Arvoisa puhemies! Kuopiossa te-toimiston työnhakijoille tekemät työtarjoukset johtavat 82-prosenttisesti työllistymiseen, eli työnantaja palkkaa henkilön, jolle te-toimiston virkailija on työtä ehdottanut. Te-toimistojen valtakunnallinen onnistumisprosentti on noin 20 prosenttia. Kuopiossa virkailijoille annetaan henkilökohtaiset tulostavoitteet, virkailijat jalkautuvat pk-yrityksiin kohtaamaan työnantajia ja etsimään työpaikkoja, joihin te-virkailija joko tietää heti osaajan tai voi lähteä etsimään tätä. Te-palveluista on kuitenkin leikattu kolmessa vuodessa 500 työpaikkaa. Jäljellä on 2 500, mutta leikkaukset jatkuvat edelleen.

Arvoisa ministeri, miten on tarkoitus ratkaista tämä yhtälö: työttömyys kasvaa, te-virkailijoita vähennetään, mutta te-keskusten palveluja olisi samaan aikaan parannettava, jotta työpaikat ja työnhakijat kohtaisivat toisensa?

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Se on totta tietysti, että kun työttömyys kasvaa, niin siellä te-toimistojen virkailijoidenkin työmäärä kasvaa. Nämä 2 500 ihmistä siellä tekevät parhaansa joka päivä.

Viittasitte Kuopion alueeseen. Se liittyy siihen hienoon oivallukseen, että siellä on lähdetty jalkatyöhön, avattu yrityksien ovia ja sitä kautta haettu avoimia työpaikkoja, piilotyöpaikkoja, ja siellä työn tarjontaa on merkittävästi lisätty. Meillä tehdään nyt 40 000 työtarjousta joka kuukausi. Me olemme lisänneet työtarjouksien määrää, ja nämä meidän hienot virkailijat ovat tämän työn ottaneet vastaan.

Täytyy muistaa, että meillä on vuositasolla semmoinen 800 000 asiakasta te-toimistoissa, ja nämä ihmiset tekevät todella parhaansa näissäkin olosuhteissa. Me olemme nyt lisänneet 100 henkilötyövuotta budjettineuvottelujen yhteydessä meidän te-toimistoihin, mutta totta se on, (Puhemies koputtaa) että ensi vuonna on 85 ihmistä vähempi kuin tänä vuonna te-toimistoissa, mutta kuitenkin 2 500 käsiparia tekee sydämellään sitä työtä.

Arvoisa puhemies! Onko siis mahdollista, että tämän Kuopion mallin mukaisiin toimintatapoihin voitaisiin velvoittaa kaikki te-keskukset? Kuinka suuren esteen tälle muutokselle aiheuttaa se, että henkilöstöä samaan aikaan vähennetään? Miten te näette tämän vähentämisen merkityksen? Jos te-keskuksen työntekijän aikaansaama työllistyminen säästää kuitenkin joka tapauksessa julkiselle taloudelle enemmän kuin hänen palkkakulunsa, niin onko tässä vähentämisessä järkeä? Ja mitä teidän mielestänne pitäisi tehdä tämän vähentämisen sijaan koko valtakunnassa?

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Nythän myös tutkittiin työnantajien arvostusta te-toimistojen palvelujen suhteen, ja ne saivat yllättävän hyvät arvosanat: 70-prosenttisesti yritykset käyttävät te-toimistojen palveluja hakeakseen työvoimaa ja kokevat sieltä saavansa hyvää palvelua. Tämä Kuopion, Pohjois-Savon malli on sellainen, mitä me olemme nyt levittämässä koko maahan, eli nämä te-toimiston virkailijat jalkautuvat, lähtevät yrityksiin, hakevat sieltä työpaikkoja. Se on se konsepti, jolla me voimme saada työpaikkoja. Ja sitten lisätään sähköisiä palveluja. Yritykset käyttävät melkein 80-prosenttisesti tänä päivänä sähköisiä palveluja. Työntekijöissä on paljon semmoisia, jotka eivät pysty käyttämään sähköisiä palveluja. He tarvitsevat henkilökohtaisia palveluja.

Vaikka nämä ihmiset ovat ahtaalla — onneksi siellä ei ole väkeä irtisanottu eikä lomautettu — niin kyllä me kuitenkin tälläkin joukolla erittäin hyvää tulosta tulemme saamaan.

Arvoisa puhemies! Kaikki kunnia tälle Kuopion mallille, ja sieltä on hyvä ottaa oppia, mutta ei tämä nyt ihan ainutlaatuinen keksintö ole. Esimerkiksi omassa kotikunnassani Sastamalassa on nyt jo yli kymmenen vuotta toimittu tällä samalla menetelmällä ja on saavutettu hyviä tuloksia, jopa niin pitkälle, että työvoimatoimiston virkailija ja yrityspalveluhenkilö yhdessä haastattelevat työnhakijat, jotta voidaan sitten ottaa yhteyttä yritykseen ja tarjota sellaista työntekijää, joka sinne soveltuu.

Mutta ongelmaksi on nyt tullut se, että näiltä pienemmiltä paikkakunnilta on jouduttu voimakkaasti keskittämään näitä palveluita maakuntakeskustasolle. Silloin vaarana on, että se paikallistuntemus häviää tai se ainakin heikkenee, joten kysynkin, mikä on viisasta: jos näitä lisäresursseja ei voida antaa, niin onko kuntien vastuuta näiden asioiden hoidossa tarpeen lisätä ja antaa sinne resursseja, jotta voidaan palvella yksilöllisesti paikallisesti?

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Tänne eduskuntaan on tulossa tänä syksynä erittäin iso nippu lakeja, jotka käsittelevät erityisesti pitkäaikaistyöttömien palvelua ja sen parantamista. Se tarkoittaa sitä, että me teemme semmoisen monitoimipalvelukeskusverkoston koko maahan, lakipohjalle, jossa yli vuoden työttömänä olleet ovat ne, joita siinä tuetaan, samoin nuoret, jotka ovat ylittäneet kuuden kuukauden työttömyyden. Siellä palvelupisteessä ovat Kelan, kunnan sosiaalitoimen ja te-toimiston palvelut yhtä aikaa käytettävissä. Me yritämme tällä tavalla saada näille ihmisille sitä palvelua, mitä he oikeasti tarvitsevat päästäkseen työhön kiinni. Tämä on yksi tällainen iso muutos, joka on nyt tässä tulossa.

Näitä resursseja voidaan varmaan allokoida ja katsoa, miten niitä voidaan jakaa sillä alueella, mutta antaisin väärän lupauksen, jos sanoisin, että me voimme työvoimatoimistojen henkilöstöresursseja määrällisesti lisätä näinä ankeina aikoina. Mutta siitä olemme pitäneet huolta, (Puhemies koputtaa) että se porukka ei nyt tästä ole enää vähentynyt.

Arvoisa puhemies! Sellaiset pitkäaikaistyöttömät, jotka ovat olleet useamman vuoden työttömänä ja jotka käyvät vain kerran vuodessa työvoimatoimistossa saadakseen perustoimeentulotuen, olivat ennen 0900-sarjaiset, mutta nyt siinä on uusi nimi.

Mitä mieltä olette, arvoisa ministeri, pitäisikö heidät siirtää työttömyyskortistosta sosiaalipuolelle, kokonaan täysin toiselle momentille? Tämähän pienentäisi esimerkiksi kuntien velvoitetyöllistämistä, kun tiedetään, että heille ei oikeasti edes koskaan haeta työtä eikä kukaan anna työtä, koska he eivät mahdollisesti kykenisi siihen työhön, mikä heille annettaisiin. Onko tähän asiaan tulossa sellaista muutosta, joka olisi todellinen rakenteellinen muutos? Pääsisimme kiinni niihin oikeisiin työttömiin, jotka ovat työikäisiä, työkykyisiä ja työhaluisia.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on tullut useamman kerran kannettua siitä huolta, että tämä meidän työttömyyden rakenne on mennyt tosi haastavaan suuntaan. Puolet, vähän yli, kaikista työttömistä on nyt sellaisia pitkäaikaistyöttömiä, toistuvaistyöttömiä ja työttömiä, jotka ovat näissä toimenpiteissä mutta eivät ole saaneet työpaikkaa, siis vaikeammin työllistettäviä. Meillä on yli 91 000 siis vuoden työttömänä olleita ja tämän sisällä yli kahden vuoden työttömyysjaksoissakin olleita ihmisiä erittäin paljon ja vielä pidemmässä työttömyydessä.

Tosiasia on se, että osa näistä ihmisistä on väärässä putkessa. He eivät tule koskaan työllistymään. Sitten joudutaan miettimään, mikä se inhimillinen ratkaisu näiden ihmisten kannalta voisi olla, kun se työlinja, niin monelle kuin me sen haluamme, ei ole todellisuudessa näitten ihmisten vaihtoehto. Mutta me tiedämme... (Jukka Gustafsson: Lex Taipale!) — No, Lex Taipale oli tässä suhteessa hyvä tämmöinen lääketieteellisiin kriteereihin perustuva niin kuin valikoitu juttu. Jonkun 2000-luvun Lex Taipale kakkosen me tarvitsemme, mutta sekin on aika arvokasta ta-loudellisesti, ja täytyy tarkkaan miettiä, mihin meillä resursseja on. — Mutta meillä on paljon siellä ihmisiä, jotka ovat tosiasiallisesti väärässä paikassa eivätkä koskaan tule juuri tästä pitkittyvästä työttömyydestä (Puhemies koputtaa) ja elämänhallinnastaan työllistymään.