12) Laki tuloverolain 127 a §:n muuttamisesta
Sari Sarkomaa /kok(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Lakialoitteessani esitetään,
että kotitalousvähennystä korotettaisiin. Nykyisestä kotitalousvähennyksestä saadut
hyvät kokemukset, eritoten työllisyysvaikutukset
ja harmaan talouden torjunta, kannustavat lisäämään
vähennyksen määrää.
Suomen sitkeästi korkealla pysyttelevän työttömyyden
laskemiseksi on tehtävä kaikki voitava. Tässä työssä palvelujen
ja kotona tehtävän työn kaikkia mahdollisuuksia
ei vielä ole hyödynnetty. Siksi on hyvä keskustella
vähennyksen laajentamisesta ja kehittämisestä laajemminkin.
Tosiasiahan on, että hyvinvointipalveluiden rahoitus
voidaan turvata vain, jos työllisten määrä nousee
nykyisestä. Vanhasen hallitus on ottanut aivan oikein tavoitteekseen
työllisyyden lisäämisen ja 100 000
uuden työpaikan luomisen. Tämä on aivan
oikea ja kannatettava tavoite, mutta niillä keinoilla,
joita hallitus tarjoaa — tai pikemminkin keinojen puuttumisella — tämä tavoite
jää ikävä kyllä toteutumatta.
Työministeri Filatov arvioi aivan elokuun alussa, että hallituksen
työllisyyslupaus on niin äärimmilleen
mitoitettu, että suomalaisessa yhteiskunnassa ei pystytä tekemään
riittävän isoja ratkaisuja tavoitteen saavuttamiseksi.
Tehtäisiin edes niitä pieniä, ja yksi
hyvä teko, jonka hallitus voisi tehdä työllisyystilanteen
parantamiseksi, on juuri tämä kotitalousvähennyksen
laajentaminen.
Lakialoitteellani haluan kannustaa hallitusta toimiin ja ennen
kaikkea herättää eduskunnan ja valtiovarainvaliokunnan
siihen, että kotitalousvähennyksen laajentaminen
on mahdollista ja tärkeää tehdä jo
ensi vuoden talousarviota käsiteltäessä.
Tosiasia on, että työllisyyttä edistäviin rakenteellisiin
uudistuksiin, kuten verokiilan kaventamiseen, ei ole kunnolla tartuttu.
Työttömyyden torjuminen on kaikkea muuta kuin
vain työministeriön määrärahakysymys,
vaikka tähän hallitus näyttää luottavan
kuin kallioon, ja tulokset todella näkyvät heikkona
työllisyystilanteena. Tukityöllistämisen
lisäksi tarvitaan runsaasti erilaisia ennakkoluulottomia
toimia, ja tämä kotitalousvähennys on
yksi esimerkki, joka on esittänyt jo toimivuutensa, joten
sen käyttöä on todellakin lisättävä.
Arvoisa puhemies! Kokoomuksen lanseeraama kotitalousvähennys
on osoittautunut hyvin onnistuneeksi toimenpiteeksi, jolla todellakin
on samanaikaisesti luotu markkinoita kotipalveluille ja niitä tarjoaville
yrityksille. Vähennyksellä on saatu luotua todellisia
uusia työpaikkoja ja kitketty harmaata taloutta. Kotitalousvähennyksen
käyttö on lisääntynyt nopeasti
vähennyksen enimmäismäärän
kasvaessa ja ihmisten oppiessa hyödyntämään
vähennystä. Ihmiset tuntuvat pikkuhiljaa olevan
yhä myönteisempiä jakamaan työtaakkaansa
ulkopuolisille myös kotona. Enää ei ole
häpeä, jos ei itse ehdi siivota joka nurkkaa tai
pestä ikkunoita; työn voi teettää ulkopuolisellakin.
Eduskunnassa on paljon puhuttu ihan aiheestakin nykypäivän
lapsiperheiden kiireestä, perheiden hyvinvoinnista, työn
ja perhe-elämän yhteensovittamisesta, ja näihin
kaikkiin kolmeen kipeään kysymykseen tämä yksi
asia tarjoaa osaltaan myöskin ratkaisun.
Voi tyytyväisenä todeta, että sosialidemokraatit
ovat tämän asian vihdoin ymmärtäneet
ja voittaneet pelkonsa kuvitteellisesta piikayhteiskunnasta, jonka
kotitalousvähennys muka loisi. On todella erinomaista,
että hallitus on kehittämässä järjestelmää kokoomuksen
vaatimusten mukaisesti. Esimerkiksi vielä maaliskuussa
hallitus täysin tyrmäsi kokoomuksen edustajan
Maija Perhon esityksen vähennysoikeuden laajentamisesta
omille vanhemmille ostettuihin palveluihin.
Kotitalousvähennyksen piristämä palveluala on
tuonut uusia mahdollisuuksia myös maahanmuuttajille. Vaikeasti
työllistyville maahanmuuttajille kodeissa tehtävä työ on
yksi erinomainen mahdollisuus tulla mukaan suomalaiseen työelämään,
oppia suomen kieltä ja tutustua suomalaiseen kulttuuriin.
Tämän ovat maahanmuuttajat itsekin monesti todenneet
ja lähettäneet eduskunnalle terveisiä,
että kotitalousvähennyksen laajentaminen helpottaa
heidän tuloansa työmarkkinoille ja kotoutumista
suomalaiseen yhteiskuntaan.
Todellakin, arvoisa herra puhemies, kotitalousvähennyksen
hyviä vaikutuksia voidaan entisestään
kasvattaa, jos vähennyksen määrää nostettaisiin.
Lakialoitteessani olen esittänyt vähennyksen nostamista
1 500 euroon, mutta kun pohtii ja tarkkailee niitä vaikutuksia,
joita tällä kotitalousvähennyksen laajentamisella
on, ja toisaalta arvioi työllisyystilannetta ja niitä hyvin vähäisiksi
jääneitä toimenpiteitä, mitä hallitus
on tehnyt, niin on perusteltua, että kotitalousvähennystä laajennettaisiin
jopa tuollaiseen 2 300 euroon per henkilö. Samalla
olisi perusteltua myöskin pienentää vähennykseen
liittyvää omavastuuosuutta 100 eurosta 50 euroon.
Sen lisäksi on tärkeää, että se
kokoomuksen esille nostama, meidän esittämämme,
laajennus, että vähennys todellakin ulotetaan
koskemaan myöskin omille vanhemmille tai isovanhemmille
heidän kodissaan tehtävien palvelujen ostoa, myöskin
viivytyksettä toteutetaan.
Kun tavoittelemme muutaman vuoden sisällä 100 000:ta
uutta työpaikkaa, on todellakin palvelualojen ja kotityön
mahdollisuudet työllistämisessä käytettävä täysimääräisesti.
Palvelusektorilta löytyy varmasti sitä kasvupotentiaalia,
jota me tarvitsemme, jotta voimme vauhdittaa niitä toimia,
joita hallituksen täytyy tehdä, jotta tuo työllisyystavoite
toteutuu. Siksi toivon, että jo ensi vuoden talousarvion
yhteydessä voisimme tehdä nämä laajennukset,
jotta me saisimme ensi vuoden talousarviosta sellaisen budjetin
kuin suomalainen yhteiskunta tänä päivänä tarvitsee eli
budjetin, joka todellakin edistää työllisyyttä ja turvaa
suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan palvelut.
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Tulin tänne korokkeelle puhumaan,
kun en ole aivan varma, että kahdessa minuutissa tätä asiaa
läpikäyn.
Työllisyyden parantaminenhan on tämän
hallituksen ja ainakin sosiaalidemokraattien keskeisin, tärkein,
tavoite. Tätä työllisyyden edistämistä halutaan
tosiaan muun muassa seuraavilla toimenpiteillä edesauttaa,
viedä eteenpäin: tähän kotitalousvähennykseen
on tulossa tarkennuksia ja prosenttimäärään
korotuksia, edelleen pienempien yritysten arvonlisäveron
verottomuusrajaa nostetaan ja muun muassa liikenneinfraan panostetaan.
Itse olin ensimmäisten joukossa — puhun sosiaalidemokraateista — kannattamassa tätä
kotitalousvähennystä ennen
kuin se olikaan voimassa. Tuossa ed. Sarkomaa puhui pelosta. Ehkä sitäkin
on ollut joillakin, mutta itse uskoin koko ajan tähän
vähennykseen, ja niin kuin on nähty jo — kovin
pitkäänhän tämä ei
ole ollut voimassa — tällä on todella
monia myönteisiä vaikutuksia, enkä käy
niitä tässä toistamaan.
Todella, nyt hallitus tulee antamaan lakiesityksen, jossa kotitalousvähennyksen
soveltamisalaa laajennetaan ja verovelvollisen palkasta maksamaa
vähennyskelpoista osuutta nostetaan 30 prosenttiin. Tämän
muutoksen tarkoituksenahan on saattaa työsuhteessa tehty
työ, kotitaloustyö, yhtä edulliseksi
kuin palvelujen ostaminen yrityksiltä.
Kiireellisimpänä en henkilökohtaisesti
näe tämän vähennyksen enimmäismäärän
kasvattamista, eikä sitä todennäköisesti
niitten tietojen mukaan, mitä hallitukselta on tullut,
tulla nytkään esittämään,
ainakaan tässä vaiheessa. Ed. Sarkomaan aloitteessa
tämä esitys koskisi myös vapaa-ajan asuntojen
kunnossapitoa ja perusparannustyötä. En todella
tässä vaiheessa näe sitä tähdelliseksi.
Kaikista kiireellisimpänä — olen sen
todennut jossakin aikaisemmassakin vaiheessa, näitä lakialoitteitahan
tähän liittyen on tehty — näkisin
sen, että soveltamiskriteereitä tarkennettaisiin.
Viittaan tässä muun muassa konetyöhön. Onko
vähennyskelpoista se, kun salaojitusta tehdään
tai esimerkiksi kaivo tehdään asunnon yhteyteen,
muutetaan jne? Kysyin tänään eräältä verojohtajalta
näitten kriteereitten tarkistamisesta, ja hän
sanoi, että parempaan suuntaan on menty, ja käsittääkseni
jo koko maassa hyväksytään, jos on todella
kysymys vanhan asunnon peruskorjauksesta ja siihen liittyvistä salaojatöistä tai
esimerkiksi kaivon rakentamisesta, tämä vähennys myös
konetyön osalta.
Tietenkin monissa tapauksissa, kun tämä kotitalousvähennys
tehdään, se vähentää,
ainakin osassa tapauksista, kunnan äyrejä, verotuloja,
nimittäin ensisijaisestihan tämä vähennys
tehdään valtionverotuksen puolella ja toissijaisesti,
jos tulot eivät riitä, kunnallisverotuksen puolella. Kyllä kuitenkin
henkilökohtaisesti uskon, vaikka näistä mitään
kompensaatiota ei ole, että tämä vähennysmahdollisuus
on lisännyt näitä peruskorjauksia ja
kunta toisaalta saa enemmän verotuloja kuin aiemmin. Tietysti
myös problemaattista on se, että osa kuntalaisista
on sellaisia, jotka eivät maksa veroja ollenkaan tai maksavat
hyvin vähän kunnallisveroa, ovat niin pienituloisia, että he
eivät tätä vähennystä voi
hyväksikäyttää, mutta toisaalta
niissä monissa tapauksissa on myös tilanne se,
että tällaisiin peruskorjauksiin ei olisi mahdollisuuttakaan.
Tätä problematiikkaa pitäisi pystyä avaamaan.
Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, totean, että varmasti
myös ajan myötä tätä enimmäismäärää tullaan
kasvattamaan, mutta uskon, että jo näillä euromäärillä ja
näillä prosenttimäärillä edelleen tämä kotitalousvähennyksen
hyväksikäyttäminen ja sitä kautta
työllisyyden lisääminen onnistuu, vaikkakin
pienin askelin, ja todella myös hallituksen esityksessähän
tultaneen nyt kuitenkin tätä soveltamisalaa laajentamaan.
Hanna-Leena Hemming /kok:
Arvoisa puhemies! Oli ilahduttavaa kuunnella äsken
ed. Kähkösen puhetta ja uskoa siihen, että kotitalousvähennyksellä pystytään
todella luomaan työpaikkoja, koska siitä on nimenomaan
kyse. Meillä on kuitenkin ilmiselvä tarve laajentaa
tätä kotitalousvähennystä ihan
sen takia jo, mitä ed. Katainen sanoi aikaisemmin tänä iltana
tässä salissa. Vuonna 2000 meillä on
1,4 miljoonaa vanhusta taikka eläkeläistä.
Me emme millään voi kuvitella selviävämme
veroratkaisujen kautta näitten vanhusten hoidosta, vaan
se apu, jota he voivat itse antaa itsellensä mahdollisesti
kotitalousvähennystä hyödyntämällä,
on äärimmäisen tarpeellinen.
Toinen ilmiselvä ongelmakohta ovat perheet, koska tällä hetkellä puolet
avioliitoista päättyy avioeroon. Taustalla on
usein se jatkuva riitely, kenellä on oikeus tehdä uraa,
kenen on hoidettava lapset kotona, käytävä kaupassa,
hoidettava pyykit. Tämä on yhä edelleen
keskeinen syy siihen, että perheet eivät kestä nykypaineissa.
Tähän nimenomaan kodin ulkopuolelta hankittava apu,
ostettava työpanos joltain kodin ulkopuolelta, olisi erittäin
tarpeellinen.
Nykyisessä kotitalousvähennyksessä on
muutamia ongelmia. Ensimmäinen ongelma ovat yksinhuoltajat,
joille tämä malli on erittäin kallis, riittämätön
ja hankala. Kotitalousvähennys on lisäksi sikäli
ongelmallinen yksinhuoltajilla, että vaikka yksinhuoltajavanhempi
voi tehdä omalta osaltaan tämän vähennyksen,
saattaa perheessä olla esimerkiksi täysi-ikäinen
lapsi, joka osallistuu perheen kuluihin, mutta hänellä ei
ole oikeutta kotitalousvähennykseen. Kuitenkin tämä täysi-ikäisen
lapsen ansiotulo vaikuttaa esimerkiksi perheen muihin tukiin ihan
olennaisella tavalla: toimeentulotukeen, asuntotukeen. Eli tässä kohtaa
toivon, että ed. Kähkönen sosialidemokraattina
vie hallitukselle terveiset, että tätä asiaa
voisi viedä eteenpäin, niin että näillä kaikilla
perheenjäsenillä, jotka saavat ansiotuloja, olisi
oikeus kotitalousvähennykseen.
Ongelma ovat myös eläkeläiset, jotka
jatkossa tulevat tarvitsemaan yhä enemmän näitä palveluita.
Nykyjärjestelmä on erittäin hankala,
kun meillä on vanhus, joka tarvitsisi apua, esimerkiksi
kaksi tuntia päivässä kaupassakäyntiä,
ruuanlaittoa, kodinhoitoa, pyykinpesemistä, tai jos meillä on
yksinäinen mies, joka ei ole elämänsä aikana
tottunut tekemään näitä kodintöitä,
mitkä monelle naiselle tietysti saattavat olla tuttuja, mutta
taas sitten naisella saattaa olla oma fyysinen terveys sen puoleen
heikko, että hän ei niihin kykene ja hän
tarvitsisi kodin ulkopuolista apua. Tämä nykyjärjestelmämme
on riittämätön. Sen lisäksi,
että se on erittäin hankala, kun täytyy osata
itse esittää näitä kuitteja
ja selvityksiä kuukausitasolla verottajalle vuodenvaihteessa,
niin tämä nykyinen vähennyssumma 1 150
euroa on suurin piirtein viimeistään puolessa
välissä vuotta loppuun käytetty. Järjestelmä nykyisellään
toimii, jos avuntarve on esimerkiksi viikkosiivous, kerran viikossa
kaksi tuntia. Mutta mihinkään sen enempään
se ei riitä. Kymmenen tuntia viikossa vanhukselle ylittää jo
nykykotitalousvähennyksen rajat, saati sitten perhe, jossa
tarvitaan 20 tuntia viikossa apua, jos molemmat perheen vanhemmat
haluavat keskittyä työhönsä unohtamatta
kuitenkaan ja laiminlyömättä lapsiansa,
jos vanhemmat haluavat pitää huolen siitä, että heillä,
kun he tulevat kotiin, on aikaa keskittyä lasten kanssa
yhdessäoloon sen sijaan, että lähtevät
siitä kauppaan sen jälkeen, keskittyvät siivoukseen
taikka kodin muihin pikku askareisiin, että heillä olisi
aikaa olla lasten kanssa kaikki ne minuutit, ne hetket, jotka ovat
kotona. Tämä 20 tuntia viikossa tulee siitä,
että minä tarvitsisin tämän
verran apua viikossa. Meidän perhe, viisi lasta, kaksi
aikuista työtätekevää, jotka tekevät
pitkää päivää, tarvitsisivat
tämän verran apua, mutta nämä nykyiset
rajat ovat aivan liian alhaiset, vaikka meillä on kaksi
henkilöä, jotka pystyvät tämän
vähennyksen tekemään. Tässä on siis
perheille kyse pitkälle ei ainoastaan siitä, kuka
hoitaa lapset, minkälainen tuki, turva, lapsilla on, kun
he tulevat koulusta kotiin, vaan myöskin siitä,
että niillä lapsilla, jotka ovat 10-vuotiaita,
13-vuotiaita, täytyy olla mahdollisuus tulla kotiin, jossa
on joku aikuinen. Tässä on kyse tasa-arvosta,
mahdollisuudesta osallistua työelämään
tasa-arvoisesti ja silti vastuullisesti perhettä kohtaan.
Keskeisesti kotitalousvähennyksellä vaikutetaan
työllisyyteen, ja sikäli onkin ihan hyvä,
että tässä hallitus on ymmärtänyt
nämä pienet laajennukset jo ensi budjettiin esittää.
Tämä nykyjärjestelmämme ei kuitenkaan
pure harmaaseen talouteen sillä intensiteetillä,
jolla se voisi. Yhä edelleen meillä on lukematon
määrä talouksia, joissa käy
viikoittain siivooja, mutta pimeästi. Tämä siivooja
saattaa olla työtön työnhakija kortistossa,
ja hän saa pimeästi palkkansa kotitalouksissa
sen päälle. Jotta me saisimme tällaiset
tapaukset kitkettyä, pitäisi olla työnantajan
etu ilmoittaa tämä työntekijä veroviranomaisille. Tämä saataisiin
minusta aikaan sellaisella järjestelmällä,
että perhettä kohdeltaisiin työnantajana,
yrityksenä, ja bruttotuloista vähennettäisiin työntekijän
palkka ja nettotulot määräytyisivät sen
mukaan. Silloin työnantajan etu on siis ilmoittaa, että minulla
on kotona työntekijä.
Ylipäätään tähän
keskusteluun hallitus ei ole uskaltanut esittää kotitalousvähennyksen
laajentamista. Kokoomus on sillä kannalla, että 2 300 euroa
vuodessa olisi jonkunlainen parannus. Itse kysyn: Miksi ylipäätään
pitää rajata ihmisen mahdollisuuksia antaa toiselle
ihmiselle töitä? Miksei saa työllistää toista
ihmistä niin paljon kuin on siihen varaa ja hyvää tahtoa
jakaa omasta palkastansa kuitenkin? Miksi puhumme ylipäätään,
pitääkö sen olla 1 500, 2 300,
miksi pitää olla raja jossain? Kaikenlaiset laajennukset tähän
kotitalousvähennykseen ovat tarpeen, ja sikäli
on hyvä, että keskustelua käydään,
ja varmasti tästä vuosien mittaan tuleekin oikein
hyvä.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva tuloverolain
127 a § käsittelee kotitalousvähennystä ja
lähinnä sen muuttamista, laajentamista. Itselläni
on tässä istunnossa kohdassa 18 samaa pykälää käsittelevä lakialoite,
ja ajattelin, että tässä käytän
puheenvuoron osin omasta lakialoitteestani. Mielestäni
se, että tähän kotitalousvähennykseen
ollaan jo tekemässä hallituksen taholta muutoksia,
on erittäin ilahduttavaa ja toivottavaa. Tietenkin siinä on
kysymys vain muutamista kohdista, ja ehkä on edelleen arvioita,
mitkä ovat ne kiireellisimmät ja tärkeimmät
muutokset, minkälaisia tulisi tehdä. Niinpä näen,
että näillä eri lakialoitteilla on silläkin
tavalla merkitystä, että se kaikki, mitä hallitus
tällä hetkellä on kaavailemassa ja esittämässä,
ei vielä ole riittävää. Sinänsä kotitalousvähennys
on osoittautunut hyväksi työllisyyspolitiikan täsmäkeinoksi,
jolla on lisätty kotitalouksien teettämää työtä.
Näen, että tätä keinoa kannattaa siis
edelleen jatkaa ja kehittää. Eräs merkittävä kehittämiskohde
kotitalousvähennyksen hyödyntämisessä on
sen nykyistä vahvempi suuntaaminen kotona tehtävän
hoivatyön tukemiseen.
Omassa lakialoitteessani kohdennan sitä nimenomaan
siihen, että siihen työhön, mitä kodeissa
tehdään, ei pelkästään
lasten kotona hoitamiseen, hoivaamiseen ja muuhun, vaan myös,
jos ajatellaan kokonaisuudessaan perhettä, ikääntyviä vanhempia,
sairaita, vammaisia jne., heidän hoitamiseensa tarvitaan
sitä, että kotitalousvähennystä laajennetaan
ja sen määriä arvioidaan uudelleen. Siis
kotitalousvähennyksen käyttöalueen toivoisin
nykyistä enemmän suuntautuvan vanhusten ja lasten
hoitamiseen ja tällä haluan korostaa nimenomaan,
että se suuntautuisi tämmöiseen sosiaaliseen
pääomaan eikä vaan aineelliseen pääomaan,
mitä saadaan, kun taloja ja mökkejä remontoidaan
ja tällä tavalla omaisuuden arvoa kasvatetaan,
ja silläkin tietysti on oma merkityksensä.
Lakialoitteeni tavoitteena on siis lisätä tätä hoiva-
ja hoitotyötä, ja näen, että sillä myös
saadaan rikastettua hoiva- ja hoitotyötä ja kohdennettua
ehkä juuri sillä tavalla kuin tätä palvelua tarvitsevat
itse myös toivovat. Tämän työn
inhimillinen merkitys on usein suuri, sillä hoivatyötä tehdään
perheen, lasten ja vanhusten hoitamiseksi. Toivoisi, että se
tehtäisiin enemmän siinä turvallisessa
lähimaastossa kuin laitosmaisissa olosuhteissa. Kotitalousvähennyksellä voidaan
siis helpottaa vanhempien ja omaisten kykyä järjestää läheisilleen
hyvää ja ammattitaitoista hoitoa ja tavanomaisella
kotitaloustyöllä annetaan perheelle enemmän
aikaa olla yhdessä. Samalla voidaan lisätä hoiva-alan
ja kotitalousalan työllisyyttä. Niin kuin täällä on
tullut esille, tässä jos missä on kysymys
paitsi perhenäkökulmasta myös työllisyysnäkökulmasta
ja palvelujen, siis hyvinvointipalvelujen, sisällä palvelujen
laadun rikastuttamisesta tai kehittämisestä.
Täällä on ed. Sarkomaa puheessaan
ja myös tässä lakialoitteessaan nostanut
myös näitä määriä esille,
mitä kotitalousvähennys enimmillään olisi.
Se on nyt 1 150 euroa, ja sen korottamista mielestäni esittää myös
ed. Sarkomaa, ja sitä on kokoomuksen taholta esitetty.
Täällä ed. Sarkomaa toi esille, että jopa
aina sinne 2 300:aan. En tiedä, kuinka suuri merkitys tässä nyt
on sillä, mikä se luku on, mutta omassa lakialoitteessani olen
esittänyt 1 800:aan euroon. Toivoisin, että nämä lukujen
esittämiset ehkä olisivat lähetekeskusteluna
valiokunnalle, kun arvioidaan, mihinkä se sitten asettuu,
ja että sen perusteluita asiantuntijakuulemisen jälkeen
voidaan sitten täsmentää, sitä lopullista
lukua. Mutta todella toivoisin, että sitä nostetaan.
Omassa lakialoitteessani on kysymys myös 127 §:n
b-kohdasta, mutta käytän siinä yhteydessä erikseen
sitten vielä puheenvuoron.
Anne Holmlund /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Sarkomaa on puuttunut lakialoitteessaan
erittäin tärkeään ja ajankohtaiseen
asiaan eli kotitalousvähennyksen laajentamiseen. Myös
ed. Rauhalan lakialoite on kosketellut samaa asiaa.
Kotitalousvähennys on monellakin tapaa suomalaisessa
yhteiskunnassa hyvin tärkeä elementti. Se on tärkeä harmaan
talouden torjunnan kannalta, harmaan työn torjunnan kannalta,
työllisyyden parantamiseksi, ja kolmas tärkeä seikka on
perheiden jaksaminen. Jos ajatellaan esimerkiksi hallituksen tavoitetta
100 000 uuden työpaikan luomiseksi ja mietimme samanaikaisesti, minkä tyyppisiä uutisia
tässä olemme viime päivinä valitettavasti
joutuneet kuulemaan, pitäisin hyvin tärkeänä sitä,
että hallitus mahdollisimman nopeasti kaikin mahdollisin
keinoin puuttuisi työllisyyteen ja pyrkisi tilanteeseen,
jossa vihdoinkin saisimme jotakin konkreettista tapahtumaan tällä sektorilla.
Kotitalousvähennys on ollut kokoomukselle aina hyvin
tärkeä asia, ja olemme monessa tilanteessa sitä ylläpitäneet,
ja keskustelu on mielestäni siitä yhä edelleenkin
hyvin tarpeen. Haluamme erityisesti kiirehtiä hallitusta
tämän hyvin toimivan ja käytännöllisen
vähennyksen parantamiseen ja laajentamiseen. Mielestämme
nyt budjettitilanteessa on ehkä paras tapa puuttua jo tähän kysymykseen.
Olemme tässä kuulleet, että hallitus
on suunnitellut vähennyksen parantamista siltä osin,
että käytännössä 30
prosenttia palkkakustannuksista voidaan vähentää ja
sen lisäksi sosiaaliturvakulut. Tämä on
erittäin tärkeä kysymys ja ihan tervetullut
parannus.
Ed. Sarkomaa omassa aloitteessaan ehdotti ylärajan
nostamista, ja se on todellakin myös hyvin kiireinen ja
tärkeä toimenpide. Ehkä ei ole niinkään
oleellista se, mihin yläraja sijoittuu, vaan pikemminkin
se, että sitä todellakin nostetaan. Tämä on
ollut sen verran hyvin toimiva malli, että sitä kannattaa
ehdottomasti parantaa ja laajentaa. On myös hyvin positiivista
ja erittäin tärkeää, että kotitalousvähennys
voitaisiin ulottaa myös omien vanhempien osalle ja sitä kautta parantaa
myös ikääntyvien ihmisten kotona selviämistä ja
heidän mahdollisuuksiaan tulla toimeen jokapäiväisessä elämässä.
Kotitalousvähennys on myös hyvin tärkeä siltä kannalta,
kun mietimme sukupuolten välistä tasa-arvoa. Kuten
tässä on tullut jo sanottuakin, hyvin usein kuitenkin
yhä edelleen tänä päivänä naiset
ovat ne astiat, joille käytännössä vastuu kotitalouden
toiminnasta ja pyörinnästä kuuluu. Tätä kautta
pystytään myös helpottamaan naisten työtaakkaa
ja varsinkin niitä virka- ja työelämässä olevia äitejä,
jotka tasapainoilevat kahden eri roolin, työroolin ja kotiroolin,
välillä, pystytään tällä hyvinkin
pitkälle helpottamaan. Uskon, että välillisesti
myös hyvin monet avioliitot, jos en sano, että paranevat,
kuitenkin ehkä selviävät hieman helpommalla
tätä kautta.
Ed. Kähkönen nosti puheenvuorossaan esille sen,
että nykyisin kotitalousvähennystä ei
voisi käyttää esimerkiksi vapaa-ajanasunnon
remontointiin. Tämähän ei kaiketi pidä paikkaansa, vaan
tälläkin hetkellä sen käyttäminen
vapaa-ajanasunnon remontti- ja peruskorjaustyöhön
on täysin mahdollista. Ainoastaan uudisrakentaminenhan
jää tällä hetkellä kotitalousvähennyksen ulkopuolelle,
ja varmaan olisi syytä harkita, voisiko se joiltakin osin
myös kuulua tämän vähennyksen
piiriin. Itse olen ainakin paljon tällaisia toiveita saanut
kuulla ja pidän sitä ihan harkinnan arvoisena
asiana.
Ed. Hemming puhui puheenvuorossaan vähennyksen käytön
selkiyttämisestä, ja se on toki aina paikallaan.
Mielestäni tämän tyyppiset ratkaisut
pitäisi saada tehtyä mahdollisimman helposti mahdollisimman
vähällä lappujen pyörittämisellä.
Itse toivonkin, että kesän kynnyksellä eduskunnassa
hyväksytty laki pientyönantajan maksu- ja ilmoituspalvelujärjestelmästä omalta osaltaan
pystyy myös tämän vähennyksen
käyttöä selkiyttämään
ja helpottamaan.
Vielä eräs asia, jota haluaisin korostaa tässä yhteydessä,
on lasten yksityisen hoidon tuki ja siihen liittyvät kysymykset.
Tällä hetkellä tukihan puoliintuu, kun
lapsi aloittaa esikoulun, ja poistuu kokonaan, kun varsinainen koulu
alkaa. Tässä tilanteessa monet vanhemmat joutuvat
tietyn tyyppiseen hankalaan välikäteen, kun ovat halunneet
työllistää henkilön, joka on
käytännössä voinut tarjota heille
lastenhoitopalvelua, ja kun tuki romahtaa, siinä tilanteessa
ei välttämättä enää pystytäkään
palkkaamaan samaa henkilöä tähän
tarkoitukseen. Tämä on mielestäni sellainen
kysymys, johon pitäisi myös puuttua. Tällä hetkellähän
yksityisen hoidon tuki ja kotitalousvähennys eivät
ole käytössä samanaikaisesti. Ehkä olisi
syytä myös korostaa sitä mallia, jossa näitä voitaisiin
molempia hyödyntää yhtä aikaa.
Kaiken kaikkiaan ed. Sarkomaan aloite on mielestäni
erittäin aiheellinen. Toivon, että hallitus mahdollisimman
ripeästi puuttuu näihin kysymyksiin ja todellakin
tuo esityksiä, jotka konkreettisesti parantavat myös
työllisyyttä.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Sarkomaan aloite on näköjään
keväällä jätetty. Sen ymmärtää sitä taustaa
vasten, jotta hallitus on mennyt nyt jo esityksissä, joita
on luvattu, paljon pitemmälle joiltakin osin. Palkkakulut
kotitalousvähennyksessä voisi vähentää hallituksen
ajattelun mukaan jatkossa, kun tänne tulee se esitys, 30
prosenttiin asti. Tässä ed. Sarkomaa esittää vaan
10:tä prosenttia. Siinä mielessä tämä on
huonompi esitys sinällään, koska tässä ei
ole esitetty parannusta, mutta ymmärsin puheista, että ei
kokoomuskaan eikä oppositio lähde vastustamaan
näitä hallituksen korjauksia, joita on tulossa.
Siinä mielessä tietysti kiitos heille.
Toinen, joka hallituksen lupauksena on budjettilakina tuotu
esiin, on oikeus vähentää myös vanhempien
hoivasta tai vanhempien osalta maksetut kustannukset, jotka liittyvät
tämän kotitalousvähennyksen piiriin.
Siinä mielessä se on uudistus, joka ei myöskään
sisälly tähän ed. Sarkomaan aloitteeseen.
Muilta osin olen samaa mieltä siitä, mitä edelliset
puhujat ovat täällä todenneet tästä,
jotta jollakin tavalla nämä euromäärät
pitäisi pikkuhiljaa saada häivytettyä pois.
Siinä mielessä, jos se kuuluu tämän
kriteeristön piiriin, miksi siinä yleensä on
olemassa joku semmoinen kattoraja, koska se ajatuksena on hyvä,
jos se kuuluu tähän hoivapuoleen tai kotitalouskorjauksiin,
joita tässä on mahdollista tehdä? Miksi
siinä asetetaan raja, koska siinä on kynnys ja
joudutaan mahdollisesti jättämään
toisen vuoden puolelle ajatellen sitä tekniikkaa, että veroteknisesti
on parempi tehdä pätkissä jotain asiaa?
Sen takia toivoisin, että tätä voitaisiin
hallituksen piirissä jatkossa pohtia, mitä sille
on tehtävissä.
Mutta siinä mielessä tulin tänne
eteen, koska kaksi minuuttia on kovin lyhyt aika, jotta ei pidä hötkyillä hirveästi.
Hallitus toimii tässä koko ajan pienin askelin
hyvään suuntaan. Siinä mielessä,
niin kuin totesin, jos keväällä joku
olisi veikannut, mitä tulee syksyllä tapahtumaan,
uskoisin, että monikaan ei olisi uskonut, että tässä kuitenkin
kotitalousvähennysrintamalla edetään.
Yksi ongelma, joka tässä on koko ajan sen
lisäksi, mitä tässä on puhuttu
hyviä asioita, on se, jotta tämähän
ei koske ihan pienituloisia ollenkaan. Jos on kansaneläkkeen
varassa oleva vanhus, joka tarvitsee hoivaa ja siivousta, jota kunta ei
järjestä välttämättä — monessa
kunnassa siivouspalvelu on lopetettu kokonaan, jos ei ole ihan sitten
niin huonossa kunnossa — siinä on sellainen väliinputoajaryhmä.
Niitä henkilöitä, niitä ihmisiä tämä vähennys
ei koske ollenkaan. Sen takia siinä alkuperäisessä ajattelussa,
mikä aikanaan oli yhtä aikaa käytössä,
elikkä oli kokeilussa kotitalousvähennys osassa
maata, osassa maata oli tämmöinen tukimalli, maksettiin
te-keskuksen kautta määrätty tuki tuntihinnalle,
silloin tämmöinen köyhempi ihminen, joka
ei tässä verovähennysmallissa hyödy
yhtään, sai suoraan ostettua, sai halvemmalla
sieltä ihmisen töihin. Jos kuvitellaan tänä päivänä,
mikään ihme ei olisi, että siivous maksaa
25 euroa tunti, kun ostetaan jonkin firman kautta. Jos se tukimallin
kautta olisi, silloin tosin se tukimalli on jotain 5 euron luokkaa,
että se ei hirveästi halventanut, mutta jos esimerkiksi
puolet olisi sitä tukea, silloin tämä pienempipalkkainen
tai pientä eläkettä nauttiva henkilö,
joka tarvitsee välttämättä apua, voisi
saada sillä tavalla kohtuullisesti tai kohtuullisemmalla
hinnalla sen avun, jota tarvitsisi, jota ei kunta tarjoa tällä hetkellä.
Sen takia minusta tähän rinnalle pitäisi
kyllä kehittää koko maahan järjestelmä,
jossa olisivat molemmat mallit käytössä.
Olisi tämä verovähennysmalli, jolloin
ihminen, joka katsoo, että tämä on hänelle
edullinen, voisi valita tämän, ja toinen olisi
tukimalli, mutta rinnan niitä ei voisi käyttää,
elikkä jompaakumpaa käyttäisi, ja silloin
kaikki nämä, köyhemmät ja rikkaammat, saisivat
tästä etua. Tämä olisi oikeasti
tasa-arvoa lisäävä. Joku täällä edellä puhui,
että tämä lisää tasa-arvoa,
mutta vasta silloin lisättäisiin myös köyhemmät
ihmiset näiden apujen piiriin, joita he välttämättä tarvitsevat.
Paula Risikko /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Sarkomaa on tehnyt lakialoitteen
tuloverolain 127 a §:n muuttamisesta, joka koskee kotitaloustyön
verovähennysoikeuden laajentamista. Ed. Rauhala on tehnyt
samanlaisen aloitteen, ja se tulee meille käsittelyyn myöhemmin.
Olen samaa mieltä, että verovähennys
tulisi jatkossa antaa myös niille, jotka haluavat kustantaa
omille vanhemmilleen kotitalousapua. Etäällä vanhemmistaan
asuvat lapset voisivat näin entistä paremmin kantaa
vastuuta ikääntyvistä vanhemmistaan.
Samalla tuettaisiin sitä, että vanhukset voisivat
asua omassa kodissaan ja tutussa ympäristössä niin
pitkään kuin mahdollista. Se olisi kaikkien etu.
Kotona asumisen tukeminen on inhimillistä ikäihmisen
itsensä kannalta katsottuna mutta järkevää myös
yhteiskunnan talouden kannalta. Siivous sekä kodin ja pihan
kunnossapito ovat esimerkiksi kotitalossa asuville ikääntyville
varsin raskas urakka. Myös erilaisten hoivapalveluiden
tarve kasvaa ikääntymisen myötä.
On huomattu, että kotitaloustyön verovähennysoikeus
on osoittautunut hyväksi uudistukseksi niin yhteiskunnan
kuin yksilöidenkin kannalta. Yhteiskunnan ikärakenteen
muuttuessa myös vähennysoikeuden laajentaminen
on perusteltua, kuten monissa puheenvuoroissa olemme täällä salissa
tänään kuulleet. Laajennus lisäisi
myös naisvaltaisten alojen työpaikkoja. Uudistus
olisi hyvä myös kuntien kannalta, sillä kunnallisten kotipalvelujen
sisältöä ja määrää on
monessa kunnassa jouduttu resurssipulan takia supistamaan. Esimerkiksi
monessa kunnassa kodinhoitajat eivät pysty auttamaan vanhusta
kuin ehkä terveydentilaan liittyvissä asioissa.
Usein joudutaan karsimaan siivouksesta, ruuanlaitosta ja kaupassakäynnistä,
ja nämä ovat kaikki niitä, jotka edistäisivät
kotona asumista ja olisivat sekä inhimillisiä että edullisempia
yhteiskunnalle.
Arvoisa herra puhemies! Ed. Esa Lahtela totesi, että eipäs
nyt hötkyillä. No, kovasti tässä nyt ei
ole hötkyilty, ei myöskään hallitus.
Tätä samaa asiaa on koko kevään
jankutettu. Kuinka monesti tämä on otettu puheeksi?
Muun muassa itse kysyin tätä kyselytunnilla keväällä.
Siihenkin vain todettiin, että ei tätä pidetty
ollenkaan mahdollisena. Tänä päivänä kuitenkin
se on täyttä totta ja tämä on
tulossa. Hyvä niin!
Seppo Särkiniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti tästä paikalta:
Minusta tämä lakialoite on hyvä, mutta
niin kuin ed. Esa Lahtela täällä totesi,
hallitus on jo ottanut tähän suuntaan ja tulee
ottamaan merkittäviä askeleita, sellaisia, joilla
todella vaikutetaan työllisyyteen, harmaaseen talouteen,
perheiden jaksamiseen mutta ennen kaikkea siihen, että näin
tehtäessä voidaan muuttaa palvelun rakennetta
sillä tavalla, että sinne todella syntyy työpaikkoja
ja me voimme pitää huolen pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta.
Minusta tämä on hyvä esitys, mutta
kun pikkuisen politiikkaakin pitää puhua, sitä minä vain tässä ihmettelen,
miksi tätä ei tehty silloin, kun oltiin hallituksessa.
Siellähän sitä olisi voitu edistää paljon
voimakkaammin ja mahtavammin, mutta iloinen olen siitä,
jos tämä edistyy näin opposition kautta.
Hallitus tekee siinä jo hyviä toimia.
Anne Holmlund /kok:
Arvoisa puhemies! Lyhyesti ed. Särkiniemelle: Tähän
asiaan, mitä ed. Sarkomaan aloite koskee, hallitus ei ole
puuttunut nimenomaan eli tähän ylärajan
nostamiseen. Muita parannuksia näyttää olevan
tulossa mutta tähän ei ole tullut uudistusta,
että sikäli tämä asia ei nyt
ihan kohtaa.
Toinen asia, mitä ed. Esa Lahtela puheenvuorossaan
käsitteli, on mielestäni myös ihan kommentoimisen
arvoinen asia, eli toisaalta ei kannata aina odotella, mitä hallitus
tekee, vaan on syytä myöskin kiinnittää huomiota
näihin asioihin ja sparrata hallitusta ja hieman ehkä kannustaa
niissä asioissa. Olemme myös nähneet,
että monta kertaa opposition puheiden perusteella hallituskin
on ymmärtänyt asioihin tarttua.
Sari Sarkomaa /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Särkiniemelle tässä kyllä totean,
että sitä, mitä esitän lakialoitteessani,
eli kotitalousvähennyksen laajentamista, ei todellakaan
ole tulossa. Hienoa on se ed. Perhon ja kokoomuksen esille nostama
asia, että sitä laajennetaan myöskin
siihen, että vähennystä saa siitä,
että omille vanhemmilleen tai isovanhemmilleen ostaa; se on
hieno asia. Hallitus sen tyrmäsi keväällä.
Nyt se on tulossa.
Kun me olimme hallituksessa Lipposen—Niinistön
ja Lipposen—Itälän hallituksen aikana, silloin
kokoomus taisteli tiensä läpi, että tämä kotitalousvähennys
tuli. Täällä demarit ovat myöntäneet,
että he pelkäsivät tätä,
he vastustivat sitä. Heidän vastustuksestaan huolimatta
me saimme läpi sen sinipunassa ja se tuli voimaan, ja sitä kotitalousvähennystä on
myöskin laajennettu, että askel askeleelta on
kyllä edetty, mutta tätä työtä täytyy
jatkaa. Toivon, että se jatkuu siitä huolimatta,
että maassa on punamulta.
Keskustelu päättyy.