KIRJALLINEN KYSYMYS 125/2002 vp

KK 125/2002 vp - Sulo Aittoniemi /alk 

Tarkistettu versio 2.0

Homoliittojen siunaaminen

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunta hyväksyi viime syksynä niin sanotun homolain eli lain samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröinnistä. Asian käsittelyn yhteydessä tuotiin selvästi esille, että rekisteröintiin ei liity kirkollista vihkimistä eikä sen tyyppisiä juhlallisuuksia. Rekisteröinti tapahtuu siviiliviranomaisen luona.

Nyt kirkko, joka todellisuudessa ikään kuin salavihkaa puolsi homolakien hyväksymistä, on nostanut kovalla äänellä esille asian homoliittojen siunaamisesta. Tästä kirkon touhusta pääsee ilman muuta siihen käsitykseen, että tuo siunaaminen tarkoittaa kirkon taholta sitä, että lähiaikoina homopareja aletaan siunata eli vihkiä kirkoissa. Kirkko päinvastoin kuin lainsäätäjä, haluaa siis asettaa homoparit avioliiton vertaiseen asemaan. Jos näin on, kyseessä on petos, sillä tämä mahdollisuus ehdottomasti torjuttiin asiasta käydyssä keskustelussa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä mieltä hallitus on parisuhteen rekisteröintiä koskevaan käsittelyyn liittyen siitä, että kirkko nyt keskusteluissaan hahmottelee homoliittojen mahdollista kirkollista siunaamista eli käytännössä homoliiton asettamista avioliiton vertaiseen asemaan?

Helsingissä 21 päivänä helmikuuta 2002

  • Sulo Aittoniemi /alk

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Sulo Aittoniemen /alk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 125/2002 vp:

Mitä mieltä hallitus on parisuhteen rekisteröintiä koskevaan käsittelyyn liittyen siitä, että kirkko nyt keskusteluissaan hahmottelee homoliittojen mahdollista kirkollista siunaamista eli käytännössä homoliiton asettamista avioliiton vertaiseen asemaan?

Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

Rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain (950/2001) 4 §:n 1 momentin mukaan parisuhteen rekisteröi siviilivihkimisen toimittamiseen oikeutettu viranomainen. Parisuhdetta ei voida rekisteröidä kirkolliseen vihkimiseen oikeutetun tahon toimesta.

Kirkkojärjestyksen (1055/1993) 2 luvun 20 §:n mukaan avioliitto, joka on solmittu muussa kuin evankelis-luterilaisen kirkon käyttämässä järjestyksessä, voidaan pyydettäessä siunata.

Avioliiton siunaamisella ei kuitenkaan ole juridisia vaikutuksia, vaan sillä on kirkon oppiin ja tunnustukseen pohjautuva hengellinen sisältö ja merkitys.

Valtio on uskonnollisesti tunnustukseton. Kirkon tunnustukseen tai oppiin liittyvät kysymykset ovat kirkon itsensä ratkaistavia asioita. Näin ollen hallitus ei ota kantaa myöskään siihen, miten kirkon tulisi suhtautua rekisteröityjen parisuhteiden kirkolliseen siunaamiseen.

Evankelis-luterilainen kirkko uudistaa parhaillaan Kirkollisten toimitusten kirjaa. Kirkolliskokouksen valiokuntakäsittelyssä olevassa ehdotuksessa ei ole rekisteröidyn parisuhteen siunaamisen tai vihkimisen kaavaa. Myöskään piispainkokous ei ole esittänyt kyseisiä kaavoja Kirkollisten toimitusten kirjaan. Evankelis-luterilaisen kirkon antaman tiedotteen mukaan kunkin hiippakunnan piispa on antanut tai on antamassa ohjeita, miten suhtautua uuden parisuhdelain esiin nostamiin yksityiskohtaisiin kysymyksiin.

Helsingissä 15 päivänä maaliskuuta 2002

Kulttuuriministeri Suvi Lindén

Till riksdagens talman

I det syfte 27 § riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Sulo Aittoniemi /alk undertecknade skriftliga spörsmål SS 125/2002 rd:

Vad anser regeringen om att kyrkan nu avseende behandlingen av registreringen av partnerskap i diskussionerna skisserar upp en eventuell kyrklig välsignelse av homosexuella förbindelser, dvs. om att homosexuella förbindelser i praktiken jämställs med äktenskap?

Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande:

Enligt 4 § 1 mom. lagen om registrerat partnerskap (950/2001) registreras ett partnerskap av en myndighet som har rätt att förrätta borgerlig vigsel. Ett partnerskap kan inte registreras på åtgärd av en instans som är berättigad att förrätta kyrklig vigsel.

Enligt 2 kap. 20 § kyrkoordningen (1055/1993) kan ett äktenskap som har ingåtts i annan ordning än den som iakttas av en evangelisk-luthersk kyrka på begäran välsignas.

Äktenskapets välsignande saknar dock juridisk verkan, men har nog ett andligt innehåll och en betydelse som är grundad i kyrkans lära och bekännelse.

Staten är konfessionellt oberoende. Frågorna om kyrkans bekännelse eller lära avgörs av kyrkan. Regeringen tar alltså inte ställning till hur kyrkan bör förhålla sig till den kyrkliga välsignelsen av registrerade partnerskap.

Den evangelisk-lutherska kyrkan reviderar boken om de kyrkliga förrättningarna som bäst. Det förslag som föreligger i utskottsbehandling av kyrkomötet innehåller inte något formulär för välsignelsen eller vigseln vid registrerade partnerskap. Biskopsmötet har inte heller föreslagit att sådana formulär skall ingå i boken om de kyrkliga förrättningarna. Enligt ett meddelande från den evangelisk-lutherska kyrkan har biskopen i varje stift gett eller skall ge anvisningar om förhållningssättet till de enskilda frågor som den nya partnerskapslagen aktualiserar.

Helsingfors den 15 mars 2002

Kulturminister Suvi Lindén