Anni Sinnemäki /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyseessä on valiokunnan mietintö hallituksen kertomuksesta valtiovarain hoidosta ja tilasta. Valiokunnan puheenjohtaja ed. Ala-Nissilä on pyytänyt minua esittelemään tätä mietintöä. Koska hän on itse nyt osallistunut ministeri Kääriäisen tohtorijuhliin, niin hän ajatteli, että on parempi, että joku muu esittelee mietinnön. Koska tämä on käsitelty hallinto- ja tarkastusjaostossa, jossa itse olen puheenjohtajana, niin siksi tulin tämän esittelemään.

Hallituksen kertomus valtiovarain hoidosta ja tilasta on näistä kertomuksista, joissa käsitellään hallinnon tuloksellisuutta ja ylipäätänsä eduskunnan tekemien päätösten jälkikäteisvalvontaa, se punainen kertomus. Tässä kertomuksessa hallituksen ja hallinnon on tarkoitus raportoida eduskunnalle siitä, mitä toimenpiteitä tehtyjen päätösten perusteella on tehty ja onko saavutettu niitä tavoitteita, joita on asetettu talousarviossa, ja kuinka tehokkaasti, millä resursseilla, näitä tavoitteita on saavutettu.

Valtiovarainvaliokunnan edellisen puheenjohtajan Maria-Kaisa Aulan johdolla viime kaudella kiinnitettiin itse asiassa aika paljon huomiota siihen näkökulmaan valtiovarainvaliokunnan työssä, että eduskunnan tulisi tiivistää otettaan myös rahojen käytön jälkikäteisvalvonnasta. Eduskunnassa käydään usein hyvinkin intohimoisia keskusteluja siitä, mitä määrärahoja budjettiin otetaan, mutta samaan aikaan meidän tulisi olla ainakin melkein yhtä kiinnostuneita siitä, onko niillä rahoilla, joita on myönnetty, todellakin saatu aikaan niitä tavoitteita. Tämän kertomuksen analyysissä ja myös sen kehittämisessä eduskunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että hallinnon raportointi eduskunnalle näistä asioista olisi mahdollisimman selkeää ja hyvälaatuista, jotta eduskunta pystyisi tätä arviointitehtävää hyvin suorittamaan.

Tällä hetkellä eduskunnan käsittelyssä on esitys talousarviolaiksi, josta itse asiassa tänään valtiovarainvaliokunta on päättänyt mietinnön, ja tämä esitys talousarviolaiksi tulee vaikuttamaan tähän kyseiseen kertomukseen, se tulee muuttamaan sen uudenlaiseksi tilinpäätöskertomukseksi. Tämän talousarviolain tavoitteena on itse asiassa saada aikaan sellaisia muutoksia, mitä eduskunta on pitkään toivonut ja mitä tässäkin mietinnössä on esitetty raportoinnin suhteen, hallinnon tehokkuuden suhteen ja näiden tavoitteiden arvioinnin suhteen.

Eräs kritiikki, mitä tässä mietinnössä esitetään raportoinnista, on se, että vieläkään ei ole päästy siihen tilanteeseen, joka näissä jälkikäteiskertomuksissa pitäisi olla, että tavallaan tästä kertomuksesta löytyisi helposti ja selkeästi ne tavoitteet, joita on asetettu varsinaisissa talousarvioissa, ja sitten näiden tavoitteiden suhde siihen, mitä itse asiassa todellisuudessa on toteutunut. Jos näistä yhteiskunnallisista tavoitteista ja niiden saavuttamisesta halutaan tehdä analyysia, niin se vaatii sitä, että on olemassa indikaattoreita, joiden avulla näiden tavoitteiden toteutumista on mitattava. Tietenkään yhteiskunnalliset tavoitteet ja niiden toteutuminen eivät kulje vuosien sykleissä, vaan kun näitä asioita mitataan ja arvioidaan, niin silloin on kyettävä myös sellaiseen arviointiin, joka on pitkävaikutteista. Mutta kuitenkin arvioinnissa pitäisi päästä vielä ikään kuin paremmalle tolalle.

Toinen asia, mihin valiokunta kiinnittää arvioinnin suhteen huomiota sen lisäksi, että tavoitteiden saavuttamista voitaisiin verrata talousarvioon, budjettiin, ja siinä esitettyihin tavoitteisiin, on se, että myös hallitusohjelman ja ministeriöiden julki lausuttuihin tavoitteisiin voitaisiin selkeämmin ikään kuin peilata sitä, mitä on tehty.

Sitten ehkä teknisempi ja käytännöllisempi asia, joka on tullut aika paljon esille talousarviolain käsittelyn yhteydessä, on se, että eri virastoissa laskentatoimen kehittäminen on edellytys sille, että pystytään tarkasti seuraamaan sitä, mitä itse asiassa milläkin määrärahoilla on tehty ja kuinka tehokkaasti niitä suoritteita, joita on tehty, on saatu aikaan. Mutta näistä kysymyksistä varmaan keskustellaan vielä lisää silloin, kun tätä talousarviolakia käsitellään.

Mietinnössä valiokunta on arvioinut muutamia erityiskysymyksiä, joita käsitellään tässä hallituksen kertomuksessa. Yksi asia on valtion henkilöstön tila, jota itse asiassa myös vuosi sitten valtiovarainvaliokunta arvioi; se on sen verran tärkeä asia. Tähän raportointiin, miten henkilöstöä käsitellään tässä kertomuksessa, voi suhtautua vähän kriittisesti: tiedot valtion henkilöstöstä ovat hieman hajallaan, ja ne voisi olla paremmin ja ikään kuin eduskunnan tiedonsaantitarpeen kannalta jotenkin kompaktimmin esitetty.

Yksi asia, johon täällä otetaan kantaa, on valtion henkilöstöpolitiikka ja erityisesti määräaikaiset työsuhteet. Nykyisen hallituksen ohjelmassa todetaan, että julkisen sektorin työpaikkojen kilpailukyvystä on huolehdittava ja ryhdyttävä erityisiin toimenpiteisiin etenkin julkisella sektorilla toistuvien määräaikaisten palvelussuhteiden vakinaistamiseksi.

Kaikki täällä varmasti tuntevat sen problematiikan, että valtionhallinnosta on jäämässä eläkkeelle aika paljon henkilökuntaa ja valtion täytyy työnantajana olla sillä tavalla kilpailukykyinen, että eläkkeelle jäävien tilalle saadaan palkatuksi hyviä, uusia työntekijöitä.

On ehkä hieman noloa julkisen vallan kannalta, että julkisella sektorilla on niinkin paljon määräaikaisia: valtionhallinnossa vuonna 2002 oli yli 30 prosenttia, ja tämäkin määrä on noussut. Yliopistoissa henkilöstöstä jopa yli 60 prosenttia on määräaikaisissa palvelussuhteissa. Selkeästi näyttää siltä, että näistä julkisen sektorin määräaikaisista itse asiassa aika monet ovat laittomia määräaikaisia eli että perusteita näiden työsuhteiden määräaikaisuudelle ei ole.

Mietinnössä käsitellään erityisesti vielä yliopistojen määräaikaisia ja todetaan se, että vaikka yliopistoissa rahoituksesta hyvin paljon nykyään on projektiluonteista, itse asiassa projektiluonteinen rahoitus ei ole myöskään sinänsä peruste palvelussuhteen määräaikaisuudelle, jos kuitenkin nämä projektit seuraavat toisiaan ja jatkuvat.

Tämän käsittelyn aikana on saatu valtiovarainministeriöltä selvitys toimenpiteistä, mihin he ovat ryhtyneet, että valtionhallinnossa määräaikaisia palvelussuhteita vähennettäisiin. Tähän valiokunta suhtautuu ilolla.

Sitten tässä on käsitelty valtionhallinnon toimintojen alueellistamista, joka on myös perintöä edelliseltä hallitukselta. Kannanottona todetaan vaan, että kun alueellistamispäätöksiä käsitellään, täytyy sitten käsitellä ikään kuin kokonaisuuksina ja pyrkiä mahdollisimman järkeviin ja sellaisiin päätöksiin, jotka todella sitten vaikuttaisivat jotain.

Viimeisenä asiana tästä kertomuksesta on käsitelty kehitysyhteistyötä ja kehitysyhteistyön vaikuttavuutta. Tämä on asia, josta on löytynyt sekä kriittistä että myönteistä sanottavaa. Eräs ongelma, joka on tyypillistä kehitysyhteistyön lahjoittajamaille, on se, että avunantajan eli rikkaiden avunantajamaiden tavoitteet ja tarpeet korostuvat avunsaajamaiden tarpeiden kustannuksella. Tämä on sellainen asia, jossa kehitysyhteistyössä täytyy tehdä sen eteen työtä, että se apu, jota annetaan, on sellaista, joka myös näiden avunsaajamaiden tavoitteiden kannalta vastaa heidän tavoitteitaan, ja sitä kautta varmasti myös silloin apu voi olla tehokkaampaa. Toisaalta arvioissa, joita on tehty suomalaisesta kehitysyhteistyöstä, mainitaan positiivisina esimerkkeinä esimerkiksi Vietnam ja Mosambik, joissa tässä tavoitteessa vähentää köyhyyttä Suomen katsotaan onnistuneen.

Viimeisenä asiana täällä mainitaan korkotukiluotot, joihin arvioinnissa on suhtauduttu kriittisesti, koska ne eivät palvele sitä päämäärää, joka on Suomen kehitysyhteistyön keskeisin päämäärä: köyhyyden vähentäminen. Valiokunta ei tässä yhteydessä ota kantaa korkotukiluottoihin muuta kuin toteaa vain, että osana hallituksen kehityspoliittista ohjelmaa valmistellaan kannanottoa myös näihin korkotukiluottoihin.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Esillä oleva hallituksen kertomus valtiovarain hoidosta ja tilasta vuonna 2002 on sinänsä tärkeä yhteenvetoraportti, jonka pohjalta voimme tehdä myöhemmin päätöksiä muun muassa hallinnon parantamisesta, sen alueellisesta toiminnasta ja alueellistamisesta sekä monista muista kansalaisten elämään konkreettisesti vaikuttavista toiminnoista. Puutun puheenvuorossani vain muutamiin mielestäni keskeisiin kysymyksiin.

Kertomuksessa todetaan, että parhaillaan on valmisteilla pitkäjänteinen ohjelma, jonka laadinnassa tarkastellaan kaikkien valtion keskushallintotason toimintojen ja yksiköiden alueellistamismahdollisuuksia. Tavoitteena on, että vuoden 2005 talousarviossa voitaisiin aloittaa käytännön toteuttamistoimenpiteet. Vaikka lupauksia alueellistamisesta on annettu, kiirehdin ratkaisujen tuomista eduskunnan käsittelyyn. Toivon hallitukselta myös rohkeutta näissä ratkaisuissa. Toimintojen alueellistaminen on nimittäin eräs merkittävä keino tukea maakuntakeskusten ja maaseudun elämän jatkumista, jopa palvelujen parantamista. Meillä on hyviä kokemuksia menneiltä vuosilta. Esimerkiksi Vapo Keski-Suomessa on antanut työtä, toimintaa ja toimeentuloa sekä palveluja menneinä vuosina. Vaikka juuri vastaavanlaisia toimintoja ei enää voitaisikaan alueelle siirtää, mahdollistaa muun muassa nykyinen tekniikan ja tiedonkulun taso monien toimintojen siirron vaikkapa juuri Keski-Suomeen.

Kertomuksessa keskitytään toimintojen tuloksellisuuden arviointiin. Liian vähälle huomiolle jää mielestäni palvelujen laadun tarkastelu yksityisen ihmisen näkökulmasta. Tuon tarkastelukulman pitäisi kiinnostaa entistä enemmän meitä kansanedustajia täällä eduskunnassa. Vielä tänäkin päivänä on valitettavasti todettava, että aivan liian monet yhteiskunnan palveluksessa olevat henkilöt kokevat toimintansa pelkästään kontrolloijan, tarkastajan, jopa jarruttajan työksi. Tavoitteenhan tulisi olla juuri päinvastainen, eli kaikkien hallinnossa ja yksiköissä toimivien ihmisten tulisi etsiä ratkaisuja, joilla ihmisiä voitaisiin parhaalla mahdollisella tavalla palvella ja heidän hankkeitansa edistää eikä jarruttaa. Eri ministeriöiden tulisi tehostaa valvontatoimenpiteitään. On pakko jälleen kerran tuoda esille ympäristöministeriön toimiala. Aivan liian monet maanomistajat ovat joutuneet suojelujyrän alle, jopa julkisen mielivallan uhreiksi. Toivon, että vastaisuudessa valtion tilinpäätöskertomuksessa paneuduttaisiin entistä enemmän juuri erilaisten palvelujen tasoon, suorittamistyyliin ja -tapaan ja juuri ihmisten näkökulmasta tarkasteltuina.

Arvoisa puhemies! Kertomuksessa todetaan, että maankäyttö- ja rakennuslain toimivuutta on seurantaryhmä arvioinut ja arvion perusteella on valmisteltu lakiin eräitä tarkistuksia. Laki on käytännön toiminnassa aiheuttanut runsaasti turhaa byrokratiaa ja ollut suoranaisena jarruna eri puolilla Suomea kaavoitus- ja rakentamisasioita käsiteltäessä. Tilanne ei voi jatkua tällaisena, ja sen vuoksi kiirehdin hallitusta korjaamaan maankäyttö- ja rakennuslain virheet ja puutteet ja tuomaan korjausehdotukset eduskunnan käsiteltäväksi ja päätettäväksi mahdollisimman pian.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sinnemäki esitteli valiokunnan mietinnön. Ed. Vielma käytti tärkeän puheenvuoron. Hallituksen kertomus valtiovarain hoidosta ja tilasta on nykyisessä tilinpäätös- ja toimintakertomusmenettelyssä hallituksen itse asiassa pääraportti eduskunnalle hallinnon toiminnan tuloksellisuudesta. Tulevaisuudessa, niin kuin ed. Sinnemäki totesi, valtion tilinpäätöskertomus korvaisi nykyisen valtiovarain hoidosta ja tilasta annettavan kertomuksen perustuslaissa tarkoitettuna kertomuksena valtiontalouden hoidosta ja talousarvion noudattamisesta. Tällöin varmasti päästään kertomusmenettelyssä edelleen eteenpäin. Sinällään minusta hallinto- ja tarkastusjaostossa on löydetty tässä hyvät linjat. Hallinnon tuloksellisuus on sellainen kysymys, jota totta kai aina pitää seurata ja tarkastella, henkilöstön tila ja kehitysyhteistyön vaikuttavuus myöskin — asioita, jotka ovat ennenkin olleet esillä, mutta ne ovat tällaisia asioita, joita pitää jatkuvasti miettiä, kun haetaan valtionhallintoon tuloksellisuutta ja tehokkuutta.

Herra puhemies! Oikeastaan täytyy valittaa sitä, että tämä kertomus näin tämän istuntokauden loppuvaiheessa illalla käsitellään. Tämä valiokunnan ja jaoston hyvä työ ansaitsisi ehkä laajemmankin keskustelun. Mutta toivottavasti jatkossa, kun tämä tilinpäätösmenettely kehittyy, tästä löytyy pohja laajemmalle keskustelulle. Tämä on se suunta, josta myöskin eduskunnan asettamassa ed. Matti Ahteen johtamassa työryhmässä keskustellaan.

Vielä haluaisin todeta, mikäli aika riittää, että kun valtiovarainvaliokunnan johto ja jaostojen puheenjohtajat kävivät Englannissa tutustumassa parlamentin toimintaan, siellä tämä jälkikäteinen kontrolli oli paljon tärkeämmässä asemassa kuin se on meidän eduskunnassa, ja tässä suhteessa meillä on ilman muuta kehitettävää.