Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Tarkistettu versio 2.0
Kimmo Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys koskien puolustustarvikkeiden maastavientiä ja nimenomaan välitystoimintaa on erinomaisen tärkeä, ja on olennaista, että eduskunta myöskin paneutuu tähän kysymykseen huolellisesti. Meillähän on olemassa lainsäädäntö, joka koskee puolustustarvikkeiden maastavientiä, ja siltä osin noudatamme hyvin tarkasti niitä kansainvälisiä ohjeistuksia, joita tähän liittyy. Se on luvanvaraista toimintaa, ja nimenomaan siitä lähtökohdasta lupia arvioidaan, että maastavientiluvat annetaan vain tapauksissa, joissa viennillä ei ole Suomen turvallisuuden kannalta merkitystä ja se nimenomaan noudattaa Suomen omaksumia ulkopoliittisia lähtökohtia.
Tässä suhteessa tässä lakiesityksessä, joka nyt on meillä käsittelyssä, tavoitteena on se, että myöskin välitystoiminta pyrittäisiin asettamaan luvanvaraiseksi. Tässä suhteessa onkin lähdetty liikkeelle siitä sopimuksesta, joka nimenomaan YK:n puitteissa on laadittu viime vuonna koskien rikollista toimintaa ja aseiden välitystä nimenomaan rikollisuuden estämisen mielessä. Tähän liittyy myöskin tietenkin Etyjin pienasesopimus, joka on eräänä suosituksena taustalla. Mutta olennaista on nähdä kyllä tämän sopimusjärjestelyn, jonka lainsäädännölliset ulottuvuudet tulevat eduskunnan käsittelyyn, merkitys myöskin terrorisminvastaisessa toiminnassa. On aivan selvää, että nimenomaan välitystoiminnan valvontaa tulisi kansainvälisen yhteisön kokonaisvaltaisesti tehostaa.
Silloin kun on kysymys sitten ongelmallisista tapauksista, milloin tätä lupaa pitäisi antaa ja milloin ei, niin lähtökohdan pitäisi olla kyllä hyvin selvä, että jos nähdään, että ihmisoikeuksia loukattaisiin tuossa kohdemaassa, johon aseet ovat menossa, tai jos aseita käytettäisiin hyökkäykselliseen toimintaan, niin silloin tietenkään lupaa ei anneta. Jos on ongelmallinen tilanne, niin pitäisi pyrkiä pidättyvyyteen tässä harkinnassa, aivan niin kuin Suomi tekee tällä hetkellä maastavienninkin osalta.
Ulla Anttila /vihr:
Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä kuin ed. Kiljunen, että tämä esitys on positiivinen ja sillä tavalla Suomi täyttää omaa osaansa kansainvälisessä yhteisössä.
Kiinnittäisin huomiota myös tähän julkisuuskysymykseen. Europarlamentaarikko Heidi Hautala voitti viime syksynä oikeusprosessin, joka liittyi asevientiasiakirjojen julkisuuteen, eli niitä ei ole lupa pitää salaisina. Näkisin juuri, että sillä, että näitä asevientiasiakirjoja ja myös näitä välitystoiminnan asiakirjoja pidetään julkisina, on pitkällä tähtäimellä, ja lyhyelläkin, ennalta ehkäisevä vaikutus sen suhteen, että aseet eivät joudu vääriin käsiin. Näin ollen sillä, että Suomi on omaksunut julkisuusperiaatteen tämän oikeustapauksen myötä ja myös EU on tämän julkisuusperiaatteen laajemmin hyväksynyt, voi olla suurikin merkitys tulevaisuudessa, kun mietitään, miten YK:n tasolla asevientiasioita ja niiden julkisuutta säädellään.
Keskustelu päättyy.