Kauko Tuupainen /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat, jos hiljentyisimme kuulemaan, mitä salin vanhimmalla tällä kertaa on sanottavaa. (Naurua) Tämä on täyttä asiaa.

Arvoisa puhemies! Vanha suomalainen sananlasku toteaa: "Me emme elä ainoastaan leivästä — kulttuuriakin tarvitaan." Tämän lausuman sisällön ovat sivistys- ja tiedejaoston kaikki jäsenet omaksuneet. Talousarvion pääluokka 29 on edellä lausumani perusteella erittäin merkittävä pääluokka. Suomen hyvinvoinnin ja menestyksen kasvu on riippuvainen sivistyksestä, ammattitaidosta ja koulutuksesta. Tämän mietinnön yhteydessä on syytä muistuttaa, että koulutus on yhteiskunnan kannalta ennen kaikkea investointi tulevaisuuteen.

Taloudellisesti epävarmoina aikoina on erityisen tärkeää huolehtia koulutuksesta ja osaamisesta. Kireässä valtiontalouden tilanteessakin tulee huolehtia siitä, ettei koulutukseen tehdä sellaisia supistuksia tai rakenteellisia muutoksia, jotka pitkällä aikavälillä johtavat koulutuksen laadun heikkenemiseen tai nuorten syrjäytymiseen. Kansalaisten saama peruskoulutus, korkeatasoisen opetuksen antama sivistys, liikunta ja monimuotoinen kulttuuri ja nuorisotyö ovat suomalaisen elämänkaaren peruspilareita. Tästä syystä puolustan valtiovarainvaliokunnan tekemiä ratkaisuja tältäkin paikalta.

Valtiovarainvaliokunta on kyennyt tekemään yksimielisesti myös pieniä mutta tärkeitä määrärahojen lisäyksiä hallituksen budjettiesitykseen. Lisäyksiä on tehty 19 eri kohteeseen, ja niiden määrä on 7 miljoonaa euroa. Keskeisimmät lisärahoitukset kohdistuvat oppilaitosten, yleensä puhutaan homekouluista, peruskorjaukseen, 2 miljoonaa euroa, yliopistolliseen lastentarhanopettajakoulutukseen, 1,5 miljoonaa, sekä korkeakouluopiskelijoiden ateriatuen nostamiseen, 1,25 miljoonaa euroa.

Edellä esittämistäni määrärahojen lisäyksistä nostan esille tässä yhteydessä vain yhden, mikä valtiovarainvaliokunnan mielestä kaipaa pikaista korjausta. Lastentarhanopettajista on maassamme pulaa, koska lastentarhanopettajakoulutus ei ole yliopistoille välttämättä houkutteleva koulutusala. Tästä syystä valiokunta haluaa varmistaa, että alan opettajakoulutusta laajennetaan ja tarkoitukseen myönnetään ensi vuoden talousarviossa lisämääräraha, aiemmin mainitsemani 1,5 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Homekouluongelmista on eduskunta ollut huolissaan useita vuosia. Siksi 2 miljoonan euron lisäys hallituksen esitykseen on valiokunnan mielestä paikallaan. Valiokunta myös toteaa, että perusopetuslaki edellyttää oppilaille turvallista opiskeluympäristöä. Museoviraston toimintamenoihin valiokunta lisäsi 0,5 miljoonaa euroa, kirjastojen niin sanottuihin lainauskorvauksiin 0,325 miljoonaa euroa, opintokeskusten laatu- ja kehittämistoimintaan 0,3 miljoonaa euroa sekä kulttuuri-instituutin avustuksiin samoin 0,3 miljoonaa euroa.

Sivistys- ja tiedejaosto suhtautui valiokunnassa myös erittäin sivistyneesti käsitellessään eräitä koulutukseen liittyvien oppilaitosten lisämäärärahoja. Kesäyliopistoille kohdennettiin 50 000, Suomi-kouluille 150 000 sekä ulkomailla asuvien oppivelvollisten Etäkoulu Kulkurille 25 000 euroa. Valiokunta piti myös tärkeänä kansainvälistä ja kansallista ystävyysseuratoimintaa ja lisäsi Suomi—Venäjä- ja Pohjola-Norden-seuran avustuksiin 45 000 euroa sekä Karjalan Liitolle 25 000 ja Suomi—Saksa-seuran avustamiseen 10 000 euroa.

Edellä kertomissani määrärahojen korotuksissa kuunneltiin myös oppositiopuolueiden edustajien ehdotuksia, mistä kiitos hallituspuolueiden päättäjille.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kiittää erityisesti kaikkia sivistys- ja tiedejaoston jäseniä hyvästä yhteistyöstä. Olen jaostossa jo aiemminkin todennut, että sivistys- ja tiedejaoston jäseniksi ovat valikoituneet henkilöt, joilla kaikilla on tietoa, taitoa, kokemusta ja näkemystä, itseni tietenkin poissulkien. On ollut kohtuullisen helppoa toimia puheenjohtajana jaostossa, jossa edellä mainittujen avujen lisäksi korostuu tietoinen yhteistyöhalukkuus täydennettynä jaoston valiokuntaneuvoksen Marjo Hakkilan korkealla ammattitaidolla. Haluan kiittää jaostossa kuultuja asiantuntijoita, joilta saimme paljon tietoa niin peruskysymyksistä kuin erityisongelmistakin. Erityiskiitos myös kaikille jaoston kokouksissa vierailleille ministereille.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt täytyy kyllä moittia hallitusta ja hallituspuolueiden kansanedustajia ideologisesta syrjinnästä. Näyttää siltä, että jos jossain kohdassa lukee "maa", "maaseutu", "maatalous" tai edes jotakin niihin liippaavaa, niin heti vedetään ruksit yli. Tämä näkyy monissa kohdissa budjettikirjaa ja valtiovarainvaliokunnan mietintöä. Esimerkiksi 4H-järjestön, maaseudun neuvontajärjestön ProAgrian, Suomen Ratsastajainliiton asiakkaat, jäsenet joutuvat kärsijöiksi, kun punakynä käy.

Hallituspuolueiden edustajat halusivat opposition ohella pienentää valiokunnassa aivan oikein leikkauksia, jotka kohdistuivat järjestöjen valtionapuihin opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokassa. Pienen joululahjan saivat muun muassa Martat ja Marthaförbund. Outoa on, että vaikka kotitalousneuvontajärjestöjen budjettirivillä on marttojen kahden järjestön lisäksi myös Maa- ja kotitalousnaiset, ei heille korotusta tule. Kummallista. Nämä kolme kotitalousneuvontajärjestöä ovat perinteisesti tehneet yhdessä — yhdessä — edunvalvontaa. Heidän valtionapunsa reaalinen arvo on laskenut kuitenkin 20 vuodessa yli 30 prosenttia. Palkattuja neuvontahenkilöitä järjestöillä on yli 150. Valtionavun pienentyminen on johtanut toiminnan supistamiseen aikana, jolloin yrittäjyys ja omasta arjesta selviytyminen ovat tulleet yhteiskunnallisestikin yhä merkittävämmiksi. Pidän tuota ratkaisua, johon hallituspuolueiden edustajat valtiovarainvaliokunnassa ovat päätyneet, erittäin valitettavana ratkaisuna. Keskusta esittääkin vastalauseessaan, lausuma 20, että kotitalousneuvontajärjestöjen riittävä rahoitus turvataan tasapuolisesti. Toivon, että tämä voitaisiin tässä salissa hyväksyä. Tämä on enemmänkin periaatteellinen kysymys kuin itse sitä rahaa koskeva. Jos tätä ei voida tehdä, niin kysyn kyllä, millä perusteella rahoitusta haluttiin suunnata vain kahdelle marttajärjestölle, varakkaimmille näistä kolmesta järjestöstä.

Arvoisa puhemies! Karjalan Liiton 25 000 euron lisärahasta olen tietysti entisenä luottamushenkilönä tyytyväinen, kuten myös Taito ry:n rahasta, joka tuossa järjestöjen valtionapujen kohdassa lisääntyi myös samalla summalla. Keskusta lisäisi kuitenkin Museoviraston toimintamenoihin vielä lisärahaa niin, että esimerkiksi linnojen, kuten Olavinlinnan, korjausta voitaisiin jatkaa järkevämmin, mutta on tietenkin hyvä, että valtiovarainvaliokunta lisäsi tähän oman osuutensa. Tulen tuolla äänestyksessä esittämään myös Savonlinnan oopperajuhlille meidän maakuntamme yhteisen aloitteen johdosta säätiön pääomaan 3 miljoonaa euroa ja Savonlinnan OKL:n kehittämiseen paria miljoonaa ja ammattikorkeakoulujen tutkimustoimintaan miljoona euroa.

Arvoisa puhemies! Jokaisen peruskoulun päättävän nuoren on voitava jatkaa opiskeluja. Valtio ja kunnat vastaavat yhdessä siitä, että jokaisella nuorella on peruskoulun jälkeen oikeus koulutuspaikkaan lukiossa, ammattikoulussa tai muussa koulutuksessa. Tavoitteena on koulutustakuu eli vähintään toisen asteen ammatillinen koulutus kaikille. Niille nuorille, joilla on vaikeuksia, tulee tarjota vaihtoehtoja ja tukitoimia, jotka mahdollistavat jatkokoulutuksen ja ammattitaidon hankkimisen vaikkapa oppisopimuksen tai ammattistartin kautta.

Hallitusohjelmassa toki luvataan taata jokaiselle peruskoulun päättäneelle koulutuspaikka lukiossa, ammatillisessa oppilaitoksessa, oppisopimuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin. Kuitenkin hallitus on leikkaamassa esimerkiksi opetustoimesta satoja miljoonia euroja kohdistaen säästöjä suoraan lukioihin ja ammattikorkeakouluihin leikaten kouluilta lähes 100 miljoonaa euroa. Meidän vastalauseessamme keskustassa ei haluta, että ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja keskitetään pelkästään kasvukeskuksiin. Positiivisena asiana on hyvä, että valtiovarainvaliokunnassa ateriatuen määrää nostettiin. Koulujen korjaus- ja rakentamisavustusten määrän nosto ei kuitenkaan ollut riittävä. Keskustalla onkin oma esitys tähän, 10 miljoonaa euroa lisää, jotta edes muutamia lisähankkeita saataisiin aloitettua.

Arvoisa puhemies! Kymmeniätuhansia nuoria on työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolella. Joidenkin tutkimusten mukaan noin puolella niistä 15—29-vuotiaista, jotka olivat työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolella, oli vain perusasteen tutkinto. Viiden vuoden seurantajakson jälkeen vajaat 40 prosenttia heistä oli edelleen samassa asemassa. Työtä siis riittää. Usein ulkopuolisuudella tarkoitetaan nuorten kohdalla sitä, että he eivät opiskele eivätkä ole työssä. Kyseiset nuoret eivät myöskään ole työttöminä työnhakijoina, eläkkeellä, varusmiespalveluksessa tai perhevapailla. Noin 15 000 nuorta jää joka vuosi peruskoulun jälkeen jatko-opintojen ja työelämän ulkopuolelle. Toki kaikki heistä eivät ole syrjäytymisvaarassa. Osalle nuorista ulkopuolella olo on vain välivaihe.

Jokainen aktiivielämästä sivuun jäänyt nuori on tietysti liikaa. Syrjäytymistä tulee ehkäistä vahvalla varhaiskasvatuksella, perhetyöllä, perusopetuksella ja ongelmien varhaisella havaitsemisella. Tarvitaan räätälöityjä tukitoimia, koska nuorten elämäntilanteet poikkeavat toisistaan.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monia hyviä asioita löytyy budjetin sisältä, mutta se jättää kuitenkin tiedepolitiikan saralla useita kysymysmerkkejä. Tieteen teossa tulee näkymään seuraavina vuosina useita leikkauksia. Kun on ensinnäkin yliopistoindeksin leikkaus, samaan aikaan Suomen Akatemian rahojen leikkaukset, Tekesin leikkaukset tulevat näkymään, niin herää pohdinta, millä tavalla me pidämme huolta, että meidän yliopistoissamme jatkossakin tehdään korkeatasoista, kansainvälisesti tunnustettua tiedettä. Mitä toimenpiteitä on ajateltu tehdä tällä saralla?

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sivistysvaliokunta on kiinnittänyt huomiota ennen kaikkea lastentarhanopettajien koulutuksen riittämättömyyteen, mutta kunnissa on myös suuri pula sosiaalityöntekijöistä, ja yhtenä syynä on se, että meillä ei kouluteta riittävästi sosiaalityöntekijöitä. Tästä syystä myös kuntien tilanne on muodostunut sellaiseksi, että kun meillä ei ole riittävästi sosiaalityöntekijöitä, niin sosiaalityöntekijöitten vaihtuvuus on jopa 40 prosenttia vuositasolla, ja kun asiakasmäärät ovat suuria, niin työn vaativuus on kasvanut. Kysyisin ministeriltä, mikä tilanne tulee olemaan jatkossa. Tuletteko vaikuttamaan myönteisesti siihen, että sosiaalityöntekijöitten koulutusta tultaisiin lisäämään, jotta me pystyisimme vahvistamaan kunnissa sosiaalityön osuutta?

Hanna Mäntylä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi täytyy kiittää edustaja Kiljusta erinomaisesta puheenvuorosta, ja nyt täytyy myöskin kiittää hallitusta tästä nuorten yhteiskuntatakuu-ajatuksesta, joka osoittaa kyllä minusta sitä, että he ainakin yrittävät kovasti pohtia niitä keinoja, joilla näitä meidän nuoria voidaan tulevaisuudessa Suomessa auttaa.

Mutta sitten haluaisin tässä nostaa esiin vähän tätä Lapin ja syrjäseutujen tilannetta. Kun meillä on sitä elämää siellä Kehä kolmosen ulkopuolellakin, niin miten tämä hallitus nyt ajattelee, että niitä meidän Lapin syrjäseutujen nuoria sitten näissä koulutusasioissa tuetaan, koska meillä ollaan kuitenkin sieltä esimerkiksi lukioverkkoa leikkaamassa ja karsimassa ja ammatillisia koulutuspaikkoja vähentämässä, samoin ammattikorkeakouluopetusta vähentämässä ja yliopisto-opetusta heikentämässä? Miten ministerit näkevät, että Lapin nuorille annetaan sitä tulevaisuuden toivoa?

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aloitetaanko A:sta ja ammattikorkeakouluista? Ministeri, sitkeästi te pidätte kiinni 126 miljoonan euron säästöistä. Tuumaakaan ei tule periksi, vaikka muuten kyllä tuo uudistamissuunnitelmahan muuttuu muutaman kuukauden välein, viikkojen välein. 2 000 henkilötyövuoden säästöt — ihmiset ammattikorkeakouluissa ovat peloissaan siitä, mitä tapahtuu, ja te muutatte suunnitelmia muutaman viikon, muutaman kuukauden välein. Nyt tuoreimpana olemme saaneet kuulla, että taas suunnitelmat uudistuvat. Valtiolle siirto lykkääntyykin nyt ainakin vuodella, ehkä pidemmälläkin ajalla, kuka tietää, minkälaiset suunnitelmat mahtavat ollakaan ensi viikolla.

Teille tulee koko ajan uusia tietoja. Olemme saaneet kuulla, että teille tuli yllätyksenä, että Kemi—Tornion alueella on voimakasta elinkeinotoimintaa, jonka takia ammattikorkeakouluja siellä tarvitaan, että Pohjanmaan ikäluokat kasvavat, se oli yllätys, ja että osa aloista loppuu kokonaan, kun niitä lakkautetaan ammattikorkeakouluista. Ministeri, eihän tällä tavalla voi toimia, lietsoa alueelle epävarmuutta. Me emme missään tapauksessa hyväksy tätä keskittävää otetta, joka teillä koko ajan ammattikorkeakouluissa on.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa on mainittu, että Olympiastadionin rahoitus kansallisena hankkeena arvioidaan, ja mietinnössä myös todetaan, että tätä peruskorjauksen rahoittamista on tarkoitus tehdä vuosina 2012—2015. Tämä on erittäin merkittävä asia. Olympiastadion on arvioitu tärkeimmäksi ja merkityksellisimmäksi urheilurakennukseksi koko maailmassa sekä arkkitehtuuriltaan, urheiluhistorialtaan että muutoin. Sen vuoksi Olympiastadionin täydellinen uusintaremontti niin, että se tulevaisuudessa täyttäisi sekä yleisurheilun, jalkapallon että muiden tapahtumien nykyaikaiset toimintaedellytykset, pitäisi saada liikkeelle — samaan tapaan kuin on uudistettu radikaalisti muun muassa Berliinin historiallinen olympiastadion vastaamaan tämän päivän tarpeita, ja muitakin esimerkkejä maailmalta löytyy. Sen vuoksi toivon, että urheiluministeri voisi valottaa sitä, miltä näyttää, pystytäänkö tekemään tällainen todella mittava Olympiastadionin uudistamishanke tässä lähivuosina ja onko siihen taloudellisia edellytyksiä ja mistä ne edellytykset voisivat löytyä.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nuorten syrjäytyminen on vakava yhteiskunnallinen ongelma. Sen vuoksi olen erittäin iloinen siitä, että nuorisotyöhön saadaan nyt lähes 4,7 miljoonan euron lisäys. Huoleni kuitenkin koskee sitä, että kun nyt veikkausvoittovaroihin on siirretty budjetista työpajatoiminnan rahoitusta 6 miljoonan euron verran ja kun tilanne on se, että näitä veikkausvoittovaroja ei voi käyttää työllisyyden tukemiseen, niin herää kysymys siitä, millä tavalla voidaan varmistaa nyt opetusministeriössä se, että työpajatoiminnan rahoitus budjetissa pysyy lähivuosina riittävällä tasolla.

Huoleni ei siinä mielessä koske niinkään etsivän työn määrärahoja, jotka todennäköisesti näillä jo tehdyillä päätöksillä tulevat olemaan riittävällä tasolla, mutta tosiasia on se, että meillä ei ole riittävästi työpajapaikkoja niille nuorille, joita löydetään nyt etsivän nuorisotyön kautta. (Puhemies: Minuutti on täynnä!) Eli miten ministeri aikoo ratkaista sen, että todellakin meillä on tarjota palveluita niille nuorille, jotka etsivän työn kautta löydetään?

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman, arvoisa puhemies! On tyydytyksellä todettava, että juuri valmistuneessa kesussa siirretään muun muassa varhaiskasvatus opetusministeriön hallinnonalalle. Se on tervetullut uudistus, samoin kuin se, että varhaiskasvatuslaki saatetaan voimaan.

Mutta samassa kesussa puhutaan myöskin ylioppilastutkinnon kehittämisestä ja todetaan, että ylioppilastutkinnon opiskelijavalinnoissa hyödyntämisen mahdollistamiseksi varmistetaan tutkintoon sisältyvien koearvosanojen vertailukelpoisuus yli koerajojen ja kirjoituskertojen.

Kysyisin ministeri Gustafssonilta: Onko tässä tarkoitus hyödyntää sitä tutkimusta, jota on tehty muun muassa Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa, jossa on todettu, että nykyinen ylioppilastutkinto johtaa siihen, että opiskellaan ja otetaan esimerkiksi reaalikokeessa niitä aineita, joissa tutkimustiedon ja kertoman mukaan on helppo saada hyviä arvosanoja? Millä tavalla varmistatte, että opiskelijat oppivat oikeita aineita, Suomen kehityksen kannalta tärkeitä aineita, eikä vain niitä, joita opiskellaan helposti ja joista saadaan hyviä arvosanoja?

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin täytyy kiittää tätä eduskuntaosuutta myös tämän koulutuksen osalta. Siellä on hyviä lisäyksiä, kuten lastentarhanopettajankoulutuksen puolelle muun muassa, ja lainaus sieltä: "Korvauksiinkin pieni symbolinen ele."

Mutta sitten se kysymys, jonka haluaisin ministerille esittää: Tällä viikolla täällä salissa on aivan oikeutetusti maailman tilanteesta johtuen pohdittu sitä, miten Suomessa nimenomaan valtiovarainministeri ja pääministeri varautuvat pahimpaan. Nyt haluaisin opetusministeriltä kysyä: Miten koulutuksellisesti opetusministeriö yhdessä Temmin kanssa on varautunut siihen, mikäli koulutusta tarvitaan puskurina yhteiskunnassa enemmän, suuremmin ja monimuotoisemmin, esimerkiksi työelämän kanssa yhdessä lomautusten vastapainona? Onko tällaisiin asioihin varauduttu, onko meillä varasuunnitelma?

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Kiitos tärkeistä kysymyksistä. Ehkä tällaisen poliittisemman puheenvuoron käytti edustaja Puumala tuomalla esiin kauhukuvia siitä, mitä mahdolliset ammattikorkeakoulujen rakenteelliset uudistukset tuovat mukanaan. Sanon nyt kuitenkin ääneen sen, että hyvin paljon on tullut myöskin myönteistä palautetta siitä, että rakenteellisia uudistuksia tehdään. Ne nähdään tarpeellisina myöskin sen takia, että meillä on ammattikorkeakouluissa yksiköitä, toimipisteitä, joitten vetovoima on heikko, ja se osin myöskin kertoo siitä, että nuoret äänestävät jaloillaan. Mutta me odotamme nyt rauhallisesti palautetta, mikä tulee helmikuun 16. päivä. Sen jälkeen sitten ministeriössä arvioidaan, mitä johtopäätöksiä niin rakenteellisten uudistusten kuin näitten aloituspaikkamäärienkin osalta on syytä tehdä.

Sen, että te yritätte vähätellä opetusministerin tietopohjaa ja osaamista näissä asioissa, minun egoni hyvin kestää, jos olen rehellisesti ja vilpittömästi todennut joitakin uusia asioita, joita ministerille on tullut tietoon, kun olen käynyt eri puolilla Suomea ja ottanut myöskin lähetystöjä vastaan. Minusta on kuitenkin ministerin ja meidän kaikkien syytä olla nöyriä ja tunnustaa, että on tullut myöskin uutta tietoa, jota ei ministerillä eikä ministeriössä ole ollut. Tätähän se elämä on, että uuttakin tietoa pitää ottaa vastaan.

Kiistän nyt jyrkästi sen, että tässä hallitus pyrkisi tietoisesti jotenkin keskittämään koulutusta ja tyhjentämään Itä-Suomea ja Lappia. Päinvastoin, kun viime maanantaina olin Kemi-Tornion ammattikorkeakouluun tutustumassa ja paikallisen kauppakamarin elinkeinoelämän näkemyksiin, niin on syytä avoimesti todeta, että siellä tuli myöskin uutta tietoa niistä teollisuuden ja työpaikkakehityksen näkökulmista, jotka on syytä sitten arvioida kevättalvella, kun uusia johtopäätöksiä tehdään.

Sitten tästä tiedepolitiikasta, jota edustaja Lauslahti muun muassa peräsi. Nyt hallitusohjelmaneuvotteluissahan sovittiin siitä, että budjettiin on avattu tällainen tutkimusinframomentti. Meillä on Suomessa kiistatta yliopistoilla, tiedekorkeakouluilla puutteita ikään kuin tutkimusvälineistön suhteen, ja tämä on merkittävä lisävoimavara nyt yliopistoille. Toivon mukaan sitä voidaan vahvistaakin sitten vielä tulevaisuudessa. Sehän sitten tämän ohjelmakauden viimeisinä vuosina on 8,5 miljoonaa euroa, joka nyt on kohtuullisen merkittävä asia.

Sitten tähän tiedepolitiikkaanhan liittyy merkittävästi nyt yliopistoihin suunnitteilla oleva uusi rahoitusmalli, joka nyt on ollut lausunnoilla, ja siitä on olemassa tämä yksimielinen esitys. En usko, että tämä paljon muuttuu. Tämähän pitää sisällään sen, että koulutus- ja tiedepoliittisten tavoitteitten osuus valtionosuudessa on 25 prosenttia, tutkimuksen 34 ja koulutuksen 41 prosenttia. Tietojeni mukaan nämä suhteet ovat saaneet hyvän vastaanoton yliopistokentässä, ja näen, että tämä uusi rahoitusmalli, joka astuu voimaan vuonna 2014, on nimenomaan vahvistamassa yliopistojen tiedepolitiikkaa, tutkimukseen perustuvaa opetusta ja tutkimusta.

Sitten edustaja Thors oli tyytyväinen tästä varhaiskasvatuksen siirrosta. Niin minäkin olen. Se on tärkeä asia. Myöskin teidän pohdiskelunne ja johtopäätöksenne ylioppilastutkinnon kehittämisestä on mielestäni ihan oikea. Nythän kesun ja hallitusohjelmankin mukaan on tarkoitus tutkinnon toisesta äidinkielen kokeesta kehittää entistä vahvemmin yleissivistystä, tiedon käsittelyä ja pätevyyden arvioinnin taitoja mittaava koe. Ymmärrän näin, että tällä juuri halutaan entisestään vahvistaa jo nyt hyvän lukion yleissivistävän oppimisen ja osaamisen tasoa, joka myöskin sitten arvioitaisiin ylioppilaskirjoituksissa. Tämän asian tiimoilta nyt sitten on tarkoitukseni käynnistää tämä valmistelutyö pian, kun kesu eilen valtioneuvostossa hyväksyttiin.

Palaan muihin vastaamatta jääneisiin kysymyksiin vielä keskustelun aikana.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki

Arvoisa puhemies! Tässä nuorten yhteiskuntatakuu nousi edustaja Mäntylän ja edustaja Alanko-Kahiluodon puheenvuoroissa esille, ja todella on niin, että nyt tämä etsivä nuorisotyö laajennetaan koko valtakuntaa koskevaksi, mikä on erittäin hyvä, ja siihen on varmistettu rahoitus. Mutta todella etsivä nuorisotyö ei yksin riitä, vaan pitää olla ne reitit, joissa ohjataan. Valtaosa tietenkin ohjautuu ammatilliseen koulutukseen, yleissivistävään koulutukseen, mutta on niitä, jotka tarvitsevat muunlaisia ratkaisuja, oppisopimuskoulutusta tai työpajatoimintaa, joka on erittäin hyvä ja tärkeä askel kohti muuta koulutusta tai työelämää.

Nyt kun 2013 vuoden alusta astuu tämä nuorten yhteiskuntatakuu voimaan, niin sen kautta pitää saada myös tälle puolelle rahoitus ja siitä meidän pitää yhdessä, sekä nuorisosta vastaavan kulttuuriministerin että toisaalta eduskunnan, pitää huolta, että tämä on niitä tärkeimpiä asioita suomalaisessa yhteiskunnassa, että yhtään nuorta ei enää päästetä syrjäytymään, ja minusta on tärkeätä, että me teemme yhdessä tämän yhteiskuntatakuun kautta töitä sen eteen.

Edustaja Palm nosti esiin lainauskorvaukset. Tietenkään niiden taso ei vastaa edelleenkään pohjoismaista tasoa, mutta kaiken kaikkiaan ensin budjettiesityksessä oli jo 10 prosentin korotus, ja ilolla panin merkille, että eduskunta oli myös tehnyt toisen noin 10 prosentin korotuksen, pikkuisen reilun, eli 20 prosenttia. Jos tällainen tahti jatkuu, niin lainauskorvauksissa päästään kohti sitä pohjoismaista tasoa, ja siinä on oikein hyvä painotus ollut.

Edustaja Uotila kysyi Olympiastadionin kunnostuksesta. Aivan niin kuin edustaja Uotila totesi, niin se on sekä arkkitehtonisesti, historiallisesti että urheilullisesti tärkeä rakennus. Se pitää laittaa kuntoon. Me emme voi jättää Olympiastadionia ulkomuseoksi, ja Berliinin olympiastadion on esimerkki siitä, miten on vanha stadion voitu kunnostaa sellaiseen kuntoon, että vuoden 2006 jalkapallon maailmanmestaruuskisojen loppuottelu pelattiin siellä.

On varauduttu niin, että Veikkauksen tästä rahastosta, josta tämmöisiä suuria hankkeita kuten aikaisemmin esimerkiksi Oopperataloa on rahoitettu, löytyisi niin, että se ei leikkaannu pois muualta, ja tällä pystyttäisiin tämä perusparannus nyt tekemään, ja odotetaan niitä hankesuunnitelmia ja laskelmia siitä. Perusparannushan on ensimmäinen askel, joka pystytään tällä nelivuotiskaudella hoitamaan, mutta sen jälkeen pitää vielä kehittää eteenpäin, jotta siitä tulee entistä modernimpi urheilun ja kulttuurin keskus. Usein unohtuu, että Olympiastadion on myös merkittävässä määrin kulttuuriareena, ei pelkästään urheilun areena. Tietysti erityisen tärkeää on huolehtia siitä, että jalkapallomaajoukkue pystyy jatkossakin pitämään sitä kotiareenana ja nurmikko on kunnossa.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Elämme taantumassa, jossa työttömyys on tosiasia ja myös nuorisotyöttömyys ja työmarkkinat muuttuvat nopeasti, ja näihin vaihtuviin tilanteisiin tarvitaan reagointia. Kiitos siitä, että hallitus on ohjelmassaan huomioinut meidän näyttötutkintojärjestelmämme, jo-ka on vahva perusta tälle tutkintotavoitteiselle koulutukselle. Mutta miten ensi vuonna? Työttömyys tuskin tulee tästä helpottumaan, eli miten turvataan riittävän tutkintotavoitteinen ammatillinen aikuiskoulutus ja työvoimapoliittinen koulutus? Tässä talousarviossa tämä on otettu huomioon lähinnä tässä oppisopimuskoulutuksen kohdalla, hyvä niinkin, ja siinä on puhuttu näiden vailla tutkintoa olevien asemasta. Mitenkä vailla tutkintoa olevien asemaa tullaan parantamaan?

Esko Kiviranta /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joka viides koulurakennus on niin sanottu homekoulu tai muuten peruskorjauksen tarpeessa. Koulurakennusten ongelmat koskevat merkittävästi ainakin noin 3 000:ta peruskoulun oppilasta. Valtiovarainvaliokunta teki pienoisen lisäyksen näihin valtionosuuksiin, mutta edelleen pudotus on jyrkkä edelliseen vuoteen verrattuna.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on erikoinen lause, johon toivoisin selitystä: "Valtion avustuksia oikein käyttämällä olisi kuitenkin mahdollista saada aikaan muutos kuntien asenteessa rakennustensa home- ja sisäilmaongelmiin ja opettaa oikeat toimintamallit homevauriokorjausprosesseissa sekä lisätä rakennusten käyttöaikaisten korjausten oikea-aikaisuutta."

Jos joku tuntee itsensä tämän mietinnön virkkeen äidiksi tai isäksi tai muuten haluaa selittää tätä, kuulisin mielelläni selityksen tähän syvälle luotaavaan virkkeeseen.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lisäys, minkä valiokunta teki, oli erinomainen lisäys, ja itse kysyisin siitä samasta asiasta myös. Koska oppilaitosten korjausvelka on tällä hetkellä 3,7 miljardia euroa, niin meidän lisäyksemme täällä eivät tee kesää, ei talvea. Sen takia tässä, kun on tutkittu tätä homekouluasiaa, niin on huomattu tutkimuksissa, että kuntien asenteissa on ollut ongelmia, niitten ongelmien havaitsemisessa, kosteusvaurioiden havaitsemisessa, rakentamisessa, hoidossa, eli koko siinä prosessissa, ja monet eurot, mitä on valtio antanut, ovat menneet harakoille. Sen takia haluaisinkin kysyä ministeriltä: Haluttaisiin sellainen avustusmalli, jossa pakotettaisiin avustuksen saaja laadukkaaseen toimintaan rakennusten ongelmien tutkimisessa, korjausten suunnittelussa ja toteutuksessa. Nykyinen järjestelmä ei tunne näitä laadullisia kriteerejä lainkaan, ja meillä olisi välttämätöntä saada (Puhemies: Minuutti!) tämä prosessi kuntoon. Onko tämmöistä uutta avustusmallia mahdollisesti suunnitteilla?

Heli  Paasio  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän samaan homekouluongelmaan. Kaikki tiedetään, että terveellinen ympäristö opiskelijoille ja koululaisille on äärettömän tärkeätä, mutta tuo, mitä edustaja Vahasalo viittasi tähän summaan, on miljardeissa mitattavissa. Riippumatta siitä, paljonko me täällä saamme lisättyä, ongelmaa ei ratkaista tässä ja nyt.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä onkin puhuttu siitä, että täytyy miettiä uusia järjestelmiä kaiken kaikkiaan, että kunnat itsessään sitoutuisivat myös korjaamaan niitä riippumatta siitä, saadaanko avustuksia vai ei, saati jos avustusten käytössä on ollut ongelmia tai kun kunnat kilpailuttavat ja korjauttavat näitä tiettyjä kouluja, niin sen jälkeen todetaan aika pian uusia ongelmia. Tarkastusvaliokuntahan paneutuu tällä kaudella nyt tähän kosteus- tai homeongelmaan, ja katsotaan, mitä sieltä tulee.

Mutta piti itseni puuttuman siihen, että täällä moni sanoo sitä toisissa puheenvuoroissa, että tarvitaan lisää leikkauksia valtiontalouteen, ja kun me tulemme tänne, niin sitten sanotaan, että mikään ei riitä. Jonkinlaista loogisuutta toivoisi.

Kiitos perussuomalaisten edustajien, puheenvuorot ovat olleet äärettömän rakentavia ja on kehuttu myös sitä yhteiskuntatakuuta tai mietitty sitä yhdessä, miten löydetään tiettyjä ratkaisuja. Me kaikki olemme samassa haastavassa tilanteessa, eikä kukaan tee mielellään leikkauksia, mutta niitä joudutaan tekemään joka puolella, ja meidän täytyy muistaa myös, että taloudelliset ajat eivät tästä helpotu vaan haasteellistuvat.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntien nuorisotyöhön ja nuorisotiloihin tarkoitetut määrärahat ovat vuosien saatossa laskeneet aina vaan alaspäin ja alaspäin. Se on tarkoittanut sitä, että yhä nuoremmat nuoret notkuvat nortti suussa keskikaljahumalassa torien reunalla tai kauppakeskuksissa. Nyt tarvittaisiin tuonne nuorisotyöhön sellaisia määrärahoja, millä saataisiin nuoret rakentavaan, hyvään harrastustoimintaan. Onko teillä minkäänlaisia eväitä siihen, miten pystyttäisiin nostamaan nuorisotyötä taas siihen arvoon, mikä sille maakunnissa kuuluisi?

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opiskelu kannattaa aina, ja siihen kuuluu panostaa nyt ja tulevaisuudessa. Ammatillisia koulutuksia on syytä tämmöisille täsmäaloille, missä on pulaa, lisätä, muun muassa pelastajien ja lääkärien kohdalla, ettei meidän tarvitse turvautua mihinkään valelääkäreihin.

Sitten näitten paikkojen jaon kohdalla on myös syytä harkita ja pikkuhiljaa alkaa poistaa näitä vääristäviä kielipohjaisia kiintiöitä, mitä on olemassa.

Yliopistokeskuksien merkitys alueelleen on tärkeä, ja niitten asema tarvitsee turvata. Ne ovat erittäin työllistäviä omalle paikkakunnalleen. Tästä on tehty aloitteita, ja ne on syytä ottaa vakavasti.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tullut kiistatta osoitetuksi se, että tuolla pohjoisessa Barentsin alueella ja Suomen Lapissa on käynnistymässä ennenkokematon investointiaalto. Sehän rakentuu luonnonvarojen hyödyntämiseen ja Lapissa erityisesti kaivostoiminnan varaan. Nämä eivät ole vain alueellisesti merkittäviä asioita. Mehän olemme tottuneet ajattelemaan, että se, mikä tapahtuu Lapissa, on alueellisesti merkittävää, se on kaukana täältä, se on usein vähäpätöistä kansakunnan kannalta. Mutta nämä ovat kansallisesti merkittäviä hankkeita, joita Suomi tarvitsee erityisesti nyt, kun sen talous on vaikeuksissa. Siellä tarvitaan kiistatta lisää työntekijöitä, ja siellä tarvitaan osaavia työntekijöitä, erityisesti teknisen osaamisen ala on erittäin tärkeä kaivosteollisuuteen liittyvässä teollisuudessa. Ministeri Gustafsson on nyt tutustunut kyllä paikan päällä näihin kysymyksiin, erityisesti Kemi—Tor-nion tilanteeseen ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulutuksen osalta. Joko saan kuulla, että ministeri on valmis perumaan ne leikkaukset, (Puhemies: Minuutti on täynnä!) jotka tulevat vahingoittamaan tuota kehitystä, ellei niitä koulutuspaikkoja saada?

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen lupaama koulutustakuu on hyvä ja tavoiteltava asia. Toivottavasti se ei jää vaan kauniiksi kirjaukseksi, budjetin numero-osa ei nimittäin kaikilta osin läheskään tue tuota arvokasta päämäärää. Tähän asti moni kunta on tehnyt oman osansa koulutustakuun toteuttamiseksi tarjoamalla lukiopaikan kaikille halukkaille nuorille ja aikuisopiskelijoillekin. Nyt valtionosuuksien säätelyllä välillisesti pakotetaan lukioiden lakkauttamiseen. Tämä vaikeuttaa varsinkin pitkien etäisyyksien alueilla nuorten osallistumista lukio-opetukseen huomattavasti. Miten tältä osin tuota koulutuksen tasa-arvoa, arvoisa ministeri, aiotte paremmin toteuttaa?

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan kiittää ministeri Gustafssonia siitä, että te opposition pommituksesta huolimatta viette ammattikorkeakoulu-uudistusta eteenpäin.

Mutta ruusujen lisäksi vähän antaisin risuja. Kehittämissuunnitelman, kesun, pitäisi konkretisoida ja vauhdittaa hallitusohjelmaa. Nyt kun katsoo tuota ammattikorkeakoulu-uudistusta, niin en ihan tuohon keskustan pingpong-esitykseen yhdy, mutta hieman palloilulajiin liittyvää oireilua siinä on. Erityisen harmissani olen siitä rahoitusuudistuksen siirtymisestä. Nythän se hieman vesittyy, kun vasta selvitetään vuoteen 2015 mennessä, miten ammattikorkeakoulujen rahoitus siirtyy valtiolle. Kysyisinkin ihan: Mitä tässä selvityksessä on konkreettisesti tarkoitus selvittää? Miten tämä selvitys tehdään? Käytännössähän on mahdollisuuksia leikata rahaa joko yleisistä valtionosuuksista tai sitten niin sanotusta OKM-valtionosuudesta. Toivon, että eduskunta tähän saisi vastauksen, koska ammattikorkeakoulu-uudistus on hallituksen tärkeimpiä uudistuksia. Se on koko kansakunnan kannalta tärkeää, että jokaisessa maakunnassa on laadukas ammattikorkeakoulu.

Ihan lopuksi toivon, että kiinnitätte huomiota valtiovarainvaliokunnan mietinnön yleisperusteluihin. Siellä kyllä todetaan, että jatkossa hallituksen on pidettävä huoli siitä, (Puhemies: Minuutti on täynnä!) ettei koulutuksen laatua leikata rakenteellisilla uudistuksilla.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pidän hyvänä, että liikuntaan, kulttuuriin, urheiluun, nuorisotyöhön panostetaan 520 miljoonaa euroa. Liikunnan asemaa peruspalveluna halutaan vahvistaa, liikunnallisen elämäntavan vahvistamista ja yhdenvertaisten palveluiden saatavuutta halutaan turvata. Pidän tätä erittäin hyvänä ja kannustan urheiluministeri Arhinmäkeä viemään tätä eteenpäin.

Tavoitteena on myös rakentaa pohjaa menestykselle kansainvälisessä huippu-urheilussa, ja meillä on Suomessa valmistunut juuri Humu-työryhmän esitys huippu-urheilun rahoituksesta ja uudistamisesta. Kysyisin urheiluministeri Arhinmäeltä: miten tämä huippu-urheilun rahoitus saadaan järjestettyä riittävälle tasolle samaan aikaan, kun meidän pitää panostaa myös suuria ryhmiä liikuttavaan urheiluun?

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvin merkittävää, että tässä tiukassa talouden ajassa me saamme yleissivistävän koulutuksen määrärahoihin jopa 6 prosentin korotuksen verrattuna vuoteen 2011, myös ammatillisen koulutuksen puolelle 5 prosenttia. Elikkä nämä ovat asioita, jotka on syytä esiin nostaa.

Erityisesti on merkittävää, että on haluttu satsata perusopetuksen laatuun ja siellä muun muassa ryhmäkokoihin, jotka ovat aina olleet tämmöinen iso kysymys ja hyvin vaikuttava tekijä koulutuskentällä, millä me pystymme siihen opetuksen laatuun saamaan kehitystä huomattavasti. Ja on tärkeää, että myös selvitetään jatkossa sitä, voidaanko ryhmäkoosta sitten säätää jopa lailla.

Tämä yhteiskuntatakuu on täällä tullut jo esille, ja kun se on varmaan yksi suurimpia asioita, mitä tässä lähdetään eteenpäin viemään, niin nyt olisin halunnut vielä tarkentaa ministereiltä sitä, miten kuntien osalta lähdetään liikkeelle tätä toteuttamaan, koska on tarkoitus varmasti myös saada tämä käytännössä toimimaan kunnissa.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Erilaisia oppijoita on noin 20 prosenttia väestöstä. Erilaiset oppijat eivät tarvitse tukiopetusta tai erityisopetusta, vaan he tarvitsevat erilaisia opetusmenetelmiä. Erilaisten oppijoiden tunnistamisessa on vielä puutteita, eikä opettajilla ole välttämättä riittäviä valmiuksia vastata näiden erilaisten oppijoiden tarpeisiin. Tämä saattaa johtaa siihen, että oppilaan ja opiskelijan oppimistulokset huononevat, ja pahimmillaan tämä voi johtaa oppimispolulta putoamiseen ja jopa syrjäytymiseen.

Toiminnalliset menetelmät ja draaman käyttö opetuksessa on todettu joillekin erilaisille oppijoille erittäin hyväksi oppimistavaksi. Nämä menetelmät ovat myös etiikan, vuorovaikutustaitojen ja myös kielten opiskelussa erittäin tehokkaita menetelmiä. Kysynkin opetusministeriltä, miten hän näkee toiminnallisten menetelmien mahdollisuudet esimerkiksi perusopetuksessa. Miten näitä asioita voisi enemmän huomioida opettajakoulutuksessa?

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Viime kierrokselta lyhyesti.

Edustaja Kiljuselle myönteinen asia: eilisessä hyväksytyssä kesussa päätettiin lisätä sosiaali- ja terveydenhoitoalan aloituspaikkoja.

Sitten edustaja Palm teki myöskin tärkeän kysymyksen, onko meidän ministeriössämme varauduttu ensi kevääseen, ehkä ensi vuoteen, seuraaviinkin, kun taloustilanne näyttää menevän huonompaan suuntaan. Kyllä minäkin tässä yh-teydessä nyt kovin nostan esille tämän yhteiskuntatakuun, joka opetusministerin näkökulmasta on erityisesti koulutustakuu, ja haluan tietysti ministerinä erityisesti pitää kiinni siitä hallitusohjelmatavoitteesta, että jokaiselle nuorelle on peruskoulun jälkeen aloituspaikka, paikka, missä jatkaa opiskelua, ja myöskin siitä, että sitten valmistumisen jälkeen turvataan työttömälle kolmen kuukauden sisällä myöskin työ- tai toiminnallinen aktiviteetti. Nämä ovat tosi tärkeitä asioita, ja luulen, että meistä jokainen kansanedustaja saa paljon palautetta siitä, että tehkää enemmän nuorisotyöttömyyden poistamiseksi. Tässä on yksi hallituksen vastaus siihen — toki sitten muitakin keinoja ja asioita on käytössä.

Ihan tuosta kysymysten häntäpäästä: Edustaja Mäkisalo-Ropponen peräsi ministerin näkemystä peruskoulun näistä ikään kuin toiminnallisista menetelmistä. Minä itse näen draamaopetuksen nimenomaan pedagogisena menetelmänä: miten lapset saadaan draaman keinoin ilmaisemaan itseään, olemaan vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, kehittämään tunneälyä, sosiaalista vuorovaikutusta ja tällaista. En nyt ole lupaamassa tässä tuntijakouudistuksessa draamaa oppiaineeksi. Sen sijaan pidän erittäin tärkeänä sitä, että tällaista toiminnallisuutta lisätään peruskoulussa ja nimenomaan yläasteella, joka on varsin ainepainotteinen. Lapset ja nuoret kaipaavat tietynlaista aivolepoa ja tekemistä enemmän kuin tällä hetkellä siellä on. Sen takia tämä taide- ja taitoaineiden lisääminen on tärkeää, ja pidän siitä kyllä kiinni, kun tätä esitystä nyt valmistellaan.

Edustaja Sarkomaa kantoi huolta siitä, että tämä ammattikorkeakoulu-uudistus olisi nyt vesittymässä. Ei suinkaan. Jos tulee vuoden aikalisä tilanteessa, jossa ollaan muutenkin uudistamassa kuntien valtionosuusjärjestelmää, niin päädyimme tässä hyvässä yhteisymmärryksessä hallituksessa siihen, että otetaan tämä valtiollistaminen ja 500 miljoonan euron siirto kunnilta valtiolle rauhallisesti, analysoidaan se eikä lähdetä nyt, kärjistäen sanottuna, maksattamaan sitä yleisestä valtionosuudesta, sos.- ja terveystoimesta, jonka sisällä on myöskin perusopetus, eikä myöskään niin, että kun jo nyt lukio- ja ammatilliseen koulutukseen kohdentuu säästöjä, niin me olisimme ikään kuin rahoittaneet sen lukio- ja ammatillisen koulutuksen valtionosuuksilla. Sen takia tämä on syytä katsoa isommassa kokonaisuudessa, osana sitten tätä niin sanottua isoa valtionosuusuudistusjärjestelmäkokonaisuutta.

Mutta tärkeintä on se, että ammattikorkeakoulujen muu rahoitusjärjestelmä uudistetaan vuoteen 2014 mennessä, kun se nyt perustuu aivan liikaa vaan opiskelijamääriin: 70 prosenttia opiskelijamäärästä. Eihän tämä nyt ole mikään tämän päivän rahoituksen peruste. Sinne haetaan vaikuttavuutta, laatua ja tällaisia uusia rahoitusinstrumentteja. Samaten on tarkoitus uudistaa vuonna 2014 ammattikorkeakoulujen toimiluvat. Tässä tehdään myöskin tätä rakenteellista uudistamistyötä rinnan sitten tämän muun kehitystyön kanssa, mitä itse asiassa ammattikorkeakoulut myöskin itse ovat tekemässä.

Ehkä jatkan sitten taas myöhemmin.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täytyy sanoa, että ei käy kateeksi opetusministeriä. Tunnen empatiaa häntä kohtaan tätä budjettikirjaa lukiessa, sen verran rajuja leikkauksia on kautta koulutuslinjan.

Meillä on kuitenkin Suomessa perusteltu aina menestymistä kasvulla ja koulutuksella ja nyt meidän on huolehdittava siitä, että tämä peruskivijalka ei murennu. Oikeastaan viittaan tuohon edustaja Paasion puheenvuoroon, kun hän sanoi, että leikata pitää kaikkialta, mutta huoleni kantaa sinne, kun kevät koittaa, että kivettäisimme yhden kivijalan, johon emme enää koskisi, elikkä koulutuksen, emmekä sieltä enää leikkaisi lisää. Leikkaukset ovat ihan riittävät tällä hetkellä.

Arvoisa puhemies! Voimavarojen järkevä käyttö koulutuksessa on paikallaan. Keskusta on ollut sitä mieltä, että esimerkiksi koulutusmääriä pitää tarkastella uudelleen mutta työelämälähtöisesti ja ikäluokkien kokoon painottuen, niin ikään kuunnellen alueen ääntä. Se on erittäin tärkeä asia. Toivon, että ministeri tämän muistaa myöskin tulevaisuudessa. Elikkä alueen ääni tarkastelussa työelämälähtöisesti ja alueella keskeisten vaikuttajien ääni kuuluviin.

Mikko Alatalo  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan kommenttina urheiluministerille, että Olympiastadionhan on kansallinen monumentti, joka pitää korjata, mutta myös Tampereella on rakenteilla monitoimiareena, joka tarvitsisi 10 miljoonaa valtiolta. Suurimmalta osalta raha tulee yksityiseltä puolelta. Nyt on vain 4 luvassa, ja tähän tietysti toivoisi vastausta.

Mutta kysymys opetusministerille: Suomessa on valtakunnan kattava tasa-arvoinen musiikkioppilaitosten verkko. Musiikkiopistot ovat avoimia laitoksia, oppilaat maksavat vain 10 prosenttia kuluista kuntien ja valtion huolehtiessa lopusta. Nyt on niin, että samalla kun ammattikorkeakouluverkkoa harvennetaan, niin myös valitettavasti kuntien tilanne on huonontumassa valtionosuuksien pienentyessä. Ne eivät pysty tilaamaan kerta kaikkiaan näitä oppilaspaikkoja musiikkiopistoista. Olisinkin kysynyt, ministeri Gustafsson, kun te olette huolissanne myös nuorison syrjäytymisestä, musiikki voi olla keino syrjäytymisen estämiseksi: mitä te aiotte tehdä, arvoisa ministeri, ettei maailmankuulu suomalainen musiikkikoulutus rapaudu kokonaan?

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sivistys ja kulttuuri kuuluvat kaikille, mutta miten tämän asian on arvottanut hallitus? Leikkaamalla vapaan sivistystyön oppilaitosten valtionosuuksia yli 11 miljoonalla eurolla. Tämä heikentää monen erityisryhmään kuuluvan, maahanmuuttajan, eläkeläisen, lapsen mahdollisuuksia vapaaseen sivistystyöhön. Muun muassa kansalaisopistot ovat hyvä väylä siihen, että kynnys opetukseen on matala kaikille ryhmille, myös erityisryhmille. On siis vaarana, että opintotunnit näissä vapaan sivistystyön oppilaitoksissa vähenevät. Silloin myöskin kohdistuu varmasti sitten opintomaksuihin korotuksia, ja tämä heikentää myöskin varmasti osallistumista osassa ryhmistä. Samaan hengenvetoon voi todeta, että maakunnan orkestereiden ja teattereiden rahoitus myös vähenee, ja se madaltaa myöskin tasa-arvoista sivistystä ja kulttuurin mahdollisuuksia eri puolilla Suomea.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin kulttuuriministeri Arhinmäeltä, kuinka hän aikoo toimia sen eteen, että kulttuuriavustukset jaettaisiin tasapuolisesti eri puolella Suomea oleviin tapahtumiin. Esimerkiksi kansanmusiikkitapahtuma Spelit, joka on toiminut Etelä-Pohjanmaalla jo vuodesta 72, on tarjonnut valtakunnallista ja kansainvälistä kulttuuritarjontaa, mutta on valitettavasti viime vuosina kärsinyt hieman alimitoitetuista valtionosuuksista. Kuinka kulttuuriavustukset tulevat jakautumaan jatkossa, sillä näillä tapahtumilla on erittäin suuri merkitys ympäri Suomea, ja piristävä merkitys, aivan kuten tiedetään, mikä kulttuurilla on? Arvoisa ministeri, tätä kysyisin: kuinka tulette varmistamaan sen, että nämä avustukset jakautuvat tasapuolisesti eri puolella Suomea oleviin tapahtumiin?

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on nuorisotakuuta jo kehuttu ja syystä. Täytyy vielä kiittää ja kannustaa opetusministeriä pitämään kiinni kunnianhimoisista tavoitteistaan vahvistaa ammattikorkeakouluja parantamalla niiden hallintoa ja johtamista sekä uudistamalla niiden rahoituksen. Ammattikoulukentän uudistuksen tarve on kiistaton. Valtakunnallisesti ammattikorkeakouluihin otetaan nyt opiskelijoita, jotka eivät valmistu, ja nekin, jotka valmistuvat, eivät välttämättä työllisty. Korkeakoulutuksen aloituspaikkamäärät on saatava nykyistä paremmin vastaamaan tulevaisuuden työelämän kysyntää. Lopuksi vielä kysyisin ministeriltä lukiokoulutuksesta, joka on aika ottaa koulutuspolitiikan keskeiseksi painopistealueeksi: mitä te aiotte tehdä lukiokoulutuksen kehittämiseksi?

Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nuorten yhteiskuntatakuu on äärimmäisen tärkeä ja hatunnoston arvoinen teko ja monelle nuorelle varmasti lottovoitto. Tähän liittyy kuitenkin joitakin aukkokohtia, pelkkä porkkana ja kädenojennus ei nimittäin kaikkia valitettavasti auta. Alle 30-vuotiaista työttömistä nuorista moni on jo, ikävä kyllä, syrjäytynyt ja moniongelmainen. Heille ei riitä se, että heille vaan tarjotaan työpaikka ynnä muuta, vaan he tarvitsevat kädestä pitäen opastusta ja henkilökohtaista apua. Kysyisin ministereiltä, miten tämä hoidetaan.

Toinen asia: Yhteiskuntatakuuseenhan ei tällä hetkellä liity minkäänlaista vastaanottopakkoa näitä tarjottavia toimenpiteitä kohtaan. Eli entä ne nuoret, jotka jatkavat mieluummin toimeentulotuen uraputkessa ja antavat muiden työssä käyvien ja yrittävien nuorten elättää itsensä? Tätä joutilaisuusvaihtoehtoa ei mielestäni missään nimessä tule sallia tai mahdollistaa.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus esittää 56 miljoonan plus 2 miljoonan lisämäärärahan valtionosuuksiin ja -avustuksiin oppilaitosten perustamiskustannuksissa. Tästä summasta 52 miljoonaa menee jo käynnistyneisiin hankkeisiin, elikkä käytännössä ei juurikaan ole rahaa rakentaa uusia kouluja. Lainsäädäntö kuitenkin edellyttää, että oppilailla on oltava turvallinen ja terveellinen ympäristö opiskellakseen. Home- ja sisäilmaongelmat ovat kuitenkin sen verran suuria, nämä ongelmat aiheuttavat terveyshaittoja siinä määrin, että ne uhkaavat jopa kansanterveyttämme. Kysyisinkin ministeriltä: kuinka tämä hallitus voisi lisätä tätä määrärahaa tästä esityksestä huolimatta, jotta voitaisiin käynnistää uusien koulujen rakentamista enemmässä määrin kuin 2—4 kappaletta ensi vuonna ja saataisiin näitä homeongelmia korjattua myös enemmän?

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn myös niihin ihmisiin, jotka ovat ilahtuneita tästä nuorten yhteiskuntatakuusta ja erityisesti siitä, että myös koulutustakuun puolella etsitään uusia ratkaisuja. Samoin jos ajatellaan hallitusohjelmaa ja kesuakin, jossa lähdetään siitä, että eriarvoistumista pyritään ehkäisemään, jos aiomme oikeasti toteuttaa aidon ja toimivan nuorten yhteiskuntatakuun, niin itse asiassa ne välineet lähtevät jo äidin mahasta. Siinä mielessä koulun eriarvoisuuden ehkäiseminen on keskiössä.

Se 50 miljoonaa, mikä nyt tulee ryhmäkokojen pienentämiseen, on tässä mielessä erittäin arvokas, mutta toivoisin, että ministerit myös vahtisivat sitä kääntöpuolta, koska usein on niin, että sitä saa, mitä tilaa. Kun kunnille annetaan korvamerkittyä rahaa, niin se herkästi johtaa siihen, että esimerkiksi koulupuolella säästetään jostakin muusta, ja jos katsomme viime aikojen tilastoja, niin tuo säästökohde on ollut tukiopetus. Jos näin käy jatkossakin, se vaarantaa nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamisen.

Sitten vielä evästykseksi toivoisin, että panostaisitte siihen, että paikallistasolla eri toimijat tekevät enemmän yhteistyötä, koska jos kaikki puuhaavat yksiksensä, niin tämä takuu ei toteudu.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on hyvin useassa puheenvuorossa puhuttu liikunnasta ja tulevista huippu-urheilijoista. On tilastoissakin todettu, miten suuri merkitys on liikunnalla esimerkiksi nuorten syrjäytymiseen ja ylipainon hallintaan jne. Mitenkä on nyt sitten tulevassa peruskoulussa tulevina vuosina, onko tarkoitus lisätä liikunnan osuutta peruskoulun puolelle ja myös tietysti sitten lukiossa jatkona?

Eila Tiainen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on jo moneen kertaan kehuttu tätä nuorisotakuuta. Se on erinomainen asia, ja ylipäätään se, että meillä on hyvä peruskoulu, on kaiken elinikäisen oppimisen pohja ja perusta. Oli hyvä kuulla ministeri Gustafssonin kertovan, että ammattikorkeakoulu-uudistus ei missään tapauksessa vesity.

Mutta näistä ammattikorkeakouluista ja niistä leikkauksista on oltu kovin huolissaan. Täällä on puhuttu myös työelämälähtöisyydestä. Nyt kun näitä aloja, varsinkin tätä kulttuurialaa, ilmeisesti supistetaan, niin haluaisin kyllä puolustaa näitä kulttuurialan opiskelijoita. Heistä hyvin monet ovat sijoittuneet vapaan kulttuurielämän piiriin ja vapaitten ryhmien toimintaan, että vaikka he eivät suoraan työllisty johonkin tiettyyn ammattiin, niin heistä on alueilla ollut aivan erinomainen ilo ja hyöty kulttuurin toimijoina.

Mitä näihin valtionosuusleikkauksiin tulee, niin erityisen huolissani olen esimerkiksi museoista. Suurin osa museoista ja gallerioista sijaitsee täällä pääkaupunkiseudulla, mutta myös (Puhemies: Minuutti!) alueilla ja syvällä maaseudulla pitäisi pitää huolta siitä, että ihmisillä olisi myös tämän kaltaisia palveluja. Ja vielä yksi huomio. Hallitusohjelmassa oli yksi ainoa lause...

...taideyliopistosta, ja minä olen siitä aivan erityisen...

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Maakunnissa sijaitsevilla yliopistokeskuksilla on hyvin merkittävä rooli alueiden sivistystyössä tällaisilla alueilla, joilla omaa yliopistoa ei ole. Näin myös meillä Lahdessa. Tämän toiminnan rahoittamiseen osallistuvat niin alueiden kunnat kuin paikallinen elinkeinoelämä. Kysyn ministeriltä: miten ministeri näkee yliopistokeskusten rahoituksen turvaamisen tulevaisuudessa tässä käynnissä olevassa haastavassa taloustilanteessa?

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lasten, nuorten ja aikuisten liikunta on aivan liian vähäistä tänä päivänä. Kysyisinkin arvoisilta ministereiltä: onko kaikki tehty yleisen liikunnan lisäämiseksi? Projekteja pitäisi edustaja Elomaan mielestä lisää laittaa.

Toinen kysymys: Vanhemmilta tulee jatkuvasti tuolta Varsinais-Suomesta soittoja: oppivelvollisuus vaarantuu, he ottavat kohta pikkulapsensa pois koulusta, koska sudet ovat pihalla. Tämä on vakava asia. Kysymys kuuluu: voitaisiinko tehdä enemmän ministereiden välillä yhteistyötä, koska tämä on akuutti tilanne?

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opetus- ja kulttuuriministeriö on tehnyt selvityksen opettajankoulutuksen kokonaistilanteesta, ja sen johdosta valiokunta näköjään pitää välttämättömänä sitä, että nyt selvitystyön valmistuttua opetus- ja kulttuuriministeriö jatkaa toimenpiteitä opettajankoulutuksen kehittämiseksi. Meillä monella on muistissa hyvin se, että Oulun yliopisto lakkautti muutama aika taaksepäin Kajaanin opettajankoulutuksen, ja nyt tämän selvitystyön pohjalta kysynkin suoraan arvostamaltani ministeriltä, olisiko mahdollista ikään kuin ministeriön toimesta nyt ajatella toimenpiteitä, joilla tuo olemassa oleva Kajaanin opettajankoulutuslaitos käynnistettäisiin uudelleen.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä salissa äsken joku rohkeni kehaista myöskin perussuomalaisia ja meidän yhteistyöhalukkuuttamme. Totean, että meillä oli, meidän pienellä ryhmällämme, tässä jaostossa kyllä tarpeita kiinnittää huomiota ja hankkia lisämäärärahaa homekouluihin, ammattikorkeakoulutyöhön, nuorisotoimintaan ja ennen kaikkea teattereihin ja orkestereihin. Siellähän vähennettiin teatterien ja orkestereiden valtionosuuksia 1,6 miljoonaa euroa.

Jyväskylässä meidän kaupunkimme tukee teatteria 82 eurolla per katsoja, orkesteria 112 eurolla per kuulija, ja näin ollen, jos valtionosuudet vähenevät näiltä kulttuurilaitoksilta, niin peruskunnathan joutuvat laittamaan omaa ikuista rahaansa. Vielä kulttuuriministerille sen verran, että Jyväskylässä on 25 vuotta puuhasteltu ja nyt tehty päätös paikasta Jyväskylän konserttisalille. Minä toivon, että pientä alkurahaa, jos ei muusta niin sieltä pitkältä listalta, löytyisi tähän konserttisalin suunnitteluun.

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Puhemies! Edustaja Rundgren edellisellä kierroksella peräsi jo, että ministerin pitää nyt tässä perua joitakin aloituspaikkasupistusehdotuksia. Olen ilmoittanut tasapuolisesti kaikille, että arvio tehdään yhdessä sitten helmi—maaliskuussa, ja ennen sitä ei tietystikään voi kesken prosessin luvata kenellekään yhtään mitään, mutta niin kuin sanoin, uutta tietoa on tullut, ja sen pohjalta sitten on tarkoitus myöskin tehdä uudelleenarviointeja. Niin kuin olen aiemmin sanonut, ei tietystikään voi olla niin, että nämä ehdotukset ovat kiveen hakattuja, vaan arvioidaan sitten sen uuden informaation pohjalta.

Sen vielä sanon tästä tärkeästä ammattikorkeakoulu-uudistuksesta, että tämä prosessihan on jo nyt johtanut siihen, että alueilla ammattikorkeakoulut tekevät keskenään, ovat aiemminkin tehneet, hyvää yhteistyötä ja arvioivat sitten työnjakoa ja omaa profiloitumistaan. Minusta on aivan varmaa, että tästä syntyy kuitenkin hyvä lopputulos.

Sitten edustaja Vehkaperä takertui ja otti esille tämän tärkeän vapaan sivistystyön asian. Olen itse monessa mielessä myöskin vapaan sivistystyön kasvatti, sen aktiivinen käyttäjä vuosikymmenten mittaan, ja tässä nyt vaan on kyse siitä, että kun näitä välttämättömiä säästöjä joudutaan valtiontalouden vakavasta tilanteesta johtuen tekemään, niin myöskin vapaan sivistystyön kohdalta nämä säästöt eri vapaan sivistystyön kentille ovat vaikutuksiltaan 3—9 prosenttia. Sen kanssa nyt sitten on pyrittävä elämään ja kohdentamaan sitten ne olemassa olevat resurssit mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti myöskin aikuiskoulutuksen tasa-arvon näkökulmasta.

Sitten edustaja Vikman otti esille tärkeän lukion kehittämisen. Siitä on myöskin ihan selvät tavoitteet ja tahtotila olemassa. Meillä on tarkoitus nyt käynnistää lukiokoulutuksen tavoitteita ja tuntijakoa koskeva uudistustyö, uudistetaan opetussuunnitelman perusteet, ja siinä yhteydessä on erittäin tärkeää tämä työelämäyhteys, tieto- ja osaamistarpeet, jotka tarkoittavat mielestäni sitä, että lukion yleissivistyksen vahventamista, laajentamista ja syventämistä tulee tehdä nyt ikään kuin tätä aikaa ja tulevaisuutta vastaavasti. Tämä työhän aina keskimäärin tehdään kerran kymmenessä vuodessa, ja se on tarkoitus nyt tämän hallituskauden loppupuolella käynnistää heti, kun tämä peruskoulun tuntijakouudistus on saatu vahvistettua, toivon mukaan ensi vuoden aikana.

Myöskin lukiokoulutukseen kehitetään tuloksellisuusrahoitusta ja sitä tukevat ja kattavat laatukriteerit. Minä hirveästi korostaisin nyt opetusministerinä sitä hyvää asiaa, joka tuossa kesussa on, että varhaiskasvatuksessa, peruskoulussa, ammatillisessa koulutuksessa, lukiokoulutuksessa, ammattikorkeakoulu-uudistuksessa, tiedekorkeakoulussa, kaikissa on sisäänrakennettu erittäin merkittävät opetuksen laatua parantavat sisältöelementit ja kehittämiskohteet. Tämän takia pidin jossain määrin loukkaavana sitä, jos nyt muistan oikein, että keskustan vastalauseessa olisi annettu ymmärtää, että tässä ollaan viemässä jotenkin suomalaista koulutusta alaspäin. Ei tietystikään, näissäkin oloissa esimerkiksi tämä peruskouluun panostettava 50,5 miljoonaa euroa on mahtava suoritus. (Heli Paasio: Aivan!)

Kun osallistuin opetusministerinä kaikkien EU-maiden opetusministerikokoukseen, voin ylpeänä todeta, että, toisin kuin lähes kaikissa muissa maissa, Suomessa panostetaan ja kehitetään meille erityisen tärkeää peruskoulua. (Raija Vahasalo: Hyvä, hyvä!)

Sitten tästä liikunnasta. Käsitykseni mukaan tämä työryhmä tulee esittämään liikunnan lisäämistä peruskoulussa. Mielestäni sitä tulisi voida lisätä myöskin ammatillisessa ja lukiokoulutuksessa. Syyt me kaikki tiedämme, vaikka korostan sitä, että olennaista on lisätä liikuntakulttuuria kaikissa koulumuodoissa, se ei ratkea lisäämällä yksi tai kaksi oppituntia. Tämä on paljon isompi yhteiskuntapoliittinen kysymys, miten me saamme nuoret liikkumaan, lapset liikkumaan paljon enemmän, ja mielestäni edustaja Filatov käytti viisaan puheenvuoron, niin kuin yleensä, että nämä pitää aloittaa sieltä varhaislapsuudesta jo, tämän liikkuvan elämäntavan oppiminen.

Opettajankoulutuksen kohdalta edustaja Korhoselle. Tämä Kajaanin opettajankoulutusyksikön lopettaminen on tietysti Oulun yliopiston autonomiaan kuuluva asia. Minä otan henkisen kopin tästä ajatuksesta, mutta en uskalla luvata asian suhteen nyt yhtään mitään. Me olemme siis lisäämässä opettajankoulutuksen aloituspaikkoja, mutta se on nyt vielä auki, miten se sitten on tarkoitus kohdentaa.

Edustaja Kari kysyi yliopistokeskusten tulevaisuutta. Voin todeta näin, että se on tärkeä asia myöskin hallitusohjelman mukaan. Yliopistokeskusten asema turvataan.

Sitten edustaja Pelkonen pohdiskeli ja kysyy osana tätä yhteiskuntatakuuta, tuleeko siihen joitain niin sanottuja pakkotoimia. Sitähän pohdiskelee nyt ensi vuodenkin, vielä pitkään, työryhmä, miten se on tarkoitus sitten jalkauttaa kuntiin alueille, ja tässä yhteydessä sitten varmaan mietitään kaikkia keinoja. Itse kuitenkin korostaisin en pakkoa vaan sitä, että erityisesti vaikeassa asemassa ja elämäntilanteessa olevat nuoret kaipaavat henkilökohtaista ohjausta, vanhemmuutta, seuraamista ja aktiivista tukemista. En itse usko ja luota mihinkään pakko- ja rankaisutoimiin. Se helposti vaan syventää sitten sitä nuoren syrjäytymistä. Tämä on tosiaan herkkä laji.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki

Arvoisa pääministeriksikin tituleerattu puhemies! Nämä kolme aluetta, jotka salkussani ovat — nuoriso, kulttuuri ja urheilu — ovat minusta hyvällä tavalla tasapainoisesti nousseet tässä keskustelussa esille.

Otetaan tästä nuorisopuolesta. Edustaja Tolppanen oli huolestunut nuorten röökinpoltosta ja keskikaljan kittaamisesta, ja kyllä yksi selkeä viesti on se, että mieluummin sporttia kuin norttia, eli pitää huolehtia siitä, että jokaisella nuorella on mahdollisuus harrastaa urheilua, harrastaa kulttuuria. Yksi keino tähän on se, että me pyrimme jatkossa entistä selkeämmin ohjaamaan tukea seuratasolle, seurataan sitä kautta, että sinne saadaan hyviä valmentajia, ammattimaisia valmentajia, ja toisaalta, jos seurat saavat tukea, niin edellytetään näissä tukikriteereissä sitä, että se huomioidaan myös kuukausi- ja kausimaksuissa, jotka ovat nousseet monille perheille kohtuuttoman korkeiksi ja voivat olla este urheiluharrastukselle. (Matti Saarinen: Hyvä!) Samalla tavalla kulttuurin puolella pitää lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia lisätä. Minä lähtisin siitä, että lapset ja nuoret ovat kiinnostuneita ja innostuneita; kun annetaan mahdollisuuksia, he kyllä käyttävät niitä hyväksi.

Miten kunnat pystytään saamaan tähän mukaan — meillä on tämä lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma hyväksytty. Se pyrittiin tekemään mahdollisimman konkreettiseksi niin, että siellä on suoria ohjeistuksia siitä, miten kuntienkin pitää tehdä lapsi- ja nuorisopolitiikkaa, ja kun nyt määrärahat ovat kohtuulliset tässä tilanteessa — voi sanoa, että oikein hyvässä kunnossa siihen nähden, mikä on talouden tilanne — tällä pyritään ohjaamaan kuntia niin, että lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksiin ja nuorisotyöhön todella panostetaan.

Edustaja Pelkonen nosti esille, annetaanko yhteiskuntatakuussa jotain keppiä. Tämä kuuluu ennen muuta tietysti ministeri Ihalaisen alueelle, ja sitä työryhmä pohtii, mutta kyllä täytyy sanoa, että ei syrjäytyneiden nuorten toimeentulo niin hyvä ole, että sillä herroiksi eletään, ja varsinkin kun viime kaudella vielä tehtiin leikkauksia tähän. Se on harhakuvitelma, että meillä olisi suuri joukko nuoria, jotka elelisivät leveästi leikatulla toimeentulotuella. Kyllä kysymys on siitä, että niillä, jotka on syrjäytetty, ongelma on elämänhallinnassa, siinä, että ei löydetä elämälle suuntaa, ja silloin tarvitaan esimerkiksi tätä etsivää nuorisotyötä. Pitää räätälöidä henkilökohtaisesti uria, joilla pääsee opiskelun, työpajojen, työpaikkojen kautta kiinni siihen elämään. Jos näitä aletaan kepillä entistä enemmän murjomaan, niin siinä mennään ojasta allikkoon, siinä entisestään käpertyvät nämä nuoret sisäänpäin. Jos me haluamme aidosti huolehtia syrjäytetyistä nuorista, silloin pitää henkilökohtaisesti rakentaa niitä mahdollisuuksia.

Urheilun puolelta. Jotta me tulevaisuudessa pärjäisimme huippu-urheilussa, tärkeintä on ruohonjuuritason työ, että meillä on laajasti harrastavat ja osallistuvat lapset ja nuoret, sieltä niitä huippuja tulee. Mutta, totta kai, tarvitaan myös sitten sitä, että ne, jotka ovat innokkaita, ovat lahjakkaita, miten heitä pystytään tukemaan, ja tämä huippu-urheilun muutostyöryhmä, jonka edustaja Heinonen mainitsi, on jättänyt väliraporttinsa, ja ideanahan on se, että luodaan tämmöisiä alueakatemioita. Eli ympäri Suomea tehdään sellaisia keskuksia, joissa pystytään antamaan tukea niille, jotka haluavat panostaa erityisesti urheiluun eri tavoin eri lajeissa. Tämä ajattelun lähtökohta on minusta hyvä, että tällä tuodaan alueellista tasa-arvoa ja tuodaan mahdollisuuksia eri lajeihin.

Mutta tietenkin on niin, että urheilurahoituksesta, mitä valtio antaa, aivan valtaosa, lähes kaikki, tulee veikkausvoittovarojen kautta, ja siellä ei mitään suuria nousuja ole nähtävissä. Jonkun verran pystytään varmasti nostamaan urheilurahoitusta, niin kuin ensi vuoden budjetissakin on, niin kyllä se pitää etsiä sitten myös sieltä urheilun sisältä ja ihan vakavasti arvioida näitä rakenteita, ovatko meidän rakenteemme sellaiset, että ne rahat, joita urheiluun laitetaan, menevät todella toisaalta huippu-urheilun tukemiseen mutta ennen muuta näiden lasten ja nuorten harrastamiseen. Minä olen ilolla laittanut merkille, että esimerkiksi on Nuoren Suomen, SLU:n yhdistymistä, toivon mukaan Kunto on mukana, ollaan näitä viemässä, eli ei niin paljon rakenteisiin vaan nimenomaan suoraan seuroille ja suoraan toimintaan sitä rahoitusta.

Kulttuurin osalta edustaja Savola pohti kulttuuritapahtumien rahoitusta. Siinä on selkeästi se, että pitää arvioida kulttuuritapahtumien alueellinen merkitys ja toisaalta sitten laatu, kuinka hyviä ne ovat. Sitten tietysti on niitä painotuksia, joita me haluamme nostaa: nimenomaan se, että mahdollisimman moni pystyisi osallistumaan niihin, miten näissä tapahtumissa huomioidaan se, onko maksuttomia osuuksia, miten mennään ihmisten lähelle, ja tällä tavalla yritetään rakentaa niin, että monipuolisesti kaikkialla Suomessa tuetaan kulttuuria, kulttuuritapahtumia, joihin osallistumisen kynnys on mahdollisimman matala.

Edustaja Tiainen nosti esille nämä museot ja edustaja Vehkaperä teatterit ja orkesterit, ja tämä on ongelma, se myönnetään ihan reilusti, että nyt on tässä tilanteessa jouduttu sieltä nipistämään, ja nämä joutuvat muutaman hankalan vuoden elämään, mutta toivon mukaan ja sillä, että meillä on vahva tahto pitää kulttuurista huolta, pystytään näistä huolehtimaan.

Näitä yksittäisiä hankkeita. Jyväskylässä on pitkään ollut — edustaja Tuupainen nosti esille — tämä konserttitalohanke. Siellähän on vanha, hieno funkkisrakennus purettu ajat sitten parkkipaikaksi. Toivon mukaan nyt siihen todella saadaan tämä talo, ja jos Jyväskylä lähtee omalta osaltaan, niin varmasti tämäntyyppisiä hankkeita voi tukea myös ministeriö omalta osaltaan. Vastaavasti Tampere Areena on hanke, joka on pitkään ollut listalla, että sitten pitää painottaa, että se on kuitenkin enemmän huippu-urheilun hanke, että sinne jonkun verran mutta ennen muuta harrastustasolle.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Arhinmäki mainitsi harrastamisen kalleuden ja harrastusmahdollisuuksien karkaamisen vähävaraisimpien perheiden keskuudesta. Voisiko tähän yhtälöön ehkä toimia jonkunlainen harrasteseteli? Onko se mahdollista tämän hallituskauden aikana?

Aila  Paloniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä on edelleenkin todettava, että on mielestäni käsittämätöntä poukkoilua hallitukselta ensin julistaa ammattikorkeakoulujen hallinto- ja rahoitusuudistus tärkeimmäksi korkeakoulupoliittiseksi uudistukseksi tällä kaudella ja sitten vesittää ja lykätä koko uudistus tulevaisuuteen.

Vielä marraskuussa hallitus linjasi iltakoulussaan ammattikorkeakoulujen rahoituksen siirrosta valtiolle vuonna 2014. Ammattikorkeakouluissa uskottiin tähän. Samaan aikaan monissa ammattikorkeakouluissa nyt joulun jälkeen alkavat yt-neuvottelut opettajien irtisanomiseksi, sillä hallitus ei ainakaan toistaiseksi näytä perääntyvän aivan kohtuuttomista 126 miljoonan euron resurssileikkauksista ja samaan aikaan 2 200 aloituspaikan leikkauksesta.

Minä haluan nyt sanoa, että ammattikorkeakoulut ihan todella ovat tämän poukkoilun vuoksi varsin sekasortoisessa tilassa ja sieltä kerrotaan, että niistä alkaa siirtyä työntekijöitä muille markkinoille, koska työpaikan säilyminen näyttää epävarmalta, ja epävarmuus siirtyy myös opiskelijoille.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liittyen sekä koulutukseen että urheiluun ja kulttuuriin: Meillä on todella pahalla tolalla ollut — olen 90-luvun alusta katsellut tätä ja ollut mukanakin — tämä henkisen ja psyykkisen puolen valmennus. Tänä päivänä koko maa henkii, kun aina Norjaa kehutaan, sitä, että kansallisylpeys on hukassa. Meillä syyllistytään rikoksiin, kun puhutaan joistain muista uskonnoista löyhästi, mutta esimerkiksi perussuomalaisilla kaikki, joita Helsingin Sanomat ja SDP haukkuvat systemaattisesti, ovat uskonnollisia ihmisiä.

Eli meillä kaikki arvoihin ja oman maan henkeen ja kansallisylpeyteen liittyvä juttu on täysin kadoksissa, ja se puuttuu nykyäänkin näistä ministerin puheista. Ne ovat semmoisia löysiä juttuja, että pannaan rahaa johonkin ruohonjuuritasolle. Se on hyvä juttu, mutta nopein keino aina silloin, kun ollaan pielessä, on mennä terapiaan tai saada kunnon psyykkausta vähän aikaa, niin homma on hoidossa. Minä en vieläkään näe — tästä on 20 vuotta puhuttu, arvon ministeri — tätä missään. Ja toiselle ministerille kanssa: minä en näe tätä koulutuksessa, vaikka tämä on koulutuksen kannalta hyvä juttu.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kysyisin ministeri Arhinmäeltä, onko hän tietoinen niistä selvityksistä, että lasten ja nuorten syrjäytyminen alkaa entistä nuorempana, entistä aikaisemmin ja että kynnys päästä hyvien harrastusten piiriin on nousemassa harrastusten kalleuden vuoksi. Puhutaan lisenssimaksuista, salivuokrista, valmennusmaksuista, mutta ennen kaikkea näistä lisensseistä, joissa on myös vakuutusturva mukana. Voisiko ajatella, että opetus- ja kulttuuriministeriö vakuuttaisi kaikki Suomen lapset ja nuoret liikuntaharrastusten osalta, on se sitten koululiikuntaa tai järjestöissä tapahtuvaa liikuntaa? Silloin nämä kustannukset jäisivät kotitalouksilta perimättä. Tässä olisi tällainen asia, joka menisi varmasti oikeaan kohteeseen, jos sitä näin kohdistettaisiin.

Ammattilaisurheiluun, kaupalliseen urheiluun liittyen toivoisin, että julkisia rahoja käytettäisiin siellä entistä vähemmän, koska se on markkinaehtoista.

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Eipä minulle oikeastaan nyt tässä kohtaa tullut muuta kuin tämä edustaja Paloniemen erittäin vahva ylisanailu nyt kyllä tämän ammattikorkeakoulu-uudistuksen tiimoilta. En nyt halua sitä korostaa, mutta kun tosiaan olin siellä Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa ja ylipäätänsä Oulu—Kemi—Tornio-alueella koko maanantaipäivän, niin Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa oli erittäin asiallinen, hyvä, rakentava ilmapiiri, hyvin kehittävä näkemys ja ote tulevaisuuteen. Totta kai he ovat huolestuneita omien aloituspaikkojensa tulevaisuuden suhteen, mutta kuten totesin, ne arvioidaan sitten tasaveroiselta pohjalta, kun palaute kaikista ammattikorkeakouluista tulee.

Kun, edustaja Paloniemi, nyt täällä — tuntien itsekin ammattikorkeakoulun sisältä käsin — toteatte, että on sekasortoinen tila, niin en minä nyt haluaisi, että arvostamani edustaja Paloniemi käyttää tämäntyyppistä tyylilajia, joka itse asiassa vaan on sytyttämässä tulipaloa. Meillä on ammattikorkeakoulujärjestelmä, joka on osa meidän korkea-astettamme. Se on erittäin tasokas, ja se on vielä tasokkaampi tämän uudistuksen jälkeen, mitä hallitus on nyt tekemässä.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki

Arvoisa puhemies! Edustaja P. Virtanen vaati terapiaa. No, jokainen voi arvioda itse, kuinka paljon tarvitsee terapiaa, (Naurua) mutta on ollut myös sellaisia ryhmiä, kuten Akseli Ensemble -ryhmä esimerkiksi, joka nosti tämän terapiasukupolven esiin, niin että itse asiassa tämä sukupolvi on koko ajan terapiassa, (Pertti Virtasen välihuuto) joten tässä on erilaisia arvioita tästä.

Mutta sitten edustaja Saarinen ja edustaja Wallinheimo molemmat nostivat esille tämän lasten harrastusmahdollisuuden ja nimenomaan vähävaraisten perheiden. Wallinheimo nosti esille tämän harrastussetelin. Se on asia, jota ihan avoimesti voi pohtia, mutta ainakin aluksi me olemme lähteneet siitä, että tehtäisiin niinpäin, että tuettaisiin suoraan seuroja. Tämän tuen edellytyksenä olisi se, että puututaan myös näihin erilaisiin maksuihin. Harrastussetelissä voi tulla se ongelma vastaan, riittääkö se sitten kuitenkaan ja mihin vedetään se raja, kenellä on mahdollisuus se saada. Minä yrittäisin tätä kautta aluksi, mutta tämä on myös selvittämisen arvoinen asia. Minä pidän tärkeänä, että on aktiivisuutta tässä asiassa.

Tätä vakuutusmaksua en ole aikaisemmin pohtinut. Tietysti periaatteessa lähtökohtaisestihan meillä on niin, että jokainen lapsi ja nuori on yhteiskunnan tasolta vakuutettu sillä tavalla, että jos tulee urheiluvamma tai muita, niin julkisen terveydenhoidon ne pitäisi hoitaa eikä niin, että urheiluvammat hoidetaan vain yksityisellä puolella. Ehkä jos me vahvistaisimme tätä julkista puolta emmekä niin paljon panostaisi tälle yksityiselle puolelle, niin sitä kautta ei tarvittaisi näitä vakuutusmaksuja myöskään samassa määrin kuin tällä hetkellä.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Jyrki Kataisen hallitus tulee jäämään historiaan (Matti Saarinen: Kyllä!) monestakin syystä, mutta erityisesti siitä syystä, että tällä kaudella tullaan yhteiskuntarakennetta keskittämään enemmän kuin ehkä koskaan Suomen historiassa. Jokaisella hallinnonalalla on menossa niin sanottuja uudistuksia, joittenka päätavoite on yhteiskuntarakenteen voimakas muuttaminen ja keskittäminen. Tässä mielessä ministeri Gustafssonin ensimmäinen puheenvuoro oli tärkeä ja merkittävä. Hän totesi, että alueitten näkemykset otetaan huomioon ja koulutuspolitiikan uudistuksen tavoitteena ei ole keskittäminen. Nämä löytyvät eduskunnan pöytäkirjoista. Tulemme muuten pitämään huolen, että nämä periaatteet keskustan linjauksissa näkyvät, ja tulemme muistuttamaan ministeriä siitä, että sen, mitä on eduskunnassa sanottu, pitää myöskin päteä käytännön ratkaisuissa.

Arvoisa puhemies! Keskustalla on suomalaisessa koulutuspolitiikassa ollut aivan ratkaiseva rooli ja ennen kaikkea koulutuksen tasa-arvon lisäämisessä: me olemme olleet historian aikana rakentamassa maakuntayliopistoverkostoa, olemme olleet käynnistämässä ammattikorkeakoulujärjestelmää, perustamassa eri puolille Suomea myöskin pienempiä ammattikorkeakouluyksikköjä ja olemme olleet huolehtimassa siitä, että koulutus muodostaa Suomen menestyksen kannalta hyvin kestävän ja hyvin ratkaisevan lähtökohdan. Nyt onkin vaarassa, että Suomen menestyksen kannalta aivan oleellinen kivijalka, koulutus, saa sellaisia kolhuja, jotka näkyvät Suomen tulevaisuudessa ja Suomen menestyksessä negatiivisella tavalla tulevien vuosien ja vuosikymmenten aikana.

Puhemies! Täällä on muutamiin yksityiskohtiin jo kysymyksissä otettu kantaa, joten sivuan niitä vain ohuesti.

Täällä edustaja Kiviranta mielestäni ansiokkaasti nosti esiin sen, että meillä on todella paljon korjaustarvetta meidän kouluverkostossamme, siis rakenteellista korjaustarvetta, siis kirvesmiestyötä. On homeongelmia, kosteusongelmia, mutta muitakin korjaustarpeita. Tässä mielessä juuri tähän aikaan olisi järkevää, että näihin korjauksiin osoitettaisiin määrärahoja, pistettäisiin pienellä valtion panoksella liikkeelle hankkeita, joilla olisi erittäin laajoja työllisyysvaikutuksia.

Vapaan sivistystyön osalta haluan vain todeta sen, että on erittäin valitettavaa, että määrärahaleikkaukset ovat näin mittavia. Kysymyshän on verkostosta, niin kuin täällä valtiovarainvaliokuntakin aivan hyvin toteaa, jolla verkostolla on iso merkitys erityisesti niitten alueitten kannalta, missä ei ole yliopistoverkostoa — tässä viittaan esimerkiksi kesäyliopiston palveluihin — ja sitten kansalaisopisto-, työväenopistoverkostoa.

Ammattikorkeakoulujen osalta täällä ministeri totesi, että on tarvetta vähentää ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja. Keskustakaan ei sitä kiistä, etteikö ikärakenteen muutoksen pidä näkyä, mutta meidän strategiamme on toinen. Me haluaisimme vahvistaa myös pienempiä ammattikorkeakouluyksiköitä, millä lisättäisiin vetovoimaa näissä yksiköissä ja tuettaisiin merkittävällä tavalla myöskin aluekehitystä, koska ammattikorkeakouluverkostohan on aluekehityksen kannalta ollut ja on toivottavasti jatkossakin äärettömän tärkeällä sijalla.

Puhemies! Sitten muutama sana lukioista. Täällä jäi käsittelemättä hallitusohjelman erittäin huono kirjaus, jonka lähtökohtana on käytännössä ajaa pienet lukiot alas poistamalla pienten lukioitten erityisvaltionosuus. Tässä hallitus hyppää 2010-luvulta 1950-luvulle, jolloin lukiokoulutusta piti hakea kymmenien ja jopa satojen kilometrien päästä. Maakunnissa oli vain muutama lukio. Tämä on äärettömän rankka päätös niitten maaseutualueitten nuorten kannalta, jotka joutuvat hakemaan lukio-opetusta tämän hallituksen leikkurilistan jälkeen todella kaukaa.

Vielä lopuksi, puhemies, maakuntien näkymiin. Haluan muistuttaa, että Pohjois-Pohjanmaan maakunta on nuorten maakunta. Se on Uudenmaan lisäksi ainoa, jossa on olemassa enenevä syntyvyys. Tässä mielessä — vielä kerran — nämä ministeriön virkamiesten ammattikorkeakoulupaikkojen leikkauslistat ovat aivan älyttömiä. Mutta luotan ministeri Gustafssoniin, että kun tosiasiat ovat pöydässä, niin tältä osin nämä leikkauskaavailut voidaan unohtaa.

Lasse Männistö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdestä asiasta saattaa olla edustaja Rantakankaan kanssa samaa mieltä. Se on se, että tämä Jyrki Kataisen johtama hallitus tulee jäämään historiaan. Juuri mistään muusta tuon äskeisen puheenvuoron kanssa ei sitten samaa mieltä voi olla. Tämä tulee jäämään historiaan sinä hallituksena, joka toteutti vihdoin ne uudistusprosessit, joilla hyvinvointiyhteiskunta ja myös sen opetus- ja kulttuurisektori tuotiin 2000-luvulle. Meidän korkeakouluverkkomme kaipaa jatkossakin kehittämistä, jotta koko Suomeen voidaan turvata kaikkein paras, osaava työvoima, jotta koko Suomessa voidaan tukea yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen aitoa profiloitumista ja ydinkyvykkyyksiin keskittymistä. Tässä suhteessa tasajako ei vaan aina ole taktiikkaa, mutta meidän pitää tukea näitä aitoja kyvykkyyksiä ja aitoa profiloitumista riippumatta siitä, missä nämä yksiköt sijaitsevat, joten tämä väite keskittämisestä, (Puhemies: Minuutti on tullut täyteen!) jonka Rantakangas nosti esiin, on aivan väärä.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minusta yksi tämän päivän isoimmista uutisista, ja erittäin tärkeä sellainen, oli se, kun ministeri rehellisesti myönsi, että hänelle on tullut tämän ammattikorkeakoulu-uudistuksen osalta uusia tietoja. Minä arvostan tätä ministerin lausuntoa erittäin paljon. Minullekin tulee uusia asioita joka päivä. Tämä on arvostettavaa, ja juuri näin pitää ministerin toimia. Arvostan teitä siitä ministerinä ja ihmisenä.

Mutta tässä asiassa on vain yksi ongelma, ja se on se, että nämä uudet tiedot, joita teille nyt on tullut, ovat olleet tämän ammattikorkeakoulu-uudistuksen perustana. Juuri siksi te olette siirtänyt aloituspaikkoja pohjoisesta etelään, pienistä yksiköistä isoihin yksiköihin, että ikäluokat esimerkiksi pienenevät. Kun sitten uutena tietona tulee, että upsankeikkaa, eivät ne Pohjanmaan ikäluokat pienenekään, niin se vie uudistukselta siltä osin pohjan pois tai ainakin laimentaa ja lieventää sitä merkittävästi.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pienten lukioitten lakkautuksesta: Se asia vaan nyt on sitten sillä tavalla niitten kohdalla, että kun siellä on pieniä lukioita pienissä kunnissa ja jos ne siirretään sieltä, se koulumatka pitenee hieman, mutta nämä pienet lukiot syövät niitten suurten lukioitten resursseja ja kunnollista opetusta ei sitten käytännössä synny oikein missään. Totta kai siinä pitää järki pitää kädessä, mistä niitä leikataan ja supistetaan, mutta tosi huonona näen sen, sama on peruskoulupuolella, että siellä roikotetaan aivan liian pieniä kouluja, jotka vievät sitten resursseja suuremmilta, hyvin toimivilta yksiköiltä. Kyllä tässä pitää päästä etenemään.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rantakankaan puhe paljasti, mistä on kyse ja mikä kulma edellä keskusta tulee, kun puhutaan koulutuksesta. Tätä ammattikorkeakoulu-uudistusta ja aloituspaikkauudistusta vastustettiin nimenomaan sillä, että halutaan tukea aluekehitystä. Okei, olkoon se peruste. Katsotaan totuutta silmiin. PT on tutkinut, että ammattikorkeakoulujen pienet sivutoimipisteet eivät pysäytä nuorten muuttoliikettä kasvukeskuksiin vaan itse asiassa, edustaja Puumala, ne lisäävät sitä. Tämä on aineisto, joka on 90-luvulta lähtien, ja jos tämä on se teidän perusteenne, niin katsotaan sitten totuutta silmiin. Hallitus on aivan oikein ottanut yhteiskuntatakuun pohjaksi tai ensimmäiseksi tämän koulutustakuun, ja se liittyy siihen, että aloituspaikat pitää saada sinne, missä nuoria on, missä niitä tarvitaan. Jos tätä ei tehdä, niin yhteiskuntatakuun mahdollisuudet toteutua ovat hyvin pienet. Itse asiassa samassa tutkimuksessa kävi ilmi, että myöskään työpaikat eivät keskity näille paikkakunnille koulutuksen perässä vaan sen perustelun pitäisi mennä toisin päin: siellä, missä on työpaikkoja, tarvitaan koulutusta.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin edustaja Männistölle: kylläpä oli niin helsinkiläistä puhetta kuin olla ja voi. Enempää ei tarvitse perustella.

Mutta sen sijaan ihmettelen edustaja Kärnän puheenvuoroa. Täällä salissa ei ole minun muistiini 12 vuoden aikana juuri koskaan näin rajulla tavalla harrastettu vastakkainasettelua. Te sanotte, että pienet lukiot syövät suurten lukioitten voimavaroja (Jukka Kärnän välihuuto) ja se on tämän uudistuksen lähtökohta: pienet lukiot syövät suurten voimavarat. Minä olen järkyttynyt.

Edustaja Lindtman, teillä oli vähän sovinnollisempi puheenvuoro, mutta samalla nuotilla se meni myös kuitenkin. (Antti Lindtman: Perustele!)

Lasse Männistö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meistä helsinkiläisistä moni on junan tuoma, niin myös minä Mikkelistä. Olen kuitenkin ylpeä siitä, että edustaja Rantakangas jo tässä vaiheessa tunnistaa helsinkiläisen puheenparren, me nimittäin kannamme huolta koko Suomen kehittämisestä ja koko suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisesta. On erittäin tärkeää, että keskustalaisetkin nyt tunnustaisivat ne tosiasiat, joihin edustaja Lindtman täällä hyvin viittasi, ja tätä kautta katsoisivat, miten aidosti voidaan rakentaa koko Suomen kannalta kestävää rakennetta, koko Suomen kannalta luoda koulutuspaikkoja sinne, missä niille on aidosti kysyntää, jotta joka puolelle saadaan osaavaa työvoimaa.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä koko Suomi kokoomuksen lähtökohtana käsittää Kehä kolmoseen saakka koko Suomen täältä etelästä päin. Sillä tavalla ei vakuuta tämä teidän puheenvuoronne koko Suomesta. Teot ratkaisevat, eivät puheet, vaan teot, ja nyt on menossa esimerkiksi tämä koulutusuudistus niin rajulla tavalla Suomea uudelleen jakavaan suuntaan, että nyt tässä suhteessa on syytä olla huolissaan ja sanoa ihan vilpittömällä tavalla, että jos tämä teidän suunnitelmanne toteutuu, niin tämä on historiallinen uudistus Suomen yhteiskuntarakenteen keskittämisessä ja valitettavasti juuri näin, koska nyt pitäisi katsoa, missä ovat koko Suomen voimavarat. Meillä on esimerkiksi luonnonvarojen osalta Pohjois-Suomi nousemassa kartalle, myöskin paljon laajemmin kuin Suomen kartalle, ja tässä mielessä ei pitäisi lähteä tekemään koulutuspolitiikan leikkauksia, jotka ennakoivat yhteiskunnan kehitystä aivan väärään suuntaan. Pitäisi vahvistaa pienempiä yksikköjä ja luoda koko maahan kehitysedellytyksiä.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun te nyt haluatte betonoida tämän ammattikorkeakouluverkon ja aloituspaikat, niin selvitysten ja tutkimusten mukaan se kiihdyttää keskittymistä ja keskittämistä. Se että te haluatte pitää aloituspaikkoja siellä, missä työpaikkoja ei ole, pienillä paikkakunnilla, joilla työllistymismahdollisuudet ovat heikot, kiihdyttää keskittymistä, koska koulutus lisää halukkuutta liikkuvuuteen. (Lasse Männistö: Juuri niin! Tätäkö te haluatte?) Näin se on. Katsotaan totuutta silmiin. Jos tämä on teidän argumenttinne, niin logiikka pettää.

Lasse Männistö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Rantakangas sanoi asian melkein oikein. Kyllä, kokoomus kantaa huolta Suomesta pohjoisesta lukien Kehä kolmoseen saakka, mutta myös Kehä kolmosen sisäpuolisesta Suomesta. On fakta, että väestö muuttaa kasvukeskuksiin kaikissa länsimaissa, myös Suomessa. Tämä ei ole minkään keskittämisen syy. Se on aivan luontainen kehitys. Pikemminkin sitä vastaan voidaan toki tehdä järkeviä toimia ja ajoittain pitääkin. Mutta ottakaa nyt tosiasioista selvää, arvoisat keskustan edustajat. (Aila Paloniemi: Samoin!) Niin kuin edustaja Lindtman täällä on asianmukaisesti todennut, mikäli me säilytämme ammattikorkeakouluja ja aloituspaikkoja teennäisesti niillä paikkakunnilla, joilla ei ole työpaikkoja, se kiihdyttää väestön muuttoa kasvukeskuksiin. (Välihuutoja keskustan ryhmästä)

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Lindtmanille sanon, että oli kuitenkin ilo, että SDP:n näkymä oli sinne Vantaan pohjoispuolelle asti. Se on enemmän kuin tämä kokoomuksen Kehä kolmosen sisällä.

Mutta vakavasti ottaen: Silloin, kun Oulun yliopisto perustettiin aikanaan, ei uskottu täällä Helsingin päässä juurikaan, että kannattaa tuonne pohjoiseen yliopistoa perustaa. Mutta se perustettiin, kun oli poliittinen tahto keskustan johdolla, että meidän pitää vahvistaa eri alueitten osaamista, luoda koulutuspaikkoja, myös uusia koulutuspaikkoja. Ja mikä menestystarina Oulun yliopistosta on syntynyt! Se on aivan loistava menestystarina, mutta sitä ei olisi syntynyt, jos ei olisi ollut keskustaa, keskustan edeltäjää, ja poliittista tahtoa yhteiskunnassa. Nyt on juuri kyse siitä, että ammattikorkeakouluverkoston keskittämisellä tehdään yhteiskuntapolitiikkaa. Sinne tulee ja syntyy työpaikkoja, yrityksiä, missä on työvoimaa. Koulutuspaikat ovat se ensimmäinen tärkeä lähtökohta alueen kehittämisessä. Tässä mielessä, edustaja Männistö, ei tämä teidän musta viestinne valkeaksi muuttunut.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Hemmilä jatkaa siitä, mihinkä äskeinen debatti päättyi, eli kouluverkosta. — Hallitusohjelmassa sanotaan, että ammattikorkeakouluverkkoa ja rahoitusjärjestelmää uudistetaan. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla suurimmat määrärahavähennykset kohdistuvatkin juuri korkeakouluihin. Määrärahojen vähennys tulee yhdessä korkeakoululaitoksen rakenteellisen kehittämisen kanssa. Uuden ammattikorkeakoululain on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2014. Tutkintatavoitteet mitoitetaan siten, että korkeakoulutetun työvoiman saatavuus vastaa jatkossa paremmin, paljon nykyistä paremmin, työelämän tarpeita.

Ammattikorkeakoulu-uudistuksessa perusrahoitus tulee jatkossa kokonaan valtiolta. Vuositasolla vuonna 2015 valtio leikkaa rahoituksesta noin 51 miljoonaa euroa. Kuntarahoituksen kanssa leikkaus oli laskettu 120 miljoonaksi. Tämä summa on samalla lähtökohtana 2 200 aloituspaikan karsimiselle. Luvut ovat kuitenkin ristiriidassa, sillä vasta vuonna 2015 kuntien rahoitusosuutta ei enää ole ollenkaan. On siis aiheellista kysyä, onko aloituspaikkavähennyskin mitoitettu väärin, herra ministeri.

Arvoisa puhemies! Sivistyspoliittinen ministeriryhmä teki syyskuussa linjaukset ammattikorkeakoulujen koulutustarjonnan vähentämiseksi vuodesta 2013 eteenpäin. Linjauksen mukaan koulutustarjonnan kehittämiseen vaikuttavat tulevaisuuden työvoimatarpeet ja ennakoitavissa oleva nuorten ikäluokkakehitys. Aivan oikein siis. Ikäluokkien pienenemistä pidetään merkittävänä koko Itä-Suomessa mutta myös Lapissa, Kainuussa, Lounais-Suomessa ja siellä erityisesti Satakunnassa.

Ministerityöryhmän linjaukset ammattikorkeakoulujen aloituspaikkavähennyksille ovat vasta alustavia. Ammattikorkeakouluilta odotetaan palautetta asiasta vielä helmikuulle. Se on hyvä, että odotetaan palautetta. Nyt kaavaillut vähennykset kohdistuvat erityisesti kulttuurialalle, matkailu-, ravitsemis- ja talousalalle sekä eräille tekniikan ja liikenteen aloille.

Varsinais-Suomessa Turun ammattikorkeakoulun suomenkielisen palvelun ja johtamisen koulutusohjelma, eli niin sanottu Marata-ala, aiotaan lakkauttaa kokonaan. Tällä matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla on Turun ammattikorkeakoulussa tällä hetkellä 60 aloituspaikkaa. Opetushallituksen laskelmissa alan aloittajatarve vuonna 2016 Varsinais-Suomessa olisi 83 paikkaa. Suunnitellun aloituspaikkojen vähentämisen jälkeen alueelle jäisi kuitenkin vain 18 ruotsinkielistä matkailualan aloituspaikkaa. Turun ammattikorkeakoulun Marata-alan aloituspaikkaleikkausta perustellaan sillä, että niin sanotulle suuralueelle jää 40 paikkaa Satakuntaan. Määritelmä suuralueesta tässä yhteydessä on ongelmallinen, sillä Satakunta ei tuota osaajia Turun alueen kysyntään. Jäljelle jäävien paikkojen sijoittaminen Satakuntaan on myös ristiriidassa jo senkin vuoksi, että Lounais-Suomessa erityisesti Satakunnasta juuri kyseiset 19—21-vuotiaiden ikäluokat pienenevät reippaasti. Kaikkein epäoikeudenmukaisimmalta tilanne näyttää valtakunnallisessa vertailussa. Yhteensä Länsi-Suomeen jäisi nimittäin vain 58 alan aloituspaikkaa, kun taas esimerkiksi Itä-Suomeen jäisi viisinkertainen määrä, 250 alan aloituspaikkaa.

Turun ammattikorkeakoulussa restonomeja valmistavan koulutusohjelman tunnusluvut kertovat onnistumisesta. Ohjelman jokaista aloituspaikkaa kohden on viisi hakijaa, ja valmistuneet ovat työllistyneet lähes 97-prosenttisesti. Myös alueen elinkeinoelämä vastustaa restonomeja valmistavan koulutusohjelman lakkauttamista. Toimialat, erityisesti majoitus-, ravitsemus- ja kiinteistöalat, joille restonomit työllistyvät, ovat merkittävässä roolissa Turun ja Varsinais-Suomen elinkeinoelämässä.

Lopuksi, puhemies, Turun ammattikorkeakouluun esitetään kaikkiaan maan kolmanneksi suurinta aloituspaikkojen leikkausta. Tähän lisätään vielä, että myös kulttuuriin kohdistuu merkittäviä leikkauksia, sillä Turusta ehdotetaan lopetettavaksi musiikki ja muotoilu kokonaan. On kuitenkin huomattava, että kulttuurialaa leimaava valmistuneiden korkea työttömyys ei todellakaan vaivaa musiikkikoulutusta Turussa. Vuonna 2005—2009 valmistuneista työttöminä oli vain 5 prosenttia. Ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen vähentäminen tulee tehdä valtioneuvoston linjausten mukaisesti ja kohdistaa sinne, missä työllistyminen on heikompaa ja missä ikäluokat pienenevät. Näistä lähtökohdista on pidettävä kiinni.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Peruskoulussa ja sen laadukkaalla opetuksella luodaan jokaiselle suomalaiselle ja yleensä lapselle perusedellytykset opiskelulle ja oppimiselle. Tämä on tarpeen myös tämän yhteiskuntatakuun toteutumiselle, josta tässäkin salissa tänäkin aamuna on monta kertaa puhuttu.

Valiokunta toteaa mielestäni ihan oikein, että esi- ja perusopetuksen, lukiokoulutuksen sekä aamu- ja iltapäivätoiminnan laatua pitää edelleen parantaa ja parannetaan. Keinoina tämän laadun parantamiselle on edelleen valiokunnan mukaan perusopetuksen ryhmäkoon pienentäminen, joka on todella tervetullut asia, kerhotoiminnan ja opiskeluhuollon vahvistaminen. Näihin kohdistetut lisäpanostukset ovat todella paikallaan. Siellä luodaan sitä peruspohjaa nuorille ihmisille, lapsille kasvaa aikuisuuteen.

Valiokunta korostaa nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamista. Siinä kaikille alle 25-vuotiaille ja alle 30-vuotiaille valmistuneille taataan monta kertaa todettu työharjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Panostus tähän opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle on merkittävä, ja mielestäni se on erinomaisen kannattava satsaus meidän nuorten tulevaisuuden turvaamiseksi ja myöskin tulevan työvoiman turvaamiseksi.

Suurimmat määrärahojen vähennykset kohdistuvat yliopistojen ja paljon esillä tänäkin aamuna olleiden ammattikorkeakoulujen rahoitukseen. Ammattikorkeakoulujen rakenteellista kehittämistä jatkettaessa pitää toki alueita kuunnella herkällä korvalla, koska kyllähän siellä alueilla sitä parasta asiantuntemusta, jos sitä vaan osataan ilman tunteenpurkauksia käyttää, löytyy ja myöskin ennakointitietoa on käytettävissä. Kuulemiskirje on tosiaan lähtenyt ammattikorkeakouluverkostoon, ja vastauksia saadaan alkuvuodesta.

Mutta toisinpäinkin, alueiden pitää myöskin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja omatoimisesti sitten pohtia rehellisesti ne alueen lähtökohdista parhaat ratkaisut, eli aloituspaikat semmoisilla toimialoilla, jotka eivät työllistä, ovat suurin piirtein yhtä tyhjän kanssa. Aloituspaikat toki tulevat tässä ratkaisussa vähenemään, mutta kuten valiokunta toteaa, myös ikäluokat pienenevät. Tästä johtuen se koulutuksen saatavuus ei siltä osin kärsi, koska aloituspaikkojen poistuma on selkeästi pienempi kuin ikäluokkien pieneneminen.

Valtionosuudet pienenevät vapaan sivistystyön oppilaitoksissa. Niukkenevienkin resurssien aikana korostan sitä, ja siitä on pidettävä huoli, ettei joiltakin väestöryhmiltä suljeta ovia osallistua opintoihin. Tällä koulutusmuodollahan on myöskin vaikutus työurien pidentämiseen ja yhteiskuntatakun toteutumiseen sekä eritoten koulutuksellisen tasa-arvon toteutumiseen.

Arvoisa puhemies! Opintotuen sitominen indeksiin, vaikkakin se tapahtuu muutaman hetken päästä, hallitusohjelmakirjauksen mukaisesti on erittäin tärkeä asia. Kun koko opintotukijärjestelmää uudistetaan tukemaan päätoimista opiskelua ja tätä kautta nopeampaa valmistumista, on siinä yksi vastaus siihen, että aika ajoin manattua työvoimapulaa ei synny ainakaan niin suuressa mitassa kuin on arvioitu.

Ammatillisen koulutuksen saralla kannustan kaikkia niitä toimia, jotka tähtäävät työelämän ja opiskelun parempaan yhteistyöhön. Toimia tässä suhteessa toki on tehty, mutta lisää aktiivisia toimia kaivataan. Yritysten ja koulutuksen tarjoajien parempi yhteistyö takaa sen, että opinahjoista valmistuu entistä valmiimpia nuoria ammattilaisia. Edelleen kuitenkin haluan korostaa tässäkin työnantajien vastuuta kouluttaa niitä uusia vastavalmistuneita palkansaajia heidän alati ja nopeasti muuttuvissa tehtävissään.

Täällä puhuttiin susista. Haluan kertoa tässä siunatuksi lopuksi sen, että meillä Imatralla Imatrankosken keskustassa parin vuoden aikana karhu on käynyt porilaisella neljä kertaa.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus lupaa ohjelmassaan turvata koulutuksen, tutkimuksen ja kehityksen riittävät resurssit. Kuitenkin budjettiesitys leikkaa massiivisesti juuri näistä tulevaisuuden peruspilareistamme. Suomesta ei tule maailman osaavinta kansaa vuoteen 2020 mennessä, jos koulutuksesta leikataan tähän tahtiin. Leikkaukset, mahdolliset lukioille tulevat, pakottavat lukioverkon harventamiseen. Arvata saattaa, mistä lukioverkko on harvenemassa. Maaseudun ja haja-asutusalueiden nuoret joutuvat siis yhä useammin muuttamaan pois kotoa lukioon mennessään, koska muuten koulumatka kävisi liian pitkäksi. Kenties yhtä monet eivät koskaan pyrikään lukioon samasta syystä. Suuntahan on täysin väärä, jos palataan menneiden vuosikymmenten malliin. Keskeyttämisriskikin tässä kasvaa.

Vapaan sivistystyön vajaan 2 miljoonan supistukset kohdistuvat kipeästi juuri heikompiosaisiin. On täysin käsittämätöntä, että hallitus haluaa heikentää työttömiltä, maahanmuuttajilta ja monilta nuorilta mahdollisuuden kehittää ja sivistää itseään. Kansalaisopistot, urheilukeskukset ja kesäyliopistot yhdessä muiden vapaan sivistystyön oppilaitosten kanssa kouluttavat tällä hetkellä yli miljoona suomalaista, ja tästä ollaan nyt karsimassa.

Työttömille ja maahanmuuttajille opinnot mahdollistuvat opintoseteleiden kautta. Nämä setelit 2 miljoonan leikkauksessa ovat todennäköisesti ensimmäisinä listalla. Vapaan sivistystyön oppilaitokset ovat vielä valtiolle aika edullisiakin. Valtionavun lisäksi niitä rahoittavat opiskelijat itse yhdessä opetuksen tarjoajien kanssa. Nyt yksin kansalaisopistoilta vähenee 100 000 opetustuntia vuodessa. Hyvien ja hyödyllisten harrasteiden sekä elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia kavennetaan näin merkittävästi.

Arvoisa puhemies! Ikäluokat pienenevät, ja siihen toki on reagoitava. Ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen karsimiset olisi kuitenkin tehtävä mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Nyt kuitenkin hallituksen linja on, että maakunnista painetaan etelän kasvukeskuksiin osaamista ja elinvoimaa saman tien. Harmillista on se, että arviot alueiden tulevista työvoiman tarpeista ovat ministeriössä niin kovin erilaiset, siis paljon alhaisemmat kuin alueiden omat arviot tulevasta työvoiman tarpeesta. Aloituspaikat sitten määräytyvät näiden ministerien ennusteiden mukaan.

En usko, että tässä asiassa mielipiteiden jakolinjat menevät täysin hallitus—oppositio-linjassa, vaan alueilla kyllä ymmärretään laajasti esimerkiksi ammattikorkeakoulujen tärkeys, vai mitä esimerkiksi edustaja Eestilä ajattelee Savonia-ammattikorkeakoulun tärkeydestä ja asemasta Pohjois-Savossa?

Keskusta rakensi Suomen kattavan ja laadukkaan korkeakouluverkoston, jonka hallitus nyt haluaa murskata. Millainen on sivistysmaa, joka asettaa lapsensa ja nuorensa eriarvoiseen asemaan koulutuksen saatavuuden suhteen? Vaikeinakaan aikoina oikeudenmukaisuudesta ei pidä tinkiä, vaikka reagoida pitää.

Hallituksen tulee ottaa myös erittäin vakavasti koulujen sisäilman ongelmat. Yli 1 300 koulua tarvitsee välittömästi korjausta. Budjettiesitys leikkaa näitä määrärahoja rajusti 36 miljoonasta vain 5 miljoonaan. Tällä korjataan maksimissaan neljä koulua. Homeen ja kosteuden aiheuttamat ongelmat vaikuttavat paitsi inhimillisesti niin oppilaisiin kuin koulujen työntekijöihinkin myös yhteiskunnan kustannuksiin, jotka ovat kerrannaisvaikutuksiltaan valtavat. Korjausten lykkääntymisistä voi koitua jopa 200 miljoonan euron lisäkustannukset terveydenhuollossa.

Hallituksen lupaamaa koulutustakuuta on täällä kiitelty jo paljon, ja se kiitoksen ansaitseekin. Se on hyvä ja tavoiteltava asia, ja toivottavasti tehdään kaikkemme siihen, että kaikki nuoret saavat koulutuspaikan ja sitä myöten työllistyvät. Rahoitus ei nyt vaan tule ihan tämän tavoitteen perässä. Kunnat ovat todellakin tehneet osansa jo siihen, että koulutustakuu on toteutunut, esimerkiksi tarjoamalla lukiopaikan kaikille halukkaille opiskelijoille.

Täällä aikaisemmin edustaja Kärnä arvosteli kovin sanoin sitä, että pienet lukiot syövät isoja lukioita ja vievät niiltä resursseja. Aivan käsittämätön väite! Minä korostaisin paremminkin sitä asiaa, että pienten lukioiden lakkauttaminen vie myös yläasteelta, yläkoululta, perusopetuksesta paljon voimavaroja ja päteviä opettajia.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että opetusministeri on täällä kuuntelemassa neutraalisti näitä keskusteluja, koska näyttää siltä, että ääripäiden mielipiteet menevät sekä asian että lain ohi.

Ammattikorkeakoulujen aluekehitystehtävää ei pidä vähätellä, koska se on yksi perimmäinen syy, miksi ammattikorkeakouluverkosto aikanaan tähän maahan perustettiin. Samaten ne on perustettu työelämän kehittämistä varten, joten niillä on selvä aluekehitysvaikutus ja lailla säädetty tehtävä. Ammattikorkeakoulut ovat opetuksensa lisäksi erittäin tärkeitä puolisotyöpaikkoja, samaten kuin terveydenhuollon yksiköt. Omalla alueellani Ylä-Savossa Ponssen ja Normetin vientitoiminta perustuu hyvin pitkälle siihen, että sinne voidaan rekrytoida tekijöitä, joiden puolisot saavat myös töitä. Useimmiten nämä ovat ammattikorkeakouluopetustehtävissä ja terveydenhuollon tehtävissä.

Se on tosiasia tietenkin, että meillä (Puhemies koputtaa) syntyy vähän lapsia ja monet alueet ja siellä olevat ammattikorkeakoulut ja muut koulutuspaikat joutuvat selvästi hakumenettelyssä liian alhaisen haun kohteeksi. Se aiheuttaa selvää rakenteellista muutospainetta, (Puhemies koputtaa) mutta sekin pitää pystyä tekemään niin, että aluekehitystehtävät eivät häiriinny ja me turvaamme ne opetusalat, jotka todellisuudessa ovat tärkeitä Suomessa.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta toteaa mietinnössään aivan oikein sen, että Suomen hyvinvoinnin ja menestyksen kasvu on riippuvainen sivistyksestä, ammattitaidosta ja koulutuksesta. Tästähän myös hallitusohjelma lähtee toteamalla tämän, että suomalaiset ovat maailman osaavin kansa vuoteen 2020 mennessä. Tietysti täytyy toivottaa ministerille onnea ja menestystä. Tavoite on erittäin vaativa, kun ottaa huomioon, että koulutuksesta leikataan kuitenkin noin 300 miljoonaa euroa. Eli tavoite on kyllä erittäin kova.

Näyttää siltä, että korkeakoulupolitiikka Suomessa on monella tavalla kääntänyt suuntaansa. Erinäisissä esityksissä korkeakoulupolitiikan uusi paradigma kiteytetään kolmeen linjaan: resurssien keskittämisajatteluun, tiedepoliittiseen huippuyksikköajatteluun ja yhteiskunnalliseen kasvukeskusajatteluun. Näyttää siltä, että tämä linja on edelleen vain vahvistunut vuoden 2005 jälkeen myös opetusministeriön linjauksissa. Enää ei valitettavasti muun muassa yliopistokeskuksia pidetä korkeakoulupoliittisina innovaatioina.

Resurssien keskittämisajatteluun liittyen on tietysti todettava, että koulutus on parasta aluepolitiikkaa, parasta alueitten kehittämistä. Siksi tuo resurssien keskittämisajattelu toimii hyvinkin herkästi alueitten kehittämistä vastaan. Siksi on syytä olla huolissaan muun muassa ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen siirtymisestä enenevässä määrin kasvukeskuksiin. Tästä syystä pidänkin hyvin perusteltuna tuota keskustan valtiovarainvaliokunnan ryhmän lausumaesitystä mietinnön vastalauseessa, jossa kannetaan suurta huolta alueellisesta keskittymisestä.

Sitten vielä myös tältä paikalta muutama sana opettajankoulutuksesta. Niin kuin debatissa jo otin esille, opetus- ja kulttuuriministeri on tehnyt selvityksen opettajankoulutuksen kokonaistilanteesta. Sen pohjalta esitetään lastentarhanopettajankoulutusta lisättäväksi 130 aloituspaikalla ja luokanopettajakoulutusta 100 aloituspaikalla. Tietysti toivon vahvasti sitä, että nyt Kajaanin opettajankoulutuksen tilanne katsottaisiin vielä uudelleen lävitse. Toivon, että ministeriö todella arvioi, voisiko löytyä joitain keinoja siihen, että nuo olemassa olevat Kajaanin opettajankoulutuksen tilat voitaisiin edelleen käyttää opettajankoulutukseen.

Sitten hallintoon liittyen ja Oulun yliopisto -esimerkkiin liittyen: Siis Oulun yliopiston hallitus yliopistolain mukaisesti mandaatilla lakkautti Kajaanin opettajankoulutuksen. Sen teki sellainen yliopiston hallitus, jossa ei ollut edustettuna ikään kuin maantieteellisesti Oulun yliopiston maantieteelliseltä alueelta yhtään edustajaa. Itse pidän kyllä välttämättömänä, että jatkossa varmistettaisiin se, että yliopistojen hallituksissa olisi myös sen oman maantieteellisen alueen edustaja ja edustajia. Tätä asiaa voisi verrata paljon puhuttujen valtionyhtiöitten hallintoneuvostoihin. Hallintoneuvostot tuovat yhtiöön yhteiskunnallista keskustelua, jolla on oma merkittävä roolinsa yrityksen toiminnassa. Olen täysin varma, että jos Oulun yliopiston hallituksessa olisi ollut omalta maantieteelliseltä alueelta edustaja tai edustajia, niin yliopiston hallituksessa olisi käyty erilaista keskustelua myös Kajaanin opettajankoulutuksen lakkauttamisesta.

Toivoisi, että ministeriössä pohdittaisiin tätä, olisiko olemassa jotain ohjausmahdollisuutta, että näissä yliopistojen hallituksissa olisi myös tämän oman alueen maantieteellinen edustus. Tietysti parasta on, jos yliopistot itse pystyvät siihen reagoimaan, mutta olen ajatellut myös sillä tavalla, että jos tämä ei muuten tule kuntoon, niin ehkä siitä sitten on harkittava jopa lakiesityksen tekemistä.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Oikein kohdennettuun koulutukseen panostaminen on paitsi viisasta myös käsitykseni mukaan elintärkeätä Suomelle. Suomi näyttäytyy maailmalle nimenomaan hyvän peruskoulutuksensa kautta positiivisella tavalla. Kuitenkin samaan hengenvetoon on muistutettava siitä, että yhä useampi nuori putoaa kaiken koulutuksen ulkopuolelle. Näihin koulupudokkaisiin onkin kiinnitettävä vakavaa huomiota. Syrjäytymisen vaara on juuri tämän ryhmän kohdalla erittäin suuri.

Perussuomalaiset kiinnittävät huomiota omassa varjobudjetissaan niin yliopistojen kuin ammatillisen koulutuksen laatuun. Hallituksen esittämät leikkaukset ammattikorkeakoulujen osalta ovatkin erittäin huolestuttavia. Esimerkiksi Kymenlaakson ammattikorkeakoulun viestinnän koulutuksen leikkaaminen on valitettavan lyhytnäköistä toimintaa. Se on jälleen kerran isku Kouvolan jo ennestään kovia kokeneelle seutukunnalle ja perustelultaan kovin ohutta. Kymenlaakson ammattikorkeakoulun opiskelijat ovat työllistyneet hyvin, ja koulutuksen merkitys seutukunnalle on tärkeä.

Arvoisa puhemies! Kuntaliitokset eri puolella Suomea ovat nostaneet esille myös erilaisten palveluverkkojen kattavuuden, näin on myös laita kouluverkon kanssa. Lähikoulu on perussuomalaisten mielestä lähtökohtaisesti säilyttämisen arvoinen. On perin ikävää, että juuri kouluja lakkauttamalla haetaan säästöjä, säästöjä, joita ei niitä kysyttäessä pystytä edes perustelemaan, saatikka näyttämään toteen. Onkin ilmeisen selvästi kyse arvovalinnoista. Perussuomalaiset ymmärtävät varsin hyvin sen, että jos ei ole oppilaita, ei lähikoulullakaan ole tulevaisuutta, mutta jos päätöksillä ohjataan jo etukäteen haluttua lopputulosta, sitä ei voi millään hyväksyä. Kylille ja taajamille on ainakin annettava mahdollisuus toimia ennen kuin ryhdytään järeisiin lakkautustoimiin. Kannamme syvää huolta myös koulurakennusten kunnosta. Korjausavustuksiin olisi syytä panostaa jo homeongelmienkin vuoksi.

Ammatillisen koulutuksen laatu ja saatavuus on turvattava koko maassa, näin lukee perussuomalaisten varjobudjetissa. Ammatillisen koulutuksen tarve ja suosio ovat olleet kasvussa. Jo nyt ammatillinen koulutus on ohittanut suosiossa lukiokoulutuksen, näin ainakin Kouvolassa. Myös ammatillisen koulutuksen arvostus on noussut. Se on selkeä osoitus siitä, että työn ammattilaisia, käsillätekijöitä, tarvitaan yhä enemmän. Tähän onkin tulevaisuudessa panostettava, jotta säilytämme osaamisen tason ja kykenemme vastaamaan tulevaisuuden uusiin haasteisiin, unohtamatta kuitenkaan laadukasta lukiokoulutusta. Samalla tuon esille kahden oppiaineen, liikunnan ja kansalaistaidon, merkityksen kasvattamisen tarpeen vastaamaan nyky-yhteiskunnan haasteisiin. Kansalaistaidolla tarkoitan oppia siitä, miten yhteiskunta toimii ja mitkä ovat kansalaisten oikeudet ja velvollisuudet.

Arvoisa puhemies! Myös opintotuen sitomisesta indeksiin on selkeä kanta perussuomalaisten varjobudjetissa. Haluamme sitoa opintotuen indeksiin heti eli jo ensi vuoden puolella. Lisäksi kiinnitimme huomiota opintotukijärjestelmän saamiseen nykyistä kannustavammaksi, niin nopeampaan valmistumiseen kuin myös työskentelyyn ilman mutkikasta byrokratiaa ja keinotekoisia tulorajoja. Hyvä, että opintotuen sitominen indeksiin on tulossa. Huonoa on se, että sitä saavat opiskelijat odotella vielä jonkin aikaa.

Edellä kertomani perusteella vedän itse sen johtopäätöksen, että perussuomalaiset kykenevät esittämään rakentavia esityksiä ja myös perustelemaan niitä. Kyse onkin painotus- ja näkemyseroista hallituspuolueiden edustajien esityksiin verrattuna. Perussuomalaiset arvostavat suomalaista koulutusta ja suomalaista kulttuuria. Kulttuurin kohdalla voisin todeta, että kauneus on katsojan silmissä. Minun näkemykseni vaikkapa taiteesta on varmasti erilainen kuin jonkun toisen. En silti lähde esittämään, että olisin oikeassa ja toinen väärässä. En minä juo piimääkään, mutta en silti tuomitse siitä nauttivia ihmisiä. Makuasioista on hyödytöntä kiistellä.

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On hyvä, että edustaja Korhonen otti esille tämän yliopistoasian ja nimenomaan Kajaanin opettajankoulutusasian. Minä yhdyn täysin edustaja Korhosen näkemyksiin näissä asioissa, ja vaikka ministeri aikaisemmin otti kielteisen kannan siihen mahdollisuuteen, että Kajaaniin voitaisiin palauttaa opettajankoulutus takaisin, minä pyydän ministeriä vielä vakavasti harkitsemaan, koska uusia asioita on tullut tilalle, opettajankoulutusta tarvitaan lisää. Yhtenä perusteena Kajaanin opettajankoulutuksen lakkauttamiselle oli se, että opettajien koulutuksen tarve vähenee. Nyt tämä peruste on lakannut olemasta.

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että oppositiolla on kyllä kummallinen näkemys korkeakoulutuksesta, se ei voi olla pelkästään aluepolitiikan väline. Korkeakoulutuksella on kaksi keskeistä lähtökohtaa: ensinnäkin se, että opiskelijoilla pitää olla edellytykset saada koulutusta vastaavaa työtä valmistumisen jälkeen, ja toisekseen korkeakoulutuksessa pitää taata laadukas oppimisympäristö, joka on korkeakoulumainen. Nyt meillä koulutetaan aloille, joilla ei työllistytä. Se kertoo siitä, että aloituspaikoissa on tarkistamisen varaa, ja toisaalta meillä on ammattikorkeakoulukentällä sellaisia toimipisteitä, joissa ei pystytä takaamaan korkeakoulutuksen vaatimia oppimisympäristöä ja laadukasta opetusta. Tämän uudistuksen tarkoituksena on myös se, että pystytään takaamaan toimipisteestä riippumatta laadukas opetus ja koulutuksen jälkeen työllistyminen koulutusta vastaavaan työhön opiskelijoille.

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Nimenomaan edustaja Kettuselle Kajaanin opettajankoulutusyksiköstä. En nyt muista sanatarkasti, mitä sanoin siinä yhteydessä, kun asiaa kommentoin, mutta yritin kyllä asettaa sanani sillä tavalla varovaisesti, että kiistän suhtautuneeni asiaan kielteisesti. Sen sijaan halusin avoimesti ja reilusti sanoa sen, että asia on erityisesti Oulun yliopiston käsissä autonomiaan liittyen, ja totesin, että nyt on vielä avoinna ja auki se, minne nämä lisääntyneet aloituspaikat opettajankoulutuksessa kohdennetaan. Mutta voin sanoa sen, että kyllä minulla myötätuntoa ja ymmärtämystä tätä asiaa kohtaan on. Halusin tämän näkemyksen nyt lausua pöytäkirjoihin. Mutta en voi luvata opettajankoulutusta Kajaaniin tältä paikalta.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Mitä tulee Kajaanin opettajankoulutuslaitokseen, kun olen itse sen kasvatti, niin toivon mitä lämpimimmin, että opetusministeri ottaa vielä asiakseen tutustua Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen uudelleen lämmittämiseen yhdessä Oulun yliopiston kanssa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen keskittävä ja Etelä-Suomi-painotteinen linja näkyy erityisen hyvin koulutuspolitiikassa. Minä lähden nyt kritiikissäni myöskin A:sta eli ammattikorkeakoulu-uudistuksesta.

Aloituspaikkaleikkaus kohdistuu rajuimmin Pohjois- ja Itä-Suomen kouluihin. Yli 2 000 aloituspaikan leikkauksesta Etelä-Suomeen on kohdistettu nimellinen parin prosentin leikkaus. Kouluttautuminen on tähän saakka ollut mahdollista asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Nyt hallitus murentaa toimillaan suomalaisten etuoikeuden, koulutuksellisen tasa-arvon.

Pohjois-Pohjanmaalta lähtee jo nyt 500 nuorta vuosittain muualle koulutuspaikan puutteen vuoksi. Tästä huolimatta ministeriö aikoo leikata Oulun seudun ammattikorkeakoulusta lähes 100 aloituspaikkaa ja luonnonvara- ja ympäristöalan koulutus lakkautettaisiin kokonaan. Sanon tämän siksi, että leikkauslistat eivät vastaa miltään osin Pohjois-Pohjanmaan väestön maan nuorinta ikärakennetta. Meillä ei puhuta ikäluokkien vähentymisestä, syntyvyys on maan korkeinta ja väestö nuorinta. Siksi on suorastaan hölmöläisten hommaa, että meidän nuoret joutuvat sitten lähtemään Etelä-Suomeen kouluttautumaan ja kuormittamaan sitten täällä pääkaupunkiseudun oppilaitoksia ja niitä vähäisiä paikkoja.

Lisäksi ihmettelen ministeriön logiikkaa lakkauttaa Oulusta luonnonvara- ja ympäristöalan koulutus aikana, jolloin kaivosteollisuus ja uusiutuvan energian ala kasvavat Pohjois-Suomessa kohisten. Työntekijöitä tullaan tarvitsemaan yhä enemmän, myöskin varmasti maan rajojen ulkopuolelta. Tiedän, että ministeri Gustafsson on Oulun seudun ja Pohjois-Pohjanmaan tilastoihin tutustunut vastikään nuorten ikäluokan muodossa, ja olen siitä hyvin kiitollinen, että tilastot ovat nyt vihdoinkin varmasti saavuttaneet ministerin.

Hallituksen olisi syytä ottaa leikkauspäätöksissään huomioon se, että kun amk-yksikkö lakkautetaan alueelta, on uusien yritysten houkuttelu alueelle lähes mahdotonta. Jos koulutettua työvoimaa joudutaan haalimaan pitkien matkojen takaa, yritykset vievät toimintaansa aivan varmasti muualle. Tämä taas aiheuttaa suurta heikennystä alueen elinvoimalle, ja vähitellen olemassa olevat palvelutkin alkavat supistua.

Koulutuspaikkojen leikkaukset eivät kosketa pelkästään maakuntien oppilaspaikkoja ja nuoria. Leikkaukset aiheuttavat satojen ammattikorkeakouluopettajien irtisanomisia pahimmillaan. Miten hallitus aikoo turvata näiden työttömiksi jäävien opetusalan ammattilaisten uudelleen työllistymisen? Tämäkin on syytä ottaa tässä uudistuksessa huomioon. Suomella ei nimittäin ole varaa jättää käyttämättä sitä tietokapasiteettia, mikä näillä opettajilla on nyt käytössä.

Arvoisa puhemies! Syrjäytyminen ja eriarvoistuminen on yksi yhteiskuntamme akuuteimmista ongelmista. Siksi olen tyytyväinen, että nuorisotakuu on otettu yhdeksi tärkeimmäksi hankkeeksi toteuttaa lähitulevaisuudessa. Mutta nyt vapaan sivistystyön valtionosuuksia on leikattavissa paljon. Esimerkiksi kansalaisopistot tarjoavat matalan kynnyksen opetuksen pariin, niin että niin elämänsä suuntaa etsiville nuorille, työttömille, maahanmuuttajille kuin eläkeläisillekin on helppo lähteä vapaan sivistystyön pariin. Näitä 11 miljoonan euron leikkauksia ei tule missään nimessä tehdä vaan miettiä vielä, miten tämä voitaisiin kumota.

Aivan lopuksi haluan myöskin todeta koulujen perustamishankkeiden valtionosuuksien vähäisyydestä. Tiedän, että monessa kunnassa ja kaupungissa nyt odotellaan niitä valtionosuuksia niin uusille kouluille kuin kosteus- ja homevaurioista kärsivillekin kouluille. Toivottavasti ensi vuonna ei ole kovinkaan monta kuntaa ja kaupunkia, joka pettyy siihen, että valtionosuuksia ei täältä eduskunnasta heltiä vaan kaikki rakentaminen ja korjaus joudutaan tekemään omilla varoilla.

Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Vehkaperä puhui aloituspaikkojen leikkausten epäoikeudenmukaisesta jakautumisesta, mutta haluan vain tuoda ilmi, että ongelmia on myös täällä aina pahaksi mainitussa etelässä. Uudenmaan liiton laskujen mukaan työvoimatarpeen tyydyttäminen ja koulutustakuun toteuttaminen edellyttäisi Uudellemaalle vähintään 2 000 uutta aloituspaikkaa. Tämänhetkisten suunnitelmien mukaan aloituspaikat on kuitenkin suunnattu epäkäytännöllisesti eivätkä ne riitä kattamaan esimerkiksi pääkaupunkiseudun ammatillisen peruskoulutuksen huutavaa aloituspaikkapulaa. Ilman yhteiskuntatakuun toimenpiteiden kohdistamista sinne, missä täsmätoimenpiteitä eniten tarvitaan, ei yhteiskuntatakuun toteuttamiselle ainakaan ammatillisen koulutuksen osalta ole myöskään täällä Uudellamaalla edellytyksiä.

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvostettu puhemies! Juuri tätä vastakkainasettelua en missään nimessä koulutukseen haluaisi tuoda, mutta kun nyt tällainen uudistuspallo on laitettu vyörymään, niin kyllähän se tietää sitä, että koulutuspaikat tulevat keskittymään. Siinä mielessä on, niin kuin sanoin, hölmöläisten hommaa, että meidän nuoremme joutuvat muuttamaan tänne pääkaupunkiseudulle ja tulemaan sitä opiskelupaikkaa hakemaan ja kuormittamaan sitten täällä olevia, jo tiukkoja resursseja. Siinä mielessä: mitä paremmin me pystymme alueellisesta koulutuksen tasa-arvosta huolehtimaan, sitä paremmat mahdollisuudet myöskin täällä pääkaupunkiseudulla nuorilla on saada koulutusta.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi haluan sanoa, ettei jää epäselväksi: Arvostan ministeri Gustafssonin halua käydä ammattikorkeakouluissa ja käydä myös tätä keskustelua loppuun saakka siitä, että voisimme löytää parempia ratkaisuja kuin nyt tämä esitetty. Se on ehdottomasti kiitoksen arvoinen asia.

Mutta edustaja Pelkoselle haluaisin sanoa, että kun ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja nyt tässä zoomataan, mihin niitä jätetään, mistä niitä leikataan, niin ammattikorkeakoulun vetovoiman ja läpäisyn ja kaikkien tämmöisten asioiden piti olla ykkösenä. Nyt kun tarkastellaan ammattikorkeakoulujen vetovoimaa, niin kolme pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulua on siellä huonoimpien ammattikorkeakoulujen joukossa, että kannattaa nyt miettiä sitten tätäkin eikä mantran lailla hokea vaan sitä, että asiat ovat nyt valtavan hyvin järjestyksessä. Ne eivät vielä ole, valitettavasti, tässä ammattikorkeakouluasiassa.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman tavoitteena on osaamisen nostaminen tällä vuosikymmenellä maailman kärkeen. Tätä tavoitetta piti tukea korkeakoulupolitiikan suurimman uudistuksen, ammattikorkeakoulujen hallinto- ja rahoitusmallin, avulla. Ajatuksena oli entisestään lisätä jo nyt läpäisyltään ja työllistävyydeltään parhaimman sektorin eli ammattikorkeakoulusektorin laatua ja vaikuttavuutta. Nyt kannattaa tutustua näihin tilastoihin, myös edustaja Männistön ja edustaja Vikmanin. Ammattikorkeakoulut ovat ihan puolueettomien tilastojen mukaan sekä läpäisyltään että työllistävyydeltään parempia kuin yliopistot, että kannattaa aina muistaa, että yliopistoistakin valmistuu ihmisiä, ihan akateemisia työttömiä, kaiken aikaa. Tutustukaa tilastoihin. Kaiken lisäksi ammattikorkeakoulut ovat huomattavasti edullisemmin vielä tekemässä tätä arvokasta koulutustehtäväänsä kuin yliopistot, ja niissä on huomattavasti vähemmän henkilökuntaa ja niin edelleen. Tutustukaa tilastoihin.

Mutta kuinkas kävi ammattikorkeakoulujen kohdalla? Ammattikorkeakoulut otettiin suhteellisesti suurimmaksi leikkauskohteeksi koko julkisessa taloudessa — ei siis vielä tässä tulevassa budjetissa, mutta seuraavina vuosina. Vaatimus 126 miljoonan euron kokonaisleikkauksista on ihan oikeasti kohtuuton eikä tule onnistumaan yhdessä 2 200 aloituspaikkaleikkauksen kanssa. Tämä ei ole minun keksintöni, tämä on kyllä ihan ammattikorkeakoulujen rehtoreitten ja työntekijöitten yhteinen käsitys myös täällä pääkaupunkiseudulla, että nyt pannaan liian tiukoille yksi sektori eli ammattikorkeakoulut. Nyt kannattaa pistää faktat pöydälle ja tutkia tätäkin asiaa.

Opetusministeri Gustafsson on ollut aivan asiallisesti huolissaan korkeakoulutettujen määrän vähäisyydestä Suomessa, kun lukua vertaillaan kansainvälisesti. Mitä pienemmiksi ikäluokat supistuvat, sitä osaavampaa väkeä me tarvitsemme, jotta selviämme yhä kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa. Tämän pitäisi olla selvää kaikille. Maailman osaavinta kansaa ei voi luoda supistamalla korkeakoulutusta aivan mahdottomalla tavalla lyhyessä aikaa ja sanomalla irti noin 2 000 korkeakoulunopettajaa. Tämä on nyt tapahtumassa, yt-neuvottelut ovat alkamassa joulun jälkeen ammattikorkeakouluissa, koska ne täytyy lain mukaan aloittaa jo tässä vaiheessa, koska emme vielä tiedä, mikä se lopullinen aloituspaikkasupistus on, ja, totta kai, mistä se raha otetaan myöskään — se otetaan opettajia irtisanomalla, koska seinistä nyt ei voi ottaa.

Ammattikorkeakoulujen leikkausten perusteet ovat osin ristiriidassa hallitusohjelman ja kesun tavoitteiden kanssa myös. Alueelliset ennusteet ja laskelmat korkeakoulupaikkojen tarjonnasta, työvoimatarpeesta ja ikäluokkakehityksestä ovat aivan liian ahtaita, sillä ammattikorkeakouluilla on myös aluetta laajempi koulutustehtävä ja opiskelijarekrytointi, ja tämä on tosiasia. Koulutuspaikkojen kohdentaminen metropolialueelle kertoo minunkin mielestäni ikävällä tavalla Kataisen hallituksen vahvasta keskittämispolitiikasta. Ei voi olla myöskään oikein se, niin kuin Mirja Vehkaperä tässä edellä sanoi, että eri puolilta Suomea joudutaan tulemaan tänne pääkaupunkiseudulle opiskelemaan, jos nuo opiskelupaikat rajusti supistuvat esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomessa, ja nyt näyttää siltä, että Keski-Suomessakin. Vielä toki toivon, että ministeri tarkastelee asiaa uudelleen, ja uskon ja toivon, että päästään järkevään ratkaisuun.

Haluan sanoa, että kukaan ei ole betonoimassa ammattikorkeakouluverkkoa. Rakenteellista uudistusta on tehty jo vuosikausia, päällekkäisiä koulutusohjelmia on vähennetty ja supistettu, ja myöskin aloituspaikkoja varmasti joudutaan leikkaamaan, mutta kyllä ne pitää katsoa järkevällä tavalla, että ammattikorkeakoulut ympäri Suomea voisivat todellakin säilyttää ne vahvuutensa ja kehittää niitä. Ei voi vain roiskia aloituspaikkaleikkauksia ja todeta kategorisesti, että tässä se nyt on. Tähän minä nyt laitan toivoni, että helmikuussa, kun annetaan vastaukset ammattikorkeakouluilta, sen jälkeen voisimme vielä neuvotella ja keskustella järkevällä tavalla siitä, millä tavalla näitä koulutuspaikkoja vähennetään. Tuo 126 miljoonaa euroa on, ihan totta, uskokaa, aivan liian kova yhtälö myös taloudellisesti heikkoina aikoina leikata yhdeltä sektorilta, ammattikorkeakouluista. Tutustukaa asiapapereihin ja katsokaa, mikä on tosiasioiden tilanne älkääkö väittäkö vääriä väitteitä täällä.

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Paloniemelle täytyy todeta, että olen toki tutustunut arvioihin koulutuksen ja työvoiman tarpeesta tulevaisuudessa, ja kiistaton tosiasia on se, että ammattikorkeakouluihin otetaan tällä hetkellä opiskelijoita, jotka eivät valmistu koskaan, ja toisaalta niistäkin, jotka sieltä valmistuvat, suuri osa ei koulutustaan vastaaviin töihin työllisty. Se kertoo siitä, että korjattavaa on, ja miksi emme lähtisi tätä asiaa korjaamaan? Toki myös paikoin tehdään hyvää työtä, ja siellä ei tarvitse mitään muuttaa.

Mutta sitten, mitä tulee yliopistoihin, siellä on aivan sama asia, ja akateemista työttömyyttä pitää yhtä lailla ottaa huomioon ja torjua. Koulutustarpeen ennakoinnista tehdyt selvitykset osoittavat, että tarvetta muutoksiin on korkeakoulutuksen molemmilla sektoreilla, ammattikorkea- ja yliopistopuolella. Onkin erinomaista, että hallitus on tämän myös huomannut, ja toisaalta myös eduskunta nyt panosti budjetissa yliopistolliseen lastentarhanopettajankoulutukseen, kun sinne lisättiin vielä 1,5 miljoonaa euroa akuutin henkilöstöpulan helpottamiseksi. Eli molempiin suuntiin pitää reagoida sen mukaan, mikä työelämän tarve on.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan riveistä väitetään väärin, että ammattikorkeakoulutusta Suomesta vähennettäisiin. Näin ei tule tapahtumaan. Me tulemme poistamaan osan aloituspaikoista, mutta samaan aikaan meidän ikäryhmämme pienenevät. Nyt jos keskustankin riveistä viitsitään sen verran tutustua taustamateriaaliin ja katsotaan sieltä, että kun ikäryhmät pienenevät, niin meillä tulevaisuudessa — tämän ministeri Gustafssoninkin työn jälkeen — suurempi määrä nuorista pääsee ammattikorkeakouluun kuin tällä hetkellä. Eli meillä suhteellisesti ammattikorkeakoulupaikat lisääntyvät, eli me panostamme korkeaan osaamiseen, toisin kuin täällä keskustan riveistä väitettiin.

Kyllä täytyy muistaa se, että silloin, kun paikkoja jossain jää käyttämättä tai jollain alalla ei ole työllisyyttä, on aivan oikein, että ministeri Gustafssonin johdolla opetus- ja kulttuuriministeriössä tehdään uudelleenkohdentamista. Tässä ammattikorkeakoulutuksessa on hirveän tärkeätä, että koulutus on lähellä niitä työpaikkoja, siinä ovat oleellisessa osassa myös työharjoitteluosuudet. Sen takia annan kyllä täyden tuen Gustafssonille, jonka tiedän asian osaavaksi ministeriksi.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt nämä 2 200 aloituspaikan leikkaukset eivät kohdennu oikein, se on ihan fakta. Nyt minä toivon, että niihin voitaisiin todellakin palata ja katsoa, missä on järkevää leikata. Ei ole järkevää ripotella 20 aloituspaikan määriä joihinkin ammattikorkeakouluihin ja leikata vetovoimaltaan parhaista, niin kuin esimerkiksi Keski-Suomesta koko kulttuurialan koulutus ja niin edelleen, tässä on suuria fiboja. Minä sanon, että erittäin monessa ammattikorkeakoulussa tilastojen mukaan työllistytään useimmilta aloilta hyvin verrattuna yliopistoon. Yliopistosta muuten syntyy todellakin sitä akateemista työttömyyttä, mutta siellä ei kuitenkaan vähennetä aloituspaikkoja. Yliopistot saavat itse päättää sen, kuinka paljon ne kouluttavat.

Sitten minä haluaisin vielä sanoa asian, joka tässä on vielä unohtunut. Ammattikorkeakoulut ovat merkittävin pk-yritysten kehittämiskumppani, (Eduskunnasta: Kyllä!) ja kaikki ovat sanoneet, että me tarvitsemme julkisen sektorin palvelujen uudistamista, koko rakenteen uudistamista. Kuka sen tekee, elleivät ammattikorkeakoulut? Ne ovat avainasemassa kehittämässä muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta. Nyt jos leikataan summassa sieltä täältä, tämä ei tule onnistumaan.

Merja  Mäkisalo-Ropponen  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Suomen hyvinvoinnin ja menestyksen kasvu on riippuvainen sivistyksestä, ammattitaidosta ja koulutuksesta. Suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvon peruskallio on toimiva peruskoulu. Jotta jokainen suomalainen lapsi saa yhtäläiset mahdollisuudet oppia, on peruskoulussa turvattava kaikille sitä tarvitseville myös tukiopetusta, erityisopetusta ja oppilashuollon palveluita. Lapsi ja nuori, joka saadaan pidettyä normaalilla oppimispolulla vaikka rankkojenkin tukitoimien avulla, tulee yhteiskunnalle halvemmaksi kuin oppimispolulta syrjäytynyt lapsi tai nuori.

Kaikkein tärkein oppimisen tuki on kuitenkin pienet oppilasryhmät, joissa omalla opettajalla on riittävästi mahdollisuuksia huomioida jokaista lasta ja nähdä myös ryhmässään erilaiset oppijat. Näiden toimenpiteiden avulla vähennetään syrjäytymiskehitystä. Myös määrärahojen lisääminen aamu- ja iltapäivätoimintaan takaa pienille alakoululaisille turvalliset olosuhteet. Kun tähän vielä lisätään taiteen perusopetuksen laadun kehittäminen ja määrän lisääminen, voidaan todeta, että peruskoulun toiminnan edellytykset paranevat huomattavasti.

Toinen erittäin myönteinen syrjäytymiskehitystä estävä toimenpide on nuorten yhteiskuntatakuu, jolle myös opetusministeriön hallinnonalalle on myönnetty rahoitusta. Lisäksi on tarkoitus lisätä oppisopimuskoulutusta, joka tukee myös yhteiskuntatakuun toteutumista. Oppimispaikkoja tuleekin tarjota ensisijaisesti nuorille, joilla ei ole tutkintoa. Vapaan sivistystyön avulla yhteiskuntatakuun toteutumista olisi voitu myös helpottaa, ja siksi sille puolelle tehdyt säästöt ovat ikäviä. Myös nuorisotyön määrärahojen niukkuus huolestuttaa minua.

Lukion rahoituksen osalta lainsäädäntöä uudistetaan ensi vuonna. Samoin ammattikorkeakoulujen aloituspaikoista päätetään ensi vuoden alussa. Vähentämällä aloituspaikkoja vastaamaan nuorten vähenevää määrää voidaan jatkossakin varmistaa laadukas ammattikorkeakouluopetus. Kuten edustaja Heinonen totesi, vaikka nämä kaikki supistukset tehdään, niin neljän vuoden kuluttua on ammattikorkeakouluun helpompi päästä kuin tällä hetkellä. Nuorten määrä vähenee niin nopeasti.

Toivon kuitenkin, että lopullisia päätöksiä tehtäessä päätökset perustuisivat tarpeeksi hyvin ja perusteellisesti tehtyihin kokonaisarviointeihin, joissa myös alueelliset erityispiirteet huomioidaan. Alueella oleva ammattikorkeakoulu varmistaa sen, että nuori jää helpommin opiskelun jälkeen seutukunnalle, mutta tässä en siis tarkoita ammattikorkeakoulujen pieniä sivutoimipisteitä.

Meillä Pohjois-Karjalassa ammattikorkeakoulu teki jo vuosikausia sitten toimintojen keskittämisen Joensuuhun. Se on osoittautunut erittäin hyväksi, toimivaksi ja tehokkaaksi ratkaisuksi. Toivonkin ministerin huomioivan päätöksenteossa ne ammattikorkeakoulut, joissa toimintojen tehostamista on tehty jo tätä aiemmin.

Arvoisa puhemies! Eilen kävimme täällä keskustelua Puolustusvoimien talousarviosta. Keskustelussa nousi huoli varusmiesten yleiskunnon heikentymisestä. Kysyin puolustusministeriltä, voisiko varusmiesaika olla nuorille liikunnallisen ja aktiivisen elämäntavan virikkeenä. Puolustusministeri heitti pallon päiväkoteihin ja kouluihin todeten, että varusmiesaika on usein jo liian myöhäinen ajankohta liikunnallisen elämäntavan omaksumiseen. Sama on todettu täällä tänään. Asiaan pitää panostaa päiväkodeissa ja peruskouluissa.

Erityisen huolissani olen kuitenkin liikuntatuntien vähäisyydestä ammatillisissa oppilaitoksissa. Se on juuri se ikä, jolloin moni nuori luopuu liikunnallisista harrastuksista. Nuorten vapaa-ajan liikunta ja harrastus ja muu aktiivisuus vähenevät Suomessa enemmän kuin muissa vastaavan elintason ja elintavan omaavissa länsimaissa. Liian vähäisestä liikunnasta aiheutuu huomattavia kansanterveydellisiä ja samalla myös kansantaloudellisia kustannuksia. Puhutaan jopa muutamasta sadasta miljoonasta miljardiin euroon vuodessa. Tämä on suuri haaste jokaiselle kouluasteelle Suomessa. Jos onnistutaan saamaan liikunnallista ja aktiivista elämäntapaa markkinoitua lapsille ja nuorille, saadaan tulevaisuudessa sosiaali- ja terveydenhuollossa valtavia kustannussäästöjä aikaan.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Opetus- ja kulttuuriministeriön budjetin ilonpilkahduksia ovat panostukset opetusryhmien pienentämiseen samoin kuin panostus nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseen. Nuorten työpajojen ja etsivän nuorisotyön avulla yhteiskuntatakuu voidaan ehkä saavuttaa, jos samalla taataan opiskelupaikka kaikille toisen asteen opiskelijoille. Valtakunnallisen työpajayhdistyksen puheenjohtajana olen erittäin iloinen siitä, että opetusministeriö aikoo panostaa myös tuettuun oppisopimukseen ja joustavien opiskelumahdollisuuksien kehittämiseen.

Mutta myös synkkyyteen on aihetta, mitä tulee tutkimusrahoitukseen. Suomen Akatemian myöntämisvaltuus vähenee noin 32 miljoonaa euroa, yliopistoindeksi puolitetaan ja Tekesin myöntämisvaltuutta vähennetään nykyisestä. Aivan kuten valtiovarainvaliokunta kirjoittaa, Suomen Akatemian myöntämisvaltuuden heikentyminen vaikuttaa suoraan yliopistojen tutkimustyöhön, koska yli 80 prosenttia Suomen Akatemian myöntämästä tutkimusrahoituksesta myönnetään yliopistoissa työskenteleville tutkijoille.

Valtiovarainvaliokunta esittää toivomuksen, että tulevissa talousarvioissa tutkimusrahoituksesta ja yliopistojen valtionrahoituksesta huolehdittaisiin kokonaisuutena niin, etteivät mahdollisuudet korkeatasoiseen tutkimus- ja innovaatiotoimintaan tai yliopistokoulutukseen heikenny. Toivottavasti tämä ei tulevissa budjeteissa jää pelkäksi toiveajatteluksi.

Itseäni huolestuttaa esimerkiksi se, että hallitusohjelmaan kirjatun taideyliopiston rahoitus on edelleen täydellinen kysymysmerkki. Ilmeisesti valtiovarainministeriössä ajatellaan, että opetusministeriö löytää uuden taideyliopiston tarvitseman 18 miljoonan euron perustamismäärärahan omasta budjetistaan, mutta minä pelkään, että tästä seuraa jonkinlaisia leikkauksia yliopistojen määrärahoihin, jos ajatellaan, että yliopistoindeksi nyt jo on leikattu. Valtiovarainministeriössä tätä yhtälöä kannattaa miettiä hyvin tarkkaan. Kyse on kuitenkin suomalaisen tutkimuksen tulevaisuudesta, joka toisaalta on hallitusohjelmaan erittäin vahvasti kirjattu.

Viime kaudella hyväksytyn yliopistolakiuudistuksen vaikutuksista on tekeillä opetusministeriön arviointi, ja se tulee eduskuntaan ja sivistysvaliokuntaan ilmeisesti jo ensi keväänä. Toivon todella, että tätä arviointia tehtäessä kuullaan yliopistojen henkilökuntaa, opettajia ja professoreita ja tutkijoita.

Yliopistoilta on nimittäin kantautunut huolestuttavia uutisia. Olemme saaneet kuulla, että uuden yliopistolain myötä esimerkiksi kuilu työsuhteessa tutkimusta tekevien ja apurahalla olevien tutkijoiden välillä on kasvanut. Jotkut laitokset ovat alkaneet systemaattisesti periä työtilavuokraa apurahatutkijoilta ja käytännössä pakottaneet apurahatutkijat lähtemään yliopistolta. Tämä ei ole viisasta, sillä apurahatutkijat ovat yliopistojen merkittävä voimavara ja heidän tutkimuspanoksensa vaikuttaa merkittävästi yliopistojen tulokseen erityisesti niillä humanististen ja yhteiskuntatieteiden aloilla, joilla on paljon apurahatutkimusta ja -tutkijoita.

Kun opetusministeriö tekee arviointia yliopistolain seurauksista, ei pidä turvautua siihen argumenttiin, että yliopistoilla on nyt autonomia ja ne tekevät sen turvin, mitä haluavat. Meillä on tilaisuus arvioida, oliko yritysmallisen yliopiston luominen sittenkään niin hyvä asia tai mitä uudessa yliopistolaissa pitäisi korjata. Martha Nussbaumia siteeraten: sivistys on talouskasvua tärkeämpää.

Demokratia tarvitsee humanisteja, yhteiskuntatieteilijöitä ja muita kriittisiä ajattelijoita, joilla on rohkeutta kyseenalaistaa sellaiset itsestäänselvyydet kuin talouden ensisijaisuus ihmisoikeuksiin ja koulutukseen nähden. Demokratia edellyttää koulutuksellista tasa-arvoa. Siksi olen ollut erittäin iloinen siitä, että opetusministeri Gustafsson on ottanut erityiseksi huolekseen koulutuksen tasa-arvon ja haluaa taistella koulujen eriytymistä ja periytyvää koulutuksen eriarvoisuutta vastaan. Siitä lämmin kiitos!

Toivon, että eduskuntaan tuodaan mahdollisimman pian myös selvitys siitä, millä kaikilla keinoilla koulutuksen eriarvoistumista vastaan aiotaan kamppailla. Koulutuspolitiikassa juuri eriarvoisuuden kasvu on kaikkein tärkein kysymys juuri nyt.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haaste, joka kerta toisensa jälkeen nousee esille, on se, mitkä ovat ne eväät, joilla Suomen ja suomalaisten menestysmahdollisuudet turvataan. Väistämättömältä näyttää, että joudumme ainakin jonkin aikaa tulemaan toimeen yhä harvalukuisemman työikäisen joukon voimin. Näin ollen meidän kaikkien osaaminen, sivistys ja etenkin nuorten aktiivinen osallistaminen nousevat arvoon arvaamattomaan.

Nuorisotyöttömyyden ehkäisy on kokoomuksen puolelta haluttu nostaa yhdeksi Kataisen hallituksen ykkösteemaksi. Keskeisimpiä konkreettisia toimia, joita hallitusohjelmaan ja ensi vuoden budjettiin sisältyy, on nuorten yhteiskuntatakuu. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jokaiselle nuorelle taataan työ-, opiskelu-, kuntoutus- tai harjoittelupaikka, jonka avulla nuorten tulevaisuudelle luodaan kestävä pohja.

Mielestäni on erittäin hyvä, että syrjäytymisen vähentämiseksi tehostetaan myös etsivää nuorisotyötä sekä panostetaan ennalta ehkäisevään päihdetyöhön ja työpajatoimintaan. Yksi tehokkaimmista, ja uskon, että myös alihyödynnetyimmistä, tavoista saada nuoria mukaan työelämään on oppisopimuskoulutus. Se on hyvä vaihtoehto, kun koulutetaan henkilöstöä muuttuviin tai uusiin tehtäviin, jotka oppii parhaiten tekemällä. Toisaalta oppisopimuskoulutus voi olla koulutettavallekin työmarkkinoille pääsyyn ja itsensä kehittämiseen sellainen tilaisuus, jota ei muuten olisi tarjolla.

Arvoisa puhemies! Valiokunta on kohdistanut määrärahalisäyksiä perusopetuksen laadun parantamiseen, ja on kiitettävä, että kokoomuksen aloittamat Pop-hanke ja lukioiden opinto-ohjauksen kehittäminen jatkuvat. Kuten hyvin tiedämme, peruskoulussa luodaan pohja elinikäiselle oppimiselle. Kiitän myös siitä, että pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä taiteen perusopetuksen laatua edelleen parannetaan. Korkeakouluopiskelijoiden osalta on syytä kiittää, että ateriatuen määrärahoihin tehtiin lisäys ja myös tällä tavoin voidaan edistää opiskelijoiden terveellistä ruokavaliota.

Ammattikorkeakoulujen uudistamista on ehdottomasti jatkettava, mutta ammattikorkeakoulun aloituspaikkojen osalta kuitenkin yhdyn edustaja Hemmilän aiempaan seikkaperäiseen puheenvuoroon huolesta Turun ammattikorkeakoulun palvelujen tuottamisen ja johtamisen koulutusohjelman osalta, joka on valitettavasti lakkautusuhan alla. Tällä lakkautuksella olisi kauaskantoisia seurauksia matkailu-, ravitsemis- ja talousalan kehitykselle Varsinais-Suomessa, koska alan suomenkielinen ja monialainen korkeakoulutus loppuisi maakunnastamme kokonaan. Valitettavasti myös OKM:n näkemyksen mukaan Turun ammattikorkeakoulusta pitäisi lopettaa musiikin ja muotoilun koulutukset kokonaan. Meillä on tiedossa monen valmistuneen alumnin henkilökohtaiset menestystarinat, joista pystyy hyvin muodostamaan kuvan koulutuksen vaikuttavuudesta, elinvoimaisuudesta ja tulevaisuuden mahdollisuuksista, jotka on tärkeää huomioida koulutuspoliittisia linjauksia käytäntöön saatettaessa. Toivon, että ministeri Gustafsson todellakin ottaa tämän huolen tosissaan ja myös sen huolen, että lukiokoulutusta tulee edelleen kehittää itsenäisesti ja vasta tämän jälkeen tulisi miettiä toisen asteen yhteistyön eri muotoja.

Arvoisa puhemies! Ministeri Arhinmäki totesi täällä, että kulttuuritapahtumiin osallistumisen kynnyksen pitäisi olla matala. Siitä on saatu iloita koko tämä vuosi Turun seudulla, kun Turku on ollut kulttuuripääkaupunki. On syytä kiittää hallitusta kuluvan vuoden budjetin panostuksista hankkeeseen, ja sen johdosta uskonkin, että kulttuuri kuuluu kaikille myös jatkossa.

Helsinki on ensi vuonna World Design Capital, ja siksi onkin hyvä, että suomalaisen muotoilun kattojärjestö Ornamo saa ensi vuodelle lisärahoitusta, jotta Suomi tunnetaan maailmalla entistä paremmin muotoilusta ja ennen kaikkea tämän päivän muotoilijoista. Suomalaisella muotoilulla on valtava potentiaali vientimarkkinoilla. Hyödynnetään se.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Koulutus on meidän yhteiskuntamme voimavara. Säästötoimet ovat vaikeina aikoina tälläkin sektorilla pakollisia, ikävä kyllä. Koulutustoimesta säästetään, mutta on hyvä, että toisaalta myös löydämme vaikeina aikoina koulutusta parantavia keinoja, kuten koulujen ryhmäkokojen pienentäminen.

Varmasti olemme kaikki yksimielisiä siitä, että Suomen menestys johtuu paljolti laadukkaasta ja tasa-arvoisesta koulutuksesta. Vahvaa yksimielisyyttä taas ei löydy koulutuksen laadun tarpeesta. Mielestäni on selvää, että meidän tulee karsia opiskelupaikkoja niiltä koulutusaloilta, joilta valmistuvat eivät työllisty, ja lisätä paikkoja vastaavasti sinne, missä kasvua tapahtuu. Pääkaupunkiseudulla on jäänyt koulutuksen ulkopuolelle dramaattisen suuri määrä nuoria. Opiskelupaikkojen määrä ammatillisessa koulutuksessa laskee, mutta niin laskee ikäluokan kokokin. On täysin luonnollista, että keskitämme ammatillisia opiskelupaikkoja tarpeen mukaan. Opiskelun laatu, siitä saatava hyöty sekä koulutukseen pääsy ovat merkittävämpiä kuin se, löytyykö ammatillinen koulutuslaitos joka kylästä. Tärkeintä on, että pystymme takaamaan nuorille suomalaisille mahdollisuuden kouluttautua ja saada hyötyä tästä koulutuksesta.

Kulttuuri- ja taidekasvatus antavat nuorille pitkän aikavälin menestymisen mahdollisuuksia. Vakaa pohja kulttuurikasvatuksessa vahvistaa identiteettiämme ja on aikaväliltään kauaskantoisempaa kuin lyhyen aikavälin talousajattelu. Kulttuurikasvatuksessa opitut taidot eivät vanhene, ja niille on aina kysyntää. Kulttuurin osaaminen myös vähentää mielenterveyssairauksia ja auttaa maahanmuuttajien lapsia integroitumaan. Taidekasvatuksen lisääminen koulutukseen ei olisi ylettömän kallista mutta varmasti hyödyllistä.

Hallituksella on ensi keväänä mahdollisuus lisätä taideaineiden määrää tuntijakotarkastelun yhteydessä. Taideaineet edesauttavat tutkimusten mukaan lapsen kehitystä kokonaisvaltaisesti. Tämän vahvistavat esimerkiksi viime aikoina aivotutkimuksista saadut tulokset. Taideopetusta onkin syytä lisätä sekä peruskoulutukseen että myös päiväkotiin. Tämä on myös tasa-arvokysymys. Kulttuuri- ja taidekasvatus on jätetty monissa kunnissa pitkälti vanhempien varaan, ja, ikävä kyllä, kaikilla perheillä ei ole etenkään taloudellisesti tasavertaisia mahdollisuuksia tarjota lapsilleen sellaista luovuutta rakentavaa pääomaa, jonka esimerkiksi musiikin tai kuvataiteen opiskelu voisi tuoda. Etenkin musiikkioppilaitoksiin voidaan ottaa jatkuvasti huomattavasti vähemmän oppilaita kuin tarve olisi. Valtionavut ovat tässä suhteessa riittämättömät. Määrä ei tietenkään korvaa laatua, ja taide- ja kulttuuriopetus, kuten mikä tahansa muukin opetus, tarvitsee hyviä opettajia. Kulttuuriaineiden tapauksessa on tärkeää, että opettajat ovat itse innostuneita alastaan ja ovat myöskin sen ammattilaisia.

Arvoisa puhemies! Suomi on teollisuudeltaan hyvin insinöörivetoinen maa, ja se näkyy peruskouluopetuksesta lähtien. Hyvä niin, mutta tarvitsemme tulevaisuudessa koulutukseen enemmän lasten ja nuorten luovuutta ja omaa kehityskykyä parantavia aloja. Ehkäpä koulutusjärjestelmässämme on se vika, että se perustuu liikaa suoraviivaiseen insinööritieteeseen luovan ajattelun kustannuksella. Kulttuuri- ja taidekasvatus on ennen kaikkea sijoitus tulevaisuuteen. Ilman luovaa ja monipuolista koulutusjärjestelmää innovaatioita ei synny. Pitää muistaa, että teknologia ja kehitys menevät eteenpäin koko ajan ja vaikka tehtaat siirtyvät historiaan, kulttuuri on se, joka ihmisille jää jäljelle.

Arvoisa puhemies! Nuorten elämän ja opiskelun laatu ovat äärimmäisen tärkeitä, ja siitä olen kiitollinen, että tähän nyt kiinnitetään huomiota. Peruskoulujen ryhmäkokojen pienentäminen, nuorten yhteiskuntatakuu sekä ammattikoulutuspohjan vahvistaminen ovat kaikki ennen kaikkea laadullisia parannuksia ja sellaisina hyvin tervetulleita.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen iloinen siitä, että heikosta taloustilanteesta huolimatta panostamme lapsiin. Perusopetuksen ryhmäkokojen pienentäminen, kerhotoiminnan vakiinnuttaminen ja opiskeluhuollon vahvistaminen ovat tärkeitä toimia, joihin tulee lisää 10 miljoonaa euroa. Kaiken kaikkiaan yleissivistävän koulutuksen määrärahat kasvavat 6 prosenttia ja ammatillisen koulutuksen määrärahat 5 prosenttia. Eli perusopetuksen laatu paranee.

Valtiovarainvaliokunnan lisäys lastenharhanopettajakoulutukseen on myös tärkeä ja lisää päivähoidon laatua.

Kiitän myös siitä, että valiokunta teki korkeakouluopiskelijoiden ateriatukeen lisäyksen.

Taloudellisesti epävarmoina aikoina on erityisen tärkeää huolehtia koulutuksesta ja osaamisesta, mutta kunnossa pitää silloin olla koko ketjun, myös tiede-, tutkimus- ja korkeakouluopetuksen. Siksi näen valitettavana sen, että yliopistojen määrärahat vähenevät.

90-luvun laman aikana säästettiin kaikesta muusta paitsi tutkimuksesta. Vaikka silloin tehtiin joitakin poliittisia virhearviointejakin, niin silti tämä tutkimukseen satsaaminen oli viisas valinta, se nosti Suomen. Mutta tässä hallituksen esityksessä esimerkiksi Suomen Akatemian tutkimusrahoituksen myöntämisvaltuutta vähennetään 32 miljoonaa euroa, eli noin 13 prosenttia näistä määrärahoista vähenee. Tähän on muun muassa Suomen Akatemia kiinnittänyt huomiota erittäin kriittisellä lausunnolla todeten: "Leikkauksella on useita kielteisiä seurauksia. Kilpailu tutkimusrahasta kiristyy entisestään, ja yhä enemmän hankkeita jää ilman rahoitusta. Yli 60 uutta akatemiahanketta jää tällä arviolla käynnistymättä. Yliopistojen tutkimustyön määrä supistuu, koska 80 prosenttia Suomen Akatemian tutkimusrahoituksesta myönnetään yliopistoissa työskenteleville tutkijoille. Tämä voi merkitä myös lisääntyvää tutkijoiden työttömyyttä."

Nostan tämän esiin siksi, että mielestäni tämä tie ei ole järkevä ja jatkossa sopeutustoimia harkittaessa en haluaisi jatkaa tämänkaltaisia supistuksia. Erityisesti perustutkimus on todella merkittävää ja tärkeää kasvunkin kannalta. Kriisissä on kasvun siemen. Perustutkimuksessa on myös siemen johonkin uuteen ja yllättävään, mitä me emme vielä tänä päivänä tiedä, mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan.

Ja todellakin tämä tutkimusmäärärahojen väheneminen on valitettavaa senkin vuoksi, että ne ovat jo ennestään niin vähäiset, että niistä käyty kilpailu on kovaa. Se tekee tutkijoille ja erityisesti professoreille valtavan määrän byrokratiaa näitten anomusten ja papereiden täyttämisessä, ja silloin heidän ajankäyttönsä ei kulu siihen kaikkein olennaisimpaan eli tutkimustyöhön.

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Haluan heti alkuun kiittää vielä erinomaisesta keskustelusta ja palautteesta ja työnohjauksesta ministerin jatkotyötä kohtaan. On helppo ja tärkeää olla sitä mieltä, että osaaminen, tiede, sivistys, niille me rakennamme jatkossakin tämän suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan. On tärkeää, että me yhdessä kannamme tästä jatkossa huolta.

Kahta asiaa haluaisin lyhyesti kommentoida:

Täällä nyt edelleen halutaan nähdä esimerkiksi ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen vähentämisesitys — korostan, että se on vaan esitys — niin, että se olisi jotenkin keskittämässä koulutusta Suomessa. Näin ei ole. Korostan nyt vielä erityisesti sitä, että kun puhumme ammattikorkeakouluista, niin me puhumme korkea-asteen koulutuksesta Suomessa ja tähän korkea-asteeseen kuuluvat myöskin yliopistot eli tiedekorkeakoulut, nämä yhdessä muodostavat korkea-asteen. Ja korkea-asteen aloituspaikkoja tulee niin Pohjois-Suomessa kuin Itä-Suomessakin, johtuen ikäluokkakehityksestä, olemaan nuorille tarjolla enemmän tämän ammattikorkeakoulu-uudistuksen jälkeen kuin oli sitä ennen. Että älkää nyt levittäkö, hyvät ystäväni sieltä keskustapuolueesta, erityisesti väärää tietoa ja pelotelko ihmisiä. Pysytään totuudessa, objektiivisuudessa.

Sitten lopuksi tärkeä, kaunis asia, ja se liittyy niihin puheenvuoroihin, joita on käytetty kulttuurin merkityksestä ja taito- ja taideaineiden opetuksen tärkeydestä ja niiden lisäämisestä myöskin suomalaisessa peruskoulussa: Meillä on nyt yksi maailman parhaita peruskouluja, mutta siellä on kiistatta puutetta taito- ja taideaineista, jotta lasten luovuus, esteettinen kehitys ja tällainen tasapainoinen sosiaalinen ja tiedollinen kasvatus voisi kehittyä. Edelleen toistan sen, että minä haluan uskoa, että nyt ensi vuonna valmistuvassa tuntijakouudistusesityksessä tullaan vahvistamaan taito- ja taideaineiden osuutta suomalaisessa peruskoulussa. Uskon, että se vaan vahvistaa ja syventää ja lisää meidän hyvän suomalaisen peruskoulumme menestystarinaa.

Ja vielä kerran: kiitoksia erinomaisesta keskustelusta!

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitos viimeisestä puheenvuorosta.

Aion sanoa muutaman sanan nuorten yhteiskuntatakuusta, mutta sitä ennen, tämä on historiallinen vuosi, kun tässä on käsitelty myöskin opposition talousarvioesityksiä vuodelle 2012. Tämä homma voi olla hallituksellakin ensi vuonna niin, että myös hallitus esittää varjobudjettia, koska tämä budjettipäätäntävalta näyttää menevän komissiolle. Angela Merkel sanoi tässä kuussa Saksan liittopäiville: "Jos joku olisi sanonut muutama kuukausi sitten, että otamme vuoden 2011 lopulla vakavia ja peruuttamattomia askelia kohti eurooppalaista fiskaaliunionia ja harkitsemme puuttumista budjettivaltaan, olisi häntä pidetty hulluna." Näin siis Saksan liittokansleri Angela Merkel.

Mitä tulee nuorten yhteiskuntatakuuseen, niin se on hyvä asia. Mutta siinä on yksi olennainen puute. Tämän takuun ulkopuolelle jäävät vailla tutkintoa olevat 25—30-vuotiaat nuoret, jotka käytännössä ovat tällä hetkellä pitkäaikaistyöttömiä ja ehkä eniten tarvitsevat tätä yhteiskuntatakuuta. Ministeriltä kysyisinkin, mitä tälle nuorten osalle, ilman tutkintoa oleville 25—30-vuotiaille, aiotaan tehdä.