Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Otan muutamaan asiaan kantaa oikeusasiamiehen erilliskertomuksessa Lapsi, perheväkivalta ja viranomaisten vastuu.

Ensinnäkin haluaisin todeta, että asiasta annetut sekä lausunnot että mietinnöt ovat erittäin hyviä ja niissä on puututtu tärkeisiin asioihin.

Olisin nostanut tässä kuitenkin vielä esille muutaman asian, muun muassa sen, että jos me haluamme puuttua todella perheväkivaltaan ja erityisesti lapsiin kohdistuvaan perheväkivaltaan, erittäin tärkeässä roolissa ovat silloin terveydenhuollon henkilöstö ja sosiaalitoimen henkilöstö. Meillä tällä hetkellä näiden alojen peruskoulutuksessa ei riittävässä määrin vielä huomioida sitä, miten osataan tunnistaa väkivalta, miten osataan huomioida väkivallan uhria ja miten normaalia näiden asioiden käsittely edes on.

Varsin usein terveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa työntekijät ovat myös määräaikaisissa, lyhyissä, päivien tai jopa vain päivän, yhden vuoronkin mittaisissa keikkatyösuhteissa. Tällöin ongelmana on myös se, että asiakkaisiin ei muodostu jatkuvaa hoitosuhdetta. Yksittäisen käynnin aikana välttämättä hyväkään asiantuntija ei saa asiakkaaseen sellaista kontaktia, että pystyisi pienistä merkeistä havaitsemaan ongelmia, että pystyisi pienistä merkeistä huomaamaan sen, että tämä lapsi tai tämä aikuinen on kohdannut perheväkivaltaa, ja myös, kun hoitosuhde ei ole jatkuva ja pysyvä, asioiden puheeksi ottaminen on usein vaikeampaa. Asiakkaat voivat myös helpommin näytellä, kun ei tunneta keskenään, ei ole sitä tuttuutta, ja pystytään tällä tavalla välttelemään asioiden puheeksi ottamista ja hankaloittamaan sitä, että pystyttäisiin huomaamaan pienistäkin merkeistä väkivallan uhkaa ja sen kokemista.

Meidän olisi tärkeä luoda toimivia toimintamalleja sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sosiaalitoimen puolella ongelmana lienee myös ehkä se, että tämmöisiä terveydenhuollon puolella jo toiminnassa olevia niin sanottuja käypähoitomalleja ei sille puolelle vielä kovin paljon ole rakennettu. Toisaalta ei ole monissa tapauksissa yhtä ainoaa oikeaa tapaa hoitaa, mutta jonkin näköisiä hoitopolkuja voitaisiin ehkä ajatella rakennettavan ja sitten niiden puitteissa liikkua.

Hyvä esimerkki on esimerkiksi Malmin sairaalan päivystyksestä. Siellä on otettu Helsingissä käyttöön tämmöinen kaavake, jota hoitohenkilökunta tai lääkäri voi käyttää heti, jos epäillään, että asiakas on kohdannut väkivaltaa. Sen kaavakkeen avulla asioiden puheeksi ottaminen on jo helpompaa. Asiasta tulee, en sano normaalimpi, mutta sen käsittelystä tulee osa normaalia rutiinia, ja silloin siihen asiaan puuttuminen helpottuu. Toisaalta, kun siitä tulee rutiinia, myös ammattihenkilökunta oppii näistä tilanteista ja seuraavilla ja yhä seuraavilla kerroilla taas toimintamallit jalostuvat, toisaalta huomataan pienemmistä merkeistä jo se, että voitaisiin epäillä väkivaltaa tapahtuneen.

Olisi tärkeää, että nämä asiat olisivat äitiysneuvola- ja lastenneuvolapuolellakin samalla tavalla puheeksi otettavissa kuin tällä hetkellä esimerkiksi alkoholin ja tupakan käyttö on. Esimerkiksi raskaana olevilta naisilta kysytään alkoholin käyttöä, kysytään tupakan käyttöä ennen raskautta ja raskauden aikana ja nykyään myös huumeiden käyttöä jo aivan normaalisti, ja se on kaikille selvä asia, että näistä puhutaan. Mutta sen sijaan sitä asiaa, oletko kohdannut väkivaltaa parisuhteessa, perheessä, ei tällä hetkellä, arvoisa puhemies, osata vielä ottaa näin helposti puheeksi eikä sille ole kaavakkeessa olemassa myöskään omaa kohtaa, johon asia voitaisiin merkitä. Meillä varsin monesti terveydenhuollon ja sosiaalipuolen henkilöstöllä on myös pelkoa asiakkaan reaktioista. Meillä ovat jatkuvasti valitukset lisääntyneet siitä, miten asiakkaat kokevat hoidon, ja ehkä tätäkin pelätään näissä tilanteissa.

Yhtenä ongelmana näen myös sen, että meillä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyö ei kaikin osin tai ainakaan kaikissa kunnissa — erityisesti ehkä tämä on isompien kaupunkien ongelma — toimi riittävän hyvin eikä meillä ole toimivia konsultointikäytäntöjä kaikin osin siellä yksittäisten työntekijöiden arjessa, arkityössä käytössä. Meillä on esimerkiksi Helsingissä ollut sellaisia yksiköitä, joissa sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät toimivat samoissa toimipisteissä, jolloin ihan arkisesti siinä päivällä kahvipöydän ääressä on helppo ollut ottaa puheeksi asioita. Mutta näitä yksiköitä ei ole riittävästi, ja jo fyysinen eri paikoissa toimiminen voi hankaloittaa tätä yhteistyötä. Puhelimitse asian hoitaminen ei ole aina niin helppoa ja yksinkertaista. Sitten toisaalta ovat nämä tietosuojakysymykset tai lähinnä ehkä se, että salassapitovelvollisuudesta on osittain myös vääränlaisia käsityksiä ammattilaisillakin. Asioistahan voidaan puhua, jos ei puhuta yksittäisistä henkilöistä, melko laajaltikin, mutta sittenkään, kun ollaan jo ilmoitusvelvollisuuden piirissä, varsinkaan vasta työhön tulleet työntekijät eivät usein tunne omaa oikeuttaan ja velvollisuuttaan, myöskään ilmoitusvelvollisuutta. Tässä olisi myös työpaikkakoulutuksella paljon tehtävää.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen tässä kuikuillut, onko oikeusasiamies paikalla, ja ei näytä olevan.

Arvoisa puhemies! Minun puheenvuoroni on lyhyt. Käsittelemme nyt oikeusasiamiehen erilliskertomusta ja siitä laadittua mietintöä. Tämä käytäntö on hyvä, siis erilliskertomus on erinomainen, ja siitä laadittu mietintö on hyvä. Nyt on sillä tavalla, että tarve yhteiskunnassa valitettavasti näihin kantelukirjeisiin oikeusasiamiehelle ja valtioneuvoston oikeuskanslerille on selvästi lisääntynyt. Ainakin juuri puhuva on ollut eräs sellainen taho, jolle on saatettu aineistoja haltuun, on pyydetty auttamaan näitten kantelukirjeitten tekemisessä, ja joku niistä on joutunut sitten omaksi tehtäväksenikin laatia ja toimittaa sitten asianomaisille laillisuusvalvojille.

Olisi erinomaisen hyvä, jos edustajilla olisi tiedossa, mistä aiheesta erilliskertomuksia on tekeillä, jolloinka, kun otetaan yhteyttä, kun on olemassa eräitä laillisuusvalvonnan "yleisiä ilmiöitä" — tämä "höplien" sisässä — niin olisi erinomaisen hyvä tietää, niin kuin tässä tapauksessa juuri, että tämä asia on nyt työn alla, ja sitten voisi kertoa kansalaisille, että odottakaa vähän aikaa, niin jonkun ajan kuluttua tulee selvitys, joka teidän on hyvä tietää, kun omaa kantelukirjettänne laaditte.