Sisäministeri Päivi Räsänen

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva vähemmistövaltuutetun kertomus eduskunnalle ihmiskaupan vastaisen toiminnan tilasta ja seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneiden ihmiskaupan uhrien oikeuksien toteutumisesta rikosprosessissa on järjestyksessään toinen. Ensimmäinen kansallisena ihmiskaupparaportoijana toimivan vähemmistövaltuutetun vas-taava kertomus annettiin eduskunnalle vuonna 2010. (Hälinää)

Kiitos, herra puhemies. — Tämä vuonna 2010 annettu kertomus kartoitti tarkasti ihmiskaupan vastaisen työn kehittämistarpeet ja asetti tavoitteita muun ohella lainsäädännön muuttamiseksi. Tämän kertomuksen julkaisemisen yhteydessä vähemmistövaltuutettumme on toiminut jo viisi vuotta kansallisena ihmiskaupparaportoijana.

Suomen mallin mukainen ihmiskaupparaportin säännöllinen parlamentaarinen käsittely on kansainvälisesti ainutlaatuinen menettely, vaikka sinänsä Euroopan unionin lainsäädäntö edellyttääkin kansallisen raportoijan tai tätä vastaavan rakenteen luomista. Ja voimmekin olla ylpeitä laadukkaasta ihmiskaupparaportoinnistamme, jossa myös eduskunta on kattavasti mukana.

Valtioneuvostossa on edellisen kertomuksen jälkeen jatkettu ahkerasti ihmiskaupan vastaista työtä, jonka yhteensovittamisesta vastaa sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä. Esimerkkinä tästä työstä mainittakoon tässä sekä oikeus- että sisäministeriössä eri työryhmien myötävaikutuksella tehty lainvalmistelu ja selvitystyö. Tämän osalta voidaan ensinnäkin mainita sisäministeriön vastuulla oleva ihmiskaupan uhrien auttamista koskevan lainsäädännön toimivuuden ja sen kehittämisvaihtoehtojen selvittäminen, jonka osalta hallituksen esitys on parhaillaan viimeisteltävänä, ja se on tarkoitus tuoda vielä eduskunnan käsittelyyn.

Toiseksi on syytä mainita oikeusministeriön vastuualueelle kuuluvien ihmiskauppakysymysten tarkastelu, jonka pohjalta on annettu hallituksen esitys 103/2014 muun muassa rikoslain muuttamiseksi.

Kolmanneksi mainittakoon myös sisäministeriön selvitys ihmiskaupan vastaisen toiminnan poikkihallinnollisen seurannan ja koordinoinnin järjestämisestä valtioneuvostossa. Tämän pohjalta sisäministeriössä aloitti 1. kesäkuuta tänä vuonna ihmiskaupan vastaisen toiminnan koordinaattori.

Kansallisen raportoijan tämänkertaisessa kertomuksessa on arvioitu erityisesti seksuaalisen hyväksikäytön tunnistamista ja hyväksikäytön kohteeksi joutuneiden ihmiskaupan uhrien oikeuksien toteutumista rikosprosessissa. Raportoija pitää tärkeänä myös ihmiskaupparikollisuuden ennaltaehkäisyä. Raporttiin on liitetty 20 numeroitua suositusta, jotka koskevat laajasti eri ihmiskaupan vastaisen toiminnan puolia ja eri ihmiskaupan vastaisen toiminnan sektoreilla työskenteleviä viranomaisia. Ihmiskaupparaportoija suosittelee esimerkiksi uuden ihmiskaupan vastaisen toimintasuunnitelman laatimista.

Kansalaisjärjestöjen rooli ihmiskaupan vastaisessa työssä on tärkeä nyt, ja se on sitä myös tulevaisuudessa. Suosituksissa tuodaan esiin myös kansalaisjärjestöjen ja Joutsenon auttamisjärjestelmän yhteistyön kehittäminen. Keskeinen haaste on, että yhä useammat kansalaisjärjestöjen tunnistamat ihmiskaupan uhrit ohjautuisivat tähän viralliseen auttamisjärjestelmään.

Suosituksiin on myös otettu mukaan joitakin perinteisen ihmiskaupan vastaisen työn ydinalaa laajemmalle meneviä suosituksia, jotka liittyvät muun muassa kotoutumiseen ja ulkomaalaisten henkilöiden marjanpoimintaan.

Toivon tälle kertomukselle perusteellista valiokuntakäsittelyä. Monipuolisen poliittisen keskustelun pohjalta voimme saada uusia näkemyksiä myös valtioneuvostossa tehtävän ihmiskaupan vastaisen toiminnan suunnittelun pohjaksi.

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! De som är offer för människohandel är vår tids slavar fast vi trodde att slaveriet var avskaffat för länge sedan, och så borde det vara. Men människans uppfinningsrikedom är oändlig när det gäller att utnyttja andra människors svaghet. I slutsatserna till den här berättelsen konstateras det att den förra, och också den första berättelsen med åtgärdskrav, betydligt har främjat verksamheten mot människohandel och offrens rättigheter. Det visar att arbetet ger resultat. Detta gäller särskilt på området arbetsrelaterad människohandel, men här är det viktigt att förundersöknings- och åklagarmyndigheterna får tillräckliga resurser och har tillräcklig kunskap för att snabbt kunna avslöja, utreda och åtala den här typen av brottslighet. Jag vill här passa på att påpeka hur viktigt det är med språket, att människor behandlas på sitt eget språk och att inte tolkningar sker via andra språk. Det krävs resurser på det här området.

Vad sedan gäller människohandel för sexuella ändamål så konstateras det i rapporten att det förekommer betydligt mer människohandel för sexuella ändamål än vad man förmår ingripa i. Potentiella människohandelsoffer vägleds inte till hjälpsystemet, och det sexuella utnyttjandet som har drag av människohandel det utreds, åtalas och döms i huvudsak som koppleri.

Vad som för många antagligen är förvånande är att människohandel inte bara är utlännings- och brottsbekämpningsproblem. En betydande del av offren är unga finska kvinnor och flickor som behöver bättre social- och hälsovårdstjänster. Det handlar inte bara om utländska offer, men dessa är naturligtvis särskilt utsatta. Våld och exploatering inom prostitution och annan sexhandel förblir oidentifierad och outredd. På grund av detta blir offren utan hjälp och utnyttjarna undgår straff.

Finland är som på så många andra områden ett föregångsland. Vi har en oavhängig rapportör, och hade det som det första landet i Europa. Men Finland saknar ett åtgärdsprogram för förebyggande arbete mot människohandel trots att EU:s människohandelsdirektiv förpliktar medlemsländerna att förebygga människohandel och ingripa också i den efterfrågan som leder till människohandel.

I går hade vi ett seminarium här i riksdagen om Cedaw-konventionen om avskaffande av all slags diskriminering av kvinnor. Det är ett internationellt bindande avtal med rapporteringsskyldigheter, och vi hade Finlands rapportör, professor Ruth Halperin-Kaddari från Israel på plats och lyfte fram många av Finlands tillkortakommanden. Det finns mycket vi behöver åtgärda. På människohandelsområdet har man valt att lyfta fram några punkter. Kommittén säger att vi måste bedöma risken hos offer för människohandel, risken för att de blir utvisade med stöd av utlänningslagen och vi bör ändra den om det så krävs. Vi bör granska vår lagstiftning om människohandel och se till att definitionerna av människohandel och koppleri är klara och att förövare verkligen döms enligt bestämmelserna om människohandel.

Vi bör också säkerställa att kvinnor och flickor som är offer för människohandel, oberoende av deras förmåga och vilja att vittna mot förövarna, har tillgång till medicinsk vård, rättslig och psykosocial rådgivning, adekvat boende, utbildning, rehabilitering och så vidare. Vi ska också, säger Cedaw-kommittén, vidta åtgärder för att kriminalisera och förhindra efterfrågan på prostitution. I det sammanhanget lyfter de särskilt fram att Finland är det enda landet i sin region, som man säger, som inte har ett förbud mot prostitution, eftersom det har de andra nordiska länderna, och man bedöms utgående från det uppenbarligen.

Slutligen säger kommittén att vi ska sammanställa differentierade data om kvinnor som är involverade i prostitution i syfte att utarbeta strategier, och det är antagligen just den europeiska planestrategin man tänker på, för att förhindra att kvinnor börjar med prostitution och hjälpa de kvinnor och flickor som vill sluta med prostitution.

Jag väljer att särskilt lyfta fram Cedaw-konventionen därför att den är alltför okänd och den är som sagt var bindande för Finland, och det är det sätt man i Cedaw-konventionen behandlar människohandel och prostitution. Nå, än så länge är Finland ett land där det inte är särskilt utvecklat, men det finns alla risker om vi inte ser till att stoppa det här i tid.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihmiskaupan vastainen työ on tärkeätä, ja Suomessa ei aina ole ymmärretty ja nähty ihmiskauppaa silloin, kun sitä esiintyy. Muistan, että kun joskus kymmenisen vuotta sitten — voi olla, että siitä on enemmänkin aikaa — Yhdysvalloissa muistaakseni joku kongressin alatyöryhmä selvitti ihmiskauppaa eri puolilla maailmaa ja raportissaan päätyi arvioimaan, että myös Suomessa ihmiskauppa on ongelma, niin Suomessa tämä raportti herätti yleistä hämmennystä eikä sen arvioita pidetty oikeina. Sen jälkeen on paljon tietoisuus tästä ongelmasta kasvanut ja tähän ongelmaan on tietysti suhtauduttu ihan eri vakavuudella.

Minulla on kuitenkin ministerille pari konkreettista kysymystä:

Ensimmäinen on se, että mediassa kerrottiin, että Suomessa ihmiskaupan auttamisjärjestelmän piiriin hakeutuvien nigerialaisten naisten määrä nousi yhtäkkiä satoja tai, sanottaisiinko, tuhansia prosentteja. Eli kun aikaisemmin — näin ymmärsin — oli tullut ihan harvoja yksittäistapauksia, niin yhtäkkiä meille ilmestyi ilmeisesti kymmeniä nigerialaisia naisia muista EU-maista — muistaakseni lähinnä Ranskasta — joissa pitäisi olla toimivat auttamisjärjestelmät. Kysyn ministeriltä: mistä tässä ilmiössä on kyse?

No, sitten tähän ilmiöön liittyy sellainen ikävä sivujuoni, että poliisiviranomaiset ja ilmeisesti eräät muutkin viranomaiset epäilivät, että osa näistä nigerialaisista naisista, jotka ovat toimineet prostituoituina esimerkiksi Ranskassa, olisi jatkanut prostituutiotoimintaa myös Suomessa. Ja kun tätä julkisuudessa epäiltiin, niin Vähemmistövaltuutetun toimiston edustaja kertoi mediassa, että nämä epäilyt ovat aivan ehdottomasti täysin aiheettomia. Nyt kysyn: tietääkö ministeri, mistä Vähemmistövaltuutetun toimistolla oli näin paljon parempi tieto kuin muilla viranomaisilla?

Sisäministeri Päivi Räsänen

Arvoisa herra puhemies! Tästä nigerialaistilanteesta on käyty kyllä keskustelua myös sisäisen turvallisuuden ministeriryhmässä.

Sen verran totean, että tähän ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään, nimenomaan tuonne Joutsenon vastaanottokeskuksen yhteyteen hakeutuu ja otetaan henkilöitä, joitten kohdalla sitten tietyillä kriteereillä, tiettyjen epäilyjen pohjalta, tutkitaan, onko kysymys ihmiskaupasta vai ei. Kaikkien kohdalla tietenkään ei ole sitten lopulta kysymys ihmiskaupasta, mutta mikäli on kysymyksessä uhri, niin hän sitten pääsee näitten erilaisten auttamisjärjestelmien piiriin. Toki on mahdollista sekin, että joku ihmiskaupan uhri sitten saattaa jatkaa prostituoituna myöhemmin. Se ei ole mahdotonta, että näin käy, mutta en tietenkään nyt yksilökohtaisesti lähde minkään kansallisuusryhmän kohdalta näitä yksilöimään. Mutta toki sitten vähemmistövaltuutetun kohdalla, joka on ihmiskaupparaportoijana, täytyy sanoa, että hänellä on mahdollisuuksia kyllä myös seurata näitä tilanteita, joten kyllä hänellä on myös tietoa.