Työministeri Anni Sinnemäki

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys liittyy siihen kokonaisuuteen, josta aiemmin jo täällä vilkkaasti keskusteltiinkin, eli harmaan talouden torjuntaan.

Tässä esityksessä on kysymys aika yksinkertaisesta asiasta eli siitä, että tilaajavastuulain sanktioita korotetaan siten, että kun tilaajavastuulaki on ollut voimassa vuoden 2007 alusta, niin tehdään yksi kertakorotus sillä tavalla, että sanktiot enemmän tai vähemmän vastaavat sitä, mitä ne ovat olleet silloin, kun lakia on säädetty vuonna 2007, ja sitten lakiin myös tehdään sellainen muutos, että näitä sanktioita voidaan määräajoin ilman lain muuttamista korottaa. Eli sanktiot sidotaan indeksiin, mikä sitten tarkoittaa sitä, että nämä sanktiomaksut eivät jää jälkeen tai että niiden reaaliarvo ei käytännössä pienene. Sanktiothan ovat tällä hetkellä 1 500 eurosta 15 000 euroon, ja nyt tässä esitetään, että ne olisivat 1 600 euron ja 16 000 euron välillä, eli tällaiset korotukset ovat kyseessä.

Tilaajavastuulakia kokonaisuudessaan on arvioitu. Sitä on ollut arvioimassa tällainen kolmikantainen työryhmä, joka omassa arviossaan tuli siihen tulokseen, että tilaajavastuulaki on toiminut kohtuullisen hyvin. Siinä arviossa erityisesti nähtiin, että sekä verotilitykset että eläkemaksutilitykset ovat parantuneet tämän lain myötä, että myönteisimmät vaikutukset nähtiin nimenomaan näillä osa-alueilla. Sitten taas niinkään ei nähty, että olisi onnistuttu siinä, että työehtojen noudattamista olisi onnistuttu tämän tilaajavastuulain avulla parantamaan merkittävästi.

Tässä aikaisemmassa keskustelussa jo pohdittiin tai tuotiin esille ainakin ed. Gustafssonin taholta sitä, että tilaajavastuulaissa olisi enemmänkin arvioitavaa laajemmasta perspektiivistä. Olen tästä asiasta samaa mieltä, että tässä on nyt varmaan syytä aloittaa laajemmasta näkökulmasta semmoinen työ, vaikka tämä kolmikantainen arviointi päätyi niinkin myönteisiin tuloksiin kuin se päätyi. Mutta luulen, että tästä harmaan talouden näkökulmasta, rakennusalan tilanteesta lähtien olisi hyvä nyt lähteä sitten arvioimaan sitä, onko muita muutostarpeita kuin ihan näiden sanktioiden ajanmukaistaminen ja tiukentaminen.

Keskustelussahan on ollut erityisesti tämän tilaajavastuun osalta se, että tämä vastuun ketju ulottuisi pidemmälle kuin se nyt ulottuu meidän lainsäädännössämme. Se on ollut varmasti se asia, joka on ollut eniten esillä. Meillä taitaa Euroopassa olla hollantilainen esimerkki, jota sitten ehkä voitaisiin katsoa, millä tavalla se on toiminut, jossa nimenomaan tämä ketjuvastuu ulottuu pidemmälle kuin meidän lainsäädännössämme tällä hetkellä.

Muita pohdittavia asioita varmasti olisi sitten myös se, kuinka suuria sanktiomaksuja meillä todella tulisi olla. Nyt tämä esitys lähtee siitä, että ne ovat sen kaltaisia kuin mitä on ollut silloin, kun tätä lakia on alun perin säädetty, mutta varmaan tässäkin on pohtimista, ja sitten luulen, että myös näiden eri viranomaisten roolien ja heidän välisensä tietojenvaihdon ja ehkä tarkastusoikeuksien — niistä on esitetty keskustelussa erilaisia näkemyksiä — pohtiminen varmasti on paikallaan. Mutta meillä nyt ministeriössä katsotaan sitä, keitä kaikkia voitaisiin sitten kutsua pohtimaan sitä, millä tavalla tätä tilaajavastuulakia katsottaisiin vähän laajemmalla näkökulmalla kuin mitä tähän mennessä on tehty.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Kuten tiedossamme hyvin on, niin työehtojen ja palkkojen polkeminen on erityisen yleistä rakennus-, kuljetus- ja palvelualoilla. Mielestäni harmaan talouden ongelmia ei voida estää, ellei myös tilaajavastuulakia laajenneta niin, että tilaaja on todellisessa vastuussa koko alihankintaketjun toimista. Tähänhän ministeri Sinnemäkikin äsken viittasi. Myös rangaistukset tilaajavastuun laiminlyönneistä on saatava kovemmiksi. Muutaman vuoden kuluessa tämä tilaajavastuulaki on osoittautunut tarpeelliseksi avaukseksi oikeaan suuntaan, mutta lain vaikutukset ovat aivan liian vähäiset, vaatimattomat.

Minulla on tässä mukanani — himmeä teksti — työ- ja elinkeinoministeriön julkaisu viime vuodelta. Nimi on "Valvontaa ja vastuuta ulkopuolisen työvoiman käyttöön — tutkimus tilaajavastuulain toteutumisesta". Lainaan tätä ministeriön raporttia: "Työehtojen noudattamisen osalta tilanne ei näytä kovin myönteiseltä. Suurempi osuus alihankkijavastaajista oli arvioinut työehtojen noudattamisen pysyneen ennallaan kuin parantuneen tilaajavastuulain säätämisen jälkeen. Tilaajayrityksistä vajaa puolet (39 prosenttia) ilmoitti valvovansa vain harvoin (27 prosenttia) tai ei koskaan ..." — siis anteeksi — " ... ilmoitti valvovansa vain harvoin (27 prosenttia) tai ei koskaan (12 prosenttia) vuokrausyritysten ja alihankkijoiden työntekijöiden työehtojen toteutumista." Eli siis — sotkin itsekin — harvoin 27 prosenttia, ei koskaan 12. "Alihankkijoista ja vuokratyövoiman välittäjistä 14 prosenttia arvioi tilaajayritysten valvovan harvoin heidän yritystensä työntekijöiden työehtojen toteutumista ja 21 prosenttia totesi, ettei näin tapahdu koskaan." — Prosentit on hankalia.

Arvoisa puhemies! Nykyisen lain mukaan työn tilaajan velvollisuus on tarkistaa alihankkijansa toiminnan moitteettomuus, mutta se ei siis todellakaan ulotu alihankkijan omiin alihankintoihin. Laki ei myöskään aseta tilaajalle todellista vastuuta alihankkijan laiminlyönnistä, ja tarkistamisen laiminlyönnistäkin tämä enimmäissakko on siis ollut vaatimattomat 15 000 euroa.

Oma henkilökohtainen arvioni on se, että tuo haarukka voisi hyvin ulottua maksimissaan 30 000:een, jopa 40 000 euroon. Se voisi olla näinkin korkea juuri tämän ennalta ehkäisevän vaikutuksen takia. Sitten laissahan on tällainen kohtuullistamispykälä, koska ymmärrämme hyvin sen, että jos on pienistä yrityksistä kysymys, niin tämmöinen 40 000 euron sakkokin, sanotaan näin, voi kaataa firman tai aiheuttaa kohtuuttomia hankaluuksia.

Varsinkin rakennusalalla kaksista työmarkkinoista on puhuttu pitkään. Rakennusliiton toisen puheenjohtajan Kyösti Suokkaan mukaan urakoiden siirtyminen mahdollisimman halvalla saataville alihankkijoille, usein ulkomaalaisille, on huonontanut rakennustyön tasoa ja vienyt työt suomalaisilta yrittäjiltä. Varsin dramaattisia yksittäisten pienten yritysten edustajien selvityksiä olen saanut kasvoista kasvoihin kuunnella, kun he toteavat, ettei ole mitään mahdollisuutta pärjätä esimerkiksi näitten virolaisten firmojen kanssa, jotka kiertävät niin palkat, sotu- kuin veromaksutkin. Se on tosi ikävä tilanne. Siis rehelliset suomalaiset yrittäjät kärsivät.

Tämän Rakennusliiton toisen varapuheenjohtajan Kyösti Suokkaan mukaan suomalaiset pörssifirmatkin ketjuttavat työnsä niin monille alihankkijoiden alihankkijoille, että ketjujen loppupäässä työehdoilla ei ole enää mitään tekemistä Suomen säädösten kanssa.

Eli yhteenvetona, arvoisa puhemies, tämä hallituksen esitys on oikean suuntainen, mutta hyvin vaatimaton, kun se koskettaa pelkästään näitä sakkorangaistusrahoja eikä tee niistä mitenkään todellisia. Ymmärrän näin, että työmarkkinajärjestöt eivät ole näissä neuvotteluissa saaneet työnantajilta ja tuskin sitten hallitukseltakaan tukea. Minusta tässä yhteydessä oltaisiin voitu tehdä ihan jo kunnollinen remontti tähän lakiin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! "Se karua ol’ kuultavaa", voisi sanoa ed. Gustafssonin äskeisen puheenvuoron sisällöstä. Jos ajatellaan pikkuisen pitemmälle tätä savottaamme, niin näihin kysymyksiin, jotka tässä äskeisessä puheenvuorossa tulivat esiin, pitäisi saada semmoinen ajantasainen tieto, joka kertoo, mikä on näitten tilaajaporukoitten todellinen valmiustila, ja onko nyt mahdollisuutta esimerkiksi virolaisten viranomaisten kanssa keskustelemalla päästä johonkin keskinäiseen diiliin siitä, millä tavalla ohjeistetaan käytäntö. Eri asia on, että toimiiko se sitten. Täällä eduskunnan remonttityömaalla rakennustoimikunta saattoi todeta, että ero tarjouksissa on olemassa. Siinä oli neljänneksen, kolmanneksen ero palkkatasoissa, jos minä oikein muistan, jnp. Ja se, mitä ed. Gustafsson sanoi, missä se sitten huipentuu, on siellä ketjun alapäässä. Niin kuin sanoitte, kukaan ei enää välitä yhtään mistään, ja tässä on viestiä ministerillekin, että työmaata riittää.

Työministeri Anni Sinnemäki

Arvoisa puhemies! Edustajien Pulliainen ja Gustafsson puheenvuoroissa eittämättä totta on se, että tällä saralla todellakin riittää vielä työmaata ja tehtävää. Tämän tilaajavastuulain kokonaisarvioinnin lisäksi tähän asiaanhan liittyy se äskeisessä, tai muutamaa asiakohtaa aikaisemmassa, keskustelussa esillä ollut tilaajavastuutietojen julkiseksi saattaminen, julkiseen rekisteriin saattaminen, joka tällä hetkellä on pohdinnassa sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön välillä. Monethan näistä harmaan talouden vastaisista toimenpiteistä linkittyvät yhteen ihan sellaisella järkevälläkin tavalla.

Arvoisa puhemies! Sitten ehkä yhtenä huomiona tai yksityiskohtana ed. Gustafssonin puheenvuoroon. Omasta mielestäni meidän kannattaa olla tarkkoja siinä, että me emme harhaanjohtavasti anna ymmärtää, että harmaassa taloudessa tai sääntöjen kiertämisessä olisi kysymys jotenkin yksinomaan tai välttämättä edes suurimmalta osin ulkomaalaisista henkilöistä. Niistä rakennusfirmoista, jotka kiertävät olemassa olevia säädöksiä, aika monet ovat suomalaisten henkilöiden omistamia, kylläkin ehkä niin, että nämä yritykset ovat rekisteröityjä Viroon. Mutta toivoisin, että näissä keskusteluissa ei annettaisi sellaista kuvaa, että on täydelliset, lakia noudattavat, hyvät, puhtaat suomalaiset ja sitten pahat ulkomaalaiset. Meillä on ongelmallisia lakia kiertäviä toimijoita sekä ulkomaisten yrittäjien että suomalaisten yrittäjien piirissä, ja itse ainakin ajattelen niin, että lainsäädännön kiristämisen ja sääntöjen tarkemman valvomisen tulee kohdistua kansallisuudesta riippumatta niihin toimijoihin, jotka eivät lakia noudata. Samalla tavalla ajattelen niin, että suojelemme työntekijöitä tai yrityksiä, sekä niitä, jotka ovat ulkomaisten että niitä, jotka ovat kotimaisten omistajien käsissä ja sekä ulkomaisia että suomalaisia työntekijöitä.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä oli tärkeä puheenvuoro, jonka ministeri Sinnemäki käytti, ja olen teidän kanssanne aivan samaa mieltä tästä suomalaiset versus ei-suomalaiset. Muistuupa tässä mieleeni eräs asiantuntijakuuleminen työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, jossa jopa esitettiin näin eksakti ja tarkka luku, että kun Virossa on rekisteröitynä noin 100 000 yritystä, niistä on 20 000 suomalaista, osoitteet ja muut ovat täällä Suomessa, mutta mikä ikävintä, meille kerrottiin näin, että merkittävä osa näistä on toimenpidekiellossa Suomessa. Tältä osin nyt ehkä tämmöinen syventävä tieto vielä tuohon ministeri Sinnemäen puheenvuoroon.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä tulikin justiinsa se, mistä ensin ministeri puhui, ettei pelkästään ole ulkomaalaisista kysymys, ja toisena se, mitä ed. Gustafsson sanoi, että siellä on todellakin paljon suomalaisia ja ne, joilla ei ole enää puhtaita papereita täällä, ovat toista kautta sitten mukana.