Perustelut

Hallituksen esitys koskee keskeisesti sellaisia viranomaisten toimivaltuuksia, jotka kuuluvat hallintovaliokunnan toimialaan. Valiokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota niihin ongelmiin, jotka Napoli II -sopimuksen hyväksyminen mitä ilmeisimmin aiheuttaa sekä eurooppalaisten että suomalaisten viranomaisten toimivallan suhteen.

Kansalaisten oikeusturvan sekä viranomaistoiminnan toiminnallisen ja taloudellisen tehokkuuden näkökulmasta on tärkeää, ettei rikostorjuntatyö ja siihen liittyvä kansainvälinen yhteistyö hajoa kansallisella tasolla liiaksi lukuisten toimijoiden ja koordinoijien myötä.

Suomessa poliisi toimii yleisenä lainvalvontaviranomaisena ja yleisenä esitutkinnan johdosta vastaavana viranomaisena. Tämä poliisin keskeinen rikostorjuntarooli tulee ottaa huomioon sopimusjärjestelyjä kansallisesti toimeenpantaessa.

Kuten hallituksen esityksessä todetaan, yleissopimuksen tullihallintokäsite kattaa Suomen osalta myös poliisiviranomaiset. Edelleen kuten hallituksen esityksessä todetaan, suomalaisista viranomaisista ainoastaan poliisi voi ryhtyä peitetoimintaan, minkä vuoksi se tekisi päätöksen yleissopimuksen mukaisiin peitetoimintatoimenpiteisiin ryhtymisestä.

Kansallisen rikostorjuntakoneiston riittävä eheys tulee olla tavoitteena myös parhaillaan vireillä olevan tullilaitoksen (HE 95/2002 vp) ja rajavartiolaitoksen tehtäviä ja toimivaltuuksia koskevien lainsäädäntöuudistusten yhteydessä.

Vuonna 2000 tehdyn keskinäistä oikeusapua rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä koskevan yleissopimuksen (niin sanottu vuoden 2000 oikeusapusopimus) voimaansaattamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 185/2002 vp) ehdotetaan kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain (4/1994, niin sanottu kansainvälinen rikosoikeusapulaki) muuttamista siten, että vuoden 2000 oikeusapusopimuksen osapuolena olevan valtion toimivaltaiselle viranomaiselle voitaisiin antaa lupa suorittaa peitetoimintaa Suomen alueella. Ehdotettu säännös olisi harkinnanvarainen.

Nyt käsiteltävässä Napoli II -sopimuksen voimaansaattamislakiehdotuksessa ehdotetaan vastaavaa, lähinnä tullihallinnon virkamiesten väliseen yhteistyöhön sovellettavaksi tarkoitettua säännöstä, joka mahdollistaisi sen, että toisen EU-valtion tullihallinnon virkamiehelle voitaisiin antaa lupa suorittaa Suomen alueella peitetoimintaa ja valeostoja. Koska Suomen tullihallinnon virkamiehillä ei voimassa olevan lainsäädännön mukaan ole oikeutta suorittaa peitetoimintaa, ehdotettu säännös merkitsisi sitä, että toisen EU-valtion tullihallinnon virkamiehille myönnettäisiin valtuudet suorittaa peitetoimintaa ja valeostoja Suomen alueella, vaikka suomalaisilla tullihallinnon virkamiehillä ei vastaavia valtuuksia ole. Ei ole asianmukaista antaa muiden EU-maiden tullihallinnon virkamiehille suomalaisia tullivirkamiehiä laajempia valtuuksia Suomen alueella. Sopimus ei sinänsä velvoita jäsenvaltiota sallimaan peitetoimintaa alueellaan. Niin kuin edellä on todettu, 23 artiklaan on mahdollisuus tehdä varauma. Lisäksi artiklan 3 kohdassa todetaan, että peitetoiminnan edellytyksistä ja peitetoiminnassa saatujen tietojen käyttämisestä päätetään pyynnön vastaanottaneen valtion kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Näin ollen, jos tullihallinnon virkamiehillä ei jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaan ole peitetutkintavaltuuksia, ei ole myöskään kansallista lainsäädäntöä, jota tullihallinnon virkamiesten suorittamaan peitetutkintaan voitaisiin soveltaa. Toisaalta viittauksella kansalliseen lainsäädäntöön tarkoitettaneen kuitenkin lähinnä peitetoiminnan aineellisia edellytyksiä ja menettelytapaa koskevia säännöksiä. Kuten ehdotetussa säännöksessä ja perusteluissa mainitaankin, Suomessa peitetutkintaan sovellettaisiin voimassaolevia poliisilain (493/1995) säännöksiä. Tämä merkitsisi muun ohella sitä, että päätöksen peitetutkinnasta tekisi poliisilain 32 a §:ssä tarkoitettu virkamies. Käytännönkin kannalta tällaisen järjestelyn toimivuutta, jossa siis peitetutkintavaltuudet toisen EU-valtion tullihallinnon virkamiehelle myöntäisi poliisihallinnon virkamies, on pidettävä hyvin ongelmallisena.

Ehdotettu säännös eroaa EU:n vuoden 2000 oikeusapusopimuksen voimaansaattamislakiehdotuksen vastaavasta säännöksestä siinä, että säännöksen mukaan oikeus peitetoimintaan ja valeostoihin olisi rikoksen "estämiseksi ja selvittämiseksi", kun taas EU:n oikeusapusopimuksen voimaansaattamislakiehdotuksen mukaan säännös koskisi vain rikosten selvittämiseksi tapahtuvaa peitetoimintaa. Toisin kuin EU:n oikeusapusopimuksen voimaansaattamislakiehdotuksessa, säännöksessä ei ole myöskäään viittausta kansainväliseen rikosoikeusapulakiin. Säännöksellä on näin ollen ilmeisesti haluttu ulottaa toisen EU-valtion tullihallinnon virkamiehen peitetutkintavaltuudet myös rikosten estämiseksi tehtävään peitetoimintaan. Valiokunta ei pidä tällaista laajennusta hyväksyttävänä. Jos ehdotettu säännös hyväksytään, tulee siinä olla EU:n oikeusapusopimuksen voimaansaattamislakiehdotusta vastaavasti viittaus kansainväliseen rikosoikeusapulakiin sekä säännöksestä tulee poistaa rikosten estämiseksi tapahtuva peitetoiminta.

Valiokunta korostaa, ettei tule mahdollistaa sellaisen tilanteen syntymistä, jossa vieraan valtion virkamiehellä olisi laajemmat toimivaltuudet kuin suomalaisella virkamiehellä.

Valiokunta korostaa vielä, että sopimus ei sinänsä luo uusia toimivaltuuksia kansallisille viranomaisille. Kaikki toiminta tapahtuu kansallisen lainsäädännön rajaamissa puitteissa.

Sinänsä valiokunta tukee EU:n rikostorjuntayhteistyön kehittämistä. Valiokunta kuitenkin korostaa kehittämistyössä selkeyden ja eheyttämisen merkitystä.