7) Laki ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 12 §:n
muuttamisesta
Sari Palm /kd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä laki ammatillisesta
koulutuksesta on aikanaan tehty toisiin tunnelmiin, toiseen yhteiskuntaan.
Täällä on eräs lause, johon tässä lakialoitteessa,
jonka olen jo kesäkuussa jättänyt, esitetään
muutosta. Se lause on siellä 12 §:n kohdassa
ja kuuluu näin: "Taito- ja taideaineiden opinnot sekä terveystieto
ovat vapaaehtoisia niille opiskelijoille, jotka 18 vuotta täytettyään
aloittavat opintonsa." Tässä lakialoitteessa esitän
tämän lauseen poistamista, ja perustelut ovat
seuraavat.
Tarkoitus on pyrkiä parantamaan ammattiin opiskelevien
nuorten terveyttä ja vaikuttamaan siihen parantavasti.
Me kaikki varmasti olemme pitkälti sitä mieltä,
että yhteiskuntamme tarvitsee entistä terveempiä ja
työkykyisempiä kansalaisia ja työntekijöitä.
Työn vaativuus on kasvanut ja kasvaa, ja samanaikaisesti
me olemme täälläkin keskustelleet siitä,
että haluamme pidentää työuria.
Lakialoitteen tekoon olen ryhtynyt kentältä tulleen
palautteen johdosta. Juuri aikuistuneet nuoret mielellään
hyödyntävät mahdollisuutta luopua taito-
ja taideaineista ja terveystiedon opetuksesta nykylain mahdollistamalla
tavalla, ja tässä lakialoitteessa siis esitetään
12 §:n yhden lauseen poistoa.
Itse olen erityisen huolestunut nykytutkimustiedon ja -kokemuksien
kautta liikunnan ja ter-veystiedon oppitunneille osallistumisesta.
Stakesin tekemän kouluterveyskyselyn mukaan ammattiin opiskelevien
nuorten terveys on kauttaaltaan huonommassa tilassa kuin vertailuryhmän, lukiolaisten.
Terveydelle suuri riskitekijä on huono fyysinen kunto,
ja liikunta-aktiivisuus on yhteydessä ylipainoon, josta
tänä päivänä paljon puhutaan.
Vain joka kolmas ammattiin opiskeleva harrastaa liikuntaa suositusten
mukaan. Terveystiedon opetuksella annettaisiin perustiedot ja tehostettaisiin
jo perusopetuksessa saatuja oppeja, niin että nuoret olisivat
ikään kuin syväoppineet työhön
ja toimintakykyyn ja terveyteen liittyviä asioita.
Päihteiden osalta tietämys- ja käyttäytymis-erot
ovat vertailuryhmään, lukiolaisiin, verrattuna
erityisen huomattavia. Päivittäinen tupakointi on
ammattiin opiskelevien keskuudessa peräti neljä kertaa
yleisempää, humalajuominen kaksi kertaa yleisempää,
ja myös huumekokeilut korostuvat ammattikoululaisten joukossa.
Myös seksuaaliterveyteen liittyvä tieto tarvitsisi
terästystä.
Tästä johtuen esitän tätä asiaa,
ja tässä kohdassa vielä kiinnitän
huomion siihen, että varmasti olisi tarpeen myös
selvittää, miten tätä lausetta, jota
nyt esitän poistettavaksi, käytännössä tuolla kentällä tällä hetkellä toteutetaan:
toimiiko se niin, että se todella on käytössä vain
aloittavien opiskelijoiden osalta, vai käytetäänkö tätä jollain muulla
tavalla myös hyödyksi.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Palmin lakialoite on mielestäni
aivan oikeansuuntainen. Liikunnan pitää kuulua
kaikkien oppilaitosten, myös korkeakoulujen, toimintaan. Mielestäni
ammattikoululaisen, niin kuin muidenkin nuorten liikkujien, tarve
on vähintään yksi tunti per koulupäivä,
mikä tarkoittaa viittä tuntia viikossa. Mielestäni
suomalaisten koulujen tulee rakentaa uudenlainen koululiikuntajärjestelmä,
jossa oppilaitoksia arvioidaan myös niiden oppilaiden liikuntasaavutusten
mukaan.
Outi Mäkelä /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Palm on aloitteessaan tärkeällä asialla,
ja tämän Stakesin kouluterveyskyselyn tulokset
osoittavat, miten vakavasta asiasta on todella kyse. Terveellisiin
elämäntapoihin kannustaminen on tärkeää,
ja joskus toki tarvitaan porkkanan lisäksi myös
keppiä. Itse jäin kuitenkin miettimään
tämän lain osalta, että joku merkittävä syyhän
tähän lakiin on ollut, kun tämä on
säädetty: miksi täysikäisille
on annettu oikeus itse valita, osallistuvatko he liikuntaan vai
eivät, onko sitten syynä ollut opintojen jouduttaminen
tai täysikäisen oman vastuun korostaminen. Olisi
ehkä hyvä, että jatkossa kun tätä aloitetta
harkitaan, mietitään vielä, onko täysikäisten
osalta laki oikea keino ohjata terveellisiin elämäntapoihin.
Jukka Gustafsson /sd:
Arvoisa puhemies! Tämä ed. Sari Palmin ja
kristillisdemokraattien lakialoite on erittäin ajankohtainen
ja mielestäni hyvä ja perusteltu. Olisin myöskin
itse allekirjoittanut tämän lakialoitteen, jos
sitä olisi pyydetty. Itse asiassa tämän
lakialoitteen tausta on mielestäni vähän
syvällisempikin kuin ehkä ed. Palmin sinällään
ansiokkaasta esittelystä kävi ilmi. Itse korostaisin
kovin sitä tavoitetta pyrkiä tällaiseen
monipuoliseen tasa-arvoiseen ihmiskäsitykseen lukiolaisten
ja ammattikoululaisten välillä, mistä itse
asiassa molempien lakien tavoitepykälät kyllä lähtevät,
mutta käytäntö on suuntaamassa vähän
toiseen suuntaan.
Ed. Mäkelä äsken tuossa peräsi
ja kysyi sitä, mistä tämä 18
vuoden raja tähän on tullut, ja siihen vastasittekin,
että se on tämä meidän täys-ikäisyyden
määritelmä. Mutta jos me ajattelemme
nyt, että tämä asia ikään
kuin tämän ongelmallisen viitekehyksen kautta
koskettaa ensisijaisesti ammattikoulussa opiskelevia nuoria miehiä,
poikia, niin voidaan sanoa, että tämä 18
vuoden ikähän ei oikeastaan kerro aina siitä kehitystasosta
yhtään mitään. Valitettavasti
me miehet kypsymme vuosi, kaksi hitaammin kuin tytöt ja nuoret
naiset. Tästäkin näkökulmasta
tämä 18 vuoden rajapyykki on tässä hyvin
mekaaninen ja lähtee ikään kuin muista
lähtökohdista kuin sen nuoren ihmisen tarpeesta.
Sitten ikään kuin tämä perustelu,
mikä on tässä se olennaisin ja mitä mielelläni
itsekin korostan, on se — eikä se nyt ole mikään
salaisuus — että meidän suomalaisten
nuorten miesten kunto, fyysinen kunto, on keskimäärin
huonohko. Tältä osin myöskin ne toimet,
mitä voidaan tehdä ammatillisen koulutuksen yhteydessä,
ovat todella tärkeitä. Näin on käyty
Suomessa vuosikymmeniä tätä keskustelua
siitä, onko ruotsi tai pakkoruotsi tarpeellinen. En nyt
ota siihen tässä yhteydessä kantaa, mutta
sanoisin, että pakkoliikunta voisi kyllä joissain
yhteyksissä tehdä ihan hyvää,
silloin kun se toteutetaan sillä tavalla hyvällä ja
tavallaan nuoren ehdoilla. Jokainen meistä tietää,
että tänä päivänä on
hurja määrä erilaista liikuntaa salibandysta
lähtien, ja jalkapalloa nyt itse tietysti suosittaisin
eniten, mutta ymmärrän, että kaikki eivät
tykkää siitäkään. Mutta
ylipäätänsä tältä osin
on hurja kimara erilaista mielenkiintoista, hyvää liikunnallista
aktiviteettia olemassa. Sanoisin jopa näin tietynlaisena
kasvatustieteilijänä, pedagogina, että kyllä myöskin
opiskelun yhteydessä tämmöinen modernisti
järjestetty liikunta ja muu tukevat myös sitä opiskelua.
Arvoisa puhemies! Näillä ajatuksilla tuen
kyllä oikein lämpimästi tätä aloitetta.
Kun tässä myöskin perustellaan tätä nuorten
terveyttä ja terveyskasvatusta, niin kun on nämä argumentit, jotka
liittyvät tähän tupakointiin ja humalahakuiseen
juomiseen, niin eihän niistä kyllä koskaan tämmöinen
lisätieto voi olla pahasta, etenkin jos se toteutetaan
sillä tavalla, että se tehdään
ikään kuin nuorten kiinnostuksen ja muun ehdoilla.
Sanoisin näin, että tämä pykälä ja
lainkohta on varmaan syntynyt aikanaan tilanteessa, jossa sitä ei ole
ehkä ihan loppuun asti mietitty ja on tavallaan löytynyt
tämmöinen maaginen 18 vuoden ikäraja
tähän, joka ei oikeastaan perustu mihinkään.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Palmille eräänlainen
retorinen ulvahtava kysymys: Silloin kun teitte tätä tekstiä,
niin tulitteko vilkaisseeksi sitä alkuperäistä lainsäädäntötekstiä ja
sen perusteluja sille, mistä tämä 18-kesäisen
raja tähän on tullut ja mistä sitten
tämä pakollisuus versus vapaaehtoisuus -systeemi
on ylipäätään syntynyt? Ne yleiset
perusteluthan, siis liikkumisen merkitys jnp., ovat kiistattomia. Elikkä tässä täytyy
olla jokin rationaalinen selitys taikka sitten pelkkä ammattitaidottomuus lainlaatijalla.
Sari Palm /kd:
Arvoisa puhemies! Aloitan reilusti tästä ed.
Pulliaisen kysymyksestä. Ed. Pulliainen sai minut nyt urheiluhousut
kintuissa kiinni. En osaa tässä kohdassa nyt perustella
sitä. Siitä on niin paljon suoraan sanoen aikaa,
kun rassasin tämän kanssa, että en ihan
tarkkaan muista sitä.
Ed. Mäkelän kommenttiin liittyen toteaisin vielä sen
verran, vähän ikään kuin jatkoksi,
että jos opiskelijaryhmässä on sekä 18
vuotta täyttäneitä aloittajia että nuorempia,
niin voi olla ongelmia kouluissa ryhmien järjestämisessä,
kun ne aikuistuneet nuoret anovat näitä vapautuksia. Eli
tämä on monella tavalla ongelmallinen asia.
Ed. Gustafssonin kohdalla täytyy sanoa, että itsekin
tukisin jalkapalloilijan emäntänä mielelläni
erilaisia joukkuelajeja, koska niillä olisi myös
ihan työskentelyn kannalta positiivisia vaikutuksia, kuten
ryhmätyön ja yhdessä tekemisen oppimista,
niin että tässä olisi muutakin hyvää kuin
pelkkää kuntoa.
Jukka Gustafsson /sd:
Arvoisa puhemies! En ehkä ryhdy vastaamaan tähän
ed. Pulliaisen kysymykseen ihan supertarkasti, mutta pitkäaikaisena
sivistysvaliokunnan jäsenenä rohkenisin kyllä arvioida,
että tässä on hyvin paljon kysymys siitä,
että meillä on vähän muussakin
koululainsäädännössä sen
kaltaista väljyyttä, että tavallaan taito-
ja taideaineet ovat ikään kuin tämmöisessä marginaalissa
ja niitä ei riittävästi arvosteta. Sama
koskee myöskin liikuntaa ja ter-veystietoa. Nyt esimerkiksi
kun meillä Suomessa tehdään, nimenomaan
nyt peruskoulun kohdalta, uutta opetussuunnitelmaa, niin olen ollut
jo aiemmin vahvasti sitä mieltä, että meidän
pitäisi vahventaa niin peruskoulussa, lukiossa kuin ammatillisessakin
koulutuksessa myöskin näitä taide- ja
taitoaineita mukaan lukien myöskin liikunta. Itse toivoisin,
että meillä olisi tässä suhteessa semmoisia
ammatillisia keskiasteen oppilaitoksia kuin Amerikassa. Amerikkaa
joskus paljon moititaan, Yhdysvaltoja, mutta siellä on
onnistuttu minun mielestäni aika kivasti tuomaan siihen
oppilaitosten arkeen — tämä koskee tietysti myöskin
korkeakoululaitosta — niin kuin elimelliseksi osaksi liikunnan
harrastaminen. Se on tärkeä juttu ikään
kuin siinä koulukulttuurissa. Ehkä jossain kohtaa
voidaan ampua sitten ylikin, mutta se on siellä sisäänrakennettuna
itsestäänselvänä tämmöisenä toimintafilosofiana.
Keskustelu päättyi.