Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Perjantaina aloitettiin tämän lakiesityksen ensimmäinen käsittely ja siinä todettiin, että tässä on kysymyksessä varsin merkittävä, periaatteellinen muutos, äänioikeusikärajan laskeminen 16 vuoteen. On syytä vieläkin erikseen korostaa, että tämä ei merkitse vaalikelpoisuusikärajan laskemista, vaan se säilyy edelleen 18 vuodessa. Tämä on sinänsä myös niin merkittävä asia, että tätä on myös syytä seurata, millä tavalla tämä toimii, ja ottaa siitä sitten kokemuksia, miten tämä vaikuttaa äänestysaktiivisuuteen ja muuhun, kun keskustelussa on ollut välillä se, millä tavalla olisi esimerkiksi kunnallisvaaleissa äänioikeusikärajaa tarkasteltava.

Esille nousi myös perjantain keskustelussa se, pitäisikö tämän heijastua siihen, voiko 16-vuotias päättää itse, kuuluuko hän vai ei kirkkoon. Minusta tässä on kysymyksessä aivan eri asia. Se, kuuluuko joku kirkkoon, kuuluu sitten täysi-ikäisyyden piiriin, ja sen raja on 18 vuotta.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä 16 vuoden ikäraja on sillä tavoin kyllä tärkeä nyt tälläkin tavoin kokea, koska itse olen kuulunut niihin, jotka antaisivat kokeiluluontoisesti kunnallisvaaleissa 16-vuotiaalle äänioikeuden. Se perustuu ihan siihen, että kun ikärakenne vanhenee, niin myös täällä toisessa päässä pitäisi vastapainoksi olla näitä nuorekkaampia ajatuksia. Vaalikelpoisuus olkoon edelleen se 18 vuotta.

Meillähän perhelainsäädännössä on paljon lakeja, joissa 12-vuotiasta kuullaan ja jopa sitä nuorempaakin, jos se on tärkeätä. Myös rikosoikeudellinen vastuu tulee 15-vuotiaana. Tässä suhteessa viitaten viime viikkojenkin keskusteluihin, viime päivien keskusteluihin, antaisin nuorille ihmisille enemmän vastuuta ja enemmän oikeutta suomalaisessa yhteiskunnassa.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta kirkko on toiminut erittäin hyvin köyhyysasiassa, hälyttänyt siitä ja järjestänyt apua. Nyt tämä äänestysikärajan alentaminen on hyvä näyte siitä, miten tulee toimia: antaa mahdollisuus vaikuttaa myös nuoremmille polville.

Minä toivon, että maallinen taho ottaa esimerkkiä tässä kirkosta. Rohkea askel siellä on tehty ja myös tarpeellinen, ja nyt pitää myöskin tällä maallisella puolella asia ottaa uudelleen harkintaan. Nuoret ovat tänään erittäin valveutuneita. Esimerkiksi kouluasiat koskettavat suoraan näitä nuoria ikäluokkia. On hyvä, että he aktivoituisivat vaikuttamaan myöskin tällaisten virallisten kanavien kautta eivätkä vaan jonain nuorisoporukkana, jota vähän voidaan kuulla mutta ei oteta huomioon.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kirkko näyttää hyvää esimerkkiä äänioikeusikärajakysymyksessä. Jotkut sanovat, että 16-vuotiaat ovat liian nuoria äänestämään. Äänioikeuden käyttäminen on iso kysymys. Siihenkin voi kasvaa ja tottua. Siksi se on paikallaan.

On myös syytä havaita, että kun esimerkiksi kunnallisvaalit, joista tässä nyt sitten on puhuttu, pidetään neljän vuoden väliajoin, niin sehän käytännössä tarkoittaa, että puolet ikäluokasta pääsee äänestämään vasta 20—22-vuotiaana. Näin ollen voi kysyä, eivätkö he ole kypsiä päättämään yhteiskunnan asioista. Kysymys on myös lähivaaleista, kotivaaleista, ja tässä suhteessa kyllä läheisyys merkitsee paljon. Tässä suhteessa kirkko näyttää hyvää esimerkkiä, ja sille täytyy antaa täysi tunnustus, koska tätä kautta myös lähennetään nuoria paikallispäätöksentekoon. Onpa kysymys sitten seurakunnista tai kunnista, se on osa tätä meidän demokratiaamme ja tässä suhteessa erinomaisen kannatettava asia.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Harvoin joutuu toteamaan, että mitä kirkko edellä, sitä yhteiskunta perässä, mutta tässä asiassa yhteiskunta todella voisi ottaa mallia kirkolta, rohkeasti katsoa eteenpäin tässä äänestysikärajassa erityisesti kunnallisvaalien osalta. Kunnallisessa päätöksenteossa nimenomaan päätetään kouluista, päätetään nuorisotaloista, harrastusmahdollisuuksista. Olisi tärkeää, että näissä asioissa ne, jotka näitä palveluja käyttävät, ne, jotka ovat näiden palveluiden asiantuntijoita, pääsisivät äänestämisen kautta myös sanomaan oman sanansa.

Monesti puhutaan siitä, että vastuun pitää samaan aikaan tulla, kuin on oikeuksia. Pitää muistaa, että jo 15-vuotiaana tulee rikosoikeudellinen vastuu. Minusta pitäisi myös tällainen oikeus, positiivinen asia, pystyä nuorille tuomaan. Siksi kannatankin, että kokeillaan kunnallisvaalien osalta 16 vuoden ikärajaa.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielelläni jättäisin monet arviointikysymykset evankelisluterilaisen kirkon omaksi harkinnaksi ja muittenkin kirkkokuntien.

Mutta kun puhutaan tästä täysi-ikäisyydestä ja kompetenssivaatimuksesta: Toisaalta nuorilla on tärkeä oikeus saada vaikuttaa omiin asioihin, toisaalta nuoria ei pidä liian nopeasti ottaa pois lapsuuden ja nuoruuden käsitteen ja sisällön piiristä ja aikuistaa heitä. Tässä kuitenkaan ei ole kysymys vaatimuksista, velvollisuuksista, vaan positiivisen oikeuden lisäämisestä, joten pidän tätä myönteisenä, ja pidän sitä myönteisenä myös sitä kautta, että nuoret kiinnittyisivät yhteisöihin, joissa organisoidusti ja järjestäytyneesti vaikutetaan yhteiskunnalliseen toimintaan ja omaan lähiyhteisöön.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nuoret ovat nykyään, tai ainakin osa heistä, hyvinkin valveutuneita. En olisi vielä ehkä valtiollisissa vaaleissa kuitenkaan valmis 16 vuoden ikään, mutta tässä kirkkovaltuustoasiassa voitaisiin näin tehdä. Kysymys on lähiseudun asioista, ja muutenkin kirkolla on tietysti tarvetta ottaa yhteyttä nuoriin, kun he ovat rippikoulun käyneet. Ikärakenteen vanhenemisen myötä muuten kyllä tosiaan ikäihmisten äänenpaino lisääntyy koko ajan, ja itse asiassa monet lähiasiat kuitenkin koskettavat nuoria ihmisiä. Tässä mielessä nuorille pitää antaa vastuuta ainakin kirkon asioissa. Nykyään kirkolla tosiaan, niin kuin täällä on todettu, on hyvä sosiaalinen omatunto, ja uskon, että nuoret myös voivat näin osallistua heitä koskeviin asioihin. Ylipäänsä tämä on minusta hyvä aloite.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Käsillä oleva esitys on erittäin hyvä. Kirkolliskokous on tehnyt rohkean päätöksen ja toimii edelläkävijänä. Osallistumiseen ja osallisuuteen on kannustettava etenkin silloin, kun hetki on siihen otollinen. Rippikoulun kautta 88,5 prosenttia elikkä valtaosa ikäluokasta saa hyvän perehdytyksen seurakuntien toimintaan sen hyvine ja huonoine puolineen, myös toimijoihin ja hallintoon. Tämän hetken hyödyntäminen on siis otollinen, ja osallisuuden ja yhteisöllisyyden lisääminen on tärkeää. Seurakunnat tarjoavatkin äänestysmahdollisuuden myötä tärkeän mahdollisuuden oppia vaikuttamista ja ymmärtämään sen tärkeys yhteiskunnassa laajemminkin. Äänioikeuden laskemisen myötä toivottu kehitys olisi myös, että hallintoelimien tämänhetkistä keski-ikää saataisiin laskemaan. Tällä hetkellä kaksi kolmasosaa seurakuntien luottamushenkilöistä on yli 50-vuotiaita.

Kirkolliskokouksen päätös ja nyt käsillä oleva esitys tukevat myös valtakunnallisia lapsi- ja nuorisopoliittisia tavoitteita. Valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopoliittisessa kehittämisohjelmassa tärkeimpiä tavoitteita ovat lasten ja nuorten laaja osallistuminen, yhteisöllisyyden toteutuminen sekä kuulemis- ja vaikuttamisjärjestelmien luominen. Vuoden 2010 vaalit seurakunnissa tulevat antamaan tärkeää tietoa nuorten käyttäytymisestä, mikä antaa tukea tuleviin kunnallisvaaleista ja valtakunnallisista vaaleista ja niiden äänestysikärajoista tehtäviin päätöksiin.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Kannatan lämpimästi nuorten osallistumista ja nuorten mahdollisuutta vaikuttaa, ja tämä 16 vuoden ikäraja kuulostaa nopeasti ajateltuna hyvältä ja helpolta ratkaisulta. Mutta silti olen joutunut miettimään, miksi tämä 16 vuotta nyt juuri tässä kohtaa olisi se mahdollisuus ratkaista ehkä liian helposti nuorten aktiivisuuden uudet keinot tai mahdollisuudet. Seurakunnilla on monta mahdollisuutta — muutaman kauden siellä itsekin mukana olleena — aktivoida nuoria, järjestää toimintaa. Nuoret aikuiset ovat itse asiassa se kuoppa, joka ei tällä hetkellä kohtaa ollenkaan seurakuntien toimintaa, kunnes sitten taas lasten myötä perhekerhojen ynnä muitten kautta nuoret aikuisetkin tulevat mahdollisesti sinne mukaan.

Tässä kohtaa minun mielestäni on liian paljon vastuun siirtämistä nuorille seurakuntien toiminnan aktivoimiseksi. Nyt se siirretään aikuisilta, jotka ovat kiinnostuneet vain muutaman prosentin verran, nuoremmille ja niin vielä, että se on tämmöinen näennäisvaikuttamisen keino, koska nuoret eivät voi kuitenkaan äänestää toisiaan sinne, kun heillä ei ole kerran vaalikelpoisuutta. (Ed. Kanerva: Onpa selkärankainen puheenvuoro!)

Tässä kohden olen myöskin miettinyt sitä, miksi meillä tässä salissa on puhuttu arpajaislain ohella 18 vuoden ikärajaan siirtymisestä ja meillä puhutaan aselain kohdalla 18 vuoden ikärajaan siirtymisestä. Miksi yhtäkkiä se vastuu tässä kuitenkin merkittävissä päätöksissä haluttaisiin siirtää nuoremmille? Oikeuksien ja velvollisuuksien tulee kulkea käsi kädessä, ja siinä kohden, jos ollaan valmiita antamaan 16-vuotiaalle äänioikeus, on hänellä oltava myöskin vaalikelpoisuus.

Meillä on myöskin Suomessa tässä salissa hyväksytty YK:n lasten oikeuksien sopimus, jossa 18 vuoden ikäraja määrittää meillä lapsuuden. Me olemme itse tässä salissa moneen kertaan olleet hyvin huolissamme lapsuuden lyhentymisestä, ja jos millä niin näillä uudistuksilla olemme myös itse siihen suuntaan ajamassa tätä maailmaa.

Näillä perusteilla olen vahvasti sitä mieltä, että vaikka seurakunnat tämän nyt varmasti tekevät, niin ei, en halua nähdä tätä esitystä kunnallisvaalien tai eduskuntavaalien tai minkään muiden vaalien kohdalla. Nuorten osallistumiseksi on hyvin paljon muita muotoja, joista nuorisovaltuustot, lasten parlamentit ja muut ovat paljon parempia esimerkkejä.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kollegat, kansalaiset! Tosiaan, kokeilua, vastuun kokeilua. Tampereella on surullisen kuuluisa pyörätiekokeilu. Siirretään taas ensi kesään uusi kokeilu. (Ed. Pulliainen: Sehän on vain viivoja kadussa!) — Joo, tämä kertoo just sitä, että pannaan viivoja ja katsotaan, että yhteen suuntaan pitäisi saada ajaa, mutta ei kahteen suuntaan. Ja nyt koko ongelman ovat aiheuttaneet ne, jotka ajavat kahteen suuntaan. Mutta tässä on siis järkeäkin.

Tulkaa Tampereelle, (Ed. Pulliainen: Kävin katsomassa jo!) niin huomaatte, että monet ovat pitäneet siellä kokouksiaan, koska yksikin iso puolue aikoo kaapata Tampereelta jonkun verran valtaa, vaikka on unohtanut kokonaan, että kokonaan Tampere on niin suosittu kaupunki, koska sillä puolueella ei ole ollut siellä koskaan valtaa. Enkä puhu nyt meistä, jotka saavat automaattisesti sitä näitten vaalien jälkeen.

Mutta tämmöinen, nuorten aivot, minä siis lyhyesti menen tähän asiaan, koska nuorten aivot tuossa iässä vielä ... On todettu, että noin 18—21 vuoden iässä vasta jäsentyvät aivojen nämä kaikennäköiset reitit, organisaatio, siihen malliin, että sitä voi pitää aikuiseksi aktualisoituneena. Siis kaikki tämä, mitä nuori tekee yleensä, hakee suhteita, luo poliittisia mielipiteitä, on vasta sen etsimistä, mitä sitten, kun pääsee siihen tiettyyn ikään, voi pitää omana mielipiteenä.

Mutta jos liian aikaisin vedetään välistä, niin useasti sitten käy, niin kuin täällä on käynyt aika monelle eli että politiikasta tulee ainoastaan vaan keino ja kielenkäytöstä tapa vaikuttaa ja vähän niin kuin psykopaattisesti taivutella koko ajan muita, niin että ei se ole varsinaisesti koskaan ollutkaan oma valinta ja mielipide vaan liian varhaisessa vaiheessa päälle jäänyt posetiivarin soittolevy tai joku tuommoinen vanhempi gramofoniura ja siitä on sitten tullut poliittinen ura.

Mutta tässä mielessä, minä muistan, kun minä itse olin pyhäkoulussa, kun tämä tulee seurakuntien kautta ja muuta, niin voi ajatella, voisi hyvinkin ajatella, että sieltä löytyy tämmöistä jopa isällistä ja miksei myös nykyään äidillistä suhtautumista äänestäviin nuoriin ja ehkä tämmöinen tasapuolisempi, monipuolisempi, moniarvoisempikin niin kuin valistus tässä äänestämiskäyttäytymisessä saattaisi olla paikallaan ja nuoret voisivat tehdä tämän terveen valinnan.

Nimittäin on tässä olemassa terveitä naisiakin valinnan suhteen, koska jotkut naiset, varsinkin semmoiset vihreät täti-ihmiset, jotka vaikeuttavat Helsingissä kaikkea liikennettä pistämällä liikennevalot toimimaan väärään aikaan, yrittävät Tampereellakin sitä, ovat sitä mieltä, että niissä naisissa on jotain vikaa, jotka esimerkiksi äänestävät minua tai ed. Kanervaa tai jotain tämän kaltaista tai jotain muuta meistä, että se on jotenkin niitten naisten vika, että he eivät ole vapautuneet tarpeeksi voidakseen pystyä päättämään siitä, että äänestävät jotain naista, joka jatkuvasti on ilmeisesti lehdissä. Esimerkki on ilmeisesti aika selkeä.

Seurakunnassa tämä ei varmaan menisi läpi, että siellä papit — ovat he sitten naispuolisia tai miespuolisia pappeja — pitäisivät jotenkin näitä ihmisiä, nuoria arveluttavina, jos he äänestäisivät toista sukupuolta olevaa ihmistä. Kristillisessä yhteisössä kai kaikkia pidetään sukupuolisesti samanarvoisina eikä, niin kuin täällä poliittisessa kaupankäynnissä, eriarvoisteta.

Selvä, minä olen itse voittanut monta kertaa kaikennäköisiä nuorisovaaleja ja otan nyt korvatulpankin pois korvasta, että pystyn ihailemaan omaa puhettani paremmin. Niin, olen sitä mieltä, että nuorten ja lasten pitää saada vaikutusvaltaa omissa asioissaan enemmän ja tämä on hyvä kokeilukeino.

Tässä äsken puhuttiin siitä, että sitten tässä ei tule vastuuta, ja sitten joku sanoi, ed. Arhinmäki tuolla, että 15-vuotias on rikoslain alainen. Mutta ajatelkaapa nyt, 16-vuotias ei saisi sitten sitä vastuuta, kun ei voisi äänestää omanikäisiään. Tämä rikoslaki esimerkiksi eroottisissa seksuaaliasioissa on semmoinen, että 15- ja 16-vuotiaat voivat touhuta keskenään kyllä mitä vaan, mutta eivät joudu rikos- tai johonkin tämmöiseen oikeudelliseen vastuuseen. Mutta auta armias, jos sinne menee joku poliitikko, vähän vanhempi, joka on valittu, opettamaan jotain peruskysymyksiä ja perusasioita.

Eli tässä mielessäkin tämä rikoslaillinen juttu, kun sen vetää tässä äänestysjutussa, on aika naurettava, koska ei se liity tähän poliittiseen aikuismaisen yhteiskunnan todelliseen organisatoriseen vastuualueeseen, vaan se on eräänlaista vähän niin kuin keinottelua. — 5 minuuttiako nyt on, puhemies, aikaa pysyä asiassa? Kiitos.

Vielä siis pari lausetta. Valtaan tulee oppia, vallankäyttöön. Kristilliset puitteet ovat erinomainen tapa oppia sitä kyynisyyttä, sitä, miten yhteiskunta toimii, turvallinen, vielä semmoinen kotiseuturakkauteen liittyvä puite ja viitekehys sille, kuinka loppujen lopuksi paha maailma on. Joten tervetuloa minun puolestani äänestämään, vaikka en olekaan itse kyllä näissä vaaleissa koskaan ollut ehdokkaana, mutta ehkä saatan harkita sitä, niin tulisi kerrankin kunnolla ääniä.

Heikki A. Ollila /kok:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja totesi, että tämä on merkittävä periaatteellinen muutos. Sitä tämä asia ei suinkaan ole, ei kannata hurskastella. Rohkenen olla tässä asiassa sen verran kerettiläinen, että totean, että ei tämä muutos hetkauta eikä liikauta suomalaista yhteiskuntaa, ei suomalaisia seurakuntia eikä suomalaista nuorisoakaan kyllä käytännössä juuri mihinkään suuntaan. Äänestysprosentti seurakuntavaaleissa on, mitä se on, 5 prosenttia, nuorten äänestämisprosentti on todennäköisesti alhaisempi, eli ei tämä kovin montaa koske. Mutta kaiken tämän esittämäni perusteella totean, ettei tätä näin ollen ole erityistä syytä vastustaakaan. Ei tästä isompaa haittaakaan ole.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä ei todellakaan ole merkittävä eikä merkityksellinen uudistus periaatteellisessa mielessä. Mutta asia, jota yleensä ei voi kokeilla ja tutkia, on tämmöinen yhteiskunnallinen asia. Siinä puuttuu se nollaruutu, se on vähän vaikea asia.

Arvoisa puhemies! Tässä tapauksessa se merkityksellinen tulos voisi olla se, että jos 16-vuotiaat ja vähän vanhemmat provosoisivat noin 18-vuotiaat ehdokkaiksi ja sitten joukolla äänestäisivät heidät läpi, niin sellainen tulos herättäisi varmasti yhteiskunnallisen keskustelun, mutta muuten tämä jää vain tämmöiseksi erittäin mielenkiintoiseksi kirkon avaukseksi, siinä kaikki.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tämä on hyvä esitys siinä mielessä, että nyt me osoitamme nuorille vastuun. Nuorten käsissä on nyt se, käyttävätkö he tätä oivallista mahdollisuutta hyväkseen, ja vasta seuraavien seurakuntavaalien jälkeen me sen todellakin tiedämme. Hyvää tässä on myöskin se, että 18-vuotias on vaalikelpoinen.

Yhdyn niihin, jotka ovat täällä suhtautuneet hieman skeptisesti siihen, lisääntyykö äänestysprosentti vai ei. Minusta se on nyt tässä vaiheessa hieman sivuseikka. Oleellista on se, että me annamme tämän mahdollisuuden ja toteamme sen, että pallo on nyt nuorilla.

Tuija Nurmi /kok:

Herra puhemies! Tämä hallituksen esitys kertoo siitä, että kirkko elää ajan hermolla ja uskaltaa toimia, niin kuin esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa on toimittu jo aiemmin. Siellä on kirkoissa äänestysikäraja 16 vuotta, ainakin tämän hallituksen esityksen mukaisesti. Kirkkohan on poliittisen keskustelun keskipisteessä ollut viime aikoina kovin paljon: tuleeko kirkon saada suojella maahanmuuttajia tietyissä ongelmatapauksissa, se, saadaanko homopareja siunata, naispappeuskysymys, Kauniaisten kirkkoherran valinta jne.

Kuten täällä on puhuttu äänestysaktiivisuudesta, niin seurakuntavaaleissa vuonna 2006 äänestysaktiviteetti oli tämän hallituksen esityksen mukaan 14,5 prosenttia. Eli kyllä siinä nostamisen varaa on. Samoin hallituksen esitys toteaa, että nuorilla on rippikoulun jälkeen tuoretta ja riittävänä pidettävää tietämystä osallistua seurakunnan toimintaan ja hallintoon, mikä mielestäni on aivan oikein. Minun mielestäni tässä seurataan aikaa, ja kun tänäänkin on mediaa kuultu, niin kuten Paasikivi aikoinaan totesi, näyttää edelleenkin pitävän paikkansa, että Suomen kansa on kohtuullisen, jos nyt saa sanoa, poliittisesti valveutumatonta, ei ole kiinnostunut politiikasta eikä edes tunne kaikkia puolueita, jotka ovat eduskunnassa, hallituksessa.

Katson, että tämä hallituksen esitys on hyvän suuntainen ja kirkko elää ajassa tiiviisti mukana ja osoittaa sitä, että nuoret kykenevät kantamaan vastuuta. Aktiivisuus lisääntyy kirkossa, joten he ovat sitten, toivon mukaan, poissa tekemästä niin sanotusti pahaa muilla sektoreilla.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Niin kuin ed. Nurmi tuossa hyvin totesi, meidän poliittisten henkilöiden on kannettava myöskin aikuisten osallisuudesta ja yhteiskunnallisesta heräämisestä huolta, mutta erityisesti meillä on suuri vastuu siitä, että alle 30-vuotiaista nuorista vain alle 2 prosenttia kuuluu poliittisiin puolueisiin. Tämä kirkkolain 7. luvun esitys on mielestäni varsin perusteltu osallisuuden vahvistamiseksi. Äänioikeuden laskeminen nimenomaan seurakuntavaaleissa on perusteltua 18:sta 16:een. Rippikoulutyö tavoittaa tällä hetkellä lähes 90 prosenttia 15 vuotta täyttävistä ja sen jälkeen merkittävä osa näistä rippikoululaisista osallistuu niin sanottuun isoskoulutukseen — tai osa seurakunnista käyttää ohjaajakoulutus-nimitystä — ja sitä kautta nuoret viettävät pari kolme vuotta varsin tiiviissä yhteydessä seurakunnissaan. Näen että on ihan luonnollista, että nämä henkilöt osallistuessaan seurakunnan toimintaan aktiivisina toimijoina osallistuvat myös seurakuntien päätöksentekoon luontaisena jatkumona, ja siinä suhteessa tämä esitys on varsin perusteltu. Mielestäni kuntavaaleissa voidaan rohkeasti pohtia myös samaa, saman suuntaista päätöstä.

Tarja Tallqvist /kd:

Arvoisa puhemies! Nyt kun äänestysinto ja -prosentit ovat huolestuttavasti laskeneet maassamme, tuntuu siltä, että nyt halutaan aika räikeästi lisä-ääniä lasten kustannuksella. Lapsuus on niin lyhyt, ja 16-vuotias on vielä lapsi, ja 16-vuotiaalla on oikeus olla lapsi. Nyt me olemme kyllä, jos tämä laki menee läpi, riistämässä tätä oikeutta heiltä. Vastustan ehdottomasti.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Seurakuntavaalien äänestysikärajan laskemista 16 vuoteen on perusteltu muiden muassa äänestysaktiivisuuden toivottavalla vilkastumisella ja jopa syrjäytymisen ehkäisyllä. Tässäkin salissa on arveltu, että vasta käydyn rippikoulun jälkeen suhde seurakuntaan on erityisen vahva ja tämän suhteen säilymistä edesauttaisi pikainen pääsy äänestämään.

Henkilökohtaisesti uskon, että valtaosa juuri rippikoulun käyneistä nuorista on kiinnostunut lähinnä leirillä tapaamistaan uusista ystävistä ja sukulaisilta saaduista rippilahjoista. Järjestämällä nuorille mielekästä puuhaa ja yhteistä tekemistä seurakunnan tiloissa voidaan nuorten hyvää suhdetta seurakuntaan ylläpitää, mutta äänestäminen olisi ollut syytä jättää 18 vuotta täyttäneille.

Nuorten äänestysaktiivisuuteen tulisi pyrkiä vaikuttamaan äänestysikärajan laskemisen sijasta kansalaiskasvatuksella. Yhteiskunnallista vaikuttamista tulisi käsitellä kouluissa osana opetusta, erityisesti ammattikouluissa ja lukioissa. On tärkeää, että nuoret tietävät, miksi kannattaa äänestää. Tutkijoiden mukaan nuorten heikko äänestysaktiivisuus ei enää välttämättä ole tiettyyn elämänvaiheeseen kuuluva ilmiö vaan pysyvä käyttäytymismalli. Tiettävästi äänestämättömyys myös periytyy, mikä antaa aihetta syvään huoleen.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kannatan ehdottomasti hallituksen esitystä kirkkolain muuttamiseksi niin, että 16-vuotiaat saavat äänioikeuden oman seurakuntansa vaaleissa. Monelle nuorellehan rippikoulu ja rippikoululeiri ovat siihenastisen elämän vahvin lähentymismahdollisuus ja jopa sisällepääsy oman seurakunnan toimintaan. Oman seurakunnan toiminta avautuu ja lähentyy murrosvaiheessa elävää nuorta. Siksi olisi aivan olennaisen tärkeää, että jo mahdollisimman lähelle tätä rippikoulua saadaan myös virallinen oikeus päättää asioista.

Ed. Tallqvist edellä sanoi, että tällä voidaan riistää oikeus olla nuori. Olen päinvastoin aivan toista mieltä. Tässä annetaan nuorelle mahdollisuus olla osa tätä toivottavasti tuttua ja turvallista yhteisöä.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! 16-vuotias saa olla nuori. On vaikea kuvitella, että antamalla äänestysoikeus nuoruus menetettäisiin. Kyllä se nuoruus ja lapsuus menetetään ihan muilla tavoin, ja ne riskit ovat huomattavasti suuremmat. Otetaan esimerkkinä se, että meillä kouluissa valitaan nuorisovaltuustot ja se tapahtuu äänestämällä. En ole nähnyt vielä yhtäkään nuorta, joka olisi tullut sanomaan, että kun he ovat äänensä antaneet, nuoruus tuli menetettyä.

En myöskään lähtisi marginalisoimaan tätä lakia. Täällä todettiin, että tytöt ja pojat käyvät rippikoulun pelkästään sen takia, että saavat lahjoja. Itselläni on juuri rippikoulun käynyt nuori, ja olen nähnyt niitä nuoria meillä läheltä kotona. Eivät he niiden lahjojen takia rippikoulua käy. Itse asiassa rippikoulu antaa mahdollisuuden entistä paremmin luoda sitä osallisuutta ottamalla mukaan rippikouluun se, että nyt teillä on mahdollisuus äänestää 16-vuotiaana. Saattaa olla, että meillä syntyy nuorten aktiivisten äänestäjien ilmiö, jos tämä oikein hyödynnetään.

Lisäksi haluaisin nostaa esille myös sen, että kyllä kirkkokin tarvitsee ihan oikeasti uusia otteita, ja tämä on rohkea ote, että kirkko lähtee alentamaan äänestysikärajaa. Mielestäni meidän on syytä tarkastaa ja käydä läpi, minkälaiset vaikutukset tällä on.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että kirkkoa koskeva kirkkolain muutos seurakuntavaalien äänioikeusikärajan alentamisesta on herättänyt ja herättää eduskunnassa näin vilkkaan keskustelun. Pidän arvokkaana sitä, että Suomen eduskunta saa käsitellä kirkkolakia koskevia asioita, vaikka lain sisältö on tasan tarkkaan täysin kirkolliskokouksen itse päättämä, mutta me saamme täällä keskustella ja tuoda kantamme esille.

Osallistuminen vaaleihin on yksi osa seurakunnallista aktiviteettia. Itse olen aina äänestänyt: aikoinaan kirkonkokouksessa, sitten seurakuntavaaleissa, kuten kaikissa muissakin vaaleissa. Se on ollut normaali osa elämääni. Minä toivon, että ihmisillä olisi samanlainen aktiviteetti iästä riippumatta.

Kirkko on tehnyt mielestäni oikean ja rohkean ratkaisun päättäessään alentaa seurakuntavaalien äänioikeusikärajaa. Vaalikelpoisuuden osalta ymmärrän, että se on sama kuin täysioikeusikäraja 18 vuotta, koska tehdään päätöksiä, jotka ovat myös vastuullisia. Etenkin jos kirkkovaltuustoon valittu tulee kirkkoneuvoston jäseneksi, niin siellä tehdään, aivan niin kuin kunnallishallituksissa, päätöksiä, joissa on myöskin vastuu juridisestikin mukana.

Arvoisa puhemies! Koen tämän hyvänä laajennuksena. Niin kuin täällä on tuotu monia perusteita, rippikouluikä on tärkeä nuoren elämän kehitysvaihe. Uskoisin, että rippikoulun jälkeen saattaa olla erityinen kiinnostus myös käyttää äänioikeutta paikallisseurakunnan asioissa. Pidän tätä entistä tärkeämpänä, että nuoret tulevat mukaan seurakunnan toimintaan ja myöskin vastuun kantamiseen eri tavoin. Koska meillä tapahtuu nyt hyvin paljon kuntaliitosten myötä seurakuntaliitoksia, on vaarana, että vieraannutaan lähidemokratiasta, ja minä uskon, että tässä on yksi keino parantaa mahdollista vastuun kantamista. Nuoret ovat aktiivisia. Itse juuri 15—16 vuoden iässä luuli tietävänsä kaiken. Silloin ainakin omaa aktiivisuutta oli paljon.

Aikoinaan olen seurakuntapuolelta käsin ollut vaikuttamassa aloitteillani, jotka ovat toteutuneet siinä, että tuli tämä ennakkoäänestyskäytäntö huolimatta aloitteen saamasta kovasta vastustuksesta. Se kulki pitkän ja vaivalloisen tien, ja meillä on jo monissa seurakuntavaaleissa ollut ennakkoäänestyskäytäntö, aivan kuten muissakin vaaleissa sitä muuta lainsäädäntöä soveltaen kirkon erityisolosuhteisiin. Samoin toteutui aloitteeni kotiäänestyksestä myöskin seurakuntavaaleissa. Nämä ovat eräitä keinoja, joilla on laajennettu aktiivisuutta, aktiivisuuden toteutumismahdollisuutta.

Toivon, että tämä hyvä kirkolliskokouksen esitys voisi palvella seurakuntaelämää, aktivoida nuoria pitkäaikaisiksi vastuun kantajiksi kotiseurakunnissaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan aluksi se, että Suomen ev.lut. kirkko nimenomaan on monella tavalla positiivinen. Meillä on erinomainen arkkipiispa, ja oman alueeni piispa Huotari on viisas mies. Kirkko on monesti herätellyt punaa ministereiden poskille, kun näitä valtiopäivien avajaissaarnoja he ovat kuunnelleet etenkin 1990-luvulla ja miksei edelleenkin. Nimenomaan tasa-arvoa on kirkko peräänkuuluttanut tähän yhteiskuntaan, ja sitä on puuttunut.

Mutta tämä asiahan, joka tässä nyt on esillä, ei ole mikään valtiollisten tai kunnallisten vaalien kysymys vaan seurakuntavaalien. Mielestäni kysymys on kirkon yrityksestä ratkaista omaa kriisiään, kirkosta eroamista ja nuorison piittaamattomuutta ja yleensä ihmisten piittaamattomuutta tästä instituutiosta. Tämä keinohan voi tietysti olla aika heikko.

Mutta millä tavalla yleensäkin me pääsisimme tästä tietämättömyydestä, mihin ed. Nurmi muun muassa viittasi, että suuri enemmistö suomalaisista luulee suunnilleen, että kristillisdemokraatit taikka vasemmistoliitto tai vihreät tai sosialidemokraatit istuvat hallituksessa tai kokoomus, siis heille on ihan samaa mössöä tämä sali täällä? Tämä tietämättömyys, yleensä piittaamattomuus politiikasta, joka pohjautuu siis myös tietämättömyyteen, on iso ongelma. Silloin pitäisi kyllä sanoa, että politiikka takaisin kouluihin. Se, että se on saanut sinne porttikiellon sen politisoitumisajan jälkeen, on ehkä ymmärrettävää, mutta nyt elämme uutta aikaa ja meidän pitäisi saada nimenomaan nuoriso koulun kautta enemmän tietoiseksi tästä asiasta. Koululaitos on enemmän kuin rippikoulu.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kirkko näyttää mielestäni hyvää esimerkkiä tässä äänestysiän laskemisessa. Toivottavasti valtio aikanaan ainakin voi harkita samaa käytäntöä perässä. Lapset ja nuoret ovat mukana paljon kirkon toiminnassa, ja kerhot ja rippikoulut ovat nuorille tärkeää aikaa. Minusta on luonnollinen jatkumo, että he pääsevät myös äänestämään 16 ikävuoden saavutettuaan. Nuoret oppivat näin ollen vastuuseen ja pääsevät vaikuttamaan omissa asioissaan, niin kuin täällä ed. Lauri Oinonen kertoi, että hän oli aktiivisimmillaan 16-vuotiaana. No, hänen kohdallaan voidaan sanoa, että aktiivisuus ei ole hävinnyt vielä tänäkään päivänä. (Ed. Tiusanen: Miten aktiivinen hän olikaan!) Vaikka laulussa sanotaan, että nuoruus on seikkailu, mielestäni tässä yhteydessä nuoruus on mahdollisuus. Pidän tätä hallituksen esitystä erittäin kannatettavana.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Olen alusta asti ollut mukana lasten parlamentin toiminnassa, ja nuorten parlamentti lähti Tampereen seuduilta. Siinä mielessä on kiitettävää, että ne nuoret, jotka osallistuvat näihin asioihin, ja heidän asiamiehensä ja -naisensa tai -tyttönsä ja -poikansa tavallaan ovat lähteneet sille tielle, että tämä poliittinenkin tietoisuus lisääntyisi. Se on justiin tätä tietämättömyyttä vastaan. Sen takiahan me tulemmekin tähän vähän hölmöön asiaan, että kun lapset saisivat äänestää, niin oltaisiin lähellä lapsenuskoa. Sinänsä uskoonhan perinteisesti kuuluu siis tämmöinen tietämättömyys ja uskominen ja siten, että vielä nämä meidän uskonnolliset juttumme, mitä nykyajan kirkko todistelee, on äänestyksellä aikoinaan saatu. Jopa siis Lucifer ja saatanat ja muut on luotu aikoinaan kirkolliskokouksissa inkvisitioaikaan sen kaltaisiksi äänestystuloksien perusteella. Elikkä kirkolliseen perinteeseen kyllä hyvinkin kuuluu tämmöinen äänestyskäyttäytyminen ja eräänlainen lapsellisuus. Siinä mielessä nämä asiat ovat yhteensovitettavissa, että minä vielä sanon, että tämä olisi kuitenkin turvallinen tapa opettaa nuorille äänestämistä ja toivottavasti myös niitä ehtoja, miten yhteiskunta toimii ja rakentuu, ja saada myös tämän kaltaista poliittista tietoisuutta ja uskoa siihen omaan vaikutusmahdollisuuteensa, vaikka nämä ovat vähän ristiriitaisia asioita. Mutta ehkä siis uskossakin sitten selviäisivät tämmöiset niin sanotut rationaaliset puolet, koska rationaalisuushan tarkoittaa myös kreikasta käännettynä suhteellista.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! En vastusta lakiesitystä, mutta muutamat perustelut, että äänestysoikeuden alentaminen lisäisi nuorten mukaantuloa seurakuntaelämään ja toimintaan, ovat mielestäni jossakin mielessä ja jossakin määrin vääriä. Seurakunta omalla toiminnallaan voi vaikuttaa nuorten mukaantuloon seurakuntaelämään. Eräänä keinona nuorten aktivoimiseksi mukaantuloon ehdotankin työntekijöiden laskeutumista nuorten tasolle kuuntelemaan ja keskustelemaan heidän kanssaan.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Eräs savolainen henkilö otti yhteyttä minuun viime viikon järkyttävien tapahtumien jälkeen ja sanoi, että tehkää siellä talossa jotakin, jotta näytetään vielä meidän nuorille, että myös päätöksenteon kautta halutaan vaikuttaa ihmisten elämään, ettei yhteiskunta menetä kykyä rakastaa, välittää läheisistään. Tämä lakiesitys on pieni osoitus siitä, todellakin pieni osa, mutta olen aivan samaa mieltä kuin ed. Lauslahti siinä, että kun nuori saadaan seurakuntaelämään mukaan, silloin hänelle pitää antaa myös tavallaan mahdollisuutta päättää jollakin tavoin omasta lähiyhteisöstään.

Ed. Arhinmäki sanoi, että yhteiskunnan tulisi ottaa esimerkkiä seurakunnasta. Kyllä kirkko ja seurakunta ovat oleellinen osa meidän yhteiskuntaamme, kuten ovat muutkin kolmannen sektorin toimijat.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Kirkko on vahvassa kilpailussa tällä hetkellä mukana vahvojen, voi sanoa, mediavaikuttajien kanssa. Niin kulttuurijärjestöt, urheilujärjestöt kuin nuorisotyötä tekevät yhdistyksetkin joutuvat kilpailemaan jatkuvasti nuorista ja siitä, miten ne pärjäävät kasvattajina tässä kilpailussa. Jos katsotaan, minkälaista, voi sanoa, hedelmää kirkon nuorisotyö on tehnyt, niin minä näen, että siellä tehdään varsin arvokasta kasvatustyötä, ja minä toivon, että tämä äänestysikärajan laskeminen vahvistaa nimenomaan osallisuutta. Siellä on mukana vaikuttavia kasvattajia mukana, jotka elävät nuorten arjessa hyvin kiinteästi mukana.

Olen samaa mieltä kuin ed. Tiusanen siitä, että en haluaisi vastakkainasetella rippikoulua ja koulutyötä. Molemmilla on tärkeä sija nuorten maailmassa. Niin kun sanoin, rippikoulun aloittaa 90 prosenttia suomalaista nuorista, mutta toivon, että koulut nimenomaan voisivat avata ovensa, koska osallisuuden vahvistamista tarvitaan erityisesti myös siellä. Mutta toivon, että tämä uusi avaus on kirittämässä niin kirkkoa kuin myöskin muita, meitä poliittisia puolueita, miettimään sitä, miksi niin vähän aikuiset tuntevat yhteiskunnallista vastuuta tällä hetkellä. Jos me lapsesta ja nuoresta asti emme kiritä lapsiamme ja nuoriamme osallisuuteen ja yhteiskuntavastuun lisäämiseen, niin väitän, että tätä nykyisten aikuisten perässä seuraavaa, tulevaa sukupolvea kiinnostaa entistä vähemmän kansalaisvaikuttaminen. Siinä suhteessa on tärkeätä, että kolmas sektori on tällä hetkellä ollut proaktiivinen ja kirkko on ollut proaktiivinen nimenomaan nuorten herättämisessä tälläkin keinolla.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman selvitys viime vaalikaudella kertoi karua kieltä eri väestöryhmien suhtautumisesta yhteisten asioiden hoitoon. Nuoret ja huonossa asemassa olevat suhtautuivat politiikkaan ja äänestämiseen kaikista kielteisimmin. Päätelmä tästä selvityksestä oli, että jotakin on tehtävä. Tämä kirkkolain uudistus, jossa äänestysikäraja seurakuntavaaleissa laskee 16 vuoteen, on hyvä toimi. Kirkko tekee tässä uudistuksessa erinomaisen avauksen. Tästä saadaan hyvää kokemusta julkishallinnon muita äänestyksiä varten. Toivoa sopii, että nuoret jo seuraavissa vaaleissa yllättävät myönteisesti ja äänestävät vilkkaasti. Seurakunnan asiat kuuluvat ilman muuta myöskin nuorille.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Harvoin tässä salissa on kirkkoa kehuttu niin paljon kuin tänään ja viime perjantaina. Odotin, että jonkin verran kehuttaisiin myöskin kirkon oppeja, mutta tässä nyt oikeastaan on kehuttu vain sitä, että kirkko esittää, että äänestysikärajaa alennettaisiin. Kyllä minulla on se käsitys, että ne nuoret, jotka ovat tänä päivänä aktiivisia seurakunnassa, ovat aktiivisia riippumatta siitä, mikä on äänestysikäraja: Vaikka se olisikin 30, niin he ovat aktiivisia. Vaikka se olisi 10, niin he ovat aktiivisia. Enkä minä usko, että äänestysikärajan alentaminen tuo nuoria paremmin mukaan seurakuntatyöhön. Ne, jotka ovat siellä mukana, ovat mukana sen takia, että heillä on usko parempaan tulevaisuuteen, että seurakunta ja seurakunnan toiminta tarjoaa heille jotakin, eivät sen takia, että saavat äänestää. En minä pidä tätä niin suurena kysymyksenä kuin mitä monessa puheenvuorossa on esitetty. Katsotaan, mihin se johtaa. Meillä ei ole mahdollisuutta puuttua sisältöön. Me joko hyväksymme tai hylkäämme, ja kyllä kai tämä tullaan hyväksymään, jos ei yksimielisesti, niin lähes yksimielisesti.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Näiden viimeaikaisten tapahtumien jälkeen tietysti — huolimatta siitä, että tämän lain tänne tuominenhan ei ole ollut millään tavalla yhteydessä Kauhajoen ja aikaisempiin Jokelan tapahtumiin — tuntuu siltä, että jotenkin yleensä tämä keskustelu äänioikeuden ulottamisesta vielä nuorempiin ryhmiin on myös vastuun siirtämistä aikuisilta nuorille, kun vastuu tästä maailmasta, epäonnistunut vastuu, on ollut Suomessakin tietysti aikuisilla ja niillä, jotka ovat valtaa käyttäneet. Nämä tapahtumat kertovat siitä.

Puhemies! Meillä on täällä nuorisoparlamentti joka toinen vuosi, ja ei viime mutta sitä edellinen parlamentti äänesti tästä asiasta, tuleeko äänioikeusikärajaa laskea vaiko ei. Enemmistöksi muodostui käsitys, että ei pidä. Tuolloin äänestämässä oli 199 nuorta kansalaista, jotka olivat juuri sitä ikäluokkaa, jota tämä kysymys koski.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Sen verran puutun tähän, kun tässä mentiin näihin opillisiinkin kysymyksiin. Tässä vierustoveri aivan oikein viittasi sinnepäin, että täällä pitäisi näyttää nuorille, että heistä välitetään. Kuitenkin minä ihmettelen, että mikään lehti ei puuttunut viime torstaina siihen, että meidän pääministerimme esiintyi kyselytunnilla äärimmäisen vanhatestamentillisesti ilman oikeastaan tämmöistä kristillistä näkemystä siitä, mitä on jo Jokelassa aikoinaan todettu pitkäaikaisesta koulukiusaamisesta, siihen liittyvistä vaikeuden aiheuttamisista ihmisille, jotka ovat innovatiivisia, luovia ja kaikkea. Joillekin, kun lukee joitakin vaihtoehtolehtiä tai nettiä, on tullut se käsitys, että Jokelaa ei ole sen takia avattu, koska se koulukiusaaminen ja siihen liittyvä vallankäyttö toisten oppilaitten, jotka ovat tässä jutussa mukana, kannalta on ollut niin merkittävää, että nykyinen hallitus ja ministerit eivät ole halunneet sen takia lähteä tutkimaan tätä, että ei närkästytettäisi näitä vanhempia.

Siis yritän sanoa jotain sen kaltaista, että kristillinen ajatus ei ollenkaan läpäissyt sitä vastausta, millä otetaan vastuuta koko yhteiskunnasta. Enkä lässytä niin kuin joku sosiaalitäti siitä, että nyt nämä koulukiusatut tekivät jotain, vaan väitän, että meidän on (Puhemies: Kirkkolakiin!) — joo — on koettava se ja sen takia näille nuorille annettava vastuuta, että he kokevat tämmöistä tuoretta vastuuta, mikä on siis vastuun todellinen olemus, eikä niin, että tämmöiset vanhat, väsähtäneet poliitikot opettavat, kuinka vastuusta luistetaan, sitä ei oteta ja se siirretään muualle.

Sen takia tämä edelleen kokeiluna on erinomainen juttu, niin että tämä herättäisi muutakin keskustelua nuorison parissa siitä, mitä oikeastaan äänestäminen ja politiikka parhaimmillaan ja rehellisimmillään voivat olla tässä yhteiskunnassa.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Oinonen totesi, että kirkon täytyy muilla keinoin hakea toimintaansa nuoria kuin äänestysikärajaa pudottamalla. Kysyn ed. Oinoselta, mitä pahaa siinä on. Ed. Tiusanen totesi, että vastuun siirtäminen aikuisilta nuorille on myöskin huonoa. En minä ymmärrä myöskään tätä vertausta. Minusta tämä hallituksen esitys on erinomainen päänavaus. Olen sitä mieltä, että äänestysikäraja myös kunnallisissa vaaleissa voitaisiin pudottaa 18:sta 16:een vuoteen. Nuorten mukaan saaminen on kaikille elintärkeää. 16-vuotias on minusta kypsä ottamaan jo vastuuta, ainakin kirkollisissa vaaleissa ja kunnallisissa vaaleissa.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Kyllä kirkon oppi lähimmäisenrakkaudesta ja yhteisöllisyydestä, yhteisestä seurakunnasta, on kehumisen arvoinen. Yhteisöllisyyttä on myös se, että nuoremmatkin yhteisön jäsenet otetaan mukaan päätöksentekoon. Kirkko tekee todella arvokasta ja laadukasta lapsi- ja nuorisotyötä. Siksi on oikein, että entistä nuoremmat kirkon jäsenet voivat äänestämällä ottaa kantaa heitä koskeviin asioihin ja asioihin, joista heillä on tuoreita, henkilökohtaisiakin muistikuvia.

Toisaalta kirkolla Suomessa on erinomaiset resurssit tehdä paitsi lapsi- ja nuorisotyötä myös muuta arvokasta yhteiskunnallista työtä. Siksi on oikein, että entistä laajempi osa meidän yhteisöstämme myös päättää siitä, miten näitä resursseja käytetään ja jaetaan, ja toisaalta tämä resurssien käyttö ja hyödyntäminen tulee tätä kautta myös laajemman yleisön tietoon.

Kirkko on todella ottanut edelläkävijän aseman tässä äänestysiän alentamisessa. Toivon, että mahdollisimman pian tämä sama, äänestysiän laskeminen 16 vuoteen, tapahtuu myös kunnallisissa vaaleissa.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kallis totesi täällä aikaisemmin, että tässä ei todellakaan ole niin suuresta asiasta kyse. Ei varmastikaan, jos sitä ajatellaan kapeasti, (Ed. Kallis: Miten niin ajatellaan kapeasti?) mutta jos ajatellaan laajemmin, me tarvitsemme juuri tällä hetkellä monenlaisia keinoja, jotta me kiinnitämme nuoret tähän yhteiskuntaan. Tämä on vain yksi pieni asia, ja varmasti ilman viime viikon kauheita tapahtumia tätäkään keskustelua ei olisi näin pitkään tässä salissa käyty, mutta hyvä niin, jos se sai jotakin hyvää aikaan, sen että myös meitä muita seurakunnan ja nuorten asiat laajemmin tässä yhteiskunnassa kiinnostavat.

Ed. Tiusanen totesi täällä, että tämä on jollakin tavalla vastuun siirtämistä aikuisilta lapsille. Tässä palaisin taas vähän alaspäin tässä keskustelussa, sillä mietitäänpä, mistä asiasta siellä seurakunnassa päätetään. Se on kuitenkin kapea alue, oma tuttu seurakunta, ja ennen kaikkea tässä on kyse siitä, että saisimme ne nuoret äänestämään siitä, ketkä ihmiset ovat oman seurakunnan asioista päättämässä. Siitähän tässä laissa on kyse.

Vielä kerran peräänkuulutan sitä, että kirkko on olennainen osa meidän yhteiskuntaamme niin kuin laajasti kolmas sektori muutenkin, kerhot, järjestöt ja seurakunta. Niillä on todella tärkeä merkitys, ja toivon, että se tulisi näkymään meidän päätöksenteossamme laajemminkin, että ei vain juhlapuheissa näitten toimijoitten toimintaa arvosteta.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Joiltakin osin tulee sellainen olo, että heitettäisiin hanskat tiskiin, että eivät ne nuoret tule äänestämään ollenkaan, mitä tahansa tehdään, että ei tehdä mitään, annetaan asioiden olla. Minun mielestäni se on väärä asenne.

Osallistuminen luo osallisuutta. Ne aktiiviset nuoret seurakunnissa — ei kaikkien tarvitse olla aktiivisia seurakuntanuoria — voivat aktivoida kouluympäristössä muita nuoria äänestämään, mutta ei välttämättä tarvitse lähteä siihen, että nämä tulevat aktiivisiksi seurakunnan jäseniksi. Oleellista onkin kysymys, mitä kirkolla on tarjota nuorille, jotta he äänestävät: mikä on se syy, miksi heidän kannattaa äänestää? Tässä on nyt sama kysymys myöskin meillä, kun puhutaan meidän kunnallisvaaleistamme tai meidän valtakunnallisista eduskuntavaaleistamme: mitä meillä on konkreettisesti antaa nuorille? Se on se kysymys, jolla myöskin motivoidaan nuoria äänestämään, jolloin aktiiviset seurakuntanuoret voivat kertoa omille ystävillensä ja kavereillensa, että hei, kirkolla on tätä annettavaa meille, halutaanko me saada juuri tällainen henkilö sinne päättämään meidän asioista. Väitän, että osallistuminen luo myöskin osallisuutta ja yhteisöllisyyttä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kaksi eräällä tavalla vastauspuheenvuoroa. Ensinnäkin ed. Tiusaselle, joka nyt onkin häipynyt pois täältä, kommenttina, että hän tavallaan ennakoi sen, että tässä ei oikeastaan voidakaan enää mitata yhtään mitään, jos ennakkoon jo tuo ikäluokka on ilmoittanut, ettei missään nimessä tule äänestämään eikä pidä tätä oikeutettuna ja viisaana, niin että tavallaan tämä toive, joka minulla oli, että tämä johtaisi johonkin näyttävään demonstraatioon, menetti merkityksensä.

Arvoisa puhemies! Toinen ed. Hannakaisa Heikkiselle, joka on ollut kovin aktiivinen tässä keskustelussa: se, mitä hän on todennut, on sinänsä ihan perusteltua, mutta siitä seuraa kyllä se, että silloin pitäisi vaalikelpoisuusasia olla myöskin samalla kunnossa, ehdottomasti.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Tulin pönttöön sen vuoksi, että jos se 2 minuuttia menee umpeen, niin teidän ei tarvitse kutsua minua tänne.

Minulla on kaksi asiaa. Asia numero 1: Onko tämä hieman anakronismia, tämä keskustelu, mitä täällä käydään? (Ed. Pertti Virtanen: On!) Onko se itse asiassa outoa tässä ajassa, että meillä on tämmöinen kirkkolaki täällä keskustelun alla ja me pohdimme vakavasti sitä, onko nuorille annettava 16 vuoden iässä oikeus osallistua äänestykseen vai ei? Eikös sen periaatteessa pitäisi olla ihan yksi hailee? Periaatteessa pitäisi olla aivan yksi hailee, millä tavalla yhdistyksessä, vapaamuotoisessa yhdistyksessä, tai julkisyhteisössä, jos sikseen tulee, annetaan se päätöksenteon oikeus. Tämän yhdistyksen tai yhteisön pitäisi sisällään tehdä päätökset tästä asiasta. Se on anakronismia, arvoisa puhemies, että me eduskunnassa keskustelemme kirkkolaista. Siinä suhteessa koko tämän keskustelun konteksti on hieman outo. Minusta kirkon piirissä, seurakuntien piirissä, päättäkööt asian juuri niin kuin itse parhaiten haluavat. Täällä on ollut hyviä argumentteja vaikka sen puolesta, että nuoret saavat osallistua äänestykseen. Jos on jalkapalloseurasta kysymys tai raittiusklubista kysymys tai jostain muusta, niin siellähän nuoret voivat tietenkin osallistua. Jos siellä annetaan oikeus päättää, niin päättäkööt.

Tämä, arvoisa puhemies, on tämä ensimmäinen huomioni, se että me elämme vielä hyvin erikoisessa tilanteessa suomalaisessa yhteiskunnassa vuonna 2008, kun eduskunta käy lakikeskustelua tällaisesta asiasta, lainsäädännön kautta määrittelee erään julkisen yhteisön sisäisen päätöksentekojärjestelmän luonteen.

Arvoisa puhemies! Toinen huomio koskee sitä — mikä tässä keskustelussa nyt tuli paljonkin esille — mitä on äänestäminen. Se on kollektiivinen suoritus, ja siinä mielessä on minusta tärkeää, että nuorilla on kollektiivisuuden ja yhteisöllisyyden tunnetta, ja siinä mielessä vallankäyttö myöskin äänestäjänä on paikallaan.

Täällä on viitattu erääseen järkyttävään tapahtumaan viime viikolta. Jos puhemies sallii, niin sanon kaksi sanaa siitä, koska se on täsmälleen vastakkainen ilmiö ja siinä mielessä nämä ovat kontrastissa toisiinsa nähden. Meidän aikammehan palkitsee yksilöllisyyttä, ja ennen kaikkea median kautta ollaan vielä siinä tilanteessa, että tämmöisten narsististen antisankareiden synnyttämiselle, jotka kuolemanjälkeisen ylösnousemuksen tekevät, annetaan valtava tila.

Suomessa, Unkarissa, Japanissa itsemurhaluvut ovat olleet kautta vuosikymmenten jo maailman korkeinta luokkaa, ja meillä nuoret miehet tekevät itsemurhia. Tässä nykyisessä tilanteessa — tässä nykyisessä tilanteessa — tämmöinen narsistinen laajennettu itsemurha on se tosiasia, jonka kanssa me olemme tekemisissä. Siinä suhteessa tässä vastuuta, niin kuin täällä ed. Pertti Virtanen tätä jo kyselikin, on haettava kyllä laajemmin, eikä vain tulisi puhua siitä, että tässä on murhamiehistä kysymys. Tässä on kyllä tämän ajan perusilmiöstä kyse myöskin, siitä mikä on meidän kulttuurinen olemuksemme tällä hetkellä, joka palkitsee tätä narsismia.

Arvoisa puhemies! On järkyttävää, järkyttävää, että jopa maamme ykköslehti, päivälehti, laittaa etusivulle tämän henkilön kuvan, tekee tästä antisankarin, ja juuri sen takia me olemme valtavassa ongelmassa kiinni.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Minkä takia käytin puheenvuoron tässä hetki sitten, johtui siitä, että minulle syntyi sellainen kysymys, että näissä puheenvuoroissa, joita tästä asiasta käytettiin, suurimmassa osassa niistä, annettiin ymmärtää, että näin saadaan nuoret aktiivisesti mukaan toimintaan ja nuorten pitää saada osallistua päätöksentekoon. Eivät nuoret pääse osallistumaan päätöksentekoon, vaikka he saavat äänioikeuden. He voivat olla mukana valitsemassa näitä tulevia päättäjiä. Edelleen epäilen, että tämä ei tule tuomaan mukanaan mitään suurta ryntäystä seurakuntatoimintaan.

Kun ed. Kimmo Kiljunen puhui aatteellisista yhdistyksistä ja yhdistyskokouksista, niin tuli mieleeni kyllä aika, milloin minä 15—16-vuotiaana osallistuin urheiluseuran vuosikokoukseen. Emme me siellä saaneet olla mukana valitsemassa johtokuntaa ja tekemässä päätöksiä. Junioreille ilmoitettiin, että meillä ei ole äänioikeutta, mutta ei se kyllä vähentänyt minun kiinnostustani olla mukana siinä jalkapallo- ja jääkiekkoseurassa, ei vähääkään.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Äänestäminen on päätöksentekoa. Kun mennään äänestyskoppiin ja valitaan se oikea ehdokas, osallistutaan siihen yhteiseen päätöksentekoon. Se on yhteisöllisyyttä.

Monessa puheenvuorossa on tullut esiin, että nuorten äänestyskäyttäytyminen jo nykyisellään on kaikkein heikointa äänestyskäyttäytymistä, mutta itse uskon siihen, että se osaksi johtuu nykyisestä äänestysalaikärajasta, 18 vuotta. Se on juuri se ikäraja, kun pojat siirtyvät armeijaan ja aika moni nuori vaihtaa paikkakuntaa opiskelujen tai uuden työtehtävän vuoksi ja ei koe kuuluvansa siihen uuteen kuntaan tai vaalipiiriin eikä löydä sitä omaa ehdokastaan. Toisaalta 16-vuotiaat ovat usein asuneet samassa kunnassa ja käyneet koulua samassa paikassa pitkään ja varmasti tuntevat kunnan asioita pitkästä historiasta paremmin.

Mutta lisänä myös sanottakoon, että myös kouluissa voitaisiin kunnallisvaaleihin valmentaa entistä tarmokkaammin vielä 16-vuotiaita siihen yhteiskunnalliseen osallisuuteen ennen vaaleja, mutta en oikein usko sen tehoon sitten enää myöhemmässä vaiheessa, 18-vuotiaana.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Ehkä meikäläisenkin sallitaan oman ammattinsa kannalta tai näkökannalta vähän ajatella sitä, minkä takia me keskustelemme nyt tästä näin paljon, kun on kyse tästä 16 vuoden äänestämis-ikärajasta. Minä luulen, että nämä kansanedustajat, jotka täällä nyt ovat, ovat kiinnostuneita siitä, mitä me todella voisimme tehdä tällä vakavalle asialle, mikä yhteiskuntaa riivaa, ja sille, mitä tapahtui viimeksi reilu viikko sitten. Eli kun me emme saaneet kyselytunnilla keskustella tästä asiasta — silloinen puhemies lähinnä taisi antaa hallitukselle pitkiä puheenvuoroja siitä, miksi ei ole mitään tehty — niin minun mielestäni nämä kansanedustajat osoittavat justiin sitä kunniallisuutta, mitä pitää ollakin, että mistä tahansa, mikä liittyy nuorten osallistumisaktiivisuuden lisäämiseen, kannattaa olla huolissaan, sitä kannattaa tukea.

Itse osallisuushan tarkoittaa sitä, että sinä olet osa kokonaisuutta, ja osa on merkinnyt aikoinaan Suomessa ’onnea’, sitä että sai osan yhteisestä kakusta. Silloin ei kyllä kakkuja leivottu, vaan saalista revittiin, ja osallisuus oli onnen kokemista. Sitten, kun ollaan yhtä, niin osa, kun on oikein yhtä jonkun kanssa, on tosi onnellinen osa.

Me puhumme tässä justiin äärimmäisen herkässä iässä olevista nuorista, jotka muuten jäävät tuonne netteihin ja muualle, meidän median vaikutusvallan ja kaiken alaisuuteen, ja kaikki nämä edustajat, jotka ovat paikalla, tietävät sen hyvin. Me puhumme erittäin tärkeästä kokonaisuudesta, sivuamme sitä, näinkin mitättömästä syystä, johon liittyen meillä ei ole valtaa. Me puramme sitä, kun me emme voi mitään tämän hallituksen velttoudelle ja vetelyydelle, että se ei ole toiminut vuodenkaan aikana. Sitä me täällä puramme, ja sen takia pyydän anteeksi puhemieheltä, että vähän poikkesin asiasta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Luotan nuoriin. Luotan, että heissä on vastuunkantajia myöskin tämän käsiteltävänä olevan kirkkolain muutoksen myötä omissa seurakunnissaan. Seurakuntatyöhän on paljon monimuotoisempi asia, ja monet juuri rippikoulun jälkeen jäävät seurakunnan nuorten toimintaan ja ovat siellä hyvinkin aktiivisia. Minä toivon, että tämä käsiteltävänä oleva laki osaltaan lisäisi nuorten kiinnostusta omaa seurakuntaa kohtaan ja sen elämää ja toimintaa kohtaan. Samallahan me tiedämme, että myös joillakin paikkakunnilla nuoret ovat vieraantumassakin kirkosta hyvin helposti. Kun meillä on tuo liian helppo käytäntö, että pystyy ilman kirkkoherranvirastossa käyntiä eroamaan kirkosta, niin se on saattanut johtaa siihen, että on harkitsemattomasti erottu kirkosta.

Mutta vielä eräs näkökohta tähän nuorten vastuunkantamiseen äänestäjinä kotiseurakuntansa ja kotipaikkakuntansa asioista, tässä tapauksessa kirkon asioista, on se, että siinä annetaan nuorille mahdollisuus. Minä itse, vaikka nyt jollakin tavalla kansanedustajana olenkin puoluepolitiikassa mukana ja sielläkin aikoinaan nuorenakin vaikuttanut, lähtisin siitä, että nuorten pitäisi olla yhteiskuntatietoisia, seurakuntien ja kirkon ollessa kyseessä tietoisia siitä, miten kirkko ja seurakunnat toimivat, mutta yleensä yhteiskunnasta tietoisia, jotta voisi ottaa siitä vastuuta.

Minä uskon, että tämä käsiteltävänä oleva laki osaltaan mahdollistaa tätä, ja toivon vain kaikkea menestystä ja rakentavaa tulosta tämän lain käyttöönotossa. Sehän täytyy muistaa, että kirkkovaalit ovat joka neljäs vuosi ja monien äänestämisen ensimmäinen kerta tapahtuu tämänkin lakimuutoksen myötä vasta siellä 20 ikävuoden vaiheilla, niin että kovin suuri tämä joukko, joka juuri tätä lakia voi hyödyntää, ei ole, mutta toivon, että tämä on menestykseksi seurakunnille ja näihin vaikuttamiselle.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Kimmo Kiljunen totesi aivan oikein sen, että mitäpä me täällä päätämme semmoisen organisaation päätöksentekoprosesseista, jonka pitäisi olla täysin itsenäinen ja eduskunnasta sinällään riippumaton. Näitä ikärajoja voidaan pohtia monellakin tapaa. Viime sotien aikanahan meillä oli semmoinen tilanne, että vuosikausia rintamalla olleet miehet, jotka olivat joutuneet ja jotka oli velvoitettukin tappamaan, eivät saaneet sitten alkoholiliikkeestä hakea alkoholia. He olivat siihen liian nuoria. Eli näitä ikärajoja voidaan pohtia monella tapaa.

Tämä hallituksen esitys on silläkin lailla epälooginen, että äänioikeus ja vaalikelpoisuus kulkevat eri tahtiin, niin kuin ovat kyllä epäloogisia nekin, jotka vaativat, että kuntavaaleissa ikäraja voisi olla 16 vuotta, mutta valtiollisissa vaaleissa 18 vuotta. En ymmärrä, mihin tämmöinen jaottelu perustuu. Omasta mielestäni tässä on aika paljonkin nähtävissä sitä, että halutaan kosiskella nuoria äänestäjiä ja äänestysikään tulevia ja sitten tämmöinen periaatteellinen pohdiskelu on jäänyt vähemmälle. En ymmärtänyt sitä, kun ed. Lauri Oinonen sanoi, että hän luottaa nuoriin. Sinällänsä, jos hän sanoo, että luottaa nuoriin, se on ihan oikein, mutta ei se, jos siihen on sisään piilotettu väittämä siitä, että on epäluottamuslause nuorille, jos pohtii kriittisesti tätä äänestysikärajan alentamista.