Arvoisa herra puhemies! Haluaisin tiedustella valtiovarainministeri Kalliomäeltä, tulevalta opetusministeriltä, miten kaksi valtioneuvoston periaatepäätöstä voi olla niin ristiriidassa keskenään kuin seuraavat kaksi.

Ensimmäinen päätös: yliopistojen tulisi lisätä maamme osaamista ja kilpailukykyä. Toinen päätös on seuraava: samalla valtion henkilöstöä vähennetään vuoteen 2011 mennessä 17 500 hengellä, ja tämä koskee myös yliopistoja. Helsingin yliopistossa vähenee väki 1 500 hengellä, ja meillä on töissä 7 500 ihmistä.

Miten tämä taikatemppu on mahdollinen?

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Tosiasia on se, ja se kannattaa muistaa, että kuuden vuoden aikana valtio tämän tavoitteen mukaan edetessään tulee palkkaamaan 17 500 uutta ihmistä töihin ilman, että tehdään mitään irtisanomisia, lomautuksia ja vastaavia operaatioita. Jos emme tätä tavoitetta kohti etene järkevästi, edessä on se aika, jolloin näitä lomautuksia ja irtisanomisia tulee, koska keskipitkän aikavälin jälkeen näkymä on se nykyisillä järjestelmillä ja toimintatavoilla, että meillä työmarkkinoille tulevista nuorista 70 prosenttia on julkisella sektorilla. Sehän tarkoittaa julkisen sektorin romahdusta ja myöskin yksityisen puolen romahdusta, koska sillä puolella on sitten voimakas työvoimapula tuossa vaiheessa. Tämä on se peruslähtökohta, ja siitä lähtien tätäkin on alettu miettimään hallituksen puolella, mitä pitäisi tehdä. Ei kukaan voi olla niin hölmö, että kaavamaisesti soveltaisi tätä säännöstä joka paikassa. Yliopistot ovat tärkeä kohta; korkeakoulupuoli kokonaisuudessaan on erityisessä arvioinnissa vielä tästä eteenpäin.

Arvoisa herra puhemies! Eikö nyt herra opetusministeri voisi tarttua siihen asiaan, että meillä on melkein 50 korkeakoulua tässä maassa, ja teidän oma selvitysmiehenne Jorma Rantanenhan sanoi, että jollakin tavalla näiden yhteistyötä tulisi parantaa ja karsia tätä viidakkoa, mikä tässä maassa on.

Olisiko parempi, että meillä olisi ainakin muutama korkeakoulu vähemmän ja laatu parempaa niissä, mitkä jäävät jäljelle?

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Meillä on runsaan viikon ajan kyllä vielä tässä maassa rouva opetusministeri, ja sen jälkeen vasta itse tuohon remmiin lähden, ja siinä vaiheessa olen valmis tietenkin vastaamaan näihin kysymyksiin yksityiskohtaisemmin kuin nyt. Nyt vastuussa oleva opetusministeri tekee minusta työnsä ensiksi loppuun.

Arvoisa puhemies! Arvelisin valtiovarainministeriön näkökulmasta perustelluksi sen, että tarkastellaan pitkän aikavälin kysymyksenä myös yliopistojen henkilöstöjen voimavarakysymyksiä lukumäärien osalta.

Arvoisa puhemies! Minun kysymykseni on ainoastaan se, että kun varmasti tässä valtiovarainministeriö ja opetusministeriö tulevaisuudessa keskustelevat keskenään ja kun on olemassa tulosohjausjärjestelmä, niin missä vaiheessa tämä keskustelu sitten käydään yliopistojen ja muun valtiovallan kesken. Onko tästä arvioita?

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Tämähän on todella koko hallituksen kehyspäätökseen liittyvä tuottavuustavoiteprojekti, joka on valtiovarainministeriövetoista, mutta vahvassa koordinaatioyhteydessä kaikkiin ministeriöihin. Ministeriöt ovat erityyppisiä, ja tuottavuuden mittaaminenkin eri ministeriöissä on erilaista. Vaikeudet vaihtelevat ministeriöittäin. Sen mukaisesti myöskin ministeriöitten aikataulut ja tuottavuus tavoitteessa, siinä etenemisessä, poikkeavat toisistaan. Ei ole helppoa sosiaali- ja terveysministeriössä, ei opetusministeriössä, suurissa ministeriöissä, päästä tähän perustavoitteeseen yksi yhteen. Mutta silloin pitääkin katsoa koko valtionhallintoa kokonaisuudessaan ja lähteä siitä, että sillä kokonaisuuden tasolla tavoitteeseen päästään mahdollisimman hyvin.

Arvoisa puhemies! Olisin kysynyt valtiovarainministeriltä sitä, että jos ajatellaan Suomen menestymistä maailmalla ja globalisaatiossa, niin tietotaito ja se, että meillä on osaavia ihmisiä, on kai se tärkein asia, joka meillä kuitenkin vielä on. Jos me ajattelemme, että meillä on yliopistoissa enemmän opiskelijoita suhteessa opettajiin kuin muualla, vaikka Britanniassa, niin se laatu ei ole ehkä yhtä hyvä, kun ei ole aikaa keskittyä jokaiseen opiskelijaan ja keskustella hänen kanssaan, antaa hänen kasvaa ihmisenä.

Onko tämä meillä, jos ajatellaan jatkuvaa kilpailua maailmalla, oikein, että me emme satsaa siihen, että olisi tarpeeksi opettajia yliopistoissa?

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Tässä mennään todella hiukan niin kuin tulevaisuuden vastausalueelleni, mutta mikäpäs siinä. Kyllä nämä liittyvät tähän tuottavuuskysymykseen. Minusta tuottavuus on kyllä mielenkiintoinen asia. Sitähän on mitattu pitkillä aikaväleillä. Voi sanoa, että jos, vaikkapa nyt sitten korkeakouluissa, ylipäänsä koulutusalueella, kyetään tuottavuutta järkevästi mittaamaan ja etenemään sen mukaan, niin se on todella iso, tärkeä asia, koska yksityisellä puolellahan on tätä kyetty tekemään iät ajat. Sadan vuoden aikana Suomessa on tuottavuus kasvanut 14-kertaiseksi ja samaan aikaan elintaso 12-kertaistunut, eli ne kulkevat käsi kädessä. Iso kysymys todella nyt on se, kyetäänkö julkisella sektorilla järkevästi, tuloksia tuottavasti tuottavuutta mittaamaan ja toteuttamaan sitten. Silloin siinä tarvitaan kyllä tätä luovuutta, joka nyt koulutuksessa on se isoin kysymys. Minusta se on kaiken taustalla, innovatiivisuus, luovuus, uusien ideoitten kehittäminen.

Arvoisa puhemies! Yliopistojen merkitys on todettu olennaisen tärkeäksi myös aluekehityksen ja työllisyyden kannalta. Sen vuoksi tuntuukin aika kummalliselta, että tällainen periaatepäätös on tässä vaiheessa tehty, koska se tietää valtavaa epävarmuutta etenkin nuorempien työntekijöiden parissa yliopistoissa siitä, onko ylipäänsä yliopistokeskuksia tulevaisuudessa olemassa ja alueyliopistoja. Sehän voi johtaa siihen, että nuoremmat henkilöt sieltä rupeavat siirtymään yksityiselle sektorille, mikä heikentää yliopistojen tulevaisuutta. Kysyn:

Oletteko rajanneet mitään sektoreita tämän rekrytointikiellon ulkopuolelle, esimerkiksi vankiloita tai muita sellaisia, missä välttämättä nämä henkilöt tarvitaan tulevaisuudessakin?

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Tällaista suoraa rajausta ei ole tehty, mutta nythän tämä on tehtävä, koska eläköitymisvyöry lähtee liikkeelle. Se on nyt jo lähtenyt, mutta 2010 alkaa todella voimakas eläköitymisjakso, joka kestää ainakin sen 6 vuotta, ja siihen tämä projekti tähtää. Jos emme nyt lähde liikkeelle, niin sitten olemme myöhäjunassa todella kohtalokkaalla tavalla myöhemmin ja silloin todella sitten viimeisen päälle rassattaisiin julkista sektoria. Minusta tässä on se momentum, tässä on se mahdollisuus, jota pitää kyllä käyttää nyt hyväksi. Niin kuin sanoin, ei pidä hölmö tietenkään olla, vaan katsoa tarkan päälle eri kohteet ja mahdolliset toimenpiteet niissä, hakea kokonaisuuden tasolla tulosta. Tavoite on laitettu sillä silmällä, että se on vaativa ja kova, mutta niinhän sen tietysti pitääkin olla. Jos päästään siihen taikka lähelle sitä, niin silloin on onnistuttu.

Arvoisa puhemies! Eduskunta ja edelliset eduskunnat ovat tehneet hyvin paljon työtä sen eteen, että olemme saaneet yliopistojen perusrahoitusta korotettua ja nostettua. Haluaako tämä hallitus nyt olla se romuttajahallitus? Olen ymmärtänyt, että vuodesta 2007 lähtien te puolitatte ne palkkamenot, mitä yliopistoille tulee näistä täytettävien virkojen lopettamisista.

Onko todella niin, että te haluatte vähentää opiskelijoitten sisäänottoa ja sitä kautta myöskin meillä sivistystasoa vähentää ja korkeakoulujen aloituspaikkoja vähentää tällä toimenpiteellä?

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Olipas kovin retorinen kysymys ja vähän tarkoitushakuinenkin, eikä niin vähääkään. Mikä hallitus se nyt olisi, joka lähtisi tuolla tavalla toimimaan, noilla tavoitteilla? Tämän hallituksen tavoite, niin kuin varmasti kaikkien muittenkin, on osaamisen vahvistaminen tässä maassa, koulutuksen, tutkimuksen, tuotekehityksen, kaikkien näitten, kautta. Totta kai. Mutta tämä tosiasia on meillä edessä, että meillä väki ikääntyy, harmaantuu, ja se on huomioitava päätöksenteossa. On haettava tehokkaampia, toimivampia malleja. Siihen joudutaan sopeutumaan, ja sen on tapahduttava yhteistyön kautta, ministeriöitten tasolla, siitä korkeakouluihin ulottuen koko tässä valtionhallinnon sektorissa, niin kuin myöskin kuntapuolella, jossa rakenneuudistus tulee olemaan erittäin vaativa.