1) Valtioneuvoston innovaatiopoliittinen selonteko
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Suomen innovaatiopolitiikan perusta on luotu
jo vuosikymmeniä sitten. Ensimmäiset askeleet
otettiin jo 1940-luvulla, sitten seuraavat mainittavat 1960-luvulla.
Kohti innovaatiopolitiikan menestystarinaa tämä taival
jalostui merkittävin askelin 1980-luvulla. Silloin voidaan
sanoa käynnistyneen nykykäsitteisen teknologiapolitiikan,
innovaatiopolitiikan. Silloin perustettiin muun muassa Tekes.
Muun maailman silmissä tämän menestyksen dramaattisin
kehitysvaihe oli ehkä sittenkin 1990-luvun alku. Silloin
lamankin keskellä tehtiin erittäin merkittävät
lisäpanostukset tutkimus- ja kehittämisinvestointeihin.
Suomen nousu lamasta rakennettiin keskeisesti uuden ajan innovaatiopolitiikan
varaan. Hyvin koulutettu kansa, toimiva infrastruktuuri, yliopistoverkko
ja aluekehitysverkosto, kasvaneet taloudelliset tutkimus- ja kehittämisvoimavarat
sekä viisas markkinoiden avaaminen ovat siis luoneet Suomeen
yhdet maailman parhaimmista toimintaedellytyksistä yrityksille,
moderneille yrityksille. Se näkyy myös tänään
vaikean globaalin rahoituskriisin keskellä.
Mutta tässäkin on keskityttävä katsomaan kauemmaksi.
Suomessa tutkimus- ja kehittämispolitiikassa, innovaatiopolitiikassa,
on tehty viimeisen vuosikymmenen aikana monia hyviä erillisiä ratkaisuja.
On pystytetty monta hyvää erillistä innovaatiopolitiikan
pilaria. Niiden pohjalta tapahtuvaa tekemistä ei ehkä kuitenkaan
ole koottu ja koordinoitu yhtenäiseksi kansalliseksi strategiaksi.
Tämä selonteko pyrkii tekemään tässä parhaansa.
Edessämme on kysymys, millä tavalla suomalaista
innovaatiojärjestelmää on kehitettävä,
jotta se vastaa jatkuvaan taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen muutokseen.
Strategian tehtävänä on mielestäni
tunnistaa suomalaisen osaamisen, tekemisen ja menestymisen globaali
toimintaympäristö ja tärkeimmät
tulevaa kehitystä ohjaavat ajurit sekä määritellä tässä rakenteessa
Suomen tie.
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys innovaatiopoliittiseksi
selonteoksi sisältää keskeiset strategiset
linjaukset Suomen innovaatiopolitiikan kehittämiseksi.
Asian valmistelu toteutettiin hyvin avoimella työskentelytavalla.
Esimerkiksi internet-konsultaatio, johon osallistui yli 500 kansalaista,
yhteisöä ja yritystä ja järjestöä,
on ja oli esimerkki tästä. Tämä strategia
tunnistaa neljä vahvaa muutoksen ajuria. Ne ovat maailmantalouden
avautuminen ja sen jatkuminen, teknologian jatkuva kehittyminen
ja sen tuottamat uudet haasteet, ilmastonmuutos ja erityisesti neljäntenä Suomea
ja Eurooppaa koskeva väestön ikääntyminen.
Erityinen haaste tämä on tietysti juuri meille
suomalaisille.
Strategiassa tehdään neljä valintaa,
joiden pohjalta kehitämme innovaatiojärjestelmää tulevaisuudessa.
Perusvalinnat ovat seuraavat: Ensiksikin korostamme innovaatiojärjestelmän kansainvälistä
avautumista
ja verkottumisen tärkeyttä. Toisekseen korostamme
kysyntä- ja käyttäjälähtöisyyttä,
sen nostamista tarjontalähtöisen innovaatiopolitiikan
rinnalle. Kolmanneksi korostamme innovatiivisten yksilöllisten
yritysten ja yhteisöjen uutta roolia sekä neljänneksi
korostamme julkisen hallinnon osalta niin sanottua systeemistä eli
poikkihallinnollista, kokonaisvaltaista kehittämis- ja
päätöksentekotapaa. Näiden perusvalintojen
pohjalta määritellään tässä strategiassa
keskeiset toimintalinjaukset. Niistä muutamiin kajoan tässä yhteydessä.
Suomalaisen innovaatiotoiminnan kehittämisen ensimmäinen,
tärkein veturi, kehittämislinja, on ollut tähän
asti ja on myös jatkossa eriasteisessa koulutuksessa ja
uuden tiedon tuottamisessa, siis tutkimus- ja kehittämistoiminnassa.
Tästä emme luovu. Päinvastoin pyrimme
monilta osin vahvistamaan ja monipuolistamaan osaamisperustaamme
koulutuksen kaikilla tasoilla.
Toinen tärkeä kehittämislinja on
selvän askeleen ottaminen hyvin teknologiavetoisesta tutkimus-
ja kehittämistoiminnasta kohti laaja-alaista innovaatiopolitiikkaa.
Aktiivisen innovaatiotoiminnan piiriin on saatava nykyistä kattavammin kaikki
toimialat, kaikki maantieteelliset alueet, erikokoiset yritykset
ja vielä innovaatioketjun eri vaiheet tuotteen teknillisistä ominaisuuksista muotoiluun,
liiketoimintaosaamiseen ja johtamiseen saakka.
Laaja-alaisuutta tavoitteleva näkökulma ei
saa jättää sivuun myöskään
julkista sektoria. Sen palveluiden laadun ja tuottavuuden kehittäminen edellyttää
entistä paljon
määrätietoisempaa innovaatiopolitiikkaa
myös julkisten palveluiden alueella. Työpanoksen
jatkuvan kasvun kääntyminen laskuun juuri näinä aikoina
Suomessa, tämän vuosikymmenen vaihteessa, asettaa
kaikilla aloilla juuri tuottavuuden kehityksen entistä tärkeämpään
rooliin kasvun tekijänä. Tähän
saakka kasvua ovat vauhdittaneet työpanoksen jatkuva lisääminen
ja toisaalta tuottavuuden jatkuva kasvu. Kun työpanos ei
enää kasva, vaan kääntyy laskuun,
esimerkiksi 3 prosentin keskikasvun turvaaminen vuodesta toiseen
edellyttää sitä, että tuottavuuden
tähän saakka 2 prosentin vuosikasvu pitää kyetä nostamaan
vähintään 3 prosenttiin, ehkä 4:äänkin
prosenttiin, jotta pystyttäisiin edes likimain tuota 3
prosentin keskikasvua tavoittelemaan tulevaisuudessa.
Mitä tämä kaikki, siis hivenen laaja-alaisempi innovaatiopolitiikan
lähestymistapa, hivenen tarkemmin merkitsee? Kun esimerkiksi
nyt Tekesin asiakkaana on vuosittain vain 3 000 yritystä, tulevaisuudessa,
jos oikein onnistumme, yhä useampi Suomen 260 000
yrityksestä pääsee hyödyntämään
innovaatiojärjestelmän näitä palveluita,
näitä, mitä Tekes tuottaa. Meillä on
toki monia muitakin toimijoita innovaatiojärjestelmässämme,
mutta sen tärkein yksittäinen rahoittaja on Tekes,
yli puoli miljardia euroa vuodessa.
Laaja-alaisuutta lisätään uusilla
kannusteilla etenkin palveluiden, liiketoiminnan, johtamisen ja
työelämän kehittämisen sekä luovien
alojen innovaatioiden kohentamiseen. Aina ei siis tarvita uutta
tieteellistä tietoa tai läpimurtoa taloudellisesti
tai yhteiskunnallisesti arvokkaan innovaation syntyyn. Yritykset,
yksityiset ja julkiset yhteisöt on saatava innostumaan
toimintansa kehittämisestä ja tuottavuuden parantamisesta.
Tämä on erittäin tärkeä tavoite
ja asia.
Yhteisöjen ohella tärkeää on
kannustaa myös yksityisiä, osaavia, sanoisinko
kekseliäitä kansalaisia innovaatiotoimintaan.
Olemme juuri ensi vuoden budjetissa lisäämässä tuntuvasti
Keksintösäätiön kautta voimavaroja
alan hautomo- ja esihautomotoimintaan. Tähän saakka
meidän vuosittaiset panoksemme ovat olleet noin 5,5 miljoonaa
euroa vuodessa, nyt nostamme sen kerralla 8,5 miljoonaan euroon.
Tämä on se tie, millä myöskin
yksityisten seppien tai kehittäjänikkareitten,
joita ei pidä väheksyä, toimintaa arvostetaan
ja luomme kannusteita sille, että tätä toimintaa
edelleen kehitetään.
Strategia siis rohkaisee ja auttaa niiden toimintamuotojen hakemiseen,
joilla eri maakunnissa piilevää innovaatiopotentiaalia
saadaan rohkaistua esille. Olemme jo perustaneet kaikkiin te-keskuksiin
erilliset innovaatioyksiköt. Esimerkiksi Tekesin henkilöstöstä lähes
puolet on tällä hetkellä kentällä maakunnissa.
Myös Vtt:n ja Gtk:n toiminnoista merkittävä osa
on eri puolilla Suomea. Tässä esimerkki siitä,
millä tavalla koko Suomen mukaantuloa tähän
työhön ja toimintaan yritetään
innostaa. Lisäksi te-keskuksissa ja yliopistoissa on keksintöasiamiehet.
Kun näistä keksinnöistä äsken
puhuin, niin sietää tämäkin
vielä jatkaa.
Olemme ottamassa käyttöön innovaatiotoiminnan
valmistelurahoitusta, aika pieni raha, 7 miljoonaa euroa. Sen kanavoimme
te-keskusten kautta pieninä avustuksina niille pienille
ja keskisuurille yrityksille, joille kynnys lähteä kokonaan
ja suoraan hetimmiten tällaisiin tutkimushankkeisiin on
liian korkea. 15 000 euroa yritystä kohti tällaista
valmistelurahaa on se kannustusraha, jolla yritetään
latenttia, uinuvaa innovaatiopotentiaalia saada esille myöskin
pienimmissä ja keskisuurissa yrityksissä.
Kymmenkunta vuotta sitten kaikesta julkisesta innovaatiorahoituksesta
vain muutama prosentti suuntautui Suomessa palvelusektorille, nyt jo
noin 30 prosenttia. Jatkossa on päästävä ja päästään
vielä pitemmälle.
Suomalaisen innovaatiotoiminnan menestyksen edellytys tulevaisuudessa
on avoin kansainvälisyys, vahva edelläkävijän
rooli valituilla osa-alueilla maailmassa ja innovatiivisten ihmisten
ja yritysten kannustaminen järjestelmän sijaan. Kansainvälistymistä edistetään
muun muassa tarjoamalla innovaatiotoimijoille entistä vahvempia
kannusteita kansainväliseen verkottumiseen ja riskinottoon.
Yksi esimerkki kansainvälisestä innovaatiojärjestelmän
avautumisesta on niin sanottu FinNode-innovaatiokeskusjärjestelmä.
FinNode-verkoston tehtävänä on vahvistaa
strategista yhteistyötä ja kumppanuuksia Suomen
kannalta kiinnostavimmilla, nousevan talouden ja innovaatiotoiminnan
alueilla. Innovaatiokeskuksen perustajia ovat Finpro, Sitra, Suomen
Akatemia, Tekes ja Vtt, eräissä tapauksissa mukana
on myös joitakin muita suomalaisia toimijoita. FinNode-keskukset
toimivat jo tänään USA:ssa, Piilaaksossa
siellä, Kiinassa, siellä Shanghaissa, Venäjällä Pietarin
alueella ja Japanissa nimenomaan Tokion alueella. Näistä on
saatu jo lyhyen ajan kuluessa aika hyviä tuloksia. Uuden
keskuksen perustamista valmistellaan paraikaa myöskin Intiaan,
ja lisäksi keskustelussa on muun muassa Gulfin alueelle
menemisen mahdollisuus, eräitä muitakin ilmansuuntia
tässä mielessä, ei kovin monia, koska
voimavarojen hajaantuminen liiaksi tässä taas
on aika kallista puuhaa sekin.
Arvoisa puhemies! Kysyntä- ja käyttäjälähtöisyyden
osalta, jonka siis mainitsin yhdeksi tärkeäksi
painopisteeksi, innovaatiopolitiikassa painotetaan asiakkaiden tarpeista
lähtevien tuotteiden ja palveluiden kehittämistä,
markkinakannusteiden suunnitelmallista käyttöä sekä käyttäjien
osallistumista kehittämistyöhön. Tämä on uuden
strategian yksi haastavimmista alueista. Uskon, että juuri
pieni maa pienine markkinoineen voi toimia kysyntälähtöisesti.
Historiasta löytyy hyvä esimerkki kysyntälähtöisyydestä ja sen
erinomaisista tuloksista innovaatiopolitiikassa. Matkaviestintämarkkinoiden
avaaminen 1980—1990-luvun vaihteessa oli tärkeä tekijä, hallinnollinen
päätös, joka avasi silloiselle matkapuhelintoiminnalle — silloin
puhuttiin näillä käsitteillä — niitä mahdollisuuksia,
joita nuo markkinat tarvitsivat Suomessa ja Ruotsissa, jotta muuan
suomalainen ja muuan ruotsalainen yritys pääsivät
lentoon maailmanmarkkinoille. Totta kai noiden yritysten menestyksessä päätekijät
olivat
muualla, mutta tällä kysyntää tavallaan
kiihottavalla ratkaisulla omalta osaltaan autettiin siinä menestyksessä,
mikä sitten saatiin aikaiseksi.
Ajankohtaisista asioista tällainen kysyntälähtöisyyttä edistävä toimi
on erityisesti ilmasto- ja energiapolitiikan tarpeesta lähtevien
ratkaisujen hakeminen. Ellei Eurooppa määrittele
joitakin välttämättömyyksiä esimerkiksi
uusiutuvan energian lisäämiseksi, ei alan tutkimus-
ja teknologiatyö pane rahaa riittävästi
sellaisiin kohteisiin. Asettamalla selviä vaateita, että tähän
ja tuohon pitää päästä,
samalla houkutellaan ja suorastaan painostetaan alan innovaatioyhteisöt
tekemään ratkaisuja, tekemään
panostuksia, joilla käytännössä näihin
tavoitteisiin voidaan päästä.
Julkisen innovaation kehittämisen erityisenä haasteena
on hyödyntää yksilön ja yhteisöjen luovuus.
On palkittava luovuudesta, osaamisesta ja ahkeruudesta. Kilpailu
osaamisella on maailmalla kiivasta. On epäilemättä niin,
että osaamista palkitsevat maat pärjäävät
hyvin myös innovaatiotoiminnassa.
Suomella on erityisiä haasteita erilaisten alueellisten,
kansallisten ja kansainvälisten innovaatiokeskittymien
toiminnan yhteensovittamisessa. Me emme voi olla kaikessa maailman
parhaita. Kaikki alueet eivät voi olla kaikessa maan parhaita.
Suomen on tunnistettava vahvuutensa ja eri alueiden Suomessa on
tehtävä omalta osaltaan samoin. Samalla kun on
erittäin tärkeää lisätä alueiden
innovaatioresursseja, on tärkeää koota
näitä voimavaroja koko maan mitassa verkottuneiksi
yhteisöiksi. Kajaanin tai Kauhajoen oman alansa innovaatiokeskittymät
menestyvät pitkän päälle vain,
jos ne kykenevät verkottumaan maan- ja maailmanlaajuisesti.
Strategia tukee tällaista verkottumista. Talouden kehitys, osaaminen
ja innovatiivisuus ei siis riipu keskuksen koosta. Oulun kehittyminen
modernin eurooppalaisen kehityksen esikuvaksi todistaa tästä,
samoin piskuisen Vieremän kunnan nousu yhdeksi uusimman
metsäteknologian soveltamisen huippukeskukseksi todistaa
sekin tästä samasta.
Innovaatiopolitiikan maailmanliigaan Suomi on jo ilmoittautunut
käynnistämällä shokien perustamisen,
strategisen huippuosaamisen keskittymien perustamisen. Ne perustuvat
joko kansallisiin luonnonvaroihin, saavutettuihin teknologian johtajuuksiin
tai muutoin maahan luotuun alan korkeaan osaamiseen ja taitoon.
Jo nyt hyvään vauhtiin on saatu metsäsektorin
ja ict-alan shokien työ, metallituotteiden ja ympäristö-
ja energia-alan shokit ovat käynnistymässä.
Nämä merkitsevät tietyllä tavalla,
ja sitä alleviivaan, riskinottoa. Mutta nyt on uskallettava
ottaa riskejä lähtien siitä, että me
emme voi olla kaikkialla maailman paras. Tälle uudelle
linjaukselle haemme nyt eduskunnan tukea. Riski tuo mukanaan epäonnistumisia,
mutta toivottavasti myös kaivattuja kansainvälisiä läpimurtoja.
Kun kymmenen vuoden päästä arvioidaan Suomen
innovaatiojärjestelmään nyt tehtäviä strategisia
uudelleenpainotuksia, tulee keskeisenä arvioimisen perusteena
olemaan kysymys siitä, miten onnistuttiin kasvuyrittäjyyden
edistämisessä. Nyt suomalaiset yritykset eivät
ole kiinnostuneita ja motivoituja kasvamaan riittävän nopeasti.
Strategia kannustaa hakemaan uutta tasapainoa yleisten kehittämistoimenpiteitten
ja erityisen lupaaville yrityksille ja yksilöille suunnattavien
erityistoimenpiteiden välillä. On tarkoitus rahoittaa
ja palkita entistä enemmän niitä todellisia
kultajyväsiä, mitä innovaatiojärjestelmän
siivilöiden kautta siivilöityy sille viimeiselle
loppusuoralle.
Arvoisa puhemies! Vanhasen hallitus on asettanut tavoitteeksi
t&k-resurssien nostamisen 4 prosenttiin bkt:sta vuoteen
2011 mennessä. Niin ikään olemme linjanneet
valtion omien t&k-rahojen kasvattamisen vuosittain vähintään
5 prosentilla. Tavoitteet ovat kovat. Viimeksi mainittua on kyetty
seuraamaan, ensimmäistä ei. Kansantuote on ollut
kovassa kasvussa, sen me kaikki tiedämme.
Suomen on kiittäminen Nokiaa ja monia muita suurempia
yrityksiä siitä, että ne ovat arvostaneet
Suomen t&k-ympäristöä, innovaatioympäristöä,
siinä määrin, että erittäin
merkittävä osa niiden innovaatiotoiminnasta ja
siihen käytetyistä resursseista on keskitetty
juuri Suomeen. Nyt käsillä oleva strategia pyrkii
laaja-alaisen lähestymistapansa ohella korostamaan edellä kerrotulla
tavalla aivan erityisesti huippuosaamista ja maailman johtajuuksien
saavuttamista. Äärimmäisen tärkeää Suomelle
on kyetä varmistamaan, että olemme jatkossakin
aidosti kilpailukykyinen toimintaympäristö huippututkimukselle,
huippuosaamiselle ja vaativimmalle mahdolliselle tekemiselle.
Arvoisa puhemies! Suomi on menestystarina, jonka johtoajatuksia
ovat olleet koulutus, osaaminen, tutkimus ja innovaatio. Näihin
nojaten pieni Suomi voi tulla seuraavankin vuosikymmenen väliaika-asemalle
aivan koko porukan kärjessä, saattaapa välillä ottaa
piikkipaikankin.
Kyösti Karjula /kesk(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä tukee hallituksen
tavoitetta tarjota yrittäjyydelle ja innovaatiotoiminnalle
Suomessa maailman paras toimintaympäristö.
Maassamme on toteutettu onnistunutta ja kansainvälisesti
arvostettua innovaatiopolitiikkaa. Sen seurauksena Suomi on erikoistunut
korkean teknologian tuotantoon ja vientiin. Maamme talous- ja työllisyyskehitys
on jatkunut vahvana aina viime päiviin asti.
Viime aikoina menestyksemme erilaisissa kansainvälisissä arvioinneissa
on hieman heikentynyt. Kansainvälinen kilpailu kiristyy
jatkuvasti. Työn tuottavuutta on parannettava sekä yrityksissä että julkisella
sektorilla. Tarvitsemme innovaatiopolitiikkaan uutta sisältöä.
Se tarkoittaa käytännössä muun
muassa sitä, että menestyneiden teknologiayritysten
rinnalla on kannustettava muuhun osaamiseen perustuvaa yritystoimintaa
ja palvelujen kehittämistä.
Tämän perusteella keskustan eduskuntaryhmä pitää erinomaisena
asiana, että hallitus on laatinut selonteon innovaatiostrategiasta.
Innovaatiopolitiikan merkitys korostuu talousalueiden ja kansallisvaltioiden
selviytymisessä. Uuden strategian on vahvistettava Suomen
asemaa globaalissa kilpailussa. On tärkeää,
että innovaatiopolitiikka hyödyttää koko
Suomea, sillä osaamista ja luovia ihmisiä on eri
puolilla maata.
Innovaatiot ovat pohjimmiltaan luovia ratkaisuja ihmisten tarpeisiin.
Innovaatio voi olla muun muassa uusi teknologia tai uusi tuote,
uusi prosessi, uusi palvelu, uusi käyttötapa,
uusi markkinointi-, myynti- tai jakeluosaaminen, uusi liiketoimintamalli
tai uusi organisointitapa. Strategia antaa innovaatiolle uuden sisällön.
Innovaatiolla tarkoitetaan hyödynnettyä osaamislähtöistä kilpailuetua.
Keskustan eduskuntaryhmä korostaa erityisesti palveluiden
innovaatiotoiminnassa uusia, parempia käytäntöjä.
Innovaatiostrategian perusvalinnat ovat oikean suuntaiset. Tärkeää on,
että vahvan teknologia- ja tutkimussuuntautuneisuuden rinnalle
on nostettu asiakaslähtöisyys. Kyky oivaltaa asiakkaiden,
kuluttajien ja kansalaisten tarpeita ensimmäisenä on
onnistuneen innovaatiotoiminnan avain. Strategian käyttämä kysyntä-
ja käyttäjälähtöisyys
on käsitteenä kömpelö.
Keskustan eduskuntaryhmä katsoo, että Suomessa
tarvitaan muutamia vahvoja kansainvälisiä osaamiskeskittymiä ja
niiden tiivistä yhteistyötä kansainvälisten
maailman huippuinnovaatiokeskusten sekä alueellisten innovaatiokeskittymien
kanssa.
Arvoisa puhemies! Innovaatiotoiminta tapahtuu yhä useammin
verkostoissa, joissa tutkimus- ja kehittämistoiminta sekä käytännön
tuotanto- ja palvelutoiminta ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa.
Tämä haastaa suomalaiset yliopistot, ammattikorkeakoulut,
tutkimuslaitokset ja ammatillisen koulutuksen yritys- ja työelämälähtöiseen yhteistyöhön.
Uusien oppimisympäristöjen ja uusien oppimiskäytäntöjen
vaatimus kasvaa. On raivattava tilaa tilanneoppimiselle, joka merkitsee
yrityksen tai työyhteisön reaaliaikaisessa toiminnassa
kohdattujen oppimistilanteiden täysimääräistä hyödyntämistä.
Keskustan eduskuntaryhmä korostaa, että innovaatiopolitiikan
uudistaminen edellyttää riittävän
tutkimus- ja kehitysrahoituksen varmistamista. Tämä asettaa
selvän tavoitteen sekä julkisen että yksityisen
rahoituksen kasvattamiseen. Hallitusohjelman tavoitteesta on pyrittävä pitämään
kiinni.
Suomen on oltava osallistuja ja vaikuttaja myös EU:n
tutkimus- ja innovaatiopolitiikan kehittämisessä ja
suuntaamisessa. Parhaimmillaan voimme hyödyntää EU:n
parhaita käytäntöjä. Yhteinen
tavoitteemme on luoda EU:sta maailman johtava osaamispohjainen talous.
Suomen asemaa haluttuna yhteistyökumppanina kansainvälisissä verkostoissa
on tietoisesti vahvistettava. EU:n rahoitusinstrumentit on saatettava
nykyistä joustavammin yritysten ja kehittäjien käyttöön.
Laaja-alaisen innovaatiopolitiikan tehtävänä on
antaa yhä tietoisemmin vahva rooli asiakastarpeita ymmärtäville
toimijoille. Se auttaa meitä ymmärtämään,
että innovaatiopotentiaalia on runsaasti jo olemassa olevissa
yrityksissä, yritysverkostoissa ja jopa perinteisillä toimialoilla. Esimerkiksi
elintarvikkeiden arvoketjuissa, joissa panostetaan osaamiseen ja
innovaatioihin, voidaan laatutuotteilla hyödyntää myös
vientimahdollisuuksia.
Keskustan eduskuntaryhmä korostaa, että innovaatiostrategian
alueellista vaikuttavuutta on lisättävä.
Kasvuyrittäjyyttä tuetaan parhaiten alueellisilla
innovaatio- ja kasvuyrityspolitiikan instrumenteilla. Yrityskehityspalveluiden
ja yrityshautomotoiminnan sisältöjen uudistuminen varmistetaan
yksityisten asiantuntijoiden ja julkisten toimijoiden luottamuksellisella
yhteistyöllä.
Arvoisa puhemies! Nopeasti muuttuvassa maailmassa vanhat, usein
menneisyyslähtöiset selitysmallit eivät
enää toimi. Uusia vaikuttavia tekijöitä syntyy
yhä useammin täysin yllättäen. Lisäksi
erilaiset heikot signaalit voivat kehittyä hyvin lyhyessä ajassa
merkittäviksi muutostekijöiksi. Tästä meillä on
aivan viime ajoilta erinomaisia käytännön
esimerkkejä. Signaaleja on osattava lukea, analysoida ja
käyttää hyödyksi.
Keskustan eduskuntaryhmä katsoo, että nyt tarvitaan
tulevaisuussuuntautunutta ja mahdollisuuksia etsivää ajattelutapaa,
jossa yritetään ajoissa tunnistaa yhteiskunnan
muutostrendejä ja niiden avaamia uusia mahdollisuuksia.
Suomalaisia muutostrendejä ovat esimerkiksi väestön ikääntyminen,
tietoteknologian kehittyminen, uudet energiamuodot ja kestävä kehitys,
mineraali- ja kaivostoimintaa unohtamatta. Valiokuntakäsittelyssä selontekoon
on syytä lisätä ennakointiosaamisen merkitystä korostavaa
näkökulmaa. Ennakointiosaamisella tarkoitetaan
visioiden, uusien mahdollisuuksien ja uuden tiedon luontia. Innovaatiopolitiikan
onnistuminen kansallisesti, alueellisesti ja yritystasolla edellyttää tulevaisuudessa
suomalaisen ennakointiosaamisen vahvistamista.
Vahva yrittäjyyskulttuuri on tuloksekkaan innovaatiopolitiikan
perusta. Se kannustaa ihmisiä rohkeisiin kokeiluihin ja
henkiseen, sosiaaliseen sekä taloudelliseen riskinottoon.
Se ymmärtää innostuksen, onnistumisen
ja epäonnistumisen. Se yhdistää yrittäjyyden
ja luovuuden henkisinä ominaisuuksina. Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää,
että yrittäjyydelle oppiaineena on raivattava
eri kouluasteilla, myös korkeakouluissa nykyistä parempi
tila. Siihen tarvitaan myös metodisia innovaatioita. Yrittäjyydessä on
kysymys arvoista ja asenteista, ja niiden opettamiseen nykyiset
koulutuksen metodit eivät useinkaan yllä.
Menestyvä innovaatiotoiminta vaatii myös sosiaalista
pääomaa, sillä sosiaalisen pääoman
verkostoissa tieto liikkuu ja risteytyy synnyttäen uusia
innovaatioita. Uudessa tilanteessa sosiaalista pääomaa
tarvitaan kaikilta osapuolilta, niin yrityksiltä ja tutkimus-
ja koulutussektorilta kuin myös laajasti ottaen julkiselta
sektorilta. Kansainvälisyyden ja vuorovaikutustaitojen
on oltava opetuksen ytimessä.
Innovaatiotoiminnan roolia on tietoisesti vahvistettava julkisella
sektorilla. Byrokratian karsiminen on tehtävä nykyistä tietoisemmin
ja lisättävä kannustavuutta. On tärkeää,
että julkinen sektori verkostoituu yritysten kanssa, kuten myös
yritykset keskenään. Julkisen sektorin ennakoivilla
päätöksillä voidaan luoda merkittävää kilpailuetua
eri toimialoilla usein ilman lisäkustannuksia, kuten aikanaan
tehty päätös, johon myös ministeri
viittasi, nmt-puhelinverkon luomisesta osoittaa. Julkisella sektorilla
on vahvistettava myös hankintaosaamista. Se ruokkii innovaatioita,
jotka tuovat merkittäviä säästöjä julkiseen
talouteen.
Arvoisa puhemies! Innovaatiostrategian jalkauttamisessa osaaminen
ja innovaatiotoiminta olisi syytä integroida toisiinsa
selvästi nykyistä paremmin. Se edellyttää aitoa
yhteistyötä työvoima- ja elinkeinoministeriön
ja opetusministeriön kesken. Arvoketjujen innovaatioprosessit
ovat oppimisprosesseja, joissa tarvitaan näiden sektorien
välistä tiivistä yhteistyötä.
Keskustan eduskuntaryhmä tukee ajatusta uudistaa valtionhallinnon
konserniohjaus systeemisten uudistusten edelläkävijäksi.
Lisäksi on syytä asettaa tutkimus- ja innovaationeuvosto seuraamaan
ja arvioimaan innovaatiopolitiikan onnistumista.
Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän mielestä uudistunut
innovaatiostrategia varmistaa kattavasti toimivan, kansainvälisesti
verkostoituneen ja juurevan innovaatioekosysteemin kehittymisen.
Sen ytimessä ovat osaavat ja innostuneet ihmiset sekä heidän
luova pääomansa.
Jukka Mäkelä /kok(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomen osaamiseen, tutkimukseen ja kehitykseen
panostava strategia on ollut menestystarina. Ikävä kyllä sitä ei
voi tällä hetkellä havaita edustajien
kiinnostuksesta tähän keskusteluun. Tuottavuuden
ja kilpailukyvyn parantaminen sekä suomalaisen hyvinvointivaltion kehittäminen
vaativat huippuluokan innovaatioympäristön. Jo
hallitusohjelmaan kirjattiin, että yrittäjyydelle
ja innovaatiotoiminnalle pyritään tarjoamaan Suomessa
maailman paras toimintaympäristö. Tämä on
kokoomuksen mielestä täysin oikea tavoite. Vain
siten pystytään turvaamaan tuottavuus, työllisyys
ja kestävä kasvu, jotka edistävät
kansalaisten ja ympäristön hyvinvointia.
Kansallisen innovaatiostrategian uudistaminen on oikein ajoitettu.
Muuttuvassa toimintaympäristössä on reagoitava
nopeasti, jotta maamme kilpailukyky säilyy. Suurimpia muutostekijöitä ovat
tietoyhteiskuntakehitys, globaali kilpailu, uudet teknologiat, palveluteollisuus,
väestön
ikääntyminen sekä kestävä kehitys.
Suomi on menestynyt hyvin kansainvälisissä vertailuissa,
joissa maita laitetaan järjestykseen koulutuksen, tutkimuksen,
yritysten toimintaympäristön laadun ja kilpailukyvyn
osalta. Valtioneuvoston innovaatiopoliittisessa selonteossa tämän
menestyksen arvioidaan tulleen laadukkaan koulutusjärjestelmän,
tutkimus- ja kehitystoimintaan panostettujen varojen sekä hyvin
toimivien ja verkostoituneiden instituutioiden ansiosta.
Silti vaaran merkit ovat näkyvissä. Viime
vuosina Suomen sijoitus vertailuissa on ollut laskusuunnassa. Suomeen
ei ole suuntautunut samassa suhteessa ulkomaalaisia investointeja,
eivätkä suomalaiset yritykset, varsinkaan pk-sektorin yritykset,
ole riittävästi pyrkimässä kansainvälisille
markkinoille. Palvelualojen tuottavuuden kasvussa on myös
parannettavaa.
Tämä käsittelyssä oleva
innovaatiopoliittinen selonteko vastaa omalta osaltaan muutoksen haasteisiin
sekä linjaa toimia ja periaatteita, joiden avulla Suomi
säilyttää korkean osaamisen tason ja
parantaa innovaatioiden hyödyntämistä ja laaja-alaistamista.
Tässä yhteydessä kiinnitetään huomiota
erityisesti koulutus-, tutkimus- ja teknologiapolitiikkaan ja korostetaan
liiketoiminta-, muotoilu- ja organisaatioinnovaatioiden merkitystä perinteisempien
teknologiainnovaatioiden rinnalla. Myös työelämän
jäsentäminen ja kehittäminen sekä tietoyhteiskunta
vaativat tulevaisuudessa jokapäiväisiä toimintoja
helpottavia ja tuottavuutta kasvattavia innovaatioita.
Arvoisa puhemies! Innovaatiolla tarkoitetaan hyödynnettyä osaamislähtöistä kilpailuetua
eli kolmea asiaa: osaamislähtöisyyttä,
kilpailuetua ja hyödyntämistä. Suomen
menestystarina ovat olleet osaamislähtöiset innovaatiot,
mutta niiden patentointi, markkinoille saaminen ja tuotto eli hyödyntäminen
on ollut haastavampaa. Innovaatioiden parempi hyödyntäminen
edellyttää asiakas- ja kysyntälähtöistä innovaatiotoimintaa.
On varmistettava se, että innovaatiotoiminta laajentuu
kansalaisten, yritysten ja julkisen sektorin hyödynnettäväksi.
Vain siten suomalaiset yritykset saavat tuotteitaan maailmanmarkkinoille
ja vain siten pystytään merkittävästi
parantamaan tuottavuutta sekä yksityisellä että julkisella
sektorilla.
Suomen innovaatioketjun tukipilareina ja alkulähteinä ovat
tiede, tutkimus ja teknologia sekä näihin liittyvä osaaminen
innovaatioketjun kaikissa osissa. Merkitystä on varmaan
silläkin, että Suomessa on maailman suurin teekkaritiheys.
Monet kansainvälisesti menestyneet yliopistot ovat
siirtyneet alakohtaisesta asioiden käsittelytavasta ilmiöpohjaiseen
lähestymistapaan ja tarkastelevat kysymyksiä enenevästi
poikkitieteellisesti. Se on oikea suunta myös Suomelle.
Ei pidä ajatella pelkästään
tekniikkaa, taloutta, taidetta, yhteiskunta- tai lääketiedettä vaan
sitä, kuinka esimerkiksi ilmastonmuutokseen, energiakysymyksiin,
työelämän tai ikääntymisen haasteisiin
vastataan ilmiöpohjaisesti ja poikkitieteellisesti.
Sinivihreä hallitus on lähtenyt määrätietoisesti
kehittämään suomalaista koulutusjärjestelmää.
Esimerkiksi yliopistoille annetaan mahdollisuus kehittää ja
parantaa opetustaan ja perustutkimustaan niiden taloudellista ja
hallinnollista itsenäisyyttä laajentamalla. Yliopistoja
kannustetaan keskittymään kärkialoihinsa,
jolloin myös maailmanluokan tuloksia on lupa odottaa.
Muun muassa Aalto-yliopiston perustamisella haetaan laadukkaampaa
tutkimusta ja perusopetusta, poikkitieteellisyyttä, synergiaetuja
ja innovaatioiden parempaa kaupallistamista ja hyödyntämistä,
jolloin myös osaamisen hyödyt ja kassavirta auttavat
Suomen kansantaloutta. Tässä yhteydessä on
toki muistettava, että alueellisia innovaatiokeskittymiä pitää olla
muuallakin maassa kuin Pääkaupunkiseudulla.
Tulevaisuuden kannalta on tärkeää,
että Suomessa on sekä oikeanlaista osaamista että osaajia.
Osaajien luomisessa ammatilliset oppilaitokset ja ammattikorkeakoulut
ovat avainasemassa yliopistojen lisäksi. Myös
ammatillisten oppilaitosten kylkeen tarvitaan innopoleja, jotka
edistävät innovaatioita ja yrittäjyyttä ammatillisessa koulutuksessa.
Työelämään liittyen on varmistettava,
että Suomi menestyy kovassa kansainvälisessä kilpailussa
osaamisintensiivisistä työpaikoista ja sekä suomalaisesta
että ulkomaisesta työvoimasta. Tässä verotuksella
ja yleisellä ilmapiirillä on suuri merkitys. Selonteossa
linjataankin tavoitteeksi henkilöverotuksen kansainvälisen
kilpailukyvyn parantaminen, mikä on kokoomuksen eduskuntaryhmän
mielestä erittäin hyvä tavoite.
Kilpailuetu ja sen säilyttäminen vaativat,
että Suomi osaa ja pystyy keskittymään
omille vahvuusaloilleen. Pieni maa ei voi hajauttaa resursseja kaikkeen,
vaan meidän on määrätietoisesti haettava
edelläkävijyyttä valituilla aloilla.
Se tarkoittaa koulutuksen, tutkimuslaitosten ja yritysten voimien
kokoamista ja parempaa profiloitumista sekä kotimaista
ja kansainvälistä verkottumista. Myös
korkeaan osaamiseen perustuvaa kasvuyrittäjyyttä on
edistettävä voimakkaasti. On selvää,
ettemme voi olla kaikessa parhaita, eikä nykyajan työnjakoon
ja erikoistumiseen perustuvilla markkinoilla sellaista kannata yrittääkään.
On uskallettava luoda huippuja ja keskityttävä omiin
vahvuusalueisiin. Tämä ajatusmalli on hieman vieras
suomalaiselle yhteiskunnalle, jossa on perinteisesti pyritty tasaiseen
tulokseen niin eri alojen kuin koulutusjärjestelmänkin
suhteen.
Samanaikaisesti kun huippujen syntymistä tuetaan, on
kuitenkin itsestäänselvää, että pienen kansakunnan
on toimittava siten, että kaikki pysyvät mukana
kehityksessä. Suomen valtava voimavara on yleisesti korkea
koulutustaso, eikä yhtään potentiaalia
saa haaskata esimerkiksi syrjäytymiskehityksen vuoksi.
Arvoisa puhemies! Suomen väestön ikärakenteen
muutos on nopeinta Euroopassa. Työvoima supistuu ja huollettavien
määrä kasvaa. Samalla talouskasvu hidastuu.
Jatkossa tuottavuuden parantaminen on siis entistä tärkeämpää.
Työvoiman määrän vähentyessä vuoden
2010 jälkeen emme enää voi edistää talouskasvua
työvoiman tai tehtyjen työtuntien lisäämisellä vaan
kasvu on tuottavuuden kehittymisen varassa.
On hyvä, että selonteossa on tunnistettu tuottavuuden
parantamisen tärkeys. Palvelujen vaihtoehtoiset järjestämistavat
ja innovaatioiden hyödyntäminen ovat perusedellytys
sille, että nykyisen kaltainen hyvinvointi voidaan säilyttää väestön
vanhetessa. Suomi on myös palvelutuotannon rakennemuutoksen
edessä. Valtion ja erityisesti kuntien kannattaa panostaa
innovatiiviseen omistajaohjaukseen, jolla palveluprosesseja tehostetaan.
Hallitusohjelmassa asetetaan tavoitteeksi, että 4:ää prosenttia
bruttokansantuotteesta vastaavat varat sijoitetaan tutkimukseen
ja kehitykseen. Tästä yli kaksi kolmasosaa pitäisi
tulla yksityiseltä sektorilta. Tällä hetkellä panokset
ovat reilut 3 prosenttia, joten parantamisen varaa on vielä erityisesti
perustutkimuksessa. Koko EU:n tasolla Suomi on onneksi pärjännyt
hyvin ja on ilahduttavasti ollut t&k-rahoituksen nettosaaja EU:n
tutkimusohjelmissa. EU:n taso ei kuitenkaan meille riitä,
vaan on pyrittävä parhaimpaansa koko maailman
tasolla.
Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä tukee
valtioneuvoston innovaatiopoliittista strategiaa ja haluaa korostaa,
että tuottavuutta, innovaatioita ja kasvuyrittäjyyttä on
edistettävä suunnitelmallisesti siten, että ne
takaavat meille tulevaisuudessa lisää hyvinvointia.
Kuten niin monesti aikaisemminkin, kokoomuksen eduskuntaryhmä painottaa
sellaisia toimia, joilla vahvistetaan suomalaista osaamista sekä työteon
ja eteenpäin pyrkimisen kannustavuuden parantamista. Innovaatiot
ja osaaminen lähtevät ihmisistä. Heidän
motivoimisensa ja osaamisensa tukeminen on parasta innovaatiopolitiikkaa.
Päivi Lipponen /sd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mitä me haluamme? Millainen Suomi
on nyt? Millainen Suomi on tulevaisuudessa? Nykyisessä vakavassa
taloustilanteessa meillä suomalaisilla on oltava näköala
siitä, mihin maamme on menossa, jotta saamme uskoa tulevaisuuteen.
Hallituksen lupaukset kapea-alaisista veronalennuksista eivät
riitä samaan aikaan, kun maailma syöksyy lamaan.
Kasvupolitiikkamme perusta Suomessa on ollut panostaminen koulutukseen
sekä tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Koulutusta ja siihen
sisältyvää yleissivistyksen merkitystä ei
ole riittävästi korostettu selonteossa. Osaavat,
avoimet, suvaitsevaiset ihmiset ovat kaiken luovuuden perusta.
Sosialidemokraattien mielestä yliopistojen rooli ja
tieteen merkitys on pahasti ohitettu selonteossa. Ei käyttäjälähtöisyydellä voi
ohittaa pitkäjänteisen, vapaan tieteen merkitystä kaiken ymmärtämisen
ja todellisten läpimurtojen lähteenä.
Tiedepolitiikassa tiedon vapaus ja autonomia takaavat parhaiten
sivistyksen ja kulttuuriarvojen toteutumisen.
Yliopistot perustutkimuksen tuottajina ovat tärkeitä.
Useat merkittävät innovaatiot ovat tapahtuneet
yliopistojen suojissa. Yhdenlaista innovaatioympäristöä luodaan
Aalto-korkeakoulussa. Hallitus rahoittaa sen toimintaa maan muiden
yliopistojen kustannuksella. Näin ei voi jatkua. Sosialidemokraattien
mielestä tulevaisuudessa on turvattava alueellisesti tasa-arvoinen, julkinen
korkeakoululaitos koko maassa. Yliopistolain uudistaminen ei saa
vähentää yliopistojen sisäistä autonomiaa.
Suomalaisten tulisi edistää kansainvälistä verkottumista.
Vaikka esimerkiksi Suomen Akatemian kautta saa erityisrahoitusta
kansainvälisten huippuosaajien kutsumiseen, niin se ei
riitä. Reilusti lisääntynyttä kansainvälisyyttä tulee
edistää ja rahoittaa laajemmin. Ulkomaisia tutkijoita
täytyy saada lisää Suomeen ja suomalaisia
tutkijoita maailmalle.
Selonteon vaatimus uuden tutkijalähtöisen yritystoiminnan
riskirahoituksen järjestämisestä on hyvä.
Se on meillä pullonkaula. Koko kansan tasa-arvoinen kouluttaminen
on luonut meille sivistyspääomaa, jonka varaan
yhteiskuntamme on voitu rakentaa. Reilut sata vuotta sitten myimme halkoja
Pietarin torilla. Nyt tuotamme 100 miljoonalle kuluttajalle metsäteollisuuden
tuotteita. Sata vuotta sitten Suomi oli vielä Euroopan
köyhiä maita. Sadassa vuodessa kansantuotteemme on
kasvanut 14-kertaiseksi tuottavuuden nousun ansiosta.
Arvoisa puhemies! Suomen universaali sosiaaliturva on huikea
innovaatio. Ihmisen sosiaaliturva ei riipu hyväntekeväisyysjärjestön
harkinnasta tai yrityksen toiminnasta paikkakunnalla. Pohjoismaisessa
hyvinvointimallissa julkinen valta vastaa ydinasioista: koulu, päivähoito,
terveydenhoito, eläkkeet. Julkisella sektorilla tehdyistä innovaatioista
on tehtävä vientiartikkeleita. Tämä osaaminen
on tuotteistettava ja myytävä maailmalle.
Yhtä tärkeää meistä sosialidemokraateista
on hallinnonalojen ja niiden budjettien hyödyntäminen
poikkihallinnollisesti. On voitava tarkastella kokonaisuutena nuorten
koulutusta, väestön terveydenhuoltoa ja maahanmuuttajaväestön
kotouttamista. Ei niin, että yhdestä taskusta
otetaan ja toiseen laitetaan. Palvelualalla on hyvin hiljaista,
vaikka esimerkiksi terveyssektorilla olisi huimat mahdollisuudet
tietointensiivisten innovaatioiden alueella. Tämä toisi
myös uusia mahdollisuuksia julkiselle puolelle. Tieto-
ja viestintätekniikka luovat edelleen uusia mahdollisuuksia
menestyvien liiketoimintakonseptien luomiseen ja verkostojen rakentumiseen.
Uutta innovatiivista ajattelua tarvitaan myös yhteiskunnan pelisääntöjen
ja julkisen sektorin kehittämisessä. Arvoisa puhemies!
Sosialidemokraattien mielestä hyvää selonteossa
on osaamisen sekä luovien yksilöiden ja luovien
yhteisöjen korostaminen. Samoin hyvää on
käyttäjälähtöiset innovaatiot
ja kysynnän luominen uusille ratkaisuille. Mielestämme
strategia on kuitenkin kovin talousvetoinen. Innovaatiopolitiikkaa
pitää yhdistää tiedepolitiikkaan,
koulutuspolitiikkaan ja sosiaalipolitiikkaan. Esimerkiksi nuorten
mielenterveysongelmien ratkaiseminen huutaa sosiaalisia innovaatioita.
Suomessa on perinteisesti panostettu t&k-toimintaan.
Me olemme kärkijoukossa tässä suhteessa
bruttokansantuoteosuudella mitattuna. Tulevaisuudessa on Suomessakin
kovien panostusten lisäksi panostettava entistä enemmän
softan ja verkostojen kehitykseen. Myös suhteellisen helpolla
teknologialla on luotu hyvin asiakaslähtöisiä innovaatioita,
kuten esimerkiksi Facebook ja Google.
Arvoisa puhemies! Innovaatiopolitiikassa on lähes täysin
ohitettu kulttuurin ja sivistyksen keskeinen rooli kaikessa luovassa
toiminnassa. Kaikkien ihmisten osaaminen on arvokasta, sillä innovaatiot
voivat löytyä yllättävistä,
arkisista yhteyksistä. Esimerkiksi kuivauskaappi on syntynyt
nimenomaan helpottamaan arkea, eli se on ollut käyttäjälähtöisiä keksintöjä.
Innovaatioita on turha mystifioida tai pitää vain
korkean teknologian löytöinä. Luovuus
perustuu riskinottoon, kykyyn ja rohkeuteen tehdä asioita
eri tavalla. Luovuus on elintärkeä osa taiteen
ja tieteen tekoa sekä yrittäjyyttä. Luovuus
tuottaa idean, mutta uuden idean toteuttaminen edellyttää yhteistyötä,
tietoja ja taitoja.
Pisa-tulokset kertovat reseptin tuottaa tiedollista osaamista.
Sen lisäksi koulun on kasvatettava nuorista luovia, kyseenalaistavia
osaajia, jota haluavat tehdä yhteistyötä,
nuoria, jotka haluavat pistää itsensä peliin,
osaavat jakaa riskejä ja epäonnistumisen jälkeen
osaavat aloittaa uudelleen. Tietoyhteiskunnalle ominainen työ edellyttää työntekijältä
luovuutta
ja omaan harkintaan perustuvaa näkemystä. Luovuus
vaatii aikaa, mutta nykyinen työelämä on
yhä kiireisempää. Luovuutta ei synny
olosuhteissa, joissa ei ole aikaa ajatella ja joissa tuloksia odotetaan
herkeämättä.
Taidekasvatuksen kautta ihminen voi tunnistaa oman luovuutensa
ja harjoittaa sitä. Luovuus ja taide auttavat ymmärtämään,
että on useampia tapoja toteuttaa asioita. Luovan ajattelun
syntymistä on edistettävä. Taideopetusta
on kasvatettava ja annettava lisää tunteja taideaineiden
opetukselle.
Arvoisa puhemies! Suomalaisten innovaatioiden ytimenä ovat
olleet suuret globaalit toimijat, kuten Nokia, metsäklusteri
tai koneenrakennus, jotka ovat ensin kehittäneet uutta
teknologiaa ja sitten kaupallistaneet sen. Innovaatioajattelu on kuitenkin
muuttumassa. Myös innovaatioympäristön
"muutoksen ajurit" — globalisaatio, kestävä kehitys,
uudet teknologiat ja väestön ikääntyminen — pitävät
meidät jatkuvassa muutostilassa ja haastavat meidät
mukaan uudistumiseen.
Selonteon mukaan innovaatio tähtää uuteen, korkeampaan
ja jalostusarvoa tuottavaan toimintaan. Tällöin
heikosti tuottava toiminta joko siirtyy edullisempaan toimintaympäristöön
tai se kuolee pois kannattamattomana. Tutkimus- ja kehitystoiminta
ja tuotantotoiminta ovat sidoksissa toisiinsa. Jos tuotanto siirtyy
pois Suomesta, tutkimus ja kehitystoiminta seuraavat perässä.
Meidän on varmistettava se, että perustuotanto
alalla kuin alalla pysyy Suomessa. Rakennemuutoksen ongelmana on,
että rakenteen muutos voi kestää jopa
20—30 vuotta.
Meidän on saatava esimerkiksi metsäteollisuutemme
säilymään tämä aika
Suomessa. Teollisuus tarvitsee nyt selkeän viestin ja hallituksen on
se ilmoitettava, että teollisuuden energiansaanti turvataan.
Muuten investoinnit Suomessa tyrehtyvät. Metsäteollisuutemme
käy läpi historiallisen suurta murrosta. Se on
ottanut ja sen tulee ottaa selkeästi suunta tulevaisuuteen.
Se on täysin mahdollista omalta raaka-ainepohjalta. Innovaatiopolitiikkaa
tarvitaan siihen, että saamme siirrettyä metsäteollisuutemme
tuottamaan bioenergiaa ja biomateriaalia.
Metsäteollisuudessakin löytyy innovatiivisuutta.
Viemme maailmalle paperin ja tietotekniikan yhteistuotetta: älypaperia, älytarroja
ja puusta biotuotteita. Älytarran innovatiivinen käyttö Hollolan
pukutehtaalla on saanut tekstiilitalot Aasiassa ja Amerikassa kiinnostumaan
niistä.
Nyt Suomen tuottavuusvaikutukset tulevat ict:n tuotannosta,
mutta ei sen käytöstä. Tässä on Suomen
mahdollisuus. Tarvitsemme panostusta entistä aktiivisempaan
käyttöön. Jotta päästään jatkuvaan
tuottavuuden lisäykseen, tarvitaan voimakasta panostusta
organisatorisiin, sosiaalisiin ja prosessuaalisiin innovaatioihin.
Innovaatiopolitiikalla halutaan vastata globalisaation murrokseen.
Sosialidemokraatit haluavat turvata ihmisarvoisen elämän
murroksen keskellä.
Olemme suuren haasteen edessä. Jotta innovaatiopolitiikkamme
onnistuu, meidän on havaittava jatkuva muutos ja sitä kautta
jatkuva uudistumisen tarve. Meidän on opittava ottamaan riskejä.
Me sallimme formula-autourheilijoillemme riskinoton, epäonnistumisen
ja voittamisen. Tätä samaa riskinottoa tarvitaan
innovaatioiden syntymiseen. Suomeen tarvitaankin yrittäjyyteen
kannustavaa politiikkaa. Kilpailukyky uudessa taloudessa on yritysten
kilpailukykyä, mikä edellyttää uusien
innovatiivisten yritysten syntyä.
Siirtyminen uuteen talouteen tapahtuu, tahdoimme sitä tai
emme. Hallituksen ja eduskunnan velvollisuus on esittää,
kuinka turvaamme kansalaisten hyvinvoinnin, solidaarisen vastuun ja
talouskasvun näinä murroksen aikoina. Innovaatiopolitiikan
onnistuminen edellyttää kaikkien kansalaisten
luovuuden käyttöä ja kansalaisten tunnetta
osallisuudesta. Tällöin muutos on mahdollisuus
parempaan.
Jyrki Yrttiaho /vas(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Hallitus lähtee siitä,
että Suomen innovaatiotoiminnan kehittäminen edellyttää uutta
laaja-alaista, julkisin toimenpitein tuettua innovaatiopolitiikkaa.
Tässä ajattelussa tunnustetaan aivan oikein
se, että markkinoiden oma, sääntelemätön
toiminta ja yksittäisten yritysten omat ratkaisut eivät
riitä varmistamaan suomalaisten tulevaisuutta. Tarvitaan
valtion vahvaa osallistumista, ohjausta ja myös julkisen
rahoituksen tutkimus- ja tuotekehityspanosten vaikutusten kriittistä arviointia.
Selonteko alkaa innovaation määrittelyllä.
Innovaatiolla tarkoitetaan hyödynnettyä, osaamislähtöistä kilpailuetua.
Sitä syntyy muun muassa tieteellisestä tutkimuksesta,
teknologiasta, liiketoimintamalleista, palveluratkaisuista, muotoilusta,
brändeistä tai tavoista organisoida työtä ja tuotantoa.
Tyypillisesti innovaatio syntyy useiden erityyppisten osaamisten
yhdistelmänä.
Selonteko tarkastelee innovaatiotoimintaa sangen yksiulotteisesti,
vain hyödynnettynä kilpailuetuna. Kuitenkin innovaatiotoiminta
ja -politiikka tapahtuu keskellä taloudellisten ja poliittisten
intressien, etujen taistelukenttää. Lähes
jokainen innovaatio merkitsee toteutuessaan myös talouden
ja yhteiskunnan jonkin asteista rakennemuutosta. Rakennemuutoksessa
syntyy aina jotakin uutta, mutta myös häviää.
Toisille se merkitsee uutta lisääntyvää hyvää,
kasvavia voittoja, uusia markkinoita, toisille työpaikkojen
menetyksiä, sopeutumista, toimeentulovaikeuksia, vastuuta
innovaation ja rakennemuutoksen kielteisistä seurauksista.
Meillä on parhaillaan käsillä maailmanlaajuinen
finanssikriisi. Sen juuret ovat finanssialan innovaatioissa, monien
uusien finanssituotteiden markkinoille tulossa. Muun muassa uuden
tyyppisten asuntoluottojen ansiosta USA:ssa on 10 miljoonaa toivottomasti
velkaantunutta kotitaloutta. Joka viikko häädön
kodistaan saa 10 000 perhettä. Heitä ei
auteta, mutta sen sijaan valtioiden yhteisvoimin pelastetaan kyseenalaisilla
"innovaatiotuotteilla" keinotelleet suursijoittajat.
Kunpa ohjauksen ja sääntelyn tarve olisi ymmärretty
myös silloin, kun pankit ja sijoittajat toivat markkinoille
omat rahoitusinstrumentti-innovaationsa sillä seurauksella,
että maailmanlaajuiset rahoitusmarkkinat uhkaavat romahtaa
ja suistaa tuhoon yritykset ja kotitaloudet. Niinpä niin,
meilläkin valvontaa tehostettiin vasta pankkikriisin jälkeen,
vasta sitten kun monisatatuhantinen joukko työteliäitä ihmisiä tuomittiin
vuosiksi työttömyyteen. Suomi suojeli pankkeja, vaikka
niiden toiminta oli tuomittavaa, mutta ei suojellut kansalaisiaan,
vaan pani heidät kaiken maksajiksi.
Arvoisa herra puhemies! Hallitus on tunnistanut innovaatioympäristön
muutoksen ajureiksi maailmanlaajuistumisen, kestävän
kehityksen, uudet teknologiat ja väestön ikääntymisen.
Sen sijaan mistään kohtaa selontekoa en löydä yhteiskunnan
koheesion tai kiinteyden käsittelyä. Väestön
ikääntyminen on kyllä tuossa muutosajurien
luettelossa, mutta missä on koulunsa keskeyttävä nuori
tai työpaikkansa menettävä ihminen? Missä ovat
ne puoli miljoonaa suomalaista, jotka sairauksien, työkyvyttömyyden
tai ennenaikaisen kuoleman takia ovat tilastoissa menetettyjä henkilötyövuosia?
Työterveyslaitoksen erinomainen seurantatutkimus julkiselta sektorilta
kertoo karulla tavalla henkilöstövähennysten
terveysvaikutuksista: työpaikkansa menettäneiden
sydänkuoleman riski on kaksinkertainen, sairastumisriski
niin ikään, työkyvyttömyys,
psyykenlääkkeiden käyttö jne.
Kiireesti tulisi käynnistää vastaava
tutkimushanke myös yksityisen sektorin saneerauspäätöksien,
tehtaiden alasajojen inhimillisistä seurauksista, eikä vain
tutkimushanke. Tarvitaan toimintamalli, joka tukee työpaikkansa
menettävien työyhteisökontaktien säilymistä ja
vertaistuki- ja itseapuverkostojen syntymistä. Ne ovat välttämättömiä työpaikkansa
menettäneiden jaksamisen, uudelleen kouluttautumisen ja
työllistymisen kannalta. Voin kertoa tällaisesta
toiminnasta myönteisen esimerkin. Wärtsilän
lakkauttaman Turun tehtaan irtisanotut ovat jo yli kolmen vuoden
ajan pitäneet viikoittain yhteyttä oman tukiverkostonsa
puitteissa, etsineet työtä, hankkineet koulutusta,
pitäneet toisistaan huolta ja ajaneet yhteisiä etujaan.
Kaiken tämän ohella Suomessa tarvitaan tietenkin
irtisanovien yritysten vastuunottoa, tuntuvaa taloudellista tukea
työntekijöille erorahan ja tukipakettien muodossa.
Suomi tarvitsee ihmisen mittaisia innovaatioita, ei vain kaupallisesti ja
taloudellisesti mitattavaa kilpailuetua. Tietenkin on täyttä asiaa
selonteon toteamus työelämän laadusta
kriittisenä menestystekijänä, mutta tästäkin
puuttuvat toteuttajat ja toteutustapa.
Innovaatiopolitiikan tavoitteeksi mainitaan hyvinvointiyhteiskunnan
ylläpitäminen, mutta todellisuudessa selonteko
nojaa kliseisiin käsityksiin julkisen sektorin tehottomuudesta.
Kirjaukset ovat uusliberalistisia. Pysyvä muutos julkisella
sektorilla halutaan tehdä ylhäältä päin
konserniohjauksen keinoin. Epäilemättä tulosohjauksen
myötä kuvaan astuvat tilaaja—tuottaja-roolileikki,
kilpailuttaminen, ulkoistaminen, yhtiöittäminen
ja yksityistäminen.
On varmasti perää siinä ajatuksessa,
että kansantalouden tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantaminen
edellyttävät innovaatiopolitiikan tehostamista
ja laaja-alaistamista. Selonteko pitäytyy kuitenkin strategisen
huippuosaamisen keskittymän omaksumassa, suuryritysten
muodostamien klustereiden tukemisessa.
Metsäklusterin toiminnasta tiedämme, että sen päähuoli
ei ole suomalaisen puun käytön lisääminen,
vaikka tavoitteeksi se tietenkin on kirjattu. Metsäklusteria
tuetaan massiivisesti, mutta sitä ei kiinnosta, missä uudet
tuotteet valmistetaan, mitä sijoittuu Suomeen. Aivan sama
koskee kaikkia keskeisiä klustereita. Niitä ohjaavat
suuryritysten edut, eivät kansalliset ja alueelliset tarpeet.
Sen takia valtion myöntämiin tutkimus- ja tuotekehitystukiin
on asetettava myös selkeitä, nykyistä tiukempia
ehtoja.
Mutta missä ovat pienet toimijat, missä ovat lainoitukset
ja takaukset keskisuurille ja pienille yrityksille? Vakavaraisuussäädökset
ovat muutenkin käytännössä pk-yrityksillä ja
tavallisilla luoton hakijoilla suuria yrityksiä tiukemmat.
On vakavasti otettava vaara, että innovaatiopolitiikalle
käy samoin kuin ylimainostetulle tietoyhteiskuntapolitiikalle.
Valtio näkee vain muutaman suuren yrityksen ja laiminlyö tuhannet
ja kymmenettuhannet pk-yritykset ja yksityiset toimijat.
Valmisteilla oleva yliopistolaki näyttää kytkevän
yliopistot kansallisen innovaatiostrategian ja vastaavien politiikkaohjelmien
kautta eräänlaisiksi tiedepalveluiden "tuottajiksi".
Ne vastaisivat kulloiseenkin poliittisesti määräytyvään
"kysyntään". Yritysten ja kilpailun tarpeet välittyvät valtiollisen
tulosohjauksen ja yritysrahan kautta yliopistoihin ja niiden tutkimussuuntiin.
Tulosohjausta tehostetaan hallinnonuudistuksella, joka toteutuessaan
mahdollistaa ulkopuolisten tahojen määräysvallan
yliopistoissa.
Me vasemmistoliitossa korostamme yliopiston perustehtävää sivistysyliopistona,
ei bisnesyliopistona, uuden tiedon tuottajina ja etsijöinä, opetuksen
sisällön tieteellisen pohjan varmistajina sekä opettajien
tieteellisen pätevyyden ja tutkijakoulutuksen tuottajina.
Akateemisen opetuksen tehtävä on tiedepohjaisen
kriittisen ajattelun kehittäminen, akateemisen sivistyksen
kasvattaminen ja akateemiseen ammattiin valmistaminen.
Yliopiston toiminta vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa
sekä tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallinen
vaikuttavuus tulee ymmärtää laaja-alaisesti
ja koko yhteiskuntaa koskevana. Selonteko ei tue yliopistojen itsenäisyyttä,
vaan alisteisuutta, mutta se kai on innovaatiopolitiikan uudistamisen
tarkoituskin.
Lopuksi valtioneuvoston kehittämislinjauksiin muutama
huomautus.
Osaamisperustan vahvistamisen kohdalla sanotaan kehitettävän
koulutusjärjestelmää, mutta selonteko
ei mainitse mitään resursseista. Niitä ei arvioida.
Niitä ei siis luvata lisätä tai kohdentaa uudella
tavalla.
Ja vielä: Mitä tuloksia saadaan sillä,
että tavoitellaan valtionhallinnon konserniohjauksen uudistamista
systeemisten uudistusten edelläkävijäksi
maailmassa? Uudet systeemiset innovaatiot näyttävät
sekoittavan monin osin valtionhallintoa jo nyt. Työvoimapalveluja
hämmentää yhtä aikaa työ-
ja elinkeinokeskus- ja toimistouudistus, aluehallintouudistus ja
valtion tuottavuusohjelma. Mikä on hallinnon palvelukyky
nyt, kun työttömyys on kääntynyt
nousuun?
Arvoisa herra puhemies! Innovaatiot ovat talouden ja koko yhteiskunnan
kehitykselle tärkeitä, mutta tästä selonteosta
puuttuvat sosiaaliset innovaatiot. Tässä mielessä se
on yksisuuntainen ja sosiaalisesti sokea. Yhteiskuntaa tarvitaan vain
tukemaan osaamislähtöistä kilpailuetua.
Se on uusliberalismin uskontunnustus.
Johanna Karimäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä on
tyytyväinen, että innovaatiopolitiikkaa tarkastellaan,
sillä innovaatioiden hyödyntäminen on
kansantaloudelle elintärkeää. Valtioneuvoston
selonteossa eduskunnalle on hyviä perusteluja, miksi innovaatiojärjestelmää tarvitaan.
Ilmiöt ja muutoksen tarpeet on todettu, mutta konkreettisia
esityksiä ei juuri ole, vaan selonteossa osoitetaan jatkotyön
suuntaviivat.
Innovaatioympäristön muutoksen ajureina ovat
globalisaatio, kestävä kehitys, uudet teknologiat
ja väestön ikääntyminen. Globaalissa
maailmassa teollinen valmistus, tieto ja osaaminen sijoittuvat sinne,
missä niiden toimintaympäristö on edullisin.
Me emme pysty kilpailemaan massatuotannosta halpatuotantomaiden
kanssa. Sen sijaan meidän on jatkuvasti kehitettävä uutta, löydettävä uusia
"nokioita".
Vahvoja osaamisaloja meillä ovat muun muassa biotekniikka
ja ilmastonmuutoksen torjunta. Saisimme maaseudun ja metsäteollisuuden
jaloilleen uusilla innovaatioilla ja hajautetulla energiantuotannolla.
Esimerkiksi teollisuuden, maaseudun ja yhdyskuntien jätteistä on
mahdollista valmistaa uuden sukupolven biopolttoaineita. Myös
biokaasulaitokset, tuulivoimalat ja aaltovoima sekä aurinkoenergiakin
kehittyvät jatkuvasti. Sähkön varastointitekniikat,
kuten erilaiset akkujärjestelmät, kehittyvät.
Näillä markkinoilla Suomella on kaikki edellytykset
olla vahva edelläkävijä. Into, innostus
ja oivallus ovat ne valtit, joilla pieni maa menestyy.
Globalisaatio on periaatteessa hyvä asia. Se on nostanut
monta kehittyvää maata hyvinvoivaksi. Toisaalta
pelkästään markkinavoimien ehdoille ei
pidä heittäytyä. Meidän on vaadittava
globaaleilta markkinoilta reiluutta ja ihmisoikeuksien kunnioitusta.
Kestävän kehityksen suunta on tulevaisuuden kannalta
elinehto. Sternin mukaan ilmastonmuutos on kaikkien aikojen suurin markkinavirhe,
jonka korjaaminen synnyttää sekä voittajia
että häviäjiä. Se on tulevaisuuden suuri
tarina. Rajoitetaan saastuttamista, ja fossiiliset polttoaineet
korvautuvat toisiin. Vaikka uudet teknologiat kehittyvät
jatkuvasti, on hyvä muistaa, että tekniikka on
vain väline. Hienoistakaan tekniikoista ei ole hyötyä,
jos niitä ei oteta käyttöön.
Keksintöjen kaupallistaminen, osaamisen markkinointi
ja kasvuyrittäjyys ovat avainasemassa. Selonteossa mainitaan
erityisesti tieto-, viestintä-, bio- ja nanoteknologiat.
Tähän listaan on hyvä lisätä myös
perustutkimus. Perustutkimuksen kautta todetut luonnonilmiöt
ja niiden matemaattinen lainalaisuus on kaikkien merkittävien
keksintöjen perusta. Perustutkimuksen hedelmät
ovat toisinaan poimittavissa vasta vuosikymmenten päästä.
Julkisen sektorin palvelutuotannon uudistaminen ja väestön
ikääntyminen ovat innovaatiopolitiikan suurimpia
haasteita. Sosiaali- ja terveyspalveluissa haasteina ovat asiakaslähtöiset
yritysten ja julkisen ja kolmannen sektorin yhteistyö ja
toimintamallit ja prosessit sekä näitä tukevat
sähköiset palvelut. Tärkeää on
asiakkaan osallistuminen ja aktivointi sekä uudentyyppisten
verkostomaisten palvelumallien kehittäminen. Esimerkkinä voivat
olla sähköiset palvelut, jotka helpottavat vanhusta
selviämään kotonaan. Tärkeää on
muistaa kuitenkin, ettei sosiaalialalla tuottavuutta voi nostaa
samassa mittakaavassa kuin muussa tuotannossa. Kone tai sähköiset
yhteydet eivät korvaa ihmistä, ihmisen kosketusta ja
kohtaamista, mistä palveluissa on monesti kyse.
Selonteossa esitetään, että luodaan
valtion tulosohjaukseen ja kuntien valtionosuusjärjestelmään
selkeät kannusteet julkisen sektorin innovaatiotoiminnalle.
Se on hyvä lähtökohta, ja tärkeää on
myös viedä Paras-hankkeen uudistukset läpi.
Kuntien parhaista innovaatiokäytännöistä olisi
syytä kerätä tietopankki, joka pohjautuisi kokemuksiin.
Näin parhaat ideat tallentuvat, leviävät
ja jalostuvat.
Innovaatiopolitiikan edistämisen keinoina kiinnitetään
huomiota koulutus-, tutkimus- ja teknologiapolitiikkaan. Selonteossa
esitetään korkeakoulupolitiikan uudistukset osana
strategiaa. Tavoitteena tulee olla laadun parantaminen, ei vain
karsiminen. Tarvitaan yliopistojen rahoituspohjan uudistamista,
mutta julkisella rahoituksella tulee jatkossakin huolehtia niistä humanistisista
aloista sekä taiteesta ja perustutkimuksesta, joilla ei
ole edellytyksiä saada ulkopuolista rahoitusta.
Erittäin positiivinen uudistus on tutkijanuran neliportainen
malli ja se, että tutkijankoulutuksessa otettaisiin huomioon
työelämän kannalta keskeiset taidot.
Toinen seikka tutkijan työn arvostuksen ja houkuttelevuuden
lisäämiseksi on palkkaus. Tutkijoille on saatava
aikaa ja resursseja tutkia, ei pieniä pätkiä nälkäpalkalla.
Selonteossa huomioidaan myös ammatillisen koulutuksen
rooli innovaatiojärjestelmässä. Työntekijöillä on
arvokasta tietoa, ja heitä on syytä kuunnella
kehittämisprosessien yhteydessä. Nykyään
moni ei tyydy yhteen työuraan, vaan paikkoja ja työtehtäviä vaihdetaan.
Tämä on kansakunnan vahvuus, kun osaaminen ja
tieto kiertävät. Myös ammatillisen aikuiskoulutuksen
kokonaisuudistus kuuluu innovaatiojärjestelmän
kehittämiseen. Kaikki keinot ovat tarpeen kohtaanto-ongelman
ratkaisemiseksi, ja työelämän laadun
kehittäminen on oleellinen osa hyvinvointia. Suomen yrittäjäaktiivisuutta
pitäisi nostaa, tukea pieniä yrityksiä kasvamaan,
auttaa keksijöitä kaupallistamaan ja patentoimaan
keksintönsä. Julkista rahoitusta riskienhallintaan
tulee kehittää ja lisätä.
Tärkeää on myös olla vahvasti
mukana EU:n tutkimuksen kehittäjinä sekä pitää hyvät
verkostot muihin maihin. Jotta voimme houkutella tänne
parhaita osaajia, ei ole järkevää kerätä lukukausimaksuja
kolmannen maiden opiskelijoilta. Maahanmuutto työvoimapulan
helpottajana on yhä tärkeämpi menestystekijä Suomelle.
Menestyksemme perustuu pitkälti tasa-arvoiseen ja monipuoliseen
koulutusjärjestelmään, jota vihreät
pitävät jatkossakin erittäin tärkeänä. Vahva
osaamisperustamme on saanut tunnettuutta Pisa-testeissä.
Me vihreät painotamme lasten ja nuorten tasa-arvoista peruskoulua
sekä harrastus- ja opiskelumahdollisuuksia. Toisen asteen oppilaitoksissa
voisi olla enemmän mahdollisuuksia syventyä kieliin,
luoviin taideaineisiin tai luonnontieteisiin. Markkinointia ja kaupallisia
aineita tulisi opettaa kaikille, sillä osaamisen hyödyntäminen
on kaiken perusta.
Tärkeää on, että kouluissa
opittaisiin, mistä tieto hankitaan, ja opiskelussa lisättäisiin
ryhmien tiimityötä. Tärkeää on
ryhmässä jäsenten keskinäinen
arvostus. Koulussa pitää päästä eroon kiusaamisesta.
Usein juuri herkät, lahjakkaat ja hiukan poikkeavat lapset
joutuvat kiusatuiksi. Koulussa viihtymiseen tulee panostaa. Oppiminen
on parasta silloin, kun se on kivaa. Laman seurauksena hiipunut
kerhotoiminta on palautettava. Myös korkeakouluissa voisi
korvata passiivista luennoilla istumista aktiivisilla eri alojen opiskelijoiden
välisillä tiimitöillä.
Suomen perinteisiä vahvoja teollisuudenaloja ovat metsäteollisuus,
metalliteollisuus ja informaatioteknologia, joihin on syytä edelleen
kiinnittää huomiota. Metsäteollisuudessa
on käynnissä muutosprosessi, sillä etelässä kasvaa
sellupuuta paljon nopeammin kuin Suomessa. Suomen vahvuus
tulevaisuudessa on metsäteollisuuden uusissa tuotteissa
ja vaihtoehtoisissa metsänhoitomenetelmissä. Erirakenteisella
kasvatuksella saadaan hyvää ja vahvaa puuta, joka
soveltuu puurakentamiseen ja muihin puutuotteisiin. Tällaisessa
metsässä on useita eri puita, erikokoisia lehti-
ja havupuita, ja se tuottaa omistajalleen jatkuvan tasaisen tuoton.
Tämä on yksi esimerkki pohjoisen metsien vahvuudesta.
Toinen on uudet tuotteet, kuten lääkkeet ja biomuovit
sekä biopolttoaineet. Nanoteknologiakin tarjoaa uusia lupauksia.
Esimerkiksi Ruotsissa on kehitetty nanorakenteinen, erittäin
luja ja repeämätön paperi.
Lisäksi tulevaisuudessa matkailun arvo nousee ja puhtaan,
villin luonnon säilyttäminen ja suojelu on perusteltua.
Ympäristöasioiden hyvään hoitoon
liittyvät haasteet ovat globaalisti valtavat. Ympäristöteknologian
tarve ja kysyntä kasvaa vauhdilla ja sen mukana tarve niihin
liittyviin innovaatioihin. Ympäristötoimiala leikkaa
läpi useista muista teollisuuden aloista, joten vahvuus
siinä heijastuu monelle alalle. Ict-sektori on toimialana
merkittävä ja tarvitsee jatkuvaa innovaatiotoimintaa
pysyäkseen toimivana. Suomen putoaminen nopeimmin kehittyvien
tietoyhteiskuntien joukosta on hälyttävä kehityssuunta, joka
on pysäytettävä.
Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä pitää selonteon
laaja-alaista innovaatiopolitiikkaa korostavaa linjaa hyvänä ja
perusteltuna. Tässä selonteossa on tunnustettu
innovatiivisuuteen vaikuttavia tekijöitä, mutta
sanasta käytäntöön on vielä matkaa.
Luovuutta tarvitaan. Innovaatiotoiminta syntyy usein kaupungeissa,
joissa on eri historian kerrostumia, joissa on kauniisti vanhentunutta
ympäristöä mutta myös modernia ympäristöä,
joissa on luontoarvoja, kulttuuria, museoita, taidetta, teatteria,
tanssia, musiikkia mutta myös hyvät palvelut asumisen
ja ruoan suhteen. Mutta toisaalta innovaatioita voi syntyä myös
kaukana kasvukeskuksista sijaitsevissa yhteisöissä,
joissa oman elämäntapansa valinneet elävät.
Innovaatioita ei voi rajoittaa. Niitä syntyy myös
käytännön työssä ja
tuotantolaitoksissa. Ongelma onkin innovaation tuotteistaminen ja markkinointi.
Tässä auttaa varsinainen innovaatiopolitiikka.
Synnytetään polkuja, yhteyksiä ja kanavia,
jotta tuote tai palvelu saadaan kaupaksi. Paras lähtökohta
on tuotteella, jolle on todellista tarvetta, tai palvelulla, jolle
on todellinen tilaus olemassa. Aikaa ei ole hukattavissa, vaan innovaatioihin
on tartuttava heti.
Mats Nylund /r(ryhmäpuheenvuoro):
Ärade herr talman, arvoisa herra puhemies! Innovationspolitik är
ett relativt abstrakt tema och jag är inte helt säker
på om redogörelsen som sådan kan räta
ut alla frågetecken, eftersom de konkreta angreppssätten
och åtgärderna emellanåt förblir aningen
ogripbara.
Redogörelsen berör ändå alla
teman som man spontant anser borde finnas med i innovationspolitiken:
utvecklingen och forskningen som en bas att stå på,
behovet av finansiering och riskfinansiering, behovet av kunnande,
kompetens och företagande samt de utmaningar som globaliseringen
medför. Att på ett framgångsrikt sätt
genomföra de förslag som statsrådet framför
i redogörelsen kräver en väl genomtänkt
och konkret verkställighetsplan som är förankrad
i både budget och rambudget.
Finland behöver en innovationsmiljö i toppklass
för att förbättra produktiviteten och
konkurrenskraften samt för att utveckla det finländska
välfärdssamhället. Därför
välkomnar svenska riksdagsgruppen statsrådets
redogörelse. Vårt innovationssystem, våra
företag och alla andra innovationsaktörer kommer
i framtiden att möta en allt hårdare nationell
såväl som global konkurrens. De viktigaste drivkrafterna
för förändring är enligt statsrådet
globalisering, en hållbar utveckling, och nya teknologier
och demografiska förändringar.
EU:s ekonomiska och innovationspolitiska framgång är
avgörande för Finlands fortsatta välgång,
skriver statsrådet i sin redogörelse. Vidare slår
statsrådet fast att Finland måste aktivt delta och
påverka utvecklingen av och riktningen i EU:s forsknings-
och innovationspolitik. Statsrådet anser att vi genom att
utnyttja möjligheterna i EU:s innovationspolitik kan stärka
vår egen innovationsverksamhet och bidra till att Europa
utvecklas till en ledande kompetensbaserad ekonomi. Det stämmer
säkert och utöver det vill svenska riksdagsgruppen
påminna om det mycket långa samarbetet vi har
haft med övriga Norden också inom forskning och
utveckling.
Arvoisa puhemies! Maailman talousfoorumit ovat monta kertaa
sijoittaneet Suomen ensimmäiseksi luettelossaan maailman
kilpailukykyisimmistä maista. Myös muut Pohjoismaat
on sijoitettu listalle korkealle. Ottaen huomioon, että Pohjoismaat
ovat pieniä, verot ovat korkeat ja julkinen sektori laaja
käsittäen monipuolisen hyvinvointijärjestelmän,
saattaa vaikuttaa paradoksaaliselta, että ne samalla sijoittuvat
maailman kilpailukykyluetteloiden kärkeen.
Pohjoismaiden ministerineuvoston sihteeristö on muutama
vuosi sitten esittänyt ajatuksen, että tulevaisuudessa
kilpailu entistä enemmän liittyy ratkaisuihin,
jotka luovat arvoja, joita muiden on vaikea kopioida sekä omien
vahvuuksien ja oman osaamisen ymmärtämiseen globaalissa muutoksessa.
Kirjoituksessaan sihteeristö käsittelee joitakin
perusedellytyksiä, jotka ovat yhteisiä Pohjoismaille
maailmantaloudessa, tekevät meistä ainutkertaisia
ja tähän asti ovat auttaneet meitä kilpailussa,
kuten yhteinen kulttuuriperintömme.
Pohjoismainen yhteiskuntamuoto luo ihanteelliset edellytykset
innovaatioille. Väestö uskaltaa tehdä aloitteita,
ottaa riskejä ja osallistua tarvitsematta pelätä liian
pitkälle meneviä kielteisiä seurauksia,
mikäli panostus ei kannattaisi.
Hallitus toteaa, että innovaatiopolitiikka on elinkeinopolitiikkaa
ja että usein juuri yrittäjillä ideat,
riskinottamisen kyky ja muut tarvittavat valmiudet yhdistyvät.
Suomen yrittäjäaktiivisuuden on todettu olevan
heikko, ja sen parantamiseksi tarvitaan harkittuja toimenpiteitä.
Yrittäjyyden edistämisessä sekä valtio,
alueet että yksittäiset kunnat voivat olla tärkeässä asemassa. Kunnilla
tulee olla aktiivinen elinkeinopolitiikka, joka edistää sekä pienyrittäjien
että suurempien yritysten ja teollisuuden mahdollisuuksia
sijoittua ja toimia kunnassa.
Pienille ja keskisuurille yrityksille on toisaalta luotava toimintaedellytykset,
jotka auttavat niitä kasvamaan ja kehittymään
yhteistyössä muun yhteiskunnan kanssa. Ruotsalainen
eduskuntaryhmä tukee lämpimästi hallituksen
ehdotusta vahvistaa liiketoimintaan, johtamiseen ja työtapoihin
kohdistettavia kehittämistoimenpiteitä ja kannusteita.
Eräs keskeinen edellytys sille, että Pohjoismaat
voivat säilyä kilpailukykyisinä, on,
että voimme myös tulevaisuudessa esitellä maailman parhaan
koulutusjärjestelmän. Meidän tärkein pääomamme
on ihmiset ja heidän tietonsa. Pohjoismaiden tulee myös
jatkossa olla maailman parhaita olemassa olevien kykyjen kehittämisessä.
Monipuolisuus on tärkeää, mutta niin
myös huippuosaamisen hyödyntäminen. Meidän
on myös voitava esittää radikaaleja ajatuksia,
joilla on suuri innovaatiopotentiaali. Globaalissa perspektiivissä meillä on
erittäin hyvä lähtökohta tutkimuksen
ja kehittämisen osalta. Pohjoismaat panostavat keskimäärin
kolme prosenttia bkt:stä tutkimukseen ja kehittämiseen.
Osaaminen, yrittäjyys ja uudistuskyky luovat hyvinvoinnin
kasvun perustan. Tämä todetaan Vanhasen hallituksen
ohjelmassa. Hallitus on ohjelmassaan päättänyt,
että tutkimuksen ja kehittämisen rahoittamisen
tavoitteena on, että julkinen rahoitus nousee 4 prosenttiin
bruttokansantuotteesta. Hallitusohjelman tavoitteen saavuttamiseksi
tarvitaan vielä huomattavaa lisärahoitusta.
Eräs hallituksen tavoitteista yliopisto- ja korkeakoulupolitiikan
osalta on kansainvälisen huippuosaamisen lisääminen
ja vahvojen korkeakouluyksiköiden kehittäminen.
Valtioneuvosto haluaa edelleen kehittää koulutusjärjestelmää kokonaisuutena
siten, että se paremmin kuin aikaisemmin tukee kansainvälisesti
kilpailukykyistä, laajaa ja eri sektoreiden yli menevää osaamisperustaa.
Yliopistoillamme on jo suuri potentiaali. Toimintaa, joka tukee
liikeajattelun opastusta, "Tutkimuksesta liiketoimintaan" -hankeen tapaan,
on tuettava yhä enemmän.
Viime viikolla Marcus Wallenbergin palkintoa jaettaessa Tukholmassa
saimme todistaa, että yliopistoissamme on suuri potentiaali.
Marcus Wallenberg -palkinto on kansainvälinen tiedepalkinto,
joka vuosittain jaetaan tutkijalle tai pienelle tutkijaryhmälle
tunnustuksena tieteellisestä läpimurrosta, jolla
arvioidaan olevan huomattava merkitys teollisuudessa. Palkinto jaettiin
nyt 25. kerran ja sen saivat Åbo Akademin professori Bjarne
Holmbom ja diplomi-insinööri Krister Eckerman
tutkimuksestaan ja innovaatiostaan puun kemiallisten komponenttien
erottelu- ja eristysmenetelmien kehittämisestä.
Värderade talman! Under de följande tio åren kommer
fler än hundratusen personer på grund av ålder
att försvinna ur arbetslivet i vårt land. En ökad
arbetskraftsinvandring behövs och välkomnas av
svenska riksdagsgruppen. Arbetskraftsinvandring kan innebära
en inflyttning av innovationer, förmåga, idéer
och vilja som vi måste kunna ta vara på. Statsrådet
konstaterar att Finlands attraktivitet som invandringsmål
kan förbättras genom en konkurrenskraftig personbeskattning
i förhållande till våra konkurrentländer.
Svenska riksdagsgruppen stöder detta även med
tanke på den arbetskraft som redan bor i Finland. En konkurrenskraftig
personbeskattning kan aldrig vara fel.
Svagheterna, om man återgår till att se på den nordiska
situationen, består i att vi saknar en tillräcklig
kritisk massa, att synligheten och attraktiviteten för
nordisk forskning är otillräcklig och att de banbrytande
innovationerna oftast görs på andra håll.
Nuvarande direktören vid Nordiska rådet, Jan-Erik
Enestam, har för några år sedan under
sin tid som nordisk samarbetsminister konstaterat att för
att Norden ska kunna tävla om europeiska forskningsanslag
och hävda sig i den allt hårdare globala konkurrensen
inom forskningsområdet måste de nordiska länderna
snabbt och målmedvetet satsa på ett förnyat
och utbyggt samarbete, inte bara i Norden utan i hela Östersjöområdet.
Svenska riksdagsgruppen hoppas att man kan ta vara på och
tag i detta initiativ och att statsrådet också kan
se ett regionalt samarbete med våra grannar som en innovationsfaktor
i Europa.
Leena Rauhala /kd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallitus on laatinut ehdotuksen kansalliseksi
innovaatiostrategiaksi. Tarkoituksena on rakentaa toimintaympäristöjä,
joissa syntyy Suomelle osaamislähtöistä kilpailuetua. Tämä on
hyvä tarkoitus. Näitä uusia toimintaympäristöjä rakentaessa
ei tule unohtaa, että menestyvä Suomi tarvitsee
elämäntaitoisia ja sosiaalista pääomaa
omaavia ihmisiä. Valtioneuvoston innovaatiopoliittinen
selonteko on muutosasiakirja, joka käsittelee innovaatiopolitiikan
uudistamisessa meneillään olevia uusia toimenpiteitä ja
sellaisia, jotka ovat tarpeellisia. Innovaatiostrategiaehdotuksen
pohjalta laaditussa selonteossa innovaatiotoiminnan tehtävänä nähdään
talouskasvun ja kansantalouden myönteisen kehityksen, yhteiskunnan
ja elinkeinorakenteen kestävän uudistumisen sekä kansalaisten
ja ympäristön hyvinvoinnin tukeminen.
Tämä esitysjärjestys, joka toistuu
hyvin systemaattisesti läpi koko selonteon, kertoo hyvin
sen, millaiseen ajatusmaailmaan selonteko perustuu. Ensiksi nostetaan
esiin talouskasvu ja kansantalouden kehitys, sitten yhteiskunnan
ja elinkeinorakenteen uudistuminen ja lopuksi vasta kansalaisten
ja ympäristön hyvinvointi. Pyörä voitaisiin
kääntää toisinpäin.
Kun ihmiset ja ympäristö voivat hyvin, syntyy
aitoja innovaatioita — ei vain imitaatioita — ja
se synnyttää yhteiskuntaan uudenlaisia ja kestäviä rakenteita,
jotka näkyvät kansantalouden kehityksenä ja
talouskasvuna.
Talouskasvu on perustunut meillä viimeisen vuosisadan
aikana melko yksinomaan tuottavuuden kasvuun. Tähän
samaan reseptiin se nojaa myös tulevaisuudessa ikärakenteen
muutoksen ajamana aiempaa vahvemmin. Tuottavuuden ajatus on saada
aikaan enemmän vähemmällä. Poliittinen
valinta on se, mihin tämä tuottavuuden lisäyksellä aikaansaatu
hyvä sitten käytetään. Tuottavuuden
parantaminen ei saa olla tavoite, joka toteutetaan ihmisarvoisen
elämän kustannuksella ja laadusta tinkien.
Osaamislähtöistä kilpailuetua voidaan
hyödyntää eri elämänalueilla.
Selonteossa painottuvat innovaatioiden kaupallinen ja yhteiskunnallinen
hyödyntäminen. Jalkoihin jää innovaatioiden
hyödyntäminen elämänlaadun alueella
ja sosiaalisella alueella. Käyttäjä-
ja kysyntälähtöisyyden osiossa on viittauksia
keinoista, joilla uusin oivalluksin voidaan parantaa elämänlaatua, mutta
painopiste on talouden ja yhteiskuntajärjestelmän
kehittämisessä.
Molemmat näistä näkökulmista
ovat tärkeitä, ja molempien kehittyminen voi edistää hyvän elämän
edellytyksiä, mutta fokus on väärä.
Kysyntä- ja käyttäjälähtöisyyden
vahvistamisen pitää ensisijaisesti parantaa ihmisten
elämänlaatua, toissijaisesti pitää olla
hyvää bisnestä ja kehittää yhteiskunnan
rakenteita. Asiakkaiden tarpeista lähtevä kehitystyö antaa
tähän mahdollisuuden, mutta tavoitteen on selvästi
oltava ihmisissä.
Kiinalainen sananlasku kuvaa tätä hyvin: Jos haluat
kasvattaa hyvinvointia vuodeksi, kasvata viljaa. Jos haluat hyvinvointia
kymmeneksi vuodeksi, kasvata puita. Jos haluat hyvinvointia sadaksi
vuodeksi, kasvata ihmisiä.
Kristillisdemokraatit näkevät tärkeäksi,
että innovaatiopolitiikassa ei juosta pikavoittojen perässä.
Tavoitteissakin pitäisi näkyä vahvemmin se,
että ollaan rakentamassa pitkäjänteisesti
ihmisen hyvän elämän edellytyksiä.
Arvoisa puhemies! Innovaatiotoiminnan vahvistamiseksi ollaan
nyt rakentamassa vahvoja innovaatiokeskittymiä. Koko koulutusjärjestelmän
kehittäminen on tässä avainasemassa.
Suomalainen innovaatioympäristö ja osaamisperusta
halutaan nostaa maailman parhaaksi.
Tavoite on kannatettava. Haaste on kova. Sen saavuttaminen edellyttää paitsi
panostusta korkeatasoiseen yliopistokoulutukseen ja tutkimukseen
myös merkittävää varhaiskasvatuksen, peruskoulun
ja toisen asteen opetuksen kehittämistä. Kristillisdemokraatit
painottavat, että opetuksen laadun on oltava
korkea läpi koko koulutusketjun varhaiskasvatuksesta tohtorikoulutukseen,
kansalaisopistoista täydennyskoulutukseen. Korkea yleinen
osaamistaso tulee yhdistää huippuosaamiseen. Emme
siis kannata vain tiettyjen alojen huippulahjakkuuksien poimimista
koulutusjärjestelmästä ja voimakasta
panostusta heihin.
Kristillisdemokraatit haluavat olla mukana rakentamassa innovaatiojärjestelmää,
jossa yliopistot eivät ole pelkästään
yritysten tuotekehitysyksiköiden etäpäätteitä.
Korkeakouluopetuksen tehtävänä on luoda
uutta tietoa, vahvistaa sivistystä ja kulttuuria. Yliopistoista
ei saa tehdä innovaatiokoneistoja vaan luovia, motivoituneiden
opiskelijoiden ja opettajien innovatiivisia yhteisöjä.
Ne ovat pitkässä juoksussa innovaatioiden paras
kasvualusta. Luomisen pakko ja ylimitoitettu kilpailun vaatimus
ajavat imitaatioihin innovaatioiden sijaan.
Paras tie osaamislähtöisen kilpailuedun saavuttamiseen
on yliopistojen pitkäjänteinen perustutkimus.
Tämän saman on todennut myös innovaatiostrategiatyön
ohjausryhmän puheenjohtajana toiminut yliasiamies Esko
Aho. Pitkällä aikavälillä juuri
näistä kumpuavat todelliset innovaatiot. Yliopistojen
perustutkimuksessa Suomi on jäänyt monista maista
jälkeen. Rahaa on helpommin ollut saatavissa erilaisiin
muodikkaisiin huippututkimusprojekteihin, mutta kaiken pohjalla
oleva perustutkimus on jäänyt vaille sen ansaitsemaa
arvoa. Tutkimusta tehdään meillä kvartaalitalouden
lainalaisuuksien mukaan, jossa tarkastellaan vain tiettyä kautta.
Tällainen on lyhytjänteistä innovaatiopolitiikkaa.
Yliopistojen menestys riippuu siis niiden kyvystä asemoitua
globaaleihin verkostoihin ja tuottaa valitsemassaan roolissa muita
enemmän lisäarvoa. On totta, että vain
lisäarvoa tuottava yliopisto on vakavasti otettava kumppani,
joka houkuttelee puoleensa muita toimijoita maailmalta. Globaalin
yhteistyön lisäksi on keskityttävä myös
kansallisiin haasteisiin. Suomen menestys perustuu jatkossakin alueellisesti
kattavaan, julkiseen ja laadukkaaseen koulutusjärjestelmään.
Suomen menestyksekäs innovaatiopolitiikka on uusien
haasteiden edessä. Vaikka innovaatioympäristömme
on toiminut melko hyvin, se ei ole kaikilta osin valmis kohtaamaan
globaaleja muutoksia. Pelkkä muutosten kohtaaminen ei riitä.
Laaja-alaisen innovaatiopolitiikan toteutuminen vaatii, että muutoksia
pitää myös johtaa.
Suomessa moni lupaava hanke kaatuu, koska ei ole horisontaali-
ja vertikaalitason yhteensovittavaa kokonaisvaltaista kehittämisotetta.
Yhden prosessin muuttamista ei ole seurannut muiden siihen liittyvien
prosessien vastaavaa kehitystä. Esimerkiksi sähköiset
potilastietojärjestelmät ovat edenneet hitaasti
siksi, että vaikka ruohonjuuritaso on kunnossa, ylätason
arkkitehtuuri puuttuu.
Arvoisa puhemies! Suomen innovaatiojärjestelmä,
yritykset ja muut innovaatiotoimijat joutuvat kohtaamaan jatkuvasti
kiihtyvän kansainvälisen kilpailun. Suomella on
edessään monenlaisia haasteita. Nämä haasteet
edellyttävät uudenlaisia tapoja tehdä asioita
tai uudenlaisia päämääriä ja
tavoitteita. Maailmantalouden ja geopolitiikan murros haastaa meidät
tavoilla, joita emme vielä tiedä. Ilmastonmuutos
ja sosiaalinen epätasa-arvoisuus ovat haasteita, joihin
meidän on löydettävä ratkaisuja
yhteistyössä muiden maiden kanssa. Väestön
ikääntyminen kannustaa löytämään
ihmisläheisiä ratkaisuja arvokkaaseen ikääntymiseen.
Lopuksi, arvoisa puhemies, kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä näkee,
että vastuullisella ja tasa-arvoon pyrkivällä innovaatiopolitiikalla
on mahdollisuus löytää inhimillisesti
ja ekologisesti kestäviä ratkaisuja isoihin kysymyksiin.
Pertti Virtanen /ps(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministerit, kollegat, kansalaiset, lehdistö,
media! Asian tärkeyttä korostaen ihmettelen kyseisen
selonteon sisältöä ja laatua. Olen pitkälti
samaa mieltä tulevaisuusvaliokunnan toisen hyvin innovatiivisen
edustajan Kyösti Karjulan kanssa siitä, vaikka
oppositiota edustankin, että tässä on
kyllä semmoisia päällekkäisyyksiä ja
toistoja, joita ei olisi pitänyt olla. Tämä selonteko
sisältää toistoja toistojen perään,
itsestäänselvyyksiä ja latteaa kielenkäyttöä.
Innovatiivisena selontekona sitä ei ainakaan voi pitää,
niin eri komiteoiden — tai mitä näitä ryhmiä nyt
onkaan ollut tässä päällekkäin — tylsistyttämää ja
kapulakielistämää tämä on.
Mutta ehkä, arvoisa puhemies, paino ei olekaan nyt
sanalla innovaatio, vaan sanalla poliittinen, koska innovaatiohan
tulee siitä, että englannin in, latinan in on
into, ’sisään’ ja novus ’uusi’, eli
mennään sisään johonkin uuteen.
Se tarkoittaa uudistumista ja muutosta, luovaa muutosta, mutta politiikallahan
nyt ei perinteisesti ole kai ollut kauheasti tämän
asian kanssa tekemistä, ellei sitten hyviä tyranneja
löydy, niin kuin Platon aikoinaan peräänkuulutti,
mutta nekin ovat poikkeustapauksia. Tietysti niitä on Suomessakin saattanut
olla, jos joku muistelee.
Kuten täällä ovat monet todenneet,
Suomi oli aikoinaan kansainvälisessä vertailussa
johtomaa näissä jutuissa. Mutta Suomeen ei ole
saatu ulkomaisia investointeja, eivätkä pienet,
mikrot, minit jnp. ole oikein myöskään
onnistuneet ulkomaanvalloituksessaan. Tästä esimerkkinä voisi sanoa,
että kun äsken olin tuolla lähetystöjen
vastaanottotilassa, niin siellä oli pelikonsolien ja kaikkien
muitten edustajia paljon, ja pari kansanedustajaakin poikkesi. Vaikka
alue on ehkä luovin, nopeiten prosentuaalisesti, 50 prosenttia vuodessa
kasvava, ulkomailla ja globaalisesti Suomelle mainetta valloittanut
ala, niin siihen ei löytynyt kansanedustajien parista kauheasti
kiinnostusta, eikä sitä oikeastaan ... Tekes jonkin
verran on tukenut kyllä kyseistä alaa, jossa kaikki yhtyy.
Pienestä poikien kiinnostuksesta pelejä kohtaan
lähti se, että tehdään mielenkiintoisempia
pelejä, saadaan jotain oikein aikaan, jota kaikki haluavat
pelata, jotain, mitä ministeri Pekkarinenkin peräänkuuluttaa
ja hänen kaverinsa tässä selonteossa.
Siinä on kaikki yhdistynyt, hyvin moderni ultrateknologia.
Niin kuin pojat sanoivat, he ovat maailman huipulla. Kielikin vaatii
sitä ja kaikkea, he ovat ihan siellä. Luulisi,
että Suomi käyttäisi kaiken tämmöiseen
esimerkkijoukkoon, jossa voidaan myös vaikuttaa ihmisten
asenteisiin, koululaisten, lasten, yllättävän paljon.
Mutta eipä näkynyt pahemmin ihmisiä. Ruotsi
toki koulutuksellisesti — mitä minä en näe
tässä mainittavan oikeastaan missään,
esimerkiksi tämmöistä kunnon tämän
alan innovaatiokoulutusta — on kyllä moninkertaisesti
kouluttanut tämmöistä poikkitieteellistä ja
teknistä osaamista.
Täällä on mainittu nämä kolme
teesiä: osaamislähtöisyys, kilpailuetu,
hyödyntäminen. Tai oikeastaan tässä sanotaan,
että innovaatiolla tarkoitetaan osaamislähtöistä kilpailuetua.
Nyt minullekin selvisi, mitä luovuus ja innovaatio tarkoittaa.
Täällä lukee ihan oikeasti: osaamislähtöinen
kilpailuetu. Huh, sanon minä. Olen kirjoittanut siis, arvoisa
puhemies, tähän näin. On toki sitäkin,
mutta kyllä se on aika puppua, että innovatiivisuus
ja luovuus voitaisiin typistää valtion kapulakielellä ja
lähinnä kaupalliseen hyötyyn tähtäävällä leimalla.
Taas voisi ministeri Pekkarista moittia vähän
siitä, että ainakin joku orja, tai anteeksi sihteeri,
olisi voinut kirjoittaa sen jotenkin vähän kauniimmin,
vaikka olisikin toteuttanutkin tuota politiikkaa. Oikeastaan moinen kompromissimääritelmä
kertoo
siitä, kuinka pihalla poliittiset päättäjät
valtapoliittisine avustajineen ovat aidosta luovuudesta. No, siitä voidaan
tietysti kinata, mitä se on.
Mutta hyvä, jos nyt kuitenkin alkaisi tapahtua muutosta
tällä alalla, eli luovuutta siedettäisiin paremmin
yhteiskunnassa, kun poliitikotkin näitä peräänkuuluttavat.
Teot siis ovat vielä puuttuneet. Olin Esofissa eli Euroscience
Open Forumissa tuolla ulkomailla poikkeamassa. Pääsin minäkin
ihme kyllä kerran sinne matkalle, kun kukaan muu ei suostunut
menemään, arvoisa puhemies, kun on kiristetty
näitä juttuja niin paljon, etteivät sinne
pääse ollenkaan opposition edustajat oikein matkustamaan,
mutta kyllä muut. Tämä oli vaan tämmöinen
kommentti, jota ei tarvitse lehtiin panna, etten muka arvostaisi näitä kaikkia
juttuja, mutta näin se käytännössä toimii.
Suomi on pudonnut siis hallituspuolueittenkin suulla rupusakkiin.
Nousuhuumassa palkattiin aikoinaan veturiksi, tässä innovaationousuhuumassa,
filosofeja. Himasen johtama työryhmä teki semmoisen
Suomalainen unelma -kirjan, jossa todettiin muuten tämä,
mitä tässäkin todetaan, se on onneksi
säilynyt, että Suomessa on kyllä innovatiivisuutta
ja luovuutta paljon, mutta ei toteuttamista. Ei saada sitten aikaan
ja kentälle, ja muut sitten ehkä jopa käyvät
varastamassa ja vohkimassa ne ideat täältä meiltä.
Uskon, että tässä pian paljastuu
myös tästä näin, miksi meillä ei
saada aikaan näitä juttuja. Minä uskon
siihen, että nämä jutut menevät
susille aika paljon sen takia, että suomalainen luovuus
... Kun me nousimme vähän yllättäen
tässä, aivan kuin nanotekniikka on keksitty, vähän
niin kun jumala. Tuolla kaikki tutkijat sanovat, että eivät
he tienneet, että tämmöistä on
olemassa. Sitten oli yhtäkkiä tämmöisiä nanojuttuja,
hiukkasia tuolla, ja niitä on joka paikassa ilmeisesti. Suomessa
kävi niin, että sen sijaan alettiinkin hokea luovuutta
ja innovaatiota joka paikassa. Tuli monta konsulttifirmaa, vähän
amerikkalaista kielenkäyttöä, ja sitten
he julistavat vielä, että tulkaa meidän
tilaisuuksiin näyttämään, kuinka
luovia olette, ja jos olette oikein luovia, niin me hyödynnämme
teidän ideat, ja moro. Eli, ministeri Pekkarinen, jälleen
kerran: kyllä tekijänoikeuksia ja copyrightejä on
kunnioitettava niin paljon kuin mahdollista.
On sanottu, että 5 prosenttia ihmisistä on
luovia, oikein erityisen luovia. He ovat niitä herkkiä,
koulukiusattuja, kaikkea muuta. He ovat se tietynlainen voimavara.
Muu yhteiskunta asenteellista kasvatusta tarvitsee, jopa poliittiset
päättäjät, siihen, että eivät
jää tämmöisten poliittisten broilerien
kotkotukseksi nämä jutut siinä mielessä.
Minä uskon tässä vilpittömästi
ministeri Pekkariseen. Kyllä minä olen sen verran
tätä asiaa seurannut, mutta että luovia
henkilöitä. Toki meidän on kunnioitettava
luovuutta meissä kaikissa, mutta toiset ovat vaan vähän
enemmän toisenlaisia. Meidän on kunnioitettava
siis periaatteessa meitä kaikkia. Eli minä olen
tänne kirjoittanut Pelle Miljoonaa soveltaen: älkää kysykö, mistä johtuu
väkivalta, älkää kysykö,
mistä johtuu luovuusongelma. Luovat ihmiset vetäytyivät,
heidän fraasejaan käytettiin, mutta heitä ei kunnioitettu,
he eivät saaneet sitä palkkaa.
Sitten täällä mainitaan nämä rajapinnat,
kuinka yksilöiden ja yhteisöjen pitäisi
kohdata näissä rajapinnoissa, mutta nyt, kun on
näitä tiettyjä väkivaltaesimerkkejäkin,
niin meillä psykologiassa ja psykiatriassa on semmoinen
käsite kuin borderline case, rajatapaus. Se on luovuuden
kannalta erittäin hieno yhdistelmäjuttu. Mutta
jos taas tätä ei tapahdu, aitoa palkitsemista,
hyväksymistä, koulukiusaamisen vähentämistä,
kaikkea tämmöistä, mikä tukee
herkempää, ainutkertaisempaa elämää,
jota teilläkin kaikilla vielä saattaa olla jemmassa,
niin näissä asioissa Suomi jää tänne
rupusakkiin eikä pääse eteenpäin.
Me vaadimme kaikilla tasoilla, kasvatuksessa, perheessä,
pienestä pitäen, tätä aitoa
innovaatiota. Kansalaiset sitten saattavat kysyäkin, mikä ihmeen
innovaatio. Jotkut perussuomalaisetkin ihmettelevät, mitä broilerien
kotkotusta tämä tosiaan nyt sitten on. Tämä uuteen
sisäänmeno, arvoisa puhemies, niin tosiaan Suomessa
on aikoinaan puhuttu keksimisestä ja hoksaamisesta ja löytämisestä ja
luomisestakin, oivaltamisesta. Minun mielestäni oivallinen
yhteiskunta tarvitsisi tämmöistä oivallista
oivaltamisyhteisöllisyyttä. Tosiaan, minä olen
aika pitkän aikaa tehnyt väitöskirjaa,
mutta koska ei ollut luovia prohvessoreja, niin ehdotettiin toista
juttua. Onneksi pääsin filosofian puolelle tekemään
sitä.
Täällä mainitaan monta kertaa tämä poikkitieteellisyys
ja luovuus, mutta ei löydy prohvessoreita, jotka, niin
kuin Suomen Akatemiakin sanoi, voisivat arvostella nykyoppilaiden
ja luovien ihmisten teoksia, koska ne ovat niin monisärmäisiä.
Netti on mahdollistanut tämän. Eli tämä on
huutava pula ja ongelma. Täälläkin olisi
aika lakata naureskelemasta sille, että jotkut proffat eivät
pysy mukana. Se ei sinänsä enää mikään arvo
ole. Toki jotkut proffat pysyvät mukana. Niin, ja aikakin
rupeaa jo kohta loppumaan tässä.
Tällä selonteolla siis on hyvät puolensa.
Ilman muuta tämä on edistystä Suomelle
ja Suomen asenteeseen luoda alan strategiaa. Mutten kuten olen tuonut
esiin, perustana tämän unelman toteuttamisessa — siis
muillakin on unelmia kuin ed. Urpilaisella, minullakin on semmoinen
laulu, että minulla on yhä unelma — on,
että satsataan tosiaan tähän suomalaiseen
omalaatuisuuteen ja aitouteen. Suomalaiset ovat jo luonteeltaan,
perustaltaan, niitä, jotka menivät kauaksi, halusivat
olla erilaisia, yksin. Se on vieläkin voima, tämmöinen
perussuomalainen oleminen.
Mutta tässä on vielä kaksi ansaa,
joista mainitsisin. Kun puhutaan palvelualojen luovuudesta, niin
se helposti tarkoittaa yksityistämistä, sitä, että supistetaan,
typistetään ja keskitetään palveluja.
Vaihtoehtojen tarjoaminen palvelualoilla ja esimerkiksi terveysalalla
ei saa olla sitä, että Lääkäriliitto
ja Kela ovat tekemässä Suomeen Pohjoismaiden kireintä puoskarilakia.
Tämä on äärimmäisen
huono sana sille. Koska justiin ihmisen kokonaisvaltaiseen terveyteen
ja paranemiseen liittyy se, että hänen luova puolensa
ja persoonallisuutensa huomataan. Se ei toki tule tapahtumaan siltä pohjalta,
että etäinen Kela pakenee vielä koneittensa
taakse sinne johonkin, vastailee sitten joskus, kun muuten yhteiskunnassa
kiire lisääntyy, kun luovia palveluratkaisuja
kehitellään eli siis heitetään
ihmisiä ulos ja yksityistetään palveluita.
Kela ei ole koskaan osoittanut mitään kiirettä tai
nopeutta näissä päätöksissä.
Arvoisa puhemies! Nyt alkaa olla viimeiset ... (Puhemies: Niin
ne menivät jo ajat sitten!) Yksi sivu jäi vielä näköjään
lukematta. Mutta täällä on tämmöinen
kaunis lopetus, että myös valtio käyttää luovuutta
vähän huonosti siinä mielessä,
kun aina nostetaan esiin, että Suomi rikkoo EU:n määrityksiä näissä minimi-
ja maksimiveroissa energian suhteen. Se on justiin väärä suhtautuminen
luovuuteen. Kun ihmiset keksivät uusia keinoja vähentää energiankulutusta,
niin valtion on pidettävä huoli siitä,
etteivät Vattenfallit ja Fortumit ...
Puhemies:
Nyt tämä on pitkäkestoisin ryhmäpuheenvuoro.
... vedä välistä ja nosta näitä hintoja.
Innovaatio vaatii intoa.
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti muutama kommentti hyvin mielenkiintoisesta
ja antoisasta keskustelusta.
Ensinnäkin täällä muutamissa,
ainakin parissa ryhmäpuheenvuorossa, kyseltiin tai epäiltiin
sitä, onko koulutuksella ja eri koulutusinstituutioilla
riittävä rooli tämän innovaatiopolitiikan osana
tai sen perustana. En käy enempää tässä todistelemaan.
Ihan sanon omastakin puheenvuorostani vaan lyhyesti, palaan siihen
sen verran, että kun totean ensin ne perusvalinnat omassa
puheenvuorossani, joka pohjautuu strategiaan, ja sitten kerron,
mitkä ovat ne perusvalintojen pohjalta määriteltävät
keskeiset kehittämislinjat, niin niistä ensimmäisenä sanoin äsken:
"Suomalaisen innovaatiotoiminnan kehittämisen ensimmäinen
tärkein veturi, kehittämislinja, on ollut tähän
asti ja on myös jatkossa eriasteisessa koulutuksessa ja
uuden tiedon tuottamisessa, siis tutkimus- ja kehittämistoiminnassa.
Tästä emme luovu. Päinvastoin pyrimme
monin osin vahvistamaan ja monipuolistamaan osaamisperustaamme koulutuksen
kaikilla tasoilla." Kun käyn kehittämislinjat
läpi, ensimmäisenä ja tärkeimpänä mainitsen
tämän, ja tämä on hallituksen
hyvin yksiselitteinen näkemys. Ministeri Sarkomaa varmaan
omassa puheenvuorossaan voi vielä tätä asiaa
vähän tarkemmin valottaa.
Toinen asia, mikä täällä vähän
kyseenalaistettiin, on se — ymmärsin sen niin
lähinnä vasemmistoliiton puheenvuoroissa — onko
se, että ollaan avoimeen kansainvälisyyteen valmiita,
merkitsevä sitä, että meidän
rahamme menevät ikään kuin kankkulan
kaivoon, että silloin vaikkapa metsäsektori, kun
se on koko globaali sektori, missä Suomenkin metsätalous
toimii, että siellä mukana oleminen innovaatioresurssein
jollakin tavalla veisi ne rahat ja suomalaisen menestyksen pois.
Mielestäni ei näin. Kyllä menestyäksemme
meidän on oltava avoimia kansainvälisyydelle,
oltava valmis osallistumaan kaikkiin niihin, ihan globaalin maailman
kaikkien reunojen yli, niihin tutkimus- ja kehittämis-
ja innovaatioyhteisöihin, missä luodaan uutta.
Minä uskon, että suomalaiset yritykset ovat niitten
ensimmäisten joukossa sitten kyllä hyödyntämässä erityisesti
sen tiedon, mikä syntyy niissä yhteisöissä,
missä suomalainen tutkijayhteisö on itse mukana.
Kannattaa muistaa, että Euroopassakin me olemme lisäämässä erittäin
paljon EU:ssa näitä tutkimus- ja kehittämisvaroja.
Esimerkiksi seitsemäs puiteohjelma lisää 60
prosentilla tälle seuraavalle puiteohjelmakaudelle tutkimukseen
ja kehittämiseen resursseja. Meillä on mahdollisuus
saada sieltä huikean suuri siivu, niin kuin olemmekin saaneet,
ensinnäkin rahaa ja rahoitusta ja sen myötä sitä osaamista,
jota monet teollisuudenalat ovat käyttäneet sen
menestyksen rakentamisessa, mitä täällä on
saatu.
Ed. Rauhala omassa puheenvuorossaan vähän epäili
sitä, että ihmisten elämänlaatuun
ei käytettäisi tätä käyttäjä-
ja kysyntälähtöistä innovaatiopolitiikan
otetta. Nyt tämä strategia korostaa, että siis
tarjontatyöntöisen elikkä lähinnä sen,
että tutkimusta tuetaan ja katsotaan, mitä se
tutkimus tuottaa, mitä kaikkia ongelmia se ratkaisee, rinnalle
on tarkoitus tuoda selvästi tiedostetusta ongelmasta tai
haasteesta lähtevä innovaatiopolitiikka, joka
saa tavallaan toimeksi lähteä tutkimuksen ja teknologiatyön
kautta selvittämään niitä haasteita
tai ongelmia.
Minä äsken kerroin kaksi esimerkkiä.
Toinen niistä oli puhelin. Puhelin, jos mikä,
langaton mobiilipuhelin, on ihmisten elämänlaadun
kohentamisessa ollut maailmanlaajuisesti yksi suurimpia innovaatioita.
On vaikea nähdä, millä tavalla köyhän,
nimenomaan kehittyvän maailman kehitysaskeleita olisi voitu
ottaa, niin pitkiä kehitysaskeleita, kuin mitä kaikkea
tämän vempaimen kehittäminen on tuonut.
Kerroin toisen esimerkin: ilmasto- ja energiavälttämättömyydet,
maailmanlaajuinen uusi ilmasto- ja energiajärjestys. Nyt
nimenomaan se, että me sen lähtökohdista
edellytämme, että tutkimus ja teknologiatyö hakee
läpimurtoja nopeisiin toimiin, joilla päästöjä vähennetään,
joilla uusiutuvaa lisätään, jolla energiatehokkuutta
parannetaan, kaikkihan tämä koituu nimenomaan ihmisten
elämisen laadun ja täällä maapallolla selviytymisen
hyväksi.
Viimeinen kommenttini liittyy sosiaalisiin innovaatioihin, niitten
pulaan, miten ymmärsin vähän ed. Lipposen
omassa puheenvuorossaan tämän asian ilmaisseen.
Täsmälleen päinvastoin. Niin kuin sanoin,
aina vuosikymmen sitten, tämän vuosikymmenen alkuun
asti, kyllä se innovaatiopolitiikan käsite, sisältö ja
sen mukainen toiminta oli aika lailla näissä teknisissä ja
teknologisissa innovaatioissa. Mutta nythän me olemme muuttaneet
tässä jo suuntaa, ja tämä strategia,
niin kuin sanoin, laaja-alainen innovaatiopolitiikka, tuo näitten
perinteisten teknislähtöisten innovaatiopolitiikan
fokusten rinnalle vahvasti erilaiset palvelut, myös julkiset
palvelut, ja silloin kun sinne mennään, kyllä sosiaalisilla
innovaatioilla, erisorttisilla sosiaalisilla innovaatioilla, on
siinä kentässä tärkeä rooli.
Aivan viimeinen kommentti liittyy konkreettisuuteen. Joku vähän
sitä epäili. Ei strategian tehtävänä ole
luetella niitä hankkeita, mihin rahaa laitetaan, vaan strategian
tehtävänä on tunnistaa se maasto, missä aiotaan
kulkea, ja määritellä, millä tavalla
me siinä maastossa kuljemme kohti sitä hyvää,
mikä on tässä tapauksessa koko kansakunnan
yhteinen hyvä.
Opetusministeri Sari Sarkomaa
Arvoisa puhemies! Tähän erittäin
innovatiiviseen keskusteluun haluan muutaman asian tuoda ja muutamaa
asiaa alleviivata.
Aivan erityisesti haluan todeta, että tämä strategia,
tämä selonteko on erittäin ajankohtainen eikä vähintään
sen takia, jos ajattelemme tämänhetkistä kansainvälistä finanssitilannetta.
Tällä hetkellä meillä poliittisilla
päättäjillä on oltava rohkeutta
todellakin tehdä tulevaisuuteen suuntautuneita investointeja.
On hyvä ottaa oppia menneestä. Me emme olisi Suomessa
pärjänneet, ponnistaneet niin nopeasti 1990-luvun
lamasta, jos emme silloin olisi tehneet rohkeaa päätöstä kasvattaa
julkisia t&k-panostuksia.
Suomen menestys kansainvälisessä kilpailukykyarvioinnissa
on hyvä, mutta me näemme, että vaaran
merkit ovat edessä. Sen takia meidän täytyy
edessä oleviin haasteisiin nopeasti vastata. Meidän
on todellakin tehtävä työtä,
ettemme jää jälkeen. Sen takia koulutuksen
laatuun ja tutkimukseen, meidän korkeakouluihimme, täytyy todellakin
panostaa.
Tässä kommenttina edustajille Lipposelle ja Yrttiaholle:
Teidän puheenvuoroistanne tuli hieman semmoinen tunne,
että ette olleet tätä erinomaista strategiaa
lukeneet, koska nimenomaan innovaatioselonteossa todetaan, että yliopistot
ja ammattikorkeakoulut ovat innovaatiojärjestelmän
perusta. Se on tämän koko selonteon lähtökohta.
Parhaillaan jo nyt ollaan sinivihreän hallituksen toimesta
ripeästi hahmottelemassa, rakentamassa sitä pohjaa,
jota tuossa selonteossa hahmotellaan tälle innovaatiojärjestelmän
systemaattiselle kehittämiselle, eli koko korkeakoulukentän,
ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen, rakenteita ja toimintatapoja
todellakin ripeästi uudistetaan, ja tavoitteena on laatu
ja vahvempi vaikuttavuus. Tavoitteena on korkeakoulujen kirkkaammat
profiilit. Todellakin, me emme voi olla joka asiassa parhaita, vaan
meidän täytyy todellakin tunnistaa ne vahvuudet,
joihin me haluamme panostaa, ja se on tähän strategiaan
selkeästi kirjattu. Voimavaroja kerätään,
verkostoidutaan kotimaisesti ja kansainvälisesti. Se on
korkeakoulukentän tavoite.
Historiallisessa yliopistouudistuksessa on todellakin pohjimmiltaan
kyse tietenkin siitä, että yliopistoista halutaan
tehdä parhaita paikkoja opettaa ja tutkia, mutta myöskin
siitä, että yliopistojen potentiaalia käytetään
täysimittaisesti yhteiskunnan ja tulevaisuuden kehittämiseen. Yliopistoissahan
tehdään valtaosa perustutkimuksesta. Meidän
on todellakin kehitettävä yliopistojen tutkimuskapasiteettia,
niin että meillä on käytössämme
laaja tieteellinen pohja, jolta ponnistaa kohti uusia innovaatioita.
Yliopistojen perusrahoituksen lisääminen ja uudenlaisten
yliopistojen rahoituspohjaa laajentavien instrumenttien käyttöönotto
on aivan välttämätöntä,
jotta suomalaiset uudistuneet, entistä autonomisemmat,
itsenäiset yliopistot saavat kunnolliset toimintaedellytykset.
Tässä hallitus on ripeästi edennyt. Haluan
korostaa, kun me kaikki edellytämme, niin kuin tämä strategiakin edellyttää,
yliopistoilta maailmanluokan tuloksia, niin on meidän myöskin
taattava niille maailmanmittaluokan resurssit.
Myös ammattikorkeakoulujen t&k-rahoituksen
vahvistamisessa on tehtävää, ja siellä on
mittava potentiaali vielä käyttämättä,
kun katsotaan meidän julkista sosiaali- ja terveydenhuoltoamme.
Kun yhteistyötä tehdään meidän
ammattikorkeakoulujemme kanssa, t&k-toiminta toteutuu joka
ammattikorkeakoulussa, niin meillä on suuret potentiaalit
kehittää meidän palvelujärjestelmäämme.
Se on erinomaisesti tähän strategiaan kirjattu.
Arvoisa puhemies! Teknologisia, sosiaalisia ja palveluinnovaatioita
voi synnyttää vain hyvin koulutettu kansakunta,
eli ihmiset tekevät innovaatiot, ja siksi koko väestön
koulutustason, sivistystason, vaaliminen on keskeistä.
Ammatillisen koulutuksen laadun ja vetovoiman kehittäminen
sekä ammattikorkeakoulujen koko kapasiteetin hyödyntäminen
erityisesti alueellisten innovaatiojärjestelmien kehittämisessä ovat
aivan keskeisiä toimenpiteitä. Nuoruusiän
koulutuksella ei pärjää, vaan aikuiskoulutusta
on uudistettava, ja se on hyvin vahvasti hallituksen agendalla. Nämä toimet
ovat todellakin vahvasti meneillään.
Arvoisa puhemies! Innovaatiostrategiassa todetaan, että suomalainen
innovaatiojärjestelmä on kovin kotikutoinen ja
sen takia kansainvälistymiseen tulee panostaa. Korkeakoulujen
kansainvälistymisstrategia valmistuu ennen vuodenvaihdetta,
mutta aivan olennaista on todeta, että kukaan ei tee suomalaisten
yliopistojen, ammattikorkeakoulujen eikä yritysten kanssa
yhteistyötä sen takia, että ne ovat suomalaisia,
vaan sen takia, että ne ovat laadukkaita, niillä on
lisäarvoa annettavissa. Sen takia kansainvälisen
tason tutkimuksen tekeminen edellyttää, että todellakin meidän
korkeakouluihimme jatkossa panostetaan.
Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, haluan todeta, että olen
erityisen iloinen siitä hyvästä yhteistyöstä,
joka innovaatiopoliittisen selonteon valmistelussa syntyi työ-
ja elinkeinoministeriön ja opetusministeriön välille.
Tämä näkyy kyllä hyvin linjausten
hengessä. Lopuksi totean myös sen, että Suomen
tulevaisuuden hyvinvointi rakentuu työn korkean tuottavuuden
varaan, eli me emme voi todellakaan kilpailla alhaisilla tuotantokustannuksilla,
vaan meillä on oltava tarjottavana aivan ylivertaista osaamista
globaalissa kilpailussa. Todellakin, tämän selonteon
linjaukset lähtevät siitä, että suomalaista
osaamisperustaa vahvistetaan entisestään. (Puhemies:
Arvoisa ministeri!) Tuossa selonteossa osaamisen ja tiedon tuottajien
sekä niiden hyödyntäjien roolit on ymmärretty
toisiaan täydentäviksi. Tämä on
juuri se lähtökohta, jonka aivan viimeiseksi totean, että koulutus
ja tutkimus eivät ole innovaatiotoiminnalle alisteisia
tukitoimia, vaan yhteiskuntamme talouden ja sivistyksen kivijalka.
Tämä on erinomaisesti tuohon strategiaan kirjattu.
Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä aihe on erittäin
ajankohtainen, ja tämä innovaatiopolitiikka on
todellakin meille elinehto, että meidän taloutemme löytää nämä uudet
mahdollisuudet tuottaa sitä vaurautta ja hyvinvointia.
Kritiikki on siinä, että tämä selonteko
on kirjoitettu sananhelinäksi, ja tämä tuli
monessa ryhmäpuheenvuorossa esille. Eli tulee tunne, että hallitus
tekee tämmöistä vaikutelmataloutta ja
piiloutuu kaikenlaisten selvitysryhmien, työryhmien, tämmöisten
selontekojen taakse. Senpä takia tässä linjattiin,
että kysymys on strategiapaperista. Minun mielestäni
strategiassa voi olla myös esillä se, millä tavalla
ne asetetut tavoitteet tullaan saamaan ja saavuttamaan.
Ministeri Sarkomaalle sanoisin, että kritiikkini ja
ryhmämme kritiikki koski sitä, että kun
selonteossa on hienoja, yleviä, upeita päämääriä ja visioita,
niin kuitenkin samaan aikaan hallituksen toimet saattavat olla kovin
toisen suuntaisia. Eli tavallaan tarvitaan sitä konkretiaa
tässä keskustelussa, missä ovat ne lakiesitykset,
joilla me sitten viemme näitä hienoja tavoitteita
ihan toteutukseen.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Seppo Kääriäinen.
Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä koulutuskysymyksiin aika
monissa puheenvuoroissa puututtiin, ja sehän on Suomen
yksi keskeinen menestystekijä. Mutta silti erityisesti
opetusministeri Sarkomaalle kohdistaisin tämän
ajatuksen, että on tärkeää, että me
pysähdymme vielä perusteellisemmin näihin
sisältöihin ja menetelmiin. Tässä keskustelussa
jäi aika ohuelle se näkökulma, mitä tarkoittaa
se, että jo kasvatus, se lapsen elämän
alkuvaihe, merkitsee sosiaalisen alkupääoman rakentumista,
ja millä tavalla tätä vahvistetaan koulussa,
koulutuksessa kaiken kaikkiaan, että meidän nuoremme
nousevat henkisesti vahvoina siihen aikuisuuteen, jossa heiltä odotetaan
merkittävää vastuullista, innovatiivista,
luovaa panosta tämän yhteiskunnan ylösrakentamiseen. Minusta
tähän keskusteluun meidän pitäisi
puuttua enemmän (Puhemies: Minuutti on mennyt!) ja löytää nykyistä parempia
ratkaisuja.
Jukka Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On vaikea ymmärtää opposition
kritiikkiä ja näkemyksiä. Se suurin huolenaihe
ja ne vaaran merkit, mitkä ministeri Sarkomaakin totesi,
pitkälti johtuvat siitä, että edelliset
hallitukset ovat jättäneet suomalaisen tutkimuksen
laadun ja kilpailukyvyn niin vähälle huomiolle.
Ne ovat meidän innovaatiotoimintamme paras lähtökohta
ja niihin tulee panostaa. On hyvä, että innovaatiotoimintaa
laaja-alaistetaan ja sinne tuodaan mukaan uusia toimintoja, mutta
perusta on edelleenkin siinä, että meillä pitää tehdä hyvää tiedettä,
tutkimusta ja teknologiaa, jonka perusteella me saamme innovaatiota
ja vientitoimintaa. Vientivetoisena maana on Suomelle elintärkeätä,
että me saamme sitä kautta Suomeen osaamisintensiivisiä työpaikkoja,
millä suurelta osin koko suomalainen hyvinvointi maksetaan.
Jyrki Yrttiaho /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkariselle: En todellakaan arvostellut
näiden klustereiden maailmanlaajuista verkottumista ja
tutkimuksen ja tuotekehityspanoksen taloudellista kansainvälistä hyödyntämistä.
Mutta kyllä suomalaista yhteiskuntaa kiinnostaa se, jääkö metsäteollisuuden
tuotekehityksen tuloksena tuotantoa ja työtä Suomeen.
Kyllä EU-maista monet pitävät tiukkaan
huolen siitä, että näille yrityksille
asetetaan myöskin sitoumuksia ja vaatimuksia.
Minua huolestuttaa myös meriteollisuusklusterin tilanne.
Telakathan, me tiedämme, ovat jo korealaisten käsissä.
Kaksi keskeistä suunnitteluyritystä tekee parhaillaan
töitä Kaukoidässä. Siinä on
kysymys kuitenkin 21 000 työpaikasta, joten kyllä näitä täytyy
miettiä todella myöskin muun kuin sananhelinän
näkökulmasta.
Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Selonteossa on paljon hyviä aikomuksia
ja on haaste saada ne myös todellisuuteen. Kysyisin ministeri
Pekkariselta valtion tuottavuusohjelmasta: Kuinka tarkkaan on harkittu
toimenpiteiden syitä ja seurauksia?
Ymmärrän, että tuottavuutta tarvitaan,
mutta nyt tavallaan on menty suoraviivaiseen henkilöstön
vähentämisohjelmaan. Yksi esimerkki on valtion
laboratoriotoimintojen yhdistämissuunnitelmat yhdeksi mittavaksi
keskuslaboratorioksi, ja esimerkiksi Keskusrikospoliisi ei enää tilaa Kansanterveyslaitokselta
laboratoriopalveluita, vaan ne on ulkoistettu ulkomaille. Luonnontieteilijät
ovat sanoneet, että tällä menolla meillä loppuu
alan osaaminen. Jos aiomme perustaa menestyksemme tutkimukselle
ja tuotekehitykselle, olisi täällä oltava
sellaisia työpaikkoja, joissa tutkijat myös työllistyvät.
Jos kaikki tilataan ulkomailta, meiltä jää puuttumaan
osaamisen leveä pohja. Eli pyytäisin ministeri
Pekkariselta näkemyksiä tähän
tuottavuusohjelman jatkoon ja sen kehittämiseen ja ajatuksia,
miten sitä viedään eteenpäin.
Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Me oppositiosta, kristillisdemokraatit, emme
vastusta tutkimusta ja teknologian hyödyntämistä innovatiivisesti
elämän laadun parantamiseen ja ihmisten hyvinvoinnin
nostamiseen. Päinvastoin, kaikki se, mitä voidaan hyvinvoinnin
eteen tehdä kaikella teknologian kehittämisellä,
on todella tärkeää. Mutta jos tuottavuusohjelman
tai tehokkuuden myötä nousee tekniikan ja teknologian
kehittäminen sellaiseksi, että ihminen siinä sanoo,
että hän haluaisi jo välillä rauhassa
tehdä työtä ja nauttia elämästä ja löytää sitä hyvää hyvinvointia
itsellensä eikä vain olla kiihtyvässä oravanpyörässä,
jatkuvassa, sanotaanko, kasvussa, vaan enemmänkin ehkä sitä henkistä ja
sosiaalista pääomaa keräämässä,
niin miten tämmöinen innovaatiostrategia vahvistaa
niitä ihmisiä työelämässä,
jotka etsivät sitä henkistä (Puhemies:
Minuutti on mennyt!) pääomaa?
Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Näiden hyvin monipuolisten innovaatioasioiden
pukeminen paperille on tietysti vaikeaa, mutta kyllä tässä kokeneempikin
lukija törmää äkkiä siihen,
että kovin on yleisellä tasolla tämä teksti.
Oikeastaan tämän sisällön voisi
tiivistää vanhan jääkiekkovalmentajan sanoin
paljon tiiviimmäksikin, lite bättre.
Tässä on niin paljon eri sektoreilla hyvin
pehmeitä arvioita, että olisi kaivannut varmasti
sitä seuraavaa kohtaa, mitä tämä tarkoittaa,
mikä sitten on se konkreettinen toimenpide. Siellä on kaksi
kolme ehkä sellaista, jotka taas ovat sellaisia, jotka
muuten ovat menossa, jotka ovat riittävän konkreettisia
ikään kuin toimenpideohjelman osia, johon tällaisen
selonteon tietysti mielellään näkisi
johtavan, että tiedettäisiin, mitä pitää tehdä.
Ei se riitä, että käytetään
innovaatio-sanaa mahdollisimman monta kertaa.
Sellainen innovaatiohan tässä näkyy
tehdyn hallituksen puolella, että kun on harvennettu rivinväliä,
niin on saatu liki 40 sivua sitten tästä aikaiseksi.
Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Koulutus-, tutkimus- ja innovaatiotoiminta
muodostavat osaamiskolmion, jonka varaan maamme kehitystä pitkälle
rakennetaan. Valtioneuvoston linjauksessa innovaatiotoiminnan strategiaksi
tavoitellaan muun muassa yleisen osaamistason nostoa ja erityislahjakkuuksien
tukemista. Kaiken kaikkiaan tavoitellaan huipputasoista kehittämisympäristöä.
Tutkimus on hyvä aluekehityksen väline. Ongelmana
on se, että tämä tutkimus keskittyy yliopistojen
ja ammattikorkeakoulujen yhteyteen ja palvelee lähinnä Pääkaupunkiseutua
ja maakuntien keskuksia. Kysyn arvoisilta ministereiltä: Miten
tätä tutkimustoiminnan vaikuttavuutta voitaisiin
laajentaa myös maakuntia palvelemaan?
Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Rahoitus on yksi kriittinen tekijä,
jotta ideat tai löydökset muuttuvat innovaatioiksi,
niiksi tuotteiksi ja palveluiksi, joista on asiakkaille hyötyä.
Me tarvitsemme kärsivällistä rahaa, ennen
kuin varsinaista liikevaihtoa pystytään generoimaan.
Suomi tuntuu välillä olevan liian pieni maa, että aidosti
uusiin suuriin hankkeisiin, esimerkiksi uusien lääkkeiden
kehittämiseen, löytyisi riittävää panostusta.
Joskus käy jopa niin, että kunnianhimo on liian
matala ja ideoita esimerkiksi myydään raakileina
ulkomaille. Sekä kokoomuksen että keskustan eduskuntaryhmän
puheenvuoroissa kannatettiin t&k-rahoituksen lisäämistä,
ja luonnollisesti olen samoilla linjoilla, että oikea tasapaino
julkisen ja yksityisen rahoituksen välillä löytyisi.
Arvoisa ministeri! Voisitteko vielä avata rahoituksen tulevaa
suuntaa?
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minulla on hyvin lyhyt kysymys arvoisalle
ministerille. Se koskee tämän selonteon ensimmäistä sivua
ja määritelmää. Antoiko ministeriö tehtäväksiannossaan
innovaatiolle sen sisällön, mikä täällä on
nyt luettavissa ja kuuluu: "Innovaatiolla tarkoitetaan hyödynnettyä osaamislähtöistä
kilpailuetua",
vai oliko tämä työryhmän, Esko
Ahon työryhmän, innovaatio?
Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston innovaatiopoliittinen selonteko
tuli juuri oikeaan aikaan, nyt, kun maailmantalouden epävakaa
tilanne vaikeuttanee sekä valtiollisia että yksityisiä tutkimus-
ja kehittämistoiminnan investointeja. Minä katsoin vähän
tilastoja, ennen kuin minä tulin tänne, niin kuin
ministeri Sarkomaa sanoi, että täytyy oppia historiasta.
Vuonna 1989 valtio satsasi suurin piirtein 500 miljoonaa euroa vuodessa
tutkimustoimintaan, ja 10 vuotta myöhemmin satsaus oli jo
yli miljardin. Eli se miltei kaksinkertaistui, ja tämä on
aivan oikea tie mennä eteenpäin. Hallitus on toiminut
aivan oikealla tavalla.
Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Puuttuisin näihin innovaatiotoiminnan
voimavaroihin. Pitää minusta olla aika selkeä tavoite
sille, kenen eduksi tässä nyt pelataan sitten
jatkossa, kun mietitään, että meillä on suurteollisuus
ulkomaisessa omistuksessa aika pitkälle. Sitten kun katsellaan
näitä erilaisia projekteja, mitä nyt
on eri puolilla Suomea, niin niissähän on julkista
rahaa. Siellä on Finnveraa, siellä on EU-rahaa,
mutta yllättävän monessa on amerikkalaista
sijoitusyhtiörahaa taikka jonkun muun maalaista sijoitusrahaa.
Minulla on semmoinen pelko, että meillä nämä erilaiset
innovaatiot, mitä erikoisesti pienissä yrityksissä tapahtuu,
poimitaan niin kuin marjat sieltä ulkomaisiin käsiin.
Minusta tämä ympäristön
tarkistaminen on aika tärkeä asia, ei sitä pidä unohtaa.
Hyvää tekstiähän tässä on
paljon, mutta täällä on arvosteltu sitä ihan
oikeutetusti. Mutta minusta tämän ympäristön
tajuamisen osalta me olemme nyt aikamoisessa (Puhemies: Minuutti!)
kriisissä. Pankit ovat osanneet nyt innovoida tuolla maailmalla,
ja tuleeko lasku meille?
Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ne maat, jotka ovat pärjänneet,
ovat ne, jotka ovat sijoittaneet paljon tutkimus- ja kehittämisrahaa,
ja Suomi kuuluu siihen joukkoon. Meidän osuutemme on ollut
noin 4 prosenttia, Japani ja USA seuraavat hyvin meitä, mutta
muut maat ovat aika paljon jäljessä. Tähän perustuu
se meidän vahvuutemme.
Huolestuttavana minä näen, että valtion
osuus tästä osuudesta koko ajan alenee, ja se
merkitsee sitä, että jos halutaan pysyä mukana,
niin yksityisen sektorin pitää lisätä.
Mutta kun me poliitikot päätämme näistä asioista,
niin kyllä meidän pitäisi antaa lisää rahaa
niin, että julkisen sektorin osuus olisi nyt ainakin 30
prosenttia. Nyt se uhkaa pudota 25:een.
Sitten sanoisin myöskin, että kyllä lattiatasolla
tehdään myöskin aika suuria keksintöjä,
ja yksi suuri ongelma on se, mihin myöskin ed. Virolainen
puuttui. (Puhemies: Minuutti!) Suomessa tehdään
suhteellisen paljon keksintöjä, mutta rahojen
puutteessa niitä ei kehitetä, vaan ne siirtyvät
ulkomaille.
Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ilmeisesti siitä alamäestä ei kukaan
halua vakavasti keskustella. Edellinen hallitus teki sosialismissaan
sen virheen tietysti, että taas oltiin tasapäisiä.
Nykyinen hallitus antaa komitean määritellä,
aivan kuin ed. Pulliainen sanoi, mitä on luovuus. Aivotutkimus,
jonka sisältöihin en psykologina kauheesti usko,
sanoo edelleen sitä, että noin 5 prosenttia on
erityislahjakkaita, luovia ja muuta, joitten innostus oikeassa paikassa
tarttuu muihin ja muutkin tulevat luoviksi ja se leviää.
Mutta tämmöisessä kateessa Suomessa
ei tavallaan viedä tätä johtopäätöstä huippuunsa,
että hyödynnettäisiin näitä tosiasioita
ja tieteen viimeisiä saavutuksia, vaan ruvetaankin tässä kateelliseksi
ja konsulttifirmat määrittelevät meille,
kuka on merkittävä henkilö yhteiskunnassa, mihin
puolueeseen se kuuluu ja kenen kaveri se on. Eli tämä prosessi
jätettiin kesken, jossa Suomi vahingossa tuli keulalle,
kun tämä meidän pidätelty luovuutemme
murtautui esiin. Tähän minä toivoisin
ryhtiliikettä hallituksen puolelta, tämän
asian tunnustamiseen.
Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Innovaatioiden syntymiseen tarvitaan omasta
mielestäni kolmenlaisia tekijöitä: suotuisat
olosuhteet, riittävä kyky ja kapasiteetti sekä ihmisten
oma tahto ja halu synnyttää jotain uutta.
Oma huolestumisen kohteeni liippaa nyt tulevaisuuden innovaatioiden
tekijöitä. Onko meidän nuorillamme menestymisen
nälkä, kyky ja tahto tehdä uutta, luoda
jotain uutta. Itse jäin kaipaamaan tässä selonteossa
lähinnä sitä, kun koulutusjärjestelmissä ja
korkeakoulujärjestelmissä tässä paneuduttiin
niihin toisen asteen ja korkeakoulupuolen koulutukseen; missä ovat
ne alkumetrit, jolloin lapsi oppii tekemään ja
luomaan ja synnyttämään jotain uutta.
Eli peruskoulutuksen panostusta olisi voinut tässä selonteossa
tuoda enemmän esille.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Pertti Virtanen sanoi omassa puheenvuorossaan,
että Suomi on pudonnut rupusakkiin. Jos asioita mitataan
tiede-Nobelien perusteella, Suomi ei ole koskaan missään innovatiiviympäristössä ollutkaan,
se on ollut aina rupusakkia.
Minäpä luen teille: Suomi on saanut yhden
tiede-Nobelin, A. I. Virtasen, ja sekin tuli muualta kuin yliopistosta,
se tuli Valiolla tehdystä keksinnöstä.
Tanskassa on 9, Itävallassa 9, Puolassa 4, Belgiassa 5,
Norjassa 6, Unkarissa 6 ja Ruotsissa 18. Olemmeko me todella innovatiivinen
kansakunta? Onko meillä mitään muuta
todella innovatiivista keksintöä kuin tämä kännykkä,
mikä minulla tällä hetkellä on
kädessä? Onko meillä todellakaan mitään
innovatiivista? Missä on meidän Nobelit?
Minä lainaan ... (Puhemies: Minuutti on mennyt!) No
niin, minä lainaan kuitenkin. Ennen kuin lopetan, lainaan
Esko Ahoa, työryhmän vetäjää:
"Suomessa ei ole panostettu huippuosaajiin, koska koulutuksessa
on vaalittu tasa-arvoa. Nyt pitää rakentaa tasa-arvoinen
huippujen viisas yhdistelmä." Antaako tämä innovaatiostrategia
siihen mahdollisuuden?
Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tiedollisen tason lisäksi, mitä molemmat
ministerit korostivat, koulutuksessa tarvitaan myös semmoista
asennemuutosta, joka kannustaa oppilaita pienestä pitäen
luovuuteen, rohkaisee yrittäjyyteen, sallii erilaisuuden
ja antaa myös mahdollisuuden epäonnistua ja sen
jälkeen kokeilla taas uudelleen. Eli tämmöistä asennemuutosta
tarvitaan.
Ministeri Pekkarinen mainitsi muutamaan otteeseen ympäristö-
ja energiakysymykset. Itse asiassa nyt tuo ilmasto- ja energiastrategia,
jota odotellaan, antaa alkutahdit ja suunnan, oikeastaan varsinaisen
tilauksen innovaatiotoiminnalle kohti sitä vähähiilistä tai
päästötöntä taloutta, mikä meidän
pitäisi saavuttaa. Itse asiassa ed. Karjulan esiin ottamaa
ennakointiosaamista juuri tässä ilmastopolitiikassa
tarvitaan, selkeitä viestejä alan toimijoille,
(Puhemies: Minuutti!) tutkijoille, yrityksille, mihin suuntaan ollaan
menossa, ja sitä toivon mukaan strategiassa saadaan.
Ensimmäinen varapuhemies:
Olen merkinnyt vastauspuheenvuorot tähän yhteyteen
vielä seuraaville edustajille: Mieto, Kasvi, Alatalo, Kaunisto,
Lipponen ja Karjula sekä Rauhala, jonka jälkeen
ministerit vastaavat ja sen jälkeen siirrytään
puhujalistaan.
Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Tiilikainen vei osittain multa kysymyksen
pois, mutta minä kiinnittäsin huomiota kans siihen,
jotta nyt, kun bioenergiaa tarvitahan jatkossa entistä enemmän,
ja kuitenki energiaa aina kuluu ja tarvitahan, niin annetahan nopiaa
maharollisuus meirän tutkijoolle ja kehittäjille,
joille teherä sellahet laitteet, joilla tuloo vähäpäästööstä höyryä taivahalle,
ja samalla se olis meille vientiartikkeli, koska meirän
pitää saada myös teollisuuren rattahat
pyörimähän, ja tällä konstilla
saataas myös energiaa kotimaasta, kotimainen energia käyttöhön,
ja tutkijoolle töitä ja sitten sitä kautta
pajoolle.
Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jos me kerran yritämme lähestyä innovaatiokäsitettä aiempaa
laajemmasta näkökulmasta, niin miksi ihmeessä esimerkiksi Aalto-yliopiston
kokoonpano edelleen kumpuaa suoraan klassisesta 1980-luvun innovaatiokäsityksestä,
jonka mukaan innovaatio on uuteen teknologiaan perustuva uusi kaupallinen
tuote? Hyvä niinkin, mutta jos me haluamme etsiä 2010-luvun
innovaatioyliopistoa, meidän on uskallettava ajatella jotain
aivan uutta, esimerkiksi vaikka Helsingin ja Tallinnan yliopistojen
yhdistämistä. Ainakin matka-ajat ja etäisyydet
olisivat pienemmät kuin jossain Joensuun ja Kuopion välillä,
joita ollaan panemassa yhteen.
Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! San Franciscon alueen menestys perustuu pitkälle
erilaisuuden sietämiseen, mutta jos koulutuksessa tai työelämässä pakotetaan
samaan muottiin, se on vaarallista. Yksi tärkeä tekijä tietysti,
että suuret firmat pysyvät Suomessa, on se, että ne
pääsevät myös innovaatioon mukaan,
ja t&k on niille tärkeätä. Mutta erityisesti
pienyrittäjyys: miten me kannustamme nuoria yrittäjiksi?
Monet haluavat mennä isoon firmaan töihin. Miten
pienyrittäjät, jotka tuottavat joko patentteja
tai sisältöjä, saavat tekijänoikeutensa
tämmöisenä aikana, kun suuret firmat
haluavat esimerkiksi monikanavalailla tai työsuhdetekijänoikeudella
turvata vain itsellensä edut? Monesti tämä pienfirman
omistaja ei pysty puolustamaan itseänsä.
Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa alueiden rooli
on korostunut monella tapaa, mikä onkin oikein, koska myös
alueilla tehdään paljon innovaatioita ja sellaista
perustavan laatuista työtä, josta kasvaa myös
kasvuhakuisia yrityksiä, mainittakoon vaikkapa konepajoista
lähteneet Ponsset ynnä muut maailmalle yltäneet
yhtiöt.
Mutta haluaisin korostaa sitä, että sellaisilla paikkakunnilla,
joissa ei ole omaa korkeakoulua tai yliopistoa, ollaan vähän
katvealueella, niin siellä sen kenttätyön
merkitys korostuu myöskin näiden yrittäjien
auttamisessa, sen kasvuhakuisuuden lisäämisessä,
ja olisi tärkeää, että siinä saumakohdassa
olisi tällaisia ihmisiä, joilla on innovaatiolukutaitoa
ja näiden ihmisten auttamiskykyä. Ja tässä pelkään
pahoin, että se byrokratiataustainen Yritys-Suomi, joka
on nykyään vaihtanut jo nimensä englanninkieliseksi,
ei välttämättä toimi parhaalla
mahdollisella tavalla. Tähän pitäisi
kiinnittää huomiota.
Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuten sanoin, metsäteollisuuden rakennemuutos
tulee kestämään 20—30 vuotta,
ja se, että meillä 23 vuoden päästä tuotettaisiin
todellakin biotuotteita, biopolttoaineita, edellyttää,
että meillä perusteollisuus säilyy täällä,
koska tutkimus perustuu aina siihen, että meillä on
täällä Suomessa myös tuotantoa.
Minä nyt toivoisin, että ministeri Pekkarinen
antaisi teollisuudelle semmoisen viestin, että täällä kannattaa teollisuuden
toimia. Me tiedämme, että energian hinnannousu
ja päästökaupan seuraukset ja niitten
synnyttämät kustannukset siirtyvät suoraan metsä-
ja metalliteollisuuden tuotteiden hintaan, ja varsinkin, kun se
kilpailukykyinen hinta muodostuu niillä maailmanmarkkinoilla,
niin kyllä meidän perusteollisuus on aikamoisten
haasteiden edessä. Toivoisinkin ministeri Pekkariselta nyt
ytimekästä vastausta, millä tavalla hän
aikoo tämän pulman ratkaista.
Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä koko ajan tavallaan
lähestytään sitä, missä ja
miten innovaatiot todella syntyvät, sitä, mitä merkitsee
tieteen, tutkimuksen ja käytännön yhteistyö.
Minusta meidän pitää selvästi
tunnistaa se, että vaikka tieteellä, tutkimuksella
on tärkeä merkitys, niin merkittävät innovaatiot
monessa tapauksessa syntyvät kampusten ulkopuolella. Minä otan
Talvivaaran kaivoksen tuoreena esimerkkinä. Se on sellainen
läpimurto, että jos se olisi jäänyt
julkisen vallan tehtäväksi, niin koskaan tämmöistä kaivoshanketta
ei olisi Suomessa toteutettu. Siellä on ollut rohkea yrittäjäpersoona,
joka on pannut itsensä peliin. Hän on kytkenyt
tähän innovaatioprosessiin vahvaa tutkimusperustaa,
vahvaa tiedelöydöstä, ja tällä tavalla
on edetty tämän hankkeen osalta. Tässä mielessä nyt
tämä laaja innovaatiostrategia, joka on tämän
hallituksen esityksen pohjana, pitää sisällään
juuri tämän tärkeän näkökulman.
Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Erityisesti opetusministeriltä kysyisin,
kun täällä on selonteossa, että synnytetään
Suomeen kansainvälisesti huipputasoinen oppimisen kehitysympäristö,
ja siinä samassa lähellä on, että miten
huomioidaan nimenomaan näitä erityislahjakkuuksia
ja heidän kehittymistä tuetaan. Minä näkisin,
että kaikissa Suomessa syntyvissä lapsissa on
luovuutta. Miten tässä innovaatiopoliittisessa
strategiassa huomioidaan tämä luovuus, mikä oletan,
että on ihmisyydessä.
Ja toinen, kun täällä on myös
näin, että merkittäviä toimijoita
ovat niin sanotut "bisnesenkelit" — mielenkiintoinen sana — jotka
tuovat oman kokemuksensa, eli liitän siihen, että onko
sitten niin, että kun on se raha, niin se tuo sen kokemuksen,
eikä vain se ihminen, mahdollisesti siihen johonkin innovaatioon,
jolla tuotetaan jotakin uutta merkittävää kehitystä.
Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Ukkola antoi sellaisen kuvan,
että me olemme jäämässä jälkeen
(Ed. Ukkola: Niin ollaankin!) tai me emme ole koskaan kärkeen
edes kuuluneet, niin totean nyt kuitenkin, että Suomen
bruttokansantuote on koko ajan kasvanut. Me olemme aina tulleet
vauraammaksi ja vauraammaksi, ja, ed. Ukkola, tuosta bruttokansantuotteesta
ulkomaankaupan osuus kasvaa koko ajan. Ulkomaankauppa ei onnistu,
jos me emme ole kilpailukykyisiä. Se, että me
olemme kilpailukykyisiä, johtuu juuri siitä, että me
tuomme yhä parempia ja parempia tuotteita markkinoille,
ja ne eivät välttämättä ole
aina Nobel-palkinnon arvoisia. Voi olla, että jossakin metsäteollisuuden
puolella huomataan, että tämmöinen kemikaali
vähentää tuotantokustannuksia 3 prosenttiyksiköllä,
ja taas syntyy parempaa kilpailukykyä. Näin se
arkielämässä toimii, ja meidän
pitää sitä tukea mahdollisimman paljon.
Ensimmäinen varapuhemies:
Nyt ministerien kommentaarit, ministeri Pekkarinen puhujakorokkeelta,
kävisikö 3 minuuttia?
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Mitenkään ei kerkiä kaikkea kommentoida.
Mikä on strategia? Onko se toimintaohjelma? Ei. Ei
strategia sitä ole. Strategian tehtävänä on kyetä tunnistamaan
se toimintaympäristö, missä jotain tehdään,
tässä tapauksessa harjoitetaan innovaatiopolitiikkaa.
Sen tehtävänä on määritellä ne
peruslinjaukset, minkä suuntaisesti toimitaan, ja määritellä näiltä linjoilta
ne kehittämislinjat. Tämän tämä strategia
tekee. Eri asia on se, että jos tänne annettaisiin
selonteko innovaatiopolitiikan rahoituksesta, siinä varmaan
käsiteltäisiin myöskin sitä,
kuinka paljon ja mihinkä laitetaan rahaa jnp. Tämä on
strategia, joka ottaa annettuina tietyt voimavarat ja pyrkii toimintaympäristön
tunnistamisen pohjalta kertomaan, miten Suomessa aiotaan tämä homma
hoitaa niin, että tämä kansakunta menestyisi.
Mitä tulee metsäteollisuuteen tai meriteollisuuteen,
jotka täällä tulivat esimerkkeinä siitä, että nyt
rahat uhkaavat mennä johonkin muualle, kun ollaan avoimia,
niin eteläkorealaiset eivät omistaneet suomalaisten
vaan norjalaisten käsiin jo aikaisemmin joutuneen telakkateollisuuden, nyt
ne omistavat sitä. Miten se työ pysyy täällä? Vain
sen ansiosta, että me huolehdimme siitä, että meillä on
riittävän hyvä innovaatioympäristö,
että meillä tiedetään, taidetaan,
osataan täällä tuottaa laivanrakennuksen
tarpeisiin, telakkateollisuuden tarpeisiin maailman parasta teknologiaa
ja myöskin hyödyntää käytännössä laivanvalmistuksessa
tätä. Tätä on se suomalainen
menestys. Pääomat tulevat ja menevät
maailmalta ja maailmalle, ja täällä oleva
osaaminen ja teknologia, sen taito, viime kädessä ratkaisee
sen, kuinka hyvin se tekeminen täällä meillä pysyy.
Ed. Lipponen, tässä ei aseteta yhtään
uutta työryhmää. Me asetamme kyllä,
mutta tässä itse strategiassa muistini mukaan
ei sanota yhtään työryhmää,
joka asetettaisiin. Tämä on tässä mielessä konkreettinen
strategia.
Ed. Vehkaperä, puhuitte siitä, että peruskoulutus
jää tässä aika vähälle
jnp. Vaikka tämä innovaationäkökulma
on laaja-alainen, mikä tässä avataan,
niin kuitenkin kannattaa muistaa, että se peruskoulutus
ja koulutus on se perustekijä, jolta sitten alkaa se varsinainen
innovaatiopolitiikka, ja tämä ei keskity esikoulusta
yliopistoon käymään koulutuspolitiikkaa
läpi. Tämä ottaa tietyllä tavalla
annettuna sen ja sille rakentaa sen innovaatiopolitiikan ytimen,
mitä Suomi aikoo ajaa ja millä se aikoo menestyksensä hakea.
Mitä vielä tulee siihen, kuka tämän
on määritellyt, minä en ihan tarkkaan
edes muista. Minä luulen, että tuo Petri Peltosen
johtama ryhmä tämän taisi alun perin
määritellä: innovaatio on osaamislähtöinen
hyödynnetty kilpailuetu. Minä en sitä määritellyt
vaan tuo työryhmä sen määritteli.
Minusta se on muuten aika hyvin määritelty. Minulla
oli tilaisuus olla isossa kansainvälisessä tilaisuudessa,
jossa oli satoja, ympäri maailmaa väkeä,
ja he pitivät sitä hyvänä innovaationa,
ed. Pulliainen, että tämä keksittiin.
(Ed. Pulliainen: Siihen tulee vastaus!)
Mitä tulee rahaan vielä kaiken kaikkinensa, Suomen
osuus on vähän alle prosenttiyksikkö kansantuotteesta.
On ihan totta, minunkin mielestäni sen lisääminen
on välttämätöntä, ja
siihen me voimme vaikuttaa sillä, että Suomi vähintään sen
5 prosenttia panee vuodesta toiseen lisää näitä t&k-varoja.
Minun mielestäni, jos nyt tässä sanoo,
ja pitäähän tässä suoraan
sanoa, se ei oikein riitäkään vaan valtion
pitäisi vielä vähän enemmän
kyetä lisäämään.
Mitä tulee muutoin siihen, että tämä kokonaispanostus
voisi olla 4 prosenttia bruttokansantuotteesta, jos siihen päästäisiin,
Suomi olisi maailman ykkönen. Tällä hetkellä Ruotsi
on maailman ykkönen, se on vähän alle
4 prosenttia, toisena on Israel, se on vähän Ruotsin
perässä, sen jälkeen tulee Suomi ja sen
jälkeen tulevat muut maat. Jos me pääsisimme
nyt siihen 4:ään, me olisimme maailman ykkönen,
mutta koville ottaa, että siihen päästäisiin.
Jotta me saisimme tämän kokonaispanostuksen lähemmäksi
4:ää tai yli 4:n, se edellyttäisi sitä jälleen
kerran, että me rakennamme semmoisen innovaatioille suotuisan
toimintaympäristön, vahvan osaamisen, kannustamisen
ja läpinäkyvyyden ja kansainvälisyyden,
laaja-alaisen innovaatiopolitiikan niin kuin skeeman tähän
Suomeen, sillä me saisimme myös yksityisen sektorin
panostuksen lisäämisen. Meidän suuri
haasteemme on se, kykenemmekö me hoitamaan oman leiviskämme
niin, että se yksityinen sektori jatkossakin on valmis
panemaan nyt 4,2 miljardia, tulevina vuosina vielä enemmän
kuin 4,2 miljardia, täällä tapahtuvaan tutkimukseen,
teknologiaan, kehittämistyöhön, innovaatiotyöhön.
Se on kova haaste.
Nyt valitettavasti en kerkiä vastata moneen muuhun
puheenvuoroon, ehkä myöhemmin kohta.
Ensimmäinen varapuhemies:
Ministeri Sarkomaa, 3 minuuttia!
Opetusministeri Sari Sarkomaa
Arvoisa puhemies! Muutamaan kommentti.
Ed. Ukkola nosti aivan oikein esille Nobel-palkinnot. Siksi
juuri yliopistouudistus tehdään, siksi koko korkeakoulukenttä uudistetaan,
että suomalaisilla tutkijoilla on mahdollisuus Nobel-palkintoon.
Me emme voi olla kaikilla aloilla maailman parhaita. Siksi tämä strategia
lähtee siitä, että tunnistamme vahvuutemme
ja katsomme, mihin keskitytään. Tarkoitus on todellakin jokaisessa
korkeakoulussa katsoa nämä strategiset valinnat
ei vain Aalto-yliopistossa, uskon siihen vahvasti, minulle se on
kuin oma lapsi. Tarkoitus ei ole panostaa vain Aalto-yliopistoon,
ei uskoa siihen vaan uskoa jokaiseen suomalaiseen korkeakouluun,
jokaiseen yliopistoon.
Täällä aivan oikein kysyttiin siitä,
millä tavalla me saamme korkeakoulujen alueellista vaikuttavuutta,
yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Me saamme sitä sillä,
että jokainen korkeakoulu on laadukas. Me olemme sopineet
korkeakoulujen kanssa, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen kanssa
laatutavoitteet. Laadun tavoittelu edellyttää,
että me arvioimme rakenteita ja toimintatapoja. Suuruus
ei ole lähtökohta, vaan me katsomme riittävän
vahvat toimivat yksiköt, ja yhteistyössä siellä alueiden
kanssa korkeakoulut tekevät strategiansa, mihin keskitytään,
mitä painotetaan, mitä alueella tarvitaan. Ei
tule opetusministerin pöytälaatikosta, vaan sinivihreä hallitus uskoo
alueiden osaamiseen. Vuoteen 2010 mennessä nämä strategiat
on tehty, ja sieltä tulee se alueellinen ja yhteiskunnallinen
vaikuttavuus. Tätä työtä tehdään
tämän strategian mukaisesti.
Jotta me voimme, arvoisa puhemies, panostaa entistä vahvemmin
meidän korkeakouluihimme pienenä kansakuntana,
meidän täytyy innovatiivisesti löytää uusia
tapoja. Näitä tapoja on todellakin etsitty. Yksi
uusi tapa on valtiovallan päätös tehdä finanssisijoituksia
meidän yliopistoihimme, eli me voimme valtion omaisuutta,
esimerkiksi valtion myyntituloja, antaa uusille, uudistuneille
yliopistoille, niin että kaikki tieteenalat voivat olla
parhaimmillaan. Kaikki tieteenalat eivät ole keränneet
sitä yksityistä rahaa, mitä joka vuosi
keskimäärin noin 100 miljoonaa yliopistot ovat
keränneet. Sinivihreä hallitus haluaa, että kaikki
tieteenalat voivat olla parhaimmillaan, ja siksi tämä finanssisijoituspäätös
on todellakin tehty.
Me olemme myöskin uudistaneet verolainsäädäntöä niin,
että korkeakouluille voidaan antaa lahjoituksia, yksityiset
yritykset ja yhteisöt voivat antaa lahjoituksia mutta myöskin
yksityiset henkilöt, eli kaikin tavoin olemme tehneet toimia,
että yhteiskunta panostaisi korkeakouluihin. Se on innovaatioperustan
pohja. Mutta ilman muuta valtiovallan panostukset ovat ensisijaisia.
Arvoisa puhemies! Täällä on nostettu
vahvasti esiin varhaiskasvatus ja perusopetus, ja voitte arvata,
että olen sitä tuohon strategiaankin ehdottanut,
mutta olen Maurin kanssa, ministeri Pekkarisen kanssa, samaa mieltä,
että strategiaan ei voi kirjata kaikkea. Mutta kaikki me
tiedämme, että sinivihreän hallituksen
keskeinen tavoite on kehittää perusopetusta. Me
olemme aloittaneet Pop-talkoot, ja tuon talkootyön tavoite
on se, että perusopetus entistä paremmin edistää jokaisen lapsen
hyvinvointia ja oppimisen iloa.
Ed. Lipposelle sanon täällä, että sinivihreä hallitus
tulee korjaamaan sen virheen, mikä sosialidemokraattisen
opetusministerin johdolla tehtiin, kun tuntijakoa Maija Raskin johdolla
viimeksi uudistettiin. Se johti siihen, että taito- ja taideaineiden
määrä romahti, ja tarkoitus on tämä asia
korjata, kun tuntijakoa uudistetaan. Sitä kautta myöskin
sitten luovuutta siellä peruskouluissa parannetaan.
Ihan lopuksi, arvoisa puhemies, kun aikani olen jo ylittänyt,
haluan sanoa, että luovuus ei synny tehokkuudesta vaan
esimerkiksi yliopistoissa täytyy olla aikaa ja sen takia
tuottavuusohjelma on täysin ristiriidassa yliopistopoliittisten tavoitteiden
kanssa. Sen takia tuottavuusohjelma ei koske opetusta eikä tutkimusta,
ja yliopistouudistuksen yksi tavoite on se, että yliopistoja
ei johdeta valtion virastoina vaan siellä voidaan vapaasti
katsoa, miten yliopistoja kehitetään, miten luodaan
luovat olosuhteet, koska kiire ei johda innovaatioihin eikä luovuuteen.
Täytyy olla aikaa ajatella.
Mikko Alatalo /kesk:
Arvoisa puhemies! Väestön ikääntyminen
ja ilmastonmuutos haastavat meidät uusiin keksintöihin.
Innovaatiopolitiikassa yleensä keskustellaan huipputeknologiasta ja
teknisistä innovaatioista. Onkin hyvä, että t&k-resurssia
kasvatetaan, hyvä, että hallitus satsaa tulevaisuuteen.
Me tarvitsemme Nokian lisäksi yrityksiä, jotka
osaavat tehdä jotain paremmin kuin kukaan muu maailmassa.
Massatuotannolla me emme pärjää.
Olin viime kaudella tulevaisuusvaliokunnassa tekemässä tätä innovaatioraporttia.
Ministeri Katainen oli muuten silloin puheenjohtajana, ja siellä olivat
myös tohtorit Himanen ja Castells, ja siellä kävi
ilmi monia näitä samoja asioita. Esillä oli
myös julkinen sektori, nimenomaan se, että tämän
innovaation pitää olla laaja-alaista. Suomessa
sosiaali- ja terveyssektorilla yksityisten yritysten merkitys on
vielä pieni. Erilaiset sosiaaliset innovaatiot ovat pitkälle
valtion ja kuntien omissa näpeissä, ja tämän
vuoksi hankintaosaamista tulisi kannustaa myös kuntien
ulkopuolelta.
Sinänsä suomalainen hyvinvointivaltiohan on jo
innovaatio, mutta siinä on myös heikkouksia, ja
niitä täytyy korjata. Sata-komitea pohtii, miten
sosiaaliturva siirtyisi asiakasta helpottaen yhdelle luukulle. Paikoin
ovat jotkut ihmiset tippuneet suojaverkon ulkopuolelle, toisinaan
suojaverkko ei ole ollut tarpeeksi kannustava. Meidän on
oltava edelleen innovatiivisia uudistaessamme hyvinvointi-Suomea.
Suomi on luonut hyvän pohjan innovatiivisuudelle hyvällä peruskoululla,
yliopistoilla, mutta samalla on pakko myöntää,
että pienelle kansakunnalle erilaisuuden sietäminen
on vaikeata. Valopäitä, muita parempia tai erikoisempia
on ollut vaikea sietää kouluissa ja työelämässä.
Samaan muottiin pakottaminen on pahinta mahdollista innovatiivisuuden
tappamista. Erikoislahjakkaiden koulutusta päinvastoin
tulisi tehostaa, ja se on kiinni koko yhteiskunnankin ilmapiiristä.
Viittasin äsken tuossa vastauspuheenvuorossani San Fransiscon
alueeseen, jonka houkuttelevuus perustuu siihen, että siellä on
hyvin salliva ilmapiiri, ja aivovoimaa sinne tunkee ympäri maailman.
Yritteliään asenteen kasvattaminen nuoriin
on tärkeää jo kouluissa. Varsinkin akateemiset
ihmiset Suomessa luovat keksintöjään
varmemmalla oksalla isoissa firmoissa mieluummin kuin perustavat
oman innovoivan yrityksen. Tietenkin vanhempien jäljet
pelottavat; 1990-luvun lamassa kaatui moni yrittäjä.
Jos asiat ovat kuitenkin niin, kuten psykologian professori Timo
Järvilehto väittää, että koulut
eivät ole tiimi-innovointiin kasvattavia, jos oppilaat
vain kilpailevat keskenään ja pitäisi
olla kuitenkin tiimityötä, se on huolestuttavaa.
Innovaatioissa raha ei ole kaikkivoipa uran alussa. Monet keksinnöt,
taide, musiikki, videopelit syntyvät ensin puhtaasta inspiraatiosta
ja alan harrastuksesta, mutta jatkossa sillä on myös monen
tienattava leipänsä. Ja nyt, kun suuret mediayhtiöt
lobbaavat heille ilmaista monikanavajakelua ja muut firmat työsuhdetekijänoikeutta,
on
oltava tarkkoina, että keksijöiden, taitelijoiden,
käsikirjoittajien ja pienten yritysten on mahdollisuus
saada oma siivunsa. Nämä suuret firmat ovat valtioita
valtiossa, ja tuntuu, että heillä on myös
taivaallinen valta näissä asioissa.
Videopelipuolella muuten tekijänoikeudet ovat helpommin
valvottavissa, koska pelit ovat laiteriippuvaisia. Peliala tulee
räjähdysmäisesti kasvamaan. Olin itse äsken
videopelialan tilaisuudessa, ja se alahan työllistää Suomessakin
nyt yli tuhat henkeä. Yrityksiä on kuutisenkymmentä,
ja liikevaihto peräti 85 miljoonaa euroa. Monet peli-innovaatiot
ovat Suomelle tällä hetkellä vientituotteita,
ja on hyvä, että Tekes myös tukee tätä alaa.
Myös ammatilliset koulut ovat tärkeitä innovaatiossa,
ei pelkästään Aalto-yliopisto. Monet monet
kädentaitojen tuotantoprosessit ovat tuottaneet innovaatioita.
Ei se ole aina yliopistojen kampuksilla, missä tuotetaan,
ja sitä paitsi me tarvitsemme muitakin yliopistoja ja tiedekuntia, niin
kuin äsken viittasin näihin sosiaalisiin innovaatioihin.
Kaikki tutkimus ei muutenkaan voi olla tulos—panos-erikoistutkimusta,
me tarvitsemme edelleen perustutkimusta, joka luo sitten sen kasvupohjan
näille innovaatioille. Me tarvitsemme yleissivistystä.
Vielä yksi uutinen Aamulehdestä tänään.
Brittilääkärit ovat huolissaan siitä,
että kasvava määrä terveitä ihmisiä käyttää keskittymishäiriöön määrättäviä reseptilääkkeitä
pysyäkseen
virkeänä ja lisätäkseen aivojensa
toimintakykyä. Jopa viidesosa aikuisista, mukaan lukien
yliopisto-opiskelijat ja vuorotyöläiset, käyttävät
kognitiivisia tehostajia. Tähänkö on
tietoyhteiskunta menossa, että pitää piristeillä pitää itsensä kilpailussa
mukana kuin rotat juoksussa? Itse taiteilijana voin sanoa, että lauluntekijät
ja kirjailijat kautta aikojen kyllä krapulan sinisinä hetkinä ovat
luoneet kirkkaita ajatuksia, mutta ei sillä kovin pitkälle
pötkitä, ja varsinkin, jos työelämä menee tähän,
että pitää jo piristeillä pysyä mukana
kilpailussa, se on erittäin vaarallinen suuntaus.
Jyrki Kasvi /vihr:
Arvoisa puhemies! Media on viesti, kuten sanotaan, ja tämä selonteko on
jo ulkoasultaan hyvin varovainen ja konservatiivinen viesti. Mitään
suurta innovaatiopoliittista innovaatiota näiltä 38:lta
kakkosrivivälillä kirjoitetulta sivulta on turha
etsiä. Nimenomaan innovaatioselonteolta olisin odottanut
rohkeita uusia avauksia.
Vaikka selonteossa puhutaan innovaatiokäsityksen laajentamisesta,
se itse pohjautuu klassiseen määritelmään,
jonka mukaan innovaatio on tekniseen keksintöön
perustuva uusi kaupallinen tuote. Selonteossa innovaatio nähdään
minä tahansa uutena tapana parantaa yrityksen, julkisen organisaation
tai valtion kilpailukykyä. Innovaatio voi kuitenkin olla
myös vaikka uusi tapa parantaa ihmisten hyvinvointia tai
kansalaisten osallistumismahdollisuuksia. (Ed. Pulliainen: Aivan
oikein!) Ei sillä, etteikö Suomen innovaatiojärjestelmässä olisi
parantamisen varaa myös klassisen määritelmän
mukaan. Vtt:n ja Tekniikan Akateemisten teknologiabarometrin mukaan
suomalaisten teknistieteellinen osaaminen on kilpailijamaita selvästi
heikompaa ja suomalaiset ovat muita huonompia hyödyntämään
uutta teknologiaa. Myytti suomalaisten teknistieteellisestä etevyydestä on
kaunis harha.
Selonteko sivuuttaa Suomen innovaatiojärjestelmän
ongelmat ja keskittyy lähinnä hehkuttamaan sitä,
miten suomalainen innovaatiojärjestelmä on kerännyt
pystejä kansainvälisissä vertailuissa.
Tutkimustoimintaa käsitellessään selonteko
sivuuttaa perustutkimuksen kokonaan. Perustutkimus on kuitenkin
soveltavan tutkimuksen ja tuotekehityksen perusta. Ilman perustutkimusta
meillä ei olisi Polaria, Suuntoa, Remedyä, Vaisalaa,
F-Securea, Nokiaa. Usein tekninen innovaatio syntyy nimenomaan siitä oivalluksesta,
kuinka perustutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa käytäntöön.
(Ed. Pulliainen: Täsmälleen näin! — Ed.
Karjula: Se on olennaista!)
Selonteko ei kiinnitä myöskään
huomiota suomalaisten yliopistojen kotoperäisyyteen. Meidän
yliopistoissamme on aivan liian vähän ulkomaalaisia
opiskelijoita ja tutkijoita. Maailman huippuyliopistot eroavat suomalaisista
nimenomaan siinä, että ne ovat kansainvälisiä yhteisöjä,
joissa eri kulttuureista, eri tieteenaloilta saapuvat ihmiset ja
ajatukset kohtaavat. Ottaisin Suomen yliopistoissa oppia amerikkalaisista huippuyliopistoista
myös siinä, että ne mittaavat menestystään
syntyneiden yritysten lukumäärällä,
ja tunnetusti sitä saa, mitä mittaat. Tästä syystä esimerkiksi
Harvard ja MIT kannustavat nimenomaan parhaita opiskelijoitaan ja
tutkijoitaan lähtemään pois palveluksestaan
ja antavat silkkaa rahaa, jotta nämä perustaisivat
tutkimustuloksiaan kaupallistavan oman yrityksen.
Suomen innovaatiopolitiikka on viime vuosina keskittynyt suuriin
yksikköihin ja hankkeisiin. Toivottavasti pienet, uudet
idut eivät kuitenkaan jää kaikkien shokien
jalkoihin. Todella uudet oivallukset piileskelevät usein
aivan muualla kuin siellä, mistä niitä kiivaasti
etsitään. Yliopistojen perusrahoitusta tulisikin
lisätä, jotta yliopistot voisivat itsenäisesti
päättää edes osasta tutkimuksensa
kohteista.
Positiivisena huomiona tästä selonteosta haluan
nostaa esiin aikuiskoulutuksen. Työssä tarvittava
osaaminen muuttuu jatkuvasti, ja vain harva on siinä ammatissa,
johon on saanut koulutuksen. On turha kuvitella, että joskus
1970-luvulla saadulla tutkinnolla pärjää nykypäivän
työelämässä yhtään
sen paremmin kuin tänään saadulla tutkinnolla
selviää 1930-luvulla. Jatkuvan osaamisen ylläpitämisen
haaste ulottuu kuitenkin kauas koulutuspolitiikan ulkopuolelle.
Esimerkiksi työmarkkinoiden pelisääntöjä,
sosiaaliturvaa ja opintotukea on muutettava aikuisopiskeluun kannustavaksi.
Selonteko nostaa esiin myös julkisen sektorin innovaatiotoiminnan
kehittymättömyyden. Siinä missä yksityisen
sektorin tuottavuus on jatkuvan innovoinnin ansiosta moninkertaistunut,
julkisen sektorin tuottavuus on edelleen 1970-luvun tasolla. Uudet
toimintatavat ovat välttämättömiä,
jos me aiomme säilyttää julkiset palvelut nykyisessä laajuudessaan
tulevina vuosina, kun työvoiman määrä pienenee
ja hoivaa tarvitsevien ihmisten määrä kasvaa.
Itse olisin kiinnittänyt huomiota myös Suomen
julkisiin tietovarantoihin, jotka ovat nykyään
vajaakäytöllä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa verovaroilla
tuotettu tieto on ilmaiseksi kaikkien käytettävissä.
Siksi monet Suomessakin käytetyt paikka- ja säätietopalvelut
on kehitetty Yhdysvalloissa. Suomessa näiden tietojen käyttö maksaa
ja kynnys hullujen ideoiden kokeilemiseen on liian korkea.
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan nostaa esiin suomalaisen asenneongelman,
joka jarruttaa suomalaista innovaatiotoimintaa ehkä enemmän
kuin mikään muu. Me emme osaa ottaa riskejä.
Tässä selonteossakin keskitytään
lähinnä innovoinnin riskien minimointiin. Muualla
maailmassa riskisijoittajaa pidetään aivan liian
varovaisena, jos vain seitsemän kymmenestä hänen rahoittamastaan
yrityksestä menee konkurssiin. Epäonnistumisen
pelossa meille ei synny innovatiivisia pienyrityksiä. Taloudellista
riskiä suurempi on sosiaalinen riski. (Puhemies: 5 minuuttia!)
Konkurssi on edelleen Suomessa häpeä. Meidän
on otettava oppia Yhdysvalloista, jossa kokeneella johtajalla on
aina pari konkurssia ansioluettelossa.
Petteri Orpo /kok:
Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että innovaatiostrategiaa
tänään täällä käsitellään,
ja erityisen tärkeää se on juuri tänään,
kun tiedämme, millainen myllerrys maailman talouselämässä on
liikkeellä, ja meidän täytyy trimmata
meidän omaa konettamme siihen, että olemme valmiita
vastaamaan kansainväliseen kilpailuun ja heikompaankin
taloudelliseen aikaan.
Meidän on tärkeätä pitää osaamisemme
korkealla, työllisyys korkealla ja kilpailukykymme kunnossa
sekä työllisyys siis hyvällä tasolla. Nämä ovat
meidän kansantaloutemme kannalta kohtalonkysymyksiä.
Pienenä maana meillä on kuitenkin se etu, että meillä on
näistä vaikeista ajoista mahdollisuus selvitä,
jos me teemme järkeviä ja viisaita ratkaisuja
ja hyvää politiikkaa.
Innovaatioiden lähteenä korkeakoulumaailma ja
yrityssektori ovat avainasemassa. Näiden kenttien lähtökohdat
ja kannustavuus uudistumiseen sekä kehitykseen täytyy
olla turvattu. Yliopistouudistus kulkee tämän
uudistustyön kärjessä. Näin
pienen maan etuna on se, että me pystymme suhteellisen
nopeasti muuttamaan yliopistolaitoksemme suuntaa ja strategiaa.
Näin voimme siis vastata globaaleihin haasteisiin.
On tärkeää, että juuri koulutuspolitiikan
saralla Suomessa on panostettu ja tullaan edelleen panostamaan voimakkaasti
luovuuteen ja uuden kehittämiseen. Tämä on
tärkeää niin yhteiskunnan sosiaalisen
kehityksen, taloudellisen vakauden kuin henkisen hyvinvoinninkin
kannalta. Lisäksi ympäristönsuojelun
näkökulmasta juuri luovuus ja uusien toimintamallien
sekä tekniikan kehitys on välttämätöntä.
Herra puhemies! Osaamisesta syntyy innovaatioita, ja innovaatioiden
pohjalta syntyy uutta yritystoimintaa. Innovatiivisella yrityksellä taas
on mahdollisuudet kasvaa ja luoda jopa maailmanlaajuisiakin menestystarinoita.
Tästä ketjusta meidän on erityisesti
huolehdittava.
Haluankin tuoda esiin innovaatiostrategiasta keskusteltaessa
myös pienten ja keskisuurten yritysten toiminnan ja kehityksen
tukemisen. Pk-sektori on avainasemassa suomalaisessa yhteiskunnassa,
ja siksi sen kehitysmahdollisuuksien tulee ja tulee jatkossakin
olla turvattu. Ei kuitenkaan riitä, että yritysten
toimintamahdollisuudet taataan. Me tarvitsemme kannustavia, jopa
aggressiivisia kannustimia, joilla ennakkoluulottomasti kannustetaan
yritysten kasvua, jotta innovaatiot voivat kasvaa hyvinvoinnin vetureiksi. Tällaisia
keskeisiä keinoja valtiovallan taholta ovat toimintaympäristöstä huolehtiminen,
rahoitus yrityksille sekä verotus. Kasvun esteitä pitää poistaa
ja kasvulle pitää antaa tilaa.
Valtiovallan tulee olla valmis osallistumaan toimiin, joilla
kilpailukykyä ja luovuutta edistetään.
Julkisella rahoituksella on jo saavutettu merkittäviä tuloksia,
ja tätä linjaa tulee edelleen kehittää.
Kasvuyrityksiä on uskallettava rohkeammin rahoittaa. Kriittisessä kasvuvaiheessa juuri
rahoituksen saaminen onkin avainkysymys. Jos kotimaista tai yksityistä rahoitusta
ei ole tarjolla, seurauksena saattaa olla yrityksen, innovatiivisenkin
yrityksen, toiminnan hiipuminen tai myynti ulkomaiselle toimijalle.
Verotuksen osalta meidän täytyy huomioida
ja muistaa, että käynnissä on verotuksen
kokonaisuudistusta pohtivan työryhmän työ valtiovarainministeriössä.
Tässä yhteydessä verotusta on tarkasteltava
yrityksen kasvuun kannustavasta näkökulmasta,
ja tältäkin osin meidän pitää olla tarkkana,
että kasvuedellytyksistä huolehditaan myöskin
verotusjärjestelmän puitteissa.
Ylipäänsä kaikessa lainsäädäntötyössä on huomioitava
yritysten kilpailukyky, kasvun mahdollisuudet ja innovatiivisuus.
Monesti kuitenkin hyväntahtoiset toimet, joilla mahdollistetaan
tiettyjä asioita, ovat tosiasiassa luovuuden ja innovatiivisuuden
esteitä kehittyvässä yrityksessä.
Lisäksi yrityksiltä vaaditaan paljon taitoa liikkua
säädösten ja verotuksellisten toimien
verkossa. Järjestelmämme pitää olla
selkeä ja kannustava, jotta kehittyvät yritykset
voivat kasvaa keskittyen pääasialliseen työhönsä.
Tässä yhteydessä en halua tulla väärinymmärretyksi.
Sosiaalisin perustein asetettavat rajoitukset ovat usein hyvinkin
perusteltuja ja välttämättömiä.
Mutta aina kun mietitään yhteiskunnan toimia,
on syytä muistaa kilpailukyky ja uuden luominen, sillä terve
ja kehittyvä yritysmaailma on kansallisen talouden ja hyvinvointimme
perusta.
On turha luoda kuvaa, että yritysmaailman tukeminen
olisi muilta pois tai siellä vapauksien antaminen kehitykselle
olisi pois yhteiskunnallisesta vapaudesta ja mahdollisuuksien tasa-arvosta.
Ilmapiirimme on oltava vahvasti yrittäjämielinen
ja varsinkin innovatiiviseen yrittäjyyteen kannustava.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Tämä läpyskä,
joka on meidän arvioitavaksemme saatettu, ei voi olla hallituskysymys,
jotenka lausun sen, mitä ajattelen, enkä ole turhan
pöytäkorea. Mielestäni tämä asiakirja
on heikosti laadittu. Tässä sanotaan sama asia
neljäänkin kertaan ja vielä tavalla,
jossa luottamus omaan kykyyn, Suomen omaan pärjäämiseen
on kyseenalaistettu.
Tällaisen asiakirjan pitäisi lähteä ehdottomasti
liikkeelle ensinnäkin sellaisesta määritelmästä,
joka on yleisesti käytössä oleva määritelmä, jotta
puhuttaisiin muitten toimijoitten kanssa samalla terminologialla.
Nyt lähdetään keksimään itselle
oma, huom. rajattu, rajoitettu määritelmä, joka
tietysti rajaa kaiken sen, mikä siitä seuraa. Näinhän
voi tehdä, mutta se rajaa myöskin asiakirjan käyttökelpoisuuden
täsmälleen sillä samalla hetkellä.
Olisi juuri pitänyt tehdä niin kuin ed. Kasvi äskeisessä puheenvuorossaan
teki ja sillä tavalla lähteä liikkeelle
ja ymmärtää innovaatiot tuloksiksi, joista
syntyy uusia innovaatioita. Nyt unohdetaan kokonaan se perusta,
se vankka perusta, josta innovaatiot nousevat. Se on mahdollisimman
hyvä perustutkimus, aivan raudanluja, hyvä perustutkimus,
johonka perustuen opetetaan myöskin tulevat innovaattorit.
Nyt se osio on kokonaan pois. Sivistysyliopistoihanne on pyyhitty
Nobel-jahdin alle. Elikkä siis kaikki se olennainen, se
suuri sivistys, on aivan kokonaan "out" tästä hengentuotteesta,
ja se on huono juttu.
Maapallon luonnonvarojen rajallisuutta ei tiedosteta. Puhutaan
rajattomasta kasvusta. Ekosysteemikäsite koplataan kasvuhommaan
tajuamatta ollenkaan, mitä siellä ekosysteemissä,
luonnossa, tapahtuu. Siellä on syrjäyttävän
kilpailun periaate, joka tarkoittaa sitä, että kahdella
lajilla ei voi olla samaa ekologiaa. Vahvempi laji voittaa ja syrjäyttää sen
toisen. Jos tämä on nyt uusi yritysfilosofia,
niin siihen kilpailulainsäädäntö sanoo,
ettei tule pakettia, koska sillä tavalla onkin kilpailussa
yksinvaltius ja monopoli ja se on kilpailua rajoittava tekijä.
Elikkä siis tässä on niin kuin ollut
semmoinen hypertila kirjoittajilla, ja sen hypertilan yli ei ole
nähty, mitä lennokkaasti paperille pannaan. Huono
homma.
Sitten kolmeen eri kertaan ainakin, ja sitten vielä neljännen
kerran, veroporkkanoita käyttäen oikein niin kuin
imetään ja anotaan, että tulkaa nyt tänne,
kun olette ensin osaajiksi kouluttautuneet muualla, tulkaa sitten
auttamaan suomalaiset pulasta, niin että saadaan Nobel-palkinto
tänne Suomeen, niin kuin ministeri tulkitsi tätä asiaa äsken.
No, jos itsetunto on tässä jamassa, niin näinhän
voi tehdä, ei siinä mitään,
mutta ei sitä nyt tarvitse tämän sinivihreän
hallituksen piikkiin laittaa, että itsetunto on näin
alhaisissa kantimissa.
Elikkä, arvoisa puhemies, kun tämän
pohjalta syntyy mietintö, niin se pitää tehdä kunnolla
ja oikeista lähtökohdista.
Tuulikki Ukkola /kok:
Arvoisa puhemies! Tällä kertaa en todellakaan
ryhdy väittelemään ed. Pulliaisen kanssa.
Minun mielestäni hän on jokseenkin oikeassa. Kun
luin tätä strategiapaperia, hallituksen innovaatioraporttia,
tulin siihen tulokseen, että viime kesäkuussa
on kyllä saatu aikaiseksi parempi mietintö, parempi
toimenpideohjelma, innovaatioraportti, kuin tällä kertaa. Kysymys
on Esko Ahon raportista, joka julkaistiin kesäkuussa.
Hyvää tässä tietenkin on
se, että on lopultakin tunnustettu kaksi minun mielestäni
tärkeää tekijää: ensinnäkin
Suomen korkeakoululaitos, Suomen yliopistouudistus ja korkeakoululaitos,
yliopistot, niitten asema, Suomen menestymisen rakentajana. Toinen
on sitten nämä strategiset osaamiskeskukset, joita
nyt on tarkoitus perustaa. Mutta tämäkin idea
jotenkin tuntuu tutulta, ikään kuin se olisi joku
1980-luvun idea toisella nimellä, ja näin se ilmeisesti
onkin. Ei siinä sinänsä mitään,
jos vaan kyetään näihin strategisiin
keskuksiin imemään se alueella oleva luovuus-
ja innovaatiopanos, jota kautta sitten syntyy mahdollisia uusia
innovaatioita.
Minä inhoan sanaa innovaatio, koska sitä ei suomenneta.
Sehän on periaatteessa vaan keksintö, ja se on
suomalainen keksintö, joka pannaan sitten käytäntöön,
ja toivotaan, että siitä tulee menestys. (Ed.
Karjula: Ei, ei!) — Kyllä se näin on,
jos sen nyt yksinkertaisesti suomentaa, ed. Karjula. (Ed. Karjula:
Se on kovin yksinkertaistettu!) — Se on kovin yksinkertaisesti
suomennettu, mutta yksinkertaisille ihmisille on tietenkin puhuttava
yksinkertaista kieltä. — Ja kun on tehty keksintö,
se keksintö täytyy kaupallistaa ja se kaupallistaminen
täytyy markkinoida. Se, missä me olemme epäonnistuneet
tai missä meillä on paljon tekemistä,
ei ole siinä, että me emme olisi innovatiivisia
elikkä me emme keksisi asioita — mehän
keksimme maailmanpyöränkin, jos tarvitaan — vaan
siinä, pystymmekö me ne kaupallistamaan eli pystymmekö me
ne markkinoimaan ulkomaille ja myymään. Ja se
onkin toinen juttu. (Ed. Karjula: Hyödyntämään!)
Siinä on heikkous meidän innovaatiopolitiikassamme,
jos käytetään nyt tätä sanaa.
Toinen asia, mihin haluaisin kiinnittää huomiota,
on kuluttaja—käyttäjä-asiakaslähtöisyys, mitä tässä korostetaan.
Näin täytyisi tietenkin olla, ja tässä raportissa
tuoda esille nimenomaan se, että myös julkisiin
palveluihin täytyisi tämä innovaatiopolitiikan
asiakaslähtöisyys saada tuoduksi. Mutta eilinen
keskustelu oli kyllä tässä suhteessa
melkoinen isku vyön alle. Suomalaiset julkiset palvelut,
niiden vanhakantaisuus, estää todella kaikenlaiset
innovaatiot, joilla palveluja voitaisiin tuottaa ihmisille paremmin,
nopeammin ja jopa taloudellisemmin. Minä en ymmärrä kuntien
jäykkyyttä tässä suhteessa.
Mikä meitä vaivaa? Miksi meidän on edelleenkin
tuotettava terveyspalvelut samalla järjestelmällä?
Miksi me emme voi ottaa sinne uusia ratkaisuja, jotka helpottaisivat
lääkäreitten työtä,
terveydenhoitajien työtä ja toisivat ne palvelut
sairaille ihmisille paljon nopeammin? Miksi me emme voi ottaa hyvistä käytännöistä
julkiseen
terveydenhoitoon oppia yksityiseltä sektorilta?
Miksi me emme voi ottaa Raision mallia ja monistaa sitä sellaisiin
kaupunkeihin ja kuntiin, joihin se sopii? Se ei tietenkään
sovi kaikkiin, mutta minä väitän, että se
sopii ainakin puoleen Suomen kunnista, tämä tietty
Raision malli, tilaaja—tuottaja-malli, joka on saanut Raisiossa Raision
mallin nimen. Tällä tavalla voitaisiin näitä uusia
innovaatioita saada sitten kansalaisten ja sairaiden ihmisten lähelle.
Ei riitä pelkästään se, että uusina
innovaatioina olisivat jotkut sähköiset arkistot
tai sähköinen resepti, vaan kysymys on niistä uusista
menetelmistä, joilla kansalaisia täytyy palvella.
Tämä on minusta se kaikkein tärkein asia,
kun on kysymys (Puhemies: 5 minuuttia!) asiakaslähtöisyydestä ja
kuluttajalähtöisyydestä julkisella sektorilla.
Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyi.
Mirja Vehkaperä /kesk:
Arvoisa puhemies! Kukko ei käskien kiekaise, eikä väkisin
vääntämällä synny uusia
ideoita. Joskus mullistavia oivalluksia syntyy lähes puolivahingossa.
Mutta sattuman varaan ei kuitenkaan Suomen elinkeinoelämän
tulevaisuutta, kansalaisten palvelujen päivittämistä ja
maamme kansainvälistä kilpailukykyä auta
laskea. Tutkimuksen sekä uusien toimintamallien ja teknologioiden
kehittämisen tukeminen innovaatiopoliittisella strategialla
on erittäin tarpeellista ja tärkeää.
Aikaisemmin keskustelussa nostin esille sen, että luovuus
lähtee hyvin pienistä piireistä ja askelista,
lähinnä ennen kaikkea koulutusnäkökulmasta
katsoen. Luovuuteen ja ennakkoluulottomaan, avoimeen ajatteluun
kannustaminen on aloitettava jo peruskoulussa. Vankka perusosaaminen
on innovaatioiden perusta, mutta oppia voi monella tavoin. Opintien
alusta alkaen on ohjattava lapsia ja nuoria oppimaan omien oivallustensa
kautta ja avulla. Entisajan "opettaja opettaa ja oppilas omaksuu"
-asetelman sijaan on kannustettava oppilaita itsenäiseen
ajatteluun ja ongelmanratkaisuun, opettajan ja oppijatovereiden tuella
tietenkin. Annetun tiedon kyseenalaistaminen ja kriittinen tarkastelu
on olennainen osa sitä oppimisprosessia. Oivaltavaan oppimiseen
kannustavan opetuksen ohella mielekäs vapaa-ajan tekeminen
ja kulttuuritoiminta tukevat innovatiivisen ajattelutavan kehittymistä.
Koulumaailman kehittyminen ei tietenkään riitä,
vaan yritysten ja muiden työyhteisöjen tulisi
myös innostaa uudenlaiseen ajattelutapaan. Yksilöitä on
rohkaistava ideoimaan, esittämään omia
ajatuksiaan, sitä ääneen ajattelua. Työpaikan
kahvipöydässä ilmoille heitetty puolihullu ajatus
saattaa yhteisön käsissä jalostua erinomaiseksi
uudeksi toimintamalliksi. Arkipäivän innovaatioihin
ei välttämättä tarvita tutkimuslaboratorioita,
vaan niitä syntyy innovaatioiden soveltamisesta, ja tästä lienee
ministeri Pekkarinenkin omassa puheenvuorossaan puhunut, kun puhui puhelimesta
ja sen käyttömahdollisuuksien soveltamisesta esimerkiksi
sosiaali- ja terveydenhuollon alalla. Oivaltava ajattelukulttuuri
on juurrutettava julkisellekin sektorille.
Arvoisa puhemies! Suomen kaikki viisaus ei myöskään
asu täällä Pääkaupunkiseudulla
tai edes Etelä-Suomessa. Tutkimukseen ja kehitystoimintaan
tarkoitettujen panosten jaossa ei sovi unohtaa alueiden osaamiskeskittymiä,
päinvastoin niitä tulee kehittää ja
samalla kannustaa tutkimus- ja koulutusyksiköiden keskinäiseen
tiedonvaihtoon ja verkostoitumiseen. Pohjolan perukoilta on usein
kurkotettava maailmalle, käytävä opintoretkillä,
solmittava yhteyksiä ja kutsuttava kansainvälisiäkin
osaajia Suomeen kertomaan kokemuksistaan.
Arvoisa puhemies! Innovaatiopoliittisella strategialla taataan
osaamisen, uuden oivaltamisen ja kehittämisen materiaalisia
ja rahallisia resursseja. Lisäksi tarvitaan vielä yhteistyötä,
uteliasta asennetta ja ripaus sitä luovaa hulluutta, ja niitä uskon
meistä suomalaisista löytyvän.
Kyösti Karjula /kesk:
Arvoisa puhemies! Tähän hyvään
keskusteluun haluan vielä muutaman ajatuksen nostaa esille.
Tuossa edellä ed. Ukkola pohti tämän
innovaatio-sanan ongelmallisuutta, löytyykö paremmin
Suomeen ja suomalaisuuteen sopivaa käsitettä.
Minusta se on hyvä pohdinta. Itsekin olen jo reilun vuosikymmenen ajan
miettinyt sitä, millä käsitteellä voitaisiin tämä innovaatio
korvata ja suomalaistaa, koska nyt selvästi tuntee sen,
että kun puhutaan käsitteestä innovaatiopolitiikka,
se synnyttää jo vähän semmoista
periaatteellista hyljeksintää, mitenkä hienoa
ja ihmeellistä asiaa tämä mahtaa olla.
Mutta silti totean, että keksintö ei ole innovaation
vastine, koska aivan olennaista on innovaatiossa se, että siinä on
todella työtä, siinä on tuskaa, siinä on
hikeä, että on päästy maaliin
ja saatu käyttöön tietystä oivalluksesta,
keksinnöstä, lähtevä kehitysprosessi.
Tässä mielessä minusta tämä hyödynnettävyys,
mikä liittyy myös tämän strategia-asiakirjan
innovaation määritteeseen, on hyvin perusteltu.
Arvoisa puhemies! Otan muutaman ajatuksen vielä siihen,
miksikä nyt, kun tämä uudistettu innovaatiostrategia
jalkautetaan, otetaan käyttöön, on tunnistettava
myös tietty paradigman muutosvaatimus, joka merkitsee nimenomaan
perustavaa laatua olevaa toimintatavan muutosta. Siis tätä vaaditaan
ja tässä mielessä uudelleenarviointeja
hyvin kattavasti suomalaisessa yhteiskunnassa.
Minä otan yhden ehkä vähän
raflaavankin esimerkin, kun puhutaan yliopisto- ja korkeakouluopiskelusta.
Tässäkin salissa on monta kertaa käsitelty
sitä ongelmaa, kun niin moni keskeyttää. Onko
se pelkästään ongelma? Minusta tämä on iso
peruskysymys, jos katsotaan tämän innovaatioprosessin
näkökulmasta. Oikeastaan ed. Kasvi viittasi tähän
asiaan, että jos ajatellaan opiskelijaa, jonka osaamisen
taso vastaa siihen, että hän löytää hyvän
työpaikan taikka hänellä on valmiudet
jopa perustaa oma yritys opiskeluaikana, ei kai tämä välttämättä ole
kovin syvä ongelma. Päinvastoinhan pitäisi
todeta, että se opiskeluyhteisö on luonut jo tietyt
valmiudet, ja miettiä enemmänkin sitä,
voidaanko esimerkiksi korkeakouluja palkita siitä, että sieltä irtautuu
ihmisiä todelliseen työelämään
antamaan omaa henkistä panosta.
Tähän liittyy myös se, kun aikanaan
pari vuotta sitten nostin esille akateemiseen koulutukseen liittyvän
oppisopimuskäytännön. Jos ajatellaan sitä,
että pitää saada tutkinto, kauppatieteen maisteri,
diplomi-insinööri, tradenomi, kun mennään
ammattikorkeakoulupuolelle, keneltä se vie jotain pois,
jos luodaan edellytykset siihen, että tämmöinen
lahjakas, kyvykäs kaveri, joka on todella löytänyt
tarkoituksen jo työelämästä,
voisi jatkaa opintoja vähän eri tavalla ja erilaisella joustavuudella
kuin perusopiskelijat? Kun hänellä ei ole enää mahdollisuutta
istua kuuntelemassa luentoja, hän toteaa, että hänellä ei
ole enää aikaa käyttää perinteiseen
opiskeluun, niin kuin on todennut moni näistä,
joilla opinnot ovat jääneet kesken. He ovat antaneet
merkittävän panoksen, ystävät,
suomalaiseen innovaatiojärjestelmään, suomalaisen
yhteiskunnan ylösrakentamiseen, mutta he eivät
ole oppimisen ulkopuolella. Ja tämä minusta on
olennainen kysymys, joka meidän pitää tunnistaa,
että oppimista voi tapahtua, siis todella jopa korkeakoulutason
ihmisillä, siellä työelämän
käytännön haasteissa.
Arvoisa puhemies! Haluan vielä yhden konkreettisen
asian ottaa esille. Tässä on nostettu patentteja,
patentointia, patentointikäytäntöjä esille.
Ed. Pulliainen ainakin oli matkassa, on jo kai toistakymmentä vuotta,
kun ensimmäisen kerran nostettiin keskusteluun, eikö patenttien
myyntituloihin voitaisi saada aikaan verotuksellista muutosta. Jos
ajattelemme, että me luomme paradigman, jolla me teemme
suomalaisesta yhteiskunnasta todella kannustavan, on käsittämätöntä,
kun me teemme jos minkälaisia verouudistuksia, että vielä tänä päivänä patenteista
saatavat tulot ovat käytännössä marginaaliverotuksen
piirissä, mikä tarkoittaa sitä, että taloudellinen
hyöty kanavoituu melkeinpä ainoastaan ja vain
valtiolle. Jos me puhumme yksilöiden kannustavuudesta,
niin vaikka tämä on valtion verotuksen ja valtion
verotulojen näkökulmasta äärimmäisen pieni
asia, minusta tämä on asia, johonka pitäisi nyt
tämän hallituskauden aikana rohkeasti tarttua
ja hakea tähän korjaus.
Viimeisenä, arvoisa puhemies, lyhyesti. Minä toivon,
että tämä kyseisen selonteon käsittely hoidettaisiin
eduskunnassa mahdollisimman kattavasti. Minä ymmärrän,
että tämä ollaan lähettämässä talousvaliokuntaan.
Minä toivon, että valtiovarainvaliokunta jollakin
tasolla tämän käsittelee, mutta erityisesti
toivon, että tulevaisuusvaliokunnassa myös tähän
paneudutaan, koska jo lähes kymmenen vuoden ajan tulevaisuusvaliokunta
on käsitellyt innovaatiopolitiikkaa, paneutunut innovaatiokysymyksiin,
ja samalla kun viedään tämmöinen
laaja käsittely lävitse, me autamme itseämme
ymmärtämään paremmin tätä erittäin
tärkeää innovaatiopolitiikkaa tulevaisuuden
näkökulmasta.
Jukka Mäkelä /kok:
Arvoisa puhemies! Ensin muutama kommentti. Olen täsmälleen
samaa mieltä ed. Pulliaisen kanssa siitä, että meidän huippuosaamisemme
innovaatioketjun alkulähde on yliopistojen perustutkimus,
ja sitä pitää varjella, siitä pitää huolehtia
ja siihen pitää panostaa. Se on jäänyt
vähän retuperälle.
Näen tämän innovaatiotoiminnan laajentumisen
enemmänkin sekä että -mallina. Näen,
että se on perusteltua, että se myöskin
laajentuisi. Ehkä sitä voi avata tämmöisellä esimerkillä:
Silloin, kun itse olin Teknillisessä korkeakoulussa, sain olla
mukana perustamassa teknologiakylää ja laittamassa
Innopoli-hanketta käyntiin. Oli meillä siellä silloin
sellainen yrittäjyyttäkin edistävä ryhmä kuin
Teekkariyrittäjät Tyri, ja ed. Karjulalle voin
todeta, että kun tutkittiin teekkareita ja yrittäjyyttä,
niin löytyi yksi asia, joka korreloi. Se oli opintojen
keskeyttäminen. Silloin meille sanottiin, että on
tärkeää lukea luvut loppuun, koska "Jukka,
sun urallasi on vielä jotain paljon tärkeämpää edessä".
En tiedä, onko toteutunut.
Mutta nyt semmoinen kehityshanke, joka Espoossa on tämän
laajentumisen osalta liikkeellä, joka on yksi omia lempihankkeitani,
on Inno-Omnia, jonka me rakennamme tämän ammatillisen
koulutuksen kuntayhtymän Omnian viereen. Siihen me synnytämme
semmoisen keskuksen, jossa ammatilliseen koulutukseen tuodaan innovaatiotoimintaa
ja yrittäjyyttä ja hyviä kosketuspintoja
ammatilliselle koulutukselle ja yrityksille ehkä semmoisella
ajatuksella, että kun opiskelee putkimieheksi ammatillisessa
koulutuksessa, niin siinä on työpaikkoja lähellä,
mutta samalla siihen voi liittyä se ajatus, että kun
oppii sen ammattinsa, niin voi kehittää sitä,
voi tehdä sinne innovaatioita ja yrittäjyyden
kautta myöskin ansaita. Eli minä epäilen,
että tästä Inno-Omniasta tulee meidän
seuraava menestystuotteemme.
Mutta se varsinainen asia oli, että tässä on
aika vähän käsitelty sitä, että on
haluttu tälle palvelupuolelle lisää innovaatioita.
Kuntamarkkina on nyt noin 30 miljardia euroa ja tulee seuraavan kymmenen
vuoden aikana kasvamaan tällä kasvuvauhdilla 20
miljardia eli muodostamaan noin 50 miljardin palvelumarkkinan. Minusta
on merkittävää, miten siinä innovatiivista
omistajaohjausta voidaan viedä eteenpäin.
Tarkastelen tätä niin kuin kunnan näkövinkkelistä ja
toki Espoon näkövinkkelistä. Eilen julkistettiin
se Evan raportti "Paras kaupunki — kuusi suurinta vertailussa".
Siinä aika mielenkiintoisella tutkimuksella käytiin
läpi kuutta suurinta kaupunkia, ja Espoon kaupunki osoittautui
tutkimuksissa selvästi parhaaksi käyttämään
rahojaan parhaiten asukkaiden eduksi. Miksi Espoon kaupunki oli
tässä tutkimuksessa muita parempi? Se perustuu
Espoon liikeideaan, siihen, että Espoo ei tee kaikkea itse.
Se hankkii markkinoilta järkevästi sen, mikä on
markkinoilta hankittavissa, tekee kumppaneiden kanssa niitä tuotteita tai
niitä palveluja, mitä voi tehdä yhteistyössä,
ja luo tällä markkinoita. Se johtaa sellaiseen
lopputulemaan, että tämä palvelumarkkina
silloin kasvaa. Jos Espoon kaupunki itse tuottaisi nämä kaikki
palvelut, niin silloin kaupunki toimisi ikään
kuin markkinahäirikkönä eli se olisi
siellä markkinoilla subventoiduilla palveluilla.
Nämä ovat erittäin isoja kysymyksiä,
kun mietitään Suomessa tätä kasvavaa
palvelumarkkinaa, minkälaisilla näkemyksillä ja
minkälaisilla linjoilla tässä mennään
eteenpäin. En sano, että olisi jotain absoluuttisen
oikeata tai väärää, ja kasvavat
kunnat, joille luonnostaan lankeaa edelläkävijän
rooli, joutuvat erilaisia toimintatapoja opettelemaan. Mutta tämän
tutkimuksen, jonka Eva teki, oikeastaan kiteytetty sisältö on
se, että siinä näkyvät selkeästi
nämä erilaiset strategiat.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olisi ollut erittäin hyvä, että ed.
Mäkelä olisi ollut täällä eilen,
kun keskustelimme kuntien terveyden alan palveluista. Me olisimme
siihen keskusteluun kaivanneet hyviä esimerkkejä siitä,
miten voidaan tuottaa yhteistyössä julkisen sektorin
ja kolmannen sektorin ja yksityisten kanssa hyviä palveluja.
Minusta oli erittäin surullista tässä keskustelussa
sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoro, ed. Lipposen ryhmäpuheenvuoro,
jossa hän asemoi oman puolueensa innovaatiopolitiikan suoraan
1970-luvulle. Ei juuri uutta ideaa ollut siinä puheessa.
Leena Rauhala /kd:
Puhemies! Halusin vielä ottaa puheenvuoron lähinnä,
kun ed. Pulliainen toi näitä kriittisiä kannanottoja
tähän. Olen aivan samaa mieltä. Nyt kun
tätä käsitellään ja tehdään
mietintö, niin toivoisin, että siinä otettaisiin
kantaa paitsi tähän määritelmään,
niin myös tähän, voimmeko me näin
tässä, kun meillä on innovaatiopoliittinen
selonteko ja innovaatiostrategia, jättää ulkopuolelle — niin
kun minä ymmärsin ministeri Pekkarisenkin puheenvuorosta,
että tästä on jätetty ulkopuolelle — varhaiskasvatuksen
ja perusopetuksen. Minä en ihan vakuuttunut siitä,
millä perusteilla näin on tehty. Toivoisin, että puututtaisiin
paitsi tähän määrittelyyn, niin
siihen, mitä alueita tähän otetaan ja millä perusteella,
mitkä ne perusteet ovat sille, että varhaiskasvatus
ja perusopetus on jätetty ulkopuolelle. Näkisin,
että sivistysvaliokunta olisi kyllä paikka, jossa
tätä pitäisi kaiken kaikkiaankin, koska
yliopisto- ja korkeakouluopetus on tässä, käsitellä.
Keskustelu päättyi.