Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Viittaan vastauksiini kirjallisiin kysymyksiin KK 55/2010 vp, kansanedustaja Hanna-Leena Hemming /kok ja KK 93/2010 vp, kansanedustaja Merja Kyllönen /vas sekä KK 98/2010 vp, kansanedustaja Inkeri Kerola /kesk ym.

Vaikka Yhdysvalloissa on käytäntö, jonka mukaan liikennevaloristeyksessä punaisen valon aikana saa kääntyä oikealle, liikenneturvallisuussyistä tällaista menettelyä ei ole voitu sallia kaikissa valoristeyksissä. Monin paikoin on jouduttu tekstillisellä lisäkilvellä osoittamaan, ettei oikealle kääntymistä punaisen valon aikana sallita. Suomessa ei ole pidetty perusteltuna ottaa käyttöön yleissääntöä, joka sallisi oikealle kääntymisen punaisen valon aikana. Erityisesti jalankulkijoiden turvallisuus vaarantuisi, kun he vihreän valon aikana ylittäisivät sitä tietä, jolta osa autoista kääntyisi punaisella valolla oikealle. Suomessa suojatiesääntöjen kunnioitus ei ole muutoinkaan hyvällä tasolla, eikä oikealle kääntyminen punaisen valon aikana ainakaan parantaisi tilannetta. On tärkeää, ettei punaisen liikennevalon yksiselitteistä viestiä hämärretä.

Wienin liikennemerkkejä ja -opasteita koskeva yleissopimus (SopS 31/1986) määrittelee punaisen valon siten, että se tarkoittaa ehdotonta pysähtymiskäskyä. Suomi on ratifioinut tämän sopimuksen, ja ottanut liikenneturvallisuussyistä kansallisessa lainsäädännössään yhtä selkeän linjan: punaista päin ajaminen ei ole sallittua. Liikenteen ohjausta kehitetään monilla muilla tavoilla niin kansallisessa työssä kuin kansainvälisiä sopimusmääräyksiä muokkaamalla.

Liikennevaloristeyksissä liikenteen sujuvuutta voidaan parantaa mm. niin, että käytetään valoristeyksessä ns. vapaa oikea -ratkaisua, jolloin risteykseen rakennetaan oikealle kääntyvä haara ilman valo-ohjausta. Toinen mahdollisuus on osoittaa oikealle kääntyminen vihreällä nuolivalolla. Lisäksi liikennevalotekniikka tuo ajoneuvo- ja jalankulkijailmaisimien avulla mahdollisuuksia parantaa risteysten sujuvuutta. Esimerkiksi joukkoliikenne-etuuksia on ollut käytössä jo pitkään, ja älykkään liikenteenohjauksen keinoja kehitetään koko ajan.

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Jag hänvisar till mina svar på skriftliga spörsmålen SS 55/2010 rd av riksdagsledamot Hanna-Leena Hemming /saml, SS 93/2010 rd av riksdagsledamot Merja Kyllönen /vänst och SS 98/2010 rd av riksdagsledamot Inkeri Kerola /cent m.fl.

Trots att man i USA tillämpar en praxis enligt vilken det i korsningar med trafikljus är tillåtet att svänga till höger vid rött ljus, har ett sådant förfarande dock inte kunnat tillåtas i alla signalreglerade korsningar. På många ställen har man tvingats sätta upp tilläggskyltar med text som anger att man inte får svänga till höger vid rött ljus. I Finland har man inte ansett det vara motiverat att införa någon allmän regel som tillåter högersväng vid rött ljus. I synnerhet fotgängarnas säkerhet äventyras, om de vid grönt ljus ska korsa en sådan väg från vilken en del av bilarna svänger till höger vid rött ljus. För övrigt finns det inte heller stor respekt i Finland för regler när det gäller skyddsvägar, och högersvängar vid rött ljus skulle inte förbättra situationen. Det är viktigt att det entydiga budskap som rött ljus innebär inte fördunklas.

Enligt Wienkonventionen om vägmärken och signaler (FördS 31/1986) innebär rött ljus ovillkorlig stopplikt. Finland har ratificerat denna konvention och med tanke på trafiksäkerheten har Finland en lika tydlig riktlinje i den nationella lagstiftningen: det är inte tillåtet att köra mot rött ljus. I stället utvecklas regleringen av trafiken på många andra sätt, både genom nationellt arbete och genom att omarbeta internationella konventionsbestämmelser.

För att förbättra smidigheten i trafiken i korsningar med trafikljus kan man bl.a. tillämpa en lösning med s.k. fri högersväng i korsningar med trafikljus, vilket innebär att man bygger en fil för högersvängar som inte är signalstyrd. Ett annat alternativ är att tillåta högersväng med en grön pil i trafiksignalen. Dessutom erbjuder trafiksignaltekniken möjligheter att förbättra smidigheten i korsningar med hjälp av olika fordons- och fotgängardetektorer. Exempelvis kollektivtrafikförmåner har använts redan länge, och metoderna för intelligent trafikstyrning utvecklas hela tiden.