Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Esittelen valtiovarainvaliokunnan mietinnön hallituksen esityksestä ... (Hälinää)

Kiitos! — Arvoisa puhemies! Esittelen siis valtiovarainvaliokunnan mietinnön hallituksen esityksestä tämän vuoden ensimmäiseksi lisätalousarvioksi. Jos katsotaan valiokunnan mietintöä ja lopputulosta ensiksi loppusummien näkökulmasta, niin valiokunnan tekemät muutokset hallituksen lisätalousarvioesitykseen olivat pieniä. Lisätalousarviohan oli alun perinkin reilusti ylijäämäinen, ja näistä lähinnä osinkotulojen lisäysten tuottamista ylimääräisistä tuloista eli 565 miljoonasta eurosta käytetään 256 miljoonaa euroa menoihin ja loput 309 miljoonaa euroa valtionvelan lyhentämiseen.

Valtionvelan lyhentämiseen nyt esitettävä määrä on noin 11,3 miljoonaa euroa hallituksen esittämää vähemmän, koska valiokunta esittää lisäyksiä eräisiin menokohteisiin. Kuitenkin voimme olla tyytyväisiä siihen, että verrattuna viime joulun alla arvioituun alkuperäiseen velanlyhennystahtiin tässä on huomattava lisäys eli velanlyhennysvara kasvaa 444 miljoonasta eurosta 764 miljoonaan euroon. Tietysti on myönteistä, että valtionvelkaa voidaan vähentää enemmän kuin alun perin joulun alla arvioitiin.

Hallituksen esittämistä menolisäyksistä kooltaan merkittävin oli EU-rakennerahastomenojen lisäys, 44 miljoonaa euroa, joka jakaantui eri hallinnonaloille. Poliittisesti kuitenkin keskeisempiä olivat tässä lisätalousarviossa sairaanhoitopiireille hoitojonojen purkamiseen esitetty 25 miljoonaa euroa, radanpitoon ehdotettu 17 miljoonaa euroa sekä toimenpiteet kotimaisten uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi. Lisäksi työvoimapolitiikan eri toimiin hallitus ehdotti lisää rahoituksia ja samoin velkaneuvontaan. Näitä kaikkia ehdotuksia valiokunta piti tervetulleina ja tarpeellisina ja niitä on mietinnössä kommentoitu myös jatkoevästyksin. Eräille on toivottu jatkoakin.

Velkaneuvonnan määrärahaa valiokunta epäilee liian vähäiseksi ottaen huomioon ylivelkaantumisongelmien syvyyden monissa tapauksissa. Energiatuen määrärahaa valiokunta pitää tässä vaiheessa riittävänä samoin kuin hoitojonojen purkamiseen esitettyä määrärahaa. Radanpidon osalta valiokunta kuitenkin teki suhteessa merkittävimmän määrärahalisäyksen. Valiokunta ehdottaa tuon hallituksen esittämän päälle vielä 10 miljoonan euron lisäystä, jotta rataverkon korjaushankkeet, muun muassa Pohjois-Suomen rataverkon sähköistäminen, voisivat jatkua keskeytyksettä. Tämä oli siis ehdottomasti suurin näistä valiokunnan ehdottamista muutoksista.

Muut valiokunnan muutosehdotukset ovat mittaluokaltaan pieniä, mutta varmasti niiden saajille ja kohteille hyvin tärkeitä.

Arvattavastikin runsaasti yhteydenottoja kansanedustajiin on tullut lisäbudjetin ympäriltä näkövammaisten kirjaston tilanteesta huolestuneilta, koska sen toimintaa uhkasi keskeytyminen postimaksumäärärahojen riittämättömyyden takia. Valtiovarainvaliokunta ehdottaa näkövammaisten kirjaston toimintamenoihin lisäystä, joilla katetaan nuo tarvittavat postimaksukulut, jotka ovat kasvaneet sekä volyymin että maksujen nousun takia voimakkaasti. Suomessa on Postilla jonkin verran erilaiset periaatteet näkövammaisten kirjaston osalta kuin monessa muussa maassa, joissa myöskin kirjastolähetykset ovat maksuttomia.

Toinen pieni lisäys on oikeusministeriön hallinnonalalla, jossa ehdotamme 150 000 euron lisäystä vankeinhoitolaitokselle, jotta se voisi ostaa lainrikkojien kuntoutuspalveluita Tampereella toimivalta Siltavalmennusyhdistykseltä aiemmin tehtyjen suunnitelmien mukaisesti.

Kolmas ihan pieni muutos on maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa, jossa Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelman maaseudun kehittämisen rahoitusrakenne on havaittu epärealistiseksi ja siihen ehdotetaan vielä 1 miljoona euroa hallituksen esittämän 6,5 miljoonan euron lisäksi. Näistä siis koostuu tuo mainittu noin 11,3 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Haluan tässä yhteydessä korostaa myös eräitä valiokunnan mietintöön kirjaamia kannanottoja ja lausumia. Valiokunnassa oltiin kovin pettyneitä siitä, että hallituksen esitykseen ei sisältynyt kansainvälisen adoption avustusta eikä viime sotien partisaani-iskujen siviiliuhrien korvauksia, kuten eduskunta joulun alla edellytti. Tämä adoptioavustusasiahan on viime viikolla täältä lakialoitteen kautta lähtenyt liikkeelle, ja sen rahoitusta odotetaan tämän vuoden toiseen lisätalousarvioon. Partisaaniasioiden osalta valiokunta kiirehtii hallituksen toimenpiteitä. Nämä molemmathan ovat mittaluokaltaan rahallisesti hyvinkin pieniä asioita.

Tieliikelaitoksen voittojen tuloutus ja voitonkäyttö oli myös hallituksen sisällä puheenaiheena, kun tätä lisätalousarviota siellä laadittiin. Valtiovarainvaliokunta korostaa aiemmin hyväksyttyä periaatetta, jonka mukaan Tielaitoksen uudelleen organisoinnista aiheutuvien säästöjen tulee jäädä tienpidon hyväksi. Tieverkon kunto kaipaa kiistatta parannusta, ja siksi valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi lausumaa, että eduskunta edellyttäisi, että Tieliikelaitoksen ylimääräinen voitontuloutus, noin 16,8 miljoonaa euroa, osoitetaan tienpidon hankkeisiin vuoden 2002 aikana tehtävillä päätöksillä.

Valiokunta keskusteli ihan loppusuoralle tiiviisti maaseutuelinkeinotoiminnan korkotuen myöntämisvaltuuden vajeesta. Siellä ovat hakemukset ruuhkautuneet, minkä seurauksena viljelijöiden investointien aloitukset viivästyvät. Hallitus esittää kyllä tähän 16,8 miljoonan euron lisävaltuutta, mutta sekään ei näytä riittävän tämän hakemusruuhkan purkamiseen. Valiokunta ei ehdota tähän lisävaltuutta, mutta edellyttää, että tämä puuttuva myöntämisvaltuus myönnettäisiin vuoden 2002 toisessa lisätalousarviossa. Lisäksi metsätalouden osalta kiirehditään kotimaisen energian edistämistä liittyen erityisesti metsähakkeen kuljettamisen kannattavuuteen.

Valiokunta on arvioinut talouden kehitystä lähinnä työttömyystilanteen kautta. Tähän mennessähän talouskasvun hiipuminen on näkynyt lähinnä työttömyyden vähenemisen hidastumisena. Lähinnä Uudenmaan työvoimapiirin ja Helsingin alueella on jonkin verran myöskin työttömyys lisääntynyt odotettua enemmänkin. Jos talous loppuvuodesta ei käänny selvään kasvuun, on tietysti vaarana, että työllisyys heikkenee. Monet yrityksethän ovat pidättäytyneet irtisanomisista odottaen sitä odotettua talouden nousua loppuvuodesta. Kuitenkin merkit ovat edelleen hyvin epävarmoja, eikä tästä nousun alkamiskäänteestä mitenkään varmoja voida olla, vaan on varauduttava myöskin huonompiin vaihtoehtoihin.

Näiden suhdanneongelmien ohella myöskin pitkäaikaistyöttömyys on edelleen vaikea ongelma. Huomattavia kustannuksia koko kansantaloudelle aiheuttavaa korkeaa työttömyyttä on valtiovarainvaliokunnan mielestä pyrittävä alentamaan kaikin käytettävissä olevin keinoin. Myös alueelliset työttömyyserot ovat suhdanteiden vaihtelusta huolimatta säilyneet suurina, ja siksi tarvittaisiin enemmän työvoimapolitiikan alueellista eriyttämistä ja päätösvallan siirtämistä te-keskuksille. Valiokunta kiinnittää myös huomiota siihen, että edelleenkin lyhytaikaisten työsuhteiden vastaanottaminen on usein kannattamatonta.

Suhdannetilanteen osalta valiokunta pitää tärkeänä tilanteeseen reagointia ja ehdottaa lausumaa, jossa edellytetään uusia toimenpiteitä ja työllisyysmäärärahojen suuntaamista, mikäli tilanne syksyllä heikkenee.

Arvoisa puhemies! Vielä pari asiaa, joihinka valiokunta mietinnössä on puuttunut mutta ilman lausumaa. Tällainen on esimerkiksi vankeinhoitolaitoksen määrärahojen vaje. Kun vankimäärät ovat nousseet viime vuosina, vankeja kohti vankiloilla olevat määrärahat ovat siten alentuneet, vaikka toisaalta esimerkiksi terveydenhuollon tarpeet huumeongelmien hoitamiseksi ovat kasvussa. Juuri huumerikokset ovat osaltaan kasvattaneet vankimäärää. Lääkärikoulutuksen aloituspaikkojen lisäämisestä yliopistoissa valiokunta on sitä mieltä, että vastaava lisärahoitus on järjestettävä asianmukaisesti.

Arvoisa puhemies! Tähän valiokunnan mietintöön liittyy myös kolme vastalausetta. Tässä on vihreiden, ed. Kuopan sekä keskustan ja kristillisdemokraattien vastalauseet, joissa on osittain myöskin samoja asioita.

Yksi näistä erimielisyyden aiheista on Puolustusvoimien valtuus aikaistaa vuodella käytettyjen Leopard-panssarivaunujen hankintaa Saksasta. Valiokunnan enemmistö oli sitä mieltä, että tämä on edullinen ja taloudellisesti perusteltu ja kannattaa tehdä juuri tänä vuonna aikaistaen aloittaen. Ed. Kuoppa esittää, että tämän tilausvaltuuden aikaistamista ei hyväksyttäisi.

Toinen erimielisyyden aihe oli Vuosaaren sataman liikenneväylien suunnittelu. Valiokunnan enemmistö oli sitä mieltä, että siihen ehdotetaan 3,7 miljoonan euron määrärahaa valtionosuutena ja Helsingiltä edellytetään 50 prosentin osallistumista liikenneväylien suunnitteluun ja rakentamiseen. Tätä rahaa esittävät poistettavaksi sekä vihreiden että keskustan ja kristillisdemokraattien vastalauseet. Tosin niissä on jonkin verran eri perusteet tälle asialle, mutta lopputulos sama.

Kolmas erimielisyyden aihe oli leikkaus- ja hoitojonojen purkamiseen sairaanhoitopiireille ehdotetun määrärahan riittävyys. Keskusta, kristillisdemokraatit ja vihreät esittävät tähän 5 miljoonaa euroa lisärahoitusta hallituksen esittämään 25 miljoonaan euroon nähden.

Sekä vihreiden että keskustan vastalauseen yleisperusteluissa kiinnitetään huomiota rakennetyöttömyyden ongelmaan. Keskusta on tyytymätön hallituksen linjaan työllisyyden alentamisessa, ja keskustalla on lausumaehdotus, jossa kiirehditään toimia matalan tuottavuuden työvoiman kysynnän lisäämiseksi.

Arvoisa puhemies! Tässä valiokunnan ehdotukset, ja luonnollisesti kaikki aloitteet ehdotetaan tällä kertaa hylättäviksi.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokuntahan totesi tämän vuoden mietinnössään, että työttömyyden hoidon laiminlyönti 90-luvun alkupuolella oli eräs keskeisimmistä virheistä, joita yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tehtiin. Se loi syrjäytymisen ja pitkäaikaistyöttömyyden kurimuksen suomalaiseen yhteiskuntaan. Tässä mielessä on muistettava, että vaikka työttömyys ei ole vielä hitaasta kasvusta huolimatta kääntynyt selvään nousuun, niin ennen pitkää talouden aktiviteetin hidastuminen tulee heijastumaan työttömyyteen. Tämän vuoksi on tärkeätä, että työllisyyden edistämiseen kiinnitetään erityistä huomiota, kun talouspoliittisia päätöksiä jatkossa tehdään.

Työllisyyspolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi on asetettava pitkittyvän työttömyyden sekä syrjäytymisen ehkäisy. Työvoimapoliittisia määrärahoja on mahdollisuuksien mukaan lisättävä ja on tehostettava aktiivista työvoimapolitiikkaa. Sekä työvoima- että koulutuspolitiikan pidemmän aikavälin erityiseksi tavoitteeksi on asetettava kaikkein heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien auttaminen.

Ennen kaikkea nyt on asetettava selkeä tavoite, että päästään 90-luvun lamaa edeltävälle tasolle työttömyyden painamisessa ja työllisyysasteen nostamisessa yli 70 prosentin. Käsittelyssä oleva lisäbudjetti ja siihen eduskunnassa tehdyt korjaukset ja lausumat ovat hyvä avaus nyt tähän suuntaan.

Suomen pitkän aikavälin kasvun edellytykset ovat edelleen hyvät. Näin ollen liian kapea-alainen tuijottaminen yhteen tai pariin budjettivuoteen on lyhytnäköistä politiikkaa. Kun suunnitteluhorisontiksi otetaan useampi vuosi, voidaan näitä yhteiskunnan kannalta keskeisiä ongelmia, joihin viittasin, hoitaa huomattavasti tehokkaammin. Yhden vuoden budjettitasapainon kustannuksella, lähinnä esimerkiksi ensi vuoden, ei suuria ratkaisua odottavia ongelmia voida siirtää tai peräti yrittää unohtaa.

Suomen tämän hetken polttavin makrotaloudellinen ongelma ei ole budjettitasapaino tai velan määrä. Sitä ei ole myöskään talouskasvu tai kasvuun liittyvät kilpailukykytekijät. Ongelmia ei niinkään näytä löytyvän myöskään inflaatiosta. Ongelmat keskittyvät siis todella pelkästään ja vakavasti työttömyyden ympärille. Tätä asiaa ei voida ratkaista siten, että pidetään tiukasti kiinni lyhyellä aikavälillä budjetti- ja valtiontalouden tasapainotavoitteesta, joka on sidottu pidemmällä aikavälillä tietyn velkatason saavuttamiseen; hallitusohjelman tavoite velan suhteesta bruttokansantuotteeseen on nyt jo reilusti saavutettu. On selvää, että tällä tavalla asetetut tavoitteet eivät poista varsinaista ongelmaa. Tarvitaan konkreettisia, poikkihallinnollisia toimia alueellisesti ja työllisyyspoliittisesti, ja ylipäänsä ratkaisujen työllisyyspoliittiset vaikutukset paremmin pitäisi arvioida.

On myöskin peräänkuulutettava nimenomaan pitkäaikaistyöttömyyteen voimakkaampia konkreettisia toimia. Yhdistelmätuki ei ole sitä, mitä sen pitäisi joustavuudessaan olla. Työssäoloehdon pitäisi karttua jokaisesta työstä. Se on köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen työn ainut kunnon ratkaisu. Samoin pitkäaikaistyöttömät ovat ajautumassa olemattoman eläketurvan toimeentuloloukkuun.

Pienten tulojen verotusta on kevennettävä, jotta todellinen köyhien kannustusloukku puretaan, siten, että tehdystä työstä jäisi muutakin kuin joskus siitä jäävä pelkkä työn ilo. Ylipäänsä sosiaalietuuksien ja pienten tulojen verotus täytyy yhteensovittaa, ettei esimerkiksi asumistuen leikkauksella jälkeenpäin viedä kaikkea sitä vaivaa, mitä työllä yritettiin tuloja aikaansaada.

Todella nyt tarvitaan elvytystoimia, joita voidaan tehdä ilman, että kasvu- ja vakaustavoitteet olisivat uhatut. On myöskin muistettava, että verotuksen uudistamisessa kevennysten tulee kohdistua äsken mainitulla tavalla erityisesti pieni- ja keskituloisiin. Ei myöskään voi unohtaa sitä tosiasiaa, että hyvinvointiyhteiskunnan ja sen palveluiden ja verotuksen tason välillä vallitsee riippuvuus.

Tässä yhteydessä valtiovarainvaliokunta, sen hallitusryhmät, eivät voineet tietysti kovin paljon näitä asioita muuta kuin linjata, koska varsin vähän oli sinänsä auki tässä vaiheessa lisäbudjetissa myöskään asioita. Tärkeintä tietysti oli se, että tähän linjaan liittyen hallitusryhmät ja valiokunta selkeästi edellyttävät, että työllisyyden heiketessä työllisyysmäärärahoja suunnataan suhdannepoliittisena keinona jo syksyn lisätalousarvion yhteydessä esimerkiksi homevaurioista kärsivien koulujen korjaamiseen tai muihin työllisyyttä tukeviin hankkeisiin. Me tarvitsemme kansallisen homeohjelman, voi sanoa. Kyse on myöskin koululaisten työpaikkaterveydenhuollosta, samalla merkittävistä rakentamis- ja kuntatalouden ongelmien ratkaisemisesta.

Tärkeätä on myöskin pääministeri Lipposen käynnistämän Kansallisen terveysprojektin askelmerkkien sovittaminen niin, että todella päästään rakenteisiin ja palvelujen karkeimpien puutteiden korjaamiseen erityisesti kriisiytyneen erikoissairaanhoidon osalta. Tältä osin sosialidemokraatit ovat pitäneet tärkeänä, että lisäpanostukset leikkausjonojen lyhentämiseen suunnataan sairaanhoitopiireille, jolloin ne todella nopeasti olisivat vaikuttamassa tilanteeseen.

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön osalta korkotukilainojen myöntövaltuuden lisääminen on meidän mielestämme syksyllä otettava esille, mutta tärkeätä oli myöskin tässä vaiheessa Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston Emotrin ongelmien takia miljoonan euron kansallisen vastinerahan lisääminen. Tällä hetkellä makaa lukuisia myönteisiä pienyrityshankkeita sen takia, että tältä osin kansallisen rahoituksen puuttuessa ohjelmaa toteutetaan vajaatehoisesti.

Edelleen liikenne- ja viestintäministeriön puolelle todella Tieliikelaitoksen perustamiseen liittyvän periaatepäätöksen mukaisesti ylimääräinen voitontuloutus tulee osoittaa tienpidon hankkeisiin vuoden 2002 aikana tehtävillä päätöksillä. Muutoinkin niin kehittämishankkeiden kuin perustienpidon puutteet on syytä edelleen pitää esillä. Ne ovat meidän alueellisen ja kansallisen kilpailukykymme kannalta myöskin tärkeitä asioita vientiteollisuudesta ja merikuljetuksista riippuvaisessa maassa, joka tulee tarvitsemaan niin Itämeren moottoritieajattelun kuin meidän logististen kuljetusjärjestelmiemme kytkemisen kautta kuin myös kuljetusteknologisen kehityksen kannalta myös Pääkaupunkiseudun satamajärjestelyjä. Tässä mielessä liikennejaosto lähti siitä, että Vuosaaren sataman suunnittelu- ja toteutusvalmius viedään siihen pisteeseen, että hanke voidaan lopullisesti arvioida joko ehdollisesti tai ehdottomana aloitettavana ensi syksyn keskustelussa.

Tärkeätä oli puuttua myös radanpidon lisämäärärahatarpeeseen, koska muutoin noin 500 henkilön lomautukset olisivat uhanneet ja moni keskeinen muun muassa Pohjois-Suomen ratojen sähköistämiseen liittyvä hanke ja muun muassa viitaten Parikkalan—Säkäniemen osuuteen myöskin teollisuutemme kannalta keskeiset kuljetusjärjestelmät olisivat tulleet uhanalaisiksi. Voin mainita, että raidepuolella nimenomaan Venäjän transitoon ja myöskin vientiteollisuuteen liittyen meillä on edelleen ratojen paino- ja nopeuspuolella ongelmia, ja tähän painokysymykseen joudutaan jatkossakin entistä enemmän paneutumaan.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa rouva puhemies! Viime torstaina kyselytunnilla kysyin seitsemää yksityiskohtaa Vuosaaren satamasta ministereiltä Lipponen, Niinistö ja Sasi. En saanut vastausta ainoaankaan. Ministeri Sasi tosin vastasi vuolaasti, mutta kuten silloin totesin, mikään hänen vastauksessaan ei pitänyt paikkaansa. Osoitan sen nyt.

Sasi vastasi: "Vuosaaren satamahanketta on valmisteltu aivan normaalissa järjestyksessä." Valmistelu alkoi vuonna 1992 Laakson komitealla. Tämä komitea teilasi Kantvikin liikenneministeriön määräyksellä rautatien siirtämisestä uutta, kalleinta mahdollista linjausta pitkin Hyvinkäälle, vaikka tämä rautatie tänä päivänä selviytyisi muuttamattomana Länsisataman 4 miljoonan tonnin vuosisuoritteesta. Kantvikin syvää luonnonväylää liikenneministeriö määräsi keinotekoisesti muutettavaksi 35 miljoonan markan hintaiseksi, jotta Vuosaari saatiin Kantvikia edullisemmaksi. Tästä ed. Seppo Kanerva tietää varsin paljon ja on siitä myöskin kertonut täällä.

Tästä menettelystä on kuusitoistasivuinen vastalause Laakson raportissa. Näin saatiin kuitenkin Kantvikin kustannukset varsin kalliiksi.

Helsingin sataman tavaravirtaselvitys väitti puolestaan, että 80 prosenttia Helsinkiin tulevasta tavarasta jatkaa pääsääntöisesti Lahdenväylää ulos. Tänään tiedetään, että vain 15 prosenttia jatkaa pääsääntöisesti ei Lahdenväylää vaan Turun-, Porin- ja Hämeenlinnanväylää ulos. Käyttämällä arviota 0,56 penniä per tonnikilometri, kun oikea arvio olisi ollut 0,22 penniä per tonnikilometri ja laskemalla Kantvikin haitaksi väitetty 22 kilometrin matkaero Lahdenväylälle 30 vuoden kuoletusajalla, kun vielä huomioidaan investointikustannusten ero nykyarvoilla, syntyy 3 miljardin markan laskuvirhe Vuosaaren eduksi. Liikenneministerin soisi tarkistavan asian Liiketaloudellisen tutkimuslaitoksen raportista B 136 vuodelta 97 sivulta 59. Selvemmin en osaa sanoa asiaa.

Samalla puuttuu sekä satama-asiain neuvottelukunnan että Valtiontalouden tarkastusviraston edellyttämä valtiontaloudellinen kannattavuusselvitys Vuosaaren satamasta, vaatimus, jonka pääministeri Lipponen mahtikäskyllään edelleen tyrmää, koska tietää, että se päättyisi huonosti Vuosaaren satamaprojektille. Myös yhtali-kannattavuusarviot on tehty räikeän tarkoitushakuisesti. Tätä ministeri Sasi sanoi normaaliksi valmisteluksi.

Sasi sanoi edelleen: "- - hanke on hyvin kannattava." Kansainvälisesti tunnetuimmat satama-asiantuntijat Salomon Brothers ja d’Hondt samoin kuin oma VTT:mme sekä yhtali-selvitys 95 ovat todenneet Vuosaaren kannattamattomaksi muiden vaihtoehtojen rinnalla. Muuttamalla korkokantaa 6 prosentista 5 prosenttiin, jättämällä kokonaan pois vertailusta Kantvik sekä toinen vaihtoehto, Kantvik—Sompasaari, sekä nostamalla imaginaaristen, mielikuvituksellisten, hyötyjen arvoja saatiin yhtali-97 osoittamaan Vuosaaren satama kannattavaksi. Tällaiseen todisteluun liikenneministeri tukeutuu.

Sasi sanoi edelleen: "- - Helsingin keskustasta sinne voidaan siirtää kaksi nyt toimivaa satamaa - -". Luulisi kuitenkin liikenneministerin tietävän Helsingistä, että kaikki nykyiset satamat jäävät ja tarkoitus on rakentaa muitten jatkoksi Vuosaareen vielä kokonaan uusi satama lisää.

Sasi sanoi edelleen: "Ne ongelmat, joita tällä tavalla Helsingin keskusta välttää, ovat varsin merkittäviä. Niillä on myöskin merkittäviä ympäristövaikutuksia." Asun neljättätoista vuotta vastapäätä kadun toisella puolella olevan Länsisataman kyljessä. Kappaletavarasataman liikenteestä ei ole koskaan syntynyt ongelmia, koska se jakautuu tasaisesti ja harvakseltaan kuudelletoista tunnille vuorokaudessa. Ongelmat ovat syntyneet matkustajasatamien laajennuksesta, ja nehän jäävät keskustaan.

Uusi merkittävä ympäristö- ja liikenneongelma syntyy nyt sitävastoin myös Vuosaareen, joka tilan puutteen vuoksi joutuu purkamaan 12 miljoonaa tonnia vuodessa 4 650 kuorma-autokuljetukseen päivässä, jotta tavara saadaan pois liian pienestä satamasta Kehäkolmosen varrella sijaitseviin tukkuliikkeiden lajitteluterminaaleihin. Helsinki siis lisää liikenne- ja ympäristöongelmiaan eikä suinkaan vältä niitä, kuten ministeri Sasi väitti.

Sasi sanoi: "Arviot hankkeen kustannuksista on tehty - - huolellisemmin kuin oikeastaan missään muussa hankkeessa." Vuosaaren perusteluselvitys Vuope arvioi Vuosaarelle tavoitellun 12 miljoonan tonnin maksimivuosisuoritteen toteutuvan vasta 20 vuotta sataman valmistumisen jälkeen. Se toteutuu nykytilaston mukaan heti. Vuosaari on heti täynnä. Viime vuonna kappaletavarasatamat Helsingissä suorittivat jo 11,6 miljoonaa tonnia.

Vuosaaren tarvetta perusteltiin myös Neuvostoliittoon kulkevalla ja mahtavasti kasvavalla transitoliikenteellä. Sitä ei käytännössä enää ole.

Vuosaaren sataman hinnaksi ilmoitettiin 600 miljoonaa markkaa vuonna 94. Tänään arvio on 2 600 miljoonaa markkaa. Hinta on siis kohonnut keskimäärin 250 miljoonaa markkaa per vuosi. Vieläkin 159 hehtaarin satamasta puuttuvat kokonaan 14 kilometrin tunnelin lopullinen hinta, vaadittavien tavarajunaraiteiden hinta ym. Tätä ministeri Sasi sanoi huolellisemmaksi kustannusarvioksi kuin missään muussa hankkeessa.

Sasi sanoi: "Mitä tulee infran eli väylän, radan ja tien rakentamiseen, niitten kokonaiskustannus on enintään 205 miljoonaa euroa - -". 14 kilometrin rauta- ja maantietunnelin maaperätutkimukset ovat vielä kesken. Samalla EU valmistelee huippuankaraksi tiedettyä tunnelien turvadirektiiviä. Kukaan ei tiedä tänään tunnelin lopullista hintaa. Meriväylä on minimileveä, taittuva, jäänmurtajaa koko talven vaativassa matalassa lahdessa. Jokainen merenkulkija tietää, että se toimii vain paperilla. Kukaan ei tiedä, mitä se maksaa, ennen kuin se toimii hyvin. Laskelmissa huomioitu hinta vaadittavilla tavarajunaraiteilla riittää vain käyttöön aamuyöllä. (Puhemies koputtaa) Infran arvioitu hinta on kohonnut joka vuosi huimaa vauhtia. Ministeri Sasi on yksin hurskaassa uskossaan ...

... että Vuosaaren infra maksaa enintään 205 miljoonaa euroa.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Lisäbudjetin ja koko suomalaisen yhteiskunnan suurin ongelma on edelleen työttömyys. Vaikka työpaikkojen määrä on laman pohjasta lisääntynyt vuodesta 93 lähtien noin 300 000:lla, työttömiä on edelleen tämän hetken tilastojen mukaan noin 276 000 ja työttömyysaste on reilusti yli 9 prosenttia. Viimeisen vuoden aikana on työpaikkojen kasvu taantuman takia lähes pysähtynyt, vaikka kasvun notkahtaminen ei ole heikentänyt työllisyyttä niin paljon kuin yleensä vastaavassa tilanteessa on tapahtunut. Tätä taustaa vasten keskustelu työvoimapulasta kevään aikana on ollut aika yllättävää. Yritykset ovat jo jonkin aikaa valitelleet vaikeuksia löytää huippuosaajia ja lähinnä Pääkaupunkiseudulla myöskin muuta väkeä yrityksiinsä. Terveyskeskuksiin on vaikea saada lääkäreitä. Samoin pätevistä opettajista, poliiseista ja eräistä muista julkisen sektorin työntekijöistä on ollut pulaa erityisesti täällä Pääkaupunkiseudulla.

Suuri yhtäaikainen työttömyys ja työvoimapula heijastavat sitä, että tarvittu työ on erilaista tai eri paikassa kuin tarjolla oleva työvoima. Kysytyintä on hyvin koulutettu nuori työvoima ja yleensä työvoima suurimmissa keskuksissa. Työttömät ja työvoiman ulkopuolella olevat ovat sen sijaan huonoimmin koulutettuja, usein ikääntyneitä ja asuvat työnantajan näkökulmasta väärissä paikoissa. Ongelmaa voidaan hoitaa sekä koulutuksella että työvoiman liikkumisella työn luo. Tällä hetkellä tutkimukset työvoimakoulutuksen tuloksista viittaavat siihen, ettei ainakaan nykymuotoinen koulutus auta kovin paljon jo työttömiksi joutuneita.

Työvoiman muuttaminen kasvukeskuksiin toimii oikealla tavalla lyhyellä aikavälillä. Se on kuitenkin johtamassa erittäin suuriin ongelmiin pitemmän päälle. Kun nuorta ja hyvin koulutettua väestöä siirtyy paljon pois muuttotappioalueilta, näiden alueiden ikärakenne silloin vinoutuu pahasti, vanhusten määrä suhteessa työikäisiin kasvaa jyrkästi ja alueiden houkuttelevuus yritysten sijaintipaikkana heikkenee. Tämän takia näiden alueiden on vaikeampi huolehtia omin voimin vanhuksistaan ja muista huollettavistaan.

Arvoisa puhemies! Koska nykyinen hallitus ei ole halukas lisäämään tulonsiirtoja köyhille alueille, hyvinvointierot eri alueilla asuvien ihmisten välillä kasvavat päivä päivältä. Vaurailla alueilla on samanaikaisesti suuria vaikeuksia huolehtia oman kasvavan väestön tarpeista ja halukkuus tukea huonommin pärjääviä alueita on myöskin tällä hetkellä hyvin heikko. Keskustelu yhteisöverotulojen leikkauksista on hyvä esimerkki tästä.

Keskusta on jo pitkään esittänyt yritysten työvoimakustannusten radikaalia alentamista. Tämän tulisi kohdentua nimenomaan matalapalkkaiseen työhön. Työtä olisi myös lisättävä siellä, missä sitä keskimääräistä vähemmin on syntynyt. Tämä tarkoittaa sitä, että yrityksille työpaikkojen luominen tulisi tehdä valtion taholta entistä edullisemmaksi. Tätä voidaan siten vaikka kutsua uudeksi tai vanhaksi aluepolitiikaksi tai alueelliseksi kehittämiseksi, mutta on selvää, että ilman rahaa alueellinen ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ei toteudu tässä maassa.

Arvoisa puhemies! Vaikka työllisyystilanne ei koko maassa kokonaisuutena ottaen tälläkään hetkellä ole niin hyvä kuin sen pitäisi olla, haluan todeta sen omasta vaalipiiristäni, Vaasan vaalipiiristä, Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan te-keskuksista, että meillä työllisyystilanne koko maahan verrattuna on keskimääräistä parempi. Mistä tämä sitten johtuu, kun kuitenkin tämä vaalipiiri on aluerakenteeltaan ja elinkeinoelämältään maan maatalousvaltaisin, alkutuotantovaltaisin, alue? Siihen varmasti on moniakin syitä, mutta ehkä saattaa olla, että tällaisenakin teknologian aikana juuri se, että näillä alueilla elinkeinorakenne on kuitenkin monipuolinen, on turvannut tätä työllisyyttä. Toisaalta kyllä kai myöskin on niin, että näillä Pohjanmaan lakeuksilla suhtautuminen yrittäjyyteen ja työntekoon on ainakin toisenlaista kuin keskimäärin muualla päin maata. Kun johonkin ryhdytään, siinä myöskin sitten pysytään ja tehdään, mitä on sovittu.

Arvoisa puhemies! Haluaisin Lipposen hallitukselle nyt, kun ensi vuoden tulo- ja menoarviota valmistellaan, ennen kaikkea viestiksi sen, että aluepolitiikka tarvitsee panoksia, jos aiotaan työttömyysongelmaa ratkaista.

Arvoisa puhemies! Muutama sana keskustan vastalauseesta. Siinähän puututaan nimenomaan pitkäaikaistyöttömyyteen ja rakennetyöttömyysongelmaan ja esitetään lausumaehdotusta, jolla tätä asiaa voidaan oikaista. Toivonkin, että nyt tässä salissa kaikki, jotka haluavat olla poistamassa näitä vakavia ongelmia, äänestävät tämän lausumaehdotuksen puolesta.

Sitten myöskin maatalouden investointien korkotukilainoitukseen esitämme 40:tä miljoonaa euroa, jotta maatalouden investoinnit voisivat edistyä. Oli aika mielenkiintoista, että nimenomaan kokoomuksen taholta valtiovarainvaliokunnan maatalousjaostossa, kun olimme 20 miljoonaa euroa siihen jo saamassa, tämä tyrmättiin, että se ei luistanut, vaikka muuten jaosto olisi ollut asiasta yksimielinen.

Kolmantena asiana aluerakenne ja nykyinen satamakapasiteetti huomioon ottaen mielestämme ei ole perusteita nyt myöntää Vuosaari-hankkeelle sitä rahoitusta, mitä budjettiin on esitetty. Potilasjonojen purkamiseen keskustan vastalauseessa esitetään myöskin lisämäärärahaa.

Sari  Sarkomaa  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Keskityn puheenvuorossani yhteen asiaan, Vuosaaren sataman liikenneväylien suunnittelumäärärahoihin.

Vuosaaren satamalla on keskeinen merkitys Helsingille ja Pääkaupunkiseudulle. Samalla sillä on laajempi merkitys Suomen ulkomaankaupalle ja koko maamme kilpailukyvylle. On tärkeää, että tämän merkittävän hankkeen suunnitteluun suunnataan jo tässä vaiheessa voimavaroja, jotta varsinainen hanke voidaan aikanaan käynnistää nopeasti.

Tästä asiasta on käyty vilkasta keskustelua eduskunnassa, ja jo tänäänkin tämä keskustelu on varsin värikkäästi alkanut. Haluan todeta tähän keskusteluun muutaman asian vastaukseksi ja erityisesti ed. Bremerin pitämään puheenvuoroon.

Aivan aluksi totean, että kun ympäristöministeriö vahvisti Vuosaaren sataman ja sen liikenneyhteyksiä koskevat kaavat, siinä yhteydessä todettiin, ettei Vuosaaren satamahankkeesta aiheudu merkittävää haittaa Mustavuoren ja Östersundomin Natura-alueelle. Tämä on hyvä ihan pohjalla todeta ja muistaa. Liikenne- ja viestintäministeriö totesi lausunnossaan, että Vuosaaren satama on tärkeä valtakunnallinen hanke eikä riittävää vaihtoehtoista ratkaisua ole. (Ed. Bremerin välihuuto) — Asia on selvitetty, ed. Bremer. — Sosiaali- ja terveysministeriö totesi lausunnossaan, että Vuosaaren satamalla on erittäin merkittäviä, suotuisia vaikutuksia ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen. Hanke on monin tavoin ympäristön kannalta perusteltu.

Sitten hankkeen kannattavuudesta. Suomi on voimakkaasti ulkomaankaupasta riippuvainen maa, ja Helsinki on Suomen tärkein talousalue. Siksipä Suomen kansantalouden kannalta on tärkeää, että Helsingistä on nopeat yhteydet Keski-Eurooppaan. Vuosaaren satama liittyy Kehäkolmosen ja pääradan tuntumassa sijaitsevaan Suomen tärkeimpään logistiikka-alueeseen. Tosiasia on, että Helsingin seudun asukasmäärä ja merkitys Suomen talouselämässä kasvavat jatkuvasti. Mielestäni nämä seikat on hyvä pitää tässä taustalla, kun tämän hankkeen kannattavuudesta keskustellaan. Mielestäni Vuosaaren sataman valtakunnallinen merkitys tulee erittäin hyvin esille liikenne- ja viestintäministeriön 3.4.2001 ympäristöministeriölle antamassa lausunnossa. Myös liikenne- ja viestintäministeriön toimeksiannosta on laadittu sataman yhteiskuntataloudellinen laskelma, joka osoittaa tämän hankkeen erittäin kannattavaksi. (Ed. Bremer: Kertokaa, mistä syystä!) — Ed. Bremer, Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomuksessa hanke todettiin hyvin kannattavaksi. Hankkeen taloudellisia laskelmia tai niiden perusteita ei todellakaan ole asetettu tältä taholtakaan kyseenalaisiksi.

Arvoisa rouva puhemies! Vuosaaren sataman toimintaedellytyksistä muutama sana. Vuosaaren satama sisältää liikenne- ja viestintäministeriön selvityksien ja useiden muidenkin selvityksien mukaan hyvät kehittämisedellytykset pitkälle tulevaisuuteen, vaikka, kuten täällä on tullut esille, satamaa varten kaavoitettua aluetta ei voida nykyisestään laajentaa. Mutta tosiasia on myöskin se, että sataman kapasiteetin kannalta on oleellista myöskin laivapaikkojen määrä, joka Vuosaaren myötä lisääntyy nykyisiin satamiin verrattuna. Satamatoimintojen keskittäminen tehostaa maankäyttöä, ja lisäksi Vuosaaressa sataman alue on muodoltaan tarkoituksenmukaisempi kuin nykyisissä satamissa.

Arvoisa rouva puhemies! Vuosaaren satama on monin tavoin hyödyllinen Suomelle, maamme elinkeinoelämälle ja ympäristölle, ja se palvelee hyvin laajaa väestö- ja työssäkäyntialuetta. Hanke on myös erittäin tärkeä Helsingin seudulle, täällä asuville asukkaille. Uuteen Vuosaaren satamaan on suunniteltu siirrettäväksi Helsingin kantakaupungissa sijaitsevat satamat. Näin Länsisataman ja Sörnäisten sataman alueet ydinkeskustassa vapautuisivat asuin- ja liikerakentamisen käyttöön. Näin saamme kipeästi kaivattuja asuntoja helsinkiläisten ja pääkaupunkiseutulaisten käyttöön. Asumiskäyttöön vapautuvien alueiden sijainti kantakaupungissa merkitsee myös sitä, että liikenteen päästöt vähenevät. Tämä osaltaan palvelee sitä työtä, mitä me täällä olemme tehneet, että Helsinki ja koko Suomi olisi puhtaampi paikka asua ja elää.

Mikä parasta, arvoisa rouva puhemies, saamme raskaan liikenteen ohjattua pois kantakaupungin ruuhkista pääliikenneväylille. Siten myös vähennämme liikenneonnettomuusriskejä. Kaiken kaikkiaan kaupunkirakenteen tiivistyminen ja uudet liikennejärjestelyt tulevat vähentämään ilmansaasteita.

Aivan viimeiseksi haluan tuoda esille myöskin sen, mikä on merkittävää. On tärkeää, että me saamme aivan pääkaupungin ytimestä pois vaarallisten aineiden kuljetukset ja saamme nämä ruuhkat pääliikenneväylille ja -raiteille. Tämä on sitä todellista ympäristöpolitiikkaa.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Lähden siitä olettamuksesta, että ed. Sarkomaan äskeinen puheenvuoro pitää ottaa todella vakavasti. Sehän tarkoittaa sitä, että Vuosaaren satamasta tulee niin merkittävä satamainstituutio, että se vaikutuksellaan näivettää toisaalla Kotkan—Haminan satamajärjestelmän, edelleen Hangon satamajärjestelmän ja vaikuttaa erittäin kielteisesti Varsinais-Suomen satamiin, Turun satamaan, Naantalin satamaan jnp. Tämä on syytä todeta sen takia, että viime viikolla kansanedustajille jaettiin Varsinais-Suomen liiton 117-sivuinen asiakirja Varsinnice, liidulle painettu teos, jonka keskeinen sanoma on se, että Turun seudusta pitää tehdä Pohjois-Euroopan logistiikan keskus. Se taas perustuu siihen tämän asiakirjan mukaan, että Turun satama on poikkeuksellisen hyvä lähtökohta tässä suhteessa. Se, mitä ed. Sarkomaa ajaa, sulkee tämän kehityskulun kokonaan pois. Merkittävää on se, että tuon Varsinnice-teoksen kansikuvapoika on ed. Ilkka Kanerva, maakuntahallituksen puheenjohtaja. Siis toisin sanoen äärimmäisen mielenkiintoista nähdä huomenna, minkä puolesta Varsinais-Suomen ja Kymenlaakson kansanedustajat äänestävät, myöskin koskee Poria ja myöskin meitä Perämeren rannikolla asuvia ja toimivia. Elikkä tämä on todella mielenkiintoinen linjavalinta. Kiitoksia, ed. Sarkomaa: tulistitte tämän keskustelun ääripisteeseen.

Sitten, arvoisa puhemies, ihan lyhyesti muita asioita.

Täällä tiehallinnon kohdalla valtiovarainvaliokunta on pohdiskellut sitä, mihinkä ovat tierahat menossa ja mitä on jäämässä saamatta perustienpitoon. Täällä on päädytty siihen — nyt puhutaan vanhassa rahassa, joka on se tausta tämän rahan käsittelyssä — että noin 100 miljoonaa markkaa osoitetaan tienpidon hankkeisiin vuoden 2002 aikana tehtävillä päätöksillä. Tämä on hyvä asia sinänsä, okei, mutta mitä tämä merkitsee? Se merkitsee käytännössä sitä, että tällä tavalla ilmaistuna perustienpidon rahoista viime vuodelta häipyy taivaan tuuliin 127 miljoonaa markkaa, joka koostuu Tieliikelaitoksen niin sanotusta voitosta ja 83—84 miljoonasta markasta rahoja, jotka jäivät kokonaan käyttämättä näissä neuvottelu-urakoissa ja jotka on palautettu johonkin. Ne ovat jossakin, ilmeisesti valtion varastossa kaikessa hiljaisuudessa. Elikkä tässä budjettipolitiikassa, ed. Rajamäki, ei ole mitään järkeä. Toivon, että saatte tähän järkeä.

Edelleen täällä otetaan tähän Tietapio-reppanaan kantaa. Siinähän kävi sillä tavalla, että mitään edellytyksiä liikennevaliokunnassa ei ollut viedä tätä hanketta eteenpäin ennen lisäselvityksiä. Hyvin mielenkiintoista oli se, että ministeri Sasi oli velvoittanut toimitusjohtaja Koiviston soittamaan minulle, en tiedä, minkä takia, mutta näin oli velvoittanut. Herra soitti minulle, ei suinkaan esittänyt aktiivisesti pahoittelua tapahtumasta, vaan kysyi, kuinka meille käy. Hän muisti jo heti välittömästi väärin antaessaan Turun Sanomille haastattelun, jossa hän totesi, että hän oli tämmöisen nöyrän soiton soittanut. Kyllä nöyryys oli kaukana siitä soitosta, voin pöytäkirjaan sen vakuuttaa.

Arvoisa puhemies! Tämän lisäbudjetin lähetekeskustelussa sain eduskuntahistoriani kuudennen muistutuksen sopimattomasta käyttäytymisestä puhemieheltä. Siinä taustalla oli se, mitä täällä valtiovarainvaliokunta käsitteli, elikkä mitä nämä 5 890 000 euroa merkitsevät puun tuotannon kestävyyden tukemisessa. Olen erinomaisen kiitollinen siitä, että valtiovarainvaliokunta nyt niittaa kirjoituksellaan oikeaksi sen, minkä sanoin. Se ei tietysti muuta minun tyhmää käyttäytymistäni muuksi, sehän oli typerää jälleen kerran, mutta olin kuitenkin täydellisesti oikeassa, ja se tyydyttää minua erittäin paljon.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen budjettikehys vuosille 2003—2006 merkitsee toteutuessaan puolustusmenojen kasvua noin 11,3 prosentilla. Vastaavasti sosiaali- ja terveysministeriön menot sen sijaan eivät kasvaisi lainkaan kyseisenä ajanjaksona. Nyt lisäbudjetissa hallitus ehdottaa Puolustusvoimille uutta 588,7 miljoonan euron tilausvaltuutta valmiusprikaatien liikkuvuuden kehittämiseksi. Tämä valmiusyhtymien varustamisen täydentämisen tilausvaltuus, vyv 2, budjetoitaisiin vuosille 2003—2008. Kuten momentin selvitysosassa ilmenee, tarkoituksena on tehdä jo tänä vuonna sitovia sopimuksia taistelupanssarivaunuista. Puolustusministeriö on kertonut suunnitelmista, jonka mukaan Saksasta ostettaisiin noin sata kappaletta käytettyjä Leopard 2A4 -panssarivaunuja. Tilausvaltuus, jota oli kaavailtu vuodelle 2003 varsinaiseen talousarvioon, on nyt aikaistettu tähän lisäbudjettiin tälle vuodelle. (Ed. Laakso: Siihen ei pitänyt sisältyä panssarivaunuja!) — Tähän ei pitänyt sisältyä panssarivaunuja, vaan vasta 2004 piti päättää mahdollisista hankinnoista.

Puolustusvoimille on 2000-luvulla myönnetty jo useita suuria tilausvaltuuksia puolustusmateriaalin hankkimiseksi. Jos nyt esitettävä uusi 588,7 miljoonan euron tilausvaltuus hyväksytään, 2000-luvun kolmen ensimmäisen vuoden talousarvioihin sisältyy jo yli 2 100 miljoonan euron arvosta uusia hankintaohjelmia Puolustusvoimille. Nyt esitettävä uusi hankintaohjelma on suurin 2000-luvun tilausvaltuuksista. Tilausvaltuuteen sisältyvällä panssarivaunuhankkeella edistettäisiin selvästikin asevoimien Nato-yhteensopivuutta, jota on palvellut myös Nato-rauhankumppanuusohjelma monissa hankkeissa, selvimmin esimerkiksi suunnitelma Helsingin ja Porin satamien ja lentokenttien varustamiseksi yhteensopiviksi Nato-voimien kanssa, samoin myöskin rautatieasemien ja rautateiden risteysasemien yhteensopivuus. Mielestäni tämä suuntaus ei sovi yhteen Suomen liittoutumattomuuden kanssa.

Huomautan myös, että valtioneuvoston selonteossa Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta todettiin, että Maavoimien eri asejärjestelmiä kuten panssarivaunuja, taisteluhelikoptereita, tykistöjärjestelmiä ja panssarintorjuntaohjuksia oli määrä käsitellä vaihtoehtoina siten, että asejärjestelmävalinnoista voidaan päättää vuoden 2004 selonteon yhteydessä. Nyt sen sijaan ollaan kiirehtimässä panssarivaunujen ostoa. Panssarien hankinta on myöskin irrotettu tästä kokonaisuudesta, josta ei vielä ole tehty edes selvitystä.

Näistä syistä en pidä tällaista kiirehtimistä enkä ehdotettua tilausvaltuutta riittävän hyvin perusteltuina. Tämän johdosta, arvoisa puhemies, tulen yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään, että eduskunta ei hyväksy valtion vuoden 2002 lisätalousarvion momentin 27.10.16 perusteluja siltä osin kuin niissä on kyse valmiusyhtymien varustamisen täydentämistä koskevasta tilausvaltuudesta.

Valtiovarainvaliokunta käsitellessään lisäbudjettia teki muutamia aivan myönteisiä lisäyksiä ja parannuksia. Otan niistä vain yhden esille, tamperelaisen Silta-Valmennusyhdistyksen rahoitustarpeet. Rangaistusten täytäntöönpanon organisaatiojärjestelyihin liittyen 1.8.2001 lakkasi julkisoikeudellisen Kriminaalihuoltoyhdistyksen toiminta, ja Silta-Valmennusyhdistys ry jatkaa sitä toimintaa. Tässä kumminkin oli selvästi suuri rahoitusvaje, ja nyt valiokunnassa lisättiin 150 000 euroa tähän tarkoitukseen, jotta yhdistys voi hoitaa tehtäväänsä eivätkä nämä ihmiset jää heitteille, kun toiminta ei katkea vaan tulee edelleenkin jatkumaan. Tämä esimerkkinä siitä, että täällä on joitakin muitakin hyviä kohtia, jotka valiokunta lisäsi lisäbudjettiin, tosin rahamäärällisesti suhteellisen pieniä mutta tärkeitä lisäyksiä. Ne ovat kannatettavia.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Ajattelin, että tämä saattaisi ennen kesälomataukoa olla hyvä tilaisuus käydä vähän laajempaakin talouspoliittista keskustelua.

Jos hakee tämän päivän avainsanoja, ne ovat edelleenkin epävarmuus ja jähmeys. Ei ole esillä yhtään vakiintunutta nousun merkkiä. Sen sijaan on pitkin kevättä nähty huomattava määrä ristiriitaisia indikaatioita, joihin sitten reaktiot ovat olleet ehkä liioittelevankin herkkiä, mikä puolestaan taas kuvaa vallitsevaa epävarmuutta. Silloin, kun ei ole paljoa, mihin tarttua, tartutaan jokaiseen oljenkorteen tai jokainen negatiivinen pikkuasiakin näyttää upottavan laivan. Tämä on kuitenkin maailmantalouden koko kuva tällä hetkellä. Yhtään se ei ole viime aikoina parantunut, päinvastoin: aika huolestuttavalta näyttää se, että myös Yhdysvalloissa nyt kuluttajien odotukset ovat pudonneet roimasti viime viikolla.

Suomen osalta pitäisi nyt vihdoinkin tunnustaa tosiasiat ja katsoa niitä ihan suoraan silmiin. Me olemme taantumassa. Tekninen määritelmä taantumalle on kaksi perättäistä alenevan bkt:n vuosineljännestä. Näin Suomessa on käynyt viime vuoden viimeisellä neljänneksellä ja tämän vuoden ensimmäisellä vuosineljänneksellä. Onko tämä taantuma taittumassa? Toistan vain nuo sanat epävarmuus ja jähmeys, mutta toki tällä toisella neljänneksellä tänä vuonna saatetaan nähdä hivenen parempaa kuin ensimmäisellä neljänneksellä.

Meillä on suuri vientiriski juuri maailmantalouden heikon kysynnän vuoksi. Meillä on myöskin eurooppalaisittain ottaen varsin kiinteä tai ainakin kiintein yhteys dollaripohjaiseen vientiin. Näin ollen meillä on pitkästä aikaa myöskin valuuttakurssiin liittyviä tekijöitä, kun viennin vetovoimaa ajatellaan. Toistaiseksi kotimarkkinat ovat onnistuneet pitämään meidän taloutemme ja erityisesti työllisyyden suhteellisen hyvässä kunnossa. Vaikka sanoinkin, että me olemme teknisesti määriteltynä taantumassa, ainakin olleet, siitä huolimatta en tarkoita sitä, että nykyolosuhde olisi mitenkään onneton.

Työllisyyden kohdalla on saatu nyt uusia lukuja. Näyttää siltä, että ne ennusteet, joissa pelättiin työttömyyden kasvavan jo kevään aikana, eivät ole ainakaan koko mittaansa toteutuneet, kiitos varmasti kotimarkkinoiden toiminnan, kiitos myöskin julkisen sektorin työmarkkinapolitiikan, joka on ollut aktiivista, mikä kyllä saattaa johtaa myöskin aikamoisiin tasapaino-ongelmiin julkisella sektorilla. (Välihuutoja) — Toukokuussa on työttömyys tämän päivän tietojen mukaan toki kasvanut, mutta varsin huomattava osa, yli puolet kasvusta, näyttää selittyvän päätoimisten opiskelijoiden työttömyyden lisääntymisellä noin 10 000:lla verrattuna viime vuoteen. (Ed. Elo: Työministeriön mukaan aleni!) — Työministeriön mukaan luvut ovat olleet jatkuvasti alenevaan suuntaan. Sen vuoksi totesinkin, että ei ole tapahtunut ainakaan vielä sellaista negatiivista kehitystä, jota pelättiin.

Vuoden 2003 budjetti on se, johon nimenomaan tässä salissa pitäisi suhtautua olevana tosiasiana, ja oleva tosiasia on se, että me teemme alijäämää ensi vuonna. Me teemme alijäämää siitä huolimatta, vaikka valtiovarainministeriön minusta tällä hetkellä arvioituna jo varsin toiveikas 3,3 prosentin kasvu toteutuisi. Sekin johtaa alijäämään. Mutta kun me pidämme mielessämme nämä taustatekijät, alijäämän kohdalta on vain yksi mahdollisuus, se että se on huomattavasti suurempi kuin toistaiseksi on onnistuttu haarukoimaan. Alijäämä on siis rakenteellinen. Haluan muistuttaa, että 3,3 prosentin kasvu on merkittävää kasvua, jos se toteutuisi, ja silläkin jäisimme alijäämätilanteeseen. Se on rakenteellista luokkaa, ei mikään päiväperho.

Käsiteltävänä olevassa lisätalousarvioehdotuksessa eduskunta lisää menoja tosiasiallisesti suoraan noin 30 miljoonan euron edestä. Summalla ei varmasti sen enempää rakenneta kuin kaadetakaan budjettia, mutta selvää on tietysti, että tämäkin heijastuu johonkin velanottoon jossain vaiheessa Suomessa, niin kuin kaikki nyt lisättävät menot tulevat tekemään.

Joudun kertomaan hivenen ikävän asian. Sen jälkeen kun lisätalousarvioehdotus on annettu, meillä on pyritty, niin kuin muutoinkin, jatkuvasti seuraamaan verotulojen määrää. Nyt näyttää, että me olemme jäämässä jälkeen siitä verotulokertymästä, joka vielä lisätalousarvion pohjalla on, mutta muistaen viimevuotiset kokemukset, jolloin lähes viikoittain tiedon määrä kasvoi, me emme ole tästä tehneet erillistä korjauskirjettä, koska toinen lisätalousarvio syksyn mittaan on vielä tulossa. Näyttäisi, että verotuloissa jäädään jonkin verran, markoissa kyllä miljardinkin, alle sen, mitä tällä hetkellä papereissa seisoo. Mutta kuten totesin, tämä tilanne saattaa muuttua. Valitettavasti vain se on muuttunut nyt viime vuoden mittaan jokaisessa arvioinnissa aina vain alaspäin.

Edelleen lisätalousarvion antamisen jälkeen on tullut myyntituloja. On siis myyty omaisuutta, saatu siitä rahaa, oikeata tuloahan se ei ole. Tätä on kaikkiaan kertynyt kyllä reippaasti 1,2 miljardia euroa, joka kaikki syksyllä tullaan tarvitsemaan tietysti siihen, että kevennetään sitä korkorasitusta, joka muutoin tulee kyllä painamaan aika tuntuvasti seuraavaa vaalikautta.

Ed. Aula, te totesitte, että olisi jotenkin hyvä asia, hyvää kehittynyt suhteessa viime joulukuun tilanteeseen, kun velkaa saadaan lyhennettyä enemmän kuin silloin ajateltiin. Tosiasia on valitettavasti aivan päinvastainen. Jos elettäisiin vain niiden tulolähteitten varassa, joita joulukuussa arvioitiin, me olisimme nytkin velan puolella. Se, että saldo näyttää nyt toista, johtuu vain siitä, että omaisuutta on myyty. Minusta on ehdottoman valitettavaa, jos valtiovarainvaliokunnassa vallitsee sellainen käsitys, että myyntitulot ovat jotenkin saman tyyppistä säännöllistä tuloa kuin valtion tulosperusteiset tuloerät eli verotulot. Tässä on täysin eriluonteisesta tulosta kysymys. Jos myydään jotain, myöskin menetetään jatkuvasti jotain, joten tällaisen ajatusharhan ylläpitäminen on minusta vähintäänkin vaarallista.

Pidän aika vastuuttomana, jos nyt annetaan ymmärtää, että valtio harrastaa jotain ylenmääräistä velanmaksupolitiikka ja että olisi jaettavissa jotain hyvää sinne sun tänne nyt tai lähitulevaisuudessa. Yhtä vastuuttomana minä pidän sellaista puhetta, että tässä on joku paluu loistavaan menneisyyteen edessä. Ei sitä tule. Ei sitä tule todennäköisesti sellaisena aikana, kun yksikään meistä istuu tässä eduskunnassa. Ei Suomi tule elämään niitä talouden hetkiä enää eikä erityisesti julkinen sektori niitä tähtihetkiä.

Minulla alkaa olla yhä enemmän sellaista tunnetta, kun kuuntelee nimenomaan politiikan piiristä tulevia mielipiteitä ja esityksiä, että taivaanmaalareitten ammattikunta on kovasti kasvamaan päin. Syntyy kauniita kuvia vailla minkäänlaista todellisuuspohjaa.

Maria Kaisa Aula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisikohan nyt tämmöisen kevätväsymyksen aiheuttamaa väärin kuulemista, mutta en kyllä puhunut ollenkaan sillä tavalla, miten ministeri kommentoi. Totesin, että sehän on hyvä, että pystytään velkaa lyhentämään, enkä todennut mitään siitä, minkä luonteisia nämä tulot ovat. Lisäbudjetin tulothan eivät ole myyntituloja vaan osinkotuloja. Tietenkin voidaan miettiä, onko niitä pystytty ennakoimaan vai eikö ole. Nämä eivät ole myyntituloja vaan osinkotuloja.

Ei ollut mitään epäselvyyttä siitä sen kummemmin valiokunnan kuin keskustankaan kannassa, että kertaluonteiset tulot on järkevintä käyttää velan lyhennyksiin, ja näinhän tässä on tehty. Valiokunnan tekemät muutokset ovat kyllä hyvin minimaalisia tähän kokonaisuuteen verrattuna. Toivoisin, että kuunneltaisiin paremmin ja keskityttäisiin keskustelussa vaikka meidän suurimpaan haasteeseemme eli työttömyyteen suhdannemielessä, mutta etenkin rakennetyöttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden alentamisen keinoihin. Toivon, että hallitus myös keskuudessaan löytäisi siitä linjan niin, että niitä uudistuksia ja toimenpiteitä tänne eduskuntaan tulisi ehdotuksina.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Tulopuolella on myös myyntituloja. Kun viittaatte näihin osinkotuloihin, kuka tahansa voi havaita tietysti, että jostain Kapiteelista esimerkiksi on vain purettu pääomaa eli käytännössä syöty omaisuutta. Aivan samanlainen varsin tuntuva ja voiton ylittävä osingonjako tapahtui myöskin Sammon piirissä. Ne ovat puhtaasti kertaluontoisia tuloja, joihin ei voi kyllä rakentaa tulevaisuutta.

Maria Kaisa  Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä toistan, että ei mielestäni valiokunta tässä olekaan rakentanut mitään tulevaisuutta niiden päälle. Kyllä tämä on nyt enemmän hallituksen ongelma, että hallitus saadakseen budjettia tasapainotetuksi joutuu nyt käyttämään kaikki mahdolliset myyntitulot, osinkotulot, että saa korkotasoa alennetuksi, koska se ei itse ole pysynyt myöskään omissa menotavoitteissaan. Minusta on nyt turha tänne eduskuntaan taikka edes keskustaan pelkästään palloa heittää, vaan toivoisin, että hallituksen sisällä saisitte nyt nämä asiat ja rivit järjestykseen.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On myönteistä, että puolessa vuodessa on miljardin ja puolen miljardin euron budjettialijäämän keskustelusta tultu tähän tilanteeseen, jossa voidaan kuitenkin todeta, että varovaisuudesta huolimatta kasvu- ja vakaustavoitteet eivät ole vaarassa. Tässä suhteessa Suomen tämän hetken polttavin makrotalouden ongelma ei ole siis todella budjettitasapaino tai velan määrä. Sitä ei ole myöskään talouskasvu tai kasvuun liittyvät kilpailutekijät. Ongelmia ei löydy myöskään inflaation puolelta. Ne keskittyvät nyt voimakkaasti inhimillisen tragedian, työttömyyden, ympärille, jolla on myös valtiontaloudellisesti kielteinen vaikutus. Kaikki heijastuu työllisyyteen. Meidän toimenpiteidemme pitää olla mitoitetut työllisyysnäkökulmasta. Tässä suhteessa ei voida jatkaa sillä tavalla, että käsi lipassa katsomme verorahoilla koulutettujen terveydenhoitajien, tuhansien sairaanhoitajien marssia ulkomaille samaan aikaan, kun puhumme ikääntymiseen vastaamisesta ja Kansallisesta terveydenhuoltoprojektista. Meidän on pakko priorisoida ja tehdä myöskin tämän tyyppisiä ratkaisuja. Valtiovarainvaliokunnan nyt tekemät pienet muutokset olivat juuri työllisyysnäkökulmasta tehtyjä. Siinä ei ollut taivaanrannan maalaamista tällä kertaa.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Totta kai valtiovarainministerin varoitukset ovat toki paikallaan tässä tilanteessa, mutta samoin kuin ed. Rajamäki totean, että kyllä työllisyyden parantamisen on oltava ykkösasia. Monet edustajat toki toivoivat tästäkin lisäbudjetista enemmän työllistävää lisäbudjettia, ja jäämme nyt odottamaan sitten jatkoa toisen lisäbudjetin osalta.

Mitä tulee täällä ed. Vihriälän käyttämään puheenvuoroon — myöskin keskustan puoluekokouksessa tuli voimakkaasti esille tämä radikaali työnantajien sivukulujen alentaminen — niin siihen sisältyy se ongelma, että jos radikaalisti jollakin työnantajaryhmällä lasketaan sairausvakuutusmaksuja, työeläkemaksuja tai veroja, ne tulevat joko joidenkin muiden maksettaviksi sitäkin korkeampina tai muuten syntyy jättämää, alijäämää, näiden maksujen kertymän osalta. Tämä on yhtälö, joka ei ole kovin helppo, ja sitä pitäisi myöskin pohdiskella. On hyvin helppo heittää näitä radikaaleja alentamisehdotuksia, mutta niillä on aina se mitalin toinen puoli.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Toiveunia ja vastuuttomuutta". Minusta ministeri käyttää eriskummallisia sanoja siitä työstä, minkä valtiovarainvaliokunta mielestäni hyvin vastuullisesti on tehnyt.

Minä olisin toivonut, että ministeri tässä tilaisuudessa kertoisi oman näkemyksensä ja huolensa ja käsityksensä siitä, mikä on hallituksen vastuuntunto siinä ilmiössä ja sen ongelman kanssa, mistä tämän päivän uutiset ovat kertoneet: yli 320 000 työtöntä, lähes 20 000 enemmän kuin tasan vuosi sitten vastaavana kuukautena. Se on kova muutos, se on radikaali muutos. Työttömyys maksaa lähes 50 miljardia markkaa vuodessa kaiken kaikkinensa. Tässä asiassa hallitukselta toivoisi näkemystä myös lisäbudjetin käsittelyn yhteydessä. Se, että jotkut muut ovat onnistuneet, voisi innostaa myös Suomea. Irlanti on pudottanut 18 prosentista työttömyysasteensa 4 prosenttiin suurin piirtein 7—8 vuodessa. (Puhemies koputtaa) Suomi kulkee toista tietä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Niinistö puhui vuoden 2003 budjetin alijäämästä, mutta se ei ole mitään verrattuna niihin alijäämiin, jotka odottavat meitä vuonna 2004 ja siitä eteenpäin, jos keskusta tavoitteittensa mukaisesti pääsisi toteuttamaan näitä ylimitoitettuja vaalilupauksiaan: miljardeja eläkkeensaajille, miljardeja lapsiperheille. Voi kysyä, kumpaa ryhmää kepu luulee pettävänsä näillä katteettomilla lupauksilla.

Kun puheenjohtaja Jäätteenmäeltä on kysytty rahoitusta, hän on viitannut suurtyöttömyyteen, joka maksaa. Niin se maksaakin, mutta vaikka entinen työministeri Urpo Leppänen on nykyään keskustan jäsen, en usko, että keskustalla on käytössään mitään sellaisia taikatemppuja, joilla tämä suurtyöttömyys ja sen aiheuttamat kustannukset pystyttäisiin muutamassa kuukaudessa lopettamaan. Työreformi on haudattu mahdollisimman syvälle, mutta mitään ei ole annettu tilalle. Täysin katteetonta politiikkaa!

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Jos ed. Rajamäen tavoin ollaan sitä mieltä, että Suomessa ei ole mitään ongelmaa julkisen talouden tasapainon, kasvun eli taantuman tai kilpailukyvyn suhteen, niin sitten me olemme kyllä hukassa. Onneksi, luulen, että te "jaatte" mielipiteenne aika yksin.

Ed. Uotila, olen kanssanne aivan samaa mieltä niistä työnantajamaksuista, joista täällä on puhuttu. Ne edustavat, jos kokonaisuus on 170 prosenttia, vain 50:tä prosenttia siitä kokonaisuudesta, suhteellisen pientä osaa siis. Edelleenkin hallitus lähtee liikkeelle siitä, että tuloveron alentaminen on tärkeämpi lääke. Ed. Pekkarinen, se on myöskin kansainvälisten arvioitten lopputulos: Suomessa on alennettava nimenomaan työllisyyden nimessä tuloverotusta, mitä te olette aika lailla vastustaneet täällä vähän väliä, ainakin lyöneet jarruja siihen. Minusta sitä on ehdottomasti jatkettava.

Suomessa on tehty aika lailla rakenteellista työtä. Ehkä tärkein niistä on liittyminen Emuun, joka näissä olosuhteissa takaa meille alhaisen inflaation, (Puhemies koputtaa) alhaisen korkotason, toisin kuin 90-luvun ongelmien aikana. Täällä on ollut myös koko työsopimuslain kokonaisuus käsiteltävänä, ja ainakin te siunasitte sen vähemmin mukinoin kuin minä.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti. Eivät ne kansainväliset suositukset sitä ole sanoneet, että kaikista suurituloisimpien verotusta pitää keventää ja vielä markoissa huomattavasti enemmän kuin kaikkien muiden. Suositukset ovat olleet sitä, että nimenomaan matalapalkka-aloilla pitää verotusta pystyä keventämään, jopa Oecd:nkin paperi, jota tänä päivänä käsiteltiin verojaostossa. Samoin suositukset ovat lähteneet siitä, että näitä välillisiä kustannuksia pitää pystyä madaltamaan. Minkä nimissä? Nimenomaan paremman työllisyyden nimissä. Näissä esityksissä, mitä keskusta on esittänyt ja esittää, niissä kaikuu myöskin Suomen ulkopuolisten arvioitsijoitten vankka näkemys siitä, mitä pitäisi tehdä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistön äskeisen, sanoisinko, pääpuheenvuoron keskeinen sanoma ymmärtääkseni oli se, että tulevaisuutta luonnehtii epävarmuus. Olisin toivonut, että ministeri olisi siinä yhteydessä pikkuisen käsitellyt myöskin rahoitusmarkkinoitten nyt jo totena olevaa epävakautta, suorastaan häiriöalttiutta, johtuen siitä, että kansainväliset yritykset ovat ruvenneet kikkailemaan tuloksilla. Edelleen, tilintarkastusyhtiöihin ei näköjään enää voi luottaa. Nämä investointipankitkin ovat vähän niin sun näin. Tässä katsannossa kansallisesti tietysti aivan oikea reaktio on silloin se, että velkataakkaa näillä myyntituloilla lievennetään, sillä 1,2 miljardilla eurolla, mikä ehkä nyt on siis käytettävissä.

Mutta oletteko analysoineet siellä valtiovarainministeriössä juuri tätä rahoitusmarkkinoitten epävakautta ja, sanotaanko, heikon luotettavuuden tilannetta, koska se on ehkä (Puhemies koputtaa) globaalisti kaikkein huolestuttavin piirre tällä hetkellä?

Seppo   Kääriäinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Krooninen suurtyöttömyys on moolokinkita valtiontaloudessa ja se perimmäinen suuri syy, joka aiheuttaa näitä kovia puheenvuoroja taikka synkkiä puheenvuoroja, joita valtiovarainministerikin tässä äsken käytti. Tästä tässä on kysymys, ja tässä tulee huolestuneeksi siitä, mikä on hallituksen vastaus tähän krooniseen suurtyöttömyyteen. Täältä kun koetetaan heittää joitakin vaatimattomia ehdotuksia, ne tyrmätään. Ed. Zyskowicz kaikkein ankarammin tyrmää, mutta tulee sitä tyrmäystä vähän muualtakin. Mikä on hallituksen vastaus tähän krooniseen suurtyöttömyyteen? Jos siinä alkaa valoa tulla, sitten helpottaa jo vähän muuallakin myös. Ministeri Niinistön työt vähän helpottuvat, jos tähän ongelmaan ratkaisuja saadaan.

Hallituksen puolella on livetty menopuolella pidättyvyydestä, mikä on muuten tosiasia, mutta samalla ei ole tullut uudistustekoja yrittäjyyden ja työllisyyden puolella. Tämä on tämän homman juju.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, että totesin, että Suomen kilpailukyky on maailman ja valtiontalous Euroopan kärkeä, ei ollut moite, mutta se ei ole myöskään optioiden ansiota vaan talouden tiukan tervehdyttämisen ja hallituksen johdonmukaisen talouskasvua tukevan suhdannepolitiikan ansiota, mitä myöskin hallitusryhmät ovat pitäneet tärkeänä. Mutta se on myös peruste vaatia sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tomerampien työllisyyttä hoitavien toimien esiinmarssia. Siitä kannetaan huolta.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun kerran edessä on epävarmat näkymät, eikö silloin juuri, ministeri Niinistö, nämä työttömyysongelmat pitäisi ottaa todella tosissaan? Me todella puhumme 50 miljardin markan yhteiskunnalle aiheutuvasta menosta. Tarvitaan suhdannetoimia ja tarvitaan rakenteellisia toimia. Ette te voi olla tosissanne todellakaan, ministeri Niinistö, että tämä tilanne olisi jotenkin tyydyttävä. Miten tähän pitää voida tyytyä?

Toinen asia, jota ihmettelen, on se, että en ole sitten viime budjettikeskustelun nähnyt ministeri Filatovia, siis työministeriä, tässä salissa keskustelemassa työttömyydestä. Täytyy näköjään opposition ryhtyä toimiin, että saadaan salissa kunnon työttömyyskeskustelu.

Oecd ja Kansainvälinen valuuttarahasto ovat kiinnittäneet huomiota tuoreissa raporteissaan juuri matalan tuottavuuden työvoimaan ja pienipalkkaisen työn ongelmaan. Tällaisen työn lisääminen toisi nimenomaan sellaisia rakenteellisia uudistuksia, palvelualoille työpaikkoja, jotka ratkaisevat myöskin sitä suhdanneongelmaa, joka meillä on näköpiirissä.

Lopuksi, rouva puhemies, totean vielä tämän kannustinloukkuongelman. Esimerkkilaskelmin on päädytty siihen, että jos työttömät saavat esimerkiksi (Puhemies koputtaa) 500 markan lisätulon, viidennes työttömistä ei hyötyisi tästä lainkaan ja pääosa erittäin vähän.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen, kiinnititte aivan oikeaan asiaan huomiota. Tosin en puhuisi kyllä rahoitusmarkkinoista kokonaisuudessaan, mutta erityisesti, niin kuin tekin, yhtiöitten rahoitusasemista ja niihin kohdistuvasta tiedon määrästä. Erityisesti tällaisissa olosuhteissa, jolloin omaisuusarvot, joita yhtiöilläkin on runsaasti taseissaan, pyrkivät laskemaan, avainkysymykseksi muodostuu niitten arvostus. Siitä Yhdysvalloissakin on ollut kysymys. Me olemme olleet hyvin aktiivisia EU:n piirissä. Professori Winterin johdolla toimii työryhmä, joka puhuu hyvästä omistajahallinnasta, ja sen työtä laajennettu myöskin tälle alueelle. Toivon mukaan saadaan siitä tuloksia aika piankin. Olen ajatellut kyllä tulla julkisuuteenkin niillä kysymyksillä.

Ed. Kääriäinen, kiitos moitteista. Olen noita odottanutkin. Tähän asti kaikki muut teidän ryhmänne jäsenet lähes poikkeuksetta ovat kyllä nimitelleet minua ceausesculaiseksi velanmaksajaksi, kiiluvasilmäiseksi velanmaksajaksi. (Puhemies koputtaa) Ei se onnistuisi, jos livettäisiin. Mutta olen kyllä samaa mieltä, että pääongelma on siellä, että on hivenen livetty menojen suhteen.

Ed. Rajamäki, olette kiitettävällä tavalla muuttanut puheenvuorojenne sävyä tässä niistä hyvistä vuosista, jolloin uskoitte niitten jatkuvan ikuisuuteen.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kuuntelin edustajien Kääriäinen ja Laukkanen puheenvuoroja. Siihen voi sanoa nyt ensinnäkin sen, että Suomessa työllisyyskehitys kuitenkin seitsemän viime vuoden aikana on ollut ennätysluokkaa. Meillä on hallituksella kokemusta työllisyyden hoidosta ja siihen panostetaan.

Katsoin aiemmin päivällä keskustan puoluekokouksen lääkkeet muun muassa työllisyyteen. Kun katsomme niitä budjettivaikutuksia, joita valtiolle ja kunnille koituu tästä teidän lääkityksestänne, niin menopuolella on aivan tolkuton miljardimäärä liikkeellä ja tulopuolella on miinuksia, erittäin suuria miinuksia. Tällä menolla, jota te esitätte, niin olemme hyvin nopeasti siinä tilanteessa, jossa oltiin Ahon hallituksen aikana, siinä velkakierteessä ja siinä tilanteessa, jossa Kansainvälisen valuuttarahaston tohtorit tulevat tänne varoittelemaan meitä tosiotteella siitä, että Suomen talous on katastrofin partaalla. Tälle tielle te ette ainakaan sosialidemokraatteja saa mukananne lähtemään.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tolkutonta puhetta, mitä juuri hetki sitten kuulimme. Olen lukenut viime vuoden työllisyyskertomusta, joka tänä keväänä ilmestyi, ja se kertoo kyllä hyvin yksityiskohtaisesti, mitä todellakin työttömyys tällä hetkellä vuositasolla valtiolle maksaa. Sen takia kyllä ihmettelen, että erityisesti ministeri Niinistö, jonka — oikein, tehtävänsä mukaan — pitää kantaa huolta nimenomaan valtiontaloudesta, on niin vähän kiinnostunut siitä, minkä verran on tehty tämmöisiä uudistuksia, joilla rakenteellista työttömyyttä yritettäisiin purkaa. Minun käsitykseni mukaan työttömyyden alentaminen on parasta talouspolitiikkaa, parasta sosiaalipolitiikkaa ja parasta yhteiskuntapolitiikkaa.

Haluaisin kysyä ministeri Niinistöltä esimerkiksi lyhytaikaisen työn vastaanottamisesta: Mitä hallitus on tehnyt sen eteen, että työttömän kannattaa ottaa lyhytaikainen työ vastaan?

Jukka  Gustafsson  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö on oikeassa siinä, että varovaisuuteen on syytä tässä talouspoliittisessa tilanteessa. Mutta kyllä ministeri Niinistön puhe osoitti sen, että meidän pääyhteistyökumppanimme hallituksessa Niinistön suulla vähättelee tätä työllisyysongelmaa, joka on makroluokan ongelma meidän yhteiskunnassamme. Sen takia kun te kaipaatte näitä prioriteetteja, niin kyllä työllisyys on prioriteetti numero yksi. Kun te hyvin mahtipontisesti sanoitte, että kaikki nämä valtion omaisuudesta ja muusta saadut myyntitulot pitää käyttää taas velanmaksuun, niin minä rohkenen kyllä olla sitä mieltä, että tarvitaan myöskin tulevaisuuspanostus, työpaikkojen luominen rakentamiseen, korjausrakentamiseen, hoivatöihin, panostus koulutukseen. Se on panostusta tulevaisuuteen. En voi millään olla tukemassa sen kaltaista politiikkaa, (Puhemies koputtaa) että me seuraamme katseella työttömyystilanteen säilymistä lähes 10 prosentin pinnassa. (Puhemies koputtaa) Taas viittaan siihen, mitä demarit ...

... tekevät Ruotsissa, missä työttömyysprosentti on 4.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni on pahansuopaisuutta ja väärämielistä väittää, että tässä talossa joku vähättelisi työttömyyttä. Ainoa tapa edistää työllisyyttä ei ole heittää rahaa työministeriön momenteille.

Täällä on ollut kiivas keskustelu Vuosaaren satamahankkeesta, miljardihanke, joka tuottaa erittäin paljon työpaikkoja pitkäksi aikaa. Siirretään satamia Helsingin keskustasta Vuosaareen. Se poikii paljon työpaikkoja suoraan ja välillisesti. Myöskin ne riskit, jotka vaarallisten aineitten kuljetus keskellä kaupunkia, keskellä asutusta, aiheuttaa, ovat todellisia. Myöskin helsinkiläisillä on oikeus turvalliseen ympäristöön.

Hannes  Manninen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Valtiovarainministerin tehtäviin kuuluu tietysti varoitella, ja nyt varmasti siihen on myöskin aihetta ja tässä mielessä varoitukset on otettava vakavasti. Mutta kun esitetään esimerkiksi keskustan taholta ja pääministeri Lipponen esitti jo aiemmin, että työttömyys on painettava alle 5 prosentin vuoteen 2010, niin se kyllä tarvitsee ihan erilaisia toimenpiteitä. On muistettava, että jos työttömyys todella saadaan, niin kuin uskon, riittävillä toimenpiteillä noin alas, se vapauttaa vähintään yli 10 miljardia varoja myöskin käytettäväksi niihin toimenpiteisiin. Tältä kannalta aina, jos yhtäältä esitetään joitakin toimenpiteitä ja toisaalta kysytään, mistä rahat, niin merkittävältä osaltaan työttömyyden alentaminen itse rahoittaa näitä toimenpiteitä.

Olen ed. Gustafssonin kanssa täysin samaa mieltä siitä, että velkaa pitää tietysti lyhentää, mutta täytyy ennen kaikkea (Puhemies koputtaa) sijoittaa tulevaisuuteen, ja tulevaisuuteen sijoittamalla myöskin työttömyyttä saadaan alemmaksi.

Matti Huutola /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koko keskustelusta näkee sen, mihin nyt on keskitytty tämän lisätalousarvion osalta, siis työttömyys- ja työllisyystilanteeseen. Sehän täytyy sanoa Lipposen hallituksen kunniaksi ja tunnustaa, että tähän maahan on syntynyt paljon paljon uusia työpaikkoja. Mutta ongelmahan on tietysti se, että siitä huolimatta on valtava rakennetyöttömyys, ja rakennetyöttömyys ei pelkästään johdu pitkäaikaistyöttömyydestä, vaan hyvin keskeistä osaahan näyttelee se, että näiltä työttömiltä puuttuu osaaminen. On aika hullu tilanne sinänsä, että yhtä aikaa meitä aika lailla lähiaikoina kohtaa voimakas työvoimapula ja samanaikaisesti voimakas työttömyys.

Minä näen henkilökohtaisesti, että juuri nyt olisi panostettava työttöminä olevien osaamisen kohottamiseen ja sitä kautta annettava mahdollisuus myöskin työllistyä tuleviin työpaikkoihin.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun työministeri Filatov ei ole täällä, niin haluan ottaa esiin hänen eilen esiin tuomansa esityksen, joka minusta oli niin hyvä, että haluaisin kuulla myös valtiovarainministerin mielipiteen siihen. Hän sanoi, että jos todella halutaan puuttua työttömyyteen, niin tarvitaan myös verotuksellisia metodeja, pelkästään työministerin työkalut eivät riitä. Hän puhui juuri pienyrittäjistä ja arvonlisäveron porrastamisesta. Tämä asia oli aloitteestani esillä viime hallituksen aikana, jolloin Alho vei sitä eteenpäin, mutta hän joutui sitten lopettamaan ministerinä. Tämä todella auttaisi pienyrittäjiä pääsemään alkuun, sillä juuri heillä olisi mahdollisuus luoda uusia työpaikkoja Suomeen.

Ed. Kokkoselle Vuosaaresta: Onko järkevää, että otamme pois työpaikkoja muualta ja tuomme niitä vain Helsinkiin? Kyllä kai Varsinais-Suomikin kuuluu koko Suomeen. Jos kannamme huolta pelkästään Helsingistä ja panemme sinne valtion rahaa, niin onko siinä järkeä?

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson, te olette härskin kielenkäytön mestareita. Sillä varmaan pääsee julkisuuteen ja useimmin olette tehnyt sen minun kustannuksellani, niin kuin ilmeisesti jälleen. (Ed. Gustafsson: Kyllä asia on ollut esillä!) Te tulette ja sanotte täällä, että minä olen vähätellyt työllisyysongelmaa. Miten niin? Minä olen ollut tyytyväinen siitä, että se ei ole pahentunut, niin kuin monet ennustivat. (Ed. Pekkarinen: On pahentunut!)

Täällä on puhuttu aika paljon työllisyydestä. Haluaisin keskustalta nyt kysyä, minkälaisia keinoja te kaipaatte? Finanssipolitiikan keinoja on käytetty. On alennettu työnantajamaksuja ainakin kahteen kolmeen kertaan, mikä on ennätyssarjaa suomalaisessa historiassa. On alennettu työn verotusta, on nostettu aktiivitoimenpiteitten määrää. Mitä muita finanssipoliittisia keinoja? Eivät ne tuota itselleen takaisin kaikkea, eivät todellakaan.

Entä rakennetoimenpiteet, joita ed. Vehviläinen kaipasi? Miksette käyttäneet puheenvuoroakaan silloin, kun työelämän rakenteet olivat tässä salissa kaksi vuotta sitten? Mistä silloin johtui hiljaisuus, jos te olette tyytymättömiä nykyrakenteisiin? Olisitte silloin puhuneet, kun asia on pöydällä. Minä yritin, mutta en kuullut kyllä mitään vastakaikua ainakaan keskustan ryhmästä. (Ed. Ala-Nissilä: Se oli hallituksen esitys!) Minusta on hyvin erikoista, että asia, joka juuri pari vuotta sitten on hyväksytty, olisikin nyt joku suurenmoinen ongelma. Kuinka tässä näin on käynyt?

Liisa Hyssälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Niinistö peräänkuulutti, mitkä ovat keskustan lääkkeitä. Tähän voisin luetella muutamia. Me tarvitsemme joustavampaa sosiaaliturvaa, joka mahdollistaa helpommin siirtymät työttömästä koulutukseen ja myös itsensä työllistäjäksi. Meillä on myöskin ongelmia palkan ja sosiaaliturvan yhteensovituksessa. Siihen tarvitaan uusia malleja. Myöskin olemme esittäneet perinteisen palkkatyön lisäksi tällaista uutta osallisuutta, jota voisi kansalaistyön ja perustulon yhdistävillä kokeiluilla saada aikaan. Sen lisäksi olemme peräänkuuluttaneet kokeiluja niistä malleista, joita Euroopassa on laajasti hyviksi havaittu, muun muassa Hollannissa, Belgiassa ja Ranskassa.

Mutta kun näitä ministeri Filatoviltakin valtiovarainvaliokunnan jaostossa tivattiin, niin vastaukset olivat hyvin epämääräisiä. Hänellä oli lukemattomia temppuja, mutta ei mitään todellisia uudistuksia, (Puhemies koputtaa) joilla rakenteisiin pystyttäisiin vaikuttamaan. Näyttää siltä, että ongelma on hallituksen sisällä nimenomaan kokoomuksen ja demarien välinen kiista.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Työttömyys on iso ongelma, niin kuin täällä on jo todettu, eräiden arvioiden mukaan jopa 18 prosenttia. Erityinen huolenaihe on varmaan se, että me elämme edelleen tietynlaisessa toivetaloudessa. Kuvittelemme, että nyt olemme kääntymässä parempaan suuntaan. Kuitenkin euro vahvistuu suhteessa dollariin, ja tälläkin saattaa olla vaikutuksia vientiteollisuuteen. Bruttokansantuotetta ylläpidetään rakentamalla Pääkaupunkiseutua ja autioittamalla muuta maata. Tämä ei sinänsä tuo varmastikaan mitään lisäarvoa. Oleellista olisi rakentaa nyt uusia tehtaita ja saada uusia tuotantolinjoja, uusille tuotantolinjoille ihmisiä ja sitten ne tuotteet markkinoille maailmalle. Tässä on suuri haaste. Tämän asian hyväksi ei hallitus ole tehnyt yhtään mitään.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei tämä nyt oikein toimi, tämä puoluekokousohjelmien revittely ja ministerien taivaanmaalaripuheet. Hallitushan tässä on keskeisesti vastuussa. Minä sanon nyt yhden asian, minkä te voisitte, ministeri, niistä tehdä. Kun meillä yritysten määrä toisen kerran perävuonna jo vähenee, viime vuonna peräti 15 000 kappaleella, ottakaa nyt se sukupolvenvaihdosasia sieltä teidän pöytälaatikostanne esille, jotta voitaisiin edistää yrittäjien ja viljelijöiden sukupolvenvaihdosasioita. Tiedämme, että meillä on 60 000—70 000 yritystä tulossa sukupolvenvaihdostilanteeseen ja verotusarvojen nousun takia tämä on iso ongelma. Miksei tällaista pientä asiaa hoideta? Esimerkiksi kokoomuspuoluetta ennen muinoin pidettiin jonkinlaisena yrittäjyyspuolueena. Miksi te edes tällaista ette pysty hoitamaan?

Jukka  Gustafsson  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En pitänyt siitä ministeri Niinistön luonnehdinnasta. Luulen, että minunkin sisälläni elää myöskin arvostus sitä työtä kohtaan, jota te valtiovarainministerinä olette tehnyt. Mutta se toiminta, joka myöskin teidän johdollanne kokoomuksen ryhmän vetäjänä on kohdentunut muun muassa työministeri Filatoviin ja hänen esityksiinsä aktiivisten työllistämistoimenpiteitten lisäämiseksi: jossain kohtaa olen jopa kokenut, että siinä on ollut jopa lievää ministerin nöyryyttämistä, ja siitä en ole pitänyt. Olen siitä tehnyt myöskin sen johtopäätöksen, että kokoomus ei sittenkään näe tätä suurtyöttömyyttä niin vakavana ongelmana kuin se tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa edelleen on. Toivon, että puheenvuoroani ei luonnehdita härskiksi. Se voi olla korkeintaan häijy niitä toimenpiteitä kohtaan, jotka olen kokenut nimenomaan kokoomuksen ryhmän taholta kohdennetuiksi (Puhemies koputtaa) meidän työministerimme esityksiin.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö, te väistätte hallituksen vastuun ja oman vastuunne tekemällä vastakysymyksiä. Minä toistan oman kysymykseni teille: Mitä te olette tehneet? Mitä tämä hallitus on tehnyt, jotta lyhytaikainen työ kannattaa ottaa vastaan? Voin kertoa teille erään esimerkin. Eräs työtön linja-autonasentaja sai parin päivän työn korjatakseen erään kunnan paloauton. Sen seurauksena tältä mieheltä leikkautui 100 markkaa per päivä työttömyysturvaa. Hän joutui sellaisen byrokratian uhriksi, että häneltä meni melkein se kahden päivän nettopalkka, minkä hän sai, siihen, kun hän selvitteli liitostaan ympäri maailmaa sieltä sun täältä sitä, miten tämä vaikuttaa. Miten te aiotte aikaansaada, että tällainen ei olisi enää mahdollista, vaan aina kannattaisi ottaa lyhytaikainen työ vastaan?

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Ala-Nissilän puheenvuoron johdosta totean kyllä, että vastuu työllisyydestä kuuluu tietysti luonnollisesti hallitukselle, mutta kyllä oppositiollakin on vastuu siitä, että se tekee jonkinlaisen vaihtoehtoehdotuksen. (Ed. Ala-Nissilä: Meillä on niitä!) Ei se riitä, että puolueen uusi puheenjohtaja ilmoittaa demarien tavoin, että me tavoittelemme nyt alle 5 prosentin työttömyyttä. Se ei ole mikään keino.

Puhemies! Ministeri Niinistöä arvostan siitä, että hän osallistuu vähän joskus oikein sydämelläänkin tähän keskusteluun ja antaa oman panoksensa tähän. Mutta, puhemies, haluan kuitenkin pari kolme kysymystä myös ministerille esittää, kun hän sanoi, että finanssipoliittisia keinoja ei ole esitetty.

Nyt Oecd:n verotusjohtaja Christopher Heady on esittänyt, että meillä on liian korkea palkkavero ja liian alhainen omaisuusvero ja osinkotuloja ei veroteta ollenkaan. Miten ministeri Niinistö suhtautuu tähän Oecd:n neuvoon? Miten ministeri Niinistö suhtautuu siihen, kun nyt hallituksen puolelta esitetään tulopoliittisen ratkaisun avaimeksi verohelpotuksia ja samanaikaisesti te sanotte täällä, että alijäämä häämöttää? Miten ministeri Niinistö näkee tämän?

Ismo   Seivästö  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Elon tavoin olisin kysynyt juuri ministeriltä, miten hän kommentoi Oecd:n ehdotuksia, ja samalla todennut sen, että Kansainvälinen valuuttarahasto todellakin arvioi, että Suomen todellinen työttömyysaste on 18 prosenttia. Osittain tätä astetta on tilastollisilla keinoilla viety alaspäin, hyvä niinkin, mutta niitä todellisia työpaikkoja tarvitaan.

Samoin ministeri Niinistöltä kysyisin, miten hän näkee Ranskan vaalituloksen mahdolliset vaikutukset EU:n ja euron vakauteen, sillä suuresta EU-maasta on kuulunut aika huolestuttavia uutisia vakautta ajatellen.

Pirjo-Riitta Antvuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafssonin puheenvuoron johdosta täytyy sanoa, että kun ed. Gustafsson epäili, että kokoomus ei vieläkään tajua työttömyyden suuruutta ja sen ongelmallisuutta, niin ei se kyllä pidä paikkaansa. Enemmänkin, kuin nyt kannattaa täällä toisia syytellä, minusta kannattaisi kylläkin mennä ikään kuin pyöreän pöydän ääreen niin vasemmalla, oikealla kuin keskelläkin ja miettiä ja käyttää tutkimuksia, joissa nimenomaan on tutkittu ja analysoitu sitä, miten voitaisiin pitkällä tähtäimellä ja oikeasti vaikuttaa työllisyyteen. Nyt tuntuu, että sen sijaan, että pohtisimme sellaisia keinoja, mitä voitaisiin käyttää, esimerkiksi verotukseen ja kannustin- ym. ongelmiin liittyviä, me sorrumme (Puhemies koputtaa) tämmöiseen poliittiseen intohimoiluun, ja se on tyypillistä täällä ihan joka puolueessa. Enemmänkin itse asiasta kannattaisi puhua.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on Tilastokeskuksen tilasto vuodelta 95, siis tasan tarkkaan seitsemän vuotta sitten. Silloin työttömien määrä oli 441 000, tänä päivänä uuden tiedon mukaan 323 000. Huikean hienon kasvun jälkeen työttömien määrä on vähentynyt ainoastaan tämän verran. (Ed. Kalliomäki: Miten työllistettyjen määrä on muuttunut?) Ministeri, tämän seikan tunnustamisen ja toimiin ryhtymisen työttömyyden vähentämiseksi pitäisi olla todella ... Hätäkellojen pitäisi kilkatella, että tässä pitäisi tehdä. Te peräänkuulutatte sitä, millä tavalla esimerkiksi keskusta tuota pikaa ongelmat voittaa. Emme väitä, että me hetkessä ne ongelmat voitamme, mutta me väitämme, ettei ole mitään järkeä siinä, että 50 miljardia markkaa vuodessa maksaa nykyinen työttömyys. Me olemme esittäneet joukon konsteja, jotka maksavat muutaman miljardin nekin, mutta kun 20 000 ihmisellä työttömien määrä nyt lisääntyi, se tarkoittaa sitä, että lisähinta, mikä tulee tästä lisäyksestä, on noin 1,5 miljardia markkaa. (Puhemies koputtaa) Pienipalkkaisen työn verotuksen merkittävä keventäminen, verohelpotusten painopisteen siirtäminen suurituloisten verotuksesta ....

... pienituloisiin, välilliset maksut, arvonlisäveron alentaminen työllistävillä aloilla jnp., siinä joukko esimerkkejä.

Reijo  Laitinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minusta on ihan oikein se, että valtiovarainministeri tuo talouden näkymiä myöskin tässä salissa esille. Totta kai oikein on se, että valtiovarainministeriö siltä puolelta pyrkii tekemään johtopäätöksiä ja ehdotuksia meille. Mutta kyllä tämä työttömyys on kuitenkin sellainen kysymys, johon päähuomio pitää kiinnittää.

Nyt on, ed. Pekkarinen, pakko todeta se, että kyllähän suurtyöttömyys syntyi teidän ollessanne hallituksessa, mikä johti äärettömän suureen rakennetyöttömyyteen. (Ed. Elo: Oikein!) Kun te luettelitte noita lukuja, olisitte luetellut myöskin sen luvun, miten työllisten määrä on kasvanut, jolloin olisi saatu totuudenmukaista tietoa.

Keskustan puoluekokouksen teesit ovat hyvin mielenkiintoisia. Eräs toimittaja teki niistä sellaisen johtopäätöksen, että Suomessa ei ole ollut keskustaoikeistolaista populistista puoluetta, mutta näyttää siltä, että nyt se on syntynyt (Puhemies koputtaa) keskustan puoluekokouksen päätöksillä.

Jaakko  Laakso  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Yleensä kun kansanedustajasta tulee ministeri ja varsinkin valtiovarainministeri, hän muuttuu menojen suhteen hyvin pidättyväksi. Ministeri Niinistön osalta on tapahtunut erään kysymyksen osalta päinvastainen kehitys. Me olimme molemmat hyvin pidättyväisiä esimerkiksi ylimitoitetun Hornet-hankinnan suhteen ja sen aiheuttaman kulunlisäyksen suhteen, mutta valtiovarainministeriksi tullessaan ministeri Niinistö on asettunut niiden ministereiden puolelle, jotka näyttävät kaikille uusille armeijan suunnittelemille hankinnoille lisää valoa.

Täytyy sanoa, että nämä hankinnat ovat todella mittavia. Niitä voitaisiin, kun taloudellinen tilanne on heikkenemässä, harkita uudelleen, kuten vasemmistoliitto on esittänyt. Nyt esimerkiksi on lisäbudjettiin sisällytetty uusi tilausvaltuus, joka on lähes 3 600 vanhaa miljoonaa. Kaiken kaikkiaan jo muutamassa vuodessa on hyväksytty yli 6 600 vanhaa miljoonaa (Puhemies koputtaa) tilausvaltuuksia. Tässä suhteessa te, ministeri Niinistö, ette ole pidättyväinen vaan nielette kenraalien tarjoamien lounaiden ohella myös ...

... heidän mielipiteensä.

Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siltähän tämä näyttää, että tämän hallituksen aikana usko siihen, että nopea talouskasvu hoitaa työllisyyden, ei ole yhtä todellisuuden kanssa, koska on tullut taantuma. Siitä syystä pitäisi ryhtyä miettimään tätä asiaa uudelleen ja etsimään erityisesti tuloja valtiolle. Työministeriössähän on laskettu, että työttömyyden hinta nykyisellään on suuruusluokkaa 30—35 miljardia markkaa, markoissa edelleen, sillä tavalla laskettuna, että noin puolet on välittömiä työttömyyden kustannuksia ja toinen puoli sitä, että yhteiskunnalta tietyt tulot jäävät saamatta, eli 1 prosenttiyksikön työttömyyden kasvun hinta on noin 1,5 miljardia markkaa. Tätä kysymystähän pitäisi nyt ryhtyä hallituksen piirissä pohtimaan yhteisen uuden työllistämisohjelman osalta niin, että tasapainoiltaisiin eri tekijöillä ja katsottaisiin, mikä on se optimaalisin tilanne (Puhemies koputtaa) saada valtion kassaan lisää tuloja.

Säde  Tahvanainen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvin mielenkiintoista, että vajaa vuotta ennen vaaleja molemmat porvaripuolueet ovat hyvin kiinnostuneita työllistämisestä ja työllisyyteen liittyvistä kysymyksistä (Ed. Pekkarinen: Joka vuosi ihan samalla tavalla!) ja esittävät hyvinkin monenlaisia lääkkeitä, omasta mielestään hyviä lääkkeitä, työllistämisen parantamiseksi. Kokoomuksen puolelta esitetään lähinnä työllistämistukien lakkauttamista, sitä, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat henkilöt heitettäisiin sivuun kokonaan työllistämistoimista. Kepu taas esittää sitä, että sidotaan työnantajamaksut palkkoihin eli mitä pienempi palkka, sen isompi etuisuus työnantajalle.

Maria Kaisa  Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö peräsi keskustan ehdotuksia. Jo tämän lisätalousarvion lähetekeskustelussa puhuimme aika pitkään matalan tuottavuuden työvoiman kysynnän lisäämisen keinoista eli siitä, miten työnantajan kustannuksia voitaisiin joko subventoida tai työnantajamaksuja porrastaa. Ministeri Niinistö, te olette lukenut huonosti Oecd:n ja Imf:n paperit ja myöskin EU:n ohjelmat. Siellä suositetaan nimenomaan näitä keinoja eri variaatioissaan.

Mutta kun vedin jo edelliseltä kerralta sen johtopäätöksen, että tässä keskustelussa ei paljon päästä eteenpäin, niin jospa siirryttäisiin toiseen aiheeseen: Miksi hallitus ei ole pannut toimeen niitä yrittäjien maksubyrokratiaa vähentäviä uudistusehdotuksia, joita verohallituksen selvitysmies Mirjami Laitinen teki, ehdotti konkreettiset etenemistiet? Ei teidän ministerinne Perho eikä myöskään Suvi-Anne Siimes ole tehnyt mitään näiden ehdotusten (Puhemies koputtaa) eteenpäintuomiseksi. Näihin ei tarvita rahaa vaan pelkästään lainsäädännön sääntelymuutoksia, niin että pienyrittäjyys ja itsensä työllistäminen helpottuisi.

Kari Kantalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On mielenkiintoista seurata tätä työttömyyskeskustelua. Voisi todeta, että jos siihen olisi selkeät lääkkeet, varmasti asia olisi ratkaistu. Ei se niin yksinkertainen ole. Tässä mielessä on tietysti tärkeää se, että voidaan katsoa, millä tavalla luodaan uusia työpaikkoja. 80 prosenttia uusista työpaikoista on syntynyt pk-yrityksiin. Näin ollen tietysti yrittäjäsektorin panostusta tulee selkeästi viedä eteenpäin. Yksi keskeinen kysymys on aivan varmasti se, millä tavalla tästä itsepalveluyhteiskunnasta päästään palveluyhteiskuntaan. Näitä joudutaan puntaroimaan näiden kustannusten pohjalta, joita toisaalta arvioidaan työllisyyden osalta. Mielenkiintoista on havaita se, että ministeri Filatov on jo nyt kääntymässä veroratkaisujen puoleen, koska nämä keinot eivät nähtävästi muulla tavalla toimi riittävän hyvin. Tässäkin mielessä joudutaan varmasti isompi rakenteellinen muutos tässä asiassa katsomaan, jotta päästään todellisesti eteenpäin.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edessä on epävarmat näkymät ja taloudellista harkintaa tarvitaan. Olette, arvoisa ministeri, moneen otteeseen täällä salissa painottanut erilaisten pienempienkin kulujen kurissa pitämistä. Mietinkin tässä, miten tähän yhtälöön istuu täällä salissakin kovasti kritisoitu Vuosaaren mittavan hintainen satamahanke, jonka lopullista hintaa kukaan ei osaa tai uskalla sanoa. Ette ole ottanut siihen vielä mitään kantaa. Onko se mielestänne todella luettava työllisyyshankkeeksi, niin kuin täällä yhdessä puheenvuorossa pikkuisen esiteltiin, ja miten ylipäätään kommentoitte sen aiheuttamia tulevaisuuden kustannuksia?

Klaus Bremer /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän tässä yli puoluerajojen käy selväksi, että työllisyys ja suurtyöttömyyden torjuminen on ykkösasia tässä valtakunnassa. Siihen tarvitaan joka ikinen penni. Ministeri Niinistö, teidän täytyy olla tietoinen siitä, että se 22,5 miljoonaa, joka nyt ollaan myöntämässä Vuosaarelle, on vasta sormen antamista pirulle. Hanke tulee viemään tarpeettomasti vähintään miljardi markkaa valtion rahoitusta, siinä missä Kotka rakensi 1000 hehtaarin sataman 600 miljoonalla markalla. Teidän täytyy olla tietoinen myöskin siitä, että Valtiontalouden tarkastusviraston selvityksen mukaan Helsinki voi itse, jos se haluaa, sijoittaa ja rakentaa sen sataman. Miksi se ei sitä tee? Se ei ole niin tyhmä, että se tekee nollakaupan yksin, vaan se toivoo, että tyhmä on tässä valtio, joka tulee avustamaan.

Matti  Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Hyvää lisäbudjetissa on se, että velkaa lyhennetään.

Kysyisin ministeriltä, että kun eräitä tase-eriä tässä tuloutetaan, näkeekö hallitus asiat niin valoisana, että niitä ei kannata jättää sukanvarteen tässä vaiheessa, vaan että tulevaisuus on niin hyvä, että ensi vuoden budjettikin saadaan tasapainoon ilman tällaista sukanvarteenjättämistä.

Lyhyesti Vuosaaresta, arvoisa rouva puhemies: Kyllähän hanke on saatava liikkeelle. Helsinki ja koko Pääkaupunkiseutu on Suomen veturi käytännössä, kun katsotaan vähän suuremmilla luvuilla. Helsinki rakentaa sataman, se maksaa sitä 100 prosenttia. Sen lisäksi se maksaa liikenneinfrasta 50 prosenttia. Ei Tampere eikä mikään muukaan kaupunki Suomessa, kun saa alueelleen liikenneinfran, maksa 50:tä prosenttia.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on kerrottu, että Suomi ei ole oikein kilpailukykyinen maa. Kumminkin ulkopuoliset ovat kertoneet meille, että Suomi on kilpailukykyinen ja yritysystävällinen maa, kahden kolmen parhaan joukossa. Minä ihmettelen, mihin pyritään nyt, pitäisikö vielä rimaa nostaa, että ollaan vielä ylempänä kuin siinä parhaan maan paikalla. Luin, että pienyrittäjienkin tulot olivat lisääntyneet, mikä on ihan oikein, työstä saa hyvän tulon. Kumminkin olosuhteet ovat muuttuneet yritysmaailmassakin, eli ei kai voida nyt sanoa, ettei Suomi ole yritysystävällinen maa.

Mutta varsinainen kysymys oli ministerille, kun hän pohti tulevaisuutta ja tulevaisuudessa on työsopimukset ja ne neuvottelut käynnistyvät: Mitä hallitus aikoo nyt sitten tehdä, että saadaan esimerkiksi tupo syntymään? (Puhemies koputtaa) Tämä on mielestäni aika keskeinen asia työllistämisen kohdalla, mikä on maamme pahin ongelma.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä minun mielestäni hallitus edistää työllisyyttä esittämällä määrärahaa Vuosaaren sataman rakentamiseen. Eikö ole niin vanha totuus, että yksi mies raksalla työllistää neljä muualla? Toisaalta Helsingissä yksin edelleen on yli 15 000 ihmistä työttöminä, heistä 8 000 ihmistä pitkäaikaistyöttöminä. Eikö tämä, että Helsingissä joku työtön työllistyy, ole myös osa valtakunnan huolta, hyvät edustajakollegat? Toisaalta, kun rakennushanketta toteutetaan, niin jokainen investointi Helsingissä työllistää rakennus- ja eri urakoitsijoita ympäri maata. Finlandiatalon kokemuksista tiedämme ja Kiasmasta, että pohjanmaalaiset urakoitsijat olivat siellä monta vuotta työssä. Eli kyllä tämä elinvoima, joka syntyy investoinneista Pääkaupunkiseudulla, koituu myös koko valtakunnan eduksi.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Moneen kertaan viitataan malleihin, nyt Hollannin- ja Tanskan-malliin. Toistan nyt vielä kerran, että Hollannissa on otettu käyttöön nimike "disabled" ihmisryhmälle, joka on siirretty pois työttömien kirjoista suoraan sosiaaliturvaan. Se oli aika merkittävä joukko. Nyt minusta se vähän kalskahtaa korvaan, vaikkakin tilanne on niin, että epäilemättä Suomessakin työttömyystilastoissa näkyy myöskin väkeä, jotka eivät ole enää työhön kykeneviä. Mutta siitä huolimatta ehkä on heitäkin kohtaan reilumpaa ehkä sittenkin pitää heidät ikään kuin työnhakijoina, jos sittenkin sattuisi löytymään jotain.

Tanskan-mallille on taas olennaista se, että siellä on aika runsaat etuudet, mutta varsin kova risu siltä varalta, ettei työnhakija ole aktiivinen. Se on erittäin suoraviivainen järjestelmä. Olisin kaivannut tukeanne esimerkiksi silloin, kun puhuttiin ansiosidonnaisen porrastamisesta, joka asia jo käsiteltiin toiseen kertaan viime syksynä ja on ohi päiväjärjestyksestä. Silloin olisi ehkä Tanskan-mallin, sanoisinko, periaatteita voitu hivenen tänne tuoda, jos halua oli tuottaa.

Ed. Seivästö, en menisi eurooppalaiseen kokonaisuuteen tässä kovin pitkälle, mutta nyt tunnetaan huolta siitä, saavuttaako Ranska vuonna 2004 tasapainon tai lähelle tasapainoa olevan tilanteen. Merkittävä huolenaihe, kyllä, mutta minä olen paljon huolestuneempi siitä, käykö sillä välin joillekin muille, jotka kyllä lupaavat 2004:ään vaikka kuun taivaalta, niin, että rikotaan tämä 3 prosentin raja jo sitä ennen. Se on minusta primääri huoli kuitenkin eurotalouden uskottavuuden kohdalla. Siitä keskustellaan kyllä varmasti Madridissa ylihuomenna.

Ed. Elo, nämä veroasiat todellakin ovat näin. Matkan varrella ovat niin Oecd, Imf kuin myöskin Euroopan komissio antaneet suosituksia tuloveron alentamisesta erityisesti matalapalkka-aloilla, ja toteaisin, että näin on myös menetelty erityisesti niissä ehdotuksissa, jotka ovat minun pöydältäni lähteneet. Niissä on ollut voimakkaampi matalapalkkapainotus, jokaisessa, kuin yhdessäkään tulopoliittiselta pöydältä lähteneessä ehdotuksessa, joissa muun muassa kirkko on ollut mukana. Ne ovat aina olleet tasajakoa, tasaprosentti kaikille, mikä tietysti johtaa siihen, että suurituloisemmat saavat vähän tai selkeästikin suuremman rahallisen edun.

Mitä sitten tulee omaisuusveroon, se on aikamoinen suomalainen erikoisuus. Luulen, että siellä puhutaan kiinteistöverosta ehkä sittenkin enemmän. Omaisuusverotus ja osinkoverotus liittyvät siihen työryhmään, jonka olen asettanut ja joka valmistelee työtään. Sille on annettu ohjeeksi ainoastaan tarkkailla kilpailukykyä, tämä tietysti yhteisöveron suhteen, sosiaalista hyväksyttävyyttä, jolla tarkoitetaan sen kysymysaihepiirin ottamista huomioon, jonka te tässä otitte esiin, ed. Elo, ja lisäksi sitten EU-säännöksiä, jotka saattavat meitä painostaa johonkin suuntaan.

Ed. Gustafsson, jos te olette loukkaantunut ministeri Filatovin puolesta minun puheistani tai teoistani, niin voitte olla ihan kevein mielin. Luin hänen haastattelunsa viime viikolla, jossa hän minullekin yllätykseksi totesi, että hallituksen työllisyyspolitiikan kannalta on ollut aivan keskeistä, että meidän henkilökemiamme, vai miten se oli, ovat toimineet hyvin tai erinomaisesti, siis hänen ja minun, joten minä en usko häntä loukanneeni. Täytyy muistaa, että työllisyyden kokonaisuus on jotakin muutakin kuin sitä, että lyödään yhtäkkiä kasa rahaa tiskiin. Ei se sillä hoidu. Uskon, että hän kantaa siitä vakavasti huolta, niin kuin minäkin olen pyrkinyt tekemään.

Ed. Laitinen otti aivan oikein sen näkökulman esille, että tänä aikana on syntynyt työpaikkoja, äkkinäisen tarkistuksen mukaan, ed. Elo muisteli, 300 000 uutta työpaikkaa kuitenkin, lisätyöpaikkaa. Me vain olemme törmänneet paitsi siihen jääneeseen suurtyöttömyyteen, josta pitkälti pitkäaikaistyöttömyys periytyy, myöskin sellaiseen yllättäväänkin seikkaan, että työvoiman määrä on kasvanut aivan huikeasti. (Ed. Kuoppa: Eikö se ole toisaalta hyvä asia?) — Se on erinomainen asia erityisesti, kun nyt pelätään, että se supistuu.

Saattaa tietysti olla, että hajatapauksittain meillä myöskin kulttuuri muuttui silloin suurtyöttömyyden aikana, että tullaan helpommin kortistoon, mitä ei aikaisemmin tehty. Saattaa olla todellakin sellaisia hajatapauksia, jotka eivät välttämättä aktiivisesti kaipaakaan työtä. Elämänolosuhteet saattavat olla sellaisia, että nyt vain kannatti mennä kortistoon, kun muutkin siellä olivat, ja sinne ovat jääneet. Mutta näillä ei kyllä ratkaista tilastojen suurlukuja, sen myönnän heti kättelyssä.

Ed. Laakso, kyllä Suomessa, ehkä toisin kuin Neuvostoliitossa aikanaan, ei ole olemassa sellaista tapaa, että kenraalit syöttävät poliitikkoja, edes syöttävät poliitikkoja. Muistelisin olleeni siinä pöydässä, jossa Puolustusvoimien kehyksiä vielä viimeisen kerran leikattiin, yksin sillä puolella, joka leikkaamassa oli. Siis nythän puhutaan Puolustusvoimien niistä kehyksistä, jotka minusta eduskunta on siunannut moneksi vuodeksi etukäteen. Näin ollen esimerkiksi valtuus, josta nyt on kysymys, ei sinänsä siinä kokonaisuudessa kuluta yhtään sen enempää rahaa kuin eduskunnan selonteon yhteydessä ymmärtääkseni hyväksymä tai ei ainakaan hylkäämä rahoituskehys tarkoitti. (Ed. Laakso: Eihän siihen pitäisi panssareita sisältyä lainkaan!) — Minulla on vähän sama kuva, mutta ne ovat siitä kehyksestä pois, eivät sen päälle, se on selvä.

Ed. Kantalaiselle siitä, että kyllä viime kädessä tervettä työllistämistä on vain se, että elinkeinoelämä toimii ja palkkaa väkeä, eikä julkinen sektori voi siinä suhteessa antaa kuin tilapäisapua.

Mielenkiintoinen minusta on se keskustelu, jossa 90-luvun alkupuolta moititaan siitä, että olisi pitänyt tehdä enemmän työllisyyden hyväksi, kun muistetaan, että silloin otettiin velkaa 60 miljardia vuodessa, joka pääasiassa oli elvytystä. Tällaisen arvioitsijan pitäisi muistaa myöskin, että ei sitä velkaa juuri enempää olisi kyllä saanutkaan. Oltiin nimittäin lähellä sitä tilannetta, josta ed. Kalliomäki muistutti, että Imf oli silloin koko ajan ovelle koputtelemassa, mitäs te touhuatte. Valitettava havainto on tietysti se, ettei niinkään raju elvytys silloin pelastanut suurtyöttömyydeltä. (Ed. Elo: Silloin olivat korot vähän erilaiset!) — Silloin olivat korot erilaiset ja myöskin inflaatio erilainen, valuuttakurssi viime kädessä kaatoi monia. Onneksi nyt me menimme Emuun ja olemme ainakin tällä hetkellä hyvin suojassa sellaisilta vaikutuksilta.

Ed. Saarinen, aivan oikein, kannattaa tietysti aina miettiä, onko syytä ottaa se raha ulos vai ei. Tällä kertaa kuitenkin, jos esitetään vastakysymys, kenen sukanvarteen se olisi jäänyt, niin ei ainakaan valtiovarainministeriössä sellaista villasukkaa ole näille rahoille, vaan kyllä minusta valtion omistajapolitiikkaan erityisesti silloin, kun sadalla prosentilla omistetaan yhtiöitä, kannattaa kuulua myöskin se, ettei yhtiöön jätetä selvästi väljää pääomaa. Nimittäin kaikilla meillä on omat pikku taipumuksemme, ja kyllä tällaisessa yhtiössä toimiville helposti syntyy sellainen taipumus myöskin, että jos on paljon rahaa, niin ... Jotkut kävivät aikanaan maailmanvalloitukseenkin sillä — puhun nyt 80-luvun taloudesta — ja tietenkin on syytä ottaa tuo julkisen sektorin tosiasiallisesti omistama raha julkisen sektorin käyttöönkin. Myöskin, myönnän sen, yhtiö Sammon kohdalla tätä logiikkaa siinä mielessä viljeltiin, että valtio kyllä kannatti runsasta osingonmaksua, kun yhtiössä on ylikapitalisointia.

Luulen, että tässä on pääosin vastattu.

Esa  Lahtela  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuossa puhuttiin epävarmuudesta, ja on ihan totta, jotta tulevassa tilanteessa talous on epävarma, mutta puolustuspoliittisella puolella olen ymmärtänyt, että siellä ei epävarmuutta ole. Siinä mielessä ihmetyttää tämä tilanne, kun ollaan kuitenkin tässä työllisyystilanteessa valmiit ostamaan ulkomailta panssareita. Minun mielestäni nekin rahat pitäisi satsata työllisyyteen ja, jos yleensä panssareita tarvitaan, katsoa parempaa ajankohtaa. Itse olen koko hankkeesta vähän epävarma, koska aikanaan, kun puolustuspoliittista selontekoa täällä käsiteltiin ja kuultiin asiantuntijoita, Hägglundhan totesi, että se on vähän vanha kalustomuoto. Sitten kun Kaskeala tuli, panssarit olivat taas uudessa arvossa.

Sen verran voisi todeta kepun kannanottoihin, jotta ilmeisesti työreformi on haamuna kuitenkin kaivettu sieltä haudastaan; ei sitä todellisuudessa olekaan näköjään haudattu.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Ensinnäkin olen pahoillani siitä, että me joudumme tässä nyt vähän uudessa tilanteessa jatkamaan tätä keskustelua. Toisaalta annan suuren arvostuksen aina ministeri Niinistön läsnäololle täällä ja aktiiviselle osallistumiselle myös keskusteluun, koska se jäntevöittää myös tätä eduskunnan keskustelua. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että olisin samaa mieltä läheskään kaikista asioista.

Ensin muutama kommentti erityisesti täällä käydystä työllisyyskeskustelusta ja ehkä keskustan linjauksista. Aloittaisin, kun ed. Hyssäläkin on täällä paikalla, hänen eräästä kommentistaan, jossa hän totesi, miten hänen mielestään työllisyyttä pitäisi parantaa ja siirtyä tämmöiseen joustavaan sosiaaliturvaan. Se nyt oli taas eräs uusista ilmaisuista, enkä oikein tahdo kyllä ymmärtää, mitä ed. Hyssälä sillä tarkoittaa.

Puhemies! Sen lisäksi täällä ovat myöskin keskustan edustajat aika ylimalkaisesti heitelleet erilaisia arvioita siitä, kuinka paljon työttömyys maksaa. Eräät edustajat, muistaakseni ed. Vehviläinen ja ed. Pekkarinen, ovat puhuneet 50 miljardin markan kustannuksista vuositasolla. Minusta tuntuu, että ed. Korva osui lähimmäksi oikeata, kun hän puhui tuollaisesta 30—35 miljardin markan kustannuksista nykyisellä noin 300 000 ihmisen työttömyyden tasolla.

Puhemies! Myöskin tämän päivän työttömyystilastot ovat sikäli ristiriitaiset, että työministeriön tilastojen mukaan työttömyys on vähentynyt 7 000:lla, mutta Tilastokeskuksen tilastojen mukaan työttömyys on lisääntynyt 19 000:lla.

Puhemies! Omassa puheenvuorossani haluan erityisesti kyllä keskittyä työllisyyteen ja siihen liittyen verotukseen ja valtionvelkaan. Toteaisin ensinnäkin sen, että kun esimerkiksi sekä sosialidemokraattisen puolueen puoluekokouksessa että keskustapuolueen puoluekokouksessa yksimielisesti hyväksyttiin tavoite painaa työttömyys alle 5 prosentin, niin ehkä tässä nyt erityisesti keskustan ehdotuksia jää kaipaamaan, mitä konkretiaa keskustalla on siihen, että tähän alle 5 prosentin tavoitteeseen päästään. Nimittäin tämä on oikeastaan koko eduskunnan ja hallituksenkin, meidän kaikkien, yhteinen huoli. Meillä pitää olla konkreettisia ajatuksia siitä, mitä pitää tehdä. Ei sillä, että mennään yhden luukun periaatteeseen työnantajapalveluissa tai yksinkertaistetaan, ole mitään käytännön merkitystä. Pitää löytyä konkreettisempia ehdotuksia.

Puhemies! Yritän hahmotella itse muutamia ajatuksia. Ensinnäkin me tarvitsemme aktiivisempaa työvoimapolitiikkaa. (Ed. Ala-Nissilä: Mitä se on?) — Kerron kohta. — Siinä kokoomus ja keskusta ovat löytäneet toisensa. Heidän mielestään ei tarvita mitään aktivointitoimenpiteitä, tarvitaan vain uusia työpaikkoja. Miten ne uudet työpaikat sitten syntyvät, ed. Ala-Nissilä? Se on mielenkiintoista.

Puhemies! Minun mielestäni tarvitaan siis lisää aktivointitoimenpiteitä, joka tarkoittaa lähinnä koulutusta, työharjoittelua jne. Totta kai me voimme kaikki vaatia, että koulutuksen pitää olla sellaista, joka sitten todella työllistää ihmiset mahdollisimman hyvin, eli koulutuksen pitää olla tehokasta. Jos me vertaamme EU-maita, erityisesti Ruotsia ja Tanskaa, mutta yleensäkin EU:ta, Suomessa aktivointitoimenpiteet ovat selvästi alle keskiarvon. Se ei tarkoita, että ihmiset pistettäisiin pelkästään työttömyyskortistoista pois, vaan se tarkoittaa sitä, että ihmisille todella luotaisiin entistä paremmat valmiudet osallistua työelämään työttömyysjakson jälkeen. Koulutus on yleensäkin avain työelämään sen kaikilla eri tasoilla. Siitä me varmasti olemme samaa mieltä.

Siis me tarvitsemme aktivointitoimenpiteitä, mutta sitten toisekseen me tarvitsemme vähän päinvastaistakin, mihin ministeri Niinistö viittasi, kun hän puhui, että Hollannissa disabled eli vajaakykyiset ihmiset siirretään pois työttömyyskortistosta.

Ottaisin yhden ehdotuksen tässä esille. Minun ajatukseni on se, että, sanotaan, kun tuollaiset 58—60-vuotiaat ihmiset ovat olleet vähintään viisi vuotta työttöminä, niin todettaisiin, että he eivät ole työkuntoisia, heillä ei ole ammattitaitoa. Minun mielestäni pitää tänä päivänä hyväksyä syyksi paitsi sairaus myöskin se, että ihmisellä ei ole ammattitaitoa. Eikä meistä kukaan voi edellyttää, että 58—60-vuotias ihminen enää hankkii sitä ammattitaitoa, jolla hän sijoittuisi avoimille työmarkkinoille. — Mielenkiintoista ja hyvää se, että myös ministeri Filatov on tullut tänne paikalle. — Eli siis aktivointia ja sen lisäksi myös niin sanottua Taipaleen mallia, mutta vähän pitemmällekin menevää, koska me tiedämme, että on tuhansia ihmisiä, jotka eivät koskaan työelämään sijoitu.

Kolmanneksi, puhemies, olen henkilökohtaisesti vahvasti sitä mieltä, että Suomen tulevaisuuden työpaikat syntyvät pk-yrityksiin, mutta sekään ei ole pelkkä hokema, niin kuin keskustalla, vaan minulla on joitakin ajatuksia, jotka nimenomaan liittyvät palvelusektoriin. Palveluala on varmasti se, joka tulee työllistämään tulevaisuudessa, jos ja kun ihmisten ostovoima lisääntyy. Tämä on se meidän akilleenkantapäämme. Tässä muutama viikko sitten Helsingin Sanomat aivan oikein yhdessä pääkirjoituksessaan totesi, että Suomi on EU:n kallein kolkka. Jos me sitten katsomme sitä, minkä takia ei palveluissa työllisty ihmisiä, niin se johtuu siitä, että ostovoima on Suomessa EU-maitten keskiarvoa heikompi. Meillä on edelleen kohtuullisen korkea palkkaverotus ja toisaalta meillä on esimerkiksi palveluissa erittäin korkea arvonlisävero, ruuan arvonlisävero jne.

Minun ehdotukseni on, että verotusta helpotettaisiin, nimenomaan niin kuin Oecd toteaa, kaikkein pienipalkkaisimpien osalta ja sen lisäksi alennettaisiin työnantajamaksuja kohdistetusti nimenomaan pieniltä ja keskisuurilta yrityksiltä, jotka työllistävät matalapalkka-aloilla ihmisiä, mutta ei pörssiyhtiöiltä, niin kuin esimerkiksi viime vuonna tehtiin. Sen lisäksi, puhemies, me tarvitsemme tietysti myöskin kohdennettuja arvonlisäveroalennuksia eri palvelualoilla. Mielestäni oli vahinko, että Suomi ei lähtenyt tähän EU:n kokeiluun mukaan, jolla olisi varmasti pystytty luomaan uusia työpaikkoja nimenomaan palveluammateissa.

Mitä sitten tulee palkkaverotuksen alentamiseen, tässä jo ministeri Niinistölle esitin kysymyksen, mitä hän arvioi Oecd:n vero-osaston johtajan Christopher Headyn esityksestä, että Suomessa työttömyys saattaa nimenomaan liittyä korkeaan palkkaverotukseen. Se, että meillä on alhainen omaisuusvero ja osinkotuloja ei veroteta ollenkaan, on hänen mielestään aivan erikoista. Nimenomaan Suomen tapaiselle pienelle, avoimelle taloudelle olisi paljon helpompaa verottaa omaisuutta ja osinkotuloja. Ministeri Niinistö puhui täällä sitten sosiaalisesta hyväksyttävyydestä eräänä kriteerinä. Se on varmasti eräälle kansanosalle erittäin vaikeaa: ne, joilla on suuria omaisuuksia tai suuret osinkotulot, eivät tietysti millään tahdo hyväksyä, että nämä tulisivat verolle.

Mutta, puhemies, emmehän me voi lähteä siitä, että me lupaamme esimerkiksi nyt tupoa ajatellen, samanaikaisesti kun valtiovarainministeri meitä varoittaa budjetin mahdollisesta alijäämästä, että me alennamme esimerkiksi tuloveroja, jos emme samanaikaisesti osoita jostakin sitten lisätuloja. Kyllä minä olen budjetin tasapainon kannalla, (Puhemies koputtaa) mutta sen pitää olla todella tasapainossa sillä tavalla, että voidaan sitten suuria tuloja, omaisuuksia ja osinkoja verottaa ja pienien tulojen verotusta alentaa.

Liisa Hyssälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mitä tarkoittaa joustavampi sosiaaliturva, sitä ed. Elo täällä kyseli, kun siitä kerroin. Meillä on erittäin jäykät järjestelmät, joita ei ole haluttu uudistaa. Työttömän siirtyminen esimerkiksi yrittäjäksi ja taas ehkä takaisin työttömäksi, jos yritys ei onnistukaan, on vaikeaa. Sosiaaliturva ei tule vastaan, kukaan ei voi ottaa sellaisia riskejä. Sitten taas palkka ja sosiaaliturva: Pieni palkka, miten sosiaaliturva voisi sitä täydentää? Näitä malleja voitaisiin kehittää ja uudistaa, samaten kun esitin kansalaistyön ja perustulon yhdistäviä kokeiluja. Meillä on osa sellaista työtöntä työvoimaa, joka kykenisi tekemään tällaista kansalaistyötä, jos saisi siihen tällaista perustulomallin mukaista sosiaaliturvaa. Kaikkia näitä uudistuksia tarvittaisiin ja kokeiluja, mutta siihen tällä hallituksella ei ole ollut halua eikä kykyä.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Elo peräänkuuluttaa keskustan vaihtoehtoja. Tänä päivänä hallitusvastuussa ovat sosialidemokraatit yhdessä kokoomuksen kanssa. Teidän on nyt mietittävä tämä vaalikausi loppuun asti näitä asioita. Me mietimme niitä tietenkin kaiken aikaa ja rakennamme seuraavaa työllisyysohjelmaa. Toivottavasti sitten se kelpaa jommallekummalle hallitukseen haluavalle puolueelle.

Mutta, arvoisa puhemies, pelkkä palvelusektoriin tuudittautuminen ei ole tässä kansantaloudellisessa tilanteessa viisasta. Se on tietenkin positiivinen asia, mutta oleellista meillä kuitenkin on, että meidän on tuotannolliseen toimintaan kyettävä panostamaan selkeästi enemmän, tuontia korvaavaan ja vientiin menevään tuotantoon. Sitä kautta me saamme (Puhemies koputtaa) kansantaloutemme säilymään edes jossain kunnossa.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! En vieläkään päässyt selville edustajakollegani Hyssälän joustavasta sosiaaliturvasta. Se suurin piirtein saattaa ehkä viitata johonkin Amerikassa käytössä olevaan järjestelmään, mutta ehkä tämä selviää tässä viikkojen ja kuukausien kuluessa vielä tulevaisuudessa.

Ed. Salo, kyllä niin on asianlaita, että keskustallakin pitää olla kuitenkin selvä vaihtoehto hallituksen työllisyyslinjaan. Sitä vaihtoehtoa ei ole esitetty. Ed. Jäätteenmäki, uusi puheenjohtaja, esitti, että keskusta painaa työttömyyden alle 5 prosentin, mutta sehän on lupaus, jota kansa ei voi vakavasti ottaa. (Ed. Laakso: Niinhän Lipponenkin lupasi!)

Puhemies! Lopuksi tästä palvelusektorista. Täytyy kuitenkin sanoa se, että palvelusektorilla me olemme kansainvälisesti valtavasti jäljessä työpaikkojen suhteen, mutta, ed. Salo, vienti on meillä jatkuvasti merkittävästi suurempaa kuin tuonti. Me olemme vientiylijäämäisimpiä maita suhteellisesti ottaen koko maailmassa.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Olisin vain lyhyesti todennut, että meillä kyllä on tällaisia järjestelmiä, jotka mahdollistavat vajaatyökykyisten tai matalan tuottavuuden työpaikkojen syntymisen, ja niitä kutsutaan Suomessa sosiaalisiksi yrityksiksi. Kauppa- ja teollisuusministeriössä on ollut työryhmä, joka on antanut omat esityksensä siitä, miten tätä järjestelmää voitaisiin kehittää. Huomenna esimerkiksi sosiaalipoliittinen ministerityöryhmä käsittelee niitä mahdollisuuksia, joilla saataisiin syntymään enemmän tällaisia sosiaalisia yrityksiä, joissa voitaisiin sitten työllistämistukia myös käyttää pidempikestoisesti. Perusajatus on se, että jos ihmisellä on jostakin syystä matalampi tuottavuus, oli se sitten vajaatyökyvyn vuoksi, että on jokin vamma tai muu vastaava, tai sitten pitkä työttömyys, joka sen on tehnyt, niin subventoitaisiin tätä tuottavuuden alenemaa.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä minun puheenvuoroni ei vaadikaan mitään täydentämistä. (Naurua)

Arvoisa puhemies! On hyvä, että täällä on puhuttu työllisyydestä, ja on hyvä, että työministeri Filatovkin ilmaantui tänne omalle paikalleen. Olen samaa mieltä, että oli hyvä, että ministeri Niinistö oli täällä keskustelussa mukana. Sen sijaan en muista, milloin toinen valtiovarainministeri Siimes olisi alistunut keskusteluun talous-, työllisyys- ja veropolitiikasta, jotka ovat hänenkin vastuullaan. Ehkä hänen ongelmansa on se, että hänen mielipiteensä ovat samat kuin ministeri Niinistönkin ja vasemmistoliiton eduskuntaryhmän on vaikea sitä kuunnella.

Tulen tähän työllisyysasiaan, josta keskusta on yleisperustelulausumankin esittänyt. Sitä ennen eräs yksityiskohta, erittäin tärkeä yksityiskohta: Maatalousjaosto esitti asiantuntijakuulemisen perusteella, että maaseutuelinkeinojen korkotuen kohdalla olisi lisätty 20 miljoonaa euroa. Korkotukilainojen hakemukset ovat nimittäin ruuhkautuneet, mikä on merkinnyt investointeja suunnitteleville viljelijöille investointien aloitusten merkittävää viivästymistä ja rahoituspäätösten myöhästymistä. Tässä on siis kysymys valtuudesta eikä suoraan menosta. Hallinnollisista syistä aiheutetut ruuhkat tulee poistaa lisäämällä tähän rahoitusta.

Tästä oltiin jaostossa täysin yksimielisiä. Valitettavaa vain on se, että tämä jaoston esitys sitten kaatui myöhemmin ja nimenomaan kokoomusryhmän vastustukseen, näin ymmärsin. On valitettavaa, että kokoomus, joka juuri on ottanut poliittisen maatalousministerin itselleen, tällä tavalla menetteli. Tämä oli suomalaisen elintarviketalouden ja maatalouden kehittämisen kannalta erittäin onneton juttu. Toivoisin todella, että joku kokoomuksen eduskuntaryhmästä selittäisi, miksi tätä myöntämisvaltuuslisäystä ei voitu tehdä. Nyt keskusta vastalauseessaan esittää siihen 40 miljoonan euron lisäystä. Toivon, että se hyväksytään.

Arvoisa puhemies! Eduskunta voi todella nyt tässä tämän keskustelun päätteeksi osoittaa oman tahtonsa siitä, että työllisyyspolitiikkaa pitää tehostaa. Tulemme esittämään lausuttavaksi talousarviossa, että pitkäaikaistyöttömyyden ja rakennetyöttömyyden ongelmien helpottamiseksi hallitus ryhtyy pikaisesti toimiin matalan tuottavuuden työvoiman kysynnän lisäämiseksi. Toivon, että ed. Elo esimerkiksi äänestää tämän lausuman puolesta, että saamme vähän vauhditettua tätä hallitusta liikkeelle näissä asioissa. (Ed. Elo: Se on hyvä lausuma!)

Täällä on kysytty keskustan vaihtoehdon perään. On hyvä, että luetaan keskustan puoluekokouskannanottoja, joissa selkeästi työllisyys- ja yrittäjyyskysymykset nostettiin esille. Myöskin puheenjohtaja Jäätteenmäki omassa puheenvuorossaan teki juuri näin. Hän hyvin rohkeasti asetti tavoitteet ja totesi, että (Ed. Elo: 5 prosenttia!) — kyllä — työttömyys on painettava vuoteen 2010 mennessä alle 5 prosentin ja tässä lähdetään heti liikkeelle ja kun keskusta tulee seuraavaan hallitukseen, me alamme heti hallituskauden alusta tehdä työllisyyden hyväksi toimia emmekä odottele sitten vaalikauden viimeiseen vuoteen saakka tässä asiassa.

Tässä on kysymys todella, niin kuin keskustan vastalauseessakin on, mielestäni selkeästä vaihtoehdosta, mitä pitäisi tehdä työllisyyden hyväksi. Jos ei itse keksitä, otettakoon oppia Ranskasta, Belgiasta ja Hollannista, joissa on toteutettu sellaisia ratkaisuja, joilla voidaan esimerkiksi veropoliittisin keinoin työllistämisen ja työllistymisen esteitä raivata.

Todella on kysymys myöskin, niin kuin tässä äsken käytiin keskustelua, siitä, että myöskin sosiaaliturvaa pitäisi yhteensovittaa ja etsiä siihen uusia malleja sillä tavalla, että ihmiset voisivat työllistyä. Työpaikka on sittenkin sitä parasta sosiaaliturvaa, niin kuin tiedämme. Myöskin erilaisia kansalaistyön ja perustulon yhdistäviä kokeiluja pitäisi tehdä.

Mutta, arvoisa puhemies, kun tässä on lyhyt aika, niin otan lopuksi yrittäjyyspolitiikan. Kyllähän on niin, että tämä hallituksen Yrittäjyys-hanke jää puhallukseksi. Sata toimenpide-ehdotusta on ollut, mutta juurikaan siellä ei ole konkretiaa. Kysyinkin ministeri Niinistöltä sukupolvenvaihdosasiaa, miksei sille tehdä mitään. Kokoomusta on pidetty jonkinlaisena yrittäjyyspuolueena ennen vanhaan. Tämä olisi erittäin tärkeä nyt hoitaa, koska verotus monissa tapauksissa verotusarvojen nousun takia estää sukupolvenvaihdostilanteet, ja nyt olemme tulossa suurten yrittäjäikäpolvien sukupolvenvaihdostilanteeseen. Mutta ei tämä etene. Se makaa siellä ministerien Niinistön ja Siimeksen yhteisessä pöytälaatikossa, ja mitään ei tapahdu. Se on todella harmillista.

Me tiedämme, että yritysten määrä nyt toisena vuonna Suomessa laskee. Erityisen ongelmallista on se, että korkea suomalainen osaaminen ei kanavoidu yrittäjyydeksi, niin kuin todella pitäisi ja toivoisi. Ed. Aula viittasi yrittäjäbyrokratian purkamiseen ja valmis ehdotus näistä on olemassa työnantajamaksujen osalta, mutta sekään ei etene. On mielestäni turha kuvitella, että Suomessa voidaan työllisyyspolitiikassa edetä, jos meillä tämä kehitys jatkuu, että yritysten määrä vähenee.

Näin ollen, arvoisa puhemies, toivon todella, että ensinnäkin tämä keskustan lausumaehdotus hyväksyttäisiin ja että Suomessa tehtäisiin vielä tällä vaalikaudella jotakin yrittäjyyden hyväksi.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluaisin todeta, että täällä varsinkin sosialidemokraattisten edustajien keskuudessa on tämmöistä tietynlaista huonokuuloisuutta ja aina semmoista epäilyä, että keskusta ei esittäisi jotain asiaa vilpittömällä mielellä. Kun ed. Hyssälä otti esille tämän joustavan sosiaaliturvan, niin kyllä minusta on erikoista, että te edelleenkin, monet sosialidemokraattiset edustajat, epäilette, että se olisi jotakin omituisuutta. Kyllä teidänkin pitäisi myöntää, että tämä meidän nykyinen järjestelmämme on erittäin jäykkä. On vaikea ottaa lyhytaikainen työ vastaan, työttömyyskorvaukset viivästyvät jne. Toivoisin, että voisitte näitä asioita myöntää, että ne eivät ole kunnossa tällä hetkellä.

Sitten omaan puheenvuorooni vähän tarkemmin. Lipposen hallitusten työttömyyden alentamistavoitteet ovat pettäneet toinen toisensa jälkeen. Ensimmäisen Lipposen kabinetin tavoite puolittaa työttömyys ei ole toteutunut vieläkään. Yhä edelleen työttömänä on lasku- ja arviointitavoista riippuen keskimäärin 9—18 prosenttia työvoimasta. Muun muassa Oecd ja Imf ovat kiinnittäneet huomiota todellisen työttömyyden korkeuteen. Viimeksi hallitus on myöntänyt epäonnistumisensa työttömyyden hoidossa vapun alla luopuessaan tavoittelemasta 70 prosentin työllisyysastetta. Hallituksen puolelta on kuitenkin koko ajan vakuuteltu sitä, kuinka paljon on syntynyt uusia työpaikkoja. Kunnia uusista työpaikoista kuuluu kuitenkin ennätysvoimakkaalle talouskasvulle ja eräiden alojen supersuotuisalle kehitykselle.

Perusongelma on, että yhä Suomessa on lähes 100 000 pitkäaikaistyötöntä, joiden työllistyminen on todella vaikeaa. Näillä ihmisillä ei ole mitään mahdollisuutta it-alan putkeen tai muuhun voimakkaasti kasvaneeseen uuteen alaan.

Arvoisa puhemies! Työministeriön maaliskuussa julkaisema Työllisyyskertomus vuodelta 2002 kertoo työttömyyden hinnasta valtiolle viime vuodelta. Kertomuksen mukaan viime vuonna lähes 600 000 ihmistä sai työttömyysturvaa. Välittömät työllisyysturvamenot olivat 13 miljardia markkaa. Työttömyyseläkkeitä maksettiin 4 miljardia markkaa. Kun otetaan huomioon lisäksi muun muassa työttömien koulutukseen ja kuntoutukseen käytetyt varat sekä valtion saamattomat verotulot, voidaan arvioida, että työttömyys maksaa valtiolle vähän laskentatavasta riippuen noin 40 miljardia markkaa. Voi sanoa, että työttömyys maksaa vuosittain yhden pankkituen verran, siis vuosittain.

Työttömyyden kalleuden veronmaksajille luulisi herättävän hallituksen ja myös valtiovarainministeri Niinistön. Missä on ollut hallituksen tahto etsiä uusia keinoja rakenteellisen työttömyyden lieventämiseen? Jälleen toistamiseen valtiovarainvaliokunnan työ- ja sosiaalijaosto kuuli lisäbudjetin yhteydessä työttömyyden ongelmista ja työvoimapoliittisten keinojen vaikuttavuudesta. Kuultuani asiantuntijoita jaostossa tulin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että nykyhallituksen keinoin olennaista helpotusta pitkäaikaistyöttömyyteen ei ole luvassa.

Valiokunnan mietintöön on otettu aivan oikein tärkeitä huomioita kuulemiltamme asiantuntijoilta. Näistä kannanotoista haluan nostaa esille erityisesti lyhytaikaisen työn vastaanoton vaikeuden. On surullista, että yhä vain ministeri Tarja Filatov vakuuttaa, että työ kannattaa aina ottaa vastaan. Näin ei ole. Työttömiltä työhalukkailta voitaisiin koota laaja kirjasarja niistä esimerkeistä, jotka kertovat, miten lyhyt pätkätyö on polttanut työttömyyskorvaukset, aiheuttanut mielettömän byrokratian ja suunnattomasti selvittelyjä sinne ja tänne. Tässä yksi esimerkki. Otin sen jo esille debatissa ja kerron sen uudestaan.

Nuorehko, työhaluinen kuuden lapsen isä on ammatiltaan linja-autonasentaja, siis linja-autoihin erikoistunut autonasentaja. Hän oli työtön ja kuului Auto- ja kuljetusalan työntekijäliittoon, sai liiton päivärahaa. Miehen asuinkunnan Valtimon paloauto oli remontin tarpeessa, jarrut kaipasivat huoltoa. Valtimon kunta tiesi, että kylällä asuu ammattitaitoinen alan mies. Niinpä ystävämme otti työn vastaan sillä seurauksella, että työttömyysturva 4 viikon jaksolta pieneni 100 markkaa per päivä. Mieheltä meni myös hermot ja, summa summarum, miehen nettopalkka tehdystä kahden päivän työstä hädin tuskin riitti siihen, että mies maksoi ne puhelinkulut, jotka hänelle aiheutui siitä, että hän yritti selvittää tilannettaan liittoon. Että näin! Ei ihme, että moni kokee lyhytaikaisen työn vastaanottamisen todella kannattamattomana. Vaihtoehtona on se, että jää passiivisesti työttömäksi, vaikka tarjolla olisi pätkätyö, tai toinen vaihtoehto on, että ottaa pimeän työn vastaan.

Itse ainakin ajattelen näin, että ei voi olla hyvä, että me täällä eduskunnassa ikään kuin puolihuolimattomasti siunaamme nykyisen käytännön, joka heikentää ihmisten omaa moraalia suhteessa lain kunnioittamiseen. Ihmettelen, ettei todellakaan ministeri Niinistö ole ollut tässä asiassa aktiivinen ja että hän äskeisessä debatissa ei ollut kiinnostunut tästä asiasta. Ei tullut vastauksia, kun kahteen kertaa kysyin, mitä hallitus aikoo tehdä lyhytaikaisen työn vastaanotto-ongelmien poistamiseksi. Vastaukset jäivät saamatta.

Arvoisa puhemies! Toinen seikka, jonka asiantuntijakuulemisesta haluan nostaa esille, liittyy työvoimapoliittisten toimien vaikuttavuuteen. Kuulemisen perusteella voi tehdä yhteenvedon, että työministeriö elää yhä vahvemmin omassa norsunluutornissaan myös tässä asiassa. Ministeriö pitää harjoitettua työvoimapolitiikkaa ainoana oikeana ja vaikuttavuudeltaan mahdottoman hyvänä. Yleiskäsitykseksi jäi, että Suomen työministeriössä ei anneta juurikaan arvoa esimerkiksi Tanskassa tai Hollannissa harjoitetulle työllisyyspolitiikalle.

Asiantuntijoissa oli myös niitä, jotka myönsivät ja näkivät nykyisen työllisyyspolitiikan onttouden. Näiltä henkilöiltä tuli myös eväitä ja sormiharjoitelmia siihen, miten rakennetyöttömyyttä voitaisiin aidosti purkaa. Esimerkiksi Työelämän tutkimuskeskuksen Simo Aho nosti esiin tärkeänä keinona matalan tuottavuuden työvoiman kysynnän ja sen lisäämisen. Myös keskustan puolelta tätä keinoa on yritetty pitkin matkaa pitää esillä mutta huonoin tuloksin. Haloo, hallitus, miksi te yhä lukkiudutte perinteiseen tukityöllistämiseen ja työvoimakoulutukseen? Eikö olisi jo korkea aika ottaa esityslistalle matalan tuottavuuden työn tukeminen? Malleja siihen löytynee lukuisasti sekä kotimaasta että ulkomailta, ja oma ajattelukin tässä asiassa voisi olla hyödyllistä.

Liisa  Hyssälä  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Puutun lyhyessä puheenvuorossani kolmeen asiaan: potilasjonojen purkamiseen, Vuosaaren satamaan ja työttömyyteen. Mutta ihan ensin mainitsen partisaaniponnesta, joka meillä oli aiemmin ja eduskunnan esityksenä. Olemme todella pahoillamme, että sitä asiaa ei kyetty hoitamaan, mutta odotamme jatkossa sille positiivisempaa kannanottoa syyspuolella. Sen sijaan iloitsen siitä, että adoptioavustus on menossa läpi.

Potilasjonojen purkamiseen olemme esittämässä lisää rahaa hallituksen esitykseen verrattuna 5 miljoonaa euroa. Hallitushan esittää 25:tä miljoonaa euroa. Tämä yhteensä 30 miljoonaa euroa on sama summa, jonka sosiaali- ja terveysministeriö oli katsonut omassa esityksessään tarvittavan hoitojonon, joka on nyt noin 140 000 henkeä, purkamiseen. Erityisen vakava tilanne on sydänpotilaille, jotka ovat jonoissa. Monilla heistä on jopa vaara menehtyä, jos hoito vielä viivästyy.

Lisärahoitus hallituksen esitykseen verrattuna tarvitaan asiantuntijoitten kuulemisen perusteella sen takia, että hallituksen esityksessä ei ole niitä työvoimakuluja, joita muu kuin lääkärityövoima aiheuttaa silloin, kun tehdään lisätyönä leikkausjonojen purkuja. Siellä tarvitaan monenlaista muuta työvoimaa. Tietenkin on myös voitava käyttää ostopalveluja silloin, kun tilanne on todella kriisiytynyt jonossa, joskin olemme hyvien julkisten palvelujen kannattajia. Tämän esityksen tulemme tekemään yksityiskohtaisessa käsittelyssä ja tälle odotamme laajaa tukea.

Arvoisa puhemies! Liikennejaostossa on laajasti perehdytty Vuosaaren satamahankkeeseen. Myöskin valiokunnan kesämatkalla aiemmin esimerkiksi Satakunnassa olemme saaneet kuulla satamien kapasiteetista ja rakentamistarpeesta. Se kuva, joka itselleni on muodostunut, on se, että uuden satamakapasiteetin rakentamistarvetta ei Suomessa sinänsä ole. Asiantuntija Turun kauppakorkeakoulusta, professori Jorma Taina, toteaa asiantuntijalausunnossaan todellakin näin, että rakentamistarvetta Suomeen ei ole missään vaiheessa lähestytty puhtaalta pöydältä ja yksinomaan Oy Suomi Ab:n tarpeista käsin. Hänen mielestään satamat palvelevat Suomen ulkomaankauppaa eivätkä sijaintipaikkakunnan etuja.

Hänen mielestään myöskin, ja hän on varmasti yksi tämän maan parhaita asiantuntijoita, tällä hetkellä on mahdotonta arvioida Vuosaaren hankkeen peruskustannustietojen luotettavuutta, koska kustannukset muuttuvat joka kierroksella ja vahvasti ylöspäin. Ei myöskään osata arvioida, ovatko kaikki mahdolliset kustannukset edes mukana laskelmissa. Satamarata aiheuttanee myös muutoksia pääradalle. Sellaisia hänen mielestään näissä laskelmissa ei näy.

Meillä on riittävästi satamakapasiteettia tässä maassa. Asiantuntijoitten mukaan se on myöskin hyvin edullisesti. Suomen rannikon muoto on hyvin edullinen. Meillä on Kotka, Hamina, Turku, Naantali, Pori, Rauma, Kokkola, Vaasa. Sieltä on hyvin lyhyet matkat sisämaahan. Meidän ei tarvitse Pääkaupunkiseudulta rekkarallia aloittaa. Meillä on myöskin rannikkolaivasto, joka on erinomainen siihen tarkoitukseen, että tavaravirtoja kuljetettaisiin rannikkoa pitkin.

Sen lisäksi haluan todeta, että ei ole aluepoliittisesti mitään tarvetta myöskään siihen, että keskitettäisiin edelleen Pääkaupunkiseudulle valtavaa asujaimistoa. Tämä tapahtuu erittäin kalliisti, ehkä Suomen kalleimmalla tonttipolitiikalla, kun tässä Pääkaupunkiseudun lähellä myöskin on halvempia vaihtoehtoja asumiselle.

Keski-Pasilan maanluovutuksesta arvioidaan syntyvän 105 miljoonan euron hyödyn, joka siis näin ollen tulisi Helsingin kaupungin hyödyksi. Minkä takia valtion omaisuus Helsingissä Pääkaupunkiseudulla pitäisi kokonaan laittaa pääkaupungin hyödyksi? Onko niin, että jos valtio myy Ilomantsissa miljardin markan omaisuuden, sitten myöskin vastaavalla periaatteella se luovutetaan Ilomantsille, vain näin esimerkinomaisesti? Ei ole mitään syytä, että Helsinki tästä saisi tämän hyödyn.

Arvoisa puhemies! Vastustamme jyrkästi Vuosaaren satamaa, koska se syö myöskin satamakapasiteettia muualta ja näin ollen heikentää esimerkiksi vahvasta työttömyydestä kärsivän Porin sataman edellytyksiä toimia jatkossa. Asiantuntijat ovat selvästi ilmoittaneet, että tämä on niin suuri hanke, että sillä on näitä vaikutuksia, että se syö myös muitten satamien toimintaedellytyksiä.

Arvoisa puhemies! Olin pettynyt ministeri Niinistön vastauksiin. Kun kansanedustajat täällä kysyvät selkeitä, suoria kysymyksiä, mitä on tehty yrittäjäbyrokratian ehkäisemiseksi hallituksessa, mitään vastauksia ei tullut. Me tiedämme hyvin, että kun yrittäjien määrä viime vuonna laski 15 000 henkilöä, varmasti on mielessä yrittäjäbyrokratia osalla niistä, jotka aikovat ryhtyä yrittäjiksi. On toivotonta, että siinä ei edistytä, ja se ei maksa mitään, kun kysymys on lainsäädännöllisistä toimista.

Sen lisäksi juuri ed. Vehviläisen kysymyksiin lyhytaikaisten työsuhteitten vastaanottamisesta ja niitten kannattaviksi tekemisestä emme saaneet mitään vastauksia. Nämä ovat hyvin kipeitä aiheita hallituksen sisällä, koska mitään ei tapahdu. Olemme tehneet keskustassa esitykset kansalaistyön ja perustulon kokeilujen aloittamisesta jo seitsemän vuotta sitten, aivan turhaan: mitään ei ole tapahtunut.

Jukka  Gustafsson  /sd:

Arvoisa puhemies! Tapojani parantaen mielelläni kuitenkin puolustaisin ministeri Niinistöä: poiketen monista muista ministereistä kyllä hän aika hyvin meidän edustajien kysymyksiin vastasi.

Pidän eduskunnan viime tunteina käymää keskustelua lisäbudjetista sillä tavalla nyt kuitenkin hyvänä ja tarpeellisena, että tässähän on nyt työllisyyspolitiikka ja työllisyys noussut sille arvolle ja asemalle, jossa sen tulisi olla. Jo ehkä pitkähkönkin parlamentaarisen toimintani aikana minua suoraan sanoen viime viikkoina ja kuukausina noin vähän moraalisesti ja yhteiskuntapoliittisesti on vaivannut se, että lähes 10 prosentin työttömyysaste on alettu ottaa ikään kuin jotenkin annettuna, pysyvänä totuutena. (Ed. Kääriäinen: Kuka on ottanut — hallitus?) — Minusta tässä yhteydessä kannattaa olla tavattoman rehellinen. Minä en usko, että lääkkeet nyt hirvittävästi löytyvät poliittiselta oikeistolta, ei keskustaltakaan, ehkä sittenkin vasemmistolta ja sosialidemokraateilta eniten, niin kuin näkymät osoittavat, kun katsomme Ruotsiin, Tanskaan, Hollantiin, joissa lääkkeet ja ratkaisut lähtevät enemmän tällaisesta vasemmistolaisesta yhteiskunta- ja talouspolitiikasta.

Työllisyyspolitiikassa nimittäin avainasemassa on valtio ja valtion rooli. Taloudellinen kasvu ei yksin riitä nyt työpaikkojen luomiseen. Me tarvitsemme nyt selvästi kunnianhimoisempia otteita ja tavoitteita, siis lisäpanostuksia aktiiviseen työvoimapolitiikkaan, pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen ja koulutukseen. Näillä painotuksilla tulee olla ainakin kaksi suuntaa:

Pitää luoda työpaikkoja, joissa on normaalit työehtosopimukset ja työnantajamaksut. Näiden työpaikkojen tulee kohdentua maantieteellisesti ja sisällöllisesti niille alueille ja aloille, missä rakenteellinen työttömyys on voimakkainta. Tehokas vaikuttaminen on tällöin muun muassa rakentaminen. Me olemme puhuneet homekouluista, on korjausrakentamista, jossa arvonlisäverotoimenpiteillä pitäisi tehdä enemmän, ja on muu kunnossapito.

Lisäksi tulee ohjata erityisesti toimenpiteitä matalan tuottavuuden alueille. Tältä osin näkökulmani ja toimenpide-ehdotukseni lähestyvät aika paljon keskustan ajatuksia. Aivan niin kuin ed. Elo merkittävässä sosialidemokraattisessa linjapuheessa totesi, meidän tulee voida arvonlisäverokantaa alentamalla, työnantajamaksuja selkeämmin kohdentamalla tehdä tällaisia toimia, joilla rakenteelliseen työttömyysongelmaan käydään kiinni. Näitä töitä löytyy palvelutöistä, hoivatöistä, siivoustöistä jne.

Kolmantena: Ministeri Filatov jo vastasi sosiaaliseen yritystoimintaan. Hain työhuoneestani aivan uunituoreen työryhmän mietinnön, jossa esitetään toimenpiteitä sosiaalisen yritystoiminnan edistämiseksi. Uskaltaisin sanoa näin, että tällaisissa vähän asiantuntijapiireissä työryhmän toimenpide-ehdotuksilta odotettiin enemmän. Täällä ehdotetaan muun muassa, että perustetaan sosiaalisen yritystoiminnan valtakunnallinen yhteistyöfoorumi; perustetaan sosiaalisen yritystoiminnan alueelliset yhteistyöfoorumit; työvoima- ja elinkeinokeskusten voimavaroja kasvatetaan nimenomaan palvelemaan sosiaalista yritystoimintaa. Sitten esitetään myöskin sitä, että säädetään laki sosiaalisesta yrityksestä. Tältäkin osin löytyy eri maista malleja, joilla työllistyy tuhansia ihmisiä, joitten muuten on lähes mahdotonta saada työtä. Odottaisin tältä osin syksyllä myöskin eduskunnalta ja hallitukselta näkyviä konkreettisia toimia sosiaalisen yritystoiminnan vauhdittamiseksi Suomessa.

Ylipäätänsä nyt on kysymys siitä, että aktiivinen työvoimapolitiikka kaipaa selvästi enemmän voimavaroja kuin nyt on hallitus halunnut antaa. Lähtökohtani on avoimesti julkisen sektorin vahvistaminen. Se on kunnon valtiollista sosialidemokratiaa Keynesin hengessä.

Arvoisa puhemies! Itse käsittelyssä olevassa lisäbudjetissa on asia, johon haluan puheenvuoroni lopussa viitata. Mietinnössä todetaan: "Eduskunta edellytti 7.12.2000 hyväksymässään lausumassa, että Tampereen toimintakeskukselle myönnetään määrärahaa lainrikkojien kuntouttamisen edistämiseen suuntautuvien uusien projektien rahoittamiseen, koska keskuksessa vapautuu kokenutta henkilökuntaa, jonka aikaisempi toiminta ja projektityöskentely on osoittautunut tulokselliseksi. Tämä lausuma huomioon ottaen oikeusministeriö, Kriminaalihuoltoyhdistys ja Silta-Valmennusyhdistys ry valmistelivat rahoitusmuistion."

Kuitenkin asiantuntijakuulemisessa hallinto- ja tarkastusjaostossa valiokunnan erinomaisen puheenjohtajan Olavi Ala-Nissilän johdolla totesimme, että valtio ei nyt ole pitänyt kiinni sopimuksistaan. Kun vielä erikseen saimme selvästi tiedon siitä, että tämä toiminta on ollut tavattoman onnistunutta ja tuloksellista, hallinto- ja tarkastusjaosto päätyi esittämään momentille, siis vankeinhoitoon, lisättäväksi 150 000 euroa ostopalveluihin nimenomaan käytettäväksi palvelujen ostoon Silta-Valmennusyhdistykseltä.

Arvoisa puhemies! Nyt, kun uskon, että tämä päätös tulee eduskunnan hyväksymäksi, toivon, että oikeusministeriö ja oikeusministeri mahdollisimman nopeasti kohdentaisivat tämän rahan siihen tarkoitukseen, johon me sitä esitämme.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Helsinkiläinen kansanedustaja on tänään voinut tuntea olevansa aika yksin, niin voimakkaita ovat olleet jopa tulistuneet puheenvuorot silloin, kun Vuosaaren satama on noussut esiin keskustelussa. Jo debatin aikana totesin, että mielestäni hallitus edistää työllisyyttä esittämällä määrärahaa, jotta Vuosaaren sataman rakentaminen voisi alkaa mahdollisimman pian. Helsingissä on 25 000 ihmistä edelleen työttöminä ja heistä yli 8 000 ihmistä on edelleen pitkäaikaistyöttömiä. Voidaan kai todeta, että nykyisin, kun jokainen urakka, pienikin urakka, kilpailutetaan, investointi, joka alkaa Pääkaupunkiseudulla, hyödyttää myös muun maan rakennusalan tekijöitä.

Arvoisa puhemies! Keskityn historiaan, joka on yli kymmenen vuoden mittainen alkaen siitä, kun Helsingin kaupungissa jouduttiin toteamaan vuonna 91, että nykyiset satamat ovat jääneet pahasti kasvavan keskikaupungin sisälle. Se on suurin ongelma. Satamien investointi tehokkaammiksi ei ole nykyisillä Jätkäsaaren ja Sompasaaren alueilla mahdollista. Toinen tärkeä syy hankkeen liikkeellelähtöön on ollut se, että erittäin raskasta on se liikenne, joka satamaan johtaa, (Ed. Bremer: Se tulee autolautoilta!) muun muassa ed. Kääriäisen Helsingin asunnon ohitse Töölössä, eli 40 000 raskaan liikenteen ajoneuvoa kulkee Töölön ja kantakaupungin lävitse nykyisiin satamiin. Kun uusi satama rakentuu, kyllä henkilöliikenne tulee jatkumaan, koska Jätkäsaareen tulee jäämään matkustajaliikenne.

Kymmenen vuotta, arvoisa ed. Bremer — minä kuuntelin teidän puheenvuoronne hiljaa, toivon, että annatte myös minun puhua — kymmenen vuotta te olette esittänyt erilaisia arveluita Vuosaaren satamahankkeen taloudellisesta kannattavuudesta (Ed. Bremer: Nehän ovat toteutuneet!) ja myös toteutuksesta. Teidän jokainen esityksenne on jopa eri oikeusasteissa käyty läpi, arvioitu ja tulkittu siten, että tällä hetkellä satamalle ei ole vastustusta. Satama on valmis toteutettavaksi oikeudellisessa mielessä sen jälkeen, kun korkeimman hallinto-oikeuden myönteinen päätös toivon mukaan hyvin pian saadaan.

Kaupunginvaltuusto on tehnyt vuonna 96 perustamispäätöksen. Silloin käynnistyi myös Suomessa ensimmäinen uuden ympäristölain mukainen yva-selvitys. Se tehtiin Vuosaaren satamahankkeen ympäristövaikutuksista. Sen jälkeen on tehty myös kokonaistaloudellinen analyysi KTM:n toimesta. Kustannukset ovat vuosien mittaan muuttuneet, mutta eikö ole niin, että silloin kun hanke elää voimakkaasti ja siihen tehdään ympäristön vaatimia muutoksia ja ylipäätään prosessin aikana tulleita, huomautusten johdosta tehtyjä muutoksia, niin kustannukset myös elävät.

Helsingin kaupunki on omalta osaltaan valmis rakentamaan sataman, niin että olemme vakuuttuneita, että se kannattaa omalla rahoituksella. Se, millä rahoituksella valtio tulee mukaan, liittyy Keski-Pasilan aluesopimukseen, joka on hiljattain hyväksytty ja tulee kaupunginvaltuuston käsittelyyn Helsingissä elokuussa. Tämä sopimus pitää sisällään sen, että itse asiassa valtio tulee saamaan takaisin Keski-Pasilan kaavoitukseen liittyvän rakennusoikeuden myötä kaiken sijoittamastaan 50 prosentin väylä-, tie- ja ratahankerahoituksesta, joka nyt on tulossa näiltä osin tähän hankkeeseen. Kun siellä on vielä optio siitä, että mikäli rakennusoikeutta kasvatetaan, niin siitä hyödystä tulee kaksi kolmasosaa valtiolle vielä tämän nykyisen tilanteen päälle ja yksi kolmasosa kaupungille, voi ajatella, että valtio tulee saamaan korkoineen tämän 50 prosentin osuuden takaisin. Mielestäni se on hyvä muistaa, kun täällä päätetään tästä.

Hyvät edustajakollegat, Helsinki ei pyri kilpailemaan eikä luomaan uutta volyymia. 7,6 miljoonaa tonnia siirtyy nykyisen sataman kappaletavaramäärästä uuteen satamaan. Sen maksimikoko tulee olemaan 12 miljoonaa tonnia, sitten kun se aikanaan on kokonaisuudessaan rakennettu. Nykyisten satamien kapasiteetti korvautuu Vuosaarella. Toki voi ajatella, että myös muu maa eikä vaan ulkomaankauppa hyötyy siitä, että Helsingin satamat ovat tehokkaasti keskitettyjä ja että sieltä päästään sekä rata- että meriväyliltä nopeasti ulos. Se tulee näkymään, toivon mukaan, kuljetusten hinnoissa ja myös elintarvikkeiden hinnoissa, koska kappaletavara, jota kuljetetaan konteissa Helsingin satamaan, on hyvin merkittäviltä osin elintarvikkeita.

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat, ajatelkaa nyt Helsinkiä. Helsinki on ollut satamakaupunki aina, ja mitä se hyödyttää muuta maata, jos Helsinki ei pärjää? Helsingin elinvoima on kiinni myös satamasta yhtä hyvin kuin muiden kaupunkien. Helsinki ei halua yksipuolistaa omaa elinkeinorakennettaan, vaan haluamme myös tuotannolliset työpaikat täällä säilyttää.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Hallinto- ja tarkastusjaosto on käsitellyt osuudessaan muun muassa Pietarin pääkonsulaatin rakennushanketta ja vankeinhoitolaitoksen tilaa. Hyvät suhteet itäiseen naapurimaahamme ovat tärkeät. Siksi on hyvä, että Pietarin pääkonsulaatti saa asianmukaiset tilat toimintaansa varten. Näin voimme parhaiten palvella kansalaisia. Rakennus sijaitsee merkittävällä paikalla, ja rakennushanke on nostattanut keskustelua Pietarin asukkaiden keskuudessa. Uskon, että pystymme yhteistyössä saamaan aikaiseksi tilat, jotka tulevat olemaan valtaväestön hyväksymät.

Kun ulkomaista puhun, haluan myös mainita muutaman sanan Rajavartiolaitoksesta, joka saa myös määrärahalisäystä meripelastuslain säädösmuutoksesta johtuen. On tärkeää, että Rajavartiolaitos saa jatkossa riittävästi resursseja käyttöönsä. Vain näin voidaan taata vapaa, mutta turvallinen matkustaminen yli rajojemme. Viime päivien uutiset tukevat tätä linjaa.

Vankien määrä on nousussa. Vankimäärän arvioidaan nousevan 3400:aan, mikä on 200 enemmän kuin on oletettu. Valtiovarainvaliokunta kiinnitti vankeinhoitolaitoksen määrärahatarpeisiin huomiota vuoden 2000 talousarviosta antamassaan mietinnössä. Tämän pohjalta eduskunta edellytti, että vankeinhoitolaitoksen määrärahatarpeet otetaan huomioon jo vuoden 2000 aikana ja niihin palataan tarvittaessa lisätalousarvion yhteydessä. Vaatimusta perusteltiin vankien lisääntyneillä ongelmilla, joita ovat muun muassa päihde- ja huumetilanteet ja tästä johtuen valvonta-, kuntoutus- ja terveydenhuoltomenojen kasvu.

Valiokunta lisäsi oikeusministeriön hallinnonalalle 150 000 euroa sillä tarkoituksella, että nämä varat käytetään muun muassa vankien kuntoutukseen ja uusintarikollisuuden vähentämiseen. Rikollisuus lisääntyy varsinkin huumeiden käyttöön liittyen. Pelkät kovat tuomiot ja pitkät rangaistukset eivät asiaa korjaa, vaan tarvitaan kaikki toimet ensinnäkin huumeiden käytön minimoimiseksi. Toiseksi on tärkeää, että ne, jotka ovat erehtyneet rikolliseen toimintaan, pyritään ohjaamaan takaisin tavalliseen elämään. Tämä on erityisen tärkeää nuorten rikollisten urakehityksen katkaisemiseksi. Tästäkin meillä on useita esimerkkejä viime kuukausilta, niitäkään nimeltä mainitsematta.

Muilta osin lisätalousarvioesitys on oikean suuntainen. Puutun aivan pieneen asiaan, koska se lämmittää aivan erityisesti mieltäni. Se on pitkien hoitojonojen purkamiseen tarkoitettu määräraha, joka on 25 miljoonaa euroa ollen Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirissä noin miljoona euroa. Jono-käsite sinänsä on herkästi harhaanjohtaja, ja pelkkä raha ei varmasti ongelmia terveydenhuollossa ratkaise. Kuitenkin määrärahalla voidaan ainakin muutamien ihmisten vaivoja helpottaa ja yhteiskunnan viesti kansalaisille on myönteinen. Tyytyväisyyteen ei ole kuitenkaan tuudittautuminen, vaan sosiaali- ja terveyshuollon lainsäädäntö on kokonaisuudessaan perattava toimivaksi kokonaisuudeksi. Näin voimme taata asianmukaiset työolosuhteet henkilökunnalle ja asianmukaisen hoidon suomalaisille.

Työministeriölle esitän haasteen: Työministeriön tulee aktiivisemmin toimia. Esimerkiksi työministeriö voisi ottaa esille aktiivisen kannan, jolla saadaan lääkäreitä töihin: Jos naislääkärit saataisiin tekemään esimerkiksi osapäivätyötä, työministeriö voisi puhua osapäivätyön puolesta. Samoin työpaikkoja löytyisi kodeista, jos sallisimme kotiin palkatun henkilön palkan sivukustannuksineen olevan verotuksessa vähennyskelpoinen. Tässä työministeriö voi olla paljon aktiivisempi. On kyse uusista työpaikoista ja sitä kautta yhteiskunnan kassaan kertyvistä veromarkoista, joilla rakennamme hyvinvointiyhteiskuntaamme.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Lyhyesti kolmesta asiasta eli työllisyystilanteesta, panssarivaunujen hankinnasta Saksasta ja vielä Vuosaaren satamasta.

Minä näen työllisyyskehityksen perusongelmaksi sen, että valtio on vähentänyt työllisyystoimia. Minä nimittäin näen, että valtiolla pitää olla vastuu siitä, että kukaan ei syrjäydy työmarkkinoilta, koska työmarkkinoilta syrjäytyminen johtaa muuhunkin syrjäytymiseen ainakin ajan kanssa. Tässä suhteessa valtion vastuunkanto on vaihdellut.

80-luvulla me vasemmalta kovaa painetta nostaen saimmekin tähän maahan aikaan jopa sellaisen järjestelmän, että maassa oli voimassa työllistämisvelvoite. Kaikki vuoden työttömänä olleet työttömät piti työllistää ja nuoret piti työllistää heti, kun olivat koulusta päässeet. Tämä järjestelmä toimi. Silloin ei pitkäaikaistyöttömiä ollut ja myös nuorisotyöttömyys voitettiin. Valitettavasti Ahon porvarihallitus kumosi tämän työllistämisvelvoitteen, ja kun niin oli tehty, heti repesi. Työttömyys kasvoi tietysti muutenkin, mutta tämä perälaudan poisto aiheutti sen, että meillä syntyi todella pahanlaatuinen pitkäaikaistyöttömyys, joka jatkuu edelleenkin.

Tätä taustaa vasten minä todella näen niin, että valtion työllistämistoimia ei ole varaa vähentää, niin kuin on tehty; niitä pitää päinvastoin lisätä. Se on se ainoa turva sille, että kaikki ainakin periaatteessa voivat työllistyä. Totta kai me tarvitsemme sellaisia yrityksiä, isoja ja pieniä, lisää, jotka palkkaavat ihmisiä. Tässä tarvitaan varmasti myös erilaisia kokeiluja, mutta jättää työttömyys ja työllisyysasiat markkinoiden varaan, mitä täällä tuntuu kaihoiltavan, on varmasti suuri virhe ja johtaa sellaiseen pysyvään tilanteeseen, jossa meillä on paljon työttömiä, jossa tilanteessa me nyt olemme.

Minä siis näen ongelmaksi sen, että työllistäviä toimia valtion osalta on vähennetty. Meillä työllisyyskehityksen paranemisen ongelma on minusta tässä, että valtio on lähtenyt vetäytymään työllistämisvastuusta sitä mukaa kuin markkinoiden puolella tilanne on parantunut. Ei se näin saa mennä. Ne eivät ole vaihtoehtoja, molempia tarvitaan. Tässä ollaan tekemässä virhettä, että valtio vetäytyy sitä mukaa kuin markkinat ovat hieman paremmin kasvun vuosina työllistäneet.

Toiseksi Leopard-panssarivaunujen hankintasuunnitelmasta. Minä näen tämän hankintaesityksen olevan vastoin puolustus- ja turvallisuuspoliittisen selonteon linjanvetoa. Silloin eduskunta päätti, että panssareita ja taisteluhelikoptereita käsitellään yhtenä kokonaisuutena seuraavan selonteon yhteydessä. Nyt hankitaankin panssarivaunuja ohi tämän linjanvedon, joka eduskunnassa siis, ei kauankaan sitten, yksimielisesti hyväksyttiin.

Miksi sitten näin kovalla kiireellä yli 3 vanhan miljardin hankinta eli 100 kappaletta käytettyjä Leopardeja? Näen hankinnan olevan osa Suomen armeijan Nato-yhteensopivuuden luomista. Sillä tiellä on oltu jo kauan, sillä mennään varsin kovaa, ja tähän Nato-yhteensopivuuden linjaan liittyvät myöskin nämä panssarivaunuhankinnat, joista nyt ollaan pyytämässä etukäteistä, sitovaa päätöstä eduskunnalta. Minä näen siis tässä olevan takana Nato-yhteensopivuuden lisäämisen.

Meillä on Nato-kysymyksessä kaksi eri tasoa. Käydään yleistä keskustelua, jossa on erilaisia kantoja, mennäänkö Natoon vai eikö mennä Natoon tai miten sinne mennään, sitäkin keskustelua on ruvettu käymään. Sitten on tämä toinen taso, käytännön taso, jossa Natoa lähennytään nyt hyvin kovalla vauhdilla. Panssarivaunuhankinta liittyy tähän. Nato-sopivuuteen eivät sovi venäläiset panssarivaunut, jotka voisivat vielä monta vuotta kuitenkin Suomen armeijaa ja Suomen armeijan tarpeita palvella. Minä en kannata Natoon menemistä. En hyväksy myöskään tätä käytännön tasolla tapahtuvaa Nato-lähentymistä, ilman että puhutaan ainakin nimeltä, mistä on kysymys. Siksi en kannata myöskään valtuutta hankkia meille Saksasta panssarivaunuja tässä tilanteessa, niin kuin sanottu, ohi eduskunnan aiemman selkeän päätöksen.

Sitten vielä Vuosaaren satamasta. Minä näen asian niin, että Helsingin keskusta ei ole sopiva paikka satamalle. Minä olen tässä kaupungissa osaviikkoisesti elänyt 25 vuotta, niinkö se on mennyt, ylikin. Kyllä Helsinki on tuttu, meillekin kaikille varmasti läheinen kaupunki ja tämän kaupungin asioista huolta kannetaan ja tästä kaupungista koetetaan tietysti omalta osaltamme myös määrätyllä tavalla huoli kantaa. Helsingin keskusta ei ole minusta sopiva paikka satamalle.

Toisaalta minä en suoraan puhuttuna voi edes kuvitella, että olisi olemassa pääkaupunki ilman satamaa ja satamatoimintaa. (Ed. Bremer: Ei siitä olekaan kysymys!) Se on minulle itsestään selvä asia. Kun Helsinki on päättänyt, että se sijoittaa satamansa Vuosaareen, eiväthän siihen voi sitten muualta maasta tulevat kansanedustajat ruveta Helsingille neuvoja antamaan. Eli tulen kannattamaan mietinnössä olevaa ehdotusta.

Ylipäätäänkin sanoisin niin, että Helsingin ongelmat ovat myös maan yhteisiä ongelmia, mutta kyllä teidän Helsingissä pitää myös herätä muuttoliikkeeseen. Tämän kaupungin todellinen ongelma on liian kova muuttoliike. Se tekee teille Helsingissä mahdottomaksi rakentaa riittävästi asuntoja, kouluja, päiväkoteja, vanhustenhuollon vaatimia rakenteita. Ei tällä muuttovauhdilla Helsinki tule koskaan selviämään. Eli teidänkin etunne olisi ruveta tukemaan vahvempaa aluepolitiikkaa koko maata ajatellen niin, että väkeä nyt menettäville alueille saataisiin pysyviä työpaikkoja tai ainakin työpaikkoja välittömästi, jotta muuttoa saataisiin hidastetuksi. Helsinkiä pitää kehittää, mutta tällä muuttovauhdilla tästä ei koskaan tule mitään, jos ei tähän jarrua yhdessä lähdetä hakemaan.

Mitä satamiin tulee, meillä Lapissakin on satamien kehittämisen tarvetta. Kiireellisin hanke meidän osaltamme on Ajoksen sataman kehittäminen Kemissä Lapin syväsatamaksi aikanaan 11 metrin väylällä. Jotta hanke voi edistyä, myös tämä pohjoisen hanke tulee tarvitsemaan työllisyysrahaa. Muuten kaikki alkaa olla kunnossa, EU:ta myöten olemme olleet liikkeellä. Odotan siis tässäkin valtiovallalta aikanaan myönteistä asennetta. Meidän kilpailukykymme pohjoisessa on aivan ratkaisevasti kiinni siitä, että satamatoiminnot ovat kunnossa ja kehittyvät.

Muistutan aivan lopuksi siitä, että vaikka Lappiin on monenlaista asennetta, yksistään Kemin—Tornion alue tuottaa Suomen vientituloista 7 prosenttia. Me olemme erittäin vahva teollisuusalue. Tämä täällä jää usein unohduksiin, (Puhemies koputtaa) ja se, että näin vahva vientiteollisuus tuolla alueella on, on paperi-, kartonki- ja metalliteollisuutta (Puhemies koputtaa) ja oluttakin ja hyvää semmoista, edellyttää sitä, että liikenneyhteydet ovat kunnossa.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Esittelen ensin ne asiat, mistä tulemme tekemään yksityiskohtaisessa käsittelyssä muutosehdotukset. Ensimmäinen koskee Vuosaaren sataman liikenneväylien suunnittelurahaa, jota tulemme esittämään poistettavaksi.

Vuonna 98 valtioneuvosto hyväksyi Natura-verkostoon ehdotettavat alueet, joihin lukeutuvat Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet. Vuosaareen suunniteltu satama sijoittuisi alueen välittömään yhteyteen siten, että sen rautatieyhteydet halkaisisivat suojeluarvoltaan toiseksi arvokkaimman Natura-aluekokonaisuuden neljästä lintulahdesta. Vuosaaren satamahanke uhkaa monia sataman alle jääviä biotooppeja ja lajeja. Juuri alueen luontoarvojen vuoksi hankkeen ympäristövaikutuksista on ollut tarpeen laatia perusteellisia selvityksiä. Useat selvitykset osoittavat, että satamahanke heikentäisi merkittävästi Natura-alueen suojeluarvoja. Samalla se on EU:n luonto- ja lintudirektiivin tavoitteiden vastainen.

Vuosaaren satamahankkeen valmistelu on edennyt jo pitkälle, mutta satama-alueen kaavoituspäätöstä käsitellään paraikaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Korkein hallinto-oikeus joutuu ottamaan kantaa muun muassa siihen, haittaako satamahanke merkittävästi niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on liitetty Naturaan. Jos korkein hallinto-oikeus päätyy samalle kannalle kuin edellä mainitut selvitykset, kaavoituspäätös kumoutuu sataman osalta. Koska korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä joudutaan vielä odottamaan, ei ole perusteltua käyttää tässä vaiheessa enempää suunnittelumäärärahoja hankkeeseen.

Aikaisemmin tässä salissa on keskusteltu Vuosaaren sataman aluepoliittisista vaikutuksista. Monet asiantuntijathan ovat sitä mieltä, että tämä satama tulisi imemään itseensä sellaista kapasiteettia, joka nyt kuuluu muille satamille. Tästä näkökulmasta voi ajatella niin, että Helsinki ei koskaan selviä asuntopulastaan, jos muuttoliike kuitenkin säilyy voimakkaana, jos elinkeinorakenne muualla maassa heikkenee. Toisaalta taas vihreät ovat pitkään olleet sitä mieltä, että jos ajatellaan, että Pääkaupunkiseutu tarvitsee uutta satamakapasiteettia, ei ole mitenkään välttämätöntä, että sen pitäisi sijoittua Helsingin kaupungin rajojen sisäpuolelle. Tämän sataman valmistelussa ei ole mietitty muita sijoitusvaihtoehtoja Pääkaupunkiseudulla siten kuin lakien ja hyvän suunnittelun mukaan olisi pitänyt miettiä.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, johon tulemme esittämään muutosta, on tutkimus- ja hoitojonojen purkamiseen ehdotetut määrärahat. Lisätalousarviossa niihin on esitetty 25 miljoonaa euroa. Meidän esityksemme on laittaa tähän 5 miljoonaa euroa lisää, jolloin tämä yhteensä 30 miljoonan euron summa vastaisi sitä summaa, jota sosiaali- ja terveysministeriö alun perin kaavaili tähän hankkeeseen tässä vaiheessa. Tutkimus- ja hoitojonojen purkaminenhan on yksi Kansallisen terveyshankkeen tärkeistä osista.

Arvoisa puhemies! Tämän jälkeen olisin ottanut lyhyesti esiin muutaman seikan, joita valiokunta on lisätalousarviossa käsitellyt yksimielisesti. Myönteinen asia oli se, että Näkövammaisten kirjaston postitusmäärärahoihin esitettiin lisää rahaa sillä tavalla, että Näkövammaisten kirjaston ei tarvitse keskeyttää toimintaansa ensi syksynä sen takia, että postitusmäärärahoja ei olisi.

Täällä on myös aikaisemmin mainittu Siltavalmennukselle menevät rahat, joiden osalta on ollut ikään kuin jonkinlainen epäselvyys tai soppa sikäli, että ei ole oikeastaan kunnolla pidetty kiinni sopimuksista, joita aikaisemmin on tehty, mutta nyt näiden rahojen pitäisi tällä haavaa riittää siihen, että Siltavalmennus voi jatkaa lainrikkojien kuntoutustaan.

Tämän lisäksi lisätalousarviossa oli lisämääräraha velkaneuvontaan. Kauppa- ja teollisuusjaostossa tätä asiaa käsiteltiin aika hartaasti. Täällä salissa varmasti kaikki tietävät sen, että ylivelkaantuneiden asema on yksi yhteiskuntamme kipeimmistä ongelmista. Valiokunta on tullut siihen tulokseen ja kirjannut, että on positiivista, että tämä määräraha on saatu tänne, ja on positiivista, että pankkien kanssa on päästy sopimukseen. Täällä esitetään ikään kuin dubioita, että voi olla, että tämä määräraha ei ole riittävä, mutta tässä vaiheessa ei nyt tarvita mitään lisää, vaan enemmänkin, että projekti pitää saada käyntiin: velkaneuvontaan pitää saada lisää henkilökuntaa palkatuksi ja Kuluttajaviraston pitää ryhtyä koulutukseen siten, että meillä on tarpeeksi asiantuntevia velkaneuvojia. Sen lisäksi olisi hyvä, että koska vain osa ylivelkaantuneiden veloista on velkaa pankille, myös perintäyhtiöiden kanssa tulevaisuudessa pyrittäisiin samantapaiseen sopimusjärjestelyyn kuin mihin nyt on päästy pankkien kanssa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi yhdyn siihen, mitä ed. Pulliainen on täällä todennut energiapolitiikkamäärärahoista, paitsi en siihen, että ed. Pulliainen on saanut arvostelua huonosta käytöksestä, mutta yhdyn rauhallisesti hänen mielipiteisiinsä.

Kari  Uotila  /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tässä lisäbudjetissa ei ollut asioita, jotka olisivat koskeneet omaa jaostoani, asunto- ja ympäristöjaostoa, joten siltä osin ei ole kommentoitavaa ympäristöministeriön osalta, mutta tämä Vuosaari-asia on hyvin suurelta osin sekä ympäristöpoliittinen että asuntopoliittinen kysymys.

Ympäristöpoliittinen se on siinä mielessä, että täällä aivan oikein ed. Sinnemäki viittasi Natura-alueisiin ja niihin biotooppeihin ja muihin asioihin, joita on jouduttu ottamaan ja otettu huomioon tämän sataman suunnittelussa, ja on tehty ratkaisuja, joilla tätä kysymystä on käsitelty ja luontoa suojeltu. Mutta täytyy kuitenkin muistaa, että täällä Helsinginniemellä ja Pääkaupunkiseudulla, Uudellamaalla, asuu yhtä eliölajia yksi miljoona ja sen latinankielinen nimi taitaa olla homo sapiens. Myöskin tämän eliön ja olion elinolosuhteista pitäisi kantaa aitoa huolta. Kyllä minä asunto- ja ympäristöjaoston puheenjohtajana sanon, että eräänlainen ympäristörikos tapahtuu koko ajan, kun tällaisen kaupungin niemenkärkeen rekkaralli ja vaarallisten aineiden kuljetukset ym. jatkuvat vuodesta toiseen. (Ed. Bremer: Se menee matkustajasatamaan!) Tämä tilanne on todella sellainen, että on myöskin ympäristökysymys, että tehdään tehokkaampi satamaratkaisu ja poistetaan liikennettä täältä keskustasta.

Asuntopoliittinen asia tämä on hyvin keskeisesti myöskin. Ei ole kovin monta viikkoa siitä, kun saimme lehdistä lukea — en nyt muista, mihin tämä arvio perustuu — että Helsingistä käytännössä loppuu asuntorakentaminen noin 2005, kun nyt keskeneräiset alueet eli Viikki, Arabianranta, Vuosaari jne. alkavat valmistua. Vaikka muun maan kansanedustajien on hirveän helppo sanoa, että lopettakaa muuttoliike, hillitkää muuttoliikettä, älkää ottako lisää asukkaita, niin täytyy kuitenkin muistaa, että pitkässä juoksussa sodan jälkeen Pääkaupunkiseutu, pääkaupunki, on kasvanut samanlaisella kulmakertoimella suurin piirtein koko ajan, eikä sitä voida minusta sillä kääntää, että ihmisten asumisahdinkoa pahennetaan täällä eikä anneta mahdollisuutta myöskin Helsingin vastata tonttipolitiikallaan ja asuntotuotannollaan ihmisten tarpeisiin.

Muuttoliike on vain osa väestönkasvusta. Suuri osa väestönkasvusta tulee luontaisen syntyvyyden kasvun seurauksena. Olen tästä paikasta monta kertaa sanonut ja sanon edelleenkin, että minä kyllä arvostan sitä, että helsinkiläisten ja pääkaupunkiseutulaisten lapset saisivat jäädä halutessaan asumaan omalle synnyinpaikkakunnalleen myöskin kohtuullisin asumiskustannuksin. Mitä tiukemmalle tonttitilanne menee, sitä korkeammalle asumiskustannukset niin asuntojen hintojen kuin myöskin vuokrien osalta nousevat ja sitä enemmän se rasittaa niin lapsiperheiden kuin kaikkien muidenkin taloutta.

Täytyy muistaa — varmasti emme ole myöskään ed. Sinnemäen kanssa eri mieltä siitä ja siihen viittaavat kaikki ympäristöministeriönkin kannanotot — että kun puhutaan liikenteen päästöistä, niin suurin ongelma meillä Suomessa on tällä hetkellä se, että kasvukeskuksissa muodostuu eriytyvä yhdyskuntarakenne. Samaan aikaan kun maassa on keskittymistä, kasvukeskukset kasvavat, näiden kasvukeskusten, tyypillisenä esimerkkinä Pääkaupunkiseudun, yhdyskuntarakenne eriytyy. Asutus leviää yhä kauemmalle keskuksista, työmatkat pitenevät, liikkuminen lisääntyy, ja koska raideliikenne ei pyrkimyksistä huolimatta ulotu läheskään joka paikkaan, tämä tarkoittaa kumipyöräpendelöinnin kasvamista. Tämä hajautuva yhdyskuntarakenne on todettu suurimmaksi ongelmaksi liikenteen osalta. Totta kai se lisääntyy. On helppo sanoa, että levittäytykää Sipooseen, levittäytykää Vihtiin, Nurmijärvelle. Näissä kasvukunnissa, Pääkaupunkiseudun kehyskunnissa, on myöskin samanlaiset ongelmat väestönkasvun suhteen, palvelujen riittävyyden suhteen kuin Helsingissäkin. Ei ole ratkaisu se, että yhdyskuntarakenne entisestään hajaantuu. Kyllä on löydettävä ratkaisuja myöskin asuntojen tuottamiseksi ja tonttimaan saamiseksi Helsingin alueelta. Tässä tapauksessa Vuosaaren kysymys liittyy siihen, millä tavalla näitä nykyisin satamakäytössä olevia alueita voitaisiin rakentamiselle saada.

Tässä on ed. Bremer käynyt tällaista osittain yhden miehen sotaa, mutta täytyy nostaa hattua ed. Bremerille, että hän on kyllä saanut aikamoisen kansanliikkeen aikaan. Täällä on kyllä ollut helppo tällaista pääkaupunki-, Helsinki-vastaista mielialaa Vuosaari-kysymyksen ympärillä viljellä, mutta minusta se on kyllä sääli, koska tällaista vastakkainasettelua ei pitäisi lietsoa.

Sitten toinen asia ihan lyhyesti, arvoisa puhemies, joka koskee täällä jo monessa puheenvuorossa käsiteltyä panssarivaunuhanketta. Silloin kun tämä tuli julkisuuteen, että tällainen aiesopimus on tehty Leopard-panssarivaunujen hankinnasta, se hämmästytti monien muiden edustajien lailla myöskin minua hyvin paljon. Esitinkin silloin ministeri Enestamille kirjallisen kysymyksen siitä, mistä on oikein kysymys, millä tavalla tämä liittyy valmiusprikaatien tilausvaltuuteen, jota valvovassa parlamentaarisessa niin sanotussa helikopterityöryhmässä itse olen puolueeni edustajana, ja mikä vaikutus tällä on mahdollisesti myöskin kotimaisen puolustusvälineteollisuuden tarpeisiin, kilpaileeko se esimerkiksi Sisu-ajoneuvojen kanssa. Tähän saamani vastaus on kaikkien saatavissa tietenkin eduskunnan arkistoista, mutta tässä ministeri Enestam viittaa siihen, että linjaukset tämän panssarivaunutilanteen tarkastelusta on tehty jo vuonna 97 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa ja silloin on arvioitu, että 2000-luvun alkuvuosina tätä asiaa tarkastellaan niin, että joko hankitaan uutta kalustoa tai modernisoidaan vanhaa neuvostoliittolaisvalmisteista kalustoa. Nyt on sitten armeija suuressa viisaudessaan päätynyt tähän.

En tykkää tietenkään puolustusvälinehankinnoista enkä rahan laittamisesta puolustusmateriaaliin tällaisessa tilanteessa, kun budjetin ylijäämä on muutenkin supistumassa, budjetti muuttumassa alijäämäiseksi, mutta tähän nyt on nähtävästi päädytty ja tämä Leopard-hanke sisältyy tähän mietintöön myöskin ja sen hyväksyminen hallituksen esityksen mukaisesti.

Pirjo-Riitta  Antvuori  /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan kommentoida kahta valtiovarainvaliokunnan lisäbudjettimietinnön kohtaa. Ensiksi hieman leikkausjonojen lyhentämiseen myönnettyjen määrärahojen riittävyydestä ja toiseksi muutama sana työttömyyteen ja työllisyyspolitiikkaamme liittyvistä ongelmista.

Lisäbudjetissa ehdotetaan 25 miljoonan euron määrärahaa sairaanhoitopiirien leikkausjonojen lyhentämiseen. Tämä raha tulee kipeään tarpeeseen. Tutkimukseen ja hoitoon jonottavia potilaita on aivan liikaa, ja jonottamisella on paitsi puhtaasti rahassa mitattavissa oleva hinta myös inhimillinen hintansa.

Mietityttää kuitenkin se, miksi hoitojonot ovat niin pitkät kuin ne ovat. Toissapäivän Helsingin Sanomat nosti esiin kysymyksen, onko Suomessa koskaan tarpeeksi lääkäreitä. Lehti ihmettelee sitä, miksi maamme kärsii lääkäripulasta, vaikka lääkäreitä on ainakin tilastojen mukaan tällä hetkellä enemmän kuin koskaan ja enemmän kuin teollisuusmaissa keskimäärin. Tänään lehdissä kerrotaan siitä, että Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri joutuu ensi vuonna rahapulan takia supistamaan toimintaansa. Suurimpia syitä tähän on se, että Helsingin kaupungin terveyslautakunta on päättänyt leikata erikoissairaanhoitoon varattuja määrärahoja suunniteltuakin enemmän. Nämä päätökset johtavat siihen, että jonot uhkaavat HUSissa kasvaa ensi vuonna enemmän kuin viimevuotisen lääkärilakon aikana.

Näitä uutisia lukiessa tulee todella aika neuvoton olo. Nyt lisäbudjetissa myönnettävä 25 miljoonan euron lisämääräraha on vain pieni sangollinen vettä suuren tulipalon sammuttamiseen. Pelkästään Helsinki on säästämässä erikoissairaanhoidon menoista ensi vuonna 16 miljoonaa euroa. Ihmisten hoidon turvaamiseksi on tehtävä jotain muutakin kuin vain automaattisesti lisättävä valtion rahoitusta.

Tilanne, jossa esimerkiksi HUSissa nyt ollaan, on hämmentävä. Kun HUS muutama vuosi sitten perustettiin, tavoitteena oli saada erikoissairaanhoidon kustannukset kuriin. Esimerkiksi Helsingissä tähän uskottiin päästävän siirtämällä toimintoja erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon. Tehdyt laskelmat osoittavat kuitenkin, ettei kustannustaso ole juurikaan alentunut. On aivan turha kuvitella, että tällaisella organisaatiouudistuksella saavutetaan kustannussäästöjä, ellei perusterveydenhuollosta ja avohoidon palvelujen kehittämisestä samanaikaisesti pidetä riittävästi huolta. Hoitoa tarvitsevat ihmiset hakevat hoitonsa sieltä, mistä sitä saavat. Jos sitä ei ole tarjolla ennalta ehkäisevällä puolella tai lähiterveyskeskuksessa, sitä haetaan erikoissairaanhoidosta, maksoi mitä maksoi. Tästä kertoo myös tämänaamuinen uutinen, että psykiatrian hoitojonoja kasvattaa se, ettei terveyskeskuksissa ole riittävästi lääkäreitä. Ongelmiin ei tartuta ajoissa ja ne päästetään pahenemaan, mikä ei tietenkään ole kenenkään etu.

Pelkään pahoin, että terveyden- ja sairaanhoidon kustannuskriisi vain pahenee tulevina vuosina, kun väestön keski-ikä nousee. Avainasemassa ovat nyt kuntien päätöksentekijät. Heillä olisi oltava arkiseen todellisuuteen perustuva käsitys kunnan eri toimintojen ja talouden kokonaisuudesta ja tämän lisäksi vahva inhimillisen elämän arvoihin perustuva näkemys siitä, mihin toimintoihin kunnassa on tärkeä panostaa. En oikein usko siihen, että tulevat sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuskriisit voidaan hoitaa ilman puuttumista sektorien väliseen resurssienjakoon.

Sairaanhoitopiirien ja jäsenkuntien rahapula on ehkä merkittävin, mutta ei mielestäni kuitenkaan ainoa syy potilasjonojen kasvamiseen. Pohtiessani tätä ongelmaa olen monesti ajatellut erästä sairaanhoitajaa, joka usean vuoden jälkeen palasi Norjasta takaisin Suomeen sairaanhoitajan työhön. Hän totesi paluunsa jälkeen ehkä hieman katkerasti ja kärjekkäästikin, että Norjassa potilaan hoito lähtee potilaan tarpeista, vastaavasti Suomessa hoitotyö lähtee organisaation tarpeista. Niin ikään olen pohtinut sitä Hyksistä pieneen itäsuomalaiseen sairaalaan työhön muuttaneen lääkärin kommenttia, että suuressa sairaalassa lääkärin ajasta valtaosa kuluu paperitöiden hoitamiseen potilaiden hoidon kustannuksella.

Olisi paikallaan pysähtyä pohtimaan sitä, mistä lähtökohdista käsin me oikeastaan kehitämme terveyden- ja sairaanhoitoamme. Jos lähtökohtana olisi potilaan etu eli hyvä, ihmisläheinen ja nopea tutkimus ja hoito, antaisi se pohjaa sille, että myös hoitohenkilökunta kokisi työnsä arvokkaaksi ja mielekkääksi. Tämä auttaisi niin lääkäreitä kuin hoitajiakin jaksamaan työssään nykyistä paremmin. Työssäjaksamisesta huolehtiminen ja inhimilliset työskentelyolosuhteet ovat arkisessa hoitotyössä vähintään yhtä tärkeitä elementtejä kuin kunnollinen palkkaus. Nämä ongelmat eivät ratkea pelkällä rahalla. Tarvitaan viisasta johtajuutta ja inhimillistä näkemystä organisaatioiden kehittämisestä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi muutama sana työllisyyspolitiikkamme ongelmista. Kuluneen kevään aikana on julkisuudessakin käyty paljon keskustelua siitä, mikä on oikeanlaista työllisyyspolitiikkaa. Sen sijaan että keskustelussa keskityttäisiin itse asiaan eli sen pohtimiseen, minkälaisilla toimenpiteillä oikeasti voimme lisätä pysyviä työpaikkoja ja vähentää pysyvällä tavalla työttömien määrää, julkinen keskustelu menee varsinkin meidän poliitikkojen toimesta valitettavan usein vastakkaisesta leiristä tulleiden ajatusten alasampumiseksi ja omien, viisaampien ehdotustemme esittelyksi. Poliittiset ja aatteelliset intohimot ovat työllisyyspolitiikassa niin vahvoja, että perusteellisesti pohdittujen kompromissien hakeminen on vielä muitakin politiikan sektoreita vaikeampaa. Ottaen huomioon sen, kuinka paljon käytämme vuosittain yhteisiä verorahoja työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin, on alan tutkimus hämmästyttävän vähäistä. Jotta myös politiikan tasolla pääsisimme rakentavampaan ja hedelmällisempään keskusteluun (Puhemies koputtaa) työvoimapolitiikan sisällöstä, olisi alan tutkimukseen panostettava. Vain tutkimuksen kautta saamme rakennuspuita toimivien kompromissien tekemiseen.

Iivo Polvi /vas:

Herra puhemies! Esitellessään nyt käsittelyssä olevaa lisätalousarviota valtiovarainministeri Niinistö totesi ehdotuksen noudattavan normaalia lisätalousarviologiikkaa siten, että hallitus esittää paikattavaksi sen, mikä ulkoisista olosuhteista johtuen on alkuvuodesta muuttunut tai mikä on alun perin väärin arvioitu. Toinen osa tuota logiikkaa perustuu siihen, että hallitus kattaa ne uudet asiat, jotka kevään mittaan ovat tulleet vastaan. Tuo peruslähtökohta lisätalousarvion laatimisessa on lähtökohdiltaan aivan oikea.

Kokonaan toinen asia on se, ovatko varsinaisen talousarvion linjaukset ja painotukset olleet oikeita ja johtavatko ne toivottuun lopputulokseen vai olisiko syytä arvioida tarkemmin niiden toteutumista ja erityisesti työllisyyskehityksen osalta. Vaikka talouskasvun ansiosta työllisyys on viime vuosina kehittynyt suotuisasti, on se, ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyys, jämähtänyt poikkeuksellisen korkealle tasolle. Työllisyyskehitys on sidoksissa talouskasvuun, johon voidaan vaikuttaa veroratkaisuilla. Minusta myönteisempi vaikutus niin talouskasvuun kuin työllisyyteenkin saadaan aikaan kohdentamalla veronalennukset tälle vuodelle toteutettua oleellisesti enemmän pienituloisten hyväksi. Se joka tapauksessa lisäisi enemmän kulutuskysyntää, parantaisi työllisyystilannetta ja edistäisi samalla myös sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Myönteisenä seikkana tässä lisätalousarviossa voidaan todeta työvoimapolitiikan toimeenpanoon osoitettu lisäpanostus ja myös valiokunnan mietintöön sisällyttämä lausumaehdotus, jossa edellytetään työllisyysvaroja kohdennettavaksi suhdannepoliittisena keinona jo syksyn lisätalousarvion yhteydessä muun muassa homevaurioisten koulujen korjaamiseen, mikäli työllisyystilanne heikkenee. Eli käytännössä on ajatuksellisesti varauduttu työllisyystilanteen heikompaankin kehitykseen.

Aikaisemmissa puheenvuoroissa on pitkään kerrottu niistä keinoista, joilla työllisyyteen voidaan vaikuttaa, ja kiinnitetty huomiota erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden aiheuttamiin ongelmiin. Sivuutan ne tässä yhteydessä itse kokonaan.

Myönteisenä asiana on syytä todeta myös EU:n rakennerahastoista maksettaviin menoihin osoitettava lisärahoitus. Samalla on kuitenkin syytä huomioida se, että tuo lisärahan tarve aiheutuu edellisinä vuosina viivästyneiden ohjelmien toteutuksesta. Kun rakennerahastojen varoilla voidaan merkittävästi parantaa muun muassa työllistymismahdollisuuksia ja myös suoranaista työllistymistä, on syytä myös ministeriöiden kiinnittää huomiota siihen, että EU-ohjelmien toteuttaminen etenee asetetun aikataulun mukaisesti, jotta myönnettyjä tukivaroja ei jää käyttämättä, niin kuin näyttää vaara olevan.

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan osalta on myönteisenä todettava valtiovarainvaliokunnan mietintöön Tiehallinnon osalta kirjaama lausumaehdotus, jossa edellytetään Tieliikelaitoksen ylimääräinen voitontuloutus osoitettavaksi tienpidon hankkeisiin kuluvan vuoden aikana tehtävillä päätöksillä.

Edelleen myönteisenä voidaan pitää valiokunnan tekemää lisäystä Ratahallintokeskukselle osoitettavaan lisärahoitukseen, jossa on korotusta 10 miljoonaa euroa.

Myönteisenä on syytä mainita myös jo moneen kertaan puhuttu potilasjonojen purkuun osoitettava Kansalliseen terveysohjelmaan perustuva lisärahoitus. Sillä kyetään ainakin aloittamaan pitkäksi venyneiden jonojen purku, johon toki jatkossa tarvitaan merkittävästi lisäpanostusta. Vastalauseessaan keskustapuolueen edustajat samaten kuin vihreät näyttävät esittävän tuota määrärahaa korotettavaksi edelleen 5 miljoonalla eurolla. Ilmeisesti mietintöön sisältyvä raha riittää huomioon ottaen se työvoima, mikä on käytettävissä, jotta se kyetään kohdentamaan asianmukaisesti.

Tuossa yhteydessä tulee mieleen myös aikaisemmin ed. Kääriäisen vastauspuheenvuorossaan mainitsema toteamus, jossa hän kiinnitti huomiota siihen, että menopuolella tämän hallituksen aikana on luistettu pidättyvyydestä, eli jonkinasteinen ristiriita on puheiden ja niin tämän lisäesityksen kuin tässä muutaman päivän aikana suoritetuissa äänestyksissä esitettyjen lisäysten välillä. Mutta se ilmeisesti on taktiikkaa, jota käytetään.

Opetusministeriön hallinnonalalla lääkärinkoulutuksen lisäpaikkojen rahoittamiseen ei ole osoitettu erikseen määrärahoja lähtökohtana, että rahoitus hoidetaan opetusministeriön muista varoista. Jatkossa kuitenkin lääkärinkoulutus edellyttää pysyvän rahoituksen turvaamista lisääntyneiden koulutuspaikkojen rahoittamiseen.

Näkövammaisten kirjaston osalta valiokunnassa lisättiin määrärahaa näkövammaisten lähetysten postimaksujen maksamiseen. Kun kansainvälistä postitoimintaa koskeva sopimus lähtee siitä, että näkövammaisten lähetykset ovat maksuvapaita, niin Suomi lienee ainut maa, (Puhemies koputtaa) jossa tulkinta on niin tiukka, että Posti perii maksut. Se ilmeisesti kuvastaa samalla sitä kehitystä, mikä tapahtuu, kun mennään yksityistämiseen, liikelaitostamiseen ja muuhun, eli asenteet kovenevat, mikä tässä ratkaisussa näkyy.

Sakari Smeds /kd:

Arvoisa puhemies! Lisäbudjetin mietintöön valiokunta on liittänyt työllisyyttä koskevan lausumaehdotuksen. Valiokunta toteaa, että mikäli työttömyys heikkenee, tulee hallituksen reagoida asiaan ensi syksyn lisäbudjetin yhteydessä. Vaatimus on sinänsä kaunis, mutta mielestäni vähän hyväuskoinen ja näin vaalikauden loppumetreillä vielä kovin jälkijättöiseltä vaikuttava, onhan hallituksella ollut seitsemän vuotta aikaa työttömyyden nujertamiseen. Sillä on ollut seitsemän vuotta aikaa sen osoittamiseen, mitä ajatuksia ja keinoja hallituspuolueilla ylipäätänsä työllisyyspolitiikan suhteen on olemassa.

Kun pääministeri Lipposen hallitus aloitti huhtikuussa 95 taivaltaan, oli maassamme lähes 460 000 työtöntä. Talous oli jo aiemmin kääntynyt kasvuun. Tavoitteeksi hallitus asetti työttömyyden puolittamisen vaalikauden aikana eli vuoden 99 maaliskuuhun mennessä. Tiedämme, että tavoite ei toteutunut. Nyt huhtikuussa tänä vuonna työttömiä oli edelleen lähes 289 000 eli noin 60 000 työtöntä yli puolittamistavoitteen. Nämä ovat työministeriön lukuja. Tilastokeskuksenkin luvuilla tarkasteltuna puolittamistavoitteesta ollaan noin 50 000 jäljessä. Tänään julkaistujen uusimpien työttömyys- ja työllisyystilastojen mukaan työttömyys on kääntynyt nousuun.

Tässä tilanteessa toivoisi hallituksen ministereiltä ja johdolta edes pientä pohdintaa siitä, mikä noudatetussa työllisyyspolitiikassa on ollut puutteellista, kun aikaisemmat tavoitteet ovat rauenneet tyhjiin. Niin raukeni työttömyystavoite. Niin näyttää raukeavan tämän hallituksen hallitusohjelmaan kirjattu tavoite työllisyysasteen kasvattamisesta 70 prosenttiin. Sen sijaan, että hallituksen johto nyt rohkenisi puida työllisyyspolitiikan sisältöä, keskeinen hallituspuolue on nyt julistanut uuden tavoitteen: työttömyys 5 prosenttiin vuosikymmenen loppuun mennessä. Tavoitteita kyllä riittää.

On pienenä yksityiskohtana todettava tästä valiokunnan mietinnöstä, että kun valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaosto edellisen kerran näin tiukasti vaati jotakin pontta ja toimia hallitukselta heti seuraavan lisäbudjetin yhteydessä, vastasi hallitus tälle toiveelle ylimielisesti "ei". Näinhän tapahtui kansainvälisiä adoptioita koskevan avustusasian kohdalla, johon valiokunnan kyseinen jaosto viime vuoden budjetin yhteydessä tiukan ponnen asetti. Tämä asia piti ratkaista hallituksen esityksen pohjalta tämän kevään lisäbudjetin yhteydessä, mutta hallitus jäi toimettomaksi. Jaosto tosin ei jäänyt, vaan asia ratkaistiin lakialoitteen pohjalta. Luulen, että nyt tähän mietintöön kirjattu työllisyysponsi ei sekään hallituksen taholta paljon uusia toimia herätä, ellei sitten vaalien läheisyys ohjaa hallitusta toisiin aatoksiin.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Vastalauseessa on mielestäni hahmotettu oikeaa tietä. Matalan tuottavuuden työvoiman kysyntää olisi lisättävä. Kaikki työ olisi nähtävä arvokkaana. Siksi pienipalkkaisenkin työn, ja ennen kaikkea juuri pienipalkkaisen työn, työnantajamaksuja olisi kevennettävä nähtyä enemmän ja arvonlisäverotukseen tulisi luoda pienyrityksiä kannustava perusvähennysmalli. Yrittäjien kohtaamaa maksubyrokratiaa olisi kevennettävä. Se ei edes maksa mitään. Näiden ohella tarvitaan mielestäni talouden vireyttä ylläpitäviä työllisyysinvestointeja, joita mietinnössä nyt peräänkuulutetaan harkittavaksi vasta tuonnempana.

Arvoisa puhemies! Lisäbudjetista voi sanoa jokusen myönteisenkin ajatuksen. Tiede- ja sivistysjaoston aktiivisuuden ansiosta Näkövammaisten kirjaston toimintamenoja lisättiin 130 000 eurolla. Tämä lisäys varmistanee sen, että kirjasto voi jatkaa toimintaansa häiriöittä ilman lomautuksia, jotka nyt olivat sitä uhkaamassa. Tästä jaostolle ja sen puheenjohtajalle kiitos.

Toisaalla lisäbudjetti poistaa Puolustusvoimien ja maamme puolustuskyvyn yllä leijuneen yhden uhan. Onhan joissain arvioissa kaavailtu yhden puolustuskyvyn kannalta olennaisen aselajin, panssariprikaatiemme, alasajoa. Valtuuden muutos taistelupanssarivaunujen hankkimiseksi on mielestäni perusteltavissa. Maallemme on tarjottu asianmukaista, toimivaa ja hinnaltaan edullista kalustoa. Niin taloudelliset kuin puolustuskykymme uskottavuuden näkökohdat puoltavat mielestäni hankinnan tekemistä.

Mietinnössä aivan oikein kiinnitetään huomiota myös Valtatie 6:n peruskorjauksen loppuun saattamiseen alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti. Työt ovat nyt käynnissä, kiitos myönnettyjen määrärahojen. Mutta kun kustannustaso on noussut, ovat varat niukat ja hanke uhkaa jäädä keskeneräiseksi. Se ei voine olla taloudellisesti mielekästä, sillä työmaan pystyttäminen uudelleen joskus aikain päästä vasta kalliiksi tulisi. Tähän asiaan tulisi saada myönteinen ratkaisu viimeistään ensi vuoden talousarvion käsittelyn yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Lisäbudjetista jää kuitenkin päällimmäisenä muistiin ja tuntoihin hallituspuolueiden epätoivoinen tarrautuminen työllisyyttä koskevaan ponteen. Ponnellahan työttömyyttä ei voiteta, mikä varmaankin hallitusryhmissäkin kovin hyvin tiedetään, mutta ehkä ponnen ajatellaan viestittävän sitä, että ainakin pontevia yritetään olla.

Ola Rosendahl /r:

Arvoisa herra puhemies, värderade herr talman! Årets första tilläggsbudget är egentligen en låneamorteringsbudget. Tillläggen till övriga utgiftsanslag stannar efter utskottsbehandlingen vid 257 miljoner euro medan 309 miljoner euro har disponerats för låneamorteringar och kapitalförluster. Minskningen jämfört med regeringens förslag, 11,3 miljoner euro, används huvudsakligen till ökade anslag för banstumpar i norra Finland där utskottet föreslår en ökning om 10 miljoner euro samt en miljon euro till statlig medfinansiering för EU:s landsbygdsprogram.

I tilläggsbudgeten ökas inkomstposterna jämfört med den ordinarie budgeten med 565 miljoner euro. Det är huvudsakligen fråga om intäktsföringar från Arsenal Ab, Kapiteeli Oy, Finlands Bank och vissa affärsverk samt från försörjningsberedskapsfonderna. Utskottet gör inga ändringar på tilläggsbudgetens inkomstsida. De viktigaste utgiftsanslagen i tilläggsbudgeten är enligt regeringens förslag 25 miljoner euro för förkortandet av vårdköerna i form av ökade statsbidrag till kommunerna, ett anslag som ännu bör preciseras under hösten.

Arvoisa puhemies! Valiokunta edellyttää, että Tielaitoksen ylimääräinen voitontulotus 16,8 miljoonaa euroa osoitetaan tienpidon hankkeisiin vuoden 2002 aikana tehtävillä päätöksillä. "Tienpidon hankkeisiin" on aivan oikein käännetty ruotsiksi "väghållning", joka siis viittaa momenttiin 31.24.21 eli perustienpitoon, teiden kunnossapitoon, mutta ei moottoriteiden rakentamiseen, johon on eri momentti Tieverkon kehittäminen.

Tämä on tärkeä vaatimus ottaen huomioon tieverkon kunnon, erityisesti alemman tieverkon, jossa ylläpitovarat ovat täysin riittämättömät. Eräiden kehittämishankkeiden, muun muassa Valtatie 6:n, kustannukset ovat nousseet siinä määrin, ettei alkuperäisiä suunnitelmia voida toteuttaa muutoksitta. Valiokunta katsoo, että ministeriön puolelta olisi pyrittävä tässä kysymyksessä optimaaliseen ratkaisuun. Valiokunta ei kuitenkaan ehdota lisämäärärahoja, mutta tämä ei sulje pois mahdollisuutta, että ministeriö tarpeen vaatiessa tekee tämän seuraavassa lisäbudjetissa.

Maaseutuelinkeinojen korkotuen suhteen valiokunta ehdottaa sitovaa pontta, jotta riittämättömät myöntämisvaltuudet korkotukilainoille sisällytetään vuoden 2002 seuraavaan lisäbudjettiin. Valtiovarainvaliokunnan maa- ja metsätalousjastolla olisi ollut toki valmiutta nostaa myöntämisvaltuuksia, mutta jaosto on ministeriön puolelta törmännyt mielenkiinnon puutteeseen, vaikka asiantuntijalausuntojen mukaan 40 miljoonaa euroa puuttuu suhteessa lainahakemuksien määrään.

Herr talman! Statens deltagande i finansieringen av planeringen och byggandet av infrastrukturen till Nordsjö hamn är problematisk, eftersom de berör Natura 2000-området. Redan i tidigare års statsbudgetar har cirka 10 miljoner mark anslagits för ifrågavarande planering av infrastrukturen. Planen för byggande av hamnen saknar ännu till vissa delar laga kraft och tillsvidare har inte heller Helsingfors stad förbundit sig att delta i kostnaderna för infrastrukturen med minst 50 procent.

Utskottet hänvisar till sitt betänkande om budgeten 2002 och där framförda projekt som ännu saknar finansiering samt konstaterar att dessa väg- och farledsprojekt inte får fördröjas på grund av byggandet av infrastrukturen till Nordsjö hamn. Finansutskottet nämnde i sitt budgetbetänkande bland annat behovet av anslag för muddrandet av farleden till Valkom hamn i Lovisa och byggandet av infrastrukturen till Sköldvik som ju också är en hamn. Valkomfarleden kostar knappt mera än de 3,75 miljoner euro som nu föreslås för planering av Nordsjö.

För att kunna godkänna ytterligare anslag för Nordsjö bör garantier ges för att motsvarande infrafinansiering i förhållande till hamnarnas verkliga kapacitet också ges till andra hamnar som är beroende av förbättrade trafikleder och annan infrastruktur.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun äsken kuulimme nopeatahtisen keskustelun viimeisen puheenvuoron, tässä voisi todeta, että nyt alkoi hidastahtinen keskustelu, hidastahtinen puhelu, ja sillä pohjalla, vaikka salissa ei kovin monta kuulijaa olekaan, näkisin, ettei kuitenkaan ala mikään yksinpuhelu eikä yksinkeskustelu.

Herra puhemies! Sen verran lupaan, etten aio kuitenkaan koko pajatsoa kerralla tyhjentää, vaan jätän myöskin seuraaville puheenvuoron varanneille vielä paljon käsittelemättömiä asioita, paljon ratkaisemattomia ongelmia. Siltä osin odotamme vielä mielenkiintoista keskustelua illan myöhempinä aikoina.

Kuten pari puheenvuoroa tätä ennen ed. Smeds puhui työllisyysvireydestä ja työllisyyden merkityksestä ja talouskasvun hyväksikäytöstä niin, että kaikille työmahdollisuutta löytyisi, niin se olisi mahdollista myöskin väljempiä ja parempia ja terveempiä valtion talousarvioita sekä myöskin lisätalousarvioita laatimalla. Tähän pitäisi pyrkiä. Tähän pyritään vain juhlapuhetasolla, ja todella työhalut ovat kansasta katoamassa sen takia, että vieraannutaan tarkkaan töistä. Kun samanaikaisesti puhutaan, että jotkut hakevat kovasti työtä, niin kuin aidosti hakevatkin, paljon yrittäjät hakevat siltä osin työvoimaa, sellaista, joka olisi sovelias sitä työtä tekemään, mitä heillä tarjolla on. Näin työn tarjonta ja työhalut eivät kohtaa toisiansa, ja tätä tässäkin lisätalousarviossa olisin toivonut vähän paremmin käsiteltävän ja syvällisemmin pohdittavan.

Aikaisemmin useassa puheenvuorossa olen kuullut, että on puhuttu yrittäjyydestä, yrittäjyyden merkityksestä, mutta oikeastaan, vaikka tätä hallituksen esitystä sekä valtiovarainvaliokunnan mietintöä kuinka lukee, ei täältä yrittäjyyteen juuri marjoja löydy. Niin kuin muistaakseni ed. Ala-Nissilä puhui, täällä ei ole mitään kannustinta nähtävissä siihen, miten yrittäjien sukupolvenvaihdokset tulisivat hoidettua, miten niitä voitaisiin paremmin markkinoida ja miten yrityselämään voitaisiin laittaa jollakin lailla potkua; kaikki tällainen täältä puuttuu. Mielestäni suomalaisen hyvinvoinnin ja tulevan talouskasvun edellytys on se, että yrittäjyydelle luodaan sellainen ilmapiiri, että nekin työntekijät, jotka nyt vakituisessa työssä ovat, niin sanotussa turvatussa työssä, eivät miettisi työpaikkansa turvallisuutta ja vahvuutta, vaan miettisivät sitä, kuinka he voisivat yrittäjänä löytää paremman elämän, paremman leivän ja mielekkäämmän tavan toimia tämän yhteiskunnan hyväksi. Tätä asiaa ei ole edes pohdittukaan.

Kun täällä keskusteltiin alkuvaiheessa debatin yhteydessä siitä, mitä missäkin puoluekokouksessa on päätetty taikka sanottu tai tahdottu, niin luulen sillä lailla vieläkin tässä asiassa, että siinä, miten tätä Suomenmaata ryhdytään nostamaan tässä lähimmän yhdeksän kuukauden aikana, yksi keskeinen asia ja neuvo tulee olemaan se, että yrittäjyyden asemaa, yrittäjyyden henkeä ja kiinnostavuutta tulee nostaa ja siitä tulee yksi keskeinen talouskasvun nostokeino. Tämän toivon todella hyvin näkeväni. Sen jälkeen suomalainen yhteiskunta on väljempi, vahvempi ja kestävämpi myöskin kestämään ne maailmantalouden kurjuudet, mitä ehkä joskus edessä on olemassa. Toivon, ettei niitä ole, mutta on aina nousu- ja laskusuhdanteita peräjälkeen ja joskus tulee se laskusuhdannekin vielä esiin.

Mietinnössä todetaan erinomaisen hyvin liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla, että Tiehallinnolla ei ole riittävästi rahaa ja keskeneräisiä tiehankkeita on olemassa ja meneillään olevista tiehankkeista puuttuu rahaa. Erityisesti kaksi sellaista tiehanketta ovat omaa maailmankatsomustani lähellä, Kaakkois-Suomea lähellä. On Kuutostie, joka jatkuu täältä tuonne kauas Kainuuseen saakka. Sen osalta yksi keskeinen pullonkaula, Kuutostien parantaminen välillä Koskenkylä—Kouvola, on sellaisenaan, että sieltä puuttuu rahaa. Ensinnäkin sille on alun perin arvioitu liian vähän rahaa ja sitten kustannukset ovat karanneet ikään kuin käsistä, ja tämä puute on tullut ajankohtaiseksi.

Kun on aikaisemmin todettu, että Kuutostie-asiaa ajavat eteenpäin voimakkaasti Kymen vaalipiirin, sekä Kymen että Etelä-Karjalan, edustajat, sitä ajavat Pohjois-Karjalan edustajat aina tuonne Ylä-Kainuuseen saakka, niin on aika mielenkiintoista nähdä, että täällä on lisätalousarvioaloite, mitä on selkeästi markkinoitu tuolla Kymenlaakson alueella, että tätä asiaa ovat ajamassa Pohjois-Kymenlaakson kansanedustajat, ja jossain lehtikirjoituksessa on annettu vaikutelma, että muut eivät ole edes tästä kiinnostuneetkaan. Tuntuu siltä, että kun tässä itse olen nyt ensimmäisellä kaudella täällä enkä ole kovin oppinut tässä asiassa, niin täytynee ryhtyä valvomaan näitä etuja niin, että jokainen tekee peräjälkeen näitä talousarvioaloitteita kaikista mahdollisista asioista, mitä ikinä olla voi, niin ei tule tällaista mielikuvaa, ettei ole asioista kiinnostuttu. Tämän voisi kyllä tulkita niin, että kun tässä allekirjoittajana olivat vain Pohjois-Kymenlaakson kansanedustajat, niin ehkä tämän valtiovarainvaliokunta on niin nähnyt, että ei se ole kovin tarpeellinenkaan eikä täällä siihen rahaa osoiteta. Tätä pidän todella valitettavana koko lisätalousarvion käsittelyssä ja aktivoinnissa.

On kuitenkin hyvä, että mietinnössä todetaan, että valiokunta kiinnittää huomiota tilanteeseen. Ehkä tässä jotain toivoa on tulevaisuudessa olemassa, ja ehkä kun tulee tämän vuoden toinen lisätalousarvio, löytyy pidempi nimilista aloitteeseen ja kiinnitetään enemmän huomiota tähän asiaan, että tämä tulee järjestykseen. Siinä mielessä lupaan itse ainakin pitää silmät auki, että niin Uudeltamaalta Pohjois-Karjalaan nämä nimet löytyvät tänne matkaan ja tämmöistä keskeneräistä aloitteellisuutta ei ole olemassa, niin kuin täällä nyt on aistittavissa tämän asian puitteissa.

Erinomaisen hyvänä asiana on nähtävissä myöskin, että saman Tiehallinto-otsikon alla mainitaan Valtatie 7:n parantaminen välillä Hamina—Vaalimaa ja sille suunniteltu Interreg-rahoitus. Tämän näköalan puitteissa on todella suuresta ongelmasta kysymys, ja pidän myönteisenä, että siihen on kiinnitetty huomiota, vaikkakin seutukunnalla toiveet ovat kovin kaukaiselta tuntuneet, milloin se voisi toteutua. Tältä osin toivoisin, että niiden kaikkien huomioiden osalta, mitä täällä on nähty, tämä tiekysymys tulisi kokonaisuudessaan parempaan järjestykseen. Siihen tulee löytyä lisää rahaa, muuten Suomen tiestö, erityisesti alempiasteinen tiestö, rappeutuu täysin kasaan.

Jos ajatellaan tätä mietintöä ja ensinnäkin hallituksen esitystä, niin täällä ehkä parhaiten on tämä sisältö ja syvyys tullut näkyviin ed. Bremerin ensimmäisessä puheenvuorossa, missä hän kantoi huolta Vuosaaren satamasta ja siihen osoitetuista valtion varoista. Mielestäni se 3 750 000 euroa, mikä sinne tässä nyt esitetään, on täysin hukkaan heitettyä rahaa. Näyttää aika ihmeelliseltä, että hallituspuolueiden erinomainen huoli, halu ja painostus Vuosaari-asian etenemiseen on johtanut siihen, että ensimmäisen kerran todella aktivointia on tuntunut tässä asiassa, että kuulee useammalla rintamalla, että parempi olisi, jos oppositiokaan ei tämän poiston puolesta äänestäisi. Jopa opposition riveissä tuntuu olevan sitä yleistä lippospelkoa ja -nöyryyttä, mikä on viime aikoina pinnalle pantavaa ollut olemassa, että nähdään, että on turha härnätä tällä asialla ja ei pitäisi isotella.

Tätä näköalaa, että tämä on vaikea ja monimutkainen asia olemassa, kuvaa edelleen se, että Lapin edustajat, syvän Suomen edustajat, käyvät täällä puhumassa, että tämä raha on tarpeellinen ja se pitää kokonaisuuden kannalta osoittaa ja laittaa sinne. Siinä mielessä toivon, että tässä asiassa syntyy sellainen näköala, että maakuntien edustajat ajattelevat omien maakuntiensa tulevaisuutta ja helsinkiläiset ja uusmaalaiset hoitakoot tältä osin tätä asiaa, jos heidän voimansa tähän riittää. Mutta erikoisena ihmeenä pidän, että tässä käytetään kaikkia mahdollisia painostuskeinoja ja epäillään, että tällä koko tämän maan liikenneolot ja valtiontalous tulisivat kerralla ratkaistua.

Herra puhemies! Täytyy sanoa, että vaikka tämä lisätalousarvio niin toivottoman ja huonon oloinen onkin, niin on täällä yksi myönteinenkin näköala olemassa: Velan lyhentämiseen osoitetaan melkein 309 miljoonaa euroa. Tätä pidän erikoisena saavutuksena ja tämän vähemmän optimistisen näköalan mukaan, mitä tässä muuten esitän tähän asiaan, niin tätä summaa olisin toivonut jopa isommaksi. Kyllä tämänkin eduskunnan pitää tämä loppukausi taistella ja ponnistella sen eteen, että tätä velkaa olisi seuraavalle eduskunnalle ja seuraaville sukupolville entistä vähemmän jätettäväksi, koska sen loppumisesta ei nyt ole mitään pelkoa.

Reijo Kallio /sd:

Herra puhemies! Lähitulevaisuuden talousnäkymiä näyttää hallitsevan kansainväliseen talouteen liittyvä epävarmuus. Epävarmuutta osaltaan aiheuttavat öljyn hintakehitys ja lisääntyneet protektionistiset paineet. Yhdysvaltojen talous toisaalta on kasvulukujen perusteella elpynyt nopeammin kuin vielä alkuvuodesta odotettiin, mutta elpymisen jatkuminen on sangen epävarmalla pohjalla, mikä on jo näkynyt rahoitusmarkkinoilla, osakekurssien kehityksessä ja erityisesti dollarin heikkenemisessä.

Täällä Suomessa kuluttajien luottamus on viime aikoina vahvistunut ja niinpä yksityinen kulutus ei ole talouden elpymisen este. Näyttääkin siltä, että hallituksen tälle vuodelle suuntaamat elvytystoimet ovat osuneet kohdalleen. Mutta kaikesta huolimatta meidän on varauduttava siihen, että jos kansainvälisen talouden nousu ei pääse lähitulevaisuudessa vauhtiin, niin se voi vaikuttaa kuluttajien luottamusta heikentävästi myös meillä Suomessa.

Meidän on myös varauduttava siihen, että talouden kasvu jää tänä vuonna vielä varsin vaatimattomaksi, pahimmillaan lähemmäksi 1:tä kuin 2:ta prosenttia. Vaikka kokonaistuotannon kasvu on jo viimeisen vuoden ajan ollut varsin hidasta, työllisyyden kehitys on kuitenkin pysynyt yllättävän hyvänä. Mutta mielestäni ei olisi suuri yllätys, jos työllisyystilanne hetkellisesti heikkenisi. Siitä on valitettavasti nähtävissä jo selviä oireita. Muun muassa monista irtisanomis- ja lomautusilmoituksista on ollut uutisia. Valitettavasti näissä uutisissa myös valtioenemmistöinen Fortum on ollut näyttävästi esillä.

Tässä tilanteessa pidänkin erittäin tärkeänä valtiovarainvaliokunnan mietinnön lausumaehdotusta n:o 5. Meidän on kaikin käytettävissä olevin keinoin estettävä työttömyyden lisääntyminen. Nopeasti vaikuttava keino on ilman muuta aktiivisen työvoimapolitiikan riittävien voimavarojen turvaaminen. Me panostamme muutenkin aktiiviseen työvoimapolitiikkaan huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi Ruotsi ja Tanska. Työttömien aktivointiaste on meillä Euroopan alhaisimpia. Viime vuosina aktiivisen työvoimapolitiikan voimavaroja on vähennetty, vaikka työttömyyden rakenne on vaikeutunut. Tämän vuoksi vaikeimmin työllistyviä ei ole pystytty auttamaan takaisin työelämään.

Niinpä työllisyystilanteen mahdollisesti heikentyessä on kiirehdittävä aktiivisten toimenpiteiden toimeenpanoa ja myöskin parannettava työvoimapoliittisten toimien laatua. Pidemmällä aikavälillä tarvitaan toki muitakin keinoja, kuten talouskasvun tukemista ja yrittäjyyden edistämistä. Veroratkaisut tulee tehdä työllisyysnäkökulmaa painottaen. Yksi varteenotettava vaihtoehto olisi työvaltaisten palvelualojen arvonlisäveron alentaminen.

Lisäbudjetissa esitetään määrärahoja valtionvelan lyhentämiseen. Valtionvelan lyhentämisvauhti on ollut asia, joka on toistuvasti ollut esillä täällä eduskunnassa. Sinänsä pidän oikeana sitä, että hyvinä aikoina kevennetään velkakuormaa ja näin luodaan pelivaraa hitaamman kasvun aikoja varten. Mutta kuinka pitkään valtionvelka voi olla ainoa budjettipolitiikkaa ohjaava keskusteluteema? Suomen valtionvelka on pystytty jo nyt painamaan alle 40 prosenttiin bruttokansantuotteesta, ja euroalueella vain Luxemburg pääsee parempaan.

Mielestäni meidän pitäisikin huomata se, että valtionvelka ei ole ainoata suomalaisen yhteiskunnan velkaa. Työttömyys, rapautuva rata- ja tieverkosto, lasten ja nuorten mielenterveysongelmat sekä ympäristöongelmat ovat tämän päivän ja myös tulevaisuuden kulueriä. On tietysti niin, että valtionvelan lyhentämisestä saatu hyöty on helposti nähtävissä. Pienenevät korkomenot luovat pelivaraa toki muihin tarkoituksiin, mutta työttömyyden ja syrjäytymisen aiheuttamat kulut saattavat olla valtionvelan korkokuluja huomattavasti suuremmat. Niitä ei vain ole helppo esittää konkreettisina summina, mutta se on varmaa, että lasku näistä lankeaa aikanaan maksettavaksi.

Täällä on tänään jonkin verran käsitelty panssarivaunuhankintaa ja tätä hanketta myöskin kritisoitu. Hankinta on ymmärtääkseni toteutettavissa Puolustusvoimille osoitettujen määrärahakehysten puitteissa. Hanke ei myöskään käsittääkseni syrjäytä mitään kotimaista puolustusmateriaalihanketta vaan tuo pikemminkin uutta huolto- ja modernisointityötä alan teollisuudelle. Onkin mielestäni helppo ennustaa, että jos vaunukalustomme korvaamisesta päätettäisiin vasta vuonna 2004 tulevan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä, uuden hankinnan hinta olisi moninkertainen tai sen yksikkömäärä jäisi merkityksettömäksi. Leopard 2A4 -vaunu on sinänsä merkittävästi nykyistä kalustoamme uudempi ja suorituskykyisempi, ja sille on luvassa käyttöikää pitkälle 2020-luvulle, mikäli vaunut myöhemmin vielä modernisoidaan. On myös huomattava, että vaunutyyppi on käytössä niin Ruotsissa, Norjassa kuin Tanskassakin eli tämä mahdollistaa pohjoismaisen yhteistyön tiivistämisen sekä koulutuksessa että kaluston huollossa ja kehittämisessä.

Arvoisa rouva puhemies! Lopuksi vielä muutama sana Vuosaaren satamahankkeesta.

Minulla on se käsitys, että Suomessa on tällä hetkellä satamakapasiteettia aivan riittävästi. Suuri periaatteellinen kysymys tässä Vuosaari-hankkeessa on tietysti se, mitä valtion osallistuminen hankkeeseen merkitsee satamien väliselle kilpailulle. Vääristääkö Vuosaaren rahoittaminen vapaata kilpailua? Mielestäni yhden sataman avustaminen ei sovi vapaan kilpailun periaatteeseen, ja valtio on jo nyt osallistunut Vuosaaren sataman suunnitteluun merkittävällä summalla.

Vuosaaren sataman rakentamisessa on käsittääkseni kyse ennen muuta Helsingin sisäisestä hankkeesta. Tarkoitushan on siirtää Länsisatama ja Sörnäisten satama toiseen paikkaan. Syyt siirtoihin ovat taloudellisia ja liittyvät väestön terveyteen ja turvallisuuteen. Varmaan on helsinkiläisten etu, että asuntotuotantoa saadaan liikkeelle ja keskustan satamatoimintoja vähennetään. Tältä osin minulla ei ole asiaan mitään sanottavaa.

Mutta yhtä lailla helsinkiläisten ja muiden etu on, että me säilytämme luonnon uhanalaista monimuotoisuutta. Mielestäni Helsingin satamahankkeen valmistelun ongelma on, että siinä ei ole riittävän vakavasti huomioitu yhteisen eurooppalaisen luonnonsuojelulainsäädännön vaatimuksia. EU ei nykymuodossaan pyri takaamaan vain pääoman, tavaran ja ihmisten vapaata liikkumista vaan myös luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Uhanalaisen luonnon säilyminen ei helposti toteudu yksittäisen jäsenvaltion toimin, koska helposti löydetään taloudellisia syitä poikkeuksiin. Vuosaari-hankkeen lisäongelma on mielestäni myös se, että sataman laajentuvat tukitoiminnot eivät mahtune alueelle erityisen hyvin. Tällöin joudutaan helposti rekkaralliin tai levittäytymään vähitellen kohti Natura-alueita. Joudunkin vielä pohtimaan suhtautumistani valtion osallistumiseen hankkeeseen.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Muutama sana tämän vuoden ensimmäisestä lisätalousarviosta. Se on määrältään 565 miljoonaa euroa, jossa varsinaiset menomäärärahat kasvavat 245 miljoonaa euroa ja valtion lainojen lyhennyksiin käytetään 320 miljoonaa euroa. Tulopuoli pääasiassa kertyy osingoista ja verotuloarvioiden korotuksista.

Jos yleisesti arvioidaan tämän lisäbudjetin linjaa, voidaan todeta, että se noudattaa jo varsinaisenkin talousarvion linjaa elikkä keskittyy valtionvelan takaisinmaksuun mutta ei kajoa yhteiskunnassa vallitseviin rakenteellisiin ongelmiin, kuten pitkäaikais- ja rakennetyöttömyyteen, ei muuttoliikkeeseen, ei merkittävästi kansalaisten peruspalvelujen saatavuuden turvaamiseen eikä muutoinkaan lähde poikkeamaan tuosta perinteisestä linjasta.

Työttömyyden torjunta ja työllisyyden hoito ovat täällä nousseet ehkä päällimmäiseksi kysymykseksi tässä lisäbudjetissa, ja se eittämättä on asia, joka tulee lähiajan keskustelua sävyttämään hyvin paljon. Voidaan todeta, että hallituksen linja on ollut hoitaa työttömyyttä talouskasvun kautta ja nyt, kun talouskasvu on hiipunut, tämä menetelmä ei enää toimi vaan on vaara, että työttömyys kääntyy kasvuun, ja siinä mielessä tarvitaan aivan uusia keinoja. Siinä mielessä on erinomaista, että keskusta vastalauseessaan on kiinnittänyt tähän asiaan merkittävää huomiota ja esittää erityisen ohjelman ja selvityksen laatimista siten, että tuo rakenteellinen työttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys saataisiin laskuun.

Arvoisa rouva puhemies! Muutamia yksittäisiä havaintoja tästä lisäbudjetista.

Ensimmäisenä on mielestäni maatalouden rakenteen ja maaseudun kehittäminen, jossa selvästi oli nähtävissä, että viime vuodelta maatalouden erilaiset investointihankkeet ja niihin tarvittavat tuet ruuhkautuivat. Viime vuodelta siirtyi 2 500 hakemusta tälle vuodelle. Tämän vuoden rahat alkavat olla käytetyt ja tämän vuoden hankkeet ovat siirtymässä ensi vuodelle, joten ongelma siirtyy vuodesta toiseen eikä maatalouden rakenteellisia uudistuksia tai kehittämishankkeita voida viedä eteenpäin siten kuin viljelijät ovat suunnitelleet.

Vaikka hallitus esittikin 16,8:aa miljoonaa euroa lisärahaa tähän kysymykseen, oli valtiovarainvaliokunnan maatalousjaostolla hyvää harrastusta lisätä tätä myöntövaltuutta vielä 20 miljoonalla eurolla. Siitä sekä keskusta että vasemmistopuolueet olivat päässeet periaatteelliseen sopimukseen, mutta kokoomus asettui tämän lisärahoituksen esteeksi. Tämä oli varsin suuri yllätys ja suorastaan pettymys johtuen siitä, että meillä oli vakaa usko siihen, että kokoomuksen otettua maatalousministerin tuolin haltuunsa sieltä olisi löytynyt myöskin aktiivisuutta maatalouselinkeinon ja maaseudun kehittämiseen, mutta nyt tässä koettiin ikävä pettymys ja ehkä myöskin kokoomus näytti aidon suhtautumisensa maatalouspoliittisiin kysymyksiin. Myönteistä toki oli se, että Itä-Suomen ja Pohjois-Suomen tavoite 1 -ohjelman rahoitukseen saatiin lisäystä, jotta nuo EU-rahat voidaan käyttää eivätkä kansalliset vastinrahat jää uupumaan ja siinä mielessä siellä maaseudun kehittämishankkeita voidaan viedä eteenpäin.

Toinen kysymys, johon täällä on kajottu jo aiemminkin runsaasti ja joka myöskin minua on kiinnostanut suuresti, on Tieliikelaitoksen ylijäämän tuloutus. Valiokunta aiheellisesti on ottanut tähän lausumaehdotuksen siten, että tämä 16,8 miljoonan euron ylijäämä osoitetaan tienpidon hankkeisiin tämän vuoden aikana tehtävillä päätöksillä. Tämä on perusteltua, ja ennen kaikkea parannusta kaipaavat meillä alemman asteinen tieverkko ja perustienpito. Siellä teiden kuntoa ei ole pystytty kestävällä tavalla hoitamaan ottaen huomioon sen, että rahat ovat vähentyneet koko ajan ja kestävä teiden kunnossapito vaatisi huomattavan paljon suurempaa rahoitusta kuin tällä hetkellä sinne voidaan myöntää.

Yhtä lailla siellä oli hämmentävää se, että lisäbudjetissa oli jo harkittu Tietapio-nimen käyttöönottoa Tieliikelaitokselle, mutta Tapio-nimihän on sinällään varattu jo metsätalouden keskeisille organisaatioille ja toisaalta myöskin samalla nimellä kulkee vakuutuslaitoksia, joten — kuten on tässä johtopäätös vedettävissä — valiokunta ottaa asian uuteen harkintaan ja asia siirtyy myöhemmin käsiteltäväksi, mutta toivottavasti myöskin tuo nimikysymys arvioidaan uudelleen.

Sitten täällä on Vuosaari-hankkeesta keskusteltu hyvin paljon. Ymmärrän tämän erinomaisen hyvin yhtä lailla sisävesiliikenteen kehittämisen näkökulmasta kuin meidän muiden satamiemme kehittämisen näkökulmasta. Erityisesti täällä valiokunta lausuu, että Vuosaaren sataman rahoitus ei saa olla hidastamassa muiden keskeisten hankkeitten rahoitusta, jotka täällä todetaan: Valtatie 8:n Raision kohta, Valtatie 5:n Joroinen—Varkaus-väli, Valtatie 4:n Lahti—Heinola-väli ja Valtatie 3:n Tampereen läntinen kehätie. Minä nostaisin näiden hankkeiden joukkoon myöskin Valtatie 5:n kehittämisen ja yhtä lailla Savonlinnan liikennejärjestelyjen mukaan ottamiset. Ne ovat täysin rinnasteisia näihin kysymyksiin. Näkisin, että näiden kahden mainitsemani hankkeen tulisi olla myöskin vakavasti elokuun puolivälissä olevassa budjettiriihessä, kun lyödään lukkoon ensi vuoden liikennehankkeita budjettia ajatellen.

Liikenne- ja viestintäministeriön osalta myöskin huolta on aiheuttanut vähäliikenteisten lentoreittien tukeminen. Siihen ei sinällään kajota tässä lisäbudjetissa, mutta siellä on varsinaisen budjetin sisällä lausuma siitä, että tämä asia on selvitettävä. Se on viime aikoina ollut käsittelyssä ministeriössä erityisesti Savonlinnan osalta, ja siellä kovin hämmästyttävällä tavalla ministerin positiivisista kannanotoista huolimatta virkamiehet ovat tehneet erisuuntaisia päätöksiä, mutta uskon ja toivon, että siihen syntyy tämän vuoden osalta myönteinen ratkaisu. Ensi vuoden budjetissa tulisi myöskin saada lausuma siitä, että vähäliikenteisten lentoreittien tuki rinnastetaan yleiseen parlamentaariseen liikennetukeen ja se on normaalikäytäntöä meidän liikennepolitiikassamme.

Arvoisa puhemies! Näillä näkemyksillä tuen keskustan ja opposition vastalauseessa esittämiä näkemyksiä lisäbudjetin osalta.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Lisätalousarviossa on muutamia hyviä asioita. Yksi on vankeinhoitolaitoksen tai oikeastaan Silta-Valmennusyhdistyksen rahoitustarpeen tyydyttäminen sillä tavalla kuin on eduskunta jo vuonna 2000 joulukuussa edellyttänyt. Oli ikävää, että tämän tarpeen tyydyttäminen jouduttiin näin hoitamaan vasta eduskunnassa, mutta on lausuttava kiitokset valiokunnalle, että se on toiminut niin kuin lakivaliokunta ja eduskunnan aikaisemmat kannat ovat edellyttäneet.

Vankeinhoidosta ja vankiasioista voisi puhua pitempäänkin. Meillähän viimeaikainen kehitys on ollut sellainen, että vankien lukumäärä on maassa aika voimakkaasti kasvanut ja edelleen lisäystä on odotettavissa. Erityisesti rangaistusten pituudet ovat kasvaneet. Se on merkki siitä, että meillä on vakavaa ja myös uutena ehkä entistä järjestäytyneempää rikollisuutta. Meillä tarvitaan voimakkaita toimenpiteitä toisaalta rikollisuuden ehkäisemiseksi ja toisaalta sitten, mistä tässä erityisesti on kysymys, vankilasta vapautuvien saattamiseksi yhteiskuntaan normaaliin elämään. Se on erityisesti nuorten osalta mutta myös vanhempien vankilassa olleiden osalta tavattoman tärkeää ja myös järkevää, koska monet ihmiset palaavat vankeuteen eli jatkavat rikollista elämää, elleivät he saa määrätietoista tukea ja valmennusta siviilielämässä pärjäämistä varten. Yhteiskunta on muuttunut kylmäksi ja kovaksi. Työttömyys on vakava ja suuri ongelma yhteiskunnassa. Perhesuhteet ja monet muut asiat särkyvät aina vankilareissun yhteydessä, ja silloin nämä ihmiset, joille kuuluu ihmisarvo ja inhimillinen kohtelu rangaistusten aikana, mutta erityisesti vielä sen jälkeenkin, tarvitsevat tukea. Tämä on järjestetty nyt uudella tavalla, mutta rahoitus on ollut viime aikoina puutteellinen. Nyt se korjaantuu, ja toivottavasti tulevan vuoden budjetissa se hoidetaan suoraan, niin ettei tarvitse tällaisia operaatioita enää nähdä.

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty keskustelua työttömyydestä. Se on iso ja kipeä ongelma edelleen tässä maassa. Monilla monilla alueilla eri puolilla maata, erityisesti Keski-, Itä- ja Pohjois-Suomessa, työttömyysaste on tavattoman korkea, lähentelee 20:tä prosenttia. Viimeiset tiedot, muun muassa Imf:n ja myös työministeriön tiedot, kertovat, että meillä on lähes 450 000 työtöntä ihmistä, kun otetaan huomioon laaja työttömyys eli ne, jotka todella ovat työttöminä ja vailla vakinaista tai edes pätkätyötä. Tämän valtavan luvun lisäksi meillä on todella pätkätyössä ja osa-aikatyössä huomattavan paljon ihmisiä. Järjestelmä on monelta osin sellainen, että se jopa suosii pätkätöitä. Myös yhteiskunnan palveluksessa on paljon pätkätöissä olevia ihmisiä.

Varsinkin nuoret, mutta jälleen on todettava, että myös monet ikääntyneemmät, ovat todella epävarmassa elämäntilanteessa, kun joutuvat olemaan pätkätyössä eli eivät tiedä, mitä tulevaisuus tuo, edes lyhyellä tähtäyksellä. Silloin perheen perustaminen, vastuun kantaminen omista asioista, läheisten tukeminen ja auttaminen on vaikeaa, ja tämä johtaa monenlaisiin taloudellisiin ja sosiaalisiin, yhteiskunnallisiin, ongelmiin.

Työttömyys on todella vakava kysymys. Hallitushan leikkasi 90-luvun lopulla työttömyyden torjuntaan budjetissa osoitetut varat, monelta osin puolitti ne, ja ne ovat nyt erittäin alhaisella tasolla huolimatta siitä, että työttömyys on edelleen näin tavattoman korkealla tasolla. Olisikin syytä tehdä sellaisia muutoksia taloudessa, että todellakin tehokkaita työllistämistoimenpiteitä alettaisiin toteuttaa eikä vain odotettaisi, että jokin ihmeellinen markkinavoimien aalto tulisi ja hoitaisi meiltä työttömyyden. Näin ei tule tapahtumaan. Jos tämä olisi toteutunut, se olisi varmasti viime vuosina tapahtunut, koska talouden kasvu on ollut tavattoman suuri. Talouden kasvun, voimakkaan talouskasvun, aikana hallitus on ollut toimeton, on vain laiminlyönyt työllisyyden hoidon, jättänyt sen markkinoille, ja markkinat ovat sen hoitaneet sillä lailla, että pätkätöiden määrä on lisääntynyt ja epävarmuus lisääntynyt ja todellinen työttömyys ei ole varsinaisesti alentunut.

Arvoisa puhemies! Olen tehnyt ikään kuin muistutukseksi lisätalousarvioaloitteen, jossa esitän pientä määrärahaa työllisyyden hoitamiseksi palkkaperusteisesti kuntien ja kuntayhtymien toimesta vaikeimmilla työttömyysalueilla. Summa on pieni, mutta se olkoon muistutus erityisesti vasemmistolle, jonka pitäisi mennyt tuore historia muistaen olla huolissaan työttömyydestä. Pääsette äänestämään huomenna edes tältä osin työttömyyden kohteena olevien ihmisten puolesta, jos sen haluatte tehdä. Valitettavasti hallituksessa ette näytä sitä asiaa erityisesti huolena pitävän.

Toinen aloitteeni koskee energiatukea. Valiokunta toteaa, että määrärahat ovat riittävät. Kyllä kai ne ovat riittävät, kun ydinvoimaa rakennetaan, hyvä niin. Mutta on syytä edelleen lisätä ja tehostaa eli määrällisesti nostaa niitä panostuksia, joilla valtio tukee energiahankkeita kotimaisen energian käytön lisäämiseksi, puun käytön lisäämiseksi ja toisaalta kierrätyspolttoaineiden käytön lisäämiseksi. Tähän kohtaan olen esittänyt myös lisätalousarvioaloitteessani 2 miljoonan euron pientä korotusta, ja nimenomaan voin perustella sillä, että vaikka määräraha saattaisi muutoin riittää, se ei ole riittävän kannustavalla tasolla tällä hetkellä, kun tiedämme, että monet järkevät hankkeet ovat kuntien toteutettavia ja kunnat ovat tavattoman suurissa taloudellisissa vaikeuksissa, monet niistä kunnista, joissa tällainen hanke olisi toteutettava. Valtion kannattaisi pitkäjänteistä energiapolitiikkaa toteuttaen ydinvoimasta riippumatta panostaa energiahuoltoon ja kotimaiseen uusiutuvaan energiaan ja energiantutkimukseen entistä enemmän.

Arvoisa puhemies! Työttömyys ja energiapolitiikka ovat kaksi todella tärkeää asiaa.

Täällä on myös nostettu ja noussut esille Vuosaaren satamahanke. Itse en kannata, että valtio lähtee sijoittamaan, sitomaan, satoja miljoonia markkoja, ei ehkä euroja, tähän yksittäiseen hankkeeseen. Se voi olla perusteltua tai sitten ei, mutta Helsinki rakentakoon satamansa. Jos sitten nämä tie- ja infrahankkeet on rakennettava, ne on katsottava kokonaisuuden yhteydessä. Tällä linjalla, jolla nyt hallitus on, viedään maakunnista polttavan tärkeät määrärahat jälleen etelään perustellen sitä sillä, että eduskunta on hyväksynyt Vuosaaren satamahankkeen näin välillisesti. Se ei tarvitse eduskunnan käsittelyä, vaan me voimme jatkaa niin, että valtio ei tue yksittäistä satamaa tällä tavalla, vaan järjestää kilpailun tasapuolisesti.

Arvoisa puhemies! Tietapion nimi — tein siitä lisätalousarvioaloitteen — on nyt hoidettu niin, että se jäi syksyyn lainmuutoksen myötä, ja siinä mielessä asian esille nostava aloitteeni voi myös hautautua tässä yhteydessä.

Matti  Kangas /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Vuoden 2002 lisätalousarvioesitykseen kohdistuu melkoisia odotuksia maakunnasta. Valitettavasti tästä lisäbudjetista taitaa tulla, sanoisinko, Niinistön sanelubudjetti, jossa monelle tavalliselle ihmiselle tärkeät asiat jäävät huomiotta. (Ed. Nepponen: Eikö vasemmistoliitto olekaan hallituksessa?) On erittäin valitettavaa, jos ei pidetä lupauksista kiinni ja pysytä hallitusohjelmassa sovituissa raameissa. Mielestäni ei ollut perusteltua tehdä lisäleikkauksia julkisiin palveluihin ja kansalaisten sosiaaliturvaan. Muun muassa indeksikorotuksia ei ole täysimääräisinä suoritettu.

Talouden kasvun hidastumisesta huolimatta olemme kuitenkin sellaisen talouskasvun oloissa, että ihmetyttää, kuinka kansalaisilla ja kunnilla menee niin huonosti. Loppujen lopuksi aika harvalla vieläkään menee kovin hyvin, koska rahat eivät jakaudu tasapuolisesti. Köyhyys ei poistu puhumalla, vaan antamalla lisää rahaa niille, joilla menee huonosti.

Työttömyys on tämän maan ykkösongelma. Sitä ei ole pystytty nujertamaan yrityksistä huolimatta. Mutta nyt taidetaan vihoviimein alkaa puhua työttömistä ja työttömyydestä oikeilla sanoilla, kun täällä tänäänkin on jo tunnustettu, että ikääntyneet ja pitkäaikaistyöttömät ovat koulutukseltaan ja työkunnoltaan usein sellaisessa tilanteessa, että työllistämisyritykset ovat turhia. Kukaan ei ota heitä työhön, vaikka olisi rahaa eväänäkin, joten heidät tulisi laskea eläkkeelle eikä kiusata ihmisiä kortistossa. Ne kymmenet miljoonat, joita nyt käytetään 55—60-vuotiaitten uudelleenkoulutukseen ja työllistämiseen, tulisi käyttää nuorempien ikäluokkien pelastamiseen takaisin työelämään. Se on tosiasia, että kun ihminen on kaksi kolme vuotta pois työelämästä, niin hän syrjäytyy.

Kysynkin: Olisiko palautettava työllistämispakko kunnille? Ahon hallitushan sen poisti huolehtimatta, mistä työttömät saavat työtä. Kunnilta mielestäni pitäisi — aivan oikein ed. Kankaanniemen huomio, että pätkätöitä on — kieltää pätkätyöläisten palkkaaminen samoin kuin valtiolta. Vain kokoaikainen työ kelpaisi.

Maakunnissa huomaa, miten tieverkosto rapistuu, kun tiemäärärahoja on viime vuosina leikattu. Teitten ylläpidon kilpailuttamisella viedään tiepiireiltä loputkin toimintamahdollisuudet. Kuntien rahoitusasema kasvukeskusten ulkopuolella on huono. Jopa maan valtasuonet ovat vaarallisen huonossa kunnossa, kuten Nelostie, joka halkoo maata etelä—pohjoissuunnassa. Tiehallinnosta mainitaan tieverkon kehittämiseen aiotut rahat ja luetellaan hankkeita. Mihin Nelostie unohtui jälleen kerran? On merkillistä, etteivät Keski-Suomen polttavat tienpidon ongelmat nouse rahanjaossa samalle viivalle muitten hankkeitten kanssa.

Arvoisa puhemies! Suomessa todelliset ongelmat liittyvät asumiseen, sosiaaliturvaan ja koulutukseen. Näitten polttavien ongelmien ratkaiseminen on pitkälle arvovalinta. Kysyvät katseet kohdistuvat kokoomuslaiseen valtiovarainministeriin, kun valitaan taistelupanssareita ja helikoptereita asuntojen tai sairaanhoitajien sijasta. Totta kai maanpuolustus on tärkeä tehtävä, mutta varustautumisen pitää vastata todellisia uhkia eikä mielikuvia. Terveydenhuolto ja koulutus eivät saa lisätalousarviossa tarvittavan suurta painoarvoa. En voi hyväksyä taistelupanssareitten hankintaa Saksasta. Ed. Kuopan vastalause tulee aivan oikeaan tarpeeseen.

Asuntotilanne on kohentunut jonkin verran, mutta silti liian moni on edelleen ilman asuntoa tai asuu liian ahtaasti tai väärässä paikassa. Jokaisella kansalaisella pitää olla mahdollisuus asuntoon, joka vastaa hänen tarpeitaan. Pahin tilanne on kasvukeskuksissa kuten Pääkaupunkiseudulla ja kotikaupungissani Jyväskylässä. Tällaisten kaupunkien asuntotuotantoa pitää lisätä entisestään kohtuuhintaisten asuntojen kysynnän ja tarjonnan tasapainottamiseksi. Jokainen osaa kuvitella, kuinka paljon uusia asuntoja saataisiin rakennettua sillä 600 miljoonan euron määrärahalla, mikä nyt annetaan taistelupanssareitten ostoon. Näillä panssareilla ei varmaan ole tarkoitus hoitaa Pääkaupunkiseudun asunto-ongelmaa, vaan sinne ne ajetaan varikolle.

Koulutuksessa on tulevien sukupolvien tulevaisuus ja turva. Koulutukseen on suunnattava riittävästi voimavaroja, jotta maamme pysyy jatkossakin korkean osaamisen ja vahvan ammattitaidon maana. Ei saa liian yksipuolisesti tuijottaa yliopistojen huippuyksiköitten tuloksiin, vaan on tuettava myös tavallisia aloja sekä entistä enemmän panostettava ammatillisen koulutuksen kehittämiseen. Ammattitaitoisesta työväestä tulee lähivuosina pulaa, jos ammattikouluille ja ammattikorkeakouluille ei anneta tarpeeksi resursseja. Koulutus on osa aluepolitiikkaa, ja tasokkaan ammatillisen koulutuksen tarjoaminen eri puolilla maata nousevissa aluekeskuksissa on tärkeää muuttoliikkeen hillitsemiseksi.

Arvoisa puhemies! Metsä- ja metalliteollisuudessa on edelleen Suomen kansan hyvinvointi. Näistä aloista on pidettävä huolta, jotta talouskasvu jatkuu tulevaisuudessakin. Kysymys on ennen kaikkea työpaikoista. Teollisuus tarvitsee hyvät, toimivat kuljetusyhteydet. Kuljetusyhteydet edellyttävät tiestön kunnon kehittämistä ja raideliikenteen kehittämistä. Samoin vesiliikenteen ja satamien toimivuuteen pitää panostaa.

Vuosaaren satamahanke on suuren luokan hanke, jolla vahvistetaan Etelä-Suomen asemaa. Näin suurta rahallista satsausta pitäisi hajauttaa laajemmalle alueelle eli laajentaa tasapuolisesti etelän satamia Haminan, Kotkan ja Turun välillä. Toinen vaihtoehto on tasapuolisuuden nimessä hyvittää näistä isoista rahoista myös muualle Suomeen tie- ja muihin hankkeisiin. Keski-Suomelle tällainen muutos, muutaman sadan miljoonan panostus tiehankkeisiin, sopii kyllä.

En voi olla tyytyväinen sellaiseen lisäbudjettiin, jossa työttömät saavat aika vähän ja leikkauksiakin osuu peruspalveluihin, joita suomalaiset ovat tottuneet pitämään osana suomalaista hyvinvointivaltiota ja perusturvaa. Työttömyys- ja perusturvaa on kehitettävä. Tiestön kuntoon on kiinnitettävä lisää huomiota. Teollisuudesta ja työllisyydestä on pidettävä huolta. Tällä tavalla Suomi saadaan nousuun.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan muutama sana edestä.

Niin kuin päivän mittaan on kuultu puheita, huoli on työttömyydestä ja epävarmuudesta monessakin mielessä, koska monet monet asiat ovat muuttumassa. Kukaan ei tiedä sitä, mitä tapahtuu huomenna. Sen takia semmoinen varustautuminen siihen, jotta meillä yleisesti ottaen talous olisi kunnossa, on tärkeä asia. Mutta se ei tarkoita sitä, jotta meidän pitäisi kuitenkaan unohtaa ne aktiivitoimet, mitä työllisyyden osalta pitää valtion talousarviossa olla ja työministeriön toimesta tehdä sekä tietysti kaikkien toimijoiden yhteiskunnassa, ei pelkästään työministeriön.

Yksi painotus, kuten jo sanoin vastauspuheenvuorossani paikaltani, on lisätalousarviossa omituinen, se että pyssyhankintoihin ollaan valmiit laittamaan rahaa hirveitä summia, ihan mahtavia summia ajatellen vaikka sitä, mitä satsataan työllisyyteen. Kun miettii, mitä se antaa suomalaiselle työttömälle tai tähän työttömyystilanteeseen, niin sehän ei anna mitään. Rahat menevät Saksaan ja ostetaan panssareita. Minä näkisin niinpäin, että päinvastoin meidän pitäisi harkita semmoista tilannetta, miten asehankintoja voitaisiin vähentää, eikä pitäisi lähteä rautaa rajalle -mentaliteettia harrastamaan, niin kuin tässä nyt tehdään.

Kun täällä aikanaan puolustuspoliittista selontekoa käsiteltiin ja kuultiin asiantuntijoita, muistan hyvin Hägglundin käsityksen siitä, mitä panssareille tulee tapahtumaan, miten ne ovat vanhentuneita. Nyt me olemme sitä vanhaa kalustoa sitten ostamassa Suomeen. Hägglundin käsityksen mukaan panssareilla ei olisi tekoa enää nykypäivän sodissa eikä armeijoilla. Nyt ovat näköjään tuulet muuttuneet, kun komentaja on muuttunut. Nyt on taas syötetty tämmöinen tieto tänne, jotta pitää hankkia ja laittaa iso määrä euroja tähän kiinni. Sen takia tulen äänestämään ed. Kuopan esityksen puolesta, jotta tämmöistä mahdollisuutta ei annettaisi.

Sitten toinen asia, joka liittyy tiestöön. Tässä on ihan hyvä asioita. Monissa puheenvuoroissa on todettu, että tierahat ovat vähäiset. Niitä tarvittaisiin aika paljon. Tietapio-nimi, joka tässä on onneksi ainakin vähäksi aikaa kuopattu, on sinällään harhaanjohtava, mutta toisaalta se antaa kuvan meidän tiestöjemme laadusta. Kun eletään metsä-Suomessa ja kun metsä-Tapio on olemassa, niin tavallaan meillähän tiet ovat metsäteitä, joten sehän antaa oikean kuvan meidän teittemme laadusta. Toivon mukaan tätä nimeä ei oteta kuitenkaan käyttöön, koska sehän tarkoittaisi jatkossakin, että tiet ovat kuopillaan ja voidaan verrata, että metsä-Suomessa on metsäteitä, jolloin ei tarvitse niin pitää huoltakaan niistä. Sen takia olisi vain toive tulevaan oikeaan talousarvioon, jotta sinne pitää saada sen tasoinen määräraha, jotta sillä pystytään tiestön tasoa ja kuntoa parantamaan eikä kävisi niin kuin nyt, kun on menty alaspäin koko ajan.

Luin hartaasti näitä vastalauseita. Salissa on puhuttu siitä, että pienyrittäjien kynnystä työllistää pitää tehostaa. Ei tässä hirveästi uusia temppuja näköjään etsitä. Vastalause 3:ssa todetaan sillä tavalla, jotta sotumaksuja, työnantajamaksuja, pitää pienentää. Tällä hetkellä pientyönantajilla on jo pienemmät maksut, mutta miten se katetaan? Kattaminen tässä onkin aika yksisilmäinen juttu. Tässä esitetään, jotta valtio maksaisi, ja sehän tarkoittaa sitä, jotta me maksaisimme, eli veronmaksajat maksaisivat, ja ne, jotka maksavat eniten veroja, ovat tietysti palkansaajat. Tavallaan itse maksaisimme lisäpottia sitä kautta.

Tämmöiseen vipuseen ei pitäisi mennä, vaan tulisi puhua siitä, kenellä todellisuudessa on maksukykyä. Sehän on pitkälle automatisoitu teollisuus. Toivoisi myös keskustaopposition lähtevän tämmöisestä robottiveroajattelusta, josta on aikaisemmin puhuttu. Pitää vain luoda semmoinen järjestelmä, joka kuvaisi lähinnä tuotannon puolella, teollisuuden puolella, työindeksin. Miten paljon käytetään käsillä tehtyä työtä, ihmistyötä, sen mukaan määräytyisivät nuo maksut, jolloin pitkälle automatisoidut tuotannot, firmat, tulisivat maksamaan korkeampia sotumaksuja. Semmoista ajattelua en kannata, mitä vastalause 3:ssä todetaan, jotta veronmaksajat sen maksaisivat, koska sehän ei sen ihmeempää muuttaisi, siltä osin vaikuttaisi ostovoimaan ja sillä voisi olla jopa kielteinenkin vaikutus, vaan tehtäisiin oikeudenmukaisuutta niiden osalta, jotka työllistävät, ja niiden, jotka tekevät sen tuotannon koneilla.

Vielä Vuosaaren satamasta. Itse olen ollut allekirjoittamassa ed. Bremerin lisätalousarvioaloitetta ja olen ehdottomasti sen kannalla siinä mielessä, jotta mitään järkeä ei ole lähteä satsaamaan tänne semmoisia miljardeja, mitä siihen tullaan laittamaan, koska meillä kyllä paikkoja riittää. Minkä takia tehdä sellaiseen ruuhkapaikkaan uutta satamaa, johon joudutaan tekemään ylimääräisiä investointeja? Rantaa riittää tehdä vähän kauemmas, ja toisaalta tässä on kyse myös siitä, miten jatkossa tullaan kehittämään sisävesiliikennettä. Mitä se tarkoittaa Kymijoki—Mäntyharju-kanavan osalta, joka on tietysti vaihtoehto Saimaan kanavalle? Mitä se tarkoittaa niiden investointien osalta? Minä pelkään nimittäin, jotta Vuosaaren satamahanke tulee osaltaan viemään niin paljon varoja, jotta ne hankkeet ainakin voidaan unohtaa joksikin aikaa. Todennäköisesti siinä tapahtuu se, että liikenne ohjataan rautateitä pitkin Vuosaaren satamaan, jolloin muu kehittäminen voidaan haudata joksikin aikaa, mikä on pitkälle aluepoliittinen linjaus.

Sen takia näen sillä tavalla, jotta Suomea pitää kehittää tasapuolisesti, mikä tarkoittaa sitä, jotta Vuosaaren satamaan ei pidä uhrata veroeuroja, niin kuin tässä on ajateltu. Päinvastoin pitää kehittää niitä liikenneverkkoja, jotka ovat niillä lähteillä, missä tehdään raskasta tuotantoa, onpa se metallia tai puuta, ja tehdä sinne ympärivuotinen kanava, jolla saadaan suoraan läheltä tuotantopisteitä arvokkaat vientituotteet vietyä maailmanmarkkinoille.

Näillä eväillä ajattelin huomenna äänestää.

Irja  Tulonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt on todella hieno tilaisuus aloittaa terveydenhuollon kansallinen projekti, ja se aloitetaan nyt sitten lisätalousarviossa. Se aloitetaan mielestäni aivan oikein jonojen lyhentämisestä. Tuntuu aika kohtuuttomalta se, että täällä arvioidaan jonojen lyhentämistä ikään kuin vähätellen sitä asiaa ja sanoen, että rahat eivät ole riittävät jonojen lyhentämiseen nimenomaan siltä osin, että tämä 25 miljoonaa euroa on liian pieni summa. Kuitenkin kun sosiaali- ja työjaosto kuunteli asiantuntijoita hyvin laajasti, sairaanhoitopiirejä ja niitä yksiköitä, jotka tätä avustusta — tämä ei ole valtionosuus vaan avustus — tulevat saamaan, näiden mielipide oli, että tämä on riittävä, todennäköisesti ne eivät pysty sitä kaikkea syksyyn mennessä edes käyttämään. Näin ollen kaikki ne esitykset, jotka ovat tätä enemmän, mielestäni eivät ole tästä ajasta eivätkä ole vastuullista talouspolitiikkaa.

Eri asia on sitten syksyn budjetti ja siinä tulevat määrärahat. Ne ovat tärkeitä, koska niillä rahoilla todella aloitetaan ne rakenteelliset muutokset, mitä terveysprojekti laajasti sisällänsä pitää. Mutta joka tapauksessa mielestäni jonojen lyhentäminen aiheuttaa sen, että kansalaiset tulevat huomaamaan, että eduskunta todella on ottanut tämän asian vakavasti. Ne monet ihmiset, jotka odottavat kaihileikkausta, lonkkaleikkausta, sydäntutkimusta, tulevat nyt sitten pääsemään hoitoon, ja mielestäni se on tärkeä asia.

Nyt on puhuttu paljon lääkäripulasta. Jotkut sanovat, että ei Suomessa mitään lääkäripulaa ole, jos katsotaan laajasti, ja niinhän se tietysti onkin. On vaan niin, että ihmisen mieli halajaa sinne, missä pääsee vähän helpommalla, ja yksityinen sektori tietysti on sellainen sektori, jossa myöskin lääkärikoulutuksen saaneet henkilöt pystyvät oman ajankäyttönsä suunnittelemaan paremmin kuin isossa sairaanhoitopiirissä, jossa aika paljon päivystetään, monta kertaa viikossa, ja on pitkiä päivystysvuoroja. Mutta toteaisin kuitenkin tästä jonojen lyhentämisprojektista, että kun tämä avustus nyt on esitetty, toivoakseni tällä avustusperiaatteella voitaisiin vielä syksyllä tai mahdollisesti ensi vuonna osoittaa toinen tällainen isompi määräraha ilman, että se on korvamerkittyä valtionosuutta, siis siten, että se tulee suoraan näille sairaanhoitopiireille. Luulen, että silloin ehkä pääsemme siihen tavoitteeseen, joka on myöskin terveydenhuoltoprojektissa, että periaatteessa erikoissairaanhoidossa tulee päästä hoitoon kuudessa kuukaudessa, omalääkärille kolmessa päivässä ja kolmessa viikossa myös tutkimuksiin.

Toteaisin vielä sen, että kun kuuntelimme asiantuntijoita, selvisi, että hoitohenkilökunnan asema tässä terveysprojektissa ei ole kovin selkeä. Painottaisin sitä asiaa, että kun näitä jonoja nyt lähdetään lyhentämään sairaanhoitopiireissä sillä ylimääräisellä rahoituksella, jota mahdollisesti sairaanhoitopiirin lääkärit saavat, kun lähtevät sairaalan tiloissa yksityisesti jonoja lyhentämään, niin siihen palkattaisiin myöskin hoitohenkilökunta mukaan. Tällaista on ennenkin tapahtunut, ja toivon, että näin tulee nytkin tapahtumaan.

Toinen asia on kansainvälinen adoptio, jota on täällä eduskunnassa hyvin monilta osilta käsitelty, ja siitä vaan ei ole lakiesitystä aikaansaatu. Tiedossa tietysti on, että hyvää tahtoa on ollut ministereillä, mutta sosiaali- ja työjaostossa vähän tähän asiaan hermostuimme ja teimme itse siitä lakialoitteen. Se on aika nopeasti käsitelty sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, kiitos sille tästä. Tässä yhteydessä voidaan todeta, että syksyllä budjetissa nämä kansainväliseen adoptioon tarkoitetut rahat ovat tulossa näille henkilöille, jotka haluavat adoptoida ulkomailta lapsen. Se on aika kallista, koska aika paljon menee rahaa myöskin matkustamiseen ja käytännön järjestelyihin. Saimme kuulla jaostossa, että 16 000 euroa ei ole mikään katto, vaan se saattaa myöskin olla enemmän.

Yksi tärkeä asia, jota sosiaali- ja työjaosto käsitteli, on tietysti työllistäminen ja työllistyminen, työttömyyden alentaminen. Totesimme sen, että työvoimahallinto katsoo, että investointeihin ja infraan ei työllistämisrahoja periaatteessa voida käyttää. Mietinnössä on selkeä esitys, että esimerkiksi homekoulujen investointeihin ja joihinkin infrahankkeisiin niillä alueilla, missä on korkea työttömyys, voitaisiin todella käyttää myöskin työllistämisrahoja. Tämä on iso, periaatteellinen asia, mutta minusta se olisi tärkeä ja järkevä uudistus.

Tieliikelaitoksesta liikennejaostossa lausuimme hyvin vahvasti näkemyksemme, joka on mietinnössä lausumana. Kun aikoinaan Tieliikelaitos syntyi, eduskunnassa oli vähän erimielisyyttä, eikä niin kovin vähänkään, siitä, voiko valtion laitos liikelaitostua sillä lailla kuin Tieliikelaitos sitten syntyi. Siinä yhteydessä kyllä aika monet ymmärsivät ja itsekin ymmärsin, että jos tällä laitostamisella saadaan säästöä aikaan, mikä oli myöskin sen tarkoitus, niin ne säästyvät varat jäävät sitten Tieliikelaitokseen ja teiden rakentamiseen ja muuhun infraan. Nyt me tiedämme, että säästöä on tullut aika huomattava summa, ja tietysti olen iloinen, koska itse kannatin liikelaitostamista, että näin käynyt. Niille, jotka ovat epäilleet, että säästöä ei tule: toivon todella, että sitten saadaan säästyvä raha myös liikenne- ja viestintäministeriön käyttöön.

Täällä on aika paljon puhuttu Vuosaaresta. Oma mielipiteeni on se, että totta kai jos iso pääkaupunki, Helsinki, haluaa rakentaa sataman, niin se tulee rakentaa. Valtion ja Helsingin kaupungin välinen kustannustenjako täytyy pieteetillä katsoa, koska totta kai on selvää, että Helsinki tulee siitä hyötymään, mikä on tietysti hyvä asia. Itselläni ei ole mitään kateuspykälää tässä, mutta totean kuitenkin sen, mistä itsekin jaostossa kannoin huolta, että Vuosaaren liikennehankkeilla — jotka maksavat kyllä paljon, koska siellä pannaan muun muassa juna, jolla kuljetetaan Vuosaaren satamaan tonneja ja kolleja, tunneliin, mikä on hyvin kallis ratkaisu — ei saisi olla sen kaltaista vaikutusta, että muualla Suomessa järjestykseen laitetut isommat tiehankkeet viivästyisivät.

Totean tietysti, että Tampereella läntinen kehätie on Suomen ruuhkaisin. Toivon todella, että syksyn budjetissa tähän otetaan kantaa ja saadaan siihen positiivinen päätös.

Leena-Kaisa Harkimo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Puutun vain muutamaan lisätalousarvion kohtaan. Yleisesti haluan todeta ja tähdentää, että valtiontalouden kulmakiviä ovat edelleen tarkasti kohdennetut panostukset ja valtionvelan lyhentäminen. Jotta hyvinvointiyhteiskuntamme säilyisi väestön ikääntymisestä huolimatta, on valtionvelka ja korkomenot välttämätöntä saada kuriin. Tällaiseen suositukseen päätyi hiljattain myös Kansainvälisen valuuttarahaston Imf:n tutkijaryhmä.

Oikeusministeriön hallinonalalta haluan nostaa esiin vankeinhoitolaitoksen määrärahatilanteen, joka on viime vuosina jatkuvasti kiristynyt. Keskivankiluvun kasvu ja vaikeutuneen päihde- ja huumetilanteen edellyttämät toimenpiteet on otettava huomioon erityisesti tulevien vuosien määrärahakehyksiä laadittaessa.

Tampereen toimintakeskusta jatkaneen Silta-Valmennusyhdistyksen toimintaedellytykset on tulevaisuudessakin turvattava riittävällä rahoituksella. Eduskunta edellytti joulukuussa 2000 hyväksymässään lausumassa, että toimintakeskukselle myönnetään määrärahaa lainrikkojien kuntouttamisen edistämiseen suuntautuvien uusien projektien rahoittamiseksi. Oikeusministeriön laatima rahoitussuunnitelma ei ole kuitenkaan toteutunut. Tilanne on huolestuttava. Yhteiskunnan kannalta on monin verroin parempi, että rikoksia estetään ennakolta kuin että korjataan jälkiä rikoksen tapahduttua. Yhdistys pyrkii toiminnallaan nimenomaan ehkäisemään uusintarikollisuutta parantamalla toiminnallaan rikoksiin syyllistyneiden yhteiskuntaan kiinnittymistä. Toiminta on ollut tuloksellista, joten on tärkeää, ettei sitä päästetä rapautumaan.

Työministeriön hallinonalalta totean seuraavaa: Työttömyys on kansantaloudellinen musta aukko ja myös inhimillinen katastrofi työttömälle ja hänen läheisilleen. Työttömyyden alentamiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen. Työvoimapolitiikan keinot on kuitenkin kyseenalaistettava, jos tuloksia ei synny. Lisävaroja suunnattaessa on keskustelu työvoimapoliittisten toimien kokonaisvaltaisesta uudelleenarvioinnista mielestäni paikallaan. Toimilta on edellytettävä työnhakijan aktivoimista ja motivoimista sekä pysyvää työllistymistä. Ensisijaisen tärkeänä näen myös kannustinloukkujen purkamisen ja viranomaisten sekä työttömyyskassojen toiminnan yhtenäistämisen työllisyyttä tukevaksi.

Arvoisa rouva puhemies! Lopuksi vielä liikenne- ja viestintäministeriön alalta. Tienpidon hankkeisiin suunnatut lisävarat ovat erittäin kannatettavia. Tieverkon hyvä kunto parantaa liikenneturvallisuutta ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä. Teiden rappeutuminen ja niiden myöhempi kuntoon laittaminen sekä huonojen teiden aiheuttamat vaaratilanteet ja onnettomuudet maksavat loppujen lopuksi yhteiskunnalle paljon enemmän kuin tienpitoon nyt osoitetut eurot.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Edellisen puheenvuoron käyttäjä toi esille tiekysymykset. Nämä ovat hyvin keskeinen asia aina, kun yhteisiä asioita pohditaan. Kun eduskunnan valiokunnat tekevät valiokuntamatkoja kotimaassa, joka maakunnasta löytyvät aina ne huonoimmat tiet, joita tässä maassa on, mutta löytyy jotain positiivistakin: joka maakunnassa on aina paras kansainvälistynein ja kehittynein koulutus.

Tuossa on havainto, joka on havaittu, kun paikkakunnat ja maakunnat esittelevät asioita. On hyvä, jos koetaan, että jokin asia on hyvin. Tietysti samalla niihinkin halutaan parannusta. Teiden osalta on, kuten täällä todettiin, investoinnista kysymys. Ellei investoinnista pidetä huolta, sen kunto rappeutuu, arvo laskee ja aikanaan, jos halutaan tiet saada takaisin kuntoon, joudutaan käyttämään hyvinkin paljon rahaa.

Muun muassa kotimaakunnassani Keski-Suomessa on hyvin paljon niin sanottuja kelirikkoteitä, jotka tänäkin keväänä menneiden viikkojen aikana ovat omat rajoituksensa tuoneet. Kuitenkin tänä aikana valtakunnan puuhuolto nojaa ennen kaikkea maantiekuljetusten varaan metsästä tehtaille. Vaikka rautateitäkin käytettäisiin, metsästä on mentävä sinne rautatieliikennepaikalle, ja silloin juuri nämä maaseudun soratiet ovat aivan avainasemassa. Puutavarayrittäjät, jotka kuljettavat puutavaraa, autoyrittäjät, ovat aika lailla joutuneet kustannuskilpailussa menemään siihen, että pitäisi täysien lastien kanssa päästä liikkumaan. Näin ollen on tietystä kustannustekijästä kysymys, jos tieverkko ei kestä, ja jos tieverkko vaurioituu, se vaikeuttaa kaikkea liikennettä, ennen muuta asukkaiden päivittäistä liikennettä.

Samoin esimerkiksi koulutaksien ja koulubussien liikenteen kannalta on hyvin olennaista, että maaseudun tieverkko olisi kunnossa. Edelleen tämä on osaltaan myös liikenneturvallisuuskysymys. Tietysti kysymys on jatkuvasti siitä, onko meillä tarpeeksi otettu huomioon myös kevyt liikenne, jotta senkin liikkuminen olisi turvallista muun liikenteen ohella.

Eräs tiehanke, joka pätkii, on Valtatie 18:n, Jyväskylä—Vaasa-väli. Siinä on rakentamatta osuus Multialta Ähtärin Myllymäelle, joka tosin kylläkin kiertotiellä voidaan hoitaa, mutta on tienkäyttäjän harhauttamista ohjata valtatieviitalla kyseiselle tielle, kun tien kunto on hädin tuskin seudullisenkaan tien. Tietysti voidaan sanoa, että maassa on paljon monia muitakin vastaavia tapauksia, mutta kyllä tämä on katsottu ihan valtatietasoisilla teillä ainutlaatuiseksi tien pätkimiseksi, joka vaikeuttaa maakuntien välistä yhteyttä ja sitä kautta laajemman tielinjan näkemistä kaakkoisesta Suomesta aina tuonne Merenkurkun alueelle ja siitä ylikin.

Toinen seikka, johon olisin toivonut lisätalousarviossa kiinnitettävän enemmän huomiota, koskee kuntatalouksien vakavaa kriisiä. Kuntataloudet ovat todella katastrofin edessä. Jatkuvia leikkauksia on myös säästöiksi sanottu, mutta kysymys on leikkauksista, koska mitään rahaa ei ole jäänyt korkoa kasvamaan, on vain jouduttu elintärkeitä menoja leikkaamaan. Tämä kuntatalouden kehitys on nyt kyllä tiensä päässä. Maassa on uudelleen harkittava valtiovallan toimesta, millä tavalla autetaan siinä, että kunnat voivat vastata ihmisten peruspalveluista, niin koulutuksesta, sosiaalitoimesta kuin terveydenhuollosta. Tähän kyllä toivon, että seuraavissa lisätalousarvioissa voidaan hyvin vakavasti kiinnittää huomiota.

Täällä on puhuttu myös vankeinhoidosta. Vankimäärät ovat lisääntyneet, huumausainerikokset ovat tuoneet paljon uusia vankeja. Jos lähdetään siitä, että vankeinhoidon tarkoitus olisi auttaa pois huumekierteestä, päihderiippuvuudesta ja yleensä rikoskierteestä, silloin vankeinhoidon olisi oltava mahdollisimman tarkoituksenmukaista. Jään ihmettelemään, miksi on haluttu sivuuttaa muun muassa Haapamäen vankilahanke, joka on ollut pitkään vireillä.

Arvoisa rouva puhemies! Ne vastalauseet, joita muun muassa keskustan ryhmän taholta on tuotu, ovat varsin perusteltuja, ja haluan myös osaltani yhtyä niiden näkemyksiin.

Seppo  Kääriäinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Palaan ministeri Niinistön käynnistämään keskusteluun taloudesta ja työllisyydestä vielä ihan lyhyesti. Hänen puheenvuoronsahan oli realistinen tilannearvio nimenomaan tulevaisuuden näköaloista. Se oli samalla tietysti myös synkänkinlainen, epävarmuutta korostava. Hänhän sanoi myös hyvin suoraan, että olemme taantumatilanteessa tällä hetkellä.

Ministeri Niinistön sanoja tukevat tänään julkisuuteen tulleet työttömyysluvut, jotka ovat pahaenteisiä. Toukokuun työttömyysaste oli 12 prosentin nurkilla, kun se oli vuosi sitten toukokuussa 11,3 prosenttia, eli siis vuodessa on menty huonompaan suuntaan. Tänä päivänä heti perään muun muassa Palkansaajien tutkimuslaitoksen vanhempi tutkija saattoi todeta, että näköalat ovat koko vuoden osalta vähintään epävarmat; hän taisi puhua jopa siitä, että tilanne pysyy valitettavasti hyvin hyvin huonona.

Tosiasia on se, että tämä krooniseksi muuttunut paha työttömyys heijastuu koko meidän kansantalouteemme ja nimenomaan valtiontalouteen ja tätä kautta mahdollisuuksiimme pitää hyvinvointiyhteiskunnan kaikkein tärkeimpiä palveluita kattavasti hyvätasoisina saatavina kaikille. Tämä kohtalonyhteys minusta on päivänselvä asia. Krooninen suurtyöttömyys on kuin Moolokin kita, jos käyttää tämmöistä kovaa vertausta, valtiontaloudessa ja julkisessa taloudessa. Menemättä mihinkään pahaan arvosteluun pitää sanoa, että Lipposen molemmat hallitukset ovat epäonnistuneet työllisyyden hoidossa. Tässä on ollut aikaa yli seitsemän vuotta hyvän työllisyyden aikaansaamisessa, vieläpä hurjan hyvien talouskasvuvuosien aikana, mutta nämä tavoitteet työttömyyden puolittamisesta ovat jääneet kerta toisensa jälkeen saavuttamatta. Esimerkiksi vuonna 99 maaliskuussa työttömyys jäi 5 prosenttia luvattua korkeammalle tasolle.

Tästä voisi sanoa ihan suoraan, että lisäkustannukset valtiontalouteen korkealle vakautuneesta tai vakautetusta työttömyydestä ovat hirvittävät. Tältäkin paikalta on sanottu se vertaus, että joka vuosi ne kustannukset ovat noin pankkituen suuruiset. Tämä suuruusluokkavertailu jo kertoo, kuinka "mahtavasta" tuhlauksesta itse asiassa on kysymys. Olemme siis menettäneet valtiontaloudessa vuoden 95 jälkeen näistä mainituista syistä useita kymmeniä miljardeja vanhoja markkoja budjettituloja. Tämä on hyvä todeta, kun tätä lisäbudjettia arvioidaan.

Lisäbudjetti tälläkään kertaa ei siis tuo mitään suunnantarkistusta. Työllisyyspolitiikkaan siinä ei ole rakenteellisia uudistuksia työllisyyden ja yrittäjyyden edellytysten parantamiseksi, ja tässä suhteessa tämä linja on valitettavan tuttu. Se on huono linja, se on valitettavan tuttu linja. Hallitus on heittäytynyt käytännössä sen varaan, että talouskasvu kyllä hoitaa työllisyyden ja monet muutkin asiat yhteiskunnassamme kuntoon. Tämä on lyhytnäköistä ajattelua. Se on selvä asia, että talouspolitiikassa näinä aikoina on tarvittu ja tarvitaan pidättyväisyyttä valtiontalouden menopuolella, pidättäväisyyttä ja malttia, jopa kurinalaisuutta, se on selvä asia, mutta sen rinnalla olisi tarvittu jo tämän seitsemän vuoden aikana syvällisempää uudistusajattelua, jopa rohkeaa panostusta tiettyihin uudistuksiin, jotta yrittäjyys olisi kääntynyt noususuuntaan, sitä kautta myös työllisyys parempaan suuntaan.

Nämä kaksi asiaa tarvitaan rinnakkain: maltillisuus menoissa, mutta toisaalta sitten rakenteisiin meneviä uudistuksia työllisyys- ja yrittäjyyspolitiikan puolella. Tämä on se peruskritiikki, jonka keskusta esittää Lipposen hallituksen suuntaan, etenkin kun hallitus itse on ylittänyt niitä menokehyksiä, mitkä se on päättänyt ja täällä eduskunnassa vahvistuttanut. Se on itse ylittänyt. Näin ollen se on ollut aiheuttamassa itsekin niitä ongelmia, joittenka uhrina se tällä hetkellä on. (Ed. Gustafsson: Kansalaisten ostovoima on kuitenkin lisääntynyt!) Työttömyys on niissä lukemissa, mitkä äsken kerroin, ja se on kiertämätön kivi tälle hallitukselle, mikä kyllä jää historiaan ja muistiin ja palautuu mieliin varsinkin vaalien alla, kun suuntaa pitää muuttaa.

Arvoisa puhemies! Minäkin sanon kaksi sanaa Vuosaaren satamasta, sen liikenneväylien suunnittelusta aluerakenteen ja kapasiteetin näkökulmasta katsottuna.

Kaikki selvitykset kertovat, että Suomessa on hyvin hajautettuna riittävä määrä satamakapasiteettia idästä länteen ja sitten vielä pohjoisenkin suuntaan rannikkoa myöten. Jos tai kun tämä Vuosaaren satama rakennetaan Helsingin kaupungin varoilla ja siihen sitten valtio osallistuu isolla panostuksella, on päivänselvää, että pitkän päälle nämä rannikon vähän pienemmät satamat tulevat tästä ilman muuta kärsimään. Minusta on jonkin verran ihmeellistä, että nämä pienemmät rannikkosatamat eivät ole tässä Vuosaaren kysymyksessä olleet aktiivisia etujensa ajajia.

Toinen näkökulma on tämä aluerakenne. Tämä merkitsee keskittävää yhteiskuntapolitiikkaa. Siihen liittyy tämä Keski-Pasilan rakentaminen, tonttiratkaisu ja rakentaminen, ja on päivänselvää, että sinne asukkaat tulevat sieltä jostakin. Muuttoliike jatkuu, ehkä keskittyminen jopa tämän seurauksena kiihtyy. Minusta on kestämätöntä, että valtiovalta osallistuu tällaiseen menoon. Helsinki rakentakoon satamansa, se on aivan oikein, mutta valtiovallan ei tule olla tällaisessa menossa mukana. Siksi yhdyn tiukasti siihen keskustan vastalauseen linjaan, että eduskunta poistaisi Vuosaaren sataman liikenneväylien suunnitteluun osoitetun määrärahan.

Inkeri  Kerola  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Aion puuttua aluksi puheessani pakolaispoliittisiin kysymyksiin, sitten tienpitoon ja lopuksi vielä tähän paljon puhuttuun Vuosaaren satamahankkeeseen.

Maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikan hakijoiden vastaanotosta annettu laki tuli voimaan vuonna 99. Kyseisellä lailla muutettiin maahanmuuttajien statusmäärittelyjä ja otettiin käyttöön muun muassa status 4 -määrittely. Kyseisellä tunnuksella viitataan henkilöön, joka on saanut oleskeluluvan siitä syystä, että oleskeluluvan epääminen olisi ollut ilmeisen kohtuutonta. Uudessa laissa kuntaan sijoittuneista status 4 -tunnuksen omaavista sijoittava kunta ei saanut valtion korvausta. Tässä voisi mainita esimerkiksi toimeentulotuen, terveydenhoidon laskennalliset korvaukset jne. Ennen kotouttamislakia kyseinen ryhmä oli kuntaan sijoittuessaan oikeutettu valtion tukeen.

Useilta valtion edustajien tahoilta, muun muassa valtiovarainministeriön taholta, on todettu, että valtion korvaus olisi tullut ulottaa edellä mainittuun status 4 -ryhmään jo 1. toukokuuta 99 alkaen. Kunnat, joihin tällaisia turvapaikanhakijoita on tullut, eivät yleisestikään ole voineet vaikuttaa mitenkään tuon tunnuksen omaavien maahanmuuttajien sijoittumiseen paikkakunnalle. Kustannukset ovat kohdistuneet vain joihinkin kuntiin, lähinnä joillekin vastaanottokeskuspaikkakunnille. Tilanne on kuntien kannalta mielestäni epäoikeudenmukainen ja ennen kaikkea epätasapuolinen. Varsinkin pienten kuntien osalta kustannukset ovat muodostuneet kohtuuttoman korkeiksi, varsinkin kun lupauksia on ollut näistä rahojen palauttamisista useita kertoja. Esimerkiksi Ruukin kunnan osalta toimeentulotuesta, terveydenhoidosta sekä laskennallisen korvauksen saamatta jäämisestä on aiheutunut vuoden 1999 toukokuun ja vuoden 2002 helmikuun välisenä aikana 95 000 euron menetys, mikä pienen kunnan taloudelle on erittäin merkittävä asia. Kolmasosa edellä mainituista kustannuksista syntyi juuri ennen tuon lainmuutoksen voimaantuloa tammi—helmikuussa 2002.

Arvoisa puhemies! Status 4 -määrittelyn aiheuttamaan rahavajeeseen tarkoitettu määräraha on ollut käsittelemämme lisäbudjetin valtiovarainministerien lisäbudjettivalmistelussa, mutta yllättäen tuo määräraha, arviolta noin 18 miljoonaa euroa, oli pyyhkäisty työministeriön budjetista. Tämän tiedon olen saanut työministeriltä itseltään. Nyt käydään kuuleman mukaan kisaa siitä, kuuluuko määräraha sisäministeriön budjetin sisään vai mihin se oikeastaan kuuluu. (Ed. Kekkonen: Mitä tarkoittaa kuuleman mukaan?) — Tämä on ministerin tieto. — Häviäjäksi tässäkin lisäbudjetissa jäi siis vastaanottokeskuksen omaava kunta, yleensä pieni kunta, näin, ed. Kekkonen. (Ed. Kekkonen: Miten valtio voi olla epärehellinen?) — Sitä sopii ihmetellä.

Kun lukuun 34.07 ei ole sijoitettu edellä mainittua takautuvaa status 4 -korvausta siihen oikeutetuille kunnille, edellytän, että korvaus tulee syksyn lisätalousarviossa käsiteltäväksi, kuten siitä on ministeriöltä aiemmin jo lupauksia tullut.

Arvoisa puhemies! Tielaitoksen tulouttamisrahat ovat jääneet varjoon, etten sanoisi suojaan, tämänkin lisäbudjetin käsittelyssä. Ihmettelenkin, kuinka edellä mainitut määrärahat ovat jallituksen kohteena kerta toisensa perään täällä eduskunnassa olleet tämän vuoden aikana eikä niitä vieläkään näy käsittelyssä olevassa lisäbudjetissa. Kuitenkin toiveet ja paineet kentältä tuloutusrahan tuomiseen käsittelyymme ovat erittäin kovat, sillä tienpidon ja peruskorjauksen tarpeet kasvavat koko ajan paitsi laadullisesti myös määrällisesti.

Arvoisa puhemies! Vuosaaren satamahanke on ollut usean edustajan hampaissa ja niin se on minunkin. Tästä kiitän erikoisesti ed. Bremeriä, että hän on ollut aktiivinen tämän asian ajamisessa, ei myönteiseen suuntaan vaan toisin päin. Analysoin tätä tilannetta kuitenkin niin, että Vuosaaren satamahanke perustuu Ten-satamaverkostoon jollakin tavalla ja nimenomaan Vuosaaren sataman paikan varmistaminen tuossa Ten-satamaverkostossa.

Satamillahan on tietty vienti- ja tuontitonnimäärä, joka takaa sen, että satamat pääsevät Ten-verkoston sisälle ja saavat myös niin sanottua Ten-rahoitusta EU:lta. Kun nyt tämä Vuosaaren satama aiottaisiin rakentaa, se merkitsisi luonnollisesti sitä, että Vuosaareen tulevat tai sen kautta vietävät ja tuotavat tonnimäärät kasvaisivat ja näin eliminoitaisiin muiden satamien vahva asema, mikä merkitsisi luonnollisesti sitä, että nekin satamat, jotka tällä hetkellä täyttävät Ten-satamaverkoston kriteeristöt, eivät enää niitä tulevaisuudessa täyttäisi. Kaiken lisäksi tälle satamalle saataisiin vielä lisää EU-rahoitusta.

Kuten aikaisemmissa puheenvuoroissa on perusteltu, tämä on ison luokan aluepoliittinen kysymys paitsi sataman sijaintikunnille myös ympäröivälle elinkeinoelämälle. Näin ollen olen lämpimästi kannattamassa keskustan esittämää vastalausetta Vuosaari-hankkeen hylkäämiseksi tai näiden, sanotaanko, esivalmisteluiden hylkäämiseksi.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa rouva puhemies! Viime torstain kyselytunnilla kysyin siis seitsemää yksityiskohtaa Vuosaaren satamasta ministereiltä Lipponen, Niinistö ja Sasi. En saanut vastausta ainoaankaan. Ministeri Sasi vastasi vuolaasti kyllä, mutta, kuten silloin totesin, mikään ei pitänyt paikkaansa hänen vastauksissaan. Osoitan sen nyt ja jatkan siitä, mihin jäin ensimmäisen puheenvuoroni jälkeen, kun seitsemän minuutin takaraja täyttyi.

Sasi sanoi muun muassa: "Helsingin kaupunki maksaa itse koko sataman rakentamisen." Koko satama tarkoittanee sentään liikenneministerinkin arviossa toimivaa satamaa. Satama ei toimi ilman toimivia liikenneväyliä. Valtio joutuu panostamaan 159 hehtaarin Vuosaaren satamaan varmasti yli 1 000 miljoonaa eli yli miljardi markkaa, eli lähes kaksinkertaisesti sen, mitä esimerkiksi Kotka maksoi tuhannen hehtaarin uudesta satamasta. Ministeri Sasi syöttää meille tässäkin asiassa kyllä muunneltua totuutta sanoessaan Helsingin maksavan itse koko satamansa.

Edelleen Sasi vastasi: "Helsinki joutuu arvioimaan, onko Vuosaaren satama kannattava." Kun hallitus on lykkäämässä miljardin verran markkoja Helsingin neljänteen, vain 159 hehtaarin uuteen satamaan, jota ei pystytä valtiontaloudellisella kokonaisselvityksellä osoittamaan kansantaloudellisesti kannattavaksi, niin kyllä varmasti on myöskin valtion intressissä ensisijaisesti arvioida, voiko se satama tulevaisuudessa toimia kannattavasti, ja ennen kaikkea valtion tehtävänä on arvioida sen valtiontaloudellinen kannattavuus. On täysin väärin sanoa, että Vuosaaren kannattavuus on vain Helsingin asia.

Sasi sanoi edelleen: "Nimenomaan laituripaikoista Helsingin seudulla on tällä hetkellä pulaa, joten kannattavuus sataman osalta tulee olemaan hyvä." Voin kertoa takuuvarmana tietona katseltuani kahdeksannesta kerroksesta joka päivä kotikatuni toisella puolella toimivaa Länsisatamaa neljätoista vuotta, että siellä ei koskaan ole täyttä. Laituripaikkoja on aina vapaana. Laituripaikkojen hyödyntämisessä on kysymys rytmityksestä, eikä kaiken lisäksi mikään ole yhtä helppoa kuin laituripaikkojen lisääminen laiturisormia lisäämällä, mikä nähdään kaikissa suurissa satamissa maailmassa. Laiturisormia ei ole vielä tarvinnut Helsinkiin rakentaa ainuttakaan. (Ed. Kekkonen: Ed. Bremer, onko kysymys peräporttilaisista vai tavallisista?) — Jos ed. Kekkonen sallii, niin jatkan suunniteltua puheenvuoroa ja voin palata tähän.

Onneksi liikenneministeri Sasi, joka pitää vahvuutenaan liiketoiminnan osaamista, ei ryhdy itse yrittäjäksi. Onhan ainutlaatuista uskotella, että laituripaikkojen lukumäärä johtaa kannattavuuteen. Sasi sanoo vielä ed. Korkeaojalle: "40 prosenttia Suomen tavaraliikenteestä kulkee tällä hetkellä Helsingin kahden sataman kautta." Liikenneministeri tietää takuulla myös totuuden, joka on toisenlainen. Helsingin tavaraliikenne kulkee ensinnäkin kolmen eikä kahden sataman kautta. Helsingin koko tavaraliikenne on todellisuudessa vain pieni osa Suomen tavaraliikenteestä. Jo yksin Sköldvik on paljon suurempi kuin Helsingin kolme satamaa yhteensä. Kappaletavaran osuus on Helsingissä noin 40 prosenttia koko maan määrästä, siis kappaletavaran vain. Helsinkiin tulevasta kappaletavarasta kuitenkin yli 80 prosenttia jatkaa muualle, jonne se päätyisi yhtä hyvin muista satamista.

Sasi sanoo edelleen Korkeaojalle: "Helsingin itäpuolella uuden sataman ei arvioida vähentävän muitten satamien liikennettä." Kotka ja Hamina, jotka käyvät jo nyt uhkaavasti tyhjäkäyntiä, ovat aivan toista mieltä. (Ed. Kekkonen: Eivät käy vielä tyhjäkäyntiä, mutta vaara on olemassa!) Jos — ed. Kekkosenkin, kuten näyttää — tarkoituksena on rakentaa huonosti toimiva satama Vuosaareen, niin että se ei kilpailisi muitten itäpuolella olevien satamien kanssa, hallituksen päätös valtion varojen jatkuvasta pumppaamisesta Vuosaareen ja peräti liki miljardiin markkaan saakka on täysin tuomittava ja pysäytettävä välittömästi.

Olen todistanut väittämäni kyselytunnilla, että se, minkä ministeri Sasi syötti eduskunnalle, ei pidä paikkaansa. Jokainen voi arvioida, millä eväillä liikenneministeri, pääministeri ja valtiovarainministeri ovat liikkeellä Vuosaaren sataman pakkosyötössä veronmaksajille.

Vuosaaren synty selittää hyvin paljon. Vuosaaren satamaprojekti syntyi 80-luvun loppupuolella täysin vastoin ed. Rakel Hiltusen väittämää täällä, joka näki Vuosaaren syntymän sattuneen vuodelle 91. Todellisuudessa se syntyi 80-luvun lopulla, kun Helsingissä samoin kuin samoihin aikoihin Tukholmassa todettiin kova tarve kasvattaa hyvin kannattavia matkustajasatamia kannattamattomien tavarasatamien kustannuksella. Helsinki joutui siivoamaan tavarasatamansa muualle, Vuosaareen, saadakseen tilaa matkustajasatamien kasvulle. Samaan aikaan Finnlines samoin kuin maailman arvostetuimmat kansainväliset satama-asioiden asiantuntijat Salomon Brothers ja d’Hondt kuin myös Suomessa VTT ja yhtali-selvitykset arvioivat Kantvikiin ehdotetun uuden sataman selvästi Vuosaarta paremmaksi. Liikenneministeriö ilmoitti tällöin kilpaileville osapuolille, että sopikaa keskenänne, valtio osallistuu vain yhden sataman kustannuksiin. Seurauksena Helsinki osti pois kilpailijansa tarjoamalla 10 miljoonan markan arvoisesta Kantvikin satamasta 42,5 miljoonaa markkaa sekä käytännössä monopoliaseman pienessä ja ahtaassa Vuosaaren satamassa Finnlinesille.

Merkittävää on, että Tukholma ratkaisi saman valinnan luopumalla tavarasatamistaan kokonaan, antamalla puolet Södertäljelle ja puolet Kapellskärille ja keskittymällä sen jälkeen täysin matkustajasatamiensa kehittämiseen. Eikä Tukholma ole koskaan sen jälkeen havitellut tavarasatamia takaisin.

Jos Helsinki haluaa säilyttää tavarasatamansa, paras vaihtoehto on ehdottomasti Sompasaaren säilyttäminen, se on suoraan Lahden moottoritien päässä, siitä pääsee helposti Helsingistä ulos, ja Länsisataman siirtäminen Kantvikiin. Liikenne- ja viestintäministeriö tosin väittää, että Kantvik ei ole käytettävissä. Se on hämmästyttävä väite, koska Ossi Heinonen, Kirkkonummen kunnanhallituksen jäsen, sosialidemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtaja, paljasti 5.5. vuonna 2001 Helsingin Sanomissa, että Kirkkonummen valtuusto on nimittänyt satamatyöryhmän, johon kuuluu edustajia kaikista puolueista, myös siis vihreistä, neuvottelemaan Helsingin kanssa Kantvikin luovuttamisesta Helsingille satamapaikaksi. On käyty kaksi neuvottelua Helsingin kanssa, mutta Helsingin johto ei ole ottanut kuuleviin korviinsa tätä ehdotusta, tietysti, koska se toivoo saavansa valtiolta avitusta ja sillä tavalla pitää sataman mieluummin Vuosaaressa. Kuitenkin Länsisatama voisi yhdessä vuodessa siirtyä kokonaan Kantvikiin kappaletavaran käsittelyn osalta.

Kirkkonummi tarjoaa Kantvikissa 300 hehtaaria satamaa eli kaksi kertaa enemmän kuin Vuosaaressa ja lisäksi vielä 1 000 kaavoitettua hehtaaria sataman takamaata siihen sijoittuvalle teollisuudelle. Tämä vapauttaisi Länsisataman asuntorakentamiseen alle vuodessa ja myöskin Vuosaaren asuntorakentamiseen heti, mikä olisi Helsingin asuntopulalle aivan loistava ratkaisu. Tällä hetkellä myöskin Helsingin satamalla on mahdollisuus tilittää kaikki sataman voitot Kirkkonummelta Kantvikista omaan kassaansa. Vanha laki ei tätä sallinut aikanaan, kun tavarasatama päätettiin siirtää Vuosaareen. Siinä ovat nyt sitten mahdollisuudet ja tilanteet muuttuneet, mikä sekin perustelisi Länsisataman siirtämistä mahdollisimman nopeasti Kantvikiin.

En malta olla lukematta Turun kauppakorkeakoulun merenkulkutalouden professorin Jorma Tainan eduskunnan valtiovarainvaliokunnan liikennejaostolle 5.6.2002, siis aivan äskettäin, esittämää muistiota. Professori Taina, merenkulkutalouden logistiikan professori, ainoa lajissaan Suomessa muuten, toteaa:

"Uuden satamakapasiteetin rakentamistarvetta Suomeen ei ole missään vaiheessa lähestytty puhtaalta pöydältä ja yksinomaan Oy Suomi Ab:n tarpeista käsin. Merikuljetusten kasvuennusteiden mukainen liikenne mahtuisi olemassa oleviin satamiin. Valtakunnallisesti ajateltuna ei muita vaihtoehtoja ole edes ollut esillä eikä niitä ole selvitetty. Lähtökohtana ei ole ollut Oy Suomi Ab:n satama.

On mahdotonta arvioida Vuosaaren hankkeen perustamiskustannustietojen luotettavuutta, koska kustannukset muuttuvat joka kierroksella ja vahvasti ylöspäin. Ovatko kaikki mahdolliset kustannukset edes mukana laskelmissa? Satamarata aiheuttanee myös muutoksia pääradalle. Sellaisia ei laskelmissa näy. Yhtali-laskelmien ratkaisevia arviointeja ovat juuri liikennemuotojakautumat. Viimeisen 2001-version kohdalla on arvioitu rautatiekuljetusten osuudeksi 32 prosenttia, kun se nykyisin on vain 12 prosenttia. Tämän tavaran täytyy tulla niin kaukaa, että se on maamme muilta satamilta pois.

Viime aikoina on tullut kuvaan vahvasti valtion maat Pasilan ratapihan vieressä jopa perusteluna Vuosaaren kalliiden radanrakennuskustannusten kompensoijana. Tietääkseni tällä alueella ei ole mitään tekemistä Vuosaaren kanssa.

Kysymykseen, onko Vuosaaren satama valtion ja kansantalouden kannalta maamme tarpeisiin paras vaihtoehto, on mahdotonta vastata, koska parasta vaihtoehtoa ei ole koskaan haettu. Kysymyksessä on koko maatamme koskeva aluepoliittinen päätös. Pitäisi huomioida koko nykyinen satamajärjestelmämme ja tarkastella myös ennakkoluulottomasti uusia vaihtoehtoja. Vuosaaresta tulee nykytietojen valossa maamme ylivoimaisesti kallein satamahanke, jonka lopulliset kustannukset toisenkin vaiheen jälkeen, kun kapasiteetti on 12 miljoonaa tonnia, ovat ehkä jopa 430—700 miljoonan euron haarukassa. Suurin hintaa nostanut tekijä on ollut tunnelirata, josta tulee Suomen pisin tunneli: 14 kilometriä. Rataa pitää pistää tunneliin, koska Vantaan vahvistettuun kaavaan ei haluta poliittisista syistä puuttua. Natura-alueen kanssa tunnelilla ei ole tekemistä. Tunneli ei ehkä myöskään ratkaise Vantaan alueen maanpäällistä rakentamista, koska raskaat tavarajunat häiritsevät myös tunnelissa tärinällä ja melulla.

Jos valtion varoja kuitenkin sijoitetaan Vuosaaren infrastruktuuriin melkein paperitehtaan hinnan verran, olisi mielestäni oltava varma, että investointi on myös koko kansantalouden kannalta kannattava ja edullisin vaihtoehto. Tätä tietoa meillä ei ole.

Suurin ongelma Vuosaaren kohdalla tulee olemaan maavarausten riittävyys suunnitellun satamatoiminnan laajuuteen nähden. Tämä voi johtaa siihen, että tarvitaan Vuosaaren lisäksi edelleen Sompasaari tavarasatamana.

Toinen ja ehkä pitkällä tähtäimellä vielä suurempi ongelma on, että väestön, logistiikkakeskusten ja liikenteen kasvaessa koko ajan Pääkaupunkiseudulla törmäämme tilanteeseen, jossa asukkaat valittavat Vuosaaren sataman olemassaoloa ja etenkin sen aiheuttaman liikenteen haittoja ja sataman asiakkaat vastaavasti sen ruuhkaisuutta."

Maamme ainoa merenkulkulogistiikan professori Jorma Taina tuomitsee näin mahdollisimman selväsanaisesti Vuosaaren satamahankkeen.

Lopuksi, arvoisa herra puhemies, haluan tarkastella eräitä täällä esitettyjä puheenvuoroja.

Ed. Sarkomaa esitti untuvankeveitä perusteluja Vuosaaren sataman puolesta. Hän totesi yksiselitteisesti ja perustelematta, että Vuosaaren satamalla on keskeinen merkitys Helsingille ja Suomelle, mutta hän ei sanallakaan perustellut sitä. Hän totesi, että on tärkeää saada nopea yhteys Keski-Eurooppaan. Tämäkään ei millään tavalla perustele, että se on juuri Vuosaaressa. Hän totesi edelleen, että liikenne- ja viestintäministeriö on ilmoittanut, että hanke on kannattava. Tähän voin vain sanoa, että yhtali-97 on se, joka perustelee sitä kannattavuutta, mutta kuten edellisessä puheenvuorossa totesin, se tapahtui kepulikonsteilla muuttamalla edellisen yhtali-tutkimuksen kaikkia arvoja.

Oikeuskansleri Nikula onkin todennut: "Liikenne- ja viestintäministeriön selvitykset ja vertailut satama-asioissa eivät kestä päivänvaloa." Itse totean, että sellainen satama, josta ei saa takaisin vientiin kuljetettavaksi kuin 30 prosenttia rahtiruumasta, jolloin alusten on pakko mennä naapurisatamiin hakemaan ruumansa täyteen vientitavaraa, ei voi koskaan olla logistisesti ja kansantaloudellisesti kannattava. Vuosaaren satamaan tulevat rahtialukset eivät koskaan tule saamaan ruumaansa täyteen vientitavaraa. Niitten on aina kuten tänä päivänä mentävä edelleen Kotkaan, Haminaan, muihin satamiin, hakemaan lisätavaraa vientiä varten.

Edelleen ed. Sarkomaa totesi, että asumiskäyttöön saatava maa lisääntyy Vuosaaren sataman myötä. Hän tarkoittanee sitä, että Länsisatama vapautuu. Kaikista eniten saataisiin asumiskäyttöön, kun siirrettäisiin Länsisatama Kantvikiin, jolloin myöskin Vuosaari vapautuisi asumiskäyttöön. Se tapahtuisi alle vuoden. Nyt ei kukaan tiedä, milloin Länsisatama saadaan tyhjennettyä tavarasatamaominaisuuksistaan.

Edelleen hän toteaa, että raskas liikenne ohjautuu pois kantakaupungista. Tämähän on täyttä puppua. Niin kauan kuin tavarasatamat olivat pelkästään kappaletavarasatamia, mitään liikenneongelmia minun kotini edessä ei koskaan ollut, koska rekkaliikenne jakautui 16 tunnin osalle pitkillä väliajoilla. Mutta kun matkustajasatamat ovat kasvaneet, ne aiheuttavat hirvittäviä liikenneongelmia, kun yhtä aikaa useista matkustajalautoista purkautuu 25—30 rekkaa jonossa peräkkäin ja ne sulkevat kaikki risteykset. Siis liikenneongelmat vain pahentuvat ja pahentuvat Helsingissä niin kauan kuin matkustajasatamat ovat paikallaan, ja ne tulevat jäämään, ne eivät muuta mihinkään Vuosaaren sataman myötä.

Arvoisa rouva puhemies! Huomaan, että tästä esityksestä tuli kohtuullisen pitkä. Jatkan hetken päästä taas. Päästän toiset edustajat vielä ääneen.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt esillä oleva lisätalousarvio noudattaa tuttua linjaa. Valtionvelan lyhentäminen on pääasia, sinänsä kyllä tärkeä asia. Mutta valtiontalouteen vaikuttaa myös työttömyys. Jos työttömyys lisääntyy, niin kuin nyt on pelättävissä ja siltä näyttää, sekin lisää valtion menoja. Valtiontalouden kannalta työttömyyden alentaminen on tärkeää. Sillä voidaan alentaa merkittävästi valtion menoja. Hyvä työllisyystilanne lisää myös valtion tuloja. Näin ollen työllisyyden hoito voi olla valtiontalouden kannalta huomattavasti tuloksellisempaa kuin nyt esitetty nopea valtionvelan lyhentäminen.

Lisätalousarvio ei huomioi riittävästi peruspalveluiden tarpeita. Hyvillä peruspalveluilla puolestaan voidaan hidastaa muuttoliikettä, joka on aivan liian suurta eräiltä alueilta. Muuttoliike maksaa myös paljon yhteiskunnalle. Se tuo paljon ongelmia niille paikkakunnille, joilta väki muuttaa. Samoin se tuo ongelmia kasvukeskuksiin, kun siellä joudutaan rakentamaan uudelleen palvelut muuttaneelle väestölle.

Peruspalveluiden turvaaminen maan kaikissa osissa on välttämätöntä. Erityisesti haluan mainita tässä yhteydessä syrjäseutujen tieverkoston, joka on monilla paikkakunnilla rapautumassa. Kun Tielaitos yksityistettiin, luvattiin kaikkea hyvää. Ylimääräinen voitto luvattiin tienpidon hankkeisiin. Tästä asiasta on ehdottomasti huolehdittavakin tänä vuonna jo siten, että myös syrjäseudut ja haja-asutusalueet saavat tarpeellisia tienpidon kunnossapito- ja korjausmäärärahoja. Valtiovarainvaliokunnan lausuma aivan oikein vaatii, että Tieliikelaitoksen voitto on käytettävä tienpidon hankkeisiin. Tässä yhteydessä pitää myöskin huomioida syrjäseutujen ja haja-asutusalueitten tiet.

Eräs asia, joka ei mielestäni sovi lisätalousarvioon, on vanhojen saksalaisten Leopard 2A4 -panssarivaunujen hankinta. On aika erikoista, että tilausvaltuuksia aikaistetaan ihan lisätalousarviossa, ikään kuin olisi kysymys hyvin suuresta ja tärkeästä asiasta, joka pitää nopeasti hoitaa. Eihän tähän lisätalousarvioon ole riittänyt rahaa mielestäni tärkeämpiinkään hankkeisiin, esimerkiksi peruspalveluiden turvaamiseen. Näenkin, että tällä panssarivaunuhankkeella on selvä päämäärä. Sillä pyritään edistämään aseiden Nato-yhteensopivuutta ja sitä kautta Suomen Nato-jäsenyyttä. Tämä suuntaus ei sovi yhteen Suomen liittoutumattomuuden kanssa. Asejärjestelmiä piti alun perin käsitellä vasta vuoden 2004 selonteon yhteydessä. Herääkin kysymys, mistä tällainen kiire on tullut. Näyttää siltä, että Nato-hanketta vauhditetaan kaikin keinoin. Tämähän tuli selväksi, kun oli suurten puolueitten puoluekokouksia. Sielläkinhän tehtiin tilaa mahdolliselle Nato-myönteiselle kannalle. Olen sitä mieltä, että panssarivaunuhankinta on yksi keino edistää Suomen liittymistä sotilasliitto Naton jäseneksi. Se näyttää nyt aivan selvältä, kun Leopard-hankekin on kytketty tähän lisätalousarvioon.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan esillä oleva lisätalousarvio ei ole kovin vasemmistolainen. Tähän olisi pitänyt saada enemmän rahaa niin työllisyyteen kuin peruspalveluihinkin. Vasemmiston pitäisi mielestäni ottaa vakavasti ne varoittavat vaalitulokset, jotka ovat tulleet Euroopasta. Missä vasemmisto on sokeasti myötäjuossut oikeiston ja markkinavoimien perässä, siellä on tullut myös suuria vaalitappioita, viimeksi Ranskassa. Meillä on syytä olla nyt tarkkana, ettei eurooppalainen ilmiö toistu meillä liian markkinavetoisella politiikalla.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Tänään julkisuudessa kerrottiin, että työttömyys on koko maan tasolla lähtenyt nousuun. Tämä on erittäin huolestuttavaa tilanteessa, jossa myös talouden kehitys on entistä epävarmempi. Onkin välttämätöntä, että työllisyyden parantamisessa kyetään toteuttamaan radikaaleja keinoja, joilla ihmiset saadaan työnteon pariin ja yhteiskunnasta kyetään kehittämään työnteon ja yrittäjyyden yhteiskunta.

Työllisyys liittyy keskeisenä osana myös muuttoliikkeeseen. Monia kuntia ja maakuntia vaivaa edelleen erittäin suuri väestökato, joka kaiken lisäksi on valikoivaa. Muuttoliike kohdistuu keskeiseltä sijaltaan nuoriin, valmistuneisiin, koulutuksen saaneisiin ja nuoriin perheisiin. Kärsijöinä ylisuuresta, hallitsemattomasta muuttoliikkeestä ovat niin lähtöalueet kuin vastaanottavat alueet. Yhteiskunnallisia kustannuksia syntyy kumpaankin päähän. Kaiken lisäksi — ja se on olennaisin kysymys — syntyy myös inhimillisiä ongelmia, joiden korjaaminen ja hoitaminen tulevaisuudessa käy yhteiskunnalle kalliiksi.

Sekä alueellisen eriarvoisuuden että työttömyyden lievittämisen osalta on välttämätöntä toteuttaa myös verotuksellisia ratkaisuja. Taannoin kerrottiin eräästä verotuksellisesta menettelystä, jota Suomessa ei ole kyetty toteuttamaan, mutta joka Italian ja Slovenian raja-alueilla on kyetty toteuttamaan. Kysymys on polttoaineiden verosta. Me tiedämme, että Suomestakin eritoten itärajan maakunnista rajanylityspaikkojen läheisyydestä käydään hakemassa paljon polttoainetta Venäjältä, mikä on ihan ymmärrettävää ja inhimillistä. Vastaavassa tilanteessa Italiassa on toteutettu vyöhykkeittäinen, henkilökohtainen, siis kunkin veronmaksajan asuinpaikan mukainen veronalennus niin, että raja-alueella rajanylityspaikkojen lähellä asuvat voivat ostaa polttoaineensa kotimaan huoltoasemilta tai bensa-asemilta käymättä hakemassa sitä rajan takaa ja jättävät näin ollen sekä käytetyt eurot että työpanoksen, työllisyyden edellytykset, kotimaahan. Tämä on mielestäni oikeaa tasa-arvoa ja oikeaa alueellisten erojen ja olosuhteiden tasaamista.

Keskustan mielestä olennainen kysymys tässä tilanteessa on siis myös verotuksellisin ratkaisuin edistää työllisyyttä, toiseksi tasapainottaa näin alueellista kehitystä ja kehityseroja, tukea vaikeammassa asemassa olevien alueiden kehittymistä, ja kolmanneksi tukea eritoten vaikeassa asemassa olevia lapsiperheitä ja vahvistaa perheiden kykyä huolehtia lapsista ja nuorista ja näin luoda vahvaa perustaa koko yhteiskunnan tulevalle kehitykselle. Olennaisin kysymys on työn verottaminen. On tärkeää, että erityisesti matalapalkkaisilla aloilla työtulojen verotusta kyetään alentamaan ja kohdistamaan siis veronkevennykset niin, että ne tulevat pieni- ja keskituloisten hyväksi, lapsiperheiden hyväksi ja niiden hyväksi, jotka käyttävät lisääntyneen ostovoiman työllisyyttä mahdollisimman hyvin parantavalla tavalla.

Arvoisa puhemies! Tähän samaan joukkoon liittyy myös elintarvikkeiden arvonlisäverotuksen alentaminen. Mehän olemme korkean arvonlisäverotuksen maa, mikäli elintarvikeverotusta vertaillaan EU-maiden välillä. Jos ja kun elintarvikkeiden arvonlisäverotusta tulee lähivuosina alentaa, se on sekä työllisyyttä parantavaa että sosiaalista oikeudenmukaisuutta lisäävää. Tämän, arvoisa puhemies, toivoisi jo menevän myös Lipposen hallituksen päätöksenteossa perille ja tulevan ymmärretyksi.

Arvoisa puhemies! Pohjois-Karjalasta tulevana kansanedustajana koen hyvin tärkeänä liikenneyhteyksien parantamisen sekä maantieverkon, alemman asteisen tiestön että rautateiden osalta. Meillä on hankkeita, jotka odottavat valtion rahoitusta, varsin paljon rautateiden osalta. Muun muassa ikuisuushanke Nurmes—Kontiomäki odottaa edelleen rahoitusta. Se on nähty tärkeänä tulevaisuutta ajatellen. Vastaavasti on tiestön osalta hyvin paljon erilaisia sekä valtateiden että myös alemman asteisen tiestön ja yksityisteiden rahoitushankkeita.

Maatilatalouden rahoituksesta ja erityisesti investointien korkorahoituksesta on välttämätöntä myös huolehtia. Tästä keskusta on tehnyt oman lisätalousarvioaloitteen, josta huomenna äänestetään, ed. Vihriälän muutosehdotuksesta. Mielestäni on tärkeää, että tässä vaiheessa kaikki voimavarat saataisiin alueille käyttöön ja edistettäisiin niitä hankkeita, jotka ovat pidemmän päälle välttämättömiä maaseudun ja maakuntien työllisyyden ja elinkeinopohjan säilymisen ja kehittämisen kannalta.

Maaseudun elinkeinopohjan monipuolistamiseen liittyy tavoite 1 -alueella valtion rahoitusosuus EU:n osaksi rahoittamiin maaseudun kehittämistoimiin. Nythän kuntarahoitusta nykyisessä rahoituskehyksessä on nostettu kohtuuttoman korkealle, jopa 30 prosenttiin saakka. Mielestäni tästä pitäisi kyetä palaamaan edellisen rakennerahastokauden tavoite 6 -hankkeen rahoitusosuuksiin eli puolittamaan kuntarahoitus nykyisestä. On hyvä, että tässä lisätalousarviossa eduskunta on lisännyt tähän miljoona euroa. Tarve olisi kuitenkin yli kaksinkertainen. Toivon, että se tulee ensi vuoden varsinaisessa talousarviossa otettua huomioon.

Arvoisa puhemies! Taannoin eduskunnan käsittelyssä olleessa aluekehityslainsäädännössä hallintovaliokunta esitti, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen hankkeissa voitaisiin valtion rahoituksella hoitaa ne rahoitusosuudet, jotka ovat nyt langenneet yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen vastuulle. Tämäkin tukee tärkeällä tavalla Itä-Suomen ja yleensä maakuntien alueellista kehittämistyötä ja on mielestäni erittäin tärkeää.

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan ensimmäiseksi pyysin tämän puheenvuoroni sen johdosta, että ed. Kerola ryhtyi puhumaan Ten-verkostosta satamien yleensä ja erityisesti Vuosaaren sataman yhteydessä. Se oli aivan uusi tieto minulle. Kun Vuosaari on ollut asia, jonka ympärillä olen joutunut askaroimaan jo vuosikausien ajan, tämä Ten-näkökulma eli siis se, että EU:n avun takia rakennettaisiin satamia, jotka täyttävät tietyn tonnimäärärajan vuodessa, tämä ajattelutapa, on ihan uutta tässä. Olisin kovin halukas ollut tietämään ed. Inkeri Kerolan lähteen tässä asiassa, koska tätä seikkaa ei toistaiseksi Suomen satamakeskusteluun vielä ennen häntä ole tuotu.

Arvoisa rouva puhemies! Kun nyt puheelle rupesin ja kun tässä on kovasti käsitelty Vuosaaren satamakysymystä, siitä syystä olen tässä puhujakorokkeella. En puhu kylläkään kovin pitkään.

Suomessa on tällä hetkellä käyttämätöntä satamakapasiteettia eräiden laskelmien mukaan jopa kymmeniä satamakilometrejä, laiturikilometrejä. Tämän jälkeen tästä lähtökohdasta on tietysti hyvin kyseenalaista ja arveluttavaa ruveta rakentamaan lisää satamakilometrejä.

Ed. Bremer täällä siteerasi professori Jorma Tainaa, joka on erilaisissa yhteyksissä hyvin selkeästi ilmoittanut sen, että nämä kuljetukset toimivat jo olemassa olevien satamien kautta erinomaisen hyvin. Itse asiassa se kapasiteetti, myös liikakapasiteetti, on merikuljetusten käytössä, niin että se taustana tuntuu vähän kummalliselta, että rakennettaisiin lisää satamakilometrejä, laiturikilometrejä.

Mitä sitten tulee Vuosaareen, tässä askarruttaa se, että sen hinta on edelleenkin arvoitus. Sen hinta on kohonnut vuosittain. En tohdi edes ruveta arvioimaan, mikä olisi lopullinen hinta, mutta kehitys on ollut loogisesti ylöspäin näissä kustannuksissa. Kun kustannukset jo nyt ovat varsin suuret ja kun niistä yhä puuttuvat nämä liki 14 kilometrin tunnelin sekä vaadittavien tavarajunaraiteiden plus meriväylien lopulliset hinnat, voidaan kyllä esittää kysymys, kuinka kalliiksi tämä kaikki todella tulee, taustana vielä se, että Suomen satamissa on ylitarjontaa tällä hetkellä, tyhjiä laiturikilometrejä on ennestään.

Ja sitten yksi seikka: KHO:ssa ja EU:ssa ovat vireillä valitukset, joiden käsittely yhä on kesken. Tietenkään näiden valitusten varaan ei pidä mitään laskea, mutta kannattaa kuitenkin pitää nekin mielessä yksinkertaisesti siitä näkökulmasta, pannaanko rahaa tai edes irrotetaanko rahaa johonkin sellaiseen, joka mahdollisesti valitusten takia ei toteudu. En pidä todennäköisenä, että ainakaan KHO tulisi panemaan kapulaa rattaisiin, EU:sta en ole ihan varma.

Tässä nimittäin tulee sataman ja Natura-alueen suhde sellaiseen tarkastelukulmaan, jossa EU on näyttänyt mahtiansa ja voimaansa viime vuosien aikana. En pidä mahdottomana, että se näyttäisi mahtiansa ja voimaansa myöskin tässä asiassa. Olisi tietysti vähän halpaa ruveta torppaamaan jotain hanketta vireillä olevien valitusten takia. Joka asiasta voi joku aina valittaa, ja sillä logiikalla mitään ei voitaisi tehdä, tässä talossa ainakaan. Yhtä kaikki valitukset ovat olemassa. Ne voivat johtaa, jos eivät nyt hankkeen torppaamiseen, niin ainakin olennaiseen viivästymiseen.

Sitten ihan satamatekniikasta pari kolme sanaa. Olen ymmärtänyt, että tämä Vuosaaren varastointialue, siis se alue, jonne kontit sijoitetaan, on jo lähtökohtaisesti vähän pieni. Kun konttialue on kovin pieni, se tarkoittaa sitä, että näitä kontteja pitää lastata päällekkäin. Kun kontteja lastataan päällekkäin, tullaan siihen erittäin suureen vaatimukseen, että pohjan, perustan, pitää kestää. Siellä ei saa tapahtua pienintäkään perustan pettämistä. Suositus on, että kontteja ei olisi viittä enempää, mutta nyt jo käytetään kuutta päällekkäin, joskus jopa seitsemää päällekkäin. Jos tämä konttimäärä sieltä alapäästänsä pettää, seuraukset voivat olla tuhoisat, myös työturvallisuusmielessä, arvoisa rouva puhemies. Jos, niin kuin tässä vastaväite on, ne kontit ovat tyhjiä, joita näin monta pakataan päällekkäin, silloin tulee tuulikysymys. Tämän konttimäärän purjepinta-ala on varsin suuri ja aiheuttaa huojuntaa näissä konteissa.

Arvoisa rouva puhemies! Pyydän anteeksi, että menen näin yksityiskohtiin tässä, mutta minusta nämä asiat ovat jääneet toistaiseksi käsittelemättä.

Seuraavaksi suomalaisen talouspolitiikan niin sanotusti ytimeen. Me olemme perustaneet hyvinvointiamme vientivetoisuudelle. Näin teki aikoinaan Esko Ahon hallitus, ja näin ovat, tosin vähän vähemmin sanoin, tehneet myöskin seuraavat hallitukset. Vientisatamat ovat hyvinvointimme a ja o. Vientisatamien kautta meille tulee sitä kansallisvarallisuutta, jolla elämme, rakennamme teitämme, joista äskeinen puhuja puhui, ja koulujamme, joista sitä edellinen puhuja puhui. Kansantalouden kannalta vientisatamat ovat niitä, joita kannattaa suosia. Jos meillä on erikseen vientisatama ja tuontisatama, se merkitsee logistisesti ajatellen tyhjäkäyntiä. Se merkitsee sitä, että tyhjiä kontteja ajelutetaan Suomen maanteitä pitkin. Siinähän ei ole mitään järkeä.

Olennaista on se, että sinne, mistä viedään, sinne myöskin tuodaan. Tällä logiikalla Vuosaaren satama on hyvin hankala asia, koska se, jos olen oikein ymmärtänyt, tulee täyttämään nimenomaan tuonnin tarpeita. Pois se, että vastustaisin tuontia yhdentyneessä Euroopassa, mutta mahdotonta on kuvitella sitä, että meillä on aivan erilaiset satamat viennin takia ja tuonnin takia, koska siitä seuraa logistinen hölmöys, siis se, että tyhjiä kontteja ajelutetaan pitkin maanteitä rantaviivaa pitkin, kun meri on sittenkin viime kädessä se parhain kuljetusmuoto. Merta pitkin kuljetettaessa yksiköt ja ylipäänsä määrät ovat sen kaltaisia, että on järkevää ottaa vastaan ja viedä samasta paikasta.

Näillä muutamilla sanoilla, arvoisa rouva puhemies, olen hyvin ymmärtäväinen niitä kansanedustajia kohtaan, jotka ovat suhtautuneet perin kriittisesti tähän Vuosaari-hankkeeseen.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän lisäbudjetin yhteydessä on velanmaksua pidetty tärkeänä asiana. Se on kyllä tärkeä asia, velkaa pitää pienentää, mutta hyvin pienelle huomiolle näkyy jääneen se asia, että velkaa on muutakin kuin se konkreettinen markkamäärä, mikä budjetissa on näkyvissä. Kyllä se on velkaa tuleville sukupolville, jos ei pystytä pitämään nykyisestä tiestöstä ja muusta infrasta kunnon huolta. Jos ei niitä määrärahoja ole riittävästi, niin kyllä se on velan kerryttämistä tuleville sukupolville.

Työttömyys on kanssa velkaa tuleville sukupolville ja nimenomaan tämän hetken työttömänä oleville ihmisille. On puhuttu vain työttömyydestä aiheutuvista menoista, jotka ovat käsittämättömän suuri summa, pankkituen luokkaa vuosittain, mutta siellähän on toisella puolen suurin piirtein yhtä suuri summa. Tosin se ei näy numeroina, mutta on laskettavissa ja tiedettävissä, että siitä työpanoksesta kertyvä verotulo, mikä työttömyyden takia jää saamatta, on vähintäänkin yhtä suuri. Työttömyydestä aiheutuvat kustannukset pitää aina ajatella vähintään kaksi kertaa suuremmaksi luvuksi kuin millaisina ne markkamääräisesti budjetissa on huomioitu.

Mutta työttömyys näyttää olevan kuitenkin tämän talon poliittinen valinta. Tässä on seitsemän, kahdeksankin hyvää nousuvuotta tehty ja seitsemän vuotta sitä on tehty sateenkaarihallituksen johdolla, joten poliittista voimaa olisi kyllä ollut se asia hoitaa, mutta ei ole ollut poliittista tahtoa sitä hoitaa. Silloin voidaan sanoa, että työttömyyden ylläpitäminen on poliittinen tahto. Jos vain halutaan, niin sille voidaan jotakin. Jos vain ruvetaan yrittäjyyteen satsaamaan kunnolla, yrittäjyyttä suosimaan, niin että syntyy uusia yrittäjiä ja yrityksiä, niin siinä on yksi tapa, ja jos se vielä tapahtuu alueilla aluepoliittisesti perustellusti, niin silloin tulisi hoidettua myös tämä toinen yhteiskuntamme vakava ongelma, muuttoliike, joka on molemmissa päissä todella kohtalokasta. Sekä menettäjät että vastaanottajapuolet joutuvat siitä kärsimään.

Maatalousrahoitusta on mielestäni myös liian vähän, ja nimenomaan maatalouden sukupolvenvaihdoksia ei edistetä rahallisesti eikä lainsäädännöllisesti tässä talossa riittävästi. Vaikka tässä maassa suljetaan 3 000—4 000 maatilaa joka vuosi elikkä noin kymmenen maatilaa joka päivä, niin helposti ajatellaan, että eihän siinä tule työttömiä, kun ne ovat eläkeiässä olevia, jotka lopettavat. No, eivät he enää työttömiksi tule, mutta se, joka olisi tullut sille maatilalle työhön, jos tilaa ei olisi suljettu, hänhän on tavallaan lisänä työttömänä. Tosin hänkään ei henkilönä näy työttömänä, koska maatiloilla ja maaseudulla syntyneet ovat niin paljon vähään tyytyväisiä ja monitaitoisiksi opetettu, että he tulevat kaupunkiin ja ottavat sen ensimmäisen vapautuvan työpaikan ja tekevät taas yhdestä työttömästä saman tien pitkäaikaistyöttömän. Tätä ketjua ei näy tässä talossa eikä ainakaan täällä Pääkaupunkiseudulla ymmärrettävän, että jokainen suljettu maatila tekee kasvukeskuksissa jostakin pitkäaikaistyöttömän. Näin se vaan kulkee.

Vuosaari-hankkeesta täällä on puhuttu hyvin paljon, ja siitä en rupea mitään numero- enkä faktatietoja kertomaan. Ed. Bremer kertoi erittäin hyvin, tarkasti ja johdonmukaisesti markkatietoja ja perustelutietoja nimenomaan helsinkiläisen näkökulmasta. Ed. Kekkonen taas kertoi muista satamatekniikkaan liittyvistä asioista, jotka kaikki ovat erittäin perusteltuja ja hyviä tietoja. Mutta tuntuu todella käsittämättömältä, että edes joku tosissaan esittää tuommoista Vuosaaren sataman rakentamista, kun kuitenkin esittäjäkaupungin ikipäiväinen asukas pystyy faktatiedoilla hankkeen järkevyyden tyrmäämään täydellisesti. Vielä toisaalta, jos maassa on, niin kuin tällä hetkellä on, nimenomaan rahanpuutteen takia rapistuva tieverkosto ja rapistuva rautatieverkosto, onko meillä mitään järkeä rakentaa uutta satamaa silloin, kun meillä ei ole minkäänlaista puutetta satamakapasiteetista? Näilläkin perusteilla on täysin nurinkurista aluepolitiikkaa ja infran ylläpitämistä, jos me Vuosaaren hanketta valtion toimesta rahoitamme vähääkään.

Arvoisa herra puhemies! Helsinki tehköön satamansa, jos katsoo sen järkeväksi, mutta tämän talon ei siihen tarvitse rahaa antaa.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Otan esille pari periaatteellisempaa kysymystä tämän valtion lisätalousarvion käsittelyn yhteydessä. Nimittäin tämä pitää sisällään lisämäärärahoja sekä tienpitoon että raideliikenteeseen ja myös meidän satamatoimintamme kehittämiseen, lähinnä Vuosaaren satamasuunnitteluun. Nämä asiat liittyvät hyvin keskeisesti aluerakenteeseen ja alueelliseen kehittämiseen. Ehkä vähemmälle huomiolle yleensäkin jää, kun puhutaan aluekehityksestä, mitä merkitsee sekä ihmisten että tavaroiden liikkumisen kannalta saavutettavuus. Tässä mielessä tämä lisätalousarvioesitys pitää sisällään hyvin suuren periaatteellisen arvolatauksen, kun siirrytään ensisijaisesti panostamaan Pääkaupunkiseudulle ja tässä tapauksessa Vuosaaren sataman rakennustöiden toteutuksen suunnitteluun. Meillä on samanaikaisesti sekä tieverkosto että myös raideliikenne siinä kunnossa, että se jo aika merkittävälläkin tavalla hidastaa ei vain henkilöliikenteen vaan myös tavaraliikenteen toteuttamista.

Tässä mielessä ajattelen, että olisi erittäin tärkeää, että me kävisimme perusteellisempaa keskustelua siitä, millä tavalla tätä kansallista logistiikkajärjestelmää kehitetään ja millä tavalla me varmistamme tiestön, raideliikenteen ja satamien tasapuolisen kehittämisen ja tätä kautta luomme perustan tasapainoisen aluekehityksen toteutumiselle.

Tähän liittyy myös hyvin kiinteästi lentoliikenne. Meillä on erittäin hyvä esimerkki siitä, millä tavalla se, että periaatteessa ainoa kansainvälisesti liikennöitävä lentokenttä on Pääkaupunkiseudulla, on vaikuttamassa myös omalta osaltaan väestön keskittymiseen. Meidän pitäisikin enemmän kiinnittää huomiota siihen, millä tavalla myös lentoliikenteen osalta löydettäisiin ainakin toinen kansainvälisesti merkittävä lentokenttä. Olen muutamassa yhteydessä nostanut esille sen, mitenkä Oulun kentän määrätietoinen kehittäminen voisi seuraavien 5—10 vuoden aikana merkitä myös sitä, että tällä tavalla, voisiko sanoa, toinen puoli Suomesta saisi tällaisen logistisen keskittymän aikaan. Tällä olisi ei vain väestön vaan myös yritystoiminnan hajautumisen kannalta erittäin suuriarvoinen merkitys.

Tällä tarkastelulla haluan toki antaa tunnustuksen sille, että lisätalousarviossa on otettu esille Tieliikelaitoksen voitontuloutus, sen kohdentaminen perustienpitoon, ja myös ne määrärahalisäykset, jotka tulevat raideliikenteeseen, mutta niin kuin jo totesin, Vuosaaren hankkeen eteenpäinvienti ei missään nimessä kuulu valtion budjettiin eikä valtion lisätalousarvioon.

Toisena periaatteellisena asiana otan työllisyyden ja yrittäjyyden. Minusta jostain syystä kuluneiden viime vuosien aikana me olemme tavallaan turtuneet tähän korkeaan työttömyyteen ja noin 35 vanhan miljardin vuosittainen työttömyyden kustannus on hiljaa hyväksytty. Tämän rinnalla periaatteellisempi keskustelu meidän työllisyyspolitiikastammekin on jäänyt toteuttamatta. Otan tässä käytännön esimerkin passiivisesta työllisyyspolitiikasta, jota ehkä joskus aikaisemminkin olen lainannut.

Tällä hetkellä ehkä kaikkein tuloksellisin työllisyysrahoituksella toteutettava toimenpide edelleen on alkavan yrityksen starttirahoitus. Se on ehkä samanaikaisesti kaikkein suurimman kritiikin kohteena oleva työllisyysrahoituksella suoritettava toimenpide. Edellisviikolla törmäsin käytännön esimerkkiin, miten tehokasta tämmöinen aktiivinen työllisyyspolitiikka on myös valtiontalouden kannalta. Jos ajatellaan starttirahan keskimääräistä markkamäärää starttirahan saajaa kohden, se on siellä 20 000—30 000 vanhan markan haarukassa. Se on hyvin monessa tapauksessa samaa suuruusluokkaa, mitä merkitsee tämän alkavan yrityksen ennakkoverotus yritystoiminnan ensimmäiseltä vuodelta. Voidaan sanoa esimerkkinä, että tämän tyyppinen aktiivinen työllisyystoimenpide on valtiontalouden kannalta varsin neutraali.

Tällä hetkellä me olemme valmiit panostamaan hyvin merkittäviä summia passiiviseen työvoimapolitiikkaan ja, voisiko sanoa, Lipposen tämänkin hallituksen työllisyyspolitiikka on pääsääntöisesti passiivisten työllisyystoimenpiteiden hiomista. Tämä on merkinnyt sitä, että yrittäjyyden edistämisestä on paljon enemmän puhuttu kuin on saatu aikaan aktiivisia toimenpiteitä. Odotin ihan tämän lisätalousarvion sisältöä tarkastellessani, että täältä löytyisi nyt joitain toimenpiteitä yrittäjyyden edistämiseen, kun tiedetään, että työttömyys on kääntymässä mieluummin nousuun, kasvuun, mutta varsin yllättävää oli todeta, että mitään ainespuita tälläkään kertaa tästä lisätalousarviosta ei ole löydettävissä. Voidaan kiteyttää näin, että konkreettiset kannustimet itsensä työllistäjille, pienyrittäjille, edelleen puuttuvat.

Arvoisa puhemies! Haluan tämän lisäksi puuttua kahteen pienempään konkreettiseen asiaan. Toinen on korkotukilainojen ongelma, joka koskettaa lähinnä maatiloja. Meidänkin alueellamme on merkittävä määrä hankkeita, jotka ovat viivästyneet ja viivästyneet sen vuoksi, että nämä rahoitusraamit ovat niin ahtaat. Ihmettelenkin sitä, että tässä lisätalousarviossa ei saatu riittävää korotusta tämän ruuhkautuman purkamiseen. Tässä mielessä on erittäin perusteltua, että keskustan vastalauseessa onkin tälle kohdalle 40 miljoonan euron lisälainavaltuuksien esitys.

Toinen maatalouteen kiinteästi liittyvä asia on Siemenperunakeskuksen yhtiöittäminen. Tässä tulee ensimmäisen kerran vastaan ristiriita tai toteutuu epäilys, johonka puutuin Siemenperunakeskuksen yhtiöittämistä käsitelleessä puheenvuorossani. Nimittäin tavoitteenahan on se, että kun Siemenperunakeskuksesta tulee osakeyhtiö, niin nyt valtion budjetista osoitetaan riittävästi tutkimus- ja kehittämismäärärahoja, että voidaan varmistaa korkealaatuisen suomalaisen perunantuotannon kehittyminen. Tässä lisätalousarviossa tehdään niin, että Siemenperunakeskukselta otetaan tämä erittäin vaatimaton, varsinaisessa budjetissa oleva tutkimus- ja vienninedistämismääräraha, 16 000 euroa, ja se käytetään Siemenperunakeskuksen lakkauttamiseen liittyviin menoihin, mutta valitettavasti tässä lisätalousarviossa ei ole osoitettu määrärahaa siihen tutkimus- ja kehitystoimintaan, johonka kohdistettiin ponsilausuma, kun päätettiin Siemenperunakeskuksen muuttamisesta osakeyhtiöksi.

Arvoisa puhemies! Tämän haluan ottaa esille esimerkkinä, vastaako hallitus niihin vaatimuksiin, jotka eduskunnasta nousevat, ja jään mielenkiinnolla odottamaan, korjataanko tämä asia syksyn lisätalousarviossa taikka viimeistään ensi vuoden budjetissa.

Pertti Turtiainen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Aivan muutamaan kohtaan lisätalousarvioon liittyen, jonka käsittelyn valtiovarainvaliokunta mietinnön muodossa on meille mahdollistanut. Myönteisiä tässä ovat useatkin kohdat, jotka on ihan todettava.

Ensimmäisenä kohtana on Ulkomaalaisviraston toiminta ja se ongelma, joka Ulkomaalaisviraston kohdalla on ollut, eli resurssipula ja määräaikaiset työsuhteet, joka siellä ovat voimassa, ja uhka niiden päättymisestä. Tiedetään se, että Schengen-sopimuksen voimaan tullessa ja rajojen avauduttua entistä enemmän ihmisiä on päässyt kulkeutumaan, sanotaan, hakemaan oleskelulupaa tähän maahan. Se osaltaan aiheuttaa melkoisia ongelmia Ulkomaalaisviraston toimintaan, eli jonot pitenevät puolesta vuodesta vuoteen asti, ja se on huono asia, sillä kysymys on ihmisistä ja ihmisten odotuksesta. Ajatellaan niitä ihmisiä, jotka odottavat oleskelulupaa perustellusti, miten heidän psyykensä kestää ja onko heillä ylipäätään mahdollisuuksia työllistyä tässä yhteiskunnassa. Se on asia, johon pitää puuttua, jotta jonot lyhenevät ja käsittely nopeutuu. Tämän ei pidä olla asia, joka vain tältä osin todetaan, että määräaikaiset työsuhteet voivat jatkua, vaan pitää edelleenkin resursseja lisätä sen mukaan, mitä tulijoita tähän maahan on.

Yhtenä asiana on Puolustusvoimien Leopard-panssarivaunujen hankinta, josta ed. Kuoppa on jättänyt oman vastalauseensa. Tämä on asia, josta olen paljolti samaa mieltä siitäkin huolimatta, että puolustusbudjettiin liittyen tähän on kyllä varattu rahat vuonna 2003. Mutta kun tarkoitus oli tarkastella asejärjestelmien luonnetta 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä, niin miksi nyt juuri pitää hankkia näitä niin sanottuja halpoja Leopard-vaunuja? En usko oikein sitä, että ne kuitenkaan ovat tarpeellisia. Toissa viikolla ajoin vanhojen TU-panssarivaunujen takana Hämeenlinnan moottoritietä, ja hyvin ne vauhdissa pysyivät, ja henkilöautolla joutui olemaan perässä, joskin nopeusrajoitus oli sama meille kaikille. Mutta en siltikään oikein usko sitä, että on tarvetta hankkia panssarivaunuja tässä ehdotetussa muodossa aiennettuna.

Tiehallinnon kohdalla täällä on valiokunnan lausuma, että voitontuloutus pitää kohdentaa tienpidon hankkeisiin. Tästä olen aivan samaa mieltä, että silloin lunastetaan ne lupaukset, jotka liittyivät Tielaitoksen uudelleenjärjestelyihin niin Tiehallinnon kuin Tieliikelaitoksen osalta. Maan tieverkko on kyllä siinä kunnossa, että se edellyttää melkoisia korjauksia joka vuosi eri puolilla maata. Raha, joka on säästynyt uudelleenjärjestelyn kautta, on kohdennettava kyllä tienpidon hankkeisiin, ja se on perusteltu ja oikeutettu vaatimus.

Ratahallintokeskuksen kohdalla esitetään radanpidon kunnostukseen rahaa, mutta toinen asia, joka liittyy ratahallintoon, on lippujärjestelmien surkea tila. Kun ajatellaan niitä valtavia ihmisjonoja, jotka ovat lippuluukuilla, mieluummin tähän odottaisi kyllä korjausta ja panostusta. Tämmöinen ongelma vieraannuttaa ihmisiä käyttämästä junia aika paljonkin, ja turvaudutaan sitten mieluummin autoon kuin jonotetaan lippuluukuilla. Tällainen uudistus on käsittämätön, joka aiheuttaa melkoisia hankaluuksia ihmisille ja myöhästymisiä eri tilanteissa.

Kaikkein mielenkiintoisin asia on sitten Vuosaaren satamahanke, joka tässä on puhuttanut aika paljonkin. Omalta osaltani, kun tämä aikanaan esiin tuli, varsin myönteisesti suhtauduin heti kättelyssä, että näinhän tämän pitää olla, jotta saadaan liikenteelliset ongelmat Helsingin keskusta-alueelta pois ja kumipyörät muualle. Samoin ympäristökysymyksiä ja päästöjä saadaan hoidettua, ja kun ajatellaan vielä sataman toimivuutta, niin sekin paranee. Tähän liittyen jossakin vaiheessa taisin tehdä toimenpidealoitteenkin liittyen tämmöisen tavarametron selvittämiseen, miten sitten Vuosaaresta kappaletavaraa tavarametron avulla voidaan jaella ympäri kaupunkia yöaikaan, eli metrokin tulisi sitten hyödynnettyä viimeisen päälle.

Mutta kun tässä on nyt kuunnellut ed. Bremerin useampia puheenvuoroja liittyen Vuosaari-hankkeeseen, tämä suorastaan oikeastaan mykistyttää, puhumattakaan ed. Kekkosen konttiteorioista, miten konttien kasaus edellyttää tiettyjä turvallisia perustuksia sataman kohdalla. (Ed. Kekkonen: Näin on!) Tässä on nyt se vaikeus, mikä on faktaa ja mikä on perusteltua ja mikä on oikein, kun tässä on Helsingin taholta annettu ymmärtää, että rahoituspuolen kysymykset hoituvat. Ed. Bremerin taholta nämä perustelut on sitten kumottu, että tämä ei ole järkevää ja satamakapasiteetti, joka valtakunnassa on, on ihan riittävää ja tämä ei ole ollenkaan perusteltua. Kyllä tässä ristiriitaisia tunteita tulee kieltämättä tähän hankkeeseen liittyen. Mutta ehkä huomenna, yön yli nukuttua, kirkastuu sitten, miten laivaliikenne hoidetaan jatkossa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi työministeriön hallinnonalasta, joka on lisätalousarviossa.

Työllisyysasiaanhan on täällä useassa puheenvuorossa puututtu, ja niin puutun minäkin, sillä aika huolestuttavalta näyttää kyllä tällä hetkellä valtakunnan työllisyystilanne ajatellen teollisuutta. Siinä on tietynlainen ongelma, kun samaan aikaan puhutaan, että nyt on kuitenkin päästy aallonpohjasta yli, ja kuitenkin varsinkin metalliteollisuus kulkee viiveellä tässä suhdannetilanteessa, elikkä nyt ovat uhkana lomautukset ja irtisanomiset ja mahdollisesti yritysten konkurssit.

Esimerkiksi Metso-konserni on antanut lomautusvaroituksen koko henkilökunnalleen Suomessa keväällä. Sitten on Kalmar Industry, joka liittyi Kone—Partek-kauppaan. Tuntuu käsittämättömältä, että tilannetta ei kerrottu ainakaan täällä eduskunnassa eikä missään yhteydessä, että samaan aikaan suunnitellaan 170 ihmisen vähentämistä Kalmar Industryn palveluksesta, kun tehtiin Kone—Partek-kauppa. Tuntuu oudolta, että tämä on ollut pimennossa, mutta ehkä siihen jossain vaiheessa saa vastauksen, kuka on suunnitellut ja mitä on suunnitellut, kun samaan aikaan henkilöstön edustajat yhtiön hallituksessa eivät tietäneet tästä asiasta mitään. Lillbacka Oy on ilmoittanut 180 henkilön vähentämisestä. Se on merkittävä työllistäjä varsinkin Pohjanmaan seudulla ja osittain Hämeessäkin. Fortum kertoo 900 ihmisen vähentämisestä. Sitten alihankintavaikutus, joka kertautuu, on varmaan kaksi kolme kertaa se määrä, mitä on ilmoitettu työpaikkojen vähentymää plus lomautuksia. Vaikutukset ovat varmaan kaksin-kolminkertaiset. Elikkä varsin huolestuttavalta näyttää tilanne.

Mietinnössä viitataan pitkäaikaistyöttömyyteen, että se on laskenut EU-tasolla ja on EU-tasolla alhaisin, mutta ongelmahan meillä on se, että pitkäaikaistyöttömyyden työttömyysturva ja yleensä sosiaaliturva on heikolla tilalla verrattuna näihin EU-maihin. Elikkä se on alue, jolla pitää saada kyllä korjauksia aikaan.

Työttömien aktivointiin on otettu kantaa, että työttömien aktivointi on alhainen verrattuna EU-maihin ja se ei tuota tuloksia. Mutta tässä tulee taas mieleen se, mihin alussa viittasin, tämä työllisyystilanne. Mihin aktivoidaan, jos sitä työtä ei ole olemassa? Osaltaan tämä liittyy ed. Karjulan esiin nostamaan yrittäjyyteen ja yrittäjyyden edistämiseen. Siinä mielessä ed. Karjulan aikanaan tekemä lakialoite yrittäjyyskynnyksen poistamisesta, johon liittyi eräiden maksujen, sanotaan, helpottaminen, oli varsin hyvä aloite, mutta se ei nyt vaan ole käytännössä lähtenyt elämään ja toteutumaan, kokeilumielessä, saavutetaanko sillä yrittäjyyttä yhtään enempää. Se pitää muistaa kyllä, että ei yrittäjyys ole se avain, sanotaan, työttömyyden poistoon pelkästään, mutta se on yksi osanen tästä kokonaisuudesta.

Valiokunnan mielestä on mahdollista työllisyyttä ja yrittäjyyttä parantaa osaltaan, kun te-keskuksille annetaan enemmän päätäntävaltaa, mutta se on myös yksi asia, onko se päätäntävalta pelkästään se keino, joka vaikuttaa työllisyyden paranemiseen. Epäilen paljolti, ettei se nyt näin yksinkertainen temppu ole, että te-keskuksille annetaan päätäntävaltaa. Tässä tulee kuitenkin muistaa se, että aluekehitysvastuu on osaltaan maakunnallisilla liitoilla. Siihen liittyen juuri hyväksyttiin aluekehityslakiuudistus. Se pitää osaltaan sisällään toimenpiteitä ja mahdollisuuksia kyllä osaltaan, että voi yhdessä eri tahojen kanssa vaikuttaa työllisyyden kehittymiseen.

Lopuksi mietinnössä viitataan työttömyyskassojen välisten tulkintaristiriitojen ehkäisemiseen, että pitää selvittää ne. Tuntuu oudolta se, mitä tällä tulkintaristiriitojen ehkäisemisellä tarkoitetaan. Ovatko ne sitten päivärahojen tulkintaristiriitoja, ovatko ne karenssien tulkintaristiriitoja, vai mitä ne ovat? Tämä on vähän huono, että tällaisia tekstejä laitetaan näihin mietintöihin, joissa ei kuitenkaan anneta ymmärtää, mitä tällä tarkoitetaan, kun puhutaan työttömyyskassojen välisistä ristiriidoista tulkinta-asioissa. Tuntuu oudolta tällainen.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tuntuu sellaiselta, että salissa illan myötä viisaus lisääntyy ja myöskin oikeisiin asioihin aletaan painottaa ja ottaa kantaa. Siinä mielessä ed. Turtiaisen puheenvuorossa, joka viimeksi oli olemassa, oli hyvä nähdä, että ed. Turtiainen näki yrittäjyyden yhtenä ratkaisuna työllisyys- ja maan menestymiskysymyksiin. Tämän näen erittäin hyvänä. (Ed. Kekkonen: Niin me kaikki, ed. Lahtela!) — Ed. Kekkonen, tiedän erittäin hyvin, että teille tämä asia ei ole uusi, mutta ed. Turtiaiselta en ennen ollut vielä tätä näkemystä kuullut. (Ed. Kekkonen: Ed. Turtiainen on alan mies!) Sellaisenaan se minua suuresti ilahduttaa.

Tuntuu siltä, että kyllä ne, jotka ovat työnteosta joskus ymmärtäneet jotakin ja sitä myös henkilökohtaisesti lähestyneet ja tehneet, ymmärtävät tämän kysymyksen. Mutta joskus tuntuu, että juhlapuheissa tämä maallinen todellisuus on hävinnyt ja tätä työn merkitystä elämisen jatkeena ei nähdä ollenkaan mahdollisuutena. Sen takia tasavallassa tuntuu, että asiat eivät ole hyvässä järjestyksessä, kun työtä ei ole tai jos sitä on, se ei kelpaa. Mutta tähän nähden ed. Kekkonen voisi ajatella, että jos teidän edustamanne puolue olisi vähän ryhdikkäämpi tuolla hallituksessa, panisi nämä asiat järjestykseen, niin luulen, että tasavallassa moni olisi paremmin työllistetty, yhteiskunnan tilanne olisi parempi ja tässäkin lisäbudjetissa olisi jakovaraa huomattavan paljon enemmän.

Herra puhemies! Se, mitä tähän sisältöön syntyy, täältä löytyy hyviäkin näköaloja, hyviä näköaloja siinä, että maaseutuelinkeinojen korkotukilainoihin ja maaseutuelinkeinojen kehittämiseen osoitetaan lisää rahaa. Ihme kyllä, valiokunnan mietinnössä nähdään tämä asia selkeänä, että ellei rahaa tule, korkotukilainojen myöntämismahdollisuudet on tarkkaan käytetty. Tässä sanotaan, että loppuvuodesta, mutta monelta osin vähän henki on sen tyyppinen, että tälläkään kertaa hakemuksia ei voida vastaanottaa, kun ei rahaa ole olemassa. Sitä patoutumaa ja ruuhkautumaa tässä asiassa on jo edellisiltä vuosilta olemassa. Valitettavasti on niin, että jos tämä asia kertautuu ja kertautuu, niin ei tule eikä synny semmoista mahdollisuutta, että nämä investoinnit ja hankkeet menisivät eteenpäin. Se täytyy sanoa, että valitettavasti maatalousyrittäjät ja maaseutuyrittäjät, niin kuin tämän asian näkisi, ovat vähän porkkanankipeitä. Pienikin korkotuki tai vähänkin jotain virikkeitä olemassa saa investoinnit ja hankkeet liikkeelle, ja ne kuitenkin tämän tasavallan ja isänmaan etuna pitkällä aikavälillä poikivat sen moninkertaisesti takaisinpäin. Siinä mielessä tämä asia on hyvä.

Erityisen hyvänä näen tähän samaan hallinnonalaan liittyen metsätalouden edistämiseen liittyvän nuorten metsien hoidon lisäämiseen osoitetun 5,9 miljoonan euron lisän, erityisesti energiapuun käytön tukemiseen ja sen logistiikan kehittämiseen. Tämä jos mikä palvelee yhteiskuntaa, erityisesti kun eduskuntakin on tehnyt viisaan energiapäätöksen, ja tällä saadaan tasavallan pyörät pyörimään aivan toisella lailla kuin ne tätä ennen olivat olemassa.

Sikäli kuin nyt ymmärrän tätä asiaa, toteaisin, että tässä salissa pääosa kuulijoista, oikeastaan kaikki, ovat olleet tämän vastuullisen energiapolitiikan kannalla päätöksenteossa. Sen pohjalta näkyy selvästi, että jopa hallituksen riveistä annetaan tukea tälle asialle ja kannetaan vastuuta tässä asiassa. (Ed. Kekkonen: Koko ajan, ed. Lahtela!) — Se, ed. Kekkonen, on joskus tuntunut sellaiselta, että hallitusrintama ei ole nähnyt tätä kokonaisuutta ja nähnyt terveenä sitä, mutta tässä asiassa nimenomaan tervehdin tätä ilolla ja myötätunnolla.

Jos tätä asiaa nyt sitten katsotaan, edelleenkin voisi todeta, että myöskin kuulijoitten kannalta näkisin myönteisenä asiana puolustusministeriön hallinnonalaan liittyvän panssariaseen hankinnan aikaistamisen ja Leopard-panssarivaunujen hankkimisen. Erityisesti näen myönteisenä sen, että mietinnössä viitataan myöskin siihen, että niiden käyttöpaikka tulee pääosin Kaakkois-Suomeen, Karjalan prikaatiin. Itse kaakkoisessa Suomessa vaikuttavana ja asuvana näen oman oloni turvallisempana ja tulevaisuuteni parempana, kun tähän asiaan panostetaan ja tästä kannetaan huolta. Siitä huolimatta, että monessa puheenvuorossa on viitattu siihen, että on tehty hätiköity ja vaikea päätös, katson, että päätös on ollut oikea, päätös on ajoitettu oikein, vaunu on varmasti valittu oikein.

Kun vuosi sitten keskustelimme siitä, mikä tulee olemaan tämä ratkaisu, erityisesti kun viimeistä selontekoa kevään korvalla rakennettiin tai hallitus antoi sitä rakennelmaa ulospäin — opposition tehtävänähän ei ollut kuin arvostella hallituksen kyvyttömyyttä ulostulon suhteen — käytiin keskustelua siitä, sisältyykö siihen helikoptereiden hankinta, hylätäänkö panssarivaunut vai mitä siinä tehdään, niin tämä mielestäni osoittaa sen, että Puolustusvoimien sisällä on nähty oikeaksi tämä liike, että panssariasetta, panssarivaunuja, tarvitaan. Tämä hankintapäätös toteuttaa sen, että niitä myöskin Suomen puolustusvoimien riveissä näkyy tulevaisuudessakin. Sen pohjalta katson, että linja ja suunta on oikea. Määrän suhteen voisi nähdä, että niitä olisi voitu hankkia ehkä enemmänkin, koska niitä niin halvalla sieltä saatiin. Tässä asiassa, ed. Kekkonen, uskon, että kun te vastuullisena maanpuolustusihmisenä, maanpuolustusedustajana, näette ja kannatte huolta Suomen tulevaisuudesta, ette voi varmasti tätä asiaa vesittää, vaikka tiedän, että teillä halu saattaisi olla muuten tämä puheenvuoroni alasampua ja vesittää.

Mutta, herra puhemies, vielä yhteen asiaan voisi todeta. Kun ed. Bremer odottaa omaa puheenvuoroansa ja yrittää päästä tässä asiaan, tiedän, että hänellä puheenvuoronsa sisällössä, jos oikein ymmärrän, on tärkeänä tekijänä Vuosaari-kysymys. Se, että hallitus esittää Vuosaari-hankkeeseen pantavaksi rahaa 3 750 000 euroa: tämä raha on turhaa kylvämistä, hukkaan heitettyä. Sen osalta näen ja katson, että jos joudutaan rautatietä Suomessa, harvaanasutussa maassa, vetämään tunneliin, jokin väärä ratkaisu sijoituspaikan suhteen on olemassa. Sitä logistiikkaa, kun monessa kyselyssä ja puheenvuorossa ja kysymyksessä on kyseenalaistettu, tietääkö valtiovarainministeri, mitä sinne menee ja mitä se vaatii, ei vain ole kukaan pystynyt sanomaan eikä selvittämään. Tässä mennään vähän niin kuin ongelle isojen matojen kanssa tietämättä, onko vedessä edes kaloja. (Ed. Kekkonen: Aina kannattaa yrittää!)

Sen tyyppinen on tämä näköala olemassa, ja toivoisin, että ed. Kekkonenkin voimakkaasti puolustaisi kaakkoisen Suomen, Kotkan ja Haminan seutukunnan, satamien tulevaisuutta ja sitä logistiikkaa, mitä itäänpäin tavaravirtojen ohjailussa on olemassa. Siihen ei tarvita Vuosaaren satamaa, eikä tähän hankkeeseen ole yhteiskunnan ja kansantalouden kannalta tervettä yleensäkään panna valtion rahaa. Jos helsinkiläiset näkevät tämän asian tarpeellisena, niin Helsingillä vauraana ja varakkaana kaupunkina on varaa omistansa tämä asia pistää ja laittaa. Siinä mielessä tervehdin erittäin myönteisenä sitä näköalaa ja eduskuntaliikettä, mitä mielestäni johtaa ed. Bremer, että hallinnan ja järjen käyttö on mahdollista ja myöskin Pääkaupunkiseudulta löytyy semmoisia edustajia, jotka uskaltavat kyseenalaistaa tämän asian ja kertovat muille edustajille sen, niin kun itsellenikin, että tässä on jotain mätää. Tuntuu selkeästi, että hallitus on tässä asiassa harhateillä.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa puhemies! Kyllä mielelläni näkisin, että Vuosaaren satama kaatuu logistisiin perusteluihin. Valitettavasti joudun toteamaan kuin se entinen palomies, että saatiin sammutetuksi, mutta väärällä tavalla, nimittäin ei ole kauhean mieluisaa se, että lopultakin ötökät ja mahdollisesti oppositio jossain vaiheessa kumoavat ja kaatavat Vuosaaren onnettoman satamahankkeen. Logististen perusteiden pitäisi tässä olla ohjaavina. Kaikki logistiikkaan liittyvät perusteet ovat kyllä mahdottomassa jamassa.

Haluan tässä kommentoida eräiden Vuosaarta puolustavien edustajien mielipiteitä, jotka ovat tehneet suorastaan kipeää, kun ne ovat kantautuneet korviini.

Ed. Saarinen Lohjalta totesi, että Helsinki on Suomen veturi, sehän maksaa itse satamansa. Mutta jos valtio joutuu avittamaan, ja väitän, että se joutuu avittamaan yli miljardilla markalla, ennen kuin satama toimii, niin silloin ei Helsinki maksa itse satamaa. Tässä juonena on se, että Helsinki näkee, että se on sellaista riskipeliä, tavarasatama on aina ollut Helsingissä nollatuloksinen, nollaa tai miinusta, että ei se itse lähde rahoittamaan sitä, mutta jos se saa valtion narrattua siihen hommaan mukaan, se lähtee. Tämä on perustelu. Helsinki tietää itse, että se ei koskaan tule kannattamaan samalla tavalla kuin matkustajasatama.

Ed. Rakel Hiltunen, Helsingin kaupunginhallituksen pitkäaikainen puheenjohtaja samaan aikaan kun itse olin kaupunginhallituksessa, väitti täällä, että Helsingin työttömät työllistyvät satamasta. Tämä on sellainen harhakuva, jota Helsingin valtuustossa demarit ja kokoomus yhdessä ylläpitävät, mutta kyllä niin on, että jos kaksi tavarasatamayksikköä yhdistetään yhdeksi nykyaikaisella tekniikalla, niin tämä automatisointi tulee vähentämään työpaikkoja satamassa tuntuvasti. Samalla tavalla, kun oheistoiminnot, huolintaliikkeet ja muut siirtyvät sinne uuden sataman nurkalle, myöskin ne tulevat automatisoimaan, saneeraamaan, virtaviivaistamaan toimintaansa ja organisaatiotaan, ja sekin tulee vähentämään työpaikkoja eikä suinkaan lisäämään niitä.

Edelleen ed. Hiltunen väitti täällä, että Vuosaaren satama sai alkunsa siitä, että vuonna 91 todettiin, että nykyiset satamat Helsingissä ovat jääneet keskustan vangeiksi. Tämähän ei pidä ollenkaan paikkaansa. Hän viittasi liikenneongelmiin. Todellisuudessa jo vuonna 88 alettiin suunnitella tavarasataman siirtoa johtuen siitä, että todettiin, että se tekee miinustulosta, se tekee tappiota tai nollatulosta, siinä missä matkustajasatamat ovat todellisia kultamunia ja niille täytyy saada kasvuvaraa, lisää tilaa, satamista täytyy siivota tavarasatamat jonnekin muualle pois kasvavien matkustajasatamien tieltä.

Edelleen ed. Hiltunen totesi tässä, kun ed. Kääriäinen vielä istui salissa, että kyllä Kääriäinenkin haluaa, että 40 000 raskasta rekka-autoa, jotka jyristävät nyt Kääriäisen ikkunan ohitse Töölössä, poistuvat. Tässä yhteydessä on kyllä syytä selvittää, mistä johtuvat Helsingin satamien aiheuttamat ruuhkat. Arvoisat kollegat täällä, Helsingin satamien aiheuttamat liikenneruuhkat eivät suinkaan johdu tavarasatamista. Itse asun kadun toisella puolella; minulla satama alkaa 20—30 metrin päässä. Asun kahdeksannessa kerroksessa. Olen neljätoista vuotta katsonut sitä satamaa ja joutunut hakeutumaan kodistani sataman liikenteen välistä pois ja joka päivä myöskin takaisin kotiin, ja voin vakuuttaa, että niin kauan kun kappaletavarasatama Länsisatamassa oli hallitseva, koskaan ei ollut liikenneruuhkia, koska se rekkaliikenne jakautui tasaisesti 16 tunnin osalle vuorokaudessa, kahden työvuoron osalle, sitä oli harvakseltaan.

Mutta sitten Baltian-liikenne kasvoi nykyiseksi Länsisatamassa, jolloin ajetaan 76 vuoroa Helsingin ja Tallinnan välillä päivittäin, josta suuri osa on rekkaliikennettä kuljettavia. Samalla Via Baltica kasvaa koko ajan sillä tavalla, että nyt Tallinkille tuli vielä uusi paljon rekka-autoja kuljettava alus ja SeaWind, joka tähän asti on kuljettanut Naantalin ja Tukholman välillä rekka-autoja, katsoo aiheelliseksi panna oman rekka-autoja kuljettavan SeaWind-aluksen Helsingin ja Tallinnan välille. Voin kertoa, että kun laivat lähtevät aamulla pahimpaan aamuruuhka-aikaan ja niihin hakeutuu rekka-autoja, niin kaikki on tukossa siellä alhaalla. Kun laivat palaavat kello 4:n ja 7:n välillä iltapäivällä Helsinkiin ja purkavat 25—30 rekkaa jonossa ulos ruumastaan pahimpaan ulosmenoruuhkaan, ne tukkivat kaikki risteykset sillä tavalla, että minä esimerkiksi en pääse enää normaalia tietä kello 16:n ja 19:n välillä kotiin, vaan minun kannattaa ajaa Helsingin keskustan kautta ja tulla kotiin takakautta. Tässä on nykyisen liikenneongelman ydin, ja sehän ei poistu, koska matkustajasatamat jäävät ja kasvavat Helsingin keskustassa. Jos halutaan liikenneongelmista päästä eroon, pitäisi matkustajasatamat siirtää Vuosaareen, mutta tätähän ei tehdä.

Ed. Hiltunen totesi myöskin, että oikeusasteissa on kokeiltu tämän suunnitelman pitävyyttä ja enää on vain KHO:ssa valitus. (Ed. Kekkonen: EU:ssa on vielä!) Todettakoon, että KHO:ssa on kolmannen kerran valitus sen jälkeen, kun Vuosaaren satamahanke kaksi kertaa on jo tuomittu. Samanaikaisesti EU:ssa on valitus. Haluan kertoa, että EU Naturan takia on pysäyttänyt tammikuussa Antwerpenin sataman laajennuspyrkimyksen, niin sanotun Deurganckdokin rakentamisen, koska Natura-alue on siinä vieressä, ja lopulta Belgian korkein oikeus pysäytti lopullisesti rakennustyöt 7.3.01 täyttääkseen EU:n vaatimuksen, joka vaatii selvitystä, missä määrin muut Belgian satamat voivat ottaa sen lisäkapasiteetin, joka suunniteltiin tähän Deurganckdokiin, ja erityisesti, missä määrin Zeebruggen satama pystyy sen ottamaan vastaan. Tällä hetkellä seisovat kaikki työt siellä. On varsin todennäköistä, että EU ei tule hyväksymään Vuosaaren satamaa, ja ainakin on varmaa, että Vuosaaren sataman toteutus siirtyy, siirtyy ja siirtyy, siirtyy myöskin Länsisataman tyhjentäminen asuntorakentamista varten, mikäli ei Helsinki hyväksy vaihtoehtoa siirtää Länsisatama alle vuodessa Kantvikiin. Samalla jos näin tehtäisiin, vapautuisi myöskin lopullisesti Vuosaareen suunniteltu alue asuntorakentamiseen.

Viimeiseksi ed. Hiltunen totesi sen, millä minullekin on perusteltu vuodesta 93 valtuustossa ja kaupunginhallituksessa Helsingin tavarasataman tarvetta. On sanottu, että Helsinki on aina ollut satamakaupunki. Näin sanoo apulaiskaupunginjohtaja Korpinenkin värisevällä äänellä. Onhan Tukholmakin aina ollut satamakaupunki; silti Tukholma pystyi luopumaan tavarasatamistaan kehittääkseen pelkästään kultamunaksi havaitsemiaan matkustajasatamia.

Nyt sitten kaikkein kipeimmin koski edustajien Tennilä ja Uotila näkemykset. Nimittäin ed. Tennilä totesi, että kun hän on kauan Helsingissäkin asunut, Helsingin keskusta ei ole sopiva satamalle. Hän kannattaa sataman siirtämistä Vuosaareen. Eihän se vain vähennä liikenneruuhkia, koska matkustajasatamat, ongelmasatamat, edelleen jäävät keskustaan. Ei se ratkea sillä, että siirretään tavarasatama Vuosaareen. Todellisuudessahan mikään satama ei katoa, vaan Helsinkiin rakennetaan neljäs, uusi satama. Helsingissä on Länsisatama, Eteläsatama ja Sompasaari, ja nyt tulee siis neljäs satama. Neljännen kerran pyydetään, että valtio rakentaa infrat.

Tässä on todettava myöskin, että ed. Tennilää pitäisi kiinnostaa se, että jos valtio sijoittaa miljardi markkaa, niin kuin se joutuu sijoittamaan Vuosaareen, niin kyllä se on aika paljon pois niiltä satamilta, joilla nyt jo on tyhjäkäyntiä, jotka voisivat hoitaa tämän liikenteen. Sen pitäisi työllisyyden kannalta kiinnostaa myös ed. Tennilää. (Ed. Kekkonen: Tarkoittaako puhuja Kemin satamaa?) — Puhuja ei tarkoita sitä suinkaan, puhuja puhuu yleisesti Suomen satamien ylitarjonnasta, kapasiteetin ylitarjonnasta.

Edelleen ed. Tennilä vaati asuntorakentamista: sisäänmuutto on Helsingin pahin ongelma, ja asuntoja pitää saada. On pakko todeta taas, että jos siirretään länsisatama Kantvikiin, jo vain vapautuu sekä Länsisatama että Vuosaari.

Vielä liikenneruuhkaongelmaan. Helsinki on tietoisesti koko 90-luvun ajan vaikeuttanut liikennettä keskustassa korostaakseen sataman siirtämisen tarvetta. Katsokaapa sitä satamaraidetta, joka kulkee Helsingissä suoraan Mechelininkadun yli. Ei ole edes niin pientä kirkonkylää, jos rautatieraide kulkee, etteikö tehdä alikulku tai ylikulku siihen. Helsingissä junat vekslaa keskellä päivää ja sadat ja jälleen sadat autot seisovat ja jonottavat ja kuljettajat kiroilevat sitä, kun satama on siinä; pitäähän se saada pois.

Ed. Uotila lopultakin totesi, että Vuosaari on ympäristöpoliittinen ja asuntopoliittinen asia, rekkaralli pitää saada pois keskustasta. Sanon saman kuin ed. Tennilän kohdalla, että eihän se sillä muutu, että siirretään tavarasatama Vuosaareen. Hän puhui myöskin siitä, että tontteja pitää saada lisää, se on asuntopoliittinen ongelma. Turha tässä on toistaa sitä, millä se ratkaistaan.

Lopuksi, arvoisa puhemies, moni kysyy motiivejani Vuosaaren vastustamiseen helsinkiläisenä kansanedustajana. Se johtuu siitä, että ekonomina ja elinikäisenä yritysjohtajana logistiikan alalla näen, että Vuosaaren satama ei ole helsinkiläisten etujen mukainen. Ensin, Vuosaaren valinta, tapa, jolla Kantvik, joka kaikkien asiantuntijoiden arvostelun mukaan oli ylivoimainen Vuosaareen verrattuna ... (Ed. Kekkonen: Sinne oli valmis väylä itse asiassa!) — Myöskin rautatie. — Kantvik saatiin pois sillä, että Helsinki osti pahimman kilpailijansa. Sillä oli rahaa ostaa se pois. 10 miljoonan markan arvoinen satama ostettiin 42,5 miljoonalla tonttitilaa täällä keskustassa, jonka arvo tänään on 66 miljoonaa markkaa. Ei se ollut helsinkiläisten etujen mukainen kauppa.

Edelleen, Helsingin matkustajasatamat ovat kultamuna, joka on tuottanut tähän asti 120—160 miljoonaa markkaa voittoa vuodessa. Tähän asti se on mennyt helsinkiläisten yhteiseen kassaan ja vähentänyt äyripaineita. Jos nyt tavarasatama toteutetaan, seuraavat 70 vuotta matkustajasatamien voitto tulee menemään Vuosaaren onnettoman sataman maksamiseen. Se on pois helsinkiläisten yhteisestä kassasta. Ei sekään ole helsinkiläisten etujen mukaista.

Kolmanneksi, kun Helsingin kaupunki historiansa pahimmassa talousahdingossa, johon sen ovat johtaneet Helsingistä valitut pääministeri Lipponen ja valtiovarainministeri Niinistö talouspolitiikallaan, kun Helsinki nyt joutuu ottamaan lainaa, sillä kuitenkin on takataskussaan 600 miljoonaa markkaa alkaakseen rakentaa Vuosaaren satamaa. Onhan siinäkin jotakin perin omituista, joka ei ole helsinkiläisten etujen mukaista.

Matti  Väistö /kesk:

Herra puhemies! Ed. Bremer perusteellisessa ja monia näkökohtia esille ottaneessa puheenvuorossaan käsitteli Vuosaaren satamahanketta. Hänen puheenvuoroonsa ja perusteluihinsa on ainakin Pohjois-Karjalasta valittuna kansanedustajana varsin helppo yhtyä. En ole oikein jaksanut ymmärtää tätä uuden satamahankkeen edistämistä ja niitä investointeja, joita siihen myös yhteiskunnan varoin ollaan aikeissa toteuttaa.

Me olemme itäisessä Suomessa, Pohjois-Karjalassa ja Savossa ja Keski-Suomenkin alueella, nähneet toki tärkeänä vesiliikenteen kehittämisen. Me olemme pitäneet esillä Kymijoki—Mäntyharju-kanavaparin rakentamishanketta ja nähneet tärkeänä, että sisävesiliikennekin voisi toimia ympärivuotisena, joka edesauttaisi alueiden kilpailukykyä ja lievittäisi painetta Suomenlahden tai Pohjanlahden satamiin. Näin ollen se olisi ainakin minun mielestäni sitä liikennepolitiikan kehittämistä, jota EU:ssakin on pidetty hyvin tärkeänä. Kaikkihan me tiedämme, että vesiliikenne sinällään on hyvin keskeisessä asemassa ja pidemmän päälle rautatieliikenteen ohella massatavarakuljetuksissa hyvin tärkeä liikennemuoto.

Arvoisa puhemies! Energiakysymysten osalta lisätalousarviossa lisätään energiatukea. Tämä on mielestäni erittäin tärkeää. Uusiutuvan energian käyttöön ja energiansäästön edistämiseen meidän tulee nykyistä enemmän ja pitkäjänteisesti panostaa. Mielestäni samalla, kun bioenergian käyttöä lisätään, hoidetaan paitsi ympäristöasioita myös metsiä, nuorten metsien kunnostusta ja laatupuun tuotantoa sekä työllisyyttä niillä alueilla, missä työpaikat ovat kipeimmin tarpeen. On tärkeää myös edistää kotimaista polttoainetta, bioenergiaa, käyttävien lämpölaitosten rakentamista ja niiden investointeja. Erittäin tärkeänä näen, että myös uusiutuvan energian tutkimusta, kehittämistoimintaa ja käyttöönottoa tuetaan, niin kuin tämä sali on monessa yhteydessä jo aiemminkin korostanut.

Arvoisa puhemies! Lisätalousarviossa on esillä myös terveydenhoidon kysymykset. Tänään julkisuudessa kerrottiin, että Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirien alueella, HUS-alueella, leikkausjonot uhkaavat nousta jopa puolitoistakertaisiksi siitä, mitä ne olivat lääkärilakon jäljiltä. Tämä on hyvin vakava viesti. Sama ongelma, arvoisa puhemies, on toki koko maan alueella. Potilasjonot kasvavat, ihmisillä on vaikeuksia päästä hoitoon, ja ongelmat, sekä inhimilliset, yksilötason ongelmat että myös julkisen ja ylipäätänsä terveydenhoidon ongelmat, kasautuvat tuleville vuosille.

Tästä syystä, arvoisa puhemies, olisi erittäin tärkeää, että julkisen terveydenhuollon tilaan paneuduttaisiin, että se ongelmakenttä, johon julkinen terveydenhuolto on viime vuosina ajautunut, yritettäisiin ratkaista, suunnattaisiin henkilöstöpulan ratkaisemiseen lisää voimavaroja, kohdennettaisiin erityisesti kuntasektorille, niin että kunnat ja kuntayhtymät voisivat huolehtia nykyistä paremmin potilasjonojen purkamisesta, jotka ovat nyt tulossa yhteiskunnalle monin tavoin kalliiksi. On tärkeää, että turvataan siis julkisen perusterveydenhuollon resurssit pitkällä aikavälillä. On tärkeää, että lääkärinvastaanottojen jonot kyetään purkamaan ja hoitoon pääsy ja lääkäriin pääsy turvataan kaikille mahdollisimman juohevasti ja nopeasti.

Edelleen on tärkeää, että terveydenhuollon maksut pidetään kohtuullisina, että ei synny sitä eriarvoisuutta, josta viime vuosina on entistä enemmän puhuttu. Samoin kysymys julkisen sektorin, ja tässä tapauksessa erityisesti terveydenhuollon sektorin, riittävästä ja ammattitaitoisesta henkilöstöstä, henkilöstön saatavuudesta ja alalla pysyvyydestä on yhteisvoimin yritettävä turvata, niin että kautta maan tämä asia on mahdollisimman hyvin kunnossa ja että kaikilla tasavertaisesti on edellytykset päästä tarvitessaan hoitoon.

Arvoisa puhemies! Yksi tärkeä kysymys tämän hetken suomalaisten osalta on niin sanottu metabolinen oireyhtymä ja siihen liittyen kakkostyypin diabeteksen nopea yleistyminen. Tämä on esimerkki sairaudesta, joka yleistyy ja joka entistä enemmän sitoo yhteiskunnan voimavaroja. Olisi tärkeää, että tähän diabeteksen ehkäisyyn ja hoidon kehittämiseen panostettaisiin ennalta ja edistettäisiin sitä laajasti ja yhteisesti hyväksyttyä Dehko-hanketta, joka on nyt etenemässä maakuntiin, sairaanhoitopiireihin ja tietysti myös perusterveydenhuoltoon terveyskeskuksiin. Me olemme tämän asian osalta muun muassa Diabetesliitossa nähneet hyvin tärkeänä, että voitaisiin toteuttaa sellaiset sairaanhoitopiirikohtaiset pilottihankkeet, joissa hoitokäytäntöjä ja ennalta estävää työtä ja terveyden edistämistä voitaisiin tehdä ennakkoon niin, että ihmiset voisivat muuttaa ruokavaliotaan ja elämäntapaansa, lisätä liikuntaa ja terveellisiä elämäntapoja niin, että kyettäisiin ennalta estämään diabeteksen ja siihen liittyvien lukuisten vaikeidenkin lisäsairauksien yleistyminen. Tutkimustulokset antavat tukea sille, että eritoten aikuistyypin diabetes on ehkäistävissä elämäntapamuutoksilla. Tämä antaa rohkaisua siihen, että oikealla tavalla, oikeita asioita edistämällä ja ennalta ehkäisevällä toiminnalla tämä yleistyvä kansansairaus saadaan hallintaan.

Antero  Kekkonen  /sd:

Herra puhemies! Muutama hajahuomio, jotka on syytä esittää puhujakorokkeelta, kun replikointikeskustelua ei tällä erää enää käytetä.

Ed. Turtiainen puuttui Leopard-panssarivaunuihin. Hän muistutti ajaneensa näiden entisajan panssareiden perässä matkallansa tässä taannoin ja totesi, että kovaa ne kulkivat. Se on ihan totta, herra puhemies, että näitä Leopard-panssareita ei ole testattu käytännössä, toisin kun näitä Suomen armeijan nyt käytössä olevia panssareita, venäläisvalmisteisia T-panssareita, jotka on testattu tositoimissa, ensin vuonna 56 Unkarissa, sitten 68 Tshekkoslovakiassa ja sitten 70—80-lukujen vaihteessa Afganistanissa, ja ne osoittivat kyllä käyttökelpoisuutensa siellä. Kuitenkin voi olla sillä tavalla, että niiden käyttöikä alkaa olla jo vähän lopuillansa, ja varmaankin siitä lähtökohdasta nämä Leopard-panssarit sitten astuivat mukaan kuvaan. Nehän olivat ja ovat hyvin halpa kauppa, ne ovat aika kuranttia tavaraa, niiden pimeänäkökyky on aivan erinomainen, ne pystyvät operoimaan pimeässä, niiden tulinopeus on erittäin korkea samoin kuin nopeus yleensäkin. Ne liikkuvat paljon nopeammin kuin nämä tositoimissa testatut venäläiset panssarit. Vielä painokysymys, joka kieltämättä on vähän pulma suomalaisissa olosuhteissa, on ratkaistu sillä tavalla, että niitä ei ole edes tarkoitettu käytettäväksi pohjoisessa Suomessa vaan ne ovat täällä vahvemman maaperän alueella etelässä operoivia laitteita. Tämä vain ihan tällaisena yksityiskohtana tästä Leopard-hankkeesta, joka hinta—laatu-suhde huomioon ottaen ei ilmeisesti ole ollenkaan niitä huonoimpia kauppoja, mitä militäärialalla Suomessa on tehty.

Ed. Seppo Lahtela juontui mieleeni, kun pohdiskelin tätä panssarikysymystä. Hän tuntui kovin kriittiseltä suomalaiseen työllisyystilanteeseen. Niin me kaikki olemme perin kriittisiä, mutta on sittenkin ehkä syytä tässäkin yhteydessä muistaa se, että nyt on yli 300 000 käsiparia enemmän töissä kuin oli silloin, kun nykyinen hallituskoalitio aloitti vuonna 1995. En pitäisi sitä suoritusta aivan mitättömänä.

Ed. Lahtela esitti myöskin vetoomuksen Vuosaari-kysymyksessä. Minulle ei ihan selvinnyt, minkä puolesta hän vetosi, mutta toistan sen, minkä olen sanonut aiemminkin: Ymmärrän kaakkoissuomalaisena kansanedustajana erinomaisen hyvin kaikkia niitä kriittisiä puheenvuoroja, joita kyseisestä Vuosaari-hankkeesta täällä on esitetty.

Kun ed. Lahtela tosiaankin sosialidemokraattien syntilistalle pani työllisyyskehityksen, kyllä me vastuumme, ed. Lahtela, kannamme emmekä toki ole tyytyväisiä esimerkiksi niihin lukuihin, mitä me tänään olemme kuulleet. Ne ovat vähän lohduttomia, ja kun otamme huomioon sen, että on ilmiselvästi lomautuskysymyksissä patoutumia, siis sillä tavalla patoutumia, että työnantaja parempia aikoja odotellessaan on yrittänyt välttää kaikkein karkeimpia lomautusratkaisujansa, olemme hyvin lähellä sitä hetkeä, jolloin tämä saatetaan panna toimeen. Se merkitsee kyllä muutaman kuukauden sisällä kenties vielä surullisempia numeroita kuin me tänään olemme kuulleet, jotka tämän päivän numerot ovat vähän huonompia kuin olivat aiemmat numerot mutta eivät likikään niin huonoja kuin olivat numerot silloin, kun tämä hallitus aloitti.

Ed. Väistö puhui kauniisti vaihtoehtoisista energiamuodoista, energiaratkaisuista. Minusta hän olisi voinut myös sanoa sen, että siihen isoon energiaratkaisuun, mikä täällä tehtiin pari kolme viikkoa sitten, liittyi se, mitä hiukan halventavasti kutsuttiin risupaketiksi. Se risupaketti nimenä ei tee oikeutta sille, että nimenomaan kotimaisiin energialähteisiin satsataan, ja ne satsaukset näkyvät jo tässä ja nyt.

Ed. Bremer siteerasi ed. Rakel Hiltusta, joka sanoi, että Vuosaaren satama työllistää ja tulee työllistämään. Valitettavasti en kuullut, mitä ed. Rakel Hiltunen sanoi, olen nyt ed. Bremerin informaation varassa. Ymmärtääkseni ed. Rakel Hiltunen on aivan oikeassa sanoessaan, että tämä työllistää, mutta se työllistää nimenomaan rakennusvaiheessa. Mutta aivan yhtä oikeassa on ed. Bremer, kun hän väittää päinvastaista, ja se koskee sitä vaihetta, jolloin Vuosaaren satama on toiminnassa. Ne synergiaedut, mitä sinne ilmiselvästi on tulossa, merkinnevät työvoiman ei ainakaan lisääntymistä, pikemminkin päinvastoin.

Mitä tulee matkustajasatamiin, matkustajasatamahan on ideaalisatama, ei vähiten sen vuoksi, että lasti lastaa itsensä eikä ymmärtääkseni saastuta, ei ainakaan mennessään, kenties vähän tullessaan.

Ed. Bremerille vielä sen verran, että en pitänyt kovin ansiokkaana sitä, että ed. Bremer syyllisti ensisijaisesti pääministeri Lipposen mutta osin myös valtiovarainministeri Niinistön siitä, mitä Helsingissä tällä hetkellä tapahtuu. Jos asiat olisivat näin yksinkertaisia, syyllisten hakemiseen ei tarvittaisi niin paljon aikaa kuin eduskunnassa sellaiseen käytetään.

Juhani  Sjöblom  /kok:

Arvoisa puhemies! Suomalaisten hyvinvoinnin tila sekä talouselämämme kyky luoda uusia työpaikkoja ja ylläpitää vanhat työpaikat perustuu hyvin pitkälle ulkomaankauppamme kilpailukykyyn.

Nyt käsittelyssä oleva Vuosaaren satamahanke tukee nimenomaan Suomen kansantaloutta ja työllisyyttä — ja parempaa työllisyyttä. Selkeää muuta vaihtoehtoa Vuosaaren satamalle ei ole, eikä sellaista realistista esitystä ole ollut. Niinpä ne, jotka vastustavat tätä hanketta, toimivat myös ulkomaankauppaamme vastaan ja työttömyyden vähentämistä vastaan.

Suomella on kilpailijamaihinsa verrattuna pulmana pitkät etäisyydet päämarkkina-alueisiimme. Tämä edellyttää Suomelta todella tehokkaita kuljetusratkaisuja, joiden olennainen osa on satamapalvelut. Jos vaihtoehtoja Vuosaaren satamalle halutaan väen väkisin etsiä, nopea ja ympäristöystävällinen reitti suomalaisille vientituotteille olisi ehkä rautatietunnelin rakentaminen Helsingistä Tallinnaan ja sieltä nopean ratayhteyden edelleenkehittäminen ja rakentaminen Baltian halki Euroopan sydämeen. Tällainen tunnelihanke on luonnollisesti vielä hämärän peitossa ja suoranaista utopiaa.

Meidän on hyväksyttävä satama Vuosaareen. Vuosaaren satama korvaa Sörnäisten sataman ja Länsisataman kappaletavarasatamat, jotka palvelevat erityisesti Pääkaupunkiseudun kuljetustarpeita. Valtakunnan kokonaisedun mukaista on kuitenkin muistaa se, että 50 kilometrin säteellä Helsingistä on 1,2 miljoonaa asukasta ja 540 000 työpaikkaa. Pääkaupunkiseudun hyvinvointi tuo hyvinvointia myös muualle Suomeen.

Vuosaaren sataman erinomaisen sijainnin johdosta voimme välttää maantieliikenteeseen kohdistuvat uudet kalliit investoinnit. Samalla ratkaisu on ympäristöystävällinen. Suursatamaan olennaisesti kuuluvat liikennejärjestelyt eivät rasita liikaa koskematonta luontoa. Vuosaaren satama on siis kestävän kehityksen periaatteen mukainen, siis kun satama kerran joka tapauksessa on rakennettava. Vuosaaren satama ei kilpaile esimerkiksi Kotkan sataman kanssa. Kotkalla on jatkossakin aivan oma tärkeä roolinsa Suomen talouselämälle ja esimerkiksi Venäjän transitoliikenteessä.

Arvoisa puhemies! Laivoilla Helsingin kautta kulkee noin 30 prosenttia Suomen koko viennin ja tuonnin arvosta ja 40 prosenttia Suomen ulkomaankaupan meritse kuljetetun tavaran arvosta. On selvää, että tämä massiivinen tavaraliikenne aivan pääkaupunkimme jo muutoinkin ruuhkaisessa keskustassa tuo omat ongelmansa sekä keskustassa asumiseen että kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen miljööseen.

Helsingin kannalta on tärkeää, että raskas satamaliikenne johdetaan pois keskustasta, mikä helpottaa liikenneruuhkia kantakaupungissa ja sisääntuloväylillä. Eniten liikenteen on arvioitu vähenevän Kehäykkösellä, Länsiväylällä ja kantakaupungin kaduilla. Liikenne Kehäkolmosella sen sijaan jonkin verran kasvaa.

Satamapäätökseen liittyy myös hyvin merkittävä asuntopoliittinen linjaus. Kun Sörnäisten sataman ja Länsisataman toiminnat uuden sataman valmistuttua siirretään Vuosaareen, kantakaupungissa satamien käytössä olleet alueet vapautuvat asuin- ja toimistokäyttöön. Näille alueille on Helsingin yleiskaavassa suunnitteilla uusia asuntoja 20 000 ihmiselle. Se, jos mikä, on omiaan elävöittämään pääkaupunkimme keskustaa. (Välihuutoja — Puhemies koputtaa) Helsingin kaupunki toteuttaa omalla kustannuksellaan varsinaisen sataman, mutta tämän lisäksi sen tarkoitus on osallistua myös sataman maaliikenneyhteyksien toteuttamiskustannuksiin.

Kaiken edellä mainitsemani hyvän lisäksi tämä satamahanke ei lopulta tule edes maksamaan valtiolle mitään. Yhtälö perustuu muun muassa maanvaihtojärjestelyihin. Itse asiassa Helsingin satama tuo tulevaisuudessa valtiolle verotuloja.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan on tunnettava tässäkin asiassa vastuunsa ja toimittava siten, että Vuosaaren sataman rakentaminen voi alkaa suunnitelmien mukaisesti ja että sataman toiminta voidaan käynnistää vuonna 2008. Kannatan lämpimästi lisäbudjetin hyväksymistä erityisesti Vuosaaren sataman osalta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti. Ensinnäkin ed. Sjöblomille: Kyllähän meille nyt on todistettu vaikka kuinka moneen kertaan, että inframenot tulevat ainakin puolelta valtion maksettaviksi, ja niitä ministerikin on kovasti kuvannut sellaisiksi, että niinhän se on tapana, että kun tämmöinen sataman kaltainen instituutio rakennetaan, sitten infra rakennetaan ja siitä sitten valtio vähintään puolet maksaa. Mutta ed. Sjöblomilla on muutenkin yhtälö niin kateissa, että siihen mahtuu kaikki tuollaiset hauskuudet.

Arvoisa puhemies! Ed. Kekkoselle: Oli tosi liikuttavaa tämä Leopard-panssarivaunujen käyttö niissä esimerkkitapauksissa, jotka juuri kuvasitte. Mihin se on johtanut? Miten kävi Unkarissa? Yhteiskuntajärjestys muuttui, tulee Nato-valtio ja EU:n jäseneksi. Siis Leopard-panssarivaunuja on todella kannattanut käyttää. Nehän ovat olleet käteviä kerta kaikkiaan.

No, entäs Tshekkoslovakia? (Ed. Kekkonen: Eihän niitä siellä ole käytetty!) — No, niinhän te kuvasitte juuri. (Ed. Kekkonen: Ei, minä kuvasin ihan eri maan panssareita!) — Tshekkoslovakiassa kun niitä käytettiin, niin sehän johti aivan samalla tavalla aivan samanlaisiin muutoksiin. Ja mitä sitten kuvasitte? Afganistanissa niitten käyttöä, ja siellähän on Yhdysvallat nyt. Sehän on todella tehokasta ollut. Kyllä Leopard-panssarivaunuja kannattaa hankkia, koska ei tiedä, ketä tulee kylään sen jälkeen.

Arvoisa puhemies! Sitten tästä risupaketista, johonka te puutuitte. Sehän on hyvin mielenkiintoinen asia, koska siinä suhteessahan tämä lisäbudjettimietintö on aivan hakoteillä kerta kaikkiaan, kun se etsii tukiratkaisusta logistiikkaratkaisua. Eihän se näin toimi. Ei mitään kestävää järjestelmää synny sillä, että tukijärjestelmällä luodaan logistiikkajärjestelmä, vaan sen täytyy markkinaehtoisesti syntyä. Vain sellaisella logistiikkajärjestelmällä on tulevaisuutta.

Risupaketin arvostelu oli aivan oikeutettua ja se on edelleen oikeutettua tässä lisäbudjettimietinnössä, koska se perustuu näiltä osin aivan harhaiseen kuvaan. Ei se ole mitään kestävää taloutta. Ed. Kekkonen, se on teille suuri yllätys ehkä, mutta me olemme länsimaisessa markkinataloudessa, ja meidän pitää pitää siitä tiukasti kiinni ja pyrkiä sen lainalaisuuksia toteuttamaan. Ed. Sjöblomkin hyväksyy tämän joiltakin osin ehkä.

Arvoisa puhemies! Varsinainen asiani koski potilasjonojen leikkaamista. Siinä on äärimmäisen isosta ja tärkeästä asiasta kysymys, koska kaikkihan aiheutui viime vaiheessa lääkärilakosta, joka synnytti nämä lisäpotilasjonot, joita pyritään nyt rahan voimalla lyhentämään. Se tarkoittaa sitä, että Lääkäriliitto saa läpi kaiken sen, mitä se haki. Se sai 11 prosentin palkankorotukset sillä lakon lopettamissopimuksella, ja nyt sitten ylitöillä se ulosmittaa kaiken muun.

Mutta jonothan eivät lopu tähän, koska terveyden- ja sairaanhoitopuolen muut työntekijäryhmät ja toimijaryhmät ovat lääkärisopimuksen ulkopuolella ja eivät ole saaneet mitään muuta kuin tupon mukaiset korotukset häthätään. Toisin sanoen, jos nyt tulisi tupo, joka olisi erittäinkin voimakkaasti niukkastupo, sehän tarkoittaa, että mitään sellaista sen tupon puitteissa ei voida osoittaa näille sairaanhoitajille jnp. sairaaloissa, mitä lääkärit ovat nyt ulosmittaamassa kokonaisuudessaan. Se tarkoittaa sitä, että eihän siinä ole mitään muuta edessä kuin uudet lakot, ja se tarkoittaa sitä, että ne potilasjonot syntyvät uudestaan sen takia, että lääkäreillä ei ole assistentteja leikkaustoimissa jnp.

Arvoisa puhemies! Tässä on äärimmäisen vakavasta tilanteesta kysymys ja ketjureaktion syntymismahdollisuudesta. Tämän takia, kun muutoin olen tämmöinen fanaattisenpuoleinen tupojen kannattaja, niin nyt tässä tilanteessa, kun emme ole pystyneet leikkausjonojen lyhentämisessä parempaan kuin olemme pystyneet, niin tilanne on todella vakava. Tästä voi tulla todella kestojono-jono-jono.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Saattaa olla, että ymmärsin vielä enemmän väärin kuin ed. Pulliainen ymmärsi minua. Mutta tarkoitin, että neuvostoliittolaiset T-mallit operoivat Unkarissa, Tshekkoslovakiassa, Afganistanissa. Se oli siis operaatio, jonka ne suorittivat. Missä nyt sitten ovat Unkari, Tshekki ja Slovakia ja Afganistan? Kun ed. Pulliainen korosti tätä markkinataloutta, ne ovat mitä suurimmassa määrin markkinatalousmaita, mutta häveliäisyyteni estää minua nyt sanomasta, missä määrin tämä markkinataloustilanne on näiden neuvostoliittolaisten panssareiden ansiota.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos ei niitä Leopard-panssareita ja muita Tee- ja Tuu-panssareita olisi sinne viety, tilanne olisi kokonaan toinen.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa puhemies! Tässä on pakko yhtyä ed. Pulliaisen arvioon, että ed. Sjöblomilla on nyt yhtälöt kateissa, nimittäin kun hän toteaa, että Vuosaari on ympäristöystävälinen ratkaisu. Ed. Sjöblom, Vuosaareen, 159 hehtaaria, siirretään aivan liian pieneen tilaan satama, joka on eksakt yhtä iso kuin sinne siirrettävät satamat ovat tänään eli yhtä paljon kuin Länsisatama ja Sompasaari tänään. Se ei ole yhtään isompi. Koska sinne 159 hehtaarille ei tukkuliikkeiden ja vientiteollisuuden lajitteluterminaaleja mahdu, ne joudutaan edelleen pitämään muualla, niin kuin nyt Keskolla on Hakkilassa, Maaliikennekeskus Helsingissä ja terminaalia on pitkin Kehäkolmosta ja Kilossa saakka.

Tämä tarkoittaa sitä, että jotta se 12 miljoonaa tonnin vuosisuorite voidaan purkaa sieltä satamasta, tarvitaan — kuunnelkaa tarkkaan, kirjoittakaa muistiin nyt, ed. Sjöblom — 4 650 kuorma-autokuljetusta päivässä, joka päivä. Kun se on teidän mielestänne ympäristöystävällinen ratkaisu, niin totean, että liikenne siirtyy Vantaalle. Tämä ruuhka, josta haluatte päästä eroon, pahenee Vuosaaressa ja siirtyy teidän oman kuntanne puolelle tai Helsingin pohjoispuolelle, kuitenkin lähemmäksi Tuusulaan.

Edelleen te sanoitte, että Vuosaari korvaa Sörnäisten sataman eli Sompasaaren. Sanoisin, että älkää unta nähkö. Siihen 159 hehtaariin ei mahdu mitään, joten Helsingin on pakko säilyttää Sompasaari. Senhän jo aikanaan kaupunginjohtaja Rahkamo vahvisti, että Sompasaaresta ei luovuta. Sehän on ihanteellisella paikalla. Se on moottoritien päässä ja se on kaupungin laidalla. Sieltä ei tule kovinkaan pahoja eli käytännössä ei ollenkaan liikenneongelmia eikä ympäristövahinkoja.

Edelleen te toteatte, että joka vastustaa Vuosaarta, toimii ulkomaankauppaa vastaan. Oletteko tietoinen, että meidän suurimmat vientiteollisuusyrityksemme ovat jopa ihan kirjeitse kääntyneet ympäristöministeriön puoleen ja todenneet, että Vuosaari on mahdoton ajatus vientiteollisuudelle. Se ei toimi. Sinne ei mahdu mitään lajitteluterminaaleja. Jos ja kun niitä tarvitaan, ne joudutaan jättämään 14 kilometrin tunnelin toiseen päähän.

Jos metsäteollisuus ja yleensä vientiteollisuutemme saisi valita, meille syntyisi luultavasti Sköldvikiin tehokas satama, jonne johtaa tässä vaiheessa jo Suomen syvin väylä. Sinne on kaikkein raskaimmille kuljetuksille tehty rautatie valmiina. Siellä menee sataman portilta vasemmalle ja oikealle valmis moottoritie. Valtio omistaa siellä valtavat takamaat. On tilaa sijoittaa terminaaleja. Tai sitten mentäisiin Kantvikiin tai Inkooseen. Henkilökohtaisesti toivoisin, niin paljon kuin on satsattu Kotkaan ja Haminaan, että sielläkin saataisiin pyörät pyörimään vähän tehokkaammin kuin tällä hetkellä.

Te totesitte, että Vuosaari tukee kansantaloutta. Millä tavalla? Millä tavalla se tukee kansantaloutta? On yritetty saada aikaan, niin kuin Valtiontalouden tarkastusvirasto selvityksessään vaatimalla vaatii monella eri sivulla, valtiontaloudellinen kannattavuusselvitys yleensä Vuosaaren satamasta suhteessa muihin satamiin. Satama-asiain neuvottelukunta Sanka vaatii samaa. Pääministeri Lipponen sanoi, että sitä ei tehdä, koska hän tietää, että se päättyisi huonosti Vuosaaren kohdalla.

Tästä pääsemmekin ed. Kekkosen mainintaan siitä, että hän ei hyväksy, että pääministeri Lipposta ja valtiovarainministeri Niinistöä syyllistetään. Ed. Kekkonen, pitääkö paikkansa, että pääministeri Lipponen ja valtiovarainministeri Niinistö valittiin Helsingistä? Pitää. Pitääkö paikkansa, että he johtavat tämän maan talouspolitiikkaa? (Ed. Kekkonen: Pitää!) Pitää. Pitääkö paikkansa, että tämän maan talouspolitiikka on johtanut siihen, että Helsinki on armoton nettomaksaja? (Ed. Kekkonen: Ei pidä!) — Sehän pitää paikkansa. — Helsinki maksaa lähes 2 miljardia muille kunnille, ja sen lisäksi vielä vähentyvä yhteisövero tekee sen, että Helsinki joutuu nyt ottamaan lainaa todella. Eikö tästä yhtälöstä seuraa se, että Helsingistä valitut pääministeri Lipponen ja valtiovarainministeri Niinistö johtamallaan talouspolitiikalla ovat johtaneet Helsingin historiansa syvimpään talousahdinkoon? (Ed. Kekkonen: Menee kovin yksiniitisesti, ed. Bremer!) — Pyydän, että, ed. Kekkonen, todistatte, että olen väärässä.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Ed. Bremerin logiikka kulki nyt vähän liian yksinkertaisesti, sillä tavalla yksinkertaisesti, että maassa on tavaton määrä toimijoita, muitakin toimijoita kuin ne, jotka ovat valitut Helsingistä, kuten on esimerkiksi ed. Bremer.

Mutta, herra puhemies, tämän puheenvuoron pidän paikaltani, kun olin vain siihen varautunut ja varautunut vastaamaan ed. Sjöblomille, joka jätti kaakkoisen Suomen satamille transitoliikenteen, toisin sanoen kauttakulkuliikenteen, puhuen tässä yhteydessä kotikaupungistani Kotkasta. Ajatus oli ihan kaunis, mutta jotenkin omituinen sen jälkeen, kun me tiedämme, että Primorskiin ollaan rakentamassa satamaa. Tuoreet tiedot kertovat, että Viipuriin Uuraaseen ollaan rakentamassa satamaa. Eli transitoliikenne sellaisena kuin me olemme sen ymmärtäneet ei ensinnäkään ole meidän käsissämme, ja sitä paitsi sen varaan muutoinkaan ei voisi laskea.

Satama on toimiva silloin, kun se toimii itsellisesti oman maan tarpeista lähtien. Sen lisätoimet voivat tulla kauttakulun kautta, tämän transiton kautta. Mutta ajatus siitä, että jonkun sataman toiminta voitaisiin laskea vain transitoliikenteen varaan, on täysin mahdoton, epärealistinen ja pitää sisällään niin suuria riskejä, että semmoiseen ei millään paikkakunnalla ole varaa eikä syytä, ei varsinkaan pienillä paikkakunnilla.

Unto  Valpas  /vas:

Arvoisa puhemies! En ymmärrä, missä me tarvitsemme näitä Leopard-panssareita, joista ed. Kekkonen niin kauniisti puhui. Jotenkin voisi kuvitella, että kun idän ja lännen väliset suhteet ovat nyt paremmat kuin aikoihin, asevarusteluakin voidaan vähentää eikä tarvitsisi tällaisissa lisäbudjeteissa näitä käsitellä. Jostakin syystä meillä kuitenkin varustelua lisätään, ja Natoon liittyminen lisäisi entisestään asemenoja. En ymmärrä tätä politiikkaa.

Olen yllättynyt siitä, että varsin monet vasemmiston edustajat ovat kovin innoissaan panssareista, joiden hankinta hyödyttää kuitenkin kaikista eniten kansainvälistä aseteollisuutta. Onko vasemmiston perinteisestä asevarustelun vastustamisesta luovuttu? Jos näin on, niin en ihmettele kyllä, että vasemmisto menettää asemiaan monissa maissa, missä vaaleja on viime aikoina pidetty. Toivottavasti meille ei käy näin tässä asevarusteluinnostuksessa.

Juhani  Sjöblom /kok:

Arvoisa puhemies! Muistutan ed. Bremerille, että 1,2 miljoonaa asukasta tarvitsee nykyaikaisen sataman. Vuosaari tulee varmasti palvelemaan tällä hetkellä tiedossa olevista vaihtoehdoista parhaiten tätä tarvetta.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Ei Suomessa varustelua lisätä. Se kalusto, joka on näyttänyt leijonankyntensä Euroopassa ja Afganistanissa, on vain niin vanhentunutta, että sen varaan ei oikein voi laskea. Olen kyllä tietoinen siitä, että on olemassa tarjous vanhojen T-mallisten panssareiden modifioinnista, niiden varustamisesta uudelleen, mutta siinä hinta—laatu-suhde ja sitä kautta hyötysuhde muodostuu aivan mahdottomaksi. Kun Leopardeja nyt ollaan hankkimassa, se merkitsee sitä, että vanhaa kalustoa siirretään romutettavaksi, ja tämä ei tarkoita siis sitä, että varusteltaisiin lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että korvataan entistä kalustoa tarkoituksenmukaisella tavalla ja tässä tapauksessa itse asiassa oikeinkin halvalla.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa puhemies! Ed. Sjöblom, oletteko kuullut puhuttavan Suomen elinkeinoelämän bermudankolmiosta? Mainitsemanne 1,2 miljoonaa asukasta asuvat Suomen elinkeinoelämän bermudankolmiossa eli alueella Turku—Tampere—Helsinki, Helsinki—Turku—Tampere. Voin myöntää, että olette oikeassa: 1,2 miljoonaa tarvitsee nykyaikaisen sataman. Silloin se sijoittuu Kantvikiin, joka on suoraan tämän kolmion eteläpuolella. Vuosaari on ratkaisevasti tämän kolmion itäpuolella, paljon kauempana tästä kolmiosta. Ei ole sattuma, että aikanaan ruotsalainen Bilspedition ja ASG, jotka alkoivat ostaa suomalaisia kuljetusyrityksiä, suunnittelivat oman pääterminaalinsa Mustioon, joka on strategisesti erittäin hyvällä paikalla tähän bermudankolmioon nähden. Vastaavasti myöskin saksalainen Lidl on suunnittelemassa päätoimintojaan, varastojaan, tämän bermudankolmion eteläpuolelle. Siihen sijoittuu 80 prosenttia Suomen elinkeinoelämästä.