Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Puolustusmateriaalihankinnoissa tarjouspyyntöjä suunnataan kansainvälisille markkinoille, koska kotimainen puolustustarviketeollisuus ei valmista täysimääräisesti kaikkea tarvittavaa puolustusmateriaalia. Hankinnat suoritetaan tarjouskilpailun, testien, valintaprosessien ja käytävien neuvotteluiden perusteella tavoitteena kulloiseenkin tarkoitukseensa puolustusvoimille parhaiten sopivat ja kokonaisedulliset hankinnat. Jos yksittäiseen hankintaan sisältyy ulko- ja turvallisuuspoliittisia näkökohtia, asiaa voidaan tarpeen vaatiessa valmisteluvaiheessa käsitellä valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa. Hankintojen valmistelussa on tarvittaessa kuultu myös ulkoasiainministeriötä.

Puolustusministeriön tavoitteena on kehittyvän eurooppalaisen kriisinhallintakyvyn ja kansainvälisen materiaalialan yhteistyön myötä jatkossa yhä enemmän pyrkiä suuntaamaan hankintojaan tärkeimmille yhteistyökumppaneille Euroopan unionin alueelle, Pohjoismaihin ja Yhdysvaltoihin. Osa Suomen puolustusvoimien hankinnoista on ollut sellaisilta eurooppalaisilta yrityksiltä, joiden merkittävänä alihankkijana ja teknologisena osaajana on ollut israelilaisia yrityksiä. Tällaisia hankintoja ovat tehneet myös muut eurooppalaiset maat. Israelin puolustusteollisuudella on korkeatasoista osaamista. Tästä syystä hankintojen kilpailutustilanteessa voidaan päätyä israelilaista alkuperää oleviin tuotteisiin. Israeliin ei kohdistu YK:n, EU:n tai muun kansainvälisen organisaation asettamaa pakotetta, joka estäisi hankinnat Israelista.

Hankintayhteistyö on edellyttänyt myös puolustustarvikkeiden maastavientiä. Puolustusministeriö vastaa puolustustarvikkeiden maastavientilupien myöntämisestä. Viennit EU-, ETA- ja OECD-maiden ulkopuolisiin maihin, kuten Israeliin, edellyttävät ulko- ja turvallisuuspoliittisen lausunnon ulkoasiainministeriöltä. Israeliin ei kuitenkaan kohdistu YK:n, EU:n tai muun kansainvälisen organisaation asettamaa asevientikieltoa.

Suomi noudattaa tiukasti EU:n asevientiä koskevaa yhteistä kantaa vientilupien myöntämisessä. Suomi on noudattanut erityistä harkintaa ja varovaisuutta Israeliin kohdistuvien vientilupien harkinnassa. Vientilupien osalta käytetään tapauskohtaista harkintaa. Linja ei ole muuttunut ja sitä on noudatettu jo edellisten hallitusten aikana.

Suomen korkean sijoituksen puolustusmateriaalin viejänä Amnestyn raportissa (Amnesty International Fuelling conflict: Foreign arms supplies to Israel/Gaza) selittää se, että Suomi on myöntänyt tilapäisiä vientilupia Israeliin. Näissä vienneissä tuotteet eivät jää pysyvästi Israeliin. Amnestyn raportin tiedot perustunevat tullin tilastoihin, joista ei käy ilmi, mikä on tuotteiden lopullinen kohdemaa ja loppukäyttö. Puolustusministeriö julkaisee vuosittain viralliset vientitilastot.

Myönnetyt tilapäiset vientiluvat koskevat panssarintorjunta- ja rannikko-ohjusten hankintaan liittyvää teollista yhteistyötä ja suomalaisen alihankkijan osuutta siinä. Panssarintorjuntaohjukset hankittiin saksalaiselta Rheinmetall Gmbh:lta (nykyinen Eurospike GmbH), jossa alihankkijana on Rafael Advanced Defence Systems. Vastakauppavelvoitteiden myötä Suomesta on toimitettu komponentteja Israeliin, jossa ne kootaan osaksi suurempaa kokonaisuutta ja toimitetaan edelleen loppukäyttäjille EU-maihin. Tuotteet eivät siis jää Israeliin.

Viestijärjestelmien hankinnat ovat puolestaan kenttäradioiden jatkohankintoja. Radiot toimitettiin alun perin tanskalaisen Terma A/S:n ja Tadiran Communications Ltd:n yhteistyönä. Tadiran Communications Ltd on yritysjärjestelyjen seurauksena muuttunut Elbit Systems Land and C4I — Tadiraniksi.

Viime vuosina Suomi on myöntänyt pysyviä vientilupia Israeliin vain pienille määrille teleskooppimastoja viestintäkäyttöön. Lisäksi Suomen puolustusvoimat on huoltanut omaa kalustoaan Israelissa. Nämä tuotteet palautuvat Suomen puolustusvoimien käyttöön.

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Vid försvarsmaterielupphandling riktas anbudsbegäran till den internationella marknaden, eftersom den inhemska försvarsmaterielindustrin inte i full skala tillverkar all försvarsmateriel som behövs. Upphandlingen görs på basis av anbudstävlan, tester, urvalsprocesser och förhandlingar, och målet är att för varje syfte få den upphandling som är bäst lämpad för försvarsmakten och förmånlig med tanke på helheten. Om det i en enskild upphandling ingår utrikes- och säkerhetspolitiska aspekter, kan ärendet när så krävs i beredningsfasen behandlas i statsrådets utrikes- och säkerhetspolitiska utskott. Vid behov har också utrikesministeriet hörts vid beredningen av en upphandling.

Försvarsministeriet har som mål att i och med den europeiska krishanteringskapaciteten som är stadd i utveckling och samarbetet inom den internationella materielsektorn i fortsättningen allt mera eftersträva att inrikta sin upphandling på de viktigaste samarbetsparterna inom Europeiska unionen, Norden och Förenta staterna. En del av den finska försvarsmaktens upphandling har skett hos sådana europeiska företag, som har haft israeliska företag som betydande underleverantörer och teknikkunniga. Också andra europeiska länder har gjort sådan upphandling. Den israeliska försvarsindustrin har kunnande på hög nivå. Av denna orsak kan man i en situation där upphandling konkurrensutsätts stanna för produkter av israeliskt ursprung. För Israel gäller inga sanktioner utfärdade av FN, EU eller någon annan internationell organisation, vilka skulle hindra upphandling hos Israel.

Upphandlingssamarbetet har också förutsatt export av försvarsmateriel. Försvarsministeriet svarar för beviljandet av exporttillstånd för försvarsmateriel. För export till länder som står utanför EU-, EES- och OECD-länderna, såsom Israel, förutsätts ett utrikes- och säkerhetspolitiskt utlåtande av utrikesministeriet. I fråga om Israel gäller dock inget vapenexportförbud utfärdat av FN, EU eller någon annan internationell organisation.

Finland följer noga EU:s gemensamma ståndpunkt om vapenexport vid beviljandet av exporttillstånd. Finland har iakttagit särskilt övervägande och särskild försiktighet vid övervägandet av exporttillstånd som gäller Israel. Exporttillstånden övervägs från fall till fall. Linjen har inte ändrats och den följdes redan under föregående regerings tid.

Finlands placering högt upp på listan över försvarsmaterielexportörer i Amnestys rapport (Amnesty International Fuelling conflict: Foreign arms supplies to Israel/Gaza) förklaras av att Finland har beviljat tillfälliga exporttillstånd till Israel. Vid sådan export stannar produkterna inte i Israel. Uppgifterna i Amnestys rapport torde grunda sig på tullens statistik, av vilken produkternas slutliga målland och slutanvändning inte framgår. Försvarsministeriet publicerar årligen officiell exportstatistik.

De beviljade tillfälliga exporttillstånden gäller industriellt samarbete med anknytning till upphandling av pansarvärns- och kustrobotar och den finska underleverantörens andel i detta. Pansarvärnsrobotarna anskaffades av tyska Rheinmetall GmbH (nuvarande Eurospike GmbH), där Rafael Advanced Defence Systems är underleverantör. I och med skyldigheterna till motköp har från Finland levererats komponenter till Israel, där de monteras som en del av en större helhet och levereras vidare till slutanvändarna som är EU-länder. Produkterna stannar alltså inte i Israel.

Upphandlingen av signalsystem utgörs igen av fortsatt upphandling gällande fältradior. Radiorna levererades ursprungligen som ett samarbete mellan danska Terma A/S och Tadiran Communications Ltd. Som en följd av företagsarrangemang har Tadiran Communications Ltd blivit Elbit Systems Land and C4I-Tadiran.

Under de senaste åren har Finland beviljat bestående exporttillstånd till Israel endast för ett litet antal teleskopmaster för signalbruk. Dessutom har den finska försvarsmakten underhållit sin egen materiel i Israel. Dessa produkter återgår i finska försvarsmaktens bruk.