Paula  Risikko  /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tällä lakialoitteella ehdotetaan muutettavaksi apteekkimaksulain (701/2002) 1 a §:n 1 kohtaa siten, että siinä määritellään aikaisempaa tarkemmin ne laitokset ja toimintayksiköt, joille tapahtuva lääkemyynti vähennetään apteekkimaksua määrättäessä.

Arvoisa herra puhemies! Vuoden 2003 voimaan tulleessa apteekkimaksulain 1 a §:n 1 kohdassa sanotaan, että apteekkimaksua määrättäessä vähennetään apteekin arvonlisäverottomasta liikevaihdosta "lääkelain 12 §:n 2 momentissa tarkoitetun sopimusvalmistuksen myynnin arvo sekä sosiaali- ja terveydenhuollon laitoksille tapahtuva lääkemyynti". Asiaa koskevan hallituksen esityksen 46/2002 yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että "Ehdotuksen mukaan apteekkimaksun perusteena olisi väestölle tapahtuva lääkkeiden myynti". Tämän vuoksi apteekin liikevaihdosta vähennetään muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollolle tapahtuva lääkemyynnin osuus.

Lain soveltamisen yhteydessä ongelmaksi on muodostunut se, miten ja missä määritellään sosiaali- ja terveydenhuollon laitos. Asiasta on saatu sosiaali- ja terveysministeriön virkamiesten tulkintaohje, ja sen mukaan Suomen Apteekkariliitto on ohjannut apteekkeja. Apteekkariliiton tulkinta on perustunut lääkelaitoksen määräyksessä 4/99 esitettyyn lääketilauksen antamiseen oikeutettujen tahojen määritelmään. Perusteluna tälle tulkinnalle oli muun muassa se, että kyseessä olevan lain muutoksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että apteekkimaksun perusteena on väestölle tapahtuva lääkkeiden myynti. Lisäksi apteekin kannalta vähennykselle on oltava selkeä ja käytännön kannalta toteuttamiskelpoinen määritelmä. Lääketilauksen tulee täyttää sekä lain perustelujen että toiminnallisuuden vaatimukset.

Lääkelaitos antoi kuitenkin ohjeissaan 17/2002 tulkinnan, jonka mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon laitoksia ovat potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 2 §:ssä, sosiaalihuoltoasetuksen 11 §:ssä ja kehitysvammaisten erityishuoltolaissa sekä päihdehuoltolaissa tarkoitetut laitokset, ei kuitenkaan lääkärin tai hammaslääkärin yksityisvastaanottotoiminta. Terveydenhuollon laitokset rajattiin koskemaan ainoastaan sellaisia yksiköitä, joissa on sairaansijoja. Tulkintaansa lääkelaitos perusteli viittaamalla muun muassa potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 2 §:ssä olevaan terveydenhuollon toimintayksikön määritelmään sekä yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain 2 §:n mukaiseen terveydenhuollon palvelujen määritelmään.

Apteekkimaksulaki tai lääkelaki ei kumpikaan valtuuta lääkelaitosta antamaan tarkempia määräyksiä apteekkimaksun vähennysten perusteista. Lääkelaitos on näin ollen rajannut ilman lakiin perustuvaa valtuutusta apteekkimaksun vähennyksen ulkopuolelle yksityiset lääkäriasemat ja hammaslääkäriasemat sekä työterveyshuollon. Samoin vaatimus laitosten sairaansijoista on lakiin perustumaton.

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön määräyskokoelmaan kuuluvassa julkaisussa numero 81 vuodelta 1999 todetaan, että "lainsäädäntöön perustuen sosiaali- ja terveysministeriö määrää ne perusteet, joiden mukaan ratkaistaan, milloin kunnan järjestämät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat laitoshoitoa". Soveltamisala ei liity apteekkimaksulain tarkoittamaan sosiaali- ja terveydenhuollon laitoksen määritelmään, mutta sen perusteella voidaan todeta, että apteekkimaksulaissa tarkoitetun sosiaali- ja terveydenhuollon laitoksen määritelmän voisi antaa vain sosiaali- ja terveysministeriö.

Lisäksi on otettava huomioon, että määritelmällä on suora heijastusvaikutus valtioneuvoston asetukseen lääketaksasta, jonka 4 §:ssä todetaan, että apteekki voi antaa päättämänsä alennuksen sosiaali- ja terveydenhuollon laitoksille. Lääkelaitoksen kannan perusteella yksityisille lääkäri- ja hammaslääkäriasemille tai työterveyshuollolle alennuksia ei näin ollen voisi antaa.

Lääkelaitoksen tulkinta on ristiriidassa myös aikaisemman oikeuskäytännön suhteen. Korkein hallinto-oikeus on antanut useita muun muassa laitos-sanan määrittelyyn liittyviä ennakkopäätöksiä, jotka ovat ristiriidassa lääkelaitoksen suppeamman tulkinnan kanssa.

Jos sairaala-apteekki hyväksytään terveydenhuollon laitokseksi, tulisi sellaiseksi hyväksyä myös yksityinen apteekki. Siten apteekkien välinen raaka-ainekauppa sekä lääkekauppa tulisi myös hyväksyä vähennyksen piiriin. Apteekkimaksulakiin tehtävän muutoksen yhteydessä olisi perusteluissa selvästi todettava, että apteekit ja sairaala-apteekit ovat asianomaisessa lainkohdassa tarkoitettuja terveydenhuollon toimintayksiköitä.

Arvoisa puhemies! Asia tulee korjata siten, että lakiin tulee hallituksen esityksessä todettu selkeä peruste, jonka mukaan apteekkimaksun perusteena on apteekista väestölle tapahtuva lääkemyynti.

Apteekkimaksua ei sen sijaan peritä myynnistä sosiaali- ja terveydenhuollon laitoksille ja toimintayksiköille. Tähän ryhmään kuuluvat myös apteekit ja sairaala-apteekit sekä yksityiset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottajat.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakialoite 135/2003, laki apteekkimaksusta annetun lain 1 a §:n muuttamisesta, jonka ed. Risikkko on tehnyt, on todella hyvä. Olen paljon keskustellut eri apteekkialan ihmisten kanssa, ja todella, niin kuin perusteluissa todetaan, tämän lain soveltamisen yhteydessä ongelmaksi on nimenomaan muodostunut se, miten ja missä määritellään sosiaali- ja terveydenhuollon laitos. Toisaalta tämän lakialoitteen tarkoituksena on saada yksiselitteisesti määriteltyä, kuinka arvonlisäverolaskelmassa noudatetaan myyntiä, joten kannatan ed. Risikon tekemää lakialoitetta.