Perustelut
Terveydenhuollon järjestämisvastuu
Hallituksen esitykseen sisältyvä ehdotus uudeksi
terveydenhuoltolaiksi koskee pääosin terveyspalvelujen
sisältöä. Lakiin ei sen sijaan sisälly säännöksiä kyseisten
palvelujen järjestämisvastuista tai -rakenteista.
Kansanterveyslaissa (66/1972) ja erikoissairaanhoitolaissa (1062/1989)
terveydenhuollon järjestämisvastuu on säädetty
kuntien tehtäväksi. Järjestämisvastuuseen
kuuluu muun muassa vastuu palvelujen järjestämistavasta,
joka voi toteutua omana tuotantona, yhteistoimintana tai ostopalveluna. Valtio
osallistuu valtionosuusjärjestelmän kautta kuntien
järjestämien palvelujen kustannuksiin.
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain (169/2007)
eli niin sanotun PARAS-puitelain tarkoituksena on luoda vahvemmat
voimavarat terveydenhuollon palvelujen järjestämiselle
(HaVM 31/2006 vp).
Vaikka terveydenhuoltolakiehdotus ei sisällä järjestämisrakenteita
koskevia säännöksiä, se sisältää kuitenkin
useita yhteistyövelvoitteita kunnille ja kuntayhtymille.
Osa muutosehdotuksista, kuten esimerkiksi potilaan valinnanvapauden lisääminen,
edellyttää palvelujen organisoimista uudella tavalla.
Ensihoitopalvelun järjestäminen
Ensihoitopalvelu ehdotetaan hallituksen esityksessä järjestettäväksi
siten, että palvelun järjestämisestä vastaa
sairaanhoitopiirin kuntayhtymä. Ensihoidon käsite
määritellään puolestaan terveydenhuoltolakiehdotuksessa
niin, että se sisältää nykyisissä säännöksissä käytetyt
käsitteet sairaankuljetus ja lääkinnällinen
pelastustoimi. Ensivastetoiminta sisällytetään
myös osaksi ensihoitopalvelua.
Valiokunta tähdentää terveydenhuoltolakiehdotukseen
sisältyvää säännöstä siitä,
että ensihoitopalvelu on toteutettava yhteistyössä päivystävien
terveydenhuollon toimipisteiden kanssa siten, että muodostetaan
alueellisesti toiminnallinen kokonaisuus. Lisäksi sairaanhoitopiirin
kuntayhtymän on tehtävä ensihoidon palvelupäätös,
jossa muun muassa on määriteltävä ensihoitopalvelun
sisältö siten, että palvelu toteutetaan
tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti ja siinä otetaan
huomioon ensihoidon ruuhkatilanteet. Valiokunta korostaa, että palvelupäätöksessä
tavoitettavuuden
osalta määrittelyn perusteiden tulee olla valtakunnallisesti
yhteneväisiä ja niiden tulee perustua muun muassa
riskikartoitukseen ja väestökeskittymiin. Tämä kaikki on
tärkeää, jotta ensihoitopalvelut voidaan
toteuttaa lähtökohtaisesti kansalaisten kannalta yhtäläisin
perustein eri puolilla maatamme.
Tarkoitus on, että sairaanhoitopiiri voi järjestää ensihoitopalvelun
omana toimintanaan, yhteistoiminnassa alueen pelastuslaitoksen tai
toisen kuntayhtymän kanssa taikka hankkimalla palvelun
hankintalainsäädäntöä noudattaen.
Nykyisin pelastuslaitokset huolehtivat etenkin eräiden
suurten kaupunkien alueilla ensihoito- ja sairaankuljetustehtävistä.
Pelastuslaitokset tuottavat myös osassa maata ensivastepalveluja — kiireellisiä ensiapuluonteisia
palveluja — tilanteissa, joissa ambulanssia ei ole välittömästi
saatavilla tai sen tulo kestää pitkään.
Näitä tehtäviä varten pelastuslaitoksissa
on asianmukaisesti koulutettua henkilökuntaa.
Suurimmassa osassa maatamme hallituksen esityksessä tarkoitetuista
ensihoitopalveluista huolehtivat yksityiset palvelujen tuottajat.
Lähes kahdella kolmasosalla maamme kunnista on ensihoito-
ja sairaanhoitokuljetusten ostosopimus yksityisen yrityksen kanssa.
Vastaava osuus kaikista kuljetuksista tapahtuu yksityisten sairaankuljetusyritysten
toimesta.
Valiokunta pitää perusteltuna myöhemmin esitetyin
poikkeuksin, että terveydenhuoltolaissa turvataan mahdollisuus
ilman kilpailutusta järjestää ensihoitopalvelut
yhteistyössä myös sairaanhoitopiirin
ja alueen pelastustoimen kesken. Tällä tavalla
mahdollistetaan nykyistä vastaavan tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen
yhteistyön jatkuminen terveystoimen ja pelastustoimen kesken
sairaankuljetus-, ensihoito- ja ensivastetoiminnassa eli lakiehdotuksen
tarkoittamassa ensihoitopalvelussa. Valiokunta pitää myös
suuronnettomuuksien varalta nykyistä vastaavan tilanteen
säilyttämistä perusteltuna.
Yksityiset palveluyritykset ovat omalta osaltaan kyenneet tuottamaan
sairaankuljetus-, ensihoito- ja ensivastetoiminnan ostopalvelusopimusten
edellyttämällä tavalla tehokkaasti ja
tarkoituksenmukaisesti toiminta-alueillaan. Lähtökohtana
onkin pidettävä sitä, että mikäli
sairaanhoitopiiri laajentaa yhteistyötä nykyisestään
pelastuslaitosten kanssa, sen tulee tapahtua hankintalain (348/2007)
mukaisen kilpailutuksen pohjalta. Tämä mahdollistaa
yksityisille sairaankuljetusyrityksille tasapuoliset kilpailulähtökohdat.
Maamme eri osissa toimintaolosuhteet vaihtelevat. Valiokunta
korostaa, että päätettäessä ensihoitopalvelujen
tuottajasta sairaanhoitopiirin alueella tai sen osassa olennaisia
perusteita ovat palvelun saatavuus, laatu, sisältö ja
luotettavuus sekä taloudellisuus. Samalla on otettava huomioon
toiminta-alueen riskianalyysi, onnettomuusuhkat ja muut ensihoidon
tarpeeseen vaikuttavat paikalliset tekijät.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ensihoitoasetusluonnoksessa
on tarkoitus määritellä, että perustason
ensihoidon yksikössä on oltava vähintään
yksi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa
laissa (559/1994) tarkoitettu nimikesuojattu
terveydenhuollon ammattihenkilö, jolla on ensihoitoon suuntautuva
koulutus. Valiokunta pitää välttämättömänä saamansa selvityksen
perusteella, että perustason yksikön miehitys
määritellään asetuksessa siten,
että se voidaan täyttää nykyisin
pätevyyden tuottavilla tutkinnoilla, kuten esimerkiksi
pelastajatutkinnolla tai ensihoitoon suuntautuneella lähihoitajatutkinnolla.
Lisäksi valiokunta näkee tarpeellisena arvioida
kaikkien perustasolle pätevyyden antavien tutkintojen kehittämistarpeet,
koska niitä on paljon terveydenhuollon tutkinnoissa. Pelastajatutkinnon
saaminen terveydenhuollon ammattihenkilöksi on välttämätön
tavoite.
Terveydenhuoltolakiehdotuksen 79 § sisältää voimaantulo-
ja siirtymäsäännökset. Pykälän
1 momentin mukaan kunnan kansanterveyslain nojalla tekemät
sairaankuljetusta koskevat sopimukset päättyvät
viimeistään 31 päivänä joulukuuta
2012. Hallintovaliokunta kiinnittää sosiaali-
ja terveysvaliokunnan huomiota tähän ehdotukseen,
jota ei käsitellä lainkaan yksityiskohtaisissa
perusteluissa. Kysymys on kuitenkin periaatteellisestikin merkittävästä asiasta,
osapuolia sitovasta sopimuksesta ja sen voimassaolosta eri vaikutuksineen.
Sopimusvapauteen puuttumista on valiokunnan käsityksen
mukaan arvioitava myös perustuslain näkökulmasta.
Valiokunta esittää, että sopimusten siirtymäaikaa
jatketaan joka tapauksessa siten, että sopimukset pysyvät
voimassa sopimusehtojen mukaisesti ainakin 31.12.2015 saakka.
Ensihoitopalvelut ja hätäkeskustoiminta
Erityisvastuualueen sairaanhoitopiirien kuntayhtymien, jotka
muodostetaan kahdesta tai useammasta sairaanhoitopiiristä,
on terveydenhuoltolakiehdotuksen nojalla järjestettävä alueensa
erikoissairaanhoito ja sovittava erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksessa myös
ensihoitokeskuksien tehtävien järjestämisestä.
Ensihoitokeskuksen tehtävänä on muun muassa
sovittaa yhteen Hätäkeskuslaitokselle annettavat
terveystoimen hälytysohjeet.
Hallintovaliokunta toteaa, että 1.1.2011 voimaan tulevan
uuden hätäkeskustoiminnasta annetun lain (692/2010)
5 §:n 1 momentin mukaan hätäkeskuslaitoksen
virka-alueena on koko maa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Hätäkeskustoimintaa
tullaan hoitamaan tulevaisuudessa valtakunnallisen tietokannan ja
tietojärjestelmän avulla verkottuneen toimintamallin
mukaan, ja hätäkeskukset tulevaisuudessa varmistavat
toisiaan. Hätäkeskuslaitoksella on toimivalta
hoitaa tehtäviään koko virka-alueellaan.
Valiokunta korostaa, että Hätäkeskuslaitoksen
toimintamalli muodostetaan valtakunnalliseksi ja Hätäkeskuslaitoksen
palveluita käyttävien viranomaisten hälytys-
ja muun ohjeistuksen tulee koskea yksittäisen hätäkeskuksen
sijaan koko Hätäkeskuslaitosta. Hallintovaliokunta
pitääkin välttämättömänä,
että myös ensihoitopalveluita koskeva sosiaali-
ja terveystoimen ohjeistus sovitetaan yhteen valtakunnallisesti.
Tämän vuoksi on tarpeen, mahdollisesti asetustasolla,
lisätä erityisvastuualueen ensihoitokeskusten
tehtäviin velvoite yhdessä suunnitella ja sopia
yhteistyössä Hätäkeskuslaitoksen
kanssa ensihoitopalvelun toimintaa koskevat valtakunnalliset ohjeet. Lisäksi
luotava uusi terveydenhuollon kenttäjohtojärjestelmä tulee
myös sovittaa yhteen hätäkeskustoiminnan
kanssa.
Hätäkeskustoiminnasta annetun lain 4 §:n
2 momentin mukaan hätäkeskuspalveluilla tarkoitetaan
hätätilanteita koskevien ja muita vastaavia pelastustoimen,
poliisin tai sosiaali- ja terveystoimen viranomaisen välittömiä toimenpiteitä edellyttävien
ilmoitusten (hätäilmoitusten) vastaanottamista
ja arviointia sekä ilmoitusten tai tehtävien välittämistä viranomaisten
antamien ohjeiden mukaisesti asianomaiselle viranomaiselle
tai viranomaisen tehtäviä sopimuksen perusteella
hoitavalle. Hallintovaliokunta tähdentää,
että hätäkeskustoiminnasta annetun lain 11 §:n
nojalla vastuu välitetystä ilmoituksesta tai tehtävästä siirtyy
vastaanottavalle viranomaiselle, sen tehtäviä hoitavalle
yksikölle tai muulle päivystyspisteelle, kun tämä on
vastaanottanut ilmoituksen tai tehtävän. Tämän
vuoksi hallintovaliokunta korostaa, ettei Hätäkeskuslaitos vastaa
kiireellisten tehtävien kiireellisyysjärjestykseen
asettamisesta. Ensihoitopalvelujen osalta hallintovaliokunta toteaa,
että ensihoitopalvelun, lähinnä kenttäjohtajan,
tehtävänä tulee olla määrätä tarvittaessa
yhtä aikaa jonossa olevien kiireellisten tehtävien
kiireellisyysjärjestykseen asettamisesta.
Sosiaali- ja terveydenhuollon aluekokeilu
Säädettävän terveydenhuoltolain
33 § koskee perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyötä ja
34 § terveydenhuollon järjestämissuunnitelmaa.
Kyseisten pykälien tarkoituksena on muun muassa kehittää yhteistyötä niin, että perusterveydenhuolto
ja erikoissairaanhoito muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden.
Sosiaali- ja terveysministeriö onkin käynnistämässä aluekokeilua.
Lähtökohtana kokeilussa on riittävän
suuri kunta tai kuntien muodostama alue, joka vastaa sosiaali- ja
terveydenhuollon peruspalveluista sekä osasta erityistason
palveluja yhtenä kokonaisuutena. Tavoitteena on muun muassa
sosiaali- ja terveydenhuollon eheys sekä perusterveydenhuollon
ja erikoissairaanhoidon integraatio, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen
organisointi sekä palvelukokonaisuuksien kehittäminen
ihmiskeskeisesti. Valiokunta pitää tärkeänä,
että kokeiluun valitaan erilaisia alueita eri puolilta
maata. Valiokunnalle esitelty Pohjois-Pohjanmaan hanke on yksi kannatettava
esimerkki mielenkiintoisesta kokeilualueesta.