Leena Rauhala /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakialoitteeni koskee sotilasvammalain 10 ja 17 §:ää, ja lähtökohta on nimenomaan se, että me tekisimme eduskunnan kautta kaiken mahdollisen sotaveteraanien ja sotainvalidien hyväksi, siis niiden, jotka vielä ovat täällä olemassa. Me tiedämme, että vuosittain heidän joukkonsa vähenee, ja sen vuoksi meidän aikamme tehdä hyviä päätöksiä olisi nyt.

Sotavammojen korvaamisestahan kaiken kaikkiaan valtiolla on ensisijainen vastuu, ja todella erityisesti sotainvalidien määrä koko ajan vähenee, vuosittain noin 2 000 poistuu. Sen vuoksi se, mitä kaikkea meidän hyväksemme sotainvalidit, sotaveteraanit, ovat tehneet, tulee meidän huomioida ja tulla heidän elämäänsä vastaan erilaisilla keinoilla. Kohta se todella on liian myöhäistä.

Nykyisin olemassa olevassa sotilasvammalaissahan on kysymys prosenttiosuudesta, jonka perusteella osa sotainvalideista jätetään ilman hoitoa ja kotona asumista helpottavaa tukea ja myös hautausapua. Kaikki ne, jotka ovat alle 20 prosentin haitta-asteen määritetyt, eivät saa sitä tukea, mitä kyllä kipeästi tarvitsisivat. Näenkin, että sinänsä tämä tarkka prosenttiosuuden määrittely ja sen mukaan tuen antaminen on oikeastaan aika vaikeaa ja ei ole oikeudenmukaista, koska se raja on hyvinkin, voi sanoa, liukuva, miksi sitten se juuri, joka on alle sen, jos ajatellaan, että on 15-prosenttinen, ei saa sitten sitä tukea, mitä hän tarvitsisi.

Toisaalta haluaisin jo tässä vaiheessa esittää, että tästä rajaavasta haitta-asteprosentista luovuttaisiin kokonaan, mutta tässä aloitteessani esitys on se, että 20 prosentin haitta-asterajaa lasketaan 10 prosenttiin. Sillä lailla tuensaajien joukkoon saataisiin mukaan niitä, jotka sitä kipeästi tarvitsisivat. Tämä koskisi lähinnä noin 5 000:ta nykyisin lain ulkopuolelle rajattua. Kysymys on siis toisaalta hyvin pienestä määrästä, mutta heitä kutakin yksilöllisesti ajatellen sillä olisi heille todella suuri merkitys.

Kaiken kaikkiaan Suomen sodissa pysyvän vamman sai melkein 100 000 sotilasta, joista tällä hetkellä elossa on vain minimaalinen osa. Keski-ikä on noin 85 vuotta. Tiedämme, että jokainen heistä haluaa mahdollisimman pitkään asua omassa kodissaan, niin sotainvalidit kuin tietenkin sotaveteraanitkin. Tämä ei ole kuitenkaan useinkaan erityisesti sotainvalideilla mahdollista, koska invaliditeetti on sen verran haittaavaa, että yksin asuminen ei ole mahdollista ja monenlaista apua tarvitaan kotiin. Sotavamma sinänsä merkitsee ylimääräisiä kipuja ja särkyjä ja monenlaista vaivaa, mitä kaiken kaikkiaan ikääntyminen tuo.

Todella se, että 20 prosentista tämä saataisiin alentumaan 10 prosenttiin, olisi hyvinkin, voi sanoa, ei pelkästään kohtuu vaan melkein sellainen, jonka me olisimme velkaa näille veteraaneille. He tarvitsevat monenlaista hoitoa ja kuntoutusta, avohoidon toimenpiteitä, niin sosiaali- ja terveyspalveluja, kodinhoitoa, ateriapalveluja kuin kotisairaanhoitoa, jotta elämä heillä kaikkien kipujen ja vammojen kanssa olisi, voi sanoa, sitä, mitä me varmasti haluamme heille, hyvää elämää kaikkien niitten kärsimysten ja uhrausten jälkeen, mitä he ovat koko Suomen eteen antaneet. He ovat varmasti sen tehneet ajatellen koko Suomen menestystä, ja sen vuoksi meidän suomalaisten pitäisi tämä kunniavelka heille maksaa. Eli tämä on lakialoitteeni sisältö, että tultaisiin vastaan sotainvalideja, että tämä prosenttiosuus määritettäisiin alhaisemmaksi.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rauhala on tehnyt taas kerran hyvin järkevän lakialoitteen. Täytyy vain ihailla ja yhtyä siihen hartaaseen toiveeseen, että näitten iäkkäiden sotainvalidien haitta-asteprosenteista tykkänään luovuttaisiin ja nämä 5 000 lain ulkopuolelle jäävää sotainvalidia otettaisiin tietenkin mukaan tähän tämän tuen saajiin. Mielestäni jo ikä puhuu asian puolesta, että tämä joukko on saatava hoitoon kyseisen lain antaman hyödyn mukaisesti. Ei pelkästään saa tuijottaa siihen, että he ovat kärsineet sodan, joka on jo ollut kyllä hirvittävä kokemus, mutta jo korkea ikä puhuu sen puolesta, että haitta-asteesta tulee tämän lisäksi luopua.