Katja Hänninen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakialoitteen perimmäinen tarkoitus on turvata synnytystoiminnan jatkuminen nykyisissä yksiköissä potilasturvallisuutta vaarantamatta. Terveydenhuoltolain perusteella annetun päivystysasetuksen siirtymäajan jälkeen synnytykset loppuisivat jopa yli tuhat synnytystä vuosittain hoitavista matalan riskin sairaaloista. Synnytysosastojen lakkauttaminen vaarantaa erityisesti pienten sairaaloiden muunkin toiminnan pitkien välimatkojen Suomessa, ja aiheellisena pelkona on koko sairaalan alasajo.

Lakialoitteen tärkein perustelu alueellisen tasa-arvon lisäksi on matkasynnytysten riskien välttäminen. Tutkimuksen mukaan vauvalla on moninkertainen riski kuolla syntyessään matkalla. Jo nyt riskisynnyttäjät ohjataan suurempiin synnytyssairaaloihin, joissa lastenlääkäri on aina saatavilla. Jos äiti ei ehdi korkeamman riskin sairaalaan, synnytys tapahtuu matalan riskin sairaalassa, mutta vastasyntyneen hoito pienemmässä sairaalassa on joka tapauksessa laadukkaampaa ja turvallisempaa kuin tien päällä.

Päivystysasetus ei ole ainoa sosiaali- ja ter-veydenhuollon kenttää mullistava muutos. Myös sote-uudistus aiheuttaa huolta nykyisissä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäjissä, etenkin koska samaan aikaan tapahtuvat uudistukset luovat painetta supistaa ja keskittää toimintoja. Muun muassa Pohjois-Pohjanmaan liitto on vedonnut sen puolesta, että valtiovalta pidättäytyisi suurten toiminnallisten muutosten tekemisestä palveluiden tuottamiseen ennen sote-uudistuksen voimaantuloa, ja viittaa tällä juuri päivystysasetuksen aiheuttamiin toimintojen supistuksiin. Synnytystoiminnan lisäksi päivystysasetus ajaa alas esimerkiksi mielenterveyspalveluiden yksiköitä, jolloin hoitoon hakeutumisen kannalta muutoinkin vaikeassa tilanteessa olevien potilaiden sairaalamatkat pitenevät. Valitettavasti päivystysasetuksen voimaantuloa on kiirehditty. Viime viikolla jätetyssä kirjallisessa kysymyksessäni tiedustelen peruspalveluministeriltä, mistä kiirehtiminen johtuu ja onko sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain valmistelussa huomioitu päivystysasetuksen tai uuden sote-budjettikehysjärjestelmän vaikutukset.

Lakialoite terveydenhuoltolain muuttamisesta on sisällöltään yhteneväinen synnytysten turvaamiseksi tehdyn kansalaisaloitteen kanssa. Kansalaisaloite sai taakseen lähes 66 000 allekirjoittajaa. Kansalaisilla on siis vahva näkemys siitä, mitä lähipalvelu tarkoittaa, ja he haluavat säilyttää ne. Valitettavasti kansalaisaloitejärjestelmä pakottaa nykyisellään aloitteen tekijät lykkäämään aloitteen toimittamista eduskunnalle siten, että se tulee käsittelyyn vasta ensi vaalikaudella.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! En kannata tätä lakiesitystä. Pidän päivystysasetuksen linjausta siitä, että synnytykset keskitetään sairaaloihin, joissa on vähintään tuhat synnytystä vuodessa ja välitön valmius toimia erilaisissa poikkeustilanteissa, hyvänä ja potilasturvallisuutta lisäävänä.

Turvallinen synnytyksen hoito edellyttää mahdollisuutta välittömään keisarileikkaukseen, mikä tarkoittaa synnytyslääkärin, anestesialääkärin ja leikkaustiimin työpaikkapäivystystä sairaalassa. Vaikka raskaus olisi edennyt normaalisti, voidaan synnytyksen kuluessa joutua nopeastikin hätätilanteeseen, jota ei ole voitu mitenkään ennakoida, ja kun ottaa vielä huomioon, että kaikista synnytyksistä 75 prosenttia tapahtuu usein virka-ajan ulkopuolella.

Hätäkeisarileikkauksia joudutaan suorittamaan vajaassa 2 prosentissa kaikista synnytyksistä. Kun sairaalassa on paikalla synnytyslääkäri, anestesialääkäri ja lastenlääkäri, on sekä äidin että vastasyntyneen lapsen turvallisuus taattu parhaalla mahdollisella tavalla. Sen sijaan, jos lääkäri joudutaan kutsumaan kotoa, mihin menee vähintään puoli tuntia aikaa, menetetään kallisarvoisia ja jopa ratkaisevan tärkeitä minuutteja.

Yksiselitteistä tavoiteaikaa keisarileikkauspäätöksestä lapsen syntymään hätätilanteessa ei voida antaa, mutta puhutaan noin 15—20 minuutista. Tämä edellyttää siis sitä, että henkilökunta on sairaalassa paikalla. Samoin päivystystoiminnan ylläpitämiseksi välttämätön erikoislääkärimäärä on 7—8, ja jos ottaa vielä huomioon loma- ynnä muut ajat, niin puhutaan jopa 10:stä—12:sta, joten ymmärtää hyvin, ettei pienellä yksiköllä, jossa on 1—2 synnytystä vuorokaudessa, ole mitään taloudellisia mahdollisuuksia tällaista lääkärimäärää ylläpitää, eikä sellaista määrää osaajia edes löydy tästä maasta.

Lakialoitteessa viitataan myös matkasynnytysten lisääntymiseen. Suomessa syntyy vuosittain 60 000 lasta ja matkasynnytyksiä on noin 70 vuodessa eli noin promillen verran näistä synnytyksistä. Ja kun kaiken kaikkiaan tosiaan meillä on noin 60 000 synnytystä, niin hätäkeisarileikkauksia tehdään noin 2 prosentille eli 1 200:lle, joten jos me vertaamme näitä 70:tä matkasynnytystä ja vastaavasti näitä hätäkeisarileikkauksia, joita tehdään 1 200, niin kysymys on aivan eri mittakaavasta, joten katson, arvoisa puhemies, että en voi kannattaa tätä esitystä.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Hänninen kuvasi hyvin tämän lakialoitteen tavoitetta ja sisältöä. Mielestäni sosiaali- ja terveysministeriö kiirehti tämän ensi vuoden alusta tulevan asetuksen voimaantuloa perusteetta, koska nyt tämä iso sosiaali- ja terveysuudistus olisi pitänyt ensin saattaa päätökseen, katsoa sitten sen jälkeen, mitä muutoksia tarvitaan lainsäädännössä. Nyt tässä mennään niin kuin etukäteen suunnitellun käsikirjoituksen mukaan, jossa terveyspalveluita keskitetään, ja se myöskin lisää kustannuksia. Tämä on tässä mielessä päinvastainen toimi kuin mitä nyt tarvittaisiin.

Täällä edustaja Tainio kertoi tämänhetkisten matkasynnytysten määrän, mutta on selvää, että jos tämä palveluverkko, ne sairaalat, joissa nyt synnytystoimintaa harjoitetaan, harvenevat entisestään, niin totta kai tämä tulee moninkertaisesti lisääntymään, niin että tässä mielessä se edellisen vuoden tilasto ei ole faktaa, että tulevaisuudessa näin on.

Nyt tämä kiire todellakin on perusteeton. Myöskin monet ammattilaiset esimerkiksi Oulaskankaan sairaalan osalta Pohjois-Pohjanmaalla ovat todenneet, että siellä on erittäin hyvät olosuhteet, ja se on asiakastyytyväisyydeltään huipputason sairaala ja myöskin muutenkin puitteiltaan laitos, jonka pitäisi jatkaa ilman muuta toimintaa. Tämä kustannusten lisäys on myöskin tärkeä tekijä, mikä tähän liittyy. Tämän takia olisi perusteltua, että tämä kansalaisaloite johtaisi aikanaan sitten myönteiseen ratkaisuun. Täällä eduskunnassakin tarvittaisiin joku myönteinen ratkaisu näitten kansalaisaloitteitten läpi menemisessä, ja tämä päivystysasetuksen muutos olisi mielestäni hyvin konkreettinen ja tärkeä hanke, ja toivon mukaan tämä aloite menee myönteisesti läpi, jos tämä lakialoite ei sellaisenaan johda tulokseen, mitä tietenkin ensisijaisesti toivon. Harmittaa, että valitettavan harva edustaja oli tämän sitten jostain syystä allekirjoittanut.

Aino-Kaisa Pekonen /vas:

Arvoisa puhemies! Täytyy myöntää, että ministeri Huovisen ajatus siitä, että synnytyksiä keskitetään suuriin yksikköihin, jolloin myös osaaminen keskittyy, on lähtökohtaisesti hyvä ajatus. On hyvä, että vaativissa synnytyksissä, joissa on komplikaation riski, on saatavilla mahdollisimman ammattitaitoista henkilökuntaa ja parhaat välineet hyvän hoidon takaamiseksi.

On kuitenkin hyvä huomioida, että valtaosa raskaana olevista naisista käy äitiysneuvolassa raskautensa aikana. Äitiysneuvolassa jo nyt kartoitetaan etukäteen riskiraskaudet ja tarvittaessa äiti lähetetään synnyttämään sairaalaan, joka katsotaan hänelle parhaaksi. Kun julkisia synnytysyksiköitä karsitaan, todennäköistä on, että yksityiset synnytysklinikat yleistyvät. Nyt jo yksityiset äitiys- ja lastenneuvolat kasvattavat suosiotaan. Meille on kuitenkin luotu julkiseen terveydenhuoltoon aivan loistava äitiysneuvolajärjestelmä ja loistavat puitteet synnyttää, ja minun pelkonani on niiden murentuminen.

Arvoisa puhemies! Minua huolestuttaa, että päivystysasetuksen myötä kotisynnytysten määrä lisääntyy, enkä nyt tarkoita niitä niin sanottuja matkasynnytyksiä vaan suunniteltuja kotisynnytyksiä. Kotisynnytys voi onnistua hyvin, ja se on oma valinta ja mahdollista, jos kyseessä ei ole minkäänasteinen riskiraskaus, mutta kotisynnytyksiin liittyy kuitenkin riskejä, jos kaikki ei sitten sujukaan aivan oppikirjan mukaan. Synnytys ei ole ainoastaan mekaaninen lisääntymistapahtuma, vaan koko perhettä, erityisesti äitiä koskettava kaunis ja luonnollinen hetki. Jos äitiä pelottaa, ehtiikö ajoissa sairaalaan synnyttämään, se vaikuttaa suoraan myös synnytystapahtumaan ja sitä kautta vauvan ensi hetkiin kohdunulkoisessa maailmassa. Stressi ja synnytys ovat huonoin mahdollinen yhdistelmä turvallisuutta ajatellen.

Arvoisa puhemies! Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ennakkotietojen mukaan sairaalan ulkopuolella suunnittelemattomasti tapahtuneet synnytykset lisääntyivät viime vuonna jopa 20 prosenttia edellisvuoteen nähden, mutta erityisesti määrä lisääntyi Etelä- ja Länsi-Suomessa. Kasvu johtuu pääasiassa pidentyneistä matkoista sairaalaan, mutta Etelä-Suomessa syynä pidetään muun muassa sitä, että ruuhkaisimmissa sairaaloissa äitejä kehotetaan pysymään kotona viimeiseen asti.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Hännisen tekemää lakialoitetta.

Risto Kalliorinne /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä asiassa ei ole kyse pelkästään synnytyksistä, vaan tässä on kyse isommasta asiasta, nimittäin monen aluesairaalan palvelukokonaisuuden tulevaisuudesta.

Synnytysosasto monipuolisen osaamisen kautta on monen aluesairaalan tietynlainen sydän, jota kautta mahdollistuu moni muukin aluesairaalan palvelu, ja kun tämä synnytystoiminta tämän päivystysasetuksen myötä monessa paikassa lakkaa, alkaa siitä sellainen näivettymiskierre, joka pikkuhiljaa nakertaa tämän sairaalan palvelutasoa niin, että se kuihtuu lähinnä terveyskeskustason palveluksi, ja sitä kautta se monipuolinen osaaminen siellä vähenee.

Tämä varmaan ei ole samanlainen asia joka puolella Suomea, mutta kun tuolla pohjoisessa välimatkat ovat ennestäänkin pitkät, niin jos synnytystoiminta ajetaan alas, niin sitä kautta koko aluesairaala pikkuhiljaa näivettyy terveyskeskustason toimijaksi, ja se alkaa olla pikkuisen vaikeampi yhtälö ihmisten palvelujen kannalta ja ihmisten tasavertaisen kohtelun kannalta koko maassa. Eli sitä kautta tämä pitää nähdä osana isompaa näitten sairaalojen palvelujen alasajojen uhkaa.

Nyt olisikin erittäin järkevää, että tätä päivystysasetusta ei tällä tahdilla pistettäisi vielä täytäntöön, koska sote-uudistus on tulossa, ja sote-uudistuksen myötähän meillä on tarkoitus saada koko tämä järjestelmä uuteen asentoon ja alueella katsoa, mitkä ovat ne palvelut, mitkä minnekin keskitetään ja mitkä säilyvät missäkin. Siinä mielessä en löydä mitään logiikkaa siitä, että hallitus kiirehtii tätä päivystysasetusta, kun tämä sote-uudistus on kuitenkin tulossa vuonna 2017. Eli järkeä käteen ja tehdään nämä isot ratkaisut sen ison uudistuksen yhteydessä ja turvataan alueellisesti palvelut myös Pohjois-Suomessa.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin totean, että en kannata tätä lakiesitystä.

Synnytykseen ja lapsen syntymään liittyy aina voimakkaita tunteita, ja siksi on ymmärrettävää, että asian ympärillä käytävä keskustelu herättää voimakkaitakin reaktioita. On luonnollista olla huolissaan synnytyksen turvallisuudesta, mutta juuri tähän päivystysasetuksessa pyritään. Siinä halutaan turvata se, että jokaisessa synnytyksessä olisi mukana ammattitaitoiset asiantuntijat.

Synnytys on toki normaali tapahtuma, eikä sitä liikaa saa medikalisoida, mutta joskus siinä tapahtuu ikäviä yllätyksiä, jotka voivat olla riski äidin ja lapsen terveydelle. Silloin tarvitaan erityisosaamista, jota ei voi olla joka paikassa. Ongelmana on nimenomaan se, että synnytys voi tapahtua minä päivänä tahansa ja mihin kellonaikaan tahansa, joten synnytyssairaalassa on oltava valmius hoitaa nopeasti kriisitilanteet 24 tuntia vuorokaudessa. Ympärivuorokautisen päivystysvalmiuden järjestäminen vaatii riittäviä re-sursseja.

Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän täysin tämän keskustelun esimerkiksi Lapissa, mutta minä en ymmärrä tätä keskustelua täällä Etelä-Suomessa. On kummallista pelotella matkasynnytysten lisääntymisellä, jos synnytysmatka esimerkiksi pitenee 40 kilometristä 80 kilometriin. Olen itse kotoisin Pohjois-Karjalasta, ja jos valtimolainen äiti lähtee synnyttämään Pohjois-Karjalan keskussairaalaan, niin matka on ainakin 140 kilometriä, enkä ole kuullut kenenkään koskaan valittavan, että matka on liian pitkä ja sairaalan pitäisi olla lähempänä. En missään nimessä halua mitätöidä matkasynnytysten vaarallisuutta, mutta ne ovat kuitenkin harvinaisia verrattuna esimerkiksi hätäsektioihin. Mieluummin näkisin, että kehitetään ensihoitoa niin, että tarvittaessa ensihoidon käytettävissä olisi esimerkiksi kätilö.

Arvoisa puhemies! Huomionarvoista on myös se, että ministeri Huovinen on luvannut erikseen pohtia niiden sairaaloiden tilanteen, joissa poikkeusluvalle olisi maantieteelliset perusteet.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Tainio perusteli omia näkemyksiään täällä taloudellisin syin ja ilmoitti, että ei ole tavallaan taloudellisesti mahdollista tätä lakialoitetta panna täytäntöön. Tämä on valitettava asia, että tällä perustein lähdetään lynkkaamaan tätä aloitetta.

Ylipäätäänkin mielestäni tarvittaisiin laajemminkin keskustelua meidän synnytyspolitiikasta siinä mielessä, että — aivan kuten täällä kävi jo yhden edustajan puheenvuorosta ilmi — meillä on niitä tilanteita, että sairaalasta kerrotaan perheelle, että tänne ei ole vielä syytä saapua, vaan ikään kuin lykätään viimeiseen asti sitä sairaalaan tuloa, ja sitten saattaa käydä niin, että synnytys käynnistyykin aiemmin, puhumattakaan siitä, ehditäänkö kivunlievitykset ynnä muut antaa. Kun meillä niin paljon tänä päivänä ihmisoikeuksista ja muista, eläintenkin oikeuksista, puhutaan, niin mielestäni myös tämä asia on syytä tähän keskusteluun tuoda mukaan.

Myös on se näkökulma, että kun meillä esimerkiksi vanhuspalvelupuolella puhutaan, että kaikille vanhuksille tarvitaan laitoshoidossa oma huone, niin koskahan tämä mahdollinen sama politiikka koskisi myös synnytyksiä? Siellähän ovat samaan aikaan itkevät lapset ja erilaisia hoitotoimenpiteitä tarvitsevat, ja samassa huoneessa on porukkaa vaikka kuinka paljon. Mielestäni 2000-luvulla tältä osin olisi syytä mahdollistaa kyllä perhehuoneita entistä enemmän ja joka sairaalassa.

Toivottavasti tämä kansalaisaloitelaki, joka on tosiaan saanut vaadittavat 50 000 allekirjoitusta, etenisi. Meillehän on ilmoitettu, että aloitteet, jotka jätetään eduskunnan käsittelyyn 4.12. mennessä, ehdittäisiin käsitellä. Siinä mielessä, jotta tästä nyt oikeasti myös tulisi ehkä jopa vaalikysymys, toivoisin vielä, että aloitteen tekijät harkitsisivat aloitteen jättämistä ennen joulukuun 4. päivää eduskuntaan.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Synnytyssairaaloiden sulkeminen ei ole pelkästään taloudellinen kysymys, vaikka se se lähtökohta on.

Täällä on mainittu, että päivystysasetuksella on tarkoitus turvata riittävä henkilökunta synnytystilanteissa. Sehän on hyvä, mutta pohjimmiltaanhan me tiedämme, että kysymyksessä on ennen kaikkea 60 miljoonan euron säästötavoite kuntien menoissa. Ymmärrän toki, että hallitus hakee säästöjä, mutta toisaalta, jos me menemme semmoiselta alueelta hakemaan säästöjä, että vaarannetaan ihmisen terveyttä, silloin me pelaamme aikamoista pokeria, jossa raha ohjaa ihmisen terveyttä. Joko se palvelu on hyvää, tai sitä ei ole lainkaan, kuten tässä tapauksessa tulee käymään monessa, varsinkin haja-asutusalueella.

Arvoisa puhemies! Kymmenen vuoden aikana matkasynnytysten määrä on kaksinkertaistunut, vuonna 2012 niitä oli 63. Saman verran oli myös kotona synnyttäviä, jotka synnyttivät ilman suunnitelmaa lapsensa kotona. Tutkimuksen mukaan lapsella on kuusinkertainen riski kuolla syntyessään matkalla. Tästä olivat juuri kätilöt huolissaan viikko sitten, kun he pitivät mielenosoitusta Eduskuntatalon edessä. Minä luotan ainakin ammattihenkilöstöön ja heidän mielipiteeseensä siitä, että on tärkeä turvata äidin ja lapsen terveys siten, että synnyttämään pääsee nopeasti.

Arvoisa puhemies! Vielä haluaisin puhua Porvoon sairaalan mahdollisesta sulkemisesta synnytysten osalta. Porvoossa ollaan huolissaan ennen kaikkea siitä, että jos synnytystoiminta lakkaa, koskisi vaikutus koko sairaalaa. Se on selvä, että palvelutaso sairaalassa näivettyy, kun palvelu toisensa perään ajetaan suurempiin yksiköihin. Kysymys on ennen kaikkea lähipalveluista Uudenmaan itäisellä alueella.

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä edustaja Kalliorinteen kanssa siitä, että tällaiset asiat pitäisi laittaa sote-uudistuksen yhteyteen valmisteluun eikä tuoda erillisenä, irtonaisena osana, kuten nyt tehdään.

Mikael Palola /kok:

Arvoisa puhemies! Minäkään en kannata tätä lakialoitetta. Tässä on tullut edellä muun muassa edustaja Tainiolta ja edustaja Mäkisalo-Ropposelta hyviä perusteita. En käy niitä toistamaan, mutta yhden näkökulman kuitenkin nostaisin tässä vielä keskusteluun mukaan.

Meillä keskustellaan paljon muun muassa sote-uudistuksen yhteydessä lähipalveluista ja niiden turvaamisesta, ja toki itsekin pidän lähipalveluita ja niiden turvaamista tärkeänä. Lähipalvelut on tyypillisesti määritelty niin, että ne ovat palveluita, joita käytetään usein, käytetään päivittäin tai joita suuri osa kuntalaisista käyttää viikoittain tai päivittäin. Minusta synnytykset eivät kuulu tämän määrittelyn piiriin, ja olenkin huomannut, että synnytysyksiköiden ikään kuin puolustamisen taustalla olevat perustelut ovat tyypillisesti aluepoliittisia tai elinkeinopoliittisia tai työmarkkinapoliittisia, ja sen takia en näe niitä tässä yhteydessä kannatettavina. Sen sijaan meidän kannattaisi pyrkiä siirtämään nyt näihin toimintoihin sitoutuneet resurssit ja voimavarat niihin palveluihin, niihin lähipalveluihin, joita oikeasti kuntalaiset ja asukkaat tarvitsevat päivittäin ja joiden kauemmas siirtäminen toisi usealle kansalaiselle sitten vaikeuksia.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva lakialoite terveyshuoltolain 50 §:n muuttamisesta, jonka edustaja Hänninen on tuonut tänne, on erittäin kannatettava. Ne taloudellisin argumentein tehdyt perustelut eivät puolla sitä, etteikö tätä lakialoitetta juuri pitäisi noudattaa tai sen mukaan toimia.

Itse en puhu asiantuntijana, kolmen lapsen isänä kyllä olen ollut synnytyksissä mukana. Aluepolitiikkaa tässä ei ole minulla vähääkään, Satakunnassa on yksi synnytyssairaala, vaan puhun niiden kätilöiden puolesta ja etujärjestöjen puolesta, jotka ovat huolissaan synnytyssairaaloiden sulkemisesta. Kokoomuslainen valtuutettutoverini Asta von Frenckell totesi, kun he olivat täällä mielenosoituksessa, että on väärin lähteä sulkemaan näitä sairaaloita.

Sosiaali- ja terveysministeriö kaavailee alle 1 000 synnytyksen synnytyssairaaloiden sulkemista ja synnytysten keskittämistä suuriin yksiköihin. Suomen 30 synnytyssairaalasta 8:ssa syntyy alle 1 000 lasta vuodessa. Ministeri Huovisen esittämää uudistusta perustellaan sillä, että sairaaloilla tulee olla valmius keisarinleikkauksen tekemiseen vuorokauden ympäri. Suurissa yksiköissä lääkäri on aina paikalla, kun pienemmissä yksiköissä lääkäri päivystää usein kotoa käsin.

Kätilöliitto on kuitenkin muistuttanut, että uudistus lisäisi matkasynnytyksiä, joihin liittyy jopa kuusinkertainen vastasyntyneiden kuolleisuusriski sairaalasynnytyksiin nähden. Ja aivan totta on, että nämä matkasynnytykset tulevat aivan varmasti lisääntymään. Olemmeko valmiita siis ottamaan harteillemme sen todellisuuden, että lisäämme kuusinkertaisesti pienten vauvojen kuolemaa?

Turvallisuusperusteita synnytysten keskittämiselle ei tutkimuksen mukaan ole. Pienet synnytysyksiköt ovat yhtä turvallisia kuin isotkin, koska näissä isoissa on huomattavasti enemmän mahdollisuuksia vielä joutua silti jonottamaan. Eli ei ole edullisempaa todellisuudessa näissä isoissa synnytyssairaaloissa. Henkilökuntaa tarvitaan aina synnytystä kohden tietty väkimäärä. Totta kai hieman voidaan henkilökuntaa vähentää, mutta naapurini rouva synnytettyään tässä kolme viikkoa sitten esikoisensa sanoi, että heitä oli neljä kolmen hengen huoneessa eli yksi odotteli käytävällä, kun ei huoneeseen mahtunut. Se on suurten synnytyssairaaloiden arkea. Vähäiset henkilöresurssit aiheuttavat aivan varmasti ongelmia, jos säästötavoitteisiin yritetään päästä. Lääkärin läsnäolo on vain tekosyy keskittämiselle, jolla haetaan säästöjä, joita ei kuitenkaan välttämättä ole paljon luvassa. Kuten sanoin, arvoisa puhemies, isoissakaan yksiköissä synnyttäminen ei ole ilmaista.

On myös muistettava, että lähellä kotia oleva pieni ja ihmiskasvoinen synnytyssairaala tarjoaa turvallisen vaihtoehdon kotisynnytykselle ja inhimillisen vaihtoehdon pitkän matkan takana olevalle suuryksikölle. Suomalainen synnytysjärjestelmä on maailman parhaita, eikä sitä tule uhata suuruuden ekonomian alttarille. Siksi kannatan tehtyä lakialoitetta.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssämme oleva asia ei ole yksinkertainen. Tässä asiassa on monenlaisia sävyjä, ja yritän tässä omassa puheenvuorossani joitakin niistä valaista.

Ensinnäkin olen ehdottomasti sitä mieltä, että tämä asia olisi pitänyt käsitellä yhdessä koko sote-lainsäädännön kanssa. Aikataulullisesti liikumme väärässä järjestyksessä. Ei ole viisasta suunnitella yksittäisiä toimintoja ennen kuin koko kokonaisuus on selvillä. Jos me mietimme sitä, miten toiminnat on järkevä järjestää, ensin pitää tietää ylätaso ja sitten mennä yksityiskohtiin. Tässä keskustelussa on kuitenkin tullut esille joitakin — en tarkoita nyt tätä eduskuntakeskustelua pelkästään vaan kaiken kaikkiaan keskustelua päivystysasetuksesta ja synnytystoimintojen keskittämisestä — sellaisia asioita, jotka asettavat turhanpäiten vastakkain erilaiset synnytysyksiköt.

Aiemmassakin puheenvuorossa täällä eduskunnassa on tuotu esille, että isot yksiköt olisivat jotenkin kasvottomia ja kylmiä ja pienet yksiköt kodinomaisia ja lämpimiä. Tämä ei välttämättä aina pidä paikkaansa ja ole näin mustavalkoista. Synnyttäminen niin pienessä kuin isossa yksikössä voi olla kodinomaista, tai siitä voi jäädä negatiivinen kokemus synnyttäjälle ja koko perheelle. Se riippuu hirvittävän paljon siitä, miten se yksittäinen tapahtuma etenee, menee, siellä henkilökohtaisella tasolla, minkälaiset ovat henkilösuhteet, toimivatko kemiat työntekijöiden ja synnyttäjän kesken vai eivät.

Ensisijaisen tärkeää on, kun me puhumme synnytyksistä, että jokaisella suomalaisella lapsella pitäisi olla oikeus syntyä turvallisesti. Jokaisella synnyttäjällä pitäisi olla oikeus kokea, että synnyttäminen on turvallista. Jokaiselle perheelle pitäisi jäädä synnytyksen jälkeen sellainen olo, että meille syntyi uusi elämä ja tämä oli yksi elämämme tärkeimmistä tapahtumista.

Jos me mietimme sitä, mitä eroa on isolla yksiköllä tai pienellä yksiköllä, osaamisen kehittäminen ja ylläpitäminen voi olla isommassa yksikössä helpompaa henkilökunnan osalta, mutta se ei ole itsestäänselvyys. Me puhumme johtamisesta, me puhumme siitä, miten työ on organisoitu, miten se on suunniteltu, millaisissa yksiköissä työntekijät tekevät työnsä. Voi olla niin, että hyvällä tuurilla pienessä synnytysyksikössä kätilöllä tai lääkärillä on paljon tapauksia, voi olla niin, että isossa sairaalassa jonkun kohdalle tulee vähemmän synnytyksiä vuodessa. Mutta se on ihan selvää, että pienemmässä yksikössä on suurempi riski siihen, että uusi, nuori, vastavalmistunut työntekijä ei saa osaamistaan riittävän nopeasti kehitettyä sellaiselle tasolle, että riskitilanteissa hän pystyisi saumattomasti ja heti toimimaan oikein, mutta onneksi on olemassa niissäkin tilanteissa työyhteisö, vanhemmat kollegat, jotka ovat tehneet pitempään työtä.

Edustaja Mäkisalo-Ropponen toi omassa puheenvuorossaan täällä esille, että ihmiset eivät ole kokeneet pitkää synnytysmatkaa ongelmana. Tässä keskustelussa hirveän monesti me nyt keskitymme siihen, mennäänkö synnyttämään pitkän matkan päähän, mutta pitää muistaa myös se, että kysymys ei ole pelkästään yksittäisestä matkasta juuri silloin, kun lähdetään synnyttämään, vaan joillakin synnyttäjillä synnytyssairaalassa käyntejä, käyntejä äitiyspoliklinikalla, voi olla raskausaikana jopa useita kymmeniä. Ja mikäli matkat ovat kovin pitkiä, varsinkin jos tarvitsisi loppuraskaudesta kerran tai kaksi kertaa, jopa kolme kertaa viikossa mennä käymään siellä äitiyspoliklinikalla, meidän on jatkossa ehkä mietittävä, millä tämän järjestämme, mikäli synnytystoimintoja keskitetään. Meidän pitää ehkä miettiä aivan uusiksi, jos tämä päivystysasetus toteutuu sillä tavalla kuin julkisuudessa on nyt ollut esillä, mikä on neuvoloissa osaamistaso, jota sinne vaaditaan, ja mitä se on sitten siellä sairaaloissa. Tällä hetkellä kätilöitä ei työskentele juurikaan neuvoloissa. On väistämättä välttämätöntä jatkossa ehkä, että kätilöitä ja heidän osaamistaan hyödynnettäisiin myös sitten enemmän neuvolatyössä.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriö on huhtikuussa lähettänyt synnytyssairaaloille kirjeen, jossa on suositeltu, että jatkossa kaikista Suomessa syntyneistä vauvoista otettaisiin aineenvaihduntasairauksien seulontanäytteet. Se tarkoittaa sitä, että vauvasta 2—5 vuorokauden iässä otetaan viittä eri aineenvaihduntasairautta tutkiva verinäyte. Tämäkin on yksi kysymys, jota pitää miettiä: missä ne näytteet otetaan, jos niitä ei oteta synnytyssairaalassa, niin kuin ne on otettu tähän mennessä maahanmuuttajaperheiden lapsista, joilta ne on tähän mennessä vain otettu? Siirretäänkö neuvolaan näitä tehtäviä? Jos synnytyssairaalat ovat isoja, joudutaan miettimään sitä, kuinka pitkään voidaan pitää äitejä ja perheitä siellä sairaalassa, jos kuormitus on voimakasta. Hoitoajat tulevat todennäköisesti lyhenemään.

Arvoisa puhemies! On mietittävä myös sitä, siirtyykö henkilöstö. Mistä isot investoinnit tällä aikataululla voitaisiin toteuttaa? Tämä ei välttämättä todellakaan säästä kustannuksia. Se voi ainakin lyhyellä aikavälillä myös lisätä niitä.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kainuussa syntyy 750 lasta vuosittain ja synnytyksistä viime vuonna oli 10 matkasynnytystä. Jos me suhteutamme sitä tähän 60 000:een, mitä Suomessa syntyy, niin silloin matkasynnytykset olisivat 800:n luokkaa. Elikkä jos se tilanne, mikä Kainuussa on, pantaisiin koko Suomeen, niin se luku ei olisi 70, vaan se olisi sen 800.

Tätä taustaa vasten on ihan selvää, että jos esimerkiksi meillä lopetetaan tämä Kainuun keskussairaala ja sieltä Kuhmon perältä se matka ei olisi 150 vaan se olisi Ouluun 350 kilometriä elikkä neljä tuntia, niin todennäköisesti ne luvut olisivat meillä paljon isommat ja lähentelisivät minun laskuoppini mukaan lähemmäs sataa matkasynnytystä sitten vuodessa. Sen takia minä en kyllä tätä lakiesitystä puolla, puollan tätä päivystysasetusta, mutta siitä pitäisi tämä 14 § olla sentyyppinen, joka ottaa huomioon saavutettavuutta enemmän kuin siinä tällä hetkellä sanotaan.

Elikkä pitäisi katsoa, miten kauan aikaa siinä synnytykseen niillä latvavesillä menee, ja sitä kautta laskettaisiin ne riskit. Nythän se on sillä tavalla, että 1 200 sektiotapausta on vuodessa, mutta montako on sitten sellaista ennakoimatonta sektiotapausta? Esimerkiksi Lapissa viime vuonna ei ollut yhtään, ei ollut meilläkään yhtään. Elikkä ei näitä suhteita näin voi käsitellä, että kaikki sektiot, joita tehdään, pystytään etukäteen ennustamaan ja sitten kutsumaan jo paljon aikaisemmin sinne asianmukaiseen sairaalaan, jossa tällaiset uhkaavat sektiotapaukset syntyvät.

Esitän sen näkemyksen, että meidän pitäisi saada koko maahan kyllä tämän synnytyksen osalta enemmän tasa-arvoa nimenomaan sillä tavalla, että täällä Etelä-Suomessa voidaan hyvinkin harventaa näitä synnytyssairaaloita ja tuolla pohjoisessa sitten olisi sen takia, kun ne ovat kaukana toisistaan, entinen määrä. — Kiitos.

Markku  Eestilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Suoralta kädeltä yleensä ei kannata ottaa kantaa, onko jokin lakialoite hyvä vai huono, vaan pitäisi pyrkiä ehkä enemmän avaamaan se käytännön tilanne, missä mennään ja minkä takia yleensä lainsäädäntöä, päivystysasetusta tai sitten terveydenhuoltolakia säädetään. Itse olen käsittänyt sillä tavalla, että sekä terveydenhuoltolaki että sosiaali- ja terveysministeriön asetus kiireellisen hoidon perusteista ja päivystyksen erikoisalakohtaisista edellytyksistä on lähinnä sen takia tehty, että ne turvaavat kansalaisten yhdenvertaiset oikeudet ja potilasturvallisuuden. Itse tietenkin eläinlääkärinä jonkin verran näitä asioita olen tehnyt ja niiden parissa työskennelleenä oivallan hyvin tämän päivystysasetuksen syvimmän perusteen, eli tänä päivänä meidän täytyy kuitenkin asettaa kriteerit, millä tavalla tiettyä erikoistoimintaa voidaan harjoittaa ja minkälainen henkilökunta siellä takana täytyy olla.

Kun me keskustelemme terveydenhuoltolaista tai päivystysasetuksesta, minusta se suuri kuva on kuitenkin se, että meidän pitäisi oikeasti pyrkiä muuttamaan painopistettä niin, että me kehitämme perusterveydenhuoltoa ja sosiaalihuoltoa. Jos me ajattelemme näitäkin tämän päivän puhujia, niin minä en usko, että kukaan oikeastaan vastustaa näitä periaatteita. Eli silloin meidän täytyy jollakin tavalla kuitenkin lähteä muuttamaan niitä perusteita, joilla erikoissairaanhoito toimii, ja sitähän tämä päivystysasetus juuri tekee. Tämän rajan yksiselitteinen vetäminen juuri johonkin 1 000:een on tietenkin keinotekoinen, ja niin kuin tämä päivystysasetuksen 14 § sanoo, sosiaali- ja terveysministeriö voi tehdä poikkeuksen sekä tähän 1 000 henkilön kriteeriin että joihinkin muihin, mikäli saavutettavuus ja potilasturvallisuus niin vaativat.

Täällä edustaja Suutari aika hyvin toi esille, että esimerkiksi Kainuun keskussairaala, vaikkei se omassa vaalipiirissäni sijaitsekaan, on juuri tällainen sairaala, jolle täytyy tämmöinen poikkeamislupa antaa. Se on aivan selvä juttu, koska kilometrit muodostuvat niin suuriksi, että sitä ei voi ilman potilasturvallisuuden vaarantamista lopettaa, mutta sen sijaan saattaa olla, että jossakin muualla päin Suomessa tämä uudistus on aivan tervetullut. Meidän täytyy kuitenkin hoitaa näitä sosiaali- ja terveydenhuollon asioita niin, että emme saa puhua säästöistä, vaan pitää toimia sillä tavalla, mikä on asiallista, asianmukaista ja väestön kannalta tarpeellista ja tarkoituksenmukaista. Silloin automaattisesti saamme säästöjä millään tavalla vaarantamatta itse asiassa palveluja ja silloin pystymme toteuttamaan koko sen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen peruslähtökohdan, jolla sitten panostetaan enemmän sinne lähipalveluihin, perusterveydenhuoltoon ja sosiaalihuoltoon.

Minä itse näen aika lailla tällä tavalla nämä asiat, ja jos näillä perusteilla lähtee arvioimaan, niin en olisi heti kannattamassa tätä terveydenhuoltolain muutosta vaan enemmänkin perustelisin peruspalveluministeri Huovisen kirjoittaman päivystysasetuksen puolesta. Minusta se on aika järkevä kokonaisuus, miten se on kirjoitettu, mutta toki se antaa harkintavaltaa sosiaali- ja terveysministeriölle, jossa täytyy sitten arvioida, missä tapauksissa näitä poikkeuksia oikeasti pitää käyttää ja missä tapauksissa me esimerkiksi päivystyksen kohdalla — ei puhuta nyt synnytyksistä — törmäämme siihen tilanteeseen, jossa tämä yhteispäivystys sekä sosiaalihuollon kanssa että poliisin kanssa toimii. Jos me niissä tapauksissa menemme kohtuuttoman pitkälle, niin silloin me vaarannamme tämän kokonaisuuden, jota nyt olemme rakentamassa. Aika sitten näyttää, rakentuuko se ja rakentuuko se millä tavalla.

Mutta tästä näkökulmasta sanoisin, että peruspalveluministeri Huovisen kirjoittama päivystysasetus on tarkka, se on huolellisesti laadittu, eikä minun mielestäni ole tilanne sellainen, että se olisi jotenkin väärään aikaan tehty. Se on aivan oikein toteutettu, se astuu voimaan 1. päivä tammikuuta, ja tämä 14 § astuu sitten voimaan 1. päivä kesäkuuta 2015. Tämän perusteella on hyvä rakentaa sellaista järjestelmää, jossa ei turhia kulurakennetta vaativia päällekkäisyyksiä ole sitten kohtalaisen lähellä olevilla alueilla.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen allekirjoittanut tämän lakialoitteen ja kannatan sitä edelleen. Minusta se näkökohta, että olisi tätä päivystysasetuksen voimaantuloa pitänyt lykätä ja koko asia lykätä sinne sosiaali- ja terveydenhuollon suuren uudistuksen yhteyteen, on hyvin perusteltu. En oikein usko, että näitten pienten sairaaloiden synnytysosastojen lopettamisesta nyt sanottavia säästöjä missään syntyy, ja se nyt on ainakin selvää, että matkasynnytysten määrä tulee kasvamaan näitten muutosten seurauksena, jos tämä vuoden alusta nyt sitten voimaan tulee, niin kuin päätetty on.

Varmasti tämä on tämmöinen alueellinen asia ja varmasti Pohjois-Suomen harvaan asutuilla seuduilla enemmän ongelmia aiheuttava asia, mutta kyllä esimerkiksi Varsinais-Suomessa Salon alueella on tunnettu suurta huolta synnytyssairaalan lopettamisesta ja siellä on myös toimittu hyvin aktiivisesti tämän kansalaisaloitteen nimien keräämiseksi.

En ole tällä alueella mikään erityinen asiantuntija, kun minulla ei ole terveydenhuollon koulutusta, yksi paikallaolo tässä tapahtumassa kyllä on taustalla. Tässä asiassa varmaan voidaan esittää viisaita näkökohtia suuntaan ja toiseen, mutta minusta joka tapauksessa tämä päivystysasetuksen näin pikainen voimaantulo ja asioitten muuttaminen tässä tahdissa on hätiköity ratkaisu.

Katja Hänninen /vas:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia tästä vilkkaasta keskustelusta. Tämä on ollut hyvin antoisaa, ja haluan erityisesti kiittää edustaja Terhi Peltokorpea hyvin analyyttisestä ja oikeastaan paljon tietoa sisältävästä puheenvuorosta.

Tässä itsekin olen plussia ja miinuksia laittanut, että mitä hyvää ja mitä huonoa tämä päivystysasetus tarkoittaa. Tässä lakialoitteessahan, terveydenhuoltolain muuttamisessa, on kysymys lisäyksestä tähän lakiin elikkä tähän 50 §:ään, kiireellinen hoito, seuraavasti — luen tästä sen takia, että ei kävisi epäselväksi, mistä on kysymys. Tässä esitetään lisättäväksi tämmöinen kohta: "Synnytyksiä hoitavan sairaalan kunta tai kuntayhtymä voi päivystyspisteiden välisten etäisyyksien tai väestön palvelutarpeen perusteella päättää lääkäreiden päivystystasosta, ellei sairaalaan ole keskitetty riskisynnyttäjien hoito. Synnytysten hoitoon, anestesiologiaan, vastasyntyneiden virvoitteluun ja elvytykseen hyvin perehtyneiden lääkäreiden, erikoislääkäreiden tai tehtävään koulutetun hoitohenkilökunnan on saavuttava nopeasti päivystysyksikköön, elleivät he ole saatavilla välittömästi."

Elikkä missään nimessä minä en aloitteen tekijänä, ensimmäisenä allekirjoittajana, halua vaarantaa äidin tai syntyvän lapsen turvallisuutta, vaan nimenomaan haluan, että kaikissa olosuhteissa pystytään huolehtimaan siitä, että synnytys on luonnollinen, turvallinen ja hyvä kokemus ja tapahtuma, ja tällä lakialoitteella siihen nimenomaan nyt pyritään.

Tässä päivystysasetuksessa olisi montakin kohtaa, joista voisimme keskustella täällä salissa, ja monta kohtaa, joita itse muuttaisin. Itse hämmästelen tosissani tätä kiirehtimistä, kun nyt tämä sote-sotku tai sote-uudistus — miksi sitä nyt haluaa nimittää — on kuitenkin hyvin kesken. Kaikki se tärkein asia siitä rakenteesta, minkälaiseksi se muodostuu, on vielä meille hämärän peitossa, ja olisi sillä tavalla järkevää myös tätä päivystysasetuksen voimaan astumista sen vuoksi lykätä. Lisäksi tietenkin on se signaali, minkä me näille ihmisille, kansalaisille, (Puhemies koputtaa) annamme siitä, että... — Anteeksi, oliko se 2 minuuttia?

Ai, no, minä voin jatkaa, jos saan juosta sinne, vai?

Arvoisa puhemies! Kiitoksia tästä huomautuksesta. Tässä sen näkee, että kun vasta taloon olen tullut, niin luulin, että saan 5 minuuttia puhua paikaltaankin. Anteeksi.

Mutta todellakin se, että... — Nyt meni vähän plasmat tietenkin sekaisin, mutta...

Kätilöliitto on esimerkiksi nyt tässä kuitenkin se, joka on tämän huolestuneisuuden ottanut ihan tosissaan, ja he pelkäävät esimerkiksi sitä, että kun keskitetään synnytykset suuriin sairaaloihin, niin sinnehän täytyy tietysti olla sitten kapasiteettia, potilashotelleita rakentaa, sinne tullaan pitkien välimatkojen päästä useita päiviä ennen kuin on esimerkiksi laskettu aika. Myös tällaisia, no, ehkä kuvitteellisiakin vaaroja vielä on, mutta voi olla mahdollista, että näitä synnytyksiä ruvetaan aikatauluttamaan, koska ei niitä synnytyssaleja ole siellä isossakaan sairaalassa kuitenkaan kymmeniä, niitä on muutama, ja sitten leikkaussalit, kaikki tämä kapasiteetti — ei se nyt ihan rajattomiin asti riitä. Olisi aika kamala ajatus, että synnytyksistä tulee sellaisia tapahtumia, että aika varataan ja sitten tipalla käynnistetään, ja se on kyllä kaukana luonnollisesta ja turvallisesta synnytystapahtumasta.

Mutta toivottavasti tätä voitaisiin nyt tosiaan lykätä ja voisimme kansalaisille ja näille aloitteen allekirjoittajille viestittää semmoisen asian, että me pidämme tärkeänä tätä heidän tekemäänsä kansalaisaloitetta, ja he uskoisivat ja luottaisivat demokratiaan ja meihin päättäjiin sen verran, että emme ainakaan antaisi tämän aloitteen raueta nytten vain sen takia, että vaalit ovat tulossa, vaan että hoidettaisiin se kunnialla ja arvostaisimme sitä kautta sitten tätä meidän itse luomaamme järjestelmää. Sen vuoksi tämä päivystysasetuksen kiirehtiminen ei saa minulta kiitosta, ja toivoisin, että tälle löytyisi myös niiltä kansanedustajilta tukea, jotka ovat päivystysasetuksen takana sataprosenttisesti, että käsittelisimme tämän aloitteen ennen kuin tämä astuisi voimaan.

Johanna  Jurva  /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä päivystysasetus todella uhkaa sulkea pieniä synnytyssairaaloita, minkä seurauksena synnytykset tullaan keskittämään suuriin synnytysyksiköihin.

Synnytysosastojen karsimista perustellaan potilasturvallisuudella sekä henkilökunnan riittävällä osaamisella. Kuitenkin THL:n tilastot näyttävät yksiselitteisesti, että pienet synnytysyksiköt ovat ihan yhtä turvallisia synnytyspaikkoja kuin nämä isommat synnytysyksiköt. Hyvänä esimerkkinä on Porvoon sairaala, joka on nyt tällä hetkellä lakkautusuhan alla. Useita vuosia Porvoon sairaala on täyttänyt nämä kaikki päivystysasetuksen laatukriteerit, mutta nykyisiä päivystysasetuksen kriteereitä ei täytetä, nimenomaan määrällistä laatukriteeriä eli 1 000:ta synnytystä. Tämän vuoksi kannan suurta huolta ylipäänsä synnytysten turvallisuudesta tulevaisuu-dessa ja siitä, tullaanko nyt tällä päivystysasetuksella romuttamaan maailman turvallisin synnytyskulttuuri. — Kiitos.

Antti  Rantakangas  /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta oli erittäin hyvä, että edustaja Hänninen luki tämän aloitteen substanssisisällön. Se aukesi varmasti paremmin kuin tämä lakialoitteen yleinen esittely, mutta hyvä näin.

Minunkin mielestäni tämän eduskunnan pitää käsitellä tämä kansalaisaloite ehdottomasti. Jos siellä on lähes 70 000 allekirjoittajaa, niin olisi täysin väärin, että se siirrettäisiin seuraavalle eduskunnalle, kun me kaikki tiedämme sen realiteetin, että jos aiotaan muutosta saada tähän päivystysasetukseen, niin sen pitää tulla tämän eduskunnan aikana. Kun uusi hallitus aikanaan muodostetaan ja hallitusohjelma kirjataan, niin se asia on sitten ikään kuin mennyt, jos on voimassa oleva asetus, eikä eduskunnan tai kenenkään täällä toimivan pidä lähteä kikkailemaan siitä, että se ikään kuin menisi yli vaalien ja raukeaisi. Kyllä ryhtiä pitää löytyä tästä talosta, että asianmukainen käsittely saadaan aikaan. Pari kolme kuukautta aikaa varmasti riittää, ja toivon, että puhemiehistö pistää tässä oman arvovaltansa peliin, että me saamme tämän käsiteltyä ja mieluummin juuri niin, että se muutos saadaan aikaan. Se on se tavoite, ja minä luotan ainakin varapuhemieheen, joka nyt vie viestiä tuonne puhemiesneuvostoon tässä. Jos ei näin käy, niin se tietysti aiheuttaa aika kovan poliittisen keskustelunkin, että millä tavalla näitä melkein 70 000:ta ihmistä kohdellaan. Meillä pitää tämä ryhtiliike olla oikealla ja vasemmalla ja ennen kaikkea keskellä.

Tulevassa sote-uudistuksessa minusta tämä aluesairaalaverkko olisi oivallinen lähtökohta näitten tuotantoalueitten muodostamiseen. Tässä mielessä pitäisi turvata myös tämä synnytystoiminta, koska siitä se kokonaisuus muodostuu.

Oulaskankaan aluesairaalasta haluan sanoa sen, että siellä on erinomainen henkilökunta, asiakastyytyväisyys on korkealla tasolla, viihtyisät, hyvät toimitilat. Olisi aivan järkytys ajaa sitä alas, ja sen takia kaikki työ sen eteen, että synnytykset jatkuvat myös tulevaisuudessa, pitää tehdä.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kaikista tärkeintä on syntyvän lapsen ja äidin tervey-destä huolehtiminen, (Pentti Kettunen: Ja isänkin!) ja olen samaa mieltä siitä edustaja Palolan kanssa, joka enää ei näytä olevan paikalla, että synnytykset eivät ole niin sanottuja lähipalveluita. Eivät ne ole edes aluetason palvelua vaan erityistason palvelua, ja siinä mielessä on toki selvää, että ei jokaisessa kunnassa voi olla synnytystoimintaa, eikä näin Suomessa tällä hetkellä olekaan. Meillä on nytkin aika pitkälle keskitetyt synnytykset, ja siinä mielessä olen ollut erittäin huolissani tästä päivystysasetuksesta ja sen kiirehtimisestä, että tutkijat ovat esittäneet, että itse tällä päivystysasetuksella ja näillä toimenpiteillä ei ole varsinaisesti terveyttä edistävää vaikutusta. Siis tällä asetuksella, jolla ollaan keskittämässä synnytyksiä, ei tutkijoiden mielestä ole lasten tai synnyttävien äitien terveyttä edistävää vaikutusta.

Suomi on — ja on erinomaista, että se on — tällä hetkellä ihan maailman kärkimaa lapsikuolleisuuden suhteen ja synnytyskomplikaatioiden suhteen, ja sen takia me olemme — ja on hieno asia, että me olemme — tässä kärjessä erittäin hyvässä asemassa tältä osin maailmassa, ja tästä pitää pitää kiinni.

Mutta sitten kun mennään tähän lakialoitteeseen ja siinä taustalla olleeseen päivystysasetukseen, niin täytyy sanoa, että juuri nyt, kun me olemme Suomessa tekemässä, voi sanoa, historiallisen suurta sote-uudistusta, joka lähtee siitä, että Suomeen muodostetaan viisi sote-aluetta, joiden sisällä tehdään järkevää työnjakoa, tehtävienjakoa toimivien yksiköiden välillä, minusta tämä päivystysasetus on erittäin huonosti harkittu ajankohdaltaan. Pitäisi luottaa siihen, että sote-alueet syntyessään tekevät sitä järkevää tehtävänjakoa, missäpäin tehdään minkäkinlaisia toimintoja, ettemme me tee päällekkäisiä investointeja terveydenhuollossa. Jos ajatellaan asioita, vaikkapa lonkkaleikkausta tai kaihileikkausta, jotka tehdään keskimäärin nyt kerran elämässä, jos yleensä tehdäänkään, niin on ihan sama, missäpäin sitä sote-aluetta, missä sairaalassa tämä tehdään, kunhan se tehdään laadukkaasti ja hyvin.

Siinä mielessä olen kyllä kannattamassa tätä lakialoitetta, että kun tällä ei varsinaisesti edes säästetä kustannuksia vaan itse asiassa voidaan osoittaa, että jonkun verranhan lisää kustannuksia tämä keskittäminen ja nimenomaan päivystyksen voimakas lisääminen, jolla ei ole terveyttä edistävää vaikutusta, niin en oikein ymmärrä, miksi tähän pitäisi nyt mennä.

Sen sijaan voisi kysyä, olisiko sittenkin pienissä keskussairaaloissa hyväksyttävä enemmän takapäivystäjän mahdollinen pieni viive kuin erikoislääkärin jatkuva läsnäolo ja tyhjän panttina odottelu hyvin pitkiä aikoja. Pienissä sairaanhoitopiireissä voitaisiin toimia myös niin, että aina synnyttäjän lähtiessä kotoa tästä ilmoitetaan sairaalalle, joka huolehtii paikalle takapäivystävän synnytyslääkärin ja anestesiologin. Näin asetuksen määräys välittömästi saatavilla olevista synnytysten ja anestesiologian erikoislääkäreistä täyttyisi ja voisimme tällä saavuttaa ihan riittävän valmiuden niin, että nämä synnytysmatkat eivät karkaisi kohtuuttoman kauas.

Tästähän meillä Lapissa on kokemusta jo tällä hetkellä. Meillä on nyt kaksi paikkaa, joissa synnytyksiä suoritetaan, ja etäisyydethän ovat nytten jo kaikista pisimmillään, jos ajatellaan Nuorgamista Rovaniemelle, 500 kilometriä. Meillä on hoidettu se niin, että Lapin keskussairaalassa on potilashotelli, johon äiti tai koko perhekin tai puolisokin voi tulla joksikin aikaa hyvissä ajoin. Mutta ymmärrän, että kun täälläpäin puhutaan näistä etäisyyksistä, ne ovat aivan toisenlaiset ja olosuhteet toisenlaiset.

Se on selvää, että joka paikassa ei voi synnyttää ja tarvitaan tietty kriittinen määrä. Mutta nyt ollaan lakkauttamassa tällä asetuksella sellaisten sairaaloitten synnytystoiminnat, joissa on vaikkapa 600 tai 700 synnytystä. Tämä on kyllä kieltämättä semmoinen, joka ei ihan minunkaan järkeeni mene, kun ajatellaan, että ne on pystytty suorittamaan erittäin tasokkaasti niin, että on valikoitu niin, että jos on riskitapauksia, niin lähetteellä ne ovat menneet sitten yliopistosairaaloihin synnyttämään.

Kannan kyllä erittäin paljon huolta siitä, että jos tämä synnytystoiminta viedään näistä sairaaloista ilman, voi sanoa, lääketieteellisiä ja terveyttä edistäviä perusteita, niin samalla ollaan nakertamassa sitä keskussairaalan tai aluesairaalan toimintaa muutoinkin niin, että se on näivettymässä, ja tämä on omiaan luomaan tällaista vastakkaisasettelua myös sen suhteen, että nämä lähipalvelut ja kaikki muukin ovat keskittymässä meillä turhan paljon ilman erityisiä taloudellisia tai terveyttä edistäviä perusteita.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä todeta tässä, että kun on puhuttu siitä, että nyt sitten tällä jotenkin säästettäisiin, niin minulla on sellainen käsitys, että ei tässä ministerikään tätä asetusta allekirjoittaessaan ole perustellut sitä mitenkään säästösyillä ja paremminkin on hyväksytty, että jonkun verran kustannukset tulevat tässä nousemaan.

Olen sen sijaan huolissani siitä, että nykyaikana ei riittävässä määrin ole kiinnitetty huomiota sellaiseen seikkaan, joka selvästi syntyvien lasten terveyttä edistäisi, nimittäin siihen, että meillä arvioiden mukaan vuosittain syntyy 3 600—6 000 sikiötä, jotka äitien liiallisen päihteidenkäytön takia altistuvat erilaisille sairauksille ja käyttäytymis- ja oppimishäiriöille. Jos me tähän puuttuisimme tehokkaasti ja käyttäisimme mieluummin ne pienet voimavarat, jota meillä ehkä on käyttää, siihen, että me hyvissä ajoin huolehtisimme siitä, että nämä syntymässä olevat lapset eivät tällä tavalla altistuisi, niin tämä olisi paljon tärkeämpi ja terveyttä enemmän edistävä teko kuin päivystysasetuksen kaltainen keskittäminen.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan tuoda tässä puheenvuorossani esille sen tärkeän näkökulman, mikä välillä tässä synnytyskeskustelussa unohtuu. Ehkä se jo, kun puhutaan päivystysasetuksesta, tuo sen näkökulman hyvin esille. Siis puhutaan päivystysluonteisesta toiminnasta. Synnytystoiminta on aika harvoin etukäteen kovin hyvin ennakoitavissa. Julkisessa keskustelussa on tuotu esille semmoisiakin näkökulmia, että kätilöitä pitäisi kouluttaa lisää, jotta he voisivat ennakoida ja osata ottaa vastaan oikealla aikataululla synnyttäjät sairaalaan.

Niin kuin täälläkin aiemmissa puheenvuoroissa tuotiin esille, Etelä-Suomessa matkasynnytykset ovat lisääntyneet, ja siinä yhtenä tekijänä arvioidaan olevan taustalla se, että sairaalaan ei oteta riittävän ajoissa synnyttäjiä sisälle. Synnytyksen ennakointi ja sen edistymisen arviointi ovat ehkä verrattavissa johonkin taikatieteisiin tai ties mihin. Me emme voi koskaan tietää. Varsin usein synnyttäjä kysyy synnytyksen aikana, että montako tuntia tässä vielä menee, kauanko tässä vielä menee. Yhtä hyvä vastaus on tunti kuin 10 tuntia. Hyvin harvoin kätilö pystyy vastaamaan kysymykseen oikein.

Me kuulimme tässä aiemmissa puheenvuoroissa myös käsityksen siitä, että voitaisiin sektioita ennakoida. Synnytystoiminta on sellaista, että synnytyksen aikana saattaa tulla yhtäkkiä tilanne, joka vaatii toimintaa 5—7 minuutin kuluessa. Vauvan sydänäänet saattavat romahtaa syystä, jota me emme pysty arvioimaan, syystä, johon me emme pysty vaikuttamaan, ja silloin on pystyttävä toimimaan nopeasti. Sen takia tämä asian käsittely ei ole aivan yksinkertaista. Suomessa perinataalikuolleisuus on laskenut, se oli viime vuonna... — Anteeksi, puhemies, siirryn sinne eteen myös. (Puhuja siirtyi korokkeelle)

Tässä näkyy olevan nyt tapana puhua pidempiä puheenvuoroja kuin etukäteen ajattelee. — Arvoisa puhemies! Perinataalikuolleisuus on Suomessa laskenut. Viime vuonna se oli 3,5 lasta per 1 000 syntynyttä lasta, ja se on matalin 26 vuoden seurantajakson aikana, mikä on erinomaisen hyvä. Suomessa on siis turvallista syntyä. Mutta kuitenkin, niin kuin tuossa aiemmin totesin, synnytyksen aikana voi tapahtua sellaista, mitä me emme pysty aina ennakoimaan, ja silloin pitää pystyä toimimaan mahdollisimman nopeasti.

Edustaja Lohi toi omassa puheenvuorossaan esille sen, että voitaisiin toimia niin, että siinä vaiheessa, kun synnyttäjä lähtee sairaalaan, ilmoitetaan lääkärille. Ajatus on sinänsä varsin hyvä. Mutta kun me mietimme, minkälaista synnytystoiminta on Suomessa, valtaosa synnyttäjistä ei tapaa edes lääkäriä synnytyksen aikana. Suurin osa synnytyksistä on normaalisynnytyksiä, jotka hoitaa kätilö. Tässä on tietenkin sairaalakohtaisia eroja, myös toimintatavat voivat olla eri sairaaloissa hieman erilaisia, mutta valtaosa synnytyksistä on sellaisia, että synnyttäjä ei todellakaan tapaa synnytyksen aikana muuta kuin kätilön eikä koko sairaalajakson aikana myöskään. Eli kätilöiden osaaminen on meillä todella korkealla tasolla Suomessa. Monesti maahanmuuttajataustaiset synnyttäjät, jotka ovat synnyttäneet jossain muussa maassa, varsinkin Euroopan monista maista tulevat synnyttäjät, ihmettelevätkin tätä, koska ovat tottuneet siihen, että lääkäri saattaa olla suuremmassa roolissa niin raskauden kuin synnytyksenkin aikana äidin ja vauvan seurannassa. Meillä osaaminen on siis korkealla tasolla.

Uudet perinataalitilastot tosiaan ovat ilmestyneet ihan muutama päivä sitten, ja niistä voi lukea sen, että 41 prosenttia meidän synnyttäjistä on ensisynnyttäjiä. Se kertoo myös aika paljon siitä, miksi synnytyksen etenemisen ja oikean synnytysajan arvioimisen ennakointi on vaikeaa. Jos et ole koskaan jotain asiaa tehnyt, on aika vaikea arvioida, mitä edessä on. Uudelleensynnyttäjä ehkä hieman paremmin osaa ennakoida sitä. Tässä on myös tämä kysymys lähellä, että kun synnyttäjä soittaa sairaalaan ja kun arvioidaan sitä, milloin on oikea aika tulla, ensisynnyttäjän kohdalla tai uudelleensynnyttäjän kohdalla puhutaan aivan erilaisista asioista, miten kyetään arvioimaan tätä asiaa.

Arvoisa puhemies! Haluan tuoda vielä tässä omassa puheenvuorossani esille henkilöstönäkökulman. Lyhyesti edellisessä puheenvuorossani sitä sivusinkin. Mietin sitä, että jos päivystysasetus astuu tällaisenaan voimaan ja synnytystoimintaa keskitetään, mistä uusiin isompiin yksiköihin löytyy tällä aikataululla osaava henkilökunta. Ei ole itsestään selvää, että niistä sairaaloista, joiden toimintoja oltaisiin lakkauttamassa, henkilöstö siirtyy uusiin toimipisteisiin. Kätilökoulutusta ei meillä myöskään järjestetä kovin monessa paikassa ja gynekologeja ei ole vapailla työmarkkinoilla kovin paljon työttömänä, eli henkilöstön saatavuudessa voi tulla haasteita myös näiden isompien sairaaloiden ja isompien kaupunkien kohdalla.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Suomalainen äitiysneuvolaorganisaatio on maailman parhaimpia. Lapsikuolleisuus on Suomessa alhainen. Jotta tämä hyvä, saavutettu hoitotilanne turvallisten synnytysten osalta jatkuisi, se edellyttää synnytyssairaaloiden säilyttämistä.

Myös Salon synnytyssairaalan lakkauttaminen on tällä hetkellä listalla. Onneksi Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hallitus tiistaina päätti hakea poikkeuslupaa, ja jos poikkeuslupa annetaan, se on erittäin suositeltavaa. Mutta jos sosiaali- ja terveysministeriö päättää, että sitä ei anneta, niin se tarkoittaa sitä, että melkein kaikki varsinaissuomalaiset vauvat tulevat syntymään TYKSissä — jos ehtivät sinne. Matka on pitkä maakunnasta, ja sen suhteen toivoisi, että myös tämä Salon synnytyssairaala jäisi toimintaan. Salossa syntyy noin 700—750 vauvaa vuodessa.

Yleisesti voi todeta, että kun puhutaan aluesairaaloiden päivystysten lopettamisesta, tämä asia on myös paljon esillä Varsinais-Suomessa Loimaan ja Uudenkaupungin aluesairaaloiden yh- teydessä, ja täytyy sanoa, että kyllä sieltä on pitkä matka TYKSiin, ja myös TYKSissä on paineita. Hoitohenkilökunta on siellä jo nyt kovilla.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Monissa puheenvuoroissa on arvosteltu juuri tätä päivystysasetusta, joka on muutama viikko sitten allekirjoitettu ja tulee vuoden alussa voimaan. Muun muassa edustaja Lohi arvosteli sitä, että se ei ole oikeaan aikaan tehty ja ikään kuin ei ole katsottu kokonaisuutta. Minusta tuntuu, että se korjaus, mikä tähän asetukseen on tehty, on tehty aivan oikeaan aikaan. Asetus on sinänsä ollut jo pitkän aikaa voimassa, ja se säätelee sitä toimintaa, mihin se kohdistuu. Tämä päivystysasetus on perusedellytys sille — mikäli tämä sote-uudistus sitten etenee — että nämä viisi sote-aluetta voivat määritellä nämä toiminnot, mitkä sosiaali- ja terveysministeriö tulee hyväksymään.

Siinä, minkä takia tätä uudistusta suunnitellaan ja minkä takia tätä tehdään, on kaksi pääkohtaa.

Suomi on pieni maa, ja täällä terveydenhuollon resurssit ovat ikään kuin kilpailun alaisia eri sote-alueilla eli eri yliopistollisten sairaaloiden vaikutusalueilla. Tämän päivystysasetuksen tarkoitushan on se, että me määrittelemme ministeriöstä käsin, että jos kysymys on esimerkiksi vaativasta käsikirurgiasta, niin sitä ei tehdä kuin yhdessä paikassa Suomessa. Eivät resurssit, rahat eivätkä mitkään riitä, että niitä kilpailtuja toimenpiteitä joka paikassa tehdään, koska logistiikka hoitaa kuitenkin nämä ihmiset sinne silloin, kun on todellinen tarve. Maksansiirtoja ei kannata tehdä jossakin Lapin keskussairaalassa, tai mikä sen nimi onkaan, ne kannattaa kaikki tehdä Helsingissä.

Toinen, tärkeämpi syy vielä, miksi tätä uudistusta tehdään ja miksi päivystysasetus on tehty: se on sen takia, että ihmiset eivät arkipäivänä pääse vastaanotolle perusterveydenhuoltoon, he eivät saa yhteyttä sinne, he joutuvat odottamaan leikkauksia kuukausia, parhaimmillaan vuosia. Tästähän siinä periaatteessa juuri on kysymys. Meillä on enemmän lääkäreitä kuin missään, mutta valitettavasti he ovat päällekkäisissä töissä ja vähän väärissä töissä. Kokonaisuus täytyy kerralla nähdä. Voisimme ottaa täällä kyselyn, että kuka kannattaa sitä, että ihminen pääsee välittömästi hoitoon, saa välittömästi yhteyden terveyskeskukseen ja kun on lonkka tai polvi täysin sökönä, niin pääsee mahdollisimman pian leikkaukseen. Minulla on kymmeniä, satoja esimerkkejä siitä, miten näin ei tapahdu, mutta yhtäkkiä jotenkin synnytykset nostetaan niin kuin yhteen tarkasteluun. Näitähän pitää kokonaisuutena arvioida.

Tämä keskustelu muistuttaa millilleen sitä samaa keskustelua, mitä me kävimme omassa kotikaupungissani 2000-luvun alussa Iisalmessa, kun synnytykset lakkautettiin. Ne siirrettiin vajaan sadan kilometrin päähän KYSiin, ja sen piti väestön mukaan olla katastrofi. Minä itse valtuuston puheenjohtajana otin vastaan adressin, jossa oli 3 000 ihmisen allekirjoitus. Ja kun tämä muutos on tehty, niin en minä vuosiin ole kuullut, että kukaan olisi valittanut mistään. Synnytykset toimivat, potilasturvallisuus on taattu, niin että kyllä meidän pitäisi joskus täällä eduskunnassa unohtaa se, mistä kunnasta me tulemme tai mitä etua me haluamme ajaa. Kyllähän meidän pitäisi katsoa vähän niin kuin suuremmalla sihdillä koko Suomea, että miten tämä sosiaali- ja terveydenhuolto järjestetään.

Sen takia minä käytän näitä puheenvuoroja, en periaatteessa sen takia, että minä olisin jotain edustajaa vastaan — ja arvostan niitä mielipiteitä — mutta minusta tämä on pikkusen liian yksisilmäistä katsoa vain yhtä terveydenhuollon osa-aluetta, vaikka se tärkeä onkin. Ja edelleen tuon sen julki, että mitä tulee näihin asioihin, missä tämä potilasturvallisuus tai saavutettavuus vaatii sosiaali- ja terveysministeriön poikkeusta, niin sehän on täällä asetuksissa jo todettu, että se poikkeaminen voidaan antaa näissä perustelluissa tapauksissa.

Minun mielestäni näkökulman pitäisi olla juuri tämä, että me pyrimme laajassa mittakaavassa edistämään väestön terveyttä ja lääkärille pääsyä, joka Suomessa on tänä päivänä erityisen vaikeaa. Olkoot ne syyt mitä tahansa, niin sitähän meidän pitää parantaa ja keskittää kaikki nämä meidän päätöksemme ja lainsäädäntötyö siihen, että tämä homma arkipäivänä pelaa suurimmalla osalla väestöä niissä vaivoissa, mitkä vaativat pikaista hoitoa.

Markus  Lohi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen nyt kyllä edustaja Eestilän kanssa ihan eri mieltä siitä, mikä tämä päivystysasetuksen perimmäinen tarkoitus on. Ei tämä tuo yhtään lääkäriresursseja lisää sinne keskussairaaloihin. Päinvastoin, tässähän on riskinä se, että jos ja kun synnytysyksikkö lopetetaan, sen myötä myös operatiivinen päivystys ja muukin päivystys loppuu nopeasti, ja se vaikeuttaa muiden hoitojen antamista — sydän-, aivoinfarktit, tapaturmat sekä akuutit muut hoidot, hoidon tarpeet hiipuvat siellä. Tässähän säädetään vain siitä, minkälainen päivystys pitää olla, tämähän vaatii enemmän lääkäriresursseja nimenomaan sinne päivystykseen kuin siihen itse tekemiseen. Tämähän menee tämän takia ihan päinvastoin kuin mitä edustaja Eestilä täällä totesi. Ja kun tutkijat THL:stä ovat sanoneet, että tällä ei ole terveyttä edistävää vaikutusta eikä positiivisia taloudellisia vaikutuksia, niin sen takia olen arvostelemassa tätä ja itse asiassa kannattamassa tätä lakialoitetta, mikä täällä on tehty tästä asiasta.

Se, mitä nyt pitäisi tehdä, mikä olisi viisasta, olisi se, että laitettaisiin päivystysasetus kerta kaikkiaan jäihin. Tämä itse asetushan on allekirjoitettu 30.9.2013, pikkuisen yli vuosi sitten, ja nyt on tehty päätös, että tietyiltä osin aikaistetaan niitä päivämääriä. Jo alkuperäisen asetuksen allekirjoittaminen oli mielestäni virhe, kun tiedettiin, että sote-uudistus on tulossa. Olisi paljon järkevämpää, että annetaan niitten sote-alueitten hakea järkevä työnjako ja tehokkuus tähän toimintaan.

Sitten toinen asia: Tässä edustaja Peltokorpi otti esille sen, kun puhuin siitä, olisiko vaihtoehto se, että pienissä keskussairaaloissa hyväksytään enemmän tämmöinen takapäivystys. En tarkoittanut tässä sitä, että synnytyksiä muutettaisiin millään tavalla enemmän lääkäripainotteisiksi vaan toimittaisiin nykyisen käytännön mukaan, mutta kun päivystysasetus vaatii sitä aktiivipäivystystä, sitä, että siellä sairaalassa oltaisiin läsnä koko ajan päivystämässä, niin pitäisi tämän sijaan sallia tämä takapäivystys, niin että jos ei sinä yönä tule ketään synnyttäjää, niin ei tarvitsisi turhaan niitten lääkäreitten ja anestesiologien olla siellä paikalla. Tämä olisi edullisempaa taloudellisesti meille.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voi tietenkin olla, että hallitus on kokonaisuudessaan väärässä, niin kuin itsekin tunnun olevan joidenkin puheenvuorojen mukaan, mutta minun mielestäni tämä rakenneuudistus ja nykyvaatimukset tarkoittavat kuitenkin sitä, että monet sairaalat tulevat keskittymään päiväkirurgiaan. Tapaukset hoidetaan päiväaikaan, ja potilaat mahdollisimman paljon sitten lähtevät sieltä saman tien pois. Sitten tämä niin sanottu raskaampi päivystys kohdistuu juuri sinne, missä resurssien ylläpito 24/7/365 on mahdollista.

Tämä resurssien ylläpito joka paikassa on todella kallista puuhaa. Sen takiahan tämä uudistus tehdään, että me nojaudumme päiväkirurgiaan, ja sitten mitä tulee sellaisiin päivystyksiin, joissa ei ole synnytyksiä mukana, niin silloin se vaatii tämän päivystysasetuksen mukaan kuvantamisen ja se vaatii laboratorion, ja siihen voidaan antaa poikkeuksia, koska se peruste, minkä takia näin pitää tehdäkin, on se, että siellä on samassa myös sosiaalihuolto, poliisin toiminta ja nämä. Mitä kauemmas mennään ja mitä vähemmän on paikallistuntemusta, niin sen enemmän ongelmia tulee olemaan, sen kalliimmaksi tulee, sen enemmän se ruuhkautuu.

Siinä mielessä olen edustaja Lohen kanssa samaa mieltä, että ei kaikkea voi keskittää. Mutta pitää tehdä järkevä työnjako. Juuri tämä 24/7-ylläpito joka paikassa kaikkia varten on sitten todella kallista puuhaa, ja sieltä saadaan niitä resursseja siirrettyä, ne ohjataan silloin perusterveydenhuoltoon, ja silloin alkaa suomalainen terveydenhuolto näyttää siltä, miltä sen pitäisi.

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen edustaja Eestilän kanssa samaa mieltä siitä, että järkevää työnjakoa tarvitaan, ja se on varmasti perusajatus tässä sote-uudistuksessa myös, että siellä sote-alueen sisällä tehdään niitten yksiköitten välillä työnjakoa, joka on kustannuksia alentamassa.

Mutta se, mitä tarkoitin edellisessä puheenvuorossa, on se, että itse päivystysasetus ei ole se, jolla tätä ajetaan, vaan on tämä sote-uudistus. Tässä päivystysasetuksessa on itse asiassa kustannuksia lisääviä elementtejä enemmän kuin niitä vähentäviä.

Ja sitten kun ajatellaan, että kannattaako kaikkea tehdä kaikissa — ei tietenkään kannata. Mutta nythän näitä keskussairaaloita, joista ollaan viemässä näitä, ei ole ihan joka pitäjässä. Esimerkiksi näitä keskussairaaloita, joissa on tämä päivystysstatus, on tällä hetkellä noin parikymmentä Suomessa, ja nyt ollaan niistäkin monesta viemässä tämä synnytystoiminta pois, ja silloin puhutaan, että matkat saattavat satoja kilometrejä kasvaa. Jossakin tämä raja menee, mitä kannattaa lähteä keskittämään.

Katja Hänninen /vas:

Arvoisa puhemies! Viimeinen puheenvuoro aiheesta, joka on tosi tärkeä ja merkittävä ja varmasti on myös, jos mietitään kaikkia meidän Suomen sairaaloita, uraauurtava, mikäli menee niin läpi, että tätä muutosta ei tähän asetukseen tehdä.

Elikkä luen vielä tästä lakimuutosehdotuksen perusteluista yhden kappaleen: "Kaikilla synnyttäjillä tulee olla mahdollisuus valita oma synnytyspaikkansa. Tutkimuksen mukaan synnytysten keskittämistä nykyistä harvempiin sairaaloihin ei voi perustella terveydellisin perustein, vaan Suomen synnytysjärjestelmä toimii nykyisessä mallissaan hyvin." Tämä on tuolta Hemmingin tutkimuksesta vuodelta 2011.

Tässä keskustelussa on tullut minusta oikein mielenkiintoisia kannanottoja sekä tämän lakiehdotuksen muutoksen puolesta että myös kritiikkiä sitä kohtaan. Haluan kiittää kaikkia keskusteluun osallistuneita edustajia. On ilo huomata se, että tämä asia on meille kaikille tärkeä. Jokainen on täällä kuitenkin peräänkuuluttanut nimenomaan potilasturvallisuutta.

Säästöjä tällä keskittämisellä ei tule. Siitä on omakohtainen kokemus kunnanvaltuutettuna Raahesta, mistä synnytykset on pari vuotta sitten lakkautettu ja siirretty sekä Oulaskankaalle että Ouluun. Kyllä sieltä maksulaput meidän kunnalle tipahtavat, niin että ei se ole yhtään edullisempaa ollut kunnalle se synnytysten siirtyminen pois oman sairaalan toiminnan alta, päinvastoin. Tällä hetkellä valitettavasti sairaalaa uhkaa monien muidenkin toimintojen loppuminen ja lakkauttaminen, niin että kyllä tällä on todella iso ja tärkeä merkitys koko sen kaupungin ja kunnan taloudelle, sen vetovoimaisuudelle, mutta ennen kaikkea niille äideille, perheille ja niille syntyville lapsille.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vielä. — Edustaja Lohi, en todellakaan ymmärtänyt väärin teitä, mutta ehkä itse asetin sanani sillä tavalla, että tulin väärin ymmärretyksi. En ymmärtänyt niin, että te haluaisitte, että synnytyksissä yhä enemmän olisivat lääkärit paikalla, mutta yritin itse kuvata sitä, että Suomessa valtaosassa synnytyksistä nimenomaan lääkäriä ei ole paikalla.

Ja olen edustaja Eestilän kanssa kyllä samaa mieltä tästä, että silloin kun on isommista yksiköistä kysymys, niin henkilöstön osaaminen ja heidän käyttönsä on mahdollisimman tehokasta siinä mielessä juuri, että silloin tavallaan semmoista hukka- ja turhaa aikaa ei ole niin paljon kuin pienessä yksikössä voi olla, jos odotellaan sitä, että olisi asiakkaita tai potilaita — kumpaa sanaa nyt sitten haluammekaan käyttää.

Mutta kyllä siinä on semmoinen näkökulma myös tässä asiassa, että kun puhutaan kustannuksista, niin osa kustannuksistahan siirtyy sitten potilaille tai asiakkaille esimerkiksi matkojen pidentymisen takia tai sen takia, kuten edustaja Lohi toi esille, että heillä on potilashotelli, missä voidaan olla odottamassa synnytystä, ja nämä aiheuttavat asiakkaille tietenkin sitten kustannuksia. Mutta aina kun me teemme muutoksia, niin kustannukset siirtyvät johonkin. Hyvin harvoin me pystymme tekemään semmoisia muutoksia, missä ei kustannuksia tule kenellekään lisää ja missä ne kaikilta vähenisivät.