Törkeät liikenteen vaarantamiset,
rattijuopumusrikokset ja huumaantuneena ajaminen ovat tänä päivänä Suomessa
hyvin vakava ilmiö. Valitettavasti myös muut liikennerikkomukset
yleistyvät edelleen varsin nopeasti. Rattijuoppojen määrän lisäksi
kasvussa ovat suuret ylinopeudet ja muu piittaamattomuus
liikenneturvallisuudesta.
Tämän vuoden tammi- ja helmikuun aikana liikenneturvallisuuden
vaarantamiseen syyllistyi poliisin tilastojen mukaan runsaat 18 500
autonkuljettajaa Suomessa. Lisäystä edellisvuoden vastaavaan
ajankohtaan on yli 10 prosenttia. Vuoden 2002 lukuihin
verrattuna kasvua on jopa lähes 24 prosenttia.
Törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen -rikosnimikkeen
tilastokehitys näyttää vielä tätäkin
synkemmältä. Tämän vuoden tammi-helmikuussa
kyseiseen rikokseen syyllistyi Suomessa 414 kuljettajaa. Kasvua
edellisvuoteen verrattuna on 35 prosenttia ja vuoden 2002 vastaavaan ajankohtaan
peräti 74 prosenttia. Myös rattijuopumukseen tai
törkeään rattijuopumukseen syyllistyneiden
määrät ovat edelleen kasvussa. Nämä luvut
eivät kuitenkaan ole onneksi enää nousseet kovinkaan
paljon viime vuoden huikeista ennätyslukemista, jotka johtuivat
osaltaan alkoholiveron alennuksesta ja lisääntyneestä alkoholin
ja erityisesti väkevien viinojen kulutuksesta.
Synkkiä tilastoja selittää osittain
tehostunut valvonta. Poliisi on esimerkiksi lisännyt puhallutettavien
määriä, minkä vuoksi humalassa
ajava jää entistä helpommin kiinni. Monet
poliiseista ovat kuitenkin sitä mieltä, että synkät
tilastot selittyvät pääasiassa kuitenkin
todellisilla liikennekulttuurissa tapahtuneilla muutoksilla. Liikennekäyttäytymisen
huonontumisessa ei siis ole kyse mistään satunnaisesta
tilastoharhasta.
Liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkit täyttyvät
esimerkiksi silloin, kun ajoneuvon nopeus ylittää 30
km tunnissa sallitun nopeuden tai kuljettaja ajaa päin
punaisia. Törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen
on kyseessä silloin, kun kuljettaja syyllistyy esim. useaan
vakavaan liikennerikkomukseen samanaikaisesti.
Rattijuopumukseen syyllistyy lainsäädäntömme
mukaan taas kuljettaja, jolla on veressään alkoholia
0,5 promillea tai enemmän. Törkeän rattijuopumukseen
alaraja on taas 1,2 promillea. Rattijuoppojen ja suurta ylinopeutta
ajavien kuljettajien määrän voimakas
kasvu herättää väistämättä kysymyksen,
voidaanko asialle tehdä jotain hallituksen ja lainsäätäjän
näkökulmasta.
Eduskunnassa on tehty useita lakialoitteita ja kansanedustajien
kirjallisia kysymyksiä, joilla huolestuttavaan tilanteeseen
on haluttu parannuksia. Osa kiristäisi edelleen rangaistussäännöksiä,
ja jotkut ovat sitä mieltä, että pelkkä lisääntynyt
valistus riittää. Osa edustajista haluaa uuden
kuljettajan tunnuksen takaisin, kun toiset antaisivat ajokortin
nuorelle henkilölle vielä nykyistä aikaisemmin.
Vilkasta keskustelua käytiin myös siitä,
onko lääkärillä velvollisuus
Suomessa kertoa ajokorttiviranomaiselle kuljettajan ajokyvyn olennaisesta
heikkenemisestä.
Maaliskuun alussa tuli voimaan myös lakiuudistus, joka
pidentää ajokieltoja. Aikaisemmin esimerkiksi
runsaasta ylinopeudesta ajokieltoon joutunut saattoi saada ajokorttinsa
takaisin riittävillä perusteluilla jopa alle viikossa.
Nykyään ajokiellon pituus on aina minimissään
yksi kuukausi ja maksimissaan kuusi kuukautta.
Samoin rattijuoppouden uusimisen ennalta ehkäisemiseksi
on aloitettu niin sanottu "alkolukkokokeilu". Se on suunnattu vapaaehtoisille
rattijuopumuksesta jo kertaalleen kärähtäneille. Ideana
siinä on, että kokeilussa mukana olevalla on oikeus
ajaa vain autoa, jossa on auton käyttöä estävä alkolukko.
Käytännössä lukkojärjestelmä toimii
siten, että auto ei lähde käyntiin ilman,
että kuljettaja on ensin puhaltanut lukon osana toimivaan
alkometriin puhtaat lukemat.
Kaikesta huolimatta suuret ylinopeudet ja piittaamattomuus muusta
liikenteestä ovat edelleen yleistymässä tänäkin
vuonna. Näin kesän kynnyksellä liikenteeseen
on tulossa uusia nuoria kuljettajia ja niin kutsuttuja kesäautoja.
Vaaran momentit ovat ilmeiset.
Suomessa on yksi Euroopan iäkkäimmistä autokannoista
ja autojen keski-ikä on noin kymmenen vuotta. Tästä osaltaan
johtuu, että läheskään kaikissa
nykyisin liikenteessä olevissa autoissa ei ole lukkiutumattomia
jarrujärjestelmiä, turvatyynyjä ja muita
hyviä autoteollisuuden kehittämiä turvallisuusvarusteita.
Yksi syy vanhaan autokantaamme on pitkään jatkunut
autojen hankintaan kohdistunut korkea autoverotus. Tätä lakia
korjattiin hieman viime eduskuntakaudella.
Merkittävä vaikutus liikenteen turvallisuuteen
on myös teiden kunnolla ja liukkauden torjunnalla. Tämänhetkisen
tiedon ja valtion budjettikehysten mukaan näyttää kuitenkin
siltä, että teiden kunto tulevaisuudessa edelleen
heikkenee, ja näin samalla syömme kansallista
pääomaamme. Varoja ei ole läheskään
riittävästi tärkeiden pyöräteiden
ja kevyen liikenteen väylien rakentamiseen.
Valtateillä raskaan liikenteen määrä edelleen kasvaa,
ja se edellyttäisi tuntuvia panostuksia uusien ja entistä turvallisempien
teiden rakentamiseen. Se olisi kannattavaa toimintaa muutenkin kuin
liikenneturvallisuuden näkökulmasta. Samoin tarvittaisiin
lisääntyviä panostuksia raideliikenteeseen,
tasoristeysten poistamiseen jne. Viime aikoina joukkoliikenteen
määrärahoja on kuitenkin edelleen vähennetty.
Nämä ratkaisut ovat osaltaan lisäämässä yksityisautoilun
määrää, joka vaikuttaa liikenneturvallisuuteen
tulevaisuudessa.
Liikenneturvallisuudesta ja sen kehittämisestä ovat
osaltaan vastuussa kaikkien tienkäyttäjien
lisäksi useat eri ministeriöt ja yhteiskunnan toimijat
ja järjestöt. Eduskunnalle kuuluu lopullisen budjettivallan
lisäksi myös lainsäädännön laadinta.
Kokonaisuutta ei kuitenkaan tunnu hallitsevan enää kukaan.
Liikenneturvallisuus on edelleen heikkenemässä.
Nyt olisi paikallaan, että eduskunta kävisi asiasta
perusteellisen keskustelun ja linjaisi niitä toimenpiteitä,
joilla liikenteessä kuolleiden ja loukkaantuneiden määrää voitaisiin
merkittävällä tavalla vähentää.