2) Valtioneuvoston selonteko kansallisesta ilmastostrategiasta
       
         					
      
      
         
         Pentti Tiusanen /vas:
            		
         
         
          Arvoisa rouva puhemies! Käsillä oleva erittäin
            merkittävä ja laaja valtioneuvoston selonteko
            on vain alku. Se on ensimmäinen valtiovallan eduskunnalle
            toimittama selvitys käsityksestään ilmastomuutoksesta ja
            sen torjumisen mahdollisuudesta. Ympäristövaliokunta
            on käsitellyt valtioneuvoston selonteon vakavuudella, jonka
            ilmastomuutoksen merkitys ja laajuus ansaitsevat. Valiokunnan mielestä käynnissä oleva
            ja tieteellisesti todistettu ilmastomuutos on merkittävin
            niistä haasteista, joihin ihmiskunnan on vastattava.
         
         
         Ympäristövaliokunnan käsityksen mukaan
            ilmastostrategian keskeisin päätelmä ei
            voi olla se, rakennetaanko maahan viides ydinvoimalaitos vaiko ei.
            Valiokunta onkin linjannut mietintönsä KIO1:n
            ja KIO2:n ohitse kolmannelle tielle, jossa valiokunta yksimielisesti
            siirtää käsittelyn painopisteen mielestään
            oleelliseen, ilmastomuutosten vaikutuksiin, ilmastomuutoksen torjuntaan, niihin
            vaikutuksiin valmistautumiseen, jotka joka tapauksessa tulevat osaksemme,
            kansainvälisen ilmastomuutoksen hallintaan tähtäävän Kioton
            osapuolisopimuksen ja sen ratifioinnin tukemiseen.
         
         
         Valiokunta paneutui uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen
            ja niiden käyttöönoton esteiden poistamiseen,
            energiansäästöön, liikenteen
            päästöihin, yhdyskuntasuunnittelun ja
            -rakentamisen kehittämiseen kasvihuonepäästöjen vähentäminen
            päämääränä,
            maa- ja metsätalouden mahdollisuuksiin ilmastomuutoksen
            torjunnassa sekä jätehuollon metaanipäästöihin.
         
         
         Ympäristövaliokunnan yksimielisenä lähtökohtana
            on Suomen oman ilmasto-ohjelman toteuttaminen viivytyksettä ja
            kansainvälisestä neuvottelutilanteesta riippumatta.
            Ympäristövaliokunnan mielestä Euroopan
            unionin tehtävänä on edelleen toimia
            kansainvälisen ilmastosopimuksen edelläkävijänä.
            Tätä roolia odotamme siltä myös
            17. heinäkuuta alkavassa Bonnin jatko-osapuolikokouksessa.
            Kioton pöytäkirjasta on syytä pitää kiinni.
            Se on kymmenen vuoden työn tulos, jonka mitätöinti
            johtaisi ilmastopoliittisten toimien vakavaan viivästymiseen.
            Euroopan unioni pitää edelleen päämääränään
            Kioton sopimuksen ratifiointia vuonna 2002. Tätä linjausta
            ympäristövaliokunta tukee.
         
         
         Ympäristövaliokunta painottaa Kioton vuonna
            97 pöytäkirjan pohjana olevan YK:n ilmastopuitesopimuksen
            merkitystä. Rio de Janeirossa 92 allekirjoitetun puitesopimuksen
            tavoitteena on vakiinnuttaa kasvihuonekaasujen pitoisuudet tasolle,
            jolla ihmisen toiminnasta ei aiheudu vaarallisia häiriöitä ilmastojärjestelmälle.
            Tuo sopimus velvoittaa kunkin osapuolen selvittämään kasvihuonekaasupäästöt
            omalla alueellaan sekä laatimaan ja panemaan toimeen kansallisia
            toimia ilmastomuutoksen hillitsemiseksi. Sopimus tuli Suomessa voimaan
            1. elokuuta 94. Valiokunta korostaakin, että Suomella on
            näin ollen velvoite kasvihuonekaasujen vähentämiseen
            ja kansallisen ilmasto-ohjelman laatimiseen jo YK:n ilmastopuitesopimuksen
            perusteella. Myös Yhdysvallat on vastaavalla tavalla sitoutunut
            Rion sopimuksen perusteella vähentämään
            kasvihuonekaasupäästöjään,
            jotka ovat niin absoluuttisesti kuin per capita maailman suurimmat.
         
         
         Valiokunta toteaa ilmastomuutoksen olevan tapahtunut tosiasia
            ja etenevän nopeasti. Valiokunnalle on esitetty hallitustenvälisen
            ilmastopaneelin selvitykset, joiden mukaan enää ei
            ole kyse siitä, muuttuuko ilmasto ihmisen toimesta, vaan
            siitä, miten nopeasti muutos tapahtuu.
         
         
         Valiokunnalle on arvioitu, että ekosysteemit kestävät
            kymmenesosa-asteen lämpenemisen vuosikymmenessä.
            Jotta tähän yhden asteen lämpenemiseen
            vuosisadassa päästäisiin, kasvihuonekaasupäästöjä tulisi
            vähentää nopeasti 60—80 prosentilla.
            Kiotossa sovittiin vuonna 97 teollisuusmaiden hiilidioksidipäästövähennyksistä, jotka
            vähentäisivät kasvihuonekaasupäästöjä runsaat
            5 prosenttia vuoden 90 tasosta. Tämä osoittaa
            ensiaskeleen lyhyyden. Euroopassa ilmastomuutos pahentaa kuivuutta
            etelässä ja idässä, mutta lisää vesivaroja
            pohjoisessa. Asiantilalla tulee olemaan vaikutusta myös
            Norjan, Ruotsin ja Suomen vesivoiman tuotantoon.
         
         
         Suomen ilmasto-ohjelman tavoitteena on täyttää Kioton
            pöytäkirjan ensimmäisen sitoumuskauden
            2008—2012 velvoitteet. Euroopan unionin yhteiseksi vähennysvelvoitteeksi
            on pöytäkirjassa sovittu 8 prosenttia vuoden 90
            päästötasosta. Unionin sisäisessä taakanjaossa
            Suomen velvoitteeksi on sovittu päästötason
            pitäminen vuoden 90 tasolla, joka on 75,2 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia.
            Selonteon mukaan sekä esitetyllä KIO1- että KIO2-vaihtoehdolla
            pystytään saavuttamaan asetettu tavoite. Ensimmäisessä vaihtoehdossa,
            siis KIO1, kivihiilen käyttö lopetetaan lähes
            kokonaan ja korvataan maakaasulla. Toisessa, KIO2-vaihtoehdossa
            kivihiilen käyttö jatkuu myös sitoumuskauden
            jälkeen, mutta vaihtoehtoon liittyvän ydinvoimalaitoksen
            rakentamisen odotetaan korvaavan kivihiilen käyttöä. Molemmissa
            vaihtoehdoissa uusiutuvalla energialla ja energiasäästötoimilla
            on keskeinen sija päästövähennysten
            saavuttamisessa.
         
         
         Valiokunnan mielestä selonteko KIO1 ja KIO2 vaihtoehtoineen
            antaa pohjan ilmasto-ohjelman käynnistämiselle
            Suomessa. Ohjelma on kuitenkin välttämätöntä täydentää jatkamalla
            sen aikajännettä vuoteen 2030 saakka. Tämä vaatimus
            on myös tulevaisuusvaliokunnan lausunnossa. Ympäristövaliokunta
            toteaa, että esimerkiksi Ruotsissa ilmasto-ohjelmaehdotus
            määrittelee tavoitteet vuoteen 2050.
         
         
         Ilmastomuutoksen torjunta on koko yhteiskunnan asia. Ilmasto-ohjelmaa
            tulee valiokunnan mielestä täydentää valtakunnallisella
            informaatiokampanjalla ja muuta tiedon jakamista koskevilla toimilla.
            Myös opetuksen ja kuluttajapolitiikan toimia on kehitettävä.
            Kunnat ovat merkittävä toimija hoitaessaan kaavoitusta,
            jätehuoltoa, julkista liikennettä ja rakentamista. Kunnat
            ovat myös merkittäviä energiantuottajia. Selonteossa
            tämä näkökulma on ympäristövaliokunnan
            mielestä jäänyt vaille riittävää huomiota.
         
         
         Valiokunta on tyytyväinen siihen, että selonteossa
            varaudutaan tukemaan ilmastosopimuksen rahoitusjärjestelmää sekä lähialue-
            ja kehitysyhteistyössä ilmastopolitiikkaa edistäviä hankkeita.
            Valiokunnan mielestä hankekohtaiset Kioton mekanismit,
            yhteistoteutus ja puhdas, kestävä mekanismi ovat
            käyttökelpoisia. Sitä vastoin valiokunta
            suhtautuu hallituksen tavoin varauksellisesti päästökauppaan.
            Vaikka ilmastomuutosta pyritään määrätietoisesti
            rajoittamaan, se ei enää ole pysäytettävissä.
            Ympäristövaliokunta pitää selonteon
            puutteena, ettei se käsittele lainkaan ilmastomuutokseen
            sopeutumista. Ilmasto-ohjelmaa tulee täydentää tältä osin.
         
         
         Valiokunnan mielestä selonteko on jäänyt sekä ajallisen
            ulottuvuuden että myös käsiteltyjen asioiden
            osalta kapea-alaiseksi. Näin selonteko näyttäytyy
            energiaratkaisujen valmistelun taustapaperilta. Mielenkiinto on
            kiinnitetty aivan liiaksi 1—1,3 megawatin ydinvoimalaitoksen
            rakentamiseen. Ympäristövaliokunta korostaakin,
            että ilmastomuutoksen torjuntaa ei hoideta yksittäisillä ratkaisuilla.
            Pelkät energiatuotannon muutokset eivät riitä.
            Ilmastomuutoksen torjunnassa on kysymys paljon syvällisemmästä, koko
            yhteiskuntaa koskevasta muutoksesta. Ohjelman toimenpiteet tulee
            ulottaa laajasti yhteiskuntaan ja talouden kehitykseen. Ilmastomuutoksen
            torjunnan näkökulman pitää ohjata
            kaikkea päätöksentekoa ja kannustaa kansalaisia omissa
            valinnoissaan kestäviin ratkaisuihin.
         
         
         Selonteon mukaan osana Suomen ilmasto-ohjelmaa toteutetaan uusiutuvien
            energialähteiden edistämisohjelma. Tämän
            ohjelman toteuttaminen vaatii taloudellisia tukitoimia. Lähivuosina tarvitaan
            keskimäärin 200 miljoonaa markkaa investointitukea
            ja 300 miljoonaa markkaa verotukea uusiutuvalla energialla tuotetun
            sähkön tuotantoon. Valiokunta kiinnittää huomiota
            saamaansa käsitykseen, että uusiutuvien energialähteiden
            edistämisohjelman tavoitteet ovat liian matalalla. Ohjelman
            taustaselvityksestä käykin ilmi, että etenkin
            bioenergian, tuulivoiman ja lämpöpumppujen osalta
            on olemassa selvästi enemmän teknisiä käyttömahdollisuuksia
            kuin ohjelmassa esitetään.
         
         
         Ympäristövaliokunnan käsityksen mukaan edelleen
            uuden energiateknologian vienti on jo nyt erittäin merkittävä ollessaan
            vuositasolla 19,2 miljardia markkaa, mikä on 6,5 prosenttia viennistä.
            Valiokunnan käsityksen mukaan se voi edelleen kehittyä.
            Kehityksen ehtona on kuitenkin uusiutuvien energialähteiden
            julkisen tuen vahvistaminen. Valtiovarain-, talous-, maa- ja metsätalous-
            sekä työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan lausunnoissa
            painotetaan uusiutuvien energialähteiden edistämistä varsin
            tärkeänä. Lausunnoissa kannatetaan julkisen
            tuen selvää lisäämistä.
            Tällä hetkellä tuet ovat esimerkiksi tuulivoiman
            kohdalla Euroopan alhaisimpia. Valiokunnan mielestä erityisesti
            offshore-tuotanto tulee saada Suomessa etenemään.
            Tämä edellyttää erityisesti
            demonstraatiotuen käyttöä.
         
         
         Valiokunta puoltaa voimakkaasti energiankulutuksen hillintää.
            Selonteon mukaan se tapahtuu muun muassa toteuttamalla ilmasto-ohjelman
            rinnalla valmisteltu energiansäästöohjelma. Samalla
            valiokunta muistuttaa ohjelman toimeenpanon edellyttävän
            energiaverojen voimakasta korottamista sekä valtion rahoitusta
            vuositasolla noin 350 miljoonaa markkaa. Valiokunta nostaa mietinnössään
            erityisesti esille energiaverotuksen, jonka kehittäminen
            energiasäästöä edistäväksi
            on mielestämme erityisen tärkeää. Valiokunta
            painottaa samalla energiaverotuksen yhteisen minimitason normien
            laatimisen tärkeyttä Euroopan unionissa.
         
         
         Selonteon lähtökohtana on, että yhdistetyn sähkön
            ja lämmön tuotannon rakentamismahdollisuudet hyödynnetään
            täysimittaisesti ja valitaan yhdistetyn tuotannon polttoaineeksi
            maakaasu. Valtioneuvoston esittämien KIO1- ja KIO2-vaihtoehtoehtojen
            hyvät ja huonot puolet valiokunta on kirjoittanut mietintöön
            molempien mallien osalta. Valiokunta löysi sekä hyviä että huonoja
            puolia runsaanlaisesti.
         
         
         Liikenteen päästöjen osuus on Suomessa
            yli 20 prosenttia. Valiokunnan mielestä selonteossa liikenteen
            merkitys ja sen kasvihuonekaasupäästöt
            on käsitelty liian kevyesti. Näistä keskustelussa
            enemmän.
         
         
         Ympäristövaliokunta toteaa uudella maankäyttö-
            ja rakennuslailla sekä sen pohjalta hyväksytyillä valtakunnallisilla
            alueidenkäyttötavoitteilla olevan mahdollisuudet
            ohjata kaavoitusta ja seudullista maankäyttösuunnittelua.
            Selonteon toimenpide-ehdotukset ovat jääneet vielä kovin
            yleiselle tasolle. Valiokunta paneutui laajalti yhdyskuntarakenteen
            kehittämiseen. Valiokunta katsoo, että hallituksen
            tulee selvittää, voidaanko aluelämmitys
            lainsäädäntöteitse määrittää osaksi
            yhdyskunnan perusinfrastruktuuria uusilla kaava-alueilla. Kasvukeskusten
            yhdyskuntarakenteen muotoutumiseen vaikuttavia päätöksiä tehdään
            jatkuvasti. Niillä ratkaistaan kasvihuonekaasupäästöjen
            kehitys melkoiselta osin pitkälle tulevaisuuteen. Haja-asutusalueiden
            kasvihuonekaasupäästöillä ei
            ole vastaavaa merkitystä.
         
         
         Ympäristövaliokunta tukee voimakkaasti korjausavustusten
            laajentamista koskemaan lämmitystavan vaihtoa ja sitä,
            että avustukset ulotetaan myös omakotitaloihin.
            Valiokunta pitää valtiovarainvaliokunnan tavoin
            välttämättömänä korjausavustusten
            tuntuvaa korottamista. Selonteon mukaan avustusten kohdentaminen
            ei yksin ole riittävä toimenpide. Samoin tiedoista
            ja neuvonnasta on suuri puute. 
         
         
         Suomen kasvihuonekaasupäästöt ovat
            tällä hetkellä kutakuinkin vuoden 90
            tasolla. Tärkeänä tekijänä tässä on
            metaanipäästöjen vahva vähenemä.
            Valiokunnan saaman selvityksen mukaan jätevero on tällä hetkellä kuitenkin
            niin alhainen, ettei sillä ole yksityistalouksissa ohjaavaa
            merkitystä. Jätevero ei koske myöskään
            teollisuuden omille kaatopaikoille sijoitettavia jätteitä.
            Valiokunta katsookin, että jäteveroa tulisi nostaa
            asteittain ja ulottaa se koskemaan teollisuuden kaatopaikkoja, joille
            sijoitetaan biohajoavia jätteitä. Teollisuuden
            jäteverottomille kaatopaikoille arvioidaan sijoitettavan
            600 000 tonnia biojätettä vuodessa.
         
         
         Ympäristövaliokunta kiinnittää huomiota
            eri energiavaihtoehtojen imagovaikutuksiin. Samoin on esitetty,
            että eri ratkaisujen taloudellisista vaikutuksista olisi
            tullut teettää rinnakkaisselvitys kansainvälisellä tutkimuslaitoksella.
            Taloudellisista vaikutuksista ympäristövaliokunta
            korostaa, etteivät ilmasto-ohjelmien kustannukset ole kovin
            merkittäviä Kioton pöytäkirjan
            ensimmäisellä sitoumuskaudella. Toiseksi valiokunta korostaa,
            että ilmastopolitiikan laiminlyönti johtaa todennäköisesti
            myöhemmin huomattavasti suurempiin kustannuksiin. Kolmanneksi
            valiokunta korostaa ilmastomuutoksen luovan taloudellisen toiminnan
            mahdollisuuksia, jotka voivat olla merkittäviä Suomen
            kaltaisissa maissa, joissa teknologian osaaminen on korkealla tasolla. Valiokunnan
            mielestä ilmastomuutos on nähtävä myös
            mahdollisuutena innovatiivisiin ratkaisuihin ja sitä kautta
            kestävään kehitykseen.
         
         
         Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta tarkasteli ilmastomuutoksen
            torjumista maailmanlaajuisena prosessina ja sen edellyttämää maailman
            energiatuotannon muuttamista pääosaltaan päästöttömäksi
            vuoteen 2050 mennessä. Kyseessä on perustavaa
            laatua oleva maailman energiahuollon muutos, joka käsittää jopa
            100 000 miljardin markan uusinvestoinnit. Muutos luo suuria
            mahdollisuuksia uudelle energiateknologialle ja tätä kautta
            myös työllisyydelle.
         
         
         Ilmasto-ohjelman toimenpiteet vähentävät ympäristökuormitusta
            kummassakin ohjelmavaihtoehdossa. Vaihtoehtojen välillä ei
            ilmennyt merkittäviä eroja myöskään
            hiukkaspäästöjen eikä melun
            suhteen. Muiden ympäristövaikutusten suhteen maakaasuvaihtoehto
            osoittautui ydinvoimavaihtoehtoa puhtaammaksi. Maakaasuvaihtoehto
            tuottaa vähemmän otsonia, happamoittavia päästöjä,
            vesistöjä rehevöittävää lämpökuormitusta
            ja jätteitä. Pidemmällä aikavälillä maakaasuvaihtoehto
            aiheuttaa vähemmän paineita polttoaineiden ja
            muiden raaka-aineiden hyödyntämiseen kuin ydinvoimavaihtoehto,
            toteaa ympäristövaliokunta.
         
         
         Ympäristövaliokunta pitää erittäin
            tärkeänä, että ilmasto-ohjelman
            toteuttamista seurataan. Valiokunta katsoo, että seurannan
            tuloksista on informoitava eduskuntaa. Tiedot tulee toimittaa eduskunnalle
            vuosittain esimerkiksi hallituksen kertomukseen liitettävän
            erillisen kertomuksen muodossa.
         
         
         Valiokunta teki joukon johtopäätöksiä.
            Ympäristövaliokunta katsookin, että selonteon
            pohjalta voidaan aloittaa Suomen ilmasto-ohjelman toteuttaminen.
            Edelleen vuoden 2002 valtion talousarvioon tulee ottaa vähintään
            selonteon mukaiset määrärahat energiasäästön
            ja uusiutuvien energialähteiden tutkimukseen ja tuotekehitykseen
            sekä demostraatiolaitoksen rakentamiseen ja teknologian
            kaupallistamiseen. Asuntojen ja rakennusten korjausavustuksia tulee
            vuoden 2002 talousarviossa korottaa huomattavasti, jotta energiakorjaukset
            käynnistyvät. Energia-avustukset on syytä irrottaa
            muista korjausavustuksista. Ilmastomuutoksen torjunnasta tiedottamiseen valtakunnallisesti
            on myös varattava riittävä määräraha
            ensi vuoden talousarvioon.
         
         
         Ilmasto-ohjelmaa tulee vielä täsmentää ja
            kehittää niiden suuntaviivojen mukaan, joita mietinnössä on
            esitetty. Täsmennys- ja kehitystarpeet koskevat ilmastopolitiikan
            pitkän aikavälin tavoitteiden laatimista, ilmastomuutoksen
            torjuntaa koskevaa tiedottamista, kuntien ilmasto-ohjelmaa, alue-
            ja keskushallinnon ilmastopolitiikan koordinointia, Kioton pöytäkirjan
            mekanismien käyttöönottoa, yhteistoteutusta
            ja puhtaita kehitysmekanismeja, ilmastomuutoksen sopeutumisohjelman
            laatimista, uusiutuvan energian esitettyä suurempia tukimahdollisuuksia,
            liikenteen kasvihuonekaasujen torjunnan tehostamista, kasvukeskusten
            yhdyskuntarakenteen hajautumisen estämistä, rakentamista
            ja rakennuksia koskevia toimenpiteitä, jäteverotuksen kehittämistä,
            maa- ja metsätalouden toimien kehittämistä sekä ilmasto-ohjelman
            seurannan kehittämistä eduskunnan osalta. 
         
         
         Lopuksi, arvoisa puhemies, valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi
            seuraavan lausuman: "Eduskunta edellyttää, että Suomen
            ilmasto-ohjelma tuodaan tässä mietinnössä esitettyjen
            suuntaviivojen mukaan tarkistettuna uudelleen eduskunnan arvioitavaksi
            mahdollisimman pian sen jälkeen, kun viidennen ydinvoimalan
            rakentamislupaa koskeva hakemus on ratkaistu."
         
         
         Lopuksi, arvoisa puhemies, ympäristövaliokunta
            on mietinnöstään täysin yksimielinen.
            Ympäristövaliokunnan puolesta kiitän
            kuutta muuta valiokuntaa — valtiovarainvaliokuntaa, talousvaliokuntaa,
            maa- ja metsätalousvaliokuntaa, liikennevaliokuntaa, työ-
            ja tasa-arvoasiainvaliokuntaa sekä tulevaisuusvaliokuntaa — arvokkaasta
            työstä, ja lopuksi muttei vähiten kiitoksemme
            valiokuntamme valiokuntaneuvokselle Salme Kandolinille!
         
         
       
      
         
         Timo Kalli /kesk:
            		
         
         
          Arvoisa rouva puhemies! Maamme kasvihuonepäästöt
            tulevat kasvamaan, ellei päästöjen rajoittamisessa
            ryhdytä tehokkaisiin toimiin, joita toimia tämä valtioneuvoston selonteko
            ja ympäristövaliokunnan mietintökin sisällään
            pitävät. Maa- ja metsätalousvaliokunta osaltaan
            päätyi pelkästään käsittelemään
            metsätalouden ja maatalouden osuutta ja niiden merkitystä.
            Kaikki muu jätettiin muiden valiokuntien tehtäväksi.
         
         
         Ensinnä haluaisin todeta, että metsien merkitys
            koko energian tuotannosta on noin 20 prosenttia ja sähkön
            hieman yli 10 prosenttia. Metsien osalta päästöjen
            vähentämiseen päästään
            kestävän hakkuusuunnitteen avulla. Valtioneuvoston
            selvityksessä ja ehdotuksessa lähdetään
            siitä, että toteutetaan Kansallista metsäohjelmaa,
            jossa kestävällä tavalla metsiä käytetään,
            minkä seurauksena puun käyttöä seuraavien
            kymmenen vuoden aikana voidaan lisätä noin 5 miljoonalla
            kuutiometrillä. Tästä osa ohjautuu prosessiteollisuuteen
            ja osa lämmön ja sähkön tuotantoon.
            Sen lisäksi kaikki ne toimet, joilla metsät voidaan
            pitää siinä kunnossa, että ne
            sitovat hiiltä entistä tehokkaammin ja entistä pidempään, ovat
            kannatettavia ja suositeltavia. Kansallisen metsäohjelman
            toteuttamisella, kun varataan riittävästi rahaa
            sekä nuorten metsien hoitoon että myöskin
            puun energiakäytön tehostamiseen, tutkimukseen,
            kehittämiseen, laiteinvestointeihin ja muihin vastaaviin,
            tähän tavoitteeseen on suhteellisen helppo tällä ohjelmakaudella
            päästä. Myös puurakentamisen
            lisäämisellä, jossa puuta voidaan rakentamiseen
            käyttää enemmän, voidaan hiiltä sitoa
            kestävällä tavalla. Sen tähden kaikki
            ne toimet, jotka liittyvät puurakentamisen edistämiseen
            ja puun käytön lisäämiseen tällä tavalla,
            ovat hyvin kannatettavia.
         
         
         Maataloudessa tavoitteeseen ei kovin nopeita toimia ole olemassa.
            Valiokunta esittää, että kotieläinten
            lannan käytön tehostamista sekä ravinteiden
            käytön osalta että biokaasujen osalta
            energian käytössä on syytä edistää.
            Tutkimuksessa ja kehityksessä on entistä enemmän
            kiinnitettävä huomiota tähän.
            Se on ympäristön kannalta kannatettava ja kestävä asia.
            Myös peltobiomassojen energian käytön
            lisääminen on hyvä asia. Sitä on
            syytä kehittää ja käyttää ne
            resurssit, jotka tähän ovat olemassa, mahdollisimman
            nopealla aikavälillä hyväksi.
         
         
         Valiokunta yksimielisenä antoi lausuntonsa ja toivoo,
            että ne asiat, joita lausunnossa on esitetty, mahdollisimman
            hyvin tulevat otettua huomioon, kun ympäristövaliokunnan
            mietintöä sitten lähdetään
            toteuttamaan.
         
         
         Arvoisa puhemies! Totean, että maa- ja metsätalouden
            kannalta, kun suoritetaan ne toimet, joita lausunnossa on esitetty,
            voidaan vaikuttaa ilmastopäästöjen vähentämiseen
            kestävällä ja taloudellisella
            tavalla.
         
         
       
      
         
         Leena Luhtanen /sd:
            		
         
         
          Arvoisa rouva puhemies! Ympäristövaliokunnan
            mietinnöstä voi kokonaisuutena todeta sen, että se
            on todella monipuolinen, asiallinen, asiantunteva ja myös
            erittäin sujuvasti kirjoitettu. Totean myös sen,
            että ympäristövaliokunta on tehnyt suuren
            työn kootessaan lausuntoonsa kuuden erityisvaliokunnan kannanotot,
            ja sen, että valiokunta on kuullut myös hyvin
            laajan asiantuntijajoukon. Hyvänä lähtökohtana
            tässä kokonaisuudessa pidän talousvaliokunnan
            kannalta sitä, että ympäristövaliokunta
            tukee hallituksen kantaa siinä, että kaikki teknisesti
            ja taloudellisesti toteutettavat energiantuotantomuodot, jotka täyttävät
            ympäristötavoitteet, ovat lähtökohtina
            ja mukana tässä rakentelussa.
         
         
         Talousvaliokunnan näkökulmasta haluan kuitenkin
            tuoda esille muutamia talousvaliokunnan lausunnossaan esittämiä mielestämme
            keskeisiä näkökantoja, jotka eivät
            mietinnössä ehkä riittävän
            selkeästi näy. Tietysti saattaa olla niinkin, että laaja
            mietintö on rakennettu siltä lähtökohdalta,
            että vaikka näitä asioita ei erikseen
            ole mainittukaan, niitä pidetään mietinnössä lähtökohtana
            ja ne kannanotot on hyväksytty. Tämä on
            tietysti hyvä tapa silloin, kun pitkiä mietintöjä tehdään.
            Totean sen kuitenkin, että elinkeinopolitiikkaan ja energiapolitiikkaan
            liittyvät ratkaisut ovat hyvin keskeisiä myös
            ympäristön kannalta ja näin myös
            ilmastostrategian toteuttamisen kannalta ja tästä syystä olisin
            toivonut niiden olevan tärkeämmässä asemassa
            myös valiokunnan mietinnössä, ehkä siellä täällä korostettuna.
         
         
         Talousvaliokunnan lausunnon lähtökohtana oli
            se toteamus, että energia on erityisesti Suomelle erittäin
            merkittävä tuotannontekijä teollisuudessa,
            palvelussa ja muussa tuotantotoiminnassa, tietysti myös
            kotitalouksissakin, asumisessa ja liikkumisessa. Lähtökohtanamme
            oli myös se, että energian saatavuudessa ja hinnassa tapahtuvat
            muutokset vaikuttavat nopeasti ja voimakkaasti koko yhteiskuntaan.
            Sanalla sanoen siis koko energia on ihan keskeinen ympäristökysymys.
            Lähtökohtana ja perusasiana valiokunnassamme oli
            se toteamus, että työttömyyden poistaminen
            edellyttää vakaata ja vahvaa talouskasvua, minkä eräs
            keskeinen edellytys on riittävä ja kohtuuhintainen
            energian saanti. Erityisen tärkeätä tämä lähtökohta
            on tietysti energiaintensiivisen prosessiteollisuuden osalta, esimerkiksi paperin,
            metallin ja kemian teollisuuden kannalta.
         
         
         Kun siis energialla on näin keskeinen rooli ja siis
            energiapolitiikalla myös ympäristökysymyksissä ja
            näin myös ilmastokysymyksissä, tätä taloudellista
            viitekehystä olisi ehkä ollut tarpeen ottaa esiin
            painokkaammin myös mietinnössä. Yhteenvedonomaisesti
            talousvaliokunnan perspektiivistä voisin vain todeta sen,
            että lausunnossa taloudelliset seikat, esimerkiksi juuri
            talouskasvu, tähän liittyvä energian
            kysynnän lisääntyminen, olisi voinut
            olla perusteellisemman analyysin kohteena.
         
         
         Seuraavassa vielä joitakin hajahuomioita mietinnöstä.
         
         Mietinnössä painotetaan hyvin vahvasti uusiutuvien
            energialähteiden merkitystä, ja näinhän ovat
            tehneet kaikki valiokunnat. Tämä on todella ollut
            hyvä asia tässä suhteessa, ja kaikki
            ne esitykset, mitkä tähän liittyvät,
            ovat erittäin hyviä. Sen kuitenkin haluan todeta,
            että ehkä on hieman epärealistista olettaa,
            että vuonna 2060 puolet energiasta tuotettaisiin uusiutuvilla
            energialähteillä. Näinkö on?
         
         
         Haluan tässä todeta sen, että myös
            talousvaliokuntamme korosti sitä, että sinällään
            uusiutuviin energialähteisiin tulee panostaa myös
            jatkossa ja alan tutkimustoimintaa kehittää, mutta
            tässäkin on tietysti otettava huomioon realiteetit.
            Ja tässä realiteeteilla tarkoitan nyt erityisesti
            esimerkiksi tätä tukipolitiikkaa.
         
         
         Nyt uusiutuvien energialähteiden tukipolitiikasta on
            todettava se, että ylipäätään
            energiapolitiikan tavoitteenahan on taloudellisia ohjauskeinoja,
            myös markkinatalouden mekanismeja käyttäen
            luoda talous- ja työllisyyspolitiikan tueksi
            sellaiset olosuhteet, joissa energian saatavuus on turvattu, sen
            hinta on kilpailukykyistä ja syntyvät ympäristöpäästöt
            Suomen kansainväliset sitoumukset täyttäviä.
            Mutta haluan tässä yhteydessä korostaa
            sitä, että kyllä myös markkinatalouden
            mekanismit on tässä prosessissa otettava kaiken
            kaikkiaan huomioon.
         
         
         Vielä tukipolitiikasta voisin todeta senkin, että ehkä tukipolitiikka,
            julkinen tuki on saanut tässä mietinnössä liian
            suuren painon — näin nyt rohkenen sanoa — eli
            tämä lähtökohta, että kaikkeen
            toimintaan pitäisi saada julkista tukea, ei voi olla pitkän
            päälle kestävää. Katsoisinkin näin,
            että lähtökohtana ei mielestäni
            voi olla se, että veromarkkoja poltetaan lähes
            samassa suhteessa kuin varsinaista polttoainetta, jos näin voin
            sanoa. Se, että rationaalisen toiminnan lähtökohtana
            ei voi millään olla se, että uusiutuvien energialähteiden
            käyttöä lisätään
            lisäämällä tässä suhteessa
            veromarkkoja. Minä pitäisin lähtökohtana
            itse asiassa sitä, että pitkällä juoksulla myös
            uusiutuvien energialähteiden osalta toimitaan markkinatalouden
            ehdoilla.
         
         
         Ympäristövaliokunnan mietinnössä käsitellään
            hyvin mielenkiintoisella tavalla sähkön hankinnan
            eri vaihtoehtojen heikkouksia ja vahvuuksia. Perusteellista tämä vertailu
            oli nimenomaan maakaasun ja ydinvoiman vaihtoehtojen osalta.
         
         
         Valiokunta on käsitellyt ydinvoimaa ja tuonut esille
            ydinvoiman heikkouksia. Näistä voisi todeta sen,
            että valiokunnan mietinnön mukaan ydinvoimavaihtoehdon
            heikkoudet perustuvat lähes tykkänään
            siihen valiokunnan toteamaan tosiasiaan, että ydinsähkö on
            halpaa. Se on jopa niin edullista, että ydinvoiman halpuus,
            saatavuus ja sen hyvät ominaisuudet kääntyvät
            tässä mietinnössä sen heikkouksiksi.
            Tässä on minusta hyvin mielenkiintoista toteamus
            siitä, ja nyt suora lainaus: "Taloudelliset, poliittiset
            tai muut ulkoiset syyt voivat estää ydinvoimalaitoksen
            rakentamisen tai myöhästyttävät
            sitä huomattavasti, jolloin Kioton velvoite jää toteuttamatta."
            Voisikohan tästä vetää sen johtopäätöksen,
            että Kioton velvoite toteutuisi, jos ydinvoimalaitoksen rakentamista
            ei estettäisi? Näinkö on, vai mikähän
            tässä on logiikka? (Ed. Markkula-Kivisilta: Saa
            sen niinkin lukea!) — Niin kyllä. — Onko ydinvoima
            havaittu niin edulliseksi, että se sotkee koko energiapolitiikan?
            Puhun nyt tästä ympäristövaliokunnan
            mietinnöstä.
         
         
         Joka tapauksessa on erinomainen asia, että johtopäätöksenään
            ympäristövaliokunta toteaa sen, että ottamatta
            kantaa kummankaan vaihtoehdon paremmuuteen myös ympäristövaliokunta
            korostaa sitä, että energia on suomalaisen yhteiskunnan
            perushyödyke, jonka riittävä saanti pitkällä aikavälillä kilpailukykyiseen
            hintaan on turvattava kaikissa olosuhteissa ja että parhaiten tästä voidaan
            huolehtia pitämällä energiarakenne monipuolisena.
            Minusta tämä on erittäin arvokas asia
            yksimieliseltä mietinnöltä.
         
         
         Maakaasusta en malta olla vielä toteamatta sitä,
            että ympäristövaliokunnan mietintöhän
            lähtee siitä, että kummassakin vaihtoehdossa
            maakaasun käyttö lisääntyy.
            Tästä seuraa valiokunnan mietinnössä toteamus,
            että kun Suomi on riippuvainen yhdestä kaasun
            toimittajasta, katsoo ympäristövaliokunta niin
            kuin myös valtiovarainvaliokuntakin, että Suomen
            tulee toimia aktiivisesti kansainvälisen maakaasuverkoston kehittämiseksi.
            Tämä on tietysti hyvä asia, se pitää todeta.
         
         
         Mutta talousvaliokunta korosti, ja sen tehtävänä tietysti
            oli korostaa sitä, ja haluan sen myös tuoda tässä yhteydessä esiin,
            näitä maakaasun saatavuuteen liittyviä erilaisia
            riskejä. Maakaasun saatavuuteen ei ole tähän
            mennessä liittynyt ongelmia, mutta riski siihen on olemassa
            niin kauan kuin on vain yksi toimittaja. Tämä kävi täysin
            selvästi ilmi valiokunnan asiantuntijoiden lausunnoista
            ja myös kaikista asiakirjoista. Tämä on
            myös huoltovarmuuden ja energian hinnan kannalta ongelmallista.
            Tähän liittyy siis monia epävarmuustekijöitä.
         
         
         Arvoisa puhemies! Vielä totean sen, että ympäristövaliokunnan
            mietintö lähtee kestävistä periaatteista,
            siis siitä, että kaikki energiamuodot ovat tarkastelun
            kohteena. Mutta vielä kerran talousvaliokunnan näkökulmasta
            haluan korostaa sitä, että energiapolitiikassa
            tehtävien strategisten valintojen tärkeä tehtävä on
            tukea maamme teollisuuden ja muun elinkeinotoiminnan kansainvälistä kilpailukykyä
            vakaalla
            ja myös pitkäjänteisellä tavalla.
            Näin myös kuluttajien edut tulevat huomioon otetuiksi.
            Tärkeätä on se, että yhteiskunta
            saa varmuuden sähkön saannista kohtuuhintaan.
            Tietysti olisin toivonut, että tähän
            taloudelliseen kasvuun, energianhintaan liittyviä epävarmuustekijöitä ja
            näihin liittyviä näkökohtia
            olisi vielä perusteellisemmin pohdittu, mutta näinhän
            me vielä ehdimme tehdä. Joka tapauksessa ympäristövaliokunta
            on tehnyt perusteellisen ja hyvän työn. Tästä voi
            vain tietysti antaa kiitokset ympäristövaliokunnalle.
            Totesin myös omalta kohdaltani, että tähän
            ponteen on ehkä vaikea yhtyä, koska käsitän
            näin, että rakentamislupa-asia tarkoittaa periaatepäätöstä.
            Jos näin on, ponteen voi tietysti yhtyä. Kaiken
            kaikkiaan mielestäni hallituksen tulee hyvin tarkasti omasta
            puolestaan seurata koko tätä energiapolitiikan kehitystä ja
            ilmastopolitiikan kehitystä sekä tuoda tarvittavat
            asiakirjat ja informaatio eduskuntaan. 
         
         
       
      
         
         Jouko Skinnari /sd:
            		
         
         
         Arvoisa puhemies! Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta
            selvisi tästä pälkähästä — jos
            niin voi sanoa — sillä, että keskittyi pelkästään
            tarkastelemaan työllisyyttä ja tasa-arvoa eikä ottanut
            kantaa näihin vaihtoehtoihin. Sen sijaan valiokunta halusi
            ympäristövaliokunnalle tuoda ilmi näitä työllisyysvaikutuksia
            lisäarvona sille, minkä hallitus oli omalta osaltaan tehnyt.
            Me katsoimme, että hallitus ei ollut riittävästi
            selvittänyt työllisyysvaikutuksia, ei ainakaan
            omassa esityksessään tuonut niitä julki. 
         
         
         Vaikka tämä lähtökohta työllisyysvaikutusten arvioinnille
            onkin se, että vuoden 2010 paikkeilla työllisyys
            alenee tämän strategian toteutuessa 6 000—11 000
            henkilötyövuotta asiantuntijoiden arvioiden mukaan,
            niin kyllähän tällä on paljon
            merkitystä työllisyyteen. 
         
         
         Se mihin valiokunta halusi kiinnittää huomiota
            ja joka meillä tässä työllisyyskeskustelussa
            ainakin eduskunnassa tuntuu aika usein unohtuvan verrattuna muihin
            näkökohtiin työllisyyden ja työttömyyden
            hoitamisessa, on tässäkin tapauksessa energiateknologian
            vientimahdollisuudet. Se on älyllisesti erittäin
            haastava alue ja tarjoaa samalla tavalla mielenkiintoisten ratkaisuvaihtoehtojen
            etsimistä kuin on aikoinaan elektroniikkateollisuus tarjonnut,
            ja siinä Suomi on ollut hyvä. Tällä tarkoitetaan
            erityisesti näitä vanhoja energiamuotoja eli aurinkoa,
            tuulta ja vettä, joita on ollut niin kauan aikaa kuin maapallo
            on ollut olemassa. Ydinvoimahan on taas tällainen uusi monessa
            mielessä tutkimaton ja kehittämätön alue,
            vaikka siinäkin on lyhyessä ajassa pystytty verrattain
            merkittäviin saavutuksiin. (Ed. Tiuri: Aurinko on ydinvoimaa!) — Kaikkihan
            sitä ed. Tiurin mielestä on. 
         
         
         Tässähän puhutaan maailmanlaajuisesti
            isoista luvuista, joita meillekin valiokunnassa tarjottiin. Jos
            perustavanlaatuisen energiatuotannon muuttaminen pääosaltaan
            päästöttömäksi vuoteen
            2050 mennessä toteutuisi, se eräiden arvioiden
            mukaan maksaisi noin 100 000 miljardia markkaa. No, tämä on
            tietysti otettava tietyllä varauksella, ja miten niitä nollia
            laitetaan. Se uusinvestointinakin on joka tapauksessa iso luku.
         
         
         Energiavaltainen teollisuus, jota meillä on metsä-,
            metalli- ja kemianteollisuus, työllistää suoraan
            noin 100 000 henkilöä ja välillisesti
            noin 400 000. Toisin sanoen se on merkittävä työllistäjä,
            luvuilla mitattuna samaa suuruusluokkaa kuin ainakin eräiden
            asiantuntijalausuntojen mukaan on tämä nykyisin
            kaikkien huulilla oleva it-teollisuus. Senkään
            työllisyysvaikutukset suoranaisesti eivät ole
            kovin suuret, välillisesti kylläkin päästään
            näihin saman tyyppisiin lukuihin. 
         
         
         Tässä kävi myös ilmi se,
            että nyt Euroopan unionin piirissä tätä energiaselvitystä nimenomaan
            kohdistuen aurinkoon ja tuulienergian käyttöön
            tultaisiin viemään eteenpäin ja siihen panostettaisiin
            paljon sekä miten Suomi on tässä mukana,
            toisin sanoen näissä isoissa rahavirroissa, joita
            EU-piirissä tullaan käyttämään.
            Ainakin oma näkemykseni on se, että Suomi ei ole
            hyödyntänyt tätä niin paljon
            kuin olisi pitänyt eikä omasta puolestaan panostanut
            sillä tavoin näihin muihin energiamuotoihin — joista
            kaksi esimerkkiä sanoin, niiden tuotekehittelyyn ja tutkimustyöhön — kuin
            pitäisi. Jos ne esimerkiksi ydinenergian näkökulmasta
            ovat niin huonoja ja tehottomia, sehän kannattaisi tutkia
            ja selvittää. Eihän siinä ole
            mitään pelkäämistä,
            että niillä onkin suurempi merkitys. Mutta on
            täysin selvää, että ei voi olla
            sellaista energiatuotantoa, että ei ole ihan varmaa, että kun
            valot palavat nyt ja tietokone toimii nyt, niin toimiiko se enää 15
            minuutin päästä, koska ei ole riittävästi
            energiaa tarjottavana, vaikka kuinka ...
         
         
         
         
            
            Puhemies:
            (koputtaa)
            
            
Ed. Skinnari, kehotan teitä ja myös muita
               seuraavia puhujia kiinnittämään huomiota
               siihen, että nyt on kysymyksessä lyhyt esittelypuheenvuoro
               nimenomaan lausunnosta, ei kannanotoista, kiitos.
            
            
          
         
         
         
         
         Kyllä. Minä kyllä esitän
            tätä lausuntoa, vaikka en koko ajan viittaa siihen,
            mutta kun tiedän, että edustajilla lausunto on
            nyt työ- ja tasa-arvoasiain lausunnon kohdalta avoimena,
            en suoraan lainaa siitä tekstiä vaan kerron niistä näkökulmista,
            joita asiantuntijoiden taholta tuli esille, kun asiaa valmisteltiin.
            Koska sitä ...
         
         
         
         
         
            
            Puhemies:
            
            Kehotan joka tapauksessa tiivistämään,
               koska aika on lyhyt.
            
            
          
         
         
         
         Kyllä, jostainhan on tietysti aloitettava. Jos äskeinen
            puheenvuoron käyttäjä käytti
            vähän pidempään, minä ...
         
         
         
            
            Puhemies:
            
            Sitä oppii sanomaan.
            
          
         
         
         
         No niin, tämähän voidaan tiivistää vaikka
            kuinka nopeasti. Tämä oikeastaan monelta osin
            on tullut sanotuksi. Koetimme kovasti selvittää myös
            tasa-arvoa, miten se ilmenisi. Se, mikä löydettiin,
            on tietysti alueellinen tasa-arvo, jossa maan laajuus huomioon ottaen
            on vaikea löytää sellaisia ratkaisuja,
            joissa matkojen pituus toisi ihmisiä tasavertaisiksi energiantuotannon
            ja -käytön suhteen. Tämä on
            sellainen asia, johon pitäisi kiinnittää huomiota.
            Euroopan unionihan ei verotusta hyväksy täksi
            ratkaisumuodoksi, mutta jollain tavoin se on kuitenkin mielestämme
            käytännössä ratkaistava.
         
         
         Arvoisa puhemies! Ottaen huomioon, että puhemies toivoi
            niin, jätän tämän sen varaan
            loppujen osalta, että edustajat vielä kerran lukevat
            työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan hyvän lausunnon.
         
         
       
      
      Ed. Hassi merkitään läsnä olevaksi.
      
      
         
         Martti Tiuri /kok:
            		
         
         
         Arvoisa puhemies! Ilmastoasiantuntijoiden mukaan ilmastonmuutoksen pysäyttäminen
            siedettävälle tasolle vaatii kasvihuonekaasupäästöjen
            vähentämistä 60—80 prosenttia.
            Tulevaisuusvaliokunta toteaa, että pääongelma
            on kauan ilmakehässä säilyvä hiilidioksidi.
            Sen päästöt johtuvat pääosin
            energiantuotannosta ja -käytöstä. Ilmastonmuutoksen
            hillitsemiseksi on siten tulevaisuudessa päähuomio kiinnitettävä energiantuotannon
            ja siinä osana liikenteen päästöihin. 
         
         
         Tulevaisuusvaliokunta painottaa sitä, että energiaratkaisuja
            pohdittaessa energiantuotantoa koskevat päätökset
            vaikuttavat noin 40—60 vuoden aikavakiolla, koska niin
            pitkäksi aikaa voimaloita rakennetaan. Siten strategisten
            keinojen on oltava käyttökelpoisia myös
            vuoden 2010 jälkeen.
         
         
         Maailman energiankulutus, erikoisesti sähkönkulutus,
            on jo pitkään kasvanut nopeasti. Energia-asiantuntijat
            arvioivat kulutuksen edelleen kasvavan lähes kolminkertaiseksi
            vuoteen 2050 mennessä. Tulevaisuusvaliokunta toteaa, että ilmastonmuutoksen
            pysäyttäminen tulevaisuudessa siedettäväksi
            edellyttää todella radikaaleja toimia. Kioton
            mekanismit on saatava nopeasti tehokkaaseen käyttöön,
            energiaa on säästettävä ja käytettävä paljon
            tehokkaammin. Tutkimukseen on panostettava. Energiantuotantoa on kaikin
            keinoin muutettava kohti päästötöntä tuotantoa.
            Jos sähköstä vuonna 2050 kolmasosa on uusiutuvaa,
            mutta sähkönkulutus on kasvanut kolminkertaiseksi,
            olisi silti tuotettava muilla keinoin sähköä kaksinkertainen
            määrä nykyiseen verrattuna, eli uusiutuvat
            energialähteet eivät auta pitkällä tähtäyksellä ratkaisevasti.
            Tyypillisesti on energia-alalla vienyt 40 vuotta nousta prosentin
            osuudesta kymmenen prosentin osuuteen maailman koko energiasta.
            Siitä syystä ollaan todella tekemisissä pitkän
            tulevaisuuden kanssa.
         
         
         Ilmastostrategian pitkän aikavälin vaikutuksia
            terveyteen ei ole käsitelty selonteossa, vaikka eri strategioilla
            on merkittävät erot ympäristön kannalta.
            Terveyshaittojen vähentämiseksi on välttämätöntä vähentää pienhiukkaspäästöjä tulevaisuudessa,
            samanaikaisesti kun vähennetään hiilidioksidipäästöjä.
            Eniten pienhiukkasia tuottaa turvevoimala. Hiilivoimala tuottaa
            niitä kaksinkertaisen määrän
            hakevoimalaan verrattuna ja kolminkertaisen määrän
            maakaasuvoimalaan verrattuna. Kun ympäristövaliokunnan
            mietinnössä ei juuri lainkaan kiinnitetä huomiota
            pienhiukkasiin eikä happosateisiin, se kyllä hämmästyttää,
            koska siinä jopa todistetaan, että maakaasu on
            edullisempi ympäristön kannalta tulevaisuudessa
            kuin ydinvoima. Tästä tulevat mieleen tupakkateollisuuden
            mainokset siitä, että kevytsavukkeet ovat terveellisiä,
            jopa terveellisempiä kuin tupakanpolton lopettaminen. 
         
         
         Euroopan päästöjen tuleva kehitys
            on nähtävissä Euroopan unionin komission
            julkaisemasta Vihreästä kirjasta, joka ilmestyi
            viime marraskuussa. Siinä uusiutuvien energialähteiden
            käyttö kasvaa noin 7 prosenttiin vuoteen 2010
            mennessä ja 8 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Vihreässä kirjassa
            todetaan, että EU:n kunnianhimoinen suunnitelma uusiutuvien
            energialähteiden osuuden nostamiseksi 12 prosenttiin vuoteen
            2010 mennessä ei ilmeisesti toteudu. Näyttää siltä,
            että uusiutuvia energialähteitä saadaan aivan
            liian hitaasti verrattuna optimistisiin käsityksiin. Se
            varmaan johtuu siitä, että se vaatii kokonaan
            uuden tekniikan kehittämistä monilla aloilla ja
            se vie aikaa.
         
         
         Ilmastostrategiassa on tarkasteltu hiilidioksidipäästöjen
            alentamista KIO1-skenaariossa vuoteen 2020 asti. On kuitenkin selvää,
            että Kioton sopimus on vain alkutavoite ja että vuoteen
            2020 mennessä on sovittava lisävähennyksistä.
            Tulevaisuusvaliokunta toteaa, että KIO2-skenaariossa ei
            ole oletettu säästötoimien ja uusiutuvien energialähteiden
            ohjelman jatkumista vuoden 2010 jälkeen. Niiden voidaan
            kuitenkin olettaa jatkuvan, koska niitä tarvitaan, ja sen
            perusteella myöskin KIO2-skenaariossa päästöt
            pysyvät vuoden 2010 tasolla vuoteen 2020 asti. Lisäksi on
            mahdollista alentaa pienhiukkaspäästöjä ja hiilidioksidipäästöjä useilla
            miljoonilla tonneilla korvaamalla skenaarioon vuonna 2010 sisältyvä hiili
            maakaasulla. On myös otettava huomioon, että Suomessa
            vuonna 2030 ovat nykyisin toimivista voimaloista jäljellä lähinnä vain
            vesi- ja ydinvoimalat, joten päästöt
            vuoden 2030 jälkeen riippuvat siitä, minkälaisia
            uudet voimalat ovat. 
         
         
         Tulevaisuusvaliokunta esittää, että Suomen energiatulevaisuuden
            selvittämiseksi ryhdytään mahdollisimman
            pian valmistelemaan ilmastostrategiaa, joka ulottuu ainakin vuoteen
            2030 ja paikoitellen vuoteen 2050 asti. Siinä tulee pyrkiä merkittävästi
            alhaisempaan hiilidioksidipäästöjen ja
            pienhiukkaspäästöjen tasoon verrattuna päästöihin
            vuosina 1990 ja 2000. Huomiota on kiinnitettävä varmuus-
            ja taloudellisuusnäkökohtiin. Mutta koska on todennäköistä,
            että maailman kasvihuonekaasupäästöjä ei
            pystytä riittävästi alentamaan, tulevaisuusvaliokunta
            toteaa, että on myös ryhdyttävä valmistelemaan
            sopeutumista ilmastonmuutokseen.
         
         
       
      
         
         Erkki  Pulliainen /vihr:
            		
         
         
          Arvoisa puhemies! Liikennevaliokunta joutui toteamaan sen kiusallisen
            yksityiskohdan, että yksittäisistä toimintalohkoista
            eniten kasvihuonekaasupäästöjä tuottava
            ala on juuri liikenneala. Kuinka tästä sitten selvittäisiin?
         
         
         Valiokunta piti tärkeänä muun muassa
            seuraavia kansallisia toimenpiteitä, jotka voivat suoraan
            tai välillisesti vaikuttaa kasvihuonepäästöjen
            vähentymiseen: taloudellisen ajotavan koulutuksen lisääminen,
            maan liikenne- ja muun käytön yhteissuunnittelun
            edistäminen, yhdyskuntarakenteen tarkoituksenmukainen eheyttäminen, kuntien
            tukeminen niiden maankäytön suunnittelussa, joukkoliikenteen
            houkuttelevuuden edistäminen yhteistyössä asiakkaita
            edustavien järjestöjen kanssa, palvelujen kehittäminen
            ja niiden käytön edistäminen viestinnän
            avulla ja yhteistyömuotojen kehittäminen kävelyn
            ja pyöräilyn edistämiseksi. 
         
         
         Edelleen täytyy toimia vaikuttamalla kansainvälisellä tasolla
            Euroopan yhteisössä ja muissa kansainvälisissä yhteisöissä,
            tukemalla ajoneuvojen energiatehokkuuden lisäämiseen
            ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen
            tähtäävien säädösten
            kehittämistä ja erityisesti niitä tarkoittavia
            hankkeita, osallistumalla taloudellisen ohjauksen periaatteilla
            logistiikan ja informaatioteknologian kehittämiseen, osallistumalla
            EY:n liikenneympäristöintegraatiostrategian kehittämiseen
            ja muuhun kansainväliseen liikenteen ja ympäristöalan
            yhteistyöhön ja toimimalla edelleen kansainvälisissä liikennealan
            järjestöissä, kuten Icao:ssa ja Imo:ssa,
            kasvihuonekaasupäästöjen tehokkaan vähentämisen
            puolesta.
         
         
         Arvoisa puhemies! Kaikista hyvistä pyrkimyksistä huolimatta
            valiokunta joutui lausunnossaan toteamaan, että merkittävältä osalta
            jokainen liikenneväylillä ajoneuvoa kuljettava omilla
            ajoneuvo- ja ajotapavalinnoillaan ja muut liikkeellä olevat
            liikenneväline- ja liikkumistapavalinnoillaan ratkaisevat
            sen, mihin suuntaan päästöjen kehitys
            on lopulta menevä.
         
         
       
      
         
         Susanna Huovinen /sd:
            		
         
         
         Arvoisa rouva puhemies! Maailmamme on suuren muutoksen tienhaarassa.
            Jäätiköt pienentyvät, ikirouta
            on alkanut sulaa, kasvukaudet ovat pidentyneet, kasvi- ja eläinkannat
            muuttuneet, yhä suurempi joukko lajeja erityisesti arktisilla
            alueilla kuolee sukupuuttoon, tulvat sekä muut rajut luonnonilmiöt yleistyvät.
            Tämä luettelo ei ole pelkkää kuvittelua
            tai pahaa unta.
         
         
         Hallitustenvälisen ilmastopaneelin Ipcc:n uusimman
            raportin mukaan enää ei ole kyse siitä, muuttuuko
            ilmasto ihmisen toimesta, vaan siitä, kuinka paljon ja
            kuinka nopeasti muutos tapahtuu. Ilmastomuutos on siis todellisuutta,
            jonka pysäyttäminen kokonaan ei ole enää mahdollista,
            vaikka kasvihuonepäästöjen kasvu pysähtyisi tänään.
            Kuten ympäristövaliokunta mietinnössään
            toteaa, kehitystä voi verrata teollisen vallankumouksen
            aikanaan aiheuttamaan muutokseen. Ihmiskunnalta ei enää kysytä,
            haluatteko muuttaa kehityksen suuntaa. Sen sijaan nyt joudumme vastaamaan
            kysymykseen, haluatteko säilyttää maapallon
            edellytykset elämään myös tuleville
            sukupolville. 
         
         
         Suomen hallitus tarttui omalta osaltaan rivakasti haasteeseen
            ja valmisteli eduskunnan käsittelyyn nyt palautekeskustelussa
            olevan valtioneuvoston selonteon kansallisesta ilmastostrategiasta.
            Lähtökohtana valmistelutyölle on pidetty hallitusohjelman
            kirjausta siitä, että Kioton velvoitteet täytetään
            siten, että niistä aiheutuvat toimenpiteet eivät
            heikennä talouden ja työllisyyden kasvua.
         
         
         Uskon, että moni kollega on laillani perusteellisen
            valiokuntakäsittelyn aikana löytänyt
            kokonaan uusia ulottuvuuksia käsitykseensä ilmastonmuutoksen
            laajuudesta, kauaskantoisuudesta ja vaikutuksista. Huolimatta siitä,
            että ilmastonmuutos saattaa vielä tuntua kaukaiselta
            aiheelta, emme voi jäädä laakereillemme
            lepäilemään ja odottelemaan muiden valtioiden
            tai kansainvälisten yhteisöjen toimenpiteitä.
            Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on tyytyväinen
            Suomen hallituksen linjaukseen siitä, että ilmastostrategia
            laaditaan kansainvälisistä ratkaisuista ja neuvottelutilanteesta
            riippumatta.
         
         
         Arvoisa puhemies! Vastuumme ulottuu kuitenkin paitsi kansalliselle
            myös kansainväliselle tasolle. Kansainvälisissä neuvotteluissa
            on löydettävä päästöjen
            kokonaismäärää laskevia toimenpiteitä.
            Näissä neuvotteluissa on tärkeää ymmärtää vastuumme
            yhtenäisenä ihmiskuntana, jotta ilmastonmuutoksen
            seuraukset eivät koidu liian kohtalokkaiksi tuleville sukupolville.
            Vanhan intiaanien sananlaskun mukaan maailma on meillä vain
            lainassa lapsiltamme. Niinpä meidän olisi jätettävä maapallo
            seuraaville sukupolville vähintään siinä kunnossa
            kuin sen saimme. Tällä tavalla tarkasteltuna meidän
            viime vuosisadalla eläneiden ihmisten saldo ei ole kovin
            kaunista kerrottavaa.
         
         
         Tästä näkökulmasta Yhdysvaltain
            uuden presidentin George W. Bushin kannanotot tuntuvat erityisen
            tyrmääviltä. Yhdysvallat on suuri päästöjen
            tuottaja, jonka mukaan saaminen Kioton pöytäkirjan
            mukaisiin toimiin on ensiarvoisen tärkeää.
            Kansainvälisiä neuvotteluja ei kuitenkaan missään
            olosuhteissa voida käydä siten, että yksi
            neuvottelujen osapuoli esittää vaatimuksia, joihin
            muut ovat pakotettuja suostumaan.
         
         
         Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä,
            että Euroopan unionin tulee jatkossakin olla kansainvälisten
            neuvottelujen edelläkävijä ja pitää kiinni
            Kioton pöytäkirjan peruspuitteista. Yli kymmenen
            vuoden pitkien ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen saavutetun
            Kioton pöytäkirjan unohtaminen merkitsisi ilmastonmuutoksen
            vaikutusten ehkäisemiselle vakavaa takaiskua ja viivytystä.
            Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää lähtökohtana
            sitä, ettei kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa
            ole varaa sallia vapaamatkustajia.
         
         
         Eurooppalaisella tasolla Suomen on toimittava entistäkin
            voimakkaammin yhtenäisen energiaverojärjestelmän
            luomiseksi. Tätä painotti myös ympäristövaliokunta
            korostaessaan veropolitiikan kulutusta ohjaavaa vaikutusta. Valtiovarainvaliokunta
            puolestaan muistutti, että kilpailukykyyn liittyvien ongelmien
            ehkäisemiseksi EU:n piirissä tulee laatia energiaverotuksen yhteisiä minimiarvoja
            koskevat normit. Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän
            mielestä energiaverotuksen yhtenäistäminen
            Euroopan unionin piirissä on saatava ei vain tavoitelistalle
            vaan myös etenemään. Energiaverotuksen
            keinot on nostettava tarkasteluun varsinkin kansainvälisten
            ilmastovelvoitteiden näkökulmasta.
         
         
         Arvoisa puhemies! Ilmastostrategian eduskuntakäsittelyssä valiokunnat
            ovat tehneet laajan ja perusteellisen työn. Valiokunnat
            ovat painottaneet paitsi omia vastuualueitaan, myös sitä, että ilmastostrategiassa
            on kyse kokonaisuudesta. Ilmastonmuutoksen vaikutusten hidastaminen
            ja päästöjen vähentämiseen
            tähtäävät toimet eivät
            hoidu yhdellä yksittäisellä valinnalla.
            Niinpä tarvitaan laaja-alaista keinovalikoimaa ja sen monipuolista
            hyödyntämistä. Ilmastonmuutoksen vaikutusten
            hillintätoimien on läpikäytävä kaikki
            politiikan lohkot.
         
         
         Valtioneuvoston selonteko esitti kaksi vaihtoehtoista mallia,
            joilla molemmilla voidaan täyttää Kioton
            pöytäkirjan Suomelle asettamat ensimmäisen
            sitoumuskauden 2008—2012 velvoitteet. Molempiin malleihin
            kuuluu energiansäästöohjelma sekä uusiutuvien
            energiamuotojen edistämisohjelma.
         
         
         Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman
            lähtökohtana on, että uusiutuvaa energiaa käytetään
            vuonna 2010 noin 50 prosenttia enemmän kuin vuonna 1995.
            Puuperäisillä polttoaineilla ja kierrätyspolttoaineilla
            on tavoitteen saavuttamisessa suuri merkitys, mutta myös
            tuulivoiman osuuden odotetaan kasvavan.
         
         
         Uusiutuvan energiantuotannon lisääminen vahvistaa
            samalla myös energiaomavaraisuuden ja energiantuotannon
            monipuolisuuden tavoitetta. Edistämisohjelman toteuttaminen
            selonteon ehdottomalla tavalla vaatii panostusta niin erilaisiin
            tukimuotoihin kuin myös tutkimus- ja kehitystyöhön.
            Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä odottaa, että hallitus
            ottaa nämä tarpeet huomioon jo ensi vuoden budjettivalmistelujen
            yhteydessä.
         
         
         On muistettava, että Suomen uusiutuvan energiateknologian
            vienti on jo nyt merkittävä. Viime vuonna saavutettu
            uusi ennätys oli 19,2 miljardia markkaa. Tämä on
            6,5 prosenttia koko viennistämme. Teollisuudenala työllistää jo
            nyt suoraan 23 000 ihmistä.
         
         
         Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä Suomen
            on oltava jatkossakin edelläkävijä uusiutuviin
            energialähteisiin perustuvan teknologian käytössä ja
            kehitystyössä. Meidän on nähtävä ne
            huomattavat vientimarkkinat, jotka avautuvat, kun suuri osa teollistuneista
            maista alkaa samanaikaisesti tavoitella Kioton pöytäkirjan
            vaatimuksia. Arvioiden mukaan energiateknologia voisi tulevaisuudessa
            olla yhtä merkittävä teknologia-ala kuin
            tietotekniikka. Nyt siis maailmanmarkkinoilla etsitään
            viisaita valtioita, jotka oivaltavat tulevan kysynnän ja
            tarpeen. Kyse on myös työllisyydestä.
         
         
         Arvoisa puhemies! Energiansäästötoimenpiteille
            on annettu ilmastostrategiassa painava rooli. Tämä on
            oikea lähtökohta. Tavoitteena on vähentää energian
            kokonaiskulutusta 4—5 prosenttia. Keskeiset toimet tämän
            tavoitteen saavuttamiseksi ovat energiatehokkaan teknologian kaupallistaminen
            ja energiansäästösopimukset. Jatkossa
            on etsittävä vieläkin voimakkaampia säästötoimenpiteitä,
            koska näiden toimenpiteiden on laskettu maksavan itsensä takaisin
            hyvinkin nopealla aikavälillä. Esimerkiksi rakennusten
            energiankulutusta voidaan merkittävästi vähentää rakentamisen
            määräyksiä tiukentamalla. 
         
         
         Energiansäästössä merkittävä rooli
            onkin kansalaisten valinnoilla. Tästä syystä tiedottamisen merkitystä ei
            voi vähätellä. Moni kansalainen olisi
            varmasti valinnut rakentamisessa tai jätehuollossa toisenlaisen
            ratkaisun, mikäli olisi tiennyt, miten pitkän
            pennin pienilläkin valinnoilla voi säästää.
            Nämä kansalaisten ratkaisut heijastuvat pitkällä tähtäimellä myös
            energian kokonaiskulutuksen vähentymiseen. Selonteon toimenpiteet
            tiedottamisen ja neuvonnan osalta kaipaavat kuitenkin jatkossa täsmentymistä. 
         
         
         Arvoisa puhemies! Selonteko käsitteli ja esitti toimenpiteitä monille
            politiikan lohkoille. Valitettavasti julkisessa keskustelussa ilmastostrategia
            on kilpistynyt pelkäksi energiapaperiksi.
         
         
         Ilmastostrategia on kokonaisuus, joka käsittää laajan
            keinovalikoiman. Tästä huolimatta energiantuotantotapojen
            pohdintaa ei voi vähätellä. Onhan valtaosa
            ilmastonmuutosta kiihdyttävistä kasvihuonekaasuista
            peräisin juuri energiantuotannosta ja -kulutuksesta. Tästä syystä kysymys energiantuotantomuodoista
            on keskeinen. 
         
         
         Selonteon kaksi vaihtoehtoista mallia eroavat toisistaan sähkön
            ja lämmön hankinnan osalta. Ensimmäisessä vaihtoehdossa
            kivihiiltä korvataan maakaasulla ja toisessa ydinvoimalla.
         
         
         Sekä ympäristövaliokunta mietinnössään
            että talousvaliokunta lausunnossaan ovat ansiokkaasti pohtineet
            näiden kahden vaihtoehdon välisiä eroja,
            hyötyjä ja haittoja. On nostettu esiin maakaasuvaihtoehdon
            kokonaisuudessaan hieman paremmat ympäristövaikutukset
            suhteessa ydinvoimavaihtoehtoon. Toisaalta on tiedostettu yhden
            toimittajan aiheuttama riippuvuus ja siihen sisältyvä hintariski.
            Vastaavalla tavalla on nostettu esiin ydinvoimavaihtoehdon taloudellinen edullisuus
            verrattuna maakaasuvaihtoehtoon. Toisaalta on pohdittu ydinvoiman
            mahdollista sähkönkulutusta lisäävää vaikutusta
            ja onnettomuusriskiä. 
         
         
         Sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä on
            kummankin vaihtoehdon kannattajia. Eduskunnan tehtävänä ei
            kuitenkaan ole tätä mietintöä hyväksyttäessä valita
            jompaakumpaa vaihtoehtoa. Tämä valinta tehdään
            myöhemmin, kun eduskunta päättää Teollisuuden
            Voima Oy:n periaatepäätöshakemuksesta
            ydinvoiman lisärakentamiseksi. Silloin on myös
            perusteellisesti pohdittava vaihtoehtojen todelliset toteuttamismahdollisuudet
            ja se, ovatko ne vaaditussa aikataulussa käytettävissä.
            Lisäksi tässä harkinnassa on otettava
            huomioon myös työllisyysvaikutukset ja talouskasvun
            varmistaminen.
         
         
         Ympäristövaliokunnan mietinnössä korostetaan
            vaihtoehtojen paremmuuteen kantaa ottamatta, että energia
            on suomalaisen yhteiskunnan perushyödyke, jonka riittävä saanti
            kilpailukykyiseen hintaan on turvattava kaikissa olosuhteissa. Talousvaliokunnan
            lausunto painottaa edellä mainitun lisäksi myös
            sähköntuotannon omavaraisuutta ja elinkeinotoiminnan
            kansainvälistä kilpailukykyä. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä yhtyy
            näihin huomioihin.
         
         
         Arvoisa puhemies! Yhdyskuntarakenteen, liikenteen ja jätehuollon
            osalta selonteko on oikean suuntainen, mutta toimenpiteitä on
            jatkossa vielä terävöitettävä.
            Esimerkiksi liikenteen päästöjen kehityksestä tarvitaan
            vielä lisää arviointia ja eri liikennemuotojen
            ympäristövaikutusten huomioimista liikennepoliittisessa
            päätöksenteossa. Kaavoituksessa ja maankäytössä tulee
            tavoitella tiivistä yhdyskuntarakennetta. Jäteveron ohjausvaikutuksia
            ja laajentamismahdollisuuksia on selvitettävä,
            jotta kaatopaikoilta voidaan vähentää biojätteen
            määrää. Sosialidemokraattisen
            eduskuntaryhmän mielestä tavoitteena tulee olla
            kaiken jätteen vähentäminen. Kansalaisia
            on muistutettava siitä, ettei sellaista paikkaa kuin pois
            ole olemassakaan. Niinpä kaikki pois heitetty päätyy
            lopulta luonnon kiertokulkuun saasteina tai päästöinä.
         
         
         Puhemies! Ympäristövaliokunta ehdottaa mietinnössään
            lukuisia täsmennys- ja kehitystarpeita Suomen ilmasto-ohjelman
            jatkoa ajatellen. On totta, ettei selonteossa juurikaan tarkasteltu, miten
            ilmastonmuutos vaikuttaa tällä hetkellä ja tulevaisuudessa
            suomalaiseen yhteiskuntaan. Kioton ensimmäinen sitoumuskausi
            on vasta alkua pitkäjänteiselle ilmastonmuutoksen
            hillinnälle. Ilmastonmuutoksen torjunta tulee hyvin todennäköisesti
            asettamaan jatkossa yhä kovenevia tavoitteita myös
            Suomelle. Niinpä ilmasto-ohjelman aikajänne on
            liian lyhyt, ja tämän vuoksi tarvitsemme myös
            pidemmän aikavälin suunnitelman. 
         
         
         Kuntien rooli ilmastostrategiassa on jäänyt
            liian ohueksi, vaikka juuri kunnat hoitavat kaavoitusta, jätehuoltoa,
            julkista liikennettä ja rakentamista. Muuan muassa näistä näkökulmista
            tarvitsemme täsmennetyn ohjelman, jossa huomioidaan samalla
            se, mitä eduskunta päättää ydinvoiman
            lisärakentamisesta. Ilmastonmuutoksen vakavuuden täytyy
            välittyä kansalaisille nykyistä paremmin.
            Jo tämänkin vuoksi on tärkeää,
            että eduskunta seuraa ilmasto-ohjelman täsmentymistä ja
            toteuttamista tarkasti. 
         
         
       
      
         
         Mari  Kiviniemi  /kesk:
            		
         
         
          Arvoisa puhemies! Kun seuraa ilmastonmuutoksesta käytävää keskustelua,
            tuntuu siltä, että Suomi joidenkin mielestä jälleen
            kerran ajautuu ei edes ajopuuna vaan lastuna lainehilla maailmanpolitiikan
            vaikuttajien valtavirran mukana. Eikö siihen lastuun voisi asentaa
            edes puolitoistaheppaista perämoottoria, jotta voitaisiin
            edes vähän näyttää valtavirralle suuntaa,
            mitä kohti ihmiskunnan kannattaisi oman etunsa nimissä kulkea? 
         
         
         Ajopuun rooliin ei ilmastonmuutoksessa pidä heittäytyä.
            On erittäin tärkeää, että EU — ja
            Suomi sen osana — jatkaa edelläkävijän
            roolissa ilmastopolitiikan toteuttamisessa. Ponnisteluja USA:n ja
            presidentti Bushin patistamiseksi hankkeen taakse on myös
            voimallisesti jatkettava. Tässä työssä tarvitaan
            kaikkia tahoja poliittisista puolueista kansalaisjärjestöihin.
         
         
         Ilmastonmuutos merkitsee maailmalle suurta mullistusta. Vaikka
            maapallon lämpötila ei nousisi seuraavien vuosikymmenten
            aikana kuin muutamia asteita, vaikutukset ovat järisyttävät. Satojen
            pieneneminen ja kuivuuden paheneminen tietyillä alueilla
            ja toisilla alueilla puolestaan satojen kasvaminen ja tulvien lisääntyminen
            ovat muutoksista pienimpiä. Pahimmillaan tulemme kokemaan
            kokonaisten ekosysteemien tuhoutumisia ja Tyynenmeren saarivaltioiden
            katoamisia tyystin pois maailmankartalta.
         
         
         On selvää, ettei ilmastonmuutosta voi enää asettaa
            kyseenalaiseksi, vaan voidaan ainoastaan pohtia sitä, kuinka
            nopeasti ja miten muutos tapahtuu. Tärkeää olisi
            saada se rajoitetuksi sellaisiin mittoihin, etteivät pahimmat
            uhkakuvat toteudu. Haaste on valtaisa.
         
         
         Nyt punnitaan ihmiskunnan kyky nähdä laajalle
            ja kauas tulevaisuuteen. Toimet luontoympäristön
            ja ihmisen hyväksi eivät saa kilpistyä lyhytnäköisiin
            taloudellisiin tai muihin syihin. Ilmastonmuutoksen hidastamista
            puoltavat paitsi edellä mainitut globaalit uhkakuvat myös
            Suomen omat intressit. Kenenkään ei pidä erehtyä luulemaan,
            että ilmastonmuutos merkitsisi Suomessa automaattisesti
            lisää shortsikelejä. Golfvirran käyttäytymisestä ei
            nimittäin ole minkäänlaista varmuutta.
         
         
         Kansallisen ilmasto-ohjelman hyväksyminen Suomessa
            on siis äärimmäisen välttämätöntä.
            On hyvä, että Suomessa ohjelma hyväksytään
            kansainvälisestä neuvottelutilanteesta riippumatta. Kuitenkin
            on itsestäänselvää, ettei ilmastonmuutosta
            ratkaista pelkin kansallisin toimin. Kioton sopimuksen voimaansaattaminen
            onkin välttämätöntä.
            Sen mitätöinti johtaisi ilmastopoliittisten toimien
            vakavaan viivästymiseen, varsinkin kun tiedämme,
            että Kioto on vasta alkusoitto. Kioton pöytäkirjan
            ensimmäisen sitoutumiskauden tavoitteet ovat  varsin vaatimattomia
            siihen nähden, mitä ilmastonmuutoksen torjuminen ekosysteemien
            sietämälle tasolle edellyttäisi. Tulevaisuudessa
            tarvitaan todella järeitä, kansainvälisiä toimia.
         
         
         Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta on tehnyt
            erinomaista työtä. Mietinnön linjaukset ovat
            perusteellisesti pohdittuja ja realistisia sekä tavoitteellisia.
            Keskustan eduskuntaryhmän mielestä mietintö ja
            siihen liitetyt lausunnot tarjoavat oivallisen pohjan Suomen ilmastostrategian toteuttamiselle.
         
         
         Ilmastonmuutosten vaikutusten arviointi on vaikeaa, ja samankaltaiset
            epävarmuudet leimaavat myös strategian rakentamista.
            Mitä pidempää aikaväliä tarkastellaan,
            sitä epävarmemmaksi ennustaminen käy.
            Tämä tosiasia on hyväksyttävä.
            Samalla on tunnustettava, ettei ilmastopolitiikassa ole yksinkertaisia
            ratkaisuja ja ainoita oikeita vaihtoehtoja.
         
         
         Hallituksen selonteko olikin juuri tästä epävarmuuksien
            lähtökohdasta liian suppea. Kun yleensä skenaariotarkastelun
            tarkoituksena on tarkastella mahdollisia vaihtoehtoisia kehityskulkuja
            useiden skenaarioiden kautta, hallitus tarjosi vain kaksi. Kioton
            mekanismien käyttöönoton, teknologisen
            kehityksen vauhdin, energiatehokkuusinvestointien, uusiutuvien energialähteiden
            kustannusten ja ohjauskeinojen käytön sekä energiavaltaisten
            tuotantoalojen kehityksen avarampi tarkastelu olisi tarjonnut laajemman
            kirjon toteutuskelpoisia energia- ja ilmastopolitiikan vaihtoehtoja.
         
         
         Onneksi ympäristövaliokunta ei kaavoihin kangistunut.
            Valiokunta on luonut mietinnössään hyvän
            pohjan Suomen strategialle. Mietinnön linjausten toteuttaminen
            merkitsisi parhaimmillaan sitä, että Suomi valitsee
            KIO1:n tai KIO2:n sijaan kolmannen tien. Suomella on kaikki edellytykset
            olla ilmastonmuutoksen torjunnassa ja ympäristöpolitiikassa
            laajemminkin oikea mallimaa, todellinen vihreä Suomi, jossa ilmastonmuutoksen
            torjunta nähdään myös mahdollisuutena
            eikä pelkästään uhkana. Yhteisenä tavoitteenamme
            tulee olla Suomen johtaminen ekologisen ja eettisesti kestävän
            energiantuotannon kärkimaaksi. Suomella on tähän
            hyvät mahdollisuudet, kunhan hyödynnämme
            täysimääräisesti korkeatasoisen
            energiateknologian mukanaan tuomat mahdollisuudet. 
         
         
         Ympäristövaliokunta esittääkin,
            että hallituksen on selvitettävä mahdollisuudet
            nostaa uusiutuvan energian tukea selonteon esittämästä määrästä.
            Tuki kanavoitaisiin sekä tutkimus- ja kehitystoimiin että demonstraatiolaitoksiin
            ja teknologian kaupallistamiseen. Ehdotus saa keskustan täyden
            tuen.
         
         
         Ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii voimakasta panostamista
            uusiutuviin energiantuotantomuotoihin. Myönteisten ilmastovaikutusten
            lisäksi niiden kehittämistä puoltaa kotimaisuus. Suomalaisen
            energiantuotannon valtti on monipuolisuus, ja tätä ominaisuutta
            samoin kuin omavaraisuusastetta uusiutuvien energiantuotantomuotojen
            lisääntyminen vahvistaisi. Myös sen työllisyys-
            ja yrittäjyysvaikutukset ovat merkittävät
            kohdentuessaan myös maaseudulle ja monenlaisen koulutustason
            työvoimaan. Mahdollisuudet myönteisen kansainvälisen
            imagon ja ekokilpailukyvyn hyödyntämiseen pohjustetaan ennakkoluulottomilla,
            uusiutuviin energialähteisiin perustuvilla ratkaisuilla.
         
         
         Suomen menestys perustuu tulevaisuudessa pitkälti teknologiatalouteen,
            vaikkei perusteollisuuden merkitystäkään
            pidä vähätellä. Selvää kuitenkin
            on, että voimakkaalla kansallisella satsauksella energiateknologiaan
            voidaan luoda otolliset olosuhteet suomalaisyritysten kansainväliselle
            menestykselle. Ilmastonmuutoksen hallintaan vaikuttavalla teknologialla
            on jo lähitulevaisuudessa valtavat vientimarkkinat. Mietinnössä viitataan
            siihen, että arvioiden mukaan jo vuonna 2060 puolet maailman
            energiataloudesta tuotetaan uusiutuvilla energiantuotantomuodoilla.
         
         
         Pidemmällä aikavälillä tärkein
            uusiutuvien energialähteiden edistämistoimi on
            paitsi uuden teknologian kehittäminen myös kaupallistaminen.
            Monesti teknologia on jo tarpeeksi kehittynyttä, mutta
            markkinoiden laajentamiseksi ja kilpailukykyisen hinnan aikaansaamiseksi
            tarvitaan valtiovallan panostuksia. Ne maksavat tulevaisuudessa
            itsensä varmasti takaisin.
         
         
         On hyvä, että ympäristövaliokunnan
            mietinnössä ja valiokuntien lausunnoissa on hyvin
            yksityiskohtaisesti selvitetty uusiutuvien energiantuotantomuotojen
            mahdollisuuksia. Tämä on tärkeää siksi,
            että panostusta uusiutuviin käytetään usein
            mantran tavoin, vailla tietoa sen todellisista mahdollisuuksista,
            joita vuoroin liioitellaan, vuoroin vähätellään.
            Tiedämme kuitenkin, ettei uusiutuvien energiatuotantomuotojen
            edistämisellä ratkaista kaikkia ympäristöongelmia.
            Selvityksistä käy silti ilmi, että potentiaalia
            löytyy vähän yllättäviltäkin
            tahoilta.
         
         
         Puuenergian osuus koko energian tuotannosta on tällä hetkellä jo
            20 prosenttia ja sähkön tuotannosta 10 prosenttia.
            Kansallisen metsäohjelman mukaan puun energiakäytön
            lisäpotentiaali on 5 miljoonaa kuutiometriä ja
            jopa 10 terawattituntia vuoteen 2010 mennessä. Sen hyödyntäminen
            vaatii kuitenkin vielä teknologian ja logistiikan kehittämistä.
            Yhteiskunnan täysimääräinen panostus
            puun energiakäyttöön on siis  tarpeen. Erityisesti
            on edistettävä polttoteknologioiden kehittämistä ja
            pienvoimaloiden rakentamisedellytyksiä.
         
         
         Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnossa korostetaan
            myös turpeen merkitystä puun seospolttoaineena.
            Se vähentää pelkkään
            puunkäyttöön liittyviä teknologisia
            ongelmia ja päästöjä sekä on
            lisäksi kotimainen ja aluetaloudellisesti tärkeä polttoaine.
            Hitaasti uusiutuvana biopolttoaineena sen merkitys Suomelle on edelleen
            tärkeä, joten energiaveroratkaisuissa sen kilpailukyky
            on säilytettävä.
         
         
         Biokaasu puolestaan on uusiutuvaa paikallista bioenergiaa, jonka
            käyttö voidaan moninkertaistaa vuoteen 2010 mennessä.
            Sen osalta suurin potentiaali löytyy elintarviketeollisuudesta
            ja maataloudesta, vaikka Suomessa nykyisin suurin osa biokaasusta
            tuotetaankin kaatopaikoilla ja kunnallisissa jätevedenpuhdistamoissa.
            Biokaasun ympäristöedut ovat kiistattomat, mutta
            taloudellisesti järkevään todella laajamittaiseen
            tuotantoon on vielä kehitysmatkaa. Siksi on huolehdittava
            siitä, että biokaasuenergia on tuotannollisesti
            kannattavaa.
         
         
         Maalämmössä niin sanottujen lämpöpumppujen
            avulla voidaan ottaa talteen ilmaan, maahan, kallioon tai veteen
            varastoitunutta lämpöenergiaa ja siirtää sitä sekä rakennusten
            että käyttöveden lämmittämiseen.
            Tutkimusten mukaan noin 3 prosentin osuus vuosittaisesta auringon
            maahan varastoituvasta energiasta riittää vuotuisen lämmön
            tarpeen kattamiseen maalämmöllä. Saatujen
            kokemusten mukaan maalämpö on varma ja tasainen
            lämmönlähde ympäri vuoden. Sen käytön
            edistämistä ja investointien lisääntymistä voidaan
            edistää tukemalla pitkäjänteisesti
            niiden tutkimus- ja kehittämistyötä sekä investointihankkeita.
         
         
         Myös tuulivoiman käytön lisääminen
            saa lausunnoissa usean eri valiokunnan tuen. Laajamittainen tuulivoiman
            tuotantopotentiaali sijaitsee Suomessa merellä ja tuntureilla.
            Yhteenlaskettua toteutuskelpoista ja kustannustasoltaan järkevää potentiaalia,
            jonka rakentaminen voisi suotuisan kehityksen vallitessa tulla ajankohtaiseksi ennen
            vuotta 2010, on Suomessa arviolta 1 000 megawattia, mahdollisesti
            jopa 2—3 kertaa enemmän. Vaikkei lisäpotentiaali
            ole kovin suuri, on kotimaisten markkinoiden kehittäminen suomalaisten
            tuulivoimateknologiayritysten menestymisen näkökulmasta
            välttämätöntä.
         
         
         
         Tuuli- ja myös aurinkovoiman osalta voikin todeta,
            että hallitukselta puuttuu teollisuuspoliittinen visio
            suomalaisen teollisuuden kestävästä kehityksestä.
            Pieniä hankkeita, kuten esimerkiksi pienimuotoisten aurinkoenergialaitteiden
            merkitystä asumisen yhteydessä, onkin korostettava enemmän.
         
         
         
         Ympäristövaliokunta vaatii selontekoa selkeämmin
            panostamaan uusiutuvien energialähteiden lisäkäyttöön
            ja energian säästöön. Keskustan
            eduskuntaryhmän mielestä selonteon linjausten
            toteuttaminen edellyttää, että hallitus
            tarkistaa nykyistä linjaansa ja siirtyy passiivisesta odottelusta
            aktiivisemman ympäristöpolitiikan tielle.
         
         
         
         Hallituksen saamattomuutta kuvaa esimerkiksi se, että hallitus
            teki puolitoista vuotta sitten hyvän uusiutuvien energialähteiden
            ohjelman, mutta ei ole valitettavasti toiminut tämän
            ohjelman mukaisesti. Esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden
            käyttöä edistäviin investointitukiin
            tulisi ohjelman mukaan ohjata 200 miljoonaa markkaa vuodessa. Kuitenkin
            vastoin tätä linjausta kuluvan vuoden budjetin
            myöntämisvaltuus on eduskunnan tekemien korjausten
            jälkeenkin vain 116 miljoonaa markkaa. (Ed. Nepponen: Etenee
            siitä huolimatta!) Miksi ohjelmia tehdään,
            jos niitä ei aiotakaan noudattaa? Hyvä, että kriittinen
            palaute on johtamassa siihen, että hallitus on luvannut lisätä ensi
            vuodelle 60 miljoonaa markkaa uusiutuvan energian käyttöä edistävien
            investointi- ja selvityshankkeiden tukemiseen. Vähintään
            tästä lupauksesta hallituksen on pidettävä kiinni.
         
         
         
         Bioenergiapolitiikalleen Suomi voi hakea liittolaista EU:n komissiosta.
            Komission valmistelema unionin energiahuoltostrategia pohjautuu nimittäin
            juuri uusiutuvan energian voimalliseen edistämiseen. Siksi
            Lipposen hallituksen on terästettävä energiapoliittista
            otettaan ja ajettava EU:n resurssien lisäämistä uusiutuvan
            energian hyödyntämiseen. Nyt hallituksen energiapolitiikasta
            on puuttunut tahtotila. Toivottavasti eduskunnan hyväksymät
            ilmastoselontekolinjaukset otetaan hallituksessa tosissaan ja muutetaan suuntaa.
         
         
         Ympäristövaliokunta katsoo, että energian säästötoimien
            tehokkaampaa käyttöönottoa tulee selvittää ilmastostrategiaa
            edelleen kehitettäessä. Ehdotus on kannatettava.
         
         
         Energian säästö vähentää merkittävästi
            suoraan kasvihuonekaasuja ja irrottaa osaltaan energian kulutuksen
            kasvua talouden kasvusta. Säästöihin
            kohdistuvat investoinnit maksavat itsensä takaisin keskimäärin
            0—4 vuodessa. Säästöillä on
            myönteisiä vaikutuksia myös kansantalouden kilpailukykyyn.
            Tässäkin yhteydessä Suomelle avautuu
            merkittäviä vientimahdollisuuksia.
         
         
         Uusiutuvien energiantuotantomuotojen mittava edistäminen
            ja energian säästötoimenpiteiden kunnollinen
            toteuttaminen asettavat kysymyksen maakaasun käytön
            lisäämisestä ja viidennen ydinvoimalan
            rakentamisesta oikeisiin mittasuhteisiin. Yksittäisillä toimilla
            ei Kioton velvoitteita täytetä. Ympäristövaliokunta
            mietinnössään ja talousvaliokunta lausunnossaan
            ovat pohtineet sangen tasapainoisesti eri vaihtoehtojen hyviä ja huonoja
            puolia. On hyvä, että ilmasto-ohjelmaa täydennetään
            ydinvoimapäätöksen jälkeen.
            Keskustan eduskuntaryhmässä vallitsee ydinvoiman lisärakentamisesta
            sekä kielteisiä että myönteisiä näkemyksiä.
         
         
         Arvoisa puhemies! Hallituksen ilmastostrategiassa kiinnitettiin
            liian vähän huomiota liikenteen päästöihin.
            Miksi? Onhan liikenteen merkitys sekä energia- että ympäristöpolitiikan
            kannalta keskeinen. Suomen hiilidioksidipäästöistä noin
            20 prosenttia aiheutuu liikenteestä. Liikenteen päästöjen
            vähentäminen on tarmokkaammin otettava osaksi
            kansallista ilmastostrategiaa, kuten mietinnössä esitetäänkin.
         
         
         Liikenteen päästöt heikentävät
            erityisesti suurten kaupunkien ilmanlaatua. Tilanne on koko ajan
            pahentunut, koska hallitus on toimillaan kiihdyttänyt alueellista
            keskittymistä. Tarvitsemme tasapainoisempaa kasvua. Erittäin
            tärkeää on kasvukeskusten yhdyskuntarakenteeseen
            vaikuttaminen. Kasvukeskusten sisäinen yhdyskuntarakenne
            on nimittäin alueellisesta keskittämisestä huolimatta
            hajaantunut. Valiokunta kiinnittääkin aivan oikein
            huomiota siihen, että hallituksen selonteon toimenpide-ehdotukset
            ovat vielä kovin yleisellä tasolla.
         
         
         Liikenteen hiilidioksidipäästöjen
            vähentämiseksi uusien nestemäisten liikennepolttoaineiden
            käyttöönottoa on edistettävä.
            Esimerkiksi peltobiomassoista tehdyt nestemäiset polttoaineet
            sekä kaasubussit voivat jatkossa olla merkittävä apu
            hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä. (Ed.
            Tiuri: Entä sähköautot?) Tulevaisuuden
            liikenteen on perustuttava päästöttömiin
            tai vähäpäästöisiin
            autoihin.
         
         
         
         
         Myös autoverotus kaipaa korjausta. Nykyinen autoverotus
            on johtanut siihen, että auto on kansalaiselle kallis ja
            että Suomessa on hyvin vanha autokanta. Autojen liikenneturvallisuus
            ja ympäristöystävällisyys ovat
            valitettavasti jääneet taka-alalle. Lipposen hallituksen
            on ryhdyttävä välittömiin toimenpiteisiin
            autoverotuksen alentamiseksi, mikä on perusteltua sekä ympäristön,
            työmatkaliikenteen että autokaupan kannalta.
         
         
         
         
         Arvoisa puhemies! Suomen ilmastostrategian toteuttaminen vaatii
            koko yhteiskunnan mukanaoloa. Mietinnössä aivan
            oikeutetusti todetaankin, että  ilmasto-ohjelmaa pitää täydentää valtakunnallisella
            informaatiokampanjalla  ja muilla tiedotustoimilla. Kansalaisilla
            on oikeus asianmukaiseen tietoon ilmastomuutosten todellisista vaikutuksista.
         
         
         
         
         Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan yhteiskunnan ohjauskeinoja
            samoin kuin vapaaehtoista toimintaa. Teollisuuden ja Työnantajien
            eilinen ilmoitus sitoutumisesta hiilidioksidin vähentämiseen
            onkin hyvä asia. On erittäin tervetullutta, että teollisuus
            kertoi olevansa valmis sitoutumaan ilmastostrategiaan sisältyvien
            energiansäästöohjelman ja uusiutuvien
            energialähteiden edistämisohjelman sekä puun
            energiakäytön lisäämistavoitteiden
            toteuttamiseen. Teollisuuden viesti osoittaa, että eduskunnan
            hyväksynnän pian saavan ilmastostrategian toteuttaminen
            on kansakunnan yhteinen etu.
         
         
         
         
         Näin todella on, sillä kärjistyvä ympäristökriisi
            voidaan pysäyttää vain muuttamalla kansantalouden
            rakenteita ja teollisuuden tuotantotapoja luonnontaloudellisesti
            kestävään suuntaan. Vihreän
            filosofoinnin on muututtava myös teoiksi. Pyrkimysten ja
            toiveiden sijaan tarvitaan määrätietoista
            työtä ekologisesti ja eettisesti kestävän kehityksen
            puolesta.
         
         
         
         
         Yhteiskuntien rakenteita, talouden tuotantomuotoja, asumista
            ja alueellista kehitystä on ohjattava poliittisilla päätöksillä niin
            voimakkaasti, että vuosikymmenten saatossa siirtyminen
            uusiutuvien luonnonvarojen varaan mahdollistuu ja toteutuu. Aikaa
            ei kuitenkaan ole hukattavaksi.
         
         
         
         
       
      
         
         
         
         
            
            
               Puhemies:
               Täysistunto keskeytetään ja sitä jatketaan
                  kello 12.30.
               
             
            
            Täysistunto keskeytetään kello
               11.31.
            
            
         
         
         
            
            Täysistuntoa jatketaan
            
            kello 12.33
            
            Puhetta johtaa ensimmäinen varapuhemies Anttila.
            
         
         
         
            Keskustelu päiväjärjestyksen
            1) asiasta jatkuu:
         
         
      
      
         
         Hanna  Markkula-Kivisilta  /kok:
            		
         
         
          Arvoisa puhemies! Koko maapalloa, kaikkia sen ekosysteemejä ja
            kaikkea elämää monin tavoin koskettava
            ilmastonmuutos etenee vääjäämättä.
            Jo seuraavien vuosikymmenten aikana on tapahtumassa perustavanlaatuisia
            luonnonmullistuksia eri puolilla maailmaa, mikäli pian
            ei ryhdytä konkreettisiin, sekä maakohtaisiin
            että globaaleihin, ilmasto- ja energiapoliittisiin toimenpiteisiin kiihtyvän
            muutostahdin jarruttamiseksi.
         
         
         Kukaan ei enää kyseenalaistane sitä tieteellisesti
            osoitettua tosiasiaa, että ihmisen toiminnasta johtuen
            ilmasto on etenkin viimeisen sadan vuoden aikana muuttunut huomattavasti
            ja että se muuttuu koko ajan lisää. Nykytiedon
            valossa onkin perusteltua kysyä vain, kuinka paljon, kuinka
            nopeasti ja minkälaisia muutoksia elinympäristössämme
            todennäköisesti tapahtuu, kun ilmastonmuutos etenee.
            Tieteen, tekniikan ja viime kädessä meidän
            poliitikkojen on kyettävä ratkaisemaan se, miten
            voimme rajoittaa ilmaston tilassa tapahtuvat muutokset ekosysteemien
            sietämälle tasolle ja sopeutua parhaalla mahdollisella
            tavalla alati muuttuviin elinoloihin. Pysäytettävissä ilmastonmuutos
            ei nimittäin enää ole, ei vaikka esimerkiksi
            kasvihuonekaasupäästöt saataisiin loppumaan
            kokonaan.
         
         
         Ilmastonmuutoksen todennäköiset, etupäässä kielteiset
            vaikutukset ovat ennenkokemattoman laajoja ja moniulotteisia. Osaa
            mahdollisista seurauksista on tieteellisesti vaikeaa tai jopa mahdotonta
            ennakoida. Esimerkiksi ei voida tietää sitä, miten
            Golfvirran mahdollinen kääntyminen tai sen tiettävästi
            jo alkanut heikkeneminen yhdessä muun kasvihuoneilmiön
            kanssa lopulta vaikuttavat Suomen ja muiden pohjoisen Euroopan maiden
            ilmasto-oloihin. Ilmastomme saattaa lämpenemisen sijasta
            alkaakin kylmentyä.
         
         
         Tulevan kehityksen laatuun ja laajuuteen voidaan kuitenkin vielä vaikuttaa,
            mutta ilmastonmuutoksen torjunta ei ole mahdollista ilman kustannuksia.
            Siihen tähtääville ilmasto- ja energiapoliittisille
            ratkaisuille on hyväksyttävä tietty hinta.
            Mikäli konkreettisten toimenpiteiden käynnistämistä lykätään,
            tulevat ilmastonmuutos ja sen rajoittamispyrkimykset myöhemmin nyt
            arvioitua huomattavasti kalliimmiksi.
         
         
         Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksen saaminen hallintaan on suuri
            haaste koko ihmiskunnalle. YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus,
            sitä konkretisoiva Kioton pöytäkirja
            sekä mm. Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden
            aktiivisuus ilmaston tilaa koskevissa asioissa ovat selkeitä signaaleja
            siitä, että laajavaikutteinen ilmasto-ongelma
            on tunnustettu ja tiedostettu myös poliittisella tasolla.
            Jo varsin pitkään on yleisesti ymmärretty
            sekin, että ilmastonmuutoksen hallittu jarruttaminen edellyttää voimakasta yhtenäistä
            tahtoa
            paitsi kaikilta valtioilta, myös ylikansallisilta yhteisöiltä.
            Jokaisen maan, ennen kaikkea kehittyneiden teollisuusmaiden, on
            kannettava osuutensa yhteisestä vastuusta.
         
         
         Tässä suhteessa kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää erittäin
            vastuuttomana ja lyhytnäköisenä maailman
            suurimman yksittäisen ilmansaastuttajan, Yhdysvaltojen,
            vetäytymistä Kioton pöytäkirjan
            mukaisten velvoitteidensa toimeenpanosta. Päästövähennykset
            eivät saa olla eikä niitä tule nähdä yksinomaan
            kansakunnan kilpailukykyä heikentävinä tekijöinä,
            vaan ne on hyväksyttävä välttämättöminä investointeina
            tulevaisuuteen.
         
         
         USA:n piittaamattomuus Kioton pöytäkirjasta
            merkitsee suurta takaiskua kasvihuonepäästöjen
            vähentämistavoitteiden toteuttamiselle. Siitä huolimatta
            Suomen ja muiden EU-maiden on täytettävä omat
            Rion puitesopimuksen ja Kioton pöytäkirjan mukaiset
            velvoitteensa, joihin mm. kansallisten ilmastostrategioiden laatiminen
            ja täytäntöönpano yksiselitteisesti
            kuuluvat. EU:n tulee myös painostaa avainasemassa olevaa USA:ta
            ja muita maita täyttämään omat
            velvollisuutensa päästöjen vähentämisessä.
            Tähän tuleekin hyvä tilaisuus heinäkuisessa
            Bonnin kokouksessa.
         
         
         Kansallinen ilmastostrategia on yksi keskeinen instrumentti,
            jonka avulla asetetaan välttämättömiä kysymyksiä ilmastonmuutoksesta
            ja etsitään ongelmiin ratkaisuiksi soveltuvia
            toimenpidevaihtoehtoja.
         
         
         Ympäristövaliokunta on tehnyt valtaisan työn perehtyessään
            valtioneuvoston selontekoon kansallisesta ilmastostrategiasta ja
            siinä käsiteltäviin asioihin. Kokoomuksen
            eduskuntaryhmä pitää työn lopputulosta
            eli valiokunnan mietintöä päälinjauksiltaan
            hyvänä ja oikeansuuntaisena. Mietinnössä on
            kiinnitetty ansiokkaasti huomiota myös moniin selonteon
            heikkouksiin, kuten esimerkiksi ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan
            jakson puuttumiseen. Kokoomuksen eduskuntaryhmä katsoo
            ympäristövaliokunnan tavoin, että selontekoa
            on tältä osin täydennettävä.
         
         
         Arvoisa puhemies! Kuten jo lähetekeskustelussa painotimme,
            kokoomuksen eduskuntaryhmä katsoo, että Kioton
            haastavien tavoitteiden saavuttamisen tulee perustua mahdollisimman monipuoliseen
            energiantuotantoon. Energiansäästön ohella
            on panostettava uusiutuviin energialähteisiin sekä tutkimukseen
            ja kehitykseen. Meidän tulee myös ennen kaikkea
            turvata perusenergian ja sähkön turvallinen saanti
            ja vakaa hinta myös tulevaisuudessa.
         
         
         Ilmastopoliittisissa ratkaisuissa tulee edetä mahdollisimman
            kustannustehokkaalla tavalla. On hyvä muistaa, että ilmastostrategian
            esittämät vaihtoehdot ja ratkaisut vaikuttavat
            merkittävästi myös talouden kasvuun ja
            sitä kautta myös siihen, mitkä hyvinvointipalvelut
            tulevaisuudessa pystytään tuottamaan ja miten.
         
         
         Kokoomuksen eduskuntaryhmä lähtee hallitusohjelman
            mukaisesti siitä, etteivät ilmastostrategiasta
            aiheutuvat toimenpiteet saisi heikentää maamme
            talouden ja työllisyyden kasvua ja että ne tukisivat
            julkisen velan määrän laskua.
         
         
         Kansallinen ilmastostrategia luo hyvän perustan kasvihuonekaasujen
            vähentämiselle. Ilmastostrategian mukaan vähennystavoitteesta
            puolet katettaisiin toteuttamalla uusiutuvien energialähteiden
            edistämisohjelma ja energiansäästöohjelma.
            Toinen puoli katettaisiin sähköntuotantoratkaisuilla.
         
         
         Kokoomuksen eduskuntaryhmä kannattaa voimakkaasti toimia
            uusiutuvien energialähteiden käytön,
            energiansäästön lisäämisen
            ja energiateknologian kehittämisen edistämiseksi.
            Näiden toimien täytäntöönpanon
            aloittamista ei ole syytä lykätä, sillä kuten
            selonteossakin todetaan, ne tullaan toteuttamaan riippumatta sähköntuotantoratkaisusta.
         
         
         Energiateknologian merkitystä tulevaisuuden Suomelle
            ei ole syytä vähätellä. Jo nyt
            sen osuus viennistämme on huomattava. Meidän nykyisten sukupolvien
            on kannettava vastuumme siitä, että maamme edellytykset
            energiateknologiasektorin kehittämiseksi ovat riittävät.
            Globaalin ympäristön tilan parantamisen kannalta
            on välttämätöntä, että energiateknologisesti
            korkeasti kehittyneet maat, kuten Suomi, vievät tietotaitoaan vähemmän
            kehittyneihin maihin sovellettavaksi.
         
         
         Kotitalouksien kulutus aiheuttaa merkittävän määrän
            kasvihuonepäästöistämme, on
            sitten kyse energiasta, liikenteestä tai jätteistä aiheutuvista
            päästöistä. Valiokunta on mietinnössään tuonut
            tätä puolta ansiokkaasti esiin. Kuluttajainformaation
            rooli nousee valistustyössä erityiseen arvoon,
            ja on helppo yhtyä korostamaan sen merkitystä.
            Kotitaloudet käyttävät suoraan tai välillisesti
            noin 40 prosenttia energiastamme. Myös tämän
            vuoksi ihmisten tietoisuuden nostaminen on korostetun tärkeää.
            Esimerkiksi kulutusten ruuhkahuippuja tulee kannustaa välttämään.
            Nykyisellä mittari- ja laskutustekniikalla tämä olisi sangen
            yksinkertaista toteuttaa. Vai onko aivan välttämätöntä kääntää jokainen
            suomalainen sähkösauna lähes samanaikaisesti
            päälle jokaikinen lauantai-ilta? (Ed. S. Lahtela:
            Sauna kuuluu lauantaihin!) 
         
         
         Arvoisa puhemies! Kuten valtiovarainvaliokunta omassa lausunnossaan
            nosti esiin, tulee energiaverotusta tarkastella osana kokonaisverorasitusta.
            Eri intressit ja vaikutukset on pyrittävä pitämään
            tasapainossa. Kokoomuksen eduskuntaryhmä katsoo, että Suomen
            tulee jatkossa entistä tiukemmin tavoitella EU:ssa energia-
            ja haittaverojen yhdenmukaistamista luomalla veroille riittävä vähimmäistaso.
            Hallitusohjelman mukaisesti on ilmastostrategiassa pyrittävä käyttämään sellaisia
            keinoja, jotka eivät heikennä maamme talouden
            ja työllisyyden kasvua. Suomessa, jossa on paljon energiavaltaista
            teollisuutta, on teollisuuden energiaverotus jalostusarvoon nähden muutenkin
            erittäin korkea. 
         
         
         Meillä on myös erittäin hyvät
            kokemukset vapaaehtoisista energiansäästösopimuksista
            teollisuuden kanssa. Vapaaehtoiset sopimukset ovat usein huomattavasti
            tehokkaampia kuin pakonomaiset sääntelyratkaisut.
            Positiivista signaalia hyväksihavaitun menetelmän
            jatkamisesta antoi Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto
            TT eilen luovuttaessaan kauppa- ja teollisuusministerille sitoumuksen
            hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi.
            Siinä teollisuus ilmoittaa tietyin ehdoin olevansa valmis
            sitoutumaan omalta osaltaan kansallisen ilmastostrategian energiansäästöohjelmaan
            ja uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman
            toteuttamiseen. 
         
         
         Valtioneuvoston selonteossa esitetään energiantuotantoon
            kaksi vaihtoehtoista toimenpidekokonaisuutta, joilla selonteon mukaan
            voidaan päästä tavoitteeseen. Näillä sähköntuotannon
            toimilla katettaisiin energiansäästön
            ja uusiutuvan energiankäytön lisäämiseltä jäljelle
            jäävä puolikas päästövähennystarpeesta.
            Väärinkäsitysten välttämiseksi
            on syytä heti alkuun huomioida, että ydinvoiman
            mahdollinen lisärakentaminen ei tarkoita maakaasun lisäämisestä luopumista. Kysymys
            ei ole siis kahdesta toisensa täysin pois sulkevasta skenaariosta. 
         
         
         Valiokunta on listannut mietintöön niin maakaasu-
            kuin ydinvoimavaihtoehdon vahvuuksia ja miinuksia. Niitä on
            syytä kommentoida muutamalla sanalla. 
         
         
         Maakaasuvaihtoehdossa energian hinnannousu nähdään
            vahvuutena ja säästötoimenpiteiden kannustimena.
            Ydinvoiman heikkoutena taas mietinnössä pidetään
            sähkön edullista hintaa. Toisaalta mietinnössä taas
            todetaan, että sähkön saanti on pitkällä aikavälillä turvattava
            kilpailukykyiseen hintaan kaikissa olosuhteissa. Kaikkein olennaisin
            näkökulma eli hinnan vaikutus yhteiskuntaan kokonaisuudessaan
            on jäänyt analysoimatta. Sähkö on
            yleishyödyke, jonka hinta vaikuttaa monella tavalla yhteiskunnan
            toimivuuteen ja kansalaisten hyvinvointiin. 
         
         
         Hiilivoiman käytöstä luopuminen nähdään vahvuutena
            vain maakaasuskenaariossa, vaikka sama mahdollisuus on yhtä hyvin
            käytettävissä myös ydinvoimaskenaariossa,
            jolloin hiilidioksidipäästöt laskisivat
            huomattavasti alemmaksi kuin maakaasuvaihtoehdossa. Tämä on
            syytä huomioida eritoten, kun oletusarvona on, että tulevaisuudessa
            meille tullaan asettamaan vielä nykyistäkin tiukemmat
            päästövaatimukset. 
         
         
         Oletus, että ydinvoiman lisärakentaminen vähentäisi
            energia-alan kiinnostusta kehittää muita energiantuotantotapoja,
            on yhtä tuulesta temmattu kuin väite siitä,
            että tuulivoima ratkaisisi koko energiaongelmamme. Jos
            reilut 1/3 sähköstämme tuotettaisiin
            ydinvoimalla, kiinnostusta varmasti riittäisi loppua 2/3:kin
            kohti. Hyvä meidän kaikkien tässä salissa
            on kuitenkin muistaa, että meidän päätöksistämmehän
            uusien energiantuotantomuotojen kehittäminen on viime kädessä kiinni.
         
         
         Maakaasun käytön voimakkaaseen kasvattamiseen
            liittyy myös selvä huoltovarmuus ja hintariski.
            Ydinvoiman hinta on vakaa ja ennustettavissa toisin kuin maakaasun,
            jonka hintaa on omiaan nostamaan myös kaasun kysynnän
            voimakas kasvu muualla Euroopassa. Maakaasun hinta rajallamme on
            jo nyt yli ilmastostrategian laskelmissa arvioidun vuoden 2010 tason.
            Maakaasun oletettua korkeampi hintataso voikin vaarantaa koko maakaasuskenaarion
            toteutumismahdollisuuden ja joka tapauksessa se nostaisi maakaasuvaihtoehdon
            kustannuksia huomattavasti.
         
         
         Edellä mainitun lisäksi maakaasuvaihtoehtoa rasittavat
            hiilivoimalaitosten ennenaikaisesta pysäyttämisestä aiheutuvat
            kustannukset ja tulojen menetykset, jotka selonteossa on arvioitu
            kymmenen kertaa pienemmiksi kuin esimerkiksi Energia-alan Keskusliiton
            Finergyn valiokunnallekin esittämät arviot. 
         
         
         Toteutui sitten ydinvoima-, maakaasu- tai molemmista koostuva
            skenaario, maakaasun huoltovarmuus- ja hintariskin pienentämiseksi
            olisi erittäin hyvä ja tärkeää,
            että Venäjän lisäksi pääsisimme
            muidenkin maakaasun tuottajien piiriin. Vuonna 1999 Suomessa käytetystä kivihiilestä
            tuotiin
            Venäjältä 40 prosenttia, raakaöljystä 44
            prosenttia, tuontisähköstä 54 prosenttia
            ja maakaasusta 100 prosenttia. Maariski on siis jo nykyisellään
            melkoisen suuri. Kaasuskenaarion toteutuessa Suomessa käytetystä sähköstä noin 40
            prosenttia olisi venäläisen kaasun ja sähkön tuonnin
            varassa, eikä energiaratkaisujen laskeminen lisääntyvän
            tuonnin varaan ole muutenkaan välttämättä viisasta.
            Tuoreen mielipidetiedustelun mukaan selvä enemmistö suomalaisista
            on tästä samaa mieltä. Tuonti on myös
            eettisesti hieman arveluttavaa, oli sitten kyse tuodun sähkön tuotantotavasta
            ostomaassa tai esimerkiksi Venäjän maakaasusta,
            jonka tuotantoalueiden alkuperäiskansat ovat turhaan vaatineet
            osaansa tuotoista. 
         
         
         Arvoisa puhemies! Maailman terveysjärjestö Who
            painottaa, että Kioton sopimuksen toteuttamisen yhteydessä on
            vähennettävä myös terveydelle
            haitallisia pienhiukkasia. Who arvioi, että Euroopassa
            kuolee joka vuosi ennenaikaisesti noin 200 000 ihmistä energian
            tuotannon ja liikenteen pienhiukkaspäästöihin.
            Ydinvoima ei tuota pienhiukkasia toisin kuin kaikki fossiiliset polttoaineet,
            siis myös maakaasu, vaikkakin sen hiukkaspäästöt
            ovat noin kolmasosa hiilivoimaan verrattuna. Maakaasun käytön
            lisääminen moninkertaiseksi nykyisestään
            kasvattaisi pienhiukkasten määrää,
            vaikka hiilen käyttöä vähennettäisiin.
            Myös puun ja turpeen poltto tuottaa pienhiukkasia. Siksi
            turpeen energiateknologiaa tuettaessa tulee tavoitteeksi asettaa
            myös turpeen polton pienhiukkaspäästöjen
            vähentäminen.
         
         
         
         Kioton sopimuksen mukainen kasvihuonekaasujen vähentämistavoite
            on vasta alkua päästöjen vähentämisessä.
            Tämän hetken tilannetta voidaan verrata erotuomarin
            pelaajalle osoittamaan keltaiseen korttiin eli varoitukseen jalkapallossa. Elleivät
            väärät otteet merkittävästi
            vähene, ulosajo pelikentältä odottaa.
            Valitettavasti keltainen kortti koskee tässä tapauksessa
            kentän jokaista pelaajaa. Ensimmäinen varoitus
            on annettu. Tavoitteiden arvioidaan kiristyvän 2010-luvulla. Jos
            Kioton sopimuksesta selvitään vain rimaa hipoen,
            joudutaan suuriin vaikeuksiin mahdollisen jatkosopimuksen toteuttamisessa.
         
         
         
         Kun on siis todennäköistä, että hiilidioksidipäästöjä päätetään
            vuoden 2010 jälkeenkin edelleen vähentää,
            on olemassa mahdollisuus, että tällöin
            myös maakaasun käyttöä joudutaan
            supistamaan. Tämä uhkaskenaario on hyvin samanlainen
            kuin kivihiilen osalta esitetään nyt käsittelyssä olevassa
            selonteossa. Siksi valiokunnan kanta ilmastopolitiikan pitkän
            aikavälin tavoitteiden määrittelemisestä on
            kannatettava.
         
         
         
         
         Suomen kannalta kannatettavin vaihtoehto olisi viidennen ydinvoimalan
            rakentaminen yhdistettynä uusiutuvien energialähteiden
            ja maakaasun käytön lisäämiseen.
            Tällöin Kioton pöytäkirjan velvoitteet
            voitaisiin toteuttaa parhaimmillaan jopa ilman veronkorotuksia.
            Myös pienhiukkaspäästöt ja happosateet
            olisivat tässä vaihtoehdossa selvästi
            vähäisempiä. Muutama muukin syy puhuu
            tämän vaihtoehdon puolesta. Ensinnäkin
            sähkön hinta olisi alhaisempi ja vakaampi, toiseksi
            energian saannin varmuus olisi toista luokkaa kuin pelkästään
            maakaasua käytettäessä, sillä uraanin
            varastoiminen on helppoa ja halpaa toisin kuin maakaasun, jota ei
            nykytekniikalla voi varastoida.
         
         
         Kokoomuksen eduskuntaryhmä katsoo, että kaikkien
            kansalliseen ilmastostrategiaan pohjautuvien ratkaisujen tulee olla
            sellaisia, jotka tukevat ja mahdollistavat myös todennäköisten
            lisärajoitteiden toteuttamisen tulevaisuudessa.
         
         
         Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta liitti mietintöönsä lausumaehdotuksen
            siitä, että Suomen ilmasto-ohjelma annettaisiin
            uudelleen tarkastettuna eduskunnalle mahdollisimman pian viidennen
            ydinvoimalan rakentamisluvan käsittelyn jälkeen.
            Kokoomuksen eduskuntaryhmä kannattaa tätä lausumaa. 
         
         
       
      
      Edustajat Gustafsson ja Ojala merkitään
         läsnä oleviksi.
      
      
      
         
         Mikko  Immonen  /vas:
            		
         
         
          Arvoisa puhemies! Edessä oleva ilmastonmuutos tuottaa
            merkittäviä haittoja koko maapallolle. Näin
            ollen oli tärkeää, että Kioton
            pöytäkirjassa sovittiin toimenpiteistä,
            joilla ilmastonmuutosta hidastetaan rajoittamalla kasvihuonekaasupäästöjä.
            On myönteistä, että Euroopan unioni on
            antanut oman merkittävän panoksensa ilmastosopimusneuvotteluissa,
            ja kiitettävää se, että unionin
            jäsenmaat ovat kyenneet sopimaan taakan jakamisesta. Vasemmistoliitto
            korostaa, että vastuu on nimenomaan teollistuneilla mailla,
            jotka myös vaikuttavat ilmastonmuutokseen kaikkein eniten.
            Kyse on kansojen välisestä solidaarisuudesta,
            mitä me vasemmistossa pidämme tärkeänä arvona. 
         
         
         Yhdysvaltain presidentinvaalit toivat maan johtoon uuden hallinnon,
            joka osoittaa piittaamattomuutta näistä vakavista
            ongelmista, vaikka nimenomaan Yhdysvallat on merkittävin
            kasvihuonekaasujen tuottaja. Yhdysvaltain asenne antaa aiheen ympäristöliikkeelle
            ja muille kansalaisjärjestöille vakavaan pohdintaan
            niistä keinoista, joilla Yhdysvaltojen hallitukseen voitaisiin
            vaikuttaa. Kuluttajajärjestöt voisivat koko Euroopan
            mitassa yhdessä harkita ostoboikotteja tai muita vastaavia
            toimia. Meidän on myös vaadittava, että öljy-
            ja muut energiayhtiöt sanoutuvat irti presidentti Bushin
            lyhytnäköisestä politiikasta. Näiden
            yhtiöiden ei kannata tuhlata miljoonia mielikuvamainontaan,
            jos ne tässä elintärkeässä asiassa
            asettuvat sanattomasti Yhdysvaltain politiikan tueksi.
         
         
         On hyvä, että ilmastostrategia saa Suomessa laajaa
            tukea eikä meillä ole tartuttu siihen verukkeeseen,
            että omaa ilmasto-ohjelmaa lykättäisiin Yhdysvaltain
            uuden linjauksen takia. Lykkäys olisi äärimmäisen
            lyhytnäköistä ja antaisi myös yrityksillemme
            väärän viestin. On erityisen tärkeää,
            että Suomi ja muut unionin jäsenmaat pitävät
            kiinni ilmasto-ohjelmista siirtyen käytännön toteutukseen.
            EU:ssa on syytä myös selvittää, merkitseekö suunnanmuutos
            Yhdysvalloissa kohtuutonta kilpailuetua amerikkalaisille yrityksille,
            jolloin on tarvittaessa harkittava asianmukaisia vastatoimia. 
         
         
         Elinkeinoelämän kannalta on tärkeää,
            että se näkee Suomen ja kokoko unionin sitoutumisen aitouden
            ja ajoissa omalta osaltaan varautuu tarvittaviin muutoksiin. Näin
            sopeutuminen voi tapahtua kitkatta. Elinkeinoelämän
            on myös syytä nähdä, että Kioton
            pöytäkirjan ensimmäisen vaiheen tavoitteet
            ovat vaatimattomia käsillä olevaan ongelmaan nähden.
            Me vasemmistoliitossa luotamme kuitenkin suomalaisten yritysten
            kykyyn sopeutua. 
         
         
         Kiitämme teollisuuden työnantajien ilmoitusta,
            että suomalaiset yritykset haluavat sitoutua ilmasto-ohjelmaan.
            Vasemmistoliitto korostaa kuitenkin, että tämän
            ilmoituksen perusteella ei kuitenkaan pidä luopua kaavailluista
            ohjaustoimenpiteistä. Meidän on syytä muistaa,
            miten Euroopan korkeat polttoaineverotasot ovat kannustaneet autoteollisuutta
            kehittämään autojen ominaiskulutusta
            yhä pienemmäksi. 
         
         
         On hyvä, että hallituksen selonteko lähtee
            siitä, että tässä vaiheessa
            ei suljeta pois mitään teknisesti ja taloudellisesti
            toteuttamiskelpoista ja ympäristötavoitteet täyttävää vaihtoehtoa
            sähkön tuotannossa. Selonteko esittelee sekä maakaasuvaihtoehdon
            että ydinvoimavaihtoehdon. Niiden välillä ei
            nyt kuitenkaan tehdä valintaa. Ne eivät myöskään
            sulje toisiaan pois. Näin ollen selonteon eduskuntakäsittely
            on voitu käydä ilman kiistaa ydinvoimasta. Ratkaisu
            tulee eduskunnan käsittelyyn myöhemmin, kun uutta
            ydinvoimalaa koskeva hakemus etenee. 
         
         
         Ilmasto-ohjelma perustuu vahvasti uusiutuvan energian käytön
            lisäämiseen ja energian säästöön.
            Näistä jälkimmäinen edellyttää energiaveron
            nostamista ja uusiutuva energia puolestaan valtion panostusta. Kun
            energiaverolla on vaikutusta myös yritysten kilpailukykyyn,
            on tärkeää, että hallitus samalla
            pyrkii EU:n puitteissa veroharmonisointiin koko unionin alueella. 
         
         
         Valiokunnat ovat esittäneet joitakin kriittisiä huomioita,
            mutta itse pääasiaan eli ohjelman toteuttamiseen
            niillä ei ole huomautettavaa. Talousvaliokunnan lausunnossa
            pidetään puutteena sitä, että selonteossa
            ei ole arvioitu nopean talouskasvun vaikutuksia. Nopeampi kasvu
            näkyisi välttämättä myös
            energian kulutuksessa. Ympäristövaliokunnan mietinnössä on
            tuotu esille joukko ilmasto-ohjelman täsmennystarpeita. Niistä vallitsee
            varmasti laaja yksimielisyys ei vain valiokunnassa vaan myös
            koko eduskunnassa.
         
         
         Lähetekeskustelussa huomautimme liikenteen osuudesta
            kasvihuonepäästöihin ja pidimme valitettavana,
            että liikenne on selonteossa jäänyt liian
            vähälle. Nyt ympäristövaliokunta
            tuo myös mietinnössään tämän
            puutteen esille. Päästöjen vähentämiseksi
            myös tieverkoston kuntoon saattaminen on otettava vakavasti.
            On tärkeää, että koko Euroopan
            unionissa kyetään sopimaan mahdollisimman pitkälle
            yhtenevistä toimista myös liikenteen alueella.
         
         
         Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä pitää ilmasto-ohjelman
            johdonmukaista toteuttamista tärkeänä samalla,
            kun varaudutaan myös pidemmän ajan tarkasteluun.
         
         
       
      
         
         Christina Gestrin /r:
            		
         
         
         Värderade talman! Om en dryg månad träffas
            världens ledare i Bonn för att fortsätta
            de avbrutna förhandlingarna om klimatkonventionen och Kyotoprocessen.
            För att Kyotoavtalet skall träda i kraft krävs
            det att de länder som ratificerar avtalet täcker
            50 procent av industriländernas utsläpp. Under
            de senaste dagarna har vi fått ta del av president Bushs
            negativa inställning till Kyotoprocessen. Faktum är att
            Kyotoavtalet kan godkännas med eller utan USA:s medverkan.
            I det långa loppet kommer det att visa sig för
            USA att det förutom moraliskt också ekonomiskt
            sett varit fel att lämna sig utanför Kyotoprocessen. 
         
         
         Övergången till en energipolitik som minskar utsläppen
            av drivhusgaser och framförallt koldioxid är nödvändig.
            Det effektivaste sättet att uppnå detta sker genom
            att att utveckla och ta i bruk förnybara energiformer och
            teknik för effektivare utnyttjande av energi. Det är
            viktigt att komma ihåg att den största ökningen
            av energikonsumtionen kommer att ske i u-länderna. Industriländerna
            har ett stort ansvar och intresse i att medverka till att u-länderna
            kommer i åtnjutande av trygg och ren energiteknologi. Kärnkraften står
            globalt bara för 7 procent av energiförsörjningen.
            Det är helt orealistiskt att tänka sig att kärnkraften
            skulle kunna byggas ut så att den skulle vara en lösning
            på klimatproblemet. 
         
         
         Puhemies! Suomessa samoin kuin kaikkialla maailmassa tulevaisuuden
            energiahuolto tulee nykyistä paljon suuremmassa määrin
            perustumaan paikallisiin resursseihin. Otan esimerkin Ruotsista:
            Siellä rakennetaan suurta offshore-tuulipuistoa, joka tulee
            tuottamaan energiaa Malmölle 15 prosenttia sen energian
            tarpeesta. Emme puhu marginaali-ilmiöistä puhuessamme uusiutuvasta
            energiasta. Suomessa meillä on pitkäaikainen kokemus
            biomassasta energialähteenä. Asiantuntijoiden
            mukaan biomassaa voidaan käyttää vieläkin
            suuremmassa määrin kuin hallituksen ilmastostrategiassa
            esitetään. Tuulivoiman potentiaali on ilmastostrategiassa
            moninkertaisesti tavoitteeksi asetettua suurempi. Uudella teknologialla
            teollisuudessa, rakentamisessa ja liikenteessä voitaisiin
            myös säästää runsaasti energiaa. 
         
         
         Ruotsalainen eduskuntaryhmä yhtyy ympäristövaliokunnan
            ja talousvaliokunnan näkemykseen siitä, että uuden
            sähkön tuotannon tarve tulisi ensisijaisesti tyydyttää hyödyntämällä yhdistetyn
            lämmön ja sähkön tuotannon rakentamismahdollisuuksia
            täysimittaisesti ja käyttämällä polttoaineena
            maakaasua ja uusiutuvia energialähteitä.
         
         
         Teknologian kehittämisessä mukana olevilla mailla
            on ennalta aavistamaton kasvupotentiaali edessään.
            Tämä toimiala kasvaa globaalisesti tarkasteltuna
            30—40 prosenttia vuodessa, siis nopeammin kuin mikään
            muu toimiala. Ympäristövaliokunnan mietinnössä todetaan,
            että uusiutuvista energiateknologioista voi tulla yhtä merkittävä taloudellinen
            tekijä Suomelle kuin Nokiasta. Meidän on nyt valittava,
            haluammeko olla mukana tällä tulevaisuuden alalla.
            Suomessa on jo nykyisin monia yrityksiä, jotka panostavat ympäristöteknologiaan
            ja uusiutuviin energiateknologioihin. Vientitulot energiateknologioista
            kasvavat nopeasti Suomessa. Viime vuonna tulot olivat 19,2 miljardia
            markkaa vastaten 6,5:tä prosenttia koko viennistämme.
            Tämä toimiala työllistää jo
            nykyisellään kymmeniätuhansia suomalaisia. 
         
         
         Svenska riksdagsgruppen vill poängtera att Finland
            skall vara en aktivt drivande part i Kyotoprocessen och hoppas att
            Finland som ett av de första länderna är
            berett att ratificera Kyotoavtalet. Det är bra att vi nu
            kommit så här långt i vår nationella
            klimatstrategiberedning. Regeringens förslag och allt bakgrundsmaterial
            som samlats in för strategin är en god utgångspunkt
            att bygga vidare på, då den slutliga klimatstrategin
            utvecklas.
         
         
         Behandlingen i riksdagen av statsrådets förslag
            till klimatstrategi har varit omfattande. Riksdagen gjorde rätt
            i att ge så många utskott i uppdrag att behandla
            strategin. I de övriga utskottens utlåtanden,
            som miljöutskottet tagit del av, har klimatfrågan
            och energiförsörjningens framtid i Finland och
            globalt behandlats på ett mångsidigt sätt.
            Många olika dimensioner har lyfts fram. Effekterna av klimatförändringen
            i Finland och i den övriga världen, behovet av
            en långtgående strategi för att på lång
            sikt motverka klimatförändringen, effekterna på miljön
            och ekonomin i Finland vid val av energiformer, effekterna på sysselsättningen
            m.m.
         
         
         I betänkandet har man räknat upp positiva
            och negativa faktorer hos både naturgas och kärnkraft.
            Som positivt för kärnkraften räknas att
            det här alternativet kräver mindre justeringar
            i energipolitiken jämfört med nuläget än
            naturgasalternativet. Samma sak uppfattas också som en
            negativ faktor, eftersom den skulle innebära en mindre
            sporre till innovativ utveckling av nya energiteknologier. Om motivationen
            saknas kommer Finland inte att finnas med bland de länder som
            går i bräschen för den nya energipolitiken. För
            naturgasens del är det största minuset att all leverans
            hittills har kommit från Ryssland och beroendet skulle
            ytterligare växa. Nu planeras också en ny gasledning
            som skulle gå från Ryssland via Finska
            vikens botten till Europa. Om den här ledningen byggs kunde
            Finland också köpa gas uppströms
            och beroendet av en enda leverantör skulle på det
            sättet minska. På sikt är det också möjligt
            att tekniken för fartygstransport av naturgas utvecklas
            så att det blir ett ekonomiskt leveransalternativ. Till
            Japan transporteras redan nu all naturgas med fartyg. 
         
         
         Miljöutskottets betänkande utarbetades i
            gott samförstånd. Stycket med utskottets slutsatser ger
            en god bild av vilka frågor som utskottet ansåg
            att tydligare bör lyftas fram. Enligt betänkandet
            bör regeringen precisera och utveckla klimatstrategin då det
            gäller tidsperspektivet så att också tiden
            efter 2010 beaktas. Informationen om sätt att förhindra
            klimatförändringen måste förbättras
            och alla olika nivåer i förvaltningen av vårt
            land måste kopplas in i arbetet. Det anses vara en brist
            att de s.k. Kyotomekanismerna inte behandlats mera ingående
            i strategin, trots att de har en stor betydelse för energipolitiken
            i respektive land. 
         
         
         Framförallt vill svenska riksdagsgruppen poängtera
            att miljöutskottet vill ha en utredning över mera
            omfattande möjligheter att spara energi och stöda
            förnybara energiformer. Av betänkandet framgår
            med all önskad tydlighet att regeringens klimatstrategi
            inte omfattar alla de möjligheter som finns och som dessutom är
            ekonomiskt gångbara för att stärka ibruktagandet
            av förnybara energiformer samt för att ytterligare förstärka
            energisparande och energieffektiva metoder.
         
         
         Talman! Svenska riksdagsgruppen anser att ingetdera av de två huvudalternativen
            som presenterades i klimatstrategin kan godkännas som sådant.
            Vi understöder förslaget att dels behandla strategin
            på nytt efter att frågan om det femte kärnkraftverket är
            avgjord och dels förslaget att vidareutveckla strategin
            så, att de förnybara energiformerna och energisparandet
            får en ännu starkare roll i strategin. Under behandlingen
            av klimatstrategin har flera sakkunniga lyft fram den stora potentialen
            som finns inom denna sektor. Av många skäl anser
            vi att det är en fråga av stort allmänt
            intresse att betona Finlands roll som pådrivare i utvecklingen
            och ibruktagandet av förnybara och energisnåla
            energilösningar. 
         
         
         Svenska riksdagsgruppen anser också att det är
            nödvändigt att det ekonomiska stödet
            till förnybara energiformer och till åtgärder
            som befrämjar energisnåla tekniska lösningar ökar.
            Finland bör också vara öppet för
            att utveckla nya finansieringsformer som befrämjar den
            nya energipolitiken. 
         
         
       
      
         
         Rauha-Maria   Mertjärvi   /vihr:
            		
         
         
          Arvoisa  rouva puhemies! Aivan kuten edellisellä kerralla tämän
            asian käsittelyn yhteydessä, voin taas todeta,
            että ilmastonmuutoksen hidastaminen on ihmiskunnan tärkein
            tehtävä. Saavuttaaksemme kestävän
            tason ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksissa, meidän
            pitää vähentää päästöjä noin 60
            prosenttia. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi eivät
            riitä mitkään kosmeettiset muutokset
            energian tuotannossa ja käytössä. Teollisuusmaiden velvollisuus
            on jo ilmakehään päästämiensä kasvihuonekaasujen
            takia ja nyt suurimpina kasvihuonekaasupäästäjinä ryhtyä näihin
            ilmastotalkoisiin ensin. Kehitysmaita on turha odottaa mukaan sitoviin
            päästövähennystavoitteisiin
            niin kauan kuin teollisuusmaat, joissa päästöt
            per henkilö ovat moninkertaiset, eivät ole itse
            sitoutuneet niihin ensin. Tämä on moraalinen ja
            eettinen velvollisuutemme. Se, että presidentti Bush ei
            aio osallistua tämän vastuun kantamiseen, on tietysti
            koko maapallon ilmastokehitykselle suuri takaisku.
         
         
         EU:n ja Suomen sen osana on kuitenkin tehtävä kaikki
            mahdollinen Kioton sopimuksen toteuttamiseksi ja sellaisen ilmastostrategian
            luomiseksi, jolla estämme ne uhkaavan ilmastomuutoksen
            tuhot, joita myös mietinnössä on selvitetty.
            EU:n komission julkistama tuore selvitys osoittaa, että EU
            voi saavuttaa Kioton ilmastonmuutospöytäkirjassa
            asetetut tavoitteet kohtuullisin kustannuksin. Ympäristökomissaari
            Margot Wallström esitteli vastikään selvitystä Brysselissä ja
            korosti, että nyt tarvitaan ennen muuta poliittista tahtoa
            ryhtyä tarvittaviin toimiin. Kyse on EU:n uskottavuudesta.
            EU:n ympäristöministerit allekirjoittivat kesäkuun
            alussa paperin, jonka mukaan EU tukee vahvasti Kioton ilmastosopimuksen
            toteuttamista. Tanskassa parlamentti on jo antanut hallitukselle
            valtuudet sopimuksen allekirjoittamiseen,  ja meillä ministeri
            Hassi on ehdottanut, että myös Suomi liittyisi
            tähän eturintamaan. Tätä ajatusta
            me vihreät kannatamme.
         
         
         Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Sanna
            Syri toteaa tuoreessa väitöskirjassaan, että kasvihuonekaasujen
            rajoittaminen Kioton sopimuksen mukaisesti olisi kustannustehokas
            tapa vähentää myös muita haitallisia
            ilmansaasteita. Yksistään EU-maille kasvihuonekaasujen
            ja ilmansaasteiden vähentäminen yhtä aikaa
            toisi jopa 3 miljardin euron vuosittaiset säästöt.
         
         
         Valiokunta ottaa mietinnössään myös
            sen kannan, että Suomi sitoutuu mahdollisimman nopeasti
            Kioton pöytäkirjaan, ja muistuttaa myös
            ilmastopuitesopimuksen 3 artiklaan sisältyvästä niin
            sanotusta  varovaisuusperiaatteesta, jonka mukaan ilmastonmuutoksen
            torjuntaan on ryhdyttävä huolimatta siitä,
            että tieteellisessä tiedossa aina esiintyy puutteellisuuksia
            ja epävarmuuksia.
         
         
         Valiokunta perehtyi valtioneuvoston selontekoon kansallisesta
            ilmastostrategiasta perusteellisesti. Kuuntelimme lukuisia asiantuntijoita,
            ja täytyy sanoa, että tieto lisäsi tuskaa.
            Asiaan syvemmin perehtyessä ainakin minua häiritsivät
            ne selonteon kanssa ristiriitaiset tiedot ja luvut, joita tuli esille.
            Näitä ristiriitaisuuksia on tuotu esille myös
            mietinnössä.
         
         
         Asiantuntijalausuntojen mukaan selonteosta, taustaselvityksestä ja
            erillisistä laskelmista myös puuttuu monia ratkaisevan
            tärkeitä valintakriteerejä, kuten voimataloudellisesti
            optimaalisen tuotantokapasiteetin määrittely päätöksenteon pohjaksi,
            ydinvoiman turvallisuusnäkökohtien ja vastuukysymysten
            käsittely sekä ydinvoiman ylikapasiteetin markkinointi
            ja sen vaikutus muiden voimantuottajien tuloksiin tai hiilen poltosta syntyvien
            päästöjen vähentäminen
            tekniikan kehittämisen ja maakaasukombitekniikan avulla. 
         
         
         Selonteossa ei myöskään tarpeeksi
            pohdita energian säästämisen ja uusimpien
            energiatekniikoiden vaikutusta tulevaan kehitykseen. Ilmastostrategian
            tulisi perustua kokonaisvaltaiseen tarkasteluun, jossa lukuisia
            vaihtoehtoisia kehitysmalleja tutkitaan monelta eri näkökulmalta.
            Esimerkiksi eri energialähteiden vertailussa ei riitä, että vain
            taloudellisiin seikkoihin kiinnitetään huomiota.
            Meistä vihreistä myös ekologiset, sosiaaliset
            ja alueelliset näkökohdat on otettava mukaan.
            Kunkin mallin kohdalla olisi kriittisesti arvioitava sen mukanaan
            tuomia riskejä. Olisi myös otettava huomioon kansainvälisellä kentällä tapahtuneet
            muutokset, jotka vaikuttavat Suomessa tehtäviin ratkaisuihin
            ja harjoitettavaan politiikkaan. Viittaan tässä Saksan
            tekemään päätökseen
            purkaa ydinvoimalat 20 vuoden kuluessa.
         
         
         Kun selonteko lähtee yhdestä ainoasta perusvaihtoehdosta,
            BAU-skenaariosta ja rajoittaa energiavaihtoehtojen luvun kahteen,
            KIO1:een ja KIO2:een, se sulkee samalla pois muut vaihtoehdot. 
            Ilmastostrategiaselonteossa on myös epärealistisen
            pessimistisiä oletuksia, kuten että energian säästön
            keinoja otetaan käyttöön vain puolet
            KTM:n energiansäästötyöryhmän
            esittämistä mahdollisuuksista, sähkön
            kulutus kasvaa molemmissa skenaarioissa nopeasti, uusiutuvien energian
            lähteiden lisäämismahdollisuuksista käytetään
            noin puolet verrattuna Vtt:n uusiutuvien energian edistämisohjelmassa
            tutkimiin mahdollisuuksiin. Ydinvoimainvestoinnin heikentävä vaikutus
            uusiutuvien energian lähteiden sekä sähkön
            ja lämmön yhteistuotannon lisäämiseen on
            jätetty huomiotta. Maakaasuskenaariossa oletetaan, että turve
            ja kivihiili ajetaan alas lähes kokonaan, kansainvälisiä joustomekanismeja
            ei oleteta olevan käytössä vuosina 2008—2012.
         
         
         Jo tämä luettelo osoittaa, että olisi
            ollut mahdollisuuksia tehdä myös toisenlaisia
            skenaarioita. Kun selonteko rajoittuu vain kahteen vaihtoehtoon,
            joiden ainoana erona on sähkön lisäkapasiteetin
            rakentaminen ydinvoimalla tai maakaasulla, se samalla nostaa Suomen
            ilmastopolitiikan oleellisimmaksi kysymykseksi valinnan ydinvoiman
            tai maakaasun välillä. Näin vihreästä näkökulmasta
            selonteko näyttäytyykin energiaratkaisujen valmistelun
            taustapaperina eikä pitkän tähtäimen
            ilmastostrategisena selontekona. 
         
         
         Arvoisa puhemies! Yksi skenaarioiden suurimmista ongelmista
            on, ettei kummassakaan skenaariossa sähkön kulutuksen
            nopeaa kasvua pysäytetä. Vihreän eduskuntaryhmän
            mielestä tämä kasvu pitää saada
            pysähtymään. Jo vuonna 97 hallitus on
            hyväksynyt energiastrategian, jossa on sitouduttu pysäyttämään
            energiakulutuksen kasvu 10—15 vuoden aikana. Nyt näyttää kuitenkin
            siltä, että aina voidaan puhua kestävästä kehityksestä noin
            15 vuoden perspektiivillä, mutta lähitulevaisuudessa
            kasvun pitää antaa tapahtua. Nykyistä tilannetta
            ministeri Osmo Soininvaara onkin verrannut sattuvasti krapulatilaan,
            jota parannetaan ryypyllä.
         
         
         Mietinnössä ydinvoimalavaihtoehdon vahvuutena
            pidetään sitä, että ydinvoimavaihtoehto minimoi
            tarvetta muuttaa nykyistä kehitystä ja on tästä näkökulmasta
            katsottuna helppo toteuttaa. Minusta tämä on vaarallinen
            ja vanhanaikainen asenne. Suomen kannattaa nyt suunnata tällaisesta
            lyhytnäköisestä politiikasta uudenlaiseen
            tulevaisuuteen muun muassa investoimalla energiapihiin tekniikkaan
            ja uusiutuviin energialähteisiin. 
         
         
         Ennusteiden mukaan jo vuonna 2060 puolet maailman energiasta
            voidaan tuottaa uusiutuvilla energian lähteillä.
            Vesi-, tuuli- ja aurinkovoiman rinnalla lupaavina tulevaisuuden
            teknologioina nähdään mikroturbiinit
            ja polttoainekennot. Mikroturbiinien arvellaan olevan kaupallisessa käytössä muutamassa
            vuodessa ja polttoainekennojen 5—10 vuotta sen jälkeen.
            Hajautetun tuotannon ohjaamiseen, verkkoon liittämiseen
            ja optimointiin on suunniteltu virtuaalilaitoksia, joissa toiminta
            on Internet-pohjaista. Tällaisia laitoksia on koekäytössä muun
            muassa Yhdysvalloissa. Virtuaalivoimalaitoksissa sähkön
            siirtokustannukset ja siirtohäviöt minimoituvat. Mahdollisesti
            jo kymmenen vuoden kuluessa joidenkin uusiutuvien energialähteiden
            hinnat ovat halvempia kuin perinteisellä teknologialla
            tuotetun energian hinta. 
         
         
         Markkinoilla uudesta energiateknologiasta uumoillaan yhtä merkittävää teknologia-aluetta
            kuin
            tietotekniikka. Suunnanmuutos on heijastunut suurten kansainvälisten
            energiayhtiöiden tulevaisuuden strategioihin. Suomessa
            muutos näkyy uuden energiateknologian laajassa viennissä,
            joka kasvoi viime vuonna uuteen ennätykseensä,
            19,2 miljardiin markkaan. Se vastaa 6,5:tä prosenttia koko
            viennistämme.  Suomessa esimerkiksi tuulivoimalalaitosten
            osien odotetaan tänä vuonna rikkovan miljardin
            markan rajan. Jos suomalainen teollisuus säilyttää markkinaosuutensa
            ja tuulivoima kasvaa samalla noin 20—30 prosentin vuotuisella
            kasvuvauhdilla kuin viimeiset 10 vuotta, vuonna 2010 tuulivoiman
            vienti Suomesta voi olla 10 miljardia markkaa vuodessa. Toisin sanoen
            vuonna 2010 tuulivoiman vienti voi tuottaa meille tuloa melkein yhtä paljon
            kuin uusi suuri ydinvoimala maksaisi. Suomalaisten kännyköiden
            menestystarinan syntyä edisti ratkaisevasti se, että Suomessa
            oli alan kotimarkkinoiden synnylle otolliset olosuhteet, ja aivan
            sama pätee tuulivoimaan. Kuitenkin Suomen energiapolitiikassa
            on suhtauduttu tähän aivan käsittämättömän
            passiivisesti. Tuulisähkön tuotantokustannukset
            laskevat hyvää vauhtia. Energiaverotuksella ja
            tukemalla uusiutuvia energianlähteitä edesautetaan
            oikean tyyppistä energiankäyttöä ja
            -säästöä. Tässä mielessä on
            hyvä, että ensi vuoden budjettiin hallitus nostaa
            uusiutuvien energioiden tukemiseen tarkoitettua rahasummaa.
         
         
         Arvoisa  puhemies! Sekä maakaasu- että ydinenergiavaihtoehdossa
            on vahvuutensa ja heikkoutensa. Ympäristövaikutuksen
            arvioinnissa ei voida kuitenkaan tuoda esiin yhtä ympäristövaikutusta,
            jonka suhteen ydinvoimavaihtoehto olisi maakaasuvaihtoehtoa parempi:
            kuuluisia pienhiukkasiakin ne tuottavat yhtä paljon. On
            muistettava, että vaikka ydinvoimala toimisi moitteettomasti,
            se tuottaa vaarallista jätettä, joka pysyy radioaktiivisena
            satojatuhansia vuosia. Lisäksi ydinpolttoaineen louhinta
            on suuri ongelma. Tarvitaan tonni uraanimalmia, jotta saataisiin
            aikaan yksi kilo ydinvoimalan polttoainetta. Suurin osa malmista
            jää jätteeksi, joka radioaktiivisena
            saastuttaa maaperää ja vesistöjä.
            Vaikka emme välittäisi, mitä tapahtuu
            niille alkuperäiskansoille, joiden mailla uraania louhitaan,
            ja vaikka uskoisimme, että suomalainen kallioperä säilyttää käytetyn
            polttoaineen turvallisesti useiden jääkausien
            yli, ydinvoiman lisääminen on silti ympäristön
            kannalta likaisempi vaihtoehto. Ydinvoiman kannattajat esittävät
            sen usein vaihtoehdoksi kivihiilelle. Tosiasiassa kivihiili on ydinvoiman
            kylkiäinen, eli ydinvoiman taloudellinen edullisuus on
            laskelmissa saatu aikaan sillä, että kivihiilen
            käyttöä vähennetään
            ydinvoimavaihtoehdossa hitaammin kuin maakaasuvaihtoehdossa.
         
         
         Verrattaessa maakaasuvaihtoehdon ja ydinvoimavaihtoehdon vahvuuksia
            on tuotu esille maakaasulla tuotetun energian hinta. Hallituksen
            selonteon mukaan ydinvoima tulee piirun verran halvemmaksi kuin
            niin sanottu maakaasuvaihtoehto. Tämä on kuitenkin
            hyvin marginaalinen ero, noin 0,1—0,3 prosenttia kansantuotteesta
            vuonna 2010. Keskivertoperheelle se siis merkitsisi 35—70
            markkaa kuukaudessa. Ydinsähkön todelliseen hintaan
            pitäisi laskea myös varautuminen mahdollisten
            onnettomuuksien kustannuksiin sekä siihen hintaan, joka
            joudutaan maksamaan, jos joskus keksitään tapa
            tehdä ydinjäte oikeasti vaarattomaksi sen sijaan,
            että se vain haudataan kallioon.
         
         
         Myös ydinvoiman huono imago on huomioitava. Imagon
            merkitystä ei pidä väheksyä.
            Saksan lehdistössä esimerkiksi seurataan tarkasti Suomessa
            käytävää energiakeskustelua,
            ja esimerkiksi Islanti maailman ensimmäisenä vetytalouteen
            pyrkivänä maana kerää pisteitä ennakkoluulottomasta
            tulevaisuuteen katsomisesta. Skenaarioihin olisikin voitu sisällyttää ympäristö-,
            imago-
            ja markkinointianalyysit.
         
         
         Arvoisa puhemies! Kioton sopimukseen ei kuitenkaan päästä pelkällä energiantuotantoratkaisulla.
            Niin kuin totesin, me vihreät olemme sitä mieltä,
            että myös ekologiset, alueelliset ja sosiaaliset
            näkökohdat on huomioitava. Voimme siis yhtyä siihen
            selonteon käsitykseen, että kaavoitus ja sen määrätietoinen
            ohjaaminen ovat ratkaisevassa asemassa, kun torjutaan yhdyskuntarakenteen
            haitallista hajautumista.
         
         
         Ilmastomuutoksen kannalta on välttämätöntä, että uuden
            maankäyttö- ja rakennuslain säädökset
            muutetaan käytännöksi. Ympäristövaliokunta
            aivan oikein korostaa, että on tärkeää ryhtyä yhdyskuntarakenteen
            eheyttämistä ohjaaviin toimiin. Tämä tulee
            näkyviin myös liikennepolitiikassa. Valiokunta
            pitää tärkeänä infrastruktuuri-investointien
            suuntaamista joukkoliikenteeseen, erityisesti raideliikenteeseen.
            Tämähän on hyvin vihreä ajatus.
            Sekä yhdyskuntarakenteeseen että liikenteeseen
            kohdistuvat toimenpiteet saavat erityistä painoarvoa, kun
            tiedetään, että liikenteen päästöjen
            osuus on yli 20 prosenttia kaikista kasvihuonepäästöistä.
         
         
         Arvoisa puhemies! Vihreät katsovat, että selonteon
            pohjalta voidaan aloittaa Suomen ilmasto-ohjelman toteuttaminen.
            Ilmasto-ohjelmaa tulee kuitenkin vielä täsmentää ja
            kehittää siten kuin ympäristövaliokunnan
            mietinnössä on selostettu. Haluan tässä nostaa
            esille ennen kaikkea ilmastopolitiikan pitkän aikavälin
            strategisten tavoitteiden laatimisen. Se aikaväli, joka
            selonteossa on strategian pohjaksi otettu, on aivan liian lyhyt.
            Tähän asiaan myös tulevaisuusvaliokunta
            kiinnitti huomiota. Samalla olisi käynnistettävä laaja
            kansalaiskeskustelu Suomen ilmastostrategiasta. Kansalaiskeskustelun
            pohjaksi tarvitaan ilmastomuutosten torjuntaa koskevien tiedotustoimenpiteiden
            ja kuntien ilmasto-ohjelman laatimista. Valiokunnan lausumaehdotus siitä,
            että saamme tällaisen perusteellisen ilmasto-ohjelman
            heti sen jälkeen, kun ydinvoimalan rakentamislupaa koskeva
            hakemus on ratkaistu, on perusteltu ja kannatettava. Vihreä eduskuntaryhmä odottaa
            pitkän aikavälin ilmasto-ohjelmaa, johon on sisällytetty
            uusiutuvia energianlähteitä, teknologioita ja
            säästöä esille tuovat skenaariot.
         
         
       
      
         
         Kari Kärkkäinen /kd:
            		
         
         
         Arvoisa rouva puhemies! Suomen tavoitteena on osana Euroopan unionia
            rajoittaa ilmastomuutosta aiheuttavia kasvihuonekaasupäästöjään
            siten, että keskimääräiset vuotuiset
            päästöt ovat Kioton pöytäkirjan tarkoittamalla
            ensimmäisellä sitoumuskaudella 2008—2012
            korkeintaan yhtä suuret kuin ne olivat vuonna 90 — tämän
            on jo tässä salissa tänään hyvin
            moni todennut. Valtaosa, noin 70 prosenttia päästöistä,
            on fossiilisten polttoaineiden ja turpeen poltosta syntyviä hiilidioksidipäästöjä.
         
         
         Mikäli kasvihuonekaasujen pitoisuudet ilmakehässä halutaan
            jäädyttää edes nykyiselle tasolle,
            on kasvihuonekaasujen päästöjä hallitustenvälisen
            ilmastopaneelin Ipcc:n mukaan vähennettävä noin
            50 prosenttia vuoteen 2035 mennessä. Nykyiset Kioton ilmastokokouksessa
            sovitut päästövähennykset ovat
            siis vain alkusoittoa tuleville rajoituksille, mikäli ilmastonmuutosta
            todella halutaan torjua. Koska jatkuva energiankulutuksen kasvu
            syö ennen pitkää pohjan kaikilta päästövähennyksiltä,
            tulisi valita strategia, jolla on parhaimmat edellytykset katkaista
            ilmastomuutoksen pohjimmaisena syynä oleva energian- ja
            luonnonvarojen kulutuksen kasvu.
         
         
         Selonteon antamisen jälkeen Euroopan Unioni on edelleenkin
            toiminut maailmanlaajuisesti katsottuna ilmastomuutoksen hidastamisessa
            hyvin aktiivisena osapuolena. Siksi Suomen EU:n jäsenvaltiona
            tulee kunnioittaa myös omaa päästöosuuttaan.
            EU:n taholta tuleekin luoda paineita erityisesti Yhdysvaltojen suuntaan
            ja kehitysmaiden suuntaan, jotta nämä sitoutuisivat
            noudattamaan Kioton sopimusta. Pöytäkirja on lähes
            kymmenen vuoden neuvottelujen tulos, niin kuin ympäristövaliokunnan
            mietinnössä todetaan. Sen mitätöinti
            voi johtaa ilmastopoliittisten toimien viivästymiseen tai
            pahimmillaan niiden purkamiseen.
         
         
         Tänä päivänä, kun
            kuuntelee ihmisiä hyvin laajasti niin Savossa kuin Helsingissäkin,
            tuntuu siltä, että ilmastomuutosta ei enää kyseenalaisteta.
            Kioton pöytäkirjan ensimmäisen sitoumuskauden
            tavoitteet ovat vaatimattomia siihen nähden, mitä ilmastomuutoksen
            torjuminen ekosysteemien sietämälle tasolle edellyttäisi.
            Tulevaisuudessa päästövähennystavoitteet
            tulevat varmasti edelleenkin tiukkenemaan.
         
         
         Työllisyysvaikutukseen kiinnitti työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta
            huomiota ja siitä muutama ajatus.
         
         
         Työllisyysvaikutus tulee paremmin huomioida eri toteuttamisvaihtoehtoja
            arvioitaessa. Ilmastomuutoksen torjuminen maailmanlaajuisena prosessina
            ja sen edellyttämä maailman energiatuotannon muuttaminen
            pääosaltaan päästöttömäksi
            vuoteen 2050 mennessä tuo mukanaan jopa 100 000
            miljardin markan uusinvestoinnit. Tästä muutoksesta
            tulee suomalaisen energiateknologian osaajien varmasti saada osansa.
            Siitä on hyvä päästä kakun
            jakoon.
         
         
         Kristillisdemokraattien ryhmä katsookin, että Suomen
            tulee hyödyntää uutta energiateknologiaa
            etenkin yhdistetyssä lämmön ja sähkön
            tuotannossa sekä puun ja biomassan hyödyntämisessä.
            Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä,
            että turpeen käyttömahdollisuudet turvataan
            erityisesti niissä voimalaitoksissa, joissa turvetta käytetään
            puuperäisten polttoaineiden lisänä. Turvetuotannolla
            on merkittävä työllistämisvaikutus alueilla,
            joilla muutoin on vaikea työllisyystilanne. Ryhmämme
            pitää tärkeänä, että energiaverolla
            kerättäviä varoja kierrätettäessä pidetään
            huolta alueellisen tasa-arvoisuuden toteutumisesta.
         
         
         Unionin sisäisessä taakanjaossa Suomelle oli siis
            asetettu tavoitteeksi pitää päästöt
            vuoden 1990 tasolla. Suomen kasvihuonekaasupäästöjen
            on arvioitu kasvavan 91,2 miljoonaan tonniin vuoteen 2010 mennessä.
            Arvioitu vähentämistarve on siis peräti
            18,2 prosenttia. Uusiutuvan energian käytön lisäämisellä ja
            energian säästötoimilla voitaneen kattaa
            puolet päästövähennystarpeesta,
            sähkön tuotantoa koskevilla toimilla lähes
            toinen puoli. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan taloudellisia
            ohjauskeinoja, vapaaehtoisia sopimuksia ja kansalaisten vapaaehtoiseen
            energian säästöön liittyviä toimia.
         
         
         Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä yhtyy ympäristövaliokunnan
            käsitykseen luoda Suomeen pitkän aikavälin
            strategiset tavoitteet kasvihuonekaasujen vähentämiseksi.
            Ilmasto-ohjelmaan tulee saada sitoutettua kaikki kansalaiset. Jotta
            tämä onnistuisi, tarvitaan valtakunnallista tiedotusta
            ilmaston muutoksesta ja siitä, kuinka yksittäiset
            ihmiset voivat omassa toiminnassaan vaikuttaa sen torjuntaan.
         
         
         Myöskin haluamme korostaa kuntien roolia, mikä mainittiin
            myöskin ympäristövaliokunnan mietinnössä hyvin
            olennaisesti. Kunnilla on erittäin merkittävä rooli
            ilmasto-ohjelman toteuttamisessa. Kaavoituksella, jätehuollolla,
            julkisella liikenteellä ja rakentamisella voidaan vaikuttaa päästökehitykseen.
            Ryhmämme yhtyykin ympäristövaliokunnan
            käsitykseen siitä, että kuntien roolista
            ilmastopolitiikan toteuttajana laaditaan täydentävä ohjelma.
         
         
         Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä,
            että osana Suomen ilmasto-ohjelmaa pannaan toimeen uusiutuvien
            energialähteiden edistämisohjelma. Tavoitteen
            saavuttamiseksi puuperäisiä polttoaineita ja kierrätyspolttoaineita
            tulee lisätä. Markkinat odottavat energiateknologiasta yhtä merkittävää teknologia-aluetta
            kuin tietotekniikka. Suomi on maailman johtavia energiateknologiamaita
            edelleenkin.
         
         
         Ympäristökysymykset, energiamarkkinoiden avautuminen
            sekä maailmantalouden ja väestön kasvu
            muovaavat tällä hetkellä energiataloutta. Ne
            nostavat voimakkaasti esiin hajautettuja pienimuotoisia energiantuotantoyksiköitä.
         
         
         Energiateknologian valmistus työllistää tällä hetkellä,
            oliko se työ- ja tasa-arvoasiain mietinnössä mainittu,
            23 000 ihmistä. Merkittävä ympäristömyönteinen
            vientituote on mietinnön maininnan mukaan taajuusmuuntajat,
            joilla kyetään vähentämään
            sähkön käyttöä sähkömoottoreissa.
            Myös suomalaisella kattilateollisuudella on merkittävä osa
            energiateknologian tuotannossa. Suomessa on kehittynyttä polttoteknologiaa
            sekä biopolttoaineiden ja jätteenpolton osaamista. Biopolttoaineiden
            käytössä ratkaiseva asema on ollut metsäteollisuudella,
            joka on ryhtynyt polttamaan prosesseissaan puun käyttämättä jääviä osia
            energiaksi. Parhaillaan kehitetään edelleenkin
            metsätähteiden keruuteknologioita.
         
         
         
         Kristillisdemokraattien ryhmä yhtyykin ympäristövaliokunnan
            näkemyksiin myös tässä asiassa,
            että hallituksen tulee selvittää mahdollisuudet
            nostaa uusiutuvan energian tukea. Suurempi tuki vahvistaisi suomalaisten
            yritysten asemaa energian maailmanmarkkinoilla voimakkaan kasvun
            alkumetreillä.
         
         
         
         Sitten sähkön hankinnasta. Selonteon mukaan sähkön
            kulutus kasvaa energiansäästötoimista huolimatta.
            Sähköntuotantokapasiteettia siis tarvitaan lisää.
            Ilmastostrategia lähteekin siitä, että energiansäästöohjelma
            ja uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma
            toteutetaan. Suomessa energian käyttö on jo monia
            muita maita tehokkaampaa, ja biopolttoaineiden käytössä Suomi
            on yhdessä Ruotsin kanssa maailman johtava maa. Erityisesti
            biosähkön tuotannossa Suomi on ylivoimainen edelläkävijä maailmassa.
            Tulevaisuudessa Suomi turvaa parhaiten kilpailukykyisen sähkön
            saannin lisäämällä sähköntuotantokapasiteettia
            kotimaassa.
         
         
         
         Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla on edelleen
            jonkin verran suljettujen markkinoiden aikana rakennettua ylikapasiteettia.
            Kun lisäksi viime vuosina on satanut runsaasti, sähkön
            hinta on ollut hyvin alhaista. Sähkön hinta reagoi
            herkästi lisääntyvään
            kysyntään. EU:n ylikapasiteetti näyttää purkautuvan
            vuoteen 2010 mennessä. Siis valitsipa Suomi KIO1- tai KIO2-vaihtoehdon,
            tulee silti turvata uusiutuvan energian tutkimus, tuotekehitys ja
            lisääntyvä käyttöönotto.
            Kilpailukykyisen energian saanti tulee turvata kaikissa olosuhteissa.
            Parhaiten onnistumme pitämällä kiinni
            monipuolisesta energiapaletista.
         
         
         
         Liikenteen päästöjen osuus on 20
            prosenttia kaikista kasvihuonepäästöistä.
            Suuri osa päästöistä syntyy,
            niin kuin täällä on jo ed. Pulliainen muun
            muassa tänään todennut, tieliikenteestä. Tieliikenteen
            päästöjen vähentymistä on
            estänyt voimakkaimmin autokantamme ikääntyminen. Ajoneuvojen
            keski-ikä on jo ylittänytkin Suomessa kymmenen
            vuotta ja on Euroopan korkein Kreikan ohella. Jos liikennepolttoaineiden
            veroja nostetaan entisestään, siitä seuraa
            haitallisia sosiaalisia ja aluepoliittisia vaikutuksia. Lisäksi liikennepolttoaineiden
            hintajouston on todettu olevan heikko, eli tuntuvakin verojen nosto
            vaikuttaa vain vähän kulutukseen ja päinvastoin. Autojen
            polttoainekulutuksen pienentymisen myötä vasta
            vuonna 2000 on tultu samaan kokonaiskulutukseen kuin vuonna 1990.
         
         
         Seuraavien 15 vuoden kuluessa tieliikennesuoritteiden arvioidaan
            lisääntyvän neljänneksellä,
            mutta polttoaineen kulutuksen ainoastaan 5 prosentilla. Muissa liikennemuodoissa
            energiantarpeen arvioidaan lisääntyvän
            suhteellisesti enemmän. Liikenne onkin merkittävin
            ilman laadun pilaaja maamme taajamissa. Pakokaasujen merkittävimmät
            terveydelle haitalliset yhdisteet ovat hiukkaset, typen oksidit,
            häkä ja hiilivedyt, ja näistä ilmastonmuutoksen
            kannalta oleellisin yhdistehän on siis hiilidioksidi.
         
         
         Selonteon toimenpide-ehdotuksissa painotetaan yhdyskuntarakennetta
            eheyttäviä liikenneverkkoratkaisuja, joukkoliikenteen
            edistämistä, kevyen liikenteen edellytysten parantamista
            sekä kuljetusten logistiikan ja ympäristöjärjestelmien kehittämistä.
         
         
          Nimenomaan Pääkaupunkiseudun raideliikenteeseen
            liittyvillä ratkaisuilla on päästöjen kannalta
            keskeinen merkitys. Siksi tulee kiirehtiä muun muassa Marja-rataa
            ja länsimetroa koskevia hankkeita. Lisäksi haluaisin
            nostaa ryhmämme puolesta esiin myös Kerava—Lahti
            oikoradan. Se tulee saattaa pikaisesti kuntoon. Tällä on
            laajempaakin aluepoliittista merkitystä raideliikenteen
            tehostamiseksi.
         
         
         Myös biopolttoaineiden kehittämiseen ja käyttöön
            tulee suunnata lisää voimavaroja. Etenkin pitkällä aikavälillä niiden
            käytöllä voidaan vähentää hiilidioksidipäästöjä.
            Liikennepolttonesteiden tutkimusta ja kehitystä koskevat
            toimenpiteet mielestämme puuttuvat selonteosta.
         
         
         Kasvukeskusten yhdyskuntarakenne on liiaksi hajautunut. Asunnot
            ja työpaikat ovat sijoittuneet yhä laajemmalle
            alueelle. Tämä hajautuminen lisää entisestään
            kasvihuonekaasupäästöjä. Helsinkiin
            tullaan päivittäin töihin useiden kymmenien
            kilometrien päästä. Ryhmämme
            yhtyy ympäristövaliokunnan käsitykseen
            tässä asiassa kasvukeskusten kaavoituksesta. Uudet
            alueet tulee sijoittaa olemassa olevan yhdyskuntarakenteen yhteyteen
            hyvien joukko- ja kevyen liikenteen yhteyksien saavutettaville.
            Alueet tulee rakentaa niin, että olemassa olevat kaukolämpöverkot
            voidaan myös hyödyntää. Tehokas
            toimi olisi uudisrakennusalueilla kaukolämpöön
            liittymisen velvollisuus. Kaukolämmön lisääntyvä käyttö loisi
            kunnille myös edellytyksiä lisätä edelleenkin
            yhdistettyä sähkön ja lämmön
            tuotantoa.
         
         
         Lopuksi vielä vähän rakentamisesta
            ja rakennuksista.
         
         
         Suomessa rakennusten lämmitykseen menee 22 prosenttia
            energiasta. Energiaa säästävä pientalo
            tarvitsee noin puolet normaalista lämmitysenergiasta. Matalaenergiatalon
            rakennuskustannukset eivät kuitenkaan ole kuin muutaman
            prosentin tavallisen pientalon rakennuskustannuksia kalliimmat,
            mikä jo nykyisellä energian hinnalla tulee takaisin
            vähintäänkin kymmenessä vuodessa.
            Uusien asuntojen lämpöeristyksen parantaminen
            lisää edelleenkin työllisyyttä erityisesti
            rakennusteollisuudessa ja rakennuksilla. Kristillisdemokraattien
            ryhmä tukee selonteon kantaa siitä, että korjausavustukset
            laajennetaan koskemaan lämmitystavan vaihtoa ja että avustukset
            ulotetaan myöskin omakotitaloihin.
         
         
         Ryhmämme tukee kunnallisen jätemaksun täyskatteellisuuden
            toteuttamista sekä jätteistä syntyvällä biokaasulla
            tuotetulle sähkölle annettavan sähköveron
            suuruista verotukea. Biokaasu on nykyään lähes
            ainoa uusiutuva energianlähde, jota energiaverotuksen sähköveronpalautus
            ei koske. Jätteiden määrän vähentäminen
            ja hyötykäytön lisääminen
            vaatii edelleenkin yhteiskunnassamme hyvin voimakasta kulttuurista
            muutosta. Tämän vuoksi kuluttaja- ja jäteneuvonnan tehostaminen
            on ryhmämme mielestä myöskin tärkeää.
         
         
         Ilmastonmuutos luo taloudellisen toiminnan mahdollisuuksia Suomen
            kaltaiselle korkean teknologian maalle. Kristillisdemokraattien
            ryhmä yhtyy ympäristövaliokunnan käsitykseen
            nähdä ilmastonmuutos mahdollisuutena innovatiivisiin ratkaisuihin
            ja sitä kautta kestävämpään
            tulevaisuuteen.
         
         
         Ryhmämme pitää tärkeänä,
            että ilmasto-ohjelman toteutumista seurataan. Seurannan
            tuloksista tulee informoida eduskuntaa vuosittain. Vuoden 2002 valtion
            talousarviossa tulee huomioida selonteon mukaiset määrärahat
            energiansäästön ja uusiutuvien energianlähteiden
            tutkimukseen ja tuotekehitykseen.
         
         
         Arvoisa rouva puhemies! Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen
            haaste. Tähän haasteeseen meidän tulee
            vastata eturintamassa.
         
         
       
      
         
         Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre
         
         Arvoisa puhemies! Kiitos eduskunnalle erittäin laajasta
            asian käsittelystä. Kuusi valiokuntaa on antanut
            mietintönsä ja sen lisäksi on kuultu
            ryhmäpuheenvuorot (Ed. Tiusanen: Seitsemän!) — niin,
            lisäksi yhteenvetovaliokunta, joka on tietysti tehnyt sen
            suurimman työn.
         
         
         Asiantuntijoita on kuultu laajasti, joskaan tietysti tämän
            kaltaisessa käsittelyssä eri mietinnöissä samat
            asiat eivät ole samalla painoarvolla, vaan on kuultu keskustelua
            yhdyskuntarakenteen hajauttamisesta keskittämiseen eli
            vaihteluväli on ollut laaja.
         
         
         Tärkeää ja merkittävää on,
            että ympäristövaliokunta tukee hallituksen
            kantaa, että mitään teknisesti ja taloudellisesti
            toteutuskelpoista ja ympäristötavoitteita tukevaa
            sähkönhankinnan muotoa ei tässä vaiheessa
            suljeta pois.
         
         
         Mietinnön yva-raportin swot-analyysin maakaasu- ja
            ydinvoimavaihtoehtojen vertailuun on suhtauduttava hieman varauksella,
            koska se ei ole täysin kattava eivätkä esitetyt
            asiat täysin vertailukelpoisia.
         
         
         Ed. Tiusanen ja muun muassa ed. Mertjärvi pahoittelivat
            sitä, että hallitus olisi korostanut selonteossa
            energiakysymyksiä. Ed. Tiusanen totesi, että ympäristövaliokunta
            ei ole lähtenyt siitä, onko kysymys ydinvoimasta
            vai ei. Tämähän on myöskin hallituksen
            kanta. Me nimenomaan emme ole lähteneet siitä,
            että tässä päätettäisiin ydinvoimasta
            tai ei, vaan kasvihuoneilmiöstä ja ilmastonmuutoksista,
            ja siinä mielestäni selonteko on antanut kaikki
            mahdollisuudet tähän keskusteluun. Kun kuuntelin
            ed. Mertjärven puheenvuoroa, niin suurin osa puheenvuorosta
            oli ydinvoimasta. Mihin hän jätti muun kommentoinnin?
         
         
         Täytyy kuitenkin muistaa se, että energiantuotannolla
            on näissä asioissa erittäin keskeinen merkitys,
            ja me kaikki tiedämme, että sillä on suurin
            vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin. Säästöohjelmilla
            ja uusiutuvaan energiaan panostamalla ohjelman mukaan saadaan kuriin puolet
            päästöistä.
         
         
         Ed. Mertjärvellä oli vähän
            merkillinen näkökulma eurooppalaiseen keskusteluun,
            kun hän totesi, että Islanti kerää pisteitä energiakeskustelussa
            ja Saksassa seurataan tarkasti Suomen energiakeskustelua. Sanoisin,
            että niin mekin Suomessa teemme. Seuraamme tarkasti, mitä muut
            maat tekevät, ja Euroopan unionissa tasavertaisina käymme
            keskustelua myös energiakysymyksistä.
         
         
         Suomen teollisuus on ollut jo pitkään energiateknologian
            kärjessä. Suomen teollisuuden asema on vahvistunut
            kaiken aikaan niin tehokkaan teknologian käytössä kuin
            teknologian kehittämisessä ja valmistamisessa.
            Erityisen päteviä suomalaiset ovat luonnollisestikin
            olleet bioenergian — puun ja turpeen — menestyksekkäässä hyödyntämisessä.
            Nämä taidot ja tiedot ovat karttuneet aktiivisen
            energiapolitiikan ja ennakkoluulottomien yrittäjien avulla.
            Tässä suhteessa Suomen teollisuus on valmis vastaamaan ilmastopolitiikan
            tavoitteisiin ja haasteisiin, niin kuin olemme juuri kuulleetkin
            viime päivinä. Markkinat kasvavat ympäristöteknologiassa. Suomessa
            Tekes on tärkeässä asemassa uuden teknologian
            kehittämisessä, markkinoille saattamisessa niin
            kotimaassa kuin viennissäkin. Tekes on hyvissä valmiuksissa
            tulevaisuutta varten. 
         
         
         Ihan äskettäin tuli World Economic Forumin vertailu,
            jossa 122 maassa tutkittiin 70:tä kriteeriä, yritysten
            kilpailukykyä, taloudellista menestystä ja ympäristömyönteisyyttä.
            Suomi voitti tuon vertailun. Eli me olemme olleet tässä asiassa
            todella hyviä. Toivoisin, että Euroopassa myös
            tarkasteltaisiin näitä Suomen ratkaisuja.
         
         
         Täällä on sanottu, että uusiutuvan
            energian tavoite on tässä ohjelmassa liian vähän
            kunnianhimoinen. Mutta kun me ministerineuvostossa käsittelimme
            Euroopan unionin direktiiviä uusiutuvalla energialla tuotetusta
            sähköstä, Suomen tavoitteeksi vuoteen
            2010 mennessä tuli yli 30 prosenttia, 31,5 prosenttia,
            ja esimerkiksi Tanskan, joka täällä usein
            esimerkkinä mainitaan, tavoite on 29 prosenttia. Eli tässäkin
            asiassa olemme asettaneet itsellemme kunnianhimoisemmat tavoitteet. 
         
         
         Täällä on nyt puhuttu tuulivoiman
            tukemisesta hieman mielestäni kyllä vanhentuneilla
            argumenteilla. Kaikille rakennetuille tuulivoimaloille on myönnetty
            yli 30 prosentin tuki. Kaikki tiedämme, mikä keskustelu
            tämän vuoden uusiutuvasta energiatuesta käytiin.
            Todella kiitokset eduskunnalle siitä, että on
            päästy sille tasolle, jolle ministeriö alun
            perin halusi ja ilmeisesti nyt tässä lisäbudjetissa
            asiaa vielä omalta osaltaan paikataan. Mutta aina tässä keskustelussa
            unohdetaan tuulivoimalla tuotetun sähkön verotuki, joka
            on ihan merkittävä, 4,1 penniä per kilowattitunti.
            Olenkin miettinyt sitä, minkälainen tulevaisuus
            tuulivoimalla tuotetun sähkön tuessa pitäisi
            olla. Olisiko parempi siirtyä kokonaan verotukeen, jotta
            se olisi stabiili eikä tästä asiasta
            tarvitsisi aina riidellä, vai edetäänkö edelleen
            tällä samalla järjestelmällä?
            Nythän meidän täytyy tämän
            vuoden lopussa notifioida nämä tuet uudestaan
            Euroopan unioniin. Mutta tämän vuoden aikana meillä on
            nyt käytettävissä riittävästi
            investointitukirahaa, ja verotukihan jatkuu tietenkin. Sillä tavalla
            me olemme painottaneet, että siihen tuulivoimateknologiaan,
            joka vie eteenpäin uudessa teknologiassa, tehokkuudessa,
            siihen erityisesti halutaan panostaa.
         
         
         Ympäristövaliokunnan lausunnossa viitataan Worldwatch-instituutin
            näkemykseen, että ihmiskunnalla on edessään
            yksi suurimmista murroksistaan. Painopiste olisi siirtymässä materiaali-
            ja resurssitaloudesta teknologiatalouteen. Tämän
            suuntaisia ajatuksia ovat monet esittäneet, mutta realiteetit
            on silti hyväksyttävä. Ihmiskunta tarvitsee
            paperia ja terästä jatkossakin. Kaikkea ei voi
            saada kierrätyksestä. 
         
         
         Erityisesti kupari on oiva esimerkiksi. Lisääntyvä elektroniikka
            tarvitsee kuparia, jonka valmistaminen on energiaa kuluttavaa. Jonkun
            se täytyy tehdä, eikä sen tekemistä pidä sysätä omiin
            ilmastotavoitteisiin pyrittäessä maihin, joissa
            tavoitteiden ja toteutuman välille jää väljää eli
            niin sanottua kuumaa ilmaa.
         
         
         Tämän ilmastostrategian taustaksi tehtiin
            runsaasti taustaselvityksiä. Valmistelu oli laaja-alaista.
            Vähän ihmetyttää, että ympäristövaliokunta
            ei näytä olevan selvillä tästä laaja-alaisuudesta,
            tai tietysti on ymmärrettävää,
            että se haluaisi vieläkin laaja-alaisempaa, kun
            tätä valmistelua kritisoidaan puutteelliseksi.
            Strategian kansantaloudellisia vaikutuksia tarkasteltiin kahdessa
            erillisessä selvityksessä. Näissä selvityksissä otettiin
            työllisyysnäkökulma ja teknologian viennin
            merkitys huomioon täysimääräisesti. 
         
         
         Ympäristövaliokunnan mietinnössä on
            tietyiltä osin ristiriitaisia, vaikeasti tulkittavia kannanottoja.
            Yksi näistä on energiaveroja koskeva kannanotto.
            Toisaalta valiokunta kannattaa energiaverojen korottamista. Toisaalta
            energian riittävä saanti pitkällä aikavälillä kilpailukykyiseen
            hintaan on turvattava kaikissa olosuhteissa. 
         
         
         Mietinnössä todetaan, että kunnat
            ovat merkittävä energiantuottaja. Tämä on
            totta, mutta niin ovat teollisuus ja palvelualakin, eikä niillekään laadita
            omaa ohjelmaa. Ilmastostrategiassa tehtiin sektorikohtainen tarkastelu,
            niin kuin hyvin tiedätte, kun olette eri valiokunnissa
            asiaa käsitelleet. Vähentämistoimet näillä sektoreilla
            kohdistuvat eri toimijoihin, joista kunnat ovat yksi. Kunta-alaa
            koordinoimaan ehdotettu ilmastopoliittinen toimielin lisäisi
            vain byrokratiaa. Lisäksi on huomattava, että kunnilla
            on jo oma kunnianhimoinen ohjelmansa ilmastoasioiden huomioimiseksi
            toiminnassaan. Se etenee ilman valtiovallan ohjaustakin, toisin
            kuin mietinnössä annetaan ymmärtää. 
         
         
         Mietinnössä kiinnitetään
            huomiota useisiin energiatekniikoihin tai ratkaisuihin, joilla ei
            kokonaisuuden kannalta ole kuitenkaan lopulta suurta merkitystä,
            varsinkaan kun tarkastellaan päästötavoitteiden
            saavuttamista vuosina 2008—2012. Esimerkkinä otan
            esille vain hajautetun energiatuotannon ja sen yhteydessä mainitut mikroturbiinit
            ja polttokennot. Suomessa sähkönsiirto ja jakeluhäviöt
            ovat vain 3—4 prosenttia kokonaiskulutuksesta, joten osan
            tuotannosta siirtäminen lähemmäs kulutusta
            pienempiin tuotantoyksiköihin ei tarjoa suuria säästömahdollisuuksia.
            Lisäksi pienemmissä tuotantoyksiköissä haitallisten
            päästöjen, kuten typen oksidien, palamattomien
            hiilivetyjen ja partikkeleiden, valvominen ja vähentäminen
            on vaikeampaa kuin suuremmissa yksiköissä. Pienuudessa
            on etunsa, mutta myös haittansa.
         
         
         Vetypolttoaineesta puhuttaessa täytyy muistaa, että sen
            valmistaminen vaatii suuria määriä energiaa.
            Vety tarjoaa mahdollisuuden siirtää uusiutuvan
            energialähteen tuottoa tiiviimmässä muodossa
            esimerkiksi ajoneuvoihin. Vetyä voikin verrata sähköön.
            Se mahdollistaa energiansiirron eikä sinällään
            aiheuta päästöjä, vaan päästöt
            riippuvat tuotannosta. Molempien käyttö sisältää lisäksi
            vaaratekijöitä kuluttajalle ja ympäristölle
            räjähdysvaaran ja sähköiskujen
            sekä tulipalojen muodossa. Tämän esittäminen
            ei tietenkään tarkoita, että olisimme
            kahliutuneet nykyiseen tuotantoteknologiaan ja -rakenteeseen. Energiatehokkuuden
            parantaminen ja uusiutuvien energialähteiden lisääminen
            ovat toimia, joita kaikki kannattavat, mutta mittasuhteet ja realistiset
            aikataulut tulee kuitenkin ottaa huomioon. 
         
         
         Ed. Kiviniemi suomi hallitusta siitä, että hallituksen
            energiapolitiikasta on puuttunut tahtotila. Täytyy muistaa,
            että toimimme avoimilla markkinoilla tällä hetkellä,
            esimerkiksi avoimilla pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla.
            Suomen energiapoliittinen linja on hajautettu tuotanto. Se on meille
            huoltovarmuuden ja saatavuuden kannalta keskeinen edellytys. Hallituksella
            näillä avoimilla markkinoilla on oma roolinsa.
            Hallitus ei rakenna mutta luo ympäristöä sille,
            että löytyy niitä, jotka investoivat
            myös energiatuotantoon. Hallituksen käytössä olevat
            välineet ovat tuet, joita täällä on
            käsitelty, verot, informaatio ja vapaaehtoiset sopimukset
            esimerkiksi. 
         
         
         Verojen osalta hallituksen linjassa todetaan, että seurataan
            kansainvälistä kehitystä eikä vaaranneta
            Suomen kilpailukykyä. Näillä periaatteilla
            hallitus on toiminut koko ajan. Kun on sanottu, että tältä selonteon
            pohjalta on hyvä lähteä toteuttamaan
            Suomen kansallista ilmasto-ohjelmaa, on todettava, että sitä ohjelmaa
            on toteutettu jo pitkän aikaa, toteutetaan koko ajan. Onneksi
            meillä on myös visioita tulevaisuuteen. Erityisesti
            toivon, niin kuin näyttääkin käyvän,
            että eduskunnalta tulee hyvä tuki kestävälle
            linjalle myös tulevaisuuteen.
         
         
         Arvoisa puhemies! Yhteenvetona voin todeta, että mietinnön
            lopputulema eli se, että ilmastostrategia on oikean suuntainen
            askel, on hyvä lähtökohta strategian
            joustavalle kehittämiselle ja toimeenpanolle. Yksityiskohdista
            vallitsee luonnollisesti aina erilaisia näkemyksiä.
         
         
         
            
            Ensimmäinen varapuhemies:
            
            Vastauspuheenvuoron pituus on enintään yksi
               minuutti. 
            
            
          
         
       
      
         
         Mari  Kiviniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):
            		
         
         
         Arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäre oli sitä mieltä,
            että hallituksella ympäristöpolitiikassa
            ja energiapolitiikassa tahtotila olisi, mutta itse en todellakaan
            voi tätä väitettä allekirjoittaa. Hyvä esimerkki
            on se, että hallitus on tehnyt ohjelmia, esimerkiksi uusiutuvan
            energian käytön ohjelman, mutta sitten ei itse
            toteuta tekemäänsä esitystä ja
            ohjelmaa. Kyllä todellinen tahto ympäristöystävällisen
            politiikan tekemiseen hallitukselta puuttuu. Siitä ei näyttöä ole,
            pelkkiä ohjelmia vain.
         
         
       
      
         
         Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):
            		
         
         
          Puhemies! Päinvastoin kuin ed. Kiviniemi olen sitä mieltä,
            että hallituksella on ympäristöystävälliseen
            energiapolitiikkaan tahtoa. Siitä, mikä on ympäristöystävällistä politiikkaa,
            meillä vain on ed. Kiviniemen ja monen muun edustajan kanssa varmasti
            erimielisyyttä. Esimerkiksi itse olen sitä mieltä,
            että ydinenergia on erittäin ympäristöystävällinen.
            Ehkä ed. Kiviniemi ei yhdy tähän näkemykseen.
         
         
         Puhemies! Haluaisin kuitenkin tässä lyhyessä vastauspuheenvuorossa
            myös todeta, että jonkinlaisena puutteena mielestäni
            on se, että vesivoimaa ei ole kovin voimakkaasti tuotu
            esille. Kuitenkin vesivoima on uusiutuva energialähde.
            Esimerkiksi Vaasan hallinto-oikeuden päätös,
            jolla nyt kumottiin Vuotoksen rakentaminen, on mielestäni
            erittäin valitettava. Toivon, että tästä päätöksestä valitetaan
            korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jolloin myöskin entistä tarkemmin
            punnitaan talous- ja työllisyysvaikutukset. Minusta vesivoima
            on eräs tärkeimpiä uusiutuvia energialähteitä.
            Sen takia toivon, että se todella otetaan vakavasti huomioon.
         
         
       
      
         
         Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):
            		
         
         
         Arvoisa puhemies! Kiinnitän ihan pariin asiaan huomiota. 
         
         Kun ministeri Mönkäre toistuvasti puhuu kilpailukyvystä,
            muistutan, että sen oikea tulkinta on se, että kauppaa
            ylipäätään syntyy, ja ne perusteet,
            joilla kauppoja tehdään, muuttuvat asenneilmaston
            mukaan. Muun muassa reaktio, jonka presidentti Bush on saanut vastaanottaa,
            osoittaa sen, kuinka tämän laatuiset näkökohdat
            ajassa muuttuvat. 
         
         
         Toinen näkökohta liittyy ministerin äskeiseen lausumaan,
            joka liittyy pienehköihin yksiköihin. Totean,
            että ne ovat äärimmäisen arvokkaita, koska
            niillä testataan päästöjen minimointi.
         
         
       
      
         
         Hanna Markkula-Kivisilta /kok(vastauspuheenvuoro):
            		
         
         
          Arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäre
            kiinnitti huomiota ympäristövaliokunnan lausunnon
            omastakin mielestäni selkeään ristiriitaan
            energian hinnan suhteen. Kuten puheessani jo totesin, tuntuu hieman
            oudolta, että maakaasun kohdalla pidetään
            plussana sitä, että energia on kallista, ja ydinvoiman
            osalta on miinus, kun se on niin halpaa. En oikein ymmärrä sitä logiikkaa,
            että sellaisen energiamuodon halpuus on ongelma, joka ei
            aiheuta kasvihuonekaasupäästöjä.
            Ymmärtäisin hyvin sen, jos ongelma olisi esimerkiksi öljyn
            kohdalla. 
         
         
         Mutta ongelma on hyvin ratkaistavissa. Ainahan on mahdollista,
            jos katsottaisiin, että ydinvoima olisi liian edullista,
            meidän itse täällä asettaa lisää energiaveroa,
            jossa olisi se hyvä puoli, että paitsi että se
            on meidän omissa käsissämme, se myöskin
            koituisi oman yhteiskuntamme eduksi eikä niin, että kun
            maakaasun hinta nousee, raha menee kokonaan maasta ulos. 
         
         
       
      
         
         Seppo  Kääriäinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):
            		
         
         
         Arvoisa puhemies! Ilmastostrategia ja nämä asiat
            ovat ilman muuta tästäkin vielä voimakkaasti
            nouseva poliittista ilmapiiriä hallitseva kysymys. Välttämättömyydestä on
            tehtävä kerta kaikkiaan hyve. Se, joka on näissä asioissa rohkea
            pioneeri, tulee keräämään myös
            potin pitemmän päälle, siis myös
            taloudellisen hyödyn saa itselleen se, joka näissä asioissa
            etenee voimakkaalla forssilla eteenpäin. 
         
         
         Mietinnössä on kannanotto, että mitään
            sähkönhankintamuotoa ei pidä sulkea pois.
            Se on varmastikin kompromissimuotoilunakin kestävä muotoilu — nämä asiat
            ratkeavat vasta aikanaan tarkemmin. Oli niin tai näin,
            kotimaiseen uusiutuvaan energiaan ja vaihtoehtoisiin muotoihin pitää voimakkaasti
            satsata. Tässä suhteessa demonstraatiolaitoksiin
            pitäisi löytyä jostakin, vaikka kiven
            alta, hallitukselta rahaa, koska ne vievät eteenpäin
            kotimaista energiaa. Tarkkailijan havainto nimittäin on,
            että ydinvoimalta putoaa pohja pois.
         
         
       
      
         
         Pentti Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):
            		
         
         
         Rouva puhemies! Kiitän ministeriä siitä,
            että huomaan ministeriön paneutuneen valiokunnan mietintöön
            jo etukäteen varsin tarkoin. Totean vielä tähän,
            koska ed. Luhtanen, talousvaliokunnan puheenjohtaja, kiinnitti huomiota
            myös ympäristövaliokunnan lausumaehdotukseen,
            että todellakin siinä todettu rakentamislupa koskee
            sitä tänne mahdollisesti tulevaa esitystä,
            joka pohjautunee niin sanottuun periaatepäätösasiaan,
            joka taas sillä nimellä kulkee valtioneuvoston
            tasolla.
         
         
         Puhemies! Tässä haluaisin, koska aika ei anna periksi,
            vain yhteen asiaan kiinnittää huomiota. Kannanotto
            energiaverotuksesta, johon ministeri viittasi ja totesi, (Puhemies
            koputtaa) että olisi ristiriitaa, pohjautuu muun muassa
            energiansäästöohjelmaan, viralliseen
            ohjelmaan, jossa energiavero jälleen on toimivana tekijänä.
            Itse en näihin ristiriitaisuuksiin sikäli katsoisi
            kovin pitkään ...
         
         
         
            
            Ensimmäinen   varapuhemies:
            (koputtaa)
            
            
Minuutti on ylittynyt!
            
          
         
         
         
         ... koska kysymys on kuitenkin siitä, että molemmista,
            sekä maakaasusta että ydinvoimasta, (Puhemies
            koputtaa) on tieten tahtoen etsitty hyviä ja huonoja puolia.
         
         
       
      
         
         Antti Kalliomäki  /sd(vastauspuheenvuoro):
            		
         
         
         Puhemies! Sekä hallituksen puolella että eduskunnassa
            valiokunnan mietinnössä on kyllä minusta
            kiitettävän perusteellisesti menty sisään
            tähän ongelmatiikkaan, mutta silti minusta meillä ongelma.
            Se johtuu siitä, että molemmissa on haettu, sekä hallituksessa
            että eduskunnassa, tiettyä poliittista kompromissia.
            On kierretty kuin kissa kuumaa puuroa sitä tosiasiaa, että nyt
            kerromme itsellemme ikään kuin itsestäänselvänä tosiasiana,
            että meillä olisi kaksi toisilleen vaihtoehtoista
            energian tuotantotapaa, päävaihtoehtoa, ja voisimme
            valita näistä vaihtoehdoista ja pistää asiat
            rullaamaan. 
         
         
         Näin ei mielestäni ole, vaan joudumme lähtemään
            siitä ydinvoimankin kohdalla, vaikka eduskunta antaisi
            valtuudet, ettei ole missään kirkossa kuulutettu,
            että tämän strategian kannalta riittävissä aikatauluissa
            ja taloudellisin perustein tulisi markkinoilta päätöksiä.
            Vastaavasti niin sanotussa maakaasuvaihtoehdossa on saman kaltaiset
            yhden suunnan ongelmat. (Puhemies koputtaa) Tästä syntyy
            se problematiikka, jossa tullaan tarvitsemaan todella ennakkoluulottomuutta
            (Puhemies koputtaa) eduskunnassa vielä jatkossakin.
         
         
       
      
         
         Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
            		
         
         
         Arvoisa rouva puhemies! Täällä on
            paljon puhuttu imagohaitasta. Minusta suurin imagohaitta syntyy
            siitä, että Suomi ei pysty sitoutumaan Kioton
            sopimukseen ja viemään sitä todella läpi.
            Sekin on imagohaitta Suomelle, että meidän keskeinen
            energian tuotantomme, sähkön tuotanto, perustuu
            Venäjän huonokuntoisten laitosten tuotantoon ja
            niiden tukemiseen. Imagohaitta on se, että Bushin linja
            on rakentaa lisää kivihiiltä, tai se,
            että Saksa lisää ruskokivihiilellä tuotetun
            energian tuotantoa samaan aikaan kun ajetaan alas ydinvoimaa. Tämä on
            bluffia ja bluffausta. Siksi me tarvitsemme voimakkaan sitoutumisen
            johdonmukaiseen linjaan, ja sitoutuminen täytyy ottaa vakavasti.
            Me tarvitsemme kaikkia mahdollisia energiatuotantomuotoja, panostuksia
            kaikkiin mahdollisiin muotoihin. 
         
         
         Siksi haluaisinkin, ministeri Mönkäre, teiltä tulkinnan
            vesivoiman rakentamisesta, johon ed. Elo kiinnitti aivan oikein
            huomiota. Onko tiedän mielestänne Vaasan hovioikeuden
            päätöksen jälkeen vesivoiman
            lisärakentaminen todellakin nyt loppuun käsitelty
            vaihtoehto Suomessa? Se on puhtaista puhtain energiamuoto. (Ed.
            Pulliainen: Ounasjoestako aloitetaan, ed. Laukkanen?) — Ei vaan
            Vuotoksesta. (Puhemies koputtaa) Vuotoksesta aloitetaan. Yksi terawattitunti
            ajetaan sähköenergiaa vuositasolla ohi. (Puhemies
            koputtaa) Onko meillä siihen varaa?
         
         
       
      
         
         Martti   Tiuri   /kok(vastauspuheenvuoro):
            		
         
         
         Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunnan mietinnössä löydetään
            kolme maakaasuetua, jotka koskevat kaikki sitä, että kun
            maakaasun hinta nousee, sähkön hinta nousee, jolloin
            on pakko investoida uusiin energialähteisiin. Ydinvoiman kohdalla
            taas on haitta, että se on halpaa. Kysyn ministeri Mönkäreen
            mielipidettä siitä, onko tilanne todella näin.
            Eikö ole järkevää, niin kuin
            jo aikaisemmissa puheenvuoroissa esitettiin, että jos sähkö on
            liian halpaa, pannaan siihen veroa, jolloin se raha saadaan Suomeen
            eikä tarvitse lähettää sitä Venäjälle?
         
         
       
      
         
         Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):
            		
         
         
         Arvoisa rouva puhemies! Euroopan energiahuolto on pitkälti
            riippuvainen siitä, mitä Euroopan ulkopuolelta
            tuodaan. Suomessakin on lähdetty siitä, että tuodaan
            entistä enemmän maakaasua Venäjältä.
            Kysynkin ministeri Mönkäreeltä: Millä tavalla
            Euroopan unionissa kokonaisuutena on arvioitu, takaako Venäjä-riippuvaisuus
            riittävän huoltovarmuuden niin unionin alueelle
            kuin Suomellekin, jos me jätämme hyvin merkittävän osan
            jatkossa tämän maakaasun varaan?
         
         
       
      
         
         Susanna  Huovinen  /sd(vastauspuheenvuoro):
            		
         
         
         Arvoisa rouva puhemies! Ymmärrän hyvin ministerin
            näkökulman, että valmistelussa ei välttämättä voida
            aivan kaikkea aina sisällyttää, esimerkiksi
            kuntien ohjelma, joka on meneillään koko ajan.
            Haluan silti painottaa ympäristövaliokunnan täsmennysehdotuksia,
            joita me olemme tehneet muiden lausunnonantajavaliokuntien pohjalta.
            Esimerkiksi työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta painotti,
            että uusiutuvien työllisyysvaikutuksia olisi pitänyt
            vielä tarkemmin tässä ohjelmassa selvittää. 
         
         
         Lisäksi haluaisin, että ministeri voisi kommentoida
            pidemmän aikavälin suunnitelman tarpeellisuutta
            ja niitä budjettipaineita, joita tulee myös muihin
            määrärahoihin kuin uusiutuvien energialähteiden
            osalle. Esimerkiksi korjausavustukset ovat näitä.
            Varmasti nimittäin olemme kaikki yhtä mieltä siitä,
            että Kioto on vasta alkusoittoa koko ilmastomuutoksen torjunnalle.
         
         
       
      
         
         Riitta Korhonen /kok(vastauspuheenvuoro):
            		
         
         
         Arvoisa puhemies! Olisin halunnut ed. Pulliaiselle korostaa
            sitä, että kaikenlaiset pulliaisten pienet vempaimet
            maksavat ehkä ekologisesti ja kokonaiselinkaariajattelun
            kannalta enemmän kuin isompi ja selkeämpi laitos. 
         
         
         Kun meillä hukataan, meillä hukataan yksi
            terawattitunti vettä ylijuoksuttamalla ja toinen pitämällä kodin
            elektroniikkoja ja viihdevempaimia valmiustilassa koko ajan. Eli
            säästämisen paikkaa löytyy ihan
            oikeasti. 
         
         
         Jos me energian hinnassa, mikä valiokunnan mietinnössä nostettiin
            esille, todella maksaisimme kulutushuippujen mukaan, se meitä ehkä ohjaisi
            kaikkein parhaiten kansalaisina säästämään.
         
         
       
      
         
         Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):
            		
         
         
         Puhemies! Ed. Kalliomäen äskeinen väite,
            että ympäristövaliokunnassa olisi haettu
            poliittista kompromissia, ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.
            Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on vain saatu selville, että on
            erilaisia vaihtoehtoja olemassa toteuttaa Kioton ilmastosopimusvelvoitteet.
            Tässä suhteessa hallituksen selonteko ansaitsee
            todella vahvan kritiikin, että se ei ole näitä kaikkia
            vaihtoehtoja tuonut esille. Onneksi ympäristövaliokunnan
            laajassa kuulemisessa kävi ilmi, että muitakin
            vaihtoehtoja on olemassa. 
         
         
         Minua ainakin jäi ihmetyttämään
            se asiantuntijakuulemisen jälkeen, miksi hallitus ei ole
            tähän mennessä tukenut riittävässä määrin
            uusiutuvien ja vaihtoehtoisten energiamuotojen tuotantoa, esimerkiksi
            tuulivoimaa, maalämpöä, Kansallista metsäohjelmaa
            ei ole lähdetty toteuttamaan, kuten olisi pitänyt
            jne. (Ed. Elo: Kaikkia on tuettu!) Tässä on siis
            erittäin paljon ollut hallituksella aikaa tehdä,
            mutta on jäänyt tekemättä. Nyt
            viime tipassa vakuutetaan, että aiotaan tehdä.
            Tämä ei ole oikein uskottavaa energiapolitiikkaa.
         
         
       
      
         
         Mikko  Immonen  /vas(vastauspuheenvuoro):
            		
         
         
         Puhemies! Kyllä hallitus on tukenut uusiutuvia energiamuotoja
            (Ed. Isohookana-Asunmaa: Mutta ei läheskään
            riittävästi!) ja yhä edelleen pistää lisää.
            Sähköenergia on keskeinen asia teollisuudelle,
            sen kilpailukyvylle ja työllisyydelle. Ihmettelenkin sitä,
            että kun näin on, niin ympäristövaliokunnan
            mietinnössä uusiutuville energialähteille
            on pistetty paljon painoa, joka sinänsä on hyvä,
            mutta mietinnössä hyvin vähälle huomiolle
            on jätetty  esimerkiksi energia-alan ja -teollisuuden
            kommentit, jotka minusta kuitenkin ovat keskeisimmät, kun
            puhutaan kilpailukyvystä ja työllisyydestä.
         
         
         Toinen asia, minkä haluan vihreiden ryhmäpuheenvuoron
            johdosta kommentoida, on korkea-aktiivisen ydinjätteen
            loppusijoitus, joka eduskunnassa päätettiin lähes
            yksimielisesti. Ihmettelen, että se vihreiden ryhmässä on
            nyt unohtunut. Mehän olemme sen ratkaisseet ensimmäisenä maailmassa.
         
         
       
      
      Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
         Mikkola.
      
      
      
         
         Antti  Rantakangas  /kesk(vastauspuheenvuoro):
            		
         
         
         Arvoisa puhemies! Uusiutuvan energian tuotannon tukeminen ja
            edistäminen on ympäristövaliokunnan mietinnössä hyvin
            esillä ja muutenkin täällä tuntuu
            myötätuntoa löytyvän runsaasti.
            Nyt odottaisinkin, että ryhdytään käytännön
            toimiin toteuttamaan sitä ohjelmaa esimerkiksi nostamalla
            määrärahakehikkoa 100 miljoonasta 200
            miljoonaan, niin kuin täällä esitetään.
         
         
         Tässä voisi kyllä ottaa myös
            uusia keinoja käyttöön. Esimerkiksi Saksa
            tietojeni mukaan on lailla määrittänyt
            sen, että sähköyhtiö joutuu
            ostamaan kaiken uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön
            tiettyyn takuuhintaan, joka turvaa kannattavuuden myös
            uusiutuville energianlähteille. Onko kauppa- ja teollisuusministeriössä harkittu
            tätä yhtenä vaihtoehtona edistää uusiutuvalla
            energialla tuotetun sähkön menekkiä?
         
         
       
      
         
         Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):
            		
         
         
         Arvoisa herra puhemies! Ensiksi kiitos ministerille erittäin
            selkeästä ja selventävästä puheenvuorosta,
            jossa myös minun mielestäni ihan oikeisiin asioihin
            esitettiin kritiikkiä valiokunnan mietintöä silmällä pitäen.
         
         
         Ed. Isohookana-Asunmaalle on pakko sanoa tässä vaiheessa,
            että hän antoi täysin väärän
            todistuksen esimerkiksi Kansallisesta metsäohjelmasta.
            Nythän on todellisuudessa käynyt sillä tavalla,
            että kahtena vuotena ei rahoja ole pysytty käyttämään
            läheskään sitä määrää,
            mitä sinne on myönnetty. Tämä tieto
            ei perustunut mihinkään. (Ed. Isohookana-Asunmaa:
            Tuo ei pidä paikkaansa!) — 100 miljoonaa markkaa
            jäi viime vuonnakin käyttämättä.
         
         
         Sitten varsinaiseen aiheeseen. Ed. Laukkasen puheenvuoro oli
            erittäin hyvä ja hieno, kun hän otti
            esille Venäjän huonokuntoisten laitosten varaan
            turvautumisen. Se on meillä todella ison luokan imagokysymys
            ja se on myös meille turvallisuuskysymys, että tähän
            ei mennä, vaan pystymme mahdollisimman pitkälti
            omalla maalla turvaamaan energiansaannin.
         
         
         Ed. Kääriäisen näkemys siitä,
            että tarkkailija on huomannut, että ydinvoimalta
            menee pohja pois, ei varmaankaan pidä paikkaansa. Ehkä siitä johtuu
            nyt tämä puheenvuoro, että hän
            ei tällä hetkellä enää istukaan
            tuolla aitiossa, vaan tällä puolella (Puhemies
            koputtaa) ja ministeri Mönkäre istuu aitiossa.
         
         
         Todella toivon, että päästään
            siihen, (Puhemies koputtaa) että pystytään
            oman maan sisäpuolella tuottamaan energia. Siinä mielessä ilmasto-ohjelma
            ja teollinen kilpailukyky tukevat toinen toisiaan.
         
         
       
      
         
         Tarja Kautto /sd(vastauspuheenvuoro):
            		
         
         
         Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä ministerin kanssa
            siitä, että valiokunnan lausunnossa on tiettyä ristiriitaa
            vaatimuksella edullisesta energiasta ja toisaalta sitten taas painotetaan
            energiaverojen ja energiatukien osuutta. Olen samaa mieltä myös
            siitä, että tuet ovat nimenomaan semmoinen kysymys,
            joiden suhteen pitäisi olla erittäin kriittinen.
            Jos ajatellaan jo toimivia laitoksia, niin ajan kanssahan kaikista
            tuista pitäisi päästäkin kokonaan
            pois.
         
         
         Mitä mieltä ministeri on siitä ja
            ollaanko valmiita harkitsemaan jatkotyössä, voitaisiinko
            sen sijaan kaikille päästöille ja jätteille
            laittaa maksut? Toisin sanoen silloin, kun käytettäisiin
            puhtaampaa energiaa, maksut pienenisivät eli tulisi myös
            jonkinlaisia sisältö- ja järjestelmän
            muutoksia.
         
         
       
      
         
         Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):
            		
         
         
          Arvoisa puhemies! Ministeri tuntui hieman ihmettelevän,
            että valiokunta kiinnittää huomiota kuntien
            ilmasto-ohjelman laatimistarpeeseen, ja totesi, että ohjelmia
            on ja vauhti kunnissa on hyvä näiden asioiden
            suhteen. Kunnilla on erittäin ratkaiseva vaikutus yhdyskuntarakenteen
            muovautumiseen joukkoliikenneratkaisujen ja muiden liikenneratkaisujen
            suhteen. Minusta vauhti ei ole hyvä. Kunnissa ei tarpeeksi
            vakavasti kiinnitetä näihin asioihin huomiota,
            vaikka leimaudutaan kestävän kehityksen kunniksi
            ja tehdään ohjelmia.
         
         
         Sanonpa esimerkkinä Sipooseen kaavoitetun hankkeen,
            jolle myös Helsingin kaupunginhallituksen enemmistö antoi
            tukensa: Vantaan Jumbon ja Helsingin Itäkeskuksen välille
            kooltaan sijoittuva jättihypermarketti keskelle korpea
            ainoastaan henkilöautoliikenteen varaan. Tämä on sellaista
            kehitystä, joka on täysin ristiriidassa ilmastosopimuksen
            täyttämisen ja niiden tavoitteiden suhteen, joita
            kunnissa nimenomaan voitaisiin tehdä (Puhemies koputtaa)
            yhdyskuntarakenteen ja liikenteen eteen.
         
         
       
      
         
         Jari    Leppä    /kesk(vastauspuheenvuoro):
            		
         
         
         Herra puhemies! Asenneilmasto niin yleisesti kuin myös
            valiokunnan mietinnön mukaan on aivan erityisesti kääntynyt
            uusiutuvan energian tuotantomuotojen puolelle. Kysyn ministeri Mönkäreeltä:
         
         
         Minkälaisia uusia kannustimia hallitus aikoo ottaa
            käyttöön, jotta myös pientaloasujat
            ja muutkin energian kuluttajat saataisiin mukaan uusiutuvan energian
            tuotantomuotojen, lähinnä tietysti lämmöntuotannon
            osalta, koska nykyisellään jo esimerkiksi pelletin
            käyttö on äärimmäisen
            kätevää, yhtä kätevää kuin öljyn?
            Tässä on suuri mahdollisuus niin maalämmön
            kuin pelletoinnin kuin myös hakkeen osalta.
         
         
         Biodieselasia on myös mielenkiintoinen. Mukava olisi
            tietysti ajaa autoilla ja työkoneilla, joista munkin tuoksu
            jäisi jäljelle. Mitä aiotaan tehdä biodieselin
            käytön edistämiseksi?
         
         
         Lopuksi, olimmepa mitä mieltä tahansa ydinvoimasta,
            niin jotakin täytyy kuitenkin tehdä sille. Kyllähän
            Venäjältä tuotava sähkö tuotetaan joltain
            osin myös heinälatotason ydinvoimaloilla, niin
            kyllä sekin määrätynlainen riski
            on.
         
         
       
      
         
         Säde  Tahvanainen  /sd(vastauspuheenvuoro):
            		
         
         
         Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunnan jäsenenä voin
            kertoa tästä prosessista, että olemme
            pyrkineet löytämään sellaisia
            näkökulmia, mitä kenties ei ole aikaisemmin
            huomioitu ilmastostrategian valmistelun yhteydessä. Mitä mietinnössä lukee,
            ovat valiokunnan mielestä tulevia kohdennuksia, joihin
            erityisesti pitää saada vielä selvityksiä myöhemmin,
            kenties tänä vuonna tai ensi vuoden aikana, kun
            tämä uudelleen eduskuntaan tuodaan. Emme ole tyytyneet
            pelkästään toistamaan hallituksen perusteluja.
         
         
         Toisena ydinenergia- ja muihin kysymyksiin. Haluaisin kiinnittää huomiota,
            kun puhutaan energian hinnasta, niihin välillisiin vaikutuksiin. Vaikkakaan
            ydinvoima ei suoraan tuota päästöjä,
            se kenties tulevaisuudessa halvan energian kautta saattaa lisätä päästöjä.
            Tulisi erityisen hyvin selvittää, ennen kuin täällä ydinvoimapäätöksiä tehdään,
            mikä on se todellinen vaikutus koko energiatuotannossa
            ilmastostrategialle.
         
         
       
      
         
         Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):
            		
         
         
         Arvoisa puhemies! Ed. Elo aivan oikeutetusti nosti esiin vesivoiman,
            joka on jäänyt liian vähälle
            huomiolle. Meillä on sitä vielä käytettävissä altaiden
            muodossa, en tarkoita, että ruvetaan kahlitsemaan uusia
            koskia, mutta odottaisin, että tässä suhteessa
            vielä edettäisiin. 
         
         
         Täällä nostettiin esiin uusiutuviin
            energialähteisiin panostaminen. Aivan oikeutetusti ministeri
            Mönkäre totesi, hallitus on panostanut. Ei kasapäissä voi
            rahaa mennä, kyllä nyt jatkuvasti löytyy
            uusia innovaatioita. Hyvät innovaatiot saavat kehittämistukea
            ja niitä otetaan jatkuvasti käyttöön. Öljyn
            hinta on ollut se, joka on vaikuttanut ratkaisevasti. Maataloissa
            on nähty vaivaa: on ruvettu keräämään
            metsästä puut, kun aikaisemmin ne jäivät
            sinne lahoamaan. Öljy on saanut sen aikaiseksi. Ed. Laukkanen
            vielä nosti esiin ne kysymykset, jotka liittyvät
            riskeihin, mitä tuontipolttoaineisiin tulee, ja sitten,
            että Keski-Euroopassa panostetaan kivihiileen (Puhemies
            koputtaa), niin kuin Neuvostoliitossakin.
         
         
       
      
         
         Marjukka  Karttunen-Raiskio  /kok(vastauspuheenvuoro):
            		
         
         
         Arvoisa puhemies! Haluaisin kysyä ministeri Mönkäreeltä,
            kun täällä toistuvasti tuodaan esiin
            ydinenergian halpuus. Kun arvioitu 15 miljardin hanke toteutetaan
            ja jos se toteutetaan, siinä ei käsittääkseni
            ole otettu huomioon vara- ja säätövoiman
            rakentamista. Jos ydinvoimala valmistuu, se ei suinkaan lisää työpaikkoja,
            vaan kilpailee muut kilpailijat ulos ja sitä kautta työpaikat
            vähentyvät. Kun meillä vahingonkorvaus
            mahdollisen vahingon sattuessa on alle 2 miljardia, muualla maailmassa
            40 miljardia tai jopa ääretön, haluaisinkin
            kysyä näiden seikkojen pohjalta, onko tämän
            jälkeen ydinenergialla tuotettu energia halpaa vai ei.
            (Ed. Tiuri: Tuulivoima tarvitsee säätövoimaa,
            ei ydinvoima!)
         
         
       
      
         
         Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):
            		
         
         
         Arvoisa puhemies! Ed. Mäki-Hakolalle ja myöskin
            ehkä ed. Nepposelle voin huomauttaa. Ed. Nepponenhan totesikin,
            että metsästä lahoavat puut on otettu
            käyttöön, mutta todellakin ei riittävästi.
            Asiantuntijakuulemisessa aivan selvästi on käynyt
            ilmi se, että Kansallisen metsäohjelman tavoitteita
            ei ole läheskään vielä noudatettu
            eikä toteutettu. Se käy myöskin maa- ja
            metsätalousvaliokunnan lausunnosta ilmi, että meillä on
            paljon enemmän mahdollisuuksia hyödyntää haketta
            ja puuta ylipäänsä kuin tällä hetkellä tehdään.
            Tämä olisi silläkin tavalla järkevää,
            että sitä kautta saataisiin myöskin toista
            uusiutuvaa energiamuotoa elikkä turvetta enemmän
            käyttöön kuin tällä hetkellä.
            Tässä mielessä en hyväksy lainkaan,
            mitä ed. Mäki-Hakola äsken esitti.
         
         
       
      
         
         Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):
            		
         
         
         Arvoisa herra puhemies! Täytyy sanoa, että nyt
            ed. Isohookana-Asunmaa puhuu vasten parempaa tietoa tai sitten hän
            puhuu politiikkaa. Hallitus on antanut resurssit toimijoiden käyttöön.
            Jos toimijat eivät tällä aikataululla,
            kun Kansallinen metsäohjelma on ollut käytössä,
            ole pystyneet saamaan kaikkia tavoitteita vielä syntymään,
            se on aivan luonnollista. Tässä on tehty pidemmän
            aikavälin ohjelma, jonka puitteissa tavoitteet saavutetaan.
            Resursseja on, rahaa jää käyttämättä,
            ed. Isohookana-Asunmaa. Kysymys on toimijoista ja siitä,
            että ei ole saatu äkkiä laman jälkeen
            toimijoita liikkeelle. Syy ei ole hallituksen, vaan toimijoiden.
            Ohjelma on hyvä ja resurssit ovat olemassa.
         
         
       
      
         
         Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre
         
          Arvoisa puhemies! Uusiutuvasta energiasta on nyt syytä ihan
            kaikkien tunnustaa se, että Suomi on ollut Euroopassa erittäin
            aktiivinen tässä. Bioenergian käytössä olemme
            kolmantena ja uusiutuvan energian käytössä kaiken kaikkiaan
            olemme ykkösenä. Meillähän käytetään
            investointituen lisäksi verotukea. Kun verrataan Saksan
            tilanteeseen, siellä puhutaan nyt pelkästään
            tuista, siis investointituesta, ei puhuta sillä tavalla
            verotuesta. Pitäisi muistaa, että meillä on
            kahdenlaista välinettä käytössä.
            Totta kai me voimme olla vielä parempia ja mehän
            olemme hyvin kunnianhimoisia uusiutuvien direktiivien tavoitteissa. 
         
         
         Vesivoimasta on syytä tänä päivänä todeta
            se, että Vuotoksen rakentaminen olisi ollut viimeisiä suuria
            mahdollisuuksia. Pienten koskien maanomistusolosuhteet ovat sellaiset,
            että ei ole realistista odottaa, että sieltä saataisiin
            rakennettua, ja suuremmat ovat luonnonsuojelulailla suojeltuja.
            Meidän periaatteemme on se, että koskiensuojelulakia
            ei pureta ja suojeltuja koskia emme rakenna. Vuotoksen osalta asiaa
            nyt mietittyäni, sitä päätöstä,
            ja katseltuani sen perusteita näyttää siltä,
            että valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen olisi ainoa
            oikeudenmukainen tie sen takia, että muuten jää loppuelämäksi
            ja loppuajoiksi miettimättä se, mikä olisi
            ollut se päätös. Toisaalta tässä voi
            olla joitakin korvausnäkökohtia myös,
            joiden takia asia oikeusteitse olisi käytävä loppuun
            sekä omistajien näkökulmasta — tarkoitan
            vesiyhtiön omistajien näkökulmasta — ja
            toisaalta myöskin maanomistajien ja alueen elinkeinopolitiikan
            näkökulmasta. (Eduskunnasta: Onko tämä ministerin
            oma kanta?) — Tämä on ministerin oma
            kanta, enkä tästä ole keskustellut vielä kenenkään
            kanssa, mutta kun minua on julkisuudessa syytetty siitä,
            että on erikoista, ettei kauppa- ja teollisuusministerillä ole kantaa, olen
            tietenkin, koska asia minulle kuuluu, miettinyt sitä huolella
            ja tullut tähän tulokseen.
         
         
         Ed. Pulliainen puhui asenneilmastosta ja sen vaikutuksesta kauppaan,
            kun puhuttiin pienistä yksiköistä ja
            suurista yksiköistä. Molempia tarvitaan. Meidän
            argumenttimme sopivat varmasti yhteen hyvin, kun löydetään
            sitä hyvää suomalaista mallia, miten
            tässä edetään. 
         
         
         Ed. Kalliomäki nosti tärkeän näkökulman
            esille siinä suhteessa, että eihän hallitus
            selonteossa aja jotakin tiettyä vaihtoehtoa vaan on ottanut laskelmien
            ja tutkimusten pohjaksi kaksi erilaista vaihtoehtoa, jotta eduskunta
            ja päättäjät voisivat nähdä,
            minkälaisia vaikutuksia on, kun jotakin tiettyä elementtiä liikutellaan.
            Minusta tämä keskustelu osoittaa, että tämä tapa
            on toiminut eli on koko ajan enemmän tullut tietoa siitä,
            että erilaisia asioita voidaan tehdä. Suomen tien
            tässä ilmasto-ohjelmassa täytyy olla
            ilman muuta monimuotoinen. Täytyy koko ajan seurata sitä,
            mitä maailmassa tapahtuu ja millä tavalla me saavutamme
            vaihtoehdot, koska koko ajanhan asiat menevät eteenpäin
            ja tulee uutta teknologiaa. Mutta tässä vaiheessa
            poikkileikkauksena näyttää tältä,
            kun näitä elementtejä liikutellaan.
         
         
         Ed. Tiuri kysyi, eikö verotus ole se keino, jolla halpaa
            sähköä voidaan tehdä kalliimmaksi. Juuri
            niinhän hallitusten pitää avoimilla markkinoilla
            toimia. Meillä on olemassa tiettyjä elementtejä,
            joita me voimme käyttää, jos me haluamme
            ohjailla markkinoita, mutta me emme itse investoi emmekä rakenna,
            ja se on avoimien sähkömarkkinoiden periaate.
         
         
         Sitten Venäjä-riippuvaisuus, joka on puhuttanut
            paljon Euroopan unionia. Vihreässä kirjassa kannetaan
            huolta siitä, että Eurooppa on erittäin riippuvainen
            tuontienergiasta, Eurooppa 60-prosenttisesti ja Suomi erikseen 70-prosenttisesti
            ja Suomi erityisesti Venäjästä riippuvainen.
            Suomi on näissä keskusteluissa halunnut nostaa
            aina esille myös Barentsinmeren mahdollisuudet, toisen
            maakaasuputken rakentamisen Eurooppaan, jolloin saataisiin huoltovarmuutta
            lisää. Putkessahan kaasu kulkee myös
            toiseen suuntaan, mikä olisi tietysti Suomelle aika tärkeä asia,
            jos Itämeren kautta saataisiin toinen maakaasuputki ja
            se yhdistettyä Suomeen. Kannamme huolta Venäjä-riippuvaisuudesta
            niin Suomessa kuin Euroopassakin. Haluamme olla siinäkin
            suhteessa hajautetun tuotannon kannalla, joka tuo huoltovarmuutta.
         
         
         Ed. Huovinen kommentoi uusiutuvan energian työllisyysvaikutusta.
            Hallituksen selonteossa näiden asioiden käsittely
            on ollut mukana tutkimuslaitosten laskelmissa ja taustalla työtä tehneen
            virkamiestyöryhmän työssä.
         
         
         Kysyttiin myös budjettivaikutuksia muiden hallinnonalojen
            osalta kuin pelkästään energiatuotannon
            näkökulmasta. Nehän ovat myös
            olleet tarkastelussa mukana. Itse asiassa talouspoliittisessa ministerivaliokunnassakin,
            jo ennen kuin selonteko on ollut eduskunnassa lopullisessa käsittelyssä,
            olemme käyneet läpi, mitä eri hallinnonaloilla
            tarvitaan tämän selonteon toteuttamiseksi. Suurimmat
            asiat tulevat energiainvestointituesta ja teknologian edistämisestä.
            Esimerkiksi, kun kysyttiin, mitä kannustinta pientalojen osalta
            on ollut käyttää uusiutuvaa energiaa,
            siellähän on korjausavustuksia varten perustettu
            nyt uusi momentti. Me olemme tarkastelleet näitä kaikkia.
         
         
         Valtion menojen lisäys ilmastoselonteon osalta kaiken
            kaikkiaan merkitsee vuositasolla 300:aa miljoonaa markkaa tulevina
            yhdeksänä vuotena. Kun tällä hetkellä panostamme
            valtion menoja 700 miljoonaa markkaa tälle sektorille, summa
            nostettaisiin 1 000 miljoonaan markkaan.
         
         
         Ed. Isohookana-Asunmaa arvioi, että kaikkia vaihtoehtoja
            ei hallituksen esityksessä ole riittävästi
            tarkasteltu. Olen mielestäni tässä yrittänyt vakuuttaa,
            että on tarkasteltu. Meillä on ollut laaja-alainen
            valmistelu. Mutta kun toistuvasti sanotaan, että kun vain
            laitettaisiin sinne uusiutuviin lisää rahaa, me
            olemme asiantuntijoita kuultuamme todenneet, että kun nyt
            ensi vuodelle on saatu nostettua 60 miljoonaa markkaa uusiutuvien
            tukea, eivät markkinat eikä teknologia voi vetää määräänsä enempää.
            Tämän 150 miljoonan markan tason arvioidaan nyt
            olevan se, minkä tuo teknologia ja sitä käyttävät
            voisivat ensi vuonna käyttää hyväkseen.
         
         
         Vielä oli ed. Ranta-Muotion kysymys Saksan toimintatavasta,
            että uusiutuvalle sähkölle annettaisiin
            ensisijainen pääsy verkkoon. Tästä keskustellaan
            Euroopan unionissa tällä hetkellä. Me olemme
            kysyneet sitä, miten se avoimilla sähkömarkkinoilla
            toimisi kilpailunäkökulmasta, mutta olemme myönteisesti
            pohtimassa tämän tyyppisiä asioita. Nyt
            Suomi ratkaisee asiaa vielä investointituella ja energiatuella.
            Voi olla, että päädytään
            Euroopan unionissa myös toisenlaiseen tapaan tarkastella
            asioita, eikä siinä mitään,
            jos ollaan yhtä mieltä ja löydetään
            hyvä lisäkeino.
         
         
         Vielä ed. Karttunen-Raiskio puhui ydinenergian halpuudesta.
            Tässä ei nyt oikein tiedä, kuka mitäkin
            mieltä on, kun toiset väittävät,
            että se on kallista, ja toiset sanovat, että se
            halpaa. Mutta se tulee todennäköisesti aikanaan
            arvioitavaksi eduskunnalle. Mutta ydinvoimalle hintakysymyksenä on
            olennaista se, että se on tasahintaista ja mylly pyörii
            tasaisesti. Suomessa käyttöaste on yli 90 prosenttia,
            eli myllyt pyörivät tälläkin hetkellä ja
            tuottavat tasahintaista ja sillä tavalla tuotantovarmaa
            sähköä.
         
         
         
            
            Toinen  varapuhemies:
            
            Mennään puhujalistaan. On niin sanottu nopeatahtinen
               keskustelu enintään 7 minuutin puheenvuoroin.
            
            
          
         
       
      
         
         Erkki Pulliainen /vihr:
            		
         
         
          Arvoisa puhemies!  Säät havaittavasti vaihtelevat
            mutta myös maapallon ilmastot vaihtelevat. Ilmastossa on
            esiintynyt äkillisiä muutoksia ja pitkän
            aikavälin vaihteluita. Meteoriitin törmäämisen
            planeettaamme synnyttämä pölypilvi on
            rajoittanut auringonsäteilyn pääsyä maanpinnalle
            siinä määrin, että sen seurauksia
            ovat olleet toisaalta eläinlajien laajamittaiset sukupuuttoon
            kuolemiset ja toisaalta evoluution nopeutumiset.
         
         
         Pitkän ajan vaihteluita ovat jääkaudet
            ja niiden väliset interglasiaalikaudet. Manner- ja muiden
            jääkerrosten laajenemisen ja paksuuntumisen myötä merenpinnan
            taso on alentunut, kun taas jään sulaminen on
            sitä nostanut. Suomi kuuluu toistuvien jääkausien
            alueeseen. Viimeksi koettu jääkausi, nimeltään
            Würm, jatkuu yhä muun muassa etelä- ja
            pohjoisnavan ympärillä ja Grönlannissa
            sijaitsevilla laajoilla jäätiköillä.
         
         
         Me täällä Suomessa elämme
            siis parhaillaan erästä kahden jääkauden
            välistä interglasiaalikautta. Sen jo taakse jätettyjen
            10 000 vuoden aikanakin on ehtinyt esiintyä merkittäviä keskilämpötilojen
            vaihteluita. Ilmasto lämpeni mannerjään
            perääntymisen jälkeen varsin nopeasti
            ja oli toistaiseksi lämpimintä 6 000—8 000
            vuotta sitten, jolloin Pohjois-Suomenkin kesäinen keskilämpötila
            oli vajaat kaksi astetta nykyistä korkeampi. 
         
         
         Nyt lähes viikoittain tutkijat eri puolilta maapalloa
            kertovat havainneensa maapallon keskilämpötiloissa
            sellaista nousua, että arvelevat tämän
            johtuvan kasvihuonekaasujen määrän kohoamisesta
            ilmakehässä. Näistä kaasuista
            taas tässä katsannossa merkityksellisimmäksi
            on nimetty hiilidioksidi, jota syntyy eri aikoina kasvaneen kasviaineksen
            palaessa. Havainto tästä johtuvasta ilmaston lämpenemisestä on
            siis projisoitava maapallon ilmaston eripituisina ajanjaksoina ilmenevään
            yleisempään keskilämpötilojen
            vaihteluun.
         
         
         On kyettävä erottamaan yleiseen luonnonjärjestykseen
            kuuluvat vaihteluilmiöt ihmisen välittömän
            toiminnan tuottamista. Näistä merkittävimpiä ovat
            toisaalta fossiilisten energialähteiden polttaminen ja
            toisaalta hiilinielujen supistuminen. Geologisessa mielessä ihmisen
            fossiilisten energialähteiden poltolla aikaansaama vaikutus
            maapallon ilmastoihin jää vaikutukseltaan lyhytaikaiseksi
            yksinkertaisesti siitä syystä, että fossiilisten
            energialähteiden varannot loppuvat. Taloudellisesti hyödynnettävissä olevista
            raakaöljyvaroistakin yli puolet on jo käytetty.
            Perimmäinen kysymys onkin, kuinka ja millä aikavälillä fossiilisten
            energialähteiden varantojen loput käytetään.
         
         
         Geologisessa mielessä lyhyellä aikavälillä ihmisen
            toiminnalla näyttää todella olevan vaikutusta
            maapallon ilmastoon. Maapallon väestön runsastuminen
            1 000 miljoonalla kuluttajalla reilussa vuosikymmenessä tilanteessa,
            jossa uusiutuviin energialähteisiin nojautuvat energiahuoltoratkaisut
            ovat vasta tulossa, pitää huolen siitä, että tämä vaikutus
            voimistunee. Näistä vaikutuksista dramaattisin
            olisi se, että manner- ja muiden jäätiköiden
            sulaminen kiihtyisi nykyisestään. Sehän
            nostaisi valtamerten pintaa ja hukuttaisi ensi vaiheessa alavat
            rannikkoseudut ja matalat saaret.
         
         
         Maapallonlaajuinen ilmastokeskustelu on viime aikoina keskittynyt
            Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin antamiin rukkasiin Kioton
            ilmastosopimukselle. Tällä rintamasta lipeämisellä ja
            siihen sisältyvillä sisällöllisillä valinnoilla on
            monta periaatteellista ja käytännöllistä ulottuvuutta.
            Ensinnäkin Bush on ilmoittanut, että kasvavaa
            energian tarvetta tyydytetään joko uusiutumattomaan
            energialähteeseen uraaniin tukeutuvalla ydinvoimalla tai
            uusiutumattomilla fossiilisilla energialähteillä.
            Yhdysvaltain ylin päätöksentekovalta
            ei siis tekisi mitään uusiutuviin energialähteisiin
            perustuvan energiahuoltojärjestelmän luomiseksi.
            Tämä on synkkä sanoma Tyynen valtameren
            saarivaltioiden nykyisille asukkaille, joista osa on Yhdysvaltain
            kansalaisia. Havaijin ja Guamin asukkaat ovat varmaan odottaneet
            aivan toisenlaista viestiä Washington D.C:stä.
            Yhdysvaltain nykytilanne kuvaa havainnollisesti maapallon energiahuollon
            avainkysymystä: luodaanko nyt realiteettina käytössä olevien
            uusiutumattomien energialähteiden avulla uusiutuviin energialähteisiin
            perustuva energiahuoltojärjestelmä ja agroforestryyn
            perustuvat hiilinielut vai ei? Kohtalokkainta olisi menettely, jossa
            fossiilisten energialähteiden avulla rakennettaisiin jotain
            muuta uusiutumatonta energialähdettä käyttäviä voimalaitoksia.
            Tämä tiehän päättyisi
            aikanaan totaaliseen katastrofiin.
         
         
       
      
         
         Riitta  Korhonen  /kok:
            		
         
         
          Arvoisa puhemies! Enää ei ole kyse siitä,
            muuttuuko ilmasto ihmisen toimesta, vaan siitä, kuinka
            paljon ja kuinka nopeasti muutos tapahtuu. Lämpenemisen
            myötä valtamerien pinnan arvioidaan kohoavan seuraavien
            sadan vuoden aikana 10—90 senttimetriä. Samoin
            ilmastomme keskilämpötila on nouseva 1,5—6
            astetta. Meillä lämpötilan arvioidaan
            kohoavan, mikä sinällään vaikuttaisi
            positiivisesti pohjoisten alueiden kasvukauteen. Puun tuotanto lisääntyisi
            ja toisaalta energian kulutuksemme laskisi lämpötilan
            nousun myötä. Arviointia kuitenkin vaikeuttaa
            Golfvirran arvaamaton käyttäytyminen. Uusimpien
            mallien mukaan Golfvirta hidastuisi jo seuraavien kymmenen vuoden
            jälkeen, mikä kehityssuunta vaikuttaisikin jäähdyttävästi
            omaan ilmastoomme.
         
         
         Ilmastonmuutos ei ole enää pysäytettävissä, vaikka
            kaikki kasvihuonekaasupäästöt loppuisivat
            välittömästi ja kokonaan. Ainoa tavoite,
            johon voimme pyrkiä globaalisti ja yhdessä, on
            se, että ilmastonmuutos saataisiin rajoitetuksi sellaisiin
            mittoihin, ettei siitä aiheudu kohtuutonta haittaa ekosysteemille
            ja ihmisille.
         
         
         Arvoisa puhemies! Väitän, että nyt
            käsittelyssä oleva kansallista ilmastostrategiaamme
            koskeva mietintö koskettelee asiaa, joka tulee nousemaan
            seuraavina vuosikymmeninä globaalisti erääksi
            merkittävimmäksi yhteiseksi huoleksemme ja elämäämme
            muokkaavaksi tekijäksi.
         
         
         Ilmastonmuutoksen saaminen hallintaan on siis suuri haaste koko
            ihmiskunnalle. YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus, sitä konkretisoiva
            Kioton pöytäkirja sekä muun muassa Euroopan
            unionin ja sen jäsenvaltioiden aktiivisuus ilmaston tilaa
            koskevissa asioissa ovat selkeitä signaaleja siitä,
            että laajavaikutteinen ilmasto-ongelma on tunnustettu ja
            tiedostettu myös poliittisella tasolla.
         
         
         Kansallinen ilmastostrategiamme on vain alku. Sen perustavoitteena
            on täyttää Kioton pöytäkirjan
            ensimmäisen sitoutumiskauden vuosien 2008—12 velvoitteet,
            ja siihen kätkeytyy sen suurin heikkous. Kun tavoite on
            asetettu kymmenen vuoden päähän, johtaa
            se tarkastelussa ja vaihtoehtojen asetannassa väkisinkin
            suppeaan tarkastelukulmaan ja saattaa johtaa jopa tulevaisuuden
            kannalta vääriin johtopäätöksiin
            ja ratkaisumallivalintoihin.
         
         
         Ilmastostrategiamme linjaa kaksi vaihtoehtoa, joista toinen
            perustuu hiilivoiman välittömään
            alasajoon ja sen korvaamiseen maakaasulla. Toisena vaihtoehtona
            on esitetty viidennen ydinvoimalan toteuttamista ja sen rinnalla
            hiilivoiman käyttämistä huippujen tasaamiseen.
            Jos selonteossa ydinvoimaratkaisussa varavoimaksi olisi esitetty
            maakaasua, olisi päädytty sellaiseen vaihtoehtoratkaisuun,
            joka olisikin ollut sekä ympäristöllisesti
            että päästötasoiltaan ylivoimainen.
            Siksi ehkä kyseistä laskuharjoitusta ei ole suoritettu.
         
         
         Suomen energiantuotantoratkaisut ovat kautta aikojen perustuneet
            mahdollisimman monipuoliselle ja erilaiselle energian tuotannolle.
            Yhdistetty sähkön ja lämmön
            tuotanto on suhteellisesti laajinta maailmassa. Pitkälle
            edistynyt leijupetikattilatuotantomme mahdollistaa teknisesti jo nyt
            yhdistetyn puun, turpeen ja energiarikkaan yhdyskuntajätteen
            polton lähes päästöttömästi. Ne
            sopivat erinomaisesti suurempien kuntien ja kaupunkien energiantuotantoratkaisuiksi
            siellä, missä polttoaineraaka-aine on järkevin
            ekologisin ja ekonomisin periaattein saavutettavissa.
         
         
         Vesivoima on vanhastaan ollut Suomessa käytössä.
            Se on päästötöntä ja
            uusiutuvaa. Sen saatavuuden riippuvuus vuosittaisesta vesivarojen vaihtelusta
            vaatii edelleen rinnalleen kuitenkin muita energiantuotantojärjestelmiä.
         
         
         Koskiensuojeluohjelmamme estää tällä haavaa
            lisävesivoiman rakentamisen. Mahdollisuudeksi jää ainoastaan
            entisten voimaloiden tehojen nosto sekä mahdolliset allasratkaisut,
            joista juuri Vuotoksen altaan rakentamishanke päätyi hallinto-oikeudessa
            kielteiseen ratkaisuun.
         
         
         Arvoisa puhemies! Ongelmaamme voidaan pitää kaksijakoisena:
            Paikallisen lämmöntuotannon lisäksi tarvitsemme
            myös yhdistettyä sähkön- ja
            lämmöntuotantoa tiiviin yhdyskuntarakenteen energiatarpeiden
            tyydyttämiseksi. Mutta näiden molempien rinnalle
            tarvitsemme edelleen perusvoimaa, sähköä,
            jonka kulutus kaikista olettamuksista huolimatta lisääntyy
            merkittävästi. Uusi talous sekä oman
            hyvinvointimme takaava perustuotanto on korkeasta teknologiastaan
            huolimatta sangen energiaintensiivistä.
         
         
         Energian säästön ohella on panostettava
            uusiutuviin energian lähteisiin sekä tutkimukseen
            ja kehitykseen. Meidän tulee myös ennen kaikkea turvata
            perusenergian ja sähkön turvallinen saanti ja
            vakaa hinta myös tulevaisuudessa.
         
         
         Energiateknologian merkitystä tulevaisuuden Suomelle
            ei ole syytä vähätellä. Jo nyt
            sen osuus viennistämme on huomattava. Globaalin ympäristön
            tilan parantamisen kannalta on välttämätöntä,
            että energiateknologisesti korkeasti kehittyneet maat,
            kuten Suomi, vievät tietotaitoaan vähemmän
            kehittyneisiin maihin sovellettavaksi.
         
         
         Kotitalouksien kulutus, joka muodostaa tällä hetkellä noin
            42 prosenttia kokonaisenergiankulutuksestamme, aiheuttaa merkittävän
            määrän kasvihuonepäästöistämme,
            on sitten kyse energiasta, liikenteestä tai jätteistä aiheutuvista
            päästöistä. Esimerkiksi kulutuksen
            ruuhkahuippuja tulee kannustaa välttämään.
            Tähän ei kuitenkaan pelkkä kuluttajainformaatio
            tule riittämään. Nykyisellä mittari-
            ja laskutustekniikalla tämä olisi sangen yksinkertaista
            toteuttaa.
         
         
         Pelkkä kannustaminen ei näillä käyttötottumuksillamme
            tule riittämään, sillä esimerkiksi kotitalouksien
            viihde- ja tietotekniikan valmiustilakulutukseen kuluu Vtt-Energian
            selvityksen mukaan noin yksi terawattitunti vuodessa, mikä merkitsee
            suurempaa kulutusta kuin Helsingin Salmisaaren b-voimalaitoksen
            keskimääräinen vuosituotanto. Tässäkin
            olisi merkittävä säästön paikka.
            Kun jokainen meistä maksaisi lauantaisin tasan kuudelta
            päälle pistetyn ja unohdetun sähkösaunansa
            laskut huippukulutushinnan mukaan, se varmasti ohjaisi käyttötapamuutokseen. Markka
            on kova, ikävä, mutta sangen tehokas konsultti.
         
         
         Arvoisa puhemies! Kuten valtiovarainvaliokunta omassa lausunnossaan
            nosti esiin, tulee energiaverotusta tarkastella osana kokonaisverorasitusta.
            Suomen tulee jatkossa entistä tiukemmin tavoitella EU:ssa
            energia- ja haittaverojen yhdenmukaistamista luomalla veroille riittävä vähimmäistaso.
            Toisaalta Suomessa, jossa on paljon energiavaltaista teollisuutta,
            on teollisuuden energiaverotus jalostusarvoon nähden ehkä liiankin
            korkea. Aasin selkää ei pidä myöskään liialla
            intoilulla taittaa.
         
         
         Oletus, että ydinvoiman lisärakentaminen vähentäisi
            energia-alan kiinnostusta kehittää muita energiantuotantotapoja,
            on yhtä tuulesta temmattu kuin väite siitä,
            että tuulivoima ratkaisisi koko energiaongelmamme. Maakaasun
            käytön voimakkaaseen kasvattamiseen sisältyy
            myös selvä huoltovarmuus- ja hintariski, erityisesti
            kun maakaasuvarantojen omistaminen ja hallinta maailmassa on keskittymässä muutamiin
            harvoihin käsiin.
         
         
         Toteutuu sitten ydinvoimasta, maakaasusta tai molemmista koostuva
            skenaario, niin maakaasun (Puhemies koputtaa) huoltovarmuus- ja
            hintariskin pienentämiseksi olisi erittäin tärkeää, että Venäjän
            lisäksi pääsisimme muidenkin (Puhemies
            koputtaa) maakaasun tuottajien piiriin. (Puhemies koputtaa)
         
         
         Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta ...
         
         
            
            Toinen varapuhemies:
            
            Aika 7.20.
            
          
         
         
         
         ... liitti mietintöönsä lausumaehdotuksen
            siitä, että Suomen ilmasto-ohjelma (Puhemies koputtaa)
            annettaisiin uudelleen tarkistettuna eduskunnalle mahdollisimman
            pian.
         
         
         
            
            Toinen varapuhemies:
            (koputtaa)
            
            
 Pyydän, että koputusta noudatetaan, ettei
               minun tarvitse katkaista keskustelua.
            
            
          
         
       
      
         
         Olli   Nepponen   /kok:
            		
         
         
          Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä on
            monella suulla todettu, ilmastomuutos on pysyvä, mutta
            siihen voidaan vaikuttaa, ja Kioton sopimuksen toimeenpano on välttämätöntä ja
            tärkeää. Valtioneuvoston ilmastoselonteko
            antaa puolestaan hyvän lähtökohdan Suomen
            toimenpiteille. On merkittävää, että valiokunnat
            mittavan asiantuntijakuulemisen jälkeen ovat päätyneet
            yksimieliseen ympäristövaliokunnan mietintöön
            ja valiokuntien lausuntoihin. Ei tietenkään kaikista
            yksityiskohdista olla yksimielisiä eikä ole varmasti
            syytäkään olla. Keskustelua tulee edelleen
            jatkaa.
         
         
         Luonto-lehdessä professori Tuomisto peräsi aitoa
            keskustelua. Kannanottojen tulee perustua tietoon, ei uskoon, niin
            kuin me monesti teemme itse kukin, mutta hyvin paljon täälläkin
            salissa kuultuna.
         
         
         Tietenkin lähtökohtana pitää olla,
            että kaikki maat hoitavat velvoitteensa ja Suomi omalta osaltaan.
            Suomi on panostanut jo monin eri keinoin toimenpiteisiin, joilla
            tuetaan nyt esitettyjä ratkaisuja. Olemme tuottaneet yhdessä sähköä ja lämpöä,
            ja jatkossa edelleen panostetaan siihen, että lisätään
            biopolttoaineen käyttöä, maakaasua ja
            vähennetään kivihiilen käyttöä.
            On painotettava, että ilmastostrategian tavoitteita ei
            voida saavuttaa millään yksittäisellä keinolla,
            vaan toiminnan pitää olla hyvinkin kattavaa. Näin
            on erinomainen lähtökohta, että mitään
            energiantuotantomuotoa ei suljeta pois ja tehtyjen ratkaisujen tulee
            tukea Suomen kilpailukykyä, niin että myöskin
            syntyvät ympäristöpäästöt
            täyttävät kansainväliset sitoumukset.
         
         
         Öljykriisi toi aikanaan tullessaan mittavat energiansäästöohjelmat,
            joissa valitettavasti kuitenkin tehtiin virheitä, joista
            me nyt maksamme muun muassa kosteusongelmien ja homeen poistamisena.
            Mutta on varmaa, että niistä voidaan myöskin
            ottaa opiksi, eikä tuo säästö suinkaan perustu
            pelkästään rakentamiseen, vaan kaikilla aloilla
            tapahtuviin toimenpiteisiin. Hyvällä tyydytyksellä on
            todettava, että Suomen teollisuus on sitoutunut omalta
            osaltaan edistämään säästötoimenpiteitä tuotannossaan.
         
         
         Erityisesti on painotettava sitä, minkä liikennevaliokunta
            otti esiin ja mitä myöskin ympäristövaliokunta
            painotti, että liikenteen osalta on saatavissa mittavat
            säästöt, kun panostamme sekä autotekniikan
            kehittämiseen että myös erityisesti tiestöön.
            On tyydytyksellä todettava jo eduskuntaryhmien linjaukset
            tulevan vuoden budjetissa, missä panostetaan muun muassa
            raideliikenteen kehittämiseen ratojen liikennöinnin parantamisen
            myötä. (Ed. Isohookana-Asunmaa: Autovero puuttuu!) — Autovero
            tulee aikanaan, kun siitä ratkaisut kypsyvät.
            Se on vääjäämätön
            tosiasia.
         
         
         Suomi on panostanut uusiutuviin ja panostaa edelleenkin. Siitä löytyy
            kehittämistä. On vain todettava, että kun
            katsellaan kymmenen vuotta taaksepäin, Puolustusvoimat
            oli merkittävä uusiutuvien energialähteiden
            käyttäjä. Kun öljyn hinta laski
            alas, silloin korvattiin öljyllä suurienkin varuskuntien
            energian tuotanto. Jouduin sen tosiasian eteen Säkylässä ollessani.
            Se on valitettavaa, että vain kymmenen vuotta sitten tehtiin tällaisia
            ratkaisuja, jotka nyt olisivat aivan toisenlaisia näistä lähtökohdista.
         
         
         Uusiutuvien energialähteiden käyttöön
            on panostettava, mutta joku raja siinäkin on, koska ne innovaatiot,
            mitkä ovat syntyneet, ovat saaneet kyllä riittävästi
            tukimarkkoja, ja niitä koko ajan syntyy lisää.
            Pellepelottomia riittää tässä maassa.
         
         
         Tuulen osalta on merkittävänä todettava
            se, että sitä tietenkin Suomessakin otetaan käyttöön, mutta
            erityisesti on todettava se merkittävä vientimahdollisuus,
            mikä liittyy tämän tekniikan kehittymiseen
            ja metalliteollisuuden pärjäämiseen tällä alueella. 
         
         
         Kivihiili on yksi pahimpia saastuttajia. Mutta on todettava,
            ja korostan sitä, mitä talousvaliokunta, että jatkossa
            me tarvitsemme varavoimalähteenä kivihiilen, jota
            jossain kriittisessä tilanteessa joudutaan käyttämään.
            Mikäli se pakkotoimenpitein ajetaan alas, se merkitsee
            myös merkittävää hinnan panostusta. 
         
         
         Ydinvoiman osalta on todettava, että sen ratkaisut
            tullevat kypsymään tässä syksyn
            myötä. Ydinvoima on mahdollisuus, jolla Suomen
            teollisuuden ja Suomen kilpailukyky voidaan säilyttää myönteisellä tavalla,
            kun muistetaan, että me panostamme riittävästi
            niihin muihin energiamuotoihin, enkä hyväksy ollenkaan
            sitä väitettä, että jos saadaan
            viides ydinvoimala, me unohdamme kaiken muun. Siihen meillä ei
            ole varaa. On jatkossa todettava, että monipuolinen energian
            tuotanto takaa parhaalla mahdollisella tavalla Suomen kilpailukyvyn,
            josta meidän on kannettava täällä huolta
            samalla, kun me täytämme ilmastosopimuksen meille
            asettamat vaatimukset. 
         
         
       
      
         
         Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk:
            		
         
         
          Arvoisa puhemies! Ensin ed. Nepposelle aivan lyhyesti tästä mahdollisesta
            viidennestä ydinvoimalasta: On se vain niin, että jos
            tiedetään, että tällainen rakennetaan
            muutaman vuoden kuluttua, niin nämä kalliimmat
            muodot jäävät ihan automaattisesti syrjään
            siinä määrin, että kukaan ei
            ryhdy investoimaan sellaisiin energiamuotoihin, jotka ovat ydinvoimaan
            nähden kalliimpia. Sehän on ihan päivänselvä asia,
            että semmoiseen ei rahaa panna. Siinä mielessä tämä uhka
            on ihan realistinen.
         
         
         Arvoisa puhemies! Tämän selonteon myötä eduskunnassa
            nyt ensimmäistä kertaa keskitytään
            perusteellisesti yhteen globalisaation haastavimmista alueista eli
            ympäristöpolitiikkaan ja siinä nyt tällä kertaa
            nimenomaan ilmastopolitiikkaan. Tämä on tietenkin
            aivan oikein, koska ilmastomuutos on todellisuutta. Täällä Skandinaviassa
            eräiden asiantuntijoiden mukaan seuraavan sadan vuoden
            aikana lämpötila voi nousta jopa 9 astetta. Tämä merkitsee
            sitä, että sademäärät
            ja tulvat kasvavat, Itämeren ekosysteemi muuttuu. Se on
            jo nyt yksi maailman haavoittuvimmista meristä. Se, mitä tapahtuu
            Golfvirralle, on täysin arvoitus. Emme voi aavistaa, miten siinä käy.
            Mutta asiantuntijoiden mukaan kasvihuonepäästöjä tulisi
            kuitenkin ryhtyä vähentämään
            nopeasti ja niinkin paljon kuin 60—80 prosentilla. 
         
         
         Olen jokseenkin tyytyväinen ympäristövaliokunnan
            mietintöön ja haluan korostaa eräitä asioita
            tässä mietinnössä. 
         
         
         Ensiksikin korostan jatkotyötä. Suomi tarvitsee
            kunnollisen ilmasto-ohjelman, joka ulottuu ainakin aikaan 2030 taikka
            2050 asti, sillä ympäristökysymyksiä ei
            voida ratkaista positiivisesti lyhyellä aikavälillä.
            Tämä on mahdottomuus. 
         
         
         Hallituksen selonteko on osoittautunut tältä osin
            kovin puutteelliseksi ja vaatimattomaksi samoin kuin siinä,
            että se valitsi mustavalkoisen tarkastelutavan eli joko
            tällaisen niin sanotun ydinvoimaskenaarion tai maakaasuskenaarion
            ja jätti muut tiet eli niin sanotun kolmannen tien, esimerkiksi
            uusiutuvien energiamuotojen tien, käyttämättä,
            jätti myös ottamatta huomioon työllisyysvaikutukset,
            jotka ovat käyneet nyt ilmi muun muassa asianomaisen valiokunnan
            lausunnosta.
         
         
         Ympäristövaliokunnan mietinnöstä käy
            ilmi, että ilmasto-, energia- ja ympäristöpolitiikka
            on todella paljon haastavampi kuin helposti kuvittelemmekaan. Hallituksen
            selonteko rakentuu kovin paljon Kioton ympärille. Haluan
            myös korostaa sitä, että Kioton ilmastosopimus
            on vain preludi siis meillä, mutta myös Euroopan
            unionissa ja myös maailmanlaajuisesti, mutta tämän
            toteuttamiseksi on tietenkin nyt ensi vaiheessa ankarasti ponnisteltava.
            On aivan oikeutettua se, että Euroopassa ja täällä Suomessakin
            ollaan huolestuneita siitä, mitä Amerikassa tapahtuu,
            ja esitämme vahvaa kritiikkiä presidentti Bushin
            politiikalle. Ei ole mitenkään perusteltavissa
            se, että Amerikka jättäytyisi Kioton
            ilmastosopimuksen ulkopuolelle. USA, Venäjä ja
            kehitysmaat yhdessä tupruttavat selvästi yli puolet
            maailman päästöistä. Ilmasto
            on globaali asia. Siksi ainoa oikea tie positiiviseen tulevaisuuteen
            on se, että kaikki maat ovat vakavasti mukana alusta lähtien. 
         
         
         Tässä suhteessa Suomen tulee kyllä ponnistella
            vielä aktiivisemmin kuin tällä hetkellä olemme
            ponnistelleet kansainvälisellä tasolla saadaksemme
            aikaan tehokasta kansainvälistä ilmastopolitiikkaa.
            Meidän on aktivoiduttava muun muassa tällaisissa
            asioissa, joihin hallitus ei kovinkaan paljon ole kiinnittänyt
            huomiota, kuten minkälaisia päästökaupan
            ehtoja tullaan hyväksymään, miten nämä hiilinieluja
            koskevat laskentasäännöt muodostuvat,
            ja Bonnin heinäkuun kokoukseen on huolella valmistauduttava. 
         
         
         Arvoisa puhemies! Mielestäni tuloksellinen ilmastopolitiikka
            tulevaisuudessa edellyttää kolmea perusasiaa:
            ensiksikin juuri aktiivista EU-politiikkaa ja globaalipolitiikkaa,
            toiseksi selkeitä ohjauskeinoja ja niiden käyttöön
            ottamista ja edistämistä kotimaassa. Yksi tällainen
            on luonnollisesti veropolitiikka. Kun täällä on
            puhuttu jonkin verran energiaveron ja kilpailukyvyn suhteista, äskeisessä keskustelussa
            ainakin jäi kokonaan vaille huomiota se, että energiavero
            ja kilpailukyky on liitettävä ihan pakosta globaaliin yhteyteen.
            Sillä tavalla kilpailukykyä täytyy mitata
            eikä täällä kansallisesti. Kun
            elämme tällaisessa avoimessa taloudessa, on erittäinkin
            tärkeätä, että otamme globaalin
            näkökulman huomioon. Subventiopolitiikkaa harrastetaan
            kaikissa maissa, myöskin Suomessa. Tutkimukselle on saatava
            nykyistä enemmän varoja, koska tutkimuksen kautta
            löydämme uusiutuvia ja parempia energiamuotoja.
         
         
         Kolmanneksi on huolehdittava siitä, että energian
            säästäminen etenee. Tässä suhteessa
            tarvitsemme hyvinkin vahvaa asennemuutosta. On hyvä, että ympäristövaliokunnassa
            kiinnitettiin huomiota näihinkin asioihin. Peruslähtökohtana tulee
            tietenkin olla se, että meillä on edelleen monipuolinen
            energiapaletti tulevaisuudessa ja että energiantuotanto
            on mahdollisimman pitkään ja pitkälle
            kotimaista. Esimerkiksi ydinvoimakeskustelussa minua hämmästyttää se,
            että puhutaan aina, että se on kotimaista, kun
            kuitenkin perusraaka-aine eli uraani on ulkomaista.
         
         
         Lopuksi, arvoisa puhemies, globaalisuuteen vielä sen
            verran, että tästä eteenpäin
            Suomessakin varmasti kannattaisi pohtia ja mietiskellä, millä tavalla
            kansainvälisen tason toimintaa voitaisiin muuttaa. Voitaisiinko
            löytää esimerkiksi jokin Wto:n kaltainen
            yhteinen järjestö, koska globalisaationäkökulman
            huomioon ottaminen on aivan välttämätöntä?
            Tällä hetkellä näitä kysymyksiä ratkotaan
            hyvin monella tasolla eikä yhtenäistä järjestelmää ole.
            Ensiksi on saatava aikaan kestävä ympäristöpolitiikka,
            sen jälkeen tulee mielestäni talouspolitiikka
            ja energiapolitiikka jne.
         
         
       
      
         
         Jukka Gustafsson /sd:
            		
         
         
         Arvoisa herra puhemies! Monet puhujat ovat täysin perustellusti lähteneet
            liikkeelle maapallotasoisesta ja -laajuisesta ilmasto-ongelmasta.
            Kun nyt kuitenkin on menossa juhannusviikko Suomessa, voisi yhtä hyvin
            lähteä liikkeelle suomalaisesta saunan lämmittäjästä Näsijärven
            rannalla. Hänelle ja useimmille suomalaisille on korvaamattoman tärkeä asia
            puhdas luonto, puhdas vesi ja ilma.
         
         
         Haluan puheenvuoroni alkuun todeta sen, että vaikka
            valtioneuvoston selonteko ilmastostrategiasta oli varsin ansiokas
            yhteenveto ongelmasta ja sen juurista, oli se mielestäni
            liiaksi KTM-vetoinen. Väitän, että jos
            selonteon laadinta olisi annettu pääasiassa ympäristöministeriön
            harteille, olisi se hieman toisen näköinen. Jäin
            kaipaamaan ympäristöministeriön näkemyksiä teollisuuden,
            palveluiden, kotitalouksien ja liikenteen päästöihin.
            Varmasti osin tämän puutteen vuoksi selonteossa
            ei ole riittävästi särmää ja
            uskallusta kyseenalaistaa nykymenoa. Tässä mielessä yhdyn
            ympäristövaliokunnan arvioon selonteon kapea-alaisuudesta.
         
         
         On selvää, että hiilidioksidipäästöjä tulee
            jatkossa vähentää rajusti. Tästä olemme
            kaikki samaa mieltä. Mutta miten se toteutuu, on jo toinen kysymys.
            Itse haluaisin kiinnittää huomiota kahteen kohtaan:
            tulevaan energiaratkaisuun ja uuden teknologian käyttöönottoon.
            Toki muitakin huomiota vaativia asioita on, esimerkiksi kaatopaikkojen
            metaanipäästöt, mutta niissä on
            viime vuosina tapahtunut huomattavaa parannusta. 
         
         
         Suurin haaste päästöjen alentamisessa
            tulee olemaan fossiilisten polttoaineiden käytön
            alentaminen. Niiden osuus Suomen kasvihuonepäästöistä on
            peräti 65 prosenttia. Onkin siis selvää, että asetettuihin
            tavoitteisiin ei päästä, ellei fossiilisten
            polttoaineiden käyttöä energian tuotannossa
            saada radikaalisti vähennettyä. Mielestäni valtioneuvoston
            selonteossa maakaasun ja ydinvoiman vastakkainasettelu on hedelmätön.
            Kumpikaan vaihtoehto ei ole kestävä. Yhdyn ympäristövaliokunnan
            kantaan, että uusiutuvia energiamuotoja pitää kehittää voimakkaasti.
            Haluaisinkin, että tuleva energiaratkaisu keskittyisi uusiutuviin
            energialähteisiin.
         
         
         Tuulivoiman kilpailukyky nousee jatkuvasti ja uusien voimaloiden
            tehot ovat jo sitä luokkaa, että voi ihmetellä,
            miksei valtiovalta ole lähtenyt tukemaan tuulivoiman tuotantoa
            voimallisemmin, kuten Ruotsissa ja Tanskassa on muun muassa tehty.
            Tuulivoimaa aliarvioidaan, vaikka Suomella on pitkän rantaviivan
            vuoksi suuri potentiaali tuulivoiman hyödyntämiseen.
            Tähän olisin toivonut ympäristövaliokunnan
            kiinnittävän enemmän huomiota.
         
         
         Myös lämmityksessä uusiutuvia energiamuotoja
            voidaan jo nykytekniikan avulla käyttää paremmin
            hyväksi. Esimerkiksi hakkeen käyttöä on
            kehitelty niin, että käyttäjäystävällisyys
            on lisääntynyt. Pellikoiden eli sahanpurusta puristettujen
            pipanoiden käyttö on lisääntynyt,
            koska pellikoille soveltuva lämmitysjärjestelmä hoitaa itse
            polttoainelisäämisen eikä käyttäjän
            tarvitse ravata jatkuvasti lisäämässä sitä,
            kuten hakkeen osalta asianlaita on. Samoin maa-, vesi- ja ilmalämpö ovat
            potentiaalisia energiamuotoja. Esimerkiksi maalämmön
            osalta omakotitalon lämmityskustannukset tippuvat neljäsosaan öljy-
            tai sähkölämmitykseen verrattuna. Silti
            käyttäjän ei tarvitse tehdä mitään
            hokkuspokkus-temppuja lämmittääkseen
            taloaan, vaan tekniikka on yhtä kätevää kuin
            sähkölämmityksessäkin. Myös suurten
            voimaloiden osalta olisin kiinnostunut, voitaisiinko vanhojen kivihiilivoimaloiden
            polttoaine korvata hakkeella tai pellikoilla. Aurinkovoimaa tulisi
            hyödyntää entistä enemmän
            varsinkin vapaa-ajan asumisessa. 
         
         
         Arvoisa puhemies! Meillä on siis paljon mahdollisuuksia
            tulevan energiaratkaisun suhteen. Tärkeintä minusta
            on sen oivaltaminen, että ympäristöystävällisten
            energiamuotojen käyttöönotto ei tapahdu
            itsestään. Markkinat eivät itsestään korjaa
            energiatuotannon rakennetta. Se on valtiovallan ja eduskunnan tehtävä.
            Ympäristövaliokunta on aivan oikein kiinnittänyt
            tähän huomiota, sillä tämä on
            mielestäni tärkein viesti, joka eduskunnan on
            hallitukselle välitettävä.
         
         
         Ei Suomessa eikä varmaan monissa muissakaan länsimaissa
            ole osattu hyödyntää riittävästi uuden
            teknologian tuomia etuja energiasäästöissä tai
            päästöjen vähentämisessä.
            Tein noin vuosi sitten toimenpidealoitteen käytettyjen
            autojen verotuksen alentamiseksi. Tein sen siksi, että Suomen
            autokanta on yksi Euroopan vanhimmista, vaikka olemme varsin varakas
            kansakunta. Jos käytettyjä katalysaattoriautoja
            voitaisiin tuoda nykyistä edullisemmin maahan, olisi myös
            tavallisella palkansaajalla varaa ostaa suhteellisen uusi auto.
            Nykyään uuden tai uudehkon auton osto on lähinnä varakkaitten
            etuoikeus. Liian moni ajelee 80-luvun rämillä ja
            saastuttaa luontoa. Kun tiedetään, että katalysaattori
            vähentää auton päästöt
            murto-osaan, autokantaa nuorentamalla Suomella olisi mahdollisuus
            saavuttaa nopeasti hyviä tuloksia päästöjen
            vähentämisessä. (Ed. Tiusanen: Hiilidioksidiin
            se ei vaikuta!) Tähän asiaan jäin kaipaamaan
            myös ympäristövaliokunnan kantaa.
         
         
         Liikenteeseen liittyen meidän olisi edistettävä entistä voimallisemmin
            julkisen liikenteen toimintakykyä ja kilpailukykyä yksityisautoiluun nähden.
            Esimerkiksi Pendolino-junien käyttöönottoa
            tulisi nopeuttaa. Valtiovallan pitäisi myös käyttää enemmän
            normiohjausta. Miksei vähemmän energiaa kuluttavista
            jokapäiväisistä laitteista tehdä standardeja,
            jotka olisi pakko ottaa käyttöön? Näin
            ainakin uusia asuntoja rakennettaessa.
         
         
       
      
         
         Esko Kurvinen /kok:
            		
         
         
          Arvoisa herra puhemies! Ympäristövaliokunnan
            mietintö Kansallisesta ilmastostrategiasta on mielestäni
            erittäin ansiokas erityisesti siksi, että yksimielisessä mietinnössä Suomen
            ilmastostrategiaa on mietitty nimenomaan ilmaston näkökulmasta. 
         
         
         Valiokunta ei ole rajoittunut tarkastelemaan Suomen ilmasto-ohjelmaa
            pelkästään kahden energiaratkaisun vertailuna,
            kuten hallituksen selonteon pohjalta olisi helposti voinut käydä.
            Ympäristövaliokunta on etsinyt ratkaisuja mahdollisimman
            laaja-alaisesti, punniten eri toimenpiteiden vaikutuksia kiihkottomasti,
            nojautuen kuulemiensa 78 asiantuntijan ja lukuisten muiden valiokuntien
            antamiin lausuntoihin. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin
            uusimman raportin mukaan enää ei ole kysymys siitä,
            muuttuuko ilmasto ihmisten toimesta, vaan siitä, kuinka
            paljon ja kuinka nopeasti. Ilmastomuutos ei ole enää pysäytettävissä,
            vaikka kasvihuonepäästöt loppuisivat
            kokonaan.
         
         
         Kansallisen ilmastostrategian lähtökohtana oleva
            Kioton sopimuksen tavoitteiden saavuttaminen on mitä ilmeisimmin
            vain pieni hidastus siihen nähden, mitä tarvittaisiin,
            jotta päästäisiin ekosysteemin sietämiin
            ilmastomuutoksiin. Suomen on varauduttava nyt tehtävillä valinnoilla siihen,
            että kasvihuonekaasujen vähentämistä pystytään
            jatkamaan niin, että nyt tehtävät toimenpiteet
            eivät esimerkiksi turhien investointien takia rajoita kehityksen
            jatkamista. Hallituksen selonteosta puuttuvat kokonaan pysyvän
            ilmastomuutoksen sopeuttamistoimenpiteet. Tältä osin
            Kansallista ilmastostrategiaa on syytä täydentää,
            samoin kuin sen jälkeen, kun viidennen ydinvoimalan rakentamislupa
            on ratkaistu.
         
         
         Arvoisa puhemies! Suomen kasvihuonekaasujen ylivoimaisesti merkittävin
            lähde on fossiilisten polttoaineiden käyttö energiatuotannossa
            ja lämmityksessä. On kuitenkin aivan oikein, että hallitus
            selonteossaan esittää toimenpiteitä kaikkien
            kasvihuonekaasujen vähentämiseksi. Selonteossa
            arvioidaan uusiutuvan energian käytön lisäämisellä ja
            energiansäästötoimenpiteillä saavutettavan
            noin puolet päästövähennystarpeesta. 
         
         
         Suomalainen teollisuus on viime vuosien aikana merkittävästi
            tehostanut energiankäyttöä erilaisilla
            teknisillä toimenpiteillä. Ilahduttavaa onkin
            todeta eilinen teollisuuden antama kirjallinen sitoumus jatkaa hiilidioksidipäästöjen
            vähentämistä vapaaehtoisin sopimuksin.
            Lisää säästötoimenpiteitä etsittäessä onkin
            otettava huomioon, että suomalainen teollisuus on jo nyt erinomaisella
            kansainvälisellä tasolla. Näistä lähtökohdista
            suomalaisen osaamisen vientimahdollisuuksia on syytä tukea
            globaalin ilmastomuutoksen hillitsemiseksi.
         
         
         Sen sijaan meidän jokaisen suomalaisen asenteissa ja
            kulutustottumuksissa on huomattavasti parantamisen varaa. Tämä edellyttää nykyistä
            voimakkaampia
            toimia muun muassa opetuksessa ja kuluttajavalituksessa ja ehkä myös
            energian hinnoittelussa.
         
         
         Uusiutuvien energialähteiden tutkimus ja kehitys etenee
            laajalla rintamalla kaikkialla maailmassa, mutta asiantuntijoitten
            mukaan niiden saaminen laajasti, teknisesti ja taloudellisesti kilpailukykyisinä käyttöön
            kestää vielä kymmeniä vuosia.
            Suomalainen teollisuus ja tutkimuslaitokset ovat hyvin mukana tässä tutkimustyössä
            ja tuotekehityksessä.
            Tulevaisuusvaliokunnan arviointiin siitä, että näistä teknologian
            aloista Suomeen syntyisi uusia menestystarinoita, on syytä uskoa.
         
         
         Suomessa käytössä olevista uusiutuvista
            energialähteistä vesivoima sekä puun
            ja turpeen yhteiskäyttö ovat vakiinnuttaneet asemansa.
            Sähkön ja lämmön yhteistuotanto
            näillä uusiutuvilla energialähteillä on
            kannatettavaa ja sen kilpailukyky tuontienergiaan nähden
            on turvattava myös jatkossa verotuksellisin keinoin. Sen
            sijaan maakaasun käytön merkittävään
            lisäämiseen nykyisessä tilanteessa, jossa
            olemme täysin riippuvaisia yhdestä toimittajasta,
            on syytä suhtautua kriittisesti. Sitoutuminen nykyistä laajemmin
            yhteen toimittajaan aiheuttaa Suomen energiahuollolle kohtuuttoman
            hinta- ja toimitusvarmuusriskin, varsinkin, kun myös samalla
            tuontisähkön, raakaöljyn ja kivihiilen
            merkittävä osa tulee samalta toimittajalta. Tilanne
            voi muuttua joskus tulevaisuudessa, jos kaasun toimittajia saadaan
            useampia ja niitä voidaan kilpailuttaa keskenään. Kilpailun
            puuttuminen on jo tällä hetkellä nähtävissä,
            sillä selonteossa ennakoitu hintataso on jo nyt saavutettu.
            Lisäksi on syytä muistaa, että maakaasu
            on vain väliaikainen ratkaisu päästöjen
            vähentämiseen, sillä se tuottaa hiilidioksidi- ja
            metaanipäästöjä.
         
         
         Arvoisa puhemies! Suomalainen hajautettu, yhdistetty sähkön-
            ja lämmöntuotanto kotimaisilla uusiutuvilla polttoaineilla
            täydennettynä uusilla uusiutuvilla energialähteillä,
            nykyisen kaltaisella maakaasun käytöllä sekä erillisellä päästöttömällä kotimaisella
            sähköntuotannolla takaa parhaat mahdollisuudet
            toteuttaa selonteon mukaiset ilmastolliset tavoitteet. Maamme tarvitsee monipuolista
            energian tuotantoa myös tulevaisuudessa. Se on Suomen energiapolitiikan
            vahvuus nyt ja tulevaisuudessa myös ilmastonäkökulmasta
            katsoen. Samalla toteutuu ympäristövaliokunnan
            mietinnössään korostama vaatimus siitä,
            että energia on suomalaisen yhteiskunnan perushyödyke,
            jonka riittävä saanti pitkällä aikavälillä kilpailukykyiseen
            hintaan on turvattava kaikissa olosuhteissa.
         
         
       
      
      
         
         Ed. Karpio merkitään läsnä olevaksi.
         
      
      
      
         
         Tuija Nurmi /kok:
            		
         
         
         Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva
            valtioneuvoston selonteko kansallisesta ilmastostrategiasta on oikean
            suuntainen ja kannatettava. Ilmastostrategia sisältää moninaisia
            alueita, muun muassa teollisuuden ja liikenteen. Puutun puheenvuorossani
            pariin mielestäni hyvin tärkeään
            näkökohtaan.
         
         
         On hyvä ja monesti välttämätöntä,
            että asioista tehdään sopimuksia. Pelkät
            sopimukset eivät kuitenkaan riitä tässäkään
            tapauksessa. Ihmisten on ymmärrettävä sopimuksen
            sisältö eli se, mitä se tarkoittaa, mitä se
            vaatii ja mikä sen vaikutus on. Viime kädessä ympäristötiedon
            pitää siis saavuttaa kuluttaja, joka tutkimusten
            mukaan on aiempaa enemmän kiinnostunut ympäristöasioista.
            Ongelmana on, ettei kiinnostusta tahdota saada tekemisen tasolle,
            vaikka asian tärkeys ymmärretään.
            Sanoista tekoihin pääseminen vaatii usein elinikäistä itsensä koulutusta.
            Poikkeuksiakin on. Asiakkaiden ympäristötietoisuuden
            on huomattu olevan vahva muutosvoima tietyillä markkinoilla.
            Esimerkiksi bensan markkinoinnissa ympäristöystävällisyys
            on jo pitkään ollut päävaltti.
         
         
         Huomattava määrä hiilidioksidipäästöistä aiheutuu
            liikenteestä. Puutun nyt myös muihin liikennepäästöihin.
            Miltei kaikki hengityskorkeudella esiintyvä yhdyskuntailman
            hiilimonoksidi on peräisin autojen pakokaasuista. Helsingissä tehdyssä tutkimuksessa
            vuosilta 1987—1995 todettiin, että korkeiden hiilimonoksidipitoisuuksien
            ja kokonaiskuolleisuuden sekä sydän- ja verisuonisairauksista
            johtuvan kuolleisuuden välillä on merkittävä yhteys.
            Hengityselinsairauksista ja syövistä johtuvien
            kuolemien ja korkeiden hiilimonoksidipitoisuuksien välillä ei
            todettu yhteyttä. Yhdyskuntailman hiilimonoksidien haittavaikutukset
            todettiin nyt pienemmissä pitoisuuksissa kuin aiemmin on
            maailmalla raportoitu. Haittoja todettiin pitoisuuksissa, jotka
            alittivat Maailman terveysjärjestön ohjearvot.
         
         
         Valtiovarainvaliokunta on mietinnössään
            kiirehtinyt autoverotuksen kokonaisuudistusta hallitusohjelman mukaisesti
            siten, että autokannan uusiutumista nopeutetaan liikenneverotuksen
            rakennetta muuttamalla ja liikenneverotuksessa otetaan nykyistä painokkaammin
            huomioon ympäristövaikutukset, erityisesti polttoaineen
            kulutus ja liikenneturvallisuustekijät. Tutkimuksen mukaan
            liikenteen pitoisuuksia voidaan alentaa tehokkaimmin juuri suosimalla
            autokannan uusiutumista, koska uusien autojen hiilimonoksidipäästöt
            ovat huomattavasti pienemmät kuin vanhojen autojen. Siksi
            toivon, että hallitus lunastaa pian lupauksensa autoverotuksen
            uudistamisesta.
         
         
         Olen muuten tästä valtioneuvoston selonteosta
            pitkälti samaa mieltä kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron
            kanssa. Täällä on vielä monta,
            jotka haluavat käyttää puheenvuoron,
            joten en toista ryhmäpuheenvuoron kannanottoja.
         
         
       
      
         
         Annika  Lapintie /vas:
            		
         
         
          Arvoisa puhemies! Kun lukee ympäristövaliokunnan
            asiasta antamaa mietintöä, voi todeta, että eduskunta
            teki viisaan päätöksen päättäessään,
            että nimenomaan ympäristövaliokunta on
            se valiokunta, joka suorittaa ratkaisevan ilmastostrategian käsittelyn. Muualla
            aika usein kuullaan väitettävän, että ne, jotka
            vastustavat ydinvoimaa, kannattavat samalla fossiilisten polttoaineiden
            käytön jatkamista ja lisäämistä.
            Tämähän ei pidä paikkaansa, mutta
            nämä väitteet johtuvat selvästikin
            siitä, että myös ilmastostrategiaa on
            yritetty käyttää tukena, kun yritetään
            perustella ydinvoiman lisärakentamista. Kuitenkin valtioneuvoston
            antamassa selonteossa jo todetaan aivan yksiselitteisesti, että hiilidioksidipäästötavoitteeseen
            voidaan päästä myös ilman ydinvoimaa.
         
         
         Myös talousvaliokunnan lausunnossa todetaan selvästi,
            että molemmat kansallisen ilmastostrategian KIO-skenaariot
            ovat toteuttamiskelpoisia. Sekä selonteon että talousvaliokunnan mukaan
            maakaasuvaihtoehto on jonkin verran kalliimpi kuin ydinvoimaratkaisu,
            mutta kukaan tuskin voi kieltää sitä,
            että tulevaisuutta ajatellen KIO1 on kuitenkin äärettömän
            paljon turvallisempi vaihtoehto kuin ydinvoiman lisärakentamiseen
            pohjaava vaihtoehto.
         
         
         Esimerkiksi arvovaltainen talouselämän asiantuntijalehti
            The Economist arvostelee pääkirjoituksessaan noin
            kuukausi sitten 19.5. voimakkaasti USA:n presidentin George Bushin ydinvoimapolitiikkaa.
            Lehden kirjoituksen mukaan ydinvoimaa huomattavasti tehokkaampi kasvihuoneilmiön
            torjuja olisi hiilidioksidivero, joka antaisi puhtaille energiamuodoille,
            kuten tuuli- ja aurinkoenergialle, samat lähtöedellytykset
            ydinenergian kanssa. Tästä näkökulmasta lehden
            pääkirjoitus pitää kuitenkin
            puhtaita energiamuotoja parempana, koska ydinvoimalla on taakkanaan
            sen aiheuttamat ikuiset jätteet.
         
         
         Tulevaisuusvaliokunnan lausunnossa todetaan, että uusiutuvat
            energiamuodot ovat jo tänään teknologisesti
            niin kehittyneitä, että ne voitaisiin ottaa käyttöön
            laajemminkin. Ainoana hankaluutena tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä pidetään
            uusiutuvien energiamuotojen markkinointia ja niiden hintaa. Uusiutuville
            energiamuodoille annetulla lisäpanostuksella markkinat kasvaisivat
            ja hinta alenisi. 
         
         
         Mielestäni meidän suomalaisten tulisi energiaratkaisuja
            pohtiessa muistaa olla myös sosiaalisesti kestäviä.
            Seuraavina vuosikymmeninä kehitysmaiden energian tarve
            tulee kasvamaan hyvin nopeasti. Kovinkaan monella kehitysmaalla ei
            varmastikaan ole varaa rakentaa suuria pääomia
            vaativaa ydinenergiaa. Mielestäni niin meillä Suomessa
            kuin muillakin kehittyneillä teollisuusmailla on nyt velvollisuus
            kehittää uusiutuvia energiamuotoja niin, että kehitysmaat eivät
            joudu tulevaisuudessa turvautumaan energian tuotannossaan fossiiliseen
            energiaan, vaan uusiutuva energia on aidosti kilpailukyistä ja
            kehitysmaidenkin käytettävissä.
         
         
         Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan lausunnossa korostetaan
            sitä, että Suomi on yksi maailman suurimmista
            tuulivoimakomponenttien viejämaista ja siksi meillä olisikin
            hyvät luontaiset edellytykset hyödyntää myös
            itse tätä uutta energiateknologiaa. Työ-
            ja tasa-arvoasiainvaliokunnan mietinnössä kehotetaankin
            Suomea tukeutumaan voimakkaasti suomalaiseen osaamiseen ja teknologiaan,
            koska näin voidaan merkittävästi edistää uuden
            energiateknologian vientimahdollisuuksia.
         
         
         Liikenne tuottaa 20 prosenttia kasvihuonepäästöistämme.
            Liikennettä tulisi kehittää ympäristöystävällisemmäksi.
            Tähän on useitakin keinoja. Esimerkiksi lento-
            ja yksityisautoliikenne tuottavat eniten kasvihuonekaasuja matkustajaa kohden.
            Lentoliikenteen houkuttelevuutta voitaisiin vähentää verottamalla
            lentopolttoainetta bensiinin tavoin sekä myös
            asettamalla lentoliikenteelle yleinen haittavero. Huomattavasti
            lentoliikennettä ja yksityisautoilua ympäristöystävällisemmän
            liikennemuodon, esimerkiksi raide- ja linja-autoliikenteen, parantamiseksi
            pitäisi harkita myös arvonlisäveron alentamista
            juuri näiltä ympäristöystävällisiltä vaihtoehdoilta.
         
         
         Liikennekasvatuksella ja -rajoituksilla on vaikutus päästöihin.
            Kun autolla ajetaan esimerkiksi 80 kilometriä tunnissa
            ja liikennevirta on tasainen, päästöt
            ovat alhaisempia. Kuitenkin usein harhaanjohtavasti väitetään,
            että nimenomaan moottoritiet, joilla ajetaan lujaa, olisivat
            saasteeton vaihtoehto. Tällaiset harhakäsitykset
            pitäisi pyrkiä oikomaan, koska aina kun nopeus
            nousee yli 80 kilometrin rajan, myös päästöt
            lisääntyvät. Kunnallisilla kevyen liikenteen
            väylillä voidaan myös kannustaa ihmisiä saasteettomaan
            liikkumiseen. Tässä esimerkiksi kunnilla on mahdollisuus
            näyttää, mihin pystytään,
            jos halutaan suosia kevyttä liikennettä. 
         
         
         Ydinvoiman lisärakentaminen ei mielestäni ole
            järkevä keino vähentää Suomen
            kasvihuonekaasujen päästöjä.
            Ydinvoima ei kannusta energian säästämiseen,
            vaan pikemminkin sen tuhlaamiseen. Ydinvoima ei kannusta uusiutuvien energiamuotojen
            kehittämiseen, vaan päinvastoin hidastaa näiden
            kehittämistä. Mielestäni Suomen tulisi
            nyt rohkeasti siirtyä aitoon vihreään
            energiatalouteen. Sekä teollisuutta että kotitalouksia
            tulisi kannustaa energian järkevään käyttöön,
            jotta taas kymmenen vuoden kuluttua ei tarvitse keskustella uudesta
            ydinreaktorista.
         
         
       
      
         
         Ismo   Seivästö  /kd:
            		
         
         
          Arvoisa puhemies! Myönteisesti on todettava, että viime
            päivinä on saanut iloita kahdesta tasapainoisesta
            ja hyvästä mietinnöstä, joilla
            molemmilla on vaikutusta pitkälle tulevaisuuteen. Tarkoitan
            talousvaliokunnan mietintöä valtionyhtiöitten
            kehittämisestä ja ympäristövaliokunnan
            mietintöä valtioneuvoston selonteosta Kansallisesta
            ilmastostrategiasta. Molemmat on laadittu hyvässä yhteisymmärryksessä erilaisia
            näkemyksiä yhteen sovittaen. 
         
         
         On asioita, joissa pienen kansakunnan tulee olla mahdollisimman
            yksituumainen, jotta pärjäämme maailmassa,
            jossa suurten painoarvo kilpailussa tuntuu vain kasvavan. Saastuttaminen
            ei saa kuitenkaan tuoda kilpailuetua kenellekään. Ympäristöasioissa
            ja ihmisoikeuksissa maailma on siis korostuneesti yhteinen. Puhdas
            ilma, puhdas vesi, saasteeton maaperä — siinä kolme
            perusasiaa, jotka tulee antaa perinnöksi lapsillemme ja
            heidän lapsilleen. Tässä tarvitaan yksilöiden,
            kuntien panostusta erityisesti yhdyskuntarakenteen ja joukkoliikenteen
            suunnittelussa, maakuntien, valtioiden ja maanosien panostusta. Globaalit
            toimenpiteet ovat tarpeen, jotta emme kokonaan turmele Luojamme
            hyvää luomistyötä.
         
         
         Tietyt ilmastomuutokset ovat jo valitettavaa todellisuutta,
            mutta pelkkään sopeutumiseen ei tule tyytyä,
            ovathan toimenpiteet johtaneet monin paikoin veden- ja ilmanlaadun
            merkittävään paranemiseen, kunhan näihin
            toimenpiteisiin on vain ryhdytty. Uudella energiateknologialla on vielä monia
            mahdollisuuksia yhdistettäessä taloudellisesti
            ja ympäristöystävällisesti sähkön
            ja lämmön tuotanto. Onhan meilläkin paljon
            uusiutuvia energian lähteitä, joilla on merkittävä työllistämisvaikutus.
            Erityisesti puunjalostusastetta yleensä sekä puun
            käyttöä niin rakentamisessa kuin energian
            tuottamisessakin tulee lisätä. Hake, pelletit
            ja myös biodiesel ovat kotimaisia lähteitä.
            Aurinko ja tuuli ovat kansainvälisesti yhteistä omaisuutta.
         
         
         Suomen tulee pitää kiinni omasta osuudestaan Kioton
            pöytäkirjassa asetetuista kasvihuonekaasupäästöjen
            vähennystavoitteista. Samalla meidän tulee Euroopan
            unionin osana, mutta myös hyviä suhteitamme Venäjään
            ja USA:han hyväksikäyttäen, edistää näiden
            kahden suuren yhteisymmärrystä ympäristökysymyksissä,
            auttaa heidätkin näkemään, miten
            merkittävä turvallisuustekijä puhdas
            ympäristö on myös suurvalloille. Samalla
            voidaan yrittää vaikuttaa myös ohjustorjuntakysymyksiin
            niin, että varoja ilmastonsuojeluun ja yleensäkin
            ympäristönsuojeluun jää enemmän
            käytettäväksi näissä molemmissa suurvalloissa.
         
         
       
      
         
         Kari Uotila  /vas:
            		
         
         
          Arvoisa puhemies! Ilmaston lämpeneminen kasvihuonekaasujen
            seurauksena on todella globaali ongelma. Sen vaikutukset eri puolella
            maapalloa ovat varmasti erilaisia, mutta on aivan selvää,
            että köyhimmät maat tulevat kärsimään
            eniten, mikäli tätä kehitystä ei
            saada käännettyä, muun muassa vedenpinnan
            nousun seurauksena jne.
         
         
         Sitten voidaan arvioida, mitkä olisivat vaikutukset
            pitkällä aikavälillä Suomeen,
            mikäli ilmaston lämpeneminen, kasvihuoneilmiö,
            edelleen jatkuu. Voi olla, että keskilämpötila
            nousee ja siirrymme ilmastollisesti lähemmäksi
            Eurooppaa. Mutta on myös asiantuntijoita, jotka katsovat,
            että kehitys voi olla aivan päinvastainenkin. He
            lähtevät siitä, että ilmaston
            lämpeneminen ja siitä johtuva mannerjäätiköiden
            sulaminen aiheuttaa muutoksia valtamerien suolapitoisuuksiin. Aika
            monet pitävät mahdollisena jopa niin dramaattisia
            muutoksia kuin Golfvirran suunnan vaihtuminen, jonka seurauksena
            me emme menekään ilmastollisesti kohti Etelä-Eurooppaa, vaan
            menemme kohti jääkautta ja ilmaston kylmenemistä.
         
         
         Ilmastonmuutokset voidaan tietysti kyseenalaistaa ja sanoa,
            että ne ovat hyvin hitaita ja kauaskantoisia. Mutta kun
            niitä vertaa vaikka laskelmiin ja oletuksiin käytetyn
            ydinvoiman loppusijoittamisen riskeistä ja sitä kohtaan
            tunnettuihin pelkoihin, niin puhutaan myös tuhansista ja
            kymmenistätuhansista vuosista. Myös ilmaston lämpenemisen
            osalta pitää ottaa ehkäpä samanlainen
            aikajänne. (Ed. Tiuri: Kymmenessä vuodessa jäähtyy,
            jos Golfvirta pysähtyy!)
         
         
         Kun tämä on globaali ongelma, niin pitää tietysti
            edellyttää maailman kaikilta toimijoilta vastuullisuutta.
            Kyllähän USA:n suhtautuminen tähän
            kysymykseen on vastuuton. Kun maa tuottaa 25 prosenttia kasvihuonekaasuista
            ja tuottaa myös asukasta kohti eniten näitä kaasuja,
            kyllä sen pitäisi enemmän kantaa vastuuta
            tästä kehityksestä. Nythän presidentti
            Bush ja EU:n johto tapasivat Göteborgissa, jossa kestävä kehitys
            ja myös ilmastosopimus olivat keskeisesti esillä. Eikä ainakaan
            vielä ole näkyvissä USA:n uuden hallinnon
            selkeää energiapoliittista linjausta. USA:ssa
            on myös herätelty keskustelua ydinvoiman lisärakentamisesta. Äskettäin
            Oecd:n ministerikokouksessahan USA:n pari keskeistä ministeriä lähestyi
            asiaa sillä tavalla asteittaisen etenemisen kautta, että ilmastokysymyksessä pitäisi
            ottaa
            askel kerrallaan ja seurata ensimmäisen askeleen vaikutusta
            ennen kuin sitoudutaan pitemmälle.
         
         
         Joka tapauksessa, riippumatta siitä, mitä USA:n
            ilmasto- ja energiapolitiikassa tapahtuu, Euroopan unionin, ja Suomen
            tietysti Euroopan unionin jäsenenä, on tehtävä kaikkensa
            Kioton prosessin eteenpäinviemiseksi. Siitä huolimatta, mitä sille
            prosessille tapahtuu, on meidän täällä omassa
            maassamme kuitenkin osaltamme vastattava haasteeseen ja toimittava
            siten, että velvoitteemme täyttyvät.
         
         
         En puutu tässä valiokunnan mietintöön
            kuin siltä osin, mitä valtiovarainvaliokunta on
            siihen kantaa ottanut, ja valtiovarainvaliokunnankin kannan osalta
            vain vetämäni jaoston, asunto- ja ympäristöjaoston,
            osuuteen lausunnossa. Asunto- ja ympäristöjaoston
            rooliin tässä yhteydessä kuuluivat keskeisesti
            erityisesti yhdyskuntarakennekysymykset ja tietysti rakentaminen
            kaiken kaikkiaan. Kokonaisuuden kannalta nämä eivät
            varmasti kaikkein suurimpia tekijöitä merkitykseltään
            ole, mutta täytyy sanoa, että pienistä puroista
            syntyy jokia. Myöskin ilmastomuutoksen hallinnassa pienistä ja
            saman suuntaisista toimenpiteistä syntyy se myönteinen
            kehitys, jolla näihin tavoitteisiin voidaan päästä.
         
         
         Yhdyskuntarakenteessahan on ollut, niin kuin lausunnossa todetaan,
            viime vuosina ominaista se, että samalla kun valtakunnan
            mittakaavassa on tapahtunut hyvin voimakasta keskittymistä kasvukeskuksiin,
            muun muassa tänne Pääkaupunkiseudulle,
            näiden kasvukeskusten sisällä yhdyskuntarakenne
            on hajautunut ja eriytynyt. Tämä on ympäristön
            kannalta hyvin kielteistä kehitystä varsinkin
            silloin, jos se johtaa lisääntyvään
            liikenteeseen, lisääntyvään
            henkilöauton käyttöön pitempiin
            ja pitempiin työmatkoihin ja pitempään
            matkustamiseen muutoinkin. Mikäli rakentaminen vielä suuntautuu
            pirstaloidusti niin, että se menee muun muassa kaukolämpöverkkojen
            ulkopuolelle, nämä kielteiset vaikutukset ympäristön
            kannalta vielä kasvavat. Kun viittasin aiemmin debatissa
            kuntien vastuuseen, kyllä kunnilla on aika suuri vastuu.
            Olisi erittäin tärkeätä, että kaikissa
            kunnanvaltuustoissa, kun tehdään päätöksiä,
            otettaisiin hyvin läpäisyperiaatteella ilmastosopimuksenkin
            velvoitteet huomioon ja yhdyskuntarakennetta pyrittäisiin eheyttämään,
            sekä työpaikka- että asuntorakentamista
            todella suunnattaisiin joukkoliikenneyhteyksien, erityisesti raideliikenteen,
            piiriin ja samoin tietysti pyrittäisiin hyödyntämään
            kaukolämpöverkkoa ja yleensäkin rakennettua
            ja valmiina olevaa kunnallistekniikkaa. Se on silloin yksittäisistä päätöksistä,
            yksittäisistä kaavoista koostuva kokonaisuus sillä tavalla,
            että myöskin kuntatasolla tehdään
            paljon.
         
         
         Toinen osa koskee sitten rakentamisen energiatehokkuutta, korjausavustuksia.
            Täällä on hyviä kohtia siihen,
            että tätä pitää tukea.
            Pitää tukea niitä ratkaisuja, joilla
            otetaan käyttöön uusiutuvia lämmön-
            ja energiantuotantotapoja (Puhemies koputtaa) myöskin pientalorakentamisessa jne.,
            elikkä niitäkin täytyy voimakkaasti tukea.
         
         
       
      
         
         Reijo Laitinen /sd:
            		
         
         
         Arvoisa herra puhemies! Suomen energiapolitiikan kannalta ajankohtainen
            kysymys on, miten toteutamme meille asetetut kasvihuonekaasujen
            vähentämistavoitteet. Kasvihuonekaasuista merkittävin
            on, niin kuin hyvin tiedämme ja tunnemme, hiilidioksidi,
            jota etupäässä aiheuttavat energian tuotanto
            ja käyttö. Tämä merkitsee, että päätettäessä keinoista päästöjen
            vähentämiseksi päätetään
            myös keskeisistä energiapoliittisista linjauksista.
         
         
         
         Energia on merkittävä tuotannontekijä.
            Sen merkitys on huomattava sekä teollisuudessa, palveluissa
            että muussa tuotantotoiminnassa. Se on myös kotitalouksien
            keskeinen kulutushyödyke yhtä hyvin asumisessa
            kuin myöskin liikkumisessa. Energia on välttämättömyys
            yhteiskuntamme jokapäiväiselle toiminnalle. Se
            edistää välillisesti monien yhteiskunnallisten
            hyvinvointitavoitteiden saavuttamista. Näin ollen energian saatavuudessa
            tai hinnassa tapahtuvat muutokset tai häiriöt
            vaikuttavat voimakkaasti koko yhteiskuntaan.
         
         
         
         Energiahuollon monipuolisuudella eli useiden eri energialähteiden
            käytöllä voidaan lisätä energian
            saannin varmuutta. Energiahuollon monipuolisuus ja kilpailevat hankintalähteet
            pitävät yllä energiamuotojen ja energian
            toimittajien välistä kilpailua, joka taas laskee
            sitten energian hintaa.
         
         
         
         Suomen suurin ongelma on työttömyys, jonka alentaminen
            on yhteiskunnallisesti tärkein tehtävä.
            Työttömyyden laskuun ja valtionvelan alenemiseen
            tähtäävä politiikka on mahdollista
            ennen kaikkea tasaisen ja vahvan talouskasvun avulla. Me tarvitsemme
            uutta tuotantoa ja sen luomia työpaikkoja. Riittävän
            ja kohtuuhintaisen energian saanti on teollisuuden toiminnan tärkeimpiä toimintaedellytyksiä
            ja
            vaikuttaa siten merkittävästi työllisyyskehitykseen.
            Kauaskantoisia investointiratkaisuja ei tehdä riittävästi,
            mikäli hinnaltaan kilpailukykyisen perusenergian riittävyyteen
            liittyy epävarmuutta.
         
         
         
         Valtioneuvoston kansallista ilmastostrategiaa koskeva selonteko
            esitti kaksi vaihtoehtoista mallia, joilla molemmilla voidaan täyttää Kioton pöytäkirjan
            Suomelle asettamat ensimmäisen sitoumuskauden 2002—2012
            velvoitteet. Molempiin malleihin kuuluu energiansäästöohjelma sekä uusiutuvien
            energiamuotojen edistämisohjelma. On positiivista, että nyt
            käsiteltävänä oleva ympäristövaliokunnan
            mietintö tukee valtioneuvoston hyväksymää ilmasto-ohjelmaa.
            Mietintöä voi kuitenkin pitää yksipuolisena,
            ja siinä on unohdettu aika tavalla taloudelliset seikat. Erityisesti
            mietinnössä siteeratut asiantuntijalausunnot ihmetyttävät,
            sillä ne edustavat lähinnä uusiutuvien
            energialähteiden tutkijoita eikä energia-alan
            ja teollisuuden kommentteja mainita ollenkaan.
         
         
         Selonteon linjaukset uusiutuvista energiamuodoista ja energian
            säästöstä ovat perusteltuja. Valtioneuvoston
            suunnitelmien toimien kustannukset ovat 0,5 miljardia markkaa. Ympäristövaliokunta
            mietinnössään vaatii lisäpanostuksia
            uusiutuvaan energiaan, mutta tästä aiheutuvia
            kustannuksia ei ole ollenkaan sitten huomioitu. Niitäkin
            olisi voinut tarkastella.
         
         
         Lisäksi voi todeta, että ympäristövaliokunta suhtautuu
            energia-alaa optimistisemmin uusiutuvien energiamuotojen mahdollisuuksiin.
            Tämä ilmenee myös mietinnössä esitetyistä uuden energiateknologian
            vientiä koskevista arvioista. Mainittu 19,2 miljardin markan
            summa koskee energiateknologian vientiä kokonaisuudessaan, ei
            pelkästään uutta energiateknologiaa. 
         
         
         Mielestäni ympäristövaliokunta on
            selonteon kahta vaihtoehtoista mallia pohtiessaan pitänyt vaihtoehtoja
            ikään kuin toisensa pois sulkevina. Oletetaan,
            että ydinvoima sulkisi maakaasun pois tai päinvastoin.
            Tämä lähtökohta-asetelma on
            mielestäni väärä, sillä maakaasu
            soveltuu erinomaisen hyvin yhdistettyyn sähkön-
            ja lämmöntuotantoon ja lisäydinvoimahan
            puolestaan soveltuu sähkön lisätarpeen
            kattamiseen.
         
         
         Maakaasun käytön huomattavan kasvun kannalta
            olisi tärkeää, että Suomen kaasuverkko
            saataisiin kytkettyä osaksi eurooppalaista verkkoa. Yhteys
            on tarpeen kaasun hinnan kilpailukykyisyyden varmistamiseksi ja
            energiamarkkinoiden toimivuuden lisäämiseksi.
            Suomesta on putkiyhteys tällä hetkellä vain
            yhteen kaasuntoimittajaan eli Venäjään.
            Maakaasun käytön lisääminen altistaa
            energiankäyttäjät kasvavalle hintariskille
            ainakin tilanteessa, jossa on vain yksi kaasunhankintalähde.
         
         
         Arvoisa puhemies! Suomen kaasun käyttö on niin
            vähäistä, että uuden kaasuputkiyhteyden
            rakentaminen Keski-Euroopasta tai Norjasta vain Suomen markkinoita
            varten ei ole millään tavalla kannattavaa. Myös
            Suomen kautta kulkevan uuden Keski-Euroopan ja Venäjän
            välisen putkiyhteyden valmistuminen tällä vuosikymmenellä näyttää enemmän
            kuin epätodennäköiseltä.
         
         
         Ottaen huomioon talouden realiteetit, talouskasvun, energian
            kulutuksen kasvun ja Kioton sopimuksen asettamat vaatimukset ainoaksi
            järkeväksi ja toimivaksi ratkaisuksi osoittautuu ydinvoiman
            lisärakentaminen. Vain pitkäjänteinen
            energiapolitiikka takaa vakaan talouden kasvun ja työllisyystilanteen
            parantumisen sekä valtion velan määrän
            vähentämisen.
         
         
       
      
         
         Anni  Sinnemäki  /vihr:
            		
         
         
          Arvoisa puhemies! Harhaisia käsityksiä, ed.
            Laitinen.
         
         
         Ensinnäkin voidaan varmasti sanoa, että oli oikea
            ratkaisu, että se oli juuri ympäristövaliokunta,
            joka laati mietinnön Kansallisesta ilmastostrategiasta.
            (Ed. Laitinen: Voi olla eri mieltäkin!) — Tässä salissa
            saa kai olla eri mieltä. Siksi olemme täällä töissä.
         
         
         Suomea usein EU:ssa jopa vähän kriittiseen sävyyn
            tuomitaan siitä, että olemme luokan paras oppilas
            ja kilttejä. Tässä kysymyksessä on kuitenkin
            hyvä, että ympäristövaliokunta
            on selvästi linjannut, että ilmastonmuutoksen
            torjunnassa meidän tulee olla luokan paras oppilas eli toisaalta
            niin, että joka tapauksessa toteutamme oman päästövähennystavoitteemme
            riippumatta siitä, mikä on kansainvälinen
            neuvottelutilanne, ja toisaalta todetaan, että meidän
            tulee unionin sisällä ja muutenkin kansainvälisissä neuvotteluissa
            toimia mahdollisimman hyvin niin, että Kioton pöytäkirja
            saataisiin ratifioitua.
         
         
         Mietintö on kokonaisuudessaan aika hyvä ja otan
            omassa puheenvuorossani esille muutamia seikkoja koskien tätä asiaa.
         
         
         Ympäristövaliokunnan mietintö jonkin
            verran — ehkä aika paljonkin — kritisoi
            sitä, että strategiassa oli päädytty
            tarkastelemaan ikään kuin vain kahta vaihtoehtoista
            tapaa toteuttaa päästövähennykset.
            Valiokunta viittaa siihen, että voimakkaampi ohjausvaikutus,
            ikään kuin enemmän politiikkaa olisi
            voitu tehdä, jos esimerkiksi uusiutuviin energianlähteisiin
            ja säästöön olisi panostettu
            tässä ohjelmassa vielä enemmän
            kuin siinä nyt on tehty.
         
         
         Ympäristöjärjestöt ovat
            laatineet oman esimerkkimallinsa siitä, miten voitaisiin
            tehdä ikään kuin kolmas strategia, joka
            pohjaa olemassa oleviin tutkimusohjelmiin, erilaisiin edistämisohjelmien
            taustaraportteihin, energiansäästöohjelman taustaraporttiin
            ja erilaisten tutkimuslaitosten näkemyksiin siitä,
            mitkä ovat tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa
            voimakkaampia toimenpiteitä esimerkiksi säästön
            yhteydessä.
         
         
         Yksi paljon keskusteltu kysymys oli maakaasun hintariski. Siitä voidaan
            todeta ainakin se, että maakaasun hinnan mahdollisesti
            noustessa tämä lisää kotimaisen
            puupolttoaineen kilpailukykyä ja siten edistäisi
            sitä tavoitetta, joka vaikuttaa olevan tässäkin
            salissa kuitenkin aika yksimielinen, että nimenomaan kotimaisen
            bioenergian käyttö on se, johon meidän
            joka tapauksessa tulee panostaa. (Ed. Laukkanen: Kalliilla maakaasulla,
            vai?) — Ei, vaan että jos maakaasun hinta nousee,
            se tarkoittaa sitä, että silloin puupolttoaine
            on edullisempaa kuin maakaasu, ja se tarkoittaa sitä, että ei
            käytetä niin paljon maakaasua, vaan että kotimaisen
            puupolttoaineen käyttö lisääntyy.
            (Ed. Laukkasen välihuuto) — Sanotaan, että emme
            voi sitä tavoitella tai olla tavoittelematta muutoin kuin
            sillä tavalla, että meillä on vaihtoehtoisia
            polttoaineita, jotka vaikuttavat siihen, että on valinnan
            mahdollisuus.
         
         
         Eräs keskustelu käytiin hiilivoiman kariutuneiden
            kustannusten korvaamisesta. Valiokunta toteaa mietinnössään
            ja asiantuntijakuulemisessa se tuli eri teollisuuden edustajilta
            aika selvästi ilmi, että vaatimukset kustannusten
            korvaamisesta tulevat todennäköisesti olemaan
            suuremmat kuin oli arvioitu jouduttavan maksamaan tässä ilmastostrategiassa.
            Sanotaan usein, että ei se ole hullu eikä tyhmä,
            joka pyytää, vaan se, joka maksaa. Tietenkin nämä kysymykset
            tulisivat ratkaistavaksi aikanaan, kun ikään kuin
            vaatimukset todella on esitetty. Teollisuuden edustajat taisivat
            nostaa vaatimuksiaan päivä päivältä. Aloitettiin
            ehkä, että joka tapauksessa kysymys on useista
            miljardeista, jossain vaiheessa puhuttiin kai jo 20 miljardista.
            Nämä jäävät sitten
            nähtäväksi. Voin kuitenkin ottaa esiin
            sen, mitä Electrowatt-Ekonon tutkimuksessa, johon strategiassa
            esitetty arvio perustuu, sanottiin, että kyllä teollisuus
            on tiennyt toimintaympäristöstä sen verran,
            että esimerkiksi Rion ilmastopuitesopimus on ollut voimassa
            jo silloin, kun monia hiili-investointeja on tehty, joten periaatteessa
            joku käsitys siitä, mihin ollaan menossa, on ollut.
            Voisihan periaatteessa ajatella niinkin, että päätän nyt
            perustaa giljotiinitehtaan ja koska Suomen lainsäädäntö ei
            mahdollista siitä tuottavaa bisnestä, voisin hakea
            korvausta kariutuneista kustannuksista, koska investointini ei tuota. 
         
         
         Verovaihtoehdoista, joita valtiovarainvaliokunnassa käsiteltiin:
            Selvästi tuli ilmi se, että energiaverot ovat
            tehokas ja hyvä tapa ohjata taloutta. Normivaihtoehto näytti
            olevan kaikkien toimijoiden kannalta selvästi hintavampi
            vaihtoehto kuin verovaihtoehdot. Verovaihtoehdoista se, jossa liikennepolttonesteiden
            veroja nostettiin voimakkaasti, oli eri syystä ehkä ongelmallinen,
            joten näyttäisi siltä, että paras
            vaihtoehto on nostaa muita energiaveroja ja käsitellä liikennepolttonesteet
            ja niiden ympäristöohjaavuus erikseen. On myös
            tärkeää muistaa, että silloin
            kun tarkastellaan näitä veron kierrätysvaihtoehtoja, miten
            energiaverot ikään kuin palautetaan kansantalouteen,
            siinä on syytä huolehtia sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. 
         
         
         Kilpailukyvystä: Teollisuus puhuu usein kilpailukyvyn
            menettämisestä näiden energiaverojen
            korotusten yhteydessä. Voi kuitenkin huomauttaa, että myös
            jopa energiaintensiivisellä teollisuudella sähkön
            osuus tuotantokustannuksista on huomattavasti pienempi kuin työvoimakustannukset,
            joten jos tehdään tasapainoista kokonaisuutta
            ja eri verotuksen kokonaisrasituksen tasapainosta huolehditaan,
            silloin en usko, että nämä energiaverojen
            välttämättömät korotukset tulevat
            vaikuttamaan niin, että Suomen teollisuus ei olisi kilpailukykyinen. 
         
         
         Työasiainvaliokunta otti hyvin myönteisessä mielessä esiin
            energiateknologian viennin, joten myös ehkä kansantaloudelliset
            vaikutukset ovat tässä strategiassa esitetty hieman
            liian pessimistisesti. Loppujen lopuksi, kun tätä strategiaa
            tulevaisuudessa tullaan tarkentamaan niillä näkökulmilla,
            joita ympäristövaliokunta on esittänyt,
            näen, että tässä on mahdollisuudet
            päästä kestävän energiapolitiikan
            tielle. 
         
         
       
      
         
         Marja Tiura /kok:
            		
         
         
         Arvoisa puhemies! Riippumatta siitä, mikä Kioton
            sopimuksen lopullinen kohtalo on, on tärkeää,
            että siinä esitetyt tavoitteet ilmastomuutoksen
            pysäyttämisestä toteutuvat. Tämä vaatii
            maailmanlaajuisesti teollisuuden ja kotitalouksien energiatehokkuuden
            kehittämistä ja kasvihuonekaasupäästöjen
            hillitsemistä, erityisesti energiatuotannon kehittämistä ympäristöystävällisempään
            suuntaan. Suomi ei voi päättää muun
            maailman tekemisistä eikä se voi alkaa yksinäiseksi
            etutaistelijaksi, mutta se voi ja sen tulee kantaa oma osansa yhteisestä vastuusta.
            
         
         
         Suomen ilmastotavoitetta ei voida saavuttaa millään
            yksittäisellä keinolla. Energiansäästöllä, teollisuuden
            aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen,
            erityisesti hiilidioksidipäästöjen, vähentämisellä ja
            uusiutuvien energialähteiden käytön edistämisellä voidaan
            saavuttaa osa päästöjen vähennystarpeista.
            Yhtä ratkaisevaa on myös sähkötuotannon
            kehittäminen entistä ympäristöystävällisempien
            energiantuotantomuotojen suuntaan. Erityisen tärkeää on,
            ettei mitään energiantuotantovaihtoehtoa suljettaisi
            ilmastostrategiasta pois.
         
         
         Energiansäästö on mahdollista sekä teollisuuden
            että kotitalouksien piirissä. Teollisuus on jo entuudestaan
            sitoutunut kauppa- ja teollisuusministeriön kanssa solmimallaan
            sopimuksella toteuttamaan kattavan energiansäästöohjelman. Tähän
            ohjelmaan on liittynyt jo yli 100 yritystä, jotka kattavat
            yhteensä noin 80 prosenttia teollisuuden koko energiankäytöstä.
            Tämän lisäksi teollisuus on eilen antamassaan
            yksipuolisessa julistuksessa sitoutunut hiilidioksidipäästöjensä huomattavaan
            vähentämiseen.
         
         
         Sitoumuksessa ilmoitettujen toimenpiteiden myötä teollisuuden
            vuotuiset hiilidioksidipäästöt tulevat
            pienenemään 3 miljoonaa tonnia verrattuna tilanteeseen,
            jossa toimia ei olisi lainkaan toteutettu. Tämä on
            osoitus siitä, että teollisuus ymmärtää hyvin
            ilmastomuutoksen torjunnan tärkeyden ja että se
            on vastuullisella tavalla mukana työssä ilmastotavoitteiden
            saavuttamiseksi. 
         
         
         Teollisuuden toteuttamien ohjelmien vaikutus on merkittävä ja
            ne auttavat suuresti ilmastotavoitteemme saavuttamisessa. Teollisuuden
            toimenpiteet eivät kuitenkaan yksinään
            riitä, vaan kasvihuonekaasupäästöjä on
            vähennettävä muualtakin. Näitä lisäsäästöjä on
            etsittävä muualta kuin teollisuuden piiristä,
            sillä teollisuuden julistaman ohjelman ylittävien
            lisäsäästöjen tekeminen teollisuudessa
            ei ole teknistaloudellisesti järkevää.
         
         
         Energiansäästötoimien rajakustannus
            kasvaa sitä enemmän, mitä pidemmälle
            meneviin säästötoimiin ryhdytään.
            Vaikka jokin parannus olisikin vielä teknisesti mahdollista,
            se ei ole taloudellisesti ja ympäristön kokonaishyödyn
            kannalta välttämättä järkevää,
            koska samalla rahalla saadaan aikaiseksi suurempi parannustoimi
            jossain muussa kohteessa. Toimet ympäristön tilan parantamiseksi
            onkin syytä aina tehdä siellä, missä sama
            päämäärä on saavutettavissa
            alhaisimmilla lisäkustannuksilla. 
         
         
         Teollisuuden toimien lisäksi on panostettava kotitalouksien
            energiansäästötoimiin. Kauppa- ja teollisuusministeriön
            energiansäästöohjelmassa onkin asetettu
            tavoitteeksi 1—1,6 terawattitunnin suuruiset säästöt
            muun muassa rakennusten lämmityskuluissa. Nämä säästöt
            ovat samaa suuruusluokkaa teollisuuden säästötoimien
            kanssa. Mutta koska kyse on kuitenkin kulutuskäyttäytymisestä,
            ei toivottujen säästötoimien toteuttaminen
            ole varmaa, vaan saavutettava kokonaishyöty on huomattavasti
            epäluotettavammin arvioitavissa kuin teollisuuden toimenpiteiden
            vaikutukset. Siksi ilmastostrategiaa ei voida rakentaa liikaa kotitalouksissa
            tapahtuvien säästötoimien varaan.
         
         
         Arvoisa puhemies! Kasvihuonekaasupäästöjen
            torjunnassa pääpainon tuleekin olla energiantuotannon
            suhteen tehtävissä ratkaisuissa. Toteutettavista
            säästötoimista huolimatta energiankulutuksemme
            kasvaa ennusteiden mukaan ainakin vuoteen 2020 saakka. Tästä syystä lähivuosina on
            tarpeen tehdä huomattavia investointeja uusiin voimalaitoksiin
            ja vanhojen laitosten modernisointiin. Uusilla voimalaitoksilla
            on katettava paitsi kasvava kulutus, myös korvattava vanhat käytöstä poistettavat
            voimalaitokset.
         
         
         Energia-alan Keskusliiton Finergyn laskelmien mukaan vuoteen
            2010 mennessä olisi katettava kaikkiaan noin 16—18
            terawattitunnin sähkön lisätarve nykyisen
            vuotuisen kulutuksemme ollessa noin 79 terawattituntia. Nämä uudet
            investoinnit on syytä tehdä ympäristöystävällisellä tavalla
            edesauttaen kansallisen ilmastotavoitteemme saavuttamista. Tärkeää on,
            että nykyinen hiilivoima hiljalleen korvataan ympäristöystävällisemmillä vaihtoehdoilla.
            
         
         
         Tänään ulkona eduskunnan edessä pidettiin hiilen
            hautajaiset. Hyvä näin! Tämän
            ei välttämättä tarvitse merkitä kohtuuttomien
            lisäkustannusten syntymistä. Hiilivoima voidaan
            korvata joko maakaasulla tai ydinvoimalla, joista ympäristöystävällisempi
            vaihtoehto on ydinvoima. Se on arvioitujen kokonaiskustannustensa
            osalta myös edullisempi. Ero maakaasuvaihtoehtoon on yli
            20 miljardia markkaa. Ydinvoimaratkaisun ympärille on rakennettavissa
            järkevä kokonaisuus, jossa on osana myös
            uusiutuvien energiamuotojen, vesivoiman ja tuulivoiman, kehittäminen.
            Näistä ei kuitenkaan yksinään
            ilman ydinvoimaa löydy vastausta Suomen tulevan energiatarpeen
            tyydyttämiseen. Pelkän tuulivoiman tarjoaminen
            perusvoimaratkaisuksi on vastuutonta populismia, sillä vaihtoehdolla
            ei ole todellista toteuttamismahdollisuutta.
         
         
         Ed. Gustafsson ei ole itse paikalla, mutta hänelle
            haluaisin sanoa, että tuulivoima voi olla tulevaisuudessa
            varteenotettava energiamuoto mutta nykyisellä tekniikalla
            laajamittainen sähkön tuotanto tuulivoimalla on
            vielä kannattamatonta. Tarvittavan lisäkapasiteetin
            rakentaminen tuulivoimalla ei ole teknisesti tai taloudellisesti järkevää.
            Heittäytyminen maakaasun varaan taas johtaisi vaaralliseen
            energiariippuvuuteen yhdestä maasta, Venäjästä.
            Jos perusvoimaratkaisuksi valitaan maakaasuvaihtoehto, vuonna 2010 Suomen
            sähköstä olisi noin 40 prosenttia venäläisen
            maakaasun tai venäläisen tuontisähkön
            varassa. Jos hiilivoima siis päätetään
            korvata maakaasulla, olemme jatkossa täysin venäläisen
            kaasun ja sähkön myyjän hinnoittelun
            varassa. Hinnankorotuksia voi olla odotettavissa hyvinkin pikaisesti
            sen jälkeen, kun Suomi on sitonut itsensä maakaasuvaihtoehtoon.
            Venäjä myy tällä hetkellä maakaasua
            Suomelle noin 30 prosenttia halvemmalla kuin esimerkiksi Ranskalle,
            Saksalle ja Italialle. Voisiko olla mahdollista, että hinnankorotuksia
            on Suomen osalta tarkoituksella lykätty, jotta perusvoimapäätöksemme
            tehtäisiin harhaanjohtavan hinta-arvion varassa? Jos näin
            on, odotettavissa on, että Suomenkin osalta hinta nousee
            heti maakaasuvoimaloiden rakentamispäätösten
            (Puhemies koputtaa) jälkeen normaalille tasolle.
         
         
         Lopuksi, arvoisa puhemies, näistä syistä eduskunnan
            ei tule päätöksellä rajata pois
            mitään energiantuotantovaihtoehtoa. Huolto- ja
            hintavarmuuden takia (Puhemies koputtaa) kotimaisen sähköntuotannon
            on jatkossakin säilyttävä monipuolisena.
            (Puhemies koputtaa) Peräänkin ydinvoiman vastustajilta
            vastuullisuutta päätöksenteossa ja rationaalista
            argumentointia. 
         
         
         
         
            
            Toinen   varapuhemies:
             (koputtaa)
            
            
Ed. Tiura, aika on loppunut! Pyydän, että edustajat
               huomioivat tämän koputuksen, että minä en
               keskeytä.
            
            
          
         
       
      
         
         Martti  Tiuri  /kok:
            		
         
         
          Arvoisa puhemies! Tämän pitäisi
            olla keskustelua. Siitä syystä aion vastata joihinkin
            asioihin, joita aikaisemmissa puheenvuoroissa on esitetty. Esimerkiksi
            keskustan ryhmäpuheenvuorossa mainittiin, että 5 miljoonaa
            kuutiometriä puuta tuottaisi 10 terawattituntia. En tiedä,
            oliko kysymys sähköstä vai lämmöstä,
            sillä kumpikaan ei sovi siihen. 5 miljoonaa kuutiometriä puuta
            tuottaa sähköä ehkä noin 5 terawattituntia,
            lämpöenergiaa noin 15 terawattituntia. Monissa
            papereissa näyttävätkin olevan lämpö-
            ja sähköenergiat sekaisin. Siitä syystä tulee
            aikamoisia suuruusluokkavirheitä. 
         
         
         Mainittiin, että uraani on uusiutumaton luonnonvara.
            Uraani ei ole uusiutumaton luonnonvara vaan katoava luonnonvara.
            Uraani kaiken aikaa häviää itsestään.
            Sen säästäminen ei ole kovin järkevää. 
         
         
         Sitten puhuttiin siitä, että Golfvirta pysähtyy, jolloin
            Suomessa voi kylmentyä. Tämä kylmentyminen
            voi todella tapahtua äkkiä. Golfvirta on aikaisemmin
            pysähtynyt. Silloin kymmenessä vuodessa ilmasto
            jäähtyy valtavasti, joten se on todella äkkinäistä.
            Siinä ei silloin kerkiä muuta kuin kiireesti muuttamaan
            etelään heti, kun alkaa käydä huonosti.
         
         
         Sitten tuulivoimasta. Joissakin puheenvuoroissa mainittiin,
            että ydinvoima vaatii säätövoimaa.
            Ei ydinvoima vaadi mitään säätövoimaa, vaan
            säätövoimaa vaatii nimenomaan tuulivoima,
            joka vaihtelee sen mukaan, paljonko tuulee. Siitä syystä minusta
            oli aika murheellinen, toivottavasti väliaikainen päätös,
            että Vuotoksen allasta ei rakenneta. Sehän merkitsee
            sitä, että Suomeen ei mahdu niin paljon tuulivoimaa
            kuin muuten mahtuisi, kun ei ole säätövoimaa
            käytettävissä.
         
         
         Sitten valiokunnan mietintöön. Siinä on
            löydetty kolme eri syytä maakaasun eduksi sen
            johdosta, että maakaasu on kallista. Yksi ydinvoiman haitta
            on ydinvoiman halpuus. Ministeri Mönkäreen vastauspuheenvuoron
            yhteydessä oli jo tästä puhetta. Tilannehan
            on se, että jos ydinsähkö on liian halpaa,
            periaatteessa voitaisiin siihen panna veroa, jolloin valtio perii
            eron. Sen sijaan, jos maakaasu on kallista, Venäjä perii
            eron. Kansantaloudellisesti siinä on aika suuri ero. 
         
         
         Sitten maakaasun varsinaisista haitoista. Niistä ei
            ole ollenkaan lueteltu pienhiukkaspäästöjä eikä happosateita.
            Tämä on todella hämmästyttävää ympäristövaliokunnan
            kannalta, kun ympäristövaliokunnan kuitenkin pitäisi
            olla murheissaan juuri ympäristöasioista. Pienhiukkaspäästöthän
            Euroopassa aiheuttavat usean prosentin kuolleisuuden lisäyksen
            vuosittain, kun esimerkiksi Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus voimakkaan
            laskeuman alueella aiheuttaa vain teoreettisesti 0,1 prosentin kuolleisuuden
            lisäyksen. Tällä hetkellä voi
            sanoa, että polttovoimalat ovat niitä todella
            vaarallisia systeemejä, jotka tappavat ihmisiä aika
            paljon. 
         
         
         Ympäristövaliokunnan mietinnössä on
            vielä jollakin omituisella tavalla saatu selville, että maakaasu
            johtaa pienempiin ympäristöhaittoihin kuin ydinvoimavaihtoehto.
            Ehkä siinä vuoden tai parin kohdalla jossakin
            näin voisi ollakin, kun ydinvoimaa vielä rakennetaan
            ja on jonkin verran hiilivoimaa käytössä,
            mutta pitkällä tähtäyksellä on
            tietenkin selvää, että jos meillä on päästötön
            energialähde, onhan se edullisempi. Tässä tulevat
            mieleen tupakkateollisuuden mainokset aikoinaan. Kun uskottiin,
            että tavallinen tupakointi on vaarallista, kehitettiin
            kevytsavukkeet. Ne olivat terveellisempiä. Mutta ei tupakkateollisuus
            sentään väittänyt, että kevytsavukkeet
            ovat terveellisempiä kuin se, jos ei polta lainkaan. Ympäristövaliokunta
            nyt yrittää kuitenkin selittää,
            että ydinvoima on vaarallisempaa kuin maakaasu. Tämä on
            aivan kummallista.
         
         
         Sitten tämä seikka, että täällä jatkuvasti
            moititaan Yhdysvaltoja siitä, että presidentti
            Bush on sanoutunut irti Kioton sopimuksesta. Minusta siinä pitää olla
            varovainen, sillä Euroopan unioni on aivan samassa tilanteessa,
            että Kioton sopimusta ei pystytä täyttämään.
            Silloin on vähän noloa, että on vaadittu
            Amerikalta sitä, kun itse ei kuitenkaan sitä sitten
            pystytä tekemään.
         
         
         Minusta Euroopan poliitikot elävät täydellisessä toiveajattelussa.
            Uusiutuvista energialähteistä puhutaan, mutta
            nyt Euroopan komission Vihreän kirjan mukainen uusiutuvien
            tavoite ei toteudu lainkaan, vaikka käytetään
            huomattavia tukia, niin kuin nyt tehdään. Siitä huolimatta
            uusiutuvien energialähteiden osuus jää vain
            7 prosenttiin vuonna 2010 eikä se vuonna 2030:kään ole
            kuin 8 prosenttia. Tavoitteena on ollut, että se olisi
            vuonna 2010 jo 12 prosenttia. Näyttää aivan selvältä,
            että EU tulee olemaan melkoisissa vaikeuksissa, koska uusiutuvien
            energialähteiden käyttö ei mitenkään
            kasva niin nopeasti kuin ajatellaan.
         
         
         Nythän Suomessakin niille, jotka haluavat uusiutuvia
            energialähteitä käyttää,
            meillä on vihreää sähköä.
            Mutta olen kuullut, että vain puolet vihreästä sähköstä on
            myyty. Kuitenkin kuluttajan kannalta hinnanero on aika vaatimaton,
            taitaa olla jotakin 3 penniä kilowattitunti. (Eduskunnasta:
            Haluaako puhuja tehdä sopimuksen?) Minä en usko,
            että tuulivoimalla voitaisiin kovin paljon auttaa. Siitä on
            apua mutta ei kovin paljon. Nyt täytyy muistaa, että bioenergia
            on pienhiukkasia tuottavaa, niin että se ei nykykeinoilla ole
            kovin hyvä ratkaisu energiaongelmiin. Tarvittaisiin vielä kaasutustutkimusta
            ja sen eteenpäin kehittämistä, ennen
            kuin biomassaa on reippaasti poltettavissa.
         
         
       
      
         
         Ulla  Anttila  /vihr:
            		
         
         
          Arvoisa puhemies! Ed. Tiuri pääsi hyvin mielenkiintoiseen
            keskusteluun pohtiessaan sitä, miksi ympäristövaliokunnan
            näkemys ydinenergiasta ei vastaa hänen omia näkemyksiään.
            Tässä voidaan käydä läpi KIO1-
            ja KIO2-skenaariotarkastelua ja niiden taustaoletuksia. Näissä laskelmissahan
            KIO2-vaihtoehto johtaa suurempiin päästöihin
            ydinvoiman kera vuoden 2010 jälkeen liittyen siihen, että ilmeisesti
            oletuksena on teollinen ratkaisu, joka on erilainen kuin toisessa
            skenaariossa. Kaikki oletukset eivät täsmää toistensa
            kanssa, ja näin ollen päästöt
            ovat suuremmat. Ymmärtääkseni ympäristövaliokunnan
            työskentely perustuu juuri näihin taustaskenaarioihin
            ja niihin laskelmiin.
         
         
         Minusta tämä kysymys on erittäin
            olennainen koko ilmastostrategian kannalta: Onko mahdollista toteuttaa
            ed. Tiurin visiota siitä, että ydinvoimalla korvattaisiin
            kivihiiltä, ja jos teoreettisesti ajateltuna olisi, mikä taho
            olisi valmis rahoittamaan tämän suurinvestoinnin,
            10—15 miljardia markkaa, jolla siis korvattaisiin kivihiiltä ja
            saataisiin päästöjä vähenemään?
         
         
         Tämä on minusta hyvin mielenkiintoinen ajatusrakennelma,
            mutta toistaiseksi ainakaan ei ole ilmennyt tahoa tämän
            ydinvoimahakemuksen tueksi, joka ilmoittaisi, että se on
            valmis tekemään tämän tyyppisen
            investoinnin. Pidän todennäköisempänä,
            että tähän ydinvoimarakennelmaan liittyvät
            toiveet sähköä kuluttavan teollisuuden
            volyymin kasvattamisesta, jolloin kyseistä ydinvoimakapasiteettia
            ei siis käytettäisi kivihiilen korvaamisen.
         
         
         Arvoisa puhemies! Minusta se, mihin ydinvoimaa käytetään,
            on tietenkin erittäin olennainen kysymys koko ilmastostrategian
            kannalta. Näin ollen pyritään hyvin voimakkaasti
            ydinvoimaa puoltamaan sellaisilla argumenteilla, jotka eivät pidä yhtä sen
            kanssa, mikä on tämän investoinnin suuruus.
            Kuitenkaan käyttötarkoitusta ei ole nykymaailmassa,
            jossa markkinavoimat vallitsevat, mahdollista päättää suunnitelmatalouden mukaisesti.
            Vielä 70-luvulla, jolloin Suomessa tehtiin ydinvoimapäätöksiä aiemman
            kerran, valtio saattoi tehdä keskitetyn päätöksen
            investoinneista. Tämä on tietenkin vaikuttanut
            Suomen energiapolitiikkaan, että markkinavoimat vaikuttavat
            siis myös energiapolitiikkaan, ed. Tiuri. (Ed. Tiuri: Kuka
            sijoittaa 30 miljardia tuulimyllyihin?) — Arvoisa puhemies!
            Ed. Tiurin kanssa voi jatkaa toki debattia salissa ja myöhemminkin.
            Oma lähtökohtani ei ole se, että yhden
            ydinvoimalan kapasiteettia tuulimyllyillä rakennettaisiin
            ja että valtio käyttäisi 30:tä miljardia,
            vaan kyse on tietenkin sellaisesta vaihtoehtoisesta energiapolusta,
            jossa yhtenä osana ovat tuulimyllyt.
         
         
         Mutta sitten kansainväliseen tilanteeseen. EU:lla on
            keskeinen rooli ilmastopolitiikassa tulevaisuudessa. Tuleva heinäkuinen
            Bonnin kokous on merkittävä siltä kannalta,
            saadaanko USA sitoutumaan ilmastotavoitteisiin. EU:n pitäisi
            pyrkiä vaikuttamaan siihen, että presidentti Bush
            ja hänen hallintonsa muuttaisi tähän
            asti ottamaansa kantaa asiaan. Kioton sopimus on minusta vasta lähtökohta
            kestävälle ilmastopolitiikalle. Tulevaisuudessa
            pitää pyrkiä siihen, että päästöjä voidaan
            rajoittaa paljon voimakkaammin.
         
         
         Saksahan on mielenkiintoinen esimerkki ilmastopolitiikasta.
            Se on tehnyt yksityiskohtaisen ohjelman, kuten hyvin monet muutkin
            EU-maat, siitä että Kioton tavoitteisiin päästään,
            pyritään tiukempiinkin tavoitteisiin. Samanaikaisesti
            Saksa on laatinut suunnitelman ydinvoiman alasajosta, niin että vuonna
            2018 merkittävä osa ydinvoimaloista poistettaisiin
            toiminnasta. Kuitenkaan kyseessä ei ole kivihiilihirmuskenaario vaan
            nimenomaan kestävän energiapolitiikan malli. Itse
            näkisin, että ihmiskunnan kannalta on olennaista
            se, että uusiutuvia energiavaroja saataisiin entistä nopeammin
            käyttöön ja saataisiin myös
            kulutusta ohjatuksi siihen suuntaan, että tuhlausta ei
            ilmenisi. 
         
         
         Tämähän on se globaali kysymys, jossa
            minusta teollisuusmailla, kehittyneillä mailla, on erittäin
            suuri vastuu. Jos täällä ei pystytä ohjaamaan
            teknologiaa tähän suuntaan, kuinka voimme vaatia
            sitten kehitysmaita pystymään tekemään
            mitään vastaavaa? Teknologinen avainasema, teknologinen
            kehitysvastuu on EU:n sisällä ja paljolti tietenkin
            myös Yhdysvalloissa. Näkisin, että Suomen
            rooli voisi olla juuri teknologian kehityksen eturintamassa ja siinä vaikutuksessa
            myös kolmannen maailman suuntaan.
         
         
         Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä,
            että näitä kansallisia toimia pystytään
            myös tiukentamaan tulevaisuudessa koskien uusiutuvien energiavarojen
            käyttöä, matalaenergiarakentamista ja
            yhdyskuntarakenteen kehittämistä. Näkisin,
            että ohjauskeinoissakin pitää pyrkiä siihen,
            että skenaariomenetelmin hahmotelluissa malleissa juuri
            sähköverotuksen tiukentaminen olisi ensisijainen
            keino, jolla verotuksellisella ohjauksella pyritään
            vaikuttamaan kulutuksen vähentämiseen. Toinen
            tärkeä seikka on, että vero asetetaan
            teollisuuden omille kaatopaikoille ja pyritään
            siihen, että muun muassa metaanipäästöjä saadaan
            näiltä osin vähenemään.
         
         
       
      
      
         
         Puhetta on ryhtynyt johtamaan puhemies Uosukainen.
         
      
      
      
         
         Ola Rosendahl /r:
            		
         
         
         Arvoisa rouva puhemies, värderade fru talman! Under
            miljökonferensen i Rio 1992 utlovades världen
            hållbar utveckling, men de vackra löftena ledde
            inte i större utsträckning till politiska beslut
            och handling. Vid EU:s toppmöte i Göteborg var
            en av huvudfrågorna antagandet av en strategi för
            hållbar utveckling. Frågan är mycket
            viktig som en av EU:s centrala uppgifter, men den var tydligen svår
            att omvandla till ett konkret handlingsprogram. Miljöproblemen
            blir ständigt större och kan få enorma följder
            i framtiden då det helt enkelt kan vara för sent
            att vända utvecklingen. 
         
         
         En av de stora frågorna är klimatförändringarna
            som leder till förluster i naturresurserna och i den biologiska
            mångfalden, ifall processen inte kan stoppas. Vi måste
            handla nu, eftersom förbättrad teknik och ändrad
            resursanvändning inte kan genomföras över
            en natt. Förändringarna behöver inte
            heller på sikt vara skadliga för ekonomin när
            marknadskrafterna används på ett konstruktivt
            sätt för att styra konsumtionen mot miljövänliga
            produkter och resurssnåla energiformer. Europeiska unionen
            har möjlighet att vara en förebild för
            att finna en lösning på de globala miljöproblemen
            som måste hanteras internationellt.
         
         
         Arvoisa rouva puhemies! Kioton sopimuksen tavoitteet ja sopimuksen
            jakaminen EU:n piirissä asettavat huomattavia vaatimuksia
            myöskin Suomelle kasvihuonekaasupäästöjen
            vähentämiseksi. On syytä huomata, että Kioton
            sopimus on vasta ensimmäinen askel ilmastomuutosten vastaisessa
            taistelussa. On jo selvää, että velvoitteet eivät
            ole riittäviä meneillään olevan
            kehityksen kääntämiseksi. Pöytäkirjan
            sitovan tavoitteen saavuttaminen on jo sekin vaikeaa ottaen huomioon
            energian käytön jatkuvan kasvun ja liikenteen
            kasvun ennusteet. Sen lisäksi panostus energiatehokkaisiin
            uusiutuviin energialähteisiin on vielä liian vähäistä EU:ssa.
            Lisäksi unioni on laajenemassa itään,
            jossa hakijamaat huutavat apua sosialismin jälkeensä jättämään
            uskomattomaan ympäristötuhoon. Energian tuotannon
            muutos johtaa hiilikaivosten ja -voimaloiden sulkemiseen. Kaikkein
            kiireellisintä on ilman ja vesien saastumisen vähentäminen,
            joita toimenpiteitä unioni jo nykyisellään
            tukee taloudellisesti.
         
         
         EU:n ja myös meidän on täytettävä Kioton velvoitteet,
            jotta pystyisimme tehokkaasti vaatimaan muilta mailta pöytäkirjan
            noudattamista. Erityisen tärkeää on,
            että suurvallat liittyvät pöytäkirjaan
            ja että velvoitteita voidaan valvoa ja seurata sanktioiden
            avulla. Tässä onnistumiseksi EU:n on yhtenäistettävä energiaverotusta
            ja huolehdittava fossiilisten polttoaineiden subventioiden poistamisesta.
            Kioton tavoitteiden saavuttamiseksi on kehitettävä vähäpäästöistä energiateknologiaa.
            Samanaikaisesti on saatava aikaan eurooppalainen ilmasto-ohjelma
            samoin kuin päästökauppaa koskevat säännökset. 
         
         
         Tavoitteiden toteuttamisen kannalta keskeisintä on,
            että riittävän monet maat ratifioivat Kioton
            pöytäkirjan. Jos uusia tavoitteita ollaan jollakin
            taholla hahmottelemassa, ne eivät saa olla ristiriidassa
            Kioton pöytäkirjan kanssa.
         
         
         Värderade talman! För att lyckas behöver
            EU arbeta fram en enhetlig energibeskattning och se till att subventioner
            för fossila bränslen avlägsnas. För
            att uppnå Kyotomålet behöver utsläppssnål
            energiteknologi utvecklas. Ett europeiskt luftprogram måste
            samtidigt fås till stånd liksom regelverk för
            handeln med utsläpp. Det viktigaste är att Kyotoprotokollet
            ratificeras av tillräckligt många länder
            för att målet skall kunna förverkligas.
            Om nya mål på något håll dras
            upp får de inte strida med Kyotoprotokollet. Industrins
            energianvändning, elproduktionen och fjärrvärmeproduktionen är
            viktiga delfaktorer som svarar för 75 procent av gasutsläppen.
            Genom energibesparing och ökad användning av förnybara
            energikällor kan vi prestera hälften av utsläppsminskningen
            och resten förväntas ske som strukturella förändringar
            i elproduktionen. 
         
         
         Därvid behöver vi utreda om det är
            nationalekonomiskt förnuftigt att investera våra
            knappa resurser i en enda stor elproduktionsanläggning för
            kanske 15 miljarder mark utan kombinerad värmeproduktion
            eller om elproduktionen borde byggas ut regionalt i mindre enheter
            med kombinerad värme- och elproduktion i den takt som behovet
            av el ökar. 
         
         
         Uppföljningen av Kyotoavtalets målsättning kommer
            givetvis att kosta pengar för nationaekonomin, för
            hushållen och för företagen. Men en utveckling
            av tekniken i riktning mot förnybara energikällor är
            samtidigt en satsning på framtiden, en satsning på hållbar
            utveckling och sysselsättning även i regionerna.
         
         
       
      
         
         Tarja Kautto /sd:
            		
         
         
         Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos on tähän
            asti suurin ja vakavin haaste maapallon tulevaisuudelle. Ilmastonmuutosta hallitaksemme
            on meidän toimittava nopeasti. Suomen on tuettava omalla
            toiminnallaan ilmastonmuutoksen torjuntaa, täytettävä Kioton
            velvoitteet sekä nähtävä kauas
            tulevaisuuteen kestävän kehityksen toteuttamiseksi.
            Vaikka pitkälle aikavälille ei olisikaan mahdollista
            luoda kovin yksityiskohtaista ohjelmaa, on Suomen määriteltävä ilmastopolitiikalle
            pitkän aikavälin strategiset tavoitteet. 
         
         
         Hallituksen selonteossa on Suomen ilmastopolitiikan avainkysymykseksi
            nostettu harhaanjohtavasti valinta ydinvoiman tai maakaasun välillä.
            Mielestäni ympäristöpolitiikka ja energiapolitiikka
            tulee kuitenkin käsitellä itsenäisinä ratkaisuina,
            vaikka energian tuotantoon ja käyttöön liittyvät
            toimet ovatkin keskeisessä asemassa kasvihuonekaasujen
            vähentämiseksi. Ilmastonmuutoksessa ympäristöpolitiikan
            on oltava etusijalla, ja siihen myös muun politiikan, myös
            energiapolitiikan, tulee sopeutua. Yksittäiset ratkaisut
            eivät riitä, kun kannamme huolta globaalista kehityksestä.
         
         
         Arvoisa puhemies! Kansallinen ilmastostrategia pohjautuu kuitenkin
            kahden eri energiavaihtoehdon vertailuun sen sijaan, että sovittaisiin
            ensiksi hyvinvoinnin kannalta parhaasta mahdollisesta ympäristöpolitiikasta.
            Ympäristövaliokunnan ansiokkaassa mietinnössä onkin
            pantu merkille, etteivät hallituksen ehdotukset ole riittäviä. Parasta
            politiikkaa on se, joka kohdistuu suoraan kohteena olevaan asiaan.
            Jotta pääsisimme Kioton päästötavoitteisiin,
            on muistettava, että sähkön tuotantoa
            koskevilla toimilla katetaan vain puolet päästövähennystavoitteesta.
            Toinen puoli pohjautuu uusiutuvan energian käytön
            lisäämiseen ja energiansäästötoimiin.
            Uusiutuvien energialähteiden tutkimus- ja kehitystoimiin
            onkin syytä investoida.
         
         
         Jos ympäristöpolitiikka asetetaan ilmasto-ohjelmassa
            etusijalle, määräytyy energiapolitiikkakin
            sen mukaan, mikä energiamuoto on puhtain. Ilmastonmuutoksen
            hallitsemiseksi yksi harkitsemisen arvoinen ehdotus olisikin asettaa
            päästöille ja jätteille maksut,
            jolloin yritykset säästäisivät
            käyttäessään energiamuotoja,
            jotka vähentävät päästöjä ja
            jätteitä. Ilmastonmuutoksen hallitsemiseksi vaaditaan
            kuitenkin muutakin kuin energiapolitiikkaa, nimittäin kansalaisten
            elintapojen ja kulutusasenteiden muutosta.
         
         
         Arvoisa puhemies! Hallituksen selonteossa ehdotetaan toimenpiteitä energian
            tuotannon ja käytön lisäksi myös
            liikenteen, yhdyskuntasuunnittelun, rakentamisen, maa- ja metsätalouden sekä jätehuollon
            kehittämiseksi. Erityistä painoarvoa haluaisin
            antaa rakentamista ja rakennuksia koskevien toimenpiteiden sekä kasvukeskusten
            yhdyskuntarakenteen hajautumiskehitystä koskevien ehdotusten
            eteenpäin kehittämiselle. 
         
         
         Elinympäristön toimivuutta ja taloudellisuutta
            edistettäessä olisi hyödynnettävä jo
            olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta ja eheytettävä taajamia,
            sillä yhdyskuntarakenteen hajautuminen lisää seudullisen
            liikenteen ja lämmityksen kasvihuonepäästöjä.
            Kaavoitus ja sen määrätietoinen ohjaaminen
            ovatkin ratkaisevassa asemassa torjuttaessa yhdyskuntarakenteen
            haitallista hajautumista. Maankäyttö- ja rakennuslaki
            oli askel oikeaan suuntaan, mutta ratkaisut tehdään edelleen
            lyhyellä ja liian kuntakohtaisella tähtäyksellä eivätkä ne
            kestä kestävän kehityksen periaatteita.
            Myös muita toimenpiteitä tarvitaan, jotta kasvukeskusten
            hajautuskehityksen suunta muuttuisi. Näitä ovat
            esimerkiksi kunnallinen ja valtion tukema rakennustuotanto ja kuntien
            aktiivinen maanhankinta- ja tonttipolitiikka.
         
         
         Ilmasto-ohjelman huomioon ottaminen päätöksenteossa
            edellyttää myös kuntien omien ilmasto-ohjelmien
            laatimista. Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaankin laajaa tutkimus-
            ja kehitystoimintaa, taloudellisia ohjauskeinoja, säädöksiä sekä myös
            kansalaisten vapaaehtoiseen toimintaan perustuvaa kannustusta. Yhtä välttämätöntä
            kuin
            uudet säännökset ja ohjelmat ovat, on
            se, että ne muutetaan myös käytännöksi.
         
         
         Arvoisa puhemies! Hallituksen selonteko on jo antanut pohjan
            ilmasto-ohjelman käynnistämiselle Suomessa. Mutta
            jotta saisimme ohjelmasta monipuolisemman sekä koko yhteiskuntaa koskevan,
            olisi ympäristö- ja energiapolitiikan osa-alueiden
            oltava selvästi eriytettyinä ja ympäristöpolitiikan
            tulisi olla järjestyksessä selvästi etusijalla.
            Ilmastonmuutos tulee olemaan kulttuurinen muutos, ja ilmasto-ohjelman
            vaikutukset tulevat koskettamaan koko yhteiskuntaa. Siksi on syytä painottaa
            koko yhteiskunnan vastuuta ilmasto-ohjelman toteuttamisesta. Tiedotuksen, kuluttajapolitiikan
            ja ympäristökasvatuksen toimia on kehitettävä samalla,
            kun ratkaistaan ne linjaukset, joilla toteutetaan Suomelle asetettujen
            kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset.
            Käsittelyssä oleva ilmastopoliittinen ohjelma
            onkin nähtävä avauksena, jota on syvennettävä ja
            kehitettävä energiaratkaisujen jälkeen.
         
         
       
      
         
         Kalervo Kummola /kok:
            		
         
         
         Arvoisa rouva puhemies! Käsittelemme asiaa, jolla on
            hyvin pitkäaikaiset vaikutukset niin kansallisesti kuin
            globaalisestikin. Katson, että hallitus on oikeassa siinä,
            että Suomen tulee laatia kansallinen ilmasto-ohjelma osana
            Euroopan unionia riippumatta muusta kansainvälisestä neuvottelutilanteesta. Mielestäni
            Kioton pöytäkirjan ratifiointiin pitää pyrkiä kaikin
            keinoin, vaikkakin viime marraskuun Haagin ilmastokokous päätyi
            melkoiseen katastrofiin. Euroopan unionin pitää jatkaa
            keskustelua myöskin USA:n kanssa ja aika painokkaastikin,
            jotta maailman suurin saastuttaja edustaen noin 25 prosenttia kaikista
            päästöistä istuu saman pöydän ääreen,
            jotta Kioton pöytäkirja voitaisiin ratifioida
            viimeistään vuonna 2002.
         
         
         Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta on mietinnössään
            mielestäni käsitellyt suhteellisen ansiokkaasti
            KIO1- ja KIO2-skenaariota. Taloudelliset kysymykset ovat kuitenkin
            jääneet aika vähiin, joten tältä osin
            täytyykin tukeutua talousvaliokunnan lausuntoon. 
         
         
         Haluan kuitenkin puuttua eräisiin toteamiin, jotka
            ympäristövaliokunta on mietintönsä nelikenttäanalyysiin
            kirjannut. 
         
         
         Toteaisin ensinnäkin maakaasuvaihtoehdon vahvuuksista,
            että on totta, että maakaasuvoimalaitoksia voidaan
            rakentaa suhteellisen pienillä investoinneilla ja nopeasti,
            mikä lisää energiatuotannon joustavuutta
            ja kykyä reagoida markkinamuutoksiin. On myös
            totta, että maakaasuvaihtoehto korostaa energian hinnan
            noustessa säästön kannattavuutta ja lisää paineita
            kehittää energiatehokkaita ratkaisuja tuotannossa,
            yhdyskuntarakenteessa ja palveluidean tarjonnassa. Mutta onko hinnannousu
            tavoiteltavaa? 
         
         
         Edelleen todetaan, että hiilivoiman alasajon takia
            ensimmäisen vaihtoehdon ympäristövaikutukset
            ovat kokonaisuudessaan ydinvoimavaihtoehtoa hivenen paremmat. Skenaarion
            heikkous onkin ehkä siinä, että KIO1-vaihtoehdossa
            ajetaan korostetusti hiilivoimaa alas säädösteitse. Mielestäni
            hiilivoimaa pitää ajaa alas molemmissa vaihtoehdoissa,
            mutta hiilivoima pitää helpon varastoitavuuden
            vuoksi ja hintapoliittisena tekijänä säilyttää varapolttoaineena.
            Tämän myönsi ed. Janina Anderssonkin
            useassa puheenvuorossaan talousvaliokunnan lausuntoa laadittaessa.
         
         
         
         Ratkaisematta on myös se, kuka korvaisi alasajetut
            voimalat niiden omistajille. 
         
         
         
         Edelleen valiokunta toteaa, että maakaasuvaihtoehto
            johtaa merkittävään jopa 40 prosentin
            energiariippuvuuteen Venäjästä, mistä aiheutuu
            suuri huoltovarmuusriski. Maakaasun kysynnän kasvu Euroopassa
            ja Venäjän monopoliasema maakaasun toimittamisessa
            Suomeen saattavat aiheuttaa kaasun hinnan merkittävää nousua, josta
            aiheutuu hintariski. Tämä on totta, ja sen vuoksi
            meillä pitäisikin olla maakaasuputket niin Norjan-
            kuin Barentsinmereltäkin, ennen kuin voidaan kovin voimakkaasti
            tukeutua maakaasuun.
         
         
         
         Ydinvoimavaihtoehdon vahvuuksista valiokunta totesi, että se
            toteuttaa Kioton pöytäkirjan päästövähennysvelvoitteen
            hieman edullisemmin kuin maakaasuvaihtoehto. Toteaisin tähän, että huomattavasti
            edullisemmin. Tietysti erilaisilla vakuutuksilla ydinvoima voidaan
            saada kannattamattomaksi vaihtoehdoksi, kuten Saksassa eräät
            piirit ovat ehdottaneet. Voin myös allekirjoittaa valiokunnan
            toteamat ydinvoiman vahvuudet. Itse energiatuotanto ei tuota lainkaan kasvihuonekaasupäästöjä,
            ja korvatessaan hiilivoimatuotantoa kasvihuonepäästöjä vähentävä vaikutus
            jatkuu koko voimalan käyttöiän. Edelleen
            todetaan, että ydinvoima minimoi tarvetta muuttaa nykyistä kehitystä ja
            on tästä näkökulmasta katsottuna
            helppo toteuttaa. Se myös lisää Suomen
            energiatuotannon omavaraisuutta ja luo edellytyksiä vakaille
            tuottajahinnoille ja helpottaa tulevaisuuden kiristyvien kasvihuonekaasujen
            vähentämisvelvoitteiden saavuttamista, koska ydinvoimateknologiaan
            liittyvä osaaminen saadaan säilytettyä Suomessa.
         
         
         
         Valiokunta toteaa miettiessään ydinvoiman heikkouksia,
            että se vaikuttaa hitaasti kasvihuonepäästöjen
            vaikutuksiin. Näinhän on kaikissa vaihtoehdoissa.
            En myöskään usko, että paineet kehittää energiatehokkaita
            ratkaisuja tuotannossa ja kulutuksessa vähenisivät
            ydinvoimavaihtoehdon kautta, kuten mietinnössä väitetään.
         
         
         
         
         Arvoisa puhemies! Kummankin vaihtoehdon eduista ja haitoista
            on esitetty monenlaisia perusteluja ja niistä voidaan olla
            monta mieltä. Uskon, että KIO1 tai KIO2 ei sellaisenaan
            tulekaan olemaan lopullinen strategia, vaan lopullisen vaihtoehdon
            tulee olla monipuolisempi yhdistelmä. Olen monien muiden
            kanssa samaa mieltä siitä, että Suomen
            energiarakenteen pitää olla mahdollisimman monipuolinen
            ja totta kai kaikki mahdollinen uusiutuva raaka-aine pitää ottaa
            tehokkaaseen käyttöön.
         
         
         
         
         Biopolttoaineiden kohdalla kehitystyö on jo pitkällä ja
            sitä pitää jatkaa, mutta eräiden
            muiden uusiutuvien energialähteiden kohdalla meillä on monia
            vaikeuksia. Turpeesta ollaan kahta mieltä, onko se uusiutuvaa
            vai ei. Turvepäästöthän ovat
            erittäin suuret. Tuulivoima on lähinnä symbolinen.
            Jos ajatellaan, että 500 suurta tuulivoimalaa edustaisi
            yhtä prosenttia Suomen sähköntuotannosta,
            tämä kuvaa tuulivoiman merkitystä. Tuulivoiman
            vientiin meillä ei ole siis mitään mahdollisuuksia,
            vaikka ed. Mertjärvi näin väittikin puheessaan.
            Sen sijaan tuulivoimateknologia saattaa olla tulevaisuuden vientituote.
         
         
         
         
         Vesivoiman kohdalla on se vaikeus, että samat piirit,
            jotka vaativat vesivoiman lisäämistä, vastustavat
            samalla Vuotoksen allasta, joka oikeastaan olisi ainoa konsti lisätä pysyvästi
            vesivoiman käyttöä Suomessa.
         
         
         
         
         Arvoisa rouva puhemies! Oli niin tai näin, lainaisin
            EU-komission energiavastaavan, komission varapuheenjohtajan Loyola
            de Palacion puheenvuoroa talousvaliokunnassa noin kolme kuukautta
            sitten. Hän kertoi, että ainoa tapa, jolla EU
            saavuttaa Kioton päästötavoitteet, on
            lisätä ydinenergian käyttöä.
            Samalla toteaisin, että kysyttäessä saksalaisilta
            päättäjiltä, miten he ratkaisevat
            tulevat energiahankintansa, he sanovat ostavansa ydinvoimaa Ranskasta.
            Samanlainen ilmiö on havaittavissa eräissä piireissä meilläkin. Samaan
            aikaan, kun vastustetaan lisäydinvoiman rakentamista Suomeen,
            ollaan valmiita ostamaan ydinvoimalla tuotettu energia Venäjältä Sosnovyi
            Borin voimalasta, joka sijaitsee noin 90 kilometriä Kotkasta
            ja jota pidetään teknisesti vanhentuneena ja turvallisuudeltaan
            yhtenä maailman heikoimmista. Mutta sehän on jo
            toinen asia.
         
         
       
      
         Puhemies:
         Jatkan vastauspuheenvuorojen myöntämisen suhteen
            samaa linjaa kuin varapuhemies, koska meillä todella on
            pitkä istunto edessämme monesta asiasta vielä.
         
       
      
         
         Pertti  Hemmilä  /kok:
            		
         
         
          Arvoisa puhemies! Kuten tässä salissa on
            moneen kertaan todettu ja kuten ympäristövaliokuntakin
            on mietinnössään todennut, ilmastomuutosta
            ei enää kyseenalaisteta. Kysymys on vain siitä,
            paljonko ilmasto lämpiää ja miten tätä haitallista
            muutosta pystytään vähentämään.
            Suomen on ehdottomasti noudatettava ilmastopuitesopimuksen 3. artiklan
            varovaisuusperiaatetta eli ryhdyttävä ilmastonmuutoksen
            torjuntaan huolimatta tieteellisen tiedon puutteellisuuksista ja
            epävarmuustekijöistä. Kyse on tulevien
            sukupolvien elämisen mahdollisuuksista maapallolla. Konkreettisena
            toimenpiteenä kannatan ensisijaisesti kotimaisten uusiutuvien
            luonnonvarojen hyödyntämistä nykyistä tehokkaammin.
         
         
         Metsänhoidon yhteydessä syntyy sivutuotteena
            runsaasti lämmön ja sähkön tuotannossa
            hyödyntämiskelpoista raaka-ainetta. Esimerkiksi hakkuutähteet
            on syytä käyttää mahdollisimman tarkoin
            hyödyksi energiatuotannossa jo siitäkin syystä,
            että niiden hajoamisprosessi metsissä aiheuttaa
            yhtä suuret hiilidioksidipäästöt
            kuin polttaminen energiaksi. Useilla paikkakunnilla on hiljattain
            otettu käyttöön sekä lämpöä että sähköä tuottavia
            biopolttoainetta käyttäviä yhdistelmävoimalaitoksia,
            jotka toimivat kaukolämpöverkon voimanlähteenä.
            Esimerkiksi Salon kokoisessa 25 000 asukkaan kaupungissa
            Voimavasun puuta ja turvetta käyttävä yhdistelmävoimala
            tuottaa 90 prosenttia kaukolämpöverkon tarvitsemasta
            energiasta sekä lisäksi 180—200 gigawattituntia
            sähköä vuodessa. Kotimaista biopolttoainetta
            käyttävillä paikallisilla voimalaitoksilla
            on myös työllistävä vaikutus.
            Työvoimaa tarvitaan koko ketjussa paitsi voimalaitoksella
            myös biopolttoaineen keräilyssä ja kuljetuksessa.
         
         
         Arvoisa puhemies! Liikenteen osuus on yli 20 prosenttia kaikista
            kasvihuonepäästöistä. Ympäristövaliokunta
            on mietinnössään tullut siihen tulokseen,
            että valtioneuvoston selonteossa esitettyjä toimenpiteitä liikenteen
            päästöjen vähentämiseksi
            tulee edelleen terävöittää.
         
         
         Tässä yhteydessä tuon esille erityisesti
            maa- ja metsätalousvaliokunnan esittämän
            biopolttoaineiden kehittämisen. Toki moni muukin valiokunta
            on tähän asiaan kiinnittänyt huomiota.
            Tulevaisuudessa meidän on etsittävä ja
            myös löydettävä fossiilisille
            polttoaineille vaihtoehtoja uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämisessä. Esimerkiksi
            kasveista saatavan öljyn käyttö moottoripolttoaineena
            saattaisi olla merkittävä uusi mahdollisuus myös
            maataloudelle.
         
         
         Suomi on korkean teknologian ja osaamisen maa. Meillä on
            kansainvälisesti vertaillen huipputason osaamista monilla
            aloilla. Ympäristövaliokunnan mietinnössä on
            oivallettu myös ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvä mahdollisuus hyödyntää erikoisosaamistamme.
            Tulevaisuusvaliokunta menee lausunnossaan vielä askeleen edemmäs
            visioidessaan Nokian kaltaisia menestystarinoita uusiutuvien energialähteiden
            teknologiasta. Myös työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta kiinnitti
            lausunnossaan huomiota uuden teknologian hyödyntämiseen
            ja työllisyysvaikutuksiin. Tutkimustyöhön
            ja teknologian kaupallistamiseen tarvitaan kuitenkin rahaa ja siksi
            olisikin syytä ja tärkeätä,
            että hallitus selvittäisi mahdollisuuden korottaa
            uusiutuville energialähteille maksettavaa tukea juuri niin
            kuin ympäristövaliokunta mietinnössään
            esittää.
         
         
       
      
         
         Marjukka Karttunen-Raiskio /kok:
            		
         
         
          Arvoisa rouva puhemies! Ilmaston lämpeneminen on ihmiskunnalle
            suurin jääkauden jälkeinen uhka. Tiedemiehet
            huomasivat ensimmäiset ilmastonmuutoksen alkeet 70-luvulla
            otsoniaukkojen ilmenemisen myötä. Tästä alkoi
            ilmastokokousten sarja, jonka tulosta on vuoden 97 Kioton pöytäkirja,
            jonka perusteella teollisuusmaat ovat sitoutuneet vähentämään
            kasvihuonepäästöjään niin,
            että kokonaispäästöt laskevat
            vähintään 5,2 prosenttia vuoden 90 päästöjen
            tasosta.
         
         
         Vaikka sopimuksen ratifioinnin edessä on vielä paljon
            uhkia, oman Kansallisen ilmastostrategiamme käsittely edesauttaa
            Suomen ratifiointimahdollisuuksia. On paheksuttavaa, että Yhdysvallat,
            jonka osuus koko maailman päästöistä on suurin,
            uhkaa jättäytyä koko Kioton pöytäkirjan velvoitteiden
            täytäntöönpanosta.
         
         
         Ilmastonmuutos on todellista ja vääjäämätöntä.
            Ultraviolettisäteily voimistuu ja ilmaston lämpeneminen
            aiheuttaa muutoksia sade-, tuuli- ja muihin olosuhteisiin ja sitä kautta
            kasvi-, eläin- ja ihmiskunnan elinehtoihin. Hirmumyrskyt
            ja sateet lisääntyvät. Meillä suurin
            uhka on Golfvirran mahdollinen suunnanmuutos tai loppuminen kokonaan,
            minkä seurauksena meillä Pohjolassa ilmasto lämpenemisen
            sijasta kylmenisi.
         
         
         Yksistään liikenteen osuus päästöistä on
            noin 20 prosenttia, mutta suurin osa tavaraliikenteestämme
            kulkee kuitenkin kumipyörillä. Tavaraliikenne
            tonnikilometreissä mitattuna on kasvanut Suomessa ja keskimäärin
            muissa EU-maissa vuodesta 70 vuoteen 96 2,2 prosenttia vuodessa.
         
         
         Puheenvuorossaan ed. Lapintie kritisoi moottoriteitä.
            On selvää, että liikenneympäristön
            merkitys ajoneuvojen kokonaispäästöihin
            on suuri. Liikenteen sujuvuuden parantaminen vähentää polttonesteen
            kulutusta ja vaikuttaa siten suoraan päästöihin.
            30 litraa sadalla kilometrillä kuluttavan rekan polttoaineen
            kulutus nousee ylämäen jälkeen vauhtia
            uudelleen haettaessa jopa 15 prosenttia. Liikenteen kuluttaman öljyn
            ja päästöjen määrää tulisi
            kuitenkin päästä vähentämään.
            Siksi kuorma- ja pakettiautoliitot ovat solmineet yhteistyösopimuksen
            energiansäästön edistämiseksi.
            Tavoitteena on, että yrityksen energian kulutus, sen hetkiset
            kuljetustehtävät huomioiden, on vuonna 2005 5—10
            prosenttia ja vuonna 2010 15 prosenttia alhaisempi kuin ilman sopimukseen
            liittyviä toimenpiteitä, kun lähtökohtana
            on vuosi 95.
         
         
         Liikenteen päästöjen vähentämiseen
            on myös mahdollista saada helpotusta siirtymällä maakaasuun
            tai tulevaisuuden teknologioihin, kuten esimerkiksi polttokennoihin.
            Mercedes-Benz on jo lanseerannut polttokennobussit, joita valmistettiin
            ja myytiin 30 kappaleen koesarja Euroopan suurkaupunkeihin. Muun
            muassa Tukholma osti näitä päästöttömiä busseja
            jo kaksi kappaletta.
         
         
         Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan energiahuolto ja ydinenergia
            ja siitä keskustelu aiheuttaa tunneperäistä liikehdintää.
            Päämäärä on hyväksyttävä eli
            päästöjen vähentäminen,
            mutta millä keinolla?
         
         
         Ympäristövaliokunta on mietinnössään
            Kansallisesta ilmastostrategiasta listannut mietintöönsä kahden
            päävaihtoehdon KIO1:n ja KIO2:n hyviä ja
            huonoja puolia. Vaihtoehtoja tarkistellaan Kioton velvoitteiden,
            kustannusten ja kansallisten talousvaikutusten nojalla.
         
         
         Päästöjen vähentämisen
            on tapahduttava nopeasti, sillä hiilidioksidipäästöt
            ovat nousseet meillä Suomessa noin 10 prosenttia vertailuvuodeksi
            sovitun vuoden 90 tasosta. Mikä keino tahansa meillä Suomessa
            valitaankaan päästöjen vähentämiseen,
            se on valittava niin, että energiahuolto pysyy turvattuna,
            jotta yleinen elintaso ja yhteiskunnan hyvinvointipalvelut säilyvät,
            teollisuuden kansainvälinen kilpailukyky säilyy
            ja jotta ympäristösopimuksen tavoitteisiin pääseminen
            tapahtuu ilman suuria ihmisen elintoimintoja rajoittavia muutoksia.
         
         
       
      
         
         Pekka  Vilkuna  /kesk:
            		
         
         
          Arvoisa rouva puhemies! Maailmankaikkeudessa on ollut erilaisia elämänmuotoja.
            Maapallollakin on ollut ennen ihmistä muitakin eläimiä,
            esimerkiksi dinosaurusten kausi kesti aikansa. Se loppui jonkinlaiseen
            tuhoon. Tuho vain tuli niistä dinosauruksista riippumattomista
            syistä. Minä olen hyvin pitkällä aikavälillä niin
            paljon pessimistinen, että tämän ihmiskunnan
            tuho tulee tämän kasvihuoneilmiön kautta
            ennemmin tai myöhemmin. Me emme voi sitä riittävän
            hyvin pysäyttää. Siinä on vain
            se ero, että se muutos tulee meidän vuoksemme,
            joka meidät tuhoaa. Olen sitä mieltä,
            että siinä vaiheessa olemme menossa hyönteisten maailmaan.
            Ne kerkiävät sopeutua niin ultraviolettisäteilyyn
            kuin muihinkin muutoksiin riittävän nopeasti.
         
         
         Joka tapauksessa tässä yhteiskunnassa ja maailmassa
            tulee hallitsemaan se, jolla on riittävästi puhdasta
            vettä, ruokaa ja energiaa. Nämä kolme tekijää ovat
            ne, joilla maailmaa hallitaan.
         
         
         Vesi ei meillä Suomessa tule aivan heti ongelmaksi.
            Maailmanlaajuisesti se ongelma on jo aika lähellä.
            Sekin ongelma voidaan todella energialla paikata. Jos on riittävästi
            halpaa energiaa, vettä voidaan tehdä vaikka merivedestä.
            Ruoka on sitten taas sellainen, että sitäkään
            ei voida ilman energiaa tuottaa. Eli energia on se avainsana tässä maailmassa.
            Sillä, millä se energia tuotetaan, ratkaistaan
            ilmastokysymystä hyvin pitkälle ja pidennetään
            ihmiskunnan olinaikaa täällä.
         
         
         Jos mennään Suomen tasolle, niin ilmastonmuutos
            voi tehdä ja tulee tekemään meille hyvinkin
            suuria asioita. On puhuttu, että kun ilmasto lämpenee,
            maataloutemme edellytykset paranevat. Ei sitä kukaan pysty
            takaamaan, että se paranisi edes ilmaston lämpenemisen
            kautta, koska myös sateisuus lisääntyy.
            Voi olla, että tulee tämän kevään
            kaltaisia keväitä ympäri Suomen maata.
            Meillä on kotona Vilkunassa edelleen osa kaalista istuttamatta,
            koska on satanut niin paljon, että sitä ei ole
            päästy istuttamaan. Jos olisi satanut 20 prosenttia
            enemmän, emme olisi vielä päässeet
            edes aloittamaan sitä hommaa. Jos tämä on
            koko maan osalla, voidaan olla hyvinkin tuhoisalla tiellä.
         
         
         Millä tätä ilmastostrategiaa nyt
            sitten tullaan toteuttamaan; maakaasusta on puhuttu paljon. Siinä on
            omat hyvät puolensa, mutta kyllä minä edelleen
            olen sitä mieltä, että pahin puoli, mikä siinä energiassa
            on — tai siinä on kaksi pahaa puolta — on
            se, että hana on väärällä puolella
            rajaa. Se on pahin puoli. Toinen on se, että jos todellakin
            Kioton sopimuksia ruvetaan noudattelemaan, niin kuin meidän
            elintasomme ja tekniikkamme omaavan huippumaan täytyy mennä etunenässä tässä,
            niin vuoden 2010 paikkeilla, kun tulee seuraava leikkaustarve, jos
            olemme maakaasun varaan rakentaneet tämän homman,
            meillä ei ole muuta leikattavaa kuin maakaasu. Tämä täytyy
            ottaa huomioon.
         
         
         Ydinenergiasta täytyy sanoa se, että varsinkin täällä salin
            vasemmalla laidalla, mistä hyvin useasti kuulee, että siellä ollaan
            yksinomaan köyhän ja vähäväkisen
            asialla, pitää ottaa huomioon, että jos
            energiasta tulee pula, jos siitä tulee hintakysymys, niin
            kyllä hyväosaiset sitä saavat. Silloin leikataan
            nimenomaan huono-osaisilta. Se pitää muistaa,
            että jos todella ruvetaan energiaa huutokauppaamaan, kyllä hyväosainen
            pitää kämppänsä lämpimänä edelleen.
            (Ed. Kangas: Sen takia ydinvoima onkin hyvä ratkaisu!)
         
         
         Täällä on vaadittu kykyä nähdä kauas
            ja laajalti. Kyllä ihminen on niin itsekäs, että vaikka hän
            näkisikin kauas ja laajasti, ei hän omastaan ole
            valmis luopumaan yhteisen hyvän vuoksi. Aivan erinomaisen
            esimerkin kertoi ed. Nepponen puheenvuorossaan: Suomen Puolustusvoimat,
            jonka tehtävä on puolustaa Suomea — minun
            mielestäni myös Suomen kansantaloutta ja työllisyyttä rajojen
            lisäksi — vajaat kymmenen vuotta sitten muutti
            omat hakkeella toimivat lämmityslaitoksensa öljytoimisiksi.
            Kansantaloudellisesti täysin käsittämätön
            temppu, mutta se tehtiin sen takia, että oli tulosjohtaminen
            ja lyhyellä aikavälillä näytti
            siltä, että näin kannattaa tehdä. Ei
            ihminen yksilönä ja yhteiskuntana ole yhtään sen
            kummempi. Jos näyttää, että minä siitä nyt hyödyn
            saan, se otetaan näin, kylmän rauhallisesti. (Ed.
            Tiusanen: Se näennäinen hyöty!)
         
         
         Säästökohteet ovat yksi merkittävä asia,
            jossa nykytekniikalla voidaan saavuttaa hyviäkin tuloksia.
            Kyllä meidän olisi hyvin nopeasti tässä talossa
            tehtävä sellaista lainsäädäntöä rakentamisen
            suhteen, että maalämmitys pitäisi ottaa
            joillakin konsteilla lähes pakolliseksi uudisrakennuksissa
            ja saneerauskohteissa se pitäisi tavalla tai toisella tehdä niin
            houkuttelevaksi, että se jäisi käytännössä ainoaksi
            vaihtoehdoksi. (Ed. Tiuri: Sitten tarvitaan sähköä siihenkin!) — Nimenomaan,
            mutta sitä tarvitaan vain kolmasosa vähemmän
            kuin suoraan sähkölämmitykseen, ja auringolla
            tuotettu lämpö maan sisään on
            kuitenkin uusiutuvaa energiaa. (Ed. Tiuri: Öljylämmitys
            pitäisi muuttaa maakaasuksi!) — Öljylämmitykset
            pitäisi ilman muuta muuttaa maalämmöksi
            saneeraushetkellä. Silloin ne on helppo muuttaa.
         
         
         
         Kotimaisia energiamuotoja täytyy kaikin tavoin lisätä jo
            sen takia, että metsästä otettu biopolttoaine
            parantaa metsien tilaa, takaa hyvälaatuisen tukkipuun,
            tuo työllisyyttä ja kehittää tekniikkaa
            jnp. 
         
         
         
         Liikenteestä täällä on puhuttu
            monta kertaa, liikennepolttoaineiden hinnoista. Kun katsoo Helsingin
            katukuvaa aamulla, kyllä bensa on edelleenkin liian halpaa.
            Oikeastaan taksit ovat ainoita autoja, joissa on sisässä enempi
            kuin yksi henki. Kyllä pitäisi olla semmoinen
            polttoaineen hinta nyt, että se houkuttelisi ottamaan vähintään kaksi
            henkeä kyytiin. Vasta sitten voidaan puhua bensan hinnasta,
            että se on liian kallis, jos auton kyytiin ei enää enempi
            sovi ja sinne olisi tulijoita. 
         
         
         
         Lentoliikenteestä luullakseni ei ole maininnut kriittistä sanaa
            kuin ed. Lapintie. Se on todella ilmaston kannalta kaikkein tuhoisin
            liikennemuoto. Turismia ei ole tuominnut minun käsitykseni mukaan
            tässä salissa kukaan. 
         
         
         
         Arvoisa rouva puhemies! Turismi on mielestäni kestävän
            kehityksen kannalta kaikkein kamalin ja tuhoisin teollisuuden muoto.
            Esimerkkinä voin mainita, että kun kävin
            yhdellä etelänmatkalla eräitä syntymäpäiviä paossa
            Marokossa, lentokapteeni kertoi, kuinka paljon kerosiinia kului
            sillä retkellä. Tiedetään kerroin,
            kerosiinin polton ilmakehää saastuttava vaikutus
            kontra nämä muut nestepolttoaineet maan pinnalla. Meillä on
            keskimääräistä suurempi talo,
            jossa me tuotamme elintarvikkeita tälle kansalle. Se meidän
            täysin tarpeeton Marokon-matkamme — meitä oli
            300 henkeä menossa Marokkoon viikoksi, ei meillä kellään
            mitään asiaa sinne ollut, mentiin vaan, kun oli
            hauskaa — se edestakaisin tehtynä saastutti ilmakehää yhtä paljon
            kuin Vilkunan tila saastuttaa yli 40 vuodessa viidellä traktorilla
            ja yhdellä öljylämmityskattilalla. Tässä esimerkki
            siitä, mitä me maailmankaikkeuden kannalta saavutimme
            sillä Marokossa käynnillä. Emme yhtään
            mitään. 
         
         
         Biokaasu, biopolttoainekaasuttaminen, lannan kaasuttaminen ja
            kaatopaikkakaasujen keräily ovat olleet minun sydäntäni
            lähellä tämän koko mietinnön
            valmistelun ajan. Tulen sitä puolustamaan loppuun asti,
            koska se on ainoa puhtaasti ja täydellisesti positiivinen
            energiantuotantomuoto. Nämä lannan kaasut vapaasti
            ilmakehään päästettyinä ovat
            noin 20 kertaa saastuttavampia, kuin jos ne kerättäisiin
            talteen ja poltettaisiin. Tämä on yksi vankka
            argumentti. Toinen on se, että tällä saadaan
            maatalouden imagoa nostettua, jos saadaan lannan hajuhaitat vähentymään,
            ja tällä saadaan huoltovarmuutta lisättyä, niin
            että isot navetat, sikalat pyörivät omalla
            sähköllä ja lämmöllä. 
         
         
         Arvoisa puhemies! Tässä ne asiat, jotka olivat tällä kertaa
            sydäntäni lähellä. 
         
         
       
      
         
         Antti Rantakangas /kesk:
            		
         
         
         Arvoisa rouva puhemies! Tässä edellä ed.
            Vilkuna käytti hyvin mielenkiintoisen ja filosofisen puheenvuoron, pohdiskeli
            asioita hyvin laajalla tavalla, johonka varmasti monelta osin voi
            yhtyä ja joka ainakin tulee herättämään
            laajaa keskustelua.
         
         
         Valtioneuvoston selonteko kansallisesta ilmastostrategiasta
            rakentuu kahden perusvaihtoehdon eli KIO1:n eli maakaasuperusvoimavaihtoehdon
            ja KIO2:n, ydinvoimavaihtoehdon, varaan. Molemmissa vaihtoehdoissa
            keskeisenä tavoitteena on panostaa kotimaisiin uusiutuviin energialähteisiin.
            Se laaja myötätunto, jota tunnetaan uusiutuvan
            energian nykyistä laajempaa käyttöä ja
            sen laajempaa hyödyntämistä kohtaan,
            on myönteinen ja hieno asia. Tämä on
            erityisen tärkeä ja merkittävä asia
            maakuntien kannalta ja maaseudun kannalta. Uusiutuvan energian hyödyntäminen
            tuotantoketjun eri vaiheissa merkitsee huomattavaa työllisyysvaikutusta
            samoin kuin merkittävää aluetalousvaikutusta
            niille paikkakunnille, alueille, joilla bioenergia kerätään,
            tuotetaan taikka jalostetaan. 
         
         
         Sähkön hankinnasta kotimaisilla energialähteillä tuotettiin
            27 prosenttia vuonna 2000. Tästä vesivoiman osuus
            oli 18 prosenttia ja turpeen 5 prosenttia. Tuulivoiman osuus oli
            0,1 prosenttia ja loppuosa pääosaltaan metsäteollisuusprosessin
            eri tuotosprosessien kautta, jäteliemien jne. Energian
            kulutuksessa kotimaisten osuus vastaavana aikana oli 29 prosenttia.
            Tässä yksittäisenä suurimpana
            oli turve 5 prosentin osuudella. Puuperäiset olivat yhteensä 9
            prosenttia. 
         
         
         Uusiutuvan energian edistämisohjelmassa esitetään
            investointitukien nostamista 200 miljoonaan markkaan nykyisestä noin
            100 miljoonan markan tasosta, siis investointi- ja kehittämistukien
            nostamista. Valitettavasti ministeri täällä aiemmin
            lupasi vain osan tästä tarvittavasta resurssista.
            Hän puhui ensi vuodelle 150 miljoonan markan tasosta. 
         
         
         Puuperäisten polttoaineiden, biomassojen käyttö,
            vesivoiman käyttö, tuulivoiman ja turpeen lisähyödyntäminen
            tarvitsevat kehittämispanoksia nykyistä enemmän.
            Suomessa tulisi samoin kuin Saksassa lainsäädännön
            kautta antaa etusija uusiutuvilla energialähteillä tuotetulle sähkölle.
            Saksassahan sähköyhtiöt joutuvat ostamaan
            tiettyyn takuuhintaan uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön
            sen tuottajalta. Tämä varmistaa kannattavuuden
            ja menekin. Sähköyhtiöt tasaavat kustannukset
            yhteisvastuullisesti. Tämä on mielestäni
            tehokas ja selkeä tapa myös Suomessa käyttöönotettavaksi.
            Pelättävissä onkin, että ilman
            uusia panostuksia tavoitteisiin lisätä uusiutuvan
            energian osuutta 50 prosentilla vuoteen 2010 mennessä vuoden
            95 tasosta ei päästä, siis ilman uusia
            ja merkittäviä toimenpiteitä. 
         
         
         Mielestäni on valitettavaa, että hallitus
            suhtautuu turpeeseen nihkeällä tavalla. EU:n parlamentin
            päätös lukea turve uusiutuvaksi energialähteeksi
            sen vuotuiseen kasvuun saakka takaisi Suomelle mahdollisuuden lisätä turvetuotantoa.
            Nyt
            hallitus ei käytä tätä mahdollisuutta.
            Huoltovarmuuden kannalta turve on tärkeä polttoaine. Päästöjen
            osalta yhdistelmätuotanto puu/turve merkitsee
            alempaa hiilidioksidipäästötasoa kuin maakaasu.
            Veropolitiikalla tulisi energialähteiden kilpailukykyä hoitaa
            niin, että turvetta käyttävät
            voimalat olisivat toiminnassa ennen kivihiilivoimaloita. 
         
         
         Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnassa kuullun asiantuntijakuulemisen
            perusteella lisääntyi ainakin oman huolestumiseni
            Venäjän maakaasutoimitusten hintakehityksestä sekä yhden
            toimittajan sisältämistä muista riskeistä. Tämä oli
            hyvin selkeä ja yksiselitteinen johtopäätös
            sen kuulemisen perusteella. 
         
         
         Puhemies! Pitkien etäisyyksien ja kylmän ilmaston
            maassa Suomen ei mielestäni tulisi veropolitiikalla lisätä teollisuuden
            ja yksityistalouksien energiakustannuksia kohtuuttomasti. Niistä voi
            muodostua kilpailuhaittoja, jotka eivät ole meidän
            kansallisen etumme mukaisia. Korostankin sitä, että myös
            ilmastosopimuksen erääksi lähtökohdaksi
            ja tarkastelun taustaksi on otettava entistä enemmän
            myös työllisyys- ja aluetalousvaikutukset. 
         
         
       
      
         
         Reijo Kallio /sd:
            		
         
         
          Arvoisa rouva puhemies! On osoittautunut yhä varmemmaksi,
            että ilmastonmuutos on suuri uhka ympäristöllemme
            ja koko ihmiskunnan tulevaisuudelle. Ihmisen toimenpiteiden seurauksena
            kasvihuonekaasujen lisääntyminen ilmakehässä on
            voimistanut kasvihuoneilmiötä ja nostanut maapallon
            keskilämpötilaa. Uusimpien laskelmien mukaan maapallon lämpötila
            nousisi vuoteen 2100 mennessä enemmän kuin kansainvälinen
            ilmastopaneeli vielä vuoden 1995 raportissaan arvioi. Pohjoisten manneralueiden
            odotetaan lämpenevän eniten. Lämpötilan
            nousun seurauksena merenpinta saattaa pahimmillaan nousta jopa 90
            senttimetriä.
         
         
         Kasvihuonekaasujen haitallisuus on ollut tiedossa jo pidemmän
            aikaa. Toimenpiteisiin olisikin pitänyt ryhtyä jo
            ajat sitten, mutta parempi myöhään kuin
            ei milloinkaan. Kiotossa vuonna 1997 asetetut tavoitteet ovat hyvä alku
            tarvittaville päästöjen vähentämistoimille.
            Mutta mielestäni on selvää, että jos
            kasvihuonepäästöjä aiotaan tosissaan
            vähentää, jatkossa tarvitaan uusia sopimuksia,
            paljon tiukempia tavoitteita ja sopimuksen kattavuuden laajentamista.
            Valitettavasti vain näyttää siltä,
            että suurin päästöjen aiheuttaja
            Yhdysvallat on lipeämässä jo ensimmäisestäkin
            vaiheesta. 
         
         
         Suomen ilmastostrategiassa energiasektori on keskeisessä asemassa
            millään tavalla väheksymättä liikenteen,
            rakentamisen ja kaavoituksen, maatalouden taikka jätehuollon
            merkitystä. Merkittävimmän kasvihuonekaasun,
            hiilidioksidin, päästöjä syntyy
            monesta lähteestä, mutta voimalaitosten polttoainepohjainen
            sähkön ja lämmön tuotanto on
            päästölähteenä suurin.
         
         
         Valtioneuvoston neljä vuotta sitten hyväksymä energiastrategia
            osoittaa varsin selkeästi sen, että talouskasvun
            jatkuessa myös energian ja sähkön kulutus
            kasvaa. Suomen energian kokonaistuotannon onkin arvioitu vuodesta
            1995 kaksinkertaistuvan vuoteen 2025 mennessä. Ilmastopolitiikkamme
            onkin sovitettava yhteen energiapolitiikan kanssa siten, että hyvinvoinnin
            takaava taloudellinen kasvu voi toteutua samalla, kun kansalaiset
            saavat varmasti ja kohtuullisin kustannuksin henkilökohtaisen
            hyvinvoinnin turvaavan sähkön ja lämmön. 
         
         
         Suomen tavoite laskea kasvihuonepäästöt vuoteen
            2010 mennessä vuoden 1990 tasolle on vaativa. Vaikeutta
            lisää se, että vuosi 1990 oli Pohjoismaissa
            erittäin sateinen, mistä johtuen Suomeen tuotiin
            runsaasti halpaa vesivoimalla tuotettua sähköä.
            Sähkön tuontiin muista Pohjoismaista liittyykin
            hyvien ja huonojen vesivuosien aiheuttama ennakoimattomuus. Niinpä kansallista
            ilmasto-ohjelmaa ei voi rakentaa tuonnin varaan. Pelivaraamme osittain
            kaventaa myös se, että Suomi on jo tänään
            johtava maa yhdistetyssä sähkön ja lämmön
            tuotannossa sekä biopolttoaineiden käytössä.
         
         
         Ilmastostrategiamme keskeisiä ainesosia ovat energiansäästöohjelman
            ja uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman
            toteuttaminen sekä kivihiilen käytön
            kasvun rajoittaminen. Uusiutuvien energialähteiden käyttöä on
            meillä jatkuvasti edistetty, ja niin pitää tehdä vastakin.
            Uusiutuvilla on kuitenkin myös rajoituksensa. Esimerkiksi
            vesivoimaa ei Suomessa enää oleellisesti voida
            lisätä. Puu sen sijaan tarjoaa lisämahdollisuuksia.
            Kysymys onkin siitä, miten saadaan hyödynnettyä metsiin
            jäävä hakkuujäte ja ensiharvennuspuu.
            Puunkin osalta toki täytyy muistaa se, että se
            ei saa mennä polttoaineeksi siltä osin, kuin se
            voidaan hyödyntää puu- ja metsäteollisuuden
            raaka-aineena. Puun osalta raja tulee vastaan myös käytettävissä olevien
            metsävarojen kautta. Aurinko- ja tuulivoiman sekä maalämmön
            osalta vain tuulivoima yltää tänä päivänä maininnan
            arvoiseen asemaan. Se kasvaa prosentuaalisesti paljon, mutta säilyy
            marginaalisena tuotantomuotona vielä pitkään.
         
         
         Energiansäästöohjelman toteuttaminen
            on tärkeä osatekijä päästötavoitteiden
            saavuttamisessa. Näyttää siltä,
            että myös maamme teollisuus on vahvasti sitoutumassa
            säästötoimenpiteisiin ja tulee toteuttamaan
            runsaasti tähän liittyviä investointeja. 
         
         
         Säästötoimenpiteisiin liittyen ympäristövaliokunta
            nostaa energiaverotuksen erikseen esille. Valiokunnan mielestä verotuksen
            tulee antaa riittävä säästöön
            ohjaava signaali. Tulkitsen tämän niin, että energiaveroja
            tulisi tuntuvasti korottaa. Tämä on kuitenkin
            hyvin kaksiteräinen miekka. Energiaveromme ovat jo nyt
            useimpia kilpailijamaitamme korkeammalla. Niinpä korotuksia mietittäessä tulee
            ottaa huomioon muiden maiden energiaverotuksen kehitys, muuten käy
            niin, että hinnoittelemme itsemme ulos kansainvälisestä kilpailusta.
            Sen vaikutukset saattaisivat taloudellisesti, sosiaalisesti ja työllisyyspoliittisesti
            olla katastrofaaliset.
         
         
         Energiasektorin oleellisin kysymys on kuitenkin se, millä tavalla
            tuotetaan sähköä lisääntyviin
            tarpeisiin. Sähkön käytön arvioidaan
            kohoavan tämänhetkisestä noin 80 terawattitunnista noin
            100 terawattituntiin vuonna 2015. Lisäksi täytyy
            korvata vanhentunutta ja poistuvaa laitoskapasiteettia. Lähtökohtana
            tulee olla, kuten ympäristövaliokuntakin toteaa,
            että energia on suomalaisen yhteiskunnan perushyödyke,
            jonka riittävä saanti pitkällä aikavälillä kilpailukykyiseen hintaan
            on turvattava kaikissa olosuhteissa. Tämä koskee
            myös sähköä.
         
         
         Jos otamme täydellä vakavuudella päästötavoitteisiin,
            huoltovarmuuteen, elinkeinoelämämme kilpailukykyyn
            sekä taloudellisuuteen liittyvät reunaehdot, emme
            mielestäni selviä ilman ydinvoiman lisärakentamista.
            Ydinvoiman lisärakentamiseen perustuva sähkönhankintavaihtoehto
            onkin ilmastostrategiaan liittyvien selvitysten valossa maakaasun
            lisäkäyttöön perustuvaa vaihtoehtoa
            parempi niin energian kuluttajien, kotitalouksien kulutusmahdollisuuksien
            kuin kansantalouden kokonaistuotannonkin kannalta arvioituna, ja
            katseet on suunnattava jo tulevaisuuteen.
         
         
         Puheenvuoron alussa totesin, että jatkossa tarvitsemme
            tiukempia päästötavoitteita ja kattavampia
            sopimuksia. Ydinvoimavaihtoehdossa meillä on vuoden 2010
            jälkeen vielä käytettävissä ne
            keinot, jotka maakaasuvaihtoehdossa olisi jo siihen mennessä käytetty.
            Haluan painottaa vielä sitä, että ydinvoiman
            lisääminen ei sulje pois uusiutuvien energialähteitten,
            uusien teknologioiden eikä maakaasun käytön
            lisäämistä varsinkin yhdistetyssä sähkön
            ja lämmön tuotannossa.
         
         
         Arvoisa puhemies! Ilmastostrategiaa on eduskunnassa käsitelty
            monipuolisesti ja perusteellisesti. Valiokunnat ovat lausunnoissaan
            aivan oikein keskittyneet omiin osaamisalueisiinsa. Esimerkiksi
            liikennevaliokunta on tuonut esiin varsin monipuolisen ja kattavan
            keinovalikoiman liikenteeseen kohdistuvista päästöjä vähentävistä toimenpiteistä.
            Ympäristövaliokunta on mielestäni ottanut
            kohtuullisen hyvin mietinnössään huomioon
            annetut lausunnot. 
         
         
         Erityisesti haluan lopuksi painottaa sitä, mihin tulevaisuusvaliokunta
            lausunnossaan ja ympäristövaliokunta mietinnössään
            ovat kiinnittäneet huomiota: Ilmasto-ohjelmamme aikajänne on
            aivan liian lyhyt. Ilmastostrategian tulisikin ulottua ainakin vuoteen
            2030, ehkä pidemmällekin, koska erityisesti energiatuotantoa
            koskevat ratkaisut ovat varsin pitkäkestoisia. 
         
         
       
      
         
         Esa Lahtela /sd:
            		
         
         
          Arvoisa rouva puhemies! Kyllä se niin on, että jos
            ihmiset eivät ryhdy toimenpiteisiin, tässä tulee
            toistumaan vedenpaisumus, niin kuin jotkut alkupuheenvuoroissaan ovat
            todenneet, että olemme siinä tilanteessa. Eli nyt
            jos koskaan on korkea aika ryhtyä toimenpiteisiin sillä tavalla,
            että ilmasto- ja kasvihuonepäästöjä voidaan
            vähentää. 
         
         
         Suurin yksittäinen tekijä, joka kaikissa puheissa
            on tullut esiin, on tietysti se, miten ihmiset käyttävät
            energiaa. Oikeastaan kaikki kytkeytyy siihen. Sen lisäksi,
            mitä kukaan ei ole ilmeisesti huomioinut, kun työhuoneessa
            kuuntelin puheita, sodissa käytetään
            hirveän paljon energiaa eli siellä tuhlataan suorastaan
            energiaa. Tämäkin on hyvä muistaa, kun
            puolustuspoliittisia selontekoja käydään
            läpi ja pyritään vaikuttamaan turuilla ja
            toreilla, maailman areenoilla, sodan ja rauhan kysymyksiin. Minusta
            on tärkeää, että silloin myös
            tämä näkökulma otetaan huomioon,
            koska sota on kaikkein hulluin tilanne. Siinä ei rakenneta
            mitään, ei hyvinvointia eikä ihmisille
            hyvää oloa, vaan sillä tehdään
            tuhoa vallan. Sehän tarkoittaa, että sillä on
            myös valtavat ilmastovaikutukset kaiken kaikkiaan. Siellä käytetään
            polttoaineita, siellä käytetään
            energiaa valtavasti ja tuhotaan rakennuksia, koneita, laitteita
            ja ihmisiä. Sen takia se on minusta huomioitava, ei sen
            tosin tässä raportissa tarvitse näkyä,
            mutta se on yksi näkökanta tässä asiassa.
         
         
         Sitten mietinnössä oleviin asioihin. Itse
            olin kahta lausuntoa värkkäämässä,
            työ- ja tasa-arvovaliokunnassa ja maa- ja metsätalousvaliokunnassa.
            Niin kuin esittelypuheenvuoroissa asianomaiset puheenjohtajat kävivät
            läpi, näkökannat ovat sen mukaisia. Kaksi
            asiaa, jotka liittyvät molempien valiokuntien töihin:
            Toinen on minusta tärkeä työllisyysnäkökulma
            ja toinen se, millä tavalla voidaan pitää suomalaista
            maaseutua asuttuna ja hyödyntää suomalaisia
            energiavaroja, jotka liittyvät maaseutuun, osin myös
            kaupungistumiseen, koska jätteistäkin saadaan
            paljon energiaa ja se on otettava talteen.
         
         
         Merkittävä voimavara meillä tulee
            olemaan, kun katsotaan suomalaisia olosuhteita, puuvoima. Vaikka
            eletään kylmissä olosuhteissa ja tällä leveysasteella,
            onneksi meillä on kuitenkin luonto sellainen, että uusiutuvaa
            energiaa tulee jatkuvasti. Niin kuin on todettu, sen määrää on
            tarkoitus nostaa. Minusta pitää verotuksellisin
            keinoin ja tukipolitiikalla pyrkiä tekemään
            sitä yhä kannattavammaksi, koska välttämättä vielä tälläkään
            hetkellä puuenergian käyttö ei muuten
            ole kannattavaa, vaan se vaatii pieniä porkkanoita ja investointitukia
            ennen kaikkea laitteiden osalta. Tosin nyt tällä hetkellä näyttää siltä,
            kun öljyn hinta on noussut ja fossiilisten polttoaineiden hinta
            noussut yleisesti ottaen, että puuvoima on jo tullut lähes
            kannattavaksi joka tilanteessa.
         
         
         Toinen merkittävä asia on turve, joka liittyy syrjäisten
            seutujen energiavaroihin. Onneksi valiokunnassa päästiin,
            ja taidettiin päästä kaikissa valiokunnissa,
            yksimielisyyteen siinä mielessä, että turve
            on kuitenkin sellainen energiamuoto, joka on kivihiilen edellä.
            Elikkä ennemmin tuetaan turvetta ja pyritään
            sen käyttöä edesauttamaan, jos sillä voidaan
            vähentää kivihiilen käyttöä.
            Siinä mielessä, vaikka tässä salissa
            on monenlaisia mielipiteitä siitä, pitääkö se
            nostaa uusiutuvien energialajien joukkoon, onneksi mietinnössä ja
            valiokunnissa kuitenkin päästiin jonkinlaiseen
            kompromissiin. Minusta se on hyvä ratkaisu, koska kaikissa
            asiantuntijakuulemisissa todettiin, jotta samalla kun puuta käytetään enemmän,
            siinä voidaan käyttää myös
            turvetta ja siten saadaan paras hyötysuhde myös
            polton osalta.
         
         
         Sitten uudet tuulet: Uusi energiamuoto on tuulivoimassa, ja
            minusta siinä on Suomelle kyllä mahdollisuuksia.
            Asiantuntijat laskivat, että noin 10 000 ihmistä saa
            jo tänä päivänä tuulivoimasta leipänsä.
            He saavat sen suurimmaksi osaksi tekemällä myllyjä muihin
            maihin. Siinä pitää suomalaisten olla
            koko ajan eturintamassa ja ajan hermolla siinä mielessä,
            että se tulee olemaan lisääntyvä mahdollisuus.
            Siinä mielessä pitää olla kehittämässä ja
            rakentamassa niitä ja myös omassa maassa panna
            pystyyn tuulivoimaloita. 
         
         
         Yksi alue, joka minusta tällä hetkellä on
            vähemmän tutkittu, en tiedä, että olisi
            ainakaan oikein kunnollista demonstrointilaitostakaan pystyssä,
            on biokaasulaitokset. Biokaasuahan otetaan talteen kaatopaikoilla
            aika paljon. Suuri osa poltetaan tänä päivänä soihtuna
            ilmaan.
         
         
         Minun ajatukseni on sen tyyppinen, että jatkossa meidän
            pitäisi kehittää järjestelmä,
            että biojätettä, joka nyt menee kaatopaikoille,
            ei vietäisi rumpukompostoreihin, joista lähtee
            metaanikaasua, vaan otettaisiin biokaasu talteen, poltettaisiin
            ja hyödynnettäisiin energiaksi. Jos katsotaan
            hiilidioksidin ja metaanin eroa, niin metaanin väitetään
            olevan 21 kertaa pahempi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidin. Se
            tarkoittaa sitä, että silloin kaatopaikkakaasut
            ja myös maatiloilta tulevat kaasut ovat huomattavasti pahempia
            ja ne pitää ottaa sillä tavalla talteen,
            jotta ei vaaranneta ilmakehää. Se on myös
            merkittävä energiamäärä.
            Yhden asiantuntija-arvion mukaan, joka valiokunnassa oli, noin kolme
            neljäsosaa ydinvoimalan energiamäärästä voitaisiin
            ottaa järkevästi talteen sillä tavalla,
            jotta vasta 50 prosenttia maatilojen lannasta ja biokaasusta olisi
            tallessa. (Ed. Tiuri: Meni kymmenyspilkku pieleen!) — Se
            voi olla, asiantuntijoilla on monta eri mieltä, ja ed.
            Tiuri voi laskea, ovatko pilkut paikallaan. Mutta se on tarkkaan
            laskettu. Kun EU on sen verran tarkka järjestelmä,
            että jokaisella lehmällä täytyy
            olla kaksi merkkiä korvassa, niin ilmeisesti se on muistanut
            jakaa ne korvat oikein. Mutta se on sivuseikka tässä.
         
         
         Kaiken kaikkiaan meidän pitkässä juoksussa, tai
            ei hirveän pitkässäkään,
            mutta tulevaisuutta ajatellen, on tehtävä kuitenkin
            sellaisia ratkaisuja, joilla pääsemme sellaiseen
            tilanteeseen, jotta vähitellen voidaan fossiiliset polttoaineet
            jättää pois käytöstä,
            ja ne luonnostaan jäävätkin, koska ne
            tulevat ehtymään. Sen takia pitkässä pelissä meidän
            on varustauduttava siihen, jotta kaikki energia, minkä me
            tulemme käyttämään, on uusiutuvaa.
            Me tiedämme, että nykyiset öljyvarat, jotka
            on löydetty, eivät riitä moneksi kymmeneksi
            vuodeksi. Kivihiilivarat riittävät määrätyksi ajaksi.
            Ed. Tiurin kovasti lobbaamaa ydinvoimaa ilmeisesti riittää,
            kun sitä merivedessäkin on, mutta ensin pitäisi
            hyödyntää nämä muut muodot.
            Minusta ydinvoima on se viimeinen vaihtoehto. Tässä ovat
            oikeastaan ne oleelliset seikat.
         
         
         Viimeinen asia, jonka haluan todeta, on se, että energiaverotus
            pitää tehdä sillä tavalla, että se
            ottaa kuitenkin huomioon sen, jotta me elämme tämmöisessä maassa
            kuin Suomi on, jossa on kylmät olosuhteet, pimeät
            olosuhteet, pitkät välimatkat. Meidän
            ei pidä kopsata malleja suoraan Keski-Euroopasta ja kailottaa
            niitä samoja asioita, että me tarvitsemme eurooppalaisen
            mallin. Meidän pitää luoda suomalainen
            malli, mutta hoitaa kuitenkin energiaverotus sillä tavalla,
            jotta me emme aja itseämme kilpailussa ulos, mutta kuitenkin
            voimme hoitaa kansalaisten tarvitseman energian sillä tavalla,
            jotta se on kohtuuhintaista. Se on yhdistettävissä,
            koska meillä riittää energiaa Suomessa,
            kun ottaa huomioon väestömäärän.
         
         
       
      
         
         Sirpa Pietikäinen /kok:
            		
         
         
          Arvoisa puhemies! Kohta kymmenen vuotta sitten Riossa solmittiin ilmastosopimus,
            jonka tähtäimenä oli ilmastomuutoksen
            hidastaminen. Näiden kymmenen vuoden kuluessa ei ole sitten
            kovin paljon tapahtunut, paitsi että itse ongelma on merkittävästi pahentunut
            sekä vakavuudeltaan että myös etenemisnopeudeltaan.
         
         
         Kansallisessa ilmastostrategiassa tuntuu olevan tällainen
            aiotaan meinata -meininki. Jos otamme vakavasti vähentämistarpeen,
            joka ilmastomuutosta edistäville kaasuille, kuten hiilidioksidille,
            on olemassa, ja puhumme 60—80 prosentin vähentämisestä,
            ei kansallinen ilmastostrategia meillä tai muualla tunnu
            vielä antavan todellisia vastauksia.
         
         
         Kuitenkin tosiasia on se, että mitä nopeammin haasteeseen
            reagoidaan, sitä enemmän joustovaraa jää,
            sitä pidempi aika sopeutumiselle ja sitä edullisemmat
            elementit myös teknologisen ja taloudellisen kilpailukyvyn
            elementtien kansalliselle rakentamiselle. Siksi valiokunta onkin
            aiheellisesti korostanut sekä pitkän aikavälin
            analyysin tarvetta että myös pitkän aikavälin
            suunnitelmien tarpeellisuutta, kuten myös sitä,
            että olipa Yhdysvaltojen kanta mikä tahansa ilmastomuutokseen
            tai Kioton sopimuksen ratifiointiin, on Suomen, Euroopan unionin
            ja myös muun kansainvälisen yhteisön
            edettävä tässä kysymyksessä määrätietoisesti.
            Uskon, että muiden maiden määrätietoinen
            eteneminen omalta osaltaan on myös Yhdysvaltojen sisäinen
            ja ulkoinen, paras ja tehokkain pakote. On mielenkiintoista nähdä,
            mitkähän tulevat olemaan esimerkiksi amerikkalaisten
            vakuutusyhtiöiden viestit uudelle Yhdysvaltojen hallinnolle,
            sillä niiden omat riskiarviot, jotka perustuvat ilmastomuutoksen
            pahenemiseen ja nopeutumiseen osoittavat silkkaa liiketaloudellista
            ajattelua ja syvää huolta myös Yhdysvaltojen
            kansallisesta politiikasta.
         
         
         Kun mietimme  sellaista  energiastrategiaa  ja -ratkaisujen
            kokonaisuutta, jolla ilmastohaasteeseen voitaisiin vastata, on tärkeää nähdä,
            että puhumme, kuten valiokuntakin totesi, sekä koko yhteiskuntaa
            koskevasta muutoksesta että laajasta keinovalikoimasta.
            Usein tehokkaiden keinojen yhteydessä käytetään
            sellaisia puheenvuoroja, joissa puhutaan ilmastomuutoksen torjumisen
            hinnasta tai kansallisen kilpailukyvyn tai kansallisen elinkeinoelämän
            tarpeista. Tässä yhteydessä mielestäni
            on tärkeää nähdä, että kun puhumme
            ilmastomuutoksen torjumisen hinnasta, puhumme tosiasiassa vain jo
            tehdyn ja tällä hetkellä otettavan velan
            takaisinmaksusta. Korkoprosentti velalle, tarvittavat investoinnit,
            niiden mukanaan tuomat kustannukset sekä jo syntyneiden
            ilmastomuutosten aiheuttamien kustannusten määrä on
            sitä korkeampi mitä pidemmälle ja mitä hitaammin
            ratkaisuja tehdään.
         
         
         Toisekseen, kun puhutaan kansallisesta kilpailukyvystä,
            on hyvä nähdä, että niin energian
            hinnan kuin energian saatavuuden osalta ei ole olemassa yhteistä liike-elämän
            intressiä. Kun täällä mietittiin
            esimerkiksi, kuka sijoittaisi tuulivoimaan, tai miten Suomen teollisuus
            kestäisi nykyistä korkeammat energiaverot, on
            hyvä nähdä, että teollisuuden
            sisältä jo tällä hetkellä tulee
            kasvavassa määrin toisenkinlaisia viestejä.
            Esimerkiksi Head Future Technologies -sijoitusyhtiö pitää tuulivoimaan
            sijoittamista puhtaasti liiketaloudellisilla perusteilla parhaimpana
            sijoituskohteenaan, ja monet ympäristöteknologiaa
            tai energiatehokkaampia ratkaisuja kehittävät
            yritykset pitävät korkeampaa energian hintaa ja
            systemaattisesti nousevia energiaveroja itse asiassa kilpailuedellytysten
            parantajana eivätkä heikentäjänä. 
         
         
         Siksi onkin toivottavaa, että siirrymme monoliittisesta
            elinkeinoelämän tarkastelusta hiukan laajempaan
            näkökulmaan. Tässä laajemmassa näkökulmassa
            jää ihmettelemään, miksi uusiutuvien
            energialähteiden tavoiteohjelma on jäänyt niinkin
            pieneksi ja vaatimattomaksi. Puuenergialla jo nykyisellä osaamisella,
            puhumattakaan tilanteesta, jossa kaasutettu, paineistettu poltto saataisiin
            aikaan, voitaisiin tuottaa jo 1 600 megawattia tai enemmänkin.
            Suomi on suunnitellut tuulivoimalle asetettavaksi tavoitteekseen
            500 megawattia vuoteen 2010 maksimissaan, ja kuitenkin selvitysten
            mukaan, joita muun muassa Jaakko Pöyry on tehnyt, meillä olisi
            mahdollisuus 500 megawatin maalle rakennettavaan ja reilun 3 000
            megawatin offshore-tuulivoimarakentamiskapasiteettiin vuoteen 2010
            mennessä. 
         
         
         Tuulivoimaan sijoittaminen on myöskin houkutteleva
            investointikohde. Alalla löytyy suomalaista osaamista,
            ja kansainvälisten investointipankkien mukaan tuulivoima
            on ollut eräs nopeimmin kasvavista osa-alueista. Markkinoiden kasvuvauhti
            on ollut jo usean vuoden ajan yli 30 prosenttia, ja kasvuvauhdin
            ennakoidaan olevan keskimäärin 25 prosenttia vuoteen
            2006 asti. Olisi siis toivottavaa, että jatkoseurannassa
            uusiutuvien energialähteiden tavoiteohjelman kunnianhimotasoa
            nostetaan merkittävästi ja myöskin sitä tukevia
            keinoja rakennetaan nykyistä systemaattisemmin. Sillä puolella
            ovat nähtävissä demonstraatioinvestointien
            tuet, referenssilaitokset ovat ulkomaisia ja myöskin kotimaisia
            markkinoita ajatellen välttämättömiä markkinoillepääsyn
            kynnyksiä. Myöskin energiaverotusta voitaisiin
            käyttää nykyistä tehokkaammin
            esimerkiksi energiansäästöinvestointien
            käyttöönotossa ja uuden teknologian käyttöönotossa
            sillä puolen. Vanha, jo yli kymmenen vuoden takainen ehdotus
            on se, että teollisuudelle palautettava osuus energiaverosta
            suunnattaisiin suoraan energian säästöinvestointeihin
            tai uusiutuvien energiamuotojen käyttöönottoinvestointeihin.
         
         
         Lyhyesti, arvoisa puhemies, koko yhteiskunnan osalta ja laajan
            keinovalikoiman osalta näkisin hallituksen tekevän
            toivottavasti pian ratkaisuja pienten, mutta tehokkaiden asioiden
            osalta, kuten rakentamisnormiston uudistamisessa tai jo täällä moneen
            kertaan mainitun yhdyskuntarakenteen tehostamisen osalta, jossa
            kaavoituksen, liikenteen ohjaamisen, aluelämmityksen ja
            kuntien nykyistä paremman ilmastomuutokseen sitomisen kautta
            tuloksia saataisiin aikaan. Toivottavasti myöskin Kioton
            mekanismien käyttöönottoa voidaan omilla
            toimenpiteillä vauhdittaa nykyisestä. 
         
         
         Ympäristövaliokunta on kannanotossaan todennut
            aivan oikein, että tämä on ensimmäinen askel
            ilmastostrategian osalta. Nyt tarvitaan jatkoseurantaa ja hallitukselta
            mahdollisimman pian ei ainoastaan raportteja jo tehdyistä toimenpiteistä,
            vaan seuraavia askeleita kansallisen, tehokkaan, kilpailukykyä luovan
            ilmastostrategian toimeenpanon osalta.
         
         
       
      
         
         Matti  Kangas  /vas:
            		
         
         
          Arvoisa rouva puhemies! Täällä on
            lähestytty ilmastostrategian ratkaisua aina jääkauden
            ja dinosaurusten kautta. Minä itse keskityn tämän
            päivän ongelmiin.
         
         
         Olen vasemmistoliiton ryhmäpuhujan ed. Mikko Immosen
            kanssa samoilla linjoilla. Pohjoismaat näyttävät
            esimerkkiä ilmastoasioissa ja ilmastonsuojelu tulee jatkuvasti
            tärkeämmäksi asiaksi. Ilmastostrategian
            käsittely on tiukasti yhteydessä energiaratkaisun
            kanssa. Ilmastonsuojeluun vaikutetaan parhaiten oikean energiaratkaisun
            kautta ja vähentämällä liikenteen
            aiheuttamia kuormituksia. Mitään energiamuotoa ei
            saa automaattisesti sulkea pois. Energiantuotannon tulee Suomessa
            perustua laajapohjaiseen energiaratkaisuun. Monipuolisella energiaratkaisulla
            vähennetään riippuvuutta yhdestä toimittajasta
            tai yhdestä putkesta.
         
         
         Kalifornian esimerkki osoittaa, mihin väärät energiaratkaisut
            voivat johtaa. Tästä syystä siellä onkin
            ryhdytty puuhaamaan lisää ydinvoimaloita ja kehittämään
            niitä yhdessä Japanin kanssa. Teollisuuden kilpailukyvyn
            kannalta on tärkeää pitää energian
            hinta edullisena. Ilmaston kannalta paras ratkaisu näyttää olevan
            ydinvoima, mutta sen muihin haittoihin ja vaaroihin pitää suhtautua
            täydellä vakavuudella. Jätteet pitää haudata
            syvälle peruskallioon, mutta sillä tavalla, että hauta
            on avattavissa. Silloin, kun teknologia on tarpeeksi kehittynyt,
            voimme avata haudat ja käsitellä jätteen
            vaarattomiksi.
         
         
         Ilmastostrategian peruspilari on Kioton sopimuksen kunnioittaminen.
            Sen suuntaviivat ovat oikeat, mutta kaikkien maiden pitää sitoutua
            sopimuksen noudattamiseen, myös Yhdysvaltojen. Aivan oikein
            on, että jos vaaditaan muita pitämään
            Kioton sopimuksesta kiinni, silloin pitää olla
            valmis myös itse toimimaan siten, että sovitut
            asiat toteutuisivat. EU:ssa ei mielestäni nykymenolla ja
            -päätöksillä tähän
            ylletä. Vaikka Yhdysvallat ei sitoutuisi Kioton sopimukseen, muun
            maailman tulee ponnistella yhdessä puhtaan ilman puolesta
            ja vaatia USA:ta, maapallomme pahinta ilmansaastuttajaa, pitämään
            sopimuksista kiinni.
         
         
         Pelkän taloudellisen voiton tavoitteluun tähtäävää itsekästä politiikkaa
            ei voi hyväksyä, vaan päästöjä tuottavien
            maiden on oltava toisilleen solidaarisia ja yhdessä ponnisteltava
            päästöjen rajoittamiseksi. Saksan ydinvoimapäätös
            on voitto ydinvoiman vastustajille, mutta se tulee lisäämään
            muiden energialähteiden käyttöä.
            Kivihiilen polttaminen on ristiriidassa Kioton sopimuksen tavoitteiden
            kanssa. Kivi- ja ruskohiiltä on vähennettävä,
            koska ne ovat erittäin paljon ilmaa saastuttavia energialähteitä.
         
         
         Lähtökohtana pitää olla,
            että teollisuudelle ja kotitalouksille pystytään
            toimittamaan riittävästi energiaa kilpailukykyiseen
            hintaan. On eettisesti kestävämpi ratkaisu tuottaa
            itse energiaa kuin tuoda lähialueilta ydinvoimalla tuotettua
            sähköä. Suomen on myös huolehdittava
            omien ydinjätteiden käsittelystä eikä viedä niitä muiden
            maiden alueille. Riippuvuutta tuontienergiasta on hyvä vähentää muun
            muassa suosimalla kotimaisia energialähteitä esimerkiksi
            käyttämällä puuta ja turvetta
            lämpövoimalaitoksissa.
         
         
         Liikenteen määrien kasvulla on kiistaton yhteys
            päästömäärien kasvuun.
            Yksityisautoilun sijaan pitäisi ihmisiä kannustaa
            julkisten liikennevälineiden — bussien, raitiovaunujen,
            metrojen — käyttöön. Tämä onnistuu
            parhaiten tukemalla julkisten liikennevälineiden lippujen
            hintoja, etteivät hinnat nykyisestään
            nouse vaan että edullinen hinta houkuttaa siirtymään
            omasta autosta julkisiin liikennevälineisiin.
         
         
       
      
         
         Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.
         
      
      
         
         Jyri Häkämies /kok:
            		
         
         
          Arvoisa rouva puhemies! En malta olla aluksi hieman kommentoimatta
            keskustan ryhmäpuheenvuoroa, joka täällä muutama
            tunti sitten kuultiin. Siinähän hallituksen ilmastopolitiikkaa
            kuvattiin, että Suomi ajopuun lailla ajelehtii maailmanpolitiikan
            valtavirrassa. Jos sitten jollakin tavalla kommentoisi keskustan
            linjaa, voisi sanoa, että sitä voisi kuvata sanoilla:
            toivotaan, toivotaan. Toivotaan, että energian säästämisessä edetään
            nopeammin ja parempiin tavoitteisiin kuin selonteossa on esitetty.
            Toivotaan, että uusiutuvien energialähteiden käytössä saavutetaan
            parempia tuloksia kuin selonteossa on esitetty. Toivotaan, että Suomen teollinen
            rakenne uudistuu vähemmän sähköä käyttävään
            elinkeinorakenteeseen. Nimittäin kun tuota ryhmäpuheenvuoroa
            luki, siellä ihan oikein perustellusti käsiteltiin
            sivutolkulla uusiutuvia energialähteitä ja energian
            säästämistä mutta maakaasu-
            ja ydinvoimakysymys sivuutettiin vajaalla virkkeellä. En
            tiedä, kuinka vastuullista tämän tyyppinen
            linjanveto sitten on.
         
         
         Sitten itse ympäristövaliokunnan mietintöön. Mielestäni
            se on tasapainoinen ja monipuolinen esitys ja varmasti kompromissi,
            vaikka siitä on sanottukin, että se ei kompromissi
            ole, mutta selkeästi siinä kompromissin makua
            on. Keskeistä on se, että lähtökohdiltaan
            Suomi ottaa aktiivisen roolin ilmasto-ohjelman toteuttamisessa osana
            EU:n ilmastopolitiikkaa. Emme jää odottelemaan
            sitä, mitä EU:n ja USA:n välillä tapahtuu, vaan
            omalta osaltamme otamme edelläkävijän roolin,
            jota myös osoittaa eilinen teollisuuden ja työnantajien
            sitoumus päästöjen vähentämiseen.
         
         
         Energiapolitiikan osalta on mielestäni keskeistä se,
            että energiapolitiikka on väline kasvun turvaamisessa.
            Energiapolitiikka on yksi ainoita tässä globaalissa
            maailmassa, kun katsomme yrityselämän perusedellytyksiä ja
            asioita, jotka ovat meidän omissa käsissämme.
            Suomi toivon mukaan jatkossakin on edelleen teollisuusmaa, vaikka
            olemme erinomaisesti edistyneet uuden talouden aloilla. Uskon, mitä täällä aikaisemmin
            puheenvuoroja
            on kuultu, että Suomi on myöskin tulevaisuudessa
            vahva metsä- ja metalliteollisuuden maa. Me olemme jo nyt
            menettäneet tätä kilpailukykyämme
            esimerkiksi Saksaan ja moniin muihin kilpailijamaihin verrattuna.
            Kun työpaikoista ja työttömyydestä voimakkaasti huolta
            kannetaan, mielestäni silloin täytyy myös energiapolitiikan
            olla vastuullista, jolloin se perustuu monipuolisille vaihtoehdoille,
            joita selonteossa on ansiokkaasti esitelty, sille että energia on
            kohtuuhintaista ja sen hinnan käyttäytyminen on
            ennustettavissa.
         
         
         Valiokunnan mietinnössä kritisoidaan sitä, että ohjelma
            painottuu liiaksi energiaohjelmaksi ja että sen ehkä keskeisimpiä eroja
            on se, millä sähkön lisäkapasiteetti
            hoidetaan, joko ydinvoimalla tai maakaasulla. Kuitenkaan, niin kuin täällä on
            varmasti jo aikaisemminkin todettu, nämä tuotantomuodot
            eivät ole toisiaan poissulkevia vaan toisiaan täydentäviä.
         
         
         Edelleen mietinnössä todetaan asiantuntijalähteisiin
            viitaten, että uusiutuvien energiamuotojen edistämisohjelman
            tavoitteet on asetettu liian matalalle. Kuitenkin hyvin tiedämme,
            että selonteon laatiminen on ollut pitkä prosessi.
            Se on tehty perusteellisesti, ja siihen on ollut käytettävissä maan
            parhaat asiantuntijat. Tältä osin voisi todeta,
            että todennäköisesti nämä tavoitteet
            on jo nyt asetettu maksimaaliselle tasolle, mutta hyvä, jos
            siitä ylemmäs päästään.
         
         
         Niin kuin aikaisemmin totesin, Suomen toki täytyy energiaverotuksessa
            tarkkailla sitä, mitä kilpailijamaamme tekevät.
            Energiaverojen osalta Suomi on jo nyt jalostusarvoon nähden
            huippumaita, ellei jopa korkeimmalla sijalla. Näin ollen
            meidän ei tule lähteä yksipuolisesti
            verotuksen tasolla liikaa ohjaamaan, jolloin ulosliputamme entisestään
            teollisuutta ja parku sitten on tässäkin talossa
            kova.
         
         
         Mitä tulee muutamiin yksityiskohtiin hiilen alasajon
            osalta, kustannukset on niin selonteossa kuin mietinnössä arvioitu
            todennäköisesti useita miljardeja alakanttiin.
            Maakaasuvaihtoehdon osalta siihen liittyvät sekä hinta-
            että huoltovarmuusriskit. Pelkästään
            nykyhintatasolla eletään sillä tasolla,
            että se alkaa jo rapauttaa, jos ei aivan romuttaa koko
            kaasuvaihtoehtoa. Tuoreen tutkimuksen mukaan myös lähes
            70 prosenttia suomalaisista vastustaa sellaista energiapoliittista
            linjausta, jossa maakaasuun tukeutumalla nostamme energiariippuvuutemme
            40 prosenttiin Venäjän osalta.
         
         
         Ydinvoiman osaltakin mietintöön on kirjattu miinuksiksi
            muun muassa se, että ydinvoimavaihtoehdon valinta vähentäisi
            painetta kehittää energiatehokkaita ratkaisuja.
            Viitaten täällä kuultuihin puheenvuoroihin
            ja tehtyihin päätöksiin kysymys on kuitenkin
            siitä, mitä hallitus ja eduskunta päättävät,
            eikä tämän tyyppinen johtopäätös
            ole mielestäni perusteltavissa.
         
         
         Edelleen todetaan, että taloudelliset ja poliittiset
            syyt estävät päätöksentekoa
            tai tekevät sen vaikeaksi. Kuitenkin ydinvoimapäätös,
            joka toivon mukaan pikaisesti tehdään, on aika
            tavalla yksin tämän talon käsissä,
            ja investointipäätösten varmuudesta on
            sitoumuksia annettu. Uskon, että nämä kummatkaan
            kritiikin aiheet eivät ole kovin kestävällä pohjalla.
         
         
         Imagovaikutuksista on myös kannettu huolta. Siltä osin
            on helppo yhtyä siihen, mitä ed. Laukkanen totesi,
            että suurempi imagohaitta Suomelle on siitä, jos
            emme omilla energiavaihtoehdoillamme täytä Kioton
            velvoitteita tulevaisuudessa, kuin siitä, että teollisuutemme
            ydinvoimaleimalla joutuisi jotenkin esimerkiksi ympäristöliikkeen
            erityisiin hampaisiin.
         
         
         Niin kuin aikaisemmin totesin, mielestäni Suomen energiatuotannon
            tulee perustua monipuolisille vaihtoehdoille siten, että mitään
            vaihtoehtoa ei poissuljeta. Siinä ovat keskeisiä kriteereitä energian
            säästäminen, uusiutuviin panostaminen,
            jossa puun osuus on aivan keskeinen, ja sen lisäksi maakaasun
            ja ydinvoiman vaihtoehdot, joista jälkimmäinen
            toivon mukaan tulee ensiksi.
         
         
       
      
         
         Saara Karhu /sd:
            		
         
         
         Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ongelma
            ja pelottavasti läsnä jokapäiväisessä elämässämme, jollei
            muuten, niin häkellyttävien luonnonilmiöiden
            uutisoinnin kautta. Ilmaston saastumiselta ei voi sulkea silmiään,
            vaan selkeisiin toimiin on ryhdyttävä. Näiden
            konkreettisten toimien tulee myös sitoa kaikkia osapuolia.
            Irtiotot yhteisistä sopimuksista nakertavat sopimuksen
            uskottavuutta ja sen vaikuttavuutta. Viittaan tässä Yhdysvaltain
            toimiin asiassa.
         
         
         Suomen sitoutuminen Kioton ilmastosopimukseen ja tämän
            sitoutumisen mukaisen strategian luominen ovat kiitettävää toimintaa.
            Valtioneuvoston selonteko Kansallisesta ilmastostrategiasta oli
            kuitenkin osin epätasapainoinen ja puuttui mielestäni
            liian kevyellä otteella muun muassa liikenteen osuuteen.
            Jäin kaipaamaan vahvempaa sanomaa, sillä onhan
            liikenne yksi suurin yksittäinen ilman saastuttaja.
         
         
         Liikennevaliokunnan jäsenenä keskitynkin liikenteen
            päästöihin. Liikenteen osuus maamme hiilidioksidipäästöistä on
            20 prosentin luokkaa. Liikenteen kasvihuonepäästöihin
            voidaan vaikuttaa lukuisin eri keinoin. Tällaisia keinoja
            ovat muun muassa joukko- ja kevyen liikenteen toimivuuden ja sitä kautta
            houkuttelevuuden parantaminen, ajoneuvojen kulutuksen vähentäminen, työmatkaliikenteen
            kehittäminen ja taloudellisen ajon koulutuksen lisääminen.
            Saadun selvityksen mukaan taloudellisuusajolla voidaan auton kulutusta
            alentaa jopa 15—20 prosenttia. Taloudellinen ajotapa olisi
            helppo juurruttaa uusiin autoilijoihin ajo-opetuksessa jo keltanokasta
            lähtien, hankkiihan peräti 66 prosenttia suomalaisista
            ajokorttinsa 18 vuoden iässä.
         
         
         Keinoja liikenteen päästöjen vähentämiseksi on
            monia, ja niitä on lueteltuina liikennevaliokunnan asiasta
            ympäristövaliokunnalle antamassa lausunnossa.
         
         
         Keinovalikoiman kärkeen tärkeäksi
            tekijäksi liikenteen päästöjen
            vähentämisessä nousevat kuitenkin yksittäinen
            liikenteen käyttäjä ja hänen
            tekemänsä ratkaisut. Erilaisten päästöjen alentamiseen
            tähtäävien toimien kokonaisvaikutus ja
            merkitys näkyy selkeimmin vasta tämän toimijan,
            yksittäisen kuluttajan, yrityksen, yhteisön, julkisen
            hallinnon tekemien ratkaisujen kautta. Julkisen vallan tulisikin
            aidosti pyrkiä julkisen liikenteen käytön
            lisäämiseen. Se onnistuu vain tarjonnan lisäämisellä ja
            hinnan säilyttämisellä kulkijan kukkarolle
            sopivana, siis selkeänä panostuksena ja tukena.
         
         
         Esimerkiksi sellaiset ristiriitaisuudet, jotka vaikkapa Pirkanmaan
            Juupajoelta estävät toimivan työmatkajunayhteyden
            Tampereelle, olisi karsittava vauhdilla. Selvennykseksi kerrottakoon
            tilanne: Juupajoella VR olisi valmis rukkaamaan aikataulujaan ja
            pysäyttämään junan, koska matkalaisia
            olisi sille riittävästi ja sopiva juna on olemassa,
            mutta liikenneministeriö ei katso aiheelliseksi antaa asialle
            rahoitusta. Junan katsotaan kilpailevan suotta linja-auton kanssa. Saattaa
            kuulostaa perustellulta, mutta saamani tiedon mukaan Juupajoen työmatkalaiset
            kulkevat nyt nopean junayhteyden puuttuessa seuraavaksi nopeimmalla
            keinolla eli omalla autollaan. Eli linja-autoliikenne jää kuitenkin
            vaille heidän lipputulojaan ja samalla yksityisliikenne
            vain lisääntyy.
         
         
         Paikallistasolla joukkoliikenteen palveluita ja yhteyksien yhteensopivuutta
            tulisikin kehittää. Matkakeskushankkeiden toteuttamista
            tulisi jouduttaa. Pitkillä matkoilla nopeiden junien odotetaan
            korvaavan yksityisautoilua ja jopa kovasti lisääntynyttä ja
            saastuttavaa lentoliikennettä. Tätä suuntausta
            tuleekin tukea kaikin keinoin.
         
         
         Tässä yhteydessä ihmettelenkin, miksi
            ilmailu oli strategiapaperissa mukana niin minimaalisin toimenpitein.
            Vaikka lentoliikenteen osuus kokonaispäästöistä on
            vain 2 prosentin luokkaa, se on suhteutettuna liikenteen määrään,
            joka on siis voimakkaassa kasvussa, huomionarvoinen tekijä.
            Tätä taustaa vasten myös ilmailuun liittyvä asiantuntijalausunto
            antoi hällä väliä -kuvan. Siinä painotettiin
            vapaaehtoisia toimenpiteitä ja viitattiin ratkaisuna avoimeen
            päästökauppaan, jonka ainakin itse uskallan
            etiikan näkökulmasta kyseenalaistaa. Liikennevaliokunta
            ehdottikin lausunnossaan ilmailun päästöjen
            alentamiskeinoina moottoritekniikan ja lennonjohtomenetelmien kehittämistä,
            lentoreittien parempaa suunnittelua ja ilmatilan käytön
            tehostamista.
         
         
         Valiokuntaamme hämmästytti myös meri-
            ja sisävesiliikenteen jääminen kokonaan
            sopimuksen ulkopuolelle.
         
         
         Lopuksi haluan nostaa vielä huomionarvoisina seikkoina
            esiin joukkoliikenteen työsuhdematkalippujärjestelmän
            kehittämisen sekä hallitusohjelman mukaisen autoverotuksen
            kokonaisuudistuksen kiirehtimisen.
         
         
       
      
         
         Klaus Bremer /r:
            		
         
         
         Arvoisa rouva puhemies! Kansallisesta ilmastostrategiasta käydyssä keskustelussa
            toistuu liikennevaliokunnan puheenjohtajan ed. Pulliaisen vauhdittama
            väite, että liikenne on suurin kasvihuonepäästöjä tuottava
            ala, pahin syntipukki. Sen vuoksi keskityn selvittämään
            eräitä totuuksia asiasta, josta valiokunnat lausuvat
            liikuttavasti puolitotuuksia.
         
         
         Liikenteen osuus kasvihuonepäästöistämme on
            noin 20 prosenttia, teollisuuden osuus on noin 80 prosenttia, eli
            se siitä suurimmasta syntipukista. "Jos raskaan liikenteen
            moottoritehot ja henkilöautojen koko kasvavat, päästöt
            lisääntyvät enemmän", ympäristövaliokunta
            lausuu. Raskaiden kuorma-autojen kuormat ja moottoritehot ovat parissa
            vuosikymmenessä käytännöllisesti katsoen
            kaksinkertaistuneet. Samalla polttoaineen kulutus on kuitenkin pudonnut
            keskimäärin 48 litrasta 32 litraan 100 kilometrillä,
            eli miten niin päästöt lisääntyvät
            enemmän, jos moottoritehot kasvavat? Vastaavasti henkilöautojen
            koko ei suinkaan automaattisesti lisää päästöjä.
            Sen ratkaisevat auton paino, ilmanvastus, moottorin polttoaineen
            kulutus ja eräät muut tekijät.
         
         
         "-- asutuskeskusten hajautuminen aiheuttaa ajoneuvosuoritteiden
            merkittävää seudullista kasvua", ympäristövaliokunta
            ja muutkin valiokunnat toteavat. Yhdyskuntarakennetta pitää tiivistää.
            Se on ihan oikein. Entä mistä syystä sitten ei
            lausuta suoraan, miksi yhä rakennetaan uusia kaupunginosia
            täyteen rivitaloja ja 2—3-kerroksisia kerrostaloja
            kuten Helsingissä Ruoholahti, Huopalahti, Viikki. Kaikissa
            Suomen kaupungeissa vallitsee sama trendi. Miksi ei rakenneta ylöspäin
            20—25-kerroksisia kerrostaloja, kuten Euroopan kaupungeissa
            yleisesti? Eiväthän ne vielä ole pilvenpiirtäjiä.
         
         
         Ympäristövaliokunta ja eräät
            muut valiokunnat painottavat monen muun tekijän joukossa kuljetusten
            logistiikan tehostamisen tärkeyttä. Kuitenkaan
            ei ymmärretä, että logistiikan tehostamisella
            saavutettaisiin Suomessa suurempia parannuksia ei yksin päästöjen
            torjunnassa vaan myös kansainvälisessä kilpailukyvyssämme, suurempia
            kuin kaikilla muilla saman arvoisina luetelluilla menetelmillä yhteensä.
            Suomi on logistiikan kehitysmaa. Se on surullista, kun tiedetään,
            että Suomen kansainvälinen kilpailukyky riippuu
            logistisesta tehokkuudesta enemmän kuin minkään
            muun EU-maan. Annan vain yhden esimerkin monesta.
         
         
         Vuosaareen halutaan rakentaa valtakunnallinen suursatama. Tilaa
            on 159 hehtaaria eli täsmälleen yhtä paljon
            kuin sinne siirrettäviksi aiotuissa Sompa- ja Jätkäsaaren
            satamissa yhteensä. Vuosaareen mahtuvat suurten tukkuliikkeiden
            ja maahantuojien lajitteluterminaalit yhtä vähän kuin
            nyt Jätkään ja Sompasaareen, eli ei ollenkaan.
            Lajitteluterminaalit jäävät siten nykyisille paikoilleen
            Kehä III:n varrelle Maaliikennekeskukseen ja Leppävaaraan,
            mikä tarkoittaa käytännössä,
            että Vuosaareen tuleva kappaletavara joudutaan siirtämään
            4 650 kuorma-autokuljetuksella päivässä ja
            yli 3 000 ylimääräisellä auton
            kuormaamisella ja purkamisella lajitteluterminaaleihin, ennen kuin
            ne sieltä voidaan kuormata vastaanottajille toimitettaviksi
            tarvittaviin 1 500 rekka-autoon päivässä.
            Ero, jonka asiakkaat kärsivät rahassa ja ympäristö tarpeettomina päästöinä,
            on yli 3 000 tarpeetonta kuorma-autokuljetusta lastauksineen,
            purkamisineen ja niihin kuluvine työaikoineen. 
         
         
         Nykyaikaisessa tehokkaassa suursatamassa pitää olla
            riittävästi tilaa lajitteluterminaaleille sataman
            alueella sadan vuoden kasvuajalle eikä niin, että se
            on torso heti syntyessään, kuten Vuosaari. Logistiikan
            ratkaisevaa vaikutusta myös päästömääriin
            ei Suomen logistinen kehitystaso tajua, saati, että tajuttaisiin
            täällä eduskunnassa. Saman kaltaisia
            logistisia tehottomuuksia kuin Vuosaari-projekti Suomi on vielä pullollaan,
            valitettavasti. 
         
         
         Ympäristövaliokunta ja muut valiokunnat esittävät
            voimavarojen suuntaamista biopolttoaineiden kehittämiseen,
            koska "pitkällä aikavälillä biopolttoaineiden
            käytöllä voidaan vähentää hiilidioksidipäästöjä".
            Se on liikuttavaa toiveajattelua. Jos valtiolla on rahaa, millä mällätä,
            miksipä ei. Vtt ja moni muu kotimainen tutkimuslaitos imuroi
            mielihyvin kaiken liikenevän rahan suurilla lupauksilla.
            Onhan samalla tavalla käytetty rahaa puukaasusta alkaen
            Nesteen ja IVOn sähköautoihin ja Uudenkaupungin
            petroliseikkailuihin jne. Rahalla saa. Saa varmasti biokaasulla
            autoja kulkemaan Suomessakin kuten jo 70-luvulta lähtien
            Brasiliassa ja Ranskassa. Siitä vain ei tule taloudellisesti
            hyväksyttävää ratkaisua raakaöljypohjaisten
            polttoaineiden tilalle millään. Biopolttoaineita
            on kehitelty maailmassa jo lähes samalla rahalla kuin sähköautoa
            ilman toivottuja tuloksia, mutta saahan sitä Suomikin yrittää,
            jos kerta rahaa riittää.
         
         
         Valiokunnan lausunnossa lauletaan yhteen kuoroon joukkoliikenteen
            ja erityisesti raideliikenteen ylistystä. Se on tapahysteriaa
            vailla tarkempaa tietoa. Joukkoliikenteessä kuin myös
            raideliikenteessä ovat päästöjen
            vähentämisen kannalta täysin ratkaisevia
            rahdeissa tonnikilometrit ja matkustajakuljetuksissa matkustajakilometrit. 
         
         
         Linja-auto, jossa on vähemmän kuin 11—15 matkustajaa
            riippuen linja-auton koosta, tuottaa enemmän päästöjä kuin
            henkilöauto, jossa on keskimäärin 1,3
            henkilöä sisällä. 1,3 henkilöä on keskimäärä;
            kuulostaa vähän hullulta, mutta näin on
            ruuhka-Helsingissä. Bussi, jossa on alle kymmenen matkustajaa,
            lisää siten törkeästi tarpeettomia
            päästöjä, voidaan sanoa. 
         
         
         Vastaavasti juna, jossa on liian vähän rahtitonneja,
            onkin todellisuudessa ei-toivottujen päästöjen
            lisääjä. Lisäksi junakuljetuksissa
            on aina muistettava huomioida, meneekö rahti ovelta ovelle
            junalla vai joudutaanko rahti ensin lastaamaan kuorma-autoon, sitten
            purkamaan junaan ja päätepysäkillä taas
            lastaamaan auton lavalle, ennen kuin se perillä puretaan
            autosta. Auto—juna—auto-rahtaaminen ei suurillakaan
            kuormilla ole mielekästä alle 300—500
            kilometrin junakuljetusosuudella. 
         
         
         Raideliikenteessä pitäisi aina huomioida myös kuljetusväylätehokkuus.
            Millä rahalla raideväylä on rakennettu
            verrattuna vastaavan pituiseen muuhun väylään,
            maantie-, vesiväylään, ja mikä väylällä lopultakin
            on tehokas kuljetussuorite? Yleisesti unohdetaan myös raideliikenteen
            kohdalla huomioida, millä päästömäärällä tarvittava sähköenergia
            tuotetaan. On liian sinisilmäistä sanoa ykskantaan,
            että raitiovaunu on puhtain kuljetusmuoto kaupungeissamme,
            kun unohdetaan sen väylätehokkuus, kuljetussuorite
            ja se, minne energian tuottamiseen liittyvät päästöt
            jätetään leijumaan.
         
         
         Puhemies! Saanko vielä jatkaa hiukan? 
         
         Lopuksi vielä yksi ratkaiseva tekijä, jonka
            pitäisi kulkea punaisena lankana, hehkuvana sellaisena,
            koko strategian läpi, ettei ikinä unohdettaisi,
            on perusasia. Jokainen polttoainelitra, joka kuluu ajoneuvossa,
            tuottaa tietyn määrän hiilidioksidia
            ja muita päästöjä. Vain poltetun
            polttoainemäärän vähentämisellä saavutetaan
            niitä tuloksia, joita ilmastostrategialla ajetaan takaa. Tämä pääsääntö unohtuu
            liian usein Kioto- ja vastaavissa keskusteluissa. Siksi olisi pitänyt
            kirjoittaa tulikirjaimin Kansalliseen ilmastostrategiaan, että valtiovarainministeriö
            ja
            sen auto- ja liikenneverotusratkaisut kantavat kansallisella tasolla
            suurimman ja ratkaisevimman vastuun liikenteen vaikutuksista myös
            ympäristön puhtauteen ja hiilidioksidipäästöjen
            määrään Suomessa. 
         
         
       
      
         
         Säde Tahvanainen  /sd:
            		
         
         
          Arvoisa puhemies! Toivon, että ääneni
            kantaa, sillä jonkin sorttiset hiukkaset ovat vaikuttaneet
            ilmeisesti keuhkoputkiini ja ne ovat hieman ärtyneet. 
         
         
         Arvoisa puhemies! Sadan vuoden päästä Suomessa
            voi olla 4,5 astetta lämpimämpää,
            kasvukaudet pidempiä ja sademäärät
            runsaampia. Lajiston muutos myös tämän
            lämpenemisen mukana muuttuisi. Näin nopealla lämpenemistahdilla ajankohtaisimpana
            ongelmana maamme asukkaat varmasti miettivät muuttoa sisäisempään Suomeen
            ja pääkaupungin siirtoa kauemmas rannikolta. Meriveden
            pinnannousu lähes metrillä ei enää houkuttele
            ostamaan rantatonttia Helsingistä. Tämä kertomukseni
            ei ole satua. Sen olemme tänään varmasti
            kaikkien puheenvuorojen perusteella todenneet. Kertomukseni on tutkimustietojen
            valossa tapahtuva tosiasia, jos emme kykene leikkaamaan nopeasti
            päästöjä, tiedemiesten mukaan
            60—80 prosentilla. 
         
         
         Tässä vaiheessa huomautan, että Suomen
            ilmasto-ohjelman tavoite on leikata lyhyellä aikavälillä vuoteen
            2010 päästöjä vain 18 prosenttia. Eli
            meillä on paljon tekemistä. Monilla muilla valtioilla
            tosin tavoite on vielä kauempana. 
         
         
         Ekosysteemimme kestää noin asteen muutoksen
            vuosisadassa. Nopeampi tahti johtaa radikaaleihin ja arvaamattomiin
            muutoksiin ympäristössä. Vaikka kaikkein
            kovimmat päästöleikkaukset saavutettaisiin,
            lämpeneminen jatkuu viimeisen vuosisadan aikana ilmaan
            laskettujen saasteiden vuoksi edelleen. Muutoksia siis kaikesta huolimatta
            tapahtuu, mutta nyt olisi estettävä ilmaston lisälämpeneminen
            ja siitä seuraavat ongelmat.
         
         
         Mitä sitten voimme tavallisina kansalaisina tehdä?
            Voisi sanoa että paljon. Ensimmäisenä tehtävänämme
            on saada aikaan laaja asennemuutos, ja sen eteen on todella paljon
            tekemistä ja sen eteen joudumme tulevina vuosina kaikki.
            Jätteiden määrän vähentäminen
            on ehkä konkreettisin tavallisen kuluttajan yksittäinen
            toimenpide. Biojätteen lajittelulla jokainen voi vähentää merkittävästi
            metaanipäästöjä, joka on vaarallinen kasvihuonekaasu.
            Tällä hetkellä vain noin 30 prosenttia
            meistä kuluttajista lajittelee biojätteen, ja
            tämä on järkyttävän
            alhainen luku. Sen sijaan paperia osataan kierrättää kiitettävästi,
            onhan se selkeän helppoa ja asiallisesti järjestetty jäteastioista
            erilleen.
         
         
         Kuntien ja valtiovallan tulisi velvoittaa lainsäädännöllisin
            toimin ja määräyksin lajittelemaan biojätteet,
            paperi ja muu orgaaninen aines erilleen muusta yhdyskuntajätteestä.
            Myös metallien, muovien ja muun materiaalin kierrätys
            on saatava yleisen velvoitteen piiriin. Jotta kierrätystä kannustettaisiin
            ja luonnonvarojen hukkakäyttöä vähennettäisiin,
            olisi uusiokäytetyille materiaaleille hyvä asettaa
            esimerkiksi alhaisempi verotaso kuin uusille luonnonvaroille, jotka otetaan
            hyötykäyttöön. Myös
            kertakäyttöisen muovin käyttöä tulisi
            sanktioida.
         
         
         Puunjalostusteollisuudella ylpeilevän maamme kansalaisena
            en voi käsittää, miksi niin monta kotitaloustavaraa
            ja kulutushyödykettä, joita käytämme
            aina pumpulipuikoista alkaen, on valmistettu öljyperäisestä muovista,
            kun ne voitaisiin varsin hyvin korvata uusiutuvalla materiaalilla,
            puulla. Tässä olisi esimerkkejä siitä,
            mitä Puu-Suomi-projektin kautta voitaisiin lähteä hyödyntämään
            ja edesauttamaan myöskin ilmastotavoitteiden saavuttamista.
         
         
         Jätteiden vähentämisen ja lajittelun
            lisäksi tavallinen kansalainen voi säästää pienillä valinnoilla
            paljon. Esimerkiksi kotitalouksien elektronisten laitteiden valmiusasemassa
            pitäminen kuluttaa virtaa yhden hiilivoimalaitoksen verran vuodessa.
            Tekniikkaa olisi siis hyvä kehittää energiaa
            säästävämmäksi.
         
         
         Liikenne on suurin yksittäinen päästöjen
            aiheuttaja. Tätä kritisoi ed. Bremer
            aiemmin, että olisimme virheellisesti kirjoittaneet valiokunnan mietintöön
            tästä asiasta. Olemme nimenomaisesti kirjoittaneet
            tästä aihekokonaisuudesta yhtenä yksittäisenä aihealueena,
            joka ehdottomasti on suurin ja vaikuttavin kuluttajien päästöjen
            aiheuttaja. 
         
         
         Jokainen ajettu kilometri saastuttaa aika lailla, tiedämme
            sen. Tässä meidän kaikkien valinnoilla
            on suuri merkitys. Liikennetekniikka tarvitsee vielä huiman
            hyppäyksen eteenpäin, ja sitä saamme
            varmasti vielä odottaa. Siksi on lyhyellä aikavälillä kyettävä löytämään
            päästövähennykset julkisen liikenteen
            päästövähentymien kautta. Niillä alueilla,
            joilla joukkoliikenne on toimiva ja tehokas väline, voitaisiin
            esimerkiksi luopua yksityisautoiluun kohdistuvasta työmatkakustannusten
            verovähennysoikeudesta ja siirtää vähennysoikeus
            julkisen liikenteen työmatkalippuun. Tiedetään,
            että syrjäisillä seuduilla tämä tietenkin
            on aika lailla vaikeampi toteuttaa. Siksi soisin syrjäseuduilla
            vielä tämän vähennysoikeuden
            säilyvän. Radat ovat toinen osa osa-alue, josta
            paljon on tänä päivänä puhuttu.
            Niihin satsaaminen tulee tuottamaan liikennepäästöjen
            vähenemistä.
         
         
         Arvoisa puhemies! Loppuun haluaisin todeta, että ympäristövaliokunta
            pohti ilmastostrategiaa laajasti ja monipuolisesti. Olen ylpeä tästä mietinnöstä.
            Olemme saaneet hyvää työtä aikaan. Toivon,
            että hallitus tulee tuomaan meille tarkennuksia ilmastostrategiaan
            tämän kesän ilmastokokousten ja ydinvoimapäätöksen
            jälkeen niiden suuntaviivojen mukaisesti, joita ympäristövaliokunta
            on edellyttänyt.
         
         
       
      
         
         Tero  Rönni  /sd:
            		
         
         
          Arvoisa rouva puhemies! Keskustelu Kansallisesta ilmastostrategiasta
            on tarpeellinen enkä väheksy sitä, mutta
            emme voi unohtaa sitä tosiasiaa, että maailman
            ilman ja ympäristön laatuun meidän toimillamme
            on suunnilleen samanlainen vaikutus kuin hyttysen jätöksillä Itämereen.
            Naapurimme Venäjä suoltaa piipuistaan kaikenlaista
            moskaa ja saastetta, eikä siellä ole pienintäkään
            aietta tai varaa hoitaa asiaa kuntoon. Toinen yhtä iso
            valtio USA on ilmoittanut, ettei se aio allekirjoittaa Kioton sopimusta. 
         
         
         Käsittelimme tätä asiaa työ-
            ja tasa-arvovaliokunnassa lähinnä työllisyyden
            kannalta, mutta emme saaneet tarkkaa kuvaa erilaisten vaihtoehtojen
            tuomista muutoksista työllisyyteen. Ympäristövaliokunta
            on mietinnössään kiinnittänyt huomiota
            uusiutuvien energiamuotojen tuotekehittelyssä tapahtuvaan
            voimakkaaseen kasvuun, jossa Suomella on johtava asema. Tämä on
            totta, ja siinä meillä on mahdollisuudet nostaa
            vientiämme todella merkittäviin lukuihin, mutta
            se vaatii panostusta kehittelyssä ja valmistuksessa. 
         
         
         Tässä kohdin täytyykin ihmetellä ympäristövaliokunnan
            kantaa energiaveron nostamisessa. Varat näihin panostuksiin
            on jostain toki saatava. Ne eivät tipu taivaalta. Suomalainen
            perusteollisuus, joka pitää nykyisinkin
            hyvinvointiamme ja työllisyyttä yllä,
            tekee sitä varmasti tulevaisuudessakin, mikäli
            emme aseta sille liian suuria vaatimuksia. Tähän
            viittaa juuri valmistunut Suomen Gallupin tekemä tutkimus,
            jossa todettiin 90 prosentin suomalaisista olevan sitä mieltä,
            että tämän teollisuuden on syytä pysyä Suomessa
            ja tuoda Suomeen hyvinvointia. Meidän teollisuudellamme
            ei ole mahdollisuutta kilpailla halpatyövoimalla eikä lyhyillä kuljetusmatkoilla,
            joten jokin keino on oltava, millä pidämme itsemme
            kilpailussa mukana. Yksi oleellinen tekijä tähän
            on kohtuuhintainen energia. Voimakas lisäys energiaverotukseen
            ei mielestäni tule kysymykseen, koska silloin menetämme tätä teollisuutta
            ja vientimme määrä putoaa, jolloin myöskin
            markat pienenevät.
         
         
         Ympäristövaliokunta uskoo ilmeisesti vain uuteen
            teknologiaan ja sen kehitykseen. Viime päivinä olemme
            nähneet, miten ailahtelevainen ja heiluva se on. Liian
            suurelle määrälle osuutta bruttokansantuotteesta
            ei voi missään tapauksessa tätä teollisuutta
            laskea. Kaikkien uusien tuotteiden kehittämisessä on
            myös yksi tärkeä elementti eli jatkuva
            ja tasainen sähkö, jota tulee töpselistä riittävästi.
            Muutamien minuuttien tai jopa tuntien katkokset aiheuttaisivat melkoiset vahingot,
            ja se saisi varmasti korkean luokan teknologian pakenemaan maastamme.
         
         
         Teollisuus jätti eilen sitoumuksen hiilidioksidipäästöjen
            vähentämiseksi. Tätä asiaa täytyy kyllä tervehtiä ilolla,
            sillä harvoin on tällaista saatu kuulla tai nähdä.
            Olen itse asunut 80-luvun lopusta 90-luvun lopulle paperitehtaan
            vieressä ja muistan, miten 80-luvun lopulla pyykit täytyi kuivata
            sisällä, mitään ei voinut viedä ulos.
            Säännöllisin väliajoin auto
            täytyi pestä, ettei noki päässyt
            kattoa tai muuta maalipintaa vioittamaan. Silloin jouduimme pakottamaan
            yrityksen tekemään erilaisia toimia ja laittamaan
            noki- ja muita päästöjä estäviä suodattimia
            piippuunsa, jotta ihmisten olisi ollut parempi elää.
            Se onnistui, ja tehdas teki aika mittavat investoinnit, yli 10 miljoonaa
            se muistaakseni silloin oli, ja sen jälkeen onkin ollut
            jo huomattavasti parempi olla ja elää kyseisessä kylässä.
            Mänttä oli silloin kuuluisa siitä, että puolet
            koko entisen Hämeen läänin hiukkas- ja
            nokipäästöistä tuli Mäntän
            tehtaan piipusta ulos.
         
         
         Ilman laadun parantamisessa ja päästöjen
            vähentämisessä on ratkaiseva tekijä se,
            millä tuotamme energiaa tulevaisuudessa. Suomalainen perhe
            ja tavallinen kuluttaja viittaa kintaalla puheille energiansäästöstä.
            Sitä tapahtuu vain teknisen kehityksen myötä sekä kotitaloudessa
            että teollisuudessa. Kivikautiseen aikaan meistä ei monikaan
            ole halukas palaamaan. 
         
         
         Tulevaisuudessa meidän on elettävä edelleen kaikkien
            energiavaihtoehtojen varassa, mitään vaihtoehtoa
            ei saa sulkea pois. Turve ja puu ovat hyviä vaihtoehtoja,
            kun tuotetaan sekä lämpöä että sähköä.
            Näissä kattiloissa on usein mahdollista polttaa
            myös monenlaisia jätteitä, jolloin toki
            päästöjen suhteen on oltava tarkkana.
            Näillä toimilla ei kuitenkaan ratkaista kokonaisuutta, vaan
            meidän on käytettävä myös
            bioenergiaa, maakaasua, tuulivoimaa, vesivoimaa ja ydinvoimaa. 
         
         
         Maakaasun käytön lisäämiseen
            ei mielestäni missään nimessä pidä mennä.
            Monikaan suomalainen ei ole valmis lisäämään
            velivenäläisen osuutta energian tuottamisessamme.
            Jo nyt heidän osuutensa on huolestuttavan suuri. Olemme tähän
            asti saaneet maakaasua ilman katkoja, mutta kuinka kauan täysin
            rikollisten ja kaiken näköisten höyrypäiden
            vallassa oleva Venäjä pitää sopimuksensa,
            sen saamme nähdä ja toivottavasti meillä silloin
            on jokin toinen keino varalla. 
         
         
         On aivan naurettavaa väittää ydinenergian halpuuden
            estävän kestävien energiamuotojen kehityksen.
            Asia on mielestäni täysin päinvastainen.
            Jollain tavalla on energiaa tuotettava, jos me aiomme kehitellä teknologiaa
            eteenpäin. Valtion tukien lisääminen
            suuressa määrin biokaasu-, risujenpoltto- tai
            tuulimyllyenergian tuottamiseen on vähän hölmöläisen
            hommaa. Samalla voisimme tukea polkuvoimalla tuotettua energiaa. 
         
         
         Ed. E. Lahtelan esittämä ruisleivällä,
            piimällä, hernekeitolla ja mustalla makkaralla
            käyvä voimalaitos, joka sijoitettaisiin jokaisen
            selkään, saisi vastineen tästä.
            Laitettakoon jokaiseen kuntaan polkuvoimalla toimiva voimalaitos,
            jossa kaikki työttömät saavat käydä tekemässä palkkaa
            vastaan energiaa. Tällä ratkaisulla poistetaan sekä työttömyys
            että syrjäytyminen ja ihmisten fyysinen kunto
            saadaan paranemaan oleellisesti.
         
         
       
      
         
         Jari Leppä /kesk:
            		
         
         
         Arvoisa rouva puhemies! Käydyssä ilmastostrategiakeskustelussa
            on energiantuotantomuotoja käyty läpi laidasta
            laitaan. Viimeksi kuulimme jokaiselle henkilökohtaisesta
            energiantuotantolaitoksesta ja toisessa ääripäässä tietysti
            ovat ydinvoimalla toimivat laitokset. Kaikki siltä väliltä on
            jo käyty keskustelussa läpi. 
         
         
         Keskustelu on osoitus siitä, että suomalainen yhteiskunta
            haluaa sitoutua omalta osaltaan niin ilmastostrategioihin kuin päästöjen
            vähentämiseenkin, joka meille on täysin
            välttämätöntä. Meidän
            täytyy kuitenkin muistaa, että Suomi on pieni
            tekijä tässä kokonaisuudessa. Meidän
            täytyy edellyttää, että kaikki
            muutkin maailman maat ja EU etunenässä ja esimerkkiä näyttäen
            sitoutuvat samantyyppisiin rajoituksiin. Muutoin meidän
            oman kilpailukykymme käy huonosti. Uskon, että yhteistä tahtoa
            löytyy, kun siihen kovin ponnistelemme.
         
         
         Suomen ilmasto-ohjelman keskeisiä linjauksia ovat energian
            säästö ja uusiutuvien energialähteiden
            edistämisohjelman toteuttaminen, kivihiilen käytön
            rajoittaminen ja päästövähennystoimenpiteiden
            ulottaminen niin liikenteeseen, rakennussektorille kuin yhdyskuntasuunnitteluunkin
            maa- ja metsätaloutta ja jätehuoltoa unohtamatta.
            Näiden linjausten toteuttaminen vaatii valtiovallalta,
            kunnilta, yrityksiltä ja kansalaisilta vahvaa sitoutumista
            asetettuihin tavoitteisiin. Niin kuin olemme tänään
            saaneet lukea, teollisuus on tuon sitoumuksen omalta osaltaan ilmoittanut
            julkisesti. Siihen tietysti myöskin voimme tässä talossa
            luottaa.
         
         
         Suomen energian kulutuksen ja ilmaston parantamisen tarve ja
            ennen kaikkea päästöjen vähennystarve
            on tämän hetken laskelmien mukaan noin 18 prosentin
            luokkaa, kun tarkastellaan vuoteen 2010 ulottuvia ennusteita. Tämän tavoitteen
            saavuttamiseksi on entistä laajemmin tultava mukaan uusiutuvien
            energiamuotojen tuotannon ja kulutuksen lisäämiseen.
            Samalla suomalaisille ympäristö-, energia- ja
            bioteknologian yrityksille luodaan mahdollisuuksia energiaosaamisen
            ja viennin edistämiseen. Jo tällä hetkellä nuo
            vientimarkat liikkuvat lähes 20 miljardin vuosittaisella
            tasolla. Tällä on hyvin merkittävä yhteisvaikutus
            työllisyyden ja talouden kasvun sekä ympäristön
            kestävän kehityksen kannalta.
         
         
         Eräs merkittävimpiä päästön
            lähteitä on liikenne. Täällä on
            erittäin monessa puheenvuorossa tätä asiaa
            jo läpi käyty, mutta en malta olla siihen itsekin
            muutamaa sanaa sanomatta. Liikenteen osalta päästöjen
            vähentämistä voidaan oleellisesti lisätä muun
            muassa autoverotuksen alentamisella. Sen alentaminen uudistaisi
            Suomen autokantaa ympäristöystävällisemmäksi,
            turvallisemmaksi ja vähemmän kuluttavaksi maassa, jossa
            kuitenkin yksityisautoilulla ja autoilulla muutoinkin on erittäin
            suuri merkitys pitkien etäisyyksien tähden.
         
         
         Uusiutuvien energialähteiden käyttöön
            siirtyviä pientaloja ja muita energian kuluttajia on kannustettava
            investointituella. Esimerkiksi puun energiakäytön
            lisäämiseen ja biopolttoaineiden käyttöön
            uusi teknologia luo lupaavia mahdollisuuksia. 3 kuutiometriä puupellettejä vastaa
            muun muassa energiasisällöltään
            tuhatta litraa polttoöljyä. Pellettien käyttö on
            tällä hetkellä pientaloissa jo yhtä helppoa
            kuin öljynkin. Rypsipohjaiset biopolttoaineet, kuten biodieselit,
            puolestaan vähentävät huomattavasti liikenteen
            kasvihuonepäästöjä. Näitä edellä lueteltuja täytyy
            kannustaa valtion riittävällä budjettivarannolla
            ja investointitukirahoitusten muutoksilla, joita täällä muun
            muassa ministeri Mönkäre lupailikin. Toivottavasti
            ne myös toteutuvat. Tällä rahoituksella
            taataan näiden uusien teknologioiden käyttöönotto.
            Ilman näitä niiden markkinoillepääsy
            on huomattavan hidasta.
         
         
         Ilmastostrategian taustaselvityksissä oletetaan talouskasvun
            lisäävän energian kulutusta vielä 20
            vuoden ajan. Välttämättä näin
            ei kuitenkaan tapahdu, sillä viime vuonna bruttokansantuotteen
            noustessa 5,7 prosenttia energian kokonaiskulutus samanaikaisesti
            väheni ja sähkönkin käyttö kasvoi
            vain 1,7 prosenttia.
         
         
         Kansallinen ilmastostrategia on nähtävä paitsi ympäristö-
            myös teollisuuspoliittisena kannanottona. Tästä näkökulmasta
            katsoen ilmastostrategiasta puuttuu pitkän tähtäimen
            visio. Tarkoitan tällä pitkän tähtäimen
            visiolla enemmän ja pitemmälle menevää mietintää kuin
            vuoteen 2010. Myöskään kansantaloudellisissa
            kustannuslaskelmissa ei ole täysin huomioitu uusiutuvien energialähteiden
            ja energiansäästön parempia työllisyysvaikutuksia,
            ja arviot uuden teknologian vientivaikutuksista ovat osin puutteellisia.
         
         
         Uusiutuvien energialähteiden käytön
            edistämisessä korostuvat niin ympäristölliset,
            aluepoliittiset ja puolustuspoliittiset hyödyt, huoltovarmuus
            kuin kansantaloudelliset pitkän tähtäimen hyödyt.
            Huomionarvoista on myös se, että niiden käytön
            työllisyysvaikutus kohdentuu koko Suomeen, erityisesti
            maaseudulle ja monenlaisen koulutustason työvoimaan. Suomen
            menestys perustuu yhä enenevässä määrin
            teknologiatalouteen, josta ympäristöteknologia
            on yksi nopeimmin kasvavia toimialoja. Voimakkaalla kansallisella
            satsauksella energiateknologiaan voidaan luoda otolliset olosuhteet
            suomalaisyritysten kansainväliselle menestykselle telealan
            tapaan.
         
         
         Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan ottaa esille erään
            myös EU-komission esille nostaman asian, joka liittyy myös
            liikenteeseen ja sen energiatehokkuuteen. Taannoin vieraillessaan
            tässä talossa komissaari nosti esille vesikuljetusmahdollisuuksien
            lisäämisen. Vesikuljetus on yksi energiatehokkaimpia
            kuljetusmuotoja ja takaa myös sen, että ei tarvita
            moninkertaista lastausta, edestakaisin ajoa, vaan voidaan niin viedä suomalaiselta
            tehtaalta valmiita tuotteita kuin tuoda meille raaka-aineita suoraan
            tehtaalle omia vesiväyliä myöten. Sen
            vuoksi on erinomaisen kannatettavaa jatkaa suunnittelua omien kanavavaihtoehtojen
            rakentamiseksi Suomeen. Erityisesti tämä tulee
            eteen meillä Saimaan kanavan vuokrasopimuksen kohdalla,
            joka joudutaan uusimaan tai miettimään toisia
            vaihtoehtoja viimeistään vuonna 2013. Sen vuoksi
            on oleellisen tärkeää, että myös
            vesikuljetusvaihtoehto tutkitaan ja näin myös
            edistetään omalta osaltaan ilmastostrategian toteuttamista.
         
         
       
      
      Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
         varapuhemies Anttila.
      
      
      
         
         Markku  Laukkanen  /kesk:
            		
         
         
          Arvoisa rouva puhemies! Kysymykseen ilmastopäästöjen
            vähentämisestä tulee tietysti tarttua
            suurella vakavuudella ja tarttua erityisesti kahteen asiaan: ensin
            pahimpien päästölähteiden poistamiseen
            ja toiseksi siihen, että otetaan käyttöön
            vähemmän päästöjä aiheuttavia
            energiantuotantomuotoja ja edistetään liikenteessä ja
            yleensä polttotekniikoissa sellaisen teknologian käyttöönottoa,
            joka minimoi lopulta päästöt.
         
         
         Verrattain vähäiselle ovat tässä keskustelussa jääneet
            kivihiilen polton niin sanottu pakkoalasajo ja sen aiheuttamat kustannukset.
            Hallitus on omassa selonteossaan arvioinut, että ne ovat
            noin 800 miljoonaa markkaa. LTT, Liiketaloustieteellinen tutkimuslaitos,
            taas on arvioinut kustannukset jopa 15 miljardiksi markaksi, eli
            kyllä tämä on myös sellainen
            asia, joka täytyy suurella vakavuudella ottaa. Palautettakoon
            mieliin vielä oikeuden ratkaisu, joka koski Iijoen rakennuskelpoisen
            vesivoiman korvaamista koskiensuojelulain hyväksymisen
            jälkeen. Nuo korvauksethan kohosivat oikeuskäsittelyssä moninkertaisiksi.
         
         
         Maakaasun ongelmallisuutta on tässä keskustelussa
            tarkasteltu sinänsä aivan oikein sen saatavuuden
            ja hinnanmuodostuksen epävarmuuden suhteen, mutta varsin
            vähän itse asian eli päästöjen
            kannalta. Myös maakaasu tulee olemaan seuraavissa Kioton
            sopimusvaiheissa päästöjen kannalta hyvin
            ongelmallinen polttoaine, päästöjen kannalta
            muuten pahempi kuin öljy. Tämä on hyvä myös
            tässä keskustelussa meidän muistaa. Tarkoitushakuinen
            vasta-argumenttien hakeminen ydinvoimalle onkin johtanut siihen,
            että vaihtoehdoksi sille tarjotaan puolinaisia ratkaisuja
            itse Kioton ilmastosopimuksen toteutumisen kannalta. Siksi vaihtoehtojen
            hakemisessa ei pitäisikään kategorisesti
            kaikkein puhtaimpia ja halvimpia tuotantomuotoja, siis vesi- ja
            ydinvoimaa, sulkea pois. 
         
         
         Tässä valossa haluan vielä todeta
            saman, minkä jo aikaisemmin tänään
            totesin: Vaasan hallinto-oikeuden Vuotos-päätös
            oli onneton. Meillä ei ole varaa juoksuttaa ohi turbiinien
            yhden terawattitunnin edestä ilmaista vesivoimaa vuodessa.
            Mikäli haluamme tuottaa tuulivoimalla vastaavan määrän
            sähköä esimerkiksi, tarvitsemme yhden
            miljardin markan valtion tuen kaikille niille tuulivoimalaitoksille.
            Siksi pidin erittäin myönteisenä uutisena
            ministeri Mönkäreen tänään
            toteamaa asiaa siitä, että hänen mielestään asiassa
            pitäisi hankkia valituslupa. Toivottavasti hän
            puhui siinä omistajan äänellä.
         
         
         Rouva puhemies! Perusvoiman tuotantomuodon valinta on hyvin
            olennainen niin kansalaisten, teollisuuden, sähkön,
            hinnan muodostuksen kannalta kuin itse käsiteltävänä olevan
            asian, siis päästöjen, kannalta. Emme
            ole kovin kestävällä tiellä,
            jos samaan aikaan puhumme teollisuuden tarvitsemasta kohtuuhintaisesta
            energiasta ja energiaverojen korotustarpeesta, tuntuvasta korotustarpeesta.
            Jo nyt mielestäni kotitaloudet maksavat energiasta liikaa. 
         
         
         Tilastokeskus on selvittänyt tyypillisen suomalaisen
            nelihenkisen perheen vuotuisen suoran ja välillisen energiankulutuksen,
            ja näin laskettuna energialasku nousee lähes 37
            000 markkaan vuodessa, josta verojen osuus on jo nyt lähes puolet.
            Ei tässä veropuolella mielestäni ole
            kovin paljon liikkumisen varaa.
         
         
         Perusvoimavaihtoehtojen tarkastelussa on ympäristövaliokunta
            päässytkin varsin hupaisaan hintavertailuun, jossa
            kallis, päästöjä sisällään
            pitävä kaasu on saatu näyttämään
            edullisemmalta kuin puhdas ja halpa ydinvoima. Tällainen linja
            ei voi perustuakaan verojen ja energian hinnan korottamiseen vaan
            aitoon kilpailuarvoon energiamuotojen saatavuuden, käytettävyyden, hinnan
            ja ennen muuta niiden päästövaikutusten kesken.
            On siis puututtava hiilidioksidipäästöjen lähteisiin
            eikä tule kiertää itse asiaa. Sähkön
            tuotannon lisääminen kivihiilellä, turpeella
            tai maakaasulla kasvattaa Suomessakin absoluuttisia hiilidioksidipäästöjä.
            Maakaasun päästömäärät, kuten
            sanottu, ovat suuremmat kuin öljyn. Silti se on hallituksen
            selvityksessä edelleen toisena päävaihtoehtona.
            Itse tavoitteen, päästöjen alenemisen
            kannalta, se ei voisi olla.
         
         
         Rouva puhemies! Sitoutuminen päästöjen
            dramaattiseen ja kovaan alenemiseen täytyy ottaa vakavasti,
            ja se onnistuu vain edistämällä kaikkia
            tähän käyttöön soveltuvia
            tuotantomuotoja, kaikkia toimia, säästöjä,
            uusiutuvia energiantuotantomuotoja, biopolttoaineiden käyttöä,
            osittain puuta, turvetta, yhdyskuntajätettä, uutta
            teknologiaa, mutta uutta teknologiaa myöskin liikenteen päästöjen
            vähentämiseen ja merkittäviä yhteiskunnan
            panostuksia, demonstraatiolaitoksia, tuulen ja ydinvoiman kustannusten
            vertailua. On hyvä muistaa, että tuuli- ja ydinvoimakustannusten
            vertailussa ydinvoiman kustantaa teollisuus itse, tuulivoima ja
            monet muut uusiutuvaan energiaan perustuvat vaihtoehdot perustuvat
            vain suureen ja mittavaan valtion tukipakettiin.
         
         
         Kuulun niihin, joiden mielestä toki tällainen tukipaketin
            rakentaminen eteenpäin on tällä hetkellä välttämätöntä,
            ja tarvittavat lisätoimet voisivat olla esimerkiksi seuraavia:
            Yhdistetyssä lämmön- ja sähköntuotannossa
            pitäisi turvetta ja puuta käyttävässä kattilassa
            myöskin turve saada verottomaksi. Toiseksi, energiatukimomentissa ei
            ole varauduttu suurten demolaitosten rakentamiseen. Tämä asia
            pitäisi hoitaakin hyvin pian siten, että voitaisiin
            rakentaa yksi tai kaksi biopolttoaineiden paineistettuun kaasutukseen
            perustuvaa demolaitosta. Tämä tarkoittaisi vuotuisen energiatuen
            nostamista 200 miljoonan markan tasolle uusiutuvien energialähteiden
            edistämisohjelman mukaisella tavalla. Kolmanneksi, asuntojen
            peruskorjaus- ja energiasäästöinvestointien
            avustuksiin tarvitaan lisäpanostuksia ja sellaisia avustuksia,
            joilla muutetaan lämmitysjärjestelmä perustumaan
            uusiutuviin energialähteisiin, kuten puupolttoaineisiin
            ja maalämmitykseen. Tämä lisäys
            on hyvin luonteva, koska esimerkiksi energiapalvelukeskus Motivan
            toimialaa on laajennettu tähän suuntaan.
         
         
         Energiateknologian kehittämisessä on panostettava
            myös lajitellun yhdyskuntajätteen kaasutukseen
            ja ympäristöystävälliseen polttotekniikkaan.
            Myöskin maatiloilla syntyvän biokaasun energiakäyttöä tulee
            edistää. Yhteensä tarve vuositasolla
            budjettirahoituksessa on noin 750 miljoonaa markkaa ja verotukena
            keskimäärin 300 miljoonaa markkaa vuodessa eli
            tästä eteenpäin miljardi markkaa vuodessa.
            Tähän on hyvä saada myös vastaus
            hallitukselta. Onko hallitus tähän valmis pitkäjänteisesti
            sitoutumaan? Se luo myöskin pohjaa ja raamia niille ratkaisuille,
            joita olemme tämän selvityksen pohjalta vielä lähiaikoina
            tekemässä.
         
         
         Rouva puhemies! Suomi tuo 72 prosenttia käyttämästään
            energiasta ulkomailta. Tämän tuonnin arvo on 15
            miljardia markkaa. Sopii kysyä, onko meillä tähän
            kovin pitkään varaa. Tuontilaskua tulisi siis
            erittäin voimakkaasti pienentää. Venäjän
            osuus on jopa 40 prosenttia tällä hetkellä,
            siis suurempi kuin oma tuotantomme. Silti rakennetaan vaihtoehtoja,
            jossa Venäjän osuus vielä kasvaisi. 
         
         
         Pidän, rouva puhemies, teollisuuden sitoutumista ilmastostrategian
            toteuttamiseen erittäin merkittävänä.
            Se on samalla voimakas viesti siitä, että teollisuus
            vie nyt loppuun aloittamansa mittavan kombilaitosohjelman, joka
            merkitsee yli 20:n puuta ja turvetta hyödyntävän
            alueellisen laitoksen toteutumista ja toteuttamista eri puolilla
            Suomea. Tämä on hyvin tärkeä viesti teollisuuden
            sitoutumisesta sellaiseen kokonaisuuteen, jossa syntyy tarvetta
            myöskin bioperäisten polttoaineiden voimakkaalle
            kasvattamiselle, uuden teknologian ja teknologiaviennin edistämiselle. 
         
         
         Mutta kun puhutaan puusta ja sen mittavista energiakäyttömahdollisuuksista,
            on aina hyvä muistaa, että puun ensisijainen käyttö on
            selluun, paperiin ja sahatavaraan, rakentamiseen. Energiakäyttö on
            aina oheiskäyttöä, se ei koskaan voi
            olla Suomen kaltaisessa maassa puun ensisijaiskäyttöä.
            (Ed. Korkeaoja: Tukkia ei ruveta polttamaan!) — Siihen
            ei meillä ole varaa. — Teollisuuden rakenne varmasti
            Suomessa muuttuu, mutta en usko, että niin nopeasti, että 10:n,
            20:n, 30:nkään vuoden kuluessa teollisuuden energiantarve
            olisi mihinkään tästä merkittävästi
            muuttumassa.
         
         
         Rouva puhemies! Täällä on varoitettu
            paljon imagohaitasta maamme teollisuutta, joka käyttää siis
            55 prosenttia Suomen sähköstä ja jolle tämä hinta
            on aivan ratkaiseva kilpailukyvyn keskeinen elementti. Tässä haluan
            vielä painokkaasti sanoa, että ei imagohaitta
            synny ydinvoiman rakentamisesta vaan se syntyy siitä, että me emme
            pysty sitoutumaan Kioton sopimuksen toteuttamiseen. Voidaan kyllä puhua
            moraalista ja etiikasta myöskin siinä vaiheessa,
            kun mietitään, millä moraalilla, etiikalla
            me tuomme Venäjän huonokuntoisista laitoksista
            sähköä Suomeen.
         
         
         Amerikassa poltetaan kivihiiltä eikä haluta
            sitoutua Kioton sopimuksiin. Näyttääkin
            siltä, että ainoa todellinen vaihtoehto saada
            Yhdysvallat mukaan ilmastotalkoisiin on palauttaa, niin kuin nyt
            sielläkin näyttää, ydinvoima
            keskeisten energiamuotojen joukkoon. Vastaus ei löydy myöskään
            mistään virtuaalilaitoksista eikä siitä,
            että Saksa lisää ruskohiilen polttoa
            ajaessaan vanhoja ydinvoimalaitoksiaan alas. Britanniassa tämän
            päivän uutinen kertoo, että pääministeri Tony
            Blair on käynnistänyt mittavan energiaselvityksen,
            jonka tavoitteena on päästötavoitteiden
            saavuttaminen. Erityisesti tutkitaan uuden ajan ydinvoimateknologian
            mahdollisuuksia.
         
         
         Rouva puhemies! Aivan lopuksi totean vain vielä sen,
            että viime vuonna Ruotsissa tuotettiin ydinvoimalla 70
            terawattituntia sähköä. Ydinsähkön
            osuus maan sähköntuotannosta on noin puolet. Hupaisaksi
            tämän asian tekee se, että kun Ruotsissa
            päätettiin 80-luvun lopulla luopua ydinvoimasta,
            luopumispäätöksen jälkeen ydinvoimakapasiteetti
            on Ruotsissa yli kaksinkertaistunut ja tuotantomäärä lähes
            kolminkertaistunut. Samaan aikaan vastaavat luvut Suomessa ovat
            23 terawattituntia ja 28 prosenttia. Minusta tällainen
            politiikka jos mikä on imagohaitta nimenomaan Ruotsille,
            ei Suomelle.
         
         
       
      
         
         Jussi Ranta /sd:
            		
         
         
         Arvoisa puhemies! Kansallisesta ilmastostrategiasta käyty
            julkinen keskustelu on fokusoitunut sähkön tuotantoon,
            sen lisätarpeeseen ja kapasiteetin kasvattamistapaan, usein
            viime kädessä ydinvoiman lisärakentamiseen
            tai maakaasun käytön huomattavaan lisäykseen.
            Kivihiilen käytön voimakas vähentyminen sisältyy
            niin sanottuun maakaasuvaihtoehtoon. Nykyisen määräisestä ydinvoimatuotannosta
            ei esitetä missään vaihtoehdossa luovuttavan. Kaikki
            vaihtoehdot ovat siis kombinaatiovaihtoehtoja eivätkä sulje
            tuotannosta absoluuttisesti katsoen mitään sähköenergian
            tuotantotapaa.
         
         
         Käytännössä Suomen sähköenergian
            tuotanto tulee lähitulevaisuudessakin perustumaan monimuotoiseen
            tuotantoon, jossa nykyinen tuotantorakenne on keskeinen perusta.
            Kansallista ilmastostrategiaa on kuitenkin ennen kaikkea katsottava
            ympäristöpoliittisena, ei energiapoliittisena kysymyksenä.
            Tällöin tullaan huomattavasti dramaattisempiin
            asetelmiin. Teollistuminen perustuessaan fossiilisten polttoaineiden
            käyttöön käynnisti massamittaisen
            ihmisen aiheuttaman kasvihuonekaasupäästöjen
            syntymisen. Talouskasvu ja globalisaatio kiihdyttivät tuotantoa
            ja lisäsivät päästöjä,
            mikä on käynnistänyt maapallon ilmaston
            kiistattoman ja kiihtyvän lämpenemisen. Edessä on
            nykymenon jatkuessa katastrofeja ja valtavia taloudellisia menetyksiä sekä inhimillisiä
            kärsimyksiä.
         
         
         Päätöksenteon on nyt kyettävä myös
            globalisoitumaan. On pystyttävä viemään
            eteenpäin ja toteuttamaan niin sanottua Kioton sopimusta. Tässä viime
            päivien valossa tarvitaan Euroopan valtioiden voimakasta
            yhteistoimintaa Euroopan unionin kautta. Kansallisvaltioiden puolestaan on
            viipymättä hyväksyttävä omat
            ohjelmansa ja ryhdyttävä niiden toteuttamiseen.
            Ilmastomuutoksen etenemistä on ryhdyttävä heti
            hidastamaan. 
         
         
         Ilmastostrategiassa ei ole kysymys pelkästään sähkön
            tuotannosta, vaan energian käytöstä ylipäänsä,
            sen tuotantotavoista ja viime kädessä kestävästä kehityksestä.
            Ihmisyhteisöjen toiminta on sopeutettava ekosysteemeiden
            toiminta- ja uusiutumiskykyyn. Kioton sopimusta pidemmällä sihdillä kasvihuonekaasupäästöjen
            supistamistarve on huomattavasti suurempi. Nyt on nähtävä,
            että muutostarve kourii koko tavarantuotantoon ja kulutukseen
            perustuvaa elämänmuotoa. Tämä puolestaan
            vaatiikin jo nyt toimintojen järkeistämistä,
            ympäristön säästämistä ja
            kekseliäiden keinojen käyttöön
            ottoa. On siirryttävä entistä enemmän
            uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön ja
            energiatuotantoon on valjastettava enemmän maapallon dynaamisia
            voimia. Oecd:n ilmastostrategia asettaa kovan tavoitteen. Ekologisesti
            kestävän kehityksen edellytyksenä on taloudellisen
            kasvun irtikytkeminen luonnonvarojen käytön ja
            ainevirtojen kasvusta. 
         
         
         Eduskunnan laajan valiokuntakäsittelyn aikana on käynyt
            selväksi säästöjen ja järkeistämisen suuri
            merkitys ja myös mahdollisuus biopolttoaineiden huomattavaan
            lisäkäyttöön, kuten myös ed.
            Laukkanen äsken hyvin selvästi toi esille. Korostan
            tältä kannalta katsottuna vielä muutamaa
            näkökohtaa. 
         
         
         Metsäteollisuus lisää puunottoaan
            ja käsittelee puun tarkemmin. Kuoren ja turpeen yhteispoltolla
            voidaan olennaisesti lisätä metsäteollisuuden
            energiaomavaraisuutta ja tukeutumista uusiutuviin luonnonvaroihin. 
         
         
         Hajoavat alue- ja yhdyskuntarakenteet merkitsevät huomattavaa
            energiahukkaa teknisen huollon järjestelmissä sekä yhdyskuntasidonnaisessa liikenteessä.
            Rakenteiden sisäiset keskittymät, kuten kauppakeskukset,
            aiheuttavat energiakuormaa viikonlopun ostoskansainvaelluksena.
            Massamuuton alaisia rakenteita voidaan selkiyttää ja tiivistää sekä saavuttaa
            huomattavia energiasäästöjä.
            Myös verottajan asennemuutos parantaisi julkisen liikenteen
            toimintakykyä. 
         
         
         Työssäkäynti- ja asiointiliikenteen
            lisäksi tuotannon ja elinkeinoelämän
            kuljetukset ovat myös merkittävä energian
            kuluttaja. Rautateiden sähköveto ja ulkomaankaupan
            merikuljetukset ovat ympäristön kannalta hyvä kokonaisjärjestely. Satamat
            on nyt saatava yhdistämään nykyiset pääkuljetusmuodot
            tehokkaammin. 
         
         
         
         Maataloudessa, puutarhaviljelyssä ja elintarviketuotannossa
            tarvitaan myös huomattava energiapanos, jonka osalta voidaan
            siirtyä nykyistä enemmän biopolttoaineisiin.
            Ei ole järkeä kasvattaa kukkia polttamalla öljyä.
            Elintarvikehuoltokaan ei toimi riittävällä täsmällisyydellä ja joustolla.
            Ihmisen energialähteeksi tarkoitettuja biopolttoaineita,
            ruokaa, rahdataan kaatopaikoille kaupan keskusjärjestöjen
            arvioiden mukaan vuosittain yli puolentoista miljardin markan edestä.
         
         
         
         Keinoja energiaa säästävään
            järkevään toimintaan siis on vaikka miten,
            ja jokainen voi niihin vaikuttaa. Asenteiden on nyt aika muuttua. Ed.
            Laukkanen kuulutti valtiolta miljarditolkulla uusia tukia. Rahan
            polttamisella tämä kysymys ei kuitenkaan ratkea. 
         
         
         
         Esitetyissä puitteissa on myös aivan selvää, että on
            turvattava energiaintensiivisen teollisuuden toimintaedellytykset
            Suomessa. Kansallinen etu, työllisyys- ja taloudellisuusnäkökohdat puoltavat
            myös mahdollisimman suurta omavaraisuutta ja strategista
            riippumattomuutta tuonnista. Suomen teollisuus on keskusjärjestöjensä kautta
            eilen ilmoittanut valmiutensa sitoutua Kansalliseen ilmastostrategiaan
            sisältyvien energiansäästöohjelmien
            ja uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman
            ja puun energiakäytön lisäämistavoitteiden
            toteuttamiseen. Yleinen energian säästö tämän
            lisänä omalta osaltaan lisää tilaa
            myös energiaintensiivisen teollisuuden kehittämiseksi.
         
         
         
         Arvoisa puhemies! Suomen ilmastostrategian toteuttaminen vaatii
            monia nopeita toimenpiteitä, joissa tarvitaan myös
            eduskunnan ratkaisuja. Onkin paikallaan edellyttää,
            että ilmasto-ohjelma tuodaan uudelleen eduskunnan arvioitavaksi mahdollisimman
            pian sen jälkeen, kun viidennen ydinvoimalan rakentamislupaa
            koskeva hakemus on ratkaistu. Mikäli mitään
            lisäenergiatuotantovaihtoehtoa ei haluta erillisratkaisulla nyt
            sulkea pois, ei erillisratkaisua ehkä olisi syytä tehdäkään.
            Myös tällöin ilmastostrategian käsittelyä olisi
            syytä jatkaa ja arvioida kestävää kehitystä talouden,
            sosiaalisten rakenteiden ja ympäristön näkökulmasta.
         
         
       
      
         
         Markku Laukkanen  /kesk(vastauspuheenvuoro):
            		
         
         
         Arvoisa rouva puhemies! Koska ed. Ranta totesi, että Laukkanen
            täällä vaatii miljarditolkulla rahaa,
            haluan ed. Rannalle todeta, että kaikki miljardit, joita
            luettelin, olivat suora lainaus kauppa- ja teollisuusministeriön
            arviosta valtion budjettirahoituksen tarpeesta ja energiaverojärjestelmän
            kautta hoidettavasta rahoituksesta vuoden 99 rahassa. Eli tämähän
            on juuri signaali siitä, minkälaista kokonaisvaltaista
            tukipakettia hallitus on itse tykönänsä puuhannut
            tutkimus- ja kehitystoimintaan ja uusien energiamuotojen demonstraatiohankkeiden
            toteuttamiseen. Yksikään tuulivoimala tai biolaitos
            ei tällä hetkellä synny maahan uudella
            teknologialla ilman valtion tukea. Tämähän
            tässä on se olennainen kysymys. Me tarvitsemme
            myös mittavaa verotukea uusiutuvilla energialähteillä tuotetulle
            sähkölle jatkossa. Tästä muodostuu,
            rouva puhemies, se kokonaisuus, joka tekee mahdolliseksi myöskin kestävän
            perusvoimaratkaisun synnyttämisen tähän
            maahan.
         
         
       
      
         
         Pertti Turtiainen /vas:
            		
         
         
         Arvoisa rouva puhemies! Kioton sopimus edellyttää,
            että Suomi vähentää hiilidioksidi-
            ja muut kasvihuonepäästönsä vuoden
            1990 tasolle vuoteen 2010 mennessä. Tavoite on varsin kova
            ajatellen nykyisen tasoista taloudellisen kasvun ja kulutuksen vauhtia.
         
         
         Täällä useissa puheenvuoroissa asia
            on otettu esille energiaratkaisuna ydinvoiman lisärakentamisen
            puolesta tai sitä vastaan, ikään kuin
            se olisi ainoa vaihtoehto ja ratkaisu sopimuksen täyttämiseksi.
            Varmaankin ydinvoiman lisärakentamistarpeeseen saamme syksyn
            kuluessa palata, varsin laajaan ja seikkaperäiseen keskusteluun, kun
            päätöstä mahdollisesti tehdään
            siitä, rakennetaanko Suomeen lisää ydinvoimaa
            vai ei.
         
         
         Ed. Rönni otti esiin USA:n ja Venäjän
            toimet liittyen Kioton sopimuksen sisältöön
            ja tavoitteisiin. Hän vähätteli sitä,
            että nämä maat ovat varsin piittaamattomia.
            Näkisin, että me teemme nyt tässä kansallista
            strategiaa ja otamme asiaan kansallisesti kantaa. Silloin ei pidä kovin
            paljon tähyillä maan rajojen ulkopuolelle, kuka
            mitäkin tekee. Jos kaikki ajattelisivat tällä tavalla,
            niin eihän mistään syntyisi mitään.
         
         
         Nykytilanteessa Suomen sähköntuotannon vahvuus
            on sen monipuolisuus. Näin ollen energian tuotanto onkin
            avainasemassa kasvihuonekaasujen vähentämisessä,
            unohtamatta kuitenkaan kotitalouksien mahdollisuuksia vaikuttaa osaltaan
            säästämisen avulla. On huomioitava, että energiaa
            säästäviä innovaatioita tulisi
            nostaa yhtä enemmän esille. Samaan tuotantoon
            pitäisi päästä paremman teknologian
            turvin, vai eivätkö ihmiset ja yritykset osaa
            hyödyntää uutta teknologiaa riittävästi?
            Vanhalle teknologialle voisi tuotannossa miettiä jopa pidemmällä aikavälillä haittaveroa,
            mikäli energian kulutus on normaaliin alalla käytettävään
            teknologiaan verrattuna poikkeuksellisen suurta.
         
         
         Kioton sopimus on ympäristösopimus, ja sen tulee
            olla lähtökohtana päätöksenteossa.
            Kuitenkin on muistettava sopimuksen perusidea, joka on ennen kaikkea
            ympäristönsuojelu, ei sopimuksen täsmennys
            kasvihuonekaasuista.
         
         
         Hyvä asia on se, että teollisuus on ilmaissut halunsa
            sitoutua hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen
            edellyttäen, että verotuksellisia lisärasitteita
            ei tule teollisuudelle, vaan tavoitteiden saavutukset huomioitaisiin
            esimerkiksi Tanskan ja Britannian mallin mukaisesti. Teollisuuden
            näkemyksiä emme voi sivuuttaa, vaan ne on myöskin
            tässä yhteisessä kansallisessa asiassa
            varsin tarkasti huomioitava. Ongelmaan olemme kaikki syyllisiä kulutuksen
            kautta, jolle vetoavat markkinat luovat aina vain uusia kohteita,
            kuten lisääntynyt yksityisautoilu. Digi-tv on
            hieno esimerkki turhasta tuotannosta huonona kompromissina tietokoneen
            ja television välillä jne. Ihmiskunta rakastaa
            krääsää. Näyttää siltä,
            että rakastamme sitä, että voimme porskutella
            köyhien maiden kustannuksella. Rakastamme shoppailua ja
            sitä, että voimme osoittaa huomiota läheisellemme
            materiaalin muodossa. Samaan aikaan eduskunta yrittää vakavahenkisesti
            puhua ratkaisusta Kioton sopimusten vaatimusten täyttämiseksi.
         
         
         Täällä on noussut esille hyvin monia
            keinoja, joista olen samaa mieltä, ja kaikkein voimakkaimmin
            ensisijaisesti tukeudun energiantuotannon monimuotoisuuteen ja säästöön,
            joka vaatii ihmisiltä uusia kulutustottumuksia, sillä pelkillä juhlapuheilla
            eivät ihmiset siirry esimerkiksi julkisen liikenteen käyttäjiksi
            yksityisautoilun sijaan.
         
         
         Puun käyttö ei pelkästään
            riitä ongelmaa ratkaisemaan, mutta on hyvänä lisänä,
            kunhan kehitetään entisestään
            polttotekniikoita pientalojen lämmityksessä. Puupelletit
            ovat vaivattomia ja puhtaita käsitellä myöskin
            pientalojen lämmityksessä. Siirtymistä pientalojen
            osalta uusiin lämmitysmuotoihin tulisi tukea investointiavustuksin
            kuten myöskin siirtymistä niin sanottuihin aurinkokennostotaloihin.
            Esimerkiksi Saksassa on meneillään sadantuhannen
            aurinkokennotalon projekti, jota valtiovalta tukee verohelpotuksin.
         
         
         Tuulivoiman lisärakentaminen on yksi mahdollisuus,
            josta ei muodostu ympäristöä rasittavia
            päästöjä eikä kustannuksia.
            Lisärakentaminen työllistää ja
            avaa entistä enemmän ympäristöteknologian
            ja tuotteiden vientimahdollisuuksia kehitysmaihin. On kuitenkin
            turha kuvitella tämän olevan ainoa ratkaisu, kuten
            useat asiantuntijat ovat todenneet, huonojen tuuliolosuhteiden johdosta,
            mikäli ei ole valmiutta muuttaa laskettelurinteitä Pohjois-Suomessa
            tuulivoimarinteiksi.
         
         
         Vesivoiman lisärakentaminen on jäänyt
            aivan liian vähälle huomiolle lukuun ottamatta
            Vuotos-viittauksia joidenkin edustajien puheenvuoroissa. Nyt onkin
            aika nostaa esiin myös se, onko nyt suojeltujen koskien
            osalta mahdollista rakentaa uusia voimaloita tai korottaa nykyisten
            voimaloiden hyötysuhdetta. Miksi ei vakavasti harkita Venäjän
            Karjalan koskien valjastamista yhteisin projektein ja vanhojen voimaloiden
            hyötysuhteiden nostamista hyödyttämään
            rajan molempien puolien energian tarvetta ja sen saasteetonta tuotantoa?
         
         
         Karua todellisuutta on myös se, että suomalaisten
            hiili- ja ydinvoimaloiden käyttöiän loppu lähenee
            ja tästä syntyvä vaje tulee myös
            täyttää, mikäli haluamme pitää maamme
            tuotannon tason hyvinvointimme edellyttämällä tasolla.
         
         
         Maakaasun käytön lisääminen
            ja sillä korvattavat hiililauhdelaitokset alentavat kasvihuonepäästöjä,
            mutta siinäkin tulee huomioida maakaasun olevan uusiutumaton
            luonnonvara, eikä se näin ollen voi olla pitkällä aikavälillä lopullinen
            ratkaisu.
         
         
         Arvoisa puhemies! Lopuksi kysymys meille kaikille: Jos emme
            pysty toteuttamaan sitoumuksen rajoja, onko Suomen mahdollista lähteä neuvottelemaan
            päästökaupasta?
         
         
       
      
         
         Harry Wallin /sd:
            		
         
         
         Arvoisa rouva puhemies! Liikennevaliokunta lausunnossaan painotti muun
            muassa joukkoliikenteen tarpeellisuutta vähennettäessä liikenteen
            päästöjä. Mikä sitten on
            joukkoliikenteen asema edes suurimmissa kaupungeissamme? Pääkaupunkiseudulla
            joukkoliikenteen osuus henkilöliikenteen matkamääristä on
            vain noin 39 prosentin tasolla, ja vielä paljon huonompi
            se on muissa suurissa kaupungeissa, kuten esimerkiksi Oulussa ja
            Jyväskylässä vain 2—6 prosenttia.
         
         
         Taannoin erittäin merkittävä joukkoliikennetuki,
            jolla tuetaan kannattamatonta joukkoliikennettä ja erityisryhmien
            lippualennuksia, on pudonnut 90-luvulla peräti 30 prosenttia.
            Seurauksena on ollut joukkoliikenteen väheneminen haja-asutusalueilla.
            Junien osuus tällä hetkellä kaikesta
            Suomen henkilöliikenteestä on vain noin 5 prosenttia.
            Yli 80 prosenttia kaikista matkoista tehdään henkilöautoilla,
            kun joukkoliikenteen osuus kokonaisuudessaan on alle 20 prosenttia.
            Liikenteen kasvu on 60-luvun jälkeen suuntautunut lähes
            kokonaan henkilöautoliikenteeseen. Samalla joukkoliikenteen
            markkinaosuus on laskenut.
         
         
         Kun sitten taas tarkastellaan joukkoliikenteen osuuksia, junien
            markkinaosuus on 38 prosenttia ja se on pysynyt samalla tasolla
            viime vuosina. Pidemmillä, yli 75 kilometrin, matkoilla
            junien osuus on suurempi, noin 60 prosenttia.
         
         
         Nyt kuitenkin ollaan menossa parempaan suuntaan. Matkakeskusverkko
            on rakentumassa. Ensimmäisenä se rakentuu tänä vuonna
            Seinäjoelle ja Lappeenrantaan. Siinä eri liikennemuodot yhdistetään
            samaan terminaaliin, sama lipunmyynti ja matkustajainformaatiojärjestelmä.
            Tavoitteena ovat sujuvat vaihdot kulkuvälineestä toiseen
            ja hyvät pysäköintimahdollisuudet. Suunnitelmien
            mukaan Suomessa on lopulta kaikkiaan 22 matkakeskusta, jotka muodostavat verkon,
            ja tavoitevuosi on vuosi 2005.
         
         
         Jos tarkastelen erityisesti vielä junaliikennettä,
            niin henkilökaukoliikenteen kilpailukyvyn tärkeimmät
            tekijät ovat junien nopeudet ja junavuorojen määrä eli
            junatarjonta. Nopean junaliikenteen nopeustavoitteeksi keskeisillä reiteillä on
            asetettu 160—200 kilometriä tunnissa. Junien nopeuden
            lisääntyminen vähentää matkustusaikaa
            ja tehostaa matkustusta. Nopeuden nostaminen ja junatarjonnan kasvu
            lisäävät matkustajamääriä.
            Se voidaan jo tänä päivänä osoittaa.
            Henkilöjunien nopeuden nostaminen tehostaa myös junakaluston
            käyttöä, mikä alentaa liikennöinnin kustannuksia.
            Junien nopeuden nostaminen edellyttää radan rakenteen
            parantamista ja turvallisuutta lisääviä investointeja,
            muun muassa tasoristeysten poistamista.
         
         
         Tänään onkin valtioneuvosto tehnyt
            merkittävän päätöksen
            käynnistää Lahti—Kerava-oikoradan,
            sillä se on tärkeä koko maan junaliikenteelle.
            Yhteiskuntataloudellisesti kannattavin ratkaisu pääradan
            ratakapasiteettiongelmaan on oikorata Keravalta Lahteen. Se muodostaa
            tiheästi liikennöidylle alueelle uuden tehokkaan
            väylän, joka parantaa junaliikenteen varmuutta.
            Oikorata mahdollistaa henkilö- ja tavarajunien lisäämisen
            sekä Tampereen että Kouvolan suuntiin. Kapasiteetin
            kasvun ansiosta nopeaa henkilöliikennettä voidaan
            lisätä myöskin Pohjanmaan suunnasta ja
            tehostaa Tampereelle ja siitä edelleen Pohjois-Suomeen
            sekä Lahden kautta Itä-Suomeen ja Venäjälle.
            Oikorata mahdollistaa myös nopean taajamajunaliikenteen
            laajentamisen Tampereen ja Lahden suuntiin.
         
         
         Mutta Pääkaupunkiseudun liikenneongelma edellyttää myös
            lähiliikenteeltä lisäraiteita. Pääkaupunkiseudun
            lähiliikennettä voidaan lisätä vain
            uusia lisäraiteita rakentamalla, sillä lähiliikenteen
            tarjontaa ei voida kasvattaa kaukojunaliikenteen kustannuksella.
            Tärkeimmät hankkeet ovat kaupunkiradan jatkaminen
            Tikkurilasta Keravalle ja Leppävaarasta Espoon keskustaan
            sekä Marja-rata, joka yhdistää Vantaan
            Martinlaakson radan lentoaseman kautta päärataan.
            Nämä hankkeet ovat yhteiskuntataloudellisesti
            kannattavia, tehostavat junaliikennettä ja lisäävät
            joukkoliikenteen kilpailukykyä. 
         
         
         Lopuksi haluaisin myös tyydytyksellä todeta hallituspuolueiden
            eduskuntaryhmien sopimuksen lisätä ratojen sähköistystä erillismäärärahalla
            kahden vuoden aikana 200 miljoonan markan verran. (Ed. Kääriäinen:
            Se on hyvä päätös!) — Se
            on hyvä päätös. — Tällä voidaan
            aloittaa myös Oulu—Vartius—Iisalmi-välin
            sähköistäminen, joka on aivan keskeinen
            sähköistämiskohde Suomen rataverkolla.
            Onhan tiedossa se, että Venäjän puolella
            Lietmajärvi—Kotshkoma-rata valmistuu, joka mahdollistaa
            Kuolan niemimaan malmin kulkemisen Pohjanlahden satamiin, ja se
            vaatii ehdottomasti sähköistämistä. 
         
         
       
      
         
         Marjukka Karttunen-Raiskio /kok:
            		
         
         
         Arvoisa rouva puhemies! Tämä ilmastostrategiakeskustelu
            näyttää kulminoituvan kuitenkin valintaan
            KIO1 vai 2 ainakin näissä pöytäkeskusteluissa.
            Hassuinta näyttää olevan se, että jos
            yhtään suhtautuu kriittisesti ydinvoimalaan, sen kannattajat
            leimaavat heti, että ajattelee tunteella.
         
         
         Mutta sen verran haluaisin maakaasua puolustaa, kun edustajat
            Kummola ja Laitinen kovasti sitä kritisoivat. Tämän
            Venäjältä tulevan maakaasuputken 25-vuotisen
            historian aikana tämä putki on ollut vain kerran
            suljettuna 36 tuntia. Sekin oli vain roudan vuoksi. Joka tapauksessa meillä energiavarastot
            ovat niin suuret, että maakaasuputki voisi olla vaikka
            vuoden kiinni. Mutta jotta maakaasun hinta olisi paremmin ennustettavissa,
            sen hinnan tulisi olla irti öljyn hinnasta ja sille tulisi
            luoda omat markkinat. Tässä voisi käyttää esimerkiksi
            Englannin-mallia.
         
         
          Mutta täällä oli mielestäni
            kovin kummallinen puheenvuoro ed. Vilkunalla, joka on keskustan
            edustaja. Hän totesi, että bensa on liian halpaa,
            että se voisi maksaa jopa 20 markkaa litra. Käsittääkseni
            keskusta on ollut kuitenkin huolissaan syrjäseutujen asukkaiden
            asumisesta ja liikkumisesta. Haluaisin kyllä nähdä,
            miten se maatalon emäntä sitten sieltä syrjäseudulta
            lähtee ostamaan viikon ostoksia bussilla neljän
            lapsensa kanssa taikka polkupyörällä sinne
            taajamaan.
         
         
       
      
         
         Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):
            		
         
         
         Arvoisa rouva puhemies! Kyllä todella haluaisin minäkin
            sen nähdä, että jos hän bensa-autolla lähtee
            sillä hinnalla. Se olisi täysi mahdottomuus. Yleensä ottaen,
            kun tuota autoliikennettä katsoo, kyllä siitä ei
            voi muuhun tulokseen tulla täällä kaupungissa,
            kuin että se on liika halpaa. Ei sitä muuten yksin
            ajeltaisi, jos se kallista olisi, kun vieressä menee tyhjä bussi.
            Maaseudulla ei mene vieressä bussia. Se oli enempi vertauskuvallinen,
            ei niinkään tarkasti pennilleen tarkoitettu. 
         
         
       
      
         
         Anni  Sinnemäki  /vihr:
            		
         
         
          Arvoisa puhemies! Pyysin vielä toisen puheenvuoron,
            koska ensimmäisellä kerralla tiivistämisen
            lahja ei ehkä ollut parhaimmillaan ja antauduin debatoimaan
            ed. Laukkasen kanssa enkä keskittynyt siihen, että olisin
            puhunut kaikki oman puheenvuoroni keskeiset kohdat.
         
         
         Lopetin puheenvuoroni oikeastaan siihen, että kaikista
            kriittisistä huomioista huolimatta näkisin, että tämän
            strategian ja ympäristövaliokunnan mietinnön
            siihen esittämien tarkennustarpeiden jälkeen meillä Suomessa
            olisi hyvät mahdollisuudet siirtyä energiapolitiikkaan,
            joka todella olisi kestävää. Haluaisin
            vain sanoa pari sanaa siitä, miksi valitettavasti skenaario
            ja vaihtoehto, joka perustuisi viidennen ydinvoimalaitoksen rakentamiseen,
            estäisi nämä mahdollisuudet. 
         
         
         Puolueemme vastavalittu puheenjohtaja Soininvaara käytti
            ehkä tällaista hieman epäsopivista tavoista
            peräisin olevaa analogiaa, että ilmastonmuutoksen
            ehkäisy ydinvoimalan rakentamisella on samanlainen toimenpide
            kuin krapulan ehkäisy viinanjuonnilla. Ne, joilla on kokemusta tästä asiasta,
            tietävät, että jos juo itsensä uudelleen
            humalaan, krapula siirtyy tulevaisuuteen, mutta se silloin tulevaisuudessa
            on yleensä vielä paljon pahempi. 
         
         
         Viidennen ydinvoimayksikön rakentaminen tarkoittaisi
            käytännössä sitä, että me
            emme tee niitä energian tuotannon ja käytön
            rakenteeseen tarvittavia muutoksia, jotka joka tapauksessa tiedämme
            tarpeellisiksi, mutta tällaisen suuren yksikön
            rakentamisella me siirtäisimme näitä välttämättömiä muutoksia
            eteenpäin 10—15 vuodella. Kuten näistä ilmastostrategian
            laskelmista käy hyvin ilmi, ensinnäkin KIO2-ydinvoimavaihtoehdossa
            itse asiassa poltetaan huomattavasti enemmän hiiltä,
            koska tämä voimalaitos valmistuisi vasta tavoitekauden
            lopulla. 
         
         
         Toiseksi se, että markkinoille tulisi ydinvoimasähkön
            hintaista sähköä niin paljon kuin sitten
            tulisi käytännössä, mikä tässä strategiassakin on
            myönnetty, hidastaisi energian säästöön
            liittyviä toimenpiteitä. Strategia ei selkeästi
            tunnusta sitä, että itse asiassa tämä yksikkö myös
            hidastaisi siirtymistä uusiutuviin energiateknologioihin. Itse
            asiassa jo nyt tämän ydinvoimahakemuksen jälkeen
            on ollut nähtävissä merkkejä siitä,
            että laitoksissa, joita aikaisemmin on suunniteltu niin,
            että ne ovat sähkön ja lämmön
            yhteistuotantolaitoksia, on joko sähkön tuotannon
            osuutta laskettu tai luovuttu siitä kokonaan, koska markkinoilla
            odotetaan, että verkkoon tulee paljon sähköä uudesta
            laitoksesta. Myös kauppa- ja teollisuusministeriön
            asiantuntijat kuulemisessa myönsivät sen, että tämä ydinvoimalaitos
            vähentäisi sitä, kuinka paljon rakennetaan
            sähkön ja lämmön yhteistuotantoa.
            Nämä ovat muun muassa niitä tekijöitä,
            jotka tarkoittavat sitä, että siinä vaihtoehdossa
            meillä ei itse asiassa olisi mahdollisuuksia todella ruveta
            tekemään kestävää energiapolitiikkaa.
         
         
         Arvoisa puhemies! Vielä ehkä vähän:
            Tämä on Kansallinen ilmastostrategia. Me olemme keskustelleet
            kansallisista kysymyksistä ja osittain USA:n päätökset
            ovat olleet taustalla, mutta täytyy muistaa, että vaikka
            pääsisimme siihen sinänsä jo
            taistelun takana olevaan tavoitteeseen, että Kioton sopimus
            ratifioitaisiin, sekään ei ole kaikki, koska sehän
            on sopimus, joka koskee teollisuusmaita. Sitten ovat vielä maat,
            joita se ei koske, ja kysymykset globaalista oikeudenmukaisuudesta,
            ja vaikka Suomi ei ole aivan Yhdysvaltain veroinen päästöjen
            tuottaja, niin jos ruvetaan todella oikeudenmukaisesti jakamaan
            päästöosuuksia eri kansakuntien kesken,
            joihin neuvotteluihin toivon mukaan päästään
            jossain vaiheessa, silloin meillä on huomattavasti suuremmat
            vähennykset edessä. Me voimme selviytyä niistä,
            jos olemme todella tehneet ajoissa tarvittavia muutoksia energiantuotantomme
            ja -kulutuksemme rakenteeseen. Mutta jos suljemme silmämme
            ja kuvittelemme elävämme loputtoman energian ja
            sosialistisen Neuvostoliiton hyväksikäytön
            aikakautta, silloin se ei onnistu.
         
         
       
      
         
         Juha Korkeaoja  /kesk:
            		
         
         
          Arvoisa puhemies! En voi olla antautumatta jonkinlaiseen debattiin ed.
            Sinnemäen puheenvuoron johdosta. Jos ydinvoiman vastustamisen
            keskeisin argumentti on se, että syntyy odotus liian halvasta
            energiasta, joka johtaa siihen, että mitään
            muita vaihtoehtoja ei kehitetä, mielestäni argumentit
            ovat silloin todella vähissä. Jos katsomme taaksepäin,
            kun Suomessa on ydinvoiman osuus ollut varsin suuri, ei meillä kehitys
            kuitenkaan tänä aikana ole ollut sellainen, että uusiutuvien
            ja ylipäätään muiden energiavaihtoehtojen
            kehittäminen olisi pysähtynyt tai sitä olisi
            laiminlyöty. Eivät nämä asiat
            ole sellaisessa syy—seuraus-suhteessa keskenään,
            että päätös siitä,
            että ydinvoiman suhteellinen osuus säilyisi entisellään,
            johtaisi siihen, että mitään muuta ei
            tehdä. Tämä on minusta kestämätön
            argumentti, ja kun se näyttää olevan
            ainoa argumentti, ei todellakaan silloin kovin vahvoilla perusteilla
            olla liikkeellä.
         
         
         Keskustelussa on tullut esille muutamia perusasioita, joista
            on syytä todeta myönteisesti, että vallitsee
            laaja yksimielisyys. Peruslähtökohta on, että ilmasto
            lämpenee, kasvihuoneilmiö on tosiasia, ja jos
            ajattelee keskustelua, jota käytiin ennen 90-luvun puoliväliä,
            tästä käytiin aika kovaa debattia, onko
            tämä totta vai ei. Tänä päivänä tämä asia
            myönnetään. Maanviljelijänä minulle asia
            havainnollistuu kaikkein parhaiten sillä, että nyt
            on arvioitu, että lämpeneminen johtaa siihen, että Suomessa
            kasvukausi 50 vuodessa pitenee vähintään
            yhdellä kuukaudella. Käytännössä se tarkoittaa
            sitä, että Etelä-Suomen ilmasto-olosuhteet
            ja maatalouden tuotanto-olosuhteet muuttuvat suurin piirtein samanlaisiksi
            kuin ne ovat Etelä-Ruotsissa Skånessa tai Tanskassa.
            Siis tapahtuu dramaattinen muutos muun muassa sen suhteen, minkälaisia
            satotasoja voidaan saavuttaa. Maatalouden kohdalta on siis mahdollista, että tulee
            jopa myönteisiä muutoksia, mutta joka tapauksessa
            globaalit muutokset ovat sellaisia — ja myöskin
            metsätaloutemme puolella nopea muutos on ehdottomasti uhkatekijä — että kokonaisarvio
            on ilman muuta sellainen, että ilmastomuutoksen vastaisiin
            toimiin on kaikin voimin ryhdyttävä.
         
         
         Täällä on tullut selville, että asiassa
            on monenlaisia tutkimuksen tarpeita. On korostettu sitä, että tuleva
            Bonnin kokous on tärkeä. Minusta siinä ehkä oleellista
            on se, että pitäisi nyt viisaasti käydä neuvotteluja,
            niin että myöskin Yhdysvallat, Japani ja Venäjä EU:n
            lisäksi olisivat mukana tässä sopimuksessa.
            Ei kannata kiistellä siitä, kuka on ehdottomasti
            oikeassa. Tärkeämpää olisi saada
            jokin sopimus. Siinä suhteessa ehkä pitäisi
            entistä enemmän keskustella muun muassa nieluista
            ja ajatella nieluissakin esimerkiksi metsän osalta asiaa
            vähän eri tavalla. Ehkä jokin 30 vuoden
            kierrolla toimiva eukalyptusmetsä ei ole oikea nielu, mutta
            sen sijaan lähes 100 vuoden kierrolla kiertävää suomalaista
            metsää ja kaikkea, mitä sen lopputuotteena
            syntyy, voidaan pitää perustellusti nieluna, joka
            tulisi ottaa kokonaisarviossa huomioon.
         
         
         Täällä on tullut selville se tosiasia,
            että energiatuotantomuodon valinta kuitenkin lopulta kaikkien
            muiden tärkeiden asioiden ohella on kaikkein ratkaisevin
            asia. Ratkaisuksi on sanottu, että Suomen pitää vähentää energiaintensiivisyyttä nimenomaan
            teollisuudessa. Se tarkoittaisi siis sitä, että perusmetallin
            tuotanto, erityisesti metsäteollisuuden puolella hierteiden
            valmistus ja tietyt kemian teollisuuden alat pitäisi lopettaa tai
            ajaa alas. Kysyn, onko mitään järkeä siinä, että jos
            maailmalla kuitenkin esimerkiksi ruostumatonta terästä käytetään
            yhä enemmän, meillä Tornion terästeollisuus
            pitäisi ajaa alas ja siirtää tuotanto
            esimerkiksi Puolaan tai Etelä-Afrikkaan, jossa sama tuotanto
            tehdään paljon enemmän energiaa käyttävällä tavalla.
            Ei se varmasti olisi globaalisti ajateltuna mikään
            viisas ratkaisu. Kyllä kai, kun meillä on hyvin
            energiatehokas teollisuus — sekin teollisuus, joka käyttää paljon
            energiaa — meidän kannattaa sitä edelleen
            kehittää ainakin niin kauan kuin maailmassa näkyy
            näitä lopputuotteita tarvittavan ja valmistettavan
            joka tapauksessa. Sen takia en näe hyvänä ratkaisuna
            sitä, että meidän teollisuutemme rakennetta
            esimerkiksi tässä suhteessa dramaattisesti muutettaisiin. 
         
         
          Suomi siis tarvitsee edullista energiaa. Se on myöskin
            tältä kannalta katsoen globaalisti perusteltua
            ja viisasta politiikkaa. Millä tavalla sitten tämä energia
            tuotetaan ja kasvava energiatarve tyydytetään?
            Täällä on puhuttu kolmesta pääalueesta.
            On puhuttu kaasuvaihtoehdosta, kaasun käytön lisäämisestä,
            on puhuttu ydinvoimasta ja on puhuttu uusiutuvista energiamuodoista,
            tuulienergiasta ja bioenergiasta. Muutama kommentti näihin
            vaihtoehtoihin:
         
         
         Maakaasu on hyvä vaihtoehto, mutta on huomattava, että sekin
            on uusiutumaton fossiilinen polttoaine. On syytä kysyä,
            onko ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta järkevä vaihtoehto,
            että tämä hyvin puhdas ja raaka-aineeksi
            kelpaava luonnonvara poltetaan, vai olisiko viisaampaa säästää sitä ja
            käyttää esimerkiksi erilaisiin kemian
            teollisuuden tarpeisiin. Totta kai se on myös hiilen polttoa
            ja aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä, vaikka
            sen hyötysuhde tässä suhteessa on parempi
            kuin monien muiden polttoaineiden. Se on kuitenkin fossiilinen polttoaine. 
         
         
         Vaikka näiden vuosien aikana, jolloin meillä on
            maakaasua käytetty, hana on ollut kiinni vain muutamien
            tuntien ajan, on päivänselvää,
            että silloin kun on vain yksi myyjä, ostaja on
            aika heikoilla, kun hinnasta neuvotellaan, eikä se parane,
            vaikka meillä neuvottelujärjestelmiä vähän muutettaisiin.
            Tilanne on kuitenkin se, että kun on yksi myyjä ja
            ostajan on pakko ostaa, hintaneuvottelut eivät ole kovin
            suotuisat ostajan kannalta. Joka tapauksessa maakaasun hinta vaihtelee
            samassa suhteessa kuin fossiilisten polttoaineiden hinta vaihtelee.
            Sen ennustettavuus ei ole kovin hyvä. 
         
         
         Puun käytön lisäämistä ja
            bioenergian lisäämistä täällä on
            perusteltu monella tavalla. Maaseudun ystävät,
            joihin minäkin kuulun ja maaseudulla asuvana koetan hakea
            erilaisia vaihtoehtoja maaseudun elinkeinotoiminnan edistämiseksi,
            ovat puhuneet tästä vaihtoehdosta. Kuitenkin lähtökohta
            on se, että puu pitää ensisijaisesti
            jalostaa lopputuotteeksi, sahatavaraksi ja sitä korkeampijalosteisiksi
            tuotteiksi. (Ed. Rajamäen välihuuto) — Se
            pitää tietenkin polttaa. Ne osuudet, mitä tulee,
            ja järkevä polttopuun osuus syntyvätkin
            juuri siitä, että kokonaispuun käyttö lisääntyy
            ja sivutuotteiden määrä sitä kautta
            lisääntyy. 
         
         
         Olen vähän skeptinen esimerkiksi sille, että kaikissa
            päätehakkuissa kerättäisiin
            kaikki metsätähteet pois. Ainakin silloin, kun
            mukana tulevat, kuten käytännössä tulevat,
            neulaset puiden mukana, me joudumme jollakin tavalla ravinnetappion
            korvaamaan. Epäilen myös, että metsän biodiversiteetin
            näkökulmasta se, että kaikki lahoava
            puuaines kerätään pois, ei ole kovin
            suotuisaa. On vähän epäjohdonmukaista,
            että samat henkilöt, jotka puhuvat siitä,
            että pitää jättää pökkelöitä ja
            lahoavaa puuainesta metsään, sanovat, kun puhutaan
            energiapolitiikasta seuraavassa lauseessa, että kaikki
            kerätään pois. Minusta tämä asia
            vaatii vielä tältäkin näkökulmalta
            tarkastelua, mutta epäilemättä jonkin
            verran mahdollisuuksia on vieläkin lisätä hakkutähteiden keräämistä ja
            polttoon käyttämistä erityisesti keskisuurissa
            ja pienissä laitoksissa. Totta kai se on aluetaloudellisesti
            viisasta ja edullista.
         
         
         Ydinenergian osalta lopuksi, arvoisa puhemies, totean vain,
            että erittäin monet ydinenergian vastustajat ovat
            käyttäneet kahta keskeistä argumenttia
            lisäämisen vastustamisessa, ensinnäkin
            sitä, että jätteen määrä lisääntyy
            ja ydinjäte on ongelma, jota ei ole kunnolla kyetty ratkaisemaan.
            Toinen argumentti on ollut, että uraanin louhinnassa syntyy
            ympäristöongelmia. Kun viime eduskuntakaudella
            hallituksessa, jossa muun muassa vihreä ministeri istui,
            tehtiin päätös lähes viidennen
            ydinvoiman verran ydinvoiman lisätuotannosta Suomessa,
            näiden kahden keskeisen argumentin kohdalla tapahtui juuri
            se, mitä tapahtuu silloinkin, kun tehdään
            yksi uusi yksikkö, eli uraania pitää louhia
            lisää ja ydinjätettä syntyy
            lisää tämän tuotannon kohottamisen
            verran. Tämä asia meni hyvin hiljaisesti. Tässä salissakin
            käydyssä keskustelussa tämä otettiin
            esille ja hyväksyttiin, että näin käy.
            Sen takia minusta on vähän älyllistä epärehellisyyttä sanoa,
            että näin saa tapahtua mutta viidettä ydinvoimalayksikköä ei
            saa rakentaa.
         
         
         Tämä on yksi, sanoisiko, älyllisen
            epärehellisyyden kohta tässä keskustelussa
            ollut. Muutamia muita kohtia on ympäristövaliokunnan
            lausunnossa muun muassa siinä kohdassa, kun puhutaan energian
            edullisuudesta, johon ed. Sinnemäki puheenvuorossaan viittasi — epäloogista
            ja epä-älyllistä, mitä minusta
            ei pitäisi ainakaan valiokunnan mietintöön
            hyväksyä.
         
         
         Arvoisa puhemies! Täällä tuntuu olevan
            halua vastauspuheenvuoroihin, että ehkä minun
            onkin syytä lopettaa.
         
         
       
      
         
         Pekka Kuosmanen /kok:
            		
         
         
         Arvoisa rouva puhemies! Energian kulutus kasvaa väistämättä talous-
            ja hyvinvointitavoitteiden mukana. Nykyaikainen yhteiskunta ja tuotanto
            ovat hyvin riippuvaisia jatkuvasta kohtuuhintaisesta sähkön saannista.
            Suomen kaltaisessa maassa sillä on erityisen suuri merkitys
            alueelliselle kehitykselle. Tällä hetkellä edullista
            sähköä on saatavilla. Avoimillakin sähkömarkkinoilla
            tarvitaan kuitenkin aikanaan lisätuotantoa.
         
         
         Energia-alan suurin haaste on kasvihuonepäästöjen
            vähentäminen Kioton ilmastopöytäkirjan
            mukaisesti. Kioton pöytäkirjan myötä korostuvat
            ympäristöarvot ohjaavat tulevia voimalaitoshankkeita,
            joille toisaalta tiukka taloudellinen kannattavuustarkastelu asettaa
            omat reunaehtonsa. Päästövähennykset
            on toteutettava koko kansantalouden kannalta mahdollisimman edullisesti.
            Kuten tiedämme, eräs merkittävä asia
            kasvihuonepäästöjen määrässä on
            talouden kasvu. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen
            Etlan keväällä julkaisemassa selvityksestä käy
            ilmi, että energiavaltaisen teollisuuden kasvu onkin lähes prosenttiyksikön
            nopeampaa kuin on arvioitu hallituksen eduskunnalle antamassa ilmastoselonteossa.
         
         
         Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton TT:n mukaan
            pitkällä aikavälillä lähes
            prosenttiyksikön vuotuinen ero on suuri. Ilmastostrategiassa
            on esitetty vajaan 90 terawattitunnin sähkön kulutusarvio
            vuonna 2010. Mikäli Etlan arvio toteutuu, on strategiassa
            esitetty arvio aivan liian alhainen. Kokonaistuotannon keskimääräiseksi
            kasvuksi hallituksen ilmastoselonteossa lasketaan alle 2,5 prosenttia
            vuodessa vuosina 1998—2020. Arviot päästöjen
            kehityksestä perustuvat käytettyihin kasvuoletuksiin.
            Ennakoitua nopeampi kasvu merkitsee mitä ilmeisimmin myös
            odotettua suurempia kasvihuonepäästöjä.
         
         
         Selonteon taustaselvityksen mukaan energiaintensiivisen
            teollisuuden prosenttiyksikön perusvaihtoehtoa suurempi
            kasvu nostaisi vuonna 2010 Suomen kokonaispäästöt
            90 miljoonaan tonniin. Päästöjen vähentämistarve
            siis kasvaisi 14 miljoonasta tonnista lähes 20 miljoonaan
            tonniin. Koska maakaasusta aiheutuu päästöjä, myös
            maakaasuvoimalat jouduttaisiin pysäyttämään
            vastaavalla tavalla kuin hiilivoimalat siinä vaiheessa,
            kun päästötavoitteet tulevaisuudessa kiristyvät.
            Näin ollen on kyseenalaista, kuinka viisasta on investoida
            maakaasuun.
         
         
         Maakaasuun perustuvan vaihtoehdon kustannukset olivat vuositasolla
            noin 2 miljardia markkaa suuremmat kuin ydinvoimavaihtoehdon. Arviot
            ovat kuitenkin alimitoitettuja, koska niissä ei ole riittävästi
            otettu huomioon maakaasun hinnan nähtävissä olevaa
            nousua. Esimerkiksi jo nykyinen kaasun hintataso on noin 20 prosenttia korkeampi
            kuin analyyseissä käytetty. Myös hiilivoiman
            alasajosta aiheutuvat kustannukset ovat useita miljardeja. Alimitoitetullakin
            maakaasun hinnalla laskettuna maakaasuvaihtoehdosta kertyisi energian
            käyttäjille kymmenien miljardien markkojen suuruinen
            lisälasku vuoteen 2010 mennessä.
         
         
         Hintariskin lisäksi maakaasuvaihtoehto on ongelmallinen
            huoltovarmuuden kannalta, sillä tässä vaihtoehdossa
            Suomen sähkön hankinta olisi 40-prosenttisesti
            riippuvainen venäläisestä maakaasusta
            ja sähköstä vuoteen 2010 mennessä. Luonnosteltu
            kaasuputki Suomenlahden halki Saksaan ja Euroopan markkinoille on
            vasta paperilla, eikä sen toteuttamisesta ole takeita.
            Samoin niin sanottu pohjoinen ulottuvuus maakaasun toimittamisesta
            Eurooppaan on todennäköisesti ajankohtainen aikaisintaan
            15—20 vuoden kuluttua.
         
         
         Arvoisa puhemies! Energia-alan Keskusliiton Suomen Gallupilla äskettäin
            teettämästä tutkimuksesta käy
            ilmi, että joka kolmas suomalainen haluaa pitää sähkön
            tuotannon täysin kotimaisena. 57 prosenttia puolestaan
            kannattaa enintään 15 prosentin tuontisähkön
            osuutta. Merkittävästi tuontisähkön
            varassa haluaa olla 7 prosenttia suomalaisista. Suomen kansallisen
            ilmasto-ohjelman maakaasuvaihtoehdossa on esitetty sähkön
            lisätuotannon tärkeimmäksi lähteeksi maakaasua.
            Tämän vaihtoehdon toteutuessa kattaisi venäläisellä kaasulla
            tuotettu sähkö ja Venäjän tuontisähkö yhteensä 40
            prosenttia Suomen sähkön tarpeesta.
         
         
         Energia-alan Keskusliiton teettämän kyselyn mukaan
            69 prosenttia suomalaisista ei kuitenkaan halua kasvattaa Venäjältä hankitun
            kaasun ja sähkön osuutta 40 prosenttiin sähkön
            hankinnasta. 
         
         
         Arvoisa rouva puhemies! Onkin mielestäni tärkeää,
            että Suomi ylläpitää riittävää ja
            kilpailukykyistä kotimaista sähkön tuotantoa.
            Olenkin sitä mieltä, että lisäydinvoimalan
            rakentaminen on Suomen kannalta välttämätöntä.
            Ydinvoima mahdollistaa myös hiilineutraalien ja uusiutuvien
            energialähteitten sekä uusien energiajärjestelmien
            kehittämisen niiden vaatimassa pitkässä aikataulussa.
            Ydinvoiman avulla Suomi pystyy saavuttamaan kasvihuonekaasupäästövähennykset
            niin, etteivät niistä aiheutuvat toimenpiteet heikennä talouden
            ja työllisyyden kasvua.
         
         
       
      
         
         Pekka Ravi /kok:
            		
         
         
         Arvoisa rouva puhemies! Tämä minun puheenvuoroni
            sopiikin erinomaisesti ed. Kuosmasen puheenvuoron jatkoksi, kun hän
            hahmotteli tämän asian suhteen suuria linjoja.
            Minä yritän hyvin käytännönläheisesti
            tarkastella muutamaa tässä keskustelussa esille
            tullutta asiaa. 
         
         
         Aivan aluksi haluan kuitenkin sanoa sen, että ympäristövaliokunnan
            mietintö ja siihen liittyvät eri valiokuntien
            lausunnot ovat mielestäni erittäin hyvä informaatiopaketti.
            Kun sitä kokonaisuutena tarkastelee, saa varsin monipuolisen
            kuvan siitä kehikosta, missä liikutaan. Mutta
            minua on myöskin häirinnyt vähän
            sama asia, minkä ed. Korkeaoja äsken totesi, että tässä keskustelussa jollakin
            tavalla sellaiset asiat, joita yleisesti tässä salissa
            on pidetty tärkeinä, ikään kuin
            alistuvat nyt pelkästään energiataloudellisen
            näkökulman alle. 
         
         
         Itse asiassa sain kimmokkeen puheenvuorooni, kun kuuntelin ed.
            Turtiaisen puheenvuoroa, jossa hän käsittääkseni
            varsin voimakkaasti otti kantaa vesivoiman lisärakentamisen
            puolesta. Oma vakaa käsitykseni on se, että se
            on perusteltua ja hyväksyttävää vain
            silloin, kun kyseessä on jo voimatalouden piirissä oleva
            säännöstelty vesistö. Vielä nyt
            vapaana olevien vesistöjen kahlitseminen voimatalouden
            tarpeisiin ei mielestäni ole missään
            tapauksessa tarkoituksenmukaista eikä myöskään
            luonnonsuojelunäkökulmasta hyväksyttävää.
            Enkä ole ihan varma myöskään,
            onko se nämä näkökulmat huomioon
            ottaen yhtään moraalisesti hyväksyttävämpää suomalaisten
            toimesta Venäjän Karjalassa. Sekin oli näkökulma,
            joka mielestäni oli ainakin eettisesti tarkastellen vähän
            outo.
         
         
         Sitten haluaisin sanoa pari sanaa mietinnön yhdyskuntarakennetta
            käsittelevästä osuudesta, jossa ympäristövaliokunta
            käsittääkseni ottaa myönteisen
            kannan työmatkakuluvähennyksen, siis verovähennyksen,
            kehitystarpeisiin ja joka on kai luettavissa sillä tavalla,
            että otetaan myönteinen kannanotto siihen, että työmatkakulujen verovähennysoikeutta
            oltaisiin rajoittamassa. Tähän on aika napakasti
            ottanut kantaa valtiovarainvaliokunta ja todennut, että se
            ei kerta kaikkiaan ole yhteensopiva instrumentti työllisyys-
            ja työvoimapoliittisten tavoitteitten kanssa. 
         
         
         Olen samaa mieltä valtiovarainvaliokunnan näkemyksen
            kanssa. Verovähennyksellä saattaa olla erittäin
            suurta merkitystä työvoiman saatavuuden ja liikkuvuuden
            kannalta, erityisesti sellaisilla seuduilla, joilla ei ole joukkoliikennettä käytännössä
            ollenkaan.
            Herää kysymys, miten on yleensä mahdollista
            esimerkiksi haja-asutusalueelta käydä työssä.
            Enkä usko, että on kenenkään etujen
            mukaista, että tultaisiin tilanteeseen, jolloin asuminen
            haja-asutusalueella tätäkin instrumenttia käyttäen
            estetään tai sitä vaikeutetaan. Ainakin
            se on minun mielestäni vakavasti ristiriidassa monien muitten
            toimenpiteitten kanssa.
         
         
         Pari sanaa rakentamisesta ja rakennuksista. Mietinnössä aivan
            oikein todetaan, että tarvitaan paljon tutkimus- ja kehitystyötä,
            että mahdollisilla ja tarpeellisilla, energiaa säästävillä rakenneratkaisuilla
            ei tultaisi siihen tilanteeseen kuin tultiin esimerkiksi viime energiakriisin
            aikaan: Kun tehtiin paniikkiratkaisuja, saatiin aikaan merkittäviä rakenteellisia
            vaurioita, vesi-, kosteus- ja homevaurioita, joitten laskua maksetaan
            ties miten pitkälle tulevaisuudessa. Tähän
            ei varmaan haluta sukeltaa uudelleen.
         
         
         Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen ja olemassa olevan
            kunnallistekniikan verkoston ja aluelämmön verkoston
            entistä täysimittaisempi hyväksikäyttö on
            kannatettavaa. Kuitenkin haluaisin tässäkin yhteydessä todeta,
            että aitoa liikkumavaraa kaavoituksen suhteen täytyy
            jättää tietenkin paikallisille toimijoille,
            koska ne tarpeet siellä nähdään
            vähän lähempää. Avustusmäärärahoja
            energiataloudellisiin korjauksiin sekä hissien rakentamiseen
            on, aivan oikein niin kuin mietinnössä todetaan,
            korotettava, koska esimerkiksi vanhusväestön asumismahdollisuudet
            esimerkiksi maaseutukaupunkien keskustoissa ovat oleellisesti kiinni
            siitä, pystytäänkö rakennusoikeutta
            korottamaan ja rakennusoikeuden korottamisen yhteydessä rakentamaan
            näihin taloihin ehdottomasti välttämättömästi
            tarvittavat hissit.
         
         
       
      
         
         Markku  Laukkanen  /kesk:
            		
         
         
          Rouva puhemies! Halusin minäkin ed. Sinnemäen
            tavoin vielä palata vähän asiaan yhdyskuntarakenteen
            osalta ja nielujen käytön osalta haluaisin vielä lyhyesti
            päästökysymystä tarkastella.
            Meillähän on, jos jaetaan päästöjen
            lähteet, 40 prosenttia liikenne, yhdyskuntarakenne ja energiatuotanto
            kumpikin 30. Verrattain vähän on puhuttu liikenteestä ja
            yhdyskuntarakenteesta siihen nähden, kuinka paljon on puhuttu
            energialähteistä.
         
         
         Rouva puhemies! Asiaa voidaan siis tarkastella erityisesti ei
            vain välittömien päästölähteiden ja
            päästöjen kannalta vaan myöskin
            hiilidioksidia sitovien hiilinielujen tarjoamien mahdollisuuksien
            kannalta, ja niitä mahdollisuuksia toki on erittäin
            paljon. Minusta tulevaisuuden yhdyskuntarakenne liikenteen, rakennusmateriaalien
            ja energiaratkaisujen suhteen on erittäin merkittävä tekijä myöskin
            päästökysymyksen ja kokonaisuuden ratkaisuvaihtoehtojen
            kannalta.
         
         
         Täällä on paljon puhuttu puun käytöstä energian
            tuotannossa. Ed. Korkeaoja pani ne asiat aivan oikeaan järjestykseen:
            ensin sellua ja paperia, sitten pitkälle jalostettua sahatavaraa
            ja sitten vasta energiakäyttöä. Rakentamisessa
            ennen muuta, jos vertaillaan eri rakennusmateriaaleja keskenään,
            puu nousee nimenomaan hiilidioksidin sitomiskyvyn ansiosta aivan
            omaan luokkaansa. Uusiutumattomia rakennusmateriaaleja voitaisiinkin
            globaalisti korvata puulla. Kasvavan väestömäärän
            tarpeisiin puuta voitaisiin käyttää olennaisella
            tavalla nykyistä enemmän rakennusten runkorakenteissa
            ja sisustamisessa siinäkin tapauksessa, että varsinainen
            rakennuksen verhoilu tehdään muusta materiaalista.
            Puuhan sitoo hiiltä kaikissa rakenteissa, rakennuksissa,
            jopa huonekaluissa, useiksi sadoiksi vuosiksi. 
         
         
         Suomi on aivan oikein ajanut Kioton neuvotteluissa linjaa, jonka
            mukaan kukin maa saisi laskea puun sitomisesta syntyvän
            päästösäästön, niin
            sanotun hiilinielun, hyväkseen arvioitaessa kokonaispäästöjen
            määrää. Tämän
            linjauksen laajalla hyväksymisellä olisi suuri
            merkitys päästöjen vähenemisen
            kannalta, ja samalla se edistäisi ja tukisi voimakkaasti
            myöskin puurakentamista.
         
         
         Euroopan puutuoteteollisuushan on sopinut yhteisistä tavoitteista
            nostaa puu vuoteen 2010 mennessä Euroopan johtavaksi rakennusmateriaaliksi.
            Silti matkaa puurakentamisen edelläkävijämaihin
            Yhdysvaltoihin ja Kanadaan on vielä hyvin paljon. Esimerkiksi
            Yhdysvalloissa uudisrakentamisesta jopa 85—90 prosenttia
            on puuta. Saksassa viime vuonna rakennetuista pientaloista vajaa
            kolmannes oli puurunkoisia. Euroopassa kun on vallalla tällaiset
            ekologiset arvot, siitä voisi tehdä johtopäätöksen,
            että olisi tilaa silloin myöskin puun käytölle,
            jota tulee uudisrakentamisen ohella kohdentaa myös kasvavaan
            korjausrakentamiseen.
         
         
         Puutuoteteollisuudenkin kannalta on erityisen tärkeää,
            että korkealla poliittisella tasolla on nyt nähty
            puurakentamisen merkitys myös ilmastostrategiassa eräänä palapelin
            osana. Euroopan parlamentin päätöslauselma
            parin vuoden takaa komission metsäteollisuustiedonannosta
            korostaa, että metsäperusteisesta teollisuudesta
            voidaan ja tulee luoda mallisektori kestävän kehityksen
            alalle ja että sen ansiosta ilmaston hiiltä sidotaan
            tehokkaasti metsiin, puutuotteisiin ja sen materiaalihallinta toimii
            myöskin ympäristön kannalta tehokkaalla
            tavalla. 
         
         
         Vaikka puun käyttö uusiutuvana energialähteenä on
            perusteltua energiatuotannossa, teolliseen jalostukseen sopivalle
            puulle tulee aina hakea ensi sijassa muuta käyttöä.
            Puun käyttö rakennusmateriaalina on perusteltua
            myöskin sen vuoksi, että puisen ulkoseinän
            tuotantoenergian kulutus, siis tuotantovaiheessa, on Suomen oloissa
            vain pieni osa siitä, mitä tiiliseinä vaatii
            energiaa. Puuverhoilun toteuttamisen kustannukset taas ovat kolmanneksen
            verrattuna tiiliseinään. Puun lämmöneristyskyky
            on niin hyvä, että se vähentää lämmityskustannuksia,
            edistää energian säästöä ja
            välillisesti vähentää fossiilisten polttoaineiden
            käyttöä. Elinkaarensa lopussa puurakennus
            ja -rakenteet voidaan vielä kerran hyödyntää joko
            uudelleen jalostamalla tai polttoaineena.
         
         
         Rouva puhemies! Tänään on ainakin
            sellainen yhteinen punainen lanka keskustelussa, suuri yksituumaisuus
            bioenergian käytön edistämisestä. Tästä vielä muutama
            sana. Tässähän lähtökohtana
            täytyy olla Kansallisen metsäohjelman ja Uusiutuvien
            energialähteiden edistämisohjelman. Tällaisia
            uusia yhdistettyyn kaukolämmön ja sähkön
            tuotantoon soveltuvia laitoksia on tällä hetkellä 25
            paikkakunnalla ja teollisuuden yhdistettyyn prosessihöyryn
            ja sähkön tuotantoon 15 paikkakunnalla. Lisäksi
            on useita kymmeniä kaukolämpökattiloita
            ympäri Suomea. Näiden laitosten yhteinen sähköteho
            valmistuttuaan on yli 1 000 megawattia ja vuotuinen energiamäärä peräti
            6,2 terawattituntia, siis hyvin paljon. Tästä seuraa,
            että metsähakkeen energiakäyttö voisi kasvaa
            5 miljoonaan kuutiometriin vuodessa.
         
         
         Täällä on keskusteltu hieman siitä,
            syntyykö tällainen kokonaisuus ilman yhteiskunnan
            tukimarkkoja. Haluan vain vielä muutamalla esimerkillä osoittaa,
            että ei missään tapauksessa synny. Tämän
            ohjelman toteuttamisen edellytyksenä on muun muassa nuoren
            metsän hoidon tuen jatkuminen nykytasolla tarkoittaen noin
            yli 300:aa miljoonaa markkaa vuodessa. Myöskin bioenergiahankkeille
            riittävä tukitaso, vähintään
            150 miljoonaa markkaa vuodessa, täytyy saada kauppa- ja
            teollisuusministeriön energiatukimomentille. Tämä on
            hyvä johdanto myös pian alkavaan lisäbudjettikeskusteluun.
            Perin vaatimaton oli se 10 miljoonan markan lisäys, joka
            siellä on, koska tiedetään, että maassamme
            on runsaasti hyviä hankkeita, jotka pääsisivät
            tämän piiriin. 
         
         
         Puupolttoainetta käyttäville voimaloille on myönnetty
            verotukea 2,5 penniä kilowattituntia kohti. Sitä on
            jatkettava. Edelleen turve täytyy saada verottomaksi silloin,
            kun sitä käytetään yhteistuotannossa.
            Demolaitteiden rakentamiseen täytyy saada mittavia panostuksia
            Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman
            mukaisella tavalla, ja vielä kerran korostan sitä,
            että tavallisen kansalaisen kannalta on erittäin
            tärkeä asia asuntojen peruskorjaus- ja energiansäästöinvestoinnit,
            jotta me saamme kansalaiset sitoutumaan laajamittaisesti myöskin
            säästöohjelmiin ja vaihtoehtoisten energiamuotojen
            käyttämiseen. Siksi kauppa- ja teollisuusministeriössä tehty
            arvio valtion budjettirahoituksen tarpeesta, joka on noin 1,1 miljardia
            markkaa alkaen ensi vuodesta, on äärimmäisen
            realistinen. Tällä sitten mitataan myöskin
            paitsi hallituksen tahto aidolla tavalla sitoutua päästöohjelmien
            keskeisten tavoitteiden toteuttamiseen myöskin halu edistää uusiutuvien energiatuotantolähteiden
            kehittämistä tässä maassa.
         
         
       
      
         
         Erkki  Kanerva  /sd:
            		
         
         
          Arvoisa rouva puhemies! Kun luin ympäristövaliokunnan
            erinomaisen tasapainoisen mietinnön, niin päätin,
            että osallistun keskusteluun vain siinä tapauksessa, että tulee
            ilmi asia, jota ei ole vähintään kahteen kolmeen
            kertaan tässä keskustelussa läpikäyty. Kun
            pyydettyjä puheenvuoroja oli jäljellä enää neljä,
            olin havaitsevinani kaksi sellaista asiaa, joita ei ole tuotu tässä keskustelussa
            esiin.
         
         
         Keskustelussa on moneen kertaan otettu esille se, että autokanta
            pitäisi uusia verotusteknisin keinoin mahdollisimman nopeasti
            mahdollisimman ympäristöystävälliseksi.
         
         
         Yhdyn siihen kritiikkiin, mitä ed. Ravi täällä esitti
            ed. Turtiaisen puheenvuorosta, mutta yhdyn myöskin ed.
            Turtiaisen puheenvuoroon siltä osin kuin hän puhui
            meidän rakastumisestamme kehitysmaiden riistämisen
            kustannuksella tuotettavaan krääsään.
            Nimittäin uuden auton tekeminen kuluttaa maailman ehtyviä luonnonvaroja
            ja energiaa autotyypistä riippuen 10—20 prosenttia
            siitä, mitä se auto koko elinkaarensa aikana kuluttaa,
            kertakäyttöautot 10 prosenttia ja kestämään
            tarkoitetut autot 20 prosenttia. Näin ollen autokannan
            itsetarkoituksellinen uusiminen ei ole ympäristöystävällinen
            ratkaisu. Autojen uusimisen pitää tapahtua luonnollisen
            poistuman kautta.
         
         
         Ed. Wallin toi esille Iisalmi—Vartius-radan, ja budjetin
            ennakkotiedoissa tai neuvottelutiedoissa on otettu esille Seinäjoki—Vaasa-radan sähköistäminen.
            Kuitenkin meillä on rataosuus, jonka sähköistämisellä on
            kenties näitä molempia mainittuja rataosuuksia
            suurempi ympäristömerkitys. Nimittäin
            Enon Uimaharjussa Stora Ensolla on Euroopan toiseksi suurin sellutehdas. Tehtaan
            raakapuu tuodaan pääsääntöisesti
            Venäjältä ja se tuodaan pääsääntöisesti
            kiskoitse ja suurin osa tehtaan tuotannosta lähtee kiskoitse. Joensuussa
            on järjestelyratapiha, joka asettuu Niiralan raja-aseman
            ja Uimaharjun välille. Se on aivan 50 000 asukkaan
            kaupungin keskustassa, sen sydämessä, Pielisjoen
            rannalla. Nyt käytössä oleva kohta loppuun
            ajettu dieselkalusto on merkittävä ympäristöhaitta
            Joensuun kaupungille.
         
         
         Muutama luku Niirala—Joensuu—Uimaharju-radan
            suoritteista. Suomen ja ulkomaiden välisessä yhdysliikenteessä kuljetetuista
            tavaravaunuista 17 prosenttia kulkee tämän raja-aseman kautta.
            Stora Enso kuljettaa Joensuusta pohjoiseen Joensuu—Uimaharju-rataosuudella
            1,5 miljoonaa kuutiota raakapuuta ja kokonaiskuljetusmäärä on
            2 miljoonaa tonnia. Virallisen ennusteen mukaan vuonna 2010 tuo
            kokonaistonnimäärä on lähes
            3 miljoonaa tonnia. Vastaavasti Joensuusta etelään
            Joensuu—Niirala-rataosuudella nyt kuljetettava kokonaistonnimäärä on
            2,5 miljoonaa tonnia ja kymmenen vuoden kuluttua yli 4 miljoonaa
            tonnia. Siis tähän rataosuuteen verrattuna Iisalmi—Vartius-rata,
            niin toivottavaa kuin rataolosuhteiden kehittyminen Venäjällä onkin,
            on tässä vaiheessa rataosuus ei minnekään.
         
         
       
      
         
         Mari  Kiviniemi  /kesk:
            		
         
         
          Arvoisa puhemies! Täällä aikaisemmin
            keskustelussa ed. Häkämies arvosteli pitämääni
            keskustan ryhmäpuheenvuoroa tällaiseksi toivotaan
            toivotaan -paperiksi. Näin sanoessaan hän kyllä tyrmää myös
            hallituksen ilmastoselonteon ja ympäristövaliokunnan yksimielisesti
            hyväksymän mietinnön. Kyllä ryhmäpuheenvuoroni
            perusviestit olivat mietinnön kanssa lähes yksi
            yhteen. Mutta ehkä ed. Häkämies ei ollut
            ehtinyt lukea kumpaakaan paperia.
         
         
         Ehkä suurempi syy tähän kannanottoon
            on se, että ed. Häkämies ja moni muukin
            pitää viidettä ydinvoimalaa ratkaisuna
            lähes kaikkiin ongelmiin aina kasvihuoneilmiöstä köyhyyden
            poistamiseen. Mutta valitettavasti ilmasto- ja energiapolitiikassa
            ei ole näin yksinkertaisia ja helppoja ratkaisuja. Oikeita
            päätöksiä ei tehdä tuijottamalla
            vain muutamaa tekijää eli energian hintaa lyhyellä aikavälillä.
            Tähän voisi heittää, että bangladeshiläinen
            lapsityövoimakin on halpaa. Jos hinta olisi ainoa, jota
            katsotaan, voisimme jättää nämä päätökset
            pelkästään insinöörien
            ja ekonomien käsiin eikä eduskuntaa ja meitä poliitikkoja tarvittaisi.
            Ympäristönäkökulmasta oikeiden päätösten
            tekemisessä meitä kyllä totisesti tarvitaan.
            Pelkästään markkinaehtoisesti toimien emme
            kyllä pysy kestävän kehityksen tiellä,
            ja on selvää, että ekologisesti ja eettisesti
            kestävien ratkaisujen tekeminen ei ole helppoa.
         
         
       
      
         
         Lauri Oinonen /kesk:
            		
         
         
          Arvoisa rouva puhemies! Ilmastokeskustelu on hyvin vahvasti
            liittynyt energiapolitiikkaan ja sen koko laaja-alaisuuteen. Täällä aivan
            viimeksi on keskusteltu liikenteestä. Liikenteen tuomat
            päästöt ovat hyvin ongelmallinen asia,
            ja niitä pitäisi pyrkiä minimoimaan.
            Meillä pitäisi kaikin tavoin edistää edellytyksiä joukkoliikenteelle
            kaikkialla maassa. Joukkoliikenne on osaltaan nimenomaan maaseudulla
            mennyt paikoin olemattomaksi tai palvelutarjonnaltaan perin heikoksi.
         
         
         Tällä hetkellä joukkoliikenteen osalta
            täytyy todeta, että se ei toimi kaikkialla ja
            sielläkään, missä sitä on,
            se ei toimi sillä tavalla kuin olisi käyttäjille
            tarkoituksenmukaista. Samoin joukkoliikenteen kustannukset ovat
            myöskin nousseet. Mielestäni joukkoliikennettä tulisi
            myös edesauttaa siten, että linja-autoliikenteen
            polttoaineelta poistettaisiin arvonlisävero ja että linja-autoliikennettä muutenkin
            edistettäisiin ja suosittaisiin. Se nimenomaan olisi sinnekin
            ulottuva liikennemuoto, mihin rautatiet eivät ulotu. Samoin
            rautateitten käyttöä tulisi myös
            edistää. Aivan äskettäin tapahtunut
            rautateitten lippukäytännön uusiminen
            mielestäni ansaitsisi kritiikkiä. Osaltaan se
            nosti lipun hintoja ja osaltaan sisälsi piirteitä,
            joista varmaan asiakkaat tulevat antamaan palautteen. Toivon mukaan
            tuo palaute otetaan huomioon.
         
         
         Tänä päivänä kovasti
            suositaan moottoriteitä. Niitä odotetaan rakennettavaksi
            eri tahoille. Kuitenkin moottoritiet, samalla kun niillä on
            hyviä puolia, totta kai, ovat myös aika paljon
            juuri päästöjä ilmaan aiheuttavia.
            Tämän vuoksi pitäisi etsiä ratkaisuja,
            joilla liikennettä ohjattaisiin joukkoliikenteeseen, edistettäisiin,
            ei pakotettaisi, mutta tarjottaisiin kilpailukykyisiä edellytyksiä joukkoliikenteelle.
         
         
         
         Rautateitten purkamisen asemesta pitäisi säilyttää nykyinen
            rataverkko, myös niin sanotut metsäradat, vähäliikenteiset
            radat. Niillä on merkittävää puutavaraliikennettä muun
            muassa Keski-Suomessa Äänekoski—Saarijärvi—Viitasaari—Pihtipudas—Haapajärvi-radalla.
            Jos nämä tonnit, mitä kulkee puutavaraa
            kiskoilla, siirrettäisiin maanteille, se olisi valtava
            tien rasitus ja samalla myöskin päästöjä ilmaan
            aiheuttava ongelma.
         
         
         
         Täällä on puhuttu paljon myös
            lämpöenergiasta. Aivan kuten ed. Korkeaoja sanoi,
            puuta tulee tietysti jalostaa eri muodoissaan, mutta me tiedämme,
            että puuta on myös eri muodoissaan mahdollista
            käyttää energiaksi. Esimerkiksi puun
            jalostamisen tähteenä syntyvästä puuaineksesta
            voidaan tehdä pellettejä. Kotikyläni
            Haapamäki on nimetty pellettikyläksi. Meillä valmistetaan
            pellettipolttimia. Meillä on pelletin valmistusta ja meillä on
            myös jakeluorganisaatio, joka jakaa pellettejä letkusta
            käyttäjille, aivan kuten öljyautot jakavat.
            Siinä on eräs kotimaisen puuenergian muoto, jolla
            voidaan puutähdettä jalostaa käyttökelpoiseen
            ja käyttömukavaan muotoon.
         
         
         
         Samoin tulisi edistää niitä ratkaisuja,
            joilla omakotiasujia voitaisiin kannustaa kotimaisen bioenergian
            käyttöön. Näitä ratkaisuja
            voisivat olla energia-avustukset, edulliset lainat. Tietty kynnys
            vaihtaa toimivia systeemejä ehkä hieman epävarmaksikin
            koettuun uuteen muotoon on liian korkea vielä nykyisellään.
            Silloin pitäisi edesauttaa juuri kotimaisen bioenergian
            käyttöä lämmityksessä.
         
         
         
         Kysymystä ydinvoimasta on sivuttu tässä yhteydessä varsin
            paljon keskustelussa. Mielestäni on paljon parempi, että me
            tuotamme ydinenergian Suomessa kuin että me tuomme ydinenergiaa muualta,
            jossa se on paljon paljon riskialttiimpaa, näin uskon.
            Suomalainen etiikka tuollakin tuotannonalalla on mielestäni
            kansainvälisen vertailun kestävää.
         
         
         Kysymys on siitä, että meillä pitäisi
            olla energiaomavaraisuus ja tarvittaessa pitäisi olla mahdollisuus
            saada vientituloja energiasta. Tarvitaan kaikkia energiamuotoja,
            ja meillä tulisi turvata myöskin huoltovarmuus
            kotimaisen, suomalaisen energian osalta sen kaikissa eri tuotanto-
            ja toimitusmuodoissa.
         
         
         Toki tarvitaan rohkeita innovaatioita uusien energiamuotojen
            kehittämiseksi. On hyvä todeta, että Suomessa
            muun muassa tuuliturbiinien voimansiirtojärjestelmät
            ovat kansainvälistä huippuluokkaa. Näitä yksiköitä Suomesta
            viedään muualle, mutta niitä ei vielä täällä ole
            hyödynnetty. Kaikki kehitystyö on kannatettavaa,
            ja erityisesti uusiutuvan bioenergian käyttö on
            metsänhoidon, työllisyyden ja aluepolitiikan kannalta
            mitä edistettävintä. Meillä on
            vielä paljon pusikoita ja pensaikoita, joista löytyisi
            paljon lämmönlähdettä, uusiutuvaa
            lähdettä, ja samalla se olisi maiseman ja luonnonkin
            hoitoa.
         
         
         Arvoisa rouva puhemies! Toivon, että meillä ilmastopolitiikassa
            löydetään jatkuvasti aina vastuullisempia
            ja ympäristöystävällisempiä,
            työllistävämpiä suomalaisia
            ratkaisuja.
         
         
       
      
      Ed. Löv merkitään
         läsnä olevaksi.
      
      
      
         
         Kyösti Karjula /kesk:
            		
         
         
          Arvoisa rouva puhemies! Ympäristövaliokunnan
            mietintö Kansallisesta ilmastostrategiasta on varsin kattava
            kokonaisuus. Varmasti siinä mielessä oli perusteltuakin,
            että varsin monet valiokunnat antoivat lausunnon tähän
            kokonaisuuteen. Tätä kautta rakentui kokonaisuus,
            joka antaa varsin monipuolisen ja todellakin kattavan kuvan nykyisestä tilanteesta.
         
         
         Haluan ihan muutamaa asiaa kommentoida. Edellä on käytetty
            varsin ansiokkaita ja hyviä, monipuolisia puheenvuoroja,
            mutta tartun muutamaan asiaan.
         
         
         Ensimmäisenä päästökauppaan
            liittyvä näkökulma. Minusta Kioton ilmastosopimuksen
            pohjalta ollaan aika mielenkiintoisessa lähtötilanteessa.
            Vaikka me voimme arvioida suomalaisina, että ne vaatimukset,
            jotka meille asettuvat, ovat varmasti realistisia ja kohtuudella
            saavutettavissa, minua tämä lähtötilanne
            on jossain määrin askarruttanut sen vuoksi, mikä on
            esimerkiksi Euroopan ja Venäjän suhde. Me Euroopassa joudumme
            ponnistelemaan nykyisten päästöjen alentamiseksi,
            ja vastaavasti meillä Venäjän lähtötilanne
            on se, että heillä on vapaita päästökiintiöitä.
            Tavallaan nykyinen asetelma merkitsee sitä, että moniin
            niihin ilmiöihin, jotka me tunnistamme jopa haitallisina,
            ei välttämättä luodakaan Venäjän
            lähtöruudussa sellaisia vaatimuksia, jotka ovat
            Euroopan unionin jäsenmailla. Haluan tämän
            näkökulman tuoda esiin lähinnä sen
            vuoksi, että nyt suuntaudutaan eteenpäin ja lähdetään
            hakemaan sitä todellista kansainvälistä konsensusta.
            Koko tämän käsittelyprosessin aikanahan
            on kaikkein merkityksellisintä se, että Yhdysvallat
            on jo irtautunut siitä lähtöruudusta, jossa
            aikanaan oltiin. Miksi Yhdysvallat irtautui; en malta olla ajattelematta ääneen
            myös sitä, että kyllähän
            tietyllä tavalla nykyisen presidentin Bushin kannanotto
            irtautua Kioton ilmastosopimuksesta nimenomaan oman yhdysvaltalaisen yritystoiminnan
            puolustamiseksi on merkityksellinen. Sanoisin näin, että kun
            tämmöisiä kansainvälisiä sopimuksia
            tehdään, toivottavasti tämä näkökulma
            on siivittämässä Eurooppaa ja meitä suomalaisiakin
            riittävän vastuullisiin, mutta riittävässä määrin
            myös omat lähtökohdat huomioiviin valintoihin
            ja päätöksiin. 
         
         
         Toisena asiana haluan lyhyesti puuttua monissa puheenvuoroissa
            edellä käsiteltyyn puun ja turpeen käyttöön.
            Minusta tässä on edetty monessa suhteessa myönteisellä tavalla.
            Puun energiakäyttö on lisääntynyt.
            Mutta ehkä vähemmälle huomiolle on jäänyt
            se, että me pohjoissuomalaiset ja erityisesti pohjoispohjalaiset
            joskus koetamme turvetta nostaa mielellään jopa
            puun edelle tässä yleisessä keskustelussa,
            jossa puu on saanut minusta varsin hyvän aseman ja asetelman.
            Tähän on hyvin luontainen tarve. Nimittäin silloin,
            kun puun energiakäytön lisäämisestä puhutaan,
            me olemme monta kertaa täällä eteläisemmässä metsä-Suomessa,
            missä todella puun kasvu ja metsien kasvukapasiteetti on
            ihan toisella tasolla kuin pohjoisessa Suomessa. Jos ajattelee esimerkiksi
            Pohjois-Pohjanmaan tilannetta, ei voida samalla tavalla ajatella
            puun energiakäytön lisääntymistä ja
            lisäämistä, jos hyvin pitkälle se
            ainoa merkittävä energiaresurssi puun muodossa
            on sahausjäte, siis kun mennään kemiallisen
            teollisuuden ulkopuolelle, sahausjäte. Sen sijaan, jos
            ajatellaan varsinaista kuusi-Suomea, siellä on ihan toisella
            tavalla hyödynnettävissä myös
            puuta energiakäyttöön. Tässä mielessä esimerkiksi
            Pohjois-Pohjanmaan aluepolttoaine on turve. 
         
         
         Tässäkin suhteessa minusta meidän
            pitäisi pystyä, siis myös tätä ilmastostrategiaa
            pohtiessamme, jalkauttamaan nykyistä paremmin, mitä nämä asiat
            todella merkitsevät eri alueiden osalta Suomessa. Minä uskon,
            että sieltä löytyisi myös pitemmän
            aikajänteen päätöksentekoon vähän
            juurevampaa pohjaa kuin pelkästään se, että me
            tarkastelemme näitä suhteellisia osuuksia ainoastaan
            ja vain kansallisessa mittakaavassa. Tarkoitan tätä nimenomaan
            alueellisen kehityksen ja myös työllisyyden näkökulmasta.
            Jos esimerkiksi turpeelta viedään kilpailukyky
            energialähteenä, sen seuraukset heijastuvat erittäin voimakkaina
            nimenomaan Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan. 
         
         
         Toivon, arvoisa puhemies, että tämä tulee
            ennen kaikkea silloin riittävän vahvasti tarkasteluun,
            kun käsitellään energiaverotusta, koska kuitenkin
            nyt tämän ilmastostrategiankin tasapainon hakemisessa
            verotus ja nimenomaan eri energialähteiden verotus tulee
            olemaan se väline, jolla tulevaisuudessa tasapainoa haetaan. 
         
         
         Tämän lisäksi haluan kahteen asiaan
            ottaa kantaa tulevaisuuden kannalta. Ensimmäinen on tutkimus-
            ja kehityspanos uusien energialähteiden löytämiseksi.
            Minä olen erityisesti tämän ilmastostrategian
            käsittelyn aikana oikeastaan rehellisesti sanoen ensimmäisen
            kerran pysähtynyt siihen, mitenkä pitkäjänteistä tutkimus-
            ja kehitystyötä vaaditaan nimenomaan varteenotettavien
            uusien energialähteiden löytämiseksi
            ja niitten käyttömuotojen jalostamiseksi. Nyt
            ollaan tilanteessa, jossa voidaan sanoa, että meille ovat tulossa
            ja oikeastaan jo muodostuneet kansalliset ja eurooppalaiset ja globaalit
            pelaajat energian tuotannon alueella, jotka toimivat omilla intresseillään.
            Yllättävää on se, että kovin
            kauaksi kantavaa, pitkäjänteistä kehitystyötä nämä yritykset
            eivät välttämättä ole
            valmiit tekemään. Sen vuoksi mielestäni
            pitäisi punnita myös sitä, millä tavalla
            Euroopan mittakaavassa eri kansallisvaltiot todella sitoutuvat uusien
            energialähteiden käyttöönottamiseen.
            Tämä on kysymys, joka realisoituu jo muutaman
            vuosikymmenen aikajänteellä. Tämän
            vuoksi sen rinnalla, että me käymme keskustelua
            vain siitä, otetaanko ydinvoima käyttöön
            vai ei, pitäisi olla enemmän keskustelua ja vaihtoehtojen
            hakemista riittävän vahvojen tutkimus- ja tuotekehityspanosten
            aikaansaamiseksi.
         
         
         Tähän liittyen toisena tulevaisuusnäkökulmana
            nostan esille sen, mikä tulee tulevaisuusvaliokunnan lausunnossakin
            esille: välittömästi meidän
            pitäisi käynnistää myös
            se työ, jolla hahmotetaan ilmastostrategia ainakin vuoteen
            2030. Edessä ovat joka tapauksessa haasteet, jotka asettavat
            yhä suuremmat vaatimukset asetettaville päästötavoitteille. 
         
         
       
      
         
         Anni  Sinnemäki  /vihr:
            		
         
         
          Arvoisa puhemies! Pyysin puheenvuoron jo ed. Korkeaojan puheenvuoron
            aikana. Ed. Korkeaoja sanoi, että on säälittävää,
            jos ainoa argumentti keskustelussa ydinvoimasta ovat ne asiat, jotka
            esitin omassa puheenvuorossani. Ed. Korkeaojakin varmasti tietää,
            että tämä ei ole varsinaisesti keskustelu
            ydinvoimasta ja esittämäni asiat liittyivät
            nimenomaan tämän KIO2-vaihtoehdon ongelmiin ilmastostrategian
            toteuttamisen suhteen, ja ilmastostrategiastahan olemme tänään
            keskustelemassa.
         
         
         Toinen asia ed. Korkeaojalle: Hän hyvin useasti, jopa
            niin useasti ... että melkein, ellen uskoisi vain hyvää ed.
            Korkeaojasta, kuvittelisin, että kysymys on tahallisesta
            vääristelystä. Puhun nyt energiaintensiivisen
            teollisuuden alasajosta tämän strategian yhteydessä.
            Tämän strategian oletusten mukaan energiaintensiivinen
            teollisuus kasvaa Suomessa. Toisaalta se, että se teollisuus kasvaa,
            ei poista sitä, ettei siellä voitaisi pyrkiä entistä parempaan
            energiatehokkuuteen.
         
         
         Kysymyksessä metsien puun käytöstä olen edustajien
            Korkeaoja ja Laukkanen kanssa samaa mieltä siitä,
            että — itse asiassa olen oikeastaan sitä mieltä,
            että meillä puun jalostusastetta voitaisiin ylipäätään
            nostaa. Meillä tehdään paljon paperia,
            mutta voitaisiin tehdä hienompiakin asioita tai enemmän
            työvoimaa vaativia asioita kuin paperia, ja sitten mielellään
            tehdään paperia. Mutta ne potentiaalit, joita
            tietyt tahot ovat esittäneet, että bioenergiaa
            voitaisiin ottaa käyttöön enemmän
            kuin hallituksen strategiassa on, pohjaavat Uusiutuvien energialähteiden
            edistämisohjelmaan, jolla on suhteensa Kansalliseen metsäohjelmaan.
            Minun käsitykseni mukaan siellä on otettu huomioon
            kysymykset metsien biodiversiteetistä, johon tietenkin
            liittyvät monet muut kysymykset kuin nämä. 
         
         
         Ehkä lopuksi vielä: Kokonaisuus on niin laaja,
            että täällä on keskusteltu aidasta
            ja aidan seipäistä, mutta varmasti yksi tärkeimmistä asioista on
            nimenomaan se vaatimus, jossa tähän asiaan esitetään
            laadittavaksi myös pidemmän aikavälin
            ohjelma. Kun tällainen ohjelma saadaan, varmasti mekin
            voimme vielä keskittyneemmin ja analyyttisemmin käsitellä näitä kysymyksiä. 
         
         
       
      
         
         Olli Nepponen /kok:
            		
         
         
          Arvoisa rouva puhemies! Jo aikaisemmin nostettiin esiin vesivoimavarojen
            hyödyntäminen. Palaan tähän,
            koska ed. Ravi kiinnitti huomiota siihen, ettei nyt enää kahlittaisi
            koskia. Tuskin kukaan täällä onkaan lähtenyt
            siitä, että koskiensuojeluohjelmasta luovuttaisiin,
            vaan sen sijaan tehon parannukset käynnissä olevissa
            voimaloissa, niiden uudistamiset, mutta myöskin esimerkiksi
            Vuotoksen altaan rakentaminen pitää selvittää perin
            pohjin, (Ed. Sinnemäki: Sitähän ei ole
            tähän mennessä paljon selvitettykään!)
            koska sillä on merkitystä Lapille ja muillekin,
            niin Lapin asukkaille kuin kunnille ja kaikille muillekin, sekä energiatalouteen.
         
         
         Ed. Korkeaoja aivan oikeutetusti ja oikein otti esiin sen, että kun
            me kiinnitämme huomiota uusiutuviin energialähteisiin,
            hakkuutähteiden keräämiseen, ei ole vielä tutkimuksilla
            osoitettu, kuinka paljon metsästä näitä tähteitä voidaan
            viedä, niin että siellä säilyisi
            riittävä ravinto myöskin metsän
            uudistamisen kannalta. Meillä on melkoisen paljon erittäin
            ravinneköyhiä metsiä, joiden uudistumiseen
            tarvitaan sinne jäävät hakkuutähteet.
            On aivan oikein, että puun ja jätteiden käyttöä lisätään,
            mutta puulla ja peellä ei Suomen energiataloutta tulla
            ratkaisemaan jatkossa. Se on tärkeä osa. Tarvitsemme
            monimuotoisuutta.
         
         
         Ed. Kiviniemelle toteaisin, että ei ole todettu, että viides
            ydinvoimala on ratkaisu kaikkeen ja unohdetaan muu. Ed. Häkämies
            toi selvästi esiin, että tarvitaan monimuotoisuutta.
            Me yhdymme asioihin, joita valtioneuvoston ilmastoselonteossa todetaan.
            Se on meidän lähtökohtamme, ei se, mitä ed.
            Kiviniemi toi esiin väitteessään. Ed.
            Häkämiehellä oli puheenne, ja hän
            perusti väitteensä siihen, mitä te olitte
            sanonut. 
         
         
       
      
         
         Matti Väistö /kesk:
            		
         
         
         Arvoisa puhemies! Kysymys ilmastonmuutoksesta ja kasvihuonepäästöistä on
            hyvin vakava ja vakavasti otettava. Tämän päivän
            keskustelu on osoittanut, että eduskunnassa on ensinnäkin
            tehty hyvä valmistelu valiokunnassa ja toiseksi on käyty
            hyvä keskustelu aiheesta, jota ilmastostrategiaksi kutsumme. Tähän
            liittyvät uudet energialähteet hyvin tärkeänä osana,
            energian säästö ja päästöjen
            vähentäminen eri muodoin, samoin energiatehokkuuden lisääminen
            niin liikenteessä, lämmityksessä kuin kaikessa
            muussa energian käytössä. Meidän
            pitäisi panostaa entistä enemmän tutkimukseen, tuotekehitykseen,
            ja vielä pitkäjänteisesti. Meillä on
            hyvät vientiedellytykset myös tämän
            teknologian ja osaamisen alueilla, ja se pitäisi kyllä tiedostaa. 
         
         
         Bioenergiakysymys on asia, josta vallitsee varsin suuri yhteisymmärrys
            kenties turvetta lukuun ottamatta. On ollut hämmentävää,
            miten Suomessa turveasiaa on yksipuolisesti ja sanoisinpa kansallista
            etuamme vastaan usein käsitelty. Minä näen
            sen tärkeänä energialähteenä jatkossakin.
            Teknologiaa pitää toki kehittää.
            Aikanaan tehtiin turvebrikettitehdas Ilomantsiin. Se oli liian aikaisin.
            Nyt meillä on käynnissä pellettitehtaiden
            toiminta ja pienyksiköitä rakennetaan. Pelletin
            osalta meillä olisi vientimahdollisuuksia rajattomasti,
            mutta tässä suhteessa, arvoisa puhemies, olemme
            myös kilpailulainsäädännön
            osalta joutuneet ongelmiin.
         
         
         Arvoisa puhemies! Kaikkinensa näen, että energia-
            ja ilmastokysymykset ovat hyvin tärkeä keskusteluasia. 
         
         
       
      
         
         Maria  Kaisa   Aula /kesk:
            		
         
         
          Arvoisa puhemies! Pyysin puheenvuoron sen takia, että ed. Karjula
            otti esille energiaverotuksen roolin välineenä ilmastostrategian
            toteuttamisessa. Valtiovarainvaliokuntahan sitä erityisesti
            pyrki selvittämään. Valitettavasti en
            päässyt osallistumaan keskustelun alkuvaiheeseen.
            Todellakin on näin, että energiaverotuksen yleinen
            taso ja toisaalta sen kohtaanto hiilidioksidipitoisia energialähteitä karsivasti
            ja uusiutuvia energialähteitä suosivasti on aivan
            olennainen siinä, miten ilmastostrategia voi toteutua.
            Jos joudutaan tyytymään vain normeihin ja sääntöihin,
            se on taloudellisen kehityksen kannalta paljon haitallisempi vaihtoehto. 
         
         
         Mutta ongelmahan tässä on Euroopan unionin eteneminen.
            Siellä on muistaakseni nyt kymmenen vuotta jahkattu energiaverotuksen
            minimitason asettamisessa. Viimeksi Espanja on asettunut vastustamaan.
            Ympäristövaliokuntakin puoltaa sitä uutta
            EU:ssa virinnyttä näkökulmaa, että ne
            maat, jotka ovat halukkaita energiaverotusta yhteisesti kehittämään,
            voisivat edetä joustavan lähestymistavan mukaisesti. 
         
         
         Energiaverotuksessa on se ero, että näyttää siltä,
            että liikennepolttoaineiden verotuksen korottamisella ei
            ole olennaista merkitystä päästöasiaan,
            mutta sillä on toisaalta hyvin haitallisia vaikutuksia
            tulonjakoon ja kotitalouksien kulutusmahdollisuuksiin. Meillä taas
            tähän asti, kun energiaverotusta on korotettu,
            on lähinnä korotettu liikennepolttoaineiden veroa.
            Jatkossa pitäisi korottaa muita kuin polttoaineveroja.
         
         
         Työmatkavähennysten rooli minusta asutuksen
            hajautumisen estämisessä on kyllä erittäin marginaalinen.
            Tässä olen eri mieltä ympäristövaliokunnan
            lausunnon kanssa. Olen valtiovarainvaliokunnan näkökulman
            kannalla.
         
         
         Arvoisa puhemies! Ihan vielä lopuksi: Oma kantani ydinvoimaan
            on kielteinen. En pidä sitä tarpeellisena Suomen
            energiastrategian kannalta. Ydinvoiman taloudelliset edut ovat siinä mielessä mielenkiintoiset,
            että sehän on taloudellisesti edullisempi lähinnä teollisuudelle,
            mutta palvelualojen ja kotitalouksien kannalta ydinvoiman taloudellinen
            hyöty suhteessa maakaasuvaihtoehtoon on erittäin
            marginaalinen, miltei mitätön.
         
         
       
      
         
         Juha Korkeaoja  /kesk:
            		
         
         
          Arvoisa puhemies! Ed. Sinnemäelle energiaintensiivisestä teollisuudesta:
            Ehkä dramatisoin debatin innoittamana asiaa, kun käytin
            termiä alasajo. Mutta on tietenkin niin, kun ajatellaan
            kehitystä eteenpäin, investointeja ja tämän
            alan teollisuuden sijoittumista Suomeen, että päätöksiä tehtäessä — jokainen,
            joka on ollut päätöksenteossa mukana,
            sen tietää — otetaan kaksi asiaa huomioon:
            miten luotettavaa energian saanti on ja miten ennustettava on hintataso.
            Kun sitten ajatellaan eri energiamuotoja, tiedetään,
            että tässä suhteessa on erittäin
            suuria eroja. Energiaintensiiviselle teollisuudelle on tärkeätä,
            että energia on halpaa, ja ennen kaikkea se, että energian
            hinta on pitkällä aikavälillä ennustettavissa
            mahdollisimman hyvin.
         
         
       
      
         
         Esa Lahtela /sd:
            		
         
         
          Arvoisa rouva puhemies! Energiaverokysymykseen voisi sen todeta,
            että kyllä meidän kuitenkin pitää ottaa
            huomioon Suomen olosuhteet siinä mielessä, että ei
            ajeta itseämme ulos kilpailusta, jos suoraan sitoudutaan johonkin
            eurooppalaiseen malliin. Kyllä meidän pitää,
            niin kuin puhujakorokkeelta totesin, kuitenkin katsoa verokysymys
            suomalaisista lähtökohdista. Sen, joka aiheuttaa
            vähemmän päästöjä,
            pitää tietysti olla edullisemmassa asemassa, mutta
            ei suoraan siten, jotta jostakin Saksasta tai Espanjasta kopsataan
            malli. Silloin meidän käy kyllä huonosti,
            kun täällä joudutaan kulkemaan pitempiä matkoja
            työhön ja energiaa kuluu huomattavasti enemmän
            esimerkiksi lämmitykseen jo sen takia, koska asutaan näillä leveysasteella, ja
            valoakin tarvitaan huomattavasti enemmän. Siinä mielessä se
            pitäisi ottaa huomioon.
         
         
         Sitten toinen juttu, josta ed. Väistökin totesi: Turpeeseen
            liittyvää verokysymystä pitäisi
            pystyä tarkastelemaan uudelleen, koska turpeen käyttö on
            vähentynyt ilmeisesti juuri veromuutosten takia. Näen
            kuitenkin, että turve on uusiutuva luonnonvara, vaikka
            se vähän hitaammin uusiutuukin.
         
         
       
      
         
         Anne Huotari /vas:
            		
         
         
         Arvoisa puhemies! Ed. Karjula otti aiemmin esille kehittämis-
            ja tutkimusmäärärahat eri energiamuodoille.
            Itsekin haluaisin samasta asiasta puhua. Nimittäin työ-
            ja tasa-arvoasiainvaliokunnan kuulemisessa tuli hyvin voimakkaasti
            esille se, että eri energiamuotojen tutkimus- ja kehittämismäärärahat
            eivät ole ollenkaan sitä luokkaa kuin ovat olleet ydinvoimalle
            joskus aikoinaan. Sen vuoksi toivoisin, että tälle
            puolelle löytyisi lisää rahoitusta. Työllisyysnäkökulmasta
            olisi erittäin merkittävää,
            että suomalaista teknologiaa pystyttäisiin hyödyntämään
            uusissa energiamuodoissa, kuten esimerkiksi tuulivoimageneraattoreita
            jo viedään Suomesta hyvin paljon.
         
         
         Eilen illalla olin keskustelemassa Kajaanin kaupunginvaltuustossa
            sähköyhtiön osakkeiden myymisestä.
            (Ed. Väistö: Mitä päätettiin?) — Emme
            päättäneet myydä niitä. — Siinä yhteydessä tuli
            esille se, että ulkomaiset isot yhtiöt, jotka
            ostavat sähköyhtiöiden osakkeita, ovat
            nostamassa kaukolämmön maksuja hyvin voimakkaasti.
            Siitä voi tulla paineita, että kaukolämpöasiakkaat
            joutuvat muuttamaan oman lämmitysjärjestelmänsä öljylle,
            ja siinähän ei taas ole mitään
            järkeä ilmastokysymysten näkökulmasta.
         
         
       
      
         
         Pentti Tiusanen /vas:
            		
         
         
          Arvoisa rouva puhemies! Aluksi haluaisin todeta puhemiesneuvoston
            ja puhemiesten suuntaan, että se ratkaisu, joka mahdollisti
            kansallisen ilmasto-ohjelman käsittelyn kello 10 alkaen
            aamupäivästä, eikä niin, että se
            olisi tullut lisäbudjetin jälkeen, oli aivan oikea.
            Mielestäni tämä keskustelu, joka on tänään
            täällä käyty, vakuuttaa tämän.
            Lisäbudjetteja tulee ja menee, arvoisat kansanedustajat, mutta
            ilmasto-ohjelma on ainutlaatuinen, ainutkertainen, sikäli,
            että se on ensimmäinen. Näitä tulee
            varmasti myös matkan varrella lisää,
            mutta nyt tämä on ihan hyvä ajankohta.
         
         
         Muutama huomio.
         
         Edustaja ja puheenjohtaja Tiuri kysyi, eikö ympäristövaliokunta
            ole miettinyt happosateita ja pienhiukkasia. On toki miettinyt ja
            myös kirjannut.
         
         
         Venäjän-riippuvuudesta moni on puhunut. On hyvinkin
            tärkeätä painottaa, enemmän
            kuin suomalainen media sitä, että huhtikuussa
            2001 todellakin Fortum, Gazprom, Ruhrgas ja Wintershall tekivät
            nimellä North Transgas yhteistyösopimuksen, jonka
            tarkoituksena on selvittää ja nimenomaan aloittaa
            suunnittelu Itämeren kautta kulkevan kaasuputken rakentamiseksi.
         
         
         Aikaisemmin kauppa- ja teollisuusministeri Mönkäre
            täällä hiukan kritisoi ympäristövaliokunnan
            analyysiä, joka käy ilmi sivuilla, joissa swot-analyysi
            on käyty maakaasun ja ydinvoiman plussista ja miinuksista.
            Moni valiokunnan jäsen ja muutkin kansanedustajat ovat
            huomauttaneet siitä, että tuossahan toki vain
            tuotiin esiin esitettyjä ja tiedossa olevia maakaasun ja
            ydinvoiman vahvuuksia ja heikkouksia. Jos ne kaikki mahdollisuudet,
            mitkä keskustelussa on tullut esille, olisi kirjattu, sitten
            tietysti olisi monta muuta sivua pitänyt ottaa käyttöön.
            Se ei olisi enää ollut tarkoituksenmukaista. Ainoastaan
            tuodaan esiin lähtökohta. Todellakaan, sen enempää kuin
            tämän iltainen keskustelu, myöskään mietintö ei
            ole mikään viidennen ydinvoimalan rakentamispaperi.
         
         
         Edelleen energiaverosta on puhuttu erittäin hyvin.
            Euroopan unionin harmonisointi niiden maiden välillä,
            jotka ovat valmiit hiilidioksidiperusteiseen harmonisointiin ja
            ympäristöveron minimitasoon, on tärkeä huomio.
            Myös valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja kiinnitti siihen hyvin äsken
            huomiota. 
         
         
         Sokeus, joka liittyy siihen, että aikavälinä pidetään
            vain vuoteen 2012 saakka, hämärtää välillä tilannetta.
            Tässä mielessä valiokunnan vaatimus siitä,
            että aikav äli pitäisi ulottaa
            hyvin nopeasti vuoteen 2030, on hyvinkin perusteltu. 
         
         
         Edelleen imagosta on puhuttu paljon. Kyllä imago on
            monipiippuinen asia. Ei ole vain yhtä imagoa, mutta sillä imagolla,
            mikä liittyy energiaratkaisuun, on varmasti käypä arvonsa
            etenkin Keski-Euroopassa. 
         
         
         Ympäristövaliokunnan varapuheenjohtaja ed. Isohookana-Asunmaa
            kiinnitti huomiota 17.7. alkavaan Bonnin kokoukseen. Ympäristövaliokunta
            on käynyt ministeriön kanssa varsin paljon tämänkin
            yhteydessä keskustelua, ja voin vakuuttaa, että kyllä Suomi
            on hyvin vakavasti tuossa asiassa liikkeellä. Siellä vihdoin
            Bushin hallinto joutuu paljastamaan vielä viimeisen käännetyn
            sökökorttinsa, ja tuolloin on ehkä se tilanne,
            että näemme, mitä todella ajatellaan.
         
         
         Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta on hyvin
            tyytyväinen tähän keskusteluun. Lopuksi totean,
            että ei mietintö yksin vaan myöskin ne kuusi
            muiden valiokuntien lausuntoa muodostavat kokonaisuuden, joka on
            vastaus valtioneuvostolle eduskunnasta.
         
         
       
      
      Keskustelu päättyy.