joka ylittää yleisen korotustason."

Te ette ole puhunut sanaakaan tästä asiasta täällä viikkotolkulla. Onko tämä totta? Jos se on totta, lunastatteko puheenne? (Ed. Jaakonsaari: Ei ole korvia enää!) Tähän voitte vastata vain "kyllä" tai "ei". Älkää konstailko, venkoilko, viekö asiaa sivuun. Tähän riittää ehdoton vastaus "kyllä" tai "ei". Tästä on kaikki lähtöisin, ja nyt me tuemme teitä, että te voisitte lunastaa sen lupauksen, minkä olette antaneet Suomen kansalle ja tehyläisille.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Eiköhän iänestetä. Kahotaan, onko sitä rahhoo vai ei.