Kari  Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Nyt olemme tämän lakikokonaisuuden siinä vaiheessa, kuten puhemies totesi, että huomenna tässä salissa tullaan äänestämään joko lakiehdotusten hylkäämisestä tai hyväksymisestä. Suuressa valiokunnassa hallituspuolueiden äänin kaatuivat oppositiopuolueiden ehdotukset lain pahimpien ongelmien korjaamiseksi, ja näitä muutosehdotuksia ei enää täällä voi tehdä. Tämän käsittelyn aikana vielä siinäkin vaiheessa, kun lakiehdotukset siirtyivät suuresta salista suureen valiokuntaan, moneen kertaan on käynyt ilmi, että tämä lakikokonaisuus on erittäin epäselvä ja ristiriitainen.

Kritiikki on lähtenyt siitä, että lain valmistelussa ovat korostuneet kahdesta osapuolesta ennen kaikkea tekijän oikeudet ja muut oikeudet, kuten perustuslailliset oikeudet ja kuluttajansuoja, kuluttajien oikeudet, ovat jääneet tässä prosessissa vähemmälle huomiolle. Perustuslakivaliokunta on omassa lausunnossaan edellyttänyt tai ei edellyttänyt, koska se ei ollut ponnen muodossa, mutta esittänyt, että kuluttajien asemaa olisi pitänyt vahvistaa muun muassa nimenomaan 50 §:n osalta, mutta tätä ei sitten kuitenkaan sivistysvaliokunta aikoinaan halunnut toteuttaa.

Euroopan unionin direktiivi olisi sallinut muunkinlaisia muotoiluja. On sanottu, että tämä hallituksen esitys ja nyt käsittelyssä oleva lopputulema on tiukempi kuin direktiivi olisi sinällään edellyttänyt. Tämä on harmi, jos se tiukempi tulkinta ja tiukempi muotoilu lähtee nimenomaan kuluttajan näkökulmaa ja kuluttajan oikeuksia heikentävästä suunnasta.

Huomenna kun tässä salissa äänestetään lopullisesti, uskon, että hallituspuolueet pysyvät varsin tiukasti ruodussa ja on pelättävissä, että sen tiukan linjauksen seurauksena, joka hallituspuolueiden eduskuntaryhmiin täällä nyt kohdistuu, lakiehdotukset täällä hyväksytään. Sen vuoksi onkin nyt tietysti sen ohella, että loppuun asti on myöskin hyväksyminen auki, kiinnitettävä huomiota siihen, mitä sitten edellytetään jatkon osalta.

Arvoisa puhemies! Suuren valiokunnan enemmistö ja hallituspuolueet keskusteltuaan ministeri Karpelan ja ministeriön kanssa ovat tähän kytkeneet tällaisen ponnen, joka on kyllä varsin löysä ponsi ja joka lähtee siitä, että seurataan tilanteen kehitystä ja odotetaan, että markkinoilla syntyy vapaaehtoisia toimia siihen suuntaan, että kuluttajienkin näkemykset paremmin mahdollistuisivat. Ja mikäli sivistysvaliokunnalle annettavassa selvityksessä ensi vuoden lopulla löytyy jotain sellaista, joka antaa aihetta lainsäädäntötarpeisiin, niin sitten käytännössä seuraava hallitus ja seuraava eduskunta voi aikaisintaan puuttua tämän lain epäkohtiin. (Ed. O. Ojala: Vuonna 2008!) Sen vuoksi jo suuren valiokunnan kokouksessa vasemmistoliiton valiokuntaryhmä teki tälle hallituspuolueiden lausumaehdotukselle vastaehdotuksen, jossa edellytetään tiukempaa paneutumista ongelmien korjaamiseen ja tiukemmassa aikataulussa.

Arvoisa puhemies! Ehdotan perusteluissa lausuttavaksi seuraavan lausuman: "Eduskunta edellyttää, että kuluttajien aseman vahvistamiseksi ja lakiehdotuksiin sisältyvien ongelmien poistamiseksi hallitus tuo tarvittavat lakiehdotukset eduskunnan käsittelyyn vuoden 2006 ensimmäisellä vuosipuoliskolla."

Tietysti, arvoisa puhemies, voidaan kysyä, onko tämä liian kireä aikataulu, kun mahdollisesti huomenna eduskunta käyttää lainsäädäntövaltaansa ja hyväksyy keskeisesti hallituspuolueiden äänin tämän lakiehdotuskokonaisuuden. Mutta kuitenkin, jos olisi ollut tahtoa ja tästä ei olisi syntynyt sellaista arvovaltakiistaa, niin ministeri Karpela ja hallituspuolueet olisivat muutamiin vaikeimpiin kohtiin voineet tehdä korjauksen jo tämän eduskuntakäsittelyn aikana siinäkin vaiheessa, kun lakiehdotukset olivat suuren valiokunnan käsittelyssä. Tätä poliittista tahtoa ei löytynyt. Nyt on sitten ainoa mahdollisuus lausumilla viedä tätä asiaa eteenpäin. Toivon, että tämä hallitusta velvoittava ja kiireellisiin toimenpiteisiin velvoittava lausuma täällä huomenna tullaan hyväksymään.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Uotila kiinnitti huomiota hallituspuolueiden yhdessä hallituksen kanssa sorvaamaan lausumaan suuren valiokunnan mietinnössä.

Ministeri Karpela, olette perustellut hallituksen esityksen hyväksymistä sivistysvaliokunnan esittämässä muodossa sillä, että mikäli tämän yksityiseen käyttöön kopioinnin osalta olisi menetelty suuressa valiokunnassa esillä olleen vaihtoehdon mukaisesti, se menettely olisi ollut vastoin EU:n hyväksymää direktiiviä. Nyt tässä ponnessa lähdetään siitä, että seurataan ja edistetään vapaaehtoisia toimia tämän mahdollistamiseksi. Ja sen jälkeen ponnessa sanotaan: "Jos tarvittavia vapaaehtoisia toimintoja ei ole toteutettu, hallituksen on ryhdyttävä toimiin lainsäädännön muuttamiseksi - -" jne. Jos näitä vapaaehtoisia toimia ei tule, aiotteko olla edistämässä teidän tulkintanne mukaan direktiivin vastaisen lakiesityksen antamista eduskunnalle?

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Hallituspuolueiden esittämä ponsiehdotus on hurskas toivomus. (Ed. Zyskowicz: Kyllä!)

Olen seurannut 30 vuoden ajan, ensiksi 15 vuotta toimittajana ja sen jälkeen viitisentoista vuotta kansanedustajana ponsilausumia. Täytyy sanoa, että en muista ponsilausumien merkinneen eduskunnan käsittelyssä yhtään mitään. (Ed. Zyskowicz: Muistakaa Helteen ponsi!) Hallitus halutessaan ottaa ponsilausumat huomioon. Pääasiassa tällaisista ponsilausumista ei välitetä tuon taivaallista.

Tässäkin kysymyksessä täytyy sanoa, että paras tie on tietenkin hylätä hallituksen lakiesitys. Sitä kautta hallitus on pakotettu puuttumaan niihin epäkohtiin, joita hallituspuolueiden ponsiesityksessäkin todetaan sentään olevan. Tuntuu aivan oudolta, että tämä hallituksen ponsiesitys lähtee siitä, että kansainväliset suuryritykset muka voitaisiin pakottaa vapaaehtoisiin toimiin, joissa ne toimisivat omia etujaan vastaan. (Ed. Zyskowicz: Ministeri Karpelan toimesta!) Ei tietenkään. Ei sellaista tapahdu reaalielämässä. Sen takia täytyy sanoa, että henkilö, joka on keksinyt tämän hallituspuolueiden (Puhemies: Aika!) ponsiesityksen sisällön, elää maailmassa, jota ei ole olemassa.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt tässä useammissa puheenvuoroissa on viitattu siihen, että tästä olisi muodostunut ikään kuin arvovaltakiista ministeri Karpelan ja eduskunnan suhteen. Uskallan sanoa, että meillä on ollut suuren valiokunnan hallitusryhmien ja ministerin kanssa erittäin hyvä keskustelu, jonka kautta olemme päätyneet tähän ponsiesitykseen, jota nyt ed. Zyskowicz täällä syyttää ikään kuin oudoksi, kun siellä on se ajatus siitä, että hallitus ryhtyy lainsäädäntötoimiin, jos markkinoilla ei reagoida näihin kuluttajien tarpeisiin.

Kun puhutaan näistä lainsäädäntötoimista, ed. Zyskowicz, tässä tarkoitetaan sekä Suomen lainsäädäntöä että unionin lainsäädäntöä, joka on tässä pohjana ja joka on ohjannut myöskin Suomen lainsäädännöllistä työtä. Olkaa, ed. Zyskowicz, tarkka siinä, mitä me olemme tässä sopineet, älkääkä syyttäkö meitä eikä hallitusta jostain sellaisesta, mikä ei pidä paikkaansa.

Outi  Ojala /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suurelle valiokunnalle kävi hyvin selväksi se, että tästä laista tehdään tiukempi kuin mitä direktiivi esittää. Toisin täällä salissa kuitenkin on annettu ymmärtää, mutta näin meille kerrottiin.

Toinen asia on se, että tietenkin nyt voi olla lopputulos se, että on pakko äänestää tätä lakiesitystä vastaan, mikä ei sekään ole hyvä asia, koska tekijänoikeuksien kannalta olisi hyvä saada laki voimaan. Mutta juuri se, arvoisa ministeri Karpela — ed. Uotila tähän viittasi — kun te ette halunnut niitä pykälämuutoksia nyt tässä vaiheessa, ne voi pahimmillaan sitten johtaa meidät siihen, että pitää äänestää vastaan. Itse en ainakaan haluaisi olla viivyttämässä sitä, että saisimme asianmukaisen tekijänoikeuslain. Mutta kyllä minusta on edellytys se, että se laki on sellainen, joka sopii niin tekijöille, taiteilijoille ja muille, jotka tästä laista hyötyvät, kuin myöskin tavallisille kuluttajille. Nimenomaan kuluttajansuoja tässä on nyt joutunut ylikävellyksi.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Laakso nosti esille, etteivät ponsilausumat johda mihinkään toimenpiteisiin, niin voin kyllä vakuuttaa kymmenen vuoden kokemuksella sivistysvaliokunnasta, että suurin osa meidän lausumistamme on tänä päivänä ihan täyttä lainsäädäntöä ja totta, joten kyllä nämä yleensä toteutuvat.

Kun vuoden päästä saamme nykyiseen eduskuntaan sivistysvaliokuntaan käsittelyyn tämän asian, niin tulemme hyvin huolella asian käymään läpi ja edellyttämään muutoksia, jos tässä ongelmia suurella tavalla kuluttajien näkökulmasta syntyy.

Toisin kyllä toisena asiana sen esille, että mielestäni on aika hurskastelua koko lakia nyt esittää muutettavaksi yhden ongelmakysymyksen takia, joka on ratkaistavissa vuoden sisällä. (Ed. Vielma: Miksei sitä ratkaistu heti?)

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oli tietysti miellyttävää havaita, että ed. Kimmo Kiljunen ritarin tavoin ratsasti puolustamaan ministeri Karpelaa tässä asiassa. Mutta kyllä nyt, ed. Kiljunen, tässä teidän lausumassanne, tässä ponnessa, ministeri Karpelan kuitenkin suhteellisen kapeille harteille asetetaan vähän liikaa vaatimuksia. Ensinnäkin pitää saada kansainväliset suuryhtiöt, kuten ed. Laakso totesi, muuttamaan näitä teknologisia ratkaisuja, jotka liittyvät näihin kopiosuojauksiin, ja jos ei se onnistu, niin pitää saada Euroopan unioni muuttamaan lainsäädäntöään. Myönnän, ed. Kiljunen, että tulkitsin ilmauksen "lainsäädännön muuttamiseksi" tarkoittavan Suomen lainsäädäntöä, mutta nyt meidän kaikkien on syytä ottaa opiksi. Siis eduskunnan asiakirjoissa, ainakin ed. Kiljusen laatimissa asiakirjoissa, tästä eteenpäin, kun puhutaan lainsäädännöstä, tarkoitetaan myös unionin lainsäädäntöä.

Kysymys edelleen säilyy: Jos tämä tarkoittaa kuitenkin Suomen lainsäädäntöä, onko hallitus valmis tuomaan oman tulkintansa mukaan unionin lainsäädännön vastaisen esityksen, ellei tämän ponnen mukaisesti teollisuus suostu käyttäytymään?

Jaakko  Laakso /vas (vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Tahvanainen viittasi siihen, että eduskunnalla on hyvä kokemus esimerkiksi sivistysvaliokunnan tekemistä ponsista. On totta se, että merkityksettömät ponnet, joissa esimerkiksi kehotetaan hallitusta seuraamaan, tai edellytetään, että hallitus seuraa ja katsoo, onko lakiesityksissä mahdollisia epäkohtia, sellaiset ponnet kyllä toteutuvat, koska hallituksen ei niiden pohjalta tarvitse tehdä yhtään mitään. Mutta ed. Tahvanainen, te muistatte, että sivistysvaliokunta hyväksyi myös ponnen esimerkiksi luokkakoon pienentämisestä. Mitä sille ponnelle on tapahtunut? (Ed. Zyskowicz: Työväenluokka on pienentynyt! — Naurua)

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Ed. Zyskowicz oli kovasti huolissaan hartioideni leveydestä. Voin vakuutta, että ne ovat näillä näkymin ainakin leveämmät kuin ed. Zyskowiczin. (Naurua) En usko, että tässä suhteessa meillä on ongelmaa.

Teidän pitää kuitenkin tunnustaa se tosiasia, että kyllä Suomenkin täytyy EU-direktiiviä noudattaa. Ei ministeri eikä eduskunta voi sellaista lakia säätää, joka on direktiivin vastainen. Ja tässä suhteessa, onko tämä lakiesitys direktiivin suhteen tiukempi vai löyhempi, se on löyhempi, ed. Outi Ojala. Nimittäin tämän lain mukaan tämän sisällön voi saattaa kuultavaksi tai nähtäväksi kopiointisuojaa kiertämällä, mutta teknisiä suojauksia muuten ei saisi rikkoa.

Mitä tulee markkinoihin, niin kummastelen todella paljon, kun kokoomuksen suunnasta tulee epäuskoa markkinoiden toimivuuteen. Yleensä se on kyllä ollut päinvastoin. Kyllä markkinat tähänkin mennessä ovat toimineet siten, että näitä niin kutsuttuja toisen polven kopiointisuojauksia on tullut enemmän ja enemmän. Ääniteteollisuudelta olemme saaneet kuulla, että 1—5 prosenttia cd-levyistä on tällä hetkellä ensimmäisen polven kopiosuojauksen piirissä ja nämä ovat poistumassa markkinoilta. Juuri kuluttajan kannalta, kansalaisen kannalta, kuin myöskin sitten luovan tekijän kannalta on tärkeää, että muutaman, kohtuullisen määrän, omia kopioita yksityiseen käyttöön voi tehdä.

Tämän sallii toisen polven kopiointisuoja, joka on tulossa, ed. Zyskowicz, markkinoille. (Ed. Lapintie: Siinähän vasta kuluttajan oikeuksia poljetaan!) — Jos saisin puhua repliikkini loppuun, kiitos. — Tähän liittyen vielä, jos katsomme kehitystä, tulevaisuuden kehitystä, olisi täysin järjetöntä tehdä sellaista lainsäädäntöä, joka olisi jo voimaan tullessaan vanha. Meidän täytyy tehdä lainsäädäntöä, joka kulkee yhtä matkaa markkinoiden kehityksen kanssa, jolloin nämä tasapuoliset kopiointisuojat ovat yhä enemmän käytössä.

Mitä tulee kuluttajan oikeuksiin, niin tällä hetkellä pitää merkitä tuotteen päälle näkyvästi esiin, onko tämä sisältö kopiosuojattu tällaisilla ensimmäisen tai toisen polven kopiosuojauksilla. Tällä tavalla myös kuluttaja tulee otetuksi huomioon. Kyllä tekniikka ja markkinat kehittyvät, ed. Zyskowicz. Eivät ne ennenkään ole olleet pysähtyneet. Miten tässä suhteessa kävisi sillä tavalla, että ne eivät kehittyisi eteenpäin?

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tekijänoikeuslain muutos on todella komplisoitu asia. Suuret mediakonsernit haluavat myydä ei vain musiikin käyttöoikeutta vaan myös erilaisia tallennusformaatteja. Siitähän tässä on kysymys. Sen vuoksi tämä kopiointi on tehty niin vaikeaksi esimerkiksi mp3-soittimelle cd:ltä. Toivottavasti sellainen tallennusmuoto tulee — niin kuin tässä ministeri viittasi, tekniikka myös kehittyy — että kopiosuojatulta levyltä voidaan ottaa ne pari kopiota omaan käyttöön ja näin kuluttajan edut myös huomioidaan.

Toinen asia on tietysti se, että Suomen pitäisi pyrkiä Pohjoismaiden kanssa vaikuttamaan EU-direktiiviin, joka vaikeuttaa erikoisliikkeiden cd-, dvd- ja kirjojentuontia Eta-alueen ulkopuolelta. Me monet kuluttajat haluamme ostaa nimenomaan niitä tuotteita, joita ei saa Eta-alueelta. Kaikki eivät halua itse hakea niitä sieltä ulkopuolelta. Näin nyt tulkitaan erikoisliikkeiden toiminta harmaaksi tuonniksi, vaikka on maksettu ihan normaalit tekijänoikeusmaksut siellä lähtömaassa.

Mutta mitä tulee itse tekijänoikeuslakiin, niin minun mielestäni, tekijänäkin voin sen sanoa, kyllä se tarpeellinen on, koska meidän lähialueeltamme on niin paljon piraattituontia, mutta tätä lakia täytyy korjata tulevaisuudessa.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tästä on, ikävä kyllä, tullut todella arvovaltakysymys ja näyttää, että tänä päivänä vain pahenee tämä näkökulma. Ja nyt, kun pohditaan tämän ponnen merkitystä, niin kyllä tosiasia on se, että tällainen ponsi on harhautusta. Eduskunta harhauttaa itseään ja Suomen kansaa tällaisella ponnella. Laki ja pykälät ovat ne, joita tulkitaan oikeudessa, ja kun ne johtavat siihen tilanteeseen, että sadattuhannet suomalaiset rikkovat lakia, sitä ei ponsi miksikään muuta. Tällaista lainsäädäntöä ei pidä mennä tekemään, ja siksi tässä on yksi ainoa selkeä tie, eli kun tämä hylätään, jos hylätään, ja toivottavasti hylätään, niin silloin hallitus joutuu valmistelemaan koko esityksen uusiksi. Siellä on valtavan paljon hyvää, mikä on jo valmiina, mutta nämä ongelmakohdat pitää korjata.

Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime vaalikaudella silloinen hallitus antoi lakiesityksen, jossa todetaan: "Ehdotuksen mukaan laillisesti tallenteilla hankitun aineiston henkilökohtainen käyttö voisi edelleen tapahtua laillisesti tallenteen teknisestä suojauksesta huolimatta."

Arvoisa rouva ministeri, on selvää, että sivistysvaltiossa noudatetaan EU-direktiivejä. Yhtä selvää on se, että tästä direktiivistä on monta eri tulkintaa. On selvää, että edellisellä hallituksella oli eri tulkinta kuin teillä. On selvää, että perustuslakivaliokunnalla oli eri tulkinta kuin teillä. Vaikka teillä nyt omien sanojenne mukaan on kovin leveät hartiat, niin tuskin te niin korkeasti oppinut juristi olette, että voitte väittää, että perustuslakivaliokunta ja edellinen hallitus tässä kiistatta olisivat väärässä.

Mitä sitten tähän ponteen tulee, niin kyllä se aikamoinen vitsi on. Varmaan ed. Kimmo Kiljunen sen itsekin myöntää. Ensin todetaan, että direktiivi ei mahdollista jotakin, sitten vedotaan suuryrityksiin ja sitten todetaan, että elleivät suuryritykset nyt noudata meidän vienoa toivomustamme, sitten muutetaan lainsäädäntöä sen direktiivin vastaiseksi, jolla perustellaan sitä, että sitä ei nyt voi tehdä. (Ed. Laakso: Suomi panee Microsoftin polvilleen! — Naurua)

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Karpela väitti täällä, että muutos ei olisi tosiaankaan direktiivin mukainen. Nyt kysyisin, kun täällä on meillä perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja paikalla — puheenjohtaja ei ole — kansanedustaja Alholta, miten perustuslakivaliokunta sitten on tulkinnut tätä asiaa, koska sehän tässä nyt on se parhain tulkitsija. Eihän täällä meillä muitakaan asioita aina tehdä, jos direktiivi on tulkinnanvarainen, heti ensimmäiseksi sen tiukimman tulkinnan mukaisesti. Tässä olisi päästy suoraan pienellä lakimuutoksella, parannettu tätä lakia niin, että olisi saatu aikaan tekijänoikeuslaki. Nyt minä olen surullinen siitä, että tässä on vaarana se, että koko tekijänoikeuslaki kaatuu ja tämä suuri työ, mitä sivistysvaliokunnassakin on tehty, vain tämän arvovaltakysymyksen takia kaatuu. Ei kai tämä nyt näin voi olla.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laakso käytti äsken vastauspuheenvuoron ed. Uotilan puheenvuoron jälkeen. Tuossa ed. Uotilan puheenvuorossa ehdotettiin ponsilausumaa, ja kas kummaa, ed. Laakso keksikin lähteä syyttämään hallituspuolueita ja suurta valiokuntaa ponsien tehtailusta. Ed. Laakso, puhukaa nyt ensin omille ryhmätovereillenne, jos kerran näillä ponsiesityksillä ei ole merkitystä, älkääkö tulko viisastelemaan tänne hallitusryhmien sopimista asioista. (Hälinää)

Tuossa tuo muotoilu on erittäin tarkka. Siinä sanotaan "saa esittää" eli edellytetään hallitukselta toimia, ja kun se on vielä hallituksen kanssa yhdessä keskusteltu, niin siinä on hyvin vahva sidonnaisuus siten, että vuoden 2006 loppuun mennessä saamme hallitukselta selvityksen, miten kuluttajan oikeudet tässä kysymyksessä on huomioitu, ja sen jälkeen ryhdytään sitten lainsäädäntötoimiin, jos ei muu auta.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Karpela sanoi jälleen kerran, että 1—5 prosenttia näistä levyistä on kopiosuojattuja. Eräällä tavalla laskien tämä on totta, jos otetaan kaikki harrastajajulkaisut mukaan. Mutta jos mitataan levyjen myynnin perusteella, luku lienee noin 30 prosenttia. Minusta se on se oikeampi luku.

Edelleen on tietysti totta, että jos levyyn on tarkkaan merkitty, saako sen kopioida vai ei, sitten kuluttaja tietää, mitä on ostanut. Mutta tämä lakihan on takautuva. Kaikkien niiden kopiosuojattujen levyjen kopiointi uuteen formaattiin, joka oli laillista silloin, kun ostin niitä, muuttui yhtäkkiä laittomaksi ja vielä rangaistavaksi, toisin kuin ministeriönne virkamies on sanonut. Minusta näin ei voi tehdä. Jos ihminen ostaa itselleen ison kokoelman cd-levyjä kuvitellen, että kun aika jättää tästä formaatista, joka ei enää kestä kauan, niin hän voi sitten siirtää sen toiseen formaattiin, mutta nyt se tehdäänkin takautuvasti laittomaksi. Minusta tämä on kummallista.

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin ministeriltä, eikö lakia pitäisi noudattaa siitä lähtien, kun se astuu voimaan. Emmehän me voi elää, niin kuin ministeri sanoi, siinä hurskaassa toiveessa, että meille on tulossa näitä toisen sukupolven kopiointisuojauksia, jolloinka sitten ihmiset pääsisivät noudattamaan tätä lakia. Tämä ponsi, mikä suuren valiokunnan lausumassa on, on todellakin merkillinen. Siinähän hallitus velvoitetaan seuraamaan lain kehittymistä. Eikö hallituksella joka tapauksessa ole tämmöinen seurantavelvollisuus ihan ilman minkäänlaisia lausumia siitä, kuinka lainsäädäntö sillä omalla toimialallaan on toimivaa?

Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Huotari kysyi tässä kiistassa siitä, mitä direktiivi vaatii ja miten tekijän ja kuluttajan välisiä oikeuksia pitäisi tasapainottaa, myöskin perustuslakivaliokunnan näkökulmaa. Haluan toistaa sen nyt tässä lyhyesti. Perustuslakivaliokunta on yksimielisesti ollut sitä mieltä, että oikeus valmistaa teoksesta muutamia kappaleita yksityiseen käyttöön teoksen laillisesti hankkineen ihmisen näkökulmasta on aivan oikein ja se kuuluu perusoikeuksiin. Viime kädessä on kysymys siitä, että se henkilö, joka on ostanut tämän tuotteen, voi myöskin käyttää ja kuunnella ja katsella tätä teosta, eli kysymys on käyttäjän oikeudesta. Sen vuoksi meidän mielestämme tekijänoikeuslain 12 §, jossa yleisesti säädetään tekijöiden oikeuksista, olisi riittänyt eikä olisi tarvinnut olla tätä kopioinnin kieltoa, joka nyt on sivistysvaliokunnan ratkaisussa, eikä valiokunta ei ole perustellut, miksi se on poikennut tästä kannasta.

Mitä tulee tähän direktiivikysymykseen, (Puhemies koputtaa) niin ministeri Karpela tietää varsin hyvin, että direktiivi velvoittaa (Puhemies koputtaa: Aika!) myöskin ottamaan huomioon kuluttajien näkökulmat ja tuomitsee kaupallisen käytön.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Kimmo Kiljusen ja minun välinen ero tässä asiassa on se, että ed. Kiljunen kyllä myöntää, että lakiin sisältyy koko joukko epäkohtia, joidenka takia hän ehdottaa sellaista pontta, joka on sisällöltään löysä ja itse asiassa epärealistinen, ja minä taas kannatan tämän lakiesityksen hylkäämistä.

Mutta parlamentarismiin tietenkin kuuluu, että sen jälkeen, kun hallituspuolueiden äänin tämä huono lakiesitys, ed. Kiljusenkin mukaan epätyydyttävä lakiesitys, on hyväksytty, parlamentarismiin kuuluu, että sen jälkeen me äänestämme näistä lausumista, ja totta kai me yritämme täällä, monet kansanedustajat, saada aikaan paremman lausuman kuin mitä hallituspuolueet nyt esittävät. Me yritämme saada tiukan lausuman, realistisen lausuman, sellaisen lausuman, joka todellakin kiinnittää huomiota lakiesityksen epäkohtiin päinvastoin kuin hallituksen lakiesitys. Tämä on, ed. Kiljunen, meidän välisemme ero tässä. Te hyväksytte ylipäänsäkin sen kaiken, mitä hallitukselta tulee. Te katsotte, että kaikki, mitä hallitukselta tulee, on melkein jumalansanaa.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivon, että joku toimittaja soittaa ed. Laaksolle näistä tekijänoikeuslain pykälistä ja kysäisee, mitähän mieltä ollaan tästä ja tästä pykälästä, kun minusta vähän tuntuu siltä, että täällä on tekijänoikeuslain asiantuntijoita hyvin hyvin paljon tässä salissa, mutta itse asiassa se asiantuntemus rajoittuu 11, 50 a ja 50 b §:iin ja kenties muutamaan muuhun.

Siinä mielessä minä haluan nostaa esille sen eettisen näkökulman, että kun tässä yhteydessä ollaan parantamassa taiteilijoiden näkökulmasta hyvin perusteellisesti siis esimerkiksi työntekijöiden asemaa, miksi vasemmistoliitto vastustaa sellaista lakia yksittäisten kohtien perusteella, joita te olette täällä asettautuneet suuren valiokunnan käsittelyn yhteydessä vastustamaan.

Tämä on yksi näkökulma tähän, jonka haluaisin nostaa, että koko laki haluttaisiin hylätä nyt tällä perusteella, että mp3-tapaus on noussut näinkin suureen julkisuuteen ja saanut tällaisen kansanliikkeen esille, joka asia on vuoden päästä meidän käsittelyssämme uudelleen sivistysvaliokunnan saatua asiasta ministeriön selvityksen.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän lain taustalla oleva direktiivi valitettavasti ei ole yksiselitteinen ja on sekin hyvin vaikeasti tulkittavissa ja antaa mahdollisuuksia erilaisiin tulkintoihin. Sitä samaa linjaa noudattaa tämä lakiesitys, mikä nyt on. Juuri kuten täällä kuulimme, harva yleensä pystyy asiaa mitenkään käsittelemään kokonaisuutena. Siellä on hyvin paljon asioita, jotka ovat tulkinnanvaraisia.

Ministeri Karpela äsken sanoi, että on käytetty se kansallinen liikkumavara ja tämä on löysempi kuin direktiivi. Olisin halunnut tietää yksityiskohtaisesti, millä tavalla tämä on löysempi kuin direktiivi.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Karpela, en ole puhunut mitään siitä, etten usko markkinoihin. Sen sijaan en usko tähän hallitukseen enkä varsinkaan sen mahdollisuuksiin ohjata kansainvälisten äänitemarkkinoiden kehitystä.

Ette vastannut kysymykseeni: Jos markkinat eivät toimi siten kuin tämä teidän pontenne edellyttää, antaako hallitus ponnen mukaisesti esityksen, joka teidän oman tulkintanne mukaan on vastoin EU-direktiiviä? Lopuksi, ministeri Karpela, ei kannattaisi olla liikaa rähmällään EU:n edessä. (Naurua)

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Ed. Zyskowicz, emme me ole liikuntatunnilla. Ei teidän tarvitse hartioistani tai rähmällään olemisesta olla huolissanne. Tämä on eduskunnan istunto, ja pidetään se sellaisena. Varmasti tuo oli huumoriksi tarkoitettu.

Ed. Matikainen-Kallström kysyi, mikä on tuo kohta, joka on direktiiviin nähden löyhempi. Se on se kohta, että voi saattaa sisällön kuultavaksi tai nähtäväksi tätä suojausta kiertämällä, kuten sen jo edellä sanoin.

Sitten täällä esitettiin myös väitteitä — muun muassa ed. Vapaavuori jälleen kerran, kolmannen kerran, esitti väitteitä — että tämä direktiivin tulkinta olisi vain ja ainoastaan ministerin oma tulkinta. Olen niin suuressa valiokunnassa kuin myöskin tässä salissa useampaan otteeseen jo selvittänyt sen, että meillä on opetusministeriössä aivan kirjallista materiaalia siitä, mitä tämä direktiivi tarkoittaa, mitä ei. On tietysti ihan ihailtavaa ajatella, että yksi Suomen ministeri voisi yksin sanella, mitä direktiivi tarkoittaa, mutta kenties te tarkoititte tämän huumoriksi.

Ääniteteollisuuden tarkoista prosenteista ed. Soininvaara täällä kyseli. Ääniteteollisuus on antanut meille tämän luvun 1,5 prosenttia. Uskon, että sieltä varmasti tätä tietämystä löytyy. Mutta kuten tekin sanoitte, olen myös kuullut ja lukenut muun muassa Taloussanomista esitettävän tätä 20—30:tä prosenttia. Minulla ei ole tietoa siitä, mistä Taloussanomat on nämä luvut saanut, mutta tämä on se luku, jonka me olemme ministeriöön saaneet, ja uskon, että ääniteteollisuus on se taho, jolla kaikkein parhaimmat tiedot tämän suhteen on.

Sitten haluaisin ed. Zyskowiczille muistuttaa, että tämä on sivistysvaliokunnan mietintö ja sivistysvaliokuntaahan johtaa kokoomuksen ed. Dromberg, joka niin ikään on tämän mietinnön yhdessä valiokunnan jäsenten kanssa saanut aikaan. Mietinnössä on kuunneltu 66:ta asiantuntijaa, varsin perusteellinen ja pitkäjänteinen työ. Ihmettelen suuresti, jos te ette luota oman ryhmänne edustajan pitkäjänteiseen ja minun mielestäni varsin perusteelliseen työhön. Minulla ei ole mitään syytä uskoa, etteivätkö sivistysvaliokunta ja muut valiokunnat ole tehneet tämän lain yhteydessä erittäin tarkkaa ja vakavaa työtä. Näin varmasti on.

Se kritiikki, mitä kuuluu tekijänoikeuslain vaikeaselkoisuudesta, on varmasti aiheellista johtuen tekijänoikeuslainsäädännön luonteesta. Tekijänoikeuslainsäädännössä esiintyvät erilaiset mielipiteet, jotka ovat aivan ääripäissä toisistaan, jolloin, kun vielä laitamme joukkoon direktiivejä ja kansainvälisiä sopimuksia, toki on vaikeaselkoinen. Se on myönnettävä. Teemme parhaamme sen suhteen, että siitä tulisi mahdollisimman selkeä.

Mutta ed. Vapaavuori kysyi täällä, minkä vuoksi tuossa aikaisemmassa hallituksen esityksessä oli toisenlainen tulkinta liittyen ensimmäisen polven kopiointisuojauksiin. Muistan oikein hyvin. Olin tuolloin itse sivistysvaliokunnan jäsenenä tätä lakia käsittelemässä. Syy, miksi tämä muuttui, oli nimenomaisesti se, että opetusministeriöön otettiin yhteyttä niiltä tahoilta, jotka ovat tekijänoikeusdirektiiviä valmistelleet, ja kerrottiin, että tämä kohta on direktiivin vastainen ja se pitää muuttaa sen kaltaiseksi kuin se nykyään on. Varmasti siitä syystä myös ed. Dromberg ja sivistysvaliokunta ovat päätyneet mietinnössään tällaiseen ratkaisuun. Olen tämän teille jo kolme kertaa selittänyt. Ei tämä varmasti nyt niin vaikea asia ole ymmärtää, mutta luulen, että nyt on enemmänkin kysymys poliittisesta ymmärryksestä.

Tätä lakia, niin kuin monia muitakin, säätelee direktiivi, ja me joudumme sitä direktiiviä noudattamaan. Minun mielestäni tärkein kysymys tällä hetkellä on se, että meillä on vaihtoehtona joko mahdollisuus muuttaa direktiiviä, jolloin kansallinen lainsäädäntö voi edelleen olla hyvä, mutta se olisi varmasti aika vaikeaa, tai sitten toinen vaihtoehto: me ohjaamme markkinoita siihen suuntaan, kuten ne tälläkin hetkellä ovat jo kehittyneet, että tasapuoliset kopiointisuojat tulevat yleisemmiksi, jotta kohtuullisen määrän niitä kopioita voi yksityiseen käyttöön tehdä, ja tällä tavalla voimme huolehtia siitä, että niin kuluttajan näkemys kuin luovan työn tekijöiden näkemys tulee otetuksi huomioon.

Minun mielestäni tämä hallituspuolueiden esittämä ponsi on varsin hyvä, se on vakavasti otettava, ja on varsin hyvä myös, että sivistysvaliokunnalle tullaan tekemään selvitys. Seuraamme sitä tilannetta. Voihan olla, että tällaista ongelmaa ei tule. Jos tulee, niin silloin pohdimme, ed. Zyskowicz, mitkä ovat ne oikeat toimenpiteet, joilla me voimme turvata kuluttajan ja kansalaisten oikeudet kuunnella niitä äänitteitä, jotka he ovat ostaneet. Siitä tässä on kysymys. (Ed. Zyskowicz: Väärä vastaus!) — Uskon, että ed. Zyskowiczin mielestä kaikki vastaukset ovat vääriä. Se tietysti kuuluu suurimman oppositiopuolueen tehtävään, mutta tässä kannattaisi myös harrastaa poliittista rehellisyyttä, ed. Zyskowicz.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa rouva ministeri, sanoitte, että jos markkinat eivät toimi siten, kuin ponsi edellyttää, sen jälkeen on arvioitava — ja siteeraan suoraan — "mitkä ovat ne oikeat toimenpiteet", joihin siinä tilanteessa on ryhdyttävä. Sanoin, että tämä on väärä vastaus, koska ponnessa, jolle te olette antanut hyväksyntänne, sanotaan: "Jos tarvittavia vapaaehtoisia toimenpiteitä ei ole toteutettu, hallituksen on ryhdyttävä toimiin lainsäädännön muuttamiseksi" — toistan: "lainsäädännön muuttamiseksi" — "siten, että käyttäjät voivat - -." Kyse ei ole siitä, että hallituksen on siinä tilanteessa arvioitava, kuten sanoitte, oikeita toimenpiteitä, vaan sen on ryhdyttävä toimiin lainsäädännön muuttamiseksi. Nyt ed. Kimmo Kiljunen käyttää mielestäni kyllä laajentavaa tulkintaa, kun hän sanoi, että tämä tarkoittaa myös EU-lainsäädäntöä.

Kysymykseni, johon ette vastannut, teille edelleen on: Elleivät markkinat toimi siten kuin hallituspuolueiden ponsi edellyttää, oletteko valmiit antamaan eduskunnalle esityksen, joka teidän oman tulkintanne mukaan olisi vastoin EU-direktiiviä?

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tahvanainen edellisessä keskustelussa väitti, että vasemmistoliitto vastustaa tekijänoikeuslakia. Vasemmistoliitto ei vastusta tekijänoikeuslakia. Päinvastoin, se pitää sitä erittäin tarpeellisena, jopa välttämättömänä. Nyt ongelma onkin muodostunut siitä, että näitä tiettyjä asioita ... Jos ministeri Karpela olisi suostunut muuttamaan tietyt kohdat tässä, niin mitään ongelmaa ei olisi olemassa. Mutta hän tuli sanoneeksi julkisuudessa, että lakia ei muuteta. Siksi tästä tuli arvovaltakysymys, ja nyt käy niin, että täällä käydään tämmöinen show tämän asian kanssa, mikä olisi ollut täysin tarpeetonta, jos ministeri olisi suostunut tekemään muutoksen.

Sitä paitsi, jos olisi jouduttu vuosien kuluttua esimerkiksi EY-tuomioistuimeen tästä direktiivin tulkinnasta, niin siihen mennessä jo ministerin uskoma markkinavoimahan olisi hoitanut jo tämän asian kuntoon ja me olisimme voineet tiukentaa lainsäädäntöä. Eli nyt minusta kysymys kuuluu: Miksi ministeri Karpela ei suostunut siihen, että lakia olisi muutettu ja olisimme voineet täällä yksimielisesti hyväksyä tekijänoikeuslain, tarpeellisen lain?

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Karpelan vastaus viittasi juuri tähän ongelmalliseen suhteeseen EU-direktiivin ja kansallisen lainsäädännön välillä. Tällaisen ristiriitaisen tilanteen ratkaisussahan on se kolmas reittikin, että avarretaan sitten vähän omin luvin tulkintalinjaa kansallisessa lainsäädännössä, ja tällaisistahan löytyy tietysti kymmeniä tapauksia. Sen ikään kuin moraalisuus on välillä kyseenalaista, mutta välillä on kyse siitä, että Euroopan unionin lainsäädännön valmistelu ei ole samalla tarkkuus- tai huolellisuustasolla kuin hyvin tehty kansallinen lainvalmistelu. Siellä menee läpi toisinaan sellaisia liian yksiviivaisia säännösratkaisuja, jotka sitten törmäävät käytännön elämässä sellaiseen soveltamistilanteeseen, jossa ne loukkaavat jotain toista, vielä ehkä isompaa perusoikeutta taikka kansalaisten oikeusasemaa laveammin.

Näiden estämiseksi on hyvin tärkeätä, että korostetaan sekä kansallisen lainvalmistelun parantamista että EU-lainvalmistelun parantamista, niin että siinä huolellisemmin kuultaisiin eri osapuolia ja myöskin selvitettäisiin eri jäsenvaltioiden lainsäädännön tila, ennen kuin lähdetään uutta EU-normistoa laatimaan. Tässä mielessä on tervetullutta ollut se, mitä juuri nyt komissio viime aikoina on tehnyt, että perättäisiin paremmin, mistä asioista sääntelyä esitetään, ja sitten niissä asioissa valmistelu olisi huolellisempaa ja parempaa.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Direktiivi on lainsäädännöllinen ohje kansallisvaltioille. Minä ihmettelen suuresti, kuinka hallitus tässä asiassa on erittäin tiukasti suhtautunut näihin tekijänoikeuksiin siinä mielessä, että on tehnyt eduskunnalle semmoisen esityksen, josta edes kansanedustajat eivät saa selvää, puhumattakaan sitten normaalisuomalaisista.

Eli jos tämä tyyli jatkuu, ei toteudu se lähtökohta, mikä on lainsäädännöllä, että se on oikeudenmukainen ja ihmisten välisiä suhteita selventää. Tämä tekijänoikeuslaki päinvastoin on niin huonosti laadittu, että tätä tehtävää se ei tule täyttämään. Siinä mielessä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että tämä hallituksen esitys pitäisi yksimielisesti hylätä.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on hyödyllistä, että me tässä myöskin joudumme käymään nyt keskustelua siitä, mitä direktiivi tarkoittaa. Useissa puheenvuoroissa on tullut jo vastaan se, että itse asiassa unionin direktiivit ovat puitelainsäädäntöä, kehyslainsäädäntöä, ja siihen sitten sovelletaan kansallisissa puitteissa omaa lainsäädäntöä.

Tämän direktiivin henkihän on tässä selkeä, ja siihen ministeri tietysti viittaa, kun pohditaan sitä, minkälainen meidän oma lainsäädäntömme on. Direktiivi sanoo tästä asiasta yksinkertaisesti — sen lähestymistapa on sen kaltainen — että yksityisen kopioinnin pitää olla mahdollista, mutta teknisiä suojauksia ei saa purkaa. Siinä direktiivissä lähtökohtaisesti lähdetään siitä, että vapaaehtoisin toimin voidaan lähteä rakentamaan sellaista järjestelmää, jossa tekijänoikeuksien haltijat mahdollistavat tällaisen yksityiskäyttöön tapahtuvan kopioinnin. Se on se direktiivin hyvinkin tarkasti sanottu muotoilu, ja se on se puite, jossa tässä on toimittu, ja minun nähdäkseni tämä hallituksen esitys on nyt juuri nimenomaan tämän mukainen.

Kun lainsäädäntötoimista tässä puhutaan, niin kuten ministeri on jo moneen kertaan viitannut, lainsäädäntö tässä tapauksessa tarkoittaa myöskin unionin lainsäädäntöä, ilman muuta; merkittävä osa meidän lainsäädännöstämme tänä päivänä on unionista johdettua lainsäädäntöä. Jos hallitus on aloitteellinen, niin hallitus on myöskin aloitteellinen tarvittaessa unionin suuntaan.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kulttuuriministeri piti joitain täällä esitettyjä mielipiteitä lähinnä huumorina, mutta kyllä se väite, että suojausten purun salliminen teoksen esittämiseksi olisi suurin helpotus direktiiviin, on se suurin vitsi täällä. Muutenhan esimerkiksi kaikkien dvd-elokuvien katselu muuttuisi välittömästi laittomaksi.

Mitä tulee siihen, että komissiosta on saatu tietoa, että kopiosuojausten purku omaan käyttöön ei olisi direktiivin mukaista, niin siitähän meillä ei ole mustaa valkoisella, vaikka ed. Heidi Hautala sitä viimeksi pyysi. Siitä on ainoastaan opetusministeriön yhden virkamiehen muistio.

Sitten, mitä tulee tähän laajaan kuulemiseen, 66 asiantuntijan kuulemiseen, niistä tosiaan yli 20 oli tekijänoikeusjärjestöjen edustajia, yksikään ei edustanut kuluttajaviranomaisia.

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunta on antanut asiasta mietinnön, kuullut 66:ta asiantuntijaa, ottanut päätöksessä huomioon perustuslakivaliokunnan erinomaisen lausunnon, ja kun laki tulee tänne saliin, se lähtee täältä suureen valiokuntaan 21 §:n takia. Suuri valiokunta lain niin salliessa ottaa esille kokonaan toisen asian kuin sen, minkä takia he ovat esityksen saaneet, lyhyen kuulemisen perusteella ottaa siihen kantaa, ja täällä nyt puhutaan ministeriin liittyvästä arvovaltakiistasta. Kyllä minusta olisi syytä laajentaa keskustelua siihen arvovaltakiistaan, jonka pitäisi kohdistua nyt suureen valiokuntaan.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ykköskäsittelyssä muutama viikko sitten tässä salissa kaikki edustajat hyväksyivät yksimielisesti nämä pykälät, joita täällä vastustetaan. Siinä mielessä tämä kyllä on hyvin kummallinen prosessi, että kun suuressa valiokunnassa on päädytty siihen, ettei muuteta esitystä kuitenkaan, vaan saamme siitä vuoden päästä selvityksen, niin nyt koko lakia esitetään hylättäväksi muutaman pykälän takia. Minä en oikein käsitä tätä ajatusmallia etenkään juuri vasemmistoliiton näkökulmasta. Kun kuitenkin tällä lainsäädännöllä pyritään turvaamaan työntekijöiden oikeuksia ja parantamaan niitä eli taiteen tekijöiden asemaa, miksi koko lakia vastustetaan tällä perusteella, että muutama pykälä on niin sanotusti huono pykälä teidän näkökulmanne mukaan?

Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ilahduttavaa kuulla, että opetusministeriössä ministerin päätökset perustuvat oikein kirjalliseen materiaaliin. Minullakin on tässä kirjallista materiaalia. Tämä on perustuslakivaliokunnan lausunto tästä asiasta. Se on jaettu eduskunnalle, se on täällä kaikkien luettavissa ja tulkittavissa. Se teidän kirjallinen materiaalinne on ilmeisesti siellä opetusministeriön salaisessa kassakaapissa, koska sitä ei näy missään.

On, rouva ministeri, aivan hyvin tiedossa, että teidän tulkintanne pohjana on se, että komissio on ollut tiettyä mieltä tästä asiasta. Se oli myös edellisen hallituksen tiedossa, että komissio suhtautuu nuivasti siihen tulkintaan, jonka edellinen hallitus otti. Lisäksi pitää muistuttaa, ettei komissio ole mikään jumalansana tässä asiassa. Ei komissio ole tätä säätänyt. Tämän direktiivin ovat säätäneet EU:n neuvosto ja parlamentti yhteispäätösmenettelyssä. Ei Suomessakaan tehdä siten, että jos jostain lain tulkinnasta ollaan eri mieltä, niin sitten soitetaan sille valmistelijalle ja kysytään, voisitteko lähettää jonkin kirjallisen tulkinnan, ja sitten pannaan se kassakaappiin ja todetaan, että näin se on.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Värderade minister! Här "ridikuliserar", dvs. pikar oppositionen regeringspartiernas kläm när klämmen de facto sätter en dead line för den möjlighet och den skyldighet som direktivet ger regeringen att främja de frivilliga åtgärderna enligt direktivets artikel 6, punkt 4, 2 stycket. Detta faktum tycker jag vi inte skall ridikulisera, att man nu sätter en dead line. Regeringen kan återkomma, för den här punkten säger att medlemsstaterna får för att främja privat kopiering också ha bestämmelser som kringgår de tekniska skyddsmekanismerna, förutsatt att man har sett till att frivilliga åtgärder har vidtagits. Det här är läget och jag tycker att det är onödigt att man ridikuliserar över att man nu sätter en dead line för att vi skall få veta när åtgärderna har vidtagits.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen alusta lähtien ilmoittanut, että oma lähtökohtani tämän lain tulkintaan ja tehtäviin päätöksiin ei ole EU-direktiiviperusteinen, vaan perusteena on yhden Suomen köyhimmän ja pienituloisimman työntekijäluokan tulevaisuuden tulot. Ehkä olen valitettavasti profeetta väärällä maalla, niin kuin tämäkin keskustelu oman ryhmänikin sisällä näyttää osoittavan.

Täällä on moneen kertaan ihan aiheestakin mainittu, että lakiesitys on vaikeaselkoinen; näin on. Tekijänoikeuslaki on kuitenkin lähtökohdaltaan hyvin yksinkertainen: tekijä saa yksinoikeuden luomaansa teokseen. Se, että siitä on tullut monimutkainen, johtuu täsmälleen siitä, että tähän yksinoikeuteen on tehty rajoituksia. Sen takia minusta on vähintäänkin liioiteltua ja suorastaan törkeätä, että täällä väitetään, että tämän lain yhteydessä kävellään kuluttajan oikeuksien ylitse, sillä jokainen kohta, jossa todetaan jotakin rajoitteita tekijöiden oikeuteen omiin töihinsä, itse asiassa on siis pois tekijöiltä, ei kuluttajilta.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin pidän sinänsä tätä lakia tarpeellisena ja pidän tarpeellisena sitä, että tekijöiden oikeudet turvataan, mutta pidän näitä toteutettuja ratkaisuja kyllä aika kömpelöinä.

Kannattaisi katsoa myös, miten muut EU-maat aikovat tätä implementoida. Ranska on lehtitietojen mukaan selviämässä tästä kopiointikielto-ongelmasta kieltämällä kopiosuojauksen kokonaan. Se synnyttää Euroopan markkinoilla erittäin mielenkiintoisen tilanteen, koska varmasti Ranskassa myydään kopiosuojaamattomia levyjä, joita voidaan sitten postimyynnistä ostaa myös Suomeen. Siinä koko tämä laki sen jälkeen.

Minusta on hurskastelua sanoa, että on tehty lievempi tulkinta, koska kopiosuojauksen saa kiertää saadakseen levyn nähtäville tai kuultaville, saa jopa ei-kaupallisessa tarkoituksessa omistaa tämän ohjelman, mutta se pitää osata itse ohjelmoida, koska tätä ohjelmaa ei saa levittää eikä siitä saa kertoa tietoa. Minusta tämä ei tältä osin myöskään oikein toimi.

Itseäni pelottaa se, että kun tulevat nämä toisen sukupolven kopiosuojaukset, niin ne sidotaan johonkin tietokoneohjelmaan, (Puhemies koputtaa: Aika!) joka varmasti ei ole ilmaiseksi saatavilla.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Tämän käsittelyn pohjalla on ollut hyvin pitkä käsittelyprosessi. Täällä edelleen ed. Vapaavuori peräänkuuluttaa sitä edellistä hallituksen esitystä.

Ed. Vapaavuori, kuten huomaatte, tuolloin kulttuuriministerinä eli esittelevänä ministerinä toimi ministeri Dromberg. Tällä hetkellä ed. Dromberg toimii sivistysvaliokunnan puheenjohtajana, ja hänen johdollaan on tuotu sivistysvaliokunnan mietintö, joka on aivan saman linjainen tämän nykyisen hallituksen esityksen kanssa, joten teidän kannattaa perehtyä ehkä hieman paremmin tähän lain sisältöön. En tiedä, kuinka tarkasti olette tuohon perehtynyt, mutta äkkiseltään kuulostaa, että ehkä tuo perehtyminen ei ole ollut ainakaan kovin intensiivistä.

Vielä lyhyeksi lopuksi: Tämä keskustelu on valitettavasti nyt keskittynyt ehkä liiankin kanssa yksityiseen kopiointiin, joka sinänsä on erittäin tärkeä kysymys, mutta pitää muistaa, että tekijänoikeuslaki on valtavan laaja lakipaketti ja sen perimmäinen tavoite on taata luovan työn tekijälle leipä pöytään, palkka. Jos meille kävisi sillä tavalla, että me emme huolehtisi tekijänoikeuslainsäädännöllä luovan työn tekijöiden elannosta, meillä ei myöskään olisi niitä sisältöjä, joita me voimme sitten tallentaa mp-kolmoselle tai mille tahansa muulle laitteelle. Nyt pitää ymmärtää, että tämä on aivan samaa kokonaisuutta ja jonkinlaiset pelisäännöt meillä täytyy olla. Omalta osaltaan tietysti tuo direktiivi on omiaan näitä pelisääntöjä myös kirjoittamaan.

Minusta on hyvä, että me emme nyt mene asioiden edelle, vaan katsomme, miten tämä tilanne kehittyy, katsomme myös tarkasti sen, tuleeko tässä käytännön elämään sellaisia ongelmia, joihin pitää puuttua. Ja jos sellainen tilanne tulee, niin tottahan toki silloin pitää tarkasti pohtia, mitkä ovat ne toimenpiteet, joilla tilanteeseen puutun. Olen aivan varma siitä, että niin hallituksen kuin koko eduskunnan tahtotila on se, että niin kansalaisten, kuluttajien kuin luovan työn tekijöiden edut tulisivat huomioiduksi mahdollisimman tehokkaasti. Tahtotila on varmasti aivan sama. Minusta on aivan hyvä, että tätä lakia erityisen suurella tarkkuudella nyt seurataan ja tuodaan ensi vuoden loppuun mennessä selvitys, onko tällaisia esitettyjä ongelmia siinä määrin kuin nyt on pelätty, ja jos on, silloin katsomme, mitä me voisimme asialle tehdä. Kuitenkin silloinkin meidän pitää muistaa, että direktiivi meidän toimiamme omalta osaltaan säätelee.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Toivon, että kävitte tullessanne Valtiosalin ikkunoista katsomassa, mitä mieltä kuluttajat ovat tästä mediayhtiöiden masinoimasta lakiesityksestä. Haluan myös kiittää kulttuuriministeriä siitä, että hän oli paikalla keskustelun alkuvaiheessa. Tästä voisivat muut, hänen kollegansa, ottaa oppia. Sääli vain, että hän ei ole kuulemassa tätä kommenttia viimeisimmästä puheenvuorostaan. Siitä sai nimittäin sellaisen käsityksen, että tekijänoikeudet katoaisivat johonkin, jos tätä lakia ei hyväksytä. Eivät ne mihinkään katoa. Vanha laki on voimassa siihen asti, kunnes saadaan uusi tilalle.

Arvoisa puhemies! Kuten tekijänoikeuslain jatketussa ensimmäisessä käsittelyssä lupasin, keskityn tänään tämän esityksen yksityiskohtiin. Haluan perustella, miksei eduskunnan tule mielestäni hyväksyä tätä lakiesitystä; mitkä esityksen heikkoudet ja vaarat ovat mielestäni niin suuret, ettei lakia saa päästää voimaan, vaikka hallitukselle annettaisiinkin tiukka ponsi pahimpien ongelmien korjaamiseksi; miksi olen valmis lykkäämään niitä monia parannuksia, joita tämä laki toisi esittävien taiteilijoiden asemaan, joista monet edustajat, esimerkiksi Sirnö ja Ojansuu, olivat perustellusti huolissaan jatketun ensimmäisen käsittelyn puheenvuoroissaan.

Aloitan mielestäni hankalimmasta eli 11 a §:stä, jota esitin ensimmäisessä käsittelyssä muutettavaksi. Kysymyshän kuului, saako tietokoneohjelmia ja tietokantoja jatkossa ladata netistä. Vastaus on selvä: saa. Mutta kolmas osapuoli, tietokoneohjelman tai tietokannan välittävä operaattori, rikkoo lakia tehdessään kyseisistä ohjelmista tai tietokannoista tiedonsiirron vaatimia välikopioita. Lisäksi muut tietoliikennettä säätelevät lait velvoittavat Internet-palveluntarjoajat huolehtimaan tietoliikenteestä. Liikkuu piuhassa sitten sähköpostia, voippipuheluita tai ohjelmatiedostoja, Soneran ja Saunalahden täytyy lain mukaan välittää kaikki tietopaketit. Ne eivät voi kieltäytyä ottamasta välikopioita myös ohjelmatiedostoista tai tietokannoista, sanoo tämä laki mitä tahansa.

Esityksen 19 §, niin sanottu Eta-raukeaminen, on puolestaan herättänyt tunteita valtavirrasta poikkeavan kulttuurin harrastajien joukossa. Suomeen ei tämän lain tultua voimaan saa tuoda edelleen välitettäväksi sellaisia teoksia, joita ei ole julkaistu Euroopan talousalueella. Esimerkiksi Aasiasta ja Afrikasta tulleita siirtolaisia palvelevat etniset kaupat joutuisivat poistamaan itse tuomansa elokuvat, äänitteet ja kirjallisuuden hyllyistään. Vastaavasti yliopistoissa yleiset kirjojen kimppatilaukset Eta-alueen ulkopuolelta muuttuisivat laittomiksi, jos tilattuja kirjoja ei ole julkaistu Euroopan talousalueella.

Onneksi hallitus päätti kuitenkin tässä kohtaa hieman venyttää EU:n tekijänoikeusdirektiivin kirjainta. Direktiivi on nimittäin paljon tiukempi kuin tämä lakiesitys. Sen mukaan maahan ei olisi saanut tuoda kirjoja tai äänitteitä edes tuliaisiksi. Jos direktiiviä olisi noudatettu, meitä odottaisi tulevaisuudessa valtakunnan rajalla huumekoirien lisäksi videonoutaja, joka on koulutettu tunnistamaan dvd-levyjen ja painomusteen tuoksu. Toisaalta se, että direktiiviä venytettiin tässä kohdassa, pakottaa kysymään, miksei sitä venytetty myös muissa kohdissa.

Sitten on tietysti se lakiesityksen kaikkein eniten puhuttanut kohta eli 50 a ja 50 b §, jonka mukaan omistamastaan teoksesta saa ottaa kopion omaan käyttöön, kunhan ei kierrä kopioinnin estävää kopiosuojausta. Tähän logiikkaan ei insinöörin järki taivu. Olen yrittänyt lukea noita pykäliä etuperin ja takaperin, mutta minä en yksinkertaisesti ymmärrä niitä. Se on paradoksi, joka kumoaa itse itsensä. Tuon paradoksin rikkomisesta on kuitenkin säädetty 56 e §:ssä sakkorangaistus. Tämä omasta kopiosuojatusta teoksesta omaan käyttöön tehdystä kopiosta määrätty sakkorangaistus on myös siksi erikoinen, että tämä lakiesitys ei määrää mitään rangaistusta henkilölle, joka imuroi samaisen teoksen verkosta itselleen ilmaiseksi maksamatta tekijälle yhtään mitään. Voisiko joku ystävällisesti selittää minulle, mitä mieltä tässä on? (Ed. Laakso: Karpela tulee kertomaan!)

Julkisuudessa on keskusteltu paljon myös siitä, tuleeko Linuxin libdvdcss-kirjastosta tai Macintosh-tietokoneista tämän lain myötä laittomia. Yksiselitteisesti ei tule, koska niitä voidaan käyttää myös muihin tarkoituksiin kuin suojausten kiertoon. Tämä rajaus kopiosuojauksen kiertoteknologian kieltävässä 50 b §:ssä on sinänsä välttämätön, koska muuten jopa piirtoheitintussit muuttuisivat Suomessa laittomiksi. Edellinen tekijänoikeuslakiesitys olisi tarkoittanut tätä. Piirtoheitintussin avulla kun voi kiertää erään cd-levyissä käytetyn kopiosuojauksen. Käytännössä rajaus on kuitenkin mieletön, sillä mikä tahansa kiertoteknologia muuttuu lailliseksi heti, kun se pultataan jonkin laajemman kokonaisuuden osaksi. Mitä mieltä on kriminalisoida ja sanktioida yksittäinen kopiosuojausten purkamiseen tarkoitettu ohjelma, kun sama purkuominaisuus on laajemman ohjelmistokokonaisuuden osana laillinen?

Paljon huolestuneempi olenkin 50 b §:n toisesta ongelmasta. Lakiesityksen perusteluissa esitetään nimittäin tulkinta, että organisoitu keskustelu tai tiedon jakaminen kopiosuojauksista voisi täyttää suojauksen kiertämiseen pystyvien laitteiden, ohjelmien tai palvelujen levittämisen määritelmän, mistä maksimirangaistus on vuosi vankeutta. Vastaavien pykälien nojalla on jo maailmalla Saksassa ja Yhdysvalloissa haastettu tiedotusvälineitä oikeuteen. Myös yksityinen, yliopistojen ja alan yritysten ulkopuolella tapahtuva kopiosuojauksen tutkimus ollaan vastaavalla logiikalla kieltämässä. Kuvitelkaapa, että esimerkiksi turvavyöpakosta säätävän lain perusteluissa sanottaisiin, ettei turvavöiden kestävyydestä saa julkisuudessa keskustella eikä niitä saa tutkia. Siitä nousisi varmasti julkisuudessa kohtalainen meteli.

Kopiosuojausteknologiat ovat siis tässä esityksessä hyvin suojattuja. Sen sijaan esitys ei kiellä esimerkiksi sellaisia suojausteknologioita, jotka eivät toimi standardin mukaisissa laitteissa tai jotka muuttavat sisällön kuunteluun käytetyn tietokoneen käyttöjärjestelmää, siis särkevät sen. Eräät paljon kehutut niin sanotun toisen polven kopiosuojaukset nimittäin tekevät näin.

Ehdotuksessa uudeksi tekijänoikeuslaiksi määritellään useita rikoksia, joista voi saada enintään yhden vuoden vankeutta. Näitä ovat ainakin teknisen toimenpiteen kiertäminen teoksen kopioimiseksi tai muuten tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa; tai suojauksen kiertämiseen tarkoitetun välineen levittäminen, vuokraaminen, mainostaminen tai myyminen. Tällainen väline oli esimerkiksi viimeisimmän Enter-lehden liitteenä. Suojauksen kiertämiskeinon julkaiseminen: Kerron siis nyt, kun kopiosuojaus vielä kuuluu sananvapauden piiriin Suomessa enkä joudu tästä linnaan, että monet uusista cd-kopiosuojauksista voi kiertää painamalla tietokoneen shift-nappulaa, kun laittaa levyn koneeseen. Oletan, että tämä tieto poistetaan eduskunnan palvelimelta heti, kun tämä laki tulee voimaan. Nämä olisivat siis rangaistavuudeltaan saman luokan rikoksia kuin väärän rahan käyttö ja seksin ostaminen alaikäiseltä.

Tätä lakiesitystä on puolusteltu muun muassa kirjastojen aseman puolustamisella. Laki ottaakin pääosin mukaan lakitekstiin säädökset eräiden kirjastojen oikeudesta valmistaa kopioita. Lakiesityksen 16 a §:ään on kuitenkin jätetty teknisesti rajoittava ilmaisu, jonka mukaan kopiot saa ottaa valokopioimalla tai vastaavalla menetelmällä. Kopiointioikeus rajoittuu siis paperille painettuun aineistoon. Tämän rajauksen poistaminen on ollut kirjastoalan keskeinen muutostoive, mutta esimerkiksi Kirjastoseuran ex-puheenjohtaja Kaarina Dromberg ei kulttuuriministerinä eikä sivistysvaliokunnan puheenjohtajana ottanut tätä toivetta huomioon.

Lopuksi: Auttaako tämä laki verkkopiratismiin, kuten on väitetty? Eipä juuri. Sisältöjen massalevitys Internetissä ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa on laitonta jo nyt. Syytteitä luetaan tälläkin hetkellä, kuten oikein on. Vastoin yleistä käsitystä tämä laki ei nimittäin millään tavalla kovenna tai lisää piratismista annettavia rangaistuksia. Tästä laista käydyssä keskustelussa on yritetty tahallaan sekoittaa verkkopiratismi ja omien sisältöjen kotitarvekopiointi toisiinsa. Unohdetaan, että verkkopiraatille riittää yksikin purettu kopio millä maailman kulmalla tahansa. Se leviää parissa päivässä kaikkialle maailmaan, eikä sellaista kopiosuojausta ole mahdollista edes tehdä, ettei sitä pystyttäisi avaamaan. Eikä se voi olla edes kovin vaikeaa, koska muuten tavalliset soittimet eivät pystyisi näyttämään näiden levyjen sisältöjä. Niiden on pystyttävä purkamaan se. Niissä on oltava riittävä laskentateho, ja niistä ei haluta tehdä liian kalliita. Sen sijaan tästä laista on runsaasti haittaa aivan tavalliselle lainkuuliaiselle kuluttajalle.

Arvoisa puhemies! Näillä perusteilla ehdotan, että nyt käsittelyssä olevat tekijänoikeuslainsäädäntöä koskevat lakiehdotukset hylätään.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Me kansanedustajat olemme saaneet kansalaisilta runsaasti kirjeitä, ennen kaikkea varmasti sähköpostiviestejä, (Ed. Kankaanniemi: Se on hieno asia!) tämän asian puitteissa. — Kuten ed. Kankaanniemi salista huutaa, se on hieno asia. Näin on. Se on hieno asia, että kansalaiset ottavat meihin yhteyttä.

Arvoisa puhemies! Luen eräästä kirjeestä pari lausetta. "Arvoisa herra Kiljunen! Minusta tuntuu, että teiltä yksinkertaisesti puuttuu tarpeellinen poliittinen kantti tekijänoikeuslain suhteen. Vai eikö oma ymmärrys riitä näin monimutkaisten asioiden kanssa? Hävetkää. Suosittelen, että rupeatte vihdoinkin ajamaan kansalaisten asioita tosissaan ja äänestätte kyseistä lakia vastaan." Sitten siinä on allekirjoitus. Juuri saimme äsken opposition edustajalta, ed. Kasvilta, tämän hylkäysesityksen.

Jotta emme joutuisi tätä kokonaisuudessaan monimutkaista ja hankalaa ja monessa mielessä hyvää tekijänoikeuslakia hylkäämään, niin suuren valiokunnan puitteissa kun tätä jouduttiin käsittelemään, päädyimme hallitusryhmien toimesta siihen lausumaesitykseen, jota täällä on tänään arvosteltu.

Ongelmahan on itsestäänselvä. Tämän yksittäisen kysymyksen osalta ongelma oli sikäli hankala, että selvästi näimme, että tekijänoikeuksien haltijoiden oikeudet ja kuluttajien oikeudet tässä yksittäisessä kysymyksessä olivat selvästi vastakkaisia. Sen lisäksi suurella valiokunnalla oli ongelmana se, että meillä oli, todellakin, ristikkäisiä arvioita valmistelevilta valiokunnilta, ennen kaikkea sivistysvaliokunnan kanta, joka hyvin selkeästi lähti tekijöiden oikeuksista, ja toisaalta perustuslakivaliokunnan kanta, joka myöskin huomioi sen, että kuluttajan oikeudet tässä yhteydessä tulisi huomioida. Kun tätä asiaa sitten käsiteltiin suuressa valiokunnassa, niin hallitusryhmien edustajien toimesta ensin mietittiin hyvin vakavasti ja pohdittiin myöskin suhteessa hallitukseen sitä, voitaisiinko tässä lähteä lakipykäliä muuttamaan, tässä kiireessä vielä lakipykäliä muuttamaan suuren valiokunnan toimesta, mikä olisi ollut hyvin poikkeuksellinen menettelytapa, koska meillä ei asiantuntijakuuleminen tässä yhteydessä ollut mahdollinen.

Toinen mahdollisuus oli lähteä vahvalla edellyttävällä lausumalla. Me näimme, että lain tekstin pykälän muuttaminen oli sekä poliittisesti että teknisesti vaikea, poliittisesti sikäli, että tässä oli todellakin eri valiokuntien ristikkäisiä kantoja olemassa, ja teknisesti juuri sen vuoksi, että suuren valiokunnan työhön ei suoranainen lainsäädäntötekstien ja pykälien muotoilu kuulu. Tämän vuoksi päädyttiin tähän vahvaan, voimakkaaseen lausumaan — todella alleviivaan sitä, ed. Laakso ja eräät muutkin, jotka aliarvioivat tämän lausuman merkitystä — lähdettiin voimakkaaseen lausumaan, ja olennaista on myöskin, että hallitusryhmät suuressa valiokunnassa neuvottelivat ja keskustelivat tästä asiasta yhdessä hallituksen kanssa, ministeri Karpelan kanssa erityisesti.

Siinä mielessä on hyvin outoa, että täällä nyt heitetään kysymys siitä, että ministerin arvovalta ikään kuin olisi ollut esteenä tämän asian luontevalle käsittelylle eduskunnassa. Päinvastoin ministerin hyvä arvovalta ja leveät hartiat tässä kysymyksessä tukivat monella tavalla sitä työtä, että löysimme sellaisen lausuman, sellaisen ratkaisun, joka sijoitti kirkon keskelle kylää. Yrittää siis huomioida sekä tekijänoikeuksien haltijoiden että kuluttajien oikeutetut oikeudet.

Lähtökohtana on siis tässä se, että teknisten suojauksien murtamista ei voida lainsäädäntöteitse lähteä sallimaan. Mutta toisaalta on olemassa se vahva intressi, joka kuluttajilla täytyy olla: kotikäyttöön kopioida teoksia, joita ovat hankkineet.

Ed. Kasvi täällä ironisoi, että ongelmana on, että saa ottaa kopion, mutta ei saa purkaa kopiosuojausta, ja hallitus kuulemma on keksinyt tavan, miten tämä hoidetaan. Ei hallitus ole keksinyt mitään, mutta markkinat ovat keksineet sen tavan, millä tämä dilemma hoidetaan. Sitä kautta, että, kuten ministeri täällä moneen kertaan jo totesi, meillä on niin sanotut toisen polven suojaustekniikat olemassa, jotka mahdollistavat muutaman kopion tekemisen kotikäyttöön, jolloin täältä markkinoiden kautta tämä ilmiö tässä mielessä voidaan yrittää ratkaista. Sehän on myöskin se henki, mikä tässä direktiivissä on esillä. Aivan oikein, tunnistetaan tarve siihen, että tässä asiassa, jotta kuluttajien intressit tulevat huomioitua, saattaa olla paikallaan myöskin lainsäädäntöteitse tätä asiaa viedä eteenpäin, jos kuluttajien oikeutetut intressit eivät tässä huomioidu. Siksi oli hyödyllinen se ajatus, mikä tässä ponnessa nyt on hyvin vahvasti esillä, että vuoden päästä eli vuoden 2006 loppuun mennessä opetusministeriöltä edellytetään — tämä on hyvin olennaista — selvitystä, että kuluttajien intressit on huomioitu, ja tarvittaessa ryhdytään toimenpiteisiin, jos näitä ei ole riittävästi huomioitu.

Tämä mahdollistaa markkinoiden kehityksen seuraamisen ja mahdollistaa myöskin sen, että voidaan sopivasti konsultoida tämän vuoden aikana nyt sitten eri tahoja, ovat ne sitten kuluttajatahoja, kuluttajajärjestöjä, tai tekijänoikeuksien haltijoita, ja löytää se muotoilu, jolla tästä ongelmasta, joka tässä nyt on ilmiselvästi ongelma, selvitään. Ja, kuten sanottu, ajatus lainsäädäntötoimenpiteestä, joka tähän lausumaan on laitettu, on todellakin siinä mielessä ajateltu kattavaksi, että tämä tarkoittaa niitä kaikkia lainsäädäntötoimia, lainsäädäntöä, joka Suomessa vaikuttaa. Ja Suomessa vaikuttaa sekä kansallinen lainsäädäntö että, niin kuin tässä keskustelussa on selvästi tullut esille, myöskin unionin lainsäädäntö. Ja luonnollisesti Suomen hallitus seuratessaan näitä asioita, pyrkiessään vaikuttamaan lainsäädäntöön huomioi nämä eri lainsäädäntötasot.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Vanha tuomarinohje sanoo niin, että mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan. Käsittelyssä oleva tekijänoikeuslakipaketti on selkeästi osoittautunut sellaiseksi, että siinä ei oikeus ja kohtuus tasapuolisesti toteudu, ja silloin ei pidä lakia säätää. Vanha viisaus pysyköön edelleen johtolankanamme.

Tämän johdosta, herra puhemies, kannatan ed. Kasvin tekemää lakipaketin hylkäysehdotusta.

Piratismia vastaan meidän on taisteltava. Se on suuri ongelma ja kasvava ongelma. Torjuntaan pitää uusiakin keinoja löytyä. Mutta toisella puolella on pidettävä myös yksilön oikeudet ja kohtuullinen asema, ja ne pitää lainsäädännössä turvata. Tämä lakipaketti, niin kuin on kuultu jo moneen kertaan, on sekava, epälooginen ja valitettavasti yksipuolinen. Yksipuolinen on jo sen taustalla oleva EU-direktiivi, johon täällä voimakkaasti vedotaan ja jonka mukaisesti laki väitetään laaditun. Tämä yksipuolisuus johtaa nyt siihen, ainakin uhkaa johtaa siihen, että suuri osa kansasta ihan tavallisessa normaalielämässään syyllistyy rikokseen, ja tällaista eivät ihmiset voi ymmärtää eivätkä pitää hyväksyttävänä. On aivan selvää, että jos minä hankin tuotteen ja monistan sen ja myyn niitä eteenpäin, niin se on väärin, mutta jos minä hankin tuotteen ja otan sen omaan käyttööni, niin minulla täytyy oikeus kopiointiin olla ja vielä enemmän silloin, jos olen tuotteen ostanut jo jokin aika sitten ja haluan sen ottaa käyttöön; on selvää, että minulla tulee olla kopiointioikeus. Jos muutoin olisi, niin se jo loukkaisi tätä meidän perustuslaillista omaisuuden suojaakin, josta tässä yhteydessä ei ole ehkä riittävästi puhuttu.

Tähän tekijänoikeuslakiehdotukseen liittyy nämä ongelmat, mitkä ed. Kasvi äsken toi jälleen erinomaisesti, selkeästi ja osin ihan humoristisestikin esille vakavassa asiassa. Tässä ei huumorilla sinänsä ole paljon sijaa, mutta erikoista on, että tämä johtaa jopa ihan naurettavuuksiin asti. 11 a §:ssä on ongelmia, 19 §:ssä on vieläkin jonkin verran ongelmia, ja ennen kaikkea ongelmallisia ovat sitten nämä 50 a ja 50 b §, joita ei ole korjattu siihen muotoon, että ne olisivat oikeudenmukaisia ja kohtuullisia. Eli totean, että on useampi pykälä, joissa on ongelmia. Saattaa olla, että nämä kaksi ensin mainittua ovat aika selkeästi direktiivistä johdettuja, ja silloin ne ovat sen takia tällaisia kuin ovat, kelvottomia kuitenkin suurelta osin. Mutta 50 a ja 50 b § eivät voi olla täysin riidattomasti direktiivin edellyttämiä siinä muodossa, missä hallitus ne on lakiesitykseen kirjoittanut ja missä ne ovat nyt tulossa hyväksytyiksi, ellei tuo meidän tekemämme hylkäysesitys saa enemmistöä.

Sivistysvaliokunta itse toteaa mietinnössään sivulla 5, että tämä tulkinta, jonka ministeriö ja valiokunta on ottanut, perustuu keskusteluihin. Tässä samassa sivistysvaliokunta itse toteaa, että direktiivi ei tällaista edellytä, ja siitä voi todeta, että sitä ei ole välttämätöntä tulkita näin ahtaasti ja, sanoisiko, kansalaisen oikeustajun vastaisesti kuin mitä on tapahtumassa. Eli meillä täytyy olla ja onkin liikkumavaraa.

Jatketussa ensimmäisessä käsittelyssä tämä muutosehdotus, joka omassakin vastalauseessani suuren valiokunnan mietinnössä oli, kaatui, ja meillä on käsittelyn pohjana ensimmäisessä käsittelyssä hyväksytty laki. Kun se on erityisesti tältä osin ja muutamilta muilta osin ja lisäksi sekavuuden, epäloogisuuden vuoksi ja tekijät kontra kuluttajat tarkastelukulmalta epäoikeudenmukainen, niin täydet perustelut koko paketin hylkäämiselle on, ja jos tämä hylätään, se pakottaa hallituksen tuomaan uuden esityksen, jossa perustellaan nämä asiat kunnolla. Täällähän ei ole esimerkiksi perustuslakivaliokunnan nimenomaiseen huomautukseen otettu mitään kantaa sivistysvaliokunnan toimesta. On aika poikkeuksellista, että näin on tapahtunut. Onko sitten syy se, että ei löydy selityksiä vai onko se vain muu laiminlyönti, niin se on tietysti kysymys, joka jää nyt tässä avoimeksi.

Herra puhemies! Kannatan siis tätä lain hylkäystä, ja koko kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä kannattaa lain hylkäämistä ja edellyttää, että hallitus tuo pikaisesti uuden esityksen ja se sitten käsitellään asianmukaisesti ja erityisesti näiltä osin, mitkä ovat tässä epätyydyttävällä tavalla esitettyjä.

Herra puhemies! Toinen asia, johon vielä puutun, on tämä jumalanpalvelusmusiikki. Perustuslakivaliokunnan kannan mukaisesti se vapautettiin tekijänoikeusmaksuista, mutta tämä johtaa siihen, että jumalanpalvelusmusiikin tekijät ovat huonommassa asemassa kuin muut, ja siksi katson, että vaikka perustuslakivaliokunta noin totesi, niin on syytä asiaa vielä tarkastella ja voitaisiin laatia tällainen erityinen järjestelmä kirkko- ja hengellisen musiikin osalta. Siksi ehdotan, herra puhemies, seuraavaa lausumaa:

"Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää mahdollisuudet perustaa yhdessä kirkkojen ja muiden uskonnollisten yhteisöjen kanssa rahasto tai muu vastaava menettely, jolla turvattaisiin jumalanpalvelusmusiikin osalta tekijöiden edut mahdollisimman kattavasti ja oikeudenmukaisesti."

Tällä menettelyllä, esimerkiksi erillisellä rahastolla, johon seurakunnat maksaisivat jokaista jäsentä kohti jonkun tietyn vuosittaisen summan ja opetusministeriö panisi ehkä pienen pohjarahan, voitaisiin sitten luoda järjestelmä, jolla myös tämän musiikinalan tekijät saisivat korvauksen työstään. Järjestelmä ei olisi varmaan ihan niin oikeudenmukainen kuin on tämä itse tekijänoikeuslain järjestelmä, koska tällä erillisjärjestelyllä vältettäisiin se byrokratia, joka olisi syntynyt, jos olisi kirkkomusiikki pantu normaalin järjestelmän sisälle. Sitä ei kirkko halunnut eikä perustuslakivaliokunta katsonut uskonnonvapauden näkökulmasta mahdolliseksi, ja siksi ehdotan, että tällainen lausuma tässä yhteydessä hyväksyttäisiin ja sen myötä tämäkin asia saisi järjestäytyneen kohtuullisen lopputuloksen.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Suomessa on monta hyvää asiaa luovan työn tekijöiden kannalta, jotka oikeastaan voisivat olla vientituotteitamme muualle maailmaan. Meillä on hyvät julkiset apuraha-, stipendi- ja taiteilijaprofessorijärjestelmät. Meillä kannustetaan julkisiin taidehankintoihin. Meillä on myöskin hyvitysmaksu, joka on tuonut tekijöille korvauksia, kun olemme kuunnelleet musiikkia ja kopioineet sitä omaan käyttöömme, esimerkiksi.

Silti olen sitä mieltä, että tekijät tarvitsevat ajanmukaisen ja modernin tekijänoikeuden suojan. On aivan oikein lukea tekijänoikeus, niin kuin se luetaankin, perustuslakiemme mukaan omaisuuden suojan piiriin, jossa tekijöillä on paitsi taloudellisia intressejä vaalittavana myöskin moraalisia ulottuvuuksia oikeudestaan omiin tuotteisiinsa. Nykyinen tekijänoikeusmenettelyhän esimerkiksi tarkoittaa sitä, että jos minä haluan tuottaa äänilevyn, kuten olen tehnytkin ja valinnut sinne joitakin kappaleita, minun on kysyttävä tekijöiltä, suostuvatko he siihen, että käytän heidän teostansa tässä levyssä, koska olen poliitikko ja levyn tarkoitusperä on tässä mielessä poliittinen. Tämäntapaiset tekijänoikeuden suojat ovat mielestäni aivan perusteltuja ja lähtevät siis perustuslain 15 §:stä.

Tekijänoikeuslainsäädäntö ei kuitenkaan niinkään säätele tekijän ja julkisen vallan välisiä suhteita, vaan se on ennen muuta tekijän, tekijänoikeuksien haltijoiden ja teosten käyttäjien välisiin suhteisiin puuttuva. Sen vuoksi on äärettömän tärkeätä nyt alleviivata sitä, mikä oli perustuslakivaliokunnan rooli koko tekijänoikeuslainsäädännön hyvin pitkässä ja monipolvisessa käsittelyvaiheessa. Meidän tehtävämme oli asettaa erilaiset perusoikeudet suhteessa toisiinsa ja yrittää löytää näitten välille tasapaino niin, että tekijät, tekijänoikeuksien haltijat ja käyttäjät voisivat olla kukin tyytyväisiä, ehkä ei täysin, mutta kuitenkin niin, että on sellainen legitiimi ymmärrys siitä, että tuo ja tuo asia pitää voida hyväksyä, koska se on tekijän intressissä, tai tuo ja tuo asia on hyväksyttävä, koska se on kuluttajien intresseissä. Ei ole siis mikään helppo tehtävä tehdä sellaista lainsäädäntöä.

Voikin sanoa, että vaikka sivistysvaliokunta on tehnyt muutoin aivan erinomaista työtä, kuunnellut paljon asiantuntijoita ja yrittänyt löytää hyviä muotoiluja lainsäädäntöön, onhan tämä tekijänoikeuslainsäädäntö epäselvä, tulkinnanvarainen, ja onhan kaiken kaikkiaan ajatus siitä, että entistä tekijänoikeutta parsitaan ja paikataan ja yritetään sovittaa tekijänoikeudet moderniin tietotekniikkaympäristöön niiltä ajoilta, kun vaan painettiin kirjaa ja kuunneltiin radiota, aikamoinen urakka. Sen vuoksi minusta ei ollenkaan pidä täällä nyt valmistelijoiden eikä ministeriön eikä kenenkään muunkaan pahastua siitä, että eduskunnassa on ollut erittäin voimakasta tarvetta vaatia tänne asianmukaista, ymmärrettävää ja selkeää uutta tekijänoikeuslainsäädäntöä. Sehän koskettaa meistä joka ikistä, ja sen vuoksi on tietysti hyvän lainsäädännön näkökulmasta tämän kaltaisen vaatimuksen esittäminen mitä perustelluinta.

Ed. Kasvi on täällä kiinnittänyt omassa puheenvuorossaan huomiota hyvin moniin sellaisiin epäkohtiin tässä lainsäädännössä, joihinka perustuslakivaliokuntakin jo jossain määrin kiinnitti huomiota. Mutta kun laki on monipolvinen ja monimutkainen, yritimme tietysti erityisesti vain katsoa nyt sitten kuluttajien ja tekijänoikeuksien välisiä suhteita. Mutta onpa sivistysvaliokuntakin löytänyt laista paljon huomautettavaa ja kiinnittää lausumassaan huomiota esimerkiksi siihen epäkohtaan, että vanhojen valokuvien käytön suhteen tekijänoikeus on hyvin rajoittava.

Tuntuuhan se nyt vähän hassulta, että kun patenttioikeus on 20 vuotta — sillä joka keksii uuden asian, on suojaa 20 vuotta — mutta tekijänoikeuksien suoja on 70 vuotta. Mitä siitä nyt tulisi, että panen isoäitini kuvan vaikkapa omalle sivulleni nettiin, siitä joutuisi maksamaan tekijänoikeudesta? Tässä mielessä voi kysyä, onko kaikki ihan oikeasuhtaista. Onhan tietysti ongelmallista toden totta se, että Eta-alueen ulkopuolelta ei voisi tuoda levyjä, sarjakuvia, muunlaisia tuotteita. Sehän johtaisi ja johtaa jo nyt kulttuurin yksipuolistumiseen, joka on vastoin kaikkia niitä monikulttuurisuuden ja moniarvoisuuden periaatteita, joihinka suomalainenkin kulttuuri-ilmasto rakentuu.

Myönteistä toki sitten tämän uuden tekijänoikeuslainsäädännön näkökulmasta on se, että piratismin suhteen meidänkin kuluttajina täytyy vähän tuolla naapurimaissa käydessämme katsoa, mahtaako tämä nyt olla vain aito kopio vai vain aito tuote. Sehän on positiivista, kuten myöskin tietysti se, että musiikin tekijät tulevat saamaan nyt myöskin esitettävistä musiikkivideoista korvausta. Nämähän ovat asioita, joita entisessä maailmassa ei tultu ajatelleeksi, mutta nykyisessä maailmassa ne ovat arkipäivää. On siis jotain hyvääkin.

Ed. Kimmo Kiljunen täällä sanoi, että se suuren valiokunnan ratkaisu, että ei korjattu pykälää, vaikka siihen oli kaikki edellytykset, vaan tehtiin tämä ponsi, joka sitten tarkoittaisi sitä, että markkinat hoitaisivat tämän kuuluisan "omaan käyttöön" tarkoitetun tuotteen kopioimisen, johtaa mielestäni kyllä aika helposti ojasta allikkoon. Se, että tuottajat määrittelisivät markkinoilla sen, kuinka monta kopiota voi ottaa ostamastaan tuotteesta, antaa myöskin samalla tuottajille täydellisen määräysvallan siitä, millaisia laitteita kuluttajien on hankittava ja millaisia ohjelmia käytettävä. Tämä mielestäni on moniarvoisen tietoyhteiskunnan kannalta erittäin suuri uhka.

En kuitenkaan aio äänestää lain hylkäämisen puolesta, ja siihen on sellainen syy, että mielestäni tämä ajatus siitä, että verkot ovat täydellisen vapaa alue ja suuri etuoikeus ja jollakin tavalla jokaisen kuluttajan nautintaoikeuteen kuuluvia, on mielestäni hiukan pulmallinen, sillä teknologia ei ole mikään väline eikä se ole myöskään neutraali. Internet ehkä kehitettiin julkisin varoin, mutta kyllä se on yksityisomistuksessa ja se operoi kaupallisesti. Kaikessa mediassa näkyy selvästi keskittyminen ja erilaisten mediatavaratalojen merkityksen kasvu. Julkisen vallan keinot hallita tätä kehityssuuntaa ovat vähäiset. Verkkomaailmassa ovat täsmälleen samat kapitalistisen talouden luonteenpiirteet: omistus on yksityistä ja verkkomaailmaa säännellään vähän. Se on omistushaluista, kasautuvaa ja kaupallista, ja siksi sinne tarvitaan uusia pelisääntöjä, myöskin niitä pelisääntöjä, jotka suojaavat tekijöiden oikeuksia, kuitenkaan polkematta kuluttajien oikeuksia.

Parasta olisi, jos tekijänoikeuksissa — kaupallisissa verkoissa, joissa aika häikäilemättä laillisesti ja usein laittomasti käytetään tuotteita ilman korvausta — löydettäisiin joku muu tapa kuin sellainen, joka tulee omaan kotiini, tekee minusta varkaan, rikollisen, ja josta aiheutuu se, että minua vastaan voidaan nostaa kanteita, koska näin ei mielestäni asianlaita ole. Itse asiassa tekijänoikeuslainsäädännössä on myöskin sivuutettu it-alan luovien tekijöiden oikeudet, mikä omasta mielestäni osoittaa juuri sitä, miten pulmallista on vanhaa lakia yrittää soveltaa täydellisesti uuteen toimintaympäristöön.

Tarvitsemme siis kokonaisuudistuksen, joka on selkeä, joka turvaa kuluttajien oikeudet, myöntää myöskin tekijöiden oikeutetut pyrkimykset, on legitiimi, ei tee laittomiksi sellaisia asioita, jotka ovat laillisia, tekee tuotteiden käyttämisen mahdolliseksi. Legitiimisyys tarkoittaa myöskin sitä, että tekijänoikeutta ei venytetä liian pitkälle eikä myöskään niin, että kuluttajat voisivat häikäilemättä ilman korvauksia käyttää kaikkea sitä, mitä luova työ on tuonut tuotokseksi.

Must carrystä lupasin sanoa edellisellä kerralla, koska tämä on jo kolmas kerta, kun puhun tekijänoikeuksista. On kysytty, miksi en ole jättänyt asiasta eriävää mielipidettä perustuslakivaliokunnassa. Siksi en ole jättänyt, että tämä tasapaino on ollut juuri se tarpeellinen asia, joka on pitänyt hakea. Must carryssähän on kysymys siitä, että kaapelitse on 40 prosenttia katsottu televisio-ohjelmia ja nyt pitäisi sitten päättää, että teleyritykset olisivat tässä velvollisia myöskin maksamaan tekijänoikeuksista, vaikka se televisioyhtiö on jo maksanut televisio-ohjelmien tekijänoikeuksista. Tämä ei ole mielestäni perustuslain mukaan oikeasuhtaista omaisuuden suojan näkökulmasta, kun lailla olemme tällaisen velvollisuuden televerkkojen haltijoille asettaneet, eikä ole myöskään tekijöiden kannalta kohtuullista saada ikään kuin kahteen kertaan oikeutta. Sen vuoksi en ole siis tässä asiassa ollut eri mieltä kuin perustuslakivaliokunta on ollut.

Tulen kuitenkin, enkä perustele sitä nyt laajemmin, kannattamaan ed. Kankaanniemen pontta sen vuoksi, että minun näkökulmastani hengellisen musiikin oikeudet eivät ole asettuneet niin, että muusikot olisivat samassa rivissä, (Puhemies: 10 minuuttia!) vaan ne ovat asettuneet niin, että tekijänoikeutta ei pidä ulottaa luokkahuoneeseen, ei jumalan palvelemiseen, ei yleishyödylliseen tehtävään. On myönnettävä, että tietoyhteiskunnassa oikeus tietoon on jokaisen kansalaisen oikeus ja tässä suhteessa tekijöidenkin oikeuksille on olemassa rajansa.

Säde Tahvanainen /sd:

Arvoisa puhemies! Varmasti harva tässä salissa on käynyt koko tuon tekijänoikeuslakiesityksen läpi, mutta sivistysvaliokunnan jäsenet sen ovat joutuneet tekemään, ja tässä keskustelussa, voisin sanoa, he ehkä vähän laajemmasta perspektiivistä voivat käydä sitä keskustelua, mistä kokonaisuudesta nyt on kyse, ja puolustaa tätä esitystä ihan ylväästi ja käsittelyä, kun olemme perusteellista työtä tehneet.

Tässä salissa on käyty keskustelua hyvin pienistä yksityiskohdista, toki merkittävistä asioista, myöskin kuluttajien oikeuksista. Haluan tuoda esille, että nimenomaan tällaisen oikean tasapainon etsiminen kuuluu eduskunnan rooliin ja myös sivistysvaliokunnan rooliin. Ministereiden pitää tuoda meille sellaisia esityksiä, joissa pystytään tasapainottamaan eri intressiryhmien etuja näinkin vaikeassa lainsäädännössä kuin mistä tekijänoikeuslaissa on kyse. Siksi haluan tuoda esille sen, että kun lainsäädäntö on näin monimutkainen, on hyvin monia intressitahoja: on luovan työn tekijät, on käyttäjät, on tuottajat, kokonaisuudessaan elokuvateollisuus ja hyvin monta muuta tahoa, esimerkiksi teknologiateollisuus tässä yhteydessä. Kaikki hyvin voimakkaasti tietenkin lobbaavat omaa etuaan. Eduskunta ja valiokunnat joutuvat tekemään arvojensa pohjalta, sen arvomaailman pohjalta, jota kukin edustaa, päätöksen, mihinpäin ja millä tavoin tätä tasapainoa kunkin lainsäädäntökokonaisuuden osalta sitten viedään.

Mielestäni tämä kokonaisuus, jos katsastellaan tätä tekijänoikeuslakia, on aika lailla tasapainoinen. Siinä ei ole kaikissa asioissa noudatettu tekijöiden ja tekijänoikeusjärjestöjen näkökulmaa ja heidän lobbaamiaan viestejä. Monessa suhteessa niitä on parannettu, mutta monessa asiassa he ovat myöskin hävinneet. Siinä ei ole teollisuus yksinomaan päässyt päsmäröimään niin kuin ei pidäkään, eli täytyy ottaa huomioon muutakin. Siinä on myöskin katsasteltu tätä kuluttajan näkökulmaa hyvin monessa mielessä. Mp3-tapaus on tässä suhteessa ehkä poikkeus tämän suuren laajan keskustelun jälkeen, johon vielä palaamme noin vuoden kuluttua. Ei tässä todellakaan ole kyse siitä, että valiokunta ja eduskunta katsastelisivat vain yhden ryhmän näkökulmasta asioita, vaan tekevät arvovalintoja monessa asiassa.

Nostan esille yhden kysymyksen esimerkkinä siitä, missä asioissa tässä arvovalintoja on tehty: sen, kuinka laajasti hyvitysmaksua tullaan soveltamaan erilaisiin laitteisiin tulevaisuudessa. Kun teknologia kaiken aikaa kehittyy ja meille tulee kaikenlaisia uusia kännyköitä ja muita mobiilivälineitä, joilla voidaan katsella televisiota, voidaan lähettää viestejä, kommunikoida eri verkoissa jne., tällä hetkellä tämän nykyisen lainsäädännön pohjalta kaikkiin näihin laitteisiin periaatteessa voitaisiin ulottaa hyvitysmaksu. Tämän lainsäädännön hyväksymisen jälkeen harkitaan aina tapauskohtaisesti, kuinka merkittävässä mittakaavassa näitä tullaan käyttämään kopiointiin, josta sitten hyvitysmaksut taiteilijoille Gramexin ja muiden järjestöjen kautta joudutaan maksamaan.

Tämän tyyppisiä asioita tässä on pohdiskeltu ja käyty todella läpi. Jos tämä yksi mp3-asia on nostattanut kovinkin suuren tunnemyrskyn, voin sanoa, että ei tässä kuluttajanäkökulmaa ole sivuutettu. Jokainen meistä kansanedustajista on myöskin omalla tavallaan kuluttaja ja käyttää samoja tuotteita ja joutuu arkielämässään lastensa tai omakohtaisen kokemuksensa kautta paneutumaan näihin asioihin.

Haluan tuoda myös esille sen, että esimerkiksi opetuksen ja tutkimuksen osalta olemme tehneet tänne muutosesityksiä, joilla pyritään mahdollistamaan se, että mahdollisimman joustavasti ja järkevästi voidaan käyttää erilaisia, voi sanoa, opetus- ja tutkimuskäyttöön tärkeitä materiaaleja siellä luokkahuoneessa, niissä tilanteissa ottaa esimerkiksi joku valokuva, ottaa joku aineisto käsiteltäväksi niin, että joka kerta ei tarvitse erikseen sopia niistä tekijänoikeusjärjestöjen kanssa, vaan ne ovat yleisen kollektiivisen turvan piirissä. Eli monenlaisia käyttäjäryhmiä ja monia näkökulmia on otettu huomioon.

Sitten tekijöiden näkökulmasta. Kun täällä keskustelussa on kritisoitu sitä, että meillä on niinkin mahtavat järjestöt kuin Gramex ja Teosto olemassa ja niitä ei tiettyjen ryhmien mielestä pitäisi edes olla olemassa, vaan pitäisi kenties jollain muulla tavalla pyrkiä sopimaan asioista, niin sanoisinpa, että siinä viidakossa yksikään kuluttaja ei haluaisi elää. Jos jokainen kuluttaja joutuisi sopimaan eri tuottajien kanssa käyttöoikeuksista ja neuvottelemaan, käymään näitä keskusteluja, niin siinä sopassa kyllä varsinkin kuluttaja häviäisi. On hyvä, että meillä on tämmöinen valtakunnallinen kollektiivinen neuvottelujärjestelmä, jossa nämä järjestöt edustavat taiteilijoita ja tekijöitä ja käyvät neuvotteluja tuottajiin päin ja myös kuluttajanäkökulma huomioon ottaen joutuvat käymään sitä keskustelua laajassa kentässä.

Eli tässä suhteessa tämä järjestelmä on meillä kuluttajien suoja, kuluttajansuojajärjestelmä. Tiedät, että kun soitat jossakin maksullisessa yleisötilaisuudessa vaikkapa Michael Jacksonin musiikkia, jos joku vielä Michael Jacksonia soittaa, niin Teostolle ne maksut menevät tai sitten Gramexille. Jos ei järjestelmää olisi, joutuisit etsimään taiteilijan käsiisi tai häntä edustavan tahon, joka maailmassa kenties voi olla siellä Yhdysvalloissa asti, ja silloin vasta kuluttaja sellaisesta tilanteesta kärsisi. Eivät nämä ole niin mustavalkoisia asioita. Tietenkin kun tällaisia kysymyksiä tulee — ja tässä mp3-asiassa nyt tulevat näiden edunsaajien näkökulmat vastakkaisiksi — niin helposti lähdetään ajamaan sitä linjaa, että ok, tällaista järjestelmää ei tarvitse olla ollenkaan olemassa.

Sitten, arvoisa puhemies, haluaisin nostaa esille myöskin sen, että todellakin, kun tässä on laajasta asiakokonaisuudesta kyse, täällä tulee isoja asioita, jotka kuluttajien kannalta ovat tärkeitä kysymyksiä ja myöskin taiteilijoiden näkökulmasta.

Piraattituotteiden maahantuonti, jonka ed. Alho täällä muun muassa otti esille, on tietysti kysymys, jossa pyritään laitonta teollisuutta, mafiaa tukevaa teollisuutta, tuossa rajan takana kitkemään ja tuomaan se kotimaiseksi, mikä vaikuttaa tietysti pitkällä aikajänteellä sekä meidän taiteilijoidemme asemaan että myöskin sitten varmasti levyjen hintaan ja kuluttajien näkökulmasta positiivisella näkökulmalla, jos laitonta aineistoa pystytään karsimaan.

Nettitekijän oikeuskysymyksistä olen samaa mieltä kuin ed. Arja Alho täällä tänään nostaessaan ne esille. Ei netti ole sellainen paikka, että siellä saa tehdä ihan mitä lystää, varastaa toiselta omaisuutta niin sanotusti ja kopioida sitä vapaasti jokaiselle kaverille. Siellä on myöskin olemassa jo tänä päivänä tavallaan rangaistusmenettelyt. Nyt tässä uudessa tekijänoikeuslaissa myöskin sitä asiaa tullaan lisää korostamaan ja hieman vielä ehkä lisää sanktioimaankin. Jos menet sinne vertaisverkkoon ja kopioit naapureilta isoja määriä aineistoja, niin se on laiton teko, ja siitä voidaan rangaista tulevaisuudessa.

Olisi hyvä tässä valistaa meidän nuoriamme erityisesti, jokaisen meidän lapsia, siitä että tämä ei ole ollut tähänkään mennessä sallittua ja varsinkaan tämän lainsäädännön jälkeen ei tämä ole sallittua. Tavallaan tähän asiakokonaisuuteen, että viedään nettiin aineistoja ilmaiseksi ja vaihdellaan niitä siellä kavereiden kanssa, ilman että ostetaan yhtäkään levyä — kenties ensimmäinen levy ostetaan — pyritään tällä lainsäädännöllä myöskin puuttumaan.

Ihan tähän loppuun vielä haluan tuoda esille sen, että kun täällä muutama ponsiesitys tulee huomenna äänestykseen, niin erityisesti tämä kristillisten esitys siitä, että opetusministeriö yhdessä kirkkokuntien kanssa velvoitetaan etsimään sellaista rahastoa, jolla saataisiin kirkkomusiikin tekijöille uusi tekijänoikeusmaksujärjestelmä aikaan, on aikamoista hurskastelua ja populismia tässä vaiheessa, koska kristillinen liitto on vastustanut koko ajan tekijänoikeusmaksujen säätämistä. Tavallaan tuen tätä esitystä ja luulen, että se on luonnollinen jatkumo tämän jälkeen, kun hylätään opetusministeriön valmistelema esitys siitä, että olisi tullut pakkolisenssiin perustuva tekijänoikeuskorvaus kirkkomusiikin tekijöille myöskin jumalanpalveluksista. Varmasti ministeriö puuttuu asiaan ja lähtee käymään neuvotteluja tämän jälkeen, niin että tätä pontta itse asiassa ei tarvita.

Sitten tämän koko lain uudelleenvalmistelun osalta, jota myöskin huomenna esitetään, yhdyn siihen näkökulmaan, että teknisesti tätä lakia pitäisi valmistella uudelleen ja parantaa. Mutta siihen lähtökohtaan, että tällä ikään kuin keppihevosena saataisiin nyt avattua eri intressiryhmien näkökulmasta uusi keskustelu ja lobbauskierros näiden muutosten muuttamiseksi, mitä täällä tämän eduskuntakierroksen aikana on saatu, en todellakaan yhdy ja sen vuoksi en kannata kokoomuksen esittämää ponsiesitystä.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sellainen korjaus vaan, että tämä laki ei tule tekemään rangaistavaksi teoksi tekijänoikeuden alaisen materiaalin imurointia verkosta ilmaiseksi. Tämä tieto on virheellinen.

Jari Vilén /kok:

Arvoisa herra puhemies! Uskon, että tämän tekijänoikeuslain käsittely kokonaisuudessaan on ollut äärettömän opettavainen prosessi koko eduskunnalle ja meille kaikille kansanedustajille ennen kaikkea siitä, kuinka haastavaa EU-direktiivien muuttaminen kansalliseksi lainsäädännöksi käytännössä on ja kuinka paljon mahdollisuuksia tulkintaan, mutta myös mahdollisuuksia ristiriitoihin sieltä käytännössä tulee löytymään.

Minua on ehkä eniten hämmästyttänyt kaksi väitettä tai aihetta, jotka tähän keskusteluun liittyvät. Ensimmäinen on se, jossa on paheksuttu tai hämmästelty sitä kansalaisaktivismin määrää, mikä on kohdistunut tässä asiassa kansanedustajien suuntaan ja ennen kaikkea nuoremmalta väestöryhmältä ja joka on tapahtunut hyvin määrätietoisesti ennen kaikkea sähköpostiviestityksen kautta. Pidän tätä erinomaisena asiana ja muotona vaikuttaa, välittää mielipide, ja muotona, josta meidän kansanedustajien on syytä varmasti oppia myös tulevaisuutta ajatellen. En ole pitänyt sitä eduskunnan arvovaltaa uhkaavana toisin kuin jotkut edustajakollegat, jotka ovat tästä käyttäneet myös puheenvuoroja.

Toinen asia, joka minua hämmästyttää tässä, on väite tai mielipiteet siitä, että suuri valiokunta ei olisi voinut tarttua muuhun kysymykseen kuin kirkkomusiikkiasiaan.

Aiemmassa keskustelussa olen tuonut esille sen, että työjärjestysten mukaan suuri valiokunta voi näin tehdä. Mutta mielestäni enemmän kysymys on periaatteesta, siitä, että jos valiokunta ja valiokunnan jäseniin kuuluvat kansanedustajat löytävät mielestään kysymyksen, jota on syytä selvittää tarkemmin ja jossa heidän mielestään on epäkohtia, niin sitä ei sallittaisi tehdä. Se haaste, mikä on olemassa EU-politiikassa, on se, että suuri valiokunta omalta osaltaan pyrkii tekemään koordinaation, ja tällaisessa yksittäisessä kysymyksessä lopullinen päätös totta kai tehdään täällä salissa.

Pidän valitettavana, että tässä on asetettu arvovaltakysymystä siitä, mikä valiokunta saa, voi tai pystyy tätä asiaa käsittelemään. Mielestäni on sitä parempi, mitä laajempi joukko kansanedustajia kokonaisuudessaan käy tätäkin EU-lainsäädäntöä lävitse, ja niin kuin selvästi on tuotu esille, riippuen varmaan tehtävästä, riippuen painotuksista näkökulmat voivat erota merkittävällä tavalla, ja keskeinen eroavuushan tässä kysymyksessä tulee direktiivin tulkinnasta.

Suurelle valiokunnalle jaettiin ministeri Karpelan toimesta keskustelumuistio, joka pohjautui yhden virkamiehen keskusteluihin tiettynä ajanjaksona toisen virkamiehen kanssa eli komission virkamiehen kanssa. Tämä on nyt se keskeisin peruste, johon pohjautuu se, että tämän lainsäädännön sisällön täytyy olla tämän sisältöinen kuin ministeri Karpela toistuvasti on pyrkinyt perustelemaan. Rohkenen väittää, että jos laittaisimme asialle toisen virkamiehen ministeriöstä soittamaan toiselle pääosastolle tästä samasta kysymyksestä, tulkinta olisi varmastikin sävyltään toisenlainen, jos ei sisällöltään jopa päinvastainen.

Me pohjaamme nyt päätöksemme yhteen mielipiteeseen, yhteen virkamieheen, tämän kahdenvälisiin keskusteluihin, joiden sisällöstä ja sävystä meillä ei ole olemassa tietoa tai tarkempaa informaatiota. Sen takia minun mielestäni aidosti tämän esityksen yksi keskeinen ongelma on se, että meillä on olemassa epäselvyys ja meillä säilyy edelleenkin epäselvyys direktiivin asettamista vaatimuksista ja täytäntöönpanoon liittyvän kansallisen liikkumavaran käyttämisestä.

Toinen kysymys, jota on ansiokkaasti tuotu täällä esille, on se, että tässä lakiesityksessä on kieltoja, määräyksiä, sanktioita, joiden valvonta ja täytäntöönpano on ilmeisen mahdotonta, eivätkä ne ainakaan edistä yleistä lainkuuliaisuutta ja lain kunnioitusta. En usko, että kukaan voi tätä kiistää, eikä mielestäni keskustelussa tätä tosiasiaa ole kiistetty.

Mielestäni myös yhteneväisesti on tuotu esille, että laissa on olemassa epätasapainoa tekijänoikeuksien haltijoiden ja kuluttajan oikeuksien sekä velvollisuuksien ja mahdollisuuksien välillä. Ei mielestäni kukaan puhuja myöskään tätä faktaa ole omalta osaltaan kiistänyt ja kieltänyt.

Nämä kolme keskeistä kysymystä mielestäni ovat ne, jotka voimakkaimmin vaikuttavat ja ovat johtaneet myös siihen, että oma kantani on hyvin kriittinen tämän lakiesityksen tähän muotoon ja myös hallituspuolueiden yhdessä ministeri Karpelan kanssa sopimaan ponsiesitykseen, joka on mielestäni toive ja joka on ilmeisestikin se mahdollisuuksien summa, mikä on voitu saavuttaa ministerin kanssa käydyissä keskusteluissa.

Pidän hyvin valitettavana sitä, että ministeri Karpela, sen jälkeen kun asia ja tähän asiaan liittyvät yksityiskohdat nousivat uudelleen keskusteluun, ensimmäisenä ilmoitti Kiinan-matkaltansa, että missään suhteessa lakia ei voida avata eikä sitä voida tarkistaa. Olisin toivonut häneltä suurempaa harkintaa siinä, että hän olisi tarvittaessa ottanut vaikka uuden aikalisän asian suhteen. Hän ei ole omalta osaltaan muistuttanut siitä, minkä takia lakia käsitellään tai minkä takia sen hyväksyminen tarvitaan: Se on se, että meillä on olemassa jo sanktiot komission puolelta ja tietyt rangaistusvelvoitteet astuvat voimaan Suomea kohtaan, jos tätä lakia ei käsitellä. Mutta nämä sanktiot eivät astu voimaan niin kauan kuin tämän lakiesityksen käsittely eduskunnassa on kesken tai avoinna.

Me olisimme voineet ottaa tahtoessamme ja, jos ministeri olisi halunnut osoittaa hyvää tahtoansa ja ymmärtämystä eduskunnan esille tuomiin huolenaiheisiin, tarvittaessa aikalisän tehdä perusteellinen selvitys vaikkapa sivistysvaliokunnan asiantuntemuksella tarkemmin näistä epäkohdista, mitä nyt on noussut esille, katsoa, onko lopputulos edelleenkin sama vai onko ministerillä omalta osaltaan tarve käydä myös komission kanssa tarkentavat keskustelut näistä yksityiskohdista. Tätä mahdollisuutta ei nyt valitettavasti haluttu käyttää, vaan lähtökohtana oli se, että tämä lakiesitys täytyy saada muuttamattomana lävitse ja hallituspuolueiden tehtävänä on löytää perusteet ja sopia sitten mahdollinen ponsiesitys, jossa tuotaisiin esille ne epäkohdat, joista ei voida kiistaa tehdä mutta jotka eivät sitten muuttaisi peruslähtökohtaa, mikä on esille tuotu.

Se, että en tule itse äänestämään tätä lakiesitystä vastaan huomenna, johtuu puhtaasti ja ainoastaan siitä, että tämä lakiesitys on hyväksyttävä sillä perusteella, että hallitus ei ole valmis käsittelemään lakia uudelleen, hallitus ei ole valmis tekemään tässä vaiheessa muutoksia vaan asettaa tämän seurantaponnen ja meidän on EU-velvoitteiden vuoksi hyväksyttävä tämä lakiesitys.

Mutta jotta voin olla tukemassa tämän kaltaista lähtökohtaa, olen esittämässä lausumaehdotusta, joka mielestäni asettaisi sen velvoitteen, mikä hallituspuolueiden sopimasta lausumaesityksestä tällä hetkellä puuttuu: Mielestäni eduskunnan täytyy edellyttää, että hallitus käynnistäisi välittömästi laajapohjaisen tekijänoikeuslain kokonaisuudistuksen, jonka valmistelussa ovat mukana myös kuluttajan intressejä edustavat tahot. Tässä valmistelussa on selvitettävä ja otettava huomioon tekijänoikeusdirektiivin sallima tosiasiallinen kansallinen liikkumavara, tosiasiallinen kansallinen liikkumavara, ja samoin muissa jäsenvaltioissa omaksuttu lainsäädäntö. Meille on tänäkin päivänä tuotu esimerkki muun muassa ranskalaisesta tulkinnasta tähän kysymykseen. Tarvittaessa hallituksen on myös tehtävä aloite direktiivin tarkistamiseksi, ja hallituksen on, käsitykseni mukaan se on täysin mahdollista, annettava esitys tekijänoikeuslain kokonaisuudistuksesta viimeistään 1.10.2006.

Kerran hallitus ei nyt ole valmis tekemään tätä muutosta, joudumme hyväksymään tämän lain, mutta sillä velvoitteella, että me käynnistämme sitten kokonaisuudistuksen välittömästi. Mielestäni tämä olisi ja on vastuullista politiikkaa, miten tässä kysymyksessä voitaisiin ja pitäisi edetä, jotta eri näkökulmat voidaan paremmin huomioida ja jotta me aidosti löydämme sen tulkinnan ja sen liikkumavaran, minkä direktiivi meille käytännössä mahdollistaa.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vilén suuren valiokunnan puheenjohtajana totesi sillä tavalla, että ikään kuin ministerin arvovalta olisi ollut kiinni tässä neuvotteluprosessissa, ikään kuin ministeri olisi omalla arvovallallaan lähtenyt liikkeelle siitä, että lakia ei muuteta, se hyväksytään sellaisena kuin se on.

Ed. Vilén tietää, kun hänelle on kerrottu, niistä neuvotteluista, joita hallitusryhmien edustajat suuressa valiokunnassa kävivät ministerin kanssa, ja meillä oli esillä myöskin lain muuttamisen mahdollisuus. Siinä ei ollut arvovallasta kysymys vaan siitä, onko teknisesti mahdollista ja poliittisestikaan järkevää tässä vaiheessa lähteä muuttamaan pykäliä suuren valiokunnan käsittelyn yhteydessä. Päädyttiin tähän ratkaisuun, joka on tämä lausuma, ei puututa pykäliin juuri nyt. Mutta katsotaan tilannetta, että nimenomaan kuluttajan oikeudet tulevat tässä huomioitua, ja tarvittaessa sitten vuoden päästä, kun on arvioitu tätä tilannetta uudestaan, katsotaan, minkälaisiin lainsäädäntötoimiin on syytä ryhtyä joko kotoisen lainsäädännön tai tämän direktiivin sisällön muuttamiseksi. Tämä on ollut se lähtökohta. Arvovallasta tässä ei ollut kysymys.

Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni se seikka, jonka ed. Vilén mainitsi — että hän tulee äänestämään tämän lain puolesta johtuen myöskin siitä, että EU-direktiivi tulee täytäntöönpanna — on mielestäni myöskin hyvä huomata sen vuoksi, että tuo direktiivi on jo vuodelta 2001 ja Suomen olisi oikeastaan pitänyt jo saattaa se voimaan. Joka tapauksessa se on järkevää tekijöiden oikeuksien kannalta.

Mutta olen kyllä siinä mielessä taas ed. Kiljusen kanssa eri mieltä, että jos kerran laaja yhteisymmärrys oli se, että kuluttajien suojan kannalta olisi ollut tarpeellista tehdä pykälämuutos, mielestäni se olisi voitu tehdä ilman, että siitä nyt aiheutuu minkäänlaista keskustelua arvovallastakaan. Se olisi ollut järkevää, se olisi ollut mahdollista, ja se olisi ollut koko sen yhteiskunnallisen keskustelun kannalta järkevä lopputulos. Tämä asiahan on kierrellyt eri valiokunnissa eduskunnassakin, ja olemme olleet eri mieltä tästä asiasta substanssivaliokunnan kanssa, niin ettei ole mikään ongelma seurata esimerkiksi perustuslakivaliokunnan näkemystä.

Jari Vilén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten sanoin, ensimmäinen reaktio ministeriltä tähän kysymykseen saatiin hänen Kiinan matkallaan, jolloin hän välittömästi ilmoitti ensimmäisenä kommenttinaan, että lakia ei tulla muuttamaan. Uskon, että sen jälkeen useammalta taholta häntä lähestyttiin ja esitettiin toive, että hän voisi harkita omaa kantaansa, ja edelleenkin olen vilpittömästi sitä mieltä, että jos ministeri Karpela olisi osoittanut jonkinlaista joustamista asiassa, eduskunta todennäköisesti olisi voinut päätyä jopa hyvin yksimieliselle kannalle tässä kysymyksessä.

Mutta se, että kun ministeri saapuu valiokunnan kokoukseen, hän tuo valiokunnalle oman esityksensä, ponsiesityksensä, joka siis käytännössä tunnustaa näiden puutteiden olemassaolon, ja kertoo, mitä voitaisiin tehdä, mutta rajaa automaattisesti pykälien avaamisen pois, osoittaa mielestäni kyllä sen, että hän itse oli jo tehnyt ratkaisun siitä, että hän ei ollut valmis tekemään näitä muutoksia, mitä ed. Kiljunen kertoi omalta osaltaan esittäneensä ministerille.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun suuren valiokunnan puheenjohtaja nyt avaa sitä keskustelua, mitä suuressa valiokunnassa on tästä käyty, niin jotta tulee pöytäkirjoihin oikein tämä kerrottua, on varmaan syytä käydä tämä lävitse.

Oli aivan totta, että ministeri Karpela tuli valiokunnalle tätä asiaa selostamaan sillä tavalla, että hänellä oli myöskin suuren valiokunnan lausumaluonnos ikään kuin mukana. Se tietysti näytti kömpelöltä, mutta tilanne oli sen kaltainen, että tuo lausumaluonnos oli sen mukainen, mitä suuren valiokunnan sisällä käydyssä keskustelussa valiokunnan tahdonilmaisuksi oli haluttu antaa. Ministeri tuli ikään kuin vain siinä vastaan siihen nähden, miten valiokunnassa tätä keskustelua oli käyty. Se että lopputulos ei ollut sen mukainen kuin ministerin senaikainen esitys oli tai valiokunnassa käyty keskustelu siinä vaiheessa oli, vaan huomattavasti tiukempi lausuma, kertoo tietysti siitä keskustelusta, jota valiokunnan hallitusryhmät ja ministeri kävivät mukaan lukien se keskustelu, avataanko pykälä vai ei.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä rauhoittaa tätä keskustelua ja vakuuttaa, että ainakin sivistysvaliokunnan varapuheenjohtajana tulen vuoden päästä hyvin vakavasti suhtautumaan tähän selvitykseen ja varmasti myös muu valiokunta. Siinä suhteessa vuoden aikalisä ei varmaan katastrofia tuo tässä asiassa. Parempi tehdä perusteellinen valmistelu ja saada kunnon faktat pöytään ennen kuin joitakin lakimuutoksia tehdään. Siinä suhteessa tämä ponsilausuma on hyvä asia.

Kunnia kyllä kokoomukselle, että ette lähtenyt aivan niin populistiselle linjalle, että esittäisitte hylättäväksi koko lakia tämän yhden kysymyksen perusteella.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pelkästään tämä kahden tunnin kuunteleminen täällä ollutta keskustelua antaa täyden syyn, entistä paremman syyn, painaa punaista nappia eli hylätä koko tämä sekava lainsäädäntö.

Jari  Vilén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Toistan vielä kysymykseni oikeastaan hallituspuolueiden edustajille: Mikään ei pakota tämän lain hyväksymiseen tässä vaiheessa, koska direktiivin mukaisesti, kun lakiesitys on käsittelyssä eduskunnassa, sanktiotoimenpiteet eivät etene. Tätä kysyimme ja tähän vetosimme, ministeri. Me olisimme voineet jatkaa tätä aikataulua, ja oikeastaan nyt kysyn sivistysvaliokunnan jäseniltä: Me olemme tarjonneet vaihtoehtoa sivistysvaliokunnalle palata tähän kysymykseen uudelleen. Teillä ei ollut poliittista tahtoa eikä valmiutta tehdä sitä enää tässä vaiheessa.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Vilénille: Mikään ei myöskään suuremmaksi ongelmaksi muodostu siinä, että vuoden päästä, kuten ed. Tahvanainen sanoi, katsotaan tämä asia uudestaan sillä tavalla, että on myöskin pystytty seuraamaan markkinoiden kehitystä, pystytään konsultoimaan kunnolla sekä tekijänoikeustahoja mutta ennen kaikkea myöskin kuluttajatahoja ja siinä vaiheessa katsotaan, minkä tyyppisellä lainsäädäntöaloitteella tässä edetään. Tämäkin aikataulutus on ihan luonteva näin monimutkaisessa, vaikeassa asiassa ja se on nyt se sisältö, mikä tässä hallitusryhmien ja hallituksen välisessä neuvottelussa on aikaansaatu, sen ponnen sisältö, jota me tässä käsittelemme.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunta on oman harkintansa tällä erää tehnyt. Sitä harkintaa tietysti voidaan vuoden kuluttua käydä uudelleen, ja tähän perustui se kanta, että me emme ottaneet nyt tätä asiaa käsittelyyn. Suurella valiokunnalla oli mahdollisuus asiasta tehdä päätös, ja se päätös on sen mukainen kuin täällä salissa nyt tiedossa on, eli ponsiesityksellä mennään eteenpäin.

Toiseksi haluaisin tuoda esille sen, että jos tämä koko laki olisi nyt palautettu sivistysvaliokunnan käsittelyyn, niin armoton lobbaus kaikista muista pykälistä olisi aivan samalla tavalla alkanut. Ja mitä sitten, missä suossa olisimme sen jälkeen olleet? Tämä oli toinen syy, minkä vuoksi emme halunneet tässä vaiheessa enää uudelleen ottaa käsittelyyn ja avata kaikkia niitä pykäliä, jotka tässä laissa olivat käsittelyssä.

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vahvistaa sen, mitä varapuheenjohtaja tuossa äsken sanoi, nimittäin minä kyllä ymmärrän paineen ja halun suuressa valiokunnassa kansalaispalautteen pohjalta toimia niin kuin on toimittu, mutta tässä palautteessa ei ole tullut mitään sellaista informaatiota, joka ei olisi ollut sivistysvaliokunnan tiedossa. Me olemme kyllä tienneet sen ja pyrkineet puntaroimaan sitä, ja tämä on se, mihin on päästy.

Jari  Vilén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valitettavasti olen entistä huolestuneempi, jos ed. Särkiniemen mukaan sivistysvaliokunnan jäsenillä on ollut tarkalleen tieto niistä epäkohdista, mutta te olette ne tyystin ohittaneet, ette ole katsoneet edes tarpeelliseksi puuttua niihin enää tässä vaiheessa. Kuten täällä on todettu useassa puheenvuorossa, mielestäni nämä eri ristiriidat ovat tulleet valitettavasti sinällään hyvin myöhäisessä vaiheessa esille, mutta esille tavoilla, jotka ovat kiistattomia, ennen kaikkea tämän direktiivin kansallisen tulkinnan liikkumisvaran tekeminen. Mielestäni tämä puoltaa entistä enemmän sitä esitystä, minkä tein ponsilausumaksi, jonka mukaisesti vaaditaan kokonaisuudelleenvalmistelun avaamista, jos valmiutta tämän prosessin jatkamiseen tässä vaiheessa eduskunnassa ei ole olemassa.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni tämä on aika erikoista, että kansanedustajat pelkäävät kansalaisten yhteydenottoja. Jos kansalaiset tietävät asioista huomattavasti paremmin kuin kansanedustaja, niin kyllähän kansanedustajan täytyy kuunnella kansalaisia muissakin tilanteissa. Jos halutaan saada kunnon lainsäädäntö aikaan, niin totta kai täytyy kuunnella niitä asiantuntijatahoja, jotka ylipäätään asiaan liittyvät, ja niihin kuuluvat kansalaiset.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itsekin olen kyllä vähän huolissani tuosta ed. Särkiniemen puheenvuorosta. Onko todella siis niin, että sivistysvaliokunta näkee, että mitään ongelmaa tämän nyt käydyn keskustelun jälkeen näissä kolmessa pykälässä, jotka täällä on esiin nostettu, ei ole? Jos näin on ja jos tämä on oikea mielipide, niin silloinhan tämä kaikki keskustelu on tietysti ollut täysin turhaa, mutta minun mielestäni niin ei ole. En ole tavannut oikein ketään, joka täällä olisi voinut suoraan sanoa, että näin ei ole. Muun muassa ed. Kimmo Kiljunen on todennut, että suuressa valiokunnassa oli suuri halu muuttaa tätä. Kun nyt tätä masinoitua lobbausta on tullut, on pakko todeta, että se masinoitu lobbaus, jota muuten esiintyy tietysti muiltakin tahoilta ja muissakin asioissa, on ollut kyllä ehkä objektiivisesti arvioiden sisällöltään parasta, mitä olen tämän eduskuntaurani aikana saanut. Psykologiliitto harrasti sellaista täsmälleen samanlaista lobbausta, että sieltä tuli 150 täsmälleen sanasta sanaan samaa kannanottoa. Tässä asiassa jokainen kirjoittaja on suunnilleen tuonut esiin oman mielipiteensä, ja jos sivistysvaliokuntaa pelottaa (Puhemies koputtaa) niitten huomioon ottaminen, niin olen huolestunut.

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En sanonut, että minun mielestäni siinä ei olisi ongelmia. Kyllä me valiokunnassa näimme, mitä ongelmia tässä on, ja monilla meistä olisi ollut halu tehdä siitä toisen tyyppinen. Mutta te olitte äsken seuraamassa keskustelua, kun ministeri kertoi, minkä tyyppinen asiantuntijakuuleminen meillä siinä oli, mitä siinä sanottiin. Jos siltä pohjalta lähdetään tekemään pykäliä ja lakiesitystä, niin meidän kätemme nousevat siinä pystyyn.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Matikainen-Kallström sanoi, että on esiintynyt kansanedustajia, jotka ovat pelänneet kansalaisten yhteydenottoja. Minä haluaisin teiltä kysyä: Kuka on pelännyt yhteydenottoja? (Ed. Sirnö: Kuka niin on sanonut?) — Minä siteerasin erästä kirjettä, joka oli osittain humoristisesti siteerattu, mutta valtaosa kirjeistä on ollut sisällyksekästä ja todellakin asiaan menevää, niin kuin minusta ed. Virtanen täällä kertoi. — On aivan upeata, että kansalaiset tällä tavalla kääntyvät meidän puoleemme ja hyvin monipuolisesti lähestyvät tätä teemaa. Ainakin minulle tämä oli hyvin tuntematon aihe siihen asti, kunnes tämä yhteydenottojen vuolas virta tuli, se on avannut tätä keskustelua.

Minun käsitykseni mukaan tämä edustuksellinen demokratia on toiminut näin, että me yritimme punnita eri tahojen kannanotot ja löysimme tällaisen ratkaisun, jolla, niin kuin sanottu, kirkko pantiin keskelle kylää: Huomioidaan tekijänoikeudet, pyritään huomioimaan myöskin ehdottomasti kuluttajien aivan oikeutetut oikeudet. Tämä on se ratkaisu.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kiljuselle: Juuri äsken kuulimme ed. Tahvanaisen sanovan, että jos me avaamme tämän keskustelun uudestaan, niin silloinhan valiokuntaan ja edustajille tulee valtava määrä taas sähköposteja ja lobbausta eri puolilta joka ikisestä asiasta erikseen. Mutta sehän on nimenomaan nyt meidän, lakia säätävän tahon, tavoitekin, että saamme yhteydenottoja.

Minun mielestäni tässä voisi myös kritisoida meidän valiokuntatyöskentelyämme. Jos me pidämme ne asiat niin tiukasti oman valiokuntamme sisällä, etteivät muut kansanedustajat eivätkä myöskään kansalaiset pääse ottamaan asiaan lain valmisteluvaiheessa kantaa, niin sitten olemme tällaisessa suossa kuin tänään.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on kysytty, pelästyivätkö edustajat saamaansa sähköpostitulvaa. En sanoisi, että pelästyivät, mutta useampi on tullut kyllä minulle henkilökohtaisesti sanomaan olleensa närkästynyt siitä määrästä ja sitten joistakin yksittäisistä virheistä. Se on kumma juttu, että meille tosiaan saadaan ministeriöstä antaa väärää tietoa, ääniteteollisuus saa antaa meille väärää tietoa, mutta jos yksittäinen kansalainen on tulkinnut tämän kieltämättä hirvittävän "yksinkertaisen" lain jonkun kohdan väärin ja lähettää siitä sähköpostia, niin siitä ollaan närkästyneitä ja siitä tullaan vielä minulle huutamaan.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Matikainen-Kallströmille voisin sanoa, että höpö höpö! Kyse on kyllä siitä, montako kertaa aiotaan valiokunta pistää käsittelemään samoja pykäliä ja samaa esitystä. Onko siinä mitään mieltä? Suuri valiokunta on nyt voinut käsitellä, tehdä arvovalintoja ja tuoda tänne esityksen suuren salin arvioitavaksi, ja sen jälkeen opetusministeriö vuoden päästä antaa meille selvityksen asiasta ja siihen jälleen palataan. Toki meillä on mahdollisuus ottaa asioita käsittelyyn seuraavien tekijänoikeuslakien yhteydessä, jollainen on nyt muun muassa tulossa sivistysvaliokunnan käsittelyyn, yksi pienempi kokonaisuus, uudistus, jälleen kerran. Emme pelkää kansalaisten yhteydenottoja vaan sitä, että puolitoistavuotiseen prosessiin, joka nyt on ollut, tulee lisää puolitoista vuotta. Kohta me olemme siellä Eurooppa-oikeudessa.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutamalla sanalla puutun myös tähän saatuun kansalaispalautteeseen. Voisi ensinnäkin sen asian tuoda esille, että erittäin positiivista on, paitsi että ne viestit eivät ole olleet samasta puusta kaikki, myös nimenomaan se, että siellä on oltu reilusti omalla nimellä. Se on ollut erittäin huomattavaa, koska usein nimittäin, kuten kaikki tässä salissa tietävät, monet negatiiviset viestit tulevat muulla kuin omalla nimellä ja silloin heti voi epäillä, mikä on viestin tarkoitus. Tässä on oltu aidosti liikkeellä, ja se on tietysti osaltaan vaikuttanut siihen, että asiaa on uudelleen harkittu. Toki jos alun perin olisi menty eteenpäin (Puhemies koputtaa) perustuslakivaliokunnan linjoilla, niin ei olisi ollut ollenkaan näin suuria ongelmia.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hiukan taas ihmetyttää tämä puolitoistavuotinen prosessi. Tämä on hyvin pieni aika tämän koko lain aikaansaamiseksi. Direktiivitasolla puitelainsäädäntöä tehdessä se vei useamman vuoden, voisi puhua lähes viidestä vuodesta ainakin. (Ed. Sirnö: Tätä on kuusi vuotta jauhettu!) Sen jälkeen siinä on ollut kolme käsittelyä siellä valiokunnassa, missä sitä asiaa on puitu, useammissa valiokunnissa. Tämä puolitoistavuotinen prosessi on kyllä aika lyhyt.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Huomisessa äänestyksessä minä ymmärrän oikein hyvin kokoomuksen pontta ja tulen varmaan olemaan siinä äänestysvaiheessa sen ponnen takana, mutta sitten, kun tulee loppuvaihe, painan punaista. Ja kerron, miksi: Täällä keskustelussa on kerrottu, että tämä tulee vuoden kuluttua uudelleen, rauhoittukaa. Jos me ajattelemme täällä sillä tavalla, että aina, kun tulee vaikea lainsäädäntö, niin me otamme vuoden koeajan ja katsomme, onnistummeko me täällä vai emme, niin tämä sali ei toimi silloin oikein eikä valiokuntatyöskentely toimi oikein.

Se, että on palautetta tullut sähköpostilla, on ihan hyvä asia. Pitää olla vain nopean lukemisen taito, että ottaa sieltä oleellisen. Sitä palautettahan on meille tullut paljon muualtakin. Jopa ammattiprofessori on sanonut, miten voi edellyttää, että tavallinen kansalainen ymmärtää tätä lakia, kun hänkään ei ymmärrä tätä. Monet opettajat ja lehtorit ovat antaneet musiikkipuolelta palautetta, että tämä laki on susi.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä selvitysprosessi ja aikalisä, mikä tähän on otettu, on jo tämän päivän aikana osoittanut sen, että se on ollut tarpeen ja se on ollut hyvä. Tämä ponsiesitys, mikä siihen suuren valiokunnan mietintöön liittyy, ei mielestäni ole riittävä eikä se ole tasapainossa eri intressitahojen kanssa. Joku täällä jo kuvasi pontta jopa naurettavaksi.

Tässä lain valmisteluvaiheessa meidät on ajettu nyt siihen tilanteeseen, että meillä ei ole enää paljoa vaihtoehtoja. Niin kuin ed. Vilén, suuren valiokunnan puheenjohtaja, totesi jo aikaisemmin, niin tämä lain mukainen käytäntö ja sen muutokset olisi ollut mahdollista tehdä niin kauan kuin eduskunnassa lain käsittely on kesken. Mutta meidät on ajettu nyt siihen tilanteeseen, että me olemme joko hylkäämässä tai hyväksymässä lain.

Ministeri ei halunnut tehdä niitä muutoksia hallituspuolueiden hyvällä tuella, niin että nyt me olemme ajautumassa siihen tilanteeseen, että jos emme hyväksy tätä lakia, meidät voidaan haastaa EY-tuomioistuimeen, ja siitä sitten tulee sellaisia kustannuksia, joihin en taas halua lähteä. Meillä on niille rahoille muuta käyttöä esimerkiksi lapsiperheiden puolella tai vanhusten puolella, terveydenhuollossa, opiskelijoille, ympäristöön jne. Tämä on todellinen uhka. Me olemme jo uhanalaisessa tilanteessa. Meidät on haastettu, mutta niin kauan kuin prosessi olisi ollut täällä kesken, olisimme välttäneet sen ja olisimme voineet tehdä kunnon lainsäädäntöä tämän sekasotkun sijasta.

Tämä laki on oivallinen esimerkki EU:n lainsäädännöstä, joka täältä Suomesta katsottuna on etäistä eikä juuri kiinnosta sen paremmin kansanedustajia, kansalaisia kuin mediaakaan. Kahdeksan vuoden kokemuksella europarlamenttityöskentelystä voin kertoa, että direktiivien laatiminen siellä on hyvin samantapaista kuin lakien laatiminen täälläkin, joskin huomattavasti avoimempaa. Siksi olisikin erittäin tärkeää, että direktiivien valmisteluvaiheessa tehtäisiin parempaa yhteistyötä suomalaisten europarlamentaarikkojen kanssa niin ministereiden kuin kansanedustajienkin taholta.

Nyt, kun ollaan soveltamassa direktiiviä Suomen lainsäädännöksi, raamit on jo asetettu ja niiden kanssa on elettävä. Yhteispäätösmenettelyssä, jota tämänkin direktiivin laadinnassa noudatettiin, Euroopan parlamentti oli huomattavasti väljemmän tulkinnan kannalla kuin lopputulos. Mutta sovittelussa ministerineuvoston kanssa laki tiukkeni ja muodostui vaikeaselkoisemmaksi. En sano, että se olisi ollut Euroopan parlamentin käsittelyn jälkeen hyvin yksiselitteinen, mutta se muodostui entistä vaikeaselkoisemmaksi. Kun direktiiviä käsiteltiin parlamentissa, vastustin jo silloin liian tarkan teknisen määrittelyn sisällyttämistä siihen nopean tekniikan kehityksen vuoksi. Samoin olin jo silloin sitä mieltä, että tekijöillä on oikeutensa teoksiinsa ja korvaus niistä on saatava, olivatpa ne kirjallisia tai musiikkiteoksia.

Tämän lain taustalla oleva EU-direktiivi ei siis valitettavasti ole yksiselitteinen, vaan siitä voi tehdä useampia tulkintoja. Ministeri Karpela on omassa tulkinnassaan ollut mielestäni vielä direktiiviäkin tiukempi, vaikka hän toisin väittää. Kuitenkin direktiivi olisi antanut mahdollisuuden lievempäänkin tulkintaan. Sekä direktiivi että sen pohjalta tehty tekijänoikeuslaki ovat molemmat hyvin vaikeaselkoisia. Se ei ole käynyt yhtään epäselväksi tämän keskustelun jälkeen, ja väittäisinkin, että näiden pykälien täydellinen ymmärtäminen ja vivahteiden oivaltaminen jää harvalukuisen vähemmistön herkuksi.

Lakien laatiminen on meidän kansanedustajien varsinainen tehtävä täällä eduskunnassa, näin olen ymmärtänyt, selkeiden, oikeudenmukaisten, ymmärrettävien lakien. Hävettää jättää eteenpäin vietäväksi näin epäselvää ja tulkinnanvaraista lakiesitystä, jossa nyt jo tiedetään olevan monia heikkouksia. Joka tapauksessa on selvää, että lain pohjana oleva direktiivi sinänsä on jo nyt vanhentunut ja sen muuttaminen ajanmukaiseksi on väistämättä edessä. Tekniikka kehittyy lähes valon nopeudella, ja tulevien teknisten ratkaisujen ennustamiseen tarvitsisi insinöörikin kristallipalloa. Lainsäädännön tekeminen tälle alueelle ei siis ole helppoa edes juristille, mitä osoittaa myös sivistysvaliokunnan kuulema, joskin hiukan yksipuolinen mutta suuri asiantuntijamäärä.

Eduskunnan on nyt pakko vastata tähän kehityksen haasteeseen. Siihen meidän on pystyttävä, ja jos laki on jotenkin puutteellinen eli kun se on jo syntyessään, on meidän pakko syventyä aihepiiriin uudelleen, halusivatpa valiokunnat sitä tai eivät, ja etsittävä edelleen kaikkien kansalaisten kannalta oikeudenmukaista ratkaisua. Uskon, että tästä tekijänoikeuslaista joudutaan sen epäselvyyden vuoksi hakemaan tulkintoja jo tämän vuoden aikana oikeusteitse.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Vilénin tekemää lausumaehdotusta ja siinä ehdotettuja toimenpiteitä, joissa muun muassa vaaditaan ja edellytetään, että hallitus ryhtyy kaikkiin toimenpiteisiin EU-direktiivin ja kotimaisen lainsäädännön muuttamiseksi välittömästi nykytekniikan mukaiseksi ja tasapainon saavuttamiseksi eri tahojen kanssa.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva tekijänoikeuslaki on todellinen sekametelisoppa. Asiaa on käsitelty valiokunnissa pitkään ja hartaasti. Uskallan edelleen väittää, niin kuin viime torstainakin, että tästä salista ei löydy yhtään ymmärtäjää, joka voisi väittää tuntevansa kyseisen hallituksen esityksen yksiselitteisesti ja läpikotaisin. Mielestäni lakien tulee olla yksiselitteisiä, niin että Rymättylän tyttökin ne ymmärtää. Näin ei taatusti ole tämän lain kohdalla. Itsekin teatterin ja ennen kaikkea edelleenkin musiikin parissa pitkään toimineena ymmärrän täysin lain lähtökohdat, kuten nimikin sanoo: tekijän oikeus.

Lain valmistelussa lienee kuitenkin karannut varsa varikolta. Tekijöiden oikeudet tällä lailla tulee varmasti huomioitua. Kuitenkin esitys on kuluttajien kannalta hyvin moniselitteinen. Olemme äärettömän runsaan kansalaispalautteen lisäksi — minä muuten sain 683 sähköpostia, kiitoksia kaikille, kaikki on luettu ja osaan ehditty vastatakin — saaneet ristiriitaista tulkintaa myös jopa lakia valmistelleesta ministeriöstä siitä, onko laillista tehdä kopio vain omaan käyttöön esimerkiksi cd:stä varmuuskappaleeksi tai siirtää teos johonkin muuhun formaattiin, vaikkapa levyltä nykyisin ainakin nuorison suuressa suosiossa olevaan mp3-soittimeen jne. Näistäkin asioista tuli viime torstain ensimmäisessä käsittelyssä monenmoista tulkintaa. Kannattaneeko odottaa siis, että Sony saa valmiiksi uuden patenttinsa, joka mahdollistaa vain parin kopion tekemisen alkuperäistuotteesta?

Meille on kerrottu, että EU ei ole sanktioinut Suomea tämän lain osalta, koska Brysselin herrat tietävät, kuinka loppusuoralla lain valmistuminen täällä kansallisessa parlamentissamme on. Suomi lienee kuitenkin viimeinen sivistysvaltio EU:ssa, joka ei ole lakia saanut vielä implementoitua direktiivin mukaiseksi. Siitäkin on kaksi tulkintaa, onko tämä päätettävänä oleva hallituksen esitys direktiiviä väljempi vai tiukempi. Täällä kyllä tuli suuren valiokunnan puheenjohtajan suulla äsken sanottua, että tätä ei EU:n vuoksi olisi pakko vielä hyväksyä.

Laissa on toki monia erinomaisen hyviä osioita, esimerkiksi piraattituotteiden maahantuonnin kriminalisointi on yksi sellainen, mutta myös siinä kohdassa on lain rikkominen haudattuna sinun sitä välttämättä tietämättä. Syyllistääkö laki sellaisen kansalaisen, joka hyvässä uskossa ostaa ulkomailta mielestään kelvollisen ja alkuperäisen tuotteen, kunnes Suomeen palatessa tullimiehen kova koura ottaakin kantaa ostokseen ja tekee teoksen hankkineesta rikollisen? Vaikka valtiot tekevät hyvää yhteistyötä poliisi—Rajavartiolaitos—Tulli-akselilla, on kuitenkin mahdottomuus saada Suomen eduskunnan päätöksellä sanktioitua varsinaisia rikollisia, jotka näitä piraatteja ulkomailla tuottavat ja myyvät.

Kysäisin täällä viime torstaina, tulisiko tekijänoikeuksia entisestään laajentaa, onko esimerkiksi kampaajalla oikeus tekemäänsä hääkampaukseen, tulisiko hänen saada tekijänoikeuskorvaus teoksestaan, kun kuva siitä ilmestyy mediaan. Kysyttyäni tätä alan ammattilaiset olivat sitä mieltä, että mitä enemmän heidän alansa kuvia esiintyy medioissa, sen parempi ja ilman mitään korvauksia ja muita oikeuksia. Se, että kyseiset luomukset ovat esillä, on kuulemma tarpeellinen kunnioitus ja korvaus kyseiselle ammattikunnalle.

Arvoisa herra puhemies! Lienee kohtuutonta tappaa muun muassa sivistysvaliokunnan pitkä työ kaatamalla esitys. Suuren valiokunnan ponsi ottaa toki kantaa siihen, kuinka tulisi asiassa menetellä lähitulevaisuudessa, ja ennen kaikkea vielä enemmän kantaa otti suuren valiokunnan puheenjohtajan Jari Vilénin äsken tekemä oma ponsi. Sitä kyllä kannatan huomenna.

Toivottavasti saan lisää viisautta siihen, kuinka pitkä pinna EU:lla asiassa Suomea kohtaan on eli onko meidän pakko hyväksyä tämä raakaversio vai voidaanko esitystä hioa vielä kuluttajien oikeuksia enemmän huomioon ottavaksi. Toivottavasti tieto ja viisaus astuvat tajuntaani vastausten muodossa huomiseen mennessä. Päätetäänpä tässä asiassa miten tahansa, tulee lakia tekijänoikeuksista alkaa jatkokäsitellä välittömästi. Onhan tämä laki susi jo syntyessään, eli kuten tapanani on sanoa jostain oikein vanhasta: se on haudasta lomalla.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät tekijänoikeuksia vääntävät kollegat! Minä myös haluan kiittää täällä läsnäoleviakin kansalaisia aktiivisuudesta. Nimittäin ilman heidän aktiivisuuttaan olisi tuskin näin hyvin tähän lakiin perehtynyttä edustajaryhmää täällä tänäänkään ollut puhumassa. Nimittäin vielä kaksi viikkoa sitten harva tässä salissa oli vähääkään kiinnostunut koko tästä laista. Tämä laki on ollut puolitoista vuotta eduskunnassa. Sitä on valmisteltu heti tämän eduskuntakauden alusta lähtien johtuen siitä, että jo itse asiassa edellinen eduskunta valmisteli lakia, mutta koska laki viivästyi ja viivästyi, sitä ei koskaan edellinen eduskunta hyväksynyt, joten on turha puhua siitä, että kyseessä on laki, johon ei olisi ollut mahdollisuutta perehtyä aikaisemmin. Tähän lakiin on ollut mahdollisuus perehtyä vuodesta 2001 lähtien.

Kun nämä kaksi pykälää, joista täälläkin on hyvin mielellään ja monasti puhuttu, ovat olleet nyt suuria yllätyksiä edustajille, niin olisin tietysti toivonut, että edes joku näistä edustajista olisi puolitoista vuotta sitten lukenut hallituksen esityksen. Nimittäin nämä kaksi pykälää olivat täsmälleen samassa muodossa kuin puolitoista vuotta sitten, kun tämä laki tähän taloon tuli. Täytyy myöntää, että ilman tätä kansalaisaktiivisuutta tämänkään keskustelun suuret sananvapauden sankarit tuskin olisivat edes tienneet koko kahdesta pykälästä, saatikka huolehtineet niistä keskustelussa. Nimittäin yksikään näistä sananvapauden sankareista ei kertaakaan siinä vaiheessa, kun lähetekeskustelua käytiin, huomauttanut näistä kahdesta pykälästä. Harvat heistä ovat olleet myöskään yhteydessä yhteenkään sellaiseen sivistysvaliokunnan jäseneen, jolla olisi ollut mahdollisuus vaikuttaa siinä vaiheessa, kun tätä asiaa käsiteltiin. Kuten sanoin, suuri kiitos aktivisteille siitä, että asiaa on käsitelty.

Se, minkä takia minä olen taas puolestani huolissani, on se, minkä viestin niille, joita tämä lainsäädäntö itse asiassa koskee, eli tekijöille tämä kahden viikon prosessi on antamassa. Olen melko varma, että joudun pukeutumaan surupukuun, jos huomenna tämä eduskunta hyväksyy tekijöiden toimintamahdollisuuksia ja oikeuksia polkevan hylkäysesityksen. Nimittäin en usko, että edes kansalaisaktivistien tarkoituksena on heikentää edelleen useaksi vuodeksi näyttelijöiden, kirjailijoiden, säveltäjien, muusikoiden, valokuvaajien, kuvanveistäjien, elokuvantekijöiden tai tanssijoiden asemaa työelämässä ja suomalaisessa yhteiskunnassa.

Kaksi eduskuntaa on siis jo käsitellyt tätä lakia, mutta tässä käsittelyssä on unohtunut se, että tämä laki ei ole kovin tuore. Pääosa tästä laista on 1960-luvulta, ja tämän lakiesityksen perustarkoituksena on tuoda tekijänoikeudet 2000-luvulle tai ainakin lähemmäksi 2000-lukua. Osa tästä lainsäädännöstä, mikä tällä hetkellä on voimassa, on ajalta ennen c-kasetteja. Jos tässä laissa yritetään ottaa muutamia hyppäyksiä siihen suuntaan, että edes tekijöiden kannalta tiedettäisiin, mistä digi-tv:ssä on kysymys tai minkälaisia erilaisia jakelukanavia vuonna 2005 on käytössä, niin mielestäni tämän lain hyväksyminen on jo siinä mielessä tarpeen.

Lakiesitys on erittäin huolella valmisteltu. Se on täynnä kompromisseja. Se ei toteuta yksistään tekijöiden oikeuksia. Päinvastoin koko tekijänoikeuspaketti on tekijöiden oikeuksien rajoituksia täynnä. Kyse ei ole mistään muusta kuin siitä, millä ehdoilla tekijöiden oikeutta omiin tuotteisiinsa rajoitetaan. Kyse on siis kuluttajan edun valvonnasta tai jonkun muun yhteisön edun valvonnasta. Kun ajattelee, että tämänkin lain perusedellytykset ovat 1960-luvulta, on todennäköisesti aika uskottavaa meidän itse kunkin maallikonkin mielestä, että tekninen kehitys on aikaa sitten ajanut taiteilijoiden ja taiteentekijöiden oikeuksien ohitse ja kaventanut niitä jo vuosia.

Arvoisa puhemies! Olen monta kertaa täällä todennut, että oma lähtökohtani ei ole EU-direktiivi, vaan se, että kyseessä on ammattiryhmä, joka on Suomen koulutetuimpia ja samanaikaisesti Suomen heikoimmin toimeen tuleva ammattiryhmä. Näiden ihmisten mahdollisuudesta yksittäisinä ihmisinä neuvotella tulevan vuoden sopimuksistaan ollaan tämän lain säätämisessä itse asiassa keskustelemassa.

Kuten olen myös sanonut, mielestäni on liioiteltua puhua kuluttajansuojan ylikävelemisestä, kun koko laki perustuu siihen, millä oikeuksilla kuluttajat saavat kuluttaa taiteilijoiden tuotteita. Jos mustavalkoisessa maailmassa olisi vain niin, että kuluttajilla pelkästään on oikeuksia tai että pelkästään tekijöillä on oikeuksia, niin itse asiassa lähtökohdaksihan pitäisi ottaa se, että tekijöillä ja esittävillä taiteilijoilla tulisi olla lainsäädännössä taattu täysin luovuttamaton oikeus kaikkiin mahdollisiin korvauksiin kaikista teoksista ja kaikkien esitystensä hyödyntämisestä. Näin ei kuitenkaan tässä lainsäädännössä lähtökohtaisesti ole. Tätä lakiesitystä on sanottu ihan aiheestakin vaikeaselkoiseksi, ja olen samaa mieltä, että tuskinpa tässä salissa on kovin monta, joka sitä ymmärtää, mutta yhtä hyvin väitän, että tässä salissa on hyvin harvoja, jotka ovat edes vaivautuneet lukemaan muuta kuin ne muutamat pykälät, mistä täällä on keskusteltu. Kyse on kuitenkin yli 60 pykälästä, joista vain kaksi tai kolme on täällä ollut keskustelussa.

Tekijänoikeuslaki on lähtökohdiltaan yksinkertainen: Tekijä saa yksinoikeuden luomaansa teokseen. Kuten sanottua, tämän mutkikkuuden tässä lainsäädännössä tekee se, että jokainen pykälä, joka täällä on, antaa lupia siihen, millä ehdoilla tekijä ei saakaan mahdollisesti oikeuttaan, jokainen pykälä, eivät pelkästään pykälät 11 a ja 50 a, joista täällä on puhuttu.

Viime aikoina on hyvin tarkoitushakuisesti levitetty käsitystä, että esimerkiksi musiikintekijät eivät juuri pääsisi osallisiksi tekijänoikeuskorvauksista, vaan ne päätyisivät jättiyhtiöille. Suomessa kuitenkin musiikkikustantajien vakio-osuus Teoston keräämistä korvauksista on vain kolmasosa eli taiteilijalle, musiikin tekijälle, jää kaksi kolmannesta Teoston maksuista. Teostossa päättävinä tahoina ovat myös taiteilijoiden edustajat. Tämän lisäksi hyvin monet tekijät pitävät teoksensa kokonaan kustantamattomina, jolloin he saavat kaikki teostokorvaukset itsellensä, vaikka teos leviäisikin jonkun ison levy-yhtiön äänitteellä. Tästä voi nyt sitten laskea, ketkä ovat Teoston tilityksessä suurimmat kärsijät aina, kun Suomessa jää piratismin tai laittoman kopioinnin vuoksi äänite ostamatta.

Teoston maksamat tallennekorvaukset tekijöille ja kustantajille pienenivät viime vuonna verrattuna edelliseen vuoteen äänitallenteiden osalta lähes 5 prosenttia ja audiovisuaalisten tallenteiden osalta lähes 7,5 prosenttia. Teoston keräämät tallentamiskorvaukset olivat tuolloin yhteensä 9 miljoonaa euroa. Kyse ei ole pienestä summasta eikä kyse ole myöskään pienestä summasta taiteen pienipalkkaisille työntekijöille.

Ala on hyvin freelancevoittoista. Pätkätyöt virittävät hyvin usean taiteen ammattilaisen elämää. Vaikka taiteilijat olisivatkin vielä järjestäytyneet niihin kuuluisiin lobbauksesta haukuttuihin tekijänoikeusjärjestöihin eli omiin ammattiliittoihinsa, työn teettäjät ovat yhä harvemmin järjestäytyneitä. Yhä useammin heidän joukossaan on sekalainen kokoelma erilaisia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan perehtyneet sopimusten laatimiseen, tai jos ovat, eivät välttämättä edes nykylainsäädännöstä piittaa.

Näyttelijät, kaikki 1 100 näyttelijää, jotka ammattimaisesti näyttelijänä tässä maassa työtä tekevät, saavat Kopioston kautta noin 800 000 euroa korvausta, ja samaan aikaan teatterialan ammattilaisten keskimääräinen palkkatulo vaihtelee 900 eurosta 2 000 euroon kuukaudessa, useimmiten jopa niin, että kyseistä palkkaa ei edes makseta joka kuukaudelta, vaan se on riippuvainen täysin työllisyystilanteesta.

Freelancemuusikko tienaa tyypillisesti 1 200—1 800 euroa kuukaudessa. Tekijänoikeustulojen osuus vaihtelee, mutta osuus tuloista joka tapauksessa on suurempi kuin esimerkiksi levyrojaltien. Muusikkojen kannalta nyt esitetty lakiesitys tuo korvauksen muusikoille esiintymisestä musiikkivideoilla. Tästä tuskin kovin moni on ollut edes tietoinen, että muusikot eivät ole saaneet korvausta siitä, että he esiintyvät musiikkivideolla. Muusikkojen kannalta Gramex-korvauksiin tulee uusia 2000-luvun tallentamistapoja, jotka on tarkemmin määritelty, ja piratismin torjuntaan on annettu tässä laissa muusikkojen kannalta tehokkaampia välineitä.

Arvoisa puhemies! Yhden ja kahden pykälän muuttaminen on huomattavasti helpompaa kuin koko lain avaaminen uudelleen. Itse asiassa eduskunnan pöydällä on jo tähän käsillä olevaan lakiin parin pykälän muutosesitys. Jos se on näin helppoa, miksei samalla tavalla voitaisi toimia näiden kahden eli 11 a ja 50 a §:n kohdalla, kuten täällä on esitetty? Tämä sama esittämisoikeus on myös ed. Kasvilla. Hän voi tehdä itse myös tämän lakiesityksen, jolloin me pääsemme jälleen keskustelemaan tästä asiasta.

Kansalaisaktivismi on erittäin kiitettävää, mutta valitettavasti eduskunnan on huolehdittava myös kokonaisuudesta, ei vain kahdesta pykälästä ja niiden vaikutuksesta lainsäädäntöön. Siksi toivon, että huomenna kaikista heikkouksistaan huolimatta tekijänoikeuslaki hyväksytään ja niihin ongelmakohtiin palataan mahdollisimman pikaisesti.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ilahduin, kun ed. Kasvi totesi omassa puheenvuorossaan, että edes insinööri ei osaa tätä lakiesitystä ymmärtää. Olen tähän asti luullut, että ainoa asia, mitä diplomi-insinööri ei osaa tehdä, on suolakurkkujen syönti, kun käsillä ei osaa tehdä mitään ja pää ei mahdu purkin suusta. Mutta huumori loppui nyt tähän.

Yritän objektiivisesti tulkita täällä esitettyjä subjektiivisia mielipiteitä. En voi mitenkään uskoa, että tässä salissa, ehkä ministeri Karpelaa lukuun ottamatta, on tai olisi ollut ketään, joka aidosti voisi olla sitä mieltä, että nyt käsittelyssä oleva lakiesitys, siitä kirjoitettujen mietintöjen mukainen lakiesitys, olisi paras säädettävissä oleva. Minusta muiden ohella tämän todisti täällä ed. Kasvi sinänsä ansiokkaassa yksityiskohtaisessa puheenvuorossaan, jossa hän käsitteli näitä kiistanalaisia pykäliä, mutta sen todisti myöskin ed. Kimmo Kiljunen suuren valiokunnan varapuheenjohtaja, joka kertoi, että jopa suuren valiokunnan hallitusryhmät tunsivat ilmeisen suurta halua ryhtyä muuttamaan näitä pykäliä itse asiassa siihen suuntaan, jota perustuslakivaliokunta oli jo esittänyt.

Minusta koko tämän lakiesityksen ja siitä nyt syntyneen tilanteen pahin ongelma ei kuitenkaan ole näiden ed. Kasvin ja meidän muidenkin esittelemien pykälien monimutkaisuus, ristiriitaisuus ja/tai tulkinnanvaraisuus. Minusta pahin ongelma on se, että nyt syntyneessä tilanteessa ovat toisaalta kuluttajat ja toisaalta sisällön tuottajat, taiteilijat, kuten ed. Sirnö edellisessä puheenvuorossa ansiokkaasti osoitti, joutuneet kohtuuttoman ristiriitaiseen vastakkainasetteluun.

Tässähän on nyt käymässä niin, että toisaalta taiteilijat, vetoan edelleen ed. Sirnön puheenvuoroon, varmasti aiheesta närkästyvät havaitessaan, että laki haluttaisiin hylätä siksi, että siellä on sellaisia selkeitä epäkohtia, jotka eivät kuitenkaan pääsääntöisesti näissä yksittäisissä tapauksissa johdu taiteilijoista tai heidän etujensa vaalimisesta. Minusta nimittäin tuntuu, että nämä kaksi kiistanalaista pykälää ovat sellaisia, että vaikka ne poistettaisiin tästä lakiesityksestä, niin taiteilijoitten asema ei siitä merkittävästi heikkenisi. Mutta tietenkin on kokonaan toinen asia, jos lakiesitys hylätään. Silloin heidän asemansa suhteessa siihen, että tämä lakiesitys nyt hyväksyttäisiin, tulee varmasti heikkenemään. Silloin ollaan todella ikävässä tilanteessa, koska toisaalta taas kuluttajien kannalta nämä ongelmat, jotka kiistatta tässä lakiesityksessä ovat, ovat todella ongelmallisia.

Se toinen iso ongelma, joka tähän liittyy, on tietenkin tätä eduskuntaa ja tätä koko lainsäädäntötyötä koskeva. Me olemme, ja sen ovat lähes kaikki täällä tunnustaneet, tekemässä huonoa lainsäädäntöä. Silloin joudutaan kysymään, mitä järkeä on tai onko mitään järkeä tehdä huonoa lainsäädäntöä. Nyt on ajauduttu näin pitkälle, ja täällä on kysytty, miksi ei sanottu siinä tai siinä vaiheessa jotakin. Me kaikki tiedämme, miten tämä eduskunta toimii: Meitä, jotka emme ole kyseisissä substanssivaliokunnissa, kovin vähän koskaan kiinnostaa se, mitä siellä tapahtuu, ennen kuin asiat tulevat tänne saliin käsittelyyn, ellei ole sitten jostain omasta henkilökohtaisesta intressiasiasta kysymys.

Tämä perusongelma olisi ollut ratkaistavissa, kuten täällä on jo nyt moneen kertaan todettu, sillä, että siinä vaiheessa, kun tämä lakiesitys ikään kuin mutkan kautta meni Ruotsiin eli meni suureen valiokuntaan, niin hallituspuolueilla ja ministeri Karpelalla olisi ollut kaikki edellytykset muuttaa tai vaikkapa poistaa nämä kaksi kiistanalaista pykälää ja tuoda ne sitten vuoden päästä tänne korjattuina.

Nyt ainakin itse koen olevani todella kohtuuttomassa tilanteessa, kun syvästi huolissani näistä taiteilijoitten oikeuksista ja samanaikaisesti huolissani kuluttajien oikeudesta ja samanaikaisesti huolissani eduskunnan lainsäädäntövallan ja koko sen toiminnan uskottavuudesta joudun päättämään siitä, miten äänestän huomenna, kun on kysymys, hylätäänkö laki vai ei. Ratkaisuni on todennäköisesti, että kannatan hylkäämistä. On tässä nyt vielä tämä kuuluisa yön-yli-aika miettiä, mutta joka tapauksessa kannatan siltä varalta, että lakiesitys tulisi hylätyksi, ed. Uotilan tekemää ponsiesitystä, koska se näistä kaikista tehdyistä ponsiesityksistä on se, joka tuo tämän asian nopeimmin tänne eduskuntaan takaisin, koska kävi nyt niin tai näin, niin lakiin jää joka tapauksessa asioita, jotka pitää korjata mahdollisimman pian, ja se nyt on vähin velvollisuus, että näin voimme tehdä, että voimme sitten rauhassa syödä niitä suolakurkkuja.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Virtanen pääsi minusta täällä hyvin nyt asian ytimeen, koska kyllähän se tuntuu kummalliselta, että tämä suuri sali on yhtä aikaa huolissaan tekijänoikeuksista ja haluaa turvata ne ja haluaa taistella piratismia vastaan, mutta samalla myöskin haluaa turvata kuluttajan aseman, ilman että tavallinen kansalainen joutuu rikollisen asemaan silloin, kun hän käyttää laillisesti hankittua tuotetta ihan tavallisessa käyttötarkoituksessa omaksi iloksensa. Meillä vallitsee tässä salissa siis suuri yhteisymmärrys siitä, että näitten molempien tahojen intressit ja oikeudet pitäisi ottaa huomioon, mutta siitä huolimatta me emme pysty poliittisesti pääsemään yksimielisyyteen, mitä tulisi tehdä, ja pahimmillamme olemme tosiaankin tekemässä huonoa lainsäädäntöä sen tähden, että kenelläkään ei ole varaa poliittisesti menettää kasvojaan tässä tilanteessa. Tämä on tietyllä tavalla häpeäksi koko tälle kansanedustuslaitokselle.

Tällä kritiikillä, mitä tätä lakia kohtaan on esitetty, ei todellakaan ole haluttu missään tapauksessa varastaa leipää taiteilijoilta, koska eihän se, että kuluttaja saa käyttää itse laillisesti hankkimaansa tuotetta ja saa sen kuuluville ja näkyville, tarkoita sitä, että tällä kuluttajalla olisi oikeus kaupallisesti edelleen hyödyntää tätä samaista tuotetta, vaan ainoastaan käyttää todellakin tuotetta niin, kuin hän on kuvitellut sen ostaessaan sitä saavansa käyttää.

Tämän lain ongelmakohdat ovat kilpistyneet näihin muutamiin pykäliin, jotka on täällä jo hyvin perusteellisesti ja varmasti suurella asiantuntemuksella käyty läpi, elikkä ehkä tämä puhutuin on ollut se, kuinka on mahdollista, että laillisesti ostettua dvd-levyä ei saisi katsella, koska sen katseleminen vaatii joka tapauksessa kopiosuojauksen kiertämisen ja murtamisen, jotta sen voisi ihan normaalisti saada näkyville. Toinen asia, mikä tuli jo lain ensimmäisessä käsittelyssä esille täällä ed. Kasvin jättämässä pykälävastalauseessa, on Internet-palvelun tarjoajien vastuullisuus siitä aineistosta, joka kulkee heidän verkoissaan. Sitten kolmantena kohtana on kiinnitetty huomiota tähän, miten on mahdollista, että Eta-alueen ulkopuolelta hankittua teoskappaletta ei enää saisikaan levittää edelleen ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa, jos tällä tekijänoikeuden haltijalla ei ole edustajaa täällä EU-alueella.

Elikkä nämä ovat varmasti ne selkeimmät ongelmakohdat, joihin olisi toivottu vielä parannusta. Tämä esitetty ponsilauselma, minkä suuri valiokunta on nyt tuomassa tänne, ei todellakaan poista tätä lainsäädännöllistä problematiikkaa. Vaikka tässä olisi tulossakin jonkinlainen mahdollinen selvitys hallitukselta, niin emme voi kuitenkaan olla millään tavalla vakuuttuneita siitä, etteikö, kun tämä laki astuu voimaan, tavallinen kuluttaja olisi rangaistusuhan alla siitä, että hän esimerkiksi todellakin käyttää näitä dvd-levyjänsä ihan normaalilla tavalla, koska hän joutuu joka tapauksessa purkamaan kopiosuojauksen saadakseen tuon tallenteen näkyville.

Arvoisa puhemies! Tähän huomiseen käsittelyyn on jätetty lukuisia ponsiesityksiä. Tässä yhteydessä haluan nostaa esille ed. Kankaanniemen esittämän ponnen, jossa hallitusta velvoitetaan selvittämään keino, jolla jumalanpalvelusmusiikin tekijöiden oikeudet ja edut turvattaisiin. Kannatan tätä ed. Kankaanniemen ponsiesitystä. Saattaa olla, että tässä joku edustaja on sitä jo aiemminkin kannattanut. Haluan nyt ainakin sanamuodon sanoa niin selkeästi, että ei jää epäselvyyttä siitä, aikooko joku äänestää sen puolesta vai kannattaa sitä. Tässä yhteydessä siis kannatan sitä ja varmasti huomenna myös äänestän sen puolesta.

On tärkeää, että myöskin jumalanpalvelusmusiikin tekijöitten edut tulevat turvattua, koska meillä on sellaisia musiikintekijöitä, jotka ovat pääsääntöisesti keskittyneet pelkästään jumalanpalvelusmusiikin tekemiseen. Saattaa olla, että heillä ei ole minkäänlaista levymyyntiä, he eivät käy keikoilla, eivät esiinny edes gospel-konserteissa vaan ovat todellakin keskittyneet siihen, että jumalanpalveluksissa olisi käytettävissä tuoretta, nykyaikaista musiikkia. Tämä asia on esitetty ratkaistavaksi sillä tavoin, että perustettaisiin joku rahasto tahi vastaava. Tämä on varmasti se paras mahdollinen tapa. Muutoin, jos olisimme tekemässä jumalanpalvelusmusiikista tekijänoikeusmaksujen alaista, joutuisimme siihen hankalaan määrittelytilanteeseen, mikä ensinnäkin on jumalanpalvelus erilaisissa uskonnollisissa yhdyskunnissa, ja toisaalta sitten siihen, millä tavoin me voisimme selvittää sen, mitä musiikkia kulloinkin lauletaan ja ketkä ovat todellakin näitten kappaleitten tekijöitä.

Ymmärrän, kun ed. Tahvanainen — ei tällä hetkellä ole kyllä salissa — esitti täällä kritiikkiä siitä, että ryhmämme olisi jollakin tavalla hurskastellut tässä asiassa. Hänen mielestään olemme aina olleet vain vastustamassa jumalanpalvelusmusiikin tekijänoikeusmaksuja. Emme ole todellakaan vastustamassa sitä, etteikö näille musiikintekijöille kuuluisi samoja oikeuksia kuin muille taiteilijoille, mutta emme halua mennä sellaiseen raskaaseen sääntelyyn, joka selkeästi astuu yhden tärkeimmän perusoikeuden alueelle, nimenomaan uskonnonvapauden perusoikeuden alueelle. Ajattelen, että ehkä ed. Tahvanainen mielikuvassaan näkee tämän luterilaisen valtakirkon käytännön, jossa hyvin selkeästi jumalanpalveluksen alussa kerrotaan, mitä lauluja aiotaan laulaa. Ei ole varmaankaan suurta vaikeutta poimia näitä lauluja — ed. Tahvanainen on paikalla — ei siis ole suurta ongelmaa poimia näitä lauluja sieltä taululta ja kertoa, mitä on kulloinkin laulettu, mutta on varmasti myöskin ihmisiä, jotka kuuluvat toisenlaisiin uskonnollisiin yhdyskuntiin, joissa käytäntö on erilainen.

Tuossa mielessäni mietin, millä tavalla selvitetään sanotaan vaikka muslimiyhteisössä, kun sieltä minareetista tämä kutsuhuuto huudetaan, kenelle ne tekijänoikeudet kuuluvat. Entä jos tämä kutsuhuutaja muuttaa sävelkulkua, keksii siihen jotakin omia inspiraatioita? Tai esimerkiksi kun urkuri soittaa urkusooloja, sekin voi olla tilanne, jossa on aika vaikea selvittää, kuka on ollut kappaleen tekijä ja onko kenties urkuri siinä spontaanisti itse inspiroinut musiikkiaan, jota esittää. Samoin ihan voi sanoa, että perinteisesti meidän luterilaisen kirkon herätysliikkeissä — joskus lapsena olen istunut körttiseuroissa — virret aloitetaan sen kummemmin ilmoittamatta ja ulkopuolinen saattaa vasta ehkä viimeisessä säkeessä saada kiinni siitä, mitähän virttä on laulettu. Sen tähden olisi hyvin hankala tämmöisissä tilanteissa lähteä listaamaan sitä, ketkä ovat näitten laulujen tekijöitä ja mitä lauluja on laulettu. Todellakaan en toivo, että jumalanpalvelusmusiikki tulisi raskaan tekijänoikeuslainsäädännön alaiseksi, vaan toivon, että siihen kehitettäisiin tämmöinen ed. Kankaanniemen esittämän mallin mukainen ratkaisu.

Lopuksi haluan vielä sanoa muutaman sanan kansalaispalautteesta. Se on tosiaankin ollut ilahduttavan runsasta. Itselläni on sähköpostissa varmaankin semmoinen toistasataa kannanottoa. Minusta on todella hienoa, että ihmiset ovat lähteneet liikenteeseen asiassa, joka on heille tärkeä, joka on osa heidän jokapäiväistä elämäänsä. Sen tähden tuntuu kummalliselta, että täällä on esitetty kritiikkiä siitä, että ihmiset ovat kiinnostuneita heille itselleen tärkeästä asiasta. Eikö meidän päinvastoin pitäisi olla äärimmäisen iloisia siitä, että etenkin, näin viesteistä olen päätellyt, monet nuoret ihmiset ovat osoittaneet kiinnostusta yhteisten asioitten hoitoon? Toivonkin, että koko tämä prosessi kannustaisi monia nuoria ihmisiä seuraamaan muutoinkin lainsäädäntötyötä, mitä täällä eduskunnassa tehdään eri lakien suhteen, ja ottamaan rohkeasti yhteyttä edustajiin. Sitä vartenhan me täällä olemme.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tässä väiteltiin tästä jumalanpalvelusmusiikkiasiasta, tekijänoikeuskorvauksesta, niin Ruotsissa ja muuallakin on tekijänoikeuskorvaus. Siellä muutama sentti per seurakuntalainen könttäsummana maksetaan. Tässä on lähinnä kyse siitä periaatteesta, millä tavoin kerätään, perustuuko se ikään kuin pakkolisenssiin vai vapaaehtoisuuteen. Nythän kristillinen ryhmä esittää, että se olisi vapaaehtoista. Periaatteessa sama asia, ja miksi silloin maksujen kerääminen ei ole yhtä ongelmaista, jos se järjestelmä kaiken kaikkiaan on olemassa ja meillä on tekijänoikeusjärjestöt, jotka pystyvät sopimaan tästä? Tuskin niitä kaikkia teoksia siellä luetteloitaisiin, vaan tulisi tämän tyyppisesti joku maksu per seurakuntalainen.

Astrid Thors /r:

Värderade talman, kära ledamöter! En sak kan man försäkra er om. Vi kommer att många gånger ännu under den här riksdagen få behandla upphovsrättslagstiftningen. Det är som EFFis ordförande sade utanför riksdagen för en stund sedan, snart kommer det så kallade enforcement-direktivet som kräver vår uppenbara uppmärksamhet.

Voin vakuuttaa siis, että varmaan saamme käsitellä tämän eduskunnan aikana useasti vielä tekijänoikeusasioita, ja nyt on valmistelussa niin sanotun täytäntöönpanodirektiivin kansallinen täytäntöönpano. Minun korviini on tullut, että siinä valmistelu on yhtä kapealla pohjalla, ja koska se on vielä oikeudellisesti niin vaikea, niin toivoisin, että me yhdessä ponnistelisimme sen eteen, että todellakin tässä valmistelu olisi monipuolista, monta ministeriötä ja intressitahoa olisi mukana — olen tästä tehnyt kirjallisen kysymyksen, mutta eihän se vastaus nyt hirveän paljon antanut — niin että saisimme laajapohjaisesti esiin ne ongelmat, mitä direktiivi vaatii, ja todellakin laajemmalla pohjalla.

Suuren valiokunnan puheenjohtajalle Jari Vilénille voisin sanoa, että me olemme kaikki ilmeisesti samaa mieltä siitä, että meidän tulee yhdessä toimia Suomen puheenjohtajuuden aikana sen hyväksi, että kun tekninen kehitys on niin nopeaa tietoyhteiskunnan alalla, niin on tärkeää arvioida nykyisen sääntelyn toimivuutta tulevaisuudessakin muun muassa tietosuojan sekä järjestelmien yhteensopivuuden ja avoimuuden osalta. Tämän siis suuri valiokunta yksimielisesti hyväksyi viime perjantaina Suomen puheenjohtajuuden tavoitteeksi, ja luulen ja uskon, että me tämän keskustelun jälkeen voimakkaasti tuemme niitä pyrkimyksiä, että EU:n puheenjohtajana Suomi pyrkii valottamaan ja ratkaisemaan niitä ongelmia, mitä esiintyy tietoyhteiskunnan osalta.

Väittäisin, että kaikkia ongelmia, joihin nyt on puututtu, ei voi ratkaista pelkästään copyright- tai tekijänoikeuslainsäädäntöä muuttamalla, vaan on myöskin mahdollista puuttua ongelmiin esimerkiksi standardien kautta. Tässä yhteydessä viittaan siihen työhön, jota voimakkaasti on tehty, jotta me saisimme yhteensopivuutta digi-tv:n osalta: mhp-standardin asema, vahva yhteensopivuusvaatimus. Luulen, että tähänkin on kiinnitettävä huomiota. Mhp:n osalta digi-tv:n osalta on ollut teollisia intressejä. Tärkeintä on, että meillä tulevaisuudessa ei ole sellaisia järjestelmiä, jotka sulkevat kuluttajat tiettyyn tekniikkaan tai tiettyyn toimittajaan. Ei saa olla enempää pullonkauloja ja portteja, joita voidaan vahtia. Standardien kautta tämä syntyy.

Toinen keino, mitä on tärkeä käyttää tässä yhteydessä, on myöskin kilpailupolitiikkaa. Viittaan vaan esimerkiksi siihen työhön, jota EU-komissio, se parjattu EU-komissio (Ed. Soini: Eikä turhaan parjattu!) on tehnyt esimerkiksi erään suuren yhtiön mediaplayerin osalta. Siinäkin on vaadittu avoimuutta. Tässä yhteydessä, kun on yrittänyt lukea sillä ymmärryksellä, mitä ei-nörtillä melkein entisellä juristilla on käytössään, niin mieleen on tullut kansalaispalautteen johdosta, että nämäkin ovat hyviä keinoja, joihin pitäisi tarttua.

Me olemme käyneet pitkää ja perusteellista keskustelua, mitä direktiivi oikeastaan vaatii. Siinä suhteessa olen eräiden edustajien kanssa samaa mieltä, että me emme ole saaneet lopullista selvitystä, mikä on mahdollisesti niin sanottu EU-kanta. Ei se minulle kelpaa, että meillä on paperilla viitattu joihinkin keskusteluihin; ei tämä minullekaan riitä. Tässä varmaan on niin — ja minä väittäisin tuntevani tätä asiaa jonkin verran, vaikka en ollut itse sovittelukomiteassa tätä direktiiviä laadittaessa mukana — että direktiivi jätti tietyt asiat auki. Minä muistan hyvin elävästi, kun sanottiin eri tahoilta, että poliittiset päättäjät jättävät nyt avoimeksi kiistankohdan, miten monta yksityistä kopiota saa tehdä teknisten suojausten estämättä.

Det klagades alltså på oss politiker när vi gjorde upp direktivet att ni lämnar den här svåraste frågan öppen om hur många kopior man får ta. Och här sitter vi nu i Finlands riksdag och försöker lösa den här frågan. Jag ber om förståelse och jag hoppas att man inser att det är ett svårt val att avgöra vad som är bäst. Men jag tror att en giljotin, så som den i klämmen framlagd från regeringspartiernas sida, sätter ett starkt tryck på ministeriet att följa efter. Och på sätt och viss så tycker jag att också direktivet förutsätter att vi först ger de frivilliga åtgärderna en chans.

Här har de samlingspartistiska vännerna konstaterat att ni är naiva när ni tror att en sådan här kläm har någon betydelse och hur skall ni påverka de multinationella organisationerna. Men då är EU och direktivmakarna lika naiva, eftersom man konstaterar att medlemsstaterna får vidta lämpliga åtgärder för att säkerställa att man får ta privata kopior om inte upphovsrättsinnehavarna redan gör det möjligt att mångfaldiga originalet för privat bruk i den mån som det behövs för att just det här privata bruket skall vara möjligt och utan att rättsinnehavarna hindras från att vidta lämpliga åtgärder vad gäller antalet exemplar vid mångfaldigandet.

Det här slutet blev redan en komplicerad direktivtext, men summa summarum är att först skall man tillåta de här privata överenskommelserna, om inte, så kan man vidta lämpliga åtgärder. Och vi är här tillbaka till det att vad är lämpliga åtgärder? En del säger att det är att slopa kriminaliseringen. Det kan finnas också andra lagstiftningsmässiga åtgärder och lösningar och jag hoppas att vi tillsammans funderar i en konstruktiv anda på vilka lösningar de kunde vara.

Toivon todellakin, että nyt etenemme, ja me olemme pistäneet takarajan näille vapaaehtoisille toimille. Väitän, että jos joku sanoo, että hallitusryhmien edustajat ovat naiiveja, niin sitten koko EU on yhtä naiivi, kun lähti siitä, että ensin pitää yrittää vapaaehtoisia toimia, jotta mahdollisuus — oikeus minä sanoisin — näihin yksityiskopioihin on toteutettavissa. Uskon myöskin, että niin kuin jotkut edustajat sanoivat, tämä ei ole se ainoa ongelmakohta. Joitakin asioita on vielä punnittava tulevaisuudessa: Onko laillisen lähteen vaatimus kohtuullinen vai ei, ja miten tämä on muitten tietoyhteiskuntadirektiivien kanssa yhteensopiva? Viittaan vaan esimerkiksi kysymyksiin, jotka koskevat vastuukysymyksiä Internetiä käytettäessä.

Lopuksi haluan sen sanoa, että Suomen eduskunnan käsittely ja keskustelu on ollut nyt tässä loppuvaiheessa huomattavasti tasapainoisempaa kuin se oli aikoinaan Euroopan parlamentissa, jos siihen saa viitata. Muistan sellaisia tilanteita, kun minä ja ryhmäni, me kaksi edustajaa valiokunnassa, olimme ainoat, jotka puolustimme kuluttajien oikeuksia, ja siitäkin on olemassa todistuksia. Siltä kannalta tämä keskustelu tuntuu erittäin tervetulleelta. Valitettavasti se on vain ehkä herännyt liian myöhään. Mutta uskon, että kun nyt pistämme giljotiiniksi tämän aikamäärän, hallituksen on seurattava tarkoin, toteutuvatko nämä vapaaehtoiset toimenpiteet ja miten alan tekninen kehitys sujuu.

Seppo  Särkiniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! En voi sanoa edustavani asiantuntemusta sillä tavalla kuin edellinen puhuja ed. Thors taikka ed. Jyrki Kasvi, joka toisesta näkökulmasta on asiantuntija varmaan aivan toisella tavalla kuin minä. Sen sijaan luulen, että käyn hyväksi esimerkiksi kaikille, jotka joutuvat tekijänoikeuslain kanssa kamppailemaan. Paperipino kasvaa koko ajan ja hämäryys lisääntyy, ja tämän kanssa pitäisi sitten jotenkin selvitä.

Minunkin mielestäni täällä on käytetty hyviä, selventäviä puheenvuoroja, vaikka toisaalta sekin pitää sanoa, että eivät edustajat ole turhaan tänne päässeet, sillä loistavaa retoriikkaa siinä, miten voi samanaikaisesti kannattaa ja vastustaa, tässä on nyt vähän ollut. Minustakin lain nimenkin pitäisi olla laki tekijänoikeuksista ja niiden rajoituksista, jolloin se kuvaisi paremmin kokonaistilannetta, niin kuin ed. Sirnö täällä sanoi.

Mutta kun ed. Virtanen totesi, että ongelmallisinta on kuluttajien ja oliko se taitelijoiden, ristiriita, niin minä kyllä ajattelen toisin. Perustuslakivaliokunta sanoi lausunnossaan seuraavasti: "Tekijänoikeuslain vaikeaselkoisuus voi muodostua ongelmalliseksi perustuslain 8 §:ssä säädettyyn rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen sisältyvän täsmällisyysvaatimuksen kannalta. Sen mukaan kunkin rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava laissa riittävällä täsmällisyydellä siten, että säännöksen sanamuodon perusteella on ennakoitavissa, onko jokin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa." Tämä on minusta se varsinainen ongelma.

Minä ajattelen niin, että se kansalaispalaute, joka tästä on tullut, on perusteltua. Mutta sitten toisinpäin: Jos lakia valmisteltaessa valiokunta kuuntelee maan parhaita asiantuntijoita ja lopputulos on tämä ja asiantuntijatkaan eivät laista parempaa saa, niin minä en oikein tiedä, minne se pitäisi tästä sitten lähettää. (Ed. Soini: Kyllä kansa tietää!) — Kansa tietää varmasti, mutta kansaa voidaan myöskin ohjata ja auttaa tässä asiassa niin, että huomio kiinnittyy hiukan eri asiaan. Nimittäin kun laki pitää sisällään ristiriitoja, ristiriitaisia intressejä, niin on tietenkin eri juttu puhua epäselvyydestä taikka kelvottomuudesta. Tässä on pyritty hakemaan siihen kompromissia ja tähän on päädytty.

Kyllä minä vielä hiukan ihmettelen sitä prosessia, joka eduskunnassa tämän lain osalta käynnistyi. Täällä on vanhempia parlamentaarikkoja kuin minä. Minun tekisi mieli kysyä, kuinka tavallista on se, että jos asia palautetaan suureen valiokuntaan, niin laki avataan muistakin kohdista kuin niistä kohdista, joiden takia se sinne palautettiin. Minusta se on hämmentävä käytäntö, ja ihmettelen, mistä se asiantuntemus siihen ykskaks voi tulla, jos sitä ei erikoisvaliokunnallakaan ole ollut sen enempää, mitä kuulemisten pohjalta tässä on saatu. Kun kaikki ovat kuitenkin tienneet sen, että pöydällä on ollut vanha mietintöesitys, pöydällä on ollut direktiivi, ja maan asiantuntijat sanovat, että tätä pitää nyt tulkita näin, ja ovat valmiita vähän niin kuin virkavastuulla sitä tekemään, niin millä edellytyksillä se voidaan sitten toiseksi tehdä, sitä minä tässä vain kyselen ja tunnen olevani vähän kiusallisella paikalla, mutta tällaista tämä on.

Yhteen asiaan haluan vielä kommentoida. Ed. Kankaanniemi on tehnyt täällä lausumaehdotuksen, jossa kirkkojen ja muiden uskonnollisten yhteisöjen kanssa voitaisiin tehdä tällainen rahasto tekijänoikeuksien turvaamiseksi. Mieli tekisi kannattaa, mutta en voi, sillä minusta tässä on kiertotietä syntymässä täsmälleen sama ongelma, johon perustuslakivaliokunta otti kantaa. Minusta se valiokunnan mietintö on hyvä mietintö. Sitä kannattaa tutkia ja pohtia. Se ottaa esille myöskin tämän ongelmakohdan tavalla, jonka edessä kannattaa ihan hattua nostaa. Tässä nimittäin ei nyt oikeastaan pohdita sitä, miten ja millä tavalla keitäkin kohdellaan, vaan asetetaan eteen uskonnonvapauden perusoikeus ja katsotaan, miten sen pitää toteutua jumalanpalveluksessa, ja tähän kohtaan minä haluan ankkuroitua ja pitää siitä kiinni. Minusta on tavattoman arvokasta, että valiokunnassa tällainen näkökulma nostetaan esille ja puolustetaan kaikista heikoimpia perusoikeuksien kanssa.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Sen verran haluan ed. Särkiniemen puheenvuoroa kommentoida, että tästä jälkimmäisestä osasta, mitä tulee tähän jumalanpalvelusasiaan, olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Ylipäätään olen koko tästä tekijänoikeuslaista sitä mieltä, että olisi pitänyt kokonaan edetä asiassa perustuslakivaliokunnan ottamien näkökulmien pohjalta. Siihen liittyy myöskin tämä kiistanalainen kohta siitä, saako muutamaa kappaletta omaan käyttöönsä kopioida vai ei ja miten se teknisen suojauksen kielto sitten menee.

Tässä keskustelussa on kuitenkin minun mielestäni jäänyt aika vähälle se, että perustuslakivaliokunta otti sen näkemyksen, että nimenomaan perusoikeusnäkökulmasta katsottuna tämän muutaman kappaleen kopioiminen on merkittävä asia ja se on hyvin keskeinen kriteeri. Jos se sitten on direktiivin kanssa ristiriidassa, niin kyllä minusta silloin on vähintäänkin perusteltua selvittää perusteellisesti se — direktiiviä on varmaan kyllä selvitetty — myöskin se, miten muissa valtioissa tämä asia on tehty. Koska kyllä nimenomaan silloin, jos Suomen perustuslakivaliokunta tulkitsee jonkin asian meidän perustuslakimme kannalta toisella tavalla kuin direktiivi, vähintään kannattaa katsoa se asia, onko muualla noudatettu direktiiviä yhtä tiukasti kuin meillä halutaan noudattaa, koska se on se kaikkein korkein instanssi, joka meillä voi olla, kun perustuslakivaliokunta ottaa asiaan kantaa.

Sen takia haluankin kannattaa ed. Vilénin esitystä, että tämä asia tuodaan vuoden päästä tänne saliin uudelleen, kun asia on perusteellisesti selvitetty ja nimenomaan selvitetty myös se, miten muissa jäsenvaltioissa tämä lainsäädäntö on toteutettu.

Jan Vapaavuori /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittääkseni tuolla eduskunnan lisärakennuksessa on avattu kansalaisinfo ja kansalaisinfoon on keksitty erilaista toimintaa, että voitaisiin lisätä kansalaisten kiinnostusta politiikkaan. Siellä on ymmärtääkseni kehitetty sellainen lainsäädäntöpeli, jossa kansalaiset sitten voivat sitä peliä pelatessaan seurata ja miettiä, miten laki valmistuu. Toivon todella, että tämä tekijänoikeuslaki ei toimi siinä pelissä esimerkkinä, koska se ei olisi kunniaksi tälle parlamentille.

Vanha sanonta on, että kun tulee vaikea asia esiin, niin ennen kuin sitä ryhtyy käsittelemään, on hämmentynyt olo, ja sitten, kun sitä on käsitelty, on edelleen hämmentynyt mutta aiempaa korkeammalla tasolla, ja semmoinen tunnelma ainakin minulla tämän asian suhteen on.

On totta, että tämä lakiesitys avattiin poikkeuksellisesti ja poikkeuksellisen myöhään, mitä tässäkin keskustelussa on paljon kritisoitu. Minusta sitä ei pitäisi kritisoida. Tämä on täysin perustuslain mukainen ja eduskunnan työjärjestyksen mukainen menettely. On huolella harkittu perustuslakia uudistettaessa, että tämmöinen käytäntö on olemassa ja että suurella valiokunnalla on mahdollisuus silloin, kun se lain ensimmäisen käsittelyn yhteydessä joutuu lakia käsittelemään, ottaa kantaa myös muihin pykäliin. On minusta kovin omituista, että moititaan joitakin kansanedustajia tai eduskunnan suurta valiokuntaa siitä, että he vain toteuttavat perustuslain sille suomia mahdollisuuksia puuttua lainsäädäntöön. Lisäksi voitaneen kai aina sanoa, että parempi puuttua tällaisiin asioihin myöhään kuin olla puuttumatta ollenkaan.

Arvoisa puhemies! Kyse on poikkeuksellisen monimutkaisesta ja vaikeaselkoisesta lainsäädäntöpaketista. Minulle on väitetty, että koko maasta löytyy vain muutama ihminen, joka sen kokonaisuudessaan ymmärtää. Olen keskustellut niitten ihmisten kanssa, jotka kuuluisivat näihin muutamaan, ja hekään eivät ole aivan varmoja, ymmärtävätkö. Toki pitää myöntää, että taustalla on myös hyvin monimutkainen ja hankala maailma. Siinä mielessä tällaisten asioitten normeeraaminen lainsäädännöllä ei missään olosuhteissa ole yksinkertaista, enkä usko, että missään maailmassa on näin monimutkaisista asioista onnistuttu luomaan kovin yksinkertaisia lakipaketteja. Mutta se, että tämä maailma on niin monimutkainen, kyllä korostaa sekä hallituksen että asiasta mietintöjä ja lausuntoja antavien valiokuntien perusteluvelvollisuutta. Se on minusta yksi sellainen seikka, joka tässä on jäänyt liian vähälle huomiolle, että sekä hallitus että sivistysvaliokunta ovat hyvin kevyesti ja tietyin paikoin ilman mitään perusteluja sivuuttaneet näitä asioita.

Tässä keskustelussa on moneen otteeseen todettu, että sivistysvaliokunta kuuli 66:ta asiantuntijaa. Minulle tuli tässä mieleen se, että kuuleminen ja kuunteleminen ovat kyllä joskus kaksi täysin eri asiaa. Varsinkin kun näin montaa on kuultu, niin olisi voinut edellyttää ja odottaa, että näitä riidanalaisimpia ja kiistanalaisimpia asioita olisi tässä käsittelyssä perusteltu paremmin.

Kun asia suureen valiokuntaan meni ja kun kansalaisyhteiskunta heräsi, kävi ilmi, että tässä lainsäädännössä on useita ongelmia. Asian jatkokäsittelyä monimutkaisti se, kuten ed. Vilén täällä jokin aika sitten totesi, että ministeri Karpela ensimmäiseksi Kiinasta ilmoitti, että mikään ei muutu. Kun näin oli, oli selvää, että varsinkin opposition näkökulmasta oli pakko fokusoida se keskustelu johonkin semmoiseen pykälään, joka ehkä oli kaikkein älyttömin tai kaikkein ongelmallisin, ja yrittää saada edes siihen muutosta. On selvää, että jos suuressa valiokunnassa olisi avattu keskustelu kymmenestä tai kahdestakymmenestä pykälästä, niin se olisi hajonnut täysin käsiin eikä olisi saatu oikeastaan minkäänlaista keskustelua aikaiseksi. Niinpä ryhdyimme keskustelemaan teknisen suojauksen murtamisesta näitten tallenteitten osalta omaan yksityiseen käyttöön, tästä 50 a §:stä, joka oli hyvä tapaus sen takia, että edellinen hallitus oli omaksunut tässä eri linjan.

Tässä edessäni on hallituksen esitys vuodelta 2002. Tässä todetaan: "Cd-levyn tai muun tallennekappaleen ostajan tähänastinen olettamus on ollut, että tallennekappaleen sisältämää teosta voi katsella tai kuunnella nykyisillä laitteilla. Samalla tavalla olettamus on ollut, että vahingoittumiselle alttiista tallennekappaleesta voi tehdä henkilökohtaisen käyttökopion tai sen voi siirtää toiseen tallennusformaattiin esimerkiksi mp3-soittimessa käytettäväksi. Ehdotuksen mukaan laillisesti tallenteella hankitun aineiston henkilökohtainen käyttö voisi edelleen tapahtua laillisesti tallenteen teknisestä suojauksesta huolimatta." Näin siis parlamentaarinen enemmistöhallitus anno Domini 2002. Tavallaan oli murheellista, että tämä esitys raukesi täällä eduskunnassa, koska sitä ei ehditty käsitellä, koska tämäkin oli siis parlamentin enemmistöä nauttivan hallituksen esitys ja varmasti olisi sellaisenaan täällä mennyt läpi.

Sittemmin nykyinen hallitus joutui antamaan esityksen ja antoi sen kutakuinkin identtisesti samanlaisena mutta muutti joitakin kohtia, ja tämä oli yksi niistä kohdista, jotka se muutti. Tässä vaan ilman mitään perusteluja muutettiin tämä kohta ja poistettiin yksi kohta siitä pykälästä. Tämä on kyllä erittäin surkeaa ja huonoa lainsäädäntökulttuuria, jos tämän tyyppisessä asiassa, jossa edellinen hallitus on perustellut selkeästi, miksi se on päätynyt tiettyyn ratkaisuun, muutetaan kantaa eikä perustella sitä millään tavalla.

Tämän jälkeen asia tuli eduskunnan käsittelyyn, jossa perustuslakivaliokunta antoi asiasta lausuntonsa. Minulla ei ole tässä nyt perustuslakivaliokunnan lausuntoa, mutta se perusteli tätä asiaa kohtuullisen selkeästi, jopa viittasi perustuslaissa turvattuihin perusoikeuksiin ja totesi, että tämä on ongelmallinen ja tämä pitäisi muuttaa. Sen jälkeen sivistysvaliokunta menee ja palaa nykyisen hallituksen linjoille perustelematta asiaa mitenkään. Tästä itse asiasta voidaan olla montaa mieltä, mutta minä sanon, että tämä on surkeaa lainsäädäntökulttuuria sekä hallituksen että sivistysvaliokunnan kannalta ja on tietenkin yksi syy siihen, miksi tämä hämmennys tässä on niin suurta.

Jälkeenpäin on käynyt ilmi, että ministeri Karpela toteaa, että se johtuu siitä, että direktiivi edellyttää näin. Direktiivi on vuodelta 2001, eli se on ennen vuotta 2002, jolloin edellinen hallitus antoi esityksensä. Jos direktiivi edellytti sitä, niin se edellytti sitä myös vuonna 2002. Jos ministeri Karpela on oikeassa, niin silloin edellinen hallitus antoi direktiivin vastaisen esityksen. Jännittävää ja mielenkiintoista on, että samat virkamiehet muuten olivat valmistelemassa sitä vuoden 2002 esitystä kuin tällä kertaa käsittelyssä olevaa esitystä.

Direktiivin tulkinnasta voidaan olla montaa mieltä. Tässä huomio kiinnittyy muutamaan asiaan.

On erityisen jännittävää, että ministeri vetoaa siihen, että pykälä olisi direktiivin vastainen, mutta ei viitsi mainita siitä mitään koko lakiesityksessä eikä perustella sitä.

Vielä jännittävämpää on se, että tässä vedotaan pelkästään komission tiettyjen virkamiesten käsityksiin. Kuten täällä olen jo aikaisemmin todennut, ei komissio ole jumalansana. Ei komissio ole edes säätänyt tätä direktiiviä. Tämän direktiivin ovat säätäneet Euroopan parlamentti ja Euroopan ministerineuvosto yhteispäätösmenettelyssä, jossa oli vielä sovittelumenettely, jossa tiettyjä kohtia lievennettiin ja tiettyjä tiukennettiin.

Erityisen jännittävää on se, että keskustapuolue, joka ainakin suurista puolueista on ollut EU-kriittisin tässä salissa aikaisemmin, nyt kaikkein orjallisimmin noudattaa jonkun yksittäisen komission virkamiehen näkemystä siitä, miten jotain direktiiviä pitäisi tulkita. (Ed. Soini: epu on selkä notkolla!)

Vielä erikoisempaa on se, että kun meillä on kuitenkin korkeasti koulutettuja oikeusoppineita, jotka ovat asiasta eri mieltä, meillä on eduskunnan perustuslakivaliokunta arvovallallaan eri mieltä — julkisia papereita. Ministeri Karpela naamioituu yhden yksittäisen komission virkamiehen joittenkin sellaisten muistioitten taakse, joita ei edes ole jaettu eduskunnalle.

Vielä erityisen jännittävän asiasta tekee se, että ministeri Karpela täällä myöntää, että mehän olemme nyt jo tulkinneet vähän löyhästi EU-direktiiviä. Kun tämä EU-direktiivi on niin kamalan pyhä asia, että sen vastaista lainsäädäntöä ei saa tehdä, niin silti Karpela toteaa, että mehän teemme jo samaisen EU-direktiivin vastaista lainsäädäntöä, kun me tulkitsemme löyhästi sitä kohtaa, joka koskee sitä, voiko tämän kopion ottaa saadakseen tämän tallenteen itselleen nähtäväksi tai kuultavaksi. Valtavan paljon valtavan suuria ristiriitoja!

Palataanpa suuren valiokunnan käsittelyyn. Kun suuressa valiokunnassa asiasta käytiin keskustelua, salissa vallitsi sellainen käsitys, että oli enemmänkin ymmärtämystä sille, että ainakin tämä kohta ja ehkä eräitä muitakin kohtia olisi pitänyt avata ja paneutua niihin huolellisemmin ja mahdollisesti tehdä niihin liittyviä muutoksia. Mutta sen jälkeen ministeri Karpela tuli Kiinasta tai mistä tuli ja vetosi, että tämä on hänelle arvovaltakysymys. Sitten hallitusryhmät päättivät, että kun se on ministeri Karpelalle arvovaltakysymys, se on sitten myös arvovaltakysymys kaikille hallitusryhmille. Tämä on kyllä aika surkeaa hallintokulttuuria, lainsäädäntökulttuuria.

On pikkasen surullista ja tietyllä tavalla osoittaa demokratian kehittymättömyyttä, ettei edes niissä tapauksissa, missä hallitusryhmien edustajat olisivat halunneet tehdä muutoksia, niitä muutoksia ei voi tehdä, kun kerran ministeri on aikanaan puumerkkinsä pistänyt ja hän on sitä mieltä, että näyttää pahalta, jos näitä asioita muutetaan.

Suuressa valiokunnassa teimme esityksiä, hävisimme äänestyksemme, teimme vastalauseen, vastalause jätettiin, ja vastalause löytyy kaikista asiakirjoista, joissa kohtuullisen laajasti on selostettu sitä, minkä takia pidämme esitystä huonona. Sen jälkeen hallitusryhmät eli käytännössä ministeri Karpela ja ed. Kimmo Kiljunen muotoilivat tämmöisen ponsiesityksen, joka on kyllä sekä naiivi että vitsi. Se on naiivi monella tavalla. On mahdollista, että monikansalliset suuret levy-yhtiöt tulevat muuttamaan käytäntöjään, mutta eivät ne sen takia muuta, että ed. Kimmo Kiljunen on kirjoittanut ponsiesityksen. Se on itsestäänselvä asia. Se on myös kohtuullisen ongelmallinen sen takia, että kun ensin perustellaan tätä tiettyä linjaa sillä, että direktiivi näin edellyttää, niin kuitenkin ponnessa varaudutaan siihen, että voidaan ruveta tekemään direktiivin vastaisia asioita, ellei sitten maailma muutu. Kovin, kovin ihmeellistä!

Ed. Thors täällä viittasi siihen, että nyt on kova giljotiini, että hallituksen pitää seurata tilannetta ja sitten ryhtyä toimenpiteisiin. Ed. Kimmo Kiljunen totesi, että Suomen lainsäädäntöä ei tietenkään voi muuttaa vaan että kun puhumme lainsäädännöstä, puhumme EU:n lainsäädännöstä. No, mikä on EU-lainsäädännön aikajänne? Tämä direktiivi, jonka pohjalta lakiesitys on tehty, on annettu vuonna 2001. Muistaakseni komission esitys, jonka pohjalta direktiivi tuli, on annettu vuonna 1997. Eli 97 annetun komission direktiiviesityksen pohjalta eduskunta käsittelee asiaa vuonna 2005.

Siis jos hallitus päätyy siihen, että markkinat eivät toimi sen haluamalla tavalla, he sitten vuoden päästä tekevät esityksen, jonka jälkeen komissio ehkä tekee lainsäädäntöesityksen, jonka pohjalta ehkä tulee direktiiviesitys, jonka pohjalta sitten parlamentti ja neuvosto ryhtyvät sitä käsittelemään, jonka pohjalta ehkä tulee uusi tekijänoikeusdirektiivi, jonka pohjalta sitten hallitus ryhtyy antamaan asiasta esitystä, ja sitten meillä on se täällä viiden tai seitsemän tai kahdeksan vuoden päästä. Tämä siitä giljotiinista, mihin ed. Thors viittasi.

Arvoisa puhemies! Ihan vielä lyhyesti johtopäätöksistä. Tämän käsittelyn aikana on käynyt ilmeiseksi, että hallitus ei halua liikahtaa senttiäkään tässä vaiheessa. Nyt olemme siinä tilanteessa, että huomenna olemme äänestämässä asian hylkäämisestä. Houkutus tietenkin olisi suuri lähteä äänestämään hylkäämisen puolesta. Itse en silti kaikesta edellä sanotusta huolimatta ole siitä aivan täysin vakuuttunut.

Ensimmäinen asia on se, että kun tiedämme, että hallitusryhmät eivät ole liikahtaneet senttiäkään edes ehkä sen kaikkein yleisimmin mielletyn ongelman suhteen, josta edellinen hallitus, perustuslakivaliokunta ja monet muut ovat olleet eri mieltä, on itsestäänselvää, että tämä hylkääminen ei täällä mene läpi.

Toinen näkökohta on se, että eräs korkeasti kunnioittamani eduskuntaryhmämme jäsen on joskus todennut, että kun oppositiosta tätä maailmaa katsoo, niin pitää muistaa, että hallituksen esityksistä 80 prosenttia on kuitenkin järkeviä. Tässä on ehkä vähän samanlainen tilanne. Tässä on paljon ongelmakohtia, mutta kyllä tässä lakiesityksessä on myös paljon sellaista, joka oikeasti edistää tätä maailmanmenoa.

Kolmas seikka on se, minkä varsinkin juristikansanedustajana koen, että kyllä meidän pitää saattaa tämä laki voimaan, me olemme velvollisia saattamaan direktiivin voimaan. Me olemme erimielisiä siitä, missä muodossa se pitää saattaa voimaan, mutta me olemme hävinneet ne äänestykset, jotka siihen liittyvät, enkä ole ihan varma siitä, onko tämmöisellä loppuun saakka protestoinnilla niin mieltä tämän tyyppisissä asioissa. En myöskään ole ihan varma siitä, olisiko Suomen eduskunnan arvovallan mukaista olla hylkäämässä kokonaan sellaista lakia, joka on pakko hyväksyä siitä huolimatta, että olemme erimielisiä siitä, missä muodossa se pitää hyväksyä.

Tässä dilemmassa olen päätynyt siihen, että olen lämpimästi kannattamassa ja tukemassa ed. Vilénin pontta, lausumaesitystä. Toki pitää myöntää, että myös ed. Uotilalla on hyvä lausumaesitys. Ne ovat sisällöltään kovin saman kaltaisia, mikä kuitenkin antaisi suurempaa toivoa kuin hallituksen nykyinen lausumaesitys siitä, että tähän saataisiin joku muutos lähiaikoina.

Timo Soini /ps:

Arvoisa puhemies! Olen kuunnellut tätä lehteriltä, työhuoneestani ja paikan päällä ja olen vain todennut vanhan viisauden, että monimutkaisessa maailmassa yksinkertainen on arvokasta ja siinä pitäisi pitäytyä. Mielestäni ed. Kasvi ensimmäisessä puheenvuorossaan ja koko prosessin aikana on pitänyt yllä järjen ääntä. Se on vihreässä eduskuntaryhmässä yleensä vaikeaa, mutta tässä tapauksessa on onnistunut erinomaisen hyvin, jopa minä olen ymmärtänyt.

Mutta hämmennys on suuri, ja toisaalta olen iloinen, että tämä koko sotku on näin esillä. Nyt nimittäin nuori polvi, nouseva Suomen nuoriso, joka on osa tulevaisuutta, ymmärtää, mistä Euroopan unionissa on kysymys. Nyt näkyy alastomimmillaan se mielettömyys ja direktiivitehtailu, täydellinen piittaamattomuus kansanvallasta. Meillähän on se tilanne, että kansa luulee, että me täällä eduskunnassa päätämme näistä laeista. Niinhän me muodollisesti päätämmekin mutta aika mielenkiintoisella tavalla: sen mukaan, mitä direktiivi tai se välys sitten edellyttää. Tämmöinen ei minua sido, koska kannatan itsenäistä Suomea, ja se on jälleen tänään päivän lähempänä, itsenäisyys on päivän lähempänä, oma itsenäinen päätösvalta.

Mutta nyt me olemme saaneet tehdä matkan pimeyden ytimeen, Brysselin käytäville, joilta ei löydy edes sitä virkamiestä, johonka ed. Vapaavuori viittaa ja jolla ministeri Karpela perustelee, että tämä pitää hyväksyä. (Välihuuto) Kyllä minä uskon, että tämä on herätys, aivan kuten maanviljelijät, ed. Rundgren, kymmenen vuotta sitten osoittivat tuolla mieltään. He tajusivat, mihin mennään. Nyt on 30 prosenttia tuloa vähemmän. Ei semmoista maajussia löydykään, joka EU:ta kehuu, ja minä luulen, ettei kohta löydy nörttiäkään, joka EU:ta kehuu. Kaikki menee parempaan suuntaan, kaikki menee itsenäisyyden suuntaan.

Ydinongelmahan on se, mitä direktiivi vaatii ja mikä on EU:n kanta. Aivan kuten ed. Vapaavuori sanoi, tässä välyksessä suurta valiokuntaakin laukkuutettiin, mikä on ministerin kanta, mikä on EU:n kanta, kun pitäisi olla Suomen kanta, ihan mikä tahansa — hyväksyä, hylätä — mutta orjaillaan tätä direktiiviä. Ed. Vapaavuori, nukkukaa nyt yhdet väyryset ja ajatelkaapa, että minäpäs äänestänkin vastaan enkä vaan sen takia puolesta, että Brysseli sattuu niin käskemään, että tämä täytyy tehdä.

Arvoisa herra puhemies! Sitten nämä ponnet. Niillähän ei ole mitään merkitystä. Laki on se, jolla on merkitystä. Tämä on tällainen tyypillinen vanhojen puolueiden hämäys. Jokaisella vanhalla puolueella on oma pontensa: "Me teimme ponnen. Se edellyttää seurantaa." Meidänhän pitää joka tapauksessa seurata lakeja ja suorittaa sitä seurantaa. Virkamiehet tekevät sitä virkatyönä ja me muuten vaan. Te edellytätte, ed. Uotila, että seuratkaa. Sitähän seurataan ja muutetaan. Jos te olette eri mieltä, äänestäkää vastaan, äänestäkää hylkäystä. Sehän on se tapa.

Ja mitä tapahtuu, kun laki hylätään? Vanha laki jää voimaan. Emme me ole ilman tekijänoikeuslakia tässä maassa, vaan vanha laki on voimassa. Hallitus tuo hyppykenkää sen uuden lain, koska direktiivi vaatii, eikös niin? Eli sieltähän se tulee aivan takuuvarmasti. Mutta nyt, jos ei hylätä, tämä hukkuu. Sitten täällä on näitä Suomen EU-puheenjohtajuuden alla, voi hyvänen aika, ja silloin näitä käsitellään. Menee Turkin hihaan koko se EU-puheenjohtajuus. Sitä siellä vämplätään ja sämplätään ja rahoituskehyksiä. Ei tämmöisiä direktiivejä kuulkaa Suomen puheenjohtajakaudella käsitellä, ei, ei. Syödään hanhenmaksaa ja juodaan vissyä ja puhutaan lennokkaita.

Arvoisa puhemies! Nyt kun tämä tilaisuus harvinaisella tavalla suureen valiokuntaan tuli, niin sehän tuli tämän jumalanpalvelusmusiikin kautta eli sen kautta, että tämä käsittelyssä oleva asia, joka meillä mahdollistui käsitellä suuressa valiokunnassa, joutui sinne ihan toisesta syystä. Mutta asia oli auki siellä ja laki oli mahdollista hylätä, aivan niin kuin täällä ovat monet selvittäneet 23 §:ää tai vaikka 20 §:ää, niin kuin ed. Vapaavuori sanoi. Olisi ollut tilaisuus ja oli mahdollisuus, siihen ei tartuttu. Nyt tehdään toimimaton, hölmö laki, jonka saatteeksi hyväksytään vielä ponsia, jotka ovat ristiriidassa itse lain kanssa. Siis tämähän on aivan päätöntä, mutta kyllä tämä EU-lainsäädännöksi sopii. Sehän on aivan normaalia EU-lainsäädäntöä.

Koko perussuomalainen ryhmä tukee riemumielin — tämä on harvinaista — vihreätä esitystä, tässä tapauksessa ed. Kasvin esitystä. Mutta valitettavasti ainoastaan perussuomalainen eduskuntaryhmä ja kristillisdemokraatit ovat yksimielisesti tämän lain hylkäämisen kannalla. Ed. Kasvi, te olette vihreä valonpilkahdus omassa ryhmässänne. Saattaa teiltä toinenkin löytyä, mutta jos enemmän löytyy, se on jo uutinen.

Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aina ilo kuunnella ed. Soinin retorisesti etevää korkeaveisuuta täällä. Toisaalta on tavallaan tarpeetonta muistuttaa ed. Soinille, koska hän tietää jo asian, mutta muistutan silti, että tässä tapauksessa kyse ei niinkään ole siitä, että EU-lainsäädäntö olisi virheellistä, vaan siitä, että tämä hallitus tietoisesti haluaa tulkita sitä tiukimman mukaan. Meillä on paljon korkeasti oppineita oikeusoppineita tässä valtakunnassa, jotka ovat sitä mieltä, että ministeri Karpelan tulkinta tässä on turhan tiukka. Tämä olisi sallinut huomattavasti suuremman kansallisen liikkumavaran, ja vaikka EU:ta on kiva kaikesta syyttää, niin tässä asiassa pitää kuitenkin syyttää ministeri Karpelaa eikä EU:ta.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen hövelillä tuulella — olkoon EU:n ja hallitusherrojen syytä yhdessä! (Naurua)

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! On selvää, että lainsäädännön peruslähtökohta kaikkien lakien kohdalta on se, että ne ovat rakenteeltaan ja sisällöltään selkeitä. Tässä suhteessa tietenkin tämmöisiä immateriaalioikeuksia käsittelevää lakia on vaikea säätää, ja ei varmastikaan sataprosenttista lopputulosta koskaan, varsinkaan tässä tilanteessa, ole saatu aikaan. Mutta joka tapauksessa kun otetaan huomioon perustuslakivaliokunnan hyvä lausunto ja se realismi, että se myöskin sen lain tulkinnassa on apuneuvona, niin kyllä tämä hyväksyttävissä on.

Toinen asia, johonka lyhyesti viittaan, on tämä jumalanpalveluksien tekijänoikeuskysymys. Minusta on aivan selvää, että meidän perustuslakimme 11 § uskonnonvapaudesta ja 6 §, syrjintäkieltopykälä, viittaavat siihen, että me emme voi ulottaa tätä lakia koskemaan jumalanpalveluksia. Kristillisten tekemän ponsiehdotuksen sisältämä asia on minusta sinänsä hyvä, mutta jätetään tämä asia kirkon huoleksi ja luotetaan siihen, että siellä kyllä osataan tämä jumalanpalvelusmusiikki ja siitä tulevat korvaukset hoitaa ja niitten rahastot itse perustaa eikä niitä neuvoja tarvitse lähteä eduskunnasta antamaan. Parempi on niin, että hyväksytään lakiehdotus siinä muodossa kuin se nyt on esitetty.